Kirkon Presidentit

Kirkon presidentit

O PPILAAN KIRJA

Uskonto 345 Kirkon presidentit Oppilaan kirja Uskonto 345

Kirkon koululaitos Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko SUOMI KIITOKSET Haluamme kiittää tässä kirjassa julkaistujen kuvien käytöstä. Kuvat, joissa käyttöoikeuden antajaa ei ole mainittu, on saatu käyttöön kirkon arkistosta, kirkon historia- ja taidemuseosta, kirkon koululaitoksen korkeakoulujen ope- tussuunnitelmasta sekä kirkon kuva-aineistokokoelmasta.

Huomautukset ja oikaisut, myös painovirheitä koskevat oikaisut, pyydetään lähettämään osoitteeseen: CES Editing, 50 E. North Temple Street, Floor 8, Salt Lake City, UT 84150-2722 USA. Sähköposti: [email protected]

Hyväksytty englanniksi: 10/04 Hyväksytty käännettäväksi: 10/04 Alkuperäisjulkaisun nimi: Presidents of the Church Student Manual: Religion 345 ISBN 951-850-379-6 32480 130 Finnish Sisältö

Luku 1 Joseph Smith – kirkon ensimmäinen presidentti ...... 1

Luku 2 Brigham Young – kirkon toinen presidentti ...... 20

Luku 3 John Taylor – kirkon kolmas presidentti ...... 39

Luku 4 Wilford Woodruff – kirkon neljäs presidentti ...... 56

Luku 5 Lorenzo Snow – kirkon viides presidentti ...... 75

Luku 6 Joseph F. Smith – kirkon kuudes presidentti ...... 93

Luku 7 Heber J. Grant – kirkon seitsemäs presidentti ...... 110

Luku 8 George Albert Smith – kirkon kahdeksas presidentti ...... 129

Luku 9 David O. McKay – kirkon yhdeksäs presidentti ...... 145

Luku 10 Joseph Fielding Smith – kirkon kymmenes presidentti ...... 162

Luku 11 Harold B. Lee – kirkon yhdestoista presidentti ...... 178

Luku 12 Spencer W. Kimball – kirkon kahdestoista presidentti ...... 195

Luku 13 Ezra Taft Benson – kirkon kolmastoista presidentti ...... 214

Luku 14 Howard W. Hunter – kirkon neljästoista presidentti ...... 235

Luku 15 Gordon B. Hinckley – kirkon viidestoista presidentti ...... 256

Liite Kirkon presidentit – tapahtumia aikajärjestyksessä ...... 281

III

Luku 1 Joseph Smith KIRKON ENSIMMÄINEN PRESIDENTTI Frederick Hawkins Piercyn puupiirros Frederick

1 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA JOSEPH SMITHIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 23. joulukuuta 1805 Joseph ja Lucy Mack Smithin perheeseen Sharonissa Windsorin piirikunnassa Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa. 7 Hän kesti leikkauksen, jossa hänen säärestään poistettiin tulehtunutta luuta (talvella 1812–1813). 14 Hän näki Isä Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja puhui Heidän kanssaan (keväällä 1820). 17 Moroni kävi hänen luonaan ja kertoi hänelle nefiläisten aikakirjasta (21.–22. syyskuuta 1823; sen jälkeen Moroni kävi hänen luonaan joka vuosi vuosina 1824–1827). 21 Hän solmi avioliiton Emma Halen kanssa (18. tammikuuta 1827), sai levyt (22. syyskuuta 1827) ja aloitti käännöstyön (joulukuussa 1827). 22 Mormonin kirjan 116 käsikirjoitussivua katosivat (kesäkuussa 1828). 23 Hän ja Oliver Cowdery saivat Aaronin pappeuden Johannes Kastajalta (15. toukokuuta 1829); he saivat Melkisedekin pappeuden Pietarilta, Jaakobilta ja Johannekselta (luultavasti toukokuun 16. ja 28. päivän välisenä aikana 1829); levyt näytettiin kolmelle todistajalle (kesäkuussa 1829). 24 Mormonin kirja julkaistiin (ensimmäiset kappaleet saatiin painosta 26. maaliskuuta 1830); kirkko perustettiin (6. huhtikuuta 1830). 25 Hän muutti perheineen Ohion Kirtlandiin (1831); hän vihki temppelitontin Missourin Independencessä (3. elokuuta 1831). 26 Hänet hyväksyttiin ylipappeuden presidentiksi (25. tammikuuta 1832). 27 Ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin (18. maaliskuuta 1833). 28 Hän johti Siionin leirikunnan Ohiosta Missouriin (touko-kesäkuussa 1834). 29 Kahdentoista apostolin koorumin (14. helmikuuta 1835) ja seitsemänkymmenen koorumin (28. helmikuuta 1835) jäsenet kutsuttiin ja asetettiin; Oppi ja liitot hyväksyttiin pyhäksi kirjoitukseksi (17. elokuuta 1835). 30 Hän vihki Kirtlandin temppelin (27. maaliskuuta 1836); Jeesus Kristus, Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät hänelle ja Oliver Cowderylle ja palauttivat pappeuden avaimet (3. huhtikuuta 1836). 32 Hän oli vangittuna Libertyn vankilassa (1838). 33 Hän johti kirkkoa Libertyn vankilasta käsin (joulukuun 1838 ja huhtikuun 1839 välisen ajan); Nauvoon rakentaminen aloitettiin (1839); kirkon jäsenet kokoontuivat Nauvooseen ja aloittivat alueen rakentamisen (1839). 35 Nauvoon temppelin rakentaminen alkoi; eurooppalaisten kirkon jäsenten maahanmuuttoa suunniteltiin (1841). 36 Abrahamin kirja julkaistiin (1. maaliskuuta 1842); Apuyhdistys perustettiin (17. maaliskuuta 1842); hän profetoi pyhien muutosta Kalliovuorille (6. elokuuta 1842). 37 Hän merkitsi muistiin ilmoituksen iankaikkisesta avioliitosta (12. heinäkuuta 1843). 38 Hänestä tuli Yhdysvaltain presidenttiehdokas (tammikuussa 1844); hän ja hänen vel- jensä Hyrum kärsivät marttyyrikuoleman Carthagen vankilassa (27. kesäkuuta 1844).

2 Joseph Smith Luku 1

Presidentti Spencer W. Kimball, silloinen kahden- JOSEPH SMITH OLI ROHKEA JA toista apostolin koorumin presidentti, kirjoitti: PÄÄTTÄVÄINEN POIKA ”Kun erheen pilvet tarvitsevat hajottamista ja hengellinen pimeys hälventämistä ja taivaiden pitää aueta, syntyy pieni lapsi. Vain harvat naapurit kumpuilevalla maa- seudulla [Vermontin] takamailla edes tietävät, että Lucy [Mack Smith] odottaa. Ei ole neuvoloita eikä terveyssisa- ria, ei sairaalaa, ei ambulanssia, ei synnytysosastoa. Tässä ankarassa ympäristössä lapsia elää ja kuolee, ja harvat edes tietävät siitä. Lucy on saanut taas lapsen! Sitä ei toitoteta torvin, siitä ei tiedoteta tunnin välein, kuvia ei oteta, asiasta ei ilmoiteta. Vain muutama ystävällinen naapuri kertoilee siitä toisilleen. Se on poika. Vähänpä sisarukset aavistavat, että heidän perheeseensä on syntynyt profeetta.” (Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 324–325.) Theodore S. Gorkan maalaus Joseph Smith nuorempi syntyi 23. joulukuuta Nuori Joseph Smith 1805 Joseph ja Lucy Mack Smithin perheeseen. Nämä Lucy Mack Smith kirjoitti seitsenvuotiaan Josephin uskolliset vanhemmat opettivat lapsilleen hengellisiä kamppailusta epätavallisen vakavaa vasemman säären totuuksia. Erityisesti Lucy kehotti lapsiaan tutkimaan tulehdusta vastaan, joka vaivasi häntä heti sen jälkeen Raamattua. Joseph vanhempi epäili perinteisiä kirkkoja, kun hän toipui lavantaudista: mutta hänellä oli vahva usko Jumalaan. Molemmat van- ”Hänen jalkansa alkoi heti turvota, ja hän kärsi jat- hemmat polveutuivat useassa polvessa esivanhemmista, kuvasti mitä suurinta tuskaa yli kahden viikon ajan. Sinä jotka pyrkivät elämään oikeiden hengellisten periaattei- aikana kannoin häntä sylissäni lähes koko ajan lohdut- den mukaan. taen häntä ja tehden kaiken, mitä vain saatoin mieles- säni keksiä, helpottaakseni hänen kärsimyksiään, kunnes voimani uupuivat ja sairastuin itsekin vakavasti. Sitten Hyrum, joka oli aina ainutlaatuisen lempeä ja myötätuntoinen, halusi ottaa paikkani. Koska hän oli hyvä, luotettava poika, annoimme hänen tehdä niin, ja tehdäksemme urakan hänelle mahdollisimman helpoksi laskimme Josephin matalalle vuoteelle, ja Hyrum istui hänen vieressään miltei yötä päivää pidellen hänen sairaan jalkansa kipeintä kohtaa käsiensä välissä ja puristaen sitä tiukasti, jotta pieni kärsijä kestäisi paremmin tuskan, joka näytti muutoin miltei siltä kuin se veisi hänen henkensä.” (History of Joseph Smith by His Mother, toim. Scot Facer Proctor ja Maurine Jensen Proctor, 1996, s. 73.) Joseph Smith vanhempi, profeetta Lucy Mack Smith, profeetta Joseph Joseph Smithin isä, syntyi 12. heinä- Smithin äiti, syntyi 8. heinäkuuta 1776 kuuta 1771 Topsfieldissa Massachu- Gilsumissa New Hampshiressa settsissa Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa. Joseph Smith oli jalo henki, joka oli ennalta asetettu ja jota oli opetettu jo ennen hänen syntymäänsä. Hän kasvoi maalaispoikana. Hänen varhaisvuosinaan perhe muutti usein yrittäen löytää asuinpaikan, jossa he pystyisivät elättämään itsensä. Joseph teki työtä perheensä parissa ja kärsi vaikeuksista heidän kanssaan. Heidän viljelyksiään kohtasi kato, he joutuivat maakeinottelun uhreiksi ja heitä petettiin sijoituksissa. Vastoinkäymisistä huolimatta Smithin perheellä oli tär- Valokuva Russell R. Richin luvalla Valokuva keä osa evankeliumin palautuksessa näinä myöhem- Vuonna 1811 Smithit vuokrasivat maatilan West Lebanonista New Hampshiresta. pinä aikoina. Tätä taloa pidettiin Smithien asuinpaikkana. Se purettiin vuonna 1967.

3 Kirkon presidentit

Muutaman viikon ja kahden epäonnistuneen yrityk- Kirurgit aloittivat leikkauksen poraten hänen sää- sen jälkeen vähentää turvotusta ja saada tulehdus hellit- rensä luuta, ensin tulehtuneen kohdan toiselta puo- tämään kysyttiin neuvoa muutamalta kirurgilta. Heidän lelta, sitten toiselta, minkä jälkeen he mursivat luuta suosituksensa oli amputoida jalka, mutta Josephin äiti pihdeillä tai hohtimilla. Näin he poistivat luusta yhdek- kieltäytyi antamasta lupaa, ennen kuin he kokeilisivat sän suurta palaa. Kun he mursivat ensimmäistä palaa, erästä toista leikkausta. Hän kirjoitti: hän huusi niin suureen ääneen säärensä kipua, etten ”Hetken keskustelun jälkeen pääkirurgi määräsi voinut olla ryntäämättä hänen luokseen, mutta heti kun tuomaan köysiä, joilla Joseph sidottaisiin vuoteeseen, menin huoneeseen, hän huudahti: ’Oi äiti! Mene takai- mutta Joseph ei hyväksynyt sitä. Kun lääkäri piti kiinni sin! Mene takaisin! En halua, että tulet sisään. Minä kes- siitä, että hänet oli sidottava, Joseph sanoi päättäväi- tän tämän, jos sinä menet.’” (History of Joseph Smith sesti: ’Ei, tohtori. Minua ei sidota. Kestän käsittelyn by His Mother, s. 74–75.) paremmin, jos minua ei sidota.’ Nuoren Josephin toipuminen oli hidasta, mutta ’Entä’, kysyi lääkäri, ’juotko vähän viiniä? Sinun viimein hänen säärensä parani niin, että vain ajoittain täytyy juoda jotakin, tai et voi mitenkään kestää vai- hän ontui hieman. keata leikkausta, joka sinulle on tehtävä.’ ’Ei’, poika vastasi, ’minä en juo tippaakaan viinaa, eikä minua sidota, mutta kerronpa teille, mitä teen. Haluan, että isäni istuu vuoteella vieressäni, ja sitten teen mitä tahansa on tarpeen tehdä, jotta luu voidaan poistaa. Mutta äiti, haluan sinun lähtevän huoneesta. Tiedän, ettet kestä nähdä minun kärsivän niin. Isä voi sen kestää, mutta sinä olet kantanut minua niin paljon

ja hoitanut minua niin pitkään, että olet miltei lopussa.’ Jed A. Clark Valokuva Sitten hän katsoi minua silmiin omat silmänsä kyyneliä Vuonna 1816 New Yorkin osavaltiossa sijaitseva Palmyra oli pieni maalaiskylä. Kun Erien kanava rakennettiin alueen poikki vuonna 1822, kylästä tuli vauras tulvillaan ja sanoi anovasti: ’Äiti, lupaa nyt minulle, kauppakeskus. Tätä risteystä kutsutaan Four Corneriksi [Neljä kulmaa], ja sen ettet jää tänne, lupaathan? Herra auttaa minua. Kestän joka kulmassa on eri kirkko: metodistikirkko, presbyteerikirkko, episkopaalinen kirkko ja baptistikirkko. Presbyteerien kappeli rakennettiin ensimmäisenä, sen kyllä, joten jätä minut ja mene pois, kunnes he vuonna 1832, vuosi sen jälkeen kun Smithit olivat muuttaneet Ohioon. Toiset ovat saaneet sen tehtyä.’ – – rakennettiin vuoteen 1870 mennessä.

11 33

1. Metsikkö, joka tunnetaan pyhänä lehtona 2. Smithin perheen aikoinaan rakentaman ja nyttemmin restauroidun hirsitalon sijaintipaikka 3. Alvin Smithin aloittama talo 4. Näkymä Palmyran kylästä. Kirkko osti vuonna 1907 koko Smithien maatilan, mukaan lukien pyhän lehdon alueen.

4 Joseph Smith Luku 1

ISÄ JUMALA JA HÄNEN POIKANSA JEESUS alkoivat vakavasti askar- KRISTUS ILMESTYIVÄT POIKAPROFEETALLE ruttaa tärkeääkin tär- keämmät huolet kuole- mattoman sieluni hyvinvoinnista, mikä sai minut tutkimaan pyhiä kirjoituksia, sillä uskoin, kuten minulle oli opetettu, että niissä oli Jumalan sanaa. Niinpä niiden puoleen kääntymiseni ja läheinen tuttavuuteni eri kirkkokuntiin kuuluvien kanssa saivat minut

Kongressin kirjaston luvalla Kongressin ihmettelemään tavatto- Tyypillinen ulkoilmakokous noin vuosina 1830–1835, A. Riderin piirros John Scottin maalaus ”Valon levätessä päälläni näin kahden masti, sillä huomasin, Läntisessä New Yorkin osavaltiossa oli 1800-luvun Persoonan, joiden hohdetta ja kirk- etteivät he kunnioitta- kautta on mahdoton kuvata, seisovan alkupuolella paljon uskonnollista kiihtymystä (ks. Kirkon yläpuolellani ilmassa” (JS–H 17). neet uskonjulistustaan historia aikojen täyttyessä, 2. painos, 2000, s. 30–32). pyhällä vaelluksella ja Nuori Joseph Smith, johon tämä kiihtymys ja huoli jumalisella puheella, jotka olisivat pitäneet yhtä sen omasta hengellisestä tilasta vaikuttivat, hämmentyi risti- kanssa, mitä löysin tuosta pyhien kirjoitusten kokoel- riitaisista opetuksista. Oli niin monia kirkkoja ja toisiaan masta. Se murehdutti sieluani. Niinpä tutkistelin sydä- vastustavia lahkoja; jokainen kiisteli muita vastaan. Kuka messäni kahdentoista vuoden iästä viidentoista vuoden oli oikeassa? Kuinka kukaan voisi tietää varmasti? Joseph ikään asti monia asioita, jotka koskivat ihmiskunnan löysi vastaukset näihin kysymyksiin keväällä 1820, kun maailman tilaa, kiistoja ja riitoja, jumalattomuutta ja Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus kävivät iljetyksiä sekä pimeyttä, joka vallitsi ihmismielissä. Mie- hänen luonaan. (Ks. JS–H 5–20.) leni tuli tavattoman levottomaksi, sillä tulin vakuuttu- Käydessään 28. hei- neeksi synneistäni, ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia käsi- näkuuta 1973 paikalla, tin, ettei ihmiskunta tullut Herran luokse vaan että se jota me kutsumme oli luopunut todesta ja elävästä uskosta. Eikä ollut pyhäksi lehdoksi, presi- mitään yhteisöä eikä kirkkokuntaa, joka olisi rakentanut dentti Harold B. Lee Jeesuksen Kristuksen evankeliumin varaan sellaisena sanoi: ”Tiedän, että tämä kuin se on Uudessa testamentissa. Ja minua murehdut- on paikka, jonne Isä ja tivat minun omat syntini ja maailman synnit, sillä opin Poika tulivat” (artikkelissa pyhistä kirjoituksista, että Jumala on sama eilen, tänään Dell Van Orden, ”Pres. ja ikuisesti ja että Hän ei katso henkilöön, sillä Hän Lee Visits Hill Cumorah”, on Jumala. Sillä minä katsoin aurinkoa, maan kirkasta Pyhä lehto lähellä Palmyraa New Yorkin osavaltiossa Church News, 4. elokuuta valonlähdettä, ja myös kuuta niiden vieriessä majesteet- 1973, s. 3). tisuudessaan taivaiden halki, ja myös tähtiä, jotka loista- vat radoillaan, ja myös maata, jonka päällä seisoin, ja LISÄTIETOJA JOSEPH SMITHIN kedon eläimiä ja taivaan lintuja ja vesien kaloja ja myös ENSIMMÄISEN NÄYN KERTOMUKSESTA, ihmistä, joka kulkee maan päällä majesteettisuudessa ja kauneuden voimassa – –. Ja kun ajattelin näitä asioita, JONKA HÄN KIRJOITTI VUONNA 1832 sydämeni huudahti: ’Oikein on viisas ihminen sanonut: Palvelutyönsä aikana profeetta Joseph Smith ker- Hullu on se, joka sanoo sydämessään, että Jumalaa ei toi monta kertaa ensimmäisen näyn kokemuksestaan. ole.’ Sydämeni huusi: ’Kaikki nämä todistavat ja puhu- Vuonna 1838 hän kirjoitti kertomuksen, joka on Kallis- vat kaikkivaltiaasta ja kaikkialla läsnä olevasta voimasta, arvoisessa helmessä nimellä Joseph Smith – historia olennosta, joka tekee lait ja säätää ja sitoo rajoihinsa (ks. JS–H 2). kaiken, joka täyttää iankaikkisuuden, joka on ollut, on Aiemmassa kertomuksessa hän mainitsi myös huo- ja tulee olemaan kaikesta iankaikkisuudesta iankaikki- lensa siitä, mikä kirkko oli oikea, ja mieltään vaivaavat suuteen.’ Ja kun ajattelin kaikkia näitä asioita ja että kysymykset, jotka saivat hänet viimein kysymään asiaa tuo olento toivoo sellaisten ihmisten palvelevan Häntä, Jumalalta: ”Noin kahdentoista vuoden iässä mieltäni jotka palvelevat Häntä Hengessä ja totuudessa, siksi

5 Kirkon presidentit

huusin Herran puoleen anoen armoa, sillä ei ollut aikana tapahtunut mitään erityisen tärkeää – vaikka ketään muuta, jonka luokse voisin mennä ja saada hän kärsi kaikenlaista vastustusta ja eri kiihkouskovais- armoa. Ja Herra kuuli minun huutoni erämaassa, ja ryhmien vainoa” (History of Joseph Smith by His Mother, ollessani huutamassa Herran puoleen [viidennellä- s. 101). toista] ikävuodellani, valopatsas, joka oli kirkkaampi kuin keskipäivän aurinko, laskeutui ylhäältä ja lepäsi JOSEPH SMITH PYSYI NÖYRÄNÄ päälläni, ja minä olin täynnä Jumalan Henkeä. Ja Herra avasi minulle taivaat, ja minä näin Herran, ja Hän puhui minulle sanoen: ’Joseph, poikani, syntisi ovat sinulle anteeksi annetut. Käy tietäsi, kulje minun sää- dösteni mukaan ja pidä minun käskyni. Katso, minä olen kirkkauden Herra. Minut ristiinnaulit- tiin maailman edestä, että kaikki ne, jotka uskovat minun nimeeni, saisivat iankaikkisen elämän. Katso, maailma on tällä hetkellä synnissä, eikä Dale Kilbournin maalaus kukaan tee hyvää, ei ”Olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut yhden yksikään. He sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä” (JS–H 25). ovat kääntyneet pois evan- Taivaat olivat auenneet, ja Joseph Smith oli nähnyt keliumista eivätkä pidä Isän ja Pojan. Sen sijaan että hän olisi väittänyt olevansa minun käskyjäni. He pyhempi kuin muut ja hakenut massojen ihailua, hän lähestyvät minua huulil- Thorpe Don O. Valokuva kirjoitti: laan, mutta heidän sydä- Kumoran kukkulalle johtava maantie ”Harjoitin edelleen elämäni tavallisia ammatteja – – mensä on minusta kaukana. Ja minun vihani on sytty- kokien kaiken aikaa ankaraa vainoa kaikenlaisten ihmis- mässä maan asukkaita kohtaan, niin että minä kostan ten käsissä, sekä uskonnollisten että uskonnottomien, heille tämän jumalattomuuden mukaan ja toteutan sen, koska vakuutin yhä, että olin nähnyt näyn. mistä on puhuttu profeettojen ja apostolien suulla. Katso – – Kun minua oli kielletty liittymästä mihinkään ja näe, minä tulen pian, kuten minusta on kirjoitettu, pil- sen ajan uskonlahkoon ja olin vuosiltani hyvin nuori ven sisässä, puettuna Isäni kirkkauteen.’ Ja minun sieluni sekä niiden vainoama, joiden olisi pitänyt olla ystäviäni oli täynnä rakkautta, ja monta päivää saatoin riemuita ja kohdella minua hyväntahtoisesti ja joiden, jos he luu- suuresta ilosta, ja Herra oli minun kanssani, mutta en livat minua johdetun harhaan, olisi pitänyt yrittää sove- löytänyt ketään, joka olisi uskonut taivaalliseen näkyyn.” liaalla ja rakkaudellisella tavalla voittaa minut takaisin – (Joseph Smith, ”Kirtland Letter Book” [käsikirjoitus MAP- olin alttiina kaikenlaisille kiusauksille; ja liikkuessani kirkon historioitsijan kirjastossa], 1829–1835, s. 1–6, lai- kaikenlaisessa seurassa lankesin usein moneen mielet- nattu artikkelissa Dean C. Jessee, ”The Early Accounts of tömään hairahdukseen ja osoitin nuorukaisen heik- Joseph Smith’s First Vision”, BYU Studies, vk 9, nro 3; koutta sekä ihmisluonnon erehtyväisyyttä, jotka, ikävä kevät 1969, s. 279–280.) sanoa, johtivat minut erilaisiin kiusauksiin, loukkaaviin Jumalan silmissä. Kun tämän tunnustan, kenenkään ei JOSEPH SMITHIÄ VAINOTTIIN JA tarvitse luulla minun syyllistyneen mihinkään suuriin PILKATTIIN HÄNEN TODISTUKSENSA tai pahoihin synteihin. Taipumus tehdä sellaista ei ole koskaan kuulunut luontooni. Mutta minä syyllistyin VUOKSI, ETTÄ JUMALA OLI PUHUNUT kevytmielisyyteen, ja toisinaan liityin iloluontoiseen HÄNELLE seuraan jne., mikä ei sopinut sellaiseen luonteeseen, Ilmoitus, joka oli ollut niin kauan poissa, oli alka- joka miehen, jonka Jumala oli kutsunut, niin kuin nut uudestaan, mutta Joseph Smithin vilpitön väite minut oli kutsuttu, kuului säilyttää. Mutta tämä ei näyt- uudesta ilmoituksesta herätti kaikesta päättäen heti täne kovin kummalliselta kenestäkään, joka muistaa yleistä vihaa (ks. JS–H 21–26). Profeetan äiti Lucy Mack nuoruuteni ja tuntee synnynnäisen iloisen luonteenlaa- Smith kirjoitti, että tuosta ensimmäisen näyn ajasta tuni.” (JS–H 27–28.) keväällä 1820 ”syyskuun 21. päivään 1823 Joseph jat- Jotkut profeetta Joseph Smithin ja kirkon viholliset koi tavalliseen tapaan työtään isänsä kanssa, eikä tänä ovat yrittäneet osoittaa Josephin rehellisen itsearvioinnin

6 Joseph Smith Luku 1

perusteella, ettei hän ollut kutsumuksensa arvoinen. ’Joseph, sinun täytyy jatkaa työntekoa, tai emme saa sitä Hän vastasi näille arvostelijoille seuraavasti: valmiiksi.’ Joseph teki taas töitä ahkerasti, mutta pysähtyi ”Tuohon aikaan, kuten useimmille tai kaikille nuo- sitten samalla tavoin toistamiseen. Kun Josephin isä näki rille on yleistä, lankesin moniin hairahduksiin ja mielet- Josephin olevan hyvin kalpea, hän kehotti tätä menemään tömyyksiin, mutta kun syyttäjäni ovat syyttäneet ja syyttä- sisälle ja sanomaan äidille olevansa sairas. Hän meni jon- vät edelleenkin minun syyllistyneen suuriin ja hirveisiin kin matkaa, kunnes tuli omenapuun alla olevalle kau- yhteiskuntarauhan ja -järjestyksen rikkomuksiin, haluan niille ruohikolle. Siellä hän asettui maahan makaamaan, tässä tilaisuudessa huomauttaa, että vaikka – kuten olen koska hän oli niin heikko, ettei jaksanut pidemmälle. sanonut yllä ’kuten useimmille tai kaikille nuorille on Hän ehti olla siinä vain hetken, kun sanansaattaja, yleistä, lankesin moniin hairahduksiin ja mielettömyyk- jonka hän oli nähnyt edellisenä yönä, tuli jälleen hänen siin’ – en ole, eikä kukaan voi niin todistaa, tosiaankaan luokseen ja sanoi: ’Miksi et kertonut isällesi sitä, mitä syyllistynyt väärintekemiseen enkä kenenkään ihmisen minä sinulle kerroin?’ Joseph sanoi pelkäävänsä, ettei enkä ihmisryhmän loukkaamiseen, ja nuo puutteet, joi- hänen isänsä uskoisi häntä. ’Hän uskoo jokaisen sanan, hin viittaan ja joita minulla on ollut usein syytä surra, jonka sanot hänelle’, enkeli sanoi. olivat kepeän ja liian usein turhamaisen mielen antautu- Silloin Joseph lupasi tehdä niin kuin enkeli sanoi mista typerään ja kevytmieliseen keskusteluun. ja nousi ja palasi pellolle, jonne hän oli jättänyt mie- – – En teeskentele enkä ole koskaan teeskennellyt- heni ja Alvinin. – – Joseph kertoi kaiken, mitä hänen kään olevani mitään muuta kuin ’tunteisiin taipuvainen’ ja enkelin välillä oli tapahtunut edellisenä yönä. Kuul- mies, joka ilman Vapahtajan suosiollista armoa on altis tuaan tämän selostuksen hänen isänsä käski hänen hairahtumaan siltä täydelliseltä polulta, jota kaikkien noudattaa tarkoin ohjeita, jotka hän oli saanut tältä tai- ihmisten käsketään kulkea.” (History of the Church, vaalliselta sanansaattajalta.” (History of Joseph Smith by osa 1, s. 10.) His Mother, s. 108–109; ks. myös JS–H 48–54.)

MONET ENKELIT KÄVIVÄT JOSEPH HÄN SAI ISÄN SIUNAUKSEN SMITHIN LUONA Joseph Smith van- Vuonna 1823 enkeli hempi antoi pojalleen Moroni kävi Joseph Smi- varauksettoman tukensa, thin luona ja alkoi opettaa kun tämä kertoi hänelle palautusta ja sitä, mikä näyistään ja taivaallisilta osuus Josephilla olisi siinä sanansaattajilta saamis- (ks. JS–H 29–50). Palau- taan tehtävistä. Osa nuo- tuksen edetessä profeetta ren Josephin saamasta sai ohjeita useilta eri tuesta oli isällisiä varoi- enkeleiltä ja muinoin elä- tuksia pitää hyvin tarkoin neiltä ihmisiltä, joilla oli huoli siitä, ettei hän epä- ollut hallussaan pappeu- William Whitakerin maalaus onnistu tärkeässä tehtä- Joseph Smith vanhempi tuki ja rohkaisi den avaimia, ”kaikkien poikaansa Josephia hoitamaan kaikki vässään. Profeetan isä sai julistaessa taloudenhoito- taivaallisten sanansaattajien antamat ilmoituksen kautta tietää, tehtävät.

kautensa, oikeutensa, Lovellin maalaus Tom että Joseph pysyisi uskol- avaimensa, kunniansa, Taivaallinen sanansaattaja Moroni lisena ja eläisi täyttääkseen täysin palvelutehtävänsä. ilmestyi 17-vuotiaalle Joseph Smithille ylhäisyytensä ja kirkkau- yöllä 21. syyskuuta 1823. Kuolinsiunauksessaan Josephille hän sanoi: ”’Joseph, tensa ja pappeutensa voi- poikani, sinut on kutsuttu korkeaan ja pyhään kutsu- man” (OL 128:21). mukseen. Sinut on kutsuttu tekemään Herran työtä. Pysy uskollisena, niin sinua siunataan ja perhettäsi siu- JOSEPH KERTOI ISÄLLEEN MORONIN nataan ja lapsiasi sinun jälkeesi. Saat elää niin kauan, KÄYNNISTÄ että voit päättää työsi.’ Tähän Joseph huudahti: ’Voi isä, saanko?’ Profeetta Joseph Smithin äiti Lucy Mack Smith ’Kyllä’, hänen isänsä sanoi, ’sinä saat. Saat elää kirjoitti siitä, mitä Moronin käynnin jälkeen tapahtui: laatiaksesi kaiken sen työn koko suunnitelman, minkä ”Seuraavana aamuna Joseph, hänen isänsä ja vel- Jumala vaatii kädestäsi. Ole uskollinen loppuun asti. jensä Alvin olivat yhdessä niittämässä pellolla. Äkisti Tämä on kuolinsiunaukseni sinulle Jeesuksen nimessä. Joseph pysähtyi ja näytti jonkin aikaa olevan syvästi Vahvistan sinulle myös aikaisemmin saamasi siunauk- ajatuksiinsa vaipuneena. Alvin hoputti häntä sanoen: sen, sillä se toteutuu. Tapahtukoon niin. Aamen.’”

7 Kirkon presidentit

(Lainattu julkaisussa History of Joseph Smith by His heidät vihki eräs rauhantuomari [Tarbell] kotonaan Mother, s. 434.) South Bainbridgessä Chenangon piirikunnassa New Yorkin osavaltiossa. Heti avioliiton solmimisen jälkeen JOSEPHIN LUO LÄHETETTIIN TAIVAALLISIA Joseph lähti herra [Stowellin] palveluksesta ja matkusti OPETTAJIA vaimonsa kanssa vanhempiensa kotiin Manchesteriin, jossa hän työskenteli tulevan kesän hankkien varoja per- Presidentti Joseph F. hettään ja palvelutehtäväänsä varten. Oli lähes käsillä se Smith on kirjoittanut: hetki, jolloin suuri lupaus täytettäisiin ja hänen kärsivälli- ”Joseph Smith oli oppi- syytensä ja uskollisuutensa palkittaisiin.” (George Q. maton nuorukainen, mitä Cannon, Life of Joseph Smith the Prophet, Classics in maalliseen oppineisuu- Mormon Literature -sarja, 1986, s. 43.) teen tulee. Häntä opetti enkeli Moroni. Hän sai koulutuksensa ylhäältä, kaikkivaltiaalta Jumalalta, eikä ihmisten luomilta lai- toksilta, mutta on sekä epäoikeudenmukaista että erheellistä syyttää häntä Joseph Brickeyn maalaus tietämättömyydestä, sillä Monia taivaallisia sanansaattajia lähetet- ei kenelläkään ihmisellä tiin valmentamaan Joseph Smithiä. eikä millään ihmisryhmällä ollut suurempaa älyä kuin hänellä, eikä sen ajan viisaus ja taito yhteen koottuna- George E. Anderson Valokuva Varhainen valokuva Kumoran kukkulasta vuodelta 1906 kaan olisi kyennyt samaan kuin hän. Hän ei ollut tietä- mätön, sillä häntä oli opettanut Hän, jolta kaikki tieto virtaa. Hänellä oli tieto Jumalasta ja Hänen laeistaan sekä iankaikkisuudesta.” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 467.)

HÄN MENI NAIMISIIN EMMA HALEN KANSSA Odottaessaan mää- rättyä aikaa siirtää levyt ja aloittaa Mormonin kirjan kääntäminen Joseph Thorpe Don O. Valokuva Myöhäisempi näkymä Kumoran kukkulasta puiden peitossa, joita kukkulalla Smith teki työtä Josiah ei alkujaan ollut. Stowell -nimiselle miehelle. Tätä työtä tehdes- EVYT KÄÄNNETTIIN sään Joseph asui täysihoi- L tolaisena herra Isaac Syyskuun 22. päi- Halen kotona Pennsylva- vänä 1827 profeetta nian Harmonyssa. ”Isaac Joseph Smith sai levyt, Halella oli tytär Emma, joihin Mormonin kirja hyvä, jalomielinen ja hurs- oli kirjoitettu. Heltymät- Lee Richardsin maalaus Emma Hale syntyi 10. heinäkuuta 1804 kas tyttö. Tämä kunnioi- tömästä vastustuksesta Isaac ja Elizabeth Halen perheeseen. tettava nuori nainen ja huolimatta hänellä oli Hän oli 22-vuotias mennessään naimisiin Joseph Smithin kanssa. Hän oli Joseph kiintyivät toisiinsa, nämä pyhät levyt hallus- saanut hyvän koulutuksen ja oli erin- saan puolitoista vuotta. omainen ompelija ja laulaja. ja he pyysivät Emman isältä lupaa avioitua. Hänen kääntäessään Mor- Herra Hale vastusti heidän aikomustaan jonkin aikaa, monin kirjaa hänellä oli sillä hän oli varakas, kun taas Josephin perhe oli menet- apunaan muutamia kirju- tänyt omaisuutensa, ja vasta 18. tammikuuta 1827, kun reita – Martin Harris, Emma, Emman veli Jesse

Joseph odotti levyjä viimeistä vuotta, Joseph ja Emma Lewis A. Ramseyn maalaus saattoivat solmia haluamansa liiton. Tuona päivänä Hale ja Oliver Cowdery. Martin Harris

8 Joseph Smith Luku 1

ENSIMMÄISET 116 SIVUA KATOSIVAT seurasta vain vähän aikaa, sillä hyvin pian poika tem- mattiin pois hänen käsivarsiltaan ja vietiin ylös henkien Levyjä kääntäessään Joseph Smith sai monia ope- maailmaan, ennen kuin lapsella oli aikaa oppia erotta- tuksia ja haasteita. Kääntämisen varhaisvaiheissa Joseph maan hyvä pahasta. Jonkin aikaa äiti näytti häilyvän vas- salli kirjurinsa Martin Harrisin viedä mukanaan 116 tasyntyneensä äänettömän maailman partaalla. Hänen käsikirjoitussivua, joissa oli levyistä siihen mennessä kohtalonsa näytti jonkin aikaa niin epävarmalta, ettei tehty käännös. Profeetta kirjoitti tapahtuneesta seuraa- Joseph nukkunut kahden viikon aikana hetkeäkään häi- vaa: ”Jonkin ajan kuluttua sen jälkeen kun herra Harris riötöntä unta. Tämän ajan kuluttua Emma alkoi toipua, oli ryhtynyt kirjoittamaan puolestani, hän alkoi kärttää mutta kun Josephin huoli vaimostaan alkoi hälvetä, minulta lupaa viedä kirjoituksia kotiinsa ja näyttää niitä hänen mieltään alkoi vaivata toinen ongelma. Herra siellä, ja hän halusi minun kysyvän Herralta urimin ja Harris oli ollut poissa lähes kolme viikkoa, eikä Joseph tummimin kautta, saisiko hän tehdä niin. Esitin kysy- ollut saanut hänestä minkäänlaista tietoa, mikä oli täy- myksen, ja vastaus oli, ettei hän saa. Mutta hän ei tyyty- sin vastoin heidän erotessaan sopimaansa järjestelyä. nyt tähän vastaukseen vaan halusi, että kysyisin uudes- Joseph päätti, että heti kun hänen vaimonsa olisi saa- taan. Tein niin, ja vastaus oli entinen. Vieläkään hän ei nut hieman lisää voimia, hän tekisi matkan New Yorkiin tyytynyt, vaan vaati, että kysyisin vielä kerran. Paljon ja ottaisi selvää käsikirjoituksesta. Hän ei maininnut pyytelyn jälkeen kysyin jälleen Herralta, ja hänelle suo- asiasta Emmalle peläten rasittavansa tämän mieltä, kun tiin lupa ottaa kirjoitukset määrätyin ehdoin, jotka oli- tämän terveys oli niin heikko. vat, että hän saa näyttää ne ainoastaan veljelleen Preser- Muutaman päivän kuluttua Emma otti kuitenkin ved Harrisille, omalle vaimolleen, isälleen ja äidilleen itse puheeksi, että hän oli ajatellut asiaa – –. sekä rouva Cobbille, vaimonsa sisarelle. Tämän viimei- Pitkän taivuttelun jälkeen Joseph päätti jättää vai- sen vastauksen mukaisesti vaadin häntä solmimaan monsa muutamaksi päiväksi äitinsä hoiviin ja lähti aiem- kanssani liiton mitä vakavimmalla tavalla, että hän ei min mainitulle matkalle.” (History of Joseph Smith by tekisi toisin kuin oli käsketty. Hän teki liiton. Hän sitou- His Mother, s. 161–162.) tui siihen, mitä minä vaadin häneltä, otti kirjoitukset ja Martin Harris oli kadottanut 116 käsikirjoitus- meni menojaan. Mutta niistä ankarista rajoituksista sivua, joissa oli käännös Lehin kirjasta. Profeetta oli huolimatta, jotka hänelle oli asetettu, ja huolimatta lii- erittäin onneton. Hyvin lyhyen ajan kuluessa hän oli ton vakavuudesta, jonka hän [Martin Harris] oli tehnyt menettänyt vastasyntyneen poikansa, miltei menettä- kanssani, hän näytti niitä muille, ja salajuonella ne vienyt vaimonsa ja nyt 116 sivua. Hänen äitinsä kuvaili tiin häneltä eikä niitä ole tähän päivään mennessä saatu hänen reaktiotaan siihen kun Martin Harris kertoi takaisin.” (History of the Church, osa 1, s. 21.) menetyksestä: ”’Voi, Jumalani, Jumalani!’ Joseph sanoi väännel- len käsiään. ’Kaikki on hukassa, kaikki hukassa! Mitä oikein teen? Olen tehnyt syntiä. Juuri minä koettelin Jumalani vihaa pyytämällä sellaista, mitä minulla ei ollut oikeutta pyytää, kun enkeli oli antanut minulle toisenlaiset ohjeet.’ Ja hän itki ja vaikeroi ja käveli edes- takaisin lattialla. Viimein hän käski Martinin palata takaisin kotiin ja etsiä uudelleen. ’Ei’, herra Harris sanoi, ’se on turhaa, sillä olen etsinyt joka paikasta talossa. Olen jopa repi- nyt auki vuoteet ja tyynyt, ja tiedän, ettei se ole siellä.’ ’Täytyykö sitten minun’, Joseph kysyi, ’palata vaimoni luo tällaisin tiedoin? En uskalla tehdä sitä, sillä Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Vuonna 1822 Josephin vanhempi veli Alvin alkoi rakentaa yhdeksänhuoneisen pelkään aiheuttavani hänen pikaisen kuolemansa. Ja puutalon runkoa, jotta hänen vanhempansa voisivat elää mukavammin. Hän kuinka voin mennä Herran eteen? Millaista nuhdetta sairastui ja kuoli marraskuussa 1823. Talo saatiin lopulta valmiiksi syksyllä 1825, ja Smithit asuivat täällä huhtikuuhun 1829. Tänne Joseph toi metallilevyt en ansaitsisi Korkeimman enkeliltä?’ – – ja kätki ne takan arinakiven alle. Muistan hyvin tuon sisäisesti ja ulkoisesti synkän Lucy Mack Smith kirjoitti, mitä tapahtui sen jäl- päivän. Ainakin meistä taivaat tuntuivat peittyneen keen kun Martin Harris oli vienyt Mormonin kirjan 116 pimeään ja maa verhoutuneen synkkyyteen. Olen usein käännettyä sivua: sanonut itselleni, että jos kaikkein jumalattomimmille ”Heti herra Harrisin lähdön jälkeen Emma synnytti ihmisille, jotka ovat koskaan seisseet Kaikkivaltiaan jal- pojan, mutta sai lohtua rakkaan pikku tulokkaansa kojen korokkeella, määrättäisiin yhtä ankara jatkuva

9 Kirkon presidentit

rangaistus kuin me tuolloin koimme, niin vaikkei hei- oli vaikuttanut käsikirjoitussivujen katoamiseen mutta dän rangaistuksensa olisi yhtään suurempi, säälisin hei- että Jumalan viisaus ”on suurempi kuin Perkeleen viek- dän tilaansa.” (History of Joseph Smith by His Mother, kaus” (OL 10:43). s. 165–166, 171.) JOSEPH SAI UUDEN KIRJURIN Talvella 1828–1829 profeetta Joseph Smith työs- kenteli ajoittain Mormonin kirjan käännöksen parissa Emman ja tämän veljen avulla, mutta elannon hankkimi- selta ei jäänyt paljon aikaa kääntämiseen. Maaliskuussa 1829 profeetta rukoili hartaasti apua käännöstyön päätök- seen saattamiseen. Herra käski Josephia keskeyttämään käännöstyön, kunnes Hän antaisi avun (ks. OL 5:30, 34). Oliver Cowdery oli opettajana kyläkoulussa Manchesterin kaupunkikunnassa ja asui täysihoi-

Mormonin kirjan käsikirjoitus kohdasta 1. Nefi 2:23–3:18. Alkuosan sivusta tolaisena Joseph Smith kirjoitti Oliver Cowdery ja loppuosan mahdollisesti John Whitmer. Se oli osa vanhemman luona. Man- pieniä levyjä, jotka käännettiin korvaamaan kadonneet 116 käsikirjoitussivua. chesterissa ollessaan hän kuuli paljon Joseph Smith nuoremmasta ja kultale- MENETYS OLI OPETTAVA KOKEMUS vyistä. Osoittauduttuaan Profeetta Joseph Smith jäi vanhempiensa luo Smithin perheen luotta- ”lyhyeksi aikaa” saatuaan tietää 116 sivun katoami- muksen arvoiseksi Oliver sesta. Hän kirjoitti: ”Sitten palasin kotiini Pennsylva- puhui Joseph Smith van-

niaan. Heti kotiin palattuani kävelin jonkin matkan Lewis A. Ramseyn maalaus hemman kanssa, joka ker- päähän, kun katso, aiempi taivaallinen sanansaattaja Oliver Cowdery toi hänelle levyistä. Hän ilmestyi ja antoi minulle taas urimin ja tummimin – rukoili itsekseen ja pohdiskeli asiaa. Hän kertoi Joseph sillä ne oli otettu minulta siksi, että olin uuvuttanut Smith vanhemmalle, että ”hänen sydämeensä oli pantu Herran pyytämällä etuoikeutta antaa Martin Harrisin ajatus, että hänellä olisi etuoikeus toimia kirjurina viedä kirjoitukset, jotka hän kadotti rikkomuksen Josephille”, jota hän ei ollut vielä tavannut. Hän kertoi tähden – ja kysyin Herralta asiaa.” (History of the Smithin perheelle, että hän lähtisi Samuelin kanssa tapaa- Church, osa 1, s. 21–22.) maan Josephia keväällä kouluvuoden päätyttyä. Hän Profeetta sai ilmoituksen, joka on Opin ja liittojen sanoi: ”Uskon vakaasti, että jos Herran tahto on, että luvussa 3. Siihen sisältyy seuraava moite Herralta: ”Sillä minun pitää lähteä ja että minulle on työtä tässä asiassa, vaikka ihminen saisi monia ilmoituksia ja saisi voiman olen päättänyt tehdä sen” (History of Joseph Smith by His tehdä monia voimatekoja, jos hän kuitenkin ylpeilee Mother, s. 181–182). omasta voimastaan ja pitää Jumalan neuvoja tyhjän Samuel Smith ja Oliver Cowdery saapuivat Penn- arvoisina ja noudattaa oman tahtonsa ja lihallisten halu- sylvanian Harmonyyn 5. huhtikuuta 1829, ja profeetta jensa vaatimuksia, hän lankeaa pakostakin ja vetää pääl- Joseph Smith ymmärsi Oliverin olevan apu, jonka lensä oikeamielisen Jumalan koston” (OL 3:4). Mutta Herra oli luvannut. nuhteeseenkin sisältyi toivoa. Herra sanoi Josephille, Tiistaina 7. huhtikuuta että hänen oikeutensa otettaisiin pois vain ”joksikin he aloittivat käännöstyön aikaa” (jae 14). ja ahersivat sen parissa Joseph Smithin parannus oli syvällinen ja vilpitön, koko huhtikuun. Olive- ja pian hänen oikeutensa palautettiin. Hän kirjoitti, rin avulla Joseph eteni että kun hän oli saanut aiemman ilmoituksen, ”sekä nopeammin kuin kos- levyt että urim ja tummim otettiin minulta taas, mutta kaan aiemmin. Seuraa- muutaman päivän kuluttua ne palautettiin minulle, vien kolmen kuukauden kun olin kysynyt Herralta ja Herra sanoi minulle niin” aikana he käänsivät noin (History of the Church, osa 1, s. 23). Sitten hän sai 500 painettua sivua ilmoituksen, joka on Opin ja liittojen luvussa 10. vastaavan määrän Johannes Kastaja palautti Aaronin Tuossa ilmoituksessa Herra teki selväksi, että Saatana Mormonin kirjaa. pappeuden Susquehannajoen rannalla.

10 Joseph Smith Luku 1

AARONIN JA MELKISEDEKIN PAPPEUDET PALAUTETTIIN Toukokuun 15. päivänä 1829 profeetta Joseph Smith ja Oliver Cowdery menivät metsään rukoilemaan ymmärrystä kasteesta, aiheesta, josta he löysivät mainintoja kääntäessään Mormonin kirjaa. Heidän rukoilles- saan Johannes Kastaja KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI ”laskeutui valopilven Uudelleen rakennettu Peter Whitmerin koti Fayetten kaupunkikunnassa New sisässä” (JS–H 68; ks. Yorkin osavaltiossa. Täällä saatiin päätökseen Mormonin kirjan käännös, Ken Rileyn maalaus Ken kolme silminnäkijää allekirjoittivat todistuksensa, kirkko perustettiin ja saatiin Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat myös jakeet 66–75). Hän 20 Opissa ja liitoissa olevaa ilmoitusta. Melkisedekin pappeuden. antoi Josephille ja Olive- rille Aaronin pappeuden. Myöhemmin Pietari, Jaakob ja KIRKKO PERUSTETTIIN Johannes antoivat Melkisedekin pappeuden Josephille Huhtikuun 6. päivänä 1830, Aaronin ja Melkisede- ja Oliverille palauttaen vallan perustaa Jumalan valta- kin pappeuksien palautuksen jälkeen, Jumalan valtakunta vielä kerran maan päälle (ks. OL 128:20). ”Tiedot kunta perustettiin jälleen kerran maan päälle, kun päivästä, kuukaudesta ja vuodesta, jotka on niin sel- kirkko järjestettiin lainmukaisesti Peter Whitmerin keästi ilmoitettu Aaronin pappeuden palauttamisesta kotona Fayettessa New Yorkin osavaltiossa. Kirkon työ (15. toukokuuta 1829), puuttuvat Melkisedekin pappeu- alkoi profeetan johdolla, jolla oli valta johtaa Jumalan den palauttamisesta. Samoin tieto tuohon palautukseen valtakuntaa sen alkuvuosina. Seuraavina vuosina pro- liittyvistä olosuhteista on vähäistä. Tämän historiallisen feetta Joseph Smith sai lisää ilmoituksia, kutsui lisää palapelin palasia on kuitenkin olemassa riittävästi, niin lähetyssaarnaajia ja kokosi käännynnäisiä yhteen. Sano- että saamme melko täsmällisen käsityksen ajankohdasta. malehtiä perustettiin, maata ostettiin, viljaa kylvettiin, Todisteiden perusteella päivä sijoittuu 13 päivän ajanjak- liikeyrityksille hankittiin toimilupia ja teollisuutta pan- soon 16.–28. toukokuuta 1829.” (Larry C. Porter, ”The tiin alulle. Restoration of the Aaronic and Melchizedek Priesthoods”, Ensign, joulukuu 1996, s. 33.) PYHIÄ KÄSKETTIIN RAKENTAMAAN TEMPPELI VALTAKUNNAN AVAIMET SUOTIIN Vanhin Bruce R. McConkie, silloinen seitsemän- kymmenen ensimmäisen neuvoston jäsen, sanoi: ”Pietari, Jaakob ja Johannes tulivat Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn luokse. Kun he tulivat, he tekivät kolme asiaa. He antoivat Josephille ja Oliverille Melki- sedekin pappeuden. Se on voima ja valtuus. He antoivat heille Jumalan valtakunnan avaimet. Toisin sanoen he antoivat heille oikeuden johtaa Melkisedekin pappeutta ja maan päälle perustettavaa Jumalan valtakuntaa, joka on Jeesuksen Kristuksen kirkko. Sitä ei tosin ollut vielä olemassa, mutta heillä oli oikeus johtaa sitä. Sitten Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle niin kutsutut Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden avaimet. Se Kirtlandin temppeli on 24 metriä pitkä, 18 metriä leveä ja noin 15 metriä kor- tarkoittaa oikeutta johtaa taloudenhoitokautta ja kaikkea. Torni kohoaa 33,5 metrin korkeuteen. kien niiden ihmisten hengellistä työtä, jotka elävät Kirkon jäsenet saivat käännynnäisiä kertomalla tällä taloudenhoitokaudella maan historiassa.” (”The evankeliumin sanomasta sukulaisille ja ystäville. Monet Keys of the Kingdom”, puhe Wilfordin vaarnan pap- olivat tulleet Fayetteen, Palmyraan, Colesvilleen ja peuskokouksessa 21. helmikuuta 1955, s. 3.)

11 Kirkon presidentit

muihin läntisen New Yorkin siirtokuntiin. Myöhemmin KIRTLANDIN TEMPPELIN RAKENTAMISTA pyhiä käskettiin muuttamaan länteen, Ohion Kirtlan- JA VIHKIMISTÄ SEURASI IHMEELLISIÄ diin. Jäsenet käyttivät lähestulkoon kaikki varansa huo- ILMESTYKSIÄ lehtiessaan kasvavasta kirkon väestöstä Kirtlandissa ja sitä ympäröivissä piirikunnissa. He olivat enimmäkseen Kirtlandin temppeliä rakennettaessa pyhien päälle rahattomia ja rutiköyhiä. Näiden haasteiden keskellä vuodatettiin hengellisiä siunauksia. Profeetta Joseph tuli Herralta käsky rakentaa temppeli: ”Järjestäytykää; Smith kirjoitti suuresta Hengen vuodatuksesta, joka valmistakaa kaikki tarpeellinen; ja perustakaa huone, tapahtui 21. tammikuuta 1836: nimittäin rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone, Jumalan huone” (OL 88:119). Temppelin rakentamiseksi tarvittavien varojen keruuseen nimitettiin komitea. Profeetta Joseph Smith tiesi, että tämän viimeisen evankeliumin taloudenhoitokauden hengellinen selviytyminen riippui hen- gellisestä endaumentista, jonka Jumala oli luvannut vuodattaa pyhien Varhainen valokuva Kirtlandin päälle, kun temppeli temppelistä olisi valmis. Josephin Robert T. Barrettin maalaus Robert T. kuuliaisuudesta tässä asiassa presidentti Brigham Kirtlandin temppelissä saatiin monia hengellisiä kokemuksia, ilmoituksia ja tai- Young sanoi myöhemmin: vaallisia ilmestyksiä. ”Rakkaan profeettamme Josephin kautta kirkkoa ”Varhaisillan kynttilänvalossa kokoonnuimme presi- käskettiin rakentamaan temppeli Korkeimmalle Ohion denttikunnan kanssa läntisessä kouluhuoneessa temppe- Kirtlandiin. Joseph ei saanut ainoastaan ilmoitusta ja käs- lissä osallistuaksemme toimitukseen, jossa päämme voi- kyä rakentaa temppeli, vaan hän sai myös mallin. – – deltiin pyhällä öljyllä. Myös Kirtlandin ja Siionin neuvos- Ilman ilmoitusta Joseph ei olisi voinut tietää, mitä tot olivat koolla kahdessa viereisessä huoneessa ja odot- tarvittiin, sen paremmin kuin kukaan muukaan ihminen, tivat rukoillen, kun me osallistuimme toimitukseen. – – ja ilman käskyä kirkko olisi ollut liian vähälukuinen, liian Monet veljistäni, jotka saivat toimituksen kanssani, heikko uskossa ja liian köyhä ryhtyäkseen niin suureen näkivät myös kirkkauden näkyjä. Enkelit palvelivat heitä hankkeeseen. Mutta kaikkien näiden kannustimien roh- samoin kuin minua, ja Korkeimman voima varjosi mei- kaisemina kourallinen miehiä eli melkein tyhjällä, pie- dät. Huone oli täynnä Jumalan kirkkautta, ja me huu- nellä määrällä maissipuuroa ja maitoa, ja usein suolalla simme hoosiannaa Jumalalle ja Karitsalle. Myös kirju- tai ilman suolaa, kun maitoa ei voitu saada. Suuri pro- rini sai voitelunsa meidän kanssamme ja näki näyssä feetta Joseph louhi kiviä kivilouhoksella omin käsin, ja taivaan sotajoukot suojelemassa Siioniin palaavia pyhiä, kirkossa silloin olleet muutamat jäsenet seurasivat hänen sekä monia minun näkemiäni asioita. – – esimerkkiään kuuliaisuudesta ja ahkeruudesta, missä Taivaan näyt avautuivat myös [Kirtlandin ja Siionin heitä eniten tarvittiin. Miehet rakensivat seiniä miekka toi- korkean neuvoston jäsenille, jotka oli kutsuttu huonee- sessa kädessä suojellakseen itseään ilkeämielistä väkijouk- seen]. Jotkut heistä näkivät Vapahtajan kasvot, ja toisia koa vastaan, ja toisella kädellä he panivat paikoilleen kiviä palvelivat pyhät enkelit, ja profetian ja ilmoituksen hen- ja käyttivät muurauslastaa. Kirtlandin temppeli – toinen keä vuodatettiin suuressa voimassa, ja äänekkäät hoosian- Herran huone maan päällä, josta on olemassa muistiin nat ja kunnia Jumalalle korkeudessa tervehtivät taivaita, kirjoitettua tietoa – oli niin valmis, että se voitiin vihkiä. sillä me kaikki olimme yhteydessä taivaalliseen joukkoon. Ja nuo ensimmäiset vanhimmat, jotka sitä rakensivat, sai- Ja minä näin näyssäni Jumalan selestisessä valtakunnassa vat osan ensimmäisistä endaumenteistaan, tai voisimme koko presidenttikunnan ja monia muita, jotka olivat sanoa selvemmin, joitakin ensimmäisiä tai alustavia läsnä.” (History of the Church, osa 2, s. 379, 381–382.) tai esitoimituksia, jotka valmistivat heitä endaumentin Kirtlandin temppeli vihittiin 27. maaliskuuta 1836. saamiseen.” (Discourses of Brigham Young, toim. John A. Viimeisissä muistiinpanoissaan tuona päivänä sattuneista Widtsoe, 1954, s. 415.)

12 Joseph Smith Luku 1

ihmeellisistä tapahtumista profeetta kirjoitti juuri vihityssä Monet syyttivät Joseph Smithiä, ja joukko jäseniä temppelissä pidetystä iltakokouksesta: ”Veli George A. luopui kirkosta pitäen häntä langenneena profeettana. Smith nousi ja alkoi profetoida, jolloin kuulimme kuin Myöhemmin profeetan henkeä uhattiin, ja hän ja muut mahtavan tuulen pauhinan, joka täytti temppelin, ja kirkon johtajat joutuivat pakenemaan Missouriin. Pro- koko seurakunta nousi samanaikaisesti kuin näkymättö- feetta lähti Kirtlandista tammikuussa 1838 Missourin Far män voiman nostamana. Monet alkoivat puhua kielillä ja Westiin. Useimmat kirkon jäsenet jättivät kotinsa Kirtlan- profetoida, toiset saivat kirkkauden näkyjä, ja minä näin, dissa seuratakseen profeettaa. Kirkon keskuspaikka siir- että temppeli oli täynnä enkeleitä, minkä seikan julistin tyi silloin Ohion Kirtlandista Missouriin, jonne monet seurakunnalle. Lähitienoon asukkaat kerääntyivät juosten jäsenet olivat alkaneet siirtyä jo vuonna 1831. yhteen (kuultuaan merkillisen äänen temppelin sisältä ja nähtyään kirkkaan valon, ikään kuin tulipatsaan, lepäävän temppelin yllä) ja hämmästelivät, mitä oli tekeillä. Tätä jatkui siihen asti, kunnes kokous kello yksitoista illalla päättyi.” (History of the Church, osa 2, s. 428.) Huhtikuun 3. päivänä 1836 Vapahtaja ilmestyi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle Kirtlandin temp- pelissä ja hyväksyi sen huoneekseen. Myös Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät ja palauttivat pappeuden avaimet. (Ks. OL 110.)

KÖYHYYDESTÄ JA LUOPUMUKSESTA

SELVIYTYMINEN KIRTLANDISSA Thorpe Don O. Valokuva John Johnsonin maatalo. Syyskuussa 1831 Joseph ja Emma ottivat vastaan Kirkon jäsenet nauttivat suuresta Hengen vuoda- John ja Mary Johnsonin kutsun asua heidän luonaan heidän 40 hehtaarin maatilallaan Ohion Hyrumissa. Maatila oli noin 50 kilometrin päässä Kirtlan- tuksesta Kirtlandin temppelin vihkimisen aikaan. Silti dista. Asuessaan Johnsoneiden luona profeetta Joseph merkitsi muistiin 15 heidän oli kahden vuoden kuluessa pakko jättää raken- ilmoitusta, joihin kuuluivat nyt Opin ja liittojen luvussa 76 olevat näyt. Täällä Joseph ja Sidney Rigdon tekivät suuren osan innoitettuun raamatunkäännök- tamansa temppeli ja kaunis kaupunki. Syyllä siihen oli seen liittyvästä työstään. juurensa haasteissa, joita he kohtasivat Ohion Kirtlan- diin asettuvina uusina siirtolaisina. Monet käännynnäi- ÄN JOUTUI OIKEUTEEN ICHMONDISSA set halusivat innokkaasti aloittaa uuden elämän Kirtlan- H R dissa, mutta heillä oli niukalti varoja, koska he olivat JA VANKILAAN LIBERTYSSÄ käyttäneet ne seudulle muuttamiseen. Näistä ongelmista Marraskuussa 1838 profeetta Joseph Smith ja muita huolimatta temppelin vihkimisen jälkeen Kirtlandin kirkon johtajia vangittiin väärien syytösten perusteella, täytti optimismin henki, kun kunnianhimoiset kirkon ja he joutuivat oikeuteen Missourin Richmondissa. jäsenet yrittivät parannella köyhtyneitä olosuhteitaan. Joukko katkeria todistajia todisti heitä vastaan, ja kun Tänä aikana, vuosina 1836–1838, Yhdysvalloissa puolustuksen todistajat ilmoitettiin, heidät pantiin van- perustettiin joukko pankkeja. Kirkon johtajat anoivat kilaan tai karkotettiin alueelta, niin etteivät he voineet Ohion osavaltiolta lupaa pankin perustamiseen, mutta todistaa. Kahden viikon ajan vangit joutuivat kuuntele- lupaa ei myönnetty. Päätettiin, että olisi hyödyllistä maan ankaria solvauksia. Vanhin Parley P. Pratt, joka luoda pankkitoimintaa harjoittava yhtiö, joka auttaisi oli kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kertoi, että yhteisöä sen taloudellisissa asioissa. Sille annettiin eräänä iltana he olivat kuunnelleet tuntikausia vartijoi- nimeksi Kirtland Safety Society Anti-Banking Company den väitteitä sanoin kuvaamattomasta vainosta, jota he (Kirtlandin Safety Societyn yksityistä pankkitoimintaa väittivät osoittaneensa pyhiä kohtaan: harjoittava osakeyhtiö). Profeetta Joseph Smith toimi ”Olin kuunnellut tätä, kunnes olin kerrassaan yhtiön varainhoitajana. inhon, kauhun ja järkytyksen vallassa ja niin täynnä Pankkiyhtiö painatti omia seteleitään ja aloitti toi- oikeutettua suuttumusta, että saatoin tuskin pidättäy- mintansa tammikuussa 1837. Ongelmia ilmeni pian, tyä nousemasta jaloilleni nuhtelemaan vartijoita. En kun muut pankit kieltäytyivät ottamasta vastaan sen kuitenkaan sanonut mitään Josephille enkä muille- seteleitä. Tämä oli osasyy yhtiön romahdukseen. Sii- kaan, vaan makasin Josephin vieressä ja tiesin hänen hen vaikuttivat myös taloudellinen tilanne Kirtlan- olevan valveilla. Yhtäkkiä hän nousi ylös ja lausui dissa, epäviisaat keinottelijat, Yhdysvaltain omat pank- ukkosen äänellä tai kuin karjuva leijona, sikäli kuin kiongelmat (tunnetaan vuoden 1837 paniikkina) ja saatan muistaa, seuraavat sanat: velkojat, jotka eivät sijoittaneetkaan rahalaitokseen ’VAIETKAA, te hornan kuilun pahat henget. lupaustensa mukaisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä

13 Kirkon presidentit

ja käsken teidän vaieta. En aio enää hetkeäkään Ollessaan vankilassa profeetta Joseph kuuli kerto- kuunnella tuollaista kielenkäyttöä. Lopettakaa muksia pyhien vainoamisesta ja kärsimyksestä. Se huo- sellainen puhe, tai te kuolette tai minä kuolen lestutti häntä syvästi. Hän rukoili hartaasti ja usein hei- SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ!’ dän puolestaan. Maaliskuussa 1839 hän vetosi Herraan erittäin huolestuneena: ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kät- kee piilopaikkasi? Kuinka kauan kätesi viipyy ja silmäsi, niin, puhdas silmäsi katsoo iankaikkisista taivaista kansasi ja palveli- joidesi kohtaamaa vääryyttä ja heidän huutonsa tunkeu- tuvat sinun korvaasi?” (OL 121:1–2.) Herralta tullut vastaus alkaa Opin ja liittojen luvun 121 jakeesta 7 (ks. myös OL 122). Danquart Anthon Weggelandin maalaus Danquart Anthon Weggelandin Joseph Smith nuhtelee vartijoita Richmondin vankilassa Hän vaikeni. Hän seisoi suorana pelottavassa majesteettisuudessa. Kahlittuna ja aseettomana, tyynenä, hillit- tynä ja arvokkaana ikään kuin enkeli hän katseli pelosta vapisevia vartijoita, jotka olivat laskeneet aseensa tai pudottaneet ne tai joiden polvet löivät loukkua ja jotka lyyhistyneinä yhteen nurkkaan tai kyyristellen hänen jaloissaan pyytelivät häneltä anteeksi ja pysyivät sen jäl- keen vaiti vahdinvaihtoon asti.” (Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt, Classics in Mormon Litera- ture -sarja, 1985, s. 179–180; ks. myös Marlin K. Jensen, ”Hyvän elämän voima”, Valkeus, heinäkuu 1994, s. 46.) Richmondin oikeudenkäynnin jälkeen Joseph Smith ja muutamia muita kirkon johtajia lähetettiin Libertyn vankilaan Clayn piirikuntaan Missouriin. He viettivät tal- © 1975 Gary E. Smith. KOPIOINTI KIELLETTY. © 1975 Gary E. Smith. KOPIOINTI ven joulukuusta 1838 huhtikuuhun 1839 vankeina Liber- Helmikuussa 1841 työmiehet alkoivat rakentaa temppeliä Nauvoossa. Se tyn vankilassa. Huhtikuun 16. päivänä 1839 heidän sallit- rakennettiin miltei kokonaan lahjoitustyöllä; vapaaehtoiset tekivät siellä työtä joka kymmenes päivä kymmenyksinään. Marttyyrikuolemien aikaan temppeli tiin paeta ja liittyä pyhiin, jotka oli karkotettu Missourista ei ollut valmis. Se vihittiin yksityisissä ja julkisissa tilaisuuksissa keväällä 1846. Quincyn piirikuntaan Illinoisiin. Ennen kuin pyhät matkustivat länteen, 5 629 heistä sai endaumenttinsa temp- pelissä. PYHÄT LÖYTÄVÄT TURVAPAIKAN NAUVOOSSA Ohion Kirtland oli kirkon keskuspaikka helmikuusta 1831 tammikuuhun 1838, jolloin profeetta Joseph Smith muutti Missourin Far Westiin. Vuosina 1838–1839 pyhien oli lähdettävä Missourista, ja he etsi- vät turvapaikkaa Illinoisista. He ostivat maata sieltä ja perustivat Nauvoon kaupungin. Sinne kerääntyi tuhansia, ja Nauvoo oli siihen aikaan yksi nopeimmin kasva- vista kaupungeista Illinoisissa. Vuonna 1844, koska yksi- kään toinen ehdokkaista ei tukisi riittävästi myöhempien Valokuva J. T. Hicks. KOPIOINTI KIELLETTY. Hicks. KOPIOINTI T. J. Valokuva Libertyn vankila. Profeetta Joseph ja muutamat muut kirkon johtajat suljettiin aikojen pyhien asiaa heidän anoessaan korvausta mene- vankilan kylmään, pimeään, likaiseen, noin 4,3 x 4,3 metrin kokoiseen kellari- tyksistään Missourin vainoissa, Joseph Smith ilmoitti huoneeseen, jota kutsuttiin ”tyrmäksi”. Vankilan ulkoseinät olivat harmaata kalkkikiveä ja noin 60 sentin paksuiset, tukevat sisäseinät oli veistetty tammitu- asettuvansa ehdolle Yhdysvaltain presidentiksi. keista. Vankila oli rakennettu vuonna 1833, ja sitä käytettiin 23 vuotta.

14 Joseph Smith Luku 1

PROFEETTA TIESI ENEMMÄN KUIN MONET PYHISTÄ EIVÄT YMMÄRTÄNEET HÄNELLÄ OLI LUPA OPETTAA JOSEPH SMITHIN KUTSUMUKSEN Profeetta Joseph SUURUUTTA Smithillä ei ollut lupa Profeetta Joseph Smithin kautta Herra palautti opettaa kaikkea, mitä totuuksia, jotka olivat olleet kadoksissa. Mutta kuten Herra hänelle ilmoitti. Joseph Smith selitti, kaikki ihmiset eivät ymmärtäneet Hän selitti, että me eivätkä hyväksyneet noita totuuksia: saamme tietoa, kun me olemme valmiita ottamaan sen vastaan: ”[Apostoli] Paavali nousi kolmanteen taivaa- seen ja tuli ymmärtämään Jaakobin tikapuiden kolme pääaskelmaa: teles- tisen, terrestrisen ja selestisen kirkkauden eli valtakunnan, missä Paavali

Dale Kilbournin maalaus näki ja kuuli sellaista, Profeetta Joseph Smith mitä hänen ei ollut lupa puhua. Voisin selittää sata kertaa enemmän kuin koskaan olen tehnyt minulle näyssä ilmoitettujen valtakun- tien kirkkauksista, jos minulla olisi lupa ja jos ihmiset olisivat valmiit vastaanottamaan. Herra menettelee tätä kansaa kohtaan kuin hellä isä lasta kohtaan antaen valkeutta ja älyä ja tietoa teistään sitä mukaa kuin ihmiset sitä kestävät. Maan asukkaat ovat unessa; he eivät tunne etsikkoaikaansa.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 303.) ”On ollut erittäin vaikeata saada mitään tämän sukupolven päähän. – – Pyhätkin ovat hitaita ymmär- tämään.

Olen useita vuosia yrittänyt valmistaa pyhien maalaus John Falterin Brigham Young on sanonut: ”Mikä ilo olikaan kuulla veli Josephin puhuvan mieltä vastaanottamaan sitä, mikä on Jumalan, mutta iankaikkisuuden suurista periaatteista” (julkaisussa Journal of Discourses, olemme usein nähneet, kuinka jotkut heistä senkin osa 4, s. 54). jälkeen, kun ovat kärsineet kaiken mitä ovat kärsineet ”Monet ihmiset sanovat: ’En hylkää sinua koskaan, Jumalan työn hyväksi, hajoavat sirpaleiksi kuin lasi vaan olen aina seisova rinnallasi.’ Mutta heti kun opetat niin pian kuin ilmaantuu jotakin, mikä on vastoin heille joitakin Jumalan valtakunnan salaisuuksia, jotka heidän perimätietojaan; he eivät kestä tulta lainkaan. ovat talletettuina taivaissa ja paljastetaan ihmislapsille Kuinka monet kykenevät noudattamaan selestistä sitten, kun he ovat valmiit ne saamaan, he ovat ensim- lakia, läpäisemään ja saamaan korotuksensa, sitä en mäisinä kivittämässä ja tappamassa sinua. Tämä sama kykene sanomaan, sillä monet ovat kutsutut, mutta periaate johti Herran Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulit- harvat valitut.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, semiseen, ja se saattaa ihmiset tappamaan profeetat s. 329–330.) myös tämän sukupolven aikana. – – Profeetta selitti myös, että ”Jumala ei ole ilmoitta- Keskuudessamme on paljon viisaita miehiä ja nut Josephille mitään, mitä Hän ei tekisi tiettäväksi myös naisia, jotka ovat liian viisaita ottaakseen oppia, niille kahdelletoista; ja pyhistä vähäisinkin voi tietää ja sen tähden heidän on kuoltava tietämättömyydes- kaiken niin nopeasti kuin kykenee sen kestämään” sään, ja ylösnousemuksessa he huomaavat erehdyk- (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 146). sensä. Monet sulkevat taivaan oven sanomalla: Näin paljon Jumala voi ilmoittaa ja minä uskon.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 307.)

15 Kirkon presidentit

Profeetta Joseph Smith pyrki uutterasti opettamaan yritän hauskuuttaa heitä parhaani mukaan.’ [Ks. Calvin palautuksen totuuksia ja perustamaan Jumalan valtakun- W. Mooren muistelma lehdessä The Juvenile Instructor, nan vankasti kaikkialle maan päällä. Kun hän oli vankina 15. huhtikuuta 1892, s. 255.]” (Truman G. Madsen, Libertyn vankilassa, Herra sanoi hänelle: Joseph Smith the Prophet, 1989, s. 20–21.) ”Maan ääret tulevat kysymään nimeäsi, ja hullut tulevat pilkkaamaan sinua, ja helvetti tulee raivoamaan PROFEETTA JOSEPH SMITHILLÄ ON sinua vastaan; TÄMÄN TALOUDENHOITOKAUDEN kun taas puhdassydämiset ja viisaat ja jalot ja AVAIMET hyveelliset etsivät alati neuvoa ja valtuutta ja siunauksia sinun kätesi alla” (OL 122:1–2). Puhuessaan tuhansista koostuvalle yleisölle muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa Joseph Smith julisti: ”Te ette tunne minua, te ette ole koskaan tunteneet sydäntäni. Kukaan ei tunne elämäntarinaani. En voi sitä kertoa, en koskaan ryhdy siihen tehtävään. En syytä ketään siitä, ettei hän usko elämäntarinaani. Ellen olisi kokenut sitä mitä olen, en olisi uskonut sitä itsekään. En ole koskaan vahingoittanut ketään ihmistä aina siitä asti kun maailmaan synnyin. Olen aina puoltanut rauhaa. En voi asettua lepoon, ennen kuin olen päättä- nyt kaiken työni. En ajattele koskaan pahaa, enkä tee mitään vahingoittaakseni lähimmäistäni. Kun ylienke- lin pasuuna kutsuu minua ja joudun punnittavaksi, maalaus Douglas M. Fryerin te kaikki tunnette silloin minut. En lisää enempää.” Profeetta nautti pyhien seurasta. (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 357–358.) Presidentti George Q. Cannon, silloinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, lausui: JOSEPH SMITH PITI URHEILUMITTELÖISTÄ ”Profeetta Joseph ilmoittaa meille kirjeessä, joka on osoitettu pyhille hänen paetessaan Nauvoosta päästäkseen ”Oli harvoja miehisiä urheilulajeja, joita [profeetta vihollistensa käsistä, että ’aikojen täyttymisen talouden- Joseph Smith] ei olisi kokeillut, ja monia, joissa hän hoitokauden alussa – joka taloudenhoitokausi on nyt menestyi erinomaisesti. Hän esimerkiksi paini ja hyvin alkamassa – on välttämätöntä, että taloudenhoitokaudet painikin. Hän hyppäsi vauhditonta pituushyppyä. Tässä ja avaimet ja voimat ja kirkkaudelliset totuudet liitetään lajissa maahan piirretään vain merkki, sitten hypätään ja yhdistetään yhteen ehyeksi ja täydeksi kokonaisuu- ja merkitään, mihin asti päästään, ja sitten haastetaan deksi ja ilmoitetaan Aadamin ajoista aina nykyiseen joku toinen hyppäämään samaan kohtaan tai sen yli. aikaan asti’ [OL 128:18]. Siksi hän sai eri enkelien – Hän harrasti kepinvetoa. Siinä kaksi miestä istuu jalat taloudenhoitokausien johtajien – palvelua Miikaelista eli vastakkain ja vetää; vahvempi jää maahan ja toinen Aadamista nykyiseen aikaan jokaisen miehen aikanaan ja nousee ylös. Kepinvedosta on toinenkin versio, jossa ajallaan tullessa hänen luokseen ja kaikkien julistaessa ollaan vastakkain ja pidetään keppiä kuin luudanvartta taloudenhoitokautensa, oikeutensa, avaimensa, kun- ja vedetään alaspäin. Vahvemman ote kepistä pitää niansa, majesteettisuutensa ja kirkkautensa sekä pappeu- eivätkä kädet luisu. Heikomman kädet luisuvat. tensa vallan. Niin että Joseph, tämän taloudenhoitokau- Poikien kanssa den johtaja, profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja, jonka Joseph pelasi usein base- Jumala nostatti, sai kaikista näistä eri lähteistä Jumalan ballia ja erilaisia versioita mielen ja tahdon mukaan ja Jumalan häntä koskevan renkaanheitosta [usein suunnitelman mukaan; hän sai kaikista näistä eri läh- heitettiin litteää kiveä]. teistä kaiken voiman ja kaiken valtuuden ja kaikki avai- Hänen tiedettiin keksivän met, joita tarvittiin Jumalan työn rakentamiseksi viimei- pelejä, joissa annettiin sinä päivinä ja Hänen tätä taloudenhoitokautta koske- palkintoja, myös lohdu- vien tarkoitustensa toteuttamiseksi. Hän on johdossa. tuspalkintoja. Toisinaan, Hän on ainutlaatuinen luonne ja eroaa kaikista muista etenkin kun hän oli voit- miehistä tässä suhteessa ja on kaikkia muita oivallisempi. tanut haastajan, hän saat- Koska hän oli päämies, Jumala valitsi hänet, ja koska hän toi sanoa jotakin sellaista oli uskollinen, kukaan ei voinut ottaa hänen paikkaansa kuin: ’Älä välitä tästä. Del Parsonin maalaus Del Parsonin ja asemaansa. Hän oli uskollinen ja kuoli uskollisena. Kun olen poikien kanssa, Kepinvetoa Hän on siten tämän taloudenhoitokauden johdossa ja 16 Joseph Smith Luku 1

pysyy siinä kaiken iankaikkisuuden, eikä kukaan voi minut kotiinsa viettämään kanssaan lepopäivää, ja minä ottaa häneltä sitä valtaa. Jos jollakulla miehellä on tein niin. Heillä oli kokous sunnuntaina. nämä avaimet, ne ovat hänellä Hänen alaisuudessaan. Ette ole koskaan kuulleet Brigham Youngin opettavan toisin. Hän sanoi aina, että Joseph oli tämän taloudenhoitokauden johdossa, että Josephilla on avaimet, että vaikka Joseph on mennyt verhon toiselle puolelle, hän on tämän taloudenhoitokauden johdossa ja että hänellä itsellään oli avaimet Josephin alaisena. Presidentti Taylor opettaa samaa oppia, ettekä te kuule muuta oppia kenel- täkään uskolliselta apostolilta tai Jumalan palvelijalta, joka ymmärtää pyhän pappeuden järjestyksen. Jos me saamme pelastuksemme, meidän on kuljettava hänen ohitseen. Jos me koskaan pääsemme kirkkau- teemme, se tapahtuu sen valtuuden kautta, jonka hän on saanut. Emme voi kiertää häntä.” (Julkaisussa Jour- nal of Discourses, osa 23, s. 360–361, kursivointi lisätty.) KIELLETTY. A. Corbettin luvalla. KOPIOINTI Maalaus Kenneth Profeetta Joseph ja hänen veljensä Hyrum. ”Eläessään he olivat yhtä, ja kuollessaan he olivat yhdessä!” (OL 135:3.) Sunnuntai-iltana profeetta kutsui kaikki pappeudenhaltijat koolle paikkakunnan pieneen hirsiseen koulurakennukseen. Se oli pieni rakennus, mitoiltaan arviolta 14 x 14 jalkaa [4,3 x 4,3 m]. Mutta sinne mahtui- vat kaikki Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kris- tuksen Kirkon pappeudenhaltijat, jotka olivat tuolloin Kirtlandin kaupungissa ja jotka olivat kokoontuneet yhteen lähteäkseen Siionin leirikunnan matkaan. Näin silloin ensimmäisen kerran Oliver Cowderyn ja kuulin hänen puhuvan, näin ensimmäisen kerran Brigham Youngin ja Heber C. Kimballin ja kaksi Prattia sekä Orson Hyden ja monet muut. Siihen aikaan kirkossa ei

Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva ollut muita apostoleja kuin Joseph Smith ja Oliver Cow- Mansion House Illinoisin Nauvoossa. Joseph ja Emma Smith muuttivat Man- sion Houseen 31. elokuuta 1843. Talo oli suunniteltu profeetan perheelle sekä dery. Tultuamme yhteen profeetta pyysi hänen kanssaan vieraiden kestitykseen ja kirkollisten ja yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. olevia Israelin vanhimpia todistamaan tästä työstä. Ne, Rakennuksessa, jossa oli 22 huonetta, oli tärkeä hotellina palveleva eteläinen siipi. Siiven pohjakerroksessa oli suuri oleskeluhuone ja keittiö ja toisessa ker- jotka olen maininnut, puhuivat, ja hyvin monet muut, roksessa makuuhuoneita. Siipi purettiin vuonna 1890. joita en ole maininnut, lausuivat todistuksensa. Kun he olivat todistaneet, profeetta sanoi: ’Veljet, teidän tämän- KIRKKO TÄYTTÄÄ MAAILMAN iltaiset todistuksenne ovat ylentäneet mieltäni ja opettaneet minua hyvin paljon. Mutta haluan sanoa teille Her- Huhtikuun 6. päi- ran edessä, että te ette tiedä yhtään enempää tämän kir- vänä 1830, kirkon perus- kon ja valtakunnan kohtaloista kuin äitinsä sylissä oleva tamispäivänä Fayettessa lapsi. Te ette ymmärrä sitä. ’Olin varsin yllättynyt. Hän New Yorkissa, harvat ihmi- sanoi: ’Te näette täällä tänään vain pienen kourallisen set olisivat ymmärtäneet, pappeudenhaltijoita, mutta tämä kirkko täyttää Pohjois- kuinka suureksi se kas- ja Etelä-Amerikan – se täyttää maailman.’” (Julkaisussa vaisi. Presidentti Wilford Conference Report, huhtikuu 1898, s. 57; ks. myös Woodruff puhui kuul- M. Russell Ballard, ”Ankkurina usko ja omistautuminen”, leensa profeetta Joseph Liahona, elokuu 2001, s. 33.) Smithin puhuvan siitä, kuinka kirkko kasvaisi Sivukuvat Joseph ja Hyrum Smithistä ja täyttäisi maailman: HÄN OLI PROFEETTA, NÄKIJÄ, ”Minut oli juuri kastettu. – – Saavuin Kirtlandiin ILMOITUKSENSAAJA, PALAUTTAJA, lauantaina ja tapasin siellä kadulla Joseph ja Hyrum Smi- TODISTAJA JA MARTTYYRI thin. Minut esiteltiin Joseph Smithille. Se oli ensimmäinen Jumalan valtuudella profeetta Joseph Smith laski kerta, kun olin hänet ikinä elämässäni nähnyt. Hän kutsui mahtavan palautuksen perustan viimeisinä aikoina

17 Kirkon presidentit

valmistukseksi Jeesuksen Kristuksen toiselle tulemi- Presidentti Joseph Fielding Smith todisti: selle. Mutta monien häntä edeltäneiden profeettojen ”Joseph Smith oli profeetta, jonka Herra kutsui tavoin hän kohtasi suurta vastustusta ja antoi hen- näinä viimeisinä aikoina saamaan ilmoituksen kautta kensä Jumalan valtakunnan edestä. Häntä pilkattiin, evankeliumin pelastavat totuudet ja toimimaan lailli- ahdisteltiin ja lyötiin – hän kantoi vainon arvet hau- sena johtajana, jolla on valta korkeudesta suoda evan- taansa. Kuusi hänen ja Emman yhdestätoista lapsesta, keliumin toimituksia. joista kaksi he olivat adoptoineet, kuoli lapsuudessa. Koska nämä hänen välityksellään ilmoitetut totuudet Monet ihmiset, jotka olivat kerran hänen ystäviään, ovat juuri niitä, jotka on vietävä kaikille kansoille ennen kääntyivät häntä vastaan. Häntä vastaan nostettiin toista tulemista, ei ole suurikaan ihme, että Moroni sanoi jopa 46 syytettä. Joseph Smithille, että tämän nimeä ’tultaisiin mainitse- maan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa, eli että siitä puhuttaisiin sekä hyvää että pahaa kaikkien ihmisten keskuudessa’ [JS–H 33]. Ei ole ihme sekään, että Herra sanoi profeetalle myöhemmin: ’Maan ääret tulevat kysymään nimeäsi, ja hullut tulevat pilkkaamaan sinua, ja helvetti tulee raivoamaan sinua vastaan; kun taas puhdassydämiset ja viisaat ja jalot ja hyveelliset etsivät alati neuvoa ja valtuutta ja siunauksia sinun kätesi alla’ (OL 122:1–2). Valokuva Wayne R. Doman Wayne Valokuva Carthagen vankila Illinoisin Carthagessa Hän vietti kuukausia vankilassa väärin perustein syytettynä. ”Kun Joseph lähti Carthageen antautuak- seen uskoteltujen lain vaatimusten mukaisesti, hän sanoi kaksi, kolme päivää ennen murhaansa: ’Minä menen kuin karitsa teurastettavaksi, mutta minä olen tyyni kuin kesäaamu; omallatunnollani ei ole rikko- muksia Jumalaa eikä keitään ihmisiä kohtaan. Minä kuolen viattomana, ja minusta sanotaan vielä: Hänet murhattiin kylmäverisesti.’” (OL 135:4.) Kesäkuun 27. päivänä 1844 aseistettu väkijoukko tunkeutui vankilaan ja surmasi profeetan ja hänen veljensä Hyru- Väkijoukko Carthagen vankilassa min. Hänen työnsä kuolevaisuudessa oli täytetty. Maan ääret alkavat parastaikaa kysyä Joseph Smi- Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Oi Herra, Juma- thin nimeä, ja monet ihmiset monista kansakunnista lani!” (OL 135:1.) iloitsevat evankeliumista, joka on palautettu hänen väli- tyksellään.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1970, s. 6; ks. myös ”Jotta minun evankeliumini täyteys julistettaisiin”, Valkeus, toukokuu 1971, s. 132.) Pian profeetan marttyyrikuoleman jälkeen vanhin John Taylor, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, todisti: ”Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen, joka koskaan on siinä elänyt – paitsi ainoastaan Jeesus” (OL 135:3). Kaik- kien taloudenhoitokausien ihmisiin vaikuttaa palautuksen työ, jonka Herra suoritti tämän viimeisen taloudenhoitokauden mahtavan profeetan kautta. Kaikki, jotka kysyvät vilpittömästi ja rehellisesti, voivat tietää, että Joseph Smith oli todellakin elävän Jumalan profeetta.

Gary E. Smithin maalaus Vanhin Gordon B. Hinckley, silloinen kahdentoista Marttyyrit apostolin koorumin jäsen, selitti: ”Me emme palvo

18 Joseph Smith Luku 1

profeettaa. Me palvelemme Jumalaa, meidän iankaik- Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä lyhyenä aikana, jonka kista Isäämme, ja ylösnoussutta Herraa Jeesusta Kris- hänen suuri näkynsä kesti, hän sai tietää jumaluuden tusta. Mutta me tunnustamme hänet, me julistamme luonteesta enemmän kuin kaikki ne, jotka olivat kautta häntä, me kunnioitamme häntä, me osoitamme hänelle vuosisatojen väitelleet asiasta korkeasti koulutettujen arvonantoa välikappaleena Kaikkivaltiaan käsissä juma- keskusteluissa ja oppineiden keskusteluareenoilla. Hän lallisen evankeliumin muinaisten totuuksien palautta- toi meille ihmeellisen Mormonin kirjan toiseksi todis- misessa maan päälle yhdessä pappeuden kera, jonka tukseksi Jumalan Pojan elävästä todellisuudesta. Hänelle kautta Jumalan valtuutta käytetään Hänen kirkkonsa tulivat pappeus, voima, lahja, valtuus, avaimet puhua ja tehtävissä ja Hänen kansansa siunaamisessa.” (”Näkijä toimia Jumalan nimessä niiltä, joilla ne olivat olleet mui- Joseph”, Valkeus, lokakuu 1977, s. 72.) naisina aikoina. Hän antoi meille kirkon organisaation ja sen suuren ja pyhän tehtävän. Hänen kauttaan palautettiin pyhien temppeleiden avaimet, niin että miehet ja naiset voivat astua iankaikkisiin liittoihin Jumalan kanssa ja että kuolleiden puolesta voidaan tehdä suurta työtä oven avaamiseksi iankaikkisille siunauksille. – – Hän oli työkalu Kaikkivaltiaan kädessä. Hän oli palvelija, joka toimi Herran Jeesuksen Kristuksen ohjauksessa suorittaessaan tätä suurta myöhempien aikojen työtä. Me kunnioitamme häntä. Hän on tämän taloudenhoitokauden suuri profeetta. Hän johtaa tätä suurta ja

Valokuva Don O. Thorpe; Wilford C. Woodin säätiön luvalla Thorpe; Wilford C. Woodin Don O. Valokuva voimallista työtä, joka laajenee kautta maailman. Hän Profeetta Josephin ja hänen veljensä Hyrumin kuolinnaamiot. Kesäkuun 28. on profeettamme, ilmoituksensaajamme, näkijämme, päivänä 1844 marttyyreiden ruumiit vietiin Nauvoo Mansioniin. Mukana olivat Willard Richards, Samuel Smith ja kahdeksan vartijaa. Ruumiinvalvojaiset jär- ystävämme. Älkäämme unohtako häntä. – – Jumalalle jestettiin samana iltana. Siihen aikaan oli yleisenä tapana tehdä kipsivalos kiitos profeetta Josephista.” (Teachings of Gordon B. huomattavien henkilöiden kasvoista. Alkuperäiset muotit ovat kirkon historia- osaston hallussa. Hinckley, 1997, s. 2; ks. myös ”Kiitollisuuden aikaa”, Valkeus, joulukuu 1997, s. 3–4.) ”HÄN ON TÄMÄN TALOUDENHOITO- KAUDEN SUURI PROFEETTA” Presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi kiitollisuutensa profeetta Jo- seph Smithistä: ”Kuinka suuri onkaan velkamme hänelle. Hänen elämänsä alkoi Vermon- tissa ja päättyi Illinoisissa, ja se, mitä tapahtui tuon vaatimattoman alun ja traagisen lopun välillä, oli ihmeellistä. Juuri hän toi meille todellisen tiedon Jumalasta, iankaikkisesta Dan Weggelandin maalaus Dan Weggelandin Profeetta Joseph Smith Isästä, ja Hänen ylösnous- seesta Pojastaan, Herrasta

19 Luku 2 Brigham Young KIRKON TOINEN PRESIDENTTI John W. Clawsonin maalaus John W.

20 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA BRIGHAM YOUNGIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 1. kesäkuuta 1801 Whitinghamissa Windhamin piirikunnassa Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa John ja Abigail Howe Youngin perheeseen. 14 Hänen äitinsä kuoli, hän alkoi ansaita oman elantonsa, ja aikanaan hän valmistui puusepäksi (1815). 23 Hän solmi avioliiton Miriam Worksin kanssa (8. lokakuuta 1824). 30 Hänet kastettiin kirkkoon (14. huhtikuuta 1832) ja asetettiin vanhimmaksi (1832). 31 Hänen vaimonsa Miriam kuoli (8. syyskuuta 1832), ja hän jäi huolehtimaan heidän kahdesta pienestä tyttärestään. 32 Hän meni naimisiin Mary Ann Angellin kanssa (18. helmikuuta 1834). 32–33 Hän toimi kapteenina Siionin leirikunnan marssilla (touko-heinäkuussa 1834). 33 Kolme silminnäkijää asettivat hänet yhdeksi alkuperäisen kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä (14. helmikuuta 1835). 37 Hän johti pyhät Missourista Illinoisiin (1838–1839). 38–40 Hän palveli lähetystyössä Isossa-Britanniassa (syyskuusta 1839 heinäkuuhun 1841). 38 Hänet hyväksyttiin kahdentoista koorumin presidentiksi (14. huhtikuuta 1840). 43–46 Virkaiältään vanhimpana apostolina hän johti kirkkoa profeetta Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen (1844–1847). 45 Hän sai ilmoituksen, joka on Opin ja liittojen luvussa 136; hän näki näyssä profeetta Joseph Smithin (14. tammikuuta 1847). 45–47 Hän johti pyhien muuttoa Suolajärven laaksoon (huhtikuu 1847 – syyskuu 1848). 46 Hän palasi Winter Quartersiin (syksyllä 1847); ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin uudelleen (5. joulukuuta 1847); hänestä tuli kirkon presidentti 27. joulukuuta 1847 Iowan Kanesvillessa (nykyisin Council Bluffs). 48 Hän perusti Deseretin yliopiston (28. helmikuuta 1850), josta tuli myöhemmin Utahin yliopisto. 49 Hänestä tuli Utahin territorion kuvernööri (20. syyskuuta 1850). 51 Hän laski Suolajärven temppelin kulmakiven (6. huhtikuuta 1853). 56–57 Utahin sota; hänet vapautettiin kuvernöörin tehtävistä kahdeksan vuotta kestäneen kauden jälkeen (1857–1858). 66 Suolajärven tabernaakkeli valmistui; Union of Local Sunday Schools [paikallisten pyhäkoulujen yhdistys] perustettiin (1867). 67 Rautatie ulottui Utahiin (10. toukokuuta 1869). 68 Nuorille naisille perustettiin Karsimisyhdistys (28. marraskuuta 1869). 75 St. Georgen temppeli Utahissa vihittiin hänen johdollaan (6. huhtikuuta 1877). 76 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (29. elokuuta 1877).

21 Kirkon presidentit

Aika ja olosuhteet saattavat harvoin ihmisen asemaan, jossa Brigham Young huomasi olevansa profeetta Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen 27. kesäkuuta 1844, kun Herra ilmoitti tahtonsa johtajuuden seuraan- nosta kehittyvässä kirkossa ja siirsi pyhät länteen. Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Whittingham, Vermont Brigham Young syntyi neljä vuotta ennen profeetta Joseph Smithiä. Hänet kastettiin kirkon jäseneksi 14. huhtikuuta 1832 lähellä kotiaan Mendonissa New Yorkin osavaltiossa. Saman vuoden syyskuussa, pian vaimonsa kuoleman jälkeen, hän matkusti Ohion Kirt- landiin tapaamaan profeettaa. Hän kirjoitti tuosta Larry Winborgin maalaus Brigham Young rakasti profeetta Joseph Smithiä. Ensi tapaamisestaan lähtien tapaamisesta: he olivat uskollisia ystäviä. ”Menimme hänen isänsä taloon ja saimme tietää, että hän oli metsässä puita hakkaamassa. Lähdimme heti metsään, mistä löysimme profeetan ja kaksi tai BRIGHAM YOUNG TIESI, MITÄ ON kolme hänen veljeään puita hakkaamasta ja kuljetta- ELÄMÄN ANKARUUS JA KOVA TYÖ masta. Siellä tunsin täydellistä iloa saadessani etuoikeu- Brigham Young tiesi, mitä on työ, vaikeudet ja den puristaa Jumalan profeetan kättä, ja sain varman puute. Hän esitti seuraavia näkemyksiä lapsuudestaan: todistuksen profetian hengen kautta siitä, että hän oli ”Varhaisella iällä tein töitä isäni kanssa, autoin kaikkea, mitä kuka tahansa voi uskoa hänen olevan häntä raivaamaan uutta maata ja viljelemään tilaansa. tosi profeettana. Hän oli iloinen tavatessaan meidät ja Kestin monia vaikeuksia ja puutetta, jotka johtuivat toivotti meidät tervetulleiksi. Palasimme pian hänen uuden maan asuttamisesta” (Manuscript History of kotiinsa, ja hän tuli kanssamme. Brigham Young, s. 1). Illalla muutamat veljet tulivat sisään, ja me keskus- ”Veli Heber ja minä emme käyneet koulua, ennen telimme yhdessä valtakunnan asioista. Hän pyysi minua kuin liityimme ’mormonismiin’. Se oli ensimmäinen pitämään rukouksen. Rukouksessani puhuin kielillä. Heti koulumme. Meillä ei ollut nuorena mitään mahdolli- kun olimme nousseet polviltamme, veljet alkoivat piirit- suutta opin hankkimiseen. Sen sijaan saimme raivata tää häntä ja kysellä hänen mielipidettään kielillä puhumi- pensaita, kaataa puita, vierittää tukkeja, kaivaa juuria sen lahjasta, joka minulla oli. Hän sanoi heille, että se oli niin että sääremme, jalkamme ja varpaamme olivat puhdasta Aadamin kieltä. Jotkut sanoivat hänelle odotta- ruhjeilla. Nyt joukossamme istuvan veli Merrillin setä neensa, että hän tuomitsisi veli Brighamin lahjan, mutta valmisti ensimmäisen hatun, jonka isäni osti minulle, hän sanoi: ’Ei, se on Jumalasta, ja koittaa aika, jolloin ja olin silloin noin 11-vuotias. En kulkenut ennen veli Brigham johtaa tätä kirkkoa.’ Loppuosa tuosta kes- sitäkään paljain päin enkä pyytänyt isääni ostamaan kustelusta käytiin minun poissaollessani.” (Manuscript minulle viiden dollarin hattua aina muutaman kuukau- History of Brigham Young, 1801–1844, toim. Elden Jay den välein, kuten jotkut omat poikani pyytävät. Sisa- Watson, 1968, s. 4–5.) reni tekivät minulle Jo Johnson -lakiksi sanotun päähi- Myöhemmin Brigham Young sanoi: ”Mieleni neen talveksi, ja kesällä minulla oli olkihattu, jonka tekee huutaa ’hallelujaa’ aina kun ajattelen, että tun- punoin usein itse. Opin leipomaan leipää, pesemään sin profeetta Joseph Smithin, jonka Herra kutsui ja astioita, lypsämään lehmiä ja kirnuamaan voita, ja asetti ja jolle Hän antoi avaimet ja valtuuden perustaa osaan kirnuta voita ja voitan useimmat naiset tällä Jumalan valtakunnan maan päälle ja pitää siitä huolta” paikkakunnalla taloudenpidossa. Siinä olivatkin miltei (Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, kaikki edut, joita sain nuoruudessani. Osaan säästää, 1997, s. 98). sillä isäni oli pakko tehdä niin.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 5, s. 97.)

22 Brigham Young Luku 2

”Sen sijaan että oli- HÄN OLI HYVÄ AVIOMIES JA ISÄ sin vaikertanut kärsimyk- siäni, kuten muutamilla ”Brigham tapasi 18-vuotiaan Miriam Angeline Work- on taipumusta tehdä, sin, jonka perhe asui lähellä ämpäritehdasta [jossa Brig- kerroin hyvän tarinan ja ham oli työssä], ja heidän sanottiin olleen Charles Parksin jätin itkemisen muille. [Brighamin työnantaja] ystäviä. Miriam (kutsuttiin joskus En muista koskaan kärsi- Angelineksi), joka oli Asa ja Abigail Worksin toinen lapsi, neeni. En käsitä sitä. syntyi Aureliusissa 6. (tai 7.) kesäkuuta 1806. Hän oli Enkö ole joutunut ole- ’kaunis vaaleaverikkö, jolla oli siniset silmät ja kihara maan syömättä ja vailla tukka. Hän oli lempeä ja rakastettava.’ [Susa Young Gates kunnollisia vaatteita? ja Leah D. Widtsoe, The Life Story of Brigham Young, Olen, mutta se ei ole 1930, s. 19.] Hänen isänsä oli Brighamin isän tavoin ollut kärsimistä. Totuin Yhdysvaltain vapaussodan veteraani. Hän oli muuttanut läntiseen New Yorkiin Massachusettsin Worcesterista W. H. Gibbsin metallikaiverrus W. siihen nuoruudessani. Brigham Young Tein työtä metsissä, kaa- läheltä Hopkintonia, jossa John Young oli asunut. Brig- doin puita ja ajoin hevosia kesät talvet ilman kunnolli- ham ja Miriam tutustuivat, Brigham saatteli häntä kotiin, sia vaatteita ja riittämättömällä ravinnolla, niin että vat- he lauloivat yhdessä ja keskustelivat elämästä. Kun Brig- sani tuli kipeäksi. Olen siis tottunut siihen kaikkeen ham oli 23-vuotias, hän lainasi hevosen ja rattaat William enkä ole kärsinyt. Kuten sanoin veljille eräänä iltana, Haydenin isältä, vuokrasi talon kauempaa kadun varrelta ainoa kärsimys, jota olen tuntenut tässä kirkossa, on ja meni naimisiin Miriamin kanssa. mieleni hillitseminen vihamiehiäni vastaan. Mutta Avioliitto solmittiin olen päässyt jokseenkin hyvin senkin yli.” (Julkaisussa 5. lokakuuta (joissakin Journal of Discources, osa 12, s. 287.) lähteissä 8. lokakuuta) 1824. Vihkijänä oli Gil- bert Weed, Aureliusin HÄN OLI TAITAVA AMMATTIMIES rauhantuomari, ja vihki- paikkana James Pinen majatalo Auburnin ja Bucksvillen välillä.” (Leondard J. Arrington, Brigham Young: Ameri- can Moses, 1985, s. 15.) Brigham Young oli

Valokuva Longin Lonczyna jr Valokuva hyvä aviomies ja isä. Mentyään naimisiin Brigham ja Miriam Vuonna 1829 hän muutti Young muuttivat New Yorkin Aureliusista lähellä sijainneeseen Haydenvilleen, perheineen New Yorkin jossa Brigham viljeli kesäisin maata ja teki talvisin töitä maalitehtaassa. Brig- Mendoniin, joka oli noin hamin ja Miriamin uskotaan asuneen 24 kilometrin päässä tässä valokuvassa näkyvässä talossa. Joseph Smithin kotoa. Siellä syntyi hänen toinen tyttärensä, ja siellä hänen vaimonsa sairastui tuberkuloosiin, joka vähitellen heikensi

Valokuva Longin Lonczyna jr Valokuva häntä. Rakastavasti, huomaavaisesti ja hellästi Brigham Brigham Young teki tämän takanreunuksen. huolehti vaimonsa mukavuudesta ja lastensa hoidosta Neljäntoista ikäisenä Brigham Young alkoi tehdä joka päivä ennen töihin lähtöään. töitä huonekalupuusepän ja talomaalarin oppipoikana. ”Brigham Young huomautti kerran, että avioliiton Hänestä tuli taitava ammattimies. Oppipoika-aikanaan solmittuaan hän teki työtä puolen kruunun [2,5 ‰illin- ”hän sai maineen taitavana käsityöläisenä, joka on tässä gin] päiväpalkalla, milloin enempää ei saanut, valmisti kaupungissa [New Yorkin Auburn] kuuluisa tekemiensä aamiaisen vaimolleen, itselleen ja pikkutytöilleen, puki porraskäytäväkoristeiden, ovien yläpuolisten puolipyö- lapset, siivosi talon, kantoi vaimonsa keinutuoliin takan reiden ikkunoiden, ovenkarmien, porraskaiteiden, ulla- ääreen ja jätti hänet siihen, kunnes hän pääsi takaisin koiden säleikkunoiden ja ennen kaikkea takanreunus- kotiin illalla. Kotiin tultuaan hän valmisti ruoan itsel- ten kauneudesta” (Mary Van Sickle Wait, Brigham Young leen ja perheelle, pani vaimonsa takaisin vuoteeseen ja in Cayuga County, 1813–1829, 1964, s. 24). teki loput päivän kotityöt.” (Gates ja Widtsoe, The Life Story of Brigham Young, s. 5.)

23 Kirkon presidentit

Syyskuun 8. päivänä 1832 hänen vaimonsa Miriam HÄN TAVOITTELI HENGELLISTÄ kuoli. Hänet haudattiin Mendoniin. TÄYTTYMYSTÄ Myöhemmin Brigham meni naimisiin Mary Ann Angellin kanssa. Mary oli kuullut hänen saarnaavan, ja Presidentti Brigham Young sanoi kerran: ”Papit oli- se oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Mary kuuli vat hoputtaneet minua rukoilemaan ennen kuin olin myös Phinehas ja Lorenzo Youngin, Brighamin veljien, kahdeksanvuotias. Tästä asiasta minulla oli vain yksi saarnaavan evankeliumia, ja hänet kastoi John P. Green, pysyvä ajatus mielessäni – Herra, varjele minua, kunnes Brighamin lanko. Myöhemmin, keväällä 1833, Mary olen kyllin vanha, niin että voin arvioida asioita järke- muutti Kirtlandiin. Pian sen jälkeen kun Brigham oli västi ja mieleni kypsyy erottamaan asioita terveen järjen saapunut Kirtlandiin, hän kuuli Maryn todistavan, ja se lujalta perustalta.” (Julkaisussa Journal of Discourses, teki häneen vaikutuksen. Heidät vihittiin 18. helmikuuta osa 8, s. 37.) 1834. Brigham oli tuolloin 32- ja Mary 30-vuotias. Hän oli kunnollinen, työteliäs ja rehellinen. Hän sanoi, että hän oli äidiltään oppinut rakastamaan ja kunnioittamaan Raamattua. ”Äidistäni – hänestä, joka minut synnytti – voin sanoa, että maailmassa ei ole elänyt parempaa naista kuin hän oli. – – Eläessään äitini opetti alituiseen lapsiaan kunnioittamaan Isän ja Pojan nimeä ja Pyhää kirjaa. Hän sanoi: ’Lue sitä, noudata sen käskyjä ja sovella niitä elämässäsi niin pitkälle kuin voit. Tee kaikkea hyvää, älä tee mitään pahaa, ja jos näet ihmisiä ahdingossa, lievitä heidän hätäänsä. Älä anna vihan koskaan nousta rinnassasi, sillä jos annat, pahuus voi voittaa sinut.’” (Lainattu julkaisussa Preston Nibley, Brigham Young: The Man and His Work, 1936, s. 2.) ”Ennen kuin otin evankeliumin vastaan, ymmärsin aika hyvin, mitä eri lahkot saarnasivat, mutta minua sanottiin epäuskoiseksi, koska en voinut omaksua nii- Valokuva Longin Lonczyna jr Valokuva Phineas Youngin koti lähellä Victoria New Yorkissa den opinkappaleita. – – Joihinkin heidän saarnaamiinsa © Utahin osavaltion historiallinen seura Charles R. Savagen ottamassa valokuvassa Brigham Young veljineen 13. syyskuuta 1866 (vasemmalta oikealle: Lorenzo, Brigham, Phineas, Joseph ja John)

24 Brigham Young Luku 2

asioihin saatoin uskoa mutta en kaikkiin. – – Sikäli kuin sanoi, että saadessaan niiden opetukset olivat yhtäpitäviä Raamatun kanssa, Mormonin kirjan hän saatoin uskoa niihin, muutoin en.” (Brigham Young ajatteli: ”’Odota hetki- julkaisussa Journal of Discourses, osa 18, s. 247.) nen. Mikä on kirjan oppi ”Muistan, kuinka nuorena menin kuulemaan ja mitä se opettaa Herran Lorenzo Dow’n saarnaa. Uskonnolliset ihmiset pitivät antamista ilmoituksista? häntä hyvin suurena miehenä. Vaikka olin nuori vuo- Koettelenpa niitä sydä- siltani ja vaikka minulta puuttui kokemusta, olin aja- messäni’, ja kun olin teh- tellut monta kertaa, että haluaisin kuulla jotakuta, nyt niin, katsoin oikeu- joka osaisi sanoa, mitä Raamattu kertoo Jumalan dekseni saada tietää itse Pojasta, Jumalan tahdosta, muinaisten ihmisten yhtä hyvin kuin kuka teoista ja siitä, mitä he saivat, näkivät, kuulivat ja Cayugapuro. Huhtikuun 14. päivänä 1832 Eleazer Miller kastoi Brigham tahansa maan päällä. tiesivät Jumalasta ja taivaasta. Niinpä menin kuunte- Youngin tässä pienessä myllypurossa Tutkin asiaa tarkoin lemaan Lorenzo Dow’ta. Hän seisoi osan ajasta ja lähellä Mendonia New Yorkissa. kahden vuoden ajan, istui osan aikaa. Hän oli yhdessä asennossa ja sitten ennen kuin tein päätökseni ottaa vastaan tuon kirjan. toisessa asennossa ja puhui kaksi tai kolme tuntia, ja Tiesin, että se oli totta, yhtä hyvin kuin tiesin, että voin kun hän lopetti, kysyin itseltäni: ’Mitä olet oppinut nähdä sen silmilläni tai tuntea sormieni kosketuksella Lorenzo Dow’lta?’ Ja vastaukseni oli: ’En mitään, en tai olla herkkä minkä tahansa aistin todistukselle. Ellei muuta kuin moraalia.’ Hän osasi sanoa ihmisille, ettei asianlaita olisi ollut niin, en olisi tähän päivään men- heidän pitänyt tehdä työtä sapattina, että he eivät saa- nessä ottanut sitä vastaan; se kaikki olisi ollut minulle neet valehdella, kiroilla, varastaa, tehdä huorin jne., vailla muotoa tai kauneutta. Tarvitsin riittävästi aikaa mutta kun hän rupesi opettamaan Jumalasta, hän pannakseni kaiken itse koetteille.” (julkaisussa Journal oli pimeä kuin keskiyö. – – Voisin yhtä hyvin mennä of Discourses, osa 3, s. 91.) keskellä yötä suolle opettelemaan taulun maalaamista Se ei ollut vitkastelua vaan sellaisen miehen varoja määrittää sen värit ilman kuun ja tähtien valoa täy- vaisuutta, joka totuuden löydettyään omisti sille koko dellisessä pimeydessä kuin mennä uskonnolliseen elämänsä. Hän sanoi: ”En olisi rehellisemmin ja vaka- maailmaan oppimaan jotakin Jumalasta, taivaasta, vammin voinut valmistautua menemään iankaikkisuu- helvetistä tai kristittyjen uskosta. Mutta he voivat teen kuin valmistauduin tulemaan tähän kirkkoon, ja selittää velvollisuuttamme järjellisinä, moraalisina kun olin kypsytellyt kaiken mielessäni, omaksuin sen olentoina, ja se on hyvä, erinomaista omassa piiris- täysin, mutta vasta sitten” (julkaisussa Journal of sään.” (Brigham Young julkaisussa Journal of Discourses, osa 8, s. 38). Discourses, osa 14, s. 197–198.) PYHÄN HENGEN JUMALALLINEN HÄN TUTKI ”MORMONISMIN” VÄITTEITÄ TODISTUS SAI AIKAAN HÄNEN VAROEN KÄÄNTYMISENSÄ Ollessaan lähetystyössä vuoden 1830 alkupuo- Vuonna 1852 presi- lella Samuel Smith myi Mormonin kirjan Phineas dentti Brigham Young Youngille, Brigham Youngin veljelle. Phineas antoi kertoi kääntymisestään sen myöhemmin heidän isälleen ja sisarelleen Fan- seuraavaa: ”Vaikka kaikki nylle. Lopulta Brigham sai kirjan käsiinsä. Hän tarkas- maailman kyvykkyys, tah- teli sitä melko varoen, mikä oli hänelle luonteen- dikkuus, viisaus ja hie- omaista. Brighamia, rehellistä käytännön miestä, ei nostuneisuus olisi lähe- vietäsi mihinkään väkisin. Hän tutki kirjaa kahden tetty minulle Mormonin vuoden ajan ja otti sen sitten vastaan koko sydämes- kirjan mukana julista- tään. Brigham ja hänen vaimonsa Miriam liittyivät maan parhaimmalla maa- kirkkoon. Hän halusi oppia lisää, joten hän halusi tie- ilmallisella kaunopuhei- tää enemmän pyhistä ja profeetta Joseph Smithistä suudella totuutta siitä, niin pian kuin mahdollista. yrittämään osoittaa se Brigham Young oli rehellinen, totuutta etsivä mies. todeksi oppineisuudella Brigham Young noin vuonna 1846, kopio Hänen arvosteluperusteensa kirkon arvioimiseksi olivat ja maailman viisaudella, Lucian R. Fosterin daguerrotypiasta yksinkertaisia ja terveitä. ”Tarkkailin”, hän sanoi, ”ilme- ne olisivat olleet minulle kuin savu, joka kohoaa vain nikö kunnon tervettä järkeä, ja jos heillä oli sitä, halu- hävitäkseen olemattomiin. Mutta kun näin miehen vailla sin heidän osoittavan sitä pyhien kirjoitusten mukaan.” kaunopuheisuutta ja puhujan lahjoja, miehen, joka voi (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 8, s. 38.) Hän 25 Kirkon presidentit

sanoa vain: ’Tiedän Pyhän Hengen voimasta, että Mor- ”Viikko [kasteeni monin kirja on tosi, että Joseph Smith on Herran pro- jälkeen] minulla oli ilo feetta’, tuosta henkilöstä lähtevä Pyhä Henki valaisi tavata suuri joukko ihmi- ymmärrykseni, ja edessäni olivat valo, kirkkaus ja kuole- siä ja puhua heille. Luu- mattomuus. Ne ympäröivät minut, täyttivät minut, ja tie- len, että silloin oli paikalla sin omakohtaisesti, että sen miehen todistus oli tosi.” neljä kokenutta vanhinta, (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 1, s. 90.) aiempia metodisteja ja Hän kirjoitti, että hänen kasteensa jälkeen ”pala- baptisteja, jotka olivat simme kotiin noin kahden mailin matkan [noin 3 km] ottaneet vastaan evanke- kylmässä säässä ja lumisateessa; ja ennen kuin vaat- liumin ja tulleet luetuiksi teeni olivat kuivuneet päälläni, [veli Eleazer Miller] meidän joukkoomme. pani kätensä päälleni ja asetti minut vanhimmaksi, Odotin kuulevani heidän mitä ihmettelin. Vapahtajan sanojen mukaisesti tunsin puhuvan ihmisille periaat- lapsenomaista nöyryyden henkeä, joka todisti minulle, teista, joita olimme juuri että syntini olivat anteeksi annetut.” (Manuscript saaneet Herran palvelijoi- History, 1801–1844, s. 3.) den kautta. He sanoivat, ettei heidän päällään ollut Kirtlandin temppeli. Ohion Kirtland oli Brigham Youngille sekä siunaus että KÄÄNTYMINEN TOI HÄNELLE HENGEN Herran Henkeä, niin että koekenttä. Hänen uskoaan ja uskolli- he olisivat voineet puhua suuttaan profeetta Joseph Smithille LAHJOJA koeteltiin vaikealla Siionin leirikunnan ihmisille, vaikka he olivat 1 930 kilometrin marssilla neljän osaval- Suuren uskonsa vuoksi Brigham Young sai monia tion halki. Artemius Millet, kanadalai- saarnanneet vuosikausia. nen, jonka perheen Brigham Young oli Hengen lahjoja, kuten ilmoituksen, profetian ja kielillä Olin vasta lapsi, mitä tulee käännyttänyt, johti suurta osaa Kirtlan- din temppelin rakennustöistä. puhumisen lahjan. Hän kirjoitti: ”Muutama viikko kas- puheitten pitämiseen ja teeni jälkeen olin eräänä aamuna veli Kimballin talolla, maailman tuntemukseen, mutta Herran Henki oli pääl- ja kun perherukousta pidettiin, veli Alpheus Gifford läni, ja minusta tuntui, että luuni kuihtuisivat sisälläni, alkoi puhua kielillä. Pian Henki valtasi minut, ja puhuin ellen puhuisi ihmisille ja sanoisi heille, mitä olin nähnyt, kielillä, ja ajattelimme vain helluntaita, jolloin tulenlies- kuullut ja oppinut – mitä olin kokenut ja mistä iloinnut. koja kuin kieliä laskeutui apostolien päälle.” (Manuscipt Ja ensimmäinen koskaan pitämäni puhe kesti yli tunnin. History, 1801–1844, s. 3.) Avasin suuni, ja Herra täytti sen.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 13, s. 211.) HERRAN HENKI AUTTOI HÄNTÄ SAARNAAMAAN JA OPETTAMAAN HÄN OSALLISTUI SIIONIN LEIRIKUNNAN Yksi Brigham Youngin suurimmista haasteista oli TOIMINTAAN puheiden pitäminen, mutta Hengen vaikutus häneen Vuonna 1834 Brigham Young palveli Siionin leiri- oli niin voimallinen, ettei hän voinut pysyä vaiti. Hän kunnassa – profeetta Joseph Smithin johtamassa vapaa- kertoi tunteistaan seuraavaa: ehtoisryhmässä, joka lähti Missouriin auttamaan siellä ”Kun aloin pitää puheita, olin niin sanaton kuin sorrettuja jäseniä. Heidän marssillaan tekemänsä uhrauk- ihminen olla voi. – – Kuinka päätäni onkaan pakottanut, set ja kestämänsä vaikeudet tarjosivat Brigham Youngin kun minulla on ollut ajatuksia esitettävänä ihmisille eikä kaltaisille miehille mahdollisuuksia osoittaa omistautu- sanoja niiden ilmaisemiseen, mutta olin niin päättäväi- misensa ja uskollisuutensa Jeesuksen Kristuksen evanke- nen, että yritin aina parhaani.” (Julkaisussa Journal of liumille. Suuri osa Siionin leirikunnassa palvelleista mie- Discourses, osa 5, s. 97.) histä valittiin myöhemmin kirkon johtaviin neuvostoihin. ”Kun aloin saarnata, päätin puhua asioista, jotka ymmärsin, pelkäämättä ystäviä ja uhkauksia ja imartelusta välittämättä. Ne eivät merkinneet mitään, sillä jos velvolli- HÄN OLI OMISTAUTUNUT HERRAN JA suuteni oli nousta vieraiden ihmisten eteen ja sanoa, että HERRAN PROFEETAN OPETUSLAPSI Herra elää, että Hän on ilmoittanut itsensä tänä meidän Vuoden 1836 aikana luopumuksen henki oli täyt- aikanamme, että Hän on antanut meille profeetan ja tuo- tänyt joukon pyhiä Kirtlandissa, mutta Brigham Young nut esiin uuden ja iankaikkisen liiton Israelin palauttami- osoitti profeetta Joseph Smithille uskollisuutta, joka seksi, ja ellen voinut sanoa muuta, minun piti olla aivan oli luonteenomaista hänen koko palvelutyölleen. Hän yhtä tyytyväinen kuin jos voisin nousta ja puhua tuntikau- kirjoitti: sia – –. Ellei sitä tunnetta olisi ollut, mikään ei olisi saanut ”Siihen aikaan keinottelun henki, tyytymättömyys minua ryhtymään puhujaksi.” (Julkaisussa Journal of ja luopumus valtasivat monet kahdestatoista ja vaikutti- Discourses, osa 4, s. 21.) vat kaikkiin kirkon koorumeihin leviten niin laajalle,

26 Brigham Young Luku 2 William W. Majorin maalaus William W. Varhaisia kirkon johtajia: Hyrum Smith, Willard Richards, Joseph Smith, Orson Pratt, Parley P. Pratt, Orson Hyde, Heber C. Kimball ja Brigham Young että kenen tahansa oli vaikeaa nähdä selkeästi polku, kukistaakseen Jumalan profeetan ja kirkon. Monien kir- jota kulkea. kon vahvimpien miesten polvet horjuivat. Kerran eräät kahdentoista jäsenet, Mormonin kirjan Sinä pimeyden piirityksen aikana seisoin Josephin silminnäkijät ja muut kirkon johtavat auktoriteetit neuvot- rinnalla, ja kaikella Jumalan suomalla ymmärryksellä ja telivat temppelin ylähuoneessa. He keskustelivat kysy- voimalla ponnistin voimavarani äärimmilleen tukeak- myksestä, kuinka profeetta Joseph voitaisiin panna viralta seni Jumalan palvelijaa ja yhdistääkseni kirkon kooru- ja David Whitmer nimittää kirkon presidentiksi. Läsnä oli- mit.” (Manuscript History, 1801–1844, s. 15–17.) vat isä John Smith, veli Heber C. Kimball ja muita, jotka vastustivat sellaisia hankkeita. Nousin seisomaan ja sel- OPETUSLAPSEUS HERÄTTI VAINOA kein ja voimakkain sanoin ilmaisin heille, että Joseph oli Brigham Young profeetta ja että tiesin sen ja että he saivat herjata ja pane- kirjoitti: ”Aamulla 22. tella häntä mielensä mukaan, mutta he eivät voineet joulukuuta [1837] lähdin muuttaa Jumalan profeetan kutsumusta, he voivat hävit- Kirtlandista väkijoukon tää vain oman valtuutensa, katkaista nuoran, joka yhdisti raivon ja sen hengen heidät profeettaan ja Jumalaan ja vajota helvettiin. Monet vuoksi, joka vallitsi luo- raivostuivat silmittömästi, koska vastustin päättäväisesti pioissa, jotka olivat uhan- heidän aikeitaan, ja Jacob Bump (vanha nyrkkeilijä) oli neet tuhota minut, koska niin vimmoissaan, ettei voinut pysyä aloillaan. Muutamat julistin julkisesti ja yksi- häntä lähellä olleet veljet pitivät hänestä kiinni ja pyysivät tyisesti tietäväni Pyhän häntä olemaan hiljaa, mutta hän kiemurteli ja väänsi Hengen voimasta, että käsiään ja ruumistaan ja sanoi: ’Kuinka voin pitää käteni Joseph Smith oli kor- erossa tuosta miehestä?’ Sanoin hänelle, että jos se tuot- keimman Jumalan pro- taisi hänelle helpotusta, hän voisi käyttää niitä. Kokous feetta eikä ollut tehnyt päättyi ilman, että luopiot olisivat kyenneet olemaan syntiä eikä langennut, samaa mieltä mistään päätettävistä vastatoimista. Se oli Thorpe Don O. Valokuva Tuoli, jonka Brigham Young teki isälleen, kriisi, jolloin maa ja helvetti tuntuivat liittoutuneen ja Brighamin lähetystyölaukku 27 Kirkon presidentit

kuten luopiot vakuuttivat” (Manuscript History, PROFEETTOJEN SANOJEN 1801–1804, s. 23). SOVELTAMISESTA TULI HÄNEN Opetuslapsena olemisesta on usein maksettava MENESTYKSENSÄ AVAIN kalliisti, mutta niinpä palkkakin on suuri. Pohdi seuraavia presidentti Brigham Youngin, silloisen kahdentoista Profeetta Joseph apostolin koorumin presidentin, sanoja: Smith tunnusti varhain ”[10. joulukuuta 1843] osallistuin rukouskokouk- Brigham Youngin suu- seen kokoushuoneessa. Presidentti Joseph Smithin ruuden, ja vuosien poissa ollessa johdin kokousta ja opetin veljille, kuinka kuluessa näiden kahden välttämätöntä oli seurata johtajaamme ja Vapahtajaamme palautuksen jättiläisen pitämällä kaikki Hänen lakinsa ja käskynsä kysymättä sydämet nivoutuivat lainkaan, miksi ne olivat sellaisia.” (Manuscript History, yhteen. Brigham Young 1801–1844, s. 156.) kuunteli profeetan saarnoja ja opetuksia, ei pel- JOSEPH SMITH OLI PROFEETTA, JOTA kästään muiden kanssa TULISI SEURATA, EI TUOMITA vaan myös yksityisesti. Kirkon tulevalle presi- Puhuessaan siitä, miten tärkeää on uskoa ja luottaa Mary Ann Angell, Brigham Youngin dentille opetettiin jumali- vaimo kirkon johtajiimme, presidentti Brigham Young sanoi: suuden salaisuuksia, ”Vaikka myönsin ajatuksissani ja tiesin kaiken annettiin johtamisen avaimet ja voimat, ja hänelle aikaa, että Joseph oli ihminen ja erehtyväinen, minun uskottiin pyhiä opetuksia, jotka aluksi vain harvat tunsi- asiani ei kuitenkaan ollut etsiä hänen virheitään. vat. Hän tiesi, kuinka hän voi saada tietoonsa Herran Tein parannuksen epäuskostani ja hyvin pian tein- mielen ja tahdon, hänelle opetettiin totuutta totuuden kin. Tein parannuksen yhtä nopeasti kuin tein sen vir- päälle, hän sai ilmoitusta ilmoituksen päälle ja toimi- heen. Minun asiani ei ollut kysellä, sanoiko Herra tuksen toimituksen päälle, kunnes oli annettu kaikki, Josephille aina ja kaikissa olosuhteissa, mitä hänen oli mikä oli välttämätöntä, jotta hän voi johtaa veljien jou- tehtävä. Minulla ei ollut hetkeäkään syytä uskoa, että kossa ja lopulta koko kirkkoa. kenelläkään ihmisellä tai ihmis- tai olentoryhmällä maan päällä oli mitään tekemistä hänen kanssaan, sillä hän oli heitä kaikkia suurempi ja hänellä oli heidän pelastuk- sensa avaimet. Ellen olisi ymmärtänyt sitä täydellisesti ja uskonut siihen, epäilen, olisinko koskaan omaksunut sitä, mitä sanotaan ’mormonismiksi’. – – Minun oikeutenani ei ollut panna häntä tilille mis- tään hänen elämänsä teosta. Hän oli Jumalan palvelija eikä minun. Hän ei kuulunut ihmisille vaan Herralle ja teki Herran työtä. – – Siihen uskoin ja siihen uskon yhä. Jos emme luota joka suhteessa niihin, jotka Herra on kutsunut johtamaan kansaa, kuinka me voimme William W. Majorin maalaus William W. luottaa olentoon, josta emme mitään tiedä? – – Brigham ja Mary Ann Angell Young lapsineen Kuinka me voimme saada ehdottoman luottamuk- Vuonna 1868 presidentti Brigham Young sanoi: sen kaikkiin Josephin sanoihin ja tekoihin? Vain yhden ”Muistaakseni en jättänyt koskaan käyttämättä tilai- periaatteen kautta, ja se on, että elämme niin, että Hen- suutta tavata profeetta Joseph ja kuulla hänen puhu- gen ääni todistaa meille kaiken aikaa, että hän on Kor- van julkisesti tai yksityisesti, niin että voisin saada keimman palvelija, niin että voimme käsittää, ikään kuin ymmärrystä lähteestä, josta hän puhui, jotta minulla Herra sanoisi, että ’Joseph on minun palvelijani. Johda- olisi sitä ja voisin käyttää sitä tarvittaessa. Oman koke- tan häntä päivästä päivään minne tahdon ja käsken häntä mukseni perusteella tiedän, että suuri menestys, jolla tahtoni mukaan. Hän on minun suuni kansalle.’ – – Herra on kruunannut työni, johtuu siitä, että olen – – Tämä on saarna, jonka kuulette kaiken aikaa – käyttänyt sydämen viisautta. – – Profeetta Josephin nimittäin että eläisitte siten, että Jumalan Hengen ääni aikana sellaiset hetket olivat minulle tärkeämpiä kuin on aina kanssanne, ja silloin tiedätte, että se, mitä kuu- kaikki maailman rikkaus. Olinpa kuinka köyhä tahansa lette kansan johtajilta, on oikein.” (Julkaisussa Journal – jos minun oli lainattava jauhoja vaimoni ja lasteni of Discourses, osa 4, s. 297–298.) ravinnoksi – en koskaan päästänyt käsistäni tilaisuutta

28 Brigham Young Luku 2

oppia, mitä annettavaa profeetalla oli. Se on nöyrän kulkua. Hän kirjoitti: ”Tuuli nousi noin yhden aikaan palvelijanne menestyksen salaisuus.” (Julkaisussa aamuyöllä. Menin ulos kannelle ja tunsin Hengen Journal of Discourses, osa 12, s. 269–270.) innoitusta rukoilla Isältä Jeesuksen nimessä syntieni anteeksiantoa, ja silloin tunsin voivani käskeä tuulta HÄN AUTTOI PYHIEN JOHTAMISESSA lakkaamaan ja antamaan meidän jatkaa turvallisesti MISSOURISTA ILLINOISIIN matkaa. Tuulet tyyntyivät, ja halusin antaa kiitoksen ja kunnian ja ylistyksen Jumalalle, joka hallitsee kaikkea.” Brigham Young ja Heber C. Kimball johtivat pyhät (Manuscript History, 1801–1844, s. 58–59.) missourilaisten vihamielisestä ilmapiiristä Illinoisin Com- Hänen suurin ilonsa oli aina olla kotona per- merceen. Moni Missourista lähdön olosuhteista kohdat- heensä parissa. Heinäkuussa 1841 hän pääsi viimein tiin jälleen 4. helmikuuta 1846, kun pyhät lähtivät Illinoi- vaimonsa Mary Annin ja lastensa luo Nauvooseen sin Nauvoosta. Paljolti profeetta Joseph Smithin tavoin oltuaan pitkään lähetystyössä Englannissa. Tammikuun Herra koulutti Brigham Youngia tehden hänestä voimalli- 18. päivänä 1842 hän uskoutui näin herkästi päiväkir- sen hyvää tekevän voiman Jumalan valtakunnan vahvista- jalleen: ”Olen tänä iltana kotona vaimoni kanssa kah- miseksi maan päällä. den takkatulen ääressä ensimmäistä kertaa vuosiin. Nautimme siitä ja haluamme ylistää Herraa.” (Brigham HÄN OLI USKOLLINEN LÄHETYSSAARNAAJA Youngin päiväkirja 1837–1845.)

HÄN VALMISTAUTUI JOHTAJUUTEEN Koska Brigham Young oli lujatahtoinen, älykäs ja neuvokas, hänelle annettiin varhain johtotehtäviä. Hän oli Siionin leirikunnan kapteeni, profeetta Joseph Smithin uskottu, yksi ensimmäisistä tällä taloudenhoitokaudella kutsutuista apostoleista, Missourista muuton järjestäjä, kahdentoista apostolin koorumin presidentti ja Englannin lähetyskentän johtava vanhin. Hän oli uskollinen profeetalle kaikessa, ja profeetta luotti häneen. Vaikeudet ja koettelemukset opettivat häntä, niin että hänestä tuli maltillinen, myötätuntoinen profeetta. Kirtlandin synkkinä päivinä, jolloin jopa kirkon johtajien parissa oli paljon luopumusta, juuri Brigham Youngin periksi antamaton lujuus antoi voimaa uskolli- sille pyhille. Vahvana johtajana hän ohjasi kirkon läpi toisen vaikean kauden Missourin vainojen aikana Josephin ja Hyrumin viruessa Libertyn vankilassa. Hän vei kaksitoista apostolia noin 320 kilometrin päähän vihamieliseen Missouriin, jotta he voisivat lähteä lähe- tysmatkalleen Englantiin paikasta, josta Herran palvelija oli sanonut, että heidän pitäisi lähteä. Englannissa kaksitoista apostolia kamppailivat jatkuvasti ihmisiä, luonnonvoimia ja itse Saatanaa vastaan. Kaikessa siinä Brigham Young osoitti suuria johtajan Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Työskennellessään Englannissa Brigham Young kirjoitti rakkaalle Mary kykyjään ja omistautumista palautetulle evankeliumille. Annilleen niin usein kuin mahdollista. Hän auttoi Wilford Woodruffia ja Willard Richardsia Brigham Young palveli kymmenen kertaa lähetys- Herefordshiren joukkokäännyttämisissä Englannissa. työssä kääntymisensä ja profeetta Joseph Smithin Hän saarnasi Lontoossa, puhui kielillä, paransi sairaita kuoleman välisenä aikana. Syyskuussa 1839 Brigham ja rampoja, kokosi laulukirjan, julkaisi Mormonin kirjan Young, joka oli niin sairas, ettei kyennyt kävelemään ja laati siihen hakemiston sekä loi lujan perustan tälle kuin pienen matkan ilman apua, jätti perheensä palvel- ensimmäiselle merentakaiselle lähetyskentälle. Hän lakseen kaksi vuotta lähetystyössä Englannissa. Kun hän organisoi myös järjestelmän tuhansien käännynnäisten matkusti höyrylaivalla Eriejärvellä Ohion Fairportista Amerikkaan muuttoa varten. Samanaikaisesti hän auttoi New Yorkin Buffaloon, nousi myrsky, joka esti laivan

29 Kirkon presidentit

kahdentoista koorumia kehittymään yhtenäiseksi kitkat- voimalla, profeettojen hengen voimalla, pystyin tomasti työskenteleväksi ryhmäksi. lohduttamaan pyhien sydäntä.” (Brigham Youngin päiväkirja 1837–1845, 8. elokuuta 1844.) Tuossa tilaisuudessa monille avautui näky. Esi- merkkinä monien paikalla olleiden todistuksesta on vanhin George Q. Cannonin todistus. Hän oli silloin 15-vuotias, ja hänestä tuli myöhemmin apostoli ja neuvonantaja ensimmäiseen presidenttikuntaan. ”Se oli itse Josephin ääni, eikä se ollut ainoastaan Josephin ääni, jonka kuulimme, vaan ihmisistä näytti, ikään kuin heidän edessään olisi seissyt itse Joseph omassa per- soonassaan. Emme ole kuunaan kuulleet suurenmoi- semmasta ja ihmeellisemmästä tapahtumasta, kuin silloin tapahtui tuon seurakunnan edessä. Herra antoi kansalleen todistuksen, joka ei jättänyt epäilyksen häi- vääkään siitä, kenet Hän oli valinnut johtamaan heitä. Kahdeksan apostolia, jotka palvelivat Englannissa vuosina 1840–1841 He sekä näkivät että kuulivat luonnollisilla silmillään Myöhemmin hän johti Nauvoossa ensimmäisen ja korvillaan, ja sitten lausutut sanat tulivat Jumalan presidenttikunnan alaisena kokouksia ja neuvostoja. vakuuttavan voiman myötä heidän sydämeensä, ja he Kuitenkaan hänessä ei ollut hiukkaakaan oman edun olivat täynnä Henkeä ja suurta iloa.” (”Joseph Smith, tavoittelua, turhamaisuutta eikä itsekorostuksen tar- the Prophet”, Juvenile Instructor, 29. lokakuuta 1870, vetta. Hän tuki rakastamaansa profeettaa koko sydä- s. 174–175.) mestään. Presidentti Wilford Woodruff, joka näki myös, mitä tapahtui, sanoi: ”Ellen olisi nähnyt häntä omin silmin, kukaan ei olisi saanut minua uskomaan, ettei puhumassa ollut Joseph Smith. Ääni ja kasvot olivat Joseph Smithin, ja kuka tahansa, joka tunsi nämä kaksi miestä, voi todistaa siitä.” (Lainattuna J. M. Whitakerin artikkelissa ”Priesthood and the Right of Succession”, Deseret Evening News, 12. maalis- Valokuvat Don O. Thorpe Don O. Valokuvat Nauvoon restauroinnista vastanneet arkkitehdit ja asiantuntijat restauroivat ja kuuta 1892.) kalustivat uudelleen Brigham Youngin kodin Nauvoossa. Veli Benjamin F. Johnson kirjoitti omasta kokemuksestaan: ”Presi- PROFEETAN VIITTA LASKETTIIN HÄNEN dentti Rigdon kutsuttiin HARTEILLEEN esittämään väitteensä Profeetta Joseph ihmisten edessä, minkä Smithin kuoltua useat hän tekikin, ja hänen miehet astuivat esiin päätettyään puheensa, pyrkien kirkon johta- joka oli vailla voimaa ja jaksi. Muutamat jäsenet vaikutusta, presidentti olivat ymmällä eivätkä Brigham Young nousi tienneet, ketä seurata. puhumaan. Näin hänen

Mutta ratkaisevassa Luultavasti Marsena Cannonin daguerrotypia nousevan, mutta heti Brigham Young noin vuosina kun hän ryhtyi puhu- kokouksessa, joka pidet- 1853–1854 tiin 8. elokuuta 1844, maan, hyppäsin pystyyn, Jumalan voima oli presi- sillä kaikissa mahdollisissa suhteissa se oli Josephin dentti Brigham Youngin, ääni, ja hänen persoonansa oli ulkonäöltään, asen- kahdentoista apostolin noltaan, asultaan ja ulkomuodoltaan itse Joseph hen- kilöityneenä, ja tiesin siinä samassa, että Josephin koorumin presidentin, Marsena Cannonin daguerrotypia päällä. Hän kirjoitti Brigham Young noin vuonna 1850 henki ja viitta olivat hänen päällänsä.” (My Life’s päiväkirjaansa: ”Nousin puhumaan ihmisille. Sydä- Review, [julkaisuvuosi tuntematon], s. 104.) meni paisui säälistä heitä kohtaan, ja Pyhän Hengen

30 Brigham Young Luku 2

HÄNEN ROHKEUTENSA, USKONSA JA Seriffi poistui huoneesta ja palasi pian Edmondsin HUUMORINTAJUNSA OLIVAT ESIMERKKINÄ [lakimies] kanssa, joka nauroi hänelle sydämellisesti. PYHILLE Edmonds tiedusteli, oliko hänellä vielä jotakin teke- mistä ’herra Youngin’ kanssa. Seriffi vastasi, ettei hän Profeetta Joseph Smithin kuoleman jälkeen presi- uskonut, että hänellä olisi mitään enempää tekemistä dentti Brigham Youngia alettiin ahdistella syytteillä ja herra Millerin kanssa.” (Brigham Young julkaisussa pidätyksillä. Hän kohtasi haasteet itsensä hilliten ja History of the Church, osa 7, s. 550–551.) huumoria unohtamatta. Marraskuussa 1845 MORMONIPATALJOONA JÄRJESTETTIIN presidentti Young kirjoitti, että kun hän ja Vuonna 1845 Yhdys- muutamat muut veljet vallat otti haltuunsa Texa- olivat Nauvoon temppe- sin. Meksiko piti sitä lissä, ”Hans C. Hanson, sotatoimena, koska se ovenvartija, kertoi, että väitti omistavansa suuren portaiden alapäässä oli osan Texasin territo- minua odottamassa kaksi riosta. Yhdysvaltain presi- poliisia. Sanoin veljille, dentti James K. Polk oli että pystyin kyllä odotta- laajentumisnäkemysten maan siellä lämpimässä kannalla ja ajatteli, että yhtä kauan kuin he pys- Texasin territorion hank- Nauvoon temppeli tyivät odottamaan minua kiminen sekä myöhem- ulkona kylmässä” (julkaisussa History of the Church, Winter Quartersin muistomerkki, joka min New Mexicon ja on omistettu mormonien pioneerihau- Kalifornian pohjoisosan osa 7, s. 535). tausmaahan haudatuille pyhille. Kesä, Toisen kerran presidentti Youngille kerrottiin, että syksy ja talvi 1846–1847 olivat vaikeaa hankkiminen olivat maan aikaa pyhille, jotka asuivat siirtokun- kehityksen kannalta tär- liittovaltion viranomaiset odottivat temppelin ovella nissa pitkin Iowaa. Huonot elinolot, voidakseen pidättää hänet. Hän pyysi ajuriaan tuo- ruoan puute ja kova talvi verottivat kir- keitä. Yhdysvaltain kong- kon jäseniä. Juuri Winter Quartersissa ressi julisti sodan Meksi- maan vaununsa temppelin eteen. William Miller otti Brigham Young sai ilmoituksen siitä, sitten Brighamin lakin ja Heber C. Kimballin takin ja kuinka järjestää pyhät länteen suuntau- kolle 12. toukokuuta tuvalle vaellukselle (ks. OL 136). lähti temppelistä aivan kuin olisi aikeissa nousta vau- 1846. Pian sodanjulistuk- nuihin. Lain edustajat ryntäsivät hänen luokseen ja sen jälkeen Yhdysvaltain armeija sai tehtäväkseen val- pidättivät hänet. Hän vastusteli äänekkäästi ja sanoi, loittaa koko tämän läntisen alueen. että he olivat ottaneet väärän miehen ja ettei hän ollut Polk ei halunnut maahan muuttavien myöhem- syyllistynyt mihinkään, mistä häntä syytettiin. Lainvarti- pien aikojen pyhien liittyvän Oregonin alueen brittei- jat uskoivat saaneensa Brigham Youngin ja veivät hänet hin eikä vastustavan millään tavoin Yhdysvaltain laa- Carthageen. Koko matkan hän vastusteli ja vakuutteli jentumista. Siksi hallitus päätti, että pyhiä tulee pyy- viattomuuttaan. tää kutsumaan palvelukseen 500 vapaaehtoista Meksi- Kun he saapuivat Carthageen, levisi pian sana, kon kanssa käytävän sodan takia. Se saisi pyhät pysy- että seriffi oli pidättänyt Brigham Youngin. Kaupun- mään Yhdysvaltojen puolella. Pyhien tuntemukset gissa vallitsi suuri kiihtymys, kunnes eräs mies tun- eivät kuitenkaan olleet niin kielteisiä kuin Yhdysval- nisti William Millerin. Mies pyysi saada puhua seriffin tain hallitus oli otaksunut. Presidentti Brigham Young kanssa, ja palatessaan seriffi kysyi Milleriltä, oliko oivalsi, että tämä tilanne tarjosi mahdollisuuden hänen nimensä Young. osoittaa uskollisuutta Yhdysvalloille ja hankkia ”Hän vastasi: ’En ole sanonut, että nimeni olisi kipeästi kaivattuja varoja pyhien muuttoa varten. Young, vai olenko?’ ’Et’, seriffi vastasi, ’mutta eräs mie- Näin tarjoutui myös syy perustaa väliaikaisia siirto- histäni sanoi tuntevansa herra Youngin ja sanoi minulle kuntia. Presidentti Young puhui pyhille ja yritti puh- sinun olevan Young.’ William Backenstos kutsuttiin distaa heidän mielensä ennakkoluuloista liittohalli- sisään, ja hän kertoi heille, ettei William Miller ollut tusta vastaan ja kertoi heille, että tämä oli ensimmäi- Brigham Young. Sisään tuli toinenkin mies, joka sanoi nen heidän hallitukselta saamansa tarjous, josta olisi voivansa vannoa, ettei Miller ollut Brigham Young. heille hyötyä. Pian monet myöhempien aikojen pyhät Seriffi sanoi olevansa pahoillaan ja kysyi Milleriltä tajusivat tilanteen mahdollisuudet ja tarjoutuivat hänen nimeään. Miller vastasi: ’Se on William Miller.’ vapaaehtoisina pataljoonaan.

31 Kirkon presidentit

Yhdysvaltain armeijan kapteeni James Allenin kuinka pyhät tulivat asettuneeksi Suolajärven laaksoon: johdolla noin 500 sotilasta ja lähes 80 naista ja lasta ”Usein esitetään kysymys: ’Kuinka ihmeessä löysitte aloitti marssinsa Fort Leavenworthiin 21. heinäkuuta tämän paikan?’ Vastaan, että Jumalan innoitus johti 1846. Monien vaikeuksien jälkeen ryhmä saapui 29. meidät sinne. Joseph tammikuuta San Diegon lähetysasemalle Kaliforniaan. Smithin kuoleman jäl- He olivat marssineet noin 3 270 kilometriä. Saavut- keen, kun näytti siltä, tuaan Kaliforniaan pataljoona palveli miehitysjou- että jokainen vaikeus koissa varuskuntapalveluksessa San Diegon ja Los ja onnettomuus oli koh- Angelesin alueilla. dannut pyhiä, Brigham Young, joka oli kahdentoista, kirkon silloisen johtavan koorumin, presidentti, etsi Herraa saadakseen tietää, mitä heidän pitäisi tehdä ja minne heidän pitäisi

johtaa ihmiset turvaan, KIELLETTY A. Corbett. KOPIOINTI © 1997 Kenneth ja kun he paastosivat ja Brigham Young noin vuosina 1851–1852 rukoilivat päivittäin tästä asiasta, presidentti Young näki näyssä Joseph Smithin, joka näytti hänelle aivan Salt Lake Cityn pohjoispuolella olevan vuoren, jonka nimi on nykyään Ensign Peak, ja tuolle terävähuippuiselle kukkulalle lankesi viiri, ja Joseph sanoi: ’Rakentakaa kohtaan, johon viiri lankeaa, niin te menestytte ja teillä on rauha.’ Pioneereilla ei ollut tiennäyttäjää eikä opasta, kukaan heidän keskuudessaan ei ollut koskaan ollut seudulla eikä tiennyt siitä mitään. Kuitenkin he matkasivat presidentti Youngin johdolla, kunnes he saapuivat tähän laaksoon.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 13, s. 85.)

ENSIMMÄINEN PIONEERIKOMPPANIA JÄRJESTETTIIN Tammikuussa 1847 presidentti Brigham Young näki unen, jossa hän keskusteli profeetta Joseph Smithin kanssa parhaasta tavasta auttaa pyhiä ylittä- Dale Kilbournin maalaus Brigham Young värväämässä mormonipataljoonaa mään tasangot (ks. Bruce A. VanOrden, ”Revelation Kun pataljoonan jäseniä varustettiin matkaan, Clarifies Role of Twelve”, Church News, 11. tammi- he jokainen saivat tarvikkeet, joihin sisältyi ase ja kuuta 1997, s. 7). Kolme päivää myöhemmin hän 420 dollarin vaateraha vuodeksi. Parley P. Pratt esitti kirkolle Herran sanan ja tahdon ”Israelin leiri- keräsi osan kunkin vapaaehtoisen palkasta ja vaate- kunnasta sen matkalla länteen” (OL 136:1). Päätet- rahasta ja antoi sen Iowassa oleville pataljoonan tiin, että pioneerikomppania, joka koostuisi 144 huo- perheille ja muille kirkon jäsenille, joiden oli lähdet- lella valitusta miehestä, matkaisi Ison Suolajärven tävä pois Nauvoosta. Kun pataljoona vapautettiin pal- altaan alueelle. Ryhmään kuuluisi käsityöläisiä, aju- veluksesta Kaliforniassa, monet pataljoonan jäsenistä reita, metsästäjiä, uudisraivaajia, puuseppiä, merimie- lähettivät edelleen perheelleen rahaa, jota he ansaitsi- hiä, sotilaita, kirjanpitäjiä, muurareita, seppiä, vau- vat muissa töissä. nuntekijöitä ja niin edelleen. Tosiasiassa komppa- niassa oli 143 miestä, 3 naista ja 2 lasta. Tämä HÄN NÄKI NÄYSSÄ SUOLAJÄRVEN ryhmä valmistautui viitoittamaan reitin, jota muut pyhät seuraisivat länteen. Kahdeksan miestä tästä LAAKSON komppaniasta oli apostoleita, ja monet olivat palvel- Vuonna 1869 presidentti George A. Smith, joka oli leet Siionin leirikunnassa. Osa komppaniasta lähti presidentti Brigham Youngin neuvonantaja, puhui siitä,

32 Brigham Young Luku 2

matkaan Winter Quartersista 5. huhtikuuta 1847, Myöhemmin Wilford Woodruff kertoi, että kun mutta suurin osa ryhmästä aloitti matkan 16. huhti- he tulivat ulos kanjonista, hän käänsi rattaat niin, että kuuta 1847. presidentti Young saattoi nähdä koko laakson. ’Kat- Tämä pioneeri- sellessaan edessämme olevaa näkymää hän sai muuta- komppania matkasi mia minuutteja kestävän näyn. Hän oli aikaisemmin 1 770 kilometriä Winter nähnyt laakson näyssä, ja tuona hetkenä hän näki Quartersista, nykyisen Siionin ja Israelin tulevan kirkkauden, hän näki ne Omahan läheltä Nebras- sellaisina kuin ne tulisivat olemaan näiden vuorten kasta Suolajärven laak- laaksoissa. Kun näky oli ohi, hän sanoi: ”Tämä riittää. soon. Aina kun se oli Tämä on oikea paikka. Aja eteenpäin.” [Artikkelissa mahdollista, he seurasi- ”Pioneers’ Day”, Deseret Evening News, 26. heinä- vat olemassaolevia teitä ja kuuta 1880, s. 2.]’ polkuja. Heidän reittinsä – – Heinäkuun 28. päivänä Brigham Youngin pää- noudatteli leveää ja loi- tös kaupungin paikasta oli varma. City Creekin kahden vaa Plattejoen laaksoa haaran väliseltä alueelta hän osoitti tulevan temppelin 960 kilometrin matkan paikan. Kaupunki leviäisi tasaisesti ja täysin suorakul- Fort Laramieen Wyomin- maisesti sen ympärille.” (Ks. Kirkon historia aikojen Brigham Young noin vuonna 1855 giin. Sieltä he ylittivät täyttyessä, 2005, s. 356.) Presidentti Young antoi alu- Plattejoen sen eteläpuolelle ja seurasivat Oregonin eelle nimeksi ”Deseret”, mikä Mormonin kirjassa tar- reittiä miltei 640 kilometrin matkan Fort Bridgeriin ja koittaa hunajamehiläistä (ks. Et. 2:3). sieltä etelään Reid-Donnerin reittiä Suolajärven laaksoon. Vaelluksen viimeisellä osuudella, joka oli matkan HÄN OLI SUURI JOHTAJA JA vaikein vaihe, presidentti Young sairastui vuoristokuu- SIIRTOKUNTIEN PERUSTAJA meeseen ja komppania jakautui kolmeen ryhmään: etu- Jumalan valtuudella presidentti Brigham Young joukkoon, pääjoukkoon ja jälkijoukkoon, johon presi- johti pyhät länteen, ohjasi laajojen alueiden tutki- dentti Young kuului. mista ja asuttamista, perusti kyliä ja kaupunkeja ja solmi rauhan intiaanien kanssa. Hän pani alulle maanviljelyksen ja perusti kouluja, rakennutti teitä, lennätinlinjoja ja keinokastelujärjestelmiä, loi kulje- tusjärjestelmiä ja teollisuutta sekä perusti kauppaliik- keitä. Hän johti kaiken aikaa laajenevaa lähetystyö- ohjelmaa ja toimi Utahin territorion ensimmäisenä kuvernöörinä. Elämänsä loppuun asti hän toimi niin Reitti Nauvoosta Suolajärven laaksoon itsevarmasti, että monet sanoivat ihmeissään, että ”Pioneerien etujoukko saapui Suolajärven laak- ”veli Brigham” näytti alusta asti tietävän tarkasti, mitä soon 22. heinäkuuta 1847 ja rakensi heti alkeellisen oli tekemässä. Ja hän tiesi! Tälle puuseppämestarille kastelujärjestelmän maan kastelemiseksi ja valmistami- ja rakentajalle oli annettu täydelliset piirustukset, joi- seksi kylvöä varten. Heinäkuun 24. päivänä Brigham den mukaan toimia – ei vähempää kuin Jumalan val- Young ja jälkijoukko saapuivat nykyisen Emigration takunnan taivaallinen järjestys. Canyonin suulle. Wilford Woodruff ajoi presidentti Hänen johtamiskykynsä ei kuitenkaan ollut ainoa Youngin rattaita. Laaksoa silmäillessään he katselivat asia, mikä teki hänet rakkaaksi perheelleen ja pyhille. tulevaisuuteen. Wilford Woodruff kirjoitti: ’Mieles- Hän oli esimerkillinen isä, joka osoitti aina ystävälli- sämme vilisti mieluisia ajatuksia pohtiessamme, että syyttä ja kiinnostusta. Työskennellessään pyhien ja per- joidenkin vuosien päästä JUMALAN huone kohoaisi heensä kanssa hän pilkkoi puita, sahasi tukkeja, teki vuorten huipulla samalla kun Siionin asukkaat muut- siltoja, raivasi maata ja rakensi teitä. Länteen muuton taisivat laaksot hedelmätarhoiksi, viinitarhoiksi, puutar- aikana hän heräsi ensimmäisenä aamuisin ja meni vii- hoiksi ja pelloiksi, ja viiri nostettaisiin kansoille sinne meisenä levolle iltaisin kiertäen aina katsomassa, että kokoontumisen merkiksi.’ Brigham Young sanoi, että kaikilla oli mahdollisimman hyvä olla. Mutta ennen hän oli tyytyväinen laakson ulkonäköön ’lepopaikkana kaikkea hän oli Jumalan profeetta. Hän saattoi nuh- pyhille ja että hän oli saanut runsaan korvauksen mat- della, mutta silti rakastaa ja innoittaa, vaatia ja antaa, kastaan’ [Wilford Woodruffin päiväkirjat, 24. heinä- johtaa ja seurata. Rohkeus ja huumori, joita hän osoitti kuuta 1847]. koettelemuksissa, olivat ankkurina ja mallina vainon väsyttämille pyhille.

33 Kirkon presidentit

ENSIMMÄINEN PRESIDENTTIKUNTA siitä, mihin olemme laskeneet pääkulmakiven. En ole JÄRJESTETTIIN UUDELLEEN kysynyt, millainen temppeli meidän pitäisi rakentaa. Miksi? Koska se esitettiin minulle. En ole koskaan katsonut tuota tonttia näkemättä temppeliä edessäni. Näen sen yhtä selkeästi kuin jos se todella olisi edes- säni.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 1, s 133.)

Ensimmäinen presidenttikunta: Heber C. Kimball, Brigham Young ja Willard Richards

Profeetta Joseph Smithin kuolemaa seuranneiden Charles R. Savage Valokuva Suolajärven temppelin perustukset runsaan kolmen vuoden aikana kirkkoa johti kahdentoista apostolin koorumi. Paljon keskustelun ja rukoile- misen jälkeen viimein esitettiin ja hyväksyttiin, että Brigham Young hyväksyttäisiin kirkon presidentiksi ja että hän nimittäisi kaksi neuvonantajaa palvelemaan kanssaan ensimmäisessä presidenttikunnassa. Joulu- kuun 7. päivänä 1847 Iowan Kanesvillessa pidetyssä yleiskonferenssissa Brigham Young hyväksyttiin haluk- kaasti kirkon toiseksi presidentiksi ja Heber C. Kimball ja Willard Richards hänen neuvonantajikseen.

HÄN ALKOI RAKENTAA SUOLAJÄRVEN Valokuva Charles R. Savage Valokuva TEMPPELIÄ Valokuva osittain rakennetusta Suolajärven temppelistä Temppelin rakentaminen lykkääntyi aikana, jolloin Johnstonin armeija lähestyi Suolajärven laaksoa, ja rakennustöitä voitiin tehdä vain rajoitetusti niiden monien vuosien aikana, jolloin kirkkoon kohdistui mel- koista vainoa pluraaliavioliittojen solmimisen vuoksi. Presidentti Youngin vaatimuksesta temppelin rakentamiseen käytettiin vain parhaita materiaaleja ja työmie- hiä, ja hänellä oli tunne, ettei hän eläisi niin kauan, että saisi vihkiä sen. Täsmälleen neljäkymmentä vuotta kul- makivien laskemispäivästä presidentti Wilford Wood- ruff, kirkon neljäs presidentti, sai vihkiä temppelin. Presidentti Woodruff johti Suolajärven temppe-

Heinäkuun 28. päivänä 1847 Brigham Young ja muutamat muut kirkon johtajat lin katekiven laskemista kävelivät leiripaikaltaan pohjoiseen kohtaan, jonka presidentti Young oli näh- huhtikuussa 1892. Tuol- nyt näyssä neljä päivää aiemmin. Hän työnsi keppinsä maahan ja julisti: ”Tähän me rakennamme Jumalamme temppelin.” (Valokuvan on ottanut tun- loin temppeliaukiolla ja tematon kuvaaja vuosien 1870–1873 välisenä aikana.) läheisillä kaduilla oli Presidentti Brigham Young oli osoittanut Suolajär- 50 000 myöhempien aiko- ven temppelin paikan vuonna 1847, pian laaksoon saa- jen pyhää. Huhtikuun 6. pumisen jälkeen. Hänen johdollaan Suolajärven temp- päivänä 1893, kun temppelin kulmakivet laskettiin 6. huhtikuuta 1853. Samana pelin sisätyöt oli saatu val- päivänä yleiskonferenssissa hän sanoi: ”Viisi vuotta sit- miiksi, alkoivat vihkimis- seremoniat. ”Presidentti ten heinäkuun 1. päivänä olin täällä ja näin hengessä jr:n maalaus Perry Enoch Wood temppelin tuskin kymmenen jalan [noin 3 m] päässä Woodruff näki tuon päi- Maalaus Brigham Youngista vuodelta vän tapahtumat profeetal- 1866 34 Brigham Young Luku 2

lisen unen täyttymisenä. Hän kertoi pyhille, että vuosia aikaisemmin Brigham Young oli antanut hänelle [unessa] temppelin avaimet ja käskenyt häntä pyhittä- mään temppelin Herralle. Avaussanoissaan presidentti Woodruff profetoi, että siitä lähtien Saatanan voima olisi murrettu ja hänen voimansa pyhiin vähenisi ja että evankeliumin sanomaan tunnettaisiin suurempaa kiinnostusta. [Ks. Matthias F. Cowley, Wilford Woodruff, 1964, s. 582–583.]” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 474–475.) ”Herran pyhäkön vuori” seisoo tosiaankin lujana ylimpänä vuorista (ks. Jes. 2:2).

SUOLAJÄRVEN TABERNAAKKELI Charles R. Savage, © Daughters of the Utah Pioneers Valokuva Brigham Youngin patsas Yhdysvaltain Brigham Young 5. kesäkuuta 1869 RAKENNETTIIN kongressitalossa Washington D.C.:ssä

HÄNESSÄ YHTYIVÄT KÄYTÄNNÖLLISYYS JA HENGELLISYYS Presidentti Brigham Youngin käytännöllisyyttä tähdennetään usein, mutta on syytä muistaa, että se pohjautui lujasti palautuksen, Jumalan valtakunnan, Siionin ja selestisen kirkkauden hengellisiin juuriin. Hän sanoi nuoruusvuosistaan:

Käytetty Utahin osavaltion historiallisen seuran luvalla, kaikki oikeudet pidätetään. ”Halusin jyristä ja jylistä Suolajärven tabernaakkelia rakentamassa noin vuonna 1867 evankeliumia kansoille.

Se poltti ytimissäni kuin Charles R. Savage Valokuva Presidentti Brigham Young uskoi, että tarvittaisiin padottu tuli – –. Mikään Brigham Young noin vuonna 1870 suuri rakennus, jonne mahtuisi kerrallaan huomattava muu ei tyydyttänyt minua kuin julistaa maailmalle sitä, määrä pyhiä. Hänen mielessään oli elävänä malli suu- mitä Herra oli tekemässä myöhempinä aikoina.” (Julkai- resta, kupukattoisesta jumalanpalveluspaikasta. Presi- sussa Journal of Discourses, osa 1, s. 313.) dentti Young kutsui toimistoonsa Henry Grow’n, joka Profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana hänen oli käsityöläismestari ja kokenut myllyjen rakentaja. halunsa paloi ehkä entistäkin voimakkaampana. Hän Presidentti Young oli nähnyt hiljattain hänen saavan oli päättänyt tehdä kaiken mahdollisen toteuttaakseen valmiiksi Jordanjoen yli vievän puisen kaarisillan, kaiken, mitä Herra halusi viimeisinä aikoina tehtävän. jossa ei ollut keskustukia. Tabernaakkelin rakentami- Hän sanoi: nen alkoi kirkon arkkitehdin William H. Folsomin ”Profeetta Joseph Smith on laskenut perustuksen avulla keväällä 1863. Jumalan valtakunnalle viimeisinä aikoina; muut saavat Tabernaakkelista tulisi suurin senkaltainen raken- pystyttää sen. – – nus maailmassa, ulkomitoiltaan 46 metriä leveä, 76 – – Tiedän, että hän oli Jumalan kutsuma, ja tie- metriä pitkä ja 24 metriä korkea. Syksyyn 1867 men- dän sen Jeesukselta Kristukselta saamistani ilmoituk- nessä tabernaakkeli ja sen urut olivat niin valmiit, että sista ja Pyhän Hengen todistuksesta. Ellen olisi oppinut niitä voitiin käyttää lokakuun konferenssissa. Urut ja siten tätä totuutta, minusta ei olisi koskaan tullut ’mor- monet sisäpuolen rakenteista olivat valmiina vuoteen monia’, enkä olisi täälläkään tänä päivänä.” (Julkaisussa 1870 mennessä. Pylväsparvekkeen rakentaminen alkoi Journal of Discourses, osa 9, s. 364–365.) vuonna 1870. Presidentti John Taylor, joka oli kahden- Presidentti Young vaati, että Nauvoon temppeli oli toista apostolin koorumin presidentti, vihki valmiin saatava valmiiksi ajan ja rahan jatkuvasta kulumisesta tabernaakkelin lokakuun konferenssissa 1875. huolimatta. Jotkut pyhät pitivät sitä epäkäytännöllisenä,

35 Kirkon presidentit

koska oli ilmeistä, etteivät pyhät voisi nauttia temppe- Young oli ’ehdottoman varma itsestään ja omista mielipi- listä kovinkaan pitkään. Mutta presidentti Young tiesi, teistään’ [The Hear of a Continent, 1870, s. 368]. Hän että temppelistä, vaikka sitä käytettäisiinkin vain lyhyen kirjoitti, että kuvernööri Young oli vakuuttunut siitä, että aikaa, pyhät saisivat tarvittavaa voimaa tehdä vaadittavia hän teki Jumalan työtä ja että jos hän ja muut kuolevai- uhrauksia ja kestää vaikeudet matkansa aikana. Temp- set tekisivät kaiken voitavansa valtakunnan perustami- pelin rakentaminen valmiiksi osoitti, että hän osasi seksi, Jumala pitäisi huolen muusta. Tämä auttaa meitä pitää tasapainossa käytännöllisyyden, hengellisyyden ymmärtämään kuvernöörin lujuutta, hänen tyyneyttään ja iankaikkisen näkökulman. ja hänen horjumatonta toiveikkuuttaan näennäisen mahdottomissa olosuhteissa.” (Leondar J. Arrington ja Ronald K. Esplin, ”Building a Commonwealth: The Secular Leadership of Brigham Young”, Utah Historical Quarterly, kesä 1977, s. 219–220.)

SIIRTOKUNTIEN PERUSTAJANA HÄNELLÄ EI OLE VERTAISTA KOKO AMERIKAN HISTORIASSA Kongressin kirjaston luvalla Kongressin Salt Lake Cityssä oleva Beehive House, jonne Brigham ja Mary Ann Angell muuttivat ensimmäisinä asukkaina vuonna 1854. Presidentti Young asui siellä jäljellä olevat 23 elinvuottaan. ”Tietenkin oli niitä, jotka arvostelivat sitä, että Brig- ham Young puuttui henkilökohtaisesti maallisiin ja ajalli- siin hankkeisiin – hän huolehti maatilojen aitaamisesta, viljan myyntisopimusten neuvottelemisesta, työntekijöi- den kokoamisesta mantereen ylittävän rautatien rakentamiseksi – mutta hänen näkemyksensä oli, että ajalliset ja hengelliset asiat olivat erottamattomia. Monessa eri roo- lissa – profeettana, liikemiehenä, kuvernöörinä ja perheen patriarkkana – hän näki tehtäväkseen ja tavoitteek- Ehdotettu Deseretin osavaltio seen edistää kansansa sekä ajallista että hengellistä hyvin- ”Samaan aikaan kun perustettiin mormonien etu- vointia. Näkemyksensä mukaan hän oli Herran talouden- vartioasemia, lukuisia kaupunkeja syntyi suotuisiin hoitaja kaikkien inhimillisten voimavarojen käyttämisessä paikkoihin Suolajärven laaksoa lähellä olevien kanjoni- – julkisten ja yksityisten, kirkon ja osavaltion – jotta voi- virtojen varrelle. Vähitellen laakso toisensa jälkeen sai taisiin luoda taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestys, osansa asuttajista siten, että asutus levisi aluksi pää- jossa kaikki Jumalan lapset, jotka olivat hänen huostas- asiassa etelään päin, koska ilmaston ajateltiin olevan saan, voivat elää rauhassa ja vauraudessa. – – siinä suunnassa maanviljelykselle suosiollisempaa kuin Hänen aikansa huo- pohjoisessa. – – Ensimmäisten kymmenen vuoden mioitsijat, joita meidän aikana Great Basinin alueelle perustettiin sata kaupun- on syytä kunnioittaa – kia. Siirtokunnat ryhmittyivät pääasiassa itään ja etelään oppineet, kokeneet ja päin Isosta Suolajärvestä, Jordanjoesta ja Utahjärvestä, hyvämaineiset henkilöt, ja yhdyskuntien helminauha kääntyi Juabin piirikun- jotka matkustivat Utahiin nasta [keskellä osavaltion länsiosaa] kohti Utahin lou- tapaamaan häntä – täh- naiskolkkaa. Näiden pääsiirtokuntien ohella joukko densivät kolmea ominai- mormoneja asui Sanpeten piirikunnassa [keskellä osa- suutta: hänen itseluotta- valtiota] ja [muilla] etuvartioasemilla. – – mustaan, hänen vilpittö- Siten pyhät olivat kymmenessä vuodessa suureen myyttään ja hänen terve- länteen saapumisestaan aloittaneet asutustoiminnan järkisyyttään. Fitz Hugh alueella, joka ulottui 1 600 kilometriä pohjoisesta Ludlow, kansallisesti tun- etelään ja 1 300 kilometriä idästä länteen. Brigham nettu kirjailija ja taidekrii- Youngin suunnitelma lännen valtaamiseksi oli toteu- Valokuva Charles R. Savage Valokuva Brigham Young noin vuonna 1876 tikko, sanoi, että Brigham tumassa. – –

36 Brigham Young Luku 2

Niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka PYHÄT ASUTTIVAT MONIA LÄNTISIÄ mormonijohtaja Brigham Young asui Great Basinissa, SIIRTOKUNTIA hän perusti kehittyviä yhdyskuntia lähes jokaiseen nykyisen Utahin osavaltion laaksoon sekä Etelä-Ida- ”[Brigham Young] hoon, Arizonaan ja Nevadaan. Useimmat mormonien lähetti tutkimusryhmiä rakentamat kaupungit olivat suorakaiteen muotoisel- valitsemaan suotuisia la 800 kilometriä pitkällä ja 650 kilometriä leveällä uusien siirtokuntien paik- alueella Arizonan siirtokuntia lukuun ottamatta. Jotkut koja, ja usein hän teki siirtokunnat olivat kuitenkin jopa 1 600 kilometrin päätökset paikoista itse. päässä Salt Lake Citystä itään Iowassa ja Nebraskassa. Hän lähetti uusia yhdys- San Bernardino [Kaliforniassa] oli noin 1 200 kilo- kuntia perustamaan ryh- metriä lounaaseen emäsiirtokunnasta, kun taas Fort miä, joissa oli sopivassa Lemhi oli Pohjois-Idahossa. Mormonien kokonais- suhteessa käsityöläisiä ja määrä Brigham Youngin kuollessa (1877) oli noin maanviljelijöitä. Brigham 140 000.” (Milton R. Hunter, Brigham Young, the valvoi henkilökohtaisesti Colonizer, 1940, s. 354–355, 357.) monen kaupungin kaa- voittamista mitatuiksi JATKUVA SIIRTOLAISRAHASTO neliönmuotoisiksi kortte- leiksi, joiden välissä oli PERUSTETTIIN leveitä katuja, sekä vilje- Jatkuva siirtolaisrahasto perustettiin vuonna 1849 lysmaiden ja kaupunki- auttamaan niitä pyhiä, jotka tarvitsivat taloudellista tonttien jakamista pyhille.

apua kokoontuessaan länteen monista paikoista kautta Charles R. Savage Valokuva Perustaessaan siirto- maailman. Vuoden 1853 yleiskirjeessään kirkolle ensim- Brigham Young noin vuonna 1864 kuntia hän loi seuraajil- mäinen presidenttikunta sanoi: ”Kaikkivaltiaan siunauk- leen myös siviilihallinnon, sosiaalisia laitoksia heidän kas- sella suurin osa tai kaikki nämä varat käytetään köyhien vatustaan ja virkistystään varten sekä välttämättömät kei- muuton avustamiseen vuoden kuluttua tästä päivästä. not heidän taloudellista riippumattomuuttaan ja vauras- Älkää siis antako pyhien pysäyttää kättään, vaan kirjat tumistaan varten. Maaliskuun 12. päivänä 1849 hänet avattakoon ja kaikkialla maan päällä olevat myöhem- valittiin ’Deseretin valtion’ väliaikaiseksi kuvernööriksi. pien aikojen pyhien kaikkien eri lähetyskenttien johta- Seuraavana vuonna, 28. syyskuuta 1850, Utahista tehtiin jat ottakoot vastaan lahjoituksia auttaakseen jatkuvaa territorio ja Brigham Youngista sen kuvernööri. Tämä siirtolaisrahastoa ja pyhiä tulemaan kotiin. Ja tulkoot virka oli hänellä vuoteen 1858, jolloin hänen seuraajak- viipymättä kaikki ne, jotka voivat, älköötkä odottako seen tuli Alfred Cumming. Toiminnastaan kuvernöörinä apua näistä varoista, vaan jättäkööt ne auttamaan niitä, samoin kuin toiminnastaan koko uransa ajan mormoni- jotka eivät voi auttaa itseään.” (Julkaisussa Messages kirkon presidenttinä Utahissa Brigham Young ansaitsee of the First Presidency of the Church of Jesus Christ paljon kiitosta. Liittovaltion intiaaniasiamiesten menesty- of Latter-day Saints, toim. James R. Clark, 6 osaa, minen, liittovaltion tutkimusretket Great Basinin halki, 1965–1975, osa 2, s. 116.) mantereen poikki kulkevan rautatien rakentaminen ja lennätinlinjan vetäminen ovat paljolti hänen ansiotaan. Mormonien asutusponnistusten onnistumisen teki osaltaan mahdolliseksi tuhansien siirtolaisten lisääminen hänen riveihinsä, minkä hän sai aikaan lähettämällä lähe- tyssaarnaajia Yhdysvaltain eri puolille sekä Eurooppaan, Kanadaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Intiaan, Australiaan ja Tyynenmeren saarille. Hän pystyi sulattamaan tämän useita eri kansallisuuksia edustavan moninaisen joukon yhtenäiseksi yhteiskunnalliseksi yksiköksi.” (Hunter, Brigham Young, the Colonizer, s. 358–359.)

HÄN TUKI KOULUTUSTA JA TAITEITA ”Rakentaessaan koteja, kehittäessään maatiloja Käytetty Utahin osavaltion historiallisen seuran luvalla, kaikki oikeudet pidätetään. Brigham Youngin 57 lapsesta 17 poikaa ja 29 tytärtä eli aikuiseksi asti. Kym- ja luodessaan itselleen hallintoa mormonisiirtolaiset menen vanhinta tytärtä olivat lähes samanikäisiä. Heidän ilmeensä näyttävät eivät unohtaneet elämän ylevämpiä puolia. Koulutusta, melko tylyiltä, koska siihen aikaan valokuvissa ei ollut tapana hymyillä.

