Eihän Tässä Näin Pitänyt Käydä
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
EIHÄN TÄSSÄ NÄIN PITÄNYT KÄYDÄ Paavo Väyrynen EIHÄN TÄSSÄ NÄIN PITÄNYT KÄYDÄ Copyright © Paavo Väyrynen ja Kustannusosakeyhtiö Paasilinna ISBN 978-952-299-109-6 Painopaikka: Hansaprint Oy, Turku, 2016 SISÄLLYS Lukijalle ...............................................................................................................7 Kansan valtaa ......................................................................................................9 Kuinka tähän on tultu? ....................................................................................13 Vuosi 2012: Rovaniemen puoluekokous .......................................................17 Vuosi 2013: valmistautuminen Euroopan parlamentin vaaleihin .............21 Vuosi 2014: Euroopan parlamentin vaalit .....................................................29 Vuosi 2015: eduskuntavaalit ja hallituksen muodostaminen .....................50 Vuosi 2016: keskustelu valtioneuvostossa ...................................................120 Liitteet ..............................................................................................................123 LUKIJALLE Aluksi aioin antaa tämän kirjan nimeksi vuonna 2011 ilmestyneen teokseni nimeä mukaillen ”Huonommin ei olisi voinut käydä”. Asiaa tuumittuani tulin siihen tulokseen, että vieläkin huonommin olisi voinut käydä. Niinpä poimin nimen viime kesänä julkaisemastani blogista, jossa arvos- telin hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sen jälkeen kun useiden Venä- jän valtuuskunnan jäsenten pääsy ETY-järjestön parlamentaarikkokokoukseen oli estetty. Tämä kirja kertoo laajemmin siitä syvästä pettymyksestä, jonka olen viime kuukausina kokenut. Teos koostuu kahdesta osasta. Kirjan pääasiallinen sisältö perustuu niihin sähköposteihin, joita olen lähettänyt Juha Sipilälle siitä lähtien kun hänet oli valittu Keskustan johtoon vuoden 2012 Rovaniemen puoluekokouksessa. Juhan minulle lähettämiä viestejä en voi tietenkään julkistaa. Kerron niistä omin sanoin. Viestinnän väliin olen sijoittanut lyhyitä kommentteja. Mukana on laaja liiteaineisto. Osan blogeistani ja muista kirjoituksistani olen sijoittanut sähköpostien väliin. Mukana on erityisesti niitä, jotka olen lähettänyt Sipilälle sähköpostien liitteenä. Muut tärkeimmät artikkelini ovat luettavissa liiteosiosta. Teoksen alkuun olen sijoittanut marraskuun 30. päivänä julkaisemani blogin. Tuolloin tuli täyteen 40 vuotta siitä kun olin aloittanut työni valtio- neuvoston jäsenenä. Tässä artikkelissa toin julkisuuteen ne Sipilän hallitusta koskevat arviot, joita olin esittänyt hänelle aikaisemmin yksityisesti sähköpostiviesteissä ja kahdenkeskisissä keskusteluissa. Kirjoitin tämän artikkelin muutamia viikkoja sen jälkeen kun yhteydenpito Sipilän kanssa oli katkennut. Juha Sipilä on minulle suuri arvoitus. Kun Juha oli tullut valituksi Keskus- tan johtoon, meidän välillemme syntyi hyvä keskusteluyhteys. Hänen puheen- johtajuutensa ensimmäisenä vuotena tapasimme usein. Olimme asioista enimmäkseen samaa mieltä. Myös Eurooppa-politiikasta olimme samoilla linjoilla. Tämän osoittivat myös Juhan julkiset lausunnot. Kesällä 2013 tapahtui muutos. Seuraavan vuoden