Kausi 2008 Kansallisoopperassa Season 2008 At
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Kausi 2008 Kansallisoopperassa Loppukevät ja alkusyksy Season 2008 at the Finnish National Opera Late Spring and Early Autumn 52 Wagneriaani http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ Kuva: Stefan Bremer Loppukevät ja Taikahuilu sa kuultiin hienoja esityksiä, joista mainit- alkusyksy tarjo- takoon Merja Wirkkala Papagenana sekä sivat runsaasti Mozartin Taikahuilu ei kuulu suosikkite- Ritva-Liisa Korhonen, Tuija Knihtilä ja suomenkielistä oksiini. Rasistinen ja seksistinen tarina on Erja Wimeri kolmena naisena. Kari Tik- oopperaa. Suo- varsin luotaan työntävä, eivätkä viittaukset ka johti luotettavasti ja piti esityksen hy- meksi laulettu- vapaamuurarimystiikkaan tuo teokseen mi- vin koossa. ja oopperoita tään erityistä syvällisyyttä. Mozartin upea oli peräti neljä, musiikki tosin paikkaa näitä puutteita osit- Teksti / Text: tai tarkemmin tain, kuin myös Jussi Tapolan vallan mai- Iloinen leski Jack Leo ottaen kolme, nio, Kalevala-vaikutteinen produktio, joka Kevätkauden ensimmäinen uusi produktio sillä Iloinen les- palasi vuoden tauon jälkeen ohjelmistoon. oli Franz Léharin suosituin operetti, Iloinen ki on operetti. Ainoa alun perin suomek- Huippusuosittua teosta on markkinoitu leski. Operettia ei ole kuultu Kansallisoop- si sävelletty teos oli Aulis Sallisen Punai- koko perheen oopperana, ja tähän sopien pera useaan vuoteen, eivätkä korvikkeeksi nen viiva, joka palasi viime keväänä ensi- sitä esitettiinkin suomen kielellä. ole oikein käyneet ohjelmistossa pyörineet iltansa saaneena produktiona. Lisäksi suo- Näin esityksen huhtikuun neljäntenä Puccinin La Rondine, joka on selvä ooppe- meksi laulettiin kaksi saksalaista singspie- päivänä, ja tällöin oli tarjolla suorastaan ra, tai Stephen Sondheimin Sweeney Todd, liä, Taikahuilu sekä Weberin ooppera Der ylellisen hienoa Mozart-laulua. Vaikka hän joka puolestaan on musikaali. Eri asia on Freischütz, eli käännettynä Paholaisen palk- onkin viime aikoina kunnostautunut myös sitten kannattaako operettia esittää ylipää- ka-ampuja. Näiden ohella ainoastaan Puc- raskaammassa ohjelmistoss, Jorma Silvas- tään, ainakaan Kansallisoopperan näyttä- cinin länkkäriooppera Lännen tyttö laulet- ti osoitti olevansa edelleen ensiluokkainen möllä. Useimmat operetit ovat juoniltaan tiin italiaksi. Mozart-tenori. Hänen ilmeikäs, vaivaton vähintäänkin typeriä, ja monia kannattelee ja ehdottoman tyylikkäästi laulamansa Ta- vain yksi tai kaksi ehtaa hittibiisiä. Varsi- Kuva: Heikki Tuuli Kuva: Heikki mino oli erittäin nautittava, ja ainoastaan naista syvällisyyttä ei niistä juurikaan löy- korkeimmissa nuoteissa äänen miellyttä- dy, eli operetit käyvät lähinnä viihteestä. vä perussointi muuttui hieman kuivaksi. Mutta myös useimmat koomiset oopperat Vaikutuksen teki myös Helena Juntunen ovat vallan viihdyttäviä, ainakin hyvin lyyrisenä Paminana, ja Ville Rusanen oli toteutettuina, eivätkä kepeä tunnelma ja mitä sympaattisin Papageno. Anna-Kris- sentimentaalisuus ole pelkästään operetti- tiina Kaappolan Yön kuningatar on kan- en reviirillä. Mielummin siis soisin Kansal- sainvälisestikin tunnustettu, eikä hänellä lisoopperan esittävän varsinaisia koomisia ollut vaikeuksia kohota aarioidensa edel- oopperoita operettien sijaan. lyttämiin stratosfäärisiin nuotteihin. Jyr- Iloinen leski on kuitenkin jossain määrin ki Korhonen oli sopivan auktoriteettinen poikkeus operettien joukossa, ja on pitkälti Sarastro, ja monissa pienemmissä rooleis- tämän teoksen (sekä Johann Straussin Le- Kuva: Stefan Bremer The late spring and beginning of autumn opera for the whole family, and consistently offered a good deal of opera in Finnish. with this was performed in Finnish. A total of four operas were performed in I saw the performance on April 4, which Finnish, or more precisely three operas, as offered virtually luxury casting. Jorma Sil- The Merry Widow is an operetta. The only vasti showed that he is still a first-rate Mo- one of these to be originally composed to a zart tenor, despite his recent forays into Finnish libretto was Aulis Sallinen’s The heavier territory. His nuanced, unforced Red Line, which was revived as the produc- and highly polished singing as Tamino tion first seen the previous year. In addi- was a joy to hear, and his very pleasing tion, two German Singspiels were given in tone only turned a little dry in the high- Finnish. These were The Magic Flute and est notes. Also Helena Juntunen made an Weber’s Der Freischütz, translated in Finn- impression as a lyrical Pamina, and Ville ish as The Devil’s Mercenary. Apart from Rusanen was a highly likeable Papageno. these, only Puccini’s Fanciulla del West was Anna-Kristiina Kaappola is an interna- sung in Italian. tionally acclaimed Queen of Night, and indeed she had no trouble climbing to the