Helsingin Porvaristo Viaporin Rakennuskaudella (1748–1808)
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XLII HELSINGIN PORVARISTO VIAPORIN RAKENNUSKAUDELLA (1748–1808) SOSIAALIHISTORIALLINEN PERUSTUTKIMUS Juha-Matti Granqvist Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi auditoriumissa XII lauantaina 26. marraskuuta 2016 klo 12. Kansikuva: Louis Belanger, Helsinki etelästä nähtynä (1798). Helsingin kaupunginmuseo. ISBN 978-951-51-2481-4 (nid.) ISBN 978-951-51-2482-1 (PDF) ISSN 2342-0138 Unigrafia Helsinki 2016 SISÄLLYS KIITOKSET 5 1 JOHDANTO 7 1.1 Eurooppalaisen porvarin synty 7 1.2 Eurooppalainen porvaristotutkimus 9 1.3 Helsinki kohdekaupunkina 14 1.4 Tutkimuskysymykset, metodi ja lähteet 17 2 PORVARISTO RUOTSIN VALTAKUNNASSA 20 2.1 Porvaristoa koskeva lainsäädäntö 20 2.2 Porvaristo käytännössä 23 2.3 Porvariston määritteleminen tutkimusta varten 27 2.4 Yhteenveto 31 3 SOTILASKAUPUNKI HELSINKI-VIAPORI 32 3.1 Helsinki ennen Viaporia 32 3.2 Viaporin linnoitustyöt 37 3.3 Helsinki linnoitustöiden aikana 40 3.4 Helsinki-Viaporin kaksoiskaupunki 45 3.5 Helsinki-Viapori eurooppalaisena sotilaskaupunkina 52 3.6 Yhteenveto 54 4 PORVARISTO OSANA KAUPUNKIYHTEISKUNTAA 55 4.1 Helsinki-Viaporin väestörakenne 55 4.2 Porvariston määrä 60 4.3 Porvaristo sääty-yhteiskunnan murroksessa 64 4.4 Yhteenveto 69 5 PORVARISTON RYHMÄYTYMINEN 70 5.1 Porvariston jaottelu Helsingissä 70 5.2 Käsityöläiset 72 5.3 Kauppiaat 80 5.4 Merikapteenit 86 5.5 Pienporvarit 90 5.6 Ruokakauppiaat 95 5.7 Ravintoloitsijat ja ruoantarjoilijat 98 5.8 Teurastajat 101 5.9 Lesket 103 5.10 Kontingenttiporvarit 109 5.11 Alkoholin valmistajat ja myyjät 112 5.12 Yhteenveto 116 3 6 PORVARISTO JA VALTA 118 6.1 Taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen valta 118 6.2 Porvarisryhmien keskinäiset varallisuussuhteet 120 6.3 ”Johtavat miehet” eli porvariston valtaklikit 125 6.4 Vaalit ja äänestyskäyttäytyminen 131 6.5 Nousu poliittisiin luottamustehtäviin 132 6.6. Yhteenveto 137 7 PORVARISTON RAJANKÄYNTI 139 7.1 Porvariston uudelleenjärjestely pikkuvihan jälkeen 139 7.2 Kauppiaiden ja ruokakauppiaiden reviirinhaku 142 7.3 Kiista alkoholioikeuksista 145 7.4 Sotilaskäsityö 147 7.5 Virkamiehet laittomina porvareina 152 7.6 Yhteenveto 155 8 PORVARISTON REVIIRITAISTELU POLIITTISENA KÄYTTÖVOIMANA 157 8.1 Nils Burtz ja Vanhankaupungin mylly 157 8.2 Johan Kuhlbergin taistelu kauppiaseliitin kanssa 160 8.3 Pienporvaristo oikeuksiaan laajentamassa 164 8.4 Yhteenveto 166 9 PORVARISTO JA VIAPORI 169 9.1 Maantieteelliset reunaehdot 169 9.2 Viaporin Uusikaupunki 172 9.3 Viaporin panimon nousu ja tuho 177 9.4 Vuoden 1763 sopimus ja Viaporin porvariston synty 180 9.5 Vallisaaren panimo ja Viaporin liikemiespiiri 183 9.6 Johan Österberg, linnoituskaupunkityyppi 186 9.7 Yhteenveto 189 10 JOHTOPÄÄTÖKSET 191 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 195 LIITTEET 216 Liite 1: Lähdekritiikistä 216 Liite 2: Porvarimatrikkeli 227 Liite 3: Helsingin porvarien lukumäärä 1748–1807 257 Liite 4: Helsingin pormestarit, raatimiehet ja valtiopäivämiehet 258 Liite 5: Helsingin kaupunginvanhimmat 260 Liite 6: Helsingin kymmenen suurinta veronmaksajaa 1750–1800 263 SUMMARY 265 HENKILÖHAKEMISTO 272 4 KIITOKSET Tämä väitöskirja