nro 12/2016

u Joulukuu 2016 Joulukuu JohannekselainenP JOHANNEKSELAISEN PERINTEEN VAALIJA 67. vuosikerta p

kokoamastaan aineistosta, jotka lähes H kaikki koskevat Karjalaa. Näistä löytyy Johannes-Seuran pikkujoulu Pontelassa esitettävää moneen juhlaan. Leikekirjat ovat minulle kallisarvoista perintöä. Perinteistä pikkujoulua vietettiin ensimmäisenä adventtina. Ei ollut maa jäässä eikä val- tutti tulevasta itsenäisyyspäivästä. Raili Pitopalvelun tytöt olivat saaneet kah- koisia hankia, mutta oli lämpöistä joulumieltä. Tuttuna musikanttina oli Armas Jansson Malmbergin kirjoittamassa runossa vipöydän valmiiksi ja nyt ryypättiin ”Minun isänmaani” kerrotaan, mitä kahvit täytekakun kera. Eteisestä alkoi haitareineen. Ohjelmassa oli seuran puheenjohtajan Janne Ason tervehdyssanat, yhteislau- isänmaa merkitsee pienelle tytölle ja mi- jo kuulua kopinaa, ja sieltähän sisään luja, runoja ja vauhdikas tietokilpailu. Joulukuusen hankki Saariston Pekka, ja koristeet ten sen käsite laajenee aikuisena. Siihen työntyi odotettu vieras. Joulupukki siihen loihti Sirpa. Puhelias joulupukki saapui yllättäen lahjoineen. Pitopalvelu Wanhan kuuluvat sankariristien rivistöt ja niiden punaisessa nutussaan ja sauva kädessään veljiemme ja sisartemme kunnioittami- asteli yleisön eteen. Lahjakori pursuili Primadonnan valmistama maittava riisipuuro ja kakkukahvit antoivat energiaa juhlimi- nen, jotka eivät väistäneet vastuuta sota- erikokoisia paketteja. Ennen pakettien seen. Arpajaisissa oli päävoittona kori jouluisine tarvikkeineen. aikana. Heille olemme kiitollisia siitä, jakoa pukki jutusteli monenlaista asiaa, että saamme nyt elää vapaan maan kan- mutta laulu ei häneltä luistanut. Pukki salaisina. Tuttuja joululauluja laulettiin hoiti tehtävänsä ja jatkoi matkaansa. Hartiat vetreiksi... useita yhdessä. Yleisön toivomuksesta Nyt päästiin arpajaisiin. Mistähän joh- laulettiin ”Sydämeeni joulun teen” ja tuu, että voitot aina tahtovat kerääntyä ”No, onkos tullut kesä”. Onnittelulaulu samoille henkilöille? Minua itseäni on- kaikui Salmen Raimolle merkkipäivän nisti, kun voitin Riitan kutomat lämpöi- johdosta. Johanssonin Jukka laulaa set Johannes-sukat. Riitta oli koonnut TuNMKY:n seniorkuorossa. Hän kertoi päävoittona olleen korin, ja onnetar kuoron joulunajan ohjelmasta ja kehotti suosi hänet korin voittajaksi. Hän katsoi yleisöä osallistumaan eri tilaisuuksiin. kuitenkin parhaaksi luovuttaa sen uu- Mieskuoron laulu soi komeasti, vaik- delleen arvottavaksi. Ilta oli vierähtänyt ka ikääkin on jo kertynyt. ”Joulu on pitkälle ja juhla kallistui loppua kohti. taas, joulu on taas, kattilat täynnä puu- Vielä tiedoksi seuran toiminnasta: saa- roo”: oli vuorossa joulupuuron syönti. relaisten pikkujoulu, seuran joulukahvit Mantelit olivat valitettavasti unohtuneet ja ensi kesän kotiseutumatka. Ulkona puurosta. Syömisen lomassa päästiin oli jo pimeää, mutta valoisampaa aikaa keskustelemaan tuttujen kanssa ja osta­ kohti olemme menossa. Pontelan valot maan arpoja. sammuivat ja ainoastaan joulukuusi yksinään jäi odottelemaan seuraavia Jumpalla vetreäksi tieto- juhlijoita. kilpailua varten Kiitän kaikkia tänä vuonna seuran Saariston Pekan ja Sirpan ohjelma on toimintaan osallistuneita. Toivotan aina yllätys. Aluksi yleisö jaettiin neljään Teille kaikille rauhallista joulua ja on- ryhmään. Sen jälkeen jokainen esitteli nellista uutta vuotta 2017! Viettäkää itsensä. Nimenä oli nyt toinen etunimi perinteikästä, tunnelmallista joulua. ja äidin sukunimi. Muutaman kerran Laulakaa tuttuja joululauluja, käykää Pekan piti asia toistaa ennen kuin se val- joulukirkossa ja muistakaa veteraaneja keni kaikille. Nyt olikin paikalla aivan ja vähäosaisia. Sytyttäkää kynttilöi- oudon nimisiä henkilöitä. Huomioin, tä edesmenneille rakkaille omaisille Pekka lähti, lähti pihalleen ilmestynyttä kuusen kantoa. että monen miehen toinen nimi oli ja ystäville. Sytyttäkää ajatuksissanne innoissaan joulukuusen Koristenauhat syntyivät Juhla Mokka - Johannes. Nyt ryhtyivät ryhmät lau- kynttilät kotiseudun muistomerkeille hankintaan kahvipaketista Sirpan taitavissa käsissä. lamaan kilpaa. Kaikki ryhmät lauloivat Johannekseen. Vaalikaa karjalaisuutta Tilaisuuden järjestäjinä olimme koris- ”Hätä keinot keksii” pitää paikkansa. yhdessä omaa lauluaan niin kovaa kuin ja siirtäkää tietoa jälkipolville karjalai- telleet salin joulutunnelman luomiseksi. Autojen määrä lisääntyi pihalla ja yleisöä jaksoivat. Oli siinä ääntä ja sanojen seka- sesta joulun vietosta! Tärkein puuttui, kuten aina! Joulukuusi tulikin enemmän kuin viime vuonna. melskaa! Sirpa jumppautti yleisöä. Kädet ei ollut paikallaan ja Hannun tehtäväksi Alkumusiikin jälkeen juontajana toi- ylös, eteen, sivulle ja taas ylös. Sitten ”Laulut siirrä lapsillesi, jäi hakea sitä vintiltä. Ei löytynyt kuin minut Liisa toivotti yleisön tervetul- molempien vierustoverien hartioiden perinteitä perehelle, oksia ja pätkä kuusen runkoa. Mikä nyt leeksi. Seuran puheenjohtaja Janne Aso hierontaa. Olipa hauskaa katseltavaa Karjalasta kantamia, neuvoksi? Huoli haihtui, kun Saariston kertoi puheessaan seuran toiminnasta ja hauskaa oli osallistujillakin. Pekka evakkohon ottamia. Pekka ilmoitti lähtevänsä kuusen kaa- ja suunnitelmista. Puheen sisältöön aloitti musiikkiaiheisen tietokilpai- Tavat säilytä talossa, toon. Eipä aikaakaan, kun hän ilmestyi kuuluivat kansallispukuhanke, kirkon lun ja Sirpa toimi sihteerinä. Musiikin murre karjalan mukana. takaisin saliin kaunis kuusi olkapäällä! rakennustyöt entisessä Johanneksessa tuntemus oli hyvätasoinen. Karamellit Tie´ot entiset elossa, Pekan sanojen mukaan hän jo kaukaa ja ensi syksyn kuntalaismatka. jaettiin palkkioksi. Liisa jatkoi ohjelmaa tai´ot aina tarpehessa!” näki kuusen, joka vain odotti kaata- Ensimmäisenä adventtina lauletaan lausumalla runot ”Ei katoa Karjalan jaansa. Toivottavasti kukaan lähistöllä Hoosiannaa. Yhteislauluna se loi har- kansa” ja ”Rajaloikkarit”. Olen kiitol- – Liisa Katajainen – asuva ei seuraavan aamuna ihmettele Kenenköhän metsässä on pieni kanto? taan tunnelman. Jatkoksi Liisa muis- linen edesmenneelle äidilleni hänen

Kaunis elokuun päivä oli kallistunut H H H H H H H iltapuoleen, kun eräs nuori mies kiiruhti TÄSSÄ Viipurin asemalla Johannekseen mene- LEHDESSÄ: H H H H H H H vään junaan.... TARINA JATKUU SIVULLA 4. Johannes-puku Linnan juhlissa Niin sineen kaukorantojen s. 2 nyt kierii kaiku kellojen. Kun sinne kuolee, kaikumaan Nuoren parin elämää s. 4-5 saa sieluissamme uudestaan. Sarka-museossa nähtyä H H H H H H H s. 8 H H H H H H H Perinteiset työt ja toimet Rauhaisaa joulun aikaa s. 10 toivottaa lehtitoimikunta Vaalit Amerikassa s . 11 2 Johannekselainen Joulukuu 2016 • nro 12

Kuolleita Syntyneitä

Veikko Johannes Hartemaa syntyi 24.6.1930 Johanneksen Kaapo Väntsin pikkusisko syntyi 6.10.2016 ja sai kasteessa Lippolassa ja kuoli 13.9.2016 kotonaan Raisiossa. Kaipauksella nimen Aino Helmi Vilhelmiina. Kasteen toimitti Vaarinsa Päätoimittajan muistelevat puoliso, lapset ja lapsenlapset perheineen. Paavo Väntsi. Vanhemmat Päivi (o.s. Juntunen) ja Tapio Sylvi Heleena (Leena) Kinnanen o.s. Kontto kuoli 7.11.2016 Väntsi. kynästä Porissa. Hän oli syntynyt 21.9.1921 Johanneksen Tikkalassa. Kaivaten Heleena, Ritva ja Eero, Sanna perheineen, Simo, Johannekselaisen päätoimittaja Hannu Rastas Jussi sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunattu hiljaisuudessa. Matti Kalevi Loikas kuoli 24.10.2016 Paimiossa. Hän oli syntynyt 10.10.1933 Johanneksen Kaijalassa. Syvästi kai- paamaan jäivät puoliso, lapset perheineen, kaksi siskoa ja 2017 Lukijapostia läheltä ja kaukaa sisarusten lapset perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät. TAMMIKUU Joulunumeromme on oiva esimerkki siitä, miten monenlaisista palasista Åke Alvar Nyberg kuoli 22.10.2016 Turussa. Hän oli syntynyt 2.1. Porin seudun johannekselaiset kokoontuvat klo 18 Johannekselainen rakentuu. Tuoreet kotiseutukäynnit saavat sijansa ja pysymme 18.8.1933 Johanneksessa. Kaivaten muistavat Anne, Hannu, Teljäntorilla, 7. kerros, Yrjönkatu 15. matkakokemusten kautta paremmin kartalla ajankohtaisista näkymistä ja Salli, Oskari ja Onerva, Petri, Anu, Onni, Aina ja Anna, Ari, 21.1. Käsityökerho klo 11-15 Johannes-Seuran toimistolla, kuulumisista. Perinnetyötä ja perinnekohteita on löydettävissä lähempääkin Minna, Kalle, Linnea ja Silvia sekä muut sukulaiset ja ystävät. Myllytie 1 Piikkiö. ja ajassa voi matkustaa kiintoisasti, kuten Sarka-museon sivulta nähdään. Siunattu läheisten läsnä ollessa. Julkaisemme muistoja vuosikymmenten takaa ja valokuvin saadaan ihmiset 29.-30.1. Johannes-Seuran talviristeily Turku-Tukholma-Turku Kauko Antero Pöhö kuoli 15.11.2016 Turussa. Hän oli syn- MS Baltic Princess. sekä ympäristöt heräämään hetkeksi eloon. tynyt 20.9.1946 Marttilassa. Kaivaten muistavat omaiset ja Kaukaisin lukijapostimme on tällä kertaa Suuren Veden takaa taikka Suuresta ystävät. Siunaus toimitettu. HELMIKUU Lännestä. Saamme ajankohtaista kuvausta siitä, miten vaalitapahtumat ovat Aino Haltia, syntynyt 3.10.1921 Haltiansaaressa, kuoli 4.2. Kansallispukuhankkeen koulutustilaisuus klo 10-17. Paikka edenneet ja miltä ne näyttävät läheltä katsottuina. Kyseessä on varsin tarkka Heinolassa 20.6.2016. Siunattu toivomuksensa mukaisesti ilmoitetaan myöhemmin. Aiheina helttuhatun virkkaus ja pai- kuvaus monivaiheisesta menettelystä sekä puoluekoneistojen toiminnoista. vain läheisimpien läsnä ollessa Heinolassa 25.7.2016. dan valmistaminen. Ennakkoilmoittautuminen, ks. sivu 10. Itselleni oli valaisevaa tutustua siihen, miten erilaisia osavaltiot ovat ja miten 6.2. Porin seudun johannekselaiset kokoontuvat klo 18 kirjavin tavoin samaan aikatauluun ja lopputuloksiin pyritään. Tuli mieleen Merkkipäiviä Teljäntorilla, 7. kerros, Yrjönkatu 15. viidenkymmenen linnun parvi, joka lentää yhdessä samaan suuntaan ja parvessa jokainen lintu on eri lajia. Kotkat, lokit, varpuset sekä varikset samassa 11.2. Littoisten Karjalaiset ry:n teatterimatka seurassa. Vertaus voi olla ontuva, mutta minkäs mielikuville voi. 90 vuotta Uuteenkaupunkiin, ks. sivu 10. Anja Luukkonen TOUKOKUU ent. Kaukonen 26.-28.5. Hörkön sukuseurojen matka juurille, ks. sivu 10. Johannes-puvussa Linnan juhlaan o.s. Kesäläinen KESÄKUU Puolet kansasta katsoi juhlakavalkadia ainakin osaksi ja monet johannekselaiset vietti 90-vuotis- 2.-4.6. Kotiseutumatka Johannekseen. Kohteina Johanneksen huomasivat joukossa tutun kuosin. Johanneksen miesten puku oli kaikesta päiviään kotonaan kylät: Vaahtola, Rokkala, Kukkola, Koskijärvi, Tikkala, Kaijala, päätellen ensimmäistä kertaa juhla-asuna Linnan juhlassa. Kiinnostusta herätti Kaarinassa 1.9.2016. Karhula sekä saarikohteet Huunonsaari, Revonsaari ja se, onko käyttäjä valinnut asunsa sukutaustalta vai esimerkiksi tanhuharrastuksen Haltiansaari. Tarkemmin sivulla 10. pohjalta. Kyseinen juhlavieras oli palkittu vuoden luomuviljelijä Tero Tolvanen Rääkkylästä. Hänen puolisollaan Jaanalla oli oma Rautjärven kansallispukunsa 5.-7.6. Puusan suvun kesäretki Johannekseen ja Kaijalaan. ja Tero halusi tyyliltään siihen sopivan kansallispuvun. Tanhut liittyvät asiaan Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. siltä osin, että puku oli vuokrattu yhdistykseltä Suomalaisen kansantanssin ystävät. Johannes-puvun juhlakäytöstä Terolla on jo aikaisempaakin kokemusta. Hän lähettää lehden kautta terveiset sekä toivottaa menestystä johannekselaisessa perinnetyössä. Vuoden 2017 Johannekselaisen tilaus- 85 vuotta 70 vuotta maksuista sekä Johannes-Seuran ja KL:n jäsenmaksuista Lehden vuosi 2017 5.12.2016 29.11.2016 Kerttu Reponen Raimo Salmi. Olemme taas uuden vuoden kynnyksellä ja on aika kurkistaa eteenpäin. o.s. Pyökäri (äiti Alma Lehtityö tiivistyy ensi vuonna siten, että julkaisurytmiin ilmestyy kolmas Johannes-Seurassa hinnat pysyvät ennallaan, mutta Revonsaaresta. o.s. Reponen kaksoisnumero. Toukokuun ja kesäkuun numerot yhdistetään ja julkaisuhetki Johannekselainen ilmestyy kolmena kaksoisnumerona Räihälästä). sovitetaan toukokuun jälkipuolelle. Tämän mukaisesti lehti ilmestyy yhdeksän kahden sijasta. Karjalan Liiton jäsenmaksua korotetaan kertaa ja niistä kolme on kaksoisnumeroita – talvella, kesän kynnyksellä ja kolmella eurolla. syksyn alussa. H Johannekselainen vsk (9 lehteä) 30/35 € Lehtitoimikuntaa täydennetään vuoden alussa ja asiaan palataan lähemmin (Suomi ja Pohjoismaat/ulkomaat) vuoden ensi numerossa. Voit edelleen ottaa yhteyttä, jos lehtitoiminta kiinnostaa H Johannes-Seuran jäsenmaksu 10/100 € ja haluat olla mukana yhteistä lehteä tekemässä tavalla tai toisella. Nykyisen Uusi vuosi, uudet kujeet – niinhän sitä sanotaan. Vanha (vuosijäsen/ainaisjäsen) tiedonsiirron aikakaudella voit olla kauempaakin kuin lounaisesta Suomesta vuosi alkaa olla lopuillaan ja on se aika vuodesta, jolloin H Karjalan Liiton jäsenmaksu 15 € ja olet silti osa tekemisen ja sisällön kehittämisen ryhmää. tiedotusvälineet luovat katsauksiaan päättyvään vuoteen. Maksun voi suorittaa 1.1.2017 alkaen Johannes-Seuran tilille Toivotan omasta puolestani kaikille Rauhaisaa Joulua! Missä maa järisi, mitä sanoi Sauli, mitä teki Trump, kuka sai kenet ja kuka erosi? Taas mieliimme palautetaan vuoden FI54 4714 1020 0595 46, BIC POPFFI22. suurimmat onnenhetket, samoin suurimmat onnettomuudet. Merkitse viestikenttään tilaajan/jäsenen tiedot ja Samanlaista taaksepäin katselua tekevät myös aika monet maksun aihe. Erityisen tärkeää tämä on, jos maksat toisen meistä: millainen oli mennyt vuosi, hyvä vai huono? henkilön puolesta tai maksat samalla tapahtumalla useam- Mikä tällaisten muistelujen tarkoitus on? Lienee niin, että man henkilön maksuja. ihmisille on tärkeää saada aina välillä pysähtyä. Elämää saa Kevättalvella lähetämme laskut niille, jotka rekisterimme jäsenneltyä ja kokonaisuus hahmottuu paremmin. Sellainen mukaan eivät vielä ole suorittaneet maksua. tekee hyvää meille kaikille ja vuosi on aika hyvä mitta katsoa Toivotamme Johannekselaisen lukijoille ja jäsenillemme taaksepäin. Mutta opimmeko silti mitään vai teemmekö joka rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! vuosi samat virheet? Me emme taida kovinkaan helposti muut- tua, emmekä pysty parantamaan itseämme. Siksi jokaisessa – Johannes-Seura ry – jumalanpalveluksessa on synnintunnustus ja synninpäästö. Me emme pysty, mutta Jumala pystyy. Hän voi antaa anteeksi, Johannes-Seuran toimiston aukioloajat Hän voi jopa muuttaa meitä. Heprealaiskirjeen sanoin ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. P JOHANNEKSELAISEN PERINTEEN VAALIJA u 66. vuosikerta p Joulukuu Johannekselainen Uusi vuosi, uudet kujeet. Edessä on taas umpihanki. Mutta ei hätää, Jeesus on tie myös vuoden 2017 tapahtumiin. KE 21.12...... klo 12-17 Meidän elämällämme on tarkoitus, jonka Jumala on anta- KE 28.12...... klo 12-17 Aineiston toimittaminen nut. Elämä ei ole tyhjää ja mieletöntä. Jumalan läsnäoloa ja Aineiston toimittamiseen on käytettävissä useita eri vaihto­ehtoja. Mieluiten siunausta ei välttämättä helposti huomaa, mutta kuitenkin 2017 otamme vastaan valmiiksi sähköiseen muotoon tehtyä aineistoa eli sähköpostilla Hän kulkee kanssamme pitäen meistä huolta. Jälleen mei- Tammikuu toimitettua, mutta kaikki perinteiset menettelytavat ovat edelleen myös käytössä. dän täytyy tunnustaa neuvottomuutemme tämän maailman KE 4.1...... klo 12-17 Sähköpostilla aineiston voi lähettää osoitteeseen hannu.rastas@dlc. haasteiden keskellä. Onnemme on, että saamme aina kääntyä LA 7.1...... klo 11-15 fi tai [email protected]. Muussa muodossa Johannes-Seuran toi- Jumalan puoleen. ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda mistoon Kaarinan Piikkiössä, osoite: Johannekselainen, Toimitus, minua syntistä.” Muuta ei tarvita, ei hienoja sanoja. Hän KE 11.1...... klo 12-17 Myllytie 1, 21500 PIIKKIÖ. tietää asiamme. KE 18.1...... klo 12-17 Pian on taas vuosi mennyt ja elämämme päätepiste on LA 21.1...... klo 11-15 Pyydämme toimittamaan aineiston seuraavasti: lähempänä kuin koskaan ennen. Nyt on hyvä hetki hiljentyä KE 25.1...... klo 12-17 Seuraava numero ilmestyy helmikuussa kaksoisnumerona. Aineiston toimitta- Jumalan sanan edessä. Saamme elää Jumalan yhteydessä minen viimeistään 21.1. 2017 mennessä (painopv 2.2.). seuraavankin vuoden. Elämämme on Jumalan kädessä. Helmikuu Lehti lähtee jakeluun suoraan kirjapainosta. Osa tilaajista saa sen jo paino- Meillä on paljon aihetta kiitokseen mutta myös katumukseen. KE 1.2...... klo 12-17 päivää seuraavana päivänä ja kaikki kotimaan tilaajat viimeistään kolmantena Uusi vuosi merkitsee sitä, että Jumala antaa mahdollisuuden LA 4.2...... klo 11-15 arkipäivänä painopäivän jälkeen. Jos aineiston toimittamisesta on kysyttävää tai aloittaa uudestaan. ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta ilmenee häiriöitä jakeluaikataulussa, ottakaa yhteyttä lehtitoimikunnan jäseniin. siis kantaa?” KE 8.2...... klo 12-17 Siunausta vuoteen 2017! KE 15.2...... klo 12-17 – Lehtitoimikunta – – Veikko Sailola – LA 18.2...... klo 11-15 Vahdon kappalainen KE 22.2...... klo 12-17 Joulukuu 2016 • nro 12 Johannekselainen 3