37 Kirkon presidentit

uskontoa, kuvaamataidetta, näytelmätaidetta ja musiik- oli rakennettu, hän sanoi: ’Jos joutuisin ihmissyöjien kia edistettiin ihmisten sosiaaliseksi kehitykseksi. Pyhät saarelle ja saisin tehtävän sivistää sen asukkaita, raken- rakensivat omia teattereita ja opettivat lapsilleen luon- taisin heti sitä varten teatterin.’” (Clarissa Young Spen- nontieteitä ja musiikkia. Samanaikaisesti yksityisten asu- cer yhdessä Mabel Harmerin kanssa, Brigham Young at musten kanssa kukin siirtolaisryhmä pystytti yhteistoi- Home, 1940, s. 147.) min julkisen rakennuksen, jota käytettiin kirkkona, kouluna ja paikkana, jossa tanssittiin ja esitettiin näytel- HÄNEN HUUMORIAAN JA RAKKAUTTAAN miä. Ensimmäinen pioneeriryhmä aloitti koulun van- ARVOSTETTIIN hassa sotilasteltassa lokakuussa 1847. Vaikka nämä rajaseudun asukkaat joutuivat ponnistelemaan ensim- Presidentti Brigham Youngin seuraajat pitivät mäisten asumustensa pystyttämiseksi Suolajärven laak- hänestä hänen huumorintajunsa vuoksi, sillä se osoitti, soon, tätä koulua pidettiin päivittäin. Jo kahden vuo- ettei hän ottanut itseään liian vakavasti. Kun hänen poi- den kuluttua kuvernööri Young allekirjoitti Deseretin kansa saatiin kiinni siitä, että he lahjoittivat joitakin valtion ensimmäisen lainsäädäntäkokouksen käsittelyn näyttämövarusteita (luvatta) erään ystävänsä kirjoitta- läpäisseen lain yliopiston perustamisesta. Se on myö- maan näytelmään, presidentti Young sanoi teatterinjoh- hemmin tunnettu nimellä Utahin yliopisto. tajalle: ”Näillä pojilla on näytelmä. He sanovat, että sen nimi on ’Kalliovuorten ryöstäjät’. En tiedä paljonkaan vuorista, mutta vanhan latoni he kyllä tyhjensivät. Varaa heille esityspäivä teatterista.” (Lainattuna julkaisussa Brigham Young at Home, s. 160.) Pyhät kunnioittivat häntä erityisesti sen rakkauden tähden, joka ilmeni hänen huolenpidossaan heitä jokaista kohtaan aivan hänen johtamiskautensa alusta asti. Tasan- goilla hän oli Hickory Grove -nimisessä pysähdyspaikassa ulkona sateessa koko päi- vän järjestämässä vankkureita, pystyttämässä telt- toja, pilkkomassa puita ja huolehtien kaikin tavoin ihmisten hyvinvoinnista. Käytetty Utahin osavaltion historiallisen seuran luvalla Sisäkuva Suolajärven teatterista noin vuodelta 1900 Myöhemmin Utahissa hän halusi välttämättä mennä Jo vuonna 1850 perustettiin Suolajärven musiikki- ottamaan vastaan jokaista ja draamayhdistys, joka piti ensimmäiset esityksensä vankkurikaravaania ja temppeliaukion katoksessa. Myöhemmin, vuonna 1852, käsikärrykomppaniaa, rakennettiin Social Hall seuratoimintaa varten. Se oli eikä hän lähtenyt niiden ensimmäisiä teattereita Missourijoen länsipuolella. luota ennen kuin jokai- Kymmenen vuotta myöhemmin Suolajärven teatteri sella sielulla oli maja- korvasi Social Hallin.” (Hunter, Brigham Young, the

paikka ja työ senhetkiseksi Charles R. Savage Valokuva Colonizer, s. 359–360.) turvakseen. Brigham Young noin vuonna 1876 Yksi Brigham Youn- Presidentti Brigham Young johti kirkkoa 33 vuo- gin tyttäristä kirjoitti: ”Isä den ajan. Hän tiesi, että työ on Jumalasta ja mikä on tajusi, että tämän kansan, sen kohtalo. Hän toi kirkon länteen ja auttoi perusta- joka ei päässyt juuri lain- maan pohjan, jolta Jumalan valtakunta voi jatkaa etene- kaan yhteyteen ulkopuo- mistään ja täyttää maailman. lisen maailman kanssa, täytyi järjestää itse keinot kulttuurin tarjoamaan mielenylennykseen ja ajanvietteeseen. Hänestä on varmaankin tuntunut, että tuo vaivalloinen työ oli täysin oikeutettua,

sillä vuosia sen jälkeen Charles R. Savage Valokuva kun [Suolajärven] teatteri Brigham Young 1. kesäkuuta 1871

38 Luku 3 John Taylor KIRKON KOLMAS PRESIDENTTI John W. Clawsonin maalaus John W.

39 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA JOHN TAYLORIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 1. marraskuuta 1808 Milnthorpessa Westmorelandissa Englannissa James ja Agnes Taylorin perheeseen. 23 Hän muutti Torontoon Kanadaan (1832). 24 Hän solmi avioliiton Leonora Cannonin kanssa (28. tammikuuta 1833). 27 Parley P. Pratt kastoi hänet kirkkoon (9. toukokuuta 1836); myöhemmin hänet kutsuttiin johtamaan kirkkoa Kanadan itäosiin (1836). 30 Brigham Young ja Heber C. Kimball asettivat hänet apostoliksi (19. joulukuuta 1838). 31–32 Hän palveli ensimmäisen kerran lähetystyössä Brittein saarilla (joulukuusta 1839 huhtikuuhun 1841). 33–37 Hän oli sanomalehtien Times and Seasons ja Nauvoo Neighbor toimittaja (helmikuusta 1842 kevääseen 1846). 35 Hän haavoittui väkijoukon hyökkäyksessä Carthagen vankilaan (27. kesäkuuta 1844). 37–38 Hän palveli toisen kerran lähetystyössä Isossa-Britanniassa (1846–1847). 40–43 Hän palveli lähetystyössä Ranskassa ja Saksassa (lokakuusta 1849 elokuuhun 1852). 42–43 Hän kirjoitti kirjan The Government of God [Jumalan hallinto] (1851–1852). 46–48 Hän julkaisi sanomalehteä The Mormon New York Cityssä (helmikuusta 1855 syyskuuhun 1857). 49–68 Hän palveli Utahin territorion lainsäändäntäelimen jäsenenä (1857–1876). 63 Kaksinnaimisen kieltävä Morrillin laki hyväksyttiin, ja se rajoitti kirkon omistusoikeutta (3. kesäkuuta 1862). 68 Hän johti kirkkoa kahdentoista koorumin presidenttinä Brigham Youngin kuoltua (29. elokuuta 1877). 71 Hänestä tuli kirkon presidentti (10. lokakuuta 1880); Kallisarvoinen helmi hyväksyttiin pyhäksi kirjoitukseksi (10. lokakuuta 1880). 73 Hän julkaisi kirjan An Examination into and an Elucidation of the Great Principle of the Mediation and Atonement of Our Lord and Savior Jesus Christ [Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen välitystyön ja sovituksen suurenmoista periaatetta valaiseva tutkimus] (1822); Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Edmundsin lain, joka julisti pluraaliavioliitot laittomiksi (16. helmikuuta 1882). 75 Hän vihki Loganin temppelin (17. toukokuuta 1884). 76 Hän piti viimeisen saarnansa julkisuudessa; sitten hän vetäytyi piilopaikkaan pluraaliavioliittoon kohdistuneiden vainojen vuoksi (1. helmikuuta 1885). 78 Edmunds-Tuckerin laki, joka peruutti kirkon oikeudellisen aseman, hyväksyttiin (17. helmikuuta 1887); hän kuoli Kaysvillessä Utahissa (25. heinäkuuta 1887).

40 John Taylor Luku 3

HÄNEN NUORUUSVUOTENSA OSOITTIVAT HÄNEN OLEVAN LUONTEELTAAN HYVIN USKONNOLLINEN John Taylorin perhe muutti usein hänen ollessaan lapsi. Neljätoistavuotiaana hän oli tynnyrintekijän oppipoikana. Sitten hän lähti kotoa opettelemaan puusorvin käyttöä. Hän harjoitti puusorvarin ammattia viidentoista ikäisestä kahdenkymmenen ikäiseksi, ja hänestä tuli hyvin taitava. Nuoruusvuosinaan Taylorien talo Milnthorpessa Westmorelandissa Englannissa John Taylor liittyi metodis- John Taylor oli ensimmäinen ja ainoa kirkon pre- tikirkkoon ja teki innok- sidenteistä, joka ei ole syntynyt Yhdysvalloissa. Hän kaasti työtä saadakseen syntyi Milnthorpessa Westmorelandissa Englannissa ystävänsä rukoilemaan ja vuonna 1808 James ja Agnes Taylorin perheeseen; osallistumaan muuhun hänen äitinsä tyttönimi oli myös Taylor. Johnin lap- uskonnolliseen toimin- suudenperheessä oli kymmenen lasta; hänellä oli seit- taan. Hänen palavuutensa semän veljeä ja kaksi sisarta. Kolme hänen veljistään ja luontainen ilmaisuky- kuoli aivan pienenä, ja hänen vanhin veljensä kuoli kynsä tekivät sellaisen 22-vuotiaana. Vaikka Taylorit eivät olleet varakkaita, vaikutuksen kirkon perhe oli kiinteä ja uskonnollinen ja lapsille opetettiin johtajiin, että hänet

Frederick H. Piercyn maalaus Frederick nimitettiin maallikkosaar- ahkeran työn arvo. John teki töitä perheen maatilalla, Nuori John Taylor ja myöhemmin hänestä tuli taitava puusorvari. naajaksi 17-vuotiaana. John Taylorin vanhemmat olivat Englannin kirkon Ollessaan menossa erääseen tilaisuuteen hän sai erittäin jäseniä, mutta vaikka hänet kastettiin lapsena, hän ei voimakkaan vaikutelman. Hän kääntyi toverinsa puoleen juurikaan välittänyt vanhempiensa uskonkäsityksistä. ja sanoi: ”Minulla on mielessäni voimakas tunne, että Nuorena hän sai johdatusta unien ja näkyjen kautta. minun on lähdettävä Amerikkaan saarnaamaan evankeliu- ”’Usein yksin ollessani’, hän kirjoitti, ’ja joskus mia!” (Lainattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 28.) seurassakin kuulin suloista, vaimeaa, soinnukasta John Taylorin vanhemmat muuttivat Kanadan musiikkia, ikään kuin sitä olisivat soittaneet enkelit tai Torontoon vuonna 1830. Vuonna 1832 Johnille avautui yliluonnolliset olennot.’ Pikkupoikana hän näki näyssä mahdollisuus muuttaa heidän luokseen. Kun laiva oli taivaan enkelin pitävän pasuunaa suullaan ja soittavan vielä Englannin kanaalissa, se joutui myrskyyn, joka oli sanoman kansakunnille. Tämän näyn merkitystä hän niin ankara, että useat sen lähistöllä olleet laivat haaksi- ei ymmärtänyt ennen kuin myöhemmin elämässään.” rikkoutuivat. Päällystö ja miehistö odotti heidänkin lai- (B. H. Roberts, The Life of John Taylor, 1963, s. 27–28.) vansa uppoavan minä hetkenä tahansa, mutta John pysyi rauhallisena. ”Hengen ääni sanoi hänelle edelleen: ’Sinun pitää yhä mennä Amerikkaan saarnaamaan evankeliumia.’ ’Niin luottavainen olin kohtaloni suhteen’, hän sanoo, ’että menin keskiyöllä kannelle ja keskellä luonnonvoi- mien raivoa tunsin olevani yhtä tyyni kuin istuessani olohuoneessa kotona. Uskoin, että minun piti päästä Amerikkaan tekemään työtäni.’” (Lainattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 29.)

PYHIEN KIRJOITUSTEN TUTKIMINEN AUTTOI HÄNTÄ LÖYTÄMÄÄN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON JA VAIMONSA John Taylor asettui Kanadaan lähelle vanhem- Valokuva James R. Mossin luvalla Valokuva piaan ja harjoitti siellä ammattiaan. Hän liittyi paikalli- Beethamin koulu. John Tayorin perhe muutti Westmorelandin Haleen, kun hän oli 9- tai 10-vuotias, ja hän kävi tätä koulua, joka oli noin puolentoista kilomet- seen metodistikirkkoon ja toimi pian opettajana ja rin päässä pohjoiseen hänen kodistaan. matkasaarnaajana. Tuossa työssä hän tapasi Leonora

41 Kirkon presidentit

Cannonin. Leonora, joka oli 12 vuotta vanhempi kuin luokseni. Otin hänet kui- John, torjui hänen ensimmäisen kosintansa, mutta tenkin kohteliaasti vas- myöhemmin nähtyään unen hän vakuuttui siitä, että taan, koska se kuului hänen pitäisi olla Johnin vaimo. asiaan. Sanoin hänelle John Taylor ja muu- kuitenkin selvästi, mitä tama hänen läheinen ajattelin ja että emme ystävänsä havaitsivat kaivanneet etsiskelys- pian, että heidän uskon- sämme taruja, vaan pyy- tonsa poikkesi merkittä- sin häntä perustamaan västi Uuden testamentin sanansa Raamattuun. kirkosta ja Jeesuksen Puhuimme kolme tuntia Kristuksen opetuksista. tai enemmän, ja hän Tästä kokemuksesta puhui minulle niin tar- hän sanoi myöhemmin: koin Raamatun mukaan ”Koska emme silloin tun- Parley P. Pratt kuin halusin ja todisti teneet tätä kirkkoa [Myö- kaikki sanansa sen avulla. Jälkeenpäin kirjoitin muis- hempien Aikojen Pyhien Leonora Cannon Taylor (1796–1868), tiin kahdeksan hänen pitämäänsä saarnaa voidakseni Jeesuksen Kristuksen John Taylorin vaimo verrata niitä Jumalan sanaan. En löytänyt mitään risti- Kirkko], kokoonnuimme joukolla yhteen tutkimaan riitaista. Sitten tutkin Mormonin kirjaa ja sitä koskevia Raamattua ja huomasimme, että Jeesus ja apostolit profetioita, jotka myös pitivät paikkansa. Sitten luin opettivat eräitä oppeja, joita eivät opettaneet metodis- kirjan ’Oppi ja liitot’ enkä löytänyt sieltä mitään Raa- tit, baptistit, presbyteerit, episkopaalit eikä mikään matun vastaista. Hän kutsui meitä tekemään paran- muukaan uskonlahko, ja päättelimme, että jos Raa- nuksen ja ottamaan kasteen syntien anteeksisaami- mattu oli tosi, nykyisen kristikunnan opit eivät sitä seksi, jotta saisimme Pyhän Hengen. Mutta mikä se olleet, ja jos nykyisen kristikunnan opit olivat tosia, on? me kysyimme. Sama, hän vastasi, joka oli aposto- Raamattu oli väärässä. Tutkimisemme oli puoluee- lien päivänä, eikä mitään muuta. Joukko muita ja tonta, ja me etsimme totuutta laajalti. Tutkimme jokai- minut kastettiin [9. toukokuuta 1836].” (”Three sen uskonnollisen periaatteen, joka tuli tietoomme, ja Nights’ Public Discussion …” julkaisussa A Series of otimme selkoa uskonlahkojen opettamista erilaisista Pamphlets, by Orson Pratt..., 1851, s. 17–18.) järjestelmistä varmistaaksemme, oliko niistä mikään sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, mutta emme onnistuneet löytämään yhtäkään. Tutkimisemme ja selvitystemme lisäksi rukoilimme ja paastosimme Jumalan edessä, ja rukoustemme ydin oli, että jos Hänellä oli jossakin maan päällä kansa ja palvelijoita, joilla oli valtuus saarnata evankeliumia, Hän lähettäisi yhden luoksemme. Sellainen oli tilanteemme.” (Julkai- sussa Journal of Discourses, osa 23, s. 30.)

PARLEY P. P RATT TOI VASTAUKSET HÄNEN RUKOUKSISSA ESITTÄMIINSÄ KYSYMYKSIIN Paul Mannin maalaus Paul Vanhin Parley P. Pratt, kahdentoista apostolin koo- Pian kasteensa jälkeen John Taylor kutsuttiin kirkon rumin jäsen, lähti Kanadaan saarnaamaan Kristuksen johtavaksi vanhimmaksi Kanadassa. Vanhin Prattin innoi- muinaisen kirkon palautusta. Hän löysi John Taylorin, tettu kutsu saarnata evankeliumia Toronton asukkaille joka tutki, vertaili, pohdiskeli, kyseenalaisti ja etsi sitten Kanadassa toi kirkkoon paitsi miehen, josta tulisi kirkon taivaan innoitusta. John oli löytänyt Kristuksen kirkon. kolmas presidentti, myös Mary Fieldingin, joka meni nai- John Taylor sanoi: ”Suunnilleen noihin aikoihin misiin Hyrum Smithin kanssa ja oli presidentti Joseph F. [toukokuussa 1836] Parley P. Pratt tuli luokseni muka- Smithin äiti ja presidentti Joseph Fielding Smithin isoäiti. naan esittelykirje eräältä tuntemaltani kauppiaalta. Tunteeni olivat erikoislaatuiset katsellessani häntä. HÄN OLI PROFEETTA JOSEPH SMITHIN Olin kuullut koko joukon samanlaisia kertomuksia kuin tekin, ja minun on sanottava, että ajattelin ystä- PUOLUSTAJA väni toimineen hieman tungettelevasti minua kohtaan John Taylorin kääntymisestä kului lähes vuosi lähettäessään tätä uskonsuuntaa edustavan miehen ennen kuin hänellä oli tilaisuus tavata Joseph Smith 42 John Taylor Luku 3

Ohion Kirtlandissa. Kun he olivat kätelleet ja viettäneet Moosesta vastaan. Sitten hän pyysi kuulijoita mietti- jonkin aikaa yhdessä, profeetasta säteilevä henki yhdessä mään, mistä lähteestä heidän nykyiset tietonsa Jumalan hänen opetustensa ja evankeliumia koskevien selitys- valtakunnasta ja hengellisistä asioista olivat peräisin. tensä kanssa vahvistivat suuresti Johnin todistusta palau- Hän vastasi omaan kysymykseensä: ”Juuri Joseph otti tetusta kirkosta. Kaikkivaltiaan tahdosta käyttöön ensimmäiset periaatteet, ja häneltä meidän on odotettava lisää opetuksia. Ellei hänen osoittamansa henki tuo siunauksia, pelkään kovasti, ettei täällä puhuneidenkaan osoittama henki ole omiaan niitä takaamaan. Muinaiset Israelin lapset lankesivat kapinointiin ja epäjumalanpalvelukseen, vaikka olivat nähneet Jumalan voiman ilmenevän keskuudessaan, ja totisesti meillä on hyvin suuri vaara tehdä samoin.” (Lainattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 41.) Nämä tapahtumat Kirtlandissa vakiinnuttivat John Taylorin maineen rohkeana ja kaunopuheisena evankeliumin puolustajana. Mutta nimityksen ”vapauden esi- Kirtlandin temppeli taistelija” hän ansaitsi toisenlaisissa olosuhteissa. Ryh- Hän kävi Kirtlandissa luopumuksen synkkinä päi- tyessään puolustamaan kirkon ja sen jäsenten oikeuksia vinä ja puolusti profeetta Joseph Smithiä todistuksellaan näiden vihollisia vastaan tämä englantilaismies oppi luopioryhmien edessä, jotka uhkasivat ottaa hengiltä pian kunnioittamaan jokaiselle Yhdysvalloissa asuvalle jokaisen, joka puhui profeetan puolesta. Hän tapasi perustuslaissa taattuja vapauksia. myös kirkon jäseniä, joiden usko oli pettämässä ja jotka olivat alkaneet arvostella profeettaa. Heidän joukossaan ÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLIKSI JA oli vanhin Parley P. Pratt, joka ryhtyi esittämään valituk- H siaan ja arvosteluaan. Tälle apostolille ja lähetyssaarnaa- LÄHETYSTYÖHÖN EUROOPPAAN jalle, jonka opetukset ja todistus olivat vain vähän aikai- John Taylor sai semmin tuoneet hänet kirkkoon, John Taylor vastasi: 29-vuotiaana profeetta ”Minua hämmästyttää kuulla sinun puhuvan noin, veli Joseph Smithiltä kutsun Parley. Ennen lähtöäsi Kanadasta todistit voimakkaasti tulla pyhien luo Missou- Joseph Smithistä Jumalan profeettana ja hänen alka- riin. Ne olivat synkkiä mansa työn totuudellisuudesta ja sanoit tietäväsi nämä päiviä. Uskolliset oli kar- asiat ilmoituksen ja Pyhän Hengen lahjan kautta. Varoitit kotettu Ohiosta, ja pian minua ankarasti, että vaikka sinä tai enkeli taivaasta sen jälkeen kun hän saa- julistaisi jotakin muuta, minun ei pitäisi sitä uskoa. pui Missouriin lähes Niinpä, veli Parley, minä en seuraakaan ihmistä vaan 3 200 kilometrin vaival- Herraa. Sinun opettamasi periaatteet johtivat minut loisen matkan tehtyään, Hänen luokseen, ja minulla on nyt sama todistus, josta pyhät karkotettiin myös sinä silloin riemuitsit. Jos työ oli totta kuusi kuukautta Missourista.

sitten, se on totta tänäkin päivänä. Jos Joseph Smith oli Lorus Prattin maalaus Vanhin Taylor kut- silloin profeetta, hän on profeetta nytkin.” (Lainattuna suttiin ja asetettiin apostoliksi 19. joulukuuta 1838, julkaisussa Life of John Taylor, s. 40.) muutama päivä sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 30 Vanhin Pratt ”ei enää pyrkinyt johtamaan vanhin vuotta. Kahdentoista apostolin koorumille oli ilmoituk- Tayloria harhaan eikä juuri väitellytkään enää. ’Monen sessa annettu ohje lähteä Far Westistä Missourista 26. muun tavoin hänkin’, vanhin Taylor sanoo, ’vaelsi syn- huhtikuuta 1839 ja matkustaa Englantiin (ks. OL 118). kän pilven varjossa. Pian hän teki sovinnon profeetta Veljet, jotka lähtivät näille lähetysmatkoille, jättivät Josephin kanssa ja sai takaisin täydet jäsenoikeutensa.’” perheensä köyhyyden ja sairauden puristukseen. Vanhin (Lainattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 40.) Taylor kirjoitti sekavista tunteistaan Englantiin lähtönsä Näinä Kirtlandin synkkinä aikoina luopiot järjesti- hetkellä: ”Ajatus vaikeuksista, joita he olivat juuri kestä- vät kokouksen kantansa esittämiseksi. Kokouksessa neet – – epävarmuus siitä, voivatko he jäädä taloon, jossa puhui mies, joka oli täynnä valheita ja joka halvensi he silloin olivat – joka oli yksi ainoa huone – taudin valta, ilkeästi profeetta Joseph Smithin luonnetta, kun tämä ei veljien köyhyys, heidän epävarmuutensa roskajoukkojen ollut läsnä. John Taylor sieti sitä niin kauan kuin pystyi toimista ja epävarmuus siitä, mitä voisi tapahtua minun ja pyysi sitten puheenvuoroa ja sai luvan puhua ryh- poissa ollessani, aiheuttivat tunteita, jotka eivät suinkaan mälle. Hän aloitti muistuttamalla mieliin muinaisen olleet tavanomaisia. – – Mutta ajatus lähtemisestä Israelin Israelin kapinan Herraa ja Hänen profeettaansa Jumalan käskystä käymään synnyinmaassani, kertomaan 43 Kirkon presidentit

iankaikkisen totuuden periaatteista ja tekemään tiettä- jotta voitte riemuita kanssamme niistä ihmeellisistä väksi asioita, jotka Jumala on ilmoittanut maailman pelas- asioista, jotka Jumala on ilmoittanut maailman pelastukseksi, voitti kaikki muut tunteet.” (Lainattu julkaisussa tukseksi viimeisinä aikoina.” (Lainattu julkaisussa Life Life of John Taylor, s. 67–68.) of John Taylor, s. 77–78.) Vanhin Taylor itse oli pennitön ja terveydeltään hyvin heikko. Mutta tovereidensa tavoin hän uskoi, että heidän koettelemuksensa olivat vain lyhytaikaisia, ja hän tiesi, että Herra pitäisi huolen heidän tarpeistaan. Brigham Youngin ja muiden kanssa hän matkusti takaisin Missouriin, jotta he voisivat lähteä lähetysmatkal- leen Englantiin sinä päivänä ja siitä paikasta, josta Herra oli käskenyt (ks. OL 118:4–5).

HÄN TODISTI LIVERPOOLISSA ENGLANNISSA

Uuvuttavan matkan James R. Mossin luvalla Valokuva jälkeen vanhin John Ollessaan Brittein saarilla vanhin Taylor kävi pikaisesti Irlannissa. Siellä hän tapasi Thomas Taitin. Heidän kävellessään lähellä Loch Bricklandia herra Tait Taylor saapui lähetystyö- pyysi saada kasteen ja oli ensimmäinen henkilö, jonka lähetyssaarnaajat kas- tovereineen Englantiin, toivat Irlannissa. ja hänen työsarakseen Oli sopivaa, että vanhin John Taylor todisti yhdessä annettiin Liverpoolin ensimmäisistä Englannissa pitämistään puheista näystä, satamakaupunki. Siellä jonka hän oli nähnyt monta vuotta ennen kirkkoon liitty- he joutuivat kosketuksiin mistään ja jossa hän oli nähnyt pasuunaan puhaltavan protestanttisen seurakun- enkelin. Tuo näky oli toteutunut. Enkeli oli tullut, ja nan kanssa, joka halasi evankeliumi oli palautettu. Vanhin Taylorin jatkuvien Pyhän Hengen palautusta ponnistusten ansiosta kymmenen paikalla olleista otti ja Kristuksen valtakun- pian kasteen. Tästä alusta lähtien työ edistyi nopeasti, Frederick Piercyn kaivertama muoto- nan tulemista. Puhues- ja perustettiin suuri kirkon seurakunta. kuva John Taylorista saan joillekuille ryhmän johtajille vanhin Taylor todisti voimallisesti heidän tavoittelemiensa lahjojen ja siunausten palauttamisesta: HÄN KOHTASI VASTUSTUSTA ”Veljet ja ystävät, olemme Jeesuksen Kristuksen MANSAARELLA nöyriä palvelijoita ja tulemme Amerikasta. Saavuin hiljat- Palvellessaan lähetys- tain tänne, ja olen kulkenut 5 000 mailia [8 000 km] työssä Brittein saarilla van- ilman laukkua ja kukkaroa, ja todistan teille, veljeni, että hin John Taylor työsken- Herra on ilmoittanut itsensä taivaasta ja antanut meidän teli jonkin aikaa kauniilla haltuumme nämä asiat, joita te niin kaivaten odotatte ja Mansaarella, joka sijaitsee rukoilette saavanne. (Monet läsnä olleet huudahtivat: Irlanninmeressä ja jossa ’Kunnia Jumalalle’ ja olivat hyvin liikuttuneita.) hänen vaimonsa Leonora On tapahtunut se, mistä Johannes puhuu Ilmestys- oli syntynyt ja viettänyt kirjassa sanoessaan: ’Minä näin taas uuden enkelin, joka nuoruusvuotensa. Miltei lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julis- kaikkialla, missä hän teki taa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kan- lähetystyötä, paikalliset soille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla papit haastoivat hänet äänellä: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – puolustamaan palautettua hänen tuomionsa aika on tullut!”’ Veljet, me Jumalan evankeliumia. Mansaarella palvelijat olemme tulleet tähän paikkaan varoittamaan häntä vastustamaan asettui neljä pappia. Pastori Robert sen asukkaita lähestyvästä vaarasta ja kutsumaan heitä Heys vastusti voimakkaasti kirkon väitettä, että se perus- parannukseen ja ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen tui uuteen ilmoitukseen. Pastori Heys perusti väitteensä nimessä, jotta he saisivat Pyhän Hengen lahjan. kolmeen raamatunkohtaan, jotka tuntuivat kieltävän Tunnen suurta halua todistaa tästä. Tunnen Her- uuden ilmoituksen lisäämisen Raamattuun. ran sanan kuin tulena luissani, ja haluaisin käyttää tilai- Vanhin Taylor vastasi seuraavasti: ”Tämän [pastori suutta puhua teille niistä siunauksista, joita odotatte, Heysin väitteen, että ’Jumala on käskenyt ja julistanut,

44 John Taylor Luku 3

että mitään ei saa lisätä [Raamattuun] – – tai ottaa pois’ siitä] täytyy varmaankin olla uutta ilmoitusta, sillä sellaista käskyä tai julistusta ei löydy koko Raa- matusta! On totta, että hän käyttää kolmea raamatun- kohtaa – ensimmäistä 5. Mooseksen kirjasta [ks. 5. Moos. 4:2], toista Sananlaskuista [ks. Sananl. 30:5–6] ja kolmatta Ilmestyskirjasta [ks. Ilm. 22:18–19], mutta missään niistä ei ole sellaista käskyä! Viidennen Moo- seksen kirjan kohta tarkoittaa pelkästään Lainkirjaa. Jos siinä väitetään, että Jumalan ilmoitus on lakannut, niin muita pyhiä kirjoituksia ei olisi voitu kirjoittaa. Sananlaskujen kohta tarkoittaa silloin olemassa olleita pyhiä kirjoituksia. Jos siinä väitettäisiin, että pyhät kirjoitukset ovat täydelliset, sen jälkeen ei olisi voinut Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva syntyä enää kirjoitettuja ilmoituksia. Ilmestyskirjan John Taylor oli lähtenyt Englannista vuosia aikai- kohta tarkoittaa yksistään Ilmestyskirjaa, sillä se oli semmin sanoen, että hänellä oli voimakas tunne, syntyessään erillinen kirja eikä osa Uutta testamenttia, että hänen oli lähdettävä Amerikkaan saarnaamaan jota ei silloin ollut vielä koottu. Siksi se ei voinut tar- evankeliumia. Niin odottamatonta kuin se onkin, koittaa mitään muuta kirjaa tai muita kirjoja Raama- hän lähti Amerikkaan, löysi evankeliumin, ja sitten tussa. Oman mainittujen kohtien tulkintansa mukaan hänet kutsuttiin takaisin Englantiin saarnaamaan hän lainatessaan Sananlaskujen kohtaa hylkäisi Uuden evankeliumia. testamentin ja kaikki profeetat, jotka ovat profetoineet Salomon jälkeen, ja 5. Mooseksen kirjan kohdalla hän hylkäisi koko muun Raamatun paitsi viisi Mooseksen KOKOAMISEN HENKI VAIKUTTI PYHIIN kirjaa. Mutta herra [Heysin] on syytä varoa, ettei hän ”Kun apostolit aloit- itse vedä päällensä kirousta muuttamalla juuri niiden tivat lähetystyönsä, pro- kirjojen sanojen merkitystä, joita kielto nimenomai- feetta Joseph oli kieltä- sesti ja ehdottomasti koskee!” (Lainattuna julkaisussa nyt heitä sanomasta tois- Life of John Taylor, s. 94–95.) taiseksi mitään kansan kokoamisesta. Epäile- mättä kirkon epävakaa tila tuohon aikaan sai hänet antamaan sellaisen neuvon. Apostolit noudattivat tietenkin saamiaan ohjeita, mutta heti kun ihmiset oli kas- John Taylorin koti Nauvoossa tettu, heidät valtasi halu päästä yhteen kirkon pääjoukon kanssa. ’Minusta on vaikeaa salata mitään pyhiltä’, vanhin Taylor kirjoittaa, ’sillä Jumalan Henki ilmoittaa sen heille. – – Jokin aika sitten sisar Mitchel näki unen, että hän, hänen miehensä ja joukko muita olivat laivan kannella ja että siellä oli muitakin laivoja täynnä pyhiä menossa Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Nauvoo, Illinois, Yhdysvallat jonnekin. Hän tunsi itsensä hyvin onnelliseksi ja riemuitsi Herrassa.’” (Lainattuna julkaisussa Life of John Vastoinkäymiset ja vastustus voivat olla hyödyksi Taylor, s. 96.) Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Vastustus, jota van- Kun Missourin vaikeudet olivat päättyneet kirkon hin Taylor kohtasi Mansaarella, toi monet ihmiset kuun- siirtymiseen Illinoisiin ja kun profeetta ilmoitti apos- telemaan väittelyjä, ja he huomasivat, että hänen sano- toleille Englantiin, että muutto voi alkaa, John Taylor mansa sisälsi vastauksia heidän kysymyksiinsä. Vanhin auttoi pysyvän siirtolaistoimiston perustamisessa Taylor ja hänen lähetystyötoverinsa perustivat saarelle Liverpooliin ja yli 800 käännynnäisen muutossa kukoistavan seurakunnan ennen paluutaan Englantiin. Amerikkaan.

45 Kirkon presidentit

toiseen, ja sitten syksyyn 1838 mennessä heidät karkotettiin Missourin osavaltiosta Illinoisiin. Vuonna 1839 kirkon jäsenet alkoivat kirjoittaa valaehtoisia todistuksia tallentaen lain mukaan pätevällä tavalla tietoja vääryyk- sistä pyrkiessään saamaan korvauksia kärsimyksistään. Kun kirkon jäsenet oli karkotettu Missourissa sijaitsevista siirtokunnistaan, he yrittivät ainakin kolme kertaa saada hyvitystä Yhdysvaltain kongressilta. Vanhin John Taylor oli yksi niistä johtajista, jotka oli nimitetty vaatimaan kongressilta hyvitystä lukuisista vääryyksistä, joita myöhempien aikojen pyhät olivat kokeneet Ameri- kassa. Liittovaltio torjui kaikki yritykset saada hyvitystä tai jätti ne kokonaan käsittelemättä.

Sisäkuva John Taylorin kodista HÄN PALVELI MONISSA TEHTÄVISSÄ HÄN ANTOI SELONTEON LÄHETYSTYÖSTÄ NAUVOOSSA ENGLANNIN PYHILLE John Taylor toimi oikeusupseerina ja everstinä Nauvoon legioonassa, Nauvoon kaupunginvaltuuston Ennen lähtöään Nauvooseen muiden apostolien jäsenenä sekä Nauvoon yliopiston johtokunnan jäse- kanssa vuoden 1841 alkupuolella vanhin John Taylor nenä. Hän toimitti Times and Seasons -lehteä, joka oli kirjoitti englantilaisille pyhille selonteon työstään. Hän kirkon virallinen sanomalehti, sekä Nauvoo Neighbor sanoi siinä: ”Tunnen riemua Jumalan edessä siitä, että -lehteä. Nauvoo Neighbor -lehteä julkaistiin toukokuusta Hän on siunannut vaatimattomat yritykseni edistää 1843 lokakuuhun 1845. Siinä kerrottiin Nauvoon kau- Hänen asiaansa ja valtakuntaansa, ja haluan kiittää kai- punginvaltuuston, paikallisten tuomioistuinten ja osaval- kista niistä siunauksista, joita olen saanut tällä saarella, tion lainsäädäntäelimen toimista sekä kansallisista ja kan- sillä vaikka olen matkannut 5 000 mailia [8 000 km] sainvälisistä uutisista. Lehdessä oli säännöllisesti artikke- ilman laukkua ja kukkaroa ja sen lisäksi vielä paljon leita, jotka käsittelivät paikallisia aiheita kuten maanvilje- tässä maassa rautateillä, postivaunuissa, höyrylaivoilla, lystä, kirjallisuutta, luonnontieteitä ja uskontoa. Kaikissa vankkureilla, ratsain ja miltei kaikin tavoin ja ollut vie- kirjoituksissaan John Taylor oli peloton pyrkimyksissään raiden ihmisten joukossa vierailla seuduilla, minulta ei puolustaa kirkkoa ja profeetta Joseph Smithiä. ole kertaakaan puuttunut rahaa, vaatteita, ystäviä eikä kotia siitä päivästä tähän saakka, enkä ole liioin milloinkaan pyytänyt keneltäkään penniäkään. Olen koetellut UUSI AVIOLIITON JÄRJESTYS siten Herraa, ja tiedän, että Hän pitää sanansa. Ja nyt ILMOITETTIIN kun olen lähdössä pois, todistan, että tämä työ on Jumalasta, että Hän on puhunut taivaista, että Joseph Smith on Herran profeetta, että Mormonin kirja on tosi, ja minä tiedän, että tämä työ on vierivä eteenpäin, kunnes ’koko maailman kuninkuus on – – tullut mei- dän Herrallemme ja hänen Voidellulleen’.” (”Communi- cations”, Millennial Star, toukokuu 1841, s. 15–16.) Kaikkialla hänelle määrätyllä lähetystyöalueella Englannissa vanhin Taylor korotti varoittavan äänen. Tuhannet virtasivat totuuden viirin luo, jota hän omalta osaltaan piti korkealla. Hän julkaisi kirjoituk- siaan ja vahvisti uskoa Englannissa ja palasi sitten Nauvooseen. John Taylorin pojat HÄN VETOSI KONGRESSIIN Palattuaan Nauvooseen kaksitoista apostolia kohtasivat haasteen, jonka vertaista heillä ei ollut ollut edes Jo vuonna 1831 kirkon jäseniä oli alkanut asettua lähetystyössä ollessaan. Profeetta Joseph Smith opetti läntiseen Missouriin. Huhtikuusta 1832 lähtien jäsenillä heille selestisen avioliiton palauttamisen tarpeen, ja sii- oli suuria vaikeuksia naapureidensa kanssa. Myöhem- hen kuului oppi monivaimoisuudesta. Heidän oli vai- pien aikojen pyhät karkotettiin ensin piirikunnasta kea hyväksyä sitä.

46 John Taylor Luku 3

Vanhin Taylor kirjoitti tuntemuksistaan: ”Olin aina Illinoisissa pyhät muodostivat huomattavan äänestä- vaalinut ehdottomia hyveellisyyden periaatteita, ja naimi- järyhmän. Nauvoo Neighborin pääkirjoituksessa vanhin sissa olevana miehenä minusta tuntui, että tämän peri- Taylor nimesi profeetta Joseph Smithin Yhdysvaltain pre- aatteen ulkopuolella se oli minulle kauhistuttavaa, aja- sidenttiehdokkaaksi. Hän selitti syitä nimitykseen seuraa- tus, että pyytäisin nuorta naista naimisiin kanssani, kun vasti: ”Vallitsevien olosuhteiden vuoksi meillä ei ole minulla jo oli vaimo! Se oli asia, joka kuohuttaisi tunteita muuta mahdollisuutta, ja jos voimme saavuttaa tavoit- ihmissielun sopukoita myöten. Olin aina suhtautunut teemme, hyvä niin, ja ellemme saavuta, olemme tyytyväi- siveyteen mitä kunnioittavimmin. – – Koska siis olin vaa- siä siihen, että tiedämme toimineemme omantuntomme linut sellaisia tunteita, niin mikään muu kuin Jumalan mukaan ja käyttäneemme parasta arviointikykyämme. tuntemus ja Jumalan ilmoitukset ja niiden totuus ei olisi Ja jos äänemme menevät hukkaan, on parempi, että saanut minua hyväksymään tällaista periaatetta.” (Lainat- ne menevät kelvollisen eikä kelvottoman ehdokkaan tuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 100.) mukana, joka voisi käyttää hänen käteensä antamaamme Profeetan neuvolle kuuliaisena ja Leonoran suos- asetta meidän turmioksemme.” (”Who Shall Be Our Next tumuksella vanhin Taylor solmi pluraaliavioliiton, ja President!”, Nauvoo Neighbor, 14. helmikuuta 1844.) hänestä tuli sen merkittävimpiä puolustajia kirkossa koko loppuelämänsä ajaksi. HÄN KUNNIOITTI MAAN LAKEJA Pluraaliavioliitto oli luultavasti kaikkein vaikein Nykyään kirkko pyrkii pysymään poliittisesti puo- Jumalan laki, jonka mukaan eräitä varhaisia pyhiä kut- lueettomana, mutta pyhiä kehotetaan osallistumaan suttiin elämään. Mutta se palveli Herran tarkoituksia aktiivisesti niiden valitsemiseen, jotka tulevat hallitse- ja oli sopiva koetus heidän uskolleen Herraan ja hei- maan heitä. Jäseniä neuvotaan valitsemaan vastuuntun- dän kuuliaisuudelleen Hänen profeettaansa kohtaan toisia, moraaliltaan kelvollisia ehdokkaita, jotka pyrki- maan päällä. vät ylläpitämään ihmiskunnan luonnollisia oikeuksia ja vapauksia, ja sellaisia, jotka noudattavat kansan van- JOSEPH SMITHISTÄ TULI YHDYSVALTAIN hurskasta tahtoa. Myöhempien aikojen pyhiä kehote- PRESIDENTTIEHDOKAS taan katsomaan esimerkkiä vanhin John Taylorista, joka puhui rohkeasti kysymyksistä, joilla on suuri merkitys maan ja sen kansalaisten hyvinvointiin. Eräässä toisessa pääkirjoituksessa vanhin Taylor selitti, miksi on välttä- mätöntä, että annamme äänemme kuulua: ”Jos jonkun pitäisi puuttua poliittisiin asioihin, niin varmasti niiden, joiden ajatuksiin ja arviointeihin vaikuttavat oikeat periaatteet – uskonnolliset tai poliittiset. Muutoin uskoa tunnustavat joutuisivat uskoa tun- nustamattomien hallittaviksi, heidän valtansa alaisuuteen. He polkisivat maahan Jumalan lain ja sanan ja heistä tulisi yhtä jumalattomia kuin Sodoma ja yhtä tur- meltuneita kuin Gomorra, ja he olisivat valmiita lopulli- seen tuhoon. Meille sanotaan: ’Kun jumalattomat hallit-

Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva sevat, kansa huokaa’ [OL 98:9]. Tästä meillä on run- Esimerkkejä John Taylorin julkaisemista sanomalehdistä, kirjoista ja kirjasista saasti todisteita Missourin osavaltiosta, ja kun olemme Helmikuussa 1842 vanhin John Taylorista tuli kir- kerran polttaneet sormemme, pelkäämme tulta. Ihmis- kon Times and Seasons -nimisen lehden toimittaja (ja kunnan asia, oikeudenmukaisuuden asia, vapauden myöhemmin päätoimittaja). Vuotta myöhemmin hän asia, isänmaallisuuden asia ja Jumalan asia edellyttävät, otti vastaan kirkon viikkolehden Nauvoo Neighborin että me käytämme oikeuttamme valita vanhurskaita joh- päätoimittajan tehtävät. Vanhin Taylorin palstat tulivat tajia. Ilmoituksissamme meitä käsketään etsimään uut- pian kuuluisiksi voimakkaasta ja suorapuheisesta kirjoi- terasti hyviä ja viisaita miehiä [ks. OL 98:4–10]. – – tustavastaan. Jokainen sortoa vihaava ja oikeuden asiaa rakas- Vuosi 1844 oli Yhdysvaltain presidentin vaalivuosi. tava äänestäköön siis itse ja käyttäköön vaikutusval- Pyhät suhtautuivat hyvin varauksellisesti kumpaisenkin taansa saadakseen ääniä muilta, jotta me voimme kai- valtapuolueen ehdokkaisiin. Kumpaankin puolueeseen kin luvallisin keinoin tukea sellaista henkilöä, jonka oli otettu yhteyttä, mutta ne eivät luvanneet mitään valinta takaa suurimman mahdollisen määrän hyvää apua pyhien perustuslaillisten oikeuksien suojelemi- koko kansalle.” (”Religion and Politics”, Times and seen. Päinvastoin oli olemassa merkkejä pyhien vainon Seasons, 15. maaliskuuta 1844, s. 471.) lisääntymisestä vaalien jälkeen. 47 Kirkon presidentit

HÄN HAAVOITTUI CARTHAGEN lattialla, jossa heitä oli pidetty vankeina. Pahoin haavoit- VANKILASSA tunut John Taylor makasi oljilla ja vanhan likaisen pat- jan alla viereisessä huoneessa, jonne Willard Richards Kun profeetta Joseph oli kiireesti hänet raahannut piilottaakseen hänet mur- Smith meni Carthagen haajilta. Sama kohtalo olisi voinut koitua hänenkin osak- vankilaan, vanhin John seen, mutta Herra sääti toisin. Edessä oli vielä lähetys- Taylor lähti hänen työtehtäviä ja kutsumuksia. mukaansa. Hän nukkui Neljäkymmentä samassa sellissä, tuki ja vuotta myöhemmin presi- lohdutti, kieltäytyi lähte- dentti Taylor sanoi mart- mästä vankilasta, kun tyyrikuolemiin liittyvästä hänelle tarjottiin vapautta kokemuksestaan: ”Oliko ja tilaisuutta pelastaa hen- siinä kaikessa mitään yllät- kensä. Hän lauloi laulun, tävää? Ei. Jos Jeesus tapet- Carthagen vankila Illinoisin Carthagessa joka kuvasi hänen ja pro- tiin muinoin, eikö sama feetan uhrin korkeimpia periaatteita (”On tielleni mies tunne ja vaikutus saisi murheiden”), iski syrjään pyssyjä sellin oviaukosta ja epä- aikaan samoja tuloksia onnistuttuaan siinä haavoittui itsekin. Pakeneminen oli tänä aikana? Olin laskenut mahdotonta. Häneen osui neljä luotia, ja hän jäi henkiin. hinnan jo matkaan lähties- säni, ja olin valmis maksa- Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva maan sen.” (Julkaisussa John Taylorin kello, joka hänellä oli Journal of Discourses, Carthagen vankilassa. Kellon uskotaan pelastaneen hänen henkensä sen osa 25, s. 92.) pysäyttäessä yhden luodeista.

HÄN NUHTELI NIITÄ, JOTKA USKOIVAT KIRKON HAJOAVAN JOSEPH SMITHIN KUOLTUA Profeetta Josephin ja Hyrum Smithin kuolema sai monet kirkon viholliset – ja jopa jotkut kirkon jäsenet- Carthagen vankilan ylähuone, jossa profeetta Joseph Smith ja hänen veljensä kin – kuvittelemaan, että kirkko hajoaisi. Eräässä Times Hyrum kuolivat marttyyreina ja jossa John Taylor haavoittui. and Seasons -lehden pääkirjoituksessa vanhin John Taylor ilmaisi toisenlaisen käsityksen. Hän sanoi, että kirkko oli Herran, ei ihmisen. ”Ajatus kirkon hajoamisesta profeetan ja patriarkan kuoleman vuoksi on mieletön. Tässä kirkossa on kuolemattomuuden siemenet. Se ei ole syntynyt ihmisestä eikä ihmisen kautta – se on Jumalan lapsi: Se on järjes- tetty taivaallisen mallin mukaan ilmoituksen periaatteiden kautta, taivaiden aukenemisen, enkelten palveluksen ja Jehovan ilmoitusten avulla. Siihen ei vaikuta yhden eikä kahden eikä viidenkymmenen ihmisen kuolema. Siinä on pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, jossa on häviämättömän elämän voima ’vailla päivien alkua ja vuosien loppua’. Se on järjestetty tämän

Gary E. Smithin maalaus sukupolven ja menneiden sukupolvien pelastukseksi. Se Kello oli vähän yli viisi kuumana iltapäivänä 27. on olemassa ajassa ja se on olemassa iankaikkisuudessa. kesäkuuta 1844. Murhamiehet olivat kaikonneet pako- Voisiko tämä kirkko hävitä? Ei! Ajat ja aikakaudet voivat kauhun vallassa toteutettuaan pahat aikeensa. Profeetta muuttua, vallankumous voi seurata toistansa, valtaistui- Joseph Smith, joka oli kutsuttu johtamaan viimeistä ja mia voidaan kukistaa ja valtakunnat voivat hajota, maan- suurinta evankeliumin taloudenhoitokautta, makasi järistykset voivat repiä maan sen keskipisteestä pintaan, kuolleena vankilan ulkopuolella lähellä kaivoa, minne vuoret voivat sinkoutua paikoiltaan ja mahtava valtameri hän oli pudonnut yläkerran ikkunasta. Hänen rakas van- voi siirtyä sijaltaan, mutta keskellä maailmojen yhteen- hempi veljensä Hyrum makasi kuolleena sen huoneen törmäystä, aineen murenemista, totuuden, iankaikkisen

48 John Taylor Luku 3

totuuden, täytyy pysyä muuttumattomana, ja Jumalan HÄN OLI ”VAPAUDEN ESITAISTELIJA” pyhillensä ilmoittamien periaatteiden täytyy pysyä koske- mattomina keskellä sotivia luonnonvoimia ja pysyä yhtä lujana kuin Jehovan valtaistuin.” (”The City of Nauvoo”, Times and Seasons, 15. joulukuuta 1844, s. 744.)

HÄN PUOLUSTI PYHIEN OIKEUKSIA NAUVOOSSA Marttyyrikuoleman jälkeen kirkon viholliset alkoivat levittää kirkosta ja sen jäsenistä vääriä syytöksiä voidakseen karkottaa pyhät Nauvoosta. Yllätyshyökkäyksiä tekevät joukot polttivat koteja, varastivat karjaa, murha- sivat miehiä ja ajoivat naiset ja lapset kodeistaan. George M. Ottingerin maalaus Viranomaiset eivät tarjonneet mitään suojaa, Mormonipataljoona joten osavaltion kansalliskaarti lähetettiin pitämään Kuukausia myöhemmin pyhät olivat leiriytyneet yllä järjestystä, jotta pyhät voivat valmistautua rau- Council Bluffsiin Iowaan, kun heidän luokseen tuli hassa muuttamaan länteen. Tämä kansalliskaarti ei kapteeni Allen, Yhdysvaltain armeijan upseeri. Kapteeni suinkaan puolustanut pyhien oikeuksia vaan istuskeli Allen oli tullut värväämään 500 mormonimiestä Meksi- toimettomana, kun kirkon vihamiehet jatkoivat pyhien kon sotaan. Uskollisuuden ja isänmaallisuuden tunteet ja heidän omaisuutensa loukkaamista. Vanhin John olivat hieman kireitä pioneerien keskuudessa. Taylor vihastui tästä tunteettomasta piittaamattomuu- Puheessaan vanhin John Taylor myönsi tällaiset desta pyhien oikeuksia kohtaan ja meni esittämään kireät tunteet sanoessaan: ”Monet ovat tunteneet jon- vastalauseensa heidän toimettomuudestaan kansallis- kinlaista halua kapinoida Yhdysvaltain liittovaltiota vas- kaartin komentajalle, majuri Warrenille. Majuri Warren taan. Olen itsekin tuntenut sellaista suuttumusta, että puolestaan nuhteli pyhiä lain vastustamisesta. Vanhin olisin voinut kirota liittovaltion kohtelusta, jota vallassa Taylor vastasi: olevat ovat meitä kohtaan osoittaneet, vaikka en tietääk- ”Majuri Warren, seison edessänne miehenä, jota seni olekaan koskaan paljoa kiroillut. Meillä on ollut tämän osavaltion kansalaiset ovat syvästi loukanneet, ja syytä tunteisiimme, ja jokainen, jolla on ollut vapauden- siksi minulla on jotakin sanottavaa. Puhutte, sir, ’lain rakkauden kipinä, olisi tuntenut samalla tavoin.” (Lai- ylevyydestä ja lain noudattamisesta’. Miksi, sir, kun laki nattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 173.) on meidän kohdallamme pelkkää ilveilyä? Vuosikausia Noista aiheellisista tunteista huolimatta vanhin lakia on käytetty vain meihin kohdistuvan sorron väli- Taylor teki ehdotuksen liittovaltion tukemisesta ja mor- kappaleena. Meille se ei ole suonut mitään suojaa. – – monipataljoonana nykyään tunnetun joukon kokoami- – – Puhutte lain ylevyydestä! Miten on käynyt sesta. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Tämä ”vapau- [profeetan ja hänen veljensä] murhaajille? Onko hei- den esitaistelija” oli yhtä kiinnostunut maansa tukemi- dät hirtetty tai ammuttu tai onko heitä mitenkään ran- sesta kuin taistelemisesta pyhien perustuslaillisten gaistu? Ei, sir, tiedätte, ettei ole. – – He polttavat edel- oikeuksien puolesta. leenkin taloja teidän johdollanne, eikä teillä ole ollut joko halua tai kykyä pysäyttää heitä. Taloja on poltettu HÄN AVUSTI LÄNTEEN MUUTOSSA JA teidän saavuttuanne tänne, ihmisiä on siepattu, karjaa varastettu, veljiämme pahoinpidelty ja ryöstetty, kun JATKOI LÄHETYSTYÖN TEKEMISTÄ he ovat menneet noutamaan maissiaan. Pitäisikö mei- Vanhin John Taylor tuki presidentti Brigham Youngia dän seistä toimettomina ja antaa rosvojen ja tuhopolt- kirkon johtajana ja auttoi tätä myöhempien aikojen tajien tulla kaupunkiimme – – vastustamatta miten- pyhien muutossa näiden siirtyessä länteen. Hän palveli kään heidän rikollisia puuhiaan? Aiotteko te, sir, pitää uudelleen lähetystyössä Englannissa ja johti sitten van- meidät aloillamme heidän polttaessaan meitä kuu- hin Parley P. Prattin kanssa toisen ryhmän, lukumääräl- malla raudalla? Sanon teille suoraan, että siihen minä tään yli 1 500 henkeä, länteen ja saapui Suolajärven en alistu. Puhun nyt omalla vastuullani ja sanon teille, laaksoon 5. lokakuuta 1847. sir, että minä en suvaitse sitä. – – [Veljiäni] ei saa Pioneerit olivat olleet Great Basinissa vasta kaksi häpäistä lain eikä minkään muunkaan varjolla, eikä vuotta, kun presidentti Young kutsui neljä apostolia saar- maailmassa ole yhtään isänmaanystävää, joka ei olisi naamaan jälleen evankeliumia Euroopassa. Franklin D. kanssani samaa mieltä.” (Lainattuna julkaisussa Life of Richards kutsuttiin Isoon-Britanniaan, Lorenzo Snow John Taylor, s. 163–165.) Italiaan, Erastus Snow Tanskaan ja John Taylor Ranskaan

49 Kirkon presidentit

ja Saksaan. Ranskassa vanhin Taylor perusti neljä kirkon HÄN TEKI LÄHETYSTYÖTÄ JULKAISIJANA seurakuntaa, joissa oli noin 400 jäsentä. Yksi tämän lähe- NEW YORKISSA tystyön suurista saavutuksista oli ranskan- ja saksankieli- sen Mormonin kirjan julkaiseminen.

HÄN PUOLUSTI JOSEPH SMITHIN LUONNETTA Kun vanhin John Taylor oli lähe- tystyössä Ranskan Boulognessa, kolme pappia haastoi hänet väittelyyn. Väittelyn aikana nämä papit hyökkäsivät profeetta newspaper district New York Kuparipiirros Joseph Smithin luon- Vuonna 1852 oppi pluraaliavioliitosta ilmoitettiin netta vastaan. Vanhin julkisesti. Mutta turmeltuneiden luopioiden puheiden Taylor puolusti profeet- vuoksi sen harjoittamisesta kerrottiin kaikenlaisia kar- taa seuraavasti: keita vääristelyjä Yhdysvaltain lehdissä. Ennakkoluulojen ”Todistan, että tulvan pysäyttämiseksi vanhin Taylor ja neljä muuta vel- Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Kaksikielinen Mormonin kirja. Ensim- tunsin Joseph Smithin jeä kutsuttiin julkaisemaan eri puolilla Yhdysvaltoja leh- mäiset ranskan- ja saksankieliset kään- nökset Mormonin kirjasta painettiin monen vuoden ajan. tiä kirkon puolustukseksi. New Yorkin kaupungissa New yhdeksi kirjaksi, jonka vasemmanpuo- Olen matkustanut Yorkin osavaltiossa vanhin Taylor avasi The Mormon -leh- leinen sivu oli saksankielinen ja oikean- puoleinen sivu ranskankielinen. hänen kanssaan, olen den toimituksen kirkkoon kaikkein kielteisimmin suh- ollut hänen seurassaan tautuneiden New York Heraldin ja New York Tribunen kahden kesken ja julkisuudessa, olen ollut hänen toimitusten väliin. kanssaan kaikenlaisissa neuvostoissa, olen kuunnellut Ensimmäisessä The Mormonin numerossa vanhin satoja kertoja hänen julkisia opetuksiaan ja hänen Taylor selitti lehden toimituksellista näkökulmaa seu- henkilökohtaisempia neuvojaan ystävilleen ja tut- raavasti: ”Meillä ei ole mitään erityistä mittapuuta tavilleen. Olen ollut hänen kodissaan ja nähnyt, paitsi laaja uskonnollisen, poliittisen, sosiaalisen, kuinka hän kohteli perhettään. Olen nähnyt hänet moraalisen ja filosofisen totuuden perusta. Emme ole maansa oikeusistuimien edessä ja nähnyt, kuinka sitoutuneet mihinkään erityiseen puolueeseen tai julis- syytteet on hylätty perusteettomina ja hänet on pääs- tukseen, emme uskonnolliseen emmekä poliittiseen. tetty kuulemasta turmiollista panettelua ja jumalatto- On totta, että olemme mormoneja, sisältä ja päältä, mien ja turmeltuneiden ihmisten juonitteluja ja val- kotona ja kaukana, julkisuudessa ja yksityisesti – kaik- heita. Olin hänen kanssaan hänen eläessään, ja olin kialla. Olemme sitä kuitenkin periaatteesta. Emme ole hänen kanssaan hänen kuollessaan, kun häikäilemät- sitä siksi, että uskoisimme sen olevan muita suositum- tömät vainoojat, jotka olivat maalanneet kasvonsa paa, edullisempaa tai kunniakkaampaa (kuten maail- ja joita johti Williams-niminen metodistipappi, mur- massa on tapana), vaan koska me uskomme sen olevan hasivat hänet Carthagen vankilassa. Olin siellä ja haa- todempaa ja ymmärrettävämpää ja raamatullisempaa, voituin itsekin. Sain silloin neljä luotia ruumiiseeni. moraalisempaa ja filosofisempaa, koska uskomme Olen siis nähnyt hänet näissä erilaisissa olosuhteissa, omantuntomme mukaan, että se on tarkoitettu edistä- ja todistan Jumalan, enkelien ja ihmisten edessä, mään ihmiskunnan onnea ja hyvinvointia ajassa ja että hän oli hyvä, kunniallinen, hyveellinen mies – koko iankaikkisuudessa paremmin kuin mikään muu että hänen oppinsa olivat hyviä, Raamatun mukaisia järjestelmä, jonka olemme tavanneet.” (”Introductory ja terveitä, että hänen ohjeensa olivat Jumalan mie- Address”, The Mormon, 17. helmikuuta 1855, s 2.) helle sopivia, että hänen yksityinen ja julkinen luon- Vaati rohkeutta puolustaa kirkkoa sillä uskaliaalla ja teensa oli nuhteeton ja että hän eli ja kuoli Jumalan suorapuheisella tavalla, jolla vanhin Taylor sitä puolusti. miehenä ja herrasmiehenä. Tämä on todistukseni. Presidentti Brigham Young sanoi: ”Mitä tulee veli Taylo- Jos se kiistetään, tuokaa luokseni henkilö, joka on rin työhön New Yorkin kaupungissa ilmestyvän The oikeutettu vahvistamaan valaehtoisen todistuksen, Mormon -nimisen lehden toimittamisessa, niin olen niin minä annan sellaisen.” (”Three Nights’ Public kuullut monen puhuvan tuon lehden kirjoituksista, en Discussion”, julkaisussa A Series of Pamphlets, by ainoastaan pyhien vaan myös sellaisten, jotka eivät tun- Orson Pratt, s. 23–24.) nusta omaksumaamme uskoa, ja se on luultavasti yksi 50 John Taylor Luku 3

parhaiten toimitetuista nykyisin julkaistavista lehdistä.” tuomioistuimen edessä. – – Kokeilkaa ystävällisyyttä ja (Lainattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 271.) kunniallista kohtelua ilkeän vihamielisyyden ja sodan sijaan. Kohdelkaa meitä ystävinä – kansalaisina, joilla HÄN VETOSI PRESIDENTTI BUCHANANIIN on oikeus yhtäläisiin oikeuksiin muiden kanssa – älkääkä teille vieraina vihollisina, ettei meistä tulisi sel- Askeleena kohti osa- laisia. – – Me haluamme vain totuutta ja oikeudenmu- valtiota Utah saavutti ter- kaisuutta. Vilpilliset, juonittelevat miehet ovat käyttä- ritorion aseman vuonna neet omiin tarkoituksiinsa hallintoviranomaisia, joiden 1850. Yhdysvaltain presi- toimet ovat olleet hätiköityjä ja kiireisiä, mahdollisesti dentti Millard Fillmore harkinnan puutteen vuoksi. Ilmoittakaa meille, mitä nimitti Brigham Youngin odotatte meiltä, ennen kuin ripustatte hirttosilmukoita sen ensimmäiseksi kuver- tai ’käytätte veistä leikataksenne irti inhottavan, vasten- nööriksi, mutta moniin mielisen paiseen’. Haluatteko meidän kieltävän Juma- muihin virkoihin nimitet- lamme ja luopuvan uskonnostamme? Sitä me emme tiin vihamielisiä virkamie- tee. – – Vetäkää pois joukkonne, antakaa meille perus- hiä muualta maasta. tuslailliset oikeutemme, niin me jäämme kotiin.” (Lai- Kaikki heistä eivät olleet nattuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 294–295.) Yhdysvaltain presidentti James kunnian miehiä. Juuri Buchanan kukaan heistä ei tuntenut kirkkoa eikä pyrkinyt ymmärtämään sen elämänohjeita, ihanteita eikä tavoitteita. Vuonna 1857 presidentti James Buchanan sai eräältä turmeltuneelta territorion tuomarilta raportteja, joissa mormoneja syytettiin liittovaltion oikeudenkäynti- asiakirjojen hävittämisestä, kaikkien liittovaltion lakien vastustamisesta, maanpetturuudesta ja siitä, että he olivat kuuliaisia ainoastaan Brigham Youngille. Syytökset olivat pelkästään naurettavia, mutta tutkimatta asiaa tarkemmin Buchanan nimitti georgialaisen Alfred Cummingin Uta- hin uudeksi kuvernööriksi ja lähetti 2 500 miehen armei- Johnstonin armeija jan hänen seuranaan Utahiin kukistamaan niin kutsutun ”Utahin kapinan”. Hän ei myöskään yrittänyt mitenkään ilmoittaa kuvernööri Youngille suunnitelmistaan. Kun JOHN TAYLOR NÄKI HERRAN KÄDEN sitten hajanaisia tietoja ”Utahin sotaretkestä” kantautui PYHIEN VARJELTUMISESSA pyhille, he pelkäsivät pahinta ja valmistautuivat sotaan. Vaikka pyhät valmistautuivat tarpeen vaatiessa teke- Vanhin John Taylor, joka kutsuttiin kotiin lähetys- mään vastarintaa etenevälle armeijalle, he tekivät kaiken työstään New Yorkissa, valmisti Yhdysvaltain presiden- voitavansa välttääkseen sellaisen yhteydenoton. Neuvot- tille ja kongressille osoitetun muistion, jossa luki muun telut väärinkäsitysten ratkaisemiseksi suotuisalla tavalla muassa: aloitettiin. Yhdysvaltain armeija lähetti kapteeni Stewart ”Vetoamme teihin Amerikan kansalaisina, joille on Van Vlietin Salt Lake Cityyn. Kapteeni Van Vlietin havain- tehty vääryyttä, joita on loukattu, häväisty ja ajettu leppy- not eivät vastanneet hänen odotuksiaan. Palatessaan lei- mättömien vainoojien edellä kaupungista kaupunkiin, riytyneen armeijan luo raportoimaan tutkintansa tulok- osavaltiosta toiseen, kunnes meidät viimein karkotettiin sista hän oli muuttanut ratkaisevasti näkemyksiään ja sivistyneestä maasta etsimään suojaa hedelmättömältä, puhui rauhanomaisen sovitteluratkaisun puolesta. epäystävälliseltä seudulta, keskeltä autiomaatasankojen Pyhät onnistuivat pitämään armeijan poissa Suola- villiheimoja. Vaadimme, että meidät luetaan kansakun- järven laaksosta kevääseen 1858 saakka. Kun armeijan taan kuuluviksi, ja sellaisina meillä on oikeuksia, joita sallittiin tulla laaksoon sen luvattua käyttäytyä siivosti, pitää kunnioittaa ja joita meillä on oikeus vaatia. Vaa- sotilaat totesivat pyhien olevan valmiita polttamaan dimme, että tasavaltalaisessa hallitusmuodossa, jonka kotinsa mieluummin kuin alistumaan laittomaan sor- isämme perustivat ja jollainen se vieläkin väittää olevansa, toon. Puhuessaan Suolajärven tabernaakkelissa vuonna virkamiehet ovat ja heidän tulee olla kansan palvelijoita – 1857 vanhin John Taylor sanoi: ei sen määräilijöitä, diktaattoreita eikä tyranneja. ”En muista lukeneeni milloinkaan historiasta tai että Olemme syyttömiä vihollistemme lukemattomiin minulle olisi kerrottu mistään tilanteesta, jossa armeija syytöksiin ja haastamme maailman osoittamaan syy- olisi nujerrettu niin helposti ja sen voima kulutettu töksensä tosiksi minkä tahansa oikeudenmukaisen loppuun niin tehokkaasti ilman verenvuodatusta kuin 51 Kirkon presidentit

tämä meidän rajoillamme. Ellei tämä ole meille osoitus HERRA VARJELI JOHN TAYLORIN HENKEÄ Jumalan voimasta, niin en tiedä, mikä on. Onko mene- tetty yhtään ihmishenkeä? Ei, ei yhtäkään. – – John Taylor säilyi Kuvitelkaa, että setä Samuli nousisi palavassa hengissä Carthagen van- vihassaan ja lähettäisi tänne 50 000 miestä – –. Kuka kilassa, jossa profeetta meistä osaa ennustaa lopputuloksen? Puhun näistä Joseph ja Hyrum Smith asioista, jotta miettisimme. Kuka voi sanoa, mitä seuraa- kuolivat marttyyreina. vaksi tapahtuu? Kuka tuntee tulevaisuuden? Näette ase- Herra vahvisti tämän man, johon meidät on asetettu – että olemme riippu- ilmoituksessa, jonka vaisia Herrasta ja Hänen neuvoistaan emmekä voi toi- silloinen kahdentoista mia tai puhua muuta kuin niiden mukaan tästä ajasta apostolin koorumin eteenpäin ja aina. Siion alkaa nousta, sen valo alkaa jäsen, vanhin Wilford loistaa. Herran kirkkaus on kohoamassa yllemme. – – Woodruff sai 26. tammi- Entä jos meidät ajettaisiin vuorille? Ajettakoon. kuuta 1880: ”Minä, Entä jos meidän olisi poltettava talomme? Sytyttäkää ne Herra, olen nostattanut sitten kernaasti palamaan ja tanssikaa giguea niiden sinulle palvelijani John ympärillä niiden palaessa. Mitä minä sellaisista välittäi- Taylorin johtamaan sinua sin? Me olemme Jumalan kädessä, ja kaikki on hyvin.” ja olemaan lainantaja kir- (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 6, s. 112–113.) kolleni. Hänen verensä on sekoittunut marttyyriprofeettojen vereen. Mutta vaikka olenkin ottanut palvelijani Joseph ja Hyrum Smithin luokseni, olen varjellut palvelijani John Taylo- rin viisasta tarkoitustani varten.” (Wilford Woodruff’s Journal, 1833–1898 Typescript, toim. Scott G. Kenney, 9 osaa, 1983–1985, osa 7, s. 620.) Presidentti Taylorilla oli erityinen tehtävä suoritet- tavana, ja hän johti kirkkoa läpi suurten kriisien vuosikymmenen. Vuoden 1880 pioneeripäivänä 24. heinä- kuuta hän sanoi profeetallisesti: ”Tulevaisuudessa, eikä kovinkaan kaukana, on tapahtumia, jotka vaativat kaiken uskomme, kaiken tarmomme, kaiken luottavaisuu- temme, kaiken turvaamisemme Jumalaan, jotta voisimme kestää ne vastukset, jotka tiellemme asetetaan. – – Me emme voi turvata omaan älyymme, emme voi turvata omaan vaurauteemme, emme voi turvata mihin- kään ympäröiviin olosuhteisiin. Meidän on turvattava yksin elävään Jumalaan, jotta Hän opastaisi meitä, joh- Ensimmäinen presidenttikunta 10. lokakuuta 1880: George Q. Cannon, John dattaisi meitä ja neuvoisi meitä. Eikä koskaan ole ollut Taylor ja Joseph F. Smith aikaa, jolloin meidän olisi tarvinnut olla nöyrempiä ja hurskaampia, koskaan emme ole tarvinneet enemmän APOSTOLIT JOHTIVAT KIRKKOA VUOSINA uskollisuutta, itsemme kieltämistä ja pitäytymistä totuu- 1877–1880 den periaatteisiin kuin tänä päivänä.” (Julkaisussa Joseph Fielding Smith, Essentials in Church History, Kun presidentti Brigham Young kuoli 29. elokuuta 1950, s. 479.) 1877, kahdentoista apostolin koorumista tuli kirkon johtava koorumi. Muodollisesti koorumi hyväksyttiin tähän tehtävään 4. syyskuuta 1877, ja presidenttinsä RIEMUVUOTTA JUHLITTIIN John Taylorin johdolla se hoiti ensimmäisen president- Vaikka taivaanrannassa oli myrskypilviä, pyhät tun- tikunnan tehtäviä, kunnes ensimmäinen presidentti- sivat suurta riemua vuonna 1880. Kirkon palauttami- kunta järjestettiin muodollisesti uudelleen 10. loka- sesta tuli silloin kuluneeksi 50 vuotta. Muinaisessa kuuta 1880. (Kahdentoista apostolin koorumi oli johta- Israelissa joka 50. vuosi oli riemuvuosi, jolloin armah- nut kirkkoa myös profeetta Joseph Smithin kuoltua 27. dettiin velallisia ja siunattiin köyhiä. Presidentti Taylor kesäkuuta 1844 siihen asti kun Brigham Young hyväk- päätti, että riemuvuoden aihe olisi seuraava: syttiin kirkon presidentiksi 27. joulukuuta 1847.)

52 John Taylor Luku 3

”Mieleeni tuli, että niin pitkälle kuin mah- meidän pitäisi tehdä jota- dollista tämän epäoikeu- kin, kuten tehtiin muinai- denmukaisen, epäinhi- sina aikoina, helpottaak- millisen, tyrannimaisen semme velan painamia, ja perustuslain vastaisen auttaaksemme puutetta lain kirjaimen sikäli kuin kärsiviä ja murtaak- periaatetta rikkomatta semme niiden ikeen, voimme, mutta me jotka saattavat tuntea emme voi uhrata kaikkia olevansa ahdistettuja, ihmisoikeuksien periaat- ja tehdä tästä yleisen rie- teita turmeltuneiden, mun aikaa.” (Julkaisussa mielettömien ja periaat- Presidentti John Taylor vihki Loganin Conference Report, teettomien ihmisten käs- temppelin Utahissa 17. toukokuuta 1884. huhtikuu 1880, s. 61.) kystä. Me emme voi rik- Kirkko mitätöi monien sellaisten kelvollisten köy- koa ihmisluonnon kor-

hien velat, jotka olivat saaneet rahaa jatkuvasta siirto- Hansen ja Savage Valokuva keimpia ja ylevimpiä laisrahastosta muuttaakseen Utahiin ja jotka saapumi- periaatteita ja tehdä ylevämielisistä, hyveellisistä ja sensa jälkeen olivat kokeneet epäonnea ja vaikeuksia kunniallisista naisista paarioita ja kodittomia emmekä siinä määrin, etteivät pystyneet maksamaan velkaansa uhrata yleisen mielipiteen vaatimusten alttarille kor- takaisin rahastolle. keimpia ja ylevimpiä ihmisyyden periaatteita! Presidentti Taylor antoi varakkaammille jäsenille seu- Alistumme kaikkiin perustuslain mukaisiin lakeihin, raavan neuvon: ”Rikkailla – – on sopiva tilaisuus muistaa kuten olemme aina alistuneet, mutta vaikka olemme Herran köyhiä. Jos teillä on heidän velkakirjojaan eivätkä jumalaapelkääviä ja lainkuuliaisia ja kunnioitamme kaik- he pysty maksamaan, antakaa anteeksi korot ja pääoma kia kunniallisia ihmisiä ja viranomaisia, emme ole pelku- tai niin paljon kuin haluaisitte heidän antavan anteeksi, rimaisia orjia emmekä ole oppineet nuolemaan sortajien jos heidän ja teidän olosuhteenne olisivat päinvastaiset, ja jalkoja emmekä kyyristelemään raukkamaisesti kohtuut- tehkää muille niin kuin toivoisitte muiden tekevän teille. tomien vaatimusten edessä. Taistelemme tuuma tuu- Sillä sen varassa ovat laki ja profeetat. Jos teillä on kiinni- malta laillisesti ja perustuslain mukaan oikeuksistamme tyksiä sellaisten kelvollisten ja rehellisten köyhien vel- Amerikan kansalaisina ja kaikille ihmisille kuuluvista jienne ja sisartenne koteihin, jotka haluavat maksaa mutta yleisistä oikeuksista. Seisomme ylpeinä pystypäin tietoi- eivät voi, vapauttakaa heidät kokonaan tai osaksi. Jos vain sina oikeuksistamme Amerikan kansalaisina ja pidämme voitte, niin antakaa heille riemun aihetta sen mukaan. lujasti kiinni perustuslain pyhistä takuista, sillä perustus- Saatte heidän uskonsa ja rukouksensa ja luottamuksensa, laki, joka säätää presidentin, kongressin ja oikeuslaitok- jotka voivat olla enemmän arvoisia kuin raha.” (Lainat- sen vallasta ja oikeuksista, sanoo myös suoraan, että tuna julkaisussa Life of John Taylor, s. 336–337.) ’valta, jota ei perustuslaissa ole delegoitu Yhdysvalloille tai jota perustuslaki ei estä osavaltioita käyttämästä, SYNKKÄ PROFETIA TÄYTTYI varataan kullekin osavaltiolle tai kansalle’.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 23, s. 67.) Raskaat pilvet ja rankkasateet leimasivat huhtikuun 1882 yleiskonferenssia. Sää näytti ennustavan edessä olevia päiviä. Oli kulunut vuosi ja 7 kuukautta siitä, kun presidentti Taylor oli varoittanut voimista, jotka kerään- tyisivät kirkkoa vastaan. Nyt nuo vaikutukset alkoivat tuntua. Syksyllä 1881 eri kirkkojen papit alkoivat vaatia äänekkäästi ankarampia lakeja pluraaliavioliiton harjoittamista vastaan. Maaliskuun 22. päivänä 1882 Yhdysval- tain presidentti allekirjoitti Edmundsin lain, joka riisti kirkolta sen oikeudet ja määräsi sakkoja tai vankeutta kaikille miespuolisille jäsenille, jotka uskoivat pluraaliavioliittoon tai harjoittivat sitä. Presidentti Taylor neuvoi kirkon jäseniä nostamaan kauluksensa pystyyn ja kestämään ankaran sään: ”Emme halua ryhtyä vastustamaan tätä hallitusta tai toimimaan uhmaavasti sitä vastaan. Me täytämme Gardo House, presidentti Taylorin asuintalo

53 Kirkon presidentit

Jumalaamme ja olkaamme uskollisia iankaikkisille periaatteille, jotka Jumala on antanut meille pyhinä pidettäviksi. Vaalikaa niitä yhtä pyhinä kuin silmä- teräänne. Ja kun muut ihmiset yrittävät polkea perustuslakia jalkojensa alle, me yritämme pitää sitä yllä.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 26, s. 156.)

MYRSKY ISKEE KOKO VOIMALLAAN PYHIÄ VASTAAN Vainosta alkoi jälleen kerran olla kiusaa kirkon jäsenille, eivätkä he olleet enää turvassa lännessä. Vai- non vuosikymmenenä (1877–1887) taloihin murtaudut- tiin ja ne pengottiin läpikotaisin, viattomia ihmisiä pako- tettiin lähtemään liittovaltion seriffien mukaan kuuluste- lupaikkoihin ja miehille annettiin sakkoja ja heitä ajet- tiin takaa paljon yli lain sallimien rajojen. Yhdysvaltain eteläosissa monien lähetyssaarnaajien kimppuun hyö- kättiin, heitä piestiin ja muutamia tapettiin. Kuultuaan Arizonan viranomaisten pyhien kestettä- väksi kasaamista suurista vääryyksistä presidentti Taylor meni käymään heidän luonaan ja ehdotti, että he muut- taisivat väliaikaisesti Meksikoon. Profeetan neuvoa kuunnellen yli 3 000 kirkon jäsentä siirtyi lopulta Chihuahuan osavaltioon Meksikoon, ja he perustivat sinne Colonia Juarezin, Colonia Dublan ja Colonia Diazin mormonisiir- tokuntakaupungit. (Ks. Life of John Taylor, s. 380–383.) Presidentti Taylor antoi myöhemmin Cache Valleyssa Utahissa asuville neuvon muuttaa samasta syystä Kana- daan. Kirkon jäsenet asuttivat monia alueita Albertan provinssissa Kanadassa.

HÄN VETÄYTYI VAPAAEHTOISESTI POIS Presidentti Taylor vetäytyi julkisuudesta, ja hänen kiinniotostaan luvattiin palkkio. JULKISUUDESTA Saatuaan tietää suunnitelmista heidän pidättämi- ”KÄYKÖÖN KAIKKI NIIN KUIN JUMALA sekseen ja tietäen, että heidän vankilaan joutumisensa ON SÄÄTÄNYT” voisi kiihottaa kirkon jäseniä sellaisiin toimiin, että ne Kun John Taylor antaisivat liittovaltion oikeusistuimille ja viranomaisille nuorena miehenä purjehti aiheen kirkon hävittämiseen, ensimmäisen presidentti- kohti tuntematonta kohta- kunnan jäsenet päättivät vetäytyä pois julkisuudesta jat- loa Amerikassa, hänen lai- kamaan pyhää työtään. vansa joutui niin ankaraan Viimeisessä julkisessa puheessaan presidentti John myrskyyn, että kapteeni Taylor sanoi: ”Meidän asiamme on tehdä oikein, pelätä pelkäsi aluksen uppoavan. Jumalaa, noudattaa Hänen lakejaan ja pitää Hänen käs- John pysyi kuitenkin tyy- kynsä, ja Herra pitää huolen kaikesta muusta. Mutta ei nenä ja pelottomana. Hän väkivaltaa, ei verenvuodatusta, ei pahan maksamista ei välittänyt tuulista eikä pahalla. Yrittäkäämme vaalia evankeliumin henkeä ja aalloista. Hän tiesi hen- pitäytyä totuuden periaatteissa. Kunnioittakaamme kensä olevan Jumalan

54 John Taylor Luku 3

käsissä. Hän oli valmis tekemään kaiken, mitä Herra vihaisten väkijoukkojen edessä eikä muulloin ollessaan häneltä toivoi. Työnsä jatkuessa hän joutui yhä uusiin välittömässä vaarassa kokea väkivaltaa, kun hänen omaa myrskyihin – ihmisten ja luonnon aiheuttamiin. Hän ei henkeään uhattiin. Eikä hän koskaan säikkynyt tilan- kuitenkaan ryhtynyt soimaamaan niitä vaan pysyi tyynenä teissa, joissa kansaa uhkasi julkinen perikato. Hänen ja rauhallisena. polvensa eivät milloinkaan horjuneet eikä hänen Hän sanoi kerran: ”Omalta kohdaltani voin sanoa, kätensä milloinkaan vapissut. Tilanteissa, joissa tarvit- että käyköön kaikki niin kuin Jumala on säätänyt. En tiin lujuutta ja rohkeutta, kaikki myöhempien aikojen toivo koettelemuksia, en toivo vastoinkäymisiä. Rukoilen pyhät tiesivät aina etukäteen, mistä presidentti Taylor Jumalaa, ettei Hän antaisi minun joutua kiusaukseen löytyisi ja miten hän asiaan suhtautuisi. Hän kohtasi vaan päästäisi minut pahasta, sillä Hänen on valtakunta ja jokaisen kysymyksen avoimesti, rohkeasti ja tavalla, voima ja kunnia iankaikkisesti. Mutta jos maanjäristys joka sai osakseen kaikkien häntä kuulleiden ja hänet ärjyy, salamat leimahtelevat, ukkonen jyrisee ja pimeyden nähneiden ihailun. Lannistumaton rohkeus ja perään- vallat päästetään valloilleen ja pahuuden hengen sallitaan antamaton lujuus olivat hänen huomattavimpia luon- raivota ja pyhien on kestettävä pahan vaikutus ja minun teenpiirteitään ja asettavat hänet huomattavaan ase- henkeni kuten heidänkin on koeteltavana, niin tapahtumaan miesten joukossa, jotka tunnetaan samoista omi- koon niin, sillä me olemme korkeimman Jumalan pyhiä, naisuuksista. Näihin yhdistyi voimakas vapaudenrak- ja kaikki on hyvin, kaikki on rauhallista, kaikki on kun- kaus ja viha sortoa kohtaan. Hän oli mies, johon kaikki nossa ja pysyy niin ajassa kuin iankaikkisuudessakin.” saattoivat luottaa, ja koko elämänsä ajan hän sai enem- (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 5, s. 114–115.) män kuin kukaan toinen osakseen sekä profeettojen Joseph, Hyrum ja Brigham että kaikkien johtavien mies- HÄN KUOLI PIILOPAIKASSAAN ten ja kirkon jäsenten ehdottoman luottamuksen. Nimi- tystä ’vapauden esitaistelija’, jonka hän sai Nauvoossa, on aina pidetty hänelle mitä sopivimpana. – – Jumalan ihmeellisestä voimasta presidentti John Taylor vältti kuoleman, jonka Carthagen vankilan murhaajat olivat hänelle tarkoittaneet. Silloin hänen verensä sekoittui marttyyrikuoleman kokeneiden profeetan ja patriarkan vereen. Siitä lähtien hän on ollut elävä totuuden marttyyri.” (”Announcement of the Death of President John Taylor”, Deseret Evening News, 26. heinäkuuta 1887, s. 2.)

HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ LEIMASI PALVELU JA MARTTYYRIUS Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Presidentti Taylor kuoli Thomas F. Rouchen kotona lähellä Kaysvillea Utahissa. Presidentti John Vailla mahdollisuutta säännölliseen yhteyteen Taylor kuoli piilopaikas- rakkaimpiinsa ja erossa heistä ja ankaran paineen alai- saan kenties kirkon kaik- sena taistelussa kirkon perustuslaillisten oikeuksien kein synkimpänä het- puolesta presidentti John Taylorin terveys heikkeni kenä sen kamppaillessa ja hän kuoli 78 vuoden iässä Kaysvillessa Utahissa olemassaolostaan. Hän 25. heinäkuuta 1887. Vielä kuollessaankin hänellä oli kuoli uskollisuuden ja ruumiissaan luoteja, jotka hän oli saanut profeetta rehellisyyden periaattei- Josephin ja Hyrum Smithin marttyyrikuoleman yhtey- den marttyyrina, uskon- dessä. Hänen poismenonsa jälkeen hänen neuvonan- nonvapauden marttyy- tajansa George Q. Cannon ja Joseph F. Smith julkaisi- rina, oman apostolinkut- vat muistokirjoituksen, jossa sanottiin muun muassa: sumuksensa jumalalli- ”Hän oli järkkymättömän uskollinen totuudelle, suuden ja siihen kuulu- eikä maailmassa ole elänyt montakaan ihmistä, joka van todistuksen marttyy- olisi osoittanut sellaista rehellisyyttä ja sellaista horju- rina, Jeesuksen Kristuk- matonta moraalista ja fyysistä rohkeutta kuin meidän sen tosi kirkon palautuk- rakas presidenttimme, joka on juuri poistunut keskuu- sen marttyyrina, ja itse destamme. Hän ei tuntenut milloinkaan pelkoa tehdes- Jeesuksen todellisuuden marttyyrina, Hänen, jonka sään Jumalan työtä, eikä hän koskaan tuntenut pelkoa palvelija hän oli.

55 Luku 4 Wilford Woodruff KIRKON NELJÄS PRESIDENTTI

56 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA WILFORD WOORDUFFIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 1. maaliskuuta 1807 Farmingtonissa Hartfordin piirikunnassa Connecticutissa Yhdysvalloissa Aphek ja Beulah Thompson Woodruffin perheeseen. 14 Hän oppi myllärin ammatin (1821). 26 Hänet kastettiin kirkon jäseneksi lähellä Richmondia New Yorkissa (31. joulukuuta 1833). 27 Hän osallistui Siionin leirikunnan marssiin (touko-heinäkuu 1834). 27–29 Hän palveli lähetystyössä Yhdysvaltain eteläosissa (1834–1836). 30 Hän solmi avioliiton Phoebe Carterin kanssa (13. huhtikuuta 1837). 30–31 Hän palveli lähetystyössä Yhdysvaltain itäosissa ja Foxsaarilla (Mainen rannikolla, 1837–1838). 32 Brigham Young asetti hänet apostoliksi (26. huhtikuuta 1839). 32–34 Hän palveli lähetystyössä Isossa-Britanniassa (1839–1841). 36 Hän palveli rahankeruulähetystyössä Yhdysvaltain itäosissa (1844). 36–39 Hän johti Euroopan lähetyskenttää (1844–1846). 40 Hän saapui Suolajärven laaksoon Brigham Youngin kanssa (24. heinäkuuta 1847). 41 Hän johti kirkkoa itävaltioissa (1848–1850). 44 Hänet nimitettiin osavaltion lainsäädäntäelimeen (1850). 49 Hänet nimitettiin kirkon historioitsijaksi (1856). 60 Hän oli mukana perustamassa uudelleen profeettojen koulua (1867). 70 Hän oli St. Georgen temppelin esimies; hänelle ilmestyi St. Georgeon teppelissä Utahissa historiallisesti huomattavien henkilöiden henkiä (1877). 73 Hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti (10. lokakuuta 1880). 78 Hän vetäytyi julkisuudesta pluraaliavioliiton harjoittamiseen kohdistuvan vainon vuoksi (helmikuussa 1886). 80 Hän johti kirkkoa kahdentoista koorumin presidenttinä John Taylorin kuoltua (25. heinäkuuta 1887). 81 Hän vihki Mantin temppelin Utahissa (17. toukokuuta 1888). 82 Hänestä tuli kirkon presidentti (7. huhtikuuta 1889). 83 Pluraaliavioliitot lopettanut manifesti (VJ 1) kirjoitettiin (24. syyskuuta 1890), ja kirkon jäsenet hyväksyivät sen (6. lokakuuta 1890). 86 Hän vihki Suolajärven temppelin (6. huhtikuuta 1893). 87 Hän perusti Utahin sukututkimusseuran (marraskuu 1894). 91 Hän kuoli San Franciscossa Kaliforniassa (2. syyskuuta 1898).

57 Kirkon presidentit

Wilford Woodruffin elämä käsitti miltei koko 1800- HÄNET ASETETTIIN ENNALTA luvun. Suurimman osan elämästään, kääntymisestään MYÖHEMPIEN AIKOJEN vuonna 1833 kuolemaansa vuonna 1898, hän edisti PALVELUTEHTÄVÄÄNSÄ Jumalan valtakunnan asiaa. Näyssään henki- HÄN NÄKI PALAUTETUN EVANKELIUMIN maailmasta presidentti ULOTTUVUUDET Joseph F. Smith huomasi, että Wilford Wood- Vaikka vain harvat ruff oli niiden jalojen ja ymmärsivät, mikä merkitys suurten joukossa, jotka oli vuoresta ilman ihmis- oli valittu kuolevaisuutta käsiä irronneella kivellä edeltävässä elämässä joh- (ks. Dan. 2:34–35), Herra tamaan tätä taloudenhoi- nostatti näkijöitä, jotka tokautta. käsittivät jossakin määrin ”Profeetta Joseph Kaikkivaltiaan tarkoitukset Smith ja isäni Hyrum sekä omaa aikaansa että Smith, Brigham Young, kaikkia aikoja varten. John Taylor, Wilford Wilford Woodruff oli yksi Woodruff ja muita oivalli- heistä, ja hän opetti tämän sia henkiä, jotka oli varattu tulemaan maailmaan aiko- viimeisen evankeliumin jen täyttyessä, jotta he olisivat mukana laskemassa suu- taloudenhoitokauden tär- Frederick Piercyn kuparipiirros Wilford ren myöhempien aikojen työn perustuksia, – – Woodruffista keyttä: olivat myös niiden jalojen ja suurten joukossa, jotka ”Tämä on ainoa Jumalan perustama taloudenhoi- oli valittu alussa tulemaan johtajiksi Jumalan kirkkoon. tokausi, joka jo ennen maailman luomista asetettiin Jo ennen syntymäänsä he saivat monien mui- ennalta sellaiseksi, etteivät sitä voi voittaa jumalattomat den kanssa ensimmäiset opetuksensa henkien maail- ihmiset eivätkä Perkeleet. – – Profeetta [Henok] kysyi massa, ja heitä valmistettiin tulemaan maailmaan Herralta, tulisiko milloinkaan aikaa, jolloin maa saisi Herran hyväksi näkemänä aikana tekemään työtä levätä, ja Herra vastasi, että aikojen täyttymisen talou- hänen viinitarhassaan ihmissielujen pelastamiseksi.” denhoitokaudella maa täyttäisi päiviensä määrän, ja sit- (OL 138:53, 55–56.) ten se saisi levätä jumalattomuudesta ja kauhistuksista, sillä sinä päivänä Hän perustaisi sen päälle valtakun- HÄNELLE SATTUI VARHAISVUOSINAAN tansa, jota ei enää milloinkaan kukisteta. Silloin alkaisi PALJON ONNETTOMUUKSIA vanhurskauden hallituskausi, ja rehelliset ja sävyisät maan päällä koottaisiin yhteen palvelemaan Herraa, ja Wilford Woodruff syntyi 1. maaliskuuta 1807 Far- heidän päällään lepäisi voima rakentaa suuri Jumalan mingtonissa Connecticutissa Yhdysvalloissa Aphek ja Siion myöhempinä aikoina. – – Beulah Thompson Woodruffin perheeseen. Hänen Tämä on taloudenhoitokausi, jota kaikki patriarkat isoisän isänsä Josiah Woodruff eli miltei satavuotiaaksi ja profeetat ovat odottaneet, ja Herra on pannut sen tehden ruumiillista työtä kuolemaansa asti. Hänen iso- alulle ja vienyt sitä eteenpäin. – – isänsä Eldad Woodruff tunnettiin piirikunnan ahkerim- Työ, joka on niin ihmeellistä ihmisten silmissä, pana työntekijänä. Wilford oppi nuoruudessaan arvos- on jo alkanut ja on hahmottumassa ja vahvistumassa, tamaan työtä, ja isänsä kanssa hän teki töitä Farmingto- mutta he eivät pysty sitä näkemään. Siihen kuuluu nin jauhomyllyissä. evankeliumin saarnaaminen kaikelle maailmalle, Wilford Woodruffin nuoruusvuosiin liittyi paljon pyhien kokoaminen evankeliumin hylkäävien kansojen vaikeuksia ja onnettomuuksia. Hän oli usein hengen- keskuudesta, Jumalan Siionin rakentaminen, Hänen vaarassa mutta varjeltui Jumalan armosta. Hän kirjoitti valtakuntansa pysyvä perustaminen maan päälle, val- päiväkirjaansa: mistautuminen juutalaisten kokoamisen työhön ja ”Ilmeisesti – – minut on luettu niiden joukkoon, tapahtumiin, jotka seuraavat heidän asettumistaan jotka on nähtävästi merkitty onnettomuuksien uhreiksi. omille mailleen, sekä pyhien paikkojen valmistaminen Minusta on toisinaan näyttänyt siltä kuin jokin näkymä- itsellemme voidaksemme olla niissä, kun Jumalan tuo- tön voima seuraisi askeleitani etsien tilaisuutta riistää miot yllättävät kansat. Tämä on todella hyvää työtä.” henkeni. Siksi pidän varjeltumistani maan päällä armol- (The Discourses of Wilford Woodruff, toim. G. Homer lisen Sallimuksen huolenpidon ansiona, jonka käsi on Durham, 1946, s. 109–111.) ollut ojennettuna säästämään minut hengissä, kun olen

58 Wilford Woodruff Luku 4

ollut mitä uhkaavimmissa vaaroissa. Kuvailen lyhyesti Samana vuonna käydessäni katsomassa setääni tässä joitakin noista vaaroista, joista olen hädin tuskin Eldad Woodruffia putosin kuistilta lankkujen päälle selvinnyt: ja katkaisin toisen käsivarteni. Kolmevuotiaana putosin pataan, jossa oli kiehu- Ei kulunut montakaan kuukautta, kun jouduin vaa vettä, ja vaikka minut pelastettiin heti, paloin niin kestämään vielä suuremman onnettomuuden. Isäni pahasti, että kesti yhdeksän kuukautta, ennen kuin omisti myllyn yhteydessä olevan sahan, ja eräänä arveltiin, että olin säästynyt kohtalokkailta seurauk- aamuna yhdessä muutamien muiden poikien kanssa silta. Viidentenä ja kuudentena elinvuotenani jouduin menin sahalle ja nousin kärryjen etuosaan ajajan pai- moniin onnettomuuksiin. Eräänä päivänä menin van- kalle osaamatta aavistaa vaaraa, mutta ennen kuin taju- hempien veljieni seurassa latoon ja päätin nousta sinkaan, jalkani jäi kärryjen etuosan ja lokasuojan väliin huvin vuoksi heinäkasan päälle. Emme olleet olleet ja meni poikki. Minut vietiin taloon, ja makasin yhdek- siellä kauankaan, kun putosin suurelta parrulta suo- sän tuntia, ennen kuin luuni asetettiin kohdalleen. Tuo raan kasvoilleni paljaalle lattialle. Loukkaannuin vaka- aika kului kovissa kivuissa, mutta koska olin nuori, vasti mutta toivuin nopeasti ja olin jälleen leikissä luuni kasvoivat pian yhteen ja muutaman viikon kulut- mukana. tua olin taas jaloillani osallistumassa nuorten puuhiin. Eräänä lauantai-iltana leikkiessämme veljieni Azmo- Tuon vuoteessaoloajan veljeni Thompson oli toveri- nin ja Thompsonin kanssa isäni talon yhdessä huoneessa nani. Hän sairasti pilkkukuumetta. vastoin hänen ohjeitaan astuin harhaan ja putosin por- Pian sen jälkeen eräänä pimeänä yönä härkä pot- taita alas katkaisten toisen käsivarteni pudotessani. Se kaisi minua vatsaan, mutta koska olin niin lähellä tottelemattomuudesta. Kärsin kovin, mutta toivuin pian eläintä, ettei isku kohdistunut minuun koko voimal- ja koin, että olipa minun kärsittävä mitä tahansa tulevai- laan, säikähdin enemmän kuin loukkaannuin. suudessa, se ei johtuisi tottelemattomuudesta vanhem- Ei kulunut kauankaan, kun yritin ensimmäisen piani kohtaan. Herra on käskenyt lasten totella vanhem- kerran kuormata heinää. Olin hyvin nuori, mutta ajatte- piaan, ja Paavali sanoo, että se on ’ensimmäinen käsky, lin kuormanneeni kaiken oikein. Matkalla latoon vank- johon liittyy lupaus’. kureiden pyörä törmäsi kiveen ja heinät levisivät ympä- Vain vähän sen jäl- riinsä. Putosin maahan ja sain heinäkuorman päälleni. keen henkeni oli hius- Se otettiin pian pois, ja pientä tukahtumista lukuun karvan varassa. Isäni ottamatta olin kunnossa. omisti muutamia sarvi- Kahdeksanvuotiaana olin menossa isäni ja muuta- päitä, joiden joukossa oli mien muiden kanssa hevosen vetämillä vankkureilla äreä sonni. Eräänä iltana noin kolmen mailin [5 km] päähän kotoa tekemään olin ruokkimassa karjaa jotakin työtä. Matkalla hevonen pillastui, lähti ravaa- kurpitsoilla, kun sonni maan alas kukkulaa ja kaatoi vankkurit ja meidät sen jätti omansa ja otti kur- mukana. Olimme vaarassa, mutta jälleen Sallimuksen pitsan, jonka olin anta- käsi pelasti meidät. Yksikään meistä ei loukkaantunut. nut lehmälle, jota pidin Eräänä päivänä kiipesin jalavaan hakemaan vähän omanani. Suutuin tuon sen kuorta. Kun olin noin viidentoista jalan [4,5 m] urospedon itsekkyydestä korkeudella maasta, oksa, jolla seisoin, katkesi kuivuut- Rintakoru, jonka Wilford Woodruff antoi vaimolleen Phoebelle ja jossa on kuva niin, että otin nopeasti taan ja putosin maahan selälleni. Onnettomuus ilmei- hänestä 45-vuotiaana kurpitsan, jonka se oli sesti tyhjensi ilman keuhkoistani. Eräs serkku juoksi jättänyt, antaakseni sen lehmälle. Heti kun olin saanut taloon ja kertoi vanhemmilleni, että olin kuollut, mutta kurpitsan syliini, sonni ryntäsi aivan raivoissaan minua ennen kuin ystäväni ehtivät luokseni, toivuin, nousin kohti. Juoksin alas kukkulaa niin lujaa kuin pääsin pystyyn ja menin heitä vastaan. sonni kantapäilläni. Nähdessään, millaisessa vaarassa Kaksitoistavuotiaana olin hukkua Farmington- olin, isä huusi, että heittäisin kurpitsan maahan, mutta jokeen. Upposin 30 jalkaa [noin 9 m] syvään veteen, ja (unohtaen olla tottelevainen) pidin sitä tiukasti, ja kun Bacon-niminen nuorukainen pelasti minut ihmeellisellä sonni lähestyi minua tiikerin raivolla, astuin harhaan tavalla. Elvyttäminen aiheutti minulle suuria tuskia. ja kaaduin päistikkaa maahan. Kurpitsa vieri käsistäni, Kolmetoistavuotiaana kulkiessani Farmingtonin sonni loikkasi ylitseni, työnsi sarvensa kurpitsaan ja niittyjen poikki sydäntalvella ankarassa lumimyrskyssä repi sen kappaleiksi. Epäilemättä se olisi tehnyt saman olin niin kylmissäni ja vilun vallassa, etten pystynyt jat- minulle, ellen olisi kaatunut maahan. Sen pelastumi- kamaan matkaa. Ryömin suureen onttoon omenapuu- sen kuten kaikki muutkin pelastumiseni katson Juma- hun. Etäämpänä oleva mies näki minut ja tajutessaan, lan armon ja hyvyyden ansioksi. millaisessa vaarassa olin, kiiruhti luokseni. Ennen kuin

59 Kirkon presidentit

hän tuli paikalle, olin nukahtanut ja olin miltei tiedo- mitä tässä on selostettu, voidaan lyhyesti sanoa seuraa- ton. Hänen oli todella vaikea herättää minut tajuamaan vaa: ”Molemmat jalkani – toinen kahdesta kohtaa – vaarallinen tilanteeni, ja ripeästi hän toimitti minut molemmat käteni, nilkkani, rintalastani ja kolme kylki- isäni taloon, jossa ystävällisen Sallimuksen ansiosta luutani ovat murtuneet. Olen saanut palovammoja, henkeni säästyi jälleen. palelluttanut itseni, ollut vähällä hukkua, ollut kah- Neljäntoista ikäisenä halkaisin vasemman jalkapöy- dessa vesipyörässä niiden pyöriessä täydessä virtauk- täni kirveellä, joka meni miltei kokonaan jalan läpi. Kär- sessa ja selviytynyt monista muista tilanteista, joissa sin tavattomasti tästä vammasta, ja jalkani paraneminen henkeni on ollut hiuskarvan varassa. Toistuvat pelastu- kesti yhdeksän kuukautta. miset kaikista näistä suurista vaaroista katson taivaalli- Viisitoistavuotiaana vesikauhun loppuvaiheessa sen Isäni armon ansioksi. Muistellessani niitä tunnen oleva hullu koira puri minua käteen. aina halua ilmaista sydämellisen kiitollisuuteni, kiitok- Se ei kuitenkaan purrut ihoa verille, ja Jumalan seni ja iloni Herralle. Rukoilen, että jäljellä olevat päi- armosta ja voimasta säästyin jälleen kauhealta kuolemalta. väni kuluisivat Hänen palveluksessaan, Hänen valtakun- Seitsemäntoistavuotiaana jouduin onnettomuu- tansa rakentamisessa.” (Lainattuna julkaisussa Wilford teen, joka aiheutti paljon kärsimystä ja oli vähällä joh- Woodruff, s. 11–12.) taa kuolemaan. Ratsastin vikurilla hevosella, joka men- nessään alas hyvin jyrkkää, kivikkoista mäkeä, hyppäsi HÄN OLI TOTUUDENETSIJÄ äkkiä tieltä ja ravasi alas mäen jyrkintä kohtaa täyttä Wilford Woodruff janosi nuoruudessaan vanhurs- vauhtia louhikossa. Samaan aikaan se alkoi pukittaa ja kautta. Hän tutki innokkaasti Raamattua ja halusi tuntea oli heittää minut päänsä yli kivikkoon, mutta päädyin ja tehdä Herran tahdon. Hän kirjoitti: ”Innossani hyvän sen kaulalle ja tartuin molemmin käsin sitä korvista edistämiseen järjestin kylässämme rukouskokouksia ja odottaen joka hetki paiskautuvani murskaksi kiviä rukoilin valoa ja tietoa. Toivoin saavani evankeliumin vasten. Siinä asennossa, istuessani hajareisin hevosen toimitukset, koska Raamattua lukiessani ymmärsin sel- kaulassa vailla ohjaksia tai mitään muutakaan keinoa keästi, että upotuskaste on pyhä toimitus. Innokkuudes- ohjata sitä paitsi sen korvista, se syöksyi vauhkoontu- sani, tietämättä vielä pyhästä pappeudesta ja tosi valtuu- neena alas mäkeä louhikossa, kunnes se törmäsi miltei desta ja iankaikkisen elämän toimitusten suorittami- rinnan korkeudelta kiveen niin että sinkouduin maa- sesta, pyysin erästä baptistipappia kastamaan itseni. han. Lensin sen pään yli pudoten suoraan jaloilleni Aluksi hän kieltäytyi, koska sanoin, etten liittyisi hänen miltei [viiden metrin päähän] hevosen eteen. Se, että kirkkoonsa, sillä se ei ollut sopusoinnussa Vapahta- putosin jaloilleni, säästi luultavasti henkeni, sillä jos jamme perustaman apostolisen kirkon kanssa.Viimein, olisin iskeytynyt maahan jokin toinen ruumiinosa monien keskustelujen jälkeen, hän kastoi minut 5. tou- edellä, olisin luultavasti saanut heti surmani. Nyt kävi kokuuta 1831. Hän kastoi myös veljeni Asahelin. Tämä niin, että toinen sääreni murtui kahdesta kohtaa ja oli ensimmäinen ja ainoa evankeliumin toimitus, jota molemmat nilkkani menivät järkyttävällä tavalla sijoil- tavoittelin, ennen kuin liityin Myöhempien Aikojen taan. Hevonen kierähti miltei ylitseni yrittäessään Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.” (Lainattuna päästä pystyyn. Setäni näki minut ja tuli avukseni. julkaisussa Wilford Woodruff, s. 28–29.) Minut kannettiin hänen taloonsa nojatuolissa. Makasin ”Kerran rukoiltuaan mitä hartaimmin saadakseen kahdesta iltapäivällä kymmeneen illalla ilman lääketie- tietää Herran kansasta, jos sellainen olisi maan päällä, teellistä apua ja suurissa tuskissa, kunnes isäni saapui hän [Wilford Woodruff] sanoi: ’Herran Henki sanoi tohtori Swiftin kanssa Farmingtonista. Lääkäri asetti minulle: ”Käänny sanani puoleen, niin minä osoitan luuni kohdalleen, paketoi raajani ja vei minut sinä sen avulla sinulle tahtoni ja vastaan rukoukseesi.” yönä kahdeksan mailin [13 km] matkan vaunuillaan Avasin Raamatun umpimähkään ja pyysin Herraa isäni taloon. Sain hyvää hoitoa, ja vaikka kärsimykseni ohjaamaan minut siihen kohtaan Hänen sanaansa, olivat suuret, niin kahdeksan viikon kuluttua olin kai- joka vastaisi rukoukseeni. Avasin Jesajan kirjan luvun nalosauvojen avulla ulkona ja pian toivuin täysin kun- 56. Olin varma, että se oli vastaus rukoukseeni. Tun- toon.” (Lainattuna julkaisussa Matthias F. Cowley, sin, että Jumalan pelastus pian ilmoitettaisiin ja Wilford Woodruff, Fourth President of the Church of Hänen vanhurskautensa ilmenisi. Olin myös varma Jesus Christ of Latter-day Saints: History of His Life siitä, että saisin elää nähdäkseni Jumalan kansan and Labors As Recorded in His Daily Journals, 1964, kokoamisen. Siitä lähtien aina siihen asti, kun evan- s. 5–9.) keliumi löysi minut, olin tyytyväinen ja tunsin, että Hän kertoi monista muista onnettomuuksista ja minun ei tarvinnut olla enää huolissani kirkoista eikä vähältä piti -tilanteista, ja päätti tämän osan päiväkir- papeista.’” (Wilford Woodruff, s. 29.) jaansa kirjoittamalla seuraavaa: ”Yhteenvetona siitä,

60 Wilford Woodruff Luku 4

ROBERT MASON KERTOI HÄNELLE olet etsinyt minua uutterasti tietääksesi totuuden kirkos- SAAMASTAAN NÄYSTÄ tani ja valtakunnastani ihmisten keskuudessa. Tämä osoittaa sinulle, että kirkkoani ei ole järjestetty ihmisten kes- Mies, jolla oli kuuteen sen sukupolven aikana, johon sinä kuulut, mutta merkittävä vaikutus lastesi päivinä kirkko ja Jumalan valtakunta tuodaan julki Wilford Woodruffiin kaikkine lahjoineen ja siunauksineen, joista pyhät men- jo ennen kuin tämä neinä aikoina nauttivat. Sinä elät niin kauan, että tutustut kuuli palautuksesta, siihen, mutta et nauti sen siunauksista ennen poistumis- oli Robert Mason, juma- tasi tästä elämästä. Herra siunaa sinua kuolemasi jälkeen, linen mies, joka odotti koska olet noudattanut Henkeni käskyjä tässä elämässä.”’ kiihkeästi Jeesuksen Kun isä Mason oli lopettanut kertomuksensa näystä Kristuksen täyttä evan- ja sen tulkinnasta, hän sanoi kutsuen minua etunimeltä: keliumia. Herra oli ’Wilford, minä en saa nauttia tästä hedelmästä lihassa, hänelle armollinen, mutta sinä saat, ja sinusta tulee huomattava toimija ja näyssä hän sai valis- uudessa valtakunnassa.’ Sitten hän kääntyi ja lähti luo- tusta siitä, mitä pian tani. Ne olivat viimeiset sanat, jotka hän minulle puhui Kay Watsonin maalaus Kay Watsonin tapahtuisi maan päällä. maan päällä. Se oli minusta hyvin merkillistä. Olin viet- Wilford Woodruff kirjoitti näystä seuraavaa: tänyt tämän vanhan isä Masonin kanssa monta päivää ”Isä Mason ei väittänyt, että hänellä oli valtuus suo- kahdenkymmenen vuoden aikana. Hän ei ollut koskaan rittaa evankeliumin toimituksia eikä hän uskonut, että aikaisemmin maininnut tästä näystä minulle. Tällä ker- sellaista valtuutta oli maan päällä. Hän uskoi kuitenkin, taa hän sanoi tunteneensa, että Herran Henki kehotti että jokaisella Jumalaan uskovalla miehellä oli etuoikeus häntä kertomaan siitä minulle. paastota ja rukoilla sairaan parantamiseksi panemalla Näky annettiin hänelle noin vuonna 1800. Hän kädet sairaan pään päälle. Hän uskoi, että hänen oikeu- kertoi siitä minulle vuonna 1830, samana keväänä, jol- tenaan ja jokaisen sydämeltään rehellisen miehen tai nai- loin kirkko järjestettiin. Kolme vuotta myöhemmin, kun sen oikeutena oli saada valoa ja tietoa, näkyjä ja ilmoi- minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen tuksia uskon rukouksen kautta. Hän kertoi minulle, että Kristuksen Kirkkoon, melkein ensimmäinen henkilö, se päivä oli lähellä, jolloin Herra perustaisi kirkkonsa ja jota ajattelin, oli tämä profeetta Robert Mason. Saavut- valtakuntansa maan päälle kaikkine sen muinaisine lah- tuani Missouriin Siionin leirikunnan mukana kirjoitin joineen ja siunauksineen. Hän sanoi, että sellainen työ hänelle pitkän kirjeen, jossa kerroin löytäneeni tosi alkaisi maan päällä ennen hänen kuolemaansa mutta evankeliumin kaikkine siunauksineen, että Kristuksen ettei hän eläisi niin kauan, että saisi osansa sen siunauk- kirkon valtuus oli palautettu maan päälle kuten hän oli sista. Hän sanoi, että minä eläisin ja tekisin niin ja että sanonut minulle tapahtuvan, että olin saanut kasteen ja minusta tulisi huomattava toimija tuossa valtakunnassa. kätten päällepanon toimitukset, että tiesin omakohtai- Kun näin hänet viimeisen kerran, hän kertoi minulle sesti, että Jumala oli perustanut Joseph Smithin, pro- seuraavasta näystä, jonka hän oli saanut pellollaan kes- feetan, kautta Kristuksen kirkon maan päälle. kellä päivää: ’Minut vietiin pois näyssä ja huomasin ole- Hän oli kirjeestäni hyvin iloinen ja luetutti sitä vani keskellä laajaa hedelmäpuutarhaa. Minun tuli nälkä itselleen monta kertaa. Hän kohteli sitä siten kuin oli ja kävelin tämän hedelmätarhan läpi etsien hedelmiä syö- kohdellut hedelmiä näyssä. Hän oli hyvin iäkäs ja kuoli täväksi, mutta en löytänyt ainuttakaan. Seisoessani häm- pian ilman että hänellä olisi ollut tilaisuutta ottaa vas- mästyneenä, kun en löytänyt hedelmiä niin monien pui- taan evankeliumin toimituksia kirkon vanhimmalta. den keskeltä, puut alkoivat kaatua maahan aivan kuin Heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, kun oppi tuulenpyörteen repiminä. Ne kaatuivat kaatumistaan, kasteesta kuolleiden puolesta oli ilmoitettu, menin ja kunnes koko tarhassa ei ollut pystyssä yhtään puuta. Näin otin kasteen hänen puolestaan Nauvoon temppelin kas- heti sen jälkeen versojen puhkeavan juurista ja kehittyvän tealtaassa.” (Lainattuna julkaisussa Wilford Woodruff, nuoriksi ja kauniiksi puiksi. Niihin nousi nuppuja, ne s. 16–18.) puhkesivat kukkaan ja kantoivat hedelmiä, jotka kypsyivät ja olivat kauniimpia kuin mikään, mitä silmäni olivat kos- HÄN YMMÄRSI ELÄMÄN TARKOITUKSEN kaan nähneet. Ojensin käteni ja poimin joitakin hedel- miä. Katselin niitä ihastuneena, mutta kun olin syömäisil- Wilford Woodruffin viisaus kumpusi suurelta osin läni ne, näky päättyi enkä maistanut hedelmiä. hänen näkemyksestään elämänsä todellisesta tarkoituk- Näyn päätyttyä kumarruin nöyrään rukoukseen ja sesta. Hän kirjoitti: pyysin Herraa näyttämään minulle näyn tarkoituksen. Sil- ”Olin 23-vuotias, ja mietiskeltyäni menneisyyttä loin Herran ääni tuli minulle sanoen: ”Ihmisen poika, tulin vilpittömän vakuuttuneeksi siitä, että mitään

61 Kirkon presidentit

todellista mielenrauhaa tai aitoa onnea ei ollut muussa ihmeellisemmälle työlle kuin odotin koskaan näkeväni kuin Jumalan palvelemisessa ja sellaisen tekemisessä, tässä elämässä. Rukoilen Jumalaa Jeesuksen Kristuksen minkä Hän hyväksyisi. Sikäli kuin mielikuvitukseni salli, nimessä opastamaan tulevaa elämääni, että voin elää toin sieluni silmien eteen kaiken maailman kunnian, Hänen kunniakseen ja kirkkaudekseen ja olla siunauk- maineen ja onnen. Ajattelin rikkaiden kultaa ja vau- seksi lähimmäisilleni ja pelastua lopulta Hänen selesti- rautta, kuninkaiden, presidenttien, ruhtinaiden ja hal- seen valtakuntaansa. Tapahtukoon niin. Aamen.” (Lainat- litsijoiden loistoa, suuruutta ja valtaa. Ajattelin Aleksan- tuna julkaisussa Wilford Woodruff, s. 36.) terin, Napoleonin ja muiden suurten sotapäälliköiden sotilaallista mainetta. Ajattelin mielessäni niitä lukuisia HÄN OSALLISTUI SIIONIN LEIRIKUNNAN polkuja, joita huikentelevainen maailma kulkee etsies- TOIMINTAAN sään mielihyvää ja onnea. Yhteenvetona koko asiasta mieleni näyssä minun oli huudahdettava Salomon Vuonna 1833 Herra kutsui kirkkonsa uskollisia pap- lailla: ’Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja.’ peudenhaltijoita matkustamaan Ohion Kirtlandista Mis- Käsitin, että muutaman vuoden kuluttua kaikki souriin lunastamaan ja hankkimaan takaisin Siionin maan päätyisivät yhtä lailla hautaan. Olin vakuuttunut siitä, (ks. OL 101; 103). Profeetta Joseph Smith johti ryhmää, ettei kukaan ihminen voinut olla todella onnellinen ja ja Wilford Woodruff oli noin kahdensadan matkaan läh- saada sellaista, mikä ravitsee kuolematonta sielua, ellei teneen miehen joukossa. Heidän lähtiessään Wilford oli Jumala ollut hänen ystävänsä ja Jeesus Kristus hänen 27-vuotias ja oli ollut kirkon jäsen vajaan puoli vuotta. puolustajansa. Olin vakuuttunut siitä, että ihminen voi päästä heidän ystäväkseen tekemällä Isän tahdon ja pitä- mällä Hänen käskynsä. Tein lujan päätöksen, että siitä lähtien etsisin Herraa saadakseni tietää Hänen tahtonsa, pitääkseni Hänen käskynsä ja seuratakseni Hänen Pyhän Henkensä ohjeita. Tällä pohjalla päätin seistä ja elää tulevaisuudessa näiden vakaumusten mukaisesti.” (Lainattuna julkaisussa Wilford Woodruff, s. 26–27.)

HÄN TUNNISTI TOTUUDEN JA OTTI KASTEEN Siionin leirikunnan matka Kun Wilford marssi profeetta Joseph Smithin kanssa Siionin leirikunnan mukana, häntä hiottiin ja jalostettiin edelleen – valmistettiin suurempaan palvelukseen Mestarin asiassa. Hän kertoi 36 vuotta myöhemmin Salt Lake Cityssä: ”Kun Siionin leirikunnan jäsenet kutsuttiin, monet meistä eivät olleet koskaan nähneet toisiaan; me olimme vieraita toisillemme, eivätkä monet olleet koskaan nähneet profeettaa. Meidät oli hajotettu laajalle, kaikkialle kansakunnan keskuuteen. Olimme nuoria miehiä, ja meidät kutsuttiin tuona varhaisena aikana lähtemään lunastamaan Siionia, ja se, mitä meidän oli tehtävä, se meidän oli tehtävä uskon turvin. Me kokoonnuimme eri osavaltioista yhteen Kirtlandiin ja lähdimme lunastamaan Siionia sen käskyn täyttämi- Harold I. Hopkinsonin maalaus Kuultuaan kahden mormonilähetyssaarnaajan todis- seksi, jonka Jumala oli antanut meille. Jumala hyväksyi tavan 29. joulukuuta 1833 Wilford Woodruff tunnisti työmme kuten Hän hyväksyi Abrahamin työn. Me nopeasti totuuden ja otti kasteen ainoastaan kaksi päivää saimme aikaan paljon, vaikka luopiot ja epäuskoiset myöhemmin. Sen jälkeen hän ei katsonut taakseen. Hän esittivätkin monta kertaa kysymyksen: ’Mitä te olette kirjoitti: ”Tunsin voivani todella huudahtaa Jumalan pro- tehneet?’ Me saimme kokemusta, jota emme koskaan feetan kanssa: ’Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi olisi voineet saada millään muulla tavalla. Meillä oli ovella kuin asun jumalattomien katon alla.’ Iankaikkisen etuoikeus katsella profeetan kasvoja ja meillä oli etuoi- evankeliumin täyteys oli vihdoinkin tullut. Se täytti sydä- keus taivaltaa hänen kanssaan tuhat mailia [1 600 km] meni suurella ilolla. Se laski perustan suuremmalle ja ja nähdä Jumalan Hengen toimivan hänen kanssaan ja nähdä hänen saavan Jeesuksen Kristuksen ilmoituksia

62 Wilford Woodruff Luku 4

ja noiden ilmoitusten täyttyvän. Ja hän kokosi tuona kunnioittavat kutsumustaan ja tekevät tehtävänsä.” varhaisena ajankohtana noin 200 vanhinta kaikkialta (Discourses of Wilford Woodruff, s. 298.) kansan keskuudesta ja lähetti meidät maailmaan saarnaamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Ellen olisi HÄN MENI NAIMISIIN PHOEBE lähtenyt Siionin leirikunnan matkaan, en olisi tänään CARTERIN KANSSA täällä, ja oletan, että niin olisi monen muunkin laita tässä territoriossa.” (The Discourses of Wilford Wood- Wilford Woodruff ruff, toim. G. Homer Durham, 1946, s. 305; ks. myös tapasi Phoebe Carterin Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, Ohion Kirtlandissa 2005, s. 142.) vuonna 1837. He tunsivat toisensa noin kaksi ja puoli kuukautta ja päättivät mennä naimisiin. Heidät vihittiin profeetta Joseph Smithin kotona 13. huhtikuuta 1837. Vihkimisen toimitti ensimmäisen presidenttikunnan neuvonantaja, presidentti Frederick G. Phoebe Carter Woodruff Williams, koska profeetan oli täytynyt tuolloin lähteä pakoon vihollisiaan. Vastavihitty aviopari aloitti yhteiselämänsä profeetan kotona, ja he pysyivät yhdessä 48 vuotta aina Phoeben

C. A. Christensenin maalaus kuolemaan 19. marraskuuta 1885. Siionin leirikunta HÄN OPETTI SUVULLEEN EVANKELIUMIA HÄN OLI LÄHETYSSAARNAAJA JA SAI OSAKSEEN ENKELIEN PALVELUSTA Monet Wilford Woodruffin sukulaiset oli- Vuoden 1834 puoliväliin mennessä Wilford Wood- vat suhtautuneet epäile- ruffin halu olla lähetyssaarnaaja oli niin voimakas, että västi tai välinpitämättö- monissa rukouksissaan hän pyysi Herralta tuota etuoi- mästi kirkon opetuksiin. keutta. Hän palveli ensimmäisen kerran lähetystyössä Wilford kirjoitti eräästä Yhdysvaltain eteläosissa. Nuori lähetyssaarnaaja lähti kokemuksesta, joka työhön vailla laukkua tai kukkaroa ja käveli jopa sata hänellä oli hänen käydes- kilometriä päivässä. Myöhemmin hän todisti, että hän sään heidän luonaan: oli saanut enkelien palvelusta lähetystyössään ja ettei ”Eräs koko elämäni häntä ollut koskaan siunattu yhtä paljon kuin hänen mielenkiintoisimmista ollessaan pappi Aaronin pappeudessa ja tehdessään tapahtumista palvelutyös- kunniakasta lähetystyötään: säni sattui 1. heinäkuuta ”Sain enkelien palvelusta ollessani papin virassa. 1838. Kun isä Joseph Sain näkyjä ja ilmoituksia. Matkasin tuhansia maileja. Smith antoi minulle pat- Kirtlandin temppeli Kastoin ihmisiä, vaikka en voinutkaan konfirmoida riarkallisen siunaukseni, niin niiden monien ihmeellis- heitä, koska minulla ei ollut valtuutta sen tekemiseen. ten asioiden joukossa, jotka hän minulle lupasi, oli se, Puhun näistä asioista todistaakseni, ettei miehen että saisin tuoda isäni huonekunnan Jumalan valtakun- pidä koskaan hävetä hallussaan olevaa pappeuden taan, ja minusta tuntui, että jos joskus saisin tuon siu- määrää. Nuorten miestemme, jos he ovat diakoneja, nauksen, aika siihen oli koittanut. Jumalan avulla saar- tulee työskennellä täyttääkseen tuohon virkaan kuulu- nasin evankeliumia uskollisesti isäni huonekunnalle vat tehtävät. Jos he tekevät sen, heidät voidaan sitten ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan, samoin kuin kutsua opettajan virkaan. Opettajan tehtävänä on opet- muille sukulaisilleni, ja kutsuin koolle kokouksen isäni taa ihmisiä, vierailla pyhien luona ja pitää huolta siitä, kotiin sunnuntaina 1. heinäkuuta. Isäni uskoi todistuk- ettei tehdä mitään pahaa tai syntiä. Jumala arvostaa seeni samoin kuin koko hänen huonekuntansa, mutta henkilöitä tässä pappeudessa siinä määrin kuin he itse tuossa tilaisuudessa näytti siltä kuin paholainen olisi

63 Kirkon presidentit

päättänyt estää patriarkan minulle antaman lupauksen täyttymisen. – – Masennus valtasi koko huonekunnan, ja kaikki tunsivat halua hylätä työn, ja näytti siltä kuin sama voima valtaisi minutkin. Minun oli vetäydyttävä vuoteeseeni tunniksi ennen kokouksen alkua. Siellä minä rukoilin Herralta koko sielullani vapautusta, sillä minä tiesin silloin, että Paholaisen voimaa käytettiin estämään minua saavuttamasta sitä, mitä Jumala oli luvannut minun voivan tehdä. Herra kuuli rukoukseni ja vastasi pyyntööni. Kun kokouksen aika tuli, nousin vuoteeltani ja saatoin laulaa ja huutaa ilosta ajatelles- Todistus Wilford Woodruffin asettamisesta vanhimmaksi sani, että minut oli vapautettu pahan vallasta. Täynnä Jumalan voimaa seisoin väen keskellä ja saarnasin VALTAKUNNAN AVAIMET ANNETTIIN ihmisille erittäin selkeästi Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Wilford Woodruff oli läsnä, kun profeetta Joseph Kokouksen päätteeksi kokoonnuimme Farming- Smith antoi kaikki Jumalan valtakunnan avaimet kah- tonjoen rantapenkereelle, ’koska joessa oli niin run- dentoista apostolin koorumille. Profeetan kuoleman jäl- saasti vettä’, ja minä johdatin kuusi ystävääni jokeen keen vanhin Woodruff näki johtajuuden viitan laskeutu- ja kastoin heidät heidän syntiensä anteeksisaamiseksi. van muodonmuutoksen kokeneen Brigham Youngin Isäni koko huonekunta kuului heidän joukkoonsa, päälle. Hän sai henkilökohtaisen todistuksen, että kah- kuten patriarkka oli luvannut. – – Se oli todellakin dentoista koorumin virkaiältään vanhimmalla jäsenellä ilon päivä sielulleni. Olin kastanut isäni, äitipuoleni oli hallussaan valtakunnan avaimet niiden täyteydessä. ja sisareni, ja jälkeenpäin lisäsin joukkoon muita Vuonna 1889 hän opetti: sukulaisia. Minusta tuntui, että jo yksin tuon päivän ”Kun Herra antoi Jumalan valtakunnan avaimet, työ riitti korvaamaan minulle kaiken uurastukseni Melkisedekin pappeuden avaimet, apostolinviran avai- palvelutyössä.” (Lainattu julkaisussa Wilford met ja sinetöi ne Joseph Smithin pään päälle, Hän sine- Woodruff, s. 91–93.) töi ne Joseph Smithin päälle pysymään täällä maan päällä Ihmisen Pojan tulemiseen saakka. Brigham Young HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLINVIRKAAN saattoi aiheellisesti sanoa: ’Jumalan valtakunnan avaimet ovat täällä.’ Ne olivat hänellä hänen kuolinpäiväänsä Brigham Young asti. Sitten ne lepäsivät toisen miehen – presidentti John asetti Wilford Woodruffin Taylorin – pään päällä. Hänellä oli nuo avaimet kuolin- apostoliksi 26. huhti- hetkeensä saakka. Sitten ne lankesivat vuorostaan tai kuuta 1839. Pian sen jäl- Jumalan sallimuksesta Wilford Woodruffin päälle. keen vanhin Woodruff aloitti merkityksellisen lähetystyönsä Englan- nissa. Muinaisen Paavalin tavoin hän toi Hengen johdatuksella Kristuksen luokse tuhansia sieluja. Presidentti Heber J. Grant sanoi myöhem- min hänestä: ”Uskoak- seni kukaan muu maan pinnalla vaeltanut ihminen ei ole milloinkaan ollut suurempi sielujen käännyttäjä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin puoleen.” (Julkai- sussa Conference Report, kesäkuu 1919, s. 8; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, Wilford Woodruffin koti Nauvoossa 2005, s. 90.) Sanon myöhempien aikojen pyhille, että Jumalan Muutaman seuraavan vuoden aikana, kun vanhin valtakunnan avaimet ovat täällä ja ne tulevat myös pysy- Woodruff oli palannut lähetystyöstään, hänestä tuli mään täällä Ihmisen Pojan tulemiseen saakka. Ymmärtä- Nauvoon kaupunginvaltuuston jäsen (1841), hän teki köön koko Israel sen. Ne eivät ehkä ole minun pääni työtä Nauvoon temppelityömaalla (1842) ja vastasi päällä kuin lyhyen aikaa, mutta sitten ne lepäävät toisen Times and Seasons -lehden liiketoiminnasta. apostolin pään päällä ja sitten toisen hänen jälkeensä, 64 Wilford Woodruff Luku 4

ja näin jatkuu siihen asti, kunnes Herra Jeesus Kristus ”Kuinka monta kertaa meidät onkaan kutsuttu tulee taivaan pilvissä ’palkitsemaan kunkin ihmisen ilmoituksella menemään oikealle ja vasemmalle, tänne, hänen ruumiissa tekemiensä tekojen mukaan’.” sinne ja muualle, aivan vastoin odotuksiamme? (Discourses of Wilford Woodruff, s. 73; ks. myös Kirkon Kerron teille, mitä tapahtui omalla kohdallani. Olin presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, s. 203.) Staffordshiressa vuonna 1840. Olin Stanleyn kaupungissa Hän sanoi myös: ”Taivaan Jumala on antanut ja pidin kokousta kaupungintalolla. Olin sopinut tapaa- käsiimme evankeliumin, pappeuden, Hänen valtakun- misia viikoksi siinä kaupungissa. Ennen kuin nousin tansa avaimet ja voiman lunastaa maa synnin ja jumalat- puhumaan ihmisille, Herran Henki sanoi minulle: tomuuden vallasta, jonka alla se on vaikeroinut satoja ’Tämä on viimeinen kokous, jonka pidät näille ihmisille vuosia ja jonka alla se vaikeroi tänä päivänä. Paina- moneen päivään.’ Noustuani kerroin kuulijoille, mitä kaamme nämä asiat sydämeemme ja yrittäkäämme Herran Henki oli minulle ilmoittanut. He olivat yhtä elää uskontomme mukaan, niin että kun pääsemme yllättyneitä kuin minäkin. En tiennyt, mitä Herra halusi, toiselle puolelle ja katsomme elämäämme, voimme mutta jälkeenpäin ymmärsin Jumalan tarkoituksen. Her- tuntea tehneemme sen, mitä meiltä on vaadittu, yksi- ran Henki sanoi minulle: ’Mene etelään.’ Kuljin 80 mailia löinä ja yhteisesti. Herra vaatii paljon käsistämme – [130 km] ja saavuin Etelä-Englantiin. Perille saavuttuani enemmän kuin hän on koskaan vaatinut miltään meitä tapasin John Benbow’n. Minulle tehtiin selväksi, miksi edeltäneeltä sukupolvelta, sillä yhtään sukupolvea, joka minut oli kutsuttu sinne. Olin lähtenyt hyvältä kentältä, on joskus elänyt maan päällä, ei ole kutsuttu perusta- jossa saatoin kastaa ihmisiä jokaisena iltana viikossa. Kun maan Jumalan valtakuntaa maan päälle tietäen, ettei saavuin tänne, löysin ryhmän, noin 600 ihmistä, jotka sitä koskaan enää kukisteta.” (Julkaisussa Journal of olivat – – muodostaneet keskuuteensa lahkon nimeltään Discourses, osa 14, s. 6.) Yhdistyneet veljet. Sain tietää, että he rukoilivat valoa ja totuutta ja että he olivat edenneet suunnilleen niin pit- källe kuin voivat. Ymmärsin, että Herra oli lähettänyt minut heidän luokseen. Ryhdyin työhön heidän keskuudessaan ja kastoin lopulta heidän johtajansa, 40 saarnaa- jaa ja noin 600 jäsentä. – – Tuolla työkentällä kastettiin kaikkiaan noin 1 800 ihmistä. – – Mainitsen nämä asiat osoittaakseni, kuinka me tarvitsemme Jumalan ohjausta ja ilmoituksia joka päivä. Ilman sitä emme voi tehdä mitään.” (Discourses of Wilford Woodruff, s. 60.)

Valokuva James R. Mossin luvalla Valokuva HÄN MERKITSI MUISTIIN TAPAHTUMIA Tuhannet ihmiset liittyivät kirkkoon Wilford Woodruffin lähetystyön ansiosta. Vanhin Woodruff saarnasi Gadfield Elmin kappelissa. Benbow’t omistivat kappelin ja luovuttivat sen kirkon omistukseen muuttaessaan Yhdysvaltoihin. Siitä tuli ensimmäinen kirkon omistama kappeli Englannissa.

HÄN PALVELI LÄHETYSTYÖSSÄ ENGLANNISSA Vuonna 1880 vanhin Wilford Woodruff puhui suuresta menestyksestä, johon hänet johdettiin hänen palvellessaan lähetystyössä Englannissa:

Wilford Woodruffin kirjoituksiin kuuluu 19 päiväkirjaa, joissa on yli 7 000 sivua 62 vuoden ajalta. Wilford Woodruff noudatti profeetta Joseph Smi- thin neuvoa pitää uskollisesti päiväkirjaa. Kirkon historioitsijan toimiston arkistoissa on noin 7 000 sivua Wil- ford Woodruffin päiväkirjoja. Hänen pitämänsä aikakirjat olivat arvokkaita hänelle itselleen ja hänen perheelleen, ja ne ovat nyt arvokkaita koko kirkolle. Myöhem- Richard Murrayn maalaus Wilford Woodruff valmistautumassa toimittamaan kasteita John Benbow’n min elämässään, vuonna 1856, vanhin Woodruff aloitti maatilalla sijaitsevassa lammessa 65 Kirkon presidentit

uransa kirkon historioitsijana, mutta kirkkoon liittymi- profeettojen, apostolien ja vanhimpien teoista ja ope- sestään alkaen hänestä oli tuntunut, että hänellä oli eri- tuksista.” (Lainattu julkaisussa Wilford Woodruff, s. tyinen tehtävä merkitä muistiin palautuksen tärkeitä 476–477.) tapahtumia, puheita, paikkoja, ihmisiä ja tapauksia. Se, mitä tiedämme kirkon alkuaikojen historiasta, perustuu HÄN TODISTI PÄIVÄKIRJAN suurelta osin hänen laajoihin päiväkirjoihinsa. KIRJOITTAMISESTA JA VAROITTI TULEVIA HISTORIOITSIJOITA Syyskuun 6. päivänä 1856 Wilford Woodruff kirjoitti päiväkirjaansa: ”Emme ole taipuvaisia ajattelemaan tapahtu- mien merkitystä silloin, kun ne meille tapahtuvat, mutta me tunnemme niiden merkityksen myöhemmin. Me elämme sukupolvessa, joka on yksi tärkeim- Harold I. Hopkinsonin maalaus mistä, missä ihminen on Tammikuun 20. päivänä 1872 hän kirjoitti päivä- Lähikuva Wilford Woodruffin päiväkirjan koskaan elänyt maan kirjaansa seuraavaa siitä, mitä hän oli opettanut pro- eräästä sivusta päällä, ja meidän tulisi feettojen koulun kokouksessa: kirjoittaa selonteko noista tärkeistä tapahtumista, ”On eräs aihe, josta haluan puhua, ja se on päi- jotka tapahtuvat silmiemme edessä profetioiden ja väkirjan pitäminen Jumalan kanssakäymisestä meidän Jumalan ilmoitusten täyttymiseksi. Meidän aikanamme kanssamme. Olen monta kertaa ajatellut, että kahden- on täyttymässä suuri ilmoitusten tulva, ja kun ne toista koorumi ja muut ovat pitäneet minua kovin tapahtuvat silmiemme edessä, haluamme, että ne kir- intomielisenä tämän aiheen suhteen, mutta kun pro- joitetaan muistiin.” (Wilford Woodruff’s Journal, osa feetta Joseph järjesti kahdentoista koorumin, hän 4, s. 444.) neuvoi heitä pitämään historiaa elämästään ja esitti Maaliskuun 17. päivänä 1857 hän kirjoitti: ”En ole syitä, miksi heidän piti tehdä niin. Minulla on ollut koskaan viettänyt aikaani kannattavammin ihmiskun- tämä henki ja kutsumus siitä lähtien, kun ensi kerran nan hyödyksi kuin kirjoittaessani päiväkirjaa. – – Eräät tulin tähän kirkkoon. Kirjoitin muistiin ensimmäisen hienoimmat evankeliumisaarnat, totuudet ja ilmoituk- kuulemani saarnan, ja siitä hetkestä tähän päivään set, jotka Jumala antoi tälle kansalle profeettojensa asti olen pitänyt päivittäin päiväkirjaa. Aina kun kuu- Josephin, Brighamin, Heberin ja kahdentoista suun lin Joseph Smithin saarnaavan, opettavan tai profetoi- kautta, löytyvät maan päältä vain minun päiväkirjoihini van, tunsin velvollisuudekseni kirjoittaa sen muistiin. talletettuina, ja ne kootaan kirkon historiaan ja välite- Tunsin itseni levottomaksi enkä voinut syödä, juoda tään Jumalan pyhille kaikkina tulevina sukupolvina. enkä nukkua ennen kuin kirjoitin, ja minun mieleni Eikö tämä riitä palkaksi vaivoistani? Kyllä riittää.” on ollut niin harjaantunut tähän asiaan, että kun kuu- (Wilford Woodruff’s Journal, osa 5, s. 37.) lin Joseph Smithin opettavan eikä minulla ollut kynää Päiväkirjamerkinnässään 5. heinäkuuta 1877 hän eikä paperia, menin kotiin, istuuduin kirjoittamaan todisti: ”Jumala on innoittanut minua pitämään päivä- koko saarnan melkein sanasta sanaan ja lause lau- kirjaa ja kirjoittamaan tämän kirkon historiaa, ja keho- seelta sellaisena kuin se esitettiin, ja kun olin kirjoit- tan tulevia historioitsijoita luottamaan historiaani, sillä tanut sen, se hävisi mielestäni enkä muistanut sitä todistukseni on tosi ja muistiinmerkintäni osoittautuvat enää. Se oli Jumalan lahja minulle. todeksi tulevassa maailmassa.” (Wilford Woodruff’s Perkele on yrittänyt riistää henkeni syntymäni het- Journal, osa 7, s. 359.) kestä tähän päivään asti useammin kuin muiden ihmisten hengen. Olen ilmeisesti vastustajan merkitty uhri. En keksi siihen muuta kuin yhden syyn: Perkele tiesi, HÄN RAKASTI SUURESTI TEMPPELITYÖTÄ että jos minusta tulisi Myöhempien Aikojen Pyhien Jee- Wilford Woodruffille yksi kaikkein kallisarvoisim- suksen Kristuksen Kirkon jäsen, kirjoittaisin tuon kir- mista evankeliumin periaatteista oli työ kuolleiden kon historiaa ja jättäisin jälkeeni muistiinmerkintöjä puolesta. Hänestä tuli Utahissa sijaitsevan St. Georgen

66 Wilford Woodruff Luku 4

temppelin ensimmäinen esimies. Myöhemmin hän vai- muita. Sitten kastoin hänet kolmea lukuun ottamatta kutti Utahin sukututkimusseuran perustamiseen, mikä jokaisen Yhdysvaltain presidentin puolesta, ja kun helpotti työtä verhon taakse siirtyneiden pelastami- heidän asiansa on oikeutettu, joku tekee työn heidän seksi. Vuonna 1877 vanhin Woodruff puhui temppelei- puolestaan.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa den ja temppelityön tärkeydestä: 19, s. 228–229.) Sittemmin temppelityö noiden kolmen presidentin puolesta on suoritettu. Valokuva Jesse A. Tye Valokuva St. Georgen temppeli Utahissa vuonna 1876. Täällä tehtiin temppelityö Yhdys- valtain perustuslain säätäneen konventin jäsenten ja monien muiden varhais- Harold I. Hopkinsonin maalaus ten johtajien puolesta. Jotta heidät lunastettaisiin, perustuslain säätäneen konventin jäsenet ja Wilford Woodruff ”Meidän velvollisuutemme on nousta ja rakentaa nämä temppelit. Pidän tätä osaa palvelutyöstämme yhtä SAATANA PYRKI PYSÄYTTÄMÄÄN tärkeänä tehtävänä kuin saarnaamista eläville. Kuolleet HERRAN TYÖN kuulevat Jumalan palvelijoiden äänen henkimaailmassa, Lyhyen kymmenen eivätkä he voi tulla esiin [ensimmäisen] ylösnousemuk- vuoden rauhanajan sen aamussa, ellei tiettyjä toimituksia suoriteta heidän (1847–1857) jälkeen län- hyödykseen ja heidän puolestaan Jumalan nimeen nessä kirkkoa alettiin jäl- rakennetuissa temppeleissä. Kuolleen pelastaminen leen vainota. Kirkon joh- vaatii aivan yhtä paljon kuin elävänkin. – – tajat tiesivät, että kun Sanon tässä ennen kuin lopetan, että kaksi viik- länsi asutettaisiin, kirkon koa ennen lähtöäni St. Georgesta kuolleiden henget jäsenet joutuisivat jälleen kokoontuivat ympärilleni haluten tietää, miksemme kerran kohtaamaan lunastaneet heitä. He sanoivat: ’Olette käyttäneet monia niistä vainoista ja Endowment Housea monta vuotta, mutta meidän haasteista, joita he olivat hyväksemme ei ole koskaan tehty mitään. Me las- aiemmin kohdanneet, kimme perustuksen hallitusvallalle, josta nyt saatte kun heidät karkotettiin Mantin temppeli Utahissa vihittiin hiljai- nauttia, emmekä luopuneet siitä koskaan vaan Ohiosta, Missourista ja suudessa 17. toukokuuta 1888. Vanhin pysyimme sille uskollisina ja olimme uskollisia Juma- Lorenzo Snow piti vihkimisrukouksen, Illinoisista. Jumalattomat jonka presidentti Wilford Woodruff oli lalle.’ He olivat itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajia, eivät voineet jättää kirk- laatinut. ja he kävivät puheillani kahden päivän ja kahden yön koa rauhaan. ajan. Pidin hyvin merkillisenä sitä, että vaikka niin pal- Presidentti John Taylorille ja kahdentoista aposto- jon työtä oli tehty, heidän puolestaan ei kuitenkaan lin koorumille 15. syyskuuta 1879 kirjoittamassaan kir- ollut tehty mitään. Ajatus ei ollut tullut mieleeni ehkä jeessä vanhin Wilford Woodruff sanoi: ”Paholainen siksi, että siihen asti mielessämme olivat olleet lähei- kamppailee ankarasti pysäyttääkseen temppeleiden semmät ystävät ja sukulaiset. Menin heti kastealtaaseen rakentamisen ja Jumalan työn, ja jumalattomat ihmiset ja pyysin veli McCallisteria kastamaan minut itsenäi- auttavat häntä, mutta veljet, Jumala hallitsee ja seisoo syysjulistuksen allekirjoittajien ja viidenkymmenen vierellänne loppuun asti.” (Lainattuna julkaisussa muun merkkimiehen puolesta, yhteensä sadan henki- Wilford Woodruff, s. 528.) lön puolesta, joihin kuului John Wesley, Kolumbus ja

67 Kirkon presidentit

VUOSI 1884 OLI KRIISIVUOSI kuolemasta 25. heinäkuuta 1887 siihen asti kun hänet hyväksyttiin kirkon presidentiksi 7. huhtikuuta 1889. Vuoteen 1884 mennessä Yhdysvaltain liittovaltio Tuona päivänä yleiskonferenssissa hän sanoi: ”Tämä kokosi voimansa paitsi vastustamaan kuuluisaa moni- päivä, 7. huhtikuuta 1889, on elämäni tärkeimpiä päiviä, avioisuuskysymystä, myös uhkaamaan myöhempien sillä minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen aikojen pyhien henkeä ja kirkon olemassaoloa instituu- Kristuksen Kirkon presidentti tuhansien pyhien yksimie- tiona. Tuon ajan tyypillisiä tunteita kuvaavat seuraavat lisen äänestyksen jälkeen. Äänestys suoritettiin kooru- kirkkoon kuuluneen toimittajan John Nicholsonin meittain, ja sitten äänestivät kaikki läsnäolijat, kuten sanat liittovaltion tuomarille, kun veli Nicholson joutui presidentti John Taylorinkin aikana. Tämä on korkein oikeuden eteen tuomittavaksi. virka, mitä yhdellekään ihmiselle on koskaan suotu Lausunnossaan veli Nicholson sanoi: ”Tarkoituk- lihassa. Minulle se tuli 82-vuotiaana. Rukoilen Jumalaa seni on luja ja toivoakseni muuttumaton. Se on, että suojelemaan minua ja antamaan minulle voimaa, jotta olen uskollinen Jumalalle ja perheelleni ja sille, minkä voisin pitää kutsumukseni kunniassa päivieni loppuun katson velvollisuudekseni maan perustuslakia kohtaan, asti. Herra on pitänyt minusta huolen tähän asti.” (Lai- joka takaa täydellisen uskonnonvapauden kansalaisille.” nattuna julkaisussa Wilford Woodruff, s. 564–565.) Tuomari sanoi vastauksessaan: ”Ellette alistu lakiin, tei- dän täytyy tietysti kärsiä seuraukset, mutta Amerikan kansan tahto on ilmaistu – – ja tämä laki jauhaa teidät PRESIDENTILLÄ PITÄÄ OLLA JUMALAN ja instituutionne tuusan nuuskaksi.” (Deseret News, VOIMA JA TOVERUUS viikkolehti, 21. lokakuuta 1885, s. 1.) Velvollisuuksistaan kirkon presidenttinä presidentti Wilford Woodruff opetti: ”Minun velvollisuuteni on olla HÄNET KUTSUTAAN KIRKON yhteydessä Jumalaan, niin heikko välikappale kuin olen- PRESIDENTIKSI kin Jumalan käsissä. Minun velvollisuuteni on saada voimaa Jumalalta. Ja kun minulla on sitä, silloin neuvonan- tajieni tulee seistä rinnallani ja kanssani. Meidän tulee olla yhtä sydämeltä ja mieleltä kaikissa asioissa, ajalli- sissa ja hengellisissä, jotka tulevat eteemme kirkon ja Jumalan valtakunnan työssä. Ja kiitollisena voin sanoa, että näin on ollut asia siitä asti, kun minut kutsuttiin tähän asemaan eli kirkon [tämän] presidenttikunnan järjestämisestä asti.” (Discourses of Wilford Woodruff, s. 89; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, s. 252.)

HÄN JOHTI KIRKKOA VAKAVAN KRIISIN AIKANA Kirkko oli vakavan kriisin kourissa presidentti Wilford Woodruffin aloittaessa kautensa kirkon presi- denttinä. Presidentti John Taylor oli kuollut piilopaikassaan, ja useimmat huomattavat kirkon johtajat olivat vainojen takia joko vankilassa tai estyneitä johtamaan tehokkaasti. Varta vasten säädetyt liittovaltion lait paitsi kielsivät pluraaliavioliittojen solmimisen, myös estivät tämän lain rikkojia äänestämästä ja asettumasta ehdolle julkisiin virkoihin. Utahin pääsy osavaltioksi näytti toi- vottomalta. Lainsäädännöllä pyrittiin riistämään äänioi- keus kaikilta kirkon jäseniltä. Kirkolta instituutiona riis- tettiin lailliset oikeudet, kymmenysrahastot takavarikoitiin ja temppeliaukio sekä muita kirkon kiinteistöjä siir- Ensimmäinen presidenttikunta huhtikuussa 1889: George Q. Cannon, Wilford rettiin liittovaltion omistukseen. Monet pyrkivät itse Woodruff ja Joseph F. Smith asiassa vakaasti hävittämään Myöhempien Aikojen Wilford Woodruff johti kirkkoa kahdentoista apos- Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon itsenäisyyden. tolin koorumin presidenttinä presidentti John Taylorin Lähetystyö elävien puolesta ja temppelityö kuolleiden puolesta olivat suuressa vaarassa.

68 Wilford Woodruff Luku 4

KANSAKUNTA KÄÄNTYY PYHIÄ VASTAAN noudattamisen jälkeen pyhien uskoa eläviin profeettoi- hin koeteltaisiin. Presidentti Wilford Woodruff kirjoitti päiväkir- ”Nämä olivat vaikeita vuosia (1880-luku) presi- jaansa yhteenvetona vuodesta 1889: ”Näin päättyy dentti Woodruffille, muille kirkon johtajille ja kirkon vuosi 1889, ja profeetta Joseph Smithin sana alkaa jäsenille yleensä. Monia pidätyksiä oli tapahtunut plu- täyttyä sen suhteen, että koko kansakunta kääntyy raaliavioliiton harjoittamisen takia. Kirkko oli menettä- Siionia vastaan ja julistaa sodan pyhille. Kansakunta mässä omaisuuttaan epäoikeudenmukaisen verotuk- ei ole koskaan ollut niin täynnä valheita pyhiä vastaan sen ja takavarikoinnin vuoksi. Presidentti Woodruff kuin nyt. Vuosi 1890 on oleva tärkeä vuosi myöhem- kääntyi nöyrästi Herran puoleen ja pyysi apua. Presi- pien aikojen pyhille ja Amerikan kansalle.” (Wilford dentti Woodruff kamppaili viikkokausia voimallisesti Woodruff’s Journal, osa 9, s. 74.) Herran kanssa. Herra antoi hänelle näyn osoittaen hänelle seuraukset pluraaliavioliiton jatkamisesta ja neuvoi presidentti Woodruffille, mitä hänen pitäisi tehdä. Syyskuun 24. päivänä 1890 hän antoi julki nykyään manifestina tunnetun julistuksen, jossa ilmoitettiin pluraaliavioliittokäytännön lopettamisesta.” (Brian Smith, ”Wilford Woodruff: ’Wilford the Faithful’ Became God’s Anointed”, Church News, 1. toukokuuta 1993, s. 10.) Marraskuun 1. päivänä 1891 eräässä vaarnakon- ferenssipuheessaan Utahin Loganissa presidentti Woodruff opetti: ”’Ja mitä he puhuvatkin Pyhän Hengen innoitta- mina, se on pyhä kirjoitus, on Herran tahto, on Herran mieli, on Herran sana, on Herran ääni ja Jumalan voima pelastukseksi’ [OL 68:4]. Wilford ja Emma Smith Woodruff Sillä voimalla me olemme johtaneet Israelia. Sen voiman avulla presidentti Young johti ja ohjasi kirkkoa. MANIFESTI SAATIIN ILMOITUKSEN KAUTTA Saman voiman avulla presidentti John Taylor johti ja ohjasi kirkkoa. Ja se on tapa, jolla olen toiminut parhaan kykyni mukaan siinä ominaisuudessa. En halua myöhempien aikojen pyhien saavan sellaista käsitystä, ettei Herra ole kanssamme ja ettei Hän anna meille ilmoituksia, sillä Hän antaa meille ilmoitusta ja tulee antamaan meille ilmoitusta loppuun asti. Olen saanut viime aikoina muutamia ilmoituksia, ja minulle hyvin tärkeitä, ja minä kerron teille, mitä Herra on sanonut minulle. Sallikaa minun kiinnittää huomiotanne siihen, mitä sanotaan manifestiksi. Herra on sanonut minulle ilmoituksessa, että kautta koko Siionin on monia kirkon jäseniä, joiden sydäntä tuo manifesti koettelee ankarasti. – – Herra näytti minulle näyssä ja ilmoituksessa tarkasti, mitä tapahtuisi, ellemme lopettaisi tätä käytän- töä. – – Kaikki [temppeli]toimitukset lakkautettaisiin kaikkialla Siionin maassa. Sekaannus vallitsisi kaikkialla Israelissa, ja monet miehet vangittaisiin. Tämä vaiva olisi kohdannut koko kirkkoa, ja meidät olisi pakotettu lopettamaan käytäntö. Nyt kysymyksenä Manifestia koskenut kirjoitus Salt Lake Heraldissa 7. lokakuuta 1890 on, pitäisikö se lopettaa tällä tavalla vai sillä tavalla, Pluraaliavioliittoa koskeva manifesti (ks. Virallinen jonka Herra on meille ilmoittanut, ja jättää profeet- julistus 1) teki selväksi Herran tahdon pluraaliavioliitto- tamme ja apostolimme ja isämme vapaiksi miehiksi käytännön lopettamisesta. Pyhien vuosia kestäneiden ja temppelit kansan käsiin, niin että kuolleet voidaan uhrausten ja Herran pluraaliavioliittoa koskevan käskyn lunastaa. – –

69 Kirkon presidentit

– – Näin tarkasti, valtakunnan avaimia hallussaan ja johtaa ihmisiä har- mitä tulisi tapahtumaan, haan.” (Discourses of Wilford Woodruff, s. 74.) ellei jotakin tehtäisi. Tämä henki on ollut päälläni HÄN ANTOI OPETUSTA ILMOITUKSESTA pitkän aikaa. Mutta haluan Presidentti Wilford Woodruff opetti ilmoitukseen sanoa tämän: Olisin anta- liittyen seuraavaa: nut kaikkien temppelei- ”Mitä on ilmoitus? Todistus Isästä ja Pojasta. den mennä pois käsis- Kuinka moni teistä on saanut ilmoitusta? Kuinka moni tämme; olisin itse mennyt teistä on saanut Jumalan Hengen – hiljaisen, vienon vankilaan ja antanut kaik- äänen – kuiskauksia? Olisin joutunut henkimaailmaan kien muiden miesten monen monta vuotta sitten, ellen olisi noudattanut hil- mennä sinne, ellei taivaan jaisen, vienon äänen kuiskauksia. Sain Jeesuksesta Kris- Jumala olisi käskenyt tuksesta voimakkaimman todistuksen, mitä kukaan minun tehdä, mitä tein; mies tai nainen voi saada. Minä olen saanut monia ja kun koitti hetki, jolloin minua käskettiin tekemään se, todisteita siitä pitäen kun olen ollut tekemisissä tämän kaikki oli minulle selvää. Menin Herran eteen ja kirjoitin, kirkon ja valtakunnan kanssa. Minua on siunattu toisi- mitä Herra käski minun kirjoittaa. Asetin sen veljieni eteen naan tietyillä lahjoilla ja hyveillä, tietyillä ilmoituksilla ja – sellaisten vahvojen miesten kuten veli [George] Q. avulla, mutta niistä kaikista huolimatta en ole koskaan Cannon, veli [Joseph] F. Smith ja kaksitoista apostolia. löytänyt mitään, mihin voisin luottaa enemmän kuin Voisin yhtä hyvin ottaa kääntääkseni armeijan sotalippui- Pyhän Hengen hiljaiseen, vienoon ääneen.” (Discourses neen suunnastaan kuin kääntää heidät suunnasta, jota he of Wilford Woodruff, s. 45.) pitivät oikeana. Nuo miehet olivat yhtä mieltä kanssani, ”Juuri tämä ennaltatietäminen, jonka Jumala on ja 10 000 myöhempien aikojen pyhää oli myös yhtä antanut työstään – – on yksi tärkeimmistä syistä siihen mieltä kanssani. Miksi? Koska Jumalan Henki ja Jeesuksen voimaan, joka myöhempien aikojen pyhillä on. Se on Kristuksen ilmoitukset ohjasivat heitä tekemään niin.” ilmoituksen periaate, jonka mukaan ilmoitus tulee kir- (”Remarks Made By President Wilford Woodruff”, Deseret kon päämieheltä itse kirkolle, periaate, joka ei toimin- Evening News, 7. marraskuuta 1891, s. 4; ks. myös VJ nassaan rajoitu yhteen tai kolmeen tai kahteentoista 1, Otteita Presidentti Wilford Woodruffin kolmesta mani- mieheen, vaan joka ulottuu jokaiseen yksilöön kir- festia koskevasta puheesta.) kossa, suuremmassa tai vähäisemmässä määrässä sen mukaan kuin kukin haluaa sitä käyttää. On kuitenkin JUMALA ON PERÄSIMESSÄ olemassa määrätty tapa, jolla Herra antaa ilmoitusta Herran tarkoitukset kirkkonsa johtamiseksi. Maan päällä on kerrallaan vain täyttyvät, ja me voimme yksi mies, jolla on tämä voima. Mutta jokaisella yksit- luottaa siihen, että täisellä jäsenellä on etuoikeus saada ilmoitusta Her- jokainen profeetta, ralta opastuksekseen omiin asioihinsa.” (Discourses of joka johtaa Herran Wilford Woodruff, s. 54.) kansaa, kykenee etene- ”Herra ei antaisi minun olla tässä asemassa päivää- mään vakaata tietä. Pre- kään elämästäni, ellen olisi vastaanottavainen Pyhälle sidentti Wilford Wood- Hengelle ja Jumalan ilmoituksille. Tämä kirkko ei enää ruff julisti: ”Sanon kai- selviäisi ilman ilmoitusta.” (Discourses of Wilford kelle Israelille tänä Woodruff, s. 57.) päivänä, sanon koko maailmalle, että Israelin HÄN SAI NÄYN JUMALAN TARKOITUKSISTA Jumala, joka järjesti Wilford Woodruff kirjoitti päiväkirjaansa 26. tam- tämän kirkon ja valta- mikuuta 1880: ”Kävin vuoteeseen täynnä rukousta ja kunnan, ei koskaan mietiskelyä. Nukahdin ja nukuin noin keskiyöhön asti, asettanut yhtään presi- jolloin heräsin. Herra vuodatti minulle Henkensä ja denttiä tai presidentti- Ephraim George Holding, Suolajärven avasi mieleeni näyn, niin että ymmärsin suuressa mää- temppelin sähköasentaja, temppelin kuntaa johtamaan sitä rin Jumalan mieltä ja tahtoa ja Hänen tarkoituksiaan yhden tornin huipulla vuonna 1893 harhaan. Kuulkaa se, kansakuntaan ja Siionin asukkaisiin nähden. Ja kun te Israel, yksikään mies, joka on koskaan hengähtä- mieleni näky oli avoinna käsittämään kansakuntamme nyt elämän henkäyksen, ei voi pitää näitä Jumalan tilan, sen jumalattomuuden, iljetykset ja turmeluksen

70 Wilford Woodruff Luku 4

sekä Jumalan tuomiot ja sitä odottavan hävityksen ja Sinetöikää lapset vanhempiinsa ja jatkakaa tätä ketjua kun käsitin sen suuren ja valtavan velvollisuuden, joka niin pitkälle kuin pystytte. – – Tämä on Herran tahto apostolien koorumilla oli Jumalan ja taivaallisten jouk- tälle kansalle, ja luulen, että kun ajattelette sitä, huo- kojen silmissä, kyynelehdin valtoimenaan ja pielukseni maatte sen olevan totta. – – kostui kuin taivaan kasteesta. Ja uni kaikkosi silmistäni – – Tämän kansan isät ottavat vastaan evankeliu- ja Herra ilmoitti minulle tehtävämme, nimittäin kah- min. Velvollisuuteni on kunnioittaa isääni, joka siitti dentoista apostolin ja kaikkien Israelin uskollisten minut lihassa. Teidän velvollisuutenne on tehdä vanhimpien tehtävät.” (Wilford Woodruff’s Journal, samoin. Kun teette niin, Jumalan Henki on kanssanne. osa 7, s. 546.) Ja me jatkamme tätä työtä, ja Herra lisää valoa siihen, Vanhin Woodruff, joka oli silloin kahdentoista mitä olemme jo saaneet. – – Tässä joukossa on mie- apostolin koorumin jäsen, kirjoitti muistiin saa- hiä, jotka haluavat tulla sinetöidyiksi minuun. Sanon mansa ilmoituksen ja toimitti sen kirkon president- heille tänään, jos he voivat kuulla minua: Menkää ja tikunnalle. antakaa sinetöidä itsenne isäänne ja pelastakaa isänne ja seisokaa isänne huonekunnan johdossa pelastajina Siionin vuorella, niin Jumala siunaa teitä siitä. Sen haluan sanoa ja sen haluan tapahtuvan temppeleis- sämme. – – Olen ollut hyvin huolissani tästä asiasta. Minulla on ollut suurena toiveena, että saisin elää esittääkseni nämä periaatteet myöhempien aikojen pyhille, sillä ne ovat todet. Ne ovat yksi askel eteen- päin palveluksen ja endaumenttien työssä näissä Jumalamme temppeleissä. – – Olen ryhtynyt työhön ystävieni avulla ja lunastanut isäni ja äitini huonekunnan. Kun kysyin Herralta St. Georgessa ollessani, kuinka voisin lunastaa kuolleet sukulaiseni, koska siellä ei asunut yhtään sukulaistani, Herra pyysi minua Valokuva Charles R. Savage Valokuva Valokuva Suolajärven temppelin katekiven asettamisseremoniasta 6. huhti- kutsumaan St. Georgen pyhiä toimittamaan palvelusta kuuta 1892. Paikalla oli 50 000 ihmistä. puolestani tuossa temppelissä, ja se olisi otollista hänelle. – – Tämä on ilmoitus meille. Me voimme auttaa toisiamme näissä asioissa.” (Discourses of Wilford Woodruff, s. 157–159.)

PAASTON LAKIA SELVENNETTIIN Vuonna 1896 käytäntöä, jonka mukaan ”paasto- päivä” oli kuukauden ensimmäisenä torstaina, muutettiin presidentti Wilford Woodruffin johdolla siten, että sitä alettiin pitää kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Tämän muutoksen yhteydessä ensimmäinen presidenttikunta toi uudelleen esiin iankaikkisia periaat- Kutsulippu Suolajärven temppelin vihkimistilaisuuteen teita: ”Joissakin paikoissa on tullut tavaksi pitää paas- tona sitä, että jättää aamiaisen syömättä. Tämä ei ole UKUTUTKIMUSSEURA PERUSTETTIIN sopusoinnussa menneisyyden näkemysten ja käytännön S kanssa. Kun paastoa pidettiin varhaisina aikoina, sään- Presidentti Wilford Woodruff oli aina hyvin kiin- tönä oli olla nauttimatta ruokaa edellisestä päivästä nostunut työstä kuolleiden puolesta. Vuonna 1894 paastopäivän iltapäivän kokoukseen asti. Myös teh- hänen johdollaan perustettiin Utahin sukututkimus- täessä lahjoituksia köyhille tapana on ollut, että ruoka, seura. Tuona samana vuonna presidentti Woodruff teki joka olisi tarpeen kahta ateriaa varten, lahjoitetaan köy- tiettäväksi tärkeitä asioita, jotka Herra oli ilmoittanut hille, ja niin paljon enemmän kuin ne, jotka ovat ante- perheiden sinetöimisestä: liaita ja joilla on varaa, tuntevat haluavansa antaa.” ”Me haluamme myöhempien aikojen pyhien tästä (”An Address”, The Deseret Weekly, 14. marraskuuta eteenpäin jäljittävän sukulinjansa niin pitkälle kuin 1896, s. 678.) mahdollista ja tulevan sinetöidyiksi isäänsä ja äitiinsä.

71 Kirkon presidentit

SIION ETENEE VAKAASTI siihen, että Hän johtaa valtakuntaansa ja sen Presidentti Wilford asioita korkeammalla vii- Woodruff opetti: saudellaan. Aika on osoit- ”On tapahtunut tanut heille, että kurssi, niin paljon sellaista, joka kirkkoa on johdettu mikä on täysin erilaista ottamaan, on ollut oikea. kuin ennakkokäsitykset Näin on tapahtunut niin siitä, mikä kurssi otettai- usein meidän tiellämme, siin Siionin rakentami- että tuollaisia tapauksia seksi, että jokaisen täytyy tulee nopeasti mieleen tietää, että Jumala johtaa niille, jotka tuntevat his- meitä polulla, jota nyt toriaamme. Tällä tavalla seuraamme. Joistakuista, ihmisten uskoa on kuiten- joilla on taipumus lannis- Thorpe Don O. Valokuva kin jatkuvasti koeteltu.” Kävelykeppi, hattu ja huivi, joita presi- tua ja nähdä asiat synk- (Discourses of Wilford dentti Woodruff käytti viimeisinä elin- kinä, Siionin pursi saat- vuosinaan. Woodruff, s. 141–142.) taa näyttää kenties ajelehtivan pois vanhalta ankkuripai- kaltaan, koska on tehty asioita ja hyväksytty esityksiä, jotka heidän näkemyksensä mukaan tietävät hävitystä MEIDÄN ON TEHTÄVÄ TYÖTÄ meille ja Jumalan työlle. SAADAKSEMME HENGEN Pankaa merkille seuraavat presidentti Wilford Woodruffin sanat: ”Joseph Smith kävi paljon luonani kuolemansa jäl- keen ja opetti minulle monia tärkeitä periaatteita. – – Muun muassa hän sanoi minulle, että minun pitäisi saada Jumalan Henki, että me kaikki tarvitsemme sitä. – – Myös Brigham Young kävi luonani kuolemansa jälkeen – –. Ja hän kertoi minulle, mitä Joseph Smith oli opettanut hänelle Winter Quartersissa: että opet- taisin ihmisiä saamaan Jumalan Hengen. Hän sanoi: ’Haluan, että opetat ihmisille, että heidän tulee saada Jumalan Henki. Ette voi rakentaa Jumalan valtakuntaa ilman sitä.’ Sen minä haluan sanoa veljille ja sisarille täällä Paraati, jolla juhlistettiin Utahin pääsyä osavaltioksi vuonna 1896. tänään. Jokaisen miehen ja naisen tässä kirkossa tulee Keskuudessamme on aina ollut muutamia, jotka tehdä työtä tuon Hengen saamiseksi. Meitä ympäröivät ovat olleet täynnä pahoja aavistuksia eivätkä ole näh- nämä pahat henget, jotka ovat sodassa Jumalaa vastaan neet Jumalan viisautta askelissa, joita Hänen kansansa ja vastaan kaikkea sitä, mikä pyrkii rakentamaan Juma- on johdettu ottamaan. He ovat epäilleet ja etsineet lan valtakuntaa; ja me tarvitsemme tätä Pyhää Henkeä vikoja annetuista neuvoista ja omaksutuista järjeste- niin että kykenemme voittamaan nämä vaikutukset. lyistä ja ovat väittäneet, että ilmoitus oli lakannut ja Minulla on ollut Pyhä Henki kumppanina matkoillani. etteivät pyhiä enää johtaneet miehet, joille Jumala Se on jokaisella, joka on lähtenyt viinitarhaan ja uuras- tekisi tiettäväksi tahtonsa. – – Kokemus on osoittanut, tanut uskollisesti Jumalan asialla. Olen itse puhunut että kaikissa tuollaisissa tapauksissa syytösten esittäjät saamastani enkelien palveluksesta. Mitä ne enkelit teki- itse ovat pimeydessä. vät? Yksi heistä opetti minulle joitakin asioita mer- Mutta uskollisia, jotka ovat eläneet tarkasti niin keistä, joiden pitää edeltää Ihmisen Pojan tulemista. kuin pyhien tulee ja ovat täyttäneet evankeliumin vaati- Muut tulivat pelastamaan henkeni. Mitä sitten? He mukset, eivät tämänluonteiset epäilykset ole vaivan- kääntyivät ja jättivät minut. Mutta kuinka on Pyhän neet. Voi olla paljonkin sellaista, mitä he eivät täysin Hengen laita? Pyhä Henki ei jätä minua, jos teen vel- ymmärrä, syitä, jotka eivät ole heille täysin selviä sillä vollisuuteni. Hän ei jätä ketään, joka tekee velvollisuu- hetkellä, mutta kun heillä on Jumalan Henki, joka tensa. Olemme tienneet tämän kaiken aikaa. Joseph johdattaa heitä, he ovat luottaneet Herraan ja tyytyneet Smith sanoi kerran veli John Taylorille, että tämän piti

72 Wilford Woodruff Luku 4 Valokuva George E. Anderson Valokuva Heinäkuun 24. päivänä 1897 otettu valokuva niistä yhä elossa olleista pioneereista, jotka saapuivat Suolajärven laaksoon 50 vuotta aiemmin vuonna 1847. tehdä työtä saadakseen Jumalan Hengen ja seuratak- kunnioitusta. Hänen neuvonantajansa ja muut johtavat seen sen käskyjä ja että siitä tulisi tälle ilmoituksen auktoriteetit esittivät asiaankuuluvat tervehdyksensä. periaate. Jumala on siunannut minua sillä, ja kaiken, Temppelityöntekijät antoivat hänelle hopeahelaisen mitä olen tehnyt siitä lähtien, kun olen ollut tässä kir- kävelykepin. Suuri yleisö lauloi laulun ’Kiitos, Luo- kossa, olen tehnyt tuon periaatteen mukaan. Jumalan jamme, profeetasta’. Palattuaan kotiinsa presidentti Henki on sanonut minulle, mitä tehdä, ja minun on Woodruff kirjoitti päivän vaikutelmiaan päiväkirjaansa: pitänyt noudattaa sitä.” (”Discourse”, The Deseret ’Näkymä sai minut täysin valtoihinsa. Lapsuuteni ja var- Weekly, 7. marraskuuta 1896, s. 642–643.) haisen miehuuteni tapahtumat tulivat mieleeni. Muistin elävästi, kuinka rukoilin Herraa, että saisin elää nähdäk- JÄSENET OSOITTIVAT HÄNELLE seni profeetan tai apostolin, joka opettaisi minulle Kris- KUNNIOITUSTA SYNTYMPÄIVÄJUHLASSA tuksen evankeliumia. Siellä minä seisoin 10 000 lapsen, profeettojen, apostoleiden ja pyhien täyttämässä suuressa tabernaakkelissa. Kyynelehdin valtoimenaan. Silti puhuin suurelle kuulijajoukolle.’” (Preston Nibley, The President of the Church, 1974, s. 132–133.)

HÄN OLI MIES, JOLLA OLI PROFEETALLISTA NÄKEMYSTÄ Wilford Woodruffilla oli selkeä näkemys elämästä, ja hän oli sille uskollinen. Hän sanoi kerran: ”Mitä ihmistä hyödyttää voittaa koko maailma ja kadottaa oma sielunsa? Ei paljonkaan. Mitä ihminen antaa vastineeksi sielustaan, kun hän pääsee verhon toiselle puolen? Ihmettelen hyvin paljon sitä vähäistä kiinnostusta, jota maan asukkaat Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Yksi lahjoista, jotka presidentti Woodruff sai 90. syntymäpäivänään, oli tämä yleensä ilmaisevat tulevaa tilaansa kohtaan. Täällä ei ole hieno utahilaisesta silkistä valmistettu päiväpeite. tänään yhtään ihmistä, joka ei asuisi verhon toisella puo- ”Yksi presidentti Woodruffin pitkän elämän suu- len yhtä kauan kuin hänen Luojansa – iankaikkisuuden rimpia tapahtumia oli hänen 90-vuotispäivänsä kun- loputtomiin aikoihin asti, ja jokaisen henkilön iankaikki- niaksi järjestetty juhla 1. maaliskuuta 1897. Tuolloin nen kohtalo riippuu siitä tavasta, jolla hän on käyttänyt tuhannet myöhempien aikojen pyhät kooontuivat muutamat lyhyet vuodet elämästään lihassa. Kysyn Herran Suolajärven tabernaakkeliin osoittamaan hänelle nimessä, mitä suosio merkitsee teille tai minulle? Mihin

73 Kirkon presidentit

muuhun kukaan meistä tarvitsee kultaa tai hopeaa tai teen vapaasta tahdostani liiton Herran kanssa, että tämän maailman tavaraa kuin sen hankkimiseen, mitä vapaasta tahdostani pyhitän ja omistan itseni ja kaiken tarvitsemme syödäksemme, juodaksemme, pukeutuak- omaisuuteni ja kaikki varani Herralle auttaakseni semme ja rakentaaksemme Jumalan valtakuntaa. Ja me Hänen valtakuntansa ja Hänen Siioninsa rakentami- teemme todella typerästi ja mielettömästi, jos lakkaamme sessa maan päälle, jotta pitäisin Hänen lakinsa. Asetan rukoilemasta ja hullaannumme maailman rikkauksista. kaiken Hänen kirkkonsa piispan eteen, jotta olisin Kun näkee, miten jotkut ihmiset toimivat, voisi olettaa, Jumalan selestisen valtakunnan laillinen perillinen.” että he aikovat elää täällä ikuisesti ja että heidän iankaik- (Lainattuna julkaisussa Wilford Woodruff, s. 45.) kinen kohtalonsa riippuu siitä, kuinka paljon dollareita Wilford Woodruff oli mies, joka varhaisessa nuo- heillä on. Joskus kysyn myöhempien aikojen pyhiltä, ruudessaan uneksi näkevänsä jonakin päivänä Herran kuinka paljon meillä oli tullessamme tänne. Kuinka pal- Jeesuksen Kristuksen apostolin, ja hän eli vaeltaakseen jon toimme mukanamme ja mistä se tuli? En usko, että itse profeettojen tietä ja vieläpä johtaakseen lopulta kukaan toi vaimoa tai tiilitaloa. En usko, että kukaan pyhiä. Presidentti Woodruffin toiveena oli, että hän meistä syntyi hevosen selässä tai rattaissa tai että me pysyisi uskollisena kaikessa elämänsä loppuun asti. toimme mukanamme rautatieyhtiön osakkeita tai karjaa Monet tunsivat hänet ”Wilford Uskollisena”; eräässä tai taloja, vaan me synnyimme alastomina kuten Job, varhaisessa ilmoituksessa Herra kutsui häntä palvelijak- ja taidamme lähteä täältä yhtä alastomina kuin hän.” seen (ks. OL 118:6). Mikä hieno muistokirjoitus kenelle (Discourses of Wilford Woodruff, s. 243–244.) tahansa Jumalan lapselle.

HÄNET TUNNETTIIN ”WILFORD USKOLLISENA” Kun presidentti Wilford Woodruffin suuri sydän lakkasi lyömästä 2. syyskuuta 1898, Jumalan pyhillä oli syytä surra, sillä jalo henki oli poistunut heidän kes- kuudestaan. Hän oli elä- nyt ylevästi pyhittämällä itsensä Siionin asian edistämiseen. Vuosia aikaisemmin presidentti Woodruff oli kirjoittanut päiväkirjaansa: ”Tehtä- köön tiettäväksi, että Presidentti Wilford Woodruff elokuussa 1898 minä, Wilford Woodruff,

74 Luku 5 Lorenzo Snow KIRKON VIIDES PRESIDENTTI

75 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA LORENZO SNOW’N ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 3. huhtikuuta 1814 Mantuassa Portagen piirikunnassa Ohiossa Yhdysvalloissa Oliver ja Rosetta Leonora Pettibone Snow’n perheeseen. 22 Hän aloitti heprean opiskelun Kirtlandissa (keväällä 1836); hänet kastettiin kirkon jäseneksi Kirtlandissa Ohiossa (19. kesäkuuta 1836). 23 Hän palveli lähetystyössä Ohiossa (keväällä 1837). 24–25 Hän palveli lähetystyössä Etelä-Missourissa, Illinoisissa, Kentuckyssa ja Ohiossa (1838–1839). 26–29 Hän palveli lähetystyössä Englannissa (1840–1843). 31 Hän solmi avioliiton Charlotte Merrill Squiresin, Mary Adaline Goddardin, Sarah Prichardin ja Harriet Amelia Squiresin kanssa (1845). 34 Hänet asetettiin apostoliksi (12. helmikuuta 1849). 35 Hän auttoi jatkuvan siirtolaisrahaston perustamisessa (lokakuussa 1849). 35–38 Hän palveli lähetystyössä Italiassa, järjesti Mormonin kirjan kääntämisen italiaksi ja valvoi sitä (lokakuusta 1849 heinäkuuhun 1852). 38 Hänet valittiin Utahin lainsäädäntäelimeen (1852); hän palveli siinä 29 vuoden ajan. 39 Hän johti Brigham Cityn asuttamista Utahissa (1853). 49–50 Hän palveli erityistehtävissä lähetystyössä Havaijissa ja oli hukkua (1864). 58–68 Hän oli Utahin territorion lainsäädäntöneuvoston puheenjohtaja (1872–1882); hän auttoi Palestiinan pyhittämisessä toiseen kertaan juutalaisten paluulle (1872–1873). 59–63 Hän palveli presidentti Brigham Youngin neuvonantajana (huhtikuusta 1873 elokuuhun 1877). 59 Hän pani alulle yhdistyneen veljeskunnan Brigham Cityssä (1873–1880). 71 Hän palveli lähetystyössä intiaanien keskuudessa Yhdysvaltain luoteisosissa (1885). 72–73 Hänet vangittiin 11 kuukauden ajaksi pluraaliavioliiton harjoittamisesta (1886–1887). 74 Hän piti Mantin temppelin vihkimisrukouksen Utahissa (21. toukokuuta 1888). 75 Hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti (7. huhtikuuta 1889). 76 Manifesti, joka päätti pluraaliavioliitot (VJ 1), annettiin (1890). 79 Hänestä tuli Suolajärven temppelin esimies (1893). 84 Vapahtaja ilmestyi hänelle Suolajärven temppelissä (1898); hänestä tuli kirkon presidentti (13. syyskuuta 1898). 85 Hän tähdensi kymmenysten maksamista aloittaen Etelä-Utahista (toukokuussa 1899). 87 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (10. lokakuuta 1901).