on syntynyt osana Suomen Akatemian ja Helsingin yliopiston tut- kimusprojektia ”Yhteydet, yhteisöt ja innovaatiot: Viaporin linnoituksen perustami- nen, taloudellis-sosiaaliset vaikutukset ja merkitys innovaatiokeskuksena n. 1730– 1809” (2010–2013). Ohjaajistani suurimman työn on tehnyt dosentti Panu Pulma yliopistonlehtorin, vt. professorin ja Viapori-projektin johtajan ominaisuudessa. Hän on hyvän opetta- jan vaistolla tiennyt, milloin väitöskirjantekijä on jätettävä rauhaan ja milloin tätä on potkittava eteenpäin. Professori Markku Kuisma on moninaisista kiireistään huolimatta antanut palautetta ja rohkaisua aina pyytäessäni. Dosentti Seppo Aalto on toiminut minun ja muiden nuorten uuden ajan alun tutkijoiden akateemisena kummisetänä, aina valmiina lukemaan, kommentoimaan ja kannustamaan. Esitarkastajani, professori Kirsi Vainio-Korhonen ja dosentti Mika Kallioinen, molemmat Turun yliopiston hyvän porvaristotutkimusperinteen edustajia, tekivät arvokkaita huomioita jotka auttoivat minua parantamaan työtäni vielä loppumet- reillä. Viapori-projekti tarjosi hyvän ja innostavan ympäristön tutkimuksen teolle. Doktorandikollegani Sofia Gustafsson ja Sampsa Hatakka jakoivat vuosia kanssani työhuoneen yliopistolla ja lounastauot Kansallisarkiston Café Hausenissa. Sofian uupumaton ideointikyky ja Sampsan erinomainen arkistonenä auttoivat minut yli monista tutkimusongelmistani. Dosentti Mikko Huhtamies palkkasi minut Viapori- projektin päätyttyä uuteen tutkimushankkeeseensa ja salli minun käyttää osan työ- ajastani väitöskirjan viimeistelyyn. Ilman hänen suopeuttaan en olisi vielä valmis. Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijaseminaarin jäsenet, joita on liikaa kii- tettäväksi muutoin kuin kollektiivisesti, antoivat palautetta työstäni sen eri vaiheis- sa. Kansallisarkiston ja Helsingin kaupunginarkiston henkilökunta suhtautui kärsi- vällisesti vuosia jatkuneisiin valtaviin asiakirjatilauksiini. Kansallisarkiston tutkija Pertti Vuorinen antoi käyttööni julkaisemattoman Helsingin pitäjän säätyläismaan- omistajien luettelonsa, mikä mahdollisti porvarien kartanonomistuksen tutkimisen. Sotamuseo päästi minut tutkimaan sisäistä kirjastoaan, mistä löytyi paljon harvi- naista pohjoismaisia sotilaskaupunkeja käsittelevää tutkimusta. Suomen Akatemian lisäksi työtäni tukivat rahallisesti Suomen Kulttuurirahasto, Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö ja Helsingin kaupunki. Lopuksi kiitokset perheelleni: vanhemmilleni Tuula ja Matti Granqvistille kan- nustuksesta ja lapsenhoitoavusta, vaimolleni Annaliina Granqvistille ATK-tuesta, oikoluvusta ja pitkämielisyydestä, ja väitösviikolla kaksi vuotta täyttävälle pojalleni Petterille terveellisestä vastapainosta työnteolle. Helsingissä pormestari Nils Burtzin kuolinpäivänä 13. lokakuuta 2016 Juha-Matti Granqvist 5 6 1 JOHDANTO Uuden ajan alun eurooppalainen porvaristo muotoutui varhaiskeskiajalla alkaneen kehityksen tuloksena. Vaikka sen pääpiirteet olivat samankaltaiset eri alueilla ja eri maissa, alueelliset erot olivat suuria, ja eroavaisuuksia on myös eri maiden porvaris- totutkimuksen traditioissa. 