Kausi 2008 Kansallisoopperassa Loppukevät ja alkusyksy Season 2008 at the Finnish National Late Spring and Early Autumn

52 Wagneriaani http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ Kuva: Stefan Bremer Loppukevät ja Taikahuilu sa kuultiin hienoja esityksiä, joista mainit- alkusyksy tarjo- takoon Merja Wirkkala Papagenana sekä sivat runsaasti Mozartin Taikahuilu ei kuulu suosikkite- Ritva-Liisa Korhonen, Tuija Knihtilä ja suomenkielistä oksiini. Rasistinen ja seksistinen tarina on Erja Wimeri kolmena naisena. Kari Tik- oopperaa. Suo- varsin luotaan työntävä, eivätkä viittaukset ka johti luotettavasti ja piti esityksen hy- meksi laulettu- vapaamuurarimystiikkaan tuo teokseen mi- vin koossa. ja oopperoita tään erityistä syvällisyyttä. Mozartin upea oli peräti neljä, musiikki tosin paikkaa näitä puutteita osit- Teksti / Text: tai tarkemmin tain, kuin myös Jussi Tapolan vallan mai- Iloinen leski Jack Leo ottaen kolme, nio, Kalevala-vaikutteinen produktio, joka Kevätkauden ensimmäinen uusi produktio sillä Iloinen les- palasi vuoden tauon jälkeen ohjelmistoon. oli Franz Léharin suosituin operetti, Iloinen ki on operetti. Ainoa alun perin suomek- Huippusuosittua teosta on markkinoitu leski. Operettia ei ole kuultu Kansallisoop- si sävelletty teos oli Aulis Sallisen Punai- koko perheen oopperana, ja tähän sopien pera useaan vuoteen, eivätkä korvikkeeksi nen viiva, joka palasi viime keväänä ensi- sitä esitettiinkin suomen kielellä. ole oikein käyneet ohjelmistossa pyörineet iltansa saaneena produktiona. Lisäksi suo- Näin esityksen huhtikuun neljäntenä Puccinin La Rondine, joka on selvä ooppe- meksi laulettiin kaksi saksalaista singspie- päivänä, ja tällöin oli tarjolla suorastaan ra, tai Stephen Sondheimin Sweeney Todd, liä, Taikahuilu sekä Weberin ooppera Der ylellisen hienoa Mozart-laulua. Vaikka hän joka puolestaan on musikaali. Eri asia on Freischütz, eli käännettynä Paholaisen palk- onkin viime aikoina kunnostautunut myös sitten kannattaako operettia esittää ylipää- ka-ampuja. Näiden ohella ainoastaan Puc- raskaammassa ohjelmistoss, Jorma Silvas- tään, ainakaan Kansallisoopperan näyttä- cinin länkkäriooppera Lännen tyttö laulet- ti osoitti olevansa edelleen ensiluokkainen möllä. Useimmat operetit ovat juoniltaan tiin italiaksi. Mozart-tenori. Hänen ilmeikäs, vaivaton vähintäänkin typeriä, ja monia kannattelee ja ehdottoman tyylikkäästi laulamansa Ta- vain yksi tai kaksi ehtaa hittibiisiä. Varsi-

Kuva: Heikki Tuuli mino oli erittäin nautittava, ja ainoastaan naista syvällisyyttä ei niistä juurikaan löy- korkeimmissa nuoteissa äänen miellyttä- dy, eli operetit käyvät lähinnä viihteestä. vä perussointi muuttui hieman kuivaksi. Mutta myös useimmat koomiset oopperat Vaikutuksen teki myös Helena Juntunen ovat vallan viihdyttäviä, ainakin hyvin lyyrisenä Paminana, ja Ville Rusanen oli toteutettuina, eivätkä kepeä tunnelma ja mitä sympaattisin Papageno. Anna-Kris- sentimentaalisuus ole pelkästään operetti- tiina Kaappolan Yön kuningatar on kan- en reviirillä. Mielummin siis soisin Kansal- sainvälisestikin tunnustettu, eikä hänellä lisoopperan esittävän varsinaisia koomisia ollut vaikeuksia kohota aarioidensa edel- oopperoita operettien sijaan. lyttämiin stratosfäärisiin nuotteihin. Jyr- Iloinen leski on kuitenkin jossain määrin ki Korhonen oli sopivan auktoriteettinen poikkeus operettien joukossa, ja on pitkälti Sarastro, ja monissa pienemmissä rooleis- tämän teoksen (sekä Johann Straussin Le-