76 Lorenzo Snow Luku 5

Lorenzo Snow oli maalaispoika, joka kasvoi 1800- HÄNTÄ OPETETTIIN OLEMAAN luvun Ohion rajaseudulla. Hänen päivittäisiin tehtäviinsä MYÖTÄTUNTOINEN, AVARAKATSEINEN kuului puunkaatoa, pellon raivausta ja maatilan hoitoa JA SUVAITSEVAINEN hänen isänsä ollessa usein poissa. Hän oli suuren perheen vanhin poika, eikä hän tiennyt, millaista on olla jou- Veljensä elämäker- ten. Hänen perheessään solmittiin rakkauden, luottamuk- rassa Lorenzo Snow’n sen ja keskinäisen avun kestävät siteet. isosisko Eliza kirjoitti: ”Uskonnoltaan vanhem- HÄN OPPI JO VARHAIN ELÄMÄSSÄÄN pamme tunnustautuivat KANTAMAAN VASTUUTA baptisteiksi, mutta he eivät edustaneet jäykkää, Oliver ja Rosetta Snow olivat syntyneet Uudessa- taipumatonta suuntausta. Englannissa Yhdysvalloissa. Kahden tyttären synnyttyä he Heidän kotinsa oli muuttivat Uudesta-Englannista Ohioon, missä he saivat avoinna kaikille hyville vielä viisi lasta – kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Lorenzo ja älykkäille ihmisille oli heidän viides lapsensa ja vanhin poika. Hänen van- uskontokuntaan katso- hempansa ryhtyivät viljelemään maata Portagen piirikun- matta, ja he olivat tunnet- nassa Ohiossa. Pian Uudesta-Englannista muutti sukulai- tuja vieraanvaraisuudes- sia ja aiempia ystäviä heidän asuinseudulleen. Vuosien taan.” (Eliza R. Snow mittaan Snow’n perhe vaurastui ja sai vaikutusvaltaa. Smith, Biography and Family Record of Lorenzo Frederick Piercyn kuparipiirros Lorenzo Snow, 1975, s. 2.) Kotona Snow’sta ei sallittu kiihkoilevaa eikä ahdasmielistä keskustelua, ja Lorenzoa opetettiin sisarustensa kanssa tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin ja heidän näkemyksiinsä. Hänen usein toistuvat tavarantoimitusmatkansa New Orleansiin antoivat hänelle paljon käytännön tilaisuuksia nähdä erilaisia oloja ja ihmisiä.

HÄN NAUTTI LUKEMISESTA Kirjat olivat Lorenzo Snow’n alituisena kumppanina. Kun tilan työt eivät vaatineet hänen huomiotaan, hän otti kirjan ja meni jonnekin, missä häntä ei häirit- täisi. Hän luki paljon ja oppi tuntemaan historiaa, maan- tiedettä ja sekä klassista että oman aikansa kirjallisuutta. Lorenzo Snow’n syntympäpaikka Ohion Mantuassa Lorenzo Snow’n vanhemmat ja sukulaiset ja HÄN HALUSI RYHTYÄ SOTILAAKSI monet muut paikkakunnan asukkaat olivat koulutettua Kiinnostus historiaan johti luultavasti osaltaan sii- väkeä. He kannustivat lapsiaan älyllisiin saavutuksiin, hen, että Lorenzo Snow halusi ryhtyä sotilaaksi. Pian kunnostautumaan kulttuurin alalla ja menestymään täytettyään 21 vuotta hän sai opintonsa päätökseen ja yhteiskunnassa. Niihin Lorenzoakin kannustettiin, ja sai luutnantin valtakirjan Ohion kuvernööriltä. Mutta hän pyrki päättäväisesti täyttämään perheensä ja naa- koska hän ajatteli, että yliopistokoulutus parantaisi puriensa odotukset. hänen mahdollisuuksiaan sotilasuralla, hän lykkäsi soti- Lorenzon isä oli paljon poissa kotoa hoitamassa laskoulutustaan, myi osuutensa isänsä tilasta ja muutti omia ja paikkakunnan yhteisiä asioita. Vaikka Lorenzo Oberliniin Ohioon, jonne presbyteerit olivat perusta- oli vasta lapsi, hän sai usein kantaa vastuun kaikesta. neet laajalti mainetta saaneen collegen vain muutamaa Suuren ja menestyvän maatilan velvollisuudet eivät vuotta aikaisemmin. näyttäneet olleen hänelle ylivoimaisia. Hän hoiti nämä varhaiset tehtävät täsmällisesti, päättäväisesti ja tarmok- kaasti. Hieman vanhempana hän valvoi tilan tuotteiden HÄNEN ÄITINSÄ JA KAKSI SISARTAAN kuljetusta laivalla jokea pitkin New Orleansiin. Vaikka KOKIVAT KÄÄNTYMYKSEN tällaiset matkat kestivät kuukausia, hän oli aina vas- Lorenzo Snow opiskeli Oberlin Collegessa vuoden. tuuntuntoinen ja tehtäviensä tasalla. Vaikka hän oli luonnostaan taipuvainen suhtautumaan

77 Kirkon presidentit

lempeästi ihmisiin, järjestäytyneet uskonnot eivät olleet häntä koskaan erityisemmin kiinnostaneet. Hän kirjoitti sisarelleen Elizalle lukukautensa loppupuolella: ”Ellei ole olemassa mitään parempaa kuin mitä täällä Oberlin Collegessa on, niin hyvästit kaikille uskonnoille.” (Biograpy and Family Record, s. 5.) Lorenzo Snow’n äiti ja yksi hänen sisaristaan liittyivät ensimmäisinä perheestä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Kirkko, jossa Snow’t kävivät Myöhemmin liittyi hänen sisarensa Eliza. Lorenzo HÄN TARKKAILI JÄSENIÄ HUOLELLA kunnioitti syvästi Elizan ENNEN KUIN OTTI KASTEEN mielipiteitä ja arvostelu- kykyä ja kirjoitti hänelle Lorenzo Sanow tarkkaili kirkon jäseniä ja ihmetteli Kirtlandiin Ohioon kysel- sitä, kuinka vanhimmat voivat todistuksissaan olla niin len kaikenlaista vasta selkeäsanaisia ja varmoja puhuessaan taivaallisista ilmoitetusta uskonnosta. asioista. Hän hämmästeli jumalallista voimaa, joka Eliza R. Snow Eliza vastasi hänen kysy- ilmeni patriarkka Joseph Smith vanhemman toimissa. myksiinsä ja kehotti häntä tulemaan Kirtlandiin ja opis- ”Ollessaan ’siunauskokouksessa’ [Kirtlandin] temppe- kelemaan professori Seixasin johdolla, jonka kirkon lissä ennen kastamistaan kirkkoon ja kuunneltuaan johtajat olivat palkanneet opettamaan hepreaa. Keväällä useita patriarkallisia siunauksia eri ihmisille, joiden taus- 1836 Lorenzo lähti Oberlinista ja muutti Kirtlandiin. taa hän tunsi ja joista hän tiesi, ettei patriarkka tuntenut niitä, hän hämmästyi kuullessaan, kuinka heidän siu- HÄN SUHTAUTUI KIRKKOON AVOIMESTI nauksissaan puhuttiin varmasti ja selvin sanoin heidän JA MYÖTÄMIELISESTI ainutlaatuisista kokemuksistaan. Ja kuten hän jälkeen- päin sanoi, hän oli vakuuttunut siitä, että jokin ihmisen Lorenzo Snow oli innokas tapaamaan profeetta selvänäköisyyttä korkeampi voima antoi sanat siunauk- Joseph Smithin. Jonkin aikaa Ohion Kirtlandiin saapumisen antajalle.” (Biography and Family Record, s. 9.) sensa jälkeen hän puhui sisarensa Elizan kanssa kadulla, kun ”Joseph meni ohitse ilmeisen kiireisenä. Hän pysäh- HÄN TUTKI, HÄNET KASTETTIIN JA tyi vain siksi aikaa, että hänet esiteltiin Lorenzolle ja HÄN SAI TODISTUKSEN PALAUTUKSEN sanoakseen Elizalle: ’Eliza, tuo veljesi meille päivälli- selle.’ Eliza asui tuolloin täysihoidossa profeetan kotona TODELLISUUDESTA ja opetti hänen yksityiskoulussaan. Lorenzo tarkasteli Lorenzo Snow tutki vierasta niin kauan kuin tämä oli näkyvissä ja huomautti ja vertasi tunnollisesti sitten sisarelleen: ’Joseph Smith on mitä ainutlaatuisin mormonismin väitteitä mies. Haluan tutustua häneen paremmin. Ehkäpä Joseph muinaiseen kristinus- Smithissä ja mormonismissa on sittenkin jotakin sel- koon. Hän kirjoitti päivä- laista, mistä olen aina uneksinut.’” (Thomas C. Romney, kirjaansa seuraavaa: The Life of Lorenzo Snow, 1955, s. 23.) ”Ennen kuin hyväk- Lorenzo, kuten hänen isänsäkään, ei koskaan suh- syin kastetoimituksen, tut- tautunut uskontoon ahdasmielisen ehdottomasti. Hän kin myöhempien aikojen piti mormonismia lohtuna haavoitetuille. Hän tutki pyhien opettamia periaat- uskontoa huolella, kuunteli profeetta Joseph Smithin jul- teita, jotka osoittautuivat kisia saarnoja ja keskusteli hänen kanssaan kahden kes- vertailussa samoiksi kuin ken. Hän ystävystyi profeetan isän kanssa, joka sanoi Kristuksen ja Hänen hänelle: ”Tulet pian vakuuttuneeksi myöhempien aikojen apostoliensa opetukset työn totuudesta, ja sinut kastetaan, ja sinusta tulee niin Uudessa testamentissa, suuri kuin suinkin voit toivoa – yhtä suuri kuin Jumala, ja tulin täysin vakuuttu- Ensimmäisiä valokuvia Lorenzo etkä voi toivoa tulevasi suuremmaksi.” (Lainattuna artik- neeksi siitä, että kuuliai- Snow’sta kelissa LeRoi C. Snow, ”Devotion to a Divine Inspiration”, suus näille toimituksille toisi muassaan ihmeellisiä voi- Improvement Era, kesäkuu 1919, s. 654.) mia, ilmestyksiä ja ilmoituksia. Tämän johtopäätöksen 78 Lorenzo Snow Luku 5

tuomien toiveikkaiden odotusten myötä otin vastaan olivat vielä paljon todellisemmat ja tuntuvammat kuin kasteen ja kätten päällepanotoimituksen mieheltä, joka upottaminen veteen, ja se karkotti ainiaaksi, niin pitkälle väitti, että hänellä oli jumalallinen valtuus, ja osoitettuani kuin järki ja muisti yltävät, kaikki epäilyn tai pelon mah- siten kuuliaisuutta näille toimituksille odotin lakkaa- dollisuudet historiasta tietämästämme tosiasiasta, että matta Pyhän Hengen saamista koskevan lupauksen ’Betlehemin lapsi’ on todella Jumalan Poika, ja myös siitä täyttymistä. tosiasiasta, että Hän on nyt ilmoittanut itsensä ihmislap- En saanut tätä ilmoi- sille ja antaa heille tietoa kuten apostolisinakin aikoina. tusta heti kasteen jälkeen Olin täydellisen tyytyväinen niin kuin vain voin olla, sillä kuten olin odottanut, odotukseni tosiaan toteutuivat, ja luullakseni voin turval- mutta vaikka aikaa kului- lisesti sanoa, että ne toteutuivat äärettömän täydellisesti. kin, niin kun sitten sain En osaa sanoa, kuinka kauan autuaallinen riemu sen, se toteutui täydelli- ja jumalallinen valistus virtasivat voimakkaina minuun, semmin, todellisemmin mutta kesti useita minuutteja, ennen kuin selestinen ja ihmeellisemmin kuin voima, joka täytti minut ja oli ympärilläni, alkoi vähitellen olin rohkeimmissakaan vetäytyä. Noustessani polviltani sydän paisuneena sanoin toiveissani odottanut. kuvaamattomasta kiitollisuudesta Jumalalle, tunsin – tie- Opiskellessani sin, että Hän oli suonut minulle sellaista, mitä vain kaikki- eräänä päivänä noin valtias olento voi suoda – sellaista, mikä on arvoltaan suu- kaksi tai kolme viikkoa rempaa kuin kaikki rikkaudet ja kunnia, joita maailma voi kasteeni jälkeen aloin antaa. Kun sinä iltana menin levolle, samat ihmeelliset Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Chagrinjoki, jossa Lorenzo Snow miettiä sitä, etten ollut ilmoitukset toistuivat, ja ne jatkuivat useana peräkkäisenä kastettiin saanut tietoa työn todel- yönä. Suloiset muistot noista kirkkauden kokemuksista lisuudesta, että kohdallani ei ollut täyttynyt lupaus: tuosta ajasta nykyhetkeen asti tuovat ne elävinä mieleeni ’Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä vaikuttaen minuun niin innoittavasti, että se tunkeutuu selville siitä’, ja oloni alkoi olla hyvin levoton. Panin kir- koko olemukseeni, ja uskon sen kestävän maanpäällisen jani syrjään, lähdin ulos talosta ja vaelsin ympäriinsä olemassaoloni loppuun asti.” (Lainattuna julkaisussa pitkin peltoja synkän lohduttomuuden hengen paina- Biography and Family Record, s. 7–9.) mana, ja sanoin kuvaamaton pimeyden pilvi näytti kie- Hän rukoili, hän pohti, hän uskoi ja hänet kastet- tovan minut sisäänsä. Olin tottunut vetäytymään päivän tiin. Hänen elämänsä muuttui, kun hän otti evankeliu- päättyessä pieneen metsikköön vähän matkan päässä min vastaan koko sydämestään. asuinpaikastani rukoillakseni siellä rauhassa, mutta silloin en tuntenut minkäänlaista halua tehdä niin. HÄN HALUSI PALVELLA JUMALAA Rukouksen henki oli kaikonnut, ja minusta tuntui kuin Koko syksyn 1836 taivas olisi ollut vaskea pääni päällä. Kun vihdoin käsi- nuori Lorenzo Snow näki tin, että oli tullut aika, jolloin tavallisesti menin rukoile- vanhimpien palaavan maan yksikseni, päätin, että en luopuisi siitä sinäkään lähetystyöstään ja halusi iltana, ja polvistuin tavanomaisessa rukouspaikassani itsekin palvella lähetys- muodon vuoksi, koska olin ennenkin niin tehnyt, työssä. Hän sanoi: mutta en tuntenut niin kuin olisin halunnut tuntea. ”Nuorten lähetys- Olin tuskin avannut suuni ja yrittänyt rukoilla, kun saarnaajien todistukset, kuulin aivan pääni yläpuolelta ääntä, joka oli aivan kuin kun he kertoivat koke- silkkisten viittojen kahinaa, ja samalla hetkellä Jumalan muksistaan työmiehinä Henki laskeutui päälleni verhoten täysin koko olemuk- viinitarhassa julistaen seni ja täyttäen minut kiireestä kantapäähän, ja oi sitä iloista uutista, että Jumala riemua ja onnea, jota tunsin! Mikään kieli ei pysty kuvai- puhui jälleen lapsilleen lemaan sitä lähes silmänräpäyksellistä siirtymistä läpitun- maan päällä, että Hän oli kemattomasta henkisestä ja hengellisestä pimeydestä nostattanut profeetan, jonka kautta Hän välitti tahtonsa, häikäisevään valoon ja tietoon, joka ymmärrykselleni ja kutsuen kaikkia maan asukkaita tekemään parannuk- tuolloin annettiin. Sain silloin täydellisen tiedon siitä, sen, ’sillä taivaan valtakunta on tullut lähelle’, herättivät että Jumala elää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika minussa vastustamattoman halun liittyä tuohon suuren- ja että pyhä pappeus ja evankeliumin täyteys on palau- moiseen hankkeeseen. tettu. Se oli täydellinen kaste – kouriintuntuva upottami- Suunnilleen noihin aikoihin korokkeelta luettiin nen taivaalliseen periaatteeseen eli elementtiin, Pyhään ensimmäisen presidenttikunnan julistus, että kaikkien, Henkeen, ja sen vaikutukset olemukseni jokaiseen osaan

79 Kirkon presidentit

jotka halusivat päästä vanhinten koorumin jäseniksi, tuli Pyhä Henki lepäsi voimallisena päälläni täyttäen mie- esittää nimensä, ja jos presidenttikunta katsoi heidät leni valolla ja antaen minulle ajatuksia ja oikeat sanat kelvollisiksi, heidät tulisi asettaa. Monien muiden tavoin niiden esittämiseen. Ihmiset hämmästyivät ja pyysivät ilmoitin nimeni hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, ja se on toista kokousta.” (Lainattuna julkaisussa Biography and ainoa kerta elämässäni, jolloin olen tarjonnut nimeäni Family Record, s. 16.) tai tavoitellut jotakin virkaa tai kutsumusta.” (Lainattuna Noiden kokousten julkaisussa Biography and Family Record, s. 14.) seurauksena Lorenzo kas- Muutaman viikon kuluttua asettamisestaan toi ja konfirmoi kirkkoon Lorenzo aloitti ensimmäisen monista lähetystyötehtävis- setänsä, tätinsä ja monta tään, joissa hän palvelisi. Hän saarnasi isänsä perhekun- serkkuaan. Yhdestä näistä nalle Ohiossa, ja myöhemmin hän saarnasi Missourissa, serkuista, Adalinesta, tuli Illinoisissa ja Kentuckyssa. Hän opetti evankeliumia myöhemmin hänen vai- myös Englannissa, Italiassa, Ranskassa ja Sveitsissä. monsa. Tässä lähetys- Wilford Woodruffin ja John Taylorin tavoin Lorenzo työssä ollessaan hän mat- Snow toi tuhansia ihmisiä kirkkoon ja lausui todistuk- kusti eri osiin Ohion osa- sensa kuningattarien ja prinssien edessä. valtiota ja kastoi monia Lähtiessään palvelemaan ensimmäisessä lähetys- ihmisiä, jotka pysyivät työssään hän kuvaili tunteitaan kirjoittaen seuraavaa: uskollisina totuudelle. ”Varhain keväällä 1837 otin vaatenyytin olalleni ja Hän kirjoitti muistiin, lähdin matkaan muinaisten lähetyssaarnaajien tavoin että häntä siunattiin suuresti hänen suorittaessaan työ- ’ilman kukkaroa ja laukkua’ jalkaisin ja yksin julistamaan tään. (Ks. Biography and Family Record, s. 16, 19.) Jumalan Pojan evankeliumin täyteyden palautusta ja todistamaan näkemästäni ja kuulemastani sekä tiedosta, HÄN SAARNASI MISSOURISSA, jonka olin saanut Pyhän Hengen innoituksen kautta. ILLINOISISSA JA KENTUCKYSSA Mutta luontainen riippumattomuuden tunteeni joutui ankaralle koetukselle, kun jouduin lähtemään ilman Tuntien pakottavaa halua opettaa evankeliumia kukkaroa ja laukkua – erityisesti kukkaroa, sillä siitä läh- Lorenzo Snow lähti jälleen lokakuussa 1838 kotoaan tien kun olin ollut kyllin vanha tekemään työtä, tunne, ja matkasi vanhin Abel Butterfieldin kanssa Etelä- että ’maksoin kuluni’, oli aina ollut välttämätöntä itse- Missouriin. Myöhemmin he päättivät erota, niin kunnioitukselleni, eikä mikään muu kuin varma tieto, että vanhin Butterfield voisi työskennellä Pohjois- että Jumala vaati sitä nyt minulta kuten muinoin palveli- Illinoisissa ja Indianassa, kun taas vanhin Snow pal- joiltaan Jeesuksen opetuslapsilta, olisi saanut minua veli Etelä-Illinoisissa ja Kentuckyssa. Vaikka hänen lähtemään matkaan kanssaluoduistani riippuvaisena sanomansa herätti Illinoisissa hyvin vähän kiinnos- elämän tavallisten välttämättömyystarpeiden suhteen. tusta, niin Kentuckyssa saarnatessaan hän sai vaihtele- Mutta velvollisuuteni tässä suhteessa tehtiin minulle sel- vaa menestystä ja kohtelua. Hän palasi työstään miltei väksi, ja päätin tehdä sen mukaan.” (Lainattuna julkai- puoli vuotta myöhemmin. Joskus hänet oli otettu vas- sussa Biography and Family Record, s. 15.) taan kohteliaasti ja häntä oli kuunneltu kiinnostuneena, kun taas toisinaan häntä oli pahoinpidelty ja HÄN SAARNASI ENSIMMÄISEN KERRAN loukattu. KUULIJOILLE OHIOSSA HÄN PALVELI LÄHETYSTYÖSSÄ BRITTEIN Lorenzo Snow saarnasi ensimmäisen saarnansa SAARILLA. Medinan piirikunnassa Ohiossa, isänsä perheen asuin- paikkakunnalla. Hän kuvaili kokemusta päiväkirjaansa: Keväällä 1840 vanhin Lorenzo Snow kutsuttiin pal- ”Ihmisille ilmoitettiin tilaisuudesta, ja paikalle tuli koh- velemaan lähetystyössä Isossa-Britanniassa, jossa hän talaisesti kuulijoita. Minulle oli ankara koetus esiintyä vietti miltei kolme vuotta. Brittein saarilla palveli myös tälle joukolle saarnaajana, mutta uskoin varmasti sii- monia muita kahdentoista apostolin koorumin jäseniä hen, että innoituksen henki kuiskaisi minulle, mitä kuten Brigham Young, Heber C. Kimball, Wilford minun piti sanoa. Olin etsinyt johdatusta rukoillen ja Woodruff ja John Taylor. Lähetystyönsä aikana vanhin paastoten – olin nöyrtynyt Herran edessä ja pyytänyt Snow koki suurta vastustusta. Vaikeuksista huolimatta Häntä voimallisessa rukouksessa antamaan minulle lähetystyö kuitenkin eteni ja kirkko kasvoi. Ollessaan voimaa ja pyhän pappeuden innoitusta, ja kun seisoin Britanniassa vanhin Snow johti Lontoon seurakuntaa kuulijoiden edessä, vaikka en tiennyt sanaakaan, mitä ja näki sen jäsenmäärän yli kaksinkertaistuvan. Hän olisin sanonut, niin pian kuin avasin suuni puhuakseni, palveli myös Brittein saarten lähetyskentän johtajan Thomas Wardin neuvonantajana. Lisäksi vanhin Snow

80 Lorenzo Snow Luku 5

luovutti kaksi erikoissidottua Mormonin kirjaa kuninga- HÄN SAI KUTSUN PALVELLA ITALIASSA tar Victorialle ja prinssi Albertille. Lokakuussa 1849 Lorenzo Snow kutsuttiin palvelemaan lähetystyössä Italiassa. Tähän lähetystyöhön kuului HÄN SOLMI AVIOLIITON myös saarnaaminen ja opettaminen muissa Euroopan Palattuaan ensim- maissa, mukaan lukien Englanti, Ranska ja Sveitsi. Hän mäiseltä Britannian lähe- palveli heinäkuuhun 1852. Kirjeessään sisarelleen Elizalle tystyömatkaltaan Lorenzo vanhin Snow kirjoitti kokemuksistaan talvella 1849 mat- Snow saapui kasvavaan kustaessaan tovereidensa kanssa halki Amerikan tasanko- uuteen Nauvoon kau- jen itärannikolle, josta he lähtisivät lähetystyöhönsä. punkiin Illinoisiin. Pian Kirjeessään hän kirjoitti: saapumisensa jälkeen ”Eräänä päivänä ollessamme keskipäivän aterialla hän sai tietää pluraali- ja hevosten syödessä ruohoa preerialla tapahtui seu- avioliittoa koskevasta raavaa: Hätkähdyttävä huuto kiiri ympäri pientä lei- opista profeetta Joseph riämme: Aseisiin, aseisiin! Intiaanit hyökkäävät! Smithiltä. Miltei kaksi Katsoessamme ympärillemme näimme valtavan, vavah- vuotta myöhemmin, kun duttavan ja pelottavan näyn. Kaksisataa soturia raivok- profeetta oli kokenut kaiden ratsujensa selässä, maalattuina, aseistettuina ja marttyyrikuoleman ja sota-asuun sonnustautuneina syöksymässä meitä kohti Lorenzo Snow solmi avioliiton Mary Adaline Goddardin kanssa Nauvoon työ Nauvoon temppeli- kuin voimakas virta. Hetkessä asettauduimme puolus- temppelissä syksyllä 1845. rakennuksella oli saatettu tukseen. Mutta voisimmeko odottaa vastustavamme miltei päätökseen, Lorenzo osoitti hyväksyvänsä opin tätä voimakasta sotajoukkoa kolmenkymmenen mie- pluraaliavioliitosta. ”Hän oli erittäin tietoinen siitä, että hen voimalla? Villijoukko rynnisti eteenpäin kiihdyt- tärkein temppelissä suoritettava toimitus oli sinetöidä täen vauhtiaan kuin valtava kivi, joka on irronnut vuo- aviomies ja vaimo iankaikkiseen liittoon. Kun ottaa renharjanteelta ja syöksyy alas rinnettä vieden muka- huomioon, kuinka täysin sitoutunut Lorenzo oli kirk- naan, kaataen ja haudaten alleen kaiken, mikä sen koon ja sen oppeihin, millaisen neuvon hän oli saanut tielle osuu. Heidän ilmeisenä tarkoituksenaan oli profeetta Joseph Smithiltä moniavioisuudesta ja hänen murskata meidät kuolaavien sotaratsujensa jalkoihin. ikääntymisensä, voimme olla varmoja siitä, että temp- He etenivät muutaman askeleen päähän, ja seuraavassa pelin valmistumisen lähestyessä hän tuli yhä tietoi- hetkessä olisimme musertuneet, mutta katso, pelästys semmaksi tarpeesta solmia avioliitto. Hänen tuntei- iski salaman tavoin heidän riveihinsä ja pysäytti hei- densa syvyys voidaan päätellä siitä tosiasiasta, että dän kulkunsa niin kuin alas vuorenrinnettä kiitävä vuonna 1845, jolloin hän oli 31-vuotias, häneen sine- lumivyöry pysähtyy kesken matkaansa näkymättömän töitiin Nauvoon temppelissä neljä naista: Mary Adaline käden taltuttamana, sillä Herra oli sanonut: Älkää Goddard (serkkunsa, jolla oli kolme poikaa edellisestä koskeko minun voideltuihini älkääkä tehkö pahaa avioliitosta, Hyrum, Orville ja Jacob), Charlotte Squires, minun profeetoilleni! Sarah Ann Prichard ja Harriet Amelia Squires.” (Francis Tapahtui paljon sellaista, mikä sai meidät usein M. Gibbons, Lorenzo Snow: Spiritual Giant, Prophet of sanomaan, ettei Herran käsi ollut milloinkaan ennen God, 1982, s. 48.) kokemuksissamme ilmennyt selvemmin. Kun saa- vuimme suuren Missourin rannalle, sen vedet jäätyi- vät heti, ensimmäistä kertaa sinä talvena, muodostaen sillan, jota pitkin pääsimme toiselle rannalle. Tuskin olimme sinne selviytyneet, kun virta avautui entisel- leen.” (Lainattuna artikkelissa ”The Apostle Lorenzo Snow”, Tullidge’s Quarterly Magazine, tammikuu 1883, s. 381.)

HÄN KOHTASI VASTUSTUSTA ITALIASSA Italia oli katolisuuden alkulähde, ja sen asukkaat vastustivat muiden kirkkojen kaikkea lähetystyöhön liittyvää toimintaa. Lait kielsivät käännytystyön koko Italiassa ja säätivät rikkomuksista ankaria rangaistuk- sia. Lorenzo Snow odotti kohtaavansa vainoa ja pohti Lorenzo Snow’n koti Brigham Streetillä Salt Lake Cityssä

81 Kirkon presidentit

vakavasti ajatusta, että hänen henkensä saattaisi olla vaarassa. Roomassa 27. kesäkuuta 1851 hän seurasi pyhän Pietarin kunniaksi järjestettyä juhlaa. Presidentti Brigham Youngille kirjoittamassaan kirjeessä vanhin Snow mainitsi, kuinka ironista tuon juhlan viettämi- nen oli. Muinaiset roomalaiset olivat ristiinnaulinneet Pietarin. Sitten, vuosisatoja myöhemmin, he olivat rakentaneet Roomaan suuren kirkon hänen nimensä kunniaksi. Silti he torjuivat elävät apostolit keskuudessaan ja vainosivat näitä. Vanhin Snow pohti, mitä sellainen asenne lopulta merkitsisi hänelle, ja kirjoitti presidentti Youngille: ”Esi-isät mestasivat Johanneksen ja ristiinnaulitsivat Pietarin. Tällä viikolla olemme näh- HÄN PERUSTI MENESTYVÄN neet juhlia ja ilonpitoa heidän nimiensä kunniaksi. OSUUSTOIMINTALIIKKEEN Mieluisia mietteitä – Nälkäkuolema! Kahleet! Vankeus! Ja marttyyrikuolema! Ja tulevat sukupolvet osoitta- massa meille jumalallista kunniaa.” (Lainattuna artikkelissa ”The Apostle Lorenzo Snow”, s. 384.) Niin vaikeaa kuin lähetystyö olikin, se laski kulmakiven kirkon tulevalle kasvulle Italiassa. Lähes kolmivuotisen lähetystyönsä aikana Italiassa vanhin Snow perusti virallisesti kirkon Piedmontin alueen laak- soihin Italiassa, järjesti ja

valvoi Mormonin kirjan Brigham Cityn osuustoimintaliike ja useiden lähetystyöleh- Lokakuussa 1853 presidentti Brigham Young tisten kääntämisen ja jul- kutsui vanhin Lorenzo Snow’n, joka oli tuolloin kaisemisen italiaksi, johti kahdentoista apostolin koorumin jäsen, muuttamaan lähetystyötä Sveitsissä, perheineen Brigham Cityyn Utahiin ja johtamaan Valokuva Savage ja Ottinger Valokuva lähetti lähetyssaarnaajia siellä asuvia pyhiä. Monia vuosia myöhemmin vanhin Lorenzo Snow aloittamaan työn Intiassa Snow perusti osuustoimintaliikkeen, joka perustui sekä opetti kirjoittaen ja puhuen lukuisia pyhien seura- yhdistyneen veljeskunnan periaatteille ja jonka tarkoi- kuntia Britanniassa, Ranskassa ja Sveitsissä. tuksena oli yhdistää ihmiset sekä hengellisesti että ajallisesti. ”Hänen ensimmäinen toimensa osuustoiminta- alalla tapahtui kaupallisella puolella. Vuonna 1863–1864 hän aloitti perustamalla osuustoiminnallisen sekatavara- kaupan, jonka pääoma koottiin 50 dollarin osakkeista, ja siten vähätuloisillakin ihmisillä oli mahdollisuus päästä osakkaiksi. Alussa oli monia vaikeuksia ja eteneminen oli hidasta, mutta vähitellen kauppa saavutti ihmisten luottamuksen ja osakkaat saivat osinkoa 20–25 % vuodessa kauppatavaroina, ja viiden vuoden kuluttua sen menestys tunnustettiin. Osaksi kaupan

Vanhin Snow johti 50 perhettä Box Elderin piirikuntaan Utahiin, jossa hän perusti tuottamalla voitolla pystytettiin sitten suuri 10 000 uuden kaupungin, joka on nykyiseltä nimeltään Brigham City. Vanhin Snow’lla dollaria maksanut parkitsimo, jonka pääomaa oli siellä kaksi kotia. Suuri kaksikerroksinen talo (viereisellä palstalla) oli alun perin hotelli.

82 Lorenzo Snow Luku 5

ihmiset saivat korottaa työllä, ja kun parkitsimo Utahin sodan aikana, Gibson saattoi ryhtyä kirkon joh- alkoi menestyä, perustettiin lähes 40 000 dollaria tajaksi Havaijissa. Hän sai monet havaijilaiset jäsenet maksanut villakehräämö, jonka osakkeita saattoi myös luovuttamaan omaisuutensa hänelle ja kumartumaan maksaa työllä. hänen edessään. Hän myi myös oikeuksia kirkon eri Pian perustettiin osuustoiminnallinen lammas- virkoihin naiiveille jäsenille ja käytti viittaa johtaes- tarha raaka-aineen turvaamiseksi kehräämölle, sitten saan kirkon kokouksia hyvin loisteliain menoin. osuustoiminnallisia maatiloja ja juustomeijeri. Niin Hänen suunnitelmanaan oli vallata saaret ja päästä syntyi elinkeinoelämän haara toisensa jälkeen, kunnes kuninkaaksi. niitä oli 30–40, ja ne toimivat sopuisasti kuin suuren Ensimmäinen presidenttikunta sai kuulla koneen rattaat.” (Eliza R. Snow lainattuna artikkelissa Havaijin tilanteesta ja lähetti Ezra T. Bensonin ja ”The Twelve Apostles”, Historical Record, helmikuu Lorenzo Snow’n, jotka olivat kahdentoista apostolin 1887, s. 142–143.) koorumin jäseniä, sekä aiemmin Havaijissa palvelleet Monet, jotka tunsivat Lorenzo Snow’n, pitivät lähetyssaarnaajat William W. Cluffin, Alma Smithin hänen menestyksensä avaimena Brigham Cityssä ja Joseph F. Smithin panemaan Walter Gibsonin hänen hengellistä luonnettaan. Hänestä on kirjoitettu järjestykseen ja hoitamaan hänen aiheuttamansa myöhemmin, että hänen hengellisyytensä ”oli kor- ongelmat. Yrittäessään päästä kovassa aallokossa kealle kehittynyttä. Se oli hänen luonteensa hallitseva rantaan veljet jättivät höyrylaivan ja nousivat pieneen piirre. Kaikki muut piirteet olivat vain tämän suuren, veneeseen. Joseph F. Smith jäi höyrylaivaan sanoen, hallitsevan ominaisuuden liitännäisiä, jotka ryhmittyi- että meri oli liian vaarallinen, ja osoittautui, että hän vät sen ympärille kuuliaisina sen tahdolle ja auttaen oli oikeassa. sen tavoitteen saavuttamisessa. Vuosia hän saarnasi Kun he ylittivät rantariuttaa, valtavat aallot kaatoi- tämän maailman asioista ja teki työtä niiden parissa, vat heidän veneensä. Kaikki miehet pelastettiin tur- mutta ajalliset asiat olivat vain keino hengellisten vaan paitsi Lorenzo, jonka tiedoton ruumis löydettiin asioiden saavuttamiseksi. Talousmies oli aina apos- vedestä puolittain kaatuneen veneen alta. Hänen tolin palvelija.” (Leslie Woodruff Snow, ”President kumppaninsa toivat hänet rantaan ja yrittivät elvyttää Lorenzo Snow”, Young Woman’s Journal, syyskuu häntä lähes tunnin ajan. William Cluff selitti, kuinka 1903, s. 392.) vanhin Snow viimein virkosi: ”Teimme sekä sen, mitä sellaisissa tilanteissa oli tapana, että sen, mihin henki näytti meitä kehottavan. Elvytettyämme häntä jonkin aikaa ilman mitään merkkiä henkiin virkoamisesta sivustakatsojat sanoivat, ettei hänen hyväkseen voitu tehdä enää enem- pää. Mutta me emme halunneet antaa periksi vaan rukoilimme yhä ja jatkoimme elvytystä vakuuttu- neina siitä, että Herra kuulisi rukouksemme ja vastaisi niihin. Viimein saimme ajatuksen asettaa suumme hänen suulleen ja yrittää täyttää hänen keuhkonsa, vuoroin puhaltamalla ilmaa sisään ja vuoroin antamalla sen poistua, jäljitellen mahdollisimman pitkälle luonnollista hengitystä. – – Vähän ajan päästä huomasimme hyvin heikkoja merkkejä virkoamisesta. – – Ne tulivat Council House, jossa territorion lainsäändäntäelin kokoontui yhä selvemmin havaittaviksi, kunnes hän palasi täysin tajuihinsa.” (Lainattuna julkaisussa Life of Lorenzo HÄN OLI MENETTÄÄ HENKENSÄ Snow, s. 203–204.) HAVAIJISSA Kun oli suoritettu tutkinta ja pidetty useita Marraskuussa 1860 presidentti Brigham Young kokouksia jäsenten kanssa, Walter Gibson erotettiin kutsui Walter Murray Gibsonin, uuden käännynnäi- kirkosta ja kirkon ja lähetystyön johto Havaijissa sen, palvelemaan lähetystyössä Japanissa. Matkallaan uskottiin Joseph F. Smithin käsiin. Vanhin Snow palasi Japaniin kesällä 1861 Gibson saapui Havaijiin ja päätti kotiin vanhin Bensonin kanssa. jäädä sinne. Koska lähetyssaarnaajat oli kutsuttu kotiin

83 Kirkon presidentit

HÄN HERÄTTI ELOON NUOREN NAISEN Pian sen jälkeen kun Lorenzo Snow oli kastettu, hän sai patriarkka Joseph Smith vanhem- malta siunauksen. Muiden siunausten ohella Lorenzolle luvattiin, että ”jos tarvitaan, kuolleet nousevat ja heräävät eloon pyynnös- täsi” (lainattuna julkaisussa Life of Lorenzo Snow, s. 406). Tämä Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Öljymäki lähellä Jerusalemia. Vuonna 1872 presidentti Brigham Young lähetti luvattu siunaus täyttyi ensimmäisen neuvonantajansa George Albert Smithin Pyhään maahan ja pyhit- kirjaimellisesti monia tämään maan Herralle. Lorenzo Snow ja hänen sisarensa Eliza olivat niiden seit- Lorenzo Snow semän matkakumppanin joukossa, jotka lähtivät presidentti Smithin mukaan. vuosia myöhemmin, kun presidentti Snow, silloin kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä, siunasi sisarentyttärensä Ella HÄN OLI TYÖLLEEN OMISTAUTUNUT Jensenin Brigham Citystä Utahista ja kutsui hänen hen- APOSTOLI JA USKON PUOLUSTAJA kensä palaamaan henkimaailmasta sen jälkeen kun Ella Niiden kolmen vuosikymmenen aikana, jotka edel- oli ollut kuolleena kolme tuntia. Ella Jensen kirjoitti sivät manifestin antamista vuonna 1890, hyväksyttiin kokemuksestaan seuraavaa: Morrillin laki vuonna 1862, Edmundsin laki vuonna ”Maaliskuun 1. päivänä 1891 sairastuin vakavasti tuli- 1882 ja Edmunds–Tuckerin laki vuonna 1887. Tuolloin rokkoon ja kärsin viikon ajan hyvin paljon. Yhdeksännen suurin osa kirkon omaisuudesta takavarikoitiin. päivän aamuna heräsin tunteeseen, että kuolisin. Heti Vuonna 1886 vanhin Lorenzo Snow’ta syytettiin kun avasin silmäni, saatoin nähdä joitakuita sukulai- Edmundsin lain rikkomisesta, ja hänet tuomittiin. siani toisesta maailmasta. – – Sitten pyysin sisartani aut- Pluraaliavioliittotapauksissa territorion oikeuksien anta- tamaan minua valmistautumaan lähtööni henkimaail- mista päätöksistä ei voitu valittaa Yhdysvaltain korkeim- maan. Hän kampasi hiukseni, pesi minut ja minä pe- paan oikeuteen, ellei tuomittu ollut vankilassa, ja niin sin hampaani ja puhdistin kynteni, että olisin puhdas vanhin Snow joutui vankilaan yhdessä kymmenien mui- mennessäni Luojani eteen. – – Sitten sanoin hyvästit den veljien kanssa. Hän oli vankilassa 11 kuukautta, rakkailleni, ja henkeni jätti ruumiini. jona aikana hän perusti koulun. Jonkin aikaa saatoin kuulla vanhempieni ja suku- Paavalin tavoin Lorenzo Snow oli kärsivällinen laisteni itkevän ja murehtivan, mikä vaivasi minua suu- kahleissa. Vuosia aiemmin hän oli todistanut: resti. Kuitenkin heti kun olin nähnyt vilauksen toisesta ”Me olemme täällä voidaksemme oppia kärsimyk- maailmasta, huomioni kääntyi pois heistä siellä oleviin sen ja ankarien koettelemusten koulussa, joka oli vält- sukulaisiini, jotka kaikki näyttivät ilahtuvan nähdes- tämätön Jeesukselle, vanhemmalle veljellemme, joka sään minut. – – Näin hyvin monia kuolleita ystäviäni pyhien kirjoitusten mukaan tehtiin täydelliseksi kärsi- ja sukulaisiani, jotka kaikki olen maininnut monta ker- mysten kautta. On välttämätöntä, että me kärsimme kaitaa jälkeenpäin ja joista monien kanssa keskustelin. kessa, että meistä tulisi kykeneviä ja kelvollisia hallitse- – – Oltuani kuolleiden ystävieni kanssa hyvin lyhyeltä maan ja vallitsemaan kaikkea, niin kuin meidän taivaal- tuntuneen ajan, vaikka se kestikin muutamia tunteja, linen Isämme ja Hänen vanhin Poikansa Jeesus. – – kuulin apostoli Lorenzo Snow’n siunaavan minut ja Ja missä teidän keskuudessanne on ihminen, joka sanovan minulle, että minun on palattava takaisin, repäistyään kerran verhon ja nähtyään täydelliseksi teh- sillä minulla oli vielä jokin työ tehtävänä maan päällä. dyn ihmisen puhtauden, kirkkauden, voiman, majes- Olin vastahakoinen jättämään taivaallisen paikan, teettisuuden ja herrauden selestisessä kirkkaudessa, mutta kerroin ystävilleni, että minun on jätettävä iankaikkisuudessa, ei ilomielin anna henkeään, kärsi heidät. – – Pitkän aikaa jälkeenpäin minulla oli suuri hirveintä kidutusta, anna riistää raajaa raajasta mie- halu palata takaisin taivaallisen levon paikkaan, jossa luummin kuin häpäisee pappeutensa tai luopuu siitä.” viivyin niin lyhyen aikaa.” (Lainattuna artikkelissa (”Address to the Saints of Great Britain”, Millennial ”Remarkable Experience”, Young Woman’s Journal, Star, 1. joulukuuta 1851, s. 363.) tammikuu 1893, s. 165.)

84 Lorenzo Snow Luku 5

VAPAHTAJA ILMESTYI HÄNELLE ’Eräänä iltana, kun olin käymässä isoisä Snow’n SUOLAJÄRVEN TEMPPELISSÄ luona hänen huoneessaan Suolajärven temppelissä, jäin sinne niin myöhään, että ovenvartijat olivat poistu- ”Presidentti Woodruffin terveys oli heikentynyt neet eivätkä yövartijat olleet vielä tulleet sisään, joten jo jonkin aikaa. Presidentti Lorenzo Snow kävi hänen isoisä sanoi, että hän veisi minut pääovelle ja päästäisi luonaan hänen kotonaan melkein joka ilta. Sinä iltana minut siitä ulos. Hän otti avainnippunsa pukeutumis- lääkärit sanoivat, että presidentti Woodruff ei voinut pöydältään. Lähdettyämme hänen huoneestaan ja elää kovin kauan, että hän heikkeni päivä päivältä. ollessamme yhä suuressa käytävässä, joka johtaa seles- Presidentti Snow oli hyvin huolissaan. Emme osaa tänä tiseen huoneeseen, kävelin muutaman askeleen iso- päivänä kuvitella, kuinka hirveässä taloudellisessa tilassa isän edellä, kun hän pysäytti minut ja sanoi: ”Odota kirkko oli siihen aikaan – se oli velkaa miljoonia dolla- hetkinen, Allie, haluan kertoa sinulle jotakin. Olin reita eikä pystynyt maksamaan edes lainojensa korkoja. juuri tässä, kun Herra Jeesus Kristus ilmestyi minulle Isäni meni huonee- presidentti Woodruffin kuoleman aikaan. Hän kehotti seensa Suolajärven temp- minua menemään ja järjestämään heti kirkon ensim- pelissä, pukeutui pap- mäisen presidenttikunnan eikä odottamaan, kuten oli peusviittaansa, polvistui tehty aikaisempien presidenttien kuoltua, ja että minä pyhän alttarin ääreen olisin presidentti Woodruffin seuraaja.” kaikkein pyhimmässä Sitten isoisä tuli askeleen lähemmäksi, ojensi Herran huoneessa ja vasemman kätensä ja sanoi: ”Hän seisoi juuri tässä, noin pyysi siellä hartaasti, kolmen jalan [1 metrin] korkeudella lattiasta. Näytti siltä että Herra säästäisi kuin Hän olisi seissyt tukevalla kultalaatalla.” presidentti Woodruffin Isoisä kertoi minulle, kuinka kirkas persoona hengen, että presidentti Vapahtaja on, ja kuvaili Hänen käsiään, jalkojaan, kasvo- Woodruff eläisi kauem- jaan ja kauniita valkoisia viittoja, jotka kaikki olivat niin Alice Armeda Snow Young Pond min kuin hän ja että valkoisen ja häikäisevän kirkkaita, että hän pystyi tuskin (1876–1943) kuuli isoisänsä, presidentti kirkon johtamisen Lorenzo Snow’n, kertovan Herran katsomaan Häntä. ilmestymisestä hänelle Suolajärven suuri vastuu ei lankeaisi Sitten hän tuli vielä askeleen lähemmäksi ja pani temppelissä. hänen harteilleen. Mutta oikean kätensä pääni päälle ja sanoi: ”Kas niin, tyttären- samalla hän lupasi Herralle, että hän suorittaisi uskolli- tytär, haluan sinun muistavan, että tämä on isoisäsi sesti kaiken, mitä häneltä vaadittaisiin. – – todistus, että hän kertoi sinulle omalla suullaan, että – – [Saatuaan sanan presidentti Wilford Woodruffin hän tosiaankin näki Vapahtajan täällä temppelissä ja kuolemasta 2. syyskuuta 1898 presidentti Snow] meni puhui Hänen kanssaan kasvoista kasvoihin.”’” (LeRoi C. omaan huoneeseensa Suolajärven temppelissä. Snow, ”An Experience of My Father’s”, Improvement Presidentti Snow puki päälleen pyhän temppeli- Era, syyskuu 1933, s. 677.) viittansa, meni jälleen saman pyhän alttarin ääreen, teki pappeuden merkit ja vuodatti sydämensä Herralle. Hän HÄNET KUTSUTTIIN KIRKON muistutti Herraa siitä, kuinka hän oli rukoillut, että presidentti Woodruffin henki säästyisi, että presidentti PRESIDENTIKSI Woodruff saisi elää häntä kauemmin, ettei häntä kutsut- Lorenzo Snow taisi kantamaan kirkon raskaita kuormia ja velvollisuuk- palveli yhdeksän vuoden sia. ’Siitä huolimatta’, hän sanoi, ’tapahtukoon Sinun ajan kahdentoista apos- tahtosi. En ole tavoitellut tätä vastuuta, mutta jos se on tolin koorumin presi- sinun tahtosi, asetan nyt itseni sinun eteesi saadakseni denttinä, ja 84-vuotiaana johdatustasi ja opastustasi. Pyydän, että osoittaisit hänestä tuli kirkon presi- minulle, mitä haluat minun tekevän.’ dentti. Jotkut ihmiset Päätettyään rukouksensa hän odotti vastausta, jota- ilmaisivat pelkäävänsä, kin erityistä ilmoitusta Herralta. Niin hän odotti, odotti ettei hänen ikäisensä ja odotti. Ei tullut vastausta, ei ääntä, ei näkyä, ei ilmoi- mies pysty kestämään tusta. Hän poistui alttarilta ja huoneesta hyvin petty- presidentinviran rasi- neenä. Kun presidentti Snow kulki selestisen huoneen tuksia ja haasteita. läpi ja ulos suureen käytävään, hänelle annettiin lois- Hän ei ollut fyysisesti tava ilmestys, josta kerron hänen tyttärentyttärensä Allie isokokoinen. Hän oli Young Pondin sanoin – –. hentorakenteinen ja Presidentti Lorenzo Snow

85 Kirkon presidentit

näytti erehdyttävästi hauraalta ja heikolta ja painoi HÄN SAI INNOITUSTA, JOKA AUTTOI noin 57 kiloa. Mutta hän hälvensi pian sellaiset HÄNTÄ RATKAISEMAAN KIRKON pelot. Hän oli ryhdikäs, voimakas, toimelias ja täynnä TALOUDELLISEN KRIISIN innoitusta viimeiseen sairauteensa asti 87 vuoden iässä. Hän osoitti älynsä kirkkauden yhä uudelleen Presidentti Lorenzo Snow kamppaili voimallisesti puhuessaan pyhille, ohjatessaan kirkkoa ja viedessään kolmen vuoden ajan vapauttaakseen kirkon taloudelli- sitä eteenpäin kohti sen määränpäätä. Hänen nuorin sista vaikeuksista, joita vainon vuosikymmenet olivat tyttärensä, joka syntyi presidentin ollessa 82-vuotias, aiheuttaneet. Koska liittovaltion hallitus oli takavarikoi- muisteli, että isä kantoi häntä selässään ylös rappuja nut niin paljon kirkon omaisuutta, monista jäsenistä aina viimeiseen elinvuoteensa asti. Tärkeämpää kui- tuntui, että kymmenysten ja muiden uhrien maksami- tenkin on, että presidentti Snow’n korkea ikä ei tunnen oli rahan haaskausta, joka meni kirkon vihollisten tunut huolestuttavan Herraa, sillä juuri Hän kutsui hyväksi. Pyhät eivät olleet varakkaita, ja niin monet tämän 84-vuotiaan hengellisen jättiläisen profee- heistä päättivät olla maksamatta kymmenyksiä. Kirkon takseen. talous oli äärimmäisen kireällä. Toukokuun alussa 1899 Herra ilmoitti presidentti Snow’lle, että hänen ja muiden johtavien veljien pitäisi

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi

86 Lorenzo Snow Luku 5

mennä St. Georgeen Utahiin ja pitää siellä konferenssi. velvoituksistaan ja heistä tulisi vauras kansa.” (LeRoi C. Herra ei ilmoittanut tuolloin heidän vierailunsa tarkoi- Snow, ”The Lord’s Way out of Bondage Was Not the Way tusta vaan pelkästään, että heidän piti mennä ja pitää of Men”, Improvement Era, heinäkuu 1938, s. 439). joukko erityiskonferensseja. He matkustivat St. Georgeen hevosrattailla. Konferenssin ensimmäinen kokous St. Georgessa pidettiin 17. toukokuuta 1899. Presidentti Snow sanoi siellä oleville pyhille: ”Veljeni ja sisareni, olemme tei- dän keskuudessanne, koska Herra käski minua tulemaan, mutta tulemisemme tarkoitus ei ole tällä hetkellä täysin tiedossamme, mutta se tehdään minulle tiettä- väksi viipyessäni keskuudessanne.” (Lainattuna julkaisussa Life of Lorenzo Snow, s. 456.) Valokuva käytetty Utahin osavaltion historiallisen seuran luvalla Valokuva Sisäkuva St. Georgen tabernaakkelista Saarnassaan presidentti Snow sanoi pyhille: ”Herran sanassa teille ei ole mitään uutta. Se on yksinkertaisesti tämä: Aika on nyt koittanut, jolloin jokaisen myöhempien aikojen pyhän, joka aikoo valmistautua tulevaisuutta varten ja pitää jalkansa lujasti oikealla perustalla, tulee tehdä Herran tahdon mukaan ja maksaa täydet kymmenyksensä. Tämä on Herran sana teille, ja se on oleva Herran sana kaikille siirtokunnille Siionin Käytetty Utahin osavaltion historiallisen seuran luvalla, kaikki oikeudet pidätetään. St. Georgen tabernaakkeli, jossa presidentti Snow’n saama ilmoitus kymme- maassa. Kun jätän teidät ja alatte miettiä sitä, näette itse, nyksistä alun perin esitettiin. että aika on koittanut, jolloin jokaisen ihmisen täytyy LeRoi C. Snow, presidentin poika, kirjoitti konfe- nousta ja maksaa täydet kymmenyksensä. Herra on siu- renssista Deseret News -lehteen ja muisteli, mitä tapah- nannut meitä ja on ollut meille armollinen aiemmin, tui presidentti Snow’n puhuessa myöhemmässä mutta edessä on aika, jolloin Herra vaatii meitä nouse- kokouksessa: maan ja tekemään sen, mitä Hän on käskenyt eikä jättä- ”Isä keskeytti yhtäkkiä puheensa. Täydellinen hil- mään sitä enää tekemättä. Sen, mitä sanon teille tässä jaisuus täytti huoneen. Sen jännityksen muistan niin Siionin vaarnassa, sanon jokaiselle Siionin vaarnalle, joka kauan kuin elän. Kun hän alkoi uudestaan puhua, on järjestetty. Tätä kuulemassa ei ole yhtään miestä eikä hänen äänensä voimistui ja Jumalan innoitus näytti naista, joka tuntisi olonsa tyytyväiseksi, ellei hän maksa yhtäkkiä valtaavan hänet samoin kuin koko kokouksen. täysiä kymmenyksiä.” (”Discourse by President Lorenzo Hänen silmänsä näyttivät kirkastuvan ja hänen kasvonsa Snow”, Millennial Star, 24. elokuuta 1899, s. 533.) loistavan. Hän oli täynnä epätavallista voimaa. Sitten ”Ennen kuolemaani”, presidentti Snow sanoi ker- hän kertoi myöhempien aikojen pyhille näystä, joka ran, ”haluan nähdä kirkon velattomana ja vahvassa oli hänen edessään. taloudellisessa asemassa” (”Characteristic Sayings of Jumala ilmoitti Lorenzo Snow’lle siellä ja silloin President Lorenzo Snow”, Improvement Era, kesäkuu sekä sen, miksi hänet oli kutsuttu pyhien luokse ete- 1919, s. 651). Ilmoituksen mukaan hän kehotti pyhiä lään, että myös hänen erityisen tehtävänsä, sen suuren olemaan kuuliaisia kymmenysten laille. Pyhien kuuliai- työn, johon Herra oli valmistanut ja varjellut häntä, ja suus tuota kehotusta kohtaan teki kirkon lopulta velat- hän ilmoitti näyn kansalle. Hän kertoi heille, että hän tomaksi (presidentti Joseph F. Smithin toimikaudella) ja käsitti paremmin kuin koskaan ennen, kuinka kansa oli loi lujan ajallisen perustan Jumalan valtakunnalle. Suuri laiminlyönyt kymmenysten lain, myös että pyhät olivat osa temppeleiden, kappeleiden ja muiden rakennusten ankarissa veloissa samoin kuin kirkko ja että olemalla lisääntyvästä määrästä ja kirkon ohjelmien nykyisestä nyt tiukan kuuliaisia tälle laille – maksamalla täydet ja laajuudesta eri puolilla maailmaa on suoranaista seu- rehelliset kymmenykset – kirkko sekä vapautuisi suu- rausta kirkon tuolloin hankkimasta ajallisesta vaurau- rista veloistaan että Herran siunausten kautta myöhem- desta, joka koitui ja koituu edelleen siitä, että pyhät elä- pien aikojen pyhät voisivat vapautua henkilökohtaisista vät kymmenysten lain mukaan.

87 Kirkon presidentit

HÄN NAUTTI KILPAILUSTA HÄN SAI ILMOITUKSEN IHMISEN HEVOSRATTAILLA JUMALALLISISTA MAHDOLLISUUKSISTA St. Georgen konferenssin jälkeen Utahissa, jolloin ”Keväällä 1840, juuri ennen lähtöään ensimmäisen kymmenyksiä koskeva ilmoitus oli saatu, presidentti kerran lähetystyöhön Englantiin, Lorenzo Snow vietti iltaa Lorenzo Snow ja hänen seurueensa matkustivat hevos- ystävänsä vanhin H. G. Sherwoodin kotona Nauvoossa. rattailla mahdollisimman monen siirtokunnan kautta Vanhin Sherwood yritti selittää Vapahtajan vertausta isän- takaisin Salt Lake Cityyn saarnaten jokaisessa pysähdys- nästä, joka lähetti palvelijoita eri aikoihin päivästä työhön paikassa. Seurueen ollessa matkalla Cove Fortin ja viinitarhaan. Kun hän pohti sitä, sattui mitä merkittävin Fillmoren välillä presidentti Snow’n rattaat olivat joh- tapahtuma, kuten presidentti Snow itse kertoi: dossa. Oli kirkas päivä, ja kaikki olivat hyvällä tuulella. ’Kuunnellessani hänen (vanhin Sherwoodin) selitystä ”Yleensä seurueella oli vaikeuksia ylläpitää vauh- Herran Henki lepäsi voimallisena ylläni. Ymmärrykseni tia, mutta tällä kertaa [85-vuotiaan] presidentin rattaat silmät avautuivat ja ihmeissäni ja hämmästyen näin yhtä kulkivat oikein mukavaa vauhtia. Presidentti Joseph F. selvästi kuin keskipäivän auringon Jumalan ja ihmisen Smith, joka oli toisena jonossa, ajoi presidentin rinnalle polun. Muodostin seuraavan säeparin, joka kuvaa ilmoi- ja ehdotti: ’Emmeköhän voisi ajaa hiukkasen lujempaa tusta sellaisena kuin se minulle näytettiin – –: näillä hyvillä teillä, presidentti Snow?’ ’Hyvä on’, kuului vastaus, ’kunhan pysytte perässä.’ Sellainen kuin Presidentti Snow tönäisi kuljettajaansa merkitsevästi, ja ihminen nyt hetkessä molemmat valjakot kiitivät yli 60 kilometrin on, Jumala oli. tuntivauhtia yli marunapensaiden ja ojien, ja taakse jää- Sellaiseksi kuin neet näkivät vain tomupilven ja silloin tällöin vilaukselta Jumala nyt jotakin, joka näytti rattaiden katolta. Hevoset kiitivät on, ihminen eteenpäin ja matkustajien jännitys kasvoi joka aske- voi tulla. leella. Se oli virkistävää. Hevoset olivat laukanneet rinta rinnan yli 3 kilometriä. Iäkkään johtajan silmät säteilivät Minusta tämä tuntui kuin timantit, kun hän nousi istuimeltaan katsomaan pyhältä ilmoitukselta, kilpailun edistymistä. josta en kertonut kenelle- ’Lujempaa, lujempaa!’ hän huusi. ’Älä välitä urista. Presidentti Lorenzo Snow kään muulle kuin sisarel- Me häviämme. Anna mennä!’, ja ajuri teki työtä käskettyä. leni Elizalle, kunnes saavuin Englantiin, jolloin eräässä Presidentti Smithin valjakko jäi hivenen jälkeen ja toisen luottamuksellisessa, yksityisessä keskustelussa presi- onnistui pysyä johdossa. Marunapensaat ja sateen syövyt- dentti Brigham Youngin kanssa Manchesterissa kerroin tämät puolentoista metrin levyiset painanteet tiessä olivat hänelle tästä merkillisestä ilmoituksesta.’ yhdentekeviä näille arvon johtajille, jotka olivat palanneet Pian sen jälkeen kun Lorenzo Snow oli palannut poikavuosiensa iloihin. Ylös ilmaan ja alas rattaanpyörien Englannista, tammikuussa 1843, hän kertoi profeetta koskettaessa maata vain korkeimmissa kohdissa siellä Joseph Smithille kokemuksestaan vanhin Sherwoodin täällä kilpa-ajo jatkui 25 kilometriä, ja presidentti Snow kotona. Tämä tapahtui luottamuksellisessa keskustelussa kertoilee mielellään, kuinka hänen hevosensa voittivat, Nauvoossa. Profeetan vastaus oli: ’Veli Snow, tuo on tosi vaikka presidentti Smith kiistääkin sen.” (Lainattuna jul- evankeliumin oppi, ja se on ilmoitus Jumalalta sinulle.’” kaisussa Life of Lorenzo Snow, s. 453, 455.) (Snow, Improvement Era, kesäkuu 1919, s. 656.) Ihmisen jumalallisia mahdollisuuksia koskeva periaate oli aiemmin ilmoitettu profeetta Joseph Smithille ja Joseph Smith vanhemmalle. Itse asiassa juuri kirkon patriarkan neljä vuotta aiemmin lausumat sanat olivat ensimmäisenä herättäneet ajatuksen Lorenzo Snow’n mielessä. Kun hän tutki kirkon opetuksia, Joseph Smith vanhempi sanoi hänelle: ”Tulet pian vakuuttuneeksi myöhempien aikojen työn totuudesta, ja sinut kastetaan, ja sinusta tulee niin suuri kuin suinkin voit toivoa – yhtä suuri kuin Jumala, etkä voi toivoa tulevasi suuremmaksi.” (Lainattuna artikkelissa Snow, ”Devotion to a Divine Inspiration”, s. 654.) Oppia ei kuitenkaan ope- Ensimmäinen presidenttikunta 18. syyskuuta 1898: George Q. Cannon, tettu julkisesti ennen kuin vasta vuonna 1844. Lorenzo Snow ja Joseph F. Smith

88 Lorenzo Snow Luku 5

Lorenzo Snow oli läsnä, kun profeetta Joseph ”Presidentti Snow’n omassa Times and Seasons Smith piti puheen King Folletin, erään kirkon vanhim- -lehden kappaleessa, joka minulla nyt on, hän teki man, hautajaisissa kirkon huhtikuun konferenssin omalla kosmoskynällään merkintöjä erityisesti tähän aikaan. Puheessaan profeetta opetti: osaan profeetan King Follet -saarnaa enemmän kuin ”Jumala oli itse kerran sellainen, kuin me mihinkään muuhun kohtaan kaikissa kuudessa vuosi- olemme nyt, ja Hän on korotettu ihminen, joka kerrassa. Tämä suuri toivo ihmisen kohtalosta, kun istuu korotettuna valtaistuimella tuolla taivaissa! hän on tiukan kuuliainen evankeliumille, oli hänen Tämä on se suuri salaisuus. Jos verho repäistäisiin mielessään niin alituiseen, että hän viittasi siihen usein auki tänä päivänä ja suuri Jumala, joka pysyttää kotipiirissä, julkisissa puheissaan sekä puhuessaan tämän maailman radallaan ja joka voimallansa ikääntyville vanhemmille että puhuessaan pienille lap- ylläpitää kaikkia maailmoita ja kaikkea, näyttäy- sille, ja monet hänen läheisistä ystävistään tietävät, että tyisi – sanon, että jos näkisitte Hänet tänä päivänä, se oli suosittu aihe yksityisissä ja luottamuksellisissa te näkisitte Hänet ihmisen muotoisena, koko persoo- keskusteluissa. nassaan teidän itsenne kaltaisena, teidän kuva- Presidentti Snow toisti julkisissa puheissaan har- nanne ja aivan ihmisen kaltaisena; sillä Aadam voja vertauksiaan yhtä usein kuin seuraavaa: luotiin Jumalan muotoiseksi, kuvaksi ja kaltaiseksi, ’Havainnollistaakseni asiaa, tässä on lapsi äitinsä ja Aadam sai opetusta Häneltä, kulki Hänen kans- rinnoilla. Sillä ei ole voimaa eikä tietoa ravita eikä vaa- saan, puhui ja keskusteli Hänen kanssaan, niin tettaa itseään. Se on niin avuton, että sen on saatava kuin ihminen puhuu toisen kanssa. – – ruoka äidiltään. Mutta katsokaa sen mahdollisuuksia! Joillekuille nämä ajatukset ovat käsittämättömiä, Tällä lapsella on isä ja äiti, vaikka se ei tiedäkään heistä mutta ne ovat yksinkertaisia. Evankeliumin ensimmäi- juuri mitään. Kuka on sen isä? Kuka on sen äiti? Sen isä senä periaatteena on tuntea varmasti Jumalan on keisari, sen äiti keisarinna, ja he istuvat valtaistui- luonne ja tietää, että me voimme puhua Hänen mella halliten keisarikuntaa. Tästä pienestä lapsesta kanssaan niin kuin ihminen puhuu toisen kanssa, tulee kaiken todennäköisyyden mukaan jonakin päi- että Hän oli kerran ihminen kuten me – niin, että vänä isänsä valtaistuimen perijä, joka hallitsee ja vallit- itse Jumala, meidän kaikkien Isä, asui jonkin maan see keisarikuntaa aivan kuten Englannin kuningas päällä samalla tavoin kuin itse Jeesus Kristuskin; ja Edward nyt istuu äitinsä valtaistuimella. Meidän tulee minä näytän sen Raamatusta.” (Profeetta Joseph muistaa tämä, sillä me olemme Jumalan lapsia saman Smithin opetuksia, s. 343–344.) verran ja enemmänkin, jos mahdollista, kuin maallis- Viitatessaan noihin profeetan saarnan opetuk- ten isiemme lapsia. siin, jotka painettiin Times and Seasons ja Millennial Luullakseni te sisaret olette lukeneet runon, jonka Star -lehdissä, presidentti Snow'n poika LeRoi C. sisareni Eliza R. Snow Smith kirjoitti vuosia sitten ja jota Snow kirjoitti: nyt lauletaan varsin usein kokouksissamme [ks. ”Taivaan

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi

89 Kirkon presidentit

Isä”, MAP-lauluja, 184]. Sen mukaan meillä on ”korkeu- Jumaluus on meidän sisällämme, meidän hengellinen dessa kirkkauden” paitsi Isä myös Äiti, ja teistä sisarista rakennelmamme on jumaluus – Jumalan lapsi, Hänen tulee yhtä suuria kuin Äitinne on, jos olette uskollisia.’” kuvakseen syntynyt. – – (”Devotion to a Divine Inspiration”, s. 658.) Me olemme täällä voidaksemme oppia kärsimyk- sen ja ankarien koettelemusten koulussa, joka oli vält- HE JÄRJESTÄVÄT MAAILMOJA JA tämätön Jeesukselle, vanhemmalle veljellemme, joka HALLITSEVAT NIITÄ pyhien kirjoitusten mukaan tehtiin täydelliseksi kärsi- myksen kautta. On välttämätöntä, että me kärsimme ”Vain vähän ennen kuolemaansa presidentti kaikessa, että meistä tulisi kykeneviä ja kelvollisia hallit- Snow vieraili Brigham Youngin yliopistossa [silloi- semaan ja vallitsemaan kaikkea niin kuin meidän taisessa Brigham Youngin akatemiassa] Provossa. Rehtori vaallinen Isämme ja Hänen vanhin Poikansa Jeesus.” Brimhall esitteli seurueelle erästä rakennusta. Hän (”Address to the Saints of Great Britain”, Millennial halusi heidän pääsevän mahdollisimman nopeasti Star, 1. joulukuuta 1851, s. 363.) kokoussaliin, koska opiskelijat olivat jo kokoontuneet sinne. He kulkivat erään lastenhoitohuoneen läpi. Rehtori Brimhall oli päässyt ovelle ja aikoi avata sen ja MEIDÄN PITÄISI PYRKIÄ INNOKKAASTI jatkaa matkaa, kun presidentti Snow sanoi: ’Odottakaa OLEMAAN KUULIAISIA hetki, rehtori Brimhall, haluan nähdä nämä lapset Presidentti Lorenzo työssä. Mitä he tekevät?’ Veli Brimhall vastasi, että he Snow opetti: tekivät savimaailmoja. ’Sepä mielenkiintoista’, presi- ”Voimme saada dentti sanoi. ’Haluan katsella heitä.’ Hän tarkkaili lap- suurta iloa menneisyyden sia hiljaa muutaman minuutin ja nosti sitten pienen oikeista teoista ja mietis- tytön, ehkä kuusivuotiaan, pöydälle seisomaan. Sitten kelemällä asiaa ja tunte- hän otti savimaailman tytön kädestä ja sanoi veli malla, että teemme Brimhallin puoleen kääntyen: oikein nyt, sillä jokaisen ’Rehtori Brimhall, nämä lapset valmistavat nyt lei- myöhempien aikojen keissään maailmoja savesta, mutta tulee aika, jolloin pyhän etuoikeutena on jotkut näistä pojista uskollisuutensa vuoksi evankeliu- tietää, milloin hän tekee mille edistyvät ja kehittyvät tiedossa, älyssä ja voimassa sellaista, mikä on Herran. tulevissa iankaikkisuuksissa, kunnes he pystyvät mene- – – Meillä on tämä etuoi- mään avaruuteen, jossa on järjestämätöntä ainetta, ja keus, josta jokaisen myö- kokoamaan yhteen välttämättömät alkuaineet ja koska hempien aikojen pyhän he tuntevat luonnonlait ja -voimat ja hallitsevat niitä, tulisi pyrkiä nauttimaan, järjestämään aineen maailmoiksi, joissa heidän jälkeläi- Presidentti Lorenzo Snow että voimme tietää var- sensä voivat asua ja joita he hallitsevat jumalina.’” masti, että hänen työnsä on Jumalan hyväksymää. (”Devotion to a Divine Inspiration”, s. 658–659.) Pelkään, että myöhempien aikojen pyhät eivät ole paljoa parempia vaan ovat ehkä huonompia kuin muut KUOLEVAISUUDEN KOETUSTILA ON ihmiset, ellei heillä ole tätä tietoa ja elleivät he pyri TÄYDELLISYYDEN KOULU tekemän oikein. – – – – Johannes sanoo: ’Rakkaat ystävät, jo nyt me Vuonna 1851 vanhin Lorenzo Snow, silloinen kah- olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, dentoista apostolin koorumin jäsen, antoi seuraavan mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy neuvon: ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme ”Kaikissa toimissanne ja käytöksessänne olkaa nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka aina tietoisia siitä, että valmistaudutte nyt elämään, näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, joka jatkuu kautta iankaikkisuuksien. Älkää toimiko niin kuin hän on puhdas ja pyhä.’ [1. Joh. 3:2–3.] minkään periaatteen mukaan, mitä häpeäisitte tai Jokainen ihminen, jolla on tämä toivo itsessään, minkä mukaan olisitte haluttomia toimimaan tai- puhdistaa itsensä. Hänessä herää silloin luonnollisesti vaassa. Älkää käyttäkö minkään tavaran hankkimi- päättäväisyys tehdä työtä tuon korkean ja ylevän ase- seen keinoja, joita selestisesti valaistunut omatunto man saavuttamiseksi, tehdä työtä noiden ihmeellisten paheksuisi. Silloin kun tunteet ja halut yllyttävät teitä lupausten vuoksi. Hänellä on kannustin kulkea van- toimimaan, antakaa puhtaiden, kunniallisten, pyhien hurskauden tietä.” (Julkaisussa Conference Report, ja hyveellisten periaatteiden aina hallita ja vallita. huhtikuu 1898, s. 13.)

90 Lorenzo Snow Luku 5

MEIDÄN PITÄISI PYRKIÄ OLEMAAN PÄIVÄ jotta me voisimme olla mahdollisimman pitkälle PÄIVÄLTÄ PAREMPIA Isämme kaltaisia.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1898, s. 2.) Presidentti Lorenzo Snow opetti: ”Meidän pitäisi kehittää itseämme ja kulkea nopeammin kohti täydel- LKÄÄ MASENTUKO PYRKIESSÄNNE lisyyttä. On sanottu, että emme voi olla täydellisiä. Ä Jeesus käski meitä olemaan täydellisiä niin kuin Ju- TULEMAAN PAREMMIKSI mala, Isä, on täydellinen. Meidän velvollisuutemme Presidentti Lorenzo Snow selitti: on yrittää tulla täydellisiksi, ja velvollisuutemme on ”Jos voisimme lukea yksityiskohtaisesti Abrahamin kehittää itseämme joka päivä ja tarkastella vaellus- elämästä tai muiden suurten ja pyhien miesten elä- tamme viime viikolla ja toimia tällä viikolla parem- mästä, saisimme epäilemättä selville, ettei heidän pyr- min, tehdä tänään kaikki paremmin kuin eilen ja kimyksiään olla vanhurskas kruunannut aina menestys. jatkaa vanhurskauden asteesta toiseen. Jeesus tulee Siksi meidän ei pitäisi masentua, jos tunnemme lannis- ennen pitkää ja ilmestyy keskuuteemme, kuten Hän tuvamme heikkona hetkenä, vaan päinvastoin tehdä ilmestyi aikana, jolloin Hän oli maan päällä juutalais- heti parannus erheestä tai väärästä, johon olemme ten keskuudessa, ja Hän syö ja juo kanssamme ja kenties syyllistyneet, ja mahdollisimman pitkälle kor- puhuu meille ja selittää valtakunnan salaisuuksia ja jata se ja pyytää sitten Jumalalta uutta voimaa toimia kertoo meille asioita, joista nyt ei ole lupa puhua.” vastaisuudessa paremmin. – – (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1898, Jos apostoli Pietari olisi lannistunut ilmeisestä s. 13–14.) epäonnistumisestaan säilyttää asema, jonka hän oli omaksunut pysyä Vapahtajan rinnalla kaikissa olosuh- ME TARVITSEMME JUMALALLISTA APUA teissa, hän olisi menettänyt kaiken, kun taas tekemällä VOITTAAKSEMME MAAILMAN parannuksen ja pysymällä lujana hän ei menettänyt mitään vaan sai kaiken ja salli meidänkin oppia koke- Presidentti Lorenzo Snow esitti seuraavat sanat muksestaan. Myöhempien aikojen pyhien tulee jalos- siitä, kuinka me voimme saada apua Jumalalta: taa alati tätä tärkeää pyrkimystä, jonka entisaikojen ”Olen lukenut jotakin, mikä on hyvin epätaval- apostolit niin selkeästi toivat esiin. Meidän pitäisi pyr- lista lupauksiin nähden, jotka on annettu ja joiden tie- kiä vaeltamaan joka päivä siten, että omatuntomme dän täyttyvän, jos me omalta osaltamme teemme vel- on puhdas kaikkien edessä. – – Me emme saa antaa vollisuutemme. En ole elänyt tässä kirkossa noin 62 itsemme lannistua, milloin sitten havaitsemmekin heik- vuotta saamatta selville jotakin. Omistauduin tule- koutemme.” (The Teachings of Lorenzo Snow, toim. maan kelvolliseksi saamaan jotakin, mitä kukaan kuo- Clyde J. Williams, 1996, s. 34–35.) levainen ihminen ei voi saavuttaa muutoin kuin Pyhän Hengen hengen ja voiman kautta, ja Herra on näyttä- ÄN OLI VALTAKUNNAN RAKENTAJA nyt minulle asioita ja saanut minut ymmärtämään yhtä H selvästi kuin auringon keskipäivällä, mitä tulee niihin Lorenzo Snow oli opettaja, vaalikampanjapääl- myöhempien aikojen pyhiin, jotka ovat uskollisia likkö, aviomies, isä, temppelinrakentaja, koulunjoh- kutsumukselleen. – – [Sitten hän lainasi kohtia OL taja, temppelivirkailija, seurakunnanjohtaja, pioneeri 84:37–38 ja Ilm. 3:21.] ja apostoli. Kahdentoista koorumin jäsenenä hän istui Tätä koskevia pyhien kirjoitusten kohtia on monia. neuvostossa ja osallistui kirkon talousasioiden hoitami- Minä uskon tähän. Uskon, että me olemme Jumalan seen. Muina tehtävinään hän johti jatkuvaa siirtolaisra- poikia ja tyttäriä ja että Hän on antanut meille kyvyn hastoa, perusti Italian lähetyskentän, valvoi Mormonin rajattomaan viisauteen ja tietoon, koska Hän on anta- kirjan kääntämistä uusille kielille sekä laati ja painatti nut meille osan itsestään.” (Julkaisussa Conference esittelylehtisiä. Hän palveli yliopiston johtokunnan Report, huhtikuu 1898, s. 62–63.) jäsenenä ja territorion lainsäädäntäelimessä ja perusti ”Me olemme riippuvaisia Herran Hengen avusta filosofisia ja tieteellisiä seuroja. Karua elämäntapaa saadaksemme aika ajoin ilmoitusta sen suhteen, mitä noudattavana, uskollisena ja epäitsekkäänä hän ei teh- meidän on saatava aikaan niissä erityisissä olosuh- nyt työtä itselleen vaan Mestarille, jonka palvelija hän teissa, joihin saatamme joutua. Myöhempien aikojen oli. Unet ja ilmoitukset johtivat häntä hänen palvelu- pyhien etuoikeutena on vaikeuksiin joutuessaan saada työssään. Jumalan yliluonnollista voimaa uskossa päivästä päi- Lorenzo Snow kutsuttiin pyhien johtajaksi Box vään, saada itsellemme meitä mahdollisesti ympäröi- Elderiin Utahiin, paikkaan, jonka nimi myöhemmin vistä olosuhteista se, mikä on hyödyllistä ja mikä edis- muutettiin Brigham Cityksi. Hän joutui keskeyttämään tää meitä pyhyyden ja pyhittäytymisen periaatteissa, tuon tehtävän palvellakseen Utahin sodassa sekä lähe- tystyössä Havaijissa ja Pyhässä maassa. Kun hän palasi

91 Kirkon presidentit

Brigham Cityyn, hänen eri puolille maailmaa. Hän lähetti lähetyssaarnaajia perustamansa osuustoi- Japaniin ja puhui evankeliumin lähettämisestä kaikille mintayritykset kukoisti- kansoille. Hän pyrki puhdistamaan Siionin ja oli varma vat. (Osuustoimintaliike elinikäisestä käsityksestään, että ”ihmisen kohtalo on lakkautettiin liittovaltion tulla Isänsä kaltaiseksi – jumalaksi iankaikkisuudessa”. pluraaliavioliittoihin koh- Hänestä tuntui, että tämän tiedon pitäisi olla kirkkaasti distuvan painostuksen valaisevana tähtenä ihmisen edessä kaikkina aikoina – vuoksi 1870-luvun hänen sydämessään, sielussaan ja mielessään. lopulla.) Lorenzo Snow Sellainen kuin ihminen nyt on, palveli neuvonantajana Jumala oli. ensimmäisessä president- Sellaiseksi kuin Jumala nyt on, tikunnassa Brigham Youngin alaisuudessa, ihminen voi tulla. toimi yhdeksän vuotta Kun kaltaiseksi Isänsä saa poika kahdentoista apostolin Harris Webergin maalaus Harris Webergin Jumalan, Presidentti Snow vietti 87. syntymäpäi- koorumin presidenttinä ei jumaluutta vastaan se tunnu väänsä 3. huhtikuuta 1901. ja otti 84 vuoden kor- keassa iässä vastaan kirkon presidentin viran. Hän loukkaavan. kamppaili voimallisesti kolmen vuoden ajan vapauttaak- [”Devotion to a Divine Inspiration”, seen kirkon taloudellisista vaikeuksista, joita vainon s. 651.] vuosikymmenet olivat aiheuttaneet. Hän tähdensi kymmenysten lakia jälleen pyhien keskuudessa. Hänen Presidentti Lorenzo Snow oli Jumalan profeetta, onnistui nähdä kirkon pääsevän lähestulkoon irti velois- ja hänet pitäisi lukea oman aikansa huomattavimpiin taan, ja sitten hän ryhtyi toteuttamaan ensimmäisten yhteiskunnan uudistajiin. apostolinvuosiensa näkyä – perustamaan lähetyskenttiä

92 Luku 6 Joseph F. Smith KUUDES KIRKON PRESIDENTTI

93 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA JOSEPH F. SMITHIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 13. marraskuuta 1838 Far Westissä Caldwellin piirikunnassa Missourissa Yhdysvalloissa Hyrum ja Mary Fielding Smithin perheeseen. 5 Hänen isänsä Hyrum Smith kuoli marttyyrina (27. kesäkuuta 1844). 9 Hän ajoi härkävaljakon tasankojen yli Winter Quartersista Suolajärven laaksoon (1848). 13 Hänen äitinsä Mary Fielding Smith kuoli (21. syyskuuta 1852). 15–19 Hän palveli lähetystyössä Havaijissa (1854–1857). 19 Hän palveli Echo Canyonin kampanjassa Utahin sodassa (1857). 21 Hän solmi avioliiton Levira A. Smithin kanssa (5. huhtikuuta 1859). 21–24 Hän palveli lähetystyössä Isossa-Britanniassa (1860–1863). 25 Hän palveli erityisenä lähetyssaarnaajana Havaijissa (1864). 27–35 Hän alkoi palvella territorion edustajainhuoneen jäsenenä (1865–1874). 27 Hänet asetettiin apostoliksi ja erotettiin presidentti Brigham Youngin neuvonantajan tehtävään (1. heinäkuuta 1866; hän palveli myös presidentti Taylorin neuvonantajana 1880–1887, presidentti Wilford Woodruffin neuvonantajana 1889–1898 ja presidentti Lorenzo Snow’n neuvonantajana 1898–1901). 28 Hänet hyväksyttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi (8. lokakuuta 1867). 35 Hän palveli Euroopan lähetyskentän johtajana (1874–1875). 39 Hän palveli lähetystyössä Yhdysvaltain itäosissa hankkiakseen tietoja kirkon historiasta (1878). 46 Hän meni vapaaehtoisesti piiloon pluraaliavioliiton harjoittajiin kohdistuvan vainon vuoksi (1884–1891). 51 Manifesti, joka päätti pluraaliavioliitot (VJ 1), annettiin (1890). 54 Hän palveli Utahin osavaltion perustuslakia säätävän konventin jäsenenä (1893). 62 Hänestä tuli kirkon presidentti (17. lokakuuta 1901; hänet hyväksyttiin 10. marraskuuta). 65 Hän todisti kongressin edessä (2.–9. maaliskuuta 1904); hän antoi toisen manifestin pluraaliavioliitosta (6. huhtikuuta 1904). 67 Hän oli ensimmäinen kirkon presidentti, joka teki toimikaudellaan kiertomatkan Eurooppaan (kesällä 1906). 70 Ensimmäinen presidenttikunta antoi virallisen lausunnon ihmisen alkuperästä (marraskuussa 1909). 74 Perheiltaohjelma esiteltiin (1915). 75 Ensimmäinen presidenttikunta antoi opillisen selityksen Isästä ja Pojasta (1916). 79 Hän sai näyn kuolleiden lunastuksesta (OL 138; 3. lokakuuta 1918). 80 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (19. marraskuuta 1918).

94 Joseph F. Smith Luku 6

Joseph F. Smith syntyi 13. marraskuuta 1838 Kansalliskaarti oli tunkeutunut moneen kotiin Jumalan pyhiin kohdistuneen ankaran vainon aikana. muka etsimään aseita, mutta tosiasiassa he olivat käyttä- Hänen isänsä Hyrum Smith ja setänsä profeetta Joseph neet tilaisuutta hyväkseen ryöstääkseen ja ahdistellak- Smith olivat vangittuina Libertyn vankilassa. Hänen seen pyhiä. Siihen mennessä sisaria ei ollut häiritty, äitinsä Mary Fielding Smith, joka oli sairastunut fyysi- mutta hetkessä raakalaiset olivat heidän kodissaan. sestä ja henkisestä rasituksesta, tarvitsi apua pitääkseen Kenenkään tilasta välittämättä he ajoivat kaikki muut huolta hänestä ja Hyrumin viidestä muusta lapsesta. paitsi vauvan, Joseph F:n, yhteen nurkkaan ja alkoivat sitten ryöstää ja hävittää kotia. He mursivat erään arkun HÄN SYNTYI LEVOTTOMANA AIKANA ja veivät sen sisällön. Toisessa huoneessa muutamat ryöstäjistä nostivat yhden vuoteista ilmaan ja heittivät Kansalliskaartin sen toisen vuoteen päälle mielettömän ryöstövimman jäsenet kokoontuivat vallassa. Ihmiselämästä piittaamatta he olivat haudan- Hyrum Smithin kodin neet pienen Joseph F:n kokonaan tukahduttavan paina- ulkopuolelle Far vien vuodevaatteiden alle. Westissä Missourissa. Otettuaan mitä halusivat ryöstäjät lähtivät yhtä Kiihkeän saarnamiehen nopeasti kuin olivat tulleetkin. Talon asukkailta kului Samuel Bogartin, joka hetkinen tästä hyökkäyksestä toipumiseen. Sitten äkkiä oli ollut ensimmäisten muistettiin Joseph F. Vuoteesta otettiin suurella kii- joukossa yllyttämässä reellä pois täkit ja huovat, ja pieni vauva löydettiin. väkeä vihaan pyhiä Vaikka lapsi oli ollut niiden alla melkoisen pitkään ja kohtaan, ääni kuultiin oli sininen hapen puutteesta, hän oli säästynyt kuole- sisällä talossa, jossa malta. Mary piti pientä lasta sylissään kiitollisena siitä, Mary Fielding Smith että vauva oli jäänyt henkiin. makasi sairaana vuo- Vanhin Samuel O. Bennion, seitsemänkymmenen teessa. Hänen sisarensa koorumin jäsen, todisti: ”Uskon, että Herra tunsi Mercy Thompson, joka Joseph F. Smithin ennen kuin hän tuli tänne, ja uskon, pelkäsi, ettei Mary ehkä Mary Fielding Smith, Joseph F. että kun hän syntyi Missourissa, Jumala tunsi hänet, Smithin äiti selviäisi sairaudestaan, ja uskon, että Lusifer, ’sarastuksen poika’, tunsi hänet koetti tyynnytellä ja yritti kaiken hyvän vastustajana hävittää hänet. – – omia pelkojaan ja rohkaista sisartaan. Uskon, että Lusifer tunsi hänet ja tiesi, että hänestä Koska Maryn mies tulisi suuri johtaja Israelissa.” (Julkaisussa Conference oli viety pois kotoaan Report, lokakuu 1917, s. 121.) pistimellä uhaten, Maryn kokema järkytys sai hänen fyysisen tilansa HÄN OLI IKÄVUOSIAAN KYPSEMPI heikkenemään entises- tään. Vihamielinen vartija oli kehottanut Marya jät- tämään viimeiset jäähy- väisensä Hyrumille, sillä hänen ei tarvinnut odottaa näkevänsä miestään enää elossa. Hän joutui kärsimään tällaisissa olosuhteissa odottaessaan ensimmäisen lapsensa syntymää (joka tapahtui Hyrum Smith, Joseph F. Smithin isä kaksi viikkoa myöhemmin). Hän antoi lapselleen nimen rakkaan veljensä Joseph Fieldingin mukaan. Glen S. Hopkinsonin maalaus Mary Fielding Smith ja hänen poikansa Joseph F. matkalla Suolajärven laaksoon Niin uupunut hän oli, ettei hänellä ollut riittävästi voimia imettää pientä poikaansa. Hänen sisarensa Mercy Joseph F. Smithin nuoruus oli epätavallisen ras- (jonka miehen oli ollut paettava pelastaakseen hen- kasta aikaa ja teki hänestä ikävuosiaan kypsemmän. kensä) muutti Maryn luokse hoitamaan häntä ja imet- Kun hän oli 5-vuotias, hänen isänsä ja setänsä surmat- tämään vauvaa. tiin Carthagessa Illinoisissa. Seitsenvuotiaana hän ajoi

95 Kirkon presidentit

härkävaljakon Iowan Montrosesta läheltä Nauvoota HÄNEN ÄITINSÄ OSOITTI USKOA Winter Quartersiin, yli 300 kilometrin matkan. ”Mary Smith jäi perheineen Nauvooseen vuo- Eräällä varusteiden- den 1846 kesään asti. Vain päivää tai paria ennen hankintaretkellä pitkää Nauvoon taistelua hän uhattuna pani lapsensa ja sel- matkaa varten Winter laiset taloustarvikkeet, jotka voi kantaa, isoon ruu- Quartersista Suolajärven heen ja souti Mississipin toiselle puolelle lähelle laaksoon nuori Joseph F. Montrosea. Sinne rantapenkan puiden alle perhe pys- Smith näki äitinsä luot- tytti leirin yöksi, ja siellä he kuulivat kauhukseen, tamuksen ja uskon kuinka Nauvoota tulitettiin tykeillä. – – Vaikka Joseph Jumalaan voittavan ei ollut täyttänyt vielä kahdeksaa, hänen tehtäväkseen esteitä. He leiriytyivät tuli ajaa yhtä härkävaljakkoa suurin osa matkasta eräänä iltana puron var- Montrosesta Winter Quartersiin. Siellä perhe viipyi teen lähelle karjaa pai- kevääseen 1848 asti yrittäen sinä aikana jatkuvasti mentavia miehiä, ja uurastaen ja sellaisten ystävien avulla, jotka eivät Joseph F. laski perheensä olleet vielä valmiita jatkamaan matkaa, koota riittä- härät laiduntamaan. västi härkiä ja välttämättömiä tarvikkeita matkaan Seuraavana aamuna

parasta härkävaljakkoa Sutcliffe Maudsleyn maalaus tasankojen poikki.” (Life of Joseph F. Smith, toim. Mary Fielding Smith Joseph Fielding Smith, 1938, s. 131.) ei löytynyt mistään. Miltei yhdeksänvuotiaana Joseph F. sai muuta- Joseph F. ja hänen enonsa etsivät niitä koko aamun, mien muiden poikien kanssa tehtäväkseen paimentaa kunnes olivat aivan masentuneita. Hän muisteli: ”Palasin karjaa, joka vietiin laitumelle noin kolmen kilometrin ensimmäisenä vankkureillemme, ja lähestyessäni niitä päähän Winter Quartersin kaupungista. Eräänä näin äidin polvistuneena rukoukseen. Pysähdyin het- aamuna karjan syödessä pojat nousivat hevosten sel- keksi ja menin sitten varovasti lähemmäksi kuuntele- kään ja huvittelivat antamalla hevosten laukata lyhyitä maan, kuinka hän vetosi Herraan, ettei Hän jättäisi matkoja ja hyppätä ojien yli. Yhtäkkiä intiaanit hyökkä- meitä tähän avuttomaan tilaan, vaan että Hän johdattaisi sivät heitä kohti. meitä löytämään kadonneen valjakon, jotta voisimme Joseph F. kertoi: ”Ensimmäinen vaistomainen aja- jatkaa turvallisesti matkaamme. Kun äiti nousi polvil- tukseni oli pelastaa karja, niin ettei sitä ajettaisi pois, sillä taan, seisoin siinä lähellä. Ensimmäinen ilme, jonka uskomattoman lyhyessä ajassa mieleeni tulivat laaksoon näin hänen rakkailla kasvoillaan, oli ihana hymy. Se meno, riippuvuutemme karjasta ja Winter Quartersiin antoi minulle, joka olin niin masentunut, uutta toivoa ja jäämisen kauheus. Toimin ajatusteni mukaan ja läksin sellaista varmuutta, jollaista en ollut aiemmin tuntenut.” täyttä laukkaa ohjaamaan karjaa saadakseni, mikäli mah- (Lainattuna julkaisussa Life of Joseph F. Smith, s. 132.) dollista, sen kääntymään kotia kohti.” (Lainattuna julkaisussa Life of Joseph F. Smith, s. 135.) Muiden poikien juostessa hakemaan apua Joseph F. yritti ajaa karjan mahdollisimman nopeasti takaisin kohti kaupunkia, mutta hän ei päässyt pakoon intiaaneja. Pian he saavuttivat hänet. Poika kuitenkin väisteli ja ratsasti edelleen, kunnes hänen hevosensa alkoi uupua. Hän sanoi: ”Yksi intiaani ratsasti vasemmalle ja yksi oikealle puolelleni, ja kumpikin tarttui minua käsivarresta ja reidestä ja nosti minut hevoseni selästä. Sitten he hidastivat vauhtiaan, kunnes hevoseni Don O. Thorpe maalaus Don O. juoksi pois altani. Sitten he heittivät minut hyvin kova- Mary Fielding Smith löysi kadonneet härkänsä rukouksen avulla. kouraisesti maahan. Useita perässä tulevia hevosia hyp- Kun Joseph F. ja hänen enonsa olivat palanneet päsi ylitseni, mutta ne eivät vahingoittaneet minua. leiriin, Joseph F:n äiti vaati heitä syömään sillä aikaa, Intiaanit ottivat kiinni hevoseni ja vauhtia hidastamatta kun hän lähtisi etsimään härkiä. Hänen veljensä yritti jatkoivat suuntaan, mistä he olivat tulleet.” (Lainattuna estellä häntä ja sanoi, että he olivat jo etsineet kaik- julkaisussa Life of Joseph F. Smith, s. 136.) kialta. Mutta Mary oli päättänyt lähteä ja käveli jonkin Takaa-ajo oli kuitenkin kestänyt niin kauan, että matkaa kohti jokea. Siellä hän tapasi yhden karjaa pai- pelloilta lähestyvät miehet estivät intiaanien paluun. mentavista miehistä, joka sanoi nähneensä härkien Karja säästyi, mutta hevosta, jolla Joseph F. oli ratsasta- menevän päinvastaiseen suuntaan kuin mihin äiti oli nut, ei koskaan löydetty.

96 Joseph F. Smith Luku 6

menossa. Mary ei välittänyt neuvosta vaan jatkoi samaan POIKASENA HÄN OLI LUOTETTAVA suuntaan. Päästyään joelle hän kääntyi viittoilemaan pojalleen ja veljelleen. He kiiruhtivat hänen luokseen, Joseph F. Smith kertoi: ”Päätoimeni vuodesta 1848 ja kuten Joseph F. kirjoitti: ”Siellä näimme härät takertu- vuoteen 1854 oli olla paimenpoikana, vaikka autoinkin neina pajukkoon, joka kasvoi pienen kevätpuron joen aina viljan korjuussa ja puimisessa ja puiden hakkaami- hiekkatöyräästä huuhtoman syvän rotkon pohjalla täysin sessa ja kuljettamisessa kanjoneista. Vaikka perheen näkymättömissä. Meiltä ei kestänyt kauan, kun saimme karja olikin pääasiassa vastuullani ollessani paimenpoi- ne vapaiksi ja pääsimme takaisin leiriimme, missä muut kana vuodesta 1846 vuoteen 1854, en muista yhden- eläimet olivat olleet kiinnitettyinä vankkurien pyöriin kään eläimen tuona aikana kuolleen tai eksyneen tai koko aamun, ja pian olimme riemuiten matkalla kotiin. muutoin menehtyneen minun laiminlyöntini tai huoli- Kelpo karjapaimenet olivat äkkiä hävinneet, kun he mattomuuteni vuoksi.” (Lainattuna julkaisussa Life of huomasivat, ettei äiti välittänyt heidän neuvostaan. Joseph F. Smith, s. 163.) Toivon, että he lähtivät etsimään hukkaamaansa rehelli- Kerran talvella 1848 ”hän näki suden ajavan lam- syyttä, jonka uskon heidän löytäneen.” (Lainattuna julmasta aukealla pellolla. Oli sadepäivä, ja maa oli peh- kaisussa Life of Joseph F. Smith, s. 133.) meää. Lampaan villa oli kosteudesta raskas, mikä Myöhemmin, matkalla länteen, Joseph F. näki jäl- hidasti sen pakoa. Juuri kun susi oli saamaisillaan leen kerran äitinsä osoittavan uskon voimaa. Heidän lampaan, Joseph F. ehti paikalle ja pelasti sen. Vaikka kuljettuaan jo hyvän matkaa kohti Siionia yksi heidän susia oli paljon ja ne olivat uskaliaita, Joseph F. oli parhaista häristään kaatui maahan. ”Härkä jäykistyi kou- usein preerialla pimeän jälkeen kylmälläkin säällä ja ristuksenomaisesti selvästikin kuoleman kielissä. Tuon kuuli petojen hirveätä ulvontaa. Hänellä oli apuna uskollisen eläimen kuolema olisi ollut kohtalokas isku työssään koira, mutta silloin tällöin koira pelkäsi Smithin lesken matkan edistymiselle kohti laaksoa. – – susia, koska niitä oli niin paljon, ja käpertyi Joseph Etsittyään pullon pyhitettyä öljyä Smithin leski pyysi F:n jalkojen juureen. Sellaista oli tämän uskollisen veljeään ja James Lawsonia siunaamaan härän aivan pojan ajanviete iässä, jolloin useimmat pojat haluavat niin kuin sairaan ihmisen, sillä härän oli parannuttava, leikkiä ja urheilla.” (Life of Joseph F. Smith, s. 164.) jotta hän voisi jatkaa matkaansa. Hänen vakavaan vetoomukseensa myönnyttiin. Nämä veljet valuttivat öljyä härän päähän, panivat sitten kätensä sen päälle ja nuhtelivat tuhoojan voimaa aivan kuten he olisivat tehneet, jos eläin olisi ollut ihmisolento. Härkä nousi heti jaloilleen ja alkoi muutamassa hetkessä taas vetää kuor- maansa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli suuri ihmetyksen aihe komppanialle. Ennen kuin komppania oli edennyt kovinkaan pitkälle, toinen hänen häristään kaatui samoin kuin ensimmäinen, mutta saman kohtelun saatuaan sekin nousi ylös, ja näin kävi kolmannenkin kerran. Siunaamisen jälkeen

härät paranivat täysin.” (Lainattuna julkaisussa Life of Harold I. Hopkinsonin maalaus Joseph F. Smith, s. 150.) Pelastamassa vasikkaa susilta

HÄN VOITTI MONIA KOETTELEMUKSIA LÄHETYSTYÖSSÄÄN Pian viidennentoista syntymäpäivänsä jälkeen Joseph F. Smith asetettiin vanhimmaksi ja kutsuttiin kolmeksi vuodeksi lähetystyöhön Havaijiin. Lähetystyönsä aikana hän voitti väsymyksen, ankaran taudin sekä tulvan ja tulipalon aiheuttaman omaisuuden menetyksen. Hän saarnasi, paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia ja johti monia kirkon seurakuntia. Vanhin Charles W. Nibley, silloinen kirkon johtava piispa, puhui tämän 15-vuotiaan vanhimman voittamista Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva haasteista: ”Ollessaan lähetystyössä Sandwichsaarilla Vanha savitiilinen asuinrakennus. Tämä talo on purettu ja siirretty This Is the Place Heritage Parkiin [entinen Pioneer Trails State Park] lähelle ”Tämä on se [nykyisessä Havaijissa] hän joutui ankariin vaikeuksiin. paikka” -muistomerkkiä Salt Lake Cityyn. Muistan, että ensimmäisellä matkallamme saarille, ja 97 Kirkon presidentit

olin siellä neljällä matkalla hänen kanssaan, että purjeh- jälkeen. Jäsenet kokoontuivat yhteen tervehtimään tiessamme pienten saarten välissä hän näytti minulle profeettaa, kun hänen laivansa tuli Honolulun satamaan. eri paikkoja: ’Tuolla asuin niin ja niin kauan pienessä Hänet peitettiin kukkaseppelein ja monin kyynelin. olkimajassa’ – joka paloi poroksi tai jonka tulva vei. Juhlallisuuksien kestäessä piispa Nibley huomasi ”erään Tuossa oli toinen paikka, missä hän oli maannut sai- vanhan, sokean naisparan, jota painoi noin 90 ikävuotta, raana ja missä hyvät havaijilaiset olivat hoitaneet häntä. astuvan esiin muiden taluttamana [paikkaan, jonne Hän kertoi tästä ja monista muista kokemuksistaan pyhät olivat kokoontuneet]. Naisella oli muutamia vali- kulkiessamme edelleen, ja ne kaikki, jos minulla olisi koituja banaaneja kädessään. Se oli kaikki, mitä hänellä aikaa kertoa, ovat uskoa kohottavia ja innoittavia ja oli, hänen antinsa. Hän huuteli: ’Iosepa, Iosepa!’ Kun osoittavat tuon nuoren pojan miehuuden – sillä hän oli Joseph F. Smith näki naisen, hän juoksi heti hänen luok- tuolloin, kuten sanoin, 15- tai 16-vuotias.” (Julkaisussa seen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, syleili Conference Report, kesäkuu 1919, s. 62.) häntä ja suuteli yhä uudelleen taputtaen samalla hänen Pian saarille saapu- päätään sanoen: ’Mama, Mama, rakas vanha Mamani!’ misensa jälkeen vanhin Ja kyynelsilmin Joseph F. Smith kääntyi puoleeni ja Smith sairastui vakavasti. sanoi: ’Charlie, hän hoiti minua poikasena, kun olin sai- Ystävien hyvässä hoidossa ras eikä minulla ollut ketään, joka olisi pitänyt minusta hän toipui. Lannistumatta huolta. Hän otti minut luokseen ja oli minulle äitinä.’” hän käytti toipilasaikansa (Lainattuna julkaisussa Life of Joseph F. Smith, s. 186; ks. havaijin kielen opiskele- Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, miseen. Vanhin Parley P. s. 192–193.) Pratt oli luvannut, että hän oppisi hallitsemaan ERÄS UNI ANTOI HÄNELLE ROHKEUTTA kielen uskoa osoittamalla LÄHETYSTYÖSSÄ ja opiskelemalla. Hän Joseph F. Smith noin vuonna 1857 käytti molempia, ja sadan Nuorena lähetyssaarnaajana – köyhänä, sairaana ja päivän kuluttua hän puhui kieltä sujuvasti. masentuneena – hän sai rohkeutta eräästä unesta, jossa Jonkin ajan kuluttua hän sairastui uudestaan eikä hän näki isänsä ja äitinsä, profeetta Joseph Smithin ja toipunut täysin kolmeen kuukauteen. Siitä huolimatta muita. Myöhemmin hän kirjoitti: hän syventyi tutkimaan evankeliumia ja kohentamaan ”Näin kerran unen. Se oli minulle hyvin kirjaimel- kielitaitoaan. Tämän toisen sairauden aikana häntä linen; se oli todellisuutta. hoiti eräs nuori havaijilainen veli vaimoineen. Erään Olin kerran lähetystyössä ollessani erittäin masentu- kerran vastustajan voima kävi käsiksi talon rouvaan nut. Olin lähes puilla paljailla, eikä minulla ollut ainoata- pannen hänet vääntelehtimään kaikenlaisilla kauheilla kaan ystävää lukuun ottamatta köyhän, valistumattoman tavoilla. Vaikka poika ensiksi pelkäsi, hän rukoili ja sai ja alhaisen kansan ystävyyttä. Minusta tuntui kuin olisin voimaa nuhdella menestyksellisesti pahaa henkeä. niin vaipunut köyhyyden sekä älyn ja tiedon puutteen tilaani ja ollut vain pahainen poika, että uskalsin tuskin katsoa valkoihoista miestä kasvoihin. Tuossa tilassa ollessani näin unen, että olin matkalla, ja minusta tuntui, että minun oli pidettävä kiirettä – kii- ruhdettava kaikin voimin, sillä pelkäsin myöhästyväni. – – Lopulta tulin ihmeellisen palatsin luo. – – Luulin tietä- väni, että se oli määränpääni. Kun kuljin sitä kohti niin nopeasti kuin pystyin, huomasin kilven, jossa luki ’kylpy- huone’. Käännyin nopeasti sivuun ja menin kylpyhuoneeseen ja pesin itseni puhtaaksi. Avasin pienen nyyttini, ja siinä oli puhdas valkoinen garment, jollaista en ollut näh- nyt pitkään aikaan – –. Puin sen ylleni. Sitten riensin eteenpäin ja tulin jonkinlaiselle suurelle aukolle tai ovelle. Koputin ovelle, ja se avautui, ja ovella seisoi pro- Joseph F. Smith lähti ensimmäiselle lähetysmatkalleen Havaijisaarille feetta Joseph Smith. Hän katsoi minua hieman moittivasti 15-vuotiaana. Hän asui usein tämäntyyppisessä paikallisessa havaijilai- sessa ruohomajassa. ja lausui ensi sanoikseen: ’Joseph, sinä olet myöhässä.’ Monta vuotta myöhemmin piispa Charles W. Nibley Keräsin kuitenkin rohkeutta ja sanoin: kertoi, kuinka pyhät ottivat vastaan presidentti Joseph F. ’Niin, mutta minä olen puhdas – minä olen puhdas!’ Smithin tämän palatessa Havaijiin vuosia lähetystyönsä Hän tarttui minua kädestä ja veti minut sisään ja sulki sitten suuren oven. – – Sisään astuessani näin 98 Joseph F. Smith Luku 6

isäni ja Brighamin ja Heberin ja Willardin ja muut hyvät että kestäisimme uskollisina loppuun asti ja että meidät miehet, joita olin tuntenut, seisomassa rivissä. – – Siellä viimein kruunattaisiin Jumalan valtakunnassa niiden oli äitini – –, ja saatoin mainita nimeltä niin monia kuin kanssa, jotka ovat menneet ennen meitä.” (Lainattuna pystyin heidän nimiään muistamaan, jotka istuivat julkaisussa Life of Joseph F. Smith, s. 176–177.) siellä, jotka tuntuivat olevan valittuja, korotettuja. – – Herättyäni sinä aamuna olin mies, vaikka olinkin vasta poika. Ei ollut mitään maailmassa, mitä olisin pelännyt. – – Tuo näky, tuo merkki ja todistus, jonka silloin sain, on tehnyt minusta sen, mitä olen, jos olen jotakin, mikä on hyvää tai puhdasta tai nuhtee- tonta Herran edessä, jos minussa on mitään hyvää. Se on auttanut minua selviytymään kai- Havaijinkielinen Mormonin kirja ja lähetystyösaappaat kista koettelemuksista ja kaikista vaikeuksista.” HÄN EI KIELTÄNYT TODISTUSTAAN (Evankeliumin oppi, MISSÄÄN OLOSUHTEISSA 1980, s. 524–525, 526.) Joseph F. Smith Hän solmi avioliiton 21-vuotiaana Levira A. Paluumatkallaan ensimmäisestä lähetystyöstään Smithin kanssa ja aloitti 22-vuotiaana toisen lähetys- Havaijissa Joseph F. Smith tovereineen joutui eräänä matkansa, tällä kertaa Isoon-Britanniaan, missä hän iltana leiriytyessään erään ääriryhmän tielle. Ryhmän joh- johti monia piirejä. Kun hän oli ehtinyt olla kotona taja vannoi tappavansa jokaisen mormonin. Osoittaen vain viisi kuukautta, hänet kutsuttiin kolmannen ker- pyssyllään Joseph F:ää hän tivasi: ”Oletko sinä mormoni?” ran lähetystyöhön, uudestaan Havaijisaarille, missä Joseph F. odotti pyssyn laukeavan, mutta vastasi siitä huo- hän palveli kahden apostolin apulaisena. limatta: ”Kyllä vain, täysiverinen, pesunkestävä sellainen.” Rohkeasti ja epäröimättä annettu vastaus riisui vihamielisen miehen täydellisesti aseista, eikä hän hämmennyksis- HÄNEN TOIVEENSA OLI SAADA TODISTAA sään pystynyt tekemään muuta kuin tarttumaan poikaa VOIMAKKAASTI kädestä ja kiittämään häntä hänen rohkeudestaan. Sitten Vuoden 1854 kirjeessään lähetyskentältä serkul- miehet ratsastivat matkoihinsa eivätkä ahdistelleet heitä leen vanhin George A. Smithille, joka oli silloin kah- enää.” (Ks. Life of Joseph F. Smith, s. 189.) dentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Joseph F. Kolme vuotta myö- Smith kirjoitti sydämeen käyvästi toiveistaan: hemmin, vuonna 1860, ”Tiedän, että työ, jossa olen mukana, on elävän Joseph F. osoitti jälleen ja todellisen Jumalan työtä, ja olen valmis todistamaan vakaumuksensa voiman. siitä milloin tahansa, missä tahansa ja missä olosuh- Tällä kertaa hän oli teissa tahansa, joihin saatan joutua, ja toivon ja rukoi- matkalla lähetystyöhön len, että pysyisin aina uskollisena Herran, Jumalani, Englantiin. Kun hän ja palveluksessa. Olen iloinen voidessani sanoa, että olen hänen toverinsa lähestyi- valmis kestämään kaikki vaikeudet tämän asian puo- vät Nauvoota, jossa he lesta, jossa olen mukana, ja toivon ja rukoilen todella, olivat päättäneet viipyä että olisin uskollinen loppuun asti. – – hetken, heitä vastassa oli Välitä terveiseni kaikille sukulaisille – – ja kerro erittäin katkera väkivallan heille, että toivon heidän muistavan rukouksissaan, että henki, ja heille esitettiin pysyisin uskollisena ja hoitaisin kutsumukseni kunniaksi murhauhkauksia. Vaikka itselleni ja sille asialle, jossa olen mukana. Mieluummin Joseph F. Smith Joseph F. ja hänen tove- kuolen lähetystyössä kuin häpäisen itseni ja kutsumuk- rinsa eivät olleet ongelmia välttääkseen kertoneet, keitä seni. Nämä ovat sydämeni tunteita. Rukoukseni on, he olivat, eräs katolinen pappi kysyi heiltä suoraan, 99 Kirkon presidentit

olivatko he mormonivanhimpia. Tuona hetkenä houku- ”Suurin kaikista maallisista iloistani on kallisarvoi- tus kieltää totuus oli hyvin suuri, mutta Joseph F. vas- set lapseni” (lainattuna julkaisussa Life of Joseph F. tusti sitä ja sanoi heidän olevan. Vastaus tyydytti pap- Smith, s. 449). pia, eikä se lisännyt muidenkaan ihmisten vihamieli- ”Kodille ei ole olemassa mitään korviketta. Sen syyttä. Kun he saapuivat Nauvooseen, he huomasivat perustus on yhtä vanha kuin maailma, ja Jumala on olevansa samassa majapaikassa kuin pappi. Joseph F. alusta asti määrännyt sen tehtävän. – – Koti on niin Smith kertoi myöhemmin tuosta kokemuksesta: ”En muodoin enemmän kuin asumus; se on instituutio, ollut milloinkaan ollut onnellisempi kuin silloin, kun joka edustaa pysyvyyttä ja rakkautta sekä yksilöissä että näin sen papin siellä ja tiesin, että olimme kertoneet kansoissa.” (Evankeliumin oppi, s. 287.) hänelle totuuden lähetysmatkastamme.” (Evankeliumin ”Jumalan valtakun- oppi, s. 516.) nan, vanhurskauden, edistymisen, kehittymi- HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLIKSI sen, iankaikkisen elämän ja Jumalan valtakunnassa ”Joseph F. Smith tapasi 1. heinäkuuta 1866 presi- tapahtuvan iankaikkisen dentti Brigham Youngin ja muita apostoleja historioit- enentymisen tosi perus- sijan toimiston ylähuoneessa neuvotteluja rukousko- tus on Jumalan säätä- kouksessa johtavien veljien tavan mukaan. Joseph F. oli mässä kodissa, eikä pitäisi tämän neuvoston sihteerinä. Rukouspiirin jälkeen pre- olla lainkaan vaikeata sidentti Brigham Young kääntyi äkisti veljiensä puoleen tuntea kotia kohtaan ja sanoi: ’Hetkinen vielä, teenkö niin kuin tunnen [joh- korkeinta kunnioitusta datusta]? Minusta on hyvä tehdä aina niin kuin Henki ja yleviä ajatuksia, jos se minua kehottaa. Tarkoitukseni on asettaa veli Joseph F. voidaan rakentaa puhtau- Smith apostolin virkaan ja neuvonantajakseni.’ Sitten den, todellisen kiintymyk- Joseph F. Smith noin 40–50-vuotiaana hän pyysi läsnä olleita veljiä ilmaisemaan tunteensa, ja sen, vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden periaat- kukin vastasi henkilökohtaisesti ja sanoi, että sellainen teiden varaan. Mies ja vaimo, jotka luottavat täydellisesti toimi sai heidän sydämellisen hyväksymisensä. Sitten toisiinsa ja joiden päätöksenä on noudattaa elämässään veljet panivat kätensä Joseph F:n pään päälle.” (Life of Jumalan lakeja ja täyttää tehtävänsä maan päällä, eivät Joseph F. Smith, s. 226–227.) olisi eivätkä koskaan voisikaan olla tyytyväisiä vailla Vähän yli vuosi sen kotia. Heidän sydämensä, heidän tunteensa, heidän aja- jälkeen, kun vanhin Smith tuksensa, heidän toiveensa suuntautuisivat luonnostaan oli asetettu apostoliksi, kodin, perheen ja heidän oman valtakuntansa rakenta- hänet erotettiin kahden- miseen, perustan luomiseen iankaikkista enentymistä toista apostolin koorumin ja voimaa, kirkkautta, korotusta ja herruutta varten ian- jäseneksi. Apostolina kaikkisesti.” (Evankeliumin oppi, s. 291.) ollessaan hän palveli neuvonantajana ensim- mäisessä presidenttikun- HÄN OPETTI PATRIARKAALISTA nassa, Euroopan lähetys- JÄRJESTYSTÄ johtajana, neuvonantajana Presidentti Joseph F. Nuorten Valistuskerhon Smith opetti: [NVK] johtokunnassa, Salt ”Perheorganisaatiota Joseph F. Smith noin vuonna 1874 Lake Cityn ja Provon kau- koskevissa asioissa ei ole punginvaltuustojen jäsenenä sekä territorion lainsäädän- olemassa korkeampaa täelimen jäsenenä. Hän myös johti osavaltion perustus- auktoriteettia kuin isä, lakia säätävää konventtia vuonna 1882. varsinkin jos organisaation johdossa on kor- KOTI ON TAIVAAN PYHIN INSTITUUTIO keamman pappeuden haltija. Valtuudella on Joseph F. Smith kutsuttiin harjoittamaan pluraali- ollut kunniasija kautta avioliittoa, ja vuosien mittaan hän otti viisi vaimoa. aikojen, ja Jumalan kan- Hän rakasti syvästi vaimojaan ja lapsiaan ja oli heitä san keskuudessa sitä on kohtaan aina huomaavainen ja ystävällinen. Seuraavana kaikkien [taloudenhoito- on joitakin ajatuksia, joita hän lausui kodin ja perheen kausien] aikana suuresti Joseph F. Smith tärkeydestä: kunnioitettu ja usein 100 Joseph F. Smith Luku 6

tähdennetty Jumalan innoittamien profeettain ope- PERHEILTA ESITELTIIN tuksissa. Patriarkaalinen järjestys on saanut alkunsa Jumalasta ja on pysyvä kautta ajan ja iankaikkisuuden. Sotaa lukuun ottamatta mikään tekijä ei kenties – – Vaimo ja lapset on opetettava ymmärtämään, että kuvaa 1900-lukua paremmin kuin taistelu perhettä vas- Jumalan valtakunnassa vallitseva patriarkaalinen järjes- taan. Monet voimat pyrkivät repimään tämän Jumalan tys on asetettu viisasta ja hyödyllistä tarkoitusta varten, säätämän instituution perusteita. Vastustavilta tahoilta ja heidän tulee tukea perheen päätä ja rohkaista häntä kuului äänekkäitä, voimakkaita ääniä täynnä viettelyksen velvollisuuksiensa suorittamisessa sekä tehdä kaik- vetovoimaa. Aborttia, vaihtoehtoisia avioliiton muotoja, kensa auttaakseen häntä käyttämään niitä oikeuksia ja homoseksuaalisuutta, niin kutsuttua naisten vapautus- etuoikeuksia, jotka Jumala on perheen päälle suonut. liikettä ja painostusta olla hankkimatta yhtään tai vain Tällä patriarkaalisella järjestyksellä on jumalallinen vähän lapsia julistettiin kaikkia äänekkäästi yhdessä henki ja tarkoitus, ja ne, jotka yhdellä tai toisella jokaisen muun itsekkyyden ilmenemismuodon ohella. verukkeella jättävät sen huomioonottamatta, eivät ole Näiden petollisten aatteiden ja liikkeiden puolestapuhu- sopusoinnussa niiden Jumalan lakien hengen kanssa, jat ilmaisivat äänekkäästi kiukkuaan, kun joku puolusti jotka määräävät, kuka on kodissa tunnustettava johta- perheen ylevintä Jumalan ilmoittamaa instituutiota. jaksi. Ei ole yksinomaan kysymys siitä, kuka ehkä on kyvykkäin. Ei myöskään ole kokonaan kysymys siitä, kuka elää kelvollisimmin. Suurimmaksi osaksi tässä on kysymys laista ja järjestyksestä, ja sen merkitys käy usein selville siitä, että tämä valta pysyy voimassa ja se tunnustetaan pitkään senkin jälkeen, kun ihminen on todellisuudessa kelvoton sitä käyttämään. Tämä valtuus tuo mukanaan vastuun, mikä on vakava vastuu, samoin kuin myös oikeutensa ja etu- oikeutensa, ja vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät he eivät Joseph F. Smithin koti Salt Lake Cityssä osoitteessa 200 North pystyisi elämään liian esimerkillisesti eivätkä mukautu- Kauan ennen kuin mistään näistä asioista tuli tär- maan liian tarkasti tähän tärkeään, Jumalan asettamaan keitä kysymyksiä, Herra innoitti presidentti Joseph F. toimintakaavaan perheorganisaatiossa. Tälle valtuudelle Smithiä oivaltamaan tarpeen vahvistaa pyhien koteja, perustuvat eräät lupaukset ja siunaukset, ja niillä, jotka jotta he voisivat taistella tehokkaasti niitä voimia vas- noudattavat ja kunnioittavat tätä valtuutta, on oikeus taan, jotka yrittävät hajottaa perheen. Ensimmäisen pre- odottaa Jumalalta apua, jota he eivät voisi saada muu- sidenttikunnan vuonna 1915 antamassa virallisessa lau- toin kuin kunnioittamalla ja noudattamalla lakeja, jotka sunnossa pyhiä kehotettiin aloittamaan ohjelma, joka Jumala on asettanut kodin hallitsemista ja valtuutta var- loisi perustan vahvalle ja onnelliselle kodille. Tässä ten. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä ilmoituksessa sanotaan mm. seuraavaa: maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa’ oli ”Neuvomme ja kehotamme aloittamaan kaikkialla muinaiselle Israelille annettuja peruslakeja, ja se sitoo kirkossa ’koti-illan’ vieton, jolloin isä ja äiti voivat koota tänä päivänä jokaista kirkon jäsentä, sillä tämä laki on yhteen poikansa ja tyttärensä kotona ja opettaa heille ikuinen.” (Evankeliumin oppi, s. 274, 275.) Herran sanaa. Näin he voivat entistä tarkemmin saada tietoonsa perheensä tarpeet ja vaatimukset, ja samalla he tutustuvat itse ja tutustuttavat lapsensa perusteellisemmin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteisiin. Tämä ’koti-ilta’ tulisi omistaa rukoukselle, laulujen laulamiselle, soittamiselle, pyhien kirjoitusten lukemiselle, perhe- asioille sekä opetukselle evankeliumin periaatteista ja elä- män eettisistä ongelmista samoin kuin lasten tehtävistä ja velvollisuuksista vanhempiaan, kotia, kirkkoa, yhteiskuntaa ja kansakuntaa kohtaan. Pikkulapsille voidaan esittää sopivia opetuksia, lauluja, kertomuksia ja leikkejä. Kevyitä virvokkeita, luonteeltaan sellaisia, että ne voidaan suureksi osaksi valmistaa kotona, voidaan tarjota. Muodollisuutta ja jäykkyyttä tulisi karttaa tarkoin, ja koko perheen tulisi osallistua ohjelmaan. Nämä kokoontumiset antavat mahdollisuuksia luoda keskinäistä luottamusta vanhempien ja lasten, Joseph F. Smithin perhe vuonna 1898 101 Kirkon presidentit

veljien ja sisarten välille ja myös vanhemmille tilaisuu- neuvon ja opetuksen sanoista, joita hän lausui näissä den varoittaa, neuvoa ja ohjata poikiaan ja tyttäriään. tilaisuuksissa kiinnostuneille kuulijoille. He eivät ole Ne antavat pojille ja tyttärille tilaisuuden kunnioittaa koskaan unohtaneet, mitä heille opetettiin, ja muistot isäänsä ja äitiään ja osoittaa kiitollisuutta kodin anta- ovat pysyneet heidän mielessään ja pysyvät todennä- mista siunauksista siten, että Herran heille antama köisesti ikuisesti. – – Isäni oli helläluontoisin mies, lupaus voisi kirjaimellisesti toteutua ja että heidän jonka olen koskaan tavannut. – – Rakkaimpien muis- elämänsä olisi pitkä ja onnellinen. – – tojeni joukossa ovat tunnit, jotka olen viettänyt hänen Jos pyhät nou- vieressään keskustellen evankeliumin periaatteista ja dattavat tätä neuvoa, saaden opetusta, jota vain hän voi antaa. Näin lasket- lupaamme, että seurauk- tiin oman tietoni perusta totuuteen.” (Lainattuna jul- sena on suuria siunauk- kaisussa Joseph Fielding Smith jr ja John J. Stewart, sia. Rakkaus kodissa ja The Life of Joseph Fielding Smith, 1972, s. 40.) kuuliaisuus vanhempia kohtaan lisääntyvät. Usko VASTUUNTUNTOISET VANHEMMAT kehittyy Israelin nuorten OPETTAVAT LAPSILLEEN EVANKELIUMIN sydämissä, ja he saavat TASOVAATIMUKSIA voimaa taistella heitä piirittäviä pahan vaiku- Presidentti Joseph F. tuksia ja kiusauksia vas- Smith neuvoi pyhiä: taan.” (”Home Evening”, ”Jumala suokoon, ettei meistä kukaan olisi Joseph F. Smith niihin aikoihin, kun Improvement Era, kesä- hänet kutsuttiin apostoliksi. kuu 1915, s. 733–734.) niin ymmärtämätön, niin ajattelematon ja niin pin- HÄN UHRASI AIKAA JA VAIVAA LAPSISTAAN nallinen kiintymyksessään lapsiamme kohtaan, että HUOLEHTIMISEEN emme uskaltaisi pysäyttää Piispa Charles W. Nibley, silloinen kirkon johtava heitä tottelemattomuuden piispa, on sanonut: ”Olen käynyt hänen kodissaan, kun tiellä, väärin tekemisessä eräs hänen pienistä lapsistaan oli sairas. Olen nähnyt ja heidän typerässä rak- hänen tulevan työstä illalla kotiin väsyneenä kuten on kaudessaan maailman luonnollista, ja kuitenkin hän mittaili tuntikausia lattiaa asioihin enemmän kuin pitäen pikkuista sylissään, hellien häntä ja osoittaen vanhurskauden asioihin, Joseph F. Smith noin vuonna 1893 hänelle rakkautta, rohkaisten häntä kaikin tavoin sel- koska pelkäämme loukkaavamme heitä. Haluan sanoa laista hellyyttä osoittaen ja sielu niin säälivänä ja rakas- tämän: Eräät ihmiset ovat alkaneet luottaa lapsiinsa tavana, ettei sellaista tapaa edes yhdessä äidissä tuhan- niin rajattomasti, etteivät he usko, että lapsia olisi nestakaan.” (”Reminiscences of President Joseph F. mahdollisuus johtaa harhaan tai tekemään väärin – –. Smith”, Improvement Era, tammikuu 1919, s. 197.) Seurauksena on, että he päästävät heidät vapaasti aamulla, päivällä ja illalla osallistumaan kaikenlaisiin HÄN TODISTI LAPSILLEEN JA OPETTI ajanvietteisiin ja huvituksiin usein sellaisten kanssa, joita HEITÄ he eivät tunne eivätkä ymmärrä. Jotkut lapsemme ovat niin viattomia, etteivät he epäile pahaa, ja siksi he eivät Yksi presidentti ole varuillaan ja joutuvat pahan ansaan. – – Joseph F. Smithin – – Haluan antaa varoituksen myöhempien aikojen pojista, Joseph Fielding pyhille. Heidän on tullut aika katsoa lastensa perään. Smith, sanoi muistelles- Jokaista mahdollista keinoa, jonka viekkaat ihmiset saan isänsä opetusten ymmärryksessään ja näppäryydessään keksivät, käyte- voimaa: ”Sellaisissa tään johdattamaan lapsemme pois evankeliumin uskosta tilanteissa [kun hän oli ja totuuden rakkaudesta. – – Lapsemme voidaan johdat- kotona] pidettiin perhe- taa pois vanhemmistaan ja uskostaan evankeliumiin vain kokouksia ja hän käytti silloin, kun he ovat sellaisessa tilanteessa, etteivät he aikaansa evankeliumin itse tunne totuutta, koska heillä ei ole ollut sopivaa esi- periaatteiden opettami- merkkiä edessään painamassa sitä heidän mieleensä. – – Joseph F. Smith ja hänen poikansa seksi lapsilleen. He Joseph Fielding Smith Saanen anteeksi, koska tiedetään melko hyvin kaikki olivat iloissaan uskoakseni kaikkialla, että puhun suuni puhtaaksi, hänen läsnäolostaan ja olivat kiitollisia ihmeellisistä jos yleensä puhun, jos sanon teille, että – – laskisin 102 Joseph F. Smith Luku 6

mieluummin lapseni hautaan kuin näkisin heidän HÄNET EROTETTIIN PERHEESTÄÄN kääntyvän pois tästä evankeliumista. Seuraisin mieluummin heidän ruumistaan hautausmaalle ja näkisin Joseph F. Smithin elämän suurimpia koettelemuksia heidät haudattavan viattomina kuin näkisin maailman oli mennä piiloon pois perheensä luota vuosiksi, mutta tapojen turmelevan heidät.” (Julkaisussa Conference presidentti John Taylorin neuvosta hän teki niin, jottei Report, lokakuu 1909, s. 4–5.) häntä pidätettäisi niin kutsutun ’mormoniristiretken’ yhteydessä, jolloin kirkkoa vainottiin moniavioisuuden takia. Suuren osan tuosta ajasta hän oli Havaijissa johtaen HÄN RAKASTI PERHETTÄÄN PUHTAALLA työtä siellä. Hän oli kaukana, voimaton, tuohtunut ja JA PYHÄLLÄ RAKKAUDELLA kärsi elämänsä vaikeimmasta sairaudesta saadessaan vies- ”’Olisi vaikeaa löytää tejä siitä, kuinka pyhiä ahdisteltiin, hänen perheensä piti mistään päin maailmaa luopua talostaan ja hänen lapsensa kuoli. Mutta päättäväi- perhettä, jonka jäsenet senä ja horjumatta hän kirjoitti: ”Koettelemukset ovat osoittaisivat suurempaa välttämättömiä ihmiskunnan täydelliseksi tulemiseksi, rakkautta ja huolenpitoa kuten kitka on välttämätöntä ihmisen arvostelukyvyn kuo- toisiaan kohtaan kuin pre- nan erottamiseksi jumalallisen viisauden puhtaasta kul- sidentti Joseph F. Smithin lasta.” (Lainattuna julkaisussa Life of Joseph F. Smith, s. perheen jäsenet’, [hänen 280.) Viimein koitti kuitenkin yleinen armahduspäivä, ja poikansa] Joseph Fielding kodissa riemuittiin, kun isä tuli takaisin. kirjoitti. ’Uskallamme turvallisin mielin sanoa, ettei yksikään isä milloinkaan minään maail- manaikana ole rakastanut enempää vaimoaan tai Joseph F. ja Julina Smith heidän vaimojaan ja lapsiaan ja 50-vuotishääpäivänään, vuonna 1916 ollut vakaammin kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan. – – Maailmassa, jossa avioliittoa liian usein pidetään vain sopimuksena, joka voidaan rikkoa vähäisimmästäkin loukkauksesta, jossa perheitä riivaa jatkuvasti riitaisuus ja jossa avioero-oikeuden toimin lapsilta riistetään mitä pyhin oikeus vanhempien kiintymykseen, vallitsee yleinen käsitys, että sellaisessa perheessä kuin presidentti Smithin perhe oli, voi vallita vain epäsopu, mustasukkainen kiista ja viha. Mutta ei ole ollut eikä ole yksiavioista perhettä, joka voisi olla yhtenäisempi. Uskottoman maailman hämmästykseksi vaimot rakastivat toisiaan suuresti. Sairauden kohdatessa he auttoivat toisiaan ja hoitivat toisiaan hellästi. Kun kuolema tuli johonkin kotiin ja vei lapsen, kaikki itkivät Ensimmäinen presidenttikunta Suolajärven temppelin vihkimisen aikaan ja murehtivat yhdessä vilpitöntä surua tuntien. – – vuonna 1893: George Q. Cannon, Wilford Woodruff ja Joseph F. Smith Vaimoista kaksi [Julina ja Edna] olivat taitavia ja toimilu- van saaneita kätilöitä ja auttoivat monta lasta maailmaan. He auttoivat toisiaan ja muita vaimoja, ja kun lapsia syn- HÄN TUNSI LAPSEN MENETYKSEN tyi, kaikki iloitsivat yhdessä äidin kanssa. TUOMAN SURUN JA MURHEEN Lapset pitivät toisiaan veljinä ja sisarina, täyssisa- Kymmenen kertaa Joseph F. Smith ja hänen vai- ruksina eikä sisaruspuolina, jollaisina heitä maailmassa monsa joutuivat kokemaan lapsen kuolemasta aiheutu- pidettiin. He puolustivat ja tukivat toisiaan, kuuluivatpa neen murheen – lasten, joiden puolesta hän oli hellästi he mihin perhehaaraan tahansa. – – Joseph F. Smith ja hartaasti rukoillut ja joita auttanut kasvattamaan. rakasti vaimojaan ja lapsiaan pyhällä rakkaudella, jota ”Vuonna 1898, maaliskuun 17. päivänä, jälleen yhden harvoin näkee eikä koskaan ylitetä. Muinaisen Jobin kallisarvoisen lapsensa – Ruthin – kuoltua hän kertoi, tavoin hän rukoili heidän puolestaan öin ja päivin ja kuinka hän oli hoivannut pienokaista hellästi tämän sai- pyysi Herraa pitämään heidät puhtaina ja tahrattomina rastaessa ja rukoillut sitten hartaasti lapsen toipumisen vanhurskauden polulla.” (Smith ja Stewart, Life of puolesta. ’Mutta voi, rukouksistamme ei ollut apua! Joseph Fielding Smith, s. 46–47.) 103 Kirkon presidentit

Viimein otin hänet syliini ja kävelin lattialla puolustamiseen – kunnes hänet alettiin tuntea ’taiste- hänen kanssaan avuttomana, voimattomana auttamaan levana apostolina’. rakasta, kuolevaa lastani. Näin hänen heikon hengityk- John A. Widtsoe, josta tuli myöhemmin kahden- sensä lakkaavan palaamatta enää ajassa, ja hänen kirkas toista apostolin koorumin jäsen, kirjoitti kunnianosoi- älynsä, valoisa enkelimäinen henkensä palasi Jumalan tuksessa presidentti Smithistä: luokse, mistä hän oli tullutkin. Kello oli silloin noin ”Häntä kutsuttiin taistelevaksi apostoliksi, kun hän 20 minuuttia vaille kahdeksan illalla. Hänen mukanaan kumosi mormonismista esitetyt valheet, ja hänen her- menivät kaikki mieluisat toiveemme ja rakkautemme keämättömästä valppaudestaan tuli ehkäisevä voima nii- ja ilomme maan päällä. Voi, kuinka rakastinkaan tuota den joukossa, jotka suunnittelivat pahaa tätä hyvää ja lasta! Hän oli älykkäämpi kuin hänen ikänsä edellytti, rauhaa rakastavaa kansaa vastaan. älykäs, rakastava, oivallinen ja iloinen! Mutta hän oli Joseph F. Smith on aina ollut taisteleva apostoli – poissa liittyäkseen niiden veljiensä ja sisartensa ihanien totuuden asian puolesta taisteleva.” (Lainattuna julkai- kirkkauden henkien joukkoon, jotka ovat menneet sussa Evankeliumin oppi, s. 494.) (Katso lisätietoja ennen häntä! Sara Ella, M. Josephine, Alfred, Heber, pyhiin kohdistuneista vainoista moniavioisuuden vastai- Rhoda, Albert, Robert ja John. Voi minun sieluani! sina vuosina julkaisusta Kirkon historia aikojen täyt- Näen oman herttaisen äitini käsivarret ojennettuina tyessä, s. 431–434.) ottamassa syleilyynsä oman suloisen pienokaiseni lunastetun, ihanan hengen! Voi, minun Jumalani! Kiitän HÄNET KUTSUTTIIN KIRKON Sinua tästä suurenmoisesta näystä! Ja Isäni asuinsijoille PRESIDENTIKSI ovat kokoontuneina kaikki muutkin rakkaani, ei lapsel- lisessa avuttomuudessa vaan kaikessa pyhitettyjen hen- Presidentti Lorenzo kien voimassa ja kirkkaudessa ja ylevyydessä! Täynnä Snow’n kuoltua vuonna älyä, iloa, armoa ja totuutta. Rakas pieni lemmikkini on 1901 kirkon presidentin omassa kirkkauden kodissaan niiden veljiensä ja sisar- virka lankesi Joseph F. tensa kanssa, jotka ovat menneet ennen häntä. Kuinka Smithin harteille. Monet siunattu, kuinka onnellinen hän onkaan! Kuinka surul- johtavat veljet olivat jo lisia me olemmekaan!” (Life of Joseph F. Smith, s. 463.) paljon aikaisemmin tunteneet, että Joseph F:stä ÄN OLI ROHKEA JA LANNISTUMATON tulisi kirkon presidentti. H ”Sekä presidentti TOTUUDEN PUOLUSTAJA Wilford Woodruff että Lorenzo Snow olivat profetoineet, että Joseph F. Smithistä tulisi jonakin Presidentti Joseph F. Smith päivänä kirkon presidentti. Kun presidentti Snow, silloin kahdentoista neuvoston jäsenenä, oli vähällä menettää henkensä hukku- malla Havaijisaarilla 37 vuotta aiemmin, hän julisti, että Herra oli ilmoittanut hänelle, ’että tästä nuoresta mie- hestä, Joseph F. Smithistä – – tulisi jonakin päivänä Jumalan profeetta maan päällä’. Presidentti Woodruff kertoi kerran eräälle lapsiryhmälle joitakin tapahtumia profeetta Joseph Smithin elämästä. ’Hän kääntyi vanhin Joseph F. Smithin puoleen ja pyysi tätä nousemaan seiso- Joseph F. Smithin julkaisuja: Evankeliumin oppi ja The Father and the Son maan. Vanhin Smith nousi. ”Katsokaa häntä, lapset”, (Isä ja Poika) Wilford Woodruff sanoi, ”sillä hän muistuttaa profeetta Peloton ja selkeäsanainen Joseph F. Smith oli Josephia enemmän kuin kukaan elossa oleva mies. voimallinen puhuja ja kirjoittaja. Pyhän Hengen väli- Hänestä tulee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen kappaleena hän sai kyyneleet virtaamaan, ilon raiku- Kristuksen Kirkon presidentti. Haluan teidän jokaisen maan ja miehet ja naiset unohtamaan pitkän matkan muistavan, mitä olen sanonut teille tänä aamuna.”’ vaivat. Kerran eräs lehtimiesveteraani lumoutui niin Presidentti Woodruffin kuoleman jälkeen presidentti hänen puheestaan, että unohti tehdä muistiinpanoja. Snow sanoi Joseph F. Smithille, että Jumalan Henki kuis- Joseph F. Smith käytti lahjojaan valtakunnan puolus- kasi hänelle, että hän, Joseph, seuraisi häntä, Lorenzoa, tamiseen – vihollisten tuomitsemiseen, totuuksien kirkon presidenttinä.” (Smith ja Stewart, Life of Joseph Fielding Smith, s. 124.) 104 Joseph F. Smith Luku 6

siihen laivaan, olisi vielä Jumalan profeetta. Lorenzo Snow kertoi tämän minulle useammin kuin kerran vuosia ennen kuin Joseph F. Smith tuli kirkon presidenttikuntaan.” (Julkaisussa Conference Report, kesäkuu 1919, s. 10–11.) Valokuva George Edward Anderson, käytetty Ogdenissa Valokuva Utahissa asuvan James H. Smithin luvalla Vuonna 1906 presidentti Smith ja Charles W. Nibley johtavasta piispakunnasta kiersivät kirkon lähetyskenttiä Euroopassa. Kirkon presidentti oli tuolloin ensim- mäistä kertaa vierailulla Euroopassa. Presidentti Smith palasi Eurooppaan vuonna 1910 samantapaiselle kiertomatkalle. Hän on valokuvan vasemmassa alakulmassa.

Presidentti Heber J. Grant sanoi: ”Lorenzo Snow hukkui Honolulun satamassa Havaijisaarilla, ja hänen eloon palauttamiseensa kului joitakin tunteja. Tuona erityisenä aikana Herra ilmoitti hänelle sen seikan, että Presidentti Smith Brittein saarilla vuonna 1906 nuoresta Joseph F. Smithistä, joka oli kieltäytynyt lähte- Vanhin Melvin J. Ballard, kahdentoista apostolin mästä laivasta, joka oli tuonut heidät San Franciscosta koorumin jäsen ja presidentti Smithin läheinen työtove- Honoluluun, ja siirtymästä pieneen veneeseen, tulisi ri, sanoi: ”Muistelen varhaisia muistikuviani presidentti jonakin päivänä Jumalan profeetta. Vastatessaan Lorenzo Smithistä mitä parhain mielin, koska ihailin häntä. Hän Snow’lle, joka oli vastuussa seurueesta, Joseph F. Smith oli ihanteeni. Ja opittuani tuntemaan hänet yritin omassa sanoi: ’Jos sinä Jumalan pappeuden valtuudella, joka elämässäni tulla hänen kaltaisekseen. Tiesin lapsena, sillä sinulla on, käsket minun siirtyä tuohon veneeseen ja Herra ilmoitti sen minulle, että presidentti Smith johtaisi pyrkimään sillä maihin, minä teen niin, mutta ellet jonakin päivänä tätä kirkkoa, ja samassa yhteydessä näin sinä käske minua pappeuden valtuudella, minä en tee paljon sellaista, mitä presidentti Smith tekisi, ja kun hän niin, koska ei ole turvallista yrittää maihin pienellä viime lokakuussa seisoi pyhien seurakuntien edessä – – veneellä tämän taifuunin riehuessa.’ He nauroivat nuo- tiesin, että kaikki, mitä Herra oli varannut presidentti relle Joseph F. Smithille, mutta hän sanoi: ’Vene kaatuu.’ Smithin tehtäväksi, oli tehty. Se, minkä näin lapsena, oli Muut siirtyivät veneeseen, ja se kaatui, ja ellei Herra olisi täytetty, saatettu loppuun, tullut valmiiksi.” (Julkaisussa siunannut Lorenzo Snow’ta häntä elvytettäessä, hän ei Conference Report, kesäkuu 1919, s. 68.) olisi herännyt henkiin, sillä hän hukkui tuossa tilan- Kirkon presidenttinä Joseph F. Smith tähdensi teessa. Hänelle ilmoitettiin silloin ja siellä, että tuo poika, kymmenysten maksamista, josta presidentti Lorenzo jolla oli yhtä paljon vakaumuksen rohkeutta ja raudanlu- Snow oli alkanut puhua, ja näki viimein kirkon velatto- jaa tahtoa kestää naurunalaisuutta ja pilkkaa kuin hänellä mana. Hän antoi opillisia lausuntoja ja kykeni suuressa oli rohkeutta olla siirtymättä siihen veneeseen ja jäädä määrin hälventämään vihaa, kiihkoilua ja vainoa.

Presidentti Smith Havaijissa noin vuonna 1909

105 Kirkon presidentit

KIRKON PRESIDENTTINÄ HÄNTÄ VASTAAN entiset katkerat vihamiehet, joihin hänen elämänsä HYÖKÄTTIIN HENKILÖKOHTAISESTI puhtaus ja ankaruus olivat tuoneet valoa, kirjoittivat hänestä murheen ja ylistyksen sanoja. Kun ristiretki pluraaliavioliittoja vastaan laantui, monet miehet anoivat armahdusta ja saivat sen. Joseph F. ÄN TODISTI KONGRESSIN EDESSÄ Smith oli yksi heistä. Kun hänestä tuli kirkon presidentti H vuonna 1901, 1800-luvun lopun vainot olivat jo mennei- syyttä. Mutta hänen koettelemuksensa eivät olleet vielä ohi. Utahiin perustettiin poliittinen, mormonivastainen puolue. Tämä puolue aloitti ankaran sanallisen hyök- käyksen profeettaa ja kirkkoa vastaan. Hyökkäyksen pää- välineenä oli sanomalehti Salt Lake Tribune. Vaikka ’taistelevaa apostolia’ pilkattiin ja halvennet- tiin sanomalehdissä ja hänestä esitettiin ilkeämielisiä valheita, hän ei suostunut kirjoittamaan edes kirjettä omaksi puolustuksekseen. ”Näinä vuosina [1905–1911] tämä lehti julkaisi miltei päivittäin presidentti Joseph F. Smithistä jumalattoman ja halventavan pilakuvan. Näitä lehtiä levitettiin kaikkialle Yhdysvaltoihin, ja kun ne ilmestyivät päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen, Yhdysvaltain asukkaat ja jopa muidenkin maiden asukkaat alkoivat luonnollisesti ajatella, että kirkon presi- Washington D.C.:ssä puhumassa Utahin osavaltioksi julistamisen puolesta dentti Joseph F. Smith oli alhaisin ja halveksittavin olento 1890-luvulla koko maailmassa. Maailmalla olleet lähetyssaarnaajat jou- Kylmä tuuli riepotteli Joseph F. Smithin takinlie- tuivat kärsimään siitä, ja heitä vainottiin ja loukattiin kai- vettä, kun hän nousi Yhdysvaltain kongressitalon portaita kissa maailman kolkissa. Kaikesta tästä huolimatta kirkon senaatin kuultavaksi maaliskuussa 1904. Hänen vastuunsa kasvu kuitenkin jatkui.” (Life of Joseph F. Smith, s. 350.) oli raskas. Suureen komiteahuoneeseen oli kokoontunut hyvin vaikutusvaltaisia miehiä – Yhdysvaltain senaatto- reita. Kokouksen virallisena tarkoituksena oli tutkia, sallit- taisiinko Utahin senaattorin ja kirkon apostolin Reed Smootin säilyttää paikkansa senaattorina. Mutta todellinen tarkoitus oli aivan toinen. Eräät tutkimuskomitean senaattorit olivat katkeran vihamielisiä kirkkoa kohtaan. Vain yksi komitean 14 senaattorista osoitti aluksi minkäänlaista myötätuntoa tai tuntui välittävän hänestä. Useimmat muut halusivat käyttää vaikutusvaltaansa nolatakseen ja häväistäkseen Ensimmäinen presidenttikunta 1901–1910: John R. Winder, Joseph F. Smith ja kirkkoa, sen presidenttiä ja jäseniä. John H. Smith Presidentti Smith oli kutsuttu todistamaan ensim- ”Joseph F. Smith kesti vainon, jumalattomien sol- mäisenä todistajana. Noustessaan korkeita portaita hän vaukset ja herjaukset, ihmissuvun halveksittavimpien ja oli täysin selvillä kuulustelun todellisesta tarkoituksesta jumalattomimpien edustajien väärät syytökset, ja hän ja sen suuresta merkityksestä. Tuomittavana ei ollut kesti kaiken ilman ainuttakaan koston sanaa. – – Hän Reed Smoot vaan kirkko. Kansakunnan sanomalehdet otti sen kannan, että jos Joseph Smith saattoi kestää kertoisivat etusivuillaan kuulustelusta. Monet lehdet solvauksen ja häväistyksen, joka häntä vastaan kasat- olivat valmiita painamaan kaiken, mikä saattaisi kirkon tiin, jos Jumalan Poika saattoi kestää sen vastaamatta huonoon valoon. samalla mitalla, niin hänkin voisi kestää sen Mestarin Presidentti Smith oli kuitenkin luottavaisella mie- nöyränä palvelijana vaiti, sillä hän ei pelännyt lihan lellä. Kuinka erilainen olikaan tämä pitkä profeetta kuin käsivartta vaan Herraa, ja oli tuleva aika, jolloin totuus se poika, joka vuosia aikaisemmin lähetyssaarnaajana voittaisi ja valheenpuhujat vaipuisivat tuntematto- Havaijisaarilla oli ajatellut: ”Minusta tuntui kuin olisin muuteen ja heidät unohdettaisiin.” (Life of Joseph F. niin vaipunut köyhyyden sekä älyn ja tiedon puutteen Smith, s. 439.) tilaani ja ollut vain pahainen poika, että uskalsin tuskin Hän vaati anteeksiantoa kaikille. Lopulta totuus katsoa valkoihoista miestä kasvoihin” (Evankeliumin vallitsisi. Niin todella tapahtuikin. Hänen kuoltuaan oppi, s. 525).

106 Joseph F. Smith Luku 6

Yhdysvaltain senaattiin. Olin päätynyt vastustavaan kantaani tunnollisen harkinnan jälkeen ja olin harkin- nut kaikkia tosiasioita ja näkökantoja ja käyttänyt kaikkea logiikkaa, mitä voin. Luulin tuntevani asianhaarat hyvin ja esittäneeni ne hänelle niin selkeästi ja oikealla tavalla kuin suinkin voin. Tässä ei ole tilaa käydä läpi kaikkia näkökohtia, mutta minusta tuntui, että olin pää- tynyt parhaaseen ratkaisuun. Huomasin, että hän alkoi kuunnella hieman kärsimättömästi, mutta antoi minun kuitenkin puhua. Sitten hän vastasi äänellä ja tavalla, jota en koskaan unohda. Iskien nyrkkinsä jokseenkin voimakkaasti välissämme olleeseen kaiteeseen hän sanoi mitä painokkaimmin ja ehdottomimmin:

Ensimmäinen presidenttikunta 1910: Anthon H. Lund, Joseph F. Smith ja John H. Smith

’Jos Herran Henki milloinkaan on ilmoittanut minulle mitään selvästi, yksinkertaisesti ja ehdottomasti, niin se on tämä, että Reed Smootin tulee pysyä

Presidentti Smith pyhässä lehdossa vuonna 1905 Yhdysvaltain senaatissa. Hän voi tehdä siellä enemmän hyvää kuin missään muualla.’ Presidentti Joseph F. Smith todisti kolmen päivän En tietenkään kiistellyt hänen kanssaan enempää ajan senaatin komitealle Reed Smootin puolustukseksi. vaan hyväksyin heti hänen näkemyksensä asiasta omak- Hänen vilpittömyytensä, avoimuutensa ja suoruutensa seni. Tuosta hetkestä on kulunut 12 vuotta, ja kun tekivät suuren vaikutuksen joihinkuihin komitean jäse- ajattelen sitä näin jälkeenpäin, en voi olla ihmettele- niin. Väärinkäsitykset ja kiihkoilu alkoivat hälvetä. Vaikka mättä, kuinka suurenmoisella ja verrattomalla tavalla paikalla oli mormonien vastustajia, jotka todistivat kirk- Kaikkivaltiaan suoma innoitus on osoittautunut oikeaksi koa vastaan, monet todistamaan kutsutuista esittivät itse samalla kun omat väitteeni, perusteluni ja järkeilyni ovat asiassa kirkon tarinan. Sanomalehdet kertoivat niistä, ja menettäneet merkityksensä.” (Improvement Era, tammi- monet lukivat ja ymmärsivät nyt ensimmäistä kertaa kir- kuu 1919, s. 195.) kon näkemyksiä ja opetuksia. Asenteet kaikkialla alkoivat Reed Smoot palveli Yhdysvaltain senaatissa 30 muuttua, ja kirkko sai osakseen hyväksyntää. Presidentti vuoden ajan. Smithin todistus käsitti yli 200 virallisen pöytäkirjan sivua. Piispa Charles W. Nibley kertoi keskustelusta, jonka hän kävi presidentti Smithin kanssa tämän esiintymi- HÄN TOI ESIIN KOLME VAARAA, JOTKA sestä kongressin edessä: KIRKOLLA ON EDESSÄÄN ”Muistan erään illan, kun olimme laivalla palaa- Presidentti Joseph F. Smith varoitti: massa Euroopasta vuonna 1906. Oli kirkas kuutamoyö, ”On ainakin kolme vaaraa, jotka uhkaavat kirkkoa ja me seisoimme nojaten kaiteeseen ja nauttien tyy- sisältä päin, ja kirkon virkamiesten on tarpeen havahtua nestä merestä ja leudosta kesäyön ilmasta. Smootin huomaamaan, että ihmisiä on lakkaamatta varoitettava kuulustelut, jotka oli pidetty vain vähän aikaisemmin niistä. Minun nähdäkseni niitä ovat maailman mahtavien ja jotka olivat herättäneet niin paljon kiistelyä kaikkialla imartelu, väärät kasvatusperiaatteet ja sukupuolinen maassa, olivat vielä tuoreina mielessämme, ja me kes- epäpuhtaus. – – kustelimme niistä. Otin sellaisen kannan, ettei Reed – – Kolmas mainittu asia – henkilökohtainen puh- Smootin olisi viisasta asettua uudestaan ehdokkaaksi taus – on kenties tärkeämpi kuin kumpikaan kahdesta

107 Kirkon presidentit

muusta. Me uskomme samoihin siveellisiin tasovaatimuk- Luvallinen sukupuolten kanssakäyminen on siin sekä miesten että naisten kohdalla. Jos elämässä lai- Jumalan säätämä, ei vain yksinomaisena keinona ihmis- minlyödään puhtautta, niin kaikki muut vaarat syöksyvät suvun säilyttämiseksi vaan ihmisluonnon suurempien meitä kohti kuten vesitulvat patoluukkuja avattaessa.” kykyjen ja jalompien ominaisuuksien kehittämiseksi, (”Three Threatening Dangers”, Improvement Era, maalis- minkä voi taata vain rakkaudelle perustuva miehen ja kuu 1914, s. 476–477.) naisen kumppanuus. – – Sukupuoliyhteys on luvallista avioliitossa, ja jos HÄN TÄHDENSI SIVEELLISEN PUHTAUDEN siihen osallistutaan oikeista syistä, se on kunniallista ja TARVETTA pyhittävää. Mutta ilman avioliiton siteitä sukupuolis- ten halujen tyydyttäminen on alentava synti, Jumalan Artikkelissa, jonka silmissä iljettävä. – – presidentti Joseph F. Kuten monet ruumiin sairaudet, sukupuolirikos tuo Smith kirjoitti kalifor- muassaan monia muita ongelmia. Kuten juopumuksen nialaisen San Franciscon fyysiset seuraukset edistävät kudosten rappeutumista ja Newspaper Enterprise elintoimintojen häiriöalttiutta ja tekevät siten ruumiin Associationin vastustuskyvyttömäksi taudeille, joille se voi altistua, ja [Sanomalehtiyhdistys] samalla heikentää vastustuskykyä jopa hengenmenetyk- pyynnöstä, hän julisti: sen vaaraan asti, samalla tavalla siveettömyys altistaa sie- ”Yhteiskunnan ruu- lun monille hengellisille taudeille ja riistää siltä sekä vas- mista ja sielua ei pilaa tustuskyvyn että voiman toipua. Kristuksen ajan avionrik- nykyään mikään vasten- kojasukupolvi oli kuuro totuuden äänelle, ja sairaan mie- mielisempi syöpä kuin len ja sydämen tilansa vuoksi he tavoittelivat merkkejä sukupuolisynnin hirvit- ja pitivät parempana onttoa tarua kuin pelastuksen Joseph F. Smith tävä koettelemus. Se sanomaa.” (”Unchastity the Dominat Evil of the Age”, saastuttaa itse elämän lähteet ja jättää saastaisina vaiku- Improvement Era, kesäkuu 1917, s. 739, 742–743.) tuksinaan vielä syntymättömiin kuoleman perinnön. Se vaanii kylissä ja kaupungeissa, kartanoissa ja hökke- ÄN ELI LÄHEISESSÄ YHTEYDESSÄ leissä kuin raivoava peto odottamassa saalistaan, ja se H hiiviskelee kautta maan pilkaten ja uhmaten Jumalan HERRAN HENKEEN ja ihmisen lakeja. Piispa Charles W. Nibley kirjoitti: ”Palatessamme muutama vuosi sitten junalla idästä ja ollessamme aivan Green Riverin itäpuolella näin hänen menevän vaunun päähän vaunusillalle ja palaavan heti takaisin, epäröivän ja istuutuvan sitten aivan eteeni. Hän oli juuri istahtanut paikalleen, kun junaan tuli jokin vika. Katkennut kisko oli suistanut veturin pois raiteiltaan ja samoin useimmat vaunut. Makuuvaunu, jossa me olimme, tärisi ankarasti mutta pysyi raiteillaan. Presidentti sanoi heti sen jälkeen minulle, että kun hän oli mennyt vaunusillalle, hän oli kuullut äänen sanovan: ’Mene sisään ja istuudu.’ Hän tuli sisään, ja näin hänen seisovan hetken, ja hän tuntui empi- vän, mutta hän istuutui.

Laien temppelin paikka Havaijissa. Presidentti Smith vieraili Havaijisaarilla Hän sanoi edelleen, neljä kertaa toimikautensa aikana. Vuonna 1915 tekemällään vierailulla hän että kun hän tuli sisään ja valitsi ja pyhitti tämän paikan Laien temppeliä varten Oahun saarella. Kuva esittää kappelia, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1882. Temppeli vihittiin seisoi käytävässä, hän ajat- vuonna 1919, vuosi presidentti Smithin kuoleman jälkeen. teli, että ’mahdollisesti se Presidentti Smith noin vuonna 1917 oli vain mielikuvitusta’.

108 Joseph F. Smith Luku 6

Silloin hän oli kuullut uudestaan äänen sanovan: HÄN VOITTI KOETTELEMUKSENSA JA ’Istuudu.’ Ja hän istuutui välittömästi, ja kävi kuten olen VAIKEUTENSA jo kertonut. Hän olisi epäilemättä loukkaantunut vakavasti, Presidentti Joseph F. jos hän olisi jäänyt vaunusillalle, sillä kaikki vaunut Smithin elämä päättyi 19. puristuivat melko pahoin kiinni toisiinsa. Hän sanoi: marraskuuta 1918. Hänen ’Olen kuullut tuon äänen varsin monia kertoja elä- elämänsä ei ollut help- mäni aikana, ja minulle on ollut aina hyötyä sen nou- poa, mutta hänen luon- dattamisesta.’ – – teensa, temperamenttinsa Hän eli läheisessä yhteydessä Herran Henkeen, ja ja uskonsa olivat sellaisia, hänen elämänsä oli niin esimerkillistä ja puhdasta, että etteivät hänen kohtaa- Herra hyvin saattoi ilmaista itsensä palvelijalleen. Hän mansa koettelemukset voi todellakin sanoa: ’Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.’ voittaneet häntä. Nuo Eivät kaikki palvelijat kykene kuulemaan, kun Herra koettelemukset olivat vält- puhuu, mutta presidentti Smithin sydän oli vastaanotta- tämättömiä, jotta hän voi vainen selestisille sävelille – hän pystyi kuuntelemaan ja nähdä sellaisia Hengen hän kuunteli.” (Improvement Era, tammikuu 1919, s. asioita, joita Herran tar- Presidentti Joseph F. Smith 197–198.) vitsi ilmoittaa lapsilleen. Vanhin James E. Talmage, joka oli kahdentoista HÄN SAI NÄYN KUOLLEIDEN apostolin koorumin jäsen, sanoi: ”Lausun teille todistuksen siitä, että Joseph F. Smith oli yksi Herran Jeesuksen LUNASTUKSESTA Kristuksen todellisista apostoleista. Olen kuunnellut Hänen elämänsä viimeisinä kuukausina verho oli hänen voimallisia todistuksensanojaan ja hänen varoitus- hyvin ohut ja hän oli jatkuvassa yhteydessä Henkeen. taan tuhatpäisten kuulijakuntien edessä, ja olen ollut Lokakuun 4. päivänä 1918, viimeisen yleiskonferens- hänen kanssaan erittäin harvinaisissa tilaisuuksissa kah- sinsa avajaispuheessa kuukautta ennen kuolemaansa, den kesken sekä muissa vähemmän harvinaisissa mutta hän julisti: ”En yritä, en uskalla yrittää puuttua moniin silti ainutlaatuisissa tilanteissa veljieni ja työtovereideni asioihin, joita mielessäni on tänä aamuna, ja jätän ne kanssa. Olen kuullut hänen saarnaavan keskusteltaessa, johonkin myöhempään aikaan, ja mikäli Herra suo, yri- enkä ole koskaan nähnyt hänen kasvojaan niin valais- tän kertoa teille jotakin niistä asioista, joita on mieles- tuina enkä hänen hahmoaan niin voiman sykähdyttä- säni ja jotka asuvat sydämessäni. En ole elänyt yksin mänä kuin hänen todistaessaan Kristuksesta. Minusta näitä viittä kuukautta. Olen elänyt rukouksen, anomi- näytti, että hän tunsi Jeesuksen Kristuksen niin kuin sen, uskon ja päättäväisyyden hengessä, ja Herran ihminen tuntee ystävänsä.” (Julkaisussa Conference Henki on ollut kanssani alati.” (Julkaisussa Conference Report, kesäkuu 1919, s. 59.) Report, lokakuu 1918, s. 2.) Joseph F. Smith palveli ja johti kirkkoa ylevästi. Hän Päivää ennen konferenssia, 3. lokakuuta 1819, tai- ei antanut pahanpuhujien jäytää sieluaan eikä heikentää vaat avautuivat, ja hän sai näyn kuolleiden lunastuk- rakkauttaan. Nöyrän kestämisen myötä tuli voima, verho sesta, jossa hän näki Herran palvelutyön henkimaail- kävi ohueksi ja hänen sallittiin nähdä Vapahtaja, henki- massa. Tämä suuri ilmoitus on nyt Opissa ja liitoissa maailma ja Jumalan asioita. Elämänsä loppuun asti hän lukuna 138. todisti palavasti Kristuksesta, jonka palvelija hän oli.

109 Luku 7 Heber J. Grant SEITSEMÄS KIRKON PRESIDENTTI

110 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA HEBER J. GRANTIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 22. marraskuuta 1856 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa Jedediah M. ja Rachel Ridgeway Ivins Grantin perheeseen; hänen isänsä kuoli, kun hän oli yhdekseän päivän ikäinen. 15 Hänet asetettiin seitsenkymmeneksi (1871); hän aloitti työuran pankin kirjurina (1871). 20 Hän solmi avioliiton Lucy Stringhamin kanssa (1. marraskuuta 1877); Lucy kuoli vuonna 1893. 23 Hänestä tuli Tooelen vaarnan johtaja (30. lokakuuta 1880). 25 Hänet asetettiin apostoliksi (16. lokakuuta 1882). 26–27 Hän palveli lähetystyössä intiaanien keskuudessa (1883–1884). 33 Manifesti, joka päätti pluraaliavioliitot (VJ 1), annettiin (1890). 40 Hänestä tuli Utahin osavaltion kuvernööriehdokas (1896); hän vetäytyi myöhemmin vapaaehtoisesti vaalista. 41 Hänestä tuli Nuorten Miesten Valistuskerhon ylimmän johtokunnan jäsen (1897). 45 Hän avasi Japanin lähetyskentän ja johti sitä (1901–1903). 47–49 Hän johti Brittein saarten ja Euroopan lähetyskenttiä (1904–1906). 58–62 Ensimmäinen maailmansota (1914–1918). 60 Hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti (23. marraskuuta 1916). 62 Hänestä tuli kirkon presidentti (23. marraskuuta 1918). 63 Hän vihki Laien temppelin Havaijissa (27. marraskuuta 1919). 66–67 Hän vihki Cardstonin temppelin Albertassa Kanadassa (26. elokuuta 1923); hän puhui ensimmäisessä radioidussa yleiskonferenssissa (lokakuu 1924). 69 Kirkko osti Peter Whitmerin maatilan (syyskuu 1926). 70 Hän vihki Mesan temppelin Arizonassa Yhdysvalloissa (23. lokakuuta 1927). 71 Kirkon johtajat ilmoittivat saaneensa Kumoran kukkulan hankinnan päätökseen (huhtikuu 1928). 79 Kirkon huoltotyösuunnitelma luotiin (1936). 80 Hän kävi Euroopan lähetyskentillä (kesä-syyskuu 1937). 83 Lähetyssaarnaajat kutsuttiin pois Euroopasta toisen maailmansodan alkaessa (1939). 84 Hän kutsui ensimmäiset apulaiset kahdentoista apostolin koorumiin (6. huhtikuuta 1941). 88 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (14. toukokuuta 1945); toinen maailmansota päättyi (2. syyskuuta 1945).

111 Kirkon presidentit

Heber Jeddy Grant tällöin hän kävi ehkä temppeliaukiolla seuraamassa taber- syntyi 22. marraskuuta naakkelin ja temppelin rakennustöiden edistymistä. Uusi 1856 aikana, jolloin Suolajärven teatteri oli heti korttelin toisella puolen. myöhempien aikojen Suuren osan ajastaan Heber leikki kaduilla ja pyhät olivat kenties pihoilla. Hän oli taitava marmorikuulapeleissä ja voitti vähemmän suosittuja usein niin paljon marmorikuulia, että sai niiden avulla muiden amerikkalaisten ystävänsä tekemään hänelle kuuluvia töitä, jotta saattoi rinnalla kuin koskaan itse harjoitella enemmän syöttäjäntaitojaan baseballissa. aiemmin. Se seikka, että Ja tietenkin hän kävi koulua. tämä kielteinen asenne Hänen parhaat ystä- alkoi muuttua merkittä- vänsä olivat Feramorz L. västi presidentti Grantin ja Richard W. Young, pre- elämän aikana, oli suu- sidentti Brigham Youngin relta osin seurausta poika ja pojanpoika. Valokuva Savage ja Ottinger Valokuva Yhdessä he juoksivat hänen henkilökohtai- Jedediah M. Grant, Heber J. Grantin sista pyrkimyksistään isä, kuoli yhdeksän päivää Heberin Lion Houseen, kun parantaa yleistä käsitystä syntymän jälkeen. rukouskello soi, ja yhtyi- kirkosta. vät Youngin perheen Kun Heber oli yhdeksän päivän ikäinen, hänen rukouksiin. Joskus nuori isänsä Jedediah M. Grant kuoli. Koska Heber oli heikko Heber kurkki Brigham lapsi ja hänen äitinsä jäi köyhyyteen, monet ennustivat, Youngia nähdäkseen, Nuori Heber J. Grant noin vuonna 1860. ettei hän eläisi kauan. Herralla oli kuitenkin muita Tuohon aikaan oli tapana pukea pikku- puhuiko tämä kasvoista suunnitelmia. pojat valokuvausta varten mekkoon. kasvoihin taivaallisen Isän kanssa, sillä sellaisilta tämän rukoukset kuulosti- HÄN VARTTUI SUOLAJÄRVEN LAAKSOSSA vat. Toisinaan Heber kävi myös Brigham Youngin koulussa. Siellä Heber puhui pitkään presidentti Youngin, Kun Heber J. Grant oli 9-vuotias, Yhdysvaltain Eliza R. Snow’n ja Elizan sukulaisen Erastus Snow’n sisällissota oli käyty. Presidentti Abraham Lincoln oli kanssa, jota hän piti ihanteellisena apostolina. He ker- perustanut Douglasin linnakkeen [Salt Lake Cityyn] ja toivat Heberille profeetta Joseph Smithistä ja hänen lähettänyt Utahiin pysyviä joukkoja. Heber näki luulta- omasta isästään Jedediah M. Grantista, joka oli ollut vasti pohjoisvaltioiden sotilaiden kulkevan kotinsa profeetan uskotuimpia ystäviä. Pelkkä isän nimi avasi ohitse, joka sijaitsi puolen korttelin päässä Suolajärven Heberille ovia, kun hän alkoi toimia liike-elämässä. temppelikorttelista. Kaikki tämä vaikutti osaltaan lahjakkaaseen lapseen, jolla oli suuri tulevaisuus.

VAIKKA HÄN OLI LAHJAKAS, HÄN TUNSI RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ Vaikka Heber J. Grant oli hyvin lahjakas ihminen, monet hänen julkisista lausunnoistaan osoittavat syväl- listä nöyryyttä, ellei suorastaan riittämättömyyttä. Hänestä tuntui, että hän kykeni saavuttamaan asetta- mansa tavoitteet vain suurella päättäväisyydellä ja ali- tuisella työllä. Hän eli aikana, jolloin johtajat ilmaisivat usein arvostavansa oppineisuutta, taiteellista lahjakkuutta, Grantien koti Main Streetillä Salt Lake Cityssä menestystä ammatissa ja muita saavutuksia, jotka riip- Tavallisempaa nähtävää Heberille olivat Brigham puvat ominaisuuksista, joita tavallisesti sanotaan Youngin, George Q. Cannonin, Daniel H. Wellsin ja mui- kyvyiksi tai lahjoiksi. Näillä alueilla hänen oli kamp- den menestyvien kirkonmiesten ja liikemiesten hienot pailtava ankarimmin. Hänen lahjansa olivat liike-elä- hevoset ja rattaat tuossa kehittyvässä rajaseudun kaupun- män ja yhteiskunnallisen toiminnan alalla. Sellaisia gissa. Hän on varmaankin katsellut hevos-, muuli- tai lahjoja ei usein huomattu, vaikka ne ovat voineet olla härkävaljakoiden vetämien rahtivankkureiden kulkua tärkeämpiä. Hänen lahjansa veivät hänet yli kaikkien pohjoiseen kohti Ogdenia ja etelään kohti Provoa. Silloin esteiden.

