Kaupungin Savut Ja Käryt. Helsingin Ilmansuojelu 1945
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Paula Schönach Kaupungin savut ja käryt Helsingin ilmansuojelu 1945-1982 Pööpöö Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Yhteiskuntapolitiikan laitos Kaupungin savut ja käryt Helsingin ilmansuojelu 1945-1982 Paula Schönach AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi marraskuun 21. päivänä 2008 klo 12 Yliopiston päärakennuksen auditoriossa XII Unioninkatu 34, 3 krs. Helsinki 2008 Esitarkastajat Dosentti Petri Juuti Tampereen yliopisto Professori Harry Schulman Helsingin yliopisto Vastaväittäjä Professori Marjatta Hietala Tampereen yliopisto Julkaisija Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitos PL 18, 00014 Helsingin yliopisto Yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkimuksia 1/2008 © Paula Schönach ISSN 0356-1267 ISBN 978-952-10-5009-1 (nid.) ISBN 978-952-10-5010-7 (PDF, http://ethesis.helsinki.¿ ) Kannen suunnittelu Jukka Rönkkö Kannen valokuvat Ruuhka Mannerheimintiellä (Kuvaaja tuntematon, Pertti Forssin yksityiskokoelma) Arabian tehtaan savupiippu kevättalvella 1973 (Kuvaaja tuntematon, Pertti Forssin yksityiskokoelma) Paino Helsingin yliopistopaino, Helsinki 2008 Tiivistelmä Kaupungin savut ja käryt Helsingin ilmansuojelu 1945-1982 Tutkimuksessa selvitetään ilmansaastumisen ja -suojelun kehittymistä sotienjälkeisessä Helsingissä. Tarkasteluajanjakso päättyy vuoteen 1982, jolloin ilmansuojelulaki tuli voi- maan ja sinetöi institutionalisoituneen ilmansuojelun Suomessa osaksi yhteiskunnallisesti hallinnoituja ympäristökysymyksiä. Tutkimus sijoittuu ympäristöpolitiikan ja urbaanin ym- päristöhistorian tutkimusperinteisiin. Ilmansuojelun kehittymistä lähestytään politisoitumisen ja institutionalisoitumisen näkökulmista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ilmansaastumisen rakentumista yhteis- kunnallisena kysymyksenä sekä erilaisia diskursiivisia tapoja jäsentää ilmansaastumista ja -suojelua. Työn pääasiallisena aineistona ovat kunnallishallinnon asiakirjat sekä sanoma- lehtiaineisto. Täydentävänä aineistona on käytetty suppean asiantuntijayleisön tavoittaneita aikakauslehtiartikkeleita sekä haastatteluita. Ilmansuojelun tapahtumahistoria on kuvailtu lähdekriittisen aineistoanalyysin perusteella. Ilmansaastumisen yhteiskunnallisia käsittely- tapoja ja ilmansuojelun muotoutumista on analysoitu tapauskohtaisten ilmanlaatukiistojen kautta sekä fakta- että diskursiivisesta näkökulmasta. Lähestymistapa mahdollistaa ilman- suojelun kehityksen kontekstualisoinnin osana sotienjälkeisen Helsingin paikallishistoriaa. Työssä esitellään Helsingin merkittävimpien ilmansaasteiden päästölähteiden ke- hitys ja kuvaillaan ilmanlaadun heikentymistä taloudellisen hyvinvoinnin ensisijaisuutta korostaneessa ilmapiirissä. Ilmakysymys rakentui 1950-luvulta alkaen pihapiirin kiistoista kärjistyäkseen 1960-luvun jälkipuoliskolla aiempaa laajemmaksi ongelmaksi. Rinnakkain kansallisen ympäristönsuojelun kentän muotoutumisen kanssa rakennettiin Helsingissä 1970-luvun aikana ilmansuojelun organisaatiota, jonka myötä ilmansuojelu vakiintui osaksi kunnallishallintoa. Ilmansuojelun historiallinen kaari kulki Helsingissä pienestä, yksittäis- tapauksiin