Seinajoen Kartta-Alueen Kalliopera

WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 :100 000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000

KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 2222 EXPLANATION TO THE MAPS OF SHEET 2222 PRE-QUATERNARY ROCKS

Hannu Makitie ja Seppo I. Lahti

Seinajoen kartta-alueen kalliopera

Summary: Pre-Quaternary rocks of the Seinajoki, map-sheet area

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

ESPOO 1991 WOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000

Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 2222 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, Sheet 2222

Hannu Makitie ja Seppo I . Lahti

SEINAJOEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA

Summary: Pre-Quaternary rocks of the Seinajoki map-sheet area

Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland

Espoo 1991

Makitie, Hannu & Lahti, Seppo I . 1991 . Seinajoen kartta-alueen kalliopera . Summary : Pre-Quaternary rocks of the Seinajoki map-sheet area . Geological Map of Finland 1 : 100 000. Explanation to the Maps of Pre-Quaternary Rocks, sheet 2222 Seinajoki, 60 pages, 27 figures and 7 tables .

The map sheet covers an area in western Finland, occupied by the town of Seinajoki and its surroundings . The bedrock in the area belongs to the Early Proterozoic Svecofennian schist belt, which is intruded by orogenic granitoids . The main rocks are epiclastic mica schists, mica gneisses, metagraywackes and veined gneisses . Depending on the metamorphic stage, the metapelites contain andalusite, sillimanite, cordierite and garnet porphyroblasts, and the rocks are locally migmatitic . The mica content in the schists and gneisses varies, some of the schists being relatively poor in the mineral . In places, the primary sedimentary textures of the metagraywackes are rather well preserved . The few metavolcanics present consist of deformed tholeiitic pillow lavas, amphibolites and intermediate tuffites . Here and there metacherts and black schists are associated with the mafic metavolcanics . Plagioclase and uralite porphyrites form elongated sill-like bodies varying in size . The supracrustal rocks are usually folded . Tonalite, granodiorite and granite intrusions of varying size intersect the supracrustal rocks . Pegmatite granites and complex pegmatites are common in the central part of the map sheet area . Apophyses of a pyroxene-bearing quartz monzonite stock extend to the map area from the south . Deformation, metamorphism and plutonism occurred during the Svecokarelian orogeny (1900 - 1800 Ma) . Regional metamorphism took place in the amphibolite facies, but at the southwestern border of the map sheet area the grade of metamorphism is higher . Subeconomic native antimony mineralizations and complex pegmatites, one of them rich in cassiterite, are known in the vicinity of Seinajoki . The text is in Finnish, with the figure and table captions and summary in English .

Key words : areal geology, explanatory text, bedrock, Proterozoic, Seinajoki, Finland .

Hannu Makitie Seppo I. Lahti Geological Survey of Finland Geological Survey of Finland SF-02150 Espoo SF-02150 Espoo Finland Finland

ISBN 951-690-451-3

Vammalan Ktrjapalno Ov 1991

Makitie, Hannu & Lahti, Seppo I . 1991 . Seinajoen kartta-alueen kalliopera . Summary : Pre-Quaternary rocks of the Seinajoki map-sheet area . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 . Kallioperaikarttojen selitykset, lehti 2222 Seinatjo- ki. 60 sivua, 27 kuvaa ja 7 taulukkoa .