moneen kertaan selittää ja pyyhkiä hikeä otsalta! Paluu hotellille pelotti, jos siellä Matti Kalevi Loikas 10.10.1933 - 24.10.2016 vaikka olisi vastaanottajia odottamas- sa viedäkseen retkeilijät jatkokuulus- Maanantaina 24.10. Matti Loikas oli rutiinikäynnillä terveyskeskuksessa. Käynti sai dramaattisen lopun, kun hän teluihin. No, hengissä siitä selvittiin. Luvallisia Johanneksen ja Kaijalan äkillisen sydänkohtauksen saatuaan menehtyi lääkärien käsiin. matkoja Matille kertyi kymmenkunta. Matti toimi matkaisäntänä, Ritva-vaimo suunnistuksen erikoisseura. Paimion vastapainona tanssi-, nuoriso- ja urheilu­ ja vanhempi poika, Juha-Matti, olivat Rastin toiminta alkoi syyskuussa 1985 seuraharrastukset jatkuivat. usein mukana. Nuorempi poika, Jari, ja ja Loikaksen perhe osallistui aktiivisesti Karjalainen kotiseututyö oli myös Juha-Matin puoliso Riikka-Liisa ovat viikkorasteihin ja mm. kilpailureittejä Matin sydäntä lähellä. Johannes-Seuran hekin käyneet Kaijalassa. tekemällä. johtokunnan jäsenenä hän oli 25 vuotta Matti osallistui myös kunnallis- Tanssiminen oli yksi Matin har- (1965-1989), sai Karjalan Liiton hopei- elämään, oli jäsenenä kunnallisissa rastuksista. Johanneksessa perustettu sen ansiomerkin 1979 ja nimettiin seu- lautakunnissa, maatalous­tuottajien Kaijalan Nuorisoseura jatkoi toimin- ran kunniajäseneksi v. 1990. Paimion johtokunnassa, kuului Paimion Säästö­ taansa Paimiossa, ja Matti kuului sen Seudun Karjalaiset ry:n, nyk. Paimion pankin isännistöön jne. tanhuryhmään. Karjalaseura, varapuheenjohtajana Luonteeltaan leppoisa, huumorinta- Nuorisoseuran toiminnan lakattua Matti oli vuosina 1974-1984 ja puheen- juinen ja leikkisä, sopuisa ja auttavainen, tanhuharrastus jatkui Paimion Seudun johtajana 1985-1990. Usean vuoden ajan sellaisena Matin muistaa moni. Hän Karjalaisten joukossa. Maaseudun hän toimi yhdistyksen tilintarkastaja- oli pidetty henkilö, siitä kertoi lukuisa Nuorten Liiton (MNL) Paimion osas- na ja osallistui seuran lipunkantajana saattajajoukko ja sataa lähennellyt su- to piti yllä Karhukankareen tanssila- Karjalaisille Kesäjuhlille. Ainakin ker- ruadressien määrä. vaa, ja Matti oli sen vastuuhenkilönä ran on Matti nähty myös näyttämöl- Muistotilaisuudessa perheen ystävä Kaijalassa n. vuonna 1938. Vasemmalta Kiharapäinen rippikoululainen vuosi- vuodet 1960-1963. Karhukankareen lä Paimion Karjalaisten näytelmässä Anu Keronen lauloi mm. koskettavan Matti Loikas, Mikko Lenkkeri (Helmi- mallia 1948. toiminta lopetettiin ja yhdessä Paimion ”Tehtiin mastikaupat”. Evakon laulun ja tytär Virpi Hänninen siskon poika) sekä naapurin pojat, vel- Urheilijoiden kanssa perustettiin Varsi­ Paimion Seudun Karjalaiset tekivät muisteli isänsä elämäntaipaletta. Matin jekset Tuomo ja Antero Lenkkeri. 1970-luvulla Paimion Urheilijat ry otti nais-Suomessa laajalti suosituksi tullut jo 1980-luvun alkupuolella matkoja tuhkauurna on laskettu samaan hau- ohjelmaansa suunnistuksen ja perus- Mäntyrinteen tanssilava. Matti kuului Viipuriin. Uskaliaimmat ottivat sieltä taan kuin vanhempiensa arkut, Paimion ti suunnistusjaoston. Toiminta laaje- myös tähän johtoryhmään. taksin ja käväisivät Johanneksessa. Matin Mikaelinlehdon hautausmaan vanhem- Taavetti ja Elisa Loikaksen kuopus syn- ni, saatiin runsaasti nuoria mukaan Tansseista Matti löysi puolisonsa- ensimmäinen sodanjälkeinen käynti paan osaan. tyi Kaijalan Ylätalossa, hänen kaksois- toimintaan, käytiin ahkerasti kisoissa kin, karunalaisen Ritva Suomisen. Kaijalassa v. 1983 jäi hänen mieleensä veljensä kuoli synnytyksen yhteydessä. ja järjestettiin maakunnallisesti mer- Häitä tanssittiin Paimion yhteiskoulun loppuiäksi, kun Kaijalassa olivatkin mi- – Marjatta Haltia – Talvisodan syttyessä Matti oli 6-vuotias. kittäviä kisoja. Syntyi tarve perustaa juhlasalissa v. 1963. Maataloustöiden liisit puomilla vastassa. Kuski sai siinä Ensimmäinen evakkomatka vei perheen Kiskoon, jossa Matti aloitti koulunkäyn- tinsä. Olosuhteista johtuen koulut vaih- tuivat usein: kaksi vuotta Kiskossa, kaksi Johanneksessa, 5. luokka Marttilassa, 6. Ulvilan Harjunpäässä, vuosi Porin poikalyseossa. Vaellusvuosien jälkeen, v. 1947, perhe asettui Paimion Fuilaan mistä saatiin hankittua entisen lastenko- din työnjohtajan ja karjakon asunto sekä valtiolle siirtyneitä maa- ja metsäalueita. Koulunkäynti jatkui Paimion yhteis- koulussa, mutta kun Taavetti-isä kuoli heinäkuussa 1951, Matti päätti opettajien pyynnöistä huolimatta lopettaa kou- lunkäynnin ja ruveta maanviljelijäksi 17-vuotiaana, tuolloin vielä alaikäise- nä (ikäraja 21 v.). Yhdessä äitinsä ja Martta-sisarensa kanssa he hoitivat tilaa kolmistaan. Kesätyöt, heinänkorjuut, puimiset ja muut hoidettiin talkoil- la, kuten siihen aikaan oli tapana. Me “Ritva ja Matti hitailla” Kuva: Mirja Hynninen serkukset olimme usein kesäisin mum- molassa ja osallistuimme kykyjemme Kaijalan Nuorisoseuran tanhuryhmän jäseniä, Matti Loikas 2. vasemmalta. Martta-siskon 80-vuotispäivillä 2008. mukaan talon askareisiin. Itsekin olen ollut heinätöissä,­ milloin ladossa hei- näkasan päällä tallomassa heiniä tai ajamassa hevosvetoista haravakonetta. Nyt mei perhe ol kasas. Asuttii kaik Puitaessa vahdin säkkien täyttymistä, Miu issäin yhes koton Fuilas ja vartuttii aikusiks. välillä sain kokeilla syöttämistä. Miu issäin, Matti Kalevi Loikas, hää ol Pahhaa muistoo noist vuosist ei vällee oo Matti oli kova lukemaan. Sarjakuvia ihana, ilone ja nii rakas ihmine. Ja niiko meist kellää. Harrastettii suunnistusta lukiessaan hän usein hihitteli itsekseen sanotaa, et rakkaal lapsel on monta nim- - myö lapset suunnistettii isä kans, äiti tai nauraa hohotti ääneen. Ihailin, joskus mee, ni hänel niitä ol: Isä, Papparainen, ol huoltajan. Touhuttii isä kans kaikel- kateellisenakin, enon kykyä eläytyä ja Pappa, Matu, Harmaakarhu, von Loikas, laist häne töissään. Ain ol joku raktori huomata pieniä yksityiskohtia noissa Isi-Matti ja mitä viel. Usjemmal ois hä- kyyvis, navetas, metsäs, puimuris, isä piirroksissa. Turun Sanomien lisäksi nest varmast monta tarinaa, ilosta ja kans. Koha saatii olla häne lähel. tilattuja sanomalehtiä muistan olleen nauravaista. Lissää porukkaa saatii mei kottii ko Maaseudun Tulevaisuus, Kunnallislehti, Pienen poikan hää sielt Karjala kun- Joonas jo kauva sit pyys luppaa päässä Karjala ja Johannekselainen. Niitä luki- nailt, Johannekse Kaijala kyläst tul mut- miu luoks kyllää ja myöhemmi pyys viel essa ja radiota kuunnellessa pysyi ajan kii kautta tänne Paimioo. Hoiti kotiaan kättäinkii isält. Sai luvan, totta kai. Väki tasalla kun televisiota ei vielä ollut. Fuilas ja joutu kasvamaa jo nuoren, jatko kasvamistaan ko Riikka-Liisa ja Isoveljensä Kaukon tavoin Matti oli pojanassikast, aikuseks mieheks ja pais- Tiina löysiit ja oikiaa osotteese. Koitti urheilumiehiä. Fuilan kylä rajoittui kimaa kovast töitä. Mut jos joku, ni hää uus aika ja tul isän ja äitin muutto uutee Meltolan kylän maihin, ja tuolloinen siintkii loistavast selviyty. –Ain laulain kottii. Ylätalloo, metsälamme reunal. kartanon isäntä Hugo Meltola järjes- töitä tien, hää tuumas. Mökkinen sinne rakennettiin. Ja läm- ti urheilutapahtumia alueen nuorille. Sattu sit kerra nii, et hää läks tanssi- min pesä on Ylätalloo saatu. 13-vuotiaana Matti osallistui hiihto- ja maa Karhukankareel, ja siel se sit iski: Koitti vuos 2007 ja isä sai uuven ar- yleisurheilukisoihin. Meltola palkka- rakkautta ensi silmäyksellä. Alko isä lau- vonimen: Papparainen. Saman vuon si nuorille jopa valmentajan. Entinen lella uutta lauluu, mikä män näinikkää: kaks pientä rinsessaa, Viivi ja Noora val- pituushypyn Suomen mestari Pauli lottiit maailman ja myöhemmi viel rinssi Sajamo ajoi moottoripyörällä ker- Hei Karunasta heilin minä löysin, uljas, Veeti, ja rinsessa Kiira saapuivat ran viikossa valmentamaan nuoria. löysin pienen ja pirun herttaisen. maailmaan. Papparainen ja Mummeli Keramian tiilitehtaan omistajana Hän kohta minut sitoi lehmän köysiin, Loikas. Hugo Meltola perusti Meltola-Keramia– sitoi haisuhun iäisehen. Monta iloista lauluhetkeä sai urheiluseuran (MeKe), jonka urheilijat Lehmän haju nenässäni, Papparainen näidenkin pienten kans- kilpailivat mm. Paimion Urheilijoita, karjapiika perässäni, sa viettää. Mutta nyt: Rauman Hollmingin telakan, Paraisten kuitenkin niin onnellinen oon! Kalkin ja Arabian joukkueita vastaan. On isän neuvot loppuneet, Ruotsissakin käytiin ottelemassa aina- Tuo karjapiika on mei äiti. Hyö männiit hän hiljaa nukkui pois. kin Högby IF:ää vastaan. Palkintona hy- naimisii tuhatyheksäsattaakuuskyt- Näin emme oisi tahtoneet, västä menestyksestä oli pääsy katsomaan kolme ja saivat molemmat toisistaan on meiltä paljon pois. Helsingin olympialaisia ja Lahden kisoja. puolison jaloimman ja parhaimman Pappa ja lapsenlapset, vas. Viivi ja Veeti Hänninen, Noora (takana) ja Kiira Loikas. Teit edestämme, isä, niin paljon työtä, Kolmen kuorma-auton lavat varustettiin minkä ihminen matkalleen saada voi. siis kiitos Sinulle ja hyvää yötä! korkeilla laidoilla ja täytettiin penkeillä, Muutama vuos enstäi män harjotelles, Pikkukarhu Harmaakarhulle. Män taas – Virpi, Ripakinttu. Viel kerra onni joilla istuen köröteltiin kisoihin. ja sit nappas – synty poika, Juha-Matti, muutama vuos ja synty täl kertaa tyttö potkas ja synty Jari, mei Irmeli. – Virpi Hänninen – 4 Johannekselainen Joulukuu 2016 • nro 12