Kuva: Stefan Bremer The late spring and beginning of autumn opera for the whole family, and consistently offered a good deal of opera in Finnish. with this was performed in Finnish. A total of four were performed in I saw the performance on April 4, which Finnish, or more precisely three operas, as offered virtually luxury casting. Jorma Sil- The Merry Widow is an operetta. The only vasti showed that he is still a first-rate Mo- one of these to be originally composed to a zart tenor, despite his recent forays into Finnish libretto was Aulis Sallinen’s The heavier territory. His nuanced, unforced Red Line, which was revived as the produc- and highly polished singing as Tamino tion first seen the previous year. In addi- was a joy to hear, and his very pleasing tion, two German Singspiels were given in tone only turned a little dry in the high- Finnish. These were The Magic Flute and est notes. Also Helena Juntunen made an Weber’s Der Freischütz, translated in Finn- impression as a lyrical Pamina, and Ville ish as The Devil’s Mercenary. Apart from Rusanen was a highly likeable Papageno. these, only Puccini’s Fanciulla del West was Anna-Kristiina Kaappola is an interna- sung in Italian. tionally acclaimed Queen of Night, and indeed she had no trouble climbing to the stratospheric height required in this role. The Magic Flute Jyrki Korhonen was a suitably authoritative Mozart’s Magic Flute is not one my favourite Sarastro, and many fine performances were operas. I find the story with its racist and given in the smaller roles, of which Merja sexist aspects repellent, and the references Wirkkala as Papagena and the three ladies to Masonic mysticism do not bring any ap- of Ritva-Liisa Korhonen, Tuija Knihtilä preciable depth to this work. Of course, the and Erja Wimeri deserve mention. Kari marvellous music does compensate some, as Tikka conducted reliably. does the thoroughly enjoyable, Kalevala- inspired production by Jussi Tapola. This highly popular work has been marketed as an The Merry Widow The new production of the late spring season Jorma Silvasti Taminona ja Helena Juntunen was Franz Léhar’s most popular operetta, Paminana Taikahuilussa. The Merry Widow. Operetta has not been peformed on the FNO stage for several Jorma Silvasti as Tamino and Helena years, and Puccini’s La Rondine, which is Juntunen as Pamina in The Magic Flute. a genuine opera, and Stephen Sondheim’s

http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ Wagneriaani 53 Kuva: Heikki Tuuli pakon) ansiota, että operetteja edelleen esi- tetään. Tarinan lähtöasetelma on jo sinäl- lään hauska: rikas pontevedrolainen leski Hanna Glavari on tullut Pariisiin huvitte- lemaan, ja paikalliset naistenmiehet havit- televat lesken mittavaa omaisuutta. Mutta jos Glavarin miljoonat siirtyvät pois Pon- tevedrosta, valtio joutuu konkurssiin, joten pontevedron lähetystön henkilökunta ryh- tyy toimiin saada Glavari naitettua ponte- vedrolaiselle kreivi Danilolle. Kaikeksi on- neksi Danilo ja Hanna ovat olleet aiem- min ihastuneita toisiinsa, ja on heti alusta lähtien selvää, että pari saa toisensa. On- nellista loppua odotettaessa yleisö pääsee nauttimaan Léharin vuolaasta melodiatul- vasta, jossa on mukana niin monta selvää Päivi Nisula, Jorma Hynninen, Sanni