Seinajoen kartta-alue Etela-Pohjanmaalla kasittaa Seinajoen kaupungin ymparistoineen . Alueen kalliopera kuuluu proterotsooiseen svekofenniseen Pohjanmaan liuskejaksoon ja rajoittuu etelassa Keski-Suomen syvakivialueeseen . Kartta-alueen kallioperassa ovat vallitsevina kivilajeina koostumukseltaan ja rakenteeltaan vaihtelevat peliittiset ja grauvakkamaiset liuskeet ja gneissit . Paikoin tavataan sedimentaation aikaisia primaarirakenteita, mutta useimmat kivilajit ovat suhteellisen voimakkaasti metamorfoituneita ja deformoituneita gneisseja . Graniittisia suonia ja migmatisaatiota on gneisseissa runsaimmin alueen lounais- ja pohjoisosissa. Metamorfoosiasteesta riippuen on kiviin paikoin kiteytynyt andalusiitti-, sillimaniitti-, kordieriitti- ja granaattiporfyroblasteja . Metavulkaniitti - metasertti - kiisuliuske assosiaation kivia on parina pitkanomai- sena muodostumana. Niiden kohdalla on voimakas aeromagneettinen ja -sahkoinen anomalia, joka johtuu metaserttien ja kiisuliuskeiden magnetiitti- ja grafiittipitoisuudesta . Metavulkaniittt ovat alkuaan paaosin olleet tholeiittisia laavoja, mutta ovat metamorfoituneet ja deformoituneet raitaisiksi amfiboliiteiksi . Seinajoen kaupungin etelapuolella on useita kookkaita plagioklaasi- ja uraliitti- porfyriittisilleja . Tutkimusalueella on pienikokoisia tonaliitti-, granodioriitti- ja graniitti- intruusioita. Kartta-alueen keskiosassa on runsaasti seka yksinkertaisia- etta kompleksipegmatiitteja . Lahes suuntautumaton porfyyrinen kvartsimontsoniitti leikkaa tonaliittejaja gneisseja kartta-alueen lounaisnurkassa . Aluemetamorfoosi on tapahtunut amfiboliittifasieksen olosuhteissa, mutta kartta-alueen lounaisnurkassa on saavutettu granuliittifasieksen paine- ja lampoti- laolosuhteet . Seinajoen kaupungin kaakkoispuolella on merkittavia antimoni- mineralisaatiota seka kookas kassiteriittipitoinen pegmatiitti . Teksti on suomeksi, kuva- ja taulukkotekstit seka yhteenveto englanniksi .

Hannu Milkitie Seppo I. Lahti Geologian tutkimuskeskus Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 Betonimiehenkuja 4 02150 Espoo 02150 Espoo

SISALTO - CONTENTS

ALUE JA TUTKIMUSVAIHEET 5

KIVILAJIEN LUOKITTELU 7

KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET 7

PINTAKIVILAJIT 8 Mafiset raitaiset metavulkaniitit, amfiboliitit ja sarvivalke- plagioklaasigneissit 8 Kvartsi-maasalpaliuskeet ja felsiset metavulkaniitit 13 Metasertit 14 Grafiitti- ja kiisuliuskeet seka karsikivet 18 Grauvakkaliuskeet, kiillekoyhat biotiittiliuskeet, kiilleliuskeet, kiillegneissit ja biotiitti-plagioklaasigneissit 20

KERROSJUONET 29 Plagioklaasi- ja uraliittiporfyriitit 29

SYVAKIVILAJIT 32 Peridotiitit, gabrot ja dioriitit 32 Kvartsidioritit, tonaliitit, ja granodioriitit 33 Graniitit 33 Pegmatiittigraniitit ja pegmatiitit 38 Porfyyrinen kvartsimontsoniitti 41

TEKTONIIKAN TULKINTAA 41

METAMORFOOSI 42

STRATIGRAFIA JA RADIOMETRISET TAT 44

TALOUDELLISIA AIHEITA 45 Seinajoen antimonimineralisaatiot 45 Pajuluoman tinapegmatiitit 47 Rauta-mangaanimineralisaatiot 49 Volframi- ja jalometalliaiheet 49 Rakennus-, murske- ja korukivet 50