karamelleja ja syömme niitä. Puhun hä- Menimme sisään, seisahduimme Neljä kertaa Kaijalassa nelle myös tulevasta matkastani ja opin- oven suuhun. Tuvassa oli iso uuni kes- noistani, mikäli kaikki hyvin menee. kellä huonetta, peräseinällä oli pöytä ja Kaunis elokuun päivä oli kallistunut iltapuoleen, kun eräs nuori mies kiiruhti Viipurin Näin me kuljemme melko hitaasti penkit seinänvierustoilla. Isäntä istui asemalla Johannekseen menevään junaan. Oli kuukauden loppupäiviä ja ilmassa oli jo metsätaipaleen, ja äkkiä huomaan, että pöydän päässä penkillä ja emäntä oli talo onkin edessämme, oikealla puolel- lieden ääressä. Pöydän takana oli Reetan aavistuksen verran, tai oikeastaan jo hyvinkin tuntuvasti, syksyn tuntua. Juna puuskutteli la. Tätä ennen oli ollut tienhaara, jonka sisaria ja oli siellä eräs varttuneempikin jo paikallaan kuin täyteen ahdettu höyrypannu, josta aika ajoin pöllähti ilmoille höyry- Reetta sanoi taas vievän Viipuriin. – tyttö. Hän oli Hilja Hänninen, kuten pilviä. Nuori mies on ehtinyt junan luokse mutta ei vielä astu junaan, vaan ottaa kellon Onko tuo kotisi? – Ei ole, se on Kaijasen jälkeenpäin sain tietää. talo. – Siitäkö tämä Kaijala on saanut – Päivää, sanoin, ja jokainen vastasi taskustaan ja vilkaisee sitä. Eipä hätää, vielä on viitisen minuuttia junan lähtöön. Mitähän nimensä? – Eikä ole, ja älä turhia kysele, samoin sanomalla päivää, päivää. Talon jos ostaisi tuosta kioskista kukkia tuliaisiksi? Mitähän tyttö arvelee kukista, onhan niitä vaan tule jo. pienin ja nuorin tytär Kirsti meni äitinsä siellä maalla omiksi tarpeiksi muutenkin. Ennestään on miehellä salkku ja salkun pohjalla Siinä lirisi puro maantien vieressä ja hameenhelmojen turviin, nosti käden näkyi olevan niin kirkasta vettä. Minua poskelleen ja tarkasteli minua hyvin ”miestä väkevämpää”, eihän sitä tiedä millaista perillä on. Salkussa on lisäksi sadetakki hiukan janotti ja aioin juoda siitä pu- asiantuntevasti. Tuntui kuin olisi sano- ja karamelleja. Mies on menossa tapaamaan tyttöään ja tyttö oli sanonut, että hänellä on rosta, mutta Reetta sanoi: Etkä juo sitä nut: ”Tuoko se on nyt se Reeta kaveri.” nuorempia sisaria, niin pitihän niitä karamelleja olla kaiken varalta… likavettä, kohta olemme meillä ja saat Eipä tuosta mitään, olenhan monasti sitten juomista. jälkeenpäin ollut samojen silmien ar- No niin, taas jatkettiin matkaa vähä- vosteltavana, joskus leikistään, joskus puheisina, kunnes kysyin vasemmalla oikein todestakin. Käskettiin istumaan puolella olevaa taloa näyttäen: – Onko ja oltiin kohteliaita, niin kuin Karjalassa tuo sitten kotisi? – Ei ole, oli lyhyt vas- yleensäkin ollaan. Pyysin nyt uudestaan taus, enkä tiedä, kenen talo se lienee juomista ja otin raikasta vettä, vaikka ollut. Nyt näkyi jo useampia taloja. Oli talossa tarjottiin sekä maitoa että kal- maalattuja ja maalaamattomiakin ra- jaa. Tulihan kahvitkin juotua ja jotain kennuksia. En enää kysellyt, mikä niistä juteltua, tyhjänpäivästä, eihän minua olisi hänen kotinsa, ja niinpä hän vuo- kiinnostaneet muut kuin Reetta. Annoin rostaan rupesi kertomaan, ettei hänen pienemmälle, siis Kirstille, kaikki loput kotinsa ollut mikään komea kartano, karamellit ja tämä nosti arvoani hänen vaan vanha pieni talo vain. Olin aina silmissään, ainakin luulisin niin. kuvitellut, että hänen kotinsa olisi ta- Eipä huvittanut minua olla sisällä, vallinen keskitason maalaistalo, ja kun kun ulkona oli kaunis elokuinen päi- hän nyt kertoi sen olevan vaatimaton, se vä, tosin iltapäivä. Hännisen Hiljakin ikään kuin helpotti minua. Tuntui, että oli lähtenyt ja niinpä Reetta ja minä alamme olla tasavertaisia tässä elämässä, lähdimme ulos kävelemään. Naapurin ja jos oikein ajattelen, olisihan minun poika oli pihallaan, aidan toisella puo- pitänyt arvata, ettei tavallinen talon tyt- lella ja huuteli meille muutamia sanoja. tö ole maailmalla työssä. Mitäpä minä Jotain minäkin vastasin, kun kävelimme taloista ja maista, vain Reetta minua siitä edemmäksi. Erään aidan takana kiinnosti ja sillä siisti. oli tyttö selkä meihin päin, taisi leikata Kuljimme siis maantietä, ja minä sirpillä kauraa vai kaivoiko perunoita, puolestani aloin kysellä paikannimiä en muista. Kyllä hän säikähti, kun sa- ja muuta sen kaltaista. – Nyt lähdemme noin ”päivää”, pyörähti ympäri ja suki Konsta Hänninen sekä tyttäret Anja ja Reetta, edessä Kerttu tai Kirsti. tännepäin, sanoo Reetta eräässä tiehaa- hamettaan alaspäin. Minua hymyilytti, rassa. Edessä oleva talo oli kauppa, mutta ja lopuksi hymyili tuo tyttökin ja niin Elettiin vuotta 1937. Nuori mies oli tu- liikkeelle. Tarkastelin ostamiani kuk- - Mihin päin lähdemme? kysyin. – emme menneet sinne asti. oli kaikki taas hyvin. Reetta sanoi, että tustunut tyttöön tuolla maailmalla ja kia, joiden pitäisi pysyä kauniina niin Arvaa, sanoi Reetta. Näytän suunnan, Maantieltä erotessamme tulimme tyttö oli Sylvi Hiiri. Kovinpa hän vain kun hän oli lähdössä vielä edemmäk- kauan, kunnes olen antanut ne Reetalle. josta näkyy kirkko. Reetta pudistaa pää- joen rantaan. Sen yli vei silta, joka oli säikähti. si, niin oli sovittu, että hän käy tyt- Millaisia sisaria hänellä mahtaa olla? No tään ja sanoo: Ei. – Näytän viereistä tietä, kuulemma nimeltään Hännisen silta ja Tulimme kohtaan, josta alkoivat töään tervehtimässä ennen lähtöään. olkoot mitä olkoot, nuoria he ainakin ja taas hän pudistaa päätään. Seuraava oli ilmeisesti saanut nimensä lähettyvil- pitkät kujaset. Siinä oli laudoista tehty Nuori mies oli tämän kirjoittaja, ni- ovat, ajattelen, ja niin juna vie minua tie osuu oikeaan, ja niin me lähdemme lä olevien talojen mukaan. Seisoimme heinävarasto, jota myös ”sarraimeksi” meltään Pekka, ja tyttö, jota oli me- lähemmäksi Johannesta ja Reettaa. kohti metsätaipaletta. sillalla ja katselimme veden virtaamis- kutsuttiin, ainakin meidän puolella. nin katsomaan, oli Reetta Johanneksen Nyt kuulutettiin: ”Kaislahti.” Reetta - Mihin tuo yksi tie vie? kysyin. – Se ta. Virta tuntui olevan hyvin vuolas. Sarraimen edessä oli iso kuoppa jonka Kaijalasta. Oikeastaan hänen nimensä oli sanonut, että seuraava asema on jo vie Viipuriin takaisin, vastasi Reetta. Reetta sanoi, että se on Rokkalanjoki. reunat kasvoivat heinää ja päivänkakka- oli Margareeta, mutta minulle hän oli Johannes, mutta sitä ennen on kuitenkin Edessä on komean näköistä met- Ajattelin, kumma nimi, mistähän sekin roita sekä mansikanvarsia. Mansikoita Reetta ja on edelleenkin. seisakki nimeltään Rokkalankoski. Siitä sää kummallakin puolella tietä. Ei näy on saanut nimensä. ei enää ollut, olihan elokuun loppupuoli Juna lähti puuskuttaen liikkeelle, ja lähdettyämme aloin olla hermostunut asuntoja ainakaan edessäpäin. Niinpä Tähän asti olimme päässeet niin, menossa. Paikan nimeksi Reetta sanoi melkein heti alitimme Papulan sillan, eikä ajatuksista tahtonut saada yhtenäi- minäkin menen jo paljon lähemmäksi ettei meitä vastaan ollut tullut ketään, Ristmäki ja sen omisti joku Hörkkö, jon- jolla oli vilkas liikenne, kulkihan sen siä. Kuitenkin istuin vielä paikallani, Reettaa, ja erään mutkan takana, kun ei ainakaan sellaisia henkilöitä, jotka ka taloa kutsuttiin Ilokoskeksi. Kujaset kautta liikenne Viipurista Imatralle, kunnes vähän matkaa Rokkalankosken ei näy ketään tulevan, suutelen Reettaa. olisivat olleet Reetalle tuttuja, minusta jatkuivat Ristmäestä edelleen ja olivat Antreaan ja Heinjoelle ja ties mihin. jälkeen en voinut enää istua, vaan nousin Hän työntää pois luotaan, ei kuitenkaan puhumattakaan, joka olin outo näillä pitkät ja suorat. Reetta selitti niiden Alitettuamme tuon sillan alkoi pit- ja kävelin vaunun sillalle katsomaan ohi siten, että se olisi hänestä vastenmielistä, maisemilla. Eräästä pihasta yritti joku päättyvän Esilän mäkeen Metsäkylään kän pitkä ratapiha. En tiedä, kuinka kiitäviä maisemia. Reetta oli sanonut, vaan jos sattuisi joku tulemaan ja näke- tulla Reetan luo, mutta huomattuaan ja että Metsäkylän takana oli suuri suo, pitkälti niitä kiskoja oli, mutta paljon että Johanneksen asema on Viipurista mään. Niinpä sitten jatkamme matkaa minut hän kääntyi takaisin. Harraissuo. tuntui olevan junan pyörien kolinas- tultaessa radan vasemmalla puolella, ja käsi kädessä. Minä etupäässä puhun ja Hetken päästä Reetta sanoi: – Tuolla Minusta tämä Ristmäki oli kaunis ta päätellen. Vihdoin juna pysähtyi ja siksi minä seisoin sillä puolella ja odotin Reetta vastailee. Hän vastailee vähäsa- on kotini. Seisahduimme, ja Reetta kat- paikka. Tuskin sille paikkakuntalaiset vilkaistessani ulos vaunun ikkunasta junan vihellystä ja saapumista asemalle. naisesti niin kuin häntä jokin painaisi, soi minuun ikään kuin lukeakseen aja- loivat silmäystäkään, vähän ränsistynyt näin aseman seinässä lukevan ”Liimat”. Entä jos Reetta ei olisikaan vastassa? ja saankin selville, että ei heidän kylässä tukseni. Lieneekö saanut selvää, ei ole sarrain heinittyneen mäen rinteessä. Asemalta lähti pitkä, suora rata joka vei Eipä hätää. Ei kukaan minua tuntisi, ole ollut tapana tuoda vieraita poikia tullut jälkeenpäinkään kysytyksi. Sanoin Me kuitenkin istuimme siinä kuopan Rajajoelle, mutta minun junani lähti seuraavalla junalla menisin takaisin. kotiin näin julkisesti. Lohdutan häntä ja että mennään, onhan nyt enää turha reunalla, nypimme heiniä ja pidimme toista, Koiviston rataa. Reetta oli neu- Kukat heittäisin asemalla ojaan ja junaa sanon, että katso miten kauniita kukkia jännittää. toisiamme kädestä. Puhuimme kaikkea, vonut, että on neljä asemaa, ennen kuin odottaessani söisin nuo karamellit ja minä toin sinulle. Otamme salkustani mitä toisistaan pitävät yleensä puhuvat tulee Johannes, ja sitä ennen on vielä lohdutuksekseni ottaisin tuolta salkun ja minulle tämä mäki on jäänyt elävästi pysäkkikin, Rokkalakoski, ja ”kyllä sinä pohjalta. Pekka Varis rennosti mandoliinin kera Äyräpään kotimaisemissa. mieleen koko paikkakunnasta. Siinä Johanneksen huomaat, seisoohan juna Juna vislasi ja minä ikään kuin he- istuessamme vierähti iltapäivä ja oli siellä niin kauan”. räsin ajatuksistani. Vielä muutama pii- iltakin jo käsillä. Tietysti piti lähteä Niinpä istuin vaunun penkille ja ajat- naava hetki, ja näkisin, onko Reetta tanssimaankin. En minä kovin halukas telin asioitani. Kaikenlaisia. Millainen vastassa vai ei. Asemalla näkyy olevan olisi ollut koko tansseihin, mutta en sitä mahtaa olla isäntä talossa, kun ei aika lailla väkeä. Erotankohan tuolta näyttänyt julki ja sinne vain lähdimme. Reetta koskaan ollut mitään sanonut? Reetan? Erotan hänet hyvin, vaununi Reetta sanoi, että seurantalo on Olisikohan hän ryyppymiehiä vai rai- kulkee hänen ohitseen. Heilutan kuk- Rastaanmäellä ja ettei sinne ole kovin tis mies? No – ei hätää, onhan salkun kapuskaani ja Reetta kättään. Hyppään pitkä matka. Kuljimme matkan kahden, pohjalla jotain hyvää. Nuoraa, sanoo junasta sen ollessa vielä liikkeellä ja sillä en ollut halukas saamaan lisäseu- junailija ja keskeyttää ajatukseni sillä melkein juoksen hänen luokseen. Emme raa, mutta kun pääsimme sisään taloon, kertaa. Ei ole mitään kiirettä, onhan halaa, ei ollut sellainen tapa silloin yleistä jossa jo tanssittiin, esitteli Reetta minut vasta toinen asema Viipurista lähdet- julkisella paikalla. Annoin vain kukat. Veijo Hänniselle. Hän oli talon esimies. tyä. Juna lähtee nytkähtäen ja minä – Sinä tulit. – Sinä tulit vastaan. Mihin Joillekin toisillekin hän minut esitteli, palaan ajatuksiini. Nyt ne ovat toisaal- päin nyt lähdemme? –Tänne päin, sanoo mutta en enää muista heidän nimiään. la. ”Lähtö edessä muutaman päivän Reetta. Lähdemme kävelemään radan Tyttöystäväänsä Reetta minut myös tu- kuluttua Tampereelle, mistähän saan suuntaan. Junakin vislasi ja jatkoi mat- tustutti. Hän olikin ainoa tyttö, johon sieltä asunnon ja mitä Reetta sanoo, kaansa. Niin lähdimme mekin, Reetta tällä reissullani tutustuin, Riitta Loikas. kun kerron olevani poissa ainakin kaksi ja minä. Kävelimme hetken aikaa ja Hänellä oli vihreä puku, ja mielestäni vuotta.” Tätä rataa kulkivat ajatukse- iloitsimme toistemme läheisyydestä. se sopi erinomaisesti hänelle. Muistan ni kun kuulin sanottavan ”Sommee”. Ei siinä tarvinnut paljon puhua, arkiset Riitan hyvin ja tanssinkin hänen kans- Ihmisiä poistui junasta ja näkyi heitä sanat olisivat vain rikkoneet tunnelman. saan. Tanssin silloin vähän ja niinpä läh- junaan tulevankin, tähänkin vaunuun Tulimme tienhaaraan, josta näkyi dimmekin pois ennen iltamien loppua. muutamia. Minua he eivät kiinnosta- lähtevän neljä tietä. Täällä aloimme Kävelimme hiljalleen ja Mattilankosken neet. Olin omissa ajatuksissani enkä vasta puhella enemmän. Paikka oli sillalla seisoimme ja katselimme veden paljon huomannut, että juna taas lähti Suurmäki. virtaamista koskessa, ja elokuun kuu Joulukuu 2016 • nro 12 Johannekselainen 5 loisti taivaalla. Oli varmaan aamuyö, mutta menimme joka kerran sinne, ne minulle Vaahtolan kylää. Mieleeni on tapahtui 1943. Nuo viisi vuotta olivat ta- miehen kanssa menet sinne saunalle. kun tulimme Reetan kotiin. Hän vei muutamat kerrat, jotka saimme olla jäänyt komea kirkko ja isot kivijärkä- pahtumarikasta aikaa Reetalle ja minul- Sanoin, ettei ole vieras mies, vaan ihan minut kamariin nukkumaan, istui vä- yhdessä Kaijalassa. leet rannalla. Sigurdilla oli mukanaan le sekä koko Suomen kansalle. Olimme ikioma oma mies. Kyllä Hiljaa hävetti hän aikaa sängyn laidalla ja meni pois, Reetta kertoi, että on täällä kaksi ”miestä väkevämpää”, mutta en minä suunnitelleet alkaa yhteisen elämämme, sen jälkeen. kuiskasi vain ”hyvää yötä” ja katosi. järveäkin, Suurjärvi ja Pienjärvi. Minä ottanut, kun en erikoisemmin ole sen mutta tuli talvisota ja evakkoreissut Seuraavana päivänä emme liikkuneet Mihin lienee mennyt nukkumaan. olin ensin kertonut hänelle Saimaasta sortin miehiä. Kävimme siellä kylässä, ynnä muut. Palasin talvisodasta, ja mei- paljon missään. Kävelimme kuitenkin Nukuin pitkään ja heräsin siis myö- ja Tampereen Näsijärvestä sekä jossa he näyttivät Valkoisen talon sekä dät vihittiin välirauhan aikana. Tätä Ristmäelle. Vaikka oli vasta kevät, oli hään sunnuntaiaamuna. Tupaan ja ta- Pyhäjärvestä. Sain houkuteltua Reetan joitakin muita rakennuksia. Kun ei eri- rauhaa ei kestänyt kauan. Ehdin olla siellä jo muutamia kukkia. Siellä saim- loon oli tullut lisää ihmisiä. Oli vähän lähtemään uimaan sinne Suurjärvelle, koisemmin kiinnostanut, eivät jääneet naimisissa kahdeksan kuukautta, kun me rauhassa jutella asioistamme. Illalla noloa mennä tupaan, jossa kaikki olivat kun oikein kauniisti pyysin. Kuljimme mieleenkään muut nimet. Minua kiin- alkoi jatkosota. piti lähteä pois ja vaimoni saattoi minut pyhäpuvuissaan ja olleet valveilla ties Kaijasen talon sivu, hyppäsin veräjästä nosti vain tyttöni, Reettani, sitä varten- Olimme olleet etulinjassa koko asemalle. Annoin hänelle oikein avio- mistä asti. Mutta mentävähän oli, ei- ja aukaisin veräjäpuun, ettei Reetan tar- han olin Kaijalaan tullutkin. jatko­sodan alusta alkaen, kun kevääl- miehen suukon ja vilkutin niin kauan hän kamarista muutenkaan pois pääs- vinnut kiivetä sen yli. Kärritie vei ran- Tulimme sieltä aikanaan pois, ja nyt, lä 1943 yksikkömme määrättiin te- kuin junasta näkyi. Näin olin jälleen syt, ja ensitöikseni jouduin antamaan taan. Ei se minusta ollut mikään suuri kun illalla menin nukkumaan, oli Reetta kemään linnoitustöitä Siiranmäelle. kerran käynyt Kaijalassa ja nyt olin kättä noille uusille tulijoille. Miten ja järvi, enemmän iso lampi vain, eikä siinä hetken luonani ja meillä oli paljon pu- Täällä anoin helluntaina