112 Heber J. Grant Luku 7

HÄN TEKI TÖITÄ MENESTYÄKSEEN laiskimpana poikana. Käteni oli usein niin kipeä, URHEILIJANA että pystyin tuskin nukkumaan öisin. Mutta jatkoin har- joittelua, ja viimein minun onnistui päästä seuran toi- Seuraava kertomus, jonka presidentti Heber J. seen joukkueeseen. Myöhemmin liityin parempaan seu- Grant kertoi nuoruudestaan, osoittaa hänen päättäväi- raan, ja viimein pelasin joukkueessa, joka voitti territo- syyttään voittaa esteet: rion mestaruuden ja löi joukkueen, joka oli voittanut Kalifornian, Coloradon ja Wyomingin mestaruudet. Kun olin siten täyttänyt itselleni antamani lupauksen, vetäy- dyin pois baseball-areenalta.” (Gospel Standards, toim. G. Homer Durham, 1969, s. 342–343; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Heber J. Grant, 2003, s. 34–35.) Robert T. Barrettin maalaus Robert T. Heber J. Grant kehitti päättäväisesti taitojaan. ”Koska olin ainoa lapsi, äitini kasvatti minut hyvin varovaisesti. Minusta tuli tosiaankin kuin kasvihuoneessa kasvatettu kasvi, joka tosin kasvaa pitkäksi mutta ei tuke- vaksi. Opin lakaisemaan, tiskaamaan ja kuivaamaan Valokuva Bertram T. ja Jean C. Willisin luvalla Bertram T. Valokuva astioita, mutta en juuri heitellyt kiviä enkä osallistunut Territorion baseballmestarit. Red Stocking [Punainen sukka] -baseballjoukkue sellaiseen urheiluun, joka kiinnostaa ja viehättää poikia elokuussa 1877. Se löi Utahin, Kalifornian, Coloradon ja Wyomingin joukkueet ja voitti mestaruuden. Heber J. Grant on toisessa rivissä keskellä. ja kehittää heidän fyysistä olemustaan. Kun sitten liityin baseballseuraan, ikäiseni ja hieman vanhemmat pojat pelasivat ensimmäisessä joukkueessa ja minua nuorem- VIISAS ÄITI KANNUSTI HÄNTÄ mat toisessa joukkueessa. Vielä nuoremmat pelasivat kol- PÄÄTTÄVÄISYYTEEN mannessa joukkueessa, ja minä pelasin heidän kanssaan. Yksi syy siihen oli se, etten pystynyt heittämään palloa pesältä toiselle. Toinen syy oli se, ettei minulla ollut riittävästi voimia juosta eikä lyödä kovaa. Kun otin pallon käteeni, pojat huusivat tavallisesti: ’Heitä se tänne, mammanpoika!’ Nuoret toverini pitivät niin paljon hauskaa kustan- nuksellani, että vannoin pyhästi pystyväni vielä kerran pelaamaan joukkueessa, joka voittaisi Utahin territorion mestaruuden. Äitini piti siihen aikaan elannoksemme täysihoitolaa, ja minä kiillotin täysihoitolais- Valokuva Don O. Thorpe, Daughters of Utah Pioneers -museon luvalla Don O. Valokuva ten saappaita, kunnes Rachel Grantin ompelurasia. Hän teki ompelutöitä muille pitääkseen itsensä ja sain säästettyä dollarin, nuoren Heberin ruoassa ja vaatteissa. jonka sijoitin palloon. Presidentti Heber J. Grantin hautajaisissa pitä- Tuntikaudet heittelin mässään puheessa presidentti David O. McKay, silloi- palloa piispa Edwin D. nen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikun- Woolleyn ladon seinään, nassa, sanoi: mikä antoi hänelle ”Varhain nuoruudessa hänen nuoressa sielussaan aiheen puhua minusta kehittyi riippumattomuuden ja päättäväisyyden henki, Heber J. Grant äitinsä Rachel Ridgeway Ivins Grantin kanssa 13. seurakunnan joka teki hänestä myöhemmin huomattavan tovereidensa

113 Kirkon presidentit

joukossa. – – Hänen lapsuudenkotinsa vaatimattomissa HÄN EI KOSKAAN UNOHTANUT PYHÄÄ oloissa ja hengellisessä ilmapiirissä muodostuivat nuo VASTUUTA PERHEESTÄ voimakkaat luonteenpiirteet, jotka aikuisiällä tekivät hänestä niin erinomaisen. Presidentti Heber J. Grant kirjoitti kokemuksesta, Presidentti Grant puhui aina kunnioittavasti ja erit- joka opetti, miten tärkeää on olla riippumaton ja pitää täin arvostavasti molemmilta vanhemmiltaan saamas- huolta perheestä: taan jalosta perinnöstä. – – ”Mitä tulee suurenmoiseen äitiini, muistan, että Jäätyään itse vaille isän toveruutta presidentti Grant eräänä päivänä hänellä oli ainakin puoli tusinaa, ellei arvosti sitäkin enemmän äidinrakkauden muuttavaa voi- enemmänkin, ämpäreitä lattialla keräämässä katon maa. Juuri äiti muutti hänen ujoutensa rohkeudeksi, läpi tippuvaa sadevettä. Satoi hyvin rankasti, ja piispa hänen itsensä väheksymisen itseluottamukseksi, kiivau- Edwin D. Woolley tuli taloon ja sanoi: den itsehillinnäksi ja aloituskyvyn puutteen sitkeydeksi.” ’Mutta leski Grant, eihän tämä käy. Otan rahaa (”President Heber J. Grant”, Improvement Era, kesäkuu paastouhrirahastosta, jotta saamme tähän taloon 1945, s. 334.) uuden katon.’ ’Ei, ei, etpä ota- HÄNEN PERHEENSÄ UHRAUKSET TEKIVÄT kaan’, äiti sanoi. ’Minun talooni ei tehdä milloin- HÄNEEN SYVÄN VAIKUTUKSEN kaan kattoa avustusra- hoilla. Minulla on täällä ompelukone.’ (Hän elätti itsensä ja minut monen vuoden ajan neulalla ja langalla, myöhemmin Wheeler and Wilcox -ompelu- koneella – –.) Äiti sanoi: ’Kun saan valmiiksi tämän ompelutyön, joka minulla on nyt tekeillä, Nuori Heber J. Grant Valokuva Bertram T. ja Jean C. Willisin luvalla Bertram T. Valokuva Uusi koti äidille. Siinä oli alunperin neljä huonetta ja suuri komero, josta tuli ostan päreitä ja paikkaan reiät, ja tämä talo kelpaa Heberin huone, kun Grantit alkoivat pitää täysihoitolaisia. minulle, kunnes poikani kasvaa mieheksi ja rakentaa Presidentti Heber J. Grant sanoi: ”En ole kos- minulle uuden.’ kaan kuullut enkä edes kuolinpäivääni asti odota- Piispa meni pois ja sanoi säälivänsä todella paljon kaan kuulevani lempilauluani ’Pelvotta käykää, Grantin leskeä, sillä jos tämä odottaisi sen pojan rakenta- pyhät Kristuksen, riemuiten voittohon’ ajattelematta van talon, tämä ei saisi sitä koskaan, koska poika oli koko pienen vauvana menehtyneen siskoni kuolemaa ja 13. seurakunnan laiskin poika. Hän jatkoi sanomalla, että hautausta ja susia, jotka kaivoivat hänen ruumiinsa minä tuhlasin aikaani heittämällä palloa hänen savitiili- maasta tasangoilla; ajattelematta isäni ensimmäisen latonsa seinään aidan toisella puolella talon takana tun- vaimon kuolemaa ja hänen ruumiinsa tuomista tänne nista toiseen, päivästä toiseen ja viikosta toiseen. haudattavaksi Echo Canyonista; ajattelematta muita, Kiitos Herralle äidistä, joka oli sekä kenraali että joista olen kuullut ja jotka ovat antaneet henkensä; myöhempien aikojen pyhä, joka käsitti, että oli hyvä ja ajattelematta tuota Brigham Youngin ja hänen pio- hieno asia kannustaa maatilalla olevaa poikaa, jos tällä neerijoukkonsa ihmeellistä matkaa, niitä, jotka oli urheilullista kiinnostusta, tekemään muutakin kuin seurasivat heitä, ja sydämeni voipuu kiitollisuudesta, mahdollisesti lypsämään lehmiä.” (Gospel Standards, joka ylittää kaiken voiman, jonka Jumala on antanut s. 343–344.) minulle sen ilmaisemiseen, että isäni ja äitini olivat niiden joukossa, jotka olivat uskollisia Jumalalle ja HÄN SAI HAASTEEN LUKEA MORMONIN jotka antoivat uhrinsa sydämensä vakaumuksen KIRJAN vuoksi, koska he tiesivät, että Jumala elää, että Presidentti Heber J. Grant kirjoitti siitä, kuinka Jeesus on Kristus ja että Joseph Smith on Hänen hän luki ensimmäisen kerran Mormonin kirjan: profeettansa.” (Julkaisussa Conference Report, loka- ”Muistan hyvin selvästi, kun setäni Anthony Ivins – – kuu 1922, s. 13.) sanoi minulle ja pojalleen Anthony C. Ivinsille:

114 Heber J. Grant Luku 7

’Heber, Anthony, äitini oli kehottanut minua lukemaan järjestelmällisesti oletteko lukeneet Mormonin kirjaa, mutta en ollut tehnyt sitä. Päätin Mormonin kirjan?’ lukea Mormonin kirjan, ehkäpä 25 sivua päivässä, ja Vastasimme: oppia siitä. Uskoin sen olevan totta, koska äitini ja ’Emme ole.’ monet muut olivat sanoneet niin, sekä sen opettajan Hän sanoi: todistuksen vuoksi, jonka luokkaan minä ja Richard W. ’Haluan teidän lukevan Young kuuluimme. Ajattelin, että saadakseni hansikkaat sen. Luvatkaa minulle, minun olisi pitänyt lukea kirja niin nopeasti, etten että ette jätä lukematta oppisi siitä mitään, ja siksi päätin antaa Anthonyn voit- yhtäkään sanaa, ja sille, taa hansikkaat. kumpi lukee sen ensiksi, Tapasin serkkuni Anthony C:n seuraavana aamuna, minä annan kymmenen ja hän kysyi: ’Kuinka monta sivua olet lukenut?’ dollarin pukinnahkahan- Vastasin: ’Olen lukenut 25 sivua.’ sikkaat, joissa on päällä Hän sanoi: ’Minä olen lukenut yli 150. Istuin luke- majavankarvaa.’ massa yli puolenyön.’ Jokainen 14-vuotias Sanoin: ’Hyvästi hansikkaat.’ Heber J. Grant (edessä), Louis A. poika, jolla oli sellaiset Jatkoin lukemista 25 sivua päivässä, ja toisinaan Kalsch, Horace S. Ensign ja Alma D. Taylor pyhittivät Japanin lähetystyölle hansikkaat, tunsi itsensä kiinnostuin lukemastani niin, että päivän tulokseksi 1. syyskuuta 1901. ’joksikin’. Muistan, että tuli 50 tai 75 sivua, ja kas kummaa, pääsin loppuun Valokuva Don O. Thorpe Don O. Valokuva Näyte Heber J. Grantin käsialasta

115 Kirkon presidentit

ensimmäisenä ja sain hansikkaat. Anthony C. otti niin ja yksi unelmani oli toteutunut.’” (Bryant S. Hinckley, hyvän alun, ettei hän välittänyt lukea enempää ennen Heber J. Grant: Highlights in the Life of a Great Leader, kuin sen jälkeen kun minä olin lukenut kirjan lop- 1951, s. 39–42.) puun.” (Gospel Standards, s. 350–351.) ”Kun vielä teini-ikäinen Heber työskenteli kirjurina H. R. Mann and Co:n toimistossa, hänelle tarjottiin HÄNEN KÄSIALANSA KOHENI kolminkertaista palkkaa, jos hän lähtisi kaunokirjoitta- ”HARAKANVARPAISTA” UTAHIN PARHAAKSI jaksi San Franciscoon. Myöhemmin hänestä tuli kauno- kirjoituksen ja kirjanpidon opettaja Deseretin yliopis- ”Eräänä päivänä Heber pelasi marmorikuulilla toon (Utahin yliopisto). – – toisten poikien kanssa, kun Wells Fargo Company Eräässä territorion näyttelyssä, jossa hän ei ollut -pankin kirjanpitäjä käveli katua pitkin sen toisella puo- kilpaillut, hän näki neljän ammattikirjoittajan näytteet. len. Joku pojista sanoi: ’Tuo mies saa palkkaa 150 dol- Hän mainitsi taideosastosta vastaavalle miehelle, että laria kuussa.’ Heber laski päässään, että sunnuntait pois hän oli osannut kirjoittaa paremmin jo alle 17-vuo- lukien mies ansaitsi 6 dollaria päivässä ja että hänen oli tiaana. Vastaava mies nauroi ja sanoi, ettei kukaan muu kiillotettava 5 sentin hintaan 120 kenkäparia ansaitak- kuin nenäkäs vakuutusedustaja puhuisi sellaisia. Heber seen 6 dollaria päivässä. Niinpä hän päätti sillä hetkellä, ojensi miehelle kolme dollaria kilpailumaksuksi ja nou- että jonakin päivänä hänestä tulisi Wells Fargo and datutti näytteen, jonka hän oli kirjoittanut ennen kuin Company -pankin kirjanpitäjä. Noihin aikoihin kaikki oli täyttänyt 17, ja asetti sen näkyville huomautuksella: pankin kirjanpito ja tilit kirjoitettiin käsin, ja yksi hyvän ’Jos te tuomarit pystytte tunnistamaan hyvän käsialan kirjanpitäjän vaatimuksista oli taito kirjoittaa hyvin. sellaisen nähdessänne, annatte diplomin minulle.’ Hyvän kirjoitustaidon hankkiminen oli hänen ensim- Hän poistui näyttelystä mukanaan territorion parhaan mäinen tavoitteensa kyseisen työpaikan saamiseksi ja kaunokirjoittajan diplomi. Hän kannusti Siionin nuoria hänen päättäväisyytensä täyttymys, ja niin hän ryhtyi hankkimaan hyvän käsialan ja antoi monia palkintoja heti työhön, jotta hänen käsialansa paranisi. parhaista töistä.” (Hinkcley, Heber J. Grant, s. 40–41.) Alussa hänen käsialansa oli niin kehnoa, että kun kaksi hänen ystävistään katseli sitä, toinen sanoi toiselle: ’Tuo näyttää ihan harakanvarpailta.’ ’Ei’, sanoi HÄN PÄÄTTI OPPIA LAULAMAAN toinen, ’se näyttää siltä kuin salama olisi iskenyt mus- tepulloon.’ Keskustelu kävi Heberin ylpeydelle ja hän iski nyrkillä pöytäänsä ja sanoi: ’Jonakin päivänä pystyn vielä antamaan teille kavereille oppitunteja kauno- kirjoituksessa.’ – – Hän sai paikan kirjanpitäjänä ja virkailijana eräässä vakuutusyhtiössä 15-vuotiaana. Hän sanoi siitä: ’Kirjoitin hyvin kaunista käsialaa, eikä muuta tarvittukaan tyydyttä- vään menestykseen paikassa, jossa silloin olin. Mutta en ollut täysin tyytyväinen, vaan jatkoin unelmointia ja kir- joittamista, kun minulla ei ollut muuta tekemistä. – – Opin kirjoittamaan niin hyvin, että ansaitsin usein enem- män ennen toimistoaikaa ja sen jälkeen kirjoittamillani KIELLETTY. Barrettin maalaus. KOPIOINTI Robert T. korteilla ja kutsuilla ja valmistamillani kartoilla kuin ”Olen oppinut laulamaan.” normaali palkkani oli. Kun olin 19-vuotias, toimin Wells Baseballin ja kirjoittamisen ohella Heber J. Grant Fargo and Companyn edustajan Henry Wadsworthin päätti muiden kielteisistä mielipiteistä huolimatta oppia kirjanpitäjänä ja kirjurina. Työ ei vienyt kaikkea aikaani, laulamaan. Vuosien harjoittelu johti vaatimattomaan enkä ollut yhtiön vaan sen edustajan henkilökohtaisessa menestykseen. Hän kirjoitti: palveluksessa. Tein samaa työtä, jota olin tehnyt herra ”Äitini yritti opettaa minua laulamaan, kun olin Whiten pankissa, arkistoin oma-aloitteisesti paljon pieni lapsi, mutta hän epäonnistui, koska en pysynyt pankin kirjeitä jne., ja hoidin osan Sandy Smelting sävelessä. Companyn kirjanpidosta, mikä oli herra Wadsworthin Mentyäni 10-vuotiaana laulutunneille, joita omalla vastuulla. Työni oli herra Wadsworthille niin piti opettaja Charles J. Thomas, hän yritti yrittämistään mieleen, että hän palkkasi minut hoitamaan Wells Fargo turhaan opettaa minua laulamaan asteikon tai yksinker- and Companyn perimiset ja maksoi minulle 20 dollaria taisen sävelmän, mutta viimein hän luopui epätoivoi- kuussa tästä työstä sen lisäksi, että sain säännöllisen sena. Hän sanoi, etten ainakaan tässä elämässä oppisi 75 dollarin korvauksen vakuutustehtävien hoitamisesta. laulamaan. Kenties hän ajatteli, että oppisin tuon juma- Siten olin Wells Fargo and Companyn palveluksessa, lallisen taidon toisessa maailmassa. Tuosta yrityksestä 116 Heber J. Grant Luku 7

lähtien olen koettanut laulaa ratsastaessani yksin Heber oli päättänyt monen mailin päässä kenestäkään, joka voisi kuulla, saavuttaa kaikki tavoit- mutta sellaisissa tilanteissa en ole koskaan onnistunut teet, jotka hän oli itsel- laulamaan oikein tuttujen laulujemme ensimmäistä leen asettanut. Hän säkeistöä enkä kovin usein edes ensimmäistä säettäkään. päätti, että hänen sosiaa- Kun olin noin 25-vuotias, opettaja Sims sanoi liset taitonsa olivat hei- minulle, että voisin laulaa, mutta hän lisäsi: ’Haluaisin kot, ja ryhtyi kohenta- olla ainakin 40 mailin [60 km] päässä, kun laulat.’ – – maan niitä. Tanssiminen Hiljattain tekemälläni matkalla Arizonaan kysyin oli haasteellista, mutta vanhimmilta Rudger Clawson ja J. Golden Kimball, oliko viimein siitä tuli yksi heillä mitään sitä vastaan, että laulaisin sata laulua sinä hänen lempipuuhiaan. päivänä. He pitivät sitä pilana ja vakuuttivat, että se olisi Hän auttoi jopa tanssien heille pelkästään ilo. Olimme matkalla Holbrookista St. järjestämisessä ja käytti Johnsiin, noin 60 mailin [100 km] päähän. Kun olin lau- näitä tilaisuuksia vaimon lanut noin 40 sävelmää, he vakuuttivat minulle, että jos etsimiseen. Käydessään Heber J. Grant kutsuttiin vaarnanjohta- vielä laulaisin 60 jäljellä ollutta laulua, he molemmat sai- treffeillä hän kiinnostui jaksi 23-vuotiaana ja apostoliksi 25-vuo- sivat hermoromahduksen. En kiinnittänyt mitään huo- Emily Wellsistä, joka oli tiaana. miota heidän vetoomukseensa vaan pidin kiinni sopi- huomattavan kirkon johtajan Daniel H. Wellsin tytär. muksesta ja lauloin täydet sata laulua. Suurin määrä, Heillä oli paljon yhteistä, ja vaikutti siltä, että he saat- mitä olen koskaan harjoitellut, on ollut 115 laulua päi- taisivat mennä naimisiin. He huomasivat kuitenkin ole- vässä ja 400 laulua neljässä päivässä. vansa eri mieltä pluraaliavioliiton harjoittamisesta. Nyt [vuonna 1900] musikaalinen kuurouteni alkaa Heber oli perheestä, jossa sitä oli harjoitettu, ja hän hävitä, ja kun istun pianon ääreen ja soitan alkunuot- yllättyi joistakin ivallisista kommenteista, joita Emily teja, voin oppia laulun kymmenesosassa siitä ajasta, sitä kohtaan esitti. Hän kysyi rukouksessa Herralta, joka minulta meni, kun aloitin harjoittelun.” (Gospel pitäisikö hänen tavoitella Emilyn kiintymystä, ja hän Standards, s. 351–352, 354.) yllättyi saamastaan voimakkaasta kielteisestä vastauk- sesta. Hän vuodatti joitakin hyvin katkeria kyyneliä, HÄN SOLMI AVIOLIITON LUCY koska hän oli ihaillut Emilyä niin syvästi. Mutta sitten STRINGHAMIN KANSSA hänen huomionsa kiinnittyi Lucy Stringhamiin. (Ks. Gibbons, Heber J. Grant, s. 29–31.) ”Kun Heberin lii- ”Heberin ensimmäiset lähestymisyritykset Lucyyn keura oli hyvässä alussa, tuottivat vastauksen, jota tuskin voitiin pitää innostu- hän alkoi kiinnittää huo- neena. Hän alkoi saatella Lucya kotiin sunnuntai-illan miota etäisempiin ura- kokouksista, mikä oli siihen aikaan suosittu kosiske- suunnitelmiin sekä mui- lukeino. Tapana kuitenkin oli, että nuori nainen kut- hin yksityisiin, henkilö- sui seuralaisensa mukaansa perheen olohuoneeseen, kohtaisiin tavoitteisiin, jossa he voivat keskustella vakavasti tai kevyesti ja jotka olivat hautuneet nauttia kenties hieman virvokkeita, mikä kaikki tapah- vuosia hänen ajatuksis- tui tytön vanhempien huolellisen silmälläpidon alai- saan. Muistelmissaan hän sena. Sunnuntain toisensa jälkeen Heber odotti toi- antaa meille tämän näke- vottua kutsua Stringhamin olohuoneeseen mutta sai myksen siitä, miten hän vain hieman välinpitämättömän, jopa viileän hyvän- asetti tavoitteita ja miten yöntoivotuksen Stringhamin portilla. Se, ettei tämä laajalle ne ulottuivat: lannistava kohtelu saanut Heber J. Grantia luovutta- Heber ja Lucy Grant perheineen kym- ’Lupasin itselleni nuo- maan, on jälleen yksi todiste hänelle luonteenomai- menentenä hääpäivänään 1887 rena miehenä, että olisin sesta sitkeydestä. naimisissa ennen kuin olisin 21-vuotias, jos voisin tai- Käännekohta tässä laimeassa seurustelussa tapah- vuttaa jonkun hyvän tytön menemään kanssani naimi- tui eräänä sunnuntai-iltana, kun Rodney C. Badger siin, niin että voisin aloittaa elämäni kokonaisena käveli Stringhamin portin ohi juuri, kun Heber sai miehenä tullessani täysi-ikäiseksi. – – Samaan aikaan tavanomaisen hyvänyöntoivotuksen Lucylta. Ystävien kun tein tämän lupauksen, suunnittelin elämäni kolme- kävellessä yhdessä nurkan taakse Heber, sen sijaan että kymmenvuotiaaksi ja päätin asioista, joita yrittäisin saa- olisi kääntynyt etelään kohti kotiaan, sanoi Rodneylle: vuttaa.’” (Francis M. Gibbons, Heber J. Grant: Man of ’Aion mennä Wellsin kulmaan ja käydä katsomassa Steel, Prophet of God, 1979, s. 27–28.) siellä joitakin tyttöjä.’

117 Kirkon presidentit

Rodney järkyttyi tästä näennäisestä huikentelevai- Presidentti Heber J. Grant kertoi seuraavan koke- suudesta ja torui Heberiä siitä, että tämä jätti yhden muksen elämästään: tytön vain lähteäkseen etsimään muuta naisseuraa. ”Ennen kuin täytin 24, minusta tehtiin Siionin Rodney näytti kuitenkin tyytyväiseltä Heberin selitettyä Tooelen vaarnan johtaja. Ilmoitin puheessa, joka kesti Lucyn etäisen asenteen häntä kohtaan. seitsemän ja puoli minuuttia, etten pyytäisi ketään Oliko Rodney kylvänyt siemenen Lucyn mieleen Tooelessa olemaan rehellisempi kymmenysten maksaja vai oliko kyseessä pelkkä sattuma, mutta heti seuraa- kuin itse olin, etten pyytäisi ketään antamaan suurempaa vana sunnuntaina Heber sai kutsun Stringhamien osuutta varoistaan kuin itse antaisin, en pyytäisi ketään olohuoneeseen, jonne elämään paremmin viisauden sanan mukaan kuin itse hän tuntui miltei juurtu- eläisin ja että antaisin parhaani tuon Siionin vaarnan van siihen asti, kunnes ihmisten hyväksi. solmi avioliiton Lucyn Sinä iltana kuulin pimeässä erään miehen sanovan kanssa muutama kuu- halveksivaan tapaan: ’On sääli, että jos johtavien aukto- kausi myöhemmin. Kävi riteettien pitää lähettää tänne mies johtamaan – – he ilmi, että Lucyn alun vas- eivät voi lähettää sellaista miestä, jolla on kylliksi älyä tahakoisuus ei johtunut puhua ainakin kymmenen minuuttia, ja että heidän siitä, etteikö hän olisi pitikin lähettää poikanen johtamaan meitä.’ välittänyt tästä suuresta Kun kuulin sen, muistan ajatelleeni: ’Tuo poika- miehestä, jonka kanssa nen on ainoa, jolla on mitään oikeutta valittaa.’ – – myöhemmin solmi avio- Mutta en pystynyt seuraavina kolmena tai neljänä sun- liiton, vaan siitä väärästä nuntaina puhumaan niinkään pitkään kuin sinä ensim- käsityksestä, että hän oli mäisenä. Ajatukseni loppuivat viidessä, kuudessa ja vain Emily Wellsin väliai- kuudessa ja puolessa minuutissa. Heber J. Grant perheensä kanssa kainen korvike. Lounaspöydässä ensimmäisen lyhyen puheeni jäl- vuonna 1892 Kun jää oli murrettu keen, joka kesti seitsemän ja puoli minuuttia, presidentti ja Lucy tajusi, että Heber halusi solmia avioliiton, hei- Smith sanoi: ’Heber, sanoit uskovasi evankeliumiin kai- dän seurustelunsa eteni joutuin väistämättömään huip- kesta sydämestäsi ja että haluat elää sen mukaan, mutta puunsa. Heidät vihittiin St. Georgen temppelissä 1. et todistanut, että tiedät sen olevan totta. Etkö tiedä marraskuuta 1877, kolme viikkoa ennen Heberin 21. ehdottoman varmasti, että tämä evankeliumi on totta?’ syntymäpäivää.” (Gibbons, Heber J. Grant, s. 32–33.) Vastasin: ’En tiedä.’ Myöhemmin, vuonna 1884, Lucyn hyväksyessä täy- ’Mitä? Sinä? Vaarnanjohtaja?’ presidentti Joseph F. sin asian, Heber solmi avioliiton myös Hulda Augusta Smith sanoi. Wintersin ja Emily Wellsin kanssa. ’Niin minä sanoin.’ ’Presidentti [John] HÄN VAHVISTI PÄÄTTÄVÄISYYTTÄÄN Taylor, suosittelen, että USKOLLA JUMALAAN JA VOITTI peruutamme iltapäivällä HEIKKOUTENSA sen, mitä teimme tänä aamuna. En usko, että kenenkään pitäisi johtaa vaarnaa, ellei hänellä ole täydellistä ja pysyvää tietoa tämän työn jumalallisuudesta.’ Sanoin: ’En aio valittaa.’ Veli Taylorilla oli Heber J. Grant tapana, kun jokin miellytti häntä erityisesti, nauraa koko vartalo hytkyen. Hän sanoi: ’Joseph, Joseph, Joseph, hän tietää sen aivan yhtä hyvin kuin sinä. Ainoa asia, mitä hän ei tiedä, on, että hän tietää sen. Eikä kulu kauan, kun hän tietää sen. Hän yrittää niin

Valokuva Tooelessa Utahissa toimivan Daughters of the Utah Pioneers -järjes- Tooelessa Valokuva tön luvalla kovasti tehdä oikein. Sinun ei tarvitse olla huolissasi.’ Vanhin Heber J. Grant yhdessä muiden johtavien auktoriteettien ja kirkon jäsenten kanssa hautajaisissa Grantsvillen 1. seurakunnan kappelissa syys- Menin pieneen Vernonin kaupunkiin Tooelen pii- kuussa 1892 rikuntaan, otin kaksi muuta mukaani saarnaamaan ja

118 Heber J. Grant Luku 7

nousin sanomaan muutaman sanan ja puhuin 45 HÄNEN USKONSA JUMALAAN ANTOI minuuttia aivan helposti Herran innoituksen alaisena. HÄNELLE LUOTTAVAISUUTTA Sinä iltana vuodatin kiitollisuuden kyyneleitä Herralle pysyvästä, täydellisestä ja ehdottomasta todistuksesta, Heber J. Grant uskoi, että Herra siunaisi meitä joka tuli elämääni tämän työn jumalallisuudesta. monin tavoin, jos teemme velvollisuutemme: Puhuttuani Vernonissa olin seuraavana sunnun- ”Muistan, että minulla oli kerran nuorena miehenä taina Grantsvillessa. Sanoin Herralle, että haluaisin taskussani 50 dollaria, jotka aioin tallettaa pankkiin. Kun puhua 45 minuuttia. Nousin puhumaan, ja ajatukseni menin torstaiaamuna paastokokoukseen – paastokokous loppuivat viidessä minuutissa, ja minä hikoilin. pidettiin torstaisin eikä sunnuntaisin – ja piispa pyysi Kokouksen jälkeen kävelin ulos ja ohi Grantsvillen lahjoituksia, menin hänen luokseen ja annoin hänelle läntisimmän talon, varmaankin lähes kolme mailia [5 50 dollaria. Hän otti niistä 5 dollaria ja pani ne laatik- km], ja polvistuin heinäkasan taakse vuodattamaan lisää koon ja antoi minulle takaisin 45 dollaria ja sanoi, että kyyneliä. Mutta ne olivat nöyryytyksen kyyneliä. Lupasin se riitti minun osuudekseni. siellä Jumalalle, että en enää koskaan elämäni aikana Minä sanoin: ’Piispa Woolley, millä oikeudella nousisi ihmisten eteen ajatellen, että minun ei tarvinnut estät minua saattamasta Herraa velkaan minua koh- tehdä muuta kuin nousta ylös ja puhua, vaan että nousi- taan? Etkö saarnannut täällä tänään, että Herra palkit- sin kaikissa tilanteissa puhumaan haluten sanoa jotakin, see nelinkertaisesti? Äitini on leski, ja hän tarvitsee mikä olisi pysyväksi hyödyksi ääntäni kuuleville, enkä sel- 200 dollaria.’ laisessa ylpeyden hengessä, jossa olin ollut sinä päivänä Hän sanoi: ’Poikani, uskotko, että jos minä otan seistessäni Grantsvillessa. Eikä sydämessäni ole ollut siitä vielä nämä 45 dollaria, saat 200 dollaria nopeammin?’ päivästä tähän päivään – yli 50 vuoteen – mitään halua Vastasin: ’Varmasti.’ puhua muuta kuin siten, että voisin sanoa tai lukea jota- Hän otti rahat. kin, josta olisi pysyvää hyötyä niille, jotka kuulevat ään- täni.” (Gospel Standards, s. 191–193.)

HÄN OLI HALUKAS UHRAUTUMAAN Heber J. Grant pyrki aina noudattamaan Herran palvelijoiden neuvoja: ”Elämässäni ei ole koskaan sen jäl- keen kun minusta tuli Siionin Tooelen vaarnan johtaja aikana, jolloin en ollut vielä 24 vuoden ikäinen, ollut päi- vää, jolloin en olisi halunnut tietää, mitä kirkon presi- Vanhin Grant (keskellä) Japanissa vuonna 1902 dentti halusi ja mitä kirkon johtavat virkailijat halusivat Kävellessäni paastokokouksesta työpaikkaani minun tekevän, ja jolloin en olisi halunnut tehdä, mitä he mieleeni juolahti eräs ajatus. Lähetin eräälle miehelle halusivat minun tekevän, olivatpa henkilökohtaiset toi- sähkeen ja kysyin häneltä, montako määrätynlaista veeni mitä tahansa. Olen uhrannut suuressa määrin omat obligaatiota hän ostaisi kiinteään hintaan kahden taloudelliset mahdollisuuteni, ja niihin kuului yksi, jonka vuorokauden aikana hänelle Wells Fargo -pankista eräs rakas ystäväni [eversti A. G. Hawes] minulle tarjosi, asettamaani vekseliä vastaan. Hän oli mies, jota en pieni työ, jossa palkka oli 40 000 dollaria vuodessa, kun tuntenut. En ollut koskaan eläissäni puhunut hänen kirkko antoi käyttööni kymmenystoimiston määräyksinä kanssaan, mutta olin nähnyt hänet pari kertaa Salt 3 600 dollaria.” (Gospel Standards, s. 200–201.) Lake Cityn kaduilla. Hän sähkötti takaisin, että hän ottaisi niin paljon kuin voisin toimittaa. Palkkioni kaupasta oli 218,50 dollaria. Seuraavana päivänä menin piispan luokse ja sanoin: ’Piispa, sain 218,50 dollaria maksettuani sen 50 dollaria eilen, joten olen velkaa kymmenyksinä 21,85 dollaria. Minun pitää saada jostakin 21,85:n ja 18,50:n dollarin erotus. Herra ei aivan antanut minulle kymmenyksiä nelinkertaistaessaan rahani.’ Joku sanoo, että niin olisi tapahtunut joka tapauksessa. En usko, että olisi. En usko, että olisin saanut ajatusta. En usko, että olisin lähettänyt sähkeen. Vuonna 1901 vanhin Grant kutsuttiin palvelemaan lähetysjohtajana Japanissa.

119 Kirkon presidentit

– – Uskon vakaasti siihen, että Herra avaa taivaan Siinä vaiheessa, kun Heber J. Grantista tuli kirkon ikkunat, jos me teemme velvollisuutemme taloudellisesti, presidentti, hänellä oli maailmassa monia ystäviä, joiden ja hän vuodattaa meille luonteeltaan hengellisiä siunauk- ihailu hänen kykyjään ja rehellisyyttään kohtaan oli niin sia, jotka ovat paljon arvokkaampia kuin ajalliset asiat. suuri, että he yksinkertaisesti omaksuivat kannan, ettei Mutta uskon, että Hän antaa meille myös siunauksia, mikään, mihin hänellä oli vähänkään osuutta, voinut olla jotka ovat luonteeltaan ajallisia.” (Lainattuna julkaisussa lainkaan epärehellistä tai pahaa. Hän kirjoitti eräästä sel- Hinckley, Heber J. Grant, s. 98–100.) laisesta tapahtumasta: ”Kun minusta nuorena miehenä tuli apostoli, sain kirjeen eräältä henkilöltä, joka ei ollut HÄN JOUTUI KOKEMAAN RAKKAIDEN kirkon jäsen, mutta – – joka maailman tavan mukaan oli KUOLEMAN huomattava mies, mitä liikeasioihin tulee, sillä hän oli erään suuren yhtiön johtaja. – – Hän sanoi: ’En ole kos- Heber J. Grant oli rakastava ja huolehtiva isä ja kaan paljonkaan arvostanut mormonikansan johtajia. aviomies. Hän kohteli vaimojaan ja tyttäriään kuin Itse asiassa olen pitänyt heitä hyvin älykkäinä, nokkelina, kuningattaria ja prinsessoja. Hänen kohteliaisuu- ovelina miehinä, jotka rikastuvat kymmenyksistä, joita tensa, anteliaisuutensa ja oikeudenmukaisuutensa he kokoavat tietämättömiltä, taikauskoisilta ja kiihko- tuottivat heille alati iloa. Mutta sairaus ja kuolema mielisiltä uskovaisilta. Mutta nyt kun Te olette yksi vii- perheessä olivat hänen suurimpia koettelemuksiaan. destätoista miehestä mormonikirkon johdossa, pyydän Hän menetti ainoat poikansa – toisen vauvana ja toi- anteeksi muilta neljältätoista. Tiedän, että jos mormoni- sen pikkulapsena. Hänen murheensa oli rajatonta, kirkon johdossa olisi jotakin kieroa, Te paljastaisitte sen koska hän halusi niin kovasti poikaa. Ennenaikainen kaiken.” (Gospel Standards, s. 70.) kuolema vei myös kaksi hänen kolmesta vaimostaan, Hän käytti hyväkseen jokaista mahdollisuutta edis- toisen kolme vuotta manifestin antamisen jälkeen tää kirkon asiaa ystävyyssuhteidensa avulla. Häntä pyy- ja toisen muutamaa vuotta myöhemmin. Mutta niin dettiin moniin paikkoihin puhumaan, ja vaikutusvaltai- suuri kuin hänen murheensa olikin, nämä tapahtumat set ryhmät ja henkilöt, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, toivat palkitsevia hengellisiä kokemuksia, jotka vah- osoittivat hänelle kunnioitusta. Hän puhui aina samasta vistivat, että näiden rakkaiden menetyksestä huoli- aiheesta – kirkostaan, kansastaan ja sen periaatteista. matta Jumala rakasti häntä ja että oli tapahtunut Hänelle osoitettiin suosiota seisomaan nousten. Jumalan tahto. HÄNET KUTSUTTIIN KAHDENTOISTA HÄN OLI REHELLISEN MAINEESSA APOSTOLIN KOORUMIIN

Heber J. Grant kansainvälisellä partiojamboreella Heber J. Grant ei ottanut vastaan nimitystä laivas- toakatemiaan vaan ryhtyi liikemieheksi. Hän eteni tar- mokkaasti niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, niin menestyksessä kuin takaiskuissakin. Hän kulki tietään Käsin kirjoitettu kappale ilmoituksesta, jonka presidentti John Taylor sai kut- sellaista rohkeutta osoittaen ja sellaisia hyvin ansaittuja suessaan Heber J. Grantin apostoliksi, ja valokuva vanhin Grantista hänen tunnustuksia saaden, ettei edes hänen verrattain nuori varhaisvuosinaan apostolina. ikänsä ollut hänelle esteenä. Chicagon Wall Streetin ja Presidentti John Taylor kutsui Heber J. Grantin lännen suuret rahoittajat oppivat, että Heber J. Grant ei kahdentoista apostolin koorumiin kuukautta ennen koskaan lyönyt laimin sitoumuksiaan. hänen 26. syntymäpäiväänsä. Ennen sitä hänellä oli jo

120 Heber J. Grant Luku 7

ollut monia vastuullisia tehtäviä kirkossa. Hän oli pal- isäni oli käytännöllisesti katsoen uhrannut henkensä vellut muun muassa NMVK:n ylimmän johtokunnan varhaisten aikojen ihmisten niin sanottuna suurena sihteerinä 23 vuoden iässä ja Tooelen vaarnan johta- puhdistuksena tunteman asian puolesta oltuaan jana. Voidaan sanoa, että Heber J. Grant oli tärkeä käytännöllisesti katsoen marttyyri, että profeetta palkki sillassa, jota pitkin kirkko siirtyi arvostelun ja Joseph ja isäni halusivat minut tuohon tehtävään ja väärinymmärryksen vanhasta maailmasta varovaisen että kutsumiseni johtui heidän uskollisesta työstään kunnioituksen ja joidenkuiden osoittaman avoimen eikä mistään, mitä minä itse olisin tehnyt eikä mistään ihailun ja ystävällisyyden uuteen maailmaan. suuresta, mitä olisin saanut aikaan. Minulle ilmoitettiin Heber J. Grant tunsi henkilökohtaisesti jokaisen myös, että siinä oli kaikki, mitä nämä miehet, profeetta henkilön, josta on tullut kirkon presidentti Brigham ja isäni, voisivat tehdä puolestani. Siitä päivästä lähtien Youngista presidentti Gordon B. Hinckleyyn. Niiden minusta ja vain minusta riippuisi se, menestyisinkö johtavien auktoriteettien joukossa, jotka hän kutsui elämässä vaiko epäonnistuisin.” (Gospel Standards, tehtäviin, ovat presidentti Harold B. Lee, presidentti s. 195–196.) Spencer W. Kimball ja presidentti Ezra Taft Benson. Heber tunsi riittämättömyyttä, kun hänet kutsuttiin HÄN JOHTI LÄHETYSKENTTIÄ JAPANISSA apostoliksi, ja hän etsi kutsumiselleen Herran vahvistusta. JA ENGLANNISSA Ratsastaessaan kerran erään ryhmän kanssa hän sai tilaisuuden olla yksin ja pohtia kutsumistaan. Myöhemmin hän kertoi kokemuksestaan: ”Kun ratsastin yksi- näni kohdatakseni heidät – – minusta tuntui, että näin ja kuulin jotakin, joka on mielestäni yksi koko elämäni todellisim- mista asioista. Minusta tuntui, että kuulin sanat, jotka puhuttiin. Kuuntelin keskustelua erittäin kiinnostuneena. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin neuvosto eivät Heber J. Grant perheineen hänen johtaessaan Euroopan lähetyskenttää olleet pystyneet sopi- Heber J. Grant vuonna 1905 maan kahdesta miehestä, jotka valittaisiin kahdentoista Puhuessaan tilanteista, joissa Herra oli siunannut koorumin vapaina oleviin virkoihin. Toinen viroista oli häntä hänen rukoiltuaan palvelemisesta tietyissä tehtä- ollut vapaana kaksi vuotta ja toinen vuoden, ja konfe- vissä, Heber J. Grant kertoi kirkon nuorille: renssit olivat päättyneet ilman että virkoja oli täytetty. ”Kun olin Japanissa tuntien, etten saanut aikai- Tässä neuvonpidossa oli läsnä Vapahtaja, siellä oli isäni seksi mitään, menin metsään ja polvistuin ja kerroin ja siellä oli profeetta Joseph Smith. He keskustelivat Herralle, että heti kun Hän olisi saanut minusta tar- siitä, että oli tapahtunut virhe, koska näitä kahta virkaa peekseen siellä, missä en saanut aikaan mitään, olisin ei ollut täytetty ja että tulisi luultavasti kulumaan vielä hyvin iloinen ja kiitollinen, jos Hän kutsuisi minut kuusi kuukautta ennen kuin koorumi olisi täysi. Ja he kotiin ja lähettäisi minut Eurooppaan johtamaan keskustelivat siitä, kenet he halusivat näihin virkoihin, Euroopan lähetyskenttiä. Muutamaa päivää myöhem- ja päättivät, että heidän oli korjattava virhe, joka oli min sain sähkeen: ’Tule kotiin ensimmäisellä laivalla.’ tehty, kun nämä virat oli jätetty täyttämättä, lähettä- Niinpä menin kotiin. mällä ilmoituksen. Minulle ilmoitettiin, että profeetta Veli Joseph F. Smith sanoi minulle: ’Heber, Joseph Smith ja isäni mainitsivat minut ja ehdottivat, ymmärrän, ettet ole saanut mitään aikaiseksi Japanissa. että minut kutsuttaisiin tuohon asemaan. Istuin siinä Lähetimme sinut sinne kolmeksi vuodeksi, ja haluan ilosta itkien. Minulle ilmoitettiin, etten ollut tehnyt sinun palvelevan niistä yhden vuoden Englannissa, jos mitään, mikä olisi oikeuttanut minut tuohon korkeaan olet halukas.’ asemaan lukuun ottamatta sitä, että olin elänyt puh- Vastasin: ’Olen erittäin halukas.’ dasta ja hyvää elämää. Se annettiin minulle, koska

121 Kirkon presidentit

Menin myöhemmin jättämään hänelle hyvästit ja hankituksi mitään. Sen hän on saanut aikaan suureksi sanoin: ’Nähdään vähän yli vuoden kuluttua.’ osaksi henkilökohtaisilla takuilla ja taivuttelulla. Hän Hän sanoi: ’Ei suinkaan. Olen päättänyt pidentää ei ole koskaan kieltäytynyt maksamasta eikä jättänyt sen puoleksitoista vuodeksi.’ maksamatta dollariakaan, joka on ollut suoraan tai Minä sanoin: ’Hyvä on, kerro se kahdella, mutta epäsuorasti hänen vastuullaan lain mukaan tai moraa- älä sano siitä mitään minulle.’ Ja niin hän teki. lisesti, ja seurauksena on, että tänä päivänä kuten Haluan teidän nuorten tietävän, että kaikissa kaikkina monina vuosikymmeninä nuoruusvuosiensa töissäni pääsin lähemmäksi Herraa ja sain aikaan jälkeen hän voi mennä suurten rahalaitosten johto- enemmän ja koin enemmän iloa ollessani lähetysken- miesten toimistoihin Amerikassa ja he ottavat hänet tällä kuin koskaan ennen sitä tai sen jälkeen. Ihmiset rakastettavasti vastaan ja ovat ylpeitä saadessaan tun- ovat, jotta heillä voisi olla ilo, ja ilo, jota tunsin lähe- tea hänet ystävänä ja talousjohtajana.” (Hinckley, tyskentällä, ylitti kaiken, mitä olen kokenut koskaan Heber J. Grant, s. 51–52.) missään muualla. Nuoret, ottakaa sydämenne asiaksi valmistautua lähtemään maailmaan, jossa voitte mennä polvillenne ja päästä lähemmäksi Herraa kuin missään muussa työssä.” (Gospel Standards, s. 245–246.)

HÄN SAI OSAKSEEN LIIKE-ELÄMÄN JOHTAJIEN ARVOSTUKSEN ”Nuorena miehenä Heber J. Grant ryhtyi rohkeasti esittämään suurta roolia kansansa taloushisto- riassa. Hän oli elinkeinotoiminnan pioneeri, jonka edelle yltää vain Brigham Young. Elinkeinotoiminnan Havaijinmatkalla noin vuonna 1935. Heber J. Grant on ensimmäisessä rivissä aloittaminen vaati paljolti samanlaisia sinnikkäitä toinen vasemmalta. ominaisuuksia kuin uuden maan kesyttäminen: uskoa, näkemystä, mielikuvitusta, kärsivällisyyttä ja lujuutta, joita kannustaa sellainen päättäväisyys, joka HÄN TUNSI VELAN PIINAN ei hyväksy epäonnistumista. Heber J. Grantilla oli Heber J. Grantin tytär Lucy sanoi: ”Noina lai- kaikkia näitä ominaisuuksia. hoina vuosina, jotka seurasivat vuoden 1893 paniik- Yksi lapsuudenys- kia ja jolloin neljännesdollarin hankkiminen oli vai- tävä, Heber M. Wells, keampaa kuin aikaisemmin oli ollut 5 dollarin anta- sanoi hänestä näin: minen, isä auttoi yhä ahdinkoon joutuneita. Hän ’Hän on luultavasti tiesi, millainen oli lesken osa. Hän oli tuntenut köy- ollut mukana perusta- hyyden puristuksen. Hän tiesi velan katkeruuden ja massa ja edistämässä orjuuden. Kaikkina hänen elämänsä synkkinä hetkinä menestyksellisempiä hänellä oli loistava ja varma usko Jumalaan ja Hänen elinkeinoaloja vuoris- lupauksiinsa, jotka vahvistivat häntä. Tiedän, että toalueella kuin kukaan noina vuosina taloudellisten velvollisuuksien kammo muu hänen aikanaan. oli meidän kaikkien sydämessä, jotka olimme kyllin Hänen henkilökohtainen vanhoja nähdäksemme hänet tämän suuren rasituk- maineensa, hänen kiista- sen alaisena, joka sai meidät tuntemaan, että velka oli ton rehellisyytensä, kuin suunnattoman suuri lohikäärme, joka imi kau- hänen erinomainen heaan kitaansa uhriensa sydänveren. Ei ihme, että myyntitaitonsa toi pää- hän pyytämällä pyysi ihmisiä kaikkialla pysymään omaa kirkon, yhteiskun- velattomina. Sellainen, joka on kokenut samaa kuin nan ja yksityisten yritys- hän, tuntee äärimmäisen tuskan, jota tuottaa kunnia, ten avuksi. Paniikin joka on vähällä tulla häväistyksi, ja hyvä nimi, joka aikoina ja runsauden Nauttimassa lempiharrastuksestaan taloudellisen romahduksen partaalla on joutua aikoina Heber J. Grant on pystynyt kokoamaan muuta- vedetyksi lokaan.” (Lainattuna julkaisussa Hinckley, man dollarin tai miljoonia, kun muut eivät ole saaneet Heber J. Grant, s. 206.)

122 Heber J. Grant Luku 7

HÄN OLI KUNNIALLINEN JA MAKSOI myöhempien aikojen pyhille, koko Opissa ja liitoissa KAIKKI VELKANSA ei ole ilmoitusta, jota olisin lainannut yhtä usein kuin lukua 121 – –: ’Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyi- syydellä ja vilpittömällä rakkaudella.’ Tällaisesta pappeudesta ei ole mitään vaaraa – lempeydestä, sävyisyydestä, vilpittömästä rakkaudesta. Mutta kun me käytämme pappeutta – – ’tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelli- seksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pap- Lähellä Grand Canyonin pohjoisenpuoleista reunaa peuden eli valtuuden loppu’. Nämä ovat Jumalan Presidentti Heber J. Grant opetti seuraavaa velvoit- sanoja.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu teidemme kunnioittamisesta Herraa ja muita ihmisiä 1902, s. 80.) kohtaan: ”Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat anoneet ja HÄNEN MÄÄRITELMÄNSÄ pyytäneet minua menemään konkurssiin sanoen, etten MENESTYKSESTÄ OLI YKSINKERTAINEN koskaan eläisi niin kauan, että voisin maksaa velkani. JA KÄYTÄNNÖNLÄHEINEN Jos on olemassa ihminen, jolla on oikeus sanoa: ’Älkää ottako velkaa’, niin hänen nimensä on Heber J. Grant. Kiitos Herran, että pystyin maksamaan kaiken ja maksamaan kaiken pyytämättä dollarinkaan alennusta keneltäkään. En usko, että olisin koskaan pystynyt maksamaan niitä, ellen olisi ollut ehdottoman rehellinen Herraa kohtaan. Kun sain rahaa, maksoin ensimmäiseksi velkani Herralle. Ja uskon ilman epäilyksen häivääkään, että jos myöhempien aikojen pyhät kansana olisivat noudattaneet Herran profeetan neuvoa ja olisivat maksaneet kunnollisesti kymmenyksensä, he eivät olisi siinä tilassa, jossa he nyt ovat.” (Gospel Standards, s. 59.)

Tapaaminen autotehtailija Henry Fordin kanssa

Vanhin Grant opetti, mitä on todellinen menestys: ”Todella menestyväksi ei voida sanoa sitä, joka menes- tyy pelkästään omaisuuden hankkimisessa ja joka niin tehdessään tylsistyttää sydämen tunteensa ja karkottaa sieltä lähimmäisenrakkauden, vaan sitä, joka elää niin, että ne, jotka hänet parhaiten tuntevat, rakastavat häntä eniten ja niin että häntä rakastaa Jumala, joka tunteen paitsi hänen tekonsa niin myös hänen sydä- Vierailulla Hollannissa 12. elokuuta 1937 mensä sisimmät tunteet. Vain sellaisesta ihmisestä – vaikka hän kuolisi köyhyydessä – voidaan todella OPIN JA LIITTOJEN LUKU 121 OLI YKSI totuudenmukaisesti sanoa: ’Hänet pitäisi seppelöidä HÄNEN ELÄMÄNSÄ OPINKAPPALEISTA menestyksen seppeleellä.’” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1911, s. 24.) Vanhin Heber J. Grant, silloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, opetti: ”Kun olen puhunut

123 Kirkon presidentit

YKSI MENESTYKSEN SALAISUUKSISTA ON HUOLTOTYÖSUUNNITELMA LUOTIIN PALVELEMINEN ILMOITETUILLE PERIAATTEILLE Presidentti Heber J. Grant kirjoitti: ”Olen tullut Kirkon huoltotyö- siihen tulokseen, että tie rauhaan ja onneen elämässä suunnitelma perustettiin on palveleminen. Palveleminen on uskoakseni todelli- Jumalan antamien, muut- nen avain onneen, sillä kun me teemme sellaista työtä tumattomien moraalisten kuin lähetystyö, me voimme muistella koko lopun ja taloudellisten lakien elämäämme saavutuksiamme lähetyskentällä. Kun varaan. Presidentti teemme ystävyyden tekoja, ne tuovat sydämeemme Heber J. Grant selitti: tyydytyksen ja mielihyvän tunteen, kun taas tavalliset ”Päätarkoituksenamme huvitukset unohtuvat. Me emme voi muistella miten- oli mahdollisuuksien kään tyytyväisinä iltaa, jonka olemme kuluttaneet vain mukaisesti panna alulle saadaksemme nauraa äänekkäästi ja pitkään.” (Gospel järjestelmä, jolla laiskuu- Standards, s. 187.) den kirous hävitettäisiin, Presidentti Heber J. Grant avustusten tuottama paha poistettaisiin ja riippumatto- muus, ahkeruus, säästäväisyys ja itsekunnioitus saatet- taisiin jälleen voimaan kirkkomme jäsenten keskuudessa. Kirkon pyrkimyksenä on auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Työ on jälleen saatettava kunniaan kirkkomme jäsenten elämän hallitsevana periaatteena.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1936, s. 3; ks. myös Huoltotyö Herran tavalla, 1991, s. 5–6.)

KIRKON HUOLTOTYÖSUUNNITELMA SAATIIN INNOITUKSEN KAUTTA Vanhin Harold B. Lee, silloin juuri kutsuttu kahdentoista apostolin koorumin jäsen, todisti huoltotyö- suunnitelmasta: ”Viimeiset viisi suurenmoista, rasittavaa vuotta olen tehnyt ensimmäisen presidenttikunnan kutsusta työtä eräiden miesten kanssa sen kehittämiseksi Presidentti Grant valittiin puhumaan ensimmäisessä KZN-radioaseman lähe- ja selvittämiseksi, mitä me olemme kutsuneet kirkon tyksessä Salt Lake Cityssä 6. toukokuuta 1922. huoltotyösuunnitelmaksi. Minusta tuntui, että minun pitäisi todistaa teille lopuksi tuosta työstä. Minut kut- HÄNELLÄ OLI TODISTUS PROFEETTA suttiin ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon 20. JOSEPH SMITHISTÄ huhtikuuta 1935. Se tapahtui vuotta ennen kuin huol- Presidentti Grant sanoi: ”Olen tavannut satoja ihmi- totyösuunnitelmasta kerrottiin virallisesti tässä taber- siä, jotka ovat sanoneet: ’Ellei Joseph Smithiä olisi, voisin naakkelissa. Siellä koko puoli päivää kestäneen kokouk- hyväksyä uskontonne.’ Kenelläkään, joka ei usko Joseph sen jälkeen, jossa presidentti Grant ja presidentti Smithiin ja siihen, että hän oli totisen ja elävän Jumalan McKay olivat läsnä presidentti Clarkin ollessa silloin profeetta, ei ole oikeutta olla tässä kirkossa. Joseph idässä – he olivat ottaneet häneen yhteyttä, joten kaikki Smithin saama ilmestys on peruskivi. Ellei Joseph presidenttikunnan jäsenet olivat yksimielisiä – sain Smithillä olisi ollut tuota keskustelua Jumalan ja hämmästyksekseni kuulla, että tämän suunnitelman tär- Jeesuksen Kristuksen kanssa, koko mormonismin keimmät seikat olivat olleet vuosia heidän mielessään kudelma olisi epäonnistunut yritys ja petosta. Se ei tuloksena heidän pohdinnoistaan ja suunnitelmistaan olisi minkään arvoista maan päällä. Mutta Jumala tuli, ja kaikkivaltiaan Jumalan innoituksesta, suunnitelman, Jumala esitteli Poikansa, Jumala innoitti tuota miestä joka nyt toteutetaan ja joka oli odottamassa ja valmis- perustamaan Jeesuksen Kristuksen kirkon, eikä kaikki teltuna aikaan, jolloin heidän käsityksensä mukaan maailman vastustus pysty estämään totuutta. Se kukois- myöhempien aikojen pyhien usko olisi sellainen, että taa, se kasvaa nyt ja se kasvaa tulevaisuudessa.” (Gospel he olisivat halukkaita noudattamaan niiden miesten Standards, s. 15.) neuvoa, jotka johtavat tässä kirkossa.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1941, s. 120–121.)

124 Heber J. Grant Luku 7

KYMMENYSTEN JA UHRIEN MAKSAMINEN AUTTAA ITSEKKYYDEN VOITTAMISESSA

Presidentti Heber J. Grant vaimonsa kanssa vuonna 1942

Ensimmäinen presidenttikunta: Anthony W. Ivins, Heber J. Grant ja Charles W. HÄN OPETTI HUOLTOTYÖTÄ JA Nibley VIISAUDEN SANAA Presidentti Heber J. Grant opetti: ”Joidenkuiden ihmisten on ollut hyvin vaikea maksaa kymmenyksiään. Presidentti Heber J. Grant piti viisauden sanaa Mitä vaikeampi ihmisen on mukautua Herran vaati- tärkeänä huoltotyön periaatteena. Hän mainitsi sen muksiin kymmenystensä maksamisessa, sitä suurempi huoltotyön periaatteena itse asiassa miltei yhtä usein on hyöty, kun hän viimein maksaa ne. Herra rakastaa kuin kymmenysten maksamisen ja velan välttämisen. aulista antajaa. Yksikään maan päällä elävä ei voi tehdä Viisauden sanaa voidaan pitää huoltotyön periaat- lahjoituksia köyhiä varten, ei antaa rahaa kokouspaik- teena, koska huoltotyö perustuu itsestä huolehtimi- kojen ja temppeleiden, oppilaitosten ja yliopistojen seen ja nykyisten voimavarojen säästämiseen huomi- rakentamiseen, ei käyttää varojaan lähettääkseen poi- sen käyttöön. kansa ja tyttärensä julistamaan tätä evankeliumia hävit- Presidentti Grant opetti: ”Haluaisin tiedettävän, tämättä itsekkyyttä sielustaan, olipa hän alussa kuinka että jos me emme kansana koskaan käyttäisi teetä, itsekäs tahansa. Yksi kaikkein hienoimpia asioita koko kahvia, tupakkaa emmekä alkoholia, meistä tulisi yksi ihmismaailmassa on saavuttaa piste, jossa ihmisluon- maailman vauraimmista kansoista. Miksi? Koska meillä teen itsekkyys häviää. Kun se katoaa heidän luontees- olisi enemmän elinvoimaa ruumiissamme, enemmän taan, he ovat iloisia, innokkaita ja auliita etsimään mah- elinvoimaa mielessämme; me kasvaisimme hengelli- dollisuuksia tehdä hyvää varoilla, jotka Herra antaa hei- sesti; meillä olisi suorempi yhteys Jumalaan, taivaalli- dän käsiinsä sen sijaan että he yrittäisivät hankkia niitä seen Isäämme.” (Gospel Standards, s. 50.) yhä enemmän.” (Gospel Standards, s. 62.)

PAASTON LAKI ON HUOLTOTYÖSUUNNITELMAN HENGELLINEN PERUSTA Presidentti Heber J. Grant opetti paastoamisen siunauksista: ”Sallikaa minun luvata teille täällä tänään, että jos myöhempien aikojen pyhät kansana pitävät rehellisesti ja tunnollisesti tästä päivästä lähtien kuukausittaisen paaston ja antavat piispoilleen sen summan, jonka he olisivat kuluttaneet kahteen [peräkkäiseen] ateriaan, Heber J. Grant vaimonsa ja yhdeksän tyttärensä kanssa joista he ovat pidättäytyneet, ja jos he sen lisäksi maksa- Hän mainitsi myös suuret summat rahaa, jotka vat rehelliset kymmenykset, se ratkaisee kaikki ongel- tuhlaantuvat suoraan vahingollisista aineista johtuvien mat, jotka liittyvät huolenpitoon myöhempien aikojen sairauksien hoitamiseen, työpaikkojen menetykset, työ- pyhistä. Meillä olisi kaikki tarvittavat rahat pitääksemme tehon heikkenemisen krapulan ja kahvi- ja tupakkatau- huolta kaikista toimettomista ja kaikista köyhistä. kojen vuoksi sekä rattijuoppojen aiheuttamat onnetto- Jokainen elävä sielu myöhempien aikojen pyhien muudet teillä ja päihtyneiden työntekijöiden aiheutta- joukossa, joka paastoaa kaksi ateriaa kerran kuukau- mat työpaikkaonnettomuudet. dessa, hyötyy hengellisesti ja rakentuu uskossa Herran

125 Kirkon presidentit

Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin – hyötyy hengelli- ei ainoastaan siunaa teitä valolla ja Pyhän Henkensä sesti ihmeellisellä tavalla – ja piispojen käsissä on riittä- innoituksella vaan teitä siunataan dollarein ja centein. västi varoja huolenpitoon kaikista köyhistä.” (Gospel Te pystytte maksamaan velkanne, ja Herra vuodattaa Standards, s. 123.) teille erittäin runsaasti ajallisia siunauksia.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1898, s. 16.) KYMMENYSTEN LAKI ON HERRAN Vuonna 1925 hän sanoi: ”Taloudellisen vaurau- TALOUDELLISEN MENESTYKSEN LAKI den laki myöhempien aikojen pyhille Jumalan kanssa solmimassaan liitossa on olla rehellinen kymmenysten maksaja ja olla riistämättä Herralta kymmenyk- sissä ja uhreissa. Vauraus tulee niiden osaksi, jotka noudattavat kymmenysten lakia, ja kun sanon vauraus, en ajattele sitä vain dollareina ja centteinä, vaikka sellaiset myöhempien aikojen pyhät, jotka ovat parhaita kymmenysten maksajia, ovat yleensä vauraimpia taloudellisesti. Mutta se, mitä minä pidän todellisena vaurautena ja kaikkein tärkeimpänä asiana kaikesta muusta, mikä on suuriarvoista jokaiselle elä- välle miehelle ja naiselle, on kasvu Jumalan tuntemi- sessa ja todistuksessa ja voimassa elää evankeliumin mukaan ja innoittaa perheitämme tekemään samoin. Se on todellisinta vaurautta.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1925, s. 10.) Albertan temppelin vihkiäisissä Kanadassa elokuussa 1923. Albertan temppeli oli ensimmäinen, joka rakennettiin Yhdysvaltain ulkopuolelle. Presidentti Grant vihki myös Laien temppelin Havaijissa Yhdysvalloissa ja Mesan temppelin Arizonassa Yhdysvalloissa. VELAN VÄLTTÄMINEN ON HUOLTOTYÖN Presidentti Heber J. Grant PERIAATE opetti usein rehellisten kymme- Presidentti Heber J. Grant antoi seuraavan neu- nysten maksamisen tärkeyttä. von velasta: ”Jos ihminen omistaisi sen, mitä hänellä Vuonna 1898, jolloin hän on, eikä hänen tarvitsisi maksaa korkoja, ja hän ostaisi oli kahdentoista apostolin vain sen, mitä hänellä on rahaa ostaa, suurin osa ihmi- koorumin jäsen, hän todisti: sistä eläisi kohtuullisen mukavasti. – – Luulen, että ”Joku sanoo: ’Olen velkaa pääosa tästä kärsimyksestä johtuu velasta. Olemme naapurilleni, ja minun täytyy kiinnittäneet tulevaisuutemme ottamatta huomioon, maksaa hänelle ennen kuin mitä voi tapahtua – sairautta, leikkauksia jne.” (Gospel voin selvittää kymmenykseni.’ Standards, s. 112.) Minäkin tiedän olevani velkaa monille naapureilleni, ja he HÄNEN LÄHIMMÄT TYÖTOVERINSA koettavat saada rahansa TIESIVÄT HÄNEN OLEVAN ANTELIAS minulta. Mutta olen velkaa Jumalalle rehelliset kymmenykset. Hän on antanut minulle todistuksen Jeesuksesta ja iankaikkisen elämän toivon, ja aion maksaa Hänelle ensin ja naapureilleni sen jälkeen. Meidän velvollisuutemme on selvittää ensin kymmenykset Herran kanssa, ja aion tehdä sen taivaallisen Isäni avulla. Ja haluan sanoa teille, että jos olette rehellisiä Herralle, maksatte kymmenykset ja President Heber J. Grant pidätte Hänen käskynsä, Hän Presidentti Heber J. Grant vanhin David O. McKayn kanssa

126 Heber J. Grant Luku 7

Presidentti Heber J. Grantin hautajaisissa pitä- hän on tehnyt enemmän kuolleiden sukulaistensa mässään puheessa presidentti David O. McKay sanoi: hyväksi kuin kukaan toinen. Se oli tyypillistä hänelle. ”Presidentti Grant nautti rahan ansaitsemisesta, mutta Siten hänellä oli tapana toimia.” (Hinckley, Heber J. vielä enemmän hän piti sen käyttämisestä toisten Grant, s. 125.) hyväksi. Useammin kuin kerran hän on, tavallisesti Kaiken tämän ohella hän lähetti jäsenille ja kirk- ääntä pitämättä ja tarpeen tullen voimakkaasti mutta koon kuulumattomille tuhansia kirjoja, joihin hän oli aina koruttomasti, suojellut työtovereidensa hyvää kirjoittanut henkilökohtaisen sanoman verrattomalla nimeä, maksanut leskien talojen kiinnelainoja, maksa- käsialallaan. Hän käytti lukemattomia tunteja hairahtu- nut lähetyssaarnaajien kuluja, antanut työtä työttö- neiden takaisin tuomiseen, maksoi leskien kiinnelai- mille, avustanut aina tarvittaessa. Kukaan ei ole ollut noja ja teki hyvää muilla tavoilla. innokkaampi siunaamaan, ei yksikään sydän lem- peämpi, ei yksikään käsi anteliaampi kuin presidentti HÄN KUOLI SALT LAKE CITYSSÄ Grantin sydän ja käsi. Näin ’menemällä ja tekemällä ”Myöhään iltapäivällä 14. toukokuuta 1945 presi- hyvää’ hän ’viritti ihmisrakkauden liekin ja kohotti dentti Heber J. Grant siirtyi pois ajasta rauhallisesti kansalaishyveen viirin ihmiskunnan keskuuteen’.” kotonaan Salt Lake Cityssä. Hän oli sairastanut viimei- (Improvement Era, kesäkuu 1945, s. 361.) set viisi vuotta, mutta hänen päättäväisyytensä ja roh- Joseph Anderson, presidentti Grantin sihteeri, keutensa jatkaa työtään ja suorittaa velvollisuutensa kirjoitti: ”Kukaan ei voi koskaan tietää, kuinka monen kannustivat häntä loppuun asti. Joka päivä melkein lesken talon kiinnelainat hän maksoi omista varois- kuolemaansa asti hän meni toimistoonsa hoitamaan taan. Hän tiedusteli pankkitilinsä saldoa monen monta tehtäviään siinä määrin kuin lääkäri salli. Hänen elä- kertaa. Hänellä ei ollut mitään erityistä kiinnostusta mänsä oli ollut hyvin toimeliasta. Varhaisina vuosinaan rahan keräämiseen muuten kuin tehdäkseen sen avulla hän vaikutti heiveröiseltä eikä saanut vakuutusta fyysi- hyvää.” (Prophets I Have Known, 1973, s. 30.) sen kuntonsa vuoksi, mutta hän oli ollut aina toimelias ja harrastanut urheilua. Kerran hän kuului jopa Utahin HÄN AVUSTI PALVELEMALLA JA baseballmestaruusjoukkueeseen. Hänen energisyytensä RAKASTAMALLA oli ihmeellistä, eikä hänen toimeliaisuutensa milloinkaan laantunut. Hän ei tehnyt milloinkaan kompromissia pahan kanssa. Suuri yleisö ei kenties koskaan oivaltanut eräitä hänen voimakkaimmista piirteis- tään. Hänellä oli lempeä, myötätuntoinen luonne. Hän rakasti ystäviään suuresti. Hän oli ystävälli- nen ahdistetuille. Hän auttoi puutetta kärsiviä kerta toisensa jälkeen, Pyhässä lehdossa 22. syyskuuta 1923 mitä ei kirjattu koskaan Heber J. Grantilla oli lukuisia tehtäviä kirkossa mihinkään maanpäällisiin kuten elinikäinen vastuu NVK:sta, jossa hänellä oli kirjoihin. Hänen todis- monia johtamistehtäviä, ja hän oli perustamassa Presidentti Heber J. Grant oli 187 cm tuksensa totuudesta ei pitkä. Hän oli ensimmäinen lännessä Improvement Era -lehteä palvellen alusta asti sen toi- syntynyt kirkon presidentti. horjunut milloinkaan. mittajana ja kirjoittajana. Hän löysi usein aikaa ja kei- Hänellä oli lukuisia non käydä temppelissä, kun hän oli sellaisen lähellä. ystäviä kirkon ulkopuolella, ja hänen kansansa rakasti Tavallisesti hän pyysi perheensä jäseniä mukaansa. häntä suuresti.” (Joseph Fielding Smith, Essentials in Kirkon presidenttinä hän vihki kolme uutta temppeliä. Church History, 26. painos, 1950, s. 530–531.) ”Presidentti Grant edisti ja tuki mitä käytännöllisim- Toinen maailmansota oli päättymässä Euroopassa, mällä tavalla työtä kuolleiden puolesta. Vaikka hän ei kun tämä pitkä, hoikka mies pääsi lepoon. Kirkon jäse- saarnannut aiheesta usein, aikakirjat osoittavat, että net ja kirkkoon kuulumattomat yhtälailla kunnioittivat

127 Kirkon presidentit

ja ylistivät häntä. Tuhannet kävivät katsomassa hänen kotiin palanneena lähe- ruumistaan. Hänen hautajaisissaan toinen hänen neu- tyssaarnaajana tapaa- vonantajistaan, presidentti J. Reuben Clark jr, sanoi maan ensimmäistä presi- hänestä: ”Hän eli elämänsä niin, ettei siinä ollut denttikuntaa lähetysjoh- pimeää kohtaa, joka olisi pitänyt peittää verholla. tajani vanhin Joseph F. Hänen elämässään ei ollut mitään nolostuttavaa, ei Merrillin pyynnöstä, joka mitään piilotettavaa, ei mitään, mitä hänen täytyisi oli kahdentoista neuvos- hävetä.” (Lainattuna julkaisussa Hinckley, Heber J. ton jäsen. On vaikea Grant, s. 262.) ymmärtää, mitä sen jäl- keen on tapahtunut. ”HÄN OLI IHMISTEN JOUKOSSA Ajatella, että istun nyt JÄTTILÄINEN” sillä paikalla, jolla presidentti Heber J. Grant Päiväkirjamerkinnässään 14. maaliskuuta 1995 istui tuolloin. Hän oli presidentti Gordon B. Hinckley, joka oli astumassa Presidentti Heber J. Grant ihmisten joukossa jättiläi- uusiin tehtäviinsä kirkon presidenttinä, kirjoitti: nen, jota rakastin.” (Lainattuna julkaisussa Sheri L. ”Heinäkuussa tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Dew, Go Forward with Faith: The Biography of tulin ensimmäisen kerran tähän huoneeseen juuri Gordon B. Hinckley, 1996, s. 511.)

128 Luku 8 George Albert Smith KIRKON KAHDEKSAS PRESIDENTTI

129 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA GEORGE ALBERT SMITHIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 4. huhtikuuta 1870 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa John Henry ja Sarah Farr Smithin perheeseen. 13 Hän aloitti työt ZCMI:n vaatetehtaassa (1883); hän sai patriarkallisen siunauksensa, jossa kerrottiin ennalta hänen kutsumisestaan apostoliksi (tammikuussa 1884). 21 Hän palveli lähetystyössä Utahin eteläosissa NMVK:n (Nuorten Miesten Valistuskerho; 1891) hyväksi. 22 Hän solmi avioliiton Lucy Emily Woodruffin kanssa (25. toukokuuta 1892). 22–24 Hän palveli lähetystyössä Yhdysvaltain eteläosissa (kesäkuusta 1892 kesäkuuhun 1894). 28 Yhdysvaltain presidentti William McKinley nimitti hänet Yhdysvaltain maanhankinta- viraston toimitsijaksi ja varainhoitajaksi Utahissa (1897–1902). 33 Hänet asetettiin apostoliksi (8. lokakuuta 1903). 34 Hän kirjoitti uskontunnustuksensa (1904). 39–42 Hän kärsi vakavista terveysongelmista (1909–1912). 49–51 Hän palveli Euroopan lähetyskentän johtajana (kesäkuusta 1919 heinäkuuhun 1921). 52 Hänet valittiin National Society of the Sons of the American Revolution [Yhdysvaltain vapaussodan jälkeläisten kansallinen yhdistys] -järjestön varapuheen- johtajaksi (1922). 61 Hänestä tuli Amerikan partiopoikajärjestön kansallisen toimeenpanokomitean jäsen (1931). 73 Hänet hyväksyttiin ja erotettiin kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi (1. heinäkuuta 1943). 75 Hänestä tuli kirkon presidentti (21. toukokuuta 1945); hän vihki Idaho Fallsin temppelin Idahossa Yhdysvalloissa (23. syyskuuta 1945); hän tapasi Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanin (3. marraskuuta 1945). 77 Utahin pioneerien satavuotisjuhla (1947). 81 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (4. huhtikuuta 1951).

130 George Albert Smith Luku 8

Ulyssess S. Grant, vastasi, että hän halusi tavata presidentti Youngin. Charles Darwin, Vartiomies nauroi ja sanoi, ettei hän uskonut, että Alexander Graham Bell – Brigham Youngilla oli aikaa ottaa vastaan pientä poikaa. siinä muutamia nimiä, Samalla hetkellä presidentti Young astui ulos talostaan joihin maailman huomio ja kysyi, mitä oli tekeillä. Vartiomies selitti, ja Brigham kiinnittyi vuonna 1870. Young vastasi: ”Ohjaa hänet sisään.” Muistellessaan tätä Kaukaisessa Utahissa täyt- tapausta George Albert Smith sanoi: tyi ennen kuolevaisuutta annettu lupaus, kun maailmaan syntyi pienokai- nen, jolle annettua maal- lista nimeä tuhannet aikanaan rakastaisivat ja kunnioittaisivat. Lapsi oli nimeltään George Albert Valokuva Charles R. Savage Valokuva Smith, ja hän syntyi Salt George Albert Smith noin 4-vuotiaana Lake Cityssä 4. huhtikuuta. Muiden profeettojen tavoin hän eli nuoruutensa vaatimattomissa oloissa. Hän oli pioneeripoika, joka kasvoi keskellä Suolajärven temppelin rakentamisen herättämää innostusta. Varhaisella iällään hän paimensi John Henry ja Sarah Farr Smithin lapset. George Albert on ensimmäisenä lehmiä, ratsasti hevosilla ja kävi koulua. Hän oli myös vasemmalla. taitava soittaja. Patriarkallisella siunauksella, jonka 13-vuotias ”Presidentti Young otti minua kädestä ja talutti George Albert Smith sai patriarkka Zebedee Coltrinilta, minut toimistoonsa, istuutui pöytänsä ääreen ja oli syvällinen vaikutus hänen mieleensä ja asenteisiinsa. nosti minut polvelleen ja pani kätensä ympärilleni. Siinä hänelle sanottiin: ”Herra on kutsunut ja valinnut Ystävällisimmällä kuviteltavissa olevalla tavalla hän sinut jo ennen maailman perustamista tulemaan esiin kysyi: ’Mitä haluat presidentti Youngilta?’ tällä taloudenhoitokaudella auttamaan Jumalan Siionin Ajatelkaapa sitä! Hän oli suuren kirkon presidentti rakentamisessa maan päälle. – – Ja sinusta tulee voimal- ja territorion kuvernööri, ja vaikka hänellä oli kaikki linen profeetta Siionin poikien keskuudessa. Ja Herran velvollisuutensa hoidettavanaan, hän otti minut pie- enkelit palvelevat sinua. – – Sinusta on määrä tulla voi- nenä poikana vastaan yhtä arvokkaasti ja ystävällisesti mallinen mies Herran edessä, sillä sinusta tulee voimal- kuin jos olisin ollut viereisen osavaltion kuvernööri.” linen apostoli kirkossa ja Jumalan valtakunnassa maan (Lainattuna artikkelissa Arthur R. Bassett, ”George päällä, sillä kenelläkään isäsi perheessä ei ole suurem- Albert Smith: On Reaching Out to Others”, New Era, paa voimaa Jumalalta kuin sinulla, sillä kukaan ei pääse tammikuu 1972, s. 51.) pidemmälle kuin sinä.” (Lainattuna julkaisussa The Tämä kokemus opetti hänelle, ”että suuret miehet Teachings of George Albert Smith, toim. Robert ja järjestävät aina aikaa niille, jotka ovat sen tarpeessa – –. Susan McIntosh, 1996, s. xix.) Kuvitelkaa, millaisen kuvan tuleva Herran profeetta George Albert Smith sai presidentti Youngista ÄN SAI VARHAIN HENKILÖKOHTAISIA kävellessään pikkupoikana pois tämän toimistosta. H Aikuiselämässään hän ei koskaan unohtanut tuota ope- KOKEMUKSIA SUURISTA JOHTAJISTA tusta ja oli aina tietoinen ihmisistä, jotka muut saattaisi- George Albert Smith kasvoi keskellä suuria Jumalan vat ohittaa merkityksettöminä.” (”George Albert Smith: palvelijoita. Hän sai nimensä isoisänsä George A. Smithin On Reaching Out to Others”, s. 51–52.) mukaan, joka oli ollut apostoli ja ensimmäisen presi- Vuosia myöhemmin kahdentoista apostolin koo- denttikunnan jäsen. Hänen isänsä John Henry Smith oli rumin jäsenenä vanhin George Albert Smith puhui myös apostoli, josta tuli presidentti Joseph F. Smithin niiden opetusten tärkeydestä, jotka hän sai noilta suu- neuvonantaja. rilta johtajilta: ”Lapsuudesta asti minua ei ole koskaan Kun George Albert oli viisivuotias poika, hänen opetettu tekemään mitään sopimatonta tai sellaista, äitinsä lähetti hänet viemään viestiä presidentti Brigham mikä olisi vahingoittanut ketään taivaallisen Isän lasta. Youngille. Kun George Albert astui sisään mahtavasta Sen sijaan minua on opetettu kehdosta asti ahkeruu- portista, joka johti Brigham Youngin kotiin, vartiomies teen, maltillisuuteen, rehellisyyteen ja kaikkiin sellais- pysäytti hänet ja kysyi, mitä asiaa hänellä oli. Poika ten miesten ja naisten hyveisiin, joita Jumala haluaa

131 Kirkon presidentit

kunnioittaa ja siunata. Kiitän taivaallista Isääni tänä HÄNELLÄ OLI USKOA PARANTUA päivänä siitä, että olen saanut nämä opetukset Häneltä Hänen uskollisten palvelijoidensa kautta.” (Julkaisussa ”Nuorena poikana George Albert Smith sairastui Conference Report, lokakuu 1906, s. 46–47.) lavantautiin. Lääkäri neuvoi hänen äitiään pitämään hänet vuoteessa kolme viikkoa. Potilaalle ei saanut antaa kiinteää ruokaa mutta hänen piti juoda kahvia. HÄN SAI OPPIA ISÄNSÄ ESIMERKISTÄ JA Myöhempinä vuosina George Albert muisteli: OPETUKSISTA ’Kun hän lähti pois, sanoin äidille, etten halunnut Isän esimerkillä oli kahvia. Minulle oli opetettu, että viisauden sana, jonka suuri vaikutus George Herra oli antanut Joseph Smithille, neuvoi meitä ole- Albert Smithiin. Edith maan käyttämättä kahvia. Elliott, George Albert Äiti oli saattanut Smithin tytär, kertoi seu- kolme lasta maailmaan, raavasta tapahtumasta: ja kaksi heistä oli kuollut. ”Eräänä päivänä isä käveli Hän oli epätavallisen isänsä John Henry Smithin huolissaan minusta. kanssa kadulla Salt Lake Pyysin häntä kutsu- Cityssä. Juopunut mies maan veli Hawksin, joka tuli pyytämään John oli yksi seurakuntamme Henryltä neljännesdollaria opettajista. Veli Hawks oli lämpimään ateriaan. työssä valimossa, köyhä Epäröimättä John Henry ja nöyrä mies, jolla oli Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. antoi hänelle rahan. John Henry Smith, George Albert suuri usko Herran voi- Tämän tapauksen jälkeen Smithin isä maan. Veli Hawks tuli, George Albert kysyi isältään, miksi tämä oli antanut rahaa voiteli ja siunasi minut, juopolle, kun oli erittäin todennäköistä, että tämä ostaisi että paranisin. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoel- Charles R. Savage. Utahin yliopiston J. Valokuva mien osasto George Albert Smith ja hänen kolme sillä viinaa. Hänen isänsä vastasi, että hän antaisi neljän- Kun lääkäri tuli seu- veljeään: Don Carlos (seisomassa), nesdollarin vaikka kymmenelle miehelle, joiden hän arve- raavana aamuna, leikin George Albert, Winslow Farr ja Ezra Chase (istumassa, vasemmalta oikealle) lisi käyttävän rahan viinaan, jos olisi olemassa mahdolli- ulkona toisten lasten suus, että yksikin käyttäisi rahan oikealla tavalla.” (Kirkon kanssa. Hän oli ymmällä. Hän tutki minut ja totesi, että koululaitoksen oppikurssipalveluiden haastattelusta 30. kuumeeni oli poissa ja että näytin olevan terve. kesäkuuta 1972.) Olin kiitollinen Herralle toipumisestani. Olin Presidentti George varma, että Hän oli parantanut minut.’” (Teachings of Albert Smith kertoi toisen George Albert Smith, s. xvii.) esimerkin isänsä rakkaudesta muita kohtaan: ”Kun HÄN OLI JÄRKKYMÄTÖN JA USKOLLINEN ajattelen arvostustani ja KOETTELEMUSTEN AIKOINA kiintymystä Isäni perheeseen, ihmiskuntaan, muis- Herralle kuuliaisten tan jotakin, mitä maan- kokema varmuus heitä päällinen isäni sanoi, ja ympäröivistä levotto- olen luullakseni perinyt muuksista huolimatta käy sen osaksi häneltä. Hän ilmi seuraavasta kerto- sanoi: ’En ole nähnyt mil- muksesta, jonka vanhin loinkaan Jumalan lasta George Albert Smith, sil- Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. loinen kahdentoista apos- Sarah Farr Smith, George Albert niin syvällä katuojassa, Smithin äiti etten olisi halunnut pysäh- tolin koorumin jäsen, tyä nostamaan häntä jaloilleen ja auttamaan taas alkuun.’ kertoi lapsuudestaan: Haluaisin sanoa, etten ole milloinkaan elämäni aikana ”Asuimme – – kaksiker- nähnyt yhtäkään Isäni lasta, jota en olisi pitänyt veljenäni roksisessa puutalossa, käsittäen, että Jumala rakastaa jokaista lastaan mutta että ja kun oli kova tuuli, se Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. huojui kuin olisi kaatu- Hän ei rakasta jumalattomuuttamme ja vähäuskoisuut- 16-vuotias George Albert Smith (oikealla) ja hänen ystävänsä John Howard nauttimassa kumoon. Joskus tamme.” (”President Smith’s Leadership Address”, Church vat muiden viihdyttämisestä. News, 16. helmikuuta 1946, s. 6.) pelkäsin niin, etten

132 George Albert Smith Luku 8

osannut nukkua. Nukuin yksin pienessä huoneessa ja Albert Smith: Kind and Caring Christian, Prophet of monena yönä kapusin vuoteesta ja laskeuduin polvil- God, 1990, s. 26–27.) leni ja pyysin taivaallista Isää pitämään huolta talosta, varjelemaan sitä niin ettei se hajoaisi kappaleiksi, ja olen noussut takaisin pieneen vuoteeseeni yhtä varmana siitä, että varjeltuisin pahalta, kuin jos olisin pitänyt Isääni kädestä.” (”To the Relief Society”, Relief Society Magazine, joulukuu 1932, s. 707–708.) Seurasi monia valmistautumisen, työn, palvelun ja kuuliaisuuden vuosia. Ne olivat vuosia, jolloin hän oli lyhyen aikaa lähetystyössä Utahin eteläosissa, työsken- teli Utahin johtavassa tavaratalossa ja solmi avioliiton lapsuudenystävänsä Lucy Woodruffin kanssa. Ne olivat Lähetyssaarnaajien konferenssi Chattanoogassa Tennesseessä 1893 myös jalostumisen vuosia kärsimyksen myötä – hän sai- Vuodesta 1909 vuoteen 1912 George Albert Smith, rasti lapsuudessa lavantaudin, sai vakavan silmävam- joka oli silloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, man työskennellessään rautatien kartoitusryhmässä län- kamppaili hyvin vakavien terveysongelmien kanssa. nen erämaassa ja pelastui täpärästi kuolemalta kaksi Tuosta koettelemusten ajasta hän uskoutui myöhem- kertaa palvellessaan lähetystyössä Yhdysvaltain etelä- min eräälle ystävälleen: ”Kun olin vakavasti sairaana osissa. Viisi piinallista vuotta hän kamppaili ankaran [1909–1912], en tiennyt, oliko työni tehty loppuun vai taudin kourissa. Hän pelkäsi kuolevansa mutta sai tun- ei, mutta sanoin Herralle, että jos se oli tehty loppuun teen, ettei hänen maanpäällinen työnsä ollut vielä suoja Hän valmistautui kutsumaan minut kotiin, olisin ritettu loppuun. Kärsimys antoi voimaa ja myötätuntoa valmis lähtemään, mutta toisia kohtaan. jos minulle oli vielä työtä Nuorina lähetys- tehtävänä, haluaisin saarnaajina George parantua. Annoin itseni Albert Smith ja hänen Hänen käsiinsä, jotta toverinsa J. Golden Hän sai tehdä niin kuin Kimball olivat saarnaa- hyväksi näki, ja pian sen massa Alabamassa. jälkeen aloin toipua.” ”Heidän saarnaamisensa (Lainattuna julkaisussa paikkakunnalla oli herät- Glen R. Stubbs, ”A tänyt katkeraa vastus- Biography of George tusta, joka kääntyi sinä Albert Smith, 1870 to yönä väkivaltaisuuksiksi. 1951” [tohtorinväitös- Puolenyön aikaan vihai- Vanhimmat George Albert Smith ja kirja, Brigham Youngin nen väkijoukko ympäröi Henry Foster yliopisto, 1974], s. 317.) mökin. Joukon johtaja George Albert Smith lähetyssaarnaajana löi nyrkillä oveen vaatien karkeaa ja rienaavaa kieltä käyttäen, että vanhimmat HÄN SOLMI AVIOLIITON LUCY tulevat ulos tai ’he ampuisivat heidät’. Kun vanhimmat WOODRUFFIN KANSSA kieltäytyivät tottelemasta, väkijoukko alkoi ampua Lucy Emily Woodruff mökin nurkkiin. ’Puunsäleitä lensi päämme yli joka oli presidentti Wilford suuntaan’, vanhin Smith kirjoitti tapauksesta. ’Hetken Woodruffin lapsenlapsi. oli hiljaista, ja sitten ammuttiin toinen laukaussarja, ja Hän oli erittäin älykäs nai- taas säleet lensivät.’ Häntä kiinnosti se, miten hän rea- nen, jolla oli suuri usko. goi tilanteeseen, jota hän piti ’yhtenä palottavimmista Hän ja George Albert tilanteista’ elämässään. ’Olin hyvin tyyni siinä maates- Smith olivat tunteneet sani,’ tämä lähetyssaarnaaja kirjoitti myöhemmin, ’sillä toisensa lapsesta asti, ja olin varma, että niin kauan kuin saarnaisin Jumalan Lucy rakasti ja kunnioitti sanaa ja noudattaisin Hänen opetuksiaan, Herra varje- George Albertia. Mutta lisi minua, ja niin Hän tekikin.’ Kun vanhimmat seu- hän oli kiintynyt George raavana aamuna astuivat ulos, he löysivät nipun tuke- Albertin lisäksi toiseenkin via hikkoripuun oksia, jollaisilla oli etelässä hakattu kosijaan. muita lähetyssaarnaajia.” (Francis M. Gibbons, George Lucy Emily Woodruff 10-vuotiaana

133 Kirkon presidentit

Vuonna 1891 heidän HÄNELLÄ OLI OMA seurustelunsa keskeytyi, USKONTUNNUSTUKSENSA kun George sai lähetys- työkutsun kirkon ensim- Ollessaan 34-vuotias mäiseltä presidenttikun- George Albert Smith laati nalta vahvistaa Nuorten luettelon elinikäisistä Miesten ja Nuorten tavoitteista. Hänen kutsu- Naisten Valistuskerhon misensa apostoliksi oli nuoria jäseniä Juabin, tärkeä ajankohta kirjoit- Millardin, Beaverin ja taa muistiin, mitä hän Parowanin vaarnoissa aikoi tehdä lopun elä- Etelä-Utahissa. Oltuaan mänsä aikana: ”Tahdon viikon hoitamassa tehtä- olla yksinäisten ystävä ja väänsä hän kirjoitti päivä- iloita köyhien auttami- kirjaansa: ”Kirjettä, jota Lucy Woodruff 19-vuotiaana sesta. Tahdon käydä kat- odotin, ei ole tullut.” Kun George sai seuraavana päi- somassa sairaita ja ahdis- vänä Lucy Woodruffin kirjeen, sen aiheena oli Lucyn tettuja ja saada heissä mahdolliset avioitumissuunnitelmat toisen kosijansa viriämään halun parantu- George Albert Smith kanssa. George vastasi kertomalla kirjeessään tunteis- miseen tarvittavaan taan Lucya kohtaan ja antoi seuraavan neuvon: uskoon. Tahdon opettaa totuutta koko ihmiskunnan ”Rukoile ja ole nöyrä. Älä tee sitä virhettä, että katsot ymmärrykseksi ja siunaukseksi. Tahdon etsiä poishar- olevasi jotakin velkaa muille. Sinun on ennen kaikkea hanneita ja yrittää voittaa heidät takaisin vanhurskaa- ajateltava itseäsi. Minusta tuntuu, että tulet olemaan seen ja onnelliseen elämään. En halua pakottaa ihmisiä onnellinen, ja rukoilen, että niin käy.” (Lainattuna jul- elämään ihanteideni mukaan, vaan pikemminkin koe- kaisussa Gibbons, George Albert Smith, s. 19.) tan rakastamalla saada heidät tekemään sitä, mikä on Lucy perui avioitu- oikein. Haluan elää kansan keskuudessa ja auttaa sitä missuunnitelmansa toi- ratkaisemaan pulmiansa, jotta sen maanpäällinen elämä sen kosijan kanssa, mutta olisi onnellista. Haluan välttää korkean aseman tuomaa hänen tunteensa vaihteli- julkisuutta ja olla ottamatta huomioon ajattelematto- vat yhä kahden miehen mien ystävien imartelua. En tahdo tietoisesti haavoittaa välillä. Kuukausia kestä- kenenkään tunteita, en edes sellaisen, joka on ehkä neen hämmennyksen jäl- tehnyt minulle vääryyttä, vaan yritän tehdä hänelle keen hän viimein katkaisi hyvää ja saada hänestä ystävän. Tahdon voittaa taipu- suhteensa toiseen mie- muksen itsekkyyteen ja kateuteen ja iloita kaikkien tai- heen ja solmi avioliiton vaallisen Isäni lasten menestyksestä. En halua olla George Albert Smithin yhdenkään elävän sielun vihollinen. Tietäen, että ihmis- kanssa Mantin temppe- kunnan Lunastaja on tarjonnut maailmalle ainoan lissä Utahissa 25. touko- suunnitelman, joka todella kehittää meitä ja tekee kuuta 1892. ”Jälkeenpäin, meistä onnellisia täällä ja tämän jälkeen, tunnen, että Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. Lucy Woodruff esiintymisasussaan kun Lucy Woodruff Smith sekä velvollisuuteni että siunattu etuoikeuteni on levit- pohti suhdettaan tarkem- tää tätä totuutta.” (Lainattuna julkaisussa Bryant S. min ja tajusi, että oli ihastunut pelkästään komeaan mie- Hinckley, ”Greatness in Men: Superintendent heen, joka oli pinnallinen, hän huudahti yhä uudelleen, George Albert Smith”, Improvement Era, maaliskuu että hän oli ollut ’vähällä tehdä kauhistuttavan erehdyk- 1932, s. 295.) sen’ (Gibbons, George Albert Smith, s. 21).” George Albert Smith pyrki elämään uskontunnustuksensa jokaisen kohdan mukaan. Se vaati häneltä val- ÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLINVIRKAAN tavia uhrauksia. Hänen rakkautensa oli vilpitöntä ja kes- H tävää. Hän osoitti äärimmäistä kärsivällisyyttä, luotta- George Albert Smith asetettiin kahdentoista apos- musta ja henkilökohtaista huolenpitoa tuhansia taivaal- tolin koorumin jäseneksi 8. lokakuuta 1903. Hän oli lisen Isämme lapsia kohtaan matkoillaan ja työtehtävis- 33-vuotias. Huolimatta miltei jatkuvasta fyysisestä heik- sään. Hän oli herkkä astia, jonka kautta Mestarin rak- koudesta hän matkusti, saarnasi, teki työtä ja rukoili. kaus saattoi tulla ilmi. George Albert Smithin elämästä Nuorisorikolliset, siirtolaiset, kodittomat, sokeat, kir- näkee, ettei rakkaus ole pelkkä tunne. Se on toimintaa kosta eronneet ryhmät, partiopoikaliike – hän kiinnitti – jatkuvaa, valpasta ja innokasta palvelemista hinnalla huomiota niihin kaikkiin. millä hyvänsä. 134 George Albert Smith Luku 8

”MITÄ OLET TEHNYT NIMELLENI?” ja nuorten ihmisten koskaan unohtavan – hän katsoi minua hyvin vakavasti ja sanoi: Kun George Albert ’Haluaisin tietää, miten olet kantanut minun Smith oli saanut kutsun nimeäni.’ apostoliksi, hänen mie- Kaikki, mitä olin milloinkaan tehnyt, kulki ohitseni leensä painettiin voimal- ikään kuin lentävä kuva seinällä – kaikki, mitä olin teh- linen opetus unessa, nyt. Pian tämä elävä muistelu palasi hetkeen, jona sei- jonka hän näki isoisästään soin siellä. Koko elämäni oli mennyt ohitseni. Hymyilin George A. Smithistä. Tämä ja katsoin isoisääni ja sanoin: oli ollut kahdentoista ’En ole koskaan tehnyt nimellesi mitään, mikä olisi apostolin koorumin jäsen tuottanut sinulle häpeää.’ ja presidentti Brigham Hän astui eteenpäin ja otti minut syleilyynsä, ja Youngin neuvonantaja ja kun hän teki niin, tulin taas tietoiseksi maanpäällisestä oli kuollut, kun George ympäristöstäni. Tyynyni oli yhtä märkä kuin jos sille Albert oli ollut viisivuotias. olisi kaadettu vettä – märkä kiitollisuuden kyynelistä, George Albert oli ollut Kuparipiirros H. B. Hall and Sons, New York. Utahin yliopiston J. Willard Marriott Utahin yliopiston J. H. B. Hall and Sons, New York. Kuparipiirros -kirjaston erityiskokoelmien osasto että saatoin vastata häpeämättä.” (”Your Good Name”, George Albert Smithin isoisä George A. vakavasti sairaana ja muis- Improvement Era, maaliskuu 1947, s. 139.) Smith teli myöhemmin: ”Menetin tajuntani ja ajattelin, että olin siirtynyt rajan toiselle puolelle. Huomasin seisovani selkä kohti HÄN VEI EVANKELIUMIA ARASTELEMATTA suurta ja kaunista järveä, ja edessäni oli suuri metsä. ETEENPÄIN Näköpiirissä ei ollut ketään, eikä järvellä ollut yhtään George Albert Smith oli lähetyssaarnaaja. venettä eikä ollut mitään muutakaan, mistä olisin voi- Kymmenen vuoden aikana hän lähetti 1 200 kirjaa ja nut nähdä, kuinka olin sinne tullut. Käsitin tai tun- lehtistä matkoillaan tapaamilleen ihmisille, jotka eivät nuin käsittävän, että olin päättänyt työni kuolevaisuu- olleet kirkon jäseniä. Historiallisia paikkoja, kuten dessa ja palannut kotiin. Aloin katsella ympärilleni Kumoran kukkula ja pyhä lehto, hankittiin kirkon nähdäkseni, enkö sittenkin löytäisi jotakuta. Siellä ei omistukseen evankeliumin sanoman edelleen levittä- ollut mitään merkkiä siitä, että siellä asuisi joku, vain miseksi. Kun hän toimi Utahin osavaltion maanhankin- nuo suuret, kauniit puut edessäni ja ihmeellinen järvi taviraston toimitsijana, kansalliskongressin puheenjoh- takanani. tajana, monien yhtiöiden hallintoneuvostojen puheen- Aloin tutkia ympä- johtajana sekä yhteiskunnallisten uudistusten, taitei- ristöäni ja pian löysin den ja tieteiden aktiivisena tukijana, hänen päätarkoi- polun, joka johti metsän tuksenaan oli tehdä kirkkoa tunnetuksi maailmalle. halki, ja näytti siltä kuin Hän sanoi lähetys- sitä olisi käytetty hyvin työstä: ”Kaikki se, mitä vähän, ja se oli miltei voidaan nimittää onneksi ruohottunut. Seurasin ja iloksi, on ollut seu- tuota polkua, ja kun rausta Jumalan käskyjen olin kulkenut jonkin pitämisestä ja Hänen aikaa ja huomattavan neuvojensa ja ohjeidensa matkan metsän halki, noudattamisesta. Kun näin miehen tulevan me jokainen nyt siis jat- minua kohti. Huomasin, kamme tästä eteenpäin George Albert Smith noin vuosina 1912–1914 että hän oli hyvin koo- ja kun meillä kaikilla on kas, ja kiirehdin askelei- vaikutusvaltaa lähimmäi- tani tavoittaakseni hänet, sillä tunnistin hänet isoisäk- siimme ja ystäviimme,

seni. Kuolevaisuudessa hän painoi yli 300 naulaa [136 Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. älkäämme olko liian kg], joten tiedätte, että hän oli kookas mies. Muistan, George Albert Smith arkoja. Meidän ei tarvitse kuinka onnellinen olin nähdessäni hänen tulevan. ärsyttää ihmisiä vaan antaa heidän tuntea ja ymmärtää, Minulle oli annettu nimi hänen mukaansa, ja olin että olemme kiinnostuneita heistä, emme tehdäk- aina ollut ylpeä siitä. semme heistä kirkon jäseniä jäsenyyden vuoksi vaan Kun isoisä tuli muutaman jalan päähän minusta, tuodaksemme heidät kirkkoon, jotta he saisivat naut- hän seisahtui. Hänen seisahtumisensa oli merkki minun- tia samoista siunauksista kuin me.” (Julkaisussa kin pysähtyä. Sitten – ja tätä en soisi poikien ja tyttöjen Conference Report, huhtikuu 1948, s. 162.)

135 Kirkon presidentit

ME MENEMME MAAILMAN JOKA maailmaa, ja olen matkannut yli miljoona mailia [1,6 mil- KOLKKAAN joonaa kilometriä] sen jälkeen, kun minut kutsuttiin pal- velutyöhön. Olen matkustanut monissa maissa ja ilman- Presidentti George Albert Smith sanoi pappeuden- aloissa, ja minne olenkin mennyt, olen löytänyt hyviä haltijoille: ”Meidän on saarnattava evankeliumia Etelä- ihmisiä, elävän Jumalan poikia ja tyttäriä, jotka odottavat Amerikan maissa, joita tähän mennessä olemme tuskin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ja niitä, jotka ottaisi- koskettaneet. Meidän on saarnattava evankeliumia kai- vat vastaan totuuden, jos vain tietäisivät sen, mitä me kissa niissä Afrikan osissa, joissa emme vielä ole olleet. tiedämme, on tuhansia, satojatuhansia, miljoonia.” Meidän on saarnattava evankeliumia Aasiassa. Ja voisin (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1945, s. 120.) jatkaa ja sanoa, että meidän on tehtävä sitä maailman kaikissa niissä osissa, joihin meidän ei vielä ole sallittu ODAN REPIMÄSSÄ MAAILMASSA VOI mennä. Pidän Venäjää yhtenä Jeesuksen Kristuksen evan- S keliumin opettamisen hedelmällisimmistä kentistä, ja OLLA RAUHAA ellen erehdy, ei kestä kauankaan, kun siellä olevat ihmi- Kun maailma oli ensimmäisen maailmansodan mels- set haluavat tietää jotakin tästä työstä, joka on muuttanut keessä, vanhin George Albert Smith opetti: ”Vaikka maa- niin monen ihmisen elämän. – – Tärkein velvollisuu- ilma voi olla täynnä ahdistusta ja taivaat kokoavat synk- temme, veljeni, on jakaa taivaallisen Isämme lasten kyyttä ja salamat välähtelevät ja maa järisee keskeltä pin- kanssa kaikki ne perustavat totuudet, kaikki Hänen sään- nalle, niin jos me tiedämme, että Jumala elää ja elämme tönsä ja säädöksensä, jotka valmistavat meitä iankaikki- vanhurskaasti, olemme onnellisia ja saamme sanoin seen elämään ja jotka tunnetaan Jeesuksen Kristuksen kuvaamattoman rauhan, koska tiedämme, että taivaalli- evankeliumina. Emme saa kaikkia siunauksia, joita muu- nen Isä hyväksyy elämämme” (Julkaisussa Conference toin saisimme, ennen kuin olemme tehneet sen niin pit- Report, lokakuu 1915, s. 28). källe kuin voimamme sallivat.” (Julkaisussa Conference Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vanhin Smith Report, lokakuu 1945, s. 119.) oli järjestämässä uudelleen lähetystyötä Euroopan man- tereella. Euroopan lähetyskentän johtajana hän hälvensi EVANKELIUMIA TULLAAN OPETTAMAAN ennakkoluuloisuutta ja vihamielisyyttä vierailemalla hal- PARANTUNEEN TEKNOLOGIAN AVULLA litusmiesten ja sanomalehtien päätoimittajien luona. Hän puolusti elävien profeettojen kutsumusta ja profe- Vuonna 1946 toi, että ne, jotka karttavat profeettojen neuvoja, joutu- presidentti George Albert vat kärsimään turmiollisia seurauksia. Smith puhui teknisestä kehityksestä, joka tulisi TOISEN MAAILMANSODAN AIKANA HÄN edistämään Jumalan valtakunnan rakentamista OPETTI MUUTOKSESTA maan päällä: ”Radion Vuonna 1942 maailma oli jälleen kerran sodan lyhytaaltolähetykset para- kourissa. Vanhin George Albert Smith puhui muutok- nevat edelleen eikä kestä sesta, jonka eläminen evankeliumin periaatteiden kauan, ennen kuin Herran mukaan voisi tuoda: palvelijat tältä puhujako- ”Tänä iltana olemme täällä kaikessa rauhassa. rokkeelta ja muilta pai- Maailma on tulessa. Rauha on otettu maan päältä ja koilta voivat puhua eriste- Perkeleelle on annettu valta omaan valtakuntaansa. tyille ryhmille, jotka ovat Jumala on sanonut, että jos me kunnioitamme Häntä niin kaukana, ettei heidän luokseen voi mennä. Tällä ja ja pidämme Hänen käskynsä, jos noudatamme Hänen muilla tavoin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen lakejaan, Hän taistelee meidän taistelumme ja hävittää evankeliumia, Jumalan ainoaa voimaa pelastukseksi val- jumalattomat, ja kun aika koittaa, Hän tulee alas tai- mistauduttaessa selestiseen valtakuntaan, kuullaan maail- vaassa – ei taivaasta, vaan hän tuo taivaan mukanaan – man kaikissa osissa, ja monet teistä täällä olevista tulevat ja tästä maapallosta, jonka päällä me asumme, tulee eläessään näkemään sen päivän.” (Julkaisussa Conference selestinen valtakunta. Report, lokakuu 1946, s. 6.) Mitä jos koko maailma tietäisi sen ja uskoisi siihen? Millainen muutos tapahtuisikaan ihmislasten MILJOONAT OTTAVAT VASTAAN olosuhteissa! Mikä ilo olisikaan tämän päivän mur- TOTUUDEN heen ja ahdistuksen tilalla! Saatuamme tämän tiedon teidän velvollisuutenne ja minun on viedä se muille.” Presidentti George Albert Smith sanoi: ”Taivaallinen (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1942, s. 49.) Isä – – on kutsunut minut menemään moniin osiin

136 George Albert Smith Luku 8

Toisen maailman- paikalla ollut oli ilman epäilystä varma sen ehdotto- sodan seuraukset olivat masta oikeellisuudesta. rumia ja masentavia. Mukana oli yli 50 maata, ja arviolta 55 miljoonaa ihmistä menetti hen- kensä. Sodan kustan- nukset olivat yli biljoona dollaria. Miljoonat ihmiset Euroopassa ja Aasiassa olivat vailla riittävää ravintoa, suojaa ja vaatteita. Murhe, viha ja toivottomuus valtasi Presidentti Smith oli Time-lehden kansakunnat ja kodit. ”Vuoden mies” 21. heinäkuuta 1947. Sota oli koskettanut tavalla tai toisella lähes jokaisen ihmisen elämää maan päällä.

B. H. Roberts, George Albert Smith ja Andrew Jenson Minun asiani ei ole sanoa, mikä tehtävä presidentti George Albert Smithillä on edessään. Mutta tiedän, että tänä maailmahistorian aikana veljien keskinäistä rakkautta on tarvittu enemmän kuin milloinkaan ennen. Presidentti Smith oli huolissaan toisen maailmansodan vaikutuksista kaikkialla Edelleen tiedän, ettei tuttavapiirissäni ole toista miestä, maailmassa. Tässä valokuvassa hollantilaiset pyhät kokoavat perunasatoa lähetettäväksi jäsenille Saksaan. joka rakastaisi ihmiskuntaa kokonaisuutena ja yksilöinä syvällisemmin kuin presidentti George Albert Smith. Näiden kahden asian yhdistymisellä, rakkauden tar- HÄNET KUTSUTTIIN KIRKON peella ja hänen tulollaan presidentiksi tänä aikana, on PRESIDENTIKSI ainakin minulle erityinen merkitys.” (Julkaisussa Toukokuun 21. päivänä 1945, jolloin toisen maail- Conference Report, lokakuu 1945, s. 31–32.) mansodan aiheuttaman verilöylyn ja tuhon koko laa- juus alkoi selvitä, George Albert Smith siirrettiin valmis- tautumisajastaan ennalta-asetettuun asemaansa kirkon presidenttinä. Presidentti Smith ei ryhtynyt julistamaan, mikä tulisi olemaan hänen henkilökohtainen tehtävänsä profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana, mutta vanhin Joseph Fielding Smith, kirkon patriarkka ja Hyrum Mack Smithin poika ja presidentti Joseph F. Smithin pojanpoika, lausui seuraavat profeetalliset sanat: ”Usein on sanottu, että Herra on nostattanut mää- rätyn miehen suorittamaan määrättyä tehtävää. Me kaikki täällä olevat olemme kuulleet keskusteltavan siitä ja olemme kuulleet, kuinka kunkin kirkon presi- Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. dentin erityislahjat ovat olleet erityisen arvokkaita juuri Ensimmäinen presidenttikunta: J. Reuben Clark, George Albert Smith ja hänen toimikaudellaan. Kunpa kaikki kirkon jäsenet David O. McKay olisivat voineet olla läsnä neuvoston kokouksessa, HÄN LÄHETTI RAUHANLÄHETTILÄÄN jossa presidenttikunta järjestettiin uudelleen. Jos milloinkaan Herran Henki on ilmennyt epäilyksettä, niin Ennen toisen maailmansodan puhkeamista tuolloin. Se sykähdytti jokaista läsnäolijaa. Jokainen lähetyssaarnaajat oli kutsuttu kotiin, eivätkä monet

137 Kirkon presidentit

myöhempien aikojen pyhät, etenkään Euroopan maissa, Kokoaikaisten lähetyssaarnaajien määrä kohosi nähneet kirkon edustajaa vuosikausiin. Presidentti sodanajan alhaisesta luvusta 386 vuonna 1945 yli Smith oli huolissaan noista pyhistä. Koska presidentti 5 800:aan vuonna 1951. Smith ei sodan jälkeen voinut itse lähteä heidän luokseen, hän lähetti vanhin Ezra Taft Bensonin ottamaan HÄN TAPASI YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN selvää, kuinka kirkko voisi auttaa heitä ja kuinka paljon apua he tarvitsivat. Vanhin Benson kertoi näkemästään: ”En käytä tänään aikaa sodan kauhujen kuvaami- seen, joista pahimpia ei ole fyysinen taistelu vaan se, mikä sitä seuraa: moraalisten ja uskonnollisten estojen hylkääminen, synnin ja tautien lisääntyminen, lapsikuol- leisuuden lisääntyminen ja kaikki kärsimys, joka liittyy nälänhätään, sairauteen ja moraalittomuuteen. Näimme tätä kaikkea joka puolella. Näimme taloudeltaan täysin raunioituneita kansakuntia. Meidän oli saavuttuamme jopa vaikea saada Lontoosta puhelimitse yhteyttä monille mannermaalla sijaitseville lähetyskentillemme. Emme saaneet puhelinyhteyttä edes Hollantiin puhu- mattakaan sellaisista maista kuin Puola ja T‰ekkoslova- kia ja muut maat. Miltei ainoa käytettävissä oleva kulje- Presidentti George Albert Smith Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanin tustapa oli armeijan järjestämä. – – kanssa En varmaan milloinkaan unohda noita ensimmäisiä Koko 1940-lukua hallitsi viha, epätoivo ja murhe. kokouksia pyhien kanssa. He ovat kärsineet paljon, Toinen maailmansota oli kovettanut monien ihmisten minun veljeni ja sisareni. Mietimme, kuinka he ottaisivat sydämen. Presidentti George Albert Smith oli mies, jonka meidät vastaan, kuinka he reagoisivat. Olisiko heidän rakkaus muita kohtaan oli taottu ahdistuksen ahjossa. sydämensä täynnä katkeruutta? Olisiko siellä vihaa? Hän oli mies, joka oli omistanut itsensä Herralle pitkinä Olisivatko he kääntyneet kirkkoa vastaan? Muistan hyvin rukouksen öinä ja toisten palvelemisen vuosina. Nyt hän ensimmäisen kokouksemme Karlsruhessa. Kun olimme oli Jumalan profeetta. Hän lähetytti yhdeksänkymmentä käyneet Belgiassa, Hollannissa ja Skandinavian maissa, junanvaunullista ruokaa ja vaatteita kärsiville Euroopan lähdimme miehitettyyn Saksaan. Löysimme viimein tien pyhille. Erityinen paasto järjestettiin rahan keräämiseksi, kokouspaikkaan, osittain pommitettuun rakennukseen, ei ainoastaan kirkon jäsenten vaan myös muiden auttami- joka sijaitsi keskellä erästä korttelia. Pyhät olivat olleet seksi. Lähetyskenttiä avattiin uudelleen ja uusia muodos- kokoontuneina noin parin tunnin ajan odottaen meitä ja tettiin. Presidentti Smith kertoi käynnistään Yhdysvaltain toivoen, että tulisimme, koska olivat kuulleet, että saattai- presidentin luona tänä aikana: simme tulla sinne konferenssiin. Ja silloin näin ensim- ”Kun sota oli päättynyt, menin kirkon edustajana mäistä kertaa elämässäni lähes koko yleisön kyynelissä tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä. Kun olin hänen meidän kävellessämme korokkeelle, ja he ymmärsivät, luonaan, hän otti minut vastaan hyvin ystävällisesti – että viimeinkin, kuuden tai seitsemän pitkän vuoden jäl- olin tavannut hänet aiemmin – ja sanoin: ’Olen vain keen, Siionin edustajat, kuten he asian ilmaisivat, olivat tullut kuulemaan teiltä, herra presidentti, kuinka te vihdoin palanneet heidän tykönsä. Kun sitten heidän suhtautuisitte siihen, jos myöhempien aikojen pyhät pyynnöstään pidennetty kokous päättyi, he vaatimalla olisivat valmiita lähettämään ruokaa, vaatteita ja vuode- vaativat, että me menisimme ovelle ja kättelisimme jokai- vaatteita Eurooppaan.’ sen heidän poistuessaan pommitetusta rakennuksesta. Hän katsoi minua hymyillen ja sanoi: ’Mitä varten Ja me huomasimme, että monet jonossa ohi mentyään te haluatte lähettää ne sinne? Heidän rahansa ei ole palasivat takaisin ja tulivat uudestaan toisen ja kolman- minkään arvoista.’ nenkin kerran, niin onnellisia he olivat saadessaan kätellä Minä sanoin: ’Me emme halua heidän rahojaan.’ meitä. Kun katsoin heidän kohotettuja kasvojaan, kalpeita Hän katsoi minua ja kysyi: ’Ette kai tarkoita, että aiotte ja laihoja – pyhien, joista monet olivat pukeutuneet rää- antaa ne heille?’ syihin ja muutamat olivat avojaloin – saatoin nähdä hei- Minä sanoin: ’Tietenkin me annamme ne heille. dän silmissään uskon valon, kun he todistivat tämän suu- He ovat veljiämme ja sisariamme ja he ovat vaikeuksissa. ren myöhempien aikojen työn jumalallisuudesta ja ilmai- Jumala on siunannut meitä ylijäämällä, ja me lähetämme sivat kiitollisuutensa Herran siunauksista.” (Julkaisussa sen ilomielin, jos hallitus toimii yhteistyössä kanssamme.’ Conference Report, huhtikuu 1947, s. 153–154; ks. myös Hän sanoi: ’Te olette oikeilla jäljillä’, ja lisäsi, Kirkon historia aikojen täyttyessä, 2005, s. 574–575.) ’autamme mielellämme teitä kaikin mahdollisin keinoin.’ 138 George Albert Smith Luku 8

Olen ajatellut sitä monta kertaa. Kun olimme istu- Minut oli kutsuttu neet muutaman hetken, hän kysyi jälleen: ’Kuinka pal- auttamaan muita, jotka jon aikaa teiltä vie saada kaikki valmiiksi?’ yrittivät palauttaa laitok- Minä sanoin: ’Kaikki on jo valmiina.’ sen ja sen työn normaa- Muistanette, että hallitus oli hävittänyt elintarvik- liksi. Se oli kolmas kerta keita ja kieltäytynyt kylvämästä viljaa sodan aikana, joten elämässäni, jolloin jou- sanoin hänelle: duin palvelemaan osaval- ’Herra presidentti, sillä välin kun hallitusviranomai- tiotani sellaisessa ase- set Washingtonissa neuvoivat hävittämään elintarvik- massa. Olin väsynyt. keita, me rakensimme siiloja ja täytimme ne viljalla ja Juuri silloin kuului ovelta lisäsimme karjaamme ja laumojamme ja nyt me tarvit- koputus, ja sisään astui semme rautatievaunuja ja laivoja voidaksemme lähettää George Albert Smith. huomattavan määrän elintarvikkeita, vaatteita ja vuode- Hän sanoi: ’Olen

vaatteita Euroopan kärsiville ihmisille. Kirkossamme on Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. menossa kotiin työpäi- järjestö, jolla on valmiina kaksituhatta kotona valmistet- Presidentti Smith tapasi Helen Kellerin väni päätyttyä. Ajattelin hotelli Utahissa vuonna 1941. George tua tilkkutäkkiä.’ Albert Smith sai 18-vuotiaana silmävam- sinua ja ongelmia, joita – – Tuloksena oli, että monet ihmiset saivat viipy- man auringosta työskennellessään rau- sinun odotetaan ratkaise- tatien kartoittajana. Hän kärsi heikenty- mättä lämpimiä vaatteita, vuodevaatteita ja ruokaa. Heti neestä näöstä elämänsä loppuun asti. van. Tulin lohduttamaan kun saimme rautatievaunuja ja laivoja, meillä oli se, ja siunaamaan sinua.’ mitä tarvitsimme lähettääksemme tavarat Eurooppaan.” Sellainen oli George Albert Smith. Monista ystävis- (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1947, s. 5–6.) täni kaikkialla osavaltiossa ja sen ulkopuolella hän oli ainoa, muutamia lähimpiä ystäviäni lukuun ottamatta, joka varasi aikaa osoittaakseen minulle rakastavaa apua työssä, joka minulla oli tehtävänä. Arvostin sitä tietenkin suuresti. En unohda sitä milloinkaan. Keskustelimme yhdessä hetkisen. Erosimme. Hän lähti kotiin. Sydämeni oli ylentynyt. En ollut enää väsynyt.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1951, s. 99.)

RAKKAUS ETSII AINA TILAISUUKSIA PALVELLA ”Erään kerran [George Albert Smith] oli palaamassa jostakin kokouksesta presidentti

Presidentti George Albert Smith Heber J. Grantin tyttären seurassa. Tämä on kertonut, kuinka presidentti RAKKAUS ETSII UUPUNEITA näki käytävän toisella Presidentti George Albert Smith tunnettiin mie- puolella nuoren äidin henä, joka rakasti vilpittömästi kaikkia ihmisiä ja huo- lapsineen matkatavarat lehti heistä etenkin silloin kun he tarvitsivat eniten ympärillään. Presidentti apua. Huhtikuun 8. päivänä 1951, pian presidentti halusi puhutella äitiä ja Smithin kuoleman jälkeen, vanhin John A. Widtsoe, tiedustella, tarvitsiko joka oli kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kertoi tämä apua. seuraavasta tapauksesta: ’Hetkessä presidentti George Albert Smith oli innokas partio- ”Muutaman viime päivän tapahtumat ovat tuo- johtaja. Smith oli heidän luonaan neet mieleeni paljon muistoja. Eräänä lämpimänä, juttelemassa nuoren äidin hiostavana elo- tai syyskuun päivänä istuin illansuussa kanssa. Hän palasi paikalleen ja sanoi: ”Niin kuin arvelin- toimistossani jokseenkin väsyneenä päivän töiden jäl- kin, nuorella rouvalla on pitkä junamatka edessään. keen. Utahin yliopistossa oli ollut sisäisiä kiistoja, Katsoin hänen matkalippuaan. En voi käsittää, miksei jotka viholliset olivat paisuttaneet kansalliseksi skan- lipunmyyjä ole osannut neuvoa hänelle parempaa mat- daaliksi. kareittiä. Nyt hänellä on pitkä odotusaika Ogdenissa ja

139 Kirkon presidentit

toinen mokoma Chicagossa. Otin hänen lippunsa ja Isämme on sanonut hyvin selkein sanoin, että se, joka menen Ogdenissa asemalle ja yritän saada sen muute- sanoo rakastavansa Jumalaa mutta ei rakasta veljeään, ei tuksi niin että hän voi käyttää muita yhteyksiä eikä hänen ole totuudellinen.” (Relief Society Magazine, joulukuu tarvitse odotella niin pitkään Ogdenissa ja Chicagossa.” 1932, s. 709.) Presidentti Smith hyppäsi junasta heti kun se pysähtyi ja sai kuin saikin nuoren naisen asiat järjestyk- HÄNELLÄ OLI NÄKEMYS INTIAANEISTA JA seen, hänen lippunsa vaihdetuksi lyhyemmälle reitille. MYÖTÄTUNTOA HEITÄ KOHTAAN Sellaista oli tämän miehen huolenpito muista ihmi- sistä.” (Basset, New Era, tammikuu 1972, s. 52.)

RAKKAUS LÖYTÄÄ AIKAA MUITA VARTEN ”Keskilänteen teke- mällään matkalla [presidentti George Albert Smith] kiirehti ehtiäk- seen junaan, kun eräs äiti neljän pienen lapsensa kanssa sattui hänen tiel- leen ja pysäytti hänet, jotta lapsilla olisi mahdollisuus kätellä presi- denttiä. Joku otti kuvan Presidentti George Albert Smith navajointiaanien kanssa 23. lokakuuta 1948 tapahtumasta, ja se Vanhin Spencer W. Kimball, silloin kahdentoista lähetettiin presidentti apostolin koorumin jäsen, puhui presidentti George Smithille. Mukana oli ”Tämä on se paikka” -muistomerkin Albert Smithin huolenpidosta niitä Lehin jälkeläisiä seuraava viesti: ’Lähetän paljastustilaisuudessa kohtaan, jotka olivat intiaaneja: teille tämän kuvan, koska se kuvaa niin hyvin teitä ”Kun hänen suuri rakkautensa lähimmäisiään sellaisena miehenä kuin uskomme teidän olevan. kohtaan alkoi kasvaa suureksi myötätunnoksi, hän Arvostamme kuvaa erityisesti siksi, että vaikka teillä oli näki näyssä erään kokonaisen kansan, joka kulki ver- kova kiire ja vaikka teitä kiirehdittiin autoonne ja sitten tauksen tapaan Jerusalemista Jerikoon ja joutui var- odottavaan junaan, te silti katsoitte voivanne kätellä kaiden keskelle. Hän näki heidät alastomiksi ryöstet- kutakin tuon perheen lasta.’” (D. Arthur Haycock, ”A tyinä ja pahoin haavoitettuina. Hän näki heidät hylät- Day with the President”, Improvement Era, huhtikuu tyinä ja riistettyinä. Hän näki ohi kulkevien pappien 1950, s. 288.) näkevän heidän hätänsä ja kulkevan ohi toista puolta. Hän näki nykyajan leeviläisten tulevan ja katsovan ja ONNI ON RIIPPUVAINEN RAKKAUDESTA kulkevan ohi toista puolta. Presidentti Smith päätti, JA PALVELEMISESTA että oli aika tehdä jotakin rakentavaa näiden intiaanien hyväksi, jotka olivat joutuneet onnettomaan Vanhin George tilaan. Hän päätti, että oli aika sitoa heidän haavansa Albert Smith, silloinen ja vuodattaa niihin öljyä. kahdentoista apostolin Hän meni presidentti Heber J. Grantin luokse koorumin jäsen, opetti: (presidentti Smith oli tuolloin kahdentoista neuvos- ”Älkää unohtako, että tossa) ja pyysi häneltä lupaa tehdä työtä intiaanien kes- annoittepa kuinka paljon kuudessa. Lupa myönnettiin. Järjestettiin toimikunta, rahaa tahansa, halusittepa ja työ alkoi vaatimattomasti, kuten monet ohjelmat kuinka paljon tahansa alkavat.” (”Elder Kimball Tells of President Smith’s tämän maailman asioita Concern for His Lamanite Brethren”, Church News, tullaksenne onnellisiksi, 11. huhtikuuta 1951, s. 11.) onnenne on suhteessa hyvyyteenne ja rakkau- ÄNEN RAKKAUTENSA ULOTTUI teenne niitä kohtaan, H Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. joiden kanssa olette kos- TYYTYMÄTTÖMIIN RYHMIIN Presidentti George Albert Smith sai hopeamajava ja hopeapuhveli-ansio- ketuksissa täällä maan Presidentti George Albert Smith oli syvästi huolis- merkit Amerikan partiopoikajärjestöltä. päällä. Taivaallinen saan ihmisistä, jotka olivat tulleet tyytymättömiksi

140 George Albert Smith Luku 8

kirkkoa kohtaan, ja hän pyrki osoittamaan heille, MAAILMA ON HENGELLISESTI SAIRAS että he olivat erehtyneet. Tätä kuvastaa seuraava tapaus. Suuri ryhmä oli irrottautunut kirkosta ja Presidentti George Albert Smith varoitti: perustanut oman kirkkonsa. He olivat pettyneet ”Maailma on sairas. Se ei ole sairas ensimmäistä eräisiin johtajiin ja aikoivat ottaa asiat omiin käsiinsä. kertaa. Sillä on ollut sangen monta samanlaista koke- Presidentti Smith teki historiallisen vierailun tämän musta. Joskus kansakuntia on täytynyt hävittää niiden ryhmän luo vuonna 1946. Hän tapasi heidät, kätteli asukkaiden jumalattomuuden vuoksi. Herra on puhu- heitä, puhui heille ja rukoili ja itki heidän tähtensä. nut kautta aikojen innoitetuille johtajilleen ja opettajil- Hänen läsnäolonsa liikutti heitä. Hän näytti profee- leen, mutta kun maailma kieltäytyy ottamasta varteen, talta ja toimi kuten profeetta. He tunnustivat, että hän kun sitä on asianmukaisesti opetettu, se saattaa itsensä oli profeetta. Herran voidellun kautta 1 200 ihmistä asemaan, jossa se sanoo taivaalliselle Isällemme, joka tunsi Kristuksen heitä kohtaan osoittaman säteilevän omistaa tämän maailman – Hän on meidän isäntäm- rakkauden ja palasi sen kirkon turviin, josta he olivat me – ’emme tarvitse sinua. Teemme juuri niin kuin erkaantuneet. haluamme.’ Valitettavasti ihmiset, jotka ajattelevat niin, eivät käsitä, kuinka he kaventavat oman elämänsä kokemuksia ja valmistavat tietä murheelle, joka siitä saattaa seurata.” (Julkaisussa Conference Report, syys-lokakuu 1949, s. 167.)

Presidentti George Albert Smith filmitähti Ann Blythin kanssa noin vuonna 1949

HÄN VAROITTI MYÖHEMPIEN AIKOJEN Presidentti George Albert Smith ja hänen neuvonantajansa David O. McKay TUOMIOISTA ja J. Reuben Clark Presidentti George Albert Smith rakasti ihmiskuntaa niin suuresti, ettei voinut pysyä vaiti niistä tuomioista, MONET OVAT LUOPUNEET OIKEASTA jotka kohtaisivat maailmaa, elleivät sen asukkaat tekisi USKOSTA JUMALAAN parannusta. Elian tavoin hän puhui voimalla ja valtuu- Presidentti Smith puhui vähenevästä uskosta della. Kerran hän varoitti: ”Ei kestä kauan, kun onnetto- Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen jumalalliseen palvelu- muudet kohtaavat ihmissukua, ellei se tee kiireesti työhön. parannusta” (julkaisussa Conference Report, huhtikuu ”On outoa, kuinka vaikeaa monien ihmisten on 1950, s. 169). uskoa Jumalan olemassaoloon. On monia, jotka ovat Hän oli yhtä rohkea kuten Abinadi, joka arvoste- antikristuksia. He voivat uskoa melkein mihin tahansa, lun ja herjauksen uhallakin profetoi sellaisen pahuu- mitä ajatella saattaa, ja esittää syitä siihen uskomiseen. den seurauksista. Niistä, jotka vähättelivät profeetta Ja minä haluan sanoa teille tänään, että suurin osa Joseph Smithiä, presidentti Smith sanoi: ”[Heidät] asukkaista maailmassa, jossa me elämme, on antikris- unohdetaan ja heidän tomunsa palaa maaemon hel- tuksia eikä lainkaan Kristuksen seuraajia. Ja niidenkin maan, ellei ole jo palannutkin, mutta heidän halpa- joukossa, jotka väittävät uskovansa kristinuskoon, on maisuutensa haju ei koskaan kuole, kun taas kirk- suhteellisen harvoja, jotka todella uskovat Jeesuksen kaus, kunnia, majesteettisuus, rohkeus ja uskollisuus, Kristuksen jumalalliseen tehtävään. joita profeetta Joseph Smith osoitti, liitetään hänen Mitä siitä seuraa? Ihmiset ovat kääntyneet pois nimeensä ikuisesti” (julkaisussa Conference Report, Herrasta, eikä Hän voi siunata heitä, kun he kieltäytyvät huhtikuu 1946, s. 181–182). tulemasta siunatuiksi.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1948, s. 179.)

141 Kirkon presidentit

ongelmat politiikan avulla. Kansainvälisen jälleenra- kennuksen, lainsäädännön ja ihmislupausten touhun keskellä kuului toinen ääni selkeänä ja varmana. Se oli Herran ääni profeettansa kautta. Presidentti George Albert Smith julisti: ”Me voimme laatia lakeja tuomio- päivään saakka, mutta ne eivät tee ihmisistä vanhurskaita. Pimeydessä olevien ihmisten on tehtävä parannus synneistään, oikaistava elämänsä ja elettävä niin vanhurskaasti, että he voivat nauttia taivaallisen Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston eri- Utahin yliopiston J. tyiskokoelmien osasto George Albert Smith oli niiden johtavien auktoriteettien joukossa, jotka saivat Isämme Hengestä.” (Julkaisussa Conference Report, tehtäväkseen ostaa ja suojella kirkon historian tärkeitä paikkoja. Tässä valokuvassa Lucy Woodruff Smith seisoo Kumoran kukkulan laella Pliny T. Sextonin syys-lokakuu 1949, s. 6.) kanssa, joka omisti suurimman osan kukkulasta. Kirkko sai viimein vuoteen 1928 mennessä hankituksi omistukseensa kaiken Kumoran kukkulaa ympäröi- vän alueen kukkula mukaan luettuna. VAIN HENGEN AVULLA IHMISET VOIVAT MENESTYKSELLISESTI SUUNNITELLA VALHEESTA ON TULLUT TOTUUTTA RAUHAN SUOSITUMPI Paljon ennen toisen maailmansodan puhkeamista vanhin George Albert Smith, silloinen kahdentoista Presidentti George Albert Smith sanoi: ”Joku apostolin koorumin jäsen, varoitti: ”Maailmassa on on sanonut maailman ihmisistä, että he uskovat mie- paljon sekaannusta, eikä näytä olevan mitään muuta luummin valheen tuomiokseen kuin ottavat vastaan keinoa sen poistamiseen kuin taivaallisen Isämme totuuden. Tämä on kovin ankara toteamus, mutta voima. Maailman viisaus pettää, pyhien kirjoitusten minusta se ehkä kestää tosiasiaksi hyväksymisen. sanat täyttyvät, ja kaikista ihmisistä viisaimmat pyrkivät Maailmassa ei ole mitään ihmissuvulle turmiollisem- nykyään lainsäädännöllä luomaan paremmat olosuh- paa tai vahingollisempaa kuin viha, ennakkoluulo, teet ja terveemmän elämän ihmiskunnalle. He voivat epäilys ja epäystävällinen asenne, joka joillakuilla on pyrkiä tuloksiin sitä tietä, mutta elleivät ihmiset usko kanssaihmisiään kohtaan.” (Julkaisussa Conference Jumalaan, elleivät he ymmärrä elämän tarkoitusta, he Report, lokakuu 1949, s. 5.) eivät pääse kovin pitkälle. Maailman ihmisten täytyy tehdä parannus synneistään ennen kuin Herra voi TILANNE EI OLE TOIVOTON antaa heille rauhan ja onnen, jota he toivovat. Mikään Presidentti George Albert Smith varoitti maail- muu suunnitelma ei onnistu.” (Julkaisussa Conference man jumalattomuuden seurauksista mutta antoi Report, huhtikuu 1934, s. 27.) toivoa niiden välttämisestä: ”Pelkään, että ellemme keksi jotakin keinoa, ei ainoastaan estää ihmiselämän tuhoutuminen huolimattomissa onnettomuuksissa, vaan myös, ellemme voi kutsua tämän maailman asukkaita parannukseen synneistänsä ja kääntymään vääriltä teiltänsä, niin tulee aika, jolloin suuri sota [toinen maailmansota], joka juuri on päättynyt, on vähäpätöinen tapahtuma, mitä onnettomuuksiin tulee, verrattuna siihen, mitä on edessämme. Ja me voimme välttää sen, jos haluamme. Jos me kaikki teemme osamme, se voidaan välttää.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1946, s. 149.)

ONNETTOMUUDET ON VÄLTETTÄVÄ Presidentti Smith partiopoikien kanssa 14. helmikuuta 1950 HERRAN TAVALLA Vuosia myöhemmin, toisen maailmansodan päätyt- Kun sotajoukot olivat palaamassa kotimaihinsa tyä, presidentti Smith julisti: ”Tällä hirveällä maailman- toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945, kansojen sodalla, joka on täyttänyt ihmiset vihalla toisiaan koh- johtajat pohtivat ja pitivät kokouksia ja keskustelivat taan, on selvästikin ollut vaikutuksensa jokaiseen. Eikä sopimuksista, laeista ja peruskirjoista. Toiveet pysy- ihmislasten keskuudessa enää vallitse käsitystä, että he västä rauhasta olivat korkealla. Mutta he tavoittelivat voivat rauhanneuvottelupöydän ääreen istumalla tyy- rauhaa maailman tavalla – yrittivät ratkaista sodan dyttää kaikkia asianosaisia. Miksei? Koska heillä ei ole

142 George Albert Smith Luku 8

Jumalan Henkeä, ja ilman sitä he eivät koskaan voi ”PYSYKÄÄ HERRAN PUOLELLA RAJAVIIVAA” päästä yksimielisyyteen. Me tiedämme sen, mutta maailma ei sitä tiedä.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1948, s. 180.)

YHDYSVALTAIN PERUSTUSLAKI OLI JUMALAN INNOITTAMA Presidentti George Albert Smith sanoi: ”Te tie- dätte ja minä tiedän, että kymmenen käskyä sisältävät taivaallisen Isämme tahdon, ja olen kiitollinen niin yhteiskunnan laeista kuin myös laeista, jotka Jumala on antanut meille. Tunnen olevani sidottu mukautta- Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoel- Utahin yliopiston J. mien osasto maan elämäni kymmenen käskyn opetuksiin. Tunnen Lentäjän varusteisiin pukeutunut presidentti Geroge Albert Smith ja hänen yhtä lailla olevani sidottu kannattamaan Yhdysvaltain vaimonsa Lucy seisomassa lentokoneen edessä perustuslakia, joka on peräisin samasta lähteestä kuin Presidentti George Albert Smith jakoi kaikki vaiku- kymmenen käskyä. Elleivät tämän suuren kansakun- tukset usein kahteen luokkaan. Jos valitsemme toisen, nan asukkaat käsitä näitä asioita ja tee parannusta, turva on täydellinen. Jos valitsemme toisen, meillä ei he voivat menettää vapauden, joka heillä nyt on, ja ole turvaa. Hänen sanansa sisältävät yksinkertaisen avai- siunaukset, jotka ovat niin moninaisina keskuudes- men rauhaan levottomassa maailmassa: samme.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu ”Maailmassa on kaksi voimaa. Toinen on taivaalli- 1949, s. 169.) sen Isämme vaikutus ja toinen on Saatanan vaikutus. Voimme tehdä valinnan, kummalla puolella haluamme elää, taivaallisen Isämme vaiko Saatanan puolella. Olen toistanut usein, mitä isoisäni sanoi. Hänkin puhui tästä asiasta, ja häneltä olen saanut nimeni. Hän antoi perheelleen neuvon: ’Rajaviiva on selkeästi määri- telty. Toisella puolen viivaa on Herran alue ja toisella puolen viivaa on Paholaisen alue.’ Ja hän sanoi: ’Jos pysytte Herran puolella viivaa, olette täysin turvassa, koska kaiken vanhurskauden vihollinen ei voi ylittää tuota viivaa.’ Mitä se tarkoittaa? Minulle se tarkoittaa sitä, että ne, jotka elävät vanhurskasta elämää ja pitävät taivaallisen Isämme kaikki käskyt, ovat täysin turvassa, mutta Presidentti Smithin partiopoikatoimintaan liittyviä muistoesineitä ne, jotka leikittelevät Hänen neuvoillaan ja ohjeillaan, eivät ole.” (Julkaisussa Conference Report, syys-lokakuu MEIDÄN ON ELETTÄVÄ NIIDEN 1949, s. 5–6.) SIUNAUSTEN ARVOISINA, JOITA RUKOILEMME HERRA TAISTELEE PUOLESTAMME Presidentti George Albert Smith sanoi: ”Entä Toisen maailmansodan aikana ollessaan kahden- Amerikka? Olin jokin aika sitten eräässä kokouksessa, toista apostolin koorumin jäsen vanhin George Albert jossa ryhmä partiopoikia nousi laulamaan ’God Bless Smith opetti jumalallisesta varjeluksesta: ”Vaikka pil- America’ [Jumala siunatkoon Amerikkaa], ja he lauloi- vet kerääntyisivät, vaikka sotarummut kumisisivat, vat sen kauniisti, ja koko ajan heidän laulaessaan kysyin vaikka maailmassa syntyisi millainen tilanne tahansa, itseltäni: ’Kuinka Hän voi siunata Amerikkaa, ellei niin kun me missä tahansa täällä Myöhempien Amerikka tee parannusta?’ Taivaallinen Isä on luvannut Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa kun- meille jokaisen haluamamme siunauksen sillä ehdolla, nioitamme Jumalan käskyjä ja pidämme ne, meitä että me kunnioitamme Häntä ja pidämme Hänen käs- suojellaan pahan voimilta, ja miesten ja naisten salli- kynsä. Rukoileminen ei riitä. Meidän ei pidä pelkästään taan elää maan päällä, kunnes heidän elämänsä päät- rukoilla, vaan meidän pitää elää niin, että olemme kel- tyy kunniaan ja kirkkauteen, jos he pitävät taivaallisen vollisia saamaan siunauksia.” (Julkaisussa Conference Isämme käskyt.” (Julkaisussa Conference Report, Report, lokakuu 1948, s. 184.) huhtikuu 1942, s. 15.)

143 Kirkon presidentit

”MINÄ TIEDÄN, ETTÄ LUNASTAJANI ELÄÄ” Vanhin Ezra Taft Benson sanoi: ”Jumala siunatkoon presidentti George Albert Smithin muistoa. Olen George Albert kiitollisempi kuin pystyn sanoin ilmaisemaan läheisestä Smithin päivät kuluivat kanssakäymisestä, jota minulla oli hänen kanssaan väsymättömässä uuras- muutamina viime vuosina. Olen kiitollinen siitä, että tuksessa ihmisten saa- perheeni on kuulunut samaan seurakuntaan ja ollut miseksi lähemmäksi hänen suloisen henkensä hyvän vaikutuksen piirissä. Mestaria, jota hän palveli. En lakkaa koskaan olemasta kiitollinen hänen vierailuis- Sitten vuonna 1951 hänen taan kodissamme palvellessani vähäisenä lähetyssaar- terveytensä heikkeni naajana sodan repimän Euroopan kansojen keskuu- nopeasti ja hänen toimin- dessa toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen kiitolli- tatarmonsa ehtyi. Hän nen olen hänen käynnistään eräänä yösydännä, kun oli täyttänyt palvelutehtä- pikkuisemme makasi kuoleman porteilla. Ilmoittamatta vänsä. Piispa Robert L. mitään etukäteen presidentti Smith löysi aikaa tulla Simpson, silloinen neu- Utahin yliopiston J. Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. tuohon kotiin ja panna kätensä tuon pienokaisen Presidentti George Albert Smith oli 183 vonantaja johtavassa piis- päälle, joka oli äitinsä sylissä kuten oli ollut tuntikausia, senttiä pitkä. Hän oli tarmokas ja piti pakunnassa, puhui presi- monista urheilulajeista. Hän oli tunnettu ja lupasi hänen paranevan täysin. Sellainen oli presi- ystävällisyydestään ja kyvystään auttaa dentti Smithin tyttären ihmisiä vapautumaan. dentti Smith. Hänellä oli aina aikaa auttaa erityisesti sai- Edith Elliottin kanssa raita, niitä, jotka häntä eniten tarvitsivat.” (Julkaisussa presidentti Smithin viimeisestä päivästä: Conference Report, huhtikuu 1951, s. 46.) ”Edith kertoi minulle, että presidentti Smithin Presidentti Spencer W. Kimball sanoi: ”Minusta elämän viimeisenä päivänä perhe kokoontui hänen on tuntunut, että jokainen teko, jokainen president- vuoteensa ympärille. Hän hengitti syvemmin, ja he oli- timme ajatus osoittaa, että hän rakasti kaikesta sydä- vat huolissaan. Lääkäri astui sivuun päästäen perheen mestään ja sielustaan Herraa ja hän rakasti lähimmäi- lähemmäs. Vanhin poika kumartui potilaan ylle ja siään. Onko olemassa kuolevaista olentoa, joka olisi sanoi: ’Isä, onko jotakin, mitä haluaisit sanoa per- voinut rakastaa heitä enemmän?” (Church News, heelle – jotakin erityistä?’ 11. huhtikuuta 1951, s. 11.) Sitten Edith jatkoi kertoen, että tämä suuri profeetta George Albert Smith täytti suuren käskyn rakastaa sanoi hymy huulillaan: ’On vain tämä: Minä tiedän, että Jumalaa ja ihmisiä. Maailma olisi nykyään siunatumpi Lunastajani elää. Minä tiedän, että Lunastajani elää.’” paikka, jos ihmiset olisivat noudattaneet hänen suu- (”The Powers and Responsibilities of the Priesthood”, renmoisen elämänsä esimerkkiä ja kuunnelleet hänen Brigham Young University Speeches of the Year, 31. rakastavia neuvojaan. Kuvitelkaa, mitä siunauksia maan maaliskuuta 1964, s. 7–8.) kansat olisivat silloin saaneet. Presidentti Smithin rakastava vaikutus, jota niin monet saivat tuntea, näkyy seuraavissa kunnianosoituk- sissa, jotka kaksi presidentti Smithin kanssa palvellutta sil- loista kahdentoista apostolin koorumin jäsentä esittivät:

144 Luku 9 David O. McKay KIRKON YHDEKSÄS PRESIDENTTI

145 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA DAVID O. MCKAYN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 8. syyskuuta 1873 Huntsvillessa Weberin piirikunnassa Utahissa Yhdys- valloissa David ja Jennette Eveline Evans McKayn perheeseen. 3 Presidentti Brigham Young kuoli (29. elokuuta 1877). 23 Hän oli valmistuvan kurssinsa oppilasjohtaja ja päättäjäispuheen pitävä priimus Uta- hin yliopistossa (kesäkuussa 1897). 23–25 Hän palveli lähetystyössä Skotlannissa (1897–1899). 27 Hän solmi avioliiton Emma Ray Riggsin kanssa (2. tammikuuta 1901). 32 Presidentti Joseph F. Smith asetti hänet apostoliksi (9. huhtikuuta 1906). 44 Hänen ensimmäinen kirjansa Muinaisia apostoleita julkaistiin (1917). 45 Hänestä tuli pyhäkoulun ylivalvoja (1918–1934). 46–48 Hän palveli kirkon kouluasiamiehenä (1919–1921). 47 Hän sai näyn selestisestä kaupungista ollessaan maailmanympärimatkalla (10. toukokuuta 1921). 49–51 Hän palveli Euroopan lähetyskentän johtajana (1922–1924). 61 Hänet kutsuttiin presidentti Heber J. Grantin neuvonantajaksi (6. lokakuuta 1934; myöhemmin hänet kutsuttiin presidentti George Albert Smithin neuvonantajaksi, 21. toukokuuta 1945). 77 Hänet hyväksyttiin kirkon presidentiksi (9. huhtikuuta 1951). 78 Hän kävi yhdeksässä Euroopan maassa (1952). 82 Hän vihki Bernin temppelin Sveitsissä (11. syyskuuta 1955); hän vihki Los Angelesin temppelin Kaliforniassa Yhdysvalloissa (11. maaliskuuta 1956). 84 Hän vihki Hamiltonin temppelin ja kirkon collegen Uudessa-Seelannissa (20. huhtikuuta 1958); hän vihki Lontoon temppelin Englannissa (7. syyskuuta 1958). 85 Hän vihki kirkon collegen Havaijissa Yhdysvalloissa (joulukuussa 1958); hän esitti kuuluisat sanansa ”Jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja” (huhtikuussa 1959). 88 Hän ilmoitti, että seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäsenet asetetaan yli- papeiksi; kirkon korrelaatio-ohjelma alkoi (1961). 90 Kotiopetusohjelma esiteltiin (tammikuussa 1964). 91 Hän vihki Oaklandin temppelin Kaliforniassa Yhdysvalloissa (17. marraskuuta 1964). 94 Hän kutsui ensimmäiset kahdentoista apostolin koorumin alue-edustajat (1967). 96 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (18. tammikuuta 1970).

146 David O. McKay Luku 9

patriarkallisen siunauksen. Siinä hänelle sanottiin: ”Olet nuori ja tarvitset opetusta. Siksi sanon sinulle: Ota vastaan vanhempiesi opetukset elämän ja pelastuksen työstä, jotta voisit varhain valmistautua vastuulliseen tehtävään, sillä Herra katsoo sinua. – – Herralla on sinulle työ, jossa näet paljon maailmaa, autat hajallaan olevan Israelin kokoamisessa ja teet myös työtä kirkon palveluksessa. Osanasi on istua neuvostossa veljiesi kanssa ja johtaa kansan keskuudessa ja kehottaa pyhiä uskollisuuteen.” (Lainattuna julkaisussa Jeanette McKay Morrell, Highlights in the Life of President David O. McKay, 1966, s. 26.)

McKayn perhe noin vuonna 1878. David O. istuu isänsä sylissä. HÄN OPPI VARHAIN ILMOITUKSEN Kun David Oman McKay syntyi 8. syyskuuta 1873, MERKITYKSEN kirkon presidenttinä oli Brigham Young. Hän oppi kovan työn arvon isältään, joka oli maanviljelijä. Usko evanke- Presidentti David O. McKay kertoi seuraavan liumiin juurtui hänen sydämeensä opetusten, esimerkin tapauksen lapsuudestaan: ja sitkeyden ansiosta, jotka hän näki perheessään. ”Lapsesta asti minun on ollut hyvin helppoa uskoa McKayn (tai MacKayn) klaani oli kotoisin Skotlan- profeetta Joseph Smithin näkyjen todellisuuteen. Se nin pohjoisilta ylämailta. Tässä suvussa oli luonteen mitä aion sanoa, voi tuntua teistä hyvin yksinkertaiselta, ylevyyttä, sillä Davidin isovanhemmat ja vanhemmat mutta minulle se on sydämenasia. osoittivat varhaisella kääntymisellään järkkymätöntä Kun olin hyvin pieni lapsi lapsuudenkodissani, uskollisuutta evankeliumille. olin hyvin peloissani öisin. Arvelin sen johtuvan toden- tuntuisesta unesta, jossa kaksi intiaania tuli pihaan. ÄNELLÄ OLI TÄRKEITÄ TEHTÄVIÄ JO Juoksin sisälle turvaan, ja toinen heistä ampui nuolen H ja osui minua selkään. Se oli vain unta, mutta tunsin VARHAISELLA IÄLLÄ sen iskun ja olin hyvin peloissani, sillä unessa he tulivat ”Kun [David O. McKay] oli 8-vuotias, hänen isänsä sisään – – ja virnuilivat äidilleni ja pelästyttivät hänet. sai kutsun lähteä lähetystyöhön. Päätöstä sellaisen kut- Se vaivasi minua jatkuvasti. Sen lisäksi olivat äidin sun hyväksymisestä, joka merkitsi kahden tai kolmen pelot, sillä kun isä oli poissa kotoa karjan kanssa tai jos- vuoden poissaoloa kotoa, ei ollut helppo tehdä. Perheen sakin lähetystyötä tekemässä, äiti ei koskaan mennyt äiti odotti lasta, ja oli tehty suunnitelmia talon laajenta- vuoteeseen katsomatta vuoteen alle, joten minulle mur- miseksi ja uusien huonekalujen hankkimiseksi. Vanhem- tovarkaat tai miehet, jotka voisivat tulla taloon ja yrittää man Davidin mielestä tilan hoitaminen oli liian suuri tehdä pahaa äidille ja pienille lapsille, olivat todellisia. tehtävä hänen vaimolleen ja näyttäessään kirjettä, jolla Olivatpa olosuhteet hänet kutsuttiin lähetystyöhön, hän sanoikin: ’Minun on millaiset tahansa, olin tietenkin mahdotonta lähteä.’ Jennette luki kirjeen, kat- hyvin peloissani. Eräänä soi miestään ja sanoi päättäväisesti: ’Tietenkin sinun täy- yönä en saanut unta ja tyy ottaa kutsu vastaan. Sinun ei tarvitse olla huolissasi luulin kuulevani ääniä minusta. David O. ja minä selviämme kyllä hienosti!’ – – talon ympäriltä. – – Se – – Isänsä ollessa vaivasi minua hirveästi poissa David-poika ja päätin rukoilla, kuten kohdisti ripeästi tarmonsa vanhempani olivat jokapäiväisiin askareisiin minulle opettaneet. ja maatilan töihin. Näin Ajattelin, että voisin hän olosuhteiden joh- rukoilla vain nousemalla dosta kypsyi ikävuosiaan sängystä ja polvistumalla,

nopeammin.” (Llewelyn ja se oli kauhea koetus. KIELLETTY. Robert A. McKayn maalaus. KOPIOINTI R. McKay, Home Memories Mutta viimein sain itseni Todistusta tavoittelemassa of President David O. ylös vuoteesta ja polvistuin rukoilemaan Jumalaa, McKay, 1956, s. 5–6.) että Hän suojelisi äitiä ja perhettä. Ja ääni, joka puhui Hieman ennen minulle yhtä selvästi kuin minä teille, sanoi: ’Älä pelkää. Nuori David O. McKay noin 5-vuotiaana neljättätoista synty- Mikään ei vahingoita sinua.’ En sano, mistä se tuli tai mitä mäpäiväänsä hän sai se oli. Saatte päätellä itse. Minulle se oli suora vastaus, ja 147 Kirkon presidentit

sain vakuutuksen, ettei minulle koskaan tapahtuisi meni naimisiin. Hän mitään pahaa vuoteessa öisin. valmistui vuonna 1897 Sanon, että lapsesta asti minun on ollut hyvin help- kurssinsa oppilasjohta- poa ymmärtää ja uskoa profeetta Josephin näkyjen todel- jana ja päättäjäispuheen lisuuteen. Minun oli helppoa nuoruudessani hyväksyä pitävänä priimuksena, ja hänen näkynsä, Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuk- hänelle tarjottiin opetta- sen Kristuksen ilmestymiset rukoilevalle pojalle. En ajajan paikkaa. Hän sai tellut mitään muuta. Tietysti se on todellisuutta. Minun myös kutsun palvella oli helppoa uskoa, että Moroni ilmestyi hänelle siinä lähetystyössä. huoneessa. Taivaalliset olennot olivat todellisia lapsuu- Herran kutsu pal- destani asti, ja vuosien myötä järki ja Jumalan innoitus vella lähetyssaarnaajana vahvistivat nuo vaikutelmat suoraan sieluuni.” (Julkai- tuli kenties epäsopivaan sussa Conference Report, lokakuu 1951, s. 182–183.) aikaan, mutta hän jätti kaiken, mikä oli hänelle

David O. McKay sai lähetystyökutsunsa kallista, ja lähti esivan- Skotlantiin ja hänet erotettiin lähetys- hempiensa Skotlantiin. saarnaajaksi 1. elokuuta 1897. Hänen luontaiset johta- janominaisuutensa havaittiin, ja hänet kutsuttiin palvelemaan piirijohtajana.

”TEE TYÖSI PARHAIMMIN” Palvellessaan Stirlingissä Skotlannissa David O. McKay koki jotakin, mikä vaikutti hänen koko loppu- elämäänsä. Hän ja hänen toverinsa olivat olleet kaupungissa muutaman viikon, mutta menestys oli ollut vähäistä. He käyttivät osan päivästä kävelemällä Stir- Utahin yliopiston jalkapallojoukkue 1894. David O. McKay on takarivissä toi- lingin linnan ympäri, ja vanhin McKay poti koti-ikävää. sena vasemmalta. Hän muisteli myöhemmin: Myöhemmin hän sanoi: ”Kun palasimme kau- ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kiitollisempi olen punkiin, näin puolival- vanhemmistani, siitä, kuinka he elivät evankeliumin miin rakennuksen monen mukaan siinä vanhassa maalaistalossa. – – Sekä isä että jaardin päässä jalkakäytä- äiti elivät evankeliumin mukaan. vältä. Etuoven yläpuolella – – Todistukseni Jumalan olemassaolon todellisuu- oli kaarikoristeinen kivi- desta juontuu tuohon lapsuudenkotiin, ja heidän ope- taulu, mikä oli epätaval- tustensa ja heidän esimerkkinsä kautta sain silloin tie- lista asuinrakennuksessa, don hengellisen maailman todellisuudesta, ja todistan, ja mikä oli vieläkin epäta- että se on todellisuutta. – – vallisempaa, näin jalkakäy- Minun on – – helppoa ymmärtää, että ihminen voi tävältä, että kivitauluun oli elää siten, että hän voi saada vaikutelmia ja suoranaisia hakattu kaiverrus. sanomia Pyhän Hengen kautta. Verho on ohut niiden Sanoin toverilleni: välillä, joilla on pappeus, ja niiden, jotka ovat verhon ’Tuopa on erikoista! toisella puolella. Tuo todistus sai alkunsa – – kotona Kaiverrus, josta tuli David O. McKayn Menen katsomaan, mitä elämän johtoajatus. Alkuperäinen kivi nuoruudessani sellaisen isän esimerkin vaikutuksesta, siihen on kirjoitettu.’ on nykyään Kirkon historia- ja taide- joka kunnioitti pappeutta, ja hänen vaimonsa, joka tuki museossa Salt Lake Cityssä Utahissa Päästyäni kyllin lähelle Yhdysvalloissa. häntä ja eli sen mukaan kodissa.” (Julkaisussa Conference sain tämän sanoman – en Report, lokakuu 1960, s. 85–86.) ainoastaan kiveen kaiverrettuna – vaan ikään kuin olisin saanut sen Häneltä, jonka palvelutyössä olimme: ’Kuka HÄN PALVELI HERRAA LÄHETYSTYÖSSÄ lienetkin, tee työsi parhaimmin.’ Ollessaan 21-vuotias David O. McKay kirjoittautui Käännyin ja kävelin mietteliäänä pois, ja kun pää- Utahin yliopistoon, jossa hän harrasti väittelyä, soitti sin toverini luo, toistin viestin hänelle. pianoa eräässä yhtyeessä, pelasi jalkapallojoukkueessa ja Se oli sinä aamuna minulle viesti tehdä osani hyvin tapasi Emma Ray Riggsin, jonka kanssa hän myöhemmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajana. Se oli vain toinen tapa 148 David O. McKay Luku 9

sanoa: – – ’Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.’ (Matt. 7:21.)” (Cherished Experiences from the Writings of President David O. McKay, toim. Clare Middlemiss, 1955, s. 174–175.) Hän päätti, että tekisi sitoutuneen lähetys- saarnaajan työnsä parhaimmin. Vuonna 1955 kirkon presidenttinä hän kävi samalla paikalla ja kertoi tapauksen läsnäolijoille. Kirkko hankki kiven myöhemmin omistukseensa, ja se on nyt esillä temppeliaukion vieressä sijaitsevassa Kirkon historia- ja taidemuseossa David O. McKay -näyttelyssä. Lähetystyönsä jälkeen hän otti vastaan opettajan paikan Weberin vaarnan akatemiassa ja aloitti opettamisen siellä syyskuussa 1899. Kahden ja puolen vuoden kuluttua hänet nimitettiin koulun rehtoriksi. Kuvassa David O. McKay HÄNEN JOHTAMISKYKYNSÄ HUOMATTIIN on oppilasneuvoston jäsenten kanssa vuonna 1905. Euroopan lähetyskentän johtokunnassa palvelevan Nuo sanat ovat olleet mielessäni siitä asti, kun James L. McMurrinin johtaessa kokousta 29. toukokuuta kuulin ne tänään. On totta, että ne muodostavat vain 1899 vanhin David O. McKay ja muut lähetyssaarnaajat yksinkertaisen rakkauslaulun säkeen, mutta ne ilmai- kokivat voimakkaan Hengen vuodatuksen. Tuossa tilai- sevat sydämeni tunteet tänä iltana ja niin tehdessään suudessa vanhin McMurrin profetoi monista vanhim- sisältävät syvemmän merkityksen kuin kirjoittaja ikinä mista, ja nuorelle vanhin McKaylle hän sanoi: ”Saanen ajatteli ilmaista. Jos olen uskollinen sinulle ennen sanoa sinulle, veli David, että Saatana on halunnut seu- kuin menemme naimisiin, se on paljon helpompaa loa sinua kuin vehnää, mutta Jumala pitää sinut mieles- sen jälkeen. – – sään, ja jos säilytät uskon, olet vielä istuva kirkon johta- Tuntuu kuluneen viikko siitä, kun näin sinut, ja vissa neuvostoissa.” (Lainattuna julkaisussa Highlights tuntuu kuluneen vain pari päivää siitä, kun olin vii- in the Life, s. 37–38.) meksi koulussa. Jos tämä tunne jatkuu, kestää vain kahdeksan viikkoa, ennen kuin näen sinut jälleen! HÄN LÖYSI IANKAIKKISEN KUMPPANIN Jokainen päivä tuntuu viikolta, kun olen poissa luo- tasi, jokainen päivä vain tunnilta, kun olen kanssasi! Palattuaan kotiin Mikä muu kuin rakkaus voi saada ajan yhdessä tilan- lähetystyöstään Skotlan- teessa laahaamaan sillä tavoin ja kulumaan sen huo- nista elokuussa 1899 maamatta toisessa? David O. McKay alkoi Niin, rakkautta tämä on – todellista rakkautta, ja opettaa Weberin vaarnan tunnen kiitollisuutta siitä, että tiedän, mitä puhdas rak- akatemiassa. Tammikuun kaus on, ja että se ihminen, jota rakastan, on uskollisin, 2. päivänä 1901 hän suloisin tyttö maan päällä. solmi avioliiton Emma Sydänkäpyseni, onko sellaisesta rakkaudesta jota- Rayn kanssa Suolajärven kin lohtua sinulle? Jos on, yritä vastata siihen ja suoda temppelissä. Liitto olisi täydellinen onni sinua rakastavalle Dadelle.” (Lainat- yli 69 vuoden ajan esi- tuna julkaisussa David Lawrence McKay, My Father, merkkinä koko kirkolle. David O. McKay, 1989, s. 8.) Kirkon jäsenten oli helppoa nähdä heidän rakkautensa toisiaan koh-

David O. ja hänen sisarensa Jeanette taan ja huolenpitonsa vuonna 1897, kun David O. valmistui toisistaan. McKayt saivat Utahin yliopistosta kurssinsa parhaana. seitsemän lasta. Ennen heidän naimisiinmenoaan David kirjoitti usein kirjeitä Emma Raylle. Seuraava kirje, joka on päivätty 18. joulukuuta 1900, on esimerkki niistä. Hän kirjoitti: ”Rakkain sydänkäpyseni,

Olen onnellinen, olen uskollinen ain, David O. ja Emma Ray McKay poikansa David Lawrencen kanssa kun, kulta, meidät vihittäisiin vain.

149 Kirkon presidentit

HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLIKSI HÄN JOUTUI VALITETTAVAAN Vuonna 1906 David ONNETTOMUUTEEN O. McKayn palvellessa Vuonna 1916 vanhin David O. McKay joutui vaka- Weberin vaarnan pyhä- vaan auto-onnettomuuteen. Hän sai kasvoihinsa niin koulun johtokunnassa pahoja vammoja, että monet luulivat niiden jättävän presidentti Joseph F. pysyvän epämuodostuman. Presidentti Heber J. Grant, Smith kutsui hänet palve- joka oli silloin kahdentoista apostolin koorumin presi- lemaan kahdentoista dentti, antoi hänelle siunauksen, että hän parantuisi apostolin koorumin jäse- täysin, ja niin kävi. nenä. David oli tuolloin 32-vuotias. Hänen palve- HÄN TEKI MAAILMANYMPÄRIMATKAN lukautensa kahdentoista VUOSINA 1920–1921 koorumissa kesti yli puoli vuosisataa. Hänen kasvat- Joulukuussa 1920 vanhin David O. McKay lähti tajanlahjansa otettiin heti maailmanympärimatkalle, jollaista ei ollut aiemmin tehty. käyttöön. Hän palveli 32-vuotias apostoli huhtikuussa 1906 Ennen lähtöään hän sai merkittävän siunauksen tälle mat- koko kirkon pyhäkoulun kalle, jonka hän teki Hugh J. Cannonin, Improvement ylijohtajan neuvonantajana, ja vuonna 1919 hänestä tuli Era -lehden päätoimittajan, kanssa. ”Presidentit Heber J. kirkon kouluasiamies. Opettaminen oli hänen mieles- Grant, Anthon H. Lund ja Charles W. Penrose ja useat tään ammateista ylevin. apostolit panivat kätensä presidentti McKayn pään päälle Ensimmäisessä ja siunasivat hänet ja asettivat hänet ’lähetyssaarnaajaksi puheessaan apostolina matkustamaan maailman ympäri’ ja lupasivat hänelle, vanhin David O. McKay että häntä ’varoitettaisiin näkyvistä ja näkymättömistä opetti: ”Ihminen, joka vaaroista ja Jumala antaisi hänelle viisautta ja innoitusta tietää velvollisuutensa välttää kaikki ansat ja salakuopat, jotka hänen varalleen eikä tee sitä, ei ole uskol- saatetaan virittää’. Hänen piti myös ’mennä eteenpäin linen itselleen, ei ole rauhassa, mukavasti ja onnellisena ja palata turvallisesti uskollinen veljilleen, ei rakkaidensa ja kirkon pääjoukon luo’ koettuaan taivaalli- elä sen valon mukaan, sen Isämme suojelevan huolenpidon koko maailman jonka Jumala ja oma- käsittävässä palvelutehtävässään.” (Julkaisussa Cherised tunto antavat. Tällainen Experiences, s. 37.) on asemamme, ja se koskee suoraan jokaista, minuakin. Kun omatun- Ensimmäisinä vuosinaan apostolina toni sanoo minulle, että on oikein kulkea tiettyä polkua, minä en ole uskollinen itselleni, ellen kulje sitä. Voi, kuinka tiedänkään, että heikkoutemme ja ulkoiset vaikutukset horjuttavat meitä, mutta velvollisuutemme on kulkea suoraa ja kaitaa polkua jokaisen velvollisuuden täyttämisessä. Ja huomatkaa tämä: Joka kerta kun meillä on mahdollisuus emmekä elä sisimmässämme olevan totuuden mukaan, joka kerta kun jätämme ilmaisematta hyvän ajatuksen, joka kerta kun jätämme suorittamatta hyvän Maailmanympärimatkalla Hugh J. Cannonin kanssa teon, me heikennämme itseämme, ja tuon ajatuksen Vanhin McKay kävi Idässä ja pyhitti apostolisella ilmaiseminen tai teon suorittaminen tulevaisuudessa valtuudella Kiinan evankeliumin saarnaamista varten. käy vaikeammaksi. Joka kerta kun suoritamme hyvän Kun hän oli Tyynenmeren saarilla, tahitilaiset pyhät teon, joka kerta kun ilmaisemme ylevän tunteen, ymmärsivät hänen sanansa omalla äidinkielellään. meille on helpompaa suorittaa tuo teko tai ilmaista Saatuaan ennalta varoituksen vaarasta Havaijissa hän tuo tunne toisella kerralla.” (Julkaisussa Conference poistui lavalta, jolla seisoi, ja se sortui ja romahti maa- Report, lokakuu 1906, s. 113.) han. Ollessaan muinaisessa pyhässä maassa Israelissa hän profetoi, että vaikka maassa virtaisi punaisenaan

150 David O. McKay Luku 9

verta, juutalaiset vielä koottaisiin. Tämä matka antoi HÄN SAI KOKEMUKSEN KIELTEN nuorelle apostolille näkemyksen maailmasta, ja evan- TULKITSEMISEN LAHJASTA keliumin sanoman yleismaailmallisuus kävi entistä ilmeisemmäksi. Presidentti David O. McKay kertoi myöhemmin seuraavan kokemuksen, joka hänellä oli Hengen lah- ÄN NÄKI INNOITETUN UNEN jasta maailmanympärimatkallaan: H ”Yksi tärkeimmistä tapahtumista maailmanympäri- Ollessaan maailmanympärimatkallaan vanhin matkallani kirkon lähetyskentille oli Uuden-Seelannin David O. McKay näki ihmeellisen unen. Hän kirjoitti: pyhien saama englannin kielen tulkitsemisen lahja hei- ”Nukahdin ja näin näyssä jotakin äärettömän yle- dän konferenssikokouksessaan, joka pidettiin 23. huhti- vää. Näin etäällä kauniin valkoisen kaupungin. Vaikka kuuta 1921 Puke Tapun seurakunnassa Waikaton pii- se oli etäällä, olin näkevinäni, että kaikkialla oli pal- rissä Huntlyssa Uudessa-Seelannissa. jon puita herkullisine hedelmineen, pensaita koreine Kokous pidettiin suuressa teltassa, jonka suojaan lehtineen ja kukkia täydessä loistossaan. Yllä kaareu- sadat vilpittömät miehet ja naiset kokoontuivat innok- tuva kirkas taivas tuntui heijastavan näitä kauniita kaina näkemään ja kuulemaan ensimmäistä heidän värisävyjä. Sitten näin suuren väenpaljouden lähesty- maassaan vierailevaa kirkon apostolia. vän kaupunkia. Jokaisella oli valkoinen, hulmuava Kun katsoin laajaa kuulijakuntaa ja ajattelin suuria viitta ja valkoinen päähine. Huomioni tuntui kiinnit- odotuksia, jotka täyttivät kaikkien paikalle kokoontu- tyvän välittömästi heidän Johtajaansa, ja vaikka näin neiden sydämen, käsitin, kuinka riittämättömästi pystyi- vain Hänen piirteidensä ja olemuksensa ääriviivat, sin tyydyttämään heidän sielunsa palavan kaipuun, ja tunsin Hänet heti Vapahtajakseni! Hänen kasvojensa toivoin mitä vilpittömimmin kielillä puhumisen lahjaa, väri ja säteily olivat suurenmoisia katsella. Hänestä jotta voisin puhua heille heidän äidinkielellään. huokui rauha, joka tuntui ylimaalliselta – se oli Ennen sitä hetkeä en ollut juurikaan vakavasti aja- jumalallista! tellut kielillä puhumisen lahjaa, mutta tuolloin toivoin Ymmärsin, että kaupunki oli Hänen. Se oli iankaik- kaikesta sydämestäni, että olisin tuon jumalallisen voi- kinen kaupunki, ja Häntä seuraavien ihmisten oli määrä man arvoinen. asua siellä rauhassa ja iankaikkisessa onnessa. Mutta keitä he olivat? Ikään kuin olisi lukenut ajatukseni Vapahtaja vastasi osoittaen puoliympyrää, joka silloin ilmaantui heidän yläpuolelleen ja johon oli kirjoitettu kultakirjaimin sanat: ’Nämä ovat ne, jotka ovat voittaneet maailman – jotka ovat todella syntyneet uudesti!’ Kun heräsin, aurinko oli nousemassa.” (Cherished Experiences, s. 102; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: David O. McKay, 2004, s. 1–3.)

McKayn perhe vanhin McKayn toimiessa lähetysjohtajana Euroopassa 1922–1924

Muilla lähetyskentillä olin puhunut tulkin välityk- sellä, mutta niin päteviä kuin tulkit ovatkin, koin siitä huolimatta sanomani esittämisen vaikeaksi, itse asiassa jotenkin estetyksi. Edessäni oli nyt kuulijakunta, jolla oli tavallista suurempia odotuksia, ja silloin käsitin paremmin kuin milloinkaan ennen virkani suuren vastuun. Sieluni syvyydestä rukoilin jumalallista apua. Kun nousin puhumaan, sanoin tulkillemme veli Stuart Mehalle, että puhuisin niin, ettei hän tulkkaisi sanottavaani lause lauseelta, ja jatkoin sitten sanoen Hugh J. Cannon ja vanhin McKay sfinksin ja Kheopsin pyramidin luona 26. lokakuuta 1921 kuulijoille:

151 Kirkon presidentit

’Toivon, voi kuinka toivonkaan, että minulla menestyä. Hänen johdatuksessaan, Hänen innoittami- olisi voima puhua teille teidän omalla kielellänne, naan me emme voi epäonnistua. – – että voisin kertoa teille, mitä on sydämessäni, mutta Tuon kestävän, väkevän voiman jälkeen tulee kir- koska minulla ei ole sitä lahjaa, rukoilen ja pyydän kon luottamus, usko, rukoukset ja yhteinen tuki. teitä rukoilemaan, että teillä olisi tulkitsemisen lahja, Lupaan teille tehdä parhaani elääkseni siten, että erottamisen lahja, että ymmärtäisitte edes hengen ansaitsen Pyhän Hengen toveruuden, ja rukoilen tässä puhuessani, ja kun veli Meha sitten tulkkaa, saatte teidän edessänne, että neuvonantajani ja minä tuli- sanat ja ajatuksen.’ simme todellakin ’osallisiksi jumalallisesta hengestä’.” Saarnani kesti 40 minuuttia, enkä ole koskaan (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1951, s. 157.) puhunut keskittyneemmälle, kunnioittavammalle kuu- Pian sen jälkeen kun hänet oli kutsuttu profee- lijakunnalle. Kuulijani ymmärsivät minua täydellisesti – taksi, hän lähti kiertämään lähetyskenttiä eri puolilla tiesin sen, kun näin kyyneleitä heidän silmissään. Aina- maailmaa. Hän matkusti kaiken kaikkiaan yli miljoona kin joillakuilla, kenties useimmilla, jotka eivät ymmär- mailia [1,6 miljoonaa kilometriä] maailmankolkasta toi- täneet englantia, oli tulkitsemisen lahja.” (Cherished seen kuin nykyajan Paavali. Lähetystyö kiihtyi, kun Experiences, s. 73–74.) jokaista jäsentä kannustettiin olemaan lähetyssaarnaaja. Hänen toimikaudellaan rakennettiin tuhansia kappe- HÄNET KUTSUTTIIN ENSIMMÄISEEN leita. Koska hän oli kirkon presidenttinä 19 vuoden PRESIDENTTIKUNTAAN ajan, enemmistö kirkon jäsenistä ei tuntenut muita profeettoja kuin David O. McKayn. Presidentti Heber J. Grant kutsui vanhin David O. Presidentti McKay McKayn neuvonantajaksi ensimmäiseen presidentti- tiesi, että Herra halusi kuntaan vuonna 1934. Presidentti McKay palveli myö- pyhiensä kasvavan hen- hemmin myös presidentti George Albert Smithin neu- gellisesti. Hän puhui vonantajana. usein jumalallisen luon- tomme kehittämisestä. HÄNESTÄ TULI KIRKON PRESIDENTTI Hän puhui usein myös Presidentti McKay perheestä ja kodista. Hän hyväksyttiin yhdeksän- painoi lähtemättömästi neksi kirkon presiden- pyhien mieleen lauseen: tiksi yleiskonferenssissa ”Mikään menestys ei voi 9. huhtikuuta 1951. Hän korvata kotona tapahtu- sanoi tuona päivänä: nutta epäonnistumista” ”Tänään on kulunut (lainaten James Edward David O. McKay vain viikko siitä, kun käsi- McCullochia julkaisussa tin, että tämä johtamisvas- Conference Report, huhtikuu 1935, s. 116; ks. myös tuu lankeaisi luultavasti Kirkon presidenttien opetuksia: David O. McKay, minun harteilleni. – – s. XXIX). Hän julisti usein, että tärkeintä heti elämän Kun käsitin sen, itsensä jälkeen oli korvaamaton tahdonvapauden lahja, voin sanoa teille, että lii- jota Yhdysvaltain perustuslain on puolustettava. kutuin syvästi. Ja olen lii- David O. McKay kuttunut tänäänkin ja HÄN SAI KUNNIANOSOITUKSIA rukoilen, että kykenisin edes vähäisessä määrin kerto- SYNTYMÄPÄIVÄNÄÄN maan teille, kuinka raskaalta tämä vastuu tuntuu. Presidentti David O. McKayn 78-vuotispäivänä, Herra on sanonut, että ’Melkisedekin pappeudesta ensimmäisenä syntymäpäivänään kirkon presidenttinä, kolme johtavaa ylipappia, kirkon valitsemaa, tuohon hänen työtoverinsa kahdentoista apostolin koorumissa, virkaan nimitettyä ja asetettua ja kirkon luottamuksen, joiden kanssa hän oli palvellut 45 vuoden ajan, lähetti- uskon ja rukouksen tukemaa, muodostavat kirkon pre- vät hänelle kirjeen toivottaen hänelle parhainta onnea. sidenttikunnan koorumin’ [OL 107:22]. Kukaan ei voi Siinä he sanoivat hänelle: johtaa tätä kirkkoa olematta ensin sopusoinnussa kir- ”Koko tapahtumarikkaan elämäsi ajan olet ollut kon pään, meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuk- innoituksena kirkon nuorille ja vanhoille. Nöyrä mutta sen Kristuksen, kanssa. Hän on meidän johtajamme. loistava urasi Herran työssä on täyttänyt kirjaimellisesti Tämä on Hänen kirkkonsa. Ilman Hänen jumalallista Vapahtajan kehotuksen vuorisaarnassa, mikä on saanut johdatustaan ja jatkuvaa innoitustaan me emme voi runoilijan sanomaan:

152 David O. McKay Luku 9

Pidä palava lamppusi korkealla, toivottua temppelityötä voidaan tehdä perheiden ole tähtenä jonkun taivahalla. tarvitsematta muuttaa juuriltaan, pois kotimaistaan.” (Home Memories, s. 33.) Eräässä toisessa tilanteessa presidentti McKay ker- Suurenmoinen omistautumisesi totuudelle on toi näkemyksestään siitä, kuinka temppeli pitäisi raken- juurruttanut uskoa ja luottamusta kaikkien niiden sydä- taa. ”Ensimmäinen Eurooppaan rakennettu temppeli, meen, jotka ovat seuranneet sinua. Lempeytesi ja myö- Sveitsin temppeli, kuvasi presidentti McKayn sitou- tätuntosi koettelemusten aikoina ovat kohottaneet syn- musta pitää huolta pyhien hengellisistä tarpeista laajen- kät pilvet niiden yltä, jotka ovat olleet murheen murta- tuvassa kirkossa. – – mia. Rohkeutesi jatkaa työtä kaikista esteistä huolimatta Lisäksi presidentti McKay oli selvästikin nähnyt on ollut kuin auttava käsi monille, jotka muutoin eivät temppelin näyssä, sillä sen puhtaan yksinkertaiset lin- ehkä olisi kestäneet loppuun asti. jat muistuttivat kirkon ensimmäistä temppeliä Kirtlan- Tänä syntymäpäivänäsi me vakuutamme sinulle dissa. Hän kuvaili sen niin elävästi kirkon arkkiteh- rakkauttamme ja uskollisuuttamme, halukkuuttamme dille Edward O. Andersonille, että tämä kykeni piirtä- seurata innoitettua johtoasi sekä kiitollisuuttamme etu- mään sen täsmälleen sellaisena. Mutta kun suunnitte- oikeudesta palvella Herraa yhdessä kanssasi.” (Lainat- luprosessi eteni, alkuperäisiä piirroksia muutettiin, tuna julkaisussa Home Memories, s. 251.) kunnes presidentti McKay piirrokset nähtyään huomautti: ’Veli Anderson, ei tuo ole se temppeli, jonka HÄN NÄKI MIELESSÄÄN TEMPPELEITÄ sinä ja minä näimme yhdessä.’ Tarpeetonta sanoa- KAIKKIALLA MAAILMASSA kaan, että valmiit piirustukset vastasivat presidentti McKayn alkuperäistä kuvausta.” (”The Swiss Temple”, Ensign, kesäkuu 1978, s. 80.)

EVANKELIUMIN SAARNAAMINEN ON MAAILMANLAAJUINEN PONNISTUS Valokuva David H. Garnerin luvalla Valokuva Bernin temppeli Sveitsissä oli ensimmäinen Euroopassa. Presidentti McKay vihki sen 11. syyskuuta 1955. Presidentti David O. McKayn toimikaudella rakennettiin enemmän temppeleitä kuin minkään muun aikaisemman presidenttikauden aikana. Temp- peleiden määrä ei kenties ole yhtä merkittävää kuin niiden sijainti. Temppeleitä alettiin rakentaa eri puo- Vierailulla Uudessa-Seelannissa tammikuussa 1955 lille maailmaa. Seuraavat presidentti David O. McKayn ajatukset Presidentti McKayn poika Llewelyn R. McKay on kuvaavat hänen sitoutumistaan levittää evankeliumin kirjoittanut seuraavasta tapahtumasta 1920-luvulta, sanoma kaikkialle maailmaan: jolloin hänen isänsä oli Euroopan lähetyskentän joh- ”Ja teillekin minä sanon: ’Me emme häpeä Kristuk- taja: ”Isä sai näyn temppelin pystyttämisestä kirkon sen evankeliumia.’ Minä tarkoitan Kristuksen kirkosta eurooppalaisille jäsenille. Muistan kysyneeni häneltä, sitä osaa, jolla on yhteinen velvollisuus saarnata tätä pitäisikö lähetyssaarnaajien kannustaa jäseniä muutta- evankeliumia koko maailmalle, sillä me olemme osa maan kodeistaan Siioniin. ’Ei’, hän vastasi, ’on tär- maailmanlaajuista organisaatiota. Tämä evankeliumi ei keätä, että seurakuntia perustetaan ja että jäsenet jää- rajoitu Utahiin, ei Idahoon, ei Wyomingiin, ei Kalifor- vät tekemään työtä tuon päämäärän saavuttamiseksi. niaan, ei Yhdysvaltoihin eikä pelkästään Eurooppaan, Jonakin päivänä meillä on heitä varten rakennettuja vaan se on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, temppeleitä, jotka ovat kaikkien ulottuvilla, niin että jotka sen uskovat, ja teidän ja minun on omaksuttava

153 Kirkon presidentit

osamme velvollisuudesta julistaa sitä koko maailmalle.” (Stepping Stones to an Abundant Life, toim. Llevelyn R. McKay, 1971, s. 120–121.) ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla voidaan katsoa olevan kaksi suurta tehtävää: 1) julistaa maailmalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautusta – julistaa koko ihmiskunnalle, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät tällä taloudenhoitokaudella profeetta Joseph Smithille, 2) kirkon toinen suuri tarkoitus on muuttaa totuus paremmaksi yhteiskun- tajärjestykseksi eli toisin sanoen tehdä uskonnostamme vaikuttava yksittäisten ihmisten elämässä ja parantaa sen avulla yhteiskunnallisia olosuhteita.” (Man May Know of Himself: Teachings of President David O. McKay, toim.

Clare Middlemiss, 1967, s. 162.) Presidentti ja sisar McKay Presidentti McKay näytti profeetalta sellaistenkin PYHIEN PITÄISI OLLA PIONEEREJA NYKYAJAN mielestä, jotka eivät olleet myöhempien aikojen pyhiä. MAAILMASSA Hänet tunnettiin laajalti ”mormoniprofeettana”, ja ”jou- Presidentti David O. lukuussa 1968 presidentti McKayn nimi luettiin viiden McKay, silloinen neuvonan- johtavan kirkollisen johtajan joukkoon tri George Gal- taja ensimmäisessä presi- lupin yleisen mielipiteen tutkimuslaitoksen julkaise- denttikunnassa, oli Utahin massa mielipidetutkimuksessa” (Joseph Fielding Smith, satavuotisjuhlatoimikunnan Essentilas in Church History, 23. painos, 1969, s. 556). puheenjohtaja vuonna 1947. Olipa sitten kyse Englannin kuningatar Elizabeth II:n Oli sopivaa, että hänellä oli järjestämästä vastaanotosta tai niin kutsuttujen tavallis- johtava osa menneisyyden ten ihmisten parissa toimimisesta, presidentti McKay pioneerien kunniaksi järjes- erottui joukosta niin fyysisesti kuin hengellisestikin. tetyissä juhlallisuuksissa, Arch L. Madsen, joka oli Bonneville International sillä hänen oma elämänsä Corporation -yhtiön johtaja, kertoi seuraavan tapauksen: ulottui Utahin alkuaikoihin ”Muistan olleeni New Yorkissa, kun presidentti asti. Hän sanoi kerran: McKay palasi Euroopasta. Järjestelyihin oli ryhdytty ”Paras tapa osoittaa kunnioi- kuvien ottamiseksi, mutta varsinainen valokuvaaja ei tusta pioneereille on jälji- päässyt tulemaan, ja niin United Press lähetti paikalle tellä ja noudattaa käytännön rikoskuvaajansa – miehen, joka oli tottunut tapaa- elämässämme niitä ihanteita maan New Yorkin kovimpia rikollisia. Hän meni lento- ja hyveitä, jotka vahvistivat kentälle, oli siellä kaksi tuntia ja palasi myöhemmin Presidentti David O. McKay ja elähdyttivät heidän elä- pimiöstä mukanaan valtava pino kuvia. Hänen oli ollut määnsä. Nämä iankaikkiset ihanteet ja periaatteet, joita määrä ottaa vain kaksi kuvaa. Hänen esimiehensä alkoi he vaalivat ja ylläpitivät kaikkein ankarimmissakin olosuh- heti torua häntä: ’Miksi ihmeessä olet tuhlannut aikaa teissa, ovat yhtä ajankohtaisia nyt kuin silloin kun pio- ja kaikki nuo valokuvaustarvikkeet?’ neerijohtajat niitä tähdensivät.” (Julkaisussa Conference Valokuvaaja vastasi hyvin säyseästi, että hän maksaisi Report, huhtikuu 1947, s. 118.) ilomielin ylimääräisestä materiaalista ja että ylimääräisen ajan saisi jopa vähentää hänen palkastaan. Asia oli hänelle HÄNTÄ KUNNIOITETTIIN KAUTTA MAAILMAN selvästikin hyvin arka. Muutamaa tuntia myöhemmin apu- laisjohtaja kutsui hänet toimistoonsa saadakseen tietää, Presidentti David O. McKayn matkustaessa maailmalla mitä oli tapahtunut. Rikoskuvaaja vastasi: ’Kun olin pieni hänen vaikutuksensa tunnettiin muuallakin kuin aivan kir- poika, äitini luki minulle Vanhaa testamenttia, ja koko kon piirissä. Yksi Yhdysvaltain ulkoministereistä sanoi ikäni olen miettinyt, millaiselta Jumalan profeetta mahtaa häntä Yhdysvaltain parhaaksi hyväntahdonlähettilääksi. näyttää. Tänään näin sellaisen.’” (Lainattuna artikkelissa Kuninkaat osoittivat hänelle kunnioitusta. Presidentit vie- ”Memories of a Prophet”, Improvement Era, helmikuu railivat hänen luonaan. Kansakunnat myönsivät hänelle 1970, s. 72; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: korkeimpia kunnianosoituksiaan. David O. McKay, s. 244–245.)