Vilmi, Tuomo Nisula, Olivia Ainali Punaisessa viivassa. hittiä että päätä suorastaan huimaa. Iloi- Päivi Nisula, Jorma Hynninen, Sanni Vilmi, Tuomo Nisula, Olivia Ainali in . nen leski on myös onnistuneemmin raken- nettu kuin esimerkiksi Lepakko, jonka vii- tiin Tapolan itsensä tekemänä käännökse- hallita näyttämöä kahdestaan. Muiden roo- meinen näytös ontuu pahasti. Iloisen les- nä, joka osoittautui varsin toimivaksi. lien esittäjät jäivätkin hieman pääkaksikon ken energia kantaa loppuun asti. Vaikka Näin Iloisen lesken kahteen otteeseen, varjoon, joskin Sauli Tiilikainen oli haus- Léharin operetti on ”vain” viihdettä, se toukokuun 8. päivänä sekä uudelleen elo- ka paroni Zeta. Anna-Kristiina Kaappola on ensiluokkaista viihdettä ja näin ollen kuussa kesätauon jälkeen. Toukokuussa ope- lauloi hyvin Valenciennen roolissa, mutta puolustaa esittämistään Kansallisooppe- retin pääparia esittivät Ritva-Liisa Korho- Juha Riihimäki (Rossillon) ei tainnut olla ran näyttämöllä. nen ja Jaakko Kortekangas. Korhosen ker- parhaassa äänessään ja hänen laulunsa kuu- Jussi Tapola tarjosi jälleen takuuvarman mainen sopraano sopii loistavasti tämän- losti väkinäiseltä ja korkeat nuotit epävar- periodiohjauksen. Näyttämöllä oli sopivasti kaltaiseen musiikkiin, ja hänellä on selväs- moilta. Atso Almila johti asiaan kuuluval- mihin tahansa operettiin kuuluvaa menoa ti komediennen taitoja. Kortekankaan ba- la tarmolla ja schmalzilla. ja meininkiä, vaikka tässä mitään erityisen ritoni soi niin ikään komeasti, ja hänteki Tove Åman ja Jyrki Anttila eivät yltä- oivaltavaa tai origenellia ollutkaan. Léharin vaivatta Danilosta urbaanin ja charman- neet aivan samalle tasolle kuin edeltäjän- riemastuttava tarina sai erinomaiset puit- tin hahmon. Korhosen ja Kortekankaan sä elokuun 28. päivänä, vaikka hekin oli- teet Anna Kontekin aina yhtä tyylikkäissä näyttämökarismat pelasivat erinomaisesti vat enemmän kuin kelvollisia. Åmanin ke- puvuissa ja lavasteissa. Iloinen leski esitet- yhteen, eikä heillä ollut mitään ongelmaan vyt sopraano soi kauniisti ja hän oli sopi-

Kuva: Stefan Bremer Sweeney Todd, which is a musical, can’t re- ally compensate. A different issue is whether operetta needs to be performed at all at the FNO. Most operettas are silly to say the least, and a good number are carried by only one or two hit tunes. On the whole, having no real depth to them, operettas are merely entertainment. As most comic operas are also highly entertaining, at least when done well, and as light sentimental- ity is not unique to operetta, I would rather have the National Opera choose comic operas over operettas. But The Merry Widow is admittedly something of an exception. It is largely due to this work that operettas are still performed today. The set up of the story is already amusing, and though it is clear from the start that the main couple will get each other, waiting for this to happen while enjoying Léhar’s flow of melodies is very pleasant. The Merry Widow contains more hits in it than one can count, and it is dramatically far more satisfying than say Die Fledermaus, the last act of which fairly cripples the piece. Even if Léhar’s operetta is “just” entertainment, it is certainly su- perlative entertainment and thus justifies being performed on the FNO stage.

Jyrki Anttila Iloisessa leskessä. Jyrki Anttila in The Merry Widow.