sunnuntailo- menossa rintamalle. milloin he olivat tulleet, en kysynyt, kohdassa ollut kunnon uimarantaakaan. humista. Puhuimme sen hetkisiä asioita, maa Johanneksen Kaijalaan. Vaimoni eikä se varmaan olisi ollut sopivaakaan, Saattoihan etempänä olla parempikin mutta myös tulevaisuudesta, josta emme Reetta oli nimittäin siellä vanhempiensa IV mutta siinä he olivat, Hulda ja Reino ranta. Kuitenkin menin uimaan, mutta Heino Jääskestä. En minä silloin heitä Reetta ei lähtenyt. Sanoi, ettei hänellä ole Vielä kerran jouduin käymään Kaija­ tuntenut, mutta myöhemmin olemme uimapukua. Sanoin, että olihan hänellä Aviopari 40-luvun alkuvuosilta. lassa. Tämä tapahtui seuraavana vuonna monasti tavanneet. housut, mitäs sen parempaa pukua tar- kesäkuussa. Venäläiset olivat aloitta- Kahvit juotuamme ja syötyämme vitsee. Hän vaan kainosteli ja huomasin neet suurhyökkäyksensä Kannaksella. Heinot sanoivat lähtevänsä poimimaan myöhemmin hänellä kuitenkin olevan Olin yksikössä, joka ensimmäisenä sai vähän marjoja ja pyysivät Reettaa ja mi- uimapuku, mutta uimaan hän ei vaan tuntea teräsjyrän puserruksen. Tämä nua mukaan. Lähdimme, vaikka sanoin lähtenyt. Minä sen sijaan uin kilpaa venäläisten hyökkäys ei kuitenkaan läh- lähteväni illansuussa pois Kaijalasta. lehmien kanssa ja kyllä se virkistikin tenyt heti vyörymään, niin kuin yleisesti Reetta neuvoi matkustamaan linja-au- siinä kuumuudessa. luullaan, vaan ensimmäisenä päivänä tolla, jolla pääsisi ihan Viipurin linja- Tulimme rannalta hiljalleen kävellen, löimme miljoona-armeijan takaisin autoasemalle asti. ja ilta alkoi olla käsillä. Reetta sanoi, että Valkeasaaressa. Seuraavana päivänä Lähdimme siis marjaan. Menimme nyt saan nukkua ulkona. Hän oli teh- sitten repesi. Ristmäen sivu, ja minä katselin mäkeä nyt vuoteen ulkorakennukseen, ja mi- Yksikkömme hajosi, mutta saa- siinä ja sarrainta ja minusta paikka oli nusta se oli oikein sopiva ja mukavassa tiin jotenkin kokoon Uudellakirkolla. maalauksellinen ja tavallaan kauniskin. paikassa. Reetan sisar Anja oli pihalla, Alkoi vetäytyminen pitkin Säiniön tietä. Kuljimme ne pitkät kujaset ja niiden juoksin hänen kanssaan hippaa ja pii- Eräällä mäellä oli pysähdys, ja siinä sain loputtua menimme metsään. Tie näkyi loleikkiä. Siinä juostessa rupesi vähän tiedon, että noin puolet komppaniasta oli jatkuvan edelleen tuonne vasemmal- raukaisemaan uimisen jälkeen, ja sanoin lähtenyt vetäytymään Johanneksen tietä. le, missä oli Kakinsaari, niin ainakin meneväni nukkumaan. Reettakin sa- Lähetettiin partio heitä tavoittamaan, Reetta sanoi. noi ”hyvää yötä” ja häipyi saman tien. oletettiin heidän olevan juuri Kaijalan Eipä ollut minun marjasaaliini ke- Menin petilleni enkä edes riisuuntunut, kylän seutuvilla. Olin mukana tässä humisen arvoinen, vain noin puoli vaan odottelin Reetan tulevan vähän partiossa, jossa oli vain neljä miestä, yksi litraa mustikoita. Palasimme samoja juttelemaan, mutta eipäs vain tullut. vänrikki, alikersantti ja kaksi sotilasta. teitä takaisin. Iltapäivä kuluikin sitten Taisi ottaa itseensä, kun minä niin Anjan En tiedä enkä tunne maastoja, mutta nopeasti, ja pyrin olemaan vain Reetan kanssa juoksentelin. Odotin häntä ja huonoja teitä me tulimme Kakinsaaresta kanssa kahden. Kun sitten oli syöty oi- valvoin ja viimein minäkin otin itsee- päin noille pitkille kujasille ja edelleen, kein kunnon maalaisateria, alkoi olla ni. Ajattelin, että jos nyt menisi auto tavoitteena maantie. Sen yllä näkyi hyr- se aika käsillä, jolloin rupesin hyvästiä Viipuriin, niin tämä poika puristaisi silloin tienneet, miten tapahtumarikas luona. Kysyttiin, miten sinne pääsee, kun räävän maataistelukoneita, joten siellä heittämään. Reetta lähti saattamaan. Kaijalan tomut jaloistaan. Eihän yöllä se meille tulisi olemaan. Reetta lähti siitä Viipuriin ei saanut mennä. Valehtelin voisi olla se meidänkin komppanian osa. Osuuskaupan luona pysähdyimme mitään autoa mennyt ja aamulla herätes- aikanaan, ei jäänyt viereeni nukkumaan, kylmästi, että Perkjärveltä pääsee autol- Kun tulimme Ristmäen kohdalle, pyysin ja odotimme linja-autoa, joka menisi säni – enhän minä paljon nukkunutkaan vaikka kovasti pyysinkin. Minäkin siitä la. Enhän tiennyt, kulkisiko sieltä edes vänrikiltä, saisinko jäädä hetkeksi sii- Viipuriin. Tulihan se autokin kohtapuo- – olin hiljainen ja vähän omituinenkin. nukahdin omiin ajatuksiini. tietä Kaijalaan, mutta sain kuin sainkin hen. Sain luvan ja istahdin tutun kuopan lin. Suukko Reetalle ja nousin autoon. Reetan vanhemmatkin sen huomasivat Seuraavana aamuna, sehän olikin lomani. Reetan vanhemmat olivat pa- reunalle konepistooli sylissäni. Poimin Se lähti liikkeelle. Vielä vilkutus auton ja ihmettelivät varmaan, mistähän se jo arkiaamu, maanantai, lähdin heti lanneet evakosta ja rakentaneet uuden nytkin kukan, olin tunteissani ja miet- ikkunasta, ja niin jäi Kaijala auton kul- kenkä nyt puristaa. Selvisihän sekin ensimmäisellä autolla Viipuriin. Reetta saunan ja siihen kamarin. Reetta oli teissäni. Mietin sodan järjettömyyttä. kiessa kohti Viipuria. asia, kun saimme Reetan kanssa puhua oli nytkin saattamassa ja lupasin seu- saanut luvan tulla vanhempiensa luokse. Ajattelin vaimoani, joka odotti ensim- kahden. raavana kesänä tulla uudestaan. Silloin Niinpä minä saatuani lomapaperi- mäistä lastamme eikä tiennyt minusta II Päivällä tapasimme Reetan tyttöys- olisin jo päässyt koulusta ja voisimme ni menin rohkeasti junaan Raivolassa mitään, olinko elossa vai mahdollisesti tävän Riitan. Hän oli saanut jo poika- lähteä yhdessä. Mutta toisin kävi seuraa- ja suoraan Viipuriin. Siellä menin kaatunut, kun yksi maataistelukone pyy- Oli kulunut vuosi, ja taas oli kesä ja kaverin itselleen ja esitellessään hänet vana kesänä. Nyt kuitenkin lähtösuukko Johannekseen menevään junaan ja tu- hälsi ylitseni ja ruuttasi niin vietävästi. kukkia maassa ja puussa ja sydän täynnä sanoi nimeksi Sigurd Johansson. He Reetalle ja matka kohti Viipuria alkoi. lin Johanneksen asemalle ilman mitään En ymmärrä mitä se ampui. Tuskin se kesäistä iloa. Vuosi oli 1938 ja heinäkuu pyysivät meitä kanssaan Vaahtolaan, rettelöitä. Minulla oli vain leipälaukku minua huomasi. Olinhan ihan paikal- ja siinä meneillään niin sanottu ”naisten joka lienee Johanneksen asemakylän III varusteinani, ja se oli täynnä tupakkaa, lani. Lienee nähnyt tulomme ja ampui viikko”. Olisin tahtonut Reetan tulevan nimi. En ollut kovin halukas lähtemään, Työmiestä ja Privattia, joka oli saksa- varmuuden vuoksi. Joka tapauksessa se käymään luonani ja näyttänyt hänelle mutta en viitsinyt kieltäytyäkään, ja Kului viisi vuotta, ennen kuin sain ti- laista ja jokseenkin huonoa tupakkaa. palautti minut todellisuuteen. toisiakin maisemia, mutta hän kirjoitti, niin kävelimme sinne. He esittelivät laisuuden taas käydä Kaijalassa. Tämä Lähdin asemalta rivakkaa vauhtia Olin juuri lähdössä toisten perään, että oli astunut haravan piikkiin eikä kohti Kaijalaa. Olin kävellyt ehkä ki- kun he tulivatkin sieltä peräkanaa, avo- voinut siis hyvin kävellä. Tämä oli il- lometrin tai kaksi, kun eräs ukko ajoi jonossa, niin kuin sodassa sanottiin. meisesti vain veruke, niin kuin sitten hevosella kaksipyöräiset rattaat pienessä Yhdyin heihin viimeisenä miehenä. huomasinkin, koska hän kuitenkin siel- lastissa. Hevonen juosta hölkytteli ja Tahdoin olla sen kuopan luona mah- lä Kaijalassa kulki kanssani monessa kun tuli kohdalleni sanoi ukko: – Minne dollisimman pitkään. Aitojen vierustoja paikassa. matka sotilaalla? – Kaijalaan vaan vai- myöten etenimme Metsäkylään ja sieltä Eipä siis muuta kuin että minä menin moa katsomaan. Kyseli se ukko kaikkea. Kakinsaareen päin. Aukean laidassa sinne Kaijalaan ja nyt osasin jo parem- Olenko Kaijalasta ja kenen tytär hän on pysähdyin, katsoin taakseni Kaijalan min mennäkin. Viipurista vain linja- ja sekös ukkoa kovasti vaivasi ja lisäksi kylän aukeille. Siellä näkyi joku talo autoon ja sitten Kaijalan Osuuskaupan se, mistä olen kotoisin. Sanoi itse ole- palavankin. Katsoin vielä pitkien ku- kohdalla pois autosta. Reetta oli tietysti vansa Kolmikesälästä. Lieneekö aluksi jasten päähän, Ristmäkeen. Viimeinen vastassa. Oli kovin lämmintä, olihan luullut minua desantiksi, mene ja tiedä, vilkaisu sinne ja niin painuimme metsän kesän kuuminta aikaa, eikä silloin ai- mutta varmaan hänelle selvisi, etten suojaan… nakaan satanut, vaikka olikin naisten desantti ainakaan ollut, kun hyppäsin – Pekka Varis – viikko. Olin ottanut uimahousutkin mu- pois kyydistä tutussa tienhaarassa en- (Johannekselainen 9 / 1972) kaan, jos olisi vaikka tilaisuus uimiseen. nen osuuskauppaa ja lähdin aikamoista Nyt minulla oli aikaakin enemmän, sillä vauhtia kohti Reetan synnyinkotia. aioin olla kaksi yötä Kaijalassa, niin kuin Pääsin hyvin lähelle heidän asun- sitten olinkin ja mukavaa oli ollakin. toaan ja huomasin Reetan ja Kirstin Loppukaneetti – Neljä Koska oli iltapäivä ja lämmintä, pyy- istuvan rappusilla ja tekevän jotain kertaa Kaijalassa: sin Reettaa lähtemään uimaan tai käve- käsitöitä. Kirsti huomasi minut ensin Olemme halunneet julkaista kirjoi- lemään ja näyttämään paikkakuntaa. ja melkein huusi Reetalle ”Nyt Pekka tuksen uudelleen, koska sen kautta Kävimme tietysti ensin hänen kotonaan. tulee” ja juoksi sisälle. Reetta taas tuli välittyy ajankuvaa 30-luvulta ja so- Kävelimme taas sinne pitkille kujasil- vastaan, otti minua kaulasta kiinni ja dan vuosilta persoonallisella tavalla. le päin ja tulimme siihen Ristmäelle. minä puristin häntä niin kuin vaimoa Täydennyksenä on saatu kirjoittajan Istuimme kuopan laidalle, poimin man- puristetaan. Heillä näkyi olevan toinen- pojan Tapio Variksen kautta suvun sikoita ja pujotin ne pitkään heinään. kin sotilas vieraana, oli varmaan tullut kuva-aineistoa. Pekka Varis oli kotoi- Tämän mansikkaheinän annoin sit- Anjaa katsomaan. En muista, oliko asia sin Äyräpäästä, työskenteli 1936 alkaen ten Kirstille, ja niin sain taas armon näin, mutta sotilaan muistan, koska sit- Kaukopään tehtaalla ja opiskeli ennen hänen silmissään olla Reetan kaveri- ten illalla sattui huvittava tapaus. sotavuosia Tampereella ja perhe asettui na. Kissankelloja, päivänkakkaroita ja Kun menimme Reetan kanssa nuk- Ruokolahdelle. Äyräpäässä hän ehti vielä keltaisia kukkia kasvoi mäki täynnään kumaan saunaan, eihän sisälle kaikki myöhemmin käydä, mutta Kaijalaan ei ja sarrain loi kuin taustan tälle kauneu- sopineet, niin naapurin tyttö, aikai- tullut enää viidettä käyntiä. delle. Minusta paikka tosiaan oli kaunis. Nuoripari Imatrankosken rannalla kesällä 1937. semmin mainitsemani Hilja Hänninen, Kyläläiset tuskin sitä huomasivatkaan, huusi aidan takaa Reetalle: –Vai vieraan – Toimitus – 6 Johannekselainen Joulukuu 2016 • nro 12 Saarelaisten f f f f f f pikkujoulu Joulutervehdykset Pikkujouluun seuran toimistolle saapui ihan mukava määrä osal- listujia. Riitta ja Liisa toimivat emäntinä ja juhlan järjestäjinä. Espoo Loviisa Siilinjärvi Helge Toivonen Lasse Kosonen Laila Metelinen ja Antti Mikkonen Tervehdyksien jälkeen muisteltiin kes- perheineen toivottavat Rauhaisaa Joulua kuudestamme poistuneita omaisia ja Hanko Masku ystäviä, joita kuluneena vuotena on ollut Tampere Ritva ja Taavi Kosonen Oravapolku 7 Anneli ja Paavo Hirvi Lehtitie 17 erityisen paljon. Aivan lähiomaisis- Pertti Alminoja Jankanraitti 23 as 13 ta, äidistä, siskosta ja veljestä olemme Helsinki Nakkila joutuneet luopumaan. Erityisesti jou- Turku lun aikaan kaipaamme heitä keskuu- Pekka Haltia Vappu Lankinen Ällänkatu 3 teemme. Hiljainen hetki ja sytytetty Hannele Hentula Mirva Haltia-Holmberg kynttilä veivät ajatukset poisnukku- Nousiainen Eevi Ikänen Välskärinkatu 20 neisiin. Yhteisesti laulettiin ”Maa on Hannu ja Sirpa Mietoistentie 207 niin kaunis”, joka sopi tunnelmaan. Hämeenlinna Tauno Kesäläinen Kirkkotie 15 A 10 Onnittelulaulu veisattiin kaikille viime Hyvät Joulun toivotukset serkuilleni Paimio Taimi Pentti (Vaahtolan Pentinmäeltä) aikoina merkkipäiväänsä viettäneille. Kaarinalle ja Mailalle sinne Turkuun! Karviaiskatu 7 D Marja ja Jaakko Alhokankare Erityiset onnittelut 85 vuotta täyttä- Marjatta Peltonummi e. Kaukonen Teerlakiantie 14 Hannu Sinkkonen Välskärinkatu 16 neelle Reposen Kertulle! perheineen. Syvennyttiin myös Suomen Turun Hyvää Joulua myös Johannekselaisen Lyyli Haltia, Marjatta Haltia Helvi Sinkkonen Välskärinkatu 7 julistamaan joulurauhan historiaan. lukijoille ja toimittajille sekä Onnea Jouko Hörkkö Preitiläntie 167 Pekka Sinkkonen Sepelikuja 1 Turku on ainoa kaupunki Pohjoismaissa, Uudelle Vuodelle! jossa joulurauhan julistaminen on säily- Hannele ja Ismo Kajander Rauhallista Joulua ja nyt jatkuvana perinteenä läpi keskiajan Joensuu Onnellista Uutta Vuotta kaikille tutuille! Tuula Kurki nykypäiviin asti. Perimätiedon mukaan t: Liisa ja Urho Tolvanen Verkatehtaank. Anja ja Ilkka Reponen Siltakatu 24 A 6 se on jäänyt julistamatta ainoastaan Helena Reponen 7 as 35 kolme kertaa. Julistus sisältää määrä- Kaarina Kerttu Reponen Veikkarintie 326 yksiä joulupyhien vietosta. Joulurauhan Vääksy julistus Vanhalla Suurtorilla on juhlava Yrjö Ahjosaari Isännänkatu 1 B 12 Terhi Reponen kokemus. Se päättyy Porilaisten mars- Reeta ja Rauno Väntsi (Harjun Oton siin, ja näin joulujuhla voi alkaa. Juhani Haltia perheineen Pertteli pojanpoika) Kasöörikuja 1 Tietokilpailussa testattiin saarelaisten Airi, Matti, Riitta ja Mokka Kukkonen Hannu ja Hilkka Kaukonen Pihlajatie 11 suomalaisten murteiden tuntemusta Ulkomaat ja Tuntemattoman sotilaan henkilöi- Seppo Kukkonen ja Terttu Helstelä Piikkiö Tarja ja Edward Bennett Worksop den lausahduksia. Rauman murteen Englanti Pirjo Ruoho ja Matti Amper ymmärtäminen oli vaikeata. Väinö Elvi ja Paavo Hörkkö Katajatie 8 Voudinkatu 6 A Linnan kirja näkyy kuuluneen jokaisen Leena (s. Kosonen) ja Leif Johansson Irja Lehto + lapset kirjahyllyyn, ja sitä on luettu ahkerasti. Ruotsi Arto ja Anne Toivonen Seppälänpolku 4 Ohjelman välissä syötiin joulupuuroa, ja Revonkatu 7 Piispanristi Liisa Kosonen Lindfors Nacka, Ruotsi onnen manteli löytyi Pirkon puurosta. Aila ja Hannu Lenkkeri Hyvää Joulua toivottavat Solveig ja Mitähän Pirkolle on luvassa ensi vuon- Taimi Toivonen Välppikatu 4 Martti Muuriaisniemi Vaskisnenäntie 85 Marita Ruotsista na? Tuttuja joululauluja laulettiin useita Kalanti ja välillä haasteltiin ja vaihdettiin kuulu- Pirkko ja Viljo Mäki, Sari Mäki ja Boris ja Ljubov Tsistikov perheineen misia. Liisa esitti hauskan kertomuksen Hilkka ja Eino Ilmasti Atle Larsen Norja Johannes/Sovetski vintin siivoamisesta. Vintin kätköihin Vesa, Taru, Atte ja Mette Mäki unohtuu monenlaista mielenkiintois- Lapinlahti ta rompetta! Vielä lopuksi tiedotettiin H H H Sirkka-Liisa ja Heikki Toivainen Pori ensi kesän kotiseutumatkasta. Ulkona alkoi lyhyt päivä jo hämärtyä. Kahvit Lieto Eira ja Matti Laiho Hyvelänraitti 198 juotiin maittavan mansikkakakun kera Hankalan ja Pukin koulupiiriläiset ja pukin jättämästä kontista löytyi lahja Raija Kärpijoki Nuolemontie 7 as 18 Raisio jokaiselle jaettavaksi. Tuntemattoman Jorma Lönnroth Johannes-Seuran johtokunta runoilijan säkeellä pikkujouluun osal- Littoinen Sakari Lönnroth listujat toivottavat kaikille saarelaisille Liisa Katajainen Hahtuvakatu 10 rauhallista joulua ja onnellista uutta Lehtitoimikunta vuotta: ”Siitäpä Jumalan juhla, aina Arto Kesäläinen Lankakatu 11 Savonlinna toivottu tulija. Tunkihe tuvan sisälle, Jouko ja Anneli Tikka Paltantie 46 Tapio ja Auli Sinkkonen Littoisten Karjalaiset ry astui kohta orren alle. Lahjoinensa, lau- luinensa, ilon kallihin keralla.”

