Monikäyttö Ja Ekosysteemipalvelut on Kattava Tietokirja Metsän Merkityksestä Jokaiselle Suomalaiselle

METSÄ

METSÄ – Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut on kattava tietokirja metsän merkityksestä jokaiselle suomalaiselle. – M Metsä Metsien ekosysteemipalveluilla (luontohyödyillä) tarkoitetaan perinteistä onikäyttö jaonikäyttö ekosysteemipalvelut monikäyttöäkin laajempaa toimintaa metsissä. Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut

Tietokirjan toivotaan herättävän keskustelua Suomen metsäalasta, biotalouden tulevaisuudesta ja antavan uusinta tietoa metsän ekosysteemipalveluista.

Tietokirjassa 97 metsä- ja ympäristöalan tutkijaa, opettajaa ja asiantuntijaa kirjoittaa 68 artikkelissa, miten metsä monin eri tavoin antaa meille jokaiselle aineellista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia.

Tietokirja on tarkoitettu Suomen yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, ammattiopistoissa, peruskouluissa opiskeleville nuorille ja aikuisille, kaupunkien ja kuntien virastoissa ja laitoksissa työskenteleville virkamiehille ja -naisille, luonnontuotealan yrittäjille sekä kansalaisille, jotka hoitavat ja kasvattavat metsiään eri puolilla Suomea, keräävät ja käyttävät kotitaloudessaan metsien tuotteita tai hyödyntävät metsien hyvinvointipalveluja.

Metsä on aarreaitta, opi käyttämään sitä. Suomalaisessa metsässä on monipuolisen biotalouden tulevaisuus.

ISBN 978-952-326-122-8 (Painettu) ISBN 978-952-326-123-5 (Verkkojulkaisu) Toimittaja Kauko Salo

Metsä Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut

Toimittaja Kauko Salo

Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2015 Viitausohjeet Koko julkaisu: Salo, K. (toim.). 2015. Metsä. Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut. Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki. 328 s.

Yksittäinen artikkeli: Miina, J., Turtiainen, M., Salo, K., Hotanen, J-P. ja Pukkala, T. 2015. Mustikka- ja puolukkasatojen mallitus ja huomioiminen metsien käsittelyssä. Kirjassa: Salo, K. (toim.). Metsä. Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut. Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki. s. 143-145.

Julkaisu on saatavissa Internetissä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-123-5 ISBN 978-952-326-122-8 (Painettu) ISBN 978-952-326-123-5 (Verkkojulkaisu)

Copyright © 2015: Tekijät ja Luonnonvarakeskus (Luke) Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2015 Painopaikka ja julkaisumyynti: Juvenes Print, http://luke.juvenesprint.fi Julkaisuvuosi: 2015

Etukannen valokuvat: Herkkutatit. Kuva: Kauko Salo. Uroskarhu. Kuva: Ilpo Kojola. Hirvi. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Hirvikärpänen. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Viestintää Suomen korkeimman puun juurelta. Kuva: Timo Kilpeläinen. Energiapuun korjuu. Kuva: Juha Laitila. Mustikkarasiat. Kuva: Kauko Salo. Kypsät puolukat. Kuva: Kauko Salo. Pannukahvit ja grillimakkarat. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Takakannen valokuvat: Vasemmalta oikealle. Metsäpalon jälkeen syntyy uusi metsä. Kuva: Kauko Salo. Vanhoissa rakennuksissa on nähtävissä esi-isiemme rakennustaito. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Metsämaalla on keskimäärin neljä muurahaiskekoa hehtaarilla. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Kekomuurahainen on ahkera metsän hoitaja. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Orava on metsän antimien hyötykäyttäjä. Kuva: Kauko Salo. Tietokirjan toimittaja, FL Kauko Salo on vanhempi tutkija, metsäbiologi ja keruutuotetarkastaja Luonnonvarakeskuksessa (Luke). Hänen erikoisalaansa ovat metsäekosysteemin toiminta, metsäpaloekologia, luonnonmarjat ja -sienet. Salo on kirjoittanut vuodesta 1994 alkaen valtakunnalliset marja- ja sienisatotiedotteet. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Kannen suunnittelu: Irene Murtovaara ja Kauko Salo, Luonnonvarakeskus (Luke). Taitto: Irene Murtovaara, Anne Siika ja Sari Elomaa, Luonnonvarakeskus (Luke). KIRJOITTAJAT

Suku- ja etunimen jälkeen ammatti, koulutus ja nykyinen työpaikka. Suluissa esitetään työpaikan nimi, jossa artikkeli on kirjoitettu vuosina 2013-2014. Muutamia päivityksiä on tehty opinnäytetöiden ja vaihtuneen työpaikan takia alkuvuoden 2015 aikana.

Työpaikkalyhenteet Luke, Luonnonvarakeskus Metla, Metsäntutkimuslaitos MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus RKTL, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos PTT, Pellervon taloustutkimus SYKE, Suomen ympäristökeskus ELY- keskus, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Tutkinnoista ja oppiarvoista käytetyt lyhenteet MMT, maatalous- ja metsätieteiden tohtori MML, maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti MMM, maatalous- ja metsätieteiden maisteri FT, filosofian tohtori FL, filosofian lisensiaatti FM, filosofian maisteri MSc., Master of Science, maisterin tutkinto YTT, yhteiskuntatieteiden tohtori YTM, yhteiskuntatieteiden maisteri KTT, kauppatieteiden tohtori KTM, kauppatieteiden maisteri KT, kasvatustieteen tohtori TT, teologian tohtori

Kirjoittajat A Anttila, Perttu, tutkija, MMT, Luke, (Metla) Asikainen, Antti, professori, MMT, Luke, (Metla) D Drummond, Frank, professori, FT, Mainen yliopisto, USA E Eerikäinen, Kalle, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) F Finer, Leena, professori, MMT, Luke, (Metla) G Gromtsev, Andrey, varttunut tutkija, FT, Metsäntutkimuslaitos, Venäjän tiedeakatemia, Petroskoi H Helle, Pekka, kannanarviointipäällikkö, FT, Luke, (RKTL) Helmisaari, Heljä-Sisko, professori, MMT, Helsingin yliopisto Henttonen, Heikki, professori, FT, Luke, (Metla) Heräjärvi, Henrik, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Hokkanen, Timo, erikoistutkija, FT, Pohjois-Karjalan ELY- keskus Horne, Paula, tutkimusjohtaja, MSc., PTT Hotanen, Juha-Pekka, vanhempi tutkija, FL, Luke, (Metla) Hänninen, Riitta, erikoistutkija, MMT, Luke, (Metla) Härkönen, Marja, professori emerita, FT, Helsingin yliopisto I Ilvesniemi, Hannu, professori, MMT, Luke, (Metla) J Jones, Matthew, tutkija, FM, Mainen yliopisto, USA Juurinen, Artti, professori, KTT, Luke, (Metla) ja Thule-instituutti, Oulun yliopisto K Kainulainen, Pauliina, tutkija, TT, Itä-Suomen yliopisto Kankainen, Markus, tutkija, KTM, Luke, (RKTL) Karjalainen, Eeva, tutkimusasiantuntija, FT, Luke, (Metla) Karjalainen, Timo, professori, MMT, Luke, (Metla) Kaunisto, Sirpa, tutkija, FT, Itä-Suomen yliopisto Kellomäki, Seppo, professori emeritus, MMT, Itä-Suomen yliopisto Kniivilä, Matleena, metsäekonomisti, MMT, PTT Kojola, Ilpo, tutkimusprofessori, FT, Luke, (RKTL) Korhonen, Anna, tutkija, MMM, Luke, (Metla) Korhonen, Kari T., erikoistutkija, MMT, Luke, (Metla) Kosenius, Anna-Kaisa, metsäekonomisti, MMT, PTT Kouki, Jari, professori, FT, Itä-Suomen yliopisto Kryshen, Alexander, johtaja, FT, Metsäntutkimuslaitos, Venäjän tiedeakatemia, Petroskoi Kurttila, Mikko, erikoistutkija, MMT, KTM, Luke, (Metla)

3 L Laitila, Juha, varttunut tutkija, MMT, Luke, (Metla) Launiainen, Samuli, varttunut tutkija, FT, Luke, (Metla) Lauren, Ari, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Lehto, Tarja, yliopistotutkija, FT, Itä-Suomen yliopisto Lehtonen, Aleksi, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Leinonen, Timo, yhteyspäällikkö, MMM, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Lindberg, Henrik, päätoiminen tuntiopettaja, MMM, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna Linden, Harto, tutkimusprofessori emeritus, FT, Luke, (RKTL) Lindroos, Antti-Jussi, vanhempi tutkija, FT, Luke, (Metla) Lopatin, Eugene, erikoistutkija, MMT, Luke, (Metla) Lukina, Natalia, johtaja, FT, Venäjän tiedeakatemia, Moskova M Mannerkoski, Hannu, professori emeritus, MMT, Itä-Suomen yliopisto Manninen, Outi, vanhempi tutkija, FT, Luke, (MTT) Matala, Juho, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Merilä, Päivi, varttunut tutkija, MMT, Luke, (Metla) Miina, Jari, erikoistutkija, MMT, Luke, (Metla) Mononen, Laura, tutkija, FM, SYKE Mäkipää, Raisa, erikoistutkija, MMT, FM, Luke, (Metla) N Naskali, Arto, varttunut tutkija, YTT, Luke, (Metla) Neuvonen, Seppo, erikoistutkija, FT, Luke, (Metla) Niemelä, Pekka, professori emeritus, FT, Turun yliopisto Nieminen, Tiina M., vanhempi tutkija, FT, Luke, (Metla) Nikkanen, Teijo, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Nöjd, Pekka, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) O Oksanen, Jari, professori, FT, Oulun yliopisto P Parviainen, Jari, aluejohtaja, MMT, Luke, (Metla) Peltola, Heli, professori, MMT, Itä-Suomen yliopisto Peltola, Rainer, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (MTT) Piirainen, Sirpa, varttunut tutkija, MMT, Luke, (Metla) Pukkala, Timo, professori, MMT, Itä-Suomen yliopisto Pusenius, Jyrki, tutkija, FT, Luke, (RKTL) Päivänurmi, Marja, toimitusjohtaja, Joensuun Tuote ja Vihannes Ky Pöllänen, Sinikka, professori, KT, Itä-Suomen yliopisto. R Rantala, Outi, yliopistonlehtori, YTT, Tromssan yliopisto, Norja ja Lapin yliopisto Rantanen, Pekka, tutkija, YTM, Tampereen yliopisto Rautio, Pasi, erikoistutkija, FT, Luke, (Metla) Repo, Tapani, erikoistutkija, FT, Luke, (Metla) Roitto, Marja, tutkija, FT, Luke, (Metla) S Saarni, Kaija, tutkija, MMM, Luke, (RKTL) Saastamoinen, Olli, professori emeritus, MMT, Itä- Suomen yliopisto Salemaa, Maija, varttunut tutkija, FT, Luke, (Metla) Saksa, Timo, erikoistutkija, MMT, Luke, (Metla) Salo, Kauko, vanhempi tutkija, FL, Luke, (Metla) Sepänmaa, Yrjö, professori emeritus, FT, Itä-Suomen yliopisto Shorohova, Ekaterina, tutkija, FT, (Metla) Sievänen, Tuija, vanhempi tutkija, MMM, Luke, (Metla) Siitonen, Juha, varttunut tutkija, MMM, Luke, (Metla) Sikanen, Lauri, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Store, Ron, varttunut tutkija, MML, Luke, (Metla) T Tasanen, Tapani, tutkijayliopettaja, MMT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Tikhonova, Elena, tutkija, FT, Venäjän tiedeakatemia, Moskova Tolvanen, Anne, professori, FT, Luke, (Metla) Tonteri, Tiina, tutkija, FM, Luke, (Metla) Turtiainen, Marjut, tutkija, MMT, Itä-Suomen yliopisto Tuulentie, Seija, vanhempi tutkija, YTT, Luke, (Metla) Tyrväinen, Liisa, professori, MMT, Luke, (Metla) Törrönen, Riitta, yliopistotutkija, FT, Itä-Suomen yliopisto V Vaara, Matti, tutkija, MMM, Itä-Suomen yliopisto Valkonen, Jarno, yliopistonlehtori, YTT, Lapin yliopisto Valkonen, Sauli, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (Metla) Vanha-Majamaa, Ilkka, varttunut tutkija, FM, Luke, (Metla) Vanhanen, Henri, vanhempi tutkija, MMT, Luke, (MTT) Vanninen, Petteri, projektikoordinaattori, MMT, Itä-Suomen yliopisto Verkasalo, Erkki, professori, MMT, Luke, (Metla) Vihervaara, Petteri, erikoistutkija, FT, SYKE

4 ALKUSANAT

Metsä - Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut on kattava tietokirja metsän merkityksestä jokaiselle suomalaiselle. Osa meistä suomalaisista tekee metsissään erilaisia hoitotöitä, osa kulkee metsissä samoillen ja lintuja kuvaten tai terveysvaikutuksista nauttien, osa kerää herkkutatteja ja mustikoita. Metsä tarjoaa niin monenlaisia hyötyjä, että jokaiselle löytyy jotakin. Metsien ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan perinteistä monikäyttöäkin laajempaa toimintaa metsissä. Pe- rinteiset metsien monikäyttömuodot eli puun kasvatus ja korjuu, puun sivutuotteiden hankinta, riistanhoito ja metsästys, marjastus ja sienestys, yrttien ja muiden luonnonkasvien keräily, virkistyskäyttö ja luontomatkailu, maisemanhoito metsätaloudessa sekä luonnonsuojelu kuuluvat ekosysteemipalvelujen luokituksessa tuotanto- ja kulttuuripalveluihin. Säätelypalveluihin kuuluvat mm. ilmaston muutoksen vaikutukset metsien kasvuun ja kehitykseen, metsä- palot ja niiden torjunta, myrsky- ja lumituhot, hirvi metsätalouden säätelijänä ja luonnonkasvien pölytyspalve- lut. Lisäksi tietokirjan ylläpito- ja tukipalveluissa kuvataan metsien hiilivirrat ja -varastot. Ekosysteemeistä ja ekosysteemipalveluista muodostuvan kokonaisuuden taloudellinen arvottaminen on vaikeaa, koska ekosysteemipalvelut sisältävät monenlaisia arvoja: käyttö-, optio-, olemassaolo- ja perintöarvo- ja. Ekosysteemipalveluilla on kuitenkin taloudellinen kokonaisarvo, ja tietokirjan loppuosassa selvitetään, miten erilaisia arvoja arvotetaan. Tietokirjan toivotaan herättävän keskustelua Suomen metsistä ja biotalouden tulevaisuuden vaihtoehdoista ja antavan uusinta tietoa metsäalasta. Tietokirja on tarkoitettu yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, ammattiopistoissa ja peruskouluissa opiskeleville nuorille ja aikuisille, opettajille, kaupunkien ja kuntien virastoissa ja laitoksissa työskenteleville virkamiehille ja -naisille ja luonnontuotealan yrittäjille sekä kansalaisille, jotka hoitavat ja kasvattavat metsiään eri puolilla Suomea, keräävät ja käyttävät kotitaloudessaan metsien tuotteita tai hyödyntävät metsien hyvinvointipalveluja. Metsä-tietokirjassa 97 metsä- ja ympäristöalan tutkijaa, opettajaa ja asiantuntijaa kokoaa tuoreimman tutkimustiedon ekosysteemipalveluista. He kertovat 68 artikkelissa, miten metsä monin eri tavoin antaa aineellista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia.

Maamme metsät ja pellot ovat monikäyttöisiä ja niissä on uusia biotalouden kasvumahdollisuuksia. Kuva: Kauko Salo.

5 Kirjan kirjoittamiseen osallistui 60 henkilöä Luonnonvarakeskuksesta (51 henkilöä Metsäntutkimuslaitokses- ta, 6 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta ja 3 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta) ja yli- opistoista yhteensä 24 henkilöä (Itä-Suomen yliopisto 15 henkilöä, Helsingin yliopisto 2, Mainen yliopisto (USA) 2, Turun, Tampereen, Tromssan (Norja), Oulun ja Lapin yliopistosta jokaisesta 1 henkilö). Lisäksi kirjoittajia oli Venäjän tiedeakatemiasta 4 henkilöä, Pellervon taloustutkimuksesta 3, Suomen ympäristökeskuksesta 2, Hä- meen ja Seinäjoen ammattikorkeakouluista molemmista 1, Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- keskuksesta 1 ja Tuote ja Vihannes Ky:stä 1 henkilö. Sivumäärältään suuren tietokirjan toimittamisessa oli kahden ja puolen vuoden aikana monenlaisia ilon het- kiä ja joskus usko omaan työhön oli koetuksella, varsinkin tietokoneongelmien kanssa painiessa. Lopulta joskus monimutkaisilta tuntuneet, toimittamiseen liittyvät asiat kääntyivät positiivisen ajattelun kautta voitoksi. Metla-talon kahviryhmä loi uskoa tekemiseeni ja huumorin kukka oli usein mukana kahvihetkissä asiapitoisen pohdinnan ohella. Kirjoittajien korkea ammattitaito ja positiivinen asenne työhön auttoivat osaltaan hankkeen läpivientiä. Kir- jan toimittaja kiittää sydämellisesti jokaista artikkelin kirjoittamiseen osallistunutta henkilöä. Suuret kiitokset KARELIA ENPI CBC-ohjelmalle, jonka rahoittamassa MULTI EFFORT-hankeessa (MULTIple Eco-Friendly FOrest use: Restoring Traditions) vuosina 2013-2014 tämän tietokirjan toimittaminen oli mahdollista. Kotuksen (Kotimaisten kielten keskus) väki ansaitsee kiitoksen suomen kielen vaalimisesta tässä kirjassa. Kirjan taitosta kiitän tutkimusgraafikoita, Irene Murtovaaraa, Anne Siikaa ja Sari Elomaata, valokuvaaja Erk- ki Oksasta valokuvapalveluista sekä hankinta-asiantuntija Anki Geddalaa kirjan oikolukemisesta. Metsäntutkimuslaitos (Metla), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) yhdistyivät Luonnonvara- keskukseksi (Luke) 1.1.2015. http://www.luke.fi/

Metsä on aarreaitta, opi käyttämään sitä. Suomalaisessa metsässä on monipuolisen biotalouden tulevaisuus.

Joensuussa, Metla-talossa, 30.6.2015.

Kauko Salo Vanhempi tutkija, Metsä -tietokirjan toimittaja

6 SISÄLLYS

Kirjoittajat...... 3

Alkusanat...... 5

POLKU...... 13 Kauko Salo

1 Johdanto...... 17 Metsien monikäytöstä ekosysteemipalveluihin ...... 17 Olli Saastamoinen

2 Metsät ennen, nyt ja tulevaisuudessa...... 25 2.1 Metsien hoito ja metsävarat...... 25 Suomen metsien käyttö ja hoito kivikaudelta 1900-luvulle...... 25 Tapani Tasanen Suomen metsävarojen kehitys 1920-luvulta lähtien...... 33 Kari T. Korhonen Tulevaisuuden metsät ja metsänhoito...... 39 Timo Saksa 2.2 Metsälainsäädäntö ja metsäsertifiointi...... 43 Sauli Valkonen Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja niiden merkitys monimuotoisuudelle...... 46 Jari Kouki Säilyykö vapaa pääsy metsiin? Jokamiehenoikeuksien hyväksyntä ja ongelmat...... 50 Seija Tuulentie, Arto Naskali ja Outi Rantala Kestävä metsätalous ja sen arviointi indikaattoreiden ja metsäsertifioinnin avulla...... 54 Jari Parviainen

3 Tuotantopalvelut...... 61 3.1 Vesi ja puiden juuret...... 61 Vesi ja vesivarat...... 61 Sirpa Piirainen Juurten ekosysteemipalvelut...... 65 Tapani Repo, Marja Roitto, Anna Korhonen ja Tarja Lehto 3.2 Metsäkasvillisuus ja monimuotoisuus...... 70 Metsien luokitus metsäekosysteemipalvelujen perustana...... 70 Juha-Pekka Hotanen Aluskasvillisuus tuottaa tietoa Suomen ja Venäjän Karjalan metsistä...... 76 Maija Salemaa, Hannu Ilvesniemi, Alexander Kryshen, Natalia Lukina, Päivi Merilä, Jari Oksanen, Elena Tikhonova ja Tiina Tonteri Aluskasvillisuus on tärkeä osa boreaalista metsää...... 80 Maija Salemaa, Heljä-Sisko Helmisaari, Päivi Merilä ja Pekka Nöjd Metsien monimuotoisuus...... 82 Juha Siitonen ja Anne Tolvanen Biodiversiteetin merkitys ekosysteemiprosesseille...... 89 Raisa Mäkipää

7 3.3 Puun tuotanto ja bioenergia...... 91 Laadukas ja monimuotoinen puuraaka-aine puunjalostuksen pohjana...... 91 Erkki Verkasalo Puun biojalostaminen: lisäarvotuotteita puun eri osista ja puunjalostuksen sivuvirroista...... 99 Erkki Verkasalo Koivu - kansallispuu...... 102 Henrik Heräjärvi Uudet biopolttoainejalosteet: pelletit, pyrolyysiöljy, biodiesel ja bioetanoli...... 105 Lauri Sikanen Metsäbiomassavarat, hankinnan teknologia ja käyttö...... 109 Juha Laitila, Antti Asikainen ja Perttu Anttila Kestävän metsätalouden edistäminen suomalais-venäläisenä yhteistyönä...... 113 Timo Leinonen ja Timo Karjalainen Metsäalan tulevaisuudennäkymät Suomessa ...... 118 Riitta Hänninen 3.4 Marjat...... 121 3.4.1 Marjastuksen mahdollisuudet...... 121 Luonnonmarjat ja myrkylliset marjalajit...... 121 Kauko Salo Mustikka- ja puolukkasatojen talteenotto ...... 125 Marjut Turtiainen, Kauko Salo ja Olli Saastamoinen Valtakunnalliset marja- ja sienisatoennusteet...... 128 Kauko Salo Marjojen ravintoaineet, polyfenolit ja terveysvaikutukset...... 131 Riitta Törrönen Marjojen laatuluokitus ja vastaanottopisteessä maksettavaan hintaan vaikuttavat tekijät...... 137 Marja Päivänurmi Luonnonmarjojen käyttö kotitalouksissa ja teollisuudessa...... 139 Matti Vaara Mustikka- ja puolukkasatojen mallitus ja huomioiminen metsien käsittelyssä...... 143 Jari Miina, Marjut Turtiainen, Kauko Salo, Juha-Pekka Hotanen ja Timo Pukkala 3.4.2 Marjastuksen ja sienestyksen uhkakuvia...... 146 Kaupalliset metsämarjanpoimijat: metsämarja-alan muutos ja merkitys...... 146 Jarno Valkonen ja Pekka Rantanen Tauteja metsästä...... 151 Heikki Henttonen Hirvikärpänen, metsissä liikkujan kiusa...... 157 Sirpa Kaunisto 3.5 Sienet...... 162 Metsien ja puiden sienet ...... 162 Kauko Salo Ruokasienten käyttö ja kauppa...... 167 Marjut Turtiainen ja Kauko Salo Myrkkysienet ja sienimyrkytykset...... 172 Marja Härkönen Sienten laatuluokitus ja vastaanottopisteessä hintaan vaikuttavat tekijät...... 178 Marja Päivänurmi

8 3.6 Yrtit...... 180 Kauppayrtit, keruu ja käyttö...... 180 Kauko Salo ja Marjut Turtiainen Pihlaja monikäyttöpuuna ja maitohorsma kauppayrttinä...... 184 Kauko Salo 3.7 Erikoisluonnontuotteet ...... 188 Metsien erikoisluonnontuotteet...... 188 Kauko Salo ja Marjut Turtiainen Mahla rauduskoivun sivutuotteena ja palleroporonjäkälä koristemateriaalina...... 196 Kauko Salo ja Marjut Turtiainen 3.8 Riistaeläimet...... 199 Millaista metsää riistalle...... 199 Pekka Helle ja Harto Lindén Hirvieläimet ja metsien monimuotoisuus...... 203 Pekka Niemelä Suurpetojen vaikutus riistaeläinkantoihin...... 208 Ilpo Kojola

4 Säätelypalvelut...... 213 4.1 Ilmastonmuutos ja saasteet...... 213 Ilmastonmuutoksen vaikutus metsien kasvuun ja kehitykseen sekä ekosysteemipalveluihin...... 213 Seppo Kellomäki Metsät saasteiden puhdistajina...... 220 Pasi Rautio, Tiina M. Nieminen ja Antti-Jussi Lindroos Hiilen ja ravinteiden huuhtoutuminen metsistä ja niiden vaikutus metsäekosysteemiin ...... 224 Leena Finér 4.2 Metsäpalot, tuuli- ja lumituhot ja maaperän eroosio...... 228 Metsäpalojen merkitys ekosysteemipalvelujen kannalta Suomessa ja Karjalan tasavallassa...... 228 Ilkka Vanha-Majamaa, Andrey Gromtsev ja Henrik Lindberg Tuuli- ja lumituhot...... 233 Heli Peltola Maaperän eroosio metsissä...... 237 Hannu Mannerkoski 4.3 Tuhoeläimet ja puiden taudit sekä pölytyspalvelut...... 242 Tuhoeläimet ja puiden taudit metsäekosysteemeissä...... 242 Seppo Neuvonen Hirvi metsätalouden säätelijänä...... 247 Juho Matala Luonnonkasvien pölytyspalvelut ja kestävä luonnonmarjojen keruu...... 251 Rainer Peltola, Henri Vanhanen, Outi Manninen, Matthew Jones ja Frank Drummond

5 Kulttuuripalvelut...... 257 5.1 Maisemanhoito, virkistyskäyttö ja luontomatkailu sekä terveys- ja hyvinvointihyödyt ...... 257 Maisemanhoito metsätaloudessa...... 257 Eeva Karjalainen ja Ron Store Virkistyskäyttö ja luontomatkailu ...... 262 Tuija Sievänen ja Liisa Tyrväinen

9 Luontomatkailun merkitys elinkeinoelämän kannalta ...... 267 Seija Tuulentie ja Liisa Tyrväinen Metsän virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointihyödyt...... 272 Liisa Tyrväinen Esteetikon metsä...... 277 Yrjö Sepänmaa Metsän teologia...... 282 Pauliina Kainulainen 5.2 Metsät tutkimus- ja oppimisympäristöinä...... 286 Tutkimuksen merkitys Kolin kansallispuiston tarjoamille ekosysteemipalveluille ...... 286 Kalle Eerikäinen Pohjois-Karjalan biosfäärialue ekosysteemipalveluiden tutkimus- ja mallialueena...... 290 Timo J. Hokkanen, Petteri Vihervaara, Laura Mononen ja Eugene Lopatin Metsä oppimisympäristönä...... 296 Teijo Nikkanen, Petteri Vanninen ja Sinikka Pöllänen

6 Ylläpito- ja tukipalvelut...... 301 Hiilensidonta ja ekosysteemin palautumiskyky...... 301 Ekaterina Shorokhova Boreaalisten metsien hiilivirrat ja varastot...... 305 Samuli Launiainen, Aleksi Lehtonen ja Ari Laurén

7 Ekosysteemipalveluiden taloudellinen arvo ja arvottaminen...... 311 Ihminen ja metsien arvo – miten arvottaa ekosysteemipalveluita...... 311 Artti Juutinen, Anna-Kaisa Kosenius ja Paula Horne Ekosysteemipalveluiden uudet markkinat ja tuotekehitys ...... 315 Matleena Kniivilä ja Olli Saastamoinen Metsästyksen ja riistan taloudellinen arvo...... 320 Markus Kankainen, Kaija Saarni ja Jyrki Pusenius Monitavoitteinen metsäsuunnittelu...... 325 Mikko Kurttila, Timo Pukkala ja Jari Miina

10 11 12 POLKU

Kauko Salo

Lapsuuden muistoista palautuu mieleen monelle sellainen metsäpolku, joka johdatti vanhojen naavakuusten luo aar- nimetsän reunalle, suurten kilpikaarnaisten mäntyjen reu- nustamalle kukkulalle tai runsassatoisille puolukkamättäil- le. Polku kiemurteli metsien läpi, johti asutusten reunamil- le, järven tai lammen rantaan. Usein polku johti toiselle po- lulle, harvoin polun pää loppui keskelle metsää. Polku kulkee havupuitten neulasten päällä, sen reunamilla kohoavat metsäsammal- ja jäkäläkasvustot. Pol- ku kiertää suuret kivet ja kaatuneet puitten rungot. Luon- topoluilla puitten juuret ja kivet tulevat esiin, jos niitä pitkin on kuljettu vuosikymmeniä. Polku tuo metsän vaelta- jalle turvallisen olon, sillä se johdattaa sinut ”ihmisten il- moille”. Polkujen perustajia ja ensimmäisiä käyttäjiä olivat metsäpeurat ja muut metsien eläimet, ja pian niitä pitkin- kulkivat eläinten perässä keräilijä-metsästäjät. Metsälaidunnuksen loputtua 1950- ja 1960 luvuilla leh- mät, hevoset ja lampaat olivat oivallisia polkujen hoitajia metsämiesten ja retkeilijöitten ohella. Lehmien ja hirvie- läinten sekä marjastajien, sienestäjien, kalastajien ja met- sästäjien tilalle polkujen käyttäjiksi ovat tulleet lenkkeili- jät, ratsastajat, maastopyöräilijät, suunnistajat ja koiranul- koiluttajat. Poluilla tapaa usein sellaisia metsien retkeili- Kuva 1. Yli sata vuotta vanhoissa männyissä on paksu kaar- jöitä, jotka tarkkailevat lintujen ja eläinten käyttäytymis- na, joka suojaa puuta sairauksilta ja metsäpaloilta. Kaarna on vettä kevyempää, ja se kelluu hyvin veden pinnalla. Kaar- tä tai nauttivat metsäluonnon hiljaisuudesta. Osa nauttii nan päällä kasvaa päällyskasveja eli epifyyttejä, kuvassa metsän hapekkaasta ilmasta, raikkaan metsän tuoksuis- mm. sormipaisukarve (Hypogymnia physodes) ja tupsunaava ta ja värimaailmasta. (Usnea hirta). Kuva: Kauko Salo. Polut ovat osa kansallista kulttuuriperintöä, ja siksi nii- tä pitää hoitaa. Vanhojen polkujen nimiä, kuten Runoilijan polku, Kenraalin polku ja Kirkkopolku, voi nähdä vanhoissa kartoissa. Vanhat polkureitit ovat häviämässä, sillä moni vanha metsä on kokenut uudistushakkuun ja aurauksen, jolloin polku on katkennut tai hävinnyt uudistuvan taimikon sisään. Polut pysyvät kuljettavina siellä, missä ihmiset ja eläimet niitä käyttävät. Tervetuloa tämän tietokirjan sivuille matkalle metsään. Metsä on suomalaisen aarreaitta, kulje sen polkuja, hengi- tä hapekasta ilmaa ja poimi metsän monipuolisia antimia.

Kangasmetsissä polkuja reunustavat mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja rauduskoivu (Betula verrucosa). Metsässä voit havainnoida monia maamme Kuva 2. Kuusen kaarna on harmaan punaruskeaa, hilseilevää nisäkkäitä, matelijoita, lintuja, kasvi- ja sienilajeja sekä ja ohuempaa kuin männyn kaarna. Kuva: Kauko Salo. monenlaisia hyönteisiä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

13 Kuva 3. Rauduskoivun runkoa peittää tuohi, ja sen valkoinen väri johtuu betuliinistä eli koivuhartsista. Tuohi on koivujen kuollutta, korkkiutunutta solukkoa, sitkeää ja vettä läpäise- mätöntä. Kuvassa tuohen pinnalla kasvaa laajana kasvustona sormipaisukarve. Kuva: Kauko Salo.

Kuva 4. Metsän suojassa karhu (Ursus arctos) voi seurata kul- kuasi poluilla, mutta normaalisti käyttäytyvä erämaakarhu väistää ihmisen haistaessaan. Kuvassa virnistelevä karhu on lähtenyt pakoon sääskiä ja mäkäräisiä. Kuva: Ohto Nygren.

Kuva 6. Polulla voi tulla vastaan hidasliikkeinen ja raajaton vaskitsa (Anguis fragilis), jonka tuntee kuparinruskeasta väristä ja liikkuvista silmäluomista. Vaskitsan voi nähdä Etelä- ja Kes- ki-Suomessa metsäautoteillä ja poluilla sekä metsien aukko- paikoille, joihin se tulee mielellään lämmittelemään aurinkoisi- na päivinä. Vaskitsa on rauhoitettu ja uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. Kuva: Marja Salo.

Kuva 7. Kirkkaan keltaisen paranvoin (Fuligo septica) limakko on noussut kelokannon pinnalle. Para oli muinaissuomalai- nen henkiolento, joka on antanut nimensä tälle limasienilajille. Molekyylitaksonomisten menetelmien käyttöönoton jälkeen limasienet (Myxomycota) eivät kuulu sienikuntaan, vaan ovat ameboihin (Amoebozoa) kuuluvia aitotumallisia eliöitä. Kuva: Kauko Salo.

14 Kuva 5. Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on maailman pohjoisin käärme- laji. Väriltään kyyt ovat harmaita, harmaanruskeita, sinertäviä ja mustia. Kyyn pituus on keskimäärin 50–65 senttimetriä. Kuvassa on ruskea, yli kymmenen vuotta vanha naaraskyy, jonka pituus on noin 90 senttimetriä. Kyyt ovat kuuroja ja pelkäävät maan värähtelyä, siksi ne poistuvat varvikon suojaan marjastajan tai sienestäjän saapuessa sen elinpaikoille. Kuva: Kauko Salo.

Kuva 8. Kiiltomato on nimestään huolimatta hyönteinen, kovakuoriainen, jonka naaras jää toukkamaiseksi. Toukan peräpäässä valo syntyy entsyymitoiminnan avulla. Valo on tehokasta, kylmää valoa, joka näkyy kauas pimeällä metsäpolulla. Kuva: Kauko Salo.

Kuva 9. Sinitoukohärkä (Meloe violaceus) on teräksensininen ja lentoky- vytön kovakuoriainen. Pienet toukat kiipeävät kukkiin, joista ne tarrau- tuvat erakkomehiläisen karvoihin ja saavat lentokyydin niiden pesään. Pesässä toukat loisivat ja kasvavat matomaiseksi syömällä isäntähyön- teisen munia ja hunajaa. Aikuiset toukohärät erittävät reisinivelistään kantaridiini-nimistä, ihoa ärsyttävää myrkkyä. Kuva: Kauko Salo.

15 16 JOHDANTO 1 Metsien monikäytöstä ekosysteemipalveluihin

Olli Saastamoinen

Puut, metsät ja ekosysteemipalvelut

Ekosysteemin käsite tuli luonnon tutkimukseen 80 vuotta sitten. A. G. Tansley (1935) korosti eliöstöjen ja niiden elottoman ympäristön yhdessä muodostamien systeemien "olevan ekologin näkökulmasta, luonnon perusyksikköjä maan pinnalla. Nämä ekosysteemit, joiksi saatamme niitä kutsua, ovat mitä erilaisimpia olemuksiltaan ja kooltaan”. Suomen metsätieteisiin ekosysteemiajattelu alkoi vakiintua 1970-luvulla. Met- sä on ekosysteeminä puiden, muun kasvillisuuden sekä metsän eliöstön, metsä- maan ja muiden ympäristötekijöiden muodostama ja muovaama elollisen luonnon järjestelmä. Parin viime vuosikymmenen ajan luonnon ekosysteemien aineellisia tuotteita (puuta, suomarjoja, kaloja) ja sen ihmisille tarjoamia palveluja (ilman puhdistaminen, järvimaisema) on alettu kutsua ekosysteemipalveluiksi. Käsite syntyi ekologian ja ekologisen taloustieteen piirissä. Vaikka käsite on melko uusi, sen ydinaja- tus luonnosta lukemattomien hyötyjen lähteenä on hyvin vanha. Puut muodostavat metsäekosysteemin kantavan - mutta vain yhden - osan. Puuaineen monikäyttöisyys materiaalina on kautta aikojen ollut tunnettua ja on ny- kyään entistäkin ajankohtaisempi. Silti puut tuottavat muitakin hyötyjä - jopa sii- nä määrin, että aika ajoin maailman puiden monituhantisesta kirjosta on nostettu esiin niin sanottuja ”ihmepuita”. Yksi tunnetuimpia on neem-puu (Azadirachta indica), josta saatuja tuotteita on Intian niemimaalla käytetty vuosisatojen ajan maanviljelyssä, terveydenhoidos- sa, kosmetiikkatuotannossa ja karjataloudessa. Piparjuuripuun (Moringa oleifera) antimista on tehty kauan luonnonlääkkeitä. Nyt se nähdään lupaavana apuna nälänhädän torjumisessa. Liki kaikkia osia mausteisista siemenistä ravinnepitui- siin lehtiin voi syödä tai käyttää muutoin hyödyksi. Murskattuja siemeniä käyte- tään vedenpuhdistuksessa. Puun merkitystä aliravitsemuksen vähentämisessä on vielä testattava, mutta nopeakasvuinen puu kasvattaa jo nyt suosiotaan Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Kansainvälisessä metsäntutkimuksessa tällaiset puut kuuluvat monihyötyisten puiden (multi-purpose trees) joukkoon. Löytyykö sellaisia Suomen metsistä? Jo- kaista maassamme esiintyvää puulajia voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen ja niillä on useita ekologisia ja kulttuurisia merkityksiä. Ihmepuun kansainväliset tunnusmerkit eivät ehkä täyty, mutta puulajeistamme jokainen ansaitsee tulla ihmettelyn kohteeksi monikäyttöisyytensä vuoksi.

Suomi on ekosysteemien maa. A. K. Cajanderin luonnon kasvillisuuteen perustuvaa metsätyyppien luokittelua voi Suomessa pitää esimerkkinä varhaisesta ekosystee- miajattelusta. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

17 Ekosysteemi on laajuudeltaan joustava käsite: met- Luonnosta hyvinvoinniksi säekosysteemi voi muodostua pienestä metsiköstä tai kattaa maamme boreaalisen metsävyöhykkeen. Mittakaavan YK:n toimeksiannosta laadittu Vuosituhannen ekosysteemi- laajetessa puiden luku ja lajisto kasvaa lisäten myös hyöty- arviointi (MA 2005) teki ekosysteemikäsitteen kansainväli- jen monipuolisuutta. Mukaan tulee lisäksi muu monihyötyi- sesti tunnetuksi ja antoi sille ytimekkään määritelmän: ”Eko- nen kasvi-, eläin-, sieni- ja muu lajisto maan alla ja päällä. systeemipalvelut ovat hyötyjä, joita ihmiset saavat ekosys- Sen lajirunsaus ja lukumäärä on eri avaruudessa puustoon teemeistä”. Lähemmin tarkasteltuna ketju luonnosta ihmi- verrattuna vaikka biomassaltaan paljon pienempi. Metsä luo sen kokemaksi hyödyksi ja hyvinvoinniksi on kuitenkin var- lisäksi mittakaavansa mukaisen horisontaalisen ja vertikaa- sin monivaiheinen. lisen rakenteen, joka on fyysinen, visuaalinen, (mikro)ilmas- Ekosysteemipalvelut eivät siis muutu hyödyiksi itsestään tollinen ja hydrologinen tila sekä vuorovaikutuksessa mui- vaan vaativat erilaisia inhimillisiä työ- ja muita panoksia tul- den ekosysteemien kanssa. lakseen hyödykkeiksi, joista ihmiset saavat hyötyjä ja joita Tästä kaikesta seuraa se, että metsä on paitsi monikäyt- he arvostavat ja arvottavat eri tavoin. Ekosysteemipalvelut töinen myös tavattoman monitoiminen ekosysteemi. Sen on hyödykkeinä ovat siis jo ihmistyötä sisältäviä luonnon ai- osaltaan osoittanut yli satavuotinen tutkimus. neellisia tuotteita ja aineettomia, prosessinomaisia palvelu- Alkuaikojen metsäntutkimus kiinnitti metsävarojen riit- ja ihmisille. Lisäksi ekosysteemipalvelujen sisältönä on kaik- tävyyden ja hoidon ohella paljon huomiota metsän suojaa- ki, mitä ihmiset kokevat merkityksellisenä ollessaan vuoro- viin ominaisuuksiin, puun ja metsän sivutuotteisiin sekä kar- vaikutuksessa luonnon kanssa. jan, porojen, riistan sekä maiseman ja metsien käytön suh- Esitetty vaiheittainen kuvaus ekosysteemipalvelujen teisiin. Metsien monikäytön käsitteen alla 1960- ja 1970-lu- muuntumisesta hyödykkeiksi, hyödyiksi ja arvoiksi on kehi- kujen taitteesta alkaen tehty tutkimus kohdistui virkistys- tetty erityisesti taloudellisen arvon määrittämisen, luokitte- käyttöön, mutta muitakin aiheita oli esillä. Etenkin 1990-lu- lun ja tutkimuksen tarpeisiin. Yleisemmin ekosysteemipal- vulta lähtien monikäytön tutkimus laajeni ja monipuolistui veluja käytetään väljempänä käsitteenä, joka kattaa sekä ja on nyt varsin hyvissä kantimissa aloitettuaan viidennen välilliset ja lopulliset ekosysteemipalvelut ja niistä saatavat vuosikymmenensä. hyödykkeet.

Käyttö/ Instituutiot ja Vuorovaikutus Hoito/Suojelu/ inhimillinen palveluiden hyötyjen ja päätöksenteko Ennallistaminen arvojen kokemisen ja (määrittelemässä ekosysteemipalveluiden palveluiden käyttöä) ohjauksen välillä

Ekosysteemit ja Inhimillinen hyvinvointi biodiversiteetti Muut pääoma- panokset (työ, koneet, infrastruktuuri) Väliasteen ekosysteemi- Hyödyt Lopulliset Arvot palvelut (lämpö, ekosysteemi- (markkinahinnat, (esim. yhteyt- Hyödykkeet terveyshyöty, palvelut muu rahamääräinen täminen, (materiaaliset ja turvallisuus, (esim. kasvavat puut, arvo/hinta, ravinteiden hiilivaraston ylläpito ei-materiaaliset) ravintohyöty ei-taloudellinen, kierto, veden ja hiilen sitominen, (esim. polttopuu, jne.) ekologinen, kierto) veden säätely) ilmastonmuutoksen sosiaalinen ja hillitseminen, kulttuurinen tulvasuojelu, merkitys) puhdas vesi) Ekosysteemien ja niiden palvelujen varanto/ Palvelujen Luontopääoma virrat

Kuva 1. Muokattu kaskadimalli Saastamoisen ym. 2014a mukaan. Taloustieteessä työtä ja osaamista pidetään inhimillisenä pääoma- na, tuotantokoneistoa ja infrastruktuuria taloudellisena tai fyysisenä pääomana ja luontoa luontopääomana.

18 On kuitenkin hyvä tuntea käsiteketju luonnosta hyvinvoin- Metsämaisema on metsäekosysteemin lopullinen kult- tiin, jotta voi ymmärtää luonnon ja ihmisen yhteenkietoutu- tuuripalvelu. Se muodostuu maisemahyödykkeeksi vuoro- vat roolit eri vaiheissa ja erilaisissa ekosysteemipalveluissa. vaikutuksessa luontomatkailijan kanssa, luontokirjoissa ja Kansainvälisessa käytännössä ekosysteemipalvelut (ecosys- -elokuvissa, jotka tuottavat esteettisiä ja mentaalisia hyötyjä. tem services) tarkoittaa sekä käsin kosketeltavia tuotteita Useimmiten se on ei-markkinahintainen hyöty, jonka merki- että palveluja (ecosystem goods and services). tys matkailuelinkeinolle on ratkaisevan tärkeä. Sille voidaan Kaskadimalli - peräkkäisten "putousten" tai kytkösten määrittää laskennallinen arvo, joka voi realisoitua siten, että sarja - on ollut yleisimmin käytetty tapa vaiheistaa ekosys- matkailuyritykset ja metsänomistajat sopivat korvauksista teemistä hyvinvointiin kulkevaa reittiä (kuva 1). Mallista on maiseman säilyttämisestä ja hoidosta. laadittu monia toisistaan hiukan poikkeavia versioita - myös niiden suomennetuissa laitoksissa. Metsätalouden ja teolli- Metsät suuden tai energian hankinnan näkökulmasta kasvava puu on tuotantopalvelu. Kun kasvava puu kaadetaan, se muuttuu Suomen pinta-alasta maa-alueiden osuus on 90 % ja sisäve- ihmistyön myötä hyödykkeeksi, puutavaraksi. Puutavarasta sien osuus 10 %, jos Suomen rajojen sisäpuolella olevia me- saadaan monenlaisia hyötyjä ja hyvinvointia ihmisille, ja nii- rialueita eli aluevesiä ei oteta lukuun. Yleisesti käytetty met- den ansiosta - puumarkkinoiden välittämänä - puulle syntyy sä- ja kitumaasta koostuva metsien osuus maapinta-alas- rahallinen arvo, kanto- tai hankintahintana. ta on noin 75 % (taulukko 1). Jos Suomen laajoja ekosystee- Hiilen sidonta katsotaan ekosysteemipalveluksi, koska mejä eli metsiä, soita, peltoja ja sisävesiä tarkastellaan yhtä kasvava puu sitoo hiiltä. Se luokitellaan metsäekosysteemin aikaa, rajankäynti erityisesti metsien ja soiden välillä muo- lopulliseksi ylläpito- ja säätelypalvelukseksi. Säätelyn koh- dostuu tulkinnanvaraiseksi. teena on ilmakehän hiilidioksidi ja hiilivaraston ylläpito, ja sen Maamme ensimmäisessä suostrategiassa Suomen soi- tuottama palveluhyödyke on ilmastonmuutoksen hillintä ja den ja turvemaiden pinta-alaksi todettiin 9,3 miljoonaa heh- sen hyödyt. Hiilen sidonnalle voidaan määrittää laskennalli- taaria, mikä on noin 29 % maa-alasta. Noin 0,3 miljoonaa heh- nen rahallinen arvo tai se voi määräytyä luoduilla päästöoi- taaria on raivattu maatalouteen, ja vajaat 0,1 miljoonaa heh- keuksien markkinoilla.

Taulukko 1. Metsä-, suo-, agro- ja vesiekosysteemit sekä niiden osuudet Suomen kokonaisalasta ja maa-alasta - metsän ja suon osalta (laskettu Metsätilastollinen vuosikirja VMI:n (2012) tietojen perusteella).

MAALUOKKA milj. ha % %

SUOMEN KOKONAISALA1 33,84 100 Sisämaan vesistöt2 3,45 10,2 MAA-ALA 30,41 89,8 100 Metsämaa4 20,26 59,9 66,6 Metsät3 (a) 22,98 67,9 75,6 Metsät pois lukien ojittamattomat suot (b) 20,77 61,4 68,3 Metsät kivennäismailla ja turvekankailla5 (c) 17,86 52,8 58,7 Kaikki suot6 8,81 26,0 29,0 Suot7 (c) 6,18 18,3 20,3 Luonnontilaiset suot8 (b) 4,08 12,1 13,4 Suot jos metsämaa ja kitumaa on luokiteltu metsäksi (a) 2,16 6,4 7,1 Joutomaa9 3,196 9,4 10,5 Avosuot (puuttomat suot)10 1,531 4,5 5,0 Suot subarktisella vyöhykkeellä11 0,294 0,6 0,7 Avotunturit pääasiassa subarktisella vyöhykkeellä12 1,00 3,0 3,3 Maatalousmaat13 2,75 8,1 9,0 Rakennetut alueet14 1,51 4,5 5,0

1 Ilman merialueita; 2 Vesiekosysteemit: järvet ja joet; 3 Metsämaa (20,31 milj. ha) ja kitumaa (2,52 milj. ha), mukaan lukien tiet, varastot yms. (0,20 milj. ha); 4 Vain metsämaa (20,31 milj. ha); 5 Metsämaan kivennäismaat (15,23 milj. ha) ja ojituksen tuottamat turvekankaat metsämaalla (2,63 milj. ha), missä kasvillisuus muistuttaa kangasmetsien kasvillisuutta ja puusto ei enää kärsi liiallisesta vedestä; 6 Kaikki suot metsä- maalla, kitumaalla ja joutomaalla; 7 Kuten edellä pois lukien turvekankaat metsämaalla (2,63 milj. ha); 8 Ojittamattomat suot; 9 Luontaisesti puuttomat tai lähes puuttomat kivennäismaat tai suoalueet, jotka sisältyvät metsätalouden maahan; 10 Avosuot koko maassa, jotka sisälty- vät soiden kategorioihin (6,7,8,10), ja edelleen myös kategoriaan (9); 11 Kutsutaan myös Tunturi-Lapin kasvillisuusvyöhykkeeksi. Suurin osa soista (0,214 milj. ha) on puuttomia; 12 Arvio avotunturialueista subarktisella vyöhykkeellä ja avotuntureista pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä - molemmat sisältyvät joutomaahan; 13 Agroekosysteemit; 14 Rakennetut alueet ja kuljetusreitit.

19 taaria on varattu turvetuotantoon. Metsänkasvatusta varten rättäneet urbaanit ekosysteemit hyötyineen. Tästäkin syystä soita on ojitettu 4,8 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi soita on jää- myös kaupunkimetsien merkitys näyttää kasvavan. nyt tekojärvien alle. Jos taulukon 1 metsätalouden maan suo- Suomessa metsien monikäytön tutkimuksen suunnitte- alasta eli 8,8 miljoonasta hehtaarista vähennetään selvästi lua varten kehitettiin 1970-luvun alkupuolella luokittelu, joka metsiksi luettavat ojitetun metsämaan muuttumat, saadaan syntyi Metsäntutkimuslaitoksessa eri alojen tutkijoiden ryh- soiden osuudeksi 20 % ja metsien osuudeksi 59 %. Jos soik- mätyön tuloksena. Sitä on myöhemmin hieman laajennet- si luettaisiin pelkästään luonnontilaiset suot, niiden osuus tu (taulukko 2). olisi vain noin 13 %. Pellot on raivattu entisistä kasketuista ja hakatuista met- sistä sekä jonkin verran soista. Lisäksi pieni osa pelloista on Taulukko 2. Metsien monikäyttömuodot. saatu laskemalla järviä. Metsän ja pellon raja on maastossa selvä, koska maatalous on nykyisin tehokasta, eikä karjaa 1 Puun kasvatus ja korjuu enää laidunneta metsissä. Vuonna 1938 metsiä oli laidunkäy- 2 Puun sivutuotteiden hankinta tössä peräti 7,6 miljoonaa hehtaaria. Pohjoisen porotalous on sen sijaan edelleen elävä esimerkki suomalaisesta silva- 3 Riistanhoito ja metsästys pastoralismista, metsänkasvatuksen ja porojen laiduntami- Marjastus ja sienestys, yrttien ja muiden luonnonkas- 4 sen yhteiselosta - vaikka se ei ole ollut aina kovin auvoista. vien keräily Veden ja metsän raja on selväpiirteinen järvien ja jokien 5 Poronhoito ja muu laiduntaminen sekä laidunten hoito suhteen. Myös pienvedet, lähteet, purot ja norot erottuvat metsän keskeltä. Ne ovat kuitenkin lähempänä metsää kuin 6 Maaperän ainesten käyttö mitään muuta ekosysteemiä. Vuosituhannen ekosysteemi- 7 Virkistyskäyttö arviointi ehdottikin, että erillisiä metsäalueiden sisällä olevia pienehköjä vesiekosysteemejä tulisi hoitaa metsäeko- 8 Luontomatkailu systeemin osana. Taimenpurot ovat ravinteidensa ja vesien 9 Maisemanhoito viileyden puolesta paljolti metsien tai ainakin puronvarsi- puuston varassa. 10 Luonnonsuojelu (biodiversiteetti) Metsät ovat myös osa urbaaneja ekosysteemejä. Kau- 11 Suojavaikutusten tuotanto ja käyttö pungeissa on rakennettujen puistojen ohella metsäisiä vi- 12 Vesivarojen hoito ja suojelu her- ja ulkoilualueita ja erikokoisia muita metsalueita, jotka joskus luovat käytäviä yhtenäisiin metsäalueisiin. Keskus- tojen ulkopuolella maankäyttö muodostuu teollisuus- ja lii- kennealueiden, omakotitalo- ja lähiöalueiden sekä peltojen Ekosysteemipalvelujen näkökulmasta luokat 1-5, osin 6 (mul- ja metsien mosaiikista. ta ja turve) ja 12 (juoma- ja käyttövesi) kuuluvat tuotantopal- Metsät yhdistävät ekosysteemejä: ne ovat yhteistuo- veluihin. Luokat 7-9 ja osin 10 (suojelualueet ja arvot) kuulu- tannossa muiden ekosysteemien kanssa tuotantopalvelu- vat kulttuuripalveluihin, ja luokat 11-12 ja osin 6 (maannok- jen sekä erityisesti säätely- ja ylläpito- sekä kulttuuripalve- sen muodostuminen) lasketaan kuuluvaksi säätely- ja yllä- lujen aikaansaamisessa. Yhdistävä rooli on myös soilla ja si- pitopalveluihin. sävesillä. Suontutkijat ovat määritelleet suon maan ja veden Silta metsien monikäytöstä ekosysteemipalvelujen maa- liitoksi. Vesi kiertää kaikkien ekosysteemien kautta. Veden ilmaan on lyhyt, leveä ja kaksisuuntainen. Sen ylittäminen kierron näkyvät osat ovat purojen ja jokien suonistot sekä avaa uusia ajatuksia - ennen kaikkea se tarjoaa entistä ko- järvien vesialtaat. konaisvaltaisemman näkökulman siihen, kuinka monitahoi- nen on metsien suhde yhteiskuntaan ja muuhun luontoon. Metsien monikäyttömuodot ja Suurin ero monikäyttöluokituksen ja ekosysteemipal- ekosysteemipalvelut velujen luokituksen välillä metsien osalta on se, että sää- tely- ja ylläpitopalvelut ovat huomattavasti yksityiskohtai- Ekosysteemipalvelujen käsitteen mukaan metsistä, järvistä semman tarkastelun kohteena ekosysteemipalveluiden ke- tai soilta saadaan monenlaisia aineksia ravinnon, suojan ja hikossa kuin mitä ne ovat olleet monikäytön piirissä. Tosin muiden tärkeiden hyvinvointitarpeiden tyydyttämiseen. Ih- niitä on viime aikoina tutkittu kasvavassa määrin muun met- miskunnan kehityksen välttämätön ehto on ollut se, että elä- säntutkimuksen piirissä. Nykyään säätelypalveluista katta- misen edellytykset ovat löytyneet luonnosta ja että niitä on vinta tietoa löytyy hiilen sidonnan merkityksestä ilmaston- pystytty edistämään luontoa muokkaamalla kuten maata- muutoksessa, ravinteiden kierrosta sekä mm. metsien hyd- loudessa ja myöhemmin metsätaloudessa. rologisista ja suojavaikutuksista. A. G. Tansley korostikin em. artikkelissaan, että ihmisten Puuta ja metsäenergiaa koskevat metsien tuotantopal- muokkaama luonto kuuluu ekosysteemikäsitteen piiriin. Vas- velut ovat Suomessa hyvin tunnetut ja tarkasti tilastoidut. taavasti nykyajan ekosysteemien ja niiden palvelujen luokit- Eräiden muiden aineellisten hyötyjen, esimerkiksi yleisim- telu koskee myös maatalouden ekosysteemeitä. Samoin no- pien luonnonmarjojen kokonaistilanne tiedetään hyvin. Sen peakasvuisten istutusmetsien ekosysteemipalvelut ovat ol- sijaan harvinaisempien marjalajien ja etenkin ruokasienten leet tutkimuksen kohteena. Kasvavaa mielenkiintoa ovat he- satoja koskeva tieto on vielä puutteellista. Metsien kulttuu-

20 ripalvelujen osalta kattavimmat tiedot löytyvät metsien vir- Kansallisella tasolla toistaiseksi laajimmat ekosysteemi- kistys- ja ulkoilukäytöstä. palvelujen luokittelut CICESin mukaisesti on tehty Belgias- Luonto - metsät mukaan lukien - tuottaa muutakin kuin sa ja Suomessa. Suomessa luokittelut on raportoitu tähän hyödyllisiä tuotteita ja hyviä kokemuksia. Metsän ja muun mennessä erikseen vesien, maatalousmaan ja metsien eko- luonnon ihmiselle epämukavat, haitalliset tai vaaralliset tuot- systeemipalvelujen osalta, viimeksi mainittujen osalta yksi- teet ja olosuhteet eli ”karhunpalvelut”1 eivät kuitenkaan ole tyiskohtaisimmin. Yleisemmällä tasolla raportoidussa inte- saaneet tilaa alan kirjallisuudessa. Sen sijaan Suomen met- groidussa luokittelussa myös soiden palvelut ovat mukana. sien ekosysteemipalvelujen yksityiskohtaisessa luokittelus- Ekosysteemipalvelujen tunnistaminen ja luokittelu luo sa myös myrkkysienet, allergoiva siitepöly, hirvikärpänen ja välttämättömän perustan niiden systemaattiselle tutkimuk- muut haitakkeet ovat saaneet oman muusta luokittelusta selle, seurannalle, merkityksen arvioinnille ja integroivalle erillisen katsauksen. huomioonottamiselle niin politiikassa kuin ekosysteemien käytössä, hoidossa ja suojelussakin. Ekosysteemipalvelujen kansainvälinen luokittelu Ekosysteemipalvelut ovat vihreän talouden ja biotalouden keskiössä Ekosysteemien tuotanto-, ylläpito- ja säätely- sekä kulttuu- ripalvelujen ohella Vuosituhannen ekosysteemiarviointi piti Talouden uusiutuvissa malleissa - biotaloudessa ja vihreäs- neljäntenä tukipalvelujen (supporting services) ryhmänä elä- sä taloudessa - ekosysteemipalveluilla on keskeinen ase- mää ylläpitäviä prosesseja kuten fotosynteesiä ja ravintei- ma. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan biotalous kat- den kiertoa. Myöhemmissä luokitteluissa - myös tässä esi- taa sekä luonnonvarojen kestävän käytön että biologisten teltävässä CICESissä2 - nämä prosessit on useimmiten kat- ja bioteknisten prosessien käytön tuotantoketjussa. Biota- sottu muille kolmelle pääryhmälle yhteisiksi toiminnoiksi, joi- lous voidaan nähdä myös laajemman vihreän talouden osana. den hyödyt tulevat esiin niiden kautta. Tosin ne osin näkyvät Metsissä riittää edelleenkin uutta tunnistettavaa ihmepuiden myös säätely- ja ylläpitopalvelujen luokissa. ja muiden arvokkaiden lajien hyödyllisistä ominaisuuksista CICES on hierarkkinen luokittelu, jossa on viisi alenevaa sekä metsäekosysteemien kyvyssä ylläpitää ihmisille suo- tasoa. Kolme ylintä tasoa, sektio, divisioona ja ryhmä, ha- tuisia prosesseja. Kaikissa ekosysteemeissä on todennäköi- vainnollistavat järjestelmän pääsisältöä ja rakennetta (tau- sesti vielä tuntematonta tai heikosti tunnettua potentiaalia lukko 3). Rakenne on pyritty suunnittelemaan niin, ettei luok- bioteknologisten, ympäristön säätelyyn liittyvien ja kulttuu- kien välille synny päällekkäisyyttä eikä aukkoja. Alemman risten innovaatioiden - ekosysteemipalvelujen - lähteeksi. tason kategoriat perivät ylemmän tason ominaisuudet. Esi- Metsien ja muun luonnon kätköissä vielä olevat ekosys- merkiksi taulukon ylimmän rivin oikeanpuoleisessa sarak- teemipalvelut löytyvät aikanaan, onhan ihmiskunnan äly ja keessa sulkeissa olevat metsien marjat ja sienet ovat kaik- osaaminen yltäneet korkealle kuuhun ja syvälle evoluution ki biomassaa, ravintoa ja tuotantopalveluja. salaisuuksiin. Sen sijaan äly, osaaminen tai motivaatio ei- CICESin määritelmät kolmelle sektiolle ovat seuraavat: vät näytä riittävän luomaan sellaisia ihmisten ja yhteiskun- Tuotantopalveluja ovat kaikki ravintona käytettävät, mate- tien suhteita ja instituutioita, joiden turvin yhteisessä maa- riaaliset ja energeettiset tuotokset elollisista systeemeistä. ilmassamme voisi vallita rauha, hyvä tahto ja elämä kukois- Ryhmätasolla erottelu on tehty biomassasta ja vedestä pe- tavan luonnon keskellä. Ihmettelyn aihetta riittää näin ihmi- räisin olevien aineellisten tuotteiden kesken. sen sukupuussakin. Löytyisikö ongelmaan lääkettä ekosys- Säätely- ja ylläpitopalveluihin kuuluvat kaikki ne tavat, teemipalveluista? Maailman kulttuureissa on useita puihin joilla elävät organismit voivat parantaa tai kohtuullistaa ih- kiinnittyneitä kulttuurisia merkityksiä ja arvoja eli kulttuuri- misen ympäristöä ja joilla on vaikutusta ihmisen suoritusky- sia ekosysteemipalveluja. Tunnetuimmat ovat vertauskuvat kyyn. Niihin kuuluu jätteiden ja myrkyllisten aineiden hajot- ”Elämän puusta” ja ”Maailmanpuusta”. Niistä on monia tulkin- taminen eläviä organismeja hyväksikäyttäen, kiintoaineiden, toja mutta laajassa mielessä ne viestittävät elämän kunnioi- nesteiden ja kaasujen virtauksien parantaminen (eroosion tusta, jatkuvuutta ja kestävyyttä. Kansainvälisen politiikan torjunta, tulvien hillintä) sekä organismien muu ihmisen fy- jokaiseen neuvottelupöytään pitäisikin asettaa pieni puun sikaalis-kemiallisen ja biologisen ympäristön hyödyllinen taimi muistuttamaan elämän arvosta. säätely. Kulttuuripalvelut kattavat kaikki ei-materiaaliset, ja tavallisesti ei-kulutettavat, ekosysteemien tuotokset, jotka vaikuttavat ihmisten fyysisiin ja henkisiin tiloihin.

1 Tämän suomenkielisen nimityksen disservices-termille lienee en- simmäisenä omaksunut Ilmo Massa. 2 Common International Classification of Ecosystem Services - Yleinen kansainvälinen ekosysteemipalvelujen luokittelu

21 Taulukko 3. CICES-luokittelu kolmetasoisena. Sulkeissa olevat esimerkit kuuluvat alempiin tasoihin (luokka, luokan tyyppi) ja toimivat tässä yksityiskohtaisemman luokittelun havainnollistajina.

Sektio Divisioona Ryhmä (esimerkkejä metsästä)

Tuotanto- Ravinto Biomassa (marjat, sienet, yrtit, riista) palvelut Vesi (pohjavesi, lähdevesi) Materiaalit Biomassa, kuitu (puuperäiset kuidut, muut metsäkasvit, uudet biomateriaalit) Vesi (Vesien muu kuin ravintokäyttö) Energia Biomassaperustaiset energialähteet (metsäbiomassan energiakäyttö) Mekaaninen energia (poro vetoeläimenä) Säätely- ja Jätteiden, myrkyllisten aineiden ja Kasvien ja eläinten tekemä käsittely ylläpito- muiden haitallisten aineiden käsittely (puiden, kasvilajien, ja maaeliöstön aikaansaama biopuhdistaminen) palvelut Käsittely ekosysteemien toimesta

(metsät biopuhdistajina)

Virtojen käsittely Maa-ainesvirrat (metsät vesi- ja tuulieroosion torjunnassa) Nestemäiset virtaukset (tulvahuippujen tasoitus)

Kaasujen ja ilman virtaukset (lämpötilaerojen tasaaminen) Fyysisten, Elonkiertojen, habitaattien ja geenivarantojen ylläpito ja suojelu kemiallisten ja (pölyttäjäpopulaatioiden ylläpito, suotuisat elinympäristöt)

biologisten olosuhteiden ylläpito Tuholaisten ja tautien kontrolli (tuholaisten luontaiset vihollislajit) Maan muodostuminen ja koostumus (metsämaan hajottajaorganismit) Vesiolot (metsät purojen laadun suojana) Ilmakehän koostumus ja ilmaston säätely (hiilen sidonta, suojametsäalue) Kulttuuri- Fyysiset ja älylliset vuorovaikutukset Fyysiset ja kokemukselliset vuorovaikutukset (ulkoilu ja virkistys) palvelut eliöstön, ekosysteemien ja maisemien Älylliset ja tulkitsevat vuorovaikutukset kanssa [ympäristöolot] (tieteellinen tutkimus, opetus, luontopolut, metsä taiteissa)

Henkiset, symboliset ja muut vuoro- Henkiset tai tunnusmerkilliset vaikutukset eliöstön, ekosysteemien ja (karhu ja kataja kansallisina symboleina) maisemien kanssa Muut kulttuuriset tuotokset (erämaa-alueet)

22 Kirjallisuus Jaatinen, E. ja Saastamoinen, O. 1976. Metsien monikäyttötutki- muksen perusongelmat. Silva Fennica 10(2): 141-147. http:// hdl.handle.net/10138/14788 Kosenius, A-K., Haltia, E., Horne, P., Kniivilä, M. & Saastamoinen, O. 2013. Valuation of ecosystem services? Examples and experiences on forests, peatlands, agricultural lands, and freshwaters in Finland. PTT raportteja 244. 103 s. http://ptt. fi/wp-content/uploads/2014/02/rap244.pdf Millennium Ecosystem Assessment. 2005. Ecosystems and Hu- man Well-being. General synthesis. Island Press. 155 s. http:// www.millenniumassessment.org/documents/document.356. aspx.pdf Saastamoinen, O., Matero, J., Haltia, E., Horne, P., Kellomäki, S., Kniivilä, M. & Arovuori, K. 2013. Concepts and considerations for the synthesis of ecosystem goods and services in Fin- land. Publications of the University of Eastern Finland. Re- ports and Studies in Forestry and Natural Sciences. No 10. 108 s. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61- 1040-0/urn_isbn_978-952-61-1040-0.pdf Saastamoinen, O., Kniivilä, M., Alahuhta, J., Arovuori, K., Kose- nius, A-K., Horne, P., Otsamo, A. ja Vaara, M. 2014a. Yhdistävä luonto: ekosysteemipalvelut Suomessa. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forest- ry and Natural Sciences. No 15: 1-203. http://epublications. uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1426-2/urn_isbn_978-952- 61-1426-2.pdf Saastamoinen, O., Matero, J., Horne, P., Kniivilä, M., Haltia, E., Mannerkoski, H. & Vaara, M. 2014b Classification of boreal forest ecosystem goods and services in Finland. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences. No 11. http://epublications.uef. fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1042-4/urn_isbn_978-952-61- 1042-4.pdf Tansley, A. G. 1935. The use and abuse of vegetational terms and concepts. Ecology. 16(3): 284-307. http://dx.doi.org/ doi:10.2307/1930070

23 2

24 METSÄT ENNEN, NYT JA TULEVAISUUDESSA

2.1 Metsien hoito ja metsävarat

Suomen metsien käyttö ja hoito kivikaudelta 1900-luvulle Tapani Tasanen

Erätalouden aikaan metsistä saatava riista tuotti suuren osan Keskiajalla eränkäynti oli yhä pääelinkeinon asemassa ravinnosta sekä vaatteiden ja jalkineiden raaka-aineista. Ra- tai tuotti kaski- ja peltoviljelyn ohella merkittävän osan toi- kennukset valmistettiin kaupungeissakin 1800-luvulle saak- meentulosta yläsatakuntalaisille, hämäläisille, savolaisille ka enimmäkseen puusta, ja niiden lämmittämiseen kului pal- ja karjalaisille. Pyyntielinkeinot olivat tässä asemassa vie- jon puuta. Maalla ja vesillä käytettävät kulkuneuvot valmis- lä 1500-luvulla, Itä- ja Pohjois-Suomessa huomattavasti pi- tettiin pääasiassa puusta. Puusta tehtiin myös suuri osa as- tempäänkin. Saariston asukkaiden pääelinkeino oli kalastus. tioista, työ- ja tarvekaluista sekä koriste-esineistä. Sitä täydensivät linnustus ja karjanhoito, mutta maanvilje- Karja laidunsi metsissä, ja sen talviruokinta pohjautui lys oli vähäistä. Turkiksia tarvittiin omaan käyttöön, minkä metsä- ja rantaniityiltä kerättyihin ravintokasveihin sekä leh- lisäksi ne olivat tärkeä vientituote (kuva 1). Niiden ostajina tipuista tehtyihin kerppuihin. Varhaisin maatalouden muoto, olivat erityisesti saksalaiset hansakauppiaat. Taloudellises- kaskiviljely, perustui puun polttamiseen samoin kuin ensim- ti merkittävin turkiseläin oli orava. Turkiksia käytettiin ylei- mäisen metsäteollisen vientituotteemme tervan valmistus. sesti myös veronmaksun välineinä. Ulkomaankaupassa tur- Maatalouden kehittyessä viljavimpien kasvupaikkojen met- kisten suurmyyjiä olivat linnanpäälliköt ja Turun piispa. Tur- sät saivat väistyä peltojen tieltä. Aitoihin, ajokaluihin, maa- ja kistalous hiipui vähitellen asutuksen tihentyessä ja laajen- karjatalouden rakennuksiin ja lukuisiin muihin tarpeisiin ku- tuessa erämaita kohti. Riistakanta heikkeni suuressa osas- lui aina 1900-luvun puoliväliin saakka runsaasti puuta. Mar- sa Suomea jo myöhäiskeskiajalla. jat, sienet, lääkekasvit ja monet muut keräilytuotteet saatiin Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla arvoturkiksia saatiin niin ikään metsästä. enää Lapista. Turkiseläinten ohella pyydettiin lintuja, hirviä ja metsäpeuroja kotitarpeiksi. Jos kylän tai suvun eräomis- Metsästys elinkeinona ja harrastuksena tukseen kuului hyviä kalavesiä, saattoi kalastuksen merkitys olla metsästystä suurempi. Kutuaikana saatiin mahtavia Muinaissuomalaiset saivat toimeentulonsa kalastuksesta ja haukisaaliita. Turkisten ohella myös kuivatut hauet kelpasi- metsästyksestä. Suotuisan ilmaston ansiosta koko maa asuvat vientiin ja verottajalle. Lohenkalastuksella oli huomat- tettiin lämpökauden alkupuolella, yli 9 000 vuotta sitten. Pyy- tava merkitys jokivarsien asukkaille erityisesti pohjoisessa dystetyimpiä riistaeläimiä olivat hirvi ja majava sekä poh- mutta myös Kymijoella ja Kokemäenjoella. joisempana metsäpeura. Hirvikannan heikentyessä hylkeis- Riistakannan rajallisuus tiedostettiin jo varhain. Metsäs- tä tuli tärkein toimeentulon lähde. Karhu, näätä ja susi sekä tysrajoituksia sisältyi jo Ruotsin keskiaikaisiin maakunta- ja metsä- ja vesilinnut olivat myös suosittua riistaa (taulukko 1). maanlakeihin. Suomalaisten tapaoikeuteen kuuluneet kirjoit- Muinaissuomalaisten vuosirytmiin kuuluivat peltoviljelyn tamattomat säännöt ja eräalueiden rajaamisperusteet olivat ohella kalastus ja hylkeenpyynti merenrannikolla sekä met- myös keinoja, joilla pyrittiin takaamaan riistan riittävyys tule- sästys ja kalastus vesistöjen yläjuoksujen erämaissa ja sisä- vina aikoina. Vuonna 1647 metsästystä ja riistanhoitoa kos- vesillä. Eräretket saattoivat ulottua useiden satojen kilomet- kevat määräykset koottiin yhteen jahtiasetukseen. rien päähän kotoa, aina Jäämeren tai Vienanmeren rannikoil- Ravinnoksi ja myytäväksi metsästetyn riistan lisäksi pyy- le saakka. Niiden myötä kiinteä asutus laajeni itään ja pohjoi- dettiin ihmisille ja karjalle vaarallisia petoeläimiä. Susijah- seen. Sisämaan asukkaat elivät pyynnin ja keräilyn varassa. teihin osallistuminen oli lakisääteinen kansalaisvelvollisuus. Rannikkoseuduilta muuttavat perheet rakensivat erämaahan Tuliaseet alkoivat yleistyä 1800-luvulle tultaessa, mutta ne taloja, jotka toimivat myös eräretkeläisten majapaikkoina ja eivät vielä pitkään aikaan kuuluneet kaikkien metsästäjien myyntiin menevien turkisten koontipaikkoina. varustukseen. Metsästyskoirien kasvatus yleistyi niin ikään vähitellen. Metsästysseurojen perustamisen myötä 1800-luvun lopulla ottivat ensiaskeleitaan myös riistanhoito, erä- Tervantuotanto oli Suomen ensimmäinen metsävaroihin poh- kirjallisuuden julkaiseminen sekä kokonaisvaltainen erä- ja jautuva vientiteollisuuden muoto. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. metsästyskulttuuri.

25 Kuva 1. Metsästyskuva Olaus Magnus Gothuksen ”Pohjoisten kansojen historiasta”. Kuvassa pyydetään arvokkaita turkiseläimiä, soopeleita ja näätiä.

Kaskiviljely - suomalaisten elinehto ja metsien hävittäjä ja poltettiin samana keväänä. Karjalassa, missä metsät olivat mäntyvaltaisia, kasket olivat nimeltään pykälikkökaskia. Suomeen muodostui varhaiskeskiajalla kaksi toisistaan sel- Myöhäiskeskiajalla Suomeen tuotiin uusi ruislajike, kor- västi poikkeavaa maatalouskulttuuria. Kymijoen ja Päijän- piruis eli juuresruis, jota savolaiset viljelivät havumetsässä, teen itäpuoliset maakunnat muodostivat kaskialueen, joka mieluiten kuusikoihin kaadetuissa huuhtakaskissa. Huuhta- ulottui pohjoisessa Kainuuseen ja Kuusamoon. Savosta läh- kaskien polttoa ja kylvöä edeltävät valmistelutyöt kestivät töisin olevat siirtolaiset viljelivät kaskia paikoin myös La- useita vuosia. Huuhtakaskesta saatiin vain yksi, mutta usein pin eteläosissa ja jopa Tornionlaaksossa. Suomen eteläiset erittäin hyvä ruissato. Ruissadon jälkeen huuhtaan saatet- ja läntiset maakunnat olivat puolestaan peltoviljelyaluetta. tiin seuraavana vuonna kylvää kauraa tai ohraa, minkä jäl- Alueiden raja oli selkeä, mutta toisaalta lännessäkin kasket- keen kaski oli jätettävä metsittymään 40-50 vuodeksi en- tiin ja maan itäosissa viljeltiin peltoja. Kaskiviljely oli yleistä nen kuin sitä voitiin käyttää uudestaan. Huuhtakaskeami- 1800-luvulle saakka (kuva 2). nen vaati myös huomattavan suuria pinta-aloja. Itä-Suomes- Kaskeamisen tavoitteena oli tehdä metsämaasta viljely- sa olikin yleistä, että perhe muutti asuinsijansa uusille kas- kelpoista ja lisätä sen viljavuutta. Viljavuutta lisättiin poltta- keamiskelpoisille metsäalueille, kun entisen asuinpaikan lä- malla tuhkaksi alueen puut ja pensaat, pintakasvillisuus, ka- himetsät oli kaskettu. rikekerros ja osa humuskerroksesta. Jotta maanpinta saa- Länsisuomalaiset pyrkivät raivaamaan polttamansa kas- tiin palamaan tasaisesti, kasken puuttomiin kohtiin lisättiin ket pelloiksi ja viljelemään niitä pysyvästi. Kaskiviljelyn lisäk- alueen ulkopuolelta tuotuja seunapuita. Samaan tavoittee- si tai sen sijasta Länsi-Suomessa harjoitettiin myös kytövil- seen pyrittiin viertämisellä, joka oli palavien puunrunkojen jelyä sekä kivennäis- että turvemailla. Kytöviljelyssä poltta- vierittämistä ja työntämistä pitkin maan pintaa niissä kasken minen ulottui kasvillisuuden ja karikkeen lisäksi multa- tai kohdissa, joissa puuta oli liian vähän. Itäsuomalaiset kaatoi- turvekerrokseen. vat kaskensa yleensä havumetsään, siinä missä Länsi-Suo- Muut metsänkäyttäjät, laivanrakennus- ja vuoriteollisuus messa kaskettiin enimmäkseen lehtimetsiä. etunenässä, pitivät kaskeamista vaarallisena metsien hävit- Useimmat viljelykasvit tuottivat satoa vain lehtimetsään täjänä ja vaativat sen lopettamista. Metsäsäädöksissä esiin- kaadetussa kaskessa. Tavallinen kaski kaadettiin polttoa ja tyykin lukuisia kaskenpolton rajoituksia 1600-luvulta alkaen. viljelyä edeltävänä kesänä. Siitä voitiin ottaa useampia pe- Kaskeamiseen suhtauduttiin karsaasti myös siksi, että laajat räkkäisiä satoja: ensin ruista tai ohraa ja myöhemmin kau- metsäpalot olivat usein kaskenpolttajien aiheuttamia. Rajoi- raa, naurista tai tattaria. Tämä kaskeamismuoto oli mahdol- tukset tosin jäivät yleensä kuolleiksi kirjaimiksi - kaskia pol- lista toistaa samalla paikalla 20-40 vuoden välein (kiertokas- tettiin samoilla paikoilla niin usein kuin mahdollista, koska kiviljely). Asutuksen tihentyessä 1800-luvulla kaskeamisen vaihtoehtoisia elinkeinoja ei ollut. kiertoaika pyrki lyhenemään ja maan köyhtyminen johti sa- Vaikka kaskeamiseen suhtauduttiin varauksella, siitä oli don jatkuvaan pienenemiseen. Rieskamaaksi kutsuttiin nuo- myös hyötyä: Ensinnäkin se liittyi saumattomasti valtion edis- reen lehtipuutiheikköön sijoitettua kaskea, joka kaadettiin tämään erämaiden asuttamiseen. Toiseksi kaskiviljelyllä oli

26 Kuva 2. Maisema toistuvan kaskeamisen jäljiltä. Kuva: Olli Heikinheimo, Metsäntutkimuslaitoksen kuva-arkisto.

tärkeä merkitys kasvavan maaseutuväestön ravinnontarpeen Keskiajalta on hyvin vähän tietoja tervanpolton laajuu- tyydyttäjänä. Kolmanneksi se toi leivän virkamiesten pöytään desta ja merkityksestä, mutta uuden ajan alusta alkaen esiin- talonpoikien maksamien verojen kautta. Parhaiten kaskea- tyy kirjallisia muistiinpanoja tervan viennistä ulkomaille. Ter- mista siedettiin syrjäseuduilla, missä ei syntynyt vakavia ris- van kysyntä kasvoi tuolloin nopeasti läntisessä Euroopas- tiriitoja muiden metsänkäyttäjien kanssa. sa siirtomaihin suuntautuvan laivaliikenteen laajentuessa. Huuhtakaskeaminen väheni 1800-luvulla sitä mukaa kun 1600-luvun alussa tervanpoltto nousi Ruotsin valtakunnan väestö kasvoi ja erämaat saatiin asutettua. Kiertokaskivilje- toiseksi tärkeimmäksi vientiteollisuuden alaksi vuoriteolli- ly jatkui Itä-Suomessa, kunnes sekin joutui väistymään pel- suuden jälkeen. Siitä huolimatta että oma kauppa- ja sota- toviljelyn tieltä 1800-luvun lopulla. Viljan tuonti, peltoalan laivastokin tarvitsi runsaasti tervaa, liikeni tuotannosta noin lisääntyminen, karjatalouden kehittyminen sekä puun hin- 90 % vientiin, jonka tärkein kohdemaa oli Englanti. nan nousu ja metsätalouden tarjoamat ansiot tekivät kas- Merkittävä osa valtakunnan tervantuotannosta tapah- keamisen vähitellen tarpeettomaksi. Kaskeaminen ei kuiten- tui Suomessa: terva oli Suomen merkittävin vientituoteko- kaan loppunut samaan aikaan kaikkialla vaan jatkui paikoin ko Ruotsin vallan ajan. Aluksi tervakaupan tärkein keskus 1900-luvun alkupuolelle asti, jolloin kaskikoivikoita saattoi oli Viipuri, joka hankki tervansa Savosta ja Karjalasta. Vuon- nähdä itäsuomalaisessa maisemassa. na 1721 solmitusta Uudenkaupungin rauhasta lähtien tervan vientituotanto keskittyi puolestaan Pohjanlahden rannikol- Tervatalous le. Tervanpoltosta tuli suuressa osassa Pohjanmaata paitsi pääelinkeino myös tuntuva rasite alueen mäntymetsille. Tervan valmistus on tuhansia vuosia vanha perinne. Tervaa Autonomian aikana tervantuotantoalue siirtyi Pohjanmaan käytettiin muun muassa lääkitsemiseen, laivojen ja venei- itä- ja pohjoisosiin sekä Kainuuseen, kun mäntymetsät eh- den tiivistämiseen ja suojaamiseen, suksien voiteluun sekä tyivät rannikolta. Myös isojako joudutti terva-alueen siirty- kattojen, puurakenteiden, ajokalujen ja työvälineiden eristä- mistä. Tärkein tervan vientisatama 1800-luvulla oli Oulussa. miseen kosteudelta. Siitä valmistettiin myös jatkojalosteita, Tervanviennin huippuvuodet ajoittuivat 1860-luvun alkuun, joista tärkeimpiä olivat piki ja tärpätti. jolloin Suomesta vietiin enimmillään lähes 250 000 terva-

27 Kuva 3. Tervahaudan halkileikkaus Suomussalmelta Turpeisen (1985) mukaan.

tynnyriä vuodessa. Tämän jälkeen tervan tuotanto ja vien- Tervaspuut saivat seisoa paikoillaan metsässä kolme tai ti alkoivat hiipua. neljä vuotta ensimmäisestä koloamisesta lukien, ennen kuin Talonpojille tervan valmistaminen oli tärkeä ja usein myös ne kaadettiin syksyllä tai talvella. Tervaspölkyt ajettiin syys- ainoa rahatulojen lähde. He myivät tervansa rannikkokau- talvella tulevan tervahaudan paikalle, mahdollisimman lähel- punkien tervaporvareille, joilta he saivat myös ostaa tarvit- le tervasmetsää. Pölkyt pilkottiin talven mittaan ohuiksi sä- semiaan tuontitavaroita. Porvarit sitoivat mielellään talonpo- röksiksi. Tervahauta kaivettiin keväällä sopivaan paikkaan, jat velkasuhteeseen varmentaakseen tervan saannin ja hil- mielellään tuulensuojaiseen rinteeseen. Haudan pohja voi- litäkseen hintakilpailua. Pohjanmaalla ja myöhemmin myös tiin tiivistää tervanpitäväksi savea, kuusen ja männyn kuor- Kainuussa kehittyi selvä työnjako talonpoikien, tervakauppi- ta tai koivun tuohta käyttäen. aiden ja tervan laatua valvovan kruunun välille. Tämän kolmi- Puut ladottiin tervahautaan poutasäällä, ja työ pyrittiin kannan varaan nousi mittava tervatalouden organisaatio ja saamaan valmiiksi yhden päivän aikana. Jos tervaa poltet- kulttuuri. Tervantuotanto oli Suomen ensimmäinen metsä- tiin kannoista ja juurista, ne pilkottiin sopivan muotoisiksi ja varoihin pohjautuva vientiteollisuuden muoto. niistä poistettiin maa-ainekset mahdollisimman tarkkaan. Tervaa valmistettiin pääasiassa tervahaudoissa (kuva 3). Särökset eli tervaspuut ladottiin tiiviisti siten, että ne osoit- Parhaassa kasvussaan olevat 30-40-vuotiaat, rinnankorkeu- tivat hieman alaviistoon haudan sydäntä kohti. Hautames- delta noin 15 senttimetrin läpimittaiset, suorat ja oksatto- tari piti tarkoin huolta siitä, että tervan juoksu haudan sy- mat männyt sopivat parhaiten tervan raaka-aineeksi. Ter- dämeen ja edelleen juoksutusputkea eli piippua pitkin tyn- vanpolttoon käytettävät männyt kolottiin pystyyn, eli runkoa nyriin olisi esteetöntä. kuorittiin tyveltä niin korkealle kuin mies ylettyi, noin 2,5-3,5 Kun kaikki puut oli ladottu paikoilleen, hauta peitettiin tur- metrin korkeuteen saakka. Työvaiheen tarkoituksena oli li- peilla ja sammalilla, joskus käytettiin myös heinää tai olkia. sätä puun pihkapitoisuutta ja edelleen puusta saatavan ter- Näiden päälle tuotiin vielä runsaasti multaa. Turve- ja multa- van määrää. Puu ei saanut kuolla liian nopeasti. Koloaminen kerroksen avulla säädeltiin tervahaudan hapensaantia, jotta tehtiin vähitellen, useamman vuoden kuluessa. Puuhun jätet- se palaisi sopivan hitaasti, hautumalla. Haudan alareunoille tiin pohjoispuolelle runkoa kymmenkunta senttiä leveä elä- jätettiin ympäriinsä sytytysaukkoja, joihin aseteltiin sytyk- mänlanka eli kuorijänne, jota pitkin vettä ja ravinteita kul- keitä. Tervahauta poltettiin useimmiten juhannuksen aikaan keutui latvukseen. tai heinäkuulla kokeneen hautamestarin johdolla. Hautojen koko vaihteli: Niihin ladottiin noin 100–500 pinokuutiometriä

28 tervaksia. Ison haudan tuotos saattoi olla satakunta tynny- vat maan köyhimpiä seutuja. Vaikka tervanpoltto säilyi mene- riä, mutta yli 200 tynnyrin tervahautojakin tiedetään poltetun. telmiltään ja laitteiltaan alkeellisena, se ei missään tapauk- Tervan kuljetus haudalta joenrantaan ja edelleen sata- sessa ollut kenen tahansa käsiin uskottavaa työtä. Erityises- makaupungin tervaporvareille vaati monenlaisia taitoja. Tal- ti tervahaudan rakentaminen ja poltto sekä tervan kuljetus vella tynnyreitä kuljetettiin hevosen vetämässä reessä, kun veneellä tai lautalla olivat varsin vaativia tehtäviä. Ammatti- taas kesäaikaan saatettiin maastossa käyttää palkkuita eli taito kulki perintönä sukupolvelta toiselle. paluksia, joissa aisat kiinnitettiin suoraan yhteen tai kahteen Tervakauppa eli viimeistä kukoistuskauttaan 1860-luvul- tervatynnyriin. Hevoskuljetus satamakaupunkiin saakka tuli la ja 1870-luvun alussa. Tämän jälkeen tervan vientimäärät kyseeseen vain tasaisilla mailla silloin, kun matka oli lyhyt. alkoivat laskea tasaisesti. Tärkeimpiä syitä viennin hiipu- Pidemmän matkan päästä tervaa kannatti kuljettaa vesitse miseen olivat puulaivojen väheneminen sekä metsäteolli- lautoilla ja tervaveneillä, joihin saatiin suurempi lasti kerralla. suuden puunhankinnan ulottuminen tervantuotantoalueil- 1700-luvulla papit ja muut sivistyneistöt sekä ensimmäi- le. Myös maatalouden kehitys nopeutti osaltaan tervanpol- set sanomalehdet rupesivat paheksumaan mäntymetsien ton väistymistä. Maailmansotien aikaan tervantuotanto laa- häviämistä. Tervanpolttoa pidettiin syyllisenä myös maan- jeni väliaikaisesti, kun tervaa ja sen jatkojalosteita käytettiin viljelyksen laiminlyömiseen. Talonpoikia kannustettiin luo- kriisiaikoina voiteluaineiden ja joidenkin vaikeasti saatavien pumaan tervanpoltosta ja siirtymään lautojen sahaukseen. teollisuuskemikaalien korvikkeena. Valtiovalta pyrki 1730-luvulta lähtien säästämään met- siä lainsäädännön keinoin. Metsäasetuksissa kiellettiin ter- Puun kotitarvekäyttö ja talonpoikainen van valmistaminen suurista puista ja käskettiin käyttämään metsäteollisuus raaka-aineena kantoja ja juuria sekä huonolaatuisia ja kui- vettuneita mäntyjä. Tervanpoltto edellytti lupaa ja kolotta- Keskiajalla puuta käytettiin Suomessa lähinnä poltto- ja ra- van metsän tarkastusta. Tervaksia sai ottaa vain sellaisis- kennuspuuna. Vähitellen myös maataloudesta tuli merkittävä ta paikoista, joissa metsää oli riittävästi ja joissa sille ei ai- metsänkäyttäjä. Aidat, rakennukset ja runsaslukuiset tarve- heutunut vahinkoa. Kasvavia mäntyjä sai ottaa tervan raa- kalut tehtiin pääasiassa puusta. Karjan laiduntaminen tapah- ka-aineeksi esimerkiksi soilta ja kallioilta, jos ne eivät olleet tui suurimmaksi osaksi metsässä. Keskiajalla alkoi esiintyä kelvollisia sahatavaraksi, hirreksi tai laivanrakennuspuuksi. myös puun teollista käyttöä. Talonpoikainen käsiteollisuus, Tervatalous pysyi loppuun saakka vähäisiä pääomia sito- esimerkiksi puuastioiden valmistus Vakka-Suomessa ja Sa- vana talonpoikaisena pienteollisuutena, jonka taloudellinen takunnassa, oli paikoin melko mittavaa. Rautaruukit tarvitsi- tulos jäi yleensä vaatimattomaksi. Tervantuotantoalueet olivat malmin sulattamiseen runsaasti polttopuuta tai puuhiil-

Kuva 4. Suomalaisia halkolaivoja purkamassa lastia Neva-joella. Kuva: J. Atkinsonin etsaus ”Finland Wood Barks” 1804, Museovirasto.

29 Taulukko 1. Metsänkäytön ja metsänhoidon kehitysvaiheet Suomessa.

��

Eränkäynti ja ammattimetsästys Polttopuun ja kotitarvepuun käyttö Kaskiviljely Karjan laiduntaminen metsässä Tervanpoltto elinkeinona Laivanrakennus Veisto ja käsinsahaus [3–75] Vesisahat Höyrysahat Metsänkäyttö Vuoriteollisuus, rautaruukit Metsien käytön historia ��

Maanlait Ruotsin valtakunnan laki Metsästystä ja ”hedelmää kantavien puiden” hakkuita koskevat kiellot Puutavaran vientirajoitukset Alueelliset metsäsäädökset Säädökset Metsäasetukset

��

Metsäammattikunta Metsänviljely Harsinta- ja lohkohakkuumenetelmät Kestävyyden periaateKestävyys virallisena ohjenuorana Metsänhoidollinen kirjallisuus, Turun Akatemian metsäntutkimusEvon koetoiminta Metsänhoidon Isojako, Etelä-SuomiPohjois-Suomi kehitys Saksalainen metsänhoito mallina Suomessa Ruotsi ja Suomi Metsänomistajien ja kansalaisten neuvonta ja valistus Keski-Eurooppa Vakinainen metsähallinto Suomi Metsäopetus, Saksa Venäjä, Ruotsi Suomi

��

Metsänkäytön ja metsänhoidon kehitysvaiheet Suomessa. (Tasanen 2004.)

tä. Erilaiset metsän tuotteet kelpasivat paitsi kotitarpeiksi ja Järeimmät havupuut myytiin mastopuiksi ja ”isorakennuk- myyntiin, myös veronmaksun välineiksi. sen puiksi” sellaisenaan tai niistä veistettiin kirveellä hirsiä, Uuden ajan alussa Suomi oli harvaan asuttu maa. Puun pelkkoja, lankkuja ja lautoja lähinnä kotitarpeiksi mutta pai- kotitarvekäyttö näkyi muutoksena metsissä ainoastaan kau- koin vientiinkin. Veistäjät halkaisivat aluksi tukin kahtia. Kum- punkien ja asutettujen kylien ympäristössä. Vähitellen asu- mastakin puoliskosta tehtiin lauta tai lankku. tus kuitenkin laajeni ja puunkäyttö lisääntyi. Hakkuut kes- Merkittävintä varhainen puunjalostusteollisuus oli Sata- kittyivät teiden vähäisyyden ja kuljetuskaluston kehittymät- kunnassa. Sen katsotaan olleen yhtenä tärkeänä syynä Po- tömyyden vuoksi asutuksen läheisyyteen. Polttopuu oli pit- rin seudulla tapahtuneeseen suoranaiseen metsien häviä- kään ainoa energianlähde sekä kotitalouksille että hitaas- miseen. Myös Rauman ja Uudenkaupungin seudulla yleisesti laajenevalle teollisuudelle. Vähitellen myös koskien vesi- ti valmistetut lehterit menivät hyvin kaupaksi. Ne olivat nuo- voimaa sekä tuulivoimaa ruvettiin hyödyntämään myllyjen rista männyistä ja kuusista veistettyjä ohuita parruja, joita ja sahojen käyttövoimana. käytettiin katon kannattimina. Vesisahoja perustettiin kos- Maaseudun väestö alkoi myös jalostaa puuta paitsi koti- kien partaille keskiajan lopulta lähtien. Rautaruukkeja ryh- tarvekäyttöön myös erilaisiksi myyntiin meneviksi tuotteik- dyttiin perustamaan 1600-luvun alkupuolella, aluksi läntisen si. Varsinais-Suomesta vietiin veistettyä puutavaraa Itäme- Suomenlahden rannikolle. Ruukit kuluttivat runsaasti puu- ren kaupunkeihin jo 1500-luvulla. Muualla Suomessa talon- hiiltä ja muutakin puutavaraa, jonka hankinta asetettiin lä- poikien ansiometsätalous alkoi yleistyä 1600-luvun aikana. hiseudun talonpoikien tehtäväksi.

30 Taulukko 2. Suomen metsähistoriaa 1880-luvulta lähtien.

Metsänkäyttö

� Metsäteollisuuden � Itsenäisen Suomen � Puulla � Suomesta � Puunjalostusta läpimurto ja ekspansio puujalat parempiin tulee metsä- globalisaation, EU:n päiviin teknologian ja Greenpeacen kärkimaa ehdoilla

� Sahateollisuus laajenee � Teollinen � Hevoset ja pokasahat � Luontotietoinen, � Puuhioke- ja puunkäyttö vaihtuvat traktoreihin ylikansallinen ja selluloosateollisuus. kasvaa nopeasti ja moottorisahoihin äärimmilleen � � tehostettu Paperiteollisuus Koneellinen Autokuljetus metsäteollisuus. puunkorjuu, uitto � � � Vaneriteollisuus ja rautatiekuljetus Metsäautotiet Hakkuukoneet kehittyvät � Metsän- � Metsätraktorit � parannus- � Pohjois-Suomen ohjelmat: Energiapuun korjuu metsävarojen � hyödyntäminen hkln, mera Metsäteollisuuden ja muiden organisaatioiden fuusiot � Tietotekniikka metsätalouden välineeksi

� Kaskiviljely ja tervanpoltto � Polttopuun käyttö ja � Moderni metsien hiipuvat vähitellen metsälaiduntaminen monikäyttö vakiintuu � Polttopuu ja kotitarvepuu vähenevät � Suomesta tulee merkittävä säilyvät tärkeässä asemassa metsätalouden ja metsäteollisuuden erityisesti maaseudulla. tietotaidon viejä

1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000 Suomen historian virstanpylväitä

Suomalaisuuden Suomi itsenäistyy Asutustoiminta vahvistuminen Rajut suhdanne- Maaltamuutto, Metsätalouden ja Autonomian vaihtelut metsänomistuksen maaseudun murros kyseenalaistaminan Sodat rakennemuutos

1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000

Metsänhoito ja metsäpolitiikka

Metsäorganisaatioiden synty ja vakiintuminen Tehometsänhoidon aika Ekologian esiinmarssi

� Valtion metsien � Tapio 1907 � Pienikokoisen � Metsänviljely, � Tutkimuksen arvostus kasvaa hoitoa kehitetään puun kysyntä metsänjalostus � Metsätuhot ja niiden torjunta � mahdollistaa � Vuosilohko- � Metsäopetus harvennus- Taimituotannon kansalaiskeskustelun kohteena järjestelmä, hy 1908 hakkuut automaatio � Kestävyyden käsite laajenee tukkipuiden � Koneellinen harsinnat maanmuokkaus � � � � Metsätalouden Evo jatkaa Metsän- � Kemiallinen Alue-ekologinen tarkastukset metsäkouluna parannus- vesakontorjunta ja osallistava suunnittelu Muut metsä- toiminta, otetaan käyttöön � Kulotus, kylvö � ja istutus leviävät koulut 1903– metsänhoito- Metsänlannoitus valtion metsissä käytäntöön lautakunnat ja � Ojitus koneellistuu 1990-luvulla keskusmetsä- � � Valtion maiden seurat 1928. � Metsäopetus Metsänhoitotöiden asutustoiminta laajenee kaikkiin ”lopullinen” koneellistuminen � Yksityismetsätalouden � Valtakunnan maakuntiin. edistämisen metsien inventoinnit vaatimaton alku vuodesta 1921. � Metsänhoitoyhdistykset � Suomen metsävarat kasvavat neljänneksellä � Metsätieteellinen 1970–2000 koetuslaitos 1917 � Cajanderin metsätyyppiteoria

� Suojametsäkomitean esitys � Kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut � Metsälaki turvaa suojelualueet vuodesta 1938 alkaen monimuotoisuuden Sertifiointi, Natura � Luonnonsuojelulaki 1923 � ”30-vuotinen metsäsota” 1970-luvun alusta lähtien

� Metsäasetus 1917 � Metsänhoitoyhdistyslaki 1950 � Metsälaki ja luonnon- � Metsälaki 1886 � Harsintajulkilausuma 1948 suojelulaki 1997 Kansallinen metsä- � Laajat komitea- � YML, ja pysyvä MPL 1967 ohjelma 2010, 1999 mietinnöt � Metsälait yml, mpl, ym. 1928 � Metsäkomiteoiden 1970-luku 1900–1910 � Sota-ajan poikkeussäädökset � Metsähallintolaki ja metsälautakuntalaki 1987 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000

31 Myös lehtipuille löytyi monenlaista käyttöä. Lehmuksen saada aikaan runsaasti repaleisia ja vajaatuottoisia jätemet- kuoresta saatava niini oli arvokasta köysien, hihnojen, matto- siä 1800-luvun lopulla. Tilannetta kuitenkin paransivat pian jen ja siteiden sekä seulojen raaka-ainetta keskiajalla ja uu- metsäteollisuuden keskittyminen ja järjestäytyminen sekä den ajan alussa. Kotitarvekäytön lisäksi niiniä kerättiin myy- selluloosa- ja paperitehtaiden perustamisen myötä synty- täväksi. Myös lehmuksen lujaa puuainetta käytettiin moniin nyt pienikokoisen puun kysyntä, joka loi edellytykset har- tarkoituksiin. Niinen keruun, kaskiviljelyn ja laiduntamisen vennushakkuiden toteuttamiselle. vuoksi lehmukset alkoivat käydä harvinaisiksi jo 1600-luvulla. Vuonna 1917 annettu asetus metsän hävittämisen eh- Koivun ja haavan tuhkasta valmistettiin potaskaa, jota käisemiseksi ja sen valvontaorganisaatio hillitsivät hävi- käytettiin tekstiiliteollisuudessa sekä lasin ja saippuan val- tyshakkuita tehokkaammin kuin aikaisemmat säädökset. mistuksessa. Tuhkaa tuotettiin polttamalla vuoden tai kak- Yksityismetsien ammattimainen hoito ja edistämistoimin- si kuivuneita lehtipuita. Tuhka sekoitettiin yleensä padassa ta sekä metsäntutkimus saatiin alulle Suomen itsenäisty- veteen, ja seos keitettiin paksuksi puuroksi, joka edelleen misen aikoihin. kuivattiin ja vielä kuumennettiin hiilen ja muiden orgaanis- Kaikkien metsäorganisaatioiden kehitys oli aluksi vaati- ten aineiden poistamiseksi. Potaskaa valmistettiin 1700-lu- matonta. Valtakunnallisesti kattavaan toimintaan nykyisten vun lopulta lähtien lähinnä Etelä-Pohjanmaalla. metsäorganisaatioiden esiasteet ylsivät vasta 1930–1950-lu- Koivun puuaineesta ja tuohesta valmistettiin astioita ja vuilla. Epämääräiset harsintahakkuut korvattiin metsikköta- tarvekaluja. Tuohta käytettiin myös kattojen raaka-aineeksi: loudella. Vajaatuottoisia metsiä kunnostettiin metsänparan- siitä tehtiin joko tuohikattoja tai eristyskerroksia tiili- ja tur- nustoiminnalla, joka nojasi vahvasti valtion varoihin. Toimin- vekatteiden alle. Kotitarvekäytön lisäksi näitä koivusta tehty- nan ohjenuorana oli pitkään puuntuotannon kestävyyden tur- jä tuotteita vietiin Suomen rannikkoseuduilta Ruotsiin ja kau- vaaminen. Metsien monikäytön ja luontoarvojen huomioon emmaksikin 1500-luvulta lähtien. Eniten koivua kului kuiten- ottaminen metsien hoidossa ja käytössä alkoi saada jalan- kin polttopuuksi. Puun käyttäminen lämmönlähteenä oli pit- sijaa 1970-luvulla (taulukko 2). kään 1900-luvulle saakka suurin Suomen metsävarojen käyt- tömuoto. Kotimaan käytön lisäksi koivuhalkoja sekä muuta polttopuuta vietiin rannikoilta ja saaristosta myös Tukhol- Kirjallisuus maan ja Pietariin (kuva 4). Heikinheimo, O. 1915. Kaskiviljelyksen vaikutus Suomen metsiin. Acta Forestalia Fennica 4 (2): 1-264. http://hdl.handle. Metsänhoidon hidas kehitys net/1975/8408 Helander, A. B. 1949. Suomen metsätalouden historia. WSOY, Hel- sinki. 546 s. Metsien hoito oli aluksi vahingollisiksi koetun metsänkäytön Kemppinen, J. 1989. Vanha eräkulttuuri. Julkaisussa: Opas, H. kieltämistä ja rajoittamista sekä etuoikeuksien myöntämis- (toim.). Tapiola: Erätaito. 2. uudistettu painos, Weilin + Göös, tä tietyille tahoille, esimerkiksi kaivosteollisuudelle. Ruotsin Espoo, s. 10-29. vallan aikana rajoitettiin ”hedelmää kantavien puiden” kaa- Kuisma, M. 2006. Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kan- tamista, kaskenpolttoa, laiduntamista, tervan valmistusta, sainvälinen järjestelmä 1620-1920. Suomalaisen Kirjallisuu- den Seura, Helsinki. 2. korjattu painos. 781 s. vesisahojen toimintaa ja muita erityisesti talonpoikien sekä Pakkanen, E. ja Leikola, M. 2010. Metsää, puuta ja kovaa työ- maaseudun tilattoman väestön metsänkäyttömuotoja ase- tä - Suomen metsien käytön historiaa 1. Metsäkustannus tuksilla ja ohjeilla. Näiden määräysten valvonta jäi kuitenkin Oy. 640 s. tehottomaksi. Väestön kasvaessa alkoi tiheämmin asuttujen Pakkanen, E. ja Leikola, M. 2011a. Puut perille ja käyttöön - Suo- seutujen metsissä esiintyä vakavaa puupulaa. Uusien kielto- men metsien käytön historiaa 2. Metsäkustannus Oy. 512 s. jen ja rajoitusten ohella tilannetta koetettiin parantaa 1700- Pakkanen, E. ja Leikola, M. 2011b. Tervaa, lautaa ja paperia - Suo- men metsien käytön historiaa 3. Metsäkustannus Oy. 512 s. ja 1800-luvuilla isonjaon avulla. Kylän yhteisten metsämai- Tasanen, T. 2004. Läksi puut ylenemähän. Metsien hoidon his- den jakamisella tilojen omaisuudeksi lisäsi omistajan vas- toria Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon tuuta ja sai aikaan säästävämpää metsänkäyttöä. Muutamat 1870-luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 920. 443 metsiensä hoidosta kiinnostuneet ruukinpatruunat ja karta- s. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1920-2 nonomistajat teettivät jo Ruotsin vallan loppuajoilta lähtien Turpeinen, O. 1985. Väestö ja talous 1721-1982. Kainuun historia II. Kainuun Sanomien kirjapaino Oy. 436 s. vuosilohkojärjestelmää noudattavia metsätaloussuunnitel- mia tiloilleen (taulukko 1). Autonomian aikana, 1800-luvun puolivälissä, Suomen suuriruhtinaskunta sai oman metsäasetuksen ja valtion metsien hoitoa ja vartiointia varten perustettiin metsänhoitolai- tos. Metsänhoitajia ja metsänvartijoita ryhdyttiin koulutta- maan kotimaassa Evon metsäopistossa 1860-1870-luvuilta alkaen. Kun metsäteollisuuden voimakas läpimurto tapahtui 1870-luvulla, valtion metsät olivat jo auttavasti järjestel- mällisen hoidon piirissä ja niitä varten oli saatu perustetuk- si oma, harvalukuinen metsäammattikunta. Yksityismetsissä nopeasti kasvavan sahateollisuuden puunhankkijat ehtivät tukkipuiden määrämittahakkuillaan

32 Suomen metsävarojen kehitys 1920-luvulta lähtien Kari T. Korhonen

Maan käyttö ja maaluokat asiassa maatalousmaan lisäyksestä. Tämän jälkeen alkoi peltojen metsityksen aika ja metsätalousmaan ala kasvoi hie- Suomen maapinta-ala on Maanmittauslaitoksen tilastoin- man 1970-luvun puoliväliin saakka. Viime vuosikymmeninä nin mukaan 30,4 miljoonaa hehtaaria. Metsäntutkimuslai- rakennustoiminta on jälleen pienentänyt metsätalousmaan toksen tekemän valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11, alaa. Ala on ollut suurimmillaan 1970-luvun alussa, 26,8 mil- vuodet 2009-2012) mukaan maapinta-alasta 26,2 miljoonaa joonaa hehtaaria, josta se on pienentynyt kaiken kaikkiaan hehtaaria eli 86 % on metsätalousmaata eli metsä-, kitu- tai puoli miljoonaa hehtaaria. joutomaata tai muuta metsätalousmaata kuten metsäteitä. Metsämaan käsite vakiintui 1960-luvulla. Siten tiedot Metsätilastoinnin terminologiassa käsite metsätalousmaa metsämaan alan kehityksestä ovat täysin vertailukelpoisia on kuitenkin harhaanjohtava, sillä se sisältää myös esimer- ainoastaan tästä eteenpäin. 1920-luvulta 1960-luvulle met- kiksi suojelualueet, jotka eivät ole metsätalouden käytössä. sämaan pinta-ala pieneni hieman. Tämän jälkeen alkoi met- Metsätalousmaasta on täysin metsätalouden ulkopuolella sämaan alan voimakas kasvu, joka jatkui 1980-luvulle saak- 5,6 miljoonaa hehtaaria eli 21 %. ka. Kasvu selittyy kitu- ja joutomaan soiden ojituksella, joka Metsätalousmaasta metsämaata on 20,3 miljoonaa heh- oli vilkkaimmillaan 1960- ja 1970-lukujen taitteessa: silloin taaria. Metsämaalla puuston keskimääräinen hehtaarikoh- soita ojitettiin jopa 300 000 hehtaaria vuodessa. Nykyinen tainen kasvu on vähintään yksi kuutiometri vuodessa. Käy- metsämaan ala, 20,3 miljoonaa hehtaaria, on 3,4 miljoonaa tännön metsätaloudessa toimitaan metsämaalla, koska kitu- hehtaaria suurempi kuin metsämaan ala 1960-luvun alussa ja joutomaat ovat vähäpuustoisuuden vuoksi metsätaloudel- ja 2,3 miljoonaa hehtaaria suurempi kuin kasvullisen met- le kannattamattomia. Metsämaasta suojeltua on 1,8 miljoo- sämaan ala 1920-luvun alussa. Kitumaan ala on pienentynyt naa hehtaaria eli 9 %. noin 2,4 miljoonaa hehtaaria ja joutomaan ala noin 1,3 miljoo- Suomen ensimmäisen valtakunnan metsien inventoinnin naa hehtaaria 1960-luvun alun jälkeen. Soiden uudisojitus eli aikaan 1920-luvun alussa maamme pinta-ala oli runsaat 10 % aiemmin ojittamattomien soiden ojitus väheni voimakkaasti nykyistä suurempi. Ensimmäisen VMI:n tulokset on laskettu 1980-luvulla ja käytännöllisesti katsoen loppui 1990-luvulla. siksi Metsäntutkimuslaitoksessa uudestaan nykyisen Suo- Yksityiset omistavat metsätalousmaasta 53 %. Valtio men alueen mukaisiksi. Metsätalousmaan ala on pienenty- omistaa siitä 34 %, yhtiöt 7 % ja erilaiset yhteisöt 5 %. Val- nyt 1920-luvun alun 26,8 miljoonasta hehtaarista nykyiseen tion omistamat maat ovat suurelta osin Pohjois-Suomes- 26,2 miljoonaan hehtaariin, eli lähes 600 000 hehtaaria (kuva sa, missä kitu- ja joutomaan osuus metsätalousmaasta on 1). 1920-luvulta 1960-luvulle alan pienentyminen johtui pää- suurempi kuin Etelä-Suomessa. Niinpä yksityisomistuksen

1 000 ha 30 000 Metsätalousmaa Metsämaa 25 000 Kitumaa Joutomaa Muu metsätalousmaa 20 000

15 000

10 000

5 000

0 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

Kuva 1. Metsätalousmaan alan kehitys 1920-luvulta lähtien.

33 osuus metsämaasta on peräti 61 % ja valtion vain 25 %. Yh- lähes 5 %. Osuus on pienentynyt nykyiseen runsaaseen pro- tiöiden osuus on 9 % ja yhteisöjen 5 %. Metsätilastoinnis- senttiin metsämaan alasta. sa Pohjois-Suomella tarkoitetaan Kainuun, Pohjois-Pohjan- Metsien kehitysluokkajakauma kuvaa metsien käyttö- maan ja Lapin metsäkeskusalueita. mahdollisuuksia paremmin kuin ikäluokkajakauma, sillä sa- Metsätalousmaasta kolmannes eli 8,7 miljoonaa hehtaa- manikäiset metsät voivat olla hyvin erilaisissa kehitysvai- ria on suota. Tästä noin 5 miljoonaa hehtaaria on metsämaan heissa kasvupaikan, sijainnin ja puulajin vaikutuksesta. Ke- soita, joilla puuntuotoskyky on vuodessa vähintään kuutio- hitysluokista taimikot ovat metsiä, joissa puuston keskipi- metri hehtaaria kohden. Lähes 4 miljoonaa hehtaaria suo- tuus on korkeintaan 8 metriä. Nuoret kasvatusmetsät ovat alasta on kitu- tai joutomaata. Ojitettua suota on 4,7 miljoo- varttuneempia, mutta niiden puusto on pääosin vielä alle naa hehtaaria. Todellisuudessa suota on ojitettu metsätalo- tukkipuukokoista. Varttuneissa kasvatusmetsissä puuston utta varten tätäkin enemmän, sillä osalla ojitetuista soista keskiläpimitta on vähintään 16 senttimetriä mutta puusto ei turvekerros jo hävinnyt ja ne ovat muuttuneet metsänarvi- ole vielä uudistuskypsää. Uudistuskypsissä metsissä puus- oinnin luokituksessa kankaiksi. Ojitettuja kankaita on 1,3 mil- ton keskiläpimitta tai järeys on riittävä metsän uudistami- joonaa hehtaaria - niistä osa on ollut ojitushetkellä soita ja seen. Lisäksi kehitysluokkina erotetaan uudistusalat, jotka osa soistuneita kankaita. ovat joko vielä viljelemättömiä avohakkuualoja tai siemen- tai suojuspuustoja, joiden alle ei ole vielä syntynyt kehitys- Metsien ikä- ja kehitysluokat sekä kelpoista taimikkoa. puulajivaltaisuus Puuntuotantoon käytettävissä metsissä taimikoiden osuus Etelä-Suomessa on 20 %, nuorten kasvatusmetsien Metsämaan metsistä 64 % on mäntyvaltaisia, 24 % kuusi- 28 %, varttuneiden kasvatusmetsien 35 % ja uudistuskyp- valtaisia ja 10 % lehtipuuvaltaisia. Metsistämme 35 % on sien metsien osuus 14 % (kuva 3). Pohjois-Suomessa osuudet alle 40-vuotiaita. Yli 80-vuotiaita metsiä on alle 30 % met- ovat vastaavasti 18, 45, 23 ja 11 %. Eri kehitysluokkien met- sämaasta. Metsien ikärakenne on hyvin erilainen Etelä- ja sissä puulajien osuudet vaihtelevat voimakkaasti. 1960-lu- Pohjois-Suomessa (kuva 2). Pohjois-Suomessa alle 40-vuo- vulta 1980-luvulle metsien uudistamisessa suosittiin män- tiaita metsiä on 27 % ja yli 120-vuotiaita metsiä 17 % metsä- tyä, minkä takia nuorissa kasvatusmetsissä mäntyvaltaisten maasta. Etelä-Suomessa alle 40-vuotiaiden metsien osuus metsien osuus on Etelä-Suomessa 62 % ja Pohjois-Suomes- 42 % ja yli 120-vuotiaiden osuus vain 4 %. sa 82 %. Männyn viljelystä liian rehevillä mailla saadut huo- Metsien käsittelyssä on 1940-luvun jälkeen tapahtunut not kokemukset tosin ovat vähentäneet männyn käyttöä vil- voimakas muutos, kun harsintahakkuista ja yläharvennuk- jelyssä 1990-luvulta lähtien. 1990-luvulla voimakkaasti kas- sista on luovuttu ja siirrytty kiertoaikoihin perustuvaan met- vanut hirvikanta on johtanut siihen, että koivun viljely on lä- sätalouteen. Kuvassa 2 on vertailtu metsämaan metsien ikä- hes lopetettu ja kuusta käytetään pääasiallisena viljelypuu- luokkarakennetta 1920-luvulla (VMI1), 1950-luvulla (VMI3), lajina. Taimikoissa mäntyvaltaisten metsien osuus onkin Ete- 1970-luvun puolivälissä (VMI6), 1990-luvun lopussa (VMI9) lä-Suomessa vain 43 % ja Pohjois-Suomessakin 78 %. Ete- ja 2009–2012 (VMI11). Etelä-Suomessa 41–60-vuotiaiden met- lä-Suomessa taimikoissa kuusikoiden osuus on selvästi suu- sien ikäluokka oli osuudeltaan suurin ikäluokka ensimmäi- rempi (48 %) kuin männiköiden. sestä inventoinnista 1950-luvulle saakka. 1970-luvulle men- Puuntuotannon maan taimikoista ja kasvatusmetsistä täessä tämän ikäluokan osuus oli pienentynyt ja nuorimman on perustettu luontaisesti 9,8 miljoonaa hehtaaria ja viljel- ikäluokan eli 1-20 vuotiaiden metsienosuus oli kasvanut sel- len 5,8 miljoonaa hehtaaria, eli viljelyn osuus metsänuudis- västi. Myös yli 80-vuotiaiden metsien osuus on kasvanut. tamisesta on ollut 37 %. Uudistamiskypsissä metsissä viljel- Kehitys on tämän jälkeen jatkunut niin, että yli 100-vuotiai- tyjen metsien osuus lienee tätä pienempi, mutta siitä ei ole den metsien osuus on kasvanut, samoin 1-20-vuotiaiden ja olemassa luotettavaa tietoa. 21-40-vuotiaiden. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa 60-120-vuotiaiden metsien osuus on jonkin verran pienentynyt. Vanhimpien ikäluokkien osuudessa ei ole tapahtunut muutosta. Puuttoman maan eli uudistamattomien avohak- kuualojen osuus oli suurimmillaan 1970-luvulla, lähes 4 %, ja on pienentynyt sen jälkeen alle 2 %:iin metsämaan alasta. Pohjois-Suomessa metsien ikärakenteen voimakkain muutos on ollut yli 140-vuotiaiden metsien osuuden vähene- minen 1900-luvulla. 1920-luvulla yli 140-vuotiaiden metsien osuus (kasvullisesta) metsämaasta oli yli 40 %, mutta osuus on tämän jälkeen pudonnut nykyiseen 16 %:iin. 2000-luvulla vanhimpien metsien osuudessa ei enää ole tapahtunut merkittävää muutosta, mutta 100-140-vuotiaiden metsien osuus on pienentynyt jonkin verran. Vanhimpien ikäluokkien osuuden pienentyessä 1900-luvulla alle 80-vuotiaiden metsien osuus on vastaavasti kasvanut. Puuttoman uudistusalan osuus oli Pohjois-Suomessakin suurimmillaan 1970-luvulla,

34 Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Pinta-ala, 1 000 ha Pinta-ala, 1 000 ha

4 000 4 000

3 000 3 000 1923 2 000 2 000

1 000 1 000

0 0

4 000 4 000

3 000 3 000 1953 2 000 2 000

1 000 1 000

0 0

4 000 4 000

3 000 3 000 1973 2 000 2 000

1 000 1 000

0 0

4 000 4 000

3 000 3 000 1999 2 000 2 000

1 000 1 000

0 0

4 000 4 000

3 000 3 000 2010 2 000 2 000

1 000 1 000

0 0 Puuton 1-20 21-40 41-60 61-80 81- 101- 121- 141+ Puuton 1-20 21-40 41-60 61-80 81- 101- 121- 141+ 100 120 140 100 120 140 Ikäluokat Ikäluokat

Kuva 2. Metsämaan metsien ikärakenne 1920-luvulta lähtien Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa.

35 Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Osuus puuntuotannon metsämaan alasta, % Osuus puuntuotannon metsämaan alasta, % 50 50 Lehtipuu Kuusi 40 40 Mänty Puuton

30 30

20 20

10 10

0 0 Uudistusalat Taimikot Nuoret Varttuneet Uudistus- Uudistusalat Taimikot Nuoret Varttuneet Uudistus- kasvatus- kasvatus- kypsät kasvatus- kasvatus- kypsät metsät metsät metsät metsät metsät metsät Kehitysluokka Kehitysluokka

Kuva 3. Kehitysluokkien pinta-alat puuntuotannon metsämaalla Etelä- ja Pohjois-Suomessa sekä koko maassa.

Puuston määrä ja sen kehitys sien hoitamattomuudesta johtuvalla ylitiheydellä. Uudistus- Metsiemme puuston kokonaistilavuus on 2,33 miljardia kuu- aloilla ja taimikoissa keskitilavuutta ovat 1990-luvulta läh- tiometriä. Puustosta puolet, 1,16 miljardia kuutiometriä, on tien lisänneet myös jättöpuut: esimerkiksi avohakkuualoil- mäntyä. Kuusen määrä on 702 miljoonaa kuutiometriä, koi- la puuston keskitilavuus on nyt 9 kuutiometriä hehtaarilla, vun 390 miljoonaa kuutiometriä ja muun lehtipuun määrä 76 kun taas 1980-luvun lopussa keskitilavuus oli 3 kuutiomet- miljoonaa kuutiometriä. riä hehtaarilla. Jättöpuilla on kuitenkin hyvin pieni vaikutus 1920-luvun alussa puuston määrä oli 1,39 miljardia kuu- puuston kokonaismäärään. tiometriä (kuva 4). Nykyinen puuston määrä on tähän ver- Puuston määrän lisäyksestä puolet on mäntyä ja noin kol- rattuna 1,7-kertainen. Puuston määrä on lisääntynyt hie- mannes kuusta. Myös lehtipuuston määrä on selvästi lisään- man 1940-luvulla ja sen jälkeen 1970-luvulta lähtien kiihtynyt, ja koivua ja lehtipuuta on nyt 1,5-kertaisesti 1920-lu- tyvästi. 1930-luvulla ja sotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuil- vun tilanteeseen verrattuna. Lehtipuuston määrä oli alimmil- la puun käyttö ja maanrakennus pienensivät puuston mää- laan 1970-luvun alussa, mutta sen jälkeen erityisesti koivun rää. 1940-luvun puuston lisäys selittyy sillä, että sotavuo- määrä on lisääntynyt nopeasti. sina hakkuut olivat vähäisiä. 1970-luvulla alkanut puumää- rän lisääntyminen selittyy metsänparannus- ja ojitustoimin- Puuston kasvu ja hakkuumahdollisuudet nalla. Soiden ojituksen vuoksi maahamme on tullut noin 1,5 miljoonaa hehtaaria uutta metsämaata 1960-luvun alun jäl- Metsä- ja kitumaan puuston vuotuinen kasvu on 104,4 mil- keen ja aiemmin vähäpuustoiset metsämaan suot ovat ke- joonaa kuutiometriä. Kasvusta lähes puolet (47,3 miljoonaa hittyneet puustoisemmiksi. Harsintahakkuista luopuminen kuutiometriä) on männyn kasvua. Kuusen osuus kasvusta on 1950-luvulla ja samaan aikaan aloitettu laajamittainen met- kolmannes (32,6 miljoonaa kuutiometriä) ja lehtipuiden lä- sänparannus ovat tehokkaasti lisänneet metsien puumäärää. hes viidennes (24,4 miljoonaa kuutiometriä). Puuston vuotui- Puuston keskitilavuus metsämaalla on nyt 112 kuutiomet- nen keskikasvu metsämaalla on 4,9 kuutiometriä hehtaarilla. riä hehtaarilla, siinä missä keskitilavuus esimerkiksi 1970- Puuston nykyinen kasvun arvio on kaksinkertainen ver- ja 1980-lukujen taitteessa oli vain 80 kuutiometriä. Keski- rattuna 1920-luvulla arvioituun kasvuun, joka oli 49,8 miljoo- tilavuus on noussut selvästi kaikissa kehitysluokissa. Kes- naa kuutiometriä. Kasvu lisääntyi hieman 1940-luvulla mut- kitilavuuden nousu selittyy pääosin vajaapuustoisten ja va- ta hidastui 1950-luvulla. Kasvun hidastuminen 1950-luvulla jaatuottoisten metsien vähenemisellä (1970-luvun 13 %:sta selittyy hakkuiden voimakkaalla lisääntymisellä sotien jäl- nykyiseen 7 %:iin), mutta viime vuosina myös nuorien met- keen. 1960-luvun alusta lähtien kasvu on lisääntynyt voimak-

36 Kokonaistilavuus milj. m3 2200 Yhteensä Mänty 2000 Kuusi Koivut 1600 Muut lehtipuut

1200

800

400

0 1920 1940 1960 1980 2000 2020

Kuva 4. Puuston kokonaistilavuuden kehitys 1920-luvulta lähtien.

kaasti. Kasvun lisäyksen merkittävin selittäjä on puustopää- Kuolleen puun määrä oman kasvu, jonka on mahdollistanut harsintametsätalou- desta luopuminen, vajaatuottoisten metsien uudistaminen Kuollutta puuta on metsä- ja kitumaalla 128 miljoonaa kuu- ja metsänparannustoiminta. Lisääntyvä osuus metsistä on tiometriä eli keskimäärin 5,6 kuutiometriä hehtaarilla. Luvus- viljelypuustoja, joten myös jalostetun alkuperän käyttö metsa ovat mukana vähintään 10 senttimetrin vahvuiset ja vä- sänuudistamisessa on lisännyt puuston kasvua. Jalostusvai- hintään 1,3 metriä pitkät kuolleet runkopuut tai niiden kappa- kutuksen suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida. leet. Kannot ja alle 10 senttimetrin mittaiset hakkuutähteet Puuston kasvun lisäyksestä valtaosa on mäntyä. Män- eivät ole arviossa mukana. Noin 70 % kuolleesta puusta on nyn kasvu on 1920-luvun kasvuarvioon verrattuna 2,3-ker- maassa olevaa puuta ja loput on pystypuuta. Pohjois-Suo- tainen. Metsämaan alan lisäyksestä suuri osa on mäntymet- messa kuolleen puuston keskitilavuus on 8,0 kuutiometriä siä. Mäntyä käytettiin metsänuudistamisessa hyvin paljon hehtaarilla ja Etelä-Suomessa 3,3 kuutiometriä hehtaarilla. 1960-1980-luvuilla, minkä vuoksi nuorista, hyvän kasvun vai- Männyn osuus kuolleen puuston tilavuudesta on yli puolet, heessa olevista metsistä suuri osa on mäntyvaltaisia. Myös kuusta on neljäsosa ja lehtipuustoa on noin 15 %. Pieni osa kuusen ja lehtipuuston kasvun lisäys 1920-luvun kasvuar- puustosta on niin pitkälle lahonnutta, että maastossa ei voi- vioon verrattuna on selvä: molempien kasvu on nyt 1,8-ker- da määrittää edes sitä, onko kyseessä havu- vai lehtipuu. taistunut. Kattavaa tietoa kuolleen puuston määrästä on ollut saa- Viime vuosina metsien hakkuut ovat olleet keskimäärin tavilla vasta 1990-luvun puolivälistä lähtien, mutta niin sano- 50 miljoonaa kuutiometriä ainespuukokoista puuta eli kui- tusta käyttökelpoisesta kuolleesta puustosta on mittaustie- tu- tai tukkipuuta vastaavaa puuta. Hakkuukertymä voitai- toa jo 1930-luvulta lähtien. Käyttökelpoista kuollutta puuta siin välittömästi nostaa 77 miljoonaan kuutiometriin vuo- oli tuolloin 1930-luvulla metsämaalla keskimäärin 1,9 kuudessa ilman että puuston määrä vähenisi tai tulevat hakkuu- tiometriä hehtaarilla ja 1950-luvulla 1,8 kuutiometriä hehtaa- mahdollisuudet vaarantuisivat. Myöhempinä vuosikymme- rilla. 1980-luvulla määrä oli vain 1,5 kuutiometriä hehtaarilla ninä kestävät hakkuumahdollisuudet nousevat jopa 85 mil- mutta on sittemmin lisääntynyt nykyiseen 2,4 kuutiometriin joonaan kuutiometriin vuodessa. Metsien hakkuita voidaan hehtaarilla. Tarkat mittaukset ovat VMI:n perusta. Elektroni- siis merkittävästi lisätä nykyisestä, vaikka puuston nykyisen set mittavälineet helpottavat työtä (kuva 5). kasvun, runsaan 100 miljoonan kuutiometrin, suuruiset hak- kuumäärät eivät olisikaan pidemmän päälle kestäviä. Tämä johtuu siitä, että etenkin Pohjois-Suomessa nuorten metsien osuus metsäalasta on suuri: metsien kasvu on hyvä, mutta kasvun täysimääräinen hyödyntäminen on kestävää vasta myöhempinä vuosikymmeninä.

37 Kuva 5. Puun rinnankorkeusläpimitan mittaaminen elektronisilla mittasaksilla. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Kirjallisuus Ihalainen, A. ja Mäkelä, H. 2009. Kuolleen puuston määrä ja laatu Etelä- ja Pohjois-Suomessa 2004-2007. Metsätieteen aikakauskirja 1/2009: 35-56. Ilvessalo, Y. 1942. Suomen metsävarat ja metsien tila. II valtakunnan metsien arviointi. Communicationes Instituti Fo- restalis Fenniae 30.1. 446 s. http://urn.fi/URN:NBN:fi-metla-201207171062 Ilvessalo, Y. 1948. Nyky-Suomen metsät. Valtakunnan metsien arviointeihin perustuva kuvaus. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 35.5. 51 s. http://urn.fi/ URN:NBN:fi-metla-201207181279 Korhonen, K. T., Ihalainen, A., Viiri, H., Heikkinen, J., Hentto- nen, H.M., Hotanen, J-P., Mäkelä, H., Nevalainen, S. ja Pit- känen, J. Suomen metsät 2004-2008 ja niiden kehitys 1921-2008. Metsätieteen Aikakauskirja 3/2013. s. 269-608. www.metla.fi/metinfo/vmi

38 Tulevaisuuden metsät ja metsänhoito Timo Saksa

Metsien hyödyntäminen monipuolistuu Metsänkasvatukseen uusia vivahteita

Metsiemme hoidon päätavoitteena on korkea puuston kas- Metsänkasvatuksen menetelmät eriytyvät tulevaisuudessa vu ja hyvä taloudellinen tulos, joka saadaan puun myyntitu- nykyistä enemmän sen mukaan, mikä on puuraaka-aineen loista. Suuressa osassa talousmetsiämme muut käyttöta- käyttötarkoitus. Esimerkiksi silloin, kun kasvatetaan energia- voitteet ovatkin perinteisesti jääneet toisarvoisiksi puuntuo- puuta tai maksimoidaan biomassan tuotos nuorissa metsis- tantoon verrattuna. Muut metsänkäyttötavoitteet kuin puun- sä, käytetään suurempaa puuston taimikkovaiheen tiheyttä tuotanto on sisällytetty metsänhoitosuosituksiin pääsään- (kuva 1) ja aikaistettua harvennuskäsittelyä verrattuna sellai- töisesti läpäisyperiaatteella. Viime vuosina metsänhoito-oh- seen kasvatusketjuun, joka tähtää tavanomaisen ainespuun jeistukseen on tosin tehty mm. riista- ja maisemanhoitopai- tuottamiseen. Samoin puusta uutettavien aineiden saannon noitteisia erillissuosituksia. Käytännössä metsien hakkuiden parantaminen voi jatkossa edellyttää muutoksia perinteiseen yhteydessä metsänomistajan tavoitteet on pyritty sovitta- metsänhoitoon verrattuna: metsän uudistamismateriaalina maan yhteen kohteen sanelemien mahdollisuuksien mukaan. voidaan alkaa esimerkiksi käyttää siemeniä ja taimia, joiden Viime vuosina puuntuotannon rinnalle on alkanut nous- geneettinen perimä tuottaa runsaasti haluttua uuteainetta ta aiempaa voimakkaammin muitakin metsien käytön ta- puuhun. Metsänkäsittelyä voidaan myös muuttaa niin, että voitteita. Perinteisten riistan, marjojen ja muiden luonnon- kasvu allokoituu aiempaa enemmän runkopuun sijasta esi- tuotteiden lisäksi metsiä hyödynnetään enenevässä määrin merkiksi puun oksiin ja latvukseen, jos se on edullista puu- myös luontomatkailun areenana, terveyspalvelujen lähtee- aineen loppukäyttöä ajatellen. nä tai vaikkapa hiilensidonnan kohteina. Toistaiseksi nämä Koska metsien käytön tavoitteet eriytyvät ja puun uudet tavoitteet on voitu toteuttaa talousmetsissämme niin, että käyttömuodot asettavat vaatimuksia, myös metsänkäsitte- puuntuotantoa ei ole tarvinnut rajoittaa lainkaan tai sitä on lymenetelmät eriytyvät jatkossa. Se puolestaan näkyy met- pitänyt rajoittaa vain lievästi. Tulevaisuudessa edellä mainit- säisessä maisemassamme. Laajemmassa maisemakuvas- tuja metsien mahdollisuuksia hyödyntävän elinkeinotoimin- sa intensiivisesti kasvatetut, perinteisiin tai uusiin tuottei- nan tarpeisiin varataan erillisiä alueita, joissa puuntuotan- siin tähtäävään ainespuun kasvatukseen tähtäävät metsiköt toa edistävät toimenpiteet jätetään taka-alalle. sekä energiapuun kasvatukseen tähtäävät metsiköt vuorot- Osa metsänomistajista on alkanut arvostaa metsien vir- televat sellaisten metsien kanssa, joita käytetään ensisijai- kistys- ja maisema-arvoja enemmän kuin puutuotantoa, kun sesti erilaisiin maisema-, virkistys- ja terveystarkoituksiin. puunmyyntitulojen taloudellinen merkitys heille on vähen- Metsien käsittelymenetelmien kirjo on myös laajenemas- tynyt. Näiden tarpeiden täyttämiseksi osassa talousmet- sa 2014 voimaan tulleen metsälain muutoksen myötä. Ny- sistämme metsienkäsittelyssä on tehtävä muutoksia, jot- kyään vallitsevan metsien kasvatustavan eli tasaikäisen met- ka useimmissa tapauksissa johtavat puuston iän pidentymi- sän kasvatuksen rinnalle on tullut jatkuvaa metsän peitteelli- seen sekä vähemmän intensiiviseen metsänhoitoon puun- syyttä ylläpitävä eri-ikäisen metsän kasvattaminen. Eri-ikäi- tuotannon näkökulmasta. sen metsän käsittelyyn kuuluvat poiminta- ja pienaukkohak- Lähivuosikymmeninä metsien hyödyntäminen puuntuo- kuut. Eriasteiset poiminta- ja pienaukkohakkuut tulevat to- tannon kautta on edelleen ratkaisevassa asemassa Suomen dennäköisesti olemaan yleisimpiä niissä metsissä, joissa elinkeinoelämässä. Puuta ja puukuitua tarvitaan pidemmäl- puuntuotanto ei ole ensimmäinen metsänomistajan tavoi- lä aikavälillä nykyistä enemmän niin perinteisten kuin uusien te. Eri-ikäiskasvatusta harjoitetaan kuitenkin myös moni- metsäteollisuuden tuotteiden valmistuksessa. Koska teolli- jaksoisissa, useamman latvuskerroksen sisältävissä puun- suuden tarvitsema puu tuotetaan jatkossa nykyistä pienem- tuotantoon painottuvissa metsissä. mällä pinta-alalla, on metsänhoitomenetelmien oltava te- Eri-ikäismetsässä kasvatettavan puuston määrä on hokkaita. Intensiivisessä puuntuotannossa olevilla alueilla selvästi varttunutta tasaikäismetsää pienempi, mikä myös puuston kiertoajat tulevat olemaan nyt käytössä olevia kier- muuttaa metsien kuvaa: metsät ovat aiempaa harvempia. toaikoja lyhyempiä: kuusella ja koivulla 40-70 vuotta ja män- Toisaalta metsän peitteellisyyden ylläpito eri-ikäismetsäs- nyllä 50-80 vuotta Etelä-Suomessa. Lyhyempien kiertoaiko- sä edellyttää tasaikäisen metsän uudistamisvaihetta - sie- jen vuoksi vanhoja metsiä ei juuri pääse syntymään. Inten- men- tai suojuspuuasentoa tai avohakkuualan säästöpuita siivisessä puuntuotannossa olevia metsiä uudistetaan pää- - suurempaa puustopääomaa. Näin ollen eri-ikäismetsäs- osin viljelemällä käyttäen hyväksi maanmuokkausta ja ja- sä metsätalouden aiheuttamat muutokset maisemassa eri lostettuja materiaaleja. Edelleen puuston kasvua edistetään ajankohtien välillä jäävät periaatteessa vähäisemmiksi kuin oikea-aikaisella taimikonhoidolla ja kasvatuslannoituksilla. tasaikäismetsässä.

39 Kuva 1. Puubiomassan maksimointiin tähtäävässä puuntuotannossa taimikot ja nuoret metsät kasvatetaan nykyistä selvästi ti- heämpinä. Kuva: Timo Saksa.

Metsänhoitotyö koneellistuu Metsänkylvö tehdään tänä päivänä pitkälti maanmuok- kauskoneeseen, yleensä metsä-äkeeseen, liitetyn kylvölait- Puunkorjuun koneellistamisaste kasvoi 1900-luvun lopulla teen avulla. Koneellisen kylvön osuus on ollut viime vuosina parissa vuosikymmenessä lähes sataan prosenttiin. Metsän- 70 prosenttia metsänkylvöalasta, ja se noussee tulevaisuu- hoitotöissä - metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa - vas- dessa lähemmäs sataa prosenttia. Käsin kylvettäväksi jää- taava kehitys on vielä edessä. Ainostaan maanmuokkaus on vät vain kaikkein kivisimmät ja pienimmät kohteet, joissa ko- yltänyt tähän mennessä samalle koneellistamisen asteelle neellisen muokkauksen edellytykset ovat heikot. puunkorjuun kanssa. Koneellisen maanmuokkauksen yleis- Koneelliseen istutukseen, jossa yhdistetään maanmuok- tyminen mahdollisti taimituotannon siirtymisen paljasjuuri- kaus ja istutustyö, on nykyisin olemassa teknisesti käyttö- sista taimista paakkutaimien tuotantoon, mikä on suurelta kelpoisia laitteita (kuva 2). Lisäksi koneellisessa, läpi kasvu- osin pitänyt kurissa metsän istutuksen kustannuskehitystä. kauden tehtävissä istutuksissa on päästy hyviin, manuaali- sen istutuksen kanssa vertailukelpoisiin uudistamistuloksiin.

40 Kuva 2. Metsänhoitotöistä tehdään tulevaisuudessa yhä suurempi osa koneellisesti. Kuvassa M-planter-istutuskone, jolla voidaan tehdä kaksi muokkausjälkeä ja istuttaa molemmat mättäät samalla kertaa. Kuva: Timo Saksa.

Istutuskoneiden kustannuskilpailukyky ei toistaiseksi ole kennän periaatteena on poistaa kasvatettavaa puustoa hait- ollut täysin riittävä verrattuna koneellisen maanmuokkauk- taava kasvillisuus juurineen, mikä ehkäisee tehokkaasti leh- sen ja miestyönä tehdyn istutuksen kustannuksiin. Koneel- tipuiden uudelleen kasvua kanto- tai juurivesoina. Koneelli- lisen istutuksen osuus on toistaiseksi ollut muutamia pro- nen kitkentä soveltuu vain nuoreen, noin metrin mittaiseen sentteja istutustaimien kokonaismäärästä, mutta sen osuus taimikkoon, tällöin nuoreen taimikkoon ei jää tuottamatto- noussee aiempaa ripeämmin lähivuosina istutuslaitteiden mia ajouria ja se ei vaurioidu liikaa. Puuston kokorajoituk- teknisen kehityksen edetessä ja työvoimakustannusten ko- sista huolimatta voidaan ennustaa, että koneellinen kitken- hotessa. Koneellisesti istutettavien kohteiden osuuden on tä yleistyy havupuutaimikoiden hoitomenetelmänä. Sitä hyö- arvioitu nousevan lähimmän kymmenen vuoden aikana 50 dyntänevät etenkin suurmaanomistajat, joille taimikonhoi- prosentin tasolle istutusalasta. don aikataulutus on helpompaa kuin muille. Taimikonhoidon koneellistaminen on yleistynyt koneellis- Varttuneemman, pituudeltaan yli kaksimetrisen, taimi- ta istutusta hitaammin. Koneelliseen taimikonhoitoonkin on kon hoidossa käytettävät laitteet perustuvat leikkaaviin tai kuitenkin kehitetty erilaisia toimivia laiteratkaisuja. Toistai- pyöriviin teriin, jotka katkaisevat poistettavan puun. Toistai- seksi koneellisen taimikonhoidon yleistymisen pullonkaulana seksi tällaisten koneiden tuottavuudet ovat olleet verraten ovat olleet sen raivaussahatyötä korkeammat kustannukset. alhaisia, ja ne ovat pärjänneet raivaussahatyölle vain kaik- Ero koneellisen ja miestyön kustannusten välillä on kuiten- kein työläimmissä kohteissa. Nykyisin myöhemmän taimi- kin kaventunut viime vuosina sitä mukaa kun laitteiden ke- kon hoidon toteutusperiaatteena on valikoida yksilöllisesti hitystyö on edennyt ja työvoimakustannukset ovat nousseet. kasvamaan jätettävät puut, mutta tulevaisuudessa voidaan Uusimmalla taimikonhoitokoneinnovaatiolla, kitkevällä käyttää joko täysin systemaattista harvennusta tai syste- perkaajalla, päästään kaksivaiheista taimikonhoitoa eli rai- maattisen ja valikoivan harvennustavan yhdistelmää. Täl- vaussahalla tehtävää varhaisperkausta ja myöhempää taimi- löin koneellisen menetelmän kustannuskilpailukyky kohe- kon hoitoa edullisempiin taimikonhoitokustannuksiin. Edel- nee oleellisesti etenkin, jos poistettavaa puustoa voidaan lytyksenä kuitenkin on, että koneellinen kitkentä jää pää- hyödyntää esimerkiksi energiapuuna tai uusien biotalous- osin ainoaksi taimikonhoitotoimenpiteeksi. Koneellisen kit- tuotteiden raaka-aineena.

41 Erityisesti myöhemmän taimikonhoidon jälkeen koneel- Ilmastonmuutos uhka ja mahdollisuus lisesti hoidettu taimikon puusto eroaa perinteisen raivaus- metsillemme sahatyön jäljestä. Koneellisen taimikonhoidon jälkeen taimikossa on jo ajourat ja kasvamaan jääneessä puustossa on Viime vuosina useat myrskyt ja paikoin lähes lumettomat aiempaa enemmän niin sanottuja paripuita, jotka on tarkoi- tai roudattomat talvet ovat tuoneet haasteita metsien kas- tus kasvattaa vain ensimmäiseen hakkuuseen saakka. Sa- vatukseen. Metsien harvennuksiin roudattomilla pehmeillä moin koneen jäljiltä taimikkoon voi usein jäädä alikasvosta, mailla on kehitetty teknisiä ratkaisuja, ja toimintarutiineja on joka olisi poistettu raivaussahatyössä. Metsikön kehitykseen muutettu enemmän maastoa säästävään suuntaan hyödyn- tällä valtapuuston alle jäävällä ositteella ei tosin ole sanotta- tämällä kohteesta saatavaa ennakkoinformaatiota sekä toi- vaa merkitystä. Kun koneellinen taimikonhoito tehdään sys- minnanaikaista tiedonkeruuta. Ilmastonmuutoksen etene- temaattisena harvennuksena, on jäljelle jäävä puusto pieninä misen vuoksi joudutaan miettimään pidemmällä aikavälillä puuryppäinä tai jopa kapeina kaistaleina. Koneellisen taimi- metsikön kasvatustiheyksiä, harvennuksien aikataulutusta konhoidon myötä taimikoiden esteettinen laatu sekä virkis- ja harvennuskertojen lukumäärää korjuuvaurio- ja myrsky- tyskäyttöarvo saattavat laskea. Sen sijaan esimerkiksi riis- tuhoriskien minimoimiseksi. tan kannalta puuston ryhmittäisellä rakenteella voi olla myös Vaikka ilmastonmuutos lisää metsänkasvatuksen riske- positiivisia vaikutuksia. jä, se antaa myös mahdollisuuksia pidentyvän kasvukauden Metsikön kasvatuksen alkupään operaatioiden - maan- hyödyntämiseen: viljelyssä on mahdollista käyttää eteläi- muokkauksen, viljelyn ja taimikonhoidon - koneellistaminen sempää alkuperää olevaa viljelymateriaalia, mikä parantaa johtaa taloudellisista syistä metsikkökuvioiden koon kasva- metsien kasvua. Samoin jalojen lehtipuiden kasvatusedel- miseen. Pienten metsikkökuvioiden käsittely tehokkailla ko- lytykset paranevat eteläisimmän Suomen alueella. Toisaal- neilla ei ole taloudellisesti järkevää, koska pinta-alaltaan pieta ilmastonmuutoksen on ennustettu tuovan mukanaan pi- nillä työmailla koneiden siirtokustannusten osuus kokonais- dentyviä kuivia jaksoja kasvukauden aikana, mikä rajoittaa kustannuksista nousee kohtuuttoman suureksi. Metsämai- esimerkiksi kuusen ja rauduskoivun kasvatusta vettä her- semassa metsänhoitotöiden koneellistaminen tulee näky- kästi läpäisevillä keskiviljavilla kangasmailla. mään aiempaa suurempina samassa kehitysvaiheessa ole- Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä metsänhoidossa tu- vina metsiköinä. lee yhä suuremmassa määrin ottaa huomioon lisääntyvät hyönteis- ja sienituhoriskit. Ilmaston lämmetessä kaarna- Uusia toimintamalleja tarvitaan kuoriaisten ja muiden hyönteisten aiheuttamien epidemioi- den todennäköisyys kasvaa ja riski vieraslajien rantautumi- Metsänhoitopalveluja tarjoavien toimijoiden toimintaympä- sesta metsiimme on aiempaa suurempi. Jotta nämä uhat voi- ristö on tällä hetkellä voimakkaassa murroksessa. Metsä- daan välttää ja vahingot minimoida, tulevaisuuden metsän- talouden organisaatioiden rakennemuutoksen myötä met- hoidolta tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä no- sänhoitopalveluiden markkinat ovat avautumassa aiempaa peaa reagointikykyä. voimakkaammalle kilpailulle. Yksityismetsissä metsänhoi- totyöt ovat perinteisesti olleet metsänhoitoyhdistysten pe- likenttää, mutta alalle on jo tullut muitakin toimijoita, kuten Kirjallisuus puunostajia, ja kilpailu asiakkaista kiristynee jatkossa. Oli Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. ja Mu- sitten kysymys mistä palvelun toimittajasta tahansa, varsi- honen, T. (toim.). 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suo- nainen operatiivisen toiminnan tekee kuitenkin yleensä ali- men metsät. Metlan työraportteja 240. 211 s. http://urn.fi/ URN:ISBN: 978-951-40-2378-1 hankintasuhteessa oleva yritys tai yrittäjä. Kolström, T., Kuhanen, E., Hantula, J. ja Leppänen, J. 2013. Metsävi- Toimintaympäristön muuttuessa etsitään myös uusia sio. Metla ja Metsäkustannus. 79 s. ISBN 978-952-6612-20-1 palvelukonsepteja ja toimintamalleja. Kun metsänomista- Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. ja Väisänen, P. (toim.) jat osallistuvat aiempaa vähemmän omalla työpanoksel- 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittä- laan metsänhoitotöihin, yhä useampi metsänhoitopalveluja miskeskus Tapion julkaisuja. 179 s. SBN 978-952-6612-32- 4. http://tapio.fi/julkaisut-ja-raportit/metsanhoidon-suosi- tarjoava toimija markkinoi kokonaisvaltaisempaa palvelua, tukset-2/ joka voi kattaa esimerkiksi koko metsänuudistamisketjun aina maanmuokkauksesta myöhempään taimikonhoitoon. Samoin yleistyvät niin sanotut koko metsäomaisuuden hoi- topalvelut, jotka kattavat metsänhoidon lisäksi myös puu- myynnistä ja korjuusta huolehtimisen.

42 2.2 Metsälainsäädäntö ja metsäsertifiointi

Metsälainsäädäntö kielletyt toimenpiteet. Metsänomistajan velvollisuus sietää elinympäristöistä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä sää- Sauli Valkonen dettiin vähäiseksi. Niinpä elinympäristöt jäivät käytännös- sä hyvin pienialaisiksi: mediaani oli 0,35 hehtaaria. Elinym- päristöjä on rajattu Suomen metsiin vain noin 150 000 hehtaaria eli noin 0,8 % metsämaan pinta-alasta. Mitään mui- Puuntuotannon ylivalta ta monimuotoisuutta ylläpitäviä rakennepiirteitä tai toimia ei säädöksiin tullut, vaikka esimerkiksi säästöpuiden ja la- ”Puun tuotantoon soveliasta maata älköön ilman hyväk- hopuun merkitys tunnettiin jo tuolloin. syttävää syytä pidettäkö vajaatuottoisena tai tuottamat- Lakiin ei sisältynyt lainkaan muita ekosysteemipalvelu- tomana.” (Metsänhoitolakikomitean mietintö 1953.) ja kuin puuntuotantoa ja monimuotoisuutta koskevia velvoitteita. Niiden olemassaolo toki noteerattiin periaattees- Metsänhoitolakikomitean ajatus on kaikille tuttu: Suomen sa: ”Tämän lain tarkoituksena on edistää metsien taloudel- metsien olemassaolon tarkoitus on tuottaa puuta teollisuut- lisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyt- ta varten. Komitean ajatusta on toteutettu tiukalla normioh- töä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton sa- jauksella (metsälait ja -asetukset, ministeriön päätökset ja malla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.” metsänhoito-ohjeet), neuvonnalla ja taloudellisilla kannusti- (Metsälaki 1093/1996, 1. §). milla. Täydessä ankaruudessaan periaatetta ei ole tosin kos- Poliittinen ilmapiiri oli monimuotoisuuden säilyttämista- kaan yritetty panna täytäntöön. voitteen myötä muuttunut niin, että muidenkin ekosystee- Metsänhoitolakikomitean päivistä 1990-luvulle ulottunut- mipalvelujen edistämiselle voitiin antaa entistä enemmän ti- ta ajanjaksoa voidaan pitää tehometsätaloudeksi kutsutun laa metsänhoidossa. Metsäkeskus Tapio oli menettänyt ase- ajattelu- ja toimintatavan kultakautena. Metsien muut arvot, mansa yksityismetsien hallintoa johtaneena organisaationa, hyödyt ja tuotteet olivat sivuseikkoja puuntuotannon rinnal- ja sen metsänhoito-ohjeet muuttuivat puolivirallisista nor- la. Säädöksissä niitä ei noteerattu mitenkään. Niistä oli lupa meista suosituksiksi. Suosituksissa voitiin entistä vapaam- pyrkiä huolehtimaan vapaaehtoisin toimin, jos se ei haitannut min neuvoa metsäammattilaisia riistan, maiseman ja vesis- puun tuottamista. Periaatetta nimitettiin metsien monikäy- töjen huomioonottamisessa. Kaupallisten intressien kytkey- töksi. Tehometsänhoidon liiallisia haittoja esimerkiksi vesis- tyminen monimuotoisuuteen toi Suomenkin metsiin puuta- töille, riistalle ja maisemille pyrittiin pienentämään toimeen- varan ja samalla metsänkäsittelyn sertifioinnin. Kilpaileviin pano- ja valvontaorganisaatioiden omin ohjein ja suosituksin. sertifikaatteihin (PEFC ja FSC) sisältyy monenlaisia ekosys- Ekosysteemipalvelujen asemassa on tapahtunut suuria teemipalveluja ylläpitäviä kohtia, joita myös toteutetaan jos- muutoksia 1990-luvulta lähtien. Ne ilmenevät selvästi kah- sain muodossa varsin laajasti. den viimeisimmin metsälakiremontin säädöksissä (1996 ja 2014). Muutokset olivat periaatteessa suuria, mutta käytän- Jatkuva kasvatus sallitaan 2014 nössä niillä ei ole ollut suurta vaikutusta. Toinen suuri periaatteellinen muutos puuntuotannon ja mui- Luonnon monimuotoisuus säädöksiin den ekosysteemipalvelujen arvostuksessa toteutui vuoden 2014 metsälakiuudistuksessa. Metsän erirakenteiskasvatus Puuntuotannon suvereenisuuteen tuli ensimmäinen vaka- eli jatkuva kasvatus sallittiin. Metsää saa hakata poimimalla va särö 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi liittyi Rion bio- sieltä yksittäisiä puita tai puuryhmiä, ja tekemällä pienauk- diversiteettisopimukseen. Sopimuksen yksi päätarkoituksis- koja, jolloin metsä säilyy peitteisenä. ta oli hidastaa tropiikin metsien hävittämistä ja maailman Jatkuvan kasvatuksen torjuminen on koko tehometsätalo- metsien monimuotoisuuden köyhtymistä. Monimuotoisuu- uden ajan ollut metsäpolitiikan ja normiohjauksen pääkohde. desta tuli huolehtia allekirjoittajien kotimaissa lainsäädän- Metsien kurjaan kuntoon 1900-luvun alussa johtanut harsin- nön tasolla. Sopimuksen takia Suomen metsäsäädökset oli tahakkuu oli 1980-luvulla vihdoin saatu kitkettyä suomalai- uusittava, ja vuonna 1996 tehtiin kokonaan uusi metsälaki. sesta metsänhoidosta. Kaikki siihen viittaavakin nähtiin pik- Pelkästään se, että lain voimalla pyrittiin edistämään jotain kusormen antamisena paholaiselle. Siksi yläharvennus, ali- muuta kuin puuntuotantoa, oli suuri periaatteellinen kään- kasvoksen vapauttaminen ja varsinkin poiminta- ja pienauk- ne metsäpoliitiikassa. Uudistuksen käytännön vaikutukset kohakkuu olivat jyrkästi ohjeiden ja suositusten vastaisia tai monimuotoisuudelle ovat jääneet kuitenkin vaatimattomiksi. kiellettyjä. Kieltoja ei kuitenkaan aina noudatettu, ja jatku- Uusien säädösten mukaan metsäluonnon monimuotoi- vasta kasvatuksesta käytiin katkeria oikeustaisteluja. Kamp- suuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet pailu päättyi 1980-luvun lopulla pattitilanteeseen. Menetel- tuli säilyttää hakkuissa ja muissa toimenpiteissä. Ne luetel- mät olivat kyllä lainvastaisia, mutta säädökset ja niiden pe- tiin ja määriteltiin säädöksissä pintapuolisesti, samoin kuin rustelut olivat kovin epämääräisiä ja juridisesti vaikeita pan-

43 na täytäntöön. Lainvalvojat pyrkivät jatkossa väistämään rii- toja ja sovittelemaan näkemyksiä jyrkkien toimenpiteiden ja oikeusjuttujen sijaan, eikä vastapuolikaan nähnyt menestymisen toiveita käräjöinnin jatkamisessa. Paine metsänhoidon monipuolistamiseen alkoi 1990-luvun alussa kasvaa monesta syystä: biodiversiteetti oli aiheuttanut läpimurron metsäpolitiikkassa ja säädöksissä, ja kansalaiset olivat huolissaan avohakkuun turmiollisuudesta. Aktii- visilla metsänomistajilla, tutkijoilla ja luontoväellä oli kasvavia vaatimuksia metsätalouden kestävyyden, kannattavuuden ja liberalisoinnin puolesta. Puuntuotannon kestävyys ei näyttänyt enää akuutilta ongelmalta 2000-luvulle siirryttäes- sä, kun puuston kasvu ja hakkuumahdollisuudet olivat paljon puun käyttöä suuremmat. Myös metsäteollisuuden rakennemuutos vahvisti käsityksiä, joiden mukaan nyt olisi jo aika antaa enemmän vapautta ja mahdollisuuksia muullekin kuin puuntuotannon maksimoinnille. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus oli vuoden 1996 metsälain mukaan sallittu vain erityiskohteissa erityispe- rusteluin erityisluvalla (6. §). Metsänomistajan tahto ei riit- tänyt perusteluksi. Säädöstä tulkittiin hyvin ahtaasti, eikä sen perusteella käsitelty kovin monta hehtaaria, mikä oli tarkoi- tuskin. Mutta vuonna 2014 voimaan tulleiden muutosten jäl- keen metsänomistaja saa vapaasti valita poiminta- ja pienaukkohakkuun ilman mitään perusteluja (kuva 1). Kiinnos- tusta siihen on. Metsänomistajille tehdyssä kyselytutkimuk- sessa 27 prosenttia metsänomistajista ilmoitti siirtyvänsä jatkuvaan kasvatukseen joko kaikissa metsissään tai osassa niistä. Lisäksi 25 prosenttia olisi halukas ainakin kokeile- Kuva 1. Vuoden 2014 metsälakiuudistuksen mukaan jatkuva kasvatus (erirakenteiskasvatus) sallitaan. Metsää saa hakata maan menetelmää (Kumela ja Hänninen 2011). Muissa tut- poimimalla sieltä suurimpia yksittäisiä puita tai puuryhmiä, jol- kimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia. loin muodostuu pienaukkoja. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Erirakenteiskasvatus ei ehkä yleisty nopeasti. Markkina- mekanismi pitänee huolen siitä, että pienipiirteisten menetelmien osuus kasvaa vain hitaasti. Puunostajat ja -korjaajat eivät ole kovin innokkaita ostamaan erirakenteisleimikoita eija lehtipuita, eikä järeää lahopuuta. Niiden säästämisestä ja vätkä ainakaan tarjoamaan niistä korkeita hintoja. Metsäam- ylläpitämisestä on huolehdittava erikseen kuten muussakin mattilaisten asenteet ovat melko negatiivisia jatkuvaa kas- metsänhoidossa. On myös selvää, että eri-ikäisrakenteinen vatusta kohtaan. Menetelmään liittyvät todelliset ja kuvitel- talousmetsä ei ole mitenkään ylivertaisen kaunis, jos mai- lut vaikeudet eivät kannusta heitä suosittelemaan sitä met- semallisesti arvokkaiden elementtien säilymisestä ja kehit- säsuunnittelussa, leimikonteossa tai puukaupassa. tämisestä ei huolehdita. Erirakenteiskasvatuksella voidaan luoda ja ylläpitää riis- Jatkuvan kasvatuksen merkitys talle, etenkin metsäkanalinnuille sopivia metsien piirteitä. Täl- ekosysteemipalveluille laisia ovat mustikkavarvuston runsaus ja pysyvyys, kuusiali- kasvoksen muodostamat tiheiköt, riittävä peitteisyys, pysyvä Erirakenteiskasvatuksen salliminen tarjoaa metsänomista- suoja ylhäältäpäin katsottuna sekä pienaukot lehtisäästöpui- jille ja metsäammattilaisille lisää mahdollisuuksia muiden neen. Mutta eri riistalajit tarvitsevat monenlaisia ympäristö- ekosysteemipalvelujen edistämiseen. Se nimittäin mahdol- elementtejä, joiden luomisesta ja ylläpidosta täytyy huoleh- listaa eri tilanteita ja tavoitteita varten räätälöidyn metsän- tia erikseen myös erirakenteiskasvatuksessa. käsittelyn. Poiminta- ja pienaukkohakkuun käyttö avohak- Erirakenteisen metsän kasvattaminen voisi onnistues- kuun sijasta ja rinnalla voisi monipuolistaa talousmetsien saan tarjota ratkaisun turvemaametsien kannattavuuson- rakenteellista vaihtelua. gelmien ja vesistökuormituksen torjumiseen. Ojitusaluei- Metsän erirakenteiskasvatus ei itsestään ratkaise eko- den metsät alkavat vähitellen saavuttaa päätehakkuukyp- systeemipalvelujen turvaamisen ongelmia talousmetsissä, syyttä: niiden vuotuisen uudistamispinta-alan ennustetaan vaikka sitä käytettäisiin laajemminkin. Erirakenteismetsä ei lähitulevaisuudessa saavuttavan 50 000 hehtaaria. Turve- vastaa ominaisuuksiltaan vanhaa metsää, puhumattakaan mailla käytetään useimmiten intensiivisimpiä metsänuudis- aarniometsästä. Isoimmat ja vanhimmat puut poistetaan, ja tamismenetelmiä, etenkin avohakkuu-maanmuokkaus- istu- metsä on harvaa ja pienipuustoista. Siinä ei ole vanhan met- tus-kunnostusojitus-ketjua. Tällaiset menetelmät ovat kui- sän rakennepiirteitä: kookkaita vanhoja puita, suuria vanho- tenkin kalliita, ja turvemaiden metsänkasvatuksen kannatta-

44 vuus eli pääoman tuottoprosentti jää kankaita heikommaksi. kuu- ja hoitotoimintaa sekä tuo joustavuutta metsänomis- Lisäksi avohakkuun, maanmuokkauksen ja kunnostusojituk- tajan talouteen. sen yhdistelmään liittyy vakava vesistökuormituksen riski: Lisäksi metsänuudistamisen nopeutta ja tehokkuutta sää- kun puusto hakataan pois, maa myllätään ja vedet johdetaan televät kriteerit kiristyvät. Toisin sanoen metsänuudistami- ojien kautta pois, kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumi- sessa on saatava tulevaisuudessa aikaan tiheämpiä taimikoi- nen voi lisääntyä. Erirakenteiskasvatusta käyttämällä avo- ta aiempaa nopeammin. Muutoksen yhtenä tarkoituksena on hakkuu ja valtaosa muokkauksista voitaisiin välttää. Mene- vähentää luontaisen uudistamisen ja kylvön käyttöä ja lisätä telmän toimivuudesta on kuitenkin niin vähän kokemusta ja istutusta ainakin Etelä-Suomessa. Muutosta on myös mark- tutkimustuloksia, ettei sitä voida ainakaan vielä ryhtyä so- kinoitu puulajien kasvattamisen vapautumisena, mutta käy- veltamaan laajoilla pienta-aloilla. tännössä muutoksen vaikutukset jäävät pieniksi.

Uusi metsälaki ei edistä monimuotoisuutta Metsälaki puuntuotannon asialla - muut eikä muitakaan ekosysteemipalveluja ekosysteemipalvelut edelleen sivuosassa

Yksi vuoden 2014 metsälakimuutokselle asetetuista tavoit- Metsälakimuutos ohjaa kohti lisääntyviä hakkuita, suurem- teista oli turvata metsäluonnon monimuotoisuus entistä pia avohakkuita ja tehokkaampia metsänuudistamisen me- paremmin. Kuten edellä kävi ilmi, erirakenteiskasvatuksen netelmiä - siis tehokkaampaa puuntuotantoa. Tämä ei edis- yleistymisen varaan ei voida paljon laskea. Muut muutokset tä muita ekosysteemipalveluja. Tavallinen jaksottainen met- olivat monimuotoisuuden kannalta enimmäkseen haitallisia. sätalous säilyy vallitsevana ja käytännöiltään ennallaan tai Lakimuutoksessa kiristettiin myös niitä kriteereitä, joil- tehostuu. Sen aiheuttamat haitat ekosysteemeille ja eko- la erilaiset metsäiset elinympäristöt kelpaavat lain tarkoit- systeemipalveluille säilyvät tai jopa kasvavat. Uusissa sää- tamaksi metsätalouden tärkeiksi elinympäristöiksi. Elinym- döksissä ei edelleenkään noteerata lainkaan muita ekosys- päristöt tulevat pienenemään entisestään, koska pienialai- teemipalveluja kuin puuntuotanto ja monimuotoisuus. Niistä suus ja taloudellinen vähämerkityksellisyys otettiin laissa huolehtiminen on jätetty muiden säädösten, metsien suoje- niitä määritteleviksi tekijöiksi. Elinympäristöjen säästämi- lun ja vapaaehtoisten toimien varaan. Niitä ovat muun muas- sestä aiheutuvien haittojen korvauksetta sietämisen rajaa sa metsien sertifiointi, vapaaehtoinen ja tilapäinen suoje- alennettiin, minkä vuoksi elinympäristöjen hakkaaminen ja lu (METSO-ohjelma), metsäluonnon hoito KEMERA-tuella ja puutavaran korjuu helpottuvat. Tähän asti elinympäristöt on metsänhoitosuositukset. yleensä jätetty kokonaan rauhaan. Elinympäristöjen ominais- Metsien ekosysteemipalvelujen edellytysten turvaaminen piirteet on lain mukaan toki pyrittävä säilyttämään. jää siis lähitulevaisuudessa muun kuin metsälainsäädännön Lakimuutoksen yhteydessä elinympäristöjen luetteloon li- varaan. Tietoisuutta vaihtoehdoista ja niiden tarpeesta laki- sättiin muutamia suotyyppejä, mutta niiden pinta-ala jää käy- muutos kuitenkin lisää, mikä raivaa tietä suuremmille muu- tännössä hyvin pieneksi, muutamiksi tuhansiksi hehtaareiksi. toksille kaukana tulevaisuudessa. Puuntuotannollisesti vähäarvoiset ojitetut suot saa nyt hakata ja jättää ennallistumaan. Niitä on paljon, mutta monimuotoisuuden kannalta tälläkään muutoksella ei ole kovin pal- Kirjallisuus jon merkitystä. Karujen soiden lajisto on köyhä, ja niillä elää Kostamo, J., Punttila, P., Valkonen, S. ja Koistinen, A. (toim.). 2012. vain muutamia uhanalaisia lajeja. Karuja soita on jäljellä mel- Metsälain muutosehdotuksen (17.8.2012) vaikutusten arvi- ko paljon luonnontilassakin, eivätkä ne ole luontotyyppeinä ointi. Raportti. Metsäntutkimuslaitos, Metsätalouden ke- hittämiskeskus Tapio ja Suomen ympäristökeskus. 19 s. yhtä uhanalaisia kuin viljavammat suot. Monet uhanalaiset http://www.mmm.fi/attachments/metsat/6D4g6z- luontotyypit jäävät edelleen lainsuojattomiksi - ja metsälain 0JC/121220_mlaki_vaik_arviointi_UUSI.pdf perusteella turvattavista elinympäristöistäkin lainsuojatto- Kumela, H. ja Hänninen, H. 2011. Metsänomistajien näkemyk- miksi jäävät kaikki ne, jotka eivät ole pienialaisia! Elinympä- set metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamises- ta. Metlan työraportteja 203. 76 s. http://urn.fi/URN:IS- ristöjen lisäksi laki ei vieläkään sisällä mitään turvaa muil- BN:978-951-40-2303-3 le monimuotoisuuden kannalta tärkeille elementeille, kuten Metsänhoitolakikomitean mietintö. 1953. Komiteamietintö nro vanhat metsät, lahopuu, kuolleet puut, suuret ja vanhat puut, 8/1953. 115 s. http://hdl.handle.net/1975/9104 lehtisekapuusto ja harvinaiset puulajit. Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen - jatkotyöryh- Erirakenteiskasvatuksen sallimisen lisäksi metsänkä- män muistio. 2012. Maa- ja metsätalousministeriö. Työryh- mämuistio mmm 2012: 7. Linkki sittely ei uusimpien lakimuutosten nojalla tule monipuolis- Siitonen, J. 2013. Muuttaisiko metsälakiehdotus metsäluonnon tumaan. Vallitsevaan tasaikäisten metsiköiden kasvatuk- arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisen käytäntöjä? Met- sen menetelmään tehtiin käytännössä vain yksi merkittä- sätieteen aikakauskirja 1/2013: 78-84. vä muutos: uudistamishakkuun ikä- ja järeysrajoitteet pois- Valkonen, S., Saarinen, M. ja Hökkä, H. 2014. Avohakkuuttomas- tettiin. Aiemmin metsän sai päätehakata vasta tietyn ikäi- ta metsänhoidostako ratkaisu turvemaiden uudistamis- ja vesistöongelmiin? Julkaisussa: Rönkkönen, S. (toim.). Toimi- senä tai kokoisena. Nyt rajoituksia ei enää ole, vaan pääte- va suoluonto vesistöjen- ja ilmastonsuojelun edellytykse- hakkuun saa tehdä vaikka taimikossa, jos niin haluaa. Muu- nä. Ympäristöakatemia ja Ympäristöareena ry. s. 28. ISBN tos palvelee metsien hakkuumahdollisuuksien täysimääräis- 978-952-67460-7-4 (PDF) http://www.ymparistoakatemia. fi/wp-content/uploads/2014/01/koko-taitto-oikea.pdf tä hyödyntämistä ja taloudellisen tuloksen maksimointia - se siis tuo mukanaan isompia uudistusaloja, tehostaa hak-

45 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja niiden merkitys monimuotoisuudelle Jari Kouki

Biodiversiteetti koostuu lajien ja populaatioiden perintöte- västi suurempi merkitys lajien ja etenkin uhanalaisten laji- kijöistä, lajeista sekä ekosysteemeistä ja niiden vaihtelusta. en esiintymisen, yleisen lajirunsauden tai lajien populaatio- Biodiversiteetti on ekosysteemipalvelujen ja ekosysteemipal- kokojen kannalta. veluihin rakentuvan biotalouden merkittävin osatekijä. Bio- Avainbiotoopit voidaan määritellä myös niiden elinympä- talous perustuu biodiversiteetin tarjoamiin mahdollisuuksiin. ristötyypin perusteella. Tällaisen määrittelyn mukaan avain- Biodiversiteetin turvaaminen onkin yksi tärkeimmistä eko- biotoopin elinympäristö on alueellisesti harvinainen tai sii- systeemipalveluiden turvaamiskeinoista. Tällöin ei ole kyse nä on kyseisen elinympäristön luonnontilaisuutta ilmentä- vain niiden biodiversiteetin osien suojelusta, joilla tällä het- viä rakennepiirteitä. Tällöin avainbiotoopit lisäävät alueellis- kellä on joko ekologista tai taloudellista merkitystä, vaan en- ta elinympäristöjen kirjoa enemmän kuin niiden pinta-alan nemminkin koko biodiversiteetin tarjoamien mahdollisuuk- perusteella voisi ennustaa. sien turvaamisesta myös tulevaisuuden tarpeisiin. Lukuisat Avainbiotooppeihin ajatellaan usein keskittyvän tavan- esimerkit osoittavat, kuinka aiemmin merkityksettömiksi ar- omaista enemmän uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja, tai sitten vioidut lajit tai biodiversiteettiin perustuvat biologiset proses- ajatellaan, että niiden edustamat luontotyypit itsessään ovat sit saattavat nousta tärkeään rooliin biotaloudessa tai eko- uhanalaisia. Uhanalaisten lajien todennettua esiintymistä ei systeemipalvelujen turvaamisessa. kuitenkaan yleensä ole käytetty avainbiotooppien määrit- Biodiversiteetin säilyttäminen edellyttää aktiivisia ja tämisessä etenkään Suomessa, vaan ennemminkin kyse on suunnitelmallisia toimia, koska lajien ja elinympäristöjen vain mahdollisuudesta: avainbiotoopit ovat rakenteeltaan tai monimuotoisuus saattaa tulla laaja-alaisesti uhatuksi elinympäristöltään sellaisia, että uhanalaisten lajien esiinty- vallitsevien maankäyttötapojen myötä. Erityisesti metsien minen niissä on todennäköistä. kohdalla Suomessa on dokumentoitu mittavaa lajien ja Vuonna 1997 voimaan tulleessa metsälaissa avainbio- luontotyyppien uhanalaistumista ja jopa häviämistä. Sitä on tooppien määritelmään on lueteltu eräitä muitakin kriteerei- havaittavissa myös muualla, missä avohakkuut ovat keskei- tä. Lain mukaan avainbiotooppien tulisi olla mahdollisimman nen puunkorjuun muoto. yksiselitteisesti tunnistettavissa ja rajattavissa. Lisäksi ole- Avohakkuun voimaperäisyyden vaihtelu ja vähentäminen tetaan, että avainbiotoopit ovat yleensä pienialaisia ja luon- on nähty keinoksi, jolla puuston korjuun aiheuttamia kiel- nontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Vuonna 2014 voimaan teisiä vaikutuksia biodiversiteetille voitaisiin vähentää. Suo- tulleessa metsälain päivityksessä avainbiotooppien määri- messa ja muissa Pohjoismaissa sekä Baltian maissa etenkin telmät ja luonnehdinnat ovat hyvin samanlaisia kuin vuoden avainbiotoopit ovat vakiintuneet yhdeksi metsänhoidon me- 1997 laissa. Merkittävä ero on, että pienialaisuuden vaati- netelmäksi, jolla monimuotoisuutta turvataan. Avainbiotoopit mus on siirretty lain perusteluosasta osaksi varsinaista la- ovat monimuotoisuuden kannalta poikkeuksellisen rikkaita kitekstiä. elinympäristöjä. Avainbiotooppeja alettiin kartoittaa ja suojella useissa maissa 1990-luvun aikana. Avainbiotooppien pe- Nykyisessä metsälaissa on seitsemän avainbiotooppien pää- rustavoite on yksinkertainen: niiden tarkoitus on lisätä pie- ryhmää: nialaista vaihtelua metsien käytön - eli hakkuiden - voima- peräisyydessä ja näin edistää lajien ja pienialaisten elinym- 1. Lähteet, purot ja pienten lampien lähiympäristöt päristöjen säilymistä talousmetsissä. Suomessa avainbiotooppien säilyttäminen sisällytettiin 2. Eräät suoelinympäristöt vuonna 1997 voimaan tulleeseen metsälakiin. Laissa ne mai- 3. Rehevät lehtolaikut nitaan erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Kansainvälisis- 4. Tietynlaiset kangasmetsäsaarekkeet sä yhteyksissä avainbiotooppi on kuitenkin melko vakiintunut termi (ruots. nyckelbiotop, engl. woodland key habitat), 5. Rotkot ja kurut ja sitä käytetään myös tässä kirjoituksessa. 6. Jyrkänteet ja niiden alusmetsät Mitkä ovat avainbiotooppeja? 7. Hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot.

Yleisesti luonnehtien avainbiotoopit ovat elinympäristöjä tai Kohdan 2 suoelinympäristöt sisältävät viisi alatyyppiä, jotka luontotyyppejä, joiden merkitys lajistolliselle tai habitaat- ovat pääasiassa erilaisia korpia, lettoja ja luhtia mutta myös tien monimuotoisuudelle on tavanomaista suurempi. Mää- vähäpuustoisia ja vähätuottoisia jouto- ja kitumaan soita. ritelmä ei ole tosin erityisen täsmällinen. Usein se tulkitaan Vuoden 1997 metsälain mukaan avainbiotooppien pinta-alo- niin, että avainbiotoopeilla on niiden pinta-alaosuutta sel- ja on raportoitu ensimmäisen kerran yhtenevästi koko maan

46 osalta vuoden 2013 Metsätilastollisessa vuosikirjassa. Koko Lajimäärä/alue maassa avainbiotoopit kattavat 0,9 prosenttia puuntuotan- 8 non metsätalousmaan pinta-alasta, mutta Pohjois-Suomes- a sa niiden osuus on kaksinkertainen (1,2 %) Etelä-Suomeen a (0,6 %) verrattuna. Avainbiotoopeissa siis toistuu sama ilmiö 6 kuin metsien suojelualueissa: Etelä-Suomessa suojelumää- ab rät ovat selvästi Pohjois-Suomea alhaisemmat. Pohjois-Suo- ab men suurempi avainbiotooppiosuus aiheutuu suurelta osin ab 4 avainbiotooppeihin sisältyvistä Pohjois-Pohjanmaan vähä- b b puustoisista soista mutta myös purojen, norojen ja lettojen suuremmasta määrästä Pohjois-Suomessa. 2 Avainbiotooppeja koskeva ohjeistus

Metsien avainbiotooppien ohjeistus on pääosin sisällytet- 0 1 2 3 4 5 6 7 ty metsälakiin, mutta myös luonnonsuojelulaissa (29. §) on Avainbiotooppiryhmä puustoisten ja metsäisten elinympäristöjen avainbiotooppeja. Luonnonsuojelulaissa näitä kutsutaan suojelluiksi luon- Kuva 1. Kääpälajien lukumäärä erityyppisissä avainbiotoopeis- totyypeiksi. Luonnonsuojelulain avainbiotooppeihin kuuluvat sa ja kontrollimetsässä. Kontrollit ovat kuusivaltaisia, tutki- muun muassa jalopuumetsiköt, tervaleppäkorvet ja maise- musalueelle tyypillisiä talousmetsiä. Kuva osoittaa, että kää- pälajeja on avainbiotoopeissa usein enemmän kuin talousmet- mallisesti merkittävät yksittäiset puut ja puuryhmät. sissä, mutta tämä ei päde kaikkien avainbiotooppien kohdalla. Sekä metsälaki että luonnonsuojelulaki koskee kaikkia Kuvassa ovat mukana kaikki kääpälajit; uhanalaisten kääpäla- maanomistajia, ja niiden määräykset ovat luonnollisesti kaik- jien esiintymiä ei avainbiotoopeissa juuri ollut. Avainbiotoop- kia velvoittavia. Lait ovatkin avainbiotooppien merkittävin oh- piryhmät: 1 = purojen välittömät rantametsät, 2 = rehevät kuu- jauskeino. Laissa säädetyn lisäksi maanomistajat voivat säi- sikkokorvet, jonkin verran lehtipuita, 3 = kosteat lehtometsät, 4 = tuoreet lehtometsät, 5 = jyrkänteet ja niiden alusmetsät, lyttää myös muunlaisia avainbiotoopeiksi käsitettäviä metsi- 6 = kalliot ja kivikot, 7 = kontrollimetsät. Y-akselilla lajimäärä köitä tai metsien rakennepiirteitä sekä muutoinkin noudattaa 400 m2:n mittausalaa kohden. Pienet kirjaimet pylväiden päällä metsänhoitosuositusten luonnonhoidon menetelmiä. Viime ilmaisevat parittaiset tilastollisesti merkitsevät erot. vuosina käynnissä ollut METSO-ohjelma on koonnut sellaisia metsien elinympäristöjä, joiden suojelun lisääminen on erityisen olennaista. Kolmantena ohjauskeinona ovat serti- fiointijärjestelmien asettamat kriteerit. Sertifiointijärjestel- toopit eivät itsessään ylläpidä merkittäviä lajimääriä tai po- mien - etenkin PEFC:n - kriteerit ja vaatimukset ovat kuiten- pulaatioita mutta toimivat eräänlaisina askelkivinä yksilöil- kin melko yhteneviä metsä- ja luonnonsuojelulakien kans- le ja lajeille. Kolmanneksi avainbiotoopit voivat olla luontai- sa, eli ne eivät merkittävästi lisää avainbiotooppeja lain vaa- sesti pienialaisia luontotyyppejä - esimerkiksi lehtolaikku- timuksiin verrattuna. ja, lähteitä tai puroja - joiden elinympäristö on hyvin rajallinen ja joiden lajiston suojeluun pienialaiset suojelualueet Avainbiotooppien ja säästöpuiden merkitys suojavyöhykkeineen riittäisivät mainiosti. biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen Avainbiotooppien kiistanalaisuus liittyy ainakin osittain turvaamisessa siihen, mihin edellä luetelluista kolmesta tavoitteesta niiden avulla pyritään. Esimerkiksi Ruotsissa on korostettu uhan- Avainbiotooppien merkitys biodiversiteetin turvaamisessa on alaisten lajien esiintymistä avainbiotooppeja määritettäessä. ollut kiistanalainen. Kun ohjeistus avainbiotoopeista otet- Sen sijaan Suomessa niitä on rajattu pääasiassa esimerkiksi tiin käyttöön, aiheeseen liittyvää tutkimustietoa oli hyvin vä- habitaatin rakenteellisten piirteiden perusteella. hän. Avainbiotooppeihin kohdistuva kritiikki perustuu yleen- Avainbiotooppien toteutuksessa onkin merkittäviä ero- sä siihen yleiseen ekologiseen ilmiöön, että suurilla alueil- ja eri maiden välillä. Esimerkiksi avainbiotoopeiksi luetelta- la on enemmän lajeja. Jos näin on, pienialaiset avainbiotoo- vat habitaatit, niiltä edellytettävät rakenteet tai luonnonti- pit eivät voi olla merkittäviä biodiversiteetin kannalta. Asia laisuus sekä avainbiotooppien koko vaihtelevat huomatta- ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivainen. vasti Pohjoismaissa. Niinpä onkin odotettavaa, että avain- Avainbiotooppien merkitys voi olla kolmella tapaa tär- biotooppien merkitys biodiversiteetin ylläpitämisessä vaih- keä: Ensinnäkin avainbiotoopit täydentävät isompien suoje- telee pelkästään näistä määrittelyihin ja toteutukseen liit- lualueiden verkostoa lisäämällä suojeltua pinta-alaa. Tällöin tyvistä syistä ja että avainbiotooppien merkitystä on vaikea ne lisäävät myös varsinaisilla, isoilla suojelualueilla esiinty- yleisesti arvioida. vien luontotyyppien pinta-alaa ja mahdollisesti auttavat esi- Avainbiotooppien koko on pienimmillään Suomessa, jos- merkiksi lahopuusta riippuvaisia lajeja selviämään talous- sa keskikoko jää reilusti alle yhden hehtaarin. Suurimmillaan metsissä. Toiseksi avainbiotoopit saattavat olla toiminnal- avainbiotoopit puolestaan ovat Ruotsissa, jossa keskikoko lisesti tärkeitä niin, että ne mahdollistavat ja edistävät yk- lähentelee viittä hehtaaria. Avainbiotooppien koko heijastuu silöiden leviämistä suojelualueelta toiselle. Tällöin avainbio- myös niiden lajistoon. Suomessa uhanalaisia tai niin sanottu-

47 Kuva 2. Kun lajit esiintyvät pienialaisina populaatioina, voivat avainbiotoopit olla esiintymien turvaamisessa nimensä mukaisesti avainasemassa. Kuvassa myyränporras (Diplazium sibiricum). Kuva: Jari Kouki.

ja punaisen listan lajeja ei avainbiotoopeissa esiinny tavan- säksi lajien yksilömäärä on usein melko korkea, jolloin la- omaista enempää. Näiden erityistä suojelua kaipaavien laji- jit vaikuttavat laajasti koko ekosysteemiin. Harvinaisten la- en kannalta avainbiotoopit eivät siis ole erityisen merkittä- jien kohdalla näin ei yleensä ole, ja hyvin runsaat lajit puo- viä lajistokeskittymiä. Ruotsissa uhanalaisia lajeja on avain- lestaan vastaavat vain rajallisesta määrästä erilaisia eko- biotoopeissa selvästi enemmän kuin tavanomaisissa met- systeemin toimintoja. säelinympäristöissä. Vaikka Suomen ja Ruotsin tilanteessa Eräät avainbiotoopit ovat luontaisestikin pienialaisia, jol- havaittu ero saattaa osaltaan heijastaa myös uhanalaisluo- loin käytännössä ei ole mahdollisuuksia kyseisten elinympä- kituksen eroja, on ilmeistä, että avainbiotooppien keskimää- ristöjen laaja-alaiseen suojeluun. Tällaisia ovat muun muas- rin suurempi pinta-ala Ruotsissa edistää uhanalaisten lajien sa eräät lehdot (kuva 2) ja muut poikkeuksellisen rehevät elinmahdollisuuksia niissä. elinympäristöt (kuva 3). Vaikka Suomessa metsien avainbiotoopit eivät ole osoit- Teoreettisesti voi pohtia, että luontaisestikin pienialaisi- tautumassa kovin merkittäviksi muun muassa lahopuusta na esiintyvien avainbiotoopien kohdalla suurempi alue oli- riippuvaisen uhanalaisen lajiston suojelussa, niillä saattaa si lajirunsauden kannalta parempi kuin pieni. Asetelma näh- kuitenkin olla tärkeä rooli yleisempien lajien populaatioiden dään helposti kuitenkin niin, että vastakkain ovat vaikkapa 10 turvaajina. Suomessa avainbiotoopit ylläpitävät esimerkik- hehtaarin tuore kangasmetsä ja 1 hehtaarin suuruinen ravin- si selvästi tavanomaista metsää rikkaampaa kääpälajistoa, teikas lehto. Vaikka molempien suojeluun voi olla perusteita, vaikkakaan uhanalaisia lajeja niistä ei löydy (kuva 1). On ilon lehtotyypin lajiston suojelun ainoa vaihtoehto tuon pienen meistä, että näin avainbiotoopit turvaavat vielä nykyisin mel- lehtolaikun turvaaminen. Sillä esiintyvän lajiston suojelua ei ko yleisinä esiintyvien lajien populaatioita ja siten ehkäise- voida korvata 10 hehtaarin kangasmetsälaikulla. vät uhanalaistumisen lisääntymistä. Pienten suojelualueiden merkitys on tunnustettu kauan Ekosysteemin toiminnan ja monien ekosysteemipalve- ennen kuin avainbiotooppeja alettiin nimetä ja suojella. Suo- luiden kannalta myös runsaiden tai niin sanottujen keski- meenkin on vuosikymmenien aikana perustettu useita suo- runsaiden lajien esiintyminen avainbiotoopeissa on merki- jelualueita turvaamaan tiettyä pienialaisena esiintyvää eli- tyksellinen, sillä usein nimenomaan tällaiset lajit vastaavat nympäristöä tai yksittäisen lajin esiintymää. Silloin kun näi- ekosysteemien toiminnasta: Keskirunsaita lajeja on paljon, den alueiden elinympäristö ei muutu esimerkiksi tavanomai- jolloin erityyppiset ekosysteemin toiminnot on turvattu. Li- sen metsän ikääntymisen (sukkession) tai ulkopuolelta tule-

48 Kuva 3. Monet elinympäristöt, esimerkiksi purot ja norot, esiintyvät luonnostaan pienialaisina. Tällaisia elinympäristöjä on jo pitkään Suomessa suojeltu erillisten pienten suojelualueiden avulla. Avainbiotoopeiksi tällaiset elinympäristöt ovat otollisia. Kuva: Erkki Ok- sanen, Luke.

