Turvetuotannosta poistuvien sulfidiriskialueiden jälkikäyttö

Saila Pahkakangas, Heini Postila, Mirkka Hadzic 21.5.2014 Esityksen sisältö

• Tausta • Jälkikäyttö Suomessa • HS-maiden aiheuttamat haasteet jälkikäytölle

• Tutkitut kohteet, aineiston keräys, analysointi ja tulkinta

• Jälkikäyttömuodon valinta sulfidiriskialueilla

• Yhteenveto

Kuva: Heini Postila Kuva: Heini Postila Tausta

• Turvetuotannosta vapautuneita alueita vuoteen 2010 mennessä arviolta 44 000 hehtaaria (Salo & Savolainen 2008)

• Turvetuotantoalue siirtyy tuotannon jälkeen jälkihoitovaiheeseen ja sitä kautta jälkikäyttöön.

• Tyypillisiä jälkikäyttömuotoja ovat mm. kosteikko, maa- ja metsätalous ja luontainen kasvittuminen • Turvekenttä vaatii muokkaustoimenpiteitä

• Jälkikäytön valintaan vaikuttavat esim. pinnanmuodot, kosteusolosuhteet ja maa- ja kallioperän koostumus Tausta 2

• 11 %:lla turvetuotantoalueista suhteellisesti korkeat rikkipitoisuudet, Litorina-alueella jopa 25 %:lla (Picken 2006)

• Tarkkaa tietoa jälkikäyttöön siirtyvistä, mahdollisesti happamien turvetuotantoalueiden määrästä ei vielä ole

• Happamuuden haasteet jälkikäytölle:

• Tavallisesti käytetyt maanmuokkaustoimenpiteet voivat aiheuttaa merkittävää alueelta lähtevän veden happamoitumista sekä maaperän happamoitumista

→ Haasteet vesitaloudessa ja kasvualustan muokkauksessa → Kasvittumisen ongelmat

• Maaperä voi olla hapan ja raskasmetallipitoinen jo turvetuotannon jäljiltä Tutkitut kohteet, aineiston keräys ja analysointi

• 11 kohdetta: 10 Pohjois-Pohjanmaalta, 1 Itä-Suomesta

Kuva: Kati Häkkilä, SYKE

Kuva: Kati Häkkilä • Pohjois-Pohjanmaan kohteet Litorina-alueella

Tuotannosta Kohde Kunta Toimenpiteet poistuminen

Maatalous, metsitys, uudelleen soistaminen, luontainen Hangasneva 2002a kasvittuminen

Hangassuo () 2008a Kosteikko/soistaminen, metsitys, luontainen kasvittuminen

Hirvineva 1993b Tekojärvi, metsitys, maatalous

Karjoneva Siikajoki 2005 – 2007 Kosteikko, ruokohelpikylvö, luontainen kasvittuminen

Kurunneva () 2003b Maatalous, lintujärvi, ruokohelpikylvö, kosteikko

Kuusisuo Oulu (Ylikiiminki) 2007a Metsitys, ruokohelpikylvö, kosteikko

Linnunsuo Kontiolahti 2011b Kosteikko

Marttilansuo Oulu (Ylikiiminki) 2008 Kosteikko, kalkitus, luontainen kasvittuminen ja luontainen metsitys

Myllyneva Siikalatva (Rantsila) 1996 - 2006 Metsitys, tuhkalannoitus, luontainen kasvittuminen

Paloneva Siikajoki () 2005b Metsitys, luontainen kasvittuminen, kosteikko

Rahvaanneva Siikalatva (Rantsila) 2004 - 2009 Ruokohelpikylvö, maatalous

Savaloneva Siikalatva (Rantsila) 2006a Luontainen kasvittuminen ja metsitys a Alue edelleen tuotannossa. Tuotantoalaa on alettu poistaa mainittuna vuotena. b Alue on poistunut kokonaan tuotannosta. Tarkkaa tietoa poistumisvuosista ei ole. Jälkikäyttötoimenpiteitä on suoritettu mainittuna vuotena. Aineiston keräys

• Maastokäynnit kohteilla pääosin kesällä 2013 • Maastomittaukset ja havainnot • Turvenäytteitä • Kasvittuneisuuden arviointi

• Aiempi tutkimus- ja seuranta-aineisto

Kuvat: Heini Postila Aineiston analysointi

• Kerätyistä turvenäytteistä määritettiin mm. ICP-OES alkuaineanalyysi ja viljavuusanalyysi

• Tehdyissä analyyseissä ei löydetty merkittävästi poikkeavia (raskas)metallipitoisuuksia

• Rikkipitoisuudet olivat monin paikoin kohonneita • Monista perus- ja hivenravinteista oli viljavuusanalyysin mukaan pulaa • Esim. P,K,Ca,Na • Tyypillistä turvemaille

• Maanäytteiden pH oli alhainen: ka 4,4, min 2,8 ja max 6,8

Aineiston tulkinta

• Maastomittausten perusteella heikosti kasvittuneilla paikoilla oli usein paksu turvesyvyys sekä alhainen veden pH, mutta poikkeuksiakin havaittiin

• Kasvittumista näyttää rajoittavan paksu turvesyvyys, alhainen pH, ravinnepuutokset sekä näiden yhteisvaikutus