keskittyvästä ilmansuojelupolitiikasta kohti suurta ilmansuojelupolitiikkaa, eli asiantuntijoiden hallitsemaa institutionalisoitunutta ilmansuojelujärjestelmää. Aineiston kautta tutkimuksen merkittäviksi teemoiksi nousivat ilmakysymyksen ta- loudellinen ulottuvuus, tieteen rooli ympäristöongelman rakentumisessa sekä rajankäynti kaupunkiympäristön kohtuullisesta saastumisesta ja hyväksyttävän ilmanlaadun rajoista. Tutkimus käsittelee myös ilmansaastumisen haittojen epäoikeudenmukaista jakautumista eri kaupunginosien asukkaiden välillä. Työssä identi¿ oidaan Helsingin ilmansuojelu pai- kalliseksi menestystarinaksi, vaikka sitä sävyttivät pitkään ilmansuojelun tehottomuus ja osittainen epäonnistuminen. Kiitokset Tutkimukseni aikana olen kohdannut lukuisia ilmansuojelun veteraaneja, joiden työuran aika- na kertyneet muistot ovat olleet minulle arvokkainta ympäristöhistoriallista pääomaa. Heidän ensikäden kertomuksensa ovat auttaneet minua työn aikana ja keskusteluhetket ovat olleet minulle antoisia. Toivon, että omalta osaltaan tämä työ nostaa arvoonsa niiden ihmisten työtä, jotka ovat vuosikymmeniä sitten panostaneet ilmansuojelun kehittymiseen Helsingissä. Suurimmat kiitokset tähän työhön ryhtymisestä ja sen etenemisestä kuuluvat Ilmo Mas- salle ja Markku Kulmalalle, jotka yhdessä ovat varmistaneet minulle hyvät eväät väitöskirja- tutkimuksen tekemiselle. Työn esitarkastajia, Petri Juutia ja Harry Schulmania, on kiittäminen hyödyllisistä kommenteista, jotka auttoivat viimeistelemään käsikirjoituksesta väitöskirjan. Työni ovat kahlanneet läpi lukuisat muutkin asiantuntevat ihmiset, joiden rakentavat ja mo- nipuoliset kommentit ovat parantaneet työtä. Suuret kiitokset siis Antti Karistolle, Arto Lind- holmille, Paula Saikkoselle, Pertti Forssille, Minna Luukkaiselle, Paula Aistrichille ja äidille. Työhön vielä jääneistä virheistä vastaan luonnollisesti yksin. Ilmon ympäristöpolitiikan jatko-opintoseminaari on opettanut minulle eniten tutkimuk- sen tekemisestä, kolmannen kerroksen kahvihuone on opettanut minulle eniten tutkijana ole- misesta. Kiitos siis semmalaisille (erityisesti Sanna, Terhi, Annukka, Risto, Arto, Riikka, Anu- Liisa, Paula Sa., Arho, Sarianne ja Vilja) ja muille Snellmaninkadun kollegoille, erityisesti Leenalle ja Minnalle. Simo Laakkosen kanssa käydyt keskustelut ovat olleet virikkeellisiä ja hänen innostunut otteensa ympäristöhistoriaan on kannustanut minua vuosien varrella. Tämän tutkimuksen mahdollisti Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden osaston, Maj ja Tor Nesslingin säätiön ja Suomen Akatemia Urban Environmental Governance-hankkeen ra- hoitus. Yhteiskuntapolitiikan laitos on tarjonnut puitteet itsenäisen tutkimustyön tekemiselle ja Ritva Kekkinen on ollut korvaamaton käytännön säädön kanssa. Lukuisten arkistojen avulias henkilökunta on opastanut minut lähteitteni äärelle. Työn kartat on piirtänyt maantieteen opis- kelija Petteri Niemi. Lopuksi haluan kiittää perhettäni ja ystäviäni kiinnostuksesta ja tuesta näiden vuosien aikana. Ilman heidän kannustustaan tästä ei olisi tullut valmista, saatikka painokelpoista. Lä- himmin tutkijan arkea on joutunut seuraamaan Jukka, jonka merkitystä ei yhteen esipuheeseen saa kiteytettyä. Tämän