2/2012 Selebrantti
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
SELEBRANTTI koska messu merkitsee SELEBRANTTI Liturgisen kulttuurin lehti 2/2012 SELEBRANTTI Pyhiä arkeen MUISTOPÄIVÄT KIRKKOVUODESSA Mariaaninen liturgia SELEBRANTTILAULAVA LUOSTARI Pyhimyskultista Kardinaali: Psalmit rukouskirjana Musacorner: Kaikkien pyhien litania Meidän messu: Haapajärven seurakunta Selebrantti 2/2012 1 Muistopäivät kirkkovuodessa Sivu 13 ARTIKKELIT AJASSA 4 Laulava luostari Hilkka-Liisa Vuori 30 Meidän messu: Kohti todellista osallisuutta ja 10 Pyhimyskultista Jumalan kansan juhlaa Juha Leinonen Kari Tiirola 14 Muistopäivät kirkkovuodessa VAKIOT Kai Vahtola 25 Suomalaiset pyhimyskalenterit 3 Pääkirjoitus: Elä messu todeksi Wille Huuskonen Heikki Repo 40 Jumalanpalvelusta on aina 33 Kardinaali: Psalmit uudistettava rukouskirjana Janne Keränen Caesarius Cavallin ja Samppa Asunta 39 Episkooppi 45 Musacorner: Kaikkien pyhien litania Heikki Repo Selebrantti 2/2012 Takakannen kuva Tero Laakso, CC-BY 2 Päätoimittaja SELEBRANTTI HEIKKI REPO [email protected] Päätoimittaja Heikki Repo Toimitussihteeri Juha Leinonen Vakituiset avustajat Markus Asunta Samppa Asunta Elä messu todeksi Ilmari Karimies Janne Keränen en kirkon virkaan kokee itsensä Antti Kruus Kkutsutuksi, hänen pitää halki yliopis- Jenni Repo ton itsensä myös suorittaman. Ainakin Valokuvaajat Antti Kruus näin siis Suomen evankelis-luterilaisessa Heikki Repo kirkossa. Matkalla sitten opetellaan mo- Harri Söderholm nenlaista. Myös jumalanpalveluselämän Taitto Heikki Repo opiskeleminen ja käytännön harjoitukset Ulkoasu Juho Savolainen kuuluvat vaadittujen opintojen joukkoon. Itse kävin nuo harjoitukset reilu vuosi sitten. Tuosta Kotisivu www.selebrantti.net koulutuksessa jäi mieleeni pyörimään eräs ohje litur- Palaute [email protected] gisten eleiden suhteen. Pitäisi tehdä siten, että ovat luonnollisia ja luontevia itselle. Että ei toistaisi vain papukaijan tavoin. Kustantaja Ohje on hyvä. Ilman sisältöä ja uskoa sisältöön liturgiset eleet jäävät kolkoksi korkeakirkollisuudeksi. Tarkoilla askelmerkeillä varustetut ”kaapusulkeiset” eivät palvele seurakuntaa eivätkä toimittamassa olevaa henkilöä. Myös seurakunta aistii herkästi sen, onko papin liturginen eleistö jotain päälle liimattua vai kiin- teästi papin uskoon ja elämään liittyvää muotokieltä. Parhaimmillaan liturginen eleistö vahvistaa seurakun- nan uskoa siihen, että heillä on Herralleen uskollinen kaitsija, pahimmillaan antaa viimeisen vahvistuksen sille, että pastori tekee kaiken muodon vuoksi. ISSN 1799-6538 Toisaalta hyvääkään ohjetta ei välttämättä ole hyvä noudattaa orjallisesti. Jos ei ole koskaan käyttänyt liturgista eleistöä, kuinka se voisikaan koskaan tulla luonnolliseksi osaksi omaa persoonaa? Miten ku- kaan voisi saada itselleen vaikkapa ristinmerkistä tahi ehtoollisaineiden elevaatiosta itseään puhuttelevaa merkkiä, jollei aktiivisesti siihen pyri ja ota niitä osaksi omaa spiritualiteettiään? Ehkäpä siksi olisikin syytä julistaa uuden vuoden kunniaksi tien etsimisen ja uuden opettelemisen vuosi. Ole rohkea, ota käyttöön sellaisia liturgisia tekoja, joita et ennen ole tehnyt. Tee ristinmerkkejä, notkista pol- vea, elevoi ehtoollisaineita. Arvosta niitä ja etsi Herraa