54 Wagneriaani http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ van viehkeä leski, muttei hallinnut näyttä- la ei ollut oikeanlaista näyttämökarismaa töksessä hän hyödyntää hieman abstrak- möä Korhosen tavoin. Anttila tarjosi het- jotta olisi tehnyt agitaattori Puntarpäästä timpaa näyttämökuvaa. Tämä on erittäin kittäistä tenoriloistoa roolissa joka on oi- uskottavan kansankiihottajan, ja olisin pi- toimiva produktio, ja vahva henkilöohja- keastaan baritonille sopivampi ja oli yllät- tänyt enemmän vähemmän deklamoivasta us pienimpiä rooleja myöten tekee kaivos- tävän luonteva näyttämöllä. Juha Riihi- laulutyylistä. Hannu Forsberg (Simana Ar- työläisten yhteisöstä uskottavan. mäki oli paremmassa kunnossa tällä ker- hippaini) ja Anna-Liisa Jakobsson (Kaisa) Kuulin esityksen syyskuun 10. päivänä. taa teki enemmän oikeutta Rossillonin kor- tekivät luotettavaa työtä, ja lukuisat pienet Tällöin Mikko Franckin äkillisen sairas- kealla liikkuvalle, tunteikkaalle musiikille. roolit oli miehitetty hyvin. Näistä pitää to- tumisen takia ooppean johti Harri Kar- Tiina Vahevaaran keimaileva Valencien- sin erikseen mainita Tuomo Nisulan, San- ri ilmeisen lyhyellä varoitusajalla. Ei siis ne ja Jukka Romu paroni Zetana täyden- ni Vilmin ja Olivia Ainalin erinomaises- ihme, että ensimmäinen näytös ei oikein sivät miehityksen. Hannu Bister johti esi- ti esittämä lapsikolmikko. Mikko Franck muodostanut kovin ehyttä kokonaisuutta. tyksen varmalla ammattitaidolla. johti tyypilliseen tyyliinsä voimakkaan dra- Toisessa ja kolmannessa näytöksessä Karri maattisen esityksen. oli enemmän kotonaan, mutta nämäkään eivät olleet täysin sulavia. Tämä on toki Punainen viiva ymmärrettävää olosuhteet huomioon ot- Toukokuussa Kansallisooppera tarjosi vä- Lännen tyttö taen, ja ennen kaikkea se, että esitys py- kevää musiikkidraamaa Aulis Sallisen Pu- Puccinin Lännen tyttö avasi syyskauden. syi näinkin hyvin kasassa, on osoitus Kar- naisen viivan myötä, kun Pekka Milonof- Tämä italolänkkäri ei kuulu säveltäjän suo- rin ammattitaidosta. fin produktio palasi ohjelmistoon vuoden situimpiin teoksiin, mutta myöhäiskaudel- Oopperan pääroolin Minnien lauloi Fra- tauon jälkeen. Tässä ohjauksessa on paljon leen tyypillisesti Puccini onnistuu raken- cesca Patané. Hänen äänensä ei ehkä ole hyvää, ennen kaikkea tarkka ja uskottava tamaan vakuuttavan musiikkidraaman ja luonnollisen kaunis, ja on kohdin taipuvai- henkilöohjaus, mutta myös jonkin verran luomaan uskottavaa paikallista tunnel- nen hieman kolkkoon sointiin, mutta Pa- huonoa, kuten ennen pitkää ärsyttäväksi maa. Musiikki on kauttaaltaan taidokas- tané on hieno taitelija ja onnistuu käyttä- käyvä tanssijakaarti. Kokonaisuutena tämä ta ja melodista, mutta tämä teos tarjoaa mään ääntään hyvin ilmeikkäästi ja tuo- on kuitenkin onnistunut ja tekee oikeutta kuitenkin vain yhden selkeän hittibiisin, maan siihen paljon eri värejä. Hän myös Sallisen teokselle, joka on edelleen valitet- joka kuullaan vasta oopperan viimeisessä hallitsee laajan dynaamisen skaalan. Näyt- tavan ajankohtainen, vaikka käsitteleekin näytöksessä, mikä on epäilemättä vaikut- tämöllisesti hän oli täysin vakuuttava. Myös tapahtumia sadan vuoden takaa. tanut siihen, että Lännen tyttö ei ole saa- Juha Uusitalo teki vahvan roolisuorituk- Toukokuun 21. päivänä miehitys oli pit- vuttanut samanlaista suosiota kuten Tosca sen karkeana šeriffi Jack Rancena. Mika kälti sama kuin reilua vuotta aiemmin nä- tai La Bohème. Pohjonen lauloi bandiitti Ramerrezin roo- kemässäni esityksessä. Jorma Hynninen oli Vilppu Kiljusen ohjaus pitäytyy järke- lin, jota tosin oopperan aikana kutsutaan jälleen täysin vakuuttava Topina, ja myös västi Puccinin edellyttämässä kultakuumeen Dick Johnsoniksi. Pohjonen lauloi tyypil- Päivi Nisula teki vahvan roolisuorituksen kourissa olevassa Kaliforniassa, mutta ote liseen tyyliinsä varmasti ja ehdan italialai- Riikana. Sen sijaan Aki Alamikkotervol- on melko moderni ja etenkin toisessa näy- sella soinnilla, mutta hänen näyttämötyös-