Kirjallisuus van vaikutuksen takia, ovat pienetkin alueet pystyneet ylläpi- Junninen, K. & Kouki, J. 2006. Are woodland key habitats in Fin- tämään lajien esiintymisiä. Tällaisissa tapauksissa avainbio- land hotspots for polypores (Basidiomycota)? Scandinavi- toopeilla on erityisen tärkeä rooli lajiston suojelussa. an Journal of Forest Research 21(1): 32-40. http://dx.doi.org/ Yleisemmin katsottuna on selvää, että eri lajit ja erilai- doi:10.1080/02827580500530009 set elinympäristöt edellyttävät toisistaan poikkeavia suoje- Järvinen, O. 1982. Conservation of endangered plant populations: single large or several small reserves? Oikos 38: 301-307. lukeinoja. Keinot puolestaan heijastavat muun muassa laji- http://dx.doi.org/doi:10.2307/3544669 en tiukkuutta niiden elinympäristövaatimuksissa tai turvat- Komonen, A. & Kouki, J. 2011. Do woodland key habitats real- tavan elinympäristön rakenteessa ja dynamiikassa eli suk- ly support the functionality of reserve networks? Biologi- kessiossa. Monet viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, cal Conservation 144: 667-667. http://dx.doi.org/doi:10.1016/j. biocon.2010.05.024 että tehokkaimmat suojelukeinot löydetään silloin, kun lajien Kouki, J. ja Tikkanen, O.-P. (toim.). 2007. Uhanalaisten lahopuu- elinympäristövaatimukset otetaan laji- tai lajiryhmätasolla lajien elinympäristöjen turvaaminen suojelualueilla ja ta- huomioon, niiden elinympäristöjen perusrakenne ja -dyna- lousmetsissä: kustannustehokkuus ja ekologiset, ekonomi- miikka tunnetaan ja lajien sekä elinympäristöjen esiintymi- set sekä sosiaaliset vaikutukset Kitsin seudulla Lieksassa. Ympäristöministeriö. Helsinki. Suomen Ympäristö 24/2007: siä tarkastellaan riittävän pitkäjänteisesti. Tällöin nähdään, 1-104. http://hdl.handle.net/10138/38413 miten maankäyttö ja luontainen sukkessio muuttavat eli- Tikkanen, O. P., Heinonen, T., Kouki, J. & Matero, J. 2007. Habi- nympäristöjen määrää. Sopivia elinympäristöjä voi olla niin tat suitability models of saproxylic red-listed boreal forest suojelualueilla kuin talousmetsissäkin. species in long-term matrix management: Cost-effective measures for multi-species conservation. Biological Con- Talousmetsissä avainbiotoopit voivat parhaimmillaan säi- servation 140: 359-372. http://dx.doi.org/doi:10.1016/j.bio- lyttää monien harvinaisten lajien esiintymispaikkoja, mut- con.2007.08.020 ta on ilmeistä, että avainbiotoopit eivät ole kovin tehokkai- Timonen, J., Siitonen, J., Gustafsson, L., Kotiaho, J. S., Stokland, ta yksinään ja että niiden avulla voidaan turvata vain melko J. N., Sverdrup-Thygeson, A. & Mönkkönen, M. 2010. Wood- land key habitats in northern Europe: concepts, inventory pieni osa biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista. Osa- and protection. Scandinavian Journal of Forest Research 25: na metsien biodiversiteetin turvaamista niillä on kuitenkin 309-324. Linkki oma merkittävä asemansa. Timonen, J., Gustafsson, L., Kotiaho, J. S. & Mönkkönen, M. 2011. Hotspots in cold climate: Conservation value of woodland key habitats in boreal forests. Biological Conservation 144: 2061-2067. Linkki

49 Säilyykö vapaa pääsy metsiin? Jokamiehenoikeuksien hyväksyntä ja ongelmat Seija Tuulentie, Arto Naskali ja Outi Rantala

Euroopassa jokamiehenoikeudet ovat laajimmin käytös- käydystä keskustelusta (20 artikkelia maata kohden). Aiheen sä pohjoismaissa. Ne antavat kaikille mahdollisuuden liik- käsittely on ollut Ruotsissa ja Suomessa samantapaista sii- kua lihasvoimin, oleskella, leiriytyä tilapäisesti ja hyödyn- nä mielessä, että selvityksissä ja kyselytutkimuksissa joka- tää eräitä luonnontuotteita maanomistuksesta riippumat- miehenoikeudet ovat saaneet laajan hyväksynnän. Media- ta. Suomen ympäristöministeriön vuonna 2012 julkaisemas- keskustelussa ja nettikirjoituksissakin korostetaan oikeuk- sa raportissa jokamiehenoikeuksien määritellään laajassa sien ainutlaatuisuutta ja tärkeyttä, mutta argumentointi on merkityksessä liittyvän kaikkeen sellaiseen toisen alueel- näissä kirjoituksissa usein voimakasta ja kriittistä. Ulkomaa- la tapahtuvaan toimintaan, johon ei vaadita maanomista- laisten marjanpoimijoiden asema ja motorisoidut aktiviteetit jan suostumusta, viranomaisen myöntämää lupaa tai joka herättävät tunteita. Ruotsissa keskustelunaiheet ovat viime ei muutoin ole kiellettyä. vuosina käsitelleet ennen kaikkea latumaksuja ja rantaraken- Pohjoismaista vain Norjassa on laki jokamiehenoikeuk- tamista, kun taas Suomessa painopiste on ollut marjanpoi- sista. Ruotsissa jokamiehenoikeuskäsite mainitaan perus- minnassa ja kaupallisessa luontomatkailussa. tus- ja ympäristölaissa mutta käsitteen sisältöä ei ole tar- Kielitieteilijä Deborah Tannen on todennut, että nykyi- kennettu. Suomessa jokamiehenoikeutta ei ole laissa määri- sessä argumentatiivisessa kulttuurissa äänen saa parhai- telty varsinaisena oikeutena. Sen taustalla on kuitenkin laa- ten kuuluviin, kun luo aggressiivisiakin vastakkainasettelu- ja lainsäädäntö, vaikka käsite ei sellaisenaan tule esiin kuin ja. Nettikeskustelujen voimakasta argumentaatiota voi pi- muutamassa laissa. tää osana laajempaa asenne- ja maailmankatsomuskoko- Viime aikoina keskustelu jokamiehenoikeuksien käytös- naisuutta - jokamiehenoikeuksista keskusteltaessa esiin tu- tä ja tulevaisuudesta niin Suomessa kuin muissakin poh- levat kytkennät moniin muihin yhteiskunnallisiin ja poliitti- joismaissa on vilkastunut. Tähän on monia syitä: Maankäy- siin keskusteluaiheisiin. tön muutokset kaventavat jatkuvasti kansalaisten mahdolli- Jokamiehenoikeudet koetaan myös vahvasti kulttuuri- suuksia luonnonkäyttöön. Uusia maa-alueita otetaan erityi- sena ja sosiaalisena oikeutena, ei niinkään laillisuuskysy- seen, jokamiehenoikeudet poissulkevaan käyttöön. Toisaalta myksenä. Jokamiehenoikeudet voidaan ymmärtää sekä com- aineettomien luontoarvojen kaupallinen hyödyntäminen li- mon pool -ajattelusta lähtien että osana sosiaalista pää- sääntyy. Luontomatkailu, luonnon virkistyskäyttöön liittyvät omaa. Common pool -ajattelussa kysymys on pitkälti luot- palvelut ja ulkomaalaisten marjanpoiminta ovat esimerkke- tamuksesta. Sosiaalisen pääoman määritelmässään yhteis- jä sellaisista kaupallisista maankäyttömuodoista, jotka ovat kuntatieteilijä Elinor Ostrom korostaa yhteisesti jaettua tie- houkutelleet kyseenalaistamaan pohjoismaista jokamiehe- toa ja ymmärrystä sekä normeja, sääntöjä ja odotuksia, joi- noikeuksien perinnettä. ta eri ryhmillä on. Ostrom toteaa, että tällaista pitkän ajan Ekosysteemipalveluajattelu tuo uusia näkökulmia maan- kuluessa syntynyttä yhteistä ymmärrystä on vaikea pukea omistus- ja käyttöoikeuskysymyksiin. Ekosysteemipalvelu oi- sanalliseen muotoon ja se murenee helposti, jos tulee esi- keudellisena käsitteenä on lähes tuntematon. Suomen voi- merkiksi paljon uusia toimijoita. Jokamiehenoikeuskeskus- massa olevassa lainsäädännössä luonnonvarojen omistamis- telussa tulee esiin myös se, että tapojen mukaiset käytän- ta, käyttöä ja suojelua säännellään erilaisista lähtökohdista, nöt ja rutiinit ovat vaikeasti ilmaistavia ja ne tulevat näky- jonka johdosta sääntely ei ekosysteemipalveluiden näkökul- viin vasta kiistatilanteessa. masta ole järjestelmällistä. Tämä koskee erityisesti säätely- ja kulttuuripalveluja. Laaja hyväksyntä Joistakin ekosysteemipalveluista nautimme jokamiehenoikeuksien perusteella vapaasti (kuva 1). Miten perinteiset Kansalliset kyselytutkimukset niin Suomessa kuin Ruotsis- suomalaiset ja pohjoismaiset jokamiehenoikeudet sopivat sakin ovat osoittaneet jokamiehenoikeuksien olevan laajas- yhteen nykyihmisen luontosuhteen sekä kaupallistuneiden ti kannatettuja ja hyväksyttyjä. Kuitenkin jo se, että oikeuk- ja globaalien luonnonkäyttötapojen kanssa? sien sisältöä ja asemaa selvitetään tasaisin väliajoin, osoittaa, että asia ei ole täysin ongelmaton. Julkisen keskustelun lähtökohdat Pohjoismainen Allemansrätten i Norden -selvitys vuonna 1997 sai alkunsa huomiosta, että jokamiehenoikeuksien Tässä artikkelissa luodaan ensin katsaus eräisiin jokamiehe- painopiste on muuttunut virkistyskäyttöön ja kaupalliseen noikeuksista pohjoismaissa, Ruotsissa ja Suomessa vuosina toimintaan aiemman hyötykäytön sijaan. Raportissa kuva- 1994-2012 tehtyihin selvityksiin ja tarkastellaan sen jälkeen taan eri pohjoismaiden jokamiehenoikeuskäytäntöjä ja pää- Seija Tuulentien ja Outi Rantalan analyysia Suomen ja Ruot- dytään toteamaan, että jokamiehenoikeuksia ei voi pohjois- sin mediajulkisuudessa ja nettiblogeissa, vuosina 2007-2011 maisella tasolla yhtenäistää, koska niillä on erilaiset historial-

50 Kuva 1. Pilkkiminen on Suomessa osa maksutonta yleiskalastusoikeutta, eli sitä voi harjoittaa jokamiehenoikeudella. Ruotsissa ja Norjassa, mistä kuva on, pilkkiminen vaatii luvan. Kuva: Seija Tuulentie.

liset ja kulttuuriset juuret eri maissa. Maankäytön suunnitte- sen jälkeen vuonna 1997 tehdyssä maanomistajien näkemyk- luun ja muuhunkin oikeuksiin liittyviin kysymyksiin toivottiin siä tarkastelevassa Mari-Kaisa Miettisen opinnäytetyössä kuitenkin enemmän pohjoismaista yhteistyötä ja viestintää. todettiin, että maanomistajat kokevat jokamiehenoikeuksi- Ruotsissa Friluftsforsking-hankkeessa selvitettiin ruot- en toimivan suhteellisen hyvin. Myös ulkomaalaisten turis- salaisten suhtautumista jokamiehenoikeuksiin vuosina 2007- tien uhkaa Suomelle pidettiin opinnäytetyön tulosten mu- 2008. Noin 95 prosenttia ruotsalaisen kyselyn vastaajista piti kaan pienempänä kuin ennen EU-jäsenyyttä. jokamiehenoikeuksien säilyttämistä tärkeänä. Kolme neljäs- Suomalaisessa Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haas- tä piti oikeuksia tärkeinä omalle luonnon virkistyskäytölleen. teita -selvityksessä vuonna 2006 lähdettiin kärjistyneen me- Myös matkailuyrittäjät pitivät oikeuksia tärkeinä omalle toi- diakeskustelun pohjalta tarkastelemaan etenkin jokamiehe- minnalleen. Ruotsissa tehtiin myös vuonna 2011 Naturvård- noikeuksien ongelmakohtia. Selvä enemmistö selvityksen ky- sverketin aloitteesta selvitys, jonka tuloksissa korostettiin, selyyn vastanneista katsoi, että nykyisellään jokamiehenoi- että jokamiehenoikeuksien sisältö ja rooli ovat väistämättä keuksien käyttö ei aiheuta yleisesti ottaen suuria ongelmia. sidoksissa kulloiseenkin laajempaan yhteiskunnalliseen ti- Haitattomuuden vaatimusta kuitenkin korostettiin. Luonto- lanteeseen eli niitä pitää pystyä täsmentämään ja kohden- yrittäjyys herätti eniten keskustelua, eikä yritystoiminnan tamaan. Kuitenkin tässäkin selvityksessä jokamiehenoike- katsottu kuuluvan jokamiehenoikeuksien piiriin samalla ta- uksien asema todettiin erittäin vahvaksi. Selvityksen oikeu- valla kuin yksittäisten ihmisten luonnon käytön. dellisessa osuudessa todettiin, että omistusoikeuden rajoja Suomessa viimeisin jokamiehenoikeusjulkaisu on ym- pitäisi tarkastella, jotta perinteisiä tapoja voitaisiin kehittää. päristöministeriön Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toi- Suomessa 1990-luvulla tehdyt selvitykset ja opinnäyte- sen maalla. Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä (Tuunanen työt keskittyivät erityisesti Euroopan unionin jäsenyyden vai- ym. 2012). Sen pohjana on ministeriön vuonna 2007 teet- kutuksiin jokamiehenoikeuksiin. Euroopan unioniin liittymi- tämä selvitys jokamiehenoikeuksien toimivuudesta. Tämän

51 selvityksen mukaan lähinnä yritystoiminta, moottorikelkkai- Suomessa kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ovat kuitenkin lu, koiravaljakoilla ja hevosilla liikkuminen sekä ulkomaalais- useammin kietoutuneet marjanpoimintakysymyksiin kuin ten marjanpoiminta koetaan häiritseviksi. Jokamiehenoike- matkailualaan. Se, että ulkomaalaiset poimijat poimivat ”mei- uksiin kohdistuvien rajoitusten sijaan parempi tiedottami- dän” marjamme, on ollut yleinen huoli media- ja nettikeskus- nen ja ihmisten asenteisiin ja vastuuntuntoon vetoaminen telussa. Toisaalta suomalaisessa nettikeskustelussa ja medi- nähdään keinoina, joiden avulla voidaan puuttua häiritse- assa on keskusteluttanut omien kansalaisten vieraantuminen viin toimintoihin. perinteisistä luonnon hyödyntämisen tavoista. Lisäksi luonnon käytöstä on puhuttu kansallisomaisuuskäsitteeseen liittyen ja Omistus, kaupallistuminen ja elämäntyyli siinä ovat nousseet esiin sellaiset teemat kuin valtion harjoit- tama valvonta ja kontrolli, kaupungistuminen, kansallisidenti- Media- ja nettikeskustelu jokamiehenoikeuksista on usein teetti ja kansalliset liikelaitokset. Kansalaisten tasa-arvoisuu- kärjistynyttä ja sisältää poliittiseen keskusteluun kuuluvaa teen liittyen on käyty keskustelua saamelaisten oikeuksista voimakasta argumentaatiota, jossa ihmisiä jaetaan ikään sekä kansalaisten vastuista ja velvollisuuksista. kuin meihin ja muihin monin eri tavoin. Tuulentien ja Ranta- Median ja nettikeskustelujen kaupallistumista koskeva lan analysoimissa Suomen ja Ruotsin nettikirjoituksissa erot- puhe haastaa puolestaan pohtimaan vapaan maankäyttöoi- tui kolme hallitsevaa teemaa: (1) omistusoikeus, joka jakaan- keuden ja taloudellisten etujen välistä jännitettä esimerkik- tuu puheeseen yksityisestä ja kansallisesta omaisuudesta, si kansallispuistojen ja virkistyskäyttöpalveluiden konteks- (2) kaupallistuminen ja (3) elämäntyyli. Lisäksi jonkin verran tissa, ulkomaalaisen työvoiman käytön kysymyksissä sekä keskustelua käytiin ekologian näkökulmasta (taulukko 1.). perinteisten elinkeinojen muutokseen liittyvissä kysymyk- Kysymys omistusoikeudesta liittyy sekä yksityiseen että sissä. Kaupallistuminen luonnollisesti kietoutuu omistusoi- kansalliseen omistukseen. Omistajuusteemaa, kuten muita- keuteen eli ajatukseen siitä, että joku muu hyötyy taloudel- kin teemoja, käsitellään kirjoituksissa täysin vastakkaisis- lisesti toisen maaomaisuudesta. ta näkökulmista. Yksityisomistajuuteen liittyvässä puhees- Elämäntyylejä koskevassa puheessa keskeiseksi nousee sa korostuvat toisten kustannuksella hyötyminen ja maan- niin ikään muutos perinteisistä harrastuksista kohti urbaa- omistajien oikeuksien loukkaaminen, mutta myös luonnon neja elintapoja ja uusien teknologioiden käyttöä. Uudet luon- omistamisen kyseenalaistaminen ja näkemys, että yksityi- nossa liikkumisen tavat vaativat kehittyneempää infrastruk- nen maanomistus rajoittaa jokamiehenoikeuksien käyttöä. tuuria, jonka rahoittamiseksi keskusteluissa on esitetty eri- Kansallisen omistuksen teema ja kansalliseen identiteettiin laisia käyttömaksuja. Kirjoittelussa peräänkuulutetaan uu- liittyvät kysymykset syntyvät ennen kaikkea globalisoitu- sien sukupolvien sosiaalistamista jokamiehenoikeuksiin sekä misen aiheuttamista paineista. Jokamiehenoikeuksien käy- terveen järjen käyttöä oikeuksien hyödyntämisessä. tön yhteydessä ei ole aiemmin ollut tarvetta erotella oman Nettikeskustelijat käyttävät jokamiehenoikeuksista pumaan kansalaisia muista. Tarve ilmaistiin ensimmäisiä kerto- huessaankin vahvoja, tunteisiin vetoavia argumentointita- ja Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä, kun heräsi huo- poja. Erilaiset metaforat ja analogiat ovat tyypillisiä. Sellai- li, että EU kieltää jokamiehenoikeudet. Silloin todettiin, että set ilmaukset ja fraasit kuin uhatut oikeudet, luonto on vain tällaista uhkaa ei ole, kunhan oikeudet ovat samat kaikille eliitille ja marjasota politisoivat osaltaan maankäyttöön liit- EU:n kansalaisille. tyviä keskusteluja. Politisoitumisen voidaan ajatella johtu- Ruotsissa kansalaisten oikeudet nousivat esiin matkailun van luonnonkäyttöön liittyvien perinteiden ja yhteiskunnal- yhteydessä jo 1990-luvulla, kun ryhmämatkoja oli myyty ulko- listen arvojen muutoksesta. maalaisille turisteille Etelä-Ruotsin maalaismaisemiin ja sii- Luontoon sopiviin ja vastuullisiin toimintatapoihin nojau- tä oli aiheutunut haittaa maanomistajille. Samantyyppinen ti- tuminen sekä yksilöiden velvollisuudentuntoon vetoaminen lanne on ollut myöhemmin Suomessa, kun ulkomaiset mat- eivät tehoa, jos kansalaisten kulttuuriset käsitykset hyvistä kanjärjestäjät ovat myyneet matkoja autiotupamajoituksella. toimintatavoista ovat kovin erilaisia. Kansainvälisten ja pai-

Taulukko 1. Jokamiehenoikeuksia käsittelevien kirjoitusten jakautuminen pääteemoihin. Osassa kirjoituksista on useampia päätee- moja, joten teemojen lukumäärä on 72, vaikka kirjoituksia on 40.

Yksityisomistus Kansallinen omaisuus Ekologia Kaupallistuminen Elämäntyyli N ja identiteetti ja kulttuuri

Ruotsi 9 8 2 12 9 40

Suomi 4 9 - 9 10 32

N 13 17 2 21 19 72

52 kallisten tapojen sekoittuessa tukeutuminen perinteisiin ky- seenalaistuu. Jokamiehenoikeuksien tulevaisuuden kannalta olennaista on, että oikeuksien käyttötavat ovat sekä maanomistajien että laajemman yhteiskunnan hyväksyttävissä, jotta kritiikki oikeuksien olemassaoloa kohtaan ei kasva. Useimmissa selvityksissä ei ole tarkasteltu yksittäisiä on- gelmatapauksia eikä sitä, missä kiistat kärjistyvät - osin ehkä sen pelossa, että jokamiehenoikeuksien yleinen hyväksyn- tä heikkenisi, jos epäkohtia nostettaisiin liikaa esiin. Tapaus- tutkimukset olisivat kuitenkin tarpeellisia kiistakysymysten sovittelemiseksi. Toisaalta esimerkiksi kaupalliseen marja- toimintaan liittyviä neuvottelumekanismeja, kuten kylätoi- mikuntien ja maakuntaliiton välisiä keskusteluja, on kehitetty viime aikoina. Kysymys siitä, missä määrin luonnonvarojen käytön sääntelyn kehittämisessä olisi tarkoituksenmukaista käyt- tää ekosysteemipalvelujen käsitettä, vaatii lisätarkasteluja. Ekosysteemipalveluihin liittyen voitaisiin kehittää uusia hallinnan mekanismeja. Voitaisiin hyödyntää esimerkiksi niin sanottua common pool -ajattelua, mikä tarkoittaa yhteiso- mistamisen instituutioiden kehittämistä. Instituutiot voivat olla muodollisia tai epämuodollisia, kuten tapoihin liittyviä. Maanomistusrajat ylittävät ekosysteemipalvelualueet voisivat olla vaihtoehto suosituille markkinapohjaisille ohjauskei- noille, kuten ekosysteemipalvelumaksuille ja virkistysarvo- kaupan kaltaisten uusien markkinoiden luomiselle.

Kirjallisuus Allemansrätten i Norden. TemaNord 1997: 501. Pohjoismainen ministerineuvosto, Kööpenhamina. 76 s. ISBN 92-9120-990-2 Lehtonen, S., Heikkinen, T. ja Hirvonen, J. 2007. Jokamiehenoike- uksien tulkintoja ja haasteita luontoliikunnan ja -matkailun kannalta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu. 74 s. http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/50/YTR_1_07.pdf Sandell, K. ja Fredman, P. 2010. The Right of Public Access - Op- portunity or Obstacle for Nature Tourism in Sweden? Scan- dinavian Journal of Hospitality and Tourism 10 (3): 291-309. http://dx.doi.org/doi:10.1080/15022250.2010.502366 Sandell, K. ja Svenning, M. 2011. Allemansrätten och dess fram- tid. Utredning om allemansrätten. Naturvårdsverket. 225 s. http://www.naturvardsverket.se/Documents/publikation- er6400/978-91-620-6470-9.pdf Tuulentie, S. ja Rantala, O. 2013. Will ”Free Entry into the Forest” Remain? Teoksessa Müller, D.K., Lundmark, L. & Lemelin, R.H. (toim.) New Issues in Polar Tourism. Communities, Environ- ments, Politics. Springer, London, 177-188. http://dx.doi.org/ doi:10.1007/978-94-007-5884-1_12 Tuunanen, P., Tarasti, M. ja Rautiainen, A. (toim.). 2012. Jokamie- henoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä. Suomen Ympäristö 30: 1-142. http://hdl. handle.net/10138/38797

53 Kestävä metsätalous ja sen arviointi indikaattoreiden ja metsäsertifioinnin avulla Jari Parviainen

Kestävän metsätalouden käsite Päätöslauselman H1 artiklan D mukaan Kestävän metsätalouden ajatus syntyi 300 vuotta sitten ”metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittavat met- Keski-Euroopassa. Tiheästi asuttua Keski-Eurooppaa uhka- sien ja metsämaiden hoitoa ja käyttöä siten, että säi- si 1600-luvun lopulla puupula. Metsiä hakattiin tarvepuun lytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutu- käyttöön ilman pitkäjänteistä suunnittelua. Puuta tarvittiin miskyky, elinvoimaisuus ja mahdollisuus toteuttaa nyt runsaasti 30-vuotisen sodan vaurioiden korjaamiseen, koti- ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudel- talouksien lämmittämiseen ja ruuanlaittoon sekä teolliseen lisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisilla, kansallisilla ja käyttöön kuten kaivosteollisuuteen, laivanrakennukseen ja maailmanlaajuisilla tasoilla, sekä siten, ettei aiheuteta lasi-, rauta- ja panimoteollisuuden tarpeisiin. vahinkoa muille ekosysteemeille”. Se, että rakennus- ja polttopuun sekä puuhiilen saanti kyläyhteisöjen ja teollisuuden päivittäisiin tarpeisiin oli vält- tämätöntä turvata, johti ajatukseen kestävästä, jatkuvasti Kestävän metsätalouden mittarit ja tasaisesti puuta tuottavasta metsien käytöstä. Kestävyy- den käsite esiintyy ensi kerran saksalaisen ylivuori-insinöörin Yleisestä kestävän metsätalouden määritelmästä on johdet- Hanns Carl von Garlowitzin kirjoittamassa, ensimmäisessä tu mahdollisimmat yksiselitteiset ja mitattavissa olevat kes- keskieurooppalaista metsänhoitoa käsittelevässä teoksessa tävyyden kriteerit ja indikaattorit eli mittarit. Niiden avulla ar- Sylvicultura Oeconomia vuodelta 1713. Metsänhoitajan po- vioidaan yhtenäisin perustein eri alueilla ja eri valtioissa har- jan järkeilemä kestävyyskäsite rajoittui puuvarojen turvaa- joitettavan metsätalouden kestävyyttä. Niitä käytetään myös miseen ja oli sisällöltään hyvin selkeä: älä koskaan hakkaa metsäpolitiikan ja -strategioiden asettamisessa ja seuran- enemmän puuta kuin metsä kasvaa. nassa, metsien tilan raportoinnissa, metsän hoidon suun- Kestävyyden ydinajatuksena oli jo 1700-luvulla metsän taamisessa, tiedon välittämisessä metsätaloudesta poliit- luonne uudistuvana luonnonvarana. Uudistuvuus erottaa tisille päätöksentekijöille ja muille metsistä kiinnostuneille, metsätalouden olennaisella tavalla esimerkiksi kaivosteol- tutkimusaloitteiden tekemisessä sekä metsäsertifioinnissa. lisuudesta. Kaivoksen malmivarat ehtyvät, kun louhintaa jat- Ensimmäinen yleiseurooppalainen indikaattorikokoelma ketaan riittävän kauan. Metsä sen sijaan uudistuu luontai- Euroopan kestävän metsänhoidon mittaamiseen kehitettiin sestikin ja sitä voidaan kasvattaa samalla paikalla periaat- Suomen johdolla vuosina 1993–1995 ja vahvistettiin käytet- teessa ikuisuuteen saakka, kunhan metsän puuston ja kas- täväksi Lissabonissa vuonna 1998. Sittemmin indikaattori- vupaikan kunnosta huolehditaan. kokoelma tarkistettiin vuosina 2002–2003, jolloin myös in- Moderni kestävän metsätalouden käsite perustuu vuon- dikaattorien määrää vähennettiin. Euroopan metsien tila on na 1992 Riossa Brasiliassa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehi- arvioitu indikaattoreihin perustuen neljästi metsäministeri- tyskonferenssin (UNCED) linjaukseen, jossa hyväksyttiin met- kokouksien yhteydessä (Lissabon 1998, Wien 2003, Varso- sien hoitoa, käyttöä ja kestävää kehitystä koskevat periaat- va 2007 ja Oslo 2011). teet. Tämä linjaus sisälsi tavoitteen siitä, että metsien käy- Vastaavanlaista metsätalouden kestävyyden mittarityö- tössä otetaan yhtäaikaisesti huomioon ekologiset, taloudel- tä on tehty myös muissa maanosissa. Maailmanlaajuisesti liset ja sosiaaliset sekä kulttuuriset näkökulmat. Von Garlo- on perustettu kaikkiaan yhdeksän mittarialoitetta, joista FO- witzin puuntuotantoon rajoittunut kestävyyskäsite laajeni lin- REST EUROPE -prosessin ohella pisimmälle ovat kehittyneet jauksen myötä olennaisesti. Puun kasvun ja hakkuiden väli- Montreal-, ITTO- (International Tropical Timber Organizati- nen suhde onkin vain yksi näkökulma kestävyyteen, joskin se on) ja ATO (African Timber Organization) -prosessien työt. on ehkä tärkein yksittäinen kestävyyden mittari. Suomen metsien kestävyyden arviointi tapahtuu yleiseu- Euroopan metsätaloutta varten metsien kestävän hoi- rooppalaisen indikaattorikokoelman avulla. Eräissä asiayh- don ja käytön käsite1 luotiin ja hyväksyttiin toisessa Euroo- teyksissä on laadittu kansallisia lisämittareita, tai yleiseu- pan metsäministerikonferenssissa (FOREST EUROPE -pro- rooppalaista indikaattoria on muutettu vastaamaan parem- sessi) Helsingissä vuonna 1993. min kansallisia olosuhteita. Suomen metsien tila on arvioitu yleiseurooppalaisten indikaattorien perusteella neljästi, vuo- 1 Tässä artikkelissa englanninkielisestä termistä sustainable forest sina 1997, 2000, 2007 ja 2011. Meneillään on viides raportointi management käytetään suomennoksina ja vastineina termejä kes- metsiemme tilasta lokakuussa 2015 Madridissa pidettävää tävä metsätalous ja metsien kestävä hoito ja käyttö. Niihin sisältyy Euroopan metsäministereiden kokousta varten. Tällä tavoin muun muassa metsien hallinnointi ja suunnittelu sekä talousmetsien kestävä hoito ja käyttö, monimuotoisuus sekä metsien suoje- eri asiakokonaisuuksista on syntynyt jo lähes 20 vuoden ai- lu suojelualueilla. kasarja, mikä mahdollistaa metsissä tapahtuneiden muu-

54 toksien havaitsemisen. Viimeisin raportti vuodelta 2011 ku- kaiseen kuuteen kriteeriin liittyvistä ohjauskeinoista ja po- vaa Suomen metsien tilaa myös suhteessa muihin Euroo- liittisista järjestelyistä. pan valtioihin (ks. http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/). Määrälliset indikaattorit ovat puolestaan konkreettisia, mitattavia tunnuksia metsien ominaisuuksista tai muita met- Millaisia ovat kestävyyden arvioinnin siä ja metsätaloutta koskevia tilastotietoja ja asiakokonai- mittarit suuksia. Mitattavissa tai arvioitavissa olevia tunnuksia ovat esimerkiksi metsäpinta-ala, puuston tilavuus ja työvoiman Mittarit on ryhmitetty kuuden kriteerin alle (ks. taulukko 1). määrä. Samaan aihekokonaisuuteen eli kriteeriin liittyy sekä Kriteerit ovat niitä päätekijöitä, jotka määrittelevät metsäta- kuvailevia että määrällisiä indikaattoreita. Yleiseurooppalai- louden kestävyyden yleiskuvan kyseessä olevassa valtiossa. sia kestävän metsätalouden määrällisiä indikaattoreita on Mittarit eli indikaattorit mittaavat vuorostaan kriteerien kaikkiaan 29 kappaletta (taulukko 2). toteutumista, ja ne koostuvat kahdesta erityyppisestä lä- Tiedot indikaattoreihin saadaan tutkimuksista, metsäva- hestymistavasta: 1) kuvailevat indikaattorit ja 2) määrälli- rojen inventoinneista, tilastoista, seurantajärjestelmistä ja set indikaattorit. erillisistä selvityksistä. Indikaattoreille voidaan asettaa myös Kuvailevilla indikaattoreilla tarkoitetaan poliittisia ohjaus- tavoitetasoja eli standardeja, jotka indikaattorin tulee saa- keinoja, toimenpiteitä ja sopimuksia kestävyyden edistämi- vuttaa kestävyyden kannalta. seksi. Niillä kuvaillaan myös sanallisesti ilmiöitä tai asiaa ja sen tilaa. Kuvaileviin indikaattoreihin kuuluvat siten Suomen metsien tila vuonna 2013

• lainsäädännölliset ohjauskeinot, muun muassa met- Suomen metsien tila on kohentunut viimeisten 20 vuoden sälaki, luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennus- aikana. Puuston määrä on lisääntynyt 40 vuoden kuluessa laki ja poronhoitolaki yli 40 prosenttia (kuva 1). Samanaikaisesti metsistä on voitu • institutionaaliset järjestelyt, muun muassa lakien val- hakata ja käyttää puuta metsien nykyisen puuvaraston si- vonta, metsäpoliittiset keinot ja metsäohjelmat, kan- sältämä puumäärä eli 2 300 miljoona kuutiometriä. Metsien sainväliset sopimukset ja organisaatiot monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä on toteu- • taloudelliset ohjauskeinot, muun muassa rahoitus- ja tettu luonnonhoitotoimia ja metsien suojelupinta-ala on kol- tukimuodot ja metsäverotus minkertaistettu 35 vuoden aikana. Näiden toimien ansios- • tiedolliset ohjauskeinot, muun muassa tiedonkeruuta tiettyjen metsälajien uhanalaistuminen on hidastunut tai järjestelmät, tutkimus, koulutus- ja neuvontatoiminta, pysähtynyt, vaikka uhanalaistumiskehitystä ei ole voitu ko- ohjeistus ja eri organisaatioiden yhteistoiminta. konaan pysäyttää. Yleiseurooppalaisia kestävän metsätalouden kuvailevia Koska puuvarojen käyttö on selkeästi metsien vuotuista indikaattoreita on 17. Niistä 5 kertoo valtiossa harjoitetta- kasvua pienempi, Suomen metsät toimivat niin sanottuna hiivan metsäpolitiikan yleisistä periaatteista, ja 12 kertoo jo- linieluna sitoen ilmakehästä puustoon ja maahan hiiltä, jon-

milj. m³ 110 100 Kasvu yhteensä 90 80 Poistuma 70 60 Mänty 50 40 Kuusi 30 Kasvu puulajeittain 20 Lehtipuut 10 0 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 00 05 10

Kuva 1. Metsien puuston kasvun ja hakkuiden suhde on yksi tärkeimmistä metsien kestävyyden mittareista. Kestävyys toteutuu kun hakkuut eivät ylitä kasvua pitkällä aikavälillä. Suomessa metsien vuotuiset hakkuut ovat olleet viime vuosikymmenenä 50-60 prosenttia puuston vuotuisesta kasvusta. Siksi metsiemme puuvarat ovat koko ajan kasvaneet ja sitoneet samalla ilmakehän hiiltä puustoon. Kuva: Metsäntutkimuslaitos.

55 ka määrä vastaa noin puolta Suomen teollisuuden aiheuttamista vuotuisista hiilidioksidipäästöistä. Kesän 2010 ankaria kaistaleittaisia sekä talven 2011 myrskytuhoja lukuun ottamatta laaja-alaisia metsätuhoja ei ole Suomessa esiintynyt viimeiseen 30 vuoteen. Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisää- vän metsien kasvua, mutta samalla ilmaston ääri-ilmiöt li- sääntynevät ja voivat aiheuttaa paikallisia tuhoja. Metsien ja niiden biopohjaisten tuotteiden ja ekosysteemipalvelujen arvioidaan muodostavan edelleen tärkeän elin- keinoperustan Suomen kansantaloudelle, koska on varau- duttava ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen kansalaisille. Koska puu on ma- talaenerginen ja hiilineutraali raaka-aine, sillä ennakoidaan olevan suuri kysyntä uusiutuvan metsäenergian tuotannossa, puurakentamisessa sekä uusissa biotalouden tuotteissa. Metsäsektorin osuus on bruttokansantuotteesta 5 prosenttia, mutta se voi nousta alueellisesti yli 10 prosenttiin kuten Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä Kainuussa. Siitä huolimatta että metsäteollisuuden tuotannon rakennemuutos on jatkunut 2010-luvun alussa, uusien biotuotteiden kehittämisen ja metsäenergian käytön lisääntymisen arvioidaan synnyttävän uuden noususuhdanteen metsäteollisuudelle.

Metsäsertifiointi on vapaaehtoinen talousmetsien metsänhoidon tarkistuskeino Metsäsertifioinnilla on runsas 20 vuoden historia. Metsä- sertifiointi on markkinaosapuolien talousmetsien metsän- hoidon tarkistusväline, joka täydentää muita metsien käsit- telyn ohjausvälineitä. Metsäsertifioinnin käyttö ei ole pakollista, vaan vapaaehtoista. Metsäsertifiointi varmistaa muun muassa sen, että monimuotoisuus ja ympäristönhoito otetaan riittävän perusteellisesti huomioon metsänhoidon toteutuksessa. Metsäsertifiointi ei ole kuitenkaan metsien suo- Kuva 2. Lönnrothin petäjä on hyvä lisä kulttuurisen näkökul- man säilyttämisestä kestävyyden yhtenä elementtinä. Kuva: jelun lisäämiskeino, sillä päätökset suojelusta ja metsäaluei- Erkki Oksanen, Luke. den siirtämisestä pois metsätalouskäytöstä on Suomessa ja muualla maailmassa tehty muilla demokraattisen päätök- senteon menetelmillä omistusoikeus-, korvaus- ja kompen- saatiokysymysten vuoksi. Standardien täyttymisen tutkii riippumaton, ulkopuolinen Metsäsertifiointi on vakiintunut väline metsätaloudes- sertifiointiyritys. Suomessa näitä tarkistuksia eli auditoin- sa. Sertifiointi tukee metsä- ja puutuotteiden markkinoin- teja ovat toteuttaneet muun muassa SFS-sertifiointi ja Det tia, sillä sertifikaatti antaa viestin siitä, että puu on uusiutu- Norske Veritas (DNV). va ja kierrätettävä luonnonmateriaali eikä puuraaka-aineen hankinta aiheuta olennaisia haitallisia ympäristövaikutuk- Metsäsertifiointi tarvitsee kansainvälisen sia. Se myös sitouttaa eri toimijat kestävän metsätalouden kehyksen harjoittamiseen ja edistää tehokasta ja korkealaatuista toimintaa metsäorganisaatioissa. Suomen PEFC-metsäsertifiointijärjestelmä on sertifioinnin Sertifiointi ja puutuotteen leimaaminen sertifikaatilla si- kansainvälisen käytön ja tarpeen vuoksi osa kansainvälis- sältää kaksi osa-aluetta 1) metsäsertifioinnin ja 2) puun al- tä järjestelmää. Vuonna 2000 Suomen metsäsertifiointijär- kuperän hallinnan (CoC) sertifikaatin. Puun alkuperän hal- jestelmä hyväksyttiin PEFC-järjestelmään, jonka kotipaikka linta tarkoittaa puujalosteen koko tuotantoketjun seuran- on Sveitsissä Genevessä. PEFC on maailmanlaajuinen met- taa kannolta valmiiksi tuotteeksi. Sen avulla varmistetaan, säsertifiointijärjestelmä. Siihen hyväksytään mukaan ne jär- että puutuote on todella valmistettu sertifioiduista metsis- jestelmät, jotka täyttävät kansainvälisesti hyväksytyt kes- tä hankitusta puutavarasta. Kun nämä kaksi ehtoa ovat täy- tävän metsätalouden periaatteet. Euroopassa perusvaati- tetty, yritys tai puutuotteen myyjä on oikeutettu merkitse- mukset ovat Rion ympäristökokouksen 1992 periaatteet ja mään tuotteensa sertifioiduksi.. Euroopan metsäministereiden hyväksymät kestävän met- sätalouden mittarit.

56 PEFC-järjestelmän lisäksi on kehitetty myös toinen kan- Ensimmäiset PEFC-standardit valmistuivat 1997 laaja- sainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä eli FSC-järjestel- pohjaisessa työryhmässä, johon kuuluivat myös useat ympä- mä. Järjestelmän kotipaikka sijaitsee Saksassa Bonnissa. ristötahot. Koska sertifiointia tulee jatkuvasti kehittää, stan- FSC-sertifiointijärjestelmä käyttää perustana kansainväli- dardit on tarkistettu Suomessa kolme kertaa ja neljäs tarkis- sessä toiminnassaan kymmentä yhtenäistä periaatetta. Pe- tus saatiin päätökseen kesällä 2014. Uudet standardit sisäl- riaatteista on johdettu maakohtaisia standardeja. Kansain- tävät 32 mitattavaa kriteeriä, ja ne tulevat käyttöön vuonna välinen FSC organisaatio hyväksyi Suomen FSC-järjestelmän 2016 sen jälkeen kun kansainvälinen PECF on ne hyväksynyt. standardit 2011. Metsäsertifioinnin standardit ottavat yhtä aikaa huo- Peruselementit molemmissa sertifiointijärjestelmis- mioon kestävyyden kolme eri tekijää, toisin sanoen ekolo- sä ovat toistensa kaltaisia. Suurin ero on standardien pää- giset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Teki- töksentekojärjestelmissä sekä siinä, että FSC-järjestelmäs- jät muistuttavat tässä suhteessa kestävän metsätalouden sä painotetaan ensisijaisesti ympäristöasioita, kun taas mittareita. PEFC-järjestelmässä käytetään perustana stan- PEFC-järjestelmä hakee tasapainoa kestävyyden kolmen te- dardien lisäksi FOREST EUROPE -sopimuksen mukaisia pa- kijän: ekologian, talouden ja sosiaalisten näkökulmien kes- neurooppalaisia kestävän metsätalouden käytännön tason ken. PEFC on valtamenetelmä yksityisten ja perheiden omis- toimintaohjeita. Tämä varmistaa sen, että kestävyyden kä- tamien metsien sertifioinnissa, kun vuorostaan FSC on ulot- sitteellä on yhtenäinen ja laajasti eri toimijoiden hyväksy- tanut toimintansa useimmiten metsäyhtiöiden ja valtion mä merkityssisältö. omistamiin metsiin, tai yksittäisiin suuriin metsätiloihin. Suomen metsistä on sertifioitu noin 90 prosenttia PE- Kehittämisnäkymät FC-järjestelmällä. Lisäksi on annettu yli 190 puun toimitus- ketjun alkuperätodistusta puuraaka-ainetta käyttäville yri- Tietotarve metsistä kasvaa jatkuvasti mm. kansainvälisen tyksille. FSC-järjestelmän mukaisesti sertifioituja metsiä on hiiliraportoinnin (Kioton sopimuksen toimeenpanon seuran- Suomessa noin 400 000 hehtaaria, eli 1,7 prosenttia. ta), YK:n biodiversiteettisopimuksen, EU:n ilmastomuutok- Kaikilla Suomen 13 metsäkeskusalueella on voimas- sen hillinnän (kestävästi tuotettu biomassa) ja suojeltavien sa oleva PEFC-sertifikaatti. Koska sertifiointi on vapaaeh- luontotyyppien ja eliölajien säädöksien seurannan (Natura toista, kaikki metsänomistajat eivät ole osallistuneet serti- 2000 kohteiden seuranta), sekä metsäsopimusten (FOREST fiointiin. Sertifikaatit ovat voimassa viisi vuotta. Siitä huoli- EUROPE-prosessi ja maailmanlaajuinen YK:n metsäfoorumi matta alueilla tehdään seuranta-auditointi vuosittain riippu- UNFF) seurannan vuoksi. mattoman, ulkopuolisen sertifiointiyrityksen toimesta. Mah- Myös muut sektorit kuin metsätalous tarvitsevat met- dollisista poikkeamista raportoidaan, ja korjaavat toimenpi- siä koskevia mittareita ja tietoja omaan toimintaansa. Met- teet metsänhoidossa on toteutettava, jotta sertifikaatti py- sä- ja puuraaka-ainetietoja tarvitaan erityisesti biopoltto- syy voimassa. aineiden valmistuksessa. Rakentamissektorilla niitä tarvi- Maailmanlaajuisesti sertifioituja metsiä oli vuoden 2014 taan puurakenteiden ja rakentamisen hiilitaseen selvittämi- lopussa noin 450 miljoonaa hehtaaria, mikä on noin 11 pro- sen vuoksi ja terveyssektorilla metsien virkistyspalvelujen senttia maailman metsien kokonaispinta-alasta. Puolet ser- ja terveysvaikutteisten aineiden hyvinvointivaikutusten to- tifioiduista metsistä sijaitsee Euroopassa ja puolet muissa dentamisen vuoksi. maanosissa. PEFC-järjestelmä on laajimmalle levinnyt: sen Kestävän metsätalouden mittareilla kerätään monipuo- mukaisesti sertifioituja metsiä on noin 59 prosenttia serti- linen ja tasapainoinen kestävyyttä koskeva tieto metsistä fioidusta metsäpinta-alasta maailmassa. FSC-järjestelmäl- ottamalla huomioon kaikki kolme kestävyyden elementtiä: lä sertifioituja metsiä on 41 prosenttia sertifioidusta maail- ekologia, talous ja sosiaaliset/kultuuriset näkökulmat (kuva man metsäpinta-alasta, josta yli puolet sijaitsee Kanadas- 2). Mittareilla voidaan arvioida aikasarjojen ansiosta metsä- sa, USA:ssa ja Venäjällä. talouden tilaa ja sen kehitystä kokonaisuudessaan sekä samalla korostaa tiettyjä metsien erityisominaisuuksia. Myös Standardit avainasemassa metsäsertifiointi on tullut jäädäkseen, koska sillä voidaan osoittaa puun hankinta- ja jalostusketjun kestävyys käytän- Metsäsertifioinnin ytimenä ovat standardit, jotka metsän- nön metsänhoidossa. hoidon on täytettävä sertifikaatin saamiseksi. Suomessa so- Kestävyyden mittareita tulee kehittää jatkuvasti. Suu- velletaan niin sanottua ryhmäsertifiointia, johon sitoutuvat rin kehittämistarve on tällä hetkellä puupohjaisten tuottei- metsäkeskusten toimialueen metsänomistajien ohella myös den ja metsien hyvinvointivaikutusten ominaisuuksien liittä- muut toimijat, kuten metsätyöntekijät, koneyrittäjät, metsä- minen mittareihin kestävän metsien hoidon ja puuraaka-ai- teollisuusyritykset puun ostajina sekä neuvonta- ja suunnit- neen tuottamisen mittareiden rinnalle. Lisäselvityksiä tar- teluorganisaatiot. Ryhmäsertifiointi on pienmetsänomistus- vitaan esimerkiksi puutuotteiden elinkaaresta mukaan lu- rakenteisessa metsänhoidossa ainoa järkevä ja kustannus- kien kierrätys, tuotteen hiilitaseesta (vähähiilisyydestä) ot- tehokas menettely, sillä useat monimuotoisuusvaatimukset taen huomioon puutuotteen valmistusketju, sekä analyysiä voidaan toteuttaa vain alueellisella tasolla yli tilarajojen. Täl- siitä, millaista metsänhoitoa tarvitaan edistettäessä ihmis- laisia vaatimuksia ovat esimerkiksi kulotus ja lakisääteiset ten virkistäytymistä metsäluonnossa. Puuraaka-aineen uu- metsien suojelualueet. siutuvuus, elinkaari ja kierrätettävyys sekä vähähiilisyys tulee ottaa mukaan vertailuun yhdenmukaisten mittareiden ja

57 laskennan kautta kilpailevien raaka-aineiden kanssa, kuten mesta. Tavoitteena on saada päivitetty mittarikokoelma hy- rakentamisessa betonin, kiven ja öljypohjaisten tuotteiden väksyttäväksi Euroopan metsäministerikokouksessa Madri- kanssa. dissa lokakuussa 2015. Työryhmässä keskustellaan myös yk- Kestävä metsänhoito on tunnistettu ja sen tason ja laa- sittäisten indikaattoreiden yhdistämisestä monipuolisem- dun mittaaminen onnistuu kestävyyden mittareilla. Nykyi- miksi indikaattoreiksi, jolloin tietoa voidaan tiivistää ja ha- nen FOREST EUROPE eli pan-eurooppalainen mittariko- vainnollistaa eri näkökulmien yhteydet. Metsien tilan arvi- koelma vaatii silti päivitystä erityisesti metsäbiomassan, ointia varten on niin ikään kehitteillä menettelyjä, joissa in- ilmastonmuutoksen, ekosysteemipalvelujen sekä muiden dikaattorit luokitellaan kolmeen ryhmään: taustatunnuksiksi, kuin puutuotteiden osalta. Päivittämistyö on aloitettu Eu- selittäviksi tunnuksiksi ja arvioinnin kohteena oleviksi avai- roopan eri valtioiden nimeämän asiantuntijatyöryhmän toi- nindikaattoreiksi.

Taulukko 1. Kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit.

Yleiseurooppalaiset kestävän metsätalouden 6 kriteeriä ovat seuraavat: • metsävarojen ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen sekä metsien merkitys maailmanlaajuiselle hiilenkierrolle • metsien terveyden ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen • metsien tuotannollisten toimenpiteiden ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen • luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsäekosysteemissä • metsien suojatoimintojen ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien hoidossa • muiden yhteiskunnallis-taloudellisten toimintojen ja edellytysten ylläpitäminen.

Näihin kuuteen kriteeriin liittyvät sekä kestävän metsätalouden kuvailevat indikaattorit että määrälliset eli mitattavat indikaattorit.

Kuvailevat indikaattorit ovat metsätalouden ohjauskeinoja, pääosin poliittisia toimenpiteitä kuten lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset, kansallinen metsäohjelma, alueelliset metsäohjelmat, metsiä koskevat strategiat kuten biotalousstrategia ja metsien monimuotoisuuden säilyttämisen strategia, EU:n metsästrategia ja direktiivit, metsätalouden tukirahoitus sekä metsätalou- den toiminansta vataavat julkiset organisaatiot ja tiedonvältyskeinot. Kaikkiaan kuvailevia indikaattoreita on 17. Valtiossa harjoi- tettavan metsäpolitiikan yleisiä periaatteita, ohjauskeinoja, metsäorganisaatiota ja tutkimusta koskevia indikaattoreita on viisi, ja niiden lisäksi 12 indikaattoria kertoo jokaiseen kuuteen kriteeriin liittyvistä ohjauskeinoista ja poliittisista järjestelyistä.

Alla olevassa luettelossa on listattu Suomessa käytössä olevat mitattavat, määrälliset indikaattorit.

Kestävän metsätalouden määrälliset indikaattorit kriteereittäin Suomen olosuhteissa.

Kriteeri 1. Metsävarat Kriteeri 4. Monimuotoisuus Metsäpinta-ala (1.1) Puulajikoostumus (4.1) Puuston määrä (1.2) Metsänuudistaminen (4.2) Metsien ikäluokkarakenne (1.3) Luonnonmetsät (4.3) Metsien hiilivarasto (1.4) Ulkomaiset puulajit (4.4) Puuperäisten polttoaineiden käyttö (6.9) Kuollut puuaines (4.5) Puurakentaminen Geenivarat (4.6) Metsäpeite maisematasolla (4.7) Kriteeri 2. Terveys ja elinvoimaisuus Uhanalaiset metsälajit (4.8) Ilman epäpuhtauslaskelmat (2.1) Suojellut metsät (4.9) Maaperän kemiallinen tila (2.2) Puiden harsuuntuminen (2.3) Kriteeri 5. Suojametsät Metsätuhot (2.4) Metsärajametsät (5.1) Ilmastonmuutoksen mahdolliset metsävaikutukset Suojametsät - infrastruktuuri ja hoidetut luonnonvarat (5.2) Metsätalouden vesistövaikutukset Kriteeri 3. Tuotanto ja käyttö Puuston kasvu ja poistuma (3.1) Kriteeri 6. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys Vuotuisten hakkuiden määrä ja arvo (3.2) Metsäsektorin osuus BKT:stä (6.2) Metsäsuunnittelun kattavuus (3.5) Yksityismetsätalouden puuntuotannon nettotulos (6.3) Ekosysteemipalvelut Metsien julkiset hyödykkeet (6.4) Muut kuin puutuotteet (3.3) Metsäteollisuustuotteiden kulutus (6.7) Palvelut, erityisesti virkistyspalvelut (3.4 ja 6.10) Metsäsektorin ulkomaankauppa (6.8) Metsäsektorin työvoima (6.5) Työturvallisuus ja - terveys (6.6) Kansalaisten vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen Metsäalan tutkimus, opetus ja koulutus Kulttuuriset ja henkiset arvot (6.11)

58 Metsäsertifioinnin PEFC standardit tö- ja lahopuut-kriteerissä (numero 13) tarkistetaan, että uu- distamisalueelle on jätetty vähintään 5-10 säästö- ja laho- Suomen PEFC-metsäsertifiointijärjestelmän vuonna 2015 puuta hehtaarille, joiden läpimitta on rinnantasolta ainakin käytössä olevat standardit sisältävät 29 kriteeriä, joiden 10 cm (lahopuilla 20 cm). Säästö- ja lahopuiksi luetaan myös noudattamista seurataan ja arvioidaan riippumattoman, ul- poikkeukselliset puut kuten petolintujen pesäpuut, suuret ka- kopuolisen sertifiointiyrityksen toimestakulloisenkin metsä- tajat, palokoropuut sekä pystyssä olevat lahopuut ja kuol- keskuksen toimialueen metsissä. Jokaisen kriteerin kohdal- leet puut. Nämä vaatimukset ovat kansainvälisessäkin ver- la on täsmällinen määrittely sertifioinnissa tarkistettavista tailussa poikkeuksellisen korkeat. asioista sekä raja-arvot, jotka tulee ylittää. Esimerkiksi sääs-

Taulukko 2. Kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen tasolla.

1: Lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan 2: Metsien puusto säilytetään elinvoimaisena hiilinieluna 3: Puuston terveydestä huolehditaan 4: Metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja 5: Energiapuuta korjataan kestävästi 6: Metsäsuunnittelulla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä 7: Taimikoita hoidetaan puuntuotannon turvaamiseksi 8: Yksityismetsien ensiharvennus- ja hankintahakkuita edistetään puuston kasvukunnon parantamiseksi 9: Suojelualueiden suojeluarvot turvataan 10: Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään 11: Suoluontoa säilytetään 12: Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan 13: Säästö- ja lahopuustoa jätetään metsätalouden toimenpiteissä 14: Muuntogeenistä metsänviljelyaineistoa ei käytetä 15: Metsätiesuunnitelmiin sisältyy ympäristöselvitys 16: Tulen hallitulla käytöllä edistetään luonnon monimuotoisuutta 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta 18: Vesiensuojelusta huolehditaan kunnostusojituskohteilla 19: Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä 20: Metsien hoidossa käytetään vain biologisesti hajoavia kasvinsuojeluaineita 21: Työntekijöiden osaaminen varmistetaan 22: Työturvallisuudesta, työhyvinvoinnista ja tasa-arvosta huolehditaan 23: Työnantajavelvoitteita noudatetaan 24: Metsänomistajien osaamista edistetään 25: Lasten ja nuorten metsätietämystä edistetään 26: Jokamiehenoikeudet turvataan 27: Metsien monikäyttöedellytyksiä edistetään 28: Porotalouden toimintaedellytykset turvataan 29: Saamelaiskulttuurin ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset turvataan saamelaisten kotiseutu- alueella saamelaisten kestävän kehityksen mukaisesti.

Kirjallisuus Baycheva, T., Inhaizer, H., Lier, M., Prins, K. & Wolfslehner, B. 2013. Parviainen, J., Furu, P. & Kretsch, C. 2010. Tools for assessment Implementing Criteria and Indicators for Sustainable For- of human health dimensions in forests. Schweizerische est management in Europe. European Forest Institute. 128 s. Zeitschrift für Forstwesen 161(3). s. 114-119. Linkki http://www.ci-sfm.org/uploads/CI-SFM-Final_Report.pdf Parviainen, J. 2010. Sustainable forest management (SFM) and Kantola, M., Leikola, M., Parviainen, J. ja Sipilä, A. 2000. Tiedät- biological diversity under changing needs of society - an ex- kö metsistä Suomessa ja Euroopassa. Kustannusosakeyh- ample from the European situation. In: Koizumi, T., Okabe, tiö Tammi. 232 s. K., Thomson, I., Sugimura, K., Toma, T. & Fujita, K. (toim.). The Role of Forest Biodiversity in the Sustainable Use of Ecosys- Parviainen, J. 2003. Diversity of Certification Schemes in Europe, tem Goods and Services in Agro-Forestry, Fisheries, and For- in the Face of Management Diversity. Julkaisussa: The Na- estry. Proceedings of International Symposium for the Con- ture and Culture of Forests. Implications of Diversity for Sus- vention of Biological Diversity, April 26-28, 2010, Tokyo, Ja- tainability, Trade and Certification. Rolfe, T.J. (toim.). Proceed- pan. Forestry and Forest Products Research Institute, Ibar- ings of a conference held at the University of British Colum- aki, Japan. s. 78-85. Linkki bia, May 10-12, 2001. Institute of European Studies, Univer- sity of British Columbia. s. 159-166. Parviainen, J. ja Västilä, S. 2011. Suomen metsät 2011. Kestävän metsätalouden kriteereihin ja indikaattoreihin perustuen. Parviainen, J. 2009. Nachhaltige Waldbewirtschaftung und stei- Maa- ja metsätalousministeriö ja Metsäntutkimuslaitos. gende Ansprüche der Gesellschaft in Europa. Julkaisussa: Th- 5/2011. Valtioneuvosto. 96 s. http://www.metla.fi/metinfo/ ees, O. & Lemm, R. (toim.). Management zukunfsfähige Wald- kestavyys/ nutzung. Eidgenössische Forschungsanstalt für Wald, Sch- nee und Landschaft. Birmensdorf. s. 649-674. State of Europe’s Forests 2011. Status and Trends on Sustaina- ble Forest Management in Europe. FOREST EUROPE, UNECE and FAO. 337 s. Linkki

59 60 TUOTANTOPALVELUT 3 3.1 Vesi ja puiden juuret Vesi ja vesivarat Sirpa Piirainen

Globaalit veden varastot ja kiertokulku

Maapallolla on vettä 1 377 *106 km3, mutta suurin osa siitä on suolaista vettä. Ma- kean veden varastot ovat vain noin 2,5 % maapallon koko vesimäärästä. Jäätiköillä ja pysyvän lumen alueilla makeasta vedestä on 68,9 %, pohjavetenä maa-alueilla 29,9 %, maankosteutena, ikiroutana sekä soissa 0,9 % ja loput 0,3 % järvissä sekä virtavesissä, mm. joissa. Pohjavesiin, järviin ja virtavesiin varastoitunutta vettä kutsutaan uusiutuviksi vesivaroiksi. Vesivarannot eivät ole jakautuneet maapallolle tasaisesti. Pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä ja päiväntasaajan sa- demetsävyöhykkeellä makeaa vettä on runsaasti, mutta on arvioitu, että noin kolmannes maapallon väestöstä elää alueilla, joilla vedestä on ajoittain pulaa, ja noin 450 miljoonaa elää vakavan vedenpuutoksen vaivaamilla alueilla. Vesi, jäätiköitä lukuun ottamatta, on maapallolla jatkuvasti liikkeessä (kuva 1). Vettä haihtuu meristä, järvistä ja maa-alueilta sekä kasvillisuuden haihdunnan kautta ilmakehään vesihöyryksi, josta se sateen mukana sadantana palautuu takaisin maahan ja meriin. Maa-alueilla vesi, jota kasvillisuus ei ole käyttänyt, suo- tautuu maahan ja edelleen pohjaveteen, puroihin ja jokiin, joista se liikkuu virtaa- mana järviin ja edelleen meriin. Myös pohjavesi on jatkuvassa hitaassa liikkeessä ja purkautuu vesistöihin. Koska merten pinta-ala on huomattavasti suurempi kuin maa-alueiden, suurimmat vesivirrat ovat haihdunta meristä ja sadanta meriin. Ve- sivirtojen mukana kulkeva vesi on aina makeaa vettä. Vesivirtojen määrää kuvataan erilaisilla suureilla, joilla on erilaiset yksiköt. Sa- danta tai sademäärä on tietylle alueelle tietyssä ajassa satanut vesimäärä milli- metreinä ilmaistuna, eli lumisadekin muutetaan sulaneeksi vesimääräksi. Yhden millimetrin sademäärä vastaa yhtä litraa vettä neliömetrille. Aikayksikkönä voidaan käyttää tuntia (esim. mm/h), kuukautta, vuotta jne. Myös haihdunnan yksik- könä käytetään millimetriä aikayksikössä. Virtavesien kuljettamaa vesimäärää uomassa kuvataan muun muassa virtaamalla (tilavuusvirta), jonka yksikkö on kuutio- ta sekunnissa (m3/s). Virtaaman määrä uomassa voi vaihdella tunneittain, vuoro- kaudenajoittain, vuodenajoittain ja vuosittain esimerkiksi sateisuuden, lumensu- lamisen nopeuden tai haihdunnan vaikutuksesta. Myös sanaa valuma käytetään, kun kuvataan tietyltä valuma-alueelta purkautuvaa veden määrää eli virtaamaa pinta-alayksikköä kohti (l/s/km2). Lisäksi sanaa valunta käytetään kuvaamaan tie- tyltä valuma-alueelta purkautuvaa veden määrää millimetreinä halutussa aikayk- sikössä. Sadanta ja valunta ilmaistaan siis samoilla yksiköillä. Niiden erotuksena voidaan laskea valuma-alueen haihdunta, jos oletetaan, ettei alueen vesivarastois- sa tapahdu muutosta. Virtaus-käsite on yleinen termi ja sitä voidaan käyttää niin veden, ilman kuin kiinteän aineen liikkeiden kuvaamiseen.

Suomi on jokien ja purojen maa, niiden yhteenlaskettu pituus on yli 100 000 km. Kuvassa Kermankoski Heinävedellä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

61 Kuva 1. Kaavio veden globaalista kiertokulusta. Vesivarastot (103 km3) on esitetty vahvennetulla fontilla ja vuotuiset vesivirrat (103 km3/a) kursiivilla. Mukailtu Trenberth et al. (2007) perusteella.

Suomen vesivarat niiden pää- tai sivu-uomien virtaamaa säännöstellään viranomaisten voimalaitoksille myöntämien lupin mukaisesti. Suomessa makean veden varastot ovat runsaat. Maassam- Sateet ylläpitävät vesivarojamme. Keskimääräinen sa- me on 56 000 yli yhden hehtaarin suuruista järveä ja noin danta eli sademäärä Suomessa on 181 km3 vuodessa. Suo- 6 000 talousvesikäyttöön soveltuvaa pohjavesialuetta. Ma- men vuosittainen sadanta vaihtelee Etelä-Suomen 750 milli- kean veden varastoiksemme on arvioitu noin 930 km3, mutta metristä Pohjois-Suomen 400 millimetriin. Kasvukauden ai- suurin osa siitä on vaikeasti hyödynnettävää, kallio- ja maa- kana sataa noin 50-60 % koko vuoden sadannasta, ja lumena perän varastoissa olevaa vettä. Helposti hyödynnettävässä sataa keskimäärin koko maan alueella noin 20 %. Joulu-maa- pintavesivarastossa, pääasiassa järvissä, vedestä on noin liskuussa sateet tulevat pääosin lumena ja kertyvät lumipeit- neljännes, pohjavetenä noin 0,2 % ja suurin osa (kolme nel- teeksi maan pinnalle. Sateisimpia kuukausia ovat heinä- ja jännestä) virtavesissä. Taulukossa 1 on esitetty kuusi Suo- elokuu ja vähäsateisimpia helmi- ja maaliskuu. Sadannasta men suurinta järveä, joiden yhteenlaskettu vesimäärä on 69 poistuu haihtumalla ja kasvillisuuden haihduttamana vuo- km3. Suomen yhteenlasketut vuosittain uusiutuvat vesivarat sittain noin 40 %. ovat 110 km3, josta pohjaveden osuus on 2 % - suurin osa on siis jokien valuntaa. Vettä myös tulee Suomeen rajajokien Veden käyttö ja laatu kautta Ruotsista 3 km3:a vuodessa ja vastaavasti lähtee 27 m3 Norjan ja Venäjän puolelle. Vuosittain uusituvissa vesiva- Runsaista vesivaroista huolimatta makeaa vettä käytetään roissa omavaraisuusaste on 97 %. Suomen suurimmat joet, Suomessa maltillisesti. Vuosittain vesilaitokset jakavat vettä virtaaman perusteella, on esitetty taulukossa 2. Näiden jo- 0,408 km3 ja teollisuus suurimpana vedenkäyttäjänä käyttää kien kautta kulkee lähes 70 % uusiutuvista vesivaroistamme. sitä 2,3 km3. Lisäksi teollisuus käyttää vuosittain merivettä Kaikki taulukossa 2 esitetyt joet, Tornionjokea lukuun otta- noin 5,8 km3 enimmäkseen jäähdytykseen. Euroopassa iso matta, on valjastettu myös sähköenergiantuotantoon, joten osa käytetystä vedestä menee kasteluun (24 %) ja Etelä-Eu-

62 Taulukko 1. Suomen suurimmat järvet ja niiden vesitilavuus Taulukko 2. Suomen suurimmat joet ja niiden virtaama, valu- sekä pinta-ala. ma-alueen koko ja vuosivalunta.

Tilavuus, km3 Pinta-ala, km2 Päivittäinen Valuma-alueen Valunta, virtaama, koko, km2 km3/a Saimaa 14,8 1 377 keskiarvo, m3/s Inarijärvi 15,5 1 084 Vuoksi 610 61 100 19 Päijänne 15,4 1 083 Kemijoki 560 51 000 18 Pielinen 9,0 894 Tornionjoki 380 40 200 12 Oulujärvi 6,2 887 Kymijoki 290 37 200 9 Pihlajavesi 8,1 713 Kokemäenjoki 240 27 100 8 Oulujoki 260 22 900 8 roopan maissa jopa yli 80 %. Suomessa kastelun osuus ve- Talven aikana kertyneen lumen sulaminen keväällä ja suden käytöstä on vain 3 %. lamisveden suotautuminen maakerrosten läpi on merkittä- Uusiutuvan veden määrään suhteutettuna Suomessa vin pohjavesivarastoja täydentävä hydrologinen tapahtuma. käytetään vettä 1,5 % vuotuisesta määrästä, ja asukasta kohti Talven aikana pohjaveden pinta laskee, koska pohjavesi va- tämä tarkoittaa 309 m3 vuodessa. Laskennallisesti jokainen luu painovoiman vaikutuksesta kohti vesistöjä. Myös kesäl- asukas voisi käyttää uusiutuvaa vettä 20 400 m3/vuosi. Ve- lä pohjaveden pinta laskee, koska vain pieni osa kesäsateis- den jakelu on Suomessa hyvin organisoitu ja väestöstä 80 ta ehtii suotautua pohjaveteen saakka. Osa kesäsateista jää % saa talousvetensä vesilaitosten kautta. Pohjavesiesiinty- jo puiden lehvästöön nk. latvuspidäntänä eli interseptiona ja mät ja keinotekoiset pohjavesivarannot, nk. tekopohjavedet, haihtuu (evaporaatio) takaisin ilmakehään. Metsikkösadanta ovat merkittäviä veden hankinnan kannalta, sillä vesilaitokset eli latvuksen alapuolelle satavan veden osuus vaihtelee puu- jakavat niiden vettä noin 0,3 km3 vuosittain, mikä vastaa 60 lajeittain: kuusi runsasoksaisena pidättää tehokkaimmin sa- % vesilaitosten jakamasta talousvedestä. Pohjaveden laatu dantaa, kuusikon alle sataa 65-70 % vapaasta sadannasta. on Suomessa keskimäärin erittäin hyvää, ja järvistämmekin Koivikoissa ja männiköissä latvuspidäntä on heikompaa ja 85 % ja joista 65 % on joko hyvässä tai erinomaisessa eko- metsikkösadannan osuus on 75-80 % vapaasta sadannas- logisessa tilassa. Hyvästä tai erinomaisesta laadusta huo- ta. Lisäksi pintakasvillisuuden lehvästö pidättää sadantaa. limatta pohja- ja pintavedet eivät sellaisenaan sovi jaetta- Suurin osa kasvukauden aikaisten sateiden vedestä haihtuu vaksi talousvedeksi, vaan vesilaitoksella veden pH säädetään kasvillisuuden vedenoton kautta (transpiraatio) takaisin il- sopivaksi, orgaaninen aines poistetaan saostuksella ja suo- makehään. Vuositasolla kasvillisuus haihduttaa evapotran- datuksella sekä mikrobit ja bakteerit poistetaan otsonoin- spiraation kautta noin puolet sadannasta. Kun evapotranspi- nilla. Lisäksi veteen lisätään hiilidioksidia, joka lisää veden raatio syksyllä pienenee, sadannasta suurempi osa imeytyy emäksisyyttä ja vähentää korroosiota putkistoissa. Lopuk- taas maahan ja pohjaveteen täydentäen vesivarastoja. Kaikki si vesi suodatetaan aktiivihiilisuodattimen läpi ja desinfioi- maahan suotautuva vesi ei päädy pohjavedeksi, vaan osa ve- daan ultraviolettivalolla. destä liikkuu kyllästymättömässä maakerroksessa nk. pintakerrosvaluntana kohti uomaa. Lumen sulamisvedet ja rank- Pohjavesi kasateet voivat päätyä uomiin pintakerrosvaluntana myös maan pintaa pitkin. Talven ja syksyn sademäärillä on suurin Juomakelpoinen pohjavesi on yksi tärkeimmistä metsiemme merkitys pohjaveden määrään. Vuositasolla pohjavesialu- ekosysteemipalveluista. Pohjavettä muodostuu ja esiintyy eisiin voi sora-alueilla suotautua 60-75 % koko vuoden sa- kaikenlaisilla mailla, myös soilla. Yhdyskuntien veden han- demäärästä. Moreenialueilla suotautuvan veden osuus on kinnan kannalta merkittävimpiä ovat nk. akviferit eli pohja- tyypillisesti 10-30 %. vesiesiintymät. Nämä varsinaiset pohjavesialueet esiintyvät Kallioperästämme johtuen pohjaveden laatu vaihtelee. harjuilla, deltoilla ja reunamuodostumilla, jotka muodostui- Muutamien aineiden, kuten raudan, mangaanin ja fluoridin vat viimeisen jääkauden aikana. Laaja-alaisimpia näistä ovat sekä paikoitellen radonin, pitoisuudet ylittävät käyttövedelle Salpausselät. Maa-aines on näissä esiintymissä lajittunutta asetetut suositukset. Pohjavesi on myös hapanta (pH keski- soraa, hiekkaa tai karkeaa hietaa, maakerrokset ovat pak- määrin 6,2-6,4) verrattuna ohjearvoihin (6,5-9,5). Koska Suo- suja, useita kymmeniä metrejä, ja maa-aineksen vedenlä- men pohjavesialueet ovat suhteellisen pienialaisia ja niiden päisevyys on hyvä. Myös moreenimailla muodostuu talous- maakerrokset eli suotautumiskerrokset ovat suhteellisen käyttöön soveltuvaa pohjavettä, ja haja-asutusalueiden yk- ohuita pidättymismekanismien näkökulmasta, pohjavedet sittäiset kaivot ovat pääasiassa tällaisen veden varassa. Mo- pilaantuvat helposti ihmistoiminnan vaikutuksesta. Pohja- reenimailla maakerrokset ovat yleensä ohuempia kuin la- veden puhdistuminen on myös hidasta, ja pienetkin määrät jittuneilla mailla ja niiden maa-aines on hienompaa, jolloin esim. liuottimia tai öljyjä estävät talousveden käytön. Vuon- myös vedenläpäisevyys on hitaampaa. Moreenimaiden poh- na 2013 riskialttiita pohjavesialueita oli 350 ja noin 100 aluet- javesivarat ovat huomattavasti pienemmät kuin akviferien ja ta oli luokiteltu vedenlaadultaan huonoksi. Pohjaveden tilalle veden riittävyys voi olla moreenimaiden kaivoissa ongelma.

63 riskiä aiheuttavat mm. teollisuusalueet, pilaantuneet maa- Metsänkäsittelytoimenpiteet, kuten kasvatus- ja uudista- alueet, tie- ja raideliikenne, soranotto ja kotieläintalous. mishakkuut, vähentävät kasvillisuuden biomassaa ja lisäävät Lait suojaavat pohjaveden laatua ja määrää sekä ehkäise- maan kuolleen orgaanisen aineen määrää. Varsinkin uudis- vät pilaantumiselta. Ympäristösuojelulaissa on ehdoton poh- tamishakkuiden ja niihin liittyvän maanmuokkauksen jälkeen javeden pilaamiskielto (YSL 8. §) ja pilaantuneen pohjaveden ravinnehuuhtoumat voivat kasvaa. Pohjavesialueilla tehdyis- puhdistamisvelvollisuus (YSL 75. §). Lisäksi kunnat voivat ym- sä tutkimuksissa pohjaveden kohonneita nitraattipitoisuuk- päristösuojelulain perusteella antaa omia ympäristösuoje- sia on havaittu, mutta pitoisuudet ovat olleet huomattavas- lumääräyksiä pohjavesialueille (YSL 19. §). Myös vesilaissa ti alle käyttövesisuositusten. Hakkuut ovat vain lyhytaikai- säädellään pohjavedenoton tai imeytyksen luvanvaraisuutta nen häiriö, ja uuden puusukupolven sekä pintakasvillisuu- (VL 2. §, 3. §), ja vesilailla voidaan rajoittaa vedenottoon käy- den kehittyminen palauttavat ravinnekierron taas suljetuk- tetyn pohjavesialueen muuta maankäyttöä (vedenottamon si. Metsätalouden vesiensuojeluohjeissa pohjavesialueiden vesioikeudelliset suoja-alueet, VL 4:11 §). Muutoin pohjavesi- erikoisluonne ja tärkeys on otettu huomioon. Pohjavesialueil- alueet, jotka soveltuisivat vedenhankintaan, eivät ole suoje- la ei tehdä ojituksia, kulotuksia, lannoituksia tai voimakkaita lualueita. Luokiteltujen alueiden pohjavesiä suojellaan lisäk- maanmuokkauksia, eikä hakkuutähteitä tai kantoja kerätä. si vesipuitedirektiivillä (2000/60/EY) ja pohjavesidirektiivillä Myös torjunta-aineiden käyttö on kielletty. Lisäksi metsäko- (2006/118/EY) ja niihin liittyvillä kansallisilla valtioneuvoston neissa suositellaan käytettäväksi suoja-altaita ja kasvipoh- asetuksilla (341/2009 ja 342/2009). Myös maa- ja metsätalo- jaisia öljyjä, eikä koneita huolleta pohjavesialueilla. Koneis- usministeriön Vesitalousstrategia 2011-2020 suojelee ja pa- sa suositellaan säilytettäväksi myös öljyvahinkojentorjun- rantaa pohjaveden laatua. Lisäksi pohjavesialueilla voi olla takalustoa. Suositukset ovat osittain myös sitovia, jos halu- kunnallisia ja vapaaehtoisia suojelusuunnitelmia, jotka ovat taan tuottaa puuta FSC- tai PEFC-sertifiointien mukaisesti. luonteeltaan ohjaavia, mutta ne voivat sisältää yksityiskoh- Puun- ja pohjavedentuotanto eivät ole toisiaan poissulkevia taisia toimintaohjeita mm. metsätaloudelle. metsiemme ekosysteemipalveluja.

Metsätalous ja pohjavesi Kirjallisuus Metsätalous on luokiteltujen pohjavesialueiden pääasialli- Mannerkoski, H. 2012. Metsien ilmastolliset ja hydrologiset suo- nen (75 %) maankäyttömuoto, vaikkakin niillä on myös pel- javaikutukset. Itä-Suomen yliopisto, metsätieteiden osasto. toja, asutusta, teollisuutta ja liikennealueita. Puusto ja pinta- Silva Carelica 57. 295 s. ISBN: 978-952-61-0819-3 kasvillisuus vaikuttavat pohjavesialueen hydrologiaan: lumen Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Tammi. 304 s. määrä ja vesiarvo metsässä ovat noin neljänneksen pienem- Piirainen, S. 2002. Nutrient fluxes through a boreal coniferous forest and the effects of clear-cutting (väitöskirja). Metsän- piä kuin aukealla, ja myös kasvillisuuden haihdunta pienen- tutkimuslaitoksen tiedonantoja 859. 50 s. ja 5 osajulkaisua. tää pohjaveteen suotautuvaa vesimäärää. Kasvillisuus vai- http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1839-7 kuttaa myös maahan suotautuvan veden laatuun. Latvustos- Trenberth, K. E., Smith, L., Qian, T., Dai, A.& Fasullo, J., 2007. Esti- ta huuhtoutuu kuivalaskeuman mukana tulleita aineita, ku- mates of the global water budget and its annual cycle using observational and model data. Journal of Hydrometeorology ten rikkiä ja typpeä, lisäksi neulasista ja lehdistä huuhtou- 8(4): 758-769. http://dx.doi.org/10.1175/JHM600.1 tuu muun muassa hiiltä ja kaliumia metsikkösadantaan. Typ- peä myös pidättyy latvustoon, muun muassa epifyytteihin (lupot, jäkälät). Sadeveden laatu muuttuu edelleen sen kul- kiessa pintakasvillisuuden läpi. Humuskerroksessa sijaitsee pääosa puiden ja pintakasvillisuuden hienojuurista, joiden veden ja ravinteidenotto muuttaa suotautuvan veden mää- rää ja koostumusta. Humuskerroksen läpi pääsee noin 60 % metsikkösadannasta. Orgaanisen hiilen määrä lähes kaksin- kertaistuu sekä kalsiumin ja magnesiumin määrät lisäänty- vät (40-60 %), mutta epäorgaanisten typpiyhdisteiden (ammonium- ja nitraattityppi) sekä rikin määrä vähenevät met- sikkösadantaan verrattuna. Hiili ja muut suotautuvat ravinteet pidättyvät kivennäismaakerroksiin tehokkaasti erilaisten prosessien kautta. Hiili, fosfori ja rikki pidättyvät podso- limaannokselle tyypilliseen rikastumiskerrokseen yhdessä raudan ja alumiinin kanssa, ja emäskationit pidättyvät maahiukkasten pinnoille kationinvaihtoreaktioiden kautta. Nit- raattityppi on ravinteista huonoimmin pidättyvä, ja jos sitä on ylimäärin, eivätkä kasvit pysty kaikkea käyttämään, sitä voi huuhtoutua pohjaveteen saakka. Metsämaissamme nit- raatin muodostumista hillitsee happamuus.

64 Juurten ekosysteemipalvelut Tapani Repo, Marja Roitto, Anna Korhonen ja Tarja Lehto

Otsikko voi vaikuttaa erikoiselta, jopa absurdilta. Voivatko Juuret pitävät puut pystyssä juuret ja erityisesti puiden juuret tuottaa ekosysteemipalveluja? Ovatko ne luotu jonkun palvelijoiksi ja ketkä mahta- Puiden pitäminen pystyssä on yksi tärkeimpiä juurten teh- vat olla asiakkaita? Jos kysymyksen juurien ekosysteemipal- täviä, jonka hoitavat pääosin tanakat paksujuuret. Lisäk- veluista kääntää kysymykseksi siitä, mitä hyötyä on puiden si ohutjuuret sienirihmastokytkentöineen laajentavat mer- juurista ja minkälaisia hyödykkeitä ihminen voi suoraan tai kittävästi maan ja juuriston välistä kontaktipintaa. Samalla välillisesti saada juurista, silloin on mahdollista löytää eri- paranee juurten kyky ottaa vastaan tuulien ja lumikuormien laisia vastauksia. Artikkelissa käydään läpi niitä puiden juu- runkoon ja lehvästöön kohdistama vääntömomentti, jolloin riin liittyviä seikkoja, jotka merkittävästi vaikuttavat ihmisten puut pysyvät paremmin pystyssä. Eräät ruohovartisiksi luo- toimintaan ja sitä kautta ovat määriteltävissä juurien tuot- kiteltavat bambulajit voivat kasvaa hyvinkin kookkaiksi käyt- tamiksi ekosysteemipalveluiksi. tämällä vain vähän resursseja juurten kasvuun, silloin kun Ekosysteemipalvelu-käsitteen avulla pyritään arvotta- sekä veden että ravinteidenotto maasta on turvattu. Tällai- maan ekosysteemin ihmisille tuottamat aineelliset ja aineet- sesta kasvutavasta on seurauksena, että rungot eivät pysy tomat tuotteet ja arvot. Ekosysteemipalvelut kattavat ravin- pystyssä ilman ympäröivien kasvien antamaa tukea. Saman- non ja muiden hyödykkeiden tuottamiseen, ympäristöön, vir- lainen kasvutapa ei onnistu pitkäikäisillä metsäpuilla, joihin kistykseen sekä niiden ylläpitoon liittyviä asioita. Puut ovat kohdistuu pitkän kiertoajan aikana monenlaisia rasituksia. keskeinen osa metsäekosysteemiä ja sen tuottamia palveluja. Metsäekosysteemi puineen ei kuitenkaan ole ainoas- Juuret hiilivarastona ja osana hiilen kiertoa taan sitä, mitä näemme liikkuessamme metsässä ja naut- tiessamme metsän tarjoamista antimista. Merkittävä osa Suotuisa kasvu edellyttää tasapainoa puiden maanpäällis- metsäekosysteemiä, juuret mukaan lukien, on silmin näky- ten osien ja juurten välillä. Puu käyttää elinkaarensa aika- mättömissä maan alla. na suuren osan yhteyttämistuotteistaan juurten kasvuun ja Voivatko puut kasvaa luonnossa ilman juuria? Vastaus uusiutumiseen. Arvioiden mukaan 20-40 prosenttia metsien on ei. Eräiden teorioiden mukaan kasveillakin olisi aivoik- kokonaisbiomassasta on juurissa. Euroopan lauhkean vyö- si luokiteltavat osat ja niiden sijaintipaikka olisi juurenkär- hykkeen metsien kokonaisbiomassan on arvioitu olevan noin jissä. Vaikka kasvien aivoja ei ole pitävästi pystytty osoitta- 220 tonnia hehtaarilta, josta 52 tonnia on paksujuurissa ja maan samassa mielessä kuin selkärankaisilla eläimillä, täl- 2,4 tonnia ohutjuurissa. Juurten kasvu ja ylläpito edellyttää laisen keskusohjausyksikön tai aistinelimen mahdollinen ole- fotosynteesin mahdollistamaa hiilivirtaa ilmakehästä. Huo- massaolo ja sijoittaminen juuriin viittaavat juurien keskei- mattava osa biomassaan varastoituneesta hiilestä pysyy juu- seen rooliin myös puiden toiminnassa ja sen myötä niiden rissa, kunnes puu juurineen kuolee. Sen jälkeen tai ihmisen tuottamissa ekosysteemipalveluissa. tekemän hakkuun seurauksena juuriin varastoitunut hiili vapautuu, jolloin osa hiilestä jää maahan ja osa vapautuu ta- Juuret vastaavat puiden veden ja kaisin ilmakehään. ravinteidenotosta

Juurten tärkein tehtävä on veden ja ravinteidenotto. Tästä toiminnosta vastaavat lähinnä alle kaksi millimetriä paksut ohutjuuret ja erityisesti sienijuuret, joita kutsutaan myös my- korritsoiksi (kuva 1). Sienijuuret ovat ohutjuurten ja sienten muodostama symbioosi, jota ilman monet puulajit eivät pystyisi lainkaan tulemaan toimeen. Tässä symbioosissa sieni ottaa maasta ravinteita, jotka puu siirtää kuljetussystee- minsä kautta maanpäällisiin kasvinosiin. Sieni taas saa puul- ta yhteytystuotteita omaan kasvuunsa. Sienijuurisymbioo- sin tuloksena muodostuu myös itiöemiä, joita kansankielel- lä kutsutaan sieniksi. Niiden keruuseen liittyvä hyötyliikun- ta, siitä saatava virkistys sekä sienien käyttö ravinnonläh- Kuva 1. Monet juurten ekosysteemipalvelut liittyvät ohutjuu- teenä ovat tärkeitä juurien tarjoamia ekosysteemipalveluja. rien toimintaan. Kuvassa on männyn ohutjuuria juurikameralla kuvattuna. Kuva: Eija Koljonen.

65 Vaikka ohutjuuriin sitoutuneen biomassan osuus puiden toimiva juuristo voi siten edistää puiden kautta tapahtuvaa kokonaisbiomassasta on melko vähäinen, on ohutjuurien haihduntaa ja kuivattaa maata, jolloin maan märkyys säilyy merkitys puiden kasvun ja metsäekosysteemin hiilen kier- juurten toiminnan ja puiden kasvun kannalta siedettävänä. ron kannalta on selvästi suurempi. Arvioiden mukaan jopa 75 Puut ottavat maasta myös elintoimintoihinsa tarvittavat ra- prosenttia puiden vuotuisesta yhteyttämistuotoksesta käy- vinteet suurimmaksi osaksi sienijuurten avulla, sillä sieni- tetään ohutjuurten kasvuun. Ohutjuuret ovat suhteellisen ly- juuret pystyvät ottamaan ravinteita myös sellaisissa muo- hytikäisiä, ja niiden elinajat vaihtelevat riippuen kasvupaikas- doissa, jotka eivät ole pelkille juurille saatavilla. Ilman juur- ta, puulajista, maan ja ilman olosuhteista. Lyhytikäisyyden ta- ten aktiivista toimintaa ravinnepäästöt vesistöihin ja pohja- kia ohutjuurissa tapahtuu jatkuvaa syntymistä, kuolemista ja veteen olisivat suuremmat. hajoamista - jos olosuhteet niin sallivat. Sienijuuria on paljon, esimerkiksi boreaalisessa kuusimetsässä on noin kak- Juuret ja veden kiertokulku si miljoonaa juurenkärkeä neliömetrillä. Juurien suuri määrä sekä lyhyt elinaika tarkoittavat huomattavaa hiilivirtaa, kun Juurten ottamasta kokonaisvesimäärästä vain muutama pro- juurikarike jää maahan. Pohjoiskarjalaisessa 50-vuotiaassa sentti käytetään yhteyttämiseen. Loput menevät ilmarako- kuusikossa haaroittumattomat osat ohutjuuria, jotka yleen- haihdunnan kautta ilmakehään ja edelleen globaaliin hyd- sä ovat myös sienijuurellisia, elävät keskimäärin 300 päivää. rologiseen kiertoon. Metsäekosysteemien kautta tapahtu- Sen sijaan haaroittuneiden, pitkäjuuriksi luokiteltujen ohut- va haihdunta vaikuttaa merkittävästi ilmastosäätelyyn. Kos- juurten keskimääräinen elinaika oli 420-465 päivää. Osana ka haihduntaan käytetään suuri osa ekosysteemiin sitoutu- hiilen kiertokulkua ohutjuuret hyödyttävätkin ekosysteemiä vasta auringon säteilyenergiasta, juurten ja maanpäällisten merkittävästi, mitä voidaan pitää yhtenä hienojuurten tuot- kasvinosien toiminta vaikuttavat muiden muassa maan pin- tamana ekosysteemipalveluna. talämpötiloihin ja muihin mikroilmaston suureisiin. Lisäk- si puiden juuret yhtenä hydrologisen kierron osana toimi- Hyvä juurien toiminta - parempi puun laatu vat suodattimina, joiden avulla maahan joko sadantana tai erilaisina päästöinä kulkeutunut vesi puhdistuu, kun juurten Juurten ja verson välinen epätasapaino yhteyttämistuottei- kautta otettu vesi ilmarakohaihduntana höyrystyy ilmake- den jakaantumisessa tarkoittaa yleensä kasvun heikkene- hään. Maahan tunkeutuvat juuret muodostavat myös vesika- mistä, kasvutappioita ja biomassan laadun huononemista. navia, joiden kautta määrätyissä olosuhteissa ylimääräinen Tällaisen epätasapainon voivat aiheuttaa esimerkiksi erilai- vesi voi valua syvempiin maakerroksiin. Juurten ulkopinnat set ympäristöstä johtuvat stressitekijät, kuten äärevät sää- voivat kuivina aikoina myös toimia kanavina, joiden kautta olot (kuivuus, märkyys, kylmyys) tai tuholaiset. Epätasapai- syvemmällä maassa olevaa vettä voi nousta pintamaahan. no voi aiheutua myös ravinteiden saatavuuden heikkenemi- Tämä vesi kostuttaa pintamaata, jolloin ravinteiden otto on sestä, kun metsistä koottava puubiomassa, hakkuutähteet ja helpompaa kuin kuivasta maasta. kannot mukaan lukien, hyödynnetään energialähteenä entis- tä tarkemmin. Tällaisista tekijöistä johtuvat mahdolliset kas- Juuret pitävät maan paikoillaan vutappiot ja puuaineksen laadun heikkeneminen ilmenevät vasta pitkän ajan kuluessa. Hyvä puun laatu toisaalta paran- Sekä paksu- että ohutjuuret muodostavat maahan laajan taa puuteollisuuden kannattavuutta, tuotteiden menekkiä ja verkoston, joka vakauttaa maaperää. Tiheän juuriverkoston arvoa. Näin ollen ilman juurien tehokasta toimintaa ei voi- sisältävä maa ei ole herkkä rankkasateiden, tulvien ja myrs- da saavuttaa hyvää puuntuotosta ja laadukasta biomassaa. kytuulien aiheuttamalle eroosiolle. Suomessa eroosiota tapahtuu erityisesti ojitusalueilla, joilla hienoaines lähtee hel- Ohutjuuret metsien toimivan vesi- ja posti veden mukana liikkeelle. Rankkasateille ja tulville alt- ravinnetalouden takana tiita kohteita ovat esimerkiksi eroosioherkät metsänuudis- tamisalat, pengerrykset ja erilaiset patorakennelmat. Vuo- Globaalisti vettä haihtuu vuosittain maa-alueilta noin 75 000 ristoseutujen jyrkillä rinteillä maa- ja lumivyöryt ovat myös km3, josta kasvillisuuden kautta tapahtuva ilmarakohaihdun- yleisiä. Tällaisilla alueilla tiivis juuriverkosto ja sopiva puusta eli transpiraatio on noin puolet. Loppuosa haihdunnasta to voivat vakauttaa maata ja ehkäistä tuhoja. Kuivilla alueil- on maanpintaan (30 %) sekä latvuksiin ja pintakasvillisuu- la juurten merkitys aavikoiden etenemisen ehkäisyssä ja aa- teen (20 %) pidättäytynyttä vettä. Suomen oloissa metsikön vikoiden metsityksessä on myös ensiarvoisen tärkeä. Juuri- vuotuinen ilmarakohaihdunta voi kasvupaikasta, puustosta verkosto parantaa myös maaperän kantavuutta mahdollista- ja kasvukaudesta riippuen olla jopa puolet sadannasta. Ilma- malla koneelliset metsänhoitotoimenpiteet kosteilla orgaa- rakojen kautta haihtuva vesi otetaan juurten kautta. Juurten nisilla mailla ja hienojakoisilla kivennäismailla, joiden kanta- vedenotolla ja latvuksen kautta tapahtuvalla haihdunnalla on vuus olisi muutoin riittämätöntä. tärkeä merkitys metsikön vesitalouden kannalta, erityisesti sellaisilla kasvupaikoilla, joilla korkea pohjaveden pinta on Juuret muussa hyötykäytössä puiden kasvun kannalta ongelmallinen. Vaikka sienijuurten, ohutjuurten ja paksujuurten kautta otettavan veden osuuk- Puiden juuria on viime aikoina tutkittu myös niiden sisältä- sia ei tarkkaan tiedetä, on oletettavaa, että suurin osa ilma- mien mahdollisten käyttökelpoisten kemiallisten yhdistei- rakohaihdunnan vedestä otetaan ohutjuurien kautta. Hyvin den vuoksi. Näin juurten hyödyntäminen on saamassa uu-

66 sia sovelluksia. Esimerkiksi erään, männyn juuristosta eris- den- ja ravinteidenottoa ja juurten kasvua, heijastuen myös tetyn sienen tuottamalla yhdisteellä voi olla tulevaisuudessa maanpäällisten osien kasvuun. lääketieteellistä käyttöä silmänpohjan rappeuman ehkäisys- Puiden juurilla on monia tehtäviä, joihin ei jokapäiväisen sä tai elintarviketeollisuudessa estämässä elintarvikkeiden elämän yhteydessä kiinnitetä huomiota. Useimmat edellä pilaantumista. Näihin käyttötarkoituksiin aineella on kuiten- mainituista tehtävistä koskevat myös ruohovartisten kas- kin vielä matkaa, mutta se osoittaa juurissa piilevän poten- vien juuria. Nykykäsityksen mukaan puiden juurilla ei ole le- tiaalisia käyttötapoja. potilaa samassa mielessä kuin maanpäällisillä kasvinosilla. Nykyisin metsänuudistamisaloilta nostettavia kantoja Niillä on siten kyky kasvaa ja ’tuottaa ekosysteemipalvelu- käytetään laajasti energiatuotannossa. Kantojen nosto ja’ ympäri vuoden olosuhteiden niin salliessa. vaikuttaa metsämaahan. On arvioitu, että tavanomaisen avohakkuun ja maanmuokkauksen yhteydessä noin 30 pro- Miten juuria ja niiden kasvua voidaan tutkia senttia maanpinnasta rikkoutuu, mutta kannonnosto kasvattaa rikkoutuneen maaperän osuuden 60 prosentiksi. Kanto- Tutkimustietoa juurien toiminnasta tarvitaan, jotta voidaan jen nosto on todellisuudessa suureksi osaksi paksujuurten ymmärtää puiden kasvua ja metsäekosysteemin ainevirto- nostoa. Kanto paksujuurineen muodostaisi maaperässä erit- ja muuttuvissa ympäristöoloissa. Juuret kasvavat maan alla, täin hitaasti hajoavan hiilivarannon, joka osaltaan toimisi il- mikä tekee niiden tutkimisesta haastavaa. Juuristotutkimus- mastonmuutoksen hidastajana. Siten on epäselvää, auttaako kantojen nosto bioenergiaksi paljoakaan hiilen sitomisessa. Kasveja voidaan käyttää pilaantuneiden maa-alueiden puhdistamisessa. On esimerkiksi selvitetty kasvien sovel- tuvuutta raskasmetallien ja öljyhiilivedyillä pilaantuneiden maiden puhdistamiseen. Haavan avulla tehdyissä saastu- neen maan puhdistuskokeissa on saatu lupaavia tuloksia erityisesti öljypohjaisten saasteiden puhdistamisesta. Menetel- mä perustuu sienijuurten ja maassa olevien bakteerien yh- teistyöhön, jolloin ne keräävät haitta-aineet pois maaperäs- tä, siirtävät aineet osittain maanpäällisiin kasvinosiin sekä hajottavat maassa olevia haitallisia orgaanisia yhdisteitä. On myös havaittu, että eräillä pajulajeilla on taipumus kerätä suuria määriä raskasmetalleja, kuten kadmiumia, mitä omi- naisuutta voidaan käyttää hyväksi maaperän puhdistukses- sa. Maanpäälliset kasvinosat ovat juuria helpommin korjattavissa ja siirrettävissä puhdistettavaksi.

Juuret avainasemassa ilmastonmuutoksessa

Ilmastonmuutos voi muuttaa maan olosuhteita ja siten vaikuttaa juurten toimintaan ja metsien kasvuun tulevaisuudessa. Osa näistä muutoksista voi olla juuristolle hyödylli- siä, osa haitallisia. Lämpötilan nousu lisännee maanpäällis- ten kasvinosien kasvun ohella myös juurten kasvua. Tämä lisää hiilen varastoitumista juuriin ja juurikarikkeena maahan. Maan lämpötilan kohoaminen lisää juurten ja juurikarik- keen mikrobiologista hajotusta. Ilmastonmuutokseen liittyy myös riskejä. Kesäaikaiset kuivuusjaksot voivat olla kohta- lokkaita etenkin matalajuurisille lajeille, kuten kuuselle, jonka juurista 70 prosenttia kasvaa aivan maan pintaosissa, alle 10 senttimetrin syvyydessä. Ilmaston lämpenemisen ennustetaan vaikuttavan erityisesti pohjoisen havumetsävyöhyk- keen talvisäihin: keskilämpötilat nousevat, myrskyt ja talvi- sateet lisääntyvät, lumipeite ohenee ja routa vähenee. Rou- dan väheneminen heikentää puiden ankkuroitumista maahan, jolloin myrskytuhoriski kasvaa (kuva 2). Toisaalta talvi- pakkasilta suojaavan lumipeitteen puuttuminen lisää juur- Kuva 2. Voimakas myrsky voi kaataa puita, vaikka juuristo on ten pakkasvaurioriskiä. Viivästynyt roudan sulaminen ja hi- levinnyt laajalle alueelle. Myrskytuhoista voi koitua metsän- das maan lämpeneminen keväällä heikentävät juurten ve- omistajilla huomattavia taloudellisia menetyksiä. Kuva: Tapani Repo.

67 ta tehdään sekä laboratorio-oloissa että maastossa. Labo- koluokkiin, juurten elinajasta ja hajoamisesta. Kasvumääritys ratoriokokeet voidaan tehdä esimerkiksi erikoisvalmisteisis- voidaan tehdä käyttäen miniritsotronikuvausta (kuvat 1 ja 3), sa juuristokammioissa, dasotroneissa (kuva 3). Joensuussa jossa juuria seurataan maahan asetettujen läpinäkyvien ku- Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskäy- vausputkien välityksellä. Juuribiomassa saadaan maanäyt- tössä olevat dasotronit ovat usean metrin korkuisia kammioi- teiden ja maahan asetettujen ns. juurisukkien avulla. Näis- ta, joissa voidaan säätää maan ja ilman olosuhteita toisistaan sä menetelmissä juuret erotellaan maasta, ja halkaisijaltaan riippumatta. Dasotronien olosuhteita muuttamalla voidaan eripaksuisten juurten osuus eri kokoluokissa määritetään nopeuttaa puiden kasvu- ja lepokauden muodostamaa vuo- skannaamalla ja punnitsemalla. Sienirihmaston kasvu ja la- sisykliä, jolloin yhden kalenterivuoden aikana puita voidaan jikoostumus voidaan määrittää molekyylibiologisin menetel- kasvattaa jopa kaksi kasvukautta. Kammiokokeiden avulla min kahdenlaisista näytteistä: joko maahan upotettavien eri- saadaan yksityiskohtaista tietoa juurten toiminnasta, kos- koisvalmisteisten pussien sisään kasvavista rihmastonäyt- ka ympäristöolojen säätö juuristokammioissa on tarkkaan teistä tai juurenkärjistä otettavista näytteistä. Juurten ve- kontrolloitua. Kammiokokeiden avulla voidaan myös testa- denjohtavuus voidaan määrittää korkeapainevirtausmittauk- ta eri menetelmien toimivuutta ennen kuin niitä käytetään sella. Juuriin johdettavan sähkövirran avulla saadaan tietoa maasto-oloissa. Maastokokeissa ympäristöolojen säätö on juurten elinvoimaisuudesta. Uudet, kuvantamiseen perus- hankalaa, joten juuristotutkimukset ovat useimmiten seu- tuvat menetelmät tekevät tuloaan myös juuristotutkimuk- rantatyyppisiä tai yhteen ajankohtaan liittyviä määrityksiä. siin, mutta laitteiden käyttöä rajoittaa toistaiseksi se, että Juuritutkimuksissa seurataan erilaisia asioita, kuten fy- ne eivät erota kohdetta riittävän tarkasti, ne ovat liian paina- siologiaa, anatomiaa, rakennetta ja kasvua. Mittauksien pe- via liikuteltavaksi maastossa tai ne ovat liian kalliita. Koska rusteella saadaan tietoa kasvun dynamiikasta (lyhyt- ja pit- juuret ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa maanpäällisten käjuurten kasvu, juurenkärkien lukumäärä), kokonaisbiomas- kasvinosien kanssa, juuritutkimuksien yhteydessä on tär- sasta, biomassan jakaantumisesta eri kasvinosiin, juuribio- keää selvittää myös maanpäällisten kasvinosien toimintaa. massan jakaantumisesta juurten halkaisijan suhteen eri ko-

Kuva 3. Juuristokammioissa tutkitaan puiden kasvua tarkkaan säädellyissä ympäristöoloissa.

68 Kirjallisuus Baluška, F., Mancuso, S., Volkmann, D. & Barlow, P. 2004. Root apices as plant command centres: the unique ‘brain-like’ status of the root apex transition zone. Biologia, Bratislava, 59/ Suppl. 13: 1-13. Finér, L., Ohashi, M., Noguchi, K. & Hirano, Y. 2011. Fine root production and turnover in forest ecosystems in relation to stand and environment characteristics. Forest Ecology and Man- agement 262: 2008-2023. http://dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2011.08.042 Godbold, D. L. & Brunner, I. 2007. The platform for Europe- an root science, COST action E38: An introduction and overview. Plant Biosystems 141: 390-393. http://dx.doi. org/10.1080/11263500701625715 Helmisaari, H.-S., Ostonen, I., Lõhmus, K., Derome, J., Lindroos, A.-J., Merilä, P. & Nöjd, P. 2009. Ectomycorrhizal root tips in relation to site and stand characteristics in Norway spruce and Scots pine stands in boreal forests. Tree Physiology 29: 445-456. http://dx.doi.org/10.1093/treephys/tpn042 Lawrence, D. M., Thornton, P. E., Oleson, K. W. & Bonan, G. B. 2007. The Partitioning of Evapotranspiration into Transpiration, Soil Evaporation, and Canopy Evaporation in a GCM: Impacts on Land-Atmosphere Interaction. Journal of Hydrometeorology 8: 862-880. http://dx.doi.org/10.1175/JHM596.1 Lehto, T. & Zwiazek, J. J. 2011. Ectomycorrhizas and water rela- tions of trees: a review. Mycorrhiza 21: 71-90. http://dx.doi. org/10.1007/s00572-010-0348-9 Repo, T., Roitto, M. ja Sutinen, S. 2011. Juuritutkimuksella uutta tietoa puiden kasvusta. Metsätieteen aikakauskirja 4/2011:. s. 83-287. Repo, T., Sirkiä, S., Heinonen, J., Lavigné, A., Roitto, M., Koljonen, E., Sutinen, S. & Finér, L. 2014. Effects of soil frost on fine root growth and longevity of Norway spruce. Forest Ecolo- gy and Management 313: 112-122. http://dx.doi.org/10.1016/j. foreco.2013.11.002

69 3.2 Metsäkasvillisuus ja monimuotoisuus

Metsien luokitus metsäekosysteemipalvelujen perustana Juha-Pekka Hotanen

Metsiä luokitellaan muun muassa sen perusteella, millaisil- katyyppi. Valtapituusbonitointi on kuitenkin herkkä virheille la kasvupaikoilla ne kasvavat. Tämän metsätyyppioppiin pe- ja sen käyttökelpoisuus on rajallinen. rustuvan kasvupaikkaluokittelun vahvuuksia ovat käytön yk- Kasvupaikkaluokittelun rinnalla itse metsiä luokitellaan sinkertaisuus ja monikäyttöisyys. Tyyppejä voidaan soveltaa puuston perusteella. Samallakin metsikkökuviolla on lukui- samanaikaisesti puuntuotoskyvyn määrittämiseen, uudista- sia luokituksia, moneen eri tarkoitukseen. Yleistavoitteena mismenetelmien ja puulajin valintaan sekä metsänhoitotöi- on useimmiten kuvata kuvion metsänhoidon ja puuntuotan- den ja hakkuiden tarpeen ja ajoituksen arvioimiseen. Järjes- non tila. Tällöin arvioidaan metsikön syntytapaa, eri-ikäisra- telmän sovellukset kasvupaikkatyyppeineen ulottuvat met- kenteisuutta, puuston jaksoisuutta, kehitysluokkaa, laatua, säsuunnittelusta, metsänhoito-ohjeista, valtakunnan met- eri latvuskerrosluokkia, mahdollista avainbiotooppia, luon- sien inventoinnista sekä metsä- ja luonnonvaratilastoinnista nontilaisuutta, tehtyjä ja tulevia toimenpiteitä, vaurioita ja metsäekologiseen tutkimukseen ja suojelubiologiseen kar- tuhoja jne. toitukseen. Viime vuosina kasvupaikkaluokittelua on kehitetty niin, Metsä- ja suotyypittelyn piirissä on lähes koko metsäta- että se ottaa entistä paremmin huomioon erilaisten met- lousmaan yli 26 miljoonan hehtaarin ala metsä-, kitu- ja jou- sänkäsittelyjen vaikutukset kasvillisuuden rakenteeseen eri tomaineen, toisin sanoen noin 87 % Suomen maapinta-alas- kasvillisuusvyöhykkeillä ja näin auttaa määrittämään kasta. Kivennäismaiden kitu- ja joutomaille on kuitenkin laa- vupaikka oikein. Metsäojitusalueilla myös itse luokitusta on dittu kasvupaikkaluokista (ravinteisuusluokista) poikkeavat tarkennettu siten, että metsätalouskäyttöä arvioitaessa ote- luokituksensa. taan paremmin huomioon, millainen suo oli ennen ojittamis- Puuntuotannollisten tavoitteiden rinnalla metsäsuun- ta. Tämä arviointi tehdään nykyisten piirteiden perusteella. nittelussa ja metsänhoidossa korostuvat entistä enemmän Ojitusalueiden luokitteluperusteet nousevat myös ratkai- metsien muut luontohyödyt (ekosysteemipalvelut), kuten esi- sevaan asemaan, kun tunnistetaan metsätaloudellisesti kan- merkiksi keräilytuotteet ja riista, monimuotoisuuden suo- nattamattomia ojitettuja suometsiä. Tällaiset kohteet vapau- jelu, metsätuhojen torjunta, maaperän tuotoskyvyn ylläpi- tuvat uudistamisvelvoitteesta, ja niillä voidaan harjoittaa tai to ja hiilen sidonta sekä maisemanhoito ja virkistyskäyttö. tuottaa monia muita ekosysteemipalveluja kuin ainespuun Metsän tuottamien ekosysteemipalvelujen suhteet ovat kasvattamista. Näitä mahdollisuuksia on alettu myös sys- monimutkaisia ja osin puutteellisesti tunnettuja. Tämä aset- temaattisesti tutkia. taa haasteita metsien monitavoitteiselle hoidolle ja käytöl- On ilmeistä, että maaperätiedoilla, kasvupaikkatyypillä ja le. Kokonaisvaltaista näkemystä siitä, miten metsiä tulisi kä- normaalisti mitattavilla metsikkötunnuksilla ei pystytä en- sitellä ja millaisiin metsien alueellisiin tai tilakohtaisiin ra- nustamaan riittävän hyvin erirakenteisten metsiköiden uu- kenteisiin pitäisi pyrkiä, tulee myös tutkimuksen keinoin sy- distumistulosta, varsinkaan syntyvien taimien tilajakaumaa. ventää. On tutkittava, miten kasvillisuuteen perustuvaa luokittelua Miten metsien luokitus, erityisesti kasvupaikkaluokitus, voi viedä näissä tilanteissa pidemmälle, osakasvustotasol- kytkeytyy eri ekosysteemipalvelujen kuvaukseen? Neljästä le asti, jotta saadaan kehitettyä käyttökelpoisia apumuuttu- eri pääryhmästä (tuotantopalvelut, säätelypalvelut, kulttuu- jia, joiden avulla voidaan ennustaa uudistumistuloksia pa- ripalvelut, tukipalvelut) tarkastellaan seuraavassa keskeisiä remmin. esimerkkejä. Puuston tuotoksen tai metsänhoitotoimenpiteiden tarpeiden arvioimiseksi ei ole tarpeen sitoa ojitusalueiden luo- Tuotantopalvelut kittelua ojituksen jälkeiseen kuivatusvaihesarjaan. Käytän- nön metsätaloudessa onkin pitkälti luovuttu ojikko- ja muut- Käytännön metsätalous operoi pitkälti kasvupaikkatyypeillä. tumavaiheen erottelusta, etenkin kun yhä enenevässä mää- Tyypin ominaisuuksia täydennetään tarpeen mukaan maala- rin ollaan siirtymässä ojituksen jälkeisiin, uudistettuihin 2. jitiedoilla ja heikentynyttä puuntuotoskykyä sitä ilmaisevil- puusukupolven metsiin. Valtakunnan metsien inventoinnis- la lisämääreillä. Metsätaloudessa sovelletaan myös täyden- sa (VMI) kuivatusvaiheet on toistaiseksi eroteltu. Ensimmäi- täviä tai korvaavia hyvyysluokittelumenetelmiä, esimerkiksi sen puusukupolven metsissä käsitteisiin ojikko, muuttuma puuston ikään ja pituuskehitykseen perustuvaa valtapituus- ja turvekangas sisältyykin runsaasti informaatiota ekosys- bonitointia. Tämä ns. puustobonitointi antaa tietyissä olosuh- teemin tilasta. VMI:ssa turvekangasvaiheen saavuttanutta teissa tarkemman kuvan puuntuotoskyvystä kuin kasvupaik- kuviota pidetään edelleen turvekankaana, vaikka se taan-

70 Kuva 1. Kuivahkoa kangasta Muinais-Päijänteen rannalla Pihtiputaalla. Metsikkö tuottaa laadukasta puuta, marjoja ja sieniä (mm. herkkutatteja), sen ulkoilu- ja virkistysarvot ovat korkeat. Valoisa harjumaisema on samalla pohjavesialuetta. Paikalla on ollut kivi- kautista asutusta. Monimuotoisuusarvo on kuitenkin melko pieni. Kuva: Juha-Pekka Hotanen.

tuvan kehityksen seurauksena olisi kasvillisuudeltaan jäl- tuottaa kilomäärässä laskettuna suuremman sadon kuin se- leen muuttuman kaltainen. kametsä: esimerkiksi kuivahkon kankaan männikkö tai tuo- Kasvupaikkatyyppi on yksi keskeisistä muuttujista, kun reen kankaan kuusikko voi kasvattaa suuren herkkutattisa- kehitetään marjalajien empiirisiä peittävyys- ja satomalle- don (kuva 1). Tärkein metsikkötunnus sienisatoja ennustet- ja. Mallit ovat tarpeen metsäsuunnitteluohjelmistoissa, jot- taessa on kuitenkin puuston kehitysluokka tai ikä. Parhaat ta voidaan numeerisesti tarkastella satoja ja niiden vaihte- sienisadot saadaan yleensä nuorehkoista, hyväkasvuisista lua yleisesti mitattavien sijainti- ja metsikkötunnusten avul- metsistä. Marja- ja sienisatoja ennustettaessa taustamuut- la. Metsänkäsittelyn vaikutuksia tarkastellaan simuloinnein, tujana ja suurta vuosien välistä vaihtelua aiheuttavana teki- ja marjametsät voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen. jänä ovat vuotuiset sääolosuhteet. Empiiristen mallien laa- Kaikki tämä voidaan ottaa huomioon, kun etsitään parasta dintaan tarvitaan mittauksia erilaisina vuosina. vaihtoehtoa metsän käsittelyyn esimerkiksi taajamametsis- Eri riistalajit menestyvät parhaiten tietyn tyyppisissä eli- sä sekä viher- ja virkistysalueilla. nympäristöissä. Elinympäristön arvoon vaikuttavat muun Kasvupaikan viljavuus vaikuttaa selvästi kasvatettaviin muassa kasvupaikka, puuston ja muun kasvillisuuden raken- puulajeihin ja potentiaalisiin puulajisuhteisiin. Mitä monipuo- ne, alueen koko ja suhteet muihin elinympäristöihin. Puus- lisemmat puulajisuhteet, sitä monipuolisempia ovat yleen- toltaan varttuneen tuoreen ja kuivahkon kankaan runsaat ja sä myös sienisadot. Yhtä puulajia kasvava metsikkö voi toki suojaavat mustikkavarvikot hyönteisineen ovat tärkeitä ka-

71 nalintujen poikasille. Pensaskerros tarjoaa riistalle suojaa ja on ohuen tai puuttuvan orgaanisen kerroksen vuoksi vuoro- ravintoa. Pensaskerros tulee peittävämmäksi ja monimuo- vaikutuksessa suoraan kivennäismaan kanssa. toisemmaksi sekä kivennäis- että turvemailla, kun kasvu- On myös saatu tuloksia, joiden mukaan kivennäismaiden paikka muuttuu viljavammaksi. Jotkut lajit ovat taas pikem- orgaanisessa pintakerroksessa hiiltä oli paljon silloin, kun minkin sidoksissa maisematyyppiin: esimerkiksi riekko vaa- kasvupaikka sijaitsi pohjoisessa, puusto oli vanhaa, topo- tii suuressa osassa maata riittävästi aukeaa alaa kuten suo- grafia tasaista ja suosammalpeittävyys (kosteusindikaattori) ta sekä suon ja reunametsien vaihettumia. runsasta. Humuskerroksen alapuolisessa kivennäismaassa Suurin osa porojen talviravintopaikoista on luppometsi- hiiltä lisäsivät kasvupaikan eteläinen sijainti, vähäkivisyys, köiden ohella kuivilla kankailla ja karukkokankailla. Porolai- hienojakoinen maalaji, viljava kasvupaikka ja suosammal- dunnus on muuttanut metsätyyppikuvaa vähentämällä jä- ten runsaus. kälien määrää ja osin muutakin kasvillisuutta, jolloin sam- Myös talous- ja luonnonmetsiä on vertailtu. Ulkomais- maleet ovat vallanneet alaa. Sammaloitumisen myötä nämä ten mallilaskelmien mukaan maan hiilimäärä on suurempi karut kasvupaikat vaikuttavat laajoilla alueilla todellista vil- luonnon- kuin talousmetsissä. Sen sijaan Suomessa, eten- javimmilta. kin maan eteläosassa, maaperätunnusten erot ovat pieniä, Koristejäkälien tuotanto keskittyy sekin kivennäismaiden koska likimain kaikkia metsiä on hakattu, kaskettu tai laidun- karuimmille kasvupaikoille; tosin laidunnuksen vuoksi poron- nettu. Suomalaisessa aineistossa luonnon- ja talousmetsiä hoitoalueiden ulkopuolelle. erottelikin parhaiten orgaanisen kerroksen ja kivennäismaan hiilen ja typen suhteet (C/N -suhde). Ennakolta oli arvioitu, Säätelypalvelut että luonnonmetsien orgaanisen kerroksen hiilen suurempi määrä olisi erotteleva tekijä. Luonnonmetsien orgaanisessa Hiilitase on keskeisin tekijä tarkasteltaessa metsien ilmastoa kerroksessa ja kivennäismaakerroksessa (0-10 cm:n syvyy- lämmittävää tai viilentävää vaikutusta. Nuori, kasvava metsä dessä) oli vähemmän typpeä kuin talousmetsissä. sitoo enemmän hiiltä etenkin maanpäällisiin osiin kuin van- Hiilen määrää on vertailtu myös entisen kaskialueen (Jär- ha metsä, jonka hiilivarastot puolestaan ovat nuorta talous- vi-Suomen) ja vastaavalla leveydellä olevan läntisen Suo- metsää selvästi suuremmat. Myös vanhojen metsien maa- men välillä. Orgaanisen kerroksen hiilimäärä oli kaskialueella perän hiilivarasto kasvaa vielä sen jälkeen, kun puiden si- länttä pienempi niin lehtomaisilla, tuoreilla, kuivahkoilla kuin toman hiilen kertyminen on loppunut. Puiden ja puutuottei- kuivillakin kankailla. den sisältämän hiilen lisäksi metsätalouden hiilitaseessa tu- Suomen soiden turvekerroksiin varastoitunut hiilimää- lee huomioida myös maaperän hiilitase (kuva 2). Merkittävä rä on noin viisinkertainen verrattuna kivennäismaiden hiili- osa boreaalisten metsien hiilivarastosta sijaitsee maaperäs- määrään. Hiilen kertymisen kannalta ombrotrofiset ’’rahka- sä toisin kuin suuressa osassa tropiikkia, jossa hiilivarasto suot’’ ja minerotrofiset ’’sarasuot’’ ovat erilaisia. Rahkasoil- sijaitsee puustossa. Päätehakkuun ja sitä usein seuraavan la uutta orgaanista ainetta kertyy pääasiassa vain edellisen maanmuokkauksen jälkeen osa maaperän hiilestä vapau- kerroksen päälle. Sarasoilla orgaanista ainetta kertyy jatku- tuu ilmakehään. Alueen sijainnista ja kasvupaikkatyypistä vasti lähes koko turvekerrokseen, eikä turpeen happiprofii- riippuu, kuinka nopeasti kasvava metsä sitoo vapautunut- li ole yhtä jyrkkä kuin rahkasoilla eli happea virtaa syvem- ta hiiltä takaisin. mälle turpeeseen sarakasvien juurien kautta. Kasvupaikkojen erilaisuus on siis otettava huomioon, kun Ojittamattomat suot ovat yhä keskimäärin hiilinieluja. Vii- arvioidaan metsiin sitoutuneita hiilivarastoja. Hiiltä on sekä meaikaiskertymät esimerkiksi 300 vuoden ajalta ovat sel- pinnan orgaanisessa kerroksessa että sen alapuolisissa ker- västi pitkäaikaiskertymiä suuremmat. Pääosa eroista joh- roksissa. Suomessa saatujen tulosten mukaan maaperähii- tunee siitä, että mitä paksumpaa pitkäaikaiskertymää (tur- len kokonaismäärä vähenee, kun siirrytään ravinteikkailta veprofiilia) tarkastellaan, sitä pidempään turve on ehtinyt ha- kasvupaikkatyypeiltä kohti karumpia. Näin on myös humus- jota ja hiilimäärä pienentyä alun perin turpeeseen sitoutu- kerroksen alapuolisessa kivennäismaassa. Orgaanisen ker- neesta hiilimäärästä. Tähän ovat vaikuttaneet mm. aerobi- roksen hiilen määrä kasvaa aluksi, mutta kääntyy sitten las- nen ja anaerobinen hajoaminen, huuhtoutumat ja suopalot. kuun, kun siirrytään tuoreilta kankailta kohti karuja kasvu- On myös mahdollista, että hiilen kertymisnopeus on viime paikkoja, joilla biomassan ja samalla hiilen määrään vaikut- aikoina kiihtynyt. Ojittamattomien soiden pitkäaikaiskerty- tavan karikkeen tuotos on vähäinen. Kasvupaikan ravintei- mä on noin 15-35 g C m-2 a-1. Tätä keskimääräistä pitkäna- suuden ja kariketuotoksen välillä on positiivinen riippuvuus. jan nettohiilikertymää voidaan pitää todellisena hiilinieluna. Lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla karike hajoaa orgaani- Tiettyä suotyyppiä edustava kasvupaikka on turvetta ker- sessa kerroksessa nopeasti. ryttävän prosessin tulos. Pääasiassa aluskasvillisuuden pe- Kun on tarkasteltu hiilen määrän muutoksia noin 20 vuo- rusteella määräytyvällä tyypillä on kiinteä yhteys pintaker- den ajanjaksona lehtomaisilla, tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivil- roksen ravinteisuuteen, kosteuteen, turvelajiin ja hiilen vii- la kankailla, on havaittu, että maaperään hiiltä kertyi eniten meaikaiskertymään, mutta myös löyhempi suhde turveker- viljavimmille kasvupaikoille ja määrä pieneni asteittain kohti roksen paksuuteen ja hiilen kokonaismäärään ja hiilitasee- karuimpia kasvupaikkoja. Sama koski humuskerroksen ala- seen. Suotyyppiryhmät ja suotyypit palvelevat näiden tun- puolista kivennäismaakerrosta (0-40 cm). Tämä johtui siitä, nusten esittämiskehikkona. että ravinteisilla paikoilla orgaaninen kerros on sekoittunut Mallilaskelmien mukaan ojitusalueiden maan hiilitase voi kivennäismaan kanssa, ja että maahan tuleva runsas karike olla joko negatiivinen tai positiivinen, ja tämä riippuu pääosin

72 suotyypistä. Reheviltä ja keskiravinteisilta turvemailta (esimerkiksi ruohokorpi, mustikkakorpi) hiiltä vapautuu maasta enemmän kuin siihen sitoutuu. Sen sijaan karut turvemaat (esimerkiksi isovarpu-, tupasvilla- ja korpiräme) voivat jatkaa hiilen kerryttämistä myös maahan. Kokonaisuutena Suo- men metsäojitettujen turvemaiden maaperä näyttäisi olevan hiilen päästölähde. Mutta kun otetaan huomioon puustoon ja muuhun kasvillisuuteen sitoutuva hiili, ovat ojitusalueet tällä hetkellä keskimäärin hiilinieluja. Puuston vanhetessa ja päätehakkuiden yleistyessä hiilen sidonta heikkenee, ja jossain vaiheessa tase kääntynee ainakin väliaikaisesti ne- gatiiviseksi. Tietämys etenkin metsäojitusalojen hiilidynamiikasta on vielä puutteellista. Hiilitasetutkimusta tarvitaan vielä monil- ta suotyypeiltä ja eri suokasvillisuusvyöhykkeiltä. Oletetta- vaa on, että metsätaloudellisesti kannattamattomat (kun- nostusojituskelvottomat) ojitetut turvemaat, vajaat miljoona hehtaaria, toimivat tällä hetkellä tehokkaana hiilinieluna, koska sammaleet ja kenttäkerros (varvusto) ovat kasvaneet voimakkaasti. Viime aikoina on myös metsien albedo eli heijastusky- ky saanut runsaasti huomiota. Boreaalisilla, tummanvihreil- lä havumetsillä on alhainen albedo eli ne pidättävät suuremman osan säteilystä kuin vaaleat lehtimetsät ja siten lämmit- tävät ilmastoa hiilensidonnastaan ja -varastoinnistaan huolimatta. Erot havuja lehtimetsien välillä syntyvät erityisesti talviaikaisista eroista. Metsien merkittävät albedo -vaikutukset ovat kasvupaikkaluokittelua huomattavasti laajempia, lähinnä kasvimaantieteellisiä kysymyksiä.

Kulttuuripalvelut

On ekosysteemipalveluja, joissa mahdollinen kasvupaikkaluokitus on luokitteluhierarkiassa selvästi alempana kuin itse palvelun kuvaamiseen välttämättä tarvitaan. Esimerkiksi metsämaisematason ryhmittely perustuu kasvupaikkatyyp- piä paljon laajempiin kokonaisuuksiin: mm. topografiaan, ki- vennäismaiden ja soiden vaihteluun, eri-ikäisiin metsikköku- vioihin, näkyvyyteen. Tyyppivaihtelu mahdollistaa kuitenkin eri puulajivaltaisten metsien olemassaolon ja erilaiset seka- metsien puulajisuhteet. Puustoon perustuva metsien yleis- luokitus on siten tarpeen tässäkin yhteydessä. Marjastusta ja sienestystä lukuun ottamatta muulla met- säulkoilulla, virkistyksellä ja retkeilyllä ei ole kovin paljon te- kemistä kasvupaikkaluokituksen kanssa. Tärkeitä ovat hy- vät reittiverkostot ja -varustukset, mutta mieltymyksiä on erilaisia. Topografian ja metsämaiseman vaihtelu ovat suo- tavia, kenties joillekin myös erityyppiset kasvupaikat retki- reitin varrella. Äskettäin on kehitetty Vaara-Kainuun matkailun suunnittelua tukevaa toimintamallia, joka ottaa huomioon eri ekosysteemipalveluja. Malli perustuu ekologisen, sosiaalisen ja

Kuva 2. Ruohoturvekangas Vantaalla. Metsikkö tuottaa puuta paljon, ja sen aluskasvillisuus on monimuotoinen. Turvekerros painuu, tiivistyy ja maatuu (mineralisoituu) ojituksen seurauksena. Maaperä toimii hiilen lähteenä, mutta hiiltä sitoutuu voimakkaasti kasvavaan puustoon. Kuva: Hannu Nousiainen.

73 kulttuurisen tiedon sekä kävijäsuosion yhdistämiseen. Sen rakenteita ja kehityskulkuja myös talousmetsissä. Fennos- avulla saadaan selville kohteiden soveltuvuus matkailun ke- kandian (Suomi, Ruotsi, Norja) luonnonmetsistä on kuvattu hittämiseen ja voidaan tunnistaa ristiriidoille alttiit alueet. vallitsevan rakennedynamiikan perusteella neljä eri ryhmää: Toimintamallissa esimerkiksi rakentamisen voimakkuus sää- 1) tasaikäisrakenteiset metsät, jotka ovat syntyneet voimak- detään ekologisen arvon perusteella. Mitä korkeampi eko- kaiden häiriöiden jälkeen, 2) kohorttimetsät, jotka syntyvät loginen arvo, sitä vähemmän pitäisi rakentaa matkailijoiden osittaishäiriöiden tuloksena ja jotka koostuvat useammas- tarpeisiin - ja päinvastoin. Ekologinen arvo määritetään eri ta sekaisin kasvavasta puuikäluokasta, 3) laikkudynamiikka- aineistojen pohjalta laaditun ekologisen luokittelun avulla. metsät, joissa häiriöalat ovat keskimääräisiä (200 m2 - 1 ha), Metsä-, suoja turvekangastyypit riittävän lukuisine ja ja 4) pienaukkodynamiikkametsät, joissa puita tai puuryhmiä saavutettavine demonstraatiokohteineen muodostavat met- kuolee vain vähän kerrallaan (häiriöalat < 200 m2). sän- ja luonnonhoidon opetuksen selkärangan. Kuriositeet- Kaikkia neljää eri tyyppiä on havaittu sekä mänty- että tina voidaan mainita, että ruohoinen rimpineva ja rimpinen kuusivaltaisissa metsissä, mutta niiden yleisyys kuitenkin lettonevaräme sekä vieressä oleva turvetuotantoalue osoit- vaihtelee pääpuulajin mukaan ja samalla karkeasti ottaen tautuivat kiitetyiksi kansainvälisen suoperformanssin esiin- kasvupaikkatyyppiryhmän mukaan. Pienaukkoja on havaittu tymisalustoiksi. useimmin kuusivaltaisissa metsissä, kohortteja taas män- tyvaltaisissa metsissä. Näitä harvinaisempi on tasaikäisra- Tukipalvelut kenteinen tyyppi niin laajassa kuin laikkudynamiikkamitta- kaavassakin. Metsien käytössä erotetaan myös erikoiskäsittelyä vaativat Jotta luontaisia häiriötyyppejä voidaan soveltaa metsän- metsikkökuviot, joita ovat mm. geenireservimetsät ja eri- hoitoon, tarvitaan malleja siitä, miten rakennedynamiikkaa koista puulajia kasvavat metsät, kasvun ja ulkoisten omi- konkreettisesti toteutetaan tila- tai aluekohtaisesti. Ehdote- naisuuksien perusteella valittujen pluspuiden siemenmate- tuista (strategisista) malleista keskeisimpiä ovat a) avainbio- riaalilla perustetut plusmetsiköt, vaarojen ja korkeiden mä- tooppi-käytävämalli, b) ASIO -malli ja c) monikohorttimalli. kien lakimetsäalueet, puistometsät, suojametsäalueet, suo- Avainbiotooppi-käytävämalli perustuu klassiseen saa- japuustot, suojeluohjelma-alueet, luonnonsuojelualueet, ul- riteoriaan, ja sitä on käytetty metsien aluesuunnittelussa koilumetsät, viheralueet ja taajamametsät, luonnonmuisto- Suomessa ja Ruotsissa. Hakkuiden ulkopuolelle jätettävät merkit, kulttuuri- ja muinaisjäännökset, perinneympäristöt, avainbiotoopit ja käytävät ovat yleensä voimakkailta häiri- maisemametsät sekä metsälaissa mainitut, erityisen tärkeät öiltä säästyviä luontotyyppejä. ASIO -mallissa kasvupaikko- elinympäristöt. jen kosteus- ja viljavuusvaihtelu on jaettu neljään luokkaan Monimuotoisuuden ylläpidossa ratkaisevan tärkeitä ovat oletetun palofrekvenssivaihtelun mukaan. Mallia on sovel- suojelualueiden rinnalla avainbiotooppien luokitus, kuvaukset lettu lähinnä teoreettisena viitekehyksenä Ruotsissa ja Suo- ja tunnistaminen. Monimuotoisuustarkasteluissa on määri- messa. Perusidean toteuttamiseksi tarvitaan tietoa, kuinka teltävä, mihin eliöryhmiin ne kohdistuvat. Metsä- ja suokas- usein metsäpalot ja muut häiriöt esiintyvät ja miten ne vai- villisuuden suojelussa ja monimuotoisuuden hoidossa met- kuttavat metsän rakenteeseen erityyppisillä kasvupaikoilla. sä- ja suotyypit ovat keskeisessä asemassa, metsätyypit täy- Monikohorttimallia on ideoitu Kanadassa, ja siinä läh- dennettynä erityisesti puuston iällä tai kehitysluokalla. Esi- tökohtana on luontaisten metsäpalojen esiintyminen mai- merkiksi eri lehtotyyppejä erotetaan noin 30 ja yksityiskoh- semassa ja näin syntyvä metsäalueen metsien ikärakenne. taisia, kasvitieteellisiä suotyyppejä noin 100. Erityisesti ASIO- ja monikohorttimalli voidaan nähdä mallei- Kasvupaikan viljavuuden ja samalla ainakin kasvillisuu- na, joilla metsätalousmaisemaan saadaan paitsi monimuo- den, makrosienten, hyönteisten ja maaperäeliöstön moni- toisuuden, myös virkistyskäytön kannalta tärkeitä ominai- muotoisuuden välillä on vahva positiivinen korrelaatio. Kun suuksia. metsä- ja suotyyppi tai kasvupaikkatyyppikin on varustet- Tähänastiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että häi- tu puustotunnuksilla (puulajisuhteet, ikä, lahopuun määrä ja riödynamiikkamallien soveltaminen vaikuttaisi edullisesti ai- laatu), se ilmaisee hyvin paljon metsikkökuvion todellisesta nakin metsätalouden ekologiseen kestävyyteen. Sen sijaan ja mahdollisesta monimuotoisuudesta. Lajistotiedolla täy- talousvaikutuksista tulokset ovat ristiriitaisia. Joidenkin mu- dennettynä tyyppi kertoo myös luonnonsuojelullisesta ar- kaan eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus voi olla taloudel- vosta, vrt. harvinaiset ja uhanalaiset lajit. liselta tulokseltaan verrattavissa tasaikäisrakenteisen met- Työtä vaatii vielä tyypittelyn kehittäminen ja kansainvä- sän kasvatukseen. Tutkimustuloksia on edelleen liian vähän, linen vertailtavuus muun muassa luokiteltavien suoyksiköi- mutta niitä on odotettavissa lisää aivan lähitulevaisuudessa. den hierarkian eri tasoilla (yhdistymätyyppi, päätyyppiryh- Sosiaalisista vaikutuksista on niukasti tutkimustietoa. Vai- mä, päätyyppi, jne.) ja niiden välillä. Tälle on tarve, kun laa- kutukset puun tarjontaan ja työllisyyteen riippuvat paikalli- ditaan esimerkiksi EU:n soidensuojeluohjelmia ja seurataan sesta ja globaalista toimintaympäristöstä. Metsien luontai- niiden toteutumista. Sama koskee myös kivennäismaita. Ver- sia rakenteita ylläpitävän hoidon voidaan olettaa vaikuttavan tailtavuuskatsauksia ja harmonisointiyrityksiä on käynnissä. positiivisesti myös metsien virkistyskäyttöarvoon. Metsänhoidon suositusten monipuolistuminen antaa mahdollisuuden ottaa entistä paremmin huomioon monimuotoisuus-, virkistys- ja maisema-arvot. Koska menetelmiä on aiempaa enemmän, voidaan kokeilla erilaisia luontaisia

74 Ekosysteemipalvelujen suhteet Kirjallisuus Gamfeldt, L., Snäll, T., Bagchi, R., Jonsson, M., Gustafsson, L., Kjel- Metsien eri käyttötavat ja hyödyt kilpailevat usein keske- lander, P., Ruiz-Jaen, M. C., Fröberg, M., Stendahl, J., Philipson, nään jonkin verran, mutta harvoin sulkevat toisensa koko- C. D., Mikusiński, G., Andersson, E., Westerlund, B., Andrén, H., Moberg, F., Moen, J. & Bengtsson, J. 2013. Higher levels of mul- naan pois. Hiljattain on ilmestynyt kansainvälistä huomio- tiple ecosystem services are found in forests with more tree ta herättänyt ruotsalainen tutkimus kasvupaikalla kasvavan species. Nature Communications. 34 s. http://www.nature. puulajimäärän ja eri luontohyötyjen suhteista sekä yksittäi- com/ncomms/journal/v4/n1/full/ncomms2328.html sen, tietyn puulajin biomassan ja luontohyötyjen suhteista Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. ja Ton- teri, T. 2013. Metsätyypit - opas kasvupaikkojen luokitteluun. kuin myös luontohyötyjen keskinäisistä suhteista. 2. painos. Metsäkustannus. 192 s. Päätulos oli, että useamman puulajin metsiköt, tosin tiet- Kniivilä, M., Horne, P., Hytönen, M., Jäppinen, J.-P., Naskali, A., tyyn lajilukumäärään saakka, tuottivat enemmän hyötyjä kuin Primmer, E. ja Rinne, J. 2011. Monia hyötyjä metsistä - ekosys- vain yhden puulajin metsiköt. Tällaisia hyötyjä olivat puuston teemipalvelujen yhteistuotanto ja tuotteistaminen. PTT raportteja 227. 66 s. http://ptt.fi/wp-content/uploads/2013/04/ totaalibiomassan kasvu sekä mustikan ja riistan tuotantopo- rap227_1602111028.pdf tentiaalin kasvu. Maaperän hiilimäärä ja aluskasvillisuuden Korhonen, R., Korpela, L. ja Sarkkola, S. (toim.). 2008. Suomi - monimuotoisuus kasvoivat tasaisemmin puulajilukumäärän Suomaa. Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö. myötä. Erityisesti runsaan puulajimäärän metsiköissä kas- Suoseura ry, Maahenki ry. 288 s. voi todennäköisyys, että siellä esiintyisi vähintään 40 mm:n Kuuluvainen, T. & Aakala, T. 2011. Natural forest dynamics in boreal Fennoscandia: a review and classification. Silva Fenni- paksuisia lahopuukappaleita. ca 45: 823-841. http://dx.doi.org/10.14214/sf.73 Mikään yksittäinen puulaji ei kyennyt tuottamaan kaikkia Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen hyötyjä. Kuusen ja puuston kokonaisbiomassan sekä kuusen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa 2: Luontotyyppien ku- ja lahopuun esiintymisen todennäköisyyden välillä oli positii- vaukset. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. http://hdl.handle.net/10138/37932 vinen korrelaatio. Männyn biomassan ja mustikan tuotanto- Tamminen, P. ja Ilvesniemi, H. 2012. Maaperän hiili ja typpi luon- potentiaalin välillä oli vahva riippuvuus, mikä saa vahvistusta nontilaisissa ja talousmetsissä. Metlan työraportteja 236. 16 myös suomalaisista tutkimuksista. Mitä enemmän metsäs- s. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-40-2369-9 sä oli koivua, sitä enemmän maaperässä oli hiiltä. Sen sijaan Tolvanen, A., Kangas, K., Vendelin, I., Huhta, E., Hytönen, M., Jäkä- pyökin määrä ei vaikuttanut mihinkään laskettuun hyötyyn. läniemi, A., Kyttä, M., Nikula, A., Nivala, V., Tarvainen, O., Tuu- lentie, S. ja Tyrväinen, L. 2014. Vaaka punnitsee, arvottaa, ta- Keskinäisistä suhteista riistan tuotantopotentiaalin ja sapainottaa -toimintamalli Vaara-Kainuun matkailualueiden aluskasvillisuuden monimuotoisuuden välillä oli positiivinen suunnitteluun. Metsäntutkimuslaitos. 62 s. http://urn.fi/UR- vuorosuhde, samoin kuin riistan ja mustikan tuotantopoten- N:ISBN:978-951-40-2483-2 tiaalin välillä. Mustikan ja lahopuun esiintymisen todennä- köisyyden korrelaatio näytti olevan positiivinen, mikä johtui pääasiassa siitä, että mustikan peittävyys on suuri varttuneissa ja vanhoissa riittävän valoisissa männiköissä, joista löytyy usein myös riittävän kokoinen kuollut puu. Mitä suurempi oli puuston kokonaiskasvu, sitä pienempi oli mustikan ja riistan tuotantopotentiaali. Hyvässä kasvuiäs- sä olevissa tiheissä metsiköissä varvikon peittävyys on pieni. Lahopuun esiintymisen ja riistan tuotantopotentiaalin vä- lillä oli samanlainen negatiivinen vuorosuhde. Korrelaatio oli negatiivinen myös puuston totaalikasvun ja lahopuun esiintymisen välillä, mikä todennäköisesti johtui siitä, että kasvu hidastuu iän myötä, mutta lahopuun todennäköisyys kasvaa. Kyseisessä tutkimuksessa ei käytetty kasvupaikkatyyppiä muuttujana, vaikka sen vaihtelu on tutkittujen ilmiöiden taustalla ja selittäjänä. Tutkimus kuitenkin osoitti, että on mahdotonta maksimoida kaikkia luontohyötyjä yksittäisessä metsi- kössä, ja antoi viitteitä siitä, etteivät vierekkäiset yhden lajin metsiköt optimoi luontohyötyjä riittävän hyvin, vaikka met- sikköjä olisi vierekkäin paljonkin. Laajemmalla aluetasolla saavutettava ratkaisu, joka yhdistäisi metsien eri käyttömuo- dot ja palvelut, voi olla siis erilainen kuin ratkaisu, jota sovel- lettaisiin metsälötasolla, puhumattakaan metsikkötasosta.

75 Aluskasvillisuus tuottaa tietoa Suomen ja Venäjän Karjalan metsistä Maija Salemaa, Hannu Ilvesniemi, Alexander Kryshen, Natalia Lukina, Päivi Merilä, Jari Oksanen, Elena Tikhonova ja Tiina Tonteri

Metsiä jäkäläkankaista ukonhattulehtoihin on tehty vähän, minkä seurauksena puunrungot kasvavat ti- Suomen ja Venäjän Karjalan metsät kuuluvat pääasiassa bo- heämmässä ja metsissä on paljon enemmän kuollutta puu- reaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Tällä itäisen Fennos- ta kuin Suomessa. Metsien rakenteeseen vaikuttavat myös kandian alueella metsäkasvillisuuden vaihtelu ulottuu karuis- metsäpalot, jotka ovat Karjalassa yleisiä, mutta jotka torju- ta jäkäläkankaista (kuva 1) reheviin ukonhattulehtoihin (kuva taan nykyään Suomessa lähes kokonaan. Toisaalta Suomen 2). Metsien kasvuolot ovat samanlaiset ilmaston ja maaperän puolella metsät ovat pirstoutuneet eri-ikäisten metsiköiden suhteen, mutta rakenteeltaan rajan kahdella puolella olevat ja hakkuuaukkojen mosaiikiksi, jonka sisällä risteilee tiheä metsät poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Erilainen metsätieverkosto. Tämän vuoksi Suomen metsissä on pal- luonnonvarojen käyttö ja erilaiset metsänhoidon menetel- jon erilaisia reuna-alueita, joiden luonto poikkeaa metsän mät ovat ohjanneet metsien kehitystä eri suuntiin viimeis- syvemmistä sisäosista. ten 70 vuoden aikana. Päätehakatut tai kulojen aukeiksi polttamat metsäalueet Kasvilajit indikoivat ilmastoa ja sen saavat Karjalassa usein jäädä metsittymään luontaises- muutosta ti, minkä tuloksena sinne on syntynyt tiheitä koivuvaltaisia metsälaikkuja. Suomessa metsäaukot uudistetaan yleensä Boreaalisen metsän aluskasvillisuuden etelä-pohjoissuun- joko istuttamalla puiden taimia tai kylvämällä siemeniä, ja tainen vyöhykkeellisyys määräytyy pitkälti ilmastotekijöiden ennen tätä uudistusalueen maanpinta muokataan, jotta tai- mukaan. Joidenkin kasvilajien levinneisyysrajat noudattavat mien alkukehitys varmistuisi. Karjalassa harvennushakkuita hyvin esimerkiksi lämpötilan isokliinejä eli saman arvon käy-

Kuva 1. Jäkäläpeitteinen karukkokangas Rokualla Vaalan kunnassa, on esimerkki itäisen Fennoskandian karuimmista met- sistä. Kuva: Hannu Nousiainen.

Kuva 2. Rehevimpiä metsiä edustaa ukonhattulehto Laato- kan pohjoisrannalla. Kookas violettikukkainen lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum) kasvaa yli metrin korkeaksi. Kuva: Mai- ja Salemaa.

76 a b

●

● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ●

● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ● ●●

c d

Kuva 3. a) Vuorokausien keskimääräinen maksimilämpötila (°C) heinäkuussa mallitettuna WordClim-tietokannan aineistosta. Koea- lat on merkitty ympyröillä, joiden koko suurenee muuttujan arvon suuretessa. b) Käenkaalin (Oxalis acetosella) runsaus peittävyys- prosentteina. Boreaalisen metsäkasvillisuuden alavyöhykkeet ja niiden lohkot on piirretty karttaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) luokituksen mukaan. c) Putkilokasvien lajimäärä kangasmetsien koealoilla (pinta-ala 400 m2). d) Kalsiumin (Ca) totaalipitoi- suus (mg/kg) metsämaan orgaanisessa kerroksessa. Saman arvon käyrät on mallitettu koealojen arvoista tasoitusfunktioilla.

riä (kuva 3a) metsien erilaisesta rakenteesta riippumatta. Yksi Aluskasvillisuus heijastaa metsän tällainen laji on käenkaali, jonka runsaan esiintymisen poh- puuntuotoskykyä joisraja seurailee etelä- ja keskiboreaalisten alavyöhykkeiden välistä rajaa (kuva 3b). Muita levinneisyydeltään samankal- Metsien aluskasvillisuuden lajisto ilmaisee metsämaan ra- taisia lajeja ovat mm. metsäkastikka, sananjalka ja ruusuke- vinteisuutta. Sillä on tärkeä rooli sekä suomalaisessa että sammal. Tällaiset lajit, joilla on selkeät vaatimukset lämpö- venäläisessä metsätyyppiluokittelussa, jota taas tarvitaan tilan tai jonkin lämpötilan kanssa korreloivan tekijän, kuten metsätalouden ja luonnonsuojelun suunnittelutyössä. Puo- maaperän mikrobien hajotustoiminnan suhteen, saattavat lukka ja mustikka ovat yleisiä ja runsaita varpuja havumet- levitä pohjoiseen päin ilmaston lämmetessä. Näin ollen ne sien aluskasvillisuudessa. Nämä lajit eivät kuitenkaan ole il- tuottavat tietoa siitä, miten ilmastomuutos vaikuttaa met- mastoalueiden tai metsätyyppien täsmäindikaattoreita, sillä säekosysteemiin. Pitkäaikaisia seurantatutkimuksia tarvi- niiden ekolokero on laaja eli ne pystyvät kasvamaan monen- taan, jotta lajien levinneisyysalueiden muutokset paljastuvat. laisissa olosuhteissa. Monet ruohot ja heinät sen sijaan kasvavat boreaalisella vyöhykkeellä vain ravinteikkaimmilla paikoilla. Esimerkiksi ruohoista oravanmarja ja käenkaali (kuva 4) ja heinämäisistä kasveista nuokkuhelmikkä ja sormisara

77 Kuva 4. Käenkaali (Oxalis acetosella) on ravinteikkaiden kasvupaikkojen indikaattorilaji. Kuva: Hannu Nousiainen.

ovat runsaimpia lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla. Ekosys- sa metsissä Suomen puolella selvästi vähemmän kuin vas- teemipalvelujen näkökulmasta metsien ruohokasvit ovat mo- taavan ikäisissä metsissä Venäjän Karjalassa (kuva 5a). On nella tapaa hyödyllisiä: ne kertovat metsämaan laadusta ja todennäköistä, että Suomen puolella yleisesti tehty uudis- niiden lajimäärän avulla voidaan ennustaa jopa kasvupaikan tusalojen maanmuokkaus katkoo mustikan maavarsiverkos- puuntuotoskyky metsätaloutta varten melko luotettavasti. tot, mikä hidastaa myös versojen kasvua. Varvikoiden maan- alaisten osien palautuminen kestää kymmeniä vuosia. Suo- Biodiversiteetin hot spot -alueet malaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että mustikkasadot pienentyvät uudistusaloilla jopa kymmenesosaan hakkuu- Putkilokasvien lajimäärät ovat suurimmat itäisen Fenno ta edeltäneistä määristä. skandian eteläosien ravinteikkaimmilla metsämailla. Näillä Kuivilla kasvupaikoilla (kuivahkot, kuivat ja karukkokan- alueilla maaperässä on kohtalaisesti typpeä ja suuremmat kaat) jäkälät peittävät maanpintaa Suomen puolella huomat- kalsiumpitoisuudet kuin karummilla kasvupaikoilla (kuvat 3c tavasti pienemmällä alalla kuin Venäjän Karjalassa, varsin- ja d). Tällaiset lajidiversiteetin keskittymät eli hot spot -alueet kin nuorissa metsissä (kuva 5b). Ero saattaa johtua siitä, että sijaitsevat Lounais- ja Kaakkois-Suomessa, Karjalankannak- kulumiselle herkät jäkälät kärsivät Suomessa uudistusalo- sella, Laatokan pohjoisrannoilla ja Äänisen ympäristössä. jen maanpinnan rikkoutumisesta ja sitkeämmät sammalet valtaavat niiltä kasvutilaa. Toisaalta Karjalassa metsäpalo- Metsätalous muuttaa kasvillisuutta eniten jen köyhdyttämä kuiva metsämaa voi olla sammalten kasvulle epäsuotuisa, mikä edistää jäkälikköjen kehittymistä. Kasvillisuus muuttuu vähitellen metsien ikääntyessä, mutta hyvinkin nopeita muutoksia tapahtuu hakkuukäsittelyjen Aluskasvillisuus ja ekosysteemipalvelut seurauksena. Metsien uudistaminen päätehakkuilla ja uu- distusalojen maanmuokkaus mullistavat monien kasvilaji- Metsäluontomme olisi paljon yksitoikkoisempi ilman mar- en elinympäristön perinpohjaisesti. Esimerkiksi mustikkaa jamättäitä, keväisiä vuokkoja ja vihreästä sammalpeittees- kasvaa tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla alle 80-vuotiais- tä pilkistäviä jäkäliä. Aluskasvillisuus suojaa ja ruokkii mo-

78 Mustikka Jäkälät Peittävyys, % Peittävyys, % 25 25 a b Suomi Venäjä 20 20

15 15

10 10

5 5

0 0 21–40 41–60 61–80 81–100 > 100 21–40 41–60 61–80 81–100 > 100 Metsien ikäluokka, vuosia Metsien ikäluokka, vuosia

Kuva 5. a) Mustikan (Vaccinium myrtillus) peittävyysprosentti (keskiarvo ± keskivirhe) tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden koealoilla ja b) jäkälien peittävyysprosentti kuivahkojen, kuivien ja karukkokankaiden koealoilla Suomessa ja Venäjän Karjalassa eri-ikäisissä kangasmetsissä. Venäjän Karjalan aineisto käsittää Karjalan tasavallan ja Karjalankannaksen yhdessä.

nia eläinlajeja ja rakentaa näin perustaa koko metsän biodi- Kirjallisuus versiteetille. Monilajinen kasvipeite ilahduttaa metsäpolul- Ahti, T., Hämet-Ahti, L. & Jalas, J. 1968. Vegetation zones and their la vaeltavaa ihmistä kauneudellaan ja tuottaa näin kulttuu- sections in northwestern Europe. Annales Botanici Fennici 5: 169-211. ripalveluja. Varpujen marjasadot ovat esimerkki metsäeko- Jantunen, J., Saarinen, K. & Marttila, O. 2001. Effects of forest man- systeemin tuotantopalveluista ja aluskasvillisuuden ravin- agement on field layer vegetation: A comparison between Finn- ne-, vesi- ja hiilikierroilla on tärkeä tehtävä ylläpitopalvelui- ish and Russian Karelia. Scandinavian Journal of Forest Research den osana. Lisäksi varvikot sitovat maavarsillaan ja juurillaan 16: 442-449. http://dx.doi.org/10.1080/02827580152632838 maaperää ja toimivat säätelypalvelujen tuottajina. Kasvila- Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. ja Hotanen, J.- P. (toim.). 2000. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Tam- jistoa voidaan hyödyntää monipuolisesti arvioitaessa miten mi, Helsinki. 384 s. metsien käyttö ja ympäristömuutokset vaikuttavat metsien Uotila, A., Hotanen, J.-P. & Kouki, J. 2005. Succession of under- ekosysteemipalveluihin ja niiden kustannusten arvottami- story vegetation in managed and semi-natural Scots pine seen. Suomen ja Venäjän Karjalan rakenteeltaan ja käyttö- forests in eastern Finland and Russian Karelia. Canadian Journal of Forest Research 35(6): 1 422-1 441. http://dx.doi. historialtaan erilaiset metsät antavat erinomaisen mahdol- org/10.1139/x05-063 lisuuden tämän tutkimiseen. Uotila, A. & Kouki, J. 2005. Understory vegetation in spruce-dom- Kangasmetsien kasvillisuus-, puustoja maaperäinven- inated forests in eastern Finland and Russian Karelia: toinnit toteutettiin Suomessa EU:n BioSoil-projektissa vuosi- Successional patterns after anthropogenic and natural dis- turbances. Forest Ecology and Management 215: 113-137. na 2006-2007 (417 koealaa) ja Karjalan tasavallassa ja Karja- http://dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2005.05.008 lankannaksella vertailukelpoisin menetelmin vuosina 2008- 2009 (132 koealaa).

79 Aluskasvillisuus on tärkeä osa boreaalista metsää Maija Salemaa, Heljä-Sisko Helmisaari, Päivi Merilä ja Pekka Nöjd

Pohjakerroksen sammalet ja jäkälät sekä kenttäkerroksen varvut, ruohot, heinät ja sarat luovat boreaaliseen metsään monilajisen ja vaihtelevan aluskasvillisuuden. Ilmastotekijöi- den lisäksi kasvupaikan ravinteisuus, metsien ikä ja puuston tiheys vaikuttavat aluskasvillisuuden lajistoon ja runsauteen. Varttuneessa kangasmetsässä varvut ja sammalet muodostavat tavallisesti suurimman osan aluskasvillisuuden biomassasta. Metsien uudistaminen avohakkuilla, met- sämaan muokkaus ja energiapuun korjuu vähentävät suuresti aluskasvillisuutta. Vaikka aluskasvillisuuden biomassa on pieni verrattuna puihin (kuva 1a,b), sillä on tärkeä merkitys ekosysteemin toiminnalle. Aluskasvillisuus säätelee metsien ravinnekiertoa ja vaikuttaa maaperän vesi- ja lämpötalouteen. Kiven- näismaan pinnalla oleva orgaaninen kerros eli kangashumus syntyy puiden neulaskarikkeen lisäksi suurelta osin aluskasvillisuuden - etenkin sammalten ja varpujen - hajoavista ja kuolleista osista. Paksu kangashumus on metsän ravinne- ja hiilivarasto, mutta se saattaa vaikeuttaa puiden siementen itämistä ja puuston taimettumista. Aluskasvillisuus sisältää painoyksikköä kohden enem- Kuva 2. Sammalet ovat tärkeä kasviryhmä metsän typpitalou- män typpeä kuin puut. Ruohot ja vuosittain lehtensä vari- den kannalta, sillä niiden pinnalla elävät syanobakteerit sitovat suttavat varvut, kuten mustikka, palauttavat typpeä leh- ilmakehän typpeä pohjoisissa niukkatyppisissä metsissä. Ku- tikarikkeen mukana nopeasti ekosysteemin ainekiertoon. vassa metsäkerrossammal (Hylocomium splendens) ja edessä Myös sammalet ovat tärkeä kasviryhmä metsän typpitalo- isokynsisammal (Dicranum majus). Kuva: Hannu Nousiainen.

Aluskasvillisuuden biomassa Puiden biomassa Tonnia/ha Tonnia/ha 3 150 a Kuollut b Neulaset Jäkälät 125 Elävät oksat 2 Sammalet Kuolleet oksat Heinät ja ruohot 100 Runkopuu 1 Varvut Kanto 75 Pensaat Paksujuuret 0 Maavarret 50 Hieno- ja Hienojuuret ohutjuuret 25 1 0 2 25

3 50 Mänty Kuusi Mänty Kuusi Mänty Kuusi Mänty Kuusi Pohjoinen Etelä Pohjoinen Etelä

Kuva 1. a) Aluskasvillisuuden ja b) puuston biomassat (tonnia kuiva-ainetta/ha) maan päällä ja maan alla Pohjois-Suomessa (Kivalo: 60-vuotias kuivahkon kankaan männikkö ja 75-vuotias tuoreen kankaan kuusikko) ja Etelä-Suomessa (Tammela: 65-vuotias kuivahkon kankaan männikkö ja 65-vuotias tuoreen kankaan kuusikko). Puiden ja pensaiden maanpäällinen ja paksujuurten biomassa on mallitettu Repolan (2009) yhtälöillä. Muu tieto biomassoista perustuu vuonna 2002 otettuihin kasvi- ja humusnäytteisiin. Hieno- ja ohutjuurten biomassat kivennäismaassa on mallitettu kairanäytteistä saatujen suhdelukujen mukaan. Sammalten ja jäkälien hajoavat alaosat eivät ole mukana tässä kuvassa. Koealat kuuluvat metsien intensiiviseurannan verkostoon.

80 uden kannalta (kuva 2). Niiden pinnalla elävät syanobaktee- Kirjallisuus rit voivat sitoa ilmakehän kaasumaista typpeä 0,5-1 kg/ha Leppänen, S. M., Salemaa, M., Smolander, A., Mäkipää, R. & Tiiro- vuodessa Pohjois-Suomessa. Tämä biologinen typensidon- la, M. 2013. Nitrogen fixation and methanotrophy in forest ta tuo pitkällä aikavälillä suuren määrän uutta typpeä met- mosses along a N deposition gradient. Environmental and Experimental Botany 90: 62-69. http://dx.doi.org/10.1016/j. säekosysteemiin, jossa typpi on kasvien kasvua rajoittava envexpbot.2012.12.006 tekijä. Toisaalta paksu sammalkerros toimii lämpöeristee- Merilä, P., Mustajärvi, K., Helmisaari, H.-S., Hilli, S., Lindroos, A.- nä, mikä viilentää maaperää ja hidastaa mikrobitoimintaa J., Nieminen, T. M., Nöjd, P., Rautio, P., Salemaa, M. & Ukon- ja siten ravinnekiertoa. maanaho, L. 2014. Above- and below-ground N stocks in coniferous boreal forests in Finland: Implications for sustain- Aluskasvillisuuden kokonaisbiomassasta 40-60 % on ability of more intensive biomass utilization. Forest Ecolo- maan alla (kuva 1a). Sekä männiköissä että kuusikoissa alus- gy and Management 311: 17-28. http://dx.doi.org/10.1016/j. kasvillisuudella on enemmän maanalaista biomassaa pohjoi- foreco.2013.06.029 sessa kuin etelässä. Varsinkin puuvartisten varpujen laajat Repola, J. 2009. Biomass equations for Scots pine and Norway spruce in Finland. Silva Fennica 43: 625-647. http://dx.doi. maavarsiverkostot elävät kymmeniä vuosia ja toimivat pit- org/10.14214/sf.184 käaikaisina hiilivarastoina. Puiden juurten ja varpujen maa- varsien ja hienojuurten kasvudynamiikka onkin siten yksi te- kijä, joka vaikuttaa orgaanisen kerroksen hiilimäärän vaihteluun vuosien välillä etenkin Pohjois-Suomessa.

81 Metsien monimuotoisuus Juha Siitonen ja Anne Tolvanen

Monimuotoisuuden käsite Suomen metsäluonnon lajistollinen monimuotoisuus Monimuotoisuuden eli biodiversiteetin käsite tarkoittaa yleisesti ottaen kaikkea luonnossa esiintyvää vaihtelua. Tavalli- Suomessa arvioidaan elävän noin 50 000 lajia, kun lasketaan sesti erotetaan kolme monimuotoisuuden tarkastelutasoa: yhteen kaikki eläin-, kasvi- ja sienilajit. Vaikka Suomen lajis- lajiston monimuotoisuus, lajien sisäinen geneettinen moni- to on poikkeuksellisen hyvin tunnettu, uusia lajeja löydetään muotoisuus sekä elinympäristöjen monimuotoisuus. maastamme jatkuvasti. Puutteellisesti tunnettuihin ja uha- Lajiston monimuotoisuutta mitataan yleensä tietyn nalaisiin metsälajeihin keskittyvässä PUTTE-tutkimusohjel- metsikön tai alueen lajimäärän avulla (α-diversiteetti). La- massa löydettiin vuosina 2003-2012 yhteensä 1 600 maal- jiston monimuotoisuutta kuvaa myös se, kuinka paljon la- lemme uutta lajia, joista 350 oli aiemmin kokonaan kuvaa- jiston koostumus muuttuu, kun siirrytään metsiköstä toi- mattomia, tieteelle uusia lajeja. seen metsikköön tai johonkin muuhun elinympäristöön Kokonaislajimäärästä noin 40 % eli 20 000 lajia elää met- (β-diversiteetti). Kahdessa metsikössä voi olla sama laji- sissä (taulukko 1). Suurin osa metsälajeista on selkärangat- määrä, mutta lajit voivat olla osittain tai kokonaan eri lajeja. tomia eläimiä, ja lajimäärältään suurimpia ryhmiä ovat hyön- Monista metsiköistä ja muista elinympäristöistä muodostu- teisiin kuuluvat kolme lahkoa: pistiäiset, kaksisiipiset ja kovan metsämaiseman kokonaislajimäärä (γ-diversiteetti) riip- vakuoriaiset. Metsissä kasvavia sienilajeja on lähes kym- puu sekä yksittäisten metsiköiden lajirikkaudesta että lajis- menkertaisesti metsäkasvilajeihin verrattuna. Pohjoisten ha- ton vaihtelusta metsiköiden välillä. vumetsien lajistolle tyypillinen piirre on se, että sammal- ja Geneettinen monimuotoisuus tarkoittaa lajien sisäistä jäkälälajeja on runsaasti verrattuna putkilokasveihin. perinnöllistä vaihtelua. Lajin sisällä voi esiintyä joko paljon Taksonomisten ryhmien sijaan lajit voidaan jakaa myös tai vain vähän perinnöllistä vaihtelua, ja esimerkiksi eri osis- sen mukaan, mille trofiatasolle eli ravintoketjun tasolle ne sa Suomea samasta lajista voi esiintyä perinnöllisesti eri- kuuluvat (taulukko 1). Yhteyttävät vihreät kasvit (putkilokas- laistuneita, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita alalaje- vit ja sammalet) ovat tuottajia ja kuuluvat alimmalle trofia- ja tai kantoja. Lapissa esiintyvä kuusen alalaji siperiankuusi tasolle. Näitä syövät herbivorit eli kasvinsyöjät kuuluvat toi- (Picea abies ssp. obovata) on kapealatvaisempi ja lyhytok- selle tasolle, ja kasvinsyöjiä syövät pedot sekä loiset kuulu- saisempi kuin Etelä-Suomen kuuset ja kestää siten parem- vat edelleen seuraaville tasoille. Detritivorit eli hajottajaeliöt min lumikuormaa. Tunturikoivu (Betula pubescens ssp. cze- käyttävät sekä kasvi- että eläinperäistä kuollutta orgaanis- repanovii) on hieskoivun erilaistunut alalaji, joka on sopeu- ta ainetta ravintonaan. Valtaosa sienistä on hajottajia, mutta tunut ankariin kasvuolosuhteisiin. Eri alueilla esiintyvien ala- sieniin kuuluu myös elävillä kasveilla ja toisilla sienillä loisi- lajien lisäksi tavallisilla puulajeillamme on geneettistä vaih- via lajeja. Selkärangattomiin lajeihin kuuluu hyvin suuri jouk- telua runsaasti myös paikallisissa populaatioissa. Tämä voi ko metsän karikekerroksessa eläviä hajottajalajeja. Huomat- näkyä puiden ilmiasussa - esimerkiksi haavalla yksilöiden tava osa metsän nettoperustuotannosta (yhteyttämisen ja välillä vaihteleva ruskaväritys on geneettisesti määräytynyt hengityksen erotuksena kertyvä biomassa) sitoutuu puiden ominaisuus, mutta myös vähemmän näkyvissä ominaisuuk- runkoihin, oksiin ja juuristoon, ja tämä energia vapautuu ha- sissa, kuten kasvunopeudessa, kasvuun lähdön tai talvilevon jottajien käyttöön puiden kuollessa. Lahoavasta puusta riip- alkamisen ajoittumisessa ja kasvinsyöjiä torjuvien haitta-ai- puvaiset lajit muodostavatkin vähintään viidenneksen koko neiden pitoisuuksissa. Tällainen vaihtelu on tärkeää ja mah- metsälajistosta. dollistaa sen, että kasveille voi muodostua tiettyihin pysy- Kasvupaikan tuotoskyky selittää osan metsikön koko- viin kasvuolosuhteisiin sopeutuneita, geneettisesti toisistaan naislajimäärän vaihtelusta (kuva 1). Lehdossa samankokoi- poikkeavia kantoja. Geneettinen monimuotoisuus on lisäksi sella pinta-alalla kasvaa noin kaksi kertaa enemmän kasvila- edellytys sille, että ympäristöolosuhteiden muuttuessa lajeja kuin kuivalla kankaalla. Putkilokasvien kokonaislajimää- jit pystyvät sopeutumaan uudenlaisiin olosuhteisiin. Pitkäl- rä on lehdossa moninkertainen, mutta varpuja jäkälälajisto lä aikavälillä geneettinen monimuotoisuus on evoluution eli on kuivalla kankaalla monipuolisempi. Samoin lehdossa on lajinkehityksen välttämätön edellytys. moninkertaisesti kuivaan kankaaseen verrattuna perhoslaje- Elinympäristöjen monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että ja, sahapistiäislajeja ja muiden sellaisten eliöryhmien lajeja, lajiston koostumus ei yleensä vaihtele sattumanvaraisesti, joissa on paljon kasvinsyöjiä. Toisaalta monien muiden eliö- vaan olosuhteiltaan tietynlaisille kasvupaikoille muodostuu ryhmien, esimerkiksi kovakuoriaisten tai kääpien, lajimäärä ei lajikoostumukseltaan samankaltainen eliöyhteisö. Esimer- näytä riippuvan kovinkaan voimakkaasti kasvupaikkatyypis- kiksi metsätyyppien luokittelu perustuu juuri kasvupaikalle tä. Sen sijaan lajiston koostumus (β-diversiteetti) muuttuu, tyypillisiin kasviyhdyskuntiin. Kasvillisuuden ohella muu la- kun siirrytään kasvupaikkatyypiltä toiselle, ja tämän ravin- jisto vaihtelee kasvupaikan ja muiden ympäristöolosuhtei- teisuusvaihtelun ääripäissä eli lehdossa ja kuivalla kankaal- den mukaan.

82 Kuva 1. Kasvupaikan tuotoskyky selittää osan metsikön kokonaislajimäärän vaihtelusta. Lehdossa samankokoisella pinta-alalla kasvaa noin kaksi kertaa enemmän kasvilajeja kuin kuivalla kankaalla. Kuvassa keskiravinteinen lehtokuusikko, jossa valtalajeina ovat valkovuokko (Anemone nemorosa), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja käenkaali eli ketunleipä (Oxalis acetosella). Kuva: Erkki Oksanen, Luke. la lajisto on jo lähes kokonaan erilainen (kuva 2). Metsikön sukkessiovaihe on toinen lajirikkauteen ja lajikoostumukseen voimakkaasti vaikuttava tekijä. Lajimäärä on korkeim- millaan heti voimakkaan häiriön jälkeen, kuten metsäpalon tai talousmetsän avohakkuun, ja myös lajikoostumus poikkeaa eniten muiden sukkessiovaiheiden lajistosta. Vanhassa luonnonmetsässä lajimäärä on selvästi suurempi kuin vanhassa talousmetsässä; ero johtuu suurelta osin lahopuulla elävästä lajistosta. Usein esitettyjä mutta heikosti perusteltuja ja osittain väärinkäsitykseen perustuvia väitteitä Suomen lajistosta ovat seuraavat: 1) Maamme metsälajisto on erityisen köy- hää, koska lajistomme on niin nuori, vasta jääkauden jälkeen viimeisten 10 000 vuoden aikana tänne levinnyt. 2) Suomessa ei esiinny kotoperäisiä lajeja, ja siksi lajistomme monimuotoisuuden säilyttämisellä ei ole erityistä globaalia merkitys- tä. 3) Suomessa lajit esiintyvät levinneisyytensä äärirajoilla, eikä näiden reunapopulaatioiden säilymisellä tai häviämisel- lä ole suurtakaan merkitystä. Lajit levisivät jääkauden jälkeen Suomeen kirjaimellises- ti paljaalle maalle mannerjään reunan vetäytyessä. Lajit, niiden väliset vuorovaikutukset ja lajien muodostamat eliöyh- teisöt eivät kuitenkaan ilmestyneet tyhjästä, vaan ovat vuo- similjoonia vanhoja. Jääkauden aikana boreaalinen metsäla- jisto oli vetäytynyt etelämmäksi nk. refugioalueille Balkanil- le, Mustanmeren pohjoispuolelle ja Uralvuoriston eteläpuo- lelle. Ilmaston taas lämmetessä lajit ja eliöyhteisöt levisivät takaisin kohti pohjoista ja länttä. Jääkauden jälkeinen leviämishistoria on syynä siihen, että Suomessa ei ole kotoperäisiä eli endeemisiä lajeja harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Aika jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta, on yleensä liian lyhyt lajiutumiseen. Suomes- Kuva 2. Putkilokasvien kokonaislajimäärä on lehdossa monin- ta sekä muualta Fennoskandian alueelta on kuitenkin van- kertainen, mutta varpuja jäkälälajisto on kuivalla kankaalla monipuolisempi. Kuva: Hannu Nousiainen. hastaan tunnettu joukko tälle alueelle endeemisiä kasvila-

83 jeja tai alalajeja, kuten perämerenmaruna (Artemisia cam- Suurin osa Suomen boreaalisesta metsälajistosta on le- pestris subsp. bottnica) ja harjumasmalo (Anthyllis vulnera- vinnyt idässä vähintään Uralille asti (länsipalearktiset lajit) ria subsp. fennica). Tällaisia Fennoskandian ja Itämeren ym- tai sitten Venäjän Kaukoitään tai jopa Japaniin asti. Tässä päristön alueella kotoperäisiä kasveja on Suomesta tavattu mielessä kaikki Suomen lajit ovat reunapopulaatioita, joi- yhteensä kuutisenkymmentä. Kasveilla nopeaa lajiutumista den levinneisyyden ydinalue on jossain muualla. Lajinkehi- on tapahtunut nopeasti muuttuvissa tai olosuhteiltaan poik- tyksen eli evoluution näkökulmasta kuitenkin reunapopulaa- keavissa elinympäristöissä, kuten maankohoamisrannikol- tiot ovat usein merkityksellisiä: paikalliskantojen erilaistu- la ja harjuilla, ja lajiutuminen perustuu lajiristeymiin tai apo- mista ja lajiutumista uusiksi lajeiksi tapahtuu nimenomaan miktiseen lisääntymiseen eli siementen tuottamiseen ilman lajien levinneisyysalueiden reunoilla. hedelmöitystä. Suomessa voi kuitenkin olla endeemisiä lajeja myös muissa eliöryhmissä. Lajiutuminen on vain niin äsket- Elinympäristöjen monimuotoisuus ja täin tapahtunutta, että uudet lajit eivät vielä morfologisesti geneettinen monimuotoisuus juurikaan eroa kantalajeistaan. Esimerkiksi eteläisimmästä Suomesta tavattu kovakuoriaislaji, halavasepikkä (Hylocha- Metsätaloudessa ja metsäekologiassa on perinteisesti totut- res cruentatus), tunnetaan toistaiseksi ainoastaan meiltä. Laji tu luokittelemaan kasviyhdyskuntia metsä- ja suotyypeiksi. on hyvin samankaltainen kuin lähisukulaisensa haapasepik- Elinympäristötyyppi tai luontotyyppi ovat yleisempiä käsit- kä (H. populi). Halavasepikkä elää tulvivissa joenrantapaju- teitä, jotka sopivat myös muihin elinympäristöihin kuin met- koissa, ja se on mahdollisesti lajiutunut jääkauden jälkeen, siin ja soihin. Luontotyyppi kuvaa rajattavissa olevia maa- tai jolloin jäätiköiden sulaessa sopivia elinympäristöjä esiintyi vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät runsaasti laajoilla alueilla. ja eliölajisto ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perus-

Taulukko 1. Metsälajien arvioitu lajimäärä eri eliöryhmissä. Lisäksi kussakin eliöryhmässä on arvioitu erikseen kasvinsyöjien, lahopuusta riippuvaisten lajien sekä loisten lajimäärä metsälajeissa. Lajimäärissä ovat mukana myös puustoisilla soilla esiintyvät lajit. Viimeisellä rivillä kokonaislajimäärät on pyöristetty. Lähde: Siitonen ja Hanski 2004.

Eliöryhmä Metsälajeja Kasvinsyöjät Lahopuusta Loiset riippuvaiset lajit Selkärankaiset 113 Nisäkkäät 36 16 - - Linnut 76 16 24 - Selkärangattomat 11 000 Perhoset 1 000 950 30 - Kovakuoriaiset 1 500 250 800 10 Pistiäiset 2 500 400 500-1 000 2 000 Kaksisiipiset 2 500 500 500-1 000 200 Muut hyönteiset 1 000 500 50 130 Muut niveljalkaiset 1 000 150 300 50 Muut selkärangattomat 1 200 10 100 500 Putkilokasvit 350 - - 4 Itiökasvit 400 Lehtisammalet 300 - - - Maksasammalet 100 - 20 - Sienet 5 000 Heltta- ja kupusienet 1 400 - 300 50 Hyytelösienet 65 - 65 - Kääväkkäät 800 - 600 50 Kotelosienet 1 500 - 600 500 Ruoste- ja nokisienet 300 - - 300 Limasienet 200 - 150 - Jäkälät 600 - 50 - Yhteensä 20 000 2 500 4 000-5 000 4 000

84 teella muista luontotyypeistä. Metsissä kasvupaikan lisäk- Monimuotoisuuden merkitys si toinen lajikoostumukseen voimakkaasti vaikuttava tekijä tuotantopalveluille on metsikön sukkessiovaihe. Metsikön uudistumiseen joh- tavan häiriön, kuten metsäpalon tai avohakkuun, seurauk- Teoreettisesti samoin kuin käytännön kannalta kiinnostava sena lajiston koostumus muuttuu toisenlaiseksi. Sulkeutu- kysymys on, vaikuttaako monimuotoisuus eliöyhteisön pe- neessa vanhassa metsässä esiintyneet lajit häviävät koko- rustuotantoon - metsässä erityisesti puuston kasvuun. To- naan tai vähenevät, ja toisaalta paikalle leviää uutta, avoi- dennäköisesti metsikön kokonaislajimäärällä ei ole suoraa meen ympäristöön sopeutunutta lajistoa. Puuston sukkes- kytköstä tämänhetkiseen tuottokykyyn. Kasvun edellytykse- sion myötä lajiston koostumus vähitellen muuttuu, kunnes nä olevat perusprosessit, kuten karikkeiden hajotus ja ravin- noin 100-200 vuoden kuluttua paikalla on taas vanhalle met- teiden kierto, toimisivat tehokkaasti paljon pienemmälläkin sälle ominainen lajisto. Se muistuttaa koostumukseltaan la- lajimäärällä. Muutamat lajit ovat nk. avainlajeja: niillä on kes- jistoa, joka oli paikalla ennen häiriötä. keinen vaikutus koko metsäekosysteemin toiminnan kannal- Kuinka paljon Suomessa sitten on erilaisia metsäluon- ta. Kaikki pääpuulajimme (mänty, kuusi, koivut, haapa) ovat totyyppejä? Perinteinen kasvupaikkaluokitus erottaa ravin- tällaisia avainlajeja. Hajottajalajistossa eräs änkyrimatolaji teisuuden perusteella kasvupaikkatyypit sekä näillä eri met- (Cognettia sphagnetorum) on erittäin tärkeä hajottaja. La- säkasvillisuusvyöhykkeissä esiintyvät metsätyypit, joita voi jiston monimuotoisuus vaikuttaa kuitenkin todennäköisesti olla yksi tai useampia kullakin kasvupaikkatyypillä. Erilaisia positiivisesti metsän puuntuotoskykyyn ja ylipäänsä sopeu- metsätyyppejä on erotettu noin sata, kun kitu- ja joutomaan tumiskykyyn muuttuvissa olosuhteissa. Esimerkiksi yhdellä tyypitkin lasketaan mukaan. varttuneella puulla saattaa olla juuristossaan useita kymme- Ensimmäinen kaikki elinympäristötyypit kattava luokitte- niä sienilajeja, jotka muodostavat puun juurten kanssa sie- lu tehtiin Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnis- nijuuren. Osa sieniosakkaista toimii tehokkaammin kostei- sa. Tässä tarkastelussa perinteisten metsätyyppien sijasta na kesinä, osa taas poikkeuksellisen kuivina kesinä. Olosuh- metsäluontotyyppien jaottelun perustana käytettiin luokit- teiden muuttuessa tulevat uusissa olosuhteissa tehokkaim- telua, joka perustuu kasvupaikkatyyppiin, pääpuulajiin sekä mat lajit vallitseviksi. metsikön sukkessiovaiheeseen (ikäluokkaan). Erilaisia met- Yleiset ja runsaat lajit ovat yleensä ekosysteemin toi- säluontotyyppejä kuvattiin 73. Suoluontotyyppejä kuvattiin minnan ja perustuotannon kannalta tärkeämpiä kuin har- 70 ja kaikkia luontotyyppejä yhteensä noin 400 erilaista. On vinaiset tai vähälukuiset lajit. Mustikka on tuoreilla ja kui- tehty subjektiivinen päätös, kuinka pienten kasvupaikkaero- vahkoilla kankailla kenttäkerroksen runsain kasvilaji, ja sil- jen ja lajistollisten erojen perusteella luontotyyppejä erote- lä voi elää toukkana noin 140 perhoslajia (kuva 3). Mustikan- taan omiksi tyypeikseen. Ei siis ole olemassa yksiselitteistä lehtiä syövät kasvinsyöjätoukat ovat tärkeää ravintoa mm. vastausta siihen, kuinka monta erilaista metsäluontotyyppiä metsäkanalintujen poikasille, ja mustikka voi siten vaikuttaa Suomessa on. Suomelle ominaisia metsäluontotyyppejä, joita metsäkanalintujen riistakantoihin. Runsaasti ja suhteellisen muualla maailmassa ei juuri esiinny, ovat erilaiset harjumet- varhain kukkiva mustikka on myös pölyttäjähyönteisille tär- sät sekä maankohoamisrannikon primaarisukkessiometsät. keä ravintokohde alkukesällä. Jos mustikka vähenee, sillä voi Suomen metsäluontotyyppejä vastaavia tyyppejä esiintyy olla laajoja seurannaisvaikutuksia muuhun metsälajistoon. muualla Fennoskandian alueella Ruotsissa, Norjassa ja Kar- Onko harvinaisilla lajeilla sitten ylipäätään merkitystä jalan tasavallassa Venäjällä. Fennoskandian alueen itäpuolel- tuotantopalvelujen kannalta? Harvinaisten lajien merkitys la kallioperä ja maalajit muuttuvat, ilmasto muuttuu mante- liittyy yleensä geenivaroihin ja niiden tulevaisuuden käyttö- reisemmaksi, ja myös lajiston koostumus muuttuu vähitellen mahdollisuuksiin, nk. optioarvoon. Hyvänä esimerkkitapa- itään päin mentäessä. Esimerkiksi uusina puulajeina mukaan uksena voi toimia biopulppaus eli selluloosakuitujen irro- tulevat siperianlehtikuusi Äänisjärven itäpuolella, siperianpihta tus puusta ilman energiaa ja kemikaaleja puuta lahottavien Vienanmeren itäpuolella ja siperiansembra Komissa. sienten avulla. Tehokkaimmaksi ligniinin hajottajaksi ja sa- Lajistomme geneettinen monimuotoisuus on äärimmäi- malla selluloosan irrottajaksi osoittautui laboratoriokokeis- sen puutteellisesti kartoitettu. Parhaiten tunnetaan puulaji- sa talikääpä (Physisporinus rivulosus) (kuva 4). Se on harvi- en perinnöllinen vaihtelu. Useimmista muista lajeista emme nainen luonnonmetsien laji, joka suosii erityisesti metsäpa- pysty sanomaan, kuinka paljon niiden perintötekijöissä on loalueita. Tällä hetkellä ei ole edellytyksiä käyttää biopulppa- vaihtelua yhden populaation sisällä, populaatioiden välillä usta teollisessa mittakaavassa, mutta tulevaisuuden maail- tai vaikkapa Suomen eri osien välillä - ja mitä tämä vaihtelu massa, missä energian säästäminen teollisuusprosesseis- merkitsee ekosysteemipalveluille. Yleiset ja laajalle levinneet sa voi olla tärkein tavoite, tälle lajille tai vastaaville lajeille lajit ovat myös geneettisesti monimuotoisempia kuin harvi- voi olla käyttöä. Puuta lahottavien lajien entsyymipatteristo naiset tai suppeasti levinneet lajit. Esimerkiksi uhanalaisella on maailmalla vilkkaan tutkimuksen kohteena, ja tavoittee- korpikolvalla (Pytho kolwensis) on osoitettu olevan huomat- na on mm. biopolttoaineiden tuotanto. Puuta lahottavat sie- tavasti vähemmän geneettistä muuntelua kuin lähisukuisel- net voivat olla tulevaisuudessa merkittäviä myös ravinnon la mutta yleisemmällä laakakolvalla (P. depressus). Kun la- tuotannossa (esim. siitake, osterivinokas). Joskus harvinai- jit uhanalaistuvat ja niiden levinneisyysalue supistuu, niin nen laji itsessään voi olla hyödynnettävä keräilytuote, kuten geneettistä monimuotoisuutta menetetään jo paljon ennen tuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake). Japanissa arvos- kuin laji kokonaan häviää. tettu ja kaupallisesti hyvin arvokas sieni kasvaa vanhoissa

85 Kuva 3. Mustikka (Vaccinium myrtillus) on tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla kenttäkerroksen runsain kasvilaji, ja sillä voi elää toukkana noin 140 perhoslajia. Mustikan lehtiä syövät kas- vinsyöjätoukat ovat mm. metsäkanalintujen poikasten tärkeä ravintokohde, ja mustikka voi siten vaikuttaa metsäkanalintu- kantoihin. Kuva: Hannu Nousiainen.

Kuva 4. Talikääpä (Physisporinus rivulosus) on laboratorioko- keissa osoittautunut tehokkaaksi ligniinin hajottajaksi ja selluloosan irrottajaksi. Kuvassa talikääpä palaneella haapamaa- puulla. Kuva: Reijo Penttilä.

männiköissä ja on ilmeisen vaatelias kasvupaikkojensa suh- teemien ja ylipäänsä elämän säilyminen maapallolla. Tällaisia teen. Valitettavasti harvinaisten lajien suuri kaupallinen arvo ylläpitopalveluita ovat esimerkiksi fotosynteesi ja ekosystee- voi johtaa kestämättömän tehokkaaseen keruuseen ja pyyn- mien perustuotanto, hapen ja hiilen kierto, ravinteiden kierto tiin, mikä on globaalissa mittakaavassa merkittävä syy laji- sekä orgaanisen maaperän muodostuminen. Säätelypalve- en uhanalaistumiseen. luilla puolestaan tarkoitetaan ekosysteemien kykyä säädellä ilmastoa sekä erilaisia hydrologisia ja biogeokemiallisia kier- Monimuotoisuuden suhde ylläpito- ja toja, veden ja ilman puhdistamista, tuholaiskantojen luon- säätelypalveluihin taista säätelyä sekä kasvien pölytystä. Ekosysteemipalvelut perustuvat erilaisiin ekosysteemien Ekosysteemipalvelujen luokittelussa ylläpitopalveluilla tar- toimintoihin sekä lajeihin, jotka ylläpitävät näitä toimintoja. koitetaan luonnon perusprosesseja, joihin perustuu ekosys- Toisin sanoen kaikki ekosysteemipalvelut perustuvat pohjim-

86 miltaan biodiversiteettiin, luonnon monimuotoisuuteen. Sa- käyttäjien mielipiteisiin. Tämä näkyy Oulangan kansallispuis- moin kuin tuotantopalvelujen kohdalla, yksittäisellä lajilla on tossa siten, että puiston ne kohteet, joissa oli eniten kävi- harvoin ratkaisevaa merkitystä ekosysteemien toiminnan ja jöitä, olivat myös puiston lajirikkaimpia. Kyselytutkimusten siten ylläpito- ja säätelypalveluiden kannalta. Ajatuskokee- mukaan matkailijat arvostivat eniten toimia, jotka liittyvät na voidaan toki pohtia, mitä jonkun yksittäisen lajin puuttu- luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Vaikka kansallis- minen vaikuttaisi ylläpito- tai säätelypalveluihin. Jos edellä puistojen ja suojelualueiden monimuotoisuus on arvo, jota mainittu Cognettia sphagnetorum -änkyrimato jostain syystä voi olla vaikea suoraan havainnoida tai arvottaa, monimuo- häviäisi kokonaan, tällä olisi epäilemättä merkittävä vaiku- toisuuden välilliset vaikutukset kävijämääriin, kävijäkoke- tus ylläpitopalveluihin eli ravinteiden kiertoon (ja siten puus- muksiin ja matkailutuloihin ovat mitattavissa. ton kasvuun, joka on tuotantopalvelu), metsämaan muodos- Lintuharrastus, lintujen bongaus sekä harvinaisten ja tumiseen ja pitkällä aikavälillä maaperän hiilivaraston muo- kiinnostavien lajien havainnointi ovat esimerkki yksittäis- dostumiseen. Jos mustikka häviäisi kokonaan, tämä vaikut- ten lajien merkityksestä kulttuuripalveluille. Lintuharrastus taisi merkittävästi säätelypalveluihin eli pölyttäjälajistoon ja on yleinen jokamiehenoikeuksiin perustuva harrastus, johon siten myös muiden metsäkasvien pölytykseen. liittyy retkeily luonnossa, siellä havaittujen lajien määrittä- Vaikka yksittäisten lajien merkitystä ylläpito- ja säätely- minen ja lajintunnistustaitojen oppiminen. Lintujen bongaus palveluiden kannalta voidaankin vain harvoin osoittaa, mo- on tavoitteellisempaa toimintaa, jossa pyritään maksimoi- nimuotoiset ekosysteemit pystyvät aina turvaamaan ylläpi- maan havaittujen lajien määrä tietyllä alueella tiettynä aika- to- ja säätelypalvelut paremmin kuin yksipuoliset ekosys- na. Bongarit saattavat kuluttaa huomattavan määrän aikaa teemit. Esimerkiksi monipuolinen peto- ja loislajisto sääte- ja rahaa uusien lajihavaintojen perässä, ja tarkoitusta var- lee luontaisesti metsätuholaisena merkittävien lajien kan- ten on perustettu myös kaupallista luontomatkailutoimintaa. tojen kasvua ja ennalta ehkäisee tuhojen syntymistä. Poh- Suurpetoturismi on yleistynyt erityisesti Suomen itärajalla, jois-Kiinassa on istutettu satoja tuhansia tai jopa miljoonia jossa karhuja ja susia houkutellaan paikalle haaskojen avul- hehtaareja dahurianlehtikuusimetsää tavoitteena puuntuo- la. Suomen itärajalla on tällä hetkellä 150 piilokojua matkai- tannon lisäksi eroosion ehkäiseminen ja muut suojavaiku- lukäytössä, kun mukaan lasketaan sekä suurpeto- että lin- tukset. Pari ensimmäistä vuosikymmentä näiden istutettu- tukojut. Toiminta työllistää kymmeniä perheyrityksiä. Yksit- jen puupeltojen kasvu oli hyvä, ja hyvin yksinkertainen eko- täisten, harvinaisten tai kiinnostavien lajien merkitys ja arvo systeemi näytti tuottavan toivotut säätelypalvelut. Parikym- on siis mitattavissa erityisesti silloin, kun niiden havainnoin- menvuotiaisiin, noin kymmenmetrisiksi varttuneisiin metsiin tiin liittyy tavoitteellista ja taloudellista toimintaa. löysi kuitenkin tiensä joukko lehtikuusen tuholaisia, joista pa- Monimuotoisuus ja kulttuuripalveluiden tuotanto ovat hin on neulasia syövä siperianmäntykehrääjä (Dendrolimus vahvasti kytköksissä toisiinsa myös siten, että voimakas vir- sibiricus). Luontaisten vihollisten puutteessa tuholaiskannat kistyskäytön ja matkailun kasvu voi sekä uhata monimuotoi- ovat kasvaneet eksponentiaalisesti ja tuhonneet istutusmet- suutta että auttaa sen turvaamista. Maailman mittakaavas- sät kokonaan laajoilta alueilta. Samoilla seuduilla samankal- sa matkailu on eräs suurimmistä uhkista monimuotoisuudel- taiset vähäiset luonnontilaiset metsät ovat puolestaan miltei le ja keskeinen syy lajien uhanalaistumiselle. Ongelmat ai- täysin säästyneet tuholaisilta. heutuvat erityisesti siitä, että lajien luontaiset elinympäris- töt tuhoutuvat matkailurakentamisen seurauksena, eroosio Monimuotoisuus ja kulttuuripalvelut lisääntyy, vieraslajit leviävät ja eläimet häiriintyvät. Lajisto- muutoksia tapahtuu herkkien lajien korvautuessa häiriötä Luonto on tärkeä virkistyskäytön ja matkailun vetovoimate- sietävillä urbaaneilla lajeilla. Toisaalta matkailusta saatuja kijä. Luonnonarvoiltaan arvokkaat alueet tuottavat ihmisel- tuloja voidaan käyttää luonnonsuojeluun, luontokohteiden le runsaasti kulttuuripalveluita virkistäytymisen, miellyttä- laadun ylläpitoon ja kohteiden kunnostamiseen, jolloin kult- vien luontokokemusten ja oppimisen myötä. Sekä elinympä- tuuripalveluiden tuotanto myös tukee monimuotoisuuta. Li- ristön että lajiston monimuotoisuudella on merkitystä sille, sääntyvien luontokokemusten myötä ihmisten asenteet ke- kuinka miellyttävänä tai houkuttelevana luontokohde koe- hittyvät luontoystävällisemmiksi. Keskeinen kysymys onkin, taan. Elinympäristöjen monimuotoisuus, vaihtelevat metsien kuinka voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja samal- rakennepiirteet ja maiseman ajoittainen avautuminen lisää- la lisätä ihmisten positiivisia luontokokemuksia. vät visuaalisen maiseman kiinnostavuutta. Lajiston monimuotoisuus on sen sijaan hahmotettavissa lähinnä välilli- sesti elinympäristöjen monimuotoisuuden kautta tai yksit- Kirjallisuus täisten harvinaisten tai niin kutsuttujen ”karismaattisten” la- Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. ja Ton- jien kuten lintujen tai suurpetojen esiintymisen perusteella. teri, T. 2013. Metsätyypit - opas kasvupaikkojen luokitteluun. Suomen 35 kansallispuiston kävijämäärätutkimukset 2. painos. Metsäkustannus. 192 s. ISBN: 978-952-5694-22-2 osoittavat, että luontotyyppien kirjo sekä vallitseva luonto- Juslén, A. & Sirkiä, S. 2013. The unknown northern green: evaluation of a national forest biodiversity research program. Biodiversi- tyyppi olivat retkeilypalvelujen ohella keskeisiä selittäjiä sil- ty and Conservation 22(3): 811-823. http://dx.doi.org/10.1007/ le, kuinka paljon käyntikertoja tietyssä puistossa oli. Tunturi- s10531-013-0444-1 valtaiset puistot ovat vetovoimaisimpia ja suovaltaiset puo- Juslén, A., Kuusinen, M., Muona, J., Siitonen, J. ja Toivanen, H. lestaan vähiten vetovoimaisia käyntikohteita. Myös lajistol- (toim.). 2008. Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten met- lisella monimuotoisuudella on merkitystä käyntimääriin ja

87 sälajien tutkimusohjelma. Loppuraportti. Suomen ympäristö 1/2008. 146 s. http://hdl.handle.net/10138/38375 Juutinen, A., Mitani, Y., Mäntymaa, E., Shoji, Y., Siikamäki, P. & Svento, R. 2011. Combining ecological and recreational as- pects in national park management: A choice experiment ap- plication. Ecological Economics 70: 1 231-1 239. Kouki, J. 2013. Nuoret luonnonmetsät metsien hoidon ja suojelun mallina. Uusia mahdollisuuksia metsäluonnon suojeluun talousmetsissä. Luonnon Tutkija 117 (1-2): 4-19. Neuvonen, M., Pouta, E., Puustinen, J. & Sievänen, T. 2010. Visits to national parks: Effects of park characteristics and spa- tial demand. Journal for Nature Conservation 18: 224-229. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.). 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsin- ki. 685 s. http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/ Erillisjulkaisut/Suomen_lajien_uhanalaisuus__Punainen_ kir%284709%29 Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. http://hdl.handle.net/10138/37932 Siitonen, J. (toim.). 2001. Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman loppuraportti. Met- säntutkimuslaitoksen tiedonantoja 812. 226 s. http://urn.fi/ URN:ISBN: 951-40-1787-0 Siitonen, J. ja Hanski, I. 2004. Metsälajiston ekologia ja monimuotoisuus. Teoksessa: Kuuluvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M. ja Salpakivi-Salomaa, P. (toim.). Metsän kätköissä. Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Edita, Helsinki. s. 76-109. Tyrväinen, L., Tolvanen, A. ja Tuulentie, S. 2013. Näkökulmia matkailualueiden ympäristökysymyksiin. Julkaisussa: Veijola, S. (toim.). Matkailututkimuksen lukukirja. Lapin yliopistokus- tannus, Rovaniemi. s. 146-159. ISBN: 9789524846394

88 Biodiversiteetin merkitys ekosysteemiprosesseille Raisa Mäkipää

Ekosysteemi ja lajien väliset Kilpailevat lajit käyttävät resursseja vuorovaikutussuhteet tehokkaasti

Ekosysteemi tarkoittaa alueen eliöyhteisöjen ja ympäristö- Lajistoltaan monimuotoisissa ekosysteemeissä kilpaile- tekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta. Kaik- vien lajien ekolokerot ovat lomittaisia. Tällöin resursseja kien ekosysteemien toiminnan perustana on fotosynteesis- käytetään yleensä tehokkaammin ja biomassaa tuotetaan sä (tai harvemmin kemosynteesissä) hiiliyhdisteiksi sidottu enemmän kuin niukkalajisissa ekosysteemeissä. Boreaa- energia sekä orgaanisen aineksen hajotus, joka mahdollis- lisissa metsissä kasvilajidiversiteetti on suurin ravinteisil- taa ravinteiden kierron. Fotosynteesissä sidotun hiilen va- la kasvupaikoilla, ja kun lajimäärä on suuri, lajien ekoloke- rassa toimii koko eliöyhteisöjen muodostama ravintoverk- rot ovat kapeita. Kasvilajidiversiteetin kasvaessa perustuo- ko. Ekosysteemin perustuotantoon vaikuttavat fotosynteti- tanto yleensä kasvaa ja myös kokonaisbiomassa voi kas- soivien kasvilajien ominaisuudet, niiden vuorovaikutussuh- vaa (kuva 1). teet muiden eliölajien kanssa (kuten kilpailu, herbivoria, sym- Teorian mukaan usean puulajin metsiköissä resursseja bioosi ja taudinaiheuttajat), hajotustoiminnan ja ravinnekier- käytetään tehokkaammin ja kasvu on nopeampaa kuin yh- ron vilkkaus sekä ympäristötekijät. den puulajin metsiköissä. Kun lajin sisäinen resurssikilpailu Toimiva ekosysteemi, jossa eliölajien välillä on runsaas- on intensiivistä, niin ekolokeroltaan erilainen puulaji voi vä- ti vuorovaikutusta - ja erityisesti toimintaa tasapainottavia hentää puuyksilöiden välistä resurssikilpailua ja lisätä kas- takaisinkytkentöjä - on huomattavan vastustuskykyinen eri- vua. Malliennusteiden mukaan biodiversiteetin positiivinen laisten häiriö- ja stressitekijöiden vaikutuksille. Lajistoltaan vaikutus on boreaalisissa metsissä voimakkainta hyvillä kas- rikkaassa ekosysteemissä on myös toiminnallisesti toisiaan vupaikoilla. Esimerkiksi tuoreen kankaan varttuneessa kuu- kompensoivia lajeja. Tämä vahvistaa ekosysteemin kykyä pa- sikossa puut kilpailevat valosta ja ravinteista hyvin ponte- lautua häiriön jälkeen nopeasti alkuperäisen kaltaiseen ti- vasti. Kun kuusien ohella metsässä kasvaa koivuja ja män- laan. Lajien harvinaistumisella ja häviämisellä paikallisesti tyjä, joilla on erilainen kasvurytmi tai juurten syvyysjakauma voi olla vakavia seurauksia ekosysteemin toiminnalle, kyvyl- kuin kuusella, puuyksilöiden välinen kilpailu vähenee ja met- le kestää häiriöitä sekä kyvylle palautua häiriöistä. Jos eko- sikön perustuotanto kasvaa. Kokeelliset aineistot ovat osoit- systeemistä on hävinnyt toiminnan kannalta keskeisiä laje- taneet, että sekametsissä koivusekoitus lisää kuusen kas- ja, sen palautuminen voi olla hidasta ja tuottokyky jäädä häi- vua erityisesti, jos koivun osuus on suhteellisen pieni. Koivu riön jälkeen alkuperäistä huonommaksi. ei lisää männyn kasvua yhtä selvästi. Mänty-kuusisekamet-

Suhteellinen tuotos 1,5 Kuivahko kangas Tuore kangas 1,4 Lehtomainen kangas

1,3

1,2

1,1

0,9

0,8 0 0,1 0,3 0,5 0,7 0,9 1 Koivikko Kuusen osuus Kuusikko

Kuva 1. Useamman puulajin metsiköissä tuotos on suurempi kuin yhden puulajin metsiköissä, ja vaikutus on voimakkainta hyvillä kasvupaikoilla. Kuusi-koivusekametsien suhteellinen tuotos (sekametsän tuotos jaettuna monokulttuurin tuotoksella) kuivahkolla, tuoreella ja lehtomaisella kankaalla, kun kuusen osuus puiden lukumäärästä vaihtelee. Lähde: Shanin ym. 2014.

89 Kuva 2. Hajottajamikrobiston diversiteetti vaikuttaa lahopuun hajoamisnopeuteen. Hajottajamikrobiston lajimäärää köyhdytettiin kokeellisessa tutkimuksessa mikrobiymppiä laimentamalla. Kolmea eri lahoastetta (I, III ja V) edustavia puupuruja inkuboitiin 16 viikkoa sen jälkeen, kun niihin oli lisätty tälle lahoasteelle ominainen (ND) tai siitä laimentamalla köyhdytetty mikrobisto (10-1 tai 10-2).

sien kasvun on ennustettu olevan 15 % suurempi kuin män- Kumulatiivinen CO tuotanto, mg/g puuta 80 2 ty- tai kuusimonokulttuurien. Usean puulajin metsiköillä on Lahoaste I Lahoaste III Lahoaste V myös paremmat mahdollisuudet sopeutua muuttuviin olo- 70 suhteisiin kuin yhden puulajin metsiköillä. Esimerkiksi kah- 60 den ja kolmen puulajin metsiköiden kasvun ennustetaan olevan muuttuvassa ilmastossa suotuisampaa kuin yhden puu- 50 lajin metsiköiden. Muuttuneista kasvuolosuhteista hyötyvät 40 eniten havupuusekametsät. 30 Hajottajamikrobeja tarvitaan monta lajia 20 Biodiversiteetti vaikuttaa perustuotannon ohella myös mui- 10 den keskeisten ekosysteemiprosessien kuten mikrobiologi- 0 sen hajotuksen ja ravinteiden kierron nopeuteen (kuva 2). ND 10-1 10-2 Ctrl ND 10-1 10-2 Ctrl ND 10-1 10-2 Ctrl Boreaalisissa metsäekosysteemeissä sienet ovat tärkeim- piä kuolleen orgaanisen aineksen hajottajia. Tutkimuksissa Kuva 3. Lajidiversiteetin pienentäminen vaikuttaa puun hajoa- on osoitettu, että sienilajien moninaisuus lisää hajotusak- misnopeuteen lahoamisen keskivaihetta edustavassa näyt- teessä (lahoaste III), mutta ei pitkälle lahonneessa puussa tiivisuutta erityisesti silloin, jos ympäristöolosuhteet vaih- (lahoaste V), jossa on alun perin ollut hyvin monia lajeja. La- televat voimakkaasti. Hajottajasienet kuitenkin täydentävät hopuun hajoamisnopeus näyttää saavuttavan huippunsa koh- toistensa toimintaa. Onkin osoitettu, että kohtuullisen pieni tuullisen pienellä lajimäärällä. Lähde: Valentin ym. 2014. sienilajimäärä riittää siihen, että hajotusaktiivisuus on suurimmillaan (kuva 3). Sienilajit ovat erikoistuneet erilaisten yhdisteiden hajot- tamiseen, esimerkiksi ruskolahottajat pystyvät hajottamaan Kirjallisuus selluloosaa, mutta valkolahottajat hajottavat myös ligniiniä. Heikkinen, J. & Mäkipää, R. 2010. Testing hypotheses on shape Kun yhteisössä on sienilajisto, joka toimii monipuolisesti ja and distribution of ecological response curves. Ecological pystyy hajottamaan eri yhdisteitä, niin lajimäärän kasvatta- Modelling 221: 388-399. minen ei aina lisää hajotusaktiivisuutta. Itse asiassa voi käy- Shanin, V., Komarov, A. & Mäkipää, R. 2014. Tree species compo- dä päinvastoin, koska suuressa lajijoukossa on myös toisiin- sition affects productivity and carbon dynamics on different site types in boreal forests. European Journal of Forest Re- sa haitallisesti vaikuttavia lajeja. Voimakkaasti keskenään search 133: 273-286. kilpailevat sienet voivat tuottaa toistensa kasvua ja entsyy- Valentín, L., Rajala, T., Peltoniemi, M., Heinonsalo, J., Pennanen, mituotantoa rajoittavia yhdisteitä (antagonismi), minkä vuok- T. & Mäkipää, R. 2014. Loss of diversity in fungal communi- si suurin lajimäärä ei välttämättä johda suurimpaan hajo- ties affects decomposition activity in Norway spruce wood. Frontiers in Microbiology 5: 230. tusaktiivisuuteen.