niiden kautta. Anna ristinmerkin olla Kristuksen siu- naus itsellesi. Polvistu läsnäolevan Vapahtajan eteen. Kohota Kristus, jotta kaikki näkisivät Pelastajan tulleen lähelle. Siunattua vuotta 2013! Selebrantti 2/2012 3 LAULAVA LUOSTARI Teksti: Hilkka-Liisa Vuori eskiajan yksiääninen kirkkolaulu tuo mie- Kuvat: Allie Caulfield (CC-BY) Kleen kiviset holvikirkot, joissa rukous ja lau- Public Domain lu jatkuivat aamusta iltaan. Luostarien päivään kuului Jumalan ylistys käden töillä, toisia palve- lemalla ja laulamalla. Keskiaikaista birgittalais- luostaria voisi hyvällä syyllä kutsua laulavaksi luostariksi Birgitan näkyjen pohjalta. Jumalan ylistämisellä laulaen oli erityisen tärkeä osuus sisarten jokapäiväisessä elämässä. Kun Birgitta suunnitteli sisarten ja veljien päivää tulevassa luostarissa, hän toivoi, että luostarin kirkossa soisi jatkuva Jumalan ylistys, päättymätön palve- lus, officium perpetuum. Birgitan sanoin: ”Siitä hetkestä lähtien, kun veljien varhaisaamun laulu alkaa sisarten yhdeksänteen hetkeen saakka, ei laulu hetkeksikään lakkaa, kaikuvat äänet soivat kirkossa Jumalan ylistykseksi taukoamatta. Kun yksi kuoro lopettaa ja poistuu kirkosta, toinen heti aloittaa laulun.” Näin sisarten ja veljien ylis- tyslaulut muistuttaisivat enkelten päättymätöntä liturgiaa taivaallisen valtaistuimen ympärillä. Birgitan näyissä on runsaasti ohjeita, jotka käsittelevät sisarten liturgiaa. Niiden pohjalta voidaan luoda ideaalinen kuva sisarten laulus- ta. Ajalleen ominaisesti Birgitta näki liturgisen musiikin osana maailman luomistyötä, ei yksittäisen ihmisen tunteen ilmaisuna niin kuin nykyään usein ajatellaan. Birgitta kuvaa näyis- sään harmonista maailmankaikkeutta: ”Kaikki taivaat planeettoineen tuottivat mitä kauneinta ääntä liikkeillään ja laulullaan. Sinun kunniak- sesi.” Tällä musiikillisella maailmankuvalla on juurensa antiikin näkemyksissä harmonisesta maailmankaikkeudesta, sfäärien harmoniasta. Birgitan esikuvat olivat ajallisesti häntä lähem- pänä ja kristillisiä. Monet kristilliset ajattelijat, kuten kirkkoisä Ambrosius ja Isidor Sevillalai- Selebrantti 2/2012 4 nen kirjoittivat maailmankaikkeuden harmo- päiväänsä varsinaisesti rytmittivät hetkipalve- niasta nimenomaan kristinuskon näkökulmas- lukset eli päivän rukoushetket. Sisarten ru- ta. Sfäärien harmonia oli koko luomakunnan koushetkien liturgiaa kutsutaan nimellä Cantus yhteistä ylistystä Luojalle. sororum eli Sisarten laulu. Cantus sororumin Perinteisesti eri luostarilaitoksissa tärkein laulut antavat oman erityisen luonteensa sisar- päivittäinen palvelus on ollut messu. Birgitta- ten liturgialle, koska ne olivat ainutlaatuisia, laissisarten messu liittyi musiikillisesti vahvasti heille tehtyjä ja vain heidän luostarissaan laulet- tähän vanhaan traditioon, koska heidän Maria- tuja. Cantus sororumin loivat Birgitta ja hänen messunsa laulut olivat kirkon yhteistä perimää. rippi-isänsä Petrus Skänningeläinen. Petrus Messun musiikin kuvaus jatkaa ajatusta soivasta sävelsi uusia ja sovitti vanhoja lauluja. Laulujen maailmankaikkeudesta: ”Ja näin nyt, kuinka yh- tekstit perustuvat Birgitan näkyihin. dessä kirkossa maan päällä pappi aloitti messun, Kiitollisuus ja kunnioitus Mariaa kohtaan on puettuna papilliseen