• Tarkastelussa otettiin huomioon aika, jonka alue oli ollut jälkikäytön/kasvittumisen piirissä

Kuva: Heini Postila Jälkikäyttömuodon valinta sulfidiriskialueilla

• Jälkikäytönsuunnittelu sulfidiriskialueilla ei pääpiirteittäin eroa normaalista jälkikäytönvalinnasta – on vain kiinnitettävä erityistä huomiota sulfidikerrosten asettamiin rajoitteisiin

• Ongelmien esiintymiseen ja luonteeseen vaikuttavat erityisesti turvesyvyys, pohjaveden pinnankorkeus, sulfidiesiintymien laajuus sekä valittu jälkikäyttömuoto

• Tuotannon aikana todennäköisesti vain pieni osa sulfidiesiintymistä on hapettunut • Osatehtävän 1 tuloksia

• Lisähappamoitumisen estäminen on tärkeää! Perusselvityksiä

• Happamuusriskin selvittäminen: kokonaisrikkipitoisuus, lähtevän veden pH seuranta ja esim. maanäytteiden inkubointi • Missä happamuus sijaitsee? • Turpeen paksuus ja ravinnepitoisuus • Ravinneanalyysien tekeminen jälkikäyttömuodosta riippuen

Kuva: Heini Postila Vesittäminen ja uudelleen soistaminen

• Soveltuu erityisesti, jos kuivatus on ollut ongelmallista ja on oletettavissa happamuus ongelmia

• Usein veden laatu ei ole ensimmäisinä vuosina kovin hyvä • Happamuus • Ravinteiden vapautuminen • Turvelautat • Mahdollinen metallien liukeneminen

• Turvekerroksen poistamista harkittava tapauskohtaisesti • Soistaminen on hyvä vaihtoehto, jos sulfidisedimenttien paljastuminen todennäköistä syystä tai toisesta • Kasvillisuuden tukeminen

• Suositeltu jälkikäyttömuoto sulfidiriskialueille

Marttilansuo Hangassuo

Karjoneva Hirvineva

Kuvat: Heini Postila Luontainen kasvittuminen

• Alue jätetään kasvittumaan luontaisen kehityksen kautta • Voidaan tehdä toimenpiteitä antamaan “alkusysäyksen” • Lannoitus ja kalkitus • Heti jälkikäyttöön siirryttäessä tai myöhemmin • Voi olla haasteellista paksuturpeisilla alueilla

• Usein osa vesittämistä • Suositeltavin jälkikäyttömuoto vesittämisen ohella, erityisesti jos happamuusongelma on suuri

• Siirtoistutukset mahdollisia Myllyneva Paloneva

Hangasneva Rahvaanneva

Kuvat: Heini Postila • Saman alueen sisällä voi olla hyvin kasvittuneita sekä täysin paljaita alueita Karjoneva Marttilansuo

Kuvat: Heini Postila Metsitys/Metsätalous

• Kiinnitettävä erityistä huomiota pohjavedenpinnan säätelyyn sulfidikerroksien suhteen • Happamoitumisriski mahdollisesti suuri

• Puiden kasvu voi olla hankalaa ravinnepuutosten, happamuuden ja vesitalouden vuoksi • Maaperäanalyysit tarpeellisia • Lannoitus ja kalkitus • Ojitusmätästys

• Puiden vedenotto voi aiheuttaa sulfidikerroksien hapettumisen myöhemmin

• Ei suositella ensisijaiseksi jälkikäyttömuodoksi, jos alueella paljon sulfidisedimenttejä • Myllynevalla metsitys monin paikoin onnistunut, paikoin happamuus/turvesyvyys estänyt taimettumisen

• Ojan pH 2,7

Kuvat: Heini Postila Maatalous

• Haasteet samat kuin metsätaloudessa • Ravinteiden riittävyys • Kuivatussyvyys

• Maanmuokkaustoimenpiteiden varovaisuus • Vesi ei saa jäädä seisomaan pellolle ja toisaalta laskea niin alas, että sulfidikerrokset hapettuvat

• Ei sovellu, jos sulfidikerrokset sijaitsevat heti turpeen alapuolisessa mineraalimaassa

• Ruokohelven viljely voi olla toimiva ratkaisu märillä alueilla

• Ei suositella ensisijaiseksi jälkikäyttömuodoksi, jos alueella paljon sulfidisedimenttejä

• Kurunnevalla viljelty mm. • Rahvaannevalla ja Kuusisuolla kauravehnäseosta ja ruokohelpeä ruokohelpiviljelmä ei ole menestynyt kovin hyvin Rahvaanneva

Kuusisuo

Kuvat: Heini Postila Yhteenveto

• Sopiva jälkikäyttömuoto on kohdekohtainen!

• Vesittäminen ja luontainen kasvittuminen suositeltavimpia

• Maanmuokkauksen varovaisuus

Kuva: Heini Postila

Kiitos

Kysymyksiä? Lähteitä

• Picken, P. 2006. Land-use scenarios for Finnish cut-over peatlands – based on the mineral subsoil characteristics. Bulletin of the Geological Society of , Vol. 78, s. 106– 119.

• Salo, H. & Savolainen, V. (toim.) 2008. Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö. Opas alan toimijoille. Turveteollisuusliitto ry. 71s.