– Liisa Katajainen – H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H

Joulutunnelmissa Terttu Toola (vas.) ja Eila Ruohonen. Seuran vuositapaaminen

Puheenjohtaja oli kutsunut johtokunnan jäsenet ja vara­ jäsenet sekä toimikuntien jäsenet yhteisesti koolle vuosi­ tapaamisen merkeissä. Tällai- nen tapaaminen kertoo seuran toiminnan monipuolisuudesta ja antaa mahdollisuuden vahvistaa henkilökohtaisia yhteyksiä, vaikka ajankohtaa ei mitenkään saa ihan kaikille sopivaksi. Kuulumisia vaihdettiin ja tietoja saatettiin ajan tasalle. Pirjo Ruoho sai jo kesällä myönnetyn Johannes-Seuran ansiomitalin omakseen diplomin kera, kuten kuvassa todistetaan. Yhtenä kukitettavana oli Hannu Sinkkonen, joka jää vuoden vaihteessa pois johtokunta­ työstä äkkiä laskien 14 vuoden jakson jälkeen. Puheenjohtaja Janne Aso ja sihteeri Soile Suomi hoitivat kiitokset ja kukitukset.

Kuvat: Liisa Katajainen. Joulukuu 2016 • nro 12 Johannekselainen 7 f f f Joulutervehdykset f f f

Hyvää Joulua & menestyksellistä vuotta 2017

SATA-PIRKAN PAINOTALO OY PIRKANMAAN LEHTIPAINO OY

www.sata-pirkanpainotalo.fi

Raimo Hovi MAAHOVI OY 050-65420 H H H H H H H H H H H H H

HHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH HHHHHHHHHHHHHHHH HHHHHHHHHHHHHHHH

Kiittäen kuluneesta vuodesta toivotamme johannekselaisille Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2017 Paimio, Vistantie 24 puh. 02-477 5600 HHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H Kulttuurit kohtaavat pikkuleivässä: Perinteinen englantilainen pikkuleipä (shortbread)

Karjalan vaakunalla somistettuna. Muotin valmisti Englannissa asuvalle Tarja Bennettille (s. Reponen) paikallinen artesaani Phil Neal. Komeiden keksien halkaisija n. 10 cm. Saimme Tarjalta myös Skotlantilaiset murokeksit (Scottish shortbread) näiden historiallisten murokeksien valmistusohjeen – maistellaan joulupöydässä?

110 g huoneenlämpöistä voita 50 g kidesokeria Skotlantilaisten murokeksien historiaa 175 g puolikarkeita vehnäjauhoja siivilöitynä Ensimmäinen julkaistu murokeksien resepti Skotlannista on vuodelta 1736, reseptin antajana muuan Mrs McLintock. Murokeksit ovat kuitenkin saaneet Skotlannissa alkunsa jo 1100-luvulla, mutta niiden suurempi suosio ajoittui 1500- Kuumenna uuni 150C asteeseen. luvulle, Skotlannin kuningatar Mary’n valtakaudelle. Siihen aikaan murokeksit Vatkaa pehmeä voi puukauhalla kuohkeaksi ja lisää sokeri ja lopuksi siivilöidyt paistettiin kolmion muotoon ja maustettiin kuminan siemenillä. jauhot. Sekoita puukauhalla kunnes taikina on tasaista ja lopuksi vaivaa vielä hetki Murokeksit olivat kallista herkkua ja niitä tarjoiltiin vain suuremmissa juh- käsin, niin että taikinasta tulee yhtenäinen. Sirottele kidesokeria leivinalustalle ja lissa, kuten jouluna, uutena vuotena ja häissä. Shetlannin saarella on vieläkin kauli taikina kevyesti n. 5mm paksuksi. Ota muotilla pikkuleipiä, laita ne leivin- tapana murtaa koristeltu murokeksi morsiamen pään päällä, hänen astuessaan paperilla vuoratulle pellille ja paista uunin ylätasossa n. 30 min. Halutettasi voit uuteen kotiinsa. painella kuvioita keksien pintaan, esim. haarukalla tai leimasimella ennen uunin Murokeksit mielletään skotlantilaisisksi kekseiksi, mutta ne ovat hyvin suo- laittoa. Murokeksit eivät saa paistua ruskeiksi, vaan niiden tulee säilyttää vaalea sittuja kaikkialla Isossa-Britanniassa. Samantapaisia keksejä paistetaan myös väri. Jäähdytä keksit ritilän päällä ja ripottele pinnalle vielä hieman kidesokeria. Tanskassa, irlannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa. 8 Johannekselainen Joulukuu 2016 • nro 12 Maatalouden aika seppä Jouko Hörköllä oli tallessa iso- isänsä Kristian Hörkön tasapohjais- Tänä vuonna avattu uusi perusnäyttely Sarka-museon kätköissä ten nelipyörärattaiden pyörät ja runko. ’Maatalouden aika’ tempaa kävijän mu- Loimaalla Varsinais-Suomessa on valtakunnallinen maatalouden erikoismuseo Sarka, joka Hörkön rattailla siirrettiin evakkokuor- kaansa lähes 3000 vuoden aikamyllyyn. perusnäyttelyllään ’Maatalouden aika’ vie kävijänsä menneeseen Suomeen kaskeamaan ma kesäkuussa 1944 Auran asemalta Pienenpienistä viljelystilkuista laajenne- Tarvasjoelle ja siitä neljän vuoden pääs- taan yhä isompia viljelmiä. – Suomesta peltoa metsästä, kokemaan nälkävuodet ja seuraamaan rinnalla, kun maatalouden suuri tä muuttokuorma Paimion Preitilään. tulee peltojen ja kaskien maa. Härkäpari murros alkaa. Näyttely auttaa ymmärtämään talonpoikaisten esivanhempiemme loppu- Jouko Hörkkö kunnosti Nylanderin vetää kyntöauraa Lounais-Suomessa matonta työsarkaa ja arkea tuoden omatkin juuret lähelle. Museon kätköissä jatkaa elintai- rattaat vuonna 1990 yhdistämällä uu- samaan aikaan, kun Itä-Suomen miehet sikirkkolaiseen lavaan johannekselaiset kaatavat kaskea järeään kuusimetsään. valtaan myös pala Johannesta ja Uuttakirkkoa. Internetissä ovat paitsi museon kotisivut, pyörät sekä pankon (etuakseli, josta Luonnon armoilla saadaan sato niin myös sen hallinnoima sukutiloja koskeva tietokanta, josta löytyy tietoa Johanneksenkin pyörät kääntyvät). Karjalankannas kuu- pellosta kuin kaskestakin, ja katovuo- isoista maatiloista vuonna 1932. lui ns. vankkurialueeseen. Johannes ja sina nälkä on tuttu vieras. Esivalta ot- Uusikirkko sijaitsivat lähellä toisiaan, taa omansa veroina: viljaa, voita, lihaa, joten rattaiden rakenne oli yhtenäinen, heiniä… Se lähettää maanmittarinsa alueelle tyypillinen. jakamaan tiluksia, kuvataan näyttelyn Rattaat ovat olleet esillä ainakin esittelytekstissä. Viljelty maa-ala kas- Johannesjuhlien kotiseutunäyttelys- vaa, ja sen hoito pelkästään ihmisten ja sä vuonna 1994, ja ne olivat Paimion eläinten voimin alkaa käydä rankaksi. Seudun Karjalaiset ry:n ainoa museo- Hevoset saavat erilaisia koneita vedet- esine. Rattaat päätyivät vuonna 2004 täväkseen, ja sitten alkaa traktorien ja Paimion museosta Sarka-museon hal- muiden koneiden esiinmarssi. Kehitys tuun. Tällä hetkellä ne eivät ole yleisön etenee – kunnes koittavat sotavuodet. nähtävillä. Museo on saanut Paimiosta Niiden jälkeen: uusi alku niukkuuden myös kiesit, jotka ypäjäläinen vaunu- keskellä. Kehitys etenee uuteen suun- seppä Jenni Mäntynen on arvioinut taan: kaiken pitääkin olla suurta, tuo- valkjärveläisiksi. Valitettavasti niiden tannon tehokkaampaa. Näyttely päättyy mukana ei tullut mitään provenienssi- nykyhetkeen. Vierailija poistuu näyt- tietoja. Mikäli joku nykypaimiolaisista telystä mietteliäänä: mikä on suunta, tietää kiesien taustoista, museo ottaa mihin maatalouden kehitys jatkuu? mielihyvin vastaan lisätietoja. Näyttelyn anti täydentyy entisestään, jos käy museon lisärakennuksessa kat- Sukutilat webissä selemassa näyttelyn ’Koneista voimaa!’, joka kertoo työkoneiden voimin maata- Sarka-museo ylläpitää sukutiloja koske- louden koneistumisen historiaa teemoin vaa tietokantaa. Tiedot on koottu pääasi- kevättyöt, heinänkorjuu, elonkorjuu, assa kirjasarjasta ’Suomen maatilat 1-5, syysmuokkaus ja salaojitus. Loimaa Tietokirja maamme keskikokoisista ja on vahvaa maatalouskoneiden tuotan- suurista maatiloista’, julkaistu vuosina toseutua, jossa erityisen laajaa on ollut 1931–1933. Kirjaan päästäkseen tilalla salaojituskoneiden tuotanto, mikä näkyy piti olla peltoa vähintään 25 hehtaaria. näyttelyssä. Voimme samalla palaut- Tiedot saatiin Suomessa toteutetun toi- taa mieleen, että Freyn omistamassa Kullervo-traktori, valmistaja Åbo Jern Manufaktur Aktiebolag. Kuvassa alla Nelipyörärattaat – karjalaiset vankkurit sen varsinaisen maataloustiedustelun Kaislahden hovissa nykytyyppistä sa- – kärrit – kiesit – rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai onko? Miten muistat kotonasi näitä kulkupelejä kutsutun? osana maan maataloustilastoa tehtäessä. laojitusta tehtiin jo yli 150 vuotta sitten, Kuvan oikeudet: Suomen maatalousmuseo Sarka, jonka esinelistauksista nämä löytyivät nimellä karjalaiset vankkurit. Tiedot on kerätty vuosina 1929–1930 ja näytettiin uuden ajan mallia yhtenä tarkistettu mm. haastatteluin 1930-lu- ensimmäisistä tiloista maassamme. vun alussa. Teoksen ulkopuolelle jätet- tiin papiston virkatalot, jonkin verran Karjalaiset vankkurit rappiotiloiksi laskettavia tiloja sekä ti- loja, joiden omistajat eivät halunneet Kahdentoista vuoden ajan on Sarka- tietojaan julkaistavan. Tietokannassa on museo toiminut suojana uusikirkko- lisäksi tietoja kahdesta osasta kirjasarjaa laisen Kalle Nylanderin muuttokuor- ’Suuri Maatilakirja’ vuosilta 1963–1967. makärryille, jotka Tikkalassa syntynyt, Julkaisuun pääsi tuolloin mukaan, jos kolmatta sukupolvea seppiä edustava tilan viljelty peltoala oli vähintään 10 Jouko Hörkkö kunnosti. Kärryt mu- hehtaaria tai pellon ja metsän kokonais- seolle lahjoitti Paimio-Seura. ala oli vähintään 50 hehtaaria. Kirjaan Kun Paimiossa 1980-luvun lopussa päässeet maatilat edustavat maatilo- suoritettiin haastatteluin tiedonkeruuta jen parhaimmistoa, ja niistäkin monet tarkoituksena saada aineistoa siirto- julkaistut tiedot on usein esitetty vain väen tulosta Paimioon, kävi ilmi, että siinä tapauksessa, että olot tai tuotanto uusikirkkolaisen Kalle Nylanderin jää- tilalla ovat jotenkin yleisestä poikkeavia mistössä Paimion Kalevalla oli karjalai- ja esimerkillisiä. set (uusikirkkolaiset) nelipyörärattaat. Johanneksesta tietokannassa ovat Nylanderin perheen evakkokuorma mukana (kylä, tilan nimi, omistaja): Paimioon tuotiin juuri niillä. Syntyi idea kärryjen museoimisesta Paimio- Huistuppula: Pullo, Hämäläinen Seuran seuran silloisen puheenjohtajan Kaijala: Myllykoski, Paakkanen Anja Alhokankareen toimiessa asiassa Kaislahti: Kaislahti, Huitu aktiivisesti. Kärryjä oli säilytetty ulkona, ja nii- Karhula: Kaunisto, Skyttä den pyörät sekä runko olivat hajonneet. Suomen maatalous­museo Sarka Karhula: Kinnassaari, Skyttä Itse lava oli kuitenkin säilynyt hyvin. Vanhankirkontie 383, 32200 LOIMAA • www.sarka.fi • Sukutilat-tietokanta: http://sukutilat.sarka.fi/ Karhula: Leppämäki, Rosenqvist Lavoja oli erilaisia eri käyttötarkoituk- Karhula: Ravikangas, Karhu siin. Karjalankannaksella Nylanderin kärryt olivat palvelleet työkärryinä, Aihetta koskevia teoksia: Rokkala: Rokkala, Hackman & Co niitä oli käytetty mm. lannan kuljetta- Helena Kaartinen, Karjalasta Paimioon Vaahtola: Kirjola, Nobelin perikunta miseen. Toisaalla Paimion Preitilässä Seppo Pirhonen/Paimion Karjalaseura ry, Pääteasema – Karjalaiset Paimiossa s. 277–279.