90 3.3 Puun tuotanto ja bioenergia

Laadukas ja monimuotoinen puuraaka-aine puunjalostuksen pohjana Erkki Verkasalo

Puu on ollut aina mukana suomalaisten Puunkäytön perinteinen kasvustrategia: elämässä tuotevalikoiman laajentaminen ja jätteiden hyödyntäminen Suomalaisen puunkäytön ja metsätulojen perusta on ollut pohjoisen havumetsävyöhykkeen tukkipuu. Siitä tehtiin jo Puunjalostus alkoi kehittyä laajamittaiseksi, suomalaisten yri- varhaisina vuosisatoina asumukset ja talousrakennukset tysten hallitsemaksi liiketoiminnaksi kuitenkin vasta sen jäl- sekä rakennettiin kaupungit ja kylät, sillat ja muu silloinen keen, kun höyrysahojen rakentaminen sallittiin vuonna 1857. infrastruktuuri. Järeästä, suorasta ja vähäoksaisesta tukki- Tämän sysäyksen seurauksena tukkihakkuut laajenivat vuo- puusta työstettiin kulkuvälineet hevosajopelejä, veneitä ja sisadan loppuun mennessä Lapin ja Koillismaan uittojokien valtamerilaivoja myöten. Puusta ylipäänsä valmistettiin suuri vaikutuspiiriin saakka. Vallitseva hakkuutapa aina 1920-lu- osa silloisissa elinkeinoissa käytetyistä työvälineistä ja tar- vulle saakka oli tukkien määrämittahakkuu, selvästi nykyis- ve-esineistä. Puuta osattiin käyttää monipuolisesti ja taidok- tä ankarammin mitta- ja laatuvaatimuksin. Suuri osa puista kaasti ja ammattikunta oli vahva. jäi tällöin metsään. Kaikki teollisuuspuun hakkuut olivat pää- Ruotsalaisen Suomen hallintovalta ja virkamieskunta tehakkuita. Sahat veivät toisen maailmansodan loppumiseen venäläisessä Vanhassa-Suomessa ja myöhemmin Suomen saakka ulkomaille jalostamatonta tapulikuivattua sahatava- suuriruhtinaskunnassa antoivat metsänkäytössä kuiten- raa. Puusepänkäyttöön tarkoitettua sahatavaraa toimitettiin kin etusijan kaivosteollisuudelle, jossa käytettiin mäntyä ja vain kotimaan markkinoille, höylättyä tavaraakin vietiin ulko- kuusta kaivospölkkyinä, metallien valmistukselle, jossa tar- maille vain satunnaisesti. vittiin suuria määriä kaikenlaisesta puusta saatavaa puuhiil- Kolme seikkaa mahdollisti sen että sahauspintoja, rimo- tä, sekä mäntytervan viennille puulaivojen rakentamisen tarja ja propsi- eli kuitupuuta voitiin ryhtyä jalostamaan sel- peisiin. Raaka-aineena oli sekä tukki- että propsipuu. Tämä luloosaksi: ensinnäkin sahauksessa ja hakkuissa jäi yli pal- köyhdytti suuresti aluksi rannikkoalueiden ja enenevästi ve- jon puuta, toiseksi selluloosan tuotantoteknologian kehit- sistöjen varsien metsiä pitkälle sisämaahan, Perä-Pohjolaa ja tyminen mahdollisti näiden raaka-aineiden käytön ja kol- Lappia lukuun ottamatta. Koskivoiman käyttöön perustunut manneksi vientimahdollisuudet avautuivat ensin Venäjäl- vesisahaus laajeni kuitenkin kaupalliseksi toiminnaksi ja sa- le ja myöhemmin Länsi-Eurooppaan. Tämä merkitsi suuria hatavaraa vietiin Länsi-Eurooppaan, erityisesti Isoon-Britan- markkinoita sahaukseen kelpaamattomalle puulle ja vähi- niaan. Sahauksen taloudellinen merkitys ohittikin tervanpol- tellen myös harvennuspuulle. Selluteollisuutemme synnyt- ton Itä-Suomessa ja Suomenlahden rannikkokaupungeissa tivät lähes kokonaan sahayhtiöt. Sellun valmistus keskittyi jo 1700-luvun loppupuolella, mutta Pohjanmaalla vasta sata Suomessa melko pitkään puuhiomoihin ja sulfiittitehtaisiin, vuotta myöhemmin. Tervan laskeva ja sahatavaran nouseva joista ensimmäiset perustettiin vuosina 1859 ja 1876. Niissä elinkaari kohtasivat toisensa 1830-luvulla. Yksi virstanpyl- voitiin käyttää vain tuoretta kuusta. Maamme ensimmäinen väs oli suomalaisen sahatavaran ilmestyminen The Econo- ns. integraattitehdas käynnistyi Valkeakoskella, jonne sulfiit- mist lehden hintanoteerauksiin vuonna 1856. tisellutehtaan kupeeseen rakennettiin sitä hakkeella ruokki- Edellä kuvattu puuntyöstö ja vesisahaus olivat lähtökoh- nut saha jo vuonna 1889. Ruotsalaisen mallin mukaisen sul- tia, joiden pohjalta puuteollisuus ja puunkäyttö kehittyivät faattiprosessin omaksuivat aluksi etelärannikolla mäntyä sa- vähitellen nykyiseksi puutuoteteollisuudeksi perus- ja jat- hanneet yhtiöt 1900-luvun alkuvuosina, jotta niidenkin sa- kojalostuslaitoksineen. Puuhiilen valmistus ja tervanpoltto hausjätteille syntyisi muuta käyttöä kuin jätepoltto. Lohjan olivat puolestaan esiasteita puun laajamittaiselle kemialli- paperitehtaalla (rakennettu 1907-1908) olikin pitkään ainoa selle hyödyntämiselle ja biojalostukselle. Näihin käyttöihin sulfaattisellutehtaamme, jossa käytettiin mäntypropsia. Poh- soveltumaton puu, sekä havu- että lehtipuu, hyödynnettiin jois-Suomen sahojen jätepuu ja propsit saivat myös käyttöä lämmityksessä ja ruoanvalmistuksessa - puu oli lähes ainoa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Kemiin, Ou- lämpöenergian ja käyttövoiman lähde ja nämä ensiaskeleita luun ja Kajaanin perustettiin sellutehtaita. nykyiselle bioenergian hyödyntämiselle.

91 Paperi- ja pahviteollisuutta syntyi puuhiomojen yhtey- fiittispriitä ja teknokemian tuotteita teollisiin käyttötarkoi- teen aluksi pienimuotoisena, mutta varsinainen laajentumi- tuksiin. Toki sotakorvausten maksaminen toi teollisuudelle nen alkoi vuoden 1905 jälkeen. Heti ensimmäisen maailman- myös tilauksia. Niiden kokonaismäärä kahdeksan vuoden ai- sodan jälkeen käynnistyivät kahden silloin suurimman saha- kana vastasi tuoteryhmittäinkin tarkastellen kuitenkin kor- yhtiömme, Ahlström Oy:n ja Enso-Gutzeit Oy:n aikakauteen- keintaan vuoden 1947 tuotantomääriä. sa nähden suuret tehtaat. Ne käyttivät kuusta sekä sahojen Teollisuuden puunkäyttö alkoi kasvaa vasta 1950-luvul- jätteinä että propsipuuna. la ja nousi 25 miljoonaan kuutiometriin vuonna 1955. Tämän Mainittakoon, että kaupungistuminen ja teollisuuden laa- jälkeen puunkäyttö on kasvanut jatkuvasti, kolmea suurta jeneminen johtivat yhtä lailla polttopuun, erityisesti koivuhal- suhdannetaantumaa lukuun ottamatta. Vuonna 2007 syn- kojen kysynnän valtavaan kasvuun sekä päätehakkuualoil- tyi tähänastinen ennätys 75 miljoonaa kuutiometriä. Tämän ta että harvennuksista. Tämä alkoi Suomessa jo 1800-lu- jälkeisten nopeiden laskujen ja nousujen jälkeen ollaan nyt vun lopulla, kiihtyi itsenäisyyden aikana mutta romahti 1950- tasolla 65 miljoonaa kuutiometriä. ja 1960-luvuilla halvan öljyn tultua markkinoille. Halkojen ja Kuvassa 1 on tarkasteltu metsäteollisuuden perus- ja jat- pilkkeiden käyttö laskikin vuoden 1930 huipusta 13 miljoo- kojalostuksen suhteiden kehittymistä, esimerkkinä puutuo- nasta kuutiometristä 1970-1980-lukujen 4,5 miljoonaan kuu- teteollisuus vuosina 1981-2013. Vaikka jatkojalostuksen tuo- tiometriin - tästä se on tosin noussut uudelleen 6-7 miljoo- tannon bruttoarvo on kasvanut selvästi tällä aikavälillä, sen naan kuutiometriin. osuus toimialan koko bruttoarvosta on kasvanut huomatta- Itsenäisessä Suomessa metsäteollisuus laajeni nopeas- vasti vähemmän ja viimeisinä vuosina jopa pienentynyt. Pe- ti sotavuosiin saakka, johon mennessä puunkäyttö nousi 18 rustuotteet ovat vastaavasti säilyttäneet asemansa, eikä nii- miljoonaan kuutiometriin vuodessa (vrt. kotitarvekäyttö 12 den suuremmasta suhdanneherkkyydestäkään ilmene suo- milj. m3 ja vienti 3 milj. m3). Kemiallisen metsäteollisuuden ranaisia todisteita. tuotannon arvo ohitti mekaanisen jo vuonna 1927. Sahateol- lisuuskin saavutti silloin huippunsa tuotannon arvossa, jo- Koivu on merkittävä puulaji puutuotealalle hon se pääsi uudelleen vasta 1970-luvulla. Sellu-, paperi- ja kartonkiteollisuus laajenivat sekä tuotteita että kapasiteettia Koivua on puuvaroistamme noin 15 %. Kahdesta koivulajis- lisäämällä. Määrämittahakkuista siirryttiin vähitellen selvä- tamme rauduskoivu on selvästi eteläisempi ja lisäksi tuot- piirteisiin pääte- ja ylispuuhakkuisiin ja metsää uudistettiin toisampi, laadukkaampi ja pitkäikäisempi kuin hieskoivu. enimmäkseen siemen- tai suojuspuumenetelmillä. Metsän- Rauduskoivua on kuitenkin koivuvaroista vajaa neljännes ja viljelyä aloiteltiin varovasti, ensimmäiset istutuskuusikkom- hieskoivua yli kolme neljännestä. Tukkilaatuisesta puustosta me ja kylvömännikkömme ovat peräisin tuolta ajalta. rauduskoivua on noin viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin Sotavuodet ja alueluovutukset vähensivät merkittäväs- hieskoivua. Järeissä tukkiluokissa rauduskoivu on enemmis- ti puuvaroja ja tehtaita sekä käytännössä katkaisivat met- tönä, mutta pienissä tukkiluokissa vähemmistönä. säteollisuuden kehittymisen 15 vuodeksi. Sotavuosina jou- Hyvälaatuisen koivun käytön kannalta avainasemassa duttiin kuitenkin aloittamaan pakon edessä puun biojalos- ovat olleet Itä- ja Keski-Suomen kaskikauden aikana synty- tus: puuhiiltä häkäpönttömoottoreihin, mäntyöljyä voiteluaineet rauduskoivikot. Koivutukkia käyttävä teollisuus keskit- neisiin, tärpättiä vernissoihin, kitteihin ja voiteluöljyihin, sul- tyy edelleen tänne, vaikka raaka-ainetta saadaankin nykyään

Milj. eur 10 000 250 000 Puun sahaus, höyläys ja kyllästys (TOL161) 9 000 Rakennuspuusepäntuotteiden valmistus (TOL1622 TOL1623) Huonekalujen valmistus (TOL31) 200 000 8 000 Vaneri, pakkaukset ja muut puutuotteet (TOL1621 TOL1624 TOL1629) 7 000 Tuotannon hintaindeksilllä korjattu arvo (2000=1,000) Suomen bruttokansantuotteen kehitys 6 000 150 000 5 000 4 000 100 000 3 000 2 000 50 000 1 000 0 0 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013E

Kuva 1. Suomen puutuoteteollisuuden bruttoarvon kehitys toimialoittain (vasen sarake) ja bruttokansantuotteen kehitys (oikea sarake) vuosina 1981-2013. TOL = toimialaluokka. Lähde: Tilastokeskus 6.3.2015 / PuuSuomi-laatuohjelma / Pekka Salonen.

92 lähinnä koivua sisältävistä sekametsistä, keski-ikäisten met- nestekaasutankkerit) käytettävät vanerit. Perinteiset käyt- sien harvennuksista, venäläisestä tuontikoivusta ja enene- tökohteet ovat toki edelleen olemassa. Suomalaisen koivun västi myös istutuskoivikoista. Etelä- ja Länsi-Suomessa on kilpailukykytekijöistä ovat olennaisimmiksi muodostuneet ollut 1990-luvulle saakka runsaskin koivuteollisuus, mutta se teknis-fysikaaliset ominaisuudet kuten hyvä kimmoisuus ja on sittemmin supistunut vaneritukin saatavuudessa ilmen- sopiva huokoisuus, terveysvaikutteiset ominaisuudet kuten neiden ongelmien, kuten myös tehtaiden vanhenemisen ja hajuttomuus, mauttomuus ja harmittomat uuteaineet, sekä kannattavuuden heikentymisen vuoksi. ympäristötietoinen alkuperän hallinta. Aikaisemmin tärkeim- Koivun laatu mahdollistaa kuitenkin edelleen pk-yritys- piä ominaisuuksia olivat tasainen vaaleus, oksattomuus ja toimintaan sopivia, teollisestikin kannattavia erikoistuottei- hyvä pinnoitettavuus. Valtaosa tuotteista on nykyisin eri ta- ta. Tällaisia ovat muun muassa koivuviilu vaativiin pintoihin voin pintakäsiteltyjä tai päällystettyjä erikoistuotteita. sisäkäytössä, visa- ja lainekoivutuotteet sekä monenlaiset Vaneriteollisuus reagoi koivun saatavuus- ja hintaon- käyttö- ja koriste-esineet kulutuskestävyyttä edellyttävis- gelmiin 1960-70-luvuilla käyttämällä halvempaa kuusiviilua tä työkaluista aina akustisesti toimiviin soittimiin ja koris- tuotteissa, joissa ominaisuudet ja hinta määräytyvät pää- teellisiin käsitöihin ja muistoesineisiin saakka. Esimerkkei- asiassa koivuisen pintaviilun mukaan, ja 1990-luvulla käyn- nä mainittakoon koivusta tehtävät ovenkahvat ja puuhuo- nistämällä havuvaneri- ja kertopuutehtaita laajassa mitas- nekalujen liitostapit, joita valmistavat yritykset ovat alansa. Havupuuta on sorvattu viiluksi koivua enemmän vuodessa markkinajohtajia. ta 1993 lähtien. Venäjältä tuotua vaneritukkia ryhdyttiin käyt- Koivun teollinen sahaus alkoi Suomessa jo 1850-luvulla, tämään merkittäviä määriä 2000-luvulla, koivusta enimmil- kasvoi tasaisesti itsenäisyyden aikana, saavutti huippunsa lään lähes puolet ja kuusesta yli 10 prosenttia. Määrät ovat eli 400 000 tukkikuutiometriä 1960-luvulla ja on tämän jäl- sittemmin pienentyneet merkittävästi. keen kutistunut noin neljännekseen ennätysvuosista. Väli- aikaiseksi jäänyt nousu ajoittui vuosituhannen vaihteeseen, Pienpuukysymyksen ratkaisuja eri jolloin myös sahattiin muutamia vuosia ns. oksakoivua har- puulajeilla vennusten pikkutukeista huonekaluliimalevyihin. Koivu on silti ollut koko ajan ylivoimaisesti sahatuin leh- Metsätaloudessa on tunnettu huolta pienpuun menekistä tipuulajimme. Kaikki koivusahat ovat nykyisin pieniä tai kes- viimeiset 100 vuotta, erityisesti sotien jälkeen. Vuonna 1952 kisuuria perheyrityksiä. Sahakoivuksi kelpuutetaan nykyään perustettiin erityinen Pienpuutoimikunta, joka teetti yli 300 vain järeä, suora, lahoton ja lähes oksaton koivutukki. Sel- tutkimusta ja selvitystä pienpuun uusien käyttömuotojen ja laisen saatavuus on heikentynyt merkittävästi 1960-luvul- teknologioiden kehittämiseksi suomalaiseen toimintaym- ta lähtien. Koivusahatavara menee valtaosin suomalaisel- päristöön. le huonekalu-, parketti- ja sisustusteollisuudelle. Ulkomail- Havupienpuulle on syntynyt vähitellen sellu- ja paperi- le sitä viedään vain vähän. teollisuudessa teknologia- ja tuoteratkaisuja, joilla on pys- Ensimmäinen merkittävä koivunkäyttäjämme oli kuiten- tytty hyödyntämään pienpuulle ominaiset kuituominaisuu- kin koivukepeistä lankarullia sorvannut teollisuus. Ensimmäi- det sekä paperien että kartonkien valmistuksessa, pitämään nen rullatehdas käynnistyi vuonna 1873. Suomalainen rulla- uuteaineet hallinnassa ja jopa hyödyntämään niitä kemial- teollisuus kasvoi oman alansa markkinajohtajaksi koko maa- lisissa jalosteissa. Ongelmallisena pidetty ensiharvennus- ilmassa 1910- ja 1920-luvuilla,mutta hiipui nopeasti rullien ky- mäntykin on todettu kelvolliseksi sulfaattisellun raaka-ai- synnän vähentyessä. neeksi, ja siitä saatavaa kuitua käytetään esimerkiksi peh- Koivuvaneriteollisuudesta kehittyi sen sijaan mittava moja hienopapereissa. Lisäksi on kehitetty menetelmä en- teollisuuden ala. Sen esiastetta edusti vaneripohjaisten koi- siharvennusmännyn mekaaniseen kuidutukseen. Pienpuun vutuolien valmistus (vuonna 1894) mutta varsinainen teol- vuotuista energiakäyttöä metsähakkeena on onnistuttu nos- linen tuotanto alkoi tee- ja hedelmälaatikkovanereiden val- tamaan viimeisen 10 vuoden aikana 3-4 miljoonaan kuutio- mistuksella (vuonna 1912). Rullateollisuuden tavoin suoma- metriin, osa siitä on myös havupuuta. Pikkutukkia on ryh- laiset yhtiöt saavuttivat lehtipuuvanereiden markkinajohta- dytty sahaamaan pienestä koostaan, teknisistä vioistaan ja jan aseman 10 vuotta myöhemmin huonekaluja sisustusva- melko suppeasta tuotevalikoimastaan huolimatta vuosittain nereiden pohjalta. Sotavuodet ja rauhansopimuksen mukai- noin kaksi miljoonaa kuutiometriä, mikä on noin 10 prosent- set alueluovutukset aiheuttivat tilapäisen taantuman. Tämän tia sahojen raaka-aineesta. Pikkutukit ovat tyypillisesti lä- jälkeen koivuvaneriteollisuus taas laajeni ja se käytti enim- pimitaltaan 12-15 cm, mutta niitä sahataan jopa yhdeksän millään kaksi miljoonaa tukkikuutiometriä 1960-luvun puo- senttimetrin läpimittaan saakka. livälissä. Koivun ja muiden lehtipuiden osalta pienpuun hyödyntä- Sittemmin koivutukin käyttö vaneriteollisuudessa on su- miseen soveltuvien tuotteiden ja valmistusmenetelmien ke- pistunut vajaaseen puoleen huippuvuosien määristä. Käyttö hitys on ollut hitaampaa. Vasta 1950-luvulla keksittiin sul- väheni aluksi koivutukin niukkuuden sekä muiden puulevyjen faattikeiton sovellus ja sellun valkaisumenetelmä, jolla koi- ja trooppisesta lehtipuusta tehdyn vanerin kilpailun ja myö- vusta voidaan valmistaa taloudellisesti sellua. Tämä tuli sil- hemmin venäläisen ja balttilaisen vanerin kilpailun vuoksi. loin sopivaan vaiheeseen lisäämään koivun kysyntää, joka Tuoterakenne on myös muuttunut. Tärkeimmiksi tuoteryhmi- oli romahtanut polttopuun menekin heikennyttyä halvan öl- ksi ovat tulleet ensin rakennusteollisuudessa käytettävät va- jyn vuoksi. Koivun käyttö selluteollisuudessa kasvoikin seu- nerit, sitten kuljetusajoneuvoissa, konteissa ja laivoissa (ml. raavalla vuosikymmenellä neljään miljoonaan kuutiometriin.

93 Kuva 2. Laatupuun käytön lisääminen painottuu puutuoteteollisuuteen ja puurakentamiseen. Joensuun Metla-talo on hyvä esimerkki puun innovatiivisesta käytöstä suurissa julkisissa rakennuksissa. Valokuva: Jussi Tiainen.

Tämän jälkeen kehitettiin myös ns. korkeasaantomassoja. Lastu- ja kuitulevyteollisuuteen panostettiin merkittä- Pääasiassa kartonkeihin käytettävän neutraalisulfaattisel- västi 1950-luvulta lähtien, kun kerros- ja pientalojen raken- luloosan (NSSC) valmistus kehitettiin 1960-luvulla alun perin taminen oli kasvussa ja käytettävissä oli hyödyntämiskel- koivulle. Monien paperilajien seosmassojen valmistukseen poista pienpuuta sekä sahojen ja vaneritehtaiden sivutuot- tarkoitettu kemikuumahierre (BCTMP) kehitettiin 1990-luvul- teita. Raaka-aineeksi soveltui periaatteessa mikä hyvänsä la. Taito käyttää koivua merkittäviä määriä painoja kirjoi- puulaji, myös haapa ja leppä. Suomessa toimikin enimmil- tuspapereissa ja taive- ja nestepakkauskartongeissa nos- lään lähes 20 lastulevytehdasta ja kymmenkunta kuitulevy- ti koivun käytön suurimmillaan 12 miljoonaan kuutiometriin tehdasta 1970-luvulla. Raaka-aineen käyttö oli suurimmillaan 1990-luvulla. Näin suuri tuotannon lisäys oli mahdollista vain yli kaksi miljoonaa kuutiometriä. Levyjä käytettiin sekä ra- käyttämällä tuontipuuta. Kotimaisen koivukuitupuun vuotui- kentamisessa (kuivat tilat) että koti- ja konttorikalusteissa nen käyttö on vakiintunut 5-7 miljoonaan kuutiometriin. Pää- ja huonekaluissa. Tuotteiden kilpailukyky vientimarkkinoilla asiassa venäläisen tuontikoivun käyttö on vaihdellut vuosit- osoittautui nopeasti huonoksi ja yli puolet tehtaista lopetet- tain kolmesta kahdeksaan miljoonaan kuutiometriin, venä- tiin 1980-luvun loppuun mennessä. Itä-Euroopan halpatuo- läisten vientitullipolitiikan ja sellun kysynnän vaihtelun mu- tanto alkoi tämän jälkeen vallata kotimaan markkinoita. Teh- kaan. Viime vuosina merkittävän lisän koivusellutehtaiden taiden omistajien tiheät vaihdokset, kuten myös kohu lastu- tuotevalikoimaan on tuonut puuvillaa korvaavan tekstiilikui- levyjen formaldehydipitoisen liiman aiheuttamista sisäilman tumassan valmistus muunnetulla sulfaattimenetelmällä koi- terveysriskeistä vaikuttivat samaan suuntaan. Vuoden 2015 vusta. Tämä on myös varmistanut koivusellun tulevaisuutta alussa on toiminnassa enää yksi lastulevytehdas ja kaksi kui- tilanteessa, jossa eukalyptus- ja akaasiasellut ovat tulleet tulevytehdasta, jotka nekin käyttävät puuraaka-aineenaan erittäin vahvoiksi kilpailijoiksi maailman markkinoilla mm. pelkästään sahanpurua, kuorta ja muita puujätteitä. Suomi hienopaperien valmistuksessa. ei ole enää omavarainen lastu- ja kuitulevyissä.

94 Vähemmistöpuulajit haasteena veltui eräisiin puutuotteisiin varsin hyvin, joskin useimpiin niistä hieman heikommin kuin metsähaapa. Haapa, harmaa- ja tervaleppä, pajut ja harvinaisemmat leh- Harmaa- ja tervaleppää sahataan korkeintaan saman ver- tipuulajit tuovat metsiin monimuotoisuutta, saattavat pus- ran kuin haapaa, lähinnä Järvi-Suomessa. Käyttökohteita on kuroida metsiä ulkoisia stressejä ja tuhoriskejä vastaan ja kuitenkin vähemmän, lähinnä seinä- ja kattopaneeleihin kos- lisäävät yleisökyselyjen mukaan metsän viihtyisyyttä. Näitä teissa ja joskus kuivissa tiloissa. Tervaleppää voidaan käyt- puulajeja on vajaa kolme prosenttia puuvaroistamme. Teol- tää myös parketeissa, huonekalujen näkyvissä pinnoissa ja lisia käyttötarkoituksia niistä saataville puuraaka-aineille on koriste-esineissä. Harmaalepän etuna on keveys ja erityi- kuitenkaan onnistuttu kehittämään vain vähän. nen punertava ja tasainen väri, haittana lahoherkkyys, peh- Haavan puuaineen ominaisuudet kuten sopiva tiheys ja meys ja eläminen. Tervaleppä on tiheämpää ja kovempaa ja keveys, huokoisuus, tasainen vaaleus ja hohtava kauneus sen sydän- ja pintapuun välillä on selvä väriero. Molemmat ovat sinänsä kilpailukykyisiä, osin ainutlaatuisiakin monissa puulajit ovat varsin oksaisia. Käyttö energiapuuna ja lastu- käyttötarkoituksissa, mutta epävarma saatavuus kotimaas- ja kuitulevyissä sopii molemmille leppälajeille. ta kulloiseenkin käyttötarkoitukseen on hillinnyt innostusta Huomion ansaitsevat myös hienot puusepänpuulajit (kuva teollisiin investointeihin. Suurimmat haittatekijät ovat haapa- 3) pihlaja, raita, vaahtera ja lehmus sekä tammi ja saarni, varojen hajanainen sijainti, pienet hehtaarikohtaiset hakkuu- joita meillä pidetään arvokkaimpina ja monikäyttöisimpinä kertymät, herkästi syntyvä lahovikaisuus ja useimpien tuot- puulajeina. Näiden lehtipuulajien käyttö vaatii kokemusta ja teiden alhainen saanto käyttöön saatavasta raaka-aineesta. taitoa, erityisesti puun kuivauskäyttäytymisen tuntemusta Tulitikkuteollisuus oli järeän haavan pääkäyttäjä Suomes- (mittojen, muodon ja värin pysyvyys), sopivia työvälineitä ja sa 1980-luvulle saakka, mutta jäljellä ei ole enää yhtään teh- silmää harmoniselle kauneudelle. dasta. Haapaa sahataan vuosittain korkeintaan 10 000 kuu- Ulkomaiset puulajit ovat saaneet melko vähän tilaa suo- tiometriä (arvio). Tärkeimpiä jalosteita ovat saunojen ja kyl- malaisessa puunkäytössä ja hybridihaapaa lukuun ottamat- pyhuoneiden sisusteet, seinä- ja kattopaneelit, pallopelien ta niitä on käytetty vain puutuotteiden raaka-aineiksi. Ulko- mailat ja hirsihuvilat sekä paanukatot kirkoissa ja erikois- maisia havupuulajeja on istutettu metsiimme vain puutuo- rakennuksissa (kuva 2). Haapaa on käytetty pieniä määriä tealan pienyritysten käyttötarkoituksia ajatellen. Siperian- myös vanereissa, yleensä kuusen kanssa sekavanereissa. lehtikuusi on näistä selvästi yleisin, mutta sitäkin käytetään Haapaa voidaan jatkaa liimaamalla ja myös painekyllästää vuosittain arviolta vain muutama tuhat kuutiometriä, josta kuten männyn pintapuuta. Viilutus pinnoitusmateriaaliksi on siitäkin valtaosa tuodaan Venäjältä. Siperianlehtikuusesta myös täysin mahdollista. Suurin haaste on kuivauskäyttäy- tavoitellaan yleensä lahon- tai kosteudenkestävää sydän- tyminen eli se, miten kosteuden vaihtelu ja mitta- ja muo- puuta ulkorakentamiseen (piharakentaminen ja terassit, hir- topysyvyys ilmenevät tuotteissa kuivauksen jälkeen ja tuot- sihuvilat ja mökit, laiturit ja muut vesirakenteet). Joskus et- teiden käytössä vaihtelevissa kosteusoloissa. sitään lehtikuusen sydän- ja pintapuulle ominaisia erikoisia Haavasta on tehty sulfaattisellua 1970-luvulta lähtien, värisävyjä tai pystykarsittua puuta huonekaluihin ja sisusta- yleensä sekakeittona koivun kanssa mutta myös omina eri- miseen (lattiamateriaalit, paneelit). Euroopanlehtikuusta on nään. Kemikuumahierrettä ryhdyttiin valmistamaan koivun myös istutettu jonkin verran, mutta se häviää tavoitelluis- tavoin 1990-luvulla. Haapaa on keitetty erilaisiksi selluiksi sa ominaisuuksissa siperianlehtikuuselle. Kummankin leh- enimmillään 400 000 kuutiometriä vuodessa. Haapaa kei- tikuusilajin haasteina ovat sisäiset kasvujännitykset, elämi- tetään jatkossakin sen erikoisselluluonteen ansiosta. Haa- nen, halkeilu ja oksaisuus sekä kuivaus- ja työstettävyyson- paa käytetään toki myös energiapuuna ja pieniä määriä las- gelmat. Siperianlehtikuusen sydänpuusta on tunnistettu uu- tu- ja kuitulevytehtailla. teaineita, pinosylviineihin kuuluvia stilbeeneitä, jotka antavat Hybridihaapa käsittää geneettiseltä alkuperältään eri- puulle luontaista lahonkestoa ja mahdollisesti kosteuden- laisia, eurooppalaisen ja amerikkalaisen haavan keskenään sietoa ja saattavat eristettyinä soveltua puunsuojauskemi- risteytettyjä muotoja. Siitä innostuttiin nopeakasvuisena ja kaalien tehoaineiksi. tuottoisaksi arvioituna haapalajina kahdessakin paperiyhti- Pohjoisamerikkalaista alkuperää olevaa kontortamäntyä össä 1990-luvun lopulla. Toisessa niistä perustettiin hybri- on myös kokeiltu 1970-luvulla. Puulaji on kuitenkin osoittau- dihaapaviljelyksiä ja käynnistettiin tuotanto haapapaperiko- tunut Suomessa huonolaatuiseksi, erityisesti oksaisuus on neella, jolla valmistettiin korkealaatuista painopaperia kuu- haittatekijä, ja herkäksi erilaisille bioottisille tuhoille. Ruot- mahierteestä. Tuote löysi hyvin asemansa markkinoilla, mut- salaiset kokemukset kontortamännystä ovat olleet jonkun ta lahoamattoman haavan saatavuus erityisesti kotimaasta verran parempia. osoittautui ongelmalliseksi; valtaosa raaka-aineesta jouduttiin tuomaan Baltian maista ja Venäjältä. Hybridihaapavilje- Miten raaka-aine muuttuu lysten perustaminen osoittautui kalliiksi ja viljelykset tuho- lähivuosikymmeninä herkiksi: viljelyksiä verottivat hirvet, jänikset ja erilaiset la- honaiheuttajat. Tavoitteena olleen vesasyntyisen toisen puu- Saha- ja vaneriteollisuuden kotimainen raaka-ainepohja on sukupolven käytön kannattavuutta ei ehditty näkemään sii- muuttumassa. Tukkien keskikoko ja parhaiden tuotelaatu- hen mennessä, kun paperikone kahden vuoden käytön jäl- jen osuudet ovat jo pienentyneet 1960-luvulta lähtien kiih- keen muutettiin kuusipohjaiseen tuotantoon. Hybridihaapaa tyvällä nopeudella, kun järeimmät luonnonmetsät ovat vä- testattiin tuolloin myös puutuotteiden raaka-aineena. Se so- hentyneet ja niiden hakkuita on rajoitettu suojelulla ja kaa-

95 mukaa kuin metsänuudistaminen ja -kasvatus on tehostunut. Met- sänuudistaminen viljellen on Suo- messa muista pohjoismaista poiketen melko uutta - laajassa mi- tassa se alkoi vasta 1960-luvulla. Viljelypuu näkyy jo jossain määrin koivutukkien markkinoilla. Istutusrauduskoivusta on saatu hyviä kokemuksia mm. korkean tukkiosuuden, hyvän vaneriviilun saannon sekä terveoksaisuuden ansiosta. Tosin haittapuolia ovat puuaineen ulkonäköä häiritsevä ruskotäpläisyys, hirvi- ja myyrä- tuhoista seuraavat väri- ja lahoviat sekä nopeasta kasvusta johtuva puuaineen tavallista alhaisempi tiheys, mihin kytkeytyvät alhainen lujuus, kimmoisuus ja kovuus. Luontaisesti syntynyttä rauduskoivua alhaisempi tiheys johtanee selluteollisuudessa hieman totut- tua heikompaan massan saantoon. Männyn ja kuusen viljelytukkia on saatu 2000-luvun alusta lähtien jonkin verran harvennushakkuista Etelä- ja Keski-Suomessa, laajemmin istutuskuusi sekä kylvö- ja istutusmänty ovat tulossa tuk- kimarkkinoille 2020-luvulla. Maan eteläpuoliskossa viljelypuustojen harvennushakkuista saatavien tukkien määrät ovat selvässä kasvussa, ja myös päätehakkuis- ta niitä alkaa tulla näkyvästi. Val- takunnalliset laskelmat ensimmäi- sistä tukkihakkuisiin tulevista viljelypuustoista osoittavat, että tukkien keskimääräinen laatu on niissä huonompi kuin luontaisesti synty- neissä puustoissa, mutta kuitenkin Kuva 3. Erilaiset puulajit luovat yhdessä tunnelmaa sisätiloi- parempi kuin viljelypuustoista on hin. Metla-talossa tähän on päästy esimerkiksi kuusipilarien ja ennakoitu. Tukkiosuus on samas- -paneelien, mäntykaiteiden sekä koivuportaiden ja –kalustei- sa rungon läpimitassa luontaisesti syntyneissä männyissä den tasapainoisella sijoittelulla aulatiloihin. Seinissä on myös koivuvaneria ja kokoustilojen tuolit on tehty 12 kotimaisesta 2-10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kylvetyissä ja 10-15 lehtipuulajista. Valokuva: Jussi Tiainen. prosenttiyksikköä korkeampi kuin istutetuissa. Luontaises- ti syntyneistä kuusista saadaan tukkipuuta noin 10 prosent- tiyksikköä enemmän kuin istutuskuusista. voituksella. Päätehakkuista saatavat tukit pienenevät edel- Viljelymetsien nopea nuoruusvaiheen kasvu näkyy puus- leen jossain määrin, mutta harvennushakkuissa tukkien jä- sa oksikkuutena, alhaisempana tiheytenä ja suurempana reys on kasvussa. Mäntytukkirunkojen arvosta muodostuu nuoren puun osuutena rungon ytimen ympärillä. Tästä on karkeasti 80 % laadusta ja 20 % järeydestä. Kuusitukkirun- todennäköisesti seurauksena huonompi sahatavaran lujuus- goilla sekä laadun että järeyden merkitys on noin 50 %. luokkajakauma sekä enemmän mitta- ja muotopysyvyyson- Tukkipuu on tullut tähän asti lähes pelkästään luontai- gelmia kuivauksessa ja käytössä. Viljelypuun alhaisempi ti- sesti syntyneistä metsistä ja valtaosin, arviolta 70-80-pro- heys näkyy ominaisuuseroina kaikissa puun loppukäyttökoh- senttisesti päätehakkuista. Viljelymetsien ja harvennuspuun teissa. Laatuerot ovat selvimmät järeissä puustoissa. Jat- osuus hakattavasta puustosta on kuitenkin kasvanut sitä kossa viljelypuun laatu parantunee nuorten puustojen vart-

96 tuessa hakkuuvaiheeseen. Niissä näkyvät jo taimitarhoilla ja Biotalousnäkökulmat vaikuttavat jatkossa metsänkylvössä käytettävän siemenen ja istutuksissa käy- puunkäyttöön tettävien taimien alkuperän valinnan ja metsänviljelyn työ- menetelmien kehittyminen, samoin kuin laatukasvatuksen Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää biologisia soveltaminen myös viljelypuustojen kasvatuksessa. luonnonvaroja ravinnon, tuotteiden, energian ja palveluiden Suometsien merkitys raakapuun lähteenä sellu- ja pa- tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta periteollisuudelle on ollut kasvussa jo 20 vuotta, erityises- fossiilisesta energiasta, ehkäisemään ekosysteemien köyh- ti runsassoisella Pohjanmaalla, Pohjois-Suomessa ja osas- tymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia sa Itä-Suomea. Suometsien koivu on yli 90-prosenttisesti työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. hieskoivua. Sen puuaine eroaa kangasmaiden hieskoivus- Biotaloudessa tavoitellaan hiilineutraalia ja resurssite- ta ja varsinkin luontaisesti syntyneestä rauduskoivusta si- hokasta yhteiskuntaa, joka puolestaan tuo uusia mahdol- ten, että tiheys on alhaisempi mutta kuidut karkeammat. Tä- lisuuksia edistää puutuotealaa ja parantaa sen kilpailuky- ten sellun saanto on melko alhainen. Koivutukkien hakkuu- kyä, kasvua ja työllistävyyttä. Keskeiset osat resurssitehok- kertymät ovat suometsissä pieniä, tukkien osuus on pääte- kuutta ovat vähähiilisyys, kierrätettävyys ja raaka-aineiden hakkuissakin vain keskimäärin 10 prosenttia ja tukki, vane- ja tuotteiden kestävä hankinta ja käyttö. Nämä ovat myös riviilu ja varsinkin sahatavara on kaikissa suhteissa heikko- puubiomassan hyödyntämisessä syntyvien materiaalien ja laatuisempaa. tuotteiden etuja suhteessa moniin vaihtoehtoisiin raaka-ain- Suometsien männyllä ja kuusella on omia erityispiirtei- elähteisiin. tään, jotka kertovat sopivista tuotesovelluksista. Raaka-ai- Metsäklusteri on avainasemassa suomalaisen biota- neen laatu vaihtelee metsiköiden välillä tyypillisesti enem- louden kehittämisessä. Puubiomassaa käyttävän teollisuu- män kuin kangasmailla. Mäntysellu vastaa ominaisuuksiltaan den sellu- ja paperipohjainen painotus on siirtymässä kohti tyypillistä ensiharvennusmassaa ja se soveltuu hyvin esim. moniin tuotantomuotoihin ja palvelutarjontaan perustuvaa pehmopapereihin tai kartonkien tai hienopaperin pintaker- vihreää taloutta. Samalla rajat puubiomassan käyttömuoto- rokseen, joskin sellun valmistuskustannukset ovat tavallis- jen välillä ovat hälvenemässä. Suomessa on kolme merkit- ta korkeammat. Korkea uuteainepitoisuus haittaa käyttöä tävää keinoa lisätä puun käyttöä: puutuotteiden valmistus, hiokkeessa tai hierteessä. Kuusihiokkeen ja -hierteen saan- selluloosan tuotannon lisäys sekä puubiomassoihin perus- to lienee hyvä mutta laatu huonohko ja energiakustannuk- tuva bioenergia ja lisäarvoa tuovien biojalosteiden tuotanto. set tavallista korkeammat. Mäntytukkien laatu jää useimmi- Mahdollisuudet lisätä puutuotteiden tuotantoa tulevat erityi- ten selvästi kangasmaista, erityisesti laadukas tyvitukki ja sesti vientimarkkinoiden kautta, mutta mahdollisuuksia on terveoksainen latvatukki ovat harvinaisuuksia. Hyvät puolet myös kotimaan markkinoille. Puupohjaista bioenergiaa voi- ovat korkea lujuus tyvitukin sydäntavarassa ja suuri sydän- daan lisätä metsäenergiapuun korjuun ja käytön lisäksi myös puun osuus, joten sahatavara soveltuu puurakentamisessa puutuotteiden ja erityisesti sellun valmistuksessa syntyviä parhaiten runkorakenteisiin, ulkovuorauksiin ja hirsitaloihin sivuvirtoja hyödyntämällä. Sahojen ja vaneritehtaiden sivu- sekä kaikenlaiseen pitkäaikaiskestävyyttä vaativaan käyt- tuotteita, varsinkin kuorta, haketta ja purua, syntyy koko ajan töön. Valtaosa tuotteista on kuitenkin halpoja laatuja. Kuu- suuria määriä tuotantolaitoksilla. Niitä käytetään bioenergi- situkkien laatu on korpimailla melko lähellä kangasmaita, ja ana, mutta sen ohella ne ovat kasvava raaka-ainelähde tek- tyvitukit ovat usein järeitä ja ulkoisesti laadukkaita. Tukeis- nokemian tuotteisiin käytettäviin biojalosteisiin ja monen- sa on tavallista harvemmin lahoa mutta puuaineen elämistä laisiin kuluttajatuotteisiin käytettäviin bioaktiivisiin aineisiin. ja halkeilua aiheuttava lylypuu ja runsaat kuivat oksat ovat Puunkäytön uudet toimintamallit, tuotteet, palvelut ja nii- haittatekijöitä tuotteissa, jotka edellyttävät hyvää ulkonä- hin yhdistetty elinkaariajattelu lisäävät metsäklusterin kil- köä ja laadukasta kuivausta. Sahatavaralla ja vaneriviilul- pailukykyä. Ne tehostavat materiaalivirtojen käyttöä ja halla on korkea lujuus. lintaa sekä vastaavat kasvavaan rakentamisen ja asumisen Viime vuosina on ns. peitteistä metsänkasvatusta esitetty tuotteiden, logistiikkaratkaisujen sekä biojalostamotuottei- vaihtoehdoksi kiertoaikaan perustuvalle metsikkötaloudel- den kysyntään. Biotalous edellyttää metsäklusterilta kuiten- le. Peitteisessä metsänkasvatuksessa puustoja kasvatetaan kin uutta osaamista, teknologian kehittämistä, reagointiky- joko eri-ikäisrakenteisina tai niitä uudistetaan luontaisesti kyä politiikka- ja markkinamuutoksiin sekä uusia liiketoi- pienaukkoina. Näillä kasvatustavoilla saatavan puuraaka-ai- mintamalleja ja toimintatapoja. Avainasia on tietopääoman neen laadusta on vielä vähän tietoa. Eri-ikäisrakenteisena kasvattamiseen perustuva uudistuminen. Kuvassa 4 on esi- kasvatetun kuusen kasvu ja tiheyden vaihtelu rungon säteen merkki siitä, miten tutkimus- ja kehittämistoiminta voi aut- suunnassa poikkeavat tavallisesta kuusesta. Sydäntavara on taa tässä asiassa. ilmeisen lujaa, mutta kasvuhyppäykset voivat johtaa puun halkeiluun jalostuksessa ja käytössä. Kuusiraaka-aine vaikuttaa samantapaiselta kuin ojitetuilla turvemailla. Männyn tutkimukset on vasta käynnistetty.

97 Temaattinen rakenne ja painopistealueet

Perusteiden tutkimus: tiedolliset läpimurrot, osaamisen kehittäminen Kehittämishankkeet, ongelmanratkaisu, asiakaspalvelu: sovellukset, asiakasarvo, puutuotealan edistäminen

Puun käyttö Puuraaka-aineet ja Puun mittaus Puun perimä ja laatu materiaalit • Tuoteominaisuudet ja • Tulevaisuuden raaka- • Puuraaka-aineen • Geneettisen muuntelun niiden parantaminen ainepohja ja mittaus-, laadutus- ja perusta ja genomisen • Uudet tuotteet ja viljelypuutalous lajittelumenetelmät jalostuksen mahdollisuudet käyttökohteet • Puuteollisuuden sivuvirrat • Uudet puutuotteiden • Ominaisuuksien muuntelun • Puusta rakentaminen ja niiden hyödyntäminen ominaisuuksien mittaus- mittaus ja hyödyntäminen • Kysyntä ja markkinat • Raakapuumarkkinat, menetelmät • Laadun yhteydet • Kannattavuus ja kilpailukyky arvonmuodostus, • Mittausinformaation metsänhoitoon ja alkuperään laatukasvatus hallinta ja monipuolinen • Laadun jalostuksen käyttöönotto taloudelliset vaikutukset

Puutuoteala biotaloudessa

Ennakointi – Liiketoimintainnovaatiot – Resurssitehokkuus – Kierrätys ja ainevirrat – Ympäristösuorituskyky – Elinkaarianalyysi

Kuva 4. Puumateriaalit ja -tuotteet biotalouden rakentamisessa - Luonnonvarakeskuksen tutkimus- ja kehittämisohjelman teemat ja painotukset (2014-2018). http://www.metla.fi/ohjelma/mat/tutkimuskysymykset-taustaa.htm

Kirjallisuus Niemistö, P., Viherä-Aarnio, A., Velling, P., Heräjärvi, H. ja Verka- salo, E. (toim.) 2008. Koivun kasvatus ja käyttö. Metsäntut- Diesen, M. 1998. Economics of the pulp and paper industry. Pa- kimuslaitos & Metsäkustannus Oy. 254 s. permaking Science and Technology. Volume 1. Finnish Paper Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Suomen biotalousstrate- Engineers’ Association and TAPPI / Paperi ja Puu Oy. Gum- gia - Kestävää kasvua biotaloudesta. 17 s. http://biota- merus Oy, Jyväskylä, Finland. 186 s. lous.fi/wp-content/uploads/2014/07/Julkaisu_Biota- Hakkila, P. & Verkasalo, E. 2009. Structure and properties of wood lous-web_080514.pdf and woody biomass. Julkaisussa: (ed.). Forest Resources and Verkasalo, E. ja Karvinen, L. (toim.). 2012. Puunkäytön mahdol- Sustainable Management. Papermaking Science and Tech- lisuudet ja puutuotteiden menekki. PKM-tutkimusohjelman nology. Volume 2. Second Edition - Totally Updated. Paper tulokset ja niiden hyödyntäminen. Metlan työraportteja 251. Engineers’ Association / Paperi ja Puu Oy. Gummerus Oy, 266 s. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-40-2404-7 Jyväskylä, Finland. s. 133-215. Verkasalo, E., Stöd, R., Heräjärvi, H., Kilpeläinen, H., Lindblad, J. ja Heräjärvi, H., Junkkonen, R., Koivunen, H., Metros, J., Piira, T. ja Wall, T. 2006. Suometsien puuraaka-aineen laatu ja sovel- Verkasalo, E. 2006. Metsä- ja hybridihaapa sahatavaran ja tuvuus eri käyttötarkoituksiin. Julkaisussa: Ahti, E., Kaunis- jatkojalosteiden raaka-aineena. Metlan työraportteja 31. 102 to, S., Moilanen, M. & Murtovaara, I. (toim.). Suosta metsäk- s. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-40-2008-7 si. Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kas- Heräjärvi, H., Kettunen, L. ja Murtovaara, I. (toim.). 2014. Uudistu- vatus ja käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti. Metsän- vat puutuotearvoketjut ja puunhankintaratkaisut (PUU) - Tut- tutkimuslaitoksen tiedonantoja 947. s. 276-333. http://urn. kimus- ja kehittämisohjelman loppuraportti. Metlan työra- fi/URN:ISBN: 951-40-1987-3 portteja 284. 117 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2461-0 Verkasalo, E. ja Viitanen, H. (toim.). 2001. Lehtikuusi puusepän- Kuisma, M. 1993. Metsäteollisuuden maa - Suomi, metsät ja kan- teollisuuden raaka-aineena. Yhteistutkimushankkeen loppu- sainvälinen järjestelmä. 1620-1920. Suomen Historiallinen julkaisu. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 809. 151 s. Seura, Helsinki. 633 s. http://urn.fi/URN:ISBN: 951-40-1782-X

98 Puun biojalostaminen: lisäarvotuotteita puun eri osista ja puunjalostuksen sivuvirroista Erkki Verkasalo

Biojalostus on prosessi jossa biomassasta tuotetaan polt- täen eri käyttötarkoituksiin soveltuviksi raaka-aineiksi, ma- toaineita, energiaa tai päätuotteen valmistusprosessille li- teriaaleiksi ja lopputuotteiksi. säarvoa tuovia kemikaaleja, materiaaleja tai muita tuottei- Lisäarvotuotteita valmistavat biojalostamot voivat olla ta. Biojalostuksessa käytettävä materiaali voi olla joko luon- raaka-ainelähtöisesti integroituina sellutehtaisiin, kuten nosta peräisin olevaa raaka-ainetta tai sellaisesta esijalos- Suomessa nykyisin mäntyöljyä jatkojalostavat tai ligniini- tettua materiaalia. Biojalostamon periaate ja tarkoitus ovat vahaa valmistavat laitokset, tai lämpö- tai sähköenergiaa analogisia öljynjalostamon kanssa, jossa ns. lisäarvotuot- tuottaviin laitoksiin, kuten toistaiseksi ainoa pyrolyysiöljy- teiden eli petrokemian jalosteiden osuus tuotannon arvos- laitoksemme. Ne voivat olla myös kytkettyinä sahoihin tai ta on suurempi kuin ns. päätuotteiden eli polttonesteiden vaneritehtaisiin tai toimia niiden läheisyydessä. Biojalosta- osuus. Tämä on mahdollista myös puuta eri muodoissaan mot voivat toimia jatkojalostuslähtöisesti esimerkiksi sel- käyttävissä biojalostamoissa, joissa uusiutuvien luonnon- laisten tehtaiden yhteydessä, jotka valmistavat teknokemi- raaka-aineiden käyttö on suuri kilpailuetu. Biojalostus kes- an tuotteita, bioaktiivisia aineita, elintarvikkeita tai lääkeai- kittyy maailmalla ns. agrobiomassan, kuten palmuöljyn, vil- neita, ja jotka ovat siten biojalostamoiden asiakkaita. Mah- jan, oljen ja hampun jalostamiseen. Suomessa puubiomas- dollisia ovat myös kokonaan erilliset kemialliset laitokset ja sa eri muodoissaan on selvästi suurin raaka-ainelähde, toi- hypoteettisesti maa- ja metsätaloustilojen laitokset, jossa seksi suurin on turve. puubiomassaa käytetään agrobiomassan kanssa yhdessä Puun biojalostuksen arvoketjujen perustana (kuva 1) voi tai sen rinnalla. olla a) pyöreä puutavara tai sen osat, b) latvusmassa (viher- Biojalostuksen historia ulottuu Suomessa 1930-luvulle. massan kanssa tai ilman), c) pelkkä vihermassa, d) kannot Mäntysellutehtailla ryhdyttiin erottamaan keittoprosessin ja mahdollisesti myös juuret, d) selluprosessien sivutuotteet jälkeen mustalipeästä uuteaineita niistä tislattavaan män- (jäteliemet, kemialliset jakeet), e) puutuoteteollisuuden sivu- työljyyn ja tärpättiin. Mäntyöljystä jalostetaan lähinnä rasva- tuotteet (kuori, sahanpuru, sahan- tai vanerihake, hakkeen happoja ja hartseja, lisäksi esiöljyä ja jalostettua mäntyöljyä seulontajätteet), sahatavaran ja vanerin tasausjäte, höylän- ja mäntypikeä. Tärpätistä jalostetaan Anfa- ja Beta-pinee- lastu, hiontapöly), f) termiset nesteet tai öljyt (ks. Lauri Si- nejä ja kareeneja. Käyttökohteina ovat muun muassa maa- kasen artikkeli sivulta 105 alkaen) tai g) kierrätysmateriaalit lit, liimat, voiteluaineet, autonrenkaat, painovärit, kosmetiik- (rakennustyömaiden jätepuu, purettavien ja saneerattavien ka, puhdistusaineet, hajusteet, elintarvikkeet ja vaipat. Eko- rakennusten puuosat, puupakkausjäte, jätepaperit ja -kar- loginen etu ovat tuotannon pienet hiilidioksidipäästöt, jotka tongit). Tarkoitus on kaikissa tapauksissa erottaa biomas- ovat vain 25 % vastaavien öljypohjaisten raaka-aineiden ai- sasta haluttuja fysikaalisia ositteita tai kemiallisia yhdistei- heuttamista päästöistä. tä ja muokata niitä tämän jälkeen prosessitekniikkaa käyt-

Metsästä hyvinvointia –arvoketjut Metsäkemikaali –arvoketjut

PUUTUOTTEITA Puukuituja (monenlaisia) Vesiuutto + lämpötilan ⇒ Keitto/kuidutus Paperia & kartonkia säätely + pH-säätely (kuoreton ⇒ Hemiselluloosat puu) Lignaaneja Ksylitoli Flavonoideja Sitosteroli/sitostanoli Puuraaka-aine Stilbeenejä (Benecol) Puuraaka-aine Alkaliliuos + uutto Sisäoksat ⇒ Elintarvikkeiden lisäaineita Runkopuu ⇒ Ligniini Kuori ⇒ Funktionaalisia elintarvikkeita ⇒ Lääkeaineita Metsä- tähteet Stillbeenejä Sellu (erilaista kuin nykyinen Tanniineja paperi- ja kartonkisellu) Betuliineja ⇒ Biomuoveja BIOENERGIAA ⇒ Lääkeaineita BIOENERGIA ⇒ Komposiitteja ⇒ Teknisiä suoja-aineita ⇒ Tekstiilikuituja ⇒ Luonnonkuitukomposiitteja ⇒ Bioaktiivisia aineita

Kuva 1. Kaksi esimerkkiä biojalostuksen arvoketjuista, joissa raaka-aineena on pyöreä puu (Bjarne Holmbom, Åbo Akademi).

99 Selluloosajohdannaiset ovat ryhmä erilaisia kemiallisesti tiin, ruoansulatuksen edistämiseen sekä iho-, allergia- ja muunneltuja selluloosapohjaisia tuotteita, kuten karboksi- reumaoireiden hoitoon. Koivun kuoren betuliinia käytetään metyyliselluloosa CMC, mikrokiteinen selluloosa MCC, hyd- kosmetiikkaan ja siitäkin on löydetty merkittävästi luonno- roksipropyylimetyyliselluloosa HPMC, ja metyyliselluloosa nantibiootteja. Grillihiilen valmistuksen sivutuotteena syntyy MC. Näitä valmistetaan Suomessakin satoihin käyttötarkoi- koivusta tislettä, josta on eristetty tehokkaasti rikkakasveja, tuksiin muokkaamalla eri tavoin selluloosamolekyylien hyd- kasvitauteja, tuholaisia ja nisäkkäitä torjuvia, osin haihtuvia roksyyliryhmiä. Tuotteilla on suuri kaupallinen merkitys, en- yhdisteitä; nämä ovat tehoaineina yleisesti myynnissä ole- nen kaikkea sakeutus- ja stabilointiaineina erilaisissa elin- vissa puutarhojen ja koristekasviviljelmien torjunta-aineis- tarvikkeissa, juomissa ja lääkeaineissa, hammastahnassa ja sa, myös hirvikarkotteissa. liistereissä, paperin päällystyspastoissa, tiili- ja keramiikka- Kuusen ja männyn tanniinit estävät lahottajasienten kas- tuotteissa ja tulevaisuudessa myös kalvojen, pinnoitteiden ja vua puussa ja puupohjaisissa tuotteissa ja hidastavat puuai- komposiitti- ja tekstiilikuitujen materiaalina. Menneiltä vuo- neen halkeilua, haurastumista ja harmaantumista auringon silta muistetaan esimerkiksi elokuvafilmeissä käytetty sel- uv-valossa. Niistä, sekä männyn stilbeeneistä voidaan to- lofaani ja räjähdysaineissa käytetty nitroselluloosa. dennäköisesti kehittää tehoaineita puunsuojaus- ja pintakä- Puun eri osista löydettyjä bioaktiivisia aineita käytetään sittelykemikaaleihin. Tanniinit ovat tehokkaita antioksidant- terveyteen ja sen ylläpitoon tavoitteina mm. kolesterolin hal- teja ja proteiinien saostajia. Kuusen neulasissa ja kuoressa linta sekä kipujen, tulehdusten, ihottumien ja kasvainten hoi- esiintyy pienessä määrin alkaloideja, koivussa taas runsain to (funktionaaliset elintarvikkeet, farmaseuttisesti vaikutta- määrin papyrifeerihappoa. Niitä molempia voitaneen hyö- vat aineet, ravinnelisäaineet, kosmeettiset tuotteet, eläin- dyntää männyn ja kuusen taimien hyönteis- ja nisäkästu- ten rehut ja viihdykkeet). Toinen käyttökohde ovat biosuo- hojen torjunnassa. ja-aineet eli biosidit (hyönteis-, sieni- ja kasvilajien torjunta) Termiset kuivatislaus- eli pyrolyysiprosesseilla tai vesi- ja antioksidantit (ruoka, rehut, öljyt, kosmetiikka, pakkauk- tai asetoniuutolla valmistetut nesteet ja öljyt voivat myös set). Bioaktiiviset yhdisteet ovat luonnossa poikkeuksellisen olla lähtökohtana, kun puupohjaisesta biomassasta val- monimuotoisia: erilaisia fenoleita on yli 10 000, terpeenejä mistetaan teknokemikaaleja tai elintarvikkeiden tehoainei- 22 000 ja alkaloideja yli 12 000. Niiden määrä ja laatu vaih- ta. Näissä prosesseissa käytetään yleensä korkeita lämpö- televat voimakkaasti puulajeittain muun muassa puuyksilön tiloja ja usein yli- tai alipainetta. Prosessien tuloksena syn- perimän ja iän mukaan. Esimerkiksi männyn sydänpuun la- tyvistä nesteistä tai öljyistä eristetään tavoiteltavia kemialli- honkestävyyden takana olevien stilbeenien pitoisuus vaihte- sia yhdisteitä, joita lisätään tehoaineina varsinaisiin tuottei- lee enemmän perimän kuin kasvuympäristön mukaan. siin parantamaan niiden funktionaalisia ominaisuuksia, ku- Tunnettuja suomalaisia kaupallistettuja bioaktiivisia tuot- ten maalien korroosionkestoa, liimojen sitoutumiskykyä tai teita, jotka perustuvat puubiomassaan, ovat koivusokeri eli kosmetiikka- ja elintarviketuotteiden aromia. ksylitoli (hampaiden hoito, 1975), männyn sitosteroli eli rekis- Monien edellä mainittujen bioaktiivisten aineiden raa- teröitynä tavaramerkkinä Benecol (kuva 2) (kolesterolin sää- ka-ainetta voidaan hankkia tehokkaasti sahojen ja vaneri- tely, 1995) ja kuusen sisäoksien HMR-lignaani (ihon, haavo- tehtaiden sivutuotteista, varsinkin kuoresta, hakkeesta ja pujen, tulehdusten ja kasvainten hoito, 2006). Koivusta on va- rusta, joita syntyy koko ajan suuria määriä tuotantolaitoksilla. lutettu vuosikymmeniä mahlaa (juomaseokset, kosmetiik- Puutiede on tärkeässä asemassa, kun kehitetään bioja- ka), ja siitä on kehitetty uusia tuotteita painonkontrolloin- lostusta kohti monipuolista lisäarvotuotteiden kirjoa. Tähän

Kasvitiede Kemia Mikrobiologia

Fysiikka Bioteknologia

Insinööritieteet Tilastotiede ja mallinnus Perinnöllisyystiede

Tuotantotalous Kauppatieteet ja markkinointi

Kuva 3. Puutieteen ja -teknologian tutkimuksen liityntäpinnat eri Kuva 2. Benecol-ravintorasva on suomalainen, maa- tieteenaloihin (Pekka Saranpää ja Erkki Verkasalo, Luke). ilmanmainetta saanut biojaloste, jonka tehoaineet ovat peräisin puubiomassasta. Kuva: Kauko Salo.

100 tähtäävä tutkimus- ja kehittämistyö vaatii poikkeuksellisen monitieteistä osaamista ja sisältää teknisesti vaativia sovelluksia, luovia kaupallisia ratkaisuja ja asiakkaiden ja kuluttajien kuuntelua tarkalla korvalla (kuva 3).

Kirjallisuus Alén, R. 2011. Biorefining of forest resources. Papermaking Scien- ce and Technology. Volume 20. Finnish Paper Engineers’ As- sociation / Paperi ja Puu Oy. Gummerus Oy, Jyväskylä, Fin- land. 381 s. Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J. ja Korhonen, K. T. 2013. Metsähak- keen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö. Metlan työra- portteja 267. 24 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2420-7 Forest Cluster Ltd. 2011. Future Biorefinery. Programme Report 2009-2011. 176 s. http://www.forestcluster.fi/sites/www.forestcluster.fi/files/Forestcluster_FuBio_Report_Reader.pdf Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Suomen biotalousstrategia - Kestävää kasvua biotaloudesta. 17 s. https://www.tem.fi/files/39784/Suomen_biotalousstrategia.pdf

101 Koivu - kansallispuu Henrik Heräjärvi

Koivuvarat

Suomessa kasvatetaan metsätaloudellisin perustein kahta koivulajia: rauduskoivua (Betula pendula) ja hieskoivua (B. pubescens). Vähäistä metsätaloudellista merkitystä on myös rauduksen muunnoksella visakoivulla (B. pendula var. carelica), jota kasvaa viljeltynä muutamia tuhansia hehtaareja Etelä- ja Väli-Suomessa. Raudus- ja hieskoivun lisäksi pensasmaisina kasvavaa vaivaiskoivua (B. nana) ja tunturikoivua (B. pubescens ssp. czerepanovii) esiintyy lähinnä turvemailla ja Pohjois-Suomessa. Niillä on tärkeä ekologinen rooli, mutta niitä ei hyödynnetä kaupallisesti satunnaista koriste- tai polttopuukäyttöä lukuun ottamatta. Koivun kokonaistilavuus Suomessa on valtakunnan metsien 11. inventoinnin mukaan 391 miljoonaa kuutiometriä (vrt. mänty 1 157 ja kuusi 703 miljoonaa kuutiometriä). Koivusta suuri osa kasvaa sekapuustona havupuuvaltaisissa metsissä. Koivun osuus kokonaispuustosta vaihtelee metsäkeskusalueittain 15 ja 20 prosentin välillä. Kotimainen koivutukki, jota on 2000-luvulla hakattu kes- kimäärin miljoona kuutiometriä vuodessa, on tuonut met- sänomistajille bruttokantorahatuloja 30-60 miljoonaa euroa vuodessa. Lehtikuitupuuta (sis. jonkin verran haapaa) hakataan vuosittain 6-7 miljoonaa kuutiometriä ja siitä saadaan 70-115 miljoonaa euroa kantorahatuloja. Koivutukkia tuotiin Suomeen pääosin Venäjältä vuonna 2012 runsaat 100 000 kuutiometriä ja koivukuitupuuta runsaat 4 miljoonaa kuu- tiometriä. Visakoivu on yksikköhinnaltaan metsiemme arvokkain puutavaralaji, ja sitä hakataan vuosittain muutamia tuhansia kuutiometrejä. Vastoin yleistä käsitystä rauduskoivun osuus puuvaroistamme on selvästi hieskoivua pienempi ja pienenee etelästä pohjoiseen siirryttäessä. Rauduskoivun kokonaistilavuus on 104 miljoonaa kuutiometriä (hieskoivun 287) ja osuus koko Suomen puuvaroista 4,5 prosenttia (hieskoivun 12,3). Vilje- lypuulajina raudus (kuva 1) on kuitenkin hiestä selvästi yleisempi, mikä johtuu erityisesti rauduksen nopeammasta kasvusta, paremmasta runkomuodosta ja suuremmasta järey- destä päätehakkuuvaiheessa. Hieskoivu kasvaa hyvin sekä kivennäis- että turvemailla, raudus ei sovellu turvemailla kas- vatettavaksi. Puuaine on molemmissa koivulajeissa käytännössä samanlaista, eikä hiestä ja raudusta erotella toisistaan missään teollisissa prosesseissa. Visakoivun puuaine on paitsi koris- teellista myös erityisen lujaa ja kovaa. Metsänomistaja saa hyvälaatuisesta visakoivusta jopa 4 000 euroa kuutiometril- tä - puutavara myydäänkin tavallisesti kilohinnalla (3-7 € per Kuva 1. Rauduskoivun tyvitukin laatua ja jalostusarvoa voidaan tuorekilo laadusta ja myyntierän koosta riippuen). Suurin osa kohottaa pystykarsimalla runkoa. Pystykarsinta kannattaa teh- visakoivusta matkaa pyöreänä puuna keskieurooppalaisille dä kesällä täyden lehden aikaan ja leikkaavilla työkaluilla. Vain viilutehtaille, ja viiluilla mm. pinnoitetaan arvohuonekaluja. hento-oksaisia, hyväkasvuisia ja suorarunkoisia rauduskoivuja kannattaa karsia metsätaloudellisesti. Kuva: Henrik Heräjärvi.

102 Koivu kelpaa moneksi käyttökohde on ollut nesteytettyä maakaasua kuljettavien tankkereiden rakenteet. Alle -160 celsiusasteen lämpötilaan Kaikki tuntevat koivun ulkonäöltä, mutta aina ei ajatella tä- jäähdytetyt säiliöt tuetaan ja eristetään laivan rungosta koi- män tutun piha- tai maisemapuun polkuja kannolta eteen- vuvanerilla, joka säilyttää jäykkyytensä ja lujuutensa alhai- päin. Koivun käyttötavat ovat monipuolisemmat kuin mil- sissakin lämpötiloissa paremmin kuin mikään muu vastaa- lään muulla kotimaisella puulajilla. Tässä kappaleessa tar- van hintaluokan materiaali. kastellaan lähinnä koivun teollisista käyttötavoista alkavia Koivuvaneria ja -sahatavaraa käytetään kotimaassa mm. arvoketjuja. huonekalutuotantoon (kuva 2). Tunnetuimpia, jo brändin ase- Kuiduttava teollisuus kattaa 90 prosenttia koivun teol- man saavuttaneita koivujalosteita ovat Aalto-huonekalut. lisesta käytöstä, noin 10 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Niiden menestyksen takana on paitsi ajaton muotoilu myös Vaneri- ja viiluteollisuus käyttää noin miljoona kuutiomet- koivupuun erityispiirre, joka mahdollistaa huonekalukompo- riä ja sahateollisuus runsaat 100 000 kuutiometriä koivu- nenttien taivuttamisen lujuuden siitä kärsimättä. Monissa tukkia vuodessa. Lopputuotteiden ja jatkojalosteiden kirjo massavalmistettavissa toimistokalusteissa hyödynnetään on valtava. niin ikään koivusahatavaran, liimalevyn tai viilun vaaleutta, Puumassa-, paperi- ja kartonkiteollisuudessa koivun ly- pinnan kovuutta ja helppoa käsiteltävyyttä. Samat ominai- hyet ja ohutseinäiset kuidut antavat tuotteille hyvän painet- suudet ovat edesauttaneet koivun suosiota parketeissa ja tavuuden ja läpinäkymättömyyden. Koivumassoja käytetään- lattialankkuina. Koivun lujuutta ja iskunkestävyyttä on vuo- kin sellaisissa päällystetyissä hienopapereissa (taidepaperit, sisatoja hyödynnetty työkaluissa sekä kodin käyttö- ja ko- kuvakirjat, kalenterit, esitteet, mainokset, aikakauslehdet) ja riste-esineissä. päällystämättömissä hienopapereissa (toimistopaperit, kir- Koivu on tärkein energiapuulajimme. Pelkästään koivusel- jekuoret, kirjat, luettelot), jotka vaativat hyvää painettavuutta luloosatehtaiden sivutuotteena syntyvän mustalipeän poltto ja korkeata pinnan laatua. Toinen merkittävä koivumassojen tuottaa noin viisi prosenttia Suomen energian käytöstä ja lä- käyttökohde ovat kartongit. Koivukuiduilla saadaan pakka- hes neljänneksen Suomen bioenergian tuotannosta. Tämän uskartonkeihin jäykkyyttä (taivekartongit), pinnan painetta- päälle tulevat metsäteollisuudessa poltettavat sivutuotteet vuutta, kosteudenkestoa (nestepakkauskartongit) sekä eri- (hake, puru, kuori), metsähake, kiinteistöjen polttopuu (kuva tyisesti hajuttomuutta ja mauttomuutta, jota vaativat elin- 3), pelletit, briketit ja grillihiilet. Koivupuun suuren tiheyden tarvike-, lääke- ja kosmetiikkatuotteet. vuoksi sen suhteellinen energiasisältö on 10-25 prosenttia Tavallisessa sellunkeitossa puuhakkeesta poistetaan lig- korkeampi kuin muilla kotimaisilla polttopuulajeilla; tuohel- niini, jolloin jäljelle jäävät selluloosa ja hemiselluloosa. Kun la energiasisältö on selvästi tätäkin korkeampi. Tehollisis- hemiselluloosakin liuotetaan pois, syntyy ns. liukosellua, jota sa lämpöarvoissa erot ovat kuitenkin vähäiset, koska koi- käytetään tekstiiliteollisuudessa. Suomessa liukosellua on vun puuaineessa on havupuita vähemmän korkean lämpöar- ryhdytty tuottamaan yhdessä noin 150 000 tonnin vuosi- von ligniiniä. tuotannon koivuselluloosatehtaassa. Monivaiheisen jalos- Koivua jalostavien teollisten prosessien sivutuotteiden tusprosessin tuloksena liukosellusta saadaan lankaa, jos- varaan on kehittynyt kemianteollisuutta, jonka johdannais- ta valmistettuja kankaita kutsutaan viskoosiksi, modaalik- tuotteita nautimme mm. jogurteissa, hammastahnoissa, jää- si tai raioniksi. Liukosellun raaka-aineena voi käyttää lähes telöissä ja kolesterolia alentavissa margariineissa. Myös mitä tahansa puulajia, mutta koivun etuna on esimerkiksi maalien, öljyjen, liimojen, papereiden, pesuaineiden ja mo- havupuuviskoosiin verrattuna kellastumattomuus. Tekstii- nien muiden kulutustuotteiden toimintaominaisuuksia pa- likuitujen lisäksi liukosellusta tehdään asetaattia, josta val- rannetaan paljolti koivusta peräisin olevan karboksimetyy- mistetaan mm. sellofaania, elintarvikepakkauksia, elintar- liselluloosan (CMC) avulla. E-koodi 466 pakkauksessa kertoo vikkeiden ja kosmetiikkatuotteiden lisäaineita sekä lääkkei- sakeuttamis-, stabilointi- tai täyteaineena käytetyn CMC:tä. den pinnoitteita. Kun koivua hiilletään grillihiileksi, prosessin yhteydessä Suomessa tuotetaan vuosittain noin miljoona kuutio- saadaan talteen pyrolyysiöljyjä eli koivutisleitä. Ne toimivat metriä vaneria, josta runsas kolmannes on koivuvaneria ja hyvin kosketusvaikutteisina herbisideinä, jotka torjuvat eri- kaksi kolmannesta kuusivaneria. Koivuvaneri on puutuote- tyisen hyvin leveälehtisiä rikkakasveja mutta myös peruna- teollisuuden vientiin menevistä perusjalosteista yksikköar- ruttoa ja kirvoja sekä karkottavat jopa myyriä. Koivun tuohes- voltaan kallein, noin kaksinkertainen havuvaneriin tai lehti- ta kolmannes on betuliinia, joka antaa tuohelle sen valkoisen puusahatavaraan nähden ja noin nelinkertainen havupuusa- värin. Betuliini näyttäisi olevan tehokas lääke loissairauksi- hatavaraan nähden. Koivuvanerin vuotuisen viennin arvo on en, eräiden syöpien, bakteerien ja sienitautien torjunnassa 2000-luvulla vaihdellut 200 ja 400 miljoonan euron välillä. sekä tulehdusten ja jopa HI-viruksen hoidossa. Betuliinin on Valkaistua koivusellua on viety 100-150 miljoonan euron ar- myös havaittu alentavan veren kolesterolia kolesterolilääk- vosta, eli koivuvaneri on vientituotteena jopa koivusellua tär- keiden veroisesti. Vanhojen koivujen rungolla kasvavissa pa- keämpi. Koivusta ei enää valmisteta ns. perusvanereita vaan kurikäävissä betuliinia on konsentroituneessa muodossa - pääosin eri tavoin pinnoitettuja erikoistuotteita. Koivuvane- tästä syystä pakurin keinollisen viljelyn mahdollisuuksia ja rin tärkeimmät käyttötavat ovat kuljetusväline- ja rakenn- kannattavuutta tutkitaankin aktiivisesti. Kaikille tuttu ksyli- usteollisuuden tuotteet, jotka edellyttävät jäykkyyttä, lujuut- toli, jota aiemmin kutsuttiin koivusokeriksi, on koivun hemi- ta, kylmänkestoa, kulutuskestoa ja mittapysyvyyttä. Mielen- selluloosasta saatava makeutusaine. Suomessa havaittiin kiintoinen ja viime vuosina hyvin tärkeä koivuvanerin loppu- 1970-luvulla, että ksylitoli vaikuttaa hampaiden terveyteen:

103 Kuva 2. Koivuhalkoja on perinteisesti käytetty pientalojen ja saunojen lämmittämiseen. Polttopuuna koivua käytetään kolme miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

se ehkäisee kariesta, vähentää plakin määrää ja pienentää myös lasten riskiä sairastua korvatulehdukseen. Rauduskoivu äänestettiin vuonna 1988 Suomen kansal- lispuuksi. Teollisuuden ja kotitalouksien monien käyttökoh- teiden lisäksi koivuilla on boreaalisen havumetsävyöhykkeen yleisimpinä lehtipuina keskeinen asema biodiversiteetin yl- läpidossa. Koivun sitkeys niin kasvina kuin käyttöesineinäkin on saattanut tarinankertojien ja lauluntekijöiden mielikuvi- tuksen lentoon. Koivua pidetään sen kauneuden ja sitkeyden takia pohjoisen feminiinisyyden ilmentymänä.

Kirjallisuus Niemistö, P., Viherä-Aarnio, A., Velling, P., Heräjärvi, H. ja Ver- kasalo, E. (toim.). 2008. Koivun kasvatus ja käyttö. Metsän- tutkimuslaitos & Metsäkustannus Oy. 254 s. ISBN: 978-952- Kuva 3. Huippulaatuista huonekalupuuta haluttaessa koivu 5694-12-3 kuivataan edelleen nk. läpisaheina ja ulkokuivauksessa jopa Tiilikkala, K. ja Segerstedt, M. (toim.). 2010. Koivutisle - kasvin- kahden vuoden ajan. Kuva: Henrik Heräjärvi. suojelun uusi innovaatio. Maa- ja elintaviketalous 143. MTT. 129 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-226-3

104 Uudet biopolttoainejalosteet: pelletit, pyrolyysiöljy, biodiesel ja bioetanoli Lauri Sikanen

Metsiemme bioenergia on vuosisatojen ajan ollut polttopuu- Samaan energiamäärään tarvitaan lähes 3 pinokuutiomet- ta, jonka käyttö edelleenkin on erittäin merkittävä uusiutu- riä koivuhalkoja tai 300 litraa kevyttä polttoöljyä. Pelletti on van energian lähde Suomessa ja maailmalla. Viimeisen pa- yleisimmin 8 mm paksu ja 3-40 mm pitkä puurae. Tasalaatui- rinkymmenen vuoden aikana hake on yleistynyt polttoainee- suutensa vuoksi pellettiä on helppo kuljettaa erilaisilla hih- na ja mahdollistanut metsäbiomassan hyödyntämisen ener- na- ja ruuvikuljettimilla, ja jopa puhaltimilla. Siksi sen käyt- giantuotannossa aiempaa monipuolisemmin ja nykyaikai- tö voidaan automatisoida hyvin pitkälle, lähes öljyn tasolle. semmin. Vuonna 2009 metsähaketta käytettiin Suomessa Pelletin valmistus on teollisena prosessina yksinkertainen ensimmäistä kertaa enemmän kuin perinteistä polttopuuta. verrattuna esimerkiksi nestemäisiin biopolttoaineisiin. Pel- Metsäbiomassan käyttö energian tuotannossa ja laajemmin letin laatuvaatimukset kansainvälisessä kaupassa ovat kui- biotalouden raaka-aineena kehittyy koko ajan, koska tutki- tenkin korkeat, ja siksi tuotannon suunnittelu ja pelletin val- mus alalla on erittäin aktiivista kaikkialla maailmassa. Mo- mistus vaatii hyvää teknologiaa ja ammattitaitoa. (kuva 1) net nyt tutkitut ja lupaavat biojalosteet ovat toki olleet tie- Pellettiä voidaan valmistaa puun lisäksi esimerkiksi maa- dossa jo vuosikymmenet, mutta niiden laajamittainen tuo- talouden ruohovartisista sivuvirroista, kuten oljesta tai riisin tanto ja käyttö on tehtävä aina suhteessa vallitsevaan tilan- akanoista. Myös ruokohelpiä ja muita energiaruohoja on ko- teeseen ja erityisesti suhteessa arvioituun tulevaisuuteen. keiltu pellettien raaka-aineena. Puu on kuitenkin polttoaineo- Siksi tutkimusta ja kokeiluja tarvitaan paljon, ennen kuin jo- minaisuuksiltaan paras. Puusta pellettien valmistus on hel- kin aiemmin käyttämätön tuote tai teknologia saadaan muo- pointa, ruohoihin verrattuna tuhkapitoisuus on pieni ja pa- dostumaan todelliseksi ekosysteemin tuotantopalveluksi. lamisessa syntyvät päästöt helpompi hallita. Puutuoteteol- lisuuden sivutuotteena syntyvää raaka-ainetta on monessa Pelletti maassa tarjolla runsaasti, erityisesti Kanadassa ja Venäjällä suuri osa jopa korjatusta puusta jää perinteisissä jalostus- Haketta pidemmälle jalostettu kiinteä puupolttoaine on pel- ketjuissa sivutuotteeksi tai jätteeksi. Yleensä näin käy mais- letti (kuva 1). Pelletin selkeä etu on sen suuri energiatiheys sa, joissa metsät ovat valtion omistuksessa ja puu on hal- tilavuuteen nähden, minkä ansiosta pelletteja voi kuljettaa paa. Osittain tästä syystä Venäjällä ja Kanadassa on viimei- erittäin tehokkaasti. Pelletin käsittely on myös helppo au- sen kymmenen vuoden aikana investoitu paljon pelletintuo- tomatisoida, ja kotitalouksien pellettikattilat toimivatkin lä- hes öljylämmityksen tavoin. Ekosysteemipalveluiden näkö- kulmasta pelletti tuo puupolttoaineet vaihtoehdoksi myös niille käyttäjille, joiden puuvarat eivät ole riittävät tai ne eivät ole riittävän lähellä. Esimerkiksi Isolla-Britannialla ja Tans- kalla ei kummallakaan ole merkittäviä metsävaroja, mutta pelletti tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon energiantuotannossa kivihiilelle tai öljylle. Näin siitäkin huolimatta, että pelletit tuodaan Venäjältä tai Kanadasta. Suomelle pelletit eivät tuoneet aiemmin tavoiteltua ratkaisua sen enempää energian tuotannon polttoaineena kuin vientituotteenakaan. Puu on Suomessa liian arvokasta muihin pelletin tuottajamaihin verrattuna, etenkin jos joudumme kilpailutilanteeseen vientimarkkinoilla. Kotimaan käyttöpuolella hake ja polttopuut ovat pitäneet pintansa paljon ennakoitua paremmin, joten pellettien käyttö on lisääntynytt vakaasti mutta paljon aiemmin ar- vioitua hitaammin. Suomessa toimi kuitenkin yli 20 pellet- titehdasta vuonna 2014 ja sopivasti toimintaympäristöön ja markkinoihin sovitettuna tehtaiden toiminta oli useimmiten kohtuullisen kannattavaakin. Pelletti on erittäin tiiviiksi puristettua puuta, pelletin omi- naispaino on yli 1 100 kg/m3. Tiheys ja kuivuus nostavat pelletin energiasisällön korkeaksi tilavuutta kohti mitattuna. Yksi kuutiometrin vetoinen laatikollinen pellettiä painaa noin 650 Kuva 1. Puupelletti on pitkälle jalostettu kiinteä puupolttoaine. kiloa, ja energiaa laatikollisessa on noin 3 megawattituntia. Kuva: Lauri Sikanen.

105 tantolaitoksiin. Lisäksi Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on lähes miljardi kuutiometriä hyönteisten tappamaa puuta odottamassa korjuuta ja jalostusta huonolaatuiseksi sahatavaraksi ja pelleteiksi. Pelletin vahvuus on sen helppous ja monikäyttöisyys. Pel- lettiä voi käyttää pienissä, automatisoiduissa takoissa, kuten italialaiset tekevät. Yksittäisten talojen lämmityksessä pelletti on suosittua Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa. Sak- sassa on myös paljon isompia kohteita, jopa kokonaisia ky- liä, jotka lämpiävät pelleteillä. Ruotsissa, Tanskassa ja erityisesti Isossa-Britanniassa on useita suuria, yhdistettyjä säh- kön- ja lämmöntuotantolaitoksia, jotka ovat korvanneet hiil- tä pelletillä. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna pelletin tulevaisuus näyttää lupaavalta: vuonna 2012 pelletin globaali kulutus oli Kuva 2. Hitaassa pyrolyysissä lopputuotteita voidaan helposti noin 15 miljoonaa tonnia, mutta Pöyry Oyj on arvioinut pel- muunnella prosessia ohjaamalla. Kuva: Lauri Sikanen. letin kulutukseksi vuonna 2020 jo 46 miljoonaa tonnia. Ku- lutus kasvaa eniten läntisessä Euroopassa. Kasvavat markkinat on luotu EU:n ilmastopolitiikalla ja siihen liittyvillä uusiutuvan energian tukiratkaisuilla. Euroopan kasvava kysyntä tai jalostaa muihin teollisiin prosesseihin. Hiiltä voi varastoi- katetaan oman tuotannon lisäksi Pohjois-Amerikasta ja Ve- da myös sellaisenaan maaperään hiilivarastoksi. Maatalous- näjältä tuotavilla pelleteillä. Tuonnin Etelä-Amerikasta arvi- maahan haudattuna hiili parantaa erityisesti vähäravinteis- oidaan kasvavan kohti vuotta 2020. Perusteluna tälle oletuk- ten maaperien ravinne- ja vesitaloutta. Tätä terra preta -ni- selle on tehokas raaka-aineen tuotanto plantaaseilla. mellä tunnettua menetelmää on käytetty Etelä-Amerikassa jo tuhansia vuosia sitten ruoan tuotannon tehostamisessa, Pyrolyysiöljy ja biohiili ja viime vuosina sen toimivuutta on tutkittu myös suomalaisessa maaperässä. Tässä nk. agrohiilimenetelmässä pyro- Pyrolyysi eli kuivatislaus on puun tai muun hiiltä sisältävän lyysin tuotteella luodaan ratkaisu kahteen maapallon haas- aineen kuumentamista hapettomassa tilassa niin, että bio- teeseen: kuinka varastoida hiiltä maaperään ja miten lisätä massa hajoaa erilaisiksi ositteiksi eli fraktioiksi. Kuivatislauk- maaperän potentiaalia tuottaa lisää ruokaa maapallon vä- sesta saadaan tyypillisesti hiiltä, erilaisia tervoja, fenoleja ja kiluvun kasvaessa. happoja. Yleisnimityksenä pyrolyysin nestemäisille tuotteil- Nopea pyrolyysi puolestaan on ohi muutamassa sekun- le on pyrolyysiöljy. Pyrolyysiöljy on palava neste, joka on ke- nissa, ja se saadaan viritettyä teollisena prosessina hyvin mialliselta koostumukseltaan erittäin monimutkainen. Pyro- tehokkaaksi. Myös lopputuotetta saadaan nopeassa pyro- lyysiöljyä voidaan käyttää polttoaineena korvaamaan fossii- lyysissa enemmän kuin hitaassa. Nopeaa pyrolyysia käyte- lista öljyä, sekä raaka-aineena erilaisissa kemianteollisuu- tään lähes pelkästään pyrolyysiöljyn valmistamiseksi. Uusim- den prosesseissa. Pyrolyysiprosessia voidaan muunnella ja missa kaupallisissa prosesseissa sekoitetaan kosteudeltaan säätää muuttamalla reaktiopainetta, lämpötilaa ja reaktio- 10-prosenttinen puujauho erillisessä reaktorissa 800-astei- aikaa, jotka kaikki vaikuttavat lopputuotteen ominaisuuksiin. seen hapettomaan hiekka- ja kaasuvirtaan, joka on erotet- Hitaassa pyrolyysissä voidaan tunteja kestävän prosessin tu leijupetikattilasta. Tällaista prosessia käytetään myös Jo- vaiheistuksella saada eroteltua useita erilaisia lopputuotteita ensuun marraskuussa 2013 käyttöön otetussa pyrolyysiöljy- samasta raaka-aineesta. Kansanomainen esimerkki hitaas- tehtaassa. Puujauho muuttuu kaasuksi ja hiileksi alle viides- ta pyrolyysistä on tervan polttaminen tai puuhiilen valmista- sä sekunnissa. Tämän jälkeen kaasu erotetaan hiekka-hiili- minen hiilimiilussa. Puuta kuumennetaan suljetussa tilassa seoksesta erilleen ja lauhdutetaan öljyksi. Hiili menee hiek- tai käsittelykammiossa niin ettei tilaan pääse ilmaa ja sen kavirran mukana takaisin voimalaitoksen kattilaan ja palaa mukana happea. Puu kuumenee, mutta ei syty liekkipaloon, siellä muun polttoaineen seassa. puusta vapautuvat kaasut ohjataan tilasta pois ja lauhdute- Pyrolyysiöljyä käytetään korvaamaan raskasta polttoöl- taan nesteiksi. Puun yhdisteet kaasuuntuvat erilaisissa läm- jyä energiantuotannossa. Pyrolyysiöljy on hapanta, ja sen ke- pötiloissa, ja niinpä niitä on mahdollista poistaa puusta halli- mialliset ominaisuudet pyrkivät muuttumaan varastoinnissa tusti muuntelemalla käsittelylämpötilaa, painetta ja käsitte- (taulukko 1). Pyrolyysiöljyn käyttö energiantuotannossa on lyaikaa. Kun kaasut lauhdutetaan hallitusti takaisin nesteiksi, kuitenkin kohtuullisen suoraviivaista, ja ennen kaikkea ener- saadaan lopputuotteet eroteltua hyvinkin tarkasti (kuva 2). giakäyttö muodostaa tälle uudelle tuotteelle taloudellisesti Hitaan pyrolyysin lopputuotteena on raaka-aineen kuiva- järkevät markkinat jo tänään. Taloudellisesti kestävä tilan- painoon suhteutettuna keskimäärin 30 % hiiltä ja 50 % pyro- ne mahdollistaa tuotteen pitkäjänteisen kehitystyön . Uusia lyysiöljyä. Muu osa lopputuotteesta on kondensoitumattomia jalostuspolkuja etsitään koko ajan. Esimerkiksi USA:n ener- kaasuja, jotka voidaan esimerkiksi polttaa prosessin lämmit- giavirasto on teettänyt selvityksen pyrolyysiöljyn jalostuk- tämiseksi tai raaka-aineen kuivaamiseksi. Prosessin tuotta- sesta dieseliksi ja bensiiniksi. Monia teollisuudenaloja kiin- ma hiili voidaan käyttää polttoaineena, muuntaa aktiivihiileksi nostavat pyrolyysiöljyn sisältämät tuhannet erilaiset yhdis-

106 Taulukko 1. Pyrolyysiöljyn ja raskaan polttoöljyn ominaisuuk- ta ja puolesta kuutiometristä tuoretta puuta voidaan saa- sien vertailu. da teoriassa noin 450 litraa etanolia. Prosessien hyötysuh- teet kuitenkin vaihtelevat, ja käytännössä mm. fermentoin- Ominaisuus Pyrolyysiöljy Raskas polttoöljy tia vaikeuttavat monet puussa luonnostaan esiintyvät aineet tai prosessin omat sivutuotteet. Käytännön kokeissa loppu- Vesipitoisuus 15-30 0,1 tuotetta on saatu huomattavasti vähemmän kuin teoriassa, parhaimmillaankin alle 400 litraa etanolia puutonnia kohti. pH 2,5 - Havupuun kuoresta etanolia saa puolestaan 100-200 litraa Tiheys 1,2 0,94 kuiva-ainetonnia kohti. Uusimpiin bioetanolin valmistusmenetelmiin kuuluu puun Tuhka 0-0,2 0,1 kaasuttaminen häkää ja vetyä sisältäväksi synteesikaasuksi ja sen fermentoiminen etanoliksi. Menetelmää pidetään ta- Lämpöarvo (MJ/kg) 16-19 40 loudellisempana ja saannoltaan parempana kuin perinteis- Alkuainepitoisuudet, % tä, hydrolyysiin perustuvaa menetelmää. Kaasutus-fermen- rointimenetelmä on kaupallistamisen kynnyksellä, mutta vie- Hiili (C) 54-58 85 lä sitä ei käytetä laajamittaisesti missään. Bioetanolin valmistaminen puusta on ekologisesti ja eetti- Vety (H) 5,5-7,0 11 sesti kestävämpi ratkaisu kuin sokeriruo’on tai maissin käyt- Happi (O) 35-40 1,0 täminen etanolin raaka-aineena. Energiatase on parempi, eikä tuotanto kuluta ruoan tuotannon resursseja. Suomessa St1 Typpi (N) 0-0,2 0,3 Oy on intensiivisesti kehittänyt bioetanolin valmistusta erilaisista raaka-aineista, myös puusta. Yhtiö on rekisteröinyt itselleen Cellunolix-tavaramerkin, ja yhtiöllä on oma puueta- teet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet esimerkiksi lääkeai- nolin valmistusteknologia. St1 suunnittelee avaavansa Suo- neissa, pinnoitteissa ja ravinnossa. Ruokateollisuuden käyt- meen useita puuetanolin tuotantolaitoksia lähinnä muiden tämät savuaromit ja mikroruoan ruskettajat ovat usein pyro- puunjalostuslaitosten yhteyteen. VTT:n tutkimusten mukaan lyysiöljyistä jalostettuja. myös sellu- ja paperitehtaiden jätekuitu olisi Suomessa kustannustehokas raaka-aine bioetanolin tuotantoon - nykyisin Bioetanoli ja biodiesel tämä jätekuitu on lähes käyttämätöntä. Bioetanolin kulutus kasvaa koko ajan, joskaan ei kovin Bioetanoliksi kutsutaan etanolia, joka on tuotettu polttoai- nopeasti. Suomessa on saatu muutaman vuoden ajan ko- neeksi kasvipohjaisista raaka-aineista. Periaatteessa kaikki kemuksia etanolin käytöstä liikenteessä, eivätkä etukäteen hiivojen ja sokerin avulla valmistettu alkoholi voidaan luoki- maalaillut uhkakuvat moottoririkoista näytä toteutuneen. tella bioetanoliksi, mutta tässä yhteydessä tarkastellaan vain Puuetanoli on jo nyt jokseenkin kilpailukykyistä, ja sen tuo- puusta valmistettavaa etanolia, joka on tarkoitettu polttoai- tanto erityisesti Suomessa liikennepolttoaineeksi kotimai- neeksi tai kemian teollisuuden raaka-aineeksi. Suomessa on sesta puusta olisi myös kauppataseemme kannalta terve- pitkät perinteet etanolin valmistamisessa puusta. Kieltolain tullut ekosysteemipalvelu. kumoamisen jälkeen 1930-luvulla sellutehtaan jäteliemestä Biodiesel on toinen nestemäinen polttoaine, joka kiinnos- käytetty ja tislattu sulfiittisprii tuli kauppoihin tuotemerkillä taa suuren kaupallisen potentiaalinsa vuoksi ja jota niin ikään Karhu-viina. Tällä väkevänmakuisella viinalla ohjattiin kulu- voidaan valmistaa puusta. Tällä hetkellä suurin osa käyte- tus pois salakuljetetusta spriistä lailliseen Alkon myymään viinaan. Karhu-viina eli ”tikkuviina” oli sulfiittiselluprosessin sivutuote, jonka tuotanto loppui sulfiittiprosessin muuttuessa nykyään käytettäväksi sulfaattiprosessiksi. väkevä happo laimea happo Etanolin valmistaminen puusta on vaativa prosessi. Puun selluloosan ja hemiselluloosan sisältämät hiilihydraatit ei- ligno- Selluloosan kiinto- vät ole sellaisessa muodossa, että alkoholia tuottavat hii- sellu- Esikäsittely Hydrolyysi loosa liuotus aine vat voisivat käyttää niitä ravintonaan. Siksi selluloosat on muunnettava käyttökelpoisempaan muotoon (kuva 3). Pe- hemiselluloosan hydrolysaatti rinteisin ratkaisu tähän on happohydrolyysi, joka toteute- Neutralointi taan usein kaksivaiheisena. Miedommalla happokäsittelyllä hydrolysoidaan ensin hemiselluloosa ja väkevämmällä hap- pokäsittelyllä selluloosa. Hydrolyysin jälkeen puun sokerit etanoli Tislaus Fermentointi ovat hiivoille käyttökelpoisessa muodossa ja puun sisältä- mä ligniini voidaan erottaa käytettäväksi niin ikään polttoaineena tai kemian teollisuuden raaka-aineena. Ligniini on Kuva 3. Väkevähappohydrolyysi muuttaa puun sokerit alkoholi- luonnon oma polymeeri, jolle myös haetaan nykyään käyt- käymisen edellyttämään muotoon. tökohteita. Yhdestä tonnista kuivaa puuta eli noin kahdes-

107 tystä puupohjaisesta dieselistä valmistetaan palmuöljystä. seen kuluisi noin 27 miljoonaa kuutiometriä puuta. Suomes- Palmuöljyn käyttö on herättänyt paljon keskustelua erityi- sa liikenteenkin biopolttoaineet saataisiin ”omasta metsäs- sesti heikon ekologisen kestävyyden vuoksi: Aasiassa raiva- tä”, mutta maailmalaajuisesti pelkästään tieliikenne kulut- taan luonnonmetsiä uusien palmuöljyplantaasien tieltä, ja taa energiaa vuodessa 11 miljardia megawattituntia. Tämän siksi palmuöljyn hiilijalanjälki on suurempi kuin useimpien energiamäärän tuottaminen puusta vaatisi teoriassa noin 6 sivuvirroista tuotettavien raaka-aineiden. Tässä tarkastelus- miljardia kuutiometriä puuta. Vuonna 2012 puuta hakattiin sa palmuöljy sivuutetaan ja keskitytään Suomen metsistä koko maailmassa 3,5 miljardia kuutiometriä yhteensä kaik- saatavien raaka-aineiden käyttöön biodieselin tuotannossa. kiin käyttömuotoihin. Samaan aikaan metsäpinta-ala maa- Olemassa olevista metsäteollisuuden sivuvirroista män- ilmassa pienenee, joten metsäbiomassa voi olla merkittävä työljy on ehkä helpoin raaka-aine biodieselin tuotantoon. paikallinen ratkaisu - mutta globaalia energian tarvetta met- UPM-Kymmene on vastikään tuonut markkinoille Bio Verno sät eivät yksin kykene täyttämään. -tuotenimellä olevan biodieselin, joka on valmistettu män- työljystä yhtiön Lappeenrannan tehtailla. Maailman ensim- mäinen teollisen mittakaavan laitos aloitti biodieselin valmis- Kirjallisuus tuksen mäntyöljystä Ruotsin Piitimessä vuonna 2010. Tässä Jones, S. B., Holladay, J. E., Valkenburg, C., Stevens, D. J., Walton, Sun Pine Oy:n prosessissa mäntyöljy käsitellään ensin va- C. W., Kinchin, C., Elliott, D. C. & Czernik, S. 2009. Production kuumitislauksella raakabiodieseliksi ja varsinainen biodie- of Gasoline and Diesel from Biomass via Fast Pyrolysis, Hy- drotreating and Hydrocracking: A Design Case. U.S. Depart- sel valmistuu vetykäsittelyllä Göteborgissa sijaitsevassa ja- ment of Energy. 76 s. http://www.pnl.gov/main/publications/ lostamossa. UPM-Kymmenen Bio Verno -prosessissa raa- external/technical_reports/pnnl-18284.pdf kamäntyöljy puhdistetaan ensin metalleista ja vedestä. Tä- Metsätilastollinen vuosikirja 2013. Metsäntutkimuslaitos. 450 s. män jälkeen tehdään katalyyttien, lämmön ja paineen avulla http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2450-4 prosessointi, joka poistaa hapen, rikin ja typen. Prosessissa Pöyry ltd. 2011. Pellets Becoming a Global Commodity? Pöyry View Point. 7 s. http://www.poyry.co.uk/sites/www.poyry. mäntyöljy myös hajoaa eli krakkautuu biodieseliksi ja bioben- co.uk/files/110.pdf siiniksi, jotka erotetaan jalostuksen viimeisessä vaiheessa. Saarnio, S., Heimonen, K., & Kettunen, R. 2013. Biochar addition Viime vuosina on biodieselin valmistuksessa tutkittu pal- indirectly affects N2O emissions via soil moisture and plant jon Saksassa jo 1920-luvulla kehitettyä Fischer-Tropsch- N uptake. Soil Biology and Biochemistry 58: 99-106. http:// dx.doi.org/10.1016/j.soilbio.2012.10.035 eli FT-menetelmää. Puuta käytettäessä menetelmä perus- Suokko, A. 2010. Lignoselluloosaetanolin ja synteesikaasusta fer- tuu puun kaasuttamiseen ja sen tuloksena saadun hiilimo- mentoitujen polttonesteiden teknologiatarkastelu. VTT Tie- noksidin ja vedyn muuttamiseen katalyyttisesti ”vahoiksi” dotteita 2533. 88 s. http://www.vtt.fi/publications/index.jsp eli pitkäketjuisiksi parafiineiksi. Vahat muutetaan dieselik- Zhang, Q., Chang, J., Wang, T. & Xu, Y. 2007. Review of biomass si vetykrakkauksella. Menetelmällä voitaisiin tehdä dieseliä pyrolysis oil properties and upgrading research. Energy Con- version and Management 48: 87-92. suoraan ilman vahavaihetta, mutta vahojen kautta tehtynä Virtanen, S. 2005. Biodieselin valmistus Fischer-Tropsch-syntee- prosessin saanto on huomattavasti parempi. Fischer-Trop- sillä. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. 10s. http://www3. sch-menetelmää on käytetty viimeisen vajaan sadan vuo- lut.fi/webhotel/teke/kklemola/2005-biodiesel-FT.pdf den aikana maissa, joissa öljyä on ollut niukasti saatavilla, Virtanen, S. 2006. Lignoselluloosan hydrolyysi. Lappeenrannan kuten esimerkiksi Saksassa ja Japanissa toisen maailman- teknillinen yliopisto. 21 s. http://www3.lut.fi/webhotel/teke/ kklemola/Virtanen-kirjallisuustyo.pdf sodan aikaan ja myöhemmin Etelä-Afrikassa kauppasaar- ron takia. Eteläafrikkalainen Sasol Oy käyttää menetelmää edelleen omassa tuotannossaan, jossa maakaasua muutetaan biodieseliksi FT-synteesin avulla. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on kehitetty tarmokkaasti sitä, miten FT-prosessilla valmistetaan biodieseliä puusta. Koelaitoksia on useita, mutta yhtään täyden mittakaavan laitosta ei vie- lä ole toiminnassa. Suomessa Kemin Ajokseen suunniteltu FT-laitos on saanut EU:n ehdollista rahoitusta yli 80 miljoonaa euroa, mutta investointipäätöstä ei ole tehty. Liikenteen biopolttoaineet ovat erittäin merkittävä ekosysteemin tuotantopalvelujen kehityksen kohde kaupallisen potentiaalinsa takia. Kysyntä on Suomen tuotantomahdolli- suuksiin nähden lähes rajaton, ja prosessilla tuotettu arvon- lisä on suurempi kuin esimerkiksi pelkästään lämmöntuotan- toon tarkoitetulla hakkeella. Jos kaikki Suomen metsien vuotuinen kasvu, noin 100 miljoonaa kuutiometriä, jalostettaisiin biodieseliksi, polttoainetta kertyisi teoriassa vuosittaina 20 miljardia litraa, mikä vastaa noin 200 terawattituntia energiaa. Vuonna 2012 Suomessa kulutettiin liikenteen polttoai- neita 48 terawattitunnin verran. Jos kaikki liikenteen poltto- aineet olisivat dieseliä ja ne tehtäisiin puusta, valmistami-

108 Metsäbiomassavarat, hankinnan teknologia ja käyttö Juha Laitila, Antti Asikainen ja Perttu Anttila

Metsäbiomassavarat sekä aines- ja energiapuun hankinta kuivan puubiomassan energiasisältö on 19,6 MJ/kg. Suurin osa korjattavasta runkopuusta käytetään metsäteollisuuden Metsäbiomassalla tai tarkemmin puubiomassalla tarkoi- raaka-aineena, jossa siitä saatavien erilaisten tuotteiden ja- tetaan puuvartisten kasvien koko biomassaa. Puubiomas- lostusarvo muodostuu suoraa energiakäyttöä korkeammak- sa voidaan jakaa eri biomassaositteisiin puun käyttötarkoi- si. Metsäteollisuuden sivutuotevirtojen (mustalipeä, sahojen tuksen tai puun eri osien biologisten funktioiden perusteel- sivutuotteet) kautta energiantuotantoon ohjautuu 30 milla. Tässä luvussa puubiomassa jaetaan teollisuuden aines- joonan puukuutiometrin energiasisältöä vastaava puuvirta. puuhun, nuorten metsien pienpuuhun, latvusmassaan sekä Suoraan energiaksi korjattavan puun raaka-aineiksi on las- kanto- ja juurimassaan. Tarkastelussa keskitytään metsä- kettu runkohukkapuu, latvusmassa, kannot ja nuorten met- biomassavarojen hyödyntämiseen teollisuudessa ja ener- sien harvennuspuu. giantuotannossa sekä arvioihin korjuukelpoisesta energia- Useissa eri tutkimuksissa on arvioitu Suomen metsäha- puupotentiaalista. kepotentiaalia käyttäen laskennan taustamateriaaleina mm. Teollisuuden markkinahakkuut eli metsän hakkuut myyn- valtakunnan metsien inventointien aineistoja (VMI-aineisto- titarkoituksessa ovat olleet keskimäärin noin 55 miljoonaa ja), markkinahakkuutilastoja ja metsäsuunnitelma-aineisto- kuutiometriä vuodessa vuosituhannen ensimmäisellä vuosi- ja. Eri tutkimusten pohjalta näyttää siltä, että kun ainespuun kymmenellä (kuva 1). Suurimman kestävän hakkuusuunnit- mitat täyttävä puu rajataan pääosin energiakäytön ulkopuo- teen eli tulevan talouskauden taloudellisesti ja puuntuotan- lelle, metsistämme on korjattavissa 15-20 miljoonaa kuutio- nollisesti kestävän suunnitellun hakkuumäärän on arvioitu metriä energiahaketta vuosittain. Metsähakevarat ja erityi- olevan yli 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsähak- sesti niiden käyttö jakautuvat epätasaisesti maan eri osiin. keen käyttömäärät sen sijaan ovat kasvaneet jyrkästi viime Itä- ja Keski-Suomessa on runsaasti käyttämättömiä met- vuosina, ja vuonna 2012 metsähaketta käytettiin 8,3 miljoo- sähakevaroja, kun taas rannikolle ja Etelä-Suomeen energia- naa kuutiometriä (kuva 2). Tämä kehitys on kansallinen me- biomassaa on kuljetettava muualta Suomesta, mikäli käyt- nestystarina, jonka taustalla on ollut pitkäkestoinen met- töä aiotaan lisätä (kuva 3). Kartassa olevilta ruskeilta alu- sä- ja energiasektorin käytännön, tutkimuksen, kehityksen, eiltakaan kaikkea biomassaa ei ole korjattu, vaan esimer- koulutuksen ja politiikan yhteisponnistus. Saavutettu tulos kiksi latvusmassasta kolmannes on jätetty metsään. Met- osoittaa, että suuria määriä metsäbiomassaa voidaan saa- sähakevarojen kokonaispotentiaalin perusteella ilmasto- ja da liikkeelle ja että suotuisissa olosuhteissa kehitys voi olla energiastrategian metsähakkeen käyttötavoite energiantuo- erittäin nopeaa. tannossa (13,5 miljoonaa kuutiometriä) on hyvin saavutetta- Energiantuotantoon voidaan käyttää kaikkia puun bio- vissa, mutta alueelliset erot metsähakkeen saatavuudessa massaositteita. Vaikka eri puulajien ja niiden biomassaosit- ovat suuria. Jatkossa kehitystä rajoittaa eniten metsähak- teiden energiasisältö vaihtelee, karkeasti voidaan sanoa, että keen hintakilpailukyky monipolttoainelaitoksissa. Mikäli fos-

1000 m3 milj. m3 60 000 14

50 000 12 10 40 000 8 30 000 6 20 000 4

10 000 2

0 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2020

Kuva 1. Markkinahakkuiden kehitys Suomessa 2002-2011 (Met- Kuva 2. Metsähakkeen käytön kehitys Suomessa ja Kansallisen sätilastollinen vuosikirja 2013). energia- ja ilmastostrategian mukainen metsähakkeen käytön tavoitetaso v. 2020 (Ylitalo 2013, Kansallinen energia- ja ilmastostrategia 2013).

109 Kuva 3. Metsähakepotentiaali, kun nykykäyttö on vähennetty eli ns. metsähaketase. Latvusmassa- ja kantotase vuosien 2002-2011 keskimääräisten hakkuiden mukaan laskettuna ja pienpuutase VMI-aineiston pohjalta, jos korjuu tapahtuisi kokopuuna. Kartat vasemmalta: pienpuu, latvusmassa, kannot. siilisten polttoaineiden ja erityisesti hiilen hinta jää pitkäk- korkeudet voivat kuitenkin rajoittaa merkittävästi suurem- si ajaksi alhaiselle tasolle, metsähakkeen käyttö ei enää liman kaluston käytöstä saatavia hyötyjä. säänny suurissa laitoksissa tulevina vuosina. Energiapuun hankinta Puunhankinnan teknologia ja logistiikka Latvusmassan ja kantojen korjuumäärät ovat kytköksissä ai- Teollisuuden ainespuu nespuun vuotuisiin hakkuumääriin, ja raaka-aineen hankinta on siten tiukasti kytketty osaksi puukauppaa ja puunkorjuu- Teollisuuden käyttämän ainespuun korjuu on käytännössä ta. Harvennuksilla energiapuun korjuu voi olla liitetty osaksi kokonaan koneellistettu: puutavaran valmistus (hakkuut) ainespuuhakkuuta tai työ tehdään erilliskorjuuna, irrallaan tehdään yksioteharvesterilla (kuva 4) ja metsäkuljetus kuor- teollisuuden puunkorjuusta. Latvusmassan, kantojen ja harmaa kantavalla metsätraktorilla (kuva 5). Tällä vuosituhan- vennusmetsien energiapuun hinnoittelusta, korjuusta, varas- nella Suomesta on tullut maailman johtava metsäkoneval- toinnista ja poiskuljetuksesta sovitaan puukaupan yhteydes- mistaja, ja myös pohjoismainen tavaralajimenetelmä, jossa sä. Energiapuun määrän mittaus perustuu pääosin metsäkul- puu karsitaan ja katkotaan metsässä, on globaalissa mitta- jetuksen yhteydessä tehtävään kuormainvaakamittaukseen. kaavassa johtava korjuumenetelmä. Metsissämme työsken- Kun energiapuuta korjataan päätehakkuilta ainespuuhak- telee keskimäärin noin 1 900 hakkuukonetta ja 2 000 kuor- kuun yhteydessä, muutetaan hakkuukoneen työtapaa niin, matraktoria tukki- ja kuitupuun korjuussa. että oksat ja latvat kasautuvat hakkuu-uran varteen (kuva Teollisuuden ainespuun kaukokuljetus hoidetaan pääosin 4). Sen sijaan normaalissa työtavassa oksat ja latvat on py- täysperävaunullisilla puutavara-autoilla. Maantiekuljetuksen ritty keräämään ajouralle suojaamaan maaperää ja paran- osuus kuljetussuoritteesta on 50-60 %, rautatiekuljetuksen tamaan kantavuutta. Latvusmassan kasaaminen parantaa 30-40 % ja vesitiekuljetuksen 4-6 %. Kuljetussuorite on suu- metsäkuljetuksessa materiaalin saamista talteen, tehostaa re, jolla kuvataan kuljetustyön määrää ja joka saadaan kulje- korjuutyötä sekä ehkäisee kivien ja kivennäismaan joutumis- tetun tavaramäärän ja kuljetusmatkan pituuden tulona. Puu- ta latvusmassan joukkoon. Kantojen korjuu etenee puunkor- tavara kulkee aina osan matkasta autoilla, sillä sekä rauta- juun ja latvusmassan korjuun sekä metsänuudistamistöiden tie- että vesitiekuljetus edellyttävät puun syöttökuljetuksia asettamissa aikarajoissa. Kantoja nostotetaan käytännös- terminaaleihin maanteitse. Merkittävin muutos puutavaran sä vain niinä kuukausina, jolloin maa on roudaton ja lume- autokuljetuskalustossa on 76 tonnia painavien yhdistelmien ton. Kantojen korjuussa kannot nostetaan, pilkotaan ja kasa- salliminen maantieliikenteessä 1.10.2013 alkaen. Suurenta- taan kaivukoneilla, joissa on kantojen nosto- ja pilkontalaite. malla kuormien kokoa pyritään pienentämään kuljetuskus- Ensiharvennusleimikoilla on yleistynyt puunkorjuutapana tannuksia ja vähentämään kuljetusten aiheuttamia päästö- nk. yhdistelmäkorjuu, jossa korjataan samalla kertaa sekä jä. Tiestön painorajoitukset ja siltojen kantavuus ja alikulku- aines- että energiapuuta (kuva 5). Yhdistelmäkorjuussa eli

110 Kuva 4. Latvusmassa hakataan kasoille ajouran varteen aines- Kuva 5. Energiapuusta on tullut yhdistelmäkorjuun myötä osa puuhakkuun yhteydessä. Kuva: Juha Laitila. ainespuukauppaa myös harvennusmetsissä. Kuva: Juha Laitila. integroidussa korjuussa aines- ja energiapuun kertymään le sivuteille. Hakkeen ja hakepuun käsittely terminaalissa li- voidaan vaikuttaa muuttamalla kuitupuun katkontapituuk- sää kustannuksia, samoin kuin mahdollinen ristiinkuljetus, sia, laatuvaatimuksia ja latvaläpimittoja markkinatilanteen jos joudutaan viemään materiaalia ensiksi metsästä termi- ja korjuuolosuhteiden mukaan. Energiapuun erilliskorjuussa naaliin ja sitten terminaalista voimalaitokselle. Haketermi- tyypillinen korjuukohde on lehtipuu- tai mäntyvaltainen nuori naalit sijaitsevat yleensä metsähakkeen käyttöpisteiden lä- kasvatusmetsä, jossa valtaosa poistettavasta puusta ei täytä heisyydessä tai turvesoiden yhteydessä. Terminaaleihin voi- ainespuun mitta- tai laatuvaatimuksia tai leimikon puulle ei daan kuljettaa myös valmista haketta varmuusvarastoon. ole markkinatilanteesta johtuen kysyntää tai muuta käyttöä. Terminaalitoiminta soveltuu tuotantoketjuun hyvin myös silloin, kun joudutaan yhdistelemään eri kaukokuljetusmuotoja. Energiapuun toimitusketjut Hajautetun haketuksen menetelmiä ovat välivarastolla tai palstalla tapahtuvaan haketukseen perustuvat korjuuket- Metsähakkeen hankintajärjestelmä rakentuu pitkälti sen mu- jut. Välivarastohaketuksessa materiaali haketetaan suoraan kaan, mihin ketjun vaiheeseen haketus sijoitetaan ja missä vieressä odottavan hakeauton kuormatilaan (kuva 7). Hak- muodossa materiaalia sen vuoksi kuljetetaan (kuva 6). Met- kurin ja hakeauton toiminnot kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa, sähakkeen korjuumenetelmät voidaan jakaa haketuspaikkan- mikä merkitsee sitä, ettei haketusta ja kuljetusta voi limit- sa mukaan keskitetyn ja hajautetun haketuksen menetel- tää. Kaukokuljetusmatkasta riippuen odotusaikoja tulee joko miin. Kun haketus keskitetään metsähakkeen käyttöpaikal- hakkurille tai hakeautolle. Käytettäessä useampia hakeau- le tai terminaaliin, voidaan saavuttaa suuret vuosituotok- toja hakkurin odotusaikoja voidaan vähentää, mutta silloin set, korkeat koneiden käyttöasteet ja pienemmät haketus- hakeautojen odotusajat saattavat kasvaa. Tämä ns. kuuma kustannukset. Käyttöpaikka- ja terminaalihaketusketjuissa ketju on myös altis keskeytyksille. Välivarastohaketusme- metsäkuljetusta seuraa tienvarsivarastoinnin jälkeen auto- netelmässä auton kantavuus ja kuormakoko saadaan hyö- kuljetus käyttöpaikalle tai terminaaliin. dynnettyä täysimääräisesti, ja menetelmä on kuljetusteho- Käyttöpaikalla ja terminaalissa hakettamisen heikkou- kas myös pitkillä kaukokuljetusmatkoilla. tena on se, että kuljetuksen kuormakoko jää pieneksi pro- Välivarastohaketusjärjestelmä on hakkeen tuotannon pe- sessoimattomalla latvusmassalla, kokopuulla sekä kantoja rusratkaisu, joka soveltuu sekä pienille että suurille käyttö- juuripuulla, mikä kasvattaa kuljetuksen kustannuksia eten- paikoille. Haketus tehdään yleensä kuorma-autoalustaisilla kin kaukokuljetuksessa. Kuormakokoa on pyritty kasvatta- tai maataloustraktorisovitteisilla hakkureilla. Lisäksi käytös- maan tiivistämällä latvusmassa risutukeiksi, karsimalla ja sä on muutamia hakkuri-hakeautoja, joissa haketus- ja kau- katkomalla harvennuspuuta määrämittaan sekä pilkomalla kokuljetus on integroitu samaan yksikköön. Palstahaketus- kantoja juuripuuta. Suurten investointikustannusten vuok- ketjussa haketuksen ja metsäkuljetuksen, samoin kuin jois- si haketus käyttöpaikalla sopii vain suurille voimalaitoksil- sain tapauksissa myös hakkuun, tekee yksi ja sama kone yh- le. Lisäksi melu- ja pölyongelmat saattavat rajoittaa hake- dellä käyntikerralla. Palstahakkuri on kallis, painava ja herkkä tustavan käyttöönottoa, jos haketuspaikan läheisyydessä on vioille ja vaurioille, mikä nostaa menetelmällä tuotetun hak- pysyvää asutusta. keen tuotantokustannuksia. Palstahaketuksella tuotetaan- Terminaaleista haketta voidaan toimittaa erikokoisille lai- kin haketta erittäin vähän, ja korjuumenetelmällä on kor- toksille. Terminaali on toimitusvarma puskurivarasto esimer- keintaan paikallista merkitystä metsähakkeen tuotannos- kiksi kelirikkoaikana, jolloin raskas liikenne ei pääse kaikil- sa Suomessa.

111 Kantojen korjuun ja hankinnan Latvusmassan korjuun ja hankinnan Kokopuun korjuun ja hankinnan Rangan korjuun ja hankinnan organisointi organisointi organisointi organisointi

Kokopuun Kokopuun Kantojen nosto ja Latvusmassan esikasaus yhdistettynä hakkuu kaato - paloittelu ainespuun hakkuuseen päätehakkuilla keräävällä kasaus Rangan hakkuu joukkokäsittelyharvesterilla kaivukoneella Kantojen nosto, kaatopäällä metsurityönä pilkonta ja Kokopuun metsäkuljetus korjuu kantokorjurilla Latvusmassan Paalaus korjurilla Kantojen metsäkuljetus metsäkuljetus Rangan metsäkuljetus Kokopuun metsäkuljetus kuormatraktorilla Haketus palstalla Haketus Risutukkien ja tienvarressa latvusmassan Kantojen Kantopalojen metsäkuljetus murskaus autokuljetus Kokopuun Hakettamattoman Rangan Rangan tienvarressa varastolta haketus kokopuun haketus autokuljetus tienvarressa autokuljetus tienvarressa Risutukkien ja latvusmassan Hakkeen autokuljetus autokuljetus Haketus Kantohakkeen Kantopalojen terminaalissa tai autokuljetus murskaus Hakkeen käyttöpaikalla autokuljetus Kokopuun haketus terminaalissa tai Hakkeen käyttöpaikalla terminaalissa tai Haketus käyttöpaikalla autokuljetus käyttöpaikalla tai termimaalissa

Metsähakkeen vastaanotto, käsittely ja poltto lämpö- tai voimalaitoksella

Kuva 6. Vaihtoehtoisia metsähakkeen tuotantoketjuja.

Kirjallisuus Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J. ja Korhonen, K. T. 2013. Metsähak- keen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö. Metlan työra- portteja 267. 24 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2420-7 Hakkila, P. 2004. Puuenergian teknologiaohjelma 1999-2003. Loppuraportti. Teknologiaohjelmaraportti 5/2004. 135 s. http://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/puuenergian_ teknologiaohjelma.pdf Ikonen, T. ja Routa, J. 2013. Bioenergiamarkkinat. Julkaisussa: Vii- tanen, J. ja Hänninen R. (toim.). Metsäsektorin suhdannekat- saus 2013-2014: 37-41. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia 2013. Työ- ja elinkein- oministeriön julkaisuja. Energia ja ilmasto 8/2013. 53 s. ISBN: 978-952-227-750-3. https://www.tem.fi/files/36266/Ener- gia_ja_ilmastostrategia_nettijulkaisu_SUOMENKIELINEN. pdf Laitila, J., Leinonen, A., Flyktman, M., Virkkunen, M. ja Asikainen, A. 2010. Metsähakkeen hankinta- ja toimituslogistiikan haasteet ja kehittämistarpeet. VTT Tiedotteita 2564. 143 s. http:// www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/t2564.pdf Kuva 7. Harvennuspuun haketusta tienvarsivarastolla. Kuva: Juha Laitila. Laitila, J. 2012. Methodology for choice of harvesting system for energy wood from early thinning. Dissertationes Forestales 143. 103 s. http://dx.doi.org/10.14214/df.143 Metsätilastollinen vuosikirja. 2013. Suomen virallinen tilas- to. Metsäntutkimuslaitos. 450 s. http://urn.fi/URN:IS- BN:978-951-40-2450-4 Ylitalo, E. 2013. Puun energiakäyttö 2012. Metsätilastotiedote 15/2013. 7 s. http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/ mtt/2013/puupolttoaine2012.pdf

112 Kestävän metsätalouden edistäminen suomalais-venäläisenä yhteistyönä Timo Leinonen ja Timo Karjalainen

Suomi ja Venäjä ovat metsäalan suurmaita - Suomi korkea- Neuvostoliiton romahtaminen käynnisti luokkaisten painopapereiden tuottajana ja Venäjä metsäva- tiiviin yhteistyön roiltaan. Suomen ja Venäjän monitahoiselle metsäalan yh- teistyölle antavat pohjaa metsäsektorien suuri merkitys kan- Neuvostoliiton hajottua metsäsektorin toimintaympäristö santaloudelle Suomessa ja Venäjän monilla alueilla, erityi- muuttui Venäjällä voimakkaasti, kun suunnitelmataloudes- sesti Luoteis-Venäjällä (kuva 1), samankaltaiset luonnonolot ta siirryttiin kohti markkinataloutta, metsien hallinnon jär- havumetsävyöhykkeellä sekä 2000-luvulla kiihtynyt metsä- jestäminen ja rahoitus muuttuivat sekä metsäteollisuusyri- teollisuuden integraatio osana globalisaatiota. Suomen ja Ve- tykset yksityistettiin nopeassa tahdissa - samalla, kun koko näjän metsäsektoreita yhdistävät pitkäaikainen raakapuun ja yhteiskunta oli voimakkaassa poliittisessa, taloudellisessa metsäteollisuustuotteiden sekä koneiden ja laitteiden kaup- ja sosiaalisessa myllerryksessä. pa, suomalaisyritysten tehdasinvestoinnit Venäjälle sekä ak- Suomessa nähtiin tarpeelliseksi tukea uuden Venäjän ke- tiivinen metsäalan koulutus- ja tutkimusyhteistyö. hitystä. Vuonna 1992 maiden välille allekirjoitettu lähialueyh- Molemmat maat ovat kansainvälisten metsä- ja ympä- teistyösopimus oli lähtölaukaus laaja-alaiselle ja tiiviille yh- ristösopimusten myötä sitoutuneet kestävän metsätalou- teistyölle. Suomen tavoitteena oli tukea kohdemaan poliittis- den periaatteisiin. Venäjällä kestävä metsätalous määrite- ta, taloudellista ja sosiaalista vakautta. Metsäalalla harjoi- tään niiden toimenpiteiden toteuttamiseksi, jotka turvaa- tettiin 1990-luvun alkupuoliskolla opiskelija- ja tutkijavaih- vat metsien kestävän ja monitavoitteisen käytön sekä nii- toa, kehitettiin yhteistyössä Petroskoin yliopiston ja Pieta- den tuottavuuden, kestävyyden ja monimuotoisuuden säi- rin metsäakatemian metsäopetusta, pidettiin seminaareja ja lyttämisen ja lisäämisen. tutkittiin mm. sitä, miten harvennushakkuiden voimakkuus

Kuva 1. Kestävän metsätalouden yhteistyö on keskittynyt Luoteis-Venäjälle.

113 vaikutti käsittelemättömien metsiköiden kehitykseen Karja- Maantieteellisesti painotus oli Suomen lähialueilla ja erityi- lan tasavallassa ja Leningradin alueella. Hankerahoitus tuli sesti niillä alueilla, joilla Suomen metsäsektorilla oli mielen- pääosin Suomen puolelta muun muassa maa- ja metsätalo- kiintoa sijoittaa tehtaisiin ja joilta tuoda puuta. Näitä alueita usministeriön, opetusministeriön ja lääninhallitusten kautta. olivat Karjalan tasavalta sekä Leningradin, Vologdan ja No- vgorodin alueet. Puun tuonnin kasvu lisäsi painetta Ohjelman kahden ensimmäisen vaiheen aikana (1997- kestävän metsätalouden edistämiseen 2000 ja 2001-2004) hankkeiden pääteemoja olivat metsä- Luoteis-Venäjällä suunnittelu, mallimetsäkonseptin kehittäminen, metsien uudistaminen, metsien sertifiointi, metsäopetus ja -koulutus Metsäalan yhteistyön sisältöön ovat vaikuttaneet sekä glo- sekä bioenergia. Kahden ensimmäisen vaiheen aikana to- baali ympäristö- ja metsäpolitiikka että kotimaiset intressit. teutettiin 32 hanketta. Kolmannen vaiheen (2005-2008) pää- Myös Suomen ja Venäjän metsäpolitiikkaa ja metsälainsää- asialliseksi teemaksi valittiin metsäalan koulutus ja opetus, däntöä muovasivat vuonna 1992 YK:n ympäristö- ja kehitys- ja pääpaino oli eri tasojen metsäammattilaisten täyden- konferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa solmittu ilmaston- nyskoulutuksessa. Yleistavoitteena oli parantaa metsäsek- muutosta koskeva puitesopimus ja biologista monimuotoi- torin työntekijöiden tietoja ja taitoja, mikä edistäisi kestä- suutta koskeva yleissopimus (CBD) ja hyväksytyt metsien vän metsätalouden ja metsäsektorin kehitystä Luoteis-Ve- hoitoa, käyttöä ja kestävää kehitystä koskevat ns. metsäpe- näjällä. Ohjelman kolmannessa vaiheessa siirryttiin tasapuo- riaatteet sekä 1990-luvun alussa kehitetyt kestävän metsä- liseen kumppanuuteen ja aiemmasta poiketen yhteisrahoi- talouden kriteerit ja indikaattorit. tuksen periaatteisiin, joiden mukaan molemmat osapuolet Suomen kannalta metsäalan yhteistyön tavoitteena oli rahoittivat projektien omien asiantuntijoidensa kustannuk- tukea Venäjän metsäsektorin tasapainoista kehitystä koh- set. Hankkeilla pyrittiin siihen, että tulokset vaikuttaisivat pit- ti kestävää metsien käyttöä ja hoitoa. Yhteistyöllä pyrittiin käaikaisesti metsäalan toimintaan: tulosten haluttiin vahvis- luomaan edellytyksiä puunkorjuun kannattavuuden para- tavan Venäjän metsäalan oppilaitosten omia kykyjä kehittää nemiselle ja metsätalouden ekologiselle hyväksyttävyydel- eri tasojen työntekijöiden opetussuunnitelmia, -menetelmiä le sekä edistämään suomalaisen osaamisen ja metsätekno- ja kursseja. Hankkeita toteutettiin neljä. logian vientiä Venäjälle. Metsäalan tutkimus- ja kehityshank- Ohjelman neljäs ja viimeinen vaihe (2009-2011) keskit- keiden teemoihin vaikuttivat tuontipuun kasvanut merkitys tyi skandinaavisen metsien hoidon menetelmien esittelyyn, suomalaiselle metsäteollisuudelle, ympäristöjärjestöjen li- Venäjän metsähallinnon uudistusten tukemiseen sekä julki- sääntynyt aktiivisuus lähialueilla ja tärkeiden eurooppalais- sen vallan ja yritysten välisen yhteistyön edistämiseen. To- ten asiakkaiden kasvava kiinnostus Venäjän metsätalouden teutettuja hankkeita oli yhteensä viisi. kestävyyttä kohtaan. Luonnonsuojelun ja muiden ekologis- Metsäohjelman päätyttyä suomalais-venäläisen talous- ten kysymysten lisäksi metsäalan hanketoiminnassa yleis- komission alaisessa kestävän metsätalouden työryhmässä tyivät metsätalouden yhteiskunnalliset, taloudelliset, tekno- on nimetty muutamia jatkoyhteistyön teema-alueita. Met- logiset ja metsänhoidolliset aiheet, eri metsänkäyttömuoto- sänuudistamisen alalla on tehty metsänviljelyn ja taimikon- jen yhteensovittamiseen ja metsäsuunnitteluun sekä met- hoidon opas. Metsäsuunnittelussa on tarkasteltu Suomen sien sertifiointiin liittyvät teemat. ja Venäjän valtakunnan metsien inventoinnin menetelmiä ja keskusteltu yhteistyömahdollisuuksista. Suomalaisten ja ve- Luoteis-Venäjän metsäohjelma kestävän näläisten toimijoiden yhteistyötä on edistetty Venäjällä vas- metsätalouden edistäjänä ta kehittymässä olevalla bioenergia-alalla. Työryhmän aloitteesta on vertailtu metsätalouden kannattavuuden arviointi- Laaja-alaisempi yhteistyö alkoi vuonna 1997, kun käynnis- menetelmiä ja kannattavuutta Suomessa ja Venäjällä. tettiin suomalais-venäläinen Luoteis-Venäjän kestävän met- sätalouden ja luonnon monimuotoisuuden kehittämisohjel- Metsäpolitiikka taloudellisen yhteistyön ma. Suomen puolelta ohjelman metsätalousosiosta vastasi edistäjänä maa- ja metsätalousministeriö ja Venäjän puolelta Venäjän metsätalousvirasto Rosleshoz. Luonnon monimuotoisuuden Suomen ja Venäjän metsäpolitiikan periaatteena on turva- suojelun osioista vastasivat Suomessa ympäristöministeriö ta ja lisätä kansalaisten hyvinvointia hyödyntämällä met- ja koordinoijana Suomen ympäristökeskus SYKE ja Venäjällä siä monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita noudat- luonnonvarainministeriö ja Luoteis-Venäjän alueiden luon- taen. Maiden metsäsektorien toimintaedellytysten paranta- nonvarainhallinnot. Suomen puolella hankerahoitus tuli ul- miseksi ja yhteisen näkemyksen muodostamiseksi eri val- koasiainministeriön koordinoimista lähialuevaroista. tionhallinnon tasoilla on toteutettu monia toimia. Edellä kä- Metsäohjelma toteutettiin neljässä vaiheessa vuosina sitelty lähialueyhteistyö oli yksi näkyvimmistä toimintamuo- 1997-2011. Tavoitteena oli päästä irti aiemmista pienistä ja doista, johon osallistui laaja joukko viranomaisia ja toimijoi- irrallisista hankkeista ja toteuttaa useampivuotisia isompia ta kansalaisjärjestöistä, tutkimus- ja koulutusorganisaati- hankkeita yhteisesti sovituista teemoista, jotka tukisivat kes- oista ja yrityksistä. tävän metsätalouden periaatteiden ja menetelmien käyttöön- Pysyviä metsäsektorin yhteistyöelimiä edustavat suoma- ottoa ja metsätalouden rakenteellisia uudistuksia (kuva 2). lais-venäläisen talouskomission alaisuudessa toimivat kes-

114 tävän metsätalouden ja metsäteollisuuden työryhmät. Työ- Metsäntutkimus yhteisen tietopohjan ryhmät muodostavat erinomaisen foorumin maiden met- luojana säsektorin viranomaisille ja yrityksille keskustella metsä- talouden ja -teollisuuden yhteistyön edistämisestä ja ennen Venäjän ensimmäisenä metsätieteilijänä voidaan pitää tsaa- kaikkea ongelmista. Tätä kautta kaupan tai yritystoiminnan ri Pietari Suurta (1682-1725). Perehtyessään metsäasioihin ongelmat voidaan nostaa keskusteluun vaikka pääministe- ja tehdessään metsiä koskevia päätöksiä hänellä oli järjes- ritasolle. telmällinen tieteellinen ote. Hän edisti luonnonvarojen jär- Metsäsektorien suurta merkitystä maidemme taloudelle kevää ja säästävää käyttöä antamalla lukuisia luonteeltaan korostavat myös metsäsektorin korkeimman tason keskus- rajoittavia ja kieltäviä säädöksiä sekä perustamalla suoje- telufoorumeina toimineet metsähuippukokoukset, joita ovat lualueita. Tärkein metsänsuojelun tavoite oli kuitenkin var- johtaneet pääministerit. Vuosina 2002-2012 kokouksia jär- mistaa laivanrakennukseen soveltuvan puun riittävyys. Suo- jestettiin neljä vuoronperään Suomessa ja Venäjällä. Kaikis- men ja Venäjän metsäntutkimuksen ja metsänhoidon opit sa niissä on ollut mukana 200-300 suomalaista ja venäläistä ovat tulleet Saksasta. Venäjän ensimmäisen metsänhoitoa hallinnon, yritysjohdon sekä koulutus- ja tutkimuslaitosten käsittelevän kirjan kirjoitti saksalainen metsänhoitaja Fer- ja kansalaisjärjestöjen edustajaa. Esimerkiksi 2012 Helsin- dinand Fokel vuonna 1766. gissä pidetyn metsähuippukokouksen tavoitteena oli edistää Nykypäivänä pohjoisten havumetsien sukkession ja met- yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia sekä investointe- sänhoidon perusteet ovat Suomessa ja Venäjällä pitkälti sa- ja biotalouteen metsäsektorille. Pääteemoina olivat metsä- manlaiset. Metsien hoidon menetelmät ovat poikenneet kui- politiikka, puun käyttö innovatiivisessa ekologisessa raken- tenkin toisistaan Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Neuvostolii- tamisessa ja biotalouden investoinnit. Vaikka huippukoko- ton ajoilta on periytynyt metsien ekstensiivisen hoidon mal- usten konkreettisia tuloksia on vaikea mitata, ne ovat tar- li, jossa metsiä on hakattu pääsiassa laajoina avohakkuina jonneet eri toimijoille tilaisuuden keskustella metsäsektorin ja hakkuualueet uudistettu lähinnä luontaisesti. Taimikoiden ajankohtaisista asioista ja edistää suorien kontaktien synty- hoitoon ja metsien harvennushakkuisiin on panostettu huo- mistä suomalaisten ja venäläisten toimijoiden välille. Tämä mattavasti vähemmän kuin Suomessa, jossa yksityinen met- puolestaan edistää yhteisten asioiden hoitamista, oli kyse sänomistus on edistänyt metsien aktiivista hoitoa ja hyödyn- sitten kaupankäynnistä tai viranomaistoiminnasta - ihmiset- tämistä. Venäjällä on kiinnitetty vähemmän huomiota met- hän asioita hoitavat niin yrityksissä kuin ministeriöissäkin. sätalouden kannattavuuteen kuin Suomessa.

Kuva 2. Suomalais-venäläisen päättäjien metsäfoorumin osallistujia hakkuutyömaalla Hämeenlinnassa maaliskuussa 2011. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

115 Viimeisten 20 vuoden aikana metsäntutkimuksen yhteisen mukaisesti. Käytettyjä järjestelmiä ovat Forest Steward- työssä painopisteinä ovat olleet taimituotanto, metsänuudis- ship Council eli FSC ja Programme for the Endorsement of taminen, hoito- ja harvennushakkuut sekä puunkorjuun me- Forest Certification eli PEFC. Suomalaiset metsä- ja metsä- netelmät ja kustannukset. Venäjällä on kasvanut kiinnostus konealan yritykset ovat olleet myös kiitettävästi mukana lu- Suomessa harjoitettavaan metsien hoidon malliin ja mene- kuisissa metsäalan tutkimus- ja kehityshankkeissa, monissa telmiin sitä mukaa, kun paikallisen metsäteollisuuden, eri- myös rahoittajina. Eikä pidä unohtaa venäläisiä vastuullisia tyisesti sahateollisuuden, vaikeudet saada raakapuuta ovat metsäteollisuusyrityksiä: ne ovat alueen merkittäviä inves- lisääntyneet. toijia, työllistäjiä ja veronmaksajia, joten ne ovat merkittäviä viranomaisten lobbaajia, kun edistetään kestävää metsäta- Metsäalan koulutusta eri tasoilla loutta ja metsäsertifiointia ja vastustetaan laittoman puun ja puutuotteiden kauppaa. Tässä työssä yhteinen sävel on Venäläisiä metsäalan työntekijöitä on käynyt koulutukses- löytynyt usein myös tutkijoiden ja venäläisten luonnonsuo- sa Suomessa. Erityisesti tavaralajimenetelmän1 käyttöön liit- jelujärjestöjen kanssa. tyvää koulutusta on annettu monissa ammatillisissa oppi- laitoksissa, mm. kursseja metsäkoneenkuljettajille. Myös Mitä kestävän metsätalouden yhteistyöllä metsähallinnon asiantuntijoita on kurssitettu. Joensuun yli- on saavutettu? opistossa oli mahdollista perehtyä Venäjän metsätalouteen 1990-luvulla alkaneessa sivuainekokonaisuudessa, ja ope- Tieto, osaaminen ja ymmärrys maiden metsäsektoreista ovat tus on jatkunut Itä-Suomen yliopistossa. Vuonna 2007 aloitti lisääntyneet valtavasti 20 vuodessa. Tiiviin yhteistyön an- suomalais-venäläisen Cross Border Universityn (CBU) met- siosta molemmissa maissa on satoja metsäalan ammatti- sämaisteriohjelma. Ohjelma on kansainvälinen ja englannin- laisia ja viranomaisia, joilla on ”yhteinen kieli”, jotka tuntevat kielinen, ja sitä koordinoi Itä-Suomen yliopisto. Maisterioh- naapurimaan metsäsektorin toimintaa ja voivat hyödyntää jelmaan otetaan vuosittain opiskelemaan noin 20 opiskelijaa ja soveltaa osaamistaan omassa työssään. Hanketoiminnan neljään yhteistyöyliopistoon. Venäjältä CBU:n metsämaiste- ansiosta tiedonvaihto on lisääntynyt ja luottamus kasvanut. riohjelmassa ovat mukana Petroskoin valtionyliopisto, Pie- Toimivat yhteistyöverkostot ovat tärkeä yhteistyön tulos. tarin metsätekninen yliopisto ja Moskovan valtion metsäy- Nokian varatoimitusjohtajana toiminut Harry Mildh totesi jo liopisto. Itä-Suomen yliopistossa on tässä ohjelmassa ollut vuosia sitten osuvasti, että on liian myöhäistä luoda verkos- opiskelijoita hyvin monista maista, eniten Venäjältä; sen sitoa, kun tarvitset sitä. Suomalaiset ja venäläiset metsäviran- jaan suomalaisia opiskelijoita on ollut toistaiseksi vain muu- omaiset ovat pystyneet hyödyntämään hyviä kahdenvälisiä tama. Opiskelijat suorittavat osan opinnoista Suomessa ja suhteitaan monissa kansainvälisissä metsä- ja ympäristö- osan Venäjällä. prosesseissa. Hanketoiminnan ansiosta myös kotimaisten toimijoiden yhteistyö on vahvistunut. Yritykset ja kestävän metsätalouden Metsäalan instituutioiden vahvistaminen on edistänyt edistäminen Luoteis-Venäjällä kestävien kehitysvaikutusten aikaansaamista Venäjällä. Esi- merkkinä toimivat alueellisten metsähallintojen uudistami- Voidaan sanoa, että suomalaiset metsäyritykset ovat olleet sen tukeminen, metsäalan koulutuksen kehittäminen ja tut- kestävän metsätalouden edistämisen pioneereja Luoteis-Ve- kimuksen vahvistaminen. näjällä. Yritykset ovat joutuneet huomioimaan metsien kes- Kahdenvälisellä lähialueyhteistyörahoituksella on saavu- tävyyden osatekijät toiminnassaan Venäjällä, koska niiden tettu merkittäviä hyötyjä melko pienellä panostuksella kyt- metsätuotteita on kaupattu kansainvälisestikin: aluksi kes- kemällä kahdenvälinen yhteistyö laajempaan kansainväli- tävyyttä jouduttiin miettimään puuntuonnissa ja 2000-luvun seen yhteistyöhön. Toiminnalla on ollut merkittävä rooli EU:n alusta lähtien tehdyissä tehdasinvestoinneissa ja metsien- ja Venäjän välisten rajayhteistyöohjelmien käynnistymises- vuokrauksessa. Esimerkkeinä näistä ovat jo 1990-luvun lo- sä - esimerkkeinä ovat EU:n teknisen avun ohjelma TACIS ja pussa venäläisten ympäristöjärjestöjen kanssa tehdyt sopi- ENPI CBC-raja-alueyhteistyöohjelmat, joista molemmista on mukset olla ostamatta tai hakkaamatta puuta ns. vanhojen rahoitettu myös monia metsähankkeita. metsien moratorioalueilta Karjalan tasavallasta. Varmistuak- Kestävän metsätalouden yhteistyö on edistänyt osaltaan seen Venäjältä hankitun puun laillisuudesta ja hyväksyttä- myös kaupallista yhteistyötä. Esimerkkinä mainittakoon puu- vyydestä suomalaiset metsäyritykset rakensivat jo 1990-lu- kauppa, metsäteollisuustuotteiden kauppa, metsäalan kon- vun lopulla Venäjän puun alkuperän seurantajärjestelmiä. sultointi ja koulutusvienti sekä suomalaisten metsäkonei- Lisäksi suomalaiset metsäyritykset, kuten Stora Enso, den ja puutavara-autojen vienti. Yhteistyö on myötävaikut- UPM ja Metsä Group, ovat olleet eturintamassa viemässä tanut myös metsäteollisuuden investointeihin, jotka ovat ol- hoito- ja harvennushakkuiden ideologiaa vuokrametsäalueil- leet pääosin suomalaisten yritysten investointeja Venäjälle. leen mm. Karjalan tasavallassa sekä Leningradin ja Novgo- Toivottavasti jatkossa saamme enemmän myös venäläisiä rodin alueilla. Yritykset ovat myös sertifioineet vuokramet- metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. siään Venäjällä kansainvälisten metsäsertifiointijärjestelmi-

1 Tavaralajimenetelmässä puu kaadetaan, karsitaan ja katkotaan metsässä eri käyttötarkoituksiin meneviksi puutavaralajeiksi.

116 Yhteistyön tulevaisuus Kirjallisuus Aarva, P. 2011. Suomen ja Venäjän välinen lähialueyhteistyö Kestävän metsätalouden hanketoiminnan painopiste on siir- vuosina 2004-2009. Evaluaatioraportti. Ulkoasiainministe- tymässä jatkossa entistä enemmän kaupalliselle pohjalle. riö. Edita Oyj. 108 s. http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=325116&contentlan=1&culture=fi-FI Tälle luo hyvän perustan aiemmassa yhteistyössä hankittu Kansallinen metsäohjelma 2015. 2011. Metsäalasta biotalouden asiantuntemus ja luodut verkostot. Kaupallisen yhteistyön vastuullinen edelläkävijä. Maa- ja metsätalousministeriö. Ju- viriämisestä esimerkkeinä toimivat metsätienrakennuksen venes Print. 52 s. http://www.mmm.fi/attachments/metsat/ konsultoinnin ja metsäalan täydennyskoulutuksen toteutu- kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtio- neuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdf neet vientihankkeet. Ministry of Agriculture and Forestry 2011 a. Bilateral forestry Kansainväliset yhteistyöaloitteet vaikuttavat siihen, mi- co-operation with Russia. http://www.mmm.fi/en/index/ ten Suomi toteuttaa jatkossa metsäyhteistyötä Venäjän frontpage/forests/eu_international_cooperation/bilateral/ kanssa. EU:n uusi ohjelmakausi 2014-2020, Suomen raken- russia.html nerahasto-ohjelma 2014-2020 sekä EU:n raja-alueyhteistyö- Ministry of Agriculture and Forestry 2011 b. III Phase of the Finn- ish-Russian development programme on forest management ohjelmat tarjoavat jatkossa mahdollisuuksia myös isoihin yh- and conservation of biological diversity in North-West Rus- teistyöhankkeisiin. Näissä ohjelmissa kestävä metsätalous sia. http://www.mmm.fi/en/index/frontpage/forests/eu_in- ei todennäköisesti ole esillä omana teemanaan, vaan se voi ternational_cooperation/bilateral/russia/NWRDP.html sisältyä esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen, uusiutuvan Osnovy gosudarstvennoj politiki v oblasti ispolzovanija, ohrany, zaštšity i vosproizvodstva lesov v Rossijskoi Federatsii na pe- energian ja ympäristöön liittyviin teemoihin. Jatkossa Suo- riod do 2030 goda. 2013. [Metsien käytön, valvonnan, suojelun men ja Venäjän kahdenvälinen yhteistyö voi kestävän met- ja uudistamisen valtiollisen metsäpolitiikan perusteet Venä- sätalouden edistämisessä tarkoittaa viranomaisyhteistyö- jän federaatiossa vuoteen 2030 asti]. Pravitelstvo Rossijskoi Fedratsii. Rasporjaženie ot 26.9.2013 g. № 1724-r. Moskva. tä, yksittäisiä hankkeita ja sovittuihin teemoihin keskittyviä Saramäki, T. 2012. The profitability of forestry in Finland and Rus- edistämistoimia, joissa on myös kaupallinen intressi mukana. sia. Working Papers of the Finnish Forest Research Institute EU:n kasvavat tavoitteet lisätä uusiutuvan energian käyt- 250. 48 s. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-40-2401-6 töä ja Venäjän maailman suurimpiin kuuluvat metsävarat li- Strahov, V. V., Pisarenko, A. I. & Borisov, V. A. 2001. Globalizatsi- sännevät kiinnostusta metsäenergiavarojen ja metsäener- ja lesnogo hozjaistva [Metsätalouden globalisaatio]. VNIITS- lesresurs, Moskva. 400 s. gian hankinnan tutkimukseen. Suomen metsät 2007. Kestävän metsätalouden kriteereihin ja Maailmanlaajuisista ilmastonmuutoksen torjunnan, vä- indikaattoreihin perustuen. Maa- ja metsätalousministeriö hähiilisen talouden ja kestävän kehityksen kysymyksistä 7/2007. Vammalan Kirjapaino Oy. 99 s. on tarpeen palata aika ajoin myös ruohonjuuritasolle. Mi- ten metsiä tulee uudistaa, hoitaa ja suojella, jotta paikallinen metsäteollisuus saisi tarvitsemansa raakapuun ja paikalliset ihmiset mahdollisuuden luonnonantimien keräämi- seen ja virkistäytymiseen ja miten turvata arvokkaiden eli- nympäristöjen säilyminen. Mikäli näitä kysymyksiä ei saada ratkaistua esimerkiksi Pohjois-Karjalan Uimaharjussa tai Karjalan tasavallan Segežassa, globaalien metsä- ja ympä- ristökysymysten pohdinta tuntuu poliitikkojen, virkamiesten ja tutkijoiden kaukaiselta puuhastelulta.

117 Metsäalan tulevaisuudennäkymät Suomessa Riitta Hänninen

Metsäala on käynyt historiansa aikana läpi useita toimin- santuotteen arvonlisäyksestä. Syynä tähän on ollut pape- taympäristön aiheuttamia muutoksia, mutta pysynyt yhtenä rin, sahatavaran ja vanerin tuotannon supistuminen huip- tärkeimmistä taloudellista hyvinvointia luovista toimialoista puvuosista noin kolmanneksella (kuva 1). Samalla metsäte- Suomessa. Vuonna 2013 noin viidesosa Suomen koko vien- ollisuuden viennin arvo ja työllisyys ovat vähentyneet mer- nin arvosta tuli metsäteollisuudesta. Alueellisesti metsäsek- kittävästi. Metsäteollisuuden investoinnit kotimaahan ovat tori on tärkeä tulon ja työllisyyden lähde, ja metsäteollisuu- vuosina 2007-2012 jopa puolittuneet 2000-luvun ensimmäis- den varassa on myös noin 70 prosenttia Suomen uusiutuvan ten vuosien lukemista. Metsätaloudessa muutokset ovat ol- energian tuotannosta. Seuraavina vuosikymmeninä isot glo- leet pienempiä ja työllisyys on pysynyt lähes ennallaan. Tämä baalit muutossuunnat, megatrendit, haastavat metsäalan ja johtuu siitä, että puuta on tuotu ulkomailta aiempaa vähem- koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Maailmalla vai- män, jolloin teollisuus on hankkinut puunsa kotimaasta. Myös kuttavia suurimpia megatrendejä ovat väestön lisääntymi- energiapuun korjuu metsistämme on kasvanut. nen, kehittyvien maiden elintason nousu ja niiden painoar- Metsäteollisuuden tuotannon laskun taustalla yhtenä te- von kasvu maailmantaloudessa, informaatioteknologian ke- kijänä on viime vuosien taloustaantuma, joka vähensi kysyn- hitys, ilmastonmuutos, energian tarpeen kasvu sekä luon- tää Euroopan päävientimarkkinoilla ja kotimaassa. Taantu- nonvarojen niukkeneminen ja luonnon monimuotoisuuden masta pahiten kärsineistä toimialoista sahatavaran ja sel- väheneminen. lun tuotanto on kuitenkin vuoden 2009 jälkeen kääntynyt Maailmantalouden rakennemuutos on muuttamassa ta- kasvuun. Pitemmällä aikavälillä paperiteollisuuden tuotteis- louden painopistettä perinteisistä teollisuusmaista Aasian ja ta sellun, kartongin ja pehmopaperin kysyntä kasvaa, mutta Etelä-Amerikan kehittyviin talouksiin, jonne myös väestön painopaperin kysyntää ja tuotantoa perinteisissä tuottaja- kasvu keskittyy. Tämä talouden uusjako on tuonut muutos- maissa Länsi-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa vähen- paineita Suomenkin elinkeinorakenteisiin. Informaatiotekno- tää edelleen se, että sähköinen viestintä ja internet korvaa- logia on syrjäyttämässä paperia, ja yhdessä tämän vaiku- vat painettua viestintää. Paperiteollisuuden perinteiset tuot- tuksen kanssa kehitys on johtanut siihen, että paperin tuo- tajamaat ovat menettäneet kilpailuetua tuotantokustannuk- tantokapasiteetti on supistunut Suomessa. Herääkin kysy- siltaan halvemmille Etelä-Amerikan ja Aasian maille, joihin mys, miltä näyttävät metsäalan tulevaisuudennäkymät nyt. uusien investointien kasvu on keskittynyt. Entä onko metsäala yksi keskeinen, kansalaisille hyvinvointia Suomen paperin tuotannosta yli puolet on aikakausleh- tuottava elinkeino Suomessa myös tulevaisuudessa? tipapereita. Näiden kysyntä on pienentynyt aikakauslehtien painosmäärien vähentyessä. Metsäteollisuuden kansainvä- Viime vuosien taloustaantuma voimisti lisen tietopalvelun RISI:n arvion mukaan paperin kysyntä ja metsäalan rakennemuutosta tuotanto saattavat laskea Euroopassa 2000-luvun huippuvuosista jopa 45 prosenttia vuoteen 2028 mennessä. Vaik- Koko metsäsektorin osuus Suomen bruttokansantuottees- ka kulutus kasvaa vielä kehittyvissä maissa, niissäkin on jo ta on pienentynyt viime vuosikymmenellä. Vuosina 2000- merkkejä kasvun heikentymisestä. Suuntaus paperittomiin 2011 osuus aleni 6 prosentista 2,5 prosenttiin bruttokan- toimistoihin vähentää myös hienopaperin kulutusta.

milj.m3/t milj. t 16 Paino- ja 120 Trendit laskettu 14 kirjoituspaperi vuosilta 2000–2011. 100 12 Kartonki Muut maat Sellu 10 80 Pohjois- Havusahatavara Amerikka, 8 Vaneri 60 Länsi- Eurooppa, 6 Japani, 40 Oseania 4 2 20 0 0 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Tilastot: Metsäteollisuus Lähde: Hetemäki ja Hänninen 2013, Tilastot:RISI

Kuva 1. Suomen metsäteollisuuden tuotanto vuosina 2000- Kuva 2. Graafisten painopaperien kulutus 1992-2011 ja trendi- 2013. Tilastot: Metsäteollisuus. ennusteet vuoteen 2020.

118 Suomen painopaperin tuotannon on arvioitu vähenevän 100 miljardia, US$ vuoteen 2020 mennessä noin 30 prosenttia vuodesta 2007, 14 Bioenergia, olettaen että kustannuskilpailukyky ei merkittävästi para- 12 biokemikaalit ja ne. Silloin tuotantomäärä olisi 1990-luvun alkuvuosien tasol- kuitukomposiitit la (Hetemäki ja Hänninen 2009) (kuva 2). Arvio saattaa olla 10 Perinteiset jopa optimistinen, sillä viime vuosien heikko talouskehitys metsäteollisuus- 8 EU:n alueella näyttäisi nopeuttavan muutosta. tuotteet Painopaperin tarve ei tulevaisuudessa kuitenkaan maa- 6 ilmalla kokonaan häviä, vaan paperi tulee edelleen olemaan 4 jonkinlainen osa jokapäiväistä elämää. Paperiteollisuuden muilla tuotteilla, sellulla, kartongilla ja pehmopaperilla, on 2 kuitenkin painopapereita paremmat kysynnän kasvunäky- 0 mät. Suomen kannalta etenkin neitseelliseen kuituun perus- 2015 2020 2030 tuva elintarvikepakkauskartonkien markkinakehitys näyttää Lähde: Forest Products Association of Canada 2011. suhteellisen hyvältä. Sellun kysyntä kasvaa sellukuidun jat- Kuva 3. Arvio erilaisten metsäbiomassaan perustuvien tuottei- kojalosteissa, ja pitkäkuituisen pohjoisen havusellun kilpai- den globaalin markkinapotentiaalin kehityksestä vuoteen 2030 luedut lujittavana kuituna esimerkiksi luonnonkuitukompo- mennessä. siiteissa lisäävät sen kysyntää. Puutuotteiden kulutuksen globaaleissa muutostekijöissä ei ole näkyvissä samantyyppistä kulutusta vähentävää te- an tavoitteena on kasvattaa biotalouden tuotos 61 miljardista kijää kuin mitä sähköinen viestintä on merkinnyt painopa- eurosta 100 miljardiin euroon. pereille. Suomen sahatavaran tuotannon lasku 2000-luvun Tulevaisuuden biotaloudessa tehdään todennäköisesti huippuvuosista on seurausta Euroopan taloustaantumasta lähes kaikkia perinteisiä tuotteita, mutta uutta kasvua syn- sekä kilpailun kiristymisestä erityisesti Venäjän, Saksan ja tyy uusien teknologioiden ja tuoteinnovaatioiden myötä. Tu- Ruotsin lisätessä tuotantoaan. Euroopan talouden taantu- levaisuudessa sellun monipuolistuva käyttö eriyttänee sen man aikana Suomi on lisännyt sahatavaran vientiä Euroopan paperin tuotannosta. Nanosellua voidaan käyttää paranta- ulkopuolisille markkinoille: Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja maan paperin ja kartongin ominaisuuksia, sideaineena au- Aasiaan. Kun taloustaantumasta toivutaan, markkinanäky- toteollisuuden-, pakkaus- ja rakennusmateriaaliteollisuu- mät näyttävät pitemmällä aikavälillä hyviltä. Euroopan uni- den komposiiteissa, suodattimissa, ruokatuotteissa, kos- onin tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämises- metiikassa, jne. Kun ympäristötietoisuus lisääntyy ja säh- sä suosivat puun käyttöä, ja rakentaminen kasvaa kaikkial- köinen kaupankäynti kasvaa, ne lisäävät puukuituun perusla maailmassa. Viennin ja tuotannon lisääminen edellyttä- tuvien pakkausten kysyntää. vät kuitenkin kilpailukyvyn parantamista, esimerkiksi kehit- Puutuoteteollisuudessa innovaatiot voivat liittyä uuden- tämällä nykyisten perustuotteiden rinnalle jalosteita, uusia laisten insinööripuutuotteiden kehittämiseen. Tuotteiden tuotteita ja niihin liittyviä palveluja sekä panostamalla mark- tuotantokustannukset olisivat entistä pienemmät mutta ja- kinointiin. lostusarvo suurempi. Esimerkkejä näistä ovat jo nykyiset rakentamista nopeuttavat, lujat ja kevyet massiivipuulevyt, si- Tulevaisuuden merkittävä kasvupotentiaali sustamisen designhuonekalut ja kaiuttimet. Rakentamises- on biotaloudessa sa ilmastopolitiikka tukee osaltaan uusiutuvien materiaalien kuten puutuotteiden, kysyntää. Sahatavaran tuotannos- Suomen rinnalla useat muut maat ovat perustaneet tulevai- ta noin 40 prosenttia kulutetaan kotimaassa, ja kotimaista suuden kasvuodotuksensa biotalouden varaan. Koska maa- puun käyttöä on pyritty lisäämään esimerkiksi edistämällä ilman luonnonvarat niukentuvat ja ilmastonmuutosta on hi- puukerrostalorakentamista. dastettava, tämä lisää tulevaisuudessa uusiutuviin raaka-ai- Biokomposiitit ovat jo alkaneet korvata painekyllästet- neisiin perustuvien materiaalien, tuotteiden sekä energian tyä puuta muun muassa ulkotilojen rakenteissa. Uusia, kor- kysyntää. On arvioitu, että metsäbiomassaan perustuvien keamman lisäarvon biokomposiittituotteita on esimerkiksi biotuotteiden globaali markkinakysyntä yli kaksinkertais- keittiökalusteissa ja liikennevälineissä. Tulevaisuuden bioja- tuisi arvoltaan vuosina 2015-2030, kun perinteisten metsä- lostamoissa tuotetaan monenlaisia tuotteita ja polttoainei- teollisuustuotteiden kysyntä kasvaisi noin kymmenen pro- ta jätteestä ja puusta sekä puun komponenteista (selluloo- senttia (kuva 3). sa, hemiselluloosa ja ligniini). Biojalostamotuotteita voivat Suomen kansallisessa biotalousstrategiassa metsien ja olla myös erilaiset biopolymeerit ja biokemikaalit elintarvi- metsäalan merkitys on runsaiden metsävarojen vuoksi keske-, lääke-, ja kosmetiikkateollisuuden käyttöön. keinen, ja Suomessa biotalous on suurelta osin metsiin pe- Biotaloudessa puun ja metsien käyttö monipuolistuvat rustuvaa. Biotaloudessa tavoitellaan vähähiilisyyttä, resurs- entisestään. Palveluiden kysyntä kasvaa, ja kasvualoja ovat sitehokkuutta ja fossiilisen energian korvaamista uusiutuval- tuotantoon liittyvät teolliset palvelut, tuotteisiin liittyvät pal- la. Suomen kansallisen biotalousstrategian mukaan biota- velut sekä metsiin liittyvät aineettomat palvelut, kuten met- lous muodostaa Suomessa noin kuusitoista prosenttia kan- sien virkistyskäyttö ja luontomatkailu. Kehittyvän informaa- santalouden tuotoksesta. Vuoteen 2025 mennessä strategi- tioteknologian hyödyntäminen auttaa osaltaan räätälöimään

119 ja kehittämään uusia palveluja ja tuotesysteemejä erilaisil- nusten rinnalla asiakaslähtöisyys, uudet tuotteet ja palve- le asiakasryhmille. lut, osaaminen ja uusien teknologioiden käyttöönotto. Met- säalan kilpailukyky on tulevaisuudessa pikemminkin pitkälle Biojalostamot ja bioenergia lisäävät puun jalostetuissa tuotteissa kuin massatuotannossa. käyttöä Avainkysymys on, miten saadaan kasvuun metsäteolli- suuden ja koko metsäsektorin 2000-luvulla laskussa ollut ar- Suomessa ainespuun vuotuisia hakkuita voidaan lisätä ny- vonlisäys. Tulevaisuuden biotaloudessa tarvitaan uudenlai- kyisestä, ja käynnissä oleva metsäteollisuuden rakennemuu- sia pitkälle jalostettuja tuotteita, joita metsäala voi tuottaa. tos merkitsee myös tuotannon lisäarvon kasvua. Äänekos- Biotalouden olennainen osa on myös se, että tuotteet sisäl- kelle ollaan rakentamassa ensimmäistä laajamittaista bioja- tävät enemmän lisäarvoa vähemmästä raaka-ainemääräs- lostamoa ja muita investointikohteita on valmisteilla. Jo tie- tä. Lisäarvoa tuotteisiin syntyy yhä enemmän niihin liitet- dossa olevat suunnitelmat lisäisivät puun käyttöä miljoonil- tävistä palveluista. Pitkällä aikavälillä metsäteollisuus sekä la kuutiometreillä. Kansallisen metsästrategian 2025 tavoit- puun ja metsien käyttö monipuolistuvat entisestään. Uut- teena on lisätä puun käyttöä nykyisestä 15 miljoonalla kuu- ta liiketoimintaa ja työpaikkoja syntyy nykyisten toimialojen tiometrillä. Lisäksi tavoitteena on nostaa metsähakkeeseen rajoille sekä kokonaan uusille puuta ja metsiä hyödyntäville perustuvaa lämmön ja sähkön tuotantoa vuoteen 2020 men- aloille. Puunjalostus on jo nyt yhä enemmän myös energia- nessä. Puun lisäkysyntä edellyttää toimivia raakapuumarkki- ja kemianteollisuutta. noita sekä puunhankinnan ja metsien käytön tehostamista. Ihmisten hyvinvointi koostuu taloudellisten ja materiaa- Suomessa metsäenergian tuotanto on sidoksissa metsä- listen tekijöiden lisäksi monista muista tekijöistä, kuten ter- teollisuuteen. Energiapuuta ei erikseen kasvateta, vaan met- veydestä ja virkistäytymisestä, puhtaasta ja elinvoimaises- siin perustuvan energian tuotannossa hyödynnetään metsä- ta ympäristöstä sekä metsäluonnon monimuotoisuudesta. teollisuuden tuotannossa syntyviä tähteitä ja raakapuun kor- Näihin perustuvien palveluiden kysyntä kasvaa tulevaisuu- juun yhteydessä syntyviä hakkuutähteitä, oksia ja kantoja. dessa, jolloin arvonlisää syntyy myös kehittämällä metsien Suuria metsähaketta käyttäviä sähkön ja lämmöntuotannon matkailu-, virkistys- ja terveyspalveluita ja edistämällä nii- laitoksia (CHP) on otettu Suomessa käyttöön useita, ja UPM hin liittyvää yrittäjyyttä . käynnisti alkuvuonna 2015 mäntyöljystä liikenteen polttoai- Suomen vahvuuksia metsäalalla ovat runsaat ja elinvoi- netta tuottavan laitoksen. Ongelmana energiamarkkinoilla on maiset metsävarat, kansainvälisesti poikkeuksellisen laaja investointien kalleus ja suuret vaihtelut eri energiamuotojen yksityismetsänomistus, korkeatasoinen koulutus ja tutkimus, keskinäisissä hintasuhteissa, sääntelyssä ja tukipolitiikas- hyvät liikenne- ja tietoliikenneyhteydet sekä vakaa yhteis- sa. Investointihalukkuuteen vaikuttaa osaltaan EU-politiik- kunta. Kuluttajien ja yhteiskunnan ympäristötietoisuuden li- ka. Esimerkiksi EU:n päästökaupan hintojen lasku on vähen- sääntyessä ja mieltymysten muuttuessa lähemmäs vihrei- tänyt metsäenergian kilpailukykyä. tä tuotteita ja -arvoja metsäalalla on myös tulevaisuudessa Viime kädessä metsäenergian käyttö riippuu sen hinnas- keskeinen merkitys yhteiskunnassa. ta muihin energiamuotoihin nähden. Yhdysvallat on ottanut liuskeöljyn ja liuskekaasun varantojaan käyttöön ja lisän- nyt kivihiilen vientiä Eurooppaan, mikä on mullistanut ener- Kirjallisuus giamarkkinoita. Kivihiilen hinta on alentunut, ja kivihiili on Hetemäki, L. ja Hänninen, R. 2009. Arvio Suomen puunjalostuk- osin syrjäyttänyt uusiutuvaa energiaa, sillä samaan aikaan sen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020. Met- päästöoikeuksien hinta on ollut alhaalla. Pitemmällä aika- lan työraportteja 122: 1-63. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951- 40-2165-7 välillä metsäbiomassan suurimittainen käyttö saattaa jää- Hetemäki, L. ja Hänninen, R. 2013. Suomen metsäalan taloudelli- dä energian tuotannossa välivaiheeksi. RISI:n mukaan Eu- nen merkitys nyt ja tulevaisuudessa. Kansantaloudellinen ai- rooppaan saattaa syntyä vajausta biomassasta, jolloin kas- kakauskirja 2: 191-208. http://www.taloustieteellinenyhdis- vavaan energian kysyntään on kehitettävä muita ratkaisu- tys.fi/wp-content/uploads/2014/09/hetemäki_hänninen.pdf ja. Arvokas puukuitu kannattaa käyttää kohteissa, joissa sii- Hetemäki, L., Hänninen, R. & Moiseyev, A. 2013. Markets and Mar- ket Forces for Pulp and Paper Products. Kirjassa: Hansen, E., tä saadaan parhain lisäarvo. Vlosky, R. & Panwar, R. (toim.). Global Forest Products: Trends, Management, and Sustainability. Taylor and Francis Publish- ers, USA. s. 99-127. Metsillä on myös tulevaisuudessa Hänninen, R. 2013. Suomen metsäsektori monipuolistuu ja uu- keskeinen merkitys suomalaisessa distuu. Talous ja yhteiskunta 4: 14-19. http://www.labour.fi/ yhteiskunnassa TjaYpdf/ty42013/ty42013Hanninen.pdf Hänninen, R., Katila, P. ja Västilä S. 2014. Megatrendit muuttavat Vaikka globaalit muutossuunnat ovat johtaneet nykyiseen Suomen metsäalaa. Metsätieteen aikakauskirja 4: 675-678. murrokseen metsäalalla, monet muutoksista näyttäisivät tu- Kansallinen metsästrategia 2025. http://www.mmm.fi/fi/index/ levaisuudessa lisäävän metsiin ja puuhun kohdistuvaa ky- etusivu/metsat/Strategiat_ohjelmat/kansallinenmetsastra- tegia2025.html syntää. Väestö kasvaa ja kaupungistuu, ja kehittyvien maiden Suomen biotalousstrategia 2014. https://www.tem.fi/files/39784/ vaurastuva keskiluokka arvostaa aiempaa enemmän laaduk- Suomen_biotalousstrategia.pdf kaita tuotteita ja palveluita. Edellytyksenä Suomessa sijaitsevan metsäteollisuuden menestymiselle on kuitenkin kan- sainvälinen kilpailukyky, johon vaikuttavat tuotantokustan-

120 3.4 Marjat

3.4.1 Marjastuksen mahdollisuudet

Luonnonmarjat ja myrkylliset marjalajit Kauko Salo

Suomessa kasvaa viitisenkymmentä luonnonvaraista mar- la sekä tunturikankailla. Variksenmarjojen lehdet ovat mel- jakasvilajia, joista 37 on syötäviä ja kuudentoista kasvila- kein neulamaisia, ja ne talvehtivat lumen alla. Marjat ovat jin marjoja voidaan poimia ravinnoksi. Suurin osa syötävis- herneen kokoisia ja kiiltävän mustia. Variksenmarjan vahva tä luonnonmarjoista on metsien kasveja, jotka voivat kasvaa pääjuuri tunkeutuu syvälle, mutta muu juuristo on pinnalli- monella metsätyypillä kuivilta kankailta lehtoihin. nen. Variksenmarjat ovat tuulipölytteisiä kloonikasveja, joi- Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on Etelä-Suomessa den siemeniä linnut levittävät. Metsäpalon tai kulotuksen jäl- metsien yleisin varpukasvi kuivahkoilla kankailla. Sen kor- keen variksenmarja uudistuu muita varpuja hitaammin. Va- keus on 5-30 cm. Se marjoo myös kuivilla kankailla, kallioi- riksenmarjojen sato voi olla hyvänä vuonna lähes 200 mil- den painanteissa ja Lapissa kuivilla tunturikankailla (kuva 1). joonaa kiloa. Variksenmarja on maultaan neutraali, sillä mar- Puolukan lehdet ovat vahamaisen nahkeita, monivuotisia ja jan sokeri- ja happopitoisuudet ovat alhaisia. Marjoista voi ikivihreitä. Puolukka lisääntyy pääasiassa kasvullisesti maa- valmistaa mehuja, hilloja ja hyytelöitä sellaisenaan tai yh- varren silmuista ja kasvaa laikuittaisina klooneina. Uudistus- distelemällä marjoja muiden, runsashappoisempien marjo- hakkuun jälkeen puolukan varvusto yleensä voimistuu valon jen, mm. puolukan tai isokarpalon, kanssa. ja lämmön lisääntyessä. Tällöin se myös kukkii hyvin ja tuottaa runsaan sadon, jos pölytys on onnistunut ja jos muokkaus ei ole tuhonnut kasvustoja. Kulotus- ja metsäpaloalu- eilla puolukka elpyy nopeasti palamattomista maavarsista ja tuottaa runsaita satoja usean vuoden ajan palon jälkeen. Myös harvennushakkuut parantavat puolukan kasvuolosuh- teita. Varvuston peittävyys lisääntyy ja sadot paranevat puo- livarjoisilla kasvupaikoilla. Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukan ohella Suo- men kangasmetsien valtavarpu. Sen korkeus on 10-40 cm. Se kasvaa runsaimmillaan tuoreilla kankailla, mutta se on yleinen myös kuivahkoilla kankailla. Mustikka pudottaa leh- tensä talveksi, mutta sen vihreät varret pystyvät yhteyttä- mään lehdettöminä. Mustikka lisääntyy pääasiassa kasvullisesti maavarren avulla. Yhden maavarren muodostama kloo- ni voi kasvaa yhtenäisenä jopa 30 vuotta, ja yksittäiset versot elävät noin 15 vuotta vanhoiksi. Mustikan kukat ja lehdet puhkeavat lähes yhtä aikaa toukokuussa ja aikaisen kukinnan takia halla vaurioittaa usein kukkia (kuva 2). Aikaisin keväällä kylmien ja tuulisten sääjaksojen aikana pölytys voi epäonnistua, sillä tällöin pölyttävät hyönteiset eivät lennä. Mustikan versot ja vahapeitteettömät lehdet eivät kestä avo- hakkuualoilla auringon paahdetta, jolloin maaperä kuivuu, ja mustikkasato jää tällaisilla alueilla yleensä heikoksi. Satoisia ja vähän poimittuja kangasmetsien marjavarpu- ja ovat juolukka ja variksenmarjat, jotka ovat käyttökelpoisia ravintokasveja ja suotta aliarvostettuja marjalajeja. Etelän- variksenmarja (Empetrum nigrum ssp. nigrum) kasvaa karukkokankailla jäkälien kanssa sekä kuivilla kankailla. Pohjan- Kuva 1. Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) marjoo kuivissa ja kui- variksenmarja (Empetrum hermaphroditum ssp. hermaph- vahkoissa kangasmetsissä ja Lapissa myös tunturikankailla. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. roditum) kasvaa pääasiassa kuivilla ja kuivahkoilla kankail-

121 Kuva 2. Mustikan (Vaccinium myrtillus) kukat ja lehdet puhkea- Kuva 3. Juolukan (Vaccinium uliginosum) kukinto on latvaterttu, vat lähes yhtä aikaa toukokuussa. Aikaisen kukinnan takia halla jossa on 1-3 kukkaa. Teriö on ruukkumainen, väriltään valkoinen vaurioittaa usein kukkia. Kylmien ja tuulisten sääjaksojen aikana tai punertava. Mustikalla kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, ja keväällä pölytys voi epäonnistua, sillä tällöin pölyttävät hyöntei- niiden väri on vihertävänkellertävä. Juolukka varistaa lehtensä set eivät lennä. Kuva: Hannu Nousiainen. talveksi mustikan tapaan. Kuva: Hannu Nousiainen.

Juolukka (Vaccinium uliginosum) on soilla kasvava marja- rinteillä ja hakkuuaukeilla. Ahomansikan kasvupaikat ovat varpu, mutta se kasvaa Lapissa ja Koillismaalla myös kuivah- vähentyneet, koska valoisat metsälaidun- ja kaskenpoltto- koissa ja kuivissa kangasmetsissä (kuva 3). Juolukan marjan alueet sekä niityt ovat vähentyneet nopeasti viimeisen 50-60 malto on monen mielestä vetinen, mutta marjan C-vitamiini- vuoden aikana. Ahomansikan aromi on ainutlaatuinen. Mar- pitoisuus on samansuuruinen kuin mustikan marjalla. Juolu- jat voi syödä sellaisenaan tai maidon tai maustamattoman kan marjoja on käytetty ravinnoksi aivan liian vähän. Marjat jugurtin kanssa. Ahomansikan ohella mesimarjan kasvupai- sopivat hyvin mustikan kanssa sekamehuihin. Kokeilemisen kat ovat vähentyneet nopeasti viime vuosikymmeninä, sillä arvoista sekamehua saa sekoittamalla tuoretta mustikkaa, kosteat niityt on raivattu pelloiksi, laiduntaminen on loppu- variksenmarjoja sekä juolukkaa ja joukkoon lisätään puu- nut ja avo-ojien tilalla ovat viljelypeltojen salaojat. tarhasta poimittuja mustaherukan marjoja. . Metsissä kasvavista puista syötäviä marjoja tuottavat ka- Lehtomaiset kankaat ja lehdot ovat useimmille marjavar- taja (Juniperus communis), tuomi (Prunus padus) ja pihlaja vuille liian reheviä kasvupaikkoja, joissa menestyvät ruoho- (Sorbus aucuparia). Kataja on kaksikotinen havupuulaji, joka vartiset kasvilajit. Lehtojen, lehtomaisten ja tuoreitten kan- kasvaa 0,5-10 metriä korkeaksi pensaaksi tai puuksi. Sen gasmetsien marjakasveja ovat lillukka (Rubus saxatilis) (kuva hede- ja emikukat ovat eri kasveissa. Käpyjä eli "katajanmar- 4), mesimarja (Rubus arcticus), ja vadelma (Rubus idaeus). Va- joja" kehittyy vain emipensaisiin ja ne kypsyvät kolmantena delma kasvaa monenlaisilla rehevillä kasvupaikoilla, mutta kesänä, jolloin ne ovat sinisiä. Katajanmarjoja käytetään liha- myös metsänlaiteilla, kivikoissa, hakkuuaukeilla ja tienvar- ruokien, oluen, geneverin ja ginin maustamiseen. Tuomi silla. Vadelma hyötyy uudistushakkuista (kuva 5), se suosii (Prunus padus) on 3-12 metriä korkea monirunkoinen pensas typpi pitoista kasvupaikkaa ja hyödyntää tehokkaasti aukei- tai puu. Alkukesällä tuomen tunnistaa voimakkaan tuoksui- den maiden valaistuksen. Vadelma kasvaa myös kulotusalu- sista valkoisista kukista. Kukintona on nuokkuva monikukkai- eilla, ja se voi olla yleinen kuloalueilla jo toisena kulotuksen nen terttu ja hedelmä on kiiltävän musta luumarja. Marjat ovat jälkeisenä vuonna. Luonnonvadelmaa poimitaan paikallisesti, meheviä ja kitkerän makuisia ja ne sisältävät omena-, sitruu- mutta pääosa kaupallisesta ja kotitalouskäytöstä muodos- na- ja parkkihappoja. Marjoja voidaan käyttää liköörien ja me- tuu puutarhavadelmista. hujen valmistamiseen. Pihlajasta (Sorbus aucuparia) on eril- Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca) kyp- linen artikkeli tämän kirjan sivulta 184 alkaen. syy syötävistä marjalajeista ensimmäisenä, yleensä juhan- Syötävien marjakasvien lisäsi Suomessa esiintyy aina- nuksen jälkeen. Se kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun kin 16 sellaista metsissä kasvavaa myrkyllistä luonnonmar- korkeudelle asti ahoilla, niityillä, teiden pientareilla, mäen- jalajia, jotka syötynä aiheuttavat ihmiselle myrkytystilan tai

122 Kuva 4. Sudenmarjan (Paris quadrifolia) marja on sinimusta, vahapeitteinen ja myrkyllinen. Marja muistuttaa mustikan marjaa, ja siksi lapset voivat poimia niitä suuhunsa. Kuvassa punaiset lillukan (Rubus saxatilis) marjat on syötäviä. Marja sisältää ison siemenen, jonka voi siivilöidä pois, jos valmistaa hilloa tai hyytelöä. Lillukan lehdistä voi valmistaa maukasta yrttijuomaa. Kuva: Kauko Salo.

kosketeltaessa ärsyttävät ihoa, eli niillä jokaisella on myrk- kyvaikutus ihmiseen. Useimmat myrkylliset marjalajit kasvavat lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla. Maamme myrkyllisimpiin marjakasveihin luettava näsiä (Daphne mezereum) on lehtojen ja lehtomaisten kankaitten 60-120 senttimetriä korkea pensas. Näsiä kukkii aikaisin ke- väällä, ja sen vaaleanpunaisten kukkien tuoksu on huumaava (kuva 6). Lapset voivat poimia houkuttelevan punaisia marjoja suuhunsa, ja jo muutaman marjan syöminen voi johtaa vakavaan myrkytykseen (kuva 7). Kielo (Convallaria majalis) ja oravanmarja (Maianthemum bifolium) ovat laaja-alaisia kasvupaikkansa suhteen, ja ne voivat kasvaa myös kuivissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä. Terttuseljaa (Sambucus racemosa) tavataan viljelykarkulai- sena metsissä. Mustakoisokin (Solanum nigrum) voi kasvaa rehevissä rantametsissä, mutta useimmin viljelymaitten reunamilla ja joutomailla. Harvinaisia lajeja ovat euroopanmar- jakuusi (Taxus baccata) ja sinikuusama (Lonicera caerulea). Myrkyllisiä marjoja on edellä mainittujen lisäksi kallio- kielolla (Polygonatum odoratum), lehtokielolla (Polygona- tum multiflorum), punakoisolla (Solanum dulcamara), leh- tokuusamalla (Lonicera xylosteum), puna- ja mustakon- nanmarjalla (Actaea eryhrocarpa, A. spicata), koiranheidellä (Viburnum opulus), korpipaatsamalla (Rhamnus frangula). Sudenmarjalla (Paris quadrifolia) on mustikkaa muistuttavat sinimustat marjat (kuva 4). Kielo on 15-25 senttimetriä korkea kasvi. Kukat ovat valkoisia ja miellyttävän tuoksuisia. Kielon marjojen lisäksi myös sen lehdet, varsi ja juurakko ovat myrkyllisiä (kuva 8). Kielos- ta on löydetty lähes 40 sydämen toimintaan vaikuttavaa ainetta, glykosidia. Kielo on valittu kansanäänestyksellä Suo- Kuva 5. Vadelma (Rubus idaeus) runsastuu uudistushakkuualu- men kansalliskukaksi vuonna 1967. eilla noin kymmenen vuoden ajan, mutta alkaa sen jälkeen vä- Hengenvaaralliset kasvimyrkytykset ovat harvinaisia hentyä. Kuvassa kartanokimalainen (Bombus hypnorum) pölyt- Suomessa. Myrkytystietokeskuksen mukaan kasvimyrky- tää vadelman kukkia. Kuva: Hannu Nousiainen.

123 Kuva 6. Näsiä (Daphne mezereum) eli riidenmarja on maamme Kuva 7. Näsiän punaiset marjat ovat pahanmakuisia ja erittäin myrkyllisimpiä kasvilajeja, joka kukkii aikaisin keväällä ennen myrkyllisiä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. lehtien puhkeamista lehdoissa ja lehtomaisissa kangasmet- sissä. Kukissa on huumaava, pihasyreenin (Syringa vulgaris) kukkia muistuttava tuoksu. Kukkien haistelu voi aiheuttaa pahoinvointia. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

tyksiä sattuu eniten pienille lapsille, jotka voivat lait- taa suuhunsa kaikkea, mitä käsiinsä saavat. Sudenmar- jan, kielon ja näsiän myrkylliset marjat ovat meheviä ja houkuttelevan värisiä ja siksi lapset luulevat marjoja syötäviksi.

Kirjallisuus Moisio, S. ja Törrönen, R. 2008. Luonnonmarjat. Edita Pri- ma Oy, Helsinki. 102 s. Paarlahti, J. 2005. Myrkkykasvit. WSOY. 185 s. Salo, K. 2005. Keräilytuotteet. Kirjassa: Rantala, S. (toim.). Metsäkoulu. Metsäkustannus Oy. Karisto Oy, Hämeenlin- na. s. 205-216. Salo, K. 1996. Peatland berries - a valuable nourishing resource. Kirjassa: Vasander, H. (toim.). Peatlands in Fin- land. Gummerus Printing, Jyväskylä. s. 39-44. Kuva 8. Suomen kansalliskukaksi valittu kielo (Convallaria majalis) on myrkyllinen kasvilaji. Marjojen lisäksi sen lehdet, varsi ja juurakko ovat myrkyllisiä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

124 Mustikka- ja puolukkasatojen talteenotto Marjut Turtiainen, Kauko Salo ja Olli Saastamoinen

Luonnonmarjojen poiminta on tärkeä metsänkäyttömuoto kokonaissatojen suhteena saadaan selville valtakunnalliset Suomessa. Vuonna 2011 valmistui tutkimus ”Luonnon virkis- ja alueelliset talteenottoasteet. tyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI2)”, jonka mukaan Suomen luonnonmarjavaroja ei ole systemaattisesti in- marjastusta harrastaa yli puolet (58 %) suomalaisista, ja se ventoitu, toisin kuin Ruotsissa. Kunta- ja maakuntakohtaisia on yksi suosituimmista ulkoiluharrastuksista kävelylenkkei- marjasatoarvioita on tehty eri puolilla maata lyhytkestoisten lyn ja luonnon vesissä uimisen jälkeen. Marjastus on säilyt- maastomittauksiin perustuvien (empiiristen) tutkimusten poh- tänyt suosionsa Suomessa, jos tilannetta vertaa esimerkiksi jalta. Tärkeimpien metsämarjojemme mustikan ja puolukan muihin Pohjoismaihin. Ruotsissa ja Norjassa poimitut marja- (kuvat 1 ja 2) valtakunnalliset ja suuralueittaiset (kuva 3) koko- määrät ovat pienentyneet 1970-luvulta lähtien, ja Ruotsissa naissatoarviot keskinkertaisena satovuotena perustuvat sa- myös poimintaan osallistuminen on laskenut voimakkaasti tomalleihin, jotka yhdistävät empiirisiä marjasatoaineistoja 1980- ja 1990-luvuilla. ja metsäsuunnittelun kenttähenkilöstön asiantuntemusta ja Virkistäytymisen ohella marjastuksesta saadaan talou- jotka on edelleen yhdistetty valtakunnan metsien inventoin- dellista hyötyä. Marjoja poimitaan kotitarvekäyttöön ja myy- titietoihin. Näissä laskelmissa on huomioitu kivennäismaiden täväksi, ja joillekin ihmisille marjojen myynnistä saatavat an- ja soiden marjojen tuotanto, mutta ei tunturimetsien sato- siot ovat merkittävä lisätulonlähde. Runsaana satovuonna ja. Metsäntutkimuslaitoksen (Luonnonvarakeskus 1.1.2015 al- 1997 luonnonmarjoja poimittiin 56,5 miljoonaa kiloa ja poi- kaen) pysyviltä marjakoealoilta kerätyn MASI-aineiston avul- minnan taloudellinen arvo oli noin 100 miljoonaa euroa. Kes- la on arvioitu mustikka- ja puolukkasatojen vaihtelua vuosi- kinkertaisena satovuonna 1998 vastaavat luvut olivat 49,7 na 1997-2008 (taulukko 1). miljoonaa kiloa ja 80 miljoonaa euroa. Nämä luvut sisältävät Itä-Suomen yliopistossa 1990-luvun lopussa tehdyn luon- sekä kotitarvepoiminnan että kaupallisen poiminnan, joista nonmarjojen talteenoton kyselytutkimuksen tulokset on yh- jälkimmäisen osuus oli noin yksi neljäsosa molempina vuo- distetty valtakunnallisiin ja suuraluiden satotietoihin ja näin sina. Marjastuksen merkitys tulonlähteenä ja työllistäjänä on on saatu luotettavia arvioita mustikan ja puolukan talteenot- suurin Itä- ja Pohjois-Suomessa harvaan asutuilla seuduil- toasteista koko maassa ja sen suuralueilla (taulukko 1). Tut- la, joissa työttömyysaste on korkea ja ihmisten taloudellinen kimusjakson 1997-2008 satoisin mustikkavuosi oli 1997, jol- asema heikompi maan muihin osiin verrattuna. loin koko maassa poimittiin 5,8 % biologisen kokonaissa- Marjastuksen suosiosta ja sen monista hyödyistä huo- don määrästä (taulukko 1). Samana vuonna puolukoita poi- limatta luonnonmarjavarojamme voisi hyödyntää nykyistä mittiin talteen 7,6 % puolukan biologisesta kokonaissados- huomattavasti enemmän. Luonnonmarjatalouden kehittä- ta (taulukko 1). miseksi tarvitaan luotettavaa valtakunnallista ja alueellis- Vuosi 1997 oli hyvä mustikka- ja puolukkavuosi koko ta tietoa luonnonmarjojen biologisista sadoista sekä niiden maassa. Sekä mustikan että puolukan talteenottoasteet oli- vuotuisesta ja alueellisesta vaihtelusta. Jotta satojen poimin- vat suurimmat Etelä-Suomen alueella (taulukko 1). Tulos vai- tamahdollisuuksia (talteenottomahdollisuuksia) voidaan ar- kuttaa yllättävältä, mutta väestön painottuminen Etelä-Suo- vioida realistisesti, tarvitaan myös tietoa luonnonmarjojen meen lisäsi talteenoton tehokkuutta, vaikka kotitaloutta koh- poimituista määristä (talteenottomääristä) ja niiden vaih- ti kerätyt marjamäärät jäivät Etelä-Suomessa vuonna 1997 teluista eri osissa maata. Talteenottomäärien ja biologisten heikoiksi. Mustikkaa poimittiin 5,3 kiloa ja puolukkaa 5,9 kiloa kotitaloutta kohden.

Taulukko 1. Mustikan ja puolukan biologiset kokonaissadot keskinkertaisena satovuotena, sadon vaihtelu (minimi ja maksimi) vuosina 1997-2008 sekä talteenottoprosentit vuonna 1997.

Mustikka Puolukka Kok.sato Vaihteluväli Talteenotto- Kok.sato Vaihteluväli Talteenotto- (milj. kg) (milj. kg) prosentti (%) (milj. kg) (milj. kg) prosentti(%) Etelä-Suomi 28,9 14,4-49,1 11,8 36,9 18,4-55,3 12,4 Länsi-Suomi 26,1 13,0-44,3 6,1 39,7 19,8-59,5 7,8 Itä-Suomi 28,8 14,4-49,0 8,3 38,7 19,3-58,0 11,6 Oulu-Kainuu 36,3 18,2-61,7 6,8 56,8 28,4-85,2 10,2 Lappi 63,5 31,8-108,0 1,2 85,2 42,6-127,8 1,9 Koko maa 183,6 91,8-312,1 5,8 257,2 128,6-385,7 7,6

125 Kuva 1. Runsaana puolukkavuonna 2005 sato oli keskimäärin Kuva 2. Runsaimmat mustikkasadot olivat keskimäärin 43 kg/ 35 kg/ha ja heikkoina vuosina 2004, 2008 ja 2010 vain 12-13 kg/ ha vuonna 2012 ja heikoimmat sadot 12 kg/ha vuonna 2004. ha. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Toiseksi suurimmat talteenottomäärät poimittiin Itä-Suo- men alueella ja kolmanneksi suurimmat Oulu-Kainuun alueella (taulukko 1). Oulu-Kainuun alueen asukkaat poimivat eniten marjoja kotitaloutta kohden vuonna 1997, mustik- Metsäkeskukset: kaa 23,7 kiloa/kotitalous ja puolukkaa 46,2 kiloa/kotitalous, 0 Ahvenanmaa mutta silti talteenoton tehokkuus ei noussut 7-10 prosent- 1 Rannikko tiyksikköä suuremmaksi alueen harvan asutuksen vuoksi. 1a Etelärannikko V Lapissa mustikan ja puolukan talteenottoasteet olivat alle 2 1b Pohjanmaa % laajan alueen runsaan sadon ja pienen väkiluvun takia. Jo- 2 Lounais-Suomi 13 kaisella suuralueella alueen omat asukkaat poimivat marja- 3 Häme-Uusimaa sadosta talteen 80-99 %. 4 Kaakkois-Suomi Tulokset kuvaavat 1990-luvun lopun tilannetta, jolloin ul- 5 Pirkanmaa komaalaiset metsämarjojen poimijat olivat lähes tuntema- 6 Etelä-Savo 7 Etelä-Pohjanmaa ton ilmiö Suomessa. 2000-luvun alkupuolelta lähtien luon- 8 Keski-Suomi nonmarjojen talteenotossa - etenkin kaupallisessa poimin- 9 Pohjois-Savo nassa - on tapahtunut merkittävä muutos, sillä ulkomaalais- 10 Pohjois-Karjala IV ten poimijoiden määrä Suomen metsissä ja soilla on lisään- 11 Kainuu tynyt ja yhä suurempi määrä luonnonmarjojen kaupallisesta 12 Pohjois-Pohjanmaa 12 11 poiminnasta kerätään ulkomaalaisvoimin. Vuonna 2011 suo- 13 Lappi malaiset kotitaloudet poimivat yhteensä 34,9 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja: mustikoita 14,3 miljoonaa kiloa, puolukoita 16,1 miljoonaa kiloa ja muita luonnonmarjoja 4,5 mil- 1b joonaa kiloa. Erään arvion mukaan vuonna 2011 ulkomaalai- 7 9 10 set poimijat keräsivät 9 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja, 78 8 III % kauppaan tulleesta marjamäärästä. Talteenottomääräk- II si vuonna 2011 saatiin 43,9 miljoonaa kiloa, ja sen taloudellinen arvo järjestyneen kaupan ostotilaston hinnoilla oli lä- 5 6 hes 100 miljoonaa euroa. Talteenottoasteet antavat perustietoa siitä, kuinka paljon 0 2 3 4 poimintaa on mahdollista tehostaa. Marjoja jalostava teol- I lisuus ja muu alan yritystoiminta sekä alueelliset kehittäjä- organisaatiot ovat kiinnostuneet talteenottomääristä. Luon- 1a nonmarjoja on mahdollista kerätä huomattavasti nykyistä Kuva 3. Metsäkeskuksiin perustuva suuraluejako: I Etelä-Suo- enemmän, ja se on myös toivottavaa ravinnon, terveyden ja mi (metsäkeskukset 1-4), II Länsi-Suomi (5, 7 ja 8), III Itä-Suomi talouden näkökulmista tarkasteltuna. (6, 9, ja 10), IV Oulu-Kainuu (11 ja 12) ja V Lappi (13).

126 Kirjallisuus Saastamoinen, O., Kangas, K. & Aho, H. 2000. The picking of wild berries in Finland in 1997 and 1998. Scandinavi- an Journal of Forest Research 15: 645-650. http://dx.doi. org/10.1080/02827580050216897 Saastamoinen, O., Turtiainen, M. ja Salo, K. 2013. Mustikan ja puolukan sadot ja talteenotto Pohjois-Suomessa - kohti systemaattista marjatalouden tarkastelua. Julkaisussa: Pelto- la, R. & Soppela, K. (toim.). Luonnontuotealan valtakunnallinen tutkimusseminaari 4.10.2011. MTT Raportti 87. s. 18-20. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-438-0 Sievänen, T. ja Neuvonen, M. (toim.). 2011. Luonnon virkistyskäyt- tö 2010. Metlan työraportteja 212. 190 s. http://urn.fi/URN:IS- BN:978-951-40-2332-3 Turtiainen, M., Salo, K. ja Saastamoinen, O. 2005. Satomalleilla lasketut Suomen kangasmetsien alueelliset ja valtakunnalliset mustikka- ja puolukkasadot. Joensuun yliopisto, metsä- tieteellinen tiedekunta. Tiedonantoja 167. 44 s. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-764-5/urn_isbn_952- 458-764-5.pdf Turtiainen, M., Salo, K. ja Saastamoinen, O. 2007. Mustikan ja puolukan marjasatojen valtakunnalliset ja alueelliset kokonai- sestimaatit Suomen suometsissä. Suo 58(3-4): 87-98. Turtiainen, M., Salo, K. & Saastamoinen, O. 2011. Variations of yield and utilisation of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) and cowberries (V. vitis-idaea L.) in Finland. Silva Fennica 45(2): 237-251. http://dx.doi.org/10.14214/sf.115 Vaara, M., Saastamoinen, O. & Turtiainen, M. 2013. Changes in wild berry picking in Finland between 1997 and 2011. Scan- dinavian Journal of Forest Research 28(6): 586-595. http:// dx.doi.org/10.1080/02827581.2013.786123

127 Valtakunnalliset marja- ja sienisatoennusteet Kauko Salo

Suomalaiset marjastajat ja sienestäjät, noin kaksi miljoonaa ihmistä, tietävät odottaa alkukesästä lähtien valtakunnallisia marja- ja sienisatotiedotteita, jotka ovat nousseet marja- ja sienisatotutkimushankkeen suosituimmaksi tuotteeksi. Met- säntutkimuslaitos (Metla) on laatinut näitä tiedotteita vuodesta 1994 lähtien ja Luonnonvarakeskus (Luke) vuodesta 2015 läh- tien. Marja- ja sienisatotutkimuksessa ovat mukana tärkeim- mät luonnonvaraiset talousmarjat, puolukka, mustikka ja suomuurain, sekä yleisimmät ruokasienilajit, joita on 40. Kasvukauden aikana julkaistaan 3-5 kirjallista valtakunnallista marja- ja sienisatosatotiedotetta, joissa on valoku- via ja diagrammeja (pylväskaavioita) marjoista sekä ruoka- ja myrkkysienistä niiden oikeilla kasvupaikoilla. Tiedotteiden avulla poimijoita informoidaan marjalajien kukinnan ja kypsymisen aikatauluista sekä satotasoista: onko vuotuinen sato muodostumassa erittäin runsaaksi, runsaaksi, keskinkertai- seksi, melko heikoksi vai heikoksi. Poimijoille on tärkeää tie- Kuva 1. Savonselän rantametsästä poimittiin vuonna 2008 yh- dottaa, millä aikataululla marjat kypsyvät eri puolilla Suomea, deltä neliömetrin kokoiselta koeruudulta mustikoita 593 kappaletta, jotka painoivat 189,8 g. Mustikkasato oli tällä metsäku- minkälaisille kasvupaikoille sato muodostuu ja mitkä tekijät violla ennätyksellinen 150 kiloa/ha. Kuva: Kauko Salo. ovat vaikuttaneet marjasadon kehittymiseen. Satoennusteet perustuvat tutkimusmetsissä ja -soilla tehtäviin koealainventointeihin. Koeverkostoon on kuulu- Koeruuduilta lasketaan kasvukauden aikana mustikan, nut viime vuosina koko valtakunnan alueella 150 tutkimus- puolukan ja suomuuraimen kukkien ja raakileiden lukumää- metsää ja -suota. Jokaiselle metsäkuviolle on sijoitettu po- rät. Kun marjat ovat kypsiä, ne poimitaan ja lasketaan tar- tentiaaliseen marjakasvustoon viisi kappaletta neliömetrin kasti (kuva 1). Marja- ja sieniaineistosta (MASI-aineisto) on kokoista koeruutua. Pysyviä koeruutuja on inventoitu viime laskettu valtakunnalliset mustikka- ja puolukkasadot (kg/ha) vuosina noin 750, ja jokaisen ruudun nurkissa on muovita- vuosina 1997-2013 (kuva 2). Runsassatoisena mustikkavuon- pit, jotta samat koeruudut löytyvät seuraavinakin vuosina. na 2013 keskimääräinen sato oli 43 kg/ha, ja vastaavasti run- Avohakkuun aikana koeruutuja on tuhoutunut ja korvaavia sassatoisin puolukkavuosi oli 2005, jolloin keskimääräisek- ruutuja on sijoitettu lähimetsiin. Kauppasienilajeja ja niiden si sadoksi saatiin puolukkakasvustoissa 35 kg/ha (kuva 2). yleisyyttä on selvitetty niiltä metsäkuvioilta, joilla mustikan Vuosina 2011-2013 mustikkasadot olivat runsaita tai erittäin tai puolukan koeruudut ovat sijainneet. runsaita (kuva 2). Keskimääräinen sato mustikalla on 20 kg/

kg/ha 45 mustikka puolukka 40

0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

Kuva 2. Valtakunnalliset mustikka- ja puolukkasadot (kiloa/ha) vuosina 1997-2013.