kasukkaan. Kun hän oli keskeistä sisarten liturgiassa. Aivan kuin Birgitta tehnyt kaiken messuun kuuluvan ja tullut niihin olisi halunnut uskoa nunnansa parhaan mah- sanoihin, joilla vihitään leipä, näytti tällöin dollisen äidin huomaan, Marian suojelukseen. minusta aivan kuin aurinko, kuu ja tähdet kaik- Maria oli sisarille paitsi suojelija myös esikuva. kien planeettojen ja kaiken taivaan kanssa olisi Birgitta toivoi, että kun sisaret päivän jokaisena kaareutunut, kun laulu ja valoisat, soivat melo- hetkenä ajattelisivat Marian elämää ja tekoja, diat alkoivat kuulua. Kyllä, siinä saatiin kuulla heistä tulisi vähitellen hänen kaltaisiaan: nöyriä, kaikenlaisia lauluja ja lukemattomia erilaisia kuuliaisia ja rakkaudessa hyvin vahvoja. Marian instrumentteja, joiden ihanaa, hyvin soivaa ole- seuraamiseen heitä auttoivat laulut, joiden teks- musta on mahdotonta kuvailla.” teissä hänen osuutensa on merkittävä. Marian Birgittalaissisarten liturgia oli mariaaninen eli näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastus- heidän tuli joka päivä laulaa rukouksensa erityi- historiaa. Liturgiassa ei varsinaisesti kuitenkaan sesti Marian kunniaksi. Messun lisäksi heidän katsota Mariaa, vaan Marian silmin Kristusta. Selebrantti 2/2012 5 Viikossa pelastushistoria Cantus sororum oli ainutlaatuinen paitsi oman Viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai. Sun- musiikkinsa tähden myös ajallisen muotonsa nuntain lauluissa ylistetään Pyhää Kolminai- takia. Sisarten liturgia laulettiin viikon mittai- suutta ja Mariaa, jota ensimmäisessä lukukap- sissa sykleissä. Yleensä luostarien rukoushet- paleessa kuvataan vielä luomattomana Jumalan kissä laulut ja tekstit vaihtelevat kirkkovuoden ajatuksissa. mukaan, kuten oli käytäntö birgittalaisveljil- ”Mutta kaikkien niiden joukossa, jotka silloin lä. Heidän hetkiensä kierto oli koko vuoden olivat vielä luomattomia, oli yksi olento Ju- mittainen. Sisarten rituaali toistui joka viikko malan läheisyydessä, joka seisoi kaikkia muita samanlaisena vuosittaisista juhlista riippumatta. korkeammalla ja josta Jumala itse eniten iloitsi. Heidän liturgiassaan jokaisella viikon päivällä Tässä luomattomassa maailmassa ilmestyivät oli oma aiheensa, joka sisälsi tietyn näkökulman tunnetut neljä elementtiä ikuisuudesta Jumalan Pyhään Kolminaisuuteen, pelastushistoriaan ja kasvojen edessä Ilma hänessä tulisi olemaan ennen kaikkea Jumalanäidin elämään ja merki- niin kevyttä, ettei se koskaan voi puhaltaa Pyhää tykseen. Kulloisenkin päivän aihe tuotiin esille Henkeä vastaan. Maa tässä luomattomassa kaikissa teksteissä ja lauluissa. Tekstit voidaan maailmassa olisi niin hyvää ja hedelmällistä, että nähdä historiallisena jatkumona maailman luo- mikään mikä ei ole hyödyllistä kaikille tarvit- misesta ja Pyhästä Kolminaisuudesta Kristuksen seville, ei siinä kasvaisi. Vesi olisi niin tyyntä, ylösnousemukseen. Ajallisesti viikon aikana että vaikka mistä tuulet puhaltavat myrskyisinä, siirrytään Vanhan testamentin aiheista Uuteen yhtään aaltoa ei näy siellä. Tuli olisi niin korkea, testamenttiin. Voidaan myös ajatella, että viikon että liekit ja lämpö yltävät siihen asuntoon, jossa aikana kuljetaan läpi koko kirkkovuoden. Par- Jumala itse on.” Tekstiä seuraa