Kaijala 14.7.2015. Noin näillä paikoilla on sijainnut ”Alatalo” jossa Kososet Terijoki, kuvaaja Tatu Kosonen. asuivat melkein sotiin asti. Kuvaaja: Tatu Kosonen Kannaksen kuvia Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen joulukuun 2016 näyttelynä nähdään nykyistä Karjalan kannasta esittelevä kokonaisuus. Kuvat sijoittuvat talvi- ja jatkosodassa 1939-1945 luovutetuille alueille, mutta ne kertovat alueesta ja sen elämästä nykypäivänä. Näyttely on valokuvakeskuksen omaa tuotantoa, ja se jatkaa Karjala-aiheisten näyttelyiden sarjaa (Vanhaa ja uutta Lappeenrantaa 2009, Vanhaa ja uutta Viipuria 2012). Näyttelyn kuvat on kuvattu vuosina 2010-2016. Näyttelyyn osallistuneet kuvaajat ovat Hannu Rissanen, Ilkka Kajasilta, Jukka Kosonen, Markus Lehtipuu, Olli Räty, Tatu Kosonen ja Tommi Nummelin. Näyttelyyn sisältyy myös itsenäinen kokonaisuus Hellää hoitoa, joka kertoo Elli Ikosen sota-aikana suorittamasta sairaanhoito-opiskelusta Helsingissä ja Kuopiossa. Näyttelykuvat on valinnut Ikosen tytär, lappeenrantalainen Leena Kokko. Näyttely on esillä normaalien aukioloaikojen mukaisesti 23.12. saakka ti-pe 11-18 ja la 11-15.

Galleria Pihatto Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus ry, Valtakatu 80 Lappeenranta. Joulukuu 2016 • nro 12 Johannekselainen 9 Uusia kokemuksia Viipurissa

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme kolmen sukupolven viikon- loppumatkalle Viipuriin. Lähtijöinä olivat äitini Aila, poikani Juho-Kusti sekä minä, Outi. Lähdimme Turusta linja-autolla tihkusateessa perjantaina neljän aikaan iltapäivällä. Puolenyön aikoihin olimme perillä ja majoittumas- sa kauppahallia vastapäätä sijaitsevaan Victoria-hotelliin. Oli mukava olla jo illalla perillä niin, että sai mennä suo- raan nukkumaan ja aloittaa siten lau- antaiaamu virkeänä hyvän aamupalan nautittuaan. Lauantaina teimme ”ne tavalliset” kierrokset keskustassa linja-autolla. Poikkesimme pellavakauppaan sekä Karuselli-tavarataloon. Myös Talikkalan markkinoilla kävimme. Siellä oli paljon katsottavaa. Tunnelma on niin erilainen kuin ”tavallisessa” kaupassa. Olisimme viihtyneet siellä kauemminkin kuin yhteinen aikataulu salli. Juho-Kusti ei luonnollisesti ollut kuitenkaan ko- vin innoissaan pellavakaupan tarjon- nasta. Niinpä lähdin hänen kanssaan linja-auton lähtöä odotellessamme etsiskelemään sopivaa lenkkeilyreit- tiä päivän lenkkiä varten. Löysimme olevan Patterimäki, josta olen kuullut on sibaskala suomeksi. Netti kertoi sen oli matala ja tornia kiertävä parveke laisten. Otettujen valokuvien perusteella Pantsarlahden bastionin (linnoituk- ja lukenut. Kartan tutkiskelu todisti olevan venäläinen kala. Osaako joku kapea. Ylhäältä sai hyvän yleissilmäyk- on helppo nähdä kauppatorin vilkasta sen) jäänteitä etsiskelymatkallamme. näin olevan. kertoa enemmän tästä hyvänmakui- sen kaupungin sijainnista. Johannesta ei elämää. Matkamme aikana torilla oli Matkalla hotelliin Kusti näki linja-auton Hotellissa suihkun jälkeen alkoi vatsa sesta kalasta? Onko se joku lähialueen näkynyt, koska oli tihkusateinen päivä enimmäkseen pellavakauppiaita ja ”vil- ikkunasta juoksuharjoitukselleen sopi- kurista. Ensimmäistä kertaa Viipurin vesien kala ja käyttivätkö suomalaiset ja näkyvyys näin ollen huono. Oli aika lasukkamummoja” myymässä kaunii- van mäen. matkoillamme koko porukkamme sitä ruokapöydissään? yllättävää nähdä linnan pihalla kulkevan ta sukkia. Kauppahallissa oli tarjolla Iltapäivällä lähdin Kustin kanssa len- päätti repäistä ja lähteä oikein ravin- Sunnuntaina ennen lähtöä Kusti ja myös japanilais- ja kiinalaisturistien mm. suklaakonvehteja, bambualusasuja, kille. Hän onneksi hillitsi sen verran tolaan syömään. Halusimme kaikki minä kävimme ensimmäistä kertaa ryhmiä. Kaupungilla näimme ainakin hapankaalia, kaali- ja rahkapiirakkaa juoksuhalujaan, että pysyin perässä. venäläistä ruokaa. Kusti tutki netistä Viipurin linnan tornissa. Portaita oli kaksi linja-autollista suomalaisia. sekä koriste-esineitä. Viikonloppumatka Kiertelimme ympäri kaupunkia kohti paikkoja ja johdatti meidät mukulaki- aikamoinen määrä. Alaspäin ei uskal- Viipurissa on aina mukava käydä. Viipuriin oli kovasti piristävä. Jälleen mäkeä. Löydettyämme Kustin näkemän vikatuja pitkin lähelle linnaa viihtyi- tanut katsoa, sillä portailta näki lähes Jokin tenho kaupungissa on, sillä siellä kerran tuli todettua, että samasta koh- mäen hölkkäsimme sen yli, ja toisella sään ravintolaan. Olimme siellä ainoat alas asti. Viimeinen kerrosväli ennen viihtyy aina. Äitikin asiaa hetken mietit- teesta löytyy useankin käynnin jälkeen puolella sitä meitä odotti iloinen yllätys: asiakkaat, ja pian edessämme olivat ulkoparveketta piti kulkea kapeita kier- tyään päätti lähteä uudelleen Viipuriin yhä edelleen uusia puolia. Kävely ja hölk- yleisurheilu- ja jalkapallokenttä. Mäelle sibaskala-annokset. Juomaksi otimme reportaita pitkin. Viimeistään tässä joulukuun ensimmäisenä viikonloppu- käily ympäriinsä on hyvä tapa nähdä oli tehty valaistuja asvalttireittejä, joita mors-puolukkamehua, jonka olin lu- vaiheessa huonojalkaisten matka tor- na. Matka on toki rasittava, mutta ho- kaupunkia. Keväällä olisi ihanaa päästä nykyiset Viipurin nuoret urheilijat kier- kenut olevan perinteinen venäläinen niin loppuu. Aika sääli, koska tornista tellihuoneessa on hyvä retkeilyn välissä Monrepos-puistoon, käydä kirjastossa sivät rullasuksin. Kusti sai täydellisen juoma. Onneksi ruokalista oli suomeksi, avautuivat huikeat näköalat yli koko lepäillä. On hauska antaa mielikuvi- sekä Viipurin Eremitaasissa. paikan harjoitella, ja sääkin suosi: oli muuten en tiedä, mitä olisimme saaneet Viipurin. Pieni kutina oli vatsan poh- tukselle siivet ja antaa ajatusten kulkea pilvistä mutta lämmintä. Arvelin paikan ja syöneet. Olen yrittänyt selvittää, mikä jassa, sillä kaide parvekkeen ympärillä aikaan, jolloin Viipuri vielä oli suoma- – Outi Sivosavi –

Perinnemuistot säilyvät Maritta Lehtiöltä uusi runoteos Lokakuisella Ritvan Matkojen Viipuriin suuntautuneella Salolaisen Maritta Lehtiön ( o.s. Hörkkö) uusi runoteos Viljo – Olks hää sittekii elos? kertoo ostosmatkalla kävimme samalla tietenkin myös rakkaassa hänen oman enonsa tarinan. Kirjassa on karjalaisia murrerunoja sekä sota-ajan kirjeitä. Johanneksessa tervehtimässä tuttujamme ja kuulostelemassa Runojen pääteemana on nuoruudenrakkaus, sen syttyminen ja yhteiselon loppuminen Boriksen ja hänen puolisonsa Ljuban sekä muiden kyläläis- ennen kuin se ehti alkaakaan. Kuitenkin rakkaus ja muistot säilyvät läpi vuosien ja kai- ten kuulumisia talvea odotellessa. kenlaisten sattumusten kautta syntyykin epäily ”olks hää sittekii elos?”

Isä Pavel otti ilmeisen tyytyväisenä vastaan tuliaisemme ja hymyä näkyi myös avuliaan Anna-tulkin kasvoilla, kun yhdessä Boriksen kanssa luovutimme kuva- taulun. Kameran takana Sirpa.

Boris olikin varautunut käyntiämme varten tarjoamalla meille itse valmistamaan- sa, herkullista pitsaa ja palan painikkeeksi saimme nauttia heidän Johanneksen metsistä poimimiaan marjoja, joista Ljuba oli tehnyt maukkaita hilloja. Tämän kotoisan ja lämminhenkisen vierailuhetken jälkeen kävimme Boriksen kanssa tuttujamme tapaamassa Vaahtolan kylämaisemissa. Poikkesimme käynnillämme myös Sovetskin ortodoksikirkossa (ent. Vaahtolan Osuuskaupan rakennus), jossa oli meneillään ortodoksinen messuilta isä Pavelin johdolla. Tämän rukoushetken päätyttyä hän halusi kertoa uuden ortodoksikirkon rakentamiseen liittyvistä vaiheista paikalla olleen pietarilaisen tulkin, Annan ystävällisellä välityksellä. Me puolestamme halusimme muistuttaa Johanneksen suomalaisuuden ajan perinteiden säilyttämisen tärkeydestä ja siitä Sovetskin nykyasukkaille viestit- Maritta Lehtiö on eläkkeellä oleva erityisopettaja. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Karjalan Kannakselta, isä Johanneksen tämisen merkityksellisyydestä lahjoittamalla ortodoksiseurakunnalle kuvan Koskijärveltä, Lepikon Onni ja äiti Koiviston Rautaselta. Evakkotaipaleensa päätteeksi he asettuivat asumaan Paimioon. kauniista Johanneksen kirkosta. Tapaamisen lopuksi sytytimme vielä kynttilät Lehtiö on aikaisemmin julkaissut yhden karjalaisten elämää kuvaavan runoteoksen ”Älä minnuu unoha”. Johannekseen haudattujen suomalaisvainajien muistolle. – Terveisin johannesjuurinen Hannu – Lisätietoja: Maritta Lehtiö p. 040 5569124, sähköposti: [email protected] 10 Johannekselainen Joulukuu 2016 • nro 12 Metsämiehen muistelmia Hörkön sukuseurojen matka