stratospheric height required in this role. The Magic Flute Jyrki Korhonen was a suitably authoritative Mozart’s Magic Flute is not one my favourite Sarastro, and many fine performances were operas. I find the story with its racist and given in the smaller roles, of which Merja sexist aspects repellent, and the references Wirkkala as Papagena and the three ladies to Masonic mysticism do not bring any ap- of Ritva-Liisa Korhonen, Tuija Knihtilä preciable depth to this work. Of course, the and Erja Wimeri deserve mention. Kari marvellous music does compensate some, as Tikka conducted reliably. does the thoroughly enjoyable, Kalevala- inspired production by Jussi Tapola. This highly popular work has been marketed as an The Merry Widow The new production of the late spring season Jorma Silvasti Taminona ja Helena Juntunen was Franz Léhar’s most popular operetta, Paminana Taikahuilussa. The Merry Widow. Operetta has not been peformed on the FNO stage for several Jorma Silvasti as Tamino and Helena years, and Puccini’s La Rondine, which is Juntunen as Pamina in The Magic Flute. a genuine opera, and Stephen Sondheim’s http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/ Wagneriaani 53 Kuva: Heikki Tuuli Kuva: Heikki pakon) ansiota, että operetteja edelleen esi- tetään. Tarinan lähtöasetelma on jo sinäl- lään hauska: rikas pontevedrolainen leski Hanna Glavari on tullut Pariisiin huvitte- lemaan, ja paikalliset naistenmiehet havit- televat lesken mittavaa omaisuutta. Mutta jos Glavarin miljoonat siirtyvät pois Pon- tevedrosta, valtio joutuu konkurssiin, joten pontevedron lähetystön henkilökunta ryh- tyy toimiin saada Glavari naitettua ponte- vedrolaiselle kreivi Danilolle. Kaikeksi on- neksi Danilo ja Hanna ovat olleet aiem- min ihastuneita toisiinsa, ja on heti alusta lähtien selvää, että pari saa toisensa. On- nellista loppua odotettaessa yleisö pääsee nauttimaan Léharin vuolaasta melodiatul- vasta, jossa on mukana niin monta selvää Päivi Nisula, Jorma Hynninen, Sanni Vilmi, Tuomo Nisula, Olivia Ainali Punaisessa viivassa. hittiä että päätä suorastaan huimaa. Iloi- Päivi Nisula, Jorma Hynninen, Sanni Vilmi, Tuomo Nisula, Olivia Ainali in The Red Line. nen leski on myös onnistuneemmin raken- nettu kuin esimerkiksi Lepakko, jonka vii- tiin Tapolan itsensä tekemänä käännökse- hallita näyttämöä kahdestaan. Muiden roo- meinen näytös ontuu pahasti. Iloisen les- nä, joka osoittautui varsin toimivaksi. lien esittäjät jäivätkin hieman pääkaksikon ken energia kantaa loppuun asti. Vaikka Näin Iloisen lesken kahteen otteeseen, varjoon, joskin Sauli Tiilikainen oli haus- Léharin operetti on ”vain” viihdettä, se toukokuun 8. päivänä sekä uudelleen elo- ka paroni Zeta. Anna-Kristiina Kaappola on ensiluokkaista viihdettä ja näin ollen kuussa kesätauon jälkeen. Toukokuussa ope- lauloi hyvin Valenciennen roolissa, mutta puolustaa esittämistään Kansallisooppe- retin pääparia esittivät Ritva-Liisa Korho- Juha Riihimäki (Rossillon) ei tainnut olla ran näyttämöllä. nen ja Jaakko Kortekangas. Korhosen ker- parhaassa äänessään ja hänen laulunsa kuu- Jussi Tapola tarjosi jälleen takuuvarman mainen sopraano sopii loistavasti tämän- losti väkinäiseltä ja korkeat nuotit epävar- periodiohjauksen. Näyttämöllä oli sopivasti kaltaiseen musiikkiin, ja hänellä on selväs- moilta. Atso Almila johti asiaan kuuluval- mihin tahansa operettiin kuuluvaa menoa ti komediennen taitoja. Kortekankaan ba- la tarmolla ja schmalzilla. ja meininkiä, vaikka tässä mitään erityisen ritoni soi niin ikään komeasti, ja hänteki Tove Åman ja Jyrki Anttila eivät yltä- oivaltavaa tai origenellia ollutkaan. Léharin vaivatta Danilosta urbaanin ja charman- neet aivan samalle tasolle kuin edeltäjän- riemastuttava tarina sai erinomaiset puit- tin hahmon. Korhosen ja Kortekankaan sä elokuun 28. päivänä, vaikka hekin oli- teet Anna Kontekin aina yhtä tyylikkäissä näyttämökarismat pelasivat erinomaisesti vat enemmän kuin kelvollisia. Åmanin ke- puvuissa ja lavasteissa. Iloinen leski esitet- yhteen, eikä heillä ollut mitään ongelmaan vyt sopraano soi kauniisti ja hän oli sopi- Kuva: Stefan Bremer Sweeney Todd, which is a musical, can’t re- ally compensate. A different issue is whether operetta needs to be performed at all at the FNO. Most operettas are silly to say the least, and a good number are carried by only one or two hit tunes. On the whole, having no real depth to them, operettas are merely entertainment. As most comic operas are also highly entertaining, at least when done well, and as light sentimental- ity is not unique to operetta, I would rather have the National Opera choose comic operas over operettas. But The Merry Widow is admittedly something of an exception. It is largely due to this work that operettas are still performed today. The set up of the story is already amusing, and though it is clear from the start that the main couple