1700-luvun euroopppalaisporvaristoa koskevassa histo- riantutkimuksessa on kuitenkin kaksi yleistä piirrettä. Porvariston käsite on joko jätetty määrittelemättä tai määritelty erittäin laveasti, ja lähes kaiken tutkijoiden huomion on vetänyt puoleensa porvarieliitti. Sen varjoon ovat jääneet porvariston alemmat ryhmät, joista tutkimusta on tehty varsin vähän. Tämän väitöskirjan tavoitteena on täydentää aiempaa porvaristotutkimusta tar- kastelemalla paikallisporvaristoa yhdessä Ruotsin valtakunnan kaupungeista, Via- porin merilinnoituksen rakennuskauden (1748–1808) aikaisessa Helsingissä. Por- varistoa tutkitaan yhtenä kokonaisuutena, huomioiden kaikki siihen kuuluneet ammatinharjoittajaryhmät ja käsitellen niitä mahdollisimman tasapuolisesti. Näin pyritään luomaan kokonaiskuva siitä, millaisiin ryhmiin porvaristo jakautui, ja mil- lainen rooli ja vaikutusvalta eri ryhmillä oli kaupunkiyhteisössä – samoin kuin siitä, mikä oli porvarieliitin suhde muuhun porvaristoon, ja vastavuoroisesti muun porva- riston suhde eliittiin. 1.1 Eurooppalaisen porvarin synty Kaupungit ovat, kuten niiden suomenkielinen nimikin kertoo, kaupankäynnin paik- koja.1 Osa kaupungeista on syntynyt niin kutsuttuihin luonnollisiin kauppapaikkoi- hin, joissa tärkeät kulku- ja kuljetusväylät risteävät, ja joihin ihmiset ovat keräänty- neet myydäkseen, ostaakseen ja vaihtaakseen tavaroitaan ja palveluitaan. Toisen ryhmän muodostavat ne kaupungit, joiden syntymän taustalla ovat muut kuin puh- taasti kaupankäyntiin liittyvät seikat. Niihin kuuluvat uskonnolliset keskukset, soti- laallisten näkökohtien nojalla perustetut linna- ja linnoituskaupungit sekä hallinnol- lisilla päätöksillä syntyneet pääkaupungit ja hallintokaupungit. Näissäkin kaupun- geissa kaupankäynti on kuitenkin aina ollut tärkeässä asemassa, sillä uskonnollisen keskuksen papit, munkit ja pyhiinvaeltajat, linnakaupungin sotilaat ja hallintokau- pungin virkamiehet tarvitsivat elääkseen kaupallisia palveluita.2 Vähä vähältä kaupankäynti ja elinkeinonharjoitus kaupungeissa muodostuivat tiettyjen ammattikuntien yksinoikeudeksi. Kauppiaat ostivat ja myivät tuotteita sekä kävivät kauppaa maaseudun, muiden kaupunkien ja vieraiden maiden kanssa. Käsi- työläiset myivät valmistamiaan käsityötuotteita, majatalonpitäjät ja kapakoitsijat majoittivat ja kestitsivät kaupunkiin saapuvia. Tämä kehityskulku on yleismaailmal- 1 Suomen kielen sanat kauppa ja kaupunki ovat samaa muinaisgermaanista juurta kuin ruotsin köpa (”ostaa”) ja köping (”kauppapaikka”). Jälkimmäinen sana on muuttunut arkaaiseksi nykyruotsis- sa, mutta elää monien Ruotsin vanhimpien kaupunkien kuten Norrköpingin tai Enköpingin nimessä. Kts. Itkonen 2001, hakusanat kauppa ja kaupunki; Svenska Akademiens Ordbok, hakusanat köpa ja köping. 2 Kuvaus perustuu Paul Bairochin esitykseen kaupunkien synnystä; kts. Bairoch 1988, s. 142–144. 7 linen, sillä kaupunkien synty ja niiden kauppias-, käsityöläis- ja liikemiesluokan muodostuminen toistuu samankaltaisena eri aikakausina ja eri maanosissa.3 Nykyi- nen eurooppalainen kaupunkijärjestelmä on kuitenkin ennen muuta keskiaikainen luomus. Rooman valtakunnan tuhoutuessa 500-luvulla myös antiikin kaupunkilaitos romahti. Suurin osa kaupungeista autioitui tai jatkoi olemassaoloaan kutistuneessa muodossa. Kun olot Euroopassa alkoivat varhaiskeskiajalla vakiintua ja väestö