128 ha, jonka alle satotaso laski vuonna 2014. Myös puolukkasadot ovat olleet runsaita vuosina 2012-2013, mutta vuonna 2011 satotaso jäi alle 20 kg/ha ja vuonna 2010 sato oli kes- kimäärin vain 11,5 kg/ha (kuva 2). Marja- ja sienisatotutkimus on tutkijan kannalta mais- tuvaista, sillä tutkittavan marja- ja sieniaineiston voi syö- dä - männyn tai kuusen puuaineen ja puutavaran ominaisuuksia tutkivan tilanne on toinen. Kukkien, raakileitten ja kypsien marjojen lukumääriä ovat viime vuosina laskeneet Metlan, Helsingin, Turun, Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen ja riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen porontutkimusase- man kenttähenkilöstö, eräiden metsäoppilaitosten opettajat ja opiskelijat sekä 4H-järjestön toimihenkilöt ja 4H-nuoret, yhteensä noin sata henkeä. Ensimmäiset satoennusteet tehdään mustikan ja suomuuraimen kukkien lukumäärän perusteella kesäkuun alkupuolella. Tällöin tehdään ennusteita tulevan sadon mää- rästä, jos hallat eivät ole vikuuttaneet kukkia. Pölytyksen onnistumisen tai epäonnistumisen jälkeen raakilevaiheen las- Kuva 3. Kontukimalaistyöläinen (Bombus terrestris) palaa pe- kenta antaa tarkennetun kuvan kehittyvästä sadosta. Pölyttä- sälleen vasut täynnä mustikan keltaista siitepölyä. Kuva: Kauko vien hyönteisten tulisi lentää juuri niinä aikoina, kun mustik- Salo. ka, suomuurain tai puolukka ovat kukassa. Kylmät ja tuuliset säät kukinta-aikana vähentävät pölytyksen onnistumista. Savonlinnan Savonrannalla tutkittiin vuonna 2008 kontu- kaat sade- ja raekuurot sekä kovat tuulet voivat piiskata eri- kimalaisten (Bombus terrestris) merkitystä mustikan pölyt- tyisesti avosoilla suomuuraimen kukkia, jotka putoavat maa- täjinä. Kontukimalaiset lentelivät ahkerasti pöntöstään koko han. Tällöin pölyttäjähyönteiset eivät löydä niitä ja pölytys kevään ja kesän lähialueen mustikkakasvustoihin ja palasivat epäonnistuu. pesälleen vasut täynnä mustikan keltaista siitepölyä (kuva Lumipeite on tärkeä suoja kaikille metsän kasveille. Mus- 3). Kontukimalaisten merkitys hyvälle marjasadolle oli suuri, tikka tarvitsee lunta talvehtiakseen hyvin, sillä se on pakka- sillä pölytystoiminnan ansiosta viiden koeruudun keskimää- selle herkkä kasvi. Hangen alla on tasainen kosteus, eivät- räinen sato oli kaksitoista kertaa suurempi kuin valtakun- kä tuuli ja pakkanen pääse kuivattamaan varpuja. Vähälu- nalliseen marjasatotutkimukseen kuuluneilta koeruuduilta minen talvi vuonna 2014 aiheutti ongelmia mustikan varvus- saatu sato. Valtakunnallinen mustikkasato oli vuonna 2008 tolle. Mustikkakasvustot ruskistuivat, ja vaurioituneita mus- heikko, keskimäärin 14 kg/ha, mutta kontukimalaispönttö- tikkakasvustoja tavattiin eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea jen läheisyydessä sato oli 174 kg/ha. (kuva 4). Yleisesti on todettu, että Suomen olosuhteissa il- Heinäkuussa mustikka kärsii usein kuivuudesta, jolloin masto muuttuu enemmän talvella kuin kesällä. Talvikuukau- juuristo tarvitsee vettä kypsymisvaiheessa. Kesän voimak- sina lämpötilat kohoavat, jolloin sateet tulevat vetenä ja suo-

Kuva 4. Savonselän rantametsän koeruutu keväällä 2014. Koeruudussa näkyy ruskeiksi paleltuneita mustikan versoja. Kuva: Kauko Salo.

129 Marjat Masi-tietojärjestelmä

www

Tietokannat

Sienet

Kuva 5. Marja- ja sienisatotiedot siirtyvät maastolomakkeilta internetin välityksellä MASI-tietokantaan Luonnonvarakeskuksen (1.1.2015 asti Metsäntutkimuslaitos) Joensuun toimipaikkaan, jossa kirjoitetaan marja- ja sienisatotiedotteet, laaditaan diagrammit ja kuvat ja josta ne lähetetään edelleen tiedotusvälineille. Kuva: Seija Sulonen.

jasäät yleistyvät. Kun lämpötilat nousevat aikaisin keväällä, keittiöissä ja kouluissa sekä innostaa liikkumaan metsissä lumipeite ohenee ja mm. mustikka jää ilman suojaa. ja soilla. Tiedotteiden toivotaan lisäävän koti- ja ulkomaista Metsäkuvioilta on koeruutujen perustamisvaiheessa mää- marjakauppaa ja siten tukevan jalostustoimintaa harjoitta- ritetty kasvupaikan yleistiedot: sijaintikunta ja kylä, päivä- via yrityksiä ja maatilamatkailualaa. määrä, inventoija(t) ja paikan koordinaatit, pääpuulaji ja muut puulajit, kasvupaikkatyppi ja metsikön kehitysluokka, met- sikön ikäarvio ja pohjapinta-ala sekä marjalajin peittävyys- Kirjallisuus prosentti koeruudulla. Maastossa on laskettu kukkien, raa- Lindroos, M. ja Salo, K. 2008. Marjatkin ovat osa metsätaloutta. kileiden tai kypsien marjojen lukumäärät erikseen jokaiselta Metsäntutkimus 2: 16-19. viideltä koeruudulta ja tiedot on lähetetty internetin välityk- Salo, K. 2001. Satoennusteita seuraamalla poimija tietää, mil- sellä MASI-tietokantaan (kuva 5). Joensuun toimipaikassa ai- loin marjat ovat kypsiä poimittaviksi. Julkaisussa: Kangas, J. ja Kokko, A. (toim.). Metsän eri käyttömuotojen arvottami- neisto käsitellään ja kirjoitetaan valtakunnalliset satotiedot- nen ja yhteensovittaminen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedon teet, jotka lähetetään tiedotusvälineille, ja ne ovat luettavis- antoja 800. s. 22-23. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1770-6 sa myös Luonnonvarakeskuksen internetsivuilta. Salo, K. 2009. Pölyttäjien merkitys hyvälle marjasadolle on suuri. Metsäntutkimuslaitoksen marja- ja sienisatotiedote 8.4.2009. 1 s. ja 4 valokuvaa. http://www.metla.fi/tiedotteet/2009/2009- Marja- ja sienisatotiedotteiden merkitys 04-08-marjat-ja-kimalaiset.htm Salo, K. 1999. Principles and design of a prognosis system for Mustikka-, puolukka ja suomuurainsatojen alueellisilla ja an annual forecast of non-wood forest products. Julkaisus- kokonaismäärillä, keskimääräisillä tai heikoilla sadoilla (kg/ sa: Niskanen, A. & Demidova, N. (toim.). Research Approach- es to Support Non-Wood Forest Products Sector Develop- ha) on merkitystä, kun suunnitellaan keräysmatkoja lähi- ment: Case of Arkhangelsk Region, Russia. EFI Proceedings metsiin tai kaupallista poimintaa eri puolille valtakuntaa ja 29: 35-44. ISBN: 952-9844-65-4 myös määritettäessä ulkomaisten poimijoiden poimintapaik- Salo, K. 2010. Suut makiaksi. Vieraskynä-artikkeli. Aarre 6: 21. koja. Marja- ja sienisatoennusteitten merkitys korostuu silloin, kun marja- ja sienisato on runsas, jolloin kotitalouksiin poimitaan luonnonmarjoja ja sieniä paljon. Tällöin saadaan myös verottomia poimintatuloja tai marjoja ja sieniä annetaan myös tuttaville ja sukulaisille. Tiedotteiden avulla pyritään lisäämään marjojen ja kauppasienten poimimista sekä rohkaistaan suomalaisia käyttä- mään puhtaita ja ravintorikkaita marjoja ja sieniä. Tiedotteil- la halutaan myös lisätä niiden käyttöä kotitalouksissa, suur-

130 Marjojen ravintoaineet, polyfenolit ja terveysvaikutukset Riitta Törrönen

Pohjoisten alueiden asukkaille marjat ovat aina olleet tär- mutta siitä puuttuvat tiedot mm. aroniasta, juolukasta, me- keitä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä. Nykypäivä- simarjasta ja variksenmarjasta. näkin asiantuntijoiden laatimat ravitsemussuositukset kan- Marjat koostuvat pääasiallisesti vedestä, jonka osuus nii- nustavat lisäämään niiden käyttöä. Marjoilla onkin monia den painosta on 80-90 %. Kuiva-aineesta suurin osa on hii- hyviä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Ravintoaineiden li- lihydraatteja (sokereita ja kuitua) sekä orgaanisia happoja. säksi marjat sisältävät runsaasti polyfenoleja, joilla toden- Proteiineja ja rasvoja on vähän: proteiineja keskimäärin 0,7 näköisesti on monipuolisia vaikutuksia terveyteemme. Silti g/100 g ja rasvoja keskimäärin 0,5 g/100 g. Lisäksi niissä on syömme tuontihedelmiä paljon enemmän kuin omia marjo- ravitsemuksellisesti tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiine- jamme, vaikka marjat ovat ravinto- ja polyfenolisisällöltään ja. Koska marjat sisältävät runsaasti vettä ja vain vähän ras- niitä parempia. Ravitsemuksellisten hyötyjen ohella marjat vaa, niistä saa vain niukasti energiaa. Metsämarjojen kes- antavat väriä ja makua ruokavalioon, ja metsämarjat ovat kimääräinen energiasisältö on noin 40 kcal 100 grammassa kotimaista lähiruokaa. (taulukko 1). Pääosa energiasta saadaan sokereista. Tärkeim- Tärkeimmät syötävät metsämarjamme ovat puolukka, mät sokerit ovat glukoosi ja fruktoosi, sakkaroosia on yleen- mustikka, vadelma, variksenmarja, mesimarja ja pihlajan- sä vähän. Poikkeuksena on mesimarja, jossa sakkaroosia on marja sekä soilla kasvavat isokarpalo ja lakka (hilla, suo- enemmän kuin glukoosia ja fruktoosia (taulukko 2). Marjois- muurain). sa on sokereita suunnilleen saman verran kuin monissa vi- hanneksissa ja juureksissa, mutta vähemmän kuin tuonti- Ravintoaineet hedelmissä (taulukko 1). Marjojen tasapainoinen maku ja aromi riippuvat sokerin Ravintoaineella tarkoitetaan elintarvikkeessa olevaa ainet- ja hapon suhteesta, ja ilman sokeria ne olisivat happamia ja ta, josta saadaan energiaa tai jota tarvitaan kasvuun, elä- karvaita. Sokereiden määrä lisääntyy kypsymisen aikana ja män ylläpitämiseen ja kehitykseen. Ihmiselle välttämättö- samalla happojen määrä vähenee. Marjojen pH on selvästi miä ravintoaineita on lähes 50, ja ne jaetaan energiaravin- hapan, noin 3. Pääasialliset orgaaniset hapot ovat sitruuna- toaineisiin (hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit) ja suojaravin- happo ja omenahappo (taulukko 3). Niiden pitoisuudet ovat toaineisiin (vitamiinit ja kivennäisaineet). Ravintoainekoos- suurimmat karpalossa ja puolukassa. Puolukassa, lakassa, tumus kertoo ravintoaineiden määrän sadassa grammassa karpalossa ja variksenmarjassa on lisäksi bentsoehappoa, elintarviketta. Suomessa käytettävien elintarvikkeiden ravin- joka toimii niissä luonnollisena säilöntäaineena. Se estää hii- toainekoostumustiedot ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laivojen, homeiden ja bakteerien kasvua. toksen ylläpitämässä Fineli-tietopankissa (www.fineli.fi). Se Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraat- sisältää tiedot myös suomalaisten marjojen ravintoaineista, teja. Vaikka kuitu ei imeydy, sillä on monia tärkeitä tehtä-

Taulukko 1. Marjojen ja eräiden tuontihedelmien ravintoainepitoisuuksia (100 grammassa).

Energia Hiilihydraatit Rasva Kuitu Kalium Magnesium Rauta Sinkki C-vitamiini E-vitamiini kcal (sokerit) g g g mg mg mg mg mg mg Karpalo 33 3,5 0,7 3,3 25 8 0,7 0,2 20 0,9 Lakka 54 7,8 0,5 6,3 170 29 0,7 0,6 100 3 Mustikka 44 6,4 0,6 3,3 110 9 0,6 0,2 15 1,9 Pihlajanmarja 45 6,3 0 6,0 330 24 0,9 0,3 98 1,2 Puolukka 39 6,7 0,5 2,6 80 9 0,4 0,2 7,5 1,5 Vadelma 41 4,1 0,8 3,7 220 25 1,1 0,4 38 0,9 Appelsiini 47 8,9 0,3 2,1 150 13 0,2 0,1 51 0,5 Banaani 87 18,3 0,4 1,8 360 33 0,4 0,2 10 0,2 Omena 45 9,4 0,1 1,8 120 4 < 0,1 < 0,1 4 0,2 Viinirypäle 74 15,5 0,4 1,1 230 9 0,2 0,1 5 0,6 Suositeltava saanti/vrk 25-35 3 100- 280-350 9-15 7-9 75 8-10 (aikuiset) 3 500 Lähteet: Fineli Elintarvikkeiden koostumustietopankki, versio 16, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013, www.fineli.fi; saantisuositukset: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

131 Taulukko 2. Marjojen sokeripitoisuuksia1. Taulukko 3. Marjojen happopitoisuuksia1 ja pH-arvoja.

Omena- Sitruuna- Bentsoe- pH Glukoosi Fruktoosi Sakkaroosi happo happo happo Karpalo 2,8 2,1 0,02 Karpalo 1,6 1,5 0,02 2,37 Lakka 2,5 2,7 0 Lakka 0,8 0,4 0,05 3,20 Mustikka 3,1 4,1 0,06 Mustikka 0,4 0,8 2,98 Puolukka 4,2 4,2 0,1 Puolukka 0,4 1,8 0,07 2,67 Metsävadelma 4,7 5,7 0,05 Metsävadelma 0,3 1,5 3,28 Variksenmarja, eteläinen 2,5 1,8 0,04 Variksenmarja, eteläinen 0,4 0,2 0,006 3,52 Mesimarja 0,9 1,0 3,0 Mesimarja 0,4 1,2 3,06 Lähteet: Viljakainen ym. 2002, Häkkinen ym. 1995 (mesimarja) Lähteet: Viljakainen ym. 2002, Häkkinen ym. 1995 (mesimarja) 1 g/100 ml marjan mehua tai g/100 g tuorepainoa (mesimarja) 1 g/100 ml marjan mehua tai g/100 g tuorepainoa (mesimarja)

viä ruoansulatuskanavassa. Kuitua on kahta eri tyyppiä: Liu- Taulukko 4. Prosentuaalinen osuus, jonka 100 grammaa marjo- kenematon, selluloosan tyyppinen kuitu ylläpitää suoliston ja tai eräitä tuontihedelmiä kattaa kuidun ja C- ja E-vitamiinien päivittäisestä saantisuosituksesta (= 100 %). Muiden ravintoai- toimintaa ja estää ummetusta lisäämällä ja pehmentämäl- neiden saanti on yleensä alle 10 % suosituksesta. lä ulosteen massaa ja nopeuttamalla sen kulkua suolistos- sa. Liukoinen, geeliytyvä kuitu hidastaa mahalaukun tyhje- Kuitu C-vitamiini E-vitamiini nemistä lisäämällä ruokamassan viskositeettia. Siten se hi- Karpalo 13 % 27 % 9 % miehet, 11 % naiset dastaa sokerin imeytymistä ja tasoittaa verensokerin vaih- Lakka 25 % 133 % 30 % miehet, 38 % naiset teluita. Se myös lisää kolesterolin poistumista ulosteeseen ja Mustikka 13 % 20 % 19 % miehet, 24 % naiset alentaa näin veren kolesterolipitoisuutta. Marjojen kuitu on pääasiassa liukenematonta muotoa. Liukoista kuitua, pektii- Pihlajanmarja 24 % 131 % 12 % miehet, 15 % naiset niä, on eniten herukoissa ja metsämarjoissa sitä on vähem- Puolukka 10 % 10 % 15 % miehet, 19 % naiset män. Pektiinipitoisuus on suurin vähän raaoissa marjoissa. Vadelma 15 % 51 % 9 % naiset, 11 % naiset Metsämarjoissa kuitua on noin 3 grammaa 100 grammassa, Appelsiini 8 % 68 % 5 % miehet, 6 % naiset lakassa ja pihlajanmarjassa kuitenkin noin 6 g/100 g (tauluk- Banaani 7 % 13 % 2 % miehet, 3 % naiset ko 1). Tuontihedelmissä kuitua on vähemmän kuin marjois- Omena 7 % 5 % 2 % miehet, 3 % naiset sa. Sata grammaa metsämarjoja kattaa 10-25 % kuidun päi- vittäisestä saantisuosituksesta (taulukko 4). Viinirypäle 4 % 7 % 6 % miehet, 8 % naiset Marjat sisältävät monia kivennäisaineita, mm. kaliumia ja magnesiumia sekä hivenaineista rautaa ja sinkkiä (taulukko 1). Niistä saadaan vain vähän natriumia ja suhteessa paljon enemmän kaliumia, mikä on edullista verenpaineen kannal- vaikuttavan monien kroonisten sairauksien kuten sydän- ja ta. Marjojen kivennäisainepitoisuudet ovat samaa tasoa kuin verisuonisairauksien ja syöpien syntyyn sekä ikääntymiseen tuontihedelmien, mutta rautaa marjoissa on kuitenkin hie- liittyviin muutoksiin. On paljon tutkimustietoa siitä, että an- man enemmän. Vaikka marjoista saadaan kivennäisaineita tioksidanttivitamiineja sisältävä kasvisruoka on terveydelle monipuolisesti, 100 grammaa marjaa kattaa kuitenkin vain hyödyllistä ja suojaa sairauksilta. Useita laajoja tutkimuksia 1-10 % suositeltavasta päiväsaannista. on tehty myös siitä, voitaisiinko sydäntautien ja syöpien ris- Marjojen tärkeimpiä vitamiineja ovat C- ja E-vitamiini. kiä vähentää nauttimalla suuria määriä C-vitamiinia, E-vita- C-vitamiinia on runsaasti lakassa ja pihlajanmarjassa, kak- miineja tai karotenoideja ravintolisistä. Tulokset ovat olleet sinkertaisesti appelsiiniin verrattuna (taulukko 1). Kaikissa pettymyksiä: ravintolisät eivät ole vähentäneet sairastumis- metsämarjoissa on E-vitamiinia enemmän kuin hedelmis- riskiä, vaan joissain tapauksissa jopa lisänneet sitä. On siis sä. Sata grammaa metsämarjoja kattaa 10-133 % C-vitamii- tärkeää turvata riittävä antioksidanttien saanti pillereiden nin ja 9-38 % E-vitamiinin suositeltavasta päiväsaannista sijaan marjoista ja muusta terveellisestä ruoasta. Marjois- (taulukko 4). Metsämarjoissa on myös A-vitamiinin esias- ta saatavia antioksidantteja ovat C- ja E-vitamiinien ja ka- teina toimivia karotenoideja, eniten niitä on mustikassa, la- rotenoidien lisäksi myös polyfenolit. kassa ja pihlajanmarjassa. Edellä mainitut vitamiinit ovat monien muiden vaikutus- Polyfenolit tensa ohella myös antioksidantteja. Antioksidantit ovat yh- disteitä, jotka estävät vapaiden radikaalien aiheuttamaa ha- Tieteellisen tutkimuksen kohteena marjat ovat viime vuo- pettumista. Vapaita radikaaleja syntyy elimistössä mm. ha- sikymmenen aikana olleet erityisesti sisältämiensä polyfe- pen vaikutuksesta, ja ne reagoivat helposti monityydyttymät- nolien takia. Polyfenolit (fenoliyhdisteet, fenoliset yhdisteet) tömien rasvahappojen, DNA:n ja proteiinien kanssa aiheut- ovat kasvien tuottamia aineita, ja niitä on monissa kasvi- taen monenlaisia vaurioita. Vapaiden radikaalien arvellaan kunnan tuotteissa, kuten kasviksissa, hedelmissä, viljois-

132 sa, kahvissa, teessä, kaakaossa ja punaviinissä. Ne ovat si- tuotteita, kahvia ja teetä. Ravitsemussuositusten mukainen ten olennainen osa ruokavaliotamme. Ruoan tärkeimmät ruokavalio turvaa myös polyfenolien monipuolisen saannin. polyfenoliryhmät ovat flavonoidit, fenolihapot, tanniinit, Marjat sisältävät monenlaisia polyfenoleja (taulukko 5). lignaanit ja stilbeenit (taulukko 5). Nämä voidaan vielä jaotella Niissä on flavonoideja (antosyaanit, flavonolit ja flavanolit), useaan alaluokkaan. fenolihappoja (hydroksikanelihapot ja hydroksibentsoehapot) Vaikka polyfenolit eivät ole terveyden kannalta välttä- sekä tanniineja (proantosyanidiinit ja ellagitanniinit). Kuvas- mättömiä ravintoaineita, niillä uskotaan olevan monia edul- sa 1 on yhteenveto näiden polyfenolien pitoisuuksista suo- lisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Ne ovat malaissa metsämarjoissa. Niiden lisäksi metsämarjoissa on antioksidantteja, ja saamme niitä ruokavaliostamme paljon lignaaneja (kuva 2) ja myös stilbeeneihin kuuluvaa resverat- enemmän kuin mitään muita antioksidantteja. Aikaisemmin rolia on löydetty. Näiden pitoisuudet ovat kuitenkin selvästi uskottiin, että polyfenolien hyödylliset vaikutukset tervey- pienemmät kuin edellä mainittujen polyfenolien. teen liittyisivät niiden antioksidanttiominaisuuksiin, mutta Antosyaanit ovat marjojen tärkeimpiä flavonoideja, ja ne nykyisin tästä käsityksestä on luovuttu. Polyfenoleilla on hy- antavat marjoille niiden punaisen, sinisen tai mustan värin. vin monenlaisia muita biologisia vaikutuksia, joihin terveys- Antosyaaneja on hyvin paljon tummissa marjoissa, kuten hyödyt voivat perustua. Runsas polyfenolien saanti ruoasta mustikassa, variksenmarjassa ja juolukassa. Pohjoisen va- näyttää vähentävän mm. sydän- ja verisuonitautien, tyypin riksenmarjassa niitä on enemmän kuin eteläisessä alalajis- 2 diabeteksen, syöpien ja ikääntymiseen liittyvien aivosaira- sa. Toinen flavonoidiryhmä marjoissa on flavonolit. Niitä on uksien riskitekijöitä. Vaikka polyfenolien terveyshyödyt näyt- kaikissa marjoissa, eniten juolukassa ja muissa metsämar- tävät lupaavilta, tarvitaan paljon lisätutkimuksia ennen kuin joissa, mutta niitä on paljon vähemmän kuin antosyaaneja. ymmärretään paremmin niiden merkitys sairauksien riskin Marjojen flavonoidipitoisuuden voi arvioida niiden värin pe- vähentämisessä. Käytettävissä olevan tutkimustiedon perus- rusteella: mitä tummempi marja, sitä enemmän siinä on fla- teella ei voida antaa suosituksia siitä, mitä yksittäisiä poly- vonoideja. Punaisissa marjoissa antosyaaneja on vähemmän fenoleja ruokavaliosta tulisi saada, mikä olisi riittävä määrä kuin mustissa ja sinisissä marjoissa, ja kaikkein vähiten nii- tai mikä liikaa. Erityyppisiä polyfenoleja saa monipuolisesti tä on keltaisissa tai hyvin vaaleissa marjoissa. Joistakin vaa- kasvisvoittoisesta ruokavaliosta, joka sisältää vaihtelevas- leista marjoista antosyaanit puuttuvat täysin. ti erilaisia kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä täysjyvävilja-

Taulukko 5. Tavallisimmat ruoan polyfenolit ja esimerkkejä niiden lähteistä.

Flavonoidit Flavonolit sipuli, lehtikaali, parsakaali, salaatti, tomaatti, omena, viiniry- - kversetiini, kemferoli, myrisetiini päle, marjat, tee, punaviini Flavonit - apigeniini, luteoliini lehtiselleri, paprika, persilja Flavanonit - naringeniini, hesperetiini sitrushedelmät Flavanolit (katekiinit) - epikatekiini, epigallokatekiinigallaatti tee, suklaa, punaviini, marjat Antosyaanit marjat, viinirypäle, kirsikka, luumu, - syanidiini, delfinidiini, pelargonidiini, malvidiini munakoiso, punakaali, punaviini Isoflavonoidit - daidtseiini, genisteiini soijapapu Fenolihapot Hydroksibentsoehapot - gallihappo, p-hydroksibentsoehappo, vanilliinihappo tee, viini, marjat Hydroksikanelihapot - p-kumaarihappo, kahvihappo, ferulahappo, klorogeenihappo kahvi, viljatuotteet, peruna, omena, marjat Tanniinit Proantosyanidiinit - oligo- ja polymeerit kaakao, suklaa, omena, punaviini, marjat Ellagitanniinit - sanguiini H-6 eräät marjat, pähkinät Lignaanit - larisiresinoli, pinoresinoli pellavan siemenet, ruis, marjat Stilbeenit - resveratroli viinirypäle, punaviini, marjat

133 Mustikka Puolukka Variksenmarja, Karpalo eteläinen Pihlajanmarja Mansikka Karpalo Lakka Puolukka Vadelma Karviainen Vadelma Mustikka Lakka Mustaherukka Juolukka Punaherukka 0 200 400 600 800 mg/100 g Tyrni

Antosyaanit Flavonolit Proantosyanidiinit 0 200 400 600 800 µg/100 g Fenolihapot Ellagitanniinit

Kuva 1. Marjojen polyfenolipitoisuuksia. Tiedot ovat MTT:n ja Kuva 2. Marjojen lignaanipitoisuuksia. Lähde: Nurmi ym. 2010. Kuopion yliopiston tutkimuksista (Mattila ym. 2006, Koponen ym. 2007, Hellström ym. 2009).

Myös flavanolit ovat flavonoideja, ja niitä on pieniä mää- tä. Kaikissa metsämarjoissa kokonaispolyfenolipitoisuudet riä kaikissa marjoissa, eniten puolukassa. Proantosyanidii- ovat suuremmat kuin muissa tunnetuissa polyfenolien läh- nit ovat 2-50 flavanoliyksiköstä muodostuneita erikokoisia teissä, kuten teessä, punaviinissä tai tummassa suklaassa. tanniineja. Tunnetuimpia flavanolien ja proantosyanidiinien Marjojen polyfenolikoostumus on monipuolinen. Sitrushe- lähteitä ovat kaakao ja tumma suklaa. Niitä on myös kaikis- delmistä ja teestä saadaan pääasiassa vain tiettyjä flavonoi- sa marjoissa, ylivoimaisesti eniten aroniassa. Myös pihlajan- deja, suklaasta flavonoideja ja proantosyanidiineja, kahvis- marjassa, karpalossa ja puolukassa niitä on enemmän kuin ta ja viljatuotteista fenolihappoja. Marjoista saadaan näitä tummassa suklaassa. kaikkia. Keskimäärin suomalaiset aikuiset saavat ruokava- Vain mesimarjassa, lakassa, vadelmassa ja mansikas- liostaan erilaisia polyfenoleja hieman alle 900 milligrammaa sa on runsaasti ellagitanniineja. Metsävadelmassa niitä on vuorokaudessa. Suurin osa siitä saadaan kahvista ja vilja- hieman enemmän kuin puutarhavadelmassa. Koska niitä ei tuotteista, koska niitä kulutetaan paljon enemmän kuin esi- ole merkittäviä määriä muissa tavanomaisissa elintarvik- merkiksi marjoja. Polyfenolien saantia on kuitenkin helppo keissa, ovat nämä marjat ellagitanniinien pääasialliset läh- kasvattaa ja monipuolistaa lisäämällä ruokavalioon marjo- teet suomalaisessa ruokavaliossa. Fenolihappoja on kaikis- ja. Esimerkiksi 100 g tai 1-2 dl mustikoita lähes kaksinker- sa marjoissa, erityisesti hydroksikanelihappoja. Eniten nii- taistaisi saannin. tä on pihlajanmarjassa. Lignaanit ovat ns. kasviestrogeeneja. Ne muuttuvat eli- Terveysvaikutukset mistössä suolistobakteerien avulla yhdisteiksi, joiden rakenne muistuttaa hieman estrogeenin (naissukupuolihormonin) ra- Marjojen terveysvaikutuksia on tutkittu monella tavalla. Hel- kennetta ja joilla on lievä estrogeenin kaltainen vaikutus. Nii- pointa ja halvinta on tehdä ns. in vitro -tutkimuksia. Niissä den arvellaan lievittävän vaihdevuosioireita ja suojaavan muun tutkitaan marjauutteiden tai ainesosien vaikutuksia koeput- muassa hormonaalisilta syöviltä (rintasyöpä ja eturauhassyö- kessa tai esimerkiksi soluviljelmässä, ei elävässä elimistös- pä) sekä sydän- ja verisuonisairauksilta. Lignaaneja on pal- sä. Tällaisia tutkimuksia on tehty paljon, mutta ongelmana on jon pellavan siemenissä ja rukiissa. Rukiin ohella marjat ovat se, että niistä ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä vaikutuksis- yksi merkittävistä lignaanien lähteistä suomalaisessa ruoka- ta ihmiselimistöön. Tällaisilla menetelmillä on tutkittu var- valiossa. Eniten niitä on puolukassa (kuva 2). sinkin marjojen antioksidanttiaktiivisuutta eli kykyä tuhota Ruoan tunnetuin stilbeeni on resveratroli, ja sen tunne- vapaita radikaaleja tai estää rasvojen hapettumista. Useat tuimmat lähteet ovat viinirypäleet ja punaviini. Sitä on löy- tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että metsämarjoilla detty myös Vaccinium-suvun marjoista eli puolukasta, mus- on suurempi antioksidatiivinen teho kuin useimmilla muilla tikasta ja karpalosta. Resveratrolin terveysvaikutukset kiin- kasvikunnan tuotteilla. nostavat tutkijoita, koska se on arveltu voivan suojata syö- Monilla suomalaisilla marjoilla on osoitettu olevan an- vältä, sydän- ja verisuonisairauksilta, diabetekselta ja liha- timikrobisia eli mikrobien kasvua ehkäiseviä vaikutuksia in vuudelta sekä pidentävän elinikää. vitro. Ne estävät mm. haitallisten suolistobakteerien kas- Kuvassa 3 esitetty vertailu osoittaa, että marjat ovat vua, mutta eivät vaikuta hyödyllisiin maitohappobakteerei- suomalaisessa ruokavaliossa parhaita polyfenolien lähtei- hin. Haitalliset bakteerit voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksiä

134 käytön yhteyksiä sairastumisriskiin pitkällä aikavälillä. Laa- Mustikka joissa amerikkalaisväestöissä tehdyissä tutkimuksissa mar- Mustaherukka jojen käyttö ja antosyaanien saanti on ollut yhteydessä alen- Pensasmustikka tuneeseen verenpainetaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen ja muistisairauksien ris- Variksenmarja kiin. Näissä tutkimuksissa hyödylliset vaikutukset liittyvät Pihlajanmarja pensasmustikoihin ja mansikoihin, koska ne ovat eniten käy- Karpalo tetyt marjat amerikkalaisessa ruokavaliossa. Suomalaisis- Puolukka sa väestötutkimuksissa on osoitettu, että runsas marjojen syönti vähentää metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabe- Vadelma teksen riskiä. Lakka Kliiniset tutkimukset ovat luotettavin tapa saada tietoa Mansikka marjojen terveysvaikutukista. Niissä tutkimukseen osallistuvat henkilöt satunnaistetaan kahteen tai useampaan ryh- Omena mään, joista yksi (vertailuryhmä) ei syö marjoja ja muut ryh- Viinirypäle mät syövät tutkimuksen kohteina olevia marjoja tai marja- Appelsiini tuotteitta päivittäin muutaman viikon tai kuukauden ajan. Ruisjauho Tutkittavat henkilöt voivat olla terveitä tai heillä voi olla sairauksien riskitekijöitä, esimerkiksi ylipainoa tai kohonnut ve- Vehnäjauho rensokeri, kolesteroli tai verenpaine. Tutkittavien terveyden- Tumma suklaa tilaa seurataan verinäytteistä tehtävillä mittauksilla tai muil- Maitosuklaa la elimistön toimintaa kuvaavilla mittauksilla. Kliinisiä tutki- Kahvi muksia on tehty eniten amerikkalaisella viljellyllä pensaskar- palolla ja pensasmustikalla. Suomalaisista metsämarjoista Vihreä tee tutkimuksia on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Musta tee Karpalon virtsatietulehduksia estävää vaikutusta on tut- Punaviini kittu lukuisissa kliinisissä potilastutkimuksissa. Tutkimukset on tehty lähes yksinomaan amerikkalaisella viljellyllä pen- 0 200 400 600 800 saskarpalolla (Vaccinium macrocarpon Ait.) ja siitä tehdyil- mg/100 g lä mehuilla ja muilla valmisteilla. Ainoastaan yhdessä Suo- Kuva 3. Marjojen ja eräiden muiden elintarvikkeiden kokonais- messa tehdyssä tutkimuksessa on käytetty kotimaista kar- polyfenolipitoisuuksia. Tiedot ovat MTT:n ja Kuopion yliopiston palo-puolukkamehua. Tässä tutkimuksessa toistuvista virt- tutkimuksista (Mattila ym. 2006, Koponen ym. 2007, Hellström satietulehduksista kärsivät naiset joivat puolen vuoden ajan ym. 2009, Ovaskainen ym. 2008). päivittäin karpalo-puolukkamehua. Seuraavan vuoden aikana heillä oli virtsatietulehduksia puolet vähemmän kuin kont- rolliryhmällä. Karpalon vaikutuksen arvellaan johtuvan siitä, että siinä olevat proantosyanidiinit estävät tulehduksia ai- ja suolistoinfektioita. Näissä tutkimuksissa lakka ja vadelma heuttavan bakteerin kiinnittymisen virtsateiden limakalvoille. ovat olleet tehokkaimpia. Karpalo-, puolukka-, variksenmar- Mustikkaa on käytetty Euroopassa lähes tuhannen vuo- ja- ja mustikkamehut ja niiden polyfenolit puolestaan pys- den ajan kansanlääkinnässä erilaisten sairauksien ennalta- tyvät estämään keuhkokuumetta aiheuttavan pneumokok- ehkäisyyn ja hoitoon, kuten ripuliin, keripukkiin ja tulehduk- kibakteerin ja aivokalvontulehdusta aiheuttavan meningo- siin, ja mustikanlehtiä diabeteksen hoitoon. Tieteellisiä tut- kokkibakteerin kiinnittymistä soluihin in vitro. Näiden bak- kimuksia on eniten mustikan vaikutuksista verisuonten ja teerien täytyy kiinnittyä nenä-nielualueen soluihin pystyäk- silmien terveyteen. Suurin osa verisuonten terveyteen liit- seen aiheuttamaan sairauden. tyvistä tutkimuksista on tehty 1960-80-luvuilla, ja useim- Monet metsämarjat ja muut marjat estävät erilaisten mat niistä on julkaistu italian tai ranskan kielellä. Niissä on syöpäsolujen kasvua soluviljelmissä. Marjojen vaikutuksia yleensä käytetty mustikasta uutettua antosyaanivalmistet- syöpäkasvaimiin on tutkittu myös hiirillä, joille tyypillistä län- ta. Nämä vanhat tutkimukset eivät kuitenkaan täytä nyky- simaista ruokavaliota muistuttava rehu aiheuttaa suolisto- aikaisen kliinisen tutkimuksen vaatimuksia, eikä niiden tu- kasvaimia. Rehuun lisätty lakka, puolukka ja mustikka vä- loksia voida pitää luotettavina. hensivät kasvainten muodostumista. Eläintutkimuksissa on Mustikan ja sen antosyaanien vaikutus silmien terveyteen osoitettu myös puolukkamehun edulliset vaikutukset veri- on luontaistuotteiden mainonnasta tuttu väite. Niitä alettiin suoniterveyteen. Rotilla, joilla on luonnostaan korkea veren- tutkia ja suosittaa hämäränäön parantamiseksi, kun toisen paine, puolukkamehu paransi verisuonen toimintaa ja alen- maailmansodan aikana sotilaslentäjät väittivät, että mustiksi verenpainetta. kahillo paransi heidän näkökykyään yölennoilla. Asiasta on Ihmisillä marjojen terveysvaikutuksia voidaan tutkia epi- tehty useita tutkimuksia, ja alustavat tutkimustulokset oli- demiologisissa eli väestötutkimuksissa sekä kliinisissä tutki- vatkin lupaavia, mutta uudemmissa paremmin tehdyissä tut- muksissa. Epidemiologisissa tutkimuksissa selvitetään ruoan kimuksissa ei ole todettu yhtä positiivisia vaikutuksia. Tutki-

135 muksissa on käytetty mustikan antosyaanivalmisteita eikä Kirjallisuus mustikkaa sellaisenaan. Mustikkaa syömällä saisi helposti Ehala, S., Vaher, M. & Kaljurand, M. 2005. Characterization of enemmän antosyaaneja kuin luontaistuotteista. On esitetty, phenolic profiles of Northern European berries by capillary että mustikasta olisi apua myös muihin silmäsairauksiin ja electrophoresis and determination of their antioxidant activity. Journal of Agricultural and Food Chemistry 53(16): 6484– esimerkiksi näyttöpäätetyössä rasittuville silmille. Jotta voi- 6490. http://dx.doi.org/10.1021/jf050397w taisiin varmistaa vanhat käsitykset mustikan vaikutuksista Hellström, J. K., Törrönen, A. R, & Mattila, P. H. 2009. Proantho- silmien terveyteen, tarvitaan lisää nykyaikaisilla silmälääke- cyanidins in common food products of plant origin. Journal tieteen menetelmillä tehtyjä kliinisiä tutkimuksia. of Agricultural and Food Chemistry 57(17):7899–7906. http:// dx.doi.org/10.1021/jf901434d Suomessa on viime vuosina kiinnostuttu metsämustikan Häkkinen, S., Kokko, H., Paasisalo, S. & Kärenlampi, S. 1995. Sug- vaikutuksista henkilöihin, joilla on metabolisen oireyhtymän ars and organic acids in clones and cultivars of arctic bram- piirteitä ja siten suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetek- ble and hybrid. Sensory evaluation of juices and jellies. Ag- seen. Tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa säännöllinen mus- ricultural Science in Finland 4: 385-395. tikan käyttö ei ole parantanut sokeri- ja rasva-aineenvaih- Koponen, J. M., Happonen, A. M., Mattila, P. H. & Törrönen, A. R. 2007. Contents of anthocyanins and ellagitannins in select- duntaa, mutta se on lieventänyt metaboliseen oireyhtymään ed foods consumed in Finland. Journal of Agricultural and ja tyypin 2 diabetekseen liittyvää matala-asteista tulehdus- Food Chemistry 55(4):1612–1169. http://dx.doi.org/10.1021/ tilaa. Maailmanlaajuisesti mustikkatutkimus keskittyy pää- jf062897a asiassa pensasmustikkaan ja sen mahdollisuuksiin ehkäistä Mattila, P., Hellström, J. & Törrönen, R. 2006. Phenolic acids in berries, fruits, and beverages. Journal of Agricultural and sydän- ja verisuonisairauksia, tyypin 2 diabetesta ja ikään- Food Chemistry 54(19):7193–7199. http://dx.doi.org/10.1021/ tymiseen liittyviä muistisairauksia. jf0615247 Tietomme metsämarjojen terveellisyydestä perustuvat Määttä-Riihinen, K. R., Kamal-Eldin, A., Mattila, P. H., González- niiden erinomaiseen ravintoaine- ja polyfenolikoostumuk- Paramás, A. M. & Törrönen, A. R. 2004. Distribution and contents of phenolic compounds in eighteen Scandinavian seen. Viitteitä niiden mahdollisista terveysvaikutuksista on berry species. Journal of Agricultural and Food Chemistry saatu erilaisista in vitro -tutkimuksista ja koe-eläimillä teh- 52(14):4477–4486. http://dx.doi.org/10.1021/jf049595y dyistä tutkimuksista. Sen sijaan luotettavia kliinisiä tutki- Määttä-Riihinen, K. R., Kamal-Eldin, A. & Törrönen, A. R. 2004. muksia on toistaiseksi vähän, ja useimpien metsämarjo- Identification and quantification of phenolic compounds in berries of Fragaria and Rubus species (family Rosaceae). jen osalta ne puuttuvat kokonaan. EU:ssa on voimassa elin- Journal of Agricultural and Food Chemistry 52(29):6178–6187. tarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevaa lain- http://dx.doi.org/10.1021/jf049450r säädäntö, joka säätelee sitä, mitä terveellisyyteen viittaavia Nurmi, T., Mursu, J., Peñalvo, J. L., Poulsen, H. E & Voutilainen, S. väitteitä saa esittää pakkausmerkinnöissä ja markkinointi- 2010. Dietary intake and urinary excretion of lignans in Finn- ish men. British Journal of Nutrition 103(5): 677-685. http:// viestinnässä. Ravitsemusväite on sellainen väite, joka ker- dx.doi.org/10.1017/S0007114509992261 too elintarvikkeella olevan erityisiä hyödyllisiä ravitsemuk- Ovaskainen, M-L., Törrönen, R., Koponen, J. M., Sinkko, H., Hell- sellisia ominaisuuksia joko energiamäärän tai ravintoainei- ström, J., Reinivuo, H. & Mattila, P. 2008. Dietary intake and den tai muiden aineiden suhteen. Metsämarjoista ja niistä major food sources of polyphenols in Finnish adults. Jour- nal of Nutrition 138(3): 562-566. http://jn.nutrition.org/con- valmistetuista tuotteista on tietyin edellytyksin mahdollis- tent/138/3/562 ta käyttää kuituun, C-vitamiiniin ja E-vitamiiniin liittyviä ra- Törrönen, R., Riihinen, K., Sarkkinen, E. & Feodoroff, R. 2013. Sel- vitsemusväitteitä. Terveysväite puolestaan on sellainen väi- vitys marjojen terveysvaikutusten kliinisestä tutkimusnäy- te, jossa kerrotaan elintarvikkeen ja terveyden välillä olevan töstä. OSKE-osaamiskeskusohjelma, Itä-Suomen yliopisto ja Foodfiles. 99 s. http://www.kuopioinnovation.fi/uploads/ tietty yhteys. Väitteen on perustuttava tieteelliseen näyttöön, aineistopankki/elintarvikekehitys_fi/Selvitys%20marjo- jonka riittävyyden arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusvi- jen%20terveysvaikutusten%20kliinisest%C3%A4%20tutki- ranomainen EFSA. Se ei toistaiseksi ole hyväksynyt yhtään musn%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4.pdf marjoihin liittyvää terveysväittettä, koska tutkimustieto ter- Viljakainen, S., Visti, A. & Laakso S. 2002. Concentrations of organic acids and soluble sugars in juices from Nordic berries. Acta veysvaikutuksista on puutteellista. Agriculturae Scandinavica, Section B, Soil and Plant Science 52(2): 101-109. http://dx.doi.org/10.1080/090647102321089846

136 Marjojen laatuluokitus ja vastaanottopisteessä maksettavaan hintaan vaikuttavat tekijät Marja Päivänurmi

Marjojen poimiminen metsässä ravinnoksi on kuulunut suo- jo heti ensimmäisten marjojen kypsyessä keruukuntoon ja malaiseen perinteeseen jo vuosisatoja. Marjat ovat tuoneet poimijan tuodessa niitä ostopisteeseen. Metsämarjoista sa- tärkeän ravintolisän ruokavalioon sekä osaltaan auttaneet tokauden aikana maksettavaan hintaan vaikuttavat monet selviytymään vaikeiden aikojen yli. Kaupallisen poiminnan eri tekijät yhdessä. Yleensä hinnoittelussa puhutaan jo va- myötä marjojen keräämisestä on saanut verotonta lisätu- kiintuneena terminä ”päivän hinnasta”, mikä tarkoittaa, että loa sekä verratonta liikuntaa metsässä. Arvioiden mukaan ostohinta voi vaihdella päivittäin tai pysyä samalla tasolla Suomen metsissä kasvaa ravintokäyttöön soveltuvia mar- pitempäänkin. Kotimaan kaupassa tärkeä kuluerä on myös joja parikymmentä, joista kaupallisesti tärkeimpiä ovat puo- arvonlisävero. Poimijat eivät ole arvonlisäverovelvollisia, jo- lukka, mustikka ja suomuurain eli lakka. ten arvonlisävero lisätään ostohintaan, jonka maksaa mar- Suomessa satoisimpia metsämarjoja, puolukoita (kuva joja vastaanottava yritys. 1) ja mustikoita (kuva 2), ostavat yritykset voidaan karkeas- Jotta metsämarjoja voi poimia kaupallisesti myyntiin, poi- ti jakaa roskaisena tai puhdistettuna vastaanottaviin yrityk- mijan on tiedettävä muutamia perusasioita jo ennen poimin- siin. Roskaisena vastaanotettava metsämarja on luokiteltu nan aloittamista vastaanottopisteessä hyväksyttävän laadun pelkästään roskaiseksi. Ostohinta on alhaisempi puhdistet- takaamiseksi. Metsämarjoja vastaanottavat yritykset jaka- tuun verrattuna, ja se vaihtelee vain vähän satokauden aika- vat mielellään tietoa ja opastavat poimijoita, jotta virheiltä na ja eri satokausien välillä huolimatta sadon määrästä, sil- vältyttäisiin jo alussa. Ei ole kenenkään etu, että poimija te- lä marjat menevät teollisuuskäyttöön. Puhdistettuja metsä- kee turhaa työtä puutteellisen neuvonnan takia. Tärkeintä marjoja ostavat alan yritysten lisäksi torikauppiaat. metsämarjojen poiminnassa, käsittelyssä ja kuljetuksessa Jo satokauden alkaessa yrityksellä on oltava ostamas- on puhtaus. Poiminnassa käytettävien välineiden ja säily- taan metsämarjasta alustava hintakäsitys, joka pohjautuu tysastioiden tulee olla elintarvikemuovia, ja niitä on pestä- asiakaskunnan kysyntään sekä aikaisempien vuosien tilan- vä tarpeen mukaan. Myös poimijan käsien ja vaatetuksen on teeseen ja kokemukseen. Ostohinta pitää olla hinnastossa oltava puhtaita. Tärkeää on lisäksi marjojen oikea säilytys ja

Kuva 1. Puolukan yksi kypsä marja painaa keskimäärin 0,23 grammaa kasvaessaan kuivilla ja kuivahkoilla kankailla ja 0,25 grammaa kasvaessaan tuoreilla kankailla. Kuva: Kauko Salo.

137 Kuva 2. Mustikan yksi kypsä marja painaa keskimäärin 0,36 grammaa kasvaessaan tuoreilla kankailla ja 0,32 grammaa kasvaessaan kuivahkoilla ja kuivilla kankailla. Kuva: Kauko Salo.

kuljetus, ettei niiden laatu kärsi juuri ennen tuontia vastaan- Tuoremarkkinoilla on joka vuosi suhteellisen tasainen, ottopisteeseen. Poimitut marjat säilytetään viileässä kevyes- tietyn suuruinen kysyntä metsämarjoille. Jos satomäärät ti peitettynä ja kuljetuksessa huomioidaan, ettei autossa ole vaihtelevat eri puolilla Suomea merkittävästi, se näkyy myös samassa tilassa voimakkaita hajuja aiheuttavia tarvikkeita tai kyseisen ostopaikkakunnan ostohinnoissa. Jos sato on hyvä esineitä, esimerkiksi polttoainekanistereita. Poimitun mar- Itä-Suomessa, mutta muualla Suomessa huono, marjoista jan tulee olla riittävän kypsä. Mustikan poiminnan alkaessa pystytään maksamaan hieman parempaa hintaa hyvän ja kypsä ja poimintakuntoinen marja on helppo havaita värin varman kysynnän takia. Lisäksi tuolloin Itä-Suomeen saa- perusteella. Puolukassa sen sijaan on usein sadon kypsyes- puu kiertäviä ostajia muualta Suomesta, mikä aiheuttaa hin- sä eri kypsyysasteita jopa samassa tertussa. Raa’at puolukat takilpailua ja nostaa ostohintoja. Tämä ilmiö on yleensä het- on helppo nähdä ja poistaa puhdistuksen yhteydessä. Poi- kellinen ja tasoittuu normaaliksi ajan myötä ja satokauden mittaessa käytettävien erilaisten poimureiden takia marjojen edetessä kohti loppua. joukkoon tulee myös lehtiä, oksia ja muita marjoja, jotka tu- Viime vuosina Suomessa metsämarjojen poiminta on lee poistaa ennen kauppaan tuontia. Maksettavaan hintaan muuttunut: poimijoita tarvitaan yhä enemmän ulkomailta. laatu ei vaikuta korottavasti, sillä vaadittava laatu on osto- On kuitenkin tärkeää, että tulevaisuudessa poimijoita löytyi- pisteessä edellytys metsämarjan vastaanotolle. Huonolaa- si omasta maasta. Suomalaisten metsämarjojen arvostus- tuista marjaa ei tule ottaa vastaan. ta on saatu nostettua tiedotuksella, neuvonnalla ja metsä- Paikallista torikauppaa lukuun ottamatta valtaosa tuore- marjojen tieteellisillä ravintoaine- ja terveystutkimustulok- kauppaan myytävästä metsämarjasta päätyy Etelä-Suomen silla. Verottoman poimintatulon sekä metsässä liikkumisen tukkumarkkinoille, jossa kysyntä ja tarjonta voivat vaihdel- hyödyn mahdollistavat jokamiehenoikeutemme, joista kaik- la paljon eri päivinä ja satokauden eri vaiheissa. Yleensä ns. kien tulisi ottaa oma osansa jossain muodossa. Koska met- normaalimääräisen sadon alussa metsämarjoista makse- sämarjoja vastaanottavat ja niitä välittävät yritykset sekä taan hieman enemmän kuin satomäärien kasvaessa ja sa- poimijat tekevät luottamuksellista yhteistyötä, koko ketjun tokauden edetessä ympäri Suomen. Liian korkeaa ostohin- metsästä lopulliselle kuluttajalle pitää toimia ja tällöin suo- taa ei ole järkevää maksaa sadon alussa, sillä poimijoiden on malaisilla on laadukasta, kotimaista marjaa ruokapöydässä. vaikea ymmärtää merkittävää hinnan alenemista. Tasainen ostohinta pienin vaihteluin on paras vaihtoehto ja aiheuttaa Kirjallisuus vähiten erimielisyyksiä. Samoin ostohinta tulee pitää sama- Turtiainen, M., Salo, K. & Saastamoinen, O. 2011. Variations of na koko ostopäivän ajan. Poimijat kysyvät usein puhelimitse yields and utilisation of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) and päivän hintaa poimimalleen marjalle, ja aamulla luvattu os- cowberries (V. vitis-idaea L.) in Finland. Silva Fennica 45(2): 237-251. http://dx.doi.org/10.14214/sf.115 tohinta tulee maksaa iltaan saakka.

138 Luonnonmarjojen käyttö kotitalouksissa ja teollisuudessa Matti Vaara

Suomea asuttava väestö on käyttänyt marjoja ravintonaan käli sukulaisille ja tuttaville myydyt marjat luetaan kotitar- tuhansia vuosia. Puolukka tunnettiin nimeltä jo 4 000 vuot- vepoiminnaksi, kerättiin marjoja yhteensä 35 miljoonaa kita sitten. Puolukalla on aina ollut merkitystä myös talviajan loa eli noin 14 kiloa taloutta kohden. Lakkaa kerättiin tavan- ravintona, sillä sen sisältämä luonnon säilöntäaine, bentso- omaista vähemmän, sillä tutkimusjakson vuosille 2011-2012 ehappo, parantaa marjojen säilyvyyttä. Mustikka oli tärkeä osui kaksi peräkkäistä poikkeuksellisen huonoa lakkasato- loppukesän ja syksyn ravinto- ja lääkemarja. Itä-Suomes- vuotta. Vuosina 1997-1999 lakkojen osuus omaan käyttöön sa myös mustikoita syötiin talvisin, sillä kuivattu mustikka poimituista marjoista oli 17 %. sopi hyvin keittoihin ja jauhojen jatkeeksi puuroihin. Marjo- Kotitaloudet poimivat marjoja myyntiin yhteensä noin 10 jen käyttö kotitalouksissa lisääntyi merkittävästi 1950-luvul- miljoonaa kiloa, josta siis 3 miljoonaa kiloa myytiin sukulai- la sota-ajan pulavuosien jälkeisinä aikoina, kun sokerin hinta sille tai tuttaville ja 7 miljoonaa kiloa marja-alalla toimivil- laski ja jääkaapit yleistyivät. Säilytysmahdollisuudet paran- le marjanvälittäjille, marjanjalostajille, ravintoloille ja vähit- tuivat edelleen 1970-luvulla pakastimien yleistymisen myö- täiskaupalle. Marja-alan yritysten kutsumat ulkomaalaiset tä, jolloin marjojen kotitarvepoiminta lisääntyi merkittäväs- poimijat ottivat luonnonmarjoja talteen varovaisenkin arvi- ti. Nykyäänkin 56 % Suomen kotitalouksista poimii marjoja on mukaan vähintään 12-13 miljoonaa kiloa vuodessa (noin omiksi tarpeiksi. Marjastuksen vetovoimaisuuden taustalla 80 % tilastoidusta järjestäytyneen marjakaupan ostamas- ovat ravintolisän ohella luontoon liittyvä virkistys, oman työn ta marjamäärästä). Kutsuttujen kaupallisten poimijoiden li- ilo sekä itse poimittujen marjojen puhtaus. Nykyään paitsi säksi Suomen metsissä ahertaa vuosittain tuhansia omatoi- marjastukseen aktiviteettina myös marjojen syöntiin liite- misesti maahan saapuneita poimijoita, jotka saattavat poi- tään monia terveysvaikutuksia. Voidaankin todeta, että mar- mia vuodessa marjoja useita miljoonia kiloja. Näiden tieto- jastus- ja sienestysinto nykymittakaavassaan ovat vasta vii- jen perusteella voi arvioida, että Suomen metsistä jaksol- me vuosikymmeninä syntyneitä ilmiöitä. la 2011-2013 kerätty vuotuinen marjamäärä oli vähintään 55 Suomalaisten kotitalouksien keräämät luonnonmarja- miljoonaa kiloa. määrät ja niiden käyttö sekä muutokset marjojen poimin- Vuosien 1997-1999 ja 2011-2013 poiminta-aineistojen ver- nassa tunnetaan hyvin niiden keruututkimusten perusteella, tailu paljastaa huomionarvoisia seikkoja, miten kotitalouk- jotka toteutettiin Itä-Suomen yliopistossa vuosina 1997-1999 sien marjastaminen on muuttunut. Suomalaisten innokkuus ja 2011-2013. Sen sijaan kotitalouksien luonnonmarjojen ku- poimia marjoja ja poimitut määrät eivät sinänsä ole vähenty- lutuksesta tai teollisuuden marjojen käytöstä ei ole olemas- neet merkittävästi saati romahtaneet, kuten julkisessa kessa systemaattista tutkimustietoa. Marjojen kulutusta on kyl- kustelussa on annettu ymmärtää. Kaiken kaikkiaan vuosina läkin selvitetty Maa- ja metsätalousministeriön vuotuisissa 2011-2013 kerättiin (omaan käyttöön ja myyntiin) kahta suo- Ravintotase-laskelmissa, jotka ovat useisiin lähteisiin pe- situimpaa marja-lajia, mustikkaa ja puolukkaa, keskimää- rustuvia arvioita. Laskelmien ongelmana on, ettei niiden perin 34 miljoonaa kiloa, mikä on ainoastaan 2 miljoonaa ki- rusteella voi erotella, mikä osuus kulutetuista marjoista on loa vähemmän kuin vuosien 1997-99 keskiarvo. Kotitalouk- poimittu itse tai mikä osuus marjoista on luonnonmarjoja ja sien omaan käyttöön keräämät mustikan ja puolukan vuo- viljeltyjä, eikä myöskään sitä, mikä osuus marjoista on ko- tuiset kokonaismäärät pysyivät yhtä suurina ja olivat noin timaista alkuperää. Myös Maaseutuviraston laatimat tilas- 25 miljoonaa kiloa. tot luonnonmarjojen kauppaantulomääristä sekä Tullihalli- Yksi mielenkiintoisimmista havainnoista on mustikan tuksen marjoja käsittelevät ulkomaankauppatilastot autta- nouseminen puolukan ohi kotitalouksien halutuimmaksi mar- vat hahmottamaan arviota Suomen luonnosta talteen otet- jaksi. Omaan käyttöön kerätyn mustikan vuotuinen poimin- tujen marjojen virroista (kuva 1). Nykyään, toisin kuin vielä 15 tamäärä lisääntyi tarkastelujaksolla (1997-2013) 8,5 miljoo- vuotta sitten, kotitalouksien ja teollisuuden käyttämät luon- nasta kilostaa 13 miljoonaan kiloon, ja vastaavasti puolukan nonmarjat ovat peräisin kolmesta merkittävästä lähteestä: määrä väheni 16,3 miljoonasta kilosta 11,7 miljoonaan kiloon. suomalaisten kotitalouksien ja ulkomaalaisten poimijoiden Mustikan lisääntyneestä käytöstä kotitalouksissa kertoo se- keruista sekä marjojen maahantuonnista. kin tosiasia, että vuosina 1997-1999 ainoastaan 24 % omaan Vuosina 2011-2013 suomalaiset kotitaloudet keräsivät käyttöön kerätyistä marjoista oli mustikkaa, kun vastaava luonnonmarjoja omaan käyttöön tai luovuttivat niitä korva- osuus 2011-2013 oli 41 %. Myös kotitalouksien into myydä uksetta sukulaisille ja tuttaville keskimäärin 32 miljoonaa ki- mustikkaa väheni: vuosina 2011-2013 kerätystä mustikasta loa vuodessa. Kotitaloutta kohden laskettuna marjoja kerät- myyntiin päätyi ainoastaan 15 %, kun vastaava osuus 1997- tiin noin 13 kiloa ja henkilöä kohden noin 6 kiloa. Marjoista 1999 oli noin 30 %. 41 % oli mustikoita, 37 % puolukoita, 7 % lakkoja ja 10 % va- Kaiken kaikkiaan kotitaloudet myivät vuosina 1997-1999 delmia. Eniten marjoja kotitarpeiksi poimittiin Lapissa (27 ki- keskimäärin 12 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja, kun vastaa- loa/talous) ja vähiten Etelä-Suomessa (7,5 kiloa/talous). Mi- va luku vuosina 2011-2013 oli noin 2 miljoonaa kiloa pienempi.

139 Luonnonmarjojen talteenotto 55 milj. kg

Suomalaiset kotitaloudet 42 milj. kg Ulkomaiset poimijat 13 milj. kg

Oma käyttö 32 milj. kg Myynti 10 milj. kg

Suoramyynti 4 milj. kg Järjestäytynyt kauppa 19 milj. kg

Sukulaiset/tuttavat Tori Keruuyhtiöt ja 3 milj. kg 1 milj. kg marjanvälittäjät 17 milj. kg

Vähittäis- Pienet Marja- Vienti Suurtaloudet kauppa jalostajat teollisuus 10 milj. kg 1 milj. kg 2 milj. kg 1 milj. kg 5 milj. kg

Luonnonmarjojen käyttö kotitalouksissa 45 milj. kg

Kuva 1. Kotimaisten luonnonmarjojen virrat metsistä kotitalouksien käyttöön vuosina 2011-2013.

Vaikka myyntimäärä olikin vuosina 2011-2013 hieman pienem- ta marjasta, eli noin 5 miljoonaa kiloa, menee tuoreena tai pi, voi ero hyvinkin johtua satotason vaihtelun vaikutukses- pakasteena tori- ja vähittäiskauppaan sekä ravintoloiden ja ta. Marja-alalla toimivien yritysten näkökulmasta isommaksi suurkeittiöiden sekä luonnontuotteisiin erikoistuneiden yri- huolenaiheeksi muodostuneekin se seikka, että nykyään yhä tysten tuotannon raaka-aineeksi (kuva 1). suurempi osa kotitalouksista myy marjansa suoraan kulutta- Koska marjoja jalostava teollisuus ei saa tarpeeksi koti- jille, kuten sukulaisille ja tuttaville tai suurkeittiöihin ja ravin- maista luonnomarjaa, se joutuukin käyttämään raaka-ainee- toloihin. Vuosina 2011-2013 keskimäärin 83 % marjoja myy- na tuontimarjoja ja viljeltyjä marjoja. Viime vuosina Suomeen neistä kotitalouksista oli myynyt niitä muuallekin kuin orga- on tuotu keskimäärin 22 miljoonaa kiloa marjoja, josta noin nisoidun marja-alan piiriin luettaville toimijoille. puolet on luonnonmarjoja (mustikkaa, puolukkaa ja karpa- Kun luonnonmarjojen ulkomainen kysyntä on kasvanut, loa). Suomen viljeltyjen marjojen vuotuinen tuotanto on noin käyttää teollisuus yhä vähemmän kotimaista luonnonmar- 15-16 miljoonaa kiloa, josta marjanjalostus- ja elintarvikete- jaa. Suomalaiset marjat viedään ulkomaille pääosin jalos- ollisuus käyttää 8 miljoonaa kiloa ja loput menevät tuoreina tamattomina, joten suuri osa jalostuksen tuottamasta ar- tai pakasteina vähittäismyynnin kautta kotitalouksille. Lisäk- vonlisäyksestä jää hyödyntämättä. Suomen luonnosta ke- si Suomeen tuodaan suuria määriä marjavalmisteita, joiden rätään marjoja kaupallisen käyttöön yli 20 miljoonaa kiloa, kohdalla varsinaisen luonnonmarjojen osuuden tai alkuperän mutta jalostavan teollisuuden käyttöön sitä riittää ainoas- (viljelty vai luonnonmarja) arviointi on hankalaa. taan 4-5 miljoonaa kiloa, sillä yli puolet marjoista menee Luonnonmarjoja jalostavien yritysten kirjo on laaja. Toi- suoraan (tuoreina tai pakasteina) vientiin. Luonnonmarjojen sessa ääripäässä ovat elintarviketeollisuuden yritykset, jot- vientimääristä ei ole tarkkoja tietoja. Tullihallituksen vien- ka käyttävät suuria määriä marjoja, mutta itse marjojen ja- titilastojen mukaan Suomesta on viety viime vuosien aika- lostus on vain pieni osa yritysten liiketoiminnasta. Elintarvi- na luonnonmarjoja keskimäärin 10 miljoonaa kiloa vuodes- keteollisuus hankkii tarvitsemansa kotimaiset raaka-aineet sa. Luonnonmarjoja vievien yritysten edustajat raportoivat marjoja välittäviltä yrityksiltä ja ulkomailta. Eniten marjoja noin 10-12 miljoonan kilon vientimääristä. Loput kaupallises- teollisuus käyttää hillojen sekä alkoholijuomien sekä mar-

140 japakasteiden valmistukseen (noin 2-2,5 miljoonaa kiloa ko- vittäistä marja-annosta on pidetty hyvänä ohjenuorana. Vuo- timaisia luonnonmarjoja). Teollisuus käyttää marjoja lisäksi sitasolla tämä tarkoittaa 36-37 kiloa marjoja (luonnonmarjat mm. meijeri- ja leipomotuotteissa. Toisaalta marja-alalla toi- ja viljellyt marjat) henkilöä kohden. Ravintotaseen selvitysten mii monia pieniä, luonnonmarjojen jalostukseen erikoistunei- mukaan tällä hetkellä suomalaiset kuluttavat niitä noin 14- ta yrittäjiä, jotka käyttävät raaka-aineenaan yksinomaan ko- 15 kiloa, eli 40 % tavoitteesta. Arvioiden mukaan kulutetuista timaisia luonnonmarjoja. Monien erikoisjalostajien tuotanto marjoista 8 kiloa on luonnonmarjoja ja niistä noin 80 % itse perustuu pieniin marjamääriin, ja usein raaka-aineena käy- poimittuja. Tiedotus marjojen terveysvaikutuksista, ekologi- tetyt marjat saatetaan poimia kokonaisuudessaan itse tai suudesta ja käytön monipuolisuudesta on lisännyt kotitalouk- ostaa tuttavilta ja ns. sopimuspoimijoilta. Elintarviketeolli- sien mielenkiintoa ostaa ja kuluttaa luonnonmarjoja ja mar- suuden ja luonnonmarjoihin erikoistuneiden jalostusyritys- jatuotteita. Siitäkin huolimatta, että marjoja tulee kauppaan ten välimaastossa on suuri joukko marjoja jalostavia pien- enemmän kuin koskaan, ei päivittäistavarakaupasta (elintar- yrityksiä, jotka käyttävät luonnonmarjojen ohella myös muita vikekaupat, torit) saatavan tuoreen tai pakastetun kotimai- luonnontuotteita, viljeltyjä marjoja ja hedelmiä. Näiden yri- sen luonnonmarjan saatavuus ole juurikaan parantunut. Ja tysten tuotanto koostuu monista eri tuoteryhmistä ja luon- vaikka päivittäistavarakaupoissa on runsas valikoima mar- nonmarjat muodostavat usein vain pienen osan liikevaihdos- jatuotteita, kotimaisten luonnonmarjatuotteiden osuus niis- ta. Marjoja jalostavan elintarvike- ja pienteollisuuden tuot- tä on melko pieni. teiden maastavienti on olematonta, joten jalostajien käyttä- Kokonaismääriksi muutettuna suomalaiset kuluttavat mä suomalainen luonnonmarja päätyy lähes kokonaan suo- siis lähes 80 miljoonaa kiloa marjoja, kun tavoite on liki 200 malaisiin ruokapöytiin. miljoonaa kiloa. Viime vuosina Suomen vuotuinen marjojen Suomalaisten kotitalouksien kulutukseen päätyvä koti- ”tuotanto” (poiminta, viljely ja tuonti) on ollut hieman yli 90 maisten luonnonmarjojen kokonaismäärä on näin arvioituna miljoonaa kiloa. Luonnonmarjojen maastavienti huomioiden vajaa 45 miljoonaa kiloa, josta jalostamatonta marjaa (tuo- Suomeen jää marjoja tälläkin tavoin arvioituna noin 80 mil- retta tai pakastettua) on noin 38 miljoonaa kiloa ja jalostet- joonaa kiloa. Käytännössä ravintosuositusten mukaisen ta- tuja marjatuotteita (ja ravintola- tai keittiötuotteita) noin 7 voitteen saavuttaminen edellyttää luonnonmarjojen talteen- miljoonaa kiloa (kuva 1). Jalostettuna ostetuissa marjatuot- oton lisäämistä kolminkertaiseksi nykyisestä (160-170 mil- teissa marjat kulutetaan pienissä erissä, sillä esimerkiksi ju- joonaan kiloon), sillä marjojen viljelyn tai marjojen tuonti- gurttien, rahkojen, jäätelöiden, levitteiden, myslien ja hiuta- määrien merkittävä lisääminen ei näillä näkymin ole mah- leiden marjasisällöksi on arvioitu 4-5 %. Hillot, soseet ja me- dollista. hut sisältävät marjoja noin 25-35 %. Ainakin teoriassa luonnonmarjojen poiminnan kolminker- Marjat ovat tärkeä osa perinteistä pohjoismaista terveyt- taistaminen on mahdollista, sillä Suomen metsien poimin- tä edistävää ruokavaliota Kuva 2). Marjoista ei ole asetettu takelpoisen marjasadon on arvioitu olevan noin 30 % biolo- mitään virallista käyttösuositusta, mutta 100 gramman päi- gisesta kokonaissadosta. Käytännössä tämä vaatisi kuiten-

Kuva 2. Tuoreista suoja metsämarjoista valmistetaan monenlaisia tuotteita, ja ne ovat suosittuja pöydän antimia. Kuvassa suomuurain- ja mustikkahillokulhot. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

141 kin ulkomaalaispoimijoiden määrän kymmenkertaistamista Kirjallisuus tai sitä, että jokainen marjastusta harrastava kotitalous li- Saastamoinen, O., Kangas, K. & Aho, H. 2000. The picking of säisi talteenottoaan nykyisestä 30 kilosta 100 kiloon. Vaik- wild berries in Finland in 1997 and 1998. Scandinavian ka luonnonmarjojen keruun kolminkertaistaminen tuntuu- Journal of Forest Research 15(6): 645-650. http://dx.doi. org/10.1080/02827580050216897 kin mahdottomalta, voidaan kuitenkin ajatella, että keruun Maaseutuvirasto. 2013. MARSI 2012. Luonnonmarjojen ja -sien- lisääminen esimerkiksi 100 miljoonaan kiloon, on hyvänä sa- ten kauppaantulomäärät vuonna 2012. 51 s. http://www.mavi. tovuonna realistista. Merkittävä talteenoton lisääminen täy- fi/fi/tietoa-meista/tiedotteet/Documents/Marsi_2012.pdf tynee kuitenkin perustua kaupallisen poiminnan tehostami- Sillanpää, M. 2000. Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- seen. Niin kauan kuin virkistys ja vapaa-ajan vietto ovat marja tapakulttuurin kehitys. Hyvää Suomesta. Gummerus. 2. p. 231 s. ISBN: 952-5244-02-4 jastuksen keskeisiä vaikuttimia, ei kotitarvepoiminnan mää- Turtiainen, M., Salo, K. & Saastamoinen, O. 2011. Variations of rään voi juuri vaikuttaa. Kotitaloudet poimivat vapaa-ajallaan yield and utilisation of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) and marjoja niin paljon kuin haluavat, joten voidaan ajatella ko- cowberries (V. vitis-idaea L.) in Finland. Silva Fennica 45(2): titarvepoiminnan määrän kertovan sen hetkisestä suurim- 237-251. http://dx.doi.org/10.14214/sf.115 masta mahdollisesta kapasiteetista. Uusivirta, H. 1993. Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja. WSOY, Porvoo. 240 s. Sen sijaan myyntipoiminnan motiiveihin ja esteisiin voi- Vaara, M., Saastamoinen, O. & Turtiainen, M. 2013. Changes in daan vaikuttaa nopeammin ja helpommin. Potentiaalia on wild berry picking in Finland between 1997 and 2011. Scan- olemassa, sillä vuonna 2011 marjoja keränneistä kotitalo- dinavian Journal of Forest Research 28(6): 586-595. http:// uksista lähes kolmannes piti myyntipoimintaa periaattees- dx.doi.org/10.1080/02827581.2013.786123 sa hyvänä tulonlähteenä. Nykyään marjojen kaupallinen poiminta, kuten monien muidenkin luonnontuotteiden keruu, on siinä mielessä erikoinen alkutuotannon ala, että poimijoiden täytyy itse löytää marjojen ostajat ja kuljettaa marjat ostajil- le. Kun otetaan huomioon marjanostopisteiden harvenemi- nen ja siirtyminen kyläkaupoista asutuskeskuksiin, suomalaisten kotitalouksien myyntiin poimimat marjamäärät ovat pysyneet yllättävän suurina. Marja-alan jatkuvuuden ja kasvun kannalta keskeinen tulevaisuuden haaste on marjojen hankinnan uudelleenjärjestely siten, että suomalaiset myyn- tipoiminnasta kiinnostuneet kotitaloudet saadaan yhtä te- hokkaan marjojen hankintajärjestelmän osaksi kuin ulko- mailtakin saapuneet poimijat.

142 Mustikka- ja puolukkasatojen mallitus ja huomioiminen metsien käsittelyssä Jari Miina, Marjut Turtiainen, Kauko Salo, Juha-Pekka Hotanen ja Timo Pukkala

Mustikka ja puolukka ovat taloudellisesti tärkeitä metsä- Puolukan peittävyysmallin laadinta-aineistossa oli mukana marjoja, joita kerätään runsaasti sekä kotitalouksien käyt- kivennäismaiden ohella myös korpien ja rämeiden muuttu- töön että myyntiin. Myös metsänomistajat arvostavat puun- mat ja turvekankaat. tuotannon ohella yhä enemmän metsiensä tuottamia muita Marjojen lukumäärä ja sen vuotuinen vaihtelu ennustet- hyötyjä, kuten metsämarjoja, ja haluavat ottaa ne huomioon tiin varpujen peittävyyden ja puustotunnusten avulla hyödyn- metsän käsittelyssä. Siten metsänhoidon suunnittelussa on täen marjainventointiaineistoa, jonka Metsäntutkimuslaitos pystyttävä arvioimaan esimerkiksi sitä, miten metsän käsit- oli kerännyt pysyviltä koeruuduiltaan vuosina 2001-2012 (ns. tely vaikuttaa puuntuotantoon ja marjasatoihin. MASI-aineisto). Pysyviä koeruutuja on perustettu eri puolil- Metsänhoidon suunnittelun apuvälineissä puun tuotan- le Suomea metsiköihin, joissa on havaittu hyviä mustikka- toa eli metsien kehitystä ja hakkuita simuloidaan matemaat- tai puolukkasatoja. tisilla malleilla. Vastaavanlaisia tuotantomalleja on laadittu Kuten oletettavaa, suurimmat mustikan peittävyydet ha- myös metsien ei-puuaineisille tuotteille. Marjasadon mää- vaittiin tuoreilla kankailla ja suurimmat puolukan peittävyy- rää ennustetaan samoilla kasvupaikkaa ja puustoa kuvaa- det kuivahkoilla kankailla (kuva 1). Mustikan peittävyys leh- villa tunnuksilla, joita käytetään nykyisissä metsikkösimu- tomaisilla ja kuivahkoilla kankailla oli 62 prosenttia tuoreen laattoreissa. Marjasatomallit voidaan siis liittää jo käytös- kankaan mustikan peittävyydestä. Vallitsevalla puulajilla oli sä oleviin ohjelmistoihin, missä ne mahdollistavat puun ja vaikutusta mustikan peittävyyteen samalla kasvupaikal- marjojen yhteistuotannon tarkastelun, kun metsien käsit- la: mäntyvaltaisissa metsissä peittävyys oli suurempi kuin telyä suunnitellaan. kuusi- tai lehtipuuvaltaisissa metsissä. Taimikkovaiheen jäl- Mustikalle ja puolukalle on laadittu marjasatomalleja keen mustikan peittävyys kasvoi metsikön iän karttuessa sekä asiantuntijoiden arvioiden että empiiristen aineistojen ja pohjapinta-alan kasvaessa tiettyyn rajaan asti, jonka jäl- avulla. Asiantuntijoiden arvioita erilaisten marjametsien hy- keen puuston tiheys rajoittaa mustikan peittävyyttä. Malli- vyydestä on käytetty mallien laadinnassa silloin, kun empii- en mukaan mustikan peittävyys oli suurimmillaan, kun puus- riset aineistot eivät ole olleet riittävän edustavia. Ensimmäi- ton pohjapinta-ala oli 24 m2/ha, joten puuston harvennukset set empiiriset marjasatomallit perustuivat lyhyisiin seuran- ovat tarpeen, jos mustikan peittävyys halutaan pitää mah- tajaksoihin ja alueellisiin aineistoihin, joten niillä ei ole ollut dollisimman suurena. mahdollista laatia esimerkiksi valtakunnallisia satoarvioita. Puolukan peittävyys kuivilla ja tuoreilla kankailla oli 66 pro- Valtakunnallisia marjasatoarvioita on laadittu asiantuntija- senttia kuivahkon kankaan puolukan peittävyydestä (kuva 1). malleilla, jotka arvioitiin ja kalibroitiin sekä julkaisematto- Myös ravinteiset korvet ja rämeet osoittautuivat parhaaksi mien että kirjallisuudessa esitettyjen empiiristen marjasa- puolukan peittävyyden suhteen. Kangasmetsissä ja korvissa toaineistojen avulla. vallitseva puulaji vaikutti puolukan peittävyyteen siten, että Uusimmat mustikan ja puolukan satomallit on laadittu mäntyvaltaisissa metsissä peittävyys oli suurempi kuin leh- koko maan kattavien empiiristen aineistojen avulla, ja ne en- tipuu- tai kuusivaltaisissa metsissä. nustavat metsikön keskimääräisen vuotuisen marjasadon. MASI-aineiston tuoreen kankaan männiköissä mustikka- Mallit kuvaavat myös marjasatojen voimakkaan vuosien väli- sadot olivat kaksinkertaiset kuusikoiden satoihin verrattuna. sen satunnaisen vaihtelun, jota ei pystytä selittämään puus- Männiköissä mustikkasatojen suhteellinen vuosien välinen toa ja kasvupaikkaa kuvaavilla tunnuksilla. Mallit eivät kui- vaihtelu oli pienempää kuin kuusikoissa. Kuusikoissa puus- tenkaan ennusta tulevan kesän marjasatoja, sillä malleihin ton pohjapinta-alan kasvu vähensi ja mustikan peittävyyden ei ole sisällytetty säätekijöiden vaikutusta kukintaan, pöly- kasvu lisäsi marjojen lukumäärää, kun taas männiköissä vain tykseen ja marjojen kypsymiseen. mustikan peittävyys selitti merkitsevästi marjojen lukumää- Uudet marjasatomallit koostuvat kahdesta mallista: var- rää. Malleilla tehtyjen ennusteiden mukaan Etelä-Suomes- pujen peittävyyden ja marjojen lukumäärän ennustavista sa tuoreella kankaalla keskimääräinen vuotuinen mustikka- malleista. Peittävyysmallia voidaan käyttää esimerkiksi en- sato oli ensiharvennusvaiheen männikössä noin 20 kg/ha ja nustettaessa metsikön hyvyyttä metsäkanalintujen elinym- varttuneessa kasvatusmännikössä noin 25 kg/ha (kuva 2). päristönä, sillä mustikka ja puolukka ovat tärkeitä kenttä- Vastaavasti kuusikossa sekä ensiharvennusvaiheessa että kerroksen varpuja muun muassa metsolle. Mustikan ja puo- varttuneessa kasvatusmetsässä keskimääräinen vuotuinen lukan peittävyys ennustettiin kasvupaikkaa ja puustoa ku- mustikkasato oli noin 10 kg/ha. vaavien tunnusten avulla käyttäen aineistona kasvillisuus- MASI-aineiston puolukkaruudut sijaitsivat pääasiallises- kuvauksia, jotka oli tehty valtakunnan metsien inventoinnin ti kuivahkoilla kankailla, joten kasvupaikan viljavuus ei selit- (VMI) pysyvillä koealoilla vuonna 1995. Aineisto sisälsi kaik- tänyt puolukkasatoja. Vaikka puuston pohjapinta-alan kasvu kiaan noin 3 000 kasvillisuuskuvausta eri puolilta Suomea. lisäsi puolukan peittävyyttä, niin vastaavasti puuston pohja-

143 Mustikan peittävyys, % Puolukan peittävyys, % 15 10 MT mä VT MT CT MT ku 12 VT mä 8 CT mä 9 6

6 4

3 2

0 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Metsikön ikä, vuotta Metsikön ikä, vuotta

Kuva 1. Malleilla ennustettu mustikan ja puolukan peittävyys tuoreen (MT), kuivahkon (VT) ja kuivan (CT) kankaan männikössä ja tuoreen kankaan kuusikossa Etelä-Suomessa. Metsikön kehitys on ennustettu Motti-simulaattorilla, ja harvennukset (nuolet) ja päätehakkuu on simuloitu metsänhoidon suositusten mukaisesti.

Mustikkasato (MT), kg/ha Puolukkasato (VT), kg/ha 50 150

125 40

100 30 75 20 50

10 25

0 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Metsikön ikä, vuotta Metsikön ikä, vuotta

Kuva 2. Malleilla ennustettu keskimääräinen marjasato (yhtenäinen viiva) ja sadon vuotuista vaihtelua kuvaava 95 %:n luottamusväli (katkoviivat) tuoreen kankaan ja kuivahkon kankaan männikössä Etelä-Suomessa. Metsikön kehitys on ennustettu Motti-simulaattorilla, ja harvennukset (nuolet) ja päätehakkuu on simuloitu metsänhoidon suositusten mukaisesti.

pinta-alan kasvu pienensi puolukkasatoja. Puolukkasato kas- tomallien ja puuston kehitystä kuvaavien mallien avulla. Tuo- voi puolukan peittävyyden kasvaessa tiettyyn rajaan (58 %) reen kankaan männikön, kuusikon ja mänty-kuusi-koivuse- asti; tämän jälkeen sato aleni peittävyyden kasvaessa. Mal- kametsän taloudellisesti optimaaliset hakkuuohjelmat mää- leilla laskettujen ennusteiden mukaan keskimääräinen vuo- ritettiin maksimoimalla mustikan poimintatulojen ja puun- tuinen puolukkasato oli suurimmillaan siemenpuumetsiköis- hakkuutulojen yhteisarvoa ja käyttämällä korkokantana kol- sä ja nuorissa taimikoissa (kuva 2). Etelä-Suomessa siemen- mea prosenttia. Seuraavat tulokset koskevat metsiä, joita puumännikön vuotuinen keskisato oli 75 kg/ha. Taimikkovai- kasvatetaan tasaikäisrakenteisina. heen jälkeen puolukkasato pieneni melko voimakkaasti ja Pelkästään puun tuotannossa olevan metsän käsittelyä kasvoi sitten vain väliaikaisesti aina harvennusten jälkeen. kannattaa muuttaa, jos tavoitteena on tuottaa samassa met- Mallilaskelmien mukaan mustikkasatoon vaikuttavat eni- sikössä sekä puuta että mustikoita. Kun mustikan kilohinta ten kasvupaikan hyvyys ja metsikön kehitysvaihe (kuva 2). oli kaksi euroa ja mustikkatulot otettiin huomioon (kuva 3), Metsän käsittelyllä - puulajivalinnalla, harvennuksilla ja kier- männikköä harvennettiin voimakkaammin viisi vuotta myö- toajan pituudella - voidaan myös vaikuttaa mustikkasatoihin. hemmin ja kiertoaika piteni 12 vuotta verrattuna puuntuotan- Mutta kannattaisiko pelkästään puuntuotantoon tähtäävää non hakkuuohjelmaan. Kuusikossa ja sekametsässä mustik- metsänkäsittelyä muuttaa mustikkasatojen parantamisek- kasadot eivät yllä männikön tasolle, joten mustikasta pitäi- si, jos kiertoajan aikana metsiköstä poimituista mustikoista si saada 4-8 euroa kilolta, jotta metsänkäsittelyä kannattai- maksettaisiin kaksi euroa kilolta? Tätä on tutkittu marjasa- si muuttaa mustikkaa suosivammaksi.

144 tyä yksinomaan puuntuotantoon ja kerätä marjat omia met- Puuston pohjapinta-ala, m2/ha 45 siään satoisammista paikoista. Puun ja muiden metsän tuot- 0 €/kg 40 teiden yhteistuotannosta saatuja tutkimustuloksia voidaan 2 €/kg kuitenkin hyödyntää ainakin kuntien ja valtion metsien kä- 35 4 €/kg sittelyssä erityisesti sellaisilla alueilla, joita käytetään virkis- 30 tykseen ja joista tiedetään poimittavan marjoja. 25 20 Kirjallisuus 15 Ihalainen, M. & Pukkala, T. 2001. Modelling cowberry (Vaccini- 10 um vitis-idaea) and bilberry (Vaccinium myrtillus) yields from mineral soils and peatlands on the basis of visual estimates. 5 Silva Fennica 35(3): 329-340. http://dx.doi.org/10.14214/sf.588 0 Ihalainen, M., Alho, J., Kolehmainen, O. & Pukkala, T. 2002. Expert 20 30 40 50 60 70 80 90 models for bilberry and cowberry yields in Finnish forests. Metsikön ikä, vuotta Forest Ecology and Management 157: 15-22. Ihalainen, M., Salo, K. & Pukkala, T. 2003. Empirical prediction Kuva 3. Mustikan poimintatulojen (2 ja 4 euroa/kg) huomioon models for Vaccinium myrtillus and V. vitis-idaea berry yields ottaminen muuttaa tuoreen kankaan männikön hakkuuohjel- in North Karelia, Finland. Silva Fennica 37(1): 95-108. http:// maa, joka optimoi vain puuntuotantoa (mustikka 0 euroa/kg). dx.doi.org/10.14214/sf.513 Laskelmissa on maksimoitu paljaan maan arvoa kolmen pro- Ihalainen, M., Pukkala, T. & Saastamoinen, O. 2005. Regional ex- sentin korkokannalla. pert models for bilberry and cowberry yields in Finland. Bo- real Environmental Research 10: 145-158. Miina, J., Hotanen, J.-P. & Salo, K. 2009. Modelling the abundance and temporal variation in the production of bilberry Männiköstä ja sekametsästä koko kiertoajan aikana saa- (Vaccinium myrtillus L.) in Finnish mineral soil forests. Sil- tavat mustikan poimintatulot ylittivät puunhakkuutulot, kun va Fennica 43(4): 577-593. http://dx.doi.org/10.14214/sf.181 korkokanta oli kolme prosenttia ja mustikan kilohinta nel- Miina, J., Pukkala, T., Hotanen, J.-P. & Salo, K. 2010. Optimizing the jä euroa. Koron ollessa neljä prosenttia poimintatulot olivat joint production of timber and bilberries. Forest Ecology and Management 259: 2 065-2 071. suuremmat jo kahden euron kilohinnalla. Pukkala, T., Lähde, E., Laiho, O., Salo, K. & Hotanen, J.-P. 2011. A Mustikan poimintatulojen huomioonottaminen hakkuu- multifunctional comparison of even-aged and uneven-aged tulojen ohella pidensi metsiköiden kiertoaikoja sekä lisäsi forest management in a boreal region. Canadian Journal of harvennusten lukumäärää ja voimakkuutta. Lisäksi seka- Forest Research 41: 851-862. metsien harvennuksissa suosittiin mäntyä. Taloudellises- Turtiainen, M., Salo, K. & Saastamoinen, O. 2005. Satomalleilla lasketut Suomen kangasmetsien alueelliset ja valtakunnal- ti kannattavinta on muuttaa sellaisten metsien käsittelyä, liset mustikka- ja puolukkasadot. Joensuun yliopisto, met- joissa potentiaalinen mustikkasato on suuri eli mustikka- sätieteellinen tiedekunta. Tiedonantoja 167. 44 s. tyypin männiköissä. Turtiainen, M., Miina, J., Salo, K. & Hotanen, J.-P. 2013. Empirical Myös eri-ikäisrakenteisten metsien mustikkasatoja ja prediction models for the coverage and yields of cowberry in Finland. Silva Fennica 47(3): 1-22. http://dx.doi.org/10.14214/ niistä saatavia poimintatuloja on tarkasteltu simulointien sf.1005 avulla. Tuoreella kankaalla eri-ikäisrakenteisen kuusikon keskimääräiset mustikkasadot olivat viisi kertaa suuremmat kuin tasaikäisrakenteisen kuusikon. Nykysuosituksien mukaisesti kasvatetut ja käsitellyt tasaikäisrakenteiset kuusikot ovat aivan liian tiheitä, jotta ne tuottaisivat runsaita mustikkasatoja. Sen sijaan eri-ikäisrakenteisessa kuusikossa puut kasvavat niin harvassa, että mustikka pystyy tuottamaan hyviä marjasatoja. Nykysuositusten mukaisesti kä- sitellyssä tuoreen kankaan männikössä - erityisesti soistu- villa kankailla - mustikka saa riittävästi valoa, vettä ja ravinteita, jotta se pystyy tuottamaan hyviä mustikkasatoja. Metsämarjoja arvostetaan yhä enemmän, ja niiden merkitys kotitarvepoimijoille ja metsien virkistyskäyttäjille voi olla jopa enemmän kuin mitä poimijoille on viime vuosina maksettu kauppaan tuoduista marjoista (noin kaksi euroa kilolta). Ei-puuaineisten tuotteiden, kuten marjojen, merkityksen kasvaessa myös nämä tuotteet tulisi ottaa huomioon, kun metsänhoitoa suunnitellaan. Marjasatomalleilla tehdyt laskelmat osoittavat, että metsän käsittelyllä voidaan parantaa marjasatoja. Jokamiehenoikeuksien vuoksi metsän- omistaja ei ehkä itse pysty hyödyntämään omien metsiensä tuottamia marjoja. Toisaalta hänellä on mahdollisuus keskit-

145 3.4.2 Marjastuksen ja sienestyksen uhkakuvia

Kaupalliset metsämarjanpoimijat: metsämarja-alan muutos ja merkitys

Jarno Valkonen ja Pekka Rantanen

Metsähedelmiä on tänä vuonna ollut tavallista teteollisuuden toimintaedellytyksiä. EU-jäsenyyden jälkeen runsaammin; mustikoitakin on ollut toisinpaikoin tämä ei ole enää mahdollista. Siksi suomalaisen metsämar- vallan runsaasti, joten niistä olisi voinut hyvän sija-alan toimintaedellytykset muuttuivat 1990-luvulla. Suo- vutulon ansaita, jos lapset ja vanhat olisivat niitä malaisten yritysten näkökulmasta kansainvälinen hintakil- vaan ottaneet poimiakseen, ettei niin suunnattomat pailu näkyy siten, että ollaan esimerkiksi huolestuneita hal- paljoudet olisi jääneet metsiin mätänemään! vemman kiinalaisen puolukan vaikutuksesta myyntimarkki- noilla. Toisaalta metsämarjamarkkinoita on kasvattanut eri- Turun Lehti 23.8.1889 tyisesti mustikoiden kysynnän kasvu, sillä niiden sisältämistä antioksidanteista on tullut tärkeä raaka-aine terveystuote- Samanlaisia luonnehdintoja metsämarjojen hyödyntämises- teollisuudelle. Metsämarjojen matalasta jalostusasteesta on tä voi kuulla nykyäänkin. Maailma ei ole ilmeisesti muuttu- kannettu myös paljon huolta. Osa suomalaisistakin metsä- nut reilussa sadassa vuodessa. Tällainen käsitys on kuitenkin marjayrityksistä on pyrkinyt kehittämään metsämarjatuot- harhaanjohtava, sillä metsämarjojen hyödyntämisen käytän- teitaan, jotta asema arvoketjussa olisi turvallisempi: ”Mitä nöt ovat muuttuneet jatkuvasti. Metsämarjojen poiminta on alempana olet ravintoketjussa tavallaan, että olet riippuvai- joillekin suomalaisille osa luontoharrastusta, toisille tärkeää nen. Jos sinulla on omia lopputuotteita, jalosteita, niin silloin- kotitarvepoimintaa ja osalle lisätulojen hankkimista. Marjo- han sinulla on aina enemmän tilaa hengittää.” jen poiminta myyntiin on kuitenkin vähentynyt, ja erityisesti Tuotemarkkinat vaikuttavat metsämarja-alaan myös si- myynti marjayrityksille on suhteellisen vähäistä. Suoramyynti ten, että luonnonmarjat joutuvat kilpailemaan esimerkiksi toreilla, vähittäiskauppoihin tai ravintoloihin on määrältään leipomotuotteiden kohdalla puutarhamarjojen ja hedelmien suurempaa. Omaan ja sukulaisten käyttöön poimiminen lie- kanssa. Metsämarjojen hinta voi muodostua liian kalliiksi. nee kaikkein tärkeintä suomalaisille. Yksi keskeinen syy poi- Suomalaiselle metsämarja-alalle tällaiset markkinoiden toi- mintahalukkuuden laimentumiseen on, että metsämarjojen mintamekanismit ja niissä tapahtuvat muutokset ovat ol- hinta ei ole pysynyt elinkustannusten nousun perässä. Niin leet keskeisiä. Kun kävi hiljalleen selväksi, että suomalais- sanottu mopo-indeksi on epäedullinen, mikä ei kannusta pai- ten poimintahalukkuus ei riitä turvaamaan raaka-ainetar- kallisia kaupalliseen poimintaan, kuten yksi metsämarjayrit- vetta, monet marjayritykset ryhtyivät kutsumaan poimijoi- täjä haastattelussa asiaa nuorison kannalta kuvaa: ta ulkomailta paikatakseen vähenevän kotimaisen poiminnan muodostamaa aukkoa. Virtanen puhuu aina mopo-indeksistä. Kun hän oli 14, Ensin poimijoita tuli runsaasti Itä-Euroopasta, erityises- hän pysty poimimaan yhdellä kaudella niin, että hän ti Venäjältä ja Ukrainasta. Marjayritysten näkökulmasta lä- sai Tunturi-mopon. Tänä päivänä se on nuorelle ihmiselle hyvin vaikea poimia marjaa, että pääsis mopon hialueiden ulkomaalaiset poimijat olivat suomalaisia ahke- ostaan. rampia, mutta kuitenkin poimivat huomattavasti vähem- män kuin thaimaalaiset nykyään. Monet haastattelemam- Suomalaisten kaupallinen metsämarjojen poiminta on vä- me metsämarjayrittäjät totesivat, että itäeurooppalaiset poi- hentynyt vuosi vuodelta niin, että nykyään suurin osa mar- mijat yhdistävät marjamatkaansa sekä työntekoa että turis- jayritysten ostamista metsämarjoista on jonkun muun kuin mia. Thaimaalaisilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia eikä paikallisen väestön keräämiä. Ulkomaalaisten metsämar- halua harjoittaa turismia Suomessa, ja siksi he ovat yrityk- janpoiminta onkin merkittävin muutos, mitä suomalainen sille poimijoina parempia. Euroopan yhdentymisprosessi on metsämarjanpoimintakulttuuri on kohdannut pitkään ai- avannut itäeurooppalaisille ihmisille muitakin, houkuttele- kaan. Metsämarjateollisuus on entistä riippuvaisempi kan- vampia työmahdollisuuksia, minkä seurauksena kiinnostus sainvälisen kilpailun suhdanteista. poimia metsämarjoja Suomessa on vähentynyt. Erityisesti venäläisten poimijoiden määrä on laskenut viimeisten vuo- Ulkomaalaiset poimijat ja kaupallisen sien aikana ja vastaavasti ukrainalaisten poimijoiden määrä metsämarjapoiminnan muutos on kasvanut. Vuonna 2013 thaimaalaisia poimijoita oli noin 3 200, ukrainalaisia reilu 900, venäläisiä enää noin 150 ja val- Suomen liittyminen Euroopan unioniin merkitsi muutosta kovenäläisiä parikymmentä. metsämarja-alalla. Ennen EU-jäsenyyttä Suomi pystyi aset- Thaimaalaisia metsämarjojen poimijoita saapui Ruot- tamaan suojatulleja turvatakseen kotimaisen luonnontuo- siin ennen kuin Suomeen. Aluksi thaimaalaisia poimijoita

146 tuli Ruotsiin olemassa olevien sukulais- verkostojen kautta. Jo tähän tapaan liittyi pienimuotoisia rekrytointimaksuja ja poi- mijamäärien kasvaessa muita vakiintuneita tapoja ja toistuvan kausityön muodostumista. Tiedot thaimaalaisista poimijoista kulkivat myös suomalaisten yritysten kor- viin. Ensimmäiset thaimaalaiset kutsuttiin Suomeen vuonna 2005. Heidät kutsuneel- la suomalaisella metsämarjayrityksellä oli emoyhtiönsä kautta tiiviitä yhteyksiä Ruot- siin, josta myös otettiin mallia. Kutsuttuja oli 92, joista poimijoita oli 88, muut olivat rekrytoijia sekä leirihenkilökuntaa. Rekry- toinnin keskeinen ero maiden välillä on ollut se, että thaimaalaisten poimijoiden rekrytointi Suomeen ammattimaistui nopeasti, koska Suomessa ei muodostunut sukulais- verkostojen nojalla tapahtuvaa, epäviralli- sempaa rekrytointikulttuuria, kuten Ruot- sissa. Yritysten rooli poimijoiden kutsujina oli siis alusta alkaen keskeinen, mitä sekä Suomen että Thaimaan valtio edellyttivät. Thaimaalaisten poimijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Kun vuonna 2005 thaimaalaisia poimijoita oli 88, oli hei- tä seuraavana vuonna yli 600. Tuhannen poimijan määrä ylittyi vuonna 2007. Vuon- na 2009 poimijoita oli jo yli 2 000. Poimi- jamäärän lasku tapahtui vuonna 2010, kun kahden perättäisen huonon satovuoden aiheuttamat ongelmat havahduttivat viranomaiset. Samaan aikaan tuli ilmi epäsel- vyyksiä poimijoiden rekrytoinnissa, kuten katteettomia lupauksia, ylisuuria rekrytoin- Kuva 1. Thaimaalaiset marjanpoimijat siirtävät mustikat säkeistä ja saaveista timaksuja sekä korkoja ja muita epämää- marjalaatikoihin. Kuva: Pekka Rantanen. räisiä rahastustapoja. Huhut korruptios- ta levisivät samaan aikaan. Suomen Han- oin suurlähetystö keskeytti vietnamilais- Thaimaalaisten poimijoiden rekrytointi ja ten poimijoiden rekrytoinnin epäonnistuneen kokeilun jäl- työskentely Suomessa keen. Samalla suomalaiset yritykset toivat Suomen Bang- kokin suurlähetystölle painokkaasti esille, että thaimaalaisia Ulkomaalaisten poimijoiden oikeus poimia metsämarjoja pe- poimijoita tarvitaan. rustuu samalla tavalla kuin suomalaistenkin jokamiehenoike- Pahinta, mitä Thaimaassa tapahtui, oli yhden thaimaa- uksiin (kuva 1), mutta eroaa merkittävästi siksi, että kolman- laisen rekrytoijan murha, jota ei ole pystytty selvittämään. sista maista kutsutut poimijat tarvitsevat Schengen-viisu- Näiden ongelmien kasaantuminen lienee syy poimijamäärän min. Ulkomaalaislaista on tehty tulkinta, että metsämarjojen laskemiseen lähes 2 500:sta reiluun 1 500 poimijaan vuodek- poimiminen on mahdollista ilman työntekijän oleskelulupaa. si 2010. Tämän jälkeen thaimaalaisten poimijoiden määrä on Thaimaalaiset poimijat tulevat Suomeen suomalaisten yritys- kasvanut. Poimijoiden määrä kuitenkin laski jälleen kaudelle ten kutsumina, mutta eivät täysin omatoimisesti. Yritykset 2014, koska osa yrityksistä ei pystynyt turvaamaan riittävää ovat ulkoistaneet rekrytointivastuun niin kutsutuille koordi- tulotasoa poimijoilleen edellisenä vuonna. Vuonna 2015 thai- naattoreille, joille poimijoiden välittäminen on liiketoimintaa. maalaisten poimijoiden määrä nousi jälleen yli 3000, koska Koordinaattorit toimivat yritysten ja poimijoiden välillä: thaimaalaisten poimijoiden tulos oli hyvä vuonna 2014. Suo- koordinaattorit huolehtivat Thaimaassa poimijoiden rekry- malaiset viranomaiset ovat ryhtyneet tarkemmin säätele- tointi- ja matkajärjestelyt poimijoiden ja yritysten puolesta. mään vuosittaista kolmansista maista kutsuttavien poimi- Suomessa koordinaattorit huolehtivat yritysten poimintalei- joiden lukumäärää. reistä ja niiden toiminnasta niin, että poimijat poimivat yrityksille marjoja ja että poimijoilla on mitä poimia. Tällaiset rekry- tointiyritykset ovat suomalaisiin yrityksiin kiinteässä vuoro-

147 vaikutuksessa. Osa on sukulaisuussuhteisiin perustuvia pie- Marjamatkan sisältämä taloudellinen riski, mutta myös niä kokonaisuuksia ja osa laajemmin organisoituja yrityksiä. mahdollisuus hyviin tuloihin kannustavat heitä kovaan työs- Koordinaattori-nimitys kuvastaa, ja ehkä myös korostaa, tä- kentelyyn. Toinen syy thaimaalaisten poimijoiden tulokselli- män rekrytointitavan eroa suhteessa virallisemmin määritet- suuteen on poimintaorganisaation tehokas toiminta. Kuten tyihin rekrytoinnin organisoimisen tapoihin. Nämä toimijat ei- jo edellä mainittiin, koordinaattorit eivät pelkästään huolehdi vät ole olleet Thaimaan lainsäädännön puitteissa rekrytoin- poimijoiden rekrytoinnista Thaimaassa, vaan johtavat mar- tiyrityksiä, jolloin niiden toimintaan ei ole sovellettu rekrytoin- jaleirien ja poimintaorganisaation työtä Suomessa. Tällainen tiyrityksiä koskevaa lainsäädäntöä. poimintatyön organisointi, joka sisältää tehokkaita tapoja et- Suomessa toimivien rekrytointiyrityksien toimintaan liit- siä hyviä poimintapaikkoja, tekee thaimaalaisista poimijoista tyy sellainen erityinen piirre, että ne enemmän tai vähemmän ylivertaisia verrattuna muihin poimijaryhmiin. Monet koordi- osallistuvat Suomessa poimintatyön organisointiin ja mar- naattorit kiinnittävät rekrytoinnissa paljon huomioita siihen, jaleirien toiminnan säätelyyn. Tämä piirre erottaa selvästi että poimijat ovat kykeneviä kovaan työhön, ja osa rekry- kaikki aikaisemmat metsämarjojen poimintatavat: koordi- toijista ottaa mukaansa edellisen kauden poimijoista vain naattorivetoinen poiminta voi olla hyvin organisoitua ja te- sellaisia, jotka ovat pystyneet saavuttamaan huomattavan hokasta, mikä parhaimmillaan edesauttaa hyvän tuloksen poimintatuloksen. Näin ei aina tapahdu, ja yritykset saatta- saavuttamisessa. Tehokas poimintaorganisaatio löytää par- vat valitella, että poimijoiden huono tulos johtuu poimijoi- haiten runsaimmat marja-alueet ja pystyy hankkimaan so- den kokemattomuudesta. Molemmissa tapauksissa koor- veltuvat majoitusleirit niin, että poimijoille ei koidu liiallisia dinaattoreilla on merkittävä kausityömahdollisuuksia mää- lisäkustannuksia. rittävä portinvartijan rooli, mikä selittää heidän vahvaa ase- Kaikilta osin toiminnan organisointi ei ole ollut näin te- maansa erityisesti poimijoiden suhteen. On kuitenkin myös hokasta, koska pelko työsuhteen määreiden täyttymisestä niin, että koordinaattorit joutuvat kilpailemaan keskenään on vähentänyt marjayrittäjien halukkuutta ohjata poimintaa. Ulkomaalaisten poimintatyön sääntelyn ja säännöttö- myyden välinen häilyvyys aiheuttaa osittain marjanpoimin- taan tapoja, jotka saavat aikaan epäselvyyksiä. Koska poimijoiden ja yrityksen välillä ei ole sopimusta, niin poimijat voivat myydä keräämänsä marjat kenelle tahansa. Usein käy- tännössä asia ei ole näin, vaan poimijoita on saatettu kieltää myymästä muille kuin heidät kutsuneelle yritykselle. Poimi- jat ovat myös saattaneet suostua tällaiseen järjestelyyn va- paaehtoisesti, mutta poimijoita on saatettu uhata myös lä- hettämisellä takaisin Thaimaahan. Yhden haastattelemamme thaimaalaisen koordinaattorin mukaan työntekijöiden rekrytointi on kuin lottoa, jossa huono satovuosi vähentää halukkaiden määrää, kun taas hyvän satovuoden jälkeen halukkaita lähtijöitä on paljon. Jossakin määrin samanlaista liikettä on tapahtunut myös viranomais- sääntelyssä, kun huonot satovuodet ja ongelmat ovat vah- vistaneet sääntelytoimenpiteitä. 50 thaimaalaisen poimijan ja metsämarjayrityksen välinen kiista syksyllä 2013 sai aikaan sen, että viranomaiset asettivat selvityshenkilön kar- toittamaan metsämarja-alan toiminnanperiaatteita ja ongelmia. Kyseisen yrityksen ja poimijoiden välisen kiistan kär- jistyminen mitä ilmeisimmin asettuu kohtaan, jolloin poimijat ovat huomanneet, että voitollinen marjamatka alkaa olla heille mahdottomuus. Tämä asiantila johtuu ainakin osittain heikohkosta satovuodesta. Huonon satovuoden merkitys on erityisen suuri thaimaalaisille poimijoille, koska he sijoittavat suuren summan rahaa marjamatkaan. Suomalaiset metsämarjayritykset ovat yksimielisiä siitä, että thaimaalaiset poimijat ovat ylivertaisia muihin verrattuna (kuva 2). Tämä stereotyyppinen näkemys perustuu kuitenkin siihen, että thaimaalaiset tekevät todella pitkiä työpäiviä ei- vätkä pidä loma- tai sairaspäiviä, ellei ole aivan pakko. Thai- maalaiset maksavat itse rekrytointi- ja lentolippukulut sekä ruoka-, asumis- ja bensakulut Suomessa, mikä sitoo heitä Kuva 2. Poimittujen mustikoitten punnitus illalla klo 20.40. taloudellisesti poimintatyöhön ja epäilemättä myös motivoi. Kuva: Pekka Rantanen.

148 parhaista poimijoista, mutta poimijoita houkutellaan toisi- pio- tai velkaantumisriski, koska he sijoittavat rahaa marja- naan myös katteettomin lupauksin. Suomeen tulee yhä sel- matkaan etukäteen ilman varmuutta tuloista. Sekä suomalaisia poimijoita, jotka ovat käyneet vuosittain Suomessa en- laiset että thaimaalaiset viranomaiset ovat säädelleet yri- simmäisistä vuosista alkaen, ja osa heistä on sitä ennen ol- tysten ja rekrytoijien toimintaa ja pyrkineet puuttumaan tä- lut Ruotsissa poimimassa metsämarjoja. Kokeneet poimijat män epävirallisen työvoiman käyttämisen järjestelmän tuot- ovat tärkeä voimavara, koska he usein opettavat tulokkail- tamiin ongelmiin. Pahimmillaan kyse voi olla ihmiskaupasta. le poimintatyön salat. Yksi tällainen kokenut poimija tote- Kun ulkomaisen poimintatyön organisointi on kasvanut ja si haluavansa jatkaa Suomeen tulemista siihen asti, kunnes tehostunut, esille on tullut vahvemmin kysymyksiä myös sii- hän on ehtinyt opettaa molemmille pojilleen kaiken tietä- tä, kenelle Suomessa kasvavat marjat kuuluvat ja kuka niitä mänsä marjojen poimimisesta. Sukulaisuusverkostot ovat- saa hyödyntää. Jo nykyisellä ulkomaisten poimijoiden mää- kin merkittäviä rekrytointikanavia, mutta edellisessä on eri- rällä parhaista marjapaikoista joudutaan kilpailemaan. Kil- tyisen kiinnostavaa se, että thaimaalaisten poimijoiden mar- pailua voi esiintyä sekä ulkomaalaisten ryhmien välillä että jamatkat Suomeen ovat olleet jo niin pitkä ilmiö, että suku- paikallisten ihmisten kanssa. Paikalliset tahot ja marjayri- polvet alkavat vaihtua toisiin, jolloin metsämarjoista ja nii- tykset ovatkin pyrkineet saamaan aikaan sopimuksia, joil- den poiminnasta opitun tiedon ja kokemuksen siirtäminen la esimerkiksi asutuskeskusten lähialueita varataan paikal- nuoremmille sukupolville tulee ajankohtaiseksi Thaimaas- lisille poimijoille. Paikallisten ihmisten erityiset poimintaoi- sa. Huomionarvoista on myös se, että metsämarjojen poi- keudet ovat tässä suhteessa uudenlainen keskustelun aihe. minta ei ole ainoa mahdollinen kausityön muoto Thaimaas- Valitukset siitä, että mättäät on poimittu tyhjiksi, luultavasti ta lähteville, vaan pikemmin määrällisesti suhteellisen pieni lisääntyvät suhteessa poimijoiden määrään. Myös metsissä kausityön muoto mutta riskeistään huolimatta monia hou- harjoitettua kiusantekoa tai marjojen varastamista ovat ulko- kutteleva ansiomahdollisuus. Monet thaimaalaiset marjan- maalaiset poimijat kohdanneet, eikä vaarallisilta konflikteil- poimijat ovatkin olleet kausityössä muuallakin. Kovan poi- takaan ole vältytty. Tällaista on ilmennyt myös eri ulkomaa- mintatyön, tulospaineiden, velkaantumisriskin ja heikon ter- laisten ryhmien välillä, kun on kiistelty, kuka marjapaikalta veyden yhdistelmä on aiheuttanut myös muutaman ulko- väistyy. Aseitakin on otettu esille, kun poiminta-alueesta on maalaisen poimijan kuoleman Suomessa. Poimijoiden ter- tullut kiistaa, ja myös varoituslaukauksia on ammuttu. Jär- veyttä onkin alettu varmistamaan tarkemmin lähtömaassa. kevä poimittavan marjamäärän raja ja poimijoiden välinen Ulkomaalaisia poimijoita, jotka ovat loukkaantuneet juuri en- kilpailu parhaista marjamaista liittyvät toisiinsa. Suomeen nen matkaa, on tullut Suomeen poimintatyöhön, koska si- kutsuttavien poimijoiden määrän ei pidä aiheuttaa liian ko- joitettuja rahoja ei olisi voinut saada enää takaisin. Tällai- vaa kilpailua parhaista poiminta-alueista. On myös ehdotet- nen ei ole hyvä asia. tu, että metsämarjojen kulloinenkin markkina- ja varastoti- lanne pitäisi ottaa huomioon kutsuttavien poimijoiden ko- Ulkomaalaisten poimijoiden ja suomalaisen konaiskiintiössä. Suomessa vuotuisesta kokonaissatomää- maaseudun kohtaaminen rästä voidaan taloudellisesti poimia korkeintaan 20 %, mikä on hyvä ottaa huomioon kaupallisen metsämarja-alan toi- Kun vuonna 2005 Suomeen saapui ensimmäinen thaimaa- minnan reunaehtona. Ruotsissa ulkomaalaisten poimijoiden laisten poimijoiden ryhmä, nousi metsämarjojen poiminta määrä on ollut välillä moninkertainen Suomeen verrattuna, ryminällä otsikoihin. Vuosien varrella toiminta on herättä- ja se on tuottanut runsaan määrän erilaisia ongelmia, jotka nyt suomalaisessa julkisuudessa sekä ymmärrystä että kri- ovat kärjistyneet erityisesti huonojen satovuosien aikana. tiikkiä. Marjojen poiminta perinteisenä maaseutujen pieni- Ulkomaalaisten metsämarjapoiminta Suomessa on muut- muotoisen ansaintamahdollisuuteena on yhäkin olemassa, tanut monin tavoin suomalaisen maaseudun merkitystä ja mutta sen merkitys yritystoiminnalle on vähäinen. Erityisesti marjanpoimintakulttuuria. Ulkomaalaisten poimijoiden kut- thaimaalaisten tekemä laajamittainen poimintatyö on mah- sumista Suomeen voi perustella sillä, että luonnontuoteteol- dollistanut metsämarja-alan muutoksen ja marjoista on tul- lisuuden pitkäjänteinen kehittäminen tai nykymittaisen yri- lut uudella tavalla ymmärretty luonnonvara, luonnontuote- tystoiminnan olemassaolo, ei onnistu ilman ulkomaalaista teollisuuden tehokkaasti hyödyntämä raaka-aine, josta py- työvoimaa. Paikalliset poimivat ja myyvät marjoja yrityksil- ritään jalostamaan terveystietoisille kuluttajille superfoo- le yksinkertaisesti liian vähän. Luonnonmarja-alan kehittä- dia. Thaimaalaisten poimijoiden organisoitu toiminta ja liik- misen kannalta ulkomaalaisten tekemä työ on perusteltua. kuminen laajoilla alueilla ovat tehostaneet metsämarjojen Ulkomaalaisten poimijoiden heikko asema on osoittautunut poimintaa, koska poimijaryhmät liikkuvat marjakauden ai- suurimmaksi ongelmaksi. Tähän perustuvat myös vaatimuk- kana aivan eri intensiteetillä maakuntarajojen yli kuin suo- set työsuhteesta, koska se antaisi virallista suojaa haavoit- malaiset metsämarjojen keräilijät. Poiminnan organisoitu- tuvassa asemassa oleville poimijoille. neisuus on ollut myös asia, miksi ulkomaalaisten poimintaa Luonnontuotealan tulevaisuuden ja kehittämisen kannal- on kritisoitu: ”tuhansien ihmisten organisointi ympäri Lapin ta olennainen kysymys on, millainen suhde poimijoita kutsu- marjamaita ei ole jokamiehen oikeutta vaan silkkaa raakaa van yrityksen ja poimijoiden välillä on. Suomalaiset yritykset bisnestä”. Kritiikki on kohdistunut erityisesti organisoituun, ovat toistuvasti korostaneet, ettei heidän ja heille poimivi- taloudelliseen voittoon pyrkivään yritystoimintaan, mikä kui- en thaimaalaisten välillä ole minkäänlaista työ- tai muuhun tenkin usein limittyy ulkomaalaisten poimijoiden asemaan ja riippuvuussuhteeseen perustuvaa sopimusta. Yritys vain kut- heidän tuloihinsa. Thaimaalaisille poimijoille muodostuu tap- suu poimijoita ja huolehtii parhaansa mukaan, että poimijoil-

149 la on poimittavaa sekä poimintakalusto saatavilla ja elinolo- työtä ei aiesopimuksen mukaan tehdä vieläkään työsuhtees- suhteet kunnossa. Lähes kaikki yrittäjät ovat olleet sitä mieltä, sa, mutta marjaleirien tukihenkilöstöllä, kuten kokeilla, au- että jos nykykäytännöstä luovutaan, yritysten on pakko lait- tonkorjaajilla, kirjanpitäjillä ja leirinjohtajilla, pitää jatkossa taa lappu luukulle. Toisaalta työsuhdepohjainen poiminta on olla työntekijän oleskelulupa. pystynyt pitämään Ruotsissa yritystoiminnan elossa, vaikka- Laajemmin luonnontuotealan säätelyn taustalla on Eu- kaan työsuhde ei ole poistanut kaikkia ansiotason ongelmalli- roopan unionin tuore kausityödirektiivi, jonka yksi keskeinen suuksia tai minimiansiotason säädösten kiertämisen tapoja. tarkoitus on yhdenmukaistaa työn tekemisen muotoja ja eh- Suomen nykyinen malli, jossa yrityksiltä edellytetään, että toja EU:ssa. Kausityödirektiivi on hyvä pohja eettisesti kes- ulkomaalaiset poimijat saavuttavat tietyn nettotulotason, on tävän luonnontuoteteollisuuden rakentamiseksi. On selvää, lähellä ruotsalaista käytäntöä, paitsi että se ei sisällä työ- että ulkomaalaiset poimijat ovat olleet haavoittuvassa ase- suhdetta. Näin myöskään tuloja ei voi verottaa, koska joka- massa ja heidän neuvotteluasemansa on ollut heikko. Vaik- miehenoikeuden nojalla poimittu myyntitulo on lähtökohtai- ka tämän poimintatyön säätelyä on kehitetty paljon, niin se- sesti verotonta. Keskeinen Suomen valtion käyttämä sää- kään ei ole estänyt lähes vuosittain toistuvia ongelmatilan- telymekanismi on kausityöohje viisumivelvollisista maista, teita. Tuore aiesopimus on merkittävä kehittämistoimenpide, mitä on käytetty yrityskohtaiseenkin säätelyyn entistä enem- joka selkeyttää alan toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia. män. Myös Thaimaan viranomaiset ovat asettaneet joukon velvoitteita yrityksiä kohtaan, eivätkä yritysten toimintata- Kirjallisuus vat siten voi olla millaisia vain. Thaimaan valtio voi halutes- Hedberg, C. 2013. ’Grapes of Wrath’? Power Spatialities and As- saan estää kansalaistensa poistumisen maasta (tämä kos- pects of Labour in the Wild Berry Global Commodity Chain. kee sekä koordinaattoreita että poimijoita). Suomen valtio Competition and Change 17(1): 57-74. voi puolestaan olla myöntämättä viisumeita. Eriksson, M. & Tollefsen, A. 2013. Of Berries and Seasonal Work. The Swedish Berry Industry and the Disciplining of Labour Thaimaalaisten poiminta on saanut aikaan keskustelua Migration from Thailand. Kirjassa: Geiger, M. & Pécoud, A. ja kiistelyä siitä, millä tavalla ulkomaalaisten ihmisten teke- (toim.). Disciplining the Transnational Mobility of People. Pal- mä poimintatyö on työtä. Thaimaalaisten poiminnan organi- grave, Basingstoke. s. 185-206. soituneisuus, tehokkuus ja ryhmissä toimiminen on näkyvä Rantanen, P. ja Valkonen, J. 2008. Pieni genealoginen tapahtuma: Tapaustutkimus ulkomaalaisten luonnonmarjapoimin- ilmaus siitä, miten thaimaalaisten marjanpoiminta on poh- nasta Suomessa. Sosiologia 45(1): 21-36. jimmiltaan erilaista kuin perinteinen marjanpoiminta. Yhäkin Rantanen, P. ja Valkonen, J. 2011. Ulkomaalaiset metsämarjanpoi- metsämarjat asettuvat kahden ääripään väliin. Metsään joko mijat Suomessa. Ulkorajarahasto, Ulkoasiainministeriö. 84 s. mätänee valtava, hyödynnettävissä oleva marjamäärä, tai Rantanen, P. ja Valkonen, J. 2013. Ulkomaalaisten marjanpoimi- mättäät onkin poimittu tyhjiksi. Metsämarjayritysten, rekry- joiden ja suomalaisen maaseudun kohtaaminen. Maaseu- dun uusi aika 21(2-3): 85-90. toijien ja erityisesti thaimaalaisten poimijoiden toiminta on Vaara, M., Saastamoinen, O. & Turtiainen, M. 2013. Changes in selkeästi tehostanut kaupallista poimintaa, mutta tyhjät mät- wild berry picking in Finland between 1997 and 2011. Scan- täät ovat myös alkaneet ärsyttää muita. Tämä sekä poimijoi- dinavian Journal of Forest Research 28(6): 586-595. http:// den ansiotason ongelmat ovat keskeisiä ulottuvuuksia sosi- dx.doi.org/10.1080/02827581.2013.786123 aalisesti kestävän metsämarjateollisuuden tulevaisuudelle. Valkonen, J. ja Rantanen, P. 2011. Suomalainen marjasoppa on monen yrittäjän keitos. Hyvinvointikatsaus 4/2011. s. 24-28. Osa luonnontuoteteollisuusyrityksistä on ryhtynyt itse Wallin, M. 2014. Ehdotuksia ulkomaalaisten metsämarjanpoi- soveltamaan sosiaalista vastuujärjestelmää (ISO 26000), mijoiden olosuhteisiin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi. mikä on myönteinen asia. Aiempia ongelmia on vaivannut Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. 41 s. se puute, että erilaisten konfliktien ratkaisutavat ja sääte- ly on ollut epämääräistä. Tämä johtuu siitä, että ei ole ollut olemassa virallisia toimintatapoja ongelmien ratkaisuihin, ja toiseksi Suomessa ei ole yksittäistä viranomaistahoa, joka huolehtisi säätelystä kokonaisvaltaisesti. Metsämarja-ala on parhaillaankin muutoksessa. Mark- ku Wallinin laatima viranomaisselvitys suosittaa metsämar- jojen poimintaan työsopimussuhdetta. Toisena vaihtoehtona tuodaan esille erillislain säätäminen, mitä kuitenkin pide- tään lähtökohtaisesti huonona vaihtoehtona, sillä se muodostaisi Suomeen kolmannen työnteon kategorian työsuh- teen ja yrittäjätyön lisäksi. Tämän raportin jälkeen työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö ja kolmansista maista poimijoita kutsuvat metsämarjayritykset allekir joittivat aiesopimuksen, jossa määritetään entistä tarkemmin metsämarja-alan kausityön ehtoja. Sopimus on merkittävä, koska se luo aikaisemmille säätelyn tavoille virallisen pohjan. Poimijoiden toteutunut ansiotaso vaikuttaa yrityksen seuraavan vuoden poimijoiden lukumäärään, joka aiemmin oli epä- määräisesti kausityöohjeessa määritetty seikka. Poiminta-

150 Tauteja metsästä Heikki Henttonen

Metsät hyödyttävät ihmisiä monin tavoin. Mutta ei pidä unoh- kuume iskee pari päivää pölyisän työn jälkeen, kyse ei ole taa, että kaikessa hyvässä on myös negatiiviset puolensa. myyräkuumeesta. Pitkä itämisaika on hyvä muistaa, koska Metsien osalta kyse on joistain zoonoottisista, eläimistä ih- viikkojen takainen tartunta voi yllättää vaikka lomamatkal- misiin leviävistä taudeista. Yleisesti ottaen pohjoinen luonto la ulkomailla. Puumala-viruksen ei tiedetä siirtyvän äidistä on tässä suhteessa puhtaampi kuin monet eteläiset seudut, sikiöön raskauden aikana. mutta kyllä meilläkin on riesamme. Esittelen tässä yleisimpiä Vain yksi viidestä tartunnan saaneesta ihmisestä sairas- zoonoosejamme, ja mukana on myös pari, joita ei Suomessa tuu. Suurin osa saa vasta-aineet ja elinikäisen immuniteetin vielä tavata, mutta jotka voivat tänne levitä. tietämättään. Noin viidellä prosentilla suomalaisista on Puu- mala-viruksen vasta-aineet, joskin paikoin Järvi-Suomessa Myyräkuume yli 60-vuotiaista miehistä vasta-aineita on yli puolella. Koska myyräkuume on virustauti, antibioottihoitoa ei ole. Myyräkuume on yleisimpiä eläinperäisistä taudeistamme (kuva Akuutin taudin luonne vaihtelee suuresti, lievästä pahaan. 1). Se on Puumala-viruksen aiheuttama infektiotauti, joka kuu- Useinkaan lievää kuumeilua ja päänsärkyä ei edes tunniste- luu munuaisoireisiin verenvuotokuumeisiin. Onneksi myyrä- ta myyräkuumeeksi. Myyräkuume on kuitenkin ärhäkkä tau- kuume on tässä tautiryhmässä lievimmästä päästä. Suoma- ti, joten lääkärissäkäynti kannattaa taudin varmistamiseksi. laisen nimensä virus on saanut sitä, että se ensimmäistä ker- Yli puolella potilaista munuaisoireet ovat selvät ja ilmenevät taa maailmassa löydettiin vuonna 1979 Puumalasta kerätyis- selkäkipuina, virtsaamishäiriöinä tai molempina. Viisi pro- tä metsämyyristä. senttia sairaustapauksista on niin vakavia, että dialyysihoito (munuaiskonehoito) on tarpeen. Myyräkuumeeseen saattaa Taudinkuva liittyä oireita myös muissa elimissä, kuten maksassa ja sy- dämessä. Myös keskushermosto-oireet ovat yleisiä, kuten Myyräkuume alkaa yleensä rajuna kuumeena, johon liittyy voimakas päänsärky, näköhäiriöt tai sekavuus. päänsärkyä ja pahoinvointia. Muut oireet kuten selkäkivut Alttiudella saada paha myyräkuume on perinnöllinen (munuaisten aiheuttama oire) tai näköhäiriöt tulevat paria tausta, ja tällehän ei ihminen voi mitään. Yli 33 000 potilaan päivää myöhemmin. Itämisaika on pitkä, vähintään kaksi viik- joukossa vuodesta 1995 lähtien on ollut vajaa 20 kuoleman- koa, usein kolme viikkoa, ja voi olla jopa kuusi viikkoa. Jos

Kuva 1. Metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

151 tapausta, ja tutkituissa tapauksissa kyse on ollut mainitus- viiveellä. Näin ollen virusta kantavien metsämyyrien määrä ta perinnöllisestä taustasta. on suurimmillaan alku- ja keskitalvella, jolloin myös eniten ihmisiä sairastuu. Metsämyyrät tunkeutuvat mielellään ul- Esiintyminen korakennuksiin talven tullen, ja talvella kylmässä virus säi- lyy paremmin kuin kesällä lämpimässä. Kun metsämyyräkan- Monista myyrälajeistamme vain metsämyyrä levittää myy- nan noustessa myyrät ja virukset isäntiensä mukana, leviä- räkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Myyräkuumeen vät tehokkaasti suomalaisessa metsämaisemassa, niin si- esiintyminen seuraa metsämyyrän kannanvaihteluita. Vuo- ten sairastumisia riittää. desta 1995 jatkuneen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Virus säilyy tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella huo- tartuntatautirekisterin mukaan ihmisiä sairastuu vuosittain neenlämmössä kaksi viikkoa, mutta talvella kylmässä ja hyvin vaihteleva määrä: alle tuhannesta yli 3 000:een. Lop- kosteassa todennäköisesti paljon pitempään. Siksi pölyä- pusyksyllä metsämyyristä 30-50 % voi kantaa Puumala-vi- vien paikkojen siivoukset mökeillä ja muissa rakennuksissa rusta, mutta tuolloin myyriä on jo vähemmän. Tästä johtuen kannattaa tehdä alkukesällä. Metsämyyrälle itselleen virus loppusyksy ja alkutalvi ovat pahinta myyräkuumeen riskiai- ei aiheuta näkyvää sairautta. kaa, mutta sairastumisia voi tapahtua ympäri vuoden. Virus Suositeltavaa on, että omakotitaloissa, ulkorakennuksis- on siis hyvin yleinen. sa ja mökeillä pidetään hiirenloukkuja vireessä jatkuvasti ja poistamaan myyrät, kun niitä tulee rakennuksiin. Jos myy- Tartunta riä pyydystetään vain silloin tällöin, voi nurkkiin ruiskittu virus säilyä viikkoja tartuntakykyisenä. On parempi pyytää kut- Puumala-virus leviää metsämyyrän ulosteissa ja syljes- sumattomat vieraat pois sitä mukaa, kun ne yrittävät sisäl- sä. Ihminen saa tartunnan useimmiten hengitysteitse pö- le, erityisesti syksyllä ja alkutalvella. Kuolleista myyristä tar- lytartuntana paikoissa, joihin metsämyyrät varsinkin lop- tuntaa ei saa helposti. pusyksyllä tunkeutuvat. Tällaisia ovat muun muassa mö- On laskettu, kuinka paljon virusta kantavia metsämyy- kit, ulkorakennukset, puuliiterit ja heinäladot. Näissä puu- riä olisi saattanut olla maan eteläpuoliskolla loppusyksyllä hatessaan ihmisellä on suuret mahdollisuudet hengittää 2008 - myyräkuumeen ennätysvuonna. Laskelmien mukaan keuhkoihinsa Puumala-virusta pölyn mukana. Mökeillä tai Suomessa oli 80 miljoonaa virusmyyrää. EU:ssa 70 % myy- kellareissa siivotessa kannattaa käyttää kosteita rättejä, räkuumetapauksista ilmenee Suomessa. vaikka desinfioivaan liuokseen kastettuna, koska se estää pölyämisen. Pölyimuri sen sijaan levittää pölyä ilmaan. Var- Jänisrutto min keino saada myyräkuume on hakata halkoja loppusyk- syllä sisällä puuliiterissä. Jänisrutto on taudin nimenä aika harhaanjohtava. Tautia kyl- Usein kysytään, onko puutarhan multakeoista tai keväi- lä jäniksissäkin esiintyy, mutta myyrät ovat taudin esiinty- sistä heinämakkaroista myyräkuumevaaraa lapsille. Ei ole, miselle olennaisia. sillä ne eivät ole metsämyyrien tekosia. Samoin usein kysy- Jänisrutto eli tularemia on Francisella tularensis-baktee- tään, voiko sieniä poimia, jos niissä on myyrien hampaiden rin aiheuttama tauti, joka voi tarttua lukuisiin eläimiin, myös jälkiä - metsämyyrähän syö mielellään monia sienilajeja. Kyl- ihmiseen. Bakteeri tarttuu herkästi, ja hengitettynä se voi lä voi - vaarallisempaa on ajaa autolla sinne metsän reunaan. aiheuttaa vakavan keuhkokuumeen. Tämän kirjoittaja kär- Virus tuhoutuu nopeasti ruokaa kuumennettaessa. Yleensä si aikoinaan kolme viikkoa Helsingin Auroran sairaalassa jä- metsämyyrä ei itsestään kovin paljoa jälkiä jätä, selvimmät nisruttokeuhkokuumeen kourissa, ammattitautina myyris- ovat tummat pienet papanat liiterissä tai mökin nurkassa. tä saatuna. Tupakointi on suurin yksittäinen lisäriskitekijä myyräkuu- Suomessa tularemian saa useimmiten loppukesällä tai al- meen saamiseksi. Ilmeisesti keuhkojen värekarvat eivät tu- kusyksyllä hyttysen puremasta. Taudin voi saada myös sai- pakoitsijoilla toimi kunnolla, eikä viruspöly poistu keuhkoista. rastunutta eläintä käsittelemällä ihohaavan kautta tai bak- Kannattaakin realistisesti verrata riskejä toisiinsa. Tupa- teerin saastuttamaa elintarviketta syömällä. Myös saastu- koinnilla ja autoilulla on selvät, tunnetut riskinsä. Sen sijaan neesta juomavedestä voi saada tartunnan. Pölytartuntana myyräkuumeen saaminen marjoista tai sienistä on epäto- saatu bakteeri voi aiheuttaa keuhkokuumeen. dennäköistä, koska yleensä tartunta tapahtuu hengitysteit- Suomessa tularemian esiintyvyys vaihtelee paljon alueel- se pölyn mukana. Tietenkin, jos huomaa sienen päällä tuo- lisesti. Joillakin alueilla tauti on vähälukuinen, kun taas joil- reita papanoita tai lakissa tuoreita hampaanjälkiä, voi sel- tain alueilta tulee melkoinen osa maamme ihmistautitapa- laisen sienen jättää poimimatta. uksista. Pohjoinen Pohjanmaa johtaa tilastoja. Suomessa tularemian esiintyminen noudattaa myyrien Virus myyrissä kannanvaihteluita, mutta liki vuoden viiveellä. Kun esimerkiksi myyräkuume runsastuu heti myyrähuipun myötä syys- Kun metsämyyrä itse saa tartunnan, se kantaa virusta ja talvella, niin tularemiaa esiintyy ihmisissä vasta myyrähui- myös levittää sitä koko loppuelämänsä, joskin eritys saat- pun jälkeen seuraavan kesän lopulla. Jänikset eivät voi toimia taa olla tehokkainta kuukausi tartunnan jälkeen. Myyrävuosi- taudin reservuaarina, luonnonvarastona, koska ne kuolevat na metsämyyräkanta on runsaimmillaan loppukesästä alku- tautiin. Tularemiaa esiintyy myyrissä, ja elinkierron epäillään syksyyn, ja Puumala-virus leviää myyrissä parin kuukauden tapahtuvan myyrien, veden ja hyttysten kautta.

152 Kun ihmiset saavat tartunnan useimmiten hyttysistä, mutta taudin yleisyys kuitenkin noudattaa myyrien kannanvaihteluita, niin mikä on yhteys? Tularemia esiintyy usein kosteikkojen ja vesistöjen läheisyydessä. Hyttystoukat ke- hittyvät vedessä. Myyräkannan huippuvaiheessa ja lumien sulaessa seuraavana keväänä bakteeria voi kulkeutua runsaasti pintavesiin myyrien ulosteista. Hyttystoukat voivat saada bakteerin vedestä, ja hyttystoukista bakteeri voi siir- tyä muodonvaihdoksessa edelleen aikuisiin hyttysiin. Ve- sissä elävien ameebojen on myös epäilty olevan tularemian säilymispaikkoja. Suomessa tularemiaan sairastuu vuosittain vähintään parikymmentä ja enintään tuhatkunta ihmistä. Taudin itä- misaika on keskimäärin 3-5 vuorokautta. Taudinkuvan mää- rää tartuntatapa: onko se tullut hyttysenpuremasta, haavasta, hengitysteitse, ruoasta vai juomasta. Kova kuume on tyypillinen oire. Usein hyttysen pistokohdassa on tuleh- tunut haavauma. Läheiset imusolmukkeet suurenevat ja Kuva 2. Aikuinen puutiainen työntää kärsänsä syvälle ihmi- saattavat märkiä. Hengitysteitse saatu infektio aiheuttaa sen ihoon ja erittää samalla puuduttavia aineita, jolloin pisto jänisruttokeuhkokuumeen. Keuhkokuumemuotoa on lähinnä ei tunnu. Puutiainen imee ihmisestä veriaterian ja voi tartuttaa ihmiseen borrelioosin tai puutiaisaivokuumeen. Kuva: Heikki esiintynyt maanviljelijöissä, jotka ovat saaneet bakteerin Henttonen. pölytartuntana heinälatoihin kuolleista myyristä. Antibiootit tehoavat yleensä tularemiaan, joskin Poh- jois-Euroopassa tunnetaan myös kantoja, jotka ovat ylei- joten kaikkiin tehoavan rokotuksen kehittäminen ei ole ol- simmille tularemian hoidossa käytetyille antibiooteille vas- lut helppoa. tustuskykyisiä. Epidemia-alueiden lääkärit tuntevat taudin, joten antibioottihoito määrätään yleensä suoraan oireiden Punkkien elämänkierto mukaan. Vasta-aineet nousevat parin viikon viiveellä ja myös katoavat suhteellisen pian, mutta immuniteetti pysyy. Puutiaisen elämänkiertoon kuuluu kolme vaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen. Puutiaisen kehitys vie aikaa, sillä kukin vai- Pogostantauti he kestää vuoden. Yleensä puutiaisista puhuttaessa ihmiset ajattelevat vain aikuisia, siis isokokoisinta kehitysvaihetta. Sindbis-viruksen aiheuttamaa pogostantautia esiintyy etu- Aikuinen puutiainen on muutaman millimetrin mittainen lit- päässä maamme itä- ja keskiosissa loppukesällä ja syksyl- teä punkki. Aikuinen naaras imee niin paljon verta, että se lä. Sairastuneiden määrä vaihtelee vuosittain paristakym- paisuu viiden millimetrin kokoiseksi. Pienempikokoisia, mil- menestä jopa 1 300:aan. Tartunnan saa hyttysen pistosta. limetrin tai parin mittaisia toukkia ja nymfejä on vaikeampi Mitä enemmän hyttysen pistoja esiintyy, sen suurempi on havaita, mutta myös ne ovat tärkeitä tautien levittäjiä. Kaik- riski sairastua. Itämisaika hyttysten pistosta oireiden ilme- ki kehitysvaiheet vaativat veriaterian kehittyäkseen seuraa- nemiseen on noin neljä vuorokautta. Oireina on kuumetta, vaan vaiheeseen. Tästä johtuen ne levittävät tehokkaasti vi- ihottumaa ja nivelvaivoja, jotka voivat jatkua pitkään ja olla ruksia, bakteereita ja alkueläimiä. Vaikka nymfeissä taudin- hankalia. Tästäkin taudissa on todettu, että tietty perinnöl- aiheuttajia kantavien osuus on pienempi kuin aikuisissa, on linen tausta altistaa vaikeammille oireille. Tautia on esiinty- nymfejä paljon enemmän kuin aikuisia, mikä korostaa nym- nyt seitsemän vuoden jaksoissa, ja siksi on epäilty, että ka- fien merkitystä. nalinnut voisivat olla viruksen isäntinä luonnossa. Puutiaista esiintyy Suomessa nykyisin noin Rovaniemen korkeudelle asti. Se elää ruohikossa ja pensaissa odottamas- Punkkitaudit sa lämminveristä isäntäeläintä. Toukat ja nymfit saavat veri- ateriansa pienemmistä nisäkkäistä, kuten metsämyyristä ja Maassamme tavataan kahta punkkilajia, jotka voivat levittää metsähiiristä, kun taas aikuiset imevät enimmäkseen suu- borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta ihmisiin (kuva 2). Puuti- remmista lajeista, kuten metsä- ja valkohäntäkauriista, jä- ainen (Ixodes ricinus) on periaatteessa levinneisyydeltään län- niksistä, ketuista ja villisioistakin. tinen ja taigapunkki (Ixodes persulcatus) itäinen, mutta Suo- Usein esiintyvä harhaluulo on, että runsaina myyrävuo- messa molempia esiintyy laajalti. Aiemmin luultiin, että puuti- sina olisi paljon puutiaisia, mutta tuolloin unohdetaan punk- ainen levittää eurooppalaista aivokuumeen muotoa ja taiga- kien monivuotinen elinkierto. Runsaana myyrävuonna mu- punkki taas aivokuumeen ärhäkkäämpää siperialaista muo- nista kuoriutuvat toukat kyllä hyötyvät myyristä, kun veria- toa. Nykyisin tiedetään, että ainakin Suomessa punkkilajit ja terian tarjoajia on runsaasti. Runsas toukkamäärä muuttuu viruskannat menevät ristiin. Puutiaisaivokuumetta vastaan runsaaksi nymfimääräksi kuitenkin vasta seuraavana vuon- on rokotus, mutta borrelioita vastaan ei vielä ole Euroopas- na, jolloin myyräkanta on jo romahtanut. Aikuisia puutiaisia sa. Ongelmana on, että Euroopassa on useita Borrelia-lajeja, on runsaammin taas vuotta myöhemmin.

153 Olennaista on se, että Borrelia-bakteerit ja puutiaisai- roopassa on yleensä koiraeläin, ja väli-isäntänä pääisännän vokuumevirukset lisääntyvät nimenomaan pikkujyrsijöissä, ravinnoksi soveltuva kasvinsyöjänisäkäs. Pääisännässä loi- mutta isommista nisäkkäistä aikuinen punkkinaaras saa nen lisääntyy suvullisesti ja tuottaa luontoon leviäviä mu- isomman veriaterian, jonka turvin se tuottaa paljon munia. nia, mutta väli-isäntä on muuten elämänkierrolle välttämä- Kauriissa Borrelia ei lisäänny. Isompien nisäkkäiden merki- tön. Petoeläin saa loisen syömällä loistoukkia kantavan vä- tys puutiaisille on veriaterian tarjoaminen ja puutiaisten siir- li-isännän. täminen uusille alueille. Näin ollen metsäkauriin leviäminen Pelätty laji on myyräekinokokki (kuva 3). Loisen pääisäntä ja runsastuminen lisäävät punkkien määriä. voi olla kettu, naali, supikoira ja tavallinen koira, mutta kissa Lämpötila vaikuttaa punkkien esiintymiseen, ja niinpä ei ole hyvä isäntä. Näätäeläimiin loinen ei tartu. Väli-isäntä on oletettavaa, että ilmaston lämmetessä punkit leviävät on jyrsijä, yleensä myyrä tai sopuli. Ihminen voi saada tar- Suomessa nykyistä laajemmalle. Lämpötilan nousu vaikut- tunnan vain loisen munista, jotka ovat levinneet luontoon taa puutiaisten aktiivisuuteen keväällä. Nymfit lähtevät liik- pääisännän ulosteista. Olennaista on petoeläinten runsaus, keelle jo 5-7 asteen lämmössä, mutta toukat vasta noin 10 myyrillä sen sijaan ei ole merkitystä ihmisten tartuttajina, asteen lämmössä. Lisäksi taigapunkki saattaa olla parem- vaan loisen elämänkierron turvaajina. min sopeutunut kylmiin olosuhteisiin. Myyräekinokokkia esiintyy Keski-Euroopassa ja muun muassa Tanskassa, Huippuvuorilla ja Pohjois-Venäjällä. Myös Taudit Virossa loinen esiintyy, mutta tilanteesta Suomen lähialueil- la itärajan takana ei ole tietoa. Monilla alueilla Euroopassa Suomessa esiintyy kahta puutiaisaivokuumevirusta. Euroop- loinen on runsastunut ja laajentanut levinneisyyttään, osit- palainen virus on yleisempi, mutta siperialaista pidetään vaa- tain luultavasti kettukantojen nousun vuoksi. Keski-Euroo- rallisempana. Puutiaisaivokuumetta tavataan enimmäkseen passa useilla alueilla yli puolella ketuista on loinen. Yllättäen rannikkoseuduilla, mutta Kaakkois-Suomessa ja paikoin Sa- pari vuotta sitten loinen löytyi ketuista muutamalta paikka- vossa ja Keski-Suomessakin on pesäkkeitä. Pohjoisin ihmis- kunnalta Etelä-Ruotsista. Löydöt aiheuttivat runsaasti me- tapaus on Simosta. diahöyryä, mutta perusteellisen harkinnan jälkeen Ruotsin Borrelia-lajeja on useita, ja niiden aiheuttamat taudit ovat eläinlääkintäviranomaiset päättivät, ettei mihinkään rajoi- erilaisia. Yksi aiheuttaa niveloireita, toinen iho-oireita ja kol- tuksiin esim. marjan- ja sienenpoiminnassa ole tarvetta. Nor- mas neurologisia oireita. Uusia lajeja on löydetty viime vuo- jan mannermaaltakaan loista ei ole tavattu. sina. Eri Borrelia-lajien isäntälajit vaihtelevat luonnossa. Eu- Suomesta loista ei ole koskaan löytynyt (kirjoitettu rooppalainen Borrelia-ongelma on huomattavan monimuo- 10.6.2014). Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) seuraa ket- toinen ja borrelioositapausten määrä on ollut kasvussa. tujen ja supikoirien mahdollisia tartuntoja ja Luonnonvara- Puutiaisaivokuumevirus siirtyy nopeasti ihmiseen pun- keskus (Luke) puolestaan myyrätilannetta ympäri maata. kin imiessä verta, mutta onneksi tätä tautia vastaan on ro- Suomessa on vuosikymmenien kuluessa tarkastettu tuhan- kote. Sen sijaan Borrelia-bakteerit siirtyvät hitaasti. Borre- sia koiraeläimiä ja useita kymmeniätuhansia myyriä, mut- lia-lajien välillä on eroja, mutta useimpien kohdalla puutiai- ta viitteitä myyräekinokokista ei ole löytynyt. Koska loista sen pureman pitää jatkua liki vuorokauden ennen kuin bak- esiintyy Venäjällä ja Virossa, voi otaksua, että joskus loinen teeri siirtyy. Siksi päivittäinen punkkitarkastus riskialueilla saapuu Suomeenkin. on olennaista. Ongelmana vain on, että pienten toukkien ja Keski-Euroopassa ihmistartuntoja esiintyy harvaksel- nymfien havaitseminen vaikkapa hiusten seasta on vaikeaa. taan. Silti monet varovat raakojen marjojen syöntiä siinä Keskimäärin on arvioitu, että riski saada puutiaisaivokuume pelossa, että voisivat saada tartunnan. Nykykäsityksen mu- punkin puremasta on alle 1/1 000 puremaa. Sen sijaan riski kaan tartunta marjoista on epätodennäköinen. Tähän liittyy saada borrelioosi on huomattavasti suurempi, 1/25-50 pu- Ruotsin viranomaisten päätös olla rajoittamatta marjojen- remasta, jos punkki on ollut pitkään kiinni ihmisessä. Bor- ja sientenpoimintaa sen lisäksi, että loinen on siellä niin har- relioosia esiintyy eniten loppukesällä ja alkusyksyllä. Usein, vinainen. Ihmistartunta tapahtuu oman infektoituneen koi- mutta ei aina, puremakohdan ympärille kehittyy punertava ran turkkiin ulosteista jääneistä loismunista, kun koira on ihottuma. Antibiootit yleensä tehoavat - sen paremmin, mitä syönyt loista kantavia myyriä. Siksi myyräekinokokkialueil- varhaisemmin hoito on aloitettu. la koirien säännöllinen matolääkintä on olennaista, ja siksi ulkomailta tuotaville koirille on annettava matolääkekuuri Ekinokokit ennen Suomeen tuloa. Ihmiselle loinen on hengenvaarallinen, jos infektio joh- Ekinokokeista keskustellaan säännöllisesti mediassa, ja tut- taa pysyvään sairauteen. Kuitenkin vain ehkä alle viidennes kijoilla on täysi työ pitää sensaatiojuttuja kärkkyvien toimit- tartunnoista johtaa pysyvään loissairauteen. Tauti ilmenee tajien jalat maassa. Lisäongelmia tuo se, että lajeja tai itse maksassa hitaasti kehittyvänä syöpämäisenä kasvaimena. asiassa lajiryhmiä on kaksi, ja maallikoilta menevät helpos- Oireet ilmenevät vasta 10-15 vuoden kuluttua tartunnasta. ti sekaisin lajit, niiden elämänkierrot ja niiden aiheuttamat Loiskasvaimen leikkaaminen on hyvin vaikeaa, jollei mah- sairaudet. dotonta. Nykyisin on kuitenkin lääkkeitä, joilla loisrakkuloi- Ekinokokit ovat pienikokoisia, korkeintaan viiden milli- den eteneminen saadaan estettyä. metrin mittaisia heisimatoja (”lapamatoja”). Ekinokokkien Myyräekinokokkia Suomessa ei siis (ainakaan vielä) ole. elämänkiertoon kuuluu pääisäntänä petonisäkäs, joka Eu- Sen sijaan meillä, lähinnä Itä-Suomessa ja Itä-Lapissa, ta-

154 Kuva 3. Myyräekinokokin toukkarakkulamassaa myyrän mak- Kuva 4. Hirviekinokokin väli-isäntiä ovat poro ja hirvi, joissa sassa. Kuva: Heikki Henttonen. toukkarakkulat esiintyvät keuhkoissa. Kuvassa kaksi nesterak- kulaa hirven keuhkoissa. Kuva: Antti Oksanen.

vataan hirviekinokokkia (kuva 4). Sen elämänkierrossa pääi- 1988-89. Epidemia saatiin kuriin laajalla syöttirokotuskam- säntänä on susi ja luultavasti myös koira, ja väli-isäntänä panjalla, jossa metsästäjät tekivät suuren urakan. Metsäs- hirvieläin kuten poro, peura tai hirvi. Ihminen saa hirviekino- tyskoirat rokotetaan säännöllisesti rabiesta vastaan, ja ris- kokkitartunnan pääisännän, koiraeläimen, ulosteista leviä- kiryhmiin kuuluvat ihmiset voidaan rokottaa. vien munien välityksellä. Sen sijaan tauti ei tartu väli-isän- Raivotautivirussukuun kuuluu useita eri viruslajeja. Klas- nän, kuten tartunnan saaneen hirvieläimen lihasta tai elimis- sisen, Euroopan maanisäkkäissä esiintyvän rabieksen lisäk- tä. Samoin kuin myyräekinokokilla, tartunnanlähde ihmisille si Euroopassa tavataan kahta viruslajia lepakoissa. Suomes- on koira. Pohjois-Suomessa ja Ruijassa hirviekinokokin ai- sa on tavattu kahdesti lepakkorabiesta, ja siksi lepakoita ei heuttamia ihmistartuntoja tavattiin viime vuosisadan alku- koskaan pidä käsitellä paljain käsin. Lepakkotutkija meneh- puolella, mutta kun porokoirien ruokintaa porojen teuras- tyi Suomessa vuonna 1985 lepakon puremasta samaansa jätteillä rajoitettiin, ihmistapaukset hävisivät. Ekinokokke- tautiin. Klassista rabiesvirusta vastaan kehitetty rokote teja vastaan ei ole rokotetta. hoaa myös lepakkoviruksiin. Ihmisen maksassa hirviekinokokki muodostaa paksusei- Koska raivotautivirus ei etene veren mukana vaan her- näisen, yksiosaisen, selvästi rajoittuvan ja kasvavan rakon. mosoluja pitkin, sen eteneminen voi olla hidasta. Oireiden il- Siksi se on yleensä hoidettavissa leikkauksella huomattavas- maantumien voi viedä jopa kuukausia, jos purema on osu- ti helpommin kuin myyräekinokokin aiheuttama syöpämäi- nut ihmisen raajojen ääriosiin. Oireet ilmaantuvat aikaisin- nen infektio. Ihmisessä tartunnan kehittyminen vie monta taan kaksi viikkoa puremasta. Ennen oireiden ilmaantumista vuotta, ennen kuin oireet ilmenevät. tauti voidaan torjua rokotteilla ja vasta-aineilla, mikäli altis- Suomessa tavattava hirviekinokokki on yleensä hirvieläi- tusta osataan epäillä ja hoitoon hakeudutaan mahdollisim- men keuhkoissa. Metsästäjien kannattaa rutiininomaises- man pian pureman jälkeen. ti tarkistaa hirvien keuhkot mahdollisten, noin viiden sentin Suomen lainsäädäntö pyrkii estämään rabieksen leviämi- kokoisten tai pienempien nesterakkuloiden havaitsemiseksi. sen maahamme. Toimenpiteinä ovat koirien ja kissojen pa- Koirille ei pidä syöttää raakoja keuhkoja, ja metsästyskoiril- kolliset ja vapaaehtoiset rokotukset. Rokottamattomien koi- le on annettava matolääkekuuri säännöllisesti. Koska hirvie- rien, kissojen ja muiden eläinten maanantuontia ja salakul- kinokokki on Suomessa vielä varsin harvinainen ja levinnei- jetusta tulisi välttää. Metsästyskoirien rokotus on pakollista. syydeltään rajoittunut, ei muita suosituksia loisen torjumi- Lisäksi kaakkoisrajalla suoritetaan kahdesti vuodessa val- seksi ole annettu. Kotoperäisiä ihmistartuntoja ei Suomes- tion kustannuksella pienpetojen syöttirokotus. Evira seuraa sa ole havaittu yli puoleen vuosisataan. rokoteohjelman tehoa tutkimalla vasta-aineita rokotusalu- eella pyydetyistä ketuista ja supikoirista. Lisäksi Evira tutkii Raivotauti vuosittain useita satoja muualta Suomesta pyydettyjä kettuja ja supikoiria. Rabiestapauksia ei ole todettu suomalai- Raivotauti eli ihmisen vesikauhu eli rabies on nisäkkäiden sissa maanisäkkäissä vuoden 1989 jälkeen. tappava tauti. Suomi on virallisesti vapaa raivotaudista, ja viimeksi tautia todettiin riistaeläimissä Kaakkois-Suomessa

155 Kirjallisuus Henttonen, H. 2013. Myyräkuumenäkymiä. Metsäntutkimuslai- toksen tiedote 22.4.2013. 3 s. http://www.metla.fi/ajankohtaista/myyrakuume.htm Henttonen, H. ja Oksanen, A. 2013. Riistanisäkkäiden taudit. Teok- sessa: Nummi, P. ja Väänänen, V.-M., (toim.). Suomalainen riistanhoito. Metsäkustannus. s. 213-223. Hubalek, Z. 2012. Tick-borne viruses in Europe. Parasitol. Res. 111: 9-36. Jarva, H., Lavikainen, A., Henttonen, H. ja Meri, S. 2002. Uhkaa- vatko ekinokokit meitä? Duodecim 118: 2 083-2 090. Radolf, J. D., Caimano, M. C., Stevenson, B. & Hu, L. T. 2012. Of ticks, mice and men: understanding the dual-host lifestyle of Lyme disease spirochaetes. Nature Reviews Microbiolo- gy 10: 87-99. Sane, J., Kurkela, S., Vaheri, A. ja Vapalahti, O. 2009. Pogostantau- tiepidemia - joko taas? Duodecim 125: 1 261-1 268. Seppänen, M. 2011. Hyönteisten levittämät taudit ja puremat Suo- messa. Duodecim 127: 1 393-1 400. Syrjänen, J., Mustonen, J., Vapalahti, O., Henttonen, H. ja Vahe- ri, A. 2005. Jyrsijöiden levittämät sairaudet Suomessa. Duo- decim 121: 295-302. Vaheri, A., Henttonen, H., Voutilainen, L., Mustonen, J. & Vapa- lahti, O. 2013. Hantavirus infections in Europe and their impact on public health. Reviews in Medical Virology 23: 35-49. Vapalahti, O., Ruuhela, R. ja Henttonen, H. 2012. Uudet infektio- taudit Suomessa - ilmastonmuutosko syynä? Duodecim 128: 1 381-1 387.

156 Hirvikärpänen, metsissä liikkujan kiusa Sirpa Kaunisto

Hirvikärpänen (Lipoptena cervi) on tuttu monelle syksyises- sä metsässä liikkuvalle suomalaiselle (kuva 1). Lukuisat marjastajat, sienestäjät, metsästäjät, suunnistajat, kuntoilijat ja ulkotyöntekijät ovat joutuneet hirvikärpästen hyökkäys- ten kohteeksi. Osalle heistä hirvikärpäsen puremat ovat aiheuttaneet voimakkaasti kutiavaa ja jopa kuukausia kestä- vää ihottumaa. Suomessa ensimmäiset hirvikärpäshavain- not tehtiin vuonna 1960 maamme kaakkoisosassa, minkä jälkeen hirvikärpänen on nopeasti levittäytynyt yli Etelä- ja Keski-Suomen, aina Etelä-Lappiin saakka. Hirvikärpänen on todistettavasti ollut ihmisen riesana jo hyvin kauan, sillä hir- vikärpäsen jäänteitä on tunnistettu yli 5 000 vuotta vanhan, Ötztalin Alpeilta löydetyn ihmismuumion varusteista. Carl von Linné kuvasi hirvikärpäsen Ruotsissa vuonna 1758. Täikär- pästen heimoon kuuluva hirvikärpänen on nimensä mukaisesti hirvieläimillä esiintyvä ulkoloinen, joka tietyissä kehi- tysvaiheissa elää hirvieläimen ihon pinnalla ja turkissa käyt- täen isännän verta ravintonaan. Hirvikärpänen voi erehtyä isännänvalinnassaan ja päätyä imemään verta myös ihmi- sistä. Ihmisten voimakkaat reaktiot tätä ulkoloista vastaan Kuva 1. Aikuinen siivellinen hirvikärpänen. Kuva: Erkki Oksanen, voivat rajoittaa metsien virkistys- ja hyötykäyttöä syksyisin. Luke. Hirvikärpäsen olemassaololla on siis monia yhteiskunnalli- sia ja ekologisia merkityksiä. pohjoista, yli Keski-Suomen aina Etelä-Lappiin saakka. Hir- Hirvikärpäsen maantieteellinen vikärpäsen nykyisen levinneisyyden pohjoisraja sijaitsee Ke- levinneisyys mi-Kuusamo-linjalla. Vaikka yksittäisiä hirvikärpäshavainto- ja on tehty tämän linjan pohjoispuolelta, hirvikärpäsen leviä- Hirvikärpästä tavataan Britteinsaarilla, Keski-, Pohjois- ja minen näyttää ainakin toistaiseksi pysähtyneen poronhoito- Itä-Euroopassa, Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Korean nie- alueen etelärajalle vuoteen 2009 mennessä. mimaalla. Hirvikärpäsestä on havaintoja myös Pohjois-Ame- rikan koillisosissa, jonne se on todennäköisesti levinnyt Eu- Hirvikärpäsen isäntäeläimet roopasta tuotujen hirvieläinten mukana 1800-luvun lopulla. Fennoskandiassa on kaksi erillistä hirvikärpäspopulaatiota, Suomessa hirvikärpäsen tärkein isäntälaji on hirvi (Alces läntinen ja itäinen populaatio, jotka Pohjanlahti pitää erillään. alces). Hurjimpien arvioiden mukaan yhdessä isossa hirvi- Läntinen hirvikärpäspopulaatio Ruotsissa ja Norjassa on to- sonnissa voi olla lähemmäs 20 000 verta imevää aikuista dennäköisesti saapunut Keski-Euroopasta ja itäinen popu- hirvikärpästä. Suomessa myös metsäpeuralta (Rangifer laatio Suomessa on peräisin Venäjältä. Ruotsin hirvikärpäs- tarandus fennicus) ja porolta (Rangifer tarandus tarandus) populaatio on levittäytynyt Norjan puolelle vasta 1980-luvul- on tavattu hirvikärpäsiä. Hirvikärpäset näyttävät kuitenkin la. Hirvikärpäsen levinneisyyden arvioitu pohjoisraja Ruotsis- lisääntyvän heikosti porolla ja metsäpeuralla. Ruotsissa ja sa ja Norjassa sijaitsee huomattavasti alempana, noin 400- Norjassa, metsäkauris (Capreolus capreolus) on hirven ohel- 500 km etelämpänä kuin Suomen populaation levinneisyy- la merkittävä isäntälaji, mutta Suomessa hirvikärpäsen li- den pohjoisraja. sääntymisestä metsäkauriilla on olemassa vielä vähän näyt- Suomessa ensimmäiset havainnot aikuisista lentävistä töä. Keski-Euroopassa hirvikärpänen lisääntyy täpläkauriil- hirvikärpäsistä tehtiin vuonna 1960 Vehkalahdelta ja Män- la (Dama dama), metsäkauriilla ja saksanhirvellä (Cervus tyharjulta. Vuoteen 1964 mennessä hirvikärpäshavainto- elaphus). Pohjois-Amerikan koillisosissa hirvikärpäsiä on löy- jen määrä kasvoi runsaasti eri puolilla Kaakkois-Suomea. detty sekä hirveltä että valkohäntäkauriilta (Odocoileus 1990-luvun alussa hirvikärpäsen levinneisyysalue kattoi jo virginianus). Hirvikärpäsen ei ole raportoitu lisääntyvän muis- koko Etelä-Suomen ja eteläisen Keski-Suomen, tiettyjä län- sa kuin hirvieläimissä, vaikka aikuisia hirvikärpäsiä tavataan sirannikon alueita lukuun ottamatta. Vuonna 2000 hirvikär- muillakin eläimillä ja usein myös ihmisillä. pänen saavutti loput Suomen länsirannikosta sekä lounais- Hirvikärpäsen on havaittu aiheuttavan hirvillä ja poroilla saariston, Ahvenanmaa mukaan lukien. Vuosituhannen tait- karvanlähtöä, laaja-alaisia karvattomia kohtia sekä sekun- teesta lähtien hirvikärpänen jatkoi levittäytymistään kohti daarisia ihotulehduksia. Karvanlähtö voi aiheuttaa ongelmia

157 talviaikaan, jolloin ohentunut karvapeite tai paljaat ihoalueet Aikuiset hirvikärpäset kuoriutuvat maastossa olevista eivät eristä ja suojaa pakkaselta. Ivermektiini, joka on poro- koteloista loppukesällä tai syksyllä (kuva 2). Tarkka kuoriu- jen tavanomainen loislääke, vaikuttaisi olevan toimiva lää- tumisajankohta riippuu erityisesti kuluneen kesän kehitys- ke myös hirvikärpästä vastaan. Luonnossa elävien hirvie- lämpötiloista ja maantieteellisestä leveysasteesta. Pohjoista läinten rokottaminen ei kuitenkaan tule kysymykseen lääki- kohti mentäessä kesä viilenee, kehitysaika pitenee ja aikui- tyksen kalleuden ja haitallisten ympäristövaikutusten takia. set, lentävät hirvikärpäset ilmestyvät maastoon myöhem- min. Pohjois-Suomessa aikuisten kuoriutuminen voi alkaa Hirvikärpäsen elinkierto yli kuukautta myöhemmin kuin Etelä-Suomessa. Aikuisen hirvikärpäsen on tärkeää löytää itselleen sopi- Hirvikärpäset käyvät elämänsä aikana läpi täydellisen muo- va isäntälaji hyvissä ajoin ennen talvea turvatakseen sään- donvaihdoksen, johon kuuluu neljä perättäistä kehitysvaihet- nölliset veriateriat sekä lämpimät olosuhteet lisääntymisel- ta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Suomen olosuhteissa hir- le. Kun ilmat syksyllä viilenevät ja päivälämpötila laskee alle vikärpäsen elinkierrossa on viisi päätapahtumaa, joissa va- +5 °C:een tai lähelle nollaa, maastossa lentelevät hirvikär- paana maastossa elävät ja hirvessä loisivat kehitysvaiheet päset katoavat. Tämä ei johdu siitä, että hirvikärpäset kuoli- seuraavat toisiaan: 1) uusi siivellinen aikuissukupolvi kuoriu- sivat, vaan ne ovat kohmeessa eivätkä vaihtolämpöisinä ky- tuu maastossa olevista koteloista loppukesällä ja syksyllä, 2) kene lentämään. Aikuiset hirvikärpäset selviävät yllättävän koteloista kuoriutuneet aikuiset etsivät isännän ja tiputtavat hyvin hengissä pikkupakkasista ja niiden tiedetään selviä- siipensä isäntään laskeuduttuaan, 3) siivettömät aikuiset ruo- vän lyhyen aikaa jopa -15 °C-asteessa. Näin ollen hirvikär- kailevat verellä ja lisääntyvät useaan otteeseen isännän ihon päset voivat ilmestyä loppusyksyllä uudelleen esiin, mikä- pinnalla, 4) muna- ja toukkavaihe tapahtuvat isännän turkis- li päivälämpötila nousee takaisin riittävän korkeaksi. Päivä- sa loisivan hirvikärpäsnaaraan sisällä, 5) hirvikärpäsnaaraan lämpötilojen lopullinen viileneminen, mikä yleensä tapahtuu synnyttämät kotelot tipahtelevat hirvieläimen turkista maas- lokakuun alkupuoliskon jälkeen, on kriittinen ajanjakso. Mi- toon talvehtimaan ja odottamaan seuraavaa kesää ja aikuisten käli sopivaa isäntää ei tähän mennessä löydy, aikuiset kär- kehitystä. Ainoastaan kotelot ja juuri koteloista kuoriutuneet päset kuolevat ennen pitkää maastossa ollessaan. Niinpä siivelliset aikuiset elävät vapaana maastossa. Muut elinkier- heti kotelosta kuoriutumisensa jälkeen aikuinen hirvikärpä- ron vaiheet kuten siivettömät aikuiset sekä muna- ja toukka- nen väijyy esimerkiksi heinänkorressa tai oksan kärjessä ja vaiheet tapahtuvat siis isännän iholla ja turkissa. hyökkää ohi kulkevan hirvieläimen tai vahinkoisännän, ku-

Kuva 2. Aikuinen hirvikärpänen on kuoriutumassa Kuva 3. Aikuinen siipensä pudottanut ja hirven verellä ruokaillut hirvikär- kotelostaan. Kuva: Sirpa Kaunisto. pänen. Kuva: Sauli Laaksonen.

158 ten ihmisen, kimppuun. Hirvikärpäset pudottavat siipensä Hirvikärpäsen kotelot puolestaan ovat läpimitaltaan noin laskeuduttuaan hirvieläimeen ja usein myös ihmiseen las- kolme millimetriä, soikean muotoisia ja väriltään kirkkaan keutumisensa jälkeen. mustia. Koteloita ympäröi kova kitiinikuori. Hirvikärpäsen ko- Aikuiset siivettömät hirvikärpäset, sekä naaraat että koi- teloita on maastossa melkein ympäri vuoden, mutta niitä on raat, viettävät loppuelämänsä valitsemassaan hirvieläinyksi- helpoin havaita hirvien talvilaitumilla valkoista lunta vasten. lössä isäntää enää vaihtamatta. Edellisenä syksynä kuoriu- Hirvien tuoreilla makuupaikoilla hirvikärpäsen koteloita voi tuneet aikuiset kärpäset voivat loisia hirvieläimellä yhtäjak- olla kymmenittäin, joskus jopa sadoittain. soisesti edellisestä syksystä seuraavaan kesään. Tuona aikana hirvikärpäset syövät säännöllisesti isännän verta (kuva Hirvikärpästen määrää rajoittavat tekijät 3). Hirvikärpäsnaaras tuottaa jälkeläisiä niin kauan kuin se elää hirven turkissa. Hirvikärpänen ei muni hirvieläimen tai Sopivan isäntälajin saatavuus (määrä ja maantieteellinen vahinkoisännän ihon alle, mikä on hyvin yleinen harhaluu- levinneisyys) on kenties ratkaisevin hirvikärpäsen esiinty- lo. Sen sijaan hirvikärpäsellä ja muilla täikärpäsillä muna- ja miseen ja runsauteen vaikuttava tekijä. Suomen hirvikan- toukkavaiheet tapahtuvat naaraan sisällä. Munasta kuoriutu- ta taantui lähes sukupuuton partaalle 1800-luvun lopussa nut alkeellinen toukka käyttää ravinnokseen naaraan lisään- pääasiassa metsästyksen takia. Ei ole tietoa, oliko tätä en- tymiselimistön rauhasten eritteitä, kunnes se on viimeises- nen Suomessa hirvikärpäsiä, mutta mikäli oli, niin myös ne sä toukkavaiheessa valmis koteloitumaan. Jälkeläisen kehi- hävisivät hirvikannan kutistuessa olemattomiin. Hirvikanta tys naaraan sisällä päättyy toukan koteloitumisvaiheeseen. runsastui nopeasti jatkosodan jälkeen ja erityisesti 1970-lu- Hirvikärpäsnaaras synnyttää aina vain yhden, lähes valmiin vulta eteenpäin, jolloin myös hirvikärpänen alkoi levitä ja run- kotelon kerrallaan. Sama naaras synnyttää kuitenkin useita sastua maassamme. Hirvikärpästen esiintyvyys saattoi olla kertoja edellisestä syksystä ainakin seuraavaan kevääseen huipussaan vuoden 2001 tienoilla Etelä- ja Keski-Suomes- Suomen olosuhteissa. Tuotettua kotelomäärää naarasta koh- sa, jolloin koko Suomen talvehtiva hirvikanta oli liki 140 000 ti ei tiedetä, mutta toisella täikärpäsellä, lampaantäikärpä- yksilöä. Hirvikantaa on sittemmin vähennetty tehostetulla sellä (Melophagus ovinus), kotelomäärä on muutamia kym- metsästyksellä, ja Riista- ja Kalantutkimuslaitoksen (RKTL) meniä. Ensimmäiset hirvikärpäsen kotelot tipahtavat hirvie- arvion mukaan vuonna 2012 Suomessa talvehti noin 68 000 läimen turkista jo samana syksynä maastoon talvehtimaan. hirveä. Hirvikannan ohella hirvikärpäsen menestymiseen vai- Koteloita tipahtelee maastoon pitkin vuotta sitä mukaa kun kuttavat sääolot ja hirvikärpäsiä saalistavat eläimet. Isän- hirvikärpäsnaaraat niitä tuottavat. Vanhimmat kotelot joutu- nän ulkopuolella elävät hirvikärpäsen kehitysvaiheet koh- vat selviytymään maastossa jopa kymmenen kuukautta eri- taavat erilaisia sääolosuhteita sekä saalistajia, kuten lintu- laisten vuodenaikojen ja vihollisten armoilla, kunnes aikui- ja, pikkunisäkkäitä ja petoselkärangattomia. Esimerkiksi tal- set kärpäset ovat kehittyneet ja valmiita kuoriutumaan ko- visin koteloita voivat uhata useita päiviä tai viikkoja kestä- teloista seuraavana syksynä. Huhti-toukokuussa syntynei- vät pakkasjaksot sekä tiaiset. den koteloiden maastokausi on lyhyempi. Hirvikärpäsen aiheuttamat ongelmat Hirvikärpäsen ominaispiirteet ja ihmisille elinympäristöt maastossa Metsissä ja metsien välittömässä läheisyydessä liikkuvat ih- Aikuisia, juuri kuoriutuneita hirvikärpäsiä tavataan siellä, miset ja kotieläimet joutuvat syksyisin hirvikärpästen hyök- missä hirvet ovat kuluneen vuoden aikana talvehtineet ja käysten kohteeksi. Hirvikärpänen valitsee kohteensa ilmei- kulkeneet. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi sekametsät, sesti näköaistinsa perusteella ja ampaisee kohti tummaa, nuoret mäntytaimikot, hakkuuaukeat ja metsän reunusta- isohkoa ja liikkuvaa kohdetta. On mahdollista, että hirvikär- mat pellot. Yleisvaikutelma aikuisesta siivellisestä hirvikär- pänen käyttää myös esimerkiksi kohteesta vapautuvaa hiili- päsestä on tanakka; sen pituus on noin 5-6 millimetriä (kuva dioksidia tai lämpösäteilyä isännänvalintansa vihjeinä, mut- 1). Hirvikärpästen väritys vaihtelee kellertävänruskeasta tum- ta aiheesta ei juurikaan ole olemassa tutkimustietoa. Hirvi- manruskeaan. Aikuisen hirvikärpäsen ruumis on litteä ja ko- kärpäset lennähtävät usein ihmisten hiuksiin ja vaatetuk- vapintainen. Sen reidet ovat paksut ja karvaiset. Jaloissa on seen, jonka jälkeen ne pudottavat siipensä ja ryömivät no- vahvat kynnet, joiden avulla hirvikärpänen tarrautuu lujasti peasti piiloon hakeutuen ihokontaktiin. Hirvikärpäsen mas- isäntäeläimensä karvoihin. Hirvikärpäsen imukärsä on sel- saesiintymäalueilla marjastaja, sienestäjä, suunnistaja, met- keästi näkyvissä. Imukärsässä on pieniä hampaita, joilla hir- sästäjä tai metsätyöläinen voi hetkessä saada kimppuunsa vikärpänen rikkoo isäntänsä ihon päästäkseen imemään ver- useita kymmeniä kärpäsiä, varsinkin jos ensimmäisten jou- ta. Hirvikärpäsen siipisuonitus on vaalea ja siivet ovat le- kossa sattuu paikan päälle. vossa takaruumiin päällä suoraan taaksepäin suunnattuina. Hirvikärpäset purevat ja imevät verta myös ihmisestä. Hir- Siipien pudottaminen erottaa hirvikärpäsen kaikista muis- vikärpäsen purema on yleensä kivuton, mutta eräät ihmiset ta Suomessa tavattavista täikärpäsistä. Aikuisen siivellisen saattavat tuntea pienen nipistyksen ihollaan. Hirvikärpäset ai- hirvikärpäsen voi sekoittaa erityisesti lintujen täikärpäsiin heuttavat monelle voimakkaita pelko- ja inhoreaktioita hämä- (Ornithomya spp.). Toisin kuin hirvikärpäsellä, lintukärpäs- häkkiä muistuttavien siivettömien aikuisten ryömiessä vaat- ten siivet ovat pysyvät ja ne osoittavat viistosti taaksepäin teiden alla ja päänahassa. Hirvikärpäset takertuvat jaloissa sekä siipien vahvat suonet ovat mustat. olevilla kynsillään tiukasti hiuksiin ja vaatteiden kuituihin. Lit-

159 teistä ja kovapintaisista hirvikärpäsistä on vaikea saada otet- sa. Lisäksi ne voivat oleskella luuytimessä sekä immuuniso- ta, ja niiden tappaminen vaatii tiukan kynsiotteen. Saunomi- luissa. Bartonella-bakteerit voivat aiheuttaa ihmisillä useita nen ja kylpeminen eivät välttämättä auta hirvikärpäsistä eroon erilaisia oireyhtymiä, kuten verisuonikasvaimia, kuumeilua, pääsemisessä, ja niitä voi löytyä vaatteista ja hiuksista muu- sydänläppätulehdusta, luutulehdusta, näköhermon tulehdus- tamien päivien ajan metsässä käynnin jälkeen. ta sekä tulehdusmuutoksia keuhkoihin, maksaan ja pernaan. Osalle ihmisistä hirvikärpäsen purema aiheuttaa kiusal- Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miten helposti Bartonella-baktee- lista, voimakkaasti kutiavaa ja jopa kuukausia kestävää ihot- rit siirtyvät hirvikärpäsen pureman tai ulosteen välityksellä tumaa, jota kutsutaan hirvikärpäsihottumaksi. Hirvikärpä- ihmiseen tai muihin nisäkkäisiin. Siitäkään ei ole tietoa, miten sihottuma johtuu ihmisen herkistymisestä puremille. Her- hirvikärpäsen mahdollisesti levittämät Bartonella-bakteerit kistyminen edellyttää altistumisaikaa, jonka kesto vaihtelee vaikuttavat ihmiseen. Suomessa, Norjassa, Saksassa ja Yh- yhdestä useampaan syksyyn. Ihottuman yhdistäminen hir- dysvalloissa hirvikärpäsiltä on tunnistettu ja eristetty muuta- vikärpäsen puremaan saattaa olla joskus vaikeaa, sillä al- mia eri Bartonella-lajeja. Yleisimmin Bartonellaa on havaittu tistus on voinut jatkua useita vuosia, ennen kuin hirvikärpä- siivettömiltä, hirvieläimen verta imeneiltä aikuisilta kärpäsil- sihottuma puhkeaa. Hirvikärpäsihottuman yleisimmät esiin- tä, jotka eivät ole enää vaarassa päätyä ihmiseen. Suomessa tymispaikat ovat päänahka, niska ja yläselkä. Puremakohtaan Bartonella-DNA:ta on eristetty kuitenkin myös koteloista ja voi ensin muodostua nokkospaukamia, ja alue voi punoit- siivellisestä vapaana lentävästä aikuisesta. Lisätutkimuksia taa ja olla turvonnut. Muutaman tunnin kuluttua puremakoh- tarvitaan koskien siivellisten, juuri kuoriutuneiden hirvikär- taan muodostuu punoittava, 5-10 millimetrin läpimittainen pästen kykyä levittää taudinaiheuttajia. Hirvikärpänen ei lie- ja tarkkarajainen läiskä tai näppy. Tuoreeltaan tämä pure- ne kuitenkaan yhtä tehokas patogeenivektori verrattuna sel- manäppy voi vetistää. Puremanäppy kutisee paljon, jolloin laisiin niveljalkaisiin, jotka imevät verta useammasta nisäkä- ihoalue raavitaan helposti rikki. Tämän seurauksena rikkou- syksilöstä elämänsä aikana (esimerkiksi hyttyset tai punkit). tuneeseen ihoon voi kulkeutua sormissa bakteereita ja pu- remakohta tulehtuu. Märkimisen syynä voi olla esimerkik- Hirvikärpästen puremista aiheutuvien si Staphylococcus aureus sekundaari-infektio. Yhdellä hen- ongelmien hoito ja hirvikärpäsiltä kilöllä voi olla samanaikaisesti useita puremanäppyjä, jotka suojautuminen voivat kroonistua. Kroonistuneet puremanäpyt voivat muuttua koviksi kyhmyiksi, ja säilyä jopa vuoden ajan. Mikäli voi- Hoitona hirvikärpäsihottumaan ja siihen liittyvään kutinaan makkaasti herkistynyt henkilö saa yhden tai muutaman uu- käytetään paikallisesti vahvaa kortisonivoidetta tai suun den hirvikärpäspureman seuraavina syksyinä, myös aiem- kautta otettavaa antihistamiinia. Voimakkaissa hirvikär- mat puremakohdat alkavat yleensä oireilla uudestaan. Hirvi- päsallergioissa antihistamiinia voidaan ottaa jo ennaltaeh- kärpäsihottuman diagnosointi ei ole helppoa. Hirvikärpäsen käisevästi, kun mahdollinen uusi hirvikärpäsaltistus on tie- puremasta johtuvat kroonistuneet kyhmyt voivat muistut- dossa. Sekundaari-infektioita märkivässä puremakohdassa taa ihokasvaimia tai imusolmukesyöpää. Tämän vuoksi pe- voidaan hoitaa antibiooteilla. Mahdollinen hirvikärpäsestä rusteellinen diagnosointi ja kudosnäytepalan otto on joskus ihmiseen levinnyt Bartonella-infektio voidaan hoitaa anti- tarpeen, jotta hyönteispuremasta saadaan tarpeeksi viittei- bioottikuurilla. tä. Osa ihmisistä voi altistuttuaan hirvikärpäsille saada myös Hirvikärpästen maantieteellinen levittäytyminen ja ihmis- allergisia hengitystie- ja silmäoireita, jolloin heillä on veres- ten kokema riesa on tuonut mukanaan hirvikärpäsiltä suojau- sään vasta-aineita jollekin hirvikärpäsen syljen sisältämälle tumiseen liittyvät hirvikärpästakit, suojahuput ja karkotteet. valkuaisaineelle. Hirvikärpästen levittäytyessä maassamme Ihminen suojautuu hirvikärpäsiltä tiiviin ja suojaavan vaate- myös lajin aiheuttamat ihottumatapaukset ovat yleistyneet. tuksen sekä hupun tai muun päähineen avulla (kuva 4). Vaa- Hirvikärpäsistä ihottumaa saavia potilaita voi nykyään ha- tetuksessa hihan- ja päänsuiden tulisi olla tiiviisti sidottuina. keutua lääkärin vastaanotolle kaikkialla Suomessa, sekä hir- Vaalean ja kiiltäväpintaisen vaatetuksen on todettu houkut- vikärpäsen levinneisyysalueella että sen ulkopuolella. Eräi- televan vähemmän hirvikärpäsiä kuin tumman ja mattapin- den arvioiden mukaan useat tuhannet metsissä syksyisin liik- taisen. Vaatetuskaan ei aina estä muutamaa hirvikärpästä kuvat suomalaiset olisivat viime vuosina herkistyneet hirvi- pääsemästä iholle. Voimakkaasti herkistyneen, ihottumaa kärpästen puremille. saavan ihmisen paras suojautumiskeino hirvikärpäseltä on Niveljalkaisiin kuuluvat hyönteiset ja punkit voivat toi- pysyä poissa metsästä pahimman hirvikärpäsajan yli, mikä mia vektoreina eli taudinvälittäjinä siirtäen taudinaiheutta- valitettavasti tarkoittaa parasta puolukka- ja sienisesonkia. jia (eli patogeeneja) saman tai eri eläinlajin yksilöiden vä- lillä. On mahdollista, että myös hirvikärpänen voisi levittää viruksia, bakteereja ja alkueliöitä hirvieläimestä toiseen ja hirvieläimistä vahinkoisäntiin, kuten ihmiseen. On olemassa jonkin verran viitteitä siitä, että hirvikärpänen voisi levittää Bartonella-suvun bakteereja. Bartonella-suvun bakteerit ovat gram-negatiivisia, solunsisäisiä bakteereita, joista osa on ihmiselle ja muille nisäkkäille patogeenisia. Bartonella-bakteerit elävät veren punasoluissa sekä ruumiinonteloiden, verisuonten ja imusuonten seinämien endoteeli- eli pintasoluis-

160 Kortet, R., Härkönen, L., Hokkanen, P., Härkönen, S., Kaitala, A., Kaunisto, S., Laaksonen, S., Kekäläinen, J. & Ylönen, H. 2010. Experiments on the ectoparasitic deer ked that often attacks humans: preferences for body parts, colour and temperature. Bulletin of Entomological Research 100: 279-285. Laukkanen, A., Ruoppi, P. & Mäkinen-Kiljunen, S. 2005. Deer ked-induced occupational allergic rhinoconjunctivitis. An- nals of Allergy, Asthma and Immunology 94: 604-608. Paakkonen, T. 2012. Ecophysiology of the deer ked (Lipoptena cervi) and its hosts. Publications of the University of East- ern Finland. Dissertations in Forestry and Natural Sciences. Nro 66. 83 s. + 4 osajulkaisua. Pellikka, J., Heliövaara, K., Huldén, L. & Huldén, L. 2010. Hirvi- kärpäskohtaamiset ja niiden vaikutukset luonnossa liikku- jien käyttäytymiseen. Metsätieteen aikakauskirja 3: 221-237. Reunala, T., Laine, M., Vornanen, M. & Härkönen, S. 2008. Hirvi- kärpäsihottuma - maanlaajuinen riesa. Duodecim 124: 1 607- 1 613. Välimäki, P., Madslien, K., Malmsten, J., Härkönen, L., Härkönen, S., Kaitala, A., Kortet, R., Laaksonen, S., Mehl, R., Redford, L., Ylönen, H. & Ytrehus, B. 2010. Fennoscandian distribution of an important parasite of cervids, the deer ked (Lipoptena cervi), revisited. Parasitology Research 107: 117-125.

Kuva 4. Hirvikärpäsiltä voi suojautua tiiviin ja suojaavan vaatetuksen sekä hupun tai muun päähineen avulla. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Kirjallisuus Duodu, S., Madslien, K., Hjelm, E., Molin, Y., Paziewska-Harris, A., Harris, P. D., Colquhoun, D. J. & Ytrehus, B. 2013. Bartonella infections in deer keds (Lipoptena cervi) and moose (Alces alces) in Norway. Applied and environmental microbiology 79(1): 322-327. Kaunisto, S. 2012. An invasive ectoparasite of cervids, the deer ked: dispersion, cold tolerance and predation. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Forestry and Natural Sciences. Nro 87. 85 s. + 5 osajulkaisua. Kaunisto, S., Välimäki, P., Kortet, R., Koskimäki, J., Härkönen, S., Kaitala, A., Laaksonen, S., Härkönen, L. & Ylönen, H. 2012. Avi- an predation on a parasitic fly of cervids during winter: can host-related cues increase the predation risk? Biological Journal of the Linnean Society 106(2): 275-286. Korhonen, E. M., Pérez Vera, C., Pulliainen, A. T., Sironen, T., Aalto- nen, K., Kortet, R., Härkönen, L., Härkönen, S., Paakkonen, T., Nieminen, P., Mustonen, A. M., Ylönen, H. & Vapalahti, O. 2014. Molecular detection of Bartonella spp. in deer ked pupae, adult keds and moose blood in Finland. Epidemiology & Infection 143(3): 578-585.

161 3.5 Sienet

Metsien ja puiden sienet Kauko Salo

Kotelo- ja kantasienet Sienet muodostavat kolmannen suuren eliöryhmän kasvien ja eläinten lisäksi, ja niillä on keskeinen merkitys metsäeko- Sienikunnan tunnetuimpia aitosieniä ovat kotelosienet (Asco- systeemeissä juurisieninä, lahottajina ja loisina. Eläimet ja mycota) ja kantasienet (Basidiomycota), jotka ovat kehitty- sienet ovat toisenvaraisia eliöitä, eli niillä ei ole kasvien ky- neet samasta kantamuodosta. Lajiluetteloiden mukaan Suo- kyä valmistaa auringonvalon avulla eloperäisiä, energiapi- messa arvioidaan olevan vähintään 5 584 sienilajia. Näistä on toisia yhdisteitä. Sienet eroavat eläimistä siinä, että niillä ei kantasieniin kuuluvia helttasieniä ja tatteja 1 821 lajia, kää- ole sisäistä ruoansulatusta. Sienirihmasto elää metsämaan väkkäitä 950 lajia (joista 237 kääpiä) sekä kotelosieniä 2 106 humuksessa ja puiden hienojuurten ympärillä. Rihmastoa ei lajia. Maassamme kasvaa edellä mainittujen sienten lisäk- näe, ellei humusta käännä, jolloin erivärisiä rihmastoja voi si huomattavan suuri joukko vielä tuntemattomia ja tieteel- nähdä humuksen sisällä tai sen alapinnalla. Sienirihmasto on le kuvaamattomia sienilajeja. rihmastollisten sienten pääasiallinen elämänvaihe. Rihmas- Kotelosienten nimi tulee itiökotelosta eli askuksesta, tot voivat kasvaa metsämaassa kymmenien tai jopa satojen jossa koteloitiöt syntyvät. Kotelosienet voivat olla lahotta- neliömetrien laajuiselle alueelle, ja ne voivat olla iältään sa- jia (kuva 1), juurisieniä tai loisia. Parhaimmista ruokasienis- toja vuosia vanhoja. Itiöemä on sienen suvullinen lisäänty- tä kotelosieniin kuuluvat korvasieni (Gyromitra esculenta) ja misrakenne, joka levittää lajin itiöitä. Itiöemät eivät ole sie- huhtasienet (Morchella spp.). Korvasieni kasvaa hiekkapoh- niyksilöitä, vaan vain rihmastonsa osia. jaisissa kangasmetsissä, ja se on sekä juurisieni että lahot- Sienissä ei ole kasveille tyypillisiä lehtivihreähiukkasia, joil- taja. Huhtasienet ovat lehdoissa, palopaikoilla ja puutarhois- la ne voisivat yhteyttää ja tuottaa elintärkeitä rakennusainei- sa kasvavia lahottajasieniä. ta, kuten sokereita. Monet putkilokasvit ovatkin riippuvaisia Kantasienten itiöemiä on monenmuotoisia, -värisiä, -ha- niiden juuristossa elävistä mykorritsa- eli juurisienistä. Sym- juisia ja -kokoisia. Samalla kangasmetsäkuviolla kasvaa usein bioosi tarkoittaa lajien välistä vuorovaikutussuhdetta, josta myös eri-ikäisiä saman lajin itiöemiä. Sienen itiöemän tunto- molemmat osapuolet hyötyvät. Tällainen suhde on kuusella merkkien perusteella monet sienilajit, mm. ruokasienet, voi (Picea abies) ja herkkutatilla (Boletus edulis) sekä männyllä tunnistaa paljaalla silmällä, mutta monet silmälle näkymät- (Pinus sylvestris) ja männynherkkutatilla (B. pinophilus). Täl- tömät mikrosienet ovat tunnistettavissa vain itiöiden ja mi- laisessa symbioosissa herkkutatin sienirihmasto muodostaa kroskoopin avulla. Itiöemät ovat nopeakasvuisia, ja ne pi- puun juuriston ohuimpien hienojuurten kanssa sienijuuren, laantuvat nopeasti. Nuotiopaikoilla ja palaneella metsä- jonka avulla kuusi hyötyy sieniosakkaan laajasta rihmastos- maalla esiintyvän pienen nuotiomustesienen (Coprinus ta ja saa paremmin vettä ja siihen liuenneita kivennäisaineita. angulatus) itiöemät sulavat musteeksi vuorokauden kuluessa. Herkkutatin rihmastot saavat puolestaan kuuselta sokereita eli hiilihydraatteja tuottaakseen itiöemiä eli herkkutatin poi- Jäkälöityneet kotelosienet mittavia, maanpäällisiä osia, joihin sen itiöt kehittyvät ja joiden avulla itiöt leviävät. Sienijuuri suojaa myös puiden hen- Suomessa kasvaa 1 845 jäkälälajia tai lajia alempaa taksonia, toja hienojuuria taudeilta. jotka kuuluvat systemaattisessa luokituksessa sieniin ja ovat Puiden lyhytjuuret ovat sienijuurellisia, eli itse juuri ei niin sanottuja jäkälöityneitä kotelosieniä. Jäkälät (Lichenes) ota maasta ravinteita, vaan ravinteiden otto tapahtuu sieni- (kuva 2) ovat yhteisnimitys sienille, jotka muodostavat seko- rihmastojen avulla. Pintasienijuurissa (ektomykorritsa) rih- varren yhdessä fotosynteettisen osakkaan kanssa (myco- ja mastorakenteita on kasvien soluväleissä ja juurien pinnal- fotobiontti). Sieniosakas on yleensä kotelosieni, harvoin kan- la. Tässä sienijuurityypissä isäntäkasveina ovat puut ja sie- tasieni. Fotobiontti on yleensä viherlevä (Chlorophyta) tai sy- ninä sekä kanta- että kotelosienet. Sienijuuri voi tunkeutua anobakteeri (Cyanobacteria) tai molempia. Sieniosakas imee kasvin juuren soluihin ja muodostaa sisäsienijuuren (endo- vettä, jota rihmastojen välissä olevat levät käyttävät ja muo- mykorritsa), jolloin sienirihmasto läpäisee soluseinän. Isän- dostavat yhteyttämällä sienen tarvitsemia aineita. täkasveina voivat olla kämmekkäkasvit ja sieninä kantasie net tai isäntäkasveina kanervakasvit ja sammalet ja sieni- Puitten sienet nä kotelosienet, mutta myös eräät kantasienet. Sekatyypin sienijuurista (ektendomykorritsa) voi löytää sekä sisä- että Maastamme on löydetty yli 700 lajia kääväkkäitä ja 237 kää- pintasienijuurien rakenteita. Tällaisissa sienijuurissa isäntä- pälajia, jotka elävät metsäisissä ympäristöissä. Kääväkkäissä kasveina ovat monet puulajit ja kanervakasvit ja sientä muo- ja käävissä on paljon uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja, ja uha- dostavat sekä kotelo- että kantasienet. nalaistumisen syinä ovat lajien kasvualustaksi sopivien laho-

162 Kuva 1. Metsäluonnossa lahottajasienten tehtävä on monipuolinen. Sorkkasieni (Onygena equina) on melko harvinainen kotelosieni, joka lahottaa hirven sorkkia. Kuva: Kauko Salo.

vat maaperän mikrobeille, hyönteisille ja lopulta muille met- sän kasveille. Suurin osa kääpien tukevista ja kovista itiöemistä kasvaa puun rungossa tai oksissa ja ovat monivuotisia. Lepäna- rinakäävän (Phellinus alni) itiöemä on todettu kasvaneen samassa puussa yli 50 vuotta. Osa käävistä on hentoja ja peh- meämaltoisia, ja ne kasvavat puun tai oksan pinnalla ohuena kerroksena. Jalkakäävät (Polyporus) ovat jalallisia puuaineen valkolahottajia. Maassa kasvava yksivuotinen lampaankää- pä (Albatrellus ovinus) on hyvä ruokasieni. Suomen yleisimpiä puilla kasvavia kääpälajeja ovat kanto- kääpä (Fomitopsis pinicola), taulakääpä (Fomes fomentarius), arinakääpä (Phellinus igniarius), pökkelökääpä (Piptoporus betulinus) ja pakurikääpä (Inonotus obliquus). Kantokääpä syö puusta selluloosan ja hemiselluloosan, jolloin ligniini jää jäljelle. Laho on ruskeaa ja helposti loh- keavaa ruskolahoa. Kantokääpä kasvaa hyvin yleisenä koko maassa kuusessa, mutta myös männyssä, koivuissa ja har- maalepässä. Sen kasvualustana ovat kannot, pystypuiden rungot ja maapuut eri-ikäisissä talousmetsissä ja luonnon- metsissä. Kantokäävän itiöemän yläpinta on väriltään harmaa tai musta, reunassa on oranssia tai punaista ja uloin ja Kuva 2. Jäkälät ovat sieniä, joissa sieniosakkaana on yleensä nuorin reuna on kellertävä tai kermanvalkoinen. Alapinnan kotelosieni ja yhteyttävänä osapuolena on viherlevä tai syano- pillikerros on vaalean kellertävä (kuva 3). bakteeri. Kuvassa harmaatorvijäkälä (Cladonia deformis), joka Koko maassa tavattava taulakääpä on täysikasvuisena kasvaa metsämaan humuksella. Kuva: Kauko Salo. kavionmuotoinen (kuva 3, sivu 190). Itiöemän alapinta on tasainen ja yläpinta on tuhkanharmaa, kasvuvyöhykkeissä on ruskeaa väriä. Taulakääpä on yleinen vanhoissa luonnonmet- puiden ja vanhojen metsien väheneminen. Kääpien ekologi- sissä ja talousmetsissä koko maassa. Isäntäpuina ovat koi- nen merkitys on lajimäärää paljon suurempi, sillä ne lahot- vut, joskus haapa ja tervaleppä. Taulakääpä syö selluloosan tavat metsiemme puita ja eräät kääpälajit aiheuttavat met- ja hemiselluloosan lisäksi myös ligniinin, jolloin laho on peh- sätaloudellista vahinkoa. Osa käävistä on harvinaisia vanhan meää ja kuituista valkolahoa. metsän indikaattorilajeja. Suurin osa käävistä on lahottajia, Arinakäävän itiöemä on kiilamainen, nuorena kanelinrus- osa tappaa eläviä puita. kea ja harmaantuva, vanhana lähes musta. Isäntäpuina ovat Käävät lahottavat aarnimetsien keloja ja talousmetsien kaikki lehtipuulajit, mutta ei haapa, jolla kasvaa samaan su- hakkuutähteitä, jolloin puuaineksen selluloosa, hemiselluloo- kuun kuuluvat haavankääpä (Phellinus tremulae) ja haavan sa ja ligniini muuttuvat sellaisiksi yhdisteiksi, jotka kelpaa- arinakääpä (P. populicola). Lahon väri on valkoinen.