I saw The Merry Widow twice, on May form this time and did more justice to the smaller roles were well cast. Special men- 8 and in August after the summer break. high-lying, sentimental music of Rossillon. tion goes to the trio of children played by In May, Ritva-Liisa Korhonen and Jaakko Tiina Vahevaara’s coquettish Valencienne Tuomo Nisula, Sanni Vilmi and Olivia Kortekangas assumed the main roles. Ko- and Jukka Romu as Baron Zeta completed Ainali. Mikko Franck led a typically dra- rhonen’s creamy soprano is wonderfully the cast. The thoroughly professional con- matic rendition of the work. suited to this kind of music, and she is ductor of the evening was Hannu Bister. something of a natural comedienne. Ko- rtekangas’s lyric sounded hand- La Fanciulla del West some as Danilo, and he had no trouble in The Red Line Puccini’s La Fanciulla del West opened the making the character into an urbane and In May, the FNO also offered some power- autumn season. This spaghetti Westen does sauve charmer. Kortekangas and Korhonen ful drama in the form of Aulis Sallinen’s not belong to the composer’s most popular also interacted well together and between The Red Line. Pekka Milonoff’s production, operas, but Puccini does provide a strong them they commanded the stage effortlessly. revived after a year’s absence, has many music drama with plenty of local colour. The other singers were a little overshadowed good qualities, such as strongly delineated The music is skillful and melodic through- by these two, though Sauli Tiilikainen had directing of the characters, but also some out, although the opera contains only one fun as Baron Zeta. Anna-Kristiina Kaap- bad ones, in particular the increasingly an- single genuine hit that is only heard in the pola sang well as Valencienne, but Juha noying group of dancers. On the whole, it is final act of the piece; doubtless this is one Riihimäki (Rossillon) did not seem to be a successful production, and it does justice of the reasons why Fanciulla del West has in his best voice, and his singing sounded to Sallinen’s opera, which is still sadly topi- never gained the same popularity as Tosca effortful and his top notes uncertain. Atso cal even though it deals with events that or La Bohème. Almila conducted with appropriate energy took place one hundred years ago. Vilppu Kiljunen’s production sensibly and schmalz. The cast on May 21 was largely the same sticks to the gold-crazed California that Puc- As the main couple, Tove Åman and as in the performance I had seen a year cini stipulated, but his approach is modern Jyrki Anttila didn’t quite reach the same earlier. Jorma Hynninen was once again and especially the second act makes use of level as their predecessors on August 28, but utterly convincing as Topi, and Päivi Ni- more abstract stage pictures. This produc- they too were more than adequate. Åman sula gave a strong performance as Riikka. tion works very nicely and creates a credible sang agreeably with her light soprano and Aki Alamikkotervo, on the other hand, community of gold prospectors. was a seductive widow, but she didn’t com- did not have enough force of personality to I heard the performance on September mand the stage in the same way as Korho- make the agitator Puntarpää believable, and 10. Due to the sudden illness of Mikko nen. Anttila supplied moments of tenorial I would have preferred a less declamatory Franck, the performance was conducted by brilliance in a role that is more suited to style of singing. Hannu Forsberg (Simana Harri Karri, the assistant director of the a baritone, and his acting was surprisingly Arhippaini) and Anna-Liisa Jakobsson production, at apparently very short notice. unaffected. Juha Riihimäki was in better (Kaisa) sang reliably, and the numerous Thus it was no great surprise that the first http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ Wagneriaani 55 Kuva: Sakari Viika Paholaisen palkka-ampuja