154 David O. McKay Luku 9

järjestetty.” (Julkaisussa Conference Report, syys-lokakuu 1961, s. 78, 81.)

Presidentti ja sisar McKay yhdessä vanhin Richard L. Evansin, veli George Albert Smith jr:n ja vanhin Spencer W. Kimballin kanssa

HÄN EDISTI PAPPEUDEN KORRELAATIOTA Ensimmäinen presidenttikunta Los Angelesin temppelin vihkiäisissä Kalifor- niassa 1956 Pappeuden peruskorrelaatio kirkossa eli kirkon perustyön yhteensovittaminen pappeuden johdolla Korrelaatio-ohjelma eteni merkittävästi presidentti on aina ollut Jumalan profeettojen tärkeä huolenaihe. McKayn toimikaudella. Presidentti Joseph Fielding Vuonna 1908 presidentti Joseph F. Smith kutsui vanhin Smith kirjoitti myöhemmin: David O. McKayn palvelemaan korrelaatiokomiteassa. ”Presidentti McKayn johdolla alkoi 1960-luvun Myöhemmin kirkon presidenttinä hän tuki ja laajensi alussa laaja-alainen kirkon korrelaatio-ohjelma, jotta korrelaation osuutta. Lokakuussa 1961 vanhin Harold B. pappeudenhaltijat pystyisivät täyttämään velvollisuu- Lee, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, tensa ja tehtävänsä aikaisempaa paremmin. Muodostet- puhui korrelaation tarpeesta kirkossa ja selitti presidentti tiin neljä operatiivista komiteaa, joihin kuuluivat koti- McKayn suunnitelmaa koko kirkkoa koskevan koordi- opetus-, lähetystyö- sukututkimus- ja huoltotyöohjelmat. nointineuvoston perustamisesta. Puheessaan hän sanoi: Kelvollisia pappeusjohtajia kutsuttiin näihin tärkeisiin ”Toistuva tarve johtaviin komiteoihin sekä auttamaan aineiston ja ohjei- arvioida uudelleen den laatimisessa vaarnojen ja seurakuntien johtajille. ohjelmia, toimintaa ja Pappeuden korrelaatio-ohjelman mukaan koorumeille käytössä olevia oppi- ja ryhmille annettiin erityisiä johtamistehtäviä. Sukutut- kursseja on ollut ilmei- kimustyö annettiin ylipappien, lähetystyö seitsenkym- nen vuosien varrella, menten, huoltotyö vanhimpien ja kotiopetusohjelma jotta varmistutaan kaikkien koorumien tehtäväksi. Aikaisempaa seurakun- siitä, että kuhunkin nan opetusohjelmaa laajennettiin suuresti uudeksi koti- järjestöön liittyviä opetusohjelmaksi ja kotiopettajiksi kutsutuille annettiin alkuperäisiä käsitteitä suurempia velvollisuuksia muutamien perheiden hen- noudatetaan, että jokai- gellisinä neuvonantajina. nen niistä toimii saral- Korrelaatio-ohjelman osana otettiin myös käyttöön laan kykyjensä mukaan, järjestelmällinen perheiltaohjelma. Kirkon jokaista per- ettei jokin anasta itsel- hettä varten julkaistiin erityinen perheoppiaiheita sisäl- leen toiselle suunnitel- tävä kirja, jossa neuvottiin, kuinka perheilloissa annet- Presidentti McKay 78-vuotispäivänään tua toimintakenttää ja tava opetus voi onnistua. Kaikkien apujärjestöjen oppi- 1951 että kaksinkertainen kurssitarjonta korreloitiin niin, että yhtenäistä evanke- työ ja päällekkäisyydet vähenisivät minimiin. – – liumin opetuksen ohjelmaa noudatetaan kirkon kai- Tämä on muutos, joka – kuten minä sanon – kissa opetusorganisaatioissa. on ollut presidentti McKayn mielessä, ja nyt kirkon Pappeuden korrelaatiotyö ja uusi perheiltojen ja presidenttinä hän neuvoo meitä siirtymään eteen- kotiopetuksen korostaminen toivat kirkkoon paljon päin, jotta me vakiintuisimme tekemään entistä hengellistä kasvua ja merkitsivät tärkeää vaihetta kir- tehokkaampaa ja vaikuttavampaa työtä pappeudessa, kossa vahvistaessaan merkittävällä tavalla kirkon koteja apujärjestöissä ja muissa yksiköissä voidaksemme ja auttaessaan isiä ja äitejä omaksumaan heille kuulu- säästää aikaamme, voimiamme ja ponnistuksiamme van aseman lastensa hengellisinä johtajina.” (Essentials siihen päätavoitteeseen, jota varten itse kirkko on in Church History, 26. painos, s. 543.)

155 Kirkon presidentit

HÄN NÄYTTI ESIMERKKIÄ OMASSA Presidentti David O. McKay opetti usein lujan per- KODISSAAN heen tärkeyttä evankeliumin suunnitelmassa: ”Yksi kalleimmista aarteistamme on perheemme. Presidentti David O. Perhesuhteet menevät kaikkien muiden yhteiskunnallis- McKay puhui valtuudella ten siteiden edelle ja ovat nykyisessä olotilassamme avioliitosta ja perheestä niitä kallisarvoisempia. Ne sykähdyttävät ensimmäisenä sekä naisten jalosta tehtä- sydäntä ja avaavat rakkauden syvät lähteet. Koti on inhi- västä. Hänen oma avioliit- millisten hyveiden tärkein koulu. Sen velvollisuudet, tonsa kesti yli 69 vuotta, ilot, surut, hymyt, kyyneleet, toiveet ja huolet muodos- ja sitä pidettiin mallina tavat ihmiselämän kiinnostavimmat asiat. – – kirkossa. Todistuksessaan [James Edward McCullochia lainaten:] Kun ihmi- hänen poikansa Robert nen asettaa liikeasiansa tai huvin kodin edelle, hänen R. McKay ilmaisi isänsä sielunsa lähtee sinä hetkenä luisumaan alaspäin. Kun kaltaisen miehen sopi- kerhosta tulee miehelle kiinnostavampi kuin hänen vuuden profeetan kutsu- kotinsa, hänen on aika tunnustaa katkerasti häveten, mukseen: ettei hän ole onnistunut nousemaan elämänsä suurim- ”Isänäni hän on man tilaisuuden tasolle ja on reputtanut todellisen mie- ansainnut rakkauteni ja huuden lopputentissä. Mikään muu menestys ei voi uskollisuuteni, ja toistan Presidentti McKay vaimonsa Emman korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista. Matalin- kanssa pianon ääressä 2. tammi- veljieni ja sisarteni aja- kin maja, jossa rakkaus vallitsee yksimielisen perheen kuuta 1951 tuksia. Kirkon president- keskuudessa, on Jumalalle ja tulevalle ihmiskunnalle tinä ja taivaallisen Isämme profeettana osoitan arvokkaampi kuin mikään muu rikkaus. Sellaisessa hänelle kuuliaisuutta pappeudenhaltijana ja annan kodissa Jumala voi tehdä ja tekee ihmeitä. hänelle tukeni. Puhdas sydän puhtaassa kodissa on aina kuiskauk- Voin sanoa tämän ja toimia henkilökohtaisena todis- sen päässä taivaasta. [Lainaus päättyy.] tajana, koska kaikkina läheisen kanssakäymisen vuosina Kun ajattelemme muinaisia ja nykyisiä pyhiä kir- kotona, maatilalla, liike-elämässä, kirkossa, minulle ei joituksia, on meillä oikeus tehdä johtopäätös, jonka ole milloinkaan, ei edes silloin kun kesytin itsepäistä mukaan Kristuksen avioliittoa koskeva ihanne on särky- hevosta, osoitettu tekoa tai sanaa, joka langettaisi mie- mätön koti.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu leeni minkäänlaista epäilystäkään, etteikö hänestä olisi 1964, s. 5; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: tuleva ja viimein tuli taivaallisen Isämme edustaja ja pro- David O. McKay, s. 160.) feetta. Todistan siitä teille omakohtaisesti.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 84.) HÄN ESITTI KYMMENEN EHTOA, JOTKA VOIVAT MYÖTÄVAIKUTTAA KODIN ONNEEN KODILLA ON KESKEINEN SIJA EVANKELIUMISSA Presidentti McKay antoi seuraavat neuvot onnellista kotia varten: ”1. Pitäkää aina mielessänne, että alatte laskea onnelli- sen kodin perustaa ennen kuin olette naimisissa. Seurustellessanne teidän tulee oppia olemaan lojaaleja ja uskollisia tulevalle miehellenne tai vai- mollenne. Pitäkää itsenne puhtaina. Vaalikaa siveyden ja puhtauden korkeimpia ihanteita. Älkää antako pettää itseänne. 2. Valitkaa puolisonne arvostelukyvyn ja innoituksen perusteella yhtä hyvin kuin fyysisen puoleensavetä- vyyden perusteella. Järki ja käytöstavat ovat välttä- mättömiä ja tärkeitä ihmiskunnassa. 3. Suhtautukaa avioliittoon sillä vakavuudella, jonka se ansaitsee. Avioliitto on Jumalan säätämä. Se on jotakin, mitä ei solmita kevyesti eikä pureta ensim- mäisten vaikeuksien tullen. 4. Muistakaa, että avioliiton jaloin tarkoitus on lisään-

Kotona perheen kanssa tyminen. Koti on lasten luonnollinen hoitopaikka. Lapset kotilieden ääressä tuovat onnea kotiin. 156 David O. McKay Luku 9

5. Kotona vallitkoon kunnioituksen henki. Olkoon ”Presidentti McKay kertoi kotinne sellainen paikka, että jos Vapahtaja odotta- tiedonhaluiselle yleisölle, matta tulisi käymään, Häntä voitaisiin pyytää jää- että hänen matkansa pää- mään ja Hän tuntisi olevansa tervetullut. Rukoilkaa tarkoitus oli tutkia mah- kotona. dollisuutta pystyttää kap- 6. Aviomiehen tai vaimon ei pidä milloinkaan korottaa peleita kaikkialle Euroop- ääntään toisilleen. paan – kannustamaan kirkon jäseniä pysymään kotona eikä muuttamaan Amerikkaan” (Highlights in the Life, s. 121). Tuolla matkallaan hän valitsi tontit temppeliä varten Englannissa ja Sveitsissä. Presidentti McKay rakasti lapsia, ja lap- Ne olivat ensimmäiset set rakastivat häntä. Euroopassa.

HÄN RAKASTI HYVÄÄ KIRJALLISUUTTA

Hän oli erinomainen hevosmies. Tässä hän on perheensä kanssa reki- Presidentti David O. McKay oli saanut hyvän kou- ajelulla noin vuonna 1954. lutuksen ja rakasti suuria kirjailijoita, ja kirjailijoita, 7. Opetelkaa itsehillinnän arvo. Emme ole koskaan jotka kirjoittivat englannin kielellä. Opettaessaan evan- pahoillamme sanoista, joita ei sanottu. Itsehillinnän keliumia hän lainasi usein Shakespearea, Carlislea puute on suurin murheen aiheuttaja kotona. Lap- [skotlantilainen esseisti ja historioitsija, 1795–1881] tai sille tulee opettaa itsehillintää, itsekunnioitusta ja Robert Burnsia [skotlantilainen runoilija, 1759–1796]. kunnioitusta muita kohtaan. Hänen opettajanlahjansa olivat ilmeiset, ja hän käytti 8. Lujittakaa siteitä niitä sekä kirkossa että suuressa osassa maailmaa. kotiin vaalimalla jatkuvasti tove- HÄNELLÄ OLI PARANTAMISEN LAHJA ruutta. Toveruus Vanhin Mark E. lisää rakkautta. Petersenille, joka oli kah- Tehkää kaikkenne dentoista apostolin koo- vahvistaaksenne rumin jäsen, osoitetussa rakkautta, jotta kirjeessä vuodelta 1954 se kestää koko eräs mies kertoi pyhästä iankaikkisuuden. kokemuksesta, jonka 9. Tuokaa lasten hänen ystävänsä oli koke- ulottuville hyvää nut presidentti David O. kirjallisuutta ja McKayn kanssa eräässä musiikkia. temppelissä. Mies kirjoitti: 10. Kannustakaa esi- ”Vaimoni on neuvon- merkillänne ja antaja seurakuntamme Kotona Huntsvillessa Utahissa noin opetuksillanne vuonna 1947 Apuyhdistyksessä, ja sisar aktiivisuuteen Presidentti David O. McKay elokuussa Nina Penrod on toinen 1957 kirkossa. neuvonantaja. Kun presi- Se on perustavan tärkeää uskollisen luonteen kehit- dentti McKay kätteli sisar Penrodia, tämä kysyi häneltä, tymiselle. Vanhempien tulee johdattaa, ei komentaa, muistiko presidentti hänen äitinsä, sisar Grahamin lapset kirkon aktiivisuuteen.” (Lainattuna julkaisussa Ogden Valleysta. Presidentti vastasi: ’Tietenkin minä McKay, Home Memories, s. 213.) muistan’, ja laski vasemman kätensä sisar Penrodin käden päälle pitäessään sitä oikeassa kädessään. Tuolla PYHIEN ON RAKENNETTAVA SIIONIN kättelyhetkellä näin sisar Penrodin kasvojen punehtuvan. VAARNOJA SIELLÄ MISSÄ ASUVAT Hän sanoi, että hän liikuttui ja tunsi itsensä nöyräksi Toukokuussa 1952 presidentti David O. McKay etenkin siksi, että kun presidentti McKayn kädet olivat lähti kahden kuukauden kiertomatkalle Eurooppaan. hänen oikean kätensä päällä, hän tunsi sokin ja mietti, 157 Kirkon presidentit

mahtoivatko muut kuulla sokkia seuranneen äänen, sillä Kaksi tai kolme vuotta myöhemmin silmälääkäri hänestä se tuntui hyvin äänekkäältä. Hän sanoi, että katsoi silmiäni ja sanoi: ’Teillä on paljon arpikudosta hänet valtasi heikkous. Ja se oli outoa, sillä pidellessään silmissänne, mutta en ole koskaan tavannut parempaa sitten hänen oikeaa kättään vasemmassaan presidentti näkökykyä.’” (Lainattuna julkaisussa McKay, Cherished McKay kätteli samalla monia muita oikealla kädellään. Experiences, s. 163–164.) Sisar Penrod sanoi, että se teki hänet äärimmäisen nöy- räksi, mutta hän tunsi myös riemua, koska hänelle oli HÄNELLÄ OLI HENKIEN EROTTAMISEN tapahtunut jotakin ihmeellistä, sillä kaikki hänen reuma- LAHJA kipunsa olivat hävinneet. – – Presidentti McKayn lähdettyä, niin minulle kerrot- Piispa Robert L. tiin, sisar Penrod yritti lähteä muiden kanssa mutta Simpson, silloinen neu- häntä oli autettava, sillä hän oli liian heikko kävelemään vonantaja johtavassa piis- yksin. He etenivät hitaasti, ja noustessaan portaita hän pakunnassa, kertoi tilan- huusi ääneen ja vaipui maahan. Hänet autettiin vuotee- teesta, jolloin hänet esi- seen pukuhuoneessa, jossa hänen voimansa vähän ajan teltiin ensimmäistä kertaa kuluttua palasivat, ja hän nousi seisomaan, käänsi sel- presidentti McKaylle. Se känsä kanssaan oleville ja nosti molemmat kätensä sel- tapahtui vuonna 1958 kään koskettaen lapaluitaan ja sanoi: ’En ole kyennyt Hamiltonin temppelin vuosiin tekemään tätä.’” (Lainattuna julkaisussa McKay, vihkimisen yhteydessä Cherished Experiences, s. 156–157.) Uudessa-Seelannissa: ”Kävelin pitkin HÄN AVASI SOKEAN MIEHEN SILMÄT temppelin käytävää, kun Presidentti McKay ottaa vastaan partio- eräs ystävä tuli luokseni Veli Melvin T. Mickelson kertoi, kuinka hän sai laisten hopeapuhvelimerkin yhdessä vanhin Ezra Taft Bensonin kanssa. ja pyysi minua astumaan näkönsä takaisin saatuaan siunauksen presidentti David sisälle erääseen huonee- O. McKaylta. Veli Mickelson oli saanut vakavan silmätu- seen. Olin aivan ymmälläni huomatessani, ettei huo- lehduksen ja menettänyt näön toisesta silmästään koko- neessa ollut muita kuin presidentti ja sisar McKay. Ystä- naan ja toisesta miltei kokonaan. Hänen silmiensä tila väni sanoi: ’Presidentti McKay, tämä on yksi Uudessa- paheni jatkuvasti, kunnes lääkäri kertoi hänelle, että Seelannissa palvelleista lähetyssaarnaajistamme, veli oikea silmä täytyisi poistaa. Veli Mickelson selitti: Simpson.’ Presidentti ojensi lujan oikean kätensä ja ”Noin kaksi tuntia nostaen vasemman kätensä olkapäälleni katsoi minua sen jälkeen kun olimme silmiin ja pidemmällekin, syvälle sisimpääni. Muutaman lähteneet lääkärin vas- sekunnin kuluttua hän puristi ystävällisesti kättäni, sit- taanotolta, presidentti ten olkapäätäni ja sanoi: ’Veli Simpson, on ilo tutustua McKay tuli ovellemme ja sinuun.’ Ei ’on ilo tavata sinut’ vaan ’on ilo tutustua kertoi meille kuulleensa sinuun’. Sitä seuranneina päivinä ja viikkoina tuon esit- sairaudestani ja mietti- telyn muisto palasi useasti mieleeni. Noin kolmea kuu- neensä, haluaisinko siu- kautta myöhemmin istuessani toimistossani Los Angele- nauksen. Kukaan ei voisi sissa puhelimeni soi ja soittaja linjan toisessa päässä kieltää sitä rauhan tun- sanoi: ’Täällä puhuu David O. McKay.’ Hän sanoi, että netta, joka hänen muka- puhuttelumme perusteella hän oli saanut innoitusta naan tuli. Kun hän siu- kutsua minut perheeni kanssa takaisin Uuteen-Seelan- nasi minut, kipu hel- tiin johtamaan ihmisiä, joita rakastin niin paljon.” potti ja hävisi sitten (Improvement Era, helmikuu 1970, s. 72.) kokonaan. Kun presidentti McKay lähti huo- JUMALAN VOIMA OLI HÄNEN KANSSAAN Presidentti David O. McKay neesta, vaimoni uskoa osoittavat sanat olivat: ’Sinä tulet terveeksi.’ – – Kerran eteläisellä Tyynellämerellä jättäessään Seuraavana aamuna palasin lääkärin vastaanotolle. jäähyväisiä eräälle pyhien ryhmälle hän antoi heille Tutkittuaan silmäni hän sanoi: ’On tapahtunut jokin siunauksen, ja silloin tapahtui jotakin merkittävää. Eräs ihme. Meidän ei tarvitse poistaa tuota silmää. Sinä saat mies kertoi näin: ”Eräät, jotka sattuivat katsomaan ylös näöstäsi takaisin 15–20 prosenttia.’ Seuraavana päivänä innoitettujen sanojen virratessa voimallisina vanhin hän kertoi minulle, että 75 % näöstäni palautuisi, ja McKayn huulilta, todistavat kirkkaan sädekehän levän- kolmantena päivänä, että kenties koko näkökykyni... neen hänen päänsä päällä kuin valkoinen valopatsas, ja varmaa on, että taivaan ja maan raja oli lähellä sitä

158 David O. McKay Luku 9

paikkaa, missä tämä ihmeellinen ilmestys ja siunaus Se, mitä me olemme ja mitä me säteilemme, vaikuttaa annettiin. Jokaisen kuulijan sielu jyskytti totuuden ympärillämme oleviin ihmisiin.” (Julkaisussa Confe- vakaumuksesta.” (Lainattuna julkaisussa McKay, rence Report, huhtikuu 1963, s. 129; ks. myös Kirkon Cherished Experiences, s. 67.) presidenttien opetuksia: David O. McKay, s. 245.) Kunnianosoituksessaan miehelleen sisar McKay sanoi hänestä: ”Presidenttiä on siunattu ennalta näkemisellä. Monena aamuna hän on kertonut minulle, että päivän aikana tapahtuisi tiettyjä asioita, ja tämä vaikutelma toteutui poikkeuksetta. Tämä ennalta näkeminen on ollut hänelle hyödyllinen opas koko hänen elämänsä ajan.” (Lainattuna julkaisussa McKay, Home Memories, s. 270.)

JOKAISELLA IHMISELLÄ ON VAIKUTUSVALTAA

Presidentti ja sisar McKay ohjaaja Cecil B. DeMillen ja Moosesta esittäneen näyttelijä Charlton Hestonin kanssa elokuvaa Kymmenen käskyä kuvattaessa. Brigham Youngin yliopisto myönsi DeMillelle kunniatohtorin arvon toukokuussa 1957.

HÄN OPETTI HENGELLISYYDEN KEHITTÄMISTÄ Presidentti David O. McKay opetti hengellisyyden kehittämisestä seuraavaa: ”Hengellisyys on sielun suurin saavutus, ’jumalal- lisuus ihmisessä – suuri kruunaava lahja, joka tekee

Presidentti McKay yhdessä Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin hänestä kaikkien luotujen kuninkaan’. Se on tietoi- kanssa suutta itsensä voittamisesta ja yhteydestä Jumalaan. Hengellisyys on sitä, että saa yhä enemmän voimaa, Presidentti David O. McKay opetti, että on tärkeää että tuntee omien kykyjensä kehittyvän ja sielunsa ole- elää Kristuksen kaltaista elämää: van sopusoinnussa Jumalan kanssa. Vain se todella ”Rehdin luonteen saa vain ponnistelemalla jatku- antaa ihmiselle parasta elämässä. vasti ja ajattelemalla oikein, viljelemällä kauan ja har- Hengellisyys ilmenee parhaiten tekemisenä, ei taasti jumalallisia ajatuksia. Lähimmäksi Kristuksen unelmoimisena. ’Haltioitunut unelmointi, taivaallisten Henkeä pääsee se, joka keskittää ajatuksensa Jumalaan, haaveiden lennokkuus, näkymättömän näkemisen kai- ja se, joka voi sanoa sydämessään: ’Älköön toteutuko paus eivät ole niin vaikuttavia kuin se, että tekee yksin- minun tahtoni, vaan sinun’, pääsee lähimmäksi Kristuk- kertaisesti velvollisuutensa.’ sen ihannetta.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu Jokainen jalo mielijohde, jokainen epäitsekäs rak- 1953, s. 10; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: kaudenosoitus, jokainen urhea kärsimys oikean puo- David O. McKay, s. 237.) lesta, jokainen itsensä alistaminen jonkin itseä kor- ”Jokainen ihminen, joka elää tässä maailmassa, keamman hyväksi, jokainen uskollisuus ihanteelle, vaikuttaa ympäristöönsä hyvällä tai huonolla tavalla, jokainen epäitsekäs omistautuminen periaatteelle, ei pelkästään puheillaan, ei pelkästään teoillaan vaan jokainen avuliaisuuden osoitus ihmiskuntaa kohtaan, koko olemuksellaan. Jokainen ihminen, jokainen hen- jokainen itsehillinnän osoitus, jokainen sielun rohkeu- kilö säteilee sitä, mitä hän on. Jokainen henkilö ottaa den osoitus, jota kunnianhimoiset pyrkimykset tai vastaan säteilyä. Vapahtaja oli siitä tietoinen. Aina kun menettelytavat eivät ole tehneet tyhjäksi, vaan jota osoi- Hän tuli jonkun henkilön läheisyyteen, Hän tunsi tetaan, tehdään ja eletään pelkästään hyvän tähden – se tämän säteilyn – olipa kysymyksessä samarialainen on hengellisyyttä. nainen menneisyyksineen, kivitettävä nainen tai häntä Tämä korkeamman elämän tunne on yleismaail- kivittämään tulleet miehet, kuninkaan palvelija, Niko- mallinen. Hengellisen rauhan ja vapauden tavoittelu ja demos tai yksi spitaalisista. Hän oli tietoinen yksilön kehittäminen koskee jokaista. säteilystä. Ja tiettyyn määrään asti olet sinäkin ja minä.

159 Kirkon presidentit

Kadotat sielusi, ellet kehitä hengelli- syyttä sisimmässäsi. Suo- sittelen seuraavia aske- leita hengellisyyden kehittämiseksi: 1. Ihmisen täytyy tulla luonnon herraksi eikä orjaksi. Itsehillintä ja ympäristön hallitsemi- nen ovat tärkeitä. 2. Hengellisyys Presidentti McKay ja Yhdysvaltain presi- ja yltäkylläinen elämä Presidentti ja sisar McKay ”yhteisinä kultaisina vuosinaan” dentti John F. Kennedy riippuvat jumaluuden Kun siis suunnittelemme nykyajan Siionia, valit- tunnustamisesta ja jumaluuden kunnioittamisesta. kaamme niin kutsutut ’Siionin asukkaiden neljä kul- 3. Täytyy olla tietoisuus siitä, että Jumala on anta- makiveä’. nut ihmiselle valtuuden toimia Jumalan nimessä. Ensiksi, luja usko ja sen totuuden hyväksyminen, 4. Täytyy oivaltaa, että Jumala on kaikkien ihmis- että tätä maailmankaikkeutta hallitsee äly ja viisaus ja ten Isä ja että Hän arvostaa jokaista sielua. että – kuten Platon sanoi – ’sitä ei ole jätetty järjettö- 5. Elämä on palvelutehtävä, ja jokaisen ihmisen män ja sattumanvaraisen kohtalon ohjaamaksi’. velvollisuus on tehdä maailma paremmaksi siksi, että Toinen kulmakivi on se, että Jumalan suuren suun- hän on ollut siinä.” (True to the Faith: From the Sermons nitelman lopullisena tarkoituksena on yksilön täydelli- and Discourses of David O. McKay, toim. Llewelyn R. seksi tekeminen. McKay, 1966, s. 244–245.) Hän haluaa, että miehistä ja naisista tulee Hänen kaltaisiaan. HÄN OPETTI SIIONIN KULMAKIVISTÄ Kolmas kulmakivi on oivallus, että ensimmäinen ja tärkein asia ihmisen kehitykselle on vapaus – tah- Presidentti David O. McKay opetti: donvapaus. Ihminen voi valita korkeimman hyvän tai ”Siion, jonka me rakennamme, muotoutuu sen hän voi valita alimman hyvän ja jäädä vaille sitä, miksi asukkaiden ihanteiden mukaan. Muuttaaksemme ihmi- hänet aiottiin. set ja maailman meidän on muutettava heidän ajatte- Neljäs kulmakivi on vastuuntunne muita yksilöitä luaan, sillä se, mitä ihminen mielessään ajattelee, mää- ja sosiaalista ryhmää kohtaan.” (Gospel Ideals, s. 335; rää sen, mitä hän todella uskoo; hän elää sen mukaan, ks. Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 206–207.) mitä hän ajattelee. Ihmiset eivät ylitä ihanteitaan; usein ne jäävät heiltä saavuttamatta, mutta he eivät koskaan ylitä niitä. HÄN USKOI SIIONIN NUORISOON – – Herra määritteli Presidentti David O. McKay riemuitsi kirkon nuor- Siionin puhdassydämi- ten uskollisuudesta. Huhtikuun 1961 yleiskonferens- siksi (ks. OL 97:21), ja sissa hän sanoi: vain kun me olemme sel- ”Jos tänä aamuna esitettäisiin kysymys: ’Missä suh- laisia ja vain kun meillä teessa kirkko on viime vuoden aikana menestynyt par- on sellainen, ’Siion on haiten?’, en vastaisi: ’Raha-asioissa.’ – – kukoistava ja Herran En sanoisi: ’Uusien jumalanpalveluspaikkojen kirkkaus on oleva sen määrän lisääntymisessä.’ – – yllä’ (OL 64:41). – – En vastaisi: ’Jäsenmäärän lisääntymisessä.’ – – Siionin perustus las- Vastaisin, että rohkaisevin kehitys kirkossa viime ketaan siis ihmissydä- vuoden aikana on nähtävissä kirkon toimintaan osal- miin. Laajat pellot, kai- listuvien nuorten lisääntyneenä määränä. – – vokset, metsät, tehtaat, Taivas opastakoon teitä, nuoriamme, missä kauniit rakennukset,

Valokuva George Bettridge, Saans Photographyn luvalla. KOPIOINTI KIELLETTY George Bettridge, Saans Photographyn luvalla. KOPIOINTI Valokuva olettekin. Niin kauan kuin pidätte itsenne puhtaina nykyajan mukavuudet Presidentti McKay puiston penkillä ja tahrattomina ja rukoilette ja pysytte hartaasti ovat vain välikappaleita ja 84-vuotiaana vuoden 1957 tienoilla lähellä taivaallista Isäänne, Hänen Henkensä opastaa lisätarpeita ihmissielun rakentamisessa ja onnen var- teitä, auttaa teitä nuoruudessanne ja tekee teistä mistamisessa.

160 David O. McKay Luku 9

hyvään vaikuttavan voi- suvaitsevaisempia, rakastavampia. Missä hänen vaiku- man maan päällä. Tai- tuksensa tunnettiinkin, ihminen ja Jumala lähestyivät vaallinen Isänne on aina toisiaan tarkoituksessa ja teoissa.’ valmis auttamaan teitä Presidentti McKayn tarpeen tullen ja lohdut- kutsui pyhään apostolin- tamaan ja vahvistamaan virkaan huhtikuussa 1906 teitä, jos lähestytte Häntä isäni, presidentti Joseph F.

puhtaudessa, vaatimatto- Smith, joka toimi Hengen luvalla muudessa ja uskossa.” innoituksesta, ja presi- (Julkaisussa Conference dentti McKaysta tuli yksi

Report, huhtikuu 1961, tämän taloudenhoitokau- Deseret Newsin s. 5, 8.) den suurimmista ja innoi- Syntymäpäiväsuukko 21. kesäkuuta tetuimmista johtajista. – – 1963 Tulen kaipaamaan PRESIDENTTI JOSEPH FIELDING SMITH häntä suuresti. Tuntuu OSOITTI HÄNELLE KUNNIOITUSTAAN mahdottomalta, että hän on poistunut keskuudes- Myöhempinä vuosi- tamme. Mutta tiedämme, Valokuva Ralph T. Clark ja J. Malan Heslop, Clark ja J. Ralph T. Valokuva naan presidentti David että hän on mennyt iloit- Yhdessä 69 vuotta O. McKay edistyi edel- sevan isänsä ja äitinsä leenkin hengellisesti luo ja että hän jatkaa nyt työtään Jumalan paratiisissa heikkenevän terveyden aloittaen uuden elämän hyvien ystäviensä keskuu- tuomista fyysisistä rajoi- dessa, jotka ovat menneet edessä oleviin maailmoihin tuksista huolimatta. ennen häntä. – – Hän puhui usein elä- Minun mielestäni kaksi profeetta Lehin ajatusta mänilosta. Presidentti kuvaavat presidentti McKayn elämää. Hän oli kuin suuri McKayn kuoltua 18. joki ’virraten alati kaiken vanhurskauden altaaseen’ ja tammikuuta 1970 presi- hän oli kuin mahtava laakso, ’vahva ja luja ja järkkymä- dentti Joseph Fielding tön Herran käskyjen pitämisessä!’ (1. Nefi 2:9–10). Smith sanoi: Kiitän Jumalaa ”Kunnioitan presi- Ensimmäinen presidenttikunta: Hugh B. tämän suuren miehen Brown, David O. McKay ja N. Eldon dentti David O. McKayn Tanner elämästä ja työstä. Hän nimeä ja muistoa. oli tehtäväänsä erotettu Istuin hänen rinnallaan 60 vuoden ajan kirkon sielu, suuri henki, joka johtavissa neuvostoissa. Opin tuntemaan hänet lähei- tuli tänne johtamaan sesti ja hyvin, ja rakastin häntä ihmisenä ja kunnioitin Israelia. Hän teki työnsä häntä profeettana. hyvin ja on palannut Hän oli todellinen Herran palvelija, joka vaelsi puhtaana ja täydellisenä pystypäin Luojansa edessä. Hän rakasti lähimmäisiään, valon ja iloisen jälleen- iloitsi elämästä ja riemuitsi oikeudesta palvella, ja hän näkemisen maailmoihin. palveli silmämääränään vain Jumalan kunnia. Presidentti McKayhin, jos Hän oli täydellinen esimerkki Vanhan testamentin kehen, soveltuvat nämä ohjeesta: ’Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä pyhien kirjoitusten on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Presidentti David O. McKay rukouksen sanat: Jumalaasi kuunnellen’ (Miika 6:8). ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt Deseret News -lehden pääkirjoituksessa sanottiin: periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten ’Jos koskaan nykyajan historiassa joku on jättänyt maa- maailman luomisesta asti’ (Matt. 25:34), sillä te olette ilman paremmaksi jälkeensä siksi että on elänyt siinä, tehneet hyvin kaiken, mitä hoiviinne on uskottu.” hän oli David Oman McKay. (”One Who Loved His Fellowmen”, Improvement Era, Minne hän menikin, ihmiset kohottivat päänsä toi- helmikuu 1970, s. 87–88.) veikkaampina ja rohkeampina. Missä hänen äänensä kuultiinkin, sen jälkeen ihmiset olivat ystävällisempiä,

161 Luku 10 Joseph Fielding Smith KIRKON KYMMENES PRESIDENTTI

162 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA JOSEPH FIELDING SMITHIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 19. heinäkuuta 1876 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa Joseph F. ja Julina Lambson Smithin perheeseen. 8 Hänen isänsä kastoi hänet (19. heinäkuuta 1884). 19 Hän sai patriarkallisen siunauksensa, jossa sanottiin, että hän olisi johtaja kansan keskuudessa (tammikuussa 1896). 21 Hän solmi avioliiton Louie Emily Shurtliffin kanssa (26. huhtikuuta 1898; vaimo kuoli 30. maaliskuuta 1908). 22–24 Hän palveli lähetystyössä Englannissa (1899–1901). 24 Hän alkoi työskennellä kirkon historioitsijan toimistossa (1901). 29 Hänestä tuli kirkon apulaishistorioitsija (huhtikuussa 1906). 32 Hän solmi avioliiton Ethel Georgina Reynoldsin kanssa (2. marraskuuta 1908; vaimo kuoli 26. elokuuta 1937). 33 Hänen isänsä, presidentti Joseph F. Smith, asetti hänet apostoliksi (7. huhtikuuta 1910). 44 Hänestä tuli kirkon historioitsija (1921). 45 Hänen ensimmäinen kirjansa Essentials in Church History julkaistiin (1922). 57 Hänestä tuli Utahin sukututkimusseuran puheenjohtaja (1934). 61 Hän solmi avioliiton Jessie Ella Evansin kanssa (12. huhtikuuta 1938; vaimo kuoli 3. elokuuta 1971). 63 Hän johti lähetyssaarnaajien evakuointia Euroopasta (1939). 68–72 Hänestä tuli Suolajärven temppelin esimies (1945–1949). 74 Hänet hyväksyttiin kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi (9. huhtikuuta 1951). 79 Hän pyhitti neljä maata evankeliumin saarnaamiselle (1955). 89 Hänestä tuli presidentti David O. McKayn neuvonantaja (29. lokakuuta 1965). 93 Hänestä tuli kirkon presidentti (23. tammikuuta 1970). 95 Hän toimi ensimmäisen vyöhykekonferenssin johtavana virkailijana Manchesterissa Englannissa (27.–29. elokuuta 1971); hän vihki Ogdenin temppelin Utahissa (18. tammikuuta 1972); hän vihki Provon temppelin Utahissa (9. helmikuuta 1972); hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (2. heinäkuuta 1972).

163 Kirkon presidentit

Hannan, Vanhan Yksi seuraus noista yksinäisistä, koettelevista vuo- testamentin profeetta sista oli se, että nuori Joseph Fielding sai ymmärrystä ja Samuelin äidin, tavoin rohkeutta, jotka auttoivat häntä tulemaan yhdeksi myö- Julina Lambson Smith hempien aikojen kirkon kyvykkäimmistä puolustajista. oli suuresti toivonut poi- Koettelemukset ja todeksi ja uskolliseksi osoittautumi- kalasta. Synnytettyään nen näyttävät kuvaavan tämän Jumalan suuren palveli- kolme suloista tytärtä hän jan elämää. kaipasi ja rukoili itselleen poikaa. Hän lupasi Her- NUORUUDESSAAN HÄN OPPI TEKEMÄÄN ralle, että jos Herra siu- SITÄ, MITÄ HERRA HALUSI HÄNEN naisi häntä siten, hän TEKEVÄN tekisi kaiken voitavansa, jotta poika kasvaisi palvelemaan Jumalaa, niin että Nuori Joseph Fielding Smith hänestä tulisi isälleen Joseph F. Smithille, joka oli tuolloin neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, kunniaa tuottava poika. Heinäkuun 19. päivänä 1876 Herra siunasi Smi- thien kotia pojalla, jolle annettiin isänsä nimi. ”Tämän lapsen kohtalona oli seurata tarkoin isänsä askelia lähe- tyssaarnaajana, historioitsijana, apostolina, pyhien kirjoitusten tuntijana, teologina, neuvonantajana ensimmäi- sessä presidenttikunnassa ja viimein Herran profeettana. Isän äänestä tuli pojan ääni. Yhteen laskettuna he toimivat apostolin virassa keskeytyksettä yli sadan vuoden Valokuva Joseph Fielding McConkien luvalla Valokuva ajan.” (Joseph F. McConkie, True and Faithful: The Life Joseph F. Smith ja perhe. Joseph Fielding on keskellä takarivissä. Story of Joseph Fielding Smith, 1971, s. 9, 11.) Joseph Fielding Smith oli poika, joka piti velvolli- Nuoruudessaan Joseph Fielding Smith joi vainon suutenaan vaeltaa elämänsä halki käsi Herran kädessä. katkerasta maljasta, kun liittovaltion seriffit tunkeutuivat Todellakin hänen oma halunsa oppia tuntemaan Her- moniavioisuudessa elävien koteihin Utahissa etsimään ran tahto, jotta hän voisi elää sen mukaan, sai hänet hänen isäänsä ja muita kirkon johtajia. Hän muisteli, että lukemaan Mormonin kirjan kahdesti siihen mennessä, poliisit vaanivat heidän kotinsa ympärillä kuulustellen ja kun hän oli 10-vuotias. Kun häntä kaivattiin pallopeliin, säikytellen naisia ja lapsia, häiriten heidän elämäänsä ja hänet löydettiin tavallisesti heinäparvelta tuota kirjaa aiheuttaen heille mielipahaa ja pelkoa. Näin synkissä olo- lukemasta. Hän myös luki ja opetteli ulkoa Children’s suhteissa Joseph Fieldingin isä joutui olemaan piilossa Catechism -kirjan (Lasten katekismus oli varhainen kir- melkein jatkuvasti hänen kahdeksannen ja viidennen- kon julkaisu, jossa selitettiin evankeliumin oppeja) ja toista ikävuotensa välisenä aikana. Kun ihmiset myöhem- Alkeisyhdistyksen kirjoja. Hänen luonnollinen ja spon- min sanoivat, että presidentti Joseph Fielding Smith kas- taani opinhalunsa jatkui läpi elämän, ja hänestä tuli voi niin suotuisissa oloissa, että hänestä pitikin tulla yksi parhaista evankeliumin tuntijoista, mitä kirkossa suuri mies, hän sanoi vaivautuneena, etteivät he ymmär- on ollut. täneet kaikkia olosuhteita. Joseph Fieldingin isä oli Hän selitti myöhemmin: ”Varhaisimmasta muisti- poissa kotoa suurimman osan hänen kasvuvuosistaan kuvastani lähtien, siitä lähtien kun opin lukemaan, Yhdysvaltain hallituksen aiheuttamien vaikeuksien takia. olen saanut suurempaa tyydytystä tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja lukemalla Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja profeetta Joseph Smithistä ja työstä, joka on suoritettu ihmisten pelastukseksi, kuin mistään muusta koko maailmassa.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1930, s. 91.)

HÄN OLI MENETTÄÄ HENKENSÄ ”Monet Josephin nuoruudentunnit kuluivat leh- mien paimentamisessa lähellä Jordan Riveriä [Uta- Joseph Fielding Smithin isän, Joseph F. Smithin, perhe hissa] ja työssä hänen veljiensä kanssa perheen tilalla

164 Joseph Fielding Smith Luku 10

Taylorsvillessa. Kerran kun hän ja hänen nuorempi Ja heidän saavuttuaan sitten synnyttävän äidin taloon veljensä kuormasivat heiniä rattaisiin vietäväksi pel- hänen edessään oli usein loputtoman pitkältä tuntuva lolta latoon, Joseph oli vähällä menettää henkensä. odotus. He olivat pysähtyneet tielle kanavan kohdalle nos- ’Joskus olin paleltua kuoliaaksi. Ihmettelin sitä, taakseen paaleja kuormaan ja antaakseen hevosten että niin monet lapset syntyivät keskellä yötä, varsinkin juoda. Yksi hevosista oli säikky, ja siksi Joseph pyysi kylminä talviöinä. Toivoin kuumeisesti, että äidit olisivat Georgea seisomaan hevosten pään vieressä ja pitä- ajoittaneet asiat hieman paremmin.’” (Joseph Fielding mään ohjaksia tiukalla, kunnes hän pääsisi ylös ja Smith jr ja John J. Stewart, The Life of Joseph Fielding ottaisi ohjakset. Mutta George menikin taakse ja alkoi Smith, 1972, s. 52–53.) sitoa narua. Silloin hevoset äkkiä liikahtivat ja Joseph putosi hevosten ja keskiaisan väliin. ”SAIN SYNTYMÄLAHJANA TODISTUKSEN” Hänen mielessään Joseph Fielding välähti ajatus ’Tähän Smith sanoi: ”Sain synty- päättyi elämäni!’ Mutta mälahjana todistuksen jokin käänsi hevoset ja evankeliumista. – – En ne juoksivat kanavaan muista aikaa, jolloin Josephin pudotessa minulla ei olisi ollut kavioiden ja rattaiden täyttä varmuutta pro- pyörien tavoittamatto- feetta Joseph Smithin miin. Päästyään ylös hän tehtävästä ja vanhem- antoi Georgen kuulla pieni opetuksista ja kunniansa ja kiiruhti opastuksesta.” (Lainat- sitten kotiin – järkytty- tuna julkaisussa Life neenä mutta kiitollisena

Paul Mannin maalaus Paul of Joseph Fielding siitä, ettei ollut vahin- Lahja isältä Smith, s. 56.) goittunut. Hänen isänsä ”Luonteeltaan Joseph oli hiljaisempi ja opinhalui- tuli häntä vastaan ja sempi kuin veljensä. Hänellä oli tapana suorittaa kii- halusi tietää, mitä vai- reesti kotiaskareensa, niin että hän voi mennä isänsä keuksia hän oli kohdan- Joseph Fielding Smithin vanhemmat kirjastoon lukemaan.” (True and Faithful, s. 18.) Joseph F. ja Julina Lambson Smith nut, sillä isä oli saanut Kirjeessä lähetystyössä olevalle pojalleen hän kir- 50-vuotishääpäivänään vuonna 1916 voimakkaan tunteen, että joitti: ”Muistan yhden asian, jota olen tehnyt siitä läh- hänen poikansa oli jonkinlaisessa vaarassa.” (True and tien, kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, ja se on Faithful, s. 18.) evankeliumin tutkiminen. Luin ja opettelin ulkoa lasten katekismuksen ja Alkeisyhdistyksen kirjoja, joissa ker- HÄN AUTTOI ÄITIÄÄN rottiin evankeliumista. Myöhemmin luin kirkon histo- ”Kun Josephin äiti palasi Havaijisaarilta, Joseph rian Millennial Starista. Luin myös Raamatun, Mormo- oli 10-vuotias, ja tuossa herkässä iässä hän alkoi auttaa nin kirjan, Kallisarvoisen helmen sekä Opin ja liitot ja äitiään tämän ammatissa laillistettuna kätilönä ja syn- muita kirjoja, joita käsiini osui. – – Opin hyvin varhain, nytyslääkärinä. Josephin työnä oli olla tallipoika ja että Jumala elää. Hän antoi minulle todistuksen, kun ajaa rattaita. Kaikkina vuorokauden aikoina, päivällä olin lapsi, ja olen yrittänyt olla aina kuuliainen ja onnis- tai yöllä, kun hänen äitinsä apua tarvittiin, hänen oli tunutkin siinä jossakin määrin.” (Answers to Gospel valjastettava uskollinen ’Vanha Meg’ rattaiden eteen ja Questions, toim. Joseph Fielding Smith jr, 5 osaa, ajettava äitinsä siihen kotiin, jossa synnytys oli odotet- 1957–1966, osa 4, s. vi.) tavissa. Siellä hän saattoi odottaa siihen asti kun äiti oli auttanut lapsen maailmaan, tai jos äiti piti odo- HÄN OLI AAMUVIRKKU tusta liian pitkänä, hänet lähetettiin kotiin hänen saa- Kurinalaisen isänsä innoittamana Joseph Fielding tuaan ensin ohjeet, milloin hänen oli palattava hake- Smith heräsi varhain, ja tämä tapa säilyi hänellä koko maan äitiään. – – hänen elämänsä ajan. Se oli hänen keinonsa saada työt Päiväsaikaan ja kesällä tehtävä ei ollut kovinkaan tehdyksi. Vielä 95 vuoden iässä ”hän oli yhä paras saar- epämiellyttävä 10-vuotiaalle nuorukaiselle. Mutta öisin nansa eläkeiän toimettomuutta vastaan. – – Hän oli ja talvella se oli hyvin epämiellyttävää. – – Joskus he mat- joka aamu ylhäällä paljon ennen kuutta ja teki täyden kasivat vesi-, räntä- tai lumisateessa tai purevankylmässä työpäivän. Se oli elinikäinen tapa, jonka hän juurrutti tuulessa rattaissa, joissa oli varsin hyvä 'ilmanvaihto’.

165 Kirkon presidentit

myös lapsiinsa. ’Ihmiset kuolevat sänkyyn’, hän varoitti HÄN SOLMI AVIOLIITON ENNEN KUIN heitä. ’Ja niin kuolee kunnianhimokin.’ PALVELI LÄHETYSTYÖSSÄ ’Tuntui jotenkin moraalittomalta maata sängyssä kuuden jälkeen’, hänen poikansa muistelee. ’Tietenkään Kun Joseph Fielding en yrittänyt sitä kuin kerran. Isä piti siitä huolen.’” (Life Smith oli 18-vuotias, of Joseph Fielding Smith, s. 3.) hänen perheensä kutsui samanikäisen Louie Shurt- HÄN OLI AHKERA TYÖNTEKIJÄ liffin asumaan luokseen tämän opiskellessa Utahin yliopistossa. Louien isä ja presidentti Joseph F. Smith olivat olleet ystäviä Nauvoossa viettämistään nuoruudenpäivistä saakka. Josephista ja Louiesta tuli pian hyvät ystävät, sillä he molemmat rakastivat

Louie E. Shurtliff (1876–1908), Joseph oppimista ja halusivat Fieldingin ensimmäinen vaimo. Heidät omistautua evankeliu- vihittiin 26. huhtikuuta 1898. mille. Ei kestänyt kauan, kun he jo rakastuivat toisiinsa. He seurustelivat kolmen ja puolen vuoden ajan, jonka kuluessa Louie opiskeli ja ZCMI:n julkisivu. Ollessaan 18-vuotias Joseph Fielding Smith työskenteli myy- Joseph Fielding oli työssä ZCMI:ssa. Myöhemmin hän jän apupoikana tukkukaupan elintarvikeosastolla ZCMI:n pohjakerroksessa Salt Lake Cityssä. muisteli: ”Kun Louie sai opintonsa päätökseen ja valmistui koulustaan – – en antanut hänen mennä kotiin ja ”Oli myöhäinen kesäilta Salt Lake Cityssä vuonna jäädä sinne vaan taivutin hänet muuttamaan asuinpaik- 1894. Joseph Fielding Smith, joka oli 18-vuotias, oli kaa, ja 26. päivänä huhtikuuta 1898 menimme Suolajär- juuri päättänyt raskaan työpäivän myyjän apupoikana ven temppeliin, jossa isäni, presidentti Joseph F. Smith, elintarviketukkukaupassa Zion’s Cooperative Mercan- vihki meidät ajaksi ja kaikeksi iankaikkisuudeksi.” (Lainat- tile Institutionin (ZCMI) pohjakerroksessa Main tuna julkaisussa Life of Joseph Fielding Smith, s. 75.) Strreetin ja South Temple Streetin kulmauksessa. Hän oikaisi hartiansa, veti syvään henkeä ja yritti seistä suorana. Se ei ollut helppoa. Työpäivä oli pitkä, työ uuvuttavaa ja palkka säälittävän pieni. ’Tein töitä kuin työjuhta koko pitkän päivän ja olin lopen uupunut illan tullen kannettuani selässäni jauhosäkkejä, sokeri- säkkejä, kinkkuja ja silavaa. Painoin 150 paunaa [68 kg], mutta nostin sen enempää ajattelematta 200 pau- nan [90 kg] säkkejä harteilleni. Olin hyvin ajattelematon kaveri, koska siitä lähtien olkapääni ovat olleet hieman vinossa. Oikea olkapää sai vähän enemmän ”käsittelyä” kuin vasen.’

Mutta työtä ei ollut helppo saada ja hänen per- Lähetyssaarnaajina Englannissa 28. toukokuuta 1901. Joseph Fielding Smith heensä tarvitsi kaiken taloudellisen avun, jonka hän voi on toinen vasemmalta. hankkia yhdessä veljiensä kanssa, jotka olivat kyllin van- Vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta Joseph hoja mennäkseen töihin. Niinpä Joseph oli iloinen tästä Fielding jätti morsiamensa voidakseen palvella kaksi työstä huolimatta siitä, että se oli rasittavaa ja palkka oli vuotta lähetystyössä Isossa-Britanniassa. Hän lähti pieni. Fyysinen ponnistelu työssä saattaisi ajan mittaan yhdessä veljensä Joseph Richardsin kanssa, joka oli kut- olla hyväksikin, ellei siihen sitä ennen kuolisi. suttu palvelemaan samalla lähetyskentällä. Lähteminen Ja sitten, kuten hänen tapanaan oli, hän pysähtyi lähetyskentälle ei ollut helppoa Josephille. Hän kirjoitti makeistiskille ja osti pussillisen karamelleja äidille ja päiväkirjaansa: ”Lauantaina 13. toukokuuta 1899: Kävin pikkuveljilleen ja sisarilleen. Hänestä oli hauskaa tuot- kaupungissa ja ostin joitakin tarvikkeita, jotka otan taa iloa pikkuisille, ja hän teki sitä usein.” (Life of mukaani matkalle Englantiin. Pakkasin arkkuni iltapäi- Joseph Fielding Smith, s. 65–66.) vällä ja sain kaiken valmiiksi lähtöä varten. Kuudelta

166 Joseph Fielding Smith Luku 10

jätin hyvästit kaikille ja lähdin asemalle tuntien jotakin ’Varaa aina aikaa ate- sellaista, mitä en ollut koskaan aiemmin tuntenut, rioita varten ja päiväkirjasi koska en ole ollut aiemmin elämässäni poissa kotoa kirjoittamiseen. Minulla kuin yhden kuukauden, ja ajatus siitä, että lähden on kokemusta näistä pois kahdeksi vuodeksi tai pidemmäksi aikaa, herättää asioista. Päiväkirja on mel- minussa hyvin kipeitä tunteita.” (Lainattuna julkaisussa kein arvoton, ellei sitä kir- The Life of Joseph Fielding Smith, s. 83.) joiteta päivittäin. Emme Käännytystyö Isossa-Britanniassa tuohon aikaan oli pysty pitämään täsmällistä hyvin vaikeaa. Oli paljon vastustusta ja vain muutamia päiväkirjaa muistinvarai- vastaanottavaisia sydämiä. Hän teki kuitenkin lujasti sesti. Pidä päiväkirjasi ajan töitä palvelutyössään jakaen joka kuukausi yli 10 000 tasalla.’” (Leonard J. Ar- lentolehtistä ja käyden noin 4 000 kodissa. Mutta hän rington, ”Joseph Fielding ei nähnyt ahkeroimisensa hedelmiä kasteina. ”Kaksivuo- Smith: The Training of a tisen lähetystyönsä aikana vanhin Smith ei käännyttänyt Prophet”, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen eikä kastanut yhtään ainutta ihmistä. Hän konfirmoi Josephine Smith Reinhardtin luvalla Valokuva yhden jäsenen, mutta siinä oli hänen käännytystyönsä Vanhin Joseph Fielding Smith lähetys- Kristuksen Kirkon histo- saarnaajana Englannissa 21. helmi- koko sato.” (Francis M. Gibbons, Joseph Fielding Smith: kuuta 1900 riaosaston arkistot, 1972, Gospel Scholar, Prophet of God, 1992, s. 75.) s. 7–8, kursivointi lisätty.)

HÄNEN ISÄNSÄ ODOTTI ERINOMAISUUTTA HÄN OPPI ISÄLTÄÄN PALJON ”Vanhin Joseph ”Joseph F. Smith oli mestariopettaja, joka käytti tun- Fielding Smithin isältään tikausia poikansa kysymyksiin vastaamiseen ja huolehti saamat kirjeet – – tuovat siitä, että tämä juurtui hyvin totuuden periaatteisiin. esiin, mitä kaikkea presi- ’Rakkaimpia muistojani’, Joseph Fielding sanoi myöhem- dentti Joseph F. Smith min, ’ovat ne tunnit, jotka olen viettänyt hänen rinnal- opetti uskolliselle ja kuu- laan keskustellen evankeliumin periaatteista ja saaden liaiselle pojalleen. Helmi- opetusta, jollaista vain hän voi antaa. Tällä tavalla lasket- kuun 2. päivänä 1900 tiin oman tietoni perustus totuudesta, niin että minäkin Joseph F. Smith kirjoitti: voin sanoa tietäväni, että Lunastajani elää ja että Joseph ’Paras koulu, jota Smith on, oli ja on aina oleva elävän Jumalan profeetta.’ olen koskaan käynyt, on Ja onko sopivampaa paikkaa profeetan kasvattami- kokemuksen koulu. On Joseph Fielding Smith ja hänen isänsä seen kuin profeetan koti? Hänen äitinsä Julina Lambson olemassa eräitä asioita, presidentti Joseph F. Smith 2. touko- Smith oli kasvanut George A. Smithin, profeetta Joseph kuuta 1914 joita minun näyttää ole- Smithin serkun ja läheisen tuttavan, kodissa.” (True van vaikea oppia. Yksi on englannin oikeinkirjoitus, ja and Faithful, s. 12.) huomaan, että olet hieman kaltaiseni siinä suhteessa. Jos nyt mainitsen muutamia sanoja, jotka melkein aina HÄN OLI USKON PUOLUSTAJA kirjoitat väärin, oletan, että kirjoitat ne huolellisemmin tulevaisuudessa.’ Sitten isä luetteli sellaisia sanoja kuin untill, po. until; proscribe, po. prescribe; greese, po. grease; shure, po. sure; shugar, po. sugar jne. – – Maaliskuun 8. päivänä 1900 isä neuvoi: ’Minun tuskin tarvitsee sanoa sinulle, että pitäisit lyhyitä hartaita rukouksia, lyhyitä ja vilpittömiä saarnoja ja että kirjoittaisit lyhyitä kirjeitä, suppeita ja suoraan asiaan käyviä ja niin usein kuin voit. Useimpien ihmisten hankaluutena on, että he ovat liian monisanaisia sekä puhuessaan että kirjoittaessaan. Meidän on tarpeen tiivistää ajatuksiamme ja esittää asiat lyhyesti. Panen Joseph Fielding Smith aloitti työskentelyn kirkon historioitsijan toimistossa mielissäni merkille kehittymisesi tässä asiassa.’ – – 1. lokakuuta 1901. Kirjeessä, joka on päivätty 20. helmikuuta 1901, Lähetystyönsä jälkeen Joseph Fielding Smith sai työ- on hyvä neuvo meille kaikille: paikan kirkon historioitsijan toimistossa. Tämä työ johti

167 Kirkon presidentit

hänen nimittämiseensä kirkon apulaishistorioitsijaksi Louiella ja Josephilla oli kaksi tytärtä, Josephine, joka vuonna 1906. Tässä tehtävässä hän avusti toimiston eri oli tuolloin viisivuotias, ja Julina, joka oli kaksivuotias. tehtävissä presidentti Anthon H. Lundia, joka oli neuvon- Louie oli ’tavattoman suloinen ja lujaluontoinen’ nai- antajana ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kirkon nen, ja hänen kuolemansa taakka oli raskas. historioitsija. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa Sureva isä sulki koota tietoja Reed Smootin, utahilaisen senaattorin ja kodin, jonka hän oli apostolin, puolustukseksi, jonka oikeus senaattorinpaik- rakentanut morsiamel- kaan oli asetettu kyseenalaiseksi Washington D.C.:ssä. leen, ja muutti pienen Kun vanhin Smoot perheensä kanssa Bee- sai pitää senaattorinpaik- hive Houseen, jossa kansa, hänen vastustajas- hänen äitinsä Julina sekä taan tuli erittäin katkera, sisarensa Emily saattoivat ja paikallisen sanomaleh- tarjota äidillistä rakkautta den kautta hän purki ja hoivaa hänen kahdelle vihaansa sanallisten her- pienelle tytölleen. Äidin jausten ja panettelun kuolema oli erityisen vai- muodossa, joita hän esitti kea kaksivuotiaalle Juli- kirkkoa ja erityisesti kir- nalle, joka itki äitiään kon presidenttiä Joseph F. usein ja sulatti siten Paul Mannin maalaus Paul Joseph Fielding Smith oli tuottelias Smithiä kohtaan. Nuori isänsä sydämen.” (True kirjailija. Joseph Fielding esitti and Faithful, s. 32.) totuuden niin hyvin, ettei esiin nostetuista asioista tullut Louien kuolemaa Joseph Fielding Smith solmi avioliiton käytännöllisesti katsoen enää milloinkaan vakavaa kiistaa. seuranneet kuukaudet Ethel Georgina Reynoldsin kanssa olivat vaikeita ja yksinäi- 2. marraskuuta 1908. HÄN OLI EVANKELIUMIN TUNTIJA siä. Pienet tytöt surivat ja itkivät edelleen äitiään. Heidän isänsä lohdutti heitä Joseph Fielding Smithin saarnojen ja kirjoitusten joka yö tuntikaudet. Isoäidit ja tädit tekivät kaikkensa kokoelman esipuheessa hänen vävynsä Bruce R. auttaakseen Joseph Fieldingiä lasten hoitamisessa, McConkie kirjoitti: ”Joseph Fielding Smith on tämän mutta lapset tarvitsivat äidin. Saatuaan kehotuksia ja sukupolven eturivin evankeliumin tuntija ja yksi suurim- neuvoja sekä isältään että apeltaan Joseph Fielding mista opillisista opettajista. Vain harvat miehet tämän alkoi etsiä rukoillen vaimoa, joka voisi olla myös rakas- [taloudenhoitokauden] aikana ovat vetäneet hänelle tava äiti hänen tyttärilleen. Hän löysi sellaisen naisen vertoja evankeliumin tuntemuksessa tai ylittäneet hänet Ethel Georgina Reynoldsista, seitsemänkymmenen hengellisessä ymmärryksessä. Hänellä oli isänsä, presi- ensimmäisen neuvoston pitkäaikaisen jäsenen George dentti Joseph F. Smithin, ja isoisänsä, patriarkka Hyrum Reynoldsin ja Amelia Jane Reynoldsin tyttärestä. Presi- Smithin, usko ja tieto.” (Ks. Joseph Fielding Smith, dentti Joseph F. Smith vihki heidät 2. marraskuuta 1908 Pelastuksen oppeja, 3 osaa, 1977–1982, osa 1, s. 5.) Suolajärven temppelissä.

HÄN LÖYSI UUDEN VAIMON JA ÄIDIN HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLIKSI LAPSILLEEN ”Kirkon presidentti- Joseph Fielding kunta ja kahdentoista Smithin rakas vaimo apostolin neuvosto oli- Louie sairastui vakavasti vat pitäneet kokousta yli ollessaan kolmannen ker- tunnin Suolajärven ran raskaana. Hän kärsi temppelissä huhtikuussa kaksi kuukautta ja kuoli 1910. He olivat keskus- sitten 30. maaliskuuta telleet eri miehistä vaih- 1908. ”Hän ja Joseph oli- toehtoina neuvoston vat olleet naimisissa vain tyhjäksi jääneen paikan kymmenen vuotta, joista täyttämiseksi presidentti kaksi he olivat olleet John R. Winderin kuol- erossa Josephin palvel- Juuri kutsuttu 33-vuotias apostoli tua 27. maaliskuuta ja Joseph Fielding Smith noin vuonna 1905 lessa lähetystyössä. 26. huhtikuuta 1910 apostoli John Henry

168 Joseph Fielding Smith Luku 10

Smithin siirryttyä sittemmin presidenttikuntaan. joulukuussa 1905] sekä meno- että tulomatkalla ja Mutta jokaista ehdotettua nimeä vastaan esitettiin siellä ollessamme hän oli tarkkaillut minua ja tunte- jotakin. Näytti mahdottomalta saavuttaa yksimieli- nut tuolloin sydämessään, että minusta tulisi jonakin syyttä asiassa. Viimein presidentti Joseph F. Smith päivänä apostoli, jonka ennustuksen ovat monet vetäytyi itsekseen erääseen huoneeseen ja polvistui muutkin esittäneet. Kaikkiin noihin ennustuksiin rukoilemaan johdatusta. Palatessaan hän kysyi jok- olen suhtautunut kevyesti ja ajattelematta, että ne seenkin epäröivästi 13 veljeltä, voisivatko he harkita toteutuisivat.’ hänen poikaansa Joseph Fielding Smith jr:ia tehtä- Kolme vuotta myöhemmin toisessa patriarkalli- vään. Hän sanoi ehdottavansa sitä vastahakoisesti sessa siunauksessa, jonka tällä kertaa antoi patriarkka siksi, että hänen poikansa Hyrum oli jo neuvoston Joseph D. Smith Scipiossa Millardin piirikunnassa Uta- jäsen ja hänen poikansa David oli neuvonantajana hissa, Joseph Fieldingille sanottiin: ’Sinut on kutsuttu johtavassa piispakunnassa. Hän pelkäsi kirkon jäsen- ja asetettu ennen lihaan tulemistasi Herran Jeesuksen ten suhtautuvan nyreästi siihen, että vielä yksi Kristuksen apostoliksi edustamaan Hänen työtään hänen pojistaan kutsuttaisiin johtavaksi auktoritee- maan päällä.’” (Life of Joseph Fielding Smith, tiksi. Kaikesta huolimatta hän tunsi innoitusta esittää s. 178–179, 181.) Josephin nimi heidän harkittavakseen. Muut miehet tuntuivat hyväksyvän heti ehdotuksen ja tukivat siinä presidentti Smithiä.” (Life of Joseph Fielding Smith, s. 174.)

MUUT TIESIVÄT, ETTÄ HÄNET KUTSUTTAISIIN APOSTOLIKSI ”Apostoli ja senaat- tori Reed Smootilta Washington D.C.:stä tuli sähke: ’Jumala siunatkoon sinua apostolinvirassasi. Joseph Smithin muistomerkin vihkimistilaisuudessa 23. joulukuuta 1905. Joseph Fielding Smith on takarivissä äärimmäisenä oikealla. Kuvassa ovat Ole tosi ja uskollinen myös presidentti Joseph F. Smith (takarivissä kolmas oikealta) ja vanhin johtajallesi.’ Ja Joseph George Albert Smith (eturivissä keskellä). [Fielding Smith] kirjoit- ”Vuosia myöhemmin Heber J. Grant, joka oli taa: ’Niin pyrin aina tuolloin kirkon presidentti ja läsnä neuvoston tekemään. Olen saanut kokouksessa temppelissä päivänä, jolloin Joseph myös monia kirjeitä, vuonna 1910 valittiin, vakuutti eräälle ryhmälle pää- sähkeitä jne. ystäviltä, töksen olevan oikea. Kyseessä oli Smithien sukukokous. jotka iloitsevat suuresta Presidentti Grant osoitti Joseph Fieldingiä ja sanoi: 38-vuotias vanhin Joseph Fielding siunauksestani, minkä ’Tuo mies kutsuttiin Jumalan suoralla ilmoituksella. Smith 19. heinäkuuta 1914 tunteen uskon olevan Olen sen tapahtuman silminnäkijä.’” (Life of Joseph jokseenkin yleisen, vaikka on niitäkin, jotka eivät ole Fielding Smith, s. 177.) mielissään. Vanhin Ben E. Rich, itävaltioiden lähetys- Hän suhtautui vakavasti apostolinvirkaan asetta- kentän johtaja – – joka on aina ollut ystäväni ja joka miseensa omistautuneen Herran palvelijan tavoin. vuosi sitten ennusti, että minut kutsuttaisiin tähän ”Hänet asetettiin erityiseen kutsumukseen saarnaa- suureen tehtävään, oli ensimmäisten joukossa ojenta- maan parannusta ihmisille, ja hän omaksui tämän vel- massa minulle ystävän käden ja suomassa minulle siu- vollisuuden ja pysyi uskollisena tälle tehtävälle kaikki nauksensa, uskonsa ja alituiset rukouksensa. Siunat- elämänsä päivät. Koska hän puolusti tinkimättömästi koon Herra häntä. – – Herran lakeja ja periaatteita, monet pitivät häntä anka- Presidentti Francis M. Lyman antoi minulle rana. [Hän] ei tehnyt milloinkaan myönnytyksiä synnin ohjeita kutsumukseeni liittyvistä velvollisuuksista ja suhteen, mutta hän antoi auliisti anteeksi ja ojensi sanoi minulle, että minut oli kutsuttu Herralta tul- ystävyyden käden parannuksen tehneelle synninteki- leen ilmoituksen johdosta. Hän sanoi seuranneensa jälle. Kukaan ei todellakaan tuntenut suurempaa minua monien vuosien ajan ja että matkalla Vermon- huolta ja rakkautta jokaista kirkon jäsentä kohtaan.” tiin [Joseph Smithin muistomerkin vihkimiseksi (Life of Joseph Fielding Smith, s. vi.)

169 Kirkon presidentit

HÄNEN VAIMONSA KUVAILI HÄNTÄ mikään välimatka ei ole liian pitkä, etteikö hän menisi rakastavin ja hyväntahtoisin sanoin ja teoin korjaamaan sitä. Hän ottaa iloisesti vastaan nuoret kotiinsa eikä hän ole milloinkaan onnellisempi kuin keskustellessaan heidän kanssaan päivän puheenai- heista – urheilusta tai mistä tahansa, mikä heitä eniten kiinnostaa. Hän pitää hyvistä tarinoista ja näkee herkästi huumoria humoristisissa tilanteissa, ja hän on aina valmis tulemaan mukaan tervehenkiseen toimintaan. Tuntemani mies on epäitsekäs, kärsivällinen, huomaavainen, sympaattinen ja tekee kaikkensa, jotta elämä olisi täynnä iloa hänen rakkailleen. Sellainen on mies, Perhejuhla jonka minä tunnen.” (Lainattuna artikkelissa Bryant S. Vuonna 1932 Ethel Georgina Reynolds Smith esitti Hinckley, ”Joseph Fielding Smith”, Improvement Era, seuraavan kuvauksen aviomiehestään Joseph Fielding kesäkuu 1932, s. 459.) Smithistä: Ethel oli Joseph Fieldingin elämänkumppani yli ”Pyydätte minua kertomaan miehestä, jonka tun- 28 vuoden ajan. Sitten, 26. elokuuta 1937, Ethel kuoli. nen. Olen usein ajatellut, että kun hän on poissa, Kuolema erotti Joseph Fieldingin jo toisesta vaimosta. ihmiset sanovat: ’Hän on oikein hyvä mies, vilpitön, Ethel oli synnyttänyt yhdeksän lasta ja ollut äitinä yhdel- oikeaoppinen jne.’ He puhuvat hänestä sellaisena kuin letoista. Hän oli myös palvellut 15 vuotta Apuyhdistyk- hänet julkisuudessa tunnetaan, mutta mies, joka heillä sen pääneuvottelukunnan jäsenenä. on mielessään, on aivan erilainen kuin se mies, jonka minä tunnen. Minun tuntemani mies on hyvä, rakastava aviomies ja isä, jonka suurin tavoite elämässä on JESSIE EVANS TOI HÄNELLE PALJON tehdä perheensä onnelliseksi ja joka kokonaan unoh- LISÄÄ ELÄMÄNHALUA taa itsensä pyrkiessään siihen. Hän on mies, joka tuu- ”Ennen kuole- dittaa uneen levottoman lapsen, joka kertoo iltasatuja maansa Ethel pyysi, että pienemmille, joka ei ole koskaan liian väsynyt tai kii- Jessie Evansia [kuuluisa reinen valvomaan myöhään illalla tai nousemaan var- kontra-altto ja Mormo- hain aamulla auttamaan vanhempia lapsia ratkaise- nien tabernaakkelikuo- maan vaikeita koulutehtäviä. Kun joku sairastuu, tunte- ron solisti] pyydettäisiin mani mies hoivaa hellästi vaivattua ja palvelee häntä. laulamaan hänen hauta- Juuri isälleen lapset itkevät uskoen, että hänen läsnä- jaisissaan. ’Jos satun kuo- olonsa parantaa kaikki vaivat. Juuri hänen kätensä sito- lemaan ennen sinua’, vat haavat, hänen sylinsä rohkaisee kärsivää, hänen hän sanoi miehelleen äänensä nuhtelee heitä hellästi, kun he tekevät väärin, eräänä päivänä, ’haluan, kunnes he ovat onnellisia tehdessään sitä, mikä saa että järjestät Jessie Evan- hänet iloiseksi. sin laulamaan hautajai-

Joseph Fielding Smith solmi aviolii- sissani.’ Hänen kuoltuaan ton Jessie Evansin kanssa 12. huhti- Joseph Fielding lähetti kuuta 1938. lankonsa William C. Patrickin neiti Evansin luo esittämään pyynnön. – – Neiti Evans oli ystävällisesti suostunut ja lauloi hautajaisissa. Jälkeenpäin Joseph Fielding lähetti hänelle kiitos- kirjeen.” (Life of Joseph Fielding Smith, s. 252.) Jessie Evans vastasi kirjeeseen, ja he ystävystyivät. Pian ystävyys muuttui seurusteluksi, ja 12. huhtikuuta 1938 tuolloin 61-vuotias vanhin Joseph Fielding Smith solmi avioliiton Jessie Ella Evansin kanssa Suolajärven temppelissä. Joseph Fielding Smith poikineen ”Kun tabernaakkelikuoro oli lähdössä matkalle Tuntemani mies on mitä hellin, ja jos hän tuntee Kaliforniaan vuonna 1941 Richard L. Evansin toimiessa olleensa epäoikeudenmukainen jotakuta kohtaan, kuuluttajana, Joseph Fielding Smith laati humoristisen

170 Joseph Fielding Smith Luku 10

kirjeen Evansille uskoen Jessien suojelemisen ja hänestä HÄN NAUTTI TERVEHENKISESTÄ huolehtimisen matkan aikana Evansille: ’Täten sinut HUUMORISTA valtuutetaan, nimitetään, valitaan, määrätään, nimetään, asetetaan ja muuten vain sinulle ilmoitetaan, tiedote- Kirkon jäsenet kaikkialla tunsivat hyvin tämän taan, neuvotaan ja opetetaan seuraavaa: – –’ kirje alkoi kunnioitetun teologin ja pitivät hänen selkeistä, erehty- ja jatkui monen hölynpölyä sisältävän kappaleen jäl- mättömistä pyhiä kirjoituksia koskevista selityksistään. keen: ’huolehdi, että mainittu rouva Jessie Evans Smith Mutta Joseph Fielding Smithin hyvästä huumorintajusta saa matkustaa turvassa, mukavasti, miellyttävästi ja häi- ei juurikaan tiedetty. Hänen luonteva huumorinsa oli ritsemättä ja että hän palaa onnelliseen kotiinsa ja rakas- viatonta eikä ketään loukkaavaa. Se pursui luonnolli- tavan miehensä ja perheensä luokse kauniiseen ja rau- sesti todellisista elämäntilanteista. Joseph Fielding ker- halliseen Utahin osavaltioon ja kaipaavien ja lukuisten toi mielellään eräästä nuoruudenaikaisesta kokemuk- sukulaistensa keskuuteen – –.’ sesta, joka liittyi Junie-nimiseen tammaan. Hän sanoi: ”Junie oli älykkäimpiä eläimiä, mitä olen milloinkaan nähnyt. Se vaikutti kyvyiltään miltei inhimilli- seltä. En saanut pidetyksi sitä tallissa, koska se pystyi jatkuvasti avaamaan pilttuunsa ovea sitovan silmukan. Tapanani oli pudottaa pilttuun ovenpuolikkaaseen kiin- nitetty silmukka paaluun, mutta se vain nosti sen pois turvallaan ja hampaillaan. Sitten se meni pihalle. Pihalla oli vesihana, josta täytettiin eläinten juotto- kaukalo. Junie avasi senkin hampaillaan ja jätti sitten veden juoksemaan. Isäni moitti minua jatkuvasti, koska en saanut Junie’a pysymään tallissa. Se ei koskaan juos- sut karkuun. Se vain käänsi vesihanan auki ja käysken- teli sitten ympäriinsä pihalla tai nurmikolla tai puutarhassa. Saatoin keskellä yötä kuulla veden juoksevan, ja silloin minun piti nousta sulkemaan hana ja lukitse- maan Junie takaisin talliin. Presidentti ja sisar Smith pioneeripäivän Days of ’47 -paraatissa vuonna 1971 Isäni sanoi, että Richard L. Evans vastasi mm. näin: ’Mestarillinen hevonen näytti olevan 15. elokuuta päivätty dokumenttisi on aiheuttanut minua nokkelampi. minulle paljon kulmien rypistelyä ja voimille käyvää Eräänä iltana hän päätti keskittymistä. Uskon epäilyksettä, että se jää historiaan itse sulkea pilttuun oven ihmisoikeuksien julistuksen ja Magna Chartan rinnalle. niin, ettei Junie pääsisi Merkittävää siinä on, että kun lakimieheni ja minä ulos. Hän irrotti silmukan olemme tutkineet sitä, se ei suo minulle mitään oikeuk- paalusta, jonka yli se taval- sia, joita en katsoisi itselläni jo olevan, eikä mitään vel- lisesti oli heitetty, ja kiersi vollisuuksia, joita minulla ei olisi jo ilo ja aikomus täyt- sen paalun ympäri ja poik- tää. On kuitenkin hyvä ajatus, kuten monet miehet voi- kipuun alta ja sanoi sitten: vat todistaa, saada aviomiehen lupa ennen kuin lähtee ’Yritäpäs nyt, hyvä neiti, kahdentuhannen mailin matkalle hänen vaimonsa tulla ulos tallista!’ Isäni ja kanssa.’ – – minä poistuimme tallista Baseballia pelaamassa Sekä Joseph Fielding että Jessie iloitsivat värik- ja lähdimme kävelemään käästä valurautaisesta laatasta, joka riippui heidän takaisin talolle, mutta ennen kuin ehdimme sinne, Junie asuntonsa keittiön seinällä. Siinä sanottiin: ’Aviomie- oli melkoiseksi riemukseni vierellämme. En voinut olla hen tässä taloudessa ilmaisemat mielipiteet eivät ole sanomatta isälle, etten ollut ainoa, jonka nokkeluus ei välttämättä samoja kuin johdon.’ Jessien ollessa erään tuntunut olevan tamman veroista.” (Lainattuna julkai- kerran auttamassa miestään tämän toimistossa sihtee- sussa Life of Joseph Fielding Smith, s. 53–54.) rin ollessa lomalla Joseph Fielding taputti vaimoaan olkapäälle tämän istuessa kirjoituskoneen ääressä ja HÄN VIETTI TOIMELIASTA ELÄMÄÄ sanoi: ’Muista, äiti rakas, että täällä se, joka johtaa Vanhetessaan Joseph Fielding Smith tuotti huolta puhetta, et ole sinä!’” (Life of Joseph Fielding Smith, suvulleen, koska heidän rakkaan veljensä ja isänsä s. 260–261.) vauhti ei näyttänyt laantuvan. Eräs elämänkertakirjoittaja

171 Kirkon presidentit

kirjoitti: ”Vielä vanhanakin Joseph Fielding Smith oli nauttivat hyvästä hoi- yksi työteliäimmistä miehistä, jonka tunsin. ’Kuinka pys- dosta vanhainkodissa tyt saamaan aikaan niin paljon?’ kysyin häneltä kerran. toisten passattavana”: ’Se johtuu pussista’, hän sanoi. ’Mistä pussista?’ kysyin. ”Muistan, kuinka Hän näytti eväspussiaan. ’Minä olen ruskean pussin kan- hämmästyin mennessäni taja.’ Vuosia hän toi toimistoonsa eväspussin, niin että kerran hänen toimis- saattoi jatkaa työntekoa ilman lounastuntia. ’Sillä tavoin toonsa Salt Lake Cityyn. saan 300 ylimääräistä tuntia vuodessa.’ Eräänä päivänä Hänen sihteerinsä Rubie hänen sisarensa kävi hänen luonaan toimistossa ja Egbert sanoi: ’Tule tänne moitti häntä siitä, ettei hän ollut ottanut syötyään noko- ikkunan viereen, niin sia. Sisar mainitsi nimeltä puoli tusinaa veljensä työtove- ehkäpä näet hänet.’ ria, jotka olivat jo pitkään tehneet niin. ’Niin’, hän vas- Menin uteliaana ikkunan Presidentti Smith rakasti lentämistä. tasi, ’ja missä he nyt ovat? Kaikki haudassa!’” (Life of viereen, mutta en nähnyt Tässä hän istuu kansalliskaartin suihku- Joseph Fielding Smith, s. 3–4.) muuta kuin suihku- koneessa vuonna 1954. koneen, joka kierteli sinitaivaalla korkealla Ison Suola- HÄN HARRASTI LIIKUNTAA AKTIIVISESTI järven yläpuolella. Sen valkoinen jättövana kertoi sel- YLI 65-VUOTIAAKSI västi jyrkistä nousuista, silmukoista, syöksyistä, vaaka- kierteistä ja käännöksistä. – – ’Tarkoitatko, että hän on tuossa koneessa?’ kysyin epäuskoisena. ’Kyllä, hän se on. Hän pitää kovasti lentämisestä. Hän sanoo, että se rentouttaa häntä. Eräs kansalliskaar- tissa oleva ystävä soittaa hänelle silloin tällöin ja kysyy: ”Haluaisitko lähteä rentoutumaan?”, ja he nousevat ylös taivaalle. Kun he ovat ilmassa, hän ryhtyy usein ohjaamaan. Viime viikolla he lensivät Grand Canyonille ja takaisin 640 kilometrin tuntinopeudella!’ En voinut vastustaa kiusausta ajaa lentokentälle, jotta olisin siellä hänen laskeutuessaan. Kun kaksipaik- kainen T-Bird jyristeli pitkin kiitorataa ja pysähtyi,

Valokuva Douglas Ellen Smithin luvalla Valokuva ohjaamon takaosasta nousi leveästi hymyillen, puku Presidentti Smith piti käsipallon pelaamisesta veljensä Davidin kanssa. päällä ja kypärä päässä, tämä hyväntahtoinen vanha Vaikka Joseph Fielding Smith oli erinomainen herrasmies, joka oli silloin noin 80-vuotias. ’Se oli suu- uimari, hyvä tenniksessä ja koripallossa ja nautti kat- renmoista!’ hän huudahti. ’Olin niin lähellä taivasta sellessaan poikiensa jalkapallonpeluuta, hänen lempi- kuin voin juuri nyt päästä.’ lajinsa oli käsipallo. Hänen poikansa Reynolds kertoi, Kun hän oli 92-vuotias, hänelle myönnettiin kansal- että hän ja hänen veljensä Lewis pelasivat käsipalloa liskaartissa prikaatinkenraalin kunnia-arvo. ’Mutta vielä- isäänsä vastaan, joka toinen käsi selän takana ”löylytti” kään he eivät halua minun lentävän yksin.’ Myöhemmin heidät molemmat. hän rajoitti lentämisensä suihkukoneissa liikennelento- Herbert B. Maw, entinen Utahin kuvernööri, joka koneisiin. – – ’Isot koneet eivät ole niin jännittäviä kuin oli 20 vuotta nuorempi kuin Joseph Fielding, kertoi T-Bird, mutta minun iässäni on todella lohdullista, että erään kokemuksen käsipallopelistä tämän kanssa: ”Ajat- voi liikkua ääntä nopeammin’, hän sanoi 95-vuotiaana.” telin, että pelaan varovasti vanhan miehen kanssa, jot- (Life of Joseph Fielding Smith, s. 1–2.) ten voittaisi häntä liian selvästi. Kuvitelkaa harmiani, kun hän löylytti minut pahemmin kuin kukaan! Pidin LAPSET IHAILIVAT HÄNTÄ itseäni hyvänä käsipallonpelaajana, mutta minusta ei Herkkätunteisena ja ymmärtäväisenä Joseph ollut hänelle minkäänlaista vastusta.” (Lainattuna julkai- Fielding Smith sääli kurjuudessa ja kärsimyksessä sussa Life of Joseph Fielding Smith, s. 15.) eläviä kaikkialla ja teki kaiken voitavansa lievittääk- seen hätää vaatettamalla alastomia, ravitsemalla näl- HÄN NAUTTI LENTÄMISESTÄ käisiä ja käymällä tapaamassa tarvitsevia. Perheensä ja Eräs elämänkertakirjoittaja kirjoitti siitä, kuinka kirkon tukipylväänä ja rohkaisijana hän sai vastarak- hän sai tietää Joseph Fielding Smithin harrastuksesta kautta kaikkialta. Hän rakasti pieniä lapsia, ja he ihai- lentää suihkukoneissa ”iässä, jolloin monet miehet livat häntä.

172 Joseph Fielding Smith Luku 10

”Kun Joseph Fielding Smith hyväksyttiin presiden- Jotkut olivat kuvi- tiksi yleiskonferenssissa huhtikuussa 1970, tabernaakkelin telleet, että Herra valit- ovelle oli kokoontunut suuri väkijoukko nähdäkseen sisi nuoremman miehen. hänestä vilauksen. He ihmettelivät, kuinka Pieni tyttö puikkelehti väkijoukon halki ja meni presidentti Smith voisi presidentin luo. Pian hän oli presidentin sylissä saaden kestää alkavan maail- lämpimän halauksen. Lehtikuvaaja otti siitä nopeasti mankirkon johtamisen kuvan, ja pieni tyttö hävisi takaisin väkijoukkoon. paineet. Mutta presi- Kuva julkaistiin ilman tytön nimeä Church News dentti Smithin toimeliai- -lehdessä. Pian sen jälkeen tytön isoäiti, rouva Milo suus virassaan ei jättänyt Hobbs Prestonista Idahosta, kertoi kirjeessä presidentti tuossa suhteessa min- Smithille, kuka tyttö oli. käänlaista epäilystä Syntymäpäivänään [nelivuotias] Venus Hobbs Tor- pyhien mieleen. Jotta neuvonantajat pysyisivät rencesta Kaliforniasta sai yllättävän puhelun presidentti ja Ensimmäinen presidenttikunta: Harold B. sisar Smithiltä, jotka olivat sillä viikolla käymässä Kalifor- Lee, Joseph Fielding Smith ja N. Eldon tämän profeetan tah- Tanner noin vuonna 1970 niassa. He lauloivat hänelle puhelimessa laulun ’Hauskaa dissa, tehtävään kutsut- syntymäpäivää’. Venus ilahtui laulusta ja hänen vanhem- tiin kaksi ”nuorta” miestä – 72-vuotias Harold B. Lee pansa liikuttuivat kyyneliin kirkon presidentin soitosta. ja 73-vuotias N. Eldon Tanner. Vanhemmat selittivät, että Venus oli ollut konfe- MEIDÄN TÄYTYY VALMISTAUTUA HERRAN renssissa kahden tätinsä TULEMISEEN kanssa mutta hävinnyt Presidentti Joseph Fielding Smith opetti, miten väkijoukkoon. Tädit olivat tärkeää on olla valmistautunut Jeesuksen Kristuksen pelänneet hänen eksyvän toiseen tulemiseen: väenpaljoudessa. Hänen ”Minulta kysyttiin jokin aika sitten, osaisinko sanoa, palatessaan he olivat kysy- milloin Herra tulisi. Vastasin kyllä, ja vastaan kyllä nytkin. neet: ’Kuinka sinä jouduit Minä tiedän, milloin Hän tulee. Hän tulee huomenna. eksyksiin?’ Hän on antanut siitä sanansa. Saanen lukea sen: ’En minä joutunut ’Katso, nyt sanotaan eksyksiin’, tyttö oli tänä päivänä Ihmisen sanonut. Pojan tulemiseen asti, ja ’Kuka sinut löysi?’

Valokuva Joseph Fielding McConkien luvalla Valokuva totisesti se on uhripäivä he olivat kysyneet. Profeetta rakasti lapsia. Presidentti Smith ja minun kansani kymme- ’Olin profeetan tyttärensä pojanpojan tyttären Shauna nysten päivä; sillä se, joka sylissä’, hän oli vastan- McConkien kanssa joulun aikaan. maksaa kymmenykset, nut.” (”Joy of Life, Activity and People”, Church News, ei pala hänen tulemises- 8. heinäkuuta 1972, s. 7.) saan.’ (Tässä on tarpeeksi Lapset kaikkialla huomasivat suuren lämmön ja saarnaa kymmenysten rakkauden, jota presidentti Joseph Fielding Smith maksamisesta.) ’Sillä säteili. He tunsivat voivansa avoimesti ja rehellisesti tämän päivän jälkeen ilmaista rakkautensa häntä kohtaan. Kaikkialla, minne tulee palaminen – tämä hän meni, hänellä oli aikaa lapsille. He iloitsivat hänen on Herran puhetavan sydämellisistä halauksistaan ja paistattelivat hänen rak- mukaan – sillä totisesti Myöhempien aikojen pyhien opin tuntija kautensa lämmössä. minä sanon: Huomenna kaikki ylpeät ja ne, jotka teke- vät sitä, mikä on jumalatonta, ovat kuin oljenkorsia; ja UUSI PRESIDENTTI HYVÄKSYTTIIN minä poltan heidät, sillä minä olen Herra Sebaot, enkä TEHTÄVÄÄN minä säästä ketään, joka jää Babyloniin.’ [OL 64:23–24.] Huhtikuun 1970 yleiskonferenssissa yli 2,5 mil- Niinpä sanon, että Herra on tuleva huomenna. joonaa kirkon jäsentä antoi kunnioittavasti tukensa Olkaamme siis valmiit. Vanhin Orson F. Whitney kirjoitti juuri kutsutulle kirkon presidentille ensimmäisen ker- usein ajan lauantai-illasta. Me elämme ajan lauantai- ran lähes 19 vuoteen. Kun presidentti Joseph Fielding iltaa. Tämä on kuudes päivä, joka nyt on päättymässä. Smith 93-vuotiaana hyväksyttiin kirkon presidentiksi, Kun Herra sanoo, että nyt on tämä päivä Hänen tulemi- hän oli vanhin siihen mennessä kyseiseen virkaan seensa asti, luulen Hänen tarkoittavan juuri tätä, sillä astuneista. 173 Kirkon presidentit

Hän on tuleva maan ajallisen olemassaolon seitsemän- Älkää luulko, että Herra viivyttää tulemistaan, sillä nen päivän eli sapatin aamuna aloittaakseen tuhatvuoti- Hän on tuleva määrättynä aikana, ei aikana, josta olen sen hallituskautensa ja ottaakseen oikeutetun sijansa kuullut joidenkin saarnaavan, jolloin maa tulee kyllin kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, hallitak- vanhurskaaksi ottamaan Hänet vastaan. Olen kuullut joi- seen ja vallitakseen maan päällä oikeutensa mukaan. denkuiden kirkon luottamusasemissa ja -tehtävissä ole- [Ks. OL 77:12.]” (Ks. Pelastuksen oppeja, osa 3, s. 7.) vien miesten saarnaavan näin, miesten, joiden pitäisi ”Tiedän, että on monia – ja joitakuita jopa myö- tuntea Herran sana, mutta he eivät ole ymmärtäneet kir- hempien aikojen pyhien joukossa – jotka sanovat aivan joituksia. Kristus on tuleva jumalattomuuden päivänä, niin kuin Herra sanoi heidän tulevan sanomaan: ’Kris- kun maa on synnissä kypsä ja valmis puhdistettavaksi, ja tus viivyttää tulemistansa’ [OL 45:26; 2. Piet. 3:3–14]. Hän on tuleva kuin kultasepän tuli ja kuin pesijän saip- Eräs mies sanoi: ’On mahdotonta, että Jeesus Kristus pua, ja kaikki jumalattomat tulevat olemaan kuin oljen- tulisi ennen kuin kolmen- tai neljänsadan vuoden korsia ja palamaan.” (Pelastuksen oppeja, osa 3, s. 8–9.) kuluttua.’ Mutta minä sanon teille: Valvokaa. En tiedä, milloin Hän tulee. Kukaan ihminen ei MEIDÄN TÄYTYY KOHOTTAA tiedä. Taivaan enkelitkin ovat tietämättömiä tuosta suu- VAROITUKSEN ÄÄNI resta totuudesta. [Ks. Matt. 24:36–37.] Mutta sen tie- dän, että ne merkit, jotka on annettu, ovat ilmenneet. Presidentti Smith opetti: ”Rauhaa ei ole. Ihmiset Maailma on täynnä onnettomuuksia ja vaikeuksia. menehtyvät. Ahneudella on ensimmäinen sija ihmisten Ihmisten sydämet pettävät heidät. Me näemme merkit sydämessä. Pahuus ilmenee joka puolella, ja ihmiset niin kuin me näemme viikunapuun lehtien puhkeavan; liittyvät yhteen omien itsekkäiden etujensa ajamiseksi. ja koska tiedämme, että tämä aika on lähellä, minun ja Tästä syystä olin iloinen kuullessani eilen rakkaan pre- sinun ja kaikkien maan päällä olevien ihmisten velvolli- sidenttimme [Heber J. Grant] ja hänen neuvonanta- suutena on ottaa vaarin Kristuksen ja Hänen aposto- jiensa ja muiden johtavien veljien, jotka ovat puhuneet, liensa sanoista ja valvoa, sillä me emme tiedä päivää korottavan äänensä varoitukseen, sillä minusta tämän emmekä hetkeä. Mutta sanon teille tämän: se on tuleva pitäisi olla varoituksen aika, ei ainoastaan myöhempien niin kuin varas yöllä, kun monet meistä eivät ole val- aikojen pyhille, vaan koko maailmalle. Me olemme miita siihen.” (Ks. Pelastuksen oppeja, osa 3, s. 53.) maailmalle ja erityisesti kirkon jäsenille velkaa sen, että korotamme äänemme varoitukseen.” (Pelastuksen KRISTUS TULEE SUUREN oppeja, osa 3, s. 50.) JUMALATTOMUUDEN PÄIVÄNÄ Presidentti Joseph Fielding Smith opetti, ettei jumalattomuu- temme viivytä Herran toista tulemista. ”Kun meistä tulee synnissä kypsiä, silloin Herra on tuleva. Joskus minua harmittavat jotkut vanhimmat, jotka puhuessaan sanovat, että Herra on tuleva silloin, kun meistä kai- Joseph Fielding Smith vävynsä, kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vanhin Bruce R. McConkien kanssa kista tulee kyllin vanhurs- Joseph Fielding Smith kaita vastaanottamaan Hänet. Herra ei ole odottava sitä, että meistä tulee van- MAAILMALLISET EIVÄT PIITTAA hurskaita. Kun Hän on valmis tulemaan, Hän tulee – VAROITUKSISTA kun rikkomusten malja on täysi – ja jos me emme sil- Presidentti Joseph Fielding Smith opetti, kuinka loin ole vanhurskaita, se on meille todella ikävää, sillä maailman olosuhteita voitaisiin kohentaa, jos ihmiset meidät tullaan lukemaan jumalattomien joukkoon, ja kuuntelisivat Herran varoituksia: me tulemme olemaan kuin oljenkorsia, jotka pyyhkäis- ”Herra tarkoittaa, että ihmiset olisivat onnellisia; tään pois maan päältä, sillä Herra sanoo, että jumalatto- se on Hänen tarkoituksensa. Mutta ihmiset kieltäytyvät muus ei tule pysymään. olemasta onnellisia ja tekevät itsensä onnettomiksi,

174 Joseph Fielding Smith Luku 10

koska he luulevat, että heidän tiensä ovat parempia Mutta muistakaa, että Herra sanoo, että jos me kuin Jumalan tiet ja koska heidän sydämessään on emme pidä Hänen sanaansa, jos me vaellamme maailman itsekkyyttä, ahneutta ja jumalattomuutta; ja se meissä teitä, onnettomuudet eivät tule kulkemaan ohitsemme, on vikana tänä päivänä. Kansakuntamme johtajat pon- vaan meitä kohtaavat tulvat ja tuli, miekka ja vitsaukset ja nistelevat ja yrittävät tehdä jotakin olojen parantami- hävitys. Me voimme välttyä näiltä asioilta uskollisuuden seksi. Voin sanoa teille muutamalla sanalla, kuinka se kautta.” (Ks. Pelastuksen oppeja, osa 3, s. 36.) voidaan tehdä, ja sitä ei voida tehdä lainsäädännön avulla – sitä ei voida tehdä syytämällä rahaa kansalle. JOKAISEN TULEE ELÄÄ EVANKELIUMIN Tilapäinen helpotus ei tule parantamaan tilannetta, MUKAAN koska me tulemme yhä kamppailemaan ja taistelemaan rikoksia, sairautta, vitsauksia ja kulkutauteja, pyörremyrs- Presidentti Joseph Fielding Smith kehotti jokaista kyjä ja hiekkamyrskyjä ja maanjäristyksiä vastaan ja kaik- elämään evankeliumin mukaan: kea muuta vastaan, mitä maan päälle on tulossa profeet- ”Sydämessään rehellisille kaikkien kansojen kes- tojen ennustusten mukaan – vain siksi että ihmiset eivät kuudessa me sanomme: Herra rakastaa teitä. Hän halua ottaa vaarin varoittavasta äänestä. haluaa teidän pääsevän osallisiksi evankeliumin kaikista Kun me lakkaamme rakastamasta rahaa ja saamme siunauksista. Hän kutsuu teitä nyt uskomaan Mormo- sydämestämme pois rakkauden kultaan ja ahneuden ja nin kirjaan, hyväksymään Joseph Smithin profeetaksi ja itsekkyyden ja opimme rakastamaan Herraa, meidän tulemaan Hänen maanpäälliseen valtakuntaansa ja sen Jumalaamme, kaikesta sydämestämme, ja lähimmäis- kautta iankaikkisen elämän perillisiksi Hänen taivaalli- tämme niin kuin itseämme, ja menemme polvillemme sessa valtakunnassaan. ja opimme rukoilemaan ja teemme parannuksen syn- Niille, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin, neistämme, silloin meillä tulee olemaan vaurautta, me sanomme: Pitäkää käskyt. Vaeltakaa valossa. Pysykää meillä tulee olemaan rauha, meillä tulee olemaan tyyty- vahvoina loppuun asti. Olkaa uskolliset jokaiselle lii- väisyys. Mutta ihmiset eivät halua tehdä parannusta, tolle ja velvoitteelle, niin Herra on siunaava teitä enem- annettiinpa heille millaisia varoituksia tahansa, kiinni- män kuin olette suurimmissa unelmissannekaan saatta- tettiinpä heidän huomiotaan näihin asioihin miten pal- neet toivoa. Muinainen kirjoittaja on sanonut: ’Tässä jon tahansa; ihmiset eivät halua tehdä parannusta, on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää koska heidän sydämensä on kiintynyt pahaan, ja tuho Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista odottaa heitä.” (Pelastuksen oppeja, osa 3, s. 37–38.) ihmistä.’ (Saarn. 12:13.) Kaikille perheille Israelissa me sanomme: Perhe on tärkein organisaatio ajassa ja iankaikkisuudessa. Tarkoi- PYHÄT VOIVAT VARJELTUA VAIN tuksenamme tässä elämässä on luoda itsellemme ian- OLEMALLA KUULIAISIA kaikkinen perheyksikkö. Perheenne elämään ei voi kos- Presidentti Smith kaan tulla mitään yhtä tärkeää kuin temppelin sinetöi- opetti, että kuuliaisuus missiunaukset ja sitten niiden liittojen pitäminen, jotka voi varjella meitä viimeis- tehtiin tämän selestisen avioliittojärjestyksen yhteydessä. ten päivien vitsauksilta: Vanhemmille kir- ”Tänä vaurauden kossa me sanomme: aikana olkaamme nöyriä Rakastakaa toisianne ja muistakaamme Herra koko sydämestänne. ja pitäkäämme Hänen Noudattakaa siveyden käskynsä ja tunte- lakia ja eläkää evankeliu- kaamme, että edessämme min mukaan. Kasvattakaa olevat vaarat ovat paljon lapsenne valossa ja totuu- suuremmat kuin koette- dessa, opettakaa heille lemuksien ja vaikeuksien evankeliumin pelastavat aikojen vaarat. Älkää Halaus profeetalta totuudet ja tehkää kodis- luulko hetkeäkään, että Joseph Fielding Smith tanne taivas maan päällä, paikka, missä Herran Henki koettelemuksen ajat ovat ohitse. Ne eivät ole. Jos me voi asua ja missä vanhurskaus voi olla tärkeimmällä pidämme Herran käskyt, me tulemme menestymään, sijalla kaikkien perheenjäsenten sydämessä. me tulemme olemaan siunattuja; ne vitsaukset ja Herran tahtona on vahvistaa ja varjella perheyksik- onnettomuudet, joita on luvattu, tullaan vuodattamaan köä. Vetoamme isiin, että he ottaisivat heille kuuluvan maan kansojen päälle, ja me tulemme välttymään niiltä, paikan perheen päänä. Pyydämme äitejä auttamaan ja ne tulevat kulkemaan ohitsemme. tukemaan aviomiestään sekä olemaan valona lapsilleen.

175 Kirkon presidentit

Presidentti Joseph F. Smith on sanonut: ’Äitiydessä UUSI VYÖHYKEKONFERENSSIEN on kodin onnen ja kansakunnan vaurauden perusta. AIKAKAUSI ALKOI Jumala on antanut miehille ja naisille erittäin pyhiä velvollisuuksia, jotka liittyvät äitiyteen, eikä niitä voi olla Presidentti Joseph Fielding Smith kokoontui 27.–29. ottamatta huomioon saattamatta samalla Jumalan vihaa elokuuta 1971 Manchesterissa Englannissa jäsenten päällensä.’ (Evankeliumin oppi, 1980, s. 276.) Hän kanssa vyöhykekonferenssiin, jollainen pidettiin ensim- sanoi myös: ’On suurempaa olla hyvä isä tai hyvä äiti mäisen kerran kirkon historiassa. Kirkon jäsenten keskuu- kuin menestyksellinen kenraali tai menestyvä valtio- dessa oli suurta innostusta, ja he tulivat monilta alueilta mies.’ (Ibid., s. 273.) Euroopasta kuulemaan Jumalan profeettaa. Monille siellä Siionin nuorille me sanomme: Herra siunatkoon oleville myöhempien aikojen pyhille se oli ensimmäinen teitä ja varjelkoon teitä, minkä Hän varmasti tekeekin, kerta, jolloin he olivat olleet Herran edustajan seurassa. mikäli te opitte Hänen lakinsa ja elätte sopusoinnussa Presidentti Smith sanoi heille: niiden kanssa. Olkaa uskolliset kaikessa, mitä teille ”Minä, ja varmasti veljenikin, olemme erittäin tyy- uskotaan. Kunnioittakaa isäänne ja äitiänne. Eläkää tyväisiä siihen, että kirkko on nyt kasvanut siinä määrin, yhdessä rakkaudessa ja sovussa. Olkaa siveitä pukeutu- että näyttää viisaalta ja tarpeelliselta pitää yleiskonfe- misessanne. Voittakaa maailma älkääkä antako sellais- rensseja eri maissa. – – ten ihmisten muotien ja tapojen johtaa teitä harhaan, Me olemme jäseniä maailmankirkossa, kirkossa, joiden mielenkiinto keskittyy siihen, mikä on tästä jolla on elämän ja pelastuksen suunnitelma, kirkossa, maailmasta. jonka Herra itse perusti näinä myöhempinä aikoina vie- Solmikaa avioliitto temppelissä ja eläkää ilontäy- mään pelastuksen sanomaansa kaikille lapsilleen kaik- teistä ja vanhurskasta elämää. Muistakaa Alman sanat: kialla maailmassa. ’Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea’ (Alma Kaukana menneisyydessä on se aika, jolloin valis- 41:10). Muistakaa myös, että tulevaisuudentoivomme, tuneet ihmiset pitivät meitä kummallisena Amerikassa kirkon kohtalo ja vanhurskauden asia ovat teidän Kalliovuorten huipuilla asuvana joukkona. On totta, käsissänne. että kirkon keskuspaikka sijaitsee Salt Lake Cityssä ja Niille, jotka on kutsuttu kirkossa luottamukselli- että sinne on pystytetty Herran huone, jonne on saapu- seen ja vastuulliseen asemaan, me sanomme: Saarnat- nut ihmisiä monien kansojen keskuudesta oppimaan kaa evankeliumia selkeästi ja yksinkertaisesti, sellaisena Herran lakia ja vaeltamaan Hänen teitänsä. kuin se on kirkon pyhissä kirjoituksissa. Todistakaa Mutta nyt me olemme tulossa täysi-ikäisiksi kirk- tämän työn totuudesta ja opeista, jotka on uudelleen kona ja kansana. Me olemme kasvaneet ja vahvistuneet ilmoitettu meidän aikanamme. siinä määrin, että pystymme täyttämään Herran pro- Muistakaa Herran Jeesuksen Kristuksen sanat: feetta Joseph Smithin kautta meille antaman toimeksi- ’Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palve- annon, että meidän tulee viedä palautuksen ilosanoma lee’ (Luuk. 22:27). Hän valitsi palvelemisen silmämäärä- jokaiselle kansalle ja kaikille ihmisille. nään vain Jumalan kunnia. Käykää katsomassa orpoja ja Eikä meidän tule yksinomaan saarnata evankeliu- leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjelkaa itsenne niin, mia jokaiselle kansalle ennen Ihmisen Pojan toista tule- ettei maailma saastuta.” (Ks. ”Ohjeita pyhille ja maail- mista, vaan meidän tulee saada käännynnäisiä ja perus- malle”, Valkeus, joulukuu 1972, s. 494–495.) taa pyhien seurakuntia heidän keskuuteensa. – – Ja siksi minä sanon, että me olemme ja että mei- dän pitää olla maailmankirkko. Se on päämäärämme. Se on osa Herran suunnitelmaa, sillä ’Herran liitto- kansa’ on hajotettu kaikkialle maan päälle, ja meidän tehtävämme on mennä kaikkien kansojen keskuuteen ja koota kirkkoon nämä valitut antaaksemme heille tiedon heidän Lunastajastaan, niin että heistä voi tulla pelastuksen perillisiä Hänen valtakunnassaan.” (Ks. ”Viestejä Ison-Britannian pyhille”, Valkeus, helmikuu 1972, s. 47–48.) ”Tarkkaavaiset silmät kyyneltyivät ja äänet vaimen- tuivat, kun presidentti Joseph Fielding Smith nousi seisomaan ensimmäisen pelkästään briteille tarkoitetun yleiskonferenssin päättyessä. Kun hän nousi, kuulijat Presidentti Joseph Fielding Smith ja hänen neuvonantajansa presidentti N. Eldon nousivat. Kukaan ei hievahtanut profeetan poistuessa Tanner Ogdenin temppelin kulmakivitilaisuudessa Utahissa syyskuussa 1970

176 Joseph Fielding Smith Luku 10

korokkeelta. Oli kuin he suihkukoneilla matkustamisen aikaan. Hän oli 27-vuo- eivät olisi halunneet luo- tias, kun Wrightin veljekset (ensimmäisen moottori- pua hengestä, joka oli käyttöisen lentokoneen keksijät) tekivät ensilentonsa vallinnut kokouksessa. Kitty Hawkissa Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa. King’s Hallissa vallitsi Hän piti lentokoneen keksimistä profetian täyttymi- pyhä ilmapiiri, ja kuin senä. Hän nautti lentämisestä ja erityisesti lentämi- todistukseksi hengestä sestä ääntä nopeammin. Mutta tosiasiallisesti hänen kuulijat puhkesivat laula- elämänsä oli hyvin vaatimatonta. Häntä kiinnosti tois- maan spontaanisti laulua ten palveleminen, ei rahan tai suosion tavoittelu. Hän ’Kiitos, Luojamme, pro- antoi mielellään rahaa tarvitseville mutta oli silmin- feetasta’. nähden vaivautunut, kun hänelle osoitettiin julkista Laulu päättyi, mutta tunnustusta. Hän halusi elää vaatimattomassa huo- ihmiset viivyttelivät pai- neistossa mieluummin kuin ylellisessä ympäristössä. kalla tilaisuuden suloi- Hän käveli mieluummin kuin ajoi autolla ja piti enem- Valokuva J. Malan Heslopin luvalla J. Valokuva Presidentti Smith puhumassa King’s suutta ikävöiden.” (J. M. män siitä, että hänen vaimonsa ajoi heidän pientä Hallissa Manchesterissa Englannissa Heslop, ”Prophet Leads autoaan, kuin hänelle tarjotusta ylellisestä loistoau- elokuussa 1971 Conference; British Saints tosta kuljettajineen. Rejoice”, Church News, 4. syyskuuta 1971, s. 3.) Ikääntyessään presidentti Smith teki edelleenkin lujasti töitä ja säilytti huumorintajunsa. ”Kun hän 89- HÄN PYYSI SUUREMPAA HUOMIOTA vuotiaana oli laskeutumassa portaita asunnostaan, hän PERHEILLALLE liukastui ja kaatui ja hänen sääreensä tuli useita murtu- mia. Mutta hänen piti olla kokouksessa temppelissä Mikään ei saanut syvempää kaikupohjaa presi- korttelin päässä. Hammasta purren hän käveli korttelin dentti Joseph Fielding Smithin sydämessä kuin kodin matkan ’ontuen kuin vanhus’, osallistui kokoukseen, merkityksen ja pyhyyden korostaminen. Hänen sano- käveli takaisin kotiin ja vasta sitten muiden vaatimuk- mansa ovat täynnä neuvoja vanhemmille ja lapsille. Yksi sesta suostui hoidettavaksi. ’Kokous venyi vähän’, hän ensimmäisiä asioita, joista hän puhui kirkon president- myönsi. ’Mutta niinhän ne yleensä tekevät.’” (Life of tinä, oli kodin tukeminen vahvistamalla jo ilmoitettua Joseph Fielding Smith, s. 4.) käytäntöä – perheiltaa. Presidentti Smith Presidentti Smith ilmoitti, että maanantai-illat tulee kuoli Salt Lake Cityssä 2. pyhittää ajaksi, jolloin perhe kootaan yhteen ja sille heinäkuuta 1972. Presi- opetetaan evankeliumia, ja hän pyysi hartaasti vanhem- dentti Smithin lapsille pia ottamaan tehtävänsä vakavasti: osoitetussa kirjeessä pre- ”Meillä on suuri huoli kaikkien nuortemme hengel- sidentti Harold B. Lee lisestä ja moraalisesta hyvinvoinnista kaikkialla. Siveelli- kirjoitti: ”Hänen poisme- syys, puhtaus, hyveellisyys, synnittömyys – nämä ovat nonsa oli minusta niin ja näiden tulee olla elämäntapamme perusta, mikäli lähellä muuttumista elä- haluamme toteuttaa elämämme koko tarkoituksen. mästä kuolemaan kuin Me kehotamme hartaasti isiä ja äitejä opettamaan taidamme nähdä koko henkilökohtaista puhtautta käskyin ja esimerkein sekä elämämme aikana. Hän keskustelemaan lastensa kanssa kaikista tällaisista asioista. kuoli kuten oli elänytkin, Me pyydämme vanhempia osoittamaan vanhurs- ja hän on osoittanut kasta esimerkkiä omassa elämässään sekä kokoamaan meille kaikille, kuinka Presidentti Joseph Fielding Smith lapsensa ympärilleen ja opettamaan heille evankeliumia ihminen voi saada sellaisen kunnian ja etuoikeuden, perheilloissaan ja muulloinkin.” (Ks. ”Huolemme kai- kun hän on elänyt niin lähellä Herraa kuin teidän suu- kista Isämme lapsista”, Valkeus, marraskuu 1970, s. 324.) renmoinen patriarkkanne ja isänne Joseph Fielding Smith.” (Lainattuna julkaisussa Life of Joseph Fielding HÄN OLI USKOLLINEN JA VAKAA Smith, s. 384.) LOPPUUN ASTI Presidentti Joseph Fielding Smithin 95 elinvuotta kattoivat aikakauden hevosrattailla matkustamisesta

177 Luku 11 Harold B. Lee KIRKON YHDESTOISTA PRESIDENTTI © Merrett Smith

178 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA HAROLD B. LEEN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 28. maaliskuuta 1899 Idahon Cliftonissa Yhdysvalloissa Samuel Marion ja Louisa Emily Bingham Leen perheeseen. 13–17 Hän kävi Oneida Stake Academya [Oneidan vaarnan akatemia] (1912–1916). 17–21 Hän toimi opettajana neljän vuoden ajan (1916–1920). 21–23 Hän palveli lähetystyössä Yhdysvaltain eteläosissa (1920–1922). 24–29 Hän oli rehtorina Graniten koulupiirissä Salt Lake Cityssä Utahissa (1923–1928). 24 Hän solmi avioliiton Fern L. Tannerin kanssa (14. marraskuuta 1923; vaimo kuoli 24. syyskuuta 1962). 31 Hänestä tuli Pioneerin vaarnan johtaja (26. lokakuuta 1930); hän auttoi oma-apu- projektien kehittämisessä vaarnassaan. 33 Hänet nimitettiin Salt Lake Cityn komission jäseneksi (joulukuussa 1932). 36 Hänet kutsuttiin järjestämään kirkon turvaohjelma [nykyinen huoltotyöohjelma] (1935). 37 Hänestä tuli kirkon turvaohjelman [nykyinen huoltotyöohjelma] johtaja (15. huhtikuuta 1936). 42 Hänet asetettiin apostoliksi (10. huhtikuuta 1941). 55 Hän teki kiertomatkan itämaihin (syksyllä 1954). 60 Hän teki kiertomatkan Keski- ja Etelä-Amerikan lähetyskentille (1959). 62 Hänestä tuli kirkon korrelaatio-ohjelman puheenjohtaja (4. lokakuuta 1961). 64 Hän solmi avioliiton Freda Joan Jensenin kanssa (17. kesäkuuta 1963). 70 Hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti ja presidentti Joseph Fiel- ding Smithin neuvonantaja (23. tammikuuta 1970). 73 Hänestä tuli kirkon presidentti (7. heinäkuuta 1972); hän perusti Jerusalemin seurakunnan (20. syyskuuta 1972); hän toimi johtavana virkamiehenä kirkon toisessa vyöhykekonferenssissa Meksikon Méxicossa (26.–28. elokuuta 1972). 74 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (26. joulukuuta 1973).

179 Kirkon presidentit

Lehtimiehet odottivat innokkaina 7. heinäkuuta maaseutuolot antoivat valmiuksia ja siunauksia, joilla 1972 ensimmäistä lehdistötilaisuutta Harold B. Leen, oli oleva suuri merkitys hänen tulevissa tehtävissään juuri asetetun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Herran valtakunnassa. Kristuksen Kirkon presidentin, kanssa. Hän sanoi heille: Myöhemmin elämäs- ”Kirkon turva on siinä, että jäsenet pitävät käskyt. Ei ole sään hän selitti, millaista mitään muuta tärkeämpää, mitä voisin sanoa. Kun he se oli: ”Olen ajatellut pitävät käskyt, siunauksia seuraa.” (Lainattuna artikke- pojan ja tytön kuria maa- lissa Stephen W. Gibson, ”Presidency Meets the Press”, seutuyhteisössä silloin Church News, 15. heinäkuuta 1972, s. 3.) kun itse olin nuori. Me aloimme toimitella aska- HÄN SAI JALON PERINNÖN reita jo aamun sarastaes- sa, jotta voimme aloittaa Harold B. Leen iso- päivän työt auringonnou- isän isoisän isä William suun mennessä. Päivän Lee haavoittui taistelles- töiden päätyttyä meidän saan brittejä vastaan oli vielä selviydyttävä ilta- Yhdysvaltain vapausso- askareista, jotka teimme dassa. Hänen isoisänsä yleensä lyhdyn valossa. isä Francis Lee liittyi kirk- Huolimatta siitä, ettemme Louisa Emily Bingham Lee koon vuonna 1832 ja sel- saaneet mitään palkkaa eikä ollut työaikoja eikä lakeja viytyi tuskallisista kärsi- lapsityövoiman käytöstä, työnteko ei ilmeisesti ehkäissyt myksistä, joita varhaiset kasvuamme. Unentarve ei jättänyt paljon aikaa jouta- pyhät joutuivat kestä- vuuksiin. Tuotto työstämme oli vähäistä ja tuli yleensä mään. Hänen isoäitinsä kerran vuodessa sadonkorjuun aikaan. Senaikaisessa Margaret Lee oli 11 ker- kodissa oli kesäaikaan hyvin vähän käteistä rahaa, mutta taa raskaana ennen 12. lehmistämme saimme maitoa, josta valmistettiin voita lapsensa Samuel Leen ja juustoa, ja viljalaareissa oli yleensä riittävästi vehnää syntymää, mutta kaikki myllyyn vietäväksi, niin että saimme jauhoja ja ryynejä. muut paitsi tämä meneh- Meillä oli omia kanoja sekä puutarha ja hedelmiä, kun tyivät. Margaret kuoli oli niiden aika.” (Decisions for Successful Living, 1973, kahdeksan päivää pojan s. 12–13.) Viisivuotias Harold B. Lee syntymän jälkeen. ”HAROLD, ÄLÄ MENE SINNE” HÄN SYNTYI HYVISTÄ VANHEMMISTA Harold B. Lee Harold Bingham Lee syntyi Cliftonissa Idahossa muisteli tärkeää tapausta 28. maaliskuuta 1899 Samuel ja Louisa Bingham Leen nuoruudestaan: ”Sain perheeseen. Harold oli kuudesta lapsesta toiseksi van- pikkupoikana ensimmäi- hin. Samuel Lee, Haroldin isä, oli hiljainen, myötätun- sen läheisen kosketuksen toinen, vaatimaton ja mietteliäs mies. Hän oli uskolli- Jumalaan. Nuorena poi- nen aviomies ja isä ja luotettava Herran palvelija. Kun kana olin eräällä maati- Harold kutsuttiin lähetystyöhön Denveriin Colora- lalla odottamassa, että doon, hänen isänsä antoi hänelle siunauksen. Kun isäni saisi päivän työnsä hänet kutsuttiin apostoliksi, hänen isänsä antoi jälleen päätökseen, leikkien ja hänelle siunauksen. Hänen äitinsä Louisa oli voiman- ajatellen kaikenlaista lähde niin perheessään kuin sen ulkopuolellakin. Hän KIELLETTY Holtin luvalla. KOPIOINTI Russell D. ajankuluksi, kun huoma- oli herkkä Hengen kuiskauksille ja opetti poikansa Harold B. Lee kuuli jumalallisen varoituksen pysyä poissa luhistuneista sin aidan toisella puolella noudattamaan niitä. ladoista. naapurin maalla luhistu- neita latoja, joiden katot olivat painuneet sisään ja sei- HÄN VARTTUI CLIFTONISSA IDAHOSSA nähirret lahonneet. Kuvittelin, että se voisi olla linna, Harold B. Lee varttui aikuiseksi maalaiselämän joka minun pitäisi tutkia, ja niin menin aidalle ja kumar- haasteiden keskellä. Hänen nuoruudessaan ei ollut ruin mennäkseni sen alta, kun kuulin äänen yhtä sel- juuri traktoreita eikä maanviljelyskoneita kyntämi- västi kuin te kuulette minun ääneni: ’Harold, älä mene seen, kylvämiseen tai sadonkorjuuseen. Tällaiset sinne.’ Katsoin joka suuntaan nähdäkseni, missä puhuja

180 Harold B. Lee Luku 11

oli. Mietin, olisiko se isäni, mutta hän ei voinut nähdä muiden tarpeita: ”Saa- minua. Ketään ei ollut näköpiirissä. Tajusin, että joku toimme tosiaan olla var- varoitti minua näkymättömästä vaarasta – en tiedä, oliko sin köyhiä nuoruuteni siellä kalkkarokäärmeiden pesä vai olisivatko lahonneet päivinä. Mutta se antoi hirret pudonneet päälleni ja murskanneet minut. Mutta valmennusta ja kompen- siitä hetkestä lähtien hyväksyin epäilyksettä sen tosi- saatioita, joita ei luulta- asian, että oli olemassa ihmiselle tuntemattomia asioita, vasti olisi tullut, jos olijoiden kautta voimme kuulla ääniä näkymättömästä simme eläneet ylellisyy- maailmasta, joiden kautta meille voidaan tuoda näkyjä dessä. Me emme nähneet iankaikkisuudesta.” (Julkaisussa Conference Report, nälkää. Meillä oli ruokaa, aluekonferenssi Manchesterissa Englannissa 1971, ja äiti osasi muokata vaat- s. 141; tai Ensign, marraskuu 1971, s. 17.) teita pojilleen. Minulla ei ollut niin sanottua HÄNEN ÄITINSÄ PELASTI HÄNET ’ostopukua’ ennen kuin Harold B. Lee lukiolaisena KAHDESTI ONNETTOMUUKSISTA, JOTKA menin lukioon, mutta pidin aina itseäni hyvin vaatetet- OLISIVAT VOINEET OLLA KOHTALOKKAITA tuna. Kun päätin lähetystyöni, tulin takaisin kotiin ja menin Utahin yliopistoon hankkimaan opettajan päte- ”Louisan patriarkalli- vyyden, ja usein kävelin kouluun ja koulusta pois. sessa siunauksessa oli Minulla ei ollut rahaa ajaa autolla, koska tarvitsin rahat mainittu hänen paranta- kirjojen ostoon.” (Ye Are the Light of the World: Selected misen lahjansa, ja toimi- Sermons and Writings of President Harold B. Lee, 1974, malla saamansa ilmoituk- s. 344–345.) sen mukaan hän oli pelastanut Haroldin hen- HÄNEN ÄITINSÄ HUOLENPITO JÄTTI gen monta kertaa. Kun HÄNEEN PYSYVÄN VAIKUTUKSEN Harold oli 8-vuotias, hänen äitinsä lähetti hä- Pian sen jälkeen kun vanhin Harold B. Lee oli net hakemaan saippuan- kutsuttu kahdentoista apostolin koorumiin, hän sanoi tekoa varten lipeäpurkin, äitinsä kunniaksi seuraavaa: joka oli korkealla ruoka- komeron hyllyllä. Harold Harold (istumassa) ja hänen isovel- jensä Perry kompastui, ja astia tappa- vine sisältöineen kaatui hänen päälleen. Louisa tarttui heti Haroldiin, ettei tämä juoksisi karkuun, potkaisi pois kannen suuresta sam- miosta, jossa oli punajuuria etikkaliemessä, ja kaatoi kupillisen toisensa jälkeen punaista etikkalientä pojan päähän ja vartalolle, jolloin lipeä neutraloitui. Innoite- tulla toiminnallaan hän vältti kohtalokkaan onnettomuuden. Ollessaan nuoruusvuosinaan työssä pellolla Harold sai rikkinäisestä pullosta pahan haavan valti- Harold B. Lee (eturivissä toisena oikealta) ystävien kanssa Oneida Stake Aca- moon. Louisa tyrehdytti verenvuodon, mutta haava demyn edessä Prestonissa Idahossa vuonna 1916 tulehtui. Hän otti puhtaan mustan sukan, poltti sen ”Minua on siunattu loistavalla isällä ja suurenmoi- tuhkaksi, avasi haavan ja hieroi tuhkan siihen hyvin sella ja rakastettavalla äidillä, joka ei osoittanut kiinty- huolellisesti. Sen jälkeen se parani nopeasti.” (Jaynann mystään usein mutta näytti rakkautensa konkreettisin Morgan Payne, ”Louisa Bingham Lee: Sacrifice and tavoin, jotka opin jo varhain lapsena tunnistamaan Spirit”, Ensign, helmikuu 1974, s. 82–83.) todelliseksi äidinrakkaudeksi. Koulupoikana lähdin lukion väittelyjoukkueen TALOUDELLISTA LAMAA PIDETTIIN mukana kilpailemaan. Voitimme väittelyn. Palattuani TILAISUUTENA OPPIA JA KASVAA soitin äidille ja kuulin hänen sanovan vain: ’Ei sinun tarvitse kertoa. Tiedän siitä kaiken. Kerron enemmän, Presidentti Harold B. Lee selitti, kuinka hänen nuo- kun tulet kotiin viikonloppuna.’ Kun menin kotiin, rena kokemansa vaikeudet auttoivat häntä ymmärtämään hän vei minut syrjään ja sanoi: ’Kun tiesin, että sen

181 Kirkon presidentit

esityksen alkamisaika oli lähellä, menin pajukkoon Albionissa Idahossa saa- puron rannalle ja siellä aivan yksikseni muistelin sinua dakseni valmistavan kou- ja rukoilin Jumalaa, ettet epäonnistuisi.’ Olen oppinut lutuksen opettajaksi. Se tietämään, että sellainen rakkaus on välttämätöntä oli hieno koulu, jossa jokaiselle pojalle ja tyttärelle, joka pyrkii eteenpäin minulla oli muutamia elä- tässä maailmassa.” (Julkaisussa Conference Report, mäni parhaimmista opet- huhtikuu 1941, s. 120.) tajista. Idahon lait edellyt- tivät, että oli läpäistävä HÄN OLI LAHJAKAS JA AHKERA OPISKELIJA vaikea koe 15 aineessa, ja vietin hyvin rasittavan kesän tiiviissä opiskelussa ja laihduin 20 naulaa [9 kg], mutta saavutin tavoitteeni läpäisten vaa- Väittelymestarit. Harold B. Lee on dittavan tutkinnon 89 oikealla. prosentin keskiarvolla. Albion oli viehättävä pieni vanhanaikainen kylä 20–30 mailin [35–50 km] päässä lähimmästä rauta- tiestä, joka oli Burleyssa Idahossa. Siellä ei ollut käy- tännöllisesti katsoen muuta kuin koulu, mikä oli mainiota. Ei ollut muita huvittelumahdollisuuksia kuin koulu, ja vanhat laudasta rakennetut jalkakäytä- vät osoittivat asukkaiden yleisen takapajuisuuden. Koska se oli kaukana kaikista huvituksista, jotka olisivat voineet viedä huomion opiskelusta, en usko koskaan omaksuneeni niin paljon tietoa kuin kesien 1916 ja 1917 aikana, kun suoritin toisen ja Harold B. Lee pelasi mielellään koripalloa. Hän on takana toinen oikealta. kolmannen vuoden opintoni.” (Lainattuna julkai- Harold B. Lee suoritti kahdeksannen luokan sussa L. Brent Goates, Harold B. Lee: Prophet and Cliftonin yläkoulussa Idahossa 13-vuotiaana. Hänen Seer, 1985, s. 48.) vanhempansa halusivat poikansa jatkavan koulunkäyn- tiä ja lähettivät hänet Oneida Stake Academyyn [Onei- HÄN OPETTI NELJÄN VUODEN AJAN dan vaarnan akatemia]. Akatemia, joka oli perustettu ENNEN LÄHETYSTYÖHÖN LÄHTÖÄ vuonna 1888 Franklinissa Idahossa, oli muuttanut Albion State Normal Schoolissa viettämänsä Prestoniin vuonna 1898. Siellä tarjottiin kursseja luon- ensimmäisen kesän jälkeen Harold B. Lee oli valmis nontieteissä, matematiikassa, biologiassa, liiketoimin- aloittamaan opettamisen. Hänen ensimmäinen opet- nassa, historiassa ja liikunnassa. Oli myös erikoiskurs- tajantoimensa oli Idahon Westonissa yksihuoneisessa seja puukäsitöistä, musiikista ja lähetystyöstä. Kahtena koulurakennuksessa, jossa oli 25 oppilasta ensiluok- ensimmäisenä vuotenaan Harold keskittyi erityisesti kalaisista kahdeksasluokkalaisiin. Kolikonheitto rat- musiikkiin. Hän soitti alttotorvea ja käyrätorvea ja siir- kaisi, olisiko hänen palkkansa 60 vaiko 65 dollaria tyi myöhemmin soittamaan baritonitorvea. Vanken- kuukaudessa. Harold hävisi. Hän vietti monta pitkää tuessaan hän alkoi urheilla aktiivisemmin ja piti eni- tuntia valmistellen opetussuunnitelmaa, joka vastaisi ten koripallosta. Viimeisenä lukiovuonna hänen har- niin monitasoisen oppilasryhmän tarpeita. Hän oli rastuksiinsa koulussa kuului myös koulun lehden toi- ankara mutta oikeudenmukainen ja ansaitsi oppilai- mittaminen ja väittely. Hän suoritti ylioppilastutkin- densa kunnioituksen. non keväällä 1916. Kahdeksantoistavuotiaana Harold sai rehtorin toimen Idahon Oxfordissa sijaitsevassa koulussa. HÄN SAI OPETTAJAN PÄTEVYYDEN Tavanomaisen opetussuunnitelman lisäksi hän Harold B. Lee selitti, mitä hän teki saadakseen perusti Oxfordin urheiluseuran ja pani alulle opettajan pätevyyden: naisten kuoron. Hänet kutsuttiin myös vanhinten ”Kesällä 1916 kävin 17-vuotiaana Albion State koorumin johtajaksi. Hän kirjoitti myöhemmin ajas- Normal Schoolia [osavaltion opettajankoulutuslaitos] taan tuossa koulussa:

182 Harold B. Lee Luku 11

”Olin tuon koulun viettämään kaksi päivää niin nuoren ja kokemattoman rehtori kolme talvea ja pappeusjohtajan kanssa, mutta kun lähetysjohtaja olin siellä vuoden 1918 Knight tuli heidän luokseen kaksi päivää myöhemmin ankaran influenssaepide- heidän saatuaan siihen asti opetusta vanhin Leeltä, mian aikana, jolloin kou- he halusivat kuulla lisää nuoren lähetyssaarnaajan lumme oli joitakin kuu- ohjeita. kausia karanteenissa. Vanhin Lee vapautettiin lähetystyöstä joulukuussa Olimme juuri avanneet 1922. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Kun [lähetys]johtaja koulun uudelleen, kun ilmoitti, että minut oli vapautettu, hän sanoi, ettei eng- jokainen perhe kahta lannin kieli kykenisi ilmaisemaan, kuinka paljon hän lukuun ottamatta sairas- arvosti minua, ja sanoi, että olin ollut etulinjassa siitä tui, ja kävi välttämättö- asti, kun olin saapunut Denveriin.” (Lainattuna julkai- mäksi saada naapurikau- sussa Harold B. Lee, s. 72.) pungeista apua heidän ruokkimiseensa ja hoita- Harold B. Leen ensimmäinen opetus- toimi oli Silver Starin koulussa Westo- HÄN SOLMI AVIOLIITON FERN TANNERIN miseensa heidän toipu- nissa Idahossa vuosina 1916–1918. KANSSA miseensa asti. – – Hän toimi siellä myös rehtorina. Koska isäni oli rahoittanut opiskeluni ja asuin Yksi Harold B. Leen kotona, annoin opettajanpalkkani hänelle ja maksoin lähetystyön suurista siu- sitten ylimääräiset kuluni soittamalla tanssiorkeste- nauksista oli tutustua rissa.” (Lainattuna julkaisussa Harold B. Lee, s. 53.) sisar Fern Tanneriin. Palattuaan kotiin hän ÄN SAI KUTSUN LÄHETYSTYÖHÖN uudisti tuttavuutensa H tähän lähetyssaarnaaja- Harold B. Lee sai toveriin, josta tuli hänen 21-vuotiaana syyskuussa vaimonsa 14. marras- 1920 presidentti Heber J. kuuta 1923. Pian lähetys- Grantilta kirjeen, jossa työnsä jälkeen hän kävi hänet kutsuttiin läntis- myös kohteliaisuuskäyn- ten osavaltioiden lähe- nillä entisen lähetyssaar- tyskentälle, jonka kes- naajatoverinsa tyttöys- kuspaikkana oli Colora- tävän Freda Jensenin Valokuva L. Brent ja Helen Goatesin luvalla. Valokuva don Denver. Haroldin Ollessaan lähetystyössä Harold B. Lee luona. Freda ei mennyt lähetystyökutsu merkitsi tutustui Fern Lucinda Tanneriin, utahilai- naimisiin kyseisen lähe- seen sisarlähetyssaarnaajaan. Lähetys- sitä, että Leen perheen työnsä jälkeen he uudistivat ystävyy- tyssaarnaajan kanssa, olisi tultava toimeen tensä Salt Lake Cityssä ja solmivat avioliiton Suolajärven temppelissä vaan pysyi naimattomana ilman hänen tulojaan. 14. marraskuuta 1923. aina Fern Tanner Leen Se merkitsi myös sitä, kuolemaan asti. Sitten, Vanhin Harold B. Lee lähetyssaarnaa- että perheen täytyisi 40 vuotta heidän ensimmäisen tapaamisensa jälkeen, jana läntisten osavaltioiden lähetysken- elättää Haroldia lähe- tällä 1920–1922. hänestä tuli Harold B. Leen vaimo. tyskentällä. Kun vanhin Lee oli palvellut 9 kuukautta, hänet HERRA VALMISTI HÄNTÄ PALVELEMAAN kutsuttiin johtamaan Denverin konferenssia. Hänen TARVITSEVIA lähetysjohtajansa John M. Knight sanoi hänelle: ”Annan- pahan sinulle tilaisuuden näyttää, mihin sinusta on” (lai- Ankara lamakausi iski Yhdysvaltoihin lokakuussa nattuna julkaisussa Harold B. Lee, s. 62). Hän ansaitsi 1929. Vuoteen 1930 mennessä, kun Harold B. Lee oli lähetysjohtajansa, lähetyssaarnaajatoveriensa ja kirkon 31-vuotias, työttömyysluvut olivat nousseet jyrkästi eikä jäsenten kunnioituksen. luottoa saanut mistään. Yli puolet Haroldin oman vaar- Yksi hänen lähetystyönsä kohokohdista oli lähe- nan, Pioneerin vaarnan, jäsenistä Salt Lake Cityssä oli tysjohtaja Knightin pyyntö kiertää lähetyskenttää. työttömänä. Lokakuussa hänet kutsuttiin vaarnanjohta- Eräässä tilanteessa lähetysjohtaja Knight ei kyennyt jaksi. Hän oli huolissaan jäsentensä hyvinvoinnista. Hän olemaan kahden ensimmäisen päivän kokouksissa itki ja rukoili ja sai viimein innoitusta. Ohjelmia laadit- pyhien kanssa Wyomingin Sheridanissa. Johtajat She- tiin tarvitsevien auttamiseksi. ridanissa olivat pettyneitä siitä, että he joutuisivat

183 Kirkon presidentit Valokuva Bethany Lempierien luvalla Valokuva Harold B. Lee oli tienraivaaja huoltotyöpalveluissa. Pioneerin vaarnan piispojen Harold B. Lee johti alussa kirkon turvaohjelmaa, joka myöhemmin tunnettiin varastohuone perustettiin vuonna 1932. Likainen varastorakennus Salt Lake kirkon huoltotyöohjelmana. Tässä hän selittää erästä hanketta vanhimmille Cityssä osoitteessa 33 Pierpont Avenue muutettiin valoisaksi ja iloiseksi paikaksi. George Albert Smith, Marion G. Romney ja Ezra Taft Benson. Presidentti Marion G. Romney, joka oli tuolloin Kaikesta sydämestään hän rakasti ja palveli lähim- ensimmäisessä presidenttikunnassa, puhui noista var- mäisiään. Hän rakasti köyhiä, sillä hän oli ollut itsekin haisista vuosista: köyhä. ’Minä olen rakastanut teitä’, hän sanoi. ’Olen ”Pian hänet tavattuani sain tietää, että hän asui oppinut tuntemaan teidät hyvin. Teidän ongelmanne, vaatimattomassa mökissä Indiana Avenuella. Sen kalus- Jumalalle kiitos, ovat olleet minun ongelmiani, koska tus oli osaksi hänen omien kättensä työtä. Muut kalus- minä teidän tavoin tiedän, mitä on kävellä, kun ei ole teet oli valmistanut hänen taitava vaimonsa. Tuo vaati- rahaa ajaa autolla. Tiedän, mitä merkitsee olla syömättä, maton koti huokui rakkautta, jota hän tunsi elämän- jotta voisi ostaa kirjan voidakseen opiskella yliopistossa. toveriaan ja kahta kirkassilmäistä tyttöään Maurinea ja Kiitän Jumalaa nyt noista kokemuksista. Olen rakastanut Heleniä kohtaan. teitä teidän uskollisuutenne ja uskonne vuoksi. Jumala Kansakuntamme oli tuolloin keskellä 1930-luvun siunatkoon teitä, ettette lankeaisi.’ (Yleiskonferenssipuhe suurta lamakautta. Hän oli Pioneerin vaarnan johtaja. 6. huhtikuuta 1941.)” (”In the Shadow of the Almighty”, Harvoja ihmisiä kirkossa kovisteltiin ankarammin hautajaispuhe, Ensign, helmikuu 1974, s. 96.) puutteella ja masennuksella kuin hänen vaarnansa jäseniä. Vaikka hänen vaikeana ongelmanaan oli HÄN PYRKI VILPITTÖMÄSTI SAAMAAN hankkia elämän perusedellytykset itselleen ja rak- SELVILLE PYHIEN TARPEET kailleen, hän kävi urheasti käsiksi suurempaan ongelmaan, vaarnansa kaikkien jäsenten tarpeista Presidentti Harold B. huolehtimiseen. Lee kertoi seuraavan Tuona aikana oli monia, jotka horjuttuaan kään- kokemuksen, joka sattui tyivät osavaltion ja liittovaltion puoleen saadakseen hänen ollessaan vaarnan- apua. Harold B. Lee ei kuulunut heihin. Uskoen Her- johtaja: ran sanaan, että ihmisen piti ansaita leipänsä otsansa ”Ensimmäisenä jou- hiessä, ja vakuuttuneena siitä, että kaikki on mahdol- luna sen jälkeen kun lista sille, joka uskoo, hän lähti rohkeasti pelotonta minusta oli tullut vaar- kekseliäisyyttä ja Brigham Youngin kaltaista rohkeutta nanjohtaja, pienet tyt- osoittaen viitoittamaan tietä, jolla hänen vastuullaan tömme saivat nukkeja ja olevat ihmiset omin ponnistuksin ja veljiensä avulla muuta hauskaa jouluaa- voisivat tyydyttää perustarpeensa. muna, ja he pukeutuivat Taivaan valon ohjaamana hän osoitti rakennus- heti ja menivät pienen hankkeiden, tuotantohankkeiden ja erilaisten kun- ystävänsä kotiin näyttä- nostustöiden avulla rakkautta lähimmäisilleen tavalla, mään, mitä joulupukki Harold B. Lee jolle harvoin on löytynyt vertaa minkään sukupolven oli heille tuonut. Hetken aikana. päästä he tulivat itkien takaisin. ’Mikä ihme on hätänä?’ Ne, jotka olivat lähellä häntä noina synkkinä me kysyimme. ’Donna Maella ei ollut joulua. Joulu- päivinä, tietävät, että hän itki ihmisten kärsimysten pukki ei käynyt heillä.’ Ja silloin me tajusimme liian vuoksi, mutta sen lisäksi hän teki jotakin heidän myöhään, että perheen isä oli ollut työttömänä eikä hyväkseen. rahaa jouluun ollut. Niinpä me haimme tuon perheen pikkuiset meille ja pidimme heidän kanssaan yhteisen

184 Harold B. Lee Luku 11

joulun, mutta se oli liian myöhäistä. Istuuduimme jou- eikä meitä ole kuin äiti ja minä ja pikkuveljeni ja pik- luaterialle raskain sydämin. kusiskoni.’ Päätin silloin, että ennen seuraavaa joulua pitäisin Kolme alle kaksitoistavuotiasta lasta! huolen siitä, että vaarnamme jokaisella perheellä olisi Lisäsin auton lämmitystä ja sanoin: ’Annahan samanlainen joulu ja samanlainen jouluateria kuin meillä. minulle nimesi ja osoitteesi. Joku tulee käymään koto- Vaarnamme piispat tutkivat vaarnan johtokunnan nasi – teitä ei unohdeta. Ja pidä sinä hauskaa, onhan johdolla vaarnan jäsenkuntaa, ja järkytyimme saades- nyt jouluaatto!’ samme tietää, että jäsenistämme 4 800 oli joko koko- Sinä iltana pyysin jokaista piispaa jakelumiehineen naan tai osaksi avustusten varassa – perheenpäillä ei huolehtimaan siitä, että jokaisen perheen tarpeista pidet- ollut vakituista työtä. Noina aikoina ei ollut liittovaltion tiin huolta, ja antamaan sitten selontekonsa minulle. työllisyystöitä. Voimme odottaa apua vain itseltämme. Odottaessani viimeisen piispan raporttia muistin yhtäk- Meille sanottiin edelleen, ettemme voineet odottaa pal- kiä – piinallisesti – jotakin. Huolehtiessani kiireissäni jonkaan apua kirkon yleisistä rahastoista. siitä, että kaikki velvollisuuteni työssä ja tehtäväni kir- Tiesimme, että meillä oli noin tuhat alle 10-vuo- kossa tulisivat hoidetuiksi, olin unohtanut autossani tiasta lasta, joilla ei olisi joulua, ellei joku heitä auttaisi, olleen pojan ja hänelle antamani lupauksen. ja niin me ryhdyimme valmistautumaan. Löysimme Kun viimeinen piispa ilmoittautui, kysyin: ’Piispa, Pierpont Streetiltä vanhan kaupan yläpuolelta ullakko- onko jäljellä tarpeeksi tavaraa, että voisimme käydä kerroksen. Kokosimme leluja, joista osa oli rikkinäisiä, vielä yhdessä perheessä?’ ja kuukauden tai parin ajan ennen joulua vanhemmat ’On kyllä’, hän vastasi. tulivat auttamaan meitä. Monet saapuivat varhain tai Kerroin hänelle pienestä pojasta ja annoin osoit- viipyivät myöhään tehdäkseen jotakin erikoista pikkui- teen. Hän soitti myöhemmin minulle kertoen, että tuo- silleen. Se oli joulun antamisen henkeä – ei tarvinnut kin perhe oli saanut muutaman kukkuraisen korin. Jou- kuin astua sisään tuon huoneen ovesta, kun jo näki ja luaatto oli lopultakin ohi, ja minä menin vuoteeseen. tunsi sen. Tavoitteenamme oli, ettei yksikään lapsista Herätessäni jouluaamuna sanoin itsekseni: ’Suo- jäisi ilman joulua. Me pidimme huolta siitä, että joulu- koon Jumala, etten anna enää yhdenkään vuoden kulua päivällinen oli kaikkien niiden 4 800 jäsenen kodeissa, niin, etten minä johtajana todella tuntisi väkeäni. Haluan jotka ilman apua olisivat jääneet ilman sitä. tietää heidän tarpeensa. Haluan olla tietoinen niistä, Minä satuin tuohon jotka tarvitsevat johtoani kaikkein eniten.’” (Ye Are the aikaan olemaan yksi kau- Light of the World, s. 345–347; ks. ”Oletteko valmiit jou- pungin komission toimi- lun viettoon”, Valkeus, joulukuu 1969, s. 373, 387.) henkilöistä. Päivää ennen Se, mitä Harold B. Lee koki nuoruudessaan ja jouluaattoa oli sankka pitäessään huolta vaarnansa ihmisistä, auttoi häntä val- lumipyry ja olin ollut mistautumaan tulevaan kutsumukseensa. ulkona koko yön työmies- ten kanssa lapioimassa ENSIMMÄINEN PRESIDENTTIKUNTA katuja lumesta, sillä tiesin, KUTSUI HÄNET KEHITTÄMÄÄN EDELLEEN että saisin syyt niskoilleni, KIRKON HUOLTOTYÖJÄRJESTELMÄÄ jos yksikin miehistä lai- minlöisi tehtävänsä. Sen Keitto- ja leipäjonot jälkeen olin mennyt kotiin olivat tyypillisiä 1930- vaihtamaan vaatteita men- luvun alkupuolella. Suuri Vanhin Harold B. Lee noin vuonna 1942 näkseni toimistoon. lamakausi oli iskenyt Lähtiessäni takaisin kaupunkiin näin pienen pojan Yhdysvaltoihin, ja työttö- tien sivussa peukalo pystyssä. Siinä hän seisoi pure- myysprosentti oli 25. vassa kylmyydessä pikkukengissään ilman takkia, ilman Muissa maissa tilanne oli käsineitä. Pysähdyin ja kysyin, mihin hän oli menossa. yhtä paha ellei pahempi- ’Menen kaupunkiin ilmaiseen elokuvanäytäntöön’, kin. Tämä aika ei ollut hän sanoi. vaikuttamatta kirkon Kerroin hänelle olevani myös menossa kaupunkiin jäseniinkään, sillä monilla ja että hän voisi tulla kyytiin. oli vaikeita taloudellisia Vanhin Harold B. Lee Havaijissa 1945 ’Poikaseni’, kysyin, ’oletko valmis joulun tuloon?’ ongelmia. Esimerkiksi Salt ’Voi jukra, herra’, hän vastasi, ’ei meidän kotona Lake Cityssä olevan Pioneerin vaarnan miesväestön työt- ole mitään joulua. Isä kuoli kolme kuukautta sitten, tömyysprosentti oli yli 50. Mutta Herra oli innoittanut profeettojaan valmistamaan kirkkoa sellaisten vaikeiden

185 Kirkon presidentit

aikojen varalle, ja tuon vaarnan johtaja Harold B. Lee kun se tapahtuu, kirkko tarvitsee kaikki voimansa sii- kutsuttiin tärkeään tehtävään tällaisten valmistelujen hen vastaamiseen. Minut vallannut tunne sai minut kehittämiseksi. Vuonna 1941 juuri kutsuttuna kahden- vapisemaan. Siitä päivästä lähtien tuo tunne on patis- toista apostolin koorumin jäsenenä vanhin Harold B. tellut minua päivin ja öin jättämättä juurikaan sijaa Lee todisti Herran käden vaikutuksesta kirkon huolto- levolle, sillä tiedän, että se on Jumalan tahto, se on työohjelman vakiinnuttamisessa: Hänen suunnitelmansa. Ainoa asia, mitä myöhempien ”Viimeiset viisi suurenmoista, rasittavaa vuotta olen aikojen pyhien kaikkialla on nyt tehtävä, on se, että hei- tehnyt ensimmäisen presidenttikunnan kutsusta työtä dän on tunnustettava täällä korokkeella istuvat miehet eräiden miesten kanssa sen kehittämiseksi ja selvittämi- totuuden lähteeksi ja että heidän kauttaan Jumala seksi, mitä me olemme kutsuneet kirkon huoltotyö- ilmoittaa tahtonsa, jotta Hänen pyhänsä varjeltuisivat suunnitelmaksi. Minusta tuntui, että minun pitäisi todis- pahuuden päivänä. taa teille – – tuosta työstä. Minut kutsuttiin ensimmäisen – – Tiedän, että työllä, jota olemme nyt edistä- presidenttikunnan toimistoon 20. huhtikuuta 1935. Se mässä ja kehittämässä, on vielä suurempia käyttämättö- tapahtui vuotta aikaisemmin kuin virallinen ilmoitus miä mahdollisuuksia. Ne tulevat esiin siinä määrin kuin huoltotyösuunnitelmasta esitettiin tässä tabernaakke- myöhempien aikojen pyhät oppivat tekemään sen, mitä lissa. Siellä koko puoli päivää kestäneen kokouksen jäl- heitä käsketään, mutta eivät ennen sitä. Ja joitakin suu- keen, jossa presidentti Grant ja presidentti McKay olivat rimpia niistä asioista, joita on vielä tapahtuva, voi toteu- läsnä, sillä presidentti Clark oli silloin idässä – he olivat tua vain jos ja kun me opimme kuuntelemaan näitä olleet yhteydessä häneen, joten kaikki presidenttikun- miehiä, jotka johtavat profeettoina, näkijöinä ja ilmoi- nan jäsenet olivat yksimielisiä – sain hämmästyksekseni tuksensaajina.” (Julkaisussa Conference Report, huhti- kuulla, että tämä nerokas suunnitelma oli ollut vuosia kuu 1941, s. 120–122.) heidän mielessään heidän pohdintojensa ja suunnitel- miensa ja kaikkivaltiaan Jumalan innoituksen tuloksena, HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLIKSI suunnitelma, joka toteutetaan ja oli odottamassa ja valmiina aikaan, jolloin heidän arvionsa mukaan myöhem- pien aikojen pyhien usko oli sellainen, että he olivat halukkaita noudattamaan niiden miesten neuvoa, jotka johtavat tässä kirkossa. Silloin määriteltiin minun vaatimaton asemani tässä ohjelmassa. Lähdin sieltä iltapäivällä, ja minusta tuntui vähän samalta kuin nyt. Ajoin autollani City Creek -kanjonin yläpäähän. Ajettuani niin pitkälle kuin pääsin nousin autosta ja kävelin ylöspäin puiden kes- kellä. Etsin taivaallista Isääni. Kun istuin pohtimaan vakavasti tätä asiaa ja mietin, millainen organisaatio voisi parhaiten toteuttaa tätä työtä, sain tuona kauniina keväisenä iltapäivänä todistuksen, että Jumala oli jo ilmoittanut suurenmoisimman organisaation, mitä ihmiskunta koskaan voi saada, ja että nyt oli vain pan- tava tämä organisaatio toimimaan, niin myöhempien Vanhin Harold B. Lee, hänen vaimonsa Fern ja heidän tyttärensä Maurine ja aikojen pyhien ajallinen hyvinvointi olisi turvattu – –. Helen niihin aikoihin, kun vanhin Lee kutsuttiin apostoliksi vuonna 1941 Oli saman vuoden elokuu – –. Siihen aikaan liike- Presidentti Heber J. Grant kutsui Harold B. Leen asioissa tapahtui käännös parempaan suuntaan jopa Herran apostoliksi. Hänet asetettiin 10. huhtikuuta 1941. siinä määrin, että jotkut epäilivät tällaisen toiminnan Vuosia myöhemmin hän kertoi, mitä oli ajatellut kutsusta: mielekkyyttä ja kyselivät, miksei kirkko ollut aikaisem- ”En unohda koskaan yksinäisyydentunteitani sinä min tehnyt niin. Silloin, tuona varhaisena aamuhet- lauantai-iltana sen jälkeen kun kirkon presidentti oli kenä, sain selvän käsityksen, joka oli yhtä todellinen sanonut minulle, että minut esitettäisiin seuraavana kuin jos joku olisi lausunut sen ääneen, ja silloin synty- päivänä hyväksyttäväksi kahdentoista apostolin kooru- nyt käsitys, joka on vaikuttanut minuun kaikki nämä min jäseneksi. Se oli uneton yö. Mielessäni harhailivat vuodet, on tämä: Kirkossa ei ole yhtään ihmistä, joka kaikki elämäni pienet asiat, nuoruuden järjettömyydet tietää todellisen tarkoituksen, johon silloin aloitettu ja typeryydet. Olisin voinut kertoa teille niistä, joiden ohjelma oli tarkoitettu, ja vasta silloin kun kirkko on tunsin tehneen minulle vääryyttä ja jotka tunsivat valmistautunut riittävässä määrin, tuo syy tulee ilmi, ja minun tehneen vääryyttä heille. Ja ennen kuin minut

186 Harold B. Lee Luku 11

hyväksyttäisiin seuraavana päivänä, tiesin, että minun Ja sitten eräs radiokomitean jäsen, jolla oli sun- piti seistä Herran edessä ja todistaa Hänelle, että rakas- nuntai-illan ohjelma, sanoi: ’Tiedäthän, että asettami- taisin jokaista sielua ja antaisin anteeksi jokaiselle sie- sesi jälkeen olet Herran Jeesuksen Kristuksen palvelu- lulle, joka vaelsi maan päällä, ja että vastavuoroisesti työn erityinen todistaja. Haluamme sinun pitävän pää- pyytäisin Häntä antamaan anteeksi minulle, jotta olisin siäispuheen ensi sunnuntai-iltana.’ Minun piti todistaa kelvollinen tuohon asemaan. Herran palvelutyöstä eli Hänen ylösnousemuksestaan, Sanoin, kuten olettaisin meidän kaikkien sanovan, Hänen elämästään ja palvelutehtävästään, ja niin menin kun meidät kutsutaan sellaiseen asemaan tai mihin kirkon toimistorakennuksen erääseen huoneeseen, tahansa asemaan: ’Presidentti Grant, tuntuuko sinusta, jossa voisin olla yksin, ja luin evankeliumit, erityisesti että minä olen kelvollinen tähän kutsumukseen?’ Ja kuin luvut, jotka kertovat Jeesuksen elämän viimeisistä päi- salaman nopeudella hän sanoi: ’Poikani, ellen ajattelisi vistä ja viikoista ja kuukausista, ja lukiessani niitä käsi- niin, sinua ei olisi suinkaan kutsuttu tähän asemaan.’ tin, että koin jotakin uutta. Herra tunsi minun Se ei ollut enää pelkkä kertomus. Minusta tuntui sydämeni ja tiesi, etten kuin olisin todella nähnyt tapahtumat, joista luin, ja ollut täydellinen ja että kun pidin puheeni ja päätin sen todistukseen, sanoin: meillä kaikilla on sel- ’Olen nyt vähäisin kaikista veljistäni ja haluan todistaa laista, mikä meidän on teille, että tiedän toisin kuin olen koskaan ennen tätä voitettava. Hän ottaa kutsua tiennyt, että Jeesus on tämän maailman Vapah- meidät vajavaisuuksi- taja. Hän elää ja Hän kuoli meidän tähtemme.’ Miksi nemme ja odottaa mei- tiesin sen? Koska olin saanut sellaisen todistuksen, dän alkavan siitä missä tuon erityisen todistuksen, joka saattoi olla se lujempi olemme ja mukauttavan profeetallinen sana, joka ihmisen pitää saada voidak- elämämme täysin Jeesuk- seen olla erityinen todistaja.” (”Speaking of Himself: sen Kristuksen periaattei- President Lee’s Stories”, Ensign, helmikuu 1974, s. 18.) siin ja oppeihin. Pian kutsunsa jälkeen hän kävi lähetyskentillä ja Seuraavana päivänä sotilastukikohdissa eri puolilla maailmaa, piti radiosaar- menin temppeliin, missä noja, joiden otsikkona oli ”Nuoriso ja kirkko”, ja työs- Vanhin Harold B. Lee ja hänen vaimonsa Fern minut johdatettiin huo- kenteli uutterasti Alkeisyhdistyksen ja Apuyhdistyksen neeseen, jossa kahden- järjestöjen neuvojana. Hän järjesti kaksi lähetyskenttää toista neuvosto kokoontuu presidenttikunnan kanssa Etelä-Amerikassa ja ensimmäisen vaarnan Englannissa. joka viikko, temppelin ylähuoneeseen. Ajattelin kaikkia suuria miehiä, jotka ovat istuneet noilla tuoleilla, ja HÄN RAKASTI KAIKKIA IHMISIÄ nyt siellä olin minä, aivan nuorena miehenä, 20 vuotta seuraavaksi nuorinta apostolia nuorempana, ja minua pyydettiin nyt istumaan yhdelle noista tuoleista. Se oli pelottavaa ja hätkähdyttävää.

Vanhin Harold B. Lee Koreassa 1954 Viitatessaan iltaan, joka edelsi hänen hyväksymis- tään apostoliksi, vanhin Harold B. Lee kertoi: ”Tiedän, että on olemassa voimia, jotka voivat tulla lähelle ihmistä, joka täyttää sydämensä – – rakkaudella. – – Levätessäni vuoteellani eräänä yönä muutamia vuosia Apostoleista muodostettu kvartetti vanhin Harold B. Leen toimiessa pianistina. sitten käsitin, että ennen kuin voin tulla kelvolliseksi Vasemmalta oikealle: vanhimmat Mark E. Petersen, Matthew Cowley, Spencer W. Kimball ja Ezra Taft Benson. korkeaan asemaan, johon minut oli kutsuttu, minun

187 Kirkon presidentit

täytyy rakastaa jokaista maan päällä vaeltavaa sielua ja puolustusohjelma joitakin paholaisen salakavalia juonia antaa heille anteeksi, ja silloin sain tietoa ja sain rau- vastaan, joiden tarkoituksena oli lannistaa ja hajottaa haa ja suunnan ja lohtua ja innoitusta, joka kertoi perhe ja Jumalan valtakunta. minulle tulevaisista ja antoi minulle vaikutelmia, joi- Vuonna 1961 presidentti David O. McKay nimitti den tiesin tulleen jumalallisesta lähteestä.” (Julkaisussa vanhin Leen kirkon korrelaatiokomitean puheenjohta- Conference Report, lokakuu 1946, s. 146.) jaksi. Aiempi kokemus oli opettanut hänelle sellaisen tehtävän haasteellisuuden. Uskon ja rohkeuden turvin PAPPEUDEN KORRELAATION hän keskusteli muiden johtajien kanssa ja laati suunni- PERIAATTEET KEHITETTIIN telman, joka toi uutta puhtia huoltotyöhön, lähetystyö- hön, sukututkimukseen, koulukasvatukseen, kotiope- Vuonna 1960 presidentti David O. McKayn toimitukseen ja perheiltoihin. Kirkon koko voima järjestet- kaudella ensimmäinen presidenttikunta lähetti yleiselle tiin kodin tueksi ja siunaukseksi. pappeuskomitealle, jonka johtajana oli vanhin Harold B. Lee, seuraavan kirjeen: ”Me ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet PAPPEUDEN ODOTETAAN JOHTAVAN olemme vuosia tunteneet tarvetta korreloida keskenään Vanhin Harold B. Lee kirkon pappeuskomitean julkaisemia oppikursseja ja todisti Herran johdatuk- muiden johtavien auktoriteettien muodostamien komi- sesta kirkon korrelaatio- teoiden julkaisemaa kirkon pappeuden opetusaineistoa. ohjelman kehittämisessä: Olemme myös tunteneet hyvin kiireisen tarpeen ”Toisinaan tehtäväni korreloida kirkon apujärjestöjen oppikurssit – –. hätkähdyttävä luonne on Nyt järjestettävän vaatinut miltei voimani komitean on mielestäm- ylittänyttä rohkeutta. me otettava tutkimusta Tulen luoksenne tänä tehdessään huomioon iltana hengeltäni rauhalli- edellä mainitut asiat. sena, tulen luoksenne Olemme varmoja siitä, todistaen vilpittömästi, että Herra antaa ilmoi- että jos koko kirkon ope- Vanhimmat Harold B. Lee ja Gordon B. tusohjelmaa tarkastellaan tuksia ja toimii nimittä- Hinckley Parthenonissa Kreikan Atee- kaikkien näiden järjestö- miensä kanavien kautta. nassa 1972 jen kokonaispyrkimysten Kirkon jäsenet, älkää antako kenenkään milloinkaan valossa ja eri apujärjestö- sanoa itsellenne, että Herra ei anna tänä päivänä ilmoi- jen opiskeluaiheita rajoituksia, ei ohjaa eikä kehitä suunnitelmia, joita tarvitaan tetaan, se tehostaa apu- koko kirkon voimien keskittämiseksi vastaamaan sala- järjestöjen toimintaa aut- Vanhin Lee nelivuotiaan Scotty Hafenin, kavalien voimien haasteeseen, jotka ovat työssä lannis- taen niitä täyttämään ne March of Dimes -hyväntekeväisyysjär- taakseen ja hajottaakseen ja heikentääkseen kirkon ja jestön mainoskuvauksissa esiintyneen tehtävät, joita varten ne pojan, kanssa 1974 Jumalan valtakunnan. on perustettu ja joita var- Todistan teille vakaasti, että tiedän Jumalan johta- ten ne toimivat. van tätä työtä tänä aikana ja ilmoittavan mielensä ja Siitä syystä me suositamme, että te kirkon pap- tahtonsa. Valo loistaa läpi, ja jos me voimme saada nyt peuskomitean veljet ryhtyisitte ahkerasti ja rukoillen pappeuden eläväksi ja käyttämään sen täyttä voimaa, tehtävään ja tutkisitte asian perusteellisesti yhdessä tulemme näkemään mitä ihmeellisintä kehitystä ja joita- apujärjestöjen kanssa, jotta kirkko voisi korjata mahdol- kin suurimpia asioita tapahtuvan voimille, jotka Herra lisimman suuren sadon eri apujärjestöjen ja pappeus- voi panna liikkeelle ja jollaisia emme ole koskaan aiem- komiteoiden osoittamasta uskosta, älystä, taidoista ja min tällä taloudenhoitokaudella nähneet.” (Julkaisussa tiedoista.” (Lainattuna julkaisussa Conference Report, Conference Report, lokakuu 1962, s. 83.) syys-lokakuu 1967, s. 98–99.) Nämä ilmoitetut periaatteet tultiin myöhemmin ”KORRELAATION KOKO TARKOITUS ON tuntemaan pappeuden korrelaation periaatteina. Kun VAHVISTAA KOTIA” nämä periaatteet vähitellen tuotiin kirkon ja erityisesti Vanhin Harold B. Lee opetti ”neljä tärkeää pappeusjohtajien tietoon, kävi ilmeiseksi, ettei tämä tekijää – – tehokkaan korrelaation kehittämiseksi. ollut pelkästään hallinnollinen ohjelma, joka auttaisi Ensiksi, meidän pitää ymmärtää, että korrelaation yhteydenpidon parantamisessa ja loisi parempia ope- koko tarkoitus on vahvistaa kotia ja antaa kodille tusohjelmia, vaan se oli Herran suunnitelma luoda

188 Harold B. Lee Luku 11

apua sen ongelmissa, antaa sille erityistä apua ja kuukautta myöhemmin tukea tarpeen mukaan. vanhin Lee kertoi, mitä Toiseksi, pappeuskoorumit ovat kokonaan vas- oli oppinut: ”Vuonna tuussa siitä, että pappeuden voima hyödynnetään täy- 1958, pian sen jälkeen sin, kuten ilmoituksissa on selvästi esitetty. kun olin palannut rak- Kolmanneksi, meidän täytyy tutkia kunkin apujärjes- kaan kumppanini kanssa tön luomisen ja tarkoituksen taustalla olevia tarkoituksia. Pyhästä maasta, puhuin Ja neljänneksi, kaiken tehdyn ensisijainen ja vii- tälle opiskelijajoukolle meinen tavoite on evankeliumia koskevan tiedon lisää- aiheesta ’Kuljin tänään minen, voima julistaa sitä, uskon edistäminen, kasvu siellä missä Jeesus kulki’. sekä vahvempi todistus evankeliumin periaatteista kir- Kuvailin polkuja ja kujia, kon jäsenten keskuudessa.” (Julkaisussa Conference joita kuljimme tuossa Report, lokakuu 1964, s. 80–81.) Pyhässä maassa, jossa Mestari oli kulkenut. KIRKON OHJELMAT OVAT KODIN TUKENA Mutta viimeisten viiden kuukauden kokemukset Lokakuun 1967 yleiskonferenssissa vanhin Harold ovat vakuuttaneet B. Lee tähdensi uudelleen sitä, miten tärkeätä on, että minulle, kuinka lyhytnä- kirkon eri ohjelmat ovat kodin tukena: ”Yhä uudelleen köinen oli silloinen näke- on toistettu, että koti on vanhurskaan elämän perusta. Hän solmi avioliiton Freda Joan Jensenin mykseni polusta, jota Jee- kanssa 17. kesäkuuta 1963. On todella tarpeen uudelleen korostaa sitä, ’miten’ sus kulki. Olen oppinut koti on vanhurskaan elämän perusta, mutta emme saa ymmärtämään, että vain murheen ja yksinäisen vaelluk- unohtaa, ’miksi’ me sitä korostamme. Pappeuden ohjel- sen myötä kuoleman varjon laaksossa me vasta todella mat toimivat kodin tukemiseksi. Apujärjestöt antavat alamme aavistaa, millaista polkua Jeesus kulki. Vasta siinä arvokasta apuaan. Viisas alueellinen johtajisto voi silloin me voimme väittää ymmärtävämme Häntä, joka auttaa meitä tekemään osamme Jumalan kaikenkatta- antoi henkensä, jotta ihmisiä voisi olla.” (”Building vassa tarkoituksessa, ihmisen kuolemattomuuden ja Your House of Tomorrow”, Brigham Young University iankaikkisen elämän toteuttamisessa (ks. Moos. 1:39). Speeches of the Year, 13. helmikuuta 1963, s. 11.) Sekä Jumalan ilmoituksista että ihmisopista käy selville, Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1965, vanhin kuinka ratkaisevan tärkeä koti on ihmisen elämän koko- Lee joutui kokemaan tyttärensä Maurinen menetyksen. naiskokemusten muovaajana. Teihin on varmasti tehnyt Hän oli Havaijissa pitämässä kirkon konferensseja saa- vaikutuksen se, että kaiken tässä kokouksessa sanotun dessaan sanan tyttärensä vakavasta sairaudesta ja sitten yhteisenä tekijänä on ollut pakottava tarve tähdentää pian sen jälkeen tämän kuolemasta. Puhuen sellaisten sitä, miten tärkeää on, että opetus tehostuu ja että kokemusten aiheuttamasta sydämen tuskasta hän sanoi: vanhemmat omaksuvat entistä suuremman vastuun ”Monta kertaa olen henkilökohtaisesti miettinyt kotona. Suuri osa siitä, mitä me järjestöissä teemme, on Mestarin tuskaa Getsemanen puutarhassa. ’Hän meni siis tukemista, samalla kun yritämme vahvistaa yksilöä, vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja emmekä me saa ymmärtää väärin sielun tukemista.” rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1967, s. 107.) malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39.)’ HÄNTÄ JALOSTETTIIN KOETTELEMUSTEN Vuosieni karttuessa alan ymmärtää vähäisessä mää- AVULLA rin, miltä Mestarista on varmasti tuntunut. Kaukaisen Jumalan profeetat eivät ole immuuneja elämän hotellihuoneen yksinäisyydessä 2 500 mailin [4 000 koetuksille ja koettelemuksille. Heitä koulutetaan vastoin- km] päässä tekin voitte jonakin päivänä huutaa sie- käymisten ja kärsimyksen ahjossa. Harold B. Leen elämää lunne syvyydestä, kuten minä tein: ’Oi, rakas Jumala, hiottiin ja jalostettiin tavalla, joka voi johtua vain Mestarin älä anna hänen kuolla! Minä tarvitsen häntä. Hänen käden kosketuksesta. Sen kautta hän sai kokemuksia, perheensä tarvitsee häntä.’ jotka olivat hänen parhaakseen ja myös Jumalan valtakun- Mestarin rukoukseen kuten minunkaan rukouk- nan parhaaksi. Rakkaiden ihmisten kuolema, oma fyysi- seeni ei vastattu. Tuon henkilökohtaisen kärsimyksen nen kärsimys ja kutsumukset, jotka tuntuivat mahdotto- tarkoitusta voidaan selittää vain Herran sanoilla apos- milta, olivat vain muutamia hänen kokemuksistaan. toli Paavalin kautta: Hänen rakas puolisonsa Fern, jonka kanssa hän ’Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oli elänyt 39 vuotta, kuoli vuonna 1962. Muutamaa oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

189 Kirkon presidentit

Kun hän oli saavut- PROFEETAN SEURAAMINEN SUOJELEE tanut täydellisyyden, KOTIMME PYHYYTTÄ hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaik- Vuoden 1970 yleiskonferenssipuheessa presidentti kien niiden pelastaja, Harold B. Lee, silloin neuvonantajana ensimmäisessä jotka ovat hänelle kuu- presidenttikunnassa, vertasi kohtalokkaan onnettomuu- liaisia.’ (Hepr. 5:8–9.) den välttämistä avaruuslennolla turvaan johtavaan opas- Niin on meidänkin tukseen levottomassa maailmassa: aikanamme. Jumala suo ”Muutama kuukausi sitten miljoonat katsojat ja teille ja minulle tarvit- kuuntelijat kaikkialla maailmassa seurasivat henkeään taessa tilaisuuksia oppia pidätellen ja jännittyneinä Apollo 13:n avaruuslentoa. kuuliaisuutta Jumalan Tuntui, että koko maailma rukoili lennolle yhtä merkit- tahdolle siitä, mitä kär- tävää tulosta, sitä, että kolme rohkeaa miestä pääsisivät simme.” (Julkaisussa turvallisesti takaisin maahan. Conference Report, Kun yksi heistä huo- lokakuu 1965, s. lestumistaan peitellen Presidentti Harold B. Lee 130–131.) ilmoitti yllättävän uutisen: ’Meillä tapahtui räjähdys!’, INNOITUS PELASTI HÄNEN HENKENSÄ Houstonin ohjauskeskus kutsui heti koolle kaikki Vaikka rukouksiimme ei ehkä aina vastatakaan siten teknisen koulutuksen saa- kuin haluamme, Herra on hyvin tietoinen meistä jokai- neet tiedemiehet, jotka sesta ja ainutlaatuisista haasteistamme. Kun me pyrimme vuosien kuluessa olivat tekemään Hänen tahtonsa ja noudattamaan Hänen käs- suunnitelleet jokaisen kyjään, Hän opastaa ja varjelee meitä, kunnes aikamme mahdollisen lentoon liit- täällä maan päällä päättyy. Vanhin Harold B. Lee kertoi tyvän yksityiskohdan. esimerkin johdatuksesta ja varjeluksesta, jota hän sai Noiden kolmen mie- elämässään: hen henki riippui nyt ”Saanen käyttää nyt teidän aikaanne hetkisen tuo- Presidentti Harold B. Lee ja vanhin kahdesta tärkeästä sei- dakseni julki kiitokseni jostakin, mitä minulle tapahtui Ezra Taft Benson kasta: Houstonin ohjaus- vuosia sitten [maaliskuussa 1967]. Kärsin vatsahaavasta, keskuksessa olevien asiantuntijoiden kykyjen ja tietojen joka paheni pahenemistaan. Olimme vierailleet eräällä luotettavuudesta sekä siitä, noudattaisivatko Aquarius- lähetyskentällä. Seuraavana aamuna vaimoni Joan ja aluksessa olevat miehet niiden tekniikantuntijoiden minä saimme tunteen, että meidän tulisi palata kotiin jokaista ohjetta, jotka astronauttien ongelmia ymmärtä- niin pikaisesti kuin mahdollista, vaikka olimme suunni- vinä kykenivät paremmin löytämään välttämättömiä rat- telleet osallistuvamme vielä muutamiin kokouksiin. kaisuja. Tekniikantuntijoiden päätösten oli oltava täysin Matkalla mantereen poikki istuimme lentokoneen oikeita, tai muutoin alus olisi ohittanut maan tuhansien etuosassa. Taaempana istui joitakuita kirkkomme jäseniä. kilometrien päästä. Lähestyessämme tiettyä kohtaa matkallamme joku asetti kätensä pääni päälle. Katsahdin ylös enkä nähnyt ketään. Näin tapahtui uudelleen ennen kotiin saapumistamme, taas samoin seurauksin. En ehkä koskaan saa tietää, kuka hän oli tai millä tavalla hän toimi, mutta sen tiesin, että sain siunauksen, ja muutamaa tuntia myöhemmin ymmärsin, että olin tarvinnut sitä mitä kipeimmin. Heti kotiin saavuttuamme vaimoni soitti hyvin huolestuneena lääkärille. Kello oli silloin noin yksitoista illalla. Lääkäri kehotti minua tulemaan puhelimeen ja kysyi vointiani. Vastasin: ’Olen kyllä hyvin väsynyt, mutta luulen kuitenkin pärjääväni.’ Mutta pian sen jälkeen alkoivat ankarat verenvuodot, ja jos ne olisivat tulleet lentomme aikana, en olisi täällä tänään kertomassa siitä. Tiedän, että on jumalallisia voimia, jotka tarttuvat Uutta ensimmäistä presidenttikuntaa hyväksymässä: Marion G. Romney, asioihin, kun mitään muuta apua ei ole saatavissa.” (Jul- Harold B. Lee ja N. Eldon Tanner. kaisussa Conference Report, huhtikuu 1973, s. 179.) 190 Harold B. Lee Luku 11

Tuo dramaattinen tapahtuma muistuttaa hieman 30 vuotta, ja nyt he tuntisivat Hänen lujan kätensä kir- näitä levottomia aikoja, joita parhaillaan elämme. – – kon presidenttinä. Hän puhui pappeudesta suurimpana Monia ihmisiä pelottaa, kun he näkevät ja kuulevat kaik- voimana maan päällä, perheestä kaikkein tärkeimpänä kialla maailmassa tapahtuvista uskomattomista asioista – työnämme, vihollisista kirkon sisällä ja siitä, että pyhien poliittisista juonitteluista, sodista ja kiistoista, vanhem- turva oli ehdottomassa kuuliaisuudessa Jumalan pro- pien turhautumisesta heidän yrittäessään selviytyä niistä feetalle. Hänessä oli Kristuksen kaltaista rakkautta ja yhteiskunnallisista ongelmista, jotka uhkaavat särkeä lujuutta synnintekijöitä kohtaan. Hän osoitti rakkau- kodin pyhyyden, lasten ja nuorten turhautumisesta hei- tensa auttamalla heitä parannuksen polulle. Hän tunsi dän kohdatessaan uskonsa ja moraalinsa koetuksia. huolta leskistä, vammaisista ja naimattomista. Te ja koko perheenne voitte löytää lopullisen tur- Vanhin Gordon B. Hinckley, silloinen kahdentoista van ja varmuuden Herran tavalla ainoastaan siten, että apostolin koorumin jäsen, sanoi presidentti Leestä: haluatte kuunnella ja olla kuuliaisia, kuten Aquarius- ”Uskollisuus Jumalalle ja Hänen Pojalleen, ylösnous- aluksessa olevat astronautit.” (Julkaisussa Conference seelle Herralle, oli särötön jalokivi hänen elämänsä Report, lokakuu 1970, s. 113.) kruunussa. Hänellä oli tapana sanoa: ’Älkää koskaan Saman yleiskonfe- pitäkö minua tämän kirkon päänä. Jeesus Kristus on renssin eräässä myöhem- tämän kirkon pää. Minä olen vain ihminen, Hänen pal- mässä puheessaan presi- velijansa.’ Hän opetti Herrasta erinomaisella opettajan dentti Lee sanoi: ”Ainoa kyvyllä. Hän todisti Hänestä miltei vastustamattomalla turva, joka meillä on vakuuttavuudella. Eräs yritysjohtaja sanoi hänelle ker- tämän kirkon jäseninä, ran: ’Minä uskon Herraan, mutta minulla ei ole todis- on se, että teemme täs- tusta elävästä Herrasta.’ Presidentti Lee vastasi: ’Nojaa mällisesti sen, mitä Herra sitten minun todistukseeni sillä aikaa kun tutkit ja sanoi kirkolle sinä päi- rukoilet, kunnes oma todistuksesi on kyllin vahva kes- vänä, jona kirkko järjes- tämään yksinään.’” (”Harold Bingham Lee: Humility, tettiin. Meidän täytyy Benevolence, Loyalty”, Ensign, helmikuu 1974, s. 90.) oppia ottamaan varteen ne sanat ja käskyt, jotka HÄNEN SYDÄMENSÄ JA MIELENSÄ Herra antaa profeettansa Presidentti Harold B. Lee TAVOITTI RAKKAUDESSA JOKAISEN kautta, ’kun hän saa niitä MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHÄN vaeltaessaan kaikessa pyhyydessä minun edessäni; – – niin kuin minun omasta suustani kaikessa kärsivällisyy- Presidentti Harold B. dessä ja uskossa’ (OL 21:4–5). On joitakin asioita, jotka Lee sanoi: ”Haluan nyt vaativat kärsivällisyyttä ja uskoa. Ette ehkä pidä siitä, kertoa teille eräästä pie- mitä kuulette kirkon johtajilta. Se saattaa olla vastoin nestä pyhästä kokemuk- poliittisia näkemyksiänne. Se saattaa olla vastoin yhteis- sesta, joka minulla oli kunnallisia näkemyksiänne. Se saattaa häiritä sosiaalista sen jälkeen kun minut kanssakäymistänne jonkin verran. Mutta jos te kuunte- oli kutsuttu kirkon presi- lette näitä asioita niin kuin ne olisivat Herran itsensä dentiksi. Varhain eräänä suusta, kärsivällisyydessä ja uskoen, on luvattu, että ’hel- aamuna sen jälkeen pol- vetin portit eivät teitä voita; niin, ja Herra Jumala hajot- vistuin vaimoni kanssa taa pimeyden voimat teidän edestänne ja saattaa taivaat nöyrään rukoukseen, ja järkkymään teidän parhaaksenne ja nimensä kunniaksi’ äkisti tuntui siltä kuin mieleni ja sydämeni olisi

(OL 21:6).” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu Theodore Brandley J. Valokuva 1970, s. 152; ks. ”Kannattakaa kirkon presidentin käsi- Presidentti Lee puutarhahaudalla tavoittanut yli kolme mil- Jerusalemissa syyskuussa 1972 varsia”, Konferenssiraportit 1970–1972, 1979, s. 59.) joonaa ihmistä kaikkialla maailmassa. Tuntui, että rakastin aivan jokaista heitä, HÄNESTÄ TULI KIRKON PRESIDENTTI asuivatpa he missä tahansa, olipa heidän ihonvärinsä mikä tahansa, olivatpa he rikkaita tai köyhiä, olivatpa he Presidentti Joseph Fielding Smith kutsui vanhin vaatimattomia tai menestyneitä tai kouluja käyneitä tai Harold B. Leen neuvonantajakseen ensimmäiseen pre- eivät. Äkkiä minusta tuntui kuin he kaikki olisivat kuulu- sidenttikuntaan vuonna 1970. Kaksi vuotta myöhem- neet minulle, ikään kuin he kaikki olisivat olleet minun min, 7. heinäkuuta 1972, presidentti Lee asetettiin omia veljiäni ja sisariani.” (Julkaisussa Conference kirkon presidentiksi. Kirkon jäsenet olivat tunteneet Report, Mexico and Central America Area Conference, hänen vaikutuksensa hänen oltuaan apostolina yli elokuu 1972, s. 151.)