163 Kuva 3. Maastamme on löydetty 237 kääpälajia, joista monet on luokiteltu uhanalaisiksi, sillä kääpien kasvualustaksi sopivat lahopuut ja vanhat metsät vähenevät. Kuvassa monimuotoinen ja -värinen kantokääpä (Fomitopsis pinicola) on maamme yleisimpiä kää- piä. Se aiheuttaa ruskolahoa eniten kuusessa, mutta myös männyssä, koivuissa ja harmaalepässä. Kantokääpä kasvaa kannoissa, pystypuiden rungoissa sekä eri-ikäisten talousmetsien ja luonnonmetsien maapuissa. Kuva: Kauko Salo.

Pökkelökäävän yksivuotinen itiöemä on nuorena pehmeä ja pallomainen, aikuisvaiheessa laakean munuaisenmuotoi- nen, yläpinnaltaan vaalean nahan värinen. Pökkelökääpä on koivujen patogeeni ja tappaa vain koivuja. Kuolleen koivun laho on ruskeaa. Pakurikäävän itiöemä on yksivuotinen, resupinaattinen eli alustanmyötäinen ja ohutmaltoinen, vain noin yhden senttimetrin paksuinen. Pakurikääpää yleisempiä ovat sienen aiheuttamat kasvannaiset, hiilenmustat pakurit (kuva 10, sivu 194). Isäntäkasvina ovat koivut, jotka se tappaa. Pakurikää- vän itiöemä syntyy tuohen alle, jolloin se paljastuu reven- neen tuohen välistä.

Poimituimmat ruokasienet ovat kangasmetsien juurisieniä

Taloudellisesti tärkeimmistä ruokasienistä tatit (Boletales, kuva 1, sivu 168), rouskut (kuva 4) ja haperot (Russulales) sekä muista helttasienistä (Agaricales) mustavahakas (Hygrophorus camarophyllus), tuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake) (kuva 5, sivu 171) ja kehnäsieni (Cortinarius caperatus) ovat satoisia kangasmetsien juurisieniä. Tateilla Kuva 4. Parhaimmat ruokasienet, tatit, rouskut ja haperot kuu- lakin alla on pillit, joissa itiöt muodostuvat, ja rouskuilla, ha- luvat kantasieniin. Kuvassa nokirousku (Lactarius lignyotus), jonka lakin yläpinta on tummanruskea, lähes musta ja samet- peroilla ja muilla helttasienillä itiöt muodostuvat itiölavoihin tinukkainen. Nokirouskun maku on pähkinäinen, ja sienen voi helttojen ulkopinnalle. Laholla puuaineella ja kannoissa lahot- käyttää ruoaksi ilman keittämistä. Kuva: Kauko Salo. tajina kasvavat helttasieniin kuuluvat mesisienet (Armillaria spp.), jotka ovat myös loisia, sekä yleensä kuusen kannoissa kasvava kuusilahokka (Hypholoma capnoides).

164 Kuva 5. Suppilovahverot (Cantharellus tubaeformis) kuuluvat kääväkkäisiin ja ovat suosittuja ruokasieniä. Ne kasvavat suurina ryh- minä kumpuilevissa havumetsissä. Niitä voi poimia elokuusta lähtien marraskuun lopulle ja lumen tuloon asti. Kuva: Kauko Salo.

Hyvistä kangasmetsien ruokasienistä kääväkkäisiin kuuluvat keltavahvero (Cantharellus cibarius), suppilovahvero (C. tubaeformis) (kuva 5) ja mustatorvisieni (Craterellus cornucopioides), jotka ovat juurisieniä. Lampaankääpä (Albatrellus ovinus) on yksivuotinen maassa kasvava kää pä, joka luokitellaan sekä juurisieneksi että lahottajaksi. Vahvero-orakkaisiin (Hydnum-suku) kuuluvat vaalea-orakas (H. repandum) ja rusko-orakkaat (H. rufescens coll.) ovat tuoreitten ja kosteitten kangasmetsien juurisieniä, joilla lakin alla on piikit eli orat, joihin itiöt muodostuvat. Satoisimman ja lajirikkaimman sieniryhmän muodostavat seitikit (Cortinarius spp.) (kuva 6), joita on metsissämme yli 200 lajia. Seitikeille ominainen sukutuntomerkki on seitti, jota esiintyy jalassa erilaisina vöinä tai seitti peittää nuoren itiöemän helttoja. Seitikkien sukuun kuuluu tappavan myrkyllinen suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) ja suuri määrä syötäväksi kelpaamattomia lajeja. Mäntyvaltaisten kangasmetsien satoisimpia sienilajeja ovat kangastatti (Suillus variegatus), kangasrousku (Lactarius rufus), isohapero (Russula paludosa) ja kangashapero (R. decolorans) sekä männynpunikkitatti (Leccinum vulpinum). Kuusivaltaisissa metsissä satoisia sienilajeja ovat haaparouskut (Lactarius trivialis, L. utilis) ja viiniha- Kuva 6. Suomuvyöseitikin (Cortinarius pholideus) lakin yläpin- nalla on ruskeita suomuja. Jalan seittivyöhykkeen alapuolella perot (Russula vinosa, R. pubescens). Koivuvaltaisten seka- esiintyy suomukiehkuroita. Kuva: Kauko Salo. metsien satoisin sienilaji on koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle).

165 Metsikön rakenne, säätekijät ja Kirjallisuus metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat Niemelä, T. 2005. Käävät, puiden sienet. Norrlinia 13: 1-320. sienisatoihin Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.). 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympä- Sienten esiintymistä ja määrää säätelevät metsikön puulaji- ristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. suhteet, puuston ikä ja tiheys sekä humus- ja karikekerrok- Salo, K. 1999. Syysmyöhällä suppiloita ja torvia metsästämään. Pohjois-Karjalan luonnosta - kolumni. Karjalainen. 17.9.1999. sen paksuus, kosteus ja koostumus. Suurin osa puiden ja Salo, K. 2003. Mätänevät sienikasat Jaamankankaalla ja Pat- pensaiden juurista kasvaa kangasmetsän pintakerroksessa, vinsuon ympäristössä. Pilperöisiä - kolumni. Karjalainen. ja siten myös juurisienet ja lahottajat kasvavat siellä. Sää- 17.10.2003. tekijöistä sademäärä (kosteus) ja lämpötila (kuivuus) ja nii- Salo, K., Lindroos, V. ja Kuronen, V. 2005. Tatista vaan! Ilias Oy. den ajoittuminen kasvukauden aikana vaikuttavat sienilajis- Otavan Kirjapaino, Keuruu. 112 s. ton monimuotoisuuteen ja satomääriin. Salo, K. 2006. Sateet tuovat eloa sienirihmastoihin. Vieras- kynä-artikkeli. Helsingin Sanomat. 5.9.2006. Kangasmetsän hehtaarilla sienirihmaston kokonaismää- Salo, K. 2007. Kastelu lisää keltavahverosatoa. English summary: rä voi olla 6 000 kiloa, josta maaperäeläimet syövät sienirih- Chantarelle (Cantharellus cibarius) yields can be increased mastoa noin 4 000 kiloa, joten erään laskelman mukaan elä- by irrigation. Sienilehti 59(1): 11-14. vän sienirihmaston määrä on 2 000 kiloa hehtaarilla. Samal- Salo, K. 2007. Keltavahverolöytöjä joulukuussa. Sienilehti 59(1): la, kuusta kasvavalla metsäkuviolla voi kasvaa satoisina sie- 16-17. nivuosina juuri- ja lahottajasieniä yhteensä noin 100 kiloa, Timonen, S. ja Valkonen, J. (toim.). 2013. Sienten biologia. Gau- deamus Oy. 448 s. mutta keskinkertaisina sienivuosina noin 30 kiloa. Maanpääl- lisen sienisadon määrä on vain 1,5-5 prosenttia sienijuurten kokonaismäärästä. Metsänhoitotoimenpiteistä avohakkuu on merkittä- vin sienilajistoa vähentävä ja satomääriin vaikuttava tekijä. Monet hyvistä ruokasienilajeista häviävät vuosiksi avohak- kuualueilta, ja tatti- sekä seitikkilajit ilmestyvät vasta uuden puusukupolven myötä nuoriin kasvatusmetsiin. Avohakkuun jälkeen metsän pohjakerros kuivuu helposti, jolloin kosteam- piin olosuhteisiin tottuneet lahottajasienet vähenevät ja tilalle tulee kuivuutta enemmän sietäviä, puuainetta lahotta- via kääpiä. Metsämaan pintakerroksen rikkoutuessa metsä- koneiden painosta metsäteiden ja -polkujen varsille voi il- mestyä suuria määriä voitatteja (Suillus luteus) ja nummi- tatteja (S. bovinus), kangasrouskuja (Lactarius rufus) sekä keväisin korvasieniä (Gyromitra esculenta). Kalkituksen on todettu olevan haitallista kuivahkojen ja kuivien mäntykan- kaiden juurisienisadoille. Vuonna 2003 oli ennätysmäinen herkkutattisato Itä- Suo- messa ja melko runsas koko maassa. Männynherkkutatte- ja kasvoi tuolloin Pohjois-Karjalan mäntykankailla jopa 200 kiloa hehtaarilla ja herkkutatteja istutuskuusikoissa 100 kiloa hehtaarilla. Sienten vastaanottopisteissä I-luokan herkkutateista maksettiin tuolloin 3 euroa kilolta. Herkkutatteja poimittiin Pohjois-Karjalassa järjestäytyneen kaupan kautta 1,9 miljoonaa kiloa ja koko Suomessa 4 miljoonaa kiloa. Kaupan kautta kulkeneen herkkutatin arvo oli koko maassa 10 miljoonaa euroa, josta 4,9 miljoonaa euroa tuli verottomina poimintatuloina pohjoiskarjalaisille poimijoille. Mo- net henkilöt, mm. opiskelijat ja eläkeläiset, ansaitsivat tattien poiminnalla verottomia poimintatuloja tuhansia euroja. Eräs nelihenkinen perhe poimi tatteja neljän viikon ajan ja sai niistä 12 000 euroa.

166 Ruokasienten käyttö ja kauppa Marjut Turtiainen ja Kauko Salo

Kauppasienellä tarkoitetaan myyntiin kelpaavia sieniä, joiden (Gyromitra esculenta) ja mustatorvisieniä (Craterellus itiöemissä on helposti opittavat, selkeät perustuntomerkit, cornucopioides) poimittiin vuonna 2011 enemmän kuin 1990-lu- jotta niitä ei sekoiteta myrkkysieniin tai sellaisiin lajeihin, joil- vun loppupuolella (taulukko 1). Vuonna 2011 herkku- ja män- la ei ole merkitystä ruokasienenä. Kauppasienet ovat yleisiä nynherkkutatti (Boletus edulis, B. pinophilus) yhdessä muo- ja satoisia, pääosin havumetsiemme sienilajeja. Myös koti- dostivat kymmenesosan kokonaispoiminnasta, mutta kaupal- tarvekäyttöön poimittavat ruokasienet ovat pääosin kaup- lisesta poiminnasta lähes neljänneksen (taulukko 1). Vuonna pasieniä. Kauppasienten poiminta ja myynti on pitkään ollut 2011 talteen otetun luonnonsienisadon taloudellinen arvo oli viranomaisten säätelemää ja valvomaa. Elintarviketurvalli- 46,4 miljoonaa euroa, josta kotitarvekäytön osuus oli 42 mil- suusvirasto Evira on pitänyt ruokasieniasetuksen mukais- joonaa euroa ja myyntipoiminnan osuus 4,4 miljoonaa euroa. ta kauppasieniluetteloa kesäkuun loppuun 2012 asti. Enti- Jokaisena tutkimusvuonna suurin osa sienistä (85-90 %) nen ruokasieniasetus on kumottu ja Eviran ylläpitämä kaup- poimittiin kotitalouksien omaan käyttöön ja vain pieni osa ko- pasieniluettelo on muuttunut suositukseksi uuden asetuk- titalouksista osallistui sienten kaupalliseen poimintaan (tau- sen saadessa lain voiman 1.7.2012. Suositeltavat ruokasienet lukko 2). Runsassatoisena sienivuonna 1998 ruokasieniä poi- ovat samat kuin aiemmin asetuksella kauppasieniksi mää- mittiin yhteensä 16,1 miljoonaa kiloa, 7,3 kg/kotitalous ja heik- ritetyt ruokasienilajit. kona sienivuonna 1999 ruokasieniä poimittiin yhteensä 3,3 Itä-Suomen yliopistossa selvitettiin suomalaisten koti- miljoonaa kiloa, 1,5 kg/kotitalous (taulukko 2). Keskinkertai- talouksien luonnonsienten poimintaa vuosina 1997-1999 ja sena sienivuonna 1997 luvut olivat 8,6 miljoonaa kiloa ja 3,9 2011. Vuosina 1997-1999 rouskut olivat suosituin sieniryh- kg/kotitalous (taulukko 2). mä ja niiden osuus oli 37-53 % poimituista kokonaismää- Vuonna 2003 herkkutattisato oli erittäin runsas Itä-Suo- ristä (taulukko 1). Kantarellit eli keltavahverot (Cantharellus men alueella. Tällöin kaupan kautta kulkeneen herkkutatin cibarius) poimittiin enimmäkseen kotitarvekäyttöön. Sup- arvo oli koko maassa 10 miljoonaa euroa, josta lähes puo- pilovahveroita (Cantharellus tubaeformis), korvasieniä let, 4,9 miljoonaa euroa, tuli verottomina poimintatuloina

Taulukko 1. Ruokasienten prosenttiosuudet syötävien luonnonsienten kokonaispoimintamääris- tä vuosina 1997-1999 ja 2011. Vastaavat osuudet myyntipoiminnan määristä vuosille 1997 ja 2011 esitetään suluissa.

Laji Osuus kokonaispoimintamäärästä (%) 1997 1998 1999 2011 Rouskut 37 (39) 48 53 21 (37) - Haaparousku 20 (37) 33 28 - Kangas- ja karvarousku 17 (2) 15 25 Kantarelli 11 (5) 22 15 23 (3) Herkku- ja männynherkkutatti 12 (9) 7 3 10 (23) Kangas-, voi- ja punikkitatti 7 (0) 3 3 4 (1) Iso-, kangas-, kelta- ja viinihapero 3 (0) 2 3 2 (0) Suppilovahvero, korvasieni, mustatorvisieni 30 (46) 18 22 40 (36)

Taulukko 2. Suomalaisten kotitalouksien poimimat keskimääräiset sienimäärät (kg/kotitalous) ja kokonaismäärät (milj. kg) vuosina 1997-1999 ja 2011. Oman käytön ja myynnin osuudet kotitarvepoiminnan ja myyntipoiminnan yhteenlasketusta määrästä esitetään prosenttilukuina suluissa.

kg/kotitalous milj. kg

1997 1998 1999 2011 1997 1998 1999 2011 Oma käyttö 3,5 6,2 1,3 5,2 7,7 13,7 3,0 13,1 (90 %) (85 %) (90 %) (88 %) Myynti 0,4 1,1 0,2 0,7 0,9 2,4 0,4 1,8 (10 %) (15 %) (10 %) (12 %) Yhteensä 3,9 7,3 1,5 6,0 8,6 16,1 3,3 15,0

167 pohjoiskarjalaisille poimijoille. Herkkutattien lisäksi Poh- tarjoamalla kuluttajille nykyistä monipuolisempia sienituot- jois-Karjalassa poimittiin myös muita kauppasieniä myyn- teita. Myös ruokaohjeiden sienivalikoimaa pitäisi laajentaa. tiin ja omaan käyttöön yhteensä 2,7 miljoonan euron arvos- Italialaisesta ruokakulttuurista voisi ottaa mallia uusia sie- ta. Monet henkilöt ansaitsivat tattien poiminnasta tuhansia nituotteita ja erilaisia sienireseptejä kehitettäessä. Erilaiset euroja verottomia poimintatuloja. Sienestyksen virkistysar- alkupala- ja pikkupalareseptit voisivat vedota eri kohderyh- voksi on Pohjois-Karjalassa arvioitu vuositasolla ainakin 10 miin paremmin kuin perinteiset suomalaiset sieniohjeet, ja % talteenoton arvosta, ja se voi olla varovaisen arvion mu- trenditietoiset nuoret kuluttajat oppisivat käyttämään sie- kaan 760 000 euroa hyvinä sienivuosina. niä nykyistä enemmän. Monet sienilajit sisältävät väripigmenttejä, joita voidaan Käyttötavat käyttää orgaanisten kuitujen kuten villan ja silkin värjäykseen. Vaikka monet värjäyssienet eivät olekaan myrkyllisiä, syötä- Suomessa sienten käyttö on saanut vaikutteita sekä idästä viä ja värjäyssieniä ei pidä kerätä samaan koriin. Sienet voi- että lännestä, ja perinteisesti sieniä on syöty enemmän maan daan käyttää värjäykseen tuoreina, kuivattuna tai pakastettui- itäosissa kuin muualla Suomessa. Suomalaisista kotitalouk- na. Sienistä saadaan monia kauniita värisävyjä, seitikeistä pu- sista 80-90 % käyttää sieniä kotitaloudessaan suolattuna, kui- naisen eri sävyjä ja yli-ikäisen herkkutatin pillistöstä keltaista vattuna, paistettuna, muhennettuna tai keittoina. Vuoden 2006 väriä. Herkkutatin lisäksi kauppasienistä kelpaavat värjäyk- kulutustutkimuksen mukaan suomalainen käytti tuoreita sie- seen kangastatti (Suillus variegatus) ja voitatti (Suillus luteus). niä vuodessa keskimäärin 0,9 kiloa henkeä kohdin. Vuoden Nykyiseen sienten käytettävyysmerkistöön on lisätty mus- 1998 kulutustutkimuksen mukaan vastaava luku oli 1,4 kiloa. ta neliö kertomaan sienilajin käyttöarvosta värjäyssienenä. Näissä luvuissa ovat mukana metsäsienten ohella myös viljellyt sienet, joita käytetään kuitenkin huomattavasti vähemmän Itiöemien käsittely ja perussäilöntä kuin metsäsieniä. Suomessa sienten käyttö on vähäistä verrattuna marjojen kulutukseen. Luonnosta poimittujen sienten Syötäviksi tunnistetut itiöemät perataan metsässä mahdol- arvostus on ollut nousussa lähiruoan suosion kasvun myötä. lisimman puhtaiksi. Ne nostetaan maasta kokonaisina, sillä Sienikastikkeet, sienisalaatit, muhennokset ja paistetut sekä lakki että jalka ovat usein ruuaksi kelpaavia. Multaisen sienet ovat perinteisesti olleet suosituimpia sieniruokia. Vii- jalan tyven voi katkaista ja harjata roskat pois sen pinnal- me vuosina ruokasieniä on käytetty monipuolisemmin kei- ta (kuva 1). Sieni halkaistaan ja todetaan sen toukattomuus. toissa, pitsoissa, piirakoissa, pastoissa ja risotoissa. Suo- Toukkaiset ja pehmeältä tuntuvat, yli-ikäiset sienet on pa- malaisten sienten käyttöä voi edistää monin tavoin, kuten ras jättää metsään.

Kuva 1. Herkkutatit ovat arvostetuimpia kauppasieniä kotimaassa, mutta myös italialaiset ja muut keskieurooppalaiset arvostavat suuresti suomalaisia herkkutatteja. Tatit puhdistetaan metsässä, multainen jalan tyvi leikataan sieniveitsellä, lakin ja pillien pinnalta roskat harjataan pois. Kuvan kolme suurikokoista männynherkkutattia (Boletus pinophilus) painoivat yhteensä 1,2 kiloa. Kuva: Kauko Salo.

168 Sienten maku ja rakenne ovat parhaimmillaan juuri poimi- tuissa sienissä. Poiminnan jälkeen sienten elintoiminnot jat- kuvat ja pilaantuminen alkaa nopeasti, sillä sienet ovat suotuisa kasvualusta homeille, hiivoille ja bakteereille. Sienten säilyvyys on verrattavissa tuoreeseen lihaan tai kalaan. Sie- net esikäsitellään heti poiminnan jälkeen ruuaksi valmistamista tai säilöntää varten. Vanhojen tattien pillistön voi poistaa, jos niissä on hyönteisten toukkia tai munia, mutta tou- kattomat ja nuorten tattien pillistöt ovat erinomaista sieni- ruokien raaka-ainetta. Ennen säilöntää haapa-, kangas- ja karvarousku keitetään kirpeän maun poistamiseksi. Suolaa- mista ja pakastamista varten itiöemät paloitellaan ja kuivuriin siirrettävät itiöemät viipaloidaan. Jos sienet viedään myyntiin, ne pitää esikäsitellä ostajan määrittelemällä tavalla. Korvasienen tuoreet itiöemät on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vä- hintään viisi minuuttia kerrallaan, jotta korvasienen sisältä- mä solumyrkky, gyromitriini, liukenisi veteen. Korvasienen kuivattuja itiöemiä liotetaan kahden tunnin ajan ja liotuk- sen jälkeen itiöemät keitetään kahteen kertaan kuten tuoreet itiöemät. Suolaaminen sopii kiinteille, kovamaltoisille ja kirpeille rouskuille. Pakastamista voi suositella lähes kaikille sienila- jeille. Itiöemät pakastetaan raakoina tai hauduttamisen jäl- keen. Useimmat ruokasienet soveltuvat kuivattaviksi hyöty- kasvikuivurilla. Kuivatussa sienissä maku- ja ravintoaineet säilyvät hyvin. Kuivaamiseen soveltuvat ohutmaltoisista sie- Kuva 2. Suppilovahverot (Cantharellus tubaeformis) ovat ny- nistä suppilovahvero (kuva 2) ja mustatorvisieni, mutta myös kyään käytetyimpiä ruokasieniä kotitalouksissa, ja ne soveltuvat hyvin ohutmaltoisina kuivattavaksi sienikuivurilla. Kuva: kiinteälihaiset lampaankääpä (Albatrellus ovinus) ja tuoksu- Kauko Salo. valmuska (Tricholoma matsutake) (kuva 5) ja paksumaltoi- set tatit, joiden lakit ja jalat viipaloidaan ohuiksi, noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ennen kuivuriin laittamista. Kauppasienten vienti on viime vuosina vilkastunut, ja pää- Sienikauppa suunta on ollut Etelä- ja Keski-Eurooppa. Tuoreita ja jäädy- tettyjä sieniä tuodaan Suomeen kuitenkin enemmän kuin vie- Luonnonmarjojen ja -sienten kilohinnat ja poimintatulot on dään. Suurin osa myyntiin poimituista herkkutateista menee kerätty marja- ja sienikauppaa harjoittavilta yrityksiltä MAR- vientiin. Herkkutateilla on kasvavat markkinat Italian lisäksi SI-tutkimuksen avulla 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Or- myös muissa Etelä- ja Keski-Euroopan maissa sekä Japanis- ganisoidun kaupan lisäksi marjoja ja sieniä myydään toreilla sa kotimaan markkinoita unohtamatta. Tuoksuvalmuskalla sekä suoraan ravintoloihin, kouluihin, sairaaloihin, erilaisiin on kysyntää Japanissa, mutta sen sato vaihtelee vuosittain laitoksiin ja suurkeittiöihin, vähittäiskauppoihin ja yksityis- paljon, ja siksi sitä on vaikea markkinoida Japaniin (kuva 5). henkilöille. Valtakunnalliset MARSI-tilastot osoittavat, että Sienten vastaanottajat haluavat tatit metsästä välittäjille vuonna 2003 järjestyneeseen kauppaan tuli lähes 1,7 mil- ja jalostajille hyvälaatuisina. Erityisesti herkkutattien poimin- joonaa kiloa kauppasieniä (kuva 3). Vuonna 1998 sieniä tuli ta vaatii valppautta, sillä sieni voi kehittyä nopeasti ja myös 1,4 miljoonaa kiloa ja vuonna 2000 lähes 1,0 miljoonaa kiloa toukkaisuus lisääntyy nopeasti, jolloin laatuluokan heiken- (kuva 3). Herkkutatit ovat olleet kaupallisesti tärkein sieni- tyessä kilohintakin laskee. Sieniä vastaanottavat yritykset ryhmä viime vuosina hyvien herkku- ja männynherkkutatti- seuraavat herkkutattitilanteen kehittymistä päivittäin var- vuosien takia (kuva 4). mistaakseen keräilyketjun toimivuuden kuljetuksineen ja jäl- Toisin kuin luonnonmarjat, luonnonsienet poimitaan kaup- kikäsittelyineen. Sienisadon määrän vuotuinen vaihtelu ai- paan pääasiassa suomalaisvoimin. Itäsuomalaiset ovat perin- heuttaa sen, ettei syötävien luonnonsienten tasaista tarjon- teisesti olleet aktiivisimpia poimijoita, ja viime vuosina yli 80 taa jalostusteollisuudelle ja vientiin voi taata. Luonnonolo- % organisoituun kauppaan tulleesta sienimäärästä on kerät- suhteet ja sienisadot voivat vaihdella vuosittain eri puolilla ty Itä-Suomen alueelta. Sieniä ostavat ja jalostavat muuta- maata, joten sienisato voi olla Satakunnassa heikko, mutta mat kymmenet yritykset, jotka ovat keskittyneet pääasiassa Pohjois-Karjalassa runsas. Ostajien kannattaa verkostoitua Itä-Suomeen. Viime vuosina eri puolille valtakuntaa on syn- ja seurata sienisadon kehittymistä yhteistyössä poimijoiden tynyt uusia sieniyrityksiä, jotka ovat usein monialayrityksiä. kanssa. Sienten kaupallista poimintaa voidaan lisätä monis-

169 milj. kg 1,8

1,6

1,4

1,2

1,0

0,8

0,6

0,4

0,2

0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Kuvat 3. Luonnonsienten kauppaantulomäärät v. 1997-2012 MARSI-tilastojen mukaan.

milj. kg 1,2 Herkkutatit Rouskut Kantarelli 1,0

0,8

0,6

0,4

0,2

0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Kuva 4. Herkkutattien (herkku- ja männynherkkutatti), rouskujen (haapa-, kangas- ja karvarousku) ja kantarellin kaup- paantulomäärät v. 1997-2012 MARSI-tilastojen mukaan.

sa maakunnissa, jos ruokasienten keruu, vastaanotto, esi- la vuosien välinen vaihtelu on vähäisempää kuin herkkuta- käsittely, myynti ja markkinointi organisoidaan tehokkaam- teilla. Tällaisia lajeja ovat kangastatti, keltahapero (Russula min. Sienten nykyistä laajempi jatkojalostaminen toisi uut- claroflava), isohapero (R. paludosa), viinihapero (R. vinosa), ta ja kasvavaa yrittäjyyttä ja lisätyöpaikkoja koko maahan. lehtoviinihapero (R. pubescens) ja kangashapero (R. decolo- Heinäkuussa 2012 voimaan tullut uusi elintarvikkeita kos- rans) sekä kehnäsieni (Cortinarius caperatus). keva asetus vaikuttaa myös sienikauppaan. Suositeltavien ruokasienien lisäksi myös muita syötäväksi kelpaavia sieniä voidaan myydä. Uusi asetus lisää poimijan ja myyjän vastuuta siitä, että myytävät ruokasienet ovat turvallisia eikä niitä saa sekoittaa myrkyllisiin näköislajeihin. Uusien ruokasieni- lajien hyödyntämismahdollisuuksia voi parantaa se, että poi- mijalla ja myyjällä on mahdollisuus pitää kaupan myös sellaisia ruokasieniä, jotka eivät sisältyneet aiempaan kauppa- sieniluetteloon. Kaupallista poimintaa voi laajentaa sellaisiin ruokasieniin, jotka tuottavat runsaan vuotuisen sadon ja joil-

170 Kuva 5. Tuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake) on haluttu kauppasieni Japanissa. Se on satoisin Pohjois-Suomen hiekkapohjaisilla mäntykankailla. Imelän hajun perusteella sen itiöemät voi tunnistaa maastossa. Kuva: Kauko Salo.

Kirjallisuus Salo, K. 2006. Tattien poiminta on kovaa työtä ja sitä pitää arvostaa. Kolumni. Karjalainen, Savon Sanomat, Keskisuoma- von Bonsdorff, T., Hopsu-Neuvonen, A., Huhtinen, S., Korhonen, lainen ja Ilkka. 25.9.2006. J., Kosonen, L., Moisio, S. ja Palmen, J. 2013. Sienimetsäs- Turtiainen, M., Saastamoinen, O., Kangas, K. & Vaara, M. 2012. tä markkinoille. Opetushallitus. Juvenes Print - Suomen Yli- Picking of wild edible mushrooms in Finland in 1997-1999 and opistopaino Oy, Tampere. 176 s. 2011. Silva Fennica 46(4): 569-581. http://dx.doi.org/10.14214/ Cai, M., Pettenella, D. & Vidale, E. 2011. Income generation from sf.911 wild mushrooms in marginal rural areas. Forest Policy and Economics 13: 221-226. Maaseutuvirasto. 2012. Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaan- tulomäärät vuonna 2011. MARSI 2011. 46 s. http://www.mmm. fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/ Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf Miina, J., Kurttila, M. ja Salo, K. 2013. Kauppasienisadot itäsuo- malaisissa kuusikoissa - koealaverkosto ja tuloksia vuosilta 2010 - 2012. Metlan työraportteja 266. 30 s. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-40-2419-1 Pikkarainen, E. 2006. Sienten ja marjojen käyttötavat Suomes- sa, Italiassa ja Saksassa. Helsingin yliopisto, maatalous-met- sätieteellinen tiedekunta. Pro gradu-tutkielma. 83 s. + liitteet. http://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/17/fid/344/ Salo, K., Lindroos, J. ja Kuronen, V. 2005. Tatista vaan! Ilias Oy. Otavan Kirjapaino, Keuruu. 112 s.

171 Myrkkysienet ja sienimyrkytykset Marja Härkönen

Sienien tehtävä ekosysteemissä on pyörittää aineiden kier- kaan ja jopa itiöemien eri osissa, kuten heltoissa, lakissa ja tokulkua. Jotkut sienet pystyvät hajottamaan suuria mole- jalassa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa paljon ongelmia ai- kyylejä kuten selluloosaa ja ligniiniä, toiset taas kuljettavat heuttavan isorusokkaan (Entoloma sinuatum) myrkyn koos- maaperästä mineraaleja kasvien käytettäväksi. Sienien ai- tumusta ei yrityksistä huolimatta ole vielä selvitetty. neenvaihdunnan tuloksena syntyy monenlaisia yhdisteitä. Ne Sienimyrkyt on tapana jaotella seuraaviin päätyyppeihin: ilmenevät sienenkerääjälle esimerkiksi tuoksu- ja makuvi- solumyrkyt, hermomyrkyt ja ruoansulatuskanavaa ärsyttä- vahteina. Jotkut yhdisteistä ovat ihmiselle tai eläimille myr- vät myrkyt. Eri henkilöt ovat eri määrin herkkiä sienien si- kyllisiä. Mitä hyötyä sienelle on siitä, että se tappaa itiöiden- sältämille yhdisteille. Herkille ihmisille tietyt sienilajit voivat sä levittäjän? Ehkä ei mitään, ehkä kaikki on vain sattumaa. aiheuttaa allergiaa tai alkoholin ohella käytettynä antabus- Esimerkiksi valko- ja kavalakärpässienen tappavia myrkkyjä reaktion. Joillakin saattaa olla sienisokerin imeytymishäiriö amatoksiineita on eristetty mitättömän pieniä määriä herk- (trehaloosi-intoleranssi), vastaavanlainen kuin maitosokerin kusienestä, herkkutatista ja kantarellista. Sienten arvellaan aiheuttama laktoosi-intoleranssi. Harvinaisissa tapauksis- käyttävän noita aineita proteiinisynteesinsä säätelijöinä. Val- sa tiettyjen sienilajien syönti on aikaansaanut lihaskudok- ko- ja kavalakärpässienellä amatoksiinien määrä on jossakin sen äkillisen vaurion (rabdomyolyysi) tai verisolujen hajoa- evoluution vaiheessa monituhatkertaistunut. mista (hemolyysi). Kaikille elollisille samat myrkyt eivät ole vaarallisia. Joi- Sienet keräävät tehokkaasti kivennäisaineita. Myös maa- denkin eläinten ruoansulatusentsyymit pystyvät pilkkomaan perään joutuneet haitalliset raskasmetallit kertyvät sienirih- haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi etanat kaluavat mielellään moihin ja edelleen itiöemiin. Esimerkiksi herkkusienet ovat valkokärpässientä. Edes se, mitä voi sanoa myrkyksi, ei ole tehokkaita kadmiumin rikastajia. Hyvä neuvo onkin: älä ke- itsestään selvää. Bakteerikokeissa eräät sienet, etenkin rää ruokasieniä saastuneilta alueilta. Sienet keräävät myös mustarousku, ovat osoittautuneet mutageeniseksi eli bak- radioaktiivisia aineita, mikäli niitä on maaperässä. Ydinvoi- teerien mutaatioita edistäväksi. Monet mutageeniset aineet malaonnettomuuden vaikutus laskeuma- alueella on pitkä- ovat myös karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia. On vaikea aikainen. Ongelmallisin on cesium 137, jonka puoliintumisaika osoittaa, lisääkö mustarousku myös ihmisen elimistön kar- on 30 vuotta. Se rikastuu niukkakalkkisilla alueilla kaliumin sinogeenikuormaa, mutta varmuuden vuoksi mustarouskut tilalle sienirihmoihin ja edelleen eläinten elimistöön. kannattaa jättää pois ruokavaliosta. Mikrosienten, esimerkiksi eräiden homeiden, valmistamia Valkokärpässieni myrkkyjä kutsutaan tavallisesti mykotoksiineiksi ja suursi- enten valmistamia sienimyrkyiksi. Homekoulut ovat nykyään Valkokärpässieni (Amanita virosa) on kauttaaltaan valkoinen jatkuva puheenaihe, ja syksyisin sieniaikaan myös myrkky- sienilaji (kuva 1). Se on tappavan myrkyllinen, ja sen myrkylli- sienet pääsevät otsikoihin. Sienimyrkytykset ovat Suomessa syys on yleisesti tiedossa. Tästä johtuen jotkut sienestäjät jät- kuitenkin harvinaisia. Siitä saakka, kun kuolemansyytilasto- tävät kaikki valkoiset sienet keräämättä. Toisaalta, jatkuvista ja on laadittu, on kuolemaan johtaneita myrkytyksiä kirjattu varoitteluista huolimatta myrkytyksiä sattuu varsinkin silloin, alle 50. Niiden aiheuttajina on useimmiten ollut valkokärpäs- kun valkokärpässieniä on runsaasti. Valkokärpässieni on ylei- sieni (Amanita virosa), neljä kertaa raakana syöty korvasieni nen Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat löydöt ovat Rovaniemeltä. (Gyromitra esculenta), kerran suippumyrkkyseitikki (Cortina- Perinteiset rouskujen ja tattien kerääjät eivät valkokär- rius rubellus) ja kerran pulkkosieni (Paxillus involutus). Kaik- pässieneen sorru, vaan useimmiten sitä erehtyvät poimimaan kien sienilajien kemiaa ei ole tutkittu järjestelmällisesti. Sie- herkkusienen (Agaricus sp.) etsijät. Nuorena, ennen itiöiden niä on käytetty ruoaksi historian hämäristä saakka ja samal- kypsymistä herkkusienenkin heltat ovat valkoiset - ja tällai- la on kertynyt kokemusperäistä tietoa tiettyjen lajien myr- sina nuorina aihioina viljellyt herkkusienet useimmiten myy- kyllisyydestä. Suurin osa sienilajeista ei ole sillä lailla hou- dään. Myöhemmin helttojen väri muuttuu punertavaksi (kuva kuttelevia, että päätyisivät sienestäjän koriin. Parisenkym- 2). Useat herkkusienilajit ovat valkoisia. Ne on helppo tunnis- mentä lajia on sellaisia, että ne ovat joskus aiheuttaneet tai taa herkkusieniksi tumman itiöpölyn avulla (kuva 3). Se vär- voisivat aiheuttaa myrkytyksiä. jää kypsyessään herkkusienen heltat tummanruskeiksi tai mustiksi, kun taas kärpässienten itiöt ja heltat ovat pysy- Sienimyrkkyjä on monen tyyppisiä vän valkoiset. Sekä herkkusienillä että valkokärpässienellä on rengas, mutta valkokärpässienen rengas on usein repa- Kun jokin sieni on osoittautunut myrkylliseksi, sen myrkkyai- leinen ja jää helposti huomaamatta. Toisin kuin herkkusie- neet pyritään analysoimaan. Tehtävä on vaikea, koska sienis- nillä, valkokärpässienellä jalan tyveä verhoaa iso valkoinen sä on paljon erilaisia yhdisteitä ja niiden kemiallinen koostu- tuppi, mutta se kätkeytyy syvälle kuusimetsän sammalee- mus saattaa vaihdella myös sienen kasvupaikan ja iän mu- seen ja jää helposti huomaamatta (kuva 1).

172 Kuva 1. Valkokärpäsieni (Amanita virosa) on kokonaan valkoinen, renkaallinen sieni. Tässä kuvassa rengas vielä peittää sienen valkoisia helttoja. Sen tyvipaksunnosta verhoaa kookas säkkimäinen tuppi, joka tosin kätkeytyy kasvualustansa pak- suun sammalpeitteeseen. Valkokärpässieni on eksynyt silloin tällöin sienestäjän koriin herkku- sienenä (Agaricus sp.). Kuva: Marja Härkönen.

Kuva 2. Aivan nuorena kuusiherkkusienen heltat ovat valkoiset, mutta punertuvat ja edelleen tummuvat itiöiden kypsyessä. Samalla helttoja suojannut kalvo repeää renkaaksi jalkaan. Kuva: Marja Härkönen.

Kuva 3. Kuusiherkkusieni (Agaricus silvicola) on kuusikoissa viihtyvä laji. Täysikasvuisena se on helppo erottaa valkokärpäsienestä tummien helttojen avulla. Kuva: Marja Härkönen.

Valkokärpässienen myrkyt, amatoksiinit, ovat solumyrk- lista hyvyyttä. Kavalakärpässieni on kuitenkin ollut syyllise- kyjä. Ne eivät liukene veteen, eivätkä hajoa keittämisen ai- nä yli 90 %:ssa maailmalla tilastoiduista sienimyrkytyskuo- kana. Myrkyt vaikuttavat ensisijassa maksaan ja munuaisiin. lemista. Sienestäjän koriin se on joutunut joko vihreänä ha- Oireet alkavat noin 6-24 tunnin kuluttua oksenteluna ja ripu- perolajina tai jonakin herkkusienenä tai vain miellyttävän ul- lina. Maksavaurioihin liittyviä oireita ovat keltaisuus, väsy- komuotonsa ja miedon makunsa vuoksi. mys ja sekavuus. Vakavissa tapauksissa maksakooma johtaa Kavalakärpässieni nousee maasta munanmuotoisena ja kuolemaan. Aikuiselle tappava annos on 1-2 itiöemää. Valko- valkoisen suojuksen ympäröimänä. Kun lakki kasvaa, suojus kärpäsienimyrkytys vaatii aina sairaalahoitoa. repeää, ja siitä jää lakin pintaan muutama riekale. Lakki voi myös jäädä sileäksi ja revennyt suojus kokonaisuudessaan Kavalakärpässieni kookkaaksi, valkoiseksi tupeksi jalan mukulamaiseen tyveen. Jalka on valkoinen, ja siinä on leveä rengas. Lakin pintakelmu Kavalakärpässieni (Amanita phalloides) on läheistä sukua on vaalean-, oliivin- tai harmaanvihreä, silkinkiiltoinen, kos- valkokärpässienelle. Sen kavaluus piilee siinä, että se on teana tahmea. Kavalakärpässieni on yleinen Keski-Euroopan kaunis sieni, ja ihminen toivoisi kauniilta lajilta kaikinpuo- rehevissä lehdoissa. Suomessa sitä on tavattu harvinaise-

173 na Turun saaristossa, ja Ahvenanmaalla se on joinakin vuo- Oman aikamme kokeilijat ovat yleensä pettyneet tunte- sina runsas. Varmennettuja myrkytystapauksia ei Suomes- muksiinsa. Mieleen on jäänyt ennen muuta oksentelu ja pa- ta tunneta, joskin muutamia epäilyksiä silti. hoinvointi, mutta ei mitään ihmeellistä tajunnan laajentumis- ta. Näin vaikuttavasta sienestä on tietenkin tehty kemialli- Punakärpässieni sia tutkimuksia. Siitä on nimetty monia keskushermostoon ja psyykeen vaikuttavia myrkkyjä, kuten muskariini, muski- Punakärpässienen (Amanita muscaria) tuntee pikkulapsikin moli, muskatsoli ja iboteenihappo. Ne ovat vesiliukoisia ja ja pitää sitä myrkyllisyyden perikuvana. Se ei kuitenkaan ole hajoavat helposti keitettäessä. vaarallisin myrkkysienistämme, vaikka siihen liittyy enem- män tarinoita kuin yhteenkään muuhun sieneen. Punakär- Ruskokärpässieni pässientä on käytetty ja käytetään paikoin vieläkin kärpäs- myrkkynä. Kasvitieteen isä Carl von Linné tunsi tämän tradi- Ruskokärpässieni (Amanita regalis) on punakärpässienen lä- tion ja antoi punakärpässienelle tieteellisen nimen Amanita hisukulainen, joka kasvaa tavallisesti kuusivaltaisissa havu- muscaria. Musca on latinaa ja tarkoittaa kärpästä. metsissä, mutta myös tunturikoivikoissa. Se on Suomessa Eräät tutkijat ovat uuden hyönteismyrkyn kehittäminen melko yleinen, mutta jo Keski-Euroopassa harvinainen. Sen mielessään kokeilleet kärpästen hävittämistä punakärpäs- lakki on kellanruskea ja pinnan laikut kellanvalkoisia (kuva sienen avulla, mutta heikoin tuloksin. Useissa kielissä sienen 4). Sitä on meillä silloin tällöin erehdytty poimimaan ukon- nimi kuitenkin viittaa kärpäsiin. Tunnetuilla sienietnologeil- sienenä (Macrolepiota procera). Ukonsieni on kookas, ja sen la Valentina ja R. Gordon Wassonilla on tähän oma selityk- pinnassa on lakin pohjaväriä tummempia suomuja, ei irralli- sensä. Henkisesti häiriintyneestä ihmisestä sanotaan jos- sia laikkuja. Sen rengas on sormusmainen, ei jalkaan kiinni- kus, että hänellä on kärpäsiä päässään. Wassonien hypo- kasvanut ja roikkuva kuten kärpässienellä. Koska ruskokär- teesin mukaan kärpässieni tarkoittaa sientä, joka aiheuttaa pässieneen ei liity mitään rituaalista käyttöä, on sen myrk- kärpäsiä päähän eli tekee ihmisen sekopäiseksi. Ja sehän on kyaineitakin tutkittu vähän, mutta siitä on löydetty samoja punakärpässienen kiistaton ominaisuus. aineita kuin punakärpässienestä. Myös myrkytysten tapaus- Venäläiset aloittivat Siperian valtauksen Iivana Julman selostuksissa kuvataan samanlaisia tajunnan menetyksiä ja (1530-1584) hallintokaudella. 1600-luvulla alkoivat rikollis- harha-aistimuksia kuin punakärpässienen aiheuttamat. ten karkotukset Siperiaan. Joukossa oli myös oppineita ih- misiä, jotka alkoivat merkitä muistiin paikallisten asukkai- Pantterikärpässieni den ihmeellisiä tapoja. Erityisesti Tšuktšien niemimaalta ja Kamtšatkalta kantautui tarinoita, joiden mukaan juhla-asuun Pantterikärpässieni (Amanita pantherina) on sekä nimensä pukeutuneet šamaanit tanssivat noitarumpujen säestyksellä että kauniin ulkomuotonsa suhteen kiehtova laji. Sen lak- ja lopulta lankesivat loveen ja saivat yhteyden esi-isien henki on vaaleanruskea, reunoiltaan säteittäisuurteinen. Lakin kiin. He matkustivat tuonpuoleisessa etsien neuvoja heimon- pinnassa on pieniä valkoisia laikkuja samankeskisinä kehi- sa ongelmiin. Kaiken tämän teki mahdolliseksi punakärpäs- nä. Jalka on valkoinen, ja siinä on kapea rengas aika alhaalla, sieni. Myöhemmin Siperiaan alettiin tehdä varsinaisia tutki- noin jalan puolivälissä. Jalan tyvessä on mukulamainen pak- musmatkoja ja kuvauksia punakärpässienen käytöstä ker- sunnos, jonka reuna on terävärajainen. Pantterikärpässieni tyi runsaasti. Ilmeisesti sitä on käytetty laajalla alueella Ina- kasvaa lehdoissa ja puistoissa jalojen lehtipuiden, varsinkin rin Lapista aina Beringinmerelle asti. Sittemmin, kun Siperian tammen, seurassa ja on levinneisyydeltään aika eteläinen. kansat tutustuivat alkoholiin, sienten käyttö päihtymistar- Suomen pohjoisin löytö on Etelä-Savosta. koituksiin on loppunut. Pantterikärpässienessä on samanlaisia hermomyrkkyjä Tutkijat ovat merkinneet muistiin, kuinka sienen vaiku- kuin puna- ja ruskokärpässienessä, mutta ilmeisesti suu- tus alkoi näkyä vajaan tunnin kuluttua syömisestä jalkojen rempina pitoisuuksia, koska se on Keski- Euroopassa aiheut- ja käsien vapinana. Sitten menoihin osallistuneet alkoivat tanut useita kuolemantapauksia. Sitä on yleensä erehdytty hyppiä, tanssia ja laulaa. Toiset kiljuvat tai joutuvat kauhun poimimaan rusokärpässienenä (Amanita rubescens), joka on valtaan. Lopulta kaikki vaipuvat syvään uneen, jonka aikana meilläkin yleinen, mutta ei kuulu tavanomaiseen ruokasie- kokivat hallusinaatioita. Ne ilmenivät monenlaisina kauniina nivalikoimaamme. tai pelottavina näkyinä, jotka olivat toden tuntuisia ja jäivät Kärpässienten joukossa on muitakin, edellisiä lievemmin mieleen. Monet kertoivat matkoista outoihin maihin tai jopa myrkyllisiä lajeja, kuten kangaskärpässieni (Amanita porphy- omaan tulevaisuutensa. Riehuntavaihe ja univaihe toistui- ria) ja keltakärpäsieni (Amanita citrina), jotka eivät muistuta vat moneen kertaan ja vähitellen vaimentuivat. Juhlia saat- ulkonäöltään mitään suosittua ruokasientä. toi jatkaa juomalla omaa tai toisten sientä nauttineiden virt- saa, jota näissä rituaaleissa kerättiin varta vasten valmistet- Suippumyrkkyseitikki tuihin nahkakuppeihin. Tutkijoiden mukaan virtsakupeilla oli paljon kärkkyjiä ja virtsasta sai jopa paremmat tuntemukset Seitikit herättävät pelkoa vielä enemmän kuin kärpässienet. kuin itse sienestä. Ilmeistä on, että kärpässienen hallusino- Näin ei ole aina ollut. Toivo Rautavaaran väitöskirjassa vuo- geeniset aineet kulkivat munuaisten läpi ja edelleen virtsaan delta 1947 vielä kerrottiin, että seitikkien suvusta ei tunneta hajoamatta. Ratkaisematta on, mistä Siperian kansat olivat myrkyllisiä lajeja ja eräissä Keski-Euroopan maissa joitakin alun perin keksineet tämän taidon. lajeja myydään jopa toreilla.

174 Kuva 4. Ruskokärpässieni (Amanita regalis) on kautta maailman levinneen punakärpässienen (A. muscaria) harvinaisempi pohjoinen sukulainen. Kuva: Marja Härkönen.

Seitikit on suurin helttasienisukumme ja tärkein met- myrkytystapaus sattui pakastetuilla sekasienillä. Sienitutki- säpuittemme sienijuurikumppani. Seitikkien suku on aika ja Harri Harmaja kertoo Suomen ensimmäisistä dokumen- helppo tunnistaa, mutta lajitason määrittäminen on vai- toiduista seitikkimyrkytyksistä Sienilehdessä 2/1973 ja keaa. Vuonna 2008 ilmestyneessä pohjoismaisessa teok- 2/1975. Tutkijat tekivät perusteellista työtä, tallensivat näyt- sessa Funga Nordica esitellään Pohjoismaista 369 seitikki- teitä ja lähettivät niitä Itävaltaan seitikkien maailmankuulul- lajia, mutta niitä arvellaan olevan ainakin 900 lajia. le tutkijalle professori Meinhard Moserille. Omassa maas- 1950-luvulla alkoi Puolasta kuulua kummia. Siellä sat- samme ei tuolloin ollut ainoatakaan seitikkeihin erikoistu- tui lyhyessä ajassa suuri määrä outoja, munuaisten tuhou- nutta sienitutkijaa, ja Harmajakin piti suippumyrkkyseitikkiä tumiseen johtaneita sairaustapauksia. Epidemian aiheutta- (Cortinarius rubellus) vaikeasti tunnistettavana ja harvinai- jan löytäminen oli vaikeaa. Lopulta tutkimuksia tehnyt lää- sena lajina. No, nyt sen tuntee jokainen vähänkin sieniin pe- käri osasi yhdistää myrkytystapaukset 3-14 päivää ennen oi- rehtynyt, ja se on osoittautunut yleiseksi Etelä- ja Keski-Suo- reiden ilmaantumista nautittuihin sieniaterioihin. Päätelmää messa. sienimyrkytyksistä ei tahdottu uskoa, koska tähän mennes- Seitikkejä ei yleensä ollut käytetty ruoaksi monivyösei- sä ei tunnettu sienimyrkkyjä, joilla olisi näin pitkä latenssiai- tikkiä (C. triumphans) ja punavyöseitikkiä (C. armillatus) lu- ka sienten syömisen ja sairastumisen välillä. Kun epäilty- kuun ottamatta, joten oli vaikeaa sanoa, olisiko seitikeissä jen sieniaterioiden jäännöksiä syötettiin koe-eläimille, asia muitakin myrkyllisiä lajeja. Todettiin, että on parasta välttää varmistui. Puolalainen sienitutkija professori Alina Skirgiello koko seitikkien sukua. päätyi epäilemään sienilajia Cortinarius orellanus. Sen oli ku- Sittemmin suippumyrkkyseitikin myrkkyjen kemiallinen vannut tieteelle jo 1800-luvulla ruotsalainen sienitieteen isä rakenne on selvitetty ja niille on annettu nimeksi orellanii- Elias Fries, mutta sen myrkyllisyys varmistui vasta, kun sitä ni. Suippumyrkkyseitikki on keskikokoinen, oranssinruskea syötettiin koe-eläimille. Laji kasvaa eteläisessä Ruotsissa ja ja huopamaisen himmeäpintainen. Lakki on aluksi kellomai- Norjassa, mutta saattaa löytyä myös Etelä- Suomesta. Suo- nen, myöhemmin laakeneva ja siinä on terävähuippuinen kes- menkieliseksi nimekseen se on saanut lehtomyrkkyseitikki. kuskohouma. Heltat ovat ruskeat, kolotyviset, aika paksut ja 1970-luvulla Suomessa sattui muutamia samantapaisia aika harvassa. Nuoria helttoja peittää hämähäkinseittimäi- myrkytyksiä kuin Puolassa aiemmin. Nyt tiedettiin jo seitik- nen suojus. Kun sieni laakenee, suojus katkeilee ja liimautuu kimyrkytyksen mahdollisuus. Silti oli melkoista salapoliisi- osittain sienen jalkaan niin, että sitä on enää vaikea havai- työtä selvittää syyllinen sienilaji varsinkin, kun ensimmäinen ta. Jalka on aika pitkä ja usein tyveltä paksumpi ja siinä on

175 epäselviä, katkonaisia, keltaisia vöitä. Sieni tuoksuu raa’al- reinaan kova vatsakipu, oksennukset ja verinen ripuli. Lapin ta perunalta tai retiisiltä. keskussairaalassa toinen miehistä toipui, mutta toinen kuoli. Ruumiinavauksen perusteella todettiin, että kuolema ei voi- Korvasieni nut johtua juopottelusta, vaan sen aiheutti äkillinen hoitoon reagoimaton verenkierron heikentyminen. Korvasienen (Gyromitra esculenta) tieteellinen lajinimi escu- Jo aikaisemmin 1950- ja -60-luvuilla pulkkosienen myr- lenta tarkoittaa syötävää. Niinpä korvasieni onkin vanha pe- kyllisyys oli todettu Keski-Euroopassa. Myrkytyksiä oli sattu- rinteinen kevätherkku, joka on osattu esikäsitellä keittämäl- nut satoja, ja joukossa oli lukuisia kuolemantapauksia. Pulk- lä tai kuivaamalla. Korvasienen myrkky, gyromitriini, on hel- kosientä ei heti osattu epäillä, koska sairastuneiden joukos- posti haihtuva ja vesiliukoinen. Suomessa tapahtuneet kuo- sa oli usein muitakin ruokailijoita, jotka selvisivät pulkkosie- lemaan johtaneet myrkytykset ovat sattuneet lapsille, jot- niateriasta ilman mitään outoja tuntemuksia. Näiden tapa- ka ovat syöneet raakoja korvasieniä. Lisäksi kerrotaan, että usten perusteella Suomessakin sieniasiantuntijat olivat al- saksalaisia sotilaita olisi Lapin sodassa kuollut heidän syö- kaneet varoitella pulkkosienestä, mutta Rovaniemen tapaus tyään tuoreita korvasieniä paistettuina ilman esikäsittelyä. oli ratkaiseva syy liittää se myrkkysienilistoille. Se aiheut- Oireet alkavat tavallisesti 5-8 tuntia sienen syömisestä taa eräänlaista ravintoallergiaa sille herkistyneille ihmisille ja oksenteluna ja pahoinvointina. Myös hermostollisia oireita, vaatii yleensä useita syöntikertoja ennen kuin oireet ilmene- kuten huimausta, voimattomuutta ja kaksoiskuvien näke- vät - kerta kerralta yhä rajumpina. Pulkkosieniallergiassa ta- mistä ilmenee. Vakavissa tapauksissa maksa ja munuaiset pahtuu herkistyminen pulkkosienen proteiineille, jotka muis- vaurioituvat. Korvasienimyrkkyjä on tutkittu paljon ja niiden tuttavat ihmisen punasolujen pinnan proteiineja. Pulkkosieni- perusteella laadittu tarkkoja käyttöohjeita, jotka voi kiteyt- proteiinien torjumiseksi elimistö alkaa muodostaa vasta-ai- tää lyhyesti: korvasienet on ennen ruoaksi valmistamista kei- neita, jotka aiheuttavat sen omien verisolujen tuhoutumista. tettävä kaksi kertaa viisi minuuttia väljässä vedessä ja vesi Pulkkosieni on kauttaaltaan himmeänruskea sieni. Nuo- on vaihdettava keittämiskertojen välissä. ren lakin reuna on sisään kiertynyt ja nukkainen. Vanhana sieni on suppilomainen. Heltat ovat vaaleanruskeat ja tum- Pulkkosieni muvat välittömästi niitä painettaessa (kuva 5). Pulkkosie- ni muistuttaa ulkonäöltään mustarouskua (Lactarius neca- Pulkkosientä (Paxillus involutus) on Suomessa aikaisemmin tor), mutta siitä ei rouskujen tapaan erity maitiaisnestettä. käytetty ruokasienenä, tosin ryöppäämällä esikäsiteltynä. Se on hyvin yleinen koko maassa ja varsinkin ihmistoimin- Siksi herätti yleistä hämmennystä, kun vuoden 1978 kesällä nan vaikutusalueilla, kuten pihoilla, puistoissa, ojitetuilla soil- lehdistössä kerrottiin miehen kuolleen Rovaniemellä pulkko- la ja hakkuualueilla. sienimyrkytykseen. Kaksi miestä oli viikonlopun juopottelun jälkeen syönyt keittämättömistä pulkkosienistä tehtyä sa- laattia. Pari tuntia syömisen jälkeen miehet sairastuivat oi-

Kuva 5. Pulkkosieni (Paxillus involutus) on himmeänruskea rouskumainen myrkkysieni, mutta siitä ei erity maitiaisnestettä. Pulkko- sienen heltat ovat vaaleanruskeat ja tummuvat niitä sormella painettaessa. Kuva: Kauko Salo.

176 Kirjallisuus Huomioon otettavia myrkkysieniä von Bonsdorff, T., Hopsu-Neuvonen, A., Huhtinen, S., Korhonen, J., Kosonen, L., Moisio, S. ja Palmen, J. 2013. Sienimetsäs- Solumyrkkyjä sisältäviä sieniä tä markkinoille. Opetushallitus. Juvenes Print – Suomen Yli- opistopaino Oy, Tampere. 176 s. • Valkokärpäsieni (Amanita virosa) Bresinsky, A. & Besl, H. 1990. A colour atlas of poisonous fungi. • Kavalakärpässieni (Amanita phalloides) Wolfe Publishing Ltd. 295 s. • Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) Knudsen, H. & Vesterholt, J. (toim.). 2008. Funga Nordica. Agar- icoid, boletoid, and cyphelloid genera. Nordsvamp - Copen- • Myrkkynääpikkä (Galerina marginata) hagen. 965 s. • Eräät pikku-ukonsienet (Lepiota spp.) Rautavaara, T. 1947. Suomen sienisato. WSOY. 534 s. • Korvasieni (Gyromitra esculenta) Salo, K. 2003. Myrkkysienten metsästys. Pilperöisiä - kolumni. Karjalainen. 26.9.2003. Salo, K. 2006. Herkullinen myrkkysieni. Pohjois-Karjalan luon- Hermostomyrkkyjä sisältäviä sieniä nosta - kolumni. Karjalainen. 6.5.2006. • Punakärpässieni (Amanita muscaria) Timonen, S. ja Valkonen, J. (toim.). 2013. Sienten biologia. Gau- deamus Oy. 448 s. • Ruskokärpässieni (Amanita regalis) • Pantterikärpässieni (Amanita pantherina) • Korvasieni (Gyromitra esculenta) • Eräät risakkaat (Inocybe spp.) • Eräät malikat (Clitocybe spp.) • Eräät madonlakit (Psilocybe spp.) • Eräät kirjoheltat (Panaeolus spp.) • Eräät lahorusokkaat (Pluteus spp.) • Eräät rusokkaat (Entoloma spp.)

Ruoansulatuskanavaa ärsyttäviä lajeja • Kangaskärpässieni (Amanita porphyria) • Keltakärpässieni (Amanita citrina) • Pisamavalmuska (Tricholoma pessundatum) • Isojuurekas (Clitocybula platyphylla) • Isokaulussieni (Stropharia hornemannii) • Keltareunavalmuska (Tricholoma arvernense) • Kitkerälahokka (Hypholoma fasciculare) • Kultasieni (Phaeolepiota aurea) • Lakritsirousku (Lactarius helvus) • Nurmitupaskynsikäs (Clitocybe connata)

Useat lajit kypsentämättöminä ja pilaantumaan päässeet sieniruoat

Antabusreaktioita alkoholin kanssa nautittuna aiheuttavia lajeja • Harmaamustesieni (Coprinopsis atramentaria) • Nuijamalikka (Ampulloclitocybe clavipes)

Allergiatyyppistä punasolujen tai lihassolujen tuhoa aiheuttavia lajeja • Pulkkosieni (Paxillus involutus) • Kangaskeltavalmuska (Tricholoma equestre)

Karsinogeenejä sisältäviä lajeja • Mustarousku (Lactarius necator)

177 Sienten laatuluokitus ja vastaanottopisteessä hintaan vaikuttavat tekijät Marja Päivänurmi

Metsäsienet ovat kuuluneet olennaisena osana karjalaiseen Nykyisin pyritään tasaiseen ostohintatasoon pienin vaih- ruokaperinteeseen (kuva 1). Tatteja ja rouskuja on osattu poi- teluin läpi satokauden. Ostohinta tulee pitää samana koko mia ja säilöä talven varalle jo sukupolvien ajan. Itäistä Suo- päivän ajan aamusta iltaan. Kotimaan kauppaan myytäessä mea voidaankin hyvällä syyllä kutsua Suomen sieniaitaksi tulee hintaan laskea myös arvonlisäveron osuus, joka on huo- sekä lajien luontaisten kasvuolosuhteiden ja määrien sekä mioitava hinnoittelussa. Poimijat eivät ole arvonlisäverovel- sienten käytön ja poimimisen perinteen takia. Järjestäytynyt vollisia, joten heiltä ostettaessa arvonlisävero lisätään koti- kaupallinen poiminta, neuvonta ja vastaanotto alkoivat ke- maassa myytäessä ostohinnan päälle. Ostotoimintaa harjoit- hittyä voimakkaasti 1960-luvun alussa, ja Itä-Suomi näyt- tavan yrityksen tulee huomioida myös ostomäärät ja niiden ti alalle suuntaa. vaihtelut. Sienen ostohinnan pitää olla sillä tasolla, että yri- Kaupallisesti merkittävimmät sienilajit ja -ryhmät ovat tys pystyy ottamaan vastaan päivittäin poimijoiden kerää- herkkutatit, rouskut, kantarelli ja suppilovahvero. Toreilla mät suuret, tuhansienkin kilojen sienimäärät. tuorekaupassa myydään tuoretta kantarellia ja suppilovah- Tuorekauppaan menevät kantarellit ja suppilovahverot , veroa, mutta järjestäytynyt sienikauppa kattaa laajemman ja niiden päämarkkinat ovat Etelä-Suomessa. Paikallismyyn- kirjon eri sienilajeja tuoreena, keitettynä ja suolattuna. Met- tiin (torit ja ravintolat) jää vain pieni osa vastaanottavien yri- säsienten vuosittaiseksi kokonaissadoksi arvioidaan noin 1 tysten kantarelleista ja suppilovahveroista. 000 miljoonaa kiloa, josta vain murto-osa kerätään talteen. Rouskut ostetaan poimijoilta valmiiksi keitettyinä ja suo- Sienten kauppa alkoi kehittyä yli 50 vuotta sitten. Keitetyt lattuina vastaanottavan yrityksen poimintaohjeen mukaan. ja suolatut rouskut ovat kuuluneet ostovalikoimaan alusta al- Oikein käsitelty rousku säilyy poimijan kylmävarastossa pit- kaen. Herkkutatteja ostettiin tuolloin tuoresuolattuna ja niitä kään ja sienierän voi tuoda yhdellä kertaa kuljetuskustan- vietiin Keski-Eurooppaan sieniä purkittaville yrityksille. Pa- nusten minimoimiseksi. Keitetyt ja suolatut rouskut myy- kastetatit olivat vielä tuolloin tuntematon käsite. Korvasieniä dään ainoastaan kotimaisille tukkuasiakkaille ja purkittavil- ostettiin suuria määriä ja niitä myytiin tuoreena Etelä-Suo- le yrityksille. Suomalaisia rouskuja (haapa- ja kangasrous- men ravintoloihin ja kauppoihin sekä kuivattiin vientiä varten. ku) on yritetty viedä ulkomaille, mutta viennin esteenä on ol- Sieniala on kokenut suuren muutoksen ja kehityksen vii- lut rouskujemme liian voimakas maku ja kalleus. Rouskujen me vuosien aikana. Sienten ostotoiminnassa mukana olevien ostohintataso on laskenut paljon viime vuosien aikana. Syy- yritysten tulee huolehtia useista lain vaatimista velvoitteista: nä tähän on halpa tuontisieni Keski- ja Itä-Euroopasta, jon- vastaanotto- ja säilytystilojen perusvaatimustasosta, hygie- ka hintatasoon suomalaista sientä verrataan hankittaessa niasta, työntekijöiden opastuksesta sekä omavalvonnasta. suuria määriä sieniä teollisuuden käyttöön. Pienemmät toi- Opastus ja neuvonta ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä mijat ovat arvostaneet puhdasta, suomalaista raaka-ainetta. sekä poimijan että vastaanottavan yrityksen kannalta. Jos Korvasienikauppa on muuttunut viime vuosikymmeninä vastaanottopisteessä on riittävää tietoa ja taitoa sienten kä- suuresti. Vielä 1960- ja 1970- luvuilla korvasienestä makset- sittelystä, sitä pystytään jakamaan poimijoille. Kun poimijal- tiin korkeaa hintaa: satokauden alussa jopa 12 euroa/kilo. le annetaan riittävästi asianmukaisia ja selkeitä ohjeita kun- Hintataso vakiintui sadon edetessä 3-4 euroon kilolta. Kor- kin sienilajin kaupallisesta käsittelystä, asia hallitaan usein vasientä myytiin tuolloin tuoreena suoraan ravintoloihin ja jo seuraavalla poiminta- ja vastaanottokerralla. Poimijan tu- purkittajille sekä vietiin Keski-Eurooppaan kuivattuna. Myrk- lee mm. tunnistaa poimimansa sieni ja osata sen käsitte- kykeskustelut ja EU:n myötä tullut kaupankäynnin tiukentu- ly vastaanottopisteeseen tuontiin saakka. Näin saadaan taminen ovat laskeneet korvasienen arvostusta sekä käyttöä salaatuista, hyvää sientä kauppaan ja sienten hylkääminen ravintoloissa ja kotitalouksissa. Nykyisin vain harvat yrityk- vastaanotettaessa huonon laadun tai väärän käsittelyn ta- set ostavat suuria määriä tuoretta korvasientä ja täten hin- kia on vähäistä. tatasokin on laskenut ja vakiintunut 2-3 euroon kilolta koko Ennen satokauden alkua yrityksellä tulee olla käsitys satokauden ajaksi. sienten ostohinnoista, sillä niiden pitää olla listalla heti kau- Suomessa herkkutattikauppa on kokenut suuren muu- den alettua, kun ensimmäiset sienentuojat saapuvat vas- toksen. Ostotoiminnan alettua 1960-luvulla herkkutatteja taanottopisteeseen. Oikean hintatason asettamiseen suun- ostettiin tuoresuolattuna ja seuraavana vuosikymmenenä taa antavat aiemmat asiakassuhteet sekä etenkin kokemus keitettynä, suolaliuokseen säilöttynä. Vientimarkkinat löytyi- alalla. Vakiintuneena terminä puhutaan nykyisin ”päivän hin- vät tuolloin Keski-Euroopasta: Saksasta, Itävallasta, Sveit- nasta”, mikä tarkoittaa sitä, että ostohinta voi vaihdella päi- sistä ja Ranskasta. 1980-luvulla alkoi tuoreen ja pakaste- vittäin tai pysyä entisellä tasolla pitempäänkin. Vielä 1980-lu- tun herkkutatin kysyntä kasvaa. Italialaiset ostajat kiinnos- vulla päivittäiset hintavaihtelut saattoivat olla hyvinkin suu- tuivat Suomesta ja suomalaisesta herkkutatista. Italia nou- ria suuntaan tai toiseen.

178 si nopeasti suurimmaksi vientimaaksi. Tuoreen herkkutatin ostotoiminnan alussa ei ollut käytös- sä mitään valmista luokittelua, vaan ostoluokat piti hakea satokausittain yrityksen ja erehdyksen kautta. Nykyisin käytössä oleva luokittelu käsit- tää selkeät, yksinkertaiset luokat I, II ja III, jotka uusienkin poimijoiden on helppo oppia nopeasti. Hintataso määräytyy samoin kuin muissakin luonnontuotteissa, mutta herkkutatin ostohintaan vaikuttaa suuresti myös Keski-Euroopan satotilanne sekä sadon ajankohta. Ostavilla yri- tyksillä on käsitys hintatasosta jo ennen satokauden alkua. Jos herkkutatin sato alkaa jo kesä-hei- näkuussa, kysyntä tuoremarkkinoilla Euroopassa on pientä ja markkinoiden tarvitsema sieni löytyy lähempää, mm. Romaniasta. Tällöin herkkutatti menee pakastettavaksi, ja se myydään yleensä vasta syksyllä satokauden päätyttyä. Pakastus ja varastointi kuluttavat monen kuukauden ajan sähköenergiaa ja sitovat pää- omaa pitkäksi aikaa. Jos herkkutatin satokausi Suomessa ajoittuu elo-syyskuulle ja Keski-Eu- roopasta ei tule sientä markkinoille, ostohintaa pystyy nostamaan. Keski-Euroopan hyvä herkkutattisato heijastuu myös suomalaisesta tuoreesta ja pakastetusta herkkutatista maksettavaan hintaan. Vaikka suomalaista herkkutat- tia arvostetaan, siitä ei kuitenkaan olla valmiita maksamaan huomattavasti korkeampaa hintaa. Tässä suhteessa herkkutatin maailmanmarkki- nahintaa on seurattava koko satokauden ajan. Vaikka herkkutatista valtaosa viedäänkin ulkomaille, vastaanottavat yritykset tekevät koko ajan työtä sen eteen, että kotimaan kulutukseen jäi- si yhä suurempi osa tästä maailmalla arvoste- tusta sienestä. Luonnonsienten kaupallinen ja yksityiskäyt- töpoiminta elää edelleen voimakkaana Itä-Suo- messa. Neuvontaa ja opastusta tarvitaan kuitenkin satokauden aikana. Uusia poimijoita tulee mukaan toimintaan vuosittain ja veroton poimin- tatulo antaa mukavan lisätulon reippaan luonnossa liikkumisen ilon ja hyödyn lisäksi. Luotet- tava ja luottamuksellinen yhteistyö luonnonsie- niä vastaanottavien ja välittävien yritysten sekä Kuva 1. Herkku- ja männynherkkutattien (Boletus edulis, B. pinophilus) osto- toiminta alkoi Suomessa 1960-luvun alussa, jolloin herkkutatit ostettiin tuo- poimijoiden välillä on tärkeää ja takaa toiminnan resuolattuna ja seuraavalla vuosikymmenellä keitettynä, suolaliokseen säilöt- jatkuvuuden satokaudesta toiseen. tynä. 1980-luvulla tuoreen ja pakastetun herkkutatin kysyntä alkoi kasvaa ja Italia nousi suurimmaksi vientimaaksi. Tuoreitten kantarellien (Cantharellus cibarius) päämarkkinat ovat Etelä-Suomessa. Kuva: Anne Silvast.

179 3.6 Yrtit

Kauppayrtit, keruu ja käyttö Kauko Salo ja Marjut Turtiainen

Suomen luonnossa kasvaa 28 kauppayrttiä, joista kymme- Yrttikasvien yleisin käsittelytapa on kuivaaminen, jolloin nen on metsissä kasvavia marjakasveja. Useimmat kasva- kasvit kuivataan hyötykasvikuivurilla pidemmän säilytysajan vat kuivilla, kuivahkoilla tai tuoreilla kangasmetsätyypeillä. takaamiseksi. Pakastaminen sopii syötäväksi tarkoitetuille Kauppayrteistä puita edustavat kataja (Juniperus commu- kasveille. Fermentointi eli hiostaminen tuo esiin kasvien aro- nis), mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies), pihlaja (Sor- maattisia aineita, ja samalla kitkerät parkkiaineet hajoavat. bus aucuparia), raudus- ja hieskoivu (Betula pendula, B. pu- Yrttijuomiksi ja erilaisiin teesekoituksiin kelpaavat ahoman- bescens) sekä korpipaatsama (Rhamnus frangula), rohdos- sikan, maitohorsman, vadelman, mustikan ja mustaherukan kasvina tunnettuna pieni puu tai pensas. lehdet ja kanervan kukat. Huomioitavaa on, että mahdollis- Mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja mustaherukka (Ri- ten rohdosvaikutusten vuoksi samasta yrttilajista tehtyä juo- bes nigrum) ovat lehtojen, puronvarsien ja kosteitten niitty- maa ei yleensä suositella käytettäväksi päivittäin viikkoa pi- jen kasveja. Lillukka (Rubus saxatilis) kasvaa tuoreilla kan- dempään. Salaatteihin voi käyttää vaikkapa maitohorsman ja kailla ja kultapiisku (Solidago virgaurea) monenlaisilla kas- mustikan lehtiä. Kuivatut mustikan marjat auttavat ripuliin. vupaikoilla kangasmetsissä ja lettosoilla. Mesimarja (Rubus Vaaleanvihreistä kuusen vuosikasvaimista eli kuusen- arcticus) ja siankärsämö (Achillea millefolium) kasvavat mm. kerkistä keitetään makeaa kuusenkerkkäsiirappia (kuva 1). metsäteiden varsilla, joten ne eivät ole tyypillisiä metsäkas- Männyn ja kuusen kerkkiä käytetään myös rohdoksena yrt- veja. Samaan sarjaan kuuluu voikukka (Taraxacum officina- tijuomaksi, kylpyihin sekä hengitysteiden sairauksissa. Ke- le), jonka alkuperäisenä kasvupaikkoina ovat kuitenkin leh- väiset koivun hiirenkorvat ovat vitamiinirikasta salaattiai- dot ja jokien rantaniityt ja merenrannat, mutta myös pellot, nesta, ja varhain keväällä koivusta voi juoksuttaa juomak- niityt, teiden pientareet ja puutarhat. si mahlaa. Katajanmarjat soveltuvat hyvin lihan ja kotikal- Kuivilla kankailla kasvavat kanerva (Calluna vulgaris) ja jan mausteeksi. Katajanoksista ja -havuista saa aromaat- sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi). Suopursu (Ledum tista savustuspurua. palustre) on rämeitten valtavarpuja, mutta kasvaa Lapissa Luonnonvaraisissa yrttikasveissa on myös rohdos- eli myös kangasmetsissä ja tundralla. Ahomansikka (Fragaria lääkekasveja, joita käytetään lääkinnälliseen tarkoitukseen vesca) on kuivien niittyjen kasvi, ja sen kasvupaikat ovat vä- ja joita sitovat lääkelain määräykset. Luonnonvaraisia lää- hentyneet viime vuosikymmenien aikana metsälaidunnuk- kekasveja ovat isohirvenjäkälä eli islanninjäkälä (Cetraria is- sen ja kaskeamisen loputtua. landica), sianpuolukka, suopursu ja paatsama, joista kak- Maitohorsma (Chamerion angustifolium) on metsien pio- si jälkimmäistä ovat myrkyllisiä. Myrkyllisiä lääkekasveja ei neerilaji ja se valtaa nopeasti mm. metsäpalon jälkeen sille saa kokeilla omin päin. Luonnonyrttejä voidaan hyödyntää sopivat kasvupaikat. Vadelma (Rubus idaeus) on myös pio- lisäksi kosmetiikan valmistuksessa sekä tuoksuina, väriai- neerilaji, joka valtaa tuoreet hakkuualueet, mutta ei kes- neina ja koristeina. tä kilpailua puiden kanssa, vaan häviää metsän varttuessa. Isohirvenjäkälä kasvaa yleisenä kuivissa männiköissä ja Metsiemme valtavarpuja edustavat kauppayrteistä puoluk- karuilla kallioilla, usein yhdessä poronjäkälien (Cladonia spp.) ka (Vaccinium vitis-idaea) ja mustikka (Vaccinium myrtillus). kanssa. Isohirvenjäkälän sekovarsi on vihertävä tai ruskea, Metsissämme kasvaa kauppayrttien lisäksi useita puuvar- pensasmainen ja pysty, jopa 10 senttimetriä korkea. Se on tisia rohdoskasveja, joita on käytetty myös kansanlääkin- muodostunut levästä ja sienestä, jotka elävät symbioosis- nässä. Tällaisia ovat harmaa- ja tervaleppä (Alnus incana, A. sa toistensa kanssa (kuva 2). Jäkälän kuivattua sekovart- glutinosa), pajut (Salix spp.) ja haapa (Populus tremula) sekä ta on käytetty rohdoksena vilustumisoireisiin, liman irrotuk- lehtojen puista tammi (Quercus robur), lehmus (Tilia cordata) seen, nielun ja hengitysteiden tulehduksiin sekä rauhoitta- sekä vuori- ja kynäjalava (Ulmus glabra, U. laevis). maan ärtyneitä limakalvoja. Isohirvenjäkälällä on ollut suuri Kauppayrttejä käytetään ravinnoksi erilaisina juomina tai merkitys kansanlääkinnässä. Sillä on parannettu ruoansu- antamaan makua salaatteihin, leipiin, keittoihin ja muhen- latus- ja hengityselimistön vaivoja. Isohirvenjäkälästä val- noksiin. Monilla yrteillä on rohdosmaisia vaikutuksia. Suomen mistetaan mm. kuusenkerkkä-islanninjäkäläuutevalmistet- puhtaassa luonnossa valoisan kesän ansiosta yrttikasvien ta, jota saa luontaistuotekaupoista ja jolla tuetaan hengitys- aromipitoisuus on korkea, usein korkeampi kuin ulkomail- teiden hyvinvointia. la viljellyissä kasveissa. Luonnonyrteissä on runsaasti eri- Sianpuolukka on talvivihanta varpukasvi, ja se voi muo- laisia vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Yrttikasvit dostaa mattomaisia, useitten neliömetrien laajuisia kasvus- ovat muiden kasvien tapaan runsaskuituisia ja vähärasvaisia. toja hiekkaisilla kankailla, kallioilla ja harjujen rinteillä. Sian-

180 Kuva 1. Kuusen (Picea abies) tuoreista ja pehmeistä vuosikas- Kuva 2. Isohirvenjäkälän eli islanninjäkälän (Cetraria islandi- vaimista, kerkistä, valmistetaan yskänsiirappia. Kuva: Erkki Ok- ca) noin 10 senttimetriä korkea, vihertävä tai ruskea sekovarsi sanen, Luke. muodostuu levästä ja sienestä, jotka elävät symbioosissa toistensa kanssa. Kansanlääkinnässä isohirvenjäkälällä on parannettu ruoansulatus- ja hengityselimistön vaivoja. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

puolukan lehtiä käytetään rohtona virtsateiden ja virtsarakon sekä munuaistulehdusten hoidossa. Korpipaatsaman kuorta on käytetty ulostuslääkkeenä. Suopursu on kauppayrtti, mutta se ei kelpaa ihmisen ravinnoksi. Sen kuivattuja lehtiä käytetään kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Hienonnettuja suopursun lehtiä ja oksia käytetään villalankojen värjäyksessä, jolloin saadaan kellanruskeita värisävyjä. Suopursun kukat, lehdet ja varpujen kuori sisältävät myrkyllisiä terpeenejä, jotka vaikuttavat ihmisen keskushermostoon aiheuttaen pahoinvointia. Kukki- en tuoksukin voi aiheuttaa voimakasta päänsärkyä (kuva 3). Voikukka on kauppayrtti ja arvokkaimpia luonnonkasveja, vaikka se on kiusallisen rikkaruohon maineessa. Voikukka ei ole yhden ainoan kasvin nimi, vaan voikukka-nimi kuuluu suurelle joukolle ulkoasultaan hieman toisistaan poikkeavia voi- kukkia. Se lisääntyy apomiktisesti eli ilman pölytystä. Maas- tamme on määritetty viitisensataa voikukkalajia. Voikukasta käytetään ihmisen ravinnoksi lehdet, juuret ja kukan mykeröt sekä mykerönuput. Voikukan nuoret ja puhdistetut lehdet kerätään salaatiksi, ja lehdet soveltuvat myös keittoihin ja muhennoksiin. Lehdissä on C-vitamiinia noin 25-35 mg 100 grammassa lehtiä eli kaksin-kolminkertai- nen määrä perinteiseen lehtisalaattiin verrattuna. Voikukan juuressa esiintyvä varastohiilihydraatti on nimeltään inuliini, josta muodostuu sen hajotessa hedelmäsokeria ja joka on käyttökelpoista diabeetikoille. Ennen vanhaan pestyt juuret kuivattiin ja paahdettiin, jolloin juurista saatiin kahvin kor- Kuva 3. Suopursu (Ledum palustre) sisältää myrkyllisiä terpee- viketta. Voikukan auenneista kukista eli mykeröista voi val- nejä. Sen lehtiä kerätään kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin. mistaa simaa tai kaljaa tai niitä voi syödä sellaisenaan kie- Kukkien tuoksu voi aiheuttaa voimakasta päänsärkyä. Kuva: hautettuna (kuva 4). Hannu Nousiainen.

181 Kuva 4. Voikukan (Taraxacum officinale) varren päässä on kirkkaankeltainen kukinto, mykerö, joka on muodostunut sadoista pienistä kukista. Kukista voi valmistaa simaa tai kaljaa, ja mykeröitä voi syödä sellaisenaan kiehautettuna. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Luonnonyrttien keruu kukkia ja koristekasveja keräsi 24 % suomalaisista vuonna 2010. Yrttikasveista mustaherukan, nokkosen, koivun, voiku- Kaupalliseen poimintaan ja omaan käyttöön kerättävät kas- kan, vadelman, katajan ja pihlajan tunnistivat yli 80 % vas- vilajit on tunnettava hyvin, sillä osalla syötäväksi kelpaavis- taajista. Lähes yhtä tunnettuja olivat kanerva, kuusenkerkät, ta yrteistä on myrkyllinen näköislaji. Suomessa kasvaa luon- ahomansikka ja maitohorsma. nonvaraisena noin sata myrkyllistä tai myrkyllisenä pidettä- Sekä naiset että miehet ovat lisänneet luonnonyrttien vää putkilokasvia, joista noin kaksikymmentä on erittäin myr- käyttöä elintarvikkeina viime vuosikymmenten aikana. Yrt- kyllisiä. Kaikkien kasvien myrkyllisyyttä tai myrkyttömyyttä tejä käytetään tuoreina sesonkikauden herkkuina ja yleisim- ei varmuudella tunneta. Tästä syystä muita kuin varmasti min juoma-aineksina. Mustaherukan, koivun, vadelman ja syötäväksi tunnettuja kasveja ei pidä maistella. Myrkkykasvit ahomansikan lehdistä hiostetaan teetä. Keittoihin, laatikoi- ovat vaarallisia lapsille, sillä kuusaman, sudenmarjan, kielon hin ja muhennoksiin sopivat katajanmarjat, ja monenlaisia ja näsiän myrkylliset marjat ovat meheviä ja houkuttelevan yrttejä käytetään myös salaatteihin. värisiä. Yrttiala on laajentunut Suomessa kaupalliseksi toimin- Ruohovartisten kasvien kerääminen kuuluu jokamiehe- naksi, mutta suuri osa myytävistä yrttituotteista on ulko- noikeuksiin, mutta puiden lehtien, silmujen tai vuosikasvai- maista alkuperää. Päivittäistavarakaupassa luonnonyrttejä mien kerääminen, mahlan juoksuttaminen tai jäkälän kerää- on tarjolla melko vähän. Luonnonyrttejä myydään kulutta- minen vaatii maanomistajan luvan. Pihlajan ja katajan mar- jille pääosin kuivattuina ja valmiiksi tuotteiksi jalostettui- joja saa kerätä vapaasti. Yrtit kannattaa poimia sellaisista na. Tavallisia päivittäistavarakaupan yrttituotteita ovat yrtti- paikoista, missä runsas liikenne tai teollisuus ei rasita luon- juoma-ainekset, yrttimausteet ja yrttisuolat. Luontaistuote- toa. Puhtaimmat kasvit kerätään alueilta, joita ei ole lannoi- kaupoissa myydään ravintolisinä erilaisia puristeita, jauhei- tettu tai käsitelty rikkaruohojen ja tuhohyönteisten torjunta, kapseleita ja uutteita. Suomalaisia luonnonyrttejä mark- ta-aineilla eikä vesakontorjunta-aineilla. kinoidaan kosmeettisina valmisteina niin kotimaassa kuin Yrttibuumi alkoi Suomessa 1980-luvulla ja kiinnostus kansainvälisestikin. luonnonyrttien poimintaan on kasvanut kolmenkymmenen Luonnonyrttien kaupallinen keruu ja myynti elintarvik- viime vuoden aikana, mutta silti yrttejä kerätään huomatta- keeksi tai lääkinnälliseen käyttöön ilman jalostusta on ve- vasti vähemmän kuin luonnonmarjoja ja -sieniä. Luonnon vir- rotonta tuloa samoin kuin marjojen ja sienten poimiminen kistyskäytön valtakunnallisen tutkimuksen mukaan yrttejä, myyntiin. Tästä huolimatta Suomessa luonnonyrttejä poimi-

182 taan myytäväksi vain vähän. Viimeisen kahden vuosikymme- Kirjallisuus nen aikana luonnonkasvien hyödyntämistä on pyritty edis- Moisio, S., Mäkinen, Y., Tuominen, M. ja Vauras, J. 2006. Luonnon tämään muun muassa tutkimustoiminnan ja erilaisten ke- yrttiopas. Opetushallitus. Tammer-Paino Oy, Tampere. 68 s. hittämishankkeiden avulla. Piippo, S. 2005. Luonnonyrtit. Villivihannekset ja marjat. WSOY. Yrttien keruu ja jatkojalostaminen antavat keruutuotea- Helsinki. 176 s. lalle lisäarvoa marjastuksen ja sienestyksen ohella. Suoma- Rautavaara, T. 1980. Miten luonto parantaa: kansanparannuskei- noja ja luontaislääketiedettä. WSOY, Porvoo. 284 s. laista luonnonyrttikauppaa ja kotitarvepoimintaa ei tilastoida Salo, K. 2011. Keräilytuotteet. Julkaisussa: Rantala, S. (toim.). Met- säännöllisesti, mutta varovaisen arvion mukaan sen yhteis- säkoulu. 7. painos. Metsäkustannus Oy. Kariston Kirjapaino arvo oli 5,4 miljoonaa euroa vuonna 2000. Vertauksen vuok- Oy, Hämeenlinna. s. 207-218. si mainittakoon, että samana vuonna luonnonmarjojen tal- Sievänen, T. ja Neuvonen, M. (toim.). 2011. Luonnon virkistyskäyt- teenoton arvo oli 72 miljoonaa euroa ja kauppasienten arvo tö 2010. Metlan työraportteja 212. 190 s. http://urn.fi/URN:IS- BN:978-951-40-2332-3 21 miljoonaa euroa.

183 Pihlaja monikäyttöpuuna ja maitohorsma kauppayrttinä Kauko Salo

Pihlajan (Sorbus aucuparia) syysruska on kauneimmillaan, on pyhitetty ylijumala Ukon puolisolle Raunille. Vanha kansa kun keltaiset ja hehkuvan punaiset lehdet loistavat lähimai- ennusti pihlajan marjojen määristä talven lumisuutta: Pihla- semassa. Tällöin lehtien klorofyllihiukkaset eli lehtivihreä haja ei kahta taakkaa kanna, marjoja ja lunta. joaa, keltaiset ja punaiset värisävyt pääsevät näkyviin. Syk- Pihlajanmarjasato on Suomessa varovaisen arvion mu- syn kirpeät pakkaset lisäävät väriloistoa. Leutoina ja satei- kaan yli 10 miljoonaa kiloa, mutta vuosien väliset erot ovat sina syksyinä värit ovat maisemassa haaleampia. suuria. Vuonna 2014 pihlajanmarjasato oli erittäin runsas ja Pihlaja kasvaa lehdoissa, lehtomaisissa ja tuoreissa kan- pienissäkin pihlajissa oli sangollinen marjoja. Satoarvio oli gasmetsissä sekä rehevissä korvissa 5-10 metriä korkeaksi tällöin yli 20 miljoonaa kiloa. Suurissa pihlajissa voi olla 100 puuksi. Avoimilla paikoilla ojien reunamilla, laidunmailla tai kiloa marjoja. metsänreunassa yksittäinen puu on usein haarova. Pihlaja Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa kasvavat suomen- on pioneeripuulaji, ja se lisääntyy tehokkaasti sekä suvulli- pihlaja (Sorbus hybrida) ja ruotsinpihlaja (S. intermedia) tuot- sesti siemenistä että suvuttomasti juuri- ja kantovesoista. tavat syötäviä hedelmiä, joita sanotaan marjoiksi. Yleensä Pihlajan vuodessa ilmentyy Suomen neljä vuodenaikaa. pihlajan marjat ovat happamia, mutta happaman makuisen Keväällä muuttolintujen saapuessa hennon vihreät lehtisil- pihlajan vierestä voi löytää vähemmän happaman pihlajan mut aukeavat. Keskikesän vihreyteen puhkeavat voimakas- marjoja. Tällaisista vähemmän happamista pihlajista linnut tuoksuiset valkoiset kukat, jotka houkuttelevat kärpäsiä, me- syövät ensimmäisinä kypsät marjat. Makujen kirjo on suuri, hiläisiä ja kovakuoriaisia pölyttämään. Syyskuussa kypsyvät mikä johtuu puiden erilaisesta perimästä. punaruskeat tai kellanpunaiset marjat. Myöhäissyksyn leh- Kotipihlajan marjojen happamuus tulee omenahaposta ja det ovat ruskan pääelementtejä. Talvella pihlajissa ruokaile- karvaus sorbiini-, parasorbiini- ja sorbitannihapoista. Mar- va tilhiparvi (Bombycilla garrulus) elävöittää hiljaista talvi- joissa on runsaasti C-vitamiinia, noin 100 mg sadassa gram- maisemaa. Pihlaja on muinaissuomalaisten pyhä puu, joka massa marjoja eli yhtä paljon kuin suomuuraimen marjoissa.

Kuva 1. Pihlajan (Sorbus aucuparia) marjat ovat terveellisiä, ja niissä on C-vitamiinia 100 milligrammaa sadassa grammassa marjoja eli yhtä paljon kuin suomuuraimen (Rubus chamaemorus) marjoissa. Marjoista tehdään mehuja, hilloja, nektareita, hyytelöitä ja soseita sekä erilaisia juomia. Kuivatut ja jauhetut marjat sopivat puuroon ja leivän valmistamiseen. Kuva: Kauko Salo.

184 Marjoista tehdään erilaisia mehuja, hilloja, nektareita, hyyte- Pihlajanmarjakoi on pihlajan tuholainen löitä ja soseita. Kitkeryyttä voidaan laimentaa sekoittamalla survottuihin marjoihin omena- ja porkkanasosetta. Marjo- Pihlajanmarjakoi (Argyresthia conjugella) on pieni harmaan- ja käytetään erilaisiin juomiin ja väkiviinan mausteeksi. Kui- kirjava perhonen, joka munii pihlajan kehittyviin raakileisiin. vatut marjat säilyvät hyvin, ja ne voidaan jauhaa hienoksi ja Munista kehittyvät toukat elävät pihlajanmarjoissa, joiden käyttää puuroon ja leipään (kuva 1). hedelmälihaan ne kaivavat käytäviään ja syövät marjojen si- Nuorista pihlajan lehdistä ja silmuista voi valmistaa sa- sustaa ja vahingoittavat myös marjojen siemeniä. Pihlajan- laattia. Keväällä silmuissa on karvasmantelin makua. Van- marjat ovat toukkien syönnösten jälkeen ulosteitten täyttä- hemmat lehdet voi käyttää kuivattuna yhdessä vadelman miä. Täysikasvuinen toukka on noin 7 millimetriä pitkä ja vä- ja mustaherukan lehtien kanssa teeaineksina. Kotieläinten riltään vaalean punertava. Loppukesällä toukat pudottautu- ruokinnassa marjoja on annettu sioille perunoihin tai viljaan vat silkkirihman varassa maahan ja koteloituvat maanpin- sekoitettuna. Ennen vanhaan pihlajan kuivattuja ja keitetty- nan alle silkistä kehräämänsä kaksinkertaisen kotelokopan jä marjoja käytettiin yleisesti ulostusrohtona ja edistämään sisään talvehtimaan. Heikkoina pihlajan satovuosina pihla- virtsaneritystä. Marjoilla myös lievitettiin sappikivivaivoja ja janmarjakoit munivat myös tarhaomenapuun (Malus domes- ehkäistiin keripukkia. tica) kukille. Toukat kaivavat käytäviään kehittyviin hedelmiin Metsätaloudellisesti pihlajaa pidettiin pitkään roskapuu- ja aiheuttavat näin suurta tuhoa omenasadolle. na, mutta viime vuosina sen arvostus on noussut. Pihlajan puuaines on väriltään punaista, sitkeää ja siten kestävää. Tilhi kylvää pihlajaa Puusta tehtiin kirveenvarsia, aisoja, luokkipuita, haravan- piikkejä, astioita ja paloviinatynnyreitä. Nykyään pihlajapuu Syksyllä ja talvella pihlaja saa ruokavieraita, ja muutamas- on haluttua raaka-ainetta erikoispuuseppien keskuudessa. sa minuutissa suuri tilhiparvi (Bombycilla garrulus) syö puun Presidentin virka-asunnon työhuoneessa on pihlajasta val- tyhjäksi marjoista (kuva 2). Syksyn lämpimillä käyneet mar- mistetut tuolit. Ulkokäyttöön pihlaja ei sovi, sillä puu kutis- jat sisältävät alkoholia, mutta tilhi ei siitä välitä; sillä on ko- tuu ja laajenee kosteuden ja lämpötilan muuttuessa. Pihla- koonsa nähden kolme kertaa suurempi maksa kuin ihmisellä. jaa pitäisi suosia nykyistä enemmän kaupunkipuuna, katujen Tilhien, taviokuurnien (Pinicola enucleator) (kuva 3) ja reunaistutuksissa, teiden reunavalleissa ja puistoissa. Pih- punatulkkujen (Pyrrhula pyrrhula) lisäksi räkättirastaat laja on vaatimaton kasvupaikan suhteen sekä helppohoitoi- (Turdus pilaris) ja mustarastaat (T. merula), varis (Corvus nen, taudin- ja talvenkestävä puulaji. corone cornix), harakka (Pica pica) ja närhi (Garrulus gladarius)

Kuva 2. Tilhi (Bombycilla garrulus) on taigan, havumetsien lin- Kuva 3. Taviokuurna (Pinicola enucleator) on Metsä-Lapin lintu, tu. Se pesii Pohjois-Suomessa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalan jonka vaelluksia voi nähdä joinakin vuosina Etelä-Suomessa. maakunnan koillisosissa. Tilhi syö oman painonsa verran pihla- Tällöin sen voi nähdä syömässä pihlajanmarjoja. Kuva: Seppo jan marjoja päivässä eli noin 170 pihlajanmarjaa. Tilhen syömät Neuvonen. marjojen siemenet kulkeutuvat vahingoittumattomina linnun suoliston läpi uusille kasvupaikoille. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

185 syövät mielellään pihlajan marjoja, ja tiaisista ainakin sini- Maitohorsma on monipuolinen yrttikasvi (Parus caeruleus) ja talitiainen (P. major) käyttävät marjoja ravintonaan. Vanha metsä uudistui luonnonvoimien ansiosta. Metsäpa- Pihlajalle on erityisen tärkeää, että suuri osa sen marjois- lot tekivät suuria aukkoja metsiin, myrskyt kaatoivat met- ta päätyisi lintujen vatsaan. Kun tilhet ja räkättirastaat syö- sää, hyönteistuhot ja sienitaudit täydensivät metsäpalojen vät marjoja, hedelmäliha sulaa ravinnoksi ja siemenet kulke- ja myrskyjen tuhoja. Näille avoimille metsämaille syntyi uusi vat vahingoittumatta linnun suoliston läpi ja ulosteiden mu- metsäsukupolvi luontaisen uudistumisen kautta, tai ihmi- kana uusille kasvupaikoille. nen uudisti metsää taimia istuttamalla tai kylvämällä. Met- Pohjanlahden rannoilla ja luodoilla merestä nousevan sän kehitys (sukkessio) kulkee alkuvaiheen (pioneerivaihe) maan ensimmäisiä puuvartisia pioneerikasveja ovat tyrni kautta kohti vanhaa metsää (kliimaksivaihe). (Hippophaë rhamnoides) ja pihlaja, joiden siemeniä rastaat Pioneerikasvina maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja tilhet levittävät vaellusmatkoillaan meren uloimmille luo- valloittaa nopeasti avohakkuu- ja metsäpaloalueet sekä kas- doille. Pihlajan taimia on löydetty kasvamassa suurten kivien kimaat (kuva 4). Maitohorsma on tunnettu meillä myös ni- päällä ja tilapäisepifyytteinä muiden puiden oksien haarois- millä palokukka, paloheinä, palohorsma ja paloruoho. Ni- sa - linnut ovat nämäkin siemenet levittäneet. met viittaavat kasvupaikkoihin, kaskeamiseen ja runsaisiin Aikuinen tilhi syö päivässä oman painonsa verran pih- metsäpaloihin 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikym- lajanmarjoja, keskimäärin 64 grammaa. Varovaisen arvion menille asti, jolloin maitohorsma oli metsäalueilla yleisem- mukaan iso, 500 tilhen parvi, syö päivässä 32 kiloa pihlajan- pi kuin tänään. marjoja ja kuukauden aikana lähes 1 000 kiloa. Pihlajanmar- Kaskenpolton, kulon tai metsäpalon jälkeen metsämaan joja sopii yhteen kiloon noin 2 700 kappaletta, joissa jokai- pH-arvo ja typen määrä nousevat, kun kenttä- ja pohjakerros sessa on useimmiten kolme siementä. Yhdessä kilossa on ovat palaneet. Maitohorsman lukuisat siemenet ovat odot- siten noin 8 100 siementä. 500 tilhen parvi levittää viikon ai- taneet maapankissa, ja nuoret taimet röyhähtävät kasvuun kana 1,8 miljoonaa siementä lähialueiden metsiin ja puistoi- metsäpalon jälkeen puiden varjostuksen vähetessä ja maan hin. Miljoonista siemenistä itää taimeksi vain murto-osa. Mo- mikrobitoiminnan alkaessa. Maitohorsman typenkäyttöky- nenlaiset metsät, pellonpientareet ja kaukaiset luodot ovat ky antaa sille kasvun alkuvaiheessa nopean lähdön moniin saaneet pihlajansa tilhien ja rastaiden levitystyön tuloksena. muihin ruohokasveihin verrattuna. Massaesiintymisiin vai-

Kuva 4. Maitohorsma (Chamerion angustifolium) on pioneerikasvi, ja se valtaa nopeasti avoimet ahohakkuu- ja metsäpaloalueet sekä kaskimaat. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

186 Kuva 5. Niittykimalainen (Bombus pratorum) kerää mettä maitohorsman kukista, jotka ovat mettä keräävien kimalaisten ja mehiläis- ten erityissuosiossa. Mehiläisten keräämässä maitohorsmahunajassa on miellyttävä maku. Kukkien terälehdistä valmistetaan vaa- leanpunaista horsmankukkasimaa tai -juomaa. Jääpalojen sisään jäädytettyjä kukkia voi käyttää erilaisiin juomiin. Kuva: Kauko Salo. kuttavat myös maitohorsman siementuottokyky ja sen le- ovatkin erinomaista rehua lehmille, sillä kuivapainosta on viämisbiologia. Yksi kasviyksilö voi tuottaa useita kymme- neljännes valkuaisaineita ja C-vitamiinia on runsaasti myös niä tuhansia siemeniä kasvukauden aikana. Hedelmän pit- tuoreissa lehdissä. Vuonna 1982 maakuntakukkatoimikun- kästä kodasta haivenelliset siemenet lentävät satoja met- ta valitsi yleisöäänestykseen perustuen Etelä-Pohjanmaan rejä laskuvarjohyppääjän tavoin pienenkin tuulenvireen voi- maakuntakukaksi maitohorsman, jota kutsutaan myös ren- masta aukeilla alueilla. tun ruusuksi. Maitohorsma on kauppayrtti, jonka nuoria lehtiä kerä- tään käsin ennen kukintaa kesä-heinäkuussa. Myöhemmin kerättynä lehdet ovat kovempia ja niissä on karvas maku. Kirjallisuus Tienvierien ja ratapenkkojen saastuneilta alueilta lehtiä ei Miettinen, T. 1991. Maitohorsma - hyötykasvi juurennipukasta saa kerätä. Kosteilta ja varjoisilta niittyjen ja metsien reunoil- latvaan asti. Terve elämä 23 (3): 52-53. ta saadaan maittavimman makuiset lehdet. Kuivatut tai hios- Raatikainen, M., Rossi, E. ja Vänninen, I. 1985. Kotipihlajan marja- tetut lehdet käytetään yrttijuomiksi tai teeaineksena. Pelkkä sadon määritysmenetelmät ja marjasato. Silva Fennica 19(2): 203–209. http://dx.doi.org/10.14214/sf.a15420 horsman lehdistä valmistettu tee on hieman kitkerää, mutta Rautavaara, T. 1980. Miten luonto parantaa: kansanparannuskei- joukkoon voi sekoittaa mustaherukan ja mesiangervon kui- noja ja luontaislääketiedettä. WSOY, Porvoo. 284 s. vattuja lehtiä, jolloin maku paranee. Rautavaara, T. 1985. Maitohorsma on monikäyttöistä. Tee 17(3): Keväällä poimittuja nuoria versoja keitetään kattilassa 72-73. 5-6 minuuttia ja nautitaan parsan tapaan voin, margariinin Salo, K. 1997. Rentun ruusu paloja kaskikukkana sekä iivanan- tai maustetun öljykastikkeen kanssa. Neljän kapean verho- teen raaka-aineena. Pohjois-Karjalan luonnosta - kolumni. Karjalainen. 26.7.1997. lehden ja neljän punaisen terälehden muodostama kukka on Salo, K. 1997. Kotipihlaja on monikäyttöinen puu. Pohjois-Karja- syötävä, ja kukkia voi käyttää erilaisten salaattien koristeena. lan luonnosta - kolumni. Karjalainen. 12.10.1997. Maitohorsman kukat ovat mettä keräävien kimalaisten Salo, K. 1999. Tilhi, pihlajan kylväjä. Pohjois-Karjalan luonnosta ja mehiläisten erityissuosiossa (kuva 5). Mehiläisten kerää- - kolumni. Karjalainen. 23.2.1999. mässä maitohorsmahunajassa on miellyttävä maku. Maito- horsman suomenkielinen nimi on peräisin tiedosta, että maidon tuotanto paranee, kun lehmät syövät maitohorsmia. Ne

187 3.7 Erikoisluonnontuotteet

Metsien erikoisluonnontuotteet Kauko Salo ja Marjut Turtiainen

Metsissä kasvavat luonnontuotteet voidaan jakaa nel- jään pääryhmään: luonnonmarjat, luonnonsienet, luonnonyrtit sekä erikoisluonnontuotteet. Erikoisluonnon- tuotteet eli erikoiskeruutuotteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) puiden sivutuotteet, 2) koriste-, pu- nonta- ja käsityömateriaalit ja 3) luonnonlääkintätuot- teet. Näissä ryhmissä voi olla päällekkäiskäyttöä, sil- lä puiden sivutuotteita on käytetty koristemateriaalei- na ja perinteisessä luonnonlääkinnässä (kansanlääkin- nässä) rohtoina.

Puiden sivutuotteet

Puiden sivutuotteita ovat pettu, terva, puuhiili, pihka, koivun tuhka, käävät, pahkat, tuohi, kaarna, kävyt, havut, oksat ja juuret sekä koivunmahla, josta on erillinen artikkeli sivulta 196 alkaen. Erikoisluonnontuotteista pettua ja mahlaa voi käyt- tää ihmisen ravinnoksi. Pettuliinoja irrotetaan toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkupuolelle. Pettuliinat paahdetaan uunissa hiilien päällä, tai keitetään, jotta saadaan poistettua parkkiaineet, hartsit, vahat, terpee- nit ja ligniinit. Keräykseen soveltuvat pettupuut ovat hy- väkasvuisia, ohut- ja sileäkuorisia, vähintään 50-vuotiaita oksattomia mäntyjä. Petusta valmistetaan pettujauhoja, joilla korvataan leipää leivottaessa osa ruisjauhoista (kuva 1). Nyky- suositusten mukaan petun määrä leivässä ei saa ylit- tää kahtakymmentäviittä painoprosenttia. Suomessa petun maine ja muisto sotavuosien hätäravintona on vankka, sillä pettua lisättiin leipäjauhoon, kun vilja loppui. Pettua eli petäjäistä on Suomessa syöty hätäravin- tona nälkävuosien aikana 1860-luvulla ja viimeksi 1918 sisällissodan aikana. Pettu voi olla ravintorikkaampi kuin Kuva 1. Pettuleipä oli pulavuosina metsänkulkijan tärkeä eväs ja juo- kotimaiset viljalajimme, sillä se sisältää runsaasti ra- mana maistui lähdevesi. Kuvan pettuleipä on asetettu puhtaan tuo- vintokuitua sekä rautaa, mangaania ja sinkkiä. Petussa hen päälle ja pettuleipä on viipaloitu puukolla, jonka terän kyläseppä on myös runsaasti flavonoideja, joiden on todettu tutki- on takonut. Puukon kahva valmistettiin visakoivusta (Betula pendula muksissa suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta. Pula- var. carelica). Lähdevesi nautittiin raidan (Salix caprea) pahkasta teh- vuosien hätäravinto on osoittautunut nykypäivän tutki- dystä sotkakupista. Eväät ja tarve-esineet kulkivat maastossa mu- kavasti tuohikontissa. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. muksissa terveelliseksi elintarvikkeiden raaka-aineeksi, jolla on kysyntää ulkomaita myöten. Tervaa saadaan puusta kuivatislaamalla, eli puuaines- Tervassa on myös vettä, puuhappoja ja tärpättiöljyä. Tervaa ta hajotetaan hapettomassa tilassa lämmön avulla, jolloin poltetaan tavallisesti mäntypuusta, joko uuneissa tai perin- syntyy kiinteää jätettä, öljyä ja haihtuvia aineita. Puuterva on teisesti tervahaudoissa. kemiallisesti monimutkainen, satojen eri yhdisteiden seos. Tervan valmistus on tuhansia vuosia vanha taito. Suo- Siinä on noin puolet selluloosasta muodostuneita hiilivety- messakin tervan tuotannosta on satojen vuosien perinteet, jä ja lisäksi noin 10 % ligniinistä syntyneitä fenoleja, pihkas- sillä terva oli maamme keskeinen vientituote 300 vuoden ajan ta muodostuneita polymeerejä sekä hartsi- ja rasvahappoja. aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Tervalla on suojattu lai-

188 Kuva 2. Joensuussa Metla-talon sisäpihan katseenvangitsija on paanukattoinen kokoustila Käpy, joka muistuttaa ylösalaisin kään- nettyä venettä. Ulkokuoressa on 10 000 kappaletta haapapuusta (Populus tremula) veistettyä paanua, jotka tervataan parin vuoden välein. Kuva: Kauko Salo. voja ja puisia veneitä, rakennusten puukatteita, kuten kirk- CE-merkki takaa markkinointioikeuden koko Euroopan uni- kojen paanukattoja, sekä puisia ja metallisia tarve-esineitä. onin alueella Tervahaudoissa poltettua tervaa käytetään nykyään vähän, Raudus- ja hieskoivun (Betula pendula, B. pubescens) tuh- perinteisesti sillä on tervattu soutuveneitä. ka on hyvää lannoitetta ja kalkitsemisainetta. Se sisältää typ- Uudisrakennusten katto- ja pintarakenteita on erityista- peä lukuun ottamatta muita ravinteita lähes samoissa mit- pauksissa tervattu, mm. Joensuussa Metla-talon Käpy- neu- tasuhteissa kuin niitä sitoutuu puuston biomassaan. Tuh- vottelutilan ulkokuoren paanut, jotka on veistetty haavasta kalannoitus parantaa puuston kasvua erityisesti ojitettujen (Populus tremula) (kuva 2). Ennen terva oli tärkeä rohto ih- turvemaiden havupuuvaltaisissa metsiköissä. Tuhka sisäl- misten ja eläinten vaivojen hoidossa antiseptisen, tulehduk- tää myös haitallisia raskasmetalleja, mm. kadmiumia, joiden sia parantavan vaikutuksensa takia. Nykyään tervaa käyte- enimmäispitoisuuksille on määritetty lannoitevalmistelain- tään myös kosmetiikassa ja lääkkeissä, saunatuotteissa ja säädännössä rajat. Lannoitteeksi sopivaa puuntuhkaa arvi- terva-aromeina. Tervanpolton sivutuotteena syntyy puuhiiltä, oidaan syntyvän vuosittain 150 000-200 000 tonnia. Puhtaal- jota käytettiin pajojen ahjoissa raudanvalmistukseen. Puu- la puuntuhkalla voitaisiin lannoittaa ainakin 35 000 hehtaa- hiiltä voi käyttää myös grillihiilenä, mutta nykyään grillihiili ria suometsiä. Tuhkan metsäkäytön osuus lannoitusalasta valmistetaan lehtipuusta. on vähäinen. Koivun tuhkaa on käytetty perinteisesti myös Pihka on hartsia ja terpeenejä sisältävä havupuiden eri- suomalaisessa kansanlääkinnässä. te, jota pihkasolut erittävät puiden pihkaonteloihin ja -tie- Käävät ovat puiden sieniä, jotka lahottavat puun eri osia. hyeisiin. Pihkaa juoksutetaan tekemällä runkoon syviä viil- Arinakääpää (Phellinus igniarius) on käytetty uunien tulisi- toja puukolla ja pihkavirta kerätään valutusastiaan. Vanhim- joissa hiilloksen ylläpitäjänä, sillä se palaa hitaasti. Taula- pia pihkan käyttömuotoja on ollut purupihka. Pihkaa on pu- kääpä (Fomes fomentarius) on ollut tärkeä tulentekoväline reskeltu raikkaan maun vuoksi, ja sen on havaittu puhdis- 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin tulitikkujen keksiminen tavan ja suojaavan hampaita ja ikeniä. Jalostettuna pihkaa syrjäytti sen. Taulakäävästä on valmistettu hattuja, ja sitä on esiintyy maaleissa, lakoissa, liuottimissa, painomusteessa, käytetty lääkinnässä (kuva 3). Pehmeää pökkelökääpää (Pip- saippuoissa, purukumeissa ja hajuvesissä. toporus betulinus) on hyödynnetty neulatyynynä. Okrakääpä Perinteisesti havupuun ja varsinkin kuusen (Picea abies) (Hapalopilus rutilans), taulakääpä ja pökkelökääpä soveltu- pihkasta on valmistettu salvaa, jota on käytetty haavojen ja vat lankojen värjäykseen. ihoinfektioiden hoitoon. Vuonna 2008 kuusenpihkavoide hy- Pahkat ovat puissa esiintyviä kasvannaisia, joita synnyttää väksyttiin lääkinnälliseksi tuotteeksi, ja sitä saa apteekeis- puun pinnan vaurio tai paikallinen muutos perintötekijöissä. ta. Se on ensimmäinen suomalainen luonnontuote, joka on Tällöin puun jälsikerroksessa oleva solu alkaa jakautua mui- läpäissyt Lääkelaitoksen testin ja saanut CE-hyväksynnän. ta soluja nopeammin, ja vuosien aikana puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen muodostuu pahka. Lehtipuiden pahkois-

189 Kuva 3. Taulakääpä (Fomes fomentarius) oli ennen tärkeä hyö- Kuva 4. Tuohi on raudus- ja hieskoivujen (Betula pendula, B. tysieni. Taulaa saatiin itiöemän mokkamaisesta mallosta, jota pubescens) kuollutta, korkkiutunutta solukkoa, joka on raken- keitettiin vedessä ja muokattiin lopulta kuohkeaksi. Taula on teeltaan sitkeää, hyvin säilyvää ja vettä läpäisemätöntä. Siksi ollut kauppatavara, ja sitä on käytetty tulenteossa. Siitä on val- tuohta on perinteisesti käytetty erilaisten rakennusten kateai- mistettu keveitä ja kestäviä liivejä ja hattuja. Kuva: Kauko Salo. neena. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

ta valmistetaan monenlaisia hyöty- ja koriste-esineitä, kuten mentuotantoa varten siemenviljelmiltä ja metsistä syksystä kuksia ja juoma-astioita. Suurista pahkoista on valmistettu keskitalveen saakka. Käpytikan (Dendrocopus major) ja ora- huonekaluja. van (Sciurus vulgaris) sanotaan syövän käpyjä, mutta ne et- Tuohi on koivun kuoren kuollutta, korkkiutunutta soluk- sivät öljypitoisia siemeniä kävyn suomujen välistä. Männyn ja koa. Se on rakenteeltaan sitkeää, vettä läpäisemätöntä ja kuusen siemeniä ei käytetä ihmisen ravinnoksi. hyvin säilyvää. Näiden edullisten ominaisuuksiensa vuoksi tuohta on käytetty perinteisesti talojen kateaineena (kuva 4) Käsityö-, koriste- ja punontamateriaalit ja seinäeristeenä sekä monien käyttöesineiden, kuten kont- tien, tuohikorien, virsujen, juomalippien, ropposten ja mar- Metsistä on kerätty entisinä aikoina tarveaineita, joista val- jatuokkosten materiaalina. Tuohesta on valmistettu myös mistettiin kaikenlaisia tarve-esineitä jokapäiväistä elämää verkon kohoja ja painoja sekä erilaisia koriste-esineitä, mm. varten. Lattiamattoja on punottu katinlieoista (Lycopodium tuohisormuksia. Tuohesta on kehitetty käyttökelpoisia uu- clavatum). Metsälehmuksen (Tilia cordata) kuorta liotettiin sia sovellutuksia: tuohta voidaan laminoida tai käyttää jalos- vedessä, ja siitä tehtiin sitkeitä köysiä ja kestäviä mattoja. tettuna tuohimurskelevynä sisustuksessa tai äänieristeenä. Kuusen päreistä valmistettiin erilaisia marja-, sieni- ja pe- Tuohen valkoinen väri johtuu betuliinista eli koivuhartsista, runakoreja (kuva 5). jolla on voimakas, bakteereita tappava vaikutus. Tällä het- Kuusen juurista punottiin köysiä ja vanteita astioille ja kellä betuliinia hyödynnetään kaupallisesti lähinnä kosme- tervatynnyreihin. Carl von Linné on kertonut Lapin-matkoil- tiikassa ja luontaistuotteissa, mutta uusia käyttötapoja voisi laan nähneensä ihmisiä, joilla oli koivun tuohesta tehtyjä löytyä lääkkeistä ja kemianteollisuuden tuotteista. sadeviittoja vartalon suojana. Tuohilevyjen keskellä oli rei- Kaarnaksi sanotaan puuvartisten kasvien vartta suojaa- kä päätä varten, ja tuohilevy suojasi hartioita ja yläruumis- vaa ulkokuorta, mutta usein sillä tarkoitetaan männyn (Pi- ta sateilta. nus sylvestris) paksua kuorta. Kaarna on ääntä, lämpöä ja Metsistä saataviin koristemateriaaleihin kuuluvat joulu- vettä eristävää, huokoista, kevyttä, kimmoista ja pehmeää. kuuset, sammalet, jäkälät, oksat ja risut, havut, kävyt, marjat, Kaarnaa on käytetty nuotan kannattimina ja ongenkohoina varvut, heinät, lieot, kuivakukat, leikkovihreät, käävät, tuohi, sekä lasten kaarnaveneissä. Se sopii myös taulujen, pannun kaarna, naavat ja kannot sekä kivet. Suomessa luonnonma- alusten, kulhojen ja erilaisten koriste-esineiden valmistuk- teriaaleja on käytetty koriste-esineinä melko vähän muu- seen. Kaarnatöitä voidaan valmistaa myös jauhetusta kaar- hun Eurooppaan verrattuna. Tällä vuosituhannella luonnos- nasilpusta. Nykyisin kaarnaa käytetään myös kasvualusta- ta peräisin olevien koristemateriaalien arvostus on noussut. na, maanparannusaineena, katteena ja polttoaineena puun- Suomalaisten koristemateriaalien jalostusaste on alhainen, jalostusteollisuudessa. mikä heikentää luonnonkoristemateriaalituotannon kannat- Käpy on havupuun emikukinto, jossa yksittäiset emikukat tavuutta. ovat järjestyneet tiiviisti kierteiseen asentoon. Siemenet sijait- Luonnontuotteiden käyttö koristemateriaaleiksi painot- sevat kävyn suomujen välissä ja karisevat kypsyttyään maatuu joulun aikaan. Tämä johtuu siitä, että monet luonnon- han. Mänty ja kuusi varistavat siemenensä kevättalvella, jot- tuotteet, kuten kävyt, havut, sammalet ja palleroporonjäkä- ta ne leviävät lumen sulaessa sulamisvesien mukana uusille lä, ovat käytetyimpiä jouluasetelmissa ja erilaisissa jouluisis- kasvupaikoille. Kahden pääpuulajimme käpyjä kerätään sie-

190 Kuva 5. Kuusipäreistä (Picea abies) valmistettiin ennen monenlaisia tarve-esineitä, yleisimpiä olivat marja-, sieni- ja perunakorit. Kuvassa korin yläosan sisäpuolella kiertää vahvistuksena kuusipanta ja ulkopuolella on koivun tuohesta valmistettu reunus, jonka päällä kiertää tumma, tuomen (Prunus padus) oksasta halkaistu panta. Pannat ja päreet on punottu kiinni toisiinsa pajunvitsoilla (Salix sp.). Korin sanka on taivutettu kuusivitsoista. Sienikorissa karva- (Lactarius torminosus) ja haaparouskuja (L. trivialis). Kuva: Kauko Salo.

sa koristeissa: seppeleissä, kransseissa, köynnöksissä, kuk- (Ledum palustre) varpuja voi käyttää luutien raaka-ainee- ka-asetelmissa ja käpykoristeissa. na. Koivun ja monen puulajin oksista ja risuista voi valmis- Lapset tekivät kävyistä käpylehmiä ja -lampaita leikkei- taa käyttö- ja koriste-esineitä: risumattoja, koreja, piirakka- hinsä vuosisatojen ajan (kuva 6). Nykyisin kävyistä ja käpy- vuokien ja kukkaruukkujen suojuksia, seinätekstiilejä, ver- asetelmista tehdään erilaisia koristeita joulukuuseen (kuva hoja, kransseja ja erilaisia eläinhahmoja. 7). Kukkakauppojen koriste-esineissä käytetään ulkomail- Sammalia käytetään nykyisin koristetarkoituksiin kuk- ta tuotuja käpyjä, joista suosittuja ovat mm. sembramän- ka-asetelmissa, köynnöksissä ja kuivakukkatöissä. Kuivattua nyn (Pinus cembra) kävyt. Sen siemeniä on käytetty ravin- seinäsammalta (Pleurozium schreberi) ja korpikarhusammal- tona vuosisatojen ajan Siperiassa Venäjällä, missä siemenet ta (Polytrichum commune) on perinteisesti käytetty eristeenä ovat ruokavalioon kuuluva luonnontuote. lattiapohjissa ja tilkkeenä hirsien välissä. Korpikarhunsamma- Syksyisiin asetelmiin kuuluvat kuivakukat, puolukan (Vac- lesta on valmistettu kynnysmattoja ja harjoja. cinium vitis-idaea) varvut, lehdettömät mustikan (V. myrtil- Vuosisatojen ajan suomalaiset ovat käyttäneet jäkäliä lus) varvut, havut ja pihlajan (Sorbus aucuparia) marjaoksat. ruokana, värien ja kuidun lähteenä, kansanlääkinnässä sekä Keväällä hyödynnetään koivujen, lepän (Alnus incana), paju- koristelussa. Koristetarkoituksiin kerätään palleroporonjä- jen (Salix spp.) ja muiden kotimaisten lehtipuiden oksia. Ke- kälää (Cladonia stellaris, kuva 3, sivu 197), joka on taloudel- sällä käytetään puolukan ja mustikan varpuja, kukkia ja leik- lisesti merkittävin Suomen metsistä saatava koristemateri- kovihreinä erilaisia saniaisia. aali. Lisäksi jäkäliä käytetään hajuvesiteollisuuden raaka-ai- Perinteisesti lehtevistä koivunoksista on valmistettu neena ja antibioottien valmistuksessa sekä bioindikaattorei- vihtoja eli vastoja. Lehdetön koivunrisu on käyttökelpoinen na ilmansaastetutkimuksissa ja metsien monimuotoisuutta materiaali luutien ja vispilöiden valmistamiseen. Kanervan

191 Kuva 6. Kävyt soveltuvat koriste- ja askartelukäyttöön. Lapset Kuva 7. Nykyisin kävyistä ja käpyasetelmista tehdään erilaisia tekivät kävyistä käpylehmiä ja -lampaita leikkeihinsä vuosisa- koristeita joulukuuseen. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. tojen ajan. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

arvioitaessa. Jäkälien avulla voidaan myös tutkia geologis- Pajut ovat kestäviä ja taipuisia ja soveltuvat siten punon- ten ja arkeologisten kivipintojen ikää. tamateriaaleiksi. Suomessa kasvaa noin 30 pajulajia alalajit Joulukuusi on peräisin 1500-luvun Saksasta. 1800-luvun mukaan lukien. Niiden kuoren väri vaihtelee oranssista vih- alkupuolella joulukuusi levisi saksalaisten aatelisten mukana reään, punaiseen, ruskeaan ja miltei mustaan. Punontatöihin Englannin hoviin ja Pohjoismaiden aatelisperheisiin. Suomes- käytetään pajulajien lisäksi männyn, kuusen, koivun ja pajun sa joulukuusi yleistyi nopeasti kaupunkiporvariston keskuu- juuria. Kuorimattomista vitsoista tehdyt kalanpyydykset eli dessa 1800-luvun lopulla, mutta maaseudulla vasta 1900-luvun alussa. Nykyisin joulukuusia kaadetaan vuosittain noin 1,4 miljoonaa kappaletta, joista yli puolet menee myyntiin. Myytävistä kuusista noin puolet tulee kotimaisilta viljelmil- tä ja toinen puoli tavallisista talousmetsistä. Kasvattajat voivat erikoistua kotimaisen metsäkuusen lisäksi myös serbian- (Picea omorika) ja mustakuuseen (P. mariana). Kasvattajien joulukuusista saama myyntitulo on arvioitu noin 15 miljoo- naksi euroksi ja kaadettujen joulukuusten kokonaisarvoksi yhteensä 25 miljoonaa euroa vuodessa. Suomeen tuodaan joulukuusia myös ulkomailta. Vuonna 2010 Suomeen tuotiin tullaustietojen mukaan 55 000 joulupuuta, joista suurin osa oli peräisin Tanskasta. Luonnonmateriaaleista hyödynnetään myös niiden sisäl- tämiä väriaineita. Luonnonvärien lähteenä käytetään ruohokasveja, sammalia, jäkäliä, helttasieniä, kääpiä, puun kaarnaa ja kuorta, lehtiä ja havuja sekä käpyjä. Villalankojen, pellavan ja puuvillan värjäyskasveiksi soveltuvat ruohot, varvut ja jäkälät sekä helttasienet ja käävät (kuva 8). Ennen synteettisten väriaineiden yleistymistä luonnon- värejä käytettiin paitsi lankojen ja kankaiden myös kalaverk- kojen värjäykseen. Kalat karttoivat uusia vaaleita verkkoja, ja siksi puuvillaverkot värjättiin ruskeiksi, harmaiksi tai vi- hertäviksi. Värien tarttumista ja pysyvyyttä lisätään erilaisten kemikaalien, mm. alunan, tanniinin ja viinikiven avulla. Jä- kälillä värjätessä puretusta eli lankojen käsittelyä kemikaa- leilla ennen värjäystä ei tarvita, sillä niiden sekundääriyhdis- Kuva 8. Villalankojen, pellavan ja puuvillan värjäyskasveiksi teet toimivat luontaisina puretusaineina. Kasvi- ja sienivär- soveltuvat sienet, varvut ja ruohot, joista saadaan punaisia, vi- jäys on yhä suositumpaa, ja värjäyskursseja järjestetään eri hertäviä ja kellertäviä värisävyjä. Kuvan vihertäviä ja kellertä- puolilla maatamme. viä värisävyjä saadaan mm. ruohoista ja varvuista. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

192 vitsamerrat ovat olleet kalastajien suosiossa. Erilaiset pajusta reumaan, mahalaukun ja suoliston ongelmiin sekä tulehdus- tehdyt korit, huonekalut ja lastenvaunut yleistyivät nopeam- ja virusalttiuteen. min säätyläisten kuin rahvaan keskuudessa. Kekomuurahaiset (Formica rufa col.) rakentavat pesäke- Pajut sulautuvat hyvin luonnon värimaailmaan, ja kuk- on havupuuvaltaisiin metsiin männyn ja kuusen neulasista. karuukut voi piilottaa pajusuojuksiin tai -amppeleihin. Pajun Yhdessä pesässä voi olla 100 000 yksilöä. Keko voi olla 50- kuorta on kerätty nahkojen parkitsemiseksi. Pajurohdokset 100 vuotta vanha ja parikin metriä korkea. Kekomuurahaiset ovat pajun kuoresta tai lehdistä valmistettuja, salisylaatte- ovat hyötyeläimiä, sillä ne syövät hyönteisiä, niiden raatoja ja ja sisältäviä luonnontuotteita, joiden yleisimpiä käyttötarkoi- toukkia sekä lypsävät kirvojen mesikastetta ravinnokseen. tuksia ovat kuumeen hoito ja päänsäryn lievitys. Nopeakas- Kekomuurahaiset ovat toisten muurahaisten, hämähäkkien, vuisuutensa vuoksi pajuja on käytetty energiapuuna, ja niistä tikkojen ja karhujen ravintoa. Jos kekomuurahaisten pesiä on tehty pajupillejä sekä pääsiäisperinteeseen kuuluvia virpo- tuhoutuu, saattaa kekojen hävittämisestä seurata haitallis- mavitsoja. Nykyisin erilaiset pajutyöt ovat suosittuja koriste- ten hyönteislajien lisääntyminen metsissä. ja käyttöesineitä niin sisä- kuin ulkotiloissa. Kekomuurahaisen munia eli toukkakoteloita (kuva 9) on käytetty kanojen (Gallus gallus domesticus) ja fasaanien Luonnonlääkintä (Phasianus colchicus) ruokinnassa, ja myös ihmisille proteii- nirikkaana ravintona sekä luonnonlääkkeeksi. Kekomuura- Erään määritelmän mukaan kansanlääkintä tai kansanpa- haisia ja niiden munia on käytetty spriihin sekoitettuna lihas- rannus on terveyskulttuuria, jota harjoitetaan virallisen län- linimenttinä ja reumatismiin. Myös kramppien ja suonenve- simaisen koululääketieteen ulkopuolella. Luonnonlääkintä on don hoidosta löytyy mainintoja. Kotitekoisiin rohtoihin muu- alueeltaan erittäin laaja, ja sen rajat koululääketieteeseen rahaisten munia tarvittiin vähän, ja usein niihin käytettiin mu- nähden ovat epäselvät. Kansanlääkintä-termin synonyymi- nien lisäksi myös muurahaisia ja kekoaineksia. Ennen teollis- na käytetään usein luonnonlääkintä-termiä. Kansanlääkin- ten lääkkeiden tuloa markkinoille 1950-luvulla muurahaisten tä-nimityksellä korostetaan hoitomuodon perinteisyyttä ja munia myytiin myös apteekkeihin, joissa niistä valmistettiin luonnonlääkintä-nimityksellä sen vaikutustapaa. lääkinnällisiä tuotteita. Suomalaisessa kansanlääkinnässä terva, pihka ja koivun Pesän koosta ja säistä riippuen yhdestä muurahaispe- tuhka ovat olleet yleisesti käytössä. Koivuntuhka on kansa- sästä saa munia puolesta kilosta kahteen kiloon. Ammat- nomainen syövänhoitomenetelmä, joka on noussut Suomes- timunittajien keruusaaliit myytiin 1800-luvun loppupuolelta ta maailmanmaineeseen. Syöpälääkkeen lisäksi koivuntuh- lähtien Viipuriin, Pietariin Venäjälle ja Saksaan. Vienti oli laa- kauutetta käytetään yleisen energisyyden ja elinvoiman li- jimmillaan 1930-luvulla. Nykyisin muurahaisten munia vie- säämiseen, närästykseen, liikahappoisuuteen, ihottumaan, dään Keski-Eurooppaan luontaistuotteiden ja lemmikkien,

Kuva 9. Kekomuurahaisten (Formica rufa coll.) normaalikokoisesta keosta ja kesän säistä riippuen niiden munia eli toukkakoteloita voi kerätä kilon tai kaksi. Munien keruuaika kestää kolme tai neljä viikkoa kesäkuun loppupuolelta heinäkuun loppupuolelle asti. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

193 lintujen ja kalojen ruokien valmistusta varten. Ko- timaassa muurahaisten munia käytetään rohdok- siin nykyisin vähän, sillä apteekeissa ei ole myyn- nissä sellaisia tuotteita, jotka sisältäisivät muura- haisen munia. Isohirvenjäkälä eli islanninjäkälä (Cetraria is- landica) kasvaa yleisenä Suomessa kuivissa män- niköissä ja karuilla kallioilla usein yhdessä poron- jäkälien kanssa. Se on vihertävä tai ruskea, pensasmainen, noin 10 cm korkea jäkälä (kuva 2, sivu 181). Vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta isohirvenjäkälällä on ollut suuri merkitys kan- sanlääkinnässä, ja sillä on parannettu ruoansulatus- ja hengityselimistön vaivoja. Rohdoksena on käytetty kokonaista kuivattua sekovartta. Ny- kyisin isohirvenjäkälästä valmistetaan mm. kuu- senkerkkä-islanninjäkäläuutetta, jota saa luontaistuotekaupoista ja jota käytetään tukemaan hengitysteiden hyvinvointia. Pakurikäävän (Inonotus obliquus) hiilenmustaa kasvannaista, pakuria (kuva 10), on jauhettu teeai- nekseksi Venäjällä ja Siperiassa jo 1600-luvulla, ja on todennäköistä, että tieto pakurin lääkinnällisis- tä vaikutuksista olisi tunnettu Suomessa jo tuolloin. Suomessa pakuritee tunnettiin sotavuosina ”tikkateenä”, jota käytettiin kahvin korvikkeena. Pakuriuutetta on nautittu päivittäin yleiskun- non kohennukseen, mutta myös lääkinnällisesti syövän ehkäisyyn ja hoitoon sekä vatsahaavaan, tuberkuloosiin ja diabeteksen hoitoon. Viime vuosina on kokeellisesti osoitettu, että eräs pakuris- ta eristetty yhdiste ehkäisee syöpäsolujen kasvua. Pakuri nousi näyttävästi suomalaismedian otsikoihin, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira päätti kieltää pakurin markkinoinnin vuonna 2010, mutta pyörsi kiellon vuoden 2011 lopulla. Viime vuosina pakurin suosio on kasvanut voimakkaasti sen terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi ja markkinoille on tullut lukuisia paku- rituotteita. Tutkimus pakurin viljelyn edellytyksis- tä ja viljelyn kannattavuudesta on aloitettu. Tar- koituksena on käynnistää pakurin laajamittainen ja suunnitelmallinen tuotanto koti- ja ulkomaan Kuva 10. Pakurikäävän (Inonotus obliquus) hiilenmusta kasvannainen, pa- markkinoiden tyydyttämiseksi. Ulkomailla paku- kuri, esiintyy oksan halkeamissa tai rungon vauriokohdissa. Pakurikäävän rin merkittävämpiä markkinointikohteita ovat Kii- lahottamassa rauduskoivussa (Betula pendula) voi kasvaa myös korallio- na ja Japani. rakkaita (Hericium coralloides), jotka ovat silmällä pidettäviä vanhan met- Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen sän sienilajeja. Kuva: Kauko Salo. Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Oikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa, eikä niistä tarvitse maksaa. Eri lait antavat, ohjaavat tai rajoittavat jokamiehenoikeuksia.

194 Taulukko 1. Jokamiehenoikeudet ja erikoisluonnontuotteet.

Sallittua on Kiellettyä on • Kerätä luonnonvaraisia marjoja, sieniä, kukkia ja yleensä ruohomaisia • Ottaa kasvavasta puusta tuohta, kuorta, oksia, pahkoja, juuria, lehtiä, pih- kasveja, elleivät ne ole rauhoitettuja. kaa, mahlaa, pakuria tai käpyjä. • Kerätä myös pihlajan- ja katajanmarjoja. • Ottaa oksia tuulen kaatamasta tuoreesta puusta. • Kerätä rauhoittamattomien luonnonkasvien siemeniä. • Ottaa sammalta, jäkälää, puuta tai varpuja toisen maalta. • Kerätä maasta käpyjä tai kuivia risuja. • Niittää ruohoa tai muuta kasvustoa. • Irrottaa puussa kasvava kääpä puuta vahingoittamatta. • Poimia rauhoitettuja kasveja tai niiden osia, mikä koskee soveltuvin osin • Kerätä yksittäisiä kiviä, esim. taskuun. myös rauhoitettujen kasvien siemeniä. Huomioita: • Kekomuurahaisen munien eli toukkakoteloiden keräämisestä ei ole erikseen säädetty. Hyvän käytännön mukaisesti koteloiden keräämisestä on kuitenkin hyvä sopia maanomistajan kanssa. • Luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeudet eivät sellaisenaan ole voimassa. Kasvien ja kasvinosien (myös siementen) kerääminen vaatii yleensä luvan ja on sallittu vain tieteellistä tutkimusta varten.

Kirjallisuus Halmetoja, J. 2012. Pakurikääpä. J. Halmetoja Studios, Tampere. 270 s. ISBN 978-952-93-1252-8 Miettinen, M. ja Raatikainen, V. 1995. Pajutyöt. Opetushallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi. 78 s. ISBN 951-719-421-8 Rinne, T. 2012. Risupupu ja sammalsydän: koristeita lähiluon- non materiaaleista. Gummerus Kustannus Oy. Bookwell Oy, Porvoo. 110 s. Rämä, H. 2011. Jäkälät ja ihminen. Teoksessa: Stenroos, S., Ahti, T., Lohtander, K. ja Myllys, L. (toim.). Suomen jäkäläopas. Kas- vimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsinki. s. 48- 51. ISBN 978-952-10-6804-1 Siponen, A. 2013. Coniferous resin salve, ancient and effective treatment for chronic wounds - laboratory and clinical studies. Academic dissertation. Department of Orthopedics and Traumatology, University of Helsinki. 88 s. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-10-8711-0 Sundström, E. 2003. Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä. Kus- tannus-Mäkelä Oy, Karkkila. 81 s. Tuunanen, P., Tarasti, M. ja Rautiainen, A. (toim.). 2012. Joka miehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Lainsäädän- töä ja hyviä käytäntöjä. Suomen ympäristö 30/2012. 141 s. http://hdl.handle.net/10138/38797 Vestola, U. ja Leppä, M. 2013. Tikkuja ristiin: kaunista kotiin luon- nonmateriaaleilla. Minerva Kustannus Oy. Bookwell Oy, Por- voo. 152 s. ISBN 9789524927994

195 Mahla rauduskoivun sivutuotteena ja palleroporonjäkälä koristemateriaalina Kauko Salo ja Marjut Turtiainen

Mahlan merkitys ihmisen taloudessa on ollut vähäinen viimeisten vuosikymmenten aikana. Sata vuotta sitten metsis- sä samoajat, kaskenpolttajat ja karjan paimenet käyttivät ke- väisin koivunmahlaa energiajuomana. Mahla oli arvokas ra- vinnonlisä lumien sulaessa, sillä pitkän talven jälkeen tuore ravinto oli lopussa ja raikas mahla virkisti ihmisiä ja eläimiä, kunnes vihreät kasvit ja heinät olivat hyödynnettävissä. Sil- loin mahlanvalutukseen sai ryhtyä kuka tahansa, jos vain sopiva koivu osui kohdalle. Nykyisin koivunmahlan valutukseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, sillä valutus ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Mahlan tehtävä on kuljettaa vettä, ravinteita ja sokereita koivun kasvaville silmuille. Koivunmahla virtaa puista huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella ennen silmujen puhkeamista (kuva 1). Koivunmah- lassa on vettä 99 % ja kiintoaineita noin 1 % eli 10 grammaa litrassa (kuva 1). Mahla on koivun itsensä tarvitsemien ja valmistamien ravinteiden laimea vesiliuos, jota se tarvitsee kasvunsa käynnistämiseen keväällä ennen kuin yhteyt- täminen lehdissä alkaa. Mahlassa on hedelmäsokeria eli fruktoosia ja rypäleso- Kuva 1. Kylmä ja raikas mahla on maittava janojuoma, jossa on keria eli glukoosia keskimäärin 9,7 grammaa litrassa, mutta vettä 99 %, sokereita, kivennäis- ja hivenaineita sekä valkuai- tavallista sokeria eli sakkaroosia vain hyvin pieniä määriä ja saineita 1 % eli 10 grammaa litrassa. Kuva: Urho Kettunen. vain alkukeväällä. Mahla sisältää koivun juurten maasta ot- tamaa vettä ja erilaisia epäorgaanisia yhdisteitä, joista ylei- simpiä kivennäis- ja hivenaineita ovat kalium (K), kalsium (Ca) Mahlan juoksutuksessa hygienia on ja magnesium (Mg) sekä mangaani (Mn). Mahlan hedelmä- tärkeää happoja ovat omena-, sitruuna- ja fosforihappo, joiden ko- konaismäärä on noin 0,1 grammaa litrassa mahlaa. Mahlassa Puussa virratessaan mahla on puhdasta, mutta puun kairauk- on pieniä määriä myös glutamiiniä, asparagiiniä ja sitrulliiniä, sen yhteydessä mikrobit saastuttavat sen herkästi. Mahlan jotka ovat koivun valkuaisaineiden rakenneosia. Koivun juu- valutusreiän ympärys saa helposti sienitaudin, joka näkyy risto imee maasta veden mukana typpiravinteita, jotka koi- koivun puuaineen värivikoina ja myöhemmin lahovikaisuute- vu muuttaa omien entsyymiensä avulla aminohapoiksi. Niitä na sekä rungossa esiintyvinä kääpinä. Ruskeaksi muuttuvan on mahlalitrassa noin 0,05 grammaa. valutusreiän ympäristöstä on määritetty bakteereita, hiivoja Mahlaa voi kerätä keväällä kahden kolmen viikon ajan. ja homeita, joille mahlan kostuttama puuaines on hyvä kas- Mahlan valunta loppuu yleensä siihen, kun koivut ovat hii- vualusta. Mahla houkuttelee valutusreiän ympäristöön myös renkorvalla. Puun kunto ja koko vaikuttavat merkittävästi sii- muurahaisia ja hyönteisiä. Väri- ja lahoviat alentavat koivun hen, kuinka paljon mahlaa tulee. Runsaimmin mahlaa saa- käyttöarvoa vaneri- ja sahateollisuudessa. daan paksuista ja isolatvaisista puista, joilla on hyvä vuosi- Suuria mahlamääriä kerätään juoksuttamalla valuva kasvu ja rungon halkaisija on rinnankorkeudelta vähintään mahla keräysastioihin puuhun yläviistoon poratusta reiäs- 30 senttimetriä. Tällaiset rauduskoivut (Betula pendula) va- tä. Porattuun reikään asetetaan steriloitu holkki, josta mahla luvat mahlaa 20-30 litraa vuorokaudessa (kuva 2), ja yhdes- kulkee puhdistettujen letkujen kautta teollisesti valmistet- tä puusta voi saada mahlaa valutusjakson aikana 300 litraa. tuihin ja tiiviisti suljettaviin muoviastioihin. Mahla pilaantuu Viileät kevätsäät (alhaiset päivä- ja yölämpötilat) ja kevään yhtä helposti kuin maito, ja siksi mahla on saatava kylmä- hidas eteneminen edistävät mahlan virtausta paremmin kuin kuljetusjärjestelmän kautta jatkokäsittelyyn 12 tunnin ku- kevään nopea eteneminen ja korkeat päivä- ja yölämpötilat. luessa. Viileässä, esimerkiksi jääkaapissa, mahla säilyy noin Mahlan talteenoton tuottoisin ajanjakso on valunnan alka- vuorokauden. Jos mahlaa haluaa kerätä suurempia määriä, misesta 6-10 vuorokautta, jolloin saadaan yli puolet koko- mahla on pakastettava tai pastöroitava. Nykyään teollises- naisvalunnan määrästä. sa tuotannossa mahla saadaan säilymään kuumentamatta sekä ilman lisä- ja säilöntäaineita.

196 Mahla sopii moneen käyttötarkoitukseen

Ruoanvalmistuksessa mahlaa käytettiin ennen vellien, taiki- noiden ja juuston osana. Saunomisen jälkeen hiukset huuh- deltiin mahlavedellä. Mahlalla hoidettiin kevätväsymystä, keripukkia ja munuaissairauksia. Nykyajan ihmisille mahla sopii janojuomaksi sellaisenaan, puolukka- tai karpalomehulla maustettuna tai siman, oluen ja sahdin raaka-aineena. Lei- vottaessa taikinaan voi lisätä mahlaa veden sijasta, jolloin hiivan toiminta mahlan vaikutuksesta vilkastuu.

Palleroporonjäkälä

Poronhoitoalueen eteläpuolella Oulujokilaaksossa, Perä- meren rannikolla ja Kainuussa palleroporonjäkälää (Clado- nia stellaris) on kerätty useiden vuosikymmenien ajan. Sitä käytetään koristetarkoituksiin hautaseppeleissä, kukkalait- teissa ja arkkitehtien pienoismalleissa. Kuva 2. Runsaimmin mahlaa tuottavat rauduskoivut (Betula Palleroporonjäkälä vaatii menestyäkseen runsaasti va- pendula), jotka ovat isolatvaisia ja hyväkasvuisia, ja niiden run- loa (kuva 3). Avohakkuualueilla se ei kuitenkaan viihdy, sillä gon halkaisija on rinnankorkeudelta vähintään 30 senttimetriä. se kuivuu auringon paahteessa ja tuulessa ja sen laatu kär- Tällaiset rauduskoivut valuvat mahlaa 20-30 litraa vuorokau- sii hakkuutähteiden vaikutuksesta. Jäkäliköt tarvitsevat suo- dessa. Mahlan valutusta Haaparinteellä, Kolin kansallispuiston jakseen mäntypuuston, jotta ne kasvaisivat hyvin ja kehit- naapurissa 8.5.1996. Kuva: Kauko Salo. tyisivät peittävyydeltään tasaisiksi.

Kuva 3. Palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) kasvaa kuivilla kankailla ja karukkokankailla, joilla kasvun edellytykset ovat vaateliaimmille lajeille vähäiset. Palleroporonjäkälä on muiden maajäkälien tapaan hidaskasvuinen ja se kasvaa vuodessa vain 3-6 milli- metriä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

197 tää ainakin 60 vuotta. Ankaran metsäpalon jälkeen palleropo- ronjäkälä saavuttaa valta-aseman vasta 200 vuoden kuluttua. Jäkälikköjen määrää ovat vähentäneet uudistushakkuut, ihmisten aikaansaama tallaus, porot ja kestävyyden rajat ylit- tävä keruu. Palleroporonjäkälä ei kestä kohtuullistakaan po- ronlaidunnusta, ja se uudistuu hitaammin kuin muut poron- jäkälät. Lapissa suuret porolaumat ovat syöneet maanpintaa myötäilevän jäkäläpeitteen paikoitellen kokonaan. Pallero- poronjäkälät ehtivät saavuttaa kauniin palleromaisen muo- tonsa Lapissa vain vaikeakulkuisissa maastoissa, joille porot eivät pääse laiduntamaan. Jäkälää kerätään (nostetaan) kosteana sulan maan aikaan. Kuivina kausina keruualue kastellaan ennen nostoa. Koristejäkäläksi kelpaa vain hyvälaatuinen palleroporonjä- kälä, jonka on oltava haarautumaton, latvastaan pyöreä ja noin kahdeksan senttimetrin korkuinen (kuva 4). Nostajat valitsevat parhaat ja kookkaimmat jäkäläyksilöt kerättäviksi mataliin puulaatikkoihin. Nostotapaa voidaan kutsua jäkäli- kön yläharventamiseksi, koska pienille, jäljelle jääville yksi- löille tulee lisää kasvutilaa. Uusi nosto tehdään, kun osa kasvamaan jätetyistä yksilöistä on varttunut riittävän suuriksi. Muutamille Oulujoen varren kunnille ja Hailuodolle pal- leroporonjäkälän keruulla on huomattava taloudellinen merkitys. Eniten jäkälää kerättiin vientiin Keski-Eurooppaan 1950- ja 1960-luvuilla, ja viimeisin viennin huippuvuosi oli 1970, jolloin vietiin 1 900 tonnia jäkälää. Tämän jälkeen vienti on laskenut. Vuosina 2008-2012 palleroporonjäkälää on viety Suomesta noin 200 tonnia vuodessa ja viennin arvo on ollut miljoona euroa vuodessa. Parhailla jäkäläkankailla pal- leroporonjäkälän tuotto voi olla nelinkertainen puuntuotantoon verrattuna.

Kuva 4. Latvastaan pyöreät, noin 8 senttimetriä korkeat pallero- poronjäkälät kerätään sateisella säällä puulaatikoihin. Kuivina kausina keruualue kastellaan ennen nostoa. Palleroporonjäkä- Kirjallisuus län poimintaa Rokualla, Vaalassa 10.6.1986. Kuva: Jukka-Pekka Kallio, H. ja Kallio, S. 1987. Koivunmahla: Suomalaisen innovaa- Jäppinen. tion perusteet. Moniste. Advisers Uotinen Ky. Tampere. 41 s. Kauppi, M. 1979. The exploitation of Cladonia stellaris in Fin- land. Lichenologist 11: 85-89. doi:10.1017/S0024282979000104 Palleroporonjäkälän kilpailukyky on heikko, joten rehevil- Matila, A. ja Kubin, E. 1998. Palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) keruutuotteena ja siihen vaikuttavat puustotekijät. Metsä- lä kasvupaikoilla se häviää kilpailussa sammalille ja varvuil- tieteellinen aikakausikirja. Folia Forestalia 4/1998: 531–542. le. Parhaiten se viihtyy kuivilla kankailla ja karukkokankailla, Nevalainen, S. 2006. Discolouration of birch sapping. Julkaisus- joilla kasvun edellytykset ovat vaateliaimmille lajeille vähäi- sa: Solheim, H. & Hietala, A. M. (toim.). Forest pathology re- set. Palleroporonjäkälä on muiden maajäkälien tapaan hidas- search in the Nordic and Baltic countries 2005. Proceedings from the SNS meeting in Forest Pathology at Skogbrukets kasvuinen: se kasvaa vuodessa vain 3-6 millimetriä (kuva 3). Kursinstitutt, Biri, Norway, 28-31 August 2005. Aktuelt fra Jäkälä kasvaa parhaiten pilvisinä ja sateisina päivinä sekä Skogforskningen 1: 32-36. http://www.skogoglandskap.no/ aamu- ja yökasteessa, joita merenrannikkometsissä esiin- filearchive/a-2006-1.pdf tyy useammin kuin sisämaassa. Palleroporonjäkälä kasvaa Salo, K. 1996. Koivun mahla, elämän neste sopii moneen käyttö- tarkoitukseen. Aliokirjoitus. Karjalainen. 24.4.1996. hyvin myös keväällä, kun lumet sulavat ja kosteutta on riit- Salo, K. 2000. Kaskikoivun mahla virtaa. Kirjassa: Loven, L. ja Rai- tävästi. Poronjäkälillä ei ole juuria, vaan ne ottavat ravintei- nio, H. (toim.). Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaise- ta koko sekovarrellaan sadevedestä ja ilman kosteudesta. maan. Metsäntutkimuslaitos - Geologian tutkimuskeskus. Kulotuksen, kaskeamisen ja metsäpalojen jälkeen jäkälä- Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. s. 78-83. http://tupa.gtk. fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_038.pdf kasvillisuuden sukkessio on hidasta. Noin kymmenen vuotta metsäpalon jälkeen kuiville mäntykankaille ilmestyvät ensim- mäisenä rupi- ja torvijäkälät. Myöhemmin alaa valtaavat val- koporonjäkälä (Cladonia arbuscula) ja harmaaporonjäkälä (C. rangiferina). Palleroporonjäkäläkankaan muodostuminen kes-

198 3.8 Riistaeläimet

Millaista metsää riistalle Pekka Helle ja Harto Lindén

Kun tarkastellaan, millaisia elinympäristövaatimuksia on Metsotiheys, yks./km2 Hirvikanta, 10 000 kpl metsien riistaeläimillä, nousee esiin lajiparina hirvi (Alces 12 16 alces) ja metso (Tetrao urogallus). Hirvikannat ovat kasva- Metso Hirvi neet räjähdysmäisesti 1970-luvun alusta lähtien, ja merkit- tävä osasyy tähän on nuorten taimikoiden runsaus. Met- säkanalintuarviointien mukaan metsokantojen romahdus 9 12 puolestaan alkoi 60-luvun puolivälistä - tosin metsokannat olivat vielä aikaisemmin runsaampia, mutta joidenkin erä- miesten mukaan ”entiset kannat” ovat aina parhaat (kuva 1). Sanotaan, että jos hirvelle kumartaa, niin metsolle pyllistää. 6 8 Sanonnassa on totta toinen puoli, mutta asia ei ole yksiselitteinen. Muutama vuosikymmen sitten metsän eläimistöä jaettiin melko yksiselitteisesti vanhojen ja nuorten metsien la- 3 4 jeihin. Sittemmin monet vanhan metsän tyyppilajit ovat osoittaneet pärjäävänsä muuallakin, ne ovat löytäneet uusia ekolokeroita tai sopeutuneet yleisesti vallitseviin olosuhteisiin. Elinolot eivät ehkä ole optimaaliset, mutta toi- 0 0 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 meen tullaan. Kuva 1. Metson (Tetrao urogallus) tiheys ja hirvikannan koko Ravintoa, suojaa ja tilaa (Alces alces) vuosina 1964-2012 (Luonnonvarakeskus).

Eläimet vaativat ympäristöltään pelkistetysti ravintoa, suojaa ja tilaa. Ravinto ja suoja ovat selviä tarpeita, joiden päi- vittäinen tyydyttäminen on kaikille selviö. Tilakäsite ei ehkä timien läheisyydessä viihtyvät mm. monet arvokkaat met- avaudu yhtä helposti. Hirvi ja metso saattavat käyttää sa- sälintulajit. Riistakolmioarviointien mukaan niillä alueilla, maa tilaa (kuvat 2 ja 3), mutta sen tilan sisällä ne kulkevat joilla on runsaasti metsoja, on monipuolisesti myös muu- eri polkuja eivätkä ehkä edes kohtaa toisiaan. Molemmille ta metsäriistaa. lajeille on tärkeää, että ympäristössä, monien kilometrien Riistaeläimet usein välttelevät ihmisiä, ja suurpedot, joi- säteellä, on runsaasti metsämaata. Nyky-Suomessa tämä den liikkuvuus on hämmästyttävän suurta, pyrkivät kiertä- metsämaa on hyvin mosaiikkimainen, monien eri ikäluok- mään ihmisen kaukaa. Tämä ei tosin aina onnistu, sillä ih- kien ja metsätyyppien kokonaisuus. Jos esimerkiksi tuhan- misasutus ulottuu lähes kaikkialle. Ihmistoiminta ajaa myös nen hehtaarin alueella on 60 % metsämaata, siellä viihtyvät metson soitimia yhä syvemmälle korpeen. Maahamme oli- sekä hirvi että metso ja muutkin metsänriistaksi luokitel- si suunniteltava alueita, joissa metsäisyysaste olisi korkea, tavat lajit, vaikka varttunutta metsää olisi vain muutaman mikä sallisi toimivien populaatioyhteyksien olemassaolon. prosentin verran. Toisaalta jos vanhaa metsää olisikin kymmenkunta prosenttia, mutta muun ikäisiä metsiä yhteensä Nykymetsätalouden suhde luonnonhoitoon vain parikymmentä prosenttia, metsänriista olisi vaikeuk- sissa. Metsien monikäyttö tuli meillä metsänhoidon sanastoon ja Tilaa vaativat eläinyksilöt mutta etenkin populaatiot. yleiseenkin kielenkäyttöön 1960-luvulla heijasteena ylei- Metsänriistamme on pääosin varsin paikallista, poikkeuk- semmästä luonnonmerkityksen ymmärryksestä ja ympä- sina etenkin suurpedot. Paikallispopulaatioiden on oltava ristön arvojen korostumisesta. Osaltaan tätä vauhditti ym- toiminnallisessa yhteydessä toisiinsa, muutoin seuraa eris- päristöliikkeen piiristä alkanut ankarakin avohakkuitten täytyminen ja tuhoutumisuhka. Metson soitimet ovat tästä kritiikki. Metsänhoidossa riistan hyvinvointi huomioitiin jo hyvä esimerkki: hyvillä metsäalueilla soitimet ovat kahden aikaisemmin. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa valtion mail- kilometrin etäisyydellä toisistaan. Mikäli soidinetäisyydet la 1950-luvulla metsäammattikunta kartoitti metson soi- kasvavat lähelle kymmentä kilometriä, tilanne lienee kriitti- dinpaikkoja laajalti tarkoituksena ottaa niitä huomioon leinen. Metso toimii eräänlaisena sateenvarjolajina, jonka soi- mikkojen suunnittelussa. Huomattava osa metsäammatti-

199 Kuva 2. Hirvi (Alces alces) on maamme merkittävin riistaeläin sekä lihantuotoltaan että taloudellisesti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2013 kaadettiin 38 025 hirveä. Hirven laskennallinen lihantuotto oli tuolloin 5 miljoonaa kiloa ja lihan arvo 35 miljoonaa euroa. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

kunnasta oli metsästyksen harrastajia, ja ajatus syntyi am- muassa metsäammattilaisia, ympäristö- ja riistahallintoa mattikunnan sisältä. Soidinpaikkatietoa ei kuitenkaan osat- sekä lintuharrastajia. tu eikä voitu ottaa käytännössä huomioon juuri lainkaan. Nykyään metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat Metsänhoitosuosituksia ovat laatineet Metsähallitus nousseet puuntuotantotavoitteiden rinnalle. Monet metsän- valtion maille ja metsätalouden kehittämiskeskus Tapio yk- omistajat korostavat metsien hoidossa maisemallisia, vir- sityismaille 1970-luvulta lähtien. Riistankin huomioon ot- kistyksellisiä, luonnonsuojelullisia ja myös riistanhoidollisia tavia suosituksia on tarkennettu useita kertoja, ja nykyään näkökohtia. Suuntausta vahvistaa se, että kasvava joukko riistan elinmahdollisuuksiin kiinnitetään vakavasti huomio- metsänomistajia asuu kaupungeissa. Laajoihin alueisiin sota. Uusin Hyvän metsänhoidon suositukset (Tapio) on vuo- veltuvaa metsäsuunnittelua voidaan toteuttaa yksityismailla delta 2007 ja Metsähallituksen metsätalouden ympäristö- yhteismetsien avulla, mistä on merkkejä näkynytkin. opas vuodelta 2011. Valtion mailla käytössä ovat myös ym- Riistan tämän hetkisiin ja tuleviin elinoloihin vaikuttaa päristö- ja laatujärjestelmät sekä ajantasaiset luonnonva- suositusten mukainen metsänhoito: hakkuut, energiapuun ratiedot. Pätevätkään suositukset eivät vielä riitä, vaan tie- korjuu ja luonnonhoito. Pienet suojelualueet ovat korvaa- to on koulutuksella siirrettävä koko metsäammattikunnalle. mattomia silloin, kun halutaan suojella uhanalaisten lajien Riistan ja koko metsäluonnon hyvinvointi tulee edelleen erityiskohteita, mutta yleisesti ottaen metsiemme perusla- huomioon otetuksi mm. Etelä-Suomen METSO-monimuo- jiston ja myös riistan elinvoimaisuuteen vaikuttaa se, pal- toisuusohjelmassa ja metsäsertifioinnissa, jälkimmäises- jonko on talousmetsiä ja miten niitä hoidetaan. sä tosin vain yleisellä tasolla. Uusi metsälaki avartaa edelleen mahdollisuuksia käyttää metsää muuhunkin kuin vain Paikallismetsien hoitotarpeet puuntuotantoon. Myös monet muut toimijat pitävät metsä- asiaa omanaan, myös useat kansalaisjärjestöt. Hyvä esi- Metsikön kokoinen alue on eläinyksilön, parin tai poikueen merkki on vuonna 2001 perustettu Keski-Suomen metso- elinalue tai sen osa. Pienielinpiirisillä lajeilla yksi metsäku- parlamentti, jonka avulla edistetään maakunnan vaakuna- vio voi olla riittävä kokonaisuus, mutta useimmille riistala- linnun elinvoimaisuutta. Metsoparlamenttiin kuuluu muun jeille se on kuitenkin vain elinpiirin osa tai jokin vuodenkier- ron aikana tarvittavista elinpiirin osista. Riistalajien välillä

200 Kuva 3. Metso (Tetrao urogallus) on maamme suurin metsäkanalintu. Aikuisen ukkometson pituus on noin 90 senttiä, siipiväli noin 85 senttiä ja paino noin neljä kiloa. Metson elinympäristöjä ovat varttuneet tai vanhat metsät, mutta se kelpuuttaa soidinpaikoikseen myös nuoret, 30-40-vuotiaat mäntyvaltaiset kasvatusmetsät. Metson ravintoon kuuluvat kesällä puiden silmut ja lehdet, loppuke- sällä ja syksyllä marjat. Talvella metsot syövät männyn neulasia ja taimien silmuja. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. on luonnollisesti suuria eroja esimerkiksi siinä, minkä ikäi- metsikkötasolla poikkeavat toisistaan, mutta perustavoit- sessä metsässä ne parhaiten viihtyvät. Latvuspeittävyys on teena elinympäristöjen hoidossa on rakenteeltaan vaih- yleensä huomattava jo metsikön kehittyessä nuoreksi kas- televa sekametsä, jossa on alikasvosta ja elinvoimainen vatusmetsäksi, mikä on eduksi metsäkanalinnuille ja mo- kenttäkerros. Hyvä tavoite on myös välttää liiallista raivaa- nille muille lajeille. Metsäjänikselle (Lepus timidus) ja hir- mista (hallittu hoitamattomuus). Edelleen tavoiteltavia ra- vieläimille nuoret taimikkovaiheet ovat sitä vastoin par- kennepiirteitä kuviotasolla ovat puuston ja pensaskerrok- haita ruokamaita. Yksittäistä metsikköä ei voida yleensä sen koko- ja tiheysvaihtelu sekä aukkoisuus. Petoriskin alla hoitaa niin, että se tyydyttäisi kaikkien lajien vaatimuksia, eläville riistaeläimille on taattava sekä turvalliset suojapai- mutta eräät metsän rakennepiirteet ovat kuitenkin kaikille kat että toimivat pakoreitit. eduksi. Tämä korostaa kuviokokonaisuuksien (maiseman) Konkreettinen toimi yksittäisissä metsiköissä on ar- tärkeyttä: kaikkia lajeja palvelee parhaiten eri kehitysvai- vokkaiden elinympäristöjen säästäminen. Näitä ovat rehe- heissa olevien metsiköiden mosaiikki, kunhan metsäpeit- vät puronvarret, korpijuotit, vähäpuustoiset suot ja kallioi- teisyyttä on riittävästi. set lakimetsät. Vaihettumisvyöhykkeet ovat riistalle tärkei- Tiedot riistalajien elinympäristövaatimuksista perustu- tä, varsinkin suon ja metsän väliset, ja ne tulisi ottaa suun- vat yleensä tutkimuksiin, joiden tuloksia metsänhoitosuo- nittelussa huomioon. Taimikonhoidossa tulee välttää leh- situksissakin käytetään. Monessa asiassa käsitykset pe- tipuuston ja pensaston tarpeetonta poistamista. Harven- rustuvat asiantuntijoiden kokemukseen; paljon on kysy- nushakkuut tulisi tehdä ajallaan, jotta latvukset elpyvät, myksiä, joita ei tutkimuksen keinoin voidakaan ratkaista. aluskasvillisuus rehevöityy ja marjasadot runsastuvat. Tilanne on metsäntutkimukselle tuttu: tuloksia vaaditaan Kenttäkerroksen arvokasvi mustikka on tärkeä niin metsä- pikaisesti, mutta esimerkiksi metsän varttuessa tapahtu- kanalinnuille kuin riistanisäkkäille. Jos hyvät mustikkavar- vat hitaat muutokset ja niiden yksiselitteiset tulkinnat vaa- vikot vähenevät tuntuvasti, se helpottaa myös esimerkiksi tivat pitkäkestoisia seurantoja. maapetoja lintupoikueiden saalistamisessa. Riistalajien elinympäristövaatimusten huomioon otta- Tasaikäisrakenteisessa metsässä riistan kannalta taminen edellyttää yksinkertaisimmillaan sitä, että turvataan voiteltavia seikkoja ovat yli kiertoajan pysyvät rakenteet ja niiden perustarpeet, ravinto ja suoja. Eri lajien vaatimukset rakenteen vaihtelu. Kasvatus- ja uudistushakkuissa jäte-

201 tään säästöpuita tai puuryhmiä, jotka on tarkoitettu pysy- Kirjallisuus viksi metsään. Ne ovat tavallisesti lehtipuita. Myös pienia- Lindén, H., Danilov, P. I., Gromtsev, A., Helle, P., Ivanter, E. V. ja laisia riistatiheiköitä suositaan jätettäväksi. Eri-ikäisraken- Kurhinen, J. 2001. Laajat metsäkäytävät Fennoskandian teinen metsä tarjoaa riistalle myönteisenä ajallisesti jatku- havumetsälajiston suojelussa. Suomen Riista 47 s. 94-104. van peitteisyyden. Sen hoidossa poimintahakkuin ylläpide- Lindén, H. ja Helle, P. 2013. Metsäkanalintujen ympäristönhoito. Kirjassa: Nummi, P. ja Väänänen, V-M. (toim.). Suomalainen tään ja kehitetään metsän eri-ikäisrakenteisuutta ja moni- riistanhoito. Metsäkustannus. Bookwell Oy. s. 19-27. lajisuutta. Miettinen, J. 2011. Metson elinympäristöt talousmetsissä. Suo- Edellä hahmotellut tavoitteet ovat kirkkaina metsän- men Riista 57: 18-36. hoitosuosituksissa. Kuviotasolla tilanne on helposti hallit- Pakkala, T., Pellikka, J. & Lindén, H. 2003. Capercaillie - a good tava, sillä kuvio on perusyksikkö metsätalouden toimissa. candidate for an umbrella species in taiga forests. Wildlife Biology 9: 309-316. Maiseman taso on vaikeampi, varsinkin pirstaleisissa yk- Päivinen, J., Björkqvist, N., Karvonen, L., Kaukonen, M., Korhonen, sityismetsissä. Se onnistuu isommilla yhden maanomista- K.-M., Kuokkanen, P., Lehtonen, H. ja Tolonen, A. (toim.). 2011. jan alueilla, ja Metsänhallituksella onkin ollut tiennäyttä- Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas. Metsä- jän rooli ja alue-ekologista ajattelua on tuotu vahvasti mu- hallituksen metsätalouden julkaisuja 67. 162 s. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mt/ymparistoopas2011.pdf kaan metsäsuunnitteluun. Esimerkiksi yksityismailla ei ole Sirkiä S. ja Lindén, H. 2011. Metsoymmärryksen muuttuneet helppoa eikä usein edes mahdollista ottaa huomioon met- mittakaavat. Suomen Riista 57. s. 7-17. son soidinpaikkaa ja -aluetta, sillä niiden tarvitsema alue on Sirkiä, S., Pellikka, J. & Lindén, H. 2010. Balancing the needs of noin 300 hehtaaria. capercaillie (Tetrao urogallus) and moose (Alces alces) in Riista tulee hyötymään siitä, että puuston kokonaistila- large-scale human land use. European Journal of Wildlife Research 56: 249-260. http://dx.doi.org/10.1007/s10344- vuus kasvaa edelleen ja myös varttuneiden kehitysvaihei- 009-0306-z den osuus kasvaa. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa tähän Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. ja Väisänen, P. samaan suuntaan. Esimerkiksi metsolle sopivat ympäris- 2014. Hyvät metsänhoidon suositukset. Metsäkustannus. töt saattavat hyvinkin lisääntyä, kun 1950- ja 1960-luvuil- 264 s. . ISBN: 978-952-6612-22-5 (painettu) http://tapio.ot- tomatias.com/julkaisut-ja-raportit/metsanhoidon-suosi- la hakattujen alueiden suuret metsäikäluokat ovat varttu- tukset-verkkojulkaisut/ neet kasvatusmetsävaiheeseen. Metsien nuorten vaihei- den hoito on laajasti viivästynyt, mistä on aiheutunut kasvutappioita, mutta toisaalta lehtipuuston osuus sekapuuna on selvästi kasvanut, mikä on riistalle ollut edullinen asia. Uhkakuviakin on. Metsäenergian korjuu lisääntyy nopeasti, ja siihen voi liittyä monia riistan kannalta epäedulli- sia asioita. Kannonnosto uudistusalueilta hidastaa kenttä- kerroksen elpymistä hakkuun jälkeen. Siirtyminen massa- teollisuudesta energiapuun käyttöön lisää metsän nuorten ikäluokkien käytön kasvua. Tukkipuun tuottaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa tulee lyhentämään kiertoaikaa, mikä voi johtaa mm. mustikan määrän vähenemiseen pitempään kiertoaikaan verrattuna. Erityisesti Etelä-Suo- messa nähtävä ja voimistuva kuusettuminen on koko riis- talajistoa ajatellen epäedullista. Siellä myös muu maan- käyttö kaventaa riistalle sopivien alueiden pinta-alaa.

202 Hirvieläimet ja metsien monimuotoisuus Pekka Niemelä

Suomessa metsäekosysteemeihin ja sitä kautta met- kuivana kasvibiomassana mitattuna. Näin laskettuna koko sien monimuotoisuuteen vaikuttavia hirvieläimiä ovat hir- Suomen hirvikanta kuluttaa vuodessa noin 300 tonnia met- vi (Alces alces), metsäkauris (Capreolus capreolus) (kuva 1), siemme kasvibiomassaa. Lisäksi hirvieläimet syövät vali- pohjoisamerikkalainen tulokaslaji valkohäntäpeura tai ny- koiden. Näistä tekijöistä johtuen kasvaneet hirvieläinkan- kyiseltä nimeltään valkohäntäkauris (Odocoileus virginia- nat ovat alkaneet voimallisesti muokata metsäekosystee- nus) (kuva 2), poro (Rangifer tarandus tarandus) sekä met- mejä, metsien eliöyhteisöjä ja niiden monimuotoisuutta säpeura (R. tarandus fennicus). (kuvat 1 ja 2). Erityisesti hirvi on runsastunut huomattavasti, ja sitä on edistänyt tehostunut metsänhoito, joka on luonut run- Hirvieläinten aiheuttamat muutokset saasti taimikoita ja siten kattanut hirvieläimille runsaan kasvillisuudessa ruokapöydän. Nykyisin hirven talvikannat ovat vakiintuneet 80 000-90 000 yksilöön, valkohäntäkaurista on noin 30 000 Hirvieläimet suosivat ravintonaan lehtipuita. Parhaiten bo- yksilöä. Metsäkauriita on mantereella noin 20 000 yksilöä reaalisissa metsissä ravinnoksi kelpaavat haapa, pajut ja Ahvenanmaalla noin 10 000. Porojen kokonaismäärä lie- (etenkin raita ja kiiltopaju), pihlaja ja koivut (etenkin rau- nee noin 200 000 yksilöä. Metsäpeurakanta on taantunut: duskoivu). Kuusi kelpaa huonosti hirvieläinten ravinnoksi, vuoden 2013 laskennoissa sitä tavattiin vain 1 852 yksilöä. mutta metsäkauris saattaa tehdä kuusitaimikoissa merkit- Kookkaina kasvinsyöjinä hirvieläimet kuluttavat suu- tävää tuhoa. Metsäkauris kykenee käyttämään ravinnok- ria määriä kasvibiomassaa. Esimerkiksi hirvi voi kesäai- seen jopa myrkyllistä marjakuusta ja estämään sen uudis- kaan syödä jopa 30-40 kiloa tuoretta kasvibiomassa vuo- tumisen Ahvenanmaalla. Lepät eivät myöskään kelpaa ra- rokaudessa. On arvioitu, että hirvikanta kuluttaisi kasvibio- vinnoksi. Hirvieläinten pitkäaikainen laiduntaminen tietyllä massaa vuosittain keskimäärin 11,4 kiloa metsähehtaarilta alueella saattaa muuttaa metsän puulajikoostumusta huo-

Kuva 1. Metsäkauris (Capreolus capreolus) syö kesällä heinä- Kuva 2. Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) on pohjoi- ja ruohokasveja, jäkäliä, marjoja ja sieniä. Talvella metsäkauris samerikkalainen hirvieläin, joka tuotiin Suomeen 1930-luvulla. syö varpuja, puiden ja pensaiden oksia. Metsäkauris voi aiheut- Se syö ruohovartisia kasveja, puiden ja pensaiden versoja. Run- taa kuusitaimikoissa merkittäviä tuhoja syömällä taimien ver- saslumisina talvina se viihtyy rehevissä sekametsissä ja erityi- soja ja silmuja. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. sesti kuusikoissa, joissa lunta on vähemmän kuin muualla. Tal- vella sen ravintoa ovat mustikan varvut, männyn ja katajan vuo- sikasvaimet sekä lehtipuiden oksat. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

203 mattavasti. Alueilla, joilla hirvitiheys on suuri, hirvet estävät lutus oli vähäistä tai suurta. Tulokset tukivat siten hypo- suosimiensa puulajien uudistumisen ja kasvun latvusker- teesia, jonka mukaan keskitason häiriö on biodiversiteetin rokseen. Yhdysvalloissa Isle Royalin saarella pitkään kestä- kannalta edullisinta (niin kutsuttu ”intermediate disturban- nyt hirven laidunnus muutti kasvillisuuden musta- ja valko- ce -hypothesis”). Pitkän evoluutiohistorian aikana kasviyh- kuusen hallitsemaksi ”kuusisavanniksi”. Latvuston harve- teisöt ovat sopeutuneet kasvinsyöjien laidunnukseen. neminen hyödytti ruohovartisia kasveja, koska valoa pääsi Poro poikkeaa muista hirvieläimistä sikäli, että se käyt- enemmän kenttäkerrokseen. Tästä syystä maisema muut- tää talvella ravinnokseen lähes yksinomaan jäkälää ja lup- tui savannimaiseksi. poa. Kesällä taas poron pääasiallista ravintoa ovat tunturi- Myös Pohjoismaissa suoritetut aitauskokeet ovat osoit- koivu, pajut sekä kenttäkerroksen kasvillisuus, kuten ruo- taneet, että hirven pitkäaikainen laiduntaminen johtaa sa- hot ja varvuista etenkin mustikka. Loppukesällä poron tär- mantyyppisiin puulajimuutoksiin kuin Pohjois-Amerikassa- keää ravintoa ovat sienet typpipitoisuutensa vuoksi. Poron kin: lehtipuut ja pajut vähenevät voimakkaasti ja vastaavas- laidunnus muuttaa voimakkaasti kenttäkerroksen kasvilli- ti kuusi lisääntyy. Ruotsalaiset tutkimukset osoittavat, että suuden rakennetta (kuva 3). ylitiheän hirvikannan alueilla erityisesti haavan ja pihlajan Porolle kelpaavat jäkälälajit vähenevät etenkin alueilla, uudistuminen on estynyt lähes täysin. Samanlaista haavan joilla poroja on paljon/tiheässä, mutta porolle kelpaamaton ja pihlajan vähentymistä on havaittu myös Suomessa. tinajäkälä yleistyy. Porot kuluttavat maaperää tallaamalla, Toisin kuin Pohjois-Amerikassa, mänty on boreaali- ja tämä mahdollistaa toisaalta metsien taimettumisen, luo sissa metsissä hirven tärkeä talvinen ravintokasvi ja siten etenkin varvuille uusia kasvupaikkoja ja lisää osaltaan kas- myös mänty kärsii hirven laidunnuksesta. Mielenkiintoista villisuuden biodiversiteettiä. Aitauskokeet ovat osoittaneet, on, että alun perin pohjoisamerikkalainen valkohäntäkauris että pajut, vaivaiskoivu, varvut (variksenmarja, mustik- oppi nopeasti käyttämään mäntyä talviravinnokseen Suo- ka) ja heinäkasvit lisääntyivät aitausten sisällä. Sammalet messa. Pohjoisamerikkalaiset mäntylajit eivät sille kelpaa. sen sijaan vähenivät. Laidunnus muuttaa myös maaperän Hirvieläinten laidunnus muuttaa myös kenttäkerroksen kosteus- ja ravinneolosuhteita, mikä vuorostaan heijastuu kasvilajikoostumusta. Ruotsalaisessa tutkimuksessa jäl- kasvillisuuteen. Monin paikoin on tunturikoivumetsissä ha- jiteltiin hirven syömätapoja. Tutkimus osoitti, että hirven vaittavissa selvä kaluamisraja, ja poro saattaa estää hies- ruokailu vaikutti merkittävästi kenttäkerroksen kasvillisuu- sekä rauduskoivujen kasvua ja uudistumista etenkin po- teen. Kasvillisuuden monimuotoisuus oli suurimmillaan sil- ronhoitoalueen eteläosissa. loin kun laidunnus oli keskitasoa. Vähiten lajeja oli, kun ku-

Kuva 3. Poron (Rangifer tarandus tarandus) aiheuttaman laidunnuksen vaikutus näkyy kasvillisuudessa. Poron laidunnusalueilla poro syö jäkälät ja vain aitauksen suojaamana yhtenäiset jäkäläkasvustot säilyvät elinvoimaisina. Kuva: Otso Suominen.

204 Viime vuosina tunturi- ja hallamittarien aiheuttamat tuhot ovat lisääntyneet voimakkaasti Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturikoivikoissa. Suomalais-norjalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että porojen laidunnus ja mittaritu- hot ovat monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa. Poro- jen laidunnus estää tunturikoivikoiden uudistumisen mit- tarituhojen jälkeen ja muuttaa tunturikoivuekosysteemin tundraekosysteemiksi. Hirvieläimet saattavat siten vaikuttaa ekosysteemiin dramaattisesti. Poronlaidunnuksella näyttää olevan mielenkiintoinen kytkös ilmastonmuutokseen niin kutsutun albedo-ilmiön kautta. Peitteinen kasvillisuus edistää lumen sulamista ke- väisin, koska kasvillisuus imee itseensä auringon lämmön. Kun poro ja muut hirvieläimet harventavat puustoa ja muuta kasvillisuutta, ne samalla lisäävät keväisin auringon valon heijastumista lumesta takaisin ilmakehään, jolloin lumen sulaminen hidastuu. Hirvieläimet voivat siten boreaalisissa ja arktisissa olosuhteissa hidastaa ilmastonmuutosta ja estää osaltaan tundran muuttumista lämpötilan nousun myötä metsäekosysteemiksi. Porokantojen säätely saattaa olla siten yksi mekanismi pitää tundra tundrana.

Hirvieläinten vaikutukset muuhun eläimistöön

Hirvieläinten valikoiva ravinnonkäyttö vaikuttaa joko välit- tömästi tai välillisesti metsäekosysteemin muihin eliöyh- teisöihin ja niiden biodiversiteettiin. Hyvänä esimerkkinä toimii boreaalisten metsien avainlaji haapa. Avainlajeik- si kutsutaan sellaisia lajeja, jotka ovat ekosysteemin toiminnan kannalta keskeisiä. Monet lajit ja eliöryhmät ovat haavasta riippuvaisia: lahoavaan haapaan ovat erikoistuneet monet hyönteisryhmät, käävät ja jäkälät, lehvästössä elää suuri joukko perhos-, sahapistiäis- ja kovakuoriaisla- jeja. Tikkojen tekemistä pesäkoloista hyötyvät kololinnut ja nisäkkäät, kuten liito-orava. Hirven ja muiden hirvieläinten aiheuttama haavan hä- viäminen metsämaisemasta vaikuttaa siten välillises- ti kaikkiin haavasta riippuvien lajien ja eliöyhteisöjen eli- nolosuhteisiin. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat lajit, jotka jossain elinkiertonsa vaiheessa ovat täysin riippuvai- Kuva 4. Mustikka on hirvelle, valkohäntäkauriille ja metsä- sia haavasta. Ruotsissa tehdyt tutkimukset osoittivat, että kauriille tärkeä ravintokasvi. Hirven ruokavaliossa mustikka hirven syönti alensi koivujen lehvästössä esiintyvien kova- on kolmanneksi tärkein ravintokasvi; määrällisesti eniten hirvi syö mäntyä, toisena tulee koivu. Mustikkakasvustoissa elävät kuoriaisten ja perhosten yksilö- ja lajimääriä. Toisaalta kir- hyönteiset ja niiden toukat ovat metsäkanalintujen poikasten vat ja muut imevät hyönteiset hyötyivät, sillä koivun syö- tärkeää ravintoa. Lisäksi mustikkakasvustot suojaavat metsä- minen lisäsi versonkasvua ja siten näiden hyönteisryhmi- kanalinnun poikasia pedoilta. Kuva: Juha-Pekka Hotanen. en ravintoresurssia. Toisessa ruotsalaisessa kokeessa jäl- jiteltiin hirven syöntiä männyllä ja neulasbiomassan poiston vaikutuksia männyn niveljalkaisyhteisöön. Lisääntynyt Mustikka on erityisen tärkeä ravintokasvi hirvieläimille. neulasbiomassan kulutus pienensi männyllä elävää hämä- Hirvelle mustikka on kolmanneksi tärkein ravintokasvi män- häkkifaunaa. Muut eliöryhmät reagoivat vaihtelevasti riip- nyn ja koivujen jälkeen. Myös valkohäntäkauriille ja metsä- puen kasvupaikan tuottavuudesta. kauriille mustikka on erittäin tärkein ravintokasvi (kuva 4). Hirven aiheuttama kulutus vaikuttaa myös linnustoon. Suomen metsien kasvillisuusinventoinnit ovat osoit- Norjalainen tutkimus osoitti, että kaluamisrajan (alle 3 met- taneet, että mustikka ja muutkin varpukasvit ovat taantu- riä) alapuolella pesivä varpuslintulajisto kärsi hirven aihe- neet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Vähentymi- uttamasta kulutuksesta. Kaluamisrajan yläpuolella pesivä sen syyksi on arveltu metsätaloutta, mutta yhtenä syynä linnusto sen sijaan hyötyi syönnistä. voi olla hirvieläinten laidunnus, joka kuluttaa mustikkaa ja muita varpuja. Mustikan väheneminen vaikuttaa sillä elä-

205 viin eliöyhteisöihin. Skotlannissa todettiin, että saksanhir- tajayhteisöihin ja ravinnekiertoihin. Edelleen nämä muu- ven (Dama dama) mieltymys mustikkaan vähentää huo- tokset vaikuttavat koko metsäekosysteemin rakenteeseen mattavasti kenttäkerroksen hyönteisten ja aivan erityises- ja toimintaan ja siten myös kasvinsyöjiin itseensä. ti perhostoukkien yksilömääriä. Varsinkin mustikalla elävät Hirven valikoiva laidunnus muuttaa metsien rakennet- perhostoukat ovat kanalintujen poikasten tärkeää ravintoa. ta siten, että lehtipuiden suhteellinen osuus vähenee ja ha- Tutkijat pitivätkin saksanhirven lisääntynyttä kenttäkerrok- vupuiden osuus lisääntyy. Vastaavasti hitaasti hajoava ha- sen laidunnusta yhtenä syynä nummiriekkokantojen (Lago- vupuiden neulaskarike lisääntyy ja nopeasti hajoavien leh- pus lagopus scoticus) laskuun Skotlannissa. Nummiriekko tipuiden karike vähenee. Seurauksena maaperän ravinne- on pohjoismaisen riekon (L. lagopus) alalaji, joka elää mm. kierto hidastuu ja maaperä köyhtyy. Viljavaan maaperään Skotlannissa, Walesissa ja Irlannissa. sopeutuneet kasvilajit korvautuvat ravinneköyhän maa- Suomessa mustikalla elävät hyönteistoukat ovat esi- perän lajeilla. Hitaampikasvuiset ja niukemmilla ravinteil- merkiksi metsonpoikasten tärkeää ravintoa kasvukauden la toimeentulevat havupuut hyötyvät maaperän köyhtymi- alussa. Yksi selitys viimeaikaisille kanalintukantojen pie- sestä yhä enemmän ja lehtipuut vähenevät. Samalla myös nenemiselle voi olla mustikan väheneminen. Myös se, että metsien tuottavuus alenee (kuva 5). porot syövät pajuja, vaikuttaa pajujen eliöyhteisöihin ja Poron laidunnuksella on myös merkittäviä maaperäeko- edelleen riekon ravinnonsaantimahdollisuuksiin. Vaikutus logisia vaikutuksia. Vaikutusten suunta maaperän ravin- on siten samanlainen kuin on todettu etelässä mustikan ja nekiertoon ei ole kuitenkaan yleistettävissä, vaan vaiku- hirvieläinten välillä. tus vaihtelee riippuen suuresti maaperän ravinteisuudesta Poron laidunnusvaikutuksista Suomen ja Norjan Lapissa sekä laidunnuksen kestosta ja laidunnuksen ajallisesta ja tehdyt tutkimukset osoittavat, että kenttäkerroksen eliöyh- paikallisesta vaihtelusta. teisöt ovat sopeutuneet evoluutiohistorian aikana hyvin po- Toisena esimerkkinä hirvieläinten laidunnuksen aiheut- ron aiheuttamaan laidunnuspaineeseen. Korkeimmat maa- tamista ekosysteemivaikutuksista on se, että lisääntyneet kiitäjäis- ja kärsäkäslajiston biodiversiteettiarvot saavute- hirvieläinkannat ja hyönteistuhot sisällytetään ilmaston- taan, kun laidunnuspaine on keskitasoa. Lajeja on vähiten muutosskenaarioihin. Ilmastonmuutoksen on ennustettu niillä alueilla, joilla laidunnuspaine on pieni tai suuri. Samoin muuttavan etenkin Etelä-Suomen metsät lehtipuuvaltaisik- maakiitäjäisiä on eniten niillä koealoilla, missä laidunnus- si. Havupuut taantuvat etelässä ja lehtipuista etenkin koivut paine oli keskitasoa. Tulokset tukivat siten keskitason häi- yleistyvät voimakkaasti. riöhypoteesia (intermediate disturbance -hypothesis). Hirvieläinten valikoiva laidunnus saattaa kuitenkin muuttaa tätä kehitystä. Hirvieläimet hyötyvät Etelä-Suo- Hirvieläinten messa ilmastonmuutoksesta leutojen talvien ansiosta. Vä- metsäekosysteemivaikutukset hentynyt lumipeite sallii ylitiheiden hirvieläinkantojen käyt- tävän entistä tehokkaammin lehtipuita ja myös tärkeintä Pohjois-Amerikan havumetsissä tehdyt tutkimukset osoit- talvista ravintokasvia mäntyä. Kun lehtipuiden osuus vä- tavat, että hirven valikoivan ruokailun aiheuttamat muutok- henee, se aiheuttaa edellä kuvatun karikkeen laadun muu- set etenkin metsän sukkession alkuvaiheessa vaikuttavat toksen. Hitaasti hajoava neulaskarike lisääntyy, ja nopeas- monimutkaisten vuorovaikutusten kautta maaperän hajot- ti hajoava lehtipuukarike vähenee. Seurauksena karikkeen

+ talvilämpötila KASVINSYÖJÄ 0/+ kesälämpötila + hirvi - lumimäärä + versoissa talvehtivat RAVINNONVALINTA POPULAATION KOKO + metsäkauris mäntypistiäiset - maaperän lämpötila

KASVILLISUUDEN DYNAMIIKKA - lehtipuut - mänty JA LAJISTON LUKUMÄÄRÄSUHTEET

IHMISTOIMINTA - karikkeen laatu - metsätalous KARIKKEEN MÄÄRÄ JA LAATU - metsästys - maaperän typpi - saasteet - ilmastonmuutokset Kuusen MAAPERÄN RAVINTEET lisääntyminen

Kuva 5. Suorien ja epäsuorien vuorovaikutusten verkko, jossa Kuva 6. Kaaviokuva eteläisen Fennoskandian ekosysteemimuu- hirvi vaikuttaa valikoivan ruokailunsa kautta kasvillisuuteen. toksista nykyisten ilmastonmuutosennusteiden toteutuessa, + Tämä puolestaan vaikuttaa ravinteiden kiertoon ja siten koko tarkoittaa positiivista ja - negatiivista nettovaikutusta. ekosysteemin tuottavuuteen ja lajistoon.

206 hajoaminen ja ravinnekierto hidastuvat. Tästä edelleen seuraa maaperän köyhtyminen, joka suosii etenkin kuusta. Hirvieläinten mukaan ottaminen aiheuttaa sen, että ilmastoskenaariot voivat päätyä kokonaan toisenlaiseen lopputu- lokseen kuin mitä pelkät ilmastolliset tekijät antavat aihetta olettaa (kuva 6).

Hirvieläinten ravintoketjuvaikutukset

Kaikki hirvieläimet ovat kasvissyöjiä ja siten ravintoketjujen alkupäässä. Hirvikantojen muutokset vaikuttavat suoraan ja välillisesti myös ravintoketjujen ylempiin trofiatasoihin, niiden eliöyhteisöihin ja monimuotoisuuteen. Seuraa- vassa muutamia esimerkkejä hirvieläinten tro- fiatasovaikutuksista. Hirvieläimet suurikokoisina kasvinsyöjinä tuottavat paljon jätöksiä, joihin muodostuu nopeasti niitä hajottava eliöyhteisö. Monet lanta- kuoriaislajit, kuten hirvenlantiainen (Aphodius nemoralis), elävät hirvieläinten lannassa. Hirvi- kannan kasvun myötä hirvenlantiainen ja poh- janlantiainen (A. borealis) ovat laajentaneet le- Kuva 7. Hirven lannassa kasvava keltasompasammal vinneisyysaluettaan. Sompasammalet (Splach (Splachnum luteum). Kuva: Kari Kaunisto. num-lajit) elävät hirvieläinten lannalla, ja eräät niistä, kuten punasompasammal (S. rubrum), ovat uhanalaisia. Ruotsis- sa hirvenlannassa elää ainakin 26 sienilajia (kuva 7). Hirvikantojen vahvistuminen on mahdollistanut nii- Kirjallisuus tä ravinnokseen käyttävien suurpetokantojen lisääntymi- sen. Periaatteessa kaikki suurpedot - karhu, susi, ilves ja Danell, K., Bergström, R. Duncan, P. & Pastor, J. (toim.). 2006. Large herbivore ecology, ecosystem dynamics and conser- ahma - ovat hyötyneet hirvieläinkantojen runsastumisesta. vation. Cambridge University Press. 506 s. Hirvieläinten määrät mahdollistaisivat huomattavasti suu- Hyppönen, M., Penttilä, T. ja Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vai- remmat suurpetokannat varsinkin alueilla, missä metsä- kutus metsä- ja tunturiluontoon. Metsäntutkimuslaitoksen kauris- ja valkohäntäkauriskannat ovat korkeat. Tässä nou- tiedonantoja 678. 141 s. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1616-5 sevat kuitenkin esiin suurpetokantojen sääntelyyn liittyvät Riikonen, J. ja Vapaavuori, E. (toim.). 2005. Ilmasto muuttuu - mukautuvatko metsät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedon luonnonsuojelulliset, sosiaaliset ja sosioekonomiset kysy- antoja 944. 128 s. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1978-4 mykset. Stark, S. 2002. Reindeer grazing and soil nutrient cycling in bo- Hirvikantojen voimakas lisääntyminen 1970-luvulta läh- real and tundra ecosystems. Acta Universitatis Ouluensis, A tien on mahdollistanut myös hirven merkittävän ulkoloisen 382. 31 s. http://herkules.oulu.fi/isbn9514266927/ hirvikärpäsen (Lipoptena cervi) levittäytymisen Suomeen ja Suominen, O. ja Niemelä, P. 1996. Muuttavatko kasvinsyöjä nisäkkäät metsäkasvillisuuttamme? Folia Forestalia 1996(1): kärpäsen voimakkaan runsastumisen. Hirvikärpänen koe- 41-49. http://urn.fi/URN:NBN:fi-metla-201209046080 taan kiusalliseksi, ja sen yleistyminen on muuttanut huo- Suominen, O., Persson, I.-L., Danell, K., Bergström, R. & Pastor, J. mattavasti etenkin naisten ja lapsiperheiden käyttäytymis- 2008. Impact of simulated moose densities on abundance tä: loppukesästä ei mennä enää yhtä herkästi metsään vir- and richness of vegetation, herbivorous and predatory arthropods along a productivity gradient. Ecography 31(5): kistäytymään ja keräämään marjoja tai sieniä. Siten hirvie- 636-645. http://dx.doi.org/10.1111/j.0906-7590.2008.05480.x läimillä saattaa olla huomattavia - osin yllättäviäkin - so- sio-ekonomisia vaikutuksia, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan.