europarlamenttivaalien lähestyessä Sipilä ryhtyi tukemaan liberaalien federalistista Eurooppa-linjaa ja 7 heidän valtapoliittisia pyrkimyksiään. Meidän keskinäinen yhteydenpitomme lakkasi lähes kokonaan. Vuoden 2014 Turun puoluekokouksen jälkeen alkoi myös ulko- ja turval- lisuuspolitiikassa ilmetä eriseuraisuutta, joka kupli julkisuuteenkin. Kevään 2015 jälkeisissä hallitusneuvotteluissa oli Keskustan puolelta mukana miltei pelkästään liberaaleja. Jo tämä ennakoi tulevia henkilövalintoja. Minulle on suuri arvoitus, miksi ja kuinka Juha Sipilä ryhtyi tukemaan puolueen liberaaleja ja antoi lopulta heille kaiken vallan hallitus- ja eduskunta- politiikassa. Pidän Juhaa rehellisenä ja rehtinä miehenä. En usko, että hän olisi tehnyt valtapoliittisen liittoutuman jo siinä yhteydessä, kun hänet libe- raalien tukemana valittiin puolueen puheenjohtajaksi kesällä 2012. Uskon, että hän oli vilpitön meidän keskinäisissä keskusteluissamme ensimmäisen johtajuusvuotensa aikana. Tässä kirjassakaan en pysty vastaamaan noihin kysymyksiin. Lukijani voi tehdä omia arvioitaan luettuaan tämän teoksen. Omalta osaltani pyrin aikaansaamaan tällä teoksellakin avointa keskustelua Suomen linjasta sekä ulkosuhteissa että sisäpolitiikassa. Se on ainoa vaikutta- misen keino tilanteessa, jossa en voi enää vaikuttaa Keskustan politiikkaan. 16. päivänä tammikuuta 2016 Paavo Väyrynen 8 KANSAN VALTAA Sanotaan, että Suomi on demokraattinen maa. Sanotaan, että poliittinen jär- jestelmämme on kansanvaltainen. Poliittisen järjestelmän kansanvaltaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin se toteuttaa kansan enemmistön tahtoa ja kuinka se ottaa huomioon vähemmis- töjen edut ja näkemykset. Näissä suhteissa meillä on ollut ja on kovasti toivo- misen varaa. Perustan tämän toteamukseni jonkinmoiseen omakohtaiseen kokemukseen. Viime marraskuun 30. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun aloitin urani valtioneuvoston jäsenenä, opetusministerinä, maaherra Martti Miettu- sen johtamassa keskustan ja vasemmiston yhteishallituksessa. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen runnasi sen väkisin kokoon, kun puolueet eivät millään kyenneet hallitusyhteistyöstä keskenään sopimaan. Sittemmin olen toiminut valtioneuvoston jäsenenä kuudessa muussa hal- lituksessa kaikkiaan viidellä vuosikymmenellä. Urho Kekkosta on syytetty ”ruoskaparlamentarismista”. On kuitenkin otet- tava huomioon, että hänen presidenttikaudellaan voimassa olleet perustuslain määräenemmistösäädökset edellyttivät laajapohjaisten hallitusten muodosta- mista. Kun puolueiden välillä oli voimakkaita ristiriitoja, hallitusten aikaan- saaminen oli vaikeaa. Kokoomus joutui olemaan oppositiossa sen vuoksi, että vasemmistopuolueet eivät suostuneet yhteistyöhön sen kanssa. 1970-luvun hallitusratkaisuissa kansanvalta toteutui tyydyttävästi. Toteu- tettu hallituspolitiikka vastasi kansan laajan enemmistön toiveita ja tarpeita. Mauno Koiviston presidenttikaudella jatkettiin aluksi keskustan ja vasem- miston yhteistyötä. Vuoden 1987 vaalien lähestyessä oli nähtävissä, että tar- jolla olisi erilaisia vaihtoehtoja enemmistöhallituksen pohjaksi. Lepäämään jätetty määrävähemmistösuojaa lieventävä perustuslain uudistus oli johta- massa siihen, ettei ylileveää hallituspohjaa enää välttämättä tarvittaisi. Sosiaalidemokraatit ryhtyivät hyvissä ajoin ennen vaaleja valmistelemaan hallituspohjan vaihtamista. Keskusta piti vaihtaa Kokoomukseen. Keskusta puolustautui pyrkimällä kolmen suuren hallitukseen. Ellei SDP siihen suos- tuisi, muodostettaisiin keskiryhmien ja Kokoomuksen yhteishallitus. 