191 Kirkon presidentit

HÄN OLI OSOITTANUT turmeltuneet miehet ja naiset – koko helvetti, joka KELVOLLISUUTENSA JUMALALLE JA lohkaisee särmän sieltä toisen täältä. Näin minusta KANSALLEEN tulee sileä ja hiottu nuoli Kaikkivaltiaan viineen – –.’ (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 302.) Ensimmäisessä yleiskonferenssipuheessaan kirkon Nämä tällä hetkellä mielessäni liikkuvat ajatukset presidenttinä Harold B. Lee tarkasteli elämäänsä ja mie- alkavat antaa suurempaa merkitystä eräille elämäni tiskeli kokemuksia, joita hän oli saanut ja joita oli jos- kokemuksille, tapahtumille, joita minun on ollut vaikea kus ollut vaikea ymmärtää: käsittää. Toisinaan on näyttänyt siltä kuin minäkin oli- ”Tätä nimitystä seuranneena päivänä, rakkaan pre- sin kuin rosoinen kivi, joka vierii alas korkealta vuo- sidentti Smithimme kuoleman jälkeen, huomioni kiin- relta, jota on hiottu ja kiillotettu, niin että minäkin nittyi erääseen kappaleeseen puheessa, jonka vanhin luullakseni voisin kokemusteni kautta voittaa vastukset Orson Hyde piti vuonna 1853 yleiskonferenssissa kah- ja muuttua sileäksi nuoleksi Kaikkivaltiaan viineen. dentoista neuvoston jäsenenä. Hänen sanansa saivat Ehkä oli välttämätöntä, että myös minun piti oppia myös minut tutkistelemaan sieluani. kuuliaisuutta siitä, mitä olen mahdollisesti kärsinyt – Hänen puheensa saadakseni kokemuksia, jotka olivat hyväkseni, jotta aiheena oli ’Ihminen, nähtäisiin, pystyinkö minä läpäisemään eräät kuolevai- joka johtaa Jumalan kan- suuden monista koettelemuksista.” (Julkaisussa Confe- saa’, ja lainaan lyhyesti rence Report, lokakuu 1972, s. 19–20; tai Ensign, tam- hänen puheettaan: ’Asia mikuu 1973, s. 24–25; ks. ”Menestyköön Jumalan valta- on poikkeuksetta niin’, kunta”, Valkeus, toukokuu 1973, s. 190.) hän sanoi, ’että kun joku asetetaan ja määrätään KIRKON JÄSENTEN ON johtamaan ihmisiä, hän VALMISTAUDUTTAVA YHTEENOTTOON on käynyt läpi ahdistuk- sia ja koettelemuksia ja PAHUUDEN KANSSA on osoittanut Jumalan ja Presidentti Harold B. Hänen kansansa edessä, Lee opetti: että hän on kelvollinen ”Tämän kirkon Presidentti Lee puhuu tulkin välityksellä saamaansa asemaan – – jäsenten kaikkialla maail- Olympiahallissa Münchenissä Saksassa että kun jotakuta ei ole massa on koottava voi- koeteltu, kun hän ei ole osoittanut Jumalan edessä, mansa vanhurskauden Hänen kansansa edessä ja Korkeimman neuvostojen ja pahan voimien välillä edessä olevansa kelvollinen, hän ei pääse johtamaan käytävää loputonta taiste- kirkkoa ja Jumalan kansaa. Näin ei ole koskaan ollut, lua varten – –. vaan alusta asti joku, joka ymmärtää Henkeä ja Kaikki- Jos me seuraamme valtiaan ohjeita, joka tuntee kirkon ja jonka kirkko tun- pappeuden johtoa, Herra tee, on ollut se henkilö, joka tulee kirkkoa johtamaan.’ on täyttävä lupauksensa, (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 1, s. 123.) joka sisältyy Hänen Kun olen tutustunut edeltäjieni elämään, olen tul- ilmoitustensa esipuhee- lut tietoiseksi siitä, että kullakin heistä näyttää olleen seen ja jossa Hän puhuu erityinen tehtävänsä omaa aikaansa varten. Presidentti Harold B. Lee ja presidentti ajasta, jolloin Saatana saa Spencer W. Kimball, silloinen kahden- Sen jälkeen ajattelin tutkistellen omaa itseäni ja toista apostolin koorumin presidentti, vallan omassa valtakun- aluekonferenssissa Münchenissä Sak- nassaan. Hänen lupauk- kokemuksiani, joihin Orson Hyden arvio oli viitannut. sassa elokuussa 1973. Kokoukseen Muistin silloin profeetta Josephin itseään kuvaavat osallistui yli 14 000 kirkon jäsentä kah- sensa on tämä: ’– – Her- sanat, jotka näyttivät jollakin tavoin sopivan minuun- deksasta Euroopan maasta. ralla on valta pyhiinsä, kin. Hän sanoi: ja hän hallitsee heidän keskuudessaan ja tulee alas tuo- ’Olen ikään kuin suuri rosoinen kivi, joka vierii mitsemaan – – maailmaa’ (OL 1:36). alas korkealta vuorelta; ja ainoa hionta, jota saan, on se Kehotan vakavasti kaikkia jäseniämme kokoontu- kun jokin särmä hankautuu pois joutuessaan kosketuk- maan yhteen Mestarin totisen viirin alle, opettamaan siin jonkin kanssa; kun se iskeytyy kiihtyvällä voimalla Jeesuksen Kristuksen evankeliumia niin voimallisesti, uskonnollista kiihkoilua, pappisvaltaa, lakimiesten ja etteivät nämä kiistanalaiset käsitykset ja menettelytavat, oppineitten valtaa vastaan, valehtelevia toimittajia, lah- jotka ovat vastoin Herran pelastussuunnitelmaa, voisi jottuja tuomareita ja valamiehiä vastaan sekä valapatto- koskaan vieroittaa kirkosta yhtäkään todella kääntynyttä jen virkamiesten valtuutta vastaan, jota kannattavat henkilöä.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu väkivaltaiset kansanjoukot, pilkkaajat, hillittömät ja 1972, s. 63–64; tai Ensign, tammikuu 1973, s. 62–63; 192 Harold B. Lee Luku 11

ks. ”Opettakaa pelastuksen evankeliumia”, Valkeus, elo- että he olivat voittaneet väliaikaisesti vihollisensa – pre- kuu 1973, s. 338–339.) sidentti Heber C. Kimballilla oli seuraavaa sanottavaa: ’Me luulemme olevamme turvassa täällä ikikukkuloiden JUMALAN KÄSKYJEN PITÄMINEN TUO suojissa, missä voimme sulkea muutamat kanjonien TURVAA suut vihamielisiltä joukoilta ja vainoojilta, jumalatto- milta ja pahoilta, jotka ovat aina ahdistaneet meitä väki- Presidentti Harold B. Lee sanoi: ”Olen vakuuttu- vallalla ja ryöstäneet meitä, mutta minä haluan sanoa nut siitä, että suurin kaikista tämän kirkon voimaan vai- teille, veljeni, että aika on tulossa, jolloin me sekoi- kuttavista syistä on se, että ne, jotka pitävät Jumalan tumme näissä nyt rauhallisissa laaksoissa muiden jouk- käskyt, ovat sataprosenttisesti tämän kirkon johtajien koon siinä määrin, että on vaikeata erottaa pyhän kas- takana. Ilman tuota yhtenäistä tukea olisi helppoa käsit- voja Jumalan kansan vihollisten kasvoista. Odottakaa tää, ettei tämä kirkko voisi käydä eteenpäin tämän ajan silloin, veljet, suurta seulaa, sillä suuri seulomisen aika haasteita vastaan. Kehotamme kaikkia kirkon jäseniä koittaa, ja monet lankeavat, sillä minä sanon teille, että pitämään Jumalan käskyt, sillä niissä on maailman koetus, koetus, KOETUS tulee, ja kuka sen kestää? – – turva.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1973, Sallikaa minun sanoa teille, että monet teistä näke- s. 10; tai Ensign, heinäkuu 1973, s. 6; ks. ”Vahvistakaa vät ajan, jolloin teillä on kaikki vaivat, koettelemukset ja Siionin vaarnoja”, Valkeus, lokakuu 1973, s. 427.) vainot, jotka voitte kestää, ja paljon mahdollisuuksia osoittaa, että olette uskollisia Jumalalle ja Hänen työl- KIRKKO ON PUOLUSTUS JA SUOJA lensä. Tällä kirkolla on edessään kiperiä tilanteita, joista Ollessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen sen on selviydyttävä, ennen kuin Jumalan työ kruuna- vanhin Harold B. Lee sanoi: taan voitolla. Kestääksenne tulevat vaikeudet teillä itsel- ”Näemme Herran käden miltei huomaamatta teke- länne pitää välttämättä olla omakohtainen tieto tämän vän työtä, ja tämä on minun näkemykseni mukaan sitä, työn totuudellisuudesta. Vaikeudet ovat luonteeltaan sel- että Herra kokoaa joukkonsa profeetan alaisuuteen aivan laisia, että mies tai nainen, jolla ei ole tätä omakohtaista kuten armeijassa tapahtuu, jotta se voisi kohdata luku- tietoa eli todistusta, lankeaa. Ellei teillä ole todistusta, määrältään suuremman vihollisjoukon. Meidän voi- eläkää oikein ja huutakaa Herran puoleen, älkääkä mamme paholaisen voimia vastaan on koottava, jotta voi- lakatko, ennen kuin saatte sen. Ellette saa, te ette kestä. simme antaa niille mahdollisimman tehokkaan vastuksen. Muistakaa nämä sanat, sillä monet teistä näkevät Me olemme puolustusasemissa. Jeesuksen Kristuk- eläessään niiden toteutuvan. Aika koittaa, jolloin kukaan sen kirkko asetettiin tämän maan päälle tänä aikana mies tai nainen ei voi elää lainavalon turvin. Jokaisella ’puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun pitää olla oppaanaan sisimmässään oleva valo. Ellei sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle’ teillä ole sitä, kuinka voitte kestää?’ (Life of Heber C. (OL 115:6).” (Julkaisussa Conference Report, syys-loka- Kimball, s. 446, 449–450.)” (Julkaisussa Conference kuu 1961, s. 81.) Report, lokakuu 1965, s. 128.) Kirkon presidenttinä hän antoi sitten seuraavan kehotuksen: ”Suurin haaste, joka meillä on tänä päivänä, on opettaa tämän kirkon jäseniä pitämään Jumalan käs- kyt. Milloinkaan ennen ei ole ollut sellaista haastetta vanhurskauden, puhtauden ja siveyden opille. Pahuuden voimat murentavat moraalin mittapuita. Meillä ei ole mitään tärkeämpää tehtävää kuin opettaa niin voimallisesti Herran Hengen johtamina kuin voimme, jotta saisimme väkemme maailmassa elämään lähellä Herraa tänä suurten kiusausten aikana.” (Lainattuna artikkelissa J. M. Heslop, ”President Harold B. Lee: Directs Church; Led by the Spirit”, Church News, 15. heinäkuuta 1972, s. 4.)

MAAILMAN TUHOAVAT VAIKUTUKSET Presidentti Harold B. Lee UHKAAVAT PERHETTÄ Eräässä toisessa yhteydessä hän lainasi erästä Ollessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen Heber C. Kimballin profetiaa ja sanoi sen soveltuvan vanhin Harold B. Lee oli kehottanut perheitä pitämään meidän aikaamme: viikoittaisen perheillan: ”Perheiltaohjelmassa, kuten sitä ”Pian pyhien saavuttua tänne vuorille – ja oletan kutsumme, tuotiin esiin painokkaammin vanhempien joidenkuiden olleen jokseenkin vahingoniloisia siksi,

193 Kirkon presidentit

velvollisuus opettaa lap- voima ja vanhurskaus, ’niillä on kaikki tarpeellinen siaan kotona. Se ei ollut voima kohdata jokainen ongelma tässä nykyisessä ja uutta. Sitä tähdennettiin muuttuvassa maailmassa’ (Brigham Young).” (Decisions 50 vuotta sitten, ja tarkas- for Successful Living, s. 211.) tellessamme historiaa huomasimme, että presi- SUURIMPIA IHMEITÄ ON SAIRAAN dentti Brigham Young SIELUN PARANTAMINEN neuvonantajineen kehotti viimeisessä kirjeessään Presidentti Harold B. Lee sanoi: ”Veljet ovat nyt kirkolle vanhempia esittäneet saarnoissaan suuren kutsun auttaa niitä, jotka kokoamaan lapsensa ja tarvitsevat apua – ei vain ajallista apua, vaan hengellistä opettamaan heille evan- apua. Suurimpia ihmeitä, joita nykyään näen, eivät vält- Presidentti Lee puhumassa Suolajärven tämättä ole ruumiillisesti sairaiden parantamiset, vaan keliumia usein kotona. tabernaakkelissa Niinpä perheiltaa on suo- suurimpia näkemiäni ihmeitä ovat sairaiden sielujen siteltu aina siitä lähtien kun kirkko vakiintui tällä talou- parantamiset – ihmisten, jotka ovat sairaita sielultaan ja denhoitokaudella.” (Julkaisussa Conference Report, hengeltään, jotka ovat masentuneita ja sekavassa mie- syys-lokakuu 1967, s. 101.) lentilassa, joiden hermot ovat luhistumaisillaan. Kaikki Myöhemmin, vastustajan kohdistaessa hyökkäyk- tällaiset me pyrimme tavoittamaan, sillä he ovat kallisar- sensä yhä enemmän perheeseen, presidentti Lee sanoi voisia Herran silmissä, emmekä me halua, että yksikään suoraan: tuntisi itsensä unohdetuksi.” (Julkaisussa Conference ”Nämä ovat haasteellisia aikoja. Joka puolella maail- Report, huhtikuu 1973, s. 178; ks. ”Seisokaa pyhässä maa vaikuttaa voimia, jotka yrittävät iskeä koteihin, avio- paikassa”, Valkeus, maaliskuu 1974, s. 126.) puolisoiden sekä vanhempien ja lasten välisiin pyhiin suhteisiin. Samat tuhoavat voimat uhkaavat kirkkomme PROFEETAN KUOLEMA naimattomia aikuisjäseniä. Presidentti Harold B. Miten onnellisia olemmekaan, kun meillä tämän Lee kuoli 26. joulukuuta kaiken keskellä on Herramme ja Vapahtajamme, kirkon 1973. Vaikka hänen kau- johtajan Jeesuksen Kristuksen opetukset. Hänen ja tensa kirkon presidenttinä Hänen profeettojensa sanat ovat apunamme vahvistaes- kesti vain puolitoista samme kotejamme ja tuodessamme niihin enemmän vuotta, hänen opetuk- rauhaa ja onnea. sensa ja vaikutuksensa Maan päällä ei ole toista tuntemaani kansaa, jolla kirkon johtavissa neu- olisi yhtä korkeat käsitykset avioliitosta ja kodin pyhyy- vostoissa oli ollut syväl- destä kuin myöhempien aikojen pyhillä. Herra sanoi listä vuosikymmenien meidän aikanamme antamassaan ilmoituksessa: ’Jumala ajan. Joidenkuiden mie- on säätänyt avioliiton ihmiselle. Sen tähden on laillista, lestä hän kuoli ennen että hänellä on yksi vaimo, ja he kaksi tulevat yhdeksi aikaansa, mutta Jumalan lihaksi, ja kaikki tämä, jotta maa voisi vastata luomi- mies ei kuole koskaan sensa tarkoitusta.’ (OL 49:15–16.) ennen aikaansa. Hänen

Mutta on kuitenkin olemassa vääjäämättömiä todis- seuraajansa, presidentti KIELLETTY © Merrett Smith KOPIOINTI teita siitä, että samat vaarat, joita on ympärillämme, vai- Spencer W. Kimball, sanoi Presidentti Harold B. Lee kuttavat myös keskuudessamme ja yrittävät tuhota tämän hänen hautajaisissaan: ”Jättiläispunapuu on kaatunut Jumalan asettaman instituution, kodin.” (Ks. Kodin vah- ja jättänyt metsään suuren aukon” (”A Giant of a Man”, vistaminen, lehtinen, 1973, s. 3–4.) Ensign, helmikuu 1974, s. 86). Presidentti Leen sisar Verda Lee Ross sanoi: ”Jokai- KIRKON TAVOITTEENA ON AUTTAA PYHIÄ nen, joka tuli hänen kotiinsa, oli prinssi tai prinsessa. KOHTAAMAAN AIKANSA ONGELMAT Hän kohteli heitä kuin kuninkaallisia. Hän oli mitä vie- Presidentti Harold B. Lee opetti: ”Koko tällä suu- raanvaraisin isäntä. Oli vaikeata nähdä hänen koskaan rella kirkko-organisaatiolla – – on yksi suuri tavoite. Tuo seisovan ollessaan jossakin ryhmässä, koska hän oli pol- tavoite on antaa jokaiselle mahdollisuus ja edistää jokai- villaan jutellen lapselle tai kumartuneena lohduttamaan sen hengellistä, ajallista ja yhteiskunnallista pelastusta vanhusta. Jokainen merkitsi [hänelle] jotakin. Hän rakasti tai hyvinvointia, jokaisen, joka on jäsenenä näissä pap- ihmisiä – kaikkia ihmisiä.” (Kirkon koululaitoksen opetus- peuden tai apujärjestöjen ryhmissä, ja jos kutakin sel- suunnitelmasta vastaavan henkilökunnan keskustelusta laista ryhmää elähdyttää siihen kuuluvien periaatteiden Leen perheen jäsenten kanssa, 6. heinäkuuta 1978.) 194 Luku 12 Spencer W. Kimball KIRKON KAHDESTOISTA PRESIDENTTI

195 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA SPENCER W. KIMBALLIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 28. maaliskuuta 1895 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa Andrew ja Olive Woolley Kimballin perheeseen. 9 Patriarkka ilmoitti, että hän tekisi työtä lamanilaisten keskuudessa. 11 Hänen äitinsä kuoli (1906). 19 Hän valmistui parhain arvosanoin Gila Academysta (1914). 19–21 Hän palveli lähetystyössä Yhdysvaltain keskiosissa (1914–1916). 22 Hän solmi avioliiton Camilla Eyringin kanssa (16. marraskuuta 1917). 43–48 Hän oli Mount Grahamin vaarnan johtaja (1938–1943). 48 Presidentti Heber J. Grant asetti hänet apostoliksi (7. lokakuuta 1943). 51 Hän oli kirkon intiaanikomitean puheenjohtaja (1946). 62 Hänellä oli kurkkusyöpä, ja äänihuulista poistettiin toinen kokonaan ja toisesta puolet (1957). 69–72 Hän valvoi lähetystyötä Etelä-Amerikassa (1964–1967). 74 Hänen kirjansa The Miracle of Forgiveness julkaistiin (1969, suomeksi kirja ilmestyi 1975 nimellä Anteeksiantamuksen ihme); hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti (23. tammikuuta 1970). 77 Hänet erotettiin kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi (7. heinäkuuta 1972). 78 Hänestä tuli kirkon presidentti (30. joulukuuta 1973). 79 Hän puhui kahdentoista koorumin alue-edustajille aloittaen laajennetun lähetys- työn (4. huhtikuuta 1974); hän vihki Washington D.C.:n temppelin (19. marraskuuta 1974). 80 Hän vihki kirkon toimistorakennuksen (24. heinäkuuta 1975); Méxicon viidestä vaarnasta Meksikossa muodostettiin 15 vaarnaa (9. marraskuuta 1975); temppelin rakentamisesta Brasiliaan, Japaniin, Meksikoon ja Yhdysvaltoihin Washingtonin osavaltioon ilmoitettiin (1975). 81 Kaksi ilmoitusta lisättiin Kallisarvoiseen helmeen (nyt OL 137–138; 3. huhtikuuta 1976); kahdentoista apostolin koorumin apulaisista tuli seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäseniä (1976). 83 Ensimmäinen presidenttikunta julkisti ilmoituksen, että jokainen uskollinen mies kirkossa voi saada pyhän pappeuden (8. kesäkuuta 1978). 84, 86 Uudet laitokset pyhistä kirjoituksista keskinäisine ristiviitteineen julkaistiin (1979, 1981). 84 Hän vihki Orson Hyde -muistopuiston Jerusalemissa (24. lokakuuta 1979). 89 Ensimmäiset vyöhykkeiden johtokunnat kutsuttiin tehtäviinsä (1984). 90 Uusi laitos kirkon laulukirjasta, jossa oli uusia palautuksen lauluja, julkaistiin; hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (5. marraskuuta 1985).

196 Spencer W. Kimball Luku 12

Spencer Woolley myös hyvin huomattava mies. Tämä aina tarmokas ja Kimball syntyi 28. maa- tulinen palautetun evankelimin puolustaja johti intiaani- liskuuta 1895 Salt Lake alueen lähetyskenttää kymmenen vuoden ajan ja palasi Cityssä Utahissa Yhdys- säännöllisin väliajoin Salt Lake Cityyn ansaitsemaan elan- valloissa Andrew ja Olive toa perheelleen. Hän oli 26 ja puoli vuotta, vuodesta 1898 Woolley Kimballin perhee- kuolinpäiväänsä asti, St. Josephin Siionin vaarnan johta- seen. Seuraavan vuoden jana, vaarnan, joka oli nimetty presidentti John Taylorin tammikuussa Utah hyväk- ehdotuksesta profeetta Joseph Smithin kunniaksi. Hänen syttiin osavaltioksi. Mani- kykynsä rakentajana ja organisoijana edistivät paljon suu- festi oli viiden vuoden ren maatalousyhteisön kehittämistä Itä-Arizonaan, ja ikäinen, talouselämä eli hänen toimivuosinaan vaarna kehittyi muutamasta Gila- nousukautta ja pyhät oli- joen rannalla sijainneesta seurakunnasta noin 17 seura- vat aloittamassa suhteelli- kunnaksi, jotka ulottuivat Arizonan Miamista Texasin El Yksivuotias Spencer (oikealla) sisarensa Ruthin kanssa sen rauhallista kautta. Pasoon.” (Jesse A. Udall, ”Spencer W. Kimball, the Apostle from Arizona”, Improvement Era, lokakuu 1943, s. 590.) HÄN VARTTUI THATCHERISSA ARIZONASSA VARHAISET KOKEMUKSET VALMISTIVAT Kun Spencer W. Kimball oli kolmevuotias, hänen HÄNTÄ MYÖHEMPÄÄN PALVELUUN perheensä muutti Arizonan Thacheriin. Siellä hän lypsi lehmiä, kitki rikkaruohoja ja maalasi rakennuksia. Hän vaati paljon itseltään. Koulussa, kirkossa ja leikeissä hän pyrki erinomaisuuteen. Hän kieltäytyi täysin kaikesta, mikä saattaisi saastuttaa kehon. Hän oli diakonien koo- ruminsa johtaja ja sai jatkuvasti johtotehtäviä palvellen kussakin niistä päättäväisesti ja antaumuksella.

SPENCER W. K IMBALLIN SAAMA PERINTÖ

Andrew ja Olive Kimball lapsineen vuonna 1897. Spencer istuu isänsä sylissä.

Spencer W. Kimball pelastui monta kertaa täpärästi hengenvaarasta – hukkumiselta, onnettomuuksista, erit- täin vakavista sairauksista ja leikkauksista. Hänen tyttä- rensä Olive Beth Kimball Mack sanoi: ”Isällä on ollut paljon surua ja sairautta ja monia vaikeuksia voitet-

Andrew Kimball, Spencer W. Olive Woolley Kimball, Spencer W. tavanaan. Ne ovat vain Kimballin isä Kimballin äiti tehneet hänestä vahvem- ”Muinaisen Nefin tavoin [Spencer W. Kimball] voi man ihmisen ja antaneet kiittää Herraa siitä, että hän syntyi hyvistä vanhemmista. hänelle paljon empatiaa Hänen kaksi isoisäänsä olivat huomattavia siirtokuntien muita kohtaan – –. Hän perustajia ja johtajia aikalaistensa joukossa. Heber C. menetti äitinsä ollessaan Kimball oli Herran apostoli, profeetta Josephin ystävä ja 11-vuotias ja pian sen opetuslapsi, presidentti Youngin neuvonantaja ja kirk- jälkeen pikkusisarensa. konsa erinomainen lähetyssaarnaaja. Edwin D. Woolley oli Näin hän kirjoittaa tuosta värikäs saltlakecityläinen johtaja, presidentti Youngin liike- ajasta: Yksitoistavuotias Spencer W. Kimball asioiden hoitaja ja 13. seurakunnan suurenmoinen piispa ’Mieleeni palasi (keskellä) veljineen 1906 40 vuoden ajan. Spencerin oma isä Andrew Kimball oli äkkiä vanha kuva

197 Kirkon presidentit

ahdistuksesta, kauhusta, pelosta, toivottomuudesta. HÄN EI OLLUT KERTAAKAAN Siellä me olimme, kahdeksan äitini yhdestätoista lap- POISSA PYHÄKOULUSTA EIKÄ sesta vanhempiemme makuuhuoneessa. Äitimme oli LKEISYHDISTYKSESTÄ kuollut, isämme poissa, vanhin veljemme Gordon A istui tuolissa pidellen sylissään kuolevaa pienintä ”Lapsuudestaan asti hän on ollut mitä tunnolli- sisartamme ja kaikki me nuoremmat olimme tuolin sin työssään – mikään muu kuin paras ei ollut kyllin ympärillä peloissamme rukoilemassa ja itkemässä. Lää- hyvää. Vuosikausia hän kävi joka ainoassa pyhäkoulun käri oli mailien päässä. Hänen hevosensa ja rattaansa ja Alkeisyhdistyksen kokouksessa. Eräänä maanan- eivät olisi voineet tuoda häntä paikalle kyllin pian, ja taina hän oli pellolla polkemassa heiniä vanhempien mitä hän voisi tehdä saavuttuaan? Kyseessä näytti ole- veljiensä apuna, kun kappelin kello soi Alkeisyhdis- van kurkkumätä ja siihen liittyvä kuristustauti, ja pieni tyksen alkamisen merkiksi. Rachel oli kirjaimellisesti tukehtumassa kuoliaaksi. ’Minun pitää mennä Alkeisyhdistykseen’, hän Katselimme kauhuissamme, kuinka hänen pieni ehdotti arasti. kehonsa taisteli urheasti saadakseen ilmaa ja pysyäk- ’Et voi mennä tänään; me tarvitsemme sinua’, seen elossa, ja sitten se äkkiä valahti aivan rennoksi. veljet sanoivat. Vaikea taistelu oli ohi. Hän oli hävinnyt.’” (How a ’Isä päästäisi minut menemään, jos hän olisi Daughter Sees Her Father, the Prophet, Salt Laken täällä’, poika vastasi. uskontoinstituutin hartaustilaisuudessa pidetty puhe, ’Isä ei ole täällä’, he sanoivat, ’etkä sinä mene.’ 9. huhtikuuta 1976, s. 3–4.) Kirjoittaessaan tämän tavallisuudesta poikkeavan miehen elämästä vanhin Boyd K. Packer käytti Spencer W. Kimballin omia sanoja kuvaamaan häntä: ”Presidentti Kimball sanoi kerran: ’Kukapa äiti, joka hellästi katsoo palleroistaan, ei näkisi lapsessaan kirkon presidenttiä tai kansansa johtomiestä! Pidelles- sään lasta sylissään äiti näkee tämän valtiomiehenä, johtajana, profeettana. Jotkut unelmat käyvät toteen! Joku äiti lahjoittaa meille Shakespearen, toinen Michelangelon tai Abraham Lincolnin ja vielä joku Joseph Smithin.

Kun teologit hoipertelevat ja kompastuvat, kun Edward L. Kimballin luvalla Valokuva Elämää maatilalla; Kimballin veljekset Gordon, Spencer ja Del heinävankkurei- huulet teeskentelevät ja sydämet harhailevat ja kun den päällä lähellä kotiaan Arizonan Thatcherissa ihmiset ”samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät Heiniä alkoi tulla solkenaan, ja ne kirjaimellisesti löydä” – kun on tarve karkottaa erhe ja tunkeutua hen- peittivät Spencerin, mutta viimein hän pääsi pois nii- gellisen pimeyden läpi ja aukaista taivaat, syntyy pieni den alta, liukui äänettömästi maahan vankkureiden lapsi.’ (Yleiskonferenssipuhe 4. huhtikuuta 1960.) takaa ja oli jo puolimatkassa menossa kappelille, ennen Ja niin syntyi kuin hänen poissaolonsa havaittiin, ja niin hän oli jäl- Spencer Woolley Kimball. leen paikalla – –. Hänen vaatimaton alku- – – Danielin tavoin Spencerkään ei ole koskaan peränsä oli Herran järjes- nauttinut mitään kiellettyä. Jos häneltä kysyttiin suoraan, tämä. Hän ei valmentau- oliko hän aina noudattanut viisauden sanaa, hän vastasi tunut vain liikemieheksi, vaatimattomasti, ettei hän ollut koskaan maistanut teetä, yhteiskunnalliseksi johta- kahvia tai viinaa eikä polttanut tupakkaa.” (”Spencer W. jaksi, puhujaksi, runoili- Kimball, the Apostle from Arizona”, s. 591.) jaksi, muusikoksi, opettajaksi – vaikka hän olikin kaikkea sitä. Herra val- NUOREN SPENCERIN ISÄLLÄ OLI KÄSITYS misti häntä isäksi, per- POIKANSA SUURESTA TULEVAISUUDESTA heen patriarkaksi, apos- ”Kymmenvuotias Spencer Woolley Kimball auttoi toliksi, profeetaksi ja isäänsä mielellään kotiaskareissa. Jakkaralla istuen poika Spencer W. Kimball ja Clarence Naylor kirkkonsa presidentiksi.” lauloi onnellisena lypsäessään lehmää. Hän ei kiinnittä- (Ks. ”Spencer W. Kimball – tavallisuudesta poikkeava nyt sillä hetkellä lainkaan huomiota isäänsä, joka seisoi mies”, Valkeus, heinäkuu 1974, s. 268.) ladon ovella keskustelemassa naapurin kanssa, joka oli juuri tuonut kuorman kurpitsoita sioille.

198 Spencer W. Kimball Luku 12

’Tuo poika, Spencer, on poikkeuksellinen poika’, kävelin korttelin päässä olevaan kotiini ja kiipesin talon vaarnanjohtaja Kimball [Spencerin isä] sanoi. ’Hän ylimmässä kerroksessa olevaan pieneen ullakkohuonee- koettaa aina totella minua, pyydänpä häntä tekemään seeni, sytytin pienellä pöydällä olevan pienen öljylam- mitä tahansa. Olen pyhittänyt hänet tulemaan yhdeksi pun ja luin 1. Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut. Herran puhetorvista – mikäli Herra suo. Saat nähdä Vuotta myöhemmin suljin Raamatun luettuani jokaisen hänet jonakin päivänä suurena johtajana. Olen pyhittä- luvun tuosta suuresta ja mahtavasta kirjasta. nyt hänet Jumalan palvelukseen, ja hänestä tulee voi- Havaitsin, että Raamatussa, jota luin, oli 66 kir- mallinen mies kirkossa.’ jaa, ja kun huomasin, että siinä oli 1 189 lukua, olin jo luovuttamaisillani, ja sitten vielä minulle selvisi, että siinä oli 1 519 sivua. Se oli pelottavaa, mutta tiesin, että jos toiset pystyivät lukemaan sen, minäkin pystyisin. Huomasin, että Raamatussa oli tiettyjä osia, joita 14-vuotiaan pojan oli vaikea ymmärtää. Jotkin sivut eivät olleet minusta erityisen kiinnostavia, mutta kun olin lukenut 66 kirjaa, 1 189 lukua ja 1 519 sivua, minua lämmitti tyytyväisyys siitä, että olin asettanut itselleni tavoitteen ja että olin saavuttanut sen. En kerro tätä teille kerskaillakseni. Käytän sitä vain esimerkkinä sanoakseni, että jos minä pystyin siihen öljylampun valossa, te pystytte siihen sähkövalossa. Olen aina ollut iloinen siitä, että luin Raamatun kan-

Spencer W. Kimball (eturivissä keskellä) Globen meijerissä 1914 nesta kanteen.” (Ks. ”Täyden ja yltäkylläisen elämän suunnitteleminen”, Valkeus, syyskuu 1974, s. 380.) Jopa lehmiä lypsäessään Spencer osoitti oikeute- tuksi isänsä uskon ja luottamuksen, sillä hän lauloi mää- rätietoisesti. Lattialla maitoämpärin vieressä olivat hänen HÄN OLI HYVÄ LUKUAINEISSA JA laulamansa laulun sanat. Sillä tavoin hän harjoitteli joka URHEILUSSA päivä, jotta oppisi kirkon laulut ulkoa. Usein hän menet- teli samoin pyhien kirjoitusten kohtien kanssa opetellen niitä ulkoa tulevaa käyttöä varten.” (”Early Prophecies Made about Mission of Elder Kimball”, Church News, 18. marraskuuta 1961, s. 16.)

HÄN ASETTI NUORENA ITSELLEEN TAVOITTEEN LUKEA RAAMATUN Eräässä vuoden 1974 yleiskonferenssipuheessa presidentti Spencer W. Kimball puhui tyydytyksestä, jota hän tunsi saavutettuaan nuorena itselleen asetta- mansa tavoitteen: Kahdeksannen luokan valmistujaiskuva. Spencer W. Kimball on toisessa ”Saanen kertoa teille rivissä toinen oikealta. yhdestä tavoitteestani, jonka asetin itselleni ”Nuori Spencer kasvoi aikuiseksi Thatcherissa. ollessani vasta pieni Suoritettuaan oppivelvollisuutensa hän meni Gila poika. Kun kuulin erään Academyyn, oppilaitokseen, jonka kirkko oli perusta- Salt Lake Citystä tulleen nut varhain laakson asuttamisen alkuaikoina. Myö- kirkon johtajan sanovan hemmin sen nimi muutettiin Gila Junior Collegeksi. meille konferenssissa, Vuonna 1914 hän suoritti loppututkinnon parhain että meidän tulisi lukea arvosanoin ja luokkansa oppilasjohtajana. Lukuai- pyhät kirjoitukset, ja kun neissa menestymisen lisäksi hän oli tähtihyökkääjänä käsitin, etten ollut luke- koripallojoukkueessa, ja monta ottelua voitettiin nut läpi Raamattua, minä hänen tarkkojen heittojensa ansiosta, jotka tulivat

Paul Mannin maalaus. KOPIOINTI KIELLETTY Mannin maalaus. KOPIOINTI Paul sinä samana iltana heti joka puolelta pelikenttää.” (”Spencer W. Kimball, the Lukemassa öljylampun valossa tuon puheen päätyttyä Apostole from Arizona”, s. 591.)

199 Kirkon presidentit

Monia vuosia myöhemmin maatessaan unta usein, ja sitten ne pitää saamatta sairaalavuoteessa presidentti Spencer W. öljytä, ja opin tämänkin Kimball muisteli erästä varhaisista koripallokoke- tärkeän läksyn: nahka- muksistaan: varusteet eivät saa ”Olen koripallokentällä. Pelaamme pelihousuis- milloinkaan olla kui- samme ja paidoissamme, halvoissa kumitossuissa ja via, kovia eivätkä kop- itse ostamillamme koripalloilla. Olemme voittaneet puraisia. Globe High Schoolin ulkokentällämme ja olemme Tuolla on vaunu- voittaneet Saffordin ja muita lukioita. Nyt, tänä iltana, suoja. Kevyiden kaksi- ja me Academyn pojat pelaamme Arizonan yliopiston yksi-istuimisten rattaiden joukkuetta vastaan. täytyy olla aina suojassa Se on suuri tapahtuma. Monet sellaisetkin, jotka myrskyltä ja auringolta, eivät ole koskaan olleet katsomassa, tulevat tänä ja niiden täytyy olla puh- iltana. Eräät kaupunkilaiset sanovat, että koripallo on taat. Opin pesemään ajo- tyttöjen peli, mutta siitä huolimatta he tulevat tänä pelejä ja voitelemaan Nuori Spencer W. Kimball iltana suurin joukoin. Kenttämme ei ole aivan sään- niitä. Pienessä hyllykössä rakennuksen oikealla seinus- töjen mukainen. Olemme tottuneet siihen, vastusta- talla on akselirasvakannu ja rätti. Nostan yhden puo- jamme eivät. Minulla on erityistä onnea heitoissani len rattaista kerrallaan pukin päälle, poistan pyörän, tänä iltana. Pallo menee koriin yhä uudestaan, ja peli voitelen akselin huolellisesti, panen mutterin takaisin päättyy lukiomme joukkueen voittoon college-jouk- paikalleen ja kiristän sen niin että se pysyy paikallaan. kuetta vastaan. Minä olen lyhin pelaaja ja joukkueen Vankkureita pitää huoltaa samalla tavoin niin usein nuorin. Olen tehnyt eniten pisteitä, koska koko jouk- kuin on tarpeen. Ja ne pitää myös maalata. Opin jo kue on suojellut minua ja syöttänyt pallon minulle. hyvin pienenä poikana ostamaan ja sekoittamaan maa- Olen Academyn suurten poikien hartioilla. Tyrmistyk- lia ja sivelemään sitä vankkureiden koriin, pyöriin ja sekseni ja hämmennyksekseni he kantavat minua runkoon. Koristemaalauksen hieno viiva täytyy tehdä ympäri urheiluhallia.” (One Silent Sleepless Night, tarkasti. Aidat pitää maalata valkoisiksi ja kukkasä- 1975, s. 57.) leikkö vihreäksi. Talo, suuri talo, kaipaa myös maalia, ja minä nousen korkeille tikkaille ja maalaan talon päätykolmiot ja puuleikkaukset. Isä tekee aluksi suurimman osan itse, mutta vähitellen tehtävä siirtyy minulle, kunnes se on melkein kokonaan minun työ- täni. Ja lato ja aitta ja valjasvaja – ne kaikki pitää maalata aika ajoin, jopa ruokintakaukalot.” (One Silent Sleepless Night, s. 20.)

HÄN OLI TYÖLLEEN OMISTAUTUNUT JA SITOUTUNUT LÄHETYSSAARNAAJA ”Lypsäessään lehmiä joskus toukokuussa 1914 – – Spencer sai Salt Lake Cityn lähetystyötoimistosta kirjeen, jossa hänet kutsuttiin käännytystyöhön Sveitsin–Saksan lähetyskentälle. Kirjeessä, jonka oli allekirjoittanut kir- Gila Academyn koripallojoukkue 1912–1913. Spencer W. Kimball on äärim- kon kuudes presidentti Joseph F. Smith, sanottiin, että mäisenä oikealla. hänen pitäisi lähteä lokakuussa. Eurooppa oli eksootti- nen, jännittävä mahdollisuus. Saksan kieli, jota Spencer HÄN OPPI TEKEMÄÄN ASIAT OIKEIN oli opiskellut Academyssa, auttaisi hänet hyvään alkuun Vuosia myöhemmin presidentti Spencer W. Kimball kielen oppimisessa. kertoi lisää velvollisuuksistaan kasvuvuosinaan: Sitten heinäkuussa tilanne Euroopassa muuttui ”Tuolla on valjasvaja. Isä on hyvin säntillinen val- aivan toiseksi. Serbialainen opiskelija salamurhasi arkki- jaiden kanssa. Kun ne eivät ole hevosilla, niiden pitää herttua Frans Ferdinandin, Itävalta–Unkarin kruunun- aina riippua paikoillaan. Länkien pitää olla pehmeät perijän. Itävalta–Unkari julisti 28. heinäkuuta sodan ja puhtaat, suitsien pitää olla sopivat, silmälappujen Serbialle. Konflikti levisi pian Saksaan, Venäjälle, Rans- paikoillaan. Valjaat pitää pestä miedolla saippualla kaan, Belgiaan ja Britanniaan.

200 Spencer W. Kimball Luku 12

Euroopassa leviävän ja vanhin Kimball keksi luovia lähestymistapoja joihin- sodan vuoksi Spencerin kin esittäytymisiin ovilla. ”Hän saattoi kertoa lähetys- lähetystyöalue muutettiin saarnaajille vuosia myöhemmin siitä, kuinka hän käytti keskivaltioiden lähetys- kekseliäisyyttä kontaktien solmimisessa. Heidän kul- kentäksi, jonka keskus- kiessaan ovelta ovelle St. Louisissa hän huomasi raol- paikkana oli Missourin laan olevan oven takaa pianon ja sanoi naiselle, joka Independence. Hän tunsi oli sulkemassa ovea hänen nenänsä edessä: ’Teillä on pettymystä. Mutta hän hyvännäköinen piano.’ sopeutui muutokseen; ’Ostimme sen juuri’, nainen sanoi epäröiden. hänen isänsä, äitipuolensa ’Eikö se olekin Kimball? Se on minunkin nimeni. ja veljensä Gordon olivat Voisin soittaa teille yhden laulun, josta ehkä pitäisitte.’ kaikki palvelleet samalla Yllättyneenä nainen vastasi: ’Kyllä se käy. Tulkaa alueella. Junan jyskyt- sisään.’ täessä halki Arizonan ja Spencer istuutui pianotuolille ja soitti ja lauloi lau- Kalifornian autiomaiden lun ’Taivaan Isä’. Nevadaan ja Utahiin Sikäli kuin Spencer tiesi, nainen ei koskaan liittynyt Spencer, juuri asetettu kirkkoon, mutta se ei johtunut ainakaan siitä, etteikö vanhin, odotti levotto- hän olisi yrittänyt.” (Spencer W. Kimball, s. 79–80.) mana mutta myös ute- Vanhin Kimball piti katukokouksista. ”Paras liaana ja innokkaana tule- paikka niille oli Kahdennenkymmenennen kadun ja via muutoksia elämässään. Franklinin kulmassa. Vaikka jotkut kyseenalaistivatkin Hänet kutsuttiin lähetyssaarnaajaksi keskisten osavaltioiden lähetyskentälle Koska lähetyssaar- näiden kokousten arvon, vanhin Kimball ei koskaan vuonna 1915. naajat itse tai heidän per- tehnyt niin. Ne innostivat häntä enemmän kuin min- heensä maksoivat lähetystyökulut, Spencer oli myynyt kään muunlainen käännytystyö. Ne toivat myös muis- nuoren tulisen mustan hevosensa 175 dollarilla, joilla torikkaita hetkiä kuten kerran, kun kokouksen lopuksi, hän selviäisi puoli vuotta. Sen lisäksi tuli hänen palk- jolloin näkyvissä ei ollut lähetyssaarnaajia lukuun otta- kansa meijeristä. Loput rahat, jotka häneltä vielä puuttui- matta ketään muuta, kokousta johtava vanhin ilmoitti vat, antoi hänen isänsä. Mutta nämä järjestelyt eivät taan- juhlallisesti: ’Kaikille tiedoksi: me päästämme teidät neet ylellistä elämää.” (Edward L. Kimball ja Andrew E. lähtemään’, tai kun vanhin Kimball päätti puheensa Kimball jr, Spencer W. Kimball, 1977, s. 72–73.) kesken lauseen huomatessaan, että ainoat ihmiset, Vanhin Kimball kohtasi surua ja masennusta palvel- joita hän näki, olivat hänen kolme toveriaan.” (Francis lessaan lähetyssaarnaajana. Toukokuussa 1915 hän sai M. Gibbons, Spencer W. Kimball: Resolute Disciple, isältään sanan, että hänen 21-vuotias sisarensa Ruth oli Prophet of God, 1995, s. 51.) kuollut. Hänen lähetyssanomansa ei herättänyt monissa- kaan ihmisissä vastakaikua, ja hänelle uskotut tehtävät HÄN LÖYSI IHASTUTTAVAN olivat raskaita. Mutta hän teki edelleen uutterasti työtä. ELÄMÄNTOVERIN Kun hän oli ollut vuoden ja kaksi kuu- Spencer W. Kimball kautta lähetyskentällä, palasi kotiin lähetystyös- hänestä tehtiin piiri- tään tammikuussa 1917. johtaja Saint Louisin Saman vuoden elokuussa alueella. Se oli hänestä hän antoi selonteon pelottava tehtävä. Hän oli lähetystyöstään vaarna- nuorempi kuin useimmat konferenssissa. Tuossa niistä 35 lähetyssaarnaa- vaarnakonferenssissa oli jasta, joista hän oli vas- läsnä Camilla Eyring, tuussa. Mutta hänen nuori nainen, jolle Spen- ahkeruutensa ja riippu- cer oli ohimennen esi- vuutensa Herrasta toi telty ennen hänen lähe- menestystä. tystyötään. Neljä päivää Ovelta ovelle kulke- myöhemmin he tapasi- Vanhin Spencer W. Kimball (vasem- Camilla Eyring vat linja-autopysäkillä. minen ja katukokoukset malla) ja hänen toverinsa vanhin L. M. Hawkes kesäkuussa 1915 lähetyssaar- Spencer esittäytyi uudelleen, ja he kävivät ensimmäi- kuuluivat lähetyssaarnaa- naajina Missourissa jan säännölliseen työhön, sen kahdenkeskisen keskustelun istuessaan yhdessä

201 Kirkon presidentit

linja-autossa. Spencer kysyi keskustelun kuluessa, sai- Sinisilmäinen, kultakutrinen tyttö, jolla oli espanjalainen siko hän tulla tapaamaan Camillaa. Camilla vastasi nimi ja joka oli siirretty Meksikosta, puhkesi naisellisuu- myöntävästi. tensa loistavaan kukkaan älykkäänä, hyvin koulutettuna Mutta Camilla ei odottanut Spencerin tulevan naisena, itseoikeutetusti eturivissä.” (”Spencer W. Kimball, ilmoittamatta. Spencerin saapuessa hänen kotiinsa the Apostle from Arizona”, s. 591.) eräänä iltana pian heidän yhteisen linja-automatkansa jälkeen hänellä oli yllään aamutakki ja tukassaan papil- JOHTOTEHTÄVÄT VALMISTIVAT HÄNTÄ jotit, sillä hän valmistautui lähtemään tansseihin poi- APOSTOLINVIRKAAN kaystävänsä ja eräiden muiden ystävien kanssa. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Niinpä hän istuutui nuoren herra Vuosi sen jälkeen Kimballin kanssa kuistille juttelemaan odottaen tämän kun 23-vuotias Spencer W. lähtevän millä hetkellä hyvänsä, kunnes kävi selväksi, Kimball vapautui lähetys- ettei miehellä ollut aikomustakaan lähteä. työstä, hänet kutsuttiin St. ’Olin pulassa’, Camilla sanoi myöhemmin. Vaikka Josephin vaarnan kirju- hän halusi suosia Spenceriä, hänellä oli jo treffiseuralai- riksi Saffordissa Arizo- nen, joten hän ei kertonut aivan kaikkea. Hän kertoi nassa. Kuusi vuotta myö- Spencerille, että tanssimaan oltiin menossa joukolla. hemmin, vuonna 1924, Halusiko Spencer tulla mukaan? Ilahtuneena hyvästä hänet hyväksyttiin myös onnestaan Spencer suostui, joten kun Alvin ajoi paikalle saman vaarnan johtokun- autollaan muiden kanssa, Camilla kysyi, voisiko eräs taan neuvonantajaksi. Toi- ystävä tulla mukaan. He kaksi ahtautuivat autoon, ja sinaan hän palveli molem- Alvin antoi kiukkunsa purkautua käyttämällä kaasujal- missa tehtävissä. Kun kaansa. Camilla sanoi, että Alvin ajoi ’kuin paholainen vaarna jaettiin vuonna olisi ollut hänen kintereillään’. Kun auto sitten pysähtyi 1938, hänet kutsuttiin tanssisalin eteen Laytonissa, Alvin oli saanut tarpeekseen johtamaan uutta Mount Camillasta. Hän ei suostunut tanssimaan Camillan kanssa Grahamin vaarnaa. Viisi ja Spencer W. Kimball noin vuonna 1933 15 vuoteen. ’Tein kurjan tempun’, Camilla myönsi.” puoli vuotta myöhemmin, (Spencer W. Kimball, s. 84; ks. myös Spencer W. Kimball: 7. lokakuuta 1943, hänen palveltuaan yli 25 vuotta vaar- Resolute Disciple, Prophet of God, s. 63–64.) nan johtotehtävissä, hänet asetettiin apostoliksi ja Spencerin ja Camil- hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin jäsen. lan suhde kukoisti, ja ”[Vanhin] Kimballilla heidät vihittiin 16. mar- on niin monia ominai- raskuuta 1917. Camillasta suuksia, jotka tekevät sanottiin myöhemmin hänestä sopivan kirkon seuraavaa: johtotehtäviin, että on ”Kuinka paljon mie- vaikea osoittaa yksittäisiä hen menestys riippuukaan piirteitä ja sanoa, että hänen vaimostaan! Vanhin menestys johtuu niistä. Kimballilla on viehättävä Kaksi hänen huomattavaa elämäntoveri, joka on ominaisuuttaan ovat: Ensiksi hänen rakkau- ollut uskollinen, kärsivälli- Spencer ja Camilla Kimball helmi- nen, täynnä ymmärtä- kuussa 1918 tensa ihmisiä kohtaan, mystä ja rohkaisua. Kotitalouskoulutuksensa ja kotitalous- rakkaus, joka herättää opettajan työnsä ansiosta hän kykeni ruokkimaan ja vaa- vastarakkautta. Ihmiset tettamaan perheensä hyvin, vaikka tulot olivatkin joskus lämpenevät hänen ope- tuksilleen. Hänen toimin- Kiipeämässä lumikengillä Mount Graha- pienet. Camilla oli Edward Christian Eyringin ja Caroline mille Arizonassa 1938 Romneyn tytär. He olivat muuttaneet Arizonaan Meksi- tansa herättää luotta- kosta vuonna 1912 Meksikon vallankumouksen vuoksi. musta. Rikas maanviljelijä ja vaatimaton työmies, per- Vuonna 1917 opettaessaan Gila Academyssa Thatcherissa heenäiti ja nuori poika tai tyttö luottavat kaikki hänen Camilla tapasi Spencerin, eikä kulunut montakaan kuu- rehellisyyteensä. Ja toiseksi, hänen herpaantumaton kautta, kun heidän seurustelunsa kypsyi avioliitoksi. huolenpitonsa päivän velvollisuuksista. – – Uusi apos- Sanotaan, että muualta siirretyt kukat ovat tavallisesti toli on elänyt elämänsä sellaisella tavalla, että tuntuu kauneimpia, ja niin oli ainakin Camillan kohdalla. siltä kuin hän olisi aina Jumalan kasvojen edessä ja

202 Spencer W. Kimball Luku 12

ettei hän ole kiireisen elämänsä yhtenäkään hetkenä liikeasioissa, mutta ehkä he olivat vielä innoitetumpia unohtanut vastuutaan Luojalleen.” (”Spencer W. antaessaan minulle aikaa, jota tarvitsin paljon puhdis- Kimball, the Apostle from Arizona”, s. 639.) tautuakseni, sillä noina pitkinä päivinä ja viikkoina ajat- Spencer W. Kimball telin ja rukoilin paljon ja paastosin ja rukoilin. Mieleeni oli myös toiminut 25 tulvi ristiriitaisia ajatuksia – ikään kuin ääniä sanoen: ’Et vuotta menestyksellisesti pysty siihen työhön. Et ole kelvollinen. Sinulla ei ole pankki-, vakuutus- ja kykyjä’ – mutta loppujen lopuksi voiton saavutti aina kiinteistöalalla. Hän oli ajatus: ’Sinun täytyy tehdä sinulle määrätty työ – sinun mukana järjestämässä täytyy tehdä itsesi kykeneväksi, kelvolliseksi ja hyväksyt- Gilajoen radioyhtiötä ja täväksi.’ Ja taistelu raivosi edelleen. Gilalaakson keinokastelu- yhtiötä ja palveli kummassakin yhtiössä tär- keissä johtotehtävissä. Hän oli kansainvälisen rotaryjärjestön piiri- Spencer W. Kimball, kansainvälisen kuvernööri, Saffordin Rotary-järjestön piirikuvernööri 1936 rotarykerhon puheenjohtaja, Gila Junior Collegen hallintoneuvoston jäsen, Arizonan opettajien eläkeneuvoston jäsen, Rooseveltin partiopoikaneuvoston varapuheenjohtaja, paikallisen sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja, sotarahastokam- panjan puheenjohtaja Grahamin piirikunnassa sekä juhlamenojen ohjaaja lukemattomissa kirkon ja yhteiskunnan tilaisuuksissa. Pianistina ja laulajana häntä tarvittiin jatkuvasti. Monen vuoden ajan hän kuului suosit- Perhekuva tuun kvartettiin nimeltä Conquistadores. Muistan lukeneeni, että Jaakob painiskeli koko yön ’aamunsarastukseen saakka’ saadakseen siunauksen, ja haluan kertoa teille, että 85 yönä olen kokenut tuon saman, painiskellut saadakseni siunauksen. Kahdeksan- kymmentäviisi kertaa aamunsarastus on tavannut minut polviltani rukoilemasta Herraa, jotta hän auttaisi minua ja vahvistaisi minua ja tekisi minut kelvolliseksi tähän suureen tehtävään, joka on tullut osakseni.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1943, s. 15–16.)

HÄN RAKASTI SUURESTI LEHIN LAPSIA

Spencer Kimball ollessaan vaarnanjohtajana 1942 (eturivissä keskellä)

HÄNEN KUTSUMUKSENSA TEKI HÄNET NÖYRÄKSI Lokakuun 1943 yleiskonferenssissa, päivänä, jolloin hänet hyväksyttiin apostoliksi, vanhin Spencer W. Kimball puhui yleisölle muistellen aiempaa nimittämis-

tään kahdentoista apostolin koorumiin: Willard Marriott -kirjaston erityiskokoelmien osasto Utahin yliopiston J. ”Uskoakseni veljet olivat hyvin ystävällisiä minua ”Huolehtikaa Lehin lapsista.” Vanhin Spencer W. Kimball, presidentti George Albert Smith, vanhin Anthony W. Ivins (seisomassa) ja vanhin kohtaan ilmoittaessaan nimityksestäni silloin kun ilmoit- Matthew Cowley tapaavat ryhmän intiaaneja pian sen jälkeen kun nämä tivat, jotta saatoin hoitaa välttämättömät järjestelyt kolme apostolia kutsuttiin palvelemaan kirkon intiaaniasioiden komiteassa.

203 Kirkon presidentit

Vanhin Spencer W. Kimball selitti: ja nähdä köyhyyden, ”En tiedä, milloin aloin rakastaa Lehin lapsia. puutteen ja surkeuden Ehkä se oli myötäsyntyistä, koska isäni vietti synty- ja käsittää jälleen, että määni edeltäneet ja sitä seuranneet vuodet lähetys- he ovat Jumalan poikia työssä intiaanien parissa intiaanialueella. Hän oli sen ja tyttäriä, että heidän lähetysjohtaja. Tämä rakkaus syntyi ehkä noina var- kurjuutensa on seuraus haislapsuuteni vuosina, jolloin isälläni oli tapana lau- paitsi heidän omista laa intiaanilauluja meille lapsille ja näyttää meille mat- vuosisataisista sodistaan kamuistoja ja kuvia intiaaniystävistään. Se saattoi syn- ja synneistään ja juma- tyä patriarkallisesta siunauksestani, jonka sain patri- lattomuudestaan, myös arkka Samuel Claridgelta, kun olin yhdeksänvuotias. meidän, heidän valloitta- Yhdellä siunauksen rivillä sanotaan: jiensa syytä, jotka ’Tulet saarnaamaan evankeliumia monille ihmisille olemme sijoittaneet mutta etenkin lamanilaisille, sillä Herra siunaa sinua heidät reservaatteihin, kielten lahjalla ja voimalla kuvailla evankeliumia sen joissa on niin suppeat suuressa yksinkertaisuudessa tuolle kansalle. Näet hei- elämisen mahdollisuu- dän järjestäytyvän ja valmistautuvan seisomaan suoja- det ja edellytykset, näke- Vanhin Kimball lounaisessa Amerikassa vallina ”tämän kansan ympärillä”.’ – – mään nälkää ja kuolemaan aliravitsemukseen ja epä- – – Meillä on noin puoli miljoonaa Lehin lasta terveellisiin oloihin samalla kun me lihomme vaurau- meren saarilla ja noin kuusikymmentä miljoonaa Poh- dessa luonnonvarojen ansiosta, jotka otimme heiltä. jois- ja Etelä-Amerikassa, joista noin yksi kolmasosaa on Ajatelkaa näitä asioita, kansani, ja itkekää sitten puhdasverisiä intiaaneja ja noin kaksi kolmasosaa puo- intiaanien vuoksi, ja kyynelehtiessänne rukoilkaa ja liverisiä, mutta heillä on Jaakobin verta suonissaan. tehkää sitten työtä heidän hyväkseen. Vain meidän, Joku on sanonut: heidän ’kasvatusisiensä ja -äitiensä’, kautta he voivat ’Jos kynälläni olisi kyynelten lahja, kirjoittaisin kir- vihdoin päästä osallisiksi monien heille annettujen jan, antaisin sille nimen ”Intiaani” ja saisin koko maail- lupausten täyttymisestä. Jos me teemme velvollisuu- man itkemään.’ temme intiaaneja ja muita Lehin lapsia kohtaan, he nousevat vielä voimassa ja lujuudessa. Herra muistaa heidän kanssaan tekemänsä liiton, Hänen kirkkonsa vakiintuu heidän keskuudessaan, Raamattu ja muut pyhät kirjoitukset tuodaan heidän saatavilleen, he menevät pyhiin temppeleihin saadakseen endaumenttinsa ja tehdäkseen sijaistyötä, he tulevat tuntemaan esivanhempansa ja he tulevat tuntemaan täy- dellisesti Lunastajansa Jeesuksen Kristuksen, he vau- rastuvat maassa ja rakentavat Jumalallensa meidän avullamme pyhän kaupungin, Uuden-Jerusalemin.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1947, s. 144–145, 151–152.) Vanhin Kimball päällikkö Dan Georgen kanssa Toivon, että voin osaltani saada koko maailman APOSTOLI ON KRISTUKSEN ERITYINEN itkemään Lehin lasten vuoksi. Voiko kukaan välttää TODISTAJA kyyneliä ajatellessaan näiden ihmisten lankeemusta, ”Saatuaan kutsun kahdentoista koorumiin [vanhin ihmisten, jotka ovat taantuneet korkeasta kulttuuris- Spencer W. Kimball] sai useita sydänkohtauksia. Lääkä- taan ja saavutuksistaan lukutaidottomuuteen ja alen- rit sanoivat, että hänen pitää levätä. Hän halusi olla rak- nustilaan, kuninkaista ja keisareista orjuuteen, suur- kaiden intiaaniensa parissa. Veli Golden R. Buchanan ten mantereiden omistajista viranomaisten holho- vei hänet veli ja sisar Polaccan leiriin, joka sijaitsi kor- keiksi ja köyhäinavun varaan – Jumalan lapsista, kealla Arizonan mäntymetsissä, ja siellä hän viipyi viik- joilla oli tieto Jumalasta, raaoiksi villi-ihmisiksi, tai- koja, kunnes hänen sydämensä parani ja hänen voi- kauskon uhreiksi, ja temppelinrakentajista savimajo- mansa palasivat. jen asukkaiksi – –? Eräänä aamuna hän oli poissa leiristä. Kun hän ei Kuinka toivonkaan, että voisitte tulla kanssani palannut aamiaiseen mennessä, veli Polacca ja muut intiaanireservaatteihin ja nimenomaan navajojen maahan intiaaniystävät aloittivat etsinnän. He löysivät hänet

204 Spencer W. Kimball Luku 12

monen mailin päässä lei- Väliaikana hän teki työtä. Haastatteluissa hän kir- ristä istumassa suuren joitti koneella vastaukset kysymyksiin ja vietti aikaansa männyn juurella käsis- työhuoneessaan. sään Raamattu, joka oli Sitten tuli koetus. auki Johanneksen evan- Pystyisikö hän puhu- keliumin viimeisen luvun maan? Pystyisikö hän kohdalta. Vastaukseksi saarnaamaan? heidän huolestuneisiin Hän lähti kotipaik- katseisiinsa hän sanoi: kakunnalleen pitämään ’Päivälleen kuusi vuotta ’neitsytpuhettaan’. Hän sitten minut kutsuttiin palasi takaisin kotilaak- Herran Jeesuksen Kris- soon. Jokainen hänet tuksen apostoliksi. Ja tunteva tietää, ettei se ole halusin vain viettää päi- mikä tahansa laakso vaan vän Hänen seurassaan, nimenomaan kotilaakso. jonka todistaja olen.’ Siellä St. Josephin vaar-

Hänen sydänongel- Vanhin ja sisar Kimball pian sen jälkeen nan konferenssissa seu- mansa uusiutuivat, mutta kun vanhin Kimball oli kutsuttu kahden- rassaan rakas työtove- eivät hidastaneet häntä toista apostolin koorumiin rinsa Arizonasta, vanhin pitkäksi aikaa.” (Ks. ”Spencer W. Kimball – tavallisuu- Delbert L. Stapley, hän Vanhin ja sisar Kimball lähtemässä desta poikkeava mies”, s. 268–269.) nousi puhujakorokkeelle. Etelä-Amerikkaan noin vuonna 1959 ’Olen tullut tänne takaisin’, hän sanoi, ’jotta voin HÄNELLÄ OLI SYÖPÄ KURKUSSA JA olla omieni parissa. Tässä laaksossa olen toiminut vaar- ÄÄNIHUULISSA nanjohtajana.’ Ehkäpä hän ajatteli, että jos hän epäon- nistuisi, hän olisi siellä niiden keskellä, jotka rakastivat Vuonna 1957, kun vanhin Spencer W. Kimball oli häntä eniten ja jotka ymmärtäisivät. kärsinyt monia vuosia käheydestä, hänellä todettiin Hetki oli tulvillaan rakkautta. Tuon dramaattisen syöpä kurkussa ja äänihuulissa. Lääkärit sanoivat, että hetken jännitys laukesi, kun hän jatkoi: ’Minun on ker- hän menettäisi äänensä, joka oli hyvin keskeinen tekijä rottava teille, mitä minulle on tapahtunut. Menin itään hänen elämässään ja palvelutyössään apostolina. Van- ja jouduin siellä kurkunleikkaajien käsiin...’ Sen jälkeen hin Boyd K. Packer kirjoitti: ei enää ollut väliä, mitä hän sanoi. Vanhin Kimball oli ”Ehkäpä sen oli palannut!” (Ks. ”Spencer W. Kimball – tavallisuudesta määrä olla hänen Getse- poikkeava mies”, s. 4.) manensa. Ystäviensä keskellä hän jätti hyvästit menneisyy- Hän matkusti itään delle ja uusi ääni alkoi kuulua – ei lauluääni vaan rakas- leikattavaksi. Vanhin tettu, tuttu ääni, jonka vakavuus sopi hänen vakavaan Harold B. Lee oli pai- sanomaansa. kalla. Kun hän valmistautui leikkaukseen, hän oli huolissaan HÄNELLE TEHTIIN AVOSYDÄNLEIKKAUS uhkaavista tulevaisuu- Ruumiin heikkous dennäkymistä ja sanoi oli jälleen vähällä estää Herralle, ettei hän vanhin Kimballia kutsu- ymmärtänyt, kuinka muksesta, johon häntä Vanhin Spencer W. Kimball noin hän voisi elää ilman valmistettiin. Hänen vuonna 1950 ääntä, sillä hänen palve- sydänvikansa paheni ja lutyönään oli saarnata ja puhua ääntään käyttäen. vaati avosydänleikkauk- ’Ette ole nyt leikkaamassa mitään tavallista miestä’, sen, jotta hän jäisi hen- vanhin Lee sanoi kirurgille. Siunausten ja rukousten kiin. Jälleen presidentti ansiosta tehtiin leikkaus, joka oli hieman vähemmän Lee antoi siunauksia: hen- radikaali kuin lääkäri oli suositellut. gissä pysymisen potilaalle Toipumis- ja kuntoutumiskausi oli pitkä. Vanha ääni ja jumalallista opastusta Valokuva Edward L. Kimballin luvalla Valokuva oli miltei tyystin poissa, mutta sen tilalle tuli uusi. Hiljai- Vanhin Kimball pian sydänleikkauk- kirurgille. Molemmat siu- nen, vakuuttava, pehmeä ääni, opeteltu ääni, vetoava sensa jälkeen vuonna 1972 naukset toteutuivat. Hän ääni, jota myöhempien aikojen pyhät rakastavat. 205 Kirkon presidentit

toipui nopeasti. Profeetta oli pelastunut. Kaksi vuotta Hän puhui ruoasta. myöhemmin hänestä tuli Herran kirkon presidentti, jolla ’Mistä ruoka oli peräisin?’ oli harvinaisen hyvä terveys. ’Auringosta ja ilmastosta, maaperästä ja vedestä.’ ’Ja kuka ne on antanut?’ – – HÄN VAROITTI RAKKAUDESTA MAALLISEEN Mutta ystäväni jatkoi mutinaansa ’minun – minun’, VAURAUTEEN aivan kuin yrittäisi saada itsensä vakuuttumaan, vaikka tiesikin varmasti olevansa parhaimmillaankin vain petol- Vanhin Spencer W. linen vuokralainen. Kimball opetti seuraavan- laista näkökulmaa vaurauteen ja omistamiseen: ”Eräänä päivänä ystä- väni vei minut maatilalleen. Hän avasi uuden, suuren autonsa oven, pujahti ohjauspyörän taakse ja kysyi ylpeänä: ’Mitä pidät uudesta autos- tani?’ Ajoimme ylellisen Vanhin Spencer W. Kimball mukavasti halki maaseu- dun aina kauniin, maisemaan mukautuvan uuden talon eteen, ja hän sanoi ylpeänä: ’Tässä on kotini.’

Hän ajoi ruohoa kasvavalle kumpareelle. Aurinko Vanhin ja sisar Kimball Egyptissä 1960 oli laskemassa kaukaisten kukkuloiden taakse. Hän kat- Tämä tapahtui monta vuotta sitten. Näin hänet seli laajoja tiluksiaan – –. kuolinvuoteellaan palatsimaisen asuntonsa ylellisen – – Me käännyimme katsomaan kaukaisuuteen. kalustuksen keskellä. Hänellä oli ollut suuri omaisuus. Hän osoitti latoja, siiloja, maalaistaloa lännessä. Hän Ja minä panin hänen kätensä ristiin hänen rinnalleen teki laajan kädenliikkeen ja kehui: ’Metsiköstä järvelle, ja suljin hänen silmänsä. Puhuin hänen hautajaisis- jyrkänteeltä tilan rakennuksiin ja kaikki niiden välissä – saan ja seurasin hänen hautajaissaattoaan siltä melkoi- kaikki tämä on minun. Ja nuo mustat pisteet laitumella selta maapalaselta, jota hän oli väittänyt omakseen, – myös tuo karja on minun.’ hänen haudalleen, pienelle, pitkän miehen pituiselle Ja sitten minä kysyin, mistä hän oli sen kaiken saa- ja tukevan miehen levyiselle suorakaiteen muotoiselle nut. Maanomistusasiakirjojen ketju alkoi liittovaltion maapalalle. maanluovutuksista. Hänen lakimiehensä oli vakuutta- Eilen näin saman maatilan viljankeltaisena, sini- nut, ettei tilaan liittynyt mitään rasitteita. mailasenvihreänä, puuvillanvalkoisena ilman jälkeäkään ’Mistä liittovaltio sen sai?’ minä kysyin. ’Mitä siitä miehestä, joka oli pitänyt sitä omanaan. Voi ihmisparka, maksettiin?’ katso ahkeraa muurahaista, joka siirtää meren hiekkaa.” Mieleeni tulivat psalminkirjoittajan sanat, jotka (Ks. ”Sen hän teki kaikesta sydämestänsä, ja hän menes- Paavali rohkeasti esitti: ’’Herran on maa ja kaikki mitä tyi”, Valkeus, elokuu 1981, s. 4–6.) siinä on’ (1. Kor. 10:26). – – Ja sitten minä kysyin: ’Tuliko omistusoikeus Her- ralta, maan Luojalta ja sen omistajalta? Saiko Hän mak- EVANKELIUMI RATKAISEE ONGELMIA sun? Myytiinkö, vuokrattiinko vai annettiinko se sinulle? Jos se oli lahja, niin kuka sen lahjoitti? Jos se myytiin, niin mitä vastaan tai millä summalla? Jos se on laina, teetkö siitä asiaankuuluvaa tiliä?’ Ja sitten kysyin: ’Mikä sen hinta oli? Millä varoilla ostit tämän maatilan?’ ’Rahalla!’ ’Mistä sait rahat?’ ’Työstäni, raadannastani, aherruksestani ja voi- mastani.’ Ja sitten kysyin: ’Mistä sait voimaa raataa, voimaa Vanhin Boyd K. Packerin (vasemmalla) kanssa tehdä työtä, huokosesi hikoilemaan?’

206 Spencer W. Kimball Luku 12

Vuonna 1971 presidentti Spencer W. Kimball, sil- rakennusten kylmillä lattioilla laihat kädet ja luiset kou- loin kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimitta- rat ojossa anovina kohti niitä, jotka tulevat katsomaan vana presidenttinä, opetti, että ”Herra antoi tänne rakennusta tai palvelemaan Jumalaa. Ja te kysytte maan päälle kaiken, mitä ihminen voi vain tarvita tul- minulta köyhyydestä. Olen ollut Andien vuorilla ja itke- lakseen onnelliseksi – –. nyt intiaanien vuoksi, joita vieläkin vainotaan ja riiste- Kuinka levoton Hänen täytyykään olla, kun Hän tään ja rasitetaan ja jotka unohdetaan. He kantavat kuor- katsoo alas taivaastaan, kun Hän ihmiselle tahdonva- mansa selässään, tuotteensa toreille selässään, ostok- pauden annettuaan huomaa, kuinka epäviisaasti tämä sensa selässään. Ja kun he tulevat kaupunkeihinne, on sitä käyttänyt, kun Hän näkee satoja miljoonia puut- näen, että heitä halveksitaan. Heistä ei välitetä eikä heitä teessa, satoja miljoonia hädin tuskin toimeentulevina, hyväksytä. Neljäsataa vuotta he ovat olleet keskuudes- sitten lukemattomia, jotka kieriskelevät rikkaudessa, sanne. Neljä vuosisataa he ovat olleet vain köyhiä, osat- jota eivät voi käyttää. tomia intiaaneja. Monien sukupolvien ajan he ovat olleet Varmastikaan ei ole Herran tarkoitus kääntää ihmisiä, jotka pysyvät juuri ja juuri hengissä. Neljäsataa suuntaa toisin päin ja tehdä rikkaista köyhiä ja köyhistä vuotta he ovat olleet, kuten Israelin lapset olivat, tosi- rikkaista. Hän haluaisi saada aikaan mukavan tasapai- asiallisessa orjuudessa. Alituisessa köyhyydessään monet non, jossa kaikki tekevät työtä, jossa kaikki nauttivat sukupolvet ovat tietämättömyyden ja taikauskon, nälän koko maapallon hedelmistä. – – ja kulkutautien ja luonnonmullistusten armoilla. Ja te Ihminen vähentäisi köyhien määrää syntyvyyden puhutte minulle köyhyydestä ja riistosta ja kärsimyksestä säännöstelyllä ja aborteilla. Evankeliumi vähentäisi köy- ja puutteesta. hyyttä jakamalla paremmin maailman rikkauden, jota Neljäsataa vuotta he Herra on sanonut olevan runsaasti ja ’yllin kyllin’. Ihmi- ovat olleet keskuudes- sen tiet eivät aina ole Jumalan teitä. – – sanne. Onko heidän Herra Jeesus Kristus ei tullut miekan eikä vankilan moraalinsa parantunut, avainten eikä virkavallan kanssa. Hän ei tullut asevoimin heidän taikauskonsa ja ammuksin vaan toi taivuttelun lain. Kun Hän saarnasi vähentynyt, heidän kult- vanhurskautta, maailma taisteli ja teki syntiä ja kuoli sen tuurinsa rikastunut? löyhkään. Evankeliumi on kaikille mutta se on myös Ovatko heidän ihan- jokaiselle. Suuri turhautunut, turmeltunut ja kuoleva teensa muuttuneet kor- maailma voidaan parantaa, mutta ainoa lääke on evan- keammiksi? Onko heidän keliumin soveltaminen elämäämme. Ihmisluontoa täytyy kunnianhimonsa herän- muuttaa ja hillitä. – – nyt? Onko heidän tuotan- Olin Limassa. Joukko suurten sanomalehtien toi- tonsa lisääntynyt? Onko mittajia oli ympärilläni lähetystoimistossa. – – Ja kun heidän uskonsa kasva- Presidentti N. Eldon Tannerin kanssa, joka oli neuvonantajana ensimmäisessä useimmat heistä olivat tehneet muistiinpanonsa ja pois- nut? Mitä te olette teh- presidenttikunnassa tuneet silminnähden tyytyväisinä, yksi nuori, kunnian- neet heidän hyväkseen? himoinen toimittaja jäi kuulustelemaan minua. Hänen Kuinka paljon parempi heidän on olla Andeilla nyt kysymyksensä keskittyivät nyt moniavioisuuteen, rasis- kuin silloin kun te tulitte neljäsataa vuotta sitten?’ – – miin, köyhyyteen ja sotaan. Yritin vastata merkitykselli- Toimittaja kokosi paperinsa ja kynänsä. sesti ja kunnioittavasti hänen vihjaileviin kysymyksiinsä. Jatkoin harkitusti: – – Hän kysyi ylenkatseellisesti, miksei ’mormonikirkko’ ’Meilläkin on intiaaneja – intiaaneja, jotka ollut poistanut köyhyyttä maailmasta. Silloin käännyin ovat tulleet erämaa-asumuksistaan nälkäkuoleman hänen puoleensa ja sanoin suunnilleen näin: rajoilta – ja nyt, yhden ainoan sukupolven jälkeen, ’Herra toimittaja, mitä oikein kysytte? Tiedättekö, he ovat hyvin puettuja, hyvin koulutettuja, menevät mistä köyhyys on lähtöisin, missä se asuu, missä sitä ruo- lähetystyöhön, suorittavat tutkintoja ja ansaitsevat kitaan? Olen matkustanut paljon maassanne rannikolta kadehdittavaa palkkaa, täyttävät tärkeitä tehtäviä korkeimpien vuorten huipuille. – – Olen nähnyt, kuinka yhteiskunnan ja kansakunnan hyväksi.” (Ks. ”Evanke- vuoristonne asukkaat pysyvät hädin tuskin hengissä räh- liumi ratkaisee maailman ongelmat”, Kaikkien evan- jäisissä hökkeleissään vähäisellä ja puutteellisella ruoalla keliumi, uskontoinstituutin itseopiskelukurssi, oppi- vailla mitään ylellisyyksiä. Teidän suuressa kaupungis- laan kirja, 1978, s. 203.) sanne näen upeat talonne ja palatsinne, mutta näen myös lukemattomat pahvista ja peltipurkeista ja kauppa- ”KUN MAAILMA KÄÄNNYTETÄÄN” laatikoista kyhätyt majanne ja sisämaan ja ylämaan intiaa- nienne riutuneet ruumiit. Olen nähnyt katedraalinne Spencer W. Kimball erotettiin kahdentoista aposto- kulta- ja hopea-alttareineen ja kerjäläisenne sellaisten lin koorumin johtajaksi 7. heinäkuuta 1972. Joulukuun

207 Kirkon presidentit

30. päivänä 1973, presidentti Harold B. Leen kuoleman jälkeen, hänestä tuli kirkon presidentti, joka sai oikeuden käyttää kaikkia Kristuksen maanpäällisen valtakunnan avaimia.

Huhtikuussa 1974 -lehden luvalla kirkon alue-edustajille pitämässään puheessa Church News presidentti Kimball ilmaisi voimallisesti vakaumuksensa lähetystyövelvollisuuk-

sistamme edetä toteut- Orden, Dell Van Valokuva Orson Hyde -muistopuiston vihkiminen Jerusalemissa Israelissa 1979 taen Herran antamaa käskyä mennä ja tehdä kaikki kansat Hänen HÄN KUULUTTI PAREMMIN opetuslapsikseen (ks. VALMISTAUTUNEITA LÄHETYSSAARNAAJIA Matt. 28:19). Presidentti Spencer W. Kimball julisti, että jokaisen ”Tarkoittiko Hän kelvollisen ja kykenevän nuoren miehen tulee valmis- Presidentti Spencer W. Kimball ja hänen kaikkia silloin olemassa tautua palvelemaan lähetystyössä: vaimonsa Camilla olleita kansoja? – – ”Kun pyydän enemmän lähetyssaarnaajia, en Luuletteko Hänen liittäneen mukaan kaikki kan- pyydä todistusta vailla olevia tai kelvottomia lähetys- sat, jotka oli muodostettu siihen mennessä? Ja kun saarnaajia. Pyydän, että me maailman jokaisessa lähe- Hän käski heidän mennä, luuletteko Hänen pohti- tys- ja vaarnaseurakunnassa aloitamme aikaisemmin neen, olisiko se mahdollisesti tehtävissä? Hän antoi lähetyssaarnaajien valmentamisen ja opetamme heitä meille vakuutuksensa. Hänellä oli valta. Hän sanoi: paremmin. Tässä on uusi haaste: saada nuoret ymmär- ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan tämään, että on suuri etuoikeus mennä lähetystyöhön päällä – – ja – – minä olen teidän kanssanne kaikki ja että heidän on oltava fyysisesti, henkisesti ja hengel- päivät.’ – – lisesti terveitä ja ettei Herra ’voi suvaita syntiä vähäi- – – Profeetat näkivät lukemattomia henkiä ja kai- simmässäkään määrin’. ken luodun. Minusta tuntuu, että Herra valitsi sanansa Pyydän lähetyssaarnaajia, joita on perheessä ja kir- tarkasti käyttäessään sanontoja ’kaikille kansoille’, ’kaik- kon apujärjestöissä huolellisesti valmennettu ja koulu- kiin maihin’, ’aina maan ääriin saakka’, ’kaikille kielille’, tettu ja jotka tulevat lähetystyöhön erittäin mielellään. ’jokaiselle kansakunnalle’, ’jokaiselle luodulle’, ’kaik- Pyydän – –, että me valmennamme tulevia lähetyssaar- keen maailmaan’, ’monia maailmoja’. naajia paljon paremmin, paljon aikaisemmin ja paljon Varmasti näillä sanoilla on erityinen merkitys! pidempään, jotta jokainen odottaa lähetystyötään suu- Varmastikaan Hänen lampaansa eivät rajoittuneet rella ilolla. – – niihin tuhansiin, jotka olivat Hänen ympärillään ja kos- Usein kysytään: Tuli- ketuksissa Häneen joka päivä. Koko maailman käsittävä siko jokaisen nuorukai- perhe! Koko maailman käsittävä käsky! sen mennä lähetystyö- Veljeni, teemmeköhän me kaiken, mihin pystyi- hön? Ja vastauksen on simme? Tyydymmekö siihen tapaan, jolla opetamme antanut Herra. Se kuu- kaikkea maailmaa? Olemme nyt tehneet käännytys- luu: ’Kyllä.’ Jokaisen työtä 144 vuotta. Olemmeko valmiit pidentämään nuoren miehen tulisi askeliamme? Laajentamaan näkökenttäämme? palvella lähetyssaarnaa- Muistakaa, että Jumalamme on liittolaisemme. jana. [Ks. OL 133:8; ks. Hän on Käskynantajamme. Hän laati suunnitelmat. Hän myös OL 63:37.] – – antoi käskyn.” (Ks. ”Menkää kaikkeen maailmaan”, Val- Hän ei esittänyt keus, marraskuu 1974, s. 444, 445.) rajoituksia. Israel on koottava, Lehin lapset käännytettävä, Vastaus on kyllä. Jumalan valtakuntaa laajennettava, maailmaa varoitet- Jokaisen tulisi myös Presidentti Spencer W. Kimball tava. Ei ihme, että profeetta pyytää meitä pidentämään maksaa kymmenyksensä, askeliamme, laajentamaan näkökenttäämme. Presi- jokaisen tulisi pyhittää lepopäivä, jokaisen tulisi osallistua dentti Kimball näki tuloksen uskon silmin.

208 Spencer W. Kimball Luku 12

kokouksiinsa, jokaisen tulisi solmia avioliitto temppelissä se on Herran tapa. Vapahtaja ei sanonut: ’Jos teille ja kasvattaa lapsiaan oikein ja tehdä monia muita voimal- sopii, niin lähtekää’. Hän sanoi: ’Menkää kaikkialle lisia tekoja. Tietysti jokaisen pitäisi tehdä niin. He eivät maailmaan’ (Mark. 16:15). Presidentti Kimball selitti, aina tee niin. että nuorten naisten velvollisuus on auttaa nuoria Käsitämme kyllä, että vaikka kaikkien miesten miehiä pysymään kelvollisina ja kannustaa heitä ehdottomasti pitäisi, kaikki eivät ole valmiita opetta- menemään lähetystyöhön. maan evankeliumia toisille. Aivan liian monet nuoret miehet tulevat lähetystyöikään täysin valmistautumatto- mina lähtemään lähetystyöhön, eikä heitä tietenkään pidä lähettää. Mutta heidän kaikkien pitäisi olla valmiita. On muutamia, jotka eivät voi tehdä lähetystyötä fyysisten esteiden vuoksi, mutta Paavalillakin oli pis- tävä piikki kyljessään. On aivan liian monia, jotka eivät ole tunneperäisesti, henkisesti ja moraalisesti sopivia, koska he eivät ole pitäneet elämäänsä puhtaana ja sopusoinnussa lähetystyön hengen kanssa. Heidän olisi pitänyt valmistautua. Olisi pitänyt! Mutta koska he ovat rikkoneet lakeja, heitä ei ehkä voida kutsua, ja siinä onkin yksi suurimmista haasteistamme: pitää Presidentti ja sisar Kimball lastenlapsineen joulukuussa 1974 nämä nuoret pojat kelvollisina. Niin, haluamme sanoa, Päättäessään puheensa presidentti kysyi: ’Eikö että jokaisen kykenevän ja kelvollisen miehen tulisi Herra antanut teille äänen, jotta voitte opettaa evanke- nostaa risti harteilleen. Millainen joukko meitä olisi- liumia?’ Sitten hän todisti, että hän oli tullut tietämään, kaan opettamassa Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna! että hänen äänensä ja meidän äänemme ovat Jeesuk- Niin, heidän tulisi olla valmiita, yleensä vielä niin, että sen Kristuksen evankeliumin julistamista varten ja jotta heillä on rahaa säästettynä lähetystyötään varten, aina me todistaisimme profeetta Joseph Smithille ilmoite- valmiita palvelemaan iloisin sydämin.” (”When the tuista totuuksista. Presidentti Kimball opettaa meille World Will Be Converted”, Ensign, lokakuu 1974, s. oikeaa näkemystä elämään.” (Julkaisussa Conference 7–8; ks. myös ”Kun maailma käännytetään”, Valkeus, Report, lokakuu 1976, s. 103; tai Ensign, marraskuu syyskuu 1984, s. 4.) 1976, s. 67.)

”KUKA ANTOI TEILLE ÄÄNENNE?” HÄN SELITTI SUURIMMAN SYYN Vanhin Rex D. Pinegar, joka oli seitsemänkymme- LÄHETYSTYÖN TEKEMISEEN nen jäsen, esitti seuraavan presidentti Spencer W. Kimballin opetuksen: ”Ollessaan Argentiinassa vuonna 1975 vyöhyke- konferenssissa presidentti Kimball puhui suurelle joukolle nuoria. Päästyään alkuun hän pani pian syr- jään valmistelemansa puheen ja kertoi heille omakoh- taisesta kokemuksestaan. Hän kysyi heiltä: ’Kuka antoi teille äänenne?’ Sitten hän kertoi heille leik- kauksestaan äänensä pelastamiseksi. Hän selitti, että Herra oli säästänyt hänen äänensä. Hän sanoi, ettei se ollut sama ääni, joka hänellä oli joskus ollut. Hän ei voinut laulaa, kuten hän oli aikaisemmin mielel- Ensimmäinen presidenttikunta: N. Eldon Tanner, Spencer W. Kimball ja lään tehnyt, mutta hänellä oli ääni. Hän sanoi, ettei Marion G. Romney vuonna 1980 hänen äänensä ollut kaunis, mutta sanon teille, että Presidentti Spencer W. Kimballin rakkaus lähe- se oli kaunis hänen opettaessaan sinä iltana. Hänen tystyötä kohtaan oli helposti nähtävissä. Hän puhui puhuessaan nuoret reagoivat jo ennen kuin tulkki työstä usein: ”Jos ei olisi käännynnäisiä, kirkko kuih- ehti kääntää hänen sanansa. Hän sanoi läsnäolijoille: tuisi ja kuolisi. Mutta ehkäpä suurin syy lähetystyö- ’Lähetystyön tekeminen on kuin kymmenysten mak- hön on se, että annamme maailmalle mahdollisuuden samista. Sitä ei ole pakko tehdä – sitä tehdään, koska kuulla evankeliumin ja ottaa sen vastaan. Pyhät kirjoi- se on oikein. Haluamme mennä lähetystyöhön, koska tukset ovat täynnä käskyjä ja lupauksia ja kehotuksia

209 Kirkon presidentit

ja palkintoja, jotka kaikki liittyvät evankeliumin opet- Meillä on Herran tamiseen. Käytän tarkoituksella sanaa käsky, sillä se lupaus, ettei paholainen näyttää pysyvän sitkeästi ohjeena, jota me yksilöinä ja koskaan pysty tekemään ryhmänä emme voi paeta.” (Ensign, lokakuu 1974, s. täysin tyhjäksi työtä, 4; ks. ”Kun maailma käännytetään”, Kaikkien evanke- jota Hän on käskenyt liumi, s. 211.) meidän tehdä. ’Tämä valtakunta MEIDÄN TULEE TÄYTTÄÄ jatkaa kasvamistaan ja MAAILMANLAAJUINEN leviämistään, laajene- LÄHETYSTYÖVELVOLLISUUTEMME mistaan ja menestymis- tään yhä enenevässä Presidentti Spencer W. Kimball sanoi: määrin. Joka kerta kun ”Edessämme olevan työn suuruus korostuu, kun sen viholliset ryhtyvät ajattelemme maailman väestöä sen lähestyessä neljän kukistamaan sitä, siitä miljardin rajaa. tulee suurempi ja voi- Minulla ei ole harhaluuloja, veljet, että ajattelisin mallisempi, pienenemi- tämän olevan helppoa tai mahdollista ilman ponnis- sen sijasta se suurenee, tuksia tai että se voitaisiin tehdä yhdessä yössä, mutta se leviää enemmän, minulla on tämä usko, että me voimme edetä ja laajen- tulee ihmeellisemmäksi tua paljon nopeammin kuin tähän asti. – – Mietiskelyhetki 1981 ja huomatummaksi kan- Kun me olemme lisänneet lähetyssaarnaajien sakuntien keskuudessa, kunnes se täyttää koko maan.’ määrää kirkon järjestetyiltä alueilta lähelle suurinta (Presidentti Brigham Young huhtikuun konferenssissa mahdollista eli jokainen pystyvä ja kelvollinen kirkon 1852.)” (Ensign, lokakuu 1974, s. 13; ks. ”Kun maa- poika on lähetystyössä, kun jokainen ulkomainen ilma käännytetään, Kaikkien evankeliumi, s. 217.) vaarna ja lähetyskenttä lähettää kylliksi lähetyssaarnaa- jia oman maansa tarvetta varten, kun olemme käyttä- HÄN OPETTI ANTEEKSIANTAMUKSEN neet kelvollisia miehiämme apostoleidemme apuna uusien työkenttien avaamiseen, kun olemme käyttä- IHMETTÄ neet avaruussatelliitteja ja muita samantapaisia keksin- töjä parhaalla mahdollisella tavalla hyväksemme sekä kaikkia joukkotiedotusvälineitä – sanoma- ja aikakaus- lehtiä, televisiota, radiota – mahdollisimman tehokkaasti, kun olemme järjestäneet monia uusia vaarnoja ponnahduslaudoiksi, kun olemme pelastaneet epäak- tiivisuudesta monet nuorukaiset, joita ei nyt ole asetettu pappeuteen, jotka eivät ole olleet lähetystyössä eivätkä solmineet avioliittoa, niin silloin ja vasta silloin alamme täyttää Herramme ja Mestarimme vaati- muksen mennä kaikkialle maailmaan ja saarnata evan- Perheen kukkatarha huhtikuussa 1978 keliumia jokaiselle luodulle.” (Ensign, lokakuu 1974, s. 13–14; ks. ”Kun maailma käännytetään”, Kaikkien Presidentti Kimball opetti laajasti parannuksen evankeliumi, s. 218.) periaatetta. Hänen opetuksillaan oli moniin myön- teinen vaikutus. Vanhin Boyd K. Packer tunnisti tuon EVANKELIUMI ON VOITTAVA suuren vaikutuksen ja kirjoitti seuraavaa: ”Presidentti Kimball on kokenut kirurgi omalla alallaan. Ei lääke- Presidentti Spencer W. Kimball sanoi: tieteen tohtori vaan hengellisen hyvinvoinnin tohtori. ”Jos me teemme kaiken voitavamme, ja minä otan Hänen ponnistustensa ansiosta on poistettu monta kantaakseni oman osani tuosta velvollisuudesta, olen pahanlaatuista moraalittomuuden kasvainta, on lei- varma, että Herra antaa lisää keksintöjä meidän käyt- kattu monta luonteen tahraa, on parannettu monen- töömme. Hän saa aikaan sydämen muutoksen kunin- laisia hengellisiä sairauksia. Hän on pelastanut monia, kaissa, hallitusmiehissä ja keisareissa, tai Hän kääntää jotka ovat olleet vaipumaisillaan hengelliseen unoh- joet ja avaa meret tai keksii keinoja koskettaa sydämiä. dukseen. Hän on kirjoittanut kirjan – käyttäen kirjai- Hän avaa portit ja tekee käännytystyön mahdolliseksi. mellisesti vuosia sen valmisteluun – nimeltään Anteek- Siihen minä uskon vahvasti. siantamuksen ihme. Hänen kirjoittamansa neuvot

210 Spencer W. Kimball Luku 12

ovat suojelleet monia. Lukemattomat muut ovat saa- Hänen täytyy tuntea syyllisyyttä. Sitä ei voi sysätä neet intoa järjestää elämänsä kuntoon ja ovat koke- syrjään. Se pitää myöntää eikä sitä saa selittää olematto- neet tuon ihmeen.” (Ks. ”Spencer W. Kimball – tavalli- maksi. Sille täytyy antaa sen täysi merkitys. Jos se on suudesta poikkeava mies”, s. 270.) 10 000 talenttia, sitä ei saa arvioida 100 penniksi. Jos se on kilometrin mittainen, sitä ei saa arvioida metriksi. HÄN OPETTI TODELLISTA PARANNUSTA Jos se on tonnin rikkomus, sitä ei saa arvioida kilon painoiseksi. – – Presidentti Kimball selitti: ”Joskus on helpompaa määritellä, mitä jokin on, kertomalla, mitä se ei ole. Parannus ei ole synnin toistamista. Se ei ole synnille nauramista. Se ei ole synnin puolustele- mista. Parannus ei ole hengellisten valtimoiden kovettamista. Se ei ole Tutkimishetki erheen vakavuuden vähättelyä. Parannus ei ole toiminnasta vetäytymistä. Ensimmäinen presidenttikunta: N. Eldon Tanner, Marion G. Romney, Gordon B. Se ei ole synnin lakaisemista maton alle, mikä alkaa Hinckley ja Spencer W. Kimball vuonna 1982 kalvaa ja kuormittaa synnintekijää. – – Todellista parannusta on antaa anteeksi kaikille Todellinen parannus koostuu monista tekijöistä, muille. Ihminen ei voi saada anteeksi niin kauan joista jokainen liittyy jokaiseen. kuin hänellä on kaunaa muita kohtaan. Hänen täytyy Presidentti Joseph F. Smith esitti asian hyvin: olla armollinen veljilleen, menetellä oikeudenmukai- ’Tosi parannus ei ole ainoastaan surua synneistä sesti, tuomita vanhurskaasti ja tehdä alati hyvää (ks. ja nöyrää katumusta ja murhetta Jumalan edessä, Alma 41:14). vaan siihen kuuluu välttämätön kääntyminen niistä Rikkomus täytyy hylätä. Sen täytyy olla aitoa, joh- pois, pahojen tapojen ja pahan tekemisen lopettami- donmukaista ja jatkuvaa. Herra sanoi vuonna 1832: nen, perusteellinen elämän uudistaminen, ratkaise- ’– – kulkekaa tietänne, älkääkä enää syntiä tehkö; mutta van tärkeä muutos pahasta hyvään, paheesta hyvee- sille sielulle, joka tekee syntiä, palaavat entiset synnit, seen, pimeydestä valoon. Eikä pelkästään sitä vaan sanoo Herra, teidän Jumalanne’ (OL 82:7). myös kaikkien tekemiemme vääryyksien hyvittäminen Eikä väliaikainen, hetkellinen elämänmuutos mahdollisimman pitkälle, velkojemme maksaminen riitä – –. Jumalalle ja ihmisille ja sen palauttaminen, mitä me Todellisessa tun- heidän oikeuksiensa mukaan olemme heille velkaa. nustamisessa ei ole kyse Tämä on todellista parannusta ja tahdon harjoitta- ainoastaan siitä, että mista, ja tämän suurenmoisen parannuksen työn lop- tuodaan esiin jokin puun saattamiseen tarvitaan kaikkia ruumiin ja mie- tietty kehittyminen, len voimia.’ vaan kysymys on rauhan Jokaisen ihmisen täytyy kokea todellinen saamisesta, mihin nähtä- parannus. Sitä ei voi tehdä sijaisen kautta. Sitä ei västi ei voi päästä mil- voi ostaa eikä lainata eikä myydä. Parannukseen ei lään muulla tavalla. ole oikoteitä: olipa ihminen presidentin poika tai Ihmiset puhuvat kuninkaan tytär, keisarin prinssi tai vähäinen talon- usein ajasta: Kuinka poika, hänen itsensä täytyy tehdä parannus, ja hänen kauan kestää, ennen parannuksensa täytyy olla henkilökohtaista ja yksi- kuin heille voidaan antaa tyistä ja nöyrää. Neuvonantajansa presidentti Gordon B. anteeksi? Kuinka pian he Olipa ihminen laiha tai lihava, komea tai ruma, Hinckleyn (oikealla) kanssa voivat mennä temppeliin? pitkä tai lyhyt, älyniekka tai vähemmän oppinut, hänen täytyy muuttaa oma elämänsä todellisen ja nöyrän parannuksen avulla.

211 Kirkon presidentit

Parannus on ajatonta. Parannuksen osoituksena on ”JOKAINEN USKOLLINEN, KELVOLLINEN muuttuminen. Meidän täytyy pitää arvomme oikeassa MIES KIRKOSSA VOI SAADA PYHÄN järjestyksessä ja arviointikykymme kohdallaan. PAPPEUDEN Meidän täytyy myös käsittää, etteivät synnistä saata- ” vat rangaistukset johdu Herran sadistisesta halusta ran- gaista, ja siitä syystä tarvitaan asianmukaista toimivaltaa käyttävän oikeuden toimenpiteitä, kun ihmiset lankeavat moraalittomuuteen tai muihin vastaaviin synteihin. On monia, jotka eivät osaa tehdä parannusta ennen kuin ovat kärsineet paljon. He eivät osaa suunnata ajatuksiaan uusille, puhtaille raiteille. He eivät osaa hillitä tekojaan. He eivät osaa suunnitella oikealla tavalla tule- vaisuuttaan ennen kuin ovat menettäneet arvoja, joita he eivät tuntuneet täysin arvostavan. Siksi Herra on sää- tänyt kirkosta erottamisen, jäsenoikeuksien poisottami- sen tai koeajan, ja tämä on yhtäpitävää niiden Alman sanojen kanssa, että parannusta ei voi olla ilman kärsi- KIELLETTY Cannonin luvalla. KOPIOINTI Edwin Q. Valokuva Nigerialaisia astumassa kasteen vesiin vanhin Ted Cannonin kanssa mystä eivätkä monet ihmiset voi kärsiä, ellei heille synny käsitystä heidän synnistään ja syyllisyydestään. ”Tuskin millään muulla tapahtumalla on ollut suurempi vaikutus evankeliumin maailmanlaajuiseen leviämiseen kuin presidentti Spencer W. Kimballin kautta vuonna 1978 saadulla ilmoituksella, jonka mukaan pappeus voitiin antaa kaikkiin rotuihin kuuluville kelvollisille miehille. Johtavat auktoriteetit olivat jo jonkin aikaa keskustelleet tästä aiheesta perusteellisesti säännöllisissä kokouksissaan temppelissä. Sen lisäksi presidentti Kimball meni usein temppeliin rukoilemaan opastusta, varsinkin lauantaisin ja sunnuntaisin, jolloin hän sai olla siellä yksin. ’Halusin olla varma’, hän selitti [ks. ”News’ Interviews Prophet”, Church News, 6. tammikuuta 1979, s. 4]. Kesäkuun 1. päivänä 1978 presidentti Kimball Neuvonantajansa presidentti Gordon B. Hinckleyn kanssa tapasi neuvonantajansa ja kaksitoista apostolia ja otti Yksi rangaistuksen muoto on oikeuksien poisotta- jälleen esille mahdollisuuden antaa pappeus kaikkien minen. Jos siis jonkun ei sallita nauttia sakramenttia tai rotujen kelvollisille veljille. Hän sanoi toivovansa, että käyttää pappeuttaan tai mennä temppeliin tai saarnata saataisiin selkeä vastaus suuntaan tai toiseen. Vanhin tai rukoilla missään kokouksissa, se aiheuttaa tietynas- Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista teista häpeän, osattomuuden ja rangaistuksen tunnetta. muisteli: ’Tässä vaiheessa presidentti Kimball kysyi joh- Itse asiassa tärkein rangaistus, jonka kirkko voi antaa, tavilta veljiltä, halusiko joku heistä ilmaista tunteitaan ja on etuoikeuksien poisottaminen. – – näkemyksiään kyseisestä asiasta. Me kaikki teimme niin, Todelliseen parannukseen täytyy kuulua hyvittämi- vapaasti ja vuolaasti ja melko pitkään, kukin puhuen nen. On olemassa syntejä, joita voidaan hyvittää, kuten näkemyksistään ja ilmaisten sydämensä tunteita. Neu- varkaus, mutta on sellaisiakin syntejä, joita ei voida vostossa vallitsi ihmeellinen ykseyden ja yksimielisyy- hyvittää, kuten murha tai aviorikos tai insesti. Yksi den tunne.’ [Bruce R. McConkie, ”The New Revelation parannuksen edellytyksistä on elää Herran käskyjen on Priesthood”, Priesthood, 1981, s. 27.] mukaan. Harvat ihmiset kenties käsittävät sen tärkeäksi Kaksi tuntia kestäneen keskustelun jälkeen presi- parannuksen osatekijäksi. Vaikka ihminen onkin voinut dentti Kimball pyysi kaikkia liittymään yhteiseen hylätä jonkin tietyn synnin ja jopa tunnustaa sen piis- rukoukseen ja ehdotti vaatimattomasti, että hän lausuisi palleen, hän ei ole kuitenkaan tehnyt parannusta, ellei rukouksen sanat. Hän muisteli: hän ole alkanut elää sellaista toimeliasta, palvelevaa ja ’Sanoin Herralle, että jos se ei olisi oikein, jos vanhurskasta elämää, jonka Herra on sanonut olevan Hän ei halunnut tämän muutoksen tapahtuvan kir- aivan välttämätöntä: ’– – sille, joka tekee parannuksen kossa, niin olisin sille asialle uskollinen koko lopun ja pitää Herran käskyt, annetaan anteeksi’.” (”What Is ikäni ja taistelisin sen puolesta maailmaa vastaan, jos True Repentance”, New Era, toukokuu 1974, s. 4–5, 7.) Hän niin halusi.

212 Spencer W. Kimball Luku 12

Mutta tämä ilmoitus ja varmuus tuli minulle niin sel- KIRKKO SURI SUUREN MIEHEN KUOLEMAA keänä, ettei siitä ollut epäilystäkään.’ [”News’ Interviews Prophet”, s. 4.] Presidentti Presidentti Gordon B. Hinckley oli läsnä historial- Spencer W. Kimball lisessa kokouksessa. Hän muisteli: ’Huoneessa vallitsi kuoli 5. marraskuuta harras ja pyhä henki. Minusta tuntui ikään kuin taivaan 1985. Hänen johdollaan valtaistuimen ja polvistuneen, rukoilevan Jumalan pro- kirkon jäsenet ottivat vas- feetan ja hänen kanssaan olevien veljien välille olisi taan haasteen ”pidentää avautunut kanava – –. askeliaan” lisäämällä pon- Joka ainoa tuossa piirissä oleva tiesi saman Pyhän nistuksiaan lähetystyössä, Hengen voimasta. – – temppelien rakentami- Yksikään meistä, jotka olimme läsnä tuossa tilai- sessa ja kaikilla evanke- suudessa, ei enää ollut sama sen jälkeen. Eikä myös- liumin alueilla. Hän kään kirkko ole ollut aivan sama. – – oli palvellut 30 vuotta Suunnattomat, iankaikkiset seuraukset miljoo- apostolina ennen kuin hänestä tuli kirkon presi- nille ihmisille maan päällä ovat peräisin tuosta ilmoi- Presidentti Spencer W. Kimball tuksesta. – – dentti. Hänen kanssaan Se on avannut suuria alueita maailmassa iankaikki- työskennelleet saattoivat tuskin pysyä hänen vauhdis- sen evankeliumin saarnaamiselle. Se on tehnyt mahdol- saan ja ihailivat hänen monia kykyjään. Hän asetti kor- liseksi sen, ’jotta jokainen ihminen puhuisi Jumalan, keita mittapuita itselleen ja kirkolle. Hänen iskulau- Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä’. seensa ”Tee se” motivoi jokaista tekemään parhaansa Meillä on syytä riemuita ja ylistää pelastuksemme ja olemaan vitkastelematta ajalla, jota voitiin käyttää Jumalaa siitä, että olemme nähneet tämän loistavan päi- Herran valtakunnan rakentamiseen. vän.’ [”Priesthood Restoration”, Ensign, lokakuu 1988, Hänen elämänsä oli todiste hänen neuvostaan: s. 70–71.]” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, 2005, ”Muistakaa, että kiipeäminen korkealle ei aina ole s. 622–623.) helppoa” (”Daavidit ja Goljatit”, Valkeus, maaliskuu 1975, s. 30).

213 Luku 13 Ezra Taft Benson KIRKON KOLMASTOISTA PRESIDENTTI

214 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA EZRA TAFT BENSONIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 4. elokuuta 1899 Whitneyssä Franklinin piirikunnassa Idahossa Yhdysval- loissa George T. ja Sarah Dunkley Bensonin perheeseen. 12 Hänen isänsä lähti palvelemaan pohjoisvaltioiden lähetyskentällä (8. huhtikuuta 1912). 15 Hän alkoi käydä Oneida Stake Academya Prestonissa Idahossa (1914). 19 Hän aloitti opiskelut Utah State Agricultural Collegessa [Utahin osavaltion maan- viljelyskorkeakoulu] (syksyllä 1918). 21–23 Hän palveli Britannian lähetyskentällä (14. heinäkuuta 1921–1923). 26 Hän suoritti BYU:ssa kandidaatintutkinnon karjanhoidossa ja maataloudessa (keväällä 1926). 27 Hän solmi avioliiton Flora Smith Amussenin kanssa (10. syyskuuta 1926); hän suoritti maisterintutkinnon maatalousekonomiassa Iowa State Collegessa (13. kesäkuuta 1927). 29 Hänestä tuli Idahon yliopiston etäpalvelujen edustaja (4. maaliskuuta 1929). 36 Hän sai apurahan jatkotutkintoa varten ja muutti Kalifornian Berkeleyhin, jossa hän aloitti jatko-opinnot (1. elokuuta 1936). 39 Vanhin Melvin J. Ballard erotti hänet Boisen vaarnan johtajaksi (27. marraskuuta 1938); hän alkoi palvella Maanviljelijäosuuskuntien valtakunnallisen neuvoston toi- misihteerinä Washington D.C.:ssä (15. huhtikuuta 1939). 40 Hänet erotettiin Washington D.C.:n vaarnan johtajaksi (30. kesäkuuta 1940). 44 Presidentti Heber J. Grant asetti hänet apostoliksi (7. lokakuuta 1943). 46–47 Hän aloitti uudelleen lähetystyön ja valvoi huoltotyötarvikkeiden jakelua sodan run- telemassa Euroopassa; hän palveli Euroopan lähetyskentän johtajana (joulukuun 22. päivästä 1945 joulukuun 22. päivään 1946). 49 Hänet valittiin jäseneksi Amerikan partiopoikajärjestön kansalliseen toimeenpano- komiteaan presidentti George Albert Smithin jälkeen (23. toukokuuta 1949). 53 Hän vannoi valan Yhdysvaltain maatalousministerin virkaan (20. tammikuuta 1953). 64 Presidentti David O. McKay kutsui hänet palvelemaan Euroopan lähetysjohtajana (18. lokakuuta 1963). 74 Hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti (30. joulukuuta 1973). 78 Hän sai George Washington -mitalin Freedoms Foundationilta [Vapaussäätiö] Valley Forgessa Pennsylvaniassa (2. toukokuuta 1978). 86 Hänestä tuli kirkon presidentti (10. marraskuuta 1985). 87 Vaarnojen seitsenkymmenten koorumit lakkautettiin (4. lokakuuta 1986). 88 Hän vihki Frankfurtin temppelin Saksassa (28. elokuuta 1987). 89 Seitsemänkymmenen toinen koorumi järjestettiin (1. huhtikuuta 1989); hän sai pronssisuden, maailman partiojärjestöjen korkeimman kunniamerkin (1. huhtikuuta 1989). 90 Hän sai presidentin myöntämän kansalaismitalin Yhdysvaltain presidentiltä George H. W. Bushilta, joka sanoi häntä ”yhdeksi aikansa huomattavimmista amerikkalaisista” (elokuussa 1989); hän osallistui Portlandin temppelin vihkiäisiin Oregonissa (19. elokuussa 1989). 91 Uusia lähetyskenttiä muodostettiin 29 (1990). 93 Hänen rakas vaimonsa Flora kuoli (14. elokuuta 1992). 94 Hän kuoli Salt Lake Cityssä Utahissa (30. toukokuuta 1994). 215 Kirkon presidentit

”Viisikymmentäluvun puolivälissä eräs Washington PROFEETTA SYNTYY D.C.:ssä työskentelevä nuorimies tutustui Ezra Taft Bensoniin, joka oli silloin maatalousministerinä. Tark- ”Sarah [Sophia kailtuaan ministeriä, joka yritti vaativassa, usein kiistan- Dunkley] ja George alaisessa asemassaan säilyttää apostolin arvokkuuden ja [Taft Benson jr] vihittiin käytöksen, mies kysyi vanhin Bensonilta, kuinka tämä 19. lokakuuta 1898 Loga- kykeni selviytymään kaikesta. Vanhin Benson vastasi nin temppelissä. Heidän suurin piirtein näin: ’Teen työtä niin ahkerasti kuin voin itse rakentamansa ja ja teen kaiken, mikä on vallassani. Ja yritän pitää käskyt. kalustamansa pieni koti Sitten annan Herran tehdä loput.’ Siinä on pähkinän- [puolentoista mailin (2,5 kuoressaan presidentti Bensonin elämän ja menestyksen km) päässä koilliseen kaava.” (Sheri L. Dew, Ezra Taft Benson: A Biography, Whitneystä Idahossa] oli 1987, s. vii–viii.) valmis asukkaita varten. Vaikka se ei ollutkaan hieno, se riitti rakastu- HÄNEN ISOISÄNSÄ ISÄ OLI APOSTOLI neelle nuorelleparille. – – Ezra Taft Benson sai George menestyi nimensä isoisänsä isän Ezra Taft Benson kolmen kuukauden maanviljelystöissä ja ikäisenä mukaan, jonka Brigham elämällä sadonkorjuun Young kutsui apostoliksi lain mukaan – että voi niittää vain sitä mitä kylvää. – – pyhien muuttaessa Suola- Hän oli rehti ja kunnollinen mies, joka ei halunnut järven laaksoon. Ezra T. olla kenellekään velkaa toimeentulostaan ja jonka Benson oli ensimmäinen tavoitteena oli auttaa lapsiaan tulemaan omatoimi- apostoli, joka kutsuttiin siksi. Hänen vaimollaan oli samankaltaisia ominai- virkaan profeetta Joseph suuksia etenkin mitä tuli lastenkasvatukseen. Smithin kuoleman jäl- Kun Sarah sai tietää, että he saisivat ensimmäisen keen. ”Ezra T. kutsuttiin lapsensa, hän ja George olivat haltioissaan. He rukoili- kahdentoista koorumiin vat ja tekivät yhdessä suunnitelmia perheensä varalle ja matkan aikana. – – Presi- odottivat innokkaina vauvan tuloa. Ezra T. Benson (1811–1869), Ezra Taft dentti Young neuvoi Ezraa Kun Sarahin poltot 4. elokuuta 1899 alkoivat, Bensonin isoisän isä mm. näin: ’Jos otat vas- George antoi hänelle siunauksen. Tri Allen Cutler hoiti taan tämän viran, haluan sinun tulevan heti Council häntä heidän maalaistalonsa makuuhuoneessa. Läsnä oli- Bluffsiin valmistautumaan lähtöön Kalliovuorille.’ Ezra vat myös molemmat isoäidit Louisa Benson ja Margaret Benson, joka oli tuolloin 35-vuotias, asetettiin aposto- Dunkley. Synnytys pitkittyi. Kun vauva, isokokoinen liksi 16. heinäkuuta 1846. Hänet asetti presidentti poika, syntyi, lääkäri ei saanut häntä hengittämään ja Young, joka lupasi, että hän saisi vielä ’Simsonin voi- pani hänet pian vuoteelle ja ilmoitti: ’Lapsella ei ole toi- man’. Lähes vuotta myöhemmin Ezra oli ensimmäisessä voa, mutta uskoakseni voimme pelastaa äidin.’ Tri Cutle- pioneerikomppaniassa, joka saapui Suolajärven laaksoon rin huolehtiessa kuumeisesti Sarahista isoäidit kiiruhtivat 24. heinäkuuta 1847. Hän puhui ensimmäisessä siellä keittiöön rukoillen hiljaa työskennellessään ja palasivat pidetyssä sakramenttikokouksessa ja lähti sitten takaisin pian tuoden kahta vesikattilaa – toisessa oli kylmää ja pitkin reittiä kertomaan muille matkan varrella oleville toisessa lämmintä vettä. Vuorotellen he kastoivat lapsen komppanioille, että asutusalue oli löytynyt. ensiksi kylmään ja sitten lämpimään veteen, kunnes he Seuraavina vuosina lopulta kuulivat parkaisun. Suuri 11 3/4 naulaa [noin Ezra palveli monia kertoja 5,3 kg] painava poika oli elossa! Myöhemmin molemmat lähetystyössä, mm. Euroo- isoäidit todistivat, että Herra oli säästänyt lapsen. George passa ja Havaijissa, mat- ja Sarah antoivat hänelle nimen Ezra Taft Benson. kusti Salt Lake Citystä ja ’Siitä asti kun osasi kävellä, ’T’, kuten nuorta Salt Lake Cityyn ja oli mer- Ezraa kutsuttiin, oli isänsä varjo – hän ratsasti hevo- kittävässä asemassa Great silla, teki töitä pelloilla, valjasti hevosen ja rattaat Basinin asuttamisessa eri- kokouksiin, pelasi palloa ja ui purossa. Hänellä oli voi- tyisesti Tooelessa Utahissa, makas tietoisuus perinnöstä, jonka hän oli saanut syn- jossa hän sahasi puutava- tymälahjanaan Ezra T. Bensonin vanhimpana lapsen- raa, ja myöhemmin Cache lapsenlapsena, mutta myös siksi, että hän ihaili isäänsä Valleyssa.” (Ezra Taft ja tunsi nuorena poikana epätavallista turvallisuuden Benson, s. 6–7.) George T., Ezra Taft Bensonin isä ja syvän ylpeyden tunnetta siitä, kuka hän oli. Vuosia 216 Ezra Taft Benson Luku 13

myöhemmin George Bensonin kuoltua hänen vanhin sisään.’ Jos sää oli lämmin, hän aukaisi etuoven ja huusi poikansa kuuli erään muutamista harvoista kirkkoon sitten lapsilleen – ’Ezra, Joe, Margaret, aika hoitaa aska- kuulumattomista Whitneyssä sanovan: ’Tänään me reet’ – ja tärisytti liettä pontevasti. Poikien huone oli hautasimme suurimman kaikkien parasta ajaneen samalla kohdalla yläkerrassa, ja se oli heille merkkinä, miehen Cache Valleyssa.’ Epäilemättä on selvää, että että oli parasta nousta ylös. – – George Bensonilla oli voimakas vaikutus vanhimman Useimpina lauantaina toinen puoli päivästä oli poikansa elämään.” (Ezra Taft Benson, s. 12–14.) vapaata. Noin yhdeltä iltapäivällä työt loppuivat ja perhe teki kaikenlaista yhdessä aina hevos- ja juoksukil- HÄN KASVOI SUURENMOISESSA pailuista baseballpeleihin ja pieniin rodeoihin, joissa PERHEESSÄ pojat yrittivät ratsastaa vasikoilla. Uiminen, patikointi ja huviretket olivat suosikkipuuhia. Sanottiin, että Sarah osasi pakata hienoimman retkikorin koko laaksossa. Bensoneilla oli ensimmäinen levysoitin alueella, ja pojilla oli koripallokenttä, jonka kummassakin päässä oli kori, ja pelikenttä, jota George jyräsi, kunnes se oli sileä ja tiivistynyt. Bensonien maatila oli paikka, jonne nuoret kokoontuivat.” (Ezra Taft Benson, s. 21–22.)

HÄNEN ISÄNSÄ KUTSUTTIIN LÄHETYSTYÖHÖN ”Näissä lapsuuden oloissa – joita Ezra Taft Benson usein myöhemmin sanoi ’ihanteellisiksi’ – hän oppi, Sarah Benson ja hänen lapsensa niihin aikoihin, kun hänen miehensä oli lähetystyössä 1912. Ezra Taft Benson on 14-vuotias ja kookkain lapsista. kuinka pitää uhrata voidakseen niittää hengellisen sadon. Bensonien kodissa oli lämmin, miellyttävä ilma- Hän oli vasta kahdentoista, kun hänen isänsä George piiri. Lapsista tuntui, että heidän perheensä oli ihan- Benson kutsuttiin puoleksitoista vuodeksi lähetystyöhön teellinen ja että heidän vanhempansa ihailivat toisiaan. Yhdysvaltain keskilänteen. Bensonien perheessä oli seit- Maatilalla tehtiin lujasti töitä, ja kaikilla perheenjäse- semän lasta, kun heidän isänsä lähti lähetyskentälle, ja nillä oli omat askareensa. Perunoiden istuttaminen, kahdeksannen piti syntyä pian. Perheen vanhimman lap- karjanhoito, kodin laajennus, koneiden korjaaminen sen Ezran oli kannettava suurelta osin vastuu kotitilasta. ja sokerijuurikkaiden kylväminen olivat joitakin tehtä- Yksi presidentti Bensonin elävimmistä muistoista isän vistä, jotka täyttivät heidän päivänsä. poissaoloajalta oli se, kun perhe kokoontui keittiön pöy- Lapset oppivat tekemään työtä jo varhaisella iällä. dän ympärille kuuntelemaan äidin lukiessa miehensä vii- Ezra Taft Benson ”oli vain nelivuotias ajaessaan vankku- koittaisia kirjeitä. ’Tuohon kotiin tuli sellainen lähetystyön rivaljakkoa ensimmäisen kerran, mutta koska hän kas- henki, ettei se lähtenyt sieltä koskaan’, muisteli presi- voi maatilalla, hänen askareisiinsa kuuluivat kaikki maa- dentti Benson. Kaikki Bensonien yksitoista lasta palve- laiselämän puolet. Hän oppi työn merkityksen ja rakasti livat myöhemmin lähetystyössä.” (”Presidentti Ezra Taft sitä. Yksi todiste hänen ahkeruudestaan on se, että hän Benson”, Valkeus, heinäkuu 1994, erikoisliite, s. 4–5.) harvensi 16-vuotiaana aivan yksinään kokonaisen eekkerin [0,4 ha] sokerijuurikkaita yhdessä ainoassa päi- vässä. Hän sai työstä 12 dollaria. Vaikka hän oli kiireinen työssä ja koulussa, hän löysi aina aikaa urheilemiseen, ja koripallo ja baseball olivat hänen suosikkejaan. Hän pelasi poikavuosinaan koripalloa presidentti Harold B. Leen kanssa, joka oli myös kotoisin Idahosta. He olivat lapsuudenystävät. Hän kävi Oneida Stake Academya [Oneidan vaarnan akatemia] Idahon Prestonissa ja kulki kodista kouluun ratsain tai rattailla, kun sää oli lämmin, ja talvisin reellä.” (Mark E. Petersen, ”Ezra Taft Benson: ’A Habit of Integrity’”, Ensign, lokakuu 1974, s. 23.) ”George Benson oli luonteeltaan iloinen mies. Ensimmäisenä aamulla hän huusi: ’Päästäkää vähän auringonvaloa sisään. Vetäkää verhot ikkunoiden edestä, George T. Benson (äärimmäisenä oikealla) ja hänen seitsemän poikaansa. avatkaa ovi selälleen, päästäkää vähän auringonvaloa Ezra seisoo isänsä vieressä. 217 Kirkon presidentit

HÄN OPPI PALJON VARHAISISTA Kun nyt muistelen sitä, tiedän, että tuo opetus oli KOULUKOKEMUKSISTAAN Jumalalta lähtöisin. Luonne muovautuu juuri sellaisissa tulikokeissa. Ezra Taft Benson kävi Oneida Stake Academya Vanhempani uskoivat minua. He olivat ymmärtä- Prestonissa Idahossa. Se oli kirkon ylläpitämä koulu, väisiä ja rohkaisevia. Heidän tukensa, Serge-sedän roh- jossa jokaisen päivän toimet alkoivat aamuhartaudella ja keutta koskevien opetusten ja puhtaan omantunnon rukouksella. Siellä hän tapasi ensimmäisen kerran Harold turvin aloin ymmärtää, että kun on rauhassa Luojansa B. Leen, joka oli häntä vuotta ylemmällä luokalla. Heistä kanssa, niin vaikka ei voikaan olla välittämättä ihmisten tuli hyviä ystäviä, ja molemmat lauloivat koulun ensim- arvostelusta, voi silti nousta sen yläpuolelle. mäisessä kuorossa. Ezran kiinnostus kohdistui pääasiassa Ja opin jotakin muutakin – miten tärkeää on vält- maatalouteen ja ammatilliseen koulutukseen. Hän uskoi, tää kaikkea pahalta näyttävääkin. Vaikka olin viaton, että miehen pitäisi kyetä korjaamaan mikä tahansa laite. olosuhteet saivat minut näyttämään syylliseltä. Koska Hän kertoi seuraavan kokemuksen lukioajaltaan: se voisi helposti pitää paikkansa monissa elämäntilan- ”Ratsastin joka päivä kolme mailia [5 km] suun- teissa, tein päätöksen toimia niin pitkälle kuin mahdol- taansa päästäkseni lukioon, ja kun sää oli huono, lista siten, ettei käytökseni edes näyttäisi epäilyttävältä. minun oli joskus vaikea ehtiä kahdeksaksi luokkaan. Ja mieleeni tuli myös, että jos minulle saattoi käydä Muiden tavoin jäin usein pois koulusta auttamaan maa- näin epäoikeudenmukaisesti, samoin saattoi käydä tilalla etenkin syksyisin sadonkorjuun ja keväisin kylvö- muillekin, eikä minun pidä tuomita ihmisiä vain sen kauden ajaksi. perusteella, miltä heidän tekonsa näyttävät.” (Cross Isäni ohella mies, joka jätti minuun pysyvimmän Fire: The Eight Years with Eisenhower, 1962, s. 17.) vaikutuksen, oli setä Serge B. Benson. Hän opetti minua kolmella eri luokalla – mutta ennen kaikkea hän ÄN PELASI MIELELLÄÄN KORIPALLOA opetti minulle moraalista, fyysistä ja älyllistä rohkeutta, H joita olen koettanut soveltaa myöhemmin elämässä. Ezra Taft Benson piti urheilusta, etenkin koripallon Hän tähdensi vanhempieni opetuksia rehellisyydestä, pelaamisesta. Hänen isänsä rakasti koripalloa ja oli poi- totuuden puolustamisesta millä hinnalla hyvänsä. kiensa tukena aina kun he kilpailivat. George Benson Joskus hinta olikin korkea. kannusti kaikkia seitsemää poikaansa pelaamaan kori- Eräänä päivänä keskellä tärkeää koetta lukiossa palloa. Hän esitti Franklin County Citizen -lehdessä lyijykynäni terä katkesi. Noina päivinä käytimme tasku- haasteen, että hänen perheensä ottelisi ketä tahansa veistä kyniemme teroittamiseen. Olin unohtanut tasku- toista perhettä vastaan koripallossa. Ezrasta tuntui, että veitseni kotiin ja käännyin pyytämään naapurilta hänen he olivat kenties onnekkaita, kun yksikään toinen perhe veistään. Opettaja näki sen. Hän syytti minua lunttaami- ei tarttunut haasteeseen. (Ks. Ezra Taft Benson, s. 38.) sesta. Kun yritin selittää, hän läksytti minua valehtele- misesta. Mikä pahempaa, hän kielsi minua pelaamasta PARTIOTOIMINNASTA TULI ELINIKÄINEN koripallojoukkueessa tulevassa tärkeässä ottelussa. SUOSIKKI Huomasin, että mitä enemmän protestoin, sitä vihaisemmaksi hän näytti tulevan. Mutta kerroin itsepäisesti kerta toisensa perään, mitä oli tapahtunut. Edes silloinkaan, kun valmentaja puhui puolestani, opettaja ei suostunut perääntymään. Häpeä oli miltei enem- män kuin saatoin kestää. Sitten juuri ennen kuin peli alkoi, hän muutti 18-vuotias Ezra Taft Benson (istumassa) mielensä ja minä sain ja hänen 14-vuotias veljensä Orval Ezra Taft Benson oli partiolainen koko ikänsä. Tässä presidentti Benson valta- luvan pelata. Mutta siinä kunnallisella partiojamboreella Moraine Parkissa Pennsylvaniassa vuonna 1977. ei ollut mitään iloa. Me hävisimme pelin, ja vaikka se Ezra Taft Benson kannatti koko elämänsä ajan par- sattui, niin paljon syvempää tuskaa toi se, että minut tiotoimintaa. Hän sai kolme korkeinta kansallista partio- leimattiin lunttaajaksi ja valehtelijaksi. liikkeen tunnustusta – hopeamajavan, hopea-antiloopin

218 Ezra Taft Benson Luku 13

ja hopeabiisonin – sekä maailmanlaajuisen partioliikkeen toiminnassa poikien kanssa on se, että palkan saa siinä kansainvälisen kunniamerkin, pronssisuden. samalla’, Ezra selitti myöhemmin. ’Voi tarkkailla johtami- ”Ezra halusi olla ’poikien johtaja’, ja vuonna 1918 sensa tuloksia päivittäin. – – Sellaista tyydytystä ei voi hän sai ensimmäisen virallisen tilaisuutensa, kun piispa ostaa millään hinnalla. Se täytyy ansaita.’ [Ks. Ezra Taft Benson kutsui pojanpoikansa Ezran 24 eloisan, vallatto- Benson, ”Scouting Builds Men”, New Era, helmikuu man partiolaisen apulaislippukunnanjohtajaksi. (Myö- 1975, s. 14–18.]” (Ezra Taft Benson, s. 42–44.) hemmin hänestä tuli lippukunnanjohtaja.) Ezra ryhtyi tehtävään kuin veteraani. Noina aikoina NMVK (Nuorten HÄNET KUTSUTTIIN Miesten Valistuskerho) ylläpiti teini-ikäisten poikien kuo- LÄHETYSSAARNAAJAKSI ENGLANTIIN roja ja partiojohtajan odotettiin saavan heidät harjoituk- siin. Kuorot lauloivat niin nautinnoksi ja viihdykkeeksi Lähetyssaarnaajat kuin kilpailunkin vuoksi. Kun Ezra oli viikkokausia har- menestyivät Isossa-Britan- joittanut, houkutellut ja kannustanut kuoroaan, se voitti- niassa erittäin hyvin 1850- kin ensimmäisen palkinnon Franklinin vaarnan kilpai- luvun alussa, jolloin lussa ja sai siten mahdollisuuden kilpailla Loganin taber- monet pyhät olivat muut- naakkelissa kuutta muuta voittanutta ryhmää vastaan. Se tamassa Yhdysvaltoihin oli pojille suuri tapaus, sillä osa heistä ei ollut koskaan Suolajärven Great Basi- aiemmin ollut niin kaukana kotoa kuin Loganissa asti. niin. Kirkon jäseniä oli Laumaansa motivoidakseen Ezra lupasi heille – silloin Isossa-Britanniassa hän ei itse tiennyt, oliko se ’innostuksen vaiko heikkou- kaksi kertaa enemmän den hetkenä’ – että jos he voittaisivat alueellisen kilpai- kuin Yhdysvalloissa. lun, hän johtaisi heidät lähes 60 kilometrin patikkaret- Monet brittiläiset kään- kelle yli vuorien Bearjärvelle. nynnäiset muuttivat Kilpailuiltana kukin kuoro veti arpaa esiintymis- KIELLETTY KOPIOINTI lopulta Amerikkaan ja Lähetyssaarnaaja Brittein saarilla asettuivat läntiselle raja- vuorostaan. Whitneyn kuoro sai viimeisen vuoron, mikä 1921–1923 pitkitti heidän hermoiluaan. Kun heidät viimein kuulu- seudulle. Mormonien vas- tettiin, 24 poikaa marssi käytävää pitkin lavalle pianistin tustajat olivat kuitenkin 1900-luvun alkuun mennessä soittaessa lippulaulua Tähtilipun alla (Stars and Stripes luoneet vihamielisen ympäristön, mikä teki lähetystyön Forever). Ezra asettui nöyrästi kahden penkkirivin vaikeaksi Isossa-Britanniassa. Sen ajan elokuvat ja julkai- väliin johtamaan heidän lauluaan. ’He lauloivat parem- sut leimasivat mormonit petollisiksi ja moraalittomiksi. min kuin olin koskaan kuullut heidän laulavan, enkä Vuonna 1921 Ezra Taft Benson kutsuttiin palvele- tietenkään kertoisi tätä, ellemme olisi tulleet ensimmäi- maan lähetystyössä Englannissa. Vuonna 1922 vanhin seksi Loganissa’, hän sanoi. David O. McKay, silloinen kahdentoista apostolin koo- Annettu lupaus on maksamaton velka, ja tuskin rumin jäsen, kutsuttiin sinne lähetysjohtajaksi. Hän partiolaiset oli julistettu voittajiksi, kun he jo kerääntyi- huomasi Englannin olevan tulvillaan mitä halpamaisim- vät lippukunnanjohtajansa ympärille muistuttamaan pia herjauksia kirkkoa kohtaan. Vanhin Benson palveli tätä patikkaretkestä. Patikointia edeltävässä seuraavassa tässä ilmapiirissä. suunnittelupalaverissa yksi 12-vuotias partiolainen ”Sarja yhden rivin merkintöjä hänen päiväkirjas- ehdotti innokkaana: ’Herra lippukunnanjohtaja, minä saan kertoo haasteista [joita vanhin Benson kohtasi]: haluaisin tehdä ehdotuksen. Meidän kaikkien pitäisi lei- ’Pieni 18-vuotias palvelustyttö kiroili meille – – kul- kata hiuksemme, ettemme tarvitsisi kampoja emmekä jimme ovelta ovelle rikkaiden alueella – nautin siitä harjoja matkalla.’ Vanhemmat partiolaiset kiemurtelivat heidän katkeruudestaan huolimatta’, ’rikosetsivät par- (pystytukka ei heidän mielestään viehättäisi nuoria nai- haillaan kannoillamme’, ’kaksi pappia seuraa meidän sia), mutta ehdotus hyväksyttiin – ei kuitenkaan ennen kulkuamme ovelta ovelle, hah! Sataa vettä ja lunta.’ kuin yksi vanhemmista partiolaisista sanoi: ’Entä lippu- Joidenkin varakkaiden kotien palvelustytöt yleensä kunnanjohtajat?’ Silloin oli Ezran vuoro kiemurrella. avasivat oven, ja sen vuoksi jotkut syyttivät lähetyssaar- Seuraavana lauantaina Ezra asettui vuorollaan partu- naajia siitä, että he yrittivät houkutella palvelustytöt rintuoliin 24 partiolaisen seuratessa vierestä. Ollessaan mukaansa. Eräänä iltana, kun pyhät pitivät Nuorten päättämässä Ezran hiusten leikkuuta parturi sanoi: ’Jos Valistuskerhon kokousta, järjestettiin mormonien vas- annat minun ajaa pääsi kaljuksi, niin leikkaan loppujen tainen luento ’Mormonismin sisäpuoli’. ’Kaupunki poikiesi tukat ilmaiseksi.’ Kaksi päivää myöhemmin 24 kuohuksissaan mormoneista. Kokonainen laaja partiolaista ja yksi kalju lippukunnanjohtaja kaljuine apu- kokous äänesti, että meidät karkotettaisiin kaupun- laisineen lähti kohti Bearjärveä. Kymmenpäiväinen patik- gista’, Ezra kirjoitti 30. maaliskuuta 1922. Hän kirjoitti kareissu oli ’siitä huolimatta mahtava’ täynnä kalastusta, myös vastineen Cumberland News -lehteen kumoten leireilyä, patikointia, uimista ja toveruutta. ’Yksi iloista mormonismista julkaistut valheet. 219 Kirkon presidentit

Torjunnasta huolimatta Ezra säilytti huumorinta- hyvin viehättävä – ajoi ohi pienessä punaisessa autossaan junsa (’Kuljimme ovelta ovelle, meidät potkaistiin ulos matkallaan meijeriin hakemaan maitoa’, hän muisteli. vain kahdesti’) ja perspektiivin (’Lapset huutelevat ”Mor- ’Poikien heiluttaessa hänelle kättään hän heilutti takaisin. moneja!”, kun menemme kirkkoon, ja kiitos Herran, olen Minä kysyin: ”Kuka tuo tyttö on?” He sanoivat: ”Se on yksi heistä’). Mutta tilanne kiristyi siihen pisteeseen, että Flora Amussen.” Sanoin heille: ”Kuulkaa, sain juuri sellai- lähetyssaarnaajien oli jopa pyydettävä poliisilta suojelua. sen tunteen, että menen naimisiin hänen kanssaan.”’ Yrittäessään vuokrata kokoustilaa huhtikuussa 1922 Ezra Hänen ystävänsä nauroivat ja sanoivat hänelle: ’Hän voivotteli: ’Etsimme turhaan kokoustilaa siinä onnistu- on liian suosittu maalaispojalle.’ Nuori Ezra sanoi vain: matta. Maailma näyttää olevan Herran työtä vastaan.’ ’Sittenhän se on sitäkin kiinnostavampaa.’ Vastustuksesta huolimatta mormonivastaisesta tul- ’Suurenmoisen seu- vasta koitui hyvääkin. Millennial Star -lehdessä, jossa rustelun’ jälkeen hänet raportoitiin Grimsbyssä 31. maaliskuuta 1922 pidetystä kutsuttiin lähetystyöhön kokouksesta, oli seuraava huomio: ’Yksimielinen mieli- Isoon-Britanniaan. Flora pide oli, että hyvää oli koitunut enemmän kuin haittaa. oli valmistunut Brigham Kaikissa kokouksissa on enemmän väkeä kuin on ollut Young Collegesta (jossa menneinä vuosina, ja monia uusia ystäviä on saatu.’” noudatettiin lukion (Ezra Taft Benson, s. 58.) opinto-ohjelmaa vuodesta 1909 sen sulkemi- seen 1926 saakka) ja lähtisi opiskelemaan Utah State Agricultural Collegeen (nykyään Utahin valtionyliopisto). ’Kun tulin takaisin, jatkoimme seuruste- luamme’, presidentti Benson kertoi. ’Sitten Patikoimassa Mount Timpanogosilla Flora sai suureksi yllätyk- Utahissa 1926. Ezra on keskimmäisenä. sekseni lähetystyökutsun Havaijisaarille. Olin todella iloinen, että hän sai tämän tilaisuuden lähteä. Hän piti sitä minun tilaisuutenani Lähetyssaarnaajia Brittein saarilla. Vanhin Ezra Taft Benson istuu äärimmäi- senä oikealla lähetysjohtajansa David O. McKayn ja sisar McKayn vieressä valmistua collegesta.’ vuonna 1922. Veli Benson valmis- HÄN SOLMI AVIOLIITON ELINIKÄISEN tui Brigham Youngin yliopistosta vuonna 1926, KUMPPANINSA FLORA AMUSSENIN KANSSA samana vuonna, jolloin Ezra Taft Benson sisar Benson päätti lähe- solmi avioliiton Flora tystyönsä. He menivät Smith Amussenin kanssa hänen palattuaan naimi- 10. syyskuuta 1926 Suola- siin, ja aviopari muutti järven temppelissä. Flora Iowan Amesiin, jonne oli Tanskasta muuttaneen presidentti Bensonille tanskalaispioneerin tytär. oli myönnetty stipendi, Hänen isällään oli kulta- 70 dollaria kuukaudessa, kauppa ja kellosepän liike. jonka turvin hän voisi Jotkut Ezran ystävistä opiskella maanviljelystä olivat sitä mieltä, ettei Iowa State Collegessa hänellä ollut mitään mah- (nykyisessä Iowan val- dollisuuksia seurustella tionyliopistossa). Valmistuminen Brigham Youngin yliopis-

Floran kanssa. Hän ”muis- KIELLETTY KOPIOINTI Kun veli Benson oli tosta 1926 teli olleensa viettämässä Flora Amussen Benson päättänyt kandidaatti- viikonloppua ystäviensä kanssa Utahin Loganissa nähdes- opintonsa ja suorittanut maisterintutkintonsa vuonna sään ensimmäisen kerran tulevan morsiamensa. ’Olimme 1929, Bensonit muuttivat 80 eekkerin [30 ha] maati- lähellä meijerirakennuksia, kun eräs nuori nainen – lalle lähelle Idahon Whitneyä. Veli Bensonista tuli

220 Ezra Taft Benson Luku 13

piirikunnan maatalousneuvoja, Idahon yliopiston myöhempien aikojen pyhille antamaa neuvoa, että etäpalvelujen edustaja ja markkinointiasiantuntija.” ihmisille tulee opettaa oikeita periaatteita ja antaa hei- (”President and Sister Benson Celebrate 60th Wedding dän sitten itse hallita itseään. ’Uskoin siihen vahvasti’, Anniversary”, Ensign, marraskuu 1986, s. 99.) Ezra sanoi. ’Ei voi auttaa ihmisiä pysyvästi tekemällä heidän puolestaan sen, mitä he itse voivat ja heidän HÄN HALUSI AUTTAA MAANVILJELIJÖITÄ pitäisi tehdä. Minun oli autettava ihmisiä seisomaan omilla jaloillaan.’” (Ezra Taft Benson, s. 107.) ”Ezra Taft [Benson] palasi Whitneyyn [Ida- hoon] maisterintutkin- HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLINVIRKAAN non suorittaneena ja ”Heinäkuun 26. päi- innokkaana auttamaan vänä 1943 Ezra Taft Ben- muita maanviljelijöitä sonin todellinen palvelu- parantamaan satoaan. ura valtakunnassa muut- Hänestä oli itse asiassa tui kokoaikaiseksi, kun niin paljon apua, että presidentti Heber J. Grant naapurit hankkivat kutsui hänet kahdentoista hänelle paikan piirikun- koorumin nuorimmaksi nan maatalousneuvojana. jäseneksi. Hänet erotettiin Seuraavat 15 vuotta tehtäväänsä 7. lokakuuta hänen tehtävänsä maan- sinä vuonna – samana viljelyksen parissa ja kir- päivänä kuin Spencer W. kon piirissä kasvoivat mit- Kimball, jota hän seuraisi Ezra Taft Benson lapsineen Boisessa tavuudeltaan ja vaikutuk- [kirkon] presidenttinä.” Idahossa 1930-luvun lopussa seltaan. Kolmekymmentä- (Ks. ”Presidentti Ezra Taft yksivuotiaana hän muutti Boiseen Idahoon, missä hän Vanhimmat Spencer W. Kimball ja Ezra Benson”, s. 13.) Taft Benson hyväksyttiin kumpainenkin toimi maatalouden ja markkinoinnin asiantuntijana Ida- kahdentoista apostolin koorumiin loka- Heinäkuun 16. päi- hon yliopistossa ja perusti maanviljelijäosuuskuntien kuussa 1943. vänä Ezra sai puhelinsoi- neuvoston. Boisessa hän palveli myös vaarnan NVK:n ton, jossa häntä pyydettiin tulemaan presidentti Gran- johtajana, neuvonantajana vaarnan johtokunnassa ja tin luo tämän ”kesäkotiin läheiseen kanjoniin – –. vaarnanjohtajana. Kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana – – Ezra vietiin välittömästi presidentti Grantin hänelle tarjottiin paikkaa Washingtonissa valtakunnalli- makuuhuoneeseen, jossa ikääntynyt profeetta lepäsi. sen, yli kahta miljoonaa maanviljelijää ja 4 600 maanvil- Presidentin pyynnöstä Ezra sulki oven ja meni presi- jelijäosuuskuntaa edustavan neuvoston toimisihteerinä. dentin luo istuutuen tuolille vuoteen viereen. Presi- Hän otti tehtävän vastaan vasta sitten, kun hänelle oli dentti Grant otti Ezran oikean käden omiensa väliin ja vakuutettu, ettei hänen tarvitsisi osallistua käytäväpoli- kyyneleet silmissä sanoi yksinkertaisesti: ’Veli Benson, tiikkaan cocktailkutsuilla eikä tehdä mitään kompromis- onnittelen sinua koko sydämestäni ja rukoilen sinulle seja oman elämänsä periaatteissa. Neljäkymmentävuo- Jumalan siunauksia. Sinut on valittu kahdentoista apos- tiaana hän oli vaarnanjohtaja toista kertaa – tällä kertaa tolin neuvoston nuorimmaksi jäseneksi.’ juuri muodostetussa Washington D.C.:n vaarnassa.” (Ks. Järkytys näkyi Ezran ”Presidentti Ezra Taft Benson”, Valkeus, heinäkuu 1994, kasvoilla. Hänestä tuntui erikoisliite, s. 10.) kuin maa olisi vajonnut Työskennellessään Idahon yliopiston maatalous- ja hänen altaan. Hänellä ei markkinointiasiantuntijana ”hän havaitsi tilanteita, joissa ollut ollut mitään ennak- ei ollut mitään järkeä – maanviljelijöitä, jotka viljelivät koaavistusta kutsusta. viljaa mutta kiristivät vyötä ostaakseen kalliita vehnämu- Hän kirjoitti myöhemmin roja; jotka ostivat hedelmiä perheelleen syötäväksi mie- tunteistaan: ’Ilmoitus luummin kuin kasvattivat niitä viljelemättömillä eekke- tuntui uskomattomalta ja reillään; jotka jättivät arvokkaat laitteet talveksi ulos musertavalta. – – Moneen ruostumaan ryhtymättä suojaustoimiin. Hän itki miesten minuuttiin en kyennyt kanssa, joiden tila oli ollut suvun hallussa vuosikymme- sanomaan muuta kuin: net ja jotka eivät osanneet muuta kuin viljellä maata, ”Voi presidentti Grant, mutta joilla ei ollut varaa jäädä maatilalleen. se ei voi olla totta!”, mitä Kiertäessään ensimmäistä kertaa osavaltiota Ezra olen varmasti toistanut Vanhin Ezra Taft Benson oppi arvostamaan enemmän profeetta Joseph Smithin moneen kertaan, ennen kuin kykenin kokoamaan 221 Kirkon presidentit

[ajatuksiani] sen verran, että tajusin, mitä oli tapahtu- Yhä uudelleen, kun tuntui mahdottomalta saada nut. – – Hän piteli kättäni pitkän aikaa meidän molem- lupaa mennä sodan runtelemiin maihin tai jakaa tarvik- pien kyynelehtiessä. – – Yli tunnin ajan olimme kah- keita, vanhin Benson pyysi Herraa avaamaan tien. Este den, suuren osan ajasta kädestä toisiamme lämpimästi toisensa jälkeen katosi, ja tuhansia tonneja kirkon huol- puristaen. [Vaikka hän oli] heikossa kunnossa, hänen toapua lähetettiin kirkon pyhille Eurooppaan. Tämän mielensä oli kirkas ja valpas, ja hänen suloinen, ystäväl- tehtävän aikana vanhin Benson myös pyhitti Suomen linen, nöyrä henkensä teki minuun syvän vaikutuksen, evankeliumin saarnaamiselle. kun hän näytti katsovan sieluuni. Tunsin itseni äärimmäisen heikoksi ja kelvotto- maksi, joten arvostin sitäkin enemmän hänen anta- miaan lohdun ja vakuutuksen sanoja. Hän sanoi muun muassa: ”Herralla on keino lisätä niiden ihmisten kykyjä, jotka hän kutsuu johtotehtäviin.” Kun heikkou- dessani kykenin sanomaan, että rakastan kirkkoa, hän sanoi: ”Me tiedämme sen, ja Herra haluaa ihmisiä, jotka antavat kaikkensa Hänen työlleen.” Hän kertoi toimenpiteestä, johon oli ryhdytty eri- tyisessä ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin kokouksessa kaksi viikkoa aiemmin, ja Toisen maailmansodan jälkeistä tuhoa 1946 että minua koskeva keskustelu oli ollut innokkaan yksi- Vanhin Benson tapasi pommitetuissa kouluissa ja mielistä. – – Olen varma, että se on voinut tapahtua seurakuntakeskuksissa pyhiä, jotka olivat menettäneet vain Kaikkivaltiaan runsaiden siunausten ansiosta.’ kotinsa, perheensä ja terveytensä – kaiken, paitsi uskolli- Presidentti pyysi Ezraa osallistumaan lokakuun suuttaan evankeliumille. Nälänhädän ja tuhon näkymät yleiskonferenssiin, jossa hänet hyväksyttäisiin ja erotet- eivät milloinkaan häipyneet presidentti Bensonin mie- taisiin tehtävään. Presidentti sanoi hänelle myös, että lestä. Eikä hän unohtanut näiden hänelle rakkaiden hänen isoisänsä ja muut uskolliset esivanhemmat rie- eurooppalaisten veljien ja sisarten kasvoja ja uskoa, joista muitsivat tästä jälkeläisensä nimittämisestä apostolin- hän usein puhui loppuelämänsä aikana. Kahdeksantoista virkaan.” (Ezra Taft Benson, s. 174–175.) vuotta myöhemmin vanhin Benson toimi jälleen Euroo- pan lähetysjohtajana, tällä kertaa asemapaikkanaan Frank- HÄN LÄHTI LÄHETYSTYÖHÖN furt. Hän iloitsi suuresti siitä, että Eurooppaan perustet- AUTTAAKSEEN EUROOPAN KÄRSIVIÄ PYHIÄ tiin vaarnoja ja lähetyskenttiä ja rakennettiin temppe- leitä.” (Ks. ”Presidentti Ezra Taft Benson”, s. 13–14.) ”Joulukuussa 1945 vanhin Benson nimitettiin Euroopan lähetysjoh- tajaksi toisen maailmansodan jälkeisissä oloissa. Hänen tehtävänsä oli nimenomaan avata uudelleen lähetyskentät kaikkialla Euroopassa ja jakaa elintarvikkeita, vaatteita ja vuodevaatteita kärsiville pyhille. Lähes yksitoista kuu- Vanhin Benson ja Max Zimmer kan- kautta kestäneessä rak- Vanhin Benson ja ryhmä pyhiä Puolassa 1946 sainvälisen Punaisen Ristin varastossa Genevessä Sveitsissä tutkimassa kauden työssä vanhin Elokuussa 1946 ”vanhin Benson sai tietää, että van- Euroopan pyhille lähetettäviä tarvik- Benson matkusti lähes hin Alma Sonne, kahdentoista apulainen, oli kutsuttu keita vuonna 1946 satatuhatta kilometriä palvelemaan hänen seuraajanaan Euroopassa. Uutinen Saksassa, Puolassa, T‰ekkoslovakiassa ja Skandinaviassa oli odottamaton. Hän oli suunnitellut olevansa Euroo- – usein hyytävän kylmässä säässä lämmittämättömissä passa vielä puoli vuotta ja uskoi, että siellä oli vielä paljon junissa ja lentokoneissa. Tyypillisellä optimismillaan tehtävää. Mutta hän iloitsi kotiinlähdöstä. Harvinaisena hän järjesti matkatovereittensa kanssa ’K-Ration Quartet’ mietiskelyhetkenä hän myönsi, että kuluneet kuukaudet [Säännöstelykvartetti] -nimisen lauluryhmän, ja he olivat olleet ’vähän kovia ja karuja, mutta Herra on tuke- kuluttivat pitkät ja epämukavat matkatunnit laulellen. nut minua mitä merkittävimmällä tavalla’. 222 Ezra Taft Benson Luku 13

Mutta koska tieto muutoksesta tuli niin äkkiä, koskaan tavannut, halusi puhua hänen kanssaan USA:n vanhin Benson mietti, oliko hänen toimintansa ollut maatalousministerin tehtävästä. Maanviljelyspiirit olivat hyväksyttävää. Sitten eräs epätavallinen kokemus lie- suosittaneet Ezra Taft Bensonia parhaana miehenä tuo- vensi hänen pelkojaan, ja hän kirjoitti sen päiväkir- hon tehtävään. Kirkon presidentin David O. McKayn jaansa: ’Viime yönä unessa sain etuoikeuden viettää suostumuksella ja presidentti Eisenhowerin luvattua, uskoakseni noin tunnin ajan presidentti George Albert ettei vanhin Bensonin koskaan tarvitsisi ajaa politiik- Smithin kanssa Salt Lake Cityssä. Se oli mitä vaikuttavin kaa, josta ei olisi samaa mieltä, hänestä tuli ministeri ja sielua tyydyttävin kokemus. Puhuimme kahden kes- Benson. Bensonin perhe palasi Washington D.C.:hen ken suuresta työstä, jossa olemme mukana, ja uskolli- kahdeksaksi Eisenhowerin presidenttikauden vuo- sesta perheestäni. Tunsin hänen halauksensa lämmön deksi.” (”Presidentti Ezra Taft Benson”, s. 14.) meidän molempien vuodattaessa kiitollisuuden kyyneliä Vuodet, jotka hän palveli politiikassa (1953–1961), Herran runsaista siunauksista. – – Viime päivät olen olivat haastavia vuosia. ”Alusta asti vanhin Benson pyysi miettinyt, onko työni Euroopassa ollut hyväksyttävää ensimmäiseltä presidenttikunnalta siunausta. J. Reuben kotona olevien ensimmäisen [presidenttikunnan] ja joh- Clarkin avustamana presidentti McKay julisti lohdun ja tavien veljien ja etenkin taivaallisen Isäni mielestä. Tämä neuvon sanoja apostolin pään päälle: ’Sinulla on vastuu, suloinen kokemus on saanut mieleni kokonaan rauhoit- joka on suurempi kuin muilla työtovereillasi hallituk- tumaan, mistä olen syvästi kiitollinen.’ sessa, koska sinä toimit – – Herran Jeesuksen Kristuksen Pian sen jälkeen apostolina. Sinulla on oikeus saada innoitusta korkeu- vanhin Harold B. Lee desta, ja jos elät niin ja ajattelet ja rukoilet, sinulla on kirjoitti Ezralle: tuota jumalallista johdatusta, jota muilla ei kenties ’Kaikilla veljillä on ole. – – Me siunaamme sinua, rakas veli Ezra, siten että tunne, että olet tehnyt kun sinun on ratkaistava oikean ja väärän välillä niiden suurenmoisen lähetys- ihmisten edessä, joiden kanssa neuvottelet, näet sel- työn ja tehtävän, johon keästi, mikä on oikein, ja että sinulla sen tietäessäsi on olisi tuskin kyennyt rohkeutta puolustaa sitä, mikä on oikein ja sopivaa. – – kukaan vähemmän roh- Me sinetöimme päällesi – – terveen arvostelukyvyn ja kea ja kyvykäs – – tai selkeän näkemyksen siunaukset, että voit nähdä kauas kukaan, joka ei uskoisi eteenpäin tämän maan tarpeet, näkemyksen voidaksesi niin lannistumatta Her- havaita myös viholliset, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi ran voimaan voittaa perustuslain suomat yksilönvapaudet – – ja että olisit esteitä.’” (Ezra Taft peloton tuomitessasi nuo turmiolliset vaikutukset ja luja Huoltotyötarvikkeita sodan runtelemaan Eurooppaan 1946 Benson, s. 224.) puolustaessasi perustuslaillisia oikeuksia ja etuoikeuksia.’” (Ezra Taft Benson, s. 258–259.) HÄN OLI YHDYSVALTAIN Palvellessaan maa- MAATALOUSMINISTERI talousministerinä vanhin Benson kohtasi monia vihamielisiä ryhmiä, jotka häntä kuultuaan vakuut- tuivat siitä, että hän oli rehellinen mies. Monista hänen arvostelijoistaan tuli hänen puolestapuhujiaan. Monta kertaa hän sai nuo samat ryhmät vakuuttuneiksi siitä, että hänen näkemyksensä olivat parhaat ja että he kaikki hyötyisivät, jos he tukisivat häntä. Presidentti Vanhin Ezra Taft Benson vannoo tammikuussa 1953 Yhdysvaltain maatalousministerin virkavalan korkeimman oikeuden presidentti Fred M. Vinsonille Eisenhower tunnusti, että Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin katsellessa. suuri osa hänen hallin- ”Vuonna 1952 vanhin Benson hämmästyi, kun Ministeri Benson tarkastamassa maati- tonsa suosiosta etenkin hänelle soitettiin ja kerrottiin, että USA:n vastavalittu laa kuivuuden aikana etelässä johtui hänen presidentti Dwight D. Eisenhower, jota hän ei ollut maatalousministeristään Ezra Taft Bensonista.

223 Kirkon presidentit

”Vaikka Ezra vastusti suurta hallintokoneistoa, hän tarttui valtavan ministeriön ohjaksiin. Yhdysvaltain maatalousministeriön 78 000 työntekijästä kymmenes- osa oli palveluksessa Washington D.C.:ssä sijaitsevissa yhdistetyissä hallintorakennuksissa, joissa oli yhteensä lähes viisituhatta huonetta ja kahdeksan mailia [13 km] käytäviä. Loput olivat hajallaan 10 000 paikassa eri puolilla Yhdysvaltoja ja 50 muussa maassa. Hänen vuoden 1953 budjettinsa, 21 miljardia dollaria, oli valtio- varainministeriön jälkeen suurin yksittäisen ministe- Eisenhowerin hallitus. Ministeri Benson on kolmantena oikealta. Hän palveli riön budjetti. Hän ja hänen alaisensa huolehtivat 160 maatalousministerinä vuosina 1953–1961. miljoonan amerikkalaisen ruokatarpeista.” (Ezra Taft Benson, s. 260.) Vaikka yleinen mielipidesuuntaus oli usein häntä ”Sinä aikana taitettiin kiivaasti peistä siitä, kuinka vastaan, aika osoitti hänet viisaaksi, päteväksi ja yhdeksi kysyntä ja tarjonta saataisiin tasoittumaan epävar- kaikkien aikojen suosituimmista ministereistä. moissa maatalousoloissa, ja Ezra Taft Bensonin kasvot Ministeri Benson sanoi: ’Minkä tahansa hallituksen ilmestyivät valtakunnallisten aikakauslehtien kansi- ohjelman, niin maatalouden kuin muidenkin, tärkeim- kuviin hänen ratkoessaan tuota ongelmaa. Hän puhui män mittapuun pitäisi olla: ”Kuinka se vaikuttaa kan- suorasukaisesti välittämättä siitä, kuinka paljon suo- samme luonteeseen, moraaliin ja hyvinvointiin?”’ siota hänen mielipiteensä saisi. Puhuessaan maanvilje- Vakaasti uskonkäsityksiään puolustaen hän sai lijöille ja poliitikoille hän uskalsi esittää ajatuksen, että taakseen maanviljelijöiden äänet vuonna 1956 ja jälleen ratkaisut taloudellisiin ja poliittisiin ongelmiin perus- vuonna 1960. Vuosien vieriessä monista arvostelijoista tuvat hengellisiin ja moraalisiin periaatteisiin, joita tuli hänen puolestapuhujiaan.” (Gerry Avant, ”8 Years ilman yksikään kansakunta ei voi nauttia vauraudesta in ’Cross Fire’ of U.S. Politics”, Church News, 4. kesä- tai rauhasta. Washingtonissa vanhin Benson pani alulle kuuta 1994, s. 17.) käytännön, jonka mukaan hallituksen istunnot aloite- ”Koko ministerikautensa ajan vanhin Benson säi- taan rukouksella, ja Bensonit esittelivät Eisenhowe- lytti tyyneyden kohdatessaan kritiikkiä, joka oli niin reille perheiltaohjelman.” (Ks. ”Presidentti Ezra Taft ankaraa, että se hämmästytti jopa niitä, jotka olivat eri Benson”, s. 14–15.) mieltä hänen ajamastaan politiikasta. Hänen työpöydäl- ”Yhdysvaltain maata- lään oli laatta, jossa oli teksti: ’Oi Jumala, anna meille lousministerinä Ezra Taft miehiä, joiden valtuus on vaaliuurnan antamaa valtuutta Benson vietti kahdeksan suurempi’. Siinä oli yksi selitys hänen tasapainoonsa. vuotta valtakunnanpolitii- Ezra Taft Benson teki vain sen, mikä hänen mielestään kan ’ristitulessa’, kuten oli parasta, eikä sitä, mikä olisi ollut poliittisesti tarkoi- hän sitä nimitti. – – Hän tuksenmukaista. Myöhemmin hän kertoi toisen syyn: oli toinen niistä kahdesta ’Olen rukoillut – olemme rukoilleet perheenä – että voi- ministeristä, jotka säilytti- simme välttää kaikenlaisen vihan ja katkeruuden hen- vät paikkansa koko presi- gen’ (julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1961, dentti Dwight D. Eisen- s. 112).” (Ks. ”Presidentti Ezra Taft Benson”, s. 15.) howerin molempien toi- mikausien ajan. – – Ottaessaan tehtävän vastaan hän huomasi ole- Time-lehden kansikuvahenkilö 13. huhti- vansa ’kuumassa pai- kuuta 1953. Ministeri Benson oli monien kassa’ – puolustamassa valtakunnallisten lehtien kansikuvissa. epäsuosittuja mutta myöhemmin viisaiksi osoittautu- neita maatalousratkaisuja ja -ohjelmia. Kirjassaan Cross Fire [Ristituli], jossa hän kirjoitti hallitusvuosistaan, hän sanoi: ’Politiikassa – – on apua siitä, että on nahka kuin norsulla.’ Hänen arvostelijansa olivat niin kovaäänisiä, että eräs toinen ministeri sanoi kerran: ’Joka ilta nukkumaan mennessäni kiitän Jumalaa, etten ole maatalousministeri.’ Ministeri Benson puhumassa maanviljelijöille Nebraskassa

224 Ezra Taft Benson Luku 13

BENSONIT OLIVAT KIINTEÄ PERHE vuoden 1952 kalenteri ja edellisen syyskuun uutislehti. Bensonien joukkue oli kuitenkin niin nopsa, että voitti ensimmäisen palkinnon: täyden arkullisen ’dollareita’ (suklaamakeisia). ’Hän oli siitä iloisempi’, sanoi eräs paikallinen kirkon jäsen, ’kuin kutsusta Valkoiseen taloon.’ Sellaiset yksinkertaiset perheen puuhat auttoivat häntä rentoutumaan tavalla, joka olisi ollut vaikeaa valtion virallisissa tilaisuuksissa.” (Roul Tunley, ”Every- body Picks on Benson”, American Magazine, kesäkuu 1954, s. 108.)

”RUKOILE ISÄN PUOLESTA” ”Eräänä huhtikuun päivänä 21 vuotta sitten sain selville yhden johtavan auktoriteetin voiman- Bensonin perhe Yhdysvaltain presidentti Eisenhowerin kanssa (keskellä) lähteen. Osallistuin konferenssiin vanhin Ezra Taft ”Perhe – konsertteineen, perheiltoineen ja esiru- Bensonin kuuden lapsen kanssa, joista yksi oli huo- kouksineen – oli aina presidentti Bensonin turvana ja netoverini koulun asuntolassa. Kiinnostukseni kasvoi, tukena. Washingtonin lehdistö hämmästeli sitä, että kun presidentti McKay ilmoitti seuraavan puhujan. vanhin ja sisar Benson kieltäytyivät epäröimättä seura- Katselin kunnioittavasti, kun vanhin Benson, jota en piiritapahtumista silloin kun kyse oli lapsen konsertista ollut vielä tavannut, käveli mikrofonin luo. Hän oli tai isän ja tyttären aarteenetsinnästä.” (Ks. ”Presidentti kookas mies, paljon yli 180 cm pitkä. Hänellä oli toh- Ezra Taft Benson”, s. 15.) torintutkinto, hän oli kansainvälisesti tunnettu Yhdys- ”Kun eräs ministeriön virkailija pyysi [Ezra Taft] valtain maatalousministerinä ja Herran erityisenä Bensonia tärkeille päivällisille, hän sanoi: ’Olen todistajana. Hän näytti seesteiseltä ja varmalta mie- pahoillani, mutta minulla on treffit tyttäreni Bon- heltä, joka oli puhunut yleisöjoukoille ympäri maail- nien kanssa.’ man. Äkkiä käsi kosketti käsivarttani. Pieni tyttö Kyseessä oli isä-tytär-juhla ja aarteenmetsästys kumartui minun puoleeni ja kuiskasi kiireesti: mormonikirkolla. Päivällisen jälkeen, jonka kukin ’Rukoile isän puolesta.’ tyttö tarjoili isälleen, kaikki osallistuivat aarteenmet- Mietin vähän ällistyneenä: ’Tämä viesti kulkee sästykseen. Ensimmäinen isä-tytär-pari, joka tulisi eteenpäin penkkiriviä pitkin, ja minun pitäisi jatkaa takaisin sovitun ’aarteen’ kanssa, voittaisi illan sitä. Sanonko: ’Rukoile vanhin Bensonin puolesta’? palkinnon. Sanonko: ’Sinun pitäisi rukoilla isäsi puolesta’? Ymmärtäen, että oli toimittava heti, käännyin vierus- toverini puoleen ja kuiskasin yksinkertaisesti: ’Rukoile isän puolesta.’ Katselin, kun kuiskaus kulki riviä pitkin sisar Ben- soniin asti, joka jo oli painanut päänsä rukoukseen. – – Vuosien varrella yleiskonferensseja on tullut ja mennyt, ja joka kerta presidentti Bensonin noustessa puhumaan olen ajatellut: ’Hänen lapsensa, jotka ovat nyt aikuisia ja asuvat eri kaupungeissa ympäri maata, rukoilevat tällä hetkellä yhdessä isänsä puolesta.’ Ja olen alkanut uskoa, että se lyhyt sanoma, joka kulki penkkiriviä pitkin tabernaakkelissa noin 21 vuotta sitten, on kaikkein tärkein sanoma, mitä perheessä voi- Kotiintulotoivotus lentokentällä vuonna 1958 daan viestittää. Kuinka suurta voimaa ja uskoa kuka Kirkkorakennuksen ympäristössä asuvat ihmiset tahansa mies voi saada elämänsä päivittäisiin haasteisiin, olivat melko hämmästyneitä sinä iltana, kun he ovikel- jos jossakin päin maailmaa hänen tyttärensä tai poi- lon soittoon vastatessaan näkivät leveäharteisen maata- kansa kuiskaa: ’Rukoile isän puolesta.’” (Ks. Elaine S. lousministerin ja 14-vuotiaan tytön pyytävän sellaisia McKay, ”Rukoile isän puolesta”, Valkeus, marraskuu esineitä kuin vihreä hammastikku, vanha kengännauha, 1988, s. 23–24.)

225 Kirkon presidentit

HÄN OPETTI KODIN TÄRKEYTTÄ Tiedän, että työ on totta. Tiedän, että Jumala elää ja että tämä kirkko kantaa Jeesuksen Kristuksen nimeä. Olen varma, että Hänen avullaan ja taivaallisen Isäni avulla minua siunataan menestyksellä vaatimattomissa pyrkimyksissäni.’ – – Huhtikuussa 1974 presidentti Kimball esitteli näkemyksensä laajennetusta lähetystyöohjelmasta mestarillisessa puheessa alue-edustajille [ks. ”Kun maailma käännytetään”, Kaikkien evankeliumi, 1978, s. 211–218; ks. myös ”Menkää kaikkeen maailmaan”, Valkeus, marraskuu 1974, s. 444–453]. Vanhin William Grant Bangerter seitsemänkymmenen ensimmäisestä koorumista muisteli, ettei presidentti Kimball ollut puhunut ’kovinkaan pitkään, kun uudenlainen tietoisuus tuntui yhtäkkiä valtaavan kuulijakunnan. Me tajusimme jonkin hämmästyttävän hengellisen läsnäolon Perheretkellä ja me oivalsimme, että me kuuntelimme jotakin harvi- Vanhin Ezra Taft Benson sanoi: ”Yksikään kansa- naista – –. Oli ikään kuin – hengellisesti – ihomme kunta ei kohoa kotiensa yläpuolelle. Luonteen muo- olisi noussut kananlihalle.’ Kun presidentti Kimball vaamisessa kirkko, koulu ja jopa kansakunta seisovat päätti puheensa, presidentti Benson julisti ääni väris- avuttomina, kun vastassa on heikkenevä ja halvennettu ten: ’Presidentti Kimball, kaikkina niinä vuosina, jol- koti. Hyvä koti on kallioperustus – sivilisaation kulma- loin näitä kokouksia on pidetty, me emme ole kos- kivi. Ei voi olla aitoa onnea hyvän, vanhanaikaisille kaan kuulleet sellaista puhetta kuin olet juuri pitänyt. hyveille perustetun kodin ulkopuolella. Jos kansakun- Israelissa on totisesti profeetta.’ Sinä iltana Ezra kir- tanne aikoo säilyä, kotia on varjeltava ja vahvistettava joitti päiväkirjaansa: ’Rukoukseni on, että veli Kimball ja sille on palautettava sille kuuluva tärkeä asema.” elää monta, monta vuotta. Herra lisää hänen kykyjään. (Ks. ”Presidentti Ezra Taft Benson”, s. 4.) Presidentin viitta on langennut hänen ylleen. Hän – – on oleva suuri siunaus koko kirkolle.’” (Ezra Taft HÄNESTÄ TULI KAHDENTOISTA Benson, s. 426, 431.) PRESIDENTTI HENGELLISYYS ON AVAIN VAPAUDEN SÄILYTTÄMISEEN Presidentti Ezra Taft Benson puhui voimakkaasti vapauden puolesta. Eräässä tilanteessa hän kirjoitti: ”Mitä me voimme tehdä pitääksemme vapauden valon elävänä? Pitää Jumalan käskyt. Vaeltaa nuhteet- tomina Hänen edessään. Maksaa kymmenyksemme ja uhrimme. Käydä temppeleissämme. Pysyä siveellisesti puhtaina. Osallistua paikallisvaaleihin, sillä Herra on sanonut: ’Tulee etsiä uutterasti rehellisiä miehiä ja viisaita miehiä, ja hyviä miehiä ja viisaita miehiä tei- Presidentti Spencer W. Kimballin kanssa dän tulee kannattaa’ (OL 98:10). Olkaa rehellisiä kai- Joulukuun 30. päivänä 1973 vanhin Ezra Taft Ben- kissa toimissanne. Pitäkää perheiltanne uskollisesti. son, joka oli silloin 74-vuotias, erotettiin kahdentoista Rukoilkaa – rukoilkaa taivaan Jumalaa, että Hän apostolin koorumin presidentiksi. ”Hän oli ollut apos- puuttuisi asiain kulkuun kallisarvoisten vapauk- toli 30 vuoden ajan, ja siitä hetkestä, kun hänen kol- siemme säilyttämiseksi, että Hänen evankeliuminsa legansa, joka oli istunut hänen vieressään koko tuon leviäisi jokaisen kansakunnan ja kansan keskuuteen. ajan, asetettiin profeetaksi, Ezra tuki häntä täysin. – – Niin, Herran itsensä sanoin: ’Seisokaa siis pyhissä pai- Omasta tehtävästään, joka oli tullut niin odotta- koissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen matta, hän uskoutui päiväkirjalleen: ’On miltei muser- asti – –’ (OL 87:8). Noita ’pyhiä paikkoja’ ovat temp- tavaa ajatella – – että minut on kutsuttu palvelemaan pelimme, vaarnamme, seurakuntamme ja kotimme.” kahdentoista presidenttinä. Koko sydämestäni etsin (This Nation Shall Endure, 1977, s. 9–10; ks. myös taivaan innoitusta ja taivaallisen Isämme siunauksia. ”Presidentti Ezra Taft Benson”, s. 15.)

226 Ezra Taft Benson Luku 13

HÄNESTÄ TULI KIRKON PRESIDENTTI Vuoteen 1990 mennessä poliittisen muutoksen tuulet puhalsivat yli maailman. Idän ja lännen väliset raja- aidat alkoivat murtua, kun itäisen Euroopan kansat ja muut kansat omaksuivat kilvan demokratian ja uskonnon periaatteet.” (Ks. ”Presidetti Ezra Taft Benson”, s. 16, 20.)