Syyskauden ensimmäinen uutuus oli uusi versio Carl Maria von Weberin romant- tisesta oopperasta Der Freischütz, joka on yleensä suomennettu nimellä Taika-ampuja. Tämä uusi suomennos oli ristitty Paholai- sen palkka-ampujaksi, joka on itse asiassa lähempänä teoksen saksankielisen nimen merkitystä. Freischütz viittaa siis ampumi- seen pirun antamilla taikaluodeilla, ”frei- kugeln” –ammuksilla, jotka osuivat aina varmasti kohteeseensa. Weberin ooppe- rassa metsänvartija Max, jonka osumistark- kuus on viime aikoina ailahdellut, suostuu Kasparin ehdotuksesta valamaan freikugel- luoteja Susirotkossa, päämääränään voittaa seuraavan päivän kilpailu ja lemmittynsä Agathen puolisokseen. Kaspar on sopinut Samielin (itse vanha vihtahousu) kanssa, että viimeinen seitsemästä luodista osuu- kin Agatheen, mutta kilpailussa tuo luoti osuukin itse Kaspariin. Maxia ollaan kar- koittamassa tekemisistään pahuuden voimi- en kanssa, kun paikalle saapuu pyhä erakko, jonka neuvosta Max armahdetaan ja hänel- Francesca Patané Lännen tytössä. Francesca Patané in La fanciulla del West. le annetaan toinen mahdollisuus. Weberin oopperalla on keskeinen ase- kentelynsä oli vain tyydyttävää. Hänen tul- sekä Aki Alamikkotervon Nick. Sen sijaa ma saksalaisen varhaisromanttisen ooppe- kinnastaan puuttui se charmi, joka tekee Ari Grönthal kuulosti kovin flunssaiselta ran kehityksessä, ja sen voidaan katsoa oh- Ramerrezista niin Minnien kuin yleisönkin Harryna. Jari Saarman teki vaikutuksen ly- janneen koko romanttisen oopperan kul- mielestä niin vastustamattoman hahmon. hyessä esiintymisessään Jack Wallacen roo- kua. Freischütz innoitti niin Lortzingia kuin Pienissä rooleissa kuultiin paljon hyviä esi- lissa, mutta olisi ehkä voinut käsitellä soi- Marschneria, ja myös nuorta Richard Wag- tyksiä, kuten Jaakko Kortekankaan Sonora tintaan hieman uskottavammin. neria. Teos sai myös tunnustusta ulkomail- act didn’t really form a coherent whole. In might have tried to handle his fiddle in a ischütz does contain a great deal of good the second and third acts Karri was more at more believable manner. music, and the Wolf’s Glen scene can still home, but even so they were not completely raise the hairs on the neck. Unfortunately fluent. This is of course understandable con- the story isn’t really all that interesting for sidering the circumstances, and it is a sign of The Devilʼs Mercenary modern audiences, at least without some Karri’s professionalism that the performace The first new production of the autumn reinterpreting to make it more relevant stayed together as well as it did. season was a new version of Carl Maria for today. The main role of Minnie was taken by von Weber’s opera Der Freischütz. The The Devil’s Mercenary was first produced Francesca Patané. Her voice may not be piece had been translated into Finnish un- in 2006 at the Louhos Arena of Nilsiä in a naturally beautiful one, and her tone can der the title The Devil’s Mercenary, which Eastern . The new translation, by sound a bit hollow, but she is a fine artist is a fairly good attempt to give a meaning the producer Juha Hemánus assisted by singing very expressively and bringing a to the rather untranslatable “Freischütz”. Lasse Lehtinen and Pekka Asikainen, was range of colouring to her voice. She also Weber’s work occupies a central position based on a translation from 1924. Now the commands a wide dynamic range, and was in German Romantic opera, and it paved FNO took up the production and I saw the also highly convincing on stage. Another the road for the rest of 19th century Ger- première on September 20. fine performance was given by Juha Uusi- man music drama, inspiring both Lortzing First the good news. The musical side was talo as the coarse sheriff Jack Rance. The and Marschner, not to mention the young professionally handled, and there were no role of the bandit Ramerrez, referred to in Richard Wagner. It was also well received weak members in the cast. Jorma Silvasti the opera mostly as Dick Johnson, was sung abroad, and especially its lively hunting has a great deal of experience as Max and by Mika Pohjonen. I admired his secure songs and the darkly atmospheric scene he sang with typical intelligence and lyri- and Italianate singing, but his acting was in the Wolf’s Glen gained a