9 Vaalien voittajia olivat keskiryhmät ja Kokoomus. SDP torjui yhteistyön molempien kanssa. Jos kansanvallan ja parlamentarismin sääntöjä olisi nou- datettu, Suomeen olisi syntynyt keskustan ja oikeiston yhteishallitus. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto käytti kuitenkin laajoja valta- oikeuksiaan ja runnasi maahan Harri Holkerin johtaman sinipunahallituksen. Tällä hän varmisti oman jatkokautensa vuoden 1988 presidentinvaaleissa. Holkerin hallituksen muodostaminen johti siihen, että vaalituloksen vas- taisesti sosiaalidemokraattien valta kasvoi entisestään. Hallituksen politiikka ei vastannut kansan enemmistön tahtoa. Vuoden 1991 eduskuntavaalien kautta kansanvalta alkoi toimia. Syntyi Esko Ahon johtama sinivihreä hallitus. Sittemmin hallitukset on muodostettu eduskuntavaalien tuloksen perusteella. Tämän on varmistanut perustuslain muutos, jolla siirryttiin puhtaasti parlamentaariseen järjestelmään. * * * Vaalikaudesta 1991−1995 alkaen kansanvallan toteutumiseen on alkanut vai- kuttaa Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Unioniin liittyminen täytti muodollisesti kansanvallan vaatimukset, kun kansan enemmistö ja kansanedustajien määräenemmistö sen hyväksyivät. Ratkaisun legitimiteettiä heikentää se, että päätöstä tehtäessä perustuslakia tulkittiin tavalla, joka murensi sen vähemmistölle antamaa turvaa. Lisäksi valtamedia luopui periaatteistaan ja ajoi voimakkaasti jäsenyyttä. Kansa ei tiennyt, että tarjolla oli parempi vaihtoehto, Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö. Euroalueeseen liityttiin perustuslain vastaisesti ilman kansanäänestystä ja vain tiedonantomenettelyä käyttäen. Jos kansanäänestys olisi järjestetty, Suomi olisi jäänyt euroalueen ulkopuolelle. Ruotsissa jäsenyyshanke kaatui kansanäänestyksessä. Jäsenyys EU:ssa ja euroalueessa ovat johtaneet siihen, että Suomessa on ajettu kansan tahdon vastaisesti läpi ratkaisuja, joista on päätetty unionin yli- kansallisessa päätöksenteossa. Niiden joukossa on ollut perussopimuksen muutoksia, joilla unionia on kehitetty ylikansalliseen suuntaan, mikä ei ole vastannut suomalaisten enemmistön näkemyksiä. SDP omaksui Paavo Lipposen johdolla federalistisen linjan, jonka mu- kaan unionista pitää tulla komission johtama ylikansallinen liittovaltio, ja Suomen tulee pyrkiä sen ytimeen. Kokoomus seurasi Lipposen linjaa. Yksi seuraus tästä oli Suomen onneton jäsenyys euroalueessa. 10 Keskusta oli alun perin sillä kannalla, että unionia tulee kehittää itsenäisten valtioiden liittona, konfederaationa, jossa jäsenvaltioita edustavalla ministeri- neuvostolla on johtava asema. Tällä kannalla olivat Ruotsin sosiaalidemo- kraatit. Göran Persson jopa ehdotti, että komissio muutettaisiin ministeri- neuvoston sihteeristöksi. Rovaniemen puoluevaltuuston kokouksessa syksyllä 2001 Keskusta käänsi Matti Vanhasen johdolla takkinsa ja siirtyi Lipposen linjalle. Tätä perusteltiin valtapolitii- kalla: linjaa piti muuttaa, jotta