PRESIDENTTI BENSON RAKASTI MORMONIN KIRJAA Presidentti Howard W. Hunter, silloinen kahdentoista apostolin koorumin presidentti, sanoi: ”Presidentti Benson Ensimmäinen presidenttikunta: Ezra Taft Benson, Gordon B. Hinckley ja Thomas S. Monson puhui rakastavasti ja usein Marraskuun 10. päivänä 1985, lähes kaksitoista lähetystyöstä ja temppe- vuotta sen jälkeen kun presidentti Ezra Taft Bensonista leistä ja pappeuden vel- oli tullut kahdentoista apostolin koorumin presidentti, vollisuuksista. Hän puhui hänet asetettiin ja erotettiin kirkon presidentiksi. Sitä pioneeriperinnöstämme päivää hän ei ollut odottanut. Hän ja sisar Benson oli- ja ylpeyden vaaroista ja vat rukoilleet, että presidentti Kimballin elämää piden- Pyhän Hengen lahjoista. nettäisiin. Hän sanoi kuitenkin: Mutta ennen kaikkea hän ”Nyt, kun Herra on puhunut, me teemme Hänen puhui rakkaasta Mormo- Hän rakasti koko elämänsä ajan Mormonin kirjaa. opastavalla johdollaan parhaamme viedäksemme työtä nin kirjastaan. eteenpäin maan päällä. – – Muisteleeko mikään sukupolvi, myös vielä synty- Jotkut ovat odottavasti tiedustelleet, mikä on kir- mättömät, presidentti Ezra Taft Bensonin toimikautta kon suunta tulevaisuudessa. Saanemme esittää, että pre- ajattelematta heti hänen rakkauttaan Mormonin kir- sidentti Kimballin kautta Herra on tähdentänyt selkeästi jaan? Kenties yksikään toinen kirkon presidentti itsensä kirkon kolmitahoista tehtävää: saarnata evankeliumia, profeetta Joseph Smithin jälkeen ei ole tehnyt enempää tehdä pyhät täydellisiksi ja lunastaa kuolleet. Jatkamme opettaakseen Mormonin kirjan totuuksia, tehdäkseen kaikin tavoin tämän tehtävän toteuttamista.” (Lainattuna siitä päivittäisen oppikurssin kirkon koko jäsenistölle ja artikkelissa Don L. Searle, ”President Ezra Taft Benson ’täyttääkseen maan’ jakamalla niitä. Ordained Thirteenth President of the Church”, Ensign, Heti palvelutyönsä aluksi profeettana, näkijänä ja joulukuu 1985, s. 5.) ilmoituksensaajana presidentti Benson sanoi yksiselit- ”[Presidentti Benson] oli 86-vuotias, kun profeetan teisesti: ’Mormonin kirja täytyy asettaa uudelleen sille viitta laskettiin hänen harteilleen, mutta kutsu elähdytti kuuluvaan arvoon kansamme mielessä ja sydämessä. ja vahvisti häntä huomattavasti. Hän matkusti laajalti kir- Meidän täytyy osoittaa sille arvonantoa lukemalla sitä, kon piirissä, pyhitti temppeleitä ja puhui pyhille. – – tutkimalla sitä, omaksumalla sen opetukset elämäämme Presidenttikaudellaan presidentti Benson sai ja muuttamalla ne sellaiseksi elämäksi, jota totiselta nähdä myös erään merkittävän tapahtumasarjan, joka Kristuksen seuraajalta vaaditaan.’” (”A Strong and liittyi niihin vapauden periaatteisiin, joita hän oli Mighty Man”, Ensign, heinäkuu 1994, s. 42.) puolustanut niin rohkeasti koko elämänsä ajan. Kuin ihmeen kautta Itä-Euroopan rautaesirippu alkoi mur- MORMONIN KIRJA TUO IHMISIÄ tua niiden ihmisten siunaukseksi, joita hän oli oppi- KRISTUKSEN LUO nut rakastamaan toisen maailmansodan jälkeen. Presidentti Ezra Taft Benson, silloin kahdentoista Vuonna 1985 oli vihitty Freibergin temppeli Saksan apostolin koorumin presidenttinä, opetti, kuinka Mor- demokraattisessa tasavallassa, mikä oli jo sinänsä monin kirja tuo ihmisiä Kristuksen luo: suuri ihme. Mutta ilman lähetystyömahdollisuutta ”Mormonin Kirja tuo ihmisiä Kristuksen tykö kah- tuossa maassa kirkon kasvu oli rajoitettua. Sitten della eri tavalla. Ensinnäkin, se kertoo Kristuksesta ja vuonna 1988 Saksan demokraattisen tasavallan kom- Hänen evankeliumistaan selkeällä tavalla. Se todistaa munistinen hallitus antoi lähetyssaarnaajille luvan Hänen jumalallisuudestaan ja siitä, että tarvitaan Lunas- työskennellä maassa ja nuorille kansalaisilleen luvan taja ja että meidän on tarpeen panna luottamuksemme palvella lähetyssaarnaajina muualla. Häneen. Se todistaa lankeemuksesta ja sovituksesta ja

227 Kirkon presidentit

evankeliumin ensimmäi- Siunaan teitä suuremmalla ymmärryksellä, että sistä periaatteista, joihin osaatte erottaa Kristuksen antikristuksesta. Siunaan kuuluu särkynyt sydän ja teitä suuremmalla voimalla, että voitte tehdä hyvää ja murtunut mieli sekä hen- vastustaa pahaa. Siunaan teitä niin, että ymmärrätte gellinen uudestisyntymi- paremmin Mormonin Kirjaa. Lupaan teille, että jos me nen. Se julistaa, että mei- joka päivä siemaisemme kulauksen sen sivuilta ja nou- dän on kestettävä lop- datamme sen ohjeita, niin tästä hetkestä alkaen Jumala puun asti vanhurskau- vuodattaa jokaisen Siionin lapsen ja kirkon jäsenen dessa ja elettävä siveel- päälle siunauksia, joita emme ole tähän saakka tunte- listä pyhän elämää. neet. Ja me rukoilemme Jumalaa, että Hän nostaisi Toiseksi Mormonin pois päältämme tuomion ja vitsauksen. Tästä todistan Kirja paljastaa Kristuksen vakavasti.” (”Pyhä tehtävä”, Valkeus, 1986, konferenssi- viholliset. Se kumoaa vää- raportti 156. vuosikonferenssista, s. 80.) Presidentti Benson puhumassa yleis- rät opit ja saa aikaan rau- konferenssissa han. (Ks. 2. Ne. 3:12.) Se ”VOIN MIELESSÄNI NÄHDÄ, KUINKA vahvistaa Kristuksen nöyriä seuraajia paholaisen pahoja TÄYTÄMME MAAILMAN MORMONIN aikeita, toimia ja oppeja vastaan meidän aikanamme. KIRJOILLA” Mormonin Kirjan luopiot muistuttavat meidän aikamme luopioita. Äärettömässä ennaltatietämisessään Jumala Presidentti Ezra Taft Benson sanoi kirkon jäsenille: muovasi Mormonin Kirjan niin, että me voimme havaita ”Mormonin Kirja on se väline, jonka Jumala on erheet ja osaamme taistella aikamme vääriä kasvatuksel- tarkoittanut tulvana lakaisemaan maan kootakseen lisia, poliittisia, uskonnollisia ja filosofisia periaatteita valittunsa (ks. KH Moos. 7:62). Tämän pyhän kirjan on vastaan.” (”Mormonin Kirja on Jumalan sanaa”, Valkeus tultava keskeisemmäksi saarnaamisessamme, opetuk- toukokuu 1988, s. 3.) sessamme ja lähetystyössämme. – – Nyt on korkein aika täyttää maailma Mormonin Kir- HÄN ANTOI LISÄÄNTYNEEN HENKIEN joilla monistakin Herran esittämistä syistä. Tänä sähköis- ten viestimien ja painotuotteiden laajan levikin aikana EROTTAMISEN JA YMMÄRRYKSEN Jumala tulee pitämään meitä vastuullisina, ellemme me SIUNAUKSEN nyt levitä Mormonin Kirjaa aivan suunnattomasti. Meillä on Mormonin Kirja, meillä on jäsenet, meillä on lähetyssaarnaajat, meillä on voimavarat, ja maailmalla on tarve. Aika on nyt! – – Voin mielessäni nähdä, kuinka Mormonin Kirjan henki voi herättää kodit, elävöittää luokat ja tehdä puhujista palavia. Voin mielessäni nähdä, kuinka kotiopetta- jat ja kotikäyntiopettajat, seurakuntien virkailijat ja vaarnojen ja lähetyskent-

Bensonin perhe käymässä karjatilalla tien johtajat neuvovat jäseniämme käyttäen Huhtikuun 1986 yleiskonferenssin päättyessä pre- apunaan virheettömintä sidentti Ezra Taft Benson antoi profeetan siunauksen: kirjaa maan päällä – ”Meidän aikanamme Herra on ilmoittanut, että Mormonin Kirjaa. meidän tulee jälleen vahvistaa Mormonin Kirjan ase- Voin mielessäni maa, jotta kirkko ja kaikki Siionin lapset pääsisivät nähdä, kuinka taiteilijat tuomion ja vitsauksen alta. (Ks. LK 84:54–58.) Myös kuvaavat filmillä, näyttä- tämä sanoma täytyy viedä kirkon jäsenille kaikkialle möllä, kirjallisuudessa, maailmaan. – – Presidentti Benson puhumassa ylei- musiikissa ja maalauk- Sillä pyhän pappeuden valtuudella, joka minulle sessä pappeuskokouksessa sissa Mormonin Kirjan on annettu, rukoilen siunausta myöhempien aikojen suurenmoisia aiheita ja henkilöhahmoja. pyhille ja hyville ihmisille kaikkialla.

228 Ezra Taft Benson Luku 13

Voin mielessäni nähdä, kuinka tuhannet lähetyssaar- Mutta tämä on tietysti petosta. – – naajat menevät lähetyskentille mielessään satoja ulkoa Älkää antako saatanan valheiden eksyttää itseänne. opittuja Mormonin Kirjan kohtia, niin että he voivat täyt- Moraalittomuudessa ei ole mitään pysyvää onnea. Sivey- tää hengellisesti nälkää näkevän maailman tarpeet. den lain rikkomisesta ei saa mitään iloa. Aivan päinvas- Voin mielessäni nähdä koko kirkon pääsevän toin. Se saattaa antaa hetkellistä nautintoa. Hetken kaikki lähemmäksi Jumalaa pitämällä Mormonin Kirjan käskyt. saattaa tuntua ihanalta. Mutta pian suhde kärsii. Tilalle Todellakin, voin mielessäni nähdä, kuinka täy- tulee syyllisyys ja häpeä. Alamme pelätä syntiemme pal- tämme maailman Mormonin Kirjoilla. jastumista. Meidän täytyy hiiviskellä ja salailla, valehdella Rakkaat pyhät, olen nyt 89-vuotias. Olen tulossa ja pettää. Rakkaus alkaa kuolla. Katkeruus, mustasukkai- iäkkäämmäksi ja vähemmän elinvoimaiseksi – –. suus, kiukku ja jopa viha alkavat voimistua. Ne ovat En tiedä täysin, miksi Jumala on säästänyt hen- kaikki synnin ja rikkomuksen luonnollisia seurauksia. keäni tähän ikään asti, mutta tämän tiedän: Tällä het- Toisaalta, kun me noudatamme siveyden lakia ja kellä Hän on ilmoittanut minulle, että meidän on pidämme itsemme moraalisesti puhtaina, saamme ehdottoman tärkeää viedä nyt Mormonin Kirjaa siunauksena suuremman rakkauden ja rauhan, tun- ihmeenomaisesti eteenpäin. Teidän täytyy auttaa tässä nemme suurempaa luottamusta ja kunnioitusta avio- tehtävässä ja tässä siunauksessa, jonka Hän on antanut puolisoamme kohtaan, syvempää omistautumista toisil- koko kirkolle, kaikille Siionin lapsille. lemme ja sen tähden syvää ja merkityksellistä iloa ja Mooses ei koskaan päässyt luvattuun maahan. onnea.” (”Siveyden laki”, Valkeus, lokakuu 1988, s. 37.) Joseph Smith ei koskaan nähnyt Siionia lunastettuna. Jotkut meistä eivät ehkä elä niin kauan, että näkevät HÄN NEUVOI NAIMATTOMIA AIKUISIA sen päivän, jolloin Mormonin Kirjat täyttävät maan ja MIEHIÄ TAVOITTELEMAAN SELESTISTÄ Herra ottaa pois tuomionsa (ks. LK 84:54–58). Mutta AVIOLIITTOA jos Jumala suo, aion käyttää loput elinpäiväni tähän suurenmoiseen työhön.” (”Täyttäkäämme maailma Neuvottuaan kirkon nuoria naimattomia aikuisia Mormonin Kirjoilla”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 3, 4.) miehiä tutkimaan tärkeysjärjestystään presidentti Ezra Taft Benson sanoi: HÄN NEUVOI NUORIA OLEMAAN ”Haluan nyt sanoa muutaman sanan siitä iankaikkisesta mahdollisuudesta ja vastuusta – – joka on teille PUHTAITA erittäin tärkeä. Tarkoitan selestistä avioliittoa. – –

Hän pelasi mielellään baseballia.

Aina halukas opettamaan – – Haluamme sanoa teille, että kirkon kanta selestisen avioliiton tärkeydestä ei ole koskaan muuttunut. Presidentti Ezra Taft Benson antoi nuorille seuraa- Se on Jumalan käsky. Herran sanat Ensimmäisessä Moo- van neuvon siveellisestä puhtaudesta: seksen kirjassa ovat yhä todet: ’Herra Jumala sanoi: ”Ei ”Ymmärrän sen, että useimmat ihmiset lankeavat ole hyvä ihmisen olla yksinänsä.”’ (1. Moos. 2:18) sukupuolisyntiin pyrkiessään erheellisesti tyydyttämään Voidakseen saavuttaa kirkkauden täyteyden ja inhimillisiä perustarpeita. Meillä kaikilla on tarve tuntea korotuksen selestisessä valtakunnassa ihmisen täytyy olevamme rakastettuja ja arvokkaita. Me kaikki tavoitte- astua tähän kaikkein pyhimpään toimitukseen. lemme iloa ja onnea elämässämme. Tämän tietäen Saa- Ilman avioliittoa Herran tarkoitukset raukeaisivat tana usein houkuttelee ihmisiä moraalittomuuteen tyhjiin. Hyvät henget jäisivät vaille kuolevaisuuden koke- korostamalla heidän perustarpeitaan. Hän lupaa nau- musta. Ja avioliiton kohtuuton lykkääminen merkitsee tintoa, onnea ja tyydytystä.

229 Kirkon presidentit

usein jälkeläisten määrän rajoittamista, ja tulee aika, HÄN NEUVOI NAIMATTOMIA AIKUISIA veljet, jolloin te tulette tuntemaan ja tietämään tämän SISARIA TAVOITTELEMAAN SELESTISTÄ menetyksen. AVIOLIITTOA Voin vakuuttaa teille, että elämän suurin vastuu ja suurimmat ilot keskittyvät perheeseen, kunnialli- Ilmaistuaan seen avioliittoon ja vanhurskaiden jälkeläisten kasvat- rakkautensa ja kiitolli- tamiseen. Ja mitä vanhemmiksi te tulette, sitä vähem- suutensa kirkon naimat- män todennäköistä on, että solmitte avioliiton, ja sil- tomia aikuisia sisaria loin voitte menettää kokonaan nämä iankaikkiset siu- kohtaan presidentti naukset. – – Ezra Taft Benson sanoi: Ymmärrän, että jotkut teistä veljistä saattavat ”Haluan ilmaista, todella pelätä avioliiton mukanaan tuomia velvollisuuk- mitä me kaikki todella sia. Olette huolissanne siitä, pystyttekö elättämään vai- teille toivomme, että mon ja perheen ja tarjoamaan heille elämän välttämät- teidät korotetaan kor- tömyydet näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina. keimpaan kirkkauden Näiden pelkojen sijaan täytyy tulla usko. asteeseen selestisessä Vakuutan teille, veljet, että jos olette työteliäitä, valtakunnassa ja että maksatte uskollisesti kymmenyksenne ja uhrinne astutte uuteen ja ian- ja pidätte tunnollisesti käskyt, Herra auttaa teitä. Vapaahetki joidenkuiden nuorten kaikkiseen avioliittoon. naisten seurassa Vaaditaan toki uhrauksia, mutta te kasvatte niistä Rakkaat sisaret, ja tulette olemaan parempia miehiä, koska olette älkää koskaan menettäkö näkyvistänne tätä pyhää kohdanneet ne. tavoitetta. Valmistautukaa siihen rukoillen ja eläkää Tehkää ahkerasti työtä opinnoissanne ja ammatis- sen arvoisina. Solmikaa avioliitto Herran tavalla. sanne. Luottakaa Herraan, uskokaa, niin kaikki järjestyy. Temppeliavioliitto on evankeliumin toimitus korotuk- Herra ei koskaan anna käskyä valmistamatta mahdolliseksi. Taivaallinen Isämme haluaa jokaisen tyttärensä suutta suorittaa sitä (ks. 1. Ne. 3:7). saavan tämän iankaikkisen siunauksen. Älkää myöskään joutuko materialismin pauloihin, Älkää sen vuoksi tuhlatko onneanne kiintymällä sillä se on yksi meidän sukupolvemme todellisista vit- johonkuhun, joka ei voi viedä teitä kelvollisesti temp- sauksista – eli tavaran hankkiminen, vauhdikas elämä ja peliin. Tehkää nyt päätös, että vain siellä solmitte avio- menestyksellisen uran turvaaminen naimattomana. liiton. Jos jätätte tuon päätöksen siihen hetkeen, jolloin Kunniallinen avioliitto on tärkeämpi kuin rikkaus, rakastutte, antaudutte sellaiseen vaaraan, jonka merki- asema ja arvostus. Miehenä ja vaimona voitte saavuttaa tystä ette nyt täysin pysty ymmärtämään. elämänne päämäärät yhdessä. Kun teette uhrauksia Ja muistakaa, ettei teitä vaadita alentamaan toistenne ja lastenne hyväksi, niin Herra siunaa teitä, vaatimuksianne, jotta saisitte aviopuolison. Pysykää vie- ja teidän omistautumisenne Herralle ja palveluksenne hättävinä, pitäkää korkeat mittapuut, säilyttäkää itsekun- Hänen valtakunnassaan lisääntyy. nioituksenne. Älkää antautuko suhteisiin, jotka tuovat Veljet, älkää odottako puolison valinnassanne sydänsurua ja murhetta. Menkää sinne, missä tapaatte täydellisyyttä. Älkää olko niin vaateliaita, että teiltä kelvollisia miehiä, ja osallistukaa rakentavaan toimintaan. jäävät huomaamatta hänen tärkeimmät ominaisuu- Mutta älkää myöskään odottako täydellisyyttä avio- tensa kuten se, että hänellä on vahva todistus, hän puolisoa valitessanne. Älkää olko niin tarkkoja hänen elää evankeliumin periaatteiden mukaan, rakastaa fyysisestä ulkomuodostaan tai pankkitilistään, että teiltä kotia, haluaa olla äiti Siionissa ja tukee teitä pappeus- jäävät näkemättä hänen tärkeämmät ominaisuutensa. tehtävissänne. Tietenkin hänen tulee viehättää teitä ja hänen tulee Tietenkin hänen tulee viehättää teitä, mutta älkää kyetä pitämään huolta teistä. Mutta onko hänellä luja seurustelko tytön kanssa toisensa jälkeen vain seuruste- todistus? Elääkö hän evankeliumin periaatteitten lemisen ilosta, etsimättä Herran vahvistusta iankaikki- mukaan ja pitääkö hän kunniassa pappeuttaan? Onko sen kumppanin valinnallenne. hän aktiivinen seurakunnassaan ja vaarnassaan? Rakas- Yksi hyvä mittapuu sille, onko joku henkilö ehkä taako hän kotiaan ja perhettään ja tuleeko hänestä teille se oikea, on tämä: Kun olette hänen seurassaan, uskollinen aviomies ja hyvä isä? Näillä ominaisuuksilla ajatteletteko ylevimpiä ajatuksianne, pyrittekö parhai- on todella merkitystä. siin tekoihinne ja toivotteko, että olisitte parempia Haluaisin myös varoittaa teitä, naimattomat sisaret, kuin olette?” (”Kirkon yksinäisille aikuisille miehille”, tulemasta niin riippumattomiksi ja omavaraisiksi, että Valkeus, heinäkuu 1988, s. 47–48.) päätätte, ettei avioliitto kannata ja että pärjäätte yhtä hyvin yksinänne. Jotkut sisaristamme ilmaisevat, etteivät

230 Ezra Taft Benson Luku 13

he halua edes ajatella avioliittoa, ennen kuin he ovat Äideillä on tärkeä tehtävä kodin sydämenä, mutta valmistuneet ammattiin tai edenneet urallaan. Se ei ole se ei mitenkään vähennä isän yhtä tärkeää tehtävää oikein. Tietenkin me haluamme naimattomien sisarten kodin päänä lasten hoitamisessa, opettamisessa ja saavuttavan yksilölliset mahdollisuutensa, olevan hyvin rakastamisessa. koulutettuja ja suoriutuvan hyvin nykyisissä työpaikois- Kotinne patriarkkana teillä on vakava vastuu joh- saan. Teillä on paljon annettavaa yhteiskunnalle, paikka- taa työskentelyä lastenne kanssa. Teidän täytyy auttaa kunnallenne ja naapureillenne. Mutta me rukoilemme luomaan koti, jossa Herran Henki voi vallita. Teidän hartaasti, että naimattomat sisaremme tavoittelisivat kun- tehtävänne on ohjata kaikkea perhe-elämää.” (”Israelin niallista avioliittoa temppelissä kelvollisen miehen kanssa isille”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 44, 49, 50.) ja kasvattaisivat vanhurskaan perheen, vaikka se merkitsi- Presidentti Benson sanoi myöhemmin: sikin arvosanojen ja uran uhraamista. Tärkeysjärjestys on ”Kerran me tunsimme hyvin – – taivaallisen silloin oikea, kun me tajuamme, ettei ole olemassa kor- Isämme. – – keampaa kutsumusta kuin olla kunnioitettu vaimo ja äiti. Nyt olemme täällä. Muistimme ylle on vedetty Oivallan myös, ettei kaikilla naisilla kirkossa ole verho. Me osoitamme Jumalalle ja itsellemme, mihin tilaisuutta avioliittoon ja äitiyteen kuolevaisuudessa. pystymme. Eikä mikään tule hämmästyttämään meitä Mutta jos ne teistä, jotka olette tässä tilanteessa, olette enemmän siirryttyämme verhon toiselle puolelle kuin kelvollisia ja kestätte uskollisina loppuun saakka, voitte se, kuinka hyvin me tunnemme Isämme ja kuinka tutut olla varmat siitä, että te saatte kaikki ystävällisen ja Hänen kasvonsa meille ovat.” (”Jeesus Kristus – lahjat rakastavan taivaallisen Isän siunaukset – ja minä koros- ja odotukset”, Valkeus, joulukuu 1987, s. 5.) tan, kaikki siunaukset. Vakuutan teille, että jos teidän on odotettava seu- HÄN NEUVOI ÄITEJÄ HEIDÄN TYÖNSÄ raavaan elämään asti valittua kumppania, Jumala var- JALOUDESTA masti korvaa sen teille. Vain ihmiselle aika on olemassa. Jumalalla on iankaikkinen näkökulmanne mielessään.” Takkavalkeaillan puheessa vanhemmille presi- (Ks. ”Kirkon naimattomille aikuisille sisarille”, Valkeus, dentti Ezra Taft Benson puhui äitien tärkeästä roolista: tammikuu 1989, s. 84–85.) ”Maallisissa tai pyhissä kirjoituksissa ei ole jalompaa sanaa kuin sana äiti. Ei ole jalompaa työtä kuin se, mitä hyvä ja Jumalaa pelkäävä äiti tekee. – – HÄN NEUVOI ISIÄ HEIDÄN Iankaikkisessa perheessä Jumala sääti niin, että IANKAIKKISESSA KUTSUMUKSESSAAN isien tulee johtaa kotona. Isät elättävät, rakastavat, Presidentti Ezra Taft opettavat ja johtavat. Benson sanoi: Mutta myös äidin ”Isät, teidän kutsu- osa on Jumalan sää- muksenne on iankaikki- tämä. Äitien on määrä nen kutsumus, josta saattaa lapsia maail- teitä ei vapauteta kos- maan, kasvattaa, ravita, kaan. Niin tärkeitä kuin rakastaa ja kouluttaa kirkon tehtävät ovatkin, heitä. Niin kirjoituksissa ne ovat luonteeltaan julistetaan. – – vain väliaikaisia, ja Rakkaat äidit, sitten tapahtuu asian- kun nyt tiedätte juma- mukainen vapauttami- lallisen osanne synnyttää nen. Mutta isän kutsu- ja kasvattaa lapsia ja mus on iankaikkinen, tuoda heidät takaisin ja sen tärkeys ulottuu Herran luo, niin kuinka Presidentti Ezra Taft Benson ajan tuolle puolen. Se suoriudutte tästä Hänen kutsumus on sekä ajaksi että iankaikkisuudeksi. – – Presidentti ja sisar Benson tavallaan? Sanon ’Herran Mikä – – on isän erityinen tehtävä kotinsa pyhien tavalla’, koska se on erilainen kuin maailman tapa. seinien sisäpuolella? Haluan mainita kaksi perustehtä- Herra määritteli selkeästi isien ja äitien vanhurskai- vää, jotka on jokaisella Israelin isällä. den jälkeläisten huoltamiseen ja kasvattamiseen liittyvät Ensinnäkin teillä on pyhä velvollisuus huolehtia roolit. Alussa Aadamia – ei Eevaa – käskettiin ansaitse- perheenne aineellisista tarpeista. – – maan leipänsä otsansa hiessä. Toisin kuin tavallisesti Toiseksi teillä on pyhä tehtävä toimia perheenne ajatellaan, äidin kutsumus on kotona, ei kaupallisilla hengellisenä johtajana. – – markkinoilla.

231 Kirkon presidentit

– – Luemme Opista ja liitoista: ’Naisilla on oikeus Kun oma tahtomme saada elantonsa mieheltään, kunnes heidän miehensä kilpailee Jumalan tah- otetaan’ (OL 83:2). Tämä on vaimon ja äidin pyhä don kanssa, halumme, oikeus. Äiti huolehtii lapsistaan ja ravitsee heitä mieltymyksemme ja kotona. Hänen miehensä ansaitsee perheelle elannon, himomme jäävät hillit- niin että tuo ravitseminen on mahdollista. Koska mie- semättä (ks. Al. 38:12; hiä vaaditaan huolehtimaan vaimonsa toimeentulosta, 3. Ne. 12:30). kirkon neuvo on aina ollut, että äitien tulee olla koko- Ylpeät eivät voi päiväisesti kotona kasvattamassa lapsiaan ja huolehti- hyväksyä sitä, että massa heistä. Jumalalla on valtuus Käsitämme myös, että osa oivallisista sisaris- antaa heidän elämäänsä Presidentti Benson tapaa Yhdysvaltain tamme on leskiä ja eronneita ja että toiset ovat koskevia ohjeita (ks. presidentti Ronald Reaganin presidentin joutuneet epätavallisiin olosuhteisiin, niin että He. 12:6). He asettavat virkahuoneessa Valkoisessa talossa Washington D.C.:ssä tammikuussa heidän on välttämätöntä käydä työssä jonkin aikaa. oman käsityksensä 1986 keskustellakseen kirkon lahjoitta- Mutta nämä tapaukset ovat poikkeuksia, eivät totuudesta Jumalan mista 10 miljoonasta dollarista maailman nälkäongelman helpottamiseksi. sääntö.’ (Ezra Taft Benson, To the Mothers in Zion, suurta tietoa vastaan, lehtinen 1987, s. 1–3, 5–6; ks. myös Iankaikkinen omat kykynsä Jumalan pappeuden voimaa vastaan, avioliitto, Uskonto 234 ja 235, oppilaan kirja, 2005, omat saavutuksensa Hänen voimallisia tekojaan s. 168, 169.) vastaan. – – Ylpeys on synti, jonka me helposti näemme muissa mutta harvoin tunnustamme itsessämme. Useimmat meistä pitävät ylpeyttä syntinä, johon syyl- listyvät huipulla olevat, kuten rikkaat ja oppineet, jotka katsovat meihin muihin alaspäin (ks. 2. Ne. 9:42). Mutta meidän keskuudessamme on paljon yleisempi vaiva, ja se on ylpeys alhaalta ylöspäin katsoen. Se ilmenee hyvin monin tavoin: ihmiset etsivät vikoja, juoruilevat, puhuvat pahaa takana- päin, napisevat, elävät yli varojensa, kadehtivat, ovat ahneita, pidättyvät osoittamasta kiitollisuutta ja kiitosta, joka voisi kohottaa toista, ja ovat anteeksianta- Paraatin airut Prestonissa Idahossa 1976 mattomia ja kateellisia. – – Ylpeys vaikuttaa meihin kaikkiin eri aikoina ja eri määrissä. Nyt ymmärrän, miksi Lehin unessa näkemä HÄN VAROITTI YLPEYDESTÄ rakennus, joka kuvaa maailman ylpeyttä, oli suuri ja Presidentti Ezra Taft Benson kehotti kirkon jäse- avara, ja miksi ihmisjoukko, joka siihen meni, oli suuri niä voittamaan ylpeyden särkynein sydämin ja murtu- (ks. 1. Ne. 8:26, 33; 11:35–36). nein mielin: Ylpeys on yleismaailmallinen synti, suuri ”Useimmat meistä ajattelevat ylpeyden olevan itse- pahe. Aivan niin, ylpeys on yleismaailmallinen synti, keskeisyyttä, omahyväisyyttä, pöyhkeyttä, ylimielisyyttä suuri pahe. tai kopeutta. Nämä kaikki ovat synnin osatekijöitä, Ylpeyden vastalääke on nöyryys – sävyisyys ja alis- mutta ydinasia puuttuu vielä. tuvuus (ks. Al. 7:23). Se on särjetty sydän ja murtunut Ylpeyden keskeisin piirre on vihamielisyys – vihamieli (ks. 3. Ne. 9:20; 12:19; LK 20:37; 59:8; Ps. 34:19; mielisyys Jumalaa ja ylpeys lähimmäisiä kohtaan. Viha- Jes. 57:15; 66:2). – – mielisyys tarkoittaa vihaa tai vastustusta. Se on voima, Jumala haluaa nöyrän kansan. Me voimme jolla saatana haluaa hallita meitä. joko nöyrtyä itse tai meidät voidaan pakottaa nöyr- Ylpeys on luonteeltaan pohjimmiltaan kilpailevaa. tymään. Alma sanoi: ’Autuaat ovat siis ne, jotka Me asetamme oman tahtomme vastakkain Jumalan tah- nöyrtyvät ilman, että heitä pakotetaan nöyrtymään.’ don kanssa. Kun me suuntaamme ylpeytemme Jumalaa (Al. 32:16) vastaan, se tapahtuu siinä hengessä, että ’tapahtukoon Päättäkäämme olla nöyriä. – – minun tahtoni eikä sinun’. Kuten Paavali sanoi, ’he Ylpeys on suuri kompastuskivi Siionille. Toistan: etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen Ylpeys on suuri kompastuskivi Siionille. on’ (Fil. 2:21).

232 Ezra Taft Benson Luku 13

Meidän täytyy puhdistaa astia sisältä voittamalla näkemyksensä, kirkastaa heidän ymmärryksensä, ylpeys (ks. Al. 6:2–4; Matt. 23:25–26).” (”Kavahtakaa vahvistaa heidän lihaksensa, kohottaa heidän mieli- ylpeyttä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 3–5.) alaansa, moninkertaistaa heidän siunauksensa, lisää heidän mahdollisuuksiaan, lohduttaa heidän sieluaan, ME USKOMME KRISTUKSEEN antaa heille ystäviä ja vuodattaa heille rauhan. Se, joka kadottaa elämänsä Jumalan palveluksessa, löytää iankaikkisen elämän (ks. Matt. 10:39).” (Teachings of Ezra Taft Benson, s. 361.)

HÄN SAI PRESIDENTIN MYÖNTÄMÄN KUNNIANOSOITUKSEN ”Yhdysvaltain presidentin myöntämä kansalaisen mitali ojennettiin 30. elokuuta [1989] presidentti Ezra Taft Bensonille ’elinikäisestä omistautuneesta palvelemisesta maan, yhteiskunnan, kirkon ja perheen hyväksi’. Brent Scowcroft, joka oli presidentti George Bushin neuvonantaja kansallista turvallisuutta koske- Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Ezra Taft Benson ja vissa asioissa ja entinen utahilainen, ojensi mitalin Thomas S. Monson presidentti Bushin puolesta, joka ilmaisi pahoitte- Koko palvelutyönsä ajan presidentti Ezra Taft Ben- lunsa siitä, ettei voinut olla ojentamassa mitalia hen- son todisti voimakkaasti Jeesuksesta Kristuksesta ja kilökohtaisesti. Hänen voimastaan muuttaa ihmisiä: ”Joskus kysytään: ’Ovatko mormonit kristittyjä?’ Me julistamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisuutta. Me pidämme Häntä pelastuksen ainoana lähteenä. Me pyrimme elämään Hänen opetustensa mukaan, ja me odotamme aikaa, jolloin Hän tulee takaisin maan päälle hallitsemaan ja vallitsemaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Mormonin kirjan profeetan sanoin sanomme nykyajan ihmisille: ’Ei muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla ihmislapsille, kuin vain Kristuksen, Herran Kaikkivaltiaan nimessä ja nimen kautta’ (Moosia 3:17).” (The Teachings of Ezra Taft Benson, 1988, s. 10; ks. myös Gordon B. Hinckley, ”Profeetan todistus”, Val- keus, heinäkuu 1993, s. 91.) Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush, presidentti Ezra Taft Benson ja ”Herra vaikuttaa sisältä ulospäin. Maailma vaikut- presidentti Gordon B. Hinckley taa ulkoa sisäänpäin. Maailma haluaa ottaa ihmiset Valkoinen talo ilmoitti kunnianosoituksesta hei- pois kurjuudesta. Kristus ottaa kurjuuden pois ihmi- näkuussa. Presidentti Bush myönsi sen heti virkaan sistä, ja sen jälkeen he pystyvät itse nousemaan kur- astuttuaan. juudestaan. Maailma haluaa muuttaa ihmisiä muutta- ’Presidentti Bush pitää teitä yhtenä aikanne huo- malla heidän ympäristöään. Kristus muuttaa ihmisiä, mattavimmista amerikkalaisista’, Scowcroft sanoi 90- jotka sitten muuttavat ympäristöään. Maailma haluaa vuotiaalle kirkon johtajalle, joka oli Yhdysvaltain maata- muuttaa ihmisten käyttäytymistä, mutta Kristus voi lousministeri vuosina 1953–1961. muuttaa ihmisluonnon.” (”Syntyneet Jumalasta”, Val- ’Tämä on epätavallinen mitali’, hän sanoi. ’Se keus, 1986, konferenssiraportti 155. puolivuotiskonfe- perustettiin presidentin asetuksella vuonna 1969 tar- renssista, s. 5.) koituksena antaa tunnustusta Yhdysvaltain kansalaisille, ”Miehet ja naiset, jotka luovuttavat elämänsä jotka ovat palvelleet esimerkillisellä tavalla maataan tai Jumalalle, huomaavat, että Hän pystyy saamaan hei- maanmiehiään. dän elämästään irti paljon enemmän kuin he itse Presidentti Bushin mielestä teidän pitkä ja ansiokas saisivat. Hän syventää heidän ilonsa, avartaa heidän palvelemisenne maanne, sen kansalaisten ja tosiasiassa

233 Kirkon presidentit

koko ihmiskunnan hyväksi edustaa ainutlaatuisella PROFEETAN KUOLEMA tavalla niitä arvoja, joista tällä mitalilla on tarkoitus antaa tunnustusta’, Scowcroft sanoi presidentti Bensonille. Presidentti Ezra Taft Presidentti Benson vastasi: ’En ansaitse tätä kun- Benson kuoli 94-vuo- niaa.’ Scowcroft oli toista mieltä: ’Te todellakin ansait- tiaana sydänpysähdyk- sette. Runsain mitoin.’ seen maanantaina 30. Mitalin mukana tulleessa kunniamaininnassa toukokuuta 1994. Hän sanotaan: oli palvellut johtavana ’Amerikan Yhdysvaltojen presidentti myöntää auktoriteettina yli 50 tämän presidentillisen kansalaismitalin Ezra Taft vuoden ajan. Koko elä- Bensonille. Elinikäinen omistautunut palveleminen mänsä hän oli palvellut maan, yhteiskunnan, kirkon ja perheen hyväksi tekee uskollisesti Herraa, kirk- Ezra Taft Bensonista yhden oman aikansa huomattavim- koa, perhettään ja maa- mista amerikkalaisista. Hän on työskennellyt väsymättä taan. Kunnianosoituk- presidentti Rooseveltin ja presidentti Eisenhowerin sena elinikäisestä palvele- Presidentti Ezra Taft Benson neuvojana maatalousasioissa, kirkkonsa johtajana ja 60 misestaan presidentti vuotta Amerikan partiopoikajärjestön ystävänä. Hänen Ezra Taft Benson sai neljätoista kunniatohtorin arvoa omistautumisensa perheelle ja sitoutumisensa vapau- amerikkalaisista korkeakouluista ja yliopistoista. den periaatteisiin ovat esimerkki kaikille amerikkalai- Hän halusi tulla haudatuksi Idahon Whitneyyn, sille.’” (”Prophet Receives U.S. Presidential Medal”, pieneen maalaiskylään, jossa hän oli syntynyt, rakkaan Church News, 2. syyskuuta 1989, s. 4.) vaimonsa Floran viereen, joka oli kuollut elokuussa 1992. He olivat olleet naimisissa 66 vuotta.

235 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA HOWARD W. HUNTERIN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat

Hän syntyi 14. marraskuuta 1907 Idahon Boisessa Yhdysvalloissa John William ja Nellie Marie Rasmussen Hunterin perheeseen. 3 Hän sairastui polioon ja toipui siitä (1911). 12 Hänet kastettiin sisäuima-altaassa (4. huhtikuuta 1920). 15 Hänestä tuli Kotka-partiolainen (11. toukokuuta 1923). 19 Hän lähti SS President Jackson -nimisellä laivalla laivan orkesterina toimineen ”Hun- ter’s Croonaders” -tanssiorkesterin kanssa kahden kuukauden Kaukoidän risteilylle (5. tammikuuta 1927). 21 Suuri lamakausi alkoi Yhdysvalloissa (lokakuussa 1929). 22 Hän sai patriarkallisen siunauksensa (maaliskuussa 1930). 23 Hän solmi avioliiton Claire Jeffsin kanssa (10. kesäkuuta 1931; vaimo kuoli 9. lokakuuta 1983). 31 Hän suoritti loppututkinnon erinomaisin arvosanoin oikeustieteellisessä tiede- kunnassa kolmanneksi parhaimpana kurssiltaan (1939). 42 Hänet kutsuttiin Pasadenan vaarnan johtajaksi Kaliforniassa (25. helmikuuta 1950). 46 Hänet sinetöitiin vanhempiinsa Mesan temppelissä Arizonassa (14. marraskuuta 1953). 51 Presidentti David O. McKay asetti hänet apostoliksi (15. lokakuuta 1959). 62 Hänet kutsuttiin kirkon historioitsijaksi (24. tammikuuta 1970). 77 Hänet erotettiin kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittavaksi presidentiksi (10. marraskuuta 1985). 80 Hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti (2. kesäkuuta 1988). 81 Hän vihki BYU:n Jerusalem-keskuksen (toukokuussa 1989). 82 Hän solmi avioliiton Inis Bernice Eganin kanssa (12. huhtikuuta 1990). 85 Hän joutui vastatusten uhkaavan päällekarkaajan kanssa puhuessaan BYU:n Marriott Centerissä Provossa Utahissa (7. helmikuuta 1993). 86 Hänestä tuli kirkon presidentti (5. kesäkuuta 1994). 87 Hän toimi johtavana virkamiehenä, kun Meksikossa perustettiin kirkon 2000. vaarna, Méxicon Contrerasin vaarna (11. joulukuuta 1994); hän kuoli Salt Lake Cityssä (3. maaliskuuta 1995).

236 Howard W. Hunter Luku 14

Presidentti Howard W. Hunter olisi voinut hyvin- Vuonna 1860 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuk- kin kuvata omaa elämäänsä sanoessaan: sen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat toivat palaute- ”En usko mihinkään tun evankeliumin sanoman Paisleyyn, ja kastettujen äkilliseen suuruuteen, joukossa olivat John ja Margaret [hänen vaimonsa] sillä todellinen suuruus Hunter. Siihen aikaan kirkko kannusti uusia käännyn- kehittyy hitaasti. Siihen näisiä kokoontumaan pyhien kanssa Suolajärven laak- voi liittyä takaiskuja sil- soon, ja lähetyssaarnaajat kehottivat Johnia ja hänen loin tällöin, eikä lopputu- perhettään muuttamaan sinne. Se oli vaikea ongelma, los ehkä aina ole selvästi sillä Johnin täytyisi luopua menestyvästä liikeyrityksestä näkyvissä. Mutta vaikuttaa ja perheen mukavasta kodista. – – siltä, että siihen vaaditaan – – Kun he pääsivät Suolajärven laaksoon syyskuun aina säännöllisiä, johdon- lopulla 1860, John koki pian pettymystä ja – kuten hänen mukaisia, pieniä ja joskus poikansa John [Howard W. Hunterin isoisä] kuvaili – tavallisia ja arkisia tekoja ’lopulta irrotti itsensä ja perheensä kirkosta – – jättäen pitkän ajan kuluessa. perheensä outoon maahan ilman opasta’.” (Eleanor Todellinen suuruus John ja Nellie Hunter, Howard W. Knowles, Howard W. Hunter, 1994, s. 1–2, 4.) ei koskaan synny sattu- Hunterin vanhemmat malta eikä ole minkään ainutkertaisen teon tai saavu- HÄNEN VANHEMPANSA JA tuksen tulosta. Se vaatii luonteen kehitystä. Se vaatii VARHAISVUOTENSA MUOVASIVAT monia oikeita päätöksiä arkielämän valinnoissa hyvän OSALTAAN HÄNTÄ ja pahan välillä. – – Kun me arvioimme elämäämme, on tärkeätä, ”Vuonna 1904 Nellie ettemme katso pelkästään omia saavutuksiamme vaan Marie Rasmussen, josta oli myös olosuhteita, joissa olemme työtä tehneet. Me tuleva presidentti Hunte- olemme kaikki erillisiä ja ainoalaatuisia yksilöitä. Meillä rin äiti, matkusti kotoaan on kaikilla ollut erilainen lähtökohta elämän kilpajuok- Utahin Mt. Pleasantista sussa. Meillä on kaikilla ainoalaatuinen yhdistelmä kykyjä kylään tätinsä luokse ja taitoja. Meillä on kaikilla omat haasteemme ja pidäk- Boiseen Idahoon. Siellä keemme, joihin meidän on tyytyminen.” (”Todellinen ollessaan hän tapasi John suuruus”, Valkeus, lokakuu 1982, s. 38–39.) William Hunterin. He seurustelivat seuraavat kaksi HÄN OLI SKOTTILAISTA SUKUJUURTA vuotta. John ei kuitenkaan ollut siinä vaiheessa kirkon jäsen. Nellie ei halunnut mennä kirkon ulko- puolisen kanssa naimisiin, joten hän palasi Mt. Plea- santiin. Mutta John ei luo- Howard W. Hunter noin kahden vuoden vuttanut, ja he menivät ikäisenä vuonna 1909 naimisiin 3. joulukuuta 1906. Pari muutti Boiseen, jossa he vuokrasivat pienen talon Sherman Streetiltä. Howard William Hunter syntyi Boisessa 14. marraskuuta 1907, ja hänen sisarensa Dorothy syntyi kaksi vuotta myöhem- Howard W. Hunter noin 6–8 kuukauden ikäisenä min.” (Ks. James E. Faust, ”Presidentti Howard W. Hunter, Hunterin klaani asettui Skotlantiin 1100- ja 1200- ’Kotkan tie’”, Valkeus, syyskuu 1994, s. 5.) luvuilla. He rakensivat sinne Hunterstonin linnan lähelle Howardin äiti oli koko elämänsä aktiivinen kirkossa Hunter’s Tounea (townia). ”Toukokuun 2. päivänä 1374 ja kannusti Howardia osallistumaan kaikkeen Idahon Boi- Skotlannin kuningas Robert II allekirjoitti pergamentin- sessa järjestettyyn kirkon toimintaan. Toisinaan Howardin palasen, jolla William Hunter, Hunterstonin linnanherra, isä tuli Nellien ja lasten kanssa kirkkoon. Howard ei saa- sai kuninkaalta omistusoikeuden maahan ’uskollisesta nut lupaa mennä kasteelle kahdeksanvuotiaana, koska palvelustaan, jota hän on suonut ja suo meille’. – – hänen isästään tuntui, ettei hän ollut kyllin vanha teke- John Hunter, Howard W. Hunterin isoisän isä, syn- mään sellaisia valintoja itse. Mutta ollessaan 12-vuotias tyi Paisleyssa Renfrewshiressä Skotlannissa, ei kaukana- Howard meni isänsä luo ja pyysi lupaa mennä kasteelle. kaan Hunterstonin linnasta. – – Hän halusi kovasti saada Aaronin pappeuden ja päästä

237 Kirkon presidentit

jakamaan sakramenttia. Näytti siltä, että mitä Hänen isänsä antoi luvan, hyvää hän vain päättikin ja hänet kastettiin 4. huh- tehdä, hän onnistui aina. tikuuta 1920. Yksitoista Kun vuonna 1919 kerät- viikkoa kasteensa jälkeen tiin rahoja uutta Boiseen hänet asetettiin diako- rakennettavaa kappelia niksi. ”Muistan ensimmäi- varten, diakoni-ikäinen sen kerran, kun jaoin sak- Howard oli ensimmäi- ramenttia”, hän sanoi. nen, joka sitoutui autta- ”Olin sekä peloissani maan. Hän lahjoitti 25 että innoissani tuosta etu- dollaria – ei mikään pieni oikeudesta. Kokouksen summa 12-vuotiaalle jälkeen piispa kiitti minua pojalle.” (Don L. Searle, siitä, miten olin käyttäyty- ”President Howard W. Howard W. Hunter noin viisivuotiaana nyt. Piispa oli aina niin Hunter, Acting President huomaavainen minua kohtaan.” (Lainattuna artikkelissa of the Quorum of the Howard W. Hunter noin 8-vuotiaana J. M. Heslop, ”He Found Pleasure in Work”, Church Twelve Apostles”, Ensign, sisarensa Dorothyn kanssa News, 16. marraskuuta 1974, s. 4.) huhtikuu 1986, s. 22.)

HÄNEN VARHAISNUORUUTENSA HÄNELLÄ OLI MONIA LAHJOJA KOKEMUKSET OSOITTIVAT HÄNEN ”’Äitini sanoi, että PÄÄTTÄVÄISYYTTÄÄN JA VOIMAANSA vauvasta asti Howardilla ”Pian Dorothyn oli hyvä rytmitaju’, [Howard W. Hunterin muistelee [Howard W. sisar] syntymän jälkeen Hunterin] sisar Dorothy Nellie steriloi vettä keittä- Hunter Rasmussen. mällä sitä vadissa olohuo- ’Hänellä on tarkka sävel- neen uunin päällä, jota korva’, Dorothy sanoo, perhe käytti lämmönläh- ’ja kaunis ääni.’ Noista teenä. Hän oli ottanut musikaalisista lahjoista vadin uunin päältä, ja tuli tärkeitä hänen elä- koska se oli liian kuuma, mässään. laski sen lattialle, kun Mutta joitakin Howard tuli juosten läpi muitakin ominaisuuksia Howard W. Hunter Howard W. Hunter noin 12-vuotiaana talon. Howard kaatui päis- näkyi jo varhain. ’Hän oli vuonna 1919 tikkaa vatiin vetäen vasem- aina erittäin hyvä oppilas’, sisar Rasmussen sanoo. Hän man kätensä eteensä, ja se paloi pahoin. Elämäkerrassaan oli ’kiihkeän kunnianhimoinen, ja hänellä oli terävä äly’. monia vuosia myöhemmin hän kertoi, mitä tapahtui: Mutta hänen kunnianhimoaan ja älyään pehmensi rak- ”’Lääkärille soitettiin, ja hän suositteli, että käteni kaus ja myötätunto. Hän voitti toisten poikien marmori- pakattaisiin perunasoseeseen ja sidottaisiin. Naapurin kuulia pelissä – ja antoi ne sitten takaisin. Kerran hän naisia tuli auttamaan. Muistan istuneeni astiankuivaus- kieltäytyi haluamastaan työpaikasta saatuaan kuulla, että pöydällä keittiössä, kun keitettyjä perunoita soseutettiin eräs toinen poika joutuisi lähtemään, jotta hänelle järjes- ja pakattiin käsivarteni ympärille ja kangasta revittiin rie- tyisi työpaikka.” (”President Howard W. Hunter, Acting kaleiksi siteen tekemiseksi. Onneksi vakava palovamma President of the Quorum of the Twelve Apostles”, s. 22.) ei estänyt käsivarttani kasvamasta, mutta olen kantanut ”Enimmäkseen Howard menestyi koulussa hyvin. arpea koko elämäni.’” (Howard W. Hunter, s. 18.) Hän kuitenkin väittää, että hänellä oli kaksi vajavuutta: ”Nuori Howard myi sanomalehtiä kadunkulmassa ’En ollut hyvä urheilussa, ja minun oli vaikea erottaa Boisessa. Hänen perheensä asui lähellä golfkerhoa, joten värejä – ei kaikkia värejä vaan punaisen, vihreän ja rus- hän toimi usein siellä golfinpelaajien mailapoikana. Hän kean sävyjä.’ kehysti kuvia taidekaupassa, vei perille sähkösanomia, Hän kehitteli kekseliään tavan selviytyä värisokeu- teki tilapäistöitä tavaratalossa. Erään onnistuneen projek- destaan huolimatta. Hän asetti värikynänsä pulpettinsa tin ansiosta koulunjälkeisessä työssään apteekissa hän päälle, ja kun kuvaamataidonopettaja pyysi oppilaita voitti farmasian kirjekurssin ja suoritti sen lukioaikanaan. ottamaan tietynvärisen kynän, hän liikutti sormeaan

238 Howard W. Hunter Luku 14

pulpetillaan olevien värikynien yli ja Beatrice Beach, yhä vaaditut merkit urheilussa, kansalaisvelvollisuuksissa joka istui hänen takanaan, kosketti häntä olkapäähän, ja ruoanlaitossa. Siten Edwin sai Kotka-merkkinsä maa- kun hän tuli oikean kohdalle. Häntä nolotti myöntää liskuussa 1923, kaksi kuukautta ennen kuin Howard sai opettajalle, ettei hän kyennyt erottamaan värejä. omansa.” (Howard W. Hunter, s. 39–40.) Mitä tulee Howardin toiseen ’vajavuuteeen’ eli Siitä lähtien häntä on pidetty järjestyksessään toi- siihen, ettei hän ollut kiinnostunut urheilusta, niin sena Kotka-partiolaisena Boisessa ja mahdollisesti koko lähimmäksi urheilukilpailuun osallistumista hän pääsi Idahon osavaltiossa. eräänä vuonna lukiossa käydessään jalkapallopeleissä ja ilmoittaessaan tulokset paikalliseen sanomalehteen. HÄN OLI NUORI YRITTÄJÄ Hän nautti lukemisesta, kirjoittamisesta ja useimmista ”Toinen [Howard W. Hunterin] poikavuosien har- muista lukuaineista, mutta ei aina tehnyt riittävästi töitä rastus oli kerätä vanhoja rikkinäisiä herätyskelloja, jotka menestyäkseen niissä. Hänellä oli monia muitakin kiin- oli heitetty pois. Hän purki, korjasi ja voiteli ne ja sai nostuksen kohteita kuten työpaikka toisensa perään ne käymään. Sitten hän myi ne saadakseen taskurahaa. koulun jälkeen ja kesäisin.” (Howard W. Hunter, s. 32.) Eräs työ, jota Howard yritti, oli sitruunoiden lajit- telu: hänen tehtävänään oli erotella vihreät keltaisista. HÄN OLI KOTKA-PARTIOLAINEN Se oli kuitenkin yksi harvoista töistä, joihin hän ei pys- Partio-ohjelma oli tynyt ollenkaan, sillä hän oli värisokea eikä kyennyt vain vuosikymmenen erottamaan sitruunoita toisistaan! Myöhemmin hänestä ikäinen, kun Howard W. kumma kyllä tuli banaanien asiantuntija.” (Ks. ”Presi- Hunter alkoi osallistua dentti Howard W. Hunter, ’Kotkan tie’”, s. 7.) siihen. Eräässä vaiheessa hän tajusi, että jos hän HÄN PERUSTI HUNTER’S CROONADERS jatkaisi merkkien suoritta- -TANSSIORKESTERIN mista samaan tahtiin, hän olisi ensimmäinen Kotka- ”Ollessaan toista partiolainen Idahossa. vuotta lukiossa Howard ”Palattuaan sinä osallistui Sampson Music vuonna leiriltä Howard Companyn järjestämään oli suorittanut yhdeksän myyntikilpailuun. Myy- merkkiä lisää. Nämä suo- mälän asiakkaat saivat ritusmerkit ja se, jonka yhden pisteen jokaista hän oli saanut ennen lei- kulutettua dollaria kohti riä, palkittiin merkkien ja voivat määrätä, kuka luovutustilaisuudessa kilpailuun ilmoittautu- 14. syyskuuta 1922 neista saisi pisteet. yhteisessä kokouksessa Howard kannusti kaikkia ystäviään ja tuttujaan käy- Hän oli yksi ensimmäisistä Kotka- rotarykerhon ja Boisen partiolaisista Idahossa. partiojärjestöjen neuvos- mään ostoksilla Sampso- nilla, ja saamiensa pistei- ton kanssa, ja mukana oli pormestari ja muita kaupun- Howard W. Hunter saksofonin kera gin merkkihenkilöitä. den ansiosta hän sai toi- ’Merkkien luovutustilaisuuteen mennessä’, Howard sen palkinnon, marimban. Pian hän opetteli soittamaan sanoi, ’olin suorittanut 15 merkkiä sekä Life Scout ja sitä niin hyvin, että saattoi esiintyä koulussa, kirkossa ja Star Scout -merkit [Amerikan partiopoikajärjestön toi- muualla ja sitten tanssiorkesterin jäsenenä. seksi ja kolmanneksi korkeimmat suoritukset]. Kotka- ’Useimmat orkesterit olivat niin pieniä, ettei niillä partiolaisen arvoon tarvittiin vain kuusi suoritusmerkkiä ollut marimbansoittajaa, ellei hän osannut soittaa jotakin lisää. Partiolehdessä oli ollut kertomuksia pojista, jotka muutakin soitinta’, Howard selitti, ’joten aloin soittaa olivat ansainneet Kotka-merkin, mutta meille kerrottiin, myös rumpuja. Soittaessani yhä enemmän ammattimai- ettei heitä ollut vielä yhtään Idahossa. Kilpailu käytiin sesti aloin soittaa saksofonia ja klarinettia ja myöhemmin 6. lippukunnan Edwin Phippsin ja minun välillä.’ vielä trumpettia.’ Hän soitti myös pianoa ja viulua, joita Kun seuraava merkkien luovutustilaisuus pidettiin, kumpaakin hän oli opetellut noin vuoden ollessaan ala- molemmat pojat olivat suorittaneet 21 merkkiä, jotka koulussa. tarvitaan Kotka-merkin saamiseen, mutta Edwin oli suo- Syksyllä 1924, soitettuaan muutamissa orkestereissa, rittanut kaikki vaadittavat, kun taas Howardilta puuttui Howard perusti oman ryhmän, jolle hän antoi nimen

239 Kirkon presidentit

Hunter’s Croonaders. Sen vuoden marras- ja joulukuussa nyt niillä oli merkitys’, Howard kirjoitti. ’Menin sinä päi- ryhmä soitti kuusissa tanssiaisissa, ja seuraavana vuonna vänä tapaamaan veli George T. Wridea, vaarnan patriark- heillä oli 53 esiintymistä yleisillä tanssipaikoilla ja ravinto- kaa, ja hän pyysi minua tulemaan seuraavana sunnun- loissa, yksityisjuhlissa ja häävastaanotoilla, kouluissa ja taina lähetyskodissa olevaan toimistoon, joka oli Adam- kirkoissa, kerhoissa ja ylioppilasyhdistyksissä. Suurin osa sin seurakunnan kappelin takana.’ esiintymisistä oli Boisessa ja läheisillä paikkakunnilla, Sinä maaliskuisena sunnuntaina, puhuttuaan mutta toisinaan ryhmä soitti vähän kauempanakin.” Howardin kanssa muutaman minuutin ajan, veli Wride (Howard W. Hunter, s. 45–46.) pani kätensä nuoren miehen pään päälle ja antoi tälle patriarkallisen siunauksen. Siunauksessa sanottiin, että Howard oli ihminen, ’jonka Herra tunsi ennalta’, ja että hän oli osoittautunut ’vahvaksi johtajaksi taivaan joukkojen keskuudessa’ ja oli asetettu ’suorittamaan tärkeää työtä kuolevaisuudessa toteuttamalla [Herran] tarkoituksia, jotka koskevat Hänen valittua kansaansa’. Hänelle luvattiin, että jos hän pysyisi uskollisena, hän saisi ’älyä korkeudesta’, hän olisi ’maallisen taidon mestari ja maallisen viisauden opettaja sekä korkeimman Jumalan pappi’ ja hän käyttäisi lahjojaan palvelemalla kirkossa, istuisi sen neuvostoissa ja hänet tunnettaisiin viisaudestaan ja vanhurskaista tuomioistaan’.” Howard W. Hunter perusti viisijäsenisen orkesterin nimeltä Croonaders. Hän on keskellä saksofonin kanssa. (Howard W. Hunter, s. 70–71.)

Vuonna 1926 Howardille tarjottiin tilaisuutta muo- HÄN SOLMI AVIOLIITON CLARA JEFFSIN dostaa viisijäseninen tanssiorkesteri kahden kuukauden risteilylle Kaukoitään matkustajalaiva SS President Jack- KANSSA sonilla. Ryhmä palkattiin soittamaan taustamusiikkia Eräs ystävä esitteli laivalla näytettäville elokuville. He soittivat myös klas- Howard W. Hunterille sista musiikkia päivällisillä ja tanssiaisissa. erään nuoren naisen nuorten aikuisten tans- ERÄS PYHÄKOULUN OPPIAIHE ROHKAISI seissa Kaliforniassa 8. HÄNTÄ HANKKIMAAN PATRIARKALLISEN kesäkuuta 1928. ”Hänen nimensä oli Clara (Claire) SIUNAUKSENSA Jeffs. Howard tunsi heti ”Nuorten aikuisten pyhäkoululuokassa [Howard vetoa Claireen ja sanoi W. Hunter] koki merkittävän käännekohdan evankeliu- tälle: ’Mikset sinä koskaan min tiedonnälässään. Hän kirjoitti historiassaan: lähde kanssani ulos?’ ’Vaikka olin osallistunut kirkon luokkiin suurim- Clara vastasi: ’Mikset sinä man osan elämääni, ensimmäinen todellinen heräämi- pyydä minua?’ Pian hän ja seni evankeliumiin tapahtui Adamsin seurakunnan Howard alkoivat seurus- pyhäkoululuokassa, jota opetti veli Peter A. Clayton. Clara May Jeffs teinityttönä tella. He menivät kihloi- Hänellä oli valtavasti tietoa ja kyky innoittaa nuoria hin alkuvuodesta 1931 ja solmivat avioliiton [Suolajärven ihmisiä. Tutkin oppiaiheita, luin hänen antamansa lisä- temppelissä] 10. kesäkuuta samana vuonna.” (Ks. ”Presi- tehtävät ja osallistuin keskusteluun annetuista aiheista. dentti Howard W. Hunter, ’Kotkan tie’”, s. 7–8.) Äkkiä tulin tietoiseksi joidenkin evankeliumin periaat- ”Hääpäivän lähestyessä Howard teki toisen suuren teiden todellisesta merkityksestä ja ymmärsin kirkkaus- päätöksen. Hän oli soittanut usean vuoden ajan orkes- asteita ja selestisen korotuksen vaatimukset, kun veli tereiden kanssa tansseissa ja juhlissa, yleisillä tanssipai- Clayton opetti ja ohjasi meitä. Ajattelen sitä aikaa elä- koilla, radiossa ja näyttämöllä. ’Se oli jossain suhteessa mässäni aikana, jolloin evankeliumin totuudet alkoivat kiehtovaa’, hän muisteli, ’ja ansaitsin hyvin, mutta selvitä minulle. Minulla oli ollut aina todistus evanke- yhdessäolo monien muusikoiden kanssa ei ollut nautit- liumista, mutta äkkiä aloin ymmärtää.’ tavaa heidän juomisensa ja moraalinormiensa vuoksi.’ Yhtenä veli Claytonin oppiaiheena maaliskuun alku- Sellaiset tuttavuudet eivät sopineet elämäntyyliin, jota puolella 1930 oli patriarkalliset siunaukset. ’En ollut kos- hän halusi vaimolleen ja perheelleen, joten hän päätti kaan todella ymmärtänyt patriarkallisia siunauksia, mutta luopua ammattimuusikon urasta.

240 Howard W. Hunter Luku 14

”Neljä päivää ennen Pian sen jälkeen he muuttivat kolmen huoneen heidän häitään, 6. kesä- kalustamattomaan taloon, joka oli kävelymatkan päässä kuuta 1931, Howard Hawthornella sijaitsevasta pankista. Clairella oli makuu- soitti viimeisen sopimuk- huoneen kalusto, ja he ostivat muutamia muita huone- sensa mukaan Virginian kaluja ja taloustavaroita, mutta eivät – – aikoneet mis- tanssisalissa Huntington sään tapauksessa ottaa velkaa. ’Siitä syystä meillä ei Parkissa. Tultuaan sinä ollut kaikkea mitä halusimme, mutta meillä oli mitä iltana kotiin hän pakkasi tarvitsimme elääksemme mukavasti’, Howard sanoi.” saksofoninsa ja klarinet- (Howard W. Hunter, s. 83.) tinsa ja nuottinsa ja pani ne sivuun. Hän oli jo HÄN OLI KIINNOSTUNUT myynyt rumpunsa ja OIKEUSTIETEESTÄ marimbansa ja pakannut trumpettinsa ja viulunsa. ”Kun pankki, jossa ’Sen illan jälkeen’, Howard oli työssä, jou- hän sanoi, ’en ole kos- Howard ja Claire (Clara) Hunter tui sulkemaan ovensa kenut soittimiini paitsi muutamassa tilanteessa, kun [suuren laman aikana], lapset olivat kotona [ja] me lauloimme joululauluja ja 24-vuotias Howard kau- säestin klarinetilla. Vaikka se jätti jälkeensä tyhjiön, sillä pusteli saippuaa ovelta olin nauttinut soittamisesta, en ole koskaan katunut ovelle, auttoi teiden tuota päätöstä.’” (Howard W. Hunter, s. 81.) maanmittauksessa ja maalasi siltoja. AVIOLIITON ALKU OLI SULOISTA Vuonna 1934 hän eteni merkittävästi saa- ”Howard ja Claire dessaan työpaikan Los aloittivat avioelämänsä Angelesin piirikunnan Hermosa Beachissa [Kali- tulvien ehkäisypiirin forniassa] kalustetussa maanomistusosastolla. huoneistossa, josta oli Hän huomasi, että Howard W. Hunter näköala merelle. Joka hänellä oli kyky ymmärtää lainopillisia asioita, ja aamu, hän muisteli, niinpä hän teki 26-vuotiaana merkittävän päätöksen ’nousimme varhain. opiskella lakia. Opiskeltuaan välttämättömät perus- Vedin uimahousut jal- opinnot hän meni Southwestern Universityn lakitie- kaan, juoksin yli rannan teelliseen tiedekuntaan, josta hän valmistui neljä ja sukelsin tyrskyihin. vuotta myöhemmin työskenneltyään samalla kokopäi- Kunnon uintiretken ja väisesti, opiskeltuaan iltaisin ja toivottaen kolme lasta lämpimän suihkun jäl- tervetulleiksi perheeseen.” (Jay M. Todd, ”President keen odotti aamiainen. Howard W. Hunter: Fourteenth President of the Ajomatka Hawthornella Church”, Ensign, heinäkuu 1994, s. 6.) sijaitsevaan pankkiin vei ”Päätös Howardin menosta lakitieteelliseen oli vain varttitunnin, ja olin merkittävä päätös Huntereille. – – ’Tein kahdeksan valmis päivän töihin.

KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI tuntia töitä päivässä ja opiskelin suurimmaksi osaksi Iltaisin tultuani kotiin Howard W. Hunter vaimonsa Clairen iltaisin. Luin yöllä ja viikonloppuisin’, presidentti (Clara) ja heidän poikiensa Richardin kävimme usein yhdessä ja Johnin kanssa Hunter muistelee. Alkuun hän luki kahteen asti uimassa, ja yleensä käve- aamulla. Sitten hän huomasi, että oli vähemmän rasit- limme rantaa pitkin tähtien alla ennen kuin menimme tavaa mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aamulla nukkumaan. Vaikka päivät olivat lämpimiä, merituuli kahdelta lukemaan. teki illoista viileitä ja mukavia, ja aaltojen kohina oli Hänen mukaansa se oli vaativaa kouluttautumisen kuin kehtolaulua.’ aikaa, joka auttoi häntä oppimaan itsekuria, jota vaadi- Hän sanoi, että asuntoa vuokratessaan he tiesi- taan uran, kirkon työn ja perhe-elämän vaatimuksista vät, ettei heillä olisi varaa asua siellä kauan – ’mutta selviämiseen. Hän suoritti loppututkinnon erinomaisin halusimme aloittaa avioliittomme mukavan paikan arvosanoin.” (”Howard W. Hunter, Acting President of ylellisyydessä’. the Quorum of the Twelve Apostles”, s. 23.)

241 Kirkon presidentit

Viikko sen jälkeen kun hän oli valmistunut kurs- että olisin nuorin piispa, joka oli kutsuttu Etelä-Kalifor- sinsa kolmanneksi parhaana, hän alkoi valmistautua niassa siihen aikaan, mutta he tiesivät, että selviytyisin kokeeseen, jolla saisi oikeuden harjoittaa lakimiehen tehtävästä. Ilmaisin arvonantoni heidän luottamustaan ammattia Kaliforniassa. Hänelle ilmoitettiin, että vain kohtaan ja sanoin heille, että tekisin parhaani.’ yksi kolmasosa selviytyisi kokeesta hyväksyttävästi.

Pasadenan vaarnan johtokunta Kaliforniassa (1950-luvun alkupuolella) Yhä järkyttyneenä hän palasi kotiin ja kertoi uutisen Clairelle. ’Muistelimme päätöstä, jonka olimme teh- Howard ja Claire (Clara) Hunter neet mennä naimisiin eikä lähetystyöhön, ja että jona- ”Howard suoritti kokeen, ’yhden elämäni uuvutta- kin päivänä olisimme lähetystyössä yhdessä’, hän sanoi. vimmista kokemuksista’, 23.–25. lokakuuta [1939]. ’Ehkäpä se oli tuo lähetystyö, mutta eri muodossa kuin ’Kolmannen päivän jälkeen olin lopen uupunut. Olin olimme odottaneet.’” (Howard W. Hunter, s. 94.) tehnyt parhaani, mutta olin levoton, kun en tiennyt, riittäisikö se vai ei.’ Odotus tuntui loputtomalta, sillä ’koko monien vuosien ankara työ tiivistyi yhden ainoan tapahtuman tuloksiin’. Hän tiesi, että jos hän saisi ohuen kirjeen, se merkitsisi, ettei hän ollut läpäissyt koetta. Paksussa kir- jeessä olisi sekä iloinen uutinen hänen läpäisemises- tään että myös useita lomakkeita, joilla hän saisi anoa oikeutta harjoittaa lakimiehen tointa ja toimia oikeu- denkäyntiavustajana. ’Oli joulukuun 12. päivän aamu, kun Claire soitti minulle töihin ja sanoi postimiehen tuoneen juuri kirjeen lakimiestutkintokomitealta’, hän muisteli. ’Onko se paksu vai ohut kirje?’ kysyin. ’Paksu’, hän vastasi.

Tunsin veren virtaavan päähäni ja suljin silmäni ja KIELLETTY KOPIOINTI odotin, kun hän aukaisi kirjeen ja luki sen. Kova työ Howard W. Hunter vaimonsa Clairen (Clara) ja heidän poikansa Johnin kanssa Taj Mahalin luona Intiassa vuonna 1958 ja uhraukset, jotka olimme tehneet, olivat onnellisesti päätöksessä.’ Ja hänen professorinsa oli oikeassa: Niistä Lähes kymmenen vuotta myöhemmin, ”helmi- 718:sta tuohon kokeeseen osallistuneesta 254 eli 35,4 kuussa 1950 vanhimmat Stephen L Richards ja Harold prosenttia selviytyi kokeesta. Lähes kaksi kolmasosaa ei B. Lee saivat tehtäväkseen jakaa Pasadenan vaarnan, ja selviytynyt.” (Howard W. Hunter, s. 93.) he kutsuivat Howard W. Hunterin Pasadenan vaarnan johtajaksi. Hän ei epäröinyt lainkaan ottaa vastaan tätä kutsua. Hän oli ollut tunnontarkka päiväkirjanpitäjä HÄNET KUTSUTTIIN PIISPAKSI JA SITTEN aivan nuoruudestaan asti, ja niinpä hän kirjoitti muis- VAARNANJOHTAJAKSI tiin seuraavaa: ’Ymmärrän hyvin johtavien veljien kom- Elokuussa 1940 Bertrum M. Jones, Pasadenan vaar- mentit, kun he kertoivat meille, että meidät oli valittu nan johtaja, kutsui Howard W. Hunterin palvelemaan vaimomme lujuuden vuoksi. Claire – – seisoi aina rin- piispana uudessa El Serenon seurakunnassa. ”Howard nallani osoittaen tukea ja ymmärtämystä silloin, kun oli järkyttynyt. ’Olin aina ajatellut, että piispa on van- opiskelin lakia, kun toimin piispana ja jokaisessa saa- hempi mies’, hän muisteli, ’ja kysyin, kuinka voisin olla massani tehtävässä.’” (”Presidentti Howard W. Hunter, seurakunnan isä vähäisessä 32 vuoden iässä. He sanoivat, ’Kotkan tie’”, s. 11.)

242 Howard W. Hunter Luku 14

HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLIKSI kutsui hänet paikalleen kahdentoista joukossa korokkeella. Hän muistelee: ’Sydämeni lyönnit kiihtyivät, kun ”Howard W. kiipesin porrasaskelmia. Vanhin Hugh B. Brown siirtyi Hunterin elämässä seuraavalle tuolille antaakseen minulle tilaa, ja minä tapahtui dramaattinen asetuin paikalleni koorumin kahdentenatoista jäsenenä. muutos 9. lokakuuta Tunsin kaikkien katseiden keskittyneen minuun ja koko 1959. Hän ja Claire maailman painon harteillani. Konferenssin edetessä menivät Salt Lake Cityyn tunsin oloni erittäin epämukavaksi, ja pohdin, voisinko osallistuakseen lokakuun koskaan tuntea, että tämä oli minun oikea paikkani.’” yleiskonferenssiin, ja (Ks. ”Presidentti Howard W. Hunter, ’Kotkan tie’”, s. 9.) Howard sai viestin, jossa sanottiin, että presidentti David O. McKay halusi keskustella hänen kanssaan. Presidentti McKay ilmoitti hänelle: ’Huo- menna sinut esitetään Kahdentoista apostolin koorumin hyväksyttäväksi kahden- presidentti noin vuonna 1988 toista neuvoston jäseneksi.’” (Ks. ”Presidentti Howard W. Hunter, ’Kotkan tie’”, s. 12.) Muistiinpanoissaan kokemuksesta vanhin Hunter kirjoitti: ”Presidentti McKay tervehti minua ystävällisellä hymyllä ja lämpimällä kädenpuristuksella ja sanoi sitten KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI minulle: ’Istuudu, vaarnanjohtaja Hunter, haluan puhua Vanhin ja sisar Hunter ensimmäisen pojanpoikansa Robert Mark Hunterin, kanssasi. Herra on puhunut. Sinut on kutsuttu yhdeksi Lourine ja John Hunterin lapsen, kanssa lokakuussa 1959 Hänen erityisistä todistajistaan, ja huomenna sinut esite- tään hyväksyttäväksi kahdentoista neuvoston jäseneksi.’ HÄN ILMAISI TUNTEENSA APOSTOLINA En pysty alkuunkaan selittämään tunnetta, joka minut valtasi. Kyyneleet kohosivat silmiini enkä kyennyt OLEMISESTA puhumaan. En ole koskaan tuntenut itseäni niin täysin ”Vanhin Hunter ei nöyräksi kuin istuessani tämän suuren, herttaisen, ystä- ole koskaan lakannut vällisen miehen, Herran profeetan, seurassa. Hän kertoi ihmettelemästä etuoi- minulle, miten suurta iloa se toisi elämääni, suurenmoi- keutta, joka hänellä on sesta yhteistyöstä johtavien veljien kanssa ja että tästä läh- ollut kokoontua joka tien omistaisin elämäni ja aikani Herran palvelukseen ja viikko ensimmäisen pre- että tästä lähtien kuuluisin kirkolle ja koko maailmalle. sidenttikunnan ja kah- Hän sanoi minulle muutakin, mutta olin niin sekaisin, dentoista kanssa temppe- etten muista yksityiskohtia, mutta muistan sen, että hän lissä nauttimaan sakra- syleili minua ja vakuutti minulle, että Herra rakastaa mentin, kääntymään Her- minua ja että minulla on tukenani ensimmäisen presi- ran puoleen rukouksessa denttikunnan ja kahdentoista neuvoston luottamus. ja keskustelemaan Her- Puhuttelu kesti vain muutaman minuutin, ja läh- Vanhin Boyd K. Packerin kanssa ran valtakunnan asioista. tiessäni sanoin hänelle, että rakastan kirkkoa, että tuen ’Tämän neuvoston kokous temppelissä on kokemus, häntä ja muita ensimmäisen presidenttikunnan ja kah- joka herättää ihmisessä halun olla parempi ja toimia dentoista neuvoston jäseniä ja annan iloiten aikani, elä- paremmin’, hän kirjoitti vuonna 1967. ’Siellä on ystä- mäni ja kaiken, mitä omistan, tähän palvelutyöhön. Hän vyyttä, ykseyttä ja rakkautta.’ sanoi minulle, että voisin soittaa sisar Hunterille ja ker- Moniin sellaisiin ilmauksiin sekoittui ihmetyksen toa hänelle. – – Palasin hotelli Utahiin ja soitin Clairelle tunne siitä, että hän oli niin siunattu, kuten seuraa- Provoon, mutta kun hän vastasi puhelimeen, kykenin vassa: ’Kun istun tämän veljistäni koostuvan ryhmän tuskin puhumaan.” (Lainattuna julkaisussa Howard W. kanssa, tunnen oman riittämättömyyteni, mutta saan Hunter, s. 144–145.) aina päättäväisyyttä yrittää enemmän.’ ’Tällaiset hetket ”Kun hänen nimensä oli esitetty yleiskonferens- saavat minut tuntemaan, kuinka merkityksetön ja kelvo- sissa ja hänet oli hyväksytty, presidentti J. Reuben Clark ton olen tällaisiin etuoikeuksiin ja siunauksiin.’ ’Nämä

243 Kirkon presidentit

kokoukset ovat elämäni kohokohtia ja jättävät aina mie- Kristitylle todellinen uskonto on todellista uskoa leeni kysymyksen, miksi minut valittiin ja miksi minulla Jumalaan ja sen oivaltamista, että me olemme vastuussa on etuoikeus istua tässä neuvostossa.’ ’Lähdin tänään Hänelle teoistamme ja käytöksestämme. Ihminen, joka temppelistä kuten aiempinakin kertoina tuntien omat elää sellaisen uskonnon mukaan, on halukas elämään puutteeni ja miettien, miksi minut valittiin tällaiseen Kristuksen evankeliumin periaatteiden mukaan ja vael- seuraan. Päätän aina yrittää toimia paremmin ja pyrkiä tamaan oikeamielisesti Herran edessä kaikissa asioissa olemaan esimerkki siitä, mitä odotetaan.’” (Howard W. Hänen ilmoitetun lakinsa mukaan. Se tuo miehelle tai Hunter, s. 226–227.) naiselle rauhan tunteen ja vapauden hämmennyksestä elämässä ja antaa varmuuden iankaikkisesta elämästä HÄN OPETTI TODELLISTA USKONTOA tämän jälkeen.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1969, s. 112.) Vanhin Howard W. Hunter selitti: ”Etiikan ja uskonnon HÄN MATKUSTI MAAILMALLA välillä on suuri ero. On APOSTOLISESSA KUTSUMUKSESSAAN ero sen henkilön välillä, Yksi apostolin vel- jonka elämä perustuu vollisuuksista on viedä pelkkään etiikkaan, ja sen evankeliumi maailmaan, välillä, joka elää todella ja vanhin Howard W. uskonnollista elämää. Hunter matkusti maail- Me tarvitsemme etiikkaa, malla tavaten pyhiä mutta todellinen uskonto monissa maissa. Hän käsittää eettiset totuudet matkusti yli parikym- ja hyvin paljon enemmän. mentä kertaa Pyhään Puhumassa Suolajärven Todellisella uskonnolla on tabernaakkelissa maahan johtaen kirkon juurensa uskossa ylivoi- asioita ja auttaen ystä- maiseen olentoon. Kristinusko perustuu uskoon Juma- vyyssuhteiden luomi- laan, iankaikkiseen Isään, Hänen Poikaansa Jeesukseen sessa sekä juutalaisiin Kristukseen ja Herran sanaan sellaisena kuin se sisältyy että arabijohtajiin kaik- pyhiin kirjoituksiin. Uskonto on myös enemmän kuin Opettamassa Pyhässä maassa kialla Lähi-idässä. Nuo teologiaa. Se on enemmän kuin vain usko jumaluuteen; ystävyyssuhteet auttoivat lopulta kirkkoa saamaan se on tuon uskon harjoittamista. – – luvan rakentaa Jerusalem-keskus. Hän piti matkoista

Vanhin Hunter tapaa Teddy Kolleckin, Jerusalemin pormestarin, Orson Hyde -muistopuiston vihkimistilaisuudessa vuonna 1979

244 Howard W. Hunter Luku 14

Pyhään maahan muiden kahdentoista jäsenten kanssa joiden väitetään olevan oikeat esiin kaivetut paikat. ja siitä, että sai uudistaa ystävyyssuhteet tuntemiinsa Meillä oli siellä hyvä, hengellinen, lämmin tunne. Tun- ihmisiin. Vuoteen 1993 mennessä hän oli käynyt mil- simme varmuutta, että se saattoi hyvinkin olla aito tei jokaisessa merkittävässä islamilaisessa maassa maa- tapahtumapaikka. Ja evankeliumit saivat uuden merki- ilmassa. Hän muistutti usein pyhille, että sekä juutalai- tyksen, kun luimme niitä niiden tapahtumapaikoilla. set että arabit ovat lupauksen lapsia ja ettei heidän Ja Öljymäellä luimme taivaaseennousemisesta. Se tule asettua kummankaan puolelle. oli loistava kokemus. – – Uskomme, että nämä matkat ”Taivaallisia lahjoja ja ominaisuuksia hiottiin, kun ovat tehneet meistä tietoisempia menneisyyden todelli- hän lähti yhä uudelleen Jerusalemiin Pyhään maahan. suudesta, menneen suhteesta nykyiseen ja velastamme Jerusalem veti häntä kuin magneetti. Hän johti maan Herrallemme, jonka elämä ja kuolema ja uhraus tuntu- hankintaa ja Brigham Youngin yliopiston Jerusalem- vat entistä todellisemmilta.” (Lainattuna julkaisussa keskuksen rakentamista todella innoitettuna. Hänen Howard W. Hunter, s. 163–164.) halunsa olla siellä, missä Vapahtaja kulki ja opetti, ”Lähi-idässä vanhin Hunter tapasi valtioiden vaikutti kyltymättömältä. Hän rakasti kaikkea näke- päämiehiä ja muita valtiollisia johtajia, mutta hän kes- määnsä ja kuulemaansa. Erityisesti hän rakasti Gali- kusteli myös kamelinajajien ja palvelijoiden kanssa. leaa. Mutta yhtä paikkaa hän rakasti kaikkein eniten. Häntä pidettiin vieraana palatseissa ja beduiinitel- Hän sanoi aina: ’Mennään puutarhahaudalle vielä toissa, hän matkusti loistoautoissa ja muuleilla ja kerran vanhojen aikojen muistoksi.’ Siellä hänen tapa- kameleilla, söi ylellisiä aterioita ja yksinkertaista maa- naan oli istua ja mietiskellä aivan kuin hän olisi tun- laisruokaa. Hän tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten keutunut hänet Vapahtajasta erottavan verhon läpi.” kanssa, koska hän oli aidon kiinnostunut ihmisistä. (James E. Faust, ”Howard W. Hunter: Man of God”, Hän kävi luennoilla ja luki laajalti Lähi-itää käsittele- Ensign, huhtikuu 1995, s. 27.) vää kirjallisuutta, ja hänen tietonsa näistä maista avasivat ovia ja johtivat arvokkaisiin ystävyyssuhteisiin HÄNEN RAKKAUTENSA PYHÄÄN MAAHAN kirkon hyväksi. – – JOHTI ERITYISTEHTÄVIIN Koska vanhin Hunter ymmärsi niin hyvin tätä eri- tyistä paikkaa, ensimmäinen presidenttikunta antoi Vuonna 1961 vanhin Howard W. Hunter yhdessä hänen tehtäväkseen johtaa kahta merkittävää kirkon vaimonsa, vanhin Spencer W. Kimballin ja tämän vai- hanketta Pyhässä maassa, Orson Hyde -muistopuistoa mon kanssa lähti matkalle Egyptiin ja Lähi-itään. Kir- ja Lähi-idän tutkimukseen keskittyvää Jerusalem-kes- jeessään muille kahdentoista koorumin jäsenille nämä kusta.” (Howard W. Hunter, s. 210–212.) kaksi apostolia kirjoittivat: ”Olimme jouluaattona Betlehemissä, missä Kristus syntyi. Siellä oli noin 20 000 muutakin jokaisesta maasta ORSON HYDE -MUISTOPUISTO ja jokaista ihonväriä, rotua, kieltä ja uskontoa edustaen. RAKENNETTIIN Mutta kun menimme paimenten kedolle, olimme aivan ”Lokakuun 24. päivänä 1841 vanhin Orson Hyde yksin pimeässä. Tai olisi ollut pimeää, ellei olisi ollut kir- kahdentoista apostolin koorumista oli Palestiinassa, kasta kuutamoa ja tähtitaivasta. Lauloimme hiljaa keske- jolla nimellä Pyhä maa silloin tunnettiin, erityisessä kir- nämme: ’Paimenet kaukaisen Juudean maan Kuulivat kon tehtävässä. – – Seistessään [Öljymäellä] Kidronin- taivaalta kummissaan: Hoosianna Jumalalle Hoosianna laakson toisella puolen Jerusalemista hän piti rukouk- korkeudessa.’ Täällä eivät moskeijat eivätkä katedraalit sen pyhittäen Palestiinan maan Jerusalemin rakentami- pilanneet näkymää, ja me tunsimme suloisen hengen ja selle ja Abrahamin jälkeläisten kokoamiselle. voimme hyvin uskoa, ettei täällä ole paljoakaan muuttu- Lokakuun 24. päivänä 1979 presidentti Spencer nut sitten pyhän yön. – – W. Kimball seisoi samalla kukkulalla vihkimässä van- – – Kävimme useimmilla perinteisillä paikoilla hin Hyden rukouksen muistoksi perustettua puistoa. kaikkialla Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Vanhin Howard W. Hunter oli läsnä tuossa tilaisuu- Nelisin kävelimme muutaman kilometrin matkan dessa, sillä hänellä oli ollut tärkeä osuus varojen Betaniasta Öljymäelle ja alas Jerusalemiin – polkua, jota keräämisessä ja puiston rakentamiseen johtaneissa Hän oli kulkenut niin monta kertaa. Kiipesimme kuk- neuvotteluissa. kulalle, joka olisi voinut hyvinkin olla Pääkallonpaikka Tämän projektin pohjatyö tehtiin, kun presidentti – Golgata, ja istuimme kaikessa rauhassa lukemassa Harold B. Lee, vanhin Gordon B. Hinckley kahdentoista Vapahtajamme julmasta pidätyksestä, oikeudenkäyn- koorumista ja lähetysjohtaja Edwin Q. Cannon jr Sveit- nistä, vainosta ja ristiinnaulitsemisesta. sin lähetyskentältä kävivät Israelissa syyskuussa 1972. Menimme surevan väkijoukon kanssa alas kukku- He tapasivat Israelin uskonnosta, ulkosuhteista ja turis- laa ja vietimme melkoisen ajan haudalla ja puutarhassa, mista vastaavien ministeriöiden edustajat ja tutkivat

245 Kirkon presidentit

mahdollisuutta rakentaa muistomerkki Orson Hydelle Meillä on kirkon jäseniä muslimimaailmassa. – – Jerusalemiin. Joskus kirkon jäsenet loukkaavat heitä antamalla Kolme kuukautta myöhemmin, 19. joulukuuta vaikutelman, että tuemme vain juutalaisten tavoitteita. 1972, vanhin Hunter kirjoitti päiväkirjaansa: ’Koska Kirkko on kiinnostunut kaikista Abrahamin jälkeläisistä, lähden Pyhään maahan ensi viikolla, ensimmäinen pre- ja meidän tulee muistaa, että arabien historia juontuu sidenttikunta kutsui minut tänä aamuna kokoukseensa Abrahamiin hänen poikansa Ismaelin kautta. ja kysyi, tapaisinko [kirkon] ryhmän johtajan Jerusale- Kuvitelkaa isää, jolla on monta poikaa, joista jokai- missa ja tarvittaessa pormestarin koskien Orson Hyden sella on erilainen temperamentti, eri taipumukset ja rukouksen muistomerkkiä Jerusalemissa.’ hengelliset ominaisuudet. Rakastaako hän yhtä poikaa Jerusalemissa uudenvuodenpäivänä vanhin ja vähemmän kuin jotakuta toista? Ehkäpä poika, joka on sisar Hunter etsivät mahdollisia paikkoja muistomer- vähiten hengellisesti suuntautunut, saa osakseen isänsä kille. Hän raportoi presidentti Leelle vaikutelmiaan huomiota, rukouksia ja pyyntöjä enemmän kuin toiset. paikoista, joissa he olivat käyneet, mutta mitään ei Merkitseekö se sitä, että hän rakastaa muita vähemmän? vielä tuolloin päätetty. Kaksi vuotta myöhemmin Jeru- Kuvitteletteko taivaallisen Isämme rakastavan jälkeläisis- salemin kaupunki kutsui kirkon osallistumaan Pyhän tään yhtä kansallisuutta selvästi enemmän kuin muita? kaupungin muureja ympäröivän vihreän vyöhykkeen Kirkon jäseninä meitä on syytä muistuttaa Nefin haasta- puistoalueen kehittämiseen. Käytyään Jerusalemissa vasta kysymyksestä: ’Ettekö tiedä, että kansakuntia on vanhin Hunter raportoi, että ehdotettu paikka, joka enemmän kuin yksi?’ (2. Nefi 29:7). sijaitsi Öljymäellä, olisi suurin yksittäinen alue puis- Parhaillaan olemme mukana projektissa, jossa kau- tossa. Näin Orson Hyde -muistopuistosta alkoi tulla nistetaan Jerusalemissa olevaa Öljymäkeä rakentamalla todellisuutta.” (Howard W. Hunter, s. 212–213.) puisto kirkon varhaisen apostolin Orson Hyden ja hänen tuolta paikalta pitämänsä pyhittämisrukouksen ”KAIKKI OVAT JUMALALLE muistoksi. Se ei johdu siitä, että me suosisimme toista YHDENVERTAISIA” kansaa enemmän kuin toista. Jerusalem on pyhä juuta- laisille, mutta se on pyhä myös arabeille. Eräs Egyptin ministeri sanoi minulle kerran, että jos kristinuskon ja islamin välille koskaan rakennetaan silta, niin mormonikirkon täytyy se rakentaa. Tiedustel- lessani syytä hänen mielipiteeseensä minuun teki vaikutuksen hänen luettelemansa samankaltaisuudet ja vel- jeyden yhteiset siteet. Sekä juutalaiset että arabit ovat Isämme lapsia. He ovat kummatkin lupauksen lapsia, emmekä me kirkkona asetu kummallekaan puolelle. Me rakastamme kumpaakin ja olemme kiinnostuneita kummastakin.” (”’All Are Alike unto God’”, 1979 Devotional Speeches of the Year, 1980, s. 35–36.)

Vanhin James E. Faustin (kolmantena oikealta) ja Jeffrey R. Hollandin JERUSALEM-KESKUS RAKENNETTIIN (äärimmäisenä oikealla) sekä perheenjäsenten kanssa Puutarhahaudalla toukokuussa 1985

Kun kirkko toteutti Orson Hyde -muistopuistohan- ketta, vanhin Howard W. Hunter opetti: ”Herran kirkon jäseninä meidän on kohotettava katseemme henkilökohtaisten ennakkoluulojen yläpuo- lelle. Meidän on löydettävä se loistava totuus, että taivaallinen Isämme ei todellakaan katso henkilöön. Jos- kus me loukkaamme kohtuuttomasti muiden kansakuntien veljiä ja sisaria suosimalla yhtä kansakuntaa toisen kustannuksella. Saanen esittää esimerkkinä tästä suosimisesta nykyisen ongelman Lähi-idässä – konfliktin arabien ja juutalaisten välillä. – – BYU:n Jerusalem-keskus

246 Howard W. Hunter Luku 14

noin kahden hehtaarin alueen kirkon tavoittelemasta tontista 49 vuodeksi. Sopimukseen sisältyi myös oikeus uusia vuokrasopimus vielä toiseksi 49 vuodeksi. – – Lähes kolmen vuoden neuvottelujen ja pitkällisten tarkastusten jälkeen David Galbraith [jonka presidentti Harold B. Lee oli kutsunut vuonna 1972 ensimmäiseksi seurakunnanjohtajaksi Israelissa] soitti vanhin Hunterille 27. syyskuuta 1983 ja kertoi, että Jerusalemin kaupun- ginvaltuusto oli hyväksynyt suunnitelmat. – – Mutta keskuksen rakentamiseen liittyvät ongelmat eivät loppuneet siihen. Vaikka kirkon aikomuksesta rakentaa koulutuskeskus oli ilmoitettu paljon aikaisemmin, sekä juutalaisten että arabien vastustus kiihtyi mer- BYU:n Jerusalem-keskus kittävästi heti rakennustöiden alettua tontilla. ’Juutalai- ”Kun Orson Hyde -projektin suunnitelmat etenivät set pelkäävät, että läsnäolomme Jerusalemissa on kään- Jerusalemissa, vanhin Hunter etsi neuvotteluja käyden nytyskeino, ja arabit ovat huolissaan, koska me raken- myös paikkaa keskukselle, johon sijoitettaisiin Brigham namme alueelle, jota he pitävät miehitettynä maana’, Youngin yliopiston lukukauden mittainen ulkomailla vanhin Hunter raportoi ensimmäiselle presidenttikun- opiskelua koskeva ohjelma sekä kirkon Jerusalemin nalle käytyään Jerusalemissa helmikuussa 1985 yrittä- seurakunta ja piiri. mässä lieventää vastustusta. Sopivan tontin löytäminen, sopivan arkkitehti- Jerusalemin sanomalehtien artikkeleissa pyydettiin suunnitelman laatiminen ja neuvotteleminen lukemat- Knessetiä peruuttamaan lupa jatkaa projektia, ja vastus- tomien byrokraattisten vaatimusten täyttämiseksi ei tajat lisäsivät virkamiesten painostusta ja uhkasivat väki- ollut kuitenkaan helppoa. – – valtaisuuksilla rakennustyömaalla. – – Tontin etsiminen alkoi tosissaan vuonna 1979, kun Käännytystyö oli keskeinen juutalaisten suhtautu- Orson Hyde -muistopuisto oli lähestulkoon valmis. Hel- mistapaan vaikuttava asia. Kirkko oli sopinut ehtona mikuun 8. päivänä 1979 vanhin Hunter kokoontui joh- rakentamiselle Jerusalemiin olla ryhtymättä käännytys- tavista auktoriteeteista ja BYU:n virkailijoista koostuvan työhön. Tämä kanta toistettiin eräässä Church News ryhmän kanssa päättämään, pitäisikö kirkon harkita -lehden artikkelissa, jossa eräs kirkon tiedottaja huo- rakentamista Jerusalemiin. mautti: ’Siellä missä lähetystyö on lainvastaista, emme Kaksi kuukautta myöhemmin vanhin Hunter, van- tee sitä’ [Church News, 28. joulukuuta 1985, s. 4]. Vas- hin James E. Faust ja kirkon kouluasiamies Jeffrey R. tustajat kieltäytyivät kuitenkin hyväksymästä tätä vakuu- Holland tapasivat ensimmäisen presidenttikunnan, ja tusta, ja kiistely jatkui raivokkaana. vanhin Hunter kirjoitti: ’Suosittelimme maan ostamista Sillä välin keskuksen rakentaminen eteni. Vanhin Jerusalemista ja rakennuksen rakentamista seurakun- Hunter ja vanhin Faust lensivät Jerusalemiin jälleen tou- nan kappeliksi – – sekä tilojen ja luokkahuoneiden jär- kokuussa 1986. ’Iltapäivä [21. toukokuuta] kului raken- jestämiseksi BYU:n ulkomailla opiskelua koskevaan nukseen tutustumisessa’, vanhin Hunter kirjoitti. ’Ras- ohjelmaan.’ Ehdotus hyväksyttiin, ja vanhin Hunter kaat rakennustyöt on saatu lähes kokonaan valmiiksi, ja ’valtuutettiin etsimään ja hankkimaan maapala’. lokakuuhun mennessä opiskelijatilat ovat valmiina käyt- Tuo päätös pani alulle lukemattomien kokousten, töön. – – Olemme toimittaneet jokaiselle Knessetin 120 puhelinsoittojen ja Israelin matkojen sarjan, kun vanhin jäsenestä kopion kirjeestä, jonka Yhdysvaltain kongressin Hunter sai tietää Israelin monimutkaisista laeista, jotka 154 jäsentä molemmista puolueista on allekirjoittanut koskevat kiinteistön siirtoa ja muita vaatimuksia ja jotka yhteisenä vetoomuksenaan sallia BYU:n Lähi-idän tutki- oli täytettävä ennen kuin rakentaminen saattoi alkaa. – – muskeskuksen loppuunrakentaminen Jerusalemissa.’” Kirkon toivoma tontti oli sama, jolla presidentti Kim- (Howard W. Hunter, s. 215–220.) ball oli käynyt ollessaan Jerusalemissa vihkimässä Orson Israelin hallitus antoi luvan jatkaa keskuksen Hyde -muistopuistoa. Se oli Israelin valtion omaisuutta ja rakentamista. Maaliskuussa 1987 opiskelijat muuttivat sijaitsi Öljymäellä Heprealaisen yliopiston Skopusvuoren keskukseen, vaikka se oli edelleen keskeneräinen, ja kampuksen vieressä ja lähellä tonttia, jolle oli tarkoitus vuokrasopimus allekirjoitettiin toukokuussa 1988. Pre- rakentaa Israelin korkeimman oikeuden rakennus. – – sidentti Hunter vihki keskuksen 16. toukokuuta 1989. Lopulta tammikuussa 1981 vanhin Hunter sai sanan, että Brigham Youngin yliopiston rekisteröinti HÄN OPETTI HENGELLISYYDEN Israelissa oli hyväksytty, mikä tasoitti tietä tontin hank- KEHITTÄMISTÄ kimiselle sieltä. Neljä kuukautta myöhemmin Israelin maankäyttöviranomaiset suostuivat vuokraamaan BYU:lle Vanhin Howard W. Hunter sanoi: 247 Kirkon presidentit

”Ei ole helppoa kehittää hengellisyyttä ja saattaa ja täyttääkseen pöydän runsailla antimilla. En koskaan itsensä sopusointuun jumalallisuuden korkeimpien vai- vastustele, koska pidän kaikesta – ei ole mitään, mistä kutusten kanssa. Se vaatii aikaa ja siihen on usein pon- en pitäisi. Useimmat ihmiset pitävät uunissa paistetusta nisteltava. Se ei tapahdu sattumalta, vaan se onnistuu kinkusta ja pannulla paistetusta kanasta ja niin minä- ainoastaan määrätietoisen ponnistelun avulla ja siten, kin, mutta viime aikoina olen syönyt niitä niin paljon, että käännymme Jumalan puoleen rukouksessa ja etten voi katsoa sikaa tai kanaa suoraan silmiin tunte- pidämme Hänen käskynsä. – – matta syyllisyyttä siitä, että minua alkaa pikkuhiljaa vai- Pyrkiessämme saavuttamaan hengellisyyttä osan vata vastenmielisyys – –. vaikeuksiamme muodostaa se tunne, että meillä on pal- Olen kiitollinen suurenmoisista ihmisistä, joiden jon tekemistä ja että olemme kaukana tavoitteistamme. luona yövymme joka viikonloppu, ja arvostan heidän Täydellisyys on jokaisella meillä vielä edessäpäin, mutta hyvyyttään meitä kohtaan, mutta kun ohitin [hampuri- me voimme hyötyä voimistamme, aloittaa siitä missä laisravintolan] kotimatkalla, ajattelin: ’Eivätkö hampuri- olemme ja etsiä onnea, joka voidaan löytää tavoittele- lainen ja mallaspirtelö olisikin oivallinen ateria?’” malla sitä, mikä on Jumalan. – – (Howard W. Hunter, s. 172–173.) Kukaan meistä ei ole saavuttanut täydellisyyttä tai sen hengellisen kasvun huippua, joka on mahdollinen HÄN OLI KIINNOSTUNUT ETELÄ- JA kuolevaisuudessa. Jokainen voi ja jokaisen täytyy edistyä KESKI-AMERIKAN ARKEOLOGIASTA hengellisesti. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on jumalallinen suunnitelma tuon hengellisen kasvun varalle iankaikkisesti. Se on enemmän kuin jokin siveyssäännöstö. Se on enemmän kuin jokin ihanteellinen sosiaalinen jär- jestys. Se on enemmän kuin myönteinen asenne itsensä kehittämiseen ja määrätietoisuuteen. Evankeliumi on Herran Jeesuksen Kristuksen pelastava voima, ja siihen kuuluu Hänen pappeutensa ja Hänen tukensa ja Pyhä Henki. Uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olemalla kuuliaisia Hänen evankeliumilleen, edistymällä askel askeleelta, anoen voimaa ja parantaen asentei- tamme ja pyrkimyksiämme me onnistumme löytämään itsemme Hyvän Paimenen laumasta. Tämä vaatii itsekiel- täymystä ja harjoitusta ja ponnistelua ja voimia. Mutta apostoli Paavali sanoi: ’Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.’ (Fil. 4:13)” (Ks. ”Hengellisyyden kehit- täminen”, Valkeus, lokakuu 1979, s. 42–44.)

PYHÄT RUOKKIVAT HÄNTÄ HYVIN Vanhin Howard W. Hunter matkusti monissa paikoissa kautta maailman ja kohtasi erilaisia haasteita. Hän kirjoitti eräästä yllättävästä haas- teesta, jonka hän kohtasi johtavana auktoriteettina: ”Kirkon johtavan Hän kävi mielellään Mesoamerikan kaivauspaikoilla ja teki lukuisia matkoja auktoriteetin on miltei noille alueille. mahdotonta pysyä hoik- Vanhin Howard W. Hunter rakasti suuresti Mormo- kana. Joka viikonloppu nin kirjaa ja sen jumalallista tehtävää. Hän oli myös kiin- yövymme jonkun vaar- nostunut niistä historiallisista ja arkeologisista yksityis- nanjohtajan kotona, ja kohdista, joita se sisältää. Tammikuun 26. päivänä 1961 hänen vaimonsa tekee hänet nimitettiin New World Archaeological Foundatio- Auttamassa joulupäivällisen laitossa aina kaikkensa laittaak- vuonna 1983 nin (NWAF, Uuden maailman arkeologinen säätiö) neu- seen ruokaa, leipoakseen voa antavan johtokunnan puheenjohtajaksi. Hän palveli

248 Howard W. Hunter Luku 14

sen puheenjohtajana 24 vuoden ajan. Tämä järjestö oli HÄNEN VAIMONSA KUOLI mukana BYU:n rahoittamassa arkeologisessa työssä Etelä- Meksikossa ja pohjoisessa Keski-Amerikassa. ”Sen pää- Vanhin Howard W. määränä oli tutkia paikkoja, jotka liittyvät Lehin jälkeläi- Hunterin vaimo Claire oli siin. Jotkin näistä paikoista olivat hyvin alkeellisia, ja kärsinyt 1970-luvun alku- hänen tehtävänsä veivät hänet kirjaimellisesti viidakkoon. puolelta asti vakavista Vanhin Hunter oppi selviytymään sellaisissa oloissa syö- terveysongelmista. ”Tou- mällä keitettyjä munia ja banaaneja.” (Ks. ”Presidentti kokuussa 1981 Claire sai Howard W. Hunter, ’Kotkan tie’”, s. 15.) aivoverenvuodon. Lääkä- ”Vanhin Hunter osoitti aktiivista kiinnostusta sää- rin ennuste oli, ettei hän tiöön tavaten usein johtokunnan jäseniä ja tarkastaen luultavasti koskaan enää henkilökohtaisesti arkeologiset kohteet kaksi tai kolme kykenisi kävelemään. Kun kertaa vuodessa. Hän oli myös isälliseen tapaan erittäin hän pääsi sairaalasta kiinnostunut paikoilla työskentelevistä ja heidän per- kaksi ja puoli viikkoa heistään. Hänen matkansa, joihin liittyi usein kirkon myöhemmin, hän oli Claire (Clara) Hunter tehtäviä, veivät hänet alkeellisille – usein jopa vaaralli- pyörätuolissa eikä kyen- sille – alueille, ja hän syventyi opiskelemaan mahdolli- nyt kävelemään. Kaksi viikkoa myöhemmin Howard kir- simman paljon muinaisia sivilisaatioita ja niiden aikaan- joitti toiveikkaana: ’Vaikka lääkärit ovat sanoneet, ettei saannoksia.” (Howard W. Hunter, s. 198–199.) hän kykene enää kävelemään, hän kykenee nyt seisomaan tuettuna, ja tänä aamuna pidellessäni häntä käsistä ja johdattaessani häntä hän kykeni kävelemään HÄN TEKI UUDEN ENNÄTYKSEN makuuhuoneesta keittiöön.’ Dorothy Nielsen, Howardin ja Clairen rakas ystävä ja naapuri kadun toiselta puolen, muistaa olleensa kerran läsnä, kun Howard palasi kotiin toimistosta tai matkalta. Hän auttoi Clairen pystyyn pyörätuolista ja tukien tätä tiukasti pyöritti ympäri huonetta aivan kuten oli tehnyt silloin kun he niin monta vuotta aiemmin olivat lähteneet tanssimaan. Hän vei vaimonsa säännöllisesti tämän lempi- kampaajalle permanenttiin ja hiusten pesuun, ja vaikka Claire ei kyennyt kommunikoimaan, Howard puheli hänelle ja kertoi hänelle päivästään ja uutisia perheestä ja ystävistä.” (Howard W. Hunter, s. 267–268.) Tervehtimässä ryhmää lähetyssaarnaajia ”Vuonna 1983 hänen rakas puolisonsa Clara Jeffs Matkallaan Meksikoon marraskuussa 1975 vanhin Hunter kuoli. – – Presidentti Hunter [oli huolehtinut] Howard W. Hunter teki ennätyksen, jolle ei ole vielä hänen tarpeistaan tarjoten rakastavaa huolenpitoa kun- vertaista kirkon historiassa. ”Vanhin J. Thomas Fyansin nioittavasti ja epätavallisen uskollisesti monen vuoden avulla, joka palveli silloin kahdentoista apulaisena, ajan välittämättä lainkaan omasta terveydestään. Mutta vanhin Hunter oli saanut tehtäväkseen järjestää uudel- hän sai palkintonsa, sillä niin heikossa kunnossa kuin leen muutamia vaarnoja Meksikossa. Keskusteltuaan Claire olikin, hän hymyili ja reagoi vain puolisolleen. alue-edustajien ja lähetysjohtajien kanssa ja tarkastel- Heidän suhteensa herkkyys oli sydämeen käypää. tuaan vaarnanjohtajien antamia tietoja hän päätti, että Emme ole koskaan nähneet sellaista esimerkkiä mie- viidestä olemassa olevasta vaarnasta sekä joistakin seu- hen omistautumisesta vaimolleen. Heidän rakkaussuh- rakunnista Méxicon lähetyskentällä pitäisi muodostaa teensa oli monella tapaa suurenmoinen. Rakkaus on 15 vaarnaa. palvelemista.” (Ks. ”Presidentti Howard W. Hunter, ’Tarkoituksemme’, hän kirjoitti päiväkirjaansa, ’Kotkan tie’”, s. 16.) ’oli vähentää vaarnojen kokoa, järjestää ne paremmin, vähentää jäsenten matkustamista ja myös valmistautua HÄN PUHUI HUOLESTUNEILLE Meksikossa tapahtuvaan nopeaan kasvuun. Oltiin yksi- VANHEMMILLE mielisiä siitä, että pienempiä vaarnoja voidaan koulut- Vanhin Howard W. Hunter opetti lohduttavaa taa paremmin, että johtajat voivat olla tehokkaampia ja oppia vanhemmille, jotka tuntevat masennusta harhaan että ennakoidun kasvun mukaisia tuhatta uutta jäsentä kulkeneiden lastensa vuoksi: voitaisiin perehdyttää paremmin maaliskuusta alkaen.” ”Kirkossa ja maailmassa on – – monia, jotka elä- (Howard W. Hunter, s. 202.) vät syyllisyyttä ja kelvottomuutta tuntien, koska jotkut

249 Kirkon presidentit

heidän pojistaan ja tyttä- ”Meillä kaikilla tulee ristään ovat eksyneet olemaan elämässämme laumasta. – – vastoinkäymisiä. Luullak- On selvää, että tun- seni voimme olla siitä nolliset vanhemmat teke- melko varmoja. Jotkut vät parhaansa, ja kuiten- niistä voivat olla kovia ja kin melkein kaikki teke- tuhoisia. Jotkut saattavat vät virheitä. Ne, jotka jopa koetella uskoamme saavat vanhemman tehtä- rakastavaan Jumalaan, vän, ymmärtävät oitis, jolla on valta auttaa meitä. että he erehtyvät työs- Näihin ahdistaviin sään monta kertaa. Tai- Presidentti Howard W. Hunter mietteisiin meidän vaan Isä tietää, että kun Hän puhui usein vanhempien ja lasten kaikkien Isä luultavasti sanoisi: ’Miksi olette pel- Hän antaa henkilapsiaan välisistä suhteista. kureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?’ Ja tietenkin nuorten ja kokemattomien vanhempien hoivaan, meillä täytyy olla uskoa koko matkaa, koko koke- nämä tekevät virhearviointeja. – – musta, koko elämää varten eikä vain hetkittäin ja Onko olemassa suurempaa haastetta kuin osata myrskyissä. – – työskennellä tehokkaasti nuorten parissa? On monia – – Jeesus ei säästynyt murheelta ja tuskalta ja tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen luonteeseen ja per- ahdistukselta ja vainolta. – – soonallisuuteen. On ilmeisen totta, että vanhemmilla Vapahtajan huulilla ja sydämessä oli rauha, raivo- on monissa ja ehkäpä useimmissa tapauksissa suurin sipa myrsky kuinka pahasti tahansa. Olkoon meilläkin vaikutus lapsen elämässä, mutta on myös muita merkit- rauha – omassa sydämessämme, omassa kodissamme, täviä tekijöitä. – – maailman kansojen keskuudessa ja jopa niissä vai- – – Muistakaamme, ettemme olleet ainoa vaikutus noissa, joita kirkko aika ajoin saa kokea. Meidän ei lapseemme ja hänen hyviin tai huonoihin tekoihinsa. pidä yksilöinä eikä yhteisönä odottaa selviytyvämme – – Muistakaa, että taivaallinen Isä ottaa huomioon elämästä ilman vastoinkäymisiä.” (”Mestari, myrsky on rakkautemme ja uhrauksemme, huolemme ja mur- suuri”, Valkeus, 1985, konferenssiraportti 154. puoli- heemme, vaikka ponnistelumme eivät olekaan johta- vuotiskonferenssista, s. 29.) neet toivottuun tulokseen. Vanhempien sydän usein murtuu, mutta heidän on ymmärrettävä, että lopullinen HÄNESTÄ TULI KAHDENTOISTA vastuu kuuluu kuitenkin lapselle sen jälkeen, kun van- APOSTOLIN KOORUMIN PRESIDENTTI hemmat ovat opettaneet oikeita periaatteita. – – Onnistunut isä tai äiti on se, joka on rakastanut, ”Perjantaina 20. tou- joka on uhrannut, joka on huolehtinut, opettanut ja kokuuta 1988 Marion G. täyttänyt lapsen tarpeet. Jos lapsenne kaiken tämän teh- Romney, kahdentoista tyänne on silti tottelematon tai vallaton tai maailmalli- apostolin koorumin pre- nen, teitä voi silti kutsua onnistuneiksi. Ehkäpä maail- sidentti, kuoli kotonaan maan on tullut lapsia, jotka olisivat keille tahansa van- Salt Lake Cityssä. Kolme- hemmille haasteena missä tahansa olosuhteissa. On toista päivää myöhem- ehkä muita, jotka olisivat keille tahansa vanhemmille min, 2. kesäkuuta, joka- iloksi ja siunaukseksi. viikkoisessa kokouksessa Olen huolissani siitä, että on vanhempia, jotka tuo- temppelissä Howard W. mitsevat itsensä ankarasti ja sallivat tällaisten tunteitten Hunter hyväksyttiin ja tuhota elämänsä, vaikka heidän pitäisi oivaltaa tehneensä erotettiin kahdentoista parhaansa ja jatkaa vaellustaan uskossa.” (”Vanhempien presidentiksi. huoli lapsista”, Valkeus, huhtikuu 1984, s. 116–119.) Vaikka presidentti Hunterin selkäleikkauk- Presidentti Howard W. Hunter E KAIKKI KOHTAAMME sesta oli kulunut vuosi ja hänen oli yhä vaikeaa päästä M kävelemään, hän ei halunnut antaa minkään estää VASTOINKÄYMISIÄ ELÄMÄSSÄMME häntä täyttämästä velvollisuuksiaan koorumin joh- Koettelemukset olivat osa Howard W. Hunterin dossa. Palveltuaan koorumin virkaa toimittavana presi- elämää. Hän oppi paljon pysymällä uskollisena vai- denttinä yli kaksi ja puoli vuotta hän oli hyvin tietoi- keuksissaan. Hänen kokemuksensa auttoivat häntä nen siitä, mitä nuo velvollisuudet olivat.” (Howard W. opettamaan pyhiä: Hunter, s. 287.)

250 Howard W. Hunter Luku 14

HÄNELLÄ OLI USKOA SIIHEN, ETTÄ HÄN Vanhin James E. KÄVELISI VIELÄ Faust, joka oli silloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kirjoitti, kuinka presidentti Hun- ter säilytti huumorintajunsa terveyttään koskevissa haasteissa: ”Kun hänen oli vaikea kävellä tai edes sei- soa, hän yllätti yleiskon- ferenssivieraat puhumalla heille pyörätuolista. Hänen hyväntahtoinen huumorinsa käy ilmi Kahdentoista apostolin koorumin presidentti hänen avaussanoistaan: Presidentti Hunterille sanottiin, ettei hän koskaan enää kävelisi. ’Suonette anteeksi, että esitän nämä muutamat ajatukset istualtani. En puhu Vuoden 1991 yleiskonferenssipuheessa vanhin pyörätuolissa istuen omasta valinnastani. Huomaan, Rulon G. Craven puhui presidentti Howard W. Hunterin että te muutkin osallistutte konferenssiin istuen, joten päättäväisyydestä kävellä jälleen: seuraan teidän esimerkkiänne.’ [Ks. ”Avautuvat ja sul- ”Monet muistavat, että presidentti Hunterille keutuvat ovet”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 54.] sanottiin muutama vuosi sitten, ettei hän enää kävelisi. Huhtikuussa 1988 hän seisoi kävelytuen avulla Mutta hänen uskonsa ja päättäväisyytensä oli tuota tie- puhujankorokkeella ja piti konferenssipuheensa. toa suurempi. Lyömättä asiasta rumpua ja muiden tietä- Puheensa puolivälissä hän menetti tasapainonsa ja mättä hän päättäväisesti suoritti päivittäin hyvin rasitta- kaatui taaksepäin. Presidentti Monson, vanhin Packer via fysioterapiaharjoituksia uskoen ja säilyttäen näke- ja turvamies nostivat hänet nopeasti pystyyn, ja hän myksen siitä, että hän kävelisi vielä. Noiden vaikeiden jatkoi puhettaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtu- kuukausien aikana hänen veljensä kahdentoista kooru- nut. Konferenssikokouksen päättyessä hän aina huu- missa rukoilivat hänen puolestaan päivittäin kooru- morintajunsa säilyttäen sanoi: ’Minä kaaduin kukkien minsa kokouksissa ja yksityisesti. päälle!’” (Ks. ”Presidentti Howard W. Hunter, ’Kotkan Kuukausia myöhemmin, eräänä torstaiaamuna, tie’”, s. 16.) Häneltä murtui kaatumisessa kolme kyl- menin presidentti Hunterin toimistoon keskustelemaan kiluuta (ks. Boyd K. Packer, ”President Howard W. eräästä sinä aamuna temppelissä pidettävän kokouksen Hunter – He Endured to the End”, Ensign, huhtikuu esityslistan asiasta. Huomasin hänen lähteneen aikaisin, 1995, s. 28–29). ja minulle sanottiin, että hän käveli temppeliin. Epäilin sitä tietoa ja riensin sitten hänen jälkeensä. Kun tavoi- tin hänet, hän käveli kävelytuen avulla. Kävelimme MEIDÄN PITÄISI TUNTEA PYHÄT yhdessä hissiin ja nousimme neljänteen kerrokseen. KIRJOITUKSET Kävelimme aulan poikki temppelin ylähuoneeseen. Kaksitoista apostolia nousivat seisomaan, kun heidän presidenttinsä käveli huoneeseen, ja alkoivat taputtaa käsiään. He katselivat lempeästi, kun hän käveli tuolil- leen ja istuutui sille. Sitten suunnatonta rakkautta, kunnioitusta ja hellyyttä osoittaen jokainen kahdestatoista meni hänen luokseen ja kosketti häntä hellästi, suuteli otsalle ja syleili osoittaen suurta rakkauttaan ja ihai- luaan häntä kohtaan. Kaikki istuutuivat, ja presidentti Hunter kiitti heitä sanoen: ’Minun ei pitänyt kävellä enää, mutta Herran avulla ja omalla päättäväisyydelläni ja ennen kaikkea kahdentoista veljeni uskon ansiosta minä kävelen jälleen.’ Presidentti Howard W. Hunter on esimerkki uskon ja päättäväisyyden ylläpitämisestä vas- toinkäymisten keskellä.” (”Profeetat”, Valkeus, heinä- Puhumassa yleiskonferenssissa kuu 1991, s. 28–29.) 251 Kirkon presidentit

Pyhien kirjoitusten tutkiminen oli yksi presi- HÄN SOLMI AVIOLIITON INIS BERNICE dentti Howard W. Hunterin suurista rakkauksista. EGANIN KANSSA Hän opetti: ”Meillä pitäisi olla kirkko täynnä naisia ja miehiä, Miltei seitsemän jotka tuntevat pyhät kirjoitukset perin pohjin ja jotka vuotta vaimonsa kuole- tekevät niihin rinnakkaisviitteitä ja merkintöjä, valmista- man jälkeen presidentti vat oppiaiheita ja puheita Pyhien kirjoitusten oppaan Howard W. Hunterilla oli avulla ja ovat perehtyneet karttoihin, Bible Dictiona- yllättävä ilmoitus veljil- ryyn ja muihin apuvälineisiin, joita tähän suurenmoi- leen kahdentoista kooru- seen ohjekirjojen kokoelmaan sisältyy. – – missa: ”Viikoittaisessa Varmasti millään muulla taloudenhoitokaudella kokouksessa temppelissä kuin tällä ei ole ollut pyhiä kirjoituksia – kestävää, torstaina 12. huhtikuuta valaisevaa Jumalan sanaa – niin helposti saatavilla ja 1990 sen jälkeen kun niin hyödyllisesti jäsenneltynä jokaisen sitä tutkivan kaikki esityslistassa olevat miehen, naisen ja lapsen käyttöön. Jumalan kirjoitet- asiat oli käsitelty, presi- tua sanaa ei ole ikinä maailman historiassa tarjottu dentti Hunter kysyi: jäsenille luettavammassa ja käyttökelpoisemmassa ’Onko kenelläkään mitään Presidentti Hunter ja Inis Bernice Egan vihittiin 12. huhtikuuta 1990. muodossa. Meitä pidetään varmasti vastuullisina, sellaista asiaa, joka ei ole ellemme lue sitä.” (Eternal Investments, puhe uskon- esityslistassa?’ Koska apostoleita oli etukäteen vaivihkaa nollisille kasvattajille, 10. helmikuuta 1989, s. 2–3.) varoitettu, että heidän presidentillään oli jokin asia, jonka hän halusi tuoda esiin, jos kokouksen lopussa olisi aikaa, kukaan ei vastannut mitään. ’No sitten’, hän jatkoi, ’jos kenelläkään ei ole mitään sanottavaa, ajattelin vain kertoa, että menen naimisiin tänä iltapäivänä.’ – – Sitten presidentti selitti hyvin vaatimattomaan tapaansa: ’Inis Stanton on vanha tuttava Kaliforniasta. Olen seurustellut hänen kanssaan jo jonkin aikaa ja olen päättänyt mennä naimisiin.’ – – Kahden aikaan tuona torstai-iltapäivänä Howard W. Hunter ja Inis Bernice Egan Stanton polvistuivat alttarin ääreen yhdessä temppelin sinetöimishuoneista, ja presidentti Hinckley toimitti sinetöintiseremonian ja julisti heidät mieheksi ja vaimoksi.” (Howard W. Hunter, s. 291–292.) Hääpäivänään kaksi vuotta myöhemmin presidentti Hunter kirjoitti päiväkirjaansa, että kaksi kulunutta Kättelemässä presidentti Ezra Taft Bensonia vuotta olivat olleet onnellisia. Inis oli matkustanut laajalti ympäri maailmaa hänen kanssaan, ja hän huomautti, MEIDÄN TULEE KESKITTÄÄ ELÄMÄMME kuinka Inis oli tehnyt heidän kodistaan ilonaiheen. Presi- KRISTUKSEEN dentti Boyd K. Packer kertoi kokemuksen, joka edelleen Presidentti Howard W. Hunter rakasti Vapahtajaa kuvaa presidentti Hunterin rakkautta vaimoonsa: ja opetti usein pyhiä noudattamaan Herran opetuksia ”Kolme päivää ennen presidentti Hunterin ja esimerkkiä elämässään: ”Muistakaa tämä yksi asia: kuolemaa vanhin Russell M. Nelson ja minä kävimme Jos meidän elämämme ja uskomme on keskittynyt Jee- presidentin luona. Hän istui isoikkunaisessa, aurin- sukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliu- koisessa olohuoneessa, josta on näkymä temppeliin miinsa, mikään ei voi koskaan mennä peruuttamatto- ja puutarhaan. Polvistuimme hänen eteensä ottaen masti väärin. Toisaalta, ellei meidän elämämme keskity kumpikin toisen hänen käsistään käteemme. Kun Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa, mikään muukaan puhuimme hänen kanssaan, hän vilkuili olkapäänsä menestys ei voi koskaan olla peruuttamattomasti yli olohuoneeseen ja kutsui sitten vaimoaan Inistä. oikein.” (”Fear Not, Little Flock”, Brigham Young Inis oli aina läsnä ja aina valmiina auttamaan University 1988-89 Devotional and Fireside Speeches, ja vastasi heti kysyen, mitä presidentti tarvitsi. Presi- 1989, s. 112.) dentti sanoi: ’Olet liian kaukana. Haluan sinut lähel- leni.’ Sanoin: ’Presidentti, hän on vain 30 jalan [9 m]

252 Howard W. Hunter Luku 14

päässä.’ Presidentti sanoi: ’Tiedän. Se on liian kau- HÄN OLI TYYNI, KUN HÄNEN HENKEÄÄN kana.’” (”President Howard W. Hunter – He Endured to UHATTIIN the End”, s. 30.) ”Presidentti Hunter HÄN ANTOI NEUVOJA SISARILLE [oli] aina hyvin päättä- väinen mies. Helmikuun Puheessaan kirkon naisille presidentti Hunter neu- 7. päivänä 1993 hän oli voi heitä seisomaan johtavien veljien rinnalla ja palvele- Brigham Youngin yliopis- maan pyrkimättä johonkin asemaan: tossa puhumassa yhdek- ”Aivan kuten Herramme ja Vapahtajamme tarvitsi säntoista vaarnan yhtei- aikansa naisten lohduttavaa kättä, kuuntelevaa korvaa, sessä takkavalkeaillassa uskovaa sydäntä, ystävällistä katsetta, rohkaisevaa sanaa, ja kirkon koululaitoksen uskollisuutta – jopa nöyryytyksensä, kärsimyksensä ja radiolähetyksessä. Kun kuolemansa hetkellä – samoin mekin, Hänen palveli- hän nousi puhumaan jansa kaikkialla kirkossa, tarvitsemme teitä, kirkon naiset, miltei kahdellekymme- seisomaan rinnallamme ja tukenamme vastustamassa nelletuhannelle nuorelle pahuuden tulvaa, joka uhkaa nielaista meidät. Meidän aikuiselle, jotka olivat on yhdessä uskollisuudella ja lujalla uskolla vastustettava Presidentti Howard W. Hunter kokoontuneet Marriott toisin ajattelevien ylivoimaisesti suurempaa joukkoa. Centeriin, hänen kimppuunsa hyökkäsi mies, joka Minusta tuntuu, että meidän on kutsuttava kokoon kir- huusi: ’Älä liiku!’ Mies väitti, että hänellä oli pommi ja kon naiset seisomaan johtavien veljien rinnalla ja ole- sytytin, ja hän käski presidentti Hunteria lukuun ottamaan heidän tukenaan kulkiessamme vastavirtaan meitä matta kaikkia muita poistumaan korokkeelta. Monet ympäröivässä pahuudessa ja viemään eteenpäin Vapahta- lähtivät pois, mutta presidentti Hunter pysyi päättäväi- jan työtä. Nefi sanoi: ’Teidän pitää kiiruhtaa eteenpäin sesti puhujankorokkeella kahden turvamiehen kanssa. kestävinä Kristuksessa, mielessänne täydellinen toivon Vaikka mies uhkasi presidentti Hunteria jollakin, joka [kirkkaus] ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä [miehiä, näytti aseelta, tämä kieltäytyi ehdottomasti lukemasta naisia ja lapsia] kohtaan.’ (2. Ne. 31:20) Kuuliaisuudessa miehen hänelle antamaa kirjallista lausuntoa. Kun Häntä kohtaan me olemme enemmistönä. Mutta vain opiskelijat spontaanisti alkoivat laulaa ’Kiitos, Luo- yhdessä me voimme suorittaa työn, jonka Hän on anta- jamme, profeetasta’, miehen huomio kiinnittyi hetkel- nut meille, ja valmistautua siihen päivään, jolloin jälleen lisesti muualle, turvamies ryntäsi hänen luokseen ja näemme Hänet. – – otti hänet vangiksi. Muut turvamiehet työnsivät presi- Sisaret, pyrkikää dentti Hunterin turvaan lattialle. edelleenkin etsimään Yleisön joukossa vallitsi tietenkin melkoinen tilaisuuksia palvella. hämmennys, mutta pian jonkinmoinen järjestys Älkää huolehtiko liiaksi palasi. Kotvasen toivuttuaan presidentti Hunter asemasta. Muistatteko lähestyi toisen kerran mikrofonia ja luki edeltä neuvon, jonka Vapahtaja valmistamansa tekstin alkusanat: ’Elämässä on mel- antoi niille, jotka tavoit- koinen joukko haasteita.’ Hän keskeytti, katsoi ylei- telivat ’ensimmäistä söä ja lisäsi: ’Kuten äsken huomasitte.’ Sitten hän jat- sijaa’ ja ’etumaisia istui- koi sanomaansa ikään kuin mitään ei olisi tapahtumia’? ’Joka teistä on suu- nut.” (Ks. ”Presidentti Howard W. Hunter, ’Kotkan rin, se olkoon teidän tie’”, s. 17–18.) palvelijanne.’ (Matt. Häntä uhattiin samalla tavoin toisessakin tilan- 23:6, 11) On tärkeää teessa. Presidentti Boyd K. Packer selitti: ”Lähdimme Presidentti ja sisar Hunter tyttärineen saada arvostusta. Mutta hänen mukanaan Jerusalemiin BYU:n keskuksen vih- lokakuussa 1994 painopisteemme tulisi kimistilaisuuteen. Puheeni aikana salin takaosassa olla vanhurskaudessa eikä tunnustuksessa; palvelemi- oli jonkinlaista kiihtymystä. Sotilasasuisia miehiä oli sessa eikä asemassa. Uskollinen kotikäyntiopettaja, tullut huoneeseen. He lähettivät viestin presidentti joka vähin äänin suorittaa tehtävänsä kuukausi toi- Hunterille. Käännyin ja kysyin ohjeita. Hän sanoi: sensa jälkeen, on aivan yhtä tärkeä Herran työssä ’On esitetty pommiuhkaus. Pelkäätkö?’ Vastasin: ’En.’ kuin ne, jotka pitävät hallussaan joidenkin mielestä Hän sanoi: ’En minäkään. Puhu puheesi loppuun.’” huomattavampia asemia kirkossa. Näkyvillä oleminen (”President Howard W. Hunter – He Endured to the ei ole arvon mitta.” (”Kirkon naisille”, Valkeus, tammi- End”, s. 29.) kuu 1993, s. 93–94.)

253 Kirkon presidentit

HÄNESTÄ TULI KIRKON PRESIDENTTI Vaikka presidentti Hunterin palveleminen kirkon presidenttinä kesti vain yhdeksän lyhyttä kuukautta, hänen esimerkkinsä ja opetuksensa olivat rakkaita pyhille.

JOKAISEN JÄSENEN PITÄISI OLLA TEMPPELIKELPOINEN Pyytäessään jäseniä seuraamaan Vapahtajan elämää ja esimerkkiä entistä uutterammin presidentti Howard W. Ensimmäinen presidenttikunta lehdistötilaisuudessa: Gordon B. Hinckley, Hunter sanoi: Howard W. Hunter ja Thomas S. Monson ”Pyytäisin kirkon Kesäkuun 5. päivänä 1994 Howard W. Hunter jäseniä myös asettamaan asetettiin ja erotettiin kirkon neljänneksitoista presi- Herran temppelin jäse- dentiksi. Hän oli palvellut johtavana auktoriteettina nyytensä vertauskuvaksi

yli kolme vuosikymmentä. Seuraavana päivänä pide- ja mitä ylevimmäksi hei- -lehden luvalla tyssä lehdistötilaisuudessa hän pyysi ”kaikkia kirkon dän kaikkein pyhimpien jäseniä kiinnittämään enemmän huomiota Herran liittojensa solmimispai- Jeesuksen Kristuksen elämään ja esimerkkiin ja eri- kaksi. Sydämeni syvin Deseret News toten siihen rakkauteen, toivoon ja laupeuteen, jota toivomus olisi se, että Valokuva Valokuva Hän osoitti. jokainen kirkon jäsen Ensimmäinen presidenttikunta Bountifulin temppelin vihkimistilaisuu- Rukoilen, että me kohtelemme toisiamme ystä- olisi kelvollinen mene- dessa Utahissa vällisemmin, kohteliaammin, nöyremmin, kärsivälli- mään temppeliin. Toi- semmin ja anteeksiantavaisemmin. Me odotamme toi- voisin, että jokainen aikuinen jäsen olisi kelvollinen siltamme paljon, ja kaikki voivat parantaa elämäänsä. saamaan temppelisuosituksen – ja että hänellä olisi Maailmamme kaipaa kipeästi ihmisiä, jotka elävät sellainen koko ajan voimassa, vaikka etäisyys temppe- kurinalaisemmin Jumalan käskyjen mukaisesti. Mutta listä estäisikin suosituksen välittömän tai usein tapah- keino sen aikaansaamiseksi on sama, jonka Herra tuvan käytön. mainitsi profeetta Josephille kylmänä talvipäivänä Olkaamme temppelissä käyvä ja temppeleitä Libertyn vankilassa, nimittäin ’taivuttelemalla, pitkä- rakastava kansa. Rientäkäämme temppeliin niin usein mielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittö- kuin aika ja varat ja henkilökohtaiset olosuhteet salli- mällä rakkaudella – – vailla teeskentelyä ja vailla vilp- vat. Älkäämme käykö temppelissä vain kuolleiden piä’ (OL 121:41–42). sukulaistemme puolesta, vaan käykäämme myös Niille, jotka ovat tehneet syntiä tai joita on lou- temppelipalvelun antamien henkilökohtaisten siu- kattu, me sanomme: tulkaa takaisin. Niille, jotka kär- nauksien vuoksi, sen pyhyyden ja turvan vuoksi, joka sivät ja joilla on vaikeaa ja jotka ovat peloissaan, me suodaan noiden pyhien ja pyhitettyjen seinien sisällä. sanomme: sallikaa meidän seistä rinnallanne ja kui- Temppeli on kauneuden tyyssija, se on ilmoituksen vata kyyneleenne. Niille, jotka ovat erheen hämmen- tyyssija, se on rauhan tyyssija. Se on Herran huone. tämiä ja ahdistamia joka puolelta, me sanomme: Tul- Se on Herralle pyhä. Sen pitäisi olla meillekin pyhä.” kaa kaiken totuuden Jumalan luo ja jatkuvan ilmoi- (Lainattuna artikkelissa ”President Howard W. Hunter: tuksen kirkkoon. Tulkaa takaisin. Seiskää rinnal- Fourteenth President of the Church”, s. 5; ks. myös lamme. Jatkakaa elämäänne. Olkaa uskovia. Kaikki Howard W. Hunter, ”Temppelin innoittama kansa”, on hyvin, ja kaikki tulee olemaan hyvin. Kestitkää Liahona, maaliskuu 2004, s. 45–46.) itseänne pöydän ääressä, joka teille on katettu Myö- hempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kir- HÄN TODISTI VOIMALLISESTI kossa, ja pyrkikää seuraamaan Hyvää Paimenta, joka KRISTUKSESTA on sen tarjonnut. Toivokaa, harjoittakaa uskoa, ottakaa vastaan – ja antakaa – rakkautta, Kristuksen puh- Ensimmäisessä konferenssipuheessaan kirkon pre- dasta rakkautta.” (Lainattuna artikkelissa ”President sidenttinä, viimeisessä yleiskonferenssissaan, presidentti Howard W. Hunter: Fourteenth President of the Howard W. Hunter jätti pyhille todistuksensa Jeesuk- Church”, s. 4–5.) sesta Kristuksesta ja kirkosta:

254 Howard W. Hunter Luku 14

”Suurinta voimaa näinä kuluneina kuukausina HÄNELLE OSOITETTIIN KUNNIOITUSTA olen saanut vakaasta todistuksestani siitä, että tämä on VIIMEISEN KERRAN Jumalan eikä ihmisten työtä. Jeesus Kristus on tämän kirkon pää. Hän johtaa sitä sanoin ja teoin. Tunnen Presidentti Ho- saaneeni osakseni sanoin kuvaamattoman kunnian ward W. Hunter kuoli saatuani kutsun olla jonkin aikaa työkaluna Hänen 3. maaliskuuta 1995. käsissään ja johtaa Hänen kirkkoaan. Mutta ilman Presidentti Gordon B. tietoa siitä, että Kristus on kirkon pää, en minä eikä Hinckley sanoi presi- kukaan muukaan ihminen jaksaisi kantaa saamani dentti Hunterin hauta- tehtävän painoa. jaisissa: Ottaessani tämän ”Majesteetillinen tehtävän vastaan tunnus- puu metsässä on kaatu- tan Jumalan ihmeellisen nut jättäen tyhjän pai- käden elämässäni. Hän kan. Suuri ja hiljainen on kerran toisensa jäl- voima on lähtenyt kes- keen säästänyt henkeni ja kuudestamme. palauttanut voimani, tuo- Paljon on sanottu Presidentti Howard W. Hunter nut kerran toisensa jäl- hänen kärsimisestään. Uskon, että se kesti kauemmin ja oli ankarampaa ja

-lehden luvalla keen minut takaisin iankaikkisuuden partaalta syvempää kuin kukaan meistä todella tiesi. Hän oli ja sallinut minun jatkaa opetellut sietämään kovaa kipua eikä valittanut siitä. Deseret News kuolevaisuuden palvelu- Se, että hän eli niinkin pitkään, on jo ihme sinänsä. tehtävässäni vielä jonkin Hänen kärsimisensä on lohduttanut ja lievittänyt Valokuva Valokuva monien muiden kärsivien tuskaa. He tietävät, että hän Osallistumassa promootioon Havaijissa aikaa. Olen ihmetellyt joskus sitä, miksi minun ymmärsi heidän taakkansa raskauden. Hän kääntyi hei- henkeni on säästetty. Mutta nyt olen pannut sen kysy- dän puoleensa osoittaen erityistä rakkautta. myksen syrjään ja pyydän vain kirkon jäsenten uskoa ja Paljon on sanottu hänen ystävällisyydestään, huo- rukouksia, jotta me voimme tehdä työtä yhdessä – minä maavaisuudestaan, kohteliaisuudestaan muita kohtaan. teidän kanssanne – Jumalan aivoitusten täyttämiseksi Se on kaikki totta. Hän antautui Herransa muokatta- tänä aikana elämästämme.” (Ks. ”Kalliit ja mitä suurim- vaksi, jota Hän rakasti. Hän oli hiljainen ja mietteliäs mat lupaukset”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 6.) mies. Mutta hänet saatettiin myös yllyttää ilmaisemaan vahvoja ja viisaita mielipiteitä. – – YRKIKÄÄ RISTUKSEN KALTAISEEN Veli Hunter oli ystävällinen ja lempeä. Mutta hän P K saattoi olla myös luja ja suostutteleva sanoissaan. Kuten ELÄMÄÄN on sanottu, hän oli koulutukseltaan lakimies. Hän osasi Jouluhartaudessa presidentti Howard W. Hunter esittää asiansa. Hän esitteli eri perustelut järjestyksessä. kehotti ihmisiä seuraamaan Vapahtajan esimerkkiä: Niistä hän siirtyi loppupäätelmäänsä. Kun hän puhui, ”Tänä jouluna ’sopikaa riita. Etsikää käsiinne unohtu- me kaikki kuuntelimme. Hänen ehdotuksensa useimmi- nut ystävä. Hylätkää epäluulo ja korvatkaa se luotta- ten hyväksyttiin. Mutta kun niitä ei hyväksytty, hänellä muksella. Kirjoittakaa kirje. Antakaa ystävällinen vas- oli joustavuutta perääntyä kannastaan, hyväksyä kirkon taus. Kannustakaa nuoria. Osoittakaa uskollisuutenne presidentin, profeettansa, päätös ja sen jälkeen edistää sanoin ja teoin. Pitäkää lupaus. Luopukaa kaunasta. kaikkialla kirkossa vakaumuksella johtopäätöstä, johon Antakaa anteeksi viholliselle. Pyytäkää anteeksi. Yrittä- oli päästy, ja ohjelmaa, josta oli päätetty. – – kää ymmärtää. Tutkistelkaa vaatimuksianne muita koh- Howard W. Hunterilla, profeetalla, näkijällä ja taan. Ajatelkaa ensisijaisesti jotakuta muuta. Olkaa ystä- ilmoituksensaajalla, oli varma ja vakaa todistus siitä, vällisiä. Olkaa hyväntahtoisia. Naurakaa vähän enem- että Jumala, iankaikkinen Isämme, elää. Hän ilmaisi män. Ilmaiskaa kiitollisuutenne. Toivottakaa muukalai- suurella vakaumuksella todistuksensa Herran Jeesuksen nen tervetulleeksi. Ilahduttakaa lapsen sydäntä. Nautti- Kristuksen, ihmiskunnan Lunastajan, jumalallisuudesta. kaa maan kauneudesta ja ihmeistä. Ilmaiskaa rakkau- Hän puhui rakkaudella profeetta Joseph Smithistä ja tenne ja ilmaiskaa se sitten uudelleen.’ (Mukailtu tunte- kaikista niistä, jotka seurasivat häntä järjestyksessä aina mattoman kirjoittajan sanoista.)” (The Teachings of presidentti Hunterin omaan aikaan asti. – – Howard W. Hunter, toim. Clyde J. Williams, 1997, Jumala siunatkoon hänen muistoaan suureksi hyö- s. 270–271; ks. myös Vanha testamentti, opettajan dyksemme.” (”A Prophet Polished and Refined”, Ensign, aineisto, 2003, s. 92.) huhtikuu 1995, s. 33–35.)

255 Luku 15 Gordon B. Hinckley KIRKON VIIDESTOISTA PRESIDENTTI

256 TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA GORDON B. HINCKLEYN ELÄMÄSSÄ Ikä Tapahtumat Hän syntyi 23. kesäkuuta 1910 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa Bryant S. ja Ada Bitner Hinckleyn perheeseen. 8 Hänen isänsä kastoi hänet (28. huhtikuuta 1919). 20 Hänen äitinsä kuoli (9. marraskuuta 1930). 21 Hän valmistui Utahin yliopistosta (kesäkuussa 1932). 22–24 Hän palveli lähetystyössä Brittein saarilla (1933–1935). 24 Hänet nimitettiin kirkon radio-, tiedotustoiminta- ja lähetystyökirjallisuuskomitean sihteeriksi (1935). 26 Hän solmi avioliiton Marjorie Payn kanssa (29. huhtikuuta 1937). 33 Hän aloitti työn Union Depot and Railroad Companyssa Salt Lake Cityssä (1943). 41 Hänet nimitettiin lähetystyökomitean sihteeriksi (1951). 42 Presidentti David O. McKay pyysi häntä järjestämään temppeliesitykset eräillä muil- lakin kielillä kuin englannin kielellä (1953). 46 Hänet kutsuttiin East Millcreekin vaarnan johtajaksi (28. lokakuuta 1956). 47 Hänet hyväksyttiin kahdentoista apulaiseksi (6. huhtikuuta 1958). 51 Hänet asetettiin apostoliksi (5. lokakuuta 1961). 53 Hän puhui CBS-televisioyhtiön ohjelmassa Church of the Air (6. lokakuuta 1963). 69 Presidentti Spencer W. Kimballin pyynnöstä hän luki ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin antaman julistuksen, jolla juhlistettiin kirkon 150-vuotispäivää satelliittilähetyksessä Fayettesta New Yorkista (6. huhtikuuta 1980). 71 Hänet kutsuttiin presidentti Spencer W. Kimballin neuvonantajaksi (23. heinäkuuta 1981). 75 Hänet kutsuttiin presidentti Ezra Taft Bensonin neuvonantajaksi (10. marraskuuta 1985). 83 Hänet kutsuttiin presidentti Howard W. Hunterin neuvonantajaksi (5. kesäkuuta 1994). 84 Hänestä tuli kirkon presidentti (12. maaliskuuta 1995). 85 Hän luki perhejulistuksen yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa (23. syyskuuta 1995). 86 Hän edusti kirkkoa televisio-ohjelmassa 60 minuuttia (huhtikuussa 1996); hän järjesti uusia seitsemänkymmenen koorumeita (lukumäärä lisääntyi viiteen 5. huhtikuuta 1997). 87 Hän ilmoitti pienempien temppelien rakentamisesta eri puolille maailmaa (lokakuussa 1997). 88 Hän puhui satelliitin välityksellä kenties suurimmalle koskaan siihen mennessä yhteen kokoontuneelle lähetyssaarnaajajoukolle (21. helmikuuta 1999). 89 Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi antoivat julistuksen ”Elävä Kristus – apostolien todistus” (1. tammikuuta 2000); hän vihki Palmyran temppelin New Yorkissa Yhdysvalloissa (6. huhtikuuta 2000). 90 Hän vihki konferenssikeskuksen Salt Lake Cityssä Utahissa (8. lokakuuta 2000); hän matkusti 400 000 km, kävi 58 maassa, puhui 2,2 miljoonalle jäsenelle ja vihki 24 temppeliä (2000); hän julkaisi kirjansa Standing for Something: Ten Neglected Virtues That Will Heal Our Hearts and Homes [Hyvän puolesta — Kymmenen lai- minlyötyä hyvettä, jotka parantavat sydämemme ja kotimme] (2000); hän ilmoitti jatkuvasta koulutusrahastosta, joka auttaa nuoria kirkon jäseniä eri puolilla maailmaa hankkimaan koulutusta (huhtikuussa 2001). 92 Hän vihki Nauvoon temppelin Illinoisissa Yhdysvalloissa (27. kesäkuuta 2002); hän julkaisi kirjansa Way to Be!: Nine Ways to Be Happy and Make Something of Your Life [Elämänohjeita — yhdeksän keinoa olla onnellinen ja tehdä elämästään jotakin] (2002). 257 Kirkon presidentit

HÄN OLI PIONEERIEN JÄLKELÄINEN ennen kuin linnake on rakennettu. – – Mikäli päätät lähteä, anna vastauksesi tämän kirjeen tuojalle, ja kun ”Presidentti Hinck- lähdet matkaan, tule jollakin kulkuneuvolla liittyäk- leyn esi-isä Thomas sesi meihin.’ Hinckley palveli Plymou- – – Ira lähetti kuriirin takaisin vastaten yksin- thin siirtokunnan kuver- kertaisesti: ’Sano presidentille, että olen siellä sovit- nöörinä Massachusett- tuna päivänä kulkuneuvoineni valmiina lähtemään.’” sissa vuosina 1681–1692. (Sheri L. Dew, Go Forward with Faith: The Biography Presidentti Hinckleyn iso- of Gordon B. Hinckley, 1996, s. 12.) isä Ira Nathaniel Hinckley menetti vanhempansa ja matkusti veljensä kanssa HÄNEN ISÄNSÄ OLI VAHVA JA USKOLLINEN Michiganista Illinoisin Ira Nathaniel Springfieldiin asumaan Hinckley jätti perheensä isovanhempiensa luo. Coalvilleen Utahiin, Nuorukaisena Ira käveli kunnes linnake Cove Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon arkistojen luvalla Ira Nathaniel Hinckley, Gordon B. Nauvooseen ja tapasi Creekissä oli valmis Hinckleyn isoisä profeetta Joseph Smi- asuttavaksi. Hänen pois- thin.” (Boyd K. Packer, ”President Gordon B. Hinckley: saollessaan hänen vai- First Counselor”, Ensign, helmikuu 1986, s. 3.) monsa Angeline Wilcox Noble Hinckley synnytti pojan, Bryant Stringham Hinckleyn (Gordon B. Hinckleyn isän) 9. hei- näkuuta 1867. Ira toi perheensä Coven linnak- Angeline Wilcox Noble Hinckley, keeseen marraskuussa Gordon B. Hinckleyn isoäiti 1867, ja seuraavien 17 vuoden ajan he auttoivat sitä

Valokuva Charles R. Savage Valokuva kautta matkaavia saamaan yösijan, ruokaa ja turvaa. Ira Nathaniel Hinckley valvoi Coven linnakkeen rakentamista vuonna 1867. ”Bryant Hinckleyn varhaisimpia muistoja oli elämä Vuonna 1843, ollessaan neljätoistavuotias, Ira Coven linnakkeessa, missä hän ja hänen veljensä oppivat Nathaniel Hinckley liittyi kirkkoon, ja vuonna 1850 ratsastamaan miltei yhtä pian kuin he oppivat kävele- hän saapui Suolajärven laaksoon. Asetuttuaan Salt mään. Monena iltapäivänä he olivat linnakkeen muurin Lake Cityyn perheensä kanssa hän teki matkoja takai- harjalla kiikarit käsissään katselemassa, kuinka cowboyt sin itään auttaakseen muita pyhiä muuttamaan län- nopsajalkaisilla poneillaan ajoivat aitaukseen idässä ole- teen. Vuonna 1862 hän ilmoittautui armeijaan vartioi- villa kukkuloilla vaeltelevia villihevosia ja karjaa. – – dakseen maan halki ulottuvaa lennätinlinjaa sisällisso- Vuonna 1883, kun Bryant oli 16-vuotias, Angeline dan aikana. Vuonna 1867 presidentti Brigham Young muutti Provoon, jotta Iran viisi vanhinta poikaa – – voi- lähetti Iralle kirjeen pyytäen tätä ottamaan vastaan sivat opiskella Brigham Youngin akatemiassa. Bryant uuden tehtävän: oli vaikutuksille alttiissa iässä, ja akatemia avasi aivan ”’Toivomme saavamme hyvän ja sopivan henki- uuden maailman utahilaiselle maalaispojalle. – – lön asettumaan kirkon karjatilalle Cove Creekiin Kun Bryant oli suorittanut loppututkinnon, Millardin piirikuntaan ja ottamaan sen vastuulleen. hänelle tarjottiin opettajan paikkaa akatemiassa sillä Sinua on ehdotettu tähän tehtävään. Koska paikka on ehdolla, että hän hankkisi lisää koulutusta, joten hän jonkin matkan päässä kaikista muista siirtokunnista, matkusti myöhemmin itään Poughkeepsieen New Yor- tehtävään tarvitaan mies, jolla on tervettä käytännön kiin ja opiskeli Eastman Business Collegessa, josta hän järkeä ja kokemusta. Cove Creek on tärkeimmällä valmistui joulukuussa 1892. Hän opiskeli myös jatko- kulkureitillä eteläisiin siirtokuntiimme, Nevadan Pah- opiskelijana muutaman kuukauden Rochester Business ranagatiin ja Ala-Kaliforniaan, noin 42 mailia [68 km] Universityssa, ennen kuin palasi kotiin keväällä 1893 Fillmoresta etelään ja noin 22 mailia [35 km] Beave- opettamaan Brigham Youngin akatemiassa ja solmi- rista pohjoiseen. Jos luulet voivasi ryhtyä tähän tehtä- maan avioliiton kesäkuussa 1893 Christine Johnsonin vään, sinun pitäisi yrittää lähteä kanssamme etelään. kanssa.” (Go Forward with Faith, s. 16–18.) Odotamme lähtevämme ensi maanantaista viikon Tuhatyhdeksänsataa luvun alkupuolella Bryantille kuluttua. Sinun ei ole viisasta viedä perhettäsi sinne, tarjottiin rehtorin tointa uudessa LDS Business Collegessa

258 Gordon B. Hinckley Luku 15

[Myöhempien aikojen pyhien kauppaopisto] Salt Lake Sinä päivänä, jolloin Cityssä, ja hän otti sen vastaan. ”Hänen vaistonsa liike- Bryant ja Ada riemuitsivat elämässä sekä hänen taitonsa opettajana ja viestijänä ensimmäisen poikansa palvelivat hyvin collegea. – – Kun hän lähti palveluk- syntymästä, he eivät voi- sesta kymmenen vuoden kuluttua, koulua pidettiin neet aavistaa, että hän yhtenä parhaimmista kauppaoppilaitoksista koko täyttäisi suuressa määrin maassa.” (Go Forward with Faith, s. 18.) tuon profetian. Poika syn- Bryant ja Christine Hinckley saivat yhdeksän lasta. tyi 23. kesäkuuta 1910, ja Traagista oli, että samana päivänä kun heidän viides hänet tultiin tuntemaan lapsensa syntyi, heidän kaksivuotias tyttärensä kuoli Gordon Bitner Hinckleynä kovaan kuumeeseen, ja heinäkuussa 1908, viisitoista äitinsä tyttönimi toisena vuotta kestäneen avioliiton jälkeen, Christine sairastui nimenään.” (Go Forward KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI äkkiä vakavasti ja kiidätettiin hätäleikkaukseen. Kaikki Nuori Gordon B. Hinckley with Faith, s. 22.) yritykset hänen hoitamisekseen olivat tuloksettomia, ja hän kuoli pian sen jälkeen. Bryant oli murheen mur- HÄN SAI OPETUKSIA NUORUUDESSAAN tama. Hänen vaimonsa oli kuollut, ja hän oli jäänyt ”Gordon oli hontelo, heiveröinen poika, joka sai- yksin huolehtimaan kahdeksasta lapsesta. rastui helposti korvasärkyyn ja muihin tauteihin ja oli siksi alituisena huolenaiheena äidilleen. Iltaisin oli taval- GORDON B. HINCKLEY SYNTYI lista nähdä Ada lämmittämässä kahta pientä suolapussia, Vaimonsa kuoleman joita hän piteli Gordonin särkevillä korvilla. – – jälkeen Bryant Hinckley Gordon kärsi myös allergioista, astmasta ja heinä- tuli siihen tulokseen, että nuhasta, ja tuon ajan elinolot pahensivat hänen ongel- hänen lapsensa tarvitsivat miaan. Lähes jokainen Salt Lake Cityssä poltti kivi- äidin ja hän elämäntove- hiiltä uuneissa tai tulisijoissa, ja siitä johtuva noki leirin. Tuohon aikaan hän jui kaupungin yllä etenkin keskitalvella kuin tukahdut- oli LDS Business Colle- tava huopa. – – gen rehtori, ja henkilö- Raskas noen ja mui- kuntaan kuului lahjakas den saasteiden yhdis- opettajatar nimeltään Ada telmä oli Gordonin Bitner, joka opetti eng- kirous. Kaksivuotiaana lantia ja pikakirjoitusta. hän sai ankaran hinkuys- Lyhyen seurustelun jäl- kän, joka oli niin vaaralli-

KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI keen Bryant ja Ada vihit- nen, että lääkäri sanoi Bryant Stringham Hinckley, Gordon B. tiin Suolajärven temppe- Adalle ainoan hoitokei- Hinckleyn isä lissä 4. elokuuta 1909. non olevan puhdas maa- laisilma. Niinpä Bryant ”Bryantille oli luvattu ostikin viiden eekkerin patriarkallisessa siunauk- [2 ha] maatilan East sessa miltei 15 vuotta Millcreekin maaseudulta aikaisemmin: ’Ei vain Suolajärven laaksosta ja sinusta itsestäsi tule suuri rakensi sinne pienen KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI vaan myös jälkeläisistäsi kesäkodin.” (Go Forward Gordon B. Hinckley (oikealla) veljensä tulee suuria, kupeistasi with Faith, s. 24–25.) Shermanin kanssa noin vuonna 1913 tulee esiin valtiomiehiä, Muistellessaan joitakin lapsuudessaan saamiaan profeettoja, pappeja ja opetuksia presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: kuninkaita korkeimmalle ”Minä vartuin täällä Salt Lake Cityssä erittäin Jumalalle. Pappeus ei kos- tavallisena pisamakasvoisena poikana. – – Isäni oli kaan häviä perheestäsi, ei oppinut ja etevä mies. Hän nautti suurta kunnioitusta koskaan. Jälkeläisillesi ei paikkakunnalla. Hän rakasti kirkkoa ja sen johtajia. ole loppua – – ja Hinck- Presidentti Joseph F. Smith, joka oli presidenttinä KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI leyn nimeä kunnioitetaan Ada Bitner Hinckley, Gordon B. minun lapsuudessani, oli yksi hänen sankareistaan. jokaisessa kansakunnassa Hinckleyn äiti Hän rakasti presidentti Heber J. Grantia, josta tuli kir- taivaan alla.’ kon presidentti vuonna 1918.

259 Kirkon presidentit

Äitini oli lahjakas ja ihmeellinen nainen. Hän oli liedellä. Alussa nauroimme ja lausuimme nokkelia huo- opettaja, mutta kun hän meni naimisiin, hän jätti työnsä mautuksia toistemme esityksistä, mutta vanhempamme ryhtyäkseen perheenemännäksi ja äidiksi. Meidän mie- pitivät pintansa. Me lauloimme yhdessä. Me rukoilimme lestämme hän menestyi loistavasti. yhdessä. Me kuuntelimme hiljaa, kun äiti luki Raamatun Kuuluimme Ensimmäiseen seurakuntaan ja ja Mormonin kirjan kertomuksia. Isä esitti meille kerto- asuimme talossa, joka oli mielestäni suuri. Sen alaker- muksia ulkomuististaan. – – rassa oli neljä huonetta – keittiö, ruokailuhuone, sali ja kirjasto. Yläkerrassa oli neljä makuuhuonetta. Talo oli suuren tontin nurkassa. Siellä oli suuri nurmikko, paljon puita, joista varisi miljoonia lehtiä, ja valtava määrä työtä, jota oli tehtävä alituisesti. Varhaisessa lapsuudessani meillä oli keit- tiössä liesi ja ruokailu- huoneessa uuni. Myö- hemmin asennettiin kes- kuslämmityskattila, ja kuinka ihmeellinen se KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI olikaan. Mutta sillä oli Bryant ja Ada Hinckley lastensa Sylvian, Gordonin, Ruthin, Shermanin ja kyltymätön kivihiilen- Ramonan kanssa noin vuonna 1928 nälkä, eikä siinä ollut Noista yksinkertaisista pikku kokouksista, joita automaattisyöttöä. Kivi- pidettiin vanhan kotimme salissa, koitui jotakin sanoin hiili oli lapioitava pesään kuvaamatonta ja ihmeellistä. Rakkautemme vanhem-

KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI ja täytettävä huolellisesti piamme kohtaan vahvistui. Rakkautemme veljiämme ja Gordon B. Hinckley noin 12-vuotiaana joka ilta. sisariamme kohtaan kehittyi. Rakkautemme Herraa koh- Opin suuren opetuksen tuolta kattilahirviöltä: Jos taan lisääntyi. Arvostus yksinkertaista hyvyyttä kohtaan halusi pysyä lämpimänä, oli heilutettava lapiota. kasvoi sydämessämme. Nämä ihmeelliset asiat tapahtui- Isälläni oli sellainen ajatus, että hänen poikiensa vat siksi, että vanhempamme noudattivat kirkon presi- piti oppia tekemään työtä niin kesällä kuin talvellakin, dentin neuvoa. Olen oppinut jotakin tavattoman merkit- ja niin hän osti 5 eekkerin [2 ha] maatilan, joka kasvoi tävää siitä. lopulta yli 30 eekkerin [12 ha] suuruiseksi. Asuimme Tuossa vanhassa kodissamme me tiesimme, että siellä kesällä ja palasimme kaupunkiin, kun koulu alkoi. isä rakasti äitiä. Sekin oli yksi poikana saamistani suu- Meillä oli suuri hedelmätarha, ja puut oli leikattava rista opetuksista. En muista, että olisin milloinkaan joka kevät. Isä vei meidät leikkausnäytöksiin, joita maata- kuullut hänen puhuvan epäystävällisesti äidille tai lousopiston asiantuntijat järjestivät. Opimme suuren äidistä. Hän kannusti äitiä tämän omissa tehtävissä kir- totuuden – sen, millaisia hedelmiä saisi poimia syys- kossa sekä asuinympäristön ja yhteiskunnan tehtävissä. kuussa, voi melko hyvin määrätä helmikuun leikkauk- Äidillä oli paljon luontaista lahjakkuutta, ja isä kannusti sella. Ajatuksena oli jättää hedelmille oksien väliin valoa häntä käyttämään sitä. Äidin mukavuus oli isän alin- ja ilmaa. Edelleen opimme, että nuoret puut tuottavat omaisena huolena. Pidimme heitä tasavertaisina, kump- parhaat hedelmät. Se on soveltunut moneen asiaan elä- paneina, jotka tekivät työtä yhdessä ja rakastivat ja mässä.” (Ks. ”Eräitä poikana oppimiani opetuksia”, Val- arvostivat toisiaan samoin kuin he rakastivat meitä.” keus, heinäkuu 1993, s. 54.) (Ks. ”Eräitä poikana oppimiani opetuksia”, s. 56.)

HINCKLEYT PITIVÄT PERHEILTOJA HINCKLEYN PERHE ARVOSTI KOTONA Presidentti Gordon B. Hinckley esitti seuraavia SAATAVAA OPPIA näkemyksiä lapsuudestaan: Molemmat Gordon B. Hinckleyn vanhemmat olivat ”Vuonna 1915 presidentti Joseph F. Smith pyysi kir- opettajia ja halusivat antaa lapsilleen parhaat mahdolli- kon jäseniä pitämään perheillan. Isäni sanoi, että me teki- suudet oppia. ”Entisenä englannin opettajana Ada oli simme niin, että lämmittäisimme salin, jossa äidin flyygeli lukenut paljon ja oli tarkka kieliopista. Hän ei sallinut oli, ja tekisimme, mitä kirkon presidentti oli pyytänyt. huolimatonta kielenkäyttöä, ja hänen lapsensa oppivat Olimme surkeita esiintyjiä lapsena. Teimme kaiken- puhumaan täsmällisesti ja huolellisesti. Puhekielen ja laista yhdessä, kun leikimme, mutta se, että jotakuta slangisanojen käyttö oli miltei anteeksiantamatonta. meistä pyydettiin yrittämään laulaa yksin toisten edessä, Ada oli ollut poikkeuksellisen hyvä oppilas ja oli kuin jäätelöä olisi pyydetty pysymään kovana keittiön odotti samaa lapsiltaan. Vuosien ajan Gordon piti 260 Gordon B. Hinckley Luku 15

aarteenaan pientä Webste- koulu seuraavana vuonna [nuoremman veljensä] rin Handy Dictionary Shermanin kanssa. [Kätevä sanakirja] -kirjaa, Kun ensimmäinen jossa oli seuraava omis- koulupäivä vuotta tuskirjoitus: ’Ada Bitne- myöhemmin koitti, rille palkinnoksi erin- Gordon juoksi ympäri omaisuudesta 1889’. Kir- taloa yrittäen vältellä jat ja koulutus olivat tär- äitiään, mutta Ada pääsi keitä myös Bryantille, ja voitolle. – – Ei kestänyt hän oli muuttanut yhden kauankaan, kun Gordon heidän kotinsa suurista liittyi ikäistensä jouk- huoneista kirjastoksi, joka koon toisella luokalla.” voitiin sulkea opiskelun (Go Forward with Faith, ajaksi. Siellä olevissa kirja- s. 30–31.) Vasta lukiossa hyllyissä oli yli tuhat Gordonin asenne muut- teosta.” (Go Forward tui ratkaisevasti. Gordon B. Hinckley with Faith, s. 30.) Vuosia myöhem- Hänen vanhem- KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI min presidentti Bryant ja Ada Hinckley Gordon B. Hinckley pansa kannustivat aina puhui hellyydellä perheen kotikirjastosta: häntä ja muita lapsia ”Kun olin lapsi, asuimme suuressa vanhassa tekemään parhaansa, talossa. Yhtä huonetta sanottiin kirjastoksi. Siellä oli ja heiltä odotettiin aina vankkatekoinen pöytä ja hyvä lamppu, kolme tai neljä tiettyjä normeja ja käyt- mukavaa tuolia ja hyvä valaistus sekä seiniä kiertävillä täytymistä. Vanhemmat hyllyillä kirjoja. Kirjoja oli paljon – isä ja äiti olivat eivät olleet ankaria kurin- keränneet niitä monien vuosien aikana. pitäjiä, mutta heillä oli Meitä ei koskaan pakotettu lukemaan kirjoja, keinonsa viestittää, mitä mutta ne olivat kätevästi saatavilla milloin vain halu- odotettiin. Tarvittaessa he simme tutustua niihin. määräsivät ylimääräisiä Siinä huoneessa oli hiljaista. Kaikki tiesivät sen askareita niille lapsille, paikaksi, jossa tutkitaan ja opiskellaan. Bryant S. Hinckley (1867–1961), jotka kaipasivat rohkai- Gordon B. Hinckleyn isä Siellä oli myös lehtiä – kirkon lehtiä ja pari kolme sua. Eräässä tilanteessa muuta hyvää aikakauslehteä. Siellä oli kirjoja, jotka käsit- ensimmäisellä luokalla ”erityisen kovan koulupäivän jäl- telivät historiaa ja kirjallisuutta, teknisiä aiheita käsittele- keen Gordon tuli kotiin, heitti kirjansa pöydälle kävel- viä kirjoja, sanakirjoja, tietosanakirjoja ja maailmankartta- lessään keittiön läpi ja päästi voimasanan. Ada järkyttyi kirja. Siihen aikaan ei tietenkään ollut televisiota. Radio pojan kielenkäytöstä ja selitti, että sellaisia sanoja ei tuli minun kasvuvuosinani. Mutta kodissamme vallitsi enää missään tilanteessa saisi tulla Gordonin suusta, ja oppimisen ilmapiiri. En halua antaa sellaista kuvaa, että vei tämän kylpyhuoneeseen, jossa hän hieroi runsaasti olimme suuria oppineita. Mutta me saimme tutustua saippuaa puhtaaseen pesulappuun ja hankasi sillä Gor- hyvään kirjallisuuteen, suurten ajattelijoiden suuriin aja- donin kielen ja hampaat. Gordon pärski ja kihisi kiu- tuksiin ja sellaisten miesten ja naisten kieleen, jotka ajat- kusta ja halusi kirota uudelleen mutta onnistui ole- telivat syvällisesti ja kirjoittivat kauniisti.” (Ks. ”Kotimme maan tekemättä sitä.” (Go Forward with Faith, s. 33.) ilmapiiri”, Valkeus, marraskuu 1985, s. 2.) Myöhemmin hän sanoi: ”Opetus kannatti. Uskon voivani sanoa, että olen siitä päivästä lähtien yrittänyt vält- ÄNEN VANHEMPANSA ODOTTIVAT tää Herran nimen turhaan lausumista. Olen kiitollinen H tuosta opetuksesta.” (Ks. ”Älä turhaan lausu Jumalan LAPSILTAAN PARASTA nimeä”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 42.) ”Vaikka Hinckleyillä tähdennettiin niin paljon kirjallisuutta ja opiskelua, Gordon ei poikavuosinaan pitä- HÄN SAI PATRIARKALLISEN SIUNAUKSEN nyt koulusta. Kun hänen olisi pitänyt kuusivuotiaana Vuonna 1995 presidentti Gordon B. Hinckley aloittaa ensimmäisellä luokalla, hän meni ensimmäi- puhui patriarkallisesta siunauksestaan: senä koulupäivänä piiloon vanhemmiltaan. Koska hän ”Sain patriarkallisen siunauksen, kun olin pieni oli pieni lapsi, jonka terveys oli heiveröinen, Bryant poika, 11-vuotias. Eräs käännynnäinen kirkossa ja Ada päättivät, että hänen olisi viisaampaa aloittaa 261 Kirkon presidentit

[Thomas E. Callister], joka oli tullut Englannista ja muistan, kuinka menimme Salt Lake Cityn kymme- oli patriarkkamme, pani kätensä pääni päälle ja antoi nennen seurakunnan kappelille. Isä meni eteen minulle siunauksen. En luultavasti lukenut sitä siu- korokkeelle, ja minä istuin takarivissä ja tunsin oloni nausta, ennen kuin olin laivalla tulossa Englantiin vähän yksinäiseksi ja vaivautuneeksi siellä kappelissa vuonna 1933. Otin sen matka-arkustani ja luin sen kaikkien noiden isojen miesten joukossa, jotka oli ase- huolella, ja luin sitä aina silloin tällöin ollessani lähe- tettu Jumalan pappeuteen. Kokous alkoi, alkulaulu tystyössäni Englannissa. ilmoitettiin, ja kuten siihen aikaan oli tapana, me kaikki En halua kertoa teille kaikkea tuosta siunauksesta, nousimme ylös laulamaan. Kokouksessa oli ehkä jopa mutta tuo mies puhui profeetallisella äänellä. Hän sanoi nelisensataa henkeä. Yhdessä nämä miehet korottivat muun muassa, että kohottaisin ääneni todistukseksi voimakkaat äänensä, ja joidenkin käännynnäisten totuudesta maan kansojen keskuudessa. Kun minut äänessä kuului heidän eurooppalaisen kotimaansa vapautettiin lähetystyöstä, puhuin todistuskokouksessa korostus. Kaikki lauloivat syvän vakaumuksen ja todis- Battersean raatihuoneella Lontoossa. Seuraavana sunnun- tuksen hengessä: taina puhuin Berliinissä. Sitä seuraavana sunnuntaina puhuin Pariisissa. Sitä seuraavana puhuin Washington Kunnia miehelle, ken seurasi Herraa, D.C.:ssä. Tulin kotiin väsyneenä ja heikkona ja laihana ja Voideltu profeetta hän on Jeesuksen. uupuneena – – ja sanoin: ’Nyt saa riittää. Olen matkusta- Kansat ja kuninkaat viel ylistää kerran nut niin paljon kuin haluan. En halua enää ikinä matkustaa.’ Ja luulin täyttäneeni tuon siunauksen. Olin puhunut Alkajaa viimeisen armotalouden. neljässä maailman suurista pääkaupungeista – Lontoossa, (Lauluja, 19; ks. MAP-lauluja, 15.) Berliinissä, Pariisissa ja Washington D.C.:ssä. Luulin täyttä- neeni tuon osan tuosta siunauksesta. He lauloivat profeetta Joseph Smithistä, ja minun Sanon kiitollisena ja todistamisen hengessä – – että sydämeni täytti suuri rakkaus ja usko tätä tämän talou- sen jälkeen etuoikeuteni Herran sallimuksesta ja hyvyy- denhoitokauden suurta profeettaa kohtaan. Lapsena olin destä on ollut todistaa tästä työstä ja profeetta Joseph kuullut hänestä paljon seurakuntamme kokouksissa ja Smithin jumalallisesta kutsumuksesta kaikissa Aasian luokissa samoin kuin kotona, mutta tämä kokemukseni maissa – tai ainakin lähes kaikissa – Japanissa, Koreassa, vaarnan pappeuskokouksessa oli toisenlainen. Minä tie- Thaimaassa, Taiwanissa, Filippiineillä, Hongkongissa, sin silloin Pyhän Hengen voimasta, että Joseph Smith oli Vietnamissa, Burmassa, Malesiassa, Intiassa, Indonesi- todella Jumalan profeetta. assa, Singaporessa, mitä niitä nyt onkaan. Olen todista- Tosin sitä seuranneina vuosina, varsinkin opiske- nut tämän työn jumalallisuudesta Australiassa, Uudessa- luaikoinani yliopistossa, oli hetkiä, jolloin tämä todistus Seelannissa, Tyynenmeren saarilla, Euroopan kansojen jonkin verran horjui. Mutta tämä vakaumus ei ole kos- keskuudessa, kaikkien Etelä-Amerikan kansojen keskuu- kaan häipynyt minulta kokonaan, ja vuosien varrella se dessa ja kaikkien Lähi-idän kansojen keskuudessa.” on vahvistunut osittain siitäkin syystä, että noiden aiko- (Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 422–423.) jen vaikeudet pakottivat minut lukemaan ja tutkimaan ja ottamaan itse selvää.” (Ks. ”Kunnia miehelle”, Valkeus, HÄN SAI LUJAN TODISTUKSEN JOSEPH tammikuu 1984, s. 1–2.) SMITHISTÄ Presidentti Hinckley YLÄKOULUSSA EI OLLUT RIITTÄVÄSTI kertoi kokemuksesta, joka TILAA hänellä oli nuorena poi- Presidentti Gordon B. Hinckley kertoi seuraavan kana, kun hän tuli tietä- kokemuksen siitä, kun hän meni yläkouluun: mään, että Joseph Smith ”Kaikki oppilaat eivät mahtuneet [yläkoulun] oli profeetta: rakennukseen, ja siksi meidän seitsemäs luokkamme ”Kun minut vuosia siirrettiin takaisin [alakouluun]. sitten kaksitoistavuo- Olimme loukkaantuneita. Olimme vihaisia. Olimme tiaana oli asetettu diako- viettäneet kuusi onnetonta vuotta siinä rakennuksessa niksi, isä, joka oli vaar- ja ansaitsimme omasta mielestämme jotakin parempaa. nanjohtaja, otti minut Kaikki luokan pojat kokoontuivat yhteen koulun jälkeen. ensimmäisen kerran Päätimme, ettemme suvaitsisi sellaista kohtelua. Pää- mukaansa pappeusko- timme ryhtyä lakkoon. koukseen. Siihen aikaan Seuraavana päivänä emme menneet kouluun. nämä kokoukset pidet-

KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI Mutta meillä ei ollut muutakaan paikkaa, minne Gordon B. Hinckley tiin arki-iltaisin, ja mennä. Emme voineet jäädä kotiin, koska äitimme 262 Gordon B. Hinckley Luku 15

olisivat alkaneet kysellä. HÄNEN USKONSA OLI SUUREMPI KUIN Meillä ei ollut aikomusta- HÄNEN EPÄILYKSENSÄ kaan mennä kaupungille elokuviin. Siihen meillä ei ”Gordon sai pääs- ollut rahaa. Meillä ei ollut tötodistuksen kirkon aikomustakaan mennä lukiosta vuonna 1928 puistoon. Pelkäsimme, ja aloitti opiskelun että koulupinnareiden Utahin yliopistossa metsästäjä herra Clayton samana syksynä, vain voisi nähdä meidät. Meillä vuotta ennen suurten ei ollut aikomustakaan pulavuosien alkua. – – mennä koulun aidan taa Yliopistovuosinaan ja kertoilemaan valonarkoja siirtyessään vähitellen riip- juttuja, koska emme tien- Gordon B. Hinckley puvuudesta vanhempiinsa neet sellaisia. Emme olleet koskaan kuulleetkaan huu- kantamaan vastuuta itses- meista emmekä mistään sellaisesta. Me vain kuljeske- tään Gordon monien ikä- limme ja kulutimme aikaa. toveriensa tavoin alkoi KIELLETTY KOPIOINTI Gordon B. Hinckley Rehtori, herra Stearns, oli seuraavana aamuna kou- asettaa kyseenalaiseksi elä- lun etuovella ottamassa meitä vastaan. Hänellä oli oikein mään, maailmaan ja jopa kirkkoon liittyviä olettamuksia. sopiva nimi [stern = ankara]. Hän puhui jokseenkin suo- Hänen huoliaan pahensi tuon aikakauden kyynisyys. – – raan ja sanoi sitten, ettei kouluun ollut tulemista, ennen Onneksi hän kykeni keskustelemaan joistakin kuin toisimme kirjeen vanhemmiltamme. Se oli ensim- huolistaan isänsä kanssa, ja yhdessä he tutkivat hänen mäinen kokemukseni työsulusta. Lakkoilu, hän sanoi, ei esittämiään kysymyksiä: johtavien veljien erehtyväisyyttä, ollut ongelmien ratkaisukeino. Meidän odotettiin olevan miksi evankeliumin mukaan elävät ihmiset joutuvat koke- vastuuntuntoisia kansalaisia, ja jos meillä oli valittamista, maan vaikeuksia, miksi Jumala sallii joidenkuiden las- voisimme mennä keskustelemaan siitä rehtorin kansliaan. tensa kärsivän ja niin edelleen. Se uskon ilmapiiri, joka Emme voineet tehdä muuta kuin mennä kotiin kyllästi Gordonin kodin, oli tärkeä tänä tutkimisen kau- hakemaan kirjettä. tena, kuten hän myöhemmin selitti: ’Isäni ja äitini olivat Muistan, kuinka säyseänä poikana kävelin kotiin. ehdottoman lujia uskossaan. He eivät yrittäneet työntää Äiti kysyi, mikä oli hätänä. Kerroin hänelle. Sanoin, evankeliumia kurkustani alas tai pakottaa minua osallistu- että tarvitsen kirjeen. Hän kirjoitti kirjeen. Se oli hyvin maan, mutta eivätpä he epäröineet ilmaista ajatuksiaan- lyhyt. Se oli ankarin nuhtelu, mitä hän milloinkaan kaan. Isäni oli viisas ja järkevä eikä dogmaattinen. Hän oli antoi minulle. Siinä luki seuraavasti: opettanut yliopiston opiskelijoita ja arvosti nuoria ihmisiä ’Hyvä herra Stearns, sekä heidän näkökantojaan ja vaikeuksiaan. Hän asennoi- olkaa hyvä ja antakaa Gordonin eilinen poissaolo tui kärsivällisen ymmärtäväisesti ja oli halukas puhumaan anteeksi. Hän teki mitä teki yksinkertaisesti joukon mistä tahansa, mitä minulla oli mielessäni.’ mukana.’ Gordonin kysymysten ja kriittisen asenteen taus- Äiti allekirjoitti kirjeen ja ojensi sen minulle. talla oli uskon lanka, jota oli kudottu pitkän aikaa. Vähä Kävelin takaisin kouluun ja ehdin sinne samoihin vähältä hän kysymyksistään ja epäilyistään huolimatta aikoihin kuin toisetkin pojat. Meillä kaikilla oli kir- oivalsi, että hänellä oli todistus, jota hän ei voinut kiel- jeemme herra Stearnsille. En tiedä, lukiko hän ne, tää. Ja vaikka hän alkoi ymmärtää, ettei kaikkiin vaikeisiin mutta minä en ole milloinkaan unohtanut äitini kir- kysymyksiin ollut aina selkeää tai helppoa vastausta, hän jettä. Vaikka olin osallistunut aktiivisesti siihen, mitä huomasi myös, että hänen uskonsa Jumalaan oli suu- olimme tehneet, päätin silloin ja siinä, etten tekisi mil- rempi kuin hänen epäilyksensä. Tuosta illasta monia loinkaan mitään pelkästään joukon mukana. Päätin sil- vuosia sitten, kun hän oli osallistunut ensimmäiseen loin ja siinä, että tekisin omat päätökseni niiden ansioi- vaarnan pappeuskokoukseen, hän oli tiennyt, että den ja omien normieni perusteella enkä sallisi ympäril- Joseph Smith oli profeetta: ’Todistus, jonka olin saanut läni olevien työntää itseäni suuntaan enkä toiseen. poikana, pysyi minussa, ja siitä tuli suojavalli, johon saa- Tuo päätös on koitunut siunaukseksi elämässäni toin tarrata noina hyvin vaikeina vuosina’, hän sanoi.” monta kertaa, joskus hyvin epämiellyttävissä olosuh- (Go Forward with Faith, s. 45–47.) teissa. Se on estänyt minua tekemästä sellaista, että jos olisin antautunut siihen, se olisi pahimmillaan voinut HÄNEN ÄITINSÄ KUOLI johtaa vakaviin vammoihin ja ongelmiin ja olisi par- Gordon B. Hinckleyn äiti Ada Bitner Hinckley haimmillaankin maksanut minulle itsekunnioitukseni.” kuoli 9. marraskuuta 1930, kun Gordon oli 20-vuotias. (”Eräitä poikana oppimiani opetuksia”, s. 55.) 263 Kirkon presidentit

Puhuessaan äitinsä kuole- kutsuttiin. Siitä huolimatta heti kun hänen piispansa otti masta hän sanoi: ”Viisi- aiheen puheeksi, hän tiesi, mikä hänen vastauksensa oli kymmenvuotiaana äiti sai oltava: hän sanoi piispa Duncanille, että hän lähtisi. syövän. [Isäni] huolehti ”Lähetystyön rahoitus oli kuitenkin jotenkin rat- hänen kaikista tarpeis- kaistava. Bryant vakuutti pojalleen, että he löytäisivät taan. Muistan perheru- keinon, ja Sherman [Gordonin nuorempi veli] tarjoutui kouksemme, isän kyyne- auttamaan. Gordon suunnitteli antavansa vaatimatto- leiset pyynnöt ja meidän mat säästönsä, jotka hän oli hankkinut jatko-opintojaan kyyneleiset pyyntömme. varten. Valitettavasti vähän sen jälkeen kun hän päätti Siihen aikaan ei tie- lähteä, pankki, jossa hänen säästönsä olivat, meni kon- tenkään ollut mitään sai- kurssiin ja hän menetti kaiken. Mutta jonkin aikaa myö- rausvakuutusta. Isä olisi hemmin perhe sai tietää, että vuosien ajan Ada oli pan- käyttänyt joka ainoan Ada Bitner Hinckley (1880–1930), nut pienelle säästötilille kolikoita, jotka hän oli saanut omistamansa dollarin Gordon B. Hinckleyn äiti vaihtorahana ruokaostoksista, ja tili oli tarkoitettu äidin auttamiseksi. Itse asiassa hän käyttikin hyvin pal- hänen poikiensa lähetystyön rahoittamiseen. Gordon jon. Hän vei äidin Los Angelesiin paremman lääkärin- oli liikuttunut äitinsä vuosien hiljaisesta uhrautuvaisuu- hoidon toivossa. Mutta siitä ei ollut apua. Se tapahtui desta ja ennakoivasta kaukokatseisuudesta. Jopa kuole- 62 vuotta sitten, mutta muistan selvästi murheellisen mansa jälkeen äiti edelleen tuki ja auttoi häntä. Vielä isäni, kun hän astui junasta ja tervehti murheen mur- tärkeämpi oli hänen äitinsä esimerkki pyhittämisestä, ja tamia lapsiaan. Kävelimme vakavina pitkin laituria rahoja, jotka hän sai äitinsä säästöistä, hän piti pyhinä.” matkatavaravaunulle, josta arkku nostettiin hautaus- (Go Forward with Faith, s. 56.) urakoitsijan huostaan. Opimme tuntemaan isän sydä- men hellyyttä vielä enemmän. Sillä on ollut vaikutusta minuun koko elämäni ajan. Tulin tietämään jotakin myös kuolemasta – äitinsä menettäneiden lasten rajattomasta lohduttomuudesta – mutta myös tuskattomasta rauhasta ja varmuudesta, ettei kuolema voi olla sielun loppu.” (”Eräitä poikana oppimiani opetuksia”, s. 56.)