projektin lopun aikataulusuunnittelusta vastasi PikkuTyyppi, jolle tämä työ on omistettu. Helsingissä lokakuussa 2008 Paula Schönach Sisällys 1 Johdanto 11 1.1 Tutkimustehtävä 12 1.2 Tutkimusaiheen rajaus 14 1.3 Ilmansuojeluhistorian tutkimuskenttä 16 1.4 Tutkimuksen lähtökohdista ja käsitteistä 22 1.5 Tutkimusaineisto ja menetelmät 33 2 Ilmansaasteet Helsingissä 43 2.1 Teollistuvan Helsingin savuongelmat 1945 asti 43 2.2 Helsingin päästölähteet sotien jälkeen 52 2.2.1 Energiantuotanto 52 2.2.2 Helsingin teollisuus 60 2.2.3 Liikenne 64 2.2.4 Jätteenpoltto 69 2.2.5 Ilmansaasteiden maantiede 84 3 Ilmansuojelun muotoutuminen 1950-luvulta alkaen 89 3.1 Ilman saastumisen ulottuvuuksia Helsingissä 90 3.1.1 Ilman saastumisen sanasto 90 3.1.2 Terveyshaitta 94 3.1.3 Ilmanlaatu ja hygienia 98 3.1.4 Viihtyvyys ja esteettisyys 100 3.1.5 Uhka luonnolle 102 3.1.6 Teknis-taloudellinen rasite 104 3.1.7 Elintason hinta 109 3.2 Ilmakysymysten hallinto 111 3.3 Ilmansuojelun keinot 117 3.4 Helsingin kaukolämmitys: sivutuotteena ilmansuojelua 129 3.5 Ilmansaasteongelmat taloudellisen kasvun kontekstissa 137 4 Ilmakysymyksen kärjistyminen 1960-luvulla 140 4.1 Hajukiusakomitea 141 4.2 Ilmansaasteet ja tiede 144 4.2.1 Tutkimuskohteena Helsingin ilma 147 4.2.2 Ilmansuojelun tieteellistyminen 155 4.2.3 Ilmaongelma ja mittaaminen 158 4.3 Saastuttaminen ja kohtuus 161 4.4 Ilmakysymyksen kriisiytyminen 167 4.4.1 Autoyhteiskunnan läpimurto 168 4.4.2 Yksityisautoilun kritiikki –kamppailu katutilasta 173 4.4.3 ”Melusta ja ilman saastumisesta puhuvat päivän lehdet” 181 4.5 Ilmansuojelun epäonnistuminen 1960-luvun Helsingissä 186 4.5.1 Tutkimus ja käytäntö eivät kohtaa 187 4.5.2 Hallinnollinen epäonnistuminen 192 4.5.3 Ilmansuojelun tehottomuus 195 5 Ilmansuojelun institutionalisoituminen 204 5.1 Ilmansuojelun kansallinen viitekehys 205 5.1.1 Lainsäädännön kaipuu 205 5.1.2 Tutkimuskentän konÀ ikti ja Työterveyslaitoksen väistyminen 208 5.2 Ilmansuojelun haltuunotto Helsingissä 213 5.2.1 Ympäristönsuojelun toimikunta 214 5.2.2 Ilmatarkkailujärjestelmä 217 5.2.3 Parantuva ilmanlaatu –hitaasti etenevä ilmansuojelu 221 5.2.4 Ilmansuojelun vakiintuminen 227 5.3 Kyläsaaren jätteenpoltosta ilmansuojelukiista 230 5.3.1 Helsingin jätehuoltokriisi 231 5.3.2 Kyläsaarenrannan ympäristöoikeudenmukaisuus 234 5.3.3 Politisoitunut jätehuoltokonÀ ikti 237 5.3.4 Kyläsaari-liikkeen ja ilmansuojelun voitto 245 6 Helsingin ilmansuojelu: ongelmallinen menestystarina 252 Lähteet ja kirjallisuus 265 Taulukot 298 Kuviot 298 Kartat 299 Liite 1 300 English summary 304 1 Johdanto ”Ihminen voi olla ilman ruokaa viisi viikkoa ja ilman vettä viisi päivää, mutta ilman ilmaa ei edes viittä minuuttia.”1 Ilma on ihmiselle välttämättömyys, itsestäänselvyys ja koko elollista elämää ympäröivä näky- mätön elinehto. Historia tuntee useita paikkoja ja aikoja, jolloin tämä itsestäänselvyys on ollut uhattuna. Ilma ei lopu, mutta sen koostumus voi muuttua niin, että ihmisen ja muun luonnon hyvinvointi vaarantuu. Ilman koostumus vaikuttaa myös ihmistä ympäröivään materiaaliseen maailmaan. Nykypäivänä maailman saastuneimmissa kaupungeissa ihmiset peittävät suunsa ja ne- nänsä hengityssuojaimilla. Ilmansaasteiden takia ihmisten liikkumista rajoitetaan,