Synnyinkotini oli metsässä, lähimmät siihen aikaan metsässä. Ei ollut vie- Johannekseen 26.5. - 28.5.2017 naapurit lähes kilometrin päässä. Vajaan lä moottorisahoja. Työmaalle menin Tervetuloa kotiseutumatkalle Viipuriin ja Johannekseen. viidenkymmenen metrin takaa tosin hiihtämällä. Ennen kaikkea tykkäsin Majoitumme Viipurissa hotelli Victoriaan tai hotelli Viipuriin. näkyi maantie, päätyikkunasta pilkotti siitä työstä, ei ollut vielä perhehuolia, Alustava suunnitelma matkareitistä ja matkaohjelmasta: toisella puolella puiden lomasta kotijärvi sain tulla illalla äidin valmistamaan ja peltoja. Tästäkö johtuu, että olen aina ruokapöytään. tuntenut itseni lähinnä metsäläiseksi. Työni kuitenkin muuttui kun met- 26.5. perjantai 28.5. sunnuntai Siellä olen tuntenut oloni kotoiseksi. sänhoitoyhdistyksen neuvoja tapasi Lieto / Shell-Roine...... klo 5.30 Aamiainen klo 7.00 alkaen. Huoneitten luovutus. Vielä nytkin haen metsän rauhaa kun minut työmaallani. Hän pyysi minua Turku linja-autoasema (tilausajolaituri 9)...... 6.00 Lähtö kiertoajelulle ja kauppoihin klo 9.00. tunnen oloni vaikeaksi. Lepuutan siellä avuksi leimaus –jako ja mittamiehen Lähtö kotimatkalle Viipurin kauppatorilta 13.00. Paraisten th...... 6.15 hermojani. En ole kuitenkaan koskaan hommiin. En tietysti ollut niitä tehnyt. Ajo Vaalimaalle, tullit ja tax free -ostokset. ollut oikea metsästäjä, vaikka aseita Sinä opit sanottiin. Sain mielenkiintoi- Piikkiö / Shellin pys...... 6.25 Ruokailumahdollisuus Suomen puolella. omistan vieläkin. Minulla ei ole suo- sen työn moneksi syksyksi. Meitä oli Paimio / Vistamatkat Vistantie 24...... 6.40 Tauko Lohjan ABC:llä. Turkuun tulo n. klo 21.00. nissa metsästäjän pyyntihimoa. Ei koko aluksi neljän hengen porukka, jotain Halikko / Design Hill (tarvittaessa)...... 7.05 perheessä tunnu olleen, vaikka juuret opittuani kuljin myös yksin, olin hank- Hinnat ovat hyvinkin suurissa metsissä. Olen kinut seudun peruskartat ja muutenkin Salo/Piihovi (tarvittaessa)...... 7.10 Matkan hinta-arvio viime vuoden hintojen perusteella; hinta liikkunut ja tehnyt töitä paljon metsissä metsät olivat tuttuja. Koskaan ei ollut Suomusjärvi / TB-Kivihovi (tarvittaessa)...... 7.30 saattaa muuttua, kun hotellit tekevät tarjouksensa. Majoitus hotelli Victoriassa 267 € / hlö + viisumi 75 € / hlö. työn ja harrastuksen merkeissä. niin kiire, ettei tulia olisi tehty eväiden Lohja / ABC (tauko)...... 7.45 - 8.20 Metsätyöni aloitin jo rippikouluiäs- syönnin ajaksi. Siihen aikaan harrastet- Majoitus hotelli Viipurissa 250 € / hlö + viisumi 75 € / hlö. Helsinki / Kiasman pysäkki...... 9.00 sä, aluksi justeerin toisessa päässä ra- tiin vielä tiettyä pienteollisuutta vähän Hintoihin sisältyvät seuraavat palvelut: Porvoo - Hamina kennuspuiden kaadossa isän kanssa. pitemmällä teistä. Näitäkin paikkoja • bussimatkat Vistamatkojen hyvin varustetulla bussilla Työt jatkuivat halonteossa sotavanki tapasimme silloin tällöin. Ruokailumahdollisuus ennen rajaa...... n. klo 11.00 • hotellimajoitus kahden hengen huoneissa Vasilin apuna. Oli halkojen luovutus- En päivääkään antaisi pois noista Vaalimaa / tullit...... 12.30 • aamiaiset x 2 ja päivälliset x 2 velvollisuus, maassa oli polttopuu pula. päivistä. Opin tuntemaan niinä vuo- viisumi, viisumikeskuksen palvelumaksu, Fennian Viipuri...... 14.30 • Hakkuupaikaksi oli isä näyttänyt koivik- sina paljon isäntiä ja isäntien varjoja, matkustajavakuutus sekä rekisteröintivero Venäjän valtiolle koa kolme kilometriä kotoa, Ilveskiven sain ystäviä moniksi vuosiksi. Ennen Majoittuminen ja toimiston viisumintäyttökustannus lähimaastossa. Vasililta opin halonteon kaikkea opin tuntemaan noita metsära- • Vistamatkojen kuljettajan palvelut alkeet. Vasili oli Ural-vuorten takaa diosta tuttuja miesten miehiä ja reiluja Viipurissa kiertoajelu. jonka aikana tutustuminen Viipurin Aasian puolelta, hän oli meillä töissä lä- metsäpomoja. kirjastoon. Päivällinen hotellin ravintolassa klo 18.00. Lisämaksusta: hes kaksi vuotta. Kuusi päivää viikossa, En ole koskaan metsään eksynyt, Yhden hengen huoneen lisämaksu 30 € / yö ja mahdolliset yöt Tikkalan vankileirillä. Äiti laittoi esimiestäni opastin kylläkin työpäivän 27.5. lauantai taksikuljetukset. meille aina eväät mukaan halontekoon. päättyessä auton luokse monesti. Aamiainen klo 7.00 alkaen. Jos et varaa matkaa huonetoverin kanssa yhdessä, varaudu Kyllä sain kuulla Vasililta ”joppoju- Tuo aikani on nyt historiaa. Lähtö Johannekseen (eväät mukaan!) 8.30 maksamaan H1-lisä. maata” ja kaikki suomalaiset kirosanat Kahvihetkien keskustelujen aihepiiri Muistomerkkien kautta suuntaamme kohti Kaijalaa, Maksujen eräpäivät: varausmaksu 100 € 15.3.2017, ennen kuin vähääkään opin työtä. oli laaja. Kumppanini olivat kaikki mi- Koskijärveä ja muita kyliä. Etenemme hitaasti kylien läpi loppumaksu 24.4.2017. Eräs vaihe oli pakkohakkuut nua vanhempia sodat käyneitä miehiä. välillä pysähdellen, mahdollinen asuinpaikkojen esittely Hinta ja muut mahdolliset tarkentuneet tiedot julkaistaan Laitilassa. Sain Tarvasjoella Juuselassa Sodista ei puhuttu. Yhden kerran tosin autosta. Halukkaat jalkautuvat kylille. Yhteiskahvittelu Johannekselaisen alkuvuoden lehdessä. ollessamme määräyksen halkomettään tuli sota puheeksi. Aamulla taloon men- Koskijärvellä Antti Hörkön entisen talon kohdalla n. klo 13.00. Ilmoittautumiset Kaija Sipilälle 040-8466 305, Soile Laitilaan. Hakkuupalstani oli avokallio- nessämme emäntä sanoi, ettei hän herätä Lähtö Viipuriin n. 15.00, ajankohta sovitaan matkan aikana. Suomelle 050-3427 600, Eira Laiholle 040-5129 135, Reijo ta, ehkä kymmenen metrin välein kym- Kallea, siis isäntää, osaatte metsään Päivällinen Pyöreässä tornissa klo 19.00. Hörkölle 040-4191 556. menen sentin paksuisia, kaksi metriä muutenkin. Tällä oli ollut taas vaikea pitkiä männynkäkkyröitä, teeppä niistä yö. Tuossa vintin rapuissa se kyykisteli halkoja. Ne oli tietysti aisattava kaikki. ja pärräsi, matkien konepistoolin ääntä. Täällä Porissa kotimetsässä työt sit- Ei näytä pääsevän painajaisista eroon. ten jatkuivat. Tuli tukin tekoa firmojen hakkuissa, kaikki puutavara kuorittiin – Pellonpoika – Johannes-Seuran kotiseutumatka

Viimeinen talvi kotona Kotiseutumatka Johannekseen 2.–4.6.2017 Koti-karjalassa tietenkin. Oli siis vuosi 1944. Kohteina Johanneksen kylät: Vaahtola, Rokkala, Kukkola, Koskijärvi, Tikkala, Kaijala, Karhula sekä saarikohteet Huunonsaari, Revonsaari ja Haltiansaari. Palaan edelliseen kirjoitukseeni. Halon­ kuvitella hevosmiestä ilman puukkoa. teko Vasilin kanssa oli edistynyt, oli Kirves oli telineessä reen sepissä. Tarkemmat tiedot lehden seuraavassa numerossa. Vastuullinen matkanjärjestäjä matkatoimisto Vista­ aika saada halot autotien varteen. Eväsleivän palat taskussa. Päästiin hak- matkat Oy. Ilmoittautumiset Liisa Katajaiselle puh 040 7410 425 tai matkatoimistoon. Työvelvolliset olivat tehneet lisäksi met- kuuaukealle. Umpihankeen oli hevos- risiä kuusipöllejä paloaukeelta metsän miehen mentävä edellä ja tallattava jälkeä perältä läheltä Römpötin lentokent- hevoselle. Sai siinä hypätä ja polkea lunta, tää. Nekin oli saatava autotien varteen kun välissä vielä suojan jäljiltä hanki- Helttuhattua tekemään! puutavaralaanille Koskijärvelle. Isän kerros, joka oli saatava rikki. Hevonen oli oltava kirvesmiesten apuna kotona. tuuppi turvallaan takapuoleen: menes Kansallispukuhankkeen toinen koulutustilaisuus 4.2.2017 Ulkorakennuksen runko valmistuikin jo siitä. Tehtiin loiva kaarros kauimmai- Koulutus on siirtynyt ensi vuoden puolelle asiantuntijoiden aikatauluista johtuen. sinä talvena ja keväänä. sesta pinosta ensin vähän reen pohjalle. Läksin Äijän avuksi halon ajoon, Äijä Ensimmäisellä kerralla sai harvoin täyttä Koulutuspäivä on lauantai 4.2.2017 klo 10 – 17, paikka ilmoitetaan myöhemmin (Kaarina- ajoi Putella, minä Virmalla. Matkaan kuormaa, joka oli 1,5 - 2 m2 tuoretta Paimio). Aiheina ovat oli lähdettävä jo aamupimeällä. Ensin koivuhalkoa, kuivia kuusipöllejä meni kilometri maantietä Kasakkakiven mä- 3 m2 kerralla. Kuorman teon ja purka- - helttuhatun virkkaaminen, kouluttajana Marjo Vainio elle, siitä Taivaantietä eteenpäin. (Tätä misen ajaksi heitettiin pomppa ja turkki - Johanneksen naisen paita, kouluttaja Minna Koskinen pitkin pakenevat sotilaamme kulkivat hevosen selkään ja heinäsäkki eteen. Kokeneimmilla mahdollisuus aloittaa helttuhatun teko aidolla silkkilangalla (ilmoita tarve), muut harjoittelevat esim. vielä ennen juhannusta; heille se oli pe- Vastamäkeen ajettaessa kuului ajomie- puuvillalangalla. Koulutus on maksuton, sisältää keittolounaan ja kahvit (ilmoita erityisruokavalio). lastuksen tie metsien keskellä.) Ei ollut hen kulkea reen vieressä tai perässä, Ilmoittautumiset 13.1.2017 mennessä: puh. 040 589 1537 / Hannele Kajander tai 02 4795 118 / Johannes-Seuran toimisto vastaantulijoita, kettu hölkötteli joskus kyllä hevonen muisti vilkaista, että näin (huom. aukioloajat). Ilmoittautua voi myös sähköpostilla: [email protected], [email protected]. pitkään perässämme. Teeriä nousi lu- tapahtui. Keväällä jo rospuuton aikana Koulutuspaikasta, harjoitusmateriaaleista yms. lisätietoa ilmoittautumisen yhteydessä. Tarkkaile myös seuran netti­ mikiepistä tien vierestä lentoon lumen hakatut halot oli ajettavakin sitten jo sivuja: http://www.johannes.fi/, http://www.johannes.fi/linkit.htm ja Facebook-ryhmää: https://www.facebook.com/ pöllytessä, hevoset pelästyivät. kärripelissä tien varteen. groups/1617127641944593/?ref=bookmarks Alkumatkasta sai jonkin aikaa istua Talvella oli kaadettu ja ajettu päre- Tervetuloa! reessä heinäsäkin päällä, mutta pian puiksi sopivia siloja mäntyjä kotikan- – Kansallispukutoimikunta – oli kuitenkin noustava kävelemään ja kaalle Ison notkon viereen. Olin niitä juoksemaan, kun varpaita alkoi palen- keväämmällä katkomassa pärepölkyn taa. Jalassa meillä olivat töppöset tai mittaisiksi, mikä oli 17 tuumaa. Ne teh- kumiteräsaappaat, ilmoista riippuen. tiin kesän kynnyksellä kattopäreiksi Littoisten Karjalaiset ry Päällä sarkapusero, alla villapaita, vielä Heikkilän (Skytän) Einarin pärehöylällä. Myö tehhää teatterimatka tuonne Uuteekaupunkii ens vuon helmikuu 11. päivä. päällimmäisenä pomppa, Äijällä lyhyt Hevosvaljaat kastuivat talvisaikaan Männää katsomaa ”Loma” -nimistä esitystä. turkki. Pomppani oli tehty isän entisestä aina lumisessa metsässä. Ainakin län- Lähe mukkaa ja ota kaverkii keralleis ja soittele miul tammikuu alkuu männessä. ulsterista lyhentämällä, se oli ollut ensim- get pehmusteineen tuotiin yöksi sisälle Ritva Santanen 044 0772 639 mäisen evakkomatkan ajan Tervahauvan kuivamaan ulko-oven pielessä oleviin mäkeen kaivetussa kirstussa ja pehet- katajanauloihin. tynyt helmasta. Jalassa saattoivat olla Yhteistyöni Äijän kanssa sujui mieles- Myydään kansallispukuja diagonaaliset saapashousut, entiset py- täni hyvin. Kyllähän hän saattoi sanoa: hähousut tai kotona Lenkkeri Helmin ”Älä aina hoilaa.” Minua saattoi joskus 1) Johanneksen naisen pitäjänpuku, koko 44. Käsinkudotuista kankaista, pellavainen paita, mukana otsanauha ja koru. tekemät suorat sarkahousut. Käsissä toisinaan laulattaa. Käytetty vain kaksi kertaa. Tiedustelut puh. 040 3096 245. olivat Äijän tekemät nahkarukkaset, Isä haikaili vielä kotoa lähdön koitta- 2) Myytävänä ns. Viipurin uusittu puku, erittäin siisti, 800 €. Pukukankaat heloineen Helmi Vuorelma Oy:stä. Mittatilaustyönä sisällä kotona neulotut villakintaat. essa: ”Olisipa saanut vielä katon päälle, tehnyt vaatetusteknikko Jari Viitasalo. Itselläni pituutta 168 cm. Koko väljä n. 40-42, sopii rintavallekin. Ollut päällä n. 5 Äijällä oli päässä koivistolaismallinen olisivat rakenteet säilyneet kuivina pa- kertaa juhlatilaisuuksissa. Paita pesty ja silitetty huolellisesti joka kerta. Hintaan sisältyy puvun lisäksi koru, alushame ja karvahattu, minulla korville käännettävä laamiseemme asti.” hyvin tehty kankainen pukupussi, ei päähinettä eikä kenkiä. Nouto mieluiten Sastamalasta, samalla sovitusmahdollisuus. karvahattu. Puukko tietysti vyöllä, se oli Niin sinä tulit, niin sinä menit… Yhteydenotot Päivi Tabell, [email protected] tai p. 040 5727178. Puh. yhteys mieluiten ilta-aikaan. vakiovaruste maaseudulla. Eihän voitu – Pellonpoika – Joulukuu 2016 • nro 12 Johannekselainen 11