207 Suurpetojen vaikutus riistaeläinkantoihin Ilpo Kojola

Karhu kaataa hirviä Suomessa elävät suuret petoeläimet, karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ahma (Gulo gulo) ja ilves (Lynx lynx), vai- Karhu on Euroopan suurin petoeläin (kuva 1). Sen ravin- kuttavat kukin omalla, lajin ravintobiologiaan perustuval- nossa etusija on kasviravinnolla. Liharavintoa karhu mielii la tavallaan muiden riistaeläinten runsauteen. Suomessa etenkin keväällä, puoli vuotta kestäneen paastonsa jälkeen. elää noin 1 500 karhua, 150 sutta, 200 ahmaa ja 3 000 il- Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän eläinravin- vestä. Saaliseläintensä kantojen säätelijäksi suurpedot yl- toa karhun ruokavalioon kuuluu. Luonnonvaraisista saali- tävät harvoin - pääroolin säätelijänä on varannut itselleen seläimistä tärkein on hirvi (Alces alces), jonka osuus esi- ihminen, joka vaikuttaa paitsi metsästyksen harrastajana, merkiksi Ruotsin karhujen ravinnossa on noin 20 %. Täysi- myös metsätalouden harjoittajana suurten petoeläinten ja kasvuisten karhujen saaliiksi päätyvät sekä aikuiset hirvet niiden saaliseläinkantojen väliseen suhteeseen. Oman lu- että hirvenvasat, mutta keskenkasvuisten nuorten karhu- kunsa muodostavat suurpetojen vaikutus pienempien peto- jen on tyydyttävä jahtaamaan vasoja. Aikuisen hirven pyynti eläinten kantoihin sekä suurten petoeläinten vaikutus toi- tuottaa helpoimmin tulosta, kun karhua kannattelee yöpak- nen toisiinsa. kasen kovettama keväthanki, joka ei kuitenkaan ole niin te- räksisen kova, että hirvi sen päällä voisi astella. Keskimää-

Kuva 1. Kaikkiruokaisen karhun (Ursus arctos) ravinnosta noin 70 prosenttia on kasvikunnan tuotteita. Karhu syö syksyisin paljon metsä- ja suomarjoja, muurahaisia se kaivaa muurahaiskeoista ja erilaisia hyönteisten toukkia puista. Hunaja on karhun suurta herkkua. Keväällä karhu syö liharavintoa pyydystämällä hirviä (Alces alces) ja metsäpeuroja (Rangifer tarandus fennicus) sekä pik- kunisäkkäitä. Kuva: Ilpo Kojola.

208 räisesti hirvi ei kuitenkaan ole karhulle mikään helppo saa- Myös susi syö sorkkaeläimiä lis, sillä valtaosassa yrityksistään karhu jää ilman saalista. Ruotsin kahdella tutkimusalueella karhu tappoi 5-7 hir- Lisääntymisikäiset sudet elävät pareina. Pari ja sen saama venvasaa vuodessa. Uroskarhut saattoivat lisäksi pyytää ra- jälkikasvu muodostavat perhelauman, johon kuuluu Suomes- vinnokseen 2-3 vanhempaa hirveä. Karhun vaikutusta hirvi- sa 3-15, keskimäärin kuusi jäsentä. Laumana saalistaminen kannan vasantuotantoon pienensi se, että vasansa menet- tekee mahdolliseksi sen, että suden tärkein ravintolähde voi täneet hirvilehmät tuottivat energiavarastojen säästyessä olla sitä itseään kymmenkertaisesti painavampi saaliseläin. lähes poikkeuksetta kaksosvasat seuraavana vuonna. Suden ravinnon koostumuksessa näkyykin ensisijaisesti, Karhun merkityksestä suomalaisen hirvikannan verot- millaisia sorkkaeläimiä sen elinalueilla esiintyy ja kuinka pal- tajana ei ole tutkimustietoa. Ruotsin hirvitiheydet ovat 3-4 jon (kuva 2). Etelä- ja Keski-Euroopassa susi saalistaa pää- kertaa suuremmat kuin Suomessa, minkä takia ruotsalaiset asiassa villisikoja (Sus scrofa), saksanhirviä (Cervus elaphus) tutkimustulokset eivät luultavasti päde meillä. Jos karhun ja metsäkauriita (Capreolus capreolus), mutta jo hyppy Suo- vuodessa tappamien hirvien määrä ei olisi sidoksissa hir- menlahden yli muuttaa tilanteen - Suomessa villisian ja met- vitiheyteen, tiheä karhukanta vaikuttaisi itäisimmän Suo- säkauriin korvaavat hirvi ja valkohäntäkauris (Odocoileus men hirvikantaan voimakkaammin kuin Ruotsin karhualu- virginianus). Hirvi on tärkein saaliseläin suurimmalle osal- eilla. Harvemmasta kannasta karhun on kuitenkin vaikeam- le Suomen susilaumoja. Varsinais-Suomessa ja Etelä-Sa- pi löytää saalista kuin tiheän kannan alueelta. takunnassa myös valkohäntäkauris on merkittävä osa suden ravinnosta, mutta pohjoiskarjalaisen ja pohjoissavolai- sen susilauman käyttämästä lihasta hirvenlihaa on 90 prosenttia.

Kuva 2. Suden (Canis lupus) pääravintoa ovat hirvet, niiden vasat ja metsäpeurat. Poronhoitoalueella susi saalistaa poroja (Rangifer tarandus tarandus). Lisäksi saaliseläimiin kuuluvat metsäjänikset (Lepus timidus), linnut ja myyrät. Talvella susilauma, johon kuuluu keskimäärin kuusi sutta, tappaa hirven kerran viikossa ja kesällä kaksi hirveä, jolloin saaliseläiminä ovat pienemmät hirven vasat. Kuva: Eero Heinonen.

209 Pannalla varustettujen susien tehoseurannoin on saatu selville, että talvella susilauma tappaa hirven keskimää- rin kerran viikossa, kesällä kaksi hirveä viikossa. Erolle on luonnollinen selitys, sillä kesällä saalistetaan vasoja, jotka ovat pienikokoisia talviajan saalishirviin verrattuina. Ottamalla huomioon susien tappamien hirvien lukumää- rä, Suomen hirvikannan koko ja arvioitu vuotuinen kasvupotentiaali sekä susikannan yksilömäärä voidaan arvioida, että sudet syövät Suomen hirvikannan tuotosta vain 3-4 %. Vä- häinen prosenttiosuus johtuu siitä, että vain pieni osa hirvikannasta elää susilaumojen reviireillä. Suomessa on pari- senkymmentä susireviiriä, joita hallitsee joko perhelauma tai pari. Reviirien yhteinen pinta-ala on noin 20 000 km2 eli kymmenkunta prosenttia poronhoidon ulkopuolisen Suomen pinta-alasta. Susilaumojen reviirit ovat eri asia. Laskeman mukaan pitäisi lauman reviirille jättää hirvikannan vuotuisesta sadosta 30-50 % susien korjattavaksi, jos hirvikannan vä- heneminen halutaan välttää. Susien kaatama tai tappama osuus on suurimmillaan pienillä reviireillä ja vastaavasti vähäisempi laajoilla reviireillä. Susilauman reviirin pinta-ala on Suomessa keskimäärin 1 200 km2, pienimmät pinta-alat ovat 600-700 km2 ja suurimmat 1 800-2 000 km2. Kuva 3. Ahma (Gulo gulo) on pääasiassa raadonsyöjä. Se saalis- Hirvenpyynnissä menestyy parhaiten vakiintunut susi- taa poroja ja muita sorkkaeläimiä, mutta hirvi on sille liian suuri saaliseläin. Ruokavalioon kuuluvat linnut, hyönteisten toukat, lauma, jossa on uroksen ja naaraan seurassa pentujen li- metsäjänikset (Lupus timidus), myyrät, ja se syö myös mielel- säksi myös vuotta vanhempaa jälkikasvua. Myös uroksen lään metsä- ja suomarjoja. Kuva: Pekka Nygren. iällä on merkitystä: saalistus päättyy varmimmin hirven- kaatoon, jos lauman aikuinen uros on parhaassa iässä, 5-6 vuoden ikäinen. Sudet saalistavat enimmäkseen alle kaksi- Ahma hyötyy sudesta vuotiaita ja kaikkein vanhimpia hirviä. Ahmalla on laajapohjaiset kinnasmaiset tassut, ja se kul- Suurpedot ja metsäpeura kee syvässä lumessa uppoamatta (kuva 3). Talvi on kulku- rille otollista aikaa aloittaa pentujen ruokinta. Poronhoito- Yksi itäisen taigametsän tunnuseläimiä on metsäpeura alueen ulkopuolella useimmat ahman pesät sijaitsevat su- (Rangifer tarandus fennicus), joka elää Kainuussa ja Kes- sien reviireillä, ja naaraat ruokkivat pentunsa pääasiassa ki-Pohjanmaalla, kummallakin seudulla on noin tuhannen susien kaatamista hirvistä anastamillaan ruhonkappaleilla. eläimen populaatio. Metsäpeura palasi itärajan takaa Kai- Urokset ja pesimättömät naaraat liikkuvat vapaasti il- nuuseen 1960-luvun alussa ja alkoi pikkuhiljaa runsastua man sidosta pesäpaikkaan ja saalistavat poronhoitoalueen Kuhmon itäosissa. Lukumäärä oli enimmillään noin 2 000 ulkopuolella aktiivisemmin kuin pentuja ruokkivat naaraat. yksilöä 2000-luvun alussa, mutta alkoi seuraavina vuosina Näiden yksinään liikkuvien ahmojen talviravinnossa keskei- nopeasti supistua. Suden pääravinto oli metsäpeurakannan nen sija on metsäjäniksellä (Lupus timidus). huippuvaiheessa hirvi, mutta noin viidennes ravinnon bio- Ahma vaikuttaa epäsuorasti niin suden kuin ilveksen- massasta oli metsäpeuraa. kin rooliin saalistajana. Suden tappamien hirvien tai met- Yksi keskeinen syy metsäpeurakannan vähenemiseen säpeurojen jäänteistä osa päätyy ahman ravinnoksi, min- lienee ollut se, että susi asettui lisääntyvänä populaationa kä takia suden on tapettava vuodessa muutama saali- Kainuuseen. Metsäpeuran vasantuotannon ja susikannan seläin enemmän. Ahman tapoihin kuuluu myös saaliseläi- määrän välillä havaittiin vahva negatiivinen korrelaatio, jota men osien varastoiminen suden ulottumattomiin. Ilveksen voisi selittää metsäpeurakannan lasku susien runsastuessa. tappama metsäpeura tai valkohäntäkauris voi päätyä ah- Tuoreimmat havainnot Kainuusta viittaavat kuitenkin man ravinnoksi, sillä ilves ei kykene käyttämään jäätynyt- siihen, että myös karhu ja ilves vaikuttaisivat metsäpeura- tä saaliseläintä. Ahma pystyy myös karkottamaan ilveksen kannan vasantuotantoon. Vasojen osuus metsäpeurakan- saaliin luota. nassa on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana sel- Ahman vaikutuksesta luonnonvaraisten saaliseläin- västi kasvanut, vaikka susien määrä on pysynyt samalla ta- ten kuolleisuuteen ja kannan runsauteen on olemassa vä- solla kuin metsäpeurakannan vähentyessä. Karhuja ja il- hän tietoa. Brittiläisessä Kolumbiassa on havaittu vastasyn- veksiä on nyt vähemmän kuin silloin, kun metsäpeuran va- tyneiden metsäkaribun (Rangifer tarandus caribou) vasojen saprosentti oli alimmillaan. päätyvän usein ahman saaliiksi, ja periaatteessa ahmalla voi olla roolinsa myös Kainuun metsäpeurojen vasahävikissä.

210 Ilves on kauriinmetsästäjä, mutta voi elää myös jäniksen vuotta

Ilveksen mieluisin saalis on metsäkauris (kuva 4). Ilvek- sen vaikutus metsäkauriskantaan voimistuu, kun siirrytään Keski-Euroopasta Pohjois-Eurooppaan. Pitkän ja runsas- lumisen talven haasteet saavat metsäkauriskannan rea- goimaan herkemmin saalistajiin. Äärirajoillaan sinnittelevä pohjoinen metsäkaurisesiintymä sietää ilvestä heikommin kuin esiintymät etelämpänä. Lounais-Suomessa valkohäntäkauris on ilvekselle tär- keä saaliseläin. Täysikasvuinen valkohäntäkauris on ilveksen saaliiksi suurenpuoleinen. Ravintoanalyysit ovatkin osoittaneet, että etenkin urosilvekset metsästävät tätä al- kuaan pohjoisamerikkalaista hirvieläintä. Ilveksen vaikutuksesta valkohäntäkauriskannan runsauteen ei ole vielä julkaistu systemaattisesti kerättyjä aineistoja. Keski- ja Itä-Suomen alueilla ilves joutuu tyytymään pääasiassa metsäjänikseen, jolla se tulee toimeen, mutta metsäjänis ei ravintona ole pienten hirvieläinten luokkaa. Tätä osoittavat Itä-Suomessa kaadettujen ilvesten vähäi- semmät rasvavarastot. Ilves vaikuttanee paikallisesti metsäjäniskantaan silloin, kun sen kannanvaihtelu on aallonpohjavaiheessa. Energeettisen laskelman perusteella ilveksen pitäisi tappaa henkensä pitimiksi metsäjänis joka toinen päivä, jos sen ravintolähteenä olisi pelkästään metsäjänis. Jos metsäjä- niksiä esiintyy ilveksen reviirillä vähän, ilvekset saalistavat myös metsäkanalintuja. Kanalintukantoihin ilves vaikuttanee enimmäkseen positiivisesti, sillä se tappaa kettuja (Vulpes vulpes), joiden vä- hentäminen heijastuu lintukannan runsauteen enemmän kuin ilveksen oma satunnaisempi linnunpyynti.

Kirjallisuus Gurarie, E., Suutarinen, J., Kojola, I. & Ovaskainen, O. 2011. Sum- mer movements, predation and habitat use of wolves in human modified boreal forests. Oecologia 165: 891-903. Linkki Jędrzejewski, V., Apollonio, M., Jędrzejewska, B. & Kojola, I. 2011. Ungulate-large carnivore relationships in Europe. Kirjassa: Apollonio, M., Andersen, R. & Putman, R. (toim.). Ungulates and their management in Europe: problems and perspec- tives. Cambridge University Press. s. 284-314. Kojola, I., Huitu, O., Toppinen, K., Heikura, K., Heikkinen, S. & Ron- kainen, S. 2004. Predation on European wild forest reindeer (Rangifer tarandus) by wolves (Canis lupus) in Finland. Journal of Zoology (London) 263(3): 229-235. Linkki Kojola, I., Tuomivaara, J., Heikkinen, S., Heikura, K., Kilpeläinen, K., Keränen, J., Paasivaara, A. & Ruusila, V. 2009. Endan- gered prey and predators: European wild forest reindeer and wolves. Annales Zoologici Fennici 46(6): 416-422. Linkki Koskela, I., Kojola, I., Aspi, J. & Hyvärinen, M. 2013. The diet of breeding female wolverines (Gulo gulo) in two areas of Fin- land. Acta Theriologica 58: 199-204. Linkki Kuva 4. Ilves (Lynx lynx) on Suomen ainoa luonnonvarainen kis- Suomen susikannan hoitosuunnitelma. 2005. Maa- ja metsä- saeläin. Se saalistaa Etelä-Suomessa valkohäntä- (Odocoileus talousministeriö. 66 s. Linkki virginianus) ja metsäkauriita (Capreolus capreolus) ja Lapissa Suomen karhukannan hoitosuunnitelma. 2007. Maa- ja metsä- poroja. Metsäjänis on ilveksen tärkeimpiä saaliseläimiä ja sen talousministeriö. 66 s. Linkki ruokavalioon kuuluvat myös oravat, (Sciurus vulgaris), metsä- Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma. 2007. Maa- ja metsä- kanalinnut ja myyrät. Ilves tappaa kettuja (Vulpes vulpes), jotka talousministeriö. 66 s. Linkki kilpailevat sen kanssa jäniksistä ja muista pienistä saaliseläi- Suomen ahmakannan hoitosuunnitelma. 2014. Maa- ja metsä- mistä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. talousministeriö. 26 s. Linkki

211 212 SÄÄTELYPALVELUT 4 4.1 Ilmastonmuutos ja saasteet

Ilmastonmuutoksen vaikutus metsien kasvuun ja kehitykseen sekä ekosysteemipalveluihin Seppo Kellomäki

Metsät, ekosysteemipalvelut ja ilmastonmuutos

Suomessa metsät tuottavat pääasiassa sahatukkeja, kuitupuuta ja energiabiomassaa, mutta metsiä käytetään laajasti myös ulkoiluun ja luonnontuotteiden keräilyyn. Lisäksi metsät ovat monien eliöiden luontaisia elinympäristöjä, ja niiden sitoma hiili luo ilmastopoliittista liikkumavaraa. Metsäekosysteemien toiminta ja rakenne asettavat rajat sille, miten metsiä käytetään erilaisten palveluiden tuottamiseen. Tässä yhteydessä sana toiminta viittaa muun muassa metsien kasvuun ja kehitykseen, kun taas rakenne tarkoittaa esimerkiksi metsien ja ikä- ja puulajisuhteita. Ilmas- tonmuutos vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten metsät kasvavat ja kehittyvät tulevaisuudessa ja millaisia rakenteita niissä on erilaisten palveluiden tuottamiseksi.

Ilmastonmuutos globaalisti ja paikallisesti

Suomi sijoittuu boreaaliselle vyöhykkeelle (60o–70o N), jossa lämpötila laskee ja sa- demäärä vähenee etelästä pohjoiseen. Eteläisimmässä Suomessa vuotuinen kes- kilämpötila on +5… +6 oC, Oulun korkeudella 0 oC:n vaiheilla ja pohjoisimmassa Suo- messa –3 … –2 oC. Vuotuinen keskisadanta on puolestaan 600-700 mm eteläisim- mässä Suomessa, 500-600 mm Oulun korkeudella ja 300-400 mm pohjoisimmassa Suomessa. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) arviot osoittavat, että vuotuinen keski- lämpötila voi Suomessa kohota 3-4 oC tämän vuosisadan loppuun mennessä (taulukko 1). Talvella eli joulu-, tammi- ja helmikuussa lämpötila voi olla 6-8 oC nykyistä korkeampi, kun taas kesällä eli kesä-, heinä- ja elokuussa lämpötila kohoaisi 1-2 oC. Muutos olisi suurinta Pohjois-Suomessa, mutta myös Etelä-Suomessa lämpötila voi kohota tuntuvasti. Samalla kasvukausi pidentyisi: kevät aikaistuisi ja talvi vii- västyisi. Kasvukausi pidentyisi siten, että tämän vuosisadan puoliväliin mennessä lämpösumma olisi kasvanut 30-50 % ja vuosisadan loppuun mennessä 50-90 % (kuva 1). Pohjoisimmassa Suomessa lämpösumma olisi tuolloin 800-900 ja eteläi- simmässä Suomessa 2 000-2 300 vuorokausiastetta, joka ilmaisee + 5 oC ylittävien vuorokausi- lämpötilojen summan. Samalla sademäärä kasvaisi. Ilmastoskenaa- riosta riippuen lisäys voi olla 20-40 % siten, että lisäys olisi suurinta Pohjois-Suo- messa (kuva 1). Sademäärä kasvaisi ennen muuta talvella, kun taas kesällä se kasvaisi vain muutaman prosentin tai paikallisesti jopa vähentyisi.

Huuhtakaski palaa Kolin kansallispuistossa 12.6.1996. Kuva: Kauko Salo.

213 Ilmastonmuutos vusta. Pitoisuuksien kasvu on yhteydessä maapallon väes- tön kasvuun ja elintapoihin sekä teollistumiseen ja energi- Kansainvälisen ilmastopaneelin (International Panel for Cli- an käyttöön. Esimerkiksi päästöskenaariot A1 ja A2 edusta- mate Change, IPCC) määrittelyn mukaan ilmastonmuutos tar- vat eri suuntiin etenevää taloudellista, teknistä ja väestöl- koittaa ilman lämpötilassa ja sadannassa tapahtuvia syste- listä kehitystä, mutta molemmissa kasvihuonekaasujen pi- maattisia muutoksia, olivatpa ne luontaisista syistä tai ih- toisuudet lisääntyvät nopeasti. Skenaariot B1 ja B2 painot- misen toiminnasta aiheutuvia. Tavallisesti ilmastonmuutok- tavat puolestaan ympäristöarvoja ja sellaisia taloudellisia ja sella viitataan kuitenkin ihmisen aiheuttamiin muutoksiin, teknisiä ratkaisuja, jotka hidastavat kasvihuonekaasujen pi- jotka johtuvat kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisäänty- toisuuksien kasvua. Eri päästöskenaarioihin perustuvat en- misestä ilmakehässä. Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat nusteet maapallon lämpötilan ja sadannan muuttumisesta hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O), joi- voivat poiketa toisistaan, jos kohta kaikki päästöskenaariot ta syntyy muun muassa fossiilisista polttoaineiden käytös- ja ilmastomallit osoittavat maapallon ilmaston lämpiävän. tä ja metsien häviämisestä. Esimerkiksi CO2:n pitoisuus on kasvanut arvosta 280 ppm arvoon 380 ppm vuosina 1750– Kuivuutta voi esiintyä nykyistä useammin 2005. Kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu lisää sätei- lypakotetta: lämpöä pidättyy alailmakehään entistä enem- Suomessa vuotuisesta sadannasta haihtuu 60–80 % pui- män, jolloin ilman lämpötila kohoaa ja sen seurauksena sa- den latvuksista, pintakasvillisuudesta ja maanpinnalta. Vet- dannan määrä muuttuu. tä haihtuu myös talvella lumenpinnalta, ja kesällä vain osa Pitkän aikavälin ilmastoennusteet perustuvat arvioihin il- sadevedestä päätyy maahan kasvillisuuden käyttöön. Mo- makehässä olevien kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kas- lemmissa tapauksissa haihduntanopeus on sitä suurempi,

Kuva 1. Ennuste ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lämpösumman kertymään ja vuotuisen sadannan suuruuteen tämän vuosisadan aikana. Lämpösumma ilmaisee niiden vuorokausien keskilämpötilojen summan, joiden aikana vuorokauden keskilämpötila on suurempi kuin +5 oC. (Kellomäki ym. 2005).

214 mitä korkeampi lämpötila on. Ilmastonmuutoksen seurauk- Kuivuutta, päiviä vuodessa 80 sena haihdunta voi olla Etelä-Suomessa 25 % ja Pohjois-Suo- OMT Nykyilmasto Muuttuva ilmasto messa 10-15 % suurempi kuin tällä hetkellä. Etelä-Suomes- 70 MT sa haihdunta näyttäisi lisääntyvän enemmän kuin sadanta, VT kun taas Pohjois-Suomessa tilanne näyttäisi olevan päin- 60 CT vastainen (kuva 2). 50 Jos haihdunta kasvaa suhteessa sadantaan, kuivuus voi lisääntyä. Se lisääntyisi erityisesti Joensuu–Oulu-akselin lou- 40 naispuolella, jossa kuivuusjaksojen esiintymistiheys ja kesto voivat kaksinkertaistua vuosisadan loppuun mennessä. Var- 30 sinkin Etelä-Suomen kuivilla ja kuivahkoilla kankailla, esi- 20 merkiksi kanervatyypin (CT) ja puolukkatyypin (VT) kasvupaikoilla, kuivien jaksojen lukumäärä ja pituus kasvaisivat 10 (kuva 3). Myös tuoreilla kankailla, esimerkiksi mustikkatyypin (MT) ja käenkaali-mustikkatyypin (OMT) kasvupaikoilla, 0 0 500 1000 1500 2000 2500 kuivuusjaksoja olisi entistä useammin, mutta niissä vaikutus Lämpösumma, dd puiden kasvuun jäisi todennäköisesti vähäiseksi. Kuva 3. Ennuste ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuivuuden esiintymiseen erilaisilla kasvupaikoilla, joista OMT (Oxalis- Metsien kasvu ja hakkuumahdollisuudet Myrtillus tyyppi (käenkaali-mustikkatyyppi) edustaa viljavia voivat lisääntyä, varsinkin Pohjois- kasvupaikkoja hienolajitteisilla moreenimailla ja CT (Calluna tyyppi [kanervatyyppi]) edustaa karuja kasvupaikkoja Suomessa lajittuneilla hiekka- ja someromailla. Kuivuuden riski on Suomi sijaitsee alueella, jossa lyhyt kesä ja alhainen lämpö- ilmastu niiden päivien lukumääränä, jolloin männyt eivät saa pintamaasta riittävästi vettä (Kellomäki ym. 2008). tila rajoittavat metsien kasvua. Lämpöolojen vaikutus on erityisen suuri Pohjois-Suomessa, missä vuotuinen keskikasvu on laajoilla alueilla 1-2 kuutiometriä hehtaaria ja vuotta kohti (m3 ha-1 a-1) puulajista, kasvupaikan viljavuudesta ja puuston kehitysvaiheesta riippuen. Etelä-Suomessa kasvu yltää kikarkeilla mustikkatyypin moreenimailla. Siihen on syynä puolestaan 6-8 m3 ha-1 a-1, mutta myös näissä oloissa ilmas- muun muassa se, että kuusikoissa suuri osa sadevedestä si- tonmuutos voi lisätä kasvua (kuva 4). toutuu latvuksiin ja haihtuu saapumatta juurten ulottuville. Mallilaskelmat osoittavat, että kuluvan vuosisadan lop- Toisaalta kuusen juuristo on pinnallinen, joten se ei saa vet- pupuolella Pohjois-Suomen metsien kasvu voi paikoitellen tä syvemmältä maasta toisin kuin mänty ja koivu. Ilman hii- jopa kaksinkertaistua (kuva 4, taulukko 1). Kuitenkin kasvu lidioksidipitoisuuden kohoaminen toki vähentää kuivuuden jäisi edelleenkin pienemmäksi kuin Etelä-Suomessa, mis- vaikutusta, kun veden käyttö yhteytyksessä tehostuu. Koko sä kasvu voi lisääntyä 10-20 %. Etelä-Suomessa kuivuuden maan mittakaavassa metsien kasvu voi lisääntyä keskimää- lisääntyminen voi kuitenkin vähentää kuusen kasvua kes- rin noin 40 % vuosisadan loppuun mennessä.

Kuva 2. Ennuste ilmastonmuutoksen vaikutuksesta evaporaation osuuteen (%) sadannasta sekä osuuden muutoksesta tämän vuosisadan aikana (Kellomäki ym. 2005).

215 Kuva 4. Metsien kasvu (kaikki puulajit yhdistettynä) nykyilmastossa sekä ennuste ilmastonmuutoksen vaikutuksista kasvuun tämän vuosisadan kuluessa (Kellomäki ym. 2005). Laskentamenetelmä on kuvattu tietotaulussa 2.

Taulukko 1. Ilmastonmuutoksen vaikutus metsien kasvuun Etelä-Suomessa (Oulun korkeudelta alaspäin) ja Pohjois-Suomessa (Ou- lun korkeudelta ylöspäin) sekä koko maan mittakaavassa (Kellomäki ym. 2005).

Alue Kasvu, m3/ha/v (suluissa muutos suhteessa kasvuun nykyilmastossa, %) Nykyinen 1990–2020 2021–2050 2070-2099 Etelä-Suomi 5,5 5,9 (7) 6,3 (11) 6,8 (12)

Pohjois-Suomi 2,2 2,6 (18) 3,7 (68) 4,6 (109)

Koko maa 4,1 4,5 (10) 5,3 (29) 5,9 (44)

Pääpiirteitä simuloinnista, jota käytettiin den. Potentiaalinen kasvu riippuu myös puiden koosta eli lä- laskettaessa ilmastonmuutoksen pimitasta (D cm) ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta (CO2, vaikutuksia puuston kasvuun tämän ppm): vuosisadan aikana   b DGRO×D Laskennassa käytettiin hyväksi metsäekosysteemin dynamiik- ∆Do = exp a +  × D × e (1)  0.01 × CO  kaa simuloivaa mallia, jossa kasvu riippuu puuston ominai-  2  suuksista eli esimerkiksi puulajista, puuston tiheydestä ja puiden kokojakaumasta. Lisäksi mallissa kasvuun vaikuttaa ilman jossa a, b and DGRO ovat parametrejä. Puiden läpimitan avulla hiilidioksidipitoisuus, lämpösumma, sadanta ja maan kosteus lasketaan edelleen rungon, lehvästön, oksien ja juurien kas- sekä typen saatavuus. Simuloinneissa metsää oletettiin hoi- vut sekä vastaavat massat (Mass(i,j): dettavan metsikköperiaatteella siten, että käytetään alaharvennuksia ja avohakkuita ja metsikkö uudistetaan avohakkuun  D  jälkeen nykysuosituksia noudattaen (kuva 5). Mass(i, j) = exp a(i, j) + b(i, j) × (2)  c(i, j) + D  Mallin dynamiikka kytkee toisiinsa puiden uudistamisen,   kasvun ja kuoleman. Puiden kasvu on mallinnettu käyttäen hyväksi puiden läpimitan kasvua: ΔD = ΔDo×M1×,…,×Mn, mis- missä a(i,j), b(i,j) and c(i,j) ovat parametrejä. Puut kasvavat vuo- -1 sä ΔD on läpimitan kasvu [cm a ] ja ΔDo on potentiaalinen lä- tuista aika-askelta noudattaen siten, että ositteiden massan -1 pimitan kasvu [cm a ] optimaalisissa olosuhteissa. M1,… ,Mn kasvaessa syntyy samalla kariketta ja puita kuolee. Karikkei- ovat tekijöitä, jotka skaalaavat kasvu suhteessa lämpösum- den ja kuolleiden puiden mukana niihin sitoutunut hiili ja typ- maan (TS; +5 °C:n kynnysarvo), metsikön sisäisiin valaistuso- pi päätyvät maahan, ja hajoavat: typpi vapautuu puiden käyt- loihin sekä veden ja typen saatavuuteen. Potentiaalinen kas- töön, ja hiili palautuu hiilidioksidina ilmakehään. vu tarkoittaa kasvua, jossa puut eivät varjosta toisiaan ja Laskennassa käytettiin hyväksi Metsäntutkimuslaitok- jossa vettä ja typpeä on runsaasti puiden tarpeeseen näh- sen valtakunnan metsien inventoinnissa käyttämiä pysyviä

216 Säätilasto Lämpötila ja Ilmastoskenaariot sadanta

Karikkeiden Lämpö- Valo- Kosteus- ja humuksen olosuhteet olosuhteet olosuhteet hajoaminen

Skaalaustekijät Metsänhoito Lämpösumma, valaistus, vesi, typpi

Puusto Uudistuminen Puulajisuhteet, ikä- ja kokojakautuma, Kasvupotentiaali Hiilidioksidi kasvunopeus Kuoleminen

Kuva 5. Pääpiirteitä metsäekosysteemimallista, jota käytettiin simuloitaessa metsän kasvua muuttuvassa ilmastossa (Kellomäki ym. 1992, 2008).

Taulukko 2. Ilmastonmuutoksen vaikutus hakkuumahdollisuuksiin Etelä-Suomessa (Oulun korkeudelta alaspäin) ja Pohjois-Suo- messa (Oulun korkeudelta ylöspäin) sekä koko maan mittakaavassa (Kellomäki ym. 2005).

Alue Hakkuumahdollisuus, m3/ha/v (suluissa muutos suhteessa hakkuumahdollisuuksiin nykyilmastossa, %) Nykyinen 1990-2020 2021-2050 2070-2099 Etelä-Suomi 3,2 3,3 (3) 4,2 (31) 5,0 (56)

Pohjois-Suomi 1,1 1,2 (9) 2,2 (100) 3,0 (168)

Koko maa 2,3 2,4 (4) 3,3 (52) 4,2 (82)

koeajoja sekä Ilmatieteen laitoksen FinAdapt-projektille laa- Puulajisuhteet voivat muuttua timia ilmastoskenaarioita. Nykyilmasto vuosille 1991–2000 oli saatavilla 10 km x 10 km tarkkuudella ja muuttuva ilmasto Vallitsevat puulajisuhteet riippuvat puiden kasvusta sekä 50 km x 50 km tarkkuudella jaksoille 1991–2020, 2021-2050 hakkuista ja metsänhoidosta, joilla metsien kasvua ja kehi- ja 2070-2099. Käytetty ilmastoskenaario perustui kansain- tystä ohjataan. Myös ilmastonmuutos voi muuttaa puulaji- välisen ilmastopaneelin (IPCC) päästöskenaarioon SRES A2, suhteita, sillä männyn ja koivun kasvu voi lisääntyä enemmän jossa ilman hiilidioksidipitoisuus kohosi arvosta 352 ppm ar- kuin kuusen. Etelä-Suomessa kuusen kasvu voi paikallisesti voon 841 ppm vuosina 1990-2100. Samalla lämpötila kohosi jopa taantua ja kuusen kilpailukyky heikentyä muihin puu- 4 °C kesällä ja 6 °C talvella. lajeihin nähden. Tähän viittaavat myös mallilaskelmat, jot- Metsien kasvun lisääntyminen merkitsee lisääntyvää ka osoittavat, että kuusen osuus voi vähentyä tämän vuo- mahdollisuutta tuottaa ainespuuta eli sahatukkeja ja kuitu- sisadan loppupuolella (taulukko 3) ja koivun osuus taas li- puuta sekä energiabiomassaa (taulukko 2). Hakkuumahdol- sääntyä. Kuusivaltaisten puustojen määrä voi vähentyä eri- lisuudet lisääntyisivät erityisesti Pohjois-Suomessa, missä tyisesti keskiviljavilla kasvupaikoilla, jolloin kuusikot keskit- metsät tällä hetkellä ovat suhteellisen nuoria ja reagoivat tyisivät kaikkein viljavimmille ja tuoreimmille kasvupaikoille. voimakkaasti ilmastonmuutokseen. Myös Etelä-Suomessa hakkuumahdollisuudet lisääntyisivät tämän vuosisadan alkupuolella, mutta vuosisadan loppupuolella kasvu voi paikoitellen hiipua lisääntyvän kuivuuden vuoksi. Koko maan mittakaavassa hakkuumahdollisuudet voivat lähes kaksinkertaistua.

217 Taulukko 3. Ilmastonmuutoksen vaikutus puulajisuhteisiin Etelä-Suomessa (Oulun korkeudelta alaspäin) ja Pohjois-Suomessa (Ou- lun korkeudelta ylöspäin) sekä koko maan mittakaavassa. Puulajisuhteilla tarkoitetaan eri puulajien runkopuun osuutta runkopuun kokonaismäärästä esimerkiksi metsikössä tai metsäalueella (Kellomäki ym. 2005).

Alue ja puulaji Nykyinen 1990-2020 2021-2050 2070-2099 Etelä-Suomi Mänty, % 42 44 54 62 Kuusi, % 49 45 33 8 Koivu, % 9 11 13 30 Pohjois-Suomi Mänty, % 62 63 68 77 Kuusi, % 27 26 22 14 Koivu, % 11 11 10 8 Koko maa Mänty, % 47 49 59 68 Kuusi, % 43 39 29 12 Koivu, % 10 12 12 20

Metsien hiilivarasto ja lahopuun määrä voivat kasvaa tä likimain yhtä paljon kuin nyt. Pohjois-Suomessa puuston ja maan hiilivarastot puolestaan kasvaisivat puuston kasvun Metsän hiilivarasto koostuu puihin sitoutuneesta ja maahan ja määrän kasvun myötä. varastoituneesta hiilestä. Molemmissa tapauksissa hiiliva- Talousmetsissä metsämaahan kertynyt hiili edustaa eri raston suuruus korreloi puiden määrän ja kasvun kanssa: hajoamisvaiheissa olevia karikkeita sekä hakkuutähteitä, mitä suurempi on puuston määrä ja kasvu, sitä enemmän kantoja ja kaadettuja mutta korjaamatta jääneitä puita. Myös puissa on hiiltä ja sitä enemmän syntyy kariketta. Maassa korjaamatta jääneet tuulen- ja lumenkaadot muodostavat karike hajoaa humukseksi, jonka elinkaari yltää vuosikym- lahopuuta, joka tarjoaa elinympäristöjä monille harvinaisil- menten yli. Karikkeen ja humuksen hajoamisnopeus riippuu le tai uhanalaisille eliöille. Mallilaskelmat osoittavat, että ta- lämpöoloista. Ilmastonmuutoksella olisi skenaarioiden mu- lousmetsissä lahopuun määrä voi ilmaston lämmetessä kas- kaan täten kahdenlainen vaikutus metsän hiilivarastoihin: vaa: Etelä-Suomessa 15-20 % ja Pohjois-Suomessa 60-70 % toisaalta karikesato ja humuksen määrää lisääntyisivät, ja tämän vuosisadan loppuun mennessä. Luonnontilaisilla alu- toisaalta karikkeiden ja humuksen hajoaminen nopeutuisi. eilla, esimerkiksi suojelualueilla, lahopuun lisäys olisi kuiten- Taulukko 4 osoittaa, että eteläisintä Suomea myöten maan kin huomattavasti suurempi, sillä kasvun nopeutuminen lisää hiilivarasto voi tämän vuosisadan loppupuolella kuitenkin olla suoraan maahan tulevan lahopuun määrää. Toisaalta laho- suurempi kuin tällä hetkellä, kun taas puustossa lienee hiil- aminen nopeutuu kohoavassa lämpötilassa, joten lahopuun

Taulukko 4. Ilmastonmuutoksen vaikutus puihin sitoutuneen ja maahan varastoituneen hiilen mäyrään Etelä-Suomessa (Oulun korkeudelta alaspäin) ja Pohjois-Suomessa (Oulun korkeudelta ylöspäin) sekä koko maan mittakaavassa (Kellomäki ym. 2005).

Alue ja puulaji Hiiltä, Mg/ha (suluissa muutos nykytilaan verrattuna, %) Nykyinen 1990-2020 2021-2050 2070-2099 Hiiltä puissa Etelä-Suomi 49 52 (5,9) 57 (17,1) 53 (8,3) Pohjois-Suomi 25 28 (11,9) 36 (45,8) 40 (60,8) Koko maa 39 42 (8,3) 50 (28,8) 51 (29,7) Hiiltä maassa Etelä-Suomi 40 40 (0,1) 43 (7,2) 50 (23,9) Pohjois-Suomi 32 32 (0) 34 (6,1) 41 (28,4) Koko maa 37 37 (0) 39 (6,8) 46 (25,7) Hiiltä puissa ja maassa Etelä-Suomi 89 90 (1,5) 100 (12,6) 102 (14,7) Pohjois-Suomi 57 58 (2,2) 70 (23,0) 82 (45,3) Koko maa 76 77 (1,8) 89 (16,8) 96 (27,1)

218 elinkaari voi jäädä lyhyemmäksi kuin nykyilmastossa. Kaiken Kirjallisuus kaikkiaan lahopuun määrä luonnontilaisissa metsissä näyt- Innes, J. L., Joyce, L. A., Kellomäki, S., Louman, S., Ogden, A., Par- tää kuitenkin lisääntyvän lämpötilan kohotessa. rotta, J. & Thompson, I. 2009. Management for adaptation. Julkaisussa: Seppälä, R. (toim.). Adaptation of Forests and People to Climate Change. IUFRO World Series 22. s. 135-169. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen - http://www.iufro.org/download/file/20317/153/ws22_pdf/ askeleita tilanteen mukaan? Solomon, S., Qin, D., Manning, M., Chen, Z., Marquis, M., Averyt, K. B., Tignor, M. & Miller, H. L. (toim.). Intergovernmental Panel Suomen maapinta-alasta kaksi kolmasosaa on metsätalous- on Climate Change (IPCC). Climate Change 2007: The physical science basis. Contribution of working group I to the fourth käytössä. Pitkällä aikavälillä metsät todennäköisesti sopeu- assessment report of the Intergovernmental Panel on Cli- tuvat ilmastonmuutokseen mutta niiden toiminnan ja raken- mate Change. Cambridge University Press. 996 s. http:// teen luontainen muuttuminen eivät välttämättä vastaa met- www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/wg1/ar4_wg1_ full_report.pdf sänkäytölle asetettavia odotuksia. Metsien hoidon ja käy- Kellomäki, S., Väisänen, H., Hänninen, H. Kolström, T. Lauhanen, tön aktiivinen sopeuttaminen ilmastonmuutokseen vähentää R. Mattila, U. & Pajari, B. 1992. Sima: a model for forest suc- muun muassa tuuli- ja hyönteistuhojen riskejä, joita ilmas- cession based on the carbon and nitrogen cycles with appli- tonmuutokseen eittämättä liittyy. Toisaalta ilmastonmuu- cation to silvicultural management of the forest ecosystem. Silva Carelica 22: 1-85. ISBN: 951-708-060-3 tos näyttää lisäävän metsien kasvua ja vahvistavan metsiin Kellomäki, S., Strandman, H., Nuutinen, T., Peltola, H., Korhonen, perustuvan biotalouden mahdollisuuksia. Metsien aktiivinen K.T. & Väisänen, H. 2005. Adaptation of forest ecosystems, hoito ja käyttö ovat avaimia siihen, että metsien toiminta ja forests and forestry to climate change. FINADAPT Working rakenne sopeutuvat vastaamaan muuttuvia olosuhteita - oli- Paper 4. Finnish Environmental Institute Mimeographs 334. Helsinki. 44 s. http://hdl.handle.net/10138/41042 vatpa kysymyksessä lyhyen tai pitkän aikavälin ratkaisut. Kellomäki, S., Peltola, H., Nuutinen, T., Korhonen, K. T. & Strand- Ilmasto muuttuu globaalisti, mutta muutoksen vaikutuk- man, H. 2008. Sensitivity of managed boreal forests in Finland set ovat paikallisia. Myös metsänhoito riippuu paikallisista to climate change, with implications for adaptive manage- olosuhteista: puuston ominaisuuksista, esimerkiksi puulajis- ment. Philosophical Transactions of the Royal Society B363: 2 341-2 351. http://dx.doi.org/doi:10.1098/rstb.2007.2204 ta tai puuston rakenteesta, sekä kasvupaikan viljavuudes- Mazziotta, A., Mönkkönen, M., Strandman, H., Routa, R., Tikka- ta ja paikallisilmastosta. Tulevan kohtaamisessa tarvitaan nen, O.-P. & Kellomäki, S. 2014. Modeling the effects of cli- huolellista räätälöintiä, jossa esimerkiksi uudistaminen suh- mate change and management on the dead wood dynamics teutetaan huolellisesti eri puulajien ilmasto-, kasvupaikka- in boreal forest plantations. European Journal of Forest Re- search 133(3): 405-421. http://dx.doi.org/doi:10.1007/s10342- ja maalajivaatimuksiin. Toisaalta ilmastonmuutokseen so- 013-0773-3 peutuminen on prosessi, jossa valinnat riippuvat vallitsevis- ta olosuhteista. Esimerkiksi monet vieraspuulajit näyttävät houkuttelevilta vaihtoehdoilta, mutta ne eivät menesty vie- lä pitkään aikaan Suomessa. Tulevaisuutta ei voi siirtää tä- hän päivään, vaan sopeutuminen on askel askeleelta tapahtuvaa mukautumista epävarmaan muutokseen.

219 Metsät saasteiden puhdistajina Pasi Rautio, Tiina M. Nieminen ja Antti-Jussi Lindroos

Saasteiden puhdistaminen (waste treatment) on rahallisesti Laskeuman puhdistaminen arvokkain boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen metsien ekosysteemipalvelu ilmaston säätelyn (climate regulation) ohel- Puusto ja aluskasvillisuus voivat puhdistaa ilmaa monella ta- la. Vuonna 2010 palvelun arvioitiin olevan maailmanlaajui- valla sen mukaan, mitä ilman epäpuhtauksia metsään laskeu- sesti arvoltaan noin 130 Yhdysvaltain dollaria metsähehtaa- tuu ja missä muodossa. Kuivalaskeuma koostuu hiukkasis- ria kohden, kun boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen met- ta ja kaasuista. Ilmassa leijuvat hiukkaset voivat olla peräi- sien tarjoamien raaka-aineiden arvo oli alle 40 dollaria heh- sin lukemattomista lähteistä, mikä puolestaan vaikuttaa nii- taaria kohden. Metsät ovat siis rahassa mitattuna yli neljä den koostumukseen. Maapöly sisältää niitä alkuaineita, jois- kertaa arvokkaampia saasteiden puhdistajana kuin raaka- ta maaperäkin koostuu. Teollisuuden ja energiantuotannon ainelähteinä. Suhde saattaa kuulostaa hurjalta, kun suoma- prosesseissa syntyvien hiukkasten koostumukseen vaikutta- laisen metsän arvo on yleensä laskettu sieltä saatavien raa- vat prosesseissa käytettävät raaka-aineet - esimerkiksi su- ka-aineiden perusteella. latoissa eri metalleja sisältävät malmirikasteet – tai käytet- Saasteiden puhdistuspalvelun muodostaviin metsäeko- tävä polttoaine, kuten öljy, puu tai turve. systeemin toimintoihin kuuluvat muun muassa kaasumaisten Hiukkaset poistuvat ilmasta tarttumalla johonkin pin- ilmansaasteiden (esimerkiksi typpidioksidin [NO2], rikkidiok- taan. Puiden ja aluskasvillisuuden lehvästöt tarjoavat valta- sidin [SO2], otsonin [O3] ja vetyfluoridin [HF]) ja pölyn sitomi- van tarttumapinta-alan, jolla metsät sitovat ilmakehän hiuk- nen metsän eri osiin. Mikäli metsät eivät tekisi rooliaan saas- kasia ja puhdistavat ilmaa. Yksi parhaita, ja todennäköisesti teiden puhdistajana, ilmanlaatu olisi huomattavasti nykyis- halvimpia, keinoja parantaa taajamien ilmanlaatua on huo- tä huonompi, ja sillä olisi valtava taloudellinen vaikutus. Eu- lehtia, että taajamissa on tarpeeksi puita, puistoja ja taaja- roopan komission mukaan pöly eli hiukkaset ja kaasumaiset mametsiä suodattamassa ilmassa leijuvia hiukkasia. Met- ilmansaasteet aiheuttivat EU:ssa vuonna 2010 noin 420 000 sien kyky sitoa hiukkasia riippuu esimerkiksi metsätyypis- ennenaikaista kuolemaa. Maailman terveysjärjestö (WHO) on tä, vallitsevasta puulajista ja puuston tiheydestä. Havumet- puolestaan arvioinut, että kymmenien tuhansien kuolemien sät ovat lehtimetsiä tehokkaampia ilmanpuhdistajia, ja esi- lisäksi 20-30 miljoonaa ihmistä sairastuu vuosittain ilman- merkiksi kuusi on tehokkaampi kuin mänty. saasteiden vuoksi. Ilmansaasteiden aiheuttamien menetet- Kun hiukkaset ovat suodattuneet puiden ja aluskasvilli- tyjen ihmishenkien ja sairastumisten rahallisen arvon on ar- suuden lehvästöön, ne sadeveden kanssa reagoituaan joko vioitu vuonna 2000 olleen 276-790 miljardia euroa. valuvat maahan tai imeytyvät lehtien sisään lehtien pin- Ihmishenkien menetyksen ja sairastumisten lisäksi il- nan läpi. Hiukkasen koostumus vaikuttaa siihen imeytyvät- mansaasteet aiheuttavat valtavia satotappioita. Esimerkiksi kö hiukkasen sisältämät alkuaineet lehden sisään vai valu- vuonna 2000 otsonin aiheuttamat vehnän satotappiot Euroo- vatko ne sateen mukana maahan, eli sisältääkö hiukkanen passa (EUssa, Norjassa ja Sveitsissä) arvioitiin noin 3,2 mil- kasville välttämättömiä ravinteita vai esimerkiksi haitalli- jardin euron arvoisiksi. Samaan aikaan metsien kasvu Ruot- sia raskasmetalleja. Esimerkiksi typestä on suomalaisessa sissa väheni otsonin vaikutuksesta 38 miljoonan euron ar- metsäekosysteemissä puutetta, joten kasvillisuus ottaa ty- vosta. Ilman toimivien metsäekosysteemien puhdistuspal- pen mahdollisimman tarkoin talteen hiukkasten sisältämäs- veluja ilmansaasteiden taloudelliset vaikutukset kasvaisivat tä typestä tai jo ilmassa sadeveteen liuenneista typen yhdis- vielä paljon suuremmiksi. teistä. Rikistä on jo pitkään ollut ylitarjontaa muun muassa Suomessa ilmansaasteet eivät aiheuta terveysongelmia teollisuuden ja liikenteen päästöjen vuoksi, joten sitä eivät ja satotappioita läheskään samassa mittakaavassa kuin esi- kasvit tarvitse kuten typpeä. Eri alkuaineiden priorisointi nä- merkiksi Etelä- ja Keski-Euroopassa, vaikka omien päästö- kyy selvästi myös laskeumamittausten eri komponenteissa. jemme lisäksi saamme muun muassa rikkiä, typpeä ja otso- Avoimen paikan laskeumalla (bulk deposition) ja lehväs- nia kaukokulkeuman mukana muualta Euroopasta. Suomen tön läpi valuneella laskeumalla eli metsikkösadannalla (stand metsien tärkein rooli saasteiden puhdistamisessa onkin ty- throughfall) on selkeä ero Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. pen ja rikin yhdisteiden sitominen metsäekosysteemien eri Etelä-Suomessa laskeuman rikki- ja typpikuormat ovat huo- osiin siten, että huuhtoutuminen pohjaveteen estyy. Laskeu- mattavasti suuremmat kuin Pohjois-Suomessa. Lisäksi Ete- maa metsät puhdistavat kasvillisuuden avulla. Maaperään lä-Suomessa korostuu rikin suuremmat pitoisuudet lehväs- asti päässeitä saasteita ne poistavat puhdistamalla maavet- tön läpi valuneessa laskeumassa verrattuna avoimen paikan tä maaperän biogeokemiallisilla prosesseilla. Prosessien te- laskeumaan (kuva 2). hokkuutta seurataan mittaamalla mm. laskeuman ja maave- Puiden lehvästöstä siis huuhtoutuu rikkiä sadeveden mu- den koostumusta eri puolilla Suomea YK:n metsien tervey- kana metsän aluskasvillisuuteen ja maahan. Rikkipäästöjä dentilan seurantaverkkoon (UNECE ICP Forests) kuuluvilla in- on onnistuttu vähentämään merkittävästi ilmansuojelutoi- tensiivisen seurannan koealoilla (kuva 1). milla viimeisten vuosikymmenien aikana, ja se on heijastu-

220 Kuva 1. Suomalainen metsien ja terveydentilan seurantaohjelman (UNECE ICP Forests) intensiivikoeala. Koealalla mitataan mm. puiden kasvua ja kuntoa, metsäekosysteemin ravinnekiertoa sekä laskeuman ja maaveden alkuainepitoisuuksia. Koealoja on eri puolilla Suomea mänty- ja kuusimetsissä (ks. kartta kuvissa 2 ja 3). Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

nut selvänä rikkilaskeuman vähentymisenä sekä avoimel- tavana ilmanpuhdistajana imemällä itseensä kaasumaisia la paikalla että lehvästön läpi valuneessa sateessa. Sen si- saasteita, muun muassa rikin ja typen oksideja sekä otso- jaan typen laskeuman vähentyminen ei ole ollut yhtä teho- nia. Kuten kasvillisuuden yleensäkin, metsien rooli kaasu- kasta. Typen kohdalla puiden latvustossa tapahtuva ilmiö on maisten ilmansaasteiden puhdistajana on ehkä selvin ke- päinvastainen kuin rikin, sillä avoimen paikan laskeumassa väisen otsoninhuipun puhdistamisessa. Ilman otsonipitoi- on enemmän typpeä kuin lehvästön läpi valuneessa sadan- suuden huippu on vuosittain kevättalvella, jolloin auringon nassa (kuva 2). valon määrä kasvaa. Otsoni syntyy lähinnä liikenteestä pe- Puiden lehvästö siis pidättää sadeveden typpeä. Typpi pi- räisin olevan typen oksidien reagoidessa valon kanssa. Kun dättyy kasvillisuuteen erittäin tehokkaasti ja pysyy kasvien kevät etenee pisteeseen, jossa kasvillisuus herää talvihor- sisäisessä kierrossa niin kauan kuin kasvit ovat elossa. Kas- roksesta , otsonin määrä kuitenkin pienenee nopeasti. Kas- vin kuollessa ja maatuessa muut kasvit ottavat vapautuvan vit aloittavat tuolloin yhteyttämisen, jolloin ilmaraot aukea- typen. Tehokas biologinen sitominen pitää huolen, ettei typ- vat ja kasvillisuus imee hiilidioksidia ja muutakin kaasumai- pi huuhtoudu rehevöittämään pintavesiä tai maaperän läpi sessa olosmuodossa olevaa. Fotosynteesin kaasujen vaih- pilaamaan pohjavettä. Pitkäaikainen ja kohonnut typpilas- dossa myös otsoni ja otsonia synnyttävät typen oksidit tu- keuma voi kuitenkin johtaa metsäekosysteemin kyllästymi- levat imetyiksi ilmasta kasvillisuuteen. seen typellä ja typen pidättymisilmiön heikkenemiseen. Al- Sekä kaasut että hiukkaset reagoivat ilmakehässä kos- kuaineet, joita ei typen tapaan imetä kasvillisuuteen, sitou- teuden kanssa, jolloin niistä muodostuu märkälaskeumaa. tuvat maaperän eri komponentteihin, kun maaperän läpi va- Märkälaskeuma sisältää samoja alkuaineita kuin kuivalas- luva maavesi, eli maan huokosissa oleva vesi, puhdistetaan keumakin, mutta osa alkuaineista on märkälaskeumassa pa- (ks. kappale ”Maaveden puhdistaminen”). remmin kasvillisuuden käytettävissä. Se osa märkälaskeu- Kuivalaskeumaan luetaan hiukkasten lisäksi myös kaasu- masta, jota kasvillisuus ei sido, valuu tai huuhtoutuu maa- maiset ilmansaasteet, vaikka tarkkaan ottaen ne eivät las- han, jossa maaperän prosessit aloittavat maaveden puhdis- keudu kasvillisuuden pinnalle vaan tulevat imetyiksi kasvien tamisen. sisälle lehtien ilmarakojen kautta. Metsät toimivatkin val-

221 Pallasjärvi, kuusikko Pallasjärvi, kuusikko 2 2 SO4-S, mg/m NH4-N, mg/m 1 000 250 Avoimen paikan laskeuma 1 800 200 Metsikkösadanta 3 600 150 400 100 6 5 32 200 50

0 21 0 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Mänty 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kuusi Tammela, kuusikko Koivu Tammela, kuusikko SO -S, mg/m2 2 4 NH4-N, mg/m 1 000 250 23 800 200 20 600 150 10 11 16 17 33 400 100 34 35 200 19 50

0 13 12 18 0 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010

Kuva 2. Rikin (sulfaattirikkiä mg/m2, vasemmalla) ja typen (ammoniumtyppeä mg/m2, oikealla) vuosittainen laskeuma pohjois- ja eteläsuomalaisessa kuusikossa vuosina 1996-2010. Siniset pylväät kuvaavat avoimen paikan laskeumaa ja vihreät metsikkösadan- taa.

Maaveden puhdistaminen vaihtopaikkoihin samalla kun maavesi kulkeutuu syvemmäl- le maaperässä (kuva 3). Kasvillisuuskerrosten läpi valuva vesi päätyy maahan imey- Tätä ilmiötä, jossa maahiukkaset negatiivisten varaus- dyttyään monimutkaiseen systeemiin, jonka muodostavat ten avulla pidättävät kationeja maavedestä ja toisaalta luo- epäorgaaninen ja orgaaninen maa-aines, kasvien juuristo, vuttavat niitä takaisin maaveteen, nimitetään kationinvaih- mykorritsat eli sienijuuret ja erilaiset hajottajaeliöt. Tämä doksi. Kationinvaihto on monimutkainen ilmiö, jossa maa- systeemi on muiden korvaamattomien toimintojensa ohel- hiukkasiin pidättyvät ja maaveteen vapautuvat kationit ha- la myös erittäin tehokas veden puhdistaja. Ilman tätä maa- keutuvat jatkuvasti uuteen tasapainotilaan. Ilmiö puskuroi perän tarjoamaa puhdistuspalvelua monet meidän itsestään osaltaan hapanta laskeumaa, sillä samalla kun metallikatio- selvinä pitämämme veteen ja sen käyttöön liittyvät asiat oli- nit vapautuvat maahiukkasten vaihtopaikoilta, voivat maa- sivat nykyiseen verrattuna paljon vaikeampia ja ennen kaik- vedessä happamuutta aiheuttavat vetykationit (H+) puoles- kea kalliimpia: meillä ei olisi esimerkiksi puhdasta juomavet- taan pidättyä näihin vaihtopaikkoihin. Näin maaveden vety- tä, jokien ja järvien kalakuolemat olisivat tavallinen näky ja kationipitoisuus eli happamuus pienenee ja pH nousee, kun useiden järvien uimarannat olisivat käyttökelvottomia. maavesi liikkuu pinnasta kohti pohjavettä (kuva 3). Suurin osa siitä laskeuman typestä, joka ei sitoudu kas- Maaperä toimii siis suodattimen tavoin: se sitoo itseensä villisuuteen sen läpi valuessaan, otetaan talteen maaperästä saasteita ja estää niiden huuhtoutumisen maaveden muka- kasvien juuriston ja mykorritsojen kautta. Suurin osa muis- na pohjaveteen. Kivennäismaassa uusia vaihtopaikkoja syn- ta haitta-aineista, jotka saapuvat laskeuman mukana maan tyy maaperän rapautumisen myötä, ja humuksessa elope- eri kerroksiin, poistuvat maassa olevasta vedestä sitoutu- räisen aineksen hajotessa. Näin metsämaan tarjoama puh- malla maahiukkasiin. Huomattava osa laskeuman mukana distusmekanismi uusiutuu koko ajan ja pystyy huolehtimaan saapuvista alkuaineista, joita pohjaveden kannalta voidaan saasteiden pidättymisestä myös tulevaisuudessa. Tämä to- pitää saasteina, esiintyy maavedessä positiivisesti varau- sin pitää paikkansa vain niin kauan kuin saasteiden laskeu- tuneina ioneina eli kationeina. Nämä kationit, samoin kuin ma ei ylitä ympäristön sietokykyä eli niin sanottua kriittistä maaperästä happamoitumisen seurauksena vapautuvat ka- kuormitusta. Kriittinen kuormitus on ekologinen kynnysar- + 3+ tionit (esimerkiksi ammonium NH4 , alumiini Al ja raskas- vo, jonka ylittäminen aiheuttaa selvän muutoksen metsäeko- metallit kuten lyijy Pb2+, kupari Cu2+ja nikkeli Ni2+), pidätty- systeemissä. Esimerkiksi typen suhteen monilla alueilla Eu- vät maahiukkasten negatiivisesti varautuneisiin kohtiin eli roopassa tämä kynnysarvo on ylitetty, mutta suomalaises-

222 Pallasjärvi, kuusikko Pallasjärvi, kuusikko pH Al mg/l 7,0 3,0 5 cm 20 cm 40 cm 1 6,5 2,5 6,0 3 5,5 2,0 5,0 1,5 4,5 1,0 4,0 6 5 32 3,5 0,5 0,0 3,0 21 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Mänty 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kuusi Tammela, kuusikko Koivu Tammela, kuusikko pH Al mg/l 7,0 3,0 6,5 23 2,5 6,0 20 5,5 2,0 5,0 10 11 16 17 33 1,5 4,5 34 35 1,0 4,0 19 3,5 0,5 3,0 13 12 18 0,0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2000 2002 2004 2006 2008 2010

Kuva 3. Maaveden neutraloituminen (pH:n nousu, vasemmalla) ja alumiinipitoisuuden (Al mg/l, oikealla) pieneneminen pohjois- ja eteläsuomalaisessa kuusikossa maaveden liikkuessa alaspäin maannoksessa. Mittaukset on tehty 5, 20 ja 40 senttimetrin syvyy- deltä kerätyistä vajovesinäytteistä vuosina 2000-2010. Alumiinia huuhtoutuu kivennäismaan ylimmästä kerroksesta eli huuhtoutu- miskerroksesta alempana olevaan rikastumiskerrokseen, minkä vuoksi alumiinipitoisuus on eteläsuomalaisessa metsämaassa kor- keimmillaan 20 senttimetrin syvyydessä. Pohjoissuomalaisessa metsässä maannoskerrokset ovat ohuempia, joten maahiukkasten kationinvaihtomekanismi on sitonut maaveden alumiinin ennen kuin se saavuttaa 20 senttimetrin syvyyden.

sa häiriintymättömässä metsäekosysteemissä typen pidät- Kirjallisuus tyminen maaperään on vielä tehokasta. Lindroos, A-J., Derome, K. & Nieminen, T. M. 2013. Sulphur and ni- Etelä-Suomen metsissä, jossa vuosittainen typpilaskeu- trogen deposition in bulk deposition and stand throughfall on intensive monitoring plots in Finland. Julkaisussa: Merilä, ma on noin 3-4 kg hehtaaria kohden, pohjavesiin huuhtou- P. & Jortikka, S. (toim.). Forest Condition Monitoring in Fin- tuu kangasmetsissä alle 0,5 kg typpeä hehtaaria kohden. land - National report. The Finnish Forest Research Institute. Pohjois-Suomessa typpilaskeuma on 1-2 kg hehtaarilla ja http://urn.fi/URN:NBN:fi:metla-201305087576 huuhtouma Etelä-Suomen tapaan erittäin vähäistä. Tilanne Matero, J. & Saastamoinen, O. 2007. In search of marginal environmental valuations - ecosystem services in Finnish forest on täysin toisenlainen Keski-Euroopassa, jossa typpilaskeu- accounting. Ecological Economics 61: 101-114. http://dx.doi. ma voi suurimmillaan olla yli kymmenkertainen Etelä-Suo- org/ doi:10.1016/j.ecolecon.2006.02.006 meen verrattuna. Suuren laskeuman alueilla metsämaat Ninan, K. E. & Inoue, M. 2013. Valuing forest ecosystem services: saattavat olla jo typen kyllästämiä, ja typen huuhtoutumi- What we know and what we don’t. Ecological Economics 93: 137-149. http://dx.doi.org/doi:10.1016/j.ecolecon.2013.05.005 sen on mitattu olevan jopa kymmeniä kiloja hehtaarilla. Näillä Nieminen, T. M., Derome, K. & Lindroos, A-J. 2013. Soil perco- alueilla pohjavedet ovatkin usein typen pilaamia. Luotettavin lation water quality during 1996–2010 on Level II plots in tapa varmistua siitä, että suomalainen metsäekosysteemi Finland. Julkaisussa: Merilä, P. & Jortikka, S. (toim.). Forest pystyy tuottamaan puhdasta pohjavettä tulevaisuudessakin, Condition Monitoring in Finland - National report. The Finn- ish Forest Research Institute. http://urn.fi/URN:NBN:fi:met- on huolehtia typpilaskeuman pysymisestä kriittisen kuormi- la-201305087577 tuksen rajoissa. Siihen päästään rajoittamalla typpipäästöjä Watkiss, P., Pye, S. & Holland, M. 2005. CAFE CBA: baseline analy- ja turvaamalla metsien säilyminen. sis 2000 to 2020. Oxon: United Kingdom, AEA Technology En- vironment. 112 s. http://ec.europa.eu/environment/archives/ cafe/activities/pdf/cba_baseline_results2000_2020.pdf

223 Hiilen ja ravinteiden huuhtoutuminen metsistä ja niiden vaikutus metsäekosysteemiin Leena Finér

Metsä on ekosysteemi, joka rakentuu sekä orgaanisista että Suomen kokonaispinta-alasta noin kolmasosa eli noin 10 epäorgaanisista rakenneosista (kuva 1). Eläviä orgaanisia ra- miljoonaa hehtaaria on turvemaita, ja niistä vajaa puolet eli kenneosia ovat eläimet, puut, pintakasvillisuus ja maape- 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettu metsän kasvun lisäämi- räeliöstö. Kuollessaan ja hajotessaan ne muodostavat maa- seksi. Ojitus vaikuttaa puuston lisäksi myös pintakasvillisuu- perän kuolleen orgaanisen aineksen. Puista koivut, haapa, teen. Kuivuutta ja varjoa sietämättömät suolajit kuten rah- leppä, pihlaja ja mänty ovat pioneeripuulajeja, jotka luon- kasammalet häviävät ja korvautuvat kivennäismaiden lajeil- taisesti valtaavat metsäalueet häiriöiden, kuten metsäpa- la. Ojituksella pohjaveden pintaa lasketaan 40-50 senttimet- lojen ja hakkuiden jälkeen. Vähitellen ne väistyvät pitkäikäi- rin syvyyteen, mikä muodostaa rajan puiden juurten kasvulle. sempien havupuiden, männyn ja kuusen, tieltä. Metsänhoi- dolla vaikutetaan luontaiseen puulajikoostumukseen ja no- Boreaalisten metsäekosysteemien hiilen ja peutetaan metsän kehitystä. Metsänhoidon seurauksena ha- ravinteiden varastot ja virrat vupuut ovat yleisempiä nuorissa metsissä kuin pioneerivai- heen luonnonmetsissä. Puusto, pintakasvillisuus ja maaperä muodostavat boreaa- Puuston lisäksi pintakasvillisuus muodostaa merkittä- listen metsien suurimmat hiilen, typen ja fosforin varastot vän boreaalisen metsän rakenneosan. Sen koostumus vaih- (kuva 2). Turvemailla maaperä koostuu pelkästään orgaani- telee suuresti kasvupaikan ja metsän kehitysvaiheen mu- sesta aineksesta, ja se on selvästi puustoa merkittävämpi kaan. Varvut, kuten mustikka ja puolukka, ovat yleisiä mo- hiilen varasto. Hiili sitoutuu kasvillisuuteen fotosynteesissä nilla kasvupaikoilla. Ruohot ja heinät suosivat viljavia kiven- ja vapautuu takaisin ilmakehään sekä kasvien hengityksessä näismaita sekä metsäpalo- että hakkuuaukeita. Sarat ja sa- että kuolleiden kasvinosien eli karikkeiden hajotessa (kuva 1). ramaiset kasvit ovat puolestaan soiden lajeja. Seinä- ja ker- rossammalet peittävät pohjakerroksen usein kivennäismail- la ja rahkasammalet soilla. Kivennäismailla maanpinnan peittää kuolleesta orgaanisesta aineesta muodostunut humuskerros, jonka paksuus on yleensä muutamia senttimetrejä. Sen alla on kivennäismaa- kerros, jonka paksuus on Suomessa keskimäärin 10 metriä. Haihdunta Laskeuma Kuollutta orgaanista ainetta on sekoittunut myös ylempiin ki- vennäismaakerroksiin. Maaperäeliöstö ja kasvien juuret elä- Hiilen vät pääosin humuskerroksessa ja kivennäismaan ylimmäs- sidonta Puut sä noin 50 senttimetrin paksuisessa kerroksessa. Suomessa Latvuspidäntä kivennäismaista kolme neljäsosaa on moreenimaita ja loput Karikesato lajittuneita sora- ja hiekkamaita. Jääkauden jälkeen kiven- näismaat ovat podsoloituneet, minkä seurauksena niistä on usein erotettavissa selvä podsolimaan maannosprofiili: humuskerros, huuhtoutumiskerros, rikastumiskerros ja niiden Hengitys Typen alla muuttumaton pohjamaa. Haihdunta sidonta Läpisadanta Veden vaivaamilla mailla, joissa hapen puute hidastaa Pintakasvillisuus orgaanisen aineen hajotusta, tapahtuu soistumista ja maan pintaan kertyy orgaanista ainetta, turvetta. Vanhimpien tur- vekerrosten muodostuminen alkoi heti jääkauden jälkeen. Veden ja ravinteiden otto Soistumista tapahtuu edelleen maankohoamisrannikolla sekä järvien ja lampien kasvaessa umpeen. Suomen soiden Mineralisaatio Maavesi Rapautuminen turvekerroksen paksuus on keskimäärin 1,5 metriä, mutta se Immobilisaatio Vesistö Maapreä voi joillakin soilla yltää jopa kymmeneen metriin. Kun turve- Adsorptio Suotautuminen Pintakerros- kerroksen paksuus ylittää 30 senttimetriä, puhutaan paksu- Desorptio valunta turpeisista soista tai turvemaista. Paksuturpeisilla soilla pinnassa elävä kasvillisuus on menettänyt yhteyden alla olevaan Pohjavesi- Pohjavesi valunta kivennäismaahan ja sen ravinteisiin. Turvemailla suurin osa hajotustoiminnasta ja kasvien juurista on selvästi pohjaveden yläpuolisissa kerroksissa. Kuva 1. Aineiden varastot ja virrat metsäekosysteemissä.

224 Hiili Typpi Fosfori Hiili Typpi Fosfori kg/ha kg/ha/v

Puut 105 288 415 45 Laskeuma 12 4 0,1 Pinta- 3 939 61 4 Puuston ravinteiden 16,1 2,2 kasvillisuus otto maasta Kuolleet puut ja 13 451 114 8 Pintakasvillisuuden 15,2 1,0 karike ravinteiden otto maasta

Maaperä 45 620 1 691 665 Huuhtoutuminen pohjaveteen 3 0,1 0,01 Huuhtoutuminen vesistöön 20 0,5 0,02

Kuva 2. Hiilen, typen ja fosforin varastot vanhassa kuusikossa. Kuva 3. Hiilen, typen ja fosforin vuotuiset virrat vanhassa kuusikossa.

Ravinteet puolestaan kiertävät pääosin kasvillisuuden ja Metsätalouden vaikutus hiilen ja maaperän välillä (kuva 3). Kasvien juuret ottavat ravinteita ravinteiden huuhtoutumiseen ja maaperästä, ja ne vapautuvat takaisin maaperään kuollei- pintavesien laatuun den kasvien hajotessa. Kasvillisuuden sitoman hiilen kierto on nopeaa, jos se palautuu kasvien hengityksessä takaisin Luonnontilaisissa boreaalisissa metsissä säännöllisesti tois- ilmakehään. Myös sade voi huuhtoa ravinteita, kuten kaliu- tuvat metsäpalot aiheuttavat huomattavan ja äkillisen hiilen mia, puiden latvuksista nopeasti takaisin maaperään. Sen sija typen vapautumisen ilmakehään sekä ravinteiden vapau- jaan kasvin rakenteisiin sitoutuneen hiilen, typen ja useim- tumisen maaperään. Maaperästä ravinteita voi huuhtoutua pien muiden ravinteiden vapatutuminen kuolleesta orgaani- pohjavesiin tai vesistöihin. Suomessa metsäpalojen torjunta sesta aineesta voi kestää kauan; osa niistä voi sitoutua maa- on tehokasta eikä paloilla ole enää merkitystä metsien hii- han jopa vuosisadoiksi tai vuosituhansiksi ennen kuin ne pa- len ja ravinteiden kierrossa. Sen sijaan metsätaloustoimet laavat takaisin kiertoon. Tämän kuolleen orgaanisen aineen voivat lisätä hiilen ja ravinteiden huuhtoutumista. Erityises- hitaan hajoamisen voi havaita selvästi luonnontilaisilla soil- ti metsänuudistamishakkuiden, maanmuokkauksen, ojituk- la. Luonnontilaisissa metsissä menneisyydessä usein tois- sen ja lannoituksen on osoitettu lisäävän kiintoaineen tai ra- tuneet metsäpalot nopeuttivat hiilen ja ravinteiden vapautu- vinteiden huuhtoutumista vesistöihin. mista kuolleesta orgaanisesta aineesta ja estivät paksun hu- Metsänuudistamiseen tähtääviä hakkuita tehdään vuo- muskerroksen muodostumisen. Nykyään hakkuut ja maan- sittain 130 000-200 000 hehtaarilla, ja suurimmalla osalla muokkaus ovat osittain korvanneet metsäpalojen roolin ra- hakkuualueiden pinta-alasta maanpinta muokataan uuden vinnekierron nopeuttajina. puusukupolven kehityksen jouduttamiseksi ennen metsän- Ravinnelisää boreaaliset metsät saavat kuiva- ja mär- viljelytoimia. Metsien uudisojitus loppui jo 1990-luvulla ja sen kälaskeuman mukana. Lisäksi typensitojamikrobit pidättä- jälkeen siirryttiin ojastojen kunnostuksiin, joita tehdään vuo- vät typpeä ilmakehästä. Kivennäismailla ravinteita rapau- sittain 50 000-80 000 hehtaarilla. Lannoituksia tehdään vuo- tuu ravinnekiertoon myös mineraaliaineksesta. Hiiltä sekä sittain 20 000-50 000 hehtaarilla. Keinolannoitteiden lisäksi ravinteita poistuu metsäekosysteemistä pohjaveteen ja ve- käytetään myös tuhkalannoitusta. Metsätaloustoimenpitei- sistöihin huuhtoutumisen myötä sekä puunkorjuussa. Met- den vesistövaikutuksista haitallisinta on tämän hetken kä- sien ravinnekierto on lähes sulkeutunut, eli niihin ei tule ul- sityksen mukaan kiintoaineen, typen ja fosforin huuhtoutu- kopuolelta juurikaan ravinnelisiä ja niistä huuhtoutuu ravin- minen vesistöihin. Kiintoaine aiheuttaa vesistöjen madaltu- teita vähän verrattuna kasvillisuuden ja maaperän välisiin ra- mista, liettymistä ja sameutumista. Typpi- ja fosforiyhdis- vinnevirtoihin (kuva 3). teet puolestaan rehevöittävät vesistöjä. Vaikutukset näky- Typen osalta metsät toimivat eräänlaisina suodattimina: vät erityisesti latvavesissä eli pienissä noroissa, puroissa, ne pidättävät suurimman osan laskeuman mukana tullees- lammissa ja järvissä, joihin kuormitusta tulee vain metsistä. ta typestä. Typen tehokasta pidättymistä boreaalisiin met- Tällaisia vesiä on Suomessa runsaasti erityisesti Itä- ja Poh- siin edistää se, että metsissä typen niukkuus rajoittaa puus- jois-Suomessa. Metsätalouden haitallisia vaikutuksia voiton kasvua ja usein myös orgaanisen aineen hajotusta. Sik- daan vähentää vesiensuojelutoimenpiteillä. si kaikki käyttökelpoinen typpi sitoutuu tehokkaasti kasvil- Valtakunnallisesti metsätalous on pieni vesistöjen ravin- lisuuteen ja maaperämikrobistoon. nekuormittaja verrattuna esimerkiksi maatalouteen. Vuoden

225 Typpi Fosfori Typpi Fosfori

Laskeuma Metsätalous Lannoitus turvemaat Metsänuudistaminen turvemaat Luonnonhuuhtouma Teollisuus ja muu yritystoiminta Lannoitus kivennäismaat Metsänuudistaminen kivennäismaat Maatalous Yhdyskunnat ja haja-asutus Kunnostusojitus

Kuva 4. Ihmisperäinen ravinnekuormitus ja luonnonhuuhtou- Kuva 5. Ei metsätaloustoimenpiteiden osuudet metsätalouden man osuudet vesistöjen vuotuisesta typpi- ja fosforikuormi- aiheuttamasta vuotuisesta typpi- ja fosforikuormituksesta. tuksesta.

2012 arvion mukaan metsätalous aiheuttaa koko maassa 5 Typpikuormituksen lisäys hakkuun jälkeen, kg/ha % vesistöjen ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormi- 1,0 tuksesta ja 6 % vastaavasta fosforikuormituksesta (kuva 4). Metsistä tuleva luontainen typpi- ja fosforikuormitus ovat 0,8 kuitenkin suurempia kuin ihmistoiminnan aiheuttama kuormitus. Vuonna 2012 se oli 37 % vesistöihin tulevasta koko- 0,6 naistyppikuormasta ja 29 % fosforikuormasta. Metsäojitusten aiheuttama kiintoainekuormitus on vie- 0,4 läkin suurempi kuin luontainen kiintoainekuormitus: se on yli kaksinkertainen metsistä tulevaan luontaiseen kiintoai- 0,2 nekuormituksen verrattuna. Vesistöihin metsistä tuleva typ- pikuormitus tulee pääosin kivennäis- ja turvemaiden met- 0,0 sänuudistamistoimien seurauksena, siinä missä fosforikuor- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 mitusta syntyy merkittävässä määrin myös kunnostusoji- Aika hakkuusta, vuosi tuksista (kuva 5). Typpikuormituksen vuotuinen lisäys kivennäismailla Metsänuudistamishakkuissa puuston poistaminen ja pin- Kuva 6. tehtävän metsänuudistamishakkuun jälkeen. takasvillisuuden kuoleminen vähentävät ravinteiden ottoa maaperästä ja lisäävät ravinteiden huuhtoutumista. Hakkuut lisäävät myös ravinteiden vapautumista hakkuutähteistä ja maaperästä ja lisäävät riskiä ravinteiden huutoutumiseen. Metsänuudistamishakkuiden jälkeen tehtävä maanmuokkaus aiheuttaa lisähäiriötä pintakasvillisuuden veden ja ravinteiden otolle ja kasvattaa jo hakkuun aikaansaamaa huuhtoutumista. Metsänuudistamistoimenpiteiden on todettu li- säävän typen huuhtoutumista kymmenen vuoden aikana noin 5 kg ha-1 kivennäismailta ja 26 kg ha-1 turvemailta, vaikka vesiensuojelusta huolehdittaisiin tämän hetken parhaiden käy- täntöjen mukaisesti. Kuormitus on kivennäismailla noin kol- masosan ja turvemailla 1,5 kertaa suurempi kuin ilman met- sänuudistamistoimia. Huuhtoutuminen on suurimmillaan 3–5 vuoden kuluttua hakkuista (kuva 6). Metsänuudistamisen aiheuttamia vesistövaikutuksia vähennetään jättämällä suoja- vyöhykkeitä ja -kaistoja vesistöjen varsille ja toteuttamalla maanmuokkaus maaperäolosuhteet huomioon ottaen. Kunnostusojitus lisää kiintoaineen kulkeutumista vesis- töihin useiksi vuosiksi ojituksen jälkeen. Kiintoaine voi olla Kuva 7. Virtaamaa ja veden laatua seurataan lasku-uomaan ra- sekä orgaanista että epäorgaanista. Mittauksissa sen on to- kennetulta mittapadolta. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

226 Kuva 8. Laskeutusaltailla pysäytetään kunnostusojitusalueilta tulevaa kiintoainekuormitusta. Kuva: Leena Finér.

sin havaittu olevan pääosin epäorgaanista mineraalimaata, fori-kaliumlannoitteet sisältävät rautaa, ja ne eivät ohjeiden joka ei kulkeudu kauas lähdealueeltaan. Liukoisten fosfori- tai mukaan toimittaessa lisää fosforin huuhtoutumista. Osa lan- typpiyhdisteiden huuhtoutumiseen kunnostusojitus ei tutki- noitteesta (1-3 %) saattaa kuitenkin joutua ojiin ja huuhtou- musten mukaan vaikuta merkittävästi. Typen ja fosforin huuh- tua vesistöihin. Turvemailla käytetään myös tuhkalannoitus- toutumisen lisääntyminen on mahdollista jos ne kulkeutuvat ta. Myöskään sen sisältämän fosforin ei ole todettu huuh- kiintoaineen mukana. Liuenneen orgaanisen hiilen eli humuk- toutuvan ohjeiden mukaan toimittaessa. Lannoitusten ve- sen huuhtoutumisen on havaittu sen sijaan vähenevän kun- sistövaikutuksia torjutaan jättämällä suojavyöhykkeet ve- nostusojituksen jälkeen. On selitetty, että se johtuu orgaani- sistöjen ja pienvesien varsille. sen aineen hajotuksen tehostumisesta ja veden kulkureittien ulottumisesta mineraalimaahan. Vesiensuojelusta huolehditaan kunnostusojituksen yh- Kirjallisuus teydessä monin tavoin: vesiensuojelusuunnitelma laaditaan Finér, L., Mannerkoski, H., Piirainen, S. & Starr, M. 2003. Carbon ennen ojituksen toteuttamista, ja siihen merkitään toteutet- and nitrogen pools in an old-growth, Norway spruce mixed forest in eastern Finland and changes associated with tavat vesiensuojelutoimenpiteet, joita voivat olla kaivukatkot, clear-cutting. Forest Ecology and Management 174(1-3): 51- lietekuopat, pohja- ja putkipadot, laskeutusaltaat, pintavalu- 63. http://dx.doi.org/doi:10.1016/S0378-1127(02)00019-1 tuskentät ja kosteikot. Tehokkaimmin kiintoainekuormitus- Finér, L., Mattsson, T., Joensuu, S., Koivusalo, H., Laurén, A., Mak- ta voidaan torjua, kun se pystytään pysäyttämään mahdol- konen, T., Nieminen, M., Tattari, T., Ahti, E., Kortelainen, P, Koskiaho, J., Leinonen, A., Nevalainen, R., Piirainen, S., Saa- lisimman lähelle lähdealuetta. Tehokkaimpia kiintoaineen ja relainen, J. Sarkkola, S. ja Vuollekoski. M. 2010. Metsäis- ravinteiden pidättäjiä ovat putkipadot ja pintavalutuskentät. ten valuma-alueiden vesistökuormituksen laskenta. Suo- Haasteellista kiintoainekuormituksen pidättäminen on ohut- men ympäristö 10/2010. 33 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37973 turpeisilla hienoaineksisilla mailla. Mälkönen, E. (toim.). 2003. Metsämaa ja sen hoito. Metsäntutki- Typpilannoitus lisää typen huuhtoutumista muutaman muslaitos. Metsälehti Kustannus. 220 s. ISBN: 9789525118575 vuoden ajan toimenpiteen jälkeen. Kivennäismaiden fosfo- Päivänen, J. 2007. Suot ja suometsät - järkevän käytön perusteet. rilannoitus ei todennäköisesti lisää fosforin huuhtoutumista, Metsäkustannus. 368 s. ISBN: 9789525694024 jos lannoitusalueelta huuhtoutuvat vedet pääsevät kulkeu- Piirainen, S. 2002. Nutrient fluxes through a boreal coniferous tumaan vesistöihin mineraalimaakerrosten kautta. forest and the effects of clear-cutting (väitöskirja). Metsän- tutkimuslaitoksen tiedonantoja 859. 50 s. ja 5 osajulkaisua. Turvemailla kasvua rajoittavia ja lannoituksessa annetta- http://urn.fi/URN:ISBN: 951-40-1839-7 via ravinteita ovat fosfori, kalium ja boori. Turvemaiden fos-

227 4.2 Metsäpalot, tuuli- ja lumituhot ja maaperän eroosio

Metsäpalojen merkitys ekosysteemipalvelujen kannalta Suomessa ja Karjalan tasavallassa Ilkka Vanha-Majamaa, Andrey Gromtsev ja Henrik Lindberg

Metsäpalot vaikuttavat lähes kaikkiin ekosysteemipalvelui- Paloista on hyötyä metsän monimuotoisuudelle: vain suh- hin sekä suorasti että epäsuorasti. Palojen vaikutukset eko- teellisen harva eliölaji on suoraan riippuvainen metsäpalois- systeemipalveluihin riippuvat monesta eri tekijästä, esimer- ta, mutta useampi hyötyy merkittävästi varsinkin metsäpa- kiksi niiden voimakkuudesta, laajuudesta ja toistuvuudesta. lojen jälkeisistä nuorista sukkessiovaiheista. Metsäpalojen Metsäpalojen ensisijaiset vaikutukset kohdistuvat puus- jälkeisessä sukkessiokehityksessä muodostuu esimerkiksi toon, joka voi osin tuhoutua palossa tai ainakin menettää ta- erilaisia taimikkovaiheita, jotka ovat tärkeitä muun muas- loudellista arvoaan merkittävässä määrin. Lisäksi vaikutuk- sa monille riistaeläimille. Metsäpalot ovat myös ylläpitäneet set kohdistuvat metsien keräilytuotteisiin, kuten marjoihin tiettyjä luontotyyppejä. Ilman toistuvia metsäpaloja harjujen ja sieniin. Palojen välittömät vaikutukset esimerkiksi marja- paahderinteet ja yleisemminkin karut metsät tuoreentuvat eli satoihin ovat negatiivisia, mutta pitkäaikaisvaikutukset ovat muuttuvat tavallisten kangasmetsien kaltaiseksi. Tämä nä- yleensä positiivisia. Se, millaisia välittömiä ja pitkäaikaisia kyy esimerkiksi Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden ar- vaikutuksia palolla on, riippuu tosin kasvupaikkatyypistä ja vioinnissa, jossa huomattava osa karuista, metsäisistä luon- palon voimakkuudesta. totyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi.

Kuva 1. Metsäpalon jälkiä mosaiikkimaisessa metsäluonnossa. 17 hehtaarin paloalue Kytäjän kartanon mailla v. 2003. Kuva: Ilkka Vanha-Majamaa.

228 Polttaessaan puuta ja muuta kasvillisuutta metsäpalot Paloriskiluokitukset lisäävät suoraan ilmakehän hiilidioksidipäästöjä ja vaikuttavat siten muun muassa ilmaston lämpenemiseen. Maail- Suomen ensimmäinen metsien paloriskiluokitus valmistui malaajuisesti metsäpalojen arvioidaan aiheuttavan noin vii- vuonna 1923. Luokituksessa metsät jaettiin seitsemään kas- denneksen hiilidioksidipäästöistä, mutta Suomessa ja Karja- vupaikkaluokkaan, seitsemään ikäluokkaan ja kymmeneen lan tasavallassa niiden merkitys on huomattavasti pienem- puulajiluokkaan. Tätä jakoa mukailtiin myöhemmin yleises- pi. Metsäpalot vaikuttavat niin ikään metsien vesitalouteen ti metsäpalon torjuntaa käsitelleissä käytännön oppaissa. - haihduttavan puuston kuollessa vedenpinta nousee. Met- Jo näissä käytännön oppaissa tuotiin esiin erilaisten metsi- säpaloissa vapautuu toisaalta ravinteita kasvillisuuden käyt- köiden erilainen paloherkkyys, esimerkiksi männiköiden ja töön, mutta varsinkin karuimmilla kasvupaikoilla ravintei- kuusikoiden erilaiset paloriskit. Luokittelu oli kuitenkin luonta huuhtoutuu vesistöihin. Palojen jälkeen rapautuminen li- teeltaan kuvailevaa, eikä sitä käytetty esimerkiksi käytännön sääntyy ja yleinen ravinnekierto paranee vähentyneen hap- kartoitustyössä. pamuuden ja kohonneen lämmön seurauksena. Metsäpaloil- Mittavin suomalainen paloherkkyysluokitus ajoittuu so- la on suuri merkitys myös metsien virkistyskäytössä: hiilty- tavuosille välirauhan aikaan, jolloin aloitettiin niin sanotun nyt metsä ei välttämättä houkuttele, mutta toisaalta moni- kulontorjuntakartaston laatiminen. Tavoitteena oli kartoit- muotoiset uudet sukkessiovaiheet voivat hyvinkin soveltua taa toisaalta kuloille alttiit ja toisaalta kulojen pysäytykseen virkistyskäyttöön. soveliaat maastot sen varalta, että Suomi joutuisi uudelleen sotaan ja esimerkiksi metsiin kohdistuvien palopommitusten Metsäpalojen kohteeksi. Työ käynnistyi loppukesällä 1940 ja jatkui edelleen ekosysteemipalveluvaikutusten säätely jatkosodan aikana. Kiivaimmillaan työtahti oli keväällä 1941, jolloin töissä oli runsaasti yli sata kartanpiirtäjää. Karttoihin Metsäpalojen ekosysteemipalveluvaikutuksia voidaan sää- piirrettiin käsin eri väreillä ja merkinnöillä muun muassa erit- dellä eri tavoin. Palojen vaikutuksia voidaan torjua ennalta- täin paloherkät ja vähemmän paloherkät alueet sekä palojen ehkäisevällä toiminnalla, kuten lainsäädännöllä, tulen käyttöä katkaisuun sopivat maastokohdat. Jo jatkosodan alussa ma- koskevalla valistuksella, metsäpalovaroituksilla sekä mah- teriaalia oli käytettävissä niin paljon, että uhanalaisimpien dollisilla sammutussuunnitelmilla, jotka perustuvat metsä- alueiden viranomaiset voitiin varustaa asianmukaisilla kar- kuviotietoihin. Toiminnassa voidaan hyödyntää olemassa toilla. Sodan jälkeen karttamateriaali, joka kattoi myös rau- olevia paloriskiluokituksia. Suomessa esimerkiksi valistus- han ehdoissa menetetyt alueet, määrättiin luovutettavaksi toiminta metsäpalojen torjunnassa on ollut merkittävässä Neuvostoliitolle, mutta sitä ei luovutettu vaan materiaali ar- roolissa metsäpalojen vaikutusten eliminoimisessa erityi- kistoitiin ja julistettiin salaiseksi 40 vuodeksi. Aikojen saa- sesti 1960-luvulta lähtien. tossa aineisto unohtui mutta löytyi vuonna 2000 Helsingin Pohjois-Amerikassa suositellaan erilaisia metsänhoidol- yliopiston kirjaston muuton yhteydessä. Kartat on myöhem- lisia keinoja metsäpaloriskin vähentämiseksi. Tällaisia ovat min siirretty Kansallisarkistoon, jossa ne ovat nyt digitoituina muun muassa maanpinnalla olevien paloaineksien vähentä- arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (http://www.arkisto.fi/). minen, latvuskorkeuden kasvattaminen ja selkeän eron te- Viimeisin paloriskiluokitus ilmestyi vuonna 2011. Uusim- keminen eri latvuskerrosten välille sekä latvuksen sulkeu- massa luokituksessa metsät jaetaan 15 paloainestyyppiin nii- tumisen estäminen. Suomessa nämä ovat toteutuneet osa- den erilaisen syttymis- ja paloriskin mukaan. Luokituksessa na vakiintuneita metsänhoidon menetelmiä jo 1960-luvulta paloainestyypit määriteltiin vakiintuneiden metsätaloudes- lähtien eikä tarvetta uusiin metsänhoidollisiin toimenpitei- sa käytettyjen muuttujien mukaan, jotta riskiluokitusten so- siin metsäpaloriskien alentamiseksi juuri ole. Viime aikoi- veltamisessa ja metsäpalontorjunnassa voitaisiin hyödyntää na lisääntynyt bioenergian, muun muassa hakkuutähteiden metsäsuunnittelun yhteydessä kerättävää kuviotietoa. Luo- ja kantojen korjuu vähentää metsien paloriskiä entisestään. kituksessa paloainestyypit on muodostettu kasvupaikkatyy- Suomen selkeä tasarakenteinen kuviometsätalous sään- pin, puulajin ja kehitysluokan avulla, ja niitä voi täydentää nöllisine harvennuksineen ja pienentyneine kuvioineen yhdis- puuston määrää kuvaavilla muuttujilla, kuten runkoluvulla. tettynä tiheään metsäautotieverkkoon lienee osasyy siihen, Samoja muuttujia on käytetty muun muassa Yhdysvallois- että Suomessa metsäpalojen vuosittainen pinta-ala on pieni sa käytössä olevissa luokituksissa. Kunkin paloainestyypin ja varsinkin latvapaloriski on alhaisempi kuin luonnontilai- syttymis-, latvapalo- ja maapaloherkkyyttä on arvioitu ne- sissa metsissä. Siten laajat suurpalot ovat olleet harvinaisia. liportaisella järjestysasteikolla: pieni - kohtalainen - suuri - Palon jo sytyttyä oleellista on oikeanlaisen sammutus- erittäin suuri. Luokittelussa pyrittiin yksinkertaisuuteen sekä kaluston saatavuus, sammutustekniikan hallitseminen ja oi- tärkeimpien paloaineksien ja paloainestyyppien luonnehti- kean sammutusstrategian valinta. Tällöin merkityksellistä on miseen, jotta palojen käyttäytymistä voitaisiin ennakoida ja oikea paloriskien arviointi. Arvioinnissa voi käyttää apuna eri- ennustaa metsäpaloriskejä eri metsikkötyypeissä ja -raken- laisia paloriskiluokituksia. teissa. Riskiluokitukset on mahdollista viedä osaksi kuvio- tietoja, mikä mahdollistaisi esimerkiksi riskiluokituskartto- jen tekemisen metsäpalon torjunnan avuksi. Toisaalta met- säpalojen käyttäytymisen ennakointi voisi tulevaisuudessa mahdollistaa myös riskittömien tai vähäriskisten palojen le- viämisen sallimisen esimerkiksi suojelualueilla.

229 Eri palomuodot

Metsäpalojen ekosysteemipalveluvaikutukset ja niiden voimakkuus riippuvat siitä, mitä metsän paloaineskerroksia metsäpalot kuluttavat. Eri palomuodot esiintyvät usein samassa palossa myös vaihtelevasti, esimerkiksi siten että pintapalo, jona palaminen useimmiten alkaa, muuntuu latva- tai maapaloksi. Maapalossa tuli etenee pohja- ja maakerroksessa. Maa- palo on mahdollinen, mikäli maaperä sisältää orgaanisesta aineksesta eli turpeesta ja kangashumuksesta koostu- van kerroksen ja palo etenee tätä kerrosta kuluttaen. Koska tällaiset ainekset ovat tiiviitä ja usein syttyvää materiaalia kosteampia, on maapalolle luonteenomaisempaa hidas ky- temällä tapahtuva hehkupalaminen. Pintapalo etenee kenttä- ja pohjakerroksessa, jossa ovat metsän syttymisherkimmät paloainekset. Useimmat metsä- palot alkavat pintapaloina. Latvapalossa palo on noussut puiden latvustoon. Palon muuttuminen latvapaloksi edellyttää paloainesten pystys- uuntaista jatkuvuutta, korkeaa pintapalon voimakkuutta sekä useimmiten kovaa tuulta. Palon on pystyttävä siirtymään esi- Kuva 2. Viimeisintä paloriskiluokitusta varten poltettiin v. 2003- merkiksi pensaskerroksen, alikasvoksen tai kuivien alaoksien 2004 yhteensä 70 koepolttoa eri kasvipaikkatyypeillä. Timo Heikkilä sytyttää koepolttoa Kolarissa v. 2004. Kuva: Ilkka Van- avulla latvukseen ja sen jälkeen edettävä puusta toiseen. Lat- ha-Majamaa. vapalo vaatii riittävän tiheää latvuskerrosta, jotta paloaines olisi jatkuvaa, tai kovaa tuulta jatkuvuuden ylläpitämiseksi. Latvapalon syntyyn vaaditaan latvuksen riittävä kuumentu- minen, koska kyseessä on enimmäkseen eläviä paloainek- sia. Usein tuli nousee paikoin puusta irtoavien ja kohoavien merkiksi matalaintensiteettisten metsäpalojen jälkeen pa- palokaasujen avulla latvuksiin ja polttaa yksittäisiä puita tai lokoroja ei aina muodostu edes suhteellisen nuorissa eli 30- puuryhmiä mutta ei pysty leviämään laajemmin latvustos- 40 vuotiaissa mäntymetsissä. Tulokset viittaavat siihen että sa. Tällöin voidaan puhua soihtupalosta tai passiivisesta lat- ainakin mäntyvaltaisissa metsissä palokorojen ajoitusmene- vapalosta. Palolla on edellytys nousta latvuksiin mutta se ei telmä voi aliarvioida metsäpalojen toistuvuutta eli metsäpa- kykene jatkamaan etenemistään siellä latvusrakenteen tai lofrekvenssiä sekä palojen pinta-alaa ja merkitystä. vähäisen tuulen vuoksi. Ihminen on lisännyt Suomessa palojen esiintymistiheyt- Aktiivinen latvapalo sen sijaan etenee samanaikaisesti tä ja metsäpalojen ekosysteemivaikutuksia tuhansia vuo- koko metsikössä - niin latvuksissa kuin alemmissa kerrok- sia. Merkittävä vaikutus oli vuosisatoja vallinneella kaski- sissa. Toisinaan puhutaan myös itsenäisestä latvapalosta, kulttuurilla. Jo 1600-luvulla metsien polttoa kaskitarkoituk- jolloin tuli etenee erillään tai vauhdikkaammin latvuskerrok- siin pidettiin metsävaroja hävittävänä. Pahimpina palovuo- sessa. Latvapalon synnyn syynä saattaa poikkeuksellisten sina 1800-luvulla Suomessa paloi yli 60 000 hehtaaria met- sääolosuhteiden ohella olla myös korkea paikallinen palon sää vuodessa pelkästään valtion metsissä. Kaskikulttuu- voimakkuus, joka saa aikaan latvapalolle tyypillisen omanlai- rin päätyttyä 1900-luvun alkupuolella palopinta-alat alkoi- sensa paloilmaston. Nousevien lämpimien ilmavirtausten eli vat pienentyä. konvektioiden myötä syntyy tulipyörteitä, jotka lisäävät lat- Metsänhoidollinen kulotus metsien uudistusmenetelmä- va- ja heitepalojen riskiä. Latvapalot jaetaankin joskus leviä- nä oli runsaimmillaan 1950-luvulla, jolloin Suomessa kulo- missyyn mukaan yleisempiin tuulivaikutteisiin paloihin sekä tettiin yli 30 000 hehtaaria vuosittain. Nykyään metsää ku- konvektiopaloihin. lotetaan vuosittain keskimäärin alle tuhat hehtaaria ja ku- lotusalojen kokonaispinta-ala on murto-osa metsämaan Miten Suomen metsät ovat palaneet pinta-alasta. 1990-luvulla yleistyivät luonnonsuojelualueilla monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävät niin sanotut Metsien palohistoriaa voidaan tutkia monin eri menetelmin, ennallistamispoltot. Ennallistamispolttojakin tehdään ny- muun muassa radiohiiliajoituksella riittävän isoista hiilen- kyään vain alle sata hehtaaria vuodessa. kappaleista, joita löytyy humuskerroksesta tai sen alta, tai Metsäpalojen lukumääriä on tarkemmin tilastoitu turve- tai järvisedimenttinäytteiden avulla. Fennoskandiassa 1950-luvulta lähtien. Aina 1980-luvulle saakka Suomessa kir- yleisimmin käytetty metsäpalohistorian tutkimusmenetelmä jattiin keskimäärin noin 500 metsäpaloa vuodessa. 1990-lu- perustuu metsäpalojen puihin jättämien palokorojen ajoit- vulla metsäpalojen määrä sen sijaan kasvoi keskimäärin 915 tamiseen. Menetelmää on pidetty suhteellisen luotettavana, paloon vuodessa, ja vuosina 2000-2010 esiintyi keskimäärin mutta viimeisten kokeellisten tutkimusten perusteella esi- 1 533 metsäpaloa vuodessa.

230 1950-luvulla metsäpaloissa paloi lä- hes 6000 hehtaaria vuodessa, siinä missä 1960-luvulla vuosittainen palanut pinta-ala oli 1355 hehtaaria, ja 1970-luvulla noin 730 hehtaaria. 1980-luvulla puolestaan paloi keskimäärin 311 hehtaaria vuosittain. Tämän jälkeen vuosittain palava pinta-ala näyttäi- si olevan lievässä kasvussa. Metsää paloi 1990-luvulla 522 hehtaaria vuosittain ja vuosina 2000-2010 keskimäärin 641,5 hehtaaria. Luonnontilaisissa metsissä paloalueiden keskikoko lienee ollut suhteellisen suuri, mikä johtuu metsien rakenteellisista eroista ja sammutustoiminnan puuttumisesta. Rik- konaisen topografian, tuhansien järvien ja soiden ansiosta palot vaihtelevat kooltaan ja voimakkuudeltaan suuresti. Vuosina 1865– 1870 paloalueiden keskikoko oli 131 hehtaaria. Vielä 1900-luvun alkupuolella paloalueen keskikoko oli Pohjois-Suomessa 40 hehtaaria ja Etelä-Suomessa 18 hehtaaria. Keski- määräinen paloalan koko oli 1950-luvulla pudonnut 11,2 hehtaariin. Vuodesta 1980 lähtien paloalueen keskikoko oli koko maassa vajaan hehtaarin ja nykyään noin 0,4 hehtaaria. Metsäpalojen tilastointi on tarkentunut viime vuosikymmenten kuluessa, mikä se- littänee osin metsäpalojen määrän lievän kasvun ja toisaalta paloalan keskikoon pie- nenemisen, koska nykyään tilastoidaan to- dennäköisesti hyvinkin pienet metsäpalot aikaisempaan verrattuna. Sisäasiainminis- teriön pelastusosasto on 2000-luvulla koonnut metsäpalotilastot osaksi Pronto-tieto- kantaa, jota nykyään käytetään metsäpalo- tilastoinnin lähteenä. Kuva 3. Välittäjäainekset, kuten alhaalle ulottuva oksisto, alikasvos, lupot ja naa- Venäjällä Karjalan tasavallassa metsä- vat, helpottavat palon latvaan nousua. Kuva: Ilkka Vanha-Majamaa. palotilastoja on saatavissa vuodesta 1956 lähtien. Tosin tilastoja ei ole käytössä vuosilta 1977-1991. Suurin yksittäinen palovuosi oli vuosi 1959, sai alkunsa, 100 000 hehtaaria. Vuonna 1970 paloi Kalajoel- jolloin Karjalan tasavallassa paloi lähes 100 000 hehtaaria la 1 600 hehtaaria ja Limingassa noin 500 hehtaaria. Tämän metsää. 1970-luvulla paloi enimmillään yli 40 000 hehtaa- jälkeen yli 1000 hehtaarin paloja ei ole tilastoitu. Lieksassa ria vuodessa. Vuoden 1992 jälkeen on metsää palanut vuo- vuonna 1992 ja Laihialla vuonna 1997 paloi kummassakin noin sittain keskimäärin 2 500-3 000 ha, mutta vuosien välinen 150 hehtaaria metsää. Etelä-Suomen viimeisin isompi palo vaihtelu on suurta, alle 200 hehtaarista tuhansiin hehtaa- oli Tammelassa vuonna 1997 - sen laajuus oli noin 250 heh- reihin. Esimerkiksi vuonna 2013 paloi yli 13 000 hehtaaria. taaria. Vuonna 1999 Kangasalla paloi 110 hehtaaria ja 2006 Yhden metsäpalon keskimääräinen pinta-ala Karjalan tasa- Sodankylässä 130 hehtaaria metsää. vallassa on noin 4 hehtaaria, mutta tässäkin esiintyy suur- Suurpalojen esiintyminen näyttäisi nykyään olevan harvi- ta vaihtelua. Vuonna 2013 yhdessä palossa paloi keskimää- naisempaa kuin aikaisemmin. Syyt tähän ovat ilmeiset. Suo- rin 32,9 hehtaaria. messa metsätalous tehostui toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi metsikkörakenteiden muutos, metsien pirstou- Viimeisimmästä suurpalosta tuminen ja tieverkoston tiheneminen ovat johtaneet pieniin vuosikymmeniä metsäkuvioihin ja mosaiikkimaiseen pirstoutuneeseen met- säluontoon, jossa suurpalojen riskit ovat suhteellisen vä- Vuonna 1959 paloi Isojoella ja Honkajoella yhdessä metsäpa- häiset. Venäjällä Karjalan tasavallassa sen sijaan suurpalo- lossa 1 700 hehtaaria metsää. Tuntsassa paloi vuonna 1960 ja esiintyy yhä; vuonna 2013 suurin yksittäinen palo oli kool- Suomen puolella 20 000 hehtaaria ja Venäjällä, josta palo taan yli 6 000 hehtaaria.

231 Metsäpalojen vaikutukset Kirjallisuus ekosysteemipalveluihin Suomessa ja Larjavaara, M. 2005. Climate and forest fires in Finland: influ- Karjalan tasavallassa ence of lightning-caused ignitions and fuel moisture. Dis- sertationes Forestales 5, Department of Forest Ecology, Uni- versity of Helsinki. 35 s. http://dx.doi.org/doi:10.14214/df.5 Metsäpalojen vaikutukset ekosysteemipalveluihin ovat pe- Laukkanen, E. 1937. Metsäpalot ja niiden sammutus. Kirjapaino riaatteessa samanlaiset samoilla kasvillisuustyypeillä ja sa- Oy Sana. Helsinki. 57 s. manlaisissa palonaikaisissa olosuhteissa. Koska Suomen ja Lindberg, H., Heikkilä, T. ja Vanha-Majamaa, I. 2011. Suomen Karjalan tasavallan metsien rakenne-erot ja puulajisuhteet metsien paloainekset - kohti parempaa tulen hallintaa. ovat paikoin merkittäviä, myös metsäpalojen vaikutukset Metsäntutkimuslaitos, Vantaa. 104 s. http://urn.fi/URN:IS- BN:978-951-40-2294-4 ekosysteemipalveluihin poikkeavat näillä alueilla toisistaan Metsätilastollinen vuosikirja 2013. Metsäntutkimuslaitos. 450s. jossakin määrin. Karjalan tasavallassa keskimääräinen pa- http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2450-4 loalan koko on noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Piha, A., Kuuluvainen, T., Lindberg, H. & Vanha-Majamaa, I. 2013. Tämä johtuu siitä, että tiestö on harvempaa, metsien käsit- Can scar-based fire history reconstructions be biased? An telykuviot ovat suurempia sekä metsäpalojen sammutus on experimental study in boreal Scots pine. Canadian Journal of Forest Research 43: 669-675. hitaampaa. Vastaavasti myös yksittäisen metsäpalon eko- Saari, E. 1923. Kuloista, etupäässä Suomen valtionmetsiä silmäl- systeemivaikutukset ovat moninkertaiset. Suurten palojen lä pitäen. Tilastollinen tutkimus. Acta Forestalia Fennica 26 savut kulkeutuvat pahimpina palokesinä Suomeen saakka. (4): 1-155. http://hdl.handle.net/10138/17083 Suomessa käytössä oleva satelliittipohjainen metsäpalo- jen havainnointijärjestelmä kykenee havaitsemaan tarkasti myös Karjalan tasavallan ja Baltian alueen metsäpalot, mitä voitaisiin käyttää enemmän hyödyksi lähialueyhteistyössä.

Ilmaston lämmetessä paloriskit kasvavat

Eräiden ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan on arvioitu, että vuoden keskilämpötilat nousevat muutamalla asteella ja keskimääräiset tuulen nopeudet kasvavat 2-4 % nykyisestä vuoteen 2100 mennessä. Nämä muutokset lisäävät todennä- köisesti sekä metsäpalojen syttymisriskiä että latvapaloris- kiä ja muuttavat siten metsäpalojen ekosysteemipalveluvaikutuksia. Lämpimämmät ajanjaksot keväällä ja alkukesällä nopeuttavat lumen sulamista ja maan kuivumista, mikä voi johtaa heinikkopaloriskin kasvuun keväisin. Ennusteiden mukainen lämpötilan kasvu ja voimistuvat tuulet voivat puolestaan edesauttaa metsäpalojen leviämistä. Globaalisti tarkasteltuna metsäpaloilla on merkittävä vaikutus myös ilmastonmuutokseen. Arviot vaihtelevat, eräiden arvioiden mukaan ihmisen aiheuttamien metsäpalojen vaikutuksen osuus ilmastonmuutoksessa on viidennes. Osuu- den arvioidaan kasvavan, silla lämpenevä ilmasto lisää met- säpaloja entisestään. Metsäpaloissa leviävä musta noki li- sää myös ilmaston lämpenemistä. Metsäpaloista arvioidaan vapautuvan ilmakehään vuosittain hiilidioksidia puolet siitä määrästä, jonka fossiilisten polttoaineitten käyttö tuottaa.

232 Tuuli- ja lumituhot Heli Peltola

Tuhojen merkitys ja esiintyminen heys. Kun puuston pituus kasvaa ja solakkuus lisääntyy, tuulituhoriski kasvaa puulajista riippumatta ja tuhoon tarvitta- Myrskyt ja kovat tuulet aiheuttavat huomattavia metsätuho- va tuulennopeus laskee. Puuston pituuden vaikutusta se- ja ja taloudellisia menetyksiä, ja ne vaikuttavat merkittäväs- littää se, että tuulennopeus kasvaa maanpinnalta ylöspäin, ti metsien rakenteeseen ja toimintaan. Keski- ja Pohjois-Eu- mikä taas lisää puiden latvuksiin kohdistuvaa tuulikuormaa. roopassa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ollut Tuulituhoja alkaa yleensä esiintyä, kun puuston pituus ylit- useita voimakkaita talvimyrskyjä, esimerkiksi vuosina 1990, tää 10-12 metriä. 1999, 2005, 2007 ja 2009. Myrskyjen aiheuttama tuhopuus- Keskimäärin alttiimpia tuhoille ovat hyvin solakat puut, ton kokonaismäärä on yli 560 miljoonaa kuutiometriä. Syy- mitä selittää tällaisten puiden alhaisempi rungon lujuus nä lisääntyneisiin myrskytuhoihin on esitetty muun muassa ja juuriston laajuus verrattuna samanpituisiin, mutta pak- metsäpinta-alan ja -varojen huomattavaa lisääntymistä Kes- sumpiin puihin. Toisaalta latvuksen suuri koko lisää puuhun ki- ja Pohjois-Euroopassa sekä metsien ikäluokkarakenteen kohdistuvaa tuulikuormaa. Yleisesti ottaen kuusta pidetään ja puulajisuhteiden muutosta: metsien keski-ikä on nous- mäntyä ja koivua alttiimpana tuulituhoille sen pinnallisem- sut selvästi, ja kuusivaltaisten metsien määrä on lisääntynyt. man juuriston vuoksi. Lisäksi kuusen iän myötä lisääntyvä Pohjoismaista eritoten Ruotsi on kärsinyt merkittäväs- juuriston ja rungon lahovikaisuus, esimerkiksi maannouse- ti tuulituhoista. Suomessa tuhot ovat jääneet selvästi vä- ma, heikentää sen tuhonkestävyyttä. Toisaalta myös män- häisemmiksi suojaisemman tuuli-ilmaston vuoksi. Kuiten- ty ja koivu (lehdellinen) voivat kärsiä yhtälailla tuulituhoista. kin myös Suomessa kovat tuulet ovat aiheuttaneet merkit- Tuulituhon todennäköisyys on suuri Suomessa uusien täviä tuhoja 1980-luvulta lähtien, esimerkiksi vuosina 1983, avohakkuualueiden reunametsissä, joissa puut eivät ole so- 1985, 2001, 2010 ja 2011. Näiden myrskyjen seurauksena syn- peutuneet voimakkaisiin tuuliin. Puustoon kohdistuva tuuli- tyneen tuhopuuston kokonaismäärä nousi yli 26 miljoonaan kuorma lisääntyy myös voimakkaan harvennuksen jälkeen, kuutiometriin. Myös lumituhoja esiintyy toistuvasti koko Suo- koska tuuli pääsee puhaltamaan metsän sisällä esteettö- messa, eniten kuitenkin Pohjois-Suomessa korkeilla tykky- mämmin. Tuulituhoriski on suurempi varttuneiden kasvatus- lumen alueilla. Välittömien taloudellisten menetysten lisäksi metsien kuusikoissa kuin männiköissä tai koivikoissa. Toi- metsään korjaamatta jäävä tuhopuusto voi lisätä myös seu- saalta puulajista riippumatta riskiä voivat lisätä taimikon- raustuhojen, kuten kirjapainajatuhojen, riskiä. Tuulituhojen hoidon tai nuorten kasvatusmetsien ensiharvennusten lai- lisäksi myös lumituhot aiheuttavat toistuvasti taloudellisia minlyönti tai puutteellinen toteutus. Taimikoissa sekä nuo- menetyksiä, mutta niiden taloudellinen merkitys on selväs- rissa varsinkin ylitiheydestä kärsineissä ensiharvennusikäi- ti vähäisempi kuin tuulituhojen. sissä metsissä erityisesti mänty ja koivu ovat selvästi alttiimpia lumituhoille kuin kuusi. Tuhojen esiintymiseen vaikuttavat tekijät Tiheissä puustoissa latvuskontaktit ja juuristoyhteydet naapuripuiden välillä voivat lisätä puuston tuulenkestävyyttä. Puut voivat kaatua juurineen tai niiden runko voi katketa, jos Toisaalta harventamattomuus tai liian myöhään tehty har- puuhun kohdistuva tuuli- tai lumikuorma ylittää puiden run- vennus lisää puiden tuuli- ja lumituhoriskiä puuston riukuun- gon tai juuriston kestävyyden. Tuulituhon syntyyn vaikut- tuessa tiheissä metsissä. Myös puuston lannoittaminen har- tavat tuulennopeuden lisäksi tuulen puuskaisuus ja suun- vennusten yhteydessä kasvattaa riskiä. Tämä johtuu siitä, ta sekä kesto. Tuhoriskiä lisää kovien tuulten suuri toistu- että harvennuksen ja lannoituksen jälkeen puiden neulas- ja vuus. Suomessa tuulituhoja aikaansaavat varsin alhaiset, 11- lehtimassan sekä latvuspinta-alan kasvu lisääntyvät enem- 17 metriä sekunnissa puhaltavat tuulet. Tällaisia tuulenno- män verrattuna puiden rungon ja juuriston kasvuun verrat- peuksia esiintyy vähintään kerran kymmenessä vuodessa tuna. Toisaalta tuuli- ja lumituhojen riski vähenee 5-10 vuo- eri puolilla Suomea. dessa harvennuksen jälkeen. Tuhoriski vähenee myös uu- Lumituhoriskiin vaikuttavat lumikuormien suuruus ja den avohakkuualan reunametsässä ajan myötä, kun puiden märkyys. Tuhoriskiä lisää puiden latvuksiin, oksiin ja run- rungot ja juuristot ehtivät vahvistua ja sopeutua lisäänty- goille kertynyt raskas ja märkä lumi sekä alijäähtynyt vesi neeseen tuulisuuteen. eli huurre. Puiden latvuksiin ja rungoille kertynyt 20-40 ki- Tuulen hidastumiseen metsikössä vaikuttaa puuston ke- lon lumikuorma neliömetrillä aiheuttaa yhdessä kovan tuu- hitysvaihe ja sen kerroksellisuus. Tuulituhoja ei tavallises- len kanssa huomattavaa tuhoa puustolle. Tuuli- ja lumitu- ti esiinny tiheissä taimikoissa eikä nuorissa metsiköissä, hojen seurauksena puut taipuvat ja niiden rungot sekä latvaan lähinnä varttuneissa harvennetuissa kasvatusmetsis- vukset voivat katketa. sä ja uudistuskypsissä metsiköissä. Tasaikäisrakenteises- Tuuli- ja lumituhoriskiin vaikuttaa myös metsien raken- sa männikössä ja koivikossa tuuli pääsee esteettömämmin ne ja puuston ominaisuudet, kuten puulaji, puuston pituus puhaltamaan puiden latvusten alapuolella runkojen välissä ja solakkuus, latvuksen ja juuriston ominaisuudet sekä ti- ja se ei hidastu yhtä paljon kuin vastaavanlaisessa kuusi-

233 Kuva 1. Puiden tuulituhoriskiin vaikuttaa tuulennopeuden lisäksi tuulen puuskaisuus, suunta ja kesto. Tuulituhon riski on suuri uusien avohakkuualueiden reunametsissä, joissa puut eivät ole sopeutuneet voimakkaisiin tuuliin. Myös voimakkaan harvennuksen jälkeen puustoon kohdistuva tuulikuorma ja tuhoriski lisääntyvät, kun tuuli pääsee esteettömästi puhaltamaan metsän sisään. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

kossa. Syynä tähän on se, että puiden latvukset ovat lyhy- tonmuodot vaikuttavat tuulen voimakkuuteen ja puuston tu- empiä ja ne sijaitsevat korkeammalla. Siksi tasaikäisraken- horiskiin: tuulennopeus on yleensä suurempi tuulenpuolei- teinen metsä voi olla jossain määrin herkempi tuulituhoille sella rinteellä kuin heti mäenharjanteen takana. kuin sellainen eri-ikäisrakenteinen metsä, jossa riittävän ti- Suurin osa merkittävistä tuulituhoista on esiintynyt Suo- heässä sijaitsevat alempien latvuskerrosten puut vaimenta- messa yleensä syksyllä roudattoman maan aikaan. Kesällä vat tuulen aiheuttamaa kuormitusta vallitsevan latvusker- tuhot ovat yleensä pienialaisempia ja ukkosmyrskyjen aihe- roksen puille. Toisaalta myös eri-ikäisrakenteinen metsä tu- uttamia. Myös suurin osa kovista tuulista esiintyy Suomes- lisi kasvattaa melko harvana, jos pyritään turvaamaan luon- sa myöhäissyksyn ja varhaiskevään välisenä aikana. Talvel- tainen uudistuminen. la puiden vähäistä kaatumisriskiä selittää se, että maan rou- Myös harvennustapa voi vaikuttaa puuston tuuli- ja lumi- ta lisää puiden ankkuroitumista maahan kovatuulisimpaan tuhoriskiin. Tasarakenteisessa metsässä alaharvennukses- aikaan vuodesta. Lumituhojen riski on suurimmillaan var- sa poistetaan pääosin lyhyitä ja solakoita puita, jotka ovat haistalvella ja -keväällä, jolloin puiden latvuksiin ja rungoil- jääneet kasvussa jälkeen ja ovat alttiimpia tuhoille. Tällainen le kertyy märkää lunta. harvennus vähentää tuhoriskiä. Yläharvennuksessa poiste- Tuuli- ja lumituhojen todennäköisyys vaihtelee myös alu- taan osa metsän kookkaista puista, millä pyritään paranta- eellisesti, ja se liittyy maastonmuodon, ilmaston ja sään alu- maan edelleen kasvatettaviksi jäävien kookkaiden puiden jä- eelliseen vaihteluun. Voimakkaiden tuulten esiintyminen on reytymistä. Tämä voi lisätä jäljelle jäävän puuston tuhoris- suurinta Etelä-Suomessa lähellä rannikkoa ja järviä sekä kor- kiä eritoten varttuneessa kuusikossa. keilla alueilla Pohjois-Suomessa. Lumituhoriskit ovat suurim- Maaperän märkyyskin voi lisätä puiden kaatumisriskiä. mat korkeilla alueilla Pohjois-Suomessa, mutta myös Ete- Rehevimmillä ja kosteilla kasvupaikoilla pohjaveden pinta lä-Suomessa lumituhoon riittäviä lumikuormia esiintyy pari on korkeampi kuin karummilla kasvupaikoilla, mikä rajoit- kolme kertaa vuosikymmenessä. taa myös juuriston syvyyttä ja vaikuttaa näin ollen myös puiden ankkuroitumiseen ja tuulenkestävyyteen. Lisäksi maas-

234 Kuva 2. Lumituhoriskiin vaikuttavat lumikuormien suuruus ja märkyys. Tuhoriskiä lisää puiden latvuksiin, oksiin ja rungoille kertynyt raskas ja märkä lumi sekä alijäähtynyt vesi eli huurre. Puiden latvuksiin ja rungoille kertynyt suuri lumikuorma yhdessä kovan tuulen kanssa aiheuttaa huomattavaa tuhoa puustolle korkeilla tykkylumen alueilla. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Mahdollisuudet vähentää tuhoriskejä kuualoja ei pitäisi myöskään tehdä tuulituhoille alttiilla alu- metsänhoidon keinoin eilla vastikään harvennettujen metsiköiden laitaan. Kovien tuulten ja suurten lumenkertymien toistuvuusriskin, vallit- Tuuli- ja lumituhojen riskien huomioon ottaminen metsän- sevan tuulensuunnan sekä maan roudattomuuden huomioi- hoidossa voi vähentää tuuli- ja lumituhoja metsissä. Taimi- minen metsäsuunnittelussa edistävät tuhoriskien hallintaa. konhoidon ja puuston ensiharvennusten tekeminen ajallaan parantaa puiden järeytymistä ja juuriston kestävyyttä, vä- Ilmastonmuutos ja metsien tuuli- ja hentäen puuston tuuli- ja lumituhoriskiä. Myös metsän uu- lumituhoriskit distamisajankohtaa aikaistamalla voidaan vähentää tuho- riskejä tuhoille alttiilla alueilla. Metsien tuulituhoriskien oletetaan kasvavan tulevaisuudes- Voimakkaiden harvennusten tekoa varttuneissa metsi- sa eritoten Etelä- ja Keski-Suomessa, kun maan routajakson köissä tulisi välttää tuhoriskien vähentämiseksi. Myös uu- pituus lyhenee merkittävästi ilmaston lämmetessä. Nykyi- sien avohakkuualueiden reunametsissä tulisi harvennus teh- sin maan routaisuus parantaa kovatuulisempaan vuodenai- dä hieman lievempänä. Tällä voidaan lieventää tuulen tunkeu- kaan puiden ankkuroitumista. Pääosan kovista tuulista ole- tumista metsän sisälle ja samalla pienentää puuston tuuli- tetaan esiintyvän Etelä- ja Keski-Suomessa 2050-luvulta tuhoriskiä. Avohakkuualan koko ei pelkästään selitä puuston eteenpäin roudattomana aikana. Pohjois-Suomessa routaa tuulituhoriskiä avohakkuun reunametsissä, vaikka tuulenno- esiintynee tuolloinkin jossain määrin. Tuuli- ja lumituhoris- peus lisääntyykin avohakkuualan koon kasvaessa. Ratkaise- kejä lisää myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät tal- vassa roolissa on tuulelle alttiin metsän reunan pituus. Tuu- visateet, joka lisäävät maan märkyyttä ja voivat näin kas- lituhojen todennäköisyyttä voidaankin vähentää hakkuun oi- vattaa puiden kaatumisriskiä entisestään. Toisaalta kovien keanlaisella ajoituksella ja rajauksella. Hakkuita suunnitelta- tuulten ei oleteta nykytietämyksen mukaan lisääntyvän mer- essa tulisi puolestaan välttää suurten puuston korkeusero- kittävästi Suomessa. jen luomista vierekkäisillä metsikkökuvioilla. Uusia avohak-

235 Taulukko 1. Metsien tuuli- ja lumituhoriskeihin vaikuttavat tekijät.

Tuhoriskejä lisäävät Tuhoriskejä vähentävät

Myrskyjen ja kovien tuulten (ja suurten lumikuormien) Taimikoiden hyvä ja ajallaan tehty hoito esiintyminen Kasvatusmetsien oikea-aikainen ja oikeanlainen harventaminen Puiden suuri pituus ja solakkuus (riukumaisuus) Harvennusten ja lannoitusten välttäminen samaan aikaan Metsien kuusivaltaisuus Tarpeettomien harvennusten välttäminen varttuneissa Metsien suuri ikä ja lahovikaisuus kasvatusmetsissä

Uudet avohakkuualat varttuneiden (eritoten harvennettujen) Kiertoajan lyhentäminen metsien laidassa Oikeat puulajivalinnat metsänuudistamisessa riskialueilla Taimikonhoidon laiminlyönti tai viivästyminen Vallitsevan tuulensuunnan huomioon ottaminen uusia Viivästyneet tai voimakkaat harvennukset hakkuualoja suunniteltaessa (eritoten avohakkuut)

Roudaton, märkä maa Puuston suurten pituuserojen välttäminen vierekkäisissä metsiköissä

Metsien harvennus- ja uudistamistarvetta lisää tulevai- Kirjallisuus suudessa myös puuston määrän ja tilavuuskasvun lisään- Gardiner, B., Schuck, A., Schelhaas, M-J., Orazio, C., Blennow, K. tyminen sekä ilmastonmuutoksen aiheuttama metsien ra- & Nicoll, B. (toim.). 2013. Living with Storms Damage to For- ests. What Science can tell us 3. European Forest Institute. kenteen ja puulajisuhteiden muutos. Tämä lisää myös tuulille 129 s. http://www.efi.int/portal/virtual_library/publications/ alttiiden metsien määrää. Toisaalta metsien lumituhoriskin what_science_can_tell_us/3/ oletetaan vähenevän Suomessa tulevaisuudessa, koska ve- Nykänen, M-L., Peltola, H., Quine, C. P., Kellomäki, S. & Broadgate, sisateiden osuus talvisateista lisääntyy merkittävästi. Täs- M. 1997. Factors affecting snow damage of trees with par- ticular reference to European conditions. Silva Fennica 31(2): tä huolimatta suuria lumenkertymiä ja lumituhoja voi esiin- 193-213. http://dx.doi.org/doi:10.14214/sf.a8519 tyä vielä ainakin lähivuosikymmeninä, jos talven sademäärät Peltola, H. 2006. Mechanical stability of trees under static loads. esiintyvät lämpötilan ollessa -3 °C:n ja +0,6 ºC:n välillä. Rou- American Journal of Botany 93(10): 1501–1511. http://dx.doi. tajakson lyheneminen lisää myös metsien lumituhoriskejä. org/doi:10.3732/ajb.93.10.1501 Tulevaisuudessa on tarvetta monipuolistaa metsien hoi- Peltola, H., Ikonen, V-P., Gregow, H., Strandman, H., Kilpeläinen, A., Venäläinen, A. & Kellomäki, S. 2010. Impacts of climate toa ja käyttöä, jotta voidaan sopeutua sekä ilmastonmuutok- change on timber production and regional risks of wind-in- seen että metsä- ja biotalouden muuttuviin tarpeisiin. Hy- duced damage to forests in Finland. Forest Ecology and Man- vällä metsien hoidolla voidaan jossain määrin hallita myös agement 260(5): 833-845. http://dx.doi.org/doi:10.1016/j.foreco.2010.06.001 tulevaisuudessa sekä kovien tuulten että suurten lumenker- Peltola, H., Vapaavuori, E., Niemelä, P., Kellomäki, S., Gregow, H., tymien aiheuttamia tuhoriskejä metsissä. Tuhoriskien huo- Huitu, O., Kallio, M., Kilpeläinen, A., Müller, M., Neuvonen, S., mioonottamistarve korostuu eritoten sellaisilla alueilla, joil- Salemaa, M., Siitonen, J. ja Venäläinen A. 2012. Ilmastonmuu- la kovien tuulten tai suurten lumikuormien todennäköisyys tokseen sopeutuminen metsätaloudessa. Luku 3.1.2 Julkai- sussa: Ruuhela, R. (toim.). Miten väistämättömään ilmaston- on suuri. Toisaalta on hyvä muistaa, että hyväkään metsän- muutokseen voidaan varautua? - Yhteenveto suomalaisesta hoito ei välttämättä riitä estämään kovien myrskyjen aihe- sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsäta- uttamia tuhoja. lousministeriö. MMM Julkaisusarja 6/2011, s. 38-45. http:// www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/2012/67Wke725j/MMM_julkaisu_2012_6.pdf Zeng, H., Pukkala, T. ja Peltola, H. 2007. The use of heurestic opti- mization in risk management of wind damage in forest planning. Forest Ecology and Management 241: 189-199. http:// dx.doi.org/doi:10.1016/j.foreco.2007.01.016

236 Maaperän eroosio metsissä Hannu Mannerkoski

Eroosio ilmiönä den liike-energia ja sitä suurempia maahiukkasia ne voivat irrottaa. Näin syntynyt maa-vesi-suspensio lähtee virtaamaan Eroosiolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa jokin liikkuva aine ir- maanpinnan kaltevuuden suuntaisesti, jolloin maahiukka- rottaa kohtaamaltaan rajapinnalta ainetta ja kuljettaa sitä set siis liikkuvat veden mukana, kunnes ne laskeutuvat ve- mukanaan. Painovoimakin voi saada maa-ainekset liikkeel- den pohjaan virtauksen hidastuessa. Kasvipeitteisillä pin- le. Kyse on joka tapauksessa siitä, voittaako maahiukkasia noilla kasvillisuus ottaa vesipisarat vastaan ja estää niiden liikuttava voima hiukkasia paikallaan pitävät voimat. Liikut- tiivistävän ja maahiukkasia irrottavan vaikutuksen. tavia voimia ovat veden, ilman tai jään liike-energia tai pai- Alussa vesieroosio on pintaeroosiota, jossa sadepisaroi- novoima. Paikallaan pitäviä voimia ovat puolestaan hiukkas- den maan pinnasta irrottama hienoaines liikkuu maan pin- ten väliset vetovoimat ja kitka. taa pitkin ohuena kerroksena virtaavan veden eli pintava- Eroosiossa aine irtoaa alkuperäiseltä paikaltaan, minkä lunnan mukana. Pintaeroosiota voi tapahtua vain, jos sade- jälkeen se kulkeutuu ja lopulta kerääntyy uuteen paikkaan pisarat kohtaavat paljaan maan pinnan. Veden imeytyminen eli sedimentoituu, kun kuljettava voima heikkenee. Eroosio maahan eli infiltraatio rajoittaa pintavalunnan syntymistä ja liittyy yleensä rapautumiseen, koska kiinteästä kallioperäs- vaikuttaa siis omalta osaltaan suuresti pintaeroosion mää- tä ja kivistä ei irtoa ainetta muuten kuin rapautumalla vä- rään. Veden liikkuessa pintavaluntana se irrottaa mukaan- hitellen hienojakoisemmaksi ainekseksi, joka altistuu eroo- sa lisää hiukkasia maan pinnasta sitä enemmän, mitä suu- siolle. Eroosioon voidaan laajassa mielessä lukea myös ve- rempi veden virtausnopeus on. teen liuenneiden ravinteiden kuljetus. Tässä artikkelissa nä- Veden virtausnopeus riippuu rinteen kaltevuudesta ja kökulma rajataan kuitenkin vain kiintoainekseen, koska ra- vesikerroksen paksuudesta sekä pinnan karheudesta. Kriit- vinteiden huuhtoutumista käsitellään muissa luvuissa. Geo- tinen virtausnopeus, jolla maahiukkanen lähtee virtauksen logisessa mielessä eroosiota on tapahtunut ja sitä tapahtuu mukaan, riippuu hiukkasen koosta. Tutkimukset ovat osoit- luonnostaan vaihtelevassa määrin kaikkialla. Eroosio jaetaan taneet, että maa-ainekset, joiden rakeiden geometrinen sitä aikaansaavan ilmiön perusteella vesieroosioon, tuulie- keskiläpimitta on 0,063-0,250 mm eli karkeaa hietaa vas- roosioon, jääeroosioon ja maan massaliikuntoihin. Jääeroo- taava, ovat herkimpiä irtoamaan eli erodoitumaan (kuva 1). sio jätetään tämän artikkelin tarkastelun ulkopuolelle. Karkeampien rakeiden paino estää niiden liikkumista, jolloin Vesieroosio alkaa yleensä siten, että sadepisarat irrot- kriittinen nopeus suurenee läpimitan suuretessa. Hienojakoi- tavat pieniä maahiukkasia osuessaan maahan. Siten vesie- semman maan hiukkasia sitovat toisiinsa keskinäiset sidos- roosion voimakkuuteen vaikuttaa yleensä runsas sateisuus voimat, jotka pisaroiden tai virtaavan veden irrottavan voi- ja erityisesti yksittäisten sateiden suuri voimakkuus eli in- man on voitettava. Jos pienet hiukkaset ovat aiemmin irron- tensiteetti tai pitkä kesto. Sadepisaroiden putoamisnopeus neet toisistaan ja menettäneet koheesionsa, ne voivat läh- riippuu pisaran koosta ja on 1 millimetrin läpimittaisilla pi- teä liikkeelle hyvin helposti. saroilla noin 4 m s−1 ja 5 millimetrin läpimittaisilla pisaroil- Pintaeroosiota esiintyy kaikilla maastonmuodoilla, jos sa- la noin 9 m s−1. Aukealle tulevan sateen eli vapaan sadan- depisarat kohtaavat paljaan maanpinnan. Tasaisella maal- nan pisarakoko vaihtelee meillä välillä 0-6 mm ja metsissä la, mäkien lakiosissa ja ylärinteillä maan pinnalla liikkuvan maan pinnalle päätyvän sateen eli metsikkösadannan välillä veden eli pintavalunnan virtausnopeus on niin pieni, että 0-7 mm. Pisarakoon mediaanit vaihtelevat vastaavasti väleil- vain helpoimmin irtoavia hiukkasia lähtee veden mukaan ja lä 0,7-2,1 mm ja 2,8-3,6 mm. Metsässä maan pinnalle päätyy vesi kulkee ohuena kerroksena maan pinnalla. Kun veden niin sanottuna läpisadantana latvusaukoissa vapaan sadan- virtausnopeus joko rinteen kaltevuuden, veden määrän tai nan pisaroita ja latvusten alla oksista ja lehdistä tippuvia pi- molempien lisääntymisen takia suurenee joissakin kohdis- saroita. Tippuvien pisaroiden koko ei riipu sateen intensitee- sa sellaiseksi, että se irrottaa ja kuljettaa enemmän ja suu- tistä vaan veden pintajännityksen ja painovoiman välisestä rempia maarakeita (kuva 1), alkaa näihin kohtiin muodostua suhteesta sekä tuulesta. Läpisadannan pisaroiden koko vas- vakoja. Vaot keräävät vettä ympäriltään, jolloin virtaus edel- taa suurin piirtein sadetta, jonka intensiteetti on 50 mm h−1. leen nopeutuu. Tällöin virtaus ja eroosio keskittyvät näihin Tällaisia sateita esiintyy meillä Ilmatieteen laitoksen laskel- vakoihin ja voidaan puhua vakoeroosiosta. Vakojen väleis- mien mukaan 7 minuutin pituisina keskimäärin kerran kah- sä tapahtuu edelleen pintaeroosiota. dessa vuodessa ja pitempinä vielä harvemmin. Kun vakoja on muodostunut rinteen alaosiin, ne pitene- Sadepisaroiden liike-energia eli kineettinen energia sekä vät sateen jatkuessa ylärinteen suuntaan ja samalla syvene- tiivistää maata että irrottaa hiukkasia maan pinnasta. Tiivis- vät koko pituudeltaan virtaavan veden syövyttäessä maata. tävä vaikutus tukkii maan pintahuokosia ja rikkoo maan ra- Lyhyillä rinteillä ei joka sateella ehdi muodostua vakoeroo- kenneyksikköjä liettäen maan pinnalle ohuen tiiviin kerrok- siota. Pitkillä rinteillä vaot suurenevat ja lisääntyvät alas- sen, joka kuivuessaan kovettuu ja saa aikaan maan kuoret- päin mentäessä, kunnes laaksoon tultaessa virtaus heikke- tumista. Mitä suurempia pisarat ovat, sitä suurempi on nii- nee kaltevuuden pienetessä, vaot madaltuvat ja alkaa ta-

237 Veden virtausnopeus, cm/s 1 000

300 Konsolidoitunut maa Eroosio 100

30 Konsolidoitumaton maa

Kuljetus Sedimentaatio 3,0

1,0

0,3 Sa- Siltti Hiekka vi Hiesu Hieta Hiekka Sora Kivet Lohkareet 0,1 0,002 0,006 0,02 0,06 0,2 0,6 2 6 20 60 200 600 Raekoko, mm

Kuva 1. Kaaviokuva veden virtausnopeuden ja maarakeiden koon välisistä suhteista eroosiossa. Maa-aineksen irtoamiseen tarvittava kriittinen nopeus uomaeroosiossa keskimäärin (ruskea kokoviiva) ja sen vaihtelu (ruskeat katkoviivat), joka savi- ja silttimaissa johtuu suurelta osin konsolidoitumisesta eli tiivistymisestä sekä nopeus, jossa maahiukkaset laskeutuvat pohjaan sedimentiksi (musta kokoviiva). Kriittistä nopeutta suurempi nopeus aikaansaa eroosiota ja irronneiden maahiukkasten kuljetukseen riittää kriittistä nopeutta pienempi nopeus, kunnes hiukkaset sedimentoituvat. Maan raekokoluokat on ilmaistu kahden eri luokituksen mukaan.

pahtua maan laskeutumista ja kerrostumista eli sedimen- verran pienempiä kuin Länsi-Euroopassa, minkä takia syö- toitumista vaon pohjalle tai ympäröivän tasamaan pinnal- pymiä ei synny aivan yhtä helposti. le (kuva 1). Näin tapahtuu, elleivät vaot yhdy puroksi, joka Pintaeroosion ja syöpymäeroosion lisäksi puhutaan uo- jatkaa veden ja maahiukkasten kuljetusta laaksoa pitkin ja maeroosiosta, jota tapahtuu puroissa, jokiuomissa ja tietysti johtaa maa-ainekset kerrostumaan kauemmas vesistöjen myös ihmisen tekemissä uomissa kuten ojissa. Uomaeroo- pohjille. Vakoeroosio vastaa rinnemailla maan kuljetukses- sio kohdistuu uoman pohjaan ja seinämiin. Ojan eroosio voi ta usein suurimmaksi osaksi. johtaa syöpymärotkon syntymiseen ja esimerkiksi rinteen Pitkillä jyrkillä rinteillä vaot voivat suureta alaosissa rot- suuntaisesti kaivetut lautasauravaot voivat kehittyä eroo- komaisiksi syöpymiksi aiheuttaen rotkoeroosiota tai syöpy- siovaoiksi. mäeroosiota. Rajana vaon ja rotkon välillä on yleisesti pidet- Ilman liike-energia voi myös kuljettaa maahiukkasia, jol- ty uoman noin 0,1 neliömetrin poikkileikkauspinta-alaa. Kun loin puhutaan tuulieroosiosta. Tuulen nopeus kasvaa maan- syöpymärotko on muodostunut, se pitenee nopeasti yläpääs- pinnasta ylöspäin. Kun tuuli on saanut hiukkasen irti maasta tään veden syöksyessä jyrkkää päätä alas ja kuluttaessa rot- ja nousemaan ylemmäs, hiukkaset voivat kulkeutua pitkiä- kon seinämää. Samalla tapahtuu usein yläpään sortumista kin matkoja. Osa hiukkasista liikkuu maan pintaa pitkin vie- ja rotkot myös levenevät seinämien sortuessa. rimällä tai hyppimällä, kuten vesieroosiossa uoman pohjalla. Syöpymärotkojen muodostuminen edellyttää riittävää ve- Helpoimmin tuulen mukaan lähteviä ovat maahiukkaset, joi- simäärää eli riittävän suurta valuma-aluetta ja riittävää kal- den läpimitta on 0,10-0,15 mm, mutta tavallisesti tuuli kuljet- tevuutta. Mitä kaltevampi maan pinta on, sitä pienempi valu- taa hiukkasia väliltä 0,05-0,5 mm ja tuulen aikaansaamissa ma-alue riittää syöpymärotkojen syntyyn. Myös sadeoloilla kerrostumissa on eniten läpimitaltaan 0,30-0,42 mm:n koja kasvillisuudella on suuri vaikutus. Rinteen kaltevuuden ei koisia hiukkasia. Isompien hiukkasten liikkeelle lähtöä hei- kuitenkaan välttämättä tarvitse olla mitenkään kovin suuri. kentää niiden koko. Pienempien liikkeelle lähtöä heikentää Länsi-Euroopan sadeoloissa jo 1-10 cm metriä kohden riit- taas niiden keskinäinen koheesio ja ympäröivien karkeam- tää, jos maalaji on herkästi syöpyvää sekä maa kasvipeittee- pien rakeiden antama suoja. Suhteelliset erot erityisesti kar- töntä ja vettä kertyy vajaasta hehtaarista kymmeneen heh- keamman aineksen suuntaan ovat paljon suurempia kuin ve- taariin laajalta alueelta. Vastaavasti metsän hakkuualueella den yhteydessä. Näin tuulen kuljetuksesta sedimentoituneet kriittinen kaltevuus on 20 cm metriä kohden, kun vettä kertyy ainekset, kuten dyynit, ovat paljon tehokkaammin lajittunei- noin hehtaarin alueelta. Suomessa sademäärät ovat jonkin ta kuin virtaavan veden kuljetuksesta syntyneet maaperä-

238 muodostumat. Tuulieroosion merkitys on suurin kuivilla ja niköissä noin 75 % ja koivikoissa noin 80 % puuston yläpuo- aukeilla alueilla, eikä sitä esiinny metsissä. Metsät kyllä se- lelle ja aukealle tulevasta sademäärästä eli vapaasta sadan- dimentoivat tehokkaasti tuulen kuljettamia hiukkasia ja puh- nasta kesäaikana. Toiseksi latvusten alle tippuvan läpisadan- distavat näin ilmaa. nan suurien pisaroiden aiheuttamaa suurentunutta eroosio- Painovoiman aikaansaamaa eroosiota kutsutaan usein riskiä kompensoi metsässä maanpinnan luontainen peittei- maan massaliikunnoiksi, koska siinä ei ole kysymys vain tiet- syys, sillä kaikkialla on puista pudonnutta kariketta ja yleen- tyjen raekokojen irtoamisesta ja kulkeutumisesta vaan jon- sä myös pintakasvillisuutta. Meillä boreaalisissa metsissä ki- kin alueen koko maamassan tai pintamaakerroksen liikku- vennäismaata peittää lisäksi hajonneista karikkeista ja kas- misesta. Hyvin usein massaliikuntojen syynä on maan vetty- vien juurista muodostunut kangashumuskerros. Näin pisa- minen rankkasateiden tai lumen, jään tai roudan sulamisen roiden kivennäismaa-ainesta irrottava vaikutus estyy. Kol- takia. Jyrkillä rinteillä nopeimmin eteneviä massojen liikkei- manneksi maahan tuleva sade imeytyy metsissä helpos- tä voidaan kutsua maanvyöryiksi ja hyvin vetisten masso- ti huokoiseen humuskerrokseen eikä pintavaluntaa pääse jen liikkeitä myös mutavyöryiksi. Näitä esiintyy vain vuoris- syntymään. Humuskerroksen läpi suotautunut vesi imeytyy toissa, ja ne voivat tuhota myös metsiä, vaikka metsät yleen- hyvin kivennäismaahan puiden juurten pitäessä pintamaan sä vähentävät niiden esiintymisriskiä. Loivemmilla rinteillä kuohkeana. Tämä vaikutus säilyy vielä avohakkuun jälkeen- voidaan puhua maanvieremistä, joissa maan liikkumisnope- kin kymmenkunta vuotta. us voi vaihdella hyvin paljon: noin yhdestä metristä vuodes- Luonnonmetsissä ajoittaiset myrskytuhot voivat paljas- sa useisiin satoihin metreihin tunnissa. Hitainta maan liik- taa kivennäismaata, mutta harvoin niin paljon ja yhtenäisesti kumista, jossa nopeus on alle 30 cm vuodessa, kutsutaan rinnemailla, että eroosio lähtisi alkuun. Voimakkaat metsä- maan valumiseksi eli solifluktioksi. palot voivat polttaa humuskerroksen myös kokonaan pois, Maan massaliikunnoissa siirtyvät maamäärät ovat suuria mutta sekään ei liene kovin yleistä. Vasta ihmisen toiminta verrattuna vesi- tai tuulieroosioon. Maan leikkauslujuus ku- metsissä on altistanut metsämaata eroosiolle yleisemmin. vaa maan herkkyyttä massaliikuntoihin. Jos painovoiman rin- Varhaisimmat puutavaran poimintahakkuut kotitarve- teensuuntainen vektori ylittää leikkauslujuuden, maa voi läh- puuksi eivät yleensä lisänneet eroosioriskiä, koska niiden yh- teä liikkeelle. Hitaimpia massaliikuntoja puiden juurten maa- teydessä ei paljastunut kivennäismaan pintaa. Sama koskee ta sitova vaikutus vähentää tehokkaasti. Maanvieremiä ja vielä kaupallisiakin hakkuita puutavaran hevoskorjuun aika- maan valumista voi esiintyä Suomessakin erityisesti lustosa- na. Kaskiviljelyn yhteydessä metsiä hakattiin voimakkaas- vialueilla ja muilla hienojakoisilla mailla, varsinkin syöpynei- ti sekä maata suojaavaa humuskerrosta poltettiin ja sekoi- den puro- tai jokiuomien tai maaleikkausten läheisyydessä. tettiin muokkauksessa kivennäismaahan, mikä altisti maanpintaa eroosiolle. Kaskiviljelyn vaikutusta rinnemaiden pinta- Eroosio metsissä eroosioon on vaikea arvioida jälkikäteen, mutta varmasti vaikutusta on syntynyt muutaman viljelyvuoden aikana. Eroosion Meillä Suomessa ilmastolliset eroosion edellytykset ovat jäljet nimittäin näkyvät vesistöjen pohjakerrostumissa. Vilje- suhteellisen heikot seuraavista syistä: vuosisadanta on mel- lyvaihetta seuraavina vuosina maanpinnan peitti pian pinta- ko pieni ja suurin osa siitä tulee lumena, rankkasateita esiin- kasvillisuus, ja vähitellen alueet metsittyivät, mikä johti eroo- tyy harvoin, maasto on suhteellisen tasaista ja maaperä on sion vähenemiseen. Osa kaskimaista jäi kuitenkin pysyvästi keskimäärin melko karkeaa. Lumen sulamisen yhteydessä voi viljellyiksi, jolloin eroosio jatkui. kuitenkin syntyä runsastakin pintavaluntaa, joka voi johtaa Suometsien ja veden vaivaamien soistuneiden kangas- eroosioon paljaan maan ollessa sulana. Paikallisesti maaston metsien kuivattaminen ojittamalla lisäsi selvästi eroosiota. ja maaperän ominaisuudet voivat luoda edellytykset eroo- Kaivetuissa ojissa tapahtuu uomaeroosiota ja ojista noste- siolle silloin, kun kivennäismaan pinta on paljaana. Aikanaan tuissa kaivumaissa pintaeroosiota. Maiden liikuttelu ja suu- mannerjäätikön sulamisen jälkeen maaperä oli paljas - siltä ri poisvirtaavan veden määrä kaivun yhteydessä johtaa ly- ajalta olevia eroosion jälkiä näkyy metsissä vielä nykyään- hytaikaiseen suureen eroosioon, jonka määrä riippuu tur- kin. Jääkauden jälkeisen maankohoamisen aiheuttamat ve- peen laadusta ja ojan pohjan kivennäismaan laadusta ohut- sien virtausolojen muutokset samoin kuin ihmisten tekemät turpeisilla soilla tai soistuneilla kankailla. Jos ojat on suun- järvenlaskut ovat paljastaneet vesistön pohjaa alttiiksi eroo- niteltu oikein eikä veden virtausnopeus ojissa ylitä maape- siolle ja jättäneet vanhoja rantaeroosion jälkiä esille. Kaikki rän mukaisia rajavirtausnopeuksia, eroosio jatkuu sateiden nämä ovat nykymetsissä näkyvissä. Myös kaikki jääkauden ja maalajin määräämällä tasolla muutaman vuoden kunnes jäljet maastossa ovat jääeroosioon liittyviä. Alueiden met- ojaluiskat ja kaivumaat saavat kasvipeitteen ja helpoimmin sittymisen jälkeen luonnonilmiöiden aiheuttama eroosio on liikkeelle lähtevä aines on poistunut. Jos veden virtauksen ollut hyvin vähäistä. rajanopeus ylittyy liian suuren kaltevuuden takia, uoma läh- Varttuneissa ja vanhoissa metsissä, joissa pintakasvil- tee syöpymään ja voi johtaa pitempiaikaiseen voimakkaa- lisuus ja kangashumuskerros ovat hyvin kehittyneitä, eroo- seen eroosioon. Samat ongelmat ovat kunnostusojituksen siota tapahtuu erittäin vähän (kuva 2). Tähän on monia syitä. yhteydessä, mutta hyvällä suunnittelulla ja huolellisella to- Ensinnäkin osa sadevedestä pidättyy latvuksiin interseptio- teutuksella ne voidaan välttää. vetenä, joka haihtuu eikä päädy koskaan maahan asti. Met- Metsätaloudessa ja hydrologiassa meillä on kutsuttu sissä maanpinnalle päätyvä osa sateesta eli metsikkösadan- eroosiossa poistuvaa maa-ainesmäärää kiintoaineshuuh- ta on varttuneissa kuusikoissa keskimäärin 65-70 %, män- toumaksi sekä vesistöön tulevaa ja sedimentoituvaa aines-

239 Kuva 2. Varttuneissa ja vanhoissa metsissä, joissa pintakasvillisuus ja kangashumuskerros ovat hyvin kehittyneitä, vesi- ja tuulieroosiota sekä maan massaliikuntoja tapahtuu hyvin vähän. Kenttä- ja pohjakerroksen yhtenäinen kasvipeite ottaa vesipisarat vastaan estäen niiden tiivistävän ja maahiukkasia irrottavan vaikutuksen. Tuulieroosiota esiintyy vain kuivilla ja aukeilla alueilla. Painovoiman aikaansaama eroosio eli maamassojen tai pintamaakerroksen liikkuminen tapahtuu jyrkillä rinteillä tai vuoristoissa maan- tai mutavyöryminä. Vyörymät ovat harvinaisia metsäpeitteisillä alueilla Suomessa. Kuva: Hannu Nousiainen.

ta kiintoaineskuormaksi. Luonnostaan se on metsämaal- tus onkin nykyisistä metsätalouden toimenpiteistä selväs- ta vain muutama kilogramma hehtaaria kohden vuodessa, ti eniten eroosiota lisäävä. Ojituksesta ja kunnostusojituk- mutta ojitus tai kunnostusojitus voi nostaa sen tasolle 100– sesta aiheutuneen lisääntyneen eroosion aikaansaamaa ve- 400 kg hehtaaria kohden ensimmäisenä vuonna toimenpi- sistöjen kiintoaineskuormitusta voidaan vähentää monin veteen jälkeen. Mitä suurempi osa tästä on eloperäistä tur- siensuojelutoimenpitein, joiden teho kuitenkin vaihtelee pal- veainesta eli humusta, sitä haitallisempaa se on vesistöil- jon. Kaikkia käytettävissä olevia keinoja on pyrittävä käyt- le. Mainitun vaihtelun maksimitaso vastaa noin 0,03 milli- tämään, ja uusiakin pitäisi kehittää vesistöjen hyvän laadun metrin paksuisen kivennäismaakerroksen tai noin 0,5 milli- ylläpitämiseksi. metrin paksuisen turvekerroksen poistumista, eikä tällä me- Nykyinen koneellinen hakkuu ja puunkorjuu voivat paljas- netyksellä ole metsän maaperälle mitään käytännön merki- taa kivennäismaata koneiden kulku-urissa. Kaltevalla maan- tystä. Vesistöihin sedimentoituessaan sen vaikutus voi kyl- pinnalla vesi voi virrata urissa ja aiheuttaa eroosiota. Rin- lä olla paikallisesti hyvin suuri. Tältä tasolta määrä vähenee nemaastossa ajourien tulisikin olla mahdollisimman hyvin vuosittain nopeasti ja palautuu alkuperäiselle tasolleen va- korkeuskäyrien suuntaisia. Niin puunkorjuuta kuin muutakin jaassa kymmenessä vuodessa. metsätaloutta varten rakennetut metsätiet ovat paljastaneet Keskimäärin yhdeksältä valuma-alueparilta tutkittu- myös paljon kivennäismaata ja lisänneet eroosiota. Näissä na kunnostusojitus lisäsi eroosiota 17,5-kertaiseksi ensim- yhteyksissä lähtee liikkeelle pintaeroosiota itse tieltä, oja- mäisenä vuonna ja vielä neljäntenä vuonna 3,45-kertaisek- luiskilta ja rinneleikkauksilta sekä mahdollisesti uomaeroo- si. Jos otetaan huomioon kiintoainekuormituksesta olemas- siota tieojien pohjasta. Tienrakennuksen ja -kunnostuksen sa olevat tutkimustulokset ja vuotuiset kunnostusojituspin- yhteydessä on pyrittävä käyttämään mahdollisimman hyviä ta-alat sekä ojituksen vaikutuksen kestoaika, metsätalou- vesiensuojelumenetelmiä eroosioaineksen vesistöihin pää- den vaikutus kiintoainekuormitukseen on arvioiden mukaan syn estämiseksi. Hakkuun ja puunkorjuun vaikutuksista eroo- koko Suomen alueella 71 000 megagrammaa (Mg) vuodessa. sion määrään Suomessa ei ole luotettavia mittaustuloksia. Tämä merkitsee 54 prosentin lisäystä metsäalueilta luonnos- Metsien uudistamiseen nykyisin lähes säännönmukai- taan tulevaan kuormitukseen, vaikka nykyohjeiden mukaisesti liittyvä metsämaan pinnan käsittely eli maanmuokkaus sia vesiensuojelutoimenpiteitä käytettäisiin. Kunnostusoji- paljastaa yleensä runsaasti kivennäismaan pintaa alttiiksi

240 eroosiolle. Kevyen maanpinnan käsittelyn, kuten laikutuksen, man maaperän köyhtymisen tai siementävän puuston puut- vaikutus eroosioon jää kuitenkin pieneksi, koska paljastetut teen takia. laikut eivät ole yhteydessä toisiinsa. Lautasaurauksessa vaot Paikoissa, joissa eroosio on voimakasta, sitä pyritään ovat alttiita eroosiolle, jos ne on tehty rinteen pääkaltevuu- yleensä rajoittamaan erilaisin keinoin, koska se vähitellen den suuntaan, eli tätä tulisi välttää. Tätä muokkausmenetel- muuttaa maat viljelykelvottomiksi ja vahingoittaa läheisiä mää käytetäänkin yleisimmin suhteellisen karkeajakoisilla vesistöjä. Metsittäminen on selvästi pitkävaikutteisin keino mailla, joilla vesi imeytyy hyvin maaperään eikä pintavalun- eroosion vähentämiseksi. Eroosiota torjutaan istuttamalla taa useinkaan pääse muodostumaan edes vaoissa. Lauta- kasvupaikalle mahdollisimman hyvin menestyviä sekä tu- saurauksen aiheuttaman eroosioaineksen pääsy vesistöihin hoja ja tauteja vastaan kestäviä puulajeja eli käytännössä on yleensä helposti estettävissä metsätalouden vesiensuo- yleensä alueen alkuperäisiä puulajeja. Metsityksen ainoa jeluohjeita noudattamalla. heikkous on se, että sen hyvää vaikutusta joudutaan odot- Voimakkaammat muokkausmenetelmät, kuten aikanaan tamaan useita vuosia, koska taimikko suojaa maata aluksi metsäauraus ja nykyisin vakomätästys, voivat lisätä eroo- vain heikosti. Voidaankin sanoa, että tehokkainta eroosion- siota selvästi, sillä niitä käytetään yleensä hienojakoisilla ja torjuntaa on pyrkiä säilyttämään metsät siellä, missä niitä eroosioherkillä sekä jälkimmäistä veden vaivaamilla mail- on, ja hoitaa niitä niin, että niistä lähtee liikkeelle eroosiota la, jolloin muokkausvaoissa virtaa usein vettä. Näiden käyt- mahdollisimman vähän. tö edellyttääkin hyvää suunnittelua ja vesiensuojelutoimen- piteitä, joilla pyritään vähentämään eroosiota ja estämään irronneen maa-aineksen pääsy vesistöihin sedimentoimal- Kirjallisuus la se jo aiemmin. Tehokkaimpia tässä suhteessa ovat eri- Finér, L., Mattsson, T., Joensuu, S., Koivusalo, H., Laurén, A., Mak- laiset suojavyöhykkeet, suojakaistat ja pintavalutuskentät, konen, T., Nieminen, M., Tattari, S., Ahti, E., Kortelainen, P., Kos- joiden tarvittavat leveydet ja pinta-alat löytyvät metsätalo- kiaho, J., Leinonen, A., Nevalainen, R., Piirainen, S., Saarelai- nen, J., Sarkkola, S. ja Vuollekoski, M. 2010. Metsäisten valu- uden ohjeistoista. ma-alueiden vesistökuormituksen laskenta. Suomen Ympä- Eroosion vaikutuksia on monissa yhteyksissä pyritty arvi- ristö 10/2010. 33 s. http://hdl.handle.net/10138/37973 oimaan erilaisilla laskentamalleilla, joissa pyritään ottamaan Ide, J., Finér, L., Laurén, A., Piirainen, S. & Launiainen, S. 2013. huomioon eroosioon vaikuttavat tekijät. Ensimmäiset laajaan Effects of clear-cutting on annual and seasonal runoff from a boreal forest catchment in eastern Finland. Forest käyttöön tehdyt mallit kehitettiin Yhdysvalloissa. Niistä ylei- Ecology and Management 304: 482-491. http://dx.doi.org/ simmin käytetyssä USLE-kaavassa on sateen syövyttävyy- doi:10.1016/j.foreco.2013.05.051 den, maaperän syöpyvyyden sekä rinteen pituuden ja kalte- Mannerkoski, H. 2012. Metsien ilmastolliset ja hydrologiset suo- vuuden ohella mukana kasvipeitteisyyden ja viljelytavan sekä javaikutukset. Itä-Suomen yliopisto, metsätieteiden osasto. Silva Carelica 57. 295 s. ISBN 978-952-61-0819-3 eroosiontorjuntamenetelmien vaikutus. Kasvipeitteisyyden Mustonen, S. (toim.) 1986. Sovellettu hydrologia. Vesiyhdistys ja viljelytavan vaikutus esitetään yhtenä kertoimena (C), jos- ry., Helsinki. 503 s. sa maksimia edustaa paljas sileäksi muokattu kesantopelto Nieminen, M., Ahti, E., Koivusalo, H., Mattsson, T., Sarkkola, S. & (C = 1,0). Minimiä edustaa alikasvosta sisältävä metsä, jos- Laurén, A. 2010. Export of suspended solids and dissolved sa puuston latvuspeittävyys on 75-100 % ja jossa yli 5 sent- elements from peatland areas after ditch network mainte- nance in south-central Finland. Silva Fennica 44(1): 39-49. timetriä paksu humuskerros peittää 90-100 % alueesta (C = http://dx.doi.org/doi:10.14214/sf.161 0,0001-0,001). Näin siis täystiheän metsän raivaaminen pel- Poesen, J., Nachtergaele, J., Verstraeten, G. & Valentin, C. 2003. loksi voi lisätä eroosiota 1 000-10 000-kertaiseksi. Kevyesti Gully erosion and environmental change: importance and re- muokatulle avohakkuualalle, jossa kivennäismaan pinnasta search needs. Catena 50: 91-133. on paljaana 40 %, kertoimen arvoksi esitetään C = 0,08–0,20. Wischmeier, W. H. & Smith, D. D. 1978. Predicting rainfall erosion losses - a guide to conservation planning. U. S. Depart- Metsänkäsittelyn vaikutusta kuvaavat kertoimet eivät ment of Agriculture, Agriculture Handbook 537. 58 s. http:// pohjaudu yhtä laajoihin mittauksiin kuin maatalouden toi- www.ars.usda.gov/SP2UserFiles/ad_hoc/36021500USLEDa- menpiteiden, mutta ne antavat hyvän kuvan metsän ja met- tabase/AH_537.pdf sätalouden vaikutuksesta eroosioon. Nykyisin USLE-kaavas- ta on kehitetty uusi tietokonelaskentaan perustuva versio, RUSLE2, joka on vapaasti saatavissa ja jossa vuotuinen eroosio pitäisi olla laskettavissa yksikkörinteelle valuma-alueen rajalta uomaan saakka myös eri tavoin käsitellyillä metsä- mailla, joilla voi esiintyä vain pinta- tai vakoeroosiota. Kun- nostusojituksen uomaeroosion riskiä on Suomessa pyritty arvioimaan topografisten ja maaperällisten paikkatietojen analysoinnilla. Eroosio on lisääntynyt ihmisen otettua metsää kasvavia alueita muuhun käyttöön, kuten laidun- ja viljelysmaiksi, lii- kenneväyliksi ja asutukseen. Muun käytön loputtua alueet usein metsittyvät vähitellen luonnostaan. Kaikkialla se ei kuitenkaan onnistu luontaisesti ilmaston, eroosion aiheutta-

241 4.3 Tuhoeläimet ja puiden taudit sekä pölytyspalvelut

Tuhoeläimet ja puiden taudit metsäekosysteemeissä Seppo Neuvonen

Tuholaiset - ihmisen kannalta haitallisia me vuotta, siinä missä Pohjois-Amerikan havumetsissä kuu- eliöitä, mutta olennaisia ekosysteemien sikääriäisten aiheuttamat tuhot voivat kestää yli 10 vuotta. toiminnassa Metsätalousalueen pohjoispuolella sijaitsevat tunturi- koivikot kärsivät usein toistuvista hyönteistuhoista. Suo- Metsäpuillamme elää useita satoja hyönteis- ja sienilajeja, men Lapissa tuhoja on aiheuttanut erityisesti tunturimittari mutta vain pientä osaa näistä kutsutaan tuholaisiksi. Termi- mutta tällä vuosituhannella myös hallamittari (Operophtera nä tuholainen tai tuhohyönteinen korostaa ihmisnäkökulmaa, brumata). Näiden lajien kannat vaihtelevat melko säännöl- ja sitä käytetään lajeista, jotka ainakin joskus voivat runsas- lisesti Pohjois-Ruotsissa ja Norjassa, ja huippuvuosia on tua niin paljon, että ihmisille aiheutuu taloudellisia tappioita. yleensä 8-11 vuoden välein. Suomen Lappi on ilmastoltaan Eri hyönteis- ja sienilajit käyttävät isäntäkasviensa eri osia Pohjois-Ruotsia ja Norjaa mantereisempaa aluetta, jossa lajityypillisillä tavoilla (taulukot 1 ja 2). Puiden lehtiä tai neu- kovat pakkaset rajoittavat tuhojen esiintymistä, ja tuhojen lasia syövät hyönteiset ovat enimmäkseen perhosia, saha- esiintyminen on epäsäännöllisempää. Tunturimittarin aiheut- pistiäisiä tai lehtikuoriaisia. Kirvat imevät kasvinesteitä, ja tama tunturikoivikon paljaaksi syönti on aiheuttanut Suo- kaarnakuoriaiset nakertavat nilaa. Maassamme näihin ryh- men Lapissa laajoja puustokuolemia 1920- ja 1960-luvuil- miin kuuluvista sadoista lajeista vain muutama kymmenen la. Utsjoella 1960-luvun puolivälissä tuhoutui yli tuhat ne- aiheuttaa tuhoja niin usein, että ne on katsottu aiheellisiksi liökilometriä tunturikoivikkoa, minkä seurauksena niin sa- sisällyttää Metsäntutkimuslaitoksen tuhonaiheuttajaluette- notut luurankometsät luonnehtivat alueen maisemaa vielä loon. Näistäkin lajeista vain muutamalla on huomattavaa ta- 1980-luvulla. Viime vuosikymmenellä hallamittarit aiheutti- loudellista merkitystä. vat vastaavanlaista tuhoa Utsjoen itäosissa Kaldoaivin erä- Havumetsävyöhykkeessä hyönteisten ja puita vaivaavien maa-alueella yli 400 neliökilometrin alueella. tautien aiheuttamilla tuhoilla on luonnonvaraisilla metsä- Merkittävimmät metsätautimme ovat sienten aiheutta- alueilla erittäin huomattava merkitys sukkession uudelleen mia, ja usein tautiepidemioiden puhkeamisen taustalla ovat aloittavana häiriötekijänä. Suomessa pitkään jatkunut inten- poikkeukselliset sääolot. Sienet leviävät itiöiden avulla, ja siivinen metsätalous on muuttanut metsien ikärakennetta sääolot vaikuttavat paitsi puiden vastustuskykyyn myös ja maiseman koostumusta niin, ettei laajoja vakavia ja puita sieni-itiöiden leviämiseen, itämiseen ja sienen tunkeutumi- tappavia hyönteistuhoja ole esiintynyt havumetsissämme. seen kasvisolukkoon. Havumetsiemme taloudellisesti va- Esimerkkejä vakavista hyönteistuhoista löytyy muun muas- hingollisimpia taudinaiheuttajia ovat tyvilahoa aiheuttavat sa Kanadasta, jossa kuusikääriäiset (Choristoneura spp.) ja juurikäävät (Heterobasidion spp.), joiden aiheuttamien tu- kaarnakuoriaiset ovat aiheuttaneet tuhoja kymmenien mil- hojen on Suomessa arvioitu olevan vähintään 45 miljoonaa joonien hehtaarien alueilla. euroa vuodessa. Laajimmat hyönteistuhot Suomen havumetsissä ovat Tuhohyönteisten ja tautien aiheuttamia tuhoja on pyritty mäntypistiäisten aiheuttamia, ja ne aiheuttavat lähinnä kas- torjumaan eri tavoin taloudellisten menetysten minimoimi- vutappioita. Myös sienitaudeilla, kuten versosurmalla seksi. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä metsätuhojen (Gremmeniella abietina), on ajoittain laajahkoja epidemioi- torjunnassa on rajoitettu haitallisten ympäristövaikutusten ta. Tuholaisten runsaudenvaihteluissa voidaan erottaa eri- vuoksi. Tämä on perusteltua senkin vuoksi, että esimerkiksi laisia tyyppejä. Pääosa tuholaislajeista on harvalukuisia suu- mäntypistiäistuhot esiintyvät usein karuissa männiköissä, rimman osan aikaa, ja tällaisina jaksoina esimerkiksi rusko- jotka voivat olla myös pohjavesialueita. Metsien tuholaisten mäntypistiäisiä (Neodiprion sertifer) voi olla metsikössä vä- ja tautien torjunnassa on siirrytty enenevässä määrin ympä- hemmän kuin sellaisia mäntypistiäislajeja, jotka eivät aiheu- ristöystävällisempiin menetelmiin, kuten biologiseen torjunta tuhoja. Aika ajoin tuholaiset runsastuvat. Joukkoesiintymiä taan ja tuhoriskien vähentämiseen metsänhoidon keinoin. voi olla epäsäännöllisin väliajoin, mistä esimerkkinä mainittakoon rusko- ja pilkkumäntypistiäisen (Diprion pini) ja ver- Tuholaisia ja tauteja erilaisissa metsiköissä sosurman aiheuttamat tuhot, tai säännöllisin väliajoin, kuten tunturimittarilla (Epirrita autumnata) Pohjois-Fennoskan- Talousmetsät uudistetaan Suomessa tavallisimmin taimia is- diassa. Tärkeimmillä Suomessa esiintyvillä tuholaisilla jouk- tuttamalla, ja istutettujen taimien vaivana on lukuisia eläin- koesiintymät kestävät kerrallaan yleensä enintään pari kol- ja sienitautilajeja (taulukko 1). Myyrät, joiden kannat vaihte-

242 Kuva 1. Tunturimittarin (Epirrita autumnata) aiheuttamat tuhot vaikuttavat Pohjois-Euroopassa laajoilla alueilla tunturikoivikon ekosysteemipalveluihin ja maiseman matkailuarvoihin. Kuva: Seppo Neuvonen.

Taulukko 1. Eri puulajeillamme esiintyvät tärkeimmät tuhohyönteiset ja sienitaudit. Kaarnakuoriaiset ja muut runkotuholaiset esi- tetään Taulukossa 2. Taloudellisesti tai ekologisesti merkittävimmät lajit on lihavoitu. * = erityisesti taimien tuholaisia. Sähköisestä kirjasta klikkaamalla alleviivattua lajinimeä pääsee kyseisestä lajista kertovalle www-sivulle.

Hyönteiset Mänty Kuusi Lehtipuut

Ruskomäntypistiäinen Kuusenkudospistiäinen Tunturimittari Pilkkumäntypistiäinen Iso- ja pikkuhavukirva Halla- ja lumimittari Kirjo- ja tähtikudospistiäinen Neulasia/lehtiä syöviä Tukkimiehentäi * Koivukehrääjä Tukkimiehentäi * Kuusenniluri * Idän- ja lepänlehtikuoriainen Taimipikikärsäkäs * Havupunkki * Keihäsmittari * Punalatikka ja peltolude * Mahdollisesti leviävä tuholainen Havununna Havununna Käpykoisa ja käpykääriäinen Käpy- ja siementuholaisia Käpypikikärsäkäs Kuusentalvikkiruoste Kuusentuomiruoste Männyntyvitervastauti Kuusentyvilaho Koivunruoste (Männynjuurikääpä) (Kuusenjuurikääpä) Saarnensurma Versosurma Männynkaristesieni Pakurikääpä Taudit Kuplamörsky ja mesisienet * Mesisienet Verinahakka Tervasroso ja männynversoruoste Verinahakka Syyshaavakka ja verinahakka Männynkääpä Kantokääpä Verinahakka Pökkelökääpä ja taulakääpä Kuolleilla puilla / kannoilla Verinahakka Verinahakka

243 levat maassamme 3-4 vuoden sykleissä, ovat yksi merkittä- vimmistä tuholaisista taimikoissa. Esimerkiksi myyrähuipun 2005–2006 aikana myyrät tappoivat arviolta 8,5 miljoonaa istutettua puuntainta, joista 80 prosenttia oli kuusia. Nisäk- käistä myös hirvieläimet aiheuttavat pahoja tuhoja, joita kä- sitellään seuraavassa artikkelissa. Laajamittainen metsänuudistaminen avohakkuin ja istutustaimien käyttö metsänuudistamisessa ovat luoneet poikkeuksellisen hyvät olosuhteet joidenkin tuholaisten lisäänty- miselle. Tällainen on erityisesti kovakuoriaisiin kuuluva tuk- kimiehentäi (Hylobius abietis), joka on yleensä varsin vähä- lukuinen luonnontilaisilla metsäalueilla. Varttuneempien männiköiden pahimpia tuhohyönteisiä ovat mäntypistiäiset ja ytimennävertäjät (Tomicus spp.). Suo- messa esiintyvistä mäntypistiäislajeista vain ruskomänty- pistiäinen ja pilkkumäntypistiäinen ovat aiheuttaneet maassamme merkittäviä tuhoja. Normaalia kuivemmat kesät voivat laukaista epäsäännöllisin välein mäntypistiäisten jouk- koesiintymiä. Mäntypistiäisten aiheuttamat tuhot esiintyvät yleisimmin karuilla ja kuivilla kasvupaikoilla. Ruskomäntypistiäinen on tavallisempi tuhonaiheuttaja, ja sen toukat syövät edellisvuotisia tai vanhempia neulasia. Yksittäinen tuho kestää metsikössä yleensä pari kolme vuotta, mutta sen haitalliset vaikutukset mäntyjen kasvuun voivat näkyä pidempään. Ruskomäntypistiäinen talvehtii muni- na, jotka naaras on sijoittanut neulasten sisään sahamaisella munanasettimellaan. Munat ovat siis alttiina talvipakkasille, ja niiden on todettu kestävän noin 36 pakkasasteen lämpöti- loja. Tätä kovemmat pakkaset ovat nykyilmastossa tavallisia Itä- ja Pohjois-Suomessa, minkä ansiosta ruskomäntypisti- äistuhot ovat olleet harvinaisia näillä alueilla. Poikkeuksena ovat Saariselän tuntureiden metsänrajamänniköiden lähes krooniset mäntypistiäistuhot. Ne johtuvat siitä, että kovilla pakkasilla kylmä ilma valuu tunturimaastossa laaksojen pohjalle ja korkeammat lämpötilat ylärinteiden metsänrajavyö- hykkeellä mahdollistavat pistiäismunien elossa säilymisen. Pilkkumäntypistiäisen toukat syövät männynneulasia lop- pukesällä, ja ne käyttävät ravinnokseen myös samana ke- Kuva 2. Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) voi aiheuttaa viljely- sänä syntyneitä neulasia. Seuraukset tällaisesta syönnistä metsätaloudessa merkittäviä tuhoja vahingoittamalla tärkeim- ovat männyn kannalta vakavammat kuin ruskomäntypistiäi- pien puulajien taimia. Se lisääntyy havupuiden kannoissa ja ai- sen syönnöksestä, jossa uusin neulaskerta jää useimmiten kuiset kuoriaiset käyttävät ravinnokseen taimien kuorta. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. jäljelle. Mäntypistiäisten heikentämien puiden kimppuun voi myös hyökätä muita tuholaisia, kuten kaarnakuoriaisiin kuuluvia ytimennävertäjiä. Niiden aiheuttamat vauriot ovat tavallisia myös puutavaravarastojen läheisissä metsissä. Kuusikoidemme pahimmat tuholaiset löytyvät sienitau- Suomessa kirjanpainajan aiheuttamat tuhot eivät ole olleet deista. Etelä-Suomessa kuusentyvilaho (Heterobasidion par- yhtä runsaita kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa viime vuosi- viporum) on kuusen pahin tauti, ja se alkaa vaivata kuusikoita kymmenen myrskytuhojen jälkeen kirjanpainajat kuivattivat yleensä noin 40 vuoden iässä. Tauti voi levitä sekä ilmateit- noin neljä miljoonaa kuutiometriä kuusia. se itiöiden avulla että puiden välisten juuriyhteyksien kaut- Laajojen metsätuhojen ehkäisemiseksi ja hillitsemisek- ta. Sieni voi myös elää vanhoissa kannoissa jopa 30 vuotta si maassamme säädettiin 1990-luvun alussa metsätuholaki, ja levitä niistä uusiin puihin. jota uudistettiin vuoden 2014 alussa. Kirjanpainajan ja mui- Kuusen neulasia syövät hyönteiset eivät sen sijaan yleen- den kaarnakuoriaisten lisääntymisen rajoittamiseksi laissa sä ole aiheuttaneet merkittäviä tuhoja kuusikoissamme. Eu- säädetään, että kaadetut ja vaurioituneet havupuut on pois- roopan kuusikoiden pahimpana tuholaisena pidetään puun tettava metsästä kymmentä kuutiometriä ylittävältä osalta nilaa ravintonaan käyttävää kirjanpainajaa (Ips typographus), tiettyihin päivämääriin mennessä. joka normaalisti elää myrskytuhojen vaurioittamissa kuu- sissa mutta niissä runsastuttuaan voi tappaa eläviä kuusia.

244 Taulukko 2. Eri puulajeillamme esiintyvät tärkeimmät kaarnakuoriaiset ja muut runkotuholaiset. Taloudellisesti tai ekologisesti mer- kittävimmät lajit on lihavoitu. Sähköisestä kirjasta klikkaamalla alleviivattua lajinimeä pääsee kyseisestä lajista kertovalle www-sivulle.

Mänty Kuusi Lehtipuut Kaarnakuoriaisia Okakaarnakuoriainen Aito- ja himmeämonikirjaaja Koivunmantokuoriainen Pystynävertäjä Kirjanpainaja & kiilto- ja pikkukirjanpainaja Vaakanävertäjä Kuusentähtikirjaaja Pikakirjoittaja Ukkoniluri

Kaarnan alla / rungoissa Latva- ja tyvipikikärsäkäs Kuusijäärät Ruskotäpläkärpänen Kuusenpikikärsäkäs Runkohaapsanen Puutavarassa, Havukantojäärä Havukantojäärä Lehtitikaskuoriainen kuolleissa pystypuissa, Papintappaja ja sarvijaakko Papintappaja Lehtipuupiirtäjä tuulenkaadoissa Suutari ja Ranskanräätäli Suutari Vaippaniluri ja laakakolva Vaippaniluri Jättipuupistiäinen Jätti- ja sinipuupistiäinen

myös silloin, kun tiheydet ovat alhaisia. Joukkoesiintymien aikana ravinteiden siirto maaperään ja vesistöihin moninker- taistuu hyönteisten papanoiden ja kuolleiden toukkien tip- puessa alas latvustosta. Myös jäljelle jääneiden lehtien va- riseminen voi aikaistua syönnöksen tai sienitautien, esimerkiksi koivunruosteen (Melampsoridium betulinum), seurauksena, jolloin kasviaines joutuu hajottajaeliöiden toiminnan kohteeksi normaalia aikaisemmin. Tuhohyönteisten joukkoesiintymien yhteydessä hyön- teisten ulosteissa ja raadoissa vapautuu runsaasti ravinteita muun muassa kenttäkerroksen kasvien käyttöön. Tämä va- pautuminen sekä valon lisääntyminen metsän pohjalla voivat näkyä esimerkiksi heinäkasvien runsastumisena muu- tamana tuhoa seuraavana vuotena. Kasvillisuuden muutos puolestaan vaikuttaa muun muassa pikkunisäkkäiden run- sastumiseen ja poron ravintotalouteen. Kuva 3. Kuusen nilaa ravinnokseen käyttävä kirjanpainaja- Marja- ja sienisadot voivat kärsiä tuholaisten joukkoe- hyönteinen (Ips typographus) on Keski-Euroopassa kuusikoi- siintymien aikana. Monet tuhohyönteislajit voivat varsinaisen den pahin tuholainen, jonka aiheuttamat tuhot ovat viime vuo- isäntäkasvinsa lisäksi syödä myös muiden kasvilajien lehtiä. sina lisääntyneet myös Suomessa. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Puilla elävien hyönteisten, esimerkiksi halla- ja tunturimittarin sekä havununnan (Lymantria monacha) joukkoesiintymien yhteydessä havaitaan usein, että kenttäkerroksen varvut, erityisesti mustikka, on syöty lehdettömiksi. Tämä vaikuttaa suoraan heikentävästi marjasatoon. Puuston lehti- Tuholaisten ja ekosysteemipalvelujen en paljaaksi syönti vaikuttaa myös sienisatoihin, koska my- vuorovaikutukset ovat moninaisia korritsasienten itiöemätuotanto perustuu puiden yhteyttä- mistuotteisiin, joiden määrä romahtaa hyönteisten syödes- Tuholaiset vaikuttavat hiilitaseisiin, kiihdyttävät ravinne- sä yhteyttävät lehdet. kiertoja ja aiheuttavat muutoksia kasvillisuudessa. Vakavat Sienitaudit ja tuhohyönteiset vaikuttavat ajoittain mai- hyönteistuhot ja tautiepidemiat voivat muuttaa metsän hii- semallisia arvoja heikentävästi. Lapin matkailualalle tärkeä linielusta hiilen lähteeksi. Lievemmätkin tuhot, kuten mänty- syksyinen ruskamatkailu voi kärsiä sekä koivunruosteen en- pistiäisten aiheuttama neulaskato, saattavat vähentää pui- nenaikaisesti ruskistamista koivikoista että tunturi- ja halla- den kasvua ja niiden sitoman hiilen määrää useiden vuo- mittarin tuhoista. Koivunruosteen vaikutukset ovat lyhytkes- sien ajan. toisia ja toistuvat erityisesti runsassateisina kesinä, mutta Lehtiä tai neulasia joko puremalla tai kasvinesteitä ime- mittaritoukkien aiheuttamat tuhot voivat näkyä maisemas- mällä syödessään hyönteiset rikkovat kasvien soluja ja vai- sa pitkiäkin aikoja. kuttavat näin ravinteiden huuhtoutumiseen jossain määrin

245 Metsiköiden monimuotoisuus voi vaikuttaa tuhojen esiin- vun levälaikku (Phytophthora cactorum), haavan kuoripolte tymiseen. Yhden puulajin metsiköt tarjoavat tuhohyönteisil- (Neofabraea populi) ja haavanroso (Entoleuca mammata). le hyvät lisääntymisolosuhteet, kun taas tuhojen on havaittu olevan vähäisempiä sekametsissä. Tämän selityksenä voi olla se, että muiden puulajien läsnäolo haittaa hyönteisten, esi- Kirjallisuus merkiksi kirjanpainajan, suunnistamista isäntäpuulajille. Mo- Boyd, I. L., Freer-Smith, P. H., Gilligan, C. A. & Godfray, H. C. J. nilajisempi metsikkö voi myös mahdollistaa paremmat eli- 2013. The consequence of tree pests and diseases for eco- nolosuhteet tuholaisten luontaisille vihollisille, kuten hyön- system services. Science 342: http://dx.doi.org/10.1126/science.1235773 teisiä saalistaville linnuille ja pikkunisäkkäille. Metsätuho-opas (MetINFO/Metla). http://www.metla.fi/metin- Kirjanpainajat ja muut eläviä puita tappamaan kykene- fo/metsienterveys/opas/ vät kovakuoriaiset sekä sienitaudit tuottavat metsäekosys- Müller, M., Hantula, J., Henttonen, H., Huitu, O., Kaitera, J., Matala, teemiin lahopuuta ja osallistuvat hajotusprosessin aloituk- J., Neuvonen, S., Piri, T., Sievänen, R., Viiri, H. ja Vuorinen, M. seen. Metsätuhot myös lisäävät monille uhanalaisille eliöil- 2012. Metsien terveys. Julkaisussa Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. ja Muhonen, T. (toim.). Bioe- le, kuten kääville, kovakuoriaisille ja kaksisiipisille, tärkeän nergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraport- lahopuun määrää. Lahopuun eliöstö on erittäin monilajista, teja 240: 121-153. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2378-1 mutta intensiivisen metsätalouden seurauksena monet lajit Jepsen, J. U., Biuw, E. M., Ims, R. A., Kapari, L. T., Schott, T., Vind- ovat harvinaistuneet Suomessa. Lahopuun vähenemistä pi- stad, O. P. L. & Hagen, S. B. 2013. Ecosystem impacts of a range expanding forest defoliator at the forest-tundra eco- detäänkin yli 600 lajin vähenemisen tai taantumisen syynä. tone. Ecosystems 16: 561-575. http://dx.doi.org/DOI:10.1007/ s10021-012-9629-9 Ympäristönmuutokset ja tuholaiset

Tuholaislajien kannanvaihteluihin voivat vaikuttaa hyvin erilaiset tekijät. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa eri lajeihin eri tavoin. Hyönteisten aiheuttamien metsätuhojen riski voi kasvaa ilmaston muuttumisen ja muiden ympäristömuutosten seurauksena. Tämä ei kuitenkaan ole yleistettävissä kaikkiin lajeihin. Osa tärkeimmistä tuhohyönteisistämme, ruskomäntypis- tiäinen ja koivulla elävät mittariperhoset, talvehtivat muna- vaiheessa puiden latvuksissa, missä ne ovat alttiina talvipakkasille. Kuolleisuutta aiheuttava kriittinen lämpötila on noin -36 oC. Talvien lämmetessä näiden lajien aiheuttamat tuhot voivat laajeta. Pilkkumäntypistiäiset ja kuusikoita vaivaavat kirjanpainajat puolestaan talvehtivat maaperässä, missä lumipeite suojaa niitä kovimmilta pakkasilta. Kirjanpainajan tuhoriski voi lisääntyä sekä lisääntyvien tuulituhojen että läm- pimämpien kesien seurauksena. Puidemme taudeista pahin, juurikääpä, hyötyy monin tavoin ilmaston lämpenemisestä. Talvien lämmetessä routa-aika lyhenee ja korjuuvauriot sekä myrskytuhot lisääntyvät, mikä edistää juurikäävän leviämistä ja itiötuotantoa. Myös itiöiden tartunta-aika ja rihmaston kasvuaika pitenevät talvien lyhetessä. Lisäksi kesien lämpeneminen edistää juuri- kääpärihmaston kasvua. Kuusta ravintonaan käyttävistä tulokaslajeista havununna on selvästi runsastunut 2000-luvulla Etelä-Suomessa, mutta toistaiseksi se on maassamme pysynyt vähämerki- tyksisenä tuholaisena. Keski-Euroopassa laji aiheuttaa tuhoja etenkin ylitiheissä metsiköissä, joten ajallaan tehdyt harvennukset vähentävät havununnan aiheuttaman tuhon riskiä. Tulokaslajien lisäksi vieraslajien aiheuttama riski on kasvamassa. Lisääntynyt kansainvälinen kauppa edistää vieraslajien leviämistä. Metsäpuiden tuholaisia ja tauteja voi siir- tyä pitkiä matkoja pakkausmateriaalien tai taimien mukana. Suomeen muista maanosista saapuneita taudinaiheuttajia ovat jo 1800-luvulla levinnyt valkomännyntervasroso (Cronartium ribicola) sekä uudempina vieraslajeina koi-

246 Hirvi metsätalouden säätelijänä Juho Matala

Hirven ja metsätalouden yhteinen historia tyy käyttämään ravinnokseen yhä enemmän varpukasvilli- suutta ja kelpaavuudeltaan parhaita puuvartisia kasveja eli Hirvellä (Alces alces) ja metsätaloudella on mielenkiintoinen pihlajaa, haapaa, rauduskoivua, katajaa ja pajuja. yhteinen historia viime vuosisadalla. 1900-luvun alkuun men- Metsätalouden kannalta hirven ravinnonkäytön haitallisin nessä hirvikanta oli voimakkaan metsästyksen myötä taan- jakso on talvella. Talviaikaan hirvi etsii ravintoa ennen muu- tunut lähes sukupuuttoon, eikä metsienkään tila metsäta- ta sieltä, mistä sitä saa helpoiten riittäviä määriä. Lumen sa- loudellisesti ollut hyvä yleisesti harjoitetun määrämittahar- dettua maahan parhaiten kelpaava varpukasvillisuus peittyy sinnan seurauksena. Rauhoitukset ja järjestäytyneen met- ja hirvi siirtyy syömään pääasiassa puumaisia ravintokasve- sästyksen kehittyminen saivat sittemmin aikaan suotuisam- ja. Lumen määrän kasvaessa hirven elinpiiri pienenee, mikä mat olot hirvikannan kasvulle. Metsätalouden siirtyminen edelleen vähentää helposti saatavilla olevaa ravintokasviva- harsintahakkuista tasaikäismetsikkötalouteen loi hirville likoimaa. Talviaikaan pääravintokasveja ovatkin runsaan saa- hyvin kelpaavat ja runsaat taimikoiden ravintovarat. Se oli tavuuden takia mänty ja koivut. Keski- ja kevättalvella hir- hirville tärkeää erityisesti kriittisestä talvikaudesta selviy- vet hakeutuvat 1-3 metrisiin männyn taimikoihin. Taloudel- tymisen kannalta. Toisen maailmansodan jälkeen hirvikan- lisesti merkittävimmät tuhot tapahtuvat näissä taimikoissa ta alkoi Suomessa kasvaa, ja 1970-luvulla kannan kasvu oli hirvien syödessä taimien latvakasvaimia ja katkoessa run- jo eksponentiaalista. Hirvikannalle on 80-luvun jälkeen ol- koja yltääkseen kasvaimiin paremmin. Myös koivulla pahim- lut tyypillistä voimakas aaltoilu lähinnä metsästysverotuk- mat vahingot aiheutuvat runkojen katkomisista, joskin koi- sen muutosten vuoksi. Viimeisin kannan huippu oli vuositu- vulla myös ympärivuotinen eri kasvinosiin, lehtiin, kasvaviin hannen vaihteessa. versoihin ja puutuneisiin kasvaimiin kohdistuva kulutus voi Hirven aiheuttamat taimikkovahingot havaittiin 1800-lu- merkittävästi heikentää taimien kasvua ja laatua. vun lopulla, jolloin taimituhoja käsitteleviä kirjoituksia alettiin Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitettu metsätalo- julkaista. Ensimmäinen suomalainen vahinkojen alueellista us on muokannut metsämaisemaamme pienipiirteisesti vaih- esiintymistä käsittelevä julkaisu kuvaa Pohjanmaan alueen televan metsien eri kehitysvaiheiden mosaiikin, jossa taimik- 1930- ja 40-luvuilla viljeltyjen taimikoiden hirvituhotilannet- ko- ja varttuneen metsän kuviot vuorottelevat. Hirvelle täl- ta vuonna 1955. Tuolloisen hirvikannan aiheuttamat vahingot lainen maisemarakenne tarjoaa hyvät mahdollisuudet valita arvioitiin taimikkojen kehityksen kannalta vielä merkitykset- vuodenkiertoonsa liittyen ravinnon saatavuuden, vasomisen tömiksi. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, ja jo 1970-luvul- ja suojan kannalta parhaimmin soveltuvat elinpiirit. Hyvän la hirvivahinkotilanne oli metsätalouden kannalta huolestut- liikkuvuutensa ansiosta hirvi voi myös siirtyä pitkiä matko- tava. Tehostunut metsätalous oli luonut hirvelle ravintorik- ja parhaita elinalueita etsiessään, ja esimerkiksi sen kesä- kaan elinympäristön ja mahdollistanut hirvikannan kasvua, ja talvielinpiirien etäisyys voi vaihdella muutamista kilomet- ja 2000-luvulle saavuttaessa hirvestä oli tullut metsätalou- reistä satoihin kilometreihin. den kannalta taimikoidemme merkittävin tuhonaiheuttaja. Seurantatutkimuksissa on havaittu, että Suomessa hirvien vaellukset kesä- ja talvielinpiirien välillä pitenevät poh- Hirven ravinnonkäyttö ja elinympäristöt joiseen päin mentäessä. Tämä ilmiö selittyy sillä, että poh- talousmetsissä joisen metsien maisemapiirteissä on laaja-alaista vaihtelua ravinteisuudessa ja puulajisuhteissa. Hirvelle parhaiten tal- Hirvi on ravinnonkäytöltään valikoiva generalisti, joka so- vialueiksi sopivat mäntyvaltaiset taimikkoalueet voivat siis peuttaa ravinnonvalintaansa eri vuodenaikoina saatavilla sijaita kaukana parhaista kesäalueista, jotka usein sijaitse- olevan ravinnon mukaan. Kesällä ravinnonvalinnassa painot- vat rehevillä alueilla vesistöjen varsilla. tuvat laadulliset tekijät. Tällöin hirvi hyödyntää monipuoli- Talvisin hirven elinpiirit ja tuhoalueet keskittyvät tietyil- sesti saatavilla olevia ruoho- ja vesikasveja sekä puuvartis- le alueille. Etenkin runsaslumisina talvina hirvet vähentävät ten kasvien lehviä ja versoja, joissa on runsaasti ravinto- ja liikkumistaan ja keskittyvät hankkimaan ravintonsa pieneltä hivenaineita ja mahdollisimman vähän haitta-aineita. Kos- alueelta, jolloin taimikon tuho voi olla totaalista. Tärkein te- ka kesäaikaan ravintoa on runsaasti ja hirvet käyttävät laa- kijä tuhokeskittymän syntymiseen lieneekin lumipeite. Tal- jaa elinpiiriä, niiden ravinnonkäyttö ei haittaa metsätaloutta vialueille hakeutumisessa on kuitenkin kyse myös opitusta kovinkaan paljon. Metsätaloudellisesti haitallista syöntiä on käyttäytymisestä ja hirven hakeutumisesta alueille, joilla on lähinnä koivun versojen syönti ja lehtien riivintä, joka tois- parhaat talviravintovarat. Tutkimusten mukaan hirven talvi- tuessaan voi aiheuttaa pienten taimien kuivumista ja isom- alueilla tyypillisesti on erämaista rauhallisuutta, runsaasti milla taimilla pensastumista. Alkukesällä hirvi voi syödä ha- mäntyvaltaisia taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä, puus- vupuiden tuoreita kasvaimia, mutta vähäisen syöntimäärän toisia turvemaita sekä pensaikkoisia kitumaita. Metsikkö- ja taimien hyvän toipumiskyvyn vuoksi siitä ei yleensä ai- tasolla hirvien on talvella todettu suosivan taimikoita, joi- heudu metsätaloudellista vahinkoa. Syksyä kohti hirvi siir- den ympäristössä on myös suurempaa puustoa. Erityises-

247 ti paksun lumen aikaan pienialainen mäntytaimikko keskel- lä varttuneita metsiä on todettu hirvituhoriskiltään suureksi.