HÄNET KUTSUTTIIN LÄHETYSTYÖHÖN ENGLANTIIN

Suoritettuaan loppu- KIELLETTY KOPIOINTI Vanhin Hinckley (toinen vasemmalta) lähetyssaarnaajien Angus Nicholsonin, tutkinnon Utahin yliopis- Richard S. Bennettin ja Ormond J. Koulamin kanssa tossa vuonna 1932 Gor- Vanhin Hinckley sai lähetystyökutsun Euroopan don B. Hinckley aikoi jat- lähetyskentälle, jonka keskuspaikkana oli Lontoo. Hän kaa opintoja Columbian matkusti Englantiin laivalla, joka saapui Plymouthin yliopiston toimittajakou- satamaan illalla 1. heinäkuuta 1933. Seuraavana päivänä lussa New York Cityssä, hänet määrättiin lähtemään Lancashiren Prestoniin. mutta Herralla oli häntä Monien lähetyssaarnaajien tavoin hänkin koki varten muita suunnitel- masennuksen hetkiä. Hänen allergiansa vaivasivat häntä, mia. ”Eräänä sunnuntai- sillä kaikkien kesäkuun ruohojen siitepölyaika oli juuri iltapäivänä vähän ennen hänen saapuessaan. Heinänuha sai hänet jatkuvasti kyy- 23-vuotissyntymäpäi- nelehtimään, eikä hänen tarmonsa ja kestokykynsä ollut väänsä Gordon sai kutsun koskaan ollut alhaisempi. Myöhemmin hän muisteli: piispa Duncanin kotiin. Lähetyssaarnaajana puhumassa Hyde ”En ollut terve saapuessani. Sairauden ja tuntemani Parkissa Lontoossa 22. heinäkuuta 1934 Piispa meni suoraan vastustuksen vuoksi olin ensimmäiset viikot masentunut. asiaan: Oliko Gordon ajatellut palvelemista lähetystyössä? Kirjoitin kotiin hyvälle isälleni ja sanoin, että minusta Gordon järkyttyi. Noina pulavuosina palveleminen lähe- tuntui, että tuhlasin aikaani ja hänen rahojaan. Hän oli tystyössä oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Ahdistava isäni ja vaarnanjohtajani, ja hän oli viisas ja innoitettu taloudellinen tulevaisuus oli tehnyt lähetystyön rahoitta- mies. Hän kirjoitti minulle hyvin lyhyen kirjeen, jossa misen taakan lähestulkoon mahdottomaksi useimmille hän sanoi: ’Rakas Gordon, olen saanut viimeisimmän perheille. Itse asiassa harvoja lähetyssaarnaajia edes

264 Gordon B. Hinckley Luku 15

kirjeesi. Minulla on vain yksi ehdotus: unohda itsesi ja nämä Herran sanat: ’Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän ryhdy työhön.’ Aikaisemmin samana aamuna toverini ja kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja minä olimme pyhiä kirjoituksia tutkiessamme lukeneet evankeliumin tähden, hän pelastaa sen’ (Mark. 8:35).’

Lähetyssaarnaajia Englannissa 6. toukokuuta 1935. Vanhin Hinckley on toisessa rivissä toisena vasemmalta. Nuo Mestarin sanat ja isäni neuvo unohtaa itseni Lontooseen vanhin Joseph F. Merrillin, kahdentoista ja ryhtyä työhön painuivat sieluuni. Isän kirje kädessäni apostolin neuvoston jäsenen ja Euroopan lähetysken- menin makuuhuoneeseemme Wadham Road 15:ssä, tän johtajan, erityisapulaiseksi. jossa asuimme, ja polvistuin ja annoin Herralle lupauk- ’Me emme kastaneet sen. Tein lupauksen, että yrittäisin unohtaa itseni ja siihen aikaan Lontoossa kadottaa itseni Hänen palveluksessaan. kovinkaan paljon ihmi- Tein oman päätök- siä’, muistelee lähetys- seni tuona heinäkuun saarnaajatoveri Wendell J. päivänä vuonna 1933. Ashton, ’mutta vanhin Elämääni tuli uusi valo Hinckley tyrmäsi kaikki ja sydämeeni uusi ilo. noissa Hyde Parkin kul- Englannin sumu tuntui man katukokouksissa. väistyvän, ja minä näin Voitte uskoa, että me auringonvalon. Lähetys- opimme puhumaan val- työkokemukseni työsken- mistautumatta. Ja vanhin Presidentti Joseph Fielding Smithin nellessäni Prestonissa, Hinckley oli paras koko kanssa lukemassa kirjasta Totuuden palautus, jonka Gordon B. Hinckley jossa työ alkoi, oli rikas joukosta. Olen aina aja- oli kirjoittanut. ja suurenmoinen, mistä tellut, että hän sai siellä olen ikuisesti kiitollinen, Lontoon Hyde Parkissa valtavan määrän omakohtaista ja muissa paikoissa, kokemusta siitä, mitä hän tekisi niin taitavasti koko joissa se oli mennyt loppuelämänsä ajan – puolustaisi kirkkoa ja puhuisi KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI eteenpäin, mukaan East Creekin maatilalla helmikuussa rohkeasti sen totuuksista. Hän oli hyvä siinä silloin, ja lukien suuren Lontoon 1936 vähän lähetystyönsä jälkeen hän on hyvä siinä nyt.’ kaupungin, jossa palvelin suurimman osan lähetystyös- Ei aikaakaan, kun nuori vanhin Hinckley oli jäl- täni.” (”Taking the Gospel to Britain: A Declaration of leen Salt Lake Cityssä, uupuneena, alipainoisena ja Vision, Faith, Courage, and Truth”, Ensign, heinäkuu (lainkaan aavistamatta, mitä hänen elämässään olisi 1987, s. 7; ks. myös Gordon B. Hinckley, ”Todistus odotettavissa) toivoen, ettei hänen tarvitsisi ’koskaan maailmalle”, Valkeus, marraskuu 1987, s. 6.) enää matkustaa minnekään’.” (Ks. Jeffrey R. Holland, ”Heti kun nuori vanhin Hinckley uppoutui työhön ”Presidentti Gordon B. Hinckley – kallionluja ja vuo- Lancashiressa, hän sai kirjeen, jossa hänet kutsuttiin renvahva”, Valkeus, kesäkuu 1995, erikoisliite, s. 14.) 265 Kirkon presidentit

HÄN PALVELI RADIO-, oli kysymyksessä kadun toisella puolella asuva tyttö. Ja TIEDOTUSTOIMINTA- JA hän oli hyvin sievä. Parhaiten muistan Margesta noilta var- LÄHETYSTYÖKIRJALLISUUSKOMITEASSA haisvuosilta sen, kuinka hienostunut ja taitava hän oli jo nuorena tyttönä esittäessään lausuntaa ja esiintyessään entisen I seurakuntamme kokouksissa ja toiminnoissa. Kaikki muut lapset vain nousivat seisomaan ja jotenkuten sanoivat sanottavansa, mutta Marjorie oli täysin ammatti- lainen. Hän hallitsi kaikki esitystaidot ja kaikki liikkeet. Muistan vieläkin ne lukukappaleet, joita hän esitti.’ Vaikka he eivät alkaneet seurustella vakavasti ennen kuin Gordonin tultua lähetystyöstä, tämän huomio kiintyi aluksi juuri yhteen noista Marjorien nuoruudenai- kaisista lausuntaesityk-

KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI sistä. ’Näin hänet ensi Hän palveli kirkon radio-, tiedotustoiminta- ja lähetystyökirjallisuuskomitean kerran Alkeisyhdistyk- toimisihteerinä vuonna 1935, jossa tehtävässä hän kirjoitti ja kehitti monia kirkon ensimmäisistä tiedotuksen aineistoista ja kuvamateriaalista. sessä’, sanoo presidentti

Gordon B. Hinckleyn lähetystyön jälkeen hänen KIELLETTY KOPIOINTI Hinckley nauraen. ’Hän Vanhin ja sisar Hinckley huhtikuussa esitti luentaa. En tiedä, lähetysjohtajansa vanhin Joseph F. Merrill kahdentoista 1970 neuvostosta pyysi häntä tekemään presidentti Heber J. miten se oikein vaikutti Grantille ja ensimmäiselle presidenttikunnalle selkoa minuun, mutta en unohtanut sitä koskaan. Sitten lähetystyöaineiston julkaisemisesta. ”Uusi kahdentoista hänestä kasvoi kaunis nuori nainen, ja minulla oli tar- komitea järjestettiin tuomaan lähetystyöhön viimeisim- peeksi järkeä mennäkseni naimisiin hänen kanssaan.’ pien tiedonvälitysmenetelmien edut. Vanhin Hinckleyn Hinckleyt solmivat avioliiton 29. huhtikuuta 1937, ja oli määrä palvella kirkon radio-, tiedotustoiminta- ja heille on syntynyt kolme tytärtä ja kaksi poikaa. – – Tähän lähetystyökirjallisuuskomitean tuottajana ja sihteerinä. äärimmäisen kiinteään perheeseen on sittemmin syntynyt Tämä oli itse asiassa alkuna kirkon tiedotustoimistolle. 25 lastenlasta ja 13 lastenlastenlasta.” (”Presidentti Hänen suunnitelmansa mennä Columbian yliopistoon Gordon B. Hinckley – kallionluja ja vuorenvahva”, s. 17.) pantiin syrjään. Hänen uransa seminaariopettajana, sillä hän opetti osa-aikaisesti lähetystyöstä palattuaan, jäi sii- AVIOLIITON ALKU OLI SOPEUTUMISTA hen. Komiteaan kuului kuusi kahdentoista neuvoston ”Oppiessaan yhä jäsentä, ja sen puheenjohtajana oli vanhin Stephen L. enemmän kirkon hallin- Richards.” (Packer, Ensign, helmikuu 1986, s. 5; ks. nosta Gordon huomasi ”Presidentti Gordon B. Hinckley, ensimmäinen neuvon- myös, että hänellä oli antaja ensimmäisessä presidenttikunnassa”, s. 9.) kotona paljon tekemistä, kun hän ja Marjorie HÄN LÖYSI IANKAIKKISEN KUMPPANIN sopeutuivat elämään Gordon B. Hinckley toistensa kanssa. Ja ja Marjorie Pay olivat seu- sopeutumista tapahtui. rustelleet ennen Gordo- Pian sen jälkeen kun he nin lähetystyötä ja tulleet olivat ilmoittaneet kih- hyviksi ystäviksi. Marjorie lautumisestaan, Emma Presidentti David O. McKayn kanssa Marr Petersen, Mark E. oli innoissaan kuullessaan Suolajärven tabernaakkelin puhujako- Gordonin kutsumisesta ja rokkeella Petersenin vaimo, oli kannusti tätä palvelemaan. varoittanut Marjorieta, ”’Marjorie oli” naapurin että kymmenen ensimmäistä aviovuotta olisivat vai- tyttö” lapsena olles- keimmat. Hänen huomautuksensa sekä hämmensi että järkytti Marjorieta, joka myönsi myöhemmin: ’Olin samme’, muistelee presi- Marjorie Pay Hinckley dentti Hinckleyn nuo- aivan varma siitä, että kymmenen ensimmäistä vuotta rempi sisar Ramona H. Sullivan. ’Tässä tapauksessa vain olisivat autuutta. Mutta ensimmäisenä vuotenamme yhdessä huomasin, että hän oli tismalleen oikeassa! 266 Gordon B. Hinckley Luku 15

Tarvittiin paljon sopeutumista. Ne eivät olleet tieten- HÄNET KUTSUTTIIN APOSTOLINVIRKAAN kään sellaisia asioita, joista juoksi kotiin äidin luo. Mutta silloin tällöin itkin tyynyyni. Ongelmat liittyivät Gordon B. Hinckley melkein aina siihen, miten oppisi elämään jonkun toi- oli työskennellyt kirkon sen aikataulun mukaan ja tekemään asioita jonkun toi- keskuspaikassa 23 vuo- sen tavalla. Ei ollut epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi den ajan ja oli vaalinut rakastaneet toisiamme. Mutta meidän täytyi myös tot- läheisiä suhteita moniin tua toisiimme. Luulen, että jokaisen avioparin on johtaviin auktoriteettei- totuttava toisiinsa.’” (Go Forward with Faith, s. 118.) hin. Vuonna 1958 hänet kutsuttiin palvelemaan kahdentoista apostolin koorumin apulaisena. Varhain aamulla 30. syyskuuta 1961 hän sai puhelun presidentti David O. Juuri kutsuttu apostoli syyskuussa 1961 McKaylta, joka pyysi häntä tulemaan toimistoonsa mahdollisimman pian. ”Vajaan tunnin kuluttua nämä kaksi miestä istuivat vierekkäin ja presidentti McKay selitti syyn tähän aikai- seen tapaamiseen ennen yleiskonferenssin senaamuista kokousta: ’Minulle on tullut tunne, että sinut pitäisi nimittää kahdentoista apostolin koorumin vapaalle paikalle’, hän sanoi vanhin Hinckleylle yksinkertaisesti , ’ja me haluaisimme esittää sinut hyväksyttäväksi tänään KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI Hinckleyn perhe huhtikuussa 1958 niihin aikoihin, kun hänet kutsuttiin kah- konferenssissa.’ Sanat salpasivat Gordonin hengen, eikä dentoista apulaiseksi hän pystynyt vastaamaan. Kuinka saattoi olla niin, että sellainen kutsu tulisi hänen osakseen? Hän oli tietenkin HÄN RAKENSI TALON tiennyt koorumissa olevasta vapaasta paikasta. Mutta hetkeäkään hän ei ollut ajatellut – eikä olisi halunnut ”Pian avioliittonsa ajatella – että hänet kutsuttaisiin täyttämään se. solmimisen jälkeen [Gordon B. Hinckley] joutui kamppailemaan oman kodin pystyttämi- sen kanssa, ja hän suunnitteli sen siten, että sitä voitaisiin laajentaa perheen kasvaessa. Clark- poika sanoo: ’Isällä oli aina suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Raken- tamassaan talossa hän jätti seinien sisälle oven- paikkoja ajatellen, että kun hän suorittaisi KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI remonttia ja laajentaisi KIELLETTY KOPIOINTI taloa, ovia tarvittaisiin Vanhin ja sisar Hinckley Vanhin ja sisar Hinckley lapsineen lokakuussa 1961 osana uutta pohjapiirustusta.’ Vanhin poika Dick lisää: Presidentti McKay jatkoi: ’Isoisäsi oli sen arvoinen, ’Tuntuu siltä, että meidän talomme oli aina vuoden tai samoin oli isäsi. Ja niin olet sinäkin.’ Kuultuaan sen kaksi jäljessä perheen kasvusta, ja äidin ristinä oli aina vanhin Hinckley menetti itsehillintänsä, sillä profeetta jokin keskeneräinen talon tai pihan osa. Kun he vuosia ei olisi voinut lausua hänelle kohteliaisuutta, joka olisi myöhemmin muuttivat kerrostaloasuntoon, äiti sanoi: merkinnyt enemmän. ’Kyyneleet alkoivat tulvia silmiini, ”Vihdoinkin tiiliseinät, joita isä ei voi hajottaa tai muut- kun presidentti McKay katsoi minua noilla läpitunke- taa!”’” (Ks. M. Russell Ballard, ”Gordon B. Hinckley – villa silmillään ja puhui minulle esivanhemmistani’, uskon ankkuri”, Valkeus, lokakuu 1994, s. 11.) hän muisteli. ’Isäni oli parempi mies kuin minä olen

267 Kirkon presidentit

koskaan ollut, mutta hänellä ei ollut samoja mahdolli- HÄNET KUTSUTTIIN NEUVONANTAJAKSI suuksia kuin minulla. Herra on siunannut minua valta- ENSIMMÄISEEN PRESIDENTTIKUNTAAN villa mahdollisuuksilla.’ – – Kirjeessä, jonka hän naputteli omalla Underwood- ”Yksi haastavimmista hetkistä Gordon B. Hinckleyn kirjoituskoneellaan Duisburgissa Saksassa lähetystyössä elämässä koitti varmaankin, kun presidentti Spencer W. olevalle pojalleen, hän kirjoitti: ’Ajattelin kertoa sinulle, Kimball kesällä 1981 kutsui vanhin Hinckleyn palvele- että minut on kutsuttu kahdentoista apostolin kooru- maan neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikun- miin’, hän kertoi Dickille. ’En tiedä, miksi minut on nassa. Ensimmäinen presidenttikunta oli ’täysi’, vaikka kutsuttu sellaiseen asemaan. En ole tehnyt mitään epä- sen jäsenten, presidentti Kimballin, presidentti N. Eldon tavallista, vaan olen yrittänyt vain tehdä parhaani tehtä- Tannerin ja presidentti Marion G. Romneyn, terveys oli- vissä, joita minulle on annettu välittämättä siitä, kenen kin tavalla tai toisella heikkenemässä. Siitä huolimatta ansioksi se lasketaan.’ Dick sanoi myöhemmin: ’Saatoin selkeän ilmoituksen innoittamana ja hyvässä kunnossa päätellä kirjeestä, että se kaikki oli tehnyt isään mullis- ollessaan presidentti Kimball pyysi vanhin Hinckleyä tavan vaikutuksen. Olin itsekin yllättynyt uutisista. Mie- ensimmäiseen presidenttikuntaan ’ensimmäisen presi- leeni ei ollut koskaan juolahtanut, että hänet saatettai- denttikunnan neuvonantajan’ ominaisuudessa – lisäneu- siin kutsua kahdentoista joukkoon.’” (Go Forward with vonantajana, jollaisia oli ollut runsaasti aiemmin kirkon Faith, s. 234, 236.) historiassa. – – ’Kun vastaanotin pre- MEIDÄN KAIKKIEN ON MUISTETTAVA sidentti Kimballin kutsun liittyä heihin, en tiennyt JEESUKSEN KRISTUKSEN SOVITUS tarkalleen, kuinka toimisin Vanhin Gordon B. Hinckley opetti: tai sopisin heidän jouk- ”Kukaan tämän kirkon jäsen [ei] saa koskaan koonsa, ja ehkäpä hekään unohtaa sitä kauheata hintaa, jonka Lunastajamme eivät tienneet sitä silloin’, maksoi antamalla henkensä, jotta kaikki ihmiset saisivat sanoo presidentti Hinck- elää – emme saa unohtaa Getsemanen piinaa, Häntä ley. ’Mutta olosuhteet vastaan käytyä pilkkaoikeudenkäyntiä, Hänen lihaansa edellyttivät lisäapua, ja raadellutta viheliäistä orjantappurakruunua, kansanjou- olin enemmän kuin halu- kon verenhuutoa Pilatuksen edessä, yksinäistä taakkaa kas antamaan sitä. En tien- Hänen raskaalla vaelluksellaan Golgatan tiellä, hirvittä- nyt, olisiko kysymys muu- vää kipua suurten naulojen lävistäessä Hänen kätensä Presidentti Spencer W. Kimballin tamasta päivästä vai muu- kanssa ja jalkansa, Hänen ruumiinsa kuumeista piinaa Hänen tamasta kuukaudesta.’ riippuessaan ristillä tuona murheellisena päivänä, jolloin Jumalan Poika huudahti: ’Isä, anna heille anteeksi. Kävi niin, ettei He eivät tiedä, mitä tekevät.’ (Luuk. 23:34.) presidentti Gordon B. Tämä oli risti, Hinckley lähtenyt enää Hänen kiduttamisväli- kirkon ensimmäisestä neensä, Rauhan Ihmisen presidenttikunnasta. surmaamiseksi valmis- Vuonna 1982 presidentti tettu hirvittävä laite, Tanner kuoli, jolloin pre- jumalaton palkka siitä, sidentti Romney siirtyi että Hän ihmeellisellä ensimmäiseksi neuvon- tavalla paransi sairaita, antajaksi ja presidentti antoi sokeille näön ja Hinckley hyväksyttiin toi- herätti kuolleita. Tämä seksi neuvonantajaksi. oli risti, jolla Hän riippui ’Se oli erittäin raskas Presidentti Howard W. Hunterin kanssa ja kuoli Golgatan yksinäi- ja musertava vastuu’, hän sellä kukkulalla. muistelee. ’Se oli ajoittain lähes kauhistuttava taakka. Emme saa unohtaa Keskustelin tietenkin kahdentoista neuvostoon kuulu- sitä. Emme saa koskaan vien johtavien veljien kanssa. unohtaa sitä, sillä tällä Muistan, kuinka kerran polvistuin Herran eteen ja tavalla Vapahtajamme, Yleiskonferenssissa pyysin apua keskellä tuota erittäin vaikeata tilannetta. Lunastajamme, Jumalan Poika antoi itsensä sijaisuhriksi Ja mieleeni tulivat nämä rauhoittavat sanat: ’Olkaa meidän jokaisen puolesta.” (”Ainoa kirkas toivomme”, levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala’ (OL Valkeus, huhtikuu 1995, s. 4–5.) 101:16). Tiesin jälleen, että tämä oli Hänen työtään, 268 Gordon B. Hinckley Luku 15

ettei Hän antaisi sen epäonnistua, että minun ei tarvin- Mistään näistä ei tarvitse syntyä väittelyä tai kiistaa. nut muuta kuin tehdä sitä ja tehdä aivan parhaani, ja Jos me pyrimme suoraan eteenpäin uskontomme sovel- että työ etenisi ilman minkäänlaista estettä tai haittaa.’” tamisessa omaan elämäämme, me edistämme Jumalan (Ks. ”Presidentti Gordon B. Hinckley – kallionluja ja valtakuntaa tehokkaammin kuin millään muulla tavalla. vuorenvahva”, s. 22.) Voi olla niitä, jotka pyrkivät houkuttelemaan meitä pois. Voi olla niitä, jotka yrittävät ärsyttää meitä. Meitä voidaan halveksia. Meitä voidaan vähätellä. Meitä voidaan herjata. Meitä voidaan pilkata maailman edessä. Sekä kirkossa että kirkon ulkopuolella on niitä, jotka haluaisivat pakottaa meidät muuttamaan kantaamme joissakin asioissa, aivan kuin meillä olisi oikeus anastaa valtuus, joka kuuluu yksin Jumalalle. Meillä ei ole halua riidellä muiden kanssa. Me opetamme rauhan evankeliumia. Mutta emme voi hyl- jätä Herran sanaa sellaisena kuin se on meille tullut miesten kautta, jotka olemme hyväksyneet profee-

Vuosina 1981–1985 hän johti usein yksin yleiskonferenssia. toiksi.” (Ks. ”Älä kiistele toisten kanssa”, Valkeus, marraskuu 1989, s. 4–5.) Palvellessaan presidenttien Spencer W. Kimballin, Ezra T. Bensonin ja Howard W. Hunterin neuvonantajana presidentti Hinckley näki, millaisia fyysisiä taakkoja MORMONIN KIRJA ON KONKREETTINEN he kantoivat elämänsä myöhempinä vuosina. Oli hetkiä, VAIKUTTAJA jolloin hän johti kokouksia, kun presidentti tai toiset Presidentti neuvonantajat eivät huonon terveytensä takia voineet Gordon B. Hinckley osallistua. Johtajuuden vastuu lankesi hänen päälleen todisti Mormonin kirjan monista päätöksistä, jotka veivät kirkkoa eteenpäin. ihmeestä: ”Jos meidän Hän otti vastaan musertavan työtaakan nöyrästi ja keskuudessamme tapah- rukoillen. tuu ihmeitä, niin yksi ”Vanhin Thomas S. Monson kuvasi presidentti niistä on varmasti [Mor- Hinckleyn osuutta tänä epätavallisena aikana kirkon monin kirja]. Epäuskoiset historiassa: ’Presidentti Hinckley huomasi olevansa mitä saattavat epäillä ensim- haasteellisimmassa tilanteessa, koska presidentti Kim- mäistä näkyä ja sanoa, ball oli edelleen profeetta. Vaikka ihminen voi olla fyy- että ei ole mitään, mikä sisesti heikko, hän ei kenties ole heikko henkisesti tai todistaisi siitä. Arvosteli- hengellisesti. Presidentti Hinckleyllä oli hankala tehtävä jat voivat pilkata jokaista Tarkastelemassa ensimmäistä kiinankie- olla etenemättä liian pitkälle liian nopeasti mutta edetä listä Mormonin kirjaa presidentti David O. jumalallista ilmoitusta silti riittävän pitkälle. Hänellä oli aina monipuolista McKayn kanssa tammikuussa 1966 tämän työn palauttami- kyvykkyyttä ja tervettä järkeä tehdä, mitä neuvonantajan sen yhteydessä ja sanoa, että ne ovat luonteeltaan niin pitäisi tehdä – eli olla koskaan tunkeutumatta alueelle, käsittämättömiä, että mikään ei voi saada ajattelevaa joka kuului yksin presidentille.’” (Go Forward with ihmistä niistä vakuuttuneeksi. Ikään kuin Jumalan Faith, s. 401.) asioita voitaisiin ymmärtää muutoin kuin Jumalan Hen- gen kautta. He voivat väheksyä meidän teologiaamme, ”EMME SAA HYLÄTÄ HERRAN SANAA” mutta he eivät voi rehellisesti hylätä Mormonin Kirjaa. Presidentti Gordon B. Hinckley kirjoitti: Se on tässä. He voivat tuntea sen. He voivat lukea sitä. ”Herra on antanut meille neuvoja ja käskyjä niin He voivat punnita sen sisältöä. He voivat kokea sen vai- monesta asiasta, ettei tämän kirkon jäsenten tarvitse kutuksen.” (”Me lisäämme todistuksemme”, Valkeus, koskaan joutua harhaan. Hän on antanut meille ohjeet joulukuu 1989, s. 9.) hyveellisestä elämästä, naapurisovusta, lainkuuliaisuu- desta, uskollisuudesta hallitukselle, lepopäivän pyhittä- KÄYTTÄKÄÄ LAHJOJANNE MUIDEN misestä, pidättyvyydestä, alkoholista ja tupakasta kiel- PALVELEMISEEN JA HEIDÄN täytymisestä, kymmenysten ja uhrien maksamisesta, SIUNAUKSEKSEEN köyhistä huolehtimisesta, kodin ja perheen kehittämi- Puhuessaan ryhmälle nuoria presidentti Gordon B. sestä ja evankeliumin julistamisesta, vain muutaman Hinckley sanoi: mainitakseni.

269 Kirkon presidentit

”Maailma olisi kaunis, jos jokaisella tytöllä olisi ”Haluan puhua etuoikeus solmia avioliitto hyvän nuoren miehen lyhyesti naisille, joiden kanssa, jota hän voisi ylpeänä ja iloiten pitää kumppa- on välttämätöntä käydä ninaan ajassa ja iankaikkisuudessa, jota yksin rakastaa työssä, kun olisitte mie- ja helliä, kunnioittaa ja auttaa. Miten suurenmoinen luummin kotona. Tiedän, maailma olisikaan, jos jokainen nuori mies solmisi että teitä on monia, jotka avioliiton Herran huoneessa sellaisen vaimon kanssa, huomaatte olevanne jonka vierellä hän olisi suojelijana, elättäjänä, aviomie- tässä tilanteessa. Jotkut henä ja kumppanina. teistä on jätetty ja olette eronneet ja teillä on lapsia huollettavana. Jotkut teistä ovat leskiä, joilla on perhe elätettävänä. Puhumassa yleiskonferenssissa Arvostan teitä ja kunnioitan teitä, koska olette rehellisiä ja haluatte olla omava- raisia. Rukoilen, että Herra siunaa teitä voimalla ja suu- rilla kyvyillä, sillä tarvitsette molempia. Joudutte huolehtimaan sekä leivän tuomisesta että kodin luomisesta. Tiedän, että se on vaikeaa. Tiedän, että se on masenta- vaa. Rukoilen, että Herra siunaa teitä erityisellä viisaudella ja huomattavilla lahjoilla, joita tarvitsette antaak- senne lapsillenne aikaa ja toveruutta ja rakkautta ja sitä erityistä ohjausta, jota vain äiti voi antaa. Rukoilen myös, että Hän siunaa teitä perheen, ystävien ja kirkon Presidentti Hinckley opettamassa auliisti antamalla avulla, niin että osa taakasta nostetaan Mutta niin ei joka kerta tapahdu. On joitakuita, harteiltanne ja saatte apua vaikeimpina hetkinänne. joilla jostakin selittämättömästä syystä ei ole mahdolli- Olemme ainakin vähäisessä määrin tietoisia yksi- suutta mennä naimisiin. Teille haluaisin sanoa muuta- näisyydestä, jota varmasti toisinaan tunnette, ja petty- man sanan. Älkää tuhlatko aikaanne ja kuluttako elä- myksistä, joita varmasti koette, kun pyritte selviytymään määnne vaeltamalla itsesäälin erämaassa. Jumala on ongelmista, joiden ratkaiseminen tuntuu teistä joskus antanut teille monia lahjoja. Jumala on antanut teille mahdottomalta. – – kyvyn palvella toisten tarpeita ja siunata heidän elä- määnsä ystävällisyydellänne ja huolenpidollanne. Auttakaa jotakuta, joka tarvitsee sitä. Heitä on niin kovin paljon. Lisätkää tietoon tietoa. Jalostakaa mieltänne ja tai- tojanne valitsemallanne tiedon alalla. Koskaan maailman historiassa naisille ei ole annettu sellaisia mahdollisuuksia ammatissa, liike-elämässä, koulutuksessa ja kaikissa muissa kunniallisissa kutsumuksissa elämässä. Älkää ajatelko, että Jumala on hylännyt teidät, koska olette naimattomia. Toistan Hänen aiemmin lainatun lupauksensa: ’Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi’ [OL 112:10]. Maailma tarvitsee teitä. Kirkko tarvitsee teitä. Hyvin monet ihmiset ja asiat tarvitsevat vahvuuttanne ja vii- Tervehtimässä ryhmää nuoria naisia sauttanne ja kykyjänne.” (”If I Were You, What Would I Do?”, Brigham Young University 1983–84 Fireside and Nyt esitän varoituksen sanan niille, jotka tekevät Devotional Speeches, 1984, s. 11.) työtä, vaikka se ei ole tarpeen, ja niin tehdessään jättävät lapsensa sellaisten hoiviin, jotka ovat usein kehnoja kor- vikkeita. Älkää toimiko tavalla, jota myöhemmin saatte HÄN OPETTI ÄITIYDEN TÄRKEYTTÄ katua. Jos päivätyönne tarkoitus on vain saada lisää rahaa Syyskuun 1983 yleisessä naisten kokouksessa pre- veneeseen tai hienoon autoon tai muuhun haluttuun sidentti Gordon B. Hinckley sanoi: mutta tarpeettomaan, ja siinä samalla menetätte lastenne

270 Gordon B. Hinckley Luku 15

kumppanuuden ja tilaisuuden kasvattaa heitä, huo- olen joutunut tekemisiin sellaisten murhenäytelmien maatte, että olette menettäneet todellisen tavoitelles- kanssa. Olen havainnut itsekkyyden olevan useimpien sanne kangastusta. – – tapausten taustalla. – – Olen varma siitä, että [taivaallinen Isämme] Olen sitä mieltä, että rakastaa tyttäriään yhtä paljon kuin poikiaan. Presi- onnellisessa avioliitossa dentti Harold B. Lee huomautti kerran, että pappeus ei ole niinkään kysymys on voima, jolla Jumala työskentelee meidän miesten romanssista kuin siitä, kautta. Haluaisin lisätä, että äitiys on keino, jolla että kantaa huolta puoli- Jumala toteuttaa suurta suunnitelmaansa ihmissuvun sonsa mukavuudesta ja jatkumiseksi. Sekä pappeus että äitiys ovat välttämättö- hyvinvoinnista. miä Herran suunnitelmalle. Itsekkyys on usein Kumpikin täydentää toista. Kumpikin tarvitsee syynä rahahuoliin, ja ne toista. Jumala on luonut meidät miehiksi ja naisiksi, taas ovat hyvin vakava ja joilla kummallakin on ainutlaatuisia kykyjä ja mahdolli- todellinen tekijä, joka suuksia. Nainen on lasten synnyttäjä ja hoivaaja. Mies vaikuttaa perhe-elämän on elättäjä ja suojelija. Millään lainsäädännöllä ei voida pysyvyyteen. Itsekkyys on muuttaa sukupuolta. Lainsäädännön pitäisi turvata tasa- huorinteon perimmäinen KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI vertaiset mahdollisuudet, tasavertainen korvaus, tasa- Presidentti ja sisar Hinckley juhlimassa syy, koska siinä itsekkään vertaiset poliittiset oikeudet. Mutta mikä tahansa laki, hääpäivää himon tyydyttämiseksi jonka tarkoituksena on luoda sukupuoleton siitä, rikotaan juhlalliset ja pyhät liitot. Itsekkyys on rakkau- minkä Jumala loi mieheksi ja naiseksi, tuo enemmän den vastakohta. Se on tuhoisa ahneuden ilmentymä. Se ongelmia kuin hyötyjä. Siitä olen vakuuttunut. tuhoaa itsekurin. Se hävittää uskollisuuden. Se repii Toivon koko sydämestäni, että viettäisimme pyhät liitot rikki. Se vaivaa sekä miehiä että naisia. vähemmän aikaa puhumalla oikeuksista ja enemmän Liian monet avioliittoon astuvista on pilalle hem- puhumalla velvollisuuksista. Jumala on antanut tämän moteltu ja heille on annettu sellainen käsitys, että kai- kirkon naisille työtä tehtäväksi Hänen valtakuntansa ken on oltava ihan oikein kaiken aikaa, että elämä on rakentamisessa. Se koskettaa kaikkia suuren kolmita- huvitusten sarja, että halut on tyydytettävä, olipa se hoisen tehtävämme puolia – jotka ovat: ensiksi, opettaa oikein tai ei. Kuinka murheellisia ovatkaan sellaisen evankeliumia maailmalle, toiseksi, vahvistaa kirkon onton ja järjettömän ajattelutavan seuraukset! – – jäsenten uskoa ja onnea ja kolmanneksi, viedä eteen- Tähän kaikkeen on olemassa apu. Se ei suinkaan päin suurta työtä kuolleiden pelastamiseksi. – – löydy avioerosta. Se löytyy Jumalan Pojan evankeliu- Pukeutukaa kauniisiin vaatteisiinne, oi Siionin tyt- mista. Hän sanoi: ’Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä täret. Eläkää sen suuren ja mahtavan perintönne arvoi- älköön ihminen erottako’ (Matt. 19:6). Apukeino useim- sina, jonka Herra Jumala, taivaallinen Isänne, on teille piin avioliiton rasituksiin ei ole avioerossa. Se on paran- antanut. Nouskaa maailman tomun yläpuolelle. Tietä- nuksenteossa. Se ei ole asumuserossa. Se on yksinker- kää, että te olette Jumalan tyttäriä, lapsia, joilla on taisessa rehtiydessä, joka saa miehen ottamaan kantaak- jumalallinen perintöoikeus. Kulkekaa auringossa pää seen velvoitteensa. Se löytyy kultaisesta säännöstä. – – pystyssä tietäen, että teitä rakastetaan ja kunnioitetaan, Joskus ihmisillä voi olla aivan hyväkin syy ottaa avio- että olette osa Hänen valtakuntaansa ja että teille on ero. En halua sanoa, ettei se olisi koskaan oikeutettua. tehtävänä suuri työ, jota ei voi jättää muille.” (Julkai- Mutta sanon epäröimättä, että tämä keskuudessamme sussa Conference Report, lokakuu 1983, s. 114–115 oleva vitsaus, joka tuntuu kasvavan kaikkialla, ei ole tai Ensign, marraskuu, 1983, s. 83–84.) Jumalasta, vaan se on vanhurskauden, rauhan ja totuuden vastustajan työtä.” (Ks. ”Minkä siis Jumala on yhdis- ITSEKKYYS ON SUURIN AVIOEROJEN tänyt”, Valkeus, heinäkuu 1991, s. 71–72.) AIHEUTTAJA Presidentti Gordon B. Hinckley opetti: AVIOLIITON TULISI OLLA IANKAIKKISTA ”Miksi kaikki nämä särkyneet kodit? Mitä tapahtuu KUMPPANUUTTA avioliitoille, jotka alkavat vilpittömästä rakkaudesta ja Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: halusta olla uskollisia toinen toiselle? ”Olen varma siitä, ettei Jumala, meidän iankaikki- Ei ole olemassa mitään yksinkertaista vastausta. nen Isämme, rakasta tyttäriään vähempää kuin poi- Myönnän sen. Mutta minusta näyttää siltä, että on joi- kiaan. Evankeliumin suunnitelmassa vaimo ei kulje takin ilmeisiä syitä, jotka selittävät hyvin suuren osan miehensä edellä eikä takana vaan hänen rinnallaan näistä ongelmista. Sanon sen kokemuksesta, koska todellisena kumppanina Herran edessä.

271 Kirkon presidentit

Näen oman kump- HÄNESTÄ TULI KIRKON PRESIDENTTI panini viidenkymmenen- kahden vuoden ajalta. Presidentti Ho- Onko hänen elämänsä ward W. Hunter kuoli vähemmän hyväksyttävä 3. maaliskuuta 1995. Herran edessä kuin Presidentti Gordon B. minun? Olen varma siitä, Hinckley, joka tiesi, että ettei näin ole. Hän on kirkon johtamisen vastuu kulkenut hiljaa vierelläni, laskeutuisi nyt hänen tukenut minua tehtävis- ylleen, tarvitsi Herran säni, kasvattanut ja siu- vakuutusta ja vahvistusta. nannut lapsiamme, pal- Hän meni Suolajärven vellut monissa kirkon temppeliin kysymään tehtävissä ja levittänyt Herran tahtoa. Siellä ensimmäisen presidentti- loputonta iloa ja hyvyyttä Sisar Marjorie Pay Hinckley maalis- Presidentti Gordon B. Hinckley kaikkialle, minne hän on kuussa 1988 kunnan ja kahdentoista mennyt. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minä koorumin kokoushuoneessa suljettujen ovien takana arvostan – niin ja sitä enemmän minä rakastan – tätä hän luki pyhiä kirjoituksia ja pohti Vapahtajan sovitusta. pientä naista, jonka kanssa polvistuin alttarille Herran Hän tutki tämän taloudenhoitokauden profeettojen huoneessa yli puoli vuosisataa sitten. kuvia, ja hänestä tuntui, että he kannustivat häntä ja että häntä siunattaisiin ja tuettaisiin hänen palvelutyös- sään. Hän kirjoitti: ”’He tuntuivat sanovan minulle, että he olivat puhuneet puolestani taivaissa pidetyssä neuvonpidossa, että minun ei tarvinnut pelätä, että minua siunattaisiin ja tuettaisiin palvelutyössäni. Polvistuin ja rukoilin Herraa. Puhuin Hänen kanssaan pitkään rukouksessa. – – Olen varma siitä, että Hengen voimalla kuulin Herran sanan, en ääneen mutta lämpönä, jonka tunsin sydämessäni niitä kysy- myksiä koskien, jotka olin esittänyt rukouksessa.’ KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI Presidentti Hinckley Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin ja presidentti Thomas S. Monsonin kanssa syyskuussa 1982 Toivon koko sydämestäni, että jokainen avioliitto olisi onnellinen avioliitto. Toivon, että jokaisessa avioliitossa voisi olla iankaikkinen kumppanuus. Uskon, että se toive voi toteutua, jos on halua panna se toteutu- maan.” (Ks. ”Kasvakaa sisimmässänne olevan jumalallisuuden mittaisiksi”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 89.) ”Uskon perheeseen, jossa aviomies pitää puoli- soaan suurimpana siunauksenaan ja kohtelee häntä sen mukaisesti; jossa vaimon mielestä hänen miehensä on hänen ankkurinsa ja voimansa, hänen lohtunsa ja tur- KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI vallisuutensa; jossa lapset ovat kunnioittavia ja kiitolli- Ensimmäinen presidenttikunta lehdistötilaisuudessa lähellä Joseph Smithin sia vanhempiaan kohtaan; jossa vanhemmat näkevät patsasta Joseph Smithin muistorakennuksessa lapsensa siunauksena ja kokevat heidän ravitsemisensa ja kasvattamisensa suuriarvoisena, vakavasti otettavana Oltuaan temppelissä presidentti Hinckley ja ihanana haasteena. Sellaisen kodin luominen vaatii tunsi jonkinlaista rauhaa siihen nähden, mikä odotti. ponnistuksia ja voimia, anteeksiantoa ja kärsivällisyyttä, ’Minusta tuntui paremmalta, ja olin sydämessäni pal- rakkautta ja kestävyyttä ja uhrauksia, mutta se on kai- jon vakuuttuneempi siitä, että Herra toteuttaa tah- ken tämän ja paljon enemmänkin arvoista.” (”Minä tonsa asiaansa ja valtakuntaansa nähden, että minut uskon”, Valkeus, maaliskuu 1993, s. 6.) hyväksyttäisiin kirkon presidentiksi ja profeetaksi,

272 Gordon B. Hinckley Luku 15

näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi ja että palvelisin sellai- ’Presidentti Hinckley sena niin kauan kuin Herra haluaa’, hän kirjoitti myö- kunnioittaa tiedotusväli- hemmin. ’Hengen vahvistus sydämessäni olen nyt neitä, mutta ei pelkää valmis menemään eteenpäin toimiakseni niin hyvin niitä’, selitti vanhin kuin suinkin osaan. Minun on vaikea uskoa, että Maxwell, joka on nähnyt Herra asettaa minut tähän mitä korkeimpaan ja presidentin esiintyvän pyhimpään tehtävään. – – Toivon, että Herra on samantapaisissa tilan- kouluttanut minua tekemään sen, mitä Hän odottaa teissa. ’Ja hänellä on niin minulta. Annan Hänelle kaiken uskollisuuteni ja etsin vankka tietämys sekä kir- varmasti Hänen johdatustaan.’ – – kon historiasta että kir- Presidentti James E. Faust ilmaisi monien johta- kon tilasta tänä päivänä, KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI vien auktoriteettien yhteisen käsityksen: ’En tiedä Haastateltavana Larry King Live -televi- että hän tuskin kohtaa ketään toista miestä, josta on tullut tämän kirkon pre- sio-ohjelmassa mitään kysymystä, mitä sidentti, jota olisi niin hyvin valmistettu tehtävään. hän ei olisi jo ajatellut tai pohtinut omassa mielessään. Presidentti Hinckley on tuntenut jokaisen kirkon Hän kykenee vastaamaan sopivan laajasti tärkeisiin kysy- presidentin Heber J. Grantista Howard W. Hunteriin myksiin. Hän on henkisesti valpas ja niiden tehtävien ja työskennellyt heidän kanssaan. Häntä ovat kaikki tasalla, joita eteen tulee. Eikä hän tunne tarvetta peitellä aikamme suuret johtajat yksi kerrallaan kouluttaneet mitään puutteitamme kansana. Hän ei mitenkään kau- hyvin henkilökohtaisella tavalla.’” (Go Forward with nistele tai siloittele asioita. Siitä syystä toimittajat reagoi- Faith, s. 508, 510–511.) vat hänen aitouteensa. Hänellä on kyky solmia suhde kaikenlaisiin ihmisiin, ja siinä mielessä hän on verratto- HÄN TULEE HYVIN TOIMEEN man hyvin valmistautunut kertomaan meistä maail- TIEDOTUSVÄLINEIDEN EDUSTAJIEN malle.’” (Go Forward with Faith, s. 536, 546–547.) KANSSA ME USKOMME KRISTUKSEEN Presidentti Gordon B. Hinckleyn varhaiset tehtävät tiedo- tustoiminnassa toivat hänelle paljon kokemusta tiedotusvälineistä. Hänen halukkuutensa toimia tiedotusvälinei- den kanssa on tuonut kirkolle ennen kuulu- mattomia tilaisuuksia kertoa palautuksen sanomasta maailmalle, ja hänen haastattelunsa radiossa ja televisiossa KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi Kristus- ovat tuoneet kirkon Televisiokommentaattori Mike Wallacen patsaan edessä temppeliaukion pohjoisessa vierailukeskuksessa 1995 ensimmäistä kertaa joi- kanssa, kun presidentti Hinckleyä haas- tateltiin televisio-ohjelman 60 minuuttia Radiohaastattelussa vuonna 1995 presidentti denkuiden ihmisten tie- jaksoon joulukuussa 1995 toisuuteen. Gordon B. Hinckley selitti: ”Me olemme kristittyjä. Yksi- ”’Presidentti Hinckley auttaa johtamaan kirkon kään kirkko maailmassa ei todista voimallisemmin Her- pois hämärästä’, vanhin Neal A. Maxwell sanoi. ’Kirkko ran Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta Jumalan Poi- ei voi edetä siten kuin sen pitää, jos me olemme vakan kana ja maailman Lunastajana kuin tämä Hänen nimeään alla piilossa. Jonkun on astuttava esiin, ja presidentti kantava kirkko – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Hinckley on halukas tekemään niin. Hän on samalla Kristuksen Kirkko. Hänen evankeliuminsa on se evanke- sekä mies historiasta että nykyajasta, ja hänellä on suu- liumi, jota me opetamme. Hänen esimerkillään osoitta- renmoinen ilmaisun lahja, jonka ansiosta hän kykenee mansa rakkauden henki on se henki, jossa me pyrimme esittämään sanomamme tavalla, joka vetoaa ihmisiin työskentelemään.” (Teachings of Gordon B. Hinckley, kaikkialla.’ – – s. 278; ks. ”Elävän profeetan sanoja”, Valkeus, joulukuu 1996, s. 8.)

273 Kirkon presidentit

ILMOITUS ON JATKUVAA jotka tämän kirkon profeetat, näkijät ja ilmoituksen- saajat ovat toistuvasti esittäneet kautta sen historian.” Presidentti (”Pysykää lujina maailman houkutuksia vastaan”, Val- Gordon B. Hinckley keus, tammikuu 1996, s. 100.) sanoi: ”Joku kysyi kerran Tiedotusvälineiden veli Widtsoelta: ’Milloin edustajille tarjotulla lou- me saamme seuraavan naalla ja lehdistötilaisuu- ilmoituksen? Miksi dessa toukokuussa 1996 emme ole saaneet presidentti Gordon B. mitään ilmoituksia sen Hinckley antoi lisävaloa jälkeen kun Oppi ja lii- julistuksen tarpeellisuu- tot koottiin? Kuinka desta: ”Miksi me olemme kauan siitä on, kun antaneet tämän julistuk- olemme viimeksi saaneet sen perheestä juuri nyt? jonkin ilmoituksen?’ Siksi, että perhettä koh- Vanhin Widtsoe vastasi: taan hyökätään. Perheitä ’Viime torstain tienoilla.’ hajoaa kaikkialla maail- Huhtikuussa 1980 Myöhempien Aikojen Juuri niin se on. Joka massa. Paikka, josta Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko torstai, kun olemme vietti 150-vuotispäiviään. Yleiskonfe- yhteiskuntaa on alettava renssissa 6. huhtikuuta 1980 vanhin kotona, ensimmäinen parantaa, on koti. Lapset Hinckley esitteli ensimmäisen president- presidenttikunta ja tikunnan ja kahdentoista apostolin koo- tekevät enimmäkseen Käymässä Nauvoossa Illinoisissa rumin julistuksen Peter Whitmerin maa- kaksitoista [apostolia] tilalla Fayettessa New Yorkissa. sitä, mitä heille opetetaan. Me yritämme parantaa maa- kokoontuvat temppe- ilmaa vahvistamalla perhettä.” (Artikkelissa ”Innoittavia lissä, tuossa pyhässä ympäristössä, ja me rukoilemme ajatuksia”, Valkeus, elokuu 1997, s. 5.) yhdessä ja keskustelemme yhdessä tietyistä asioista ja ilmoituksen henki tulee läsnäolijoiden päälle. Minä tiedän sen. Olen nähnyt sen. Olin paikalla tuona kesä- ”JUMALA SIUNATKOON TEITÄ, ÄIDIT!” kuun päivänä vuonna 1978, kun presidentti Kimball Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: sai ilmoitusta kahdentoista [koorumin] jäsenten ”Minkä tahansa kansakunnan, yhteiskunnan tai ollessa hänen ympärillään, ja minä olin yksi heistä perheen todellinen voima on niissä luonteenominai- tuohon aikaan. Tämä on Jumalan työtä. Tämä on suuksissa, joita lapset ovat omaksuneet äitiensä hiljai- Hänen Kaikkivaltiaan-työtään. Yksikään ihminen ei sen, yksinkertaisen, jokapäiväisen elämäntavan myötä. voi pysäyttää tai estää sitä. Se jatkuu ja jatkaa kasva- Se, mitä Jean Paul Richter kerran julisti isistä, pitää mistaan ja on ihmisten siunaukseksi kaikkialla maail- vielä paremmin paikkansa äitien kohdalla – ja minä massa.” (Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 555.) muotoilen sitä hieman tehdäkseni asian selväksi – ’Sitä, mitä äiti sanoo lapsilleen, ei kuule maailma vaan sen HÄN SELITTI, MIKSI PERHEJULISTUS OLI kuulevat jälkeläiset.’ – – TARPEEN – – Haluan pyytää naisia kaikkialla kohoa- Syyskuussa 1995 ensimmäinen presidenttikunta maan teissä olevien suur- ja kahdentoista apostolin koorumi antoivat julkisuu- ten mahdollisuuksien teen asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle”. Presi- tasolle. En pyydä teitä dentti Gordon B. Hinckley luki sen ensimmäisen yltämään kykyjenne ylä- kerran puheessaan yleisessä Apuyhdistyksen kokouk- puolelle. Toivon, ettette sessa. Ennen kuin hän luki sen, hän sanoi: ”Koska on vaivaa itseänne epäonnis- niin paljon saivartelua, jota tarjotaan totuutena, niin tumisen ajatuksilla. Toi- paljon harhakäsityksiä normien ja arvojen suhteen, von, ettette yritä asettaa niin paljon houkutuksia ja viettelyksiä sortua pikkuhil- tavoitteita, jotka ovat niin jaa maailman paheisiin, olemme tunteneet tarvetta korkealla, ettette millään varoittaa ja varoittaa ennalta. Tämän edistämiseksi yllä niihin. Toivon, että me, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista teette yksinkertaisesti apostolin neuvosto, annamme nyt kirkolle ja maail- sen, mihin pystytte, par- malle lausunnon julistuksena ja vahvistuksena per- KIELLETTY KOPIOINTI haan kykynne mukaan. heeseen liittyvistä normeista, opeista ja käytännöistä, Presidentti Hinckley tervehtii pyhiä Afrikassa Jos teette niin, huomaatte ihmeitä tapahtuvan. – – 274 Gordon B. Hinckley Luku 15

Jumala siunatkoon NUORTEN NAISTEN TULEE HANKKIA teitä, äidit! Kun kaikki HYVÄ KOULUTUS ihmisten pyrkimysten voitot ja tappiot on arvioitu, kun elämän taistojen tomu alkaa laskeutua, kun kaikki, minkä vuoksi teemme niin kovasti työtä tässä valloitusten maailmassa, KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI Presidentti Hinckley Yhdysvaltain presi- häipyy silmiemme dentti George H. W. Bushin kanssa hei- näkuussa 1992 edestä, te olette paikalla, teidän on oltava paikalla uuden sukupolven voimana, ihmissukua aina kehittävänä ja eteenpäin vievänä muutoksena. Sen Hetki kirkon nuorten naisten kanssa laatu riippuu teistä.” (Motherhood: A Heritage of Faith, lehtinen, 1995, s. 6, 9, 13.) Puhuessaan kirkon nuorille naisille presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Kehotan hartaasti teitä jokaista nuorta naista hankkimaan kaiken sen koulutuk- KASVATTAKAA LAPSENNE EVANKELIUMIN sen, minkä suinkin voitte saada. Te tarvitsette sitä siinä MUKAISESTI maailmassa, johon siirrytte. Elämä on käymässä äärettö- Osoittaen sanansa män kilpailuhenkiseksi. Asiantuntijoiden mukaan taval- yksinhuoltajaäideille linen mies tai nainen voi odottaa työelämänsä aikana presidentti Gordon B. olevansa ainakin viidessä eri työtehtävässä. Maailma Hinckley sanoi: muuttuu, ja on erittäin tärkeää, että varustaudumme ”Olipa syy tämän- mukautumaan tuohon muutokseen. Mutta kaikessa hetkiseen tilanteeseenne tässä on myös hyvät puolensa. Mikään toinen sukupolvi mikä tahansa, me rakas- koko historian aikana ei ole tarjonnut naisille niin pal- tamme teitä. Tiedämme, jon mahdollisuuksia. Ensimmäisen tavoitteenne tulisi että monet teistä elävät olla onnellinen, Herran temppelissä sinetöity avioliitto. yksinäisyydessä, epävar- Siitä tulisi olla seurauksena hyvän perheen kasvattami- muudessa, huolten nen. Koulutus voi paremmin varustaa teidät noiden painamina ja pelossa. ihanteiden toteuttamiseen.” (”Pysykää totuudessa ja Useimmilla teistä ei olkaa uskollisia”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 95.) ole koskaan tarpeeksi rahaa. Jatkuvana, pai- ”KIRKKO EI OLE TÄYDELLINEN ILMAN nostavana huolenanne TEMPPELEITÄ” Hetki lasten kanssa on levottomuus lapsis- Presidentti Gordon B. Hinckley puhui usein temp- tanne ja heidän tulevaisuudestaan. Monet teistä peleiden tärkeydestä: ovat tilanteessa, jossa te joudutte käymään työssä ja jättämään lapsenne paljolti itsekseen. Mutta jos aivan jo heidän pieninä ollessaan ilmaistaan paljon hellyyttä, osoitetaan paljon rakkautta ja rukoillaan yhdessä, on lastenne sydämessä todennäköisemmin rauha ja heidän luonteessaan voimaa. Opettakaa heille Herran teitä. Jesaja julisti: ’Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha’ (Jes. 54:13). Mitä varmemmin kasvatatte lapsenne Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti, rakastaen ja suurin odotuksin, sitä todennäköisemmin heidän elämässään on rauha.” (Ks. ”Pysykää lujina maailman houkutuksia vastaan”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 99.) Monien temppelien rakentaja; puhumassa vanhin W. Grant Bangerterin kanssa

275 Kirkon presidentit

”Temppelien rakentaminen ja vihkiminen käyttöön yli sadan. Huhtikuun 1998 yleiskonferenssissa presi- on edistynyt viime vuosina sellaista vauhtia, että jotkut dentti Hinckley ilmoitti pienempien temppelien raken- eivät kiinnitä siihen riittävästi huomiota eivätkä pidä tamisesta ja kertoi suunnitelmasta, että sata temppeliä sitä merkittävänä. olisi toiminnassa vuoteen 2000 mennessä: Mutta vastustajalta ”Olemme viime kuukausina matkustaneet laajalti se ei ole jäänyt huomaa- kirkon jäsenten keskuudessa. Olen vieraillut monien matta. Näiden pyhien sellaisten luona, joilla on hyvin vähän tämän maailman rakennusten rakentami- varallisuutta. Sydämessään heillä on kuitenkin voima- seen ja vihkimiseen on kas ja palava usko tätä myöhempien aikojen pyhien liittynyt sekä vastustusta työtä kohtaan. He rakastavat kirkkoa. He rakastavat joidenkin kirkon vihollis- evankeliumia. He rakastavat Herraa ja haluavat tehdä ten taholta että arvostelua Hänen tahtonsa. He maksavat kymmenyksensä, niin joidenkin jäsenten taholta. vaatimattomia kuin ne ovatkin. He tekevät suunnatto- Tämä on tuonut mieleen mia uhrauksia käydäkseen temppelissä. He matkustavat sen, mitä Brigham Young päiväkausia halvoilla linja-autoilla ja vanhoilla aluksilla. sanoi vuonna 1861, kun He säästävät rahansa ja tulevat toimeen ilman sitä, jotta Suolajärven temppeliä heidän tavoitteensa toteutuisi. rakennettiin. Kun jota- He tarvitsevat lähellä sijaitsevia temppeleitä – pie- kuta, jolla oli aikaisempaa niä, kauniita, käytännöllisiä temppeleitä. kokemusta, pyydettiin KIELLETTY KOPIOINTI Näin ollen käytän tätä tilaisuutta ilmoittaakseni rakentamaan Suolajärven Presidentti ja sisar Hinckley koko kirkolle ohjelmasta, jonka mukaan pian rakenne- temppeliä, hän sanoi: ’En tee sitä mielelläni, sillä aina taan noin 30 pienempää temppeliä. – – Niissä tulee ole- kun olemme alkaneet rakentaa temppeliä, helvetin kellot maan kaikki, mitä tarvitaan Herran huoneen toimitus- ovat alkaneet soida.’ ten suorittamiseen. Siihen Brigham Young vastasi: ’Haluan kuulla nii- Tämä hanke tulee olemaan suunnaton. Mitään den soivan taas. – –’ (julkaisussa Journal of Discourses, edes lähimain sen kaltaista ei ole koskaan aiemmin yri- osa 8, s. 355–356)” (”Riemuitkaa tästä suuresta temppe- tetty. – – Tämän hankkeen ansiosta uusia temppeleitä lien rakentamisen asiasta”, Valkeus, 1985, konferenssi- tulee olemaan 47 nyt toiminnassa olevien 51 temppelin raportti 155. puolivuotiskonferenssista, s. 44). lisäksi. Luulen, että meidän olisi parasta lisätä tuohon ”Minulla on ollut valtava halu saada temppeli kaik- määrään vielä kaksi, jotta temppeleitä olisi kaikkiaan kialle, missä sitä tarvitaan, jotta kansamme, missä heitä tasan 100 tämän vuosisadan loppuun mennessä, 2 000 lieneekin, voisi ilman liian suuria uhrauksia tulla Her- vuotta ’meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen ran huoneeseen saamaan omat toimituksensa ja saada Kristuksen lihaan tulon jälkeen ’ (LK 20:1). Tämän tilaisuuden tehdä sijaistyötä kuolleiden puolesta. – – ohjelman myötä me edistymme milloinkaan ennen Kirkko ei ole täydellinen ilman temppeleitä. Oppi näkemättömässä mittakaavassa. – – ei ole käynyt toteen ilman näitä pyhiä toimituksia. Jos temppelitoimitukset ovat välttämätön osa palau- Ihmiset eivät voi saada sen täyteydestä, mihin heillä on tettua evankeliumia, ja minä todistan niiden olevan, niin oikeus tämän kirkon jäseninä, ilman Herran huonetta. silloin meidän tulee tarjota keino, jolla niitä voidaan Herra on siunannut meitä niin, että me pyhien toteuttaa. Kaikki meidän suunnattomat sukututkimus- uskollisen pyhittäytymisen kautta voimme tehdä sen, ponnistelumme kohdistuvat temppelityöhön. Niillä ei ole mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä meidän täytyy tehdä. mitään muuta tavoitetta. Temppelitoimitukset ovat niitä Tämä on suurenmoisinta temppelien rakentamisen kruunaavia siunauksia, joita kirkolla on tarjottavana.” (Ks. aikaa koko maailman historiassa. Mutta se ei riitä. Mei- ”Uusia temppeleitä tarjoamaan evankeliumin ’kruunaavia dän on jatkettava sitä, kunnes meillä on vihitty temppeli siunauksia’”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 100.) uskollisen kansamme ulottuvilla kaikkialla.” (Teachings Sadas ilmoitettu temppeli (vaikka se olikin vihi- of Gordon B. Hinckley, s. 629.) tyistä 77.) rakennettiin New Yorkin Palmyraan lähelle pyhää lehtoa ja Smithin perheen maatilaa, jossa Joseph HÄNEN SUUNNITELMISSAAN OLI SATA sai ensimmäisen näyn. Palmyran temppeli New Yorkissa TEMPPELIÄ VUOTEEN 2000 MENNESSÄ vihittiin 6. huhtikuuta 2000, kirkon perustamisen 170- vuotispäivänä. Se juhlisti myös Vapahtajan syntymän Presidentti Gordon B. Hinckleyllä on ollut tilaisuus 2000-vuotispäivää. Noin 1 400 jäsentä osallistui neljään vihkiä enemmän temppeleitä kuin kaikilla muilla tämän vihkimistilaisuuteen, ja arviolta 1,3 miljoonaa jäsentä taloudenhoitokauden johtajilla yhteensä. Hänen johdol- osallistui vihkimiseen satelliittilähetyksen välityksellä laan kirkko lisäsi toimivien temppeleidensä lukumäärää vaarnakeskuksissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. (Ks.

276 Gordon B. Hinckley Luku 15

Shaun D. Stahle, ”A Day of Sacred Significance”, Se jatkaa elämäänsä, sillä uskon, että rakennuksilla on Church News, 15. huhtikuuta 2000, s. 3, 6.) oma elämänsä. Se palvelee vielä kauas tuntemattomaan tulevaisuuteen. KONFERENSSIKESKUS RAKENNETTIIN Tämän keskuksen rakentaminen on ollut rohkea hanke. Kannoimme siitä huolta. Rukoilimme siitä. Kuun- telimme sitä koskevia Hengen kuiskauksia. Ja vasta kun tunsimme Herran vahvistavan äänen, me päätimme edetä.” (”Kaikkeen maailmaan todistuksena”, Liahona, heinäkuu 2000, s. 4.)

Huhtikuun 1996 yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley ilmoitti, että kirkko rakentaisi uuden kokousrakennuksen. Uusi rakennus olisi paljon KOPIOINTI KIELLETTY KOPIOINTI suurempi kuin tabernaakkeli, jonne mahtuu noin 6 000 Tarkastamassa kirkon humanitaarisen avun ohjelmaa henkeä, ja se palvelisi paremmin useampia, jotka haluavat osallistua yleiskonferenssiin. Rakennuksen maan- murtoseremonia oli 24. heinäkuuta 1997, ja valtava PORNOGRAFIA ORJUUTTAA rakennus saatiin valmiiksi kolmessa vuodessa. Uuteen Varoittaessaan pornografiasta presidentti Gordon B. vastarakennettuun konferenssikeskukseen mahtuu yli Hinckley on kirjoittanut muun muassa: 21 000 henkeä, ja sitä käytetään moniin muihinkin kir- ”Pornografiaa, joka on räikeämmän moraalitto- kon ja paikkakunnan tapahtumiin. muuden kasvualustaa, ei pidetä enää pimeiden sivuku- Ensimmäisessä uudessa konferenssikeskuksessa jien toimintana. Liian monissa kodeissa ja liian monen pidetyssä yleiskonferenssissa huhtikuussa 2000 presi- ihmisen elämässä sitä pidetään nyt hyväksyttävänä viih- dentti Hinckley sanoi: teen muotona. Pornografia ryöstää uhreiltaan itsekun- ”Olemme – – kiitollisia myöhempien aikojen pyhien nioituksen ja kyvyn arvostaa elämän kauneutta. Se repii tuntemasta innosta tätä uutta kokousrakennusta koh- hajalle ne, jotka sitä harjoittavat, ja vetää heidät paho- taan. Toivon, että intonne säilyy, ja että meillä on talo jen ajatusten ja mahdollisesti pahojen tekojen allik- täynnä jokaisessa tulevassa konferenssissa. koon. Se harhauttaa, tuhoaa ja vääristää totuuden rak- Tämä on uusin kansamme rakentama kokouspaikka. kaudesta ja läheisyydestä. Se on kuolettavampaa kuin Kun pyhät tulivat ensimmäisen kerran tähän laaksoon, he iljettävä tauti. Pornografia on yhtä riippuvuutta aiheut- rakensivat katoksen. Se antoi suojaa auringolta mutta ei tar- tavaa ja itsetuhoista kuin huumeet, ja se tuhoaa kirjai- jonnut lämpöä eikä juurikaan mukavuutta. Sitten he raken- mellisesti niiden ihmissuhteet, joista tulee sen orjia. sivat vanhan tabernaakkelin. Sitä seurasi uusi tabernaakkeli, Kenelläkään meistä ei ole varaa osallistua tähän joka on palvellut meitä niin kovin hyvin yli 130 vuotta. törkyyn. Emme saa asettua alttiiksi sille vahingolle, jota Nyt, tänä historiallisena aikana, kun todistamme se aiheuttaa kallisarvoisimmalle suhteista – avioliitolle – uuden vuosisadan syntyä ja uuden vuosituhannen ja muulle kanssakäymiselle perheessä. Emme saa aset- alkua, me olemme rakentaneet tämän uuden ja suuren- tua alttiiksi sille vaikutukselle, joka sillä on henkeemme moisen konferenssikeskuksen. ja sieluumme. Riettaat videonauhat, 900-alkuiset puhe- Jokainen aiempi hanke on ollut rohkea, erityisesti linnumerot, Internetistä löytyvä saasta, pornolehdet ja tabernaakkeli. Se oli arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen. -elokuvat ovat kaikki ansoja, joita tulee välttää kuin Kukaan ei ollut aikaisemmin rakentanut sellaista raken- kuolettavinta kulkutautia.” (Standing for Something: nusta. Se on edelleenkin ainutlaatuinen. Mikä suuren- Ten Neglected Virtues That Will Heal Our Hearts and moinen tila se onkaan ollut ja on tulevaisuudessakin. Homes, 2000, s. 36–37.)

277 Kirkon presidentit

HÄN RUKOILI KIRKON NUORTEN kykenee tekemään suuria ja jaloja tekoja. Pidä heidät PUOLESTA ylevällä tiellä, joka johtaa saavutuksiin. Säästä heidät virheiltä, jotka voisivat tuhota heidät. Jos he ovat erehtyneet, anna anteeksi heidän rikkomuksensa ja johdata heidät takaisin rauhan ja edistyksen tielle. Näitä siunauksia rukoilen nöyrästi kiitollisena heistä, ja rakkautta ja kiintymystä tuntien pyydän Sinun siunauksiasi heille Hänen nimessään, joka kantaa meidän syntiemme taa- kat, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.” (”Profeetan neuvoja nuorille ja rukous heidän puolestaan”, Liahona, huhtikuu 2001, s. 41.)

SALT LAKE CITY TOIMI VUODEN 2002 TALVIOLYMPIALAISTEN ISÄNTÄNÄ

Keskustelemassa nuorten kanssa Chilessä 1969 Maailmanlaajuisessa satelliittilähetyksessä presidentti Gordon B. Hinckley neuvoi kirkon nuoria toimimaan kuudella tavalla: 1. Olkaa kiitollisia. 2. Olkaa eteviä. 3. Olkaa puhtaita. 4. Olkaa uskollisia. 5. Olkaa nöyriä. 6. Olkaa rukoilevia. Puheensa päätteeksi presidentti Hinckley piti seuraavan rukouksen ja antoi seuraavan siunauksen kirkon nuorille: ”Oi Jumala, iankaikkinen Isämme,

Sinun palvelijanasi Suolajärven temppeli ja kirkon toimistorakennus (äärimmäisenä oikealla), jota painan pääni rukouk- koristaa olympialaisten juliste luistelijasta seen Sinun edessäsi Salt Lake City toivotti maailman tervetulleeksi näiden nuorten puo- 8.–24. helmikuuta vuoden 2002 talviolympialaisiin. Se lesta, jotka ovat tänä oli paljon odotettu tapahtuma, jota oli suunniteltu yli iltana tulleet koolle seitsemän vuoden ajan. Tuhannet vapaaehtoiset esitteli- kaikkialla kautta maa- vät maailmalle utahilaisten vieraanvaraisuutta ja tekivät ilman. Pyydän, että paljon suhteiden rakentamiseksi maailman kansoihin. suot heille suosiollisen Se oli ”aikaa, jolloin kaikkien kansakuntien ihmisiä tuli hymysi. Pyydän, että Salt Lake Cityyn, jotkut epäluuloisina ja ennakkoluuloi- kuuntelet heitä, kun sina, ja he lähtivät arvostaen ja kunnioittaen [meitä]” he kohottavat äänensä (Sarah Jane Weaver, ”Olympics Earn Friends and Respect Vanhin Hinckley Manner-Kiinassa rukouksessa Sinun for Church”, Church News, 2. maaliskuuta 2002, s. 3). toukokuussa 1980 puoleesi. Pyydän, että Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi kisojen jäl- johdatat heitä lempeästi kädestä siihen suuntaan, keen: ”’Arvelen meidän olevan tyytyväisiä ja hyötyvän jonne heidän tulisi kulkea. [olympialaisista] paitsi ulkomailla niin myös täällä koti- Pyydän, että autat heitä vaeltamaan totuuden ja maassa suurenmoisina suhteina, joita olemme solmi- vanhurskauden polkuja ja pidät heidät erossa maailman neet tänä aikana järjestäessämme nämä maailmanlaa- pahuudesta. Siunaa heitä niin, että he ovat onnellisia juiset kisat.’ – – ajallaan ja vakavia ajallaan, että he voivat nauttia elä- Hän sanoi, että olympialaiset tuovat erinomaisuu- mästä ja juoda sen kyllyydestä. Siunaa heitä niin, että he den esiin urheilijoissa ja ihmisissä. ’On hieno asia, että vaeltavat otollisella tavalla Sinun edessäsi rakkaina poiki- jostakusta tulee paras koko maailmassa tuontyyppisessä nasi ja tyttärinäsi. Jokainen heistä on Sinun lapsesi, joka tapahtumassa. Tuo erinomaisuus on niin suurenmoinen

278 Gordon B. Hinckley Luku 15

asia. Olympialaisten tarkoituksena on vaalia sitä. Miten joka oli tuolloin pohjoisten valtioiden lähetyskentän joh- suuri asia se olikaan. Kaiken sen lisäksi oli toveruutta, taja, kirjoitti Improvement Era -lehdessä Nauvoon enti- ystävyyttä, arvostusta, kunnioitusta ja hyvä tunne. En söimistä koskevasta näystään. Vuotta aikaisemmin kirkko tiedä, kuinka olisimme voineet tehdä jotakin paremmin.’ oli alkanut hankkia omistukseensa maata ja rakennuksia, Hän sanoi, että yksi olympialaisten tuoma hyöty joissa pyhät olivat asuneet Nauvoossa. Hän tiesi, että oli oli, että ihmiset oppivat tuntemaan kirkon jäseniä ja saa- oikea aika aloittaa Nauvoon entisöiminen. Hän sanoi: maan tuntuman heidän vieraanvaraisuudestaan ja palve- ”Tämän poikkeuksellisen projektin loppuun saattaminen luhalustaan. ’Olemme osa tätä yhteisöä. Meillä oli hyvin tulee olemaan asia, jolla on kauaskantoista merkitystä. Se monia vapaaehtoisia, jotka antoivat siellä aikaansa epä- tuo selkeästi esiin yhden sankarillisimmista, dramaatti- itsekkäästi. Olimme ystävällisiä, vieraanvaraisia ja muka- simmista ja kiehtovimmista pioneerisaavutuksista, joita via. Luulen koko maailman nähneen meidät sellaisina Amerikan maaperällä on koskaan toteutettu. Se tuo esiin kuin olemme ja luulen, että he oppivat arvostamaan ja kertomuksen mielenlujuudesta ja itseluottamuksesta, kunnioittamaan meitä.’ – – isänmaallisesta ja rohkeasta ponnistelusta, jonka pitäisi Lopuksi presidentti Hinckley kertoi rakkaudes- herättää uskoa kaikkien ihmisten sydämessä aikana, jol- taan kaikkia maailman ihmisiä kohtaan – joista monet loin vahvimmatkin epäröivät ja horjuvat.” (”The Nauvoo kävivät Utahissa olympialaisten aikana. ’Rakastan ihmi- Memorial”, Improvement Era, elokuu 1938, s. 511.) siä’, hän sanoi. ’Taidan rakastaa kaikkia ihmisiä. Tie- Presidentti Gordon B. Hinckley ilmoitti Nauvoon dän, että kaikki miehet ja naiset ovat Jumalan poikia temppelin uudelleen rakentamisesta huhtikuun 1999 ja tyttäriä ja että siksi me kaikki olemme hyvin todelli- yleiskonferenssin lopussa. sessa mielessä veljiä ja sisaria. Ei voi olla isyyttä ilman ”Torstaina 27. kesäkuuta 2002 pidetyssä historialli- veljeyttä. Sitä mieltä minä olen.’ – – sessa, pyhässä tilaisuudessa – profeetta Joseph Smithin ’Olen iloinen siitä, että [olympialaiset] ovat ohi ja ja hänen veljensä Hyrumin marttyyrikuoleman 158. että ne sujuivat niin hyvin, ja odotan uusia tilaisuuksia’, vuosipäivänä – presidentti Gordon B. Hinckley vihki hän sanoi.” (”Olympics Earn Friends and Respect for uudelleen rakennetun Nauvoon temppelin Illinoisissa. Church”, s. 3.) Yli puolentoista vuosisadan jälkeen Herran huone kaikkine siellä annettavine pyhine toimituksineen kau- NAUVOON TEMPPELI ILLINOISISSA nistaa jälleen kerran majesteettisesti Illinoisin Nau- RAKENNETTIIN UUDELLEEN voossa näköalapaikalla Mississippijoen mutkassa sijait- sevaa kukkulatonttia. Nykyaika kohtaa menneisyyden, kun juuri rakennetusta temppelistä, joka on malliltaan ja rakenteeltaan mahdollisimman paljon alkuperäisen temppelin kaltainen, tulee viimeisin tällä ennen näke- mättömällä temppelien rakentamisen aikakaudella.” (Artikkelissa ”A Temple, Again, in Nauvoo”, Church News, 29. kesäkuuta 2002, s. 24.) Presidentti Hinckley valitsi ensimmäisen vihkimis- tilaisuuden ajankohdaksi profeetta Joseph Smithin ja hänen veljensä Hyrum Smithin Carthagen vankilassa kärsimän marttyyrikuoleman 158. vuosipäivän. ”Ensim- mäinen tilaisuus alkoi klo 18 paikallista kesäaikaa, minkä presidentti Hinckley huomautti olleen klo 17 Joseph Smithin päivinä. ’Juuri tällä hetkellä 158 vuotta sitten Carthagessa murhanhimoinen joukko kiipesi ylös portaita, laukaisi pistoolinsa ja aukaisi väkivalloin vankilan oven’, presidentti Hinckley sanoi kertoessaan mart- tyyrikuolemaan johtaneista tapahtumista. – – Presidentti Hinckley sanoi tuntevansa, että läsnä Ira Nathaniel Hinckley, presidentti Gordon B. olivat Isä ja Poika, ’jotka ilmaisivat itsensä profeetta Hinckleyn isoisä, asui Nauvoossa nuorena miehenä, Josephille, joka antoi henkensä tämän työn puolesta. kun alkuperäistä temppeliä rakennettiin, ja hän vaelsi Hän on varmasti riemuissaan.’ länteen pakoon vainoa ja Nauvoon hävitystä. Vuonna Presidentti Hinckley sanoi tuntevansa, että läsnä 1938, lähes sadan vuoden kuluttua myöhempien aikojen oli myös hänen isoisänsä (Ira N. Hinckley), joka asui pyhien asettumisesta Nauvooseen, Ira Hinckleyn poika Nauvoossa nuorena miehenä, ja hänen isänsä Bryant S. Bryant S. Hinckley, presidentti Gordon B. Hinckleyn isä, Hinckley, joka palveli johtajana pohjoisten osavaltioiden

279 Kirkon presidentit

lähetyskentällä, johon Nauvoo kuului. Hän ilmaisi ole- ja aikakirja on selkeä ja meidät tuomitaan elämämme vansa varma siitä, että ’hyvin monet teistä tuntevat esi- aikakirjan perusteella. Tiedän, että Hän on armollinen. vanhempiensa olevan kanssaan’. – – Tiedän, että Hän on ystävällinen. Tiedän, että Hän rakas- Hän mainitsi siitä suuresta joukosta ihmisiä, jotka taa poikiaan ja tyttäriään. Tiedän, että Hän haluaa mei- osallistuivat vihkimistilaisuuteen sekä paikan päällä että dän kaikkien olevan onnellisia. Tiedän, että Hän haluaa määrätyissä seurakuntakeskuksissa eri puolilla maail- meidän kaikkien saavan jotakin hyvää aikaan elämäs- maa. Läsnä temppelissä oli 1 631 jäsentä, ja tilaisuus sämme. Olen varma siitä. Luotan siihen. Tiedän sen. lähetettiin satelliitin välityksellä noin 2 300 paikkaan 72 Tiedän, että Hänen Ainosyntyisensä lihassa, Hänen maassa. Temppelissä olevasta yleisöstä hän sanoi: ’Olen rakas Poikansa, on minun Lunastajani ja Vapahtajani ja varma, että suuri näkymätön joukko katselee meitä, ne, Herrani Jeesus Kristus, Jumalan Poika, kerran suuri jotka ovat menneet toiselle puolen ja näkevät tässä mei- Jehova, joka tuli maan päälle, syntyi seimeen vaatimatto- dän tänään vihkimässämme rakennuksessa toiveidensa maan asemaan kansan keskuudessa, jossa oli niin paljon ja unelmiensa täyttymisen, ja jotkut korvauksen kyyne- vihaa ja halpamaisuutta. Hän oli suuri Rauhan Ruhtinas, listään ja sanoin kuvaamattomista uhrauksistaan. He joka opetti rakkautta ja ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä, varmasti rakastavat syvästi meitä, jotka olemme huo- joka kulki ympäri maata tehden hyvää, parantaen sai- manneet mahdolliseksi luoda tämän suurenmoisen raita, herättäen kuolleita, saaden sokeat näkemään. rakennuksen, joka seisoo nyt muistomerkkinä heistä.’” Hän oli Vapahtajani, joka vuoti verta joka huokosestaan (Gerry Avant, ”’Crowning Objective of Joseph’s Life’”, puhuessaan Isälleen Getsemanessa ja kuoli ristillä mei- Church News, 29. kesäkuuta 2002, s. 3–4.) dän jokaisen puolesta ja tuli sitten jälleen esiin kolman- Seuraavina päivinä, 28.–30. kesäkuuta, pidettiin tena päivänä ensimmäisenä kuoloon nukkuneista. Hän vielä 12 muuta vihkimisistuntoa. Nauvoon temppeli Illi- on minun Vapahtajani ja minun Lunastajani. noisissa on kirkon 113. toiminnassa oleva temppeli. Isä Jumala ja ylös- noussut Herra ilmestyivät ”MINÄ TIEDÄN...” poika Joseph Smithille lehdossa Josephin isän Presidentti maatilalla ja kielsivät Gordon B. Hinckley häntä siellä liittymästä lausui seuraavan todis- mihinkään kirkkoon ja tuksen: kehottivat häntä olemaan ”Nyt minulla on tilai- kärsivällinen ja sanoivat, suus jättää teille todistuk- että Herra käyttäisi häntä seni evankeliumista ja omalla tavallaan tarkoi- Herrasta Jeesuksesta Kris- tustensa toteuttamiseksi. tuksesta ja Jumalasta, ian- Sitten tuli Mormonin kaikkisesta Isästäni. Tie- kirja Moronin, ylösnous- dänkö, että he elävät? Tie- Presidentti Gordon B. Hinckley seen olennon, käsien tenkin tiedän, ja luulen alla. Sitten tuli Aaronin pappeus Johannes Kastajan useimpien teistäkin tietä- käsien alla. Sitten Melkisedekin pappeus Pietarin, Jaa- Rakkaus pyhiin kirjoituksiin vän. Toivon, että tiedätte. kobin ja Johanneksen käsien alla. Muita pappeuden Minä tiedän varmuudella, että Jumala on iankaikkinen avaimia palautettiin Mooseksen, Eliaan ja Elian käsien Isäni. – – En tiedä, kuinka Hän kuulee kaikki rukouk- alla. Nämä asiat ovat totta. Ne ovat totta. Jumala siunat- semme, en tiedä sitä. Tiedän vain, että Hän kuulee, koon meitä niin, että olisimme uskollisia sille suurelle koska minun rukouksiini on vastattu. Niin tiedätte tiedolle, joka meillä on, jotta me vaalisimme sydämes- tekin. Kun ajattelette sitä, sanoisitte kyllä, että teidän sämme todistuksen henkeä ja muovaisimme elämämme rukouksiinne on vastattu. Hän on iankaikkinen Isäni, ja sen mukaan ja saisimme elämäämme sitä suurta onnea, tiedän myös, että tulee päivä, jolloin minun on tehtävä joka on siunaus jokaiselle meistä. Tätä rukoilen nöy- tiliä Hänelle elämästäni ja mitä olen tehnyt sillä, kuinka rästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.” (Teachings olen käyttänyt sen, mitä olen saavuttanut, mitä hyvää of Gordon B. Hinckley, s. 650–651.) olen tehnyt tässä maailmassa. Tiedän, että kirjat avataan

280 Kirkon presidentit Tapahtumia aikajärjestyksessä

Joseph Smith vanhemman koti Manchesterissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa

281 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 1811 1812 1813 1814 1815

Joseph Smith (23.12.1805–27.6.1844) Brigham Young (1.6.1801–29.8.1877) John Taylor (1.11.1808–25.7.1887) Wilford Woodruff (1.3.1807–2.9.1898) ROPHETS P

• Hyrum Smith syntyi (9.2.)

EMBERSHIP • Joseph Smithin jalka leikattiin M • David Whitmer syntyi (7.1.)

• Joseph Smith • Oliver Cowdery vanhempi muutti syntyi (3.10.) perheineen Sha-

VENTS roniin Vermontin IRKON HISTORIA E osavaltioon K

1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 1811 1812 1813 1814 1815

• Thomas Jefferson presidenttinä 1801–1809 • James Madison presidenttinä 1809–1817 • Louisianan ostamisesta • Louisianasta neuvoteltiin Ranskan • Kongressissa sää- tuli 18. osavaltio kanssa; Yhdysvaltain detty laki afrikkalai- • Toinen ”suuri herää- koko kaksinkertaistui sen orjakaupan • Brittiläiset sota- minen” (uskonnolli- kieltämisestä astui joukot polttivat nen herätysliike) • Lewisin ja Clarkin tutkimusmatka voimaan Washington (1800–1830) Tyynenmeren rannikolle ja takai- • Vuoden 1812 sota D.C.:n sin alkoi St. Louisista Missourin Englantia vastaan osavaltiosta (1804–1806) alkoi (1812–1815) • Missouri Gazettesta • Ohiosta tuli tuli ensimmäinen • Marylandin osavaltion • Lewis ja Clark näki- • Yhdysvaltain pääkau- 17. osavaltio Mississipin länsi- ja Länsi-Virginian osa- vät ensimmäisen punki vaihtui Pennsyl- puolella julkaistu valtion yhdistävän • Francis Scott Key

HISTORIA kerran Kalliovuoret vanian Philadelphiasta sanomalehti Cumberland Roadin kirjoitti kansallislau- Washington D.C.:ksi rakentaminen alkoi lun ”Star-Spangled HDYSVALTAIN • Robert Fulton Banner” [Tähtilippu] Yhdysvaltain asukasluku: keksi höyrylaivan Y 5 308 483 Robert Fulton keksi höyrylaivan 7 239 881 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 1811 1812 1813 1814 1815

• Napoleonin sodat • Napoleon aloitti • Yhdysvaltalainen Eli Whitney alkoivat; ne kesti- • Britannian parla- hyökkäyksensä • Lukuisten tap-

- valmisti musketteja, joihin vät 12 vuotta mentti hyväksyi Venäjälle pioiden jälkeen sai vaihdettavia osia orjakaupan kiel- Napoleon karko- • Napoleon Bonaparte tävän lain • Argentiina, Kolumbia ja tettiin Elban kruunattiin keisariksi Chile julistautuivat itse- saarelle Pariisissa näisiksi ja irrottautuivat • Brittiläinen • Saksalainen Espanjasta; meksikolai-

OPULATION William Herschel • Napoleon julistautui Ludwig van set alkoivat taistella

P löysi auringon • Brittiläinen Italian kuninkaaksi Beethoven itsenäisyydestään infrapunasäteet Richard Trevithick esitteli 5. ja Espanjasta rakensi ensimmäi- 6. sinfoniansa sen höyryveturin • Maanjäristys AAILMAN •Saksalaiset Jacob

HISTORIA surmasi • Ranskalainen ja Wilhelm Grimm Napolissa François Appert Arvioitu julkaisivat satunsa M lähes 26 000 kehitti menetel- VENTS maailman män säilöä elintar- E väkiluku: ihmistä 813 miljoonaa vikkeita purkkiin

1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 1811 1812 1813 1814 1815 282 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830

Joseph Smith Brigham Young John Taylor Wilford Woodruff Lorenzo Snow (3.4.1814–10.10.1901)

• Aaronin pappeus • Joseph Smith • Enkeli Moroni kävi palautettiin (15.5.); sai ensimmäi- Joseph Smithin luona Melkisedekin pap- • Joseph Smith sen näyn kolme kertaa yhden peus palautettiin ja Emma Hale (keväällä) yön aikana ja kaksi noin kaksi viikkoa vihittiin (18.1.) kertaa seuraavana myöhemmin, luul- päivänä (21.–22.9.) tavasti toukokuun lopulla; Pietari, Jaakob ja Johan- • Joseph Smith nes asettivat • Joseph Smith kävi sai kultalevyt Joseph Smithin ensimmäisen kerran haltuunsa apostoliksi (ks. Kumoran kukkulalla (22.9.; ks. OL 20:2; 27:12; ja katseli kultalevyjä Jes. 29:11–12) 128:20)

• Alvin Smith • Martin Harris kävi kuoli (19.11.) Charles Anthonin luona New York Cityssä (helmikuussa)

• Smithin perhe • Smithin perhe • Joseph Smith kävi • Martin Harris muutti Vermontin muutti Man- toisen kerran Kumo- kadotti 116 kolmen peräkkäi- chesteriin ran kukkulalla saa- Mormonin kirjan sen katovuoden New Yorkin massa ohjeita käsikirjoitussivua jälkeen Palmyraan osavaltioon (kesäkuussa) New Yorkin osavaltioon • Joseph Smith • Joseph Smith sai kävi kolmannen uudelleen lahjan kerran Kumoran kääntää Mormo- kukkulalla saa- nin kirjan (syys- massa ohjeita kuussa)

• Joseph Smith • Mormonin kir- kävi neljännen jan käännös kerran Kumoran valmistui; kukkulalla saa- kolme silmin- massa ohjeita näkijää ja kahdeksan silminnäkijää saivat nähdä kultalevyt 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830

• James Monroe presidenttinä 1817–1825 • John Quincy Adams presidenttinä • Andrew Jackson 1825–1829 presidenttinä • Ensimmäinen toi- • Mississipistä tuli • Monroen oppi, 1829–1837 milupa rautatietä 20. osavaltio • Jedediah Smith, tienrai- • Espanja luovutti jossa Euroopan varten Yhdysval- vaaja ja turkismetsästäjä, Itä-Floridan maita varoitettiin loissa oli ensimmäinen valko- • Kesätön vuosi; katovuosi Yhdysvalloille sekaantumasta län- ihoinen ihminen, joka Uudessa Englannissa tisen pallonpuolis- matkasi Mississipiltä Kali- • Ensimmäinen höyry- aiheutui edellisen vuoden kon maiden asioi- forniaan; hän johti ensim- käyttöinen veturi tulivuorenpurkauksesta hin, esitettiin mäisen ryhmän Ison Suo- Yhdysvalloissa; Indonesiassa • Alabamasta tuli • Missourista tuli lajärven laaksosta Etelä- ensimmäinen mat- • Jim Bridger 22. osavaltio 24. osavaltio Kaliforniaan arvioimaan kustajarautatielinja • Erien kanavan löysi Ison turkismetsästysmahdolli- rakentaminen alkoi Suolajärven suuksia (vuoteen 1827) • Mainesta • Indianasta tuli • Erien kanava, 584 • Noah Webster jul- • Illinoisista tuli tuli 23. 19. osavaltio km pitkä vesitie kaisi ensimmäisen 21. osavaltio osavaltio Albanysta Buffaloon sanakirjansa New Yorkin osaval- 9 638 453 tiossa, valmistui 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830 • Tulivuori Tambora purkautui Indonesiassa surmaten noin • Napoleon kuoli • Meksikosta • Englantilai- • Ensimmäinen 10 000 ihmistä; epäsuorasti St. Helenan tuli tasavalta nen John • Chile sai höyryvetureiden vaikutti maailmanlaajuisesti saarella Walker esit- itsenäisyyden käytön mahdol- yli 80 000 ihmisen kuole- teli rikkikitka- Espanjasta listava rautatie maan ja aiheutti suuria tulitikut • Maanjäristys sur- Englannissa ilmastonmuutoksia masi Syyriassa aloitti toiminnan • Argentiina julistau- 20 000 ihmistä tui itsenäiseksi • Simón Bolivar vei Espanjasta • Ison-Britannian päätökseen kam- panjan Bolivian, • Wienin kongressi (1814–1815) kuningas Yrjö III kuoli; hänen poi- Panaman, Kolum- sai aikaan poliittisia ja maan- • Itävaltalainen kansa Yrjö IV nousi bian, Ecuadorin, tieteellisiä uudelleenjärjeste- Franz X. Gruber kuninkaaksi Perun ja Venezuelan lyjä Euroopassa sävelsi musiikin itsenäistämiseksi lauluun ”Jou- • Napoleon lähti Elbalta luyö, juhlayö” valloittamaan takaisin Ranskaa; kärsi tappion Waterloossa 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830 283 1830 1831 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845 Joseph Smith (hyväksyttiin kirkon ensimmäiseksi vanhimmaksi 6. 4.1830) Brigham Young (asetettiin apostoliksi 14.2.1835) John Taylor (asetettiin apostoliksi 19.12.1838) Wilford Woodruff (asetettiin apostoliksi 26.4.1839) Lorenzo Snow Joseph F. Smith (13.11.1838–19.11.1918)

• Joseph Smith • Kahdentoista apostolin hyväksyttiin • Ensimmäinen ylipappeuden koorumi ja seitsemän- • Ensimmäinen presidentti- • Kuvernööri Boggs • Joseph ja Hyrum presidentiksi kymmenen koorumi jär- koko endau- kunta järjes- antoi ”hävityskäskyn” Smith kärsivät (25.1.) jestettiin (helmikuussa) mentti annet- tettiin (18.3.) Missourissa (27.10.) tiin (4.5.) marttyyrikuoleman Carthagessa • Mormonin • Ensimmäinen • Kirtlandin temppeli, Illinoisissa (27.6.) kirja julkaistiin vaarna perustettiin ensimmäinen tällä • Wentworth- taloudenhoitokaudella • Haun’s Millin kirje kirjoitet- • Käskyjen kirja rakennettu temppeli, verilöyly tiin (keväällä) julkaistiin vihittiin (27.3.) (30.10.) • Kirkko • Orson Hyde perustettiin • Joseph ja Hyrum pyhitti Pyhän • Näky kolmesta • Mooses, Elias ja Elia • Ilmoitus (6.4.) Smith vangittuina maan juutalais- kirkkauden antoivat pappeuden uudesta ja Libertyn vankilassa ten paluuta var- asteesta (OL 76) avaimet Joseph ikuisesta lii- (joulukuu 1838–huh- ten (24.10.) saatiin (16.2.) Smithille ja Oliver tosta, aviolii- • Siionin leirikunta Cowderylle (3.4.) tikuu 1839) tosta ja elämän • Kirkon (toukokuu–heinäkuu) täyteydestä jäseniä • Ensimmäiset saatiin (OL alkoi • ”Profetia sodasta” vieraasta 132; merkittiin kokoontua (OL 87; 25.10.) ja • Muumioita ja • Ensimmäinen • Abrahamin maasta tulleet muistiin 12.7.) Ohioon ”Oliivinlehti” (OL 88; papyruksia kirkon lähetys- kirja jul- kirkon jäsenet 27.–28.12., 3.1.) saatiin ostettiin Michael kenttä järjes- kaistiin purjehtivat Chandlerilta tettiin Isossa- Englannista IRKON HISTORIA (heinäkuussa) Britanniassa • Kaksitoista • Viisauden sana apostolia K • Jotkut (OL 89) saatiin • Oppi ja liitot • Kirkon • Apuyhdistys hyväksyttiin kirkon (27.2.) hyväksyttiin jäseniä perustettiin kirkon johta- jäsenet (17.8.) muutti Illi- (17.3.) vaksi kooru- muuttivat noisiin ja miksi (8.8.) Missouriin • Brigham Young • Kirkon laulukirja Iowaan kastettiin (14.4.) julkaistiin (mar- • Joseph Smith raskuussa) alkoi opettaa kas- • Joseph Smith tetta kuolleiden • John Taylor sai ilmoituksen puolesta (15.8.) kastettiin (9.5.) kymmenyk- • Wilford Woodruff sistä (8.7.) kastettiin (31.12.) • Lorenzo Snow Kirkon jäsenmäärä: kastettiin (19.6.) vuoden lopussa 16 865 arviolta 280 1830 1831 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845

• Martin Van Buren presidenttinä 1837–1841 • William Henry Harrison presidenttinä • Presidentti Jack- • Arkansasista tuli • Cherokee-intiaa- 31 päivää; kuoli keuhkokuumeeseen • Cyrus son allekirjoitti 25. osavaltio nien pakkosiirto McCormick lain, jonka nojalla ”Kyynelten taival” esitteli leikkuu- • John Tyler presidenttinä 1841–1845 intiaanit siirrettiin puimurin idästä länteen, • Michiganista tuli • Charles Goodyear • Crawford W. • Samuel Morse niin että Mississi- 26. osavaltio keksi ”vulkanoinnin”, Long nukutti lähetti ensim- pin itäpuolella joka mahdollisti kumin leikattavat poti- mäisen sähkö- oleva maa voitiin kaupallisen käytön laat eetterillä sanoman asuttaa • Rahamaailman ja kansantalouden kriisi • Yhdysvallat yritti • Ensimmäinen baseball- • Yli 15 000 intiaa- • Ensimmäiset suuret ostaa Texasin peli pelattiin Coopers- nia Missourijoen ryhmät muuttivat län- Meksikolta townissa New Yorkin HISTORIA teen Oregonin reittiä; rannalla kuoli osavaltiossa isorokkoon lähtivät Missourin HDYSVALTAIN Independencestä • Yhdysvaltain asukasluku: • Alamon taistelu Y 12 866 020 17 068 953 1830 1831 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845

• Ranskalainen Louis • Charles Dickens • Braille sai valmiiksi Ison-Britannian • Setänsä kuole- julkaisi kertomuk-

- kirjoitusjärjestel- kuningas Yrjö IV man jälkeen sensa Joululaulu kuoli; hänen poi- män sokeille Victoriasta tuli • Ranskalaisen kansa Vilhelm IV Ison-Britannian Louis Daguerren nousi kuninkaaksi • Halleyn komeetta kuningatar valokuvausmene- näkyi jälleen (näkyy telmä (daguerro- • Saksalainen 76 vuoden välein) typia) julkistettiin Friedrich Gottlob Keller keksi puu- • Charles Darwin • Orjuus lakkautet- hiokepaperin purjehti tutki- tiin Brittiläisessä • Kiina luovutti musmatkalle imperiumissa Hongkongin H.M.S. Beaglella Isolle-Britan- (vuoteen 1836) • Skotti Kirkpatrick nialle

AAILMAN Macmillan kokosi

HISTORIA • Tanskalainen Hans ensimmäisen Christian Andersen polkupyörän M julkaisi ensimmäisen lastenkertomuksistaan

1830 1831 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845 284 1845 1846 1847 1848 1849 1850 1851 1852 1853 1854 1855 1856 1857 1858 1859 1860

Brigham Young (kirkon presidentiksi 27.12.1847) John Taylor Wilford Woodruff Lorenzo Snow (asetettiin apostoliksi 12.2.1849) Joseph F. Smith Heber J. Grant (22.11.1856–14.5.1945)

• Brigham Youngista tuli kirkon 2. presi- • Kirkon johtajat • Utahista tuli dentti neuvonanta- ilmoittivat suun- Yhdysvaltain ter- jinaan Heber C. • Brigham Young ja nitelmista muut- ritorio; Brigham Kimball ja Willard pyhät saivat tietää taa länteen Young nimitettiin Richards (27.12.) Utahin retkikunnasta (lokakuussa) sen ensimmäi- • Oppi pluraaliavio- (24.7.); Utahin sota seksi kuver- liitosta ilmoitettiin (vuoteen 1858) nööriksi (syys- ensimmäisen kuussa) • Lokkien kerran julkisesti • Paastopäivä pidet- • Johnstonin ihme pelasti (28.–29.8.) tiin joka kuukau- armeija marssi sadon den ensimmäi- Salt Lake Cityn • Pyhät alkoivat senä torstaina halki (26.6.) lähteä Nauvoosta (helmikuussa) • Kallisarvoinen • Pioneerien käsikärry- • Nauvoon temppeli helmi julkaistiin komppaniat lähtivät vihittiin (1.5.) Liverpoolissa (kesäkuussa); Willien Englannissa ja Martinin komppa- • Brigham Youngin niat pelastettiin (loka- pioneerikomppa- kuu–marraskuu) nia saapui Suola- • Jatkuva siir- järven laaksoon tolaisrahasto (22.–24.7.) perustettiin (lokakuussa) • Suolajärven temppe- • Mormonipataljoona lin neljä kulmakiveä aloitti 3 200 km:n laskettiin (6.4.) marssin Kanesvil- • Pyhäkoulu perus- lesta Iowasta tettiin (9.12.) (21.7.)

• Mormonipataljoo- nan jäsenet vapautettiin palveluksesta Los Angelesissa Kaliforniassa (16.7.)

51 839

1845 1846 1847 1848 1849 1850 1851 1852 1853 1854 1855 1856 1857 1858 1859 1860

• James K. Polk presidenttinä 1845–1849 • Zachary Taylor presidenttinä 1849–1850 • Franklin Pierce presidenttinä 1853–1857 • James Buchanan presidenttinä 1857–1861 • Iowasta (kuoli koleraan virassa ollessaan) • Minnesotasta tuli tuli 29. • Ensimmäinen 32. osavaltio • Wisconsinista tuli osavaltio • Millard Fillmore presidenttinä 1850–1853 amerikkalainen 30. osavaltio • Harriet Beecher päiväkoti aloitti • Floridasta tuli • Kaliforniasta tuli Stowe julkaisi Watertonissa • Oregonista tuli 27. ja Texasista 31. osavaltio romaanin Setä Wisconsinissa 33. osavaltio 28. osavaltio • Sutter’s Millistä Tuomon tupa Kaliforniasta löy- • Walt Whitman dettiin kultaa • Herman Melville julkaisi julkaisi runoko- • Cherry Creekistä, joka • Iso-Britannia romaanin Moby Dick eli koelman Ruohoa kuuluu nykyisin Colora- luovutti Orego- • Guadalupe valkoinen valas doon (lähellä Denveriä), nin territorion Hidalgon rauhan- löydettin kultaa Yhdysvalloille sopimus päätti • Nathaniel Hawthorne • Henry David Meksikon sodan; julkaisi romaanin Thoreau jul- • Ensimmäinen merkit- Yhdysvallat sai Tulipunainen kirjain • John Deere kaisi romaanin tävä hopealöytö suurimman osan rakensi teräs- Elämää met- Yhdysvalloissa tehtiin nykyisistä lounai- auran sässä Comstock Lodessa sista osavaltioista 23 191 876 nykyisessä Nevadassa 1845 1846 1847 1848 1849 1850 1851 1852 1853 1854 1855 1856 1857 1858 1859 1860

• Yhdysvaltalainen • Yhdysvaltalai- • Ensimmäinen Atlantin Isaac Singer nen Elias Howe • Krimin sota alkoi poikki kulkeva lennätin- patentoi ensim- patentoi ensim- (jatkui vuoteen 1856) kaapeli Yhdysvaltain mäisenä jatkotik- mäisenä lukko- • Marx ja Engels ja Britannian välillä kiompelukoneen tikkiompelu- julkaisivat • Krimin sodassa eng- valmistui koneen Kommunistisen • Saksalainen R. W. lantilainen Florence manifestin Bunsen valmisti Nightingale loi uuden kaasupolttimen näkemyksen sairaan- • Charles Darwin hoidosta julkaisi kirjan • Ranskalainen Lajien synty luon- • Perunasadon Armand Fizeau • Lennätinlinja nollisen valinnan tuhoutuminen Lontoon ja • Yhdysvaltalainen kommo- määritteli valon dori Matthew Perry pur- vaikutuksesta johti nälänhä- nopeuden Pariisin välillä tään Irlannissa alkoi toimia jehti Japaniin (joka oli ollut eristyksissä 150 Arvioitu vuotta) neuvottelemaan maailman kauppasopimuksista väkiluku: 1,128 miljardia

1845 1846 1847 1848 1849 1850 1851 1852 1853 1854 1855 1856 1857 1858 1859 1860 285 1860 1861 1862 1863 1864 1865 1866 1867 1868 1869 1870 1871 1872 1873 1874 1875 Brigham Young John Taylor Wilford Woodruff Lorenzo Snow Joseph F. Smith (asetettiin apostoliksi 1.7.1866) Heber J. Grant George Albert Smith (4.4.1870–4.4.1951)

• Käsikärrykomp- panioiden aikakausi päättyi (vii- • Brigham Young • Ensimmäinen Suolajär- meinen saapui pidätettiin kaksin- ven tabernaakkelissa Salt Lake Cityyn naimissyytteen pidetty yleiskonferenssi elokuussa) perusteella (6.10.) (10.3.); ei viety • St. Georgen temp- oikeuteen • Viimeinen järjestetty pelin tontti vihittiin • Kirkko alkoi käyttää ”kirkon karavaani” (marraskuussa) vankkurikaravaaneja, saapui Suolajärven • Yhdistyneen jotka lähtivät Suola- laaksoon veljeskunnan järven laaksosta liike esiteltiin keväällä varustettuina (helmikuussa); • Kirkon omistama Zion’s vuoden loppuun sen vuoden muuttoa Cooperative Mercantile varten ja palasivat mennessä myö- • Mustan haukan Institution (ZCMI) aloitti hempien aiko- syksyllä muuttajien toimintansa (keväällä) kera; käytettiin vuo- sota alkoi Utahin jen pyhien siir- teen 1868 (rautatie keskiosissa (9.4.; tokunnissa oli valmistui 1869) päättyi 1867) perustettu yli 200 yhdistynyttä • Presidentti Brigham Young veljeskuntaa • Suolajärven • Uudisasukkaat perusti Karsimisyhdistyk- IRKON HISTORIA teatteri vihit- monissa osin sen nuorille naisille (28.11.; tiin (6.3.) Utahia taisteli- nimi muutettiin myöhemmin K vat intiaaneja Nuorten Naisten Valistus- • Presidentti vastaan kerhoksi, NNVK) Young kutsui ensimmäiseen presidenttikuntaan kuusi neu- • Utahista tuli yksi ensim- vonantajaa lisää mäisistä Yhdysvaltain • Yhdysvaltain kon- osavaltioista tai territo- gressi hyväksyi rioista, joka myönsi nai- Morrillin lain, joka sille äänioikeuden (12.2.) teki pluraaliaviolii- toista laittomia Yhdysvaltain terri- torioissa (8.7.) Kirkon jäsenmäärä: 61 082 90 130 1860 1861 1862 1863 1864 1865 1866 1867 1868 1869 1870 1871 1872 1873 1874 1875

• Abraham Lincoln presidenttinä 1861–1865 • Andrew Johnson presidenttinä 1865–1869 • Ulysses S. Grant presidenttinä 1869–1877 • Sisällissota alkoi • Presidentti Lin- • Amerikan ensim- • Chicagon palossa Illinoi- • Nebraskasta tuli (vuoteen 1865) coln allekirjoitti • Presidentti mäinen maan sissa kuoli 300 ja jäi kodit- 37. osavaltio • Pony express orjien vapautus- Lincoln halki kulkeva tomaksi 90 000 henkeä. aloitti postipalve- julistuksen murhattiin rautatie saatiin Tulipalo tuhosi 18 000 • Painekattilaa lun länsirannikolle valmiiksi Pro- rakennusta ja aiheutti 200 alettiin käyttää • Ensimmäisiin kolikoihin montoryssa miljoonan dollarin aineelli- säilöttävän painettiin teksti ”In God We • Yhdysvallat set vahingot ruoan keittä- • Kansasista tuli Utahissa Trust” [”Jumalaan me luo- osti Venäjältä miseen 34. osavaltio tamme”] Alaskan • Yellowstonen kansallispuisto • Perustuslakiin • Länsi-Virginiasta perustettiin • Mantereen poikki ratifioitiin kol- kulkevat lennätin- tuli 35. osavaltio • Louisa May mastoista Alcott julkaisi linjat yhdistettiin lisäys, joka lak-

HISTORIA • P. T. Barnum avasi sirkuk- Salt Lake Cityn romaanin kautti orjuuden sensa ”The Greatest Show risteysasemalla Pikku naisia HDYSVALTAIN on Earth” [”Suurin show • Nevadasta tuli Yhdysvaltain asukasluku: maan päällä”] Y 36. osavaltio 31 443 321 38 558 371 1860 1861 1862 1863 1864 1865 1866 1867 1868 1869 1870 1871 1872 1873 1874 1875 • Saksalainen • Englantilainen Lewis Johannes Brahms • Ranskalainen • Kaikki ulkomaa- Carroll julkaisi satukir- sävelsi teoksen

- Jean Etienne laiset karkotettiin jan Liisan seikkailut Saksalainen sielu- Lenoir esitteli Japanista ihmemaassa messu • Värivalokuvaus ensimmäisen kehitettiin käyttökelpoi- • Ranskalainen • Ruotsalai- sen poltto- Louis Pasteur nen Alfred • Välimeren ja moottorin kehitti pastö- • Ranskalainen Nobel keksi Punaisenmeren Victor Hugo roinnin dynamiitin yhdistävä • Ranskalainen Jules julkaisi romaa- Suezin kanava Verne julkaisi romaanin Kurjat • Ranskalainen • Britannia myönsi avattiin nin Maailman ympäri Gustave Doré neljälle Kanadan 80 päivässä kuvitti Raamatun provinssille itse-

AAILMAN • Punaisen tapahtumia hallinnon • Ranskan ja Preussin HISTORIA Ristin kan- välinen sota (vuo- sainvälinen teen 1871) M • Venäläinen Fjodor komitea Dostojevski julkaisi perustettiin romaanin Rikos ja rangaistus 1860 1861 1862 1863 1864 1865 1866 1867 1868 1869 1870 1871 1872 1873 1874 1875 286 1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890

Brigham Young John Taylor (kirkon presidentiksi 10.10.1880) Wilford Woodruff Lorenzo Snow Joseph F. Smith Heber J. Grant (asetettiin apostoliksi 16.10.1882) George Albert Smith David O. McKay (8.9.1873–18.1.1970) Joseph Fielding Smith (19.7.1876–2.7.1972)

• St. Georgen temp- • Ensimmäinen • Kirkon oikeudellinen peli vihittiin (6.4.); pysyvä seura- asema peruutettiin ja ensimmäinen kunta maorien omaisuutta takavarikoi- • Ensimmäinen temppeli kirkon • Kirkon 50-vuotis- keskuudessa tiin Edmunds-Tuckerin Nuorten muutettua länteen juhlallisuudet perustettiin lain aikaansaamassa Miesten Valis- alkoivat (6.4.) Uudessa-Seelan- vainossa tuskerho Vanhan testa- nissa (26.8.) perustettiin mentin riemuvuo- (10.6.) den tapaan (ks. • Moniavioisuutta har- • Presidentti Brigham 3. Moos. 25) • Assembly Hall joittavia kirkon jäseniä • Presidentti John Young kuoli (29.8.) temppeliaukiolla vainottiin edelleen laa- Taylor kuoli olles- vihittiin (8.1.) jalti Edmundsin lain saan ”piilopai- • Suolajärven nojalla; presidentti kassa” (25.7.) tabernaakkeli John Taylor ja muut vihittiin (loka- kirkon johtajat vetäy- kuussa); presi- • Alkeisyhdistys tyivät julkisuudesta • Mantin temppeli dentti John Tay- perustettiin; • John Taylorista tuli kir- vihittiin (17. ja 21.5.); lor, kahdentoista ensimmäinen kon 3. presidentti neu- kolmas temppeli kir- koorumin presi- kokous pidettiin vonantajinaan George Q. kon länteen muuton • Meksikoon perustet- dentti, luki vihki- Farmingtonissa Cannon ja Joseph F. jälkeen tiin kirkon siirtokuntia misrukouksen Utahissa (25.8.) Smith (10.10.) • Kirkon siirto- • Wilford Woodruffista • Brigham Youngin • Satoja kirkon kunnat Kana- tuli kirkon 4. presi- akatemia perustet- jäseniä vangittiin dassa saivat dentti neuvonantaji- tiin Provossa Uta- • Kallisarvoinen moniavioisuuden alkunsa naan George Q. hissa (16.10.); helmi hyväk- harjoittamisesta Cannon ja Joseph F. muuttui Brigham syttiin kirkon Smith (7.4.) Youngin yliopis- pyhäksi kirjoi- toksi vuonna 1903 tukseksi (10.10.) • Lähetystyö alkoi • Loganin temppeli Meksikossa vihittiin (17.5.); toinen • Lähetystyö alkoi temppeli kirkon län- Samoassa teen muuton jälkeen

133 628

1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890

• Rutherford B. Hayes • James A. Garfield presidenttinä 1881 • Grover Cleveland presidenttinä 1885–1889 • Benjamin Harrison pre- presidenttinä 1877–1881 sidenttinä 1889–1893 • Chester A. Arthur presidenttinä 1881–1885 • Moniavioisuuden • Little Bighornin • Thomas kieltävä Edmunds- taistelu • Clara Barton Tuckerin laki hyväk- Edison kehitti • Maailman ensim- perusti Amerikan syttiin • Pohjois-Dakotasta hehkulampun mäinen teräsra- • Coloradosta tuli Punaisen Ristin tuli 39., Etelä-Dako- kenteinen ”pil- • Yhdysvaltain Rans- 38. osavaltio tasta 40., Montanasta venpiirtäjä” (10 kalta lahjaksi saama 41. ja Washingtonista • Moniavioisuu- kerrosta) valmis- Vapauden patsas • Yli 14 000 ihmistä 42. osavaltio • Mark Twain jul- den kieltävä tui Chicagossa vihittiin sai surmansa ete- kaisi romaanin Edmundsin laki lävaltioiden kelta- • Hannibal • Pato murtui lähellä Tom Sawyerin allekirjoitettiin kuume-epidemiassa Goodwin Johnstownia Penn- seikkailut • George Eastman toi markkinoille keksi sellu- sylvaniassa surma- • Presidentti James päällystetyn valo- loidifilmin ten 5 000 ihmistä Garfield salamur- kuvapaperin • Thomas Edison hattiin (häntä • George Eastman keksi fonografin ammuttiin 2.7. ja esitteli Kodak- laatikkokameran 50 189 209 hän kuoli 19.9.)

1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890

• Yhdysvaltalai- • Skotti Robert nen Alexander • Saksalainen Karl Benz Louis Steven- • Yhdysvaltalainen Graham Bell rakensi ensimmäisen son julkaisi Nikola Tesla patentoi käyttökelpoisen romaanin rakensi ensim- puhelimen autoon tarkoitetun Aarresaari mäisen vaihto- • Venäläinen polttomoottorin virtamoottorin kreivi Leo Tolstoi jul- • Krakataun tuli- kaisi Anna vuorenpurkaus • Eiffelin torni Kareninan Indonesiassa otettiin käyt- surmasi miltei töön Pariisin • Koreasta tuli 36 000 ihmistä maailmannäyt- itsenäinen lähisaarilla telyssä valtio

1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890 287 288 MAAILMAN- YHDYSVALTAIN KIRKON HISTORIA 1890 1890 1890 HISTORIA HISTORIA 1890 • Idahosta tuli43. • Wounded 8 263 188 Kirkon jäsenmäärä: Wilford Woodruff (kirkonpresidentiksi7.4.1889) Joseph FieldingSmith David O. McKay George AlbertSmith Heber J.Grant Joseph F. Smith Lorenzo Snow 299766 979 62 Yhdysvaltain asukasluku: 44. osavaltio ja Wyomingista Kneen taistelu • ”Manifesti” annettiin • ”Manifesti” 8119 831894 1893 1892 1891 1894 1893 1892 1891 8119 831894 1893 1892 1891 8119 831894 1893 1892 1891 • Ensimmäinen presidentti- • Ensimmäinen Virallinen julistus1) tyksessä (6.10.;ks. konferenssin äänes- yksimielisesti yleis- (24.9.) jahyväksyttiin ollut kirkonkoulua(25.10.) kunnassa, jonkaalueellaei ohjelma jokaisessaseura- tava uskonnollinenopetus- kin viikonpäivänätoteutet- määrättiin aloittamaanjona- kunta lähettikirjeen,jossa • Whitcomb Judson • Whitcomb • Maanjäristys patentoi vetoketjun 0000ihmistä 10 masi lähes Japanissa sur- • VenäläisenPjotr • Siirtolaisten • Brigham T Ellis Islandissa paikka avattiin vastaanotto- mäisen kerran esitettiin ensim- Pähkinänsärkijä (4.1.) vossa Utahissa vihittiin Pro- mian rakennus Youngin akate- • Kirkko vietti • Kirkko ‰ 50-vuotisjuhlaa Apuyhdistyksen aikovskin baletti • Osakemarkkinoi- • Grover Clevelandpresidenttinä1893–1897 • Yhdysvaltain presidentti • Yhdysvaltain talouslamaan kestäneeseen johti neljävuotta den romahdus armahduksesta (4.1.) suutta harjoittavien julistuksen moniavioi- Benjamin Harrisonantoi • Suolajärven temp- • Suolajärven länteen kirkon muutettua neljäs temppeli peli vihittiin(6.4.); • Kongressissahyväksyt- tamisesta kon kiinteistöjenpalaut- hyväksyttiin anomuskir- myöhemmin (28.3.1896) (25.10.); kolmevuotta jen palauttamisesta tiin päätöskirkonvaro- • Englantilainen Viidakkokirja julkaisi romaanin Rudyard Kipling 1895 1895 1895 1895 • Utahin suku- • Utahin (13.11.) perustettiin tutkimusseura • Saksalainen Wilhelm • Saksalainen • Italialainen gensäteet Röntgen keksirönt- lennättimen keksi radio- Marconi Guglielmo • Ensimmäinen vaarnaYhdys- Spencer W. Kimball(28.3.1895–5.11.1985) Kanadaan (9.6.) tettiin CardstoniinAlbertaan valtojen ulkopuolellaperus- 8619 881899 1898 1897 1896 1899 1898 1897 1896 8619 881899 1898 1897 1896 8619 881899 1898 1897 1896 • Utahin osavaltion • Utahin (5.11.) syttiin osavaltioksi tiin jaUtahhyväk- perustuslaki ratifioi- • Ensimmäiset • Utahista tuli • Utahista • Utahista tuli • Utahista • Korkeinoikeus • Klondiken kulta- • Klondiken Kreikassa tiin Ateenassa pialaiset pidet- nykyajan olym- osavaltio (4.1.) 45. osavaltio ja mustille tilat valkoisille läiset” julkiset set muttayhtä- tuslailla ”erilli- määräsi perus- ryntäys alkoi • Paastopäivä taiksi (5.11.) taista sunnun- muutettiin tors- • Juutalaisten • William McKinleypresidenttinä1897–1901 Sveitsissä ressi kokoontui sionistikong- • Vietettiin pyhien • Vietettiin tispäivää (24.7.) saapumisen 50-vuo- Suolajärven laaksoon • Improvement Era • Improvement mäisen kerran(marraskuussa) aikakauslehti] ilmestyiensim- nuorille jaaikuisilletarkoitettu aikakausi, kirkonjulkaisema • Espanja ja • Espanja • Ranskalainen lukuuhun) (huhtikuusta jou- sodan Kuubasta tivat toisilleen Yhdysvallat julis- radiumin Curie keksivät nen Marie kalais-puolalai- Pierre jarans- • Ensimmäinen naimaton, • Ensimmäinen jaksi (keväällä) tettiin lähetyssaarnaa- työtä tekevänainenero- virallisesti käännytys- • Presidentti Wilford • Presidentti (kirkon presidentiksi13.9.1898) Joseph F. Smith(13.9.) George Q.Cannonja neuvonantajinaan kirkon 5.presidentti Lorenzo Snow’statuli Woodruff kuoli(2.9.); • Ääntä tallennet- • Ääntä • Saksalainen • Scott Joplinin • Scott • Etelä-Afrikassa tisesti kerran magneet- tiin ensimmäisen aspiriinin patentoi Bayer-yhtiö paletta yli miljoonakap- Leaf Rag”myytiin sävellystä ”Maple (päättyi 1902) alkoi buurisota • Presidentti Snow • Presidentti Harold B.Lee(28.3.1899–26.12.1973) samista (17.5.) kymmenysten mak- jossa tähdennettiin sai ilmoituksen, [Edistyksen Ezra Taft Benson(4.8.1899–30.5.1994) 1900 1900 1900 1900 622168 212 76 • Kiinassa alkoi • Kiinassa • Reginald Fessenden• Reginald • Presidentti Snow • Presidentti • Walter Reedkeksi,että 8 765 283 tyi 1901) vastaan (päät- ulkomaalaisia boksarikapina puheen radioteitse lähetti ensimmäisen liiton (8.1.) kieltää pluraaliavio- vahvisti, ettäkirkko kuumevirusta hyttyset kantavatkelta- 9110 931904 1903 1902 1901 1904 1903 1902 1901 9110 931904 1903 1902 1901 9110 931904 1903 1902 1901 • Presidentti • Englannin kuningatar • Englannin • Theodore Roosevelt presidenttinä1901–1909 salamurhattiin William McKinley kansa EdwardVII melle nousihänenpoi- Victoria kuoli;valtaistui- • Japanissa avattiin • Japanissa • Presidentti Lorenzo • Presidentti lähetyskenttä (12.8.) (17.10.) ja AnthonH.Lund naan JohnR.Winder dentti neuvonantaji- tuli kirkon6.presi- Joseph F. Smithistä Snow kuoli(10.10.); (kirkon presidentiksi17.10.1901) • Children’s • Assuanin pato • Assuanin • Peléen tulivuoriMarti- kuussa) kerran (tammi- ensimmäisen lehti] ilmestyi sille tarkoitettu julkaisema lap- ystävä, kirkon Friend valmistui Egyptissä 9000ihmistä 29 kautui surmatenlähes niquella Karibiallapur- [Lasten • Wrightin veljekset • Wrightin • Järjestettiin ensim- • Järjestettiin • Henry Ford• Henry Pohjois-Carolinassa Kitty Hawkissa dulla lentokoneella lensivät moottoroi- lykilpailu) ympäriajo (pyöräi- mäinen Ranskan Michiganissa -yhtiön Detroitissa Motor Company perusti Ford • Brigham Youngin• Brigham • Kirkko osti • Kirkko kuussa) yliopisto (loka- Brigham Youngin akatemiasta tuli (5.11.) vankilan Carthagen • Rautatie Siperian • Rautatie • Presidentti 7414km) (7 halki valmistui festin (6.4.) toisen mani- Smith antoi 1905 1905 1905 1905 1905 1906 1907 1908 1909 1910 1911 1912 1913 1914 1915 1916 1917 1918 1919 1920

Joseph F. Smith Heber J. Grant George Albert Smith (asetettiin apostoliksi 8.10.1903) David O. McKay (asetettiin apostoliksi 9.4.1906) Joseph Fielding Smith (asetettiin apostoliksi 7.4.1910) Harold B. Lee Spencer W. Kimball Ezra Taft Benson Howard W. Hunter (14.11.1907–3.3.1995) Gordon B. Hinckley (23.6.1910) • Tri William H. Grovesin myöhempien aikojen • Partiopoikaoh- • Ricksin akatemiasta • Presidentti Smith jelma omaksuttiin sai näyn kuollei- pyhien sairaala, ensim- • Pappeusohjel- Rexburgissa Ida- virallisesti kirkon den lunastuk- mäinen kirkon sairaala, mia ja apujär- hossa tuli Ricks poikien toiminta- sesta (3.10.; ks. avasi ovensa Salt Lake jestöjä systema- College (syksyllä) ohjelmaksi (21.5.) OL 138) Cityssä (1.1.); kirkko tisoitiin (8.4.) luovutti sairaalat yksityi- • Kirkko otti käyt- selle organisaatiolle töön partiopoika- • Lokki-patsas • Ensimmäinen pre- • Presidentti Joseph F. vuonna 1975 ohjelman temppeliaukiolla sidenttikunta ja Smith kuoli (19.11.); vihittiin (1.10.) kahdentoista koo- Heber J. Grantista • Joseph Smithin synty- rumi julkaisivat tuli kirkon 7. presi- mäpaikalla oleva raken- • Ensimmäinen opillisen selvityk- dentti neuvonantaji- nus ja muistomerkki • Ensimmäinen presidenttikunta sen Isästä ja naan Anthon H. (Memorial Cottage and seminaari järjes- vastasi darwinis- Pojasta (30.6.) Lund ja Charles W. Monument) vihittiin Sha- tettiin Graniten mista ja kehitys- Penrose (23.11.) ronissa Vermontin osa- lukiossa Salt • Relief Society Magazine opista käytävään valtiossa (23.12.) Lake Cityssä [Apuyhdistyksen lehti] väittelyyn julkai- • Huhtikuun yleis- (syyskuussa) alkoi ilmestyä kuukausit- • Presidentti Smith konferenssi semalla virallisen tain (tammikuussa) ilmoitti kirkon olevan lausunnon ihmi- lykättiin pidettä- velaton (10.1.) sen alkuperästä väksi 1.–3. kesä- (marraskuussa) • Vanhin James E. kuuta valtakun- Talmagen kirja nallisen influens- • Presidentti Joseph F. Smithistä Jeesus Kristus saepidemian tuli ensimmäinen kirkon presi- julkaistiin (syys- vuoksi dentti, joka on käynyt Euroo- kuussa) passa (kesällä) • Laien temppeli • Kirkon hallin- Havaijissa, torakennus • Kirkko osti läheltä Palmyraa • Korrelaatiokomi- • Ensimmäinen ensimmäinen Salt Lake New Yorkin osavaltiosta tea muodostet- presidenttikunta Manner-Yhdys- Cityssä val- Smithien maatilan, jonka tiin (8.11.) aloitti ”koti-ilta”- valtain ulko- mistui (2.10.) alueella on myös pyhä lehto ohjelman (27.4.) puolella oleva temppeli, vihit- 398 478 tiin (27.11.) 1905 1906 1907 1908 1909 1910 1911 1912 1913 1914 1915 1916 1917 1918 1919 1920

• William Howard Taft presidenttinä • William D. Boyce perusti Amerikan partiopoikajärjestön • Perustuslakiin rati- • San Francison 1909–1913 • Yhdysvallat liit- fioitiin 18. lisäys, maanjäristys sur- • William D. Boyce joka kieltää alkoholi- • Federal Bureau of tyi ensimmäi- masi 700 ihmistä; perusti Amerikan juomien valmistuk- Investigation (FBI, seen maail- aineelliset vahin- partiopoikajärjestön • Perustuslain 16. sen, myynnin, vien- Liittovaltion rikos- mansotaan got nousivat 400 lisäyksen ratifiointi nin ja tuonnin (päät- tutkimusosasto) miljoonaan Yhdys- aloitti liittovaltion tyi 1933) perustettiin valtain dollariin • W. E. B. DuBois tuloverotuksen • Ensimmäinen puhelu perusti järjestön mantereen poikki soi- • Grand Canyonin • Oklahomasta tuli National Associa- tettiin New Yorkista kansallispuisto 46. osavaltio tion for the Advan- San Franciscoon • New Mexicosta tuli perustettiin cement of Colored 47. ja Arizonasta People (NAACP, 48. osavaltio • Henry Ford Värillisten asioita • Robert H. Goddard • Kesäajan käyt- esitteli Model edistävä kansalli- aloitti avaruusraket- töönotto hyväksyt- T -automallin nen yhdistys) tikokeilunsa tiin Yhdysvalloissa energian säästä- 92 228 496 miseksi

1905 1906 1907 1908 1909 1910 1911 1912 1913 1914 1915 1916 1917 1918 1919 1920 • Influenssaepidemia (sur- • Yhdysvaltalainen • Verdunin tais- • Norjalainen Roald masi 20 miljoonaa ihmistä • Mohandas Gandhi Robert E. Peary • Panaman telussa kuoli saavutti ensim- Amundsen saavutti vuoteen 1920 mennessä) aloitti Etelä-Afrikassa ensimmäisenä ihmi- kanava avattiin yli miljoona väkivallattoman vas- mäisenä ihmisenä laivaliikenteelle sotilasta Pohjoisnavan senä Etelänavan • Versaillesin tarintaliikkeen rauhansopimus • Englannin kunin- • Balfourin julistuk- päätti virallisesti • SS Titanic upposi • Itävalta-Unkarin gas Edward VII sessa Palestiina ensimmäisen törmättyään jää- arkkiherttua Frans kuoli; valtaistui- julistettiin juuta- maailmansodan • Taifuuni surmasi melle nousi Yrjö V vuoreen; 1 513 Ferninandin sala- laisten kotimaaksi Tahitissa yli matkustajaa murha aloitti toisen 10 000 ihmistä • Itävaltalainen Sigmund ja miehistön maailmansodan jäsentä kuoli Freud esitteli teoriansa • Tsaari Nikolai II ja psykoanalyysista • Englantilainen sir • Saksalainen Albert hänen perheensä Robert Baden-Powell Einstein julkaisi teloitettiin; Venäjän perusti partiopoika- yleisen suhteelli- vallankumous järjestön Arvioitu maail- suusteoriansa (vuoteen 1921) man väkiluku: 1,75 miljardia

1905 1906 1907 1908 1909 1910 1911 1912 1913 1914 1915 1916 1917 1918 1919 1920 289 290 MAAILMAN- YHDYSVALTAIN KIRKON HISTORIA 1920 1920 1920 HISTORIA HISTORIA 1920 • Perustuslakiinhyväk- • Kansainliitto Kii- • Maanjäristys 1,86 miljardia Arvioitu maailmanväkiluku: 0 2 537 021 106 Yhdysvaltain asukasluku: Gordon B.Hinckley Howard W. Hunter Ezra Taft Benson Spencer W. Kimball Harold B.Lee Joseph FieldingSmith David O. McKay George AlbertSmith Heber J.Grant(kirkonpresidentiksi23.11.1918) 2 987 525 Kirkon jäsenmäärä: oikeuden äänestää puolesta riippumatta antaa kaikillesuku- syttiin 19.lisäys,joka perustettiin ihmistä 000 yli 180 nassa surmasi 9112 931924 1923 1922 1921 1924 1923 1922 1921 9112 931924 1923 1922 1921 9112 931924 1923 1922 1921 • • Warren G.Hardingpresidenttinä1921–1923 palasivat 24.12.1921) maailmaa (4.12.;he tyskentillä ympäri ja kävivätkirkonlähe- 90 000km:nmatkalle Cannon lähtivät McKay jaHughJ. Vanhin DavidO. • Mussolini • FaraoTutankha- Italiassa diktaattorina fasistisena alkoi hallita tiin Egyptissä monin hautaavat- • Alkeisyhdistyksen • Presidentti Heber J. (toukokuussa) Salt LakeCityssä lastensairaala avattiin historiassa (6.5.) sen kerrankirkon puheen ensimmäi- ja pitiradioidun News -radioaseman Grant vihkiDeseret • Calvin Coolidge presidenttinä1923–1929 • Presidentti Warren G. Harding kuoli • Kirkko ostiosan Kumoran kukkulasta • Cardstonin temppeli • Cardstonin dassa vihittiin(26.8.) Albertassa Kana- • George Gershwinin • George sen kerran esitettiin ensimmäi- Rhapsody inBlue 1925 1925 1925 1925 • Yleiskonferenssi (3.10.) mäisen kerran radioitiin ensim- • Adolf Hitlerjul- • ”Scopes-Mon- Taisteluni kaisi kirjansa • Salt LakeCityssä sissa kouluissa tamisesta julki- kehitysopin opet- Scopes tuomittiin käynnissä John key”-oikeuden- teltu koulutus naajille suunni- tiin lähetyssaar- koti, jossaaloitet- avattiin lähetys- 9612 981929 1928 1927 1926 1929 1928 1927 1926 9612 981929 1928 1927 1926 9612 981929 1928 1927 1926 • Etelä-Amerikassa • Yhdysvaltalaiset kenttä (6.12.) mäinen lähetys- perustettiin ensim- yli Pohjoisnavan vät ensimmäisinä Floyd Bennetlensi- Richard Byrdja • Ensimmäinen uskon- • Ensimmäinen Idahossa (syksyllä) dessä Moscow’ssa hon yliopistonyhtey- toinstituutti alkoiIda- • Saksan talousjär- • Saksan • Jazzlaulaja • Charles Lindberg • Charles jestelmä romahti esitettiin äänielokuva, ensimmäinen Yorkista Pariisiin Atlantin yliNew yksinlentonsa päätti 33,5tunnin • Mesan temppeli • Mesan radioteitse laisuudet lähetettiin (23.10.); vihkimisti- Arizonassa vihittiin • Josef Stalinaloittiviisi- • Brittiläinen • T , Neuvostoliitossa vuotissuunnitelmansa penisilliinin Fleming keksi Alexander kukisti mant sidentiksi valittiin Kiinanpre- dynastian, jahänet • Kirkko ostiloput ‰ Kumoran kukkulasta iang Kai- • Sadas vaarna • Sadas hissa (1.7.) Lehissä Uta- perustettiin • New Yorkin• New osakemarkki- • Herbert Hoover presidenttinä1929–1933 (vuoteen 1941) vakavan talouslaman nat romahtivataloittaen ‰ ‰ ek ujen • Tabernaakkeli- hetyksensä (15.7.) koittaiset radiolä- kuoro aloittivii- 1930 1930 1930 1930 2,07 miljardia man väkiluku: Arvioitu maail- • Eteläafrikka- 2 0 624 202 123 7 017 670 • Kirkko viettiperus- rokotteen keltakuume- Theiler kehitti lainen Max vuotispäivää (6.4.) tamisensa 100- 9113 931934 1933 1932 1931 1934 1933 1932 1931 9113 931934 1933 1932 1931 9113 931934 1933 1932 1931 • Kongressivahvisti lauluksi lippu] kansallis- Bannerin” [Tähti- ”Star-Spangled • Church News • Church News sen kerrannimellä malehti] ilmestyiensimmäi- set, kirkonjulkaisemasano- (6.4.) • Philo Farnsworth• Philo • Mohandas ”Mahatma”Gandhi • Amelia Earhartista • Amelia • Kirkko aloittikam- television kehitti elektronisen aikaan muutoksia tia, ”paarioita”;auttoisaamaan hallitus kohteliIntianalintakas- lauseeksi sille,mitenBritannian toimaan brittiläisiätuotteitavasta- aloitti nälkälakonjakehottiboiko- yksin Atlantinyli nainen, jokalensi tuli ensimmäinen tia vastaan(2.4.) panjan tupakoin- • Suuren lamakauden • Suuren seksi (15.5.) köyhien auttami- tyinen paastopäivä aikana pidettiineri- [Kirkon uuti- • Franklin DelanoRoosevelt • Natsit pystyttivätensim- • Perustuslain Deseret • Kirkko juhlikuusi päi- presidenttinä 1933–1945 juutalaisia) surmattiin ainakin puolet(useimmat miljoonaa vankia,joista nessä niihinsuljettiin8–10 saan; vuoteen1945men- mäiset keskitysleiritSak- kieltolain ratifiointi päätti 21. lisäyksen (21.–26.2.) satavuotispäivää koskevan ilmoituksen vää viisaudensanaa • Lasten pyhäkou- • Lasten • Hitler sainimi- saatiota koulun organi- nen osapyhä- lusta tuliviralli- lintaansa Saksan [Johtaja] jahal- tyksen 1935 1935 1935 1935 Führer 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950

Heber J. Grant George Albert Smith (kirkon presidentiksi 21.5.1945) David O. McKay Joseph Fielding Smith Harold B. Lee (asetettiin apostoliksi 10.4.1941) Spencer W. Kimball (asetettiin apostoliksi 7.10.1943) Ezra Taft Benson (asetettiin apostoliksi 7.10.1943) Howard W. Hunter Gordon B. Hinckley

• Kirkko ilmoitti • Utahin sukututkimus- • Kirkko alkoi lähettää • Huoltotyöoh- Missourissa seura aloitti aikakirjo- tavaraa sodan runte- jelma julistettiin sijaitsevan jen mikrofilmauksen lemaan Eurooppaan kirkon ohjel- Spring Hillin • Kumoran kuk- (marraskuussa) (tammikuussa) maksi (5.4.) ostamisesta kulan muisto- (Adam-ondi- merkki vihit- • Kumoran kukkulan näytel- • Ensimmäinen Ahman; maalis- tiin (21.7.) • Kirkon jäsenmäärä mää ”America’s Witness presidenttikunta kuussa) ylitti miljoonan for Christ” [Amerikan ilmoitti uudesta • Muistotilaisuus profeetta todistus Kristuksesta] alet- kahdentoista koo- Joseph Smithin ja hänen • Kirkko juhli pio- tiin esittää (heinäkuussa) rumin apulaisen veljensä Hyrumin marttyyri- neerien Suolajär- tehtävästä (6.4.) • Ensimmäinen Deseret kuoleman satavuotispäivän ven laaksoon saa- • Kirkko esitteli viralli- Industries -myymälä kunniaksi (kesäkuussa) pumisen satavuo- sen huoltotyöohjel- avattiin Salt Lake tispäivää (24.7.) mansa, kirkon tur- Cityssä (14.8.) • Kirkon jäseniä keho- vaohjelman (huhti- • Tabernaakkelikuoro tettiin rajoittamaan • Presidentti Heber J. kuussa); myöhem- • Kirkko osti Libertyn matkustamista mukau- esiintyi tuhannen- min se sai nimek- Grant kuoli (14.5.); nessa valtakunnalli- vankilan Missou- tuen siten sodanajan George Albert Smi- seen kirkon huolto- rista (19.6.) rajoituksiin sessa radio-ohjel- työohjelma (1938) thistä tuli kirkon 8. mansa lähetyk- presidentti neuvonan- sessä (17.10.) • Ensimmäinen presidenttikunta tajinaan J. Reuben kutsui kaikki lähetyssaarnaajat Clark jr ja David O. • Yleiskonfe- • Kirkko osti osan kotiin Euroopasta (elokuun ja McKay (21.5.) renssin julki- Nauvoon temppelin marraskuun välisenä aikana) • USS Joseph Smith, nen televi- tontista (20.2.) Liberty-luokan rah- siointi alkoi • Ensimmäinen tilaiva, laskettiin • Ensimmäisen kerran (lokakuussa) presidenttikunta vesille (22.5.) vuoden 1942 jälkeen • Kirkon jäseniä neu- kutsui kaikki kirkon jäseniä keho- vottiin hankkimaan lähetyssaarnaajat tettiin osallistumaan kotiin Eteläiseltä • USS Brigham Young, yleiskonferenssiin vuoden ruokava- Liberty-luokan rahti- rasto (huhtikuussa) Tyyneltämereltä (5.–7.10.) ja Etelä-Afrikasta laiva, kastettiin (17.8.)

862 664

1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950 • Olympialuokan • Orson Wellesin Maailmojen • Mt. Rushmoren • Harry S. Truman presidenttinä 1945–1953 urheilija Jesse sota -kuunnelma aiheutti muistomerkki • Rodgersin ja • Yli miljoona Yhdysvaltain sota- Owens voitti neljä hysterian radion kuuntelijoi- valmistui Hammersteinin • Presidentti veteraania aloitti akateemiset kultamitalia Berlii- den keskuudessa nin kisoissa musikaali Okla- Franklin D. opinnot ”GI Bill of Rights” -lain Roosevelt kuoli • Televisio esitel- • Saksa hyökkäsi homa! sai ensi- suomin mahdollisuuksin • Allekirjoitettiin • Muovia käytettiin tiin New Yorkin yhdysvaltalaisten iltansa sosiaaliturvalaki • Uskonnonopetuksen Yhdys- ensimmäisen maailmannäyt- laivojen kimp- eläketurvan ja valtain julkisissa kouluissa kerran teollisesti telyssä puun; Japani • Yhdysvallat työttömyysva- • Polioepidemia ilmoitettiin virallisesti olevan hyökkäsi Pearl pudotti Japa- kuutuksen saa- • Säveltäjä Irving surmasi Yhdysval- perustuslain vastaista Harboriin; Yhdys- niin kaksi ato- miseksi; ensim- • Golden Gate -silta Berlin julkaisi loissa miltei 1 200 vallat liittyi toiseen mipommia • X-1-lentokone, jossa mäinen maksu San Franciscossa sävellyksen ”God ihmistä ja ram- maailmansotaan on rakettimoottori, suoritettiin otettiin käyttöön Bless America” pautti tuhansia suoritti ensimmäisen vuonna 1937 [Jumala siunatkoon Amerikkaa] • Presidentti Franklin D. yliäänilennon • Saksalainen ilmalaiva Roosevelt valtuutti Hindenburg räjähti ja • Atomienergia- • Bell Telephone Laboratories japaninamerikkalais- komissio paloi laskeutuessaan ten internoinnin -yhtiössä [Bellin puhelinlabo- New Jerseyyn 132 164 569 perustettiin ratoriot] keksittiin transistori 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950

• Skotti Robert Watson-Watt • Saksalaisten hyök- • Yhdistyneet Kansa- • Israel julistautui itse- • Unkarilainen kunnat piti ensim- näiseksi valtioksi rakensi tutkalaitteiston lento- käys Lontooseen • Nälänhätä Intiassa Lajos Biró keksi mäisen istuntonsa koneiden havaitsemiseksi alkoi; lähes kolman- surmasi ainakin • Saksan demokraatti- kuulakärkikynän nes kaupungista nen tasavalta ja • Espanjan sisäl- 1,5 miljoonaa ihmistä • Kylmä sota alkoi tuhottiin vuoden Saksan liittotasa- lissota alkoi (vuoteen 1990); loppuun mennessä valta luotiin jaka- (päättyi 1939) • Liittoutuneet Britannian pää- • Englantilainen aloittivat ministeri Winston malla Saksa Itä- ja • Englannin kuningas • Saksa valloitti C. S. Lewis suuren mai- Churchill keksi Länsi-Saksaan Yrjö V kuoli ja valtais- Puolan; toi- julkaisi kirjan hinnousun ilmaisun ”rauta- • Kirkkojen maailman- tuimelle nousi hänen nen maail- Paholaisen Eurooppaan esirippu” neuvosto perustettiin poikansa Edward VIII; mansota alkoi kirjeopisto Edward VIII luopui (päättyi 1945) • Toinen maail- • Kuolleenmeren • Itsenäinen Irlannin • Yhdysvaltalainen myöhemmin kruunusta mansota päättyi kääröt löydettiin tasavalta perustettiin Selman Waksman ja tilalle tuli hänen vel- keksi strepto- jensä Yrjö VI mysiinin • Norjalainen Thor Heyer- dahl halusi todistaa esihis- • Brittiläinen Frank Whittle Arvioitu maail- toriallisen maahanmuuton rakensi ensimmäisen man väkiluku: ja purjehti lautalla Perusta suihkumoottorin 813 miljoonaa Polynesiaan 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950 291 292 MAAILMAN- YHDYSVALTAIN KIRKON HISTORIA 1950 1950 1950 HISTORIA HISTORIA 1950 • 1 314 111 1 Kirkon jäsenmäärä: 5 2 798 325 151 Yhdysvaltain asukasluku: George Albe Gordon B.Hinckley Howard W. Hunter Ezra Taft Benson Spencer W. Kimball Harold B.Lee Joseph FieldingSmith 2,555 miljardia Maailman väkiluku: 1953) alkoi (päättyi Korean sota • Presidentti George • Presidentti patsaan (1.6.) Brigham Youngin ressitalossa olevan Yhdysvaltain kong- Albert Smithpaljasti • Ensimmäinen varhais- • Ensimmäinen 9115 931954 1953 1952 1951 1954 1953 1952 1951 9115 931954 1953 1952 1951 9115 931954 1953 1952 1951 niassa (syyskuussa) tettiin Etelä-Kalifor- aamun seminaarialoi- • Ensimmäinen • Väritelevisio tuo- • Väritelevisio • Sähköä tuo- • Sähköä shallsaarilla kaistiin Mar- pommi lau- lämpöydin- markkinoille tiin ensikertaa voimalla tettiin ydin- rt Smith • Presidentti George • Presidentti David O. McKay(kirkonpresidentiksi9.4.1951) J. ReubenClarkjr(9.4.) Stephen L.Richardsja neuvonantajinaan kirkon 9.presidentti David O. McKaystatuli Albert Smithkuoli(4.4.); • Anne Frankin päivä- • Keuhko- • Englannin kuningas • Englannin • Lähetyssaarnaajat alkoi- • Lähetyssaarnaajat • Ensimmäinen vety- • Ensimmäinen kirja tupakointiin tiin yhdistää syöpä alet- tyttärensä ElizabethII tuimelle nousihänen Yrjö VIkuolijavaltais- kaikkialla kirkossa lähetystyöopetuksen aloittaen yhtenäisen temaattista ohjelmaa min opettamisessasys- vat käyttääevankeliu- pommi laukaistiin julkaistiin • Äskettäin valittu Yhdys- • Jonas Salk • Jonas vässä kahdeksanvuotta hin Bensonpalvelitehtä- nisteriksi (31.12.);van- Bensonin maatalousmi- valitsi vanhinEzraTaft Dwight D.Eisenhower valtain presidentti • Uusseelantilainen • rokotteen kehitti polio- korkeimman vuoren Everestin, maailman ensimmäisinä Mount Norgay valloittivat nepalilainen Tenzing EdmundHillary ja Sir Dwight D.Eisenhowerpresidenttinä1953–1961 • Kirkko organi- • Kirkko mänsä (9.7.) koulujärjestel- soi yhdistyneen • Korkeinoikeus • Ehdotettiin lain vastaiseksi luissa perustus- julkisissa kou- sääti rotuerottelun ritieverkostoa välistä mootto- osavaltioiden • Kirkko ilmoittiintiaa- kuussa) alkamisesta (heinä- nien sijoitusohjelman 1955 1955 1955 1955 • Etelä-Afrikassa • Disneyland avautuiAna- • Rosa Parks, musta tetulta alueelta valkoisille tarkoi- taa ainoastaan 000mus- sivät 60 poliisivoimat siir- aseistautuneet • Bernin temppeli • Bernin heimissa Kaliforniassa takaosassa istumasta bussin kun hänkieltäytyi nainen, pidätettiin, vihittiin (11.9.) mäinen Euroopassa) Sveitsissä (ensim- • Tabernaakkelikuoro • Kirkon rakennus- • Kirkon syyskuuhun) paan (elokuusta tikiertueen Euroop- teki suurenkonsert- (heinäkuussa) komitea perustettiin 9615 981959 1958 1957 1956 1959 1958 1957 1956 9615 981959 1958 1957 1956 9615 981959 1958 1957 1956 • Kirkon korkeakoulu Havai- avasi ovensa(26.9.) jissa (nykyisinBYU-Havaiji) • Atlantin poikki • Atlantin käyttöön kaapeli otettiin kulkeva puhelin- • Apuyhdistyksen (3.10.) Cityssä vihittiin rakennus SaltLake • Neuvostoliitto • Tri Suessjulkaisi Sputnik 1:n sen satelliitin, sen keinotekoi- teen ensimmäi- laukaisi avaruu- [Kissa hatussa] The CatintheHat lastenkuvakirjan • Puolivuotiskonfe- kuussa) mian vuoksi(loka- influenssaepide- renssi peruutettiin • Yhdysvallat ja Kanada • National Aeronautics • National • Nikita Hrut • Nikita kuksen (NORAD) jestelmän komentokes- rikan ilmapuolustusjär- perustivat Pohjois-Ame- hallinto) perustettiin nen ilmailu-jaavaruus- tion (NASAeliKansalli- and SpaceAdministra- johtaja tuli Neuvostoliiton • Hamiltonin temppelivihit- peli Englannissa(7.9.) (20.4.) jaLontoontemp- tiin Uudessa-Seelannissa • Alaskasta tuli • Alaskasta • Fidel Castro • Fidel • Vietnamin sota • Vietnamin ‰ 50. osavaltio 49. jaHavaijista johdossa Kuuban otti vallan • Presidentti McKay • Presidentti t (vuoteen 1973) • Ensimmäinen presidentti- • Ensimmäinen ‰ evista naaja” (6.4.) on lähetyssaar- ”Jokainen jäsen antoi lausunnon tekoa sunnuntaisin(19.6.) päivä javälttämäänostosten tettiin pyhittämäänlepo- jossa kirkonjäseniäkeho- kunta antoilausunnon, 1960 1960 1960 1960 • Tabernaakkelikuoro (29.11.) lan taisteluhymni] the Republic”[Tasaval- tään ”BattleHymnof Grammyn levytykses- musiikkipalkinnon eli voitti kansallisen (asetettiin apostoliksi15.10.1959) 7 2 175 323 179 180 693 1 3,04 miljardia • Englannin ensimmäinen • Englannin chesteriin (27.3.) vaarna perustettiinMan- 9116 931964 1963 1962 1961 1964 1963 1962 1961 9116 931964 1963 1962 1961 9116 931964 1963 1962 1961 • Sikojenlahden • Alan Shepar- • Alan • Itä-Saksa rakensi • Itä-Saksa • John F. Kennedy presidenttinä1961–1963 • Neuvostoliittolai- • PeaceCorps nistui Kuubassa invaasio epäon- amerikkalainen dessa käynyt mäinen avaruu- dista tuliensim- Berliinin muurin maapallon ympäri ruudessa; hänkiersi mäinen miesava- rinista tuliensim- sesta JuriGaga- tysapujoukot] järjestö [Kehi- • Ensimmäinen ei-eng- • Ensimmäinen Alankomaissa (12.3.) perustettiin Haagissa lanninkielinen vaarna • Ulkomaille kutsutuille lähe- siitä tulikielikoulu(1963) raskuussa); myöhemmin perustettiin BYU:ssa (mar- kielikoulutusinstituutti tyssaarnaajille tarkoitettu (asetettiin apostoliksi5.10.1961) • John Glennteki • Yhdysvaltalainen Telstar,• Yhdysvaltalainen • Kuuban mällä maapallon ruuslennon kiertä- rikkalaisena ava- ensimmäisenä ame- satelliitti, laukaistiin ensimmäinen viestintä- ohjuskriisi • Ikää, jolloinnuoret kuussa) 20:sta 19:ään(maalis- tystyöhön, laskettiin kokoaikaiseen lähe- miehet voivatlähteä • Kirkko ostilyhytaaltora- Etelä-Amerikkaan sessä Eurooppaanja kon lähetystenvälittämi- käytettiin senjälkeenkir- dioaseman (10.10.),jota • Lyndon BainesJohnson • Presidentti John F. • Neuvostoliittolai- • Leonid Bre • Leonid • Martin LutherKing jr presidenttinä 1963–1969 hattiin Kennedy salamur- Tere sesta Valentina nen avaruudessa ensimmäinen nai- johtaja tuli Neuvostoliiton on unelma” piti puheen”Minulla ‰ kovasta tuli • Polynesiankult- (12.10.) tiin Havaijissa tuurikeskus vihit- • Kotiopetusoh- • Brittiläinen yhtye • Brittiläinen (tammikuussa) jelma aloitettiin Yhdysvalloissa sen kerran kävi ensimmäi- ”The Beatles” Ï • Kirkolla olioma nevistä (huhtikuussa) mannäyttelyssä Yorkin maail- paviljonki New 1965 1965 1965 1965 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980

David O. McKay Joseph Fielding Smith (kirkon presidentiksi 23.1.1970) Harold B. Lee (kirkon presidentiksi 7.7.1972) Spencer W. Kimball (kirkon presidentiksi 30.12.1973) Ezra Taft Benson Howard W. Hunter Gordon B. Hinckley • Tetonin pato Ida- hossa murtui vaikut- • São Paolon temppeli, • Kirkko julkaisi • Ensimmäiset alue- • Ensimmäiset lähe- • Ensimmäinen alueyleis- taen tuhansien myö- ensimmäinen temppeli ensimmäisen edustajat kutsut- tyssaarnaajat saa- konferenssi pidettiin Man- hempien aikojen Etelä-Amerikassa, vihit- perheiltaoppi- tiin (29.9.) puivat Espanjaan chesterissa Englannissa pyhien elämään (5.6.) tiin Brasiliassa (30.10.) kirjan (tammi- (kesäkuussa) (27.–29.8.) kuussa) • Uudesta yleiskonfe- • Presidentti David O. • Kirkon 28-ker- • Lähetystyö renssikäytännöstä • Ensimmäinen ete- McKay kuoli (18.1.); • Presidentti Joseph Fiel- roksinen toi- alkoi Thai- ilmoitettiin (1.1.): se läamerikkalainen Joseph Fielding Smi- ding Smith kuoli (2.7.); mistorakennus maassa (hel- pidetään aina huhti- vaarna perustettiin thistä tuli kirkon 10. pre- Harold B. Leestä tuli kir- vihittiin (24.7.; mikuussa) kuun ensimmäisenä • MAP-laitos São Pauloon Bra- sidentti neuvonantaji- kon 11. presidentti neu- kirkon osastot ja lokakuun ensim- englanninkieli- siliaan (1.5.) naan Harold B. Lee ja vonantajinaan N. Eldon alkoivat muuttaa mäisenä sunnuntaina sestä kuningas • New York Metro- N. Eldon Tanner (23.1.) Tanner ja Marion G. taloon marras- Jaakon raama- politan Museum Romney (7.7.) kuussa 1972) ja niitä edeltävänä lauantaina tunkäännök- of Art luovutti sestä julkais- • Italiassa vuonna kirkolle joitakin • Kaksi ilmoitusta tiin (29.9.) 1862 päättynyt lähe- Joseph Smithin • Ensimmäiset lähetyssaar- hyväksyttiin tystyö alkoi uudel- omistamia egyp- naajat lähetettiin Indone- • Presidentti Harold B. lisäyksenä Kallis- • Ilmoitus pappeuden anta- leen (helmikuussa) tiläisiä papyruk- siaan (tammikuussa) Lee kuoli (26.12.); Spencer W. Kimbal- arvoiseen hel- misesta kaikkiin rotuihin sia (marras- meen (3.4.); myö- • Maanantai lista tuli kirkon 12. kuuluville kelvollisille kuussa) hemmin ne siirret- • Kokoaikaisten määrättiin presidentti neuvonan- miehille (kesäkuussa; tiin Oppiin ja liit- • Granitevuo- lähetyssaarnaa- perheillaksi tajinaan N. Eldon ks. Virallinen julistus 2) toihin (6.6.1979; ren asiakirja- jien koulutukseen kaikkialla kir- Tanner ja Marion G. ks. OL 137 ja 138) holvit vihit- otettiin kahden kossa (loka- Romney (30.12.) • Tuhannes vaarna tiin (22.6.) kuukauden kie- kuussa) perustettiin Nau- liopetus (tammi- • Seitsemänkymmenen voossa Illinoi- • Huoltotyöosaston ensimmäisen kooru- kuussa) • Uudet kirkon leh- sissa (18.2.) perustamisesta min perustamisesta • Ensimmäiseen president- • Apuyhdistyksen ylijoh- det Ensign, New ilmoitettiin (1.10.) ilmoitettiin (7.4.) • Orson Hyde tikuntaan kutsuttiin kaksi taja Belle S. Spafford Era ja Friend alkoi- Memorial Gar- neuvonantajaa lisää, esitteli Yhdysvaltain vat ilmestyä (tam- • Provoon Utahiin raken- dens [Oliver Joseph Fielding Smith presidentille kaksikuu- mikuussa) nettiin kielikoulutus- Hyde -muistoja Thorpe B. Isaacson kautisen kielikoulutuk- keskus, josta tuli myö- puisto] Öljy- (lokakuussa); Alvin R. sen, joka oli tarkoitettu • Terveyspalvelulähetys- • Washington hemmin Lähetyssaar- mäellä Jerusa- Dyer kutsuttiin kolman- kokoaikaisille lähetys- saarnaajaohjelma aloi- D.C.:n temp- naajien koulutuskes- lemissa Israe- neksi neuvonantajaksi saarnaajille (tammi- tettiin (heinäkuussa) peli vihittiin kus ja jossa koulutet- lissa vihittiin huhtikuussa 1968 kuussa) (19.11.) tiin kaikki lähetyssaar- naajat (26.10.1978) (24.10.) 2 930 810 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980

• Richard M. Nixon presidenttinä 1969–1974 • Gerald R. Ford presidenttinä 1974–1977

• Tennesseen • James Earl Carter jr presidenttinä 1977–1981 ”apinalaki” • Neil Arm- • Perustuslain 26. lisäys • Presidentti Richard M. vahvistettiin; äänestys- kumottiin ja kehi- strongista tuli Nixon erosi virastaan • Ensimmäinen ava- ikä laskettiin kahdek- tysopin opettami- ensimmäinen Watergate-skandaalin ruussukkulalento • Ydinvoimalan osit- nen julkisissa ihminen, joka saantoista vuoksi tainen sulaminen kouluissa sallittiin käveli kuussa • Yhdysvallat vietti Three-Mile Islan- 200-vuotisjuhliaan dissa vapautti • Yhdysvallat liittyi • Yli 250 000 ihmistä ilmaan radioaktii- kokoontui Washington visuutta Vietnamin sotaan • World Trade Cente- • Avaruusluotaimet D.C.:hin osoittamaan rin, maailman kor- mieltään Yhdysvaltain Viking I ja II las- keimman rakennuk- keutuivat Marsiin läsnäolosta Vietnamissa sen, kaksi tornia New York Cityssä • Martin Luther valmistui King jr sala- • Kirjailija Alex murhattiin Haley julkaisi kirjansa Juuret 203 302 031

1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 • Ensimmäinen aikakirjoja kos- • Kirjailija Aleksandr • Maanjäristys keva maailmankonferenssi SolÏenitsyn karkotettiin • Yhdysvallat surmasi Nicara- pidettiin (Salt Lake Cityssä) Neuvostoliitosta hänen vahvisti testan- • Äiti Teresa guassa yli kirjoitettuaan kirjan neensa neutro- sai Nobelin 10 000 ihmistä • Assuanin korkea Vankileirien saaristo nipommia rauhanpal- • Kuusipäiväinen pato valmistui kinnon Israelin ja arabien Egyptissä • Vietnamin sota • Kommunistit otti- välinen sota päättyi, Yhdysval- vat vallan Etelä- • Pyörremyrskyt ja tain joukot vedet- Vietnamissa • Margaret tulvat surmasivat tiin pois Thatcherista Itä-Pakistanissa tuli Britannian • Ensimmäinen 500 000 ihmistä • Öljyä tuottavat arabival- • Maanjäristykset ensimmäinen ihmissydämen tiot julistivat Yhdysvallat, Italiassa, Kiinassa, naispääministeri siirto tehtiin • Maanjäristykset, Länsi-Euroopan ja Japa- Filippiineillä, Tur- Etelä-Afrikassa tulvat ja maan- nin öljyntuontikieltoon kissa, Balissa ja vyörymät sur- (vuoteen 1974), koska Guatemalassa surmasivat Perussa ne tukivat Israelia, ja se masivat arviolta 30 000 ihmistä johti energiakriisiin 780 000 ihmistä

3,708 miljardia

1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 293 294 MAAILMAN- YHDYSVALTAIN KIRKON HISTORIA 1980 1980 1980 HISTORIA HISTORIA 1980 • Voyager 1:nvalo- • St. Helenantuli- • Venäläisetkos- Gordon B.Hinckley Howard W. Hunter Ezra Taft Benson Spencer W. Kimball 4,454 miljardia Maailman väkiluku: 199 542 226 Yhdysvaltain asukasluku: 822 639 4 Kirkon jäsenmäärä: • Yhdistetty kolmi- • Yhdistetty tuntemattomia kuita ympärillä onennen että Saturnuksen kuvat paljastivat, maten 57ihmistä nissa purkautuisur- vuori Washingto- 185 päivää ruusasemalla tettyään ava- vat maahanvie- monautit palasi- • Kirkko vietti • Kirkko dassa (2.3.) loissa jaKana- töön Yhdysval- taulu otettiinkäyt- tain kokousaika- tuntinen sunnun- (6.4.) päiväänsä 150-vuotis- 9118 931984 1983 1982 1981 1984 1983 1982 1981 9118 931984 1983 1982 1981 9118 931984 1983 1982 1981 • Acquired Immunity • Acquired • IBM esitteliensim- • Ronald W. Reaganpresidenttinä1981–1989 • Kirkon kolmita- • Kirkon kato) löydettiin (AIDS eliimmuuni- Deficiency Syndrome tietokoneen (PC:n) henkilökohtaisen mäisen koti-eli julistettiin (4.4.) hoinen tehtävä • Vanhin GordonB. tikuntaan (23.7.) mäiseen president- vonantajaksi ensim- kolmanneksi neu- Hinckley kutsuttiin • Uusi englanninkieli- • Uusi kaistiin (syyskuussa) nen kolmoissidosjul- • Tehtiinensim- • Yhdysvaltain perustuslakiin • Yhdysvaltain • Tähän astivakavin • Kirkon jäsen- • Kirkon • Naimattomien van- • Naimattomien keinosydämensiirto mäinen onnistunut ten syrjiminen,torjuttiin tuksena olilopettaanais- esitetty lisäys,jonkatarkoi- laajuisia säähäiriöitä aiheutti maailman- El Niño(1982–1983) tiin 1.4.) naa (ilmoitet- viisi miljoo- määrä ylitti deksi (26.11.1984) tiin kahdeksivuo- hemmin sepalautet- vuoteen (2.4.);myö- tiin puoleentoista lun kestovähennet- sen lähetystyöpalve- himpien kokoaikai- • Yleiseen käyttöön • Yleiseen • Sally Ridestatuli tiin markkinoille tarkoitettu CDtuo- nainen avaruudessa yhdysvaltalainen ensimmäinen • Ensimmäinen (16.10.) Lontoossa renssi pidettiin alueyleiskonfe- • Myrkkykaasuvuoto • AIDS-virus • Apple Computer-yhtiöt • Kirkon histo- • Kirkon 000ihmistä 2 lissa Intiassayli surmasi Bhopa- tunnistettiin ”hiiren” esittelivät tietokoneen vihittiin (4.4.) Lake Cityssä museo Salt ria- jataide- • Vyöhykkei- tettiin (24.6.) kuntia nimi- den johto- 1985 1985 1985 1985 • Ciudad Obregonin • Ciudad Ohiossa (28.10.) jälkeen Kirtlandissa vaarnan perustamisen 150 vuottaensimmäisen Yaquissa Meksikossa vaarna, perustettiin 500. vaarna, kirkon1 • Mihail Gorbat • Mihail johtaja tuli Neuvostoliiton • Freiburgin temppelisil- • Uudistettu englan- • Uudistettu vallassa vihittiin(29.6.) demokraattisessa tasa- hallitsemassa Saksan loisessa kommunistien 37 vuoteen(2.8.) ensimmäistä kertaa laulukirja julkaistiin ninkielinen kirkon • Kirkon suku- • Kirkon 9618 981989 1988 1987 1986 1989 1988 1987 1986 9618 981989 1988 1987 1986 9618 981989 1988 1987 1986 • Presidentti Spencer W. (23.10.) Cityssä vihittiin jasto SaltLake tutkimuskir- Monson (10.11.) Hinckley jaThomasS. vonantajinaan GordonB. kirkon 13.presidenttineu- Taft Bensonistatuli Ezra Kimball kuoli(5.11.); (kirkon presidentiksi10.11.1985) • Avaruussukkula • Ydinreaktori nin kuluttualähdöstä langer Eurooppaan vaikuttivat koko set laskeumat tiin; radioaktiivi- ihmistä evakuoi- 000 nassa; 133 bylissä Ukrai- räjähti T ‰ ovista • Vaarnojen räjähti 74sekun- (4.10.) lakkautettiin koorumit kymmenen seitsemän- ‰ erno- • Kirkon brittiläiset • Kirkon • Kirkon sukututki- • Kirkon (24.–26.7.) vuotispäivää lähetystyön 150- niassa aloitetun Isossa-Britan- jäsenet viettivät Department (15.8.) seen Family History sai uudeksinimek- logical Department musosasto Geneo- Chal- • Maanjäristys sur- • Maanjäristys l 0000ihmistä yli 40 masi Armeniassa • Länsi-Afrikan (15.5.) Nigeriaan tettiin Abaan vaarna perus- ensimmäinen • Sadasmiljoo- Ilmoituskirkolle • kuussa) puolesta (elo- tiin kuolleiden mentti toimitet- nas endau- lassa (12.11.) raattisessa tasaval- työtä Saksandemok- desta tehdälähetys- myönnetystä oikeu- • George H.W. Bushpresidenttinä • Berliinin muuri • Berliinin • Taivaallisen rauhaneliTia- • Öljytankkeri 1989–1993 • Seitsemänkymmenen kaadettiin kelijaa surmattiin kratiaa puolustanuttaopis- Kiinassa; 300–400demo- nanmenin aukionverilöyly (42 miljoonaalitraa) mista öljyvuodoista maailman suurim- aiheuttaen yhden Alaskan rannikolla Valdez tettiin (huhtikuussa) toinen koorumijärjes- • Lähetyssaarnaajat (30.11.1990) min luvanpalata he saivatmyöhem- Ghanasta (14.6.); siafrikkalaisesta karkotettiin län- 1990 1990 1990 1990 ajoi karille • Korkeinoikeus • Neuvostoliiton parla- • Neuvostoliiton • Tallinnanseura- 5,276 miljardia 4 1 301 718 248 6 207 761 7 vähennyskelpoista avustus eiolevero- raan annettava saarnaajille suo- päätti, ettälähetys- vapauden sallimisesta nollisen ajattelun mentti äänestiuskon- • Kirkko julkaisi • Kirkko (28.1.) perustettiin Virossa vostoliiton alueella, nen entisenNeu- kunta, ensimmäi- Exxon musta (2.4.) seen sukututki- yksinkertaistaak- ohjelmapaketin FamilySearch- 9119 931994 1993 1992 1991 1994 1993 1992 1991 9119 931994 1993 1992 1991 9119 931994 1993 1992 1991 • Neuvostoliitto hajosi; • Neuvostoliitto • Persianlah- perustettiin Venäjän liittovaltio den sota • Venäjäntasa- aseman (24.6.) kirkolle virallisen valtioista, myönsi vostoliiton osa- valta, suurinNeu- • Kirkon perusta- • Kirkon (13.–27.8.) tiin Tongassa tisjuhlaa vietet- misen satavuo- • Kylmäsota • Macmillian Publis- • Macmillian päättyi virallisesti • Apuyhdistyksen perus- • Apuyhdistyksen sanakirja] monismin tieto- Mormonism Encyclopedia of tietosanakirjan hing Co.julkaisi laa vietettiin(14.3.) tamisen 150-vuotisjuh- • Apuyhdistys (15.12.) ohjelmastaan kirjoitustaito- ilmoitti luku-ja • William Jefferson Clinton • Terroristiträjäyttivät keskilännen • Yhdeksään • Kanavatunneli • Yleinen Internet- • Yleinen • Uskonnonvapauden presidenttinä 1993–2001 ihmistä 6 Cityssä surmaten Centerissä NewYork pommin World Trade dollarin vahingot 12 miljardinYhdysvaltain kodittomaksi jaaiheuttivat 000ihmistä vat jättivät70 osavaltioon vaikuttaneettul- välillä ja Ranskan tiin Englannin (Chunnel) avat- aikakausi alkoi kirjoitettiin laiksi kongressin päätösalle- palauttamista koskeva [Mor- • Peruskorjattuhotelli seksi (27.6.) muistorakennuk- Joseph Smithin nimen javihittiin Utah saiuuden • TempleReady- tettiin (8.11.) jelmasta ilmoi- tietokoneoh- • Presidentti Ezra • Presidentti • Nelson Mande- • Nelson S. Monson(5.6.) Hinckley jaThomas jinaan GordonB. dentti neuvonanta- kirkon 14.presi- Hunterista tuli (30.5.); HowardW. Taft Bensonkuoli presidentti mäinen musta Afrikan ensim- lasta tuliEtelä- 1995 1995 1995 1995 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

Howard W. Hunter (kirkon presidentiksi 5.6.1994) Gordon B. Hinckley (kirkon presidentiksi 12.3.1995)

• Uudelleen rakennettu • Presidentti Howard W. • Pienempien • Ensimmäinen president- Nauvoon temppeli Illi- Hunter kuoli (3.3.); temppelei- tikunta ja kahdentoista noisissa vihittiin pro- Gordon B. Hinckleystä den rakenta- apostolin koorumi antoi- feetta Joseph Smithin ja tuli kirkon 15. presi- misesta vat julistuksen ”Elävä hänen veljensä Hyrumin dentti neuvonantaji- ilmoitettiin Kristus – apostolien marttyyrikuoleman 158- naan Thomas S. (4.10.) todistus” (1.1.) vuotispäivänä (27.6.) Monson ja James E. • Kirkko aloitti Faust (12.3.) • Jäsenmäärä ylitti FamilySearch 11 miljoonaa (syys- -sukututkimus- kuussa); muuta kuin • Ensimmäinen presi- palvelun Inter- englantia äidinkiele- denttikunta ja kahden- netissä (24.5.) nään puhuvia jäse- toista apostolin koo- niä enemmän kuin rumi antoivat julistuk- englanninkielisiä sen ”Perhe – julistus • Tabernaakke- maailmalle” (23.9.) lissa pidettiin • Vyöhykevaltuutettu-seit- viimeinen • Jatkuvasta koulu- senkymmenet järjestet- yleiskonfe- tusrahastosta tiin kolmeksi uudeksi renssi ennen ilmoitettiin (31.3.) koorumiksi (5.4.) konferenssikeskuksen valmistumista • Enemmistö jäse- (2.–3.10.) nistä asuu Yhdys- • Presidentti • Ensimmäinen yleis- valtain ulkopuo- Hinckley ilmoitti, konferenssi pidettiin lella (28.2.) että vuoteen uudessa konferenssi- 2000 mennessä keskuksessa (1.–2.4.); olisi sata käy- • Alue-edustajien teh- konferenssikeskus tössä olevaa tävä lakkautettiin; vihittiin (8.10.) uudesta vyöhykeval- temppeliä (4.4.) tuutettu-seitsenkym- • Sadas käytössä oleva temp- menen tehtävästä peli, Bostonin temppeli Mas- ilmoitettiin (1.4.) sachusettsissa Yhdysval- loissa, vihittiin (1.10.)

• Kirkon jäsenet viettivät • Sadasmiljoonas Mor- kautta maailman mormonin kirja painettiin; monipioneerien länteen Mormonin kirjaa oli pai- vaelluksen 150-vuotis- nettu sadalla kielellä päivää

11 068 861 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

• George Walker Bush presidenttinä 2001– • Tiukin presidentinvaali • Tupakkayhtiöt Yhdysvaltain historiassa; suostuivat mak- • Liittovaltion raken- George W. Bush julistet- samaan 206 mil- nuksessa Okla- tiin voittajaksi jardin Yhdysval- homa Cityssä tain dollarin kor- Oklahomassa • Terroristit kaappasivat lentokoneita vaukset tupakan räjäytettiin pommi, ja törmäsivät niillä World Trade aiheuttamista 168 ihmistä kuoli Centeriin New York Cityssä, Penta- sairauskustan- goniin Washington D.C.:ssä ja erää- nuksista seen peltoon Pennsylvaniassa. Yli 3 000 ihmistä sai surmansa • Presidentti William Clintonin • Yhdysvaltain jou- virkarikossyyte- • Talviolympialaiset kot Bosniassa kuulustelut Salt Lake Cityssä (vuoteen 1996) Utahissa 281 421 906 (huhtikuun 2000 väestölaskenta) 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

• Panama otti • Hongkongin haltuunsa Pana- hallinta man kanavan palautui Yhdysvalloilta Kiinalle

• Australialaiset äänestivät säi- lyttävänsä britti- • Maanjäristys läisen monarkin Kobessa Japa- valtionpäänä nissa surmasi eivätkä valittua yli 5 000 ihmistä presidenttiä

6,79 miljardia

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 295 Uudelleen rakennettu Nauvoon temppeli

296 FINNISH

4 02324 80130 9 32480 130