great deal of cism. Kirsi Tiihonen’s soprana is perhaps merely adequate. He failed to instill the popularity. Der Freischütz resonated as far a little too dramatic for Agathe, but she character with the charm that is neces- as the nordic countries, as Fredrik Pacius’s too offered a very stylish interpretation sary to make the bandit such an irresistible The Hunt of King Charles, commonly con- and sang with admirable restraint. She had rogue for both Minnie and the audience. sidered the first Finnish opera, owes much a lot of fun with the Ännchen of Sirkka There were many fine performances in the to Weber. Although it has remained a fa- Lampimäki. Lampimäki’s light soprano smaller roles, especially Jaakko Kortekan- vourite in the German-speaking countries, suits this part well, though her diction gas as Sonora and Aki Alamikkotervo as elsewhere Der Freischütz has lost much of wasn’t always clear. Jouni Kokora was a Nick. However, Ari Grönthal sounded as its former poluarity over the past century. reliable Kaspar, though the higher notes of if he had a particularly bad cold as Harry. The excessively Romantic and rather silly his bass-baritone sounded rather dry. Marko Jari Saarman made an impression in his story, and a certain German nationalistic Nykänen (Kuno) and Petri Pussila (the short appearance as Jake Wallace, but he feeling pervading the work have not helped hermit) brought suitable authority and se- in promoting the opera. However, Der Fre- cure bass voices to their roles. Both Ville

56 Wagneriaani http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ la, ja etenkin sen reippaat metsästyslaulut Maxin roolin esittäjä, ja hän lauloi tyypil- Weberin Freischützista. Tehokeinona oli siis sekä synkän tunnelmallinen susirotkokoh- lisen ilmeikkäästi ja miellyttävän lyyrisellä teatteri teatterissa, mikä olisi ehkä saattanut taus saivat laajasti suosiota. Vaikuttihan tuo otteella. Kirsi Tiihosen sopraano on ehkä toimiakin, jos toteutus olisi ollut erilainen. teos aina Pohjoismaihinkin asti, sillä Paci- hieman liian dramaattinen Agathen rooliin, Nyt painotukset tuntuivat vääriltä, eikä ko- uksen Kaarle kuninkaan metsästyksessä on sel- mutta hänkin tarjosi erittäin tyylikkään tul- konaisuus ollut missään määrin tyydyttävä. viä kaikuja juuri Freischützistä. Vaikka teos kinnan ja lauloi ihailtavan hienostuneesti. Suurin ongelma oli se, että komiikkaa pai- on aina ollut suosittu saksankielisillä alu- Hänellä oli myös ilmeisen hauskaa Sirkka notettiin aivan liikaa. Freischütz käsittelee eilla, muualla Freischütz on viime vuosisa- Lampimäen Ännchenin kanssa. Lampimä- loppujen lopuksi vakavia teemoja, vaikka dalla menettänyt asemaansa. Varsin ylilyö- en kevyt sopraano sopi hyvin tähän rooliin, sisältääkin kevyempiä kohtia. Erityinen on- vän romanttinen ja suorastaan hieman pöl- mutta hänen laulamastaan tekstistä oli han- gelma oli Martti Suosalon esittämä Kuos- jä juoni, sekä tarinaan sisältyvä tietty saksa- kala saada selvää. Jouni Kokora oli luotet- manen, koominen hahmo, joka oli oikeas- lainen kansallisromantiikka, eivät ole olleet tava Kaspar, vaikka korkeissa nuoteissa hä- taan vanhan vihtahousun alter ego. Suosa- omiaan herättämään suunnatonta ihastusta nen bassobaritoninsa sointi kuulosti hieman lo on toki erinomainen näyttelijä, ja hänen ympäri maailmaa. Toki Freischütz sisältää kuivalta. Marko Nykänen (Kuno) ja Petri kommelluksensa Kuosmasen hahmossa sai- huomattavan paljon nautittavaa musiikkia, Pussila (erakko) toivat rooleihinsa arvoval- vat hyvän vastaanoton yleisöltä, mutta Suo- ja susirotkokohtaus saa edelleen niskakarvat taa ja varmasti soivat bassoäänet. Sekä Ville salo-show varasti aivan liikaa huomiota itse nousemaan, mutta selvästi aikansa tuottee- Rusanen (Ottokar) että Olli Tuovinen (Ki- oopperan tapahtumilta. Minua myös ihme- na syntynyt tarina ei oikein jaksa kannatel- lian) tekivät vaikutuksen pienissä rooleis- tytti, että miksi Hollywoodissa olisi studio- la mielenkiintoa teosta kohtaan nykypäivä- saan. Kari Tikka johti luotettavasti ja Kan- järjestäjä nimeltään Kuosmanen… Saatanan