Metsänhoito ja hirvituhot

Metsänhoidon sivutuotteena hirvelle on onnistuttu luomaan hyvä elinympäristö. Entä olisiko metsänhoidon keinoin mahdollista myös vähentää metsien hirvituhoalttiutta? Alueelli- sella tasolla (esimerkiksi yhden maakunnan alueella) tarkasteltuna hirven aiheuttamien metsävahinkojen määrän kannalta ratkaisevin tekijä on hirvien määrä ja sen suhde va- hingoille alttiisiin taimikoihin. Tällöin oleellista on sopeut- taa hirvikanta sen kokoiseksi, että alueen taimikot kestä- vät hirven ravinnonkäytön ilman laajoja tuhoja. Metsänhoi- don keinoilla voidaan hirven tekemiin tuhoihin vaikuttaa taimikkotasolla vain, mikäli hirvikanta on kokonaisuutena koh- tuullisella tasolla. Kun perustetaan taimikkoa alueelle, jolla hirvet talvehtivat ja jolla on aiemmin todettu vahinkoja, puulajivalinta on keskeinen päätös hirvituhoalttiuden vähentämisessä. Tyypil- Kuva 1. Hirven (Alces alces) syönnökset eivät aina aiheuta met- linen ratkaisu vahinkojen välttämiseksi on ollut kuusen istut- sätaloudellisia vahinkoja. Puut toipuvat oksasyönneistä ja yk- sittäisistä latvan katkaisuista yleensä hyvin. Talvella syönti kui- taminen männyn ja rauduskoivun sijasta. Tuhojen torjunnan tenkin keskittyy hirven suosimiin taimikoihin, jolloin taloudellis- kannalta tämä ratkaisu toimii, mikäli kasvupaikka on kuuselta vahinkoa voi syntyä nopeasti. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. le riittävän viljava eikä kohde ole juurikäävälle altis. Yleen- sä tästä aiheutuu kuitenkin tappioita verrattuna siihen, että käytettäisiin kasvupaikalle parhaiten sopivaa puulajia. Myös taimiaineksen geneettisellä alkuperällä on tutkimuksissa ha- lista tilaa ja taloudellista tuottavuutta eli on joka tapaukses- vaittu olevan vaikutusta hirvituhoalttiuteen sekä männyllä sa metsänomistajalle kannattavaa. Tilanteessa, jossa hir- että rauduskoivulla siten, että kasvatuskohdetta eteläisem- vet keskittyvät talviaikaan pienelle alueelle, tuhoihin on to- mät taimialkuperät ovat alttiimpia tuhoille. Käytettäessä suo- sin mahdotonta vaikuttaa metsänhoidon keinoin. Ratkaisua situsten mukaisia taimialkuperiä tällä ei kuitenkaan ole käy- voi tällöin hakea hirvimäärän pienentämisestä tai syönnines- tännön vaikutusta tuhoihin. toaineiden käytöstä. Syönninestoaineilla tuhoja voidaan pie- Talvella männyn runsas saatavuus taimikosta on hirvelle nentää ja saada alueella säilymään riittävä määrä kasvatus- edullista, mutta toisaalta myös taimikon kestävyys hirvitu- kelpoisia taimia. Taimikoiden aitaaminen suomalaisilla met- hoa vastaan kasvaa taimikon tiheyden kasvaessa. Toisaalta säpuilla sen sijaan ei ole taloudellisesti mielekästä. hirvi myös suosii taimikoita, joilta se voi valikoida monipuolisesti eri puulajeja. Tästä johtuen hirvituhojen todennäköi- Hirven merkitys metsätuholaisena syyttä mäntytaimikossa lisää sekapuuna esiintyvien haavan, pihlajan ja koivun runsas saatavuus samasta taimikosta. Li- Kaikki hirven syönnökset eivät ole metsätaloudellisesti va- säksi koivu kasvaa nopeammin kuin mänty, jolloin sen var- hingollisia. Puut toipuvat oksasyönneistä ja yksittäisistä lat- jostus heikentää männyn kasvua ja siten parantaa männyn van katkaisuistakin yleensä hyvin. Hirvi käyttää samoja tai- kelpaavuutta hirvelle. Toisaalta myös taimikon aukkoisuus mikoita vuodesta toiseen etenkin talviravintokohteina, jolloin lisää männyn taimikon tuhoalttiutta. Hirvituhokestävyyden taimikossa vioitettujen taimien määrä kasvaa ja yksittäisten kannalta metsänuudistamisessa on keskeistä saada kasvu- taimien vioitukset pahenevat. Metsätaloudellisesti merkittä- paikalle sopivan puulajin hyväkasvuinen ja tiheä taimikko. vää vahinkoa syntyy, kun hyvälaatuisten ja kasvatuskelpois- Hirvituhoja kestävään taimikkoon pyrittäessä tärkeimpiä ten taimien määrä laskee alle metsänhoidollisten suositus- toimenpiteitä ovat tehokas uudistaminen, suuri pääpuulajin ten. Usein hirvituhon seurauksena ongelmana on myös tai- alkutiheys ja taimikon varhaisperkaus. Hirvivahinkoalueil- mikon jääminen epätasaiseksi ja aukkoiseksi, vaikka taimi- la tehdään kasvatettavan taimikon harvennus tavoitetihey- määrä hehtaaria kohden olisi kohtalainen. teen vasta, kun latvakatkaisun vaara on ohi taimien olles- Kattavimman kuvan hirven aiheuttamien metsätuho- sa yli nelimetrisiä. Taimikonhoidossa hirvialueilla kannattaa jen laajuudesta saa valtakunnan metsien inventoinnista eli myös poiketa yleisohjeesta, jonka mukaan kaikki vioittuneet VMI:stä, jossa tuhoarvioita on tehty vuodesta 1986 alkaen. taimet tulisi poistaa. Hirvivahinkotaimikossa vioittuneet tai- VMI:n tuoreimman julkaistun tiedon mukaan hirvituhojen met kannattaa jättää, koska hirvi syö mieluiten jo aiemmin määrä on noussut vuodesta 1986 vuoteen 2008, ja hirvi on katkomiaan taimia. tällä hetkellä arvioitu yleisimmäksi taimikoiden tuhonaiheut- Huonosti hoidetut taimikot ovat kaikkein alttiimpia hirvi- tajaksi. Vuosina 2004-2008 hirvien aiheuttamia taimikkotu- tuhoille. Hirvituhoriskin huomioiminen taimikkotasolla edel- hoja havaittiin kaikkiaan 741 000 hehtaarilla, joka on 19 pro- lä mainituin keinoin parantaa myös metsän metsänhoidol- senttia koko maan taimikoista. Taimikon laatua alentavia tu-

248 jestelmässä arvioidaan vain siihen ilmoitetut yksityismaiden hirvivahingot. Erittäin karkean arvion voi tehdä vertaamalla korvausjärjestelmän vahinkoarvioiden korvausten euromää- riä ja niiden pinta-aloja vastaavan ajankohdan VMI:ssä arvi- oituihin hirvituhoaloihin. Vuosina 2004–2008 tuhoja korvattiin yksityismaille yhteensä 29 600 hehtaarin alalta 14,7 miljoonalla eurolla. Koska VMI:ssä vakaviksi ja täydellisiksi arvioidut vahingot, yhteensä 85 100 hehtaaria, ylittävät vahingon- korvausjärjestelmän korvausrajan, voidaan laskea VMI:ssä arvioituja hirvituhoja olevan vähintään 2,9-kertaisesti vas- taavana aikana korvattuihin tuhoihin nähden. Korvausjärjes- telmän mukaan VMI:n tuhojen arvoksi viiden vuoden jaksolle saadaan siis 42,3 miljoonaa euroa, joka on 8,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi myös VMI:ssä arvioidut puuston laatua alentavat tuhot aiheuttavat taloudellisia vahinkoja, joita korvausjärjestelmän kautta ei voi arvioida.

Metsätaloudellisesti kestävä hirvikanta

Metsävahinkojen laajuuden kannalta hirvien määrä on keskeinen kysymys. Alueellisesti sopivan hirvikannan määrittely ei kuitenkaan ole yksinkertaista, koska hirven aiheuttamien metsävahinkojen laajuuteen vaikuttavat monet muutkin teki- jät, esimerkiksi saatavilla olevien ravintovarojen eli taimikkojen määrä ja sijoittuminen, taimikoiden tiheys ja puulajisuhteet, metsänkäsittelymenetelmät, ravinteisuusolot ja ilmas- to-olot, erityisesti lumisuus. Suomessa hirvikannan säätelyä on tähän asti ohjattu valtakunnallisella talvikannan tiheysta- Kuva 2. Metsätalouden kannalta hirven ravinnonkäytön haital- voitteella, joka on Etelä-Suomesta Keski-Lappiin ulottuvalla lisin jakso on talvella, jolloin pääravintokasveja ovat runsaan vyöhykkeellä ollut 2-4 hirveä ja Ylä-Lapissa 0,5-3 hirveä tu- saatavuuden takia männyn (Pinus sylvestris) ja koivun (Betula hannella hehtaarilla. Vuoden 2012 hirven talvikanta oli tämän pendula, B. pubescens) taimet. Männyn taimikoissa taloudelli- tavoitteen mukainen eli 74 000 hirveä. Tavoite on metsästys- set tappiot ovat suuria. Kuva: Juho Matala. ja vahinkotavoitteiden kompromissi. Hirvikanta ei tosin ja- kaudu tasaisesti koko maapinta-alalle ja myös metsävahin- kojen huomioimisen tarkastelutaso on liian laaja, minkä takia hoja näistä oli 447 700 hehtaarilla eli 12 prosentilla taimikois- vahinkojen määrä on joillakin alueilla edelleen varsin suuri. ta, ja vakavia tai täydellisiä tuhoja oli 85 100 hehtaarilla eli 2 Hirvikannan ja sen aiheuttamien metsävahinkojen suh- prosentilla taimikoista. Pääosa hirvituhoista oli männyn taiteen erilaisuutta eri alueilla havainnollistaa kuva 3, jossa esi- mikoissa, joissa niitä esiintyi kaikkiaan 557 000 hehtaarilla, tetään VMI:ssä todetut tuoreet männyn taimikoiden hirvi- joka on 24 prosenttia männyn taimikoista. Taimikon laatua tuhot suhteessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen alentaneita hirvituhoja oli 342 700 hehtaarilla eli 15 prosentil- (nyk. Luonnonvarakeskus) hirvikanta-arvioon erikseen Ete- la männyn taimikoista, ja vakavia tai täydellisiä hirvituhoja oli lä- ja Pohjois-Suomessa. VMI:n otanta ei mahdollista pienia- 61 000 hehtaarilla, joka on 3 prosenttia männyn taimikoista. laisempaa alueellista tarkastelua vuosittaisissa tuhomää- Hirvituhojen määrästä ja vuosittaisesta vaihtelusta saa rissä, mutta tällaisellakin alueellisella tarkastelulla saadaan tietoja Suomen hirvituhojen korvausjärjestelmästä. Siinä met- huomattavan erilainen kuva taimikkotuhojen ja hirvikannan sästäjiltä kerätyistä pyyntilupamaksuista korvataan yksityis- suhteesta kuin jos samoja lukuja katsottaisiin valtakunnan maiden hirvivahinkoja. Vahingonkorvausjärjestelmän piirissä tasolla arvioitujen korvausten määrät vuosina 2001-2011 olivat 1,6- Hirvikanta on tarkastelujaksolla laskenut koko maassa 5,4 miljoonaa euroa, ja korvausmäärä oli keskimäärin 3,3 mil- ja erittäin selvästi pohjoisessa. Kuitenkin VMI:ssä arvioidut joonaa euroa vuodessa. Korvattujen vahinkoalojen vuosittai- tuhot ovat selkeästi vähentyneet vain etelässä. Ero johtunee nen pinta-ala oli tällöin 3 000-11 600 hehtaaria ja korvausa- luonnonolosuhteiden eroista, sillä pohjoisessa on säännöl- la 6 500 hehtaaria vuodessa. Korvauksista 98 prosenttia on lisesti paksulumiset talvet, mikä aiheuttaa pienemmänkin maksettu mäntytaimikoiden vahingoista. hirvimäärän keskittymistä parhaille ruokamaille. Pohjoisen Hirven aiheuttamien metsätuhojen taloudellisesta mer- metsät kasvavat myös hitaammin ja ovat pidempään alttiina kityksestä ei ole toistaiseksi tehty kattavaa analyysiä. On- hirvien syönnille. Pohjoiselle tyypillisillä hienojakoisilla mail- gelmana on ollut sopivien aineistojen puute. VMI:n luokit- la männyn kylvö ei usein onnistu ja istutusta on pakko käyt- teluun perustuvaa vahinkoarviointia on vaikea täsmällises- tää uudistamisessa, mikä myös tuottaa harvempia ja siten ti muuttaa euroiksi, ja Suomen hirvivahinkojen korvausjär- tuhoille alttiimpia taimikoita. Tämän tarkastelun perusteella

249 Pohjois-Suomi Etelä-Suomi Hirvituhotaimikoiden %-osuus Hirvituhotaimikoiden %-osuus kaikista mäntyvaltaisista taimikoista Hirvien lukumäärä kaikista mäntyvaltaisista taimikoista Hirvien lukumäärä 18 60 000 18 60 000

15 50 000 15 50 000

12 40 000 12 40 000

9 30 000 9 30 000

6 20 000 6 20 000

3 10 000 3 10 000

0 0 0 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Taimikot, joissa VMI:n mukaan uusia ja jatkuvia laatua alentavia hirvituhoja Hirvikanta metsästyksen jälkeen

Kuva 3. Hirvikanta-arvio (RKTL) ja valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) eri vuosina havaittujen hirvituhotaimikoiden osuus kaikista mäntyvaltaisista tai männylle uudistetuista taimikoista Pohjois- ja Etelä-Suomessa. VMI:n tuhoarvioista on otettu mukaan kaikki tuoreita hirvivahinkoja sisältävät, metsikön laatua alentavat tuhot. Hirvituhotaimikoiden pinta-alat vuonna 2012 olivat ja 1 052 km2 Pohjois-Suomessa ja vastaavasti 635 km2 Etelä-Suomessa.

Pohjois-Suomen metsät eivät kestä metsävahinkonäkökul- Kirjallisuus masta katsoen samankokoista hirvikantaa kuin eteläisem- Heikkilä, R. 1994. Hirven (Alces alces L.) elinympäristön valinta, mät alueet. Etelä-Suomessakin tosin on vahinkojen kannalta ravinnonkäyttö ja taimituhot metsäpuiden taimikoissa. Met- ongelmallisia alueita ja alueellinen vaihtelu on suurta, min- säntutkimuslaitoksen tiedonantoja 486. 35 s. + 5 osajulkaisua. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1349-2 kä takia hirvikannan kokoa tulee tarkastella riittävän tarkal- Heikkilä, R. 1999. Hirven hakamaat. Pihlaja-sarja nro 4. Metsä- la mittakaavalla alueittain. lehti Kustannus ja Metsäntutkimuslaitos. 147 s. ISBN: 952- 5118-25-8 Tulevaisuuden metsät ja hirvi Härkönen, S. 1998. Effects of moose browsing in relation to food alternatives in Scots pine stands. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 686. 39 s. + 5 osajulkaisua. http://urn.fi/URN:IS- Metsätaloudessa on nähtävissä muutostrendejä, joilla tul- BN:951-40-1627-0 lee olemaan vaikutuksia hirven ravintovaroihin ja metsien Korhonen, K. T., Ihalainen, A., Miina, J., Saksa, T. ja Viiri, H. 2010. hirvivahinkoihin. Kuusen määrä metsien nuorissa ikäluokis- Metsänuudistamisen tila Suomessa VMI10:n aineistojen pe- sa on viimeisten kahden vuosikymmenen kuluessa kasva- rusteella. Metsätieteen aikakauskirja 4: 425-478. nut, ja vastaavasti männyn ja koivun määrä on vähentynyt. Lavsund, S. 1987. Moose relationships to forestry in Finland, Nor- way and Sweden. Swedish Wildlife Research Supplement 1: Puuntarve näyttäisi vähenevän, jolloin myös metsien uudis- 229-243. tamismäärät pienenevät. Perinteisten uudistushakkuiden vä- Nygrén, T. 2009. Suomen hirvikannan säätely - biologiaa ja luon- henemiseen voi edelleen vaikuttaa myös metsänomistajien nonvarapolitiikkaa. Joensuun yliopisto, University of Joensuu, suuntautuminen vaihtoehtoisiin pienialaisiin metsänkäsitte- PhD Dissertations in Biology, No. 64. 117 s. + 6 osajulkaisua. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-314- lymenetelmiin, mikä edelleen suosii varjopuulajia eli kuusta. 8/urn_isbn_978-952-219-314-8.pdf Tulevaisuudessa metsän uudistamisessa kuusen osuus Tomppo, E. ja Joensuu, J. 2003. Hirvieläinten aiheuttamat met- edelleen lisääntyy ja taimikot ovat aiempaa pienialaisempia. sätuhot Etelä-Suomessa Valtakunnan metsien 8. ja 9. in- Hirven talvista ravinnonhankintaa pienet laikuittaiset uudis- ventoinnin mukaan. Metsätieteen aikakauskirja 4: 507-535. tusalat ja mäntytaimikoiden väheneminen vaikeuttavat. Se heikentää hirvikannan kuntoa ja tuottavuutta. Vastaavasti aiempaa vähälukuisemmat mäntytaimikot joutuvat suuremman kulutuksen alaiseksi ja vahingot niissä kasvavat, jos hirvikanta säilyy entisellä tasolla. Ruotsissa ja Norjassa, missä hirvikanta on suurempi kuin Suomessa, tällainen kehityskulku on jo havaittavissa. Muutokset metsävaroissa ovat kuitenkin hirvimäärän vaihteluihin nähden hitaita, ja niihin on mahdollista sopeutua suunnitelmallisella metsävarat ja -vahinkoris- kit huomioivalla hirvikannan hoidolla.

250 Luonnonkasvien pölytyspalvelut ja kestävä luonnonmarjojen keruu Rainer Peltola, Henri Vanhanen, Outi Manninen, Matthew Jones ja Frank Drummond

Pölytyspalvelut varhain kukkivien kasvien siitepöly. Etenkin alkukesällä kuk- kivan mustikan (Vaccinium myrtillus) ja pölyttäjien esiinty- Marjakasveja pölyttävien hyönteisten toiminta kuuluu eko- misen yhtäaikainen ajoittuminen vaikuttaa mustikkasadon systeemipalvelujen säätelypalveluihin. Suomalaiset, kau- määrään ratkaisevasti. Myöhemmin kukkiville kasveille, ku- pallisesti merkittävät luonnonmarjakasvit ovat hyönteis- ten puolukalle (Vaccinium vitis-idaea), pölyttäjiä on tarjolla pölytteisiä tyrniä (Hippophaë rhamnoides) ja variksen- useimmiten enemmän. marjaa (Empetrum ssp. nigrum, Empetrum nigrum ssp. Kukinnan aikaiset sääolot vaikuttavat kukinnan keston li- hermaphroditum) lukuun ottamatta. Pölytyksen onnistumi- säksi pölyttäjien aktiivisuuteen. Lämpimissä oloissa kukin- nen onkin yksi tärkeimmistä marjasatoon vaikuttavista te- ta-aika jää lyhyeksi, mikä jättää pölytystyölle vähemmän kijöistä. Luonnonmarjojen pölytys on luontaisten pölyttäjien aikaa. Lämpimät olot lisäävät toisaalta pölyttäjien aktiivi- määrän ja aktiivisuuden varassa Pohjois-Euroopassa. Kes- suutta. Vastaavasti kylmemmät olosuhteet pidentävät ku- ki- ja Etelä-Euroopassa hunajan tuotantoalueilla tarhamehi- kinnan kestoa mutta toisaalta vähentävät pölyttäjähyönteis- läiset (Apis mellifera) voivat kuitenkin olla merkittäviä luon- ten aktiivisuutta, jolloin kylmänkestävien pölyttäjien, kuten nonmarjojen pölyttäjiä. kimalaisten (Bombus spp.), merkitys korostuu (kuva 1). Kuk- Luontaisen pölytyksen edellytykset alkavat Pohjois-Eu- kivien kasvilajien runsaus voi vähentää yksittäisen lajin pö- roopassa muodostua kasvukautta edeltävän talven ja al- lytystä, jos pölyttäjiä on niukasti ja pölyttäjistä kilpailevien kukevään aikana. Pölyttäjät talvehtivat maapesissä, puiden kasvien määrä ja lajikirjo on suuri. Kukinnan jälkeiset, kas- halkeamissa ja -koloissa joko horrostaen aikuisina tai mu- vukauden aikaiset epäedulliset olosuhteet voivat pienentää na-asteella. Kevään edetessä pölyttäjät heräävät tai kuoriu- pölytyksen luomaa satopotentiaalia. tuvat, jolloin niiden menestymisen tärkeimpänä tekijänä on

Kuva 1. Yleisimpiä ja ahkerimpia mustikan (Vaccinium myrtillus) ja puolukan (V. vitis-idaea) pölyttäjiä ovat kimalaiset (Bombus spp.). Kimalaiset keräävät siitepölyä ja mettä toukilleen ja käyvät siksi ahkerasti kukissa verrattuna kovakuoriaisiin ja perhosiin, jotka käyttävät siitepölyä ja mettä vain omaksi ravinnokseen. Kuvassa kanervakimalainen (Bombus jonellus) pelto-orvokin (Viola arvensis) kukalla. Kuva: Kauko Salo.

251 Tärkeimmät luonnonmarjojen pölyttäjät kan kukissa. Koska kuningatar ei liiku pesänsä ulkopuolel- Pohjois-Euroopassa la sen jälkeen, kun ensimmäiset työläiset ovat lentokykyi- siä, havainto osoittaa mustikan ja kimalaisen vuorovaiku- Ilmasto-olot vaikuttavat merkittävästi luonnonpölyttäjien la- tuksen tärkeyden pohjoisissa oloissa. jistoon. Lämpimien seutujen Apis-sukuun kuuluvat pölyttä- Pohjoisessa luonnonmarjojen, etenkin suomuuraimen jät, johon myös tarhamehiläinen kuuluu, eivät juuri lennä alle (Rubus chamaemorus), pölytykseen osallistuvat myös kak- 10 asteen lämpötiloissa. Sen sijaan kimalaiset ovat sopeu- sisiipiset hyönteiset (Diptera). Keski- ja Etelä-Euroopassa, tuneet kylmiin olosuhteisiin, sillä arktiset kimalaislajit kyke- tarhamehiläisen luonnollisella esiintymisalueella, sen mer- nevät lennon aikana pitämään ruumiinlämpönsä 35 astees- kitys myös luonnonkasvien pölytykselle on suurempi. Lauh- sa jopa 0 asteen ulkolämpötilassa. Kimalaisyhdyskunnasta kealla lehti- ja sekametsävyöhykkeellä (Ardennit, 50 astetta talvehtii ainoastaan kuningatar, joka talvihorroksesta herät- pohjoista leveyttä) puolukan pölyttäjistä jopa puolet on tar- tyään perustaa yhdyskuntansa useimmiten vanhaan myy- hamehiläisiä. Mustikan pölyttäjänä tarhamehiläisen merki- ränkoloon. Ensimmäisen työläispolven kasvattamiseksi kitys on vähäisempi, todennäköisesti mustikan aikaisemman malaiskuningatar tarvitsee aikaisin kukkivien kasvien siite- kukkimisajankohdan takia. pölyä ja mettä. Tärkeimpiä varhaisen kevään ravintokasveja Lahopuuta sisältävien vanhojen metsien reunoilla ja pe- ovat etelässä ojakellukka (Geum rivale) ja Salix-suvun paju- rinnebiotoopeissa, jotka ovat usein kukkaniittyjä ja -ketoja, kasvit. Pohjoiseen siirryttäessä mustikan merkitys kasvaa. muiden kuin kimalaisiin kuuluvien myrkkypistiäisten merki- Eteläboreaalisella vyöhykkeellä (Puumala, 61 astetta poh- tys pölytykselle on suuri. Suomessa on tavattu 186 koloissa joista leveyttä) tehdyn tutkimuksen mukaan kimalaiset edus- pesivää pistiäislajia. Niistä 150 lajia rakentaa pesänsä joko tavat noin 60:tä prosenttia mustikan ja puolukan kukissa vie- lahoon puuhun tai kovakuoriais- ja puupistiäistoukkien teke- railleista hyönteisyksilöistä. Tärkeimpänä lajina on mantuki- miin valmiisiin koloihin. Useat näistä kolopesijoistä ovat pö- malainen (Bombus lucorum). Kimalaisten jälkeen yleisimpiä lytykseen osallistuvia mesipistiäisiä. Maankäytön muutokset pölyttäjähyönteisiä olivat ampiaiset (Vespula spp.), noin 20 - talousmetsien määrän kasvu, kukkivien niittyjen ja pellon- prosentin osuudella. Pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä teh- pientareitten katoaminen, maaseudun rakennuskannan mo- dyssä tutkimuksessa (Kuusamo, 66 astetta pohjoista leveyt- dernisoituminen ja elinympäristöjen sirpaloituminen - ovat tä) kimalaisten merkitys on suurempi: jopa 90 prosenttia puo- vähentäneet koloissa pesivien pölyttäjähyönteisten mää- lukan kukista havaituista hyönteisistä oli kimalaisia. Subark- riä. Koloissa pesivien mesipistiäisten lajikirjoon ja määriin tisissa oloissa (Abisko, 68 astetta pohjoista leveyttä) kima- voidaan kuitenkin vaikuttaa, minkä vuoksi ne ovat parhaim- laiskuningattaret olivat merkittävin vierailijaryhmä musti- millaan erittäin tehokkaita ekosysteemipalvelujen tuottajia.

Kuva 2. Pölytystä varten sijoitettuja mehiläispesiä kanadanmustikan (Vaccinium angustifolium) viljelyalalla Yhdysvalloissa, Mainen osavaltiossa. Kuva: Henri Vanhanen.

252 Tehostettu pölytys luonnonpölyttäjillä ja tarhatuilla pölyttäjillä

Pölytystuloksen maksimoiminen on yksi tehokkaimpia me- netelmiä satotasojen nostamiseksi ja satovaihtelujen tasoit- tamiseksi. Tehostettuja pölytyspalveluja ei ole hyödynnetty luonnonmarjojen tuotannossa Suomessa, joskin mehiläis- tarhaajat ovat lajikukkahunajan eli mustikka-, puolukka- ja hillahunajan tuotannon ohessa tehneet myös paikallista te- hostettua pölytyspalvelua. Sen sijaan Yhdysvalloissa ja Ka- nadassa on paikallisen luonnonmustikan eli kanadanmustikan (Vaccinium angustifolium) viljelyyn kehitetty useita te- hostetun pölytyspalvelun menetelmiä jo 1950-luvulta lähtien. Kanadanmustikka on matalakasvuinen, 15-60 senttimetrin korkuinen marjapensas. Sen kolme viikkoa kestävä kukinta ajoittuu loppukevään ja alkukesän väliselle ajalle. Ka- nadanmustikka esiintyy luontaisesti metsän aluskasvillisuudessa ja sen kasvusto runsastuu ja valtaa alaa, kun kenttä- kerroksen valon määrä kasvaa mm. metsäpalojen tekemi- en aukkojen vuoksi. Kanadanmustikkakentät ovat siis muodostuneet luontaisesta mustikkakasvustosta sitä varjosta- van puuston poiston jälkeen (kuva 2). Pienimmät kanadanmustikan viljelmät ovat noin 0,5-2 hehtaarin ja suuret 50-500 hehtaarin laajuisia mustikka- kenttiä. Kanadanmustikan päätuotantoalueilla, Yhdysval- tojen Mainen osavaltiossa, satoarviot tehdään ensisijaisesti pölyttäjähyönteisten runsauden perusteella. Pölytyk- sen onnistuminen varmistetaan tuomalla osavaltioon jopa 60 000 tarhamehiläis- ja 10 000 kimalaisyhdyskuntaa vuosittain sekä parantamalla luonnonpölyttäjien olosuhteita kein- opesillä ja mustikan kukinta-ajan ulkopuolella kukkivilla me- sikasvikaistaleilla. Kanadanmustikan tuotannon arvo seu- rausvaikutuksineen on noin 190 miljoonaa euroa pelkästään Kuva 3. Erakkomehiläisille (Osmia spp.) tarkoitettu keinopesä Mainen osavaltiossa. Kivalon koealueella Lapissa. Erakkomehiläinen on laskenut Kanadanmustikan pääasiallisina pölyttäjinä ovat mehi- munansa keinopesän viiteen reikään ja peittänyt reiät hiekalla. läiset: Mainessa on havaittu 134 eri mehiläislajin vieraile- Kuva: Rainer Peltola. van kanadanmustikan kukissa. Muita kanadanmustikkaa pölyttäviä hyönteisiä ovat muun muassa kovakuoriaiset (Coleoptera), kaksisiipiset, muurahaiset (Formicidae) ja yök- ten vähentänyt niiden merkitystä. Pienillä kanadanmustikan köset (Lepidoptera). Kanadanmustikkaviljelmien pölytysstra- viljelyaloilla on 4,7-kertaiset luontaisten pölyttäjien määrät tegiat vaihtelevat. Osa viljelijöistä luottaa pelkästään luon- suuriin viljelyaloihin verrattuna. Ero johtunee metsänreunan nonpölytykseen, mutta etenkin suurtilat varmistavat pölytys- läheisyydestä ja reuna-alueiden laajemmasta ravintolähde- tuloksensa kaupallisilla pölytyspalveluilla. Näitä ovat vuok- valikoimasta. rattavissa olevat tarhamehiläisyhdyskunnat, ostetut apila- Kanadanmustikan luontaiset pölyttäjät ovat kaupallisiin verhoilijamehiläiset (Megachile rotundata) tai kimalaisyhdys- pölyttäjiin verrattuna huomattavasti tehokkaampia, koska kunnat (Bombus impatiens). Kanadanmustikan tehostetussa useimmat kaupalliset pölyttäjät ovat paikallisiin olosuhteisiin pölytyksessä suositellaan kymmentä tarhamehiläisyhdys- huonosti sopeutuneita vieraslajeja. Esimerkiksi Nova Sco- kuntaa, seitsemästä kymmeneen kimalaisyhdyskuntaa tai tiassa Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa on havaittu luon- 50 000 apilaverhoilijamehiläisyksilöä hehtaaria kohden. Ka- nonpölyttäjiin lukeutuvien kimalaiskuningattarien pölyttävän nadassa sijaitsevilla mustikkaviljelmillä käytetään vähem- 6,5 kukkaa ja Andrena-sukuun kuuluvien erakkomehiläisten män tarhamehiläis- tai kimalaisyhdyskuntia ja apilaverhoili- 3,6 kukkaa samassa ajassa kuin tarhamehiläinen on pölyttä- jamehiläisen käyttö on yleisempää. Tarhamehiläisyhdyskun- nyt yhden. Mainessa vastaavissa kasvihuone- ja kenttäko- tien määrä on laskenut Pohjois-Amerikassa mehiläiskadon keissa seurattiin myös pölyttäjien emin luottiin jättämän sii- (Colony Collapse Disorder) vuoksi, mikä on lisännyt tarvetta tepölyn määrää. Kokeissa havaittiin kimalaiskuningattarien vaihtoehtoisille pölyttäjille. (Bombus impatiens, B. ternarius) ja Osmia atriventris -erak- Luontaisten pölyttäjien lukumäärien on havaittu olevan komehiläisen pölyttävän kanadanmustikkaa 6-8 kertaa te- korkeimmat lähellä metsänreunaa. Viljelyalojen kasvu onkin hokkaammin kuin tarhamehiläiset. vähentänyt luontaisten pölyttäjien määrää ja lajikirjoa ja si-

253 Kanadanmustikan luontaiset pölyttäjät kykenevät toi- Lupaavimpia tuloksia ovat antaneet metsänreunaan si- mimaan myös epäsuotuisan sään vallitessa, ja ne ovat fy- joitettavat keinopesät, joilla voidaan kasvattaa paikallisten siologialtaan ja pölytyskäyttäytymiseltään sopeutuneempia erakkomehiläispopulaatioiden kokoa. Monet keinopesiin pe- irrottamaan siitepölyn Vaccinium-suvun kukkien reiällisis- sivien lajien luontaiset kannat ovat heikot pesämateriaalik- tä ponsista. Kanadanmustikan rakenteet estävät tai rajoit- si soveltuvan lahopuun vähyyden vuoksi. Keinopesillä voi- tavat useiden hyönteisten pääsyä siitepölyyn, mutta kima- daan myös keskittää pesintää marja-alueiden läheisyyteen. laiset ovat sopeutuneet tähän pölytyskäyttäytymisellä, jos- Myös heikkoja alueita voidaan vahvistaa siirtämällä pesitet- sa kimalainen irrottaa siitepölyn heteestä värinällään. Kima- tyjä keinopesiä vahvojen populaatioiden alueilta, jos muut laisten lisäksi myös muilla kanadanmustikan luonnollisilla erakkomehiläisten elinkierrolle välttämättömät tekijät, kuten pölyttäjillä (Halictus-, Osmia-, Megachile- ja Lasioglossum- koko kasvukauden ajan kukkivat ravintokasvialueet, on huo- sukujen erakkomehiläiset) on vastaavanlaista pölytyskäyt- mioitu. Monimuotoisista reuna-alueista ja kukkivista kais- täytymistä, joka irrottaa siitepölyn heteistä joko värinällä tai taleista hyötyvät erakkomehiläisten lisäksi muut pölyttäjät. rummuttamalla. Kanadanmustikkaviljelmille on laadittu suosituksia, joilla Luonnonmarjojen kestävä keruu tavoitellaan mahdollisimman suuria luonnonpölyttäjien mää- riä: kuiville hiekkakankaille perustetaan puuttomia ja kuntat- Luonnonmarjojen keruun mahdollinen haitallinen vaikutus tomia aukkoja maahan pesiviä erakkomehiläisiä varten, vil- satoisuuteen nousi tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi jo jelmille rakennetaan tuulta rikkovia puustoaitoja, jotka hel- 1900-luvun alussa. Silloin Ruotsissa julkaistiin ensimmäinen pottavat pölyttäjien lentoa tuulisina päivinä, perustetaan ka- artikkeli, jossa tutkittiin poimuripoiminnan vaikutusta puo- nadanmustikan kukinta-ajan ulkopuolella kukkivien kasvien lukan satoihin. Sittemmin kysymys poiminnan ekologisesta kaistaleita viljelmien reuna-alueille ja hoidetaan niitä aktii- kestävyydestä jäi pitkäksi ajaksi taka-alalle, kun tutkijoiden visesti, perustetaan useita pieniä viljelyaloja yhden suuren kiinnostus suuntautui muihin luonnonmarjojen satoisuuteen sijaan sekä asennetaan lehtipuusta valmistettuja keinope- vaikuttaviin tekijöihin. Yleisesti ottaen Suomessa luonnon- siä viljelmien reuna-alueille (kuva 3). Useilla erakkomehiläi- marjojen käsinkeruulla ei ole nähty olevan haitallisia vaiku- sillä lentomatkat ovat vain muutamia satoja metrejä, joten tuksia marjakasveihin. pienillä viljelmillä reuna-alueiden suuremmat pölyttäjämää- Poiminnan vaikutuksiin on suhtauduttu tietynlaisella huo- rät hyödynnetään tehokkaammin. lettomuudella, jota on kenties lisännyt sekä kokemusperäi- Suositukset ovat saaneet hyvän vastaanoton Mainen nen että tutkittu tieto luonnonmarjojen riittävyydestä koti- mustikkaviljelijöiden keskuudessa. Vuonna 2010 tehdyn ky- talouksien käyttöön vuosien välisistä suurista satovaihte- selyn mukaan 84 % kasvinsuojelua harjoittavista ja 85 % luo- luista huolimatta. Poiminnan kestävyys nousi kuitenkin uu- muviljelijöistä, joita on noin neljäsosa Mainen 460:sta mus- delleen esille 2000-luvun alussa, kun ulkomaalaiset poimi- tikanviljelijästä, toteuttivat hoitotoimenpiteitä luonnonpö- jat saapuivat Suomeen luonnonmarjojen kysynnän kasva- lyttäjäkantojen kasvattamiseksi. Myös tavanomaista vilje- essa. Poiminnan volyymin lisääntymisen ohella myös poi- lyä harjoittavat tilat ovat omaksuneet hoitotoimenpiteitä, mintatapa ja poiminnassa käytettyjen välineiden kehitys on mutta vähäisemmässä määrin (42 % kasvattajista). Kaikis- herättänyt huolta luonnonmarjojen poiminnan ekologisesta viljelijöistä 22 % käyttää keinopesiä Osmia- ja Megachile- ta kestävyydestä. erakkomehiläispopulaatioiden kasvattamiseksi, 55 % jättää Suoraa tutkimustietoa poiminnan vaikutuksista on vähän. lahopuita viljelmien läheisyyteen pölyttäjien pesintää varten, Laidunnusta jäljittelevien ja biomassaa poistavien kokeiden 36 % valikoi pölyttäjille vähiten haitalliset kasvinsuojeluai- perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että luonnonmarjo- neet ja 48 % istuttaa kukkivien kasvien kaistaleita viljelmien jen biomassan väheneminen poiminnan yhteydessä vähen- läheisyyteen tai ylläpitää sellaisia muuten. tää marjoja tuottavien silmujen lukumäärää. Biomassan vä- Kanadanmustikan viljelyyn kehitetyt pölytyspalvelujen heneminen voi lisätä marjakasvien kasvullista palautumista menetelmät ja suositukset ovat täysin sovellettavissa myös ja siten vähentää suvullista lisääntymistä. Se voi myös kas- Suomen oloihin sekä luonnonmarjoille että viljellyille marjoil- vattaa nopeakasvuisten heinien osuutta kasviyhteisössä ja le ja hedelmille. Suomessa on kokeiltu luonnonmarjojen te- vaikuttaa haitallisesti luonnonmarjojen satoihin pitkällä ai- hostettua pölytystä tarhamehiläisillä ja kaupallisesti tuote- kavälillä. Metsässä esiintyvien tärkeiden luonnonmarjojen, tuilla kontukimalaisilla (Bombus terrestris). Tutkimukset ovat mustikan, puolukan ja variksenmarjan, tulevan vuoden sa- suurelta osin vielä kesken, mutta tähänastisten tulosten pe- toa tuottavat kukkasilmut syntyvät edellisen vuoden syksyllä. rusteella tarhamehiläisillä toteutettu pölytys lisää mustik- Siksi voidaan olettaa, että syksyllä tapahtuva kovakourainen kasatoa tarhan läheisyydessä silloin, kun luontaisten pölyt- poiminta voi aiheuttaa mekaanisia vaurioita marjoja tuotta- täjien määrät ovat alhaiset, mutta sadonlisäystä ei saada, viin kukkasilmuihin. kun luontaisia pölyttäjiä on runsaasti. Kontukimalaiset ovat Tällä hetkellä luonnonmarjojen kestävän keruun arvioin- lisänneet merkittävästi mustikkasadon määrää pesän lähei- nissa on käytössä vain yksi sitä varten suunniteltu tutkimus, syydessä, mutta näiden lähinnä kasvihuonekäyttöön tarkoi- jossa selvitettiin poiminnan vaikutusta mustikan, puolukan tettujen kimalaisten laajempaa käyttöä rajoittanee muual- ja variksenmarjan satoihin kolmen vuoden ajan. Tutkimuk- la kuin eteläisessä Suomessa niiden keskieurooppalaisesta sessa tehtiin poimuripoiminnan lisäksi kaksi haravapoimin- alkuperästä johtuva huonohko kylmänkestävyys. takäsittelyä: ensimmäinen normaalia haravapoimintaa vastaava poiminta ja toinen erityistä kovakouraisuutta jäljitte-

254 levä haravapoiminta. Tutkimuksessa ilmeni, että poiminta- tavasta riippumatta poiminnasta aiheutunut vaurio marjakasvien biomassana mitattuna oli niin pieni, että se ei vaikuttanut vahingollisesti mustikan, puolukan ja variksenmarjan seuraavien vuosien satoihin tai kasvulliseen palautumiseen. Tutkimuksessa poiminta tehtiin kuitenkin vain yhtenä vuotena, joten pitkäaikaisen poiminnan ja suuren poiminta- paineen kohdistumisen vaikutus luonnonmarjojen kestävyy- teen on yhä selvittämättä.

Kirjallisuus Drummond, F. A. 2012. Commercial bumble bee pollination of lowbush blueberry. International Journal of Fruit Science 12(1- 3): 54-64. http://dx.doi.org/doi:10.1080/15538362.2011.619120 Jones, M. S., Vanhanen, H., Peltola, R. & Drummond, F. A. 2014. A global review of arthropod-mediated ecosystem-services in Vaccinium berry agroecosystems. Terrestrial Arthropod Reviews 7: 1-38. http://dx.doi.org/doi:10.1163/18749836- 06041074 Manninen, O. & Peltola, R. 2013. Effects of picking methods on the berry production of bilberry (Vaccinium myrtillus), lingonberry 1 (V. vitis-idaea) and crowberry (Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum) in Northern Finland. Silva Fennica 47(3): 1-12. http://dx.doi.org/doi:10.14214/sf.972 Nousiainen, H. 1983. Eräiden Vaccinium –lajien pölytysbiologias- ta, kukinnasta ja marjonnasta. Julkaisussa: Salo, K. ja Seppo- nen, P. (toim.). Luonnonmarja- ja sienitutkimuksen seminaari, osa 1. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 90. s. 66-86. http://urn.fi/URN:NBN:fi-metla-201207201981 Peltola, R., Vanhanen H. ja Ruottinen, L. 2013. Tarhamehiläiset mustikan pölyttäjinä. Mehiläinen 5: 154-155. Salo, K. 2009. Pölyttäjien merkitys hyvälle marjasadolle on suuri. Metsäntutkimuslaitoksen tiedote 8.4.2009. http://www.metla.fi/tiedotteet/2009/2009-04-08-marjat-ja-kimalaiset.htm Stubbs, C. S., Drummond, F. A. & Yarborough, D. E. 2001. Com- mercial bumble bee, Bombus impatiens, management for lowbush blueberry. Fact Sheet No. 302, UMaine Exten- sion No. 2421. http://umaine.edu/blueberries/factsheets/ bees/302-commercial-bumble-bee-bombus-impatiens-management-for-wild-blueberry-pollination/ Stubbs, C. S., Drummond, F. A. Yarborough, D. E. 2007. How to Manage Alfalfa Leafcutting Bees for Wild Blueberry Produc- tion. Fact Sheet No. 300, UMaine Extension No. 2413. http:// umaine.edu/blueberries/factsheets/bees/300-how-to- manage-alfalfa-leafcutting-bees-for-wild-blueberry-production/ Teräs, I., 1983. Mustikan ja puolukan pölyttäjät Etelä-Suomes- sa. Julkaisussa: Salo, K. ja Sepponen, P. (toim.). Luonnonmar- ja- ja sienitutkimuksen seminaari, osa 1. Metsäntutkimus- laitoksen tiedonantoja 90. s. 59-65. http://urn.fi/URN:NBN:- fi-metla-201207201981

255 256 KULTTUURIPALVELUT 5 5.1 Maisemanhoito, virkistyskäyttö ja luontomatkailu sekä terveys- ja hyvinvointihyödyt

Maisemanhoito metsätaloudessa Eeva Karjalainen ja Ron Store

Maisemalla tarkoitetaan tässä tekstissä ihmisen eri aisteillaan kokemaa ympäris- töä. Maisemaan kuuluu visuaalisen, silmillä nähtävän maiseman ohella myös ää- net, tuoksut ja tuntoaistiin perustuvat havainnot. Maisema on yksi merkittävim- mistä metsän tarjoamista kulttuurisista ekosysteemipalveluista. Vetovoimainen maisema on tärkeä virkistyskäyttömotiivi, ja se vaikuttaa metsästä saatavien terveysvaikutusten syntymiseen.

Maiseman laadun arviointi

Jotta laadukasta terveys- ja virkistyshyötyjä tuottavaa maisemaa pystytään tuottamaan suunnittelun, hoidon tai hoitamatta jättämisen avulla, täytyy pystyä mää- rittämään ja arvioimaan, millainen on laadukas maisema. Metsämaiseman laadun määrittäminen perustuu aina ihmisen - joko koulutetun asiantuntijan tai niin sanotun maallikon - arvioihin. Jälkimmäisessä tapauksessa tietyn metsäalueen käyt- täjiltä tai muilta ryhmiltä kysytään heidän käsityksiään maiseman kauneudesta tai laadusta. Asiantuntija-arvioinneissa koulutettu asiantuntija tarkastelee ja arvioi maiseman laatua taiteen, suunnittelun tai hoidon periaatteiden kautta. Monesti maisemasuunnittelu ja -hoito perustuvat nimenomaan asiantuntija-arvioihin sii- tä, millainen on hyvä maisema kyseessä olevassa kohteessa. Joissakin maissa maiseman laadun arviointi on osa maisemanhoidon suunnittelua ja se perustuu johonkin systemaattiseen menetelmään. Esimerkiksi Yh- dysvaltojen valtion maiden maisemanhoidon prosessiin (Visual Resource Mana- gement ja Scenery Management System) kuuluu osana maiseman laadun tai vetovoimaisuuden arviointi. Siinä asiantuntijat arvioivat maiseman visuaalista laatua tai vetovoimaisuutta kiinnittäen huomiota maastonmuotoihin, kasvillisuuteen, veteen, kallioperään, ympäröivään maisemaan, harvinaisuuteen ja kulttuurivaikutuk- siin sekä linjoihin, väreihin, muotoihin, tekstuuriin, koostumukseen ja visuaalisiin häiriöihin. Yleensä maisema-analyyseissä tarkastellaan muun muassa visuaalisia muotoja, visuaalista voimaa, mittakaavaa, monimuotoisuutta, yhtenäisyyttä, paikan henkeä ja esteettisiä ongelmia. Maiseman laatua voidaan arvioida myös kysymällä maiseman käyttäjien kokemuksia ja arvostuksia. Tutkimusten avulla voidaan selvittää ihmisten yleisiä mai- semamieltymyksiä. On havaittu, että ihmisillä on keskimäärin samansuuntaisia

Paikkatiedon haku mobiililaitteista Suomen korkeimman puun, euroopanlehtikuusen juurella. Kuva: Timo Kilpeläinen.

257 Kuva 1. Vetovoimainen maisema on tärkeä virkistyskäyttömotiivi ja se vaikuttaa monenlaisten terveysvaikutusten syntymiseen. Kolin kansallispuiston rantatieltä näkee maisemia, kuulee ääniä ja voi nauttia luonnon tuoksuista. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

arvostuksia, vaikkakin on olemassa yksilöllisiä, kulttuurisia Metsämaiseman suunnittelu ja hoito tai ajallisia eroja. Maisema-arvostuksia selvittävissä tutkimuksissa vastaajille esitetään visualisointeja maisemista, Maisemanhoito lähtee metsänomistajan tavoitteista ja tar- tai he vierailevat ko. maisemissa, ja heiltä kysytään esimer- peista. Suomen valtion mailla yhteiskunnalliset velvoitteet kiksi maiseman kauneudesta, ulkoiluun soveltuvuudesta tai edellyttävät myös virkistyskäytön edistämistä. Tässä mai- siitä, kuinka paljon he pitävät kyseisestä maisemasta. Näin seman laatu on ensiarvoisen tärkeää. Metsähallitus kiinnit- kerättyjä tietoja maiseman arvostuksesta yhdistetään tilas- tääkin huomiota maisema-arvoihin suunnittelun eri tasoilla. tollisin menetelmin ympäristöstä mitattuihin (tai vastaajilta Yksityismailla metsänomistajan yhtenä tavoitteena voi ol- kysyttyihin) ominaisuuksiin. Käyttäjien arvostuksia alueen la hyvän maiseman tuottaminen. Tutkimusten mukaan 20- maisemasta voidaan kysyä myös silloin, kun suunnitellaan 30 prosenttia suomalaisista yksityismetsänomistajista pai- tietyn alueen hoitoa ja käyttöä. nottaa virkistys- ja maisema-arvoja metsänomistuksessaan. Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset pitävät lähimai- Jopa 40 prosenttia metsänomistajista omistaa metsiä, joi- semissa yleensä metsiköistä, joissa on kookkaita puita ja ta he eivät aio hakata niiden maisemallisten arvojen takia. suhteellisen hyvä näkyvyys mutta samalla kuitenkin alikas- Yksityismetsissä maisema voidaan ottaa huomioon ti- vosta, vehreyttä, ja yhtenäinen vihreä kenttäkerros. Tällai- lakohtaisen metsäsuunnittelun tavoitteissa, esimerkiksi nen metsä on ymmärrettävä ja selkeä, koska sopiva mää- metsänkäsittelyjen intensiteetissä sekä metsänkasvatus- rä alikasvosta ja kookkaat puut auttavat hahmottamista ja tai hakkuutapojen ja puulajien valinnassa. Tarvittaessa voi- suunnistamista. Tällaisessa metsässä on myös helppo kul- daan laatia maisemapainotteinen metsäsuunnitelma. Lisäk- kea ja siellä on tutkittavaa, erilaisia visuaalisia elementtejä ja si maisemanäkökohdat voidaan ottaa huomioon yksittäisen salaperäisyyden tuntua. Kuitenkin myös erilaisten metsiköi- hakkuun suunnittelussa ja toteutuksessa, esimerkiksi hak- den vaihtelu on tärkeää miellyttävän kokemuksen kannalta. kuun rajauksessa ja säästöpuiden jättämisessä. Arvostetussa maisemassa ei näy metsätalouden jälkiä, ku- Suomalaisissa metsämaiseman hoidon ohjeistoissa keten hakkuutähteitä tai muita hakkuiden jälkiä. hotetaan muun muassa sulauttamaan metsänkäsittelyt maisemaan, rajaamaan uudistusalat maaston muotoja myötäil- len, välttämään geometrisia muotoja, jättämään säästöpui- ta ja säästöpuuryhmiä, avaamaan näkymiä vesistöihin, pi-

258 dentämään kiertoaikaa ja suosimaan lehtipuita. Myös hak- tajan hiljaista tietoa, jota hän saattaa käyttää tekemissään kuiden visualisointeja ja näkyvyysanalyysia voidaan käyttää ratkaisuissa oman harkintansa mukaan. Yksityismetsien suunnittelun apuna. suunnittelussa ja hoidossa voidaan ottaa huomioon myös Metsämaiseman suunnittelu ja hoito perustuu Suomes- kyseisen metsänomistajan yksilölliset kauneuskäsitykset sa nykyisin useimmiten ammattilaisen asiantuntijanäkemyk- ja mieltymykset. seen. Myös tutkimustuloksia ihmisten maisemapreferens- Yleispiirteisten ohjeiden lisäksi maisema-arvot tulisi kyt- seistä voidaan käyttää apuna maiseman hoidossa ja suunnit- keä systemaattisemmin suunnittelu- ja inventointijärjestel- telussa. Useimmiten tutkimustuloksia ei ole systemaattisesti miin. Esimerkiksi käyttäjien näkemyksiä maisema-arvoista kytketty suunnitteluun, vaan ne ovat suunnittelijan tai toteut- voitaisiin liittää osaksi inventointi- tai suunnittelutyökaluja.

Kuva 2. Metsämaiseman kestävyysluokitus Kainuun ja Kuusamon vaaramaan alueella. Mitä suurempi arvo, sen herkempi kohde on maiseman muutoksille.

259 Maisema numeerisessa Paikkatietomenetelmät metsäsuunnittelussa maisemasuunnittelun apuna

Pääosa metsämaisemaan vaikuttavista ratkaisuista tehdään Paikkatietomenetelmiä on enenevässä määrin hyödynnetty metsäsuunnittelussa tai leimikon suunnittelussa. Numeeri- monitavoitteisessa metsäsuunnittelussa tarvittavan infor- sessa metsäsuunnittelussa kullekin metsikkökuviolle pyri- maation tuottamiseen. Maisemanhoitoon liittyvässä suun- tään valitsemaan sellainen käsittelyvaihtoehto, että metsän- nittelussa tarvitaan tietoa muun muassa siitä, millä alueil- omistajan metsälöstään saama kokonaishyöty maksimoi- la metsien käsittelyssä tulisi maisemallisista syistä noudat- tuu. Se, mistä kokonaishyöty muodostuu, riippuu metsän- taa erityistä varovaisuutta. Tällaisten alueiden selvittämisek- omistajan tavoitteista. Nykyisin, kun maisema ja virkistys- si voidaan paikkatietojärjestelmään yhdistää maisemamal- käytölliset arvot ovat yhä useammin mukana metsänomis- leja, joiden avulla pystytään laskemaan esimerkiksi maise- tajan tavoitteissa, pitäisi ne pystyä sisällyttämään suunnit- ma-arvo kaikille suurenkin alueen metsikkökuvioille. Maise- teluun entistä paremmin. mamallit on yleensä laadittu tilastollisilla mallinnustekniikoil- Maisemaan liittyviä tavoitteita voidaan sisällyttää nu- la, joissa koehenkilöiden arvioimaa maiseman kauneutta py- meeriseen metsäsuunnitteluun usealla eri tavalla. Suora- ritään ennustamamaan puustoja kasvupaikkatunnuksilla. viivaisin tapa on tunnistaa maisemallisesti arvokkaat koh- Paikkatietojärjestelmällä tehtävän näkyvyysanalyysin teet etukäteen ja rajoittaa niiden käsittelyä maisemaa voi- avulla voidaan selvittää, mitkä kohteet voidaan havaita tie- makkaasti muokkaavien toimenpiteiden osalta. On myös tystä tarkastelupisteestä tai kuinka moneen tarkastelupis- mahdollista tehdä vaihtoehtoisia metsäsuunnitelmia ja va- teeseen tietty kohde näkyy. Näkyvyysanalyysissä hyödynne- lita toteutettavaksi se vaihtoehto, joka on maiseman näkö- tään numeerista korkeusmallia, joka kuvaa maanpinnan kor- kulmasta onnistunein. Jos metsänomistaja pyrkii maksimoi- keusvaihtelun. Lisäksi aineistona voidaan käyttää näkyvyyttä maan metsälönsä hänelle tuottamaa kokonaishyötyä, olisi rajoittavia elementtejä, kuten puustoa ja rakennuksia. Var- tarpeen pystyä vertaamaan erilaisilla metsänkäsittelyratkai- sinaisessa analyysissä tutkitaan kohteiden näkyvyyttä vali- suilla saatavia maisemallisia hyötyjä suhteessa puunmyyn- tuista maisemantarkastelupisteistä. Nämä pisteet on sijoi- titulojen menetyksiin. Tämä vaihtoehto edellyttää, että tie- tettu sellaisiin kohteisiin, joista maisemaa tavallisesti tar- detään, miten maisema-arvo riippuu metsäsuunnittelussa kastellaan, esimerkiksi vilkkaasti liikennöityjen teiden var- käytettävistä puustotunnuksista. sille, rannoille, asutuskeskuksiin ja matkailukeskuksiin. Ana- Maisemanhoidollisten tavoitteiden huomioon ottaminen lyysin tuloksena on tieto siitä, kuinka moneen tarkastelupis- metsäsuunnittelun optimointilaskelmissa ei ole vielä yleis- teeseen alueen metsät näkyvät. tynyt. Käytännössä maiseman huomioon ottaminen tapahtuu edelleenkin paljolti suunnittelijan näkemyksien ja miel- Metsämaiseman visuaalisen kestävyyden tymyksien mukaan, mikä korostaa suunnittelijan vastuuta. luokitusmenetelmä Samalla korostuu myös objektiivisen lisäinformaation merkitys esimerkiksi maisemallisesti herkistä tai arvokkaista koh- Luonnonvarakeskuksessa on kehitetty paikkatietomenetel- teista. Tämä lisäinformaatio pitäisi olla tarjolla suunnitteli- miin ja asiantuntijatietämyksen mallinnukseen perustuva jalle ja päätöksentekijälle mahdollisimman käyttökelpoises- metsämaiseman visuaalisen kestävyyden luokitusmenetel- sa muodossa, esimerkiksi maastotallentimissa näkyvinä tai mä. Sen avulla voidaan arvioida metsämaiseman kestävyyttä suunnitelmaan liitettyinä karttoina. erilaisille muutoksille, kuten metsänhakkuille, ja tunnistaa ta-

Visuaalisen maiseman kestävyys muutoksille

Näkyvyys Käyttöpaine Vetovoimaisuus

Laki- ja Reuna- Maiseman Vakituinen Vapaa- Majoitus- Ulkoilu Tie- Tunnistetut Pieni- Vesistöt Vaihte- rinne- metsät tarkastelu- asutus ajan ja liikenne arvokkaat alaiset levuus metsät kohteisiin asutus matkailu- maisemat vetovoi- näkyvät palvelut matekijät metsät

Kuva 3. Metsämaiseman visuaalista kestävyyttä kuvaavat kriteerit.

260 lousmetsien maisemallisesti kestävät ja herkät alueet. Mai- Kirjallisuus seman kestävyyteen tai herkkyyteen vaikuttaa paitsi mai- Bell, S. & Apostol, D. 2008. Designing sustainable forest land- seman kauneus ja kohteen näkyvyys maisemassa myös se, scapes. New York: Taylor and Francis. 356 p. kuinka paljon siellä on kävijöitä tai käyttäjiä. Karjalainen, E., Mäkinen, K., Tyrväinen, L., Silvennoinen, H. ja Sto- Menetelmällä tuotetun tiedon avulla talousmetsien maire, R. 2010. Maiseman huomioon ottaminen metsätalou- semanhoidon toimenpiteet voidaan kohdentaa maisemal- dessa. Metlan työraportteja 165: 1-74. http://urn.fi/URN:IS- BN:978-951-40-2244-9 lisesti haavoittuvimmille alueille ja näin lisätä maiseman- Store, R., Karjalainen, E., Haara, A., Leskinen, P. ja Nivala, V. 2015. hoidon kustannustehokkuutta. Visuaalisesti herkimpiä ovat Producing a sensitivity assessment method for visual for- alueet, joiden muuttaminen aiheuttaa voimakasta kritiikkiä est landscapes. Accepted for publication. Landscape and Ur- ja vastustusta. ban Planning. Visuaalisen kestävyyden luokitusmenetelmä perustuu Store, R. 2004. Paikkatietomenetelmät metsäsuunnittelun apu- välineenä. Joensuun yliopisto, metsätieteellinen tiedekunta. olemassa oleviin ja pinta-alallisesti kattaviin paikkatietoai- Lisensiaatintutkimus. 27 s. neistoihin, jolloin maiseman kestävyystieto voidaan laskea Valkonen, S., Löfström, I., Siitonen, J. ja Karjalainen, E. 2012. Taaja- mille tahansa metsäalueelle. Paikkatietomenetelmiin perus- mametsän uudistaminen. Julkaisussa: Hamberg, L., Löfström, tuva menetelmä on pitkälle automatisoitu eikä se myöskään I. ja Häkkinen, I. (toim.). Taajamametsät - suunnittelu ja hoi- to. Metsäkustannus Oy. s. 72-87. ISBN:978-952-5694-92-5 vaadi juurikaan maastotyötä, joten se on kustannustehokas suurten pinta-alojen laskennassa. Menetelmässä maiseman kykyä sietää muutoksia arvioidaan kolmella pääkriteerillä: kohteen näkyvyydellä maisemarakenteessa, potentiaalisten käyttäjien määrällä sekä maiseman vetovoimaisuudella. Metsämaiseman visuaalista kestävyyttä kuvaava indeksi ja luokitus on tällä hetkellä laadittu Kainuun ja Kuusamon vaaramaan alueelle, mutta sitä voidaan myöhemmin laajentaa koko Suomeen. Luokituksen ensimmäisessä vaiheessa valittiin visuaalisen metsämaiseman kestävyyteen vaikuttavat kriteerit Kainuun ja Kuusamon vaaramaan alueella ja laadittiin maiseman kestävyyttä kuvaava malli. Mallissa käy- tettävät kestävyyskriteerien painokertoimet tuotettiin asian- tuntijatietämyksen mallinnuksella. Luokituksen kolmea pääkriteeriä kutakin kuvaa joukko alakriteerejä. Näkyvyyden alakriteerit ovat kohteen sijainti laki-, rinne tai reunametsässä sekä näkyvyys näköalapaik- koihin. Potentiaalisten käyttäjien määrää kuvaavat vakituisen ja vapaa-ajan asutuksen määrä, majoituspalvelut, virkistys- reitit ja ulkoilurakenteet sekä tieliikenne. Maiseman vetovoimaisuutta kuvaavat puolestaan muun muassa vesistön lä- heisyys, jo tunnistetut arvokkaat maisema-alueet ja maiseman vaihtelevuus. Vetovoimaisuuden määrittelyssä on otettu huomioon aiemmissa tutkimuksissa käyttäjiltä kysyttyjä, yleistettävissä olevia arvostuksia. Kaikki kriteerit perustuvat kohteiden sijaintiin ja näkyvyyteen, ja puustotiedot eivät me- netelmässä vaikuta alueiden kestävyyteen. Luokituksen toisessa vaiheessa hankittiin laskennassa tarvittavat paikkatietoaineistot, joiden avulla tuotettiin kutakin alakriteeriä kuvaava karttataso. Tärkeimmät aineistot olivat Maanmittauslaitoksen maastotietokanta ja korkeus- malli, Ympäristökeskuksen ympäristö- ja paikkatietopalvelun aineistot sekä kuntien toimittamat ulkoilureittiaineistot. Kart- tatasot yhdistettiin laaditun mallin avulla paikkotietojärjes- telmässä. Lopputuloksena saatiin visuaalisen metsämaise- man kestävyyttä kuvaava indeksi 250 * 250 metrin ruuduille koko Kainuun ja Kuusamon alueelle. Indeksi jaettiin edelleen maiseman kestävyysluokkiin. Indeksi ja luokitus ovat sellaisenaan liitettävissä esimerkiksi metsä- ja ympäristöorga- nisaatioiden paikkatieto- ja suunnittelujärjestelmiin, ja sitä voidaan käyttää apuna suunnittelussa ja päätöksenteossa.

261 Virkistyskäyttö ja luontomatkailu Tuija Sievänen ja Liisa Tyrväinen

Metsän tarjoamilla ulkoilumahdollisuuksilla on erityinen si, jossa luonnonmukainen kasvillisuus on vallitseva ja jonka merkitys suomalaisille, onhan Suomessa vaikeaa liikkua laajuus mahdollistaa monipuolisen virkistyskäytön. Raken- luonnossa ilman, että metsä on jollain tavalla läsnä mai- nettujen alueiden sisään jäävät pienet puistot ja kapeat vi- semassa. Suomalaiset harrastavat monipuolisesti erilaisia hervyöhykkeet rajautuivat näin pois. Virkistysalueilla ja taaja- ulkoiluharrastuksia, ja ilmastomme neljä vuodenaikaa se- mien lähimetsissä on monissa paikoissa virkistyskäyttöä tu- kä vaihteleva luontoympäristö tarjoavatkin runsaasti erilai- kevia rakenteita kuten ulkoilureittejä ja lepopaikkoja. Virkis- sia tapoja luonnossa liikkumiseen ja oleskeluun. Useilla ul- tyskäyttö perustuu usein jokamiehenoikeuksiin, tai se koh- koiluharrastuksilla on pitkät perinteet, koska monet nykyi- distuu erityisesti virkistyskäyttöön varatuille alueille. Juuri set harrastukset ovat aikaisemmin olleet osa ihmisten ar- jokamiehenoikeuksien antamat laajat virkistysmahdollisuu- kista toimeentuloa. Luonnon virkistyskäyttö määritellään- det Suomessa merkitsevät, että metsien tarjoama virkistys- kin usein harrastusten ja tekemisen kautta. Luonnossa vir- ympäristö on erittäin tärkeä ekosysteemipalvelu. kistäytymistä ovat muun muassa kävely, hiihto, veneily, ret- Luontomatkailuksi kutsutaan matkailua, jonka keskei- keily, kalastaminen, marjastaminen ja metsästäminen va- nen vetovoimatekijä on luonto. Sillä voidaan viitata liikku- paa-ajan harrastuksena. miseen luontoympäristössä, kuten seikkailumatkailuun, tiet- Virkistyskäytöllä tarkoitetaan vapaa-aikana tapahtuvaa tyihin luonnonympäristön elementteihin keskittyvään mat- liikkumista ja oleskelua luonnossa. Luonto- tai metsäympä- kailuun, kuten villieläinsafareihin ja kalastusmatkailuun, sekä ristö rajataan pääsääntöisesti rakentamattomaksi alueek- matkailuun, jonka tavoitteena on luontoalueiden suojelu tai

Kuva 1. Retkeily luonnossa yhdistää perheenjäseniä. Kuva: Tuija Sievänen.

262 Tavallisimpiin ulkoiluharrastuksiin säilyttäminen, toisin sanoen ekoturismiin. Matkailu hyödyn- osallistuneiden osuus vuosina 2000 ja 2010 tää metsän kulttuurisia ekosysteemipalveluja: kaunista maisemaa, puhdasta luontoa sekä mahdollisuuksia kokea vah- Kuntokävely voja elämyksiä aidossa luonnossa. Sauvakävely Yli 40 prosenttia suomalaisista luontomatkailee vuosittain. Ulkomaalaisista matkailijoista kolmasosa osallistuu Pyöräily luontoaktiviteetteihin. Luontomatkailun ytimenä on sellainen luonnon virkistyskäyttö, jossa virkistyskäyttäjä ei ole paik- Mökkeily kakunnalla asuva henkilö vaan matkailija. Luontomatka voi toteutua omatoimisesti retkenä kansallispuistoon tai kau- Uinti pallisen ohjelmapalvelun muodossa opastettuna safarina. Veneily Luontomatkailun tärkeimmät motiivit liittyvät virkistyskäy- tön tapaan luontoympäristön kokemiseen, sosiaalisiin tar- Kalastus peisiin ja terveyshyötyihin. 2010 Suomessa metsät ovat tärkeä luontomatkailun resurssi. 2000 Maastohiihto Lähes missä tahansa Suomessa matkailtaessa metsät ovat aktiviteettien ympäristö tai vähintäänkin keskeinen osa mat- 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Osuus 15-74 -vuotiaasta väestöstä, % kaa kehystävää maisemaa. Metsien matkailu- ja virkistyspal- veluihin liittyvä taloudellinen toiminta on kasvanut viimeis- Kuva 2. Suomalaisten tavallisimmat ulkoiluharrastukset ja nii- ten vuosikymmenien aikana erityisesti Pohjois-Suomessa. hin osallistuneiden osuus väestöstä vuosina 2000 ja 2010. Läh- Luontomatkailu ei automaattisesti pyri suojelemaan, mut- de: Sievänen ja Neuvonen 2011. ta kestävän luontomatkailun tavoitteena on säilyttää luonto vetovoimaisena. Luontomatkailu tukeutuu kaikkialla maailmassa usein luonnonsuojelualueisiin ja niistä etenkin kan- Metsään liittyvää ulkoilua harrastaneiden osuus vuosina 2000 ja 2010 sallispuistoihin, mutta matkailuaktiviteettien kirjon laajentu- misen vuoksi myös talousmetsiä käytetään koko ajan enem- Marjastus män. Erityisesti matkailun ohjelmapalvelutuotteet, kuten mo- torisoitu liikkuminen, koiravaljakkoretket ja hevosmatkailu Pienpuiden, oksien keräily eivät pääsääntöisesti sovi suojelualueille, joten niitä varten tarvitaan alueiden ulkopuolelle omat reititykset ja palvelura- Sienestys kenteet. Tämä asettaa vaatimuksia metsienkäsittelylle eri- Yrttien ym. tyisesti valtion omistamilla alueilla: metsissä on vaalittava keräily 2010 myös maisema- ja virkistysarvoja, jotta talousmetsiä voidaan käyttää matkailuympäristönä. Metsien matkailukäy- Metsästys 2000 tön yleistyminen kasvattaa tarvetta metsien eri käyttömuo- 0 10 20 30 40 50 60 70 tojen yhteensovittamiseen. Osuus 15-74 -vuotiaasta väestöstä, % Suomalaisten harrastama virkistyskäyttö Kuva 3. Metsään läheisesti liittyviin ulkoiluharrastuksiin osallistuvien osuus väestöstä vuosina 2000 ja 2010. Lähde: Sievä- Laajan, koko aikuisväestön kattavan kyselytutkimuksen (Sie- nen ja Neuvonen 2011. vänen & Neuvonen 2011) perusteella lähes kaikki suomalaiset (96 %) harrastavat ulkoilua jonkin verran vuoden aikana. Luontoharrastuksiin osallistuneiden Monille ulkoilu on tärkeä osa arjen ajankäyttöä ja vapaa-ajan osuus vuosina 2000 ja 2010 viettoa: keskimäärin suomalaiset ulkoilevat 2–3 kertaa vii- Luontoharras- kossa eli noin 170 kertaa vuodessa. Iso osa vuosittaisista tukset yhteensä vapaapäivistä vietetään erilaisten ulkoiluharrastusten pa- Luonnon nähtä- rissa. Suosituimpia ulkoiluharrastuksia ovat kävely, pyöräi- vyyksien katselu ly, uinti luonnon vesissä, marjastus ja luonnon katselu, joita Luonnon harrastaa yli puolet suomalaisista aikuisista. Kaksi viidestä tarkkailu harrastaa sienestystä, auringonottoa rannalla, pienpuiden Luontokuvaus, keräilyä ja pilkkomista, maastohiihtoa, veneilyä ja kalastus- maalaminen 2010 ta. Suomalaisilla on keskimäärin 13 erilaista ulkoiluharras- Lintuharrastus 2000 tusta. Suuri lukumäärä kertoo siitä, että eri vuodenaikoina luonto tarjoaa erilaiset olosuhteet, tarpeet ja mahdollisuu- 0 10 20 30 40 50 60 70 80 det monipuoliselle ulkoilulle. Liikunnan tarve sekä halu ren- Osuus 15-74 -vuotiaasta väestöstä, % toutua luonnossa ja kokea luonnon läheisyyttä ovat keskei- Kuva 4. Luontoharrastuksiin osallistuvien osuus väestöstä siä ulkoilun syitä. vuosina 2000 ja 2010. Lähde: Sievänen ja Neuvonen 2011.

263 Kävely ja sauvakävely ovat suosituimpia ulkoiluharras- nes ulkoilusta, tapahtuu yksityismailla, esimerkiksi oman va- tuksia kodin läheisessä luonnossa (kuva 1). Kaupunkikult- paa-ajan asunnon läheisyydessä. Jokamiehenoikeuksien ta- tuurin yleistymiseen liittyy myös eväsretkeilyn suosion kaskia virkistyskäyttö kohdistuu laajasti asuinalueiden, mök- vu. Perinteiset retken yhteydessä keitetyt nuotiokahvit ovat kien ja matkailukeskusten ympäristöihin. Erityisesti retkei- kaupunkiympäristössä muovautuneet piknikretkiksi luon- lyä ja virkistystä varten rakennetuilla alueilla, kuten valtion nossa. Perinteisten ulkoiluharrastusten, kuten marjastuk- hallinnoimilla retkeilyalueilla, kansallispuistoissa ja muilla sen, kalastuksen ja maastohiihdon, suosio on pysynyt enti- suojelualueilla, on laskettu kävijälaskennalla yli 5,6 miljoo- sellään tai jopa hieman kasvanut (kuva 2). Niiden harrasta- naa käyntikertaa vuonna 2014. jat asuvat tyypillisimmin maaseudulla Itä- ja Pohjois-Suo- messa. Sienestys on suosittua myös kaupunkilaisten kes- Luontomatkailu kuudessa. Etelä- ja itäsuomalaiset ovat innokkaimpia sienestyksen harrastajia. Luontomatka on matkailua, eli matkan aikana yövytään Retkeilytaidot ovat tärkeitä, kun luonnossa yövytään ja muualla kuin vakinaisessa asunnossa, esimerkiksi va- viivytään pidempään. Noin joka kymmenes suomalainen har- paa-ajan asunnolla tai majoitusliikkeessä. Luontomatkan rastaa vaelluksia tai yöpymisen sisältäviä retkiä luonnossa. pääsisältö ovat luonto- ja ulkoiluharrastukset. Kaksi viides- Perinteistä retkeilyä ja erävaellusta harrastavat sekä maa- tä suomalaisesta tekee yhden tai useamman luontomatkan seudulla että kaupungissa asuvat. Eniten retkeilyä harras- vuoden aikana - keskimäärin niitä tehdään kahdeksan vuo- tavat Pohjois-Suomessa asuvat, mikä selittynee retkikoh- dessa. Matkoihin käytetään keskimäärin 26 päivää vuoden teiden runsaalla tarjonnalla. aikana. Luontomatkoja harrastavien osuus on suurin poh- Luontoharrastuksista suosituimpia ovat luonnon nähtä- joissuomalaisten ja pienin länsisuomalaisten keskuudessa, vyyksien katselu ja luonnontarkkailu, joita harrastaa lähes mutta alueelliset erot ovat pieniä. puolet suomalaisista. Valokuvaaminen luonnossa sekä lin- Suomalaisten luontomatkoista yli puolet tehdään mök- tuharrastukset ovat kasvattaneet suosiotaan voimakkaas- keilyn, maastohiihdon, laskettelun, retkeilyn, kalastuksen, ve- ti viimeisen kymmenen vuoden aikana (kuva 3). Luonnon- neilyn, metsästyksen, marjastuksen tai jonkin luontoharras- tarkkailua harrastat keski-ikäiset, erityisesti maalla asuvat, tuksen kuten lintuharrastuksen takia. Vuoden aikana luon- kun taas luontokuvausta harrastavat nuoret kaupunkilaiset. tomatkoja tehneistä neljä viidestä oli tehnyt ainakin yhden Suomalaisten vahva mökkeilykulttuuri tuo monet perin- mökkimatkan. Kaksi viidestä oli tehnyt matkan Lappiin tal- teiset metsiin liittyvät harrastukset myös kaupungissa asu- vella ja kolmannes kesällä tai syksyllä. Yksi neljästä luonto- vien ulottuville. Mökkeilyä harrastaa kaksi kolmesta suoma- matkoja tehneistä suomalaisista oli tehnyt matkan kansal- laisesta, ja mökeillä vietetään keskimäärin noin viisi viikkoa lispuistoon. Yli puolet suomalaisten tekemistä luontomat- vuoden mittaan. Mökkeilyyn liittyy paljon muuta luonnos- koista tehdään korkeintaan 200 kilometrin päähän vakitui- sa virkistäytymistä. Marjastusta, sienestystä, metsästys- sesta asunnosta. tä ja kalastusta harrastavatkin muita useammin sellaiset Luontomatkailun volyymi eri puolilla Suomea vaihtelee suomalaiset, joilla on säännöllinen mahdollisuus mökkei- suuresti. Pohjoisen kansallispuistojen ja hiihtokohteiden ym- lyyn. Säännöllinen mökkeilymahdollisuus on kahdella vii- pärille kehittyneet matkailukeskukset houkuttelevat vuo- destä joko omalla tai perheen mökillä, ja monet vierailevat sittain satojatuhansia matkailijoita, kun taas Etelä-Suomen ystävien mökeillä tai käyttävät vuokrattua mökkiä. Mökki- kohteissa luontomatkailu on ainakin vielä pienimuotoisem- matka onkin tyypillisin luontomatka. paa. Ulkomaalaiset matkailijat hyödyntävät matkailun ohjel- mapalveluja, joita ovat esimerkiksi erilaiset järjestetyt retket Lähiluonnossa tärkeintä on metsä luontoon, huomattavasti enemmän kuin suomalaiset. Tark- koja lukuja luontomatkailun laajuudesta ei ole saatavilla mat- Luontoalueille arvioidaan kohdistuvan yli 600 miljoonaa suo- kailun puutteellisen tilastoinnin takia - tilastollisessa toimi- malaisten tekemää virkistyskäyntiä vuosittain. Lähiluontoa alaluokituksessa matkailua ei eroteta omaksi toimialakseen. ovat niin suuremmat kaupunkipuistot kuin taajamametsät Yleisempiä tietoja on kuitenkin saatavilla: Matkailun edistä- tai maaseudulla pihapiirin ulkopuolelle jäävät luontoalueet. miskeskuksen mukaan noin kolmasosa kaikista Suomeen Lähivirkistysalueilla on lähes aina metsää: 85-90 prosentil- saapuvista kansainvälisistä matkailijoista osallistuu ulkoi- la niistä on metsää. Lisäksi lähes puolella alueista on myös luaktiviteetteihin. Kattavimmat tiedot kerätään kansallispuis- peltoa tai vesialueita. Suuri osa ulkoilusta tapahtuu arkisin ja tojen käyntimääristä, jotka ovat kaksinkertaistuneet kym- viikonloppuisin kodin läheisillä luontoalueilla tai vapaa-ajan menessä vuodessa. asuinpaikan lähiympäristössä. Noin kaksi kolmasosaa ulkoi- lukerroista kohdistuu lähivirkistysalueille, jotka sijaitsevat Vetovoimainen virkistysympäristö kävelyetäisyydellä asunnosta. Noin neljäsosa lähiulkoilusta suuntautuu puolestaan alueille, jonne on korkeintaan puo- Vetovoimainen virkistysympäristö houkuttelee liikkumaan ja len tunnin matka jollakin kulkuneuvolla, tavallisimmin omalla oleskelemaan luonnossa sekä tarjoaa mahdollisuuden mo- autolla. Vain pieni osa ulkoilusta tapahtuu sitä kauempana. nipuolisiin harrastuksiin, luonnon tarkkailuun ja maisemis- Ulkoilu lähiluonnossa kestää keskimäärin alle tunnin. Lä- ta nauttimiseen. Laadukas virkistysympäristö tarjoaa hyviä hes kaksi kolmasosaa lähiulkoilusta tapahtuu kuntien hoita- virkistyskokemuksia, joilla tarkoitetaan sitä, että ulkoilija on milla ulkoilualueilla. Toisaalta merkittävä osa, lähes kolman- tyytyväinen ja saa hakemiaan terveys- ja hyvinvointihyötyjä.

264 Hyvän virkistysympäristön ominaisuuksia ovat monipuoliset maisemaa rumentavat yksityiskohdat, kuten hakkuutähteet, luontoarvot, esteettiset maisemat, kulkukelpoinen maasto kannot ja maanpinnan käsittelyjäljet. Tuolloin hakkuualueet sekä ulkoilua tukevat virkistyspalvelut ja ulkoilureitit ja nuo- voivat avata matkailijoiden toivomia kaukonäkymiä. Puustoi- tio- ja pysäköintipaikat. set ja nuoret talousmetsät sopivat matkailukäyttöön kohta- Vetovoimainen ulkoilu- ja virkistysympäristö on tärkeä laisen hyvin sekä kesällä että talvella. ekosysteemipalvelu, jota ihminen voi vahvistaa tai heikentää Hyvin suunnitellut ja järjestetyt virkistyspalvelut ehkäise- omilla toimillaan. Luontoympäristöjen arvostustutkimuksis- vät virkistyskäytöstä johtuvaa luontoarvoja heikentävää ku- sa Suomessa ovat arvostetuimmiksi luontotyypeiksi nous- lumista ja muun muassa häiriöitä lintujen pesinnässä. Virkis- seet toistuvasti vesistöt ja luonnonmukaiset metsäalueet. tysympäristön tarjonnan tärkein ratkaisu tehdään maankäy- Metsätalous maankäyttömuotona vaikuttaa laajalti maise- tön suunnittelun yhteydessä, jolloin päätetään lähivirkistys- maan. Kotimaiset matkailijat ja virkistyskäyttäjät eivät pidä alueiden sijainnista ja laajuudesta. Asukkaiden virkistyskäy- metsätalouden voimakkaasti muokkaamia alueita vetovoi- tön kannalta arvokkaiden alueiden ja paikkojen kartoitus on maisina. Uudistushakkuiden aiheuttamat maisemamuutok- tärkeää suunnittelua tukevaa tietoa. Virkistyskäyttöä koske- set koetaan epämiellyttävimmiksi. Luonnonmukaisen met- vaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää alueiden sijoittelun ja sänkuvan ylläpitäminen matkailu- ja virkistyskäyttöalueilla mitoituksen suunnittelussa. on siis tärkeää. Ulkomaalaiset matkailijat suhtautuvat met- Taajamametsien ja -maisemien hoidolla voidaan ylläpitää sätalouden harjoittamiseen suomalaisia asiakkaita neutraa- vetovoimaista luontoympäristöä virkistysalueilla ja lähiluon- limmin. Heillä on tosin keskimäärin suomalaisia huonom- nossa. Eniten virkistysarvoja tarjoaa sellainen metsä, missä pi suomalaisen ympäristön lukutaito, eivätkä he ole tottu- on täysikasvuista puustoa ja useita puulajeja sekä erilaisia neet ulkoilemaan laajoilla tai luonnontilaisilla metsäalueilla metsiköitä sisältäviä alueita. Metsä on rakenteeltaan avara Vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa merkittävästi siihen, ja kasvillisuudeltaan kiinnostava eli siellä esiintyy pensaita kuinka hakkuiden vaikutukset ovat nähtävissä. Kesällä met- ja luonnonmukaista aluskasvillisuutta. Avarassa metsässä sien uudistaminen, erityisesti maanmuokkaus ja avohakkuut, on helppo liikkua, ja se tuntuu myös turvalliselta. heikentävät ympäristön laatua. Talvella lumi peittää alleen

Kuva 5. Lähiluonto on tärkein ulkoilupaikka. Kuva: Tuija Sievänen.

265 Kestävä virkistyskäyttö ja luontomatkailu ja indikaattorit. Virkistyskäytön ja luontomatkailun yhteensovittaminen muiden metsävarojen ja maankäytön tarpeiden Metsän hyödyntäminen matkailussa ja elämystuotteissa on kanssa vaatii ajantasaista tietoa ja toimintamalleja, joiden Suomessa hyvässä vauhdissa. Lapissa matkailu on kehit- avulla toimijoiden eri intressit ja tarpeet sovitetaan yhteen tynyt määrätietoisen kehittämistyön avulla perhemajoituk- kasvavan luonnonvarojen kysynnän olosuhteissa. sesta vientiteollisuuteen rinnastettavaksi elinkeinoksi. Lapin matkailussa haetaan edelleen vahvaa kasvua kansainvälisiltä Kirjallisuus markkinoilta. Kestävän matkailun periaatteita on sovellettu Hamberg, L. ja Löfström, I. 2012. Taajamametsien kuluminen ja valtion omistamien suojelu- ja retkeilyalueiden käytön suun- kunnostus. Julkaisussa: Hamberg, L., Löfström, I. ja Häkki- nittelussa jo melko pitkään. Muilla alueilla kestävä matkailu nen, I. (toim.). Taajamametsät - suunnittelu ja hoito. Metsä- on tavoitteena matkailuorganisaatioiden kehittämisstrate- kustannus Oy. s. 122-129. ISBN:978-952-5694-92-5 gioissa ja suunnitelmissa, mutta niiden toteuttaminen mat- Hasu, E. ja Tyrväinen, L. 2011. Kenelle matkailukyliä tehdään? Julkaisussa: Staffans, A. ja Merikoski, T. (toim.). Miten kes- kailurakentamisessa ja palvelujen tuottamisessa vaihtelee. tävä matkailualue tehdään? Käsikirja suunnitteluun ja ra- Esimerkiksi Pohjois-Suomen matkailukeskusten kehittämi- kentamiseen. Aalto yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. s. 20- sessä olisi mahdollista hyödyntää paikalliskulttuuria ja pai- 57. http://matkahanke.aalto.fi/fi/julkaisut/matka_kasikir- ja_2011_web.pdf kan omaleimaisuutta nykyistä enemmän. Matkailukeskus- Karjalainen, E. 2006. The visual preferences for forest regener- ten kehittäminen on haasteellista: kotimaisten asiakkaiden ation and field afforestation - four case studies in Finland. odotuksiin on vastattava, ja samalla on tarjottava palvelu- University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of ja luontoon kulttuurisesti eri tavoin suhtautuville ulkomaa- Biological and Environmental Sciences. Dissertationes Fore- stales 31: 1-111. http://dx.doi.org/doi:10.14214/df.31 laisille asiakkaille. LVVI-tutkimus, Metsäntutkimuslaitos. 2010. Luonnon virkistys- Nopea matkailukeskusvetoinen kehitys voi johtaa mat- käyttö - Ulkoilutilastot. http://www.metla.fi/metinfo/moni- kailupalveluiden harkitsemattomaan ja kestämättömään ra- kaytto/lvvi/tietoa-ulkoilusta-2010.htm kentamiseen ja sijoitteluun. Erityisesti Lapin matkailukes- MEK 2009. Rajahaastattelututkimus, osa 22: Ulkomaalaiset kuksissa tulisi löytää tasapaino ekotehokkaan yhdyskunta- matkailijat Suomessa 1.1.–31.12.2008. MEK A: 164: 1-135. http://www.visitfinland.fi/studies/rajahaastattelututki- rakenteen ja elämyksellisen ja luonnonläheisen ympäristön mus-osa-22-ulkomaiset-matkailijat-suomessa-vuon- välillä. Useimmille matkailijoille tärkein vetovoimatekijä La- na-2008/ pissa on luonto, jonka vuoksi mahdollisuus kokea luontoa Metsähallitus 2010. Metsähallituksen kansallispuistojen käynti- myös loma-asumisessa on tärkeää. Matkailijoiden ympäris- määrät 2001-2009. http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ Eraasiatjaretkeily/Asiakastieto/Kayntimaarat/Kansallispuis- tötietoisuus ja siihen liittyvät arvot ja asenteet vahvistuvat totyhteensa/Sivut/Kansallispuistotyhteensa.aspx jatkuvasti. Suomalaisten matkakohteiden suunnittelussa ja Sievänen, T. ja Neuvonen, M. (toim.). 2011. Luonnon virkistyskäyt- rakentamisessa tarvitaan enemmän tutkimustietoa myös ul- tö 2010. Metlan työraportteja 212: 1-190. http://urn.fi/URN:IS- komaalaisten asiakkaiden matkustusmotiiveista, luontosuh- BN:978-951-40-2332-3 teesta ja asumispreferensseistä matkakohteessa. Tyrväinen, L. ja Järviluoma, J. 2009. Lappi ja Suomi maailman matkailumarkkinoilla. Julkaisussa: Tuulentie, S. (toim.). Tu- Keskeisiä tutkimusteemoja kestävän matkailun kehittä- risti tulee kylään. Matkailukeskukset ja lappilainen arki. Mi- misessä ovat luontomatkakohteiden ekologisen kestävyyden nerva kustannus Oy, Helsinki/Jyväskylä. s. 29-52. http://urn. turvaaminen sekä paikallisyhteisöjen rooli ja hyödyt matkai- fi/URN:ISBN:978-951-39-5906-7 lun kehittämisessä. Matkailu on suhdanneherkkä elinkeino, Tyrväinen, L., Silvennoinen, H. ja Hallikainen, V. 2010. Kansain- välisten matkailijoiden maisema- ja ympäristöarvostukset johon kausivaihtelut tuovat voimakasta vaihtelua. Sosiaali- Pohjois-Suomessa. Metlan työraportteja 147: 1-52. http://urn. sen kestävyyden näkökulmasta on tärkeää, että matkailu- fi/URN:ISBN:978-951-40-2222-7 palveluja tuottavat paikalliset yrittäjät. Myös matkailuseu- Tyrväinen, L. ja Tuulentie S. 2010. Luontomatkailun ja virkistys- tujen elinkeinojen yhteensovittaminen on keskeinen kysy- käytön haasteet metsien käytölle. Julkaisussa: Sevola, Y. (toim.). Metsä, talous ja yhteiskunta. Katsauksia metsäeko- mys - miten sovittaa yhteen matkailu ja kaivostoiminta, po- nomiseen tutkimukseen. Metlan työraportteja 145: 179-189. rotalous ja metsätalous tai matkailu ja luonnonsuojelu? Tut- http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2218-0 kimustietoa tarvitaan sekä maankäytön suunnittelun tueksi että mahdollisten konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkomiseksi. Yksi kasvavan matkailun haasteista on monikulttuurisuu- den huomioon ottaminen. Luonnon käyttötavat voivat olla eri etnisten ryhmien ja kansallisuuksien keskuudessa hyvin erilaisia. Myös työntekijöitä rekrytoidaan yhä enemmän ulkomailta. Lisäksi tulevaisuudessa alueiden saavutettavuus ja helppokäyttöisyys liikuntarajoitteisten asiakkaiden ja lapsiperheiden näkökulmasta on tärkeää. Näin voidaan edesauttaa urbanisoitumisen myötä luonnosta vieraantuvien lasten ja nuorten mahdollisuuksia kokea luontoelämyksiä matkakohteessa. Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kestävyyden seuraamiseksi tarvitaan jatkuvaa tiedonkeruuta ja seurantaa, jota varten tarvitaan kestävyyttä kuvaavat mittarit, kriteerit

266 Luontomatkailun merkitys elinkeinoelämän kannalta Seija Tuulentie ja Liisa Tyrväinen

Suomen matkailustrategia 2020 alkaa toteamuksella, että tivampaa. Luonnon kuluminen, ekologisesti kestämätön ra- palvelualojen ja samalla matkailun merkitys kansantalou- kentaminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat luontomatkai- dessa ja työllistäjänä on kasvamassa. Strategia on kirjoi- luun muuta matkailua enemmän. tettu vuonna 2007, ja sen valmistumisen jälkeen matkailu- Matkailijat haluavat matkaltaan monenlaisia elämyksiä, lukuihin tuli taloudellisen taantuman myötä pieni notkah- joten luonnossa liikkuminen voi olla vain yksi matkan mo- dus. Siitä huolimatta matkailuun uskotaan edelleen etenkin nesta elämyksestä. Kohdealueen mahdollisia luontomatkai- syrjäisten alueiden elinkeinona. Suomi ei tässä poikkea mo- lukohteita ja -palveluja käyttävät luontomatkailijat hyödyntä- nesta muusta maasta: monilla alueilla maailmassa matkai- vät matkansa aikana samoja matkailupalveluja kuin muutkin lun nimiin vannotaan etenkin suurten keskusten ulkopuoli- matkailijat. Luontoelämys voi myös yhdistyä sellaisiin elä- silla alueilla. myksiin, joiden perustana ei sinällään ole luonto. Luontomatkailua pidetään matkailun nopeimmin kasva- vana osa-alueena. Se on kehittynyt retkeilyn ja luonnon vir- Luontomatkailun merkitys Suomen eri alueille kistyskäytön pohjalta. Etenkin 1990-luvulta alkaen luontomatkailu on kasvanut merkittäväksi kaupalliseksi toiminnak- Kaikkialla maailmassa suurimmat matkailijavirrat kohdis- si ja elinkeinoelämän osa-alueeksi, kun matkailun trendeiksi tuvat suuriin kaupunkeihin. Syrjäseudulla matkailun merki- ovat nousseet luonto, ekologisuus ja toiminnallisuus. Luon- tys on kuitenkin suhteellisesti suurempi, sillä alkutuotannon tomatkailu keskittyy sellaisille alueille, missä luonto on säi- elinkeinojen kuten maa- ja metsätalouden merkitys on viime lynyt suhteellisen alkuperäisenä, mutta luontomatkailijan tu- vuosikymmeninä vähentynyt. Maantieteilijä Walter Christal- kikohtana saattaa olla yhtä hyvin maatilamatkailukohde kuin ler kirjoitti 1960-luvun alussa siitä, että turismi on talouden suuri matkailukeskuskin. haara, joka hyödyttää periferiaa, välttää keskuksia ja etsii Luontomatkailusta on toivottu muun muassa metsäta- ”korkeimpia vuoria, yksinäisimpiä metsiä ja etäisimpiä ran- louden vähentyneiden työpaikkojen korvaajaa ja yleisesti toja”. Tosiasia kuitenkin on, kuten Christallerkin myönsi, että vetoapua syrjäisen maaseudun taloudellisen ja sosiaalisen kaupungeissa käy enemmän matkailijoita. Olennaista on silti elinvoiman ylläpitämiseen ja uusiutumiseen. Luontomatkai- se, että vapaa-ajanvieton alueena maaseutu on suosittu ja lun elinkeinotoiminnan kasvuun on vaikuttanut olennaisesti matkailutyön merkitys on suurin syrjäisillä alueilla. Matkai- etenkin se, että ohjelmapalvelut eli luonnossa toteutettavat lu voi olla joillakin alueilla jopa tärkein keino säilyttää syr- erilaiset ohjatut retket ovat yleistyneet. Ohjelmapalveluyri- jäisten alueiden elinvoimaisuus. tysten määrä on lisääntynyt, ja niiden liikevaihto kasvanut Kaunis ja syrjäinen luonto ei yksin riitä matkailupalve- viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi Lapissa ohjelmapalve- luiden toteuttamiseen, sillä luontokohteet pitää saavuttaa luyritysten liikevaihto on noussut vuosina 1995-2009 kym- helposti ja niiden pitää tarjota myös palveluita. Saavutetta- menestä miljoonasta eurosta 130 miljoonaan euroon. Luon- vuuden ja luonnon säilyttämisen suhde on ongelmallinen: toon perustuvia ohjelmapalveluita käyttävät etenkin ulko- kun saavutettavuus ja kävijämäärät lisääntyvät, luonnonmu- maalaiset matkailijat. kaisuus yleensä myös häviää. Erilaisia rajoja luontoarvojen Luontomatkailu määritellään Suomessa usein laaja-alai- kannalta sopiville kävijämäärille on laskettu, mutta käytän- sesti matkailuksi, jossa luonto on ensisijainen vetovoimateki- nössä kävijärajoituksia ei ole asetettu ainakaan Suomessa. jä. Luontoon perustuvan matkailun tulisi olla kestävää, ja sen Suomen matkailustrategiassa todetaan, että luonto ja kult- tulisi säilyttää luontomatkakohteet vetovoimaisina luonto- tuuri ovat maamme matkailun keskeisimpiä vahvuuksia ja alueina. Luontomatkailu tukeutuu eri puolilla maailmaa usein voimavaroja. Tämän vuoksi niiden säilyttämistä ja kestävän luonnonsuojelualueisiin ja niistä etenkin kansallispuistoihin. hyödyntämisen turvaamista pidetään tärkeänä. Kansallises- Suomessa myös talousmetsiä, erityisesti valtion omistamia sa matkailustrategiassa arvioidaan, että noin neljännes Suo- alueita käytetään luontomatkailussa aktiivisesti. men matkailusta on luontomatkailua. Luontomatkailu on alu- Metsien eri käyttömuotoja ja elinkeinotoiminnan edelly- eellisesti jakaantunut niin, että erityisesti Pohjois- ja Itä-Suo- tyksiä sovitetaan yhteen erityisesti valtion metsissä osallis- messa sekä saaristoalueilla luonnolla on keskeinen merkitys. tamalla eri sidosryhmät metsien käytön suunnitteluun. Ris- Lisäksi luontoa pidetään merkittävänä tekijänä matkailukes- tiriitoja on silti syntynyt metsätalouden ja matkailun välil- kuksissa, mökki- ja kiertomatkailussa, veneilyssä, moottori- lä erityisesti Pohjois-Suomessa. Monella tärkeällä matkai- kelkkailussa sekä kalastus- ja metsästysmatkailussa. Suo- lualueella, kuten Kuusamossa, Kainuussa ja Järvi-Suomes- messa luonto ja kulttuuri nivoutuvat kuitenkin tiukasti ja mo- sa, metsät ovat pääosin yksityisomistuksessa. Näillä alueilla ninaisesti yhteen, koska kulttuuri on muokkautunut ja saa- metsien hakkuita ja hoitoa koskevista päätöksistä ja myös ul- nut sisältönsä pitkälti luonnosta ja päinvastoin. koiluympäristöjen laadusta vastaavat yksityiset maanomis- Matkailukysyntään vastaamisessa on nähtävissä alueit- tajat. Eri käyttömuotojen yhteensovittaminen on entistä vaa- taisia eroja. Alueen elinkeinohistoria vaikuttaa siihen, kuin-

267 Kuva 1. Matkailijat haluavat monenlaisia elämyksiä ja luontokokemuksia. Koskenlasku Ruunaan koskilla Lieksassa on elämysmat- kailua. Kuva: Urho Kettunen.

ka paljon matkailua toimialana arvostetaan ja millaista tu- kutusten aikaansaamiseksi tarvitaan kasvavia asiakasvirtoja kea matkailuyrittäjyys saa alueen päätöksentekijöiltä. Ashley ja kulutusta, jonka myötä samalla myös ympäristöhaitat kas- Selbyn ja Leena Petäjistön tutkimuksen mukaan erityisesti vavat. Kasvun myötä myös matkailun mittakaava muuttuu: aiemmin teollisuus- tai maatalousvaltaisilla alueilla saattaa siirrytään pienimuotoisesta luontomatkailusta kohti massa- olla vaikeuksia vastata matkailijakysyntään, koska matkai- turismia, jonka piirteitä on näkyvissä jo Lapissa. lua ei ole pidetty merkittävänä toimialana. Se taas heijastuu Luontomatkailu voi vaikuttaa alue- ja paikallistalouteen edelleen asukkaiden ja päätöksentekijöiden asenteisiin sekä monin tavoin. Tyypillisesti talousvaikutusten tarkasteluissa yleisemmin alueen kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan. on keskitytty mittaamaan tuloja työllisyysvaikutuksia, jot- Kuntapäättäjien ja virkamiesten asenteita tutkittiin vuon- ka aiheutuvat matkailijoiden rahankäytöstä. Matkailun mer- na 2012 Metsäntutkimuslaitoksen tekemässä kyselyssä, kitys ja taloudelliset vaikutukset vaihtelevat kunnittain tar- jossa Suomi jaettiin viiteen alueeseen: 1) Lappi, 2) Kainuun kasteltuina paljon: monissa Lapin kunnissa matkailun merki- ja Itä-Suomen käsittävä Vaara-alue, 3) Pohjanmaa ja Kes- tys työllistäjänä on erittäin suuri. Pienemmilläkin volyymeillä ki-Suomi, 4) Hämeen ja Saimaan seudun käsittävä Järvialue matkailu näyttäytyy merkityksellisenä tekijänä syrjäseutu- sekä 5) eteläiset rannikkoalueet ja Helsingin ja muut suuret jen elinkeinorakenteen monipuolistajana, koska perinteiset kaupungit käsittävä kulttuurialue. Teollisuuden merkitystä maa- ja metsätalouden työpaikat ovat vähentyneet. pidettiin suurena kaikilla alueilla, mutta kaikista vastaajista Luontomatkailun taloudellisten vaikutusten mittaami- lähes puolet (46 %) piti myös matkailupalvelujen merkitystä seen sisältyy monia haasteita. Maija Huhtala ja Liisa Tyr- alueellaan hyvin tärkeänä. Vaara-alueella ja erityisesti Lapis- väinen ovat tutkimuksissaan todenneet, että luontomatkai- sa matkailupalvelujen osuus korostui. Lapissa useampi kuin lun taloudellisten vaikutusten laskemisen pääongelmana on kolme neljästä vastaajasta piti matkailupalveluita alueen ke- se, että sen tuloja työllisyysvaikutuksia on hankala erot- hityksen kannalta hyvin tärkeinä ja loputkin tärkeänä. Maa- taa muusta matkailusta. Luontomatkailua ei tilastoida erik- ja metsätalouden arvioi Lapissa hyvin tärkeäksi ainoastaan seen matkailutilastoissa. Lisäksi matkailua on ilmiönä vai- 15 prosenttia vastaajista, ja matkailun kehittämistä pidettiin kea erottaa toiminnallisesti ja taloudellisesti laajemmasta teollisuuden kehittämistä tärkeämpänä ainoastaan Lapissa. aluetaloudesta ja sen eri sektoreista majoitus- ja ohjelma- palvelutoimintaa lukuun ottamatta. Vaikutukset jakautuvat Alue- ja paikallistaloudelliset vaikutukset useille eri toimialoille, kuten matkustus-, majoitus- ja ravit- semusalalle ja vähittäiskauppaan. Luontomatkailuun liitetään usein pienimuotoisuus ja kestä- Jotta alue pystyy hyötymään luontomatkailusta talou- vän matkailun periaatteiden noudattaminen, mutta käytän- dellisessa mielessä, on alueen luonnon oltava vetovoimais- nössä matkailuyrittäjien asenteet ja arvot vaihtelevat. Kan- ta niin, että se pystyy houkuttelemaan riittävästi matkaili- nattavan liiketoiminnan lainalaisuudet pätevät myös luon- joita alueelle. Kohteen tulee olla helposti saavutettavissa, ja tomatkailuun kuuluvien ohjelmapalveluyrittäjien toiminnal- erilaisten palvelujen ja infrastruktuurin on mahdollistettava lisissa ratkaisuissa. Merkittävien alue- ja paikallistalousvai- liikkuminen ja oleskelu alueella. Riittävä matkailijavirta saa

268 Kuva 2. Kaunis ja syrjäinen luonto ei matkailijalle aina riitä, sillä luontokohteet pitää saavuttaa helposti ja niiden pitää tarjota myös palveluita. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

aikaan palvelujen kysyntää. Tarjonnan luomiseen tarvitaan Luontomatkailu yritystoimintana puolestaan osaavia yrittäjiä, toimivat yritystoiminnan edellytykset sekä sosiaalista pääomaa ja osaavaa työvoimaa. Mitä Luontomatkailun kasvusta ja yritystoiminnasta alalla on ole- enemmän palveluja on tarjolla ja niitä ostetaan, sitä enem- massa toistaiseksi melko vähän tilasto- tai tutkimustietoa. män kohdealue matkailusta hyötyy. Tietoa yritystoiminnasta ja sen laajuudesta tarvitaan kui- Kattavimmin paikallistalousvaikutuksia on arvioitu kan- tenkin matkailualan kehittämiseksi. Tietoa tarvitaan yritys- sallispuistoissa ja retkeilyalueilla. Arvioinnissa on käytetty ten luonteesta, toiminnan laajuudesta, toimintatavoista ja Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhdessä ke- luonnon merkityksestä sekä esimerkiksi yrittäjien asenteis- hittämää laskentasovellusta. Suurimmat paikallistaloudel- ta yrittäjyyttä kohtaan. liset vaikutukset syntyvät Pallaksen - Ylläksen ja Urho Kek- Matkailemisessa ja myös luonnon kokemisessa tarvitaan kosen kansallispuistojen kävijöiden rahankäytöstä. Pallak- lähes aina erilaisia palveluja, vähintään majoitus- tai kulje- sen - Ylläksen kansallispuiston kokonaistulovaikutukseksi tuspalveluja. Näiden matkailupalvelujen tuottaminen edellyt- vuonna 2012 arvioitiin 33,3 miljoonaa euroa ja työllisyysvai- tää yritystoimintaa, jotka useimmiten tuotetaan yksityisellä kutukseksi 436 henkilötyövuotta. UKK-puiston vaikutuksik- sektorilla. Tavallisimmin matkailijan käyttämä matkailutuo- si arvioitiin vastaavasti 22,2 miljoonaa euroa ja 292 henki- te on palveluiden yhdistelmä, joka muodostuu majoitukses- lötyövuotta. Merkittäviä talousvaikutuksia selittävät puista, kuljetuksesta ja mahdollisesti myös ohjelmapalveluista. tojen sijainti lähellä Lapin matkailukeskuksia, sijaintialueen Luontomatkailuyritys voidaan määritellä yritystoiminnan palvelut ja suuret kävijämäärät. Eteläisessä Suomessa suu- lähtökohdista sellaiseksi matkailuyritykseksi, jonka toimin- rimmat vaikutukset ovat Punkaharjun luonnonsuojelualueilla ta tukeutuu luonnon tarjoamaan ympäristöön tai jolle luon- ja Kolin kansallispuistolla. Muusta matkailusta syrjässä ole- to tai luonnon läheisyys tuo kilpailuetua yrityksen omasta vien kansallispuistojen ja retkeilyalueiden paikallistaloudel- näkökulmasta. Osalle matkailuyrityksistä luonnolla on vä- liset vaikutukset sen sijaan jäävät vähäisiksi. lillinen merkitys. Silloin esimerkiksi ympäröivä maisema tai Luontomatkailu hyödyttää paikallisesti eniten sellaisilla sijainti tuo yritykselle kilpailuetua verrattuna muihin saman alueilla, joilla on riittävästi yksityistä palvelutarjontaa. Tällai- alan yrityksiin. Esimerkiksi osa majoitusyrityksistä on tällai- nen tarjonta houkuttelee kävijöitä viipymään alueella useita sia. Yrityksen toiminta voi perustua myös osittain luontoon, päiviä. Matkailupalvelutarjonnan vähäisyys ja vierailun kes- jolloin osa yrityksen matkailupalveluista tuotetaan luonnos- kimääräinen pituus näkyvät selvästi vertailtaessa Nuuksion sa. Tällainen yritys voi olla esimerkiksi majoitusyritys, joka ja Oulangan kansallispuistojen vaikutuksia. Vaikka vuonna majoituksen lisäksi tarjoaa luonnossa tapahtuvia ohjelma- 2012 kävijöitä oli Nuuksiossa 21 000 enemmän kuin Oulan- palveluita. Yrityksen kaikki tai lähes kaikki matkailupalvelut galla, olivat Oulangalla kävijöiden talousvaikutukset kym- voidaan tuottaa luonnossa. Tällöin toiminta perustuu kes- menkertaiset Nuuksion vaikutuksiin verrattuna. keisesti luontoon, kuten usein ohjelmapalvelu- tai eräopas- toimintaa harjoittavissa yrityksissä.

269 Kuva 3. Luontomatkailu keskittyy usein sellaisille alueille, missä luonto on säilynyt lähes alkuperäisenä, mutta luontomatkailijan tukikohtana voi olla maatilamatkailukohde, suuri matkailukeskus tai kotimuseo. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Leena Petäjistön ja Ashley Selbyn määritelmän mukaan Matkailukehityksen strategisena tavoitteena on ollut luontomatkailuyrityksiksi voidaan lukea matkailun oheis- ja keskittäminen. Suurimmat matkailukeskukset sijaitsevat ohjelmapalveluita tuottavat yritykset, kuten kalastus- ja ret- Itä- ja Pohjois-Suomessa. Niissä luontoon perustuvan mat- keily-yritykset ja opastettuja luontoretkiä järjestävät yrityk- kailun tarjoaman työn lisääntyminen näkyy myös väestöra- set. Alaan luetaan myös vuokraustoimintaa harjoittavia yri- kenteessa ja työllisyystilastoissa. Matkailuala tarjoaa työ- tyksiä, joiden toimintaan liittyy luonnossa käytettäviä väli- tä usein työttömyyden pahiten koettelemille ja muuttoalt- neitä, esimerkiksi lumikenkiä, pyöriä, kanootteja, moottori- teimmille väestöryhmille eli naisille ja nuorille. Tämä näkyy kelkkoja tai veneitä. Laajasti tulkittuna määritelmään voidaan esimerkiksi Tunturi-Lapin työvoimatilastoissa, joiden mu- sisällyttää myös majoitusyritykset, joille sijainti ja luonnon- kaan 38 prosenttia Tunturi-Lapin matkailutyövoimasta oli läheisyys ovat yrityksen oman näkemyksen mukaan kilpai- vuonna 2012 alle 30-vuotiaita. Naisten osuus paikallisista luetu ja vetovoimatekijä. työntekijöistä on 2000-luvulla ollut yli 50 prosenttia. Matkai- Luontomatkailuyritysten kokonaismäärän arvio riippuu lukeskusten tarjoamien työtilaisuuksien lisääntyessä nuoril- Petäjistön ja Selbyn mukaan siitä kuinka väljästi tai suppeas- la on mahdollisuus jäädä kotiseudulleen, miesvaltaiset maa- ti toiminta halutaan ymmärtää. Jos asiaa katsotaan laajasti seutualueet saavat naisasukkaita ja alueen muuttotase voi kriteereinä kilpailuedun saaminen luonnon läheisyydestä ja jopa kääntyä voitolliseksi. vain välillisesti, toimii maassamme yhteensä noin 6 700 luon- Matkailutyö on kuitenkin vaikea käsite. Sen tilastoinnis- tomatkailuyritystä. Näiden yritysten työllisyysvaikutusten ar- sa hankaluuksia aiheuttavat sekä matkailualan luokittelun vioidaan olevan 27 000 henkilötyövuotta. Suurin osa niistä on vaikeus että matkailutyön sesonkiluonteisuus. Joka tapauk- majoitusyrityksiä. Ohjelmapalveluyrityksiä on noin 1 100, ja sessa matkailu on merkittävä ja yhä suurempi työllistäjä niin muiden alojen yrityksiä noin 1 300. Ohjelmapalvelut työllistä- maailman kuin Suomenkin mittakaavassa. vät arvion mukaan noin 3 100 henkilötyövuotta. Jos yritystoi- Matkailumaaseudulla työn muutos ja matkailutyön li- minnan kriteerinä pidetään toiminnan perustumista keskei- sääntyminen näkyvät kahdella tavalla: matkailu toisaalta sesti luontoon, toimii Suomessa yhteensä noin 3 000 luonto- tuo uutta työvoimaa alueen ulkopuolelta ja toisaalta paikal- matkailuyritystä. Yritykset ovat usein mikro- tai pienyrityk- lisille on tarjolla uudenlaisia työpaikkoja. Kummassakin ta- siä, mutta alalla toimii myös suuria, jopa useita kymmeniä pauksessa olennaista on matkailun voimakas sesonkiluon- henkilöitä työllistäviä ohjelmapalvelu- ja majoitusyrityksiä. teisuus. Vain harva matkailukeskus tai -yritys pystyy tarjoamaan ympärivuotista työtä kaikille työntekijöille. Tiina Pirt- Luontomatkailu työnä tijärven vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan matkai- luyritysten vakinainen henkilöstö muodostaa vain noin kol- Suomessa matkailutyön suhteellinen merkitys on suurinta manneksen koko matkailun henkilöstöstä eli kaksi kolman- Lapissa, missä 7,7 prosenttia koko työllisyydestä oli hotel- nesta on sesonkityöntekijöitä. Matkailun sesonkityöllä on olli- ja ravintolasektorilla vuonna 2010. Seuraavaksi tärkeintä lut monella tavalla huono maine. Sen erityispiirteinä on pi- matkailutyö on Ahvenanmaalla, missä matkailu edusti noin detty matalaa palkkaa, pitkiä työpäiviä, epäsäännöllisiä työ- kuutta prosenttia työllisyydestä. Koko maan keskiarvo vuon- aikoja ja matalaa koulutustasoa. Niinpä sitä on myös näi- na 2010 oli 4,2 prosenttia. den tekijöiden vuoksi pidetty enemmänkin lyhyenä pysäh-

270 dyspaikkana matkalla johonkin parempaan ammattiin kuin tusyritysten toiminnan nähdään perustuvan luontoon muuta varsinaisena ammatinvalintana. maata vahvemmin. Etelä-Suomessa puolestaan ei ole tiedos- Matkailukeskuksista on tullut myös työssäkäyntikohteita tettu luontomatkailun mahdollisuuksia samalla tavalla kuin keskuksia ympäröivien alueiden asukkaille. Näiden paikallis- Pohjois-Suomessa. Tämä voi johtua yleensä matkailualan ten työntekijöiden toimenkuvat mukailevat samoja työn teon heikommasta asemasta Etelä-Suomen kunnissa sekä pirs- ehtoja kuin sesonkityöntekijöilläkin. Heidän suhteensa paik- taleisista maanomistusoloista. kaan on kuitenkin erilainen: siinä missä alueen ulkopuolel- Luontomatkailun kehittämisessä niin sanottu kaikkea ta tulevia puolen vuoden mittainen työsuhde estää muutta- kaikille yhtä aikaa -periaate ei tuo hyvää lopputulosta. Sen masta paikkakunnalle, paikallisille se on mahdollisuus pysyä sijaan on tärkeää valita laajoista asiakasryhmistä sellaiset paikkakunnalla. Matkailualan töitä myös yhdistetään osaksi asiakkaat, joita varten luontomatkailukohdetta halutaan ke- perinteisiä paikallisia elinkeinoja, ja niitä tehdään perinteis- hittää. Kansainvälinen matkailututkimus osoittaa, että mat- ten maaseutuelinkeinojen töiden rinnalla. Perinteiset elin- kustajien ympäristötietoisuus ja siihen liittyvät arvot ja asen- keinot ovat tärkeä osa matkailukeskusten kulttuuri- ja pe- teet vahvistuvat jatkuvasti. Se, mitä Suomeen tulevat ulko- rinnepääomaa, johon monet keskusten tarjoamat tuotteet maalaiset matkailijat odottavat luonnolta ja metsältä, ei vält- ja palvelut pohjautuvat. tämättä ole sama kuin mitä suomalaiset pitävät tarjoamisen Paikallisilta asukkailta matkailutyö edellyttää uudenlais- arvoisena. Kaikkiaan luontomatkailun tuotteistaminen eri- ten toimintamallien omaksumista ja matkailun hyväksymis- tyisesti ulkomaalaisille asiakkaille tarvitsee vielä runsaas- tä osaksi kyläyhteisöjen arkea. Esimerkiksi Lapin maaseu- ti kehittämistyötä. tusuunnitelmassa nostetaan monialayrittäjyys Lapin maa- Luontomatkailun kehittäminen vaatii keskimääräistä seudun tulevaisuuden elinvoimaisuuden edellytykseksi. Mo- enemmän eri toimijoiden ja sektoreiden välistä yhteistyö- nialayrittäjyyden luonteviksi vaihtoehdoiksi suunnitelma ni- tä. Luontomatkailu ei ole vahva osa matkailusektoria, jon- meää erilaiset matkailun, porotalouden, maa- ja metsätalo- ka toiminnan ydin on hotelli- ja ravitsemustoimialat. Se ei uden, luonnontuotteiden keräilyn, kalastuksen sekä muiden myöskään ole maaseudun kehittämisen tai metsäalan vah- kausitöiden yhdistelmät. Uusien toimialojen yritystoimintaa vaa osaamisaluetta. Luontomatkailu tulisi tunnistaa parem- onkin virinnyt etenkin matkailukeskusten ja kaupunkien lä- min aluekehityksen yhtenä mahdollisuutena esimerkiksi laa- heiselle maaseudulle. dittaessa matkailustrategioita. Pienyrittäjävaltaiselle mat- Matkailun sesonkityöntekijöiden kiinnostus aluetta koh- kailualalle yhteistyö- ja arvoverkostojen luominen on kes- taan vaihtelee paitsi työn riittävyyden myös työn luonteen keistä, koska ilman niitä ala ei voi kehittyä riittävästi. mukaan. Matkailukeskukset houkuttelevat elämäntapaan ja harrastukseen liittyvillä tekijöillä. Esimerkiksi hiihdonopet- Kirjallisuus tajina on tyypillisesti ihmisiä, joilla on jokin toinen ammat- Christaller, W. 1964. Some considerations of tourism location in ti kotiseudullaan mutta jotka ottavat vapaata varsinaisesta Europe: The peripheral regions - underdeveloped countries työstään muutamaksi kevätviikoksi ja työskentelevät tun- - recreation areas. Papers in Regional Science 12(1): 95-105. turikeskuksessa. Työpaikan lisäksi asuinpaikka, ympäristö, http://dx.doi.org/doi:10.1111/j.1435-5597.1964.tb01256.x luonto ja paikan ilmapiiri vaikuttavat kiinnostukseen muut- Huhtala, M., Kajala, L. & Vatanen, E. 2010. Local economic impacts of national park visitors’ spending: The development taa matkailualueelle. process of an estimation method. Metlan työraportteja 149: Matkailun ja matkailutyön hyväksyttävyyttä paikallisyh- 1-20. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2224-1 teisöissä on pyritty parantamaan eri tavoin. Länsi-Lapissa, Selby, A. & Petäjistö, L. 2009. Uneven entrepreneurial responses Kolarissa, 1990- ja 2000-luvun taitteessa toteutetuissa mat- to demands for tourism-related services adjacent to three national parks in southern Finland. Metlan työraportteja 127: kailureittihankkeissa työllistämistoimien yhtenä tavoittee- 1-22. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2175-6 na oli matkailuelinkeinolle myönteisen ilmapiirin luominen. Petäjistö, L. ja Selby, A. 2011. Luontomatkailuyritystoiminnan Kehityshankkeissa työllistettiin muun muassa matkailureit- laajuus: Internet-aineistoon pohjautuva selvitys. Metlan tien ja matkailurakenteiden rakennustöihin ihmisiä, joilla oli työraportteja 217: 1-33. http://www.metla.fi/julkaisut/work- ingpapers/2011/mwp217.htm usein negatiivissävytteisiä suhtautumistapoja matkailuun Petäjistö, L. ja Selby, A. 2012. Luontomatkailun yritystoiminta ja matkailualan töihin. Matkailun ympäristörakennustöiden Suomessa. Metlan työraportteja 246: 1-53. http://urn.fi/UR- ohessa metsätöitä tehneille metsureille ammatillisesti N:ISBN:978-951-40-2393-4 vähäarvoinen risukoiden raivaus sai uutta sisältöä. Hank- Tyrväinen, L. ja Huhtala, M. 2010. Onko luontomatkailusta metsä- keissa työskentely osoitti monelle, että matkailuelinkeinon sektorin korvaajaksi aluetaloudessa? PTT-katsaus 2: 41-49. parissa sekä siihen liittyen tarvitaan monenlaisia työnteki- Vatanen, E., Pirkonen, J., Ahonen, A., Hyppönen, M. ja Mäenpää, I. 2006. Luonnon käyttöön perustuvien elinkeinojen paikal- jöitä sekä monenlaista osaamista ja että matkailu voi työl- listaloudelliset vaikutukset Inarissa. Metsätieteen aikakaus- listää muitakin kuin asiakaspalvelijoita. kirja 4/2006: 435-451. Matkailun kehittyminen ja työllisyysmahdollisuuksien Vatanen, E., Eisto, I. ja Rannikko, P. 2012. Luontopalvelut ja mat- luominen sekä taloudellisten hyötyjen syntyminen on pit- kailu syrjäisen maaseudun elinkeinojen uudistajana: tapaus Lieksa. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 40 (2012) 2: 89-113. kän ajan kehittämisen tulosta. Lapissa matkailulla on jo vuo- http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1602141 sikymmenien perinteet. Alueen matkailu- ja luontomatkailu- Vatanen, E., Ovaskainen, V. ja Hyppönen, M. 2014. Luontomat- yritykset ovat kehittyneempiä, yhteistyökykyisempiä ja yh- kailu alue- ja paikallistaloudessa. Julkaisussa: Tyrväinen, L., teistyöhaluisempia kuin alueilla, joilla luontomatkailun pe- Kurttila, M., Sievänen, T. ja Tuulentie, S. (toim.). Hyvinvointia METSÄSTÄ. Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. s. 153-162. rinteet eivät ole yhtä selkeät ja pitkät. Lapissa myös majoi-

271 Metsän virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointihyödyt Liisa Tyrväinen

Metsäluonnon rooli suomalaisten hyvinvoinnin edistäjänä on enemmän viheralueita asuinalueella oli (3 km:n säteellä ko- kaupungistumisen ja elinkeinorakenteiden myötä muuttu- toa). Englannissa työikäisen väestön kokonaiskuolleisuus ja nut: metsien kulttuuristen ekosysteemipalveluiden - virkis- verenkierto-elimistön sairauksiin liittyvä kuolleisuus oli pie- tys-, matkailu- sekä terveys- ja hyvinvointihyötyjen kysyn- nempi väljillä ja vihreillä asuntoalueilla, kun vakioitiin iän, tä kasvaa. Yhä useammin työ kuormittaa enemmän henki- sukupuolen, koulutustason, asuinympäristön haittojen, asu- sesti kuin ruumiillisesti. Autoistuminen ja virtuaaliympäris- kastiheyden, urbaanisuuden asteen ja tulotason aiheutta- töt vaikuttavat osaltaan siihen, ettei liikuntaa harrasteta riit- mat erot. Japanissa puolestaan tokiolaiset ikääntyneet yli tävästi. Akuutti ja krooninen stressi sekä riittämätön stres- 73-vuotiaat henkilöt, joilla asunnon lähellä oli kävelyyn so- sistä palautuminen aiheuttavat pitkäaikaisia terveysvaiku- pivia puistoja ja puistokatuja, olivat muita todennäköisem- tuksia. Metsäluontoa käytetäänkin yhä tietoisemmin stres- min elossa viiden vuoden seurantajakson lopussa, kun ikä, sistä palautumiseen, mistä saatavat terveys- ja hyvinvoin- sukupuoli, aviosääty ja sosioekonominen asema oli vakioitu. tihyödyt tunnistetaan yhä tärkeämmiksi. Luontoympäristöjen vaikutusta mielialaan on mitattu Terveys- ja hyvinvointihyötyjä saadaan paitsi käyttämällä useissa kokeellisissa tutkimuksissa. Puistomaisissa ympä- arkisin asuin- ja työympäristöjen luontoalueita myös maa- ristöissä on tutkittu oleskelun hyötyjä. Oleskelu tai niissä liik- seudun luontoretkiltä sekä luonnon kokemisesta ja käytös- kuminen parantaa mielialaa, työstä suoriutumista ja elvyttää tä osana vapaa-ajan asumista. Lähellä asukkaita sijaitsevat stressistä rakennettuja ympäristöjä enemmän. Elpymisko- luontoalueet tukevat erityisesti ikääntyvän väestön ja las- kemuksilla tarkoitetaan muun muassa rauhoittumista, aja- ten hyvinvointia. Luontoliikunta on myös väestön tasa-ar- tusten selkiytymistä, mielialan paranemista ja arjen huol- voisuutta tukeva liikuntamuoto: sitä voi periaatteessa har- ten unohtamista. rastaa jokainen tulotasosta riippumatta. Helposti saavutet- Helsingissä tutkittiin, miten erilaiset kaupunkiympäris- tavat luontoalueet tukevat parhaimmillaan myös työssäkäy- töt elvyttävät ihmistä työpäivän jälkeen. Tutkimuksessa kovien työkyvyn ylläpitämistä ja arjen hyvinvointia. ehenkilöt vierailivat kolmessa eri kohteessa: metsässä (Hel- Vaikka kansalaiset ulkoilevat luonnossa kansainvälisesti singin Keskuspuisto), rakennetussa puistossa (Alppipuisto) vielä varsin aktiivisesti, on erityisesti lasten ja nuorten luon- ja tiiviisti rakennetussa ympäristössä (ydinkeskusta). Kulla- tosuhde muuttunut. Kasvukeskuksissa tiivistä rakentamista kin alueella aluksi istuttiin 15 minuuttia maisemaa katsel- suosivan kaupunkisuunnittelun myötä luontoalueita on myös len, jonka jälkeen käveltiin rauhallisesti puoli tuntia. Tutki- aiempaa vähemmän tarjolla. Sen vuoksi luontoalueiden roo- muksen koehenkilöt osallistuivat kokeeseen iltapäivällä työ- lia ja mahdollisuuksia terveyden edistämistyössä tulisi pe- päivän päätteeksi. rusteellisesti pohtia. Stressitilan fysiologisina indikaattoreina käytettiin verenpainetta, sydämen sykevaihtelua ja syljen kortisolipitoisuut- Miten luontoympäristö vaikuttaa ta. Psykologisessa osassa mitattiin kysymyssarjoilla osal- terveyteen? listujien mielialan muutoksia ja stressistä elpymistä kussakin ympäristössä. Metsässä ja puistossa elvyttiin huomat- Luonnossa liikkumisen terveys- ja hyvinvointihyötyjä tuot- tavasti paremmin kuin kaupungin keskustassa. Erot havaittavia mekanismeja ja niiden keskinäisiä suhteita ei vielä kotiin jo 15 minuutin istumisen jälkeen. Kävelyn jälkeen oli met- konaisuudessaan tunneta. Luonnon virkistyskäyttö edistää säympäristön elvyttävä vaikutus muita ympäristöjä vahvem- sekä henkistä että ruumiillista terveyttä. Luonnon tarjoa- pi. Elvyttävyydeltään metsä oli hieman puistoa elvyttävämpi. mat esteettiset elämykset ja luonnossa oleskelu parantavat Luontoalueiden annos-vaste suhde tunnetaan vielä puut- mielialaa ja auttavat palautumaan stressistä. Miellyttävä ja teellisesti. Helsingissä ja Tampereella tehdyssä kyselytut- helposti saavutettava luontoympäristö houkuttaa ulkoiluun, kimuksessa havaittiin luontoalueiden käytön vaikuttavan mikä puolestaan edistää henkistä ja ruumiillista terveyttä. myönteisesti kokonaismielialaan lisäämällä positiivisia ja vä- Luontoharrastukset koetaankin virkistävämpänä kuin mo- hentämällä negatiivisia tuntemuksia. Positiiviset tuntemuk- net muut vapaa-ajan harrastukset. Asukkaat kokevat myös set lisääntyvät niin vapaa-aikaan kuin opiskeluun ja työhön kaupunkiluontoalueiden käytön vähentävän stressiä ja edis- liittyvän luonnonkäytön myötä. Hyötyvaikutus saadaan, kun tävän rauhoittumista. lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukau- Tutkimuksissa luonnon käytön terveyshyötyjä on tar- dessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vie- kasteltu erityisesti koetun terveyden ja mielialan muutos- raillaan 2-3 kertaa kuukaudessa. Kaupunkien ulkopuoliset ten kautta. Lisäksi kansainvälisissä laajoissa väestötutki- luontoalueet näyttävät parantavan mielialaa kaupunkivihe- muksissa on pyritty hahmottamaan luontoalueiden tarjon- ralueita tehokkaammin. nan merkitystä väestön sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Oleskelun luonnonympäristöissä (verrattuna rakennet- Hollannissa asukkaat kokivat itsensä sitä terveemmiksi, mitä tuun kaupunkiympäristöön) on tutkimuksissa todennettu liit-

272 Kuva 1. Vaellus- ja marjaretket lähiluontoon sopivat kaikenikäisille ihmisille. Metsästä saatavat terveys- ja hyvinvointihyödyt tunnistetaan yhä tärkeämmiksi. Kuva: Kauko Salo.

Kuva 2. Luontoliikuntaa voi harrastaa jokainen tulotasosta riippumatta. Luonnon virkistyskäyttö edistää sekä henkistä että ruumiillista terveyttä. Elämykset ja luonnossa oleskelu parantavat mielialaa ja auttavat palautumaan stressistä. Kuva: Kauko Salo.

273 Kuva 3. Erilaiset luontoympäristöt ovat monelle ihmiselle tärkeä keino hallita elämän paineita ja ennaltaehkäistä sairauksia. Kuvassa Palsankoski Multialla. Kuva: Kauko Salo.

tyvän myös fysiologisiin muutoksiin muun muassa sydämen puuttuvan tekijöitä, joita immuunijärjestelmä tarvitsee py- sykkeen ja ihon sähkönvälityskyvyn vaihteluun sekä alen- syäkseen tasapainossa. Avainkysymys saattaa olla ympäris- tuneeseen verenpaineeseen, lihasjännitykseen ja elimistön tön (maaperän) mikro-organismeille altistuminen, jolla näyt- stressihormonien pitoisuuksiin. Metsäkäyntien fysiologisia tää olevan yhteys moniin sairauksiin. vaikutuksia selvittäviä kenttäkokeita on tehty runsaasti erityisesti Japanissa, jossa on verrattu laajan metsäisen ulkoi- Mistä hyödyt johtuvat? lualueen vaikutuksia rakennetussa ympäristössä oleskeluun ja liikkumiseen eri puolilla maata. Luonnossa liikkumisesta ja oleskelusta saatavat hyvinvointi- Japanilaisissa tutkimuksissa on saatu myös viitteitä sii- hyödyt ovat monen osatekijän summa. Luontoympäristö vai- tä, että pidemmillä luontoretkillä olisi ihmisen vastustusky- kuttaa näkö- kuulo- ja hajuaistin kautta suoraan hyvinvoin- kyä parantavaa vaikutusta. Tutkimuksissa on mitattu ns. tap- tiin. Ympäristön laatu, kuten sen koettu esteettisyys, turval- pajasolujen (killer cells) aktiivisuuden ja syöpää ehkäisevien lisuus ja kiinnostavuus vaikuttavat ulkoilukokemusten laa- proteiinien määrän veressä, joiden havaittiin olevan suurem- tuun. Lisäksi ulkoiluympäristön olosuhteet kuten valon mää- paa kolmen päivän aikana tehtyjen metsäkävelyjen kuin kau- rä, ilman laatu, lämpötila ja melu vaikuttavat hyötyihin. Laa- punkikävelyjen jälkeen. Vaikutukset näkyivät vielä seitsemän jemmilla metsä- ja viherympäristöillä onkin useita etuja ul- päivää kokeen jälkeen. koiluympäristönä verrattuna muihin ympäristöihin. Puiden Suomalaisissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että lehvästö suojaa liialliselta auringon UV-säteilyltä ja vaimen- elinympäristön monimuotoisuudella ja allergioiden esiinty- taa tuulta. Laajat metsäalueet vaimentavat tehokkaasti me- misellä olisi yhteys. Itäsuomalaisten terveiden nuorten kodin lua ja parantavat ilmanlaatua poistamalla pölyä ja muita epä- ympäristössä oli paljon metsää, maatalousmaata ja kasveja, puhtauksia tai sitomalla otsoni-, hiilidioksidi- ja monoksidi- kun allergisten nuorten kodin lähellä oli paljon rakennettua kaasuja. Toisaalta puut ja kasvit voivat tuottaa luonnossa liik- ympäristöä ja vesistöä. Rakennetusta ympäristöstä näyttää kujille haittaa, esimerkiksi keväisin siitepölyä.

274 Psykologiselta kannalta luontoympäristö lisää hyvinvoin- tävät virkistyskokemuksen miellyttävyyttä. Kun hakkuut osu- tia elvyttämällä stressitilanteista sekä houkuttamalla ihmisiä vat omaan mielimetsään, herättää ympäristönmuutos usein liikuntaan ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Luonnon virkis- vahvoja tunteita. tyskäytössä hyvinvoinnin kannalta ehkä keskeisintä on kuormitus- eli stressitilanteista elpyminen. Luonnosta nauttimi- Yhteenveto nen palauttaa myös työkuormituksesta. Toimistotyötä muistuttavien stressitilanteiden jälkeen luontoympäristön katselu Metsäalueet voidaan nähdä asuinympäristössä yhtenä ter- tai siellä oleilu tai kävely rentouttaa fysiologisesti jo muuta- veydenhuollon resurssina. Luontoympäristössä oleskelul- massa minuutissa. Tarkkaavuuden parantumista luontokä- la ja liikkumisella voidaan vaikuttaa omaan terveydentilaan. velyn jälkeen on havaittu myös ADHD-diagnoosin saaneilla Luonto voi olla osa itsehoitoa etenkin unen laadun ja mielia- lapsilla ja –nuorilla. ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Di- lan kohentamiseksi. Etenkin luonnossa sijaitsevassa mieli- sorder) tarkoittaa havaittavia tarkkaavuuden häiriöitä, toi- paikassa ihminen pystyy säätelemään olotilaansa terveyttä minnanohjauksen ongelmia ja ylivilkkautta. edistävään suuntaan. Mieluisilla, usein metsässä kulkevil- Luonnossa ulkoilussa itse liikunta parantaa hyvinvointia la liikuntareiteillä ja laajemmilla ulkoliikunta-alueilla myös ja terveyttä: lähiympäristössä tapahtuva ulkoilu antaa mieli- koetaan vahvempaa elpymistä kuin mielipaikaksi mainituis- hyvää ja esteettisiä elämyksiä, parantaa koettua terveyttä ja sa puistoissa ja kaupunkikeskustan katu- ja ulkotiloissa. Hy- kuntoa sekä auttaa irtautumaan arjesta parantaen sekä itse- vinvointia lisäävien kokemusten takia jostakin luontoympä- tuntoa että mielialaa. Ulkoilukokemukseen vaikuttaa kuiten- ristöstä syntyä mielipaikka, jota käytetään arkiulkoilun yh- kin tärkeänä osana ympäristön laatu. Suomalaisten lähiul- teydessä muun muassa päivittäisen stressin säätelyyn. Sen koilukerran elpymiskokemukset ovat voimakkaimpia liikut- vuoksi näiden alueiden muuttuminen esimerkiksi metsien taessa metsä- tai peltoympäristöissä, jossa oli mukana ve- hakkuiden tai niiden pieneneminen rakentamisen myötä he- sielementti. Luontoalueen etäisyyden kasvaessa ulkoilukäyn- rättää voimakkaita tunteita. nit kuitenkin vähenevät. Monet ulkoilu- ja luontoharrastuk- Luonnonmukaisesti hoidettu ja rakentamaton luontoym- set mahdollistavat sosiaalisten suhteiden hoitamista ja an- päristö on tuotantokustannuksiltaan edullinen vaihtoehto tavat mahdollisuuksia myös niistä vetäytymiseen. verrattuna rakennettuihin liikuntapaikkoihin. Vaikka kasvukeskuksissa maankäyttöpaineet ovat vahvat, on erityisesti Millaiset luontoalueet edistävät terveyttä? siellä luontoalueiden monipuolinen ja riittävä tarjonta tär- keää. Viheralueiden käyttö ja luonnossa liikkuminen vaikut- Psyykkistä hyvinvointia voidaan ylläpitää säännöllisellä lä- tavat epäsuorasti työn tuottavuuteen ja laatuun lisäämällä hiluontoalueiden käytöllä tai luontomatkoilla maaseudulle. psyykkistä hyvinvointia ja ylläpitämällä työkykyä. Ulkoiluun Vetovoimainen ympäristö on jossakin määrin kulttuurisidon- soveltuvien viheralueiden tulee sijaita riittävän lähellä, jot- nainen: seuduilla, joissa on runsaasti maatalousympäristö- ta niitä käytetään aktiivisesti. Kaupunkisuunnittelun ja –ra- jä, niitä käytetään myös virkistäytymiseen. Järvialueilla usein kentamisen vaikutuksia asukkaiden kokemaan ympäristön mielipaikaksi kuvataan vesistöjen ranta-alueet, joissa voi- laatuun tulisikin ymmärtää nykyistä paremmin. Kaupunkira- daan ulkoilun aikana ihailla vesistöön avautuvia maisemia kenteen tiivistyessä ja viheralueiden vähentyessä on luon- eri vuodenaikoina. toalueiden kokonaistarjontaa ja laatua pohdittava aiempaa Metsä näyttäytyy kuitenkin virkistysympäristönä suoma- perusteellisemmin. laisille toivottuna ja usein ylivertaisena ympäristönä. Se mah- Metsien tuottamat terveyshyödyt vastaavat osaltaan dollistaa riittävän laajana kokonaisuutena metsän tunnun ja ikääntyvän ja kaupungistuvan väestön terveyden ja hyvin- luonnon kokemisen, hiljaisuuden ja rauhan sekä mahdollis- voinnin ylläpitämisen ja edistämisen haasteisiin. Luontoym- taa yksin olemisen ja vetäytymisen omaan rauhaan. Kaupun- päristöt ovat monille yksi tärkeä keino hallita elämän painei- kiympäristössäkin metsät nousevat usein esiin mielipaikkoi- ta ja ennaltaehkäistä sairauksia. Tätä kautta on mahdollista na ja eniten käytettyinä alueina. Kaupunkilaisten mielipai- saada myös taloudellisia säästöjä terveydenhuollon kustan- koista voimakkaimmin rauhoittavia ja arjen huolista irrotta- nuksissa pitkällä aikavälillä. Kaikkiaan luontoympäristön ter- via ovat metsä- ja luonnontilaiset alueet, liikuntaan ja harras- veyshyötyjen lisäämiseen suomalaisten arkielämässä ja yri- tustoimintaan liittyvät viheralueet sekä ranta-alueet. Myön- tyselämässä on tehtävä työtä aiempaa laajemmalla toimija- teiset tuntemukset ovat keskimäärin sitä voimakkaammat, kunnalla yli perinteisten sektorirajojen. Karttuvaa tutkimus- mitä enemmän aikaa näissä paikoissa vietetään. tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi kansanterveystyössä, Mahdollisuudet virkistyskokemuksiin voivat muuttua opetuksessa, ympäristönhoidossa, kaupunkisuunnittelussa, olennaisesti luontoalueiden pirstoutuessa ja pienentyessä luontomatkailussa ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. tai esimerkiksi metsien hakkuiden myötä. Esimerkiksi monien lähiöasukkaiden toivomaa rauhaa ja hiljaisuutta sekä met- säntuntua voi löytyä vasta suhteellisen laaja-alaisilta viher- alueilta, etenkin jos käyttäjiä on paljon. Sen vuoksi on tär- keää säilyttää kaupunkialueilla riittävän laajoja, mieluummin useamman kymmenen hehtaarin metsäalueita. Myös maaseudulla metsien voimakkaat hakkuut, erityisesti uudistushakkuut vaikuttavat ympäristön koettuun laatuun ja vähen-

275 Kirjallisuus Barton, J. & Pretty, J. 2010. What is the best dose of nature and green exercise for improving mental health? A multi-study analysis. Environmental Science and Technology 44(10): 3947-3955. http://dx.doi.org/doi:10.1021/es903183r Jäppinen, J.-P., Tyrväinen, L., Reinikainen, M. ja Ojala, A. 2014. Luonto lähelle ja terveydeksi: Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Suomen ympäristökeskus, Multiprint Oy, Hel- sinki. 104 s. http://hdl.handle.net/10138/153461 Korpela, K., Ylén, M., Tyrväinen, L. & Silvennoinen, H. 2010. Favorite green, waterside and urban environments, restorative experiences and perceived health in Finland. Health Promotion International 25(2): 200-209. http://dx.doi.org/doi:10.1093/ heapro/daq007 Korpela, K. ja Paronen, O. 2011. Ulkoilun hyvinvointivaikutukset. Julkaisussa: Sievänen, T. ja Neuvonen, M. (toim.). Luonnon vir- kistyskäyttö 2010. Metlan työraportteja 212. s. 80-89. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2332-3 Lee, J., Li, Q., Tyrväinen, L., Tsunetsugu, Y., Park, B.-J., Kagawa, T. & Miyazaki, Y. 2012. Nature therapy and preventive medicine. Julkaisussa: Maddock, J. (toim.). Public Health - Social and Be- havioral Health. s. 325-350. http://dx.doi.org/doi:10.5772/2242 Li, Q. 2010. Effect of forest bathing trips on human immune func- tion. Environmental Health & Preventive Medicine 15(1): 9-17. http://dx.doi.org/doi:10.1007/s12199-008-0068-3 Maas, J., Verheij, R. A., Groenewegen, P. P., de Vries, S. & Spreeu- wenberg, P. 2006. Green space, urbanity, and health: How strong is the relation? Journal of Epidemiology and Com- munity Health 60: 587-592. http://dx.doi.org/doi:10.1136/ jech.2005.043125 Mitchell, R. & Popham, F. 2008. Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study. Lancet 372: 1655-1660. http://dx.doi.org/doi:10.1016/ S0140-6736(08)61689-X Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K. ja Ylen, M. 2007. Luon- non merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Julkaisussa: Tyrväinen, L. ja Tuulentie, S. (toim.). Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportte- ja 52. s. 57-77. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-40-2045-2 Tyrväinen, L., Pauleit, S., Seeland, K. & de Vries, S. 2005. Benefits and uses of urban forests and trees. Julkaisussa: Nilsson, K., Randrup, T. B. & Konijnendijk, C.C. (toim.). Urban forests and trees in Europe: A reference book. Springer Verlag. s. 81-114. http://dx.doi.org/doi:10.1007/3-540-27684-X Tyrväinen, L., Ojala, A., Korpela, K., Tsunetsugu, Y., Kawaga, T. & Lanki, T. 2014. The influence of urban green environments on stress relief measures: A field experiment. Journal of Envi- ronmental Psychology 38: 1-9. http://dx.doi.org/doi:10.1016/j. jenvp.2013.12.005 Tyrväinen, L., Korpela, K. ja Ojala, A. 2014. Luonnon virkistyskäy- tön terveys- ja hyvinvointihyödyt. Julkaisussa: Tyrväinen, L., Kurttila, M., Sievänen, T. & Tuulentie, S. (toim.). Hyvinvoin- tia METSÄSTÄ. Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Kir- jokansi 90. s. 48-58.

276 Esteetikon metsä Yrjö Sepänmaa

Esteetikko kohtaa metsän kolmessa roolissa: ensiksi met- tää tutkimusperustaisia ohjeita, suosituksia ja vaatimuksia. sästä esitettyjen kuvausten, tulkintojen ja arvostusten ana- Arvokäsityksiä ja -valintoja ollaan kyllä valmiita kuvaamaan lysoijana, toiseksi metsämakua toteuttavana asiantuntijana ulkopuolisen näkökulmasta, mutta päätöksiin osallistumis- ja kolmanneksi metsän tarjoamien elämysten ja kokemusta ja arvoasiantuntijuuden julkituomista kartetaan. Tässä on ten nauttijana. Metsä siihen liittyvine tulkintoineen ja arvos- kuvailevan ja vaikuttamaan pyrkivän estetiikan ero. tuksineen on siis kohde, jota yksi ajattelee tutkittavana, toi- Akateemisten asiantuntijoiden parina ovat käytännön to- nen periaatteittensa mukaan varjeltavana ja hoidettavana, teuttajat eli soveltamisen asiantuntijat. Heidän käsityksen- ja kolmas koettavana, elettävänä. sä ilmenevät ennen kaikkea toiminnassa, piiloestetiikkana, Luonnonmetsällä ei ole inhimillistä tekijää muu- eivätkä niinkään sanoin ilmaistuina makukäsityksinä. Met- ten kuin epäsuorasti: säilyttäjänä, valitsijana ja rajaajana. sä synnyttää kulkijassa elämyksiä, koska sillä on kauneusar- Kulttuurimetsä on hoitajansa luomus, ja siitä hän on tekijä- vonsa - muillekin kuin vain omistajalleen. Metsähän on jul- nä vastuussa. Hänellä on tarkoituksensa, mutta kokija tul- kishyödyke, jonka yhteisen ja yleisen käytön rajat määritte- kitsee ja arvioi tulosta noista tarkoituksista riippumatta, tulee jokamiehenoikeus. Siinä voidaan nähdä niin muodon pin- kenaan kuvaileva, tulkitseva ja arvottamisensa perusteleva takauneutta kuin älyyn vetoavaa merkitysten syväkauneut- metsäkritiikki. Siinä on päivänkritiikkiä vastaava journalisti- ta. Metsä on kaunis värien ja hahmojen leikkinä, mutta myös nen muoto ja laajempi, tutkimuksellinen muoto. terveenä ja toimivana ekosysteeminä, jonka huomaaminen Estetiikan, kuten muunkin arvofilosofian, yleinen pulma on järjen ja ymmärryksen asia. on siinä, missä määrin kohteiden käsittelylle voidaan esit-

Kuva 1. Kivinen pelto on aikanaan raivattu metsästä, viljelty vuosikymmeniä ja nyt siinä kasvaa jälleen metsä, tiheä istutuskuusikko. Maisema muuttuu ja muuttuessaan vaihtuu metsän luonnekin. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

277 Kuva 2. Suomalaisessa maisemassa on kauneutta, laatua ja vetovoimaisuutta perustuen maastonmuotoihin, kasvillisuuteen, veteen ja ympäröivään maisemaan. Kuvassa Kolin kansallispuisto kesällä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Metsän kauneus ei kuitenkaan ole vain mietiskelemäl- Kun liikutaan metsässä, mennään puiden joukkoon, osak- lä tavoitettavaa. Yhtä paljon, mutta toisenoloisena, se on si puiden kansaa, mutta ollaan myös ulkona, aukkopaikoil- työ- tai retkipäivän fyysisen rasituksen tuottamaa jännitys- la. Arkkitehdille metsä on talo, jonka huoneet ovat piilokuva, tä ja onnistumisen ja selviytymisen kokemuksia. Ruumiilli- käänteinen maailma. Huoneita ovat puiden rajaamat tilat - nen ponnistelu ja selviytymisen tuottama ilo on esteettistä tai toisin nähtynä puuryhmät ja tiheiköt itse. Metsän arkki- mielihyvää sekin. tehtuuria ja sen rakennustaiteelle antamia virikkeitä tutki- nut Lauri Louekari kiinnittää huomion tähän: tiheiköt ja nii- Metsästä puihin, latvasta juuriin den väliset aukot ovat huoneita molemmat, mutta eivät yh- taikaa, vaan vaihdannaiskuvina. Metsä voidaan nähdä turkkina, joka Suomen yllä on hak- Käytäviäkin metsässä on, niin kuin konttoreissa ja toi- kuitten ja rakentamisen takia laikullinen kuin karvanlähdön mistoissa: polkuja, teitä ja rajalinjoja. Arkkitehti näkee ja ko- aikaan. Valtaosa on kasvun eri vaiheissa olevaa hoitomet- kee metsän oman taiteenlajinsa kautta ja puhuu siitä tämän sää, välissä avohakkuiden lakeutta. Luonnollisia aukkokohtia kielellä muotoina, massoina, rakenteina, tiloina ja paikkoina. ovat tietysti vesistöt, puuttomat nevat ja paljaat kalliot. Kult- Ammattimielessä hän menee metsään oppiakseen ja saadak- tuurin tuottamia laikkuja ovat viljelykset, kylät ja kaupungit. seen ideoita suunnittelutyöhönsä. Taide, rakennustaidekin, Satelliittikuvista avautuu todellinen kaukonäkymä, puo- hyödyntää näitä muistumia ja luo tunnistettavia viittauksia. len maapallon laajuinen maisema, maa avaruudesta katsottuna. Valtamerien vesi hallitsee niitä, mantereet piirtyvät ve- Metsäkulttuuri ja sen monta alakulttuuria sipalloon saarekkeina. Pallon kuiva osa on sitten huomattavan metsäinen, suurimpina poikkeuksina äärialueet: toisaal- Metsäkulttuuri on yksi esteettinen osakulttuuri, moninainen la arktinen jää ja ikirouta, toisaalla kuumuuden ja kuivuuden ja muuttuva. Estetiikka hakee tämän osakulttuurin ja sen ala- autioittama maa. Taivaalta näkyvät ilmaston ja maaperän kulttuurien kielioppeja, sääntöjärjestelmiä. Paljon eivät es- tuottamat erot, mutta myös valtioiden erilaisen metsäpoli- teetikot voi opettaa sille, joka on kasvanut ja elänyt metsän tiikan jäljet, meillä erityisen selvänä Suomen ja Venäjän raja. kanssa, oppinut tuntemaan kasvuolot, marjastajana tai met- sästäjänä kuljeskellut siinä, saanut metsätöistä toimeentu-

278 Kuva 3. Kolin kansallispuisto talvella Kuva: Erkki Oksanen, Luke. lonsa ja kamppaillut metsää vastaan pellonraivaajana. Voim- Esteetikolle tutkijana metsäkulttuuri monine alakulttuu- me - ainakin aluksi - vain nöyrästi opiskella hänen piiloes- reineen on haasteellinen alue: hän haluaa ymmärtää sitä, tetiikkaansa, sitä ajattelua ja eläytymiskykyä, joka hänen mutta tuoda myös oman, esteettisen ilmiöpiirin hallintaan elämässään ja toiminnassaan ilmenee. Se on metsän kielen perustuvan tietonsa ja asiantuntemuksensa yhteiseen käyt- tuntijan esteettistä kielitaitoa, luontaisen kieliopin hallintaa. töön. Yhden kulttuurin metsää voi verrata muiden kulttuuri- Tutkijoina kirjoitamme metsän kielestä ja kulttuurista en metsiin ja metsiä edelleen muihin esteettisiin osakulttuu- kuvauksemme, kielioppimme, ehkä karkean ja viitteellisen, reihin, kuten talon- ja tienrakennuksen tai maanviljelyksen. mutta silti jotakin, mikä auttaa meitä ja muita suhteutta- Metsäkulttuurin takana on itse metsä, kulttuuriton ja sel- maan kohdettamme muihin kieliin ja kulttuureihin. Tätä ku- laisena kieliopiton muotoilemattomine ekologisine lainalai - vausta voimme pyrkiä kehittämään ja täsmentämään, saa- suuksineen ja luonnonlakeineen. Ne viime kädessä asetta- maan sen yhtä vivahteikkaaksi kuin kohteensa. Kun piiloes- vat luonnolliset rajat sille, millainen metsäkulttuuri on toi- tetiikka on kirjoitettu esiin, on kieliopin tekijä tehnyt työnsä. miva, millainen taas asettaa ihmisen ja luonnon vastakkain. Näkyväksi muuttuessaan arvoja makujärjestelmä paljas- Kulttuuri ja sen tutkimus alkaa aina joltakin perustalta, täs- taa vahvuuksien ohella myös heikkoutensa, aukkokohtansa, sä se on kasvavat puut, pintakasvillisuus ja maapohja - ja ristiriitaisuutensa, kummallisuutensa - nekin asenteet ja ar- kaikki ekosysteemin osaset. vostukset, jotka ovat ympäristökonfliktien ja -tuhojen läh- de. Luontaista taitoa ja osaamista ei siis pidä romantisoida- Heinrich von Salisch - polunavaaja, kaan, metsää kun on hävitetty alkuperäiskulttuureissakin. klassikko Tradition tuntemuksen ja oman tietämyksensä pohjalta esteetikolle tarjoutuu mahdollisuudet kielenhuoltoon, jalos- Metsäkulttuuriin käänteentekevästi vaikuttanut ja sitä käy- tustyöhön: millainen tämä toimintajärjestelmä parhaimmil- tännön kokeidensa pohjalta luonut mestari oli saksalainen laan voisi olla, jotta se vastaisi metsän luonnetta. Ekologi- metsänhoitaja ja -omistaja Heinrich von Salisch (1846–1920), sesta perustasta tulee toiminnan ja normittamisen kanta- jonka Forstästhetik-teoksesta (1885, laajennetut ja uusitut va arvopohja. Jos sen pystymme ottamaan huomioon, tu- painokset 1902 ja 1911) tuli kymmeniksi vuosiksi alan ope- lee jättämistämme jäljistä sellaiset, että ne kelpaavat tule- tusta ja käytäntöjä ohjannut teos. Siinä hän määritteli met- villekin sukupolville. säestetiikan opiksi talousmetsän kauneudesta; metsänhoi-

279 tajasta tuli metsätaiteilija ja tämän töistä metsätaidetta. Yli keinen on moninaiskäytön ajatus: metsään on ihmisellä oi- satavuotiaana teos on ilmestynyt USA:ssa vuonna 2008 eng- keus, ja sillä on hänelle käyttö- ja elämysarvo. Metsä ei siis lanniksi (Forest Aesthetics) ja samoihin aikoihin uusintapai- ole vain sarja metsäkuvia, vaan se on elämänpiiri, kokonai- noksena Saksassa vuonna 2009. Näin se on uudestaan mu- nen elämismaailma. kana ja taustatukena alan nykykeskustelussa. Ympäristöliikettä Stölb arvostelee negatiivisesta ihmis- Von Salisch rajaa oman metsäestetiikkansa opiksi talous- kuvasta ja luonnolle annetusta uhrin osasta, jolloin ei näh- metsän kauneudesta, vaikka ulottaakin pohdintansa taiteen dä ihmisen toiminnan maisemia monipuolistavaa vaikutus- suunnassa puistoihin ja puutarhoihin ja luonnontilaan ede- ta. Samoin hän arvostelee tunteen, kokemuksen ja rakkau- tessään koskemattomiin ikimetsiin. Suositusten ja normien den syrjäyttämistä suojeluperusteista. Luonnon inhimillis- antajan on toimittava tervejärkisen varovasti ja sen itses- täminen, joka monissa kulttuureissa on ollut hyvinkin sa- täänselvyyden tunnustaen, että makukäsityksissä on ero- nanmukaista, on ajan myötä käsitteellistynyt retoriseksi il- ja. Talousmetsää von Salisch ajattelee puuntuoton kannal- maukseksi, keinoksi korostaa tunne- ja jopa rakkaussuh- ta, mutta samalla hän pitää silmällä hoitotoimien, kuten har- detta kasvokkain kohdattuun luontoon. Vaikka metsä pui- vennuksen ja hakkuiden vaikutusta virkistys- ja moninais- neen olisikin kohdattu ja läheiseksi koettu persoona, ”sinä”, käyttöön. Erikseen hän mainitsee metsästyksen. se on identiteetiltään jotakin toista, ”vierassieluinen”. Ihmi- Metsänhoitajan ammattitaitoon kuuluu kasvuston kehi- selle se on vapauden ja yksinäisyyden tarjoaja - tila, jossa tyskaaren ennakoiminen. Hoitotoimet tähtäävät, välivaiheit- voi olla irti muista. ten kautta, tavoitetilaan, jonka hahmottamiseen tarvitaan es- Kun metsää muovataan esteettisiä arvoja ja luovaa otetta teettistä silmää. Metsälläkin on esteettinen ikänsä, se vaihe, korostaen, sitä näin taiteistaen ja esteettistäen, päädytään jolloin se on kauneimmillaan, mutta yksi esteettisen asenne- lähelle taidetta. Tavallisestakin metsästä tulee maisema-ark- kasvatuksen haasteista on opettaa näkemään ja pitämään kitehtoninen, laajamittaista ympäristötaidetta muistuttava tuo vaihe mahdollisimman pitkänä. Kaunis ei ole yksin alun teos, josta on vain askel puutarha- tai puistotaiteeseen. Tai- taimikko, keskikohdan korjuukypsä puusto tai lopun aarnio- demetsille, sen paremmin kuin suojelluille luonnonmetsille- metsä, vaikkakin jokainen on jonkun erityinen suosikki. kään, ei aseteta aineellisia tuottotavoitteita, vaan niistä saa- Metsänhoitaja on luontoa jalostava puutarhuri, joka joutu hyöty, aistillis-älyllinen nautinto, on aineetonta, henkistä. tuu osoittamaan toimiensa järjen ja tarkoituksen - ja kun jär- Mitä enemmän metsä poikkeaa luontaisesta tilastaan, sen ki nähdään, arvostuksetkin muuttuvat myötämielisemmiksi. työläämpää ylläpitoa se vaatii esteettisen ominaislaatunsa Näin hänellä on kasvatuksellinen vastuu yleisönkin suhteen. säilyttääkseen. Meillä Suomessa metsäestetiikka pääsi tuoreeltaan ha- Puhtaan kauneuden sijasta voidaan suosia funktionaa- kusanaksi ensimmäiseen suomenkieliseen tietosanakirjaan, lista: laaja-alaisempaa, syntetisoivaa arvokokemusta ja -ko- nimeltään yksinkertaisesti Tietosanakirja. Sen kuudennes- konaisuutta, jonka ihmisen tarpeita monipuolisesti tyydyt- sa osassa (1914) hakusanan kirjoittaja Aimo Kaarlo Cajander tävä hoitometsä tarjoaa. Talous- ja tuotantometsien käsit- määritteli metsäestetiikan paikan ja tehtävän: ” - - se osa telyssä painavat toki eniten hyötynäkökohdat, mutta moni- metsänhoito-oppia, joka selvittelee, millä tavoin kauneudel- naiskäytön ajatus muistuttaa siitä, että mukana ovat vah- lisia näkökohtia voidaan metsänhoidossa ottaa huomioon.” vasti myös esteettiset, siis kokemukselliset ja elämykselli- Määrittelijä paljasti myös selvän kantansa luonnon- ja kult- set arvot, tunteet, tunnelmat ja mielikuvitus. Kulttuurimet- tuurimetsien keskinäiseen järjestykseen: ”Yleensä hoidetut sä on metsänhoitajan työmaa ja aikaansaannos. ”Puutarhu- metsät ovat kauniimpia kuin haaskatut tai huonosti hoide- rina” hän vastaa yhteisötaiteilijan tavoin ammattitaitonsa, tut, ja niin ollen metsät kaunistuvat sitä myöten kuin niitä näkemystensä ja omantuntonsa puitteissa sosiaalisiin ar- ruvetaan hoitamaan.” vo-odotuksiin.

Wilhelm Stölb - seuraaja, aikalaisemme Tyylistään tekijä tunnetaan

Metsäestetiikka, jolla oli paikkansa saksalaisessa metsäalan Kuka tahansa metsään menijä ei noin vain osaa antaa arvoa opetuksessa 1900-luvun alkukymmeninä, menetti vähitellen metsänhoitajan teoksille ja niistä koostuville tuotannoille; itsenäisen asemansa. Tietosanakirjoistakin hakusana kato- hän ei näe sellaisia tekijäkohtaisia rajoja ja tyylieroja, jot- si. Se, mitä jäi jäljelle, sulautui maisemanhoitoon ja maise- ka alan ammattilainen huomaa ja joista ehkä takana olevan ma-arkkitehtuuriin. suunnittelijan tunnistaakin. Vaikkakaan maallikko ei erota Uusi itsenäistyminen on alkanut, hitaahkosti tosin. Sak- metsäkuvasta joka virtausta ja kautta, hän ei voi olla huo- sassa toisen tulemisen aloitti Wilhelm Stölb - hänkin met- maamatta normien, oppien ja ohjeitten murroksia ja suun- sänhoitaja - kirjallaan Waldästhetik (2005), joka käsitte- nittelumuotien vaihtumisia: mitä puulajeja suositaan, miten lee metsätaloutta, luonnonsuojelua ja ihmismieltä. Yhteistä harsintahakkuut vaihtuvat avohakkuisiin ja, kritiikin jälkeen, taustaa von Salischin kanssa on metsäalan koulutuksen li- paluuliikettä. säksi käytännön metsänhoitotyössä hankittu taito ja tietä- Sanotaan, että puut tekevät metsän, mutta marjastajalle mys. Vertais- ja kohderyhmänä eivät nytkään ole ensisijai- ja sienestäjälle metsä on maan tasalla, pinnassa, ja metsäs- sesti akateemiset filosofi-esteetikot, vaan metsäalan am- täjälle saaliseläimissä. Metsätyypitkin luokitellaan perintei- mattilaiset, joiden ratkaisut koskettavat sitten kaikkia met- sesti pintakasvuston ja tunnuskasvien mukaan. Ihmisen kä- sää hyödyntäviä ja siinä eri tarkoituksessa kulkevia. Kes- sittelemä metsä on maisema-arkkitehtoninen teos, oli se sit-

280 ten sukupolvien mittaisessa prosessissa hiljalleen muotou- Kirjallisuus tunut tai ammattilaisen varta vasten suunnittelema ja val- Hull, R. B., Robertson, D. P., Buhyoff, G. J. & Kendra, A. 2000. voma. Omistuksen mukaan se jakaantuu vaihtuvin periaat- What Are We Hiding Behind the Visual Buffer Strip? For- tein hoidetuiksi alueiksi. Näillä on tyylinsä, joka määräytyy est Aesthetics Reconsidered. Journal of Forestry 98(7): 34-38. http://www.ingentaconnect.com/content/saf/ toisaalta lainsäädännön asettamista puitteista ja toisaalta jof/2000/00000098/00000007/art00014 neuvonnassa ja valistuksessa annetuista ohjeista ja mää- Louekari, L. 2006. Metsän arkkitehtuuri. Oulun yliopisto, arkki- räyksistä - kuitenkin aina viime vaiheessa tekijänsä taidos- tehtuurin osasto. 301 s. ISBN: 951-42-8096-2 ta, silmästä, mutta myös perinteen voimasta. Millaiset ovat von Salisch, H. 1902/2008. Forest Aesthetics. The Forest Histo- hakkuualueen rajaukset; mitä on säästetty ja mitä poistet- ry Society, Durham, North Carolina. 351 s. tu; onko jätetty erityisiä maamerkkejä ja eläimille pesintä- Sepänmaa, Y., Heikkilä-Palo, L. ja Kaukio, V. (toim.). 2003. Met- sään mieleni. Maahenki Oy, Helsinki. 300 s. ISBN: 978-952- paikkoja; onko teiden ja vesistöjen suuntaan suojavyöhyk- 5328-21-9 keitä; millaisia näkymiä on avattu, mitä taas varta vasten jä- Stölb, W. 2005. Waldästhetik - über Forstwirtschaft, Naturschutz tetty piiloon? und die Menschenseele. Verlag Kessel, Remagen-Oberwin- Vuorokauden- ja vuodenaikojen kierto saa aikaan valoi- ter. 400 s. suuden, hämärän ja pimeän muutoksia, kuivien ja sateisten Stölb, W. 2013. Waldästhetik, der vergessene Wertehorizont. 15 s. www.natursoziologie.de/files/waldaesthetik-sto- kausien vuorottelua, tyventä ja tuulista säätä, lumisia ja vä- elb1373288803.pdf hälumisia talvia. Vaikeampaa on ennakoida ja säännellä sitä, miten metsämaisema muuttuu vuosikymmenten tai -satojen mittaisen kasvunsa ja vanhenemisensa mukana - ja varsinkin sitä, miten metsiä ympäröivä muu maisema muotou- tuu ja muuttuessaan vaihtaa metsänkin luonnetta. Kulttuu- rinsa rakennustyössä ihminen voi kuitenkin jäljitellä luontoa, jonka dynamiikka on jatkuvaa tasapainon hakua. Nykyhet- keään pitemmälle näkevä metsäkriitikko pyrkii arvioimaan prosessin koko kaarta. Villi metsä, erämaa, ei ihmistä kaipaa. Sen sijaan ihminen kaipaa myös villiä luontoa. Luonnontilasta paljastuvat itseriittoisen ympäristön toimintaperiaatteet ja lainalaisuudet, jotka ovat ekologisen estetiikan mielenkiinnon kohteena ja joista ihminen voi omaan toimintaansa ottaa oppia. Luon- non- ja kansallispuistoilla sekä maisemallisesti arvokkaiksi luokitelluilla alueilla on merkityksensä näytteinä ja mallei- na siitä, miten luonto hoitaa itseään. Nämä ovat kulttuurille vertailukohde ja itsekritiikin lähde. Metsää muokatessaan ihminen tavoittelee ja luo uusia arvoja. Metsät ovat silloin hoitajansa omiakuvia ja kulttuurin kuvia, eivät vain muunnelmia ja kehitelmiä koskematto- masta erämaasta. Metsäkuvat voivat olla visioita, näkymiä tulevaisuuteen. Parhaissa ilmenee käden taidon lisäksi hu- maani ajattelu, joka ottaa huomioon toiset ihmiset ja tulevat sukupolvet, kasvit ja eläimet - ja myös sen fyysisen perustan, jolla yhteinen elämämme on käynyt mahdolliseksi ja jonka antamissa rajoissa sen on jatkuttavakin. Yksi ainoa käpy, lehti tai neulanenkin voi edustaa puuta ja metsää. Ehkä tarvitsemme rajattua osaa tai sanallista- mista ja kuvallistamista mietiskelläksemme metsän sisin- tä. Näyte tai välittävä kuvaus mahdollistaa kriittisen etäi- syyden ja välittömään luontokokemukseen nähden viileäm- män, analyyttisemman tarkastelun. Näin - metsään mene- mättäkin - näemme ja koemme metsän puilta, mutta myös puut metsältä.

281 Metsän teologia Pauliina Kainulainen

Vanhassa suomalaisessa todellisuuskäsityksessä metsä on meillä on taipumusta masennukseen, huonoon kulttuuriseen ollut keskeinen mielikuvien ja merkitysten syntysija. Met- itsetuntoon, riippuvuuksiin ja itsetuhoisuuteen. sä on auttanut ihmistä jäsentämään sisäistä maisemaan- Historiassa on ollut monia tapahtumia ja vaiheita, jotka sa, mielenmaisemaansa. Vaikka vanhasta metsäkeskeisem- ovat vaikuttaneet mielen kolonisaatioon. Noin tuhat vuotta mästä maailmankatsomuksesta on menetetty paljon, palve- sitten kristinusko tuotiin Suomen alueelle, ja erityisesti län- lee metsä edelleen tässä merkityksessä myös modernin kult- tisessä muodossaan se suhtautui kielteisesti suomalaisten tuurin keskellä elävää suomalaista. Monien kokemus on, et- vanhaan maailmankatsomukseen. ”Pakanuuden” ilmentymi- tä metsä auttaa pysymään koossa pirstaloivan ajan keskel- nä tuhottiin esimerkiksi pyhät puut ja lehdot, ja näihin kult- lä. Metsä on tällöin myös luovuuden turvapaikka. tuuri-ilmiöihin liittynyttä ekologista viisautta ei huomattu. Kristinuskoon sisältyy kuitenkin myös ekologisesti sensitii- Metsäyhteydestä vieraantuminen ja sen visempiä ulottuvuuksia, joita oman aikamme niin kutsuttu seuraukset ekoteologia pyrkii nostamaan esiin. Läntisen kulttuuripiirin valtafilosofiaksi kehkeytyi 1600- Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin. Suoma- ja 1700-luvuilta alkaen mekanistinen eli konemainen käsitys lais-ugrilaisuus näkyy paitsi kielessä myös suomalaisten todellisuudesta. Siihen nivoutui valistuksen hyötyä korostava luontosuhteessa. Suomalaisten tapa hahmottaa paikkan- ajattelu. Tämäntyyppinen hyötyajattelu on edelleen voimis- sa kosmoksen kokonaisuudessa poikkeaakin jossain mää- saan: luonto ymmärretään luonnonvaroina, ja sen arvoa tar- rin esimerkiksi läntisen Euroopan kansojen luonteenomai- kastellaan ennen muuta ihmisen hyödyn näkökulmasta. Me- sista maailmankatsomuksista. Monien suomalais-ugrilais- kanistinen maailmankatsomus teknologisine mahdollisuuk- ten filosofien ja kirjailijoiden mukaan ugrilaisen kulttuurin sineen on tuonut suomalaisillekin paljon hyvinvointia, esi- ominaispiirteisiin on kuulunut niin sanottu syvä ja pehmeä merkiksi sairauksia voidaan hoitaa tehokkaammin kuin en- luontosuhde. Tällä tarkoitetaan suhteellisen epähierarkkis- nen. Riskinä kuitekin on, että ekologisten ongelmien kärjis- ta suhdetta ihmisen ja muiden lajien välillä: tavoitteena ovat tyessä yhteiskunnat kriisiytyvät ja jo saavutetut hyvät asiat harmoniset, kunnioittavat suhteet. Epäjärjestyksen aiheut- murenevat. Uusimpina käänteinä suomalaisten luontosuh- taminen luonnon tasapainotiloille kostautuu kaikille, myös teessa ovat voimakas kaupungistuminen ja virtuaalimaail- ihmiselle. man ilmaantuminen. Näilläkin ilmiöillä on myönteiset puo- Liian romanttisia käsityksiä suomalais-ugrilaisesta luon- lensa, mutta metsäsuhteen kannalta ne pääosin merkitse- tosuhteesta ei ole syytä viljellä, mutta ero esimerkiksi indoeu- vät etääntymistä. rooppalaisiin näkemyksiin on havaittavissa ja merkityksel- Mekanistisen maailmankuvan ja hyötyajattelun vaikutuk- linen. Indoeurooppalaiseen metsäsuhteeseen on kuulunut sen vuoksi suomalaisessa metsäsuhteessa on varsinkin vii- enemmän metsän pelon ja hallinnan elementtejä. Kreikka- me sotien jälkeen korostunut tehokkuusajattelu: puuta on laisperäisten filosofioiden vaikutuspiirissä korostetaan esi- saatava metsästä nopeasti ja edullisesti metsäteollisuuden merkiksi ihmisen ja eläimen eroa sekä asetetaan ihminen ja tarpeisiin. Avohakkuu on ollut yleisin ja tehokkaimpana pidet- muu luonto hierarkkiseen suhteeseen, jossa ihminen on ylem- ty puun korjuun muoto. Vaikka hakkuuaukoille istutetaan tai pänä ja oikeutettu hallitsemaan muuta luontoa. Myös yksi- muuten kasvatetaan uutta metsää, metsäluonnon monimuo- puoliset tulkinnat Raamatun luomiskertomuksesta ovat vai- toisuus on kärsinyt vuosikymmenten mittaan huomattavasti. kuttaneet siihen, miten luonnon hallitsemista on pidetty ihan- Avohakkuuseen perustuva metsätalous on aiheuttanut teena. Suomalais-ugrilaisessa kulttuuriperinteessä ihmisen monille suomalaisille henkisesti raskaita kokemuksia, kun paikka on nöyrempi: ihmisen tehtävä on jättää luontoon mah- tuttu metsä on kadonnut muutamassa tuokiossa. Vasta vii- dollisimman pieni jälki itsestään. me aikoina surun ja raivon tunteita on tuotu laajemmin julki. Tällaiseen ikivanhaan maailmankatsomukseen perus- Valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ovat tal- tuva metsäsuhde voi kuitenkin olla nykysuomalaiselle vai- lettaneet ihmisten kertomuksia hakattujen metsien äärellä. keasti avautuva. Kärsimme mielen kolonisaatiosta ilman että Vanhan ja monimuotoisen metsän katoaminen merkitsee jat- olemme edes tietoisia siitä. Mielen kolonisaatio näkyy muun kuvuuden ja turvallisuuden tunteiden järkkymistä. Raju met- muassa luonnosta vieraantumisena, joka on tapahtunut vuo- sän käsittely rinnastuu kertomuksissa pyhäinhäväistykseen. sisatojen mittaan asteittain. Erityisesti lännen suunnalta on tullut yhä uusia ajatteluvirtauksia, jotka ovat työntäneet suo- Metsäisen maailmankatsomuksen paluu? malais-ugrilaisia kulttuuripiirteitämme syrjemmälle ja osittain tukahduttaneet niitä. Suomalaiset oirehtivat samaan ta- Onko vallitsevalle mekanistiselle maailmankatsomukselle paan kuin monet maailman kolonialisoidut alkuperäiskansat: vaihtoehtoa? Miten muuttaa pirstaloitunut kulttuuri sellaiseksi, jossa korostuu asioiden yhteenkuuluvuus ja keskinäi-

282 Kuva 1. Siunattu metsä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

nen riippuvuus? Tällaisen maailmankatsomuksen rakenta- va kokemus yhteydestä luontoon, eikä se ole käännettävissä miseen voi hakea aineksia muun muassa vanhasta suoma- toisille kielille. Metsän kieli on varhaisin kieli, muttei kuiten- laisesta todellisuuskäsityksestä, jonka rippeitä on säilynyt kaan alkukantainen. Se syntyy myös koko ajan uutena. Ta- esimerkiksi maailman laajimmassa kansanrunouden koko- lon kielen voima ja merkitys on riippuvainen metsän kieles- elmassa Suomen kansan vanhat runot. tä, mutta ei päinvastoin. Filosofi Tere Vadén on ammentanut ajatteluunsa ainek- Kulttuurissamme talon kieltä pidetään kuitenkin usein sia suomalais-ugrilaisesta maailmankatsomuksesta, jossa tärkeimpänä, muita ilmiöitä selittämään kykenevänä tiedon on tärkeää tuntea asioiden synnyt eli niiden perimmäiset läh- muotona. Mitä kieltä edustaa käsite ekosysteemipalvelut? tökohdat ja merkityksellisen elämän reunaehdot. Esimerkik- Vastaus lienee yksiselitteinen: talon kieltä. Käsite on koto- si globaalien ympäristöongelmien juuret ovat ihmisen ar- naan luonnontieteiden ja talouden maailmoissa, ja se on vie- voissa ja asenteissa, jotka nykyään saavat erityisesti maa- raampi ihmistieteellisille lähestymistavoille, filosofialle tai pallon rikkaimmat kansat kuluttamaan luonnonvaroja kes- ihmisten arkikokemukselle metsästä. Käsitteellä on silti si- tämättömällä tavalla. jansa omilla mukavuusalueillaan, missä se voi avata silmiä Vadénille kielellä on kolme muotoa: metsän kieli, pihan luonnon korvaamattomalle merkitykselle ihmisen näkökul- kieli ja talon kieli. Vadénin mukaan talon kieli on näistä täs- masta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä filosofin muistu- mällisin, ja sen olemukseen kuuluu määritellä ja eritellä. Ta- tus, että talon kielen käyttäminen luo jo itsessään erillisyyt- lon kielen käyttäminen erottaa käyttäjän muusta luonnos- tä käyttäjän ja muun luonnon välille. ta. Talon kieltä edustavat esimerkiksi talouselämän ja tie- Suomalais-ugrilaisen maailmankatsomuksen ydintä ovat teen kielet. metsän kieli ja luontoyhteys. Kulttuurillemme tekisi hyvää pa- Pihan kieli tulee lähemmäs arkikokemusta. Se muuntuu lauttaa arvoonsa vanhimman viisauden elementtejä, esimer- jatkuvasti, kun sanoja syntyy ja häviää. Pihan kieli joutuu kiksi kohtuuden arvostus. Mekanistisen maailmankatsomuk- kamppailemaan, jotta se pystyisi pitämään merkityksensä sen voi vaihtaa vaikkapa metsäisemmäksi. Maapallon luon- selkeinä. Vadénille metsän kieli, metsäkokemus, on perusta- non - ja sen myötä ihmiskunnan - tulevaisuus edellyttää etäi- vanlaatuisin olemisen tapa. Se on vaikeasti sanoiksi puetta- syyden ottoa vallitseviin mekanistisiin ajattelutottumuksiin.

283 Kuva 2. Metsän ymmärtäminen pyhänä on elävää todellisuutta monille suomalaisille koko ajan. Metsä mielletään temppelinä, jossa voi hiljentyä ja kokea pyhän läheisyyttä. Vanhoista runoista päätellen metsään meneminen on ollut jo muinaisille suomalaisille keino hakea helpotusta huoliin. Kuva: Hannu Nousiainen.

Kuva 3. Vanhan ja monimuotoisen metsän katoaminen avohakkuun jälkeen on tuottanut monille suomalaisille jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteiden järkkymistä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

284 Metsän hengellinen merkitys teen lisäksi ihmisten välisten suhteiden eheytymiseen erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Tätä ilmentävät eri- Siirtymä kokonaisvaltaisempaan maailmankatsomukseen tyisesti evankeliumien kuvaukset Jeesus Nasaretilaisen toi- mahdollistaa uudet näkökulmat kristilliseen teologiaan ja minnasta ja julistuksesta. Pelastuksella on myös kosminen hengellisyyteen. Etäisyyden otto mekanistiseen ja valistus- ulottuvuutensa, joka merkitsee kulkemista kohti harmonis- henkiseen indoeurooppalaisuuteen avaa portin, jonka kautta ta suhdetta luotujen kesken - kohti luonnon omien tasapai- mielenmaisemaan voidaan palauttaa luonnon pyhyyden tun- nojärjestelmien kunnioitusta. to. Myös kristillisen tradition näkökulmasta voidaan ajatel- Kristillisen teologian voi hahmottaa kolmisäikeisesti hen- la, että luonto on pyhä. Tällöin ei kyse ole panteismista, joka gellisyytenä, etiikkana ja oppina. Läntisessä kulttuuripiiris- merkitsee luonnon jumalallistamista, vaan jumalakäsitykses- sä hengellisyys ja mystiikka on pitkään ollut marginalisoi- tä, jossa jumaluus ymmärretään yhtä aikaa tämän- ja tuon- tua. Metsän teologiassa tradition kokonaisuutta on kuiten- puoleisena. Martin Luther on sanonut, että ”Jumala on läsnä kin palkitsevinta lähestyä juuri hengellisyyden kautta - silloin jokaisessa pienimmässäkin puun lehdessä”. Jumala ymmärre- muutkin ulottuvuudet löytävät paikkansa. Hengellisyys on tään siis kosmisesti läsnä olevana kaikessa luodussaan mut- jotain, mikä liikuttaa ihmistä hänen sisintään myöten. Hen- ta samalla jonain, mikä on luodun tuolla puolen. gellisyyden voima tarvitaan mukaan kulttuurimme uudista- Käsityksellä luonnon pyhyydestä on merkittäviä eettisiä misen suureen urakkaan. Metsän teologian yksi perusaja- seurauksia. Sitä, mitä ihminen pitää pyhänä, hän lähestyy ih- tus on tuoda voimalliset ajatteluvirtaukset, esimerkiksi uu- metellen ja kunnioittavasti, mikä turvaa pyhälle tietyn kos- delleentulkitut kristinusko, valistus ja suomalais-ugrilaisuus kemattomuuden. Luonnon näkeminen jälleen pyhänä aset- vuorovaikutukseen keskenään ja vahvistamaan toinen toistaa rajat ihmisen ahneelle taipumukselle ottaa luonnosta irti taan. Tällaisten vanhojen ja merkittävien virtausten kanta- kaiken mahdollisen. ma viisaus on tarpeen, kun metsille ja ihmisille rakennetaan Metsän ymmärtäminen pyhänä on elävää todellisuutta mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. monille suomalaisille koko ajan. Metsä mielletään temppe- linä, jossa voi hiljentyä ja kokea pyhän läheisyyttä. Vanhois- ta runoista päätellen metsään meneminen on ollut jo mui- Kirjallisuus naisille suomalaisille keino hakea helpotusta huoliin. Tällai- Kainulainen, P. 2013. Metsän teologia. Kirjapaja, Helsinki. 254 s. set kokemukset voi halutessaan tulkita myös kristinuskon Kainulainen P. (toim.). 2007. Pyhän kosketus luonnossa. Johdatus kehyksessä: Jumala Luojana ja eläväksi tekevänä Henkenä kristilliseen ekoteologiaan. Kirjapaja, Helsinki. 274 s. parantaa ihmistä luomakuntansa keskellä ja sen välityksellä. Kovalainen, R. ja Seppo, S. 2009. Metsänhoidollisia toimenpi- Metsäiseen maailmankatsomukseen kuuluu syklisen eli teitä. Hiilinielu Tuotanto ja Miellotar. 200 s. ISBN: 978-952- kehämäisen ajan arvostus. Se tuo tervehdyttävää vastapai- 99113-4-9 noa indoeurooppalaisen kulttuurin lineaariselle aikakäsityk- Käkönen, M. ja Venesmäki, E. (toim.). 2009. Metsän jäljillä. Ker- tomuksia etelästä ja pohjolasta. Siemenpuu-säätiö, Helsin- selle, jossa korostuu tehokas eteenpäin rientäminen. Met- ki. 188 s. http://www.siemenpuu.org/fi/node/293 sässä painottuu ajan syklisyys ja vuorokauden- ja vuoden- Lassila, P. 2011. Metsän autuus. Luonto suomalaisessa kirjalli- aikojen jatkumo. Vanhat puut antavat ihmiselle jatkuvuu- suudessa 1700-1950. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toi- den ja turvallisuuden tunteen. Metsän teologiassa yhdistyvät mituksia 1344. 257 s. EISBN:9789522224071 kristinuskon lineaarisesti painottunut aikakäsitys ja suoma- Siltala, P. 1987. ”Metsän turvallisuus”. Silva Fennica 21 (4): 405- 414. http://hdl.handle.net/10138/15488 lais-ugrilainen syklisyys. Näiden tasapainoinen yhteys tekee Vadén, T. 2010. Kaksijalkainen ympäristövallankumous. Pamflet- ihmiselle hyvää. Tosin tänä ilmastonmuutoksen aikakaute- ti synnyistä. Osuuskunta Rohkean reunaan, Tampere. 70 s. na vuodenaikojen tutun rytmin ennakoimattomat muutokset ISBN: 978-952-498-379-2 voivat aiheuttaa myös perustavanlaatuista turvattomuutta. Muun muassa vakavien ekologisten ongelmien vuoksi län- tisessä kulttuuripiirissä on siirryttävä kokonaisempaan tapaan ymmärtää maailma ja ihmisen paikka sen osana. Va- listuksen perinnöstä on syytä säilyttää sen arvokkaat ele- mentit, kuten tasaveroisuuden ja suvaitsevaisuuden ihanteet. Mekanistisen maailmankuvan tilalle tarvitaan kuitenkin kokonaisvaltaisempi ja epähierarkkisempi todellisuuskäsitys, joka mahdollistaa luonnon pyhyyden tunnon paluun. Myös kristinuskon on tarkasteltava historiaansa kriitti- sesti ja suostuttava irtautumaan luontokielteisistä painotuksista, kuten yksipuolisesta luonnonhallinnan korostuk- sesta. Kokonaisempi, metsäkeskeinen maailmankatsomus tulee monissa suhteissa lähelle Raamatun syntymaailman kulttuuria. Siksi metsän teologian kautta löytyy tapoja tulkita esimerkiksi jumala- ja pelastuskäsityksiä omassa kon- tekstissamme ymmärrettävästi. Raamatun näkemys pelas- tuksesta on huomattavan laaja: se liittyy yksilön jumalasuh-

285 5.2 Metsät tutkimus- ja oppimisympäristöinä

Tutkimuksen merkitys Kolin kansallispuiston tarjoamille ekosysteemipalveluille Kalle Eerikäinen

Kansallispuistot ekosysteemipalveluiden mäiset kaskitaloutta harjoittamaan tulleet ihmiset perustivat tuottajina savunsa näille viljaviksi todetuille ja hallalta suojaisiksi tie- detyille rinnemaille. Asutuksen vakiintumisen seurauksena Maamme ensimmäiset kansallispuistot aloittivat toimintan- myös Kolia koskevaa kirjoitettua historiaa alkoi taltioitua en- sa vuonna 1938. Ensimmäisistä kansallispuistoista Petsamo sin kirkonkirjoihin ja myöhemmin valtion ylläpitämiin omai- ja Porkkala jouduttiin lopettamaan toisen maailmansodan suus- ja väestörekistereihin. Karttapohjaista sijaintitietoa päätyttyä Neuvostoliiton kanssa solmitun rauhansopimuk- alueesta on saatavilla 1800-luvun puolivälistä lähtien, jolloin sen alueluovutus- ja maanvuokraehtojen perusteella. Ennen tehdyissä maanmittaustoimituksissa saatettiin päätökseen viime sotia perustetuista kansallispuistoista ovat jäljellä Pal- isojaon lohkojaotus tällä harvaan asutulla erämaa-alueella. laksen- Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot. Uu- Kolin keskeiset vaarajaksot siirtyivät yksityisiltä maan- sien kansallispuistojen perustaminen tapahtuu Suomessa omistajilta valtion omistukseen vuonna 1907. Kansallisro- lainsäädäntöteitse. Kolin kansallispuiston perustamislaki as- mantiikan hengessä suomalaisuusaatetta kannattaneen tui voimaan vuonna 1991. kulttuurisivistyneistön edustajat eli karelianistit korottivat Kansallispuistojemme ensisijaisena tehtävänä on edistää Kolin saavuttamaa asemaa kansallisena ikonina, ja tällöin luonnon monimuotoisuuden suotuisaa kehitystä. Samalla ne myös valtiovalta osoitti aktiivisuutta maanhankinta-asiassa. tarjoavat kuitenkin koko kirjon ekosysteemipalveluja, muun Juhani Ahon aikalais- ja matkakertomukset, I.K. Inhan valo- muassa säätely- ja tuotantopalveluja sekä ylläpito- ja kult- kuviin tallentamat puuttomien kaskimaiden ja Pielisen selkä- tuuripalveluja. Neljän ekosysteemipalvelun pääluokan keski- vesien näkymät, Jean Sibeliuksen neljännen sinfonian sävel- näinen merkitys ja painoarvo tosin vaihtelevat eri kansallis- maisemat sekä Eero Järnefeltin öljyvärityöt ja grafiikat ovat puistojen välillä. Lisäksi erot niiden välillä korostuvat erityi- keskeisimpiä todisteita ja esimerkkejä Kolin roolista ja mer- sesti kulttuuri- ja tuotantopalveluiden kohdalla. kityksestä taiteellisena ja kulttuurillisena innoituksen lähtee- Kolin kansallispuiston tarveperusteluissa korostettiin nä. Kolin keskeisten vaaramaiden siirtyminen valtion hallin- alueen vanhojen metsien ja lehtojen lajistollista edustavuutta taan oli kulttuuripoliittinen suojelutoimi, jota ensisijaisesti (ylläpito ja säätely), kaskiperinteen vaalimista (kulttuuri), ym- päristökasvatusta (kulttuuri) ja tutkimusta (kulttuuri). Kolin kansallispuiston perustaminen 1990-luvun alussa onkin nähtävä ensisijaisesti suojelutoimenpiteenä, jolla haluttiin turvata alueelle ominaisten mutta muualla harvinais- tuneiden luontotyyppien ja niistä riippuvaisen lajiston sekä kaskikulttuurin tuottamien perinneympäristöjen ja perinne- tietouden säilyminen tuleville sukupolville. Kolin kansallispuiston ensimmäiset havumetsä- eli huuhtakasket poltettiin vuonna 1994. Sitä ennen kaskia oli poltettu Kolilla 1930-luvulla. Kolin kansallispuiston perustamista edesauttoi maassamme 1980-luvulla voimistunut yleinen ympäristötietoisuus ja samanaikaisesti tapahtunut luonnonsuojeluliikkeen poli- tisoituminen.

Valtionmaasta Kolin kansallispuistoksi

Kolin vaarat Pielisjärven länsirannalla olivat esihistoriallisen Kuva 1. Kolin kansallispuistossa esiintyy boreaalisia lehtoja ja ajan eränkävijäkansan nautinta-alueita aina siitä alkaen, kun lahopuurikkaita vanhoja metsiä. Lehdoissa kasvaa vaateliais- boreaalinen kasvi- ja eläinlajisto alkoi levitä jääkauden jäljil- ta suursaniaisista myyränporras (Diplazium sibiricum), hiiren- tä paljastuneille maa-alueille. Pysyvää ihmisasutusta alueel- porras (Athyrium filix-femina) ja kuvan kotkansiipi (Matteuccia le alkoi muodostua kuitenkin vasta 1700-luvulla, kun ensim- struthiopteris). Kuva: Kalle Eerikäinen.

286 perusteltiin pyrkimyksellä turvata kohteen kansallismaise- täkoetoiminta, joka käytännössä tarkoitti tuolloin tutkimuk- ma-aseman säilyminen tuleville sukupolville. Maanhankinta- sellisen mielenkiinnon kohteena olleiden puuston alkuperä- toimenpiteellä estettiin kuitenkin myös alueelle suunnitteilla kokeiden perustamista. Kohteen metsävarat tulivat samalla olleiden laajojen metsänhakkuiden toimeenpano. alueen hallinnoijan määräajoin toteuttamien metsäninven- Perustamisvaiheessa Kolin valtionpuisto käsitti yhteen- tointien piiriin. Näissä inventoinneissa tavoitteena oli met- sä noin 700 hehtaaria maa- ja vesialueita saarineen. Man- sien hoidollisen tilan kohottamisen lisäksi myös maisemallis- tereen puolella valtionpuisto ulottui pituussuunnassa Ipatin ten tekijöiden huomioon ottaminen, mikä konkretisoitui eri- vaaran pohjoispuolelta Pieni-Mäkrän etelärinteille ja oli le- tyisesti hakkuutoimenpiteiden suunnittelussa ja kohdenta- veimmillään Jero–Mäkrä–Karinlahti-linjalla. Alueella toiminei- misessa. Maisemaa säästävien hakkuumenetelmien sovel- den vuokraviljelijöiden eli torppareiden sallittiin jatkaa pieni- tamisen ja paikoin täydellisten hakkuurajoitusten ansiosta piirteistä viljelystoimintaansa vuoteen 1931 saakka, jolloin it- Kolin lakialueiden ja Pieliseen laskevan itärinteen metsikkö- senäisen aseman sai neljä vuokratilaa. Pienipiirteinen ja pe- jen ikäjakaumassa ovat nykyään edustettuina myös vanhat, rinteisiä menetelmiä soveltanut pientilallisten maanviljelys- yli 140-vuotiaat metsät. toiminta loi ja ylläpiti lajirikkaita perinneympäristöjä eli ahoja, 1900-luvulla Kolin kehitykseen ja tunnettuuteen vaikut- niittyjä ja hakamaita, joiden suojelulliset monimuotoisuusar- ti jo ennen sotia virinnyt matkailutoiminta, jonka ansiosta vot ja maisemallinen ainutlaatuisuus tunnustetaan nykyään alue tuli yhä enenevissä määrin tunnetuksi kulttuuripiirien myös kansallisella tasolla. lisäksi myös suurelle yleisölle. Tätä taustaa vasten selittyvät Kolin kehityksen kannalta merkittävä vaihe ajoittui maam- myös 1900-luvulla tehdyt tieteelliset raportoinnit, joita laa- me itsenäistymisen aikaan, jolloin Kolin valtionmaiden hoito- tivat alueella vierailleet ja erikoislaatuisesta kohteesta kiin- ja hallintavastuu siirrettiin Metsähallitukselta juuri perus- nostuneet luonnontieteilijät ja geologit. Kolille tunnusomai- tetulle Metsätieteelliselle kokeilulaitokselle, joka myöhem- sista uhanalaisiksi ja harvinaistuneiksi luokitelluista lajeis- min tunnettiin nimellä Metsäntutkimuslaitos (Metla). Vuon- ta on esimerkkinä relikti- eli jäännelaji harmaasulkukotilo na 1924 perustetusta Kolin kokeilualueesta, joksi Kolin val- (Bulgarica cana). tionpuiston aluetta saarineen virallisissa asiakirjoissa kut- Metlan lisäksi systemaattisia tutkimuksia alueen geolo- suttiin, tuli osa Metsätieteellisen kokeilulaitoksen koko maan giasta, lajistosta, ekologiasta ja kulttuurisista erityispiirteistä kattanutta tutkimusalueiden verkostoa. Tämän seuraukse- tekivät Geologinen tutkimuskeskus, Pohjois-Karjalan ympä- na myös Kolilla käynnistettiin kasvu- ja tuotosopillinen kent- ristökeskus (nykyisin Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne-

Kuva 2. Kolin kansallispuistossa poltettiin ensimmäinen huuhtakaski vuonna 1994. Kuvassa näkyvä toinen huuhtakaski paloi vuonna 1996. Etualan vihreä kasvillisuus on vallannut vuonna 1994 kasketun maan. Kuva: Kauko Salo.