näkevän Trumpin vain tappioon tuo- H mittuna osapuolena. Republikaaneja Yhdysvaltain 2016 presidentin vaalit tukevat analyytikotkin jäivät pahasti alakynteen ja heiltä tuntui puhti hiljal- leen katoavan. Tämä oli ymmärrettävää, koska kaikki merkit näyttivät puhuvan Hillaryn puolesta. Koko vaalien kulku ja H tulos Vaalien kulku esivaaleista lopulliseen valintaan oli monivivahteinen ja väri- käs tapahtumaketju. Eurooppalaisen ja varsinkin pohjoismaalaisen käsityksen ja oikeustajun mukaan kampanjoiden aikana, puoluekokouksissa ja väittely- tilaisuuksissa käytetty kieli, loanheitto ja muitten ehdokkaiden mustamaalaus tuntui räikeältä ja usein vastenmieli- seltä. Tähän sortui Trump ja muutkin ehdokkaat muutamaa poikkeusta, kuten Bernie Sandersia lukuun ottamatta Vaaleilla valittiin Yhdysvaltojen 45. presidentiksi loppujen lopuksi varsin yllättäen ja yllättävän selvästi republi- kaanien ehdokas kiinteistömoguli sekä miljardööri Donald Trump. Keväästä alkukesään asti Trumpin mahdollisuu- det näyttivät vielä kohtuullisilta, mutta kampanjansa aikaisilla sopimattomiksi tulkittavilla, uskaliailla ja voimakkailla lausunnoillaan hän tuntui pelanneen itsensä ulos pelistä. Vielä vaalipäivänä kaikki politiikan asiantuntijat, median edustajat sekä suuri yleisö olivat varmo- ja Clintonin voitosta. Voitonvarmalta Miten edettiin H vaikutti myös Hillary itse. Toisin kävi. Yhdysvalloissa järjestettiin marras- het taakseen. Poikkeuksena Maine ja ylivoimaisesti tunnetuimpana, vaik- Aika pian esivaalien alettua luopui- H kei suosituimpana puolueen sisällä. vat tai putosivat pelistä Jeb Bush, Ben Miksi tähän tulokseen kuun 8. päivänä presidentin vaalit, joita Nebraska jakavat valitsijamiehet kahden päädyttiin koko maailma odotti ja seurasi ja jonka vaalipiirinsä ja osavaltion tulosten mu- Tunnetuimmat muut ehdokkaat olivat Carson ja Chris Christie. Jatko alkoi lopputulosta jännitettiin kaikkialla. kaisesti. Osavaltioitten valitsijamiesten presidentin poika ja veli kuvernööri olla selvää, kun Floridan tulos selvisi Syitä vaalin lopputulokseen on mahdo- Vaaleissa valittiin valitsijamiehet, jotka lukumäärä perustuu osavaltioiden väes- Jeb Bush, neurokirurgi Ben Carson, ja Rubio luovutti. Sinnittelemään jäivät tonta tarkkaan arvioida, mutta joitakin tulevat valitsemaan USA:n seuraavan töpohjaan ja suurin saa eniten edustajia. kuvernööri Chris Christie, senaattori Ted Cruz ja John Kasich, joutuakseen kysymyksiä voi esittää: Olisiko Hillary presidentin ja hänen varapresidenttinsä Yhteensä valitsijamiehiä on 538, joten Ted Cruz, kuvernööri John Kasich, sekä pian toteamaan tilanteen mahdotto- Clintonin ollut parempi keskittyä omiin joulukuun 17. päivänä, vaikka vaalien ehdokkaan pitää voittaakseen saada ko- senaattori Marco Rubio. Muut olivat maksi ja katkerilta vaikuttaen olivat vahvuuksiinsa ja osaamiseensa, sen si- virallinen tulos julkistetaan myöhäisem- koon 270 valitsijamiestä. Koko vaalissa enemmän taikka vähemmän tuntemat- hekin hiljalleen pakotettuja myöntä- jaan, että meni mukaan Trumpin peli- pänä ajankohtana kongressin istunnossa eniten ääniä saanut ei välttämättä voita, tomia ja luopuivat kamppailusta jo ensi mään tappionsa. Katkeruus näkyi myö- tyyliin? Olisiko nainen Yhdysvaltain tammikuun 6. päivänä 2017 ja vasta vaan eniten valitsijamiehiä taakseen metreillä. Trump oli siis listan ainoana hemmin puoluekokouksen yhteydessä presidentiksi monelle vielä liian kova valittu presidentti astuu virkaansa 20. saanut ehdokas on voittaja. Presidentin tunnettu ennen vaaleja koko maassa. protestinomaisena käytöksenä. Trump pala niellä? Eikö Clinton sittenkään tammikuuta 2017. toimikausi on neljä vuotta kerrallaan ja valittiin lopulta suhteellisen helposti saanut Sandersin kannattajia riittävästi rajoitettu kahteen toimikauteen. Yleinen mielipide H republikaanien ehdokkaaksi. vakuutetuksi ja puolelleen? Oliko äänes- H Vaalijärjestelmä Vaaleissa äänestään paitsi uudesta ennen vaalien alkua H tysprosentin alhaisuudella merkitystä presidentistä niin myös edustajainhuo- Puoluekokoukset vaalien tulokseen (n. 58,4 %). Oliko Esivaalien toteutustapa Kesällä 2015 tiedusteltaessa yleisöltä neen paikoista (435 edustajaa) ja yhdestä Sekä republikaanien että demokraat- Trumpin kampanja sittenkin oikein Presidentin vaalit käynnistyvät puo- mielipidettä Trumpin mahdollisuuk- kolmasosasta senaatin (100 senaattoria) tien puoluekokoukset olivat näyttäviä suunnattu osaan kansasta? Varmaa vas- luekohtaisilla esivaaleilla osavaltioit- sista, naurahtivat kaikki järjestään. jäseniä. Edustajainhuone ja senaatti monipäiväisiä tapahtumia ja showta. tausta ei näihin kysymyksiin koskaan tain, joissa puolueisiin rekisteröityneet Mielipidettä muiden ehdokkaitten muodostavat kongressin, jolla on valtaa Esityksetkin olivat laadukkaita ja tois- saada, mutta arvailuja voi jatkaa. saavat äänestää. Joissain osavaltiois- mahdollisuuksista ei oikein tuntunut jopa yli presidentin. Osavaltioittain voi- taiseksi vielä jatkoon nähden maltillisia. sa rekisteröityminen ei ole pakollista, löytyvän, koska he olivat korkeintaan H daan äänestyslipukkeella ottaa kantaa Muutamat kömmähdykset republikaa- Yhteenveto vaan äänestämään pääsee ilmankin. osavaltiossaan tunnettuja, ei laajemmin. myös useisiin muihin aiheisiin. Aiheet nien puolella aiheuttivat, että Clinton sai Presidentin vaalissa republikaanit sai- Vaikka virallisesti puolueita on useita, Kesään 2016 tullessa alkoi moni jo uskoa voivat vaihdella muun muassa abortista hieman etumatkaa kokousten tuloksena. vat oman ehdokkaansa presidentiksi käytännössä vaaleissa on lopputuloksen hiukan epäuskoisesti Trumpilla olevan marijuanan käyttöön taikka verotuk- Muutenkin demokraattien kokouksen ja saavuttivat enemmistön sekä edus- kannalta pelissä mukana vain demo- mahdollisuuksia. seen. Joissain vaaleissa tällaisia lisä- sanoma ja anti oli ehjempää. tajainhuoneessa että senaatissa. Tämä kraattinen ja republikaaninen puolue. Clintoniin uskottiin sekä ennen vaa- kysymyksiä oli muutamassa tusinassa antaa ainakin kahdeksi vuodeksi pre- Edustajien määrä vaihtelee osavaltioiden leja että vaalikampanjan aikana. Pieni osavaltioita reilusti toista sataa. Väittelytilaisuudet H sidentille ja puolueelle hyvät mahdolli- asukasmäärän mukaan, jolloin väes- notkahdus esivaaleissa ja Sandersin me- Presidentillä ja hänen virkaorgani- suudet toteuttaa lainsäädännön avulla töpohjaltaan suurimmat saavat eniten nestys pani hieman miettimään, mutta Hillary Clinton ja Donald Trump koh- saatiollaan on toimeenpanovalta la- sekä nimityksillä tavoitteekseen asetta- valitsijamiehiä. silti Hillary saattoi kaiken järjen mukaan tasivat ehdokkaaksi valintansa jälkeen kiesitysten hyväksyjänä ja nimitysten mia muutoksia. Trumpin tähänastiset Esivaaleissa puoluekohtainen ratkai- hengittää rauhallisesti ja nukkua luot- syys-lokakuussa kolmessa väittelytilai- esittäjänä. Presidentillä on veto-oikeus nimitykset kertovat uuden presiden- su osavaltioittain voi tapahtua kahdella tavaisin mielin yönsä. Yleisesti ottaen suudessa reilun kahden viikon aikana. kongressin hyväksymään lakiesitykseen, tin luovan perustoja linjoille, joita hän tavalla. On osavaltioita, joissa vaalin Mrs. Clintonista ei pidetä niin laajalti Tilaisuudet osoittautuivat enemmän mutta kongressin kahden kolmasosan kampanjansa aikana veti. Jotkut nimi- voittaja saa kaikki valitsijamiehet taak- kuin media antaa ymmärtää, mutta vaa- keskinäiseksi parjaukseksi kuin asial- enemmistö voi silti saattaa lain voimaan. tykset näyttäisivät olevan tarkoitettu seen. Toinen mahdollisuus on suhteelli- liprosessin edetessä Trump alkoi tuntua listen asioiden puhumiseksi. Solvaukset Senaatti hyväksyy lisäksi presidentin yhdistämään republikaanista puoluetta. nen laskenta, jossa eniten ääniä saanut kannattajilleenkin mahdottomalta, joka ja uhkaukset toistuivat ennen näke- nimitykset sekä ratifioi kansainväliset Avainkysymys onkin nyt, miten Trump saa eniten valitsijamiehiä, mutta myös paransi Hillaryn mahdollisuuksia. mättömällä tavalla ja saivat äänestä- sopimukset. Puolueella, josta presidentti osaa pitää yhtä republikaanien omien muilla ehdokkailla on jatkossa edustajia. jät kummankin ehdokkaan suhteen on tullut valituksi, ei välttämättä ole piirien ja vaikuttajien kanssa, jotta valta Niiden osavaltioiden äänestystulok- Esivaalien tulokset H epävarmoiksi ja ymmälleen. Trump valtaa edustajainhuoneessa ja/tai se- säilyy. Se ei kaikissa tilanteissa ole hä- silla (New Hampshire), jotka järjestävät voitti päällepuhumisen selvästi, mutta naatissa. Tilanne voi myös muuttua Supertiistai jo näytti mihin suuntaan nelle välttämättä helppoa. esivaalit ensimmäisenä väitetään olevan Clinton ei jäänyt paljoakaan jälkeen. toimikaudella. oltiin menossa, kun sekä Clinton että Trump tarvitsee yhteiskuntarauhan äänestäjiä ohjaava vaikutus. Toisena ”Ja näistä kahdesta meidän pitää valita Trump voittivat tärkeimmät osavaltiot säilyttämiseksi ja koko yhteiskunnan vaalien lopputulokseen vaikuttavana presidentti!”, totesivat monet. H ja enemmistön heti aluksi puolelleen. kehittämiseksi oman puolueensa tuen tekijänä pidetään niin kutsuttua super- Ehdokasasettelu Väittelytilaisuuksien jälkeen FBI Demokraattien puolella esivaalit kul- lisäksi yhteistyötä yli puoluerajojen - päivää (Supertiistai), jolloin äänestetään aloitti toistamiseen tutkimuksen Demokraatit kivat kutakuinkin ennakkokaavailu- kaikkien etujärjestöjen ja yhteiskunta- useissa osavaltioissa yhtaikaa. Päivän Clintonin sähköpostien salassapito- Demokraattien puolella asetelma jen mukaan Clintonin tahtiin, vaikka luokkien edustajien kanssa. Toivottavasti voittajien uskotaan saavan äänestystä rikkomuksista. Tutkimus päätyi samaan oli jo pitkään ollut aika lailla selvä. Sanders yllättikin muutamissa osaval- uusi presidentti ymmärtää vetää linjansa ohjaavaa etua. Esivaalipäiviä on puolu- lopputulokseen kuin ensimmäinen, eli Varteenotettavia ehdokkaita ei ollut tioissa ja hengitti niskaan lähempänä nämä huomioiden. Myös ulkopolitiikan eilla helmikuusta alkaen parisen tusinaa ei aihetta syytteen nostamiseen. kahta enempää. Maailmanlaajuisesti kuin odotettiin. Lopputulos oli kuiten- suhteen on osin pidettävä kieli keskellä ja puolueiden presidenttiehdokkaat va- tunnettu valkoisen talon entinen emäntä kin odotettu ja Clintonin voitto selvä. H suuta sekä korjattava kurssia. Muuten litaan puoluekokouksissa heinäkuussa. Median ja poliittisten ja poliitikko, ulkoministerinä toiminut Sellainen vaikutelma kuitenkin jäi, että analyytikkojen analyysit on luvassa vaikeuksia. Presidentin vaalien H Hillary Clinton sekä nuoruuden radi- Clinton, varmistaakseen Sandersin ja kaali, yliopistomies ja sosialistina pidetty hänen äänestäjiensä tuen, joutui muut- Kaikkien lehtien ja uutiskanavien poliit- – Hannu K Harju – toteutustapa ja tiset analyysit tukivat Hillary Clintonin presidentin valta Bernie Sanders. Demokraattien molem- tamaan jonkun verran vaalilupauksiaan mat ehdokkaat olivat laajalti tunnettuja ja tavoitteitaan. menestystä. Joidenkin televisoissa esitet- Kirjoittaja asuu Yhdysvalloissa Vaalipiirejä on kaikkiaan 51, joista 50 maassa yli osavaltiorajojen rannikolta Republikaanien kampanjoinnin ja tyjen galluppien vastaajiksi valitut olivat Illinoisin osavaltiossa ja on osavaltioita ja 51. on pääkaupun- rannikolle esivaalien aikana erityisesti Jeb Bush paria lukuun ottamatta koottu demo- Johannekselaisen lukijana hän lähet- gin Washingtonin D.C. vaalipiiri. ja Ted Cruz kävivät sanasotaa Trumpin kraattien kannattajista, mikä ei tuntu- tää terveisensä muille lehden ystäville Republikaanit Presidentin vaali on enemmistövaa- kanssa, mutteivat keksineet mitään, nut haittaavan analyytikkoja lainkaan. li, jolloin eniten ääniä saanut ehdokas Republikaanien puolella ehdokkaita oli mikä olisi horjuttanut Trumpin itse- Trump esiintyi sen verran ärsyttävästi, voittaa osavaltion ja sen valitsijamie- aluksi melkein parikymmentä Trump tuntoa ja –luottamusta sekä kannatusta. että kaikki tuntuivat ilman kritiikkiä H 12 Johannekselainen Joulukuu 2016 • nro 12

JOHANNES-SEURAN PERINTEINEN TALVIRISTEILY: TURKU – TUKHOLMA – TURKU d d d d Ms Baltic Princess sunnuntai 29.1.– maanantai 30.1.2017 d d d d

Ilmoittautumiset ja maksu 17.1.2017 mennessä Maksu Johannes-Seuran tilille TOP Kaarina IBAN: FI87 5710 8350 4278 97 BIC: HOKOYFIHH. Merkitse viestikenttään maksamiesi osallistujien nimet.

Ilmoittautumiset: Raija Kärpijoki puh. 050-4907355, e-mail: [email protected] Sari Auvainen e-mail: [email protected] Risteilyn hinta: 65 €/hlö 2 hengen A-hytti, 78 €/hlö 1 hengen A-hytti, Pekka Teräväinen puh. 0400-432668, e-mail: [email protected] 65 €/hlö 1 hengen B-hytti , 103 €/hlö DeLuxe-hytti Hintaan sisältyy: Lähtö risteilylle sunnuntaina 29.1.2017 klo 20.15 Ms Baltic Princess. Tervetulomalja – Meriaamiainen – Yhteinen tilaisuus – Merilounas – Pullakahvit Kokoontuminen Tallink Siljan terminaaliin viimeistään klo 19.30. Risteilyohjelma ja kellonajat jaetaan terminaalissa. Paluu Turkuun on Ohjelmassa kasvatustieteen tohtori Eeva Riutamaa luennoi ja alustaa keskustelun klo 19.15 30.1.2017. väitöskirja tutkimuksestaan ”Maan korvessa kulkevi.” Tutkimuksessa on selvitetty TERVETULOA! luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja kokemuksia ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Johannes-Seura ry • Ohjelmatoimikunta

Villasukkia vastasyntyneille ja veteraaneille – Suomi 100 vuotta

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan merkeissä on menossa ainakin kaksi projektia neulojille:

Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville Sinivalkoiset lahjasukat ovat käsityöihmisten kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle. Keräyksellä haluamme lahjoittaa sukat kaikille 2017 syntyville vauvoille. Keräys on avoin kaikille, tervetuloa mukaan! Keräysaikaa on vuoden 2017 joulu- kuuhun asti, joten aikaa on runsaasti. Sukkien väritys täytyy olla sinivalkoinen, mallin jokainen voi päättää itse. Sukat tulee olla vastasyntyneen kokoa (jal- katerän pituus noin 9-10cm). Neulothan sukat terveenä ja hajusteettomana. Eläintaloudessa sukkia neulovia sairaalat pyytävät laittamaan valmiit sukat pienessä pussissa pakastimeen pariksi päiväksi, sekä kirjoittamaan pussin päälle ”ELÄINTALOUS”. Kiinnitä sukat yhteen langalla ja liitä mukaan tieto, josta ilmenee käytetty lanka, sekä pesuohje. Halutessasi voit liittää sukkiin jonkin pienen tervehdyksen lahjan saajalle. Johannekselainen Sukkia vastaanottavat alueelliset keräyspisteet ja keräysvastaavat. Lisätietoja sekä vinkkejä neulomiseen Facebookista: Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville https://www.facebook.com/groups/1876581495902342/ tai projektivastaavalta: Johannekselainen ilmestyy n. 10 kertaa vuodessa Tanja Kanniala puh. 046 944 0286, email: [email protected]. Keräyspisteitä ja –vastaavia voi kysyä myös Kustantaja ja julkaisija: Johannes-Seuran toimistosta. Johannes-Seura ry Toimisto: Villasukat veteraaneille Myllytie 1 (Kirkonkulma) 21500 Piikkiö, puh. 02-4795 118 Valtakunnallinen Facebook-ryhmä Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta kannustaa jäseniään neulomaan Sotiemme Avoinna: keskiviikkoisin klo 12-17 ja kuukauden ensimmäisenä veteraaneille villasukkia. Juhlan kunniaksi neulottavat sukat ovat malliltaan ja väritykseltään erityisesti Suomen ja kolmantena arkilauantaina klo 10-15. (ks. sivu 2) 100 -juhlavuotta varten suunniteltuja. www.johannes.fi Sukat jaetaan veteraaneille vuoden 2017 aikana Suomen Sotaveteraaniliiton, Rintamaveteraaniliiton ja Sotainvalidien sähköposti: [email protected] veljesliiton kautta. Myös järjestöihin kuulumattomat veteraanit huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Päätoimittaja: Hannu Rastas, Saksantie 89, 21500 Piikkiö https://www.facebook.com/veteraaneillevillasukat/ Puh: 050-3541 363 Sähköposti: [email protected] Lehtitoimikunta: Marjatta Haltia, Liisa Katajainen, Sari Scimone, Kaija Sipilä ja päätoimittaja. Lehden toimittajia: Kaikki lukijamme, johannekselaiset ja heidän ystävänsä. Ilmoitushinnat: 0,55 €/palstamm (perusteena 4-palstainen sivu, palstan maksimileveys 70 mm). Säännöllisistä jatkuvista ilmoituksista alennus. Kuolinilmoitukset: - korkeus < 10 cm = 80 € - korkeus enintään 10-15 cm = 100 € Kiitosilmoitukset: 5 €. Tilaushinnat vuonna 2017: Vuosikerta (9 lehteä) 30 € Suomi ja Ruotsi, muut maat 35 €. Lisänumerot 3 €/kpl + mahdolliset toimituskulut. Piikkiön Osuuspankki FI54 4714 1020 0595 46. Toimituksellinen aineisto: Lukijoiden kirjoituksia ja kuva-aineistoa otetaan muokattavaksi jul- kaisemista varten tai julkaistavaksi sellaisenaan. Vastuu ja päätökset julkaisemisesta ovat toimituksen. Julkaisemisen jälkeen alkuperäiset kuvat palautetaan, muu aineisto pyydettäessä. Vastuu ilmoituksista: Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoituksen poisjäämisestä tai muusta julkaisemisessa sat- tuneesta virheestä lehden vastuu rajoittuu enimmillään Johannessukat Johanna-äidillä ja ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen. Pikku-Ellillä. Taitto: Esa Haltia Sata-Pirkan Painotalo Oy