nä, ainakaan ilman merkittävää ohjauksel- sallisoopperan kuoro pääsi oikeuksiinsa lu- roolissa Suosalo oli eri lailla vakuuttava, ja lista uudelleen tulkitsemista. kuisissa reippaissa kuorokohtauksissa. kuuluisa Susirotkon kohtaus oli ohjauksen Freischütz kääntyi Paholaisen palkka-am- Ja sitten ne huonot uutiset. Weberin oop- tehokkaimpia ja oikeastaan ainoa, joka mi- pujaksi kun se toteutettiin vuonna 2006 Nil- peran tarina uppoaa hankalasti nyky-ylei- nusta toimi hyvin alusta loppuun. siän Louhosareenalla. Uudesta käännökses- söön. Oopperan toteuttaminen suoraan lib- Erityisen harmillista tässä on se, että tä, joka perustui vuoden 1924 käännökseen, reton mukaan lienee epäonnistumiseen tuo- Freischütz, jota ei kansallisoopperassa ole vastasi ohjaaja Juha Hemánus. Häntä avus- mittua, sillä yltiöromanttinen juoni tuntuu nähty 84 vuoteen, ei saanut tämän parem- tivat Lasse Lehtinen, joka kirjoitti kään- varsin kornilta sellaisenaan. Toisaalta teosta paa esillepanoa. Yleisön reaktiosta päätel- nöstä varten uusia riimejä, sekä Pekka Asi- on vaikea tuoda nykyaikaan millään kovin len Paholaisen palkka-ampuja tuskin palaa kainen. Nyt Kansallisooppera oli ottanut toimivalla tavalla. Tämä tuli osoitettua Juha tämän syksyn jälkeen ainakaan kovin pian tämän produktion ohjelmistoonsa, ja näin Hemánuksen ohjauksen myötä, joka muuta- ohjelmistoon. En muista ennen kuulleeni sen ensi-illan syyskuun 20. päivänä. mia onnistuneita yksityiskohtia lukuun otta- näin vaisua uuden produktion vastaanot- Hyvät uutiset ensin. Musiikkipuoli oli matta meni melko pahasti metsään. Hemá- toa Kansallisoopperassa, ja ohjaajalle suo- hyvin hoidettu, eikä miehityksessä ollut nuksen produktiossa oltiin nykypäivän Hol- rastaan buuattiin, mutta sen tämä ohjaus heikkoja laulajia. Jorma Silvasti on kokenut lywoodissa, jossa tehtiin musikaalielokuvaa ansaitsikin.

far from satisfactory. The biggest problem was the overly prominent comedy; Der Freischütz deals with fairly serious themes, even though it does contain some lighter moments. A particular example was the character Kuosmanen, played by the famous Finnish actor Martti Suosalo. This comic relief character was in fact the alter ego of Old Nick himself. Suosalo is a very good ac- tor, and his escapades were well received by the audience, but they distracted too much from the main story. I also had to wonder why a studio manager in Hollywood would be called Kuosmanen… As Samiel, Suosalo was more properly effective, and the famous Wolf’s Glen scene was, in my opinion, the only scene in this production that worked thoroughly from beginning to end. What is especially sad is the fact that Der Freischütz, which has not been seen at the Taika-ampujassa Martti Suosalo esitti paholaisen ja Kuosmasen roolit. FNO for 84 years, did not receive a better In Der Freischütz Martti Suosalo played the roles of Samiel and Kuosmanen. vehicle than this. Based on the audience reaction, it seems unlikely that The Devil’s Rusanen (Ottokar) and the swaggering Olli not easy to update in any effective way, Mercenary will be returning to the FNO rep- Tuovinen (Kilian) made an impact. Kari as was shown by Hemánus’s production, ertoire at least in the near future. Ei don’t Tikka was once again the solid conductor which apart from a few successful details remember ever witnessing such a lukewarm and the FNO chorus made a meal of the went very wide of the mark. The setting reception at a première in this house be- jaunty choral scenes. was updated to modern Hollywood, where a fore. There were even a few boos, but the And then the bad news. The plot of musical film of Der Freischütz is being shot. production certainly deserved them. Weber’s opera stretches the credulity of This theatre-within-theatre construction modern audiences, and following the di- might have worked if it had been realised rections of the libretto is almost certainly differently. Now the emphases seemed all doomed to failure. However, the piece is wrong, and the production as a whole was http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ Wagneriaani 57