287 Kuva 3. Luontokeskus Ukosta saa perustietoa Kolin kansallispuistosta, sen luonnosta ja historiasta, luonnonsuojelusta ja ympäris- tön kestävästä käytöstä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

ja ympäristökeskus) ja Joensuun yliopisto (Joensuun korkea- kallisesti tarkasteltuna tärkeä. Uhanalaisten kasvi- ja eliöla- koulu ennen vuotta 1984 ja vuodesta 2009 alkaen Itä-Suomen jien säätelyssä ja ylläpitämisessä Kolin kansallispuistolla on yliopisto). Lisääntynyt tieto alueen suojelullisista ja kulttuu- korostunut merkitys ja se onkin rinnastettavissa vaikutta- risista erityispiirteistä oli vaikuttamassa siihen, että valtio- vuudeltaan tiukemman suojeluluokituksen piiriin lukeutuviin valta ryhtyi valmistelemaan Kolin kansallispuiston perusta- luonnonpuistoihin. Boreaalisen vanhan metsän lajiston, leh- mista säätävää lakia. Vuonna 1991 voimaan tullutta perusta- tojen kasvi-, sieni- ja eläinlajiston sekä perinneympäristöjen mislakia täydennettiin jo vuonna 1996 laajennusasetuksella, suojelussa Koli tarjoaa myös ylläpitäviä ja säilyttäviä palve- mikä käytännössä kaksinkertaisti tuolloisen kansallispuis- luita. Kolin merkitystä korostaa myös tieteen keinoin kerät- ton maapinta-alan. Nykyisin Kolin kansallispuisto kattaa yli ty ja dokumentoitu historiatieto, mikä on hyödynnetty esi- 3 000 hehtaaria maa- ja vesialueita. Metlan hallintokausi merkillisesti suurelle yleisölle suunnattujen kulttuuripalve- Kolilla päättyi vuonna 2007. Sen jälkeen alueen hoidosta ja lujen tarjonnan suunnittelussa ja toteutuksessa. hallinnoinnista on vastannut Metsähallitus, jolle nykyään on Kolin kansallispuiston perustaminen vuonna 1991 ei mer- keskitetty kaikkien valtion maa- ja vesialueiden hallinnoin- kinnyt loppua alueella tehdylle tutkimukselle. Vaikka met- ti mukaan lukien erityiskäytön kohteet kuten luonnonsuoje- sänhoidon ja -jalostuksen tutkimus ei enää perustanut uusia lualueet, tutkimusalueet ja puolustusvoimien harjoitusalueet. kenttä- ja viljelykokeita, Metlalla oli hyvät valmiudet hyödyn- tää aiemmin koottua tutkimustietoa alueen hoidon ja käy- Kolin kansallispuisto edelläkävijänä tön suunnittelussa, mihin sisältyi myös perinneympäristöjen ekosysteemipalvelujen kehitystyössä hoidon suunnittelu ja luontoarvoiltaan erityisten kohteiden, esimerkiksi lehtojen suojelu- ja hoitotoimenpiteiden suun- Arvioitaessa Kolin kansallispuiston merkitystä säätely- nittelu. Lisääntynyt tietotarve johti uudenlaisiin inventoin- palveluiden tuottajana, on huomioitava mittakaava. Pohja- teihin ja tutkimuksiin, joita olivat perinneympäristöjen hoi- vesien muodostumisessa ja eroosion säätelyssä sen merki- don ja käytön suunnitteluinventoinnit, avainbiotooppi-inven- tys on valtakunnan mittakaavassa marginaalinen mutta pai- tointi ja perinneympäristöjen kasvillisuusmuutosten seuran-

288 takoejärjestelyt, Kolin riistakolmiolaskennat sekä Vaaralan Kirjallisuus kaskien kasvillisuusmuutosten seurantakokeet. Eerikäinen, K., Hotanen, J.-P., Miina, J., Neuvonen, S., Nevalainen, Puiston palvelutarjontaa kehitettiin ja järjestettiin opas- S., Salo, K. ja Viiri, H. 2009. Talousmetsien ennallistamisvai- tettuja kierroksia puiston erityiskohteille. Teemapolkujen kutusten seuranta ja siihen liittyvä tutkimus Kolin kansallispuistossa. Metsäntutkimuslaitos, Joensuun toimintayk- opasteet uusittiin, ja oppaita kirjoitettiin leirikoulujen käyt- sikkö. Metlan työraportteja 130: 1-83. http://urn.fi/URN:IS- töön. Luontokeskus Ukon perusnäyttely ”Kolin perintö” avat- BN:978-951-40-2180-0 tiin vuonna 2000. Näyttely tarjoaa kansallispuiston luontoon Grönlund, A. ja Hakalisto, S. 1998. Perinnemaisemien hoito Kolin ja historiaan sekä luonnonsuojeluun ja ympäristön kestävään kansallispuistossa. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Jo- ensuu. Alueelliset ympäristöjulkaisut 104: 1-81. ISBN: 952- käyttöön liittyvää tietoa Kolin kävijöille. 11-0416-3 Vuosina 2003-2006 toteutettu Euroopan Unionin LI- Lovén, L. (toim.). 2004. Tutkittu ja tuntematon Koli. Kolin kan- FE-Luonto-rahaston ja ympäristöministeriön osittain ra- sallispuiston tutkimusseminaari 24.-25.4.2002. Metsäntut- hoittama hanke ”LIFE to Koli - Kansallispuiston metsien ja kimuslaitoksen tiedonantoja 915: 1-176. http://urn.fi/URN:IS- BN:951-40-1910-5 niittyjen ennallistaminen” tarjosi uudet lähtökohdat ja re- Lovén, L. ja Heikki, R. (toim.). 2000. Kolin perintö - Kaskisavus- surssit Kolilla tehtävän tutkimuksen kehittämiseen. LIFE to ta kansallismaisemaan. Metsäntutkimuslaitos ja Geologian Koli -hankkeen tavoitteena oli turvata Kolin kansallispuis- tutkimuskeskus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s. ton Natura 2000 -suojelualueen arvokkaiden luontotyyppien Metsäntutkimuslaitos. 1997. Kolin kansallispuiston ja Kolil- ja niistä riippuvaisten eliölajien suotuisa suojelutaso. Siihen ta suojeltavaksi hankittujen alueiden runkosuunnitelma. Metsäntutkimuslaitos, Joensuun tutkimusasema ja Tutki- oli tarkoitus päästä ennallistamalla aiemmin talouskäytössä musmetsäpalvelut. 19 s. + liitteet 1-11. http://urn.fi/ URN:IS- olleita metsä- ja suoluonnon alueita sekä hoitamalla suoje- BN:951-40-1556-8 lullisesti arvokkaita perinneympäristöjä ja lehtoja. Ennallis- Ruokolainen, L. & Salo, K. 2006. The succession of boreal forest tamismenetelmien vaikuttavuuden tutkimiseksi Kolille pe- vegetation during ten years after slashburning in Koli Nation- al Park, eastern Finland. Annales Botanici Fennici 43: 363- rustettiin myös ennallistamisvaikutusten seurannan (EVS) 378. http://www.sekj.org/PDF/anb43-free/anb43-363.pdf koejärjestely. Salo, K. 2007. Istuin kvartsiittikivellä ja katselin polttamalla en- nallistettua kuusikkoa Kolin kansallispuistossa. Luonto- ja ympäristö -kolumni. Karjalainen. 31.10.2007. Kolilla tehdyn tutkimuksen tulevaisuuden Vehmas, M., Eerikäinen, K., Peuhkurinen, J., Packalén, P. & Mal- mahdollisuuksista tamo, M. 2009. Identification of boreal forest stands with high herbaceous plant diversity using airborne laser scan- Tutkimusperinteet ovat juurtuneen syvälle Kolin kansallis- ning. Forest Ecology and Management 257: 46-53. http://dx- puiston maaperään, mistä on osoituksena uusiutumisky- .doi.org/doi:10.1016/j.foreco.2008.08.016 kynsä säilyttänyt Koli-aiheinen tutkimus. Tutkimusperinteen Vehmas, M., Kouki, J., & Eerikäinen, K. 2009. Long-term spa- tio-temporal dynamics and historical continuity of Europe- ovat mahdollistaneet koejärjestelyt, jotka on perustettu tie- an aspen (Populus tremula L.) stands in the Koli National teen periaatteita noudattaen ja joita on ylläpidetty ja seurat- Park, eastern Finland. Forestry 82: 135-148. http://dx.doi.org/ tu systemaattisin mittausasetelmin. Kolille on muodostu- doi:10.1093/forestry/cpn044 nut riittävä kriittinen määrä tutkimustietoa, joka jo olemas- Viiri, H. & Eerikäinen, K. 2012. Red-listed Aradus laeviusculus (He- miptera: Aradidae) inhabits burnt restoration sites in the Koli saolollaan synnyttää uusia ja tutkimuksellisesti mielenkiin- National Park, North Karelia, Finland. Entomologica Fennica toisia aiheyhdistelmiä ja tutkimuslinjoja. 23(2): 63-68. http://ojs.tsv.fi/index.php/entomolfennica/ar- Kolin kansallispuiston arvo tieteen ainutlaatuisena luon- ticle/view/6776/5496 nonlaboratoriona on selviö. Sen sijaan sen vuosien saatossa saavuttaman aseman säilyminen muun muassa kulttuuripal- velujen tuottajana ei ole itsestäänselvyys. Tutkimustoimin- nan ylläpitäminen Kolilla vaatii yhteistyötä ja määrätietoisia toimenpiteitä tutkimustoimijoiden ja alueen hallinnoinnista vastaavan tahon välillä myös tulevaisuudessa. Tärkeä Ko- li-tutkimusta ylläpitävä voima on toistaiseksi ollut yhteinen ymmärrys jo tehtyjen tutkimuspanostusten merkityksestä sekä jaettu käsitys lisääntyvän ja tarkentuvan tiedon ainut- laatuisuudesta ja arvosta tuleville sukupolville. Jatkossa tutkimusta tulisi kanavoida lisää myös sää- tely- ja ylläpitopalveluiden kehittämiseen. Taloudellinen ja sosioekonominen matkailututkimus yhdistettynä alueiden käytön suunnitteluun ja päätöksentekoon rikastuttaisi Ko- li-tietämystämme. Se lisäisi myös alueen kestävää käyttöä ja parantaisi paikallisen yrittäjyyden toimintaedellytyksiä. Tule- vaisuus näyttää, miten Koli-tutkimus voi rikastuttaa maamme kansallispuistojen ja suojelualueiden tarjoamia ekosysteemipalveluja.

289 Pohjois-Karjalan biosfäärialue ekosysteemipalveluiden tutkimus- ja mallialueena Timo J. Hokkanen, Petteri Vihervaara, Laura Mononen ja Eugene Lopatin

UNESCOn biosfäärialueohjelma (Man and the Biosphere, manlaajuinen biosfäärialueohjelma puolestaan tarjoaa mit- MaB) perustettiin vuonna 1971. Ohjelman tavoitteena oli pa- tavat mahdollisuudet ja taustayhteisön, joka auttaa tutki- rantaa luonnonvarojen käytön tieteellistä pohjaa monitie- mustiedon keruun, tietojen laajan soveltamisen sekä yhteis- teisen tutkimuksen, demonstraatioiden ja koulutuksen kei- kunnallisen kehittämisen yhdistämistä alueella. Tutkimus ei noin. MaB-ohjelmasta on kasvanut maailman merkittävin ole vain irrallista tulosten keräämistä, vaan sitä käytetään luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen mallialueverkosto, paikalliseksi hyödyksi. johon kuuluu jo 621 biosfäärialuetta kaikilta ilmastovyöhyk- keiltä, 117 maasta. Ohjelman tavoitteet ovat monipuolistuneet Sosioekologisen systeemin määrittely alkuaikojen tutkimuksesta ja luonnonsuojelusta kestävään kehitykseen. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät ekologiset ja Biosfäärialueet ovat mallialueita kestävän kehityksen pai- yhteiskunnalliset teemat kirjattiin Madrid Action Plan -suun- kalliselle tarkastelulle. Sosioekologisen systeemin määrit- nitelmaan biosfäärialueiden maailmankonferenssissa 2008. telyssä mittakaava riippuu tarkasteltavan ihmisyhteisön ja Biosfäärialueilla luodaan alueellisia, siirrettäviä malleja kes- sitä ylläpitävän luonnon ekologisesta kestävyydestä. Ennen tävän kehityksen toimintatavoista. kuin moderni tieverkosto rakennettiin ja fossiilisten poltto- Pohjois-Karjalan biosfäärialue hyväksyttiin UNESCOn oh- aineiden voimalla toimivat kulkuvälineet yleistyivät, paikal- jelmaan vuonna 1992. Keskeisiä perusteita olivat monipuo- lisyhteisöt olivat mitä suurimmassa määrin riippuvaisia lä- liset havumetsät ja suoluonto, kalevalainen ja ortodoksinen hiympäristönsä tarjoamista elinkeinoista. Perinteiset elinkei- kulttuuriperintö sekä vaarakarjalaiset kylät. Tutkimusmah- not taas olivat riippuvaisia luonnon rytmeistä. Näihin oloihin dollisuudet Joensuun korkeakoulun (sittemmin Joensuun yli- sopeutunut, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ihmisyh- opiston ja nykyisin Itä-Suomen yliopiston) sekä Mekrijärven teisö tunsi kestävyyden rajat, mikä ei välttämättä tosin ol- tutkimusaseman kautta vaikuttivat myös sekä alueen valin- lut tietoista vaan paikalliskulttuuriin juurtunutta hiljaista tie- taan että hyväksymiseen. toa, joka oli kertynyt aikojen saatossa yritysten ja erehdysten Pohjois-Karjalan biosfäärialue on koko olemassaolon- kautta. Toisinaan luonnonvarojen hyödyntämisen ylilyönnit sa ajan tehnyt tiiviistä yhteistyötä Karjalan tasavallan tutki- saattoivat näissäkin yhteisöissä johtaa ekologisen tilan pi- muslaitosten kanssa. Rajaseudut ovat usein harvaan asuttu- dempiaikaiseen muutokseen, jolloin kulttuurin täytyi sopeu- ja reuna-alueita, joissa maankäytön intensiteetti on pienem- tua uuteen tilanteeseen. pi kuin asutuskeskusten lähellä. Rajanläheiset metsäeko- Teollistumisen aikakauden jälkeisen elintason nousun systeemit ovat kuitenkin intensiivisessä metsätalouskäy- myötä paikalliset tottumukset ovat muuttuneet eikä lähiym- tössä ja Suomen puolella pirstoutuneita. Venäjällä rajanlä- päristön luonnon tilan seuranta ja elinkeinotoiminnan eko- heiset metsät ovat säästyneet Suomea paremmin hakkuis- loginen kestävyys ole ollut niin välttämätöntä kuin aiemmin. ta. Suomen metsien yhteys Venäjän rajan läheisiin laajoihin Osittain tämä johtuu siitä, että syrjäisetkin sosiaaliset yh- ja koskemattomampiin metsäalueisiin auttaa lajiston mo- teisöt ovat yhä tiiviimmin kytköksissä maailmanlaajuiseen nimuotoisuuden säilymistä. Raja-alueen merkitystä koros- talousjärjestelmään ja raaka-aineiden sekä tuotteiden laa- taa Pohjois-Karjalassa se, että Ilomantsista pohjoiseen raja jaan liikkuvuuteen. Muualta tuotuihin tuotteisiin liittyy niitä on ollut samalla paikalla 1600-luvun alusta asti satojen kilo- tuottavien paikallisyhteisöjen aiheuttamia ympäristövaiku- metrien matkalla. Parhaiten luonnon yhteydet tulevat esille suurten nisäkkäiden, esimerkiksi suurpetojen ja metsäpeu- ran populaatioista. Toisaalta tutkimukset Ilomantsin ja Liek- Taulukko 1. Pohjois-Karjalan biosfäärialueen pinta-ala sekä san ja Kuhmon metsissä ovat paljastaneet myös paljon uha- väestömäärä vuoden 2011 lopussa. Biosfäärialueen viralliseen nalaisia hyönteis-, kääpä- ja sammallajeja ja jopa tieteelle rajaukseen kuuluvat Lieksa ja Ilomantsi kokonaan ja Tuupo- uusia hyönteislajeja. vaaran kaupunginosa Joensuussa. Biosfäärialuetoimintaa on Erilaisten ekosysteemien pinta-alan ja eliölajiston muu- koko maakunnassa. tokset sekä ekosysteemien toiminta ilmentävät luonnon tilaa ja sen muuttumista. Ekosysteemipalvelut yhdistävät luon- Kunta Pinta-ala (ha) Asukasmäärä non ja ihmisen ja ekosysteemipalvelujen hyödyntäminen tar- Lieksa 407 031 12 887 joaakin dynaamisen ja ihmisläheisen mittarin luonnon tilasta: hyödynnettävissä olevat ekosysteemipalvelut kertovat mo- Ilomantsi 317 582 6 041 nimuotoisesta ja terveestä ekosysteemistä. Biosfäärialueen Joensuu (Tuupovaara) 66 132 2 107 näkökulmasta ekosysteemipalvelut ovat keskeinen tapa hah- Yhteensä 790 745 21 035 mottaa sekä luonnon käyttöä että sen tulevaisuutta. Maail-

290 Taulukko 2. Suojelualueet Pohjois-Karjalan biosfäärialueella. Biosfäärialueen määritelmän mukaisesti ydinalueina ovat kansallis- ja luonnonpuistot sekä muut tiukasti suojellut alueet. Asutus tai ihmistoiminnot eivät ole ydinalueilla sallittuja. Ydinalueiden lähei- syydessä tai niiden ympärillä on suojavyöhykkeitä, joiden suojelustatus ei ole yhtä tiukka, esim. erilaiset Natura-alueet. Suurin osa biosfäärialueesta on yhteiskunnallisen kehittämistoiminnan piirissä olevaa yhteistoiminta-aluetta.

Suojelualue Ydinalue (ha) Suojavyöhyke (ha) Yhteensä (ha) Kolin kansallispuisto 2 780 205 2 985

Patvinsuon kansallispuisto 10 544 2 482 13 026

Patvinsuon kansallispuisto 670 2 747 3 417

Koivusuon luonnonpuisto 2 208 5 353 7 561

Kesonsuon luonnonsuojelualue 1 394 7 371 8 765

Ruunaan luonnonsuojelualue 7 357 4 621 11 978

Pinta-ala yhteensä 24 953 22 779 47 732

Pohjois-Karjalan biosfäärialueen kokonaispinta-ala on 790 745 ha (suojelualueet ja yhteistoiminta-alue yhteensä).

tuksia, jotka näkyvät vain tuotantoalueilla, kaukana oman elinpiirin ulkopuolella. Ruokaa ja teollisuuden raaka-aineita tuotetaan toisilla mantereilla, ja teollisen tuotannon vaiheet voivat edellyttää tavaran siirtelyä valtavia matkoja ennen lopullista jakelua kuluttajille. Tuotanto ja kuljetus perustuvat pääosin entisaikojen ekosysteemien tuottamaan ener- giaylijäämään, joka on varastoitunut fossiiliseksi energiaksi. Tuotteiden elinkaariarviointi ja paikallisyhteisöjen hiilitaseen laskenta tarjoavat konkreettisia työkaluja, joiden avulla eräi- tä kestävyyden osa-alueita voidaan jäsennetysti tarkastella. Hiilineutraalit kunnat -hanke tarjoaa esimerkkejä hiilitaseen laskennasta (www.hinku-foorumi.fi). Nämä laskennat eivät kuitenkaan riitä biodiversiteettivaikutusten arviointiin. Ekosysteemipalveluiden näkökulmasta luonnon monimuotoisuuden hyvä tila ja kyky palautua häiriöistä eli resilienssi ovat keskeisiä kestävyyden elementtejä. Resilienssin käsite on sosioekologisten systeemien tarkastelussa tärkeä.

Pohjois-Karjalan biosfäärialueen ekosysteemipalvelut

Metsät, suot ja vesistöt tuottavat tärkeimmät pohjoiskarja- laiset ekosysteemipalvelut. Tuotantomittakaava riippuu tar- kasteltavasta palvelusta. Esimerkiksi marjasatoja ja niiden edellyttämää hyönteispölytystä on mahdollista tarkastella 1-10 kilometrin tarkkuudella. Sen sijaan vedenlaatuun ja il- mastonsäätelyyn vaikuttavat ekosysteemiprosessit tapahtuvat huomattavasti laajemmilla alueilla. Suomen ympäristö- keskuksen johtamassa SuoEko-hankkeessa selvitettiin soiden ekosysteemipalveluita Pohjois-Karjalan biosfäärialueel- la. Tärkeimpiä soiden ekosysteemipalveluita olivat monimuotoisuuden ylläpito, maisema-arvot, turpeen pitkäaikainen hiilivarasto sekä hillasadot. Hankkeen sidosryhmätyöpajassa Kuva 1. Pohjois-Karjalan biosfäärialue sisältää Lieksan kau- arvioitiin tulevaisuudessa tärkeiksi ekosysteemipalveluiksi pungin, Ilomantsin kunnan ja Tuupovaaran kaupunginosan Jo- etenkin kulttuuri-, säätely- ja tukipalvelut, joita tälläkin het- ensuusta. Toiminnallinen rajaus sisältää myös Joensuun kau- kellä arvostetaan. Niiden lisäksi hiilensidonta, ulkoilu ja vir- pungin toimijoineen ja yhteistyön eri kuntien kanssa.

291 kistys, luontomatkailu ja turismi sekä terveysvaikutteiset tuotteet arvioitiin jatkossa tärkeiksi. Myös energiapuun merkityksen arvioitiin kasvavan tulevaisuudessa. Eniten väheneväksi tulevaisuuden ekosysteemipalveluksi arvioitiin energiaturve. Jopa energiaturpeen määrittelyä ekosysteemipalveluksi pidettiin kyseenalaisena. Mo- nien nykyisin tärkeiden tuotantopalvelujen, kuten riistan ja marjojen, arvioitiin säilyvän tärkeinä myös tulevaisuudessa. Kuvaavaa on, että soiden säätelypalveluita, kuten ilmaston sekä veden määrän ja laadun sääte- lyä, eivät paikalliset toimijat tunteneet työ- pajassa kovin hyvin. Monet vesistöjen tarjoamista ekosysteemipalveluista muodostuvat itse asiassa jo valuma-alueella, kun vesi virtaa ki- vennäismaiden ja turvemaiden halki ja vir- tausmatkalla tapahtuu erinäisiä biologisia ja fysikaalis-kemiallisia prosesseja. Valu- ma-aluiden maankäytön vaikutukset bio- geokemiallisiin prosesseihin sekä vesistö- jen biodiversiteettiin tunnetaan huonosti, eikä näitä ole tietojemme mukaan vielä tarkasteltu Pohjois-Karjalan biosfäärialueella, vaikka alue tarjoaa siihen otolliset olosuhteet. Alueelta (kuva 1) on olemassa myös ekosysteemipalvelujen arviointiin soveltuvia maanpeiteaineistoja. Vaikka myös soista ja vesistöistä saadaan monia hyötyjä, taloudellisesti tarkasteltuna metsät tarjoavat toistaiseksi mer- kittävimmät realisoituneet ekosysteemipalvelut: ne tarjoavat puuta sahatavaran, sel- Kuva 2. Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen kuuluvat Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot, Koivusuon luonnonpuisto sekä Kesonsuon ja Ruunaan luonnonsuo- lun ja bioenergian tarpeisiin. Metsien kes- jelualueet. Kolin kansallispuisto on ollut retkeilijöiden suosiossa yli 100 vuotta. keiset tuotantopalvelut liittyvät etenkin ke- Kuvan näkymä Kolin vaaralta Pieliselle. Kuva: Kauko Salo. räilytuotteisiin, eli sieniin ja marjoihin, sekä riistaan. Lääkeaineiden tai terveystuottei- den käyttö on nykyisellään vähäistä. Säätelypalveluista etenkin hiilensidonnan merkitys on lypalveluiden kautta. Ekosysteemipalveluiden tuotteistami- suuri. Nykymuotoisessa metsätaloudessa sen arvioiminen nen pakottaa myös pohtimaan elinkeinojen ja tuotteiden kes- kuitenkin edellyttää, että otetaan huomioon, mitä ekosys- tävyyttä niiden koko elinkaaren ajalta, myös raaka-aineiden teemissä biomassaan sidotulle hiilelle tapahtuu kun biomas- päädyttyä kulutukseen. saa käytetään. Jos sidottu hiili pysyy pitkään sidottuna esimerkiksi rakennuksissa, on metsien hiilinielun korostaminen Ekosysteemipalveluiden sosioekonominen loogista. Maksimaalista hiilen sitomista biomassaan on han- merkitys kalampaa puolustaa, mikäli hiili vapautetaan heti esimerkiksi bioenergiaa käytettäessä takaisin ilmakehään. Kulttuuris- Pohjois-Karjalan biosfäärialueella on yhteensä noin 21 000 ten ekosysteemipalveluiden kannalta metsillä on merkitys- asukasta. Ilomantsin työllisestä työvoimasta 14,6 % on alku- tä maiseman ja monipuolisen virkistyskäytön sekä matkai- tuotannossa. Lieksalaisista alkutuottajia on 10 % ja joensuu- lun näkökulmasta. laisista vain 2,2 %. Tuupovaaran lukuja ei ole erotettu muus- Metsien taloudellinen hyödyntäminen aiheuttaa ristirii- ta Joensuusta. Ilomantsissa alkutuotannon työpaikkoja (276) toja eri käyttötapojen välille. Metsien monikäytön yhteen- onkin noin kaksi kertaa enemmän kuin teollisia työpaikko- sovittaminen talouskäytön kanssa on vanha aihe. Ekosys- ja (127). Lieksassa teollisuudessa työskentelee 726 ja Joen- teemipalvelujen käsitteen myötä ihmislähtöisen monikäy- suussa 4 661 henkilöä, mikä on Lieksassa noin kaksi ker- tön rinnalle voidaan kuitenkin tuoda ekosysteemiprosessien taa ja Joensuussa lähes seitsemän kertaa enemmän kuin al- kestävyyden kokonaisvaltaisempi tarkastelu, etenkin sääte- kutuotannossa. Palveluiden osuus on Joensuussa suurem-

292 Taulukko 3. Joensuun, Lieksan ja Ilomantsin työvoima vuonna 2013 toimialoittain.

Kunta Alkutuotanto % Jalostus % Palvelut % Työvoima kaikkiaan Joensuu 746 2,2 7 253 21,8 24,893 74,7 33 323

Ilomantsi 276 14,6 307 16,2 1,273 67,4 1 890

Lieksa 402 10,0 961 23,9 2,566 63,9 4 015

Pohjois-Karjala 4 562 7,3 14 428 23,0 42,649 68,0 62 682

Lähde: Tilastokeskus.

pi kuin Ilomantsissa ja Lieksassa, ja Lieksassa jalostuksen Elinkeinojen kestävyys osuus työvoimasta on puolestaan suurempi kuin Joensuus- sa ja Ilomantsissa (taulukko 3). Ilomantsi erottuu joukosta Pohjois-Karjalan biosfäärialueen metsiä on käytetty surut- eräänlaisena maalaiskuntana, jonka suurin työllistäjä on jul- ta Suomen nykyisen hyvinvoinnin rakentamiseen koko so- kishallinto. danjälkeisen ajan. Intensiivinen metsänkäyttö avohakkui- Alkutuotannon ja luonnon - ja samalla myös ekosystee- neen muuttaa edelleen mittavasti maisemaa. Se näkyy hyvin mipalvelujen - merkitys reuna-alueella on selvästi suurem- muun muassa Marylandin yliopiston koko maailman metsien pi kuin maakunnan keskuksessa. Ekosysteemipalveluita ar- muutosta kuvaavassa karttapalvelussa (http://earthengine- votettaessa on tärkeää, että taloudellisen arvon osalta osa- partners.appspot.com/science-2013-global-forest). Vanho- taan tehdä ero markkinalähtöisen hinnoittelun, vältettyjen ja metsiä biosfäärialueella on käytännössä vain suojelualu- kustannusten sekä väitettyjen preferenssien välillä. Lisäksi eilla. Myös suoekosysteemit ovat olleet perusteellisen muu- taloudellisen arvon rinnalla pitää tarkastella laajasti sosiaa- toksen kourissa etenkin metsätalouden tehostamiseksi teh- lisia ja terveydellisiä hyötyjä, luonnon itseisarvoa ja vakuu- tyjen ojitusten vuoksi. Ojitukset ovat aiheuttaneet häiriöitä tusarvoa unohtamatta. soiden vesitaloudessa ja siten myös soiden kyvyssä puhdistaa valuma-alueiden vesiä.

Kuva 3. Patvinsuon kansallispuiston vanhoissa metsissä kasvi- ja sienilajien diversiteetti eli lajien monipuolisuuus on suuri. Kuva: Hannu Nousiainen.

293 Suomalaisen metsätalouden puuntuotannollinen kestä- tyä luomaan alueiden välille kokonaisvaltainen järjestelmä, vyys on ollut aluetasolla hyvin hallinnassa jo kauan. Muista jossa kestämätöntä toimintatapaa kompensoidaan maksa- metsiin perustuvista elinkeinoista tietoa on vähän. Esimer- malla sen käytöstä enemmän. Esimerkiksi kasvihuonekaasu- kiksi luontomatkailussa käytetään pääasiassa luonnontilaisia päästöjen kompensaatioon tarkoitettu hiilikauppajärjestel- metsiä ja muita luonnonalueita, mutta se on toimintana alis- mä on toistaiseksi huonosti toimiva yritys tähän suuntaan. teinen metsätaloudelle ja muille maankäyttömuodoille. Mar- jojen ja sienten keräily puolestaan perustuvat metsien tuot- Ekosysteemipalveluiden huomioon teisiin, mutta sadot eivät ole metsäsukkession kaikissa vai- ottaminen päätöksenteossa ja biosfäärin heissa samanlaiset. Bioenergian lisääntyvä käyttö vaatii lisää tulevaisuus biomassaa. Joensuun jo avattu bioöljytehdas käyttää puuta noin 300 000 m3 vuodessa ja Nurmekseen suunniteltu laitos Yksittäiset ekosysteemipalvelut tunnistetaan yleisellä tasol- lähes 165 000-185 000 m3 vuodessa. Myös polttopuun käyt- la melko hyvin. Paikallisyhteisöjen tavat käyttää luonnonan- tö on Pohjois-Karjalassa yhteensä noin 300 000 m2 vuodes- timia ja nauttia luonnosta määrittävät erityisesti ekosystee- sa. Ainespuun kokonaishakkuut ovat noin 5,15 miljoonaa m3 mien tuotanto- ja kulttuuripalveluja. Tietämys säätely- ja tu- vuodessa. Vaikutukset ekosysteemien uusiutumiseen ovat kipalveluista voi kuitenkin olla hatarammalla pohjalla. Pää- arvailujen varassa. Kaivostoiminnalle on varattu Ilomantsin töksenteon kannalta haastavaa on, että ekosysteemipalve- itäosien malmivyöhykkeeltä, niin sanotulta kultalinjalta noin luita pitäisi tarkastella laajempina kokonaisuuksina, jolloin 50 aluetta. Jos ne kaikki toteutuvat, ekosysteemien kestävyy- tuotantoyksiköt, esimerkiksi pienet valuma-alueet tai erilai- destä tai luontomatkailun edellytyksistä ei kultalinjan alueel- set luontotyypit, hahmottuisivat sen mukaan, millaisen eko- la tarvitse keskustella, koska perinteiset ekosysteemit häi- systeemipalvelukirjon ne tietyllä tavalla hoidettuna tai ilman riintyvät ja heikentyvät vääjäämättä ja joutuvat väistymään ihmispanostusta tarjoavat. Luonnontilaisen ekosysteemin il- teknosysteemin tieltä. maiseksi koetut hyödyt tai hoidettuun ekosysteemiin vaikka- Kestävyyden energiataloudellisena lähtökohtana pitäisi pa metsänhoidon muodossa laitetut työpanokset pitäisi ot- olla alueen tuottaman uusiutuvan energian vuotuinen mää- taa huomioon niin kestävyyden tarkastelussa kuin ekosys- rä, jota voidaan pitää rajana energian käytölle. Energia voi teemipääomalle saadun tuoton arvottamisessakin. kulua esimerkiksi kaivoskoneiden toiminnassa, tai sillä voi- Laajimmin ymmärrettynä ihmiskunta ja planeetan bios- daan jaella energiataloudellisesti keveämmin kerättyjä sieniä fääri muodostavat yhden sosioekologisen systeemin. Glo- paljon laajemmalle viemällä niitä esimerkiksi Italiaan. Tällai- baalistuvassa maailmassa on havahduttu paikallisen ja alu- sista vaihtoehtolaskelmista voidaan sitten pohtia, mikä tuo- eellisen kestävyyden tärkeyteen. Jos alueellinen kestävyys on tanto on kestävää ja biosfäärialueen kannalta taloudellises- kunnossa, ei globaalillakaan kestävyydellä ole hätää. Bios- ti ja sosiaalisesti järkevää. Valtavan energiankäytön kustan- fäärialueet tarjoavat oivallisen mahdollisuuden paikallisyh- nusta ei voida enää silloin ulkoistaa, vaan se on otettava mu- teisöjen ja ympäröivän luonnon ekologisen tilan - sosioeko- kaan laskelmiin. Jos kuivatut gourmet-sienet tuottavat enem- logisen systeemin - kestävyyden tarkasteluun. Tässä tulee män rahaa vähemmällä vaivalla ja energiankulutuksella, nii- ottaa huomioon energiantuotannon omavaraisuuden, resurs- den kerääminen on paikallisyhteisön kannalta todennäköi- sitehokkuuden ja luonnon informaatiopääoman yhteensovit- sesti ainakin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää elin- taminen. Biosfäärialueen sosioekologisen systeemin mää- keinotoimintaa kuin kaivosteollisuus. Kaivosteollisuus pal- rittelyyn ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa -alkuperäi- jastaa kuitenkin globaalin talouteen liittyvät haasteet: minen luonto ja sen keskimääräistä suurempi merkitys paikal- neraaleja tarvitaan kaikkialla, mutta kuinka korvataan pai- lisyhteisölle lienee riittävän väljä määritelmä. kallisyhteisöjen kokemat haitat ja kompensoidaan ekosys- Ekologinen kestävyys Pohjois-Karjalan biosfäärialueella teemien paikallinen heikentyminen? hyötyy Venäjän rajan läheisyydestä, koska rajantakaiset yh- Matkailu nousee usein esiin ympäristöystävällisenä elin- tenäiset ja monin paikoin luonnontilaiset ekosysteemit tuke- keinona, kun etsitään vaihtoehtoja intensiiviselle ekosystee- vat ekologisten käytävien kautta pohjoiskarjalaisten talous- mien käytölle kuten metsätalous. Matkailun ympäristövai- metsien toipumista metsätalouden vaikutuksista. kutusten arvioiminen on haasteellista, koska alueelle tulevien ihmisten matkustamisesta aiheutuva energiankulutus aiheuttaa haittoja muualla. Matkailun konkreettiset ekosysteemivaikutukset paikallistasolla liittyvät pikemminkin ekosysteemien kulumiseen ja häiriintymiseen, infrastruktuurin rakentamiseen ja siitä aiheutuviin epäsuoriin vaikutuksiin. Olisi toki mahdollista selvittää matkailun keskimääräinen energiankulutus ja säätää sen pohjalta matkailulle energi- ankulutuksen alueellinen maksimimäärä niin että se on energiantuotannon kannalta kestävällä tasolla. Teoriassa tällai- nen onnistuukin, mutta nykyisten käytäntöjen muuttaminen tältä pohjalta ei tunnu realistiselta. Biosfäärialue ei ole suljet- tu saareke, vaan energian ja raaka-aineiden lisäksi sinne virtaa rahaa muualta yhteiskunnasta. Käytännössä pitäisi pys-

294 Kirjallisuus Folke, C. 2006. Resilience: The emergence of a perspective for social-ecological systems analysis. Global Environmental Change 16(3): 253-267. http://dx.doi.org/doi:10.1016/j.gloen- vcha.2006.04.002 Hansen, M. C., Potapov, P. V., Moore, R., Hancher, M., Turubanova, S. A., Tyukavina, A., Thau, D., Stehman, S. V., Goetz, S. J., Love- land, T. R., Kommareddy, A., Egorov, A., Chini, L., Justice, C. O. & Townshend, J. R. G. 2014. High-Resolution Global Maps of 21st-Century Forest Cover Change. University of Maryland, Department of Geographical Sciences. (Landsat-satelliitti- kuvien aikasarja-analyysi metsäalueiden muutoksista vuosilta 2000-2013). http://earthenginepartners.appspot.com/ science-2013-global-forest Hokkanen, T. J. & E. Leshko. 1995. Karelian biosphere reserve studies. North Karelian biosphere reserve. Joensuu. 286 s. ISBN:952-90-6370-9 Kettunen, M., Vihervaara, P., Kinnunen, S., D’Amato, D., Badura, T., Argimon, M. & ten Brink, P. 2012. Socio-economic importance of ecosystem services in the Nordic Countries -Synthesis in the context of The Economics of Ecosystems and Biodiver- sity (TEEB). Nordic Council of Ministers, Copenhagen. 290 s. http://dx.doi.org/doi:10.6027/TN2012-559 Kniivilä, M., Horne, P., Hytönen, M., Jäppinen, J.-P., Naskali, A., Primmer, E. ja Rinne, J. 2011. Monia hyötyjä metsistä - ekosysteemipalveluiden yhteistuotanto ja tuotteistaminen. PTT raportteja 227: 66 s. http://ptt.fi/wp-content/uploads/2013/04/ rap227_1602111028.pdf Kopperoinen, L., Itkonen, P. & Niemelä, J. 2014. Using expert knowl- edge in combining green infrastructure and ecosystem services in land use planning: an insight into a new place-based methodology. Landscape Ecology 29(8): 1361-1375. http://dx. doi.org/doi:10.1007/s10980-014-0014-2 Nordic Council of Ministers 1999. The biosphere reserve con- cept in Nordic countries and their cross-border regions. Te- maNord 1999: 522. Nordic Council of Ministers, Copenhagen. 146 s. ISBN:92-893-0305-0 UNESCO 2002. Biosphere reserves. Special places for people and nature. UNESCO, Paris. 208 s. Vihervaara, P., Kumpula, T., Tanskanen, A. ja Burkhard, B. 2010. Eko- systeemipalvelututkimuksen aineistot ja menetelmät kestä- vän maankäytön suunnittelussa - Esimerkkinä Metsä-Lappi. Julkaisussa: Hiedanpää, J., Suvantola, L. ja Naskali, A. (toim.). Hyödyllinen luonto - ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Vastapaino, Tampere. 238 s. EISBN:9789517683630

295 Metsä oppimisympäristönä Teijo Nikkanen, Petteri Vanninen ja Sinikka Pöllänen

Kansallisen metsäohjelman 2015 yhtenä tärkeänä tavoittee- sen sovelluksin. Yhteiskunnan muutos on asettanut haas- na on se, että metsien kulttuuriarvoja tuottavia ja ihmisten teen kehittää lapsissa ja nuorissa sellaisia tietoja ja taitoja, hyvinvointia lisääviä tekijöitä vahvistetaan. Yhtenä toimen- joita nykyajan sekä tulevaisuuden yhteiskunta heiltä odot- piteenä tavoitteen saavuttamiseksi esitetään, että kasvattaa. Näiden taitojen ytimen muodostavat luovuus ja innova- tajia ja opettajia kannustetaan ja autetaan hyödyntämään tiivisuus, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, yhteiskehit- metsää entistä paremmin opetuksessa. Tavoitteeksi on ase- tely, verkostoituminen sekä kyky hyödyntää digitaalista tek- tettu lasten ja nuorten sekä kasvattajien ja opettajien met- nologiaa. Oppiminen ei rajoitu pelkästään kouluun, vaan sitä säsuhteen ja metsää koskevan tiedon myönteinen kehitys. tapahtuu myös erilaisissa fyysisissä ja teknologisissa ym- Myös vuonna 2014 valmistunut Suomen biotalousstrategia päristöissä sekä yhteisöissä koko elämän ajan. Sen vuoksi haastaa monitieteiseen yhteistyöhön luonnon aineettomien koulujen ulkopuolisia ympäristöjä, kuten asiantuntijayhteisö- arvojen hyödyntämiseksi ja uusien aineellisten arvojen etsi- jä ja -rakenteita sekä lähiympäristön kohteita, tulisi hyödyn- miseksi. Uudet strategiset tavoitteet edellyttävät muutoksia tää opetuksessa nykyistä tehokkaammin. Tätä kautta myös paitsi asiantuntijaorganisaatioiden toiminnassa myös tule- laajoja, globaaleja ilmiöitä voidaan hahmottaa ja tehdä ym- vien asiantuntijoiden ja osaajien koulutuksessa eri koulu- märrettäviksi, sekä jalostaa tieto tunteeksi ja asenteeksi. Si- tusasteilla. ten oppilaita voidaan motivoida toimintaan oman ympäris- Joulukuussa 2014 hyväksytyssä perusopetuksen opetus- tönsä puolesta. suunnitelmassa korostetaan oppiainerajoja laajempia kokonaisuuksia, joita voidaan toteuttaa erilaisin tutkivan oppimi-

Kuva 1. Paikkaan sidotun kohdeinformaation haku Openmetsä-mobiilisovellutuksella Punkaharjun tutkimuspuistossa. Suomen korkein puu, 47 metrinen euroopanlehtikuusi (Larix decidua) on kuvassa keskellä. Kuva: Timo Kilpeläinen.

296 Tutkimusmetsät metsäopetuskohteena ja metsästä saatuja esimerkkejä hyväksi omassa opetuk- sessaan. Metsänäkökulmasta voidaan opiskella eri oppiai- Punkaharjun tutkimusmetsillä on pitkät perinteet tutkimus- neita, ja opetuksessa voidaan myös käyttää hyväksi oppiai- tulosten ja metsiä koskevien tietojen esittämisestä paikan neja tiederajat rikkovia teemoja. Tavoitteena on ratkaista päällä metsäympäristössä. Arvovaltaisia metsäalan retkeilyjä avoimia monitieteisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia järjestettiin Punkaharjulle jo yli sata vuotta sitten. Tutustu- kysymyksiä ja aidosta elämästä nousevia ongelmia. Opiske- miskohteena olivat ennen kaikkea 1870- ja 1880-luvuilla is- lussa hyödynnetään ryhmässä toimimista, jaettua asiantun- tutetut lehtikuusiviljelmät. Ensimmäinen lehtikuusiviljelmistä tijuutta sekä teknologiaa yhteisen suunnittelutehtävän rat- ja muista alueen metsiä koskevista tutkimustuloksista ker- kaisussa. Toteutetuista projekteista on esimerkkejä tähän tova metsäopas ilmestyi vuonna 1927, vain muutama vuo- tarkoitukseen rakennetussa Openmetsä-palveluportaalis- si sen jälkeen kun alueesta oli tullut Metsäntutkimuslaitok- sa (www.openmetsa.fi). sen tutkimusalue. Sen jälkeen vanhoja oppaita on päivitet- Opettajakoulutuksessa metsäteema näkyy opiskelun sity ja uusia kirjoitettu. Myös erilaisia metsäpolkuja ja retkei- sällöissä, menetelmissä ja arvokeskustelussa. Sisältö tar- lyreittejä on rakennettu näihin päiviin saakka. Kun samalla koittaa tulevien opettajien metsätietämyksen syventämis- alueelle on istutettu puulaji- ja siemensiirtokokeita, plus- ja tä. Menetelmillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että metsäret- erikoispuiden kloonikokoelmia, perustettu suuri määrä erilai- kien avulla pyritään rikkomaan ennakkokäsityksiä siitä, mitä sia kokeita - jotkin niistä pysyviksi koealoiksi jatkuvaa seu- ja miten opetetaan. Menetelmä voi tarkoittaa myös sitä, että rantaa varten jo 1920-luvulla - ei ihme, että tämä tutkimus- opiskelijat kehittävät metsäaiheisen pelin, jota suunnitelles- metsä on ollut merkittävä metsäretkeilyjen kohde ja metsä- saan he oppivat metsiin ja muita aiheeseen liittyviä sisältö- opetuspaikka jo vuosikymmeniä. jä. Oppimistehtävien tulisi olla merkityssisällöltään rikkaita, Punkaharjun kansallismaiseman matkailullinen vetovoi- jolloin ne haastavat opiskelijan tarkastelemaan tehtävää tai ma yhdessä Puruveden ja Pihlajaveden välissä sijaitsevalle ratkaistavaa ongelmaa useasta näkökulmasta. Arvokeskus- saarelle keskittyneen monipuolisen ja ainutlaatuisen tutki- telussa pyritään puolestaan luomaan luonteva, avara ja kes- musmetsäalueen kanssa johti siihen, että Metsäntutkimuslai- tävän kehityksen eri kulmakiville rakentuva suhtautuminen toksen tutkimusaseman naapuriin rakennettiin vuonna 1994 niin metsään ja luontoon kuin myös suhteessa laajemmin valtakunnallinen Metsämuseo Lusto. Luston avaaminen lisä- ihmiseen ja ihmisen toimintaan. si entisestään tutkimusmetsien merkitystä metsiä koskevan Käytännössä oppimisympäristöjä rakennetaan Metsän- tiedon välityksessä muillekin kuin metsäalan ammattilaisil- tutkimuslaitoksen (vuoden 2015 alusta Luonnonvarakeskuk- le. Opasteita, metsäreittejä ja luontopolkuja rakennettiin ja sen) tutkimuspuistoon ja Metsämuseo Lustoon Punkaharjul- parannettiin sellaisiksi, että ne palvelevat entistä paremmin le sekä Savonlinnan kampukselle. Tutkimuspuiston metsät tavallista metsästä ja luonnosta kiinnostunutta matkailijaa. ja kokeet sekä kokeista mitatut ja dokumentoidut tiedot yh- Vähän myöhemmin, kun alettiin miettiä metsäkohteiden pe- dessä metsämuseo Luston kokoelmien ja näyttelyiden kans- dagogista tuotteistamista, oli helppo oivaltaa, että se, mikä sa muodostavat kansainvälisestikin ainutlaatuisen rikkaan käy metsämatkailijalle, käy myös peruskoululaiselle. On vain luonnontieteellisen ja kulttuurisen perustan oppimisympä- pohdittava, miten metsäkohteet ja niitä koskeva tieto eri koh- ristön rakentamiselle. deryhmälle esitellään mittaustuloksina, tutkimusongelmina. Ihmisen moniulotteiseen hyvinvointiin liittyvään met- säsuhteeseen ohjaamisen tulisi kuulua jokaiselle kouluas- Metsät opettajien koulutuksessa teelle ja erityisesti opettajankoulutukseen. Tällaisen toiminnan kehittäminen vaatii monitieteistä tutkimus- ja kehittä- Laaja-alaiset ja monisyiset yhteiskunnalliset muutokset elä- mistoimintaa. Metsäteeman hyödyntäminen opettajankou- män eri sektoreilla ovat nostaneet esiin keskustelun siitä, lutuksessa on saanut aikaan opettajankoulutuksen tiivistä mitä asioita tai oppiaineita lapsille ja nuorille tulisi opettaa ja verkostoituvaa tutkimus- ja kehitysyhteistyötä metsän- ja miten niitä tulisi opettaa. Perusopetuksen uudistuminen, tutkijoiden, metsäalan asiantuntijoiden ja Metsämuseo Lus- opiskelijoiden käytössä olevat tietovarannot, erilaiset uu- ton kanssa. Erilaiset metsäkohteet ja museoympäristö luovat det oppimisen ympäristöt sekä sosiaalisen median ja jae- monipuolisia kasvatuksellisia mahdollisuuksia. Lisäksi ken- tun asiantuntijuuden tarjoamat mahdollisuudet ovat haasta- tällä toimivat asiantuntijat voivat välittää tuleville opettajil- neet myös opettajankoulutuksen uudistumaan. Itä-Suomen le uusimpia käsityksiä metsien ekologisista, taloudellisista yliopiston Savonlinnan-kampuksen opettajankoulutuksessa ja sosiaalisista merkityksistä sekä valottaa muutosten his- näihin haasteisiin on pyritty vastaamaan rakentamalla kestä- toriallisia syitä. Yhteistyönä rakennettu Openmetsä-portaa- vän kasvatuksen näkökulmasta metsä- ja luontoympäristöön li tarjoaa avoimen monitieteisen oppimisympäristön ja ka- liittyvää oppimisympäristöä ja opetusmallia. Taustalla on ha- navan tutkimusyhteistyöhön. Kokemukset tästä yhteistyös- vainto siitä, että metsien avulla voidaan opettaa ja havain- tä ovat olleet myönteisiä ja opettavaisia: metsä on yhteise- nollistaa monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita. nä teemana tarjonnut konkreettisia tutkimus- ja kehittämis- Metsä oppimisympäristönä -ajattelun keskeisenä lähtö- tehtäviä monitieteiselle kehittäjäryhmälle. kohtana pidetään sitä, että opittavat asiat sijoitetaan aitoihin konteksteihin ja niistä nouseviin ongelmanratkaisutilan- teisiin. Tarkoituksena on valmistuvien opettajien metsäsuh- teen edistäminen niin, että he oppivat käyttämään metsää

297 Openmetsä-portaali piminen halutaan viedä koulun ja yliopiston seinien ulkopuolelle, oikeaan metsään ja monitieteiseen toimijaverkostoon, Openmetsä-portaali on internetissä toimiva avoin oppimis- jossa eri alojen asiantuntijat, tutkijat, opettajat ja opiskeli- ympäristö, joka kokoaa yhteen ja jakaa oppimisresursseja jat yhdessä voivat jakaa osaamistaan. Toiminta perustuu sii- uudella tavalla. Portaali perustuu kolmeen perusperiaattee- hen ajatukseen, että jokainen voi tuoda oman osaamisensa seen: 1) osallistavaan oppimiseen ja asiantuntijuuden jaka- verkostoon, jolloin osallistujajoukon heterogeenisyys tarjoaa miseen, 2) erilaisten teknologisten resurssien hyödyntämi- nopeammin oikeaan osuvaa tietoa ja auttaa suhteuttamaan seen ja 3) yhteiskehittelyyn. Osallistavassa oppimisessa op- omaa osaamistaan siihen. Se mahdollistaa myös eri tietei-

Kuva 2. Punkaharjun tutkimuspuisto ja luonnonsuojelualue. Muutaman neliökilometrin alueella, kävelymatkan päässä sijaitsevat toisistaan Suomen kansallismaisemassa Metsäntutkimuslaitoksen (kartassa Metla), vuoden 2015 alusta Luonnonvarakeskuksen toimipaikka, Suomen Metsämuseo Lusto, kuntoutussairaala, kaksi hotellia, lomakeskus ja rautatieasema.

298 den rajoja rikkovien ja niiden välimaastoon sijoittuvien teh- potentiaalia myös matkailuelinkeinon harjoittamiseen sekä tävien ratkomisen. Siten osallistava oppiminen tähtää se- matkailun tutkimukseen. kä henkilökohtaisiin että kollektiivisiin tuloksiin, jossa jokai- Openmetsä-portaali sisältää metsäntutkimukseen, op- nen verkoston jäsen oppii uutta, mutta jakaa samalla omaa pimiseen, kulttuuriin ja luontoon luokiteltuja sisältöjä, jotka asiantuntijuuttaan ja auttaa muodostamaan yhteisen osaa- on tuotettu Metsä oppimisympäristönä -toiminnan tulokse- mis- ja tietovarannon. na. Vuoden 2014 kesällä portaali sisälsi kaikkiaan 337 sisäl- Openmetsä teknisenä MediaWiki -sovelluksena pyrkii te- tösivua opettajankoulutuksessa ja peruskouluissa toteute- hostamaan yhteisöllistä oppimista, ja se tarjoaa alustan, jos- tuista projekteista, Metsäntutkimuslaitoksen (Luonnonvara- sa voi hyödyntää, järjestää ja jakaa tietoa, sekä tehdä yhteis- keskuksen) Punkaharjun toimipaikassa tehtävästä tutkimuk- työtä niin kouluyhteisön sisällä kuin myös sen ulkopuolel- sesta sekä Punkaharjun ja tutkimuspuiston luonto- ja tutki- la. Metsään liittyvät ilmiöt on luokiteltu sisältönsä ja osaksi muskohteista. Vuoden 2015 tammikuussa sivustolle oli teh- myös tekijöidensä puolesta viiteen pääluokkaan: metsäntut- ty yli 700 000 vierailua. Portaalista on saatavilla suomen- ja kimus, metsäkulttuuri, metsäluonto, metsä oppimisessa ja englanninkieliset versiot sekä verkko- että mobiiliversioina. meidän metsä. Sisältöjä niihin tuottavat metsäntutkijat, met- Mobiililaitteiden käyttöjärjestelmät ja sovellukset, esimer- säammattilaiset, koululaiset, opettajat ja opettajiksi opiske- kiksi Symbian, Android, Windows ja iOS, mahdollistavat koh- levat käyttäen välineenä tekstiä, ääninauhaa ja kuvaa sekä teille navigoinnin sekä kohdeselostukset esimerkiksi matka- video- ja pallopanoraamakuvaa ja niiden yhdistelmiä. Yk- puhelimella. Portaalin kautta tutkimuspuistoa pääsee katse- sittäinen wiki-artikkeli ei anna oikeaa vastausta tai tyhjen- lemaan myös pallopanoraamakuvina. tävää selitystä tietylle ilmiölle, esimerkiksi kestävälle kehi- tykselle, mutta useat artikkelit yhdessä voivat tarjota eri nä- kökulmia siihen. Wiki-ympäristö kokoaa yhteen asiantunti- Kirjallisuus jatiedon ja henkilökohtaisen tarkastelukulman, minkä takia Kansallinen metsäohjelma 2015. Metsäalasta biotalouden vas- se on omiaan murtamaan perinteisiä kouluoppimisen rajoja. tuullinen edelläkävijä. 2011. Maa- ja metsätalousministeriö. Opettajia pyritäänkin perehdyttämään sekä Openmetsä-por- 52 s. http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLD- taalin että tutkimusperusteisesti kehitetyn, suunnittelemal- J2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_ periaatepaatos_16.12.2010.pdf la oppimisen mallin hyödyntämiseen tarjoamalla asiantun- Liljeström, A., Enkenberg, J. & Pöllänen, S. 2013. Making learning tijaverkoston apua koulujen omien metsä-aiheisten projek- whole: an instructional approach for mediating the practic- tien toteutuksessa. es of authentic science inquiries. Cultural Studies of Science Savonlinnan seudulla on rikas metsäluonto ja siihen kyt- Education 8(1): 51-86. http://dx.doi.org/:doi:10.1007/s11422- 012-9416-0 keytyvä monitieteinen asiantuntijaverkosto. Opettajankoulu- Nikkanen, T. 2005. Metsäntutkimuksen maisema. Julkaisussa: tuksessa näitä on hyödynnetty erityisesti Punkaharjulla ole- Paaskoski, J. (toim.). Luonnon vihreä ajatusviiva - Punka- vien Metsämuseo Luston ja Metsäntutkimuslaitoksen infra- harjun kansallismaisema. Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- struktuurien ja asiantuntijuuksien kautta. Oppimisympäris- ra, Helsinki. s. 200-221. ISBN:9789517467155 tön keskeiset kulmakivet muodostuvat fyysisestä metsä- ja Suomen biotalousstrategia. 2014. Kestävää kasvua biotaloudesta. Työ- ja elinkeinoministeriö. Maa- ja metsätalousmi- museoympäristöstä, virtuaalisesta www.openmetsa.fi-por- nisteriö. Ympäristöministeriö. 30 s. https://www.tem.fi/fi- taalista sekä niitä yhdistävästä pedagogiikasta. Näiden eri les/39784/Suomen_biotalousstrategia.pdf oppimisympäristöjen käytön mallintaminen ja laajentami- Vanninen, P., Härkönen, S., Enkenberg, J. & Mäkelä, A. 2006. PuMe nen perusopetukseen voi toimia yhtenä paikallisuuteen si- Interactive learning environment employing the pipequal model for forest growth and wood quality. New Zealand Jour- touttavana esimerkkinä. nal of Forestry Science 36 (2-3): 280-292. http://www.scion- Monitieteellisen yhteistyön tuloksena syntyneen Open- research.com/__data/assets/pdf_file/0012/5502/08VANNI- metsä-portaalin tavoitteena on kehittyä valtakunnalliseksi NEN.pdf metsäoppimisen resurssiksi. Openmetsä-portaali on avoin Vanninen, P., Liljeström, A., Vartiainen, H., Enkenberg, J., Pellikka, I. & Pöllänen, S. 2013. Forest in teacher education: the Open- ympäristö, jonne sekä asiantuntijat että portaalin käyttäjät Forest portal as a novel resource for learning. Julkaisussa: tuottavat yhteisöllisesti metsäoppimisen resursseja. Tällä Issa, T., Sharef, N. M., Issa, T. & Isaías, P. (toim.). Sustainabil- hetkellä portaalin sisältöjä ovat tuottaneet opettajankoulu- ity, Technology and Education. Proceedings of Internation- al Conference on Sustainability, Technology and Education, tuksen, Metsäntutkimuslaitoksen, Luston ja Metsähallituk- Malaysia. IADIS Press. s. 111-114. ISBN:978-989-8704-00-9 sen asiantuntijat sekä opettajaopiskelijat ja koululaiset. Paik- katietopalvelun kautta yhdistetyt resurssit ovat myös met- sä- ja museokohteella mobiilisti käytettävissä. Toisin kuin perinteiset oppimateriaalit, oppimisresurssi on rakennettu erilaisia medioita hyödyntäen: siinä on käytetty hyväksi kuvaa, ääntä, videota ja interaktiivisuutta. Lisäksi portaalista saa tietoa koejärjestelyistä ja mittauksista, ja jopa reaaliai- kaista mittausdataa. Tavoitteena on myös laajentaa portaalin aineiston tuottajayhteisöä nykyistä enemmän perusopetuksen kouluihin sekä osallistaa oppilaat uudenlaisen oppi- materiaalin tuottajiksi ja oppimisen resurssien kehitystyö- hön. Portaalin toiminta luo sisältöjensä kautta merkittävää

299 300 YLLÄPITO- JA TUKIPALVELUT

6 Hiilensidonta ja ekosysteemin palautumiskyky Ekaterina Shorokhova

Ylläpito- ja tukipalvelut ovat ekosysteemin toimintoja, joille kaikki muut ekosysteemipalvelut perustuvat. Ilman niitä ekosysteemiä ei yksinkertaisesti olisi. Esimerk-

ki tukipalveluista on hiilensidonta, jossa ilmakehän hiilidioksidi (CO2) varastoituu pitkäksi aikaa eläviin ja kuolleisiin puihin, maaperään ja karikkeeseen. Metsät ovat merkittäviä globaalissa hiilenkierrossa, sillä ne sitovat 30-40 % vuotuisten fossiilis-

ten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä.

Sukkessio ja häiriötekijät

Hiilensidonta liittyy sukkessioon ja ekosysteemin kehittymiseen. Sukkessio eli seu- raanto tarkoittaa tietyllä paikalla tapahtuvaa rakenteen ja lajiston vähittäistä muuttumista. Eliöyhteisön jäsenet itse muuttavat omaa elinympäristöään. Primäärisuk- kessiossa eliöt valtaavat täysin uuden maapaikan. Sekundaarisukkessio metsässä voi alkaa myrskyn, metsäpalon, metsän hakkuun tai peltoviljelyn päättymisen jäl- keen. Nykyään primäärisukkessiot ovat harvinaisia, mutta sekundaarisukkessiota tapahtuu koko ajan. Talousmetsissä tyypillisin sukkession alku on avohakkuu. Kun avohakkuun jäl- keen alueen valtaavat nopeasti kasvavat lehtipuut, maahan asti pääsee valoa vä- hemmän kuin ennen ja taimet muuttavat lämpö- ja kosteusoloja. Tällöin aiemmin menestyneet valokasvit häviävät kilpailussa varjoa sietäville kasveille. Luonnon- tilaisissa metsissä häiriöt, kuten metsäpalot, myrskyt tai hyönteistuhot ovat suk- kessiokehityksen aloittajia. Häiriöiden aiheuttama elinympäristön vaihtelu on ensiarvoisen tärkeää boreaalisen metsän eliölajiston monimuotoisuudelle. Häiriöiden seurauksena syntyy uudenlaisia elinympäristöjä, jotka antavat tilaa uusille lajeille. Pinta-alaltaan merkittäviä luontaisia häiriötekijöitä ovat Euroopan puoleisella boreaalisella havumetsävyöhykkeellä metsäpalot ja myrskytuhot, jotka saattavat tappaa valtaosan puustosta, joskus jopa tuhansien hehtaarien alueelta. Suomes- sa ja Venäjän Karjalassa luonnonmetsien häiriöt ovat olleet viime vuosina pienialaisia. Ne ovat olleet pintapaloja, tuulenkaatoja ja hyönteisten tai patogeenisienten aiheuttamia yksittäisten puiden tai pienten puuryhmien vanhenemisia ja kuolemisia.

Hiilen sitoutuminen

Suomen ja Venäjän Karjalan metsiin varastoituneesta hiilestä suurin osa on maape- rässä tai kuolleessa puuaineksessa. Puustossa siitä on noin kolmannes tai korkeintaan puolet. Metsäekosysteemissä hiili kiertää ilmakehän, puuston biomassan, lahopuun ja maaperän välillä. Puut ottavat hiilidioksidia ilmasta yhteyttäessään, va- rastoivat hiilen biomassaansa ja siirtävät sitä maaperään. Talousmetsien sitomaa

Fotosynteesi eli yhteyttäminen on ketju biokemiallisia reaktioita, jonka tuloksena kasvit, levät ja eräät bakteerit sitovat hiilidioksidia sokereiksi vapauttaen samalla happea. Fotosynteesin käyttövoimana on valoenergia. Fotosynteesin tuloksena syntyy kaiken elollisen mahdollistava hiilivirta ilmakehästä metsän ekosysteemiin. Kuva: Hannu Nou- siainen..

301 hiiltä varastoituu lisäksi puista valmistettuihin tuotteisiin. Luonnonhäiriöiden vaikutus hiilidynamiikkaan vaihtelee Puiden elinkaaren päättyessä muodostuu kuolleen orgaa- vuosittain. Sen merkitys voi olla nykyistä suurempi muuttu- nisen aineen eli lahopuun hiilivarasto. Hiilidioksidia vapau- neessa ilmastossa. Venäjän Karjalassa metsäpalot aiheut- tuu takaisin ilmaan, kun lahottajasienet lahottavat laho- tavat hiilen hävikkiä vuodessa keskimäärin 0,1-0,2 tonnia puuta, pieneliöt lahottavat puiden kariketta maassa ja met- hehtaaria kohden. Siihen verrattuna Suomessa metsäpalo- säpalot polttavat puita, lahopuita ja maaperää. jen aiheuttama hiilen hävikki on merkityksetön. Myrsky- ja Muutoksia metsiin sitoutuneessa hiilessä tapahtuu hyönteistuhojen aiheuttamien hiilitasevaikutusten vertai- jatkuvasti, kun puut kasvavat ja kuolevat. Nettomääräisiä leva tutkimus on vielä alkuvaiheessa. muutoksia tapahtuu, kun metsäpinta-ala tai metsien rakenne muuttuu. Metsä toimii hiilinieluna, kun se kasvaa Luonnontilaisten metsien hiilen kierto enemmän kuin biomassaa poistetaan ja sitä hajoaa. Vuo- den hiilitase on negatiivinen, kun hiilipäästöt ylittävät hii- Luonnontilaisessa metsässä luonnonhäiriöt vaikuttavat len sidonnan. Tällöin ekosysteemi toimii hiililähteenä. Kai- hiilensidontaan. Koko ekosysteemin hiilidynamiikka riip- ken kaikkiaan Suomen ja Venäjän Karjalan metsät toimivat puu kasvupaikkatyypistä sekä luonnonhäiriön luonteesta hiilinieluina. (metsäpalo, myrskytuho, hyönteistuho), pinta-alasta, toistuvuudesta ja voimakkuudesta. Suurimmat muutokset ta- Hiilitaseeseen vaikuttavat tekijät pahtuvat erityisesti metsäpaloja seuraavassa sukkessios- sa. Metsiköitten pienaukkodynamiikassa vuoden hiilitase Sitä, ovatko metsät hiilinieluja vai -lähteitä, säätelevät on neutraali, jos hiilen sitoma määrä ei muutu. luontaiset tekijät ja metsien käsittely. Talousmetsissä met- Vuoden hiilitaseen vaihtelu riippuu sukkession vaihees- sien käsittelyllä on usein suurempi merkitys kuin luontaisil- ta. Vanhoissa kuusikoissa Vepsskyn ja Keski-Venäjän aar- la tekijöillä. Metsät säilyvät hiilinieluina satoja vuosia hak- niometsissä hiilitase on –5 - +6 tonnia hehtaaria kohden. kuukypsyyden jälkeen, eli vanhatkin metsät kasvattavat Vepsskyn aarniometsästä saatujen tutkimustulosten mu- hiilivarastojaan, joskin hitaammin kuin nuoret. Vanhoissa kaan tuoreiden kangasmetsien lahopuussa voi myrsky- metsissä on suurimmat hiilivarastot, sillä niissä on kuollei- tuhojen jälkeen olla varastoituneena yli kaksisataa tonnia ta pysty- ja maapuita, joita talousmetsissä on vähän. Sen hiiltä hehtaarilla (kuva 1). Sen lisäksi hiiltä on varastoitunee- sijaan maaperän hiilivarasto on talousmetsässä suurempi na maaperässä lähes kolmesataa tonnia hehtaarilla. Eko- kuin vanhassa metsässä. systeemin hiilimäärä pienenee myrskytuhon jälkeen siihen Suomessa ja Venäjän Karjalassa on pyritty kasvatta- asti, kun hiilivirta hajoamisprosesseista tai hiilen vapautu- maan tasaikäistä metsikköä, jota on hoidettu harvennus- misesta ylittää kasvavan puuston sitoman hiilen määrän. hakkuilla ja uudistettu päätehakkuulla. Päätehakkuun jäl- Se voi kestää muutamasta vuodesta pariin sataan vuoteen keen merkittävä osa maaperän hiilivarastosta hajoaa, kos- tulituhon voimakkuudesta riippuen. ka orgaanisen aineksen hajoaminen kiihtyy metsän pienil- maston muutoksen takia. Hakkuualue toimii hiilen lähteenä noin 15 vuotta. Kun puusto on noin 30 vuoden ikäistä, puustoon ja maaperään on sitoutunut hiiltä yhtä paljon kuin sitä on vapautunut hakkuun yhteydessä. Ilmakehä Hakkuutähteiden ja kantojen korjuu vähentää metsiin sitoutuneen hiilen ja monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun Yhteyttäminen Hajoaminen Hajoaminen määrää entisestään. Hakkuutähteiden eli oksien ja latvojen 0.24–8.23 0.02–5.16 0.03–2.19 hajoaminen luonnossa on nopeampaa kuin suuriläpimittai- sen puun lahoaminen, eivätkä ne siten varastoi hiiltä yhtä paljon kuin järeämpi puu. Kantojen lahoaminen on pienilä- pimittaiseen puuhun verrattuna hidasta, ja niiden merkitys hiilivarastoina on suuri. Metsien hoitaminen nykyisillä menetelmillä ei välttä- mättä ole paras mahdollinen tapa, kun halutaan parantaa Puiden biomassa Lahopuu Karikekerros ja metsäluonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa ja met- 8.78–247.59 1.75–305.10 maaperä sän muiden käyttömuotojen edellytyksiä. Eri-ikäismet- Karike 55.99–247.59 sänhoito ei luultavasti kasvata metsän hiilivarastoja, vaan 0.07–4.56 metsä toimii tasaisena hiilinieluna. Koska päätehakkuuta ei tehdä ja metsä pysyy jatkuvasti peitteellisenä, metsä ei to- Kuva 1. Hiilivarastot ja vuoden hiilenkierto kuusikossa Vepss- dennäköisesti toimi hiilenlähteenä ainakaan samassa mit- kyn ja Keski-Venäjän suojelualueilla, joita ei ole koskaan hakattu. Metsäekosysteemin hiili on sitoutunut koko sukkession takaavassa kuin päätehakatut kohteet. Eri-ikäismetsänhoi- ajan puiden biomassaan, lahopuuhun, karikkeeseen ja maape- to perustuu puuston luontaiseen uudistumiseen, eikä maa- rään. Tulituhojen voimakkuus vaikuttaa hiilivarastojen ja vir- perää muokata, kuten avohakkuun jälkeisessä metsän vil- tojen vaihteluun. Hiilivarastojen yksiköt ovat tonnia hehtaaria jelyssä. Kun maaperää ei muokata, sen hiilivarasto säilyy kohden, ja vuotuiset hiilivirtojen yksiköt ovat tonnia hehtaaria paremmin. kohden vuodessa.

302 Metsäpalon jälkeen palanneelle alueelle jää hiiltynei- tä ja kuolleita pysty- ja maapuita, joiden lahoaminen kes- tää satoja vuosia. Esimerkiksi Pinezhskyn aarniometsässä Arkangelin alueella Venäjällä tuoreiden kangasmetsien lahopuuhun on pintapalon jälkeen varastoitunut hiiltä 20-60 tonnia hehtaaria kohden. Kaksisataa vuotta palon jälkeen 1 2 3 osa hiilestä on vielä jäljellä varastoituneena pystypuihin.

Vastustus- ja palautumiskyky Kuva 2. Ekosysteemin tilassa numero 1 resilienssi on korkea. Ekosysteemin toimivuutta voidaan arvioida resilienssin eli Korkein resilienssi on aarniometsässä, jossa ekosysteemin vastustus- ja palautumiskyvyn avulla. Se tarkoittaa eko- lajisto, rakenne ja toiminnot (vihreä pallo) kehittyvät luonnol- systeemin kykyä selvitä häiriöistä siten, ettei ekosystee- lisessa häiriödynamiikassa. Jos ulkopuolinen vaikutus ekosys- min laatu heikkene eikä kyky tuottaa ekosysteemipalve- teemiin on liian suuri, resilienssin kynnysarvo (punainen viiva) luita häiriinny. Vastustuskyky kuvaa ekosysteemien kykyä on ylitetty. Ekosysteemi voi muuttua väliaikaiseen tilaan 2, kestää häiriöitä ja säilyttää keskeinen rakenne, toiminta ja jossa metsän lajisto, rakenne tai toiminnot on menetetty kokonaan tai osittain. Ekosysteemi, esimerkiksi rapautunut metsä- sisäiset palauteketjut. Palautumiskyky puolestaan kuvaa maa tai suo, muuttuu uudeksi ekosysteemiksi tilassa 3. ekosysteemin kykyä palautua alkutilaan muutoksen jäl- keen. Ekosysteemin resilienssiin vaikuttavat monimuotoisuus, eri organismien toiminnalliset roolit, esim. pölyttäjät tai lahottajat, sekä sisäiset toiminnalliset ketjut, kuten ra- systeemi kestää ilman rajua muutosta ekosysteemin laa- vintoverkot sekä hiilen ja ravinteiden kierto. dussa, ominaispiirteissä tai ilmiöissä. Pieni muutos ympä- Resilienssi-käsitteen taustalla on systeemiteoreettinen ristökuormituksessa voi aiheuttaa suuren vasteen ekosys- ajattelu, kestävän kehityksen käsitteen ongelmat, viime teemissä (kuva 2). Kun kynnysarvo on ylitetty, ekosysteemi vuosien luonnonmullistusten ja onnettomuuksien muka- ei välttämättä enää palaudu alkuperäiseen tilaansa. Ekolo- naan tuoma epävarmuus ja hallinnan ongelmat. Sekä teo- gisen kynnysarvon ylittyminen johtaa usein nopeaan muu- riassa että käytännössä on tärkeää löytää jokaisen ekosys- tokseen ekosysteemipalveluissa. Uhanalaiset metsät eivät teemin resilienssin kynnysarvo eli kuormitus, jonka eko- palaa alkuperäiseen tilaan avohakkuun jälkeen (kuva 3).

Kuva 3. Uhanalainen aarniometsä Venäjän Karjalassa. Metsä ei uudistunut avohakkuun jälkeen. Kuva: Andrey Gromtsev.

303 Hiilen sidonnan resilienssi

Metsäekosysteemiin sitoutunut ilmakehän hiili aarniometsässä vaihtelee dynamiikan mukaisesti (kuva 1). Se on vakaa tila, joka on kehittynyt evoluution aikana. Aarniometsien kynnysarvo metsien käsittelyssä riippuu mm. kasvupaikka- tyypistä. Vepsskyn aarniometsästä on laskettu, että hiilen määrä vanhassa tuoreen kankaan rah- kasammalvaltaisessa kuusikossa (kuva 4) on 1 590 tonnia hehtaarilla. Siitä puustossa on 70 tonnia, lahopuussa 20 tonnia ja maaperässä 1 500 tonnia. Avohakkuun jälkeen 5 tonnia on varastoituneena kantoihin, ja tällöin maaperän hiilivaras- to laskee. Vepsskyn aarniometsän tapauksessa kuusen uudistuminen ei onnistu ainakaan 35 vuoteen avohakkuun jälkeen (kuva 5). Luonnonvarapolitiikassa resilienssi on keskustelun avainkysymys: miten ekosysteemit ja ihmistoiminta kytkeytyvät toisiinsa? Metsien resilienssin säilyttäminen on edellytys ekosysteemipalvelujen säilyttämiselle pitkällä aikavälillä.

Kirjallisuus Ciais, P., Schelhaas, M. J., Zaehle, S., Piao, S. L., Ces- catti, A., Liski, J., Luyssaert, S., Le-Maire, G., Schulze, E.-D., Bouriaud, O., Freibauer, A., Valentini, R. & Nabu- urs, G. J. 2008. Carbon accumulation in European forests. Nature Geoscience 1: 425-429. http://dx.doi. org/10.1038/ngeo233 Malhi, Y., Baldocchi, D. D. & Jarvis, P. G. 1999. The carbon balance of tropical, temperate and boreal forests. Plant, Cell & Environment 22(6): 715-740. http:// dx.doi.org/10.1046/j.1365-3040.1999.00453.x Kuva 4. Tuoreen kangasmetsän rahkasammalvaltainen kuusikko Muukkonen, P., Takala, T. & Virtanen, T. 2009. Differ- Vepsskyn aarniometsässä. Kuva: Ekaterina Shorokhova. ences in the forest landscape structure along the Finnish Russian border in southern Karelia. Scan- dinavian Journal of Forest Research 24: 140-148. http://dx.doi.org/10.1080/02827580902758851 Pregitzer, K. S. & Euskirchen, E. S. 2004. Carbon cycling and storage in world forests: biome patterns related to forest age. Global Change Biology 10 (12): 2 052-2 077. http://dx.doi.org/10.1111/j.1365- 2486.2004.00866.x Recilience: http://www.resalliance.org/index.php/ resilience

Kuva 5. Avohakatun kuusikon tilalle kehittyi 35 vuodessa rahkasammalvaltainen koivikko Vepsskyn aarniometsässä. Kuva: Ekaterina Shorokhova.

304 Boreaalisten metsien hiilivirrat ja varastot Samuli Launiainen, Aleksi Lehtonen ja Ari Laurén

Metsäekosysteemien toiminta ja olemassaolo perustuvat Hiilen kierron keskeiset prosessit hiilen kiertokulkuun (kuva 1), jota pitävät yllä kasvillisuudessa ja maaperässä tapahtuvat prosessit: hiilen sidonta, Fotosynteesi - hiilen sidonta kasvinosien kasvu ja kuolema sekä orgaanisen aineen hajotus. Prosessien nopeus riippuu ympäristöoloista. Ne syn- Puut ja aluskasvillisuus sitovat ilmakehän hiilidioksidia nyttävät hiilen virtoja metsäekosysteemin hiilivarastojen ja (CO2) yhteyttämällä (kuva 1). Yhteyttämisen tuloksena syn- ympäristön välille. Metsien hiilivarastot ovat tärkeä hyvin- tyy kaiken elollisen mahdollistava hiilivirta ilmakehästä voinnin lähde, ja ne tarjoavat lukuisia säätely- ja tuotanto- metsän ekosysteemiin. Fotosynteesi on biokemiallisten re- palveluita (kuva 1). Hiilen sitoutuminen biomassaksi mah- aktioiden ketju, jonka tuloksena kasvit, levät ja eräät bak- dollistaa puuraaka-aineen, biomateriaalien ja uusiutuvan teerit sitovat hiilidioksidia sokereiksi (C6H12O6) ja vapautta- bioenergian tuotannon. Metsien hiilen sidonta on merkittä- vat samalla happea (O2): vässä roolissa myös kansainvälisissä ilmastosopimuksis- sa, sillä metsiä kestävästi hoitaen voidaan sitoa merkittä- 6CO2 + 6H2O + valoenergia → C6H12O6 + 6O2 (3) viä määriä fossiilisperäistä hiiltä ilmakehästä. Vastaavasti voidaan suuria hiilivarastoja menettää, mikäli metsiä polte- Fotosynteesi tapahtuu lehtien ja neulasten mesofylliso- taan tai raivataan muuhun maankäyttöön. Suomen metsien lukon viherhiukkasissa, joiden pigmentit sitovat auringon hiilivarasto on kasvanut 1960-luvulta lähtien, eli metsät valoenergiaa ns. valoreaktioissa korkeaenergiaisiksi fosfo- ovat sitoneet ilmakehästä hiiltä enemmän kuin ovat sin- riyhdisteiksi. Samalla vesimolekyylit (H2O) hajoavat happi- ne vapauttaneet. Samanaikaisesti metsien hakkuut ovat li- molekyyleiksi ja vetyioneiksi (H+). Hiilidioksidin sidonta ta- sääntyneet, ja puuta käytetään nyt enemmän kuin 1960-lu- pahtuu ns. pimeäreaktiossa, jossa vetyionit yhdistyvät hii- vulla. Kestävän metsänhoidon avulla on mahdollista sekä lidioksidimolekyylien kanssa ensin yksinkertaisiksi hiiliyh- saada taloudellista hyötyä että hillitä ilmastonmuutosta. disteiksi ja edelleen suurempimolekyylisiksi yhteyttämis- tuotteiksi, sokereiksi.

Säteily Hiilitase = hiilen sidonta - hengitys Säätelypalvelut Lämpötila Hiilen sidonta Ilmankosteus Kasvihuonekaasutase Veden saatavuus Ilmastopalvelut Evapotranspiraatio Fotosynteesi

Tuotantopalvelut Runkopuu, biomassa, bioenergia, sienet, Ilmastotekijät

Hiilen sidontaHiilen marjat,

Kasvupaikka Autotrofinen hengitys

Heterotrofinen hengitys puhdas vesi Ravinteisuus Metsän rakenne Metsätalous- toimenpiteet Hiilen allokaatio varastoihin Kulttuuripalvelut Metsämaisema Reservit Virkistys Matkailu Paksu- ja hienojuuret, mykorritsat Runko, oksat Lehdet, neulaset

Juurikarike Kuollut puu Lehtikarike

Hiilen ja ravinteiden Orgaanisen Maahiili huuhtoutuminen aineen hajotus

Kuva 1. Hiilen kiertoa säätelevät prosessit aikaansaavat hiilivirtoja metsän hiilivarastojen välille ja tuottavat lukuisia ekosysteemipalveluita.

305 Fotosynteesin tehokkuus lehtipinta-alaa kohden vaih- pilkkomaan karikkeen selluloosaa, hemiselluloosaa ja lig- telee fysiologisten tekijöiden, lehtien ja neulasten ravintei- niiniä. Kuivien kangasmaiden primäärihajottajat ovat pää- suuden, kasvilajin ja ympäristötekijöiden mukaan. Ympäris- asiassa sieniä, mutta viljavammilla kasvupaikoilla vähem- töolosuhteista tärkein fotosynteesin tehoa säätelevä tekijä män hapan ympäristö suosii bakteereja. Hajotusta ylläpi- on säteilyn voimakkuus näkyvän valon aallonpituusalueella tää maan ravintoverkko, jossa maaperäeläimet, kuten än- (400-700 nm). Valon jakauma latvuksen eri osissa riippuu kyrimadot, käyttävät primäärihajottajia ravintonaan. Tämä metsikön rakenteesta sekä lehti- ja runkobiomassan mää- on ravinteiden kierron kannalta erittäin tärkeää, sillä ilman rästä. Se muodostaa voimakkaan kilpailutekijän kasviyksi- eläinten laidunnusta sieni- ja bakteerimassaan sitoutuisi löiden välille. Boreaaliset kasvilajit ovat sopeutuneet vaih- runsaasti ravinteita, jotka jäisivät kasvillisuuden kannalta televiin ympäristöoloihin ja pystyvät yhteyttämään tehok- käyttökelvottomaan muotoon. kaasti laajalla lämpötila-alueella. Fotosynteesin kannal- Hajotus on alkuvaiheessaan nopeaa. Hajotuksen ede- ta optimaalinen lämpötila on metsäpuilla noin 10-25 °C ja tessä alkuperäisestä karikkeesta jäljelle jäävä massa vä- vaihtelee vuosisyklin vaiheen mukaan. henee samalla kun sen kemiallinen koostumus ja ravinne- Puut ja pintakasvit (pois lukien sammalet ja jäkälät) ovat suhteet muuttuvat ja siitä syntetisoituu uusia aineita. Hajo- putkilokasveja, joiden fotosynteesi ja transpiraatio - kas- tuksen alkuvaiheessa fysikaaliset ympäristötekijät, erityi- vien kautta tapahtuva haihdunta - ovat kiinteässä yhtey- sesti lämpötila ja kosteus, sekä kasvupaikan ravinteisuus dessä toisiinsa. Jos ilma on kuivaa ja lämmintä, useimmat vaikuttavat merkittävästi hajotuksen nopeuteen, mutta ha- putkilokasvit pyrkivät estämään veden liiallista haihtumis- jotuksen edetessä riippuvuus ympäristöoloista heikkenee. ta pienentämällä lehdissä ja neulasissa sijaitsevien ilmara- Myös karikkeen laatu vaikuttaa hajoamisnopeuteen: lehdet kojen aukioloastetta. Voimakkaan kuivuuden aikana veden ja hienojuuret hajoavat nopeasti, mutta kannot, paksujuu- ja ravinteiden saatavuus heikkenee, ilmarakosäätö tehos- ret, kuoret ja oksat hitaasti. Hajotuksen lopputulos eli hu- tuu ja mesofyllisolukossa tapahtuu muutoksia, joiden vai- mus on maassa erittäin stabiilia eli pitkäikäistä. kutuksesta hiilidioksidin kuljetus ilmasta viherhiukkasiin Maan kannalta hajotuksen lopputuotteita ovat humus hidastuu. Tämä voi rajoittaa fotosynteesin voimakkuutta. ja liukoiset ravinteet, ilmakehän kannalta taas lähinnä hii- Kuivuuden aikana hiilen sidonta heikkenee ja pitkään jat- lidioksidi ja hapettomissa oloissa metaani. Hajotuksessa kuessaan tämä heijastuu vuotuisessa kasvussa erityisesti muodostuu myös liukoisia orgaanisia aineita, joita voidaan karuilla, hyvin vettä johtavilla kasvupaikoilla. pitää hajotuksen välituotteina. Nämä liukoiset yhdisteet saattavat kulkeutua muodostumispaikaltaan vesistöön Ylläpito- ja kasvuhengitys saakka. Tämä kulkeutuminen on tärkeä osa koko ekosysteemin hiilivirtoja, sillä vesistöjen kautta voi vapautua jopa Yhteytyksen tuloksena syntyviä sokereita kasvit käyttävät 10 % koko ekosysteemin nettona sitomasta hiilestä. Liukoi- energianlähteenä ja uuden solukon rakennusaineena (kuva siin orgaanisiin yhdisteisiin kuuluu herkästi hajoavia, yleen- 1). Noin puolet fotosynteesituotteista kuluu välittömästi eri sä pienimolekyylisiä aineita ja stabiilimpia suurimolekyyli- kasvinosien ja juuriston kanssa symbioosissa elävien my- siä aineita. Herkästi hajoavien orgaanisen yhdisteiden puo- korritsasienten elintoimintoihin. Solujen aineenvaihdunnas- liintumisaika on muutamia päiviä, kun taas stabiileilla, py- sa ja uuden solukon rakentamisessa vapautuu hiilidioksidia, syvillä aineilla puoliintumisaika on vuosia. mitä kutsutaan ylläpito- ja kasvuhengitykseksi. Hengityksen Kivennäismailla orgaanisen aineen hajotus perus- voimakkuus riippuu solukon iästä, rakenteesta, vesi- ja ra- tuu hapelliseen eli aerobiseen mikrobitoimintaan, joka on vinnepitoisuudesta sekä puuston vuosisyklin ja kasvun vai- huomattavasti tehokkaampaa kuin hapeton eli anaerobi- heesta. Ulkoisista ympäristötekijöistä merkittävimpiä ovat nen hajotus. Suolla hajotus on aerobista ainoastaan tur- lämpötila sekä veden ja ravinteiden saatavuus. Hengityksen peen pintaosassa, kun taas syvemmällä korkea vesipitoi- voimakkuus kasvaa tyypillisesti noin kaksinkertaiseksi, kun suus hidastaa hapen diffuusiota ja aiheuttaa usein hapet- lämpötila nousee kymmenellä asteella. tomat olosuhteet, jolloin hajotus hidastuu ja turvetta alkaa kertyä. Turve pidättää vettä tehokkaasti, mikä tehostaa ha- Orgaanisen aineksen hajotus pettomien olosuhteiden muodostumista ja hajotuksen hi- dastumista. Orgaanisen aineksen hajotuksessa eliöihin sitoutunut energia vapautuu, ja sitoutuneet aineet, kuten hiili ja ravinteet, Metsien hiilivarastot palautuvat takaisin kiertoon. Hajotuksen lähtömateriaali, metsäkarike, koostuu kuolleista lehdistä, neulasista, oksis- Metsien hiilivarastot koostuvat puuston ja pintakasvillisuu- ta, juurista, kuoresta, kannoista ja rungoista sekä eläinten den biomassasta, karikkeesta ja maaperässä olevasta hii- ja sienien jäänteistä. Sen muodostumiseen vaikuttaa met- lestä (kuvat 1-3). Hiilen viipymäaika, eli aika jonka hiilimo- sän ikä, koko, puulajit ja kasvupaikka. Metsäkariketta syn- lekyyli on sitoutuneena tietyssä varastossa, vaihtelee kas- tyy vuosittain 1 000-8 000 tonnia hehtaarille, jolloin hiiltä vinosien elinajan mukaan muutamista kuukausista (hieno- vapautuu vuosittain 0,5-4 tonnia hehtaaria kohden. juuret, lehdet, ruohokasvit) kymmeniin tai satoihin vuosiin Hajotus tapahtuu pääasiassa maassa, katseelta pii- (runkopuu, oksat, paksujuuret). lossa. Primäärihajottajat, eli sienet ja bakteerit, kykenevät

306 Puusto taista Sodankylään verrattuna. Erot selittyvät pitkälti erilaisilla ilmasto-oloilla ja kasvupaikoilla, jotka vaikuttavat vuo- Puusto ja pintakasvit käyttävät yhteyttämällä sitomaansa tuisen hiilen sidonnan ja hengityksen määrään. hiiltä elintoimintoihinsa ja uuden solukon rakentamiseen. Metsänhoitotoimilla voidaan parantaa puuston kas- Puuston biomassa muodostaa hiilivaraston, jonka kokonais- vunopeutta ja tehostaa biomassan kertymistä (kuva 3). Mi- määrään ja jakautumiseen juuristoon ja latvukseen vaikut- käli puuston kasvatuksessa maksimoidaan rahallinen tuottavat niin ympäristö ja kasvupaikka kuin metsänhoitome- to, on optimaalinen metsänhoitomenetelmä sellainen, jos- netelmätkin. Puiden muoto, oksikkuus ja latvuksen pituus sa puuston kiertoaika on suhteellisen lyhyt. Samalla kes- ovat osin perintötekijöiden sanelemia ominaisuuksia. Puut kimääräinen puuston biomassan hiilivarasto jää pienem- kuitenkin sopeutuvat kilpailuun ja vallitseviin valo- ja ravin- mäksi kuin käytettäessä pidempiä kiertoaikoja. Puuston neoloihin siten, että ne investoivat hiiltä vaihtelevan määrän keskimääräinen runkotilavuus ja biomassan hiilivarasto maanpäällisiin osiin ja maan alle. Jos ravinteista tai vedestä ovat Suomessa kasvaneet viime vuosikymmeninä. Vuosina on pulaa, kasvattavat puut juuristoaan, jolloin hiiltä jää vä- 1996-2003 runkotilavuus oli metsätalousmailla keskimää- hemmän käytettäväksi runkoon ja versoihin. Jos taas kasvua rin 100 m3 hehtaaria kohden, mikä tarkoittaa, että hiiltä oli rajoittavat ensisijaisesti valon määrä ja muiden puiden var- hehtaarille varastoituneena noin 71 tonnia. Vuosina 2009- jostus, puut investoivat enemmän hiiltä pituuskasvuun. 2012 runkotilavuus oli 112 m3 ja hiilivarasto 80 tonnia heh- Puuston biomassan hiilivaraston määrä on verrannolli- taaria kohden. Tiedot perustuvat valtakunnan metsien in- nen puuston runkotilavuuteen: rungon kasvaessa myös ok- ventointeihin (VMI) 9 ja 11. Suomen metsien puuston koko- sien, neulasten ja juurten biomassan on kasvettava, jotta naisbiomassa oli vuonna 2013 noin 1 660 miljoonaa tonnia, puun energiatarpeet voidaan tyydyttää. Puuston biomas- mikä vastaa noin 830 miljoonan tonnin hiilivarastoa. san ja runkotilavuuden suhteeseen vaikuttavat ensisijaisesti puuaineen tiheys ja se, kuinka biomassa jakautuu puis- Aluskasvillisuus sa (puiden oksikkuus ja juurten määrä). Puuaineen tiheyteen puolestaan vaikuttavat perintötekijät ja kasvunopeus, joka Aluskasvillisuuden hiilivarasto on huomattavasti pienem- määräytyy perintötekijöiden ja ympäristöolojen mukaan. pi kuin varttuneen puuston. Aluskasvillisuuden kokonais- Puuston hiilivarasto lisääntyy kasvun myötä. Se on noin biomassa vaihtelee metsikön rakenteen, iän, kasvupai- 65 tonnia hehtaaria kohden eteläsuomalaisessa mäntyval- kan ja kasvilajiston mukaan. Suomessa aluskasvillisuuden taisessa talousmetsässä (kuva 2, Hyytiälä), joka on kierto- maanpäälliseen biomassaan on varastoitunut hiiltä tyypil- aikansa puolivälissä ja jonka runkotilavuus on vajaa 200 m3. lisimmillään 0,5-1,5 tonnia hehtaaria kohden. Aluskasvilli- Hiilivarasto on noin kolmanneksen pienempi pohjoissuo- suuden elinikä on usein lyhyt, ja tämän vuoksi siihen varas- malaisessa varttuneemmassa eri-ikäisrakenteisessa män- toituneet hiili ja ravinteet kiertävät tehokkaasti. Maaperän nikössä (kuva 2, Sodankylä). Vuotuinen nettokasvu on Hyy- ja ekosysteemin ravinnetalouden kannalta aluskasvillisuu- tiälässä noin 2,5-kertaista ja kariketuotos noin kolminker- della on tärkeä rooli.

Karike ja maaperän hiili Biomassan Karikevirta Biomassan varasto maaperään kasvu Kun kasvinosat kuolevat, niistä virtaa orgaanista ainet- Mg C/ha Mg C/ha/a Mg C/ha/a ta, kariketta, maaperän hiilivarastoon, joka on kertynyt tuhansien vuosien aikana kasvillisuuden tuotoksen ja hajoa- 60 2,5 Hieno- 3,0 juuret misen tuloksena. Hiilen määrään maassa vaikuttavat pää- Juuret asiallisesti maaperän laatu, kasvillisuuden kariketuotos ja 50 2,5 2,0 Kannot hajoamisnopeutta säätelevät ympäristöolosuhteet. Neulaset 40 2,0 Boreaalisissa oloissa, joissa orgaanisen aineen ha- 1,5 Elävät oksat joaminen on alhaisten lämpötilojen seurauksena hidas- 30 1,5 Runko ta, maaperän hiilivarasto on usein huomattavasti suurem- 1,0 pi kuin kasvillisuuteen sitoutuneen hiilen varasto. Yksistään 20 1,0 kangasmailla kasvavien metsien maaperän hiilivarasto oli 0,5 Suomessa 2000-luvun alussa noin 959 miljoonaa tonnia. 10 0,5 Luonnontilaisten ja metsätalouskäytössä olevien soiden 0 0 0 maaperään hiiltä arvioidaan olevan sitoutuneena monin- Hyy- Sodan- Hyy- Sodan- Hyy- Sodan- kertainen määrä, noin 5 500 miljoonaa tonnia. Puustoon ja tiälä kylä tiälä kylä tiälä kylä maaperään sitoutuneen hiilen määrä vaihtelee puuston kehitysvaiheen mukaan. Hakkuut pienentävät luonnollises- Kuva 2. Puuston hiilivarasto (tonnia hiiltä hehtaaria kohden) ti puuston hiilivarastoa, mutta samanaikaisesti karikevir- sekä arvio vuotuisesta kariketuotoksesta ja nettokasvus- ta eteläsuomalaisessa noin 45-vuotiaassa mäntyvaltaisessa ta maaperään lisääntyy hetkellisesti, mikä kasvattaa väliai- metsässä (Hyytiälä) ja pohjoissuomalaisessa eri-ikäisraken- kaisesti maaperän hiilivarastoa (kuva 3). teisessa mäntymetsässä (Sodankylä).

307 hiilen määrä (kuva 1). Hiilitase edustaa metsäekosysteemin Hiilivarasto, tonnia C/ha kokonaishiilivaraston muutosta pinta-ala- ja aikayksikköä Lehdet kohden. Hiilinielusta puhutaan silloin kun metsään sitou- 150 Oksat Runko tuvan hiilen määrä ylittää hengityksen ja metsäekosystee- Kuljetusjuuret min hiilivarasto kasvaa. Vastaavasti varaston pienenemi- Hienojuuret nen tarkoittaa hiilen lähdettä tai päästöä. Orgaaninen kerros Humus Metsän ja ilmakehän välistä hiilitasetta voidaan havain- 100 noida suorin mittauksin niin sanotulla pyörrekovarianssi- menetelmällä (eddy-covariance). Menetelmä perustuu pys- tysuuntaisen tuulennopeuden ja ilman hiilidioksidipitoi- suuden vaihtelun mittauksiin noin 10-20 kertaa sekunnissa. Mittaustuloksiin sovelletaan mikrometeorologista teo- 50 riaa ja massan säilymislakia, joiden avulla hiilitase voidaan määrittää. Mitatusta hiilitaseesta voidaan prosessimallien avulla erottaa hiilen sidonta ja kokonaishengitys. Suomes- sa metsien ja muiden ekosysteemien kasvihuonekaasuta- 0 seita seurataan suorin mittauksin yli kymmenellä mittaus- 0 20 40 60 80 asemalla muun muassa Hyytiälässä ja Sodankylässä. Metsikön ikä Pohjoisilla alueilla ympäristötekijät vaihtelevat vuoden- ajan mukaan. Tämä heijastuu hiilen kiertoa sääteleviin pro- Kuva 3. Puuston ja maaperän hiilivaraston (tonnia hiiltä heh- sesseihin ja edelleen niiden tuloksena syntyviin hiilivirtoihin taaria kohden) kehitys ja jakautuminen Etelä-Suomalaisessa kuusikossa PipeQual- ja Romul-mallien mukaan. Metsikön ja hiilitaseeseen. Talviaikaan hiilen sidonta on vähäistä epä- harvennukset noin 35 ja 62 vuoden iässä pienentävät tilapäi- suotuisten lämpötila- ja säteilyolosuhteiden sekä puuston sesti maanpäällistä hiilivarastoa. Harvennuksen seurauksena ja pintakasvillisuuden lepotilan vuoksi. Vaikka matala läm- karike lisääntyy ja kasvattaa maan hiilivarastoja. pötila hidastaa myös orgaanisen aineen hajotusta sekä yl- läpito- ja kasvuhengitystä, metsä muodostaa talviaikaan heikon hiilen lähteen - eli vapauttaa ilmakehään enemmän Suurimmat hiilivarastot ovat vanhoissa metsissä. Sekä hiiltä kuin sitoo. Keväällä säteily lisääntyy ja lämpötila ko- puuston että maaperän hiilivarastoja voidaan kasvattaa li- hoaa. Metsäpuiden ja pintakasvien fotosynteesi elpyy, kun säämällä kiertoajan pituutta. Myös maaperän rehevyys ja kasvit heräävät talvilevosta. Hiilen sidonta saavuttaa mak- tuottokyky vaikuttavat hiilivarastoihin. Etelä-Suomessa siminsa heinä-elokuussa. Kasvukauden aikana hiilitaseen maaperän hiilivarasto pienenee kivennäismailla, kun siir- vuorokausivaihtelu on voimakasta. Päiväaikaan hiilen si- rytään mustikkatyypin kuusikosta (hiilivarasto keskimäärin donta on selvästi kokonaishengitystä suurempaa ja met- 80 tonnia hehtaaria kohden) männikköön (noin 70 tonnia) sät toimivat voimakkaina hiilinieluina. Yöaikaan tilanne on ja vastaavasti mustikkatyypin männiköstä puolukkatyypin päinvastainen ja metsä on hiilen lähde. männikköön (noin 65 tonnia). Maaperän hiilivarasto on pie- Sateisten ja pilvisten jaksojen aikana jää hiilen sidonta nempi karuilla kasvupaikoilla lähinnä siksi, että niiden vuo- vähäisen säteilyn takia pieneksi. Metsä voi kiivaimman kas- tuinen kariketuotos on pienempi. vukaudenkin aikana olla hiilen lähde jopa useiden päivien Suomen metsätalousmaista on suota kaikkiaan 8,7 mil- ajan. Syksyllä päivän lyhetessä ja lämpötilan laskiessa hii- joonaa hehtaaria. Tästä on ojitettu noin 4,7 miljoonaa heh- len sidonta vähenee ja puut valmistautuvat talvilepoon siir- taaria. Ojituksen myötä puuston kasvu on kiihtynyt, jolloin tämällä ravinteita talteen runkoon ja juuristoon. Loppusyk- puuston biomassaan sitoutuu hiiltä nopeammin kuin ojit- systä metsä kääntyy hiilen lähteeksi. Eri biomassaosittei- tamattomilla mailla. Ojituksen seurauksena suomaiden den ylläpito- ja kasvuhengitys ovat voimakkaimmillaan al- pintakerroksen happitilanne paranee, mikä nopeuttaa or- kukesästä ja pienenevät asteittain syksyä kohti mentäes- gaanisen aineen hajoamista ja kasvattaa ilmakehään va- sä. Maahengitys on puolestaan suurimmillaan keskikesällä pautuvan hiilidioksidin määrää. Lisääntynyt puuston kas- maan ollessa lämpimimmillään. Kuivuuden vaikutuksesta vu tuottaa suuremman kariketuotoksen, joka osin kumoaa metsien hiilinielu voi pienentyä huomattavasti. lisääntyneen maaperäpäästön. Uusimpien tutkimustulos- Mäntymetsän hiilitasetta on seurattu Hyytiälässä yhten mukaan hiiltä vapautuu maaperästä erityisesti rehevil- täjaksoisesti vuodesta 1996. Mittausten perusteella hiilen lä ojitetuilla orgaanisilla mailla, kun taas karuimmilla koh- vuosittainen sidonta on ollut keskimäärin 10,3 tonnia heh- teilla maaperään kertyy hiiltä lisääntyneen kariketuotoksen taaria kohden (vaihteluväli 9,5-11,0 tonnia), josta pintakas- seurauksena. vien osuus on noin 10 %. Kokonaishengitys on puolestaan keskimäärin 8,3 tonnia (7,6-9,0 tonnia), josta noin kolman- Metsikön hiilitase nes on neulasten ja rungon hengitystä, kolmannes orgaanisen aineen hajotusta ja kolmannes juurten ja mykorrit- Metsän hiilitase lasketaan niin, että fotosynteesissä sido- san hengitystä. Vuotuinen hiilitase osoittaa hiilinielua, jon- tun hiilen määrästä vähennetään kasvien elintoiminnoissa, ka voimakkuus on keskimäärin noin 2,0 tonnia hiiltä heh- kasvussa ja orgaanisen aineen hajotuksessa vapautuvan taaria kohden vuodessa (vaihteluväli 1,4-2,5 tonnia). Pää-

308 tehakkuun jälkeen Etelä-Suomen kivennäismailla kasvavat Hiilen päästöt ja nielut milj. tonnia CO ekv. nuoret taimikot ovat hiilen lähteitä tyypillisesti noin 10-15 2 vuoden ikäisiksi asti ja säilyttävät tämän jälkeen hiilinielun- 10 sa yleensä koko kiertoajan.

0 Suomen metsien kasvihuonekaasutase

Hiilitaseen lisäksi metsien ja ilmakehän väliseen kasvihuo- −10 nekaasutaseeseen vaikuttavat myös metaanin ja typpioksi- duulin päästöt. Suomen metsien ja maankäytön kasvihuo- −20 nekaasupäästöjen laskenta perustuu epäsuoraan menetel- mään, jossa hiilitasetta arvioidaan tarkastelemalla maape- −30 rän ja puuston hiilivarastojen ajallisia muutoksia. Maanpäällinen biomassa Suomen metsiin vuosittain sitoutuvan hiilen määrä las- −40 Maanalainen biomassa ketaan siten, että valtakunnan metsien inventoinnin tuot- Maahiili, kankaat Maahiili, orgaaniset maat tama puustomittaustieto yhdistetään biomassa-, karike- ja Orgaaniset maat N2O maaperämalliin. Laskenta kattaa puuston biomassan hiili- −50 Yhteensä nielun, ojitettujen turvemaiden maaperäpäästöt, kangas- 1990 1995 2000 2005 2010 maiden hiilinielun, turvekenttien päästöt, puutuotteiden Vuodet hiilivaraston muutoksista aiheutuvat hiilinielut ja -lähteet Kuva 4. Kioton pöytäkirjan artiklan 3.4 (metsänhoito) mukaiset sekä lukuisia pienempiä päästölähteitä, kuten metsäpalot. vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ja nielut Suomessa 1990 - Laskenta tehdään sekä metsälle, joka pysyy metsänä, että 2012. Yksikkö on miljoonaa tonnia CO2 ekv./a. Negatiiviset arvot alueille, joiden maankäyttö muuttuu, kuten peltojen met- kuvaavat nieluja. sitys tai metsän raivaaminen muuhun käyttöön. Suomen puuston vuotuinen hiilinielu on kasvihuonekaasuinventaarion mukaan vaihdellut viime vuosina. Se on ollut 36-50 miljoonaa tonnia hiilidioksidia eli noin 10-14 miljoonaa tonnia Kirjallisuus hiiltä. Puuston vuotuinen hiilinielu on alle 5 % puuston bio- Berg, B. & McClaugherty, C. 2003. Plant litter. Decomposition, massaan sitoutuneen hiilen kokonaismäärästä. humus formation, carbon sequestration. SpringerVerlag, Berlin. 286 s. Kioton pöytäkirjan mukaisesti Suomi raportoi sekä hiili- Ilvesniemi, H., Levula, J., Ojansuu, R., Kolari, P., Kulmala, L., Pum päästöistä, jotka aiheutuvat maankäytön muutoksista, että panen, J., Launiainen, S., Vesala, T. & Nikinmaa, E. 2009. metsänhoidon hiilinielusta. Suomen metsänhoidon vuotui- Long-term measurements of the carbon balance of a bore- nen hiilinielu on vaihdellut 20 ja 50 miljoonan CO tonnin vä- al Scots pine dominated forest ecosystem. Boreal Environ. 2 Res. 14: 731-753. http://www.borenv.net/BER/pdfs/ber14/ lillä (kuva 4). Suurin osa vaihtelusta selittyy vuosittaisella ber14-731.pdf hakkuumäärien vaihteluilla. Myös kangasmaiden maaperän Lehtonen, A. 2009. Suomen kasvihuonekaasuinventaario ja arvioidaan olevan hiilen nielu, eli hiiltä varastoituu maahan metsien merkitys hiilitaseelle. Metsätieteen aikakauskirja enemmän kuin vapautuu. Ojitettujen turvemaiden arvioi- 3. s. 272-277. daan olevan hiilen lähde, jonka suuruus on tosin pienentynyt Mäkipää, R., Linkosalo, T., Niinimäki, S., Komarov, A., Bykhovets, S., Tahvonen, O. & Mäkelä, A. 2011. How forest management vuosina 1990-2012 lähinnä lisääntyneen puuston ja karike- and climate change affect the carbon sequestration of a tuotoksen takia. Hiilidioksidipäästöjen ohella turvemaiden Norway spruce stand. Journal of Forest Planning 16: 107- 120. http://ci.nii.ac.jp/naid/110009357761/en metsistä arvioidaan syntyvän noin miljoonan tonnin CO2 ekvivalentin typpioksiduuli (N O) päästöt, sekä vajaan miljoo- Ojanen, P., Minkkinen, K. & Penttilä, T. 2013. The current green- 2 house gas impact of forestry-drained boreal peatlands. nan tonnin CO2 ekvivalentin metaani (CH4) päästöt. Forest Ecology and Management 289: 201-208. http:// Suomessa metsiin sitoutuu vuosittain hiiltä määrä, joka dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2012.10.008 vastaa jopa puolta teollisuuden, maatalouden, liikenteen ja energiantuotannon kotimaisista päästöistä. Kioton pöytä- kirjan mukaisesti metsien vuosittainen hiilivaraston muutos raportoidaan YK:n ilmastosihteeristölle ja sopimuksen ratifioineet maat voivat lukea osan metsien hiilinielusta hyväkseen. Kioton pöytäkirjan mukaan metsänhävityksen päästöt ja metsityksen nielut lasketaan suoraan velvoittee- seen. Näin Kioton pöytäkirja ohjaa välttämään metsän hä- vitystä ja kannustaa metsittämään alueita, joilla tämä on mahdollista. Kasvihuonekaasuinventaarion tuloksia tarvitaan arvioitaessa sitä, kuinka Suomi suoriutuu ilmastopo- litiikan velvoitteista.

309 310 EKOSYSTEEMIPALVELUIDEN TALOUDELLINEN ARVO JA 7 ARVOTTAMINEN Ihminen ja metsien arvo - miten arvottaa ekosysteemipalveluita Artti Juutinen, Anna-Kaisa Kosenius ja Paula Horne

Metsien käytön päätöksenteossa tarvitaan tietoa ekosysteemipalvelujen arvosta.

Metsän tarjoamat ekosysteemipalvelut vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin monin tavoin. Metsänomistaja saa puunmyynnistä tuloja ja arvostaa usein myös virkis- tyshyötyjä. Metsänomistajan lisäksi Suomessa voivat muutkin ihmiset jokamiehen oikeudella retkeillä, marjastaa ja sienestää metsänomistajan metsässä. Tällaisil- la julkishyödykeluonteisilla ekosysteemipalveluilla ei käydä kauppaa, eli metsän- omistaja ei saa niistä tuloja, vaikka ottaisikin markkinattomia ekosysteemipalveluita huomioon metsänkasvatuksessa. Talousteorian mukaan niukat voimavarat kohdentuvat tehokkaasti eri käyttötar- koituksiin hyvin toimivien markkinoiden kautta. Tällöin talous päätyy yhteiskunnan - niin metsänomistajan kuin muidenkin toimijoiden - kannalta parhaaseen loppu- tulokseen. Metsänomistaja pohtii, miten metsää tulisi kasvattaa omien tavoitteiden mukaisesti. Puun markkinahinnat välittävät tietoa eri kasvatusvaihtoehtojen hakkuutuloista ja kannattavuudesta. Hintojen kautta puumarkkinat ohjaavat met- sänomistajia kasvattamaan metsiä siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon tuloja suhteessa metsän kasvatuksen ja puun korjuun kustannuksiin eli mahdollisimman paljon voittoa. Sen sijaan markkinattomista ekosysteemipalveluista, kuten virkistyskäytöstä, ei välity tietoa, eikä metsänomistaja saa niiden tuottamisesta rahallista hyötyä (kuva 1). Tämän vuoksi metsänomistajien päätökset eivät välttämättä johda yhteiskunnan kannalta parhaaseen mahdolliseen metsien hoitotapaan. Kaikkia ekosysteemipalveluja ei tuoteta tehokkaasti, eikä ylläpidetä riittävästi. Julkinen valta voi hanke- ja maankäyttösuunnittelulla tai ohjauskeinoja asetta- malla edistää ekosysteemipalvelujen tuotantoa ja ylläpitoa. Päätöksenteossa markkinoilla vaihdettavia hyödykkeitä ja markkinattomia hyötyjä on kuitenkin vaikea ottaa tasavertaisesti huomioon, jos ne eivät ole yhteismitallisia. Markkinattomien hyötyjen taloudellinen arvottaminen - rahamääräinen mittaaminen - on keino arvioida niiden merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Se on luonteva tapa yhteismital- listaa metsien ekosysteemipalveluiden arvoa, sillä markkinoilla vaihdettavien hyö- dykkeiden, kuten puuntuotannon, arvo mitataan myös rahamääräisesti.

Metsästyksen kokonaisarvoon sisältyy markkinaperusteisia arvoja (saalislihan arvo) ja ei-markkinahintaisia arvoja (metsästyksen virkistysarvo). Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

311 Kuva 1. Metsänomistaja ei saa rahallista hyötyä jokamiehenoikeudella tapahtuvasta virkistyskäytöstä. Kuva: Kauko Salo.

Moninaiset ekosysteemipalvelut ja taloudellinen kokonaisarvo teiskunnan kannalta voi olla arvokasta esimerkiksi säilyttää jokin alue tulevaa virkistäytymistä tai puhtaan veden tuotan- Metsän ekosysteemipalveluiden taloudellisen arvon mää- toa varten. Ekosysteemipalveluiden optioarvo voi olla mer- rittäminen ei ole suoraviivaista ekosysteemien monimut- kittävä, vaikka ekosysteemillä ei nykyisellään olisikaan käyt- kaisuuden ja ekosysteemipalveluiden keskinäisten suhtei- tö- tai olemassaoloarvoa. den vuoksi. Taloustieteessä on tunnistettu erityyppisiä arvoja, joista ekosysteemipalveluiden taloudellinen kokonai- Eri arvottamismenetelmillä otetaan sarvo muodostuu: käyttöarvo, optioarvo, olemassaoloarvo huomioon erityyppisiä arvoja ja perintöarvo. Kokonaisarvon käsite auttaa hahmottamaan, mitä eri hyötyjä kulloinkin tarkastellaan ja arvotetaan. Se ei Muutokset ekosysteemipalvelujen määrässä tai laadus- siis tarkoita kaikkien olemassa olevien ekosysteemipalve- sa vaikuttavat ihmisten taloudelliseen hyvinvointiin. Paras lujen tämänhetkistä arvoa (nykyarvo). Kuva 2 havainnollistaa ekosysteemipalveluiden ja taloudellisen kokonaisarvon suhdetta. Se noudattaa maailmanlaa- juisen ekosysteemipalveluiden arvioinnin (Millennium Eco- Ekosysteemit ja biodiversiteetti system Assessment) tapaa ryhmitellä ekosysteemipalvelut tuotanto- ja kulttuuripalveluihin sekä ylläpito- ja säätelypal- veluihin. Tuotantopalvelut, esimerkiksi puuraaka-aine, mar- Ylläpito- ja säätelypalvelut jat, sienet ja riista, edustavat suoraa kuluttavaa käyttöä. Kult- välipalvelut välipalvelut tuuripalvelut, esimerkiksi maiseman katselu ja ulkoilu, taas ovat ei-kuluttavaa käyttöä. Suoran käyttöarvon ohella epä- Tuotantopalvelut Kulttuuripalvelut suoraa käyttöarvoa tuottavat ylläpito- ja säätelypalvelut, ku- loppupalvelut ten luonnon ravinnekierto ja veden puhdistus. Erityyppisiin ekosysteemipalveluihin voi liittyä myös op- Suora Epäsuora Optioarvo Ei- käyttö- tio- ja ei-käyttöarvo. Ei-käyttöarvoon kuuluu sekä olemas- käyttöarvo käyttöarvo arvo saoloarvo että perintöarvo. Olemassaoloarvo kuvastaa esimerkiksi sitä, että tietämys luonnon monimuotoisuudesta voi lisätä ihmisen hyvinvointia ilman ekosysteemin varsinaista Taloudellinen kokonaisarvo käyttöä. Monet arvostavat sitä, että myös tulevat sukupolvet voivat nauttia ekosysteemipalveluiden hyödyistä. Tämä Kuva 2. Ekosysteemipalveluiden ja taloudellisen kokonaisarvon kuvaa perintöarvoa. Optioarvo puolestaan kuvaa mahdolli- suhde: mitä erityyppisiä arvoja erityyppiset ekosysteemipalvelut tuottavat? suutta hyödyntää ekosysteemipalvelua tulevaisuudessa. Yh-

312 tapa mitata rahamääräisesti muutosta jonkin ekosysteemi- ristöä”. Asunnon hinnan nousuun saattaa vaikuttaa luonto- palvelun tuotannossa riippuu siitä, mitä arvotyyppejä halu- alueen läheisyys tai lähivesistön hyvä laatu, ja tämä mak- taan ottaa huomioon. suhalukkuus kuvaa ympäristön laadun arvoa. Epäsuorat ar- Monet tuotantopalvelut ovat markkinoiden piirissä, ja nii- vottamismenetelmät kuvaavat siis ekosysteemipalveluiden den arvoa voidaan mitata markkinahintojen avulla. Markki- suoraa käyttöarvoa. nahinnat eivät kuitenkaan aina heijasta oikein ekosystee- Kuluttajien mieltymyksiä ja maksuhalukkuutta voidaan mipalveluiden arvoa esimerkiksi siksi, että markkinahinta tutkia suoraan luomalla kuvitteelliset markkinat ekosys- vastaa ekosysteemipalveluiden kysynnän ja tarjonnan ta- teemipalvelulle ja kysymällä miten ihmiset valitsisivat näil- sapainotilannetta eikä se siten kuvasta arvoa kaikille kulut- lä markkinoilla. Kyselyyn tai haastatteluun perustuvat me- tajille. Lisäksi ekosysteemipalvelujen tuotannossa ja ylläpi- netelmät hahmottavat ekosysteemipalvelun kokonaisarvoa, dossa käytettävät tuotantopanokset, tuet ja verot vaikutta- eivät pelkästään käyttöarvoa. Niitä voidaan soveltaa, kun ar- vat hintoihin. Nämä hintoihin vaikuttavat tekijät pitäisi ottaa votetaan ympäristön laadun muutosta, joka aiheutuu joko jo huomioon arvottamissa. toteutuneesta tai vasta suunnitteilla olevasta hankkeesta. Ekosysteemipalvelujen arvoa voidaan arvioida myös kus- Kyselytutkimuksen tulokset ovat sidoksissa kyselyssä tannusten kautta laskemalla, mitä vaihtoehtoiskustannuk- tarkkaan kuvattuun tilanteeseen ja tarkasteltavan ekosys- sia tietyn ekosysteemipalvelun tuottamisesta aiheutuu, eli teemipalvelun piirteisiin. Vastaajalta voidaan kysyä suoraan, mihin muuhun käyttötarkoitukseen niukkaa resurssia voitai- kuinka halukas hän olisi tietyssä tilanteessa maksamaan esi- siin käyttää. Esimerkiksi metsien monimuotoisuuden arvot- merkiksi suojelutoimista metsien monimuotoisuuden turvaa- tamiseksi voidaan laskea, mitä tulonmenetyksiä puuntuotan- miseksi tai siitä, että virkistyskäyttö säilyy nykymuodossa. nolle aiheutuu, jos monimuotoisuus turvataan. Vastaavasti Näin menetellään ehdollisen arvottamisen menetelmässä. voidaan arvioida, kuinka suuret haittakustannukset aiheu- Valintakoemenetelmä puolestaan mahdollistaa ekosys- tuvat siitä, että jokin ekosysteemipalvelu heikentyy. Kustan- teemipalveluiden monipuolisemman ja tarkemman tarkaste- nusten kautta tehdyt arviot antavat tyypillisesti arvon ala- lun, kun useiden valintatilanteiden avulla saadaan tietoa eri rajan, sillä ne eivät heijasta sitä, miten kuluttajat arvostavat ominaisuuksien suhteellisesta tärkeydestä. Esimerkiksi kan- ekosysteemipalvelua. sallispuistoissa vastaajat voivat arvostaa eri tavoin luonnon Toinen kustannustietoja hyödyntävä arvottamistapa pe- monimuotoisuutta ja virkistyspalveluita, kuten taukopaikkoja rustuu lopputuotteen arvoon ja siihen vaikuttaviin tuotan- tai opasteita. Kaikkea ei kustannusten takia voi saada lisää, nontekijöihin. Esimerkiksi pölytyspalvelun arvo voidaan mää- vaan jostakin on luovuttava, jos jotakin toista haluaa lisää. rittää arvioimalla, miten viljelytuotteen tuottamiseen käytet- Kyselytutkimus on menetelmänä suhteellisen työläs ja tävät panokset, kuten työvoima, pääoma ja pölytys, vaikut- kallis. Kyselyiden ja valmiita markkina-aineistoja vaativien tavat tuotteen arvon muodostumiseen. menetelmien rinnalle on kehitetty aiempien tutkimusten tu- Teoriapohjaltaan vankimmat menetelmät hyötyjen arvon loksia hyödyntäviä menetelmiä. Hyötyjä tai arvoja voidaan mittaamiseen perustuvat yhteiskunnan hyvinvointimuutok- hyödyntää yksikertaisimmillaan siirtämällä yksittäisiä tulokseen ja kysyntäteoriaan. Niissä arvon määräävät kuluttajien sia sellaisenaan käsillä olevaan uuteen, samanlaiseen pää- maksuhalukkuus ja mieltymykset: paljonko kuluttaja on val- töksentekotilanteeseen. Tilanteiden erojen vuoksi arvoja kui- mis luopumaan muusta kulutuksestaan saadakseen enem- tenkin usein pyritään sovittamaan uuteen tilanteeseen esi- män tai parempia ekosysteemipalveluita, esimerkiksi uusia merkiksi käyttämällä useiden aiempien arvottamistutkimus- suojelualueita. Tai paljonko hän vaatii hyvitystä siitä, että joten keskiarvoja tai tarkastelemalla meta-analyysin keinoin kin virkistysalue muutetaan asuntoalueeksi ja virkistyspal- ekosysteemipalvelun arvostukseen vaikuttavia tekijöitä. velu menetetään. Kun ekosysteemipalvelujen tuotantoa ja ylläpitoa edis- Haasteita: ketjun viimeinen lenkki, tetään, siitä aiheutuu yleensä kustannuksia ja muut tuotan- yhteisöllisyys ja kestävyys toja kulutusmahdollisuudet vähenevät. Yksityisen kuluttajan tasolla tämä tarkoittaa sitä, että jokainen joutuu teke- Metsien käyttöön liittyvälle päätöksenteolle ekosysteemilä- mään valintoja oman budjettinsa rajoissa. Kuluttaja voi olla hestymistapa tarjoaa kokonaisvaltaisen tarkastelumallin. Sil- halukas maksamaan ekosysteemipalvelujen tuottamisesta, ti tarkoituksenmukaista ei aina ole pyrkiä arvottamaan kaik- mutta vain käytettävissä olevien tulojen sallimissa rajoissa. kia mahdollisia ekosysteemipalveluhyötyjä, vaan joskus kan- Kuluttajan mieltymyksiä eli preferenssejä voidaan mita- nattaa keskittyä keskeisiin vaikutuksiin. Ekosysteemipalve- ta epäsuorasti tai suoraan. Ihmisten kulutukseen ja käyttäy- luiden keskinäisten suhteiden vuoksi niiden erillinen yhtä- tymiseen liittyviin valintoihin vaikuttavat arvotettavan eko- aikainen arvottaminen voi johtaa siihen, että samat hyödyt systeemipalvelun määrä tai laatu. Esimerkiksi matkakus- lasketaan kahdesti. Esimerkiksi ylläpitopalvelut ja eräät sää- tannuksia käytetään tietyn alueen virkistyskäytön arvot- telypalvelut ovat ns. välipalveluita, jotka auttavat loppupal- tamiseen. Matkakustannusmenetelmässä käyntimäärät ja veluiden tuotannossa ja ylläpidossa (kuva 3). Yleensä arvot- alueelle pääsemiseen tarvittavat matkakustannukset ker- tamisessa tulisikin ottaa huomioon vain ketjun loppupään tovat arvosta, jonka käyttäjät antavat alueen virkistysmah- palveluita. dollisuuksille. Asuntojen tai tonttien kauppahintoihin perus- Ekosysteemipalvelun arvo muodostuu sosiaalisessa ym- tuvan ns. hedonisten hintojen menetelmän lähtökohtana on, päristössä, ja sen kokonaisarvo on yksittäisten kuluttajien että asunnon yhteydessä ostetaan myös ”pala asuinympä- arvojen summa. Esimerkiksi asutuksen lähellä olevan vir-

313 kistysalueen arvo on yleensä huomattavasti suurempi kuin Kirjallisuus kaukana sijaitsevan. Ylläpito- ja säätelypalvelut sekä enim- Bateman, I., Mace, G., Fezzi, C., Atkinson, G. & Turner, K. 2011. Eco- mät kulttuuripalvelut koskettavat yleensä paljon laajempaa nomic analysis for ecosystem service assessments. Environ- ihmisryhmää kuin tuotantopalvelut. Onkin tärkeää identifioi- mental and Resource Economics 48: 177-218. http://dx.doi. org/10.1007/s10640-010-9418-x da, kenelle kaikille ekosysteemipalvelun hyödyt koituvat ja ten Brink, P. (toim.). 2011. The Economics of Ecosystems and Bi- keiden arvostukset lasketaan yhteen. odiversity in National and International Policy Making. Rout- Metsällä on myös esimerkiksi yhteisön kulttuuri-identi- ledge Taylor & Francis Group. 528 s. teettiä tukevia arvoja, jotka liittyvät nykyhetkeen ja tulevai- Champ, P. A., Boyle, K. & Brown, T. C. (toim.). 2003. A primer on suuteen. Tällöin kokonaisarvon määrittäminen on hankalaa. non-market valuation. The economics of non-market goods and resources. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht, The Arvot eivät tule esille yksittäisten kuluttajien arvostuksissa, Netherlands. 580 s. vaan niiden arvo määrittyy yhteisön jäsenten keskinäises- Hanley, N. & Barbier, E. B. 2009. Pricing nature. Cost-benefit anal- sä kanssakäymisessä. ysis and environmental policy. Edward Elgar Publishing, Mas- Ekosysteemipalvelujen hyödyt saadaan palveluiden vir- sachusetts, USA. 335 s. eISBN:978-1-84980-205-5 roista. Puuntuotantona hyödynnetään kerralla vain sopivaan Hein, L., van Koppen, K., de Groot, R. & van Ierland, E. 2006. Spa- tial scales, stakeholders and the valuation of ecosystem ikään kasvaneita puita. Palveluvirrat ovatkin yleensä arvot- services. Ecological Economics 57: 209-228. http://dx.doi. tamisen kohteena. Jos virtoja käytetään liian voimallisesti, org/10.1016/j.ecolecon.2005.04.005 luonnon pääoman varannot heikentyvät. Esimerkiksi metsät Millennium Ecosystem Assessment (MA). 2003. Ecosystems häviävät, jos niitä hakataan koko ajan kasvua nopeammin. and human well-being: a framework for assessment. Is- land Press, Washington. 247 s. Siksi palveluvirtojen arvottamisen ohella täytyy tarkastella UK National Ecosystem Assessment. 2011. The UK National Eco- myös varantoja ja niiden arvoa, jotta ekosysteemipalvelujen system Assessment: Synthesis of the Key Findings. UNEP- virtoja voitaisiin hyödyntää kestävästi. WCMC, Cambridge. 87 s. http://uknea.unep-wcmc.org/Re- Arvioidut palveluvirtojen arvot heijastavat arvoa, joka yh- sources/tabid/82/Default.aspx den yksikön lisäyksellä on varannossa (ns. raja-arvo). Kun luonnon pääoman varannot ovat riittävät ja toimintakykyi- set, yhden yksikön muutoksella ei ole kestävyyden kannalta merkitystä. Arvioidut raja-arvot eivät juuri muutu, vaikka varanto hieman muuttuu. Ekosysteemipalvelun tuottamiseen liittyy kynnysarvo, jonka ylittymisen jälkeen ekosysteemi ei enää palaudu ennalleen eikä pysty ylläpitämään toiminto- jaan häiriöistä huolimatta. Kun varanto lähestyy kynnysar- voa, virtoihin perustuvaa arvoa tärkeämmäksi nousee kestä- vyysarvo, joka mittaa ekosysteemipalvelun säilymisen arvoa. Ekosysteemipalvelun arvoon vaikuttaa myös sen korvat- tavuus ja niukkuus. Ekosysteemipalvelun voi korvata rinnak- kainen ekosysteemipalvelu tai sama palvelu jossain muualla. Esimerkiksi jonkin lajin tuottama ekosysteemipalvelu voi olla korvattavissa toisen lajin tuottamalla samalla ekosysteemipalvelulla tai virkistysalueella voi olla monia vaihtoehtoisia kohteita. Talousteorian mukaan jonkin ekosysteemipalvelun niukkuus lisää sen arvoa. Jos virkistysalueita on vähän, niiden arvo on korkea. Mutta mitä enemmän virkistysalueita on, sitä vähemmän ihmiset arvostavat uusia virkistysalueita. Säätelypalveluille ei useinkaan ole korvaavia tuotantotapoja, ja niiden tuotanto tarvitsee tyypillisesti laajoja yhtenäisiä alueita. Ekosysteemipalveluja arvotetaan tyypillisesti jonkin hankkeen valmistelun yhteydessä. Tällöin saadaan rahamää- räistä tietoa arvosta, joka liittyy ekosysteemipalvelujen mahdolliseen muutokseen. Erilaisia toteutusvaihtoehtoja voidaan verrata kustannus-hyötyanalyysin keinoin. Vertailu osoittaa, kuinka paljon kyseisessä hankkeessa on yhteiskunnan nä- kökulmasta perusteltua panostaa markkinattomien ekosysteemipalvelujen tuotantoon ja ylläpitoon. Yksittäisen hankkeen tarkastelu ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka paljon ekosysteemipalvelujen edistämiseen tulisi yhteiskunnan näkö- kulmasta panostaa kaiken kaikkiaan, eikä yksittäisiä hanke- kohtaisia tuloksia voi suoraan yleistää muihin hankkeisiin.

314 Ekosysteemipalveluiden uudet markkinat ja tuotekehitys Matleena Kniivilä ja Olli Saastamoinen

Perinteisesti luonnonvaroja ja muita luonnon hyötyjä ja ar- sin tuotantopalvelu, ja siihen perustuvalla teollisuudella on voja on pyritty turvaamaan julkisen politiikkaohjauksen ja edelleen suuri merkitys Suomen kansantaloudelle. Vuonna lainsäädäntöön perustuvan sääntelyn keinoin. Näitä on usein 2013 noin 20 % Suomen tavaraviennin tuloista saatiin met- tarvittu hillitsemään luonnonvarojen ehtymistä, kun mark- säteollisuuden tuotteista. kinaehtoinen kysyntä on kasvanut. Aikojen kuluessa on kui- Kaikkiaan kuitenkin vain pienellä osalla metsien ekosys- tenkin huomattu, että myös hyvin toimivat markkinat ovat teemipalveluista on valmiit markkinat. Joillekin ekosysteemi- tärkeitä luonnonvarojen ja ekosysteemipalveluiden turvaa- palveluille markkinat ovat luontaisesti kehittymässä kysyn- misessa, koska ne luovat näille arvoa ja siten motiivin kes- nän muuttuessa. Näistä saatavaa taloudellista hyötyä voi- tävään käyttöön. Tässä luvussa pohditaan sitä, minkälaisia daan kasvattaa lisätuotteistamisella. Monet metsien tuot- markkinoita tai markkinoita muistuttavia mekanismeja eko- tamista ekosysteemipalveluista ovat kuitenkin vähemmän systeemipalveluille voidaan tietoisesti luoda. Samalla pohdi- konkreettisia ja usein myös sellaisia, joille ei voida määri- taan tuotteistamisen roolia ja merkitystä ekosysteemipalve- tellä omistajaa tai ostajaa (taulukko 1). lujen käytön kehittämisessä. Pääpaino on muissa kuin puu- Useat ekosysteemipalvelut ovat vapaasti kaikkien käy- raaka-aineeseen perustuvissa hyödyissä. tettävissä. Niitä ei vaihdeta normaaleilla markkinoilla, eikä niillä ole hintaa. Julkishyödykeluonne ja markkinattomuus ai- Vain osalla ekosysteemipalveluista on heuttavat sen, että päätöksenteossa näiden hyötyjen yhteis- nykyisin markkinat kunnallista merkitystä ja vaikutusta hyvinvointiin ei useinkaan huomioida riittävästi. Tämä voi johtaa palveluiden kes- Metsät tuottavat jonkin verran tuotteita ja hyötyjä, joita voi- tämättömään käyttöön. daan sellaisenaan myydä ja ostaa markkinoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi raakapuu ja erilaiset keräilytuotteet. Näiden eko- Markkinoiden luomisen edellytyksenä on systeemipalveluiden hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ostajan ja myyjän olemassaolo ja tarjonnan perusteella. Yhteiskunnalle näissä hyödyissä ei ole tärkeää pelkästään varsinainen palvelu, vaan myös tuo- Sääntely on monien ekosysteemipalveluiden turvaamises- tanto- ja jalostusketju, joka alkaa esimerkiksi raakapuus- sa keskeistä, ja joskus se on jopa ainoa mahdollinen keino. ta ja päättyy puutuotteisiin, kuten paperiin, puurakennuk- Joitakin ekosysteemipalveluja voidaan kuitenkin turvata luo- siin, huonekaluihin ja puuesineisiin. Puu on metsien keskei- malla markkinamekanismeja. Kun ekosysteemipalvelulla tai

Taulukko 1. Esimerkkejä suomalaisten metsien ekosysteemipalveluista ja markkinoiden luontimahdollisuuksista niille.

Vapaasti Vähentääkö käyt- Ensisijainen Markkinoiden Mahdollinen Mahdollinen kaikkien hyö- tö muiden käyttö- tarjonnan tai luonnin mah- ostaja myyjä dynnettävissä mahdollisuuksia / olemassaolon dollisuudet ja hyötyä? ohjauskeino järkevyys (+, +/-. -) Fotosynteesi kyllä ei sääntely - - - Hiilen sidonta kyllä ei sääntely +/- valtio, yritykset maanomistajat Monimuotoisuus kyllä/ei ei/kyllä sääntely +/- valtio, yritykset maanomistajat Maisema kyllä/ei ei/kyllä sääntely, +/- valtio, yritykset, maanomistajat, markkinat yksityiset hen- yrittäjät kilöt Jokamiehenoikeu kyllä kyllä markkinat* markkinat yritykset, yksityi- yksityiset henki- della kerättävät (paikoitellen) olemassa set henkilöt löt, yritykset marjat ja muut luonnontuotteet Raakapuu ei kyllä markkinat markkinat yritykset maanomistajat olemassa

Riista ei kyllä sääntely, + (markkinat yksityiset henki- yksityiset hen- markkinat osin olemassa) löt, yritykset kilöt, valtio, yritykset *myyntiin tarjonta: luonnontuotteiden markkinat; tuotantomäärä metsässä: metsätalous

315 sen heikentymisellä on hinta, aiheutuvat kustannukset - tai (esim. maksut ekosysteemipalvelun tuotannosta). Taustal- hyödyt - on huomioitava taloudellisessakin päätöksenteossa. la voi olla myös yhteiskuntavastuu ja PR-syyt, halu varautua Hinnan olemassaolo tekee mahdolliseksi sen, että eko- mahdollisiin tuleviin säädöksiin tai jo olemassa olevat sää- systeemipalvelun omistaja, metsänomistaja, voi harkita met- dökset, jotka pakottavat esimerkiksi kompensoimaan toi- sässään erilaisia tuotantovaihtoehtoja. Markkinoita luomalla minnasta aiheutuneen haitan. voidaankin kannustaa maanomistajia ylläpitämään yhteiskunnan kannalta tärkeitä palveluita, joista he itse eivät muu- Esimerkkejä uudenlaisista ten hyötyisi. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat luon- markkinamekanismeista non monimuotoisuus ja hiilen sidonta. Markkinoiden luomi- sella voidaan myös pyrkiä lisäämään toiminnan kustannus- Ekosysteemipalveluita myydään tai ohjaillaan monenlais- tehokkuutta. ten markkinoiden tai markkinoita joiltakin osin muistutta- Markkinoiden syntymisen edellytyksenä on muun muas- vien mekanismien kautta (taulukko 2). Hintoja luovat me- sa se, että palvelun myyjä ja ostaja pystytään selkeästi mää- kanismit ovat keskenään hyvin heterogeenisia, eikä mo- rittelemään. Ekosysteemipalveluiden myyjinä voivat olla niin nilla niistä ole talousteorian mukaista yhteyttä markkinoi- maanomistajat, yrittäjät kuin yhteisötkin. Koska monet eko- hin. Joissakin tapauksissa julkisen sektorin rooli voi olla hy- systeemipalveluista ovat julkishyödykkeitä, usein niiden ainoa vin keskeinen eikä markkinoita synny ilman poliittisia pää- mahdollinen ostaja on valtio tai kunta tai joissakin tapauk- töksiä. Julkisen ohjauksen kautta syntyviä ovat esimerkiksi sissa myös globaali yhteisö. Joillekin ekosysteemipalveluil- erilaiset kaupattaviin oikeuksiin tai lupiin perustuvat meka- le, jotka eivät ole puhtaasti julkishyödykkeitä, on enemmän nismit tai julkisen sektorin maksut ekosysteemipalveluiden ostajia. Tällöin markkinat voivat olla lähempänä normaaleja tuottamisesta. Jälkimmäisestä esimerkki on metsänomis- palveluiden tai hyödykkeiden markkinoita tai niiden kanssa tajien vapaaehtoisuuteen perustuva metsien suojeluohjel- samanlaiset. Ostajia voivat olla yritykset, yhteisöt, julkisen ma METSO. Julkinen sektori osallistuu markkinoiden luomi- sektorin toimijat tai yksittäiset ihmiset. seen ja ostaa palveluita, jotta ekosysteemipalvelut pysyisi- Yritykset voivat käyttää ekosysteemipalvelua tuotannos- vät yhteiskunnan kannalta suotuisalla tasolla tai niitä voi- saan. Palvelu on tällöin normaali tuotantopanos, jonka hin- taisiin lisätä tai parantaa. ta määräytyy markkinoilla (esim. puu). Yritys voi kuitenkin Kaupattaviin oikeuksiin (tradable permits) perustuvissa ostaa myös täysin markkinattomia hyötyjä, jolloin se jois- mekanismeissa yhteiskunta asettaa rajan ekosysteemien sakin tapauksissa voi myös itse luoda markkinat palvelulle. käytön tai aiheutetun haitan tasolle. Kustannukset ekosys- Ostamisen motiivina voi olla halu turvata tuotantoproses- teemien käytöstä on sisäistetty palvelun käyttäjien, usein sissa tarvittujen ekosysteemipalveluiden tuleva saatavuus yritysten, maksettaviksi. Esimerkki tällaisesta mekanismista

Taulukko 2. Erilaisia markkinamekanismeja tai markkinoita joiltakin osin muistuttavia mekanismeja Pirardin (2012) mukaan. Tauluk- ko on osin mukautettu Suomeen sopivaksi.

Ominaispiirteitä Esimerkkejä Normaalit markkinat Markkinat, joilla tuotteesta voidaan Puumarkkinat (direct markets) käydä suoraan kauppaa tuottajan ja kuluttajien (tai jatkojalostajien) välillä. Kaupattavat oikeudet Ad hoc -markkina, jossa ympäristö- Päästökauppa, luontoarvopankit (tradable permits) resurssin käyttäjän on hankittava (mitigation banking for biodiversity) oikeuksia/lupia (permits). Resurssin käyttäjät voivat käydä luvilla myös keskenään kauppaa. Tarjouskilpailut Ympäristöhyödyn tarjoajat (esim. USA:n Conservation Reserve Program ja (reverse auctions) maanomistajat) asettavat hinnan, jolla Australian Bush Tender -ohjelmat, joissa maa-alue tms. olisi käytössä huuto- valtio maksaa maanomistajille tiettyjen kaupan järjestäjän (julkisvalta) toivo- maankäyttömuotojen/palveluiden säi- maan tarkoitukseen (esim. suojelu). lyttämisestä tai tuottamisesta Coaselaistyyppiset sopimukset Kumpaakin osapuolta hyödyttävä Maisema-arvokauppa, METSO:n vapaa- (Coasean-type agreements) ympäristöhyötyjen omistusoikeuksien ehtoiset suojelusopimukset vaihto, ihanteellisimmassa tapauksessa ilman julkisvallan väliintuloa. Sääntelyyn perustuvat hintamekanismit Sääntelyn kautta nostetut/lasketut Ympäristöverot (regulatory price signals) suhteelliset hinnat

Vapaaehtoiset hintamekanismit Järjestelmät, joilla tuottajat osoittavat Metsäsertifiointi, vapaaehtoiset ympä- (voluntary price signals) tuotannon olevan ympäristöystävällis- ristömerkit tä ja saavat tätä kautta markkinahyö- tyä (esim. korkeammat hinnat).

316 on päästökauppa. Vastaavan tyyppisiä mekanismeja ovat ns. tun retken yhteydessä nautitaan itse pyydetty kala nuotiolla). luontoarvopankit, joita käytetään monimuotoisuuden suoje- Sama luonnontuote voi olla kulutushyödyke, mistä ovat esi- lemiseen. Ne ovat alueita, joissa maanomistajat ylläpitävät ja merkkinä torilla myytävät marjat, tai tuotantohyödyke, jos- parantavat esimerkiksi suojelua tarvitsevien lajien elinym- ta esimerkkinä mainittakoon mehuteollisuuden raaka-aine. päristöjä tai muita arvokkaita luontoympäristöjä. Kun mo- Nämä esimerkit viittaavat jo siihen, että ekosysteemipal- nimuotoisuuden taso on tietyllä sovitulla tasolla, voi maan- velujen tuotteistaminen on perinteisesti liittynyt joko luonnon omistaja myydä luontoarvopankistaan osuuksia niitä tarvit- tuotantopalveluihin tai kulttuuripalveluihin. Useat säätely- ja seville. Osuuksia voivat ostaa esimerkiksi yritykset, jotka kor- ylläpitopalvelut ovat hiilen sidonnan kaltaisia julkisia hyödyk- vaavat niillä luonnolle aiheuttamiaan vahinkoja. Osuuksien keitä, joiden edistämisessä edellä kuvattu markkinoiden luo- hinta voi määräytyä vapaasti markkinoilla. Luontoarvopank- minen on keskeistä. Toisaalta siinäkin on kysymys tuotteis- keja ovat esimerkiksi USA:ssa käytössä oleva Conservati- tamisesta, kun muotoillaan, millä tavoin esimerkiksi metsän- on Banking -mekanismi ja Australian BioBanking -ohjelma. omistajan metsissään tuottama hiilen sidonta määritellään, Tarjouskilpailuissa (reverse auctions) viranomaiset pyy- mitataan ja kontrolloidaan korvausten suorittamiseksi. tävät tarjouksia suojeltavista kohteista esimerkiksi luonto- Tuotteistaminen onkin usein yleisellä tasolla määritelty arvoiltaan arvokkaiden resurssien omistajilta. Maanomis- mahdollisuuksien muuttamiseksi maksulliseksi tuotteeksi. tajat esittävät hintapyynnön, jolla he ovat valmiita tarjoa- Tällä tavoin tuotteistamista on käsitelty esimerkiksi matkai- maan kohdettaan suojeluun. Viranomaiset jakavat käytös- lun yhteydessä. Tuotteistamista ja tuotekehitystä on usein sä olevat suojeluvarat eri kohteisiin tiettyjen kriteerien pe- käytetty samaa asiaa tarkoittavana. Tuotekehitys on kuiten- rusteella. Mekanismia käytetään muun muassa Australian kin laajempi ja systemaattisempi prosessi, jossa luodaan joko Bush Tender -ohjelmassa, jossa valtio maksaa maanomis- kokonaan uusi tuote tai kehitetään jo olemassa olevaa vas- tajille arvokkaiden luontokohteiden suojelusta. taamaan paremmin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia, niin Ekosysteemipalveluita myydään markkinoilla myös serti- että saadaan kilpailuetua muihin nähden. fioinnin kautta. Sertifioinnin avulla myydään tietynlaista tuo- Useimmissa tapauksissa tuotekehityksessä on kysymys tantotapaa, joka voi olla esimerkiksi ekosysteemipalveluita olemassa olevien tuotteiden kehittämisestä. Kehittäminen säästävää. Tuotantotavan kautta tuottaja toivoo voivansa on myös merkinnyt tuotteiden jalostamista. Näin on tapah- nostaa tuotteesta saatavaa hintaa. Joskus sertifiointijärjes- tunut esimerkiksi metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa. telmään kuuluminen on kuitenkin käytännössä ehto markki- Raakapuun viennin asemasta tukkipuuta jalostetaan saha- noilla mukana olemiselle (esim. metsäsertifiointi Suomessa). tavaraksi, liimapuuksi, rakennuskomponenteiksi ja valmis- Sekä luontoarvopankeissa että sertifioinnissa on usei- taloiksi. Sellu on pyritty metsäteollisuudessa jalostamaan ta ostajia ja myyjiä - ainakin ihannetapauksessa - ja hin- yhä korkealaatuisemmiksi papereiksi. Kaikilla tuotteilla on nat määräytyvät vapaasti markkinoilla. Joissakin tapauksis- kuitenkin elinkaarensa ja puukuidusta pyritään paperin rinsa myyjiä ja ostajia voi olla vain yksi. Näin on esimerkiksi nalle kehittämään uusia biomateriaaleja, biopolttoaineita ja metsänomistajan ja matkailuyrittäjän tai metsänomistajan esimerkiksi lääketeollisuuden tuotteita. ja metsään rajoittuvan kesämökin omistajan toteuttamas- Suomessa on paljon myös luontomatkailuun ja luonnon- sa maisema-arvokaupassa. Siinä metsänomistaja sitoutuu tuotteisiin liittyvää tuotteistamista. Etenkin luontomatkai- hoitamaan metsäänsä sovitun mukaisesti tai pidättäytymään lun alalla tuotteistaminen ja tuotekehitys on edennyt ripeäs- päätehakkuista sovitun ajan. Kaupankäynnin yksityiskohdat ti matkailun kasvun myötä. Suuret pohjoisen luontomatkai- vaihtelevat paljon tilanteen mukaan, eivätkä yhdessä tapauk- lukeskukset tarjoavat monipuolisia luonto- ja liikuntakoke- sessa käytetyt ehdot välttämättä päde toisessa tapaukses- muksia patikoinnista ja murtomaahiihdosta lasketteluun ja sa. Esimerkiksi Metsähallitus ja matkailuyritykset ovat teh- koiravaljakkosafareihin. Itse asiassa monet keskukset, ku- neet sopimuksia maisemanhoidosta, joissa matkailuyrityk- ten Ruka ja Levi, ovat onnistuneet tuotteistamaan itsensä jo set korvaavat ainakin osan maisemanhoidosta aiheutuvis- merkkituotteiksi, brändeiksi (kuva 1). Kansainvälisessä luonta kustannuksista. tomatkailussa puolestaan kansallispuistoista on tullut merk- kituotteita, jotka vetävät puoleensa matkailijoita. Näin on ta- Tuotteistamisella markkinoille - pahtunut Suomessakin sitä mukaa kun puistojen palveluva- tuotekehityksellä kilpailuetuja rustusta ja markkinointia on kehitetty. Luonnonmarjoja on Suomesta viety sellaisenaan aina- Edellä esitetyissä mekanismeissa pyritään hintoja ja kustan- kin kahden vuosisadan ajan. Vasta viime vuosikymmeninä nuksia määrittelemällä muuttamaan toimintaa yhteiskun- on tuotekehitykseen kiinnitetty määrätietoisesti huomiota. nan kannalta optimaalisempaan ja ekosysteemipalveluita Tuotekehityksen perustaksi on luonnontuotteiden kohdalla turvaavaan suuntaan. Ekosysteemipalvelujen tuotteistami- muodostunut tieteellinen tutkimus. Etenkin tuotteiden mark- nen ja tuotekehitys liittyvät sen sijaan suunniteltuun tai ole- kinoinnissa käytettävät ravitsemus- ja terveysväitteet tarvit- massa olevaan yritystoimintaan. Yritystoiminnan keskiössä sevat tuekseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näy- on tuote, jonka valmistuksella ja myynnillä yksityinen yrittä- tön. Tutkimuksia ohjaa erityisesti Euroopan parlamentin ja jä hankkii toimeentulonsa ja yritys liikevaihtonsa ja kannat- neuvoston tiukka asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita tavuutensa. Tuote voi olla aineellinen tuote (esim. puutavara koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Tutkimustietoa tai luonnon marjat), palvelutuote (opastettu retki luonnos- on jo koottu yhteen siitä, mitä keskeisiä ravitsemuksellisia sa, vetovoimainen maisema) tai niiden yhdistelmä (opaste- ja terveydellisiä vaikutuksia on karpalolla, puolukalla, mus-

317 Kuva 1. Hyvät opasteet ja polut lisäävät luontoalueen kiinnostavuutta. Kuva: Matleena Kniivilä.

tikalla, variksenmarjalla, mustaherukalla, tyrnillä, mansikalla markkinoita ei luontaisesti ole. Mekanismien kehittäminen on ja lakalla. Tietoa on koottu sekä alan yrittäjien tarpeisiin että suora seuraus joidenkin ekosysteemipalveluiden kestämättö- tarvittavan lisätutkimuksen koordinaation ja tuotekehittelyn mästä käytöstä sekä siitä aiheutuneesta palveluiden laadun ja jatkamisen tueksi. Etenkin terveysväitteiden todistaminen määrän heikentymisestä ja niukkuudesta. Uudenlaisten me- vaatii pitkällistä ja monipuolista tutkimusta. kanismien merkitys kasvaa myös Suomessa tulevina vuosina. Luontomatkailu ja luonnontuotteet ovat osa vihreään hy- Hintoja luovat mekanismit ovat keskenään hyvin erilai- vinvointiin liittyvää liiketoimintaa (kuva 2). Niiden tarjoamia sia. Yhteistä mekanismeille on, että niiden avulla pyritään mahdollisuuksia on alettu tunnistaa viime vuosina. Mahdol- suuntaamaan ekosysteemipalveluiden käyttöä yhteiskun- lisuuksien hyödyntäminen edellyttää usein sellaisten yritys- nan kannalta optimaaliseksi määrittämällä hyödyille ja haiten, julkisen talouden yksiköiden ja tutkimusorganisaatioi- toille hinta. Hinta toimii signaalina, jonka ansiosta osapuo- den yhteistyötä, joiden perinteinen toiminta on ollut kaukana let ehkä muuttavat käyttäytymistään ja vältytään lisäsään- toisistaan. Toiminta voi olla myös osin etäällä perinteisestä telyltä. Mekanismien kehittämisessä ajatuksena ei ole, että luonnon hyödyntämisestä, sillä raaka-aineiden sijasta kaup- kaikesta olisi käytävä kauppaa, vaan tavoitteena on korjata paa käydään tuotteilla ja palveluilla, jotka liittyvät sekä eri- olemassa olevia vääristymiä. Määritetty hinta ei välttämät- laisiin elämyksiin ja merkityksiin että keskeisimpiin perus- tä kuitenkaan kuvaa hyödyn tai haitan todellista taloudellis- tarpeisiin - terveyteen ja ravintoon - ja jotka ekosysteemit ta arvoa, eikä hintojen määrittäminen johda automaattises- ja ihmisyhteisöt saavat yhdessä aikaan. ti suurempaan kustannustehokkuuteen. Kaupankäynti ekosysteemipalveluilla ei ole uusi asia, vaan Hintoja luoviin mekanismeihin liittyy erilaisia riskejä ja niitä on ostettu ja myyty aina. Niistä melko suoraan tai jatko- heikkouksia. Jos seuranta on heikkoa tai toteutuksessa ote- jalostuksen kautta saatavat rahavirrat ovat aina olleet kes- taan suuria riskejä, esimerkiksi luontoarvopankit voivat pa- keisiä Suomen kansantaloudelle. Uudempaa on se, että hin- himmassa tapauksessa johtaa jopa luonnon monimuotoi- nan määrittäviä keinoja on kehitetty myös niille hyödyille, joilla suuden vähenemiseen, vaikka tavoite on päinvastainen. Se,

318 Kuva 2. Turisteille porot ovat osa Lapin luontomatkailun vetovoimaa, paikallisille asukkaille porotalous on luontoon perustuva elinkeino. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

että palvelulla on hinta, ei myöskään takaa palvelun säily- Kirjallisuus mistä tai vähennä haittaa, jos hinta ei syystä tai toisesta vas- European Forest Institute (EFIMED), University of Natural Re- taa hyödyn tai haitan todellista arvoa. Joissakin tutkimuksis- sources and Applied Life Sciences (BOKU), Alterra & Con- sa markkinamekanismin käytön on myös huomattu heiken- federation of European Forest Owners (CEPF). 2008. Study on the Development and Marketing of Non-Market Forest täneen ihmisten päätösten eettisyyttä. Tämä on herättänyt Products and Services. DG AGRI, Study Contract No: 30-CE- epäilyksiä markkinoiden luomisen sopivuudesta aineetto- 0162979/00-21, Study Report. November 2008. 137 s. http:// mien palveluiden ohjauskeinoksi. ec.europa.eu/agriculture/analysis/external/forest_products/ report_en.pdf Hyvin toteutettuna ja tehokkaasti seurattuna hintojen Kniivilä, M. ja Saastamoinen, O. 2013. Markkinat ekosysteemipal- määrittäminen ja markkinamekanismien käyttäminen voi veluiden ohjaus- ja edistämiskeinona. Pellervon taloustutki- kuitenkin parantaa ekosysteemipalveluiden laatua ja mää- mus, Helsinki. PTT työpapereita 154. 32 s. Linkki rää. Hintojen olemassaolo tuo ekosysteemipalvelut selvem- Komppula, R. ja Boxberg, M. 2005. Matkailuyrityksen tuotekehi- min osaksi päätöksentekoa ja konkretisoi palveluiden mer- tys. Edita Prima, Helsinki. 176 s. kitystä. Myös metsänomistajalle hinta tuo mukanaan lisää Naskali, A., Hiedanpää, J. ja Suvantola, L. 2006. Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä. Ympäristöministeriö. Suo- vaihtoehtoja tuotannon monipuolistamiseen. men ympäristö 48. 141 s. Linkki Ekosysteemipalvelujen tuotteistaminen ja tuotekehitys on Pirard, R. 2012. Market-based instruments for biodiversity and yrittäjä- ja toimijalähtöinen, aktiivinen ja innovatiivinen tapa ecosystem services: A lexicon. Environmental Science & Pol- jalostaa luonnon tuotteita ja palveluja. Muunnellut tai uu- icy 19-20: 59-68. Linkki det tuotteet tyydyttävät entistä paremmin olemassa olevia ja TEEB. 2012. The Economics of Ecosystems and Biodiversity in Business and Enterprise. Edited by Joshua Bishop. Earths- muuttuvia markkinoita ja asiakkaita. Alan toimijat voivat tuo- can, London & New York. 270 s. Linkki da uutta työtä ja vaurautta sekä itselleen että yhteiskunnalle. Törrönen, R., Riihinen, K., Sarkkinen, E. ja Feodoroff, R. 2013. Sel- vitys marjojen terveysvaikutusten kliinisestä tutkimusnäy- töstä: karpalo, puolukka, mustikka, variksenmarja, mustaherukka, tyrni, mansikka, lakka, marjaseokset. OSKE-osaamiskeskusohjelma. Itä-Suomen yliopisto ja Oy Foodfiles Ltd. 99 s. Linkki

319 Metsästyksen ja riistan taloudellinen arvo Markus Kankainen, Kaija Saarni ja Jyrki Pusenius

Metsästyksen ja riistan yhteiskunnallinen Riistasaalismääriin perustuva arvo arvo Riistasaalismääriin perustuvaa arvoa voidaan hyödyntää, kun Metsästyksen arvon määrittäminen on tärkeää, että sen yh- arvioidaan, miten muuttuvat riistakannat tai saalismäärät teiskunnallista merkitystä voidaan arvioida luonnonvarojen vaikuttavat metsästyksen taloudelliseen arvoon. Riistaa on käytön säätelyyn kohdistuvassa päätöksenteossa ja suh- mahdollista arvottaa eri lähestymistavoilla. Taloudellista ar- teessa muiden toimialojen arvoon. Riistan tuottamia hyöty- voa voidaan arvioida eri asiayhteyksissä vakuutusyhtiöhin- jä on verrattu muun muassa sen aiheuttamiin maa- ja met- toja perusteellisemmin, jos riistan yksikköhintana käyte- sätalousvahinkoihin. Viime vuosina uusien suojelualueiden tään esimerkiksi riistan vähittäismyyntihintaa, metsästäji- perustamishankkeet ovat nostaneet metsästyksen tuotta- en myyntihalukkuushintaa tai metsästäjien ostohalukkuus mat hyödyt yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska suoje- hintaa. Lisäksi taloudellinen arvo voidaan määrittää metsäs- lualueet rajoittavat metsästystä ja siten kyseisen luonnon- tyskustannusten perusteella. varan tuottamaa arvoa. Riista on merkittävä hyödyke elin- tarvikkeena, mutta saalis on vain osa metsästyksen tuotta- Saalismäärät masta taloudellisesta arvosta. Toisaalta, metsästystä ei olisi ilman riistaa, joten riistasaaliit vaikuttavat myös metsäs- Taloudellisesti merkittävin riistaeläin on hirvi (Alces alces) tyksestä syntyvään arvoon. (kuva 1). Hirvien määrään vaikuttaa se, kuinka paljon metsäs- Metsästyksen merkitys harrastuksena ja elintarvikeläh- tyslupia myönnetään. Tähän taas vaikuttavat taloudellisten te- teenä on säilynyt Suomessa, vaikka yhteiskunnallinen muu- kijöiden ohella ekologiset ja sosiaaliset tekijät. Viime vuosi- tos; esimerkiksi kaupungistuminen ja maanomistus, on ol- na hirvien yhteenlaskettu teuraspaino on ollut 6-10 miljoonaa lut nopeaa. Rekisteröityneiden metsästäjien määrä on kas- kiloa. Muiden hirvieläinten, eli valkohäntäkauriiin (Odocoileus vanut aina 2010 -luvulle asti ja nykyisin metsästäjiä on yli virginianus) ja metsäkauriin (Capreolus capreolus), teuraspai- 310 000. Metsästyspäiviä kertyy vuosittain 6 miljoonaa. Riis- not ovat olleet yhteensä noin miljoona kiloa ja pienriistaeläin- ta on myös luonnonvara, jonka ympärille voidaan rakentaa ten saalismäärä noin miljoona kiloa (kuva 2). elinkeinotoimintaa. Kilomääräisen tarkastelutavan lisäksi saalis voidaan las- Riistan ja metsästyksen arvoa voidaan tarkastella eri nä- kea kappalemääräisesti, jolloin pienriistasaaliiden merkitys kökulmista ja eri menetelmillä. Riista- ja kalatalouden tutki- kasvaa. Kilomääriä ei olekaan perusteltua käyttää esimerkiksi muslaitos on tilastoinut riistasaaliin arvoa kappalemäärien silloin, kun arvioidaan riistalintujen määrän vaikutusta met- ja vakuutuskorvaushintojen perusteella. Vuonna 2012 Suo- sästysmatkailun arvoon. Lukumääräisesti riistasaaliiksi saa- malaisen riistasaaliin arvoksi arvioitiin tällä menetelmällä daan eniten vesilintuja, joita ammutaan vuosittain noin puo- noin 80 miljoona euroa, josta hirven osuus oli vajaa 60 milli miljoonaa. Sepelkyyhkyjä (Columba palambus) metsäste- joonaa euroa. tään 200 000 yksilöä, samoin metsäkanalintuja. Metsäjänik- Kun toimialan tai tuotteen yhteiskunnallista arvoa arvioi- siä (Lepus timidus) ja rusakoita (L. europaeus) (kuva 3) pyyde- daan, kansantaloudellinen hyöty lasketaan perinteisesti tuo- tään yhteensä 200 000 yksilöä. Lisäksi pyydetään supikoiria tannon jalostusarvosta. Vastaavasti metsästysharrastusta (Nyctereutes procyonoides), kettuja (Vulpes vulpes) ja mink- tai riistasaalista voidaan arvottaa kyseisellä lähestymista- kejä (Neovison vison) yhteensä noin 300 000 yksilöä. valla. Jalostusarvo perustuu arvonlisään, joka syntyy tuotantoketjussa yritysten tuotantopanoksista, työstä, investoin- Markkinat liian pieniä luotettavaan neista ja voitosta. Bruttokansantuote sisältää kaikkien tuo- arviointiin tantoalojen yhteenlasketun arvonlisän. Toimialakohtaisen jalostusarvon lisäksi metsästys har- Vähittäishintaa voidaan lähtökohtaisesti pitää luotettavana rastuksena tuottaa yhteisöllisiä ja hyvinvointiin liittyviä hyö- riistan arvon mittarina. Arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että tyjä sekä ekosysteemipalveluita, joiden arvon mittaaminen vain noin prosentti kotimaisesta saaliista kulkeutuu metsäs- on haastavaa. Metsästykseen liittyy olennaisesti esimerkik- tysseurueiden tai yksittäisten metsästäjien kautta vähittäis- si virkistysarvo, josta metsästäjät ovat saaliin lisäksi valmii- myyntiin ja ravintoloihin. Lisäksi monilla riistaeläinlajeilla ei ta maksamaan. Muidenkin markkinahinnattomien hyötyjen ole vähittäishintaa, sillä ne eivät päädy markkinoille. Koska määrittämiseen on kehitetty menetelmiä, joilla pyritään ar- riistaa on markkinoilla niukalti, asettuu markkinahinta nykyi- vioimaan metsästyksen kokonaisarvoa. sin korkeaksi. Kuvassa 4 esitetään riistan vähittäishintaan perustuva arvo. Se on kuitenkin teoreettinen, koska siinä ole-

320 Kuva 1. Taloudellisesti tärkein riistaeläin on hirvi (Alces alces). Viime vuosina hirvien teuraspainot ovat olleet 6-10 miljoonaa kiloa. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

kg/a kg/a 12 000 000 2 000 000 Hirvi Valkohäntäkauris 10 000 000 1 600 000 Metsäkauris 8 000 000 Jänikset 1 200 000 Vesilinnut 6 000 000 Metsäkanalinnut 800 000 Muut riistalinnut 4 000 000

2 000 000 400 000

0 0 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012

Kuva 2. Riistaeläimistä saadun lihan määrä kilogrammoina vuosittain.

tetaan, että koko riistan lihamäärän ja pienpetojen turkisten arvo määräytyisi vähittäishinnan perusteella, vaikka vain pieni osa lihasta ja turkiksista päätyy vähittäismarkkinoille. Riistan vähittäismarkkinahintoja ei ole tilastoitu, mutta alustavaa selvitystä varten on kerätty hirven, kauriin ja pienriistan markkinahintoja vuosina 2011 ja 2013 neljästä vähit- täisliikkeestä Varsinais-Suomessa. Hirvieläinten lihan keski- määräiseksi markkinahinnaksi laskettiin 24 euroa/kilo (kuva 5). Kun hävikki otetaan huomioon, teuraspainoksi muutettuna markkinahinta oli vajaa 17 euroa/kilo. Pienriistan markkinahinta oli löydettävissä sorsalinnuille, sepelkyyhkyille ja metsäjäniksille. Kilohinnat olivat noin 20 euroa, jolloin kyyhkynkokoisten riistalintujen kappalehinta oli noin 10 euroa, sorsien ja kanalintujen 15 euroa sekä met- Kuva 3. Rusakon (Lepus europaeus) tyypillistä elinympäristöä säjänisten noin 60 euroa. ovat peltoaukeat. Metsäjänis (L. timidus) viihtyy paremmin Pienpetojen turkiksille on myös markkinahinta, samoin metsissä. Metsäjäniksiä ja rusakoita ammutaan vuodessa noin hirvieläinten taljoille, mutta vain pieni osa pyydetyn riistan 200 000. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

321 myös metsästäjien keskuudessa niukka hyödyke, 60 % met- Miljoonaa euroa 300 sästäjistä ei myy saalista mistään hinnasta. Ne metsästäjät, Saaliin kustannuksen jotka myivät osan hirvisaaliistaan, saivat lihasta teuraspai- 250 arvonlisä noksi muutettuna keskimäärin 8,30 euroa/kilo vuonna 2010. Markkina- Ostohalukkuushinnassa metsästäjät arvioivat riistalihan 200 arvo arvon suhteessa muihin markkinoilla oleviin vaihtoehtoisiin Myyntihaluk- elintarvikkeisiin. Metsästäjien ostohalukkuushinnaksi arvi- 150 kuusarvo oitiin hirvenlihan käyttöä koskevassa tutkimuksessa vuon- 100 Ostohaluk- kuusarvo na 2010 keskimäärin 5,30 euroa/kilo. Molemmissa tapauksissa henkilökohtaisella saalismäärällä on vaikutusta osto- 50 tai myyntihintaan, minkä vuoksi subjektiivisia hintoja on vai- 0 kea verrata vähittäishintoihin. Kuvassa 4 esitetään pienriis- 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 tan osto- ja myyntihalukkuusarvo samaksi kuin hirven, sillä vastaavanlaista kyselyä ei ole tehty pienriistasta. Kuva 4. Saaliin arvo eri arvottamistavoilla. Tuotannon arvo tuotantopanosten eli metsästyskustannusten perusteella

Riistan metsästyskustannukset voidaan rinnastaa tuotan- tokustannuksiin, kun arvioidaan yhteiskunnalle aiheutu- vaa markkinaperusteista arvoa eli sitä arvoa, joka riistasta ja metsästyksestä todellisuudessa maksetaan. Harrastuk- sesta syntyy yhteiskunnalle arvonlisää (mm. työpaikat sekä muiden tuotantoresurssien ja voiton synnyttämä arvonlisä), joka on laskettavissa metsästykseen käytettyjen kustannusten perusteella. Keskivertometsästäjä kulutti vuonna 2009 harrastuk- seensa noin 950 euroa ja hirvenmetsästäjä vuonna 2010 keskimäärin 1 073 euroa. Kun kustannus jaetaan keskimää- räisellä metsästäjäkohtaisella saaliin määrällä (62 kg vuonna 2010), hirvenlihan tuotantokustannukseksi saadaan 17,30 euroa/kilo. Pienriistan osalta on selkeämpää laskea kappa- Kuva 5. Vuosina 2011 ja 2013 Varsinais-Suomen vähittäiskau- lehinta kuin kilokohtainen kustannus. Pienriistan kappale- passa hirven keskimääräiseksi markkinahinnaksi laskettiin 24 hinta on noin 40 euroa. euroa/kilo. Kuva: Erkki Oksanen, Luke. Kustannusperusteinen arvottaminen on ainoa lähesty- mistapa, joka mittaa koko saaliin vaihdantaa markkinoilla. Metsästyskustannuksen arvon määritys on kuitenkin ongel- turkeista hyödynnetään. Riistalajista, turkiksen laadusta ja mallista, jos arvioidaan erikokoisten riistasaaliiden arvoa ja määristä riippuen tuottaja- eli metsästäjähinnat ovat olleet riistan yksikkökustannusta esimerkiksi kannanhoito suun- 10-60 euroa. Ketun, supikoiran ja hirvieläinten nahoista hyö- nittelun yhteydessä. Metsästyksen kustannukset eivät muu- dynnetään noin 10 % ja näätien nahoista lähes kaikki. Turk- tu samassa suhteessa saalismäärien kanssa. Jos riistakan- kien vähittäishinta voi muodostua erittäin korkeaksi, kun tuo- nat ovat runsaita, saalista on mahdollista saada enemmän tetta jalostetaan edelleen. Erityisen hyvälaatuisten turkkien pienemmillä metsästyskustannuksilla. tuottajahinnat voivat olla paljon esitettyjä arvoja korkeampia. Jos kustannusperusteista lähestymistapaa sovelletaan riistan arvottamiseen, kustannukset pitävät sisällään myös Arvo metsästäjän myynti- tai muita hyötyjä, kuten metsästyksen virkistysarvon. Metsäs- ostohalukkuushinnan perusteella tyksen kustannukset ovat keskimäärin vähittäishintaa suuremmat, mikä osaltaan selittää sen, miksi markkinoille ei kul- Tutkimuksen mukaan suurin osa saaliiksi saadun hirven ja keudu suuria riistamääriä. kauriin lihasta, noin 70 %, kulutetaan metsästäjien kotitalouksissa. Lisäksi metsästäjät myyvät lähipiiriinsä noin 10 % Metsästyksen jalostusarvo ja kokonaisarvo saaliista, ja saman verran he lahjoittavat lähipiiriinsä. Sik- si voi olla perustellumpaa määrittää saaliin arvo metsästä- Jalostusarvo jän mielipiteen mukaan kuin vähittäisportaan markkinahin- nan perusteella. Riistan yhteiskunnallinen jalostusarvo saadaan, kun metsäs- Myyntihalukkuushinnan perusteella voidaan arvioida, tyskustannuksiin lisätään arvonlisä, joka riistan jalostukses- kuinka korkealle metsästäjät arvostavat saaliinsa ja mistä ta maksetaan elinkeinotoiminnalle. Suurin osa riistasta käsi- hinnasta he olisivat valmiita luopumaan siitä. Koska riista on tellään ja kulutetaan metsästäjien omissa kotitalouksissa tai

322 lähipiirissä sellaisenaan. Näiltä osin se ei lisää jalostusarvoa. sästäjien määrä (kuva 6). Vuonna 2012 normaalia pienempien Pieni osa, noin prosentti, riistan määrästä päätyy elintarvike- hirvisaaliiden takia metsästyksen arvo oli noin 33 miljoonaa ketjun avoimille markkinoille, jolloin sen arvo kasvaa jalosta- euroa pienempi kuin vuonna 2010. moissa, tukkukaupoissa, vähittäismyymälöissä ja suurkeitti- öissä. Edelleen pienen, mutta huomattavasti avointa mark- Metsästyksen ja riistan arvoon vaikuttavia kinaosuutta suuremman määrän, noin 7,5 % riistasaalista, tekijöitä metsästäjät tai metsästysseurueet jalostavat omaan käyt- töönsä tai lähipiiriinsä rahtijalostamoiden palveluiden kautta. Metsästyksen kokonaisarvoon ei ole sisällytetty riistaelintar- Rahtijalostamoissa riistasta jalostetaan leikkeleitä, makka- vikkeita. Markkinoille päätyvä riista lisää jalostusarvoa mer- raa ja säilykkeitä sekä tuotetaan lihanleikkauspalveluita. Keski- kittävästi. Metsästystä tukevat toimialat, esimerkiksi matkai- määräiseksi jalostushinnaksi rahtijalostamoissa laskettiin hir- lu ja metsästysvälineiden valmistus, ovat sidoksissa muihin ven käyttöä koskevassa kyselyssä 2,35 euroa/kilo vuonna 2010. maihin. Myöskään toimialojen välillisiä, kansantaloudellisia Vähittäismyymälöistä saatava arvonlisä oli noin 10 euroa/kilo, vaikutuksia ei ole huomioitu taloudellisessa arvottamisessa. kun vähittäishinnasta (16,70 euroa/kilo) vähennettiin tukkupor- Metsästäjien saaliin hankkimiseen käytettyä työtä ei ole taan hankintahinta 7 euroa/kilo eli hinta, jolla metsästysseu- laskettu lisäarvoa lisäävänä tuotantopanoksena, koska työs- rueet ovat myyneet riistaa elintarvikeketjun käyttöön. tä ei makseta käytännössäkään. Metsästystyön arvo olisi Pääosa riistasaaliin ja metsästyksen jalostusarvosta noin 600 miljoonaa euroa vuodessa, jos työtä tehtäisiin 100 muodostuu arvonlisästä, joka aiheutuu metsästyskustan- euron päivähinnalla. Tällainen metsästystyön arvon laskemi- nuksista. Kun noin 210 000 aktiivista metsästäjää kuluttaa nen voi olla perusteltua, kun halutaan ottaa huomioon myös 950 euroa harrastukseen, sen liiketoimintaa lisäävä arvo on riistanhoidon arvo tai riistakantojen hoidon vaihtoehtoiset yli 200 miljoonaa euroa. Vähittäiskaupan ja ravintoloiden kustannukset valtiolle. tuottama arvonlisä kotimaiselle riistalle on miljoona euroa ja rahtijalostamoiden arvonlisä noin kaksi miljoonaa euroa, Kokonaisarvottamista on mahdollista koska vain pieni osa riistasaaliista ohjautuu elintarvikeket- lähestyä laajemmin jun käyttöön. Kokonaisarvottamisessa perehdyttiin tässä yhteydessä riis- Kokonaisarvo tasaaliin ja virkistyksen tuottamaan arvoon. Kokonaisarvoa voi mitata laajemmin ottamalla mukaan muita ekosysteemi- Metsästyksen kokonaisarvo voidaan määrittää myös ympä- palveluiden tuottamia, institutionaalisia hyötyjä tai toimialo- ristötaloudellisista lähtökohdista, jolloin siihen sisältyy sekä ja, joihin metsästyksellä on kerrannaisvaikutuksia. Instituti- markkinaperusteisia eli hinnoiteltuja että ei-markkinahintai- onaalisia harrastuksen aiheuttamia hyötyjä voivat olla esi- sia arvoja. Kokonaisarvon lähtökohtana voidaan pitää met- merkiksi terveysvaikutukset tai sosiaaliset hyödyt. Tässä yh- sästyksestä saatuja hyötyjä, jotka muodostuvat saalislihan teydessä ei arvioitu myöskään riistan aiheuttamia taloudel- arvon ja metsästyksen virkistysarvon perusteella. Vastaa- lisia vaikutuksia maa- tai metsätalouteen tai liikenteeseen. vasti kokonaisarvo voidaan määrittää metsästyskustannus- ten ja sen lisäksi muodostuvan kuluttajaylijäämän eli netto- arvon perusteella. Ruotsissa metsästyksen kokonaisarvo on selvitetty haas- tatteluissa: millä hinnalla metsästäjät olisivat valmiita luopumaan harrastuksestaan? Tutkimuksen perusteella metsäs- tyksen metsästäjäkohtaiseksi arvoksi arvioitiin noin 1 200 euroa vuosina 2005 ja 2006. Metsästyskustannusten osuus Miljoonaa euroa/vuosi 350 kokonaisarvosta oli eri puolilla maata 61-67 % ja metsästyk- sestä saatava nettohyöty vastaavasti 33-39 %. Saalislihan 300 osuus kokonaisarvosta oli 30-52 %. 250 Suomen metsästyksen kokonaisarvo sekä saaliin ja vir- Nettoarvo Virkistysarvo kistysarvon suhde voidaan määrittää olettamalla, että ”met- 200 sästyksestä luopumisen arvo” on Suomessa yhtä suuri kuin 150 Ruotsissa. Valitulla lähestymistavalla arvo olisi ollut vuonna 2010 noin 1 400 euroa, kun inflaatio on otettu huomioon. 100 Tästä lihan arvo on 459 euroa, kun arvo määritellään sen pe- Metsästyksen Riistan 50 kustannus liha-arvo Jalostusarvo rusteella, mihin hintaan suomalaiset hirvenmetsästäjät olisivat valmiita myymään sitä. Näin virkistysarvon osuus met- 0 sästäjää kohti laskettuna olisi 941 euroa. Nettoarvo puoles- Kuva 6. Metsästyksen kokonaisarvo jaettuna metsästyskus- taan olisi 450 euroa, kun suomalaisten keskimääräiseksi met- tannuksiin ja nettoarvoon sekä liha- ja virkistysarvoon. Riistan sästyskustannukseksi on arvioitu 950 euroa. Metsästyksen jalostusarvo muodostuu pääosin metsästyskustannuksista: kansantaloudelliseksi kokonaisarvoksi muodostuu noin 300 vain pieni osa myydään markkinoille, jolloin jalostuksen ja kau- miljoonaa euroa vuodessa, kun huomioidaan aktiivisten met- pan arvonlisä on pieni.

323 Ekologiset, sosiaaliset ja institutionaaliset Kirjallisuus tekijät vaikuttavat riistamääriin ja Aarnio, J. ja Härkönen, S. 2007. Hirvestä hyötyjä ja kustannuksia. metsästyksen arvoon Metsätieteen aikakauskirja 2: 101-106. Lähtinen, K. 2010. Metsien eri käyttömuodoista saatavien hyö- Valtio sääntelee riistaeläinten määrää ekologisin, sosiaali- tyjen taloudellinen arvo ja niihin liittyvä yritystoiminta Suo- messa. Metsätieteen aikakauskirja 2: 143-164. sin ja taloudellisin perustein. Eräät riistaeläimet aiheutta- Metsästys 2012. Riista- ja kalatalous - Tilastoja 4/2013. Riista- vat merkittäviä kustannuksia muille toimialoille, valtiolle ja ja kalatalouden tutkimuslaitos. 36 s. yksityisille ihmisille. Kun hirvikanta lisääntyy, myös liiken- Nygrén, T. 2009. Suomen hirvikannan säätely - biologiaa ja luon- neonnettomuudet ja metsävahingot lisääntyvät. Hirvikan- nonvarapolitiikkaa. Joensuun yliopisto, University of Joensuu, nan hoitosuunnitelman mukaan Suomen tavoitteena on yl- PhD Dissertations in Biology, No. 64. 117 s. + 6 osajulkaisua. läpitää elinvoimaista ja vakaata hirvikantaa siten, että hirvet Pouta, E. ja Rekola, M. 2000. Ympäristöarvostusten empiirises- tä mittaamisesta taloustieteessä. Julkaisussa: Haapala, A. ja eivät aiheuta kovin suuria vahinkoja. Suomessa näyttää hir- Oksanen, M. (toim.). Arvot ja luonnon arvottaminen. Gaude- vivahinkojen määrä liikenteessä ja metsätaloudessa kasva- amus, Helsinki. s. 130-153. van nopeasti, kun talvehtiva hirvikanta on yli 100 000 yksi- Kankainen, M., Saarni, K. ja Pusenius, J. 2014. Hirvenliha metsäs- löä. Lisäksi tätä suurempi hirvikanta on monilla alueilla liian tä kulutukseen. Riista- ja kalatalous - Tutkimuksia ja selvi- tyksiä 7. 25 s. suuri suhteessa laitumien tuottoon. Kankainen, M. ja Saarni, K. 2014. Hirvenlihan arvo metsästä ku- Käytännössä hoitosuunnitelmiin perustuva saalis olisi lutukseen. Riista- ja kalatalous - Tutkimuksia ja selvityk- noin 50 000-60 000 hirveä, mikä rajoittaa markkinoille pää- siä 9. 26 s. tyvän riistan määrää ja jalostusarvoa. Nykyisillä keskimää- Toivonen, A.-L. 2009. Suomalainen metsästäjä 2008. Riista- ja räisillä teuraspainoilla hirvikannasta saadaan lihaa vuosit- kalatalous. Selvityksiä 19. 24 s. tain 6,5-7,8 miljoonaa kiloa, jolloin riistan arvo jää tässä yh- teydessä esitettyä pienemmäksi. Lisääntyvät riistakannat ja saalismäärät kasvattavat riistasaaliin kokonaisarvoa. Mitä enemmän metsästäjät saavat riistaa, sitä suurempi on riistan kokonaisarvo ja sitä enem- män metsästäjät tai seurueet ovat valmiita välittämään riistaa markkinoille. Riistan markkina-arvo on lähes kolminker- tainen metsästäjiltä kysyttyyn subjektiiviseen arvoon näh- den. Jos koko riistasaalis välitettäisiin ravintoloiden tai vä- hittäiskaupan kautta markkinoille, metsästyskustannusten päälle laskettava jalostusarvo olisi miljoonan euron sijasta noin 100 miljoonaa euroa. Vastaavasti rahtijalostamoissa riistan käsittelyn todettiin lisääntyvän hyvinä saalisvuo- sina. Metsästysmatkailu elinkeinotoimintana on mahdollista, jos riistakannat ovat niin runsaita, että kestävät turismin aiheuttaman metsästyspaineen ja pitävät yllä metsästystu- ristien mielenkiintoa. Markkinoilta saatavaa jalostusarvoa pienentävät elintar- vikelainsäädäntö, tehoton logistiikka ja ristiriidat, jotka aiheutuvat maanvuokrauskäytännöistä ja metsästysseuruetoi- minnasta. Koska metsästysmaat vuokrataan yleisesti vastik- keetta maanomistajilta, laajempi kaupallinen riistan myynti on koettu ongelmalliseksi, samoin metsästysmatkailu. Met- sästysseurueissa yleisesti hyväksytty toimintamalli on jakaa lihat metsästäjien kesken. Metsästäjät eivät käytännössä voi myydä pieniä määriä riistaa elintarvikeliikkeisiin, koska lei- kattu liha määritellään jalosteeksi ja elintarvikelainsäädän- tö rajoittaa tarkastamattoman riistalihan jalosteiden myyn- tiä. Jos metsästysseurueet myisivät osan saaliistaan, niiden tulisi tarkastuttaa lihat lain velvoittamalla tavalla ja hankkia määräysten mukaiset elintarviketuotantoon sopivat tilat. Tämä on koettu kustannustehottomaksi, kun saalista on vä- hän ja sesonkiluonteisesti. Satunnaiset ja pienet saaliit vaikeuttavat myös tehokkaiden logististen riistaelintarvikeket- jujen muodostumista.

324 Monitavoitteinen metsäsuunnittelu Mikko Kurttila, Timo Pukkala ja Jari Miina

Metsäsuunnittelun tehtävä nittelun toiminta-aluetta tarkastellaan laaja-alaisesti ja sen katsotaan kattavan päätösprosessin kolme yleistä vaihetta, Suomessa on neljä isoa metsänomistajaryhmää: perheet, joita ovat päätösongelman tunnistaminen, jäsentäminen ja valtio, yhtiöt ja muut tahot, kuten kunnat, seurakunnat ja yh- ratkaiseminen. teisöt. Perhemetsänomistajat omistavat huomattavan osan Ongelman tunnistamisvaihe tähtää päätös- ja suunnitte- Suomen metsistä, vaikkakin heidän omistuksensa on jakaan- lutilanteen täsmentämiseen ja rajaamiseen. Metsien käytön tunut keskikooltaan noin 30 hehtaarin kokoisiin metsätiloi- päätöksenteossa tyypillinen, mutta ei suinkaan ainoa, pää- hin. Vaikka omistajaryhmien metsien käytön painotukset ja töstilanne on esimerkiksi tietyn metsikön hakkuun ajankoh- suunnitteluotteet vaihtelevat, on kaikkien metsissä tapah- dan ja tavan määrittäminen. Metsäsuunnittelussa ongelman tuva metsäsuunnittelu monitavoitteista. jäsentämisvaihe on jäänyt valitettavan usein vähälle tarkas- Metsänomistajat tunnistavat metsissään useita ekosys- telulle. Syynä on voinut olla esimerkiksi se, että ongelman teemipalveluita ja asettavat muun muassa seuraavanlaisia on oletettu olevan kaikilla omistajilla sama tai että metsä- tavoitteita metsiensä käytölle ja suunnittelulle: puuntuotanto, tilalle tuotetun metsäsuunnitelman on oletettu ratkaisevan marjastus ja sienestys, riistan ja uhanalaisten eliöiden elin kaikkien omistajien ongelmat. Ongelman jäsentämisvaihees- ympäristöjen hoito ja suojelu, hiilensidonta, maisemanhoito sa vaihtoehdot täsmennetään ja niiden vaikutuksista tuo- sekä virkistys ja ulkoilu (kuva 1). Painotuksista riippumatta hy- tetaan tietoa. Tässä vaiheessa voidaan käyttää esimerkik- vään suunnitteluun kuuluu metsien käytön vaihtoehtojen luo- si metsäsuunnittelujärjestelmiä, joihin sisällytettyjen mal- minen, vaihtoehtojen vaikutusten arviointi ja metsänomista- lien avulla voidaan ennustaa metsien tulevaa kehitystä. On- jan tavoitteisiin perustuvien tietoisten päätösten tukeminen. gelman ratkaisuvaiheessa mukaan kytketään päätöksente- Metsien käytön päätöstilanteissa on runsaasti vaihtelua kijän ja mahdollisten ulkopuolisten osallistujien asettamat esimerkiksi ajallisen ja alueellisen ulottuvuuden sekä suun- tavoitteet suunnittelualueen metsien käytölle. Vaihtoehto- nittelun tavoitteiden suhteen. Tässä artikkelissa metsäsuun- jen joukosta haetaan ratkaisu, joka vastaa tavoitteita parhai-

Kuva 1. Nuoren tiheän männikön tulevia mustikkasatoja voidaan parantaa harventamalla metsikkö. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

325 ten. On kuitenkin tärkeää huomata, että varsinaisesta pää- Suomalaisessa metsäsuunnittelussa on metsien käytön töksenteosta vastaa metsänomistaja itse - tämä tehtävä ei vaihtoehtoja esitelty päätöksentekijöille vain vähän. Viime kuulu metsäsuunnittelijalle. vuosiin saakka suunnittelun lähtökohtana on ollut metsän- hoitosuositusten mukainen metsien käsittely. Vaihtoehtoi- Monitavoitteinen ote metsien käyttöön hin perustuva monitavoitteinen metsäsuunnittelu on ollut jo parin vuosikymmenen ajan vahvassa asemassa valtion met- Yksitavoitteinen suunnittelu on ainakin lähtökohdaltaan yksin- sien alueellisessa suunnittelussa. Jos kaikki omistajaryhmät kertaista: kaikille suunnittelualueen kuvioille valitaan sellainen omaksuisivat tämän suunnitteluotteen, suunnittelussa voisi käsittely, joka antaa maksimimäärän tavoiteltua asiaa. Mo- paremmin ottaa huomioon metsien kyvyn tuottaa, säädellä nitavoitteisessa suunnittelussa useammalla kuin yhdellä taja ylläpitää erilaisia ekosysteemipalveluita. voitteella on merkitystä päätöksentekijälle. Tällöin punnitaan Metsäsuunnittelulaskelmissa ja erityisesti päätösongel- metsiköiden ja koko metsäalueen käsittelyvaihtoehtoja sen man jäsentämisvaiheessa käytetään lukuisia erilaisia malle- perusteella, kuinka hyvin metsän eri tuotteiden ja palveluiden ja, joilla kuvataan metsien luonnollista kehitystä ja ihmisen tuotantomahdollisuudet on onnistuttu sovittamaan yhteen. toiminnan vaikutusta metsien rakenteeseen ja kehitykseen. Vaihtoehtojen arvioinnissa tarvitaan tietoa päätöksen- Puuntuotantoa kuvaavia malleja on kehitetty Suomessa pit- tekijälle tärkeistä tavoitteista ja siitä, miten päätöksente- käjänteisesti, ja niiden käyttö on yleistä. Myös muita metsien kijä suhtautuu näiden tavoitemuuttujien arvoihin ja arvojen ekosysteemipalveluita varten tarvitaan vastaavanlaisia mal- vaihtosuhteisiin. Olennaista monitavoitteisessa suunnitte- leja. Näiden kehitystyö on viime aikoina lisääntynyt, kun mal- lussa on myös se, että kaikkea hyvää ei voi saada yhtä aikaa. lien tarve on kasvanut metsänomistajakunnan tavoitteiden Kun alueen metsät ovat tehokkaassa käytössä, hakkuutulo- monipuolistuessa. Oleellinen vaatimus näille malleille on, että jen lisääminen merkitsee muutoksia muiden tavoitemuuttu- niiden antaman ennusteen tulee riippua tunnuksista, joihin jien arvoissa. Jos omistaja haluaa lisää hakkuutuloja, se mer- metsänomistaja voi metsän hoidolla vaikuttaa ja joiden tule- kitsee muutoksia muiden tavoitemuuttujien arvoissa. Tässä va kehitys kyetään ennustamaan suunnittelujärjestelmässä. korostuu päätöksentekijän rooli, sillä ulkopuoliset tahot ei- Ekosysteemipalveluiden mallintamisessa on paljon teh- vät voi kertoa oikeaa ratkaisua, vaan paras ja maksimaali- tävää: uusia malleja tulisi kehittää ja olemassa olevia paran- sen hyödyn tuottava ratkaisu riippuu päätöksentekijän sub- taa esimerkiksi pohjaveden tuotantoa, sienisatoja, riistakan- jektiivisista tavoitteista. toja, tuuli- ja lumituhoja, eläin- ja kasvitauteja, virkistyskäyt- Monitavoitteisen metsäsuunnittelun toteutukseen on kak- töä sekä maisemanhoitoa varten. Kaikkiin näihin aiheisiin liit- si menetelmällistä pääryhmää. Optimoinnissa suurta mää- tyen tehdään runsaasti tutkimustyötä, mutta työn tuloksena rää vaihtoehtoja verrataan toisiinsa. Harkinnanvaraisessa ver- saadaan harvoin metsäsuunnittelussa käyttökelpoinen malli. tailussa puolestaan vertaillaan muutamaa ennalta tuotettua Jos metsäsuunnittelujärjestelmään on sisällytetty jouk- suunnitelmavaihtoehtoa hyödyntämällä monitavoitteisia pää- ko ekosysteemipalveluita kuvaavia malleja, voidaan metsän- töstukimenetelmiä. Jälkimmäisessä päätöstilanteessa vaih- omistajalle näyttää varsin monipuolisesti hänen metsien- toehdot on voitu tuottaa optimointimenetelmiä hyödyntäen. sä tuotantomahdollisuuksia. Suunnitteluprosessin vaiheita Kummassakaan menetelmässä ratkaisu ei yleensä synny suo- ajatellen kyseessä on päätösongelman jäsentäminen, jolloin raviivaisesti, vaan menetelmien avulla tutustutaan vaihtoeh- päätöksentekijälle tuotetaan tietoa suunnittelualueen tuo- toisiin suunnitelmiin ja tavoitemuuttujien välisiin riippuvuuk- tantomahdollisuuksista ja erilaisten suunnitelmien toteutta- siin. Monitavoitteisessa suunnittelussa olennaista on oppimi- misen vaikutuksista eri tavoitemuuttujien arvoihin. nen metsän tuotantomahdollisuuksista, omista tavoitteista ja Seuraavassa esimerkkilaskelmassa on käytetty suunnit- tavoitteiden välisistä vuorovaikutussuhteista. telutapaa, joka perustuu metsikkötason simulointiin ja aluetason optimointiin. Suunnittelualueen pinta-ala on 5 750 heh- Puuntuotannosta ekosysteemipalveluiden taaria, ja laskelmat on tehty Monsu-metsäsuunnittelujärjes- tuottamiseen telmässä. Suunnitelmien koostaminen noudattaa tyypillistä aluetason suunnittelun kulkua. Ensin alueen metsikkökuviol- Lähes kaikki Suomen metsät ovat suunnittelun piirissä. Eri- le on simuloitu vaihtoehtoisia käsittelyohjelmia. Simuloin- tyisesti metsien inventointi on ottanut kehitysaskelia, sillä neissa metsiköitä käsitellään kolmen kymmenvuotiskauden viime vuosina on siirrytty kaukokartoitukseen perustuvaan aikana sekä tasaikäismetsätalouden että jatkuvan kasva- inventointiin. On huomattavaa, että metsävarojen inventoin- tuksen periaatteiden mukaisesti. Lisäksi on simuloitu lepo- ti keskittyy edelleen pääasiassa puustoon ja muut ekosys- vaihtoehto, jossa metsikön annetaan kasvaa 30 vuoden ajan. teemipalvelut jäävät huomattavasti vähemmälle huomiolle. Metsikkötason vaihtoehtojen tuottamisen jälkeen on määri- Inventoinnin kehittämisessä olisi suositeltavaa keskittyä in- tetty joukko koko suunnittelualuetta koskevia tavoiteyhdis- ventoinnin laajentamiseen muihin metsien tuotteisiin ja pal- telmiä, joiden perusteella alueelle on koostettu optimointia veluihin puuston inventoinnin tarkentamisen sijasta. Katta- hyödyntäen aluetason metsäsuunnitelmia. Optimoinnissa on vamman metsävara-aineiston ansiosta suunnittelussa voi- haettu suunnittelualueen metsiköille sellainen käsittely-yh- taisiin ottaa paremmin huomioon eri tavoitteita ja päätök- distelmä, joka parhaiten toteuttaa asetetut aluetason tavoit- sentekijän tarpeita. teet. Kuusi vaihtoehtoista suunnitelmaa ovat:

326 1. Ei hakkuita. Suomalaisessa metsäsuunnittelussa on osin suomalaises- 2. Tasaikäismetsätalous: Harvennukset alaharvennuksia. ta metsänomistusrakenteesta johtuen korostunut asia, että Hakataan 180 000 m3 kymmenessä vuodessa. Maksi- metsänomistajille tärkeiksi oletettujen metsien käytön pää- moidaan nettotulot. tösongelmat ratkaistaan tehokkaasti ja osin kaavamaises- 3. Eri-ikäismetsätalous: Kuvioilla sekä tasaikäismetsäta- ti. Vasta viime vuosina on tiedostettu selkeästi, että metsät louden että jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja. Tasa- mahdollistavat monia vaihtoehtoisia toimintalinjoja (kuva 4). ikäismetsätalouden harvennukset yläharvennuksia. Ha- kataan 180 000 m3 kymmenessä vuodessa. Maksimoi- daan nettotulot. 4. Kannattavuus: Kuvioilla sekä tasaikäismetsätalouden että jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja. Tasaikäismet- Ainespuukertymä, 1000 m3 sätalouden harvennukset tasaharvennuksia. Maksimoi- daan nettotulojen nykyarvo kolmen prosentin korolla. Nettotulo, 5. Puolukka: Kuvioilla sekä tasaikäismetsätalouden että Avohakkuu, ha milj. € jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja. Tasaikäismetsä- talouden harvennukset tasaharvennuksia. Maksimoi- daan puolukkasato. 6. Mustikka: Kuvioilla sekä tasaikäismetsätalouden että jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja. Tasaikäismetsä- Puolukkasato NPV 3%, talouden harvennukset tasaharvennuksia. Maksimoi- kg/ha/a milj. € daan mustikkasato.

Kuvassa 2 on kuvattu suunnitelmien tulemat erilaisten Mustikkasato Hiilitase, tonnia tavoitemuuttujien suhteen. Suunnitelmien profiilit ovat hy- kg/ha/a vin erilaisia, ja osa suunnitelmista edustaa ääriratkaisu- ja suunnittelualueen metsien käytön suhteen. Esimerkiksi Ei hakkuita Tasaikäismetsätalous Jatkuva kasvatus suunnitelma 5 tarkoittaa käytännössä siemenpuu- ja avo- Kannattavuus Puolukka Mustikka hakkuiden maksimointia suuren puolukkasadon tavoittelun vuoksi. Suunnitelmassa 6 puolestaan ei tehdä juuri lainkaan Kuva 2. Suunnittelualueelle tuotettujen metsäsuunnitelmien avohakkuita, koska mustikan sato heikkenee avohakkuun profiilit kuvattuna seitsemän eri tavoitemuuttujan suhteen. Ar- seurauksena selvästi. Suunnitelmia voidaan havainnollis- vot on skaalattu siten, että kunkin tavoitemuuttujan suurin mah- taa myös teemakarttojen avulla (kuva 3). Tässä teemakar- dollinen arvo on 1 ja pienin mahdollinen arvo 0. Päätöksentekijä tat tuotettiin kuvioiden keskimääräisille vuotuisille puoluk- voi kuvasta hahmottaa metsänsä erilaisia tuotantomahdolli- ka- ja mustikkasadoille. suuksia. Vaihtoehdoista yksi voidaan valita jatkotarkasteluun.

Kuva 3. Teemakartta puolukalle (vasemmalla) ja mustikalle (oikealla). Mitä tummemmalla värillä kuvio on väritetty, sitä runsaampi on ennustettu keskimääräinen marjasato. Sellaisilla kuvioilla, joille on ennustettu hyvää puolukkasatoa, on tyypillisesti vastikään toteutettu avohakkuu tai siemenpuuhakkuu.

327 Kuva 4. Uudistuskypsä männikkö tuottaa hyviä mustikkasatoja. Jos omistaja antaa arvoa metsikön mustikkasadolle, hänen kannattaa viivästyttää metsikön uudistamishakkuuta. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Myös päätöksentekijöiden tarpeet päätöstuelle vaihtelevat. Kirjallisuus Nämä kaksi asiaa vaikuttavat myös samanaikaisesti: päätös- Hiltunen, V. 2012. Developing decision support in participatory tuen tarve kasvaa, kun metsien käytön vaihtoehtojen mää- strategic forest planning in Metsähallitus. Dissertationes Forestales 141. 47 s. http://www.metla.fi/dissertationes/ rä kasvaa. Metsänomistajien metsäosaamisen vähenemi- df141.pdf nen korostaa entisestään päätöstuen tarvetta. Metsäsuun- Hujala, T., Kurttila, M., Korhonen, K., Hänninen, H. ja Pykäläinen, nitteluun sisältyy myös metsäneuvonta, joka voi liittyä sekä J. 2010. Metsänomistajien päätöksentekotilanteet: kohti päätöksentekoon että toimenpide-ehdotusten toteuttami- uudistuvia metsäsuunnittelupalveluja ja suojelupäätösten tukea. Metlan työraportteja 177. 40 s. http://urn.fi/URN:IS- seen. Metsäneuvonnan kehittämisen tarve korostuu met- BN:978-951-40-2264-7 säsuunnittelun otteen laajetessa ja monipuolistuessa katta- Kangas, A., Kangas, J. & Kurttila, M. 2008. Decision support for maan aiempaa tasapuolisemmin metsien monipuoliset eko- forest management. Managing Forest Ecosystems Vol. 16. Springer. 222 s. systeemipalvelut. Pukkala, T. 2007. Metsäsuunnittelun menetelmät. Gummerus Kir- japaino Oy. 208 s. Rämö, A.-K., Horne, P. ja Primmer, E. 2013. Yksityismetsänomis- tajien näkemykset metsistä saatavista hyödyistä. PTT raportteja 241. 107 s. http://ptt.fi/wp-content/uploads/2013/05/ rap241.pdf

328

METSÄ

Tietokirjan toivotaan herättävän keskustelua Suomen metsäalasta, biotalouden tulevaisuudesta ja antavan uusinta tietoa metsän ekosysteemipalveluista.

Metsä on aarreaitta, opi käyttämään sitä. Suomalaisessa metsässä on monipuolisen biotalouden tulevaisuus.

ISBN 978-952-326-122-8 (Painettu) ISBN 978-952-326-123-5 (Verkkojulkaisu) Toimittaja Kauko Salo