EKSKURSIOKOHTEITA 51

SUMMARY 52

VIITTEET-REFERENCES 57 5

ALUE JA TUTKIMUSVAIHEET

Seinajoen kartta-alue (2222) sijaitsee Etela-Pohjanmaalla Vaasan laanissa . Siihen kuuluu Seinajoen kaupunki kokonaisuudessaan seka osia Alavuden, Ilmajoen, Kuorta- neen, Nurmon, Peraseinajoen ja Ylistaron kunnista ja Lapuan kaupungista . Alue sisaltyy kokonaisuudessaan Sakselan (1934) julkaisemaan 1 : 400 000 - mitta- kaavaiseen kivilajikarttaan B3, Vaasa, jonka selityskirjan on tehnyt Aarne Laitakari (1942) . Varhaisimmat julkaisut seudun kallioperasta kasittelevat granitoideja (Vayrynen 1920, 1923, 1936), rauta- ja mangaanimineralisaatioita (Saxdn 1925), yleista geologiaa (Saksela 1935), kvartsiittisia kivia (Hietanen 1938) ja antimonimineralisatioita (Saksela 1952) . Alueella on Neuvosen (1961) julkaiseman kallioperakartan jalkeen tehty runsaasti tutkimuksia varsinkin Geologian tutkimuskeskuksen malmiosaston toimesta . Seinajoen ympariston antimonimineralisaatioita ovat kuvanneet mm . Paakkonen (1966), Oivanen (1982) ja Borodaev et al . (1983) . Pegmatiitteja seka pegmatiittigraniitteja ovat kuvanneet Virkkunen (1963), Oivanen (1983), Alviola (1986a) ja Karkkainen (1986) . Seinajoen kallioperan litogeokemiaa on tutkinut Karkkainen (1985) . Samalla on tiettyja alueita kallioperakartoitettu yksityiskohtaisesti . Viimeksi mainittuihin tutkimuksiin ovatmerkitta- vasti osallistuneet myos tutkimusassistentti Matti Huuskonen ja tutkimusavustaja Vaino Liimatainen . Vittinki - Nurmo jakson mafisia metavulkaniitteja ja Seinajoen porfyriitti- juonia ovat tutkineet Kousa et al . (in prep .) ja Karkkainen (1991a) . Kartta-alueelta on lisaksi tehty useita opinnaytteita ; Kalliosalon antimonimineralisaatiosta (Lehtio 1981), Seinajoen etelapuolen moreenin Sn-pitoisuuksista (Pirhonen 1982), Vittingin kivista ja mangaanimineraaleista (Kokko 1983), kartta-alueen metaserteista (Tuukki 1984), Seinajoen ympariston pegmatiiteista (Nurmela 1985), Etela-Pohjanmaan korukivista (Vilpas 1989) seka Seinajoen - Ilmajoen alueen metamorfoosista ja deformaatiosta (Makitie 1990) . Muista toista voidaan mainita Geologian tutkimuskeskuksen aerogeo- fysikaaliset matalalentokartat koko karttalehden alueelta ja moreenin geokemialliset kartat usean peruskarttalehden alueelta . Uusien tutkimustulosten avulla on Neuvosen (1961) kallioperakarttaa lainaten ja taydentaen tehty uusi 1 : 100 000 -mittakaavainen Seinajoen alueen (2222) kallioperakartta (Makitie et al ., painossa), johon kasilla oleva kallioperakartan selitys nojau- tuu. Kartan kokoamisvaiheessa ei ole suoritettu varsinaista uudelleenkartoitusta, inutta selityskirjan tekijoilla oli mahdollisuus revidoida alueella parin viikon ajan . Uusi kallioperakartta on valmistettu digitaalisella piirtamismenetelmalla (Fingis-ohjelma) . Tekstissa, kuvissa ja taulukoissa esitetyt koordinaattilukemat on ilmoitettu peruskoor- dinaatiston mukaan ja monien paikannimien jalkeen suluissa olevat numerot viittaavat peruskartaston lehtijakoon .

Lehti 2222 SEINAJOKI Sheet 2222 SEINAJOKI

A O B c C

Kiilleliusketta ja -gneissia Pegmatiittigraniittia ja pegmatiittia Mica schist and mica gneiss Pegmatite granite and pegmatite

Mafista metavulkaniittia ja metaserttia 0 o Tonaliittia ja granodioriittia Mafic metavolcanic and metachert 0 Tonalite and granodiorite

MOMMOOIN Kvartsimontsoniittia Plagioklaasi- ja uraliittiporfyriittia limm. Plagioclase porphyrite and uralite MMOMMOOMIS 00200 Quartz monzonite porphyrite

Kuva 1 . Seinajoen (2222) kartta-alue . A = Kemiallisen analyysin numero, B = Pistelaskuanalyysin numero, C = Valokuvan numero . Fig. 1 . Seinajoki map sheet (2222) area . A = Chemical analysis No ., B = Point counting analysis No ., C = Figure No . 7

Radiometrisia ianmaarityksia koskevat tiedot kokosi Matti Vaasjoki ja kasikirjoituk- sen tarkasti Ilkka Laitakari . Liisa Siren ja Tarja Tuimala piirsivat puhtaiksi kartakkeet ja diagrammit . Selityskirjan laadintaa auttoivat suuresti myos henkilokohtaiset keskustelut aluetta tutkineiden geologien, mm . Niilo Karkkaisen, Reijo Alviolan ja Paunu Oivasen, kanssa . Kaikille edella mainituille kirjoittajat esittavat parhaimmat kiitoksensa .

KIVILAJIEN LUOKITTELU

Intrusiiviset kivet on luokiteltu ja nimetty Streckeisenin (1976) ja Streckeisenin ja LeMaitren (1979) mukaan . Sedimenttikivien luokittelussa on paaosin kaytetty Pettijohnin (1975) luokittelua.

KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET

Seinajoen alueen kalliopera (kuva 1) on svekofennialaisen Pohjanmaan liuskealueen etelaosassa rajoittuen osaksi Keski-Suomen syvakivialueeseen (Simonen 1980) . Kartta-alueella ovat vallitsevina kivilajeina koostumukseltaan ja tekstuuriltaan vaihtelevat peliittiset ja grauvakkamaiset liuskeet ja gneissit . Paikoin kivissa tavataan sedimentaation aikaisia primaarirakenteita, mutta usein kivet ovat suhteellisen voimakkaasti metamorfoituneita ja deformoituneita gneisseja . Metavulkaniitti - metasertti - kiisuliuske assosiaation kivia esiintyy muutamina pitkanomaisina muodostumina . Pintasyntyiset kivilajit ovat alueen vanhimpia kivia, eika niiden kerrostumispohjaa ole tavattu . Karttalehden alueella sijaitsee erikokoisia syvakiviesiintymia . Niiden koostumus on useimmiten tonaliittinen tai granodioriittinen . Vaihtelevan kokoisia pegmatiittigraniitti- intruusioita ja pegmatiittijuonia on runsaasti karttalehden keski- ja kaakkoisosassa . Seinajoen kaupungin etelapuolella on plagioklaasiporfyriittisilleja . Svekofennidien, ja samalla kartta-alueen, geotektonisen miljoon on tulkittu edustavan eugeosynkliiniymparistoa, jota luonnehtivat grauvakkatyyppiset metasedirnentit ja metavulkaniitit (Piirainen 1975, Hietanen 1975) . Ekonomisen mielenkiinnon alueen geologiaan tuovat Seinajoen kaupungin ymparistossa tavatut antimonimineralisaatiot, kompleksipegmatiitit seka eraat pienemmat malmiaiheet . Topografialtaan karttalehden alue on suhteellisen tasaista . Peltoaukeat ovat laajoja ja alavia. Niiden valiset metsaalueet ovat paaosin suota, mutta kallioisia metsaalueita esiintyy myos jonkin verran . Paikalliset topografiset vertikaalierot ovat korkeimmillaan n . 50 m. Kalliopaljastumien esiintymistiheys vaihtelee . Metsaalueilla niita on kohtalaisesti, mutta jokien varsilla seka suo- ja peltoaukeilla niukasti . 8 PINTAKIVILAJIT

Mafiset raitaiset metavulkaniitit, amfiboliitit ja sarvivalke-plagioklaasigneissit

Mafisia metavulkaniitteja on kartta-alueella kapeina jaksoina . Vittingin alueella (2222 03 AC, 06 A) mafiset, Si0 2 -pitoisuudeltaan koyhat metavulkaniitit ovat enimmakseen raitaisia, suuntautuneita amfiboliitteja (kuva 2) . Yhdessa metaserttien ja kiisuliuskeiden- kanssa ne muodostavat useiden kilometrien pituisen ja n . 0 .5 km:n levyisen Vittingin jakson . Amfiboliitit esiintyvat leveimmillaan useiden kymmenien metrien paksuisina konformeina linsseina, mutta linssien paksuus vaihtelee suuresti . Amfiboliitit ovat hieno- ja keskirakeisia ja niissa tavataan metasertti- ja diopsidirikkaita valikerroksia . Pegma- tiitti- ja kvartsijuonet leikkaavat monin paikoin amfiboliitteja . Saxenin (1925) mukaan on amfiboliitteja leptiittisten valikerroksien perusteella pidettava suurimmaksi osaksi effusiiveina . Kokon (1983) mielesta kivien raitaisuus muistuttaa tufflittimaista kerroksellisuutta, mutta myos piirteita laavarakenteista tavataan . Karkkaisen (1991a) mukaan Vittingin jakson amfboliitit edustavat ainakin osaksi

Kuva 2 . Mafista raitaista metavulkaniittia . Fig . 2 . Mafic banded metavolcanite . Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .35, y = 2427 .48 . Valokuva - Photo S . Lahti 9 tyynylaavojen deformoituneita aksiaalisia leikkauksia . Mafisten metavulkaniittien paamineraalit ovat sarvivalke ja plagioklaasi (An3o-sa) (Kousa et al., in prep) . Harvemmin esiintyvina ja paikoin aksessorisina mineraaleina on diopsidia, biotiittia, kvartsia ja kummingtoniittia (Kokko 1983) . Vittingin amfiboliiteissa on lisaksi myos granaattiporfyroblasteja, joiden koostumus Sax6nin (1925) mukaan on 72 mol % almandiinia ja 28 mol % pyrooppia . Amfiboliittien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 3 . Kivet on mineraalikoostumuksen perusteella jaettu sarvivalke- ja kummingtoniittiamfiboliitteihin (Kokko 1983) . Saxdn (1925) on kutsunut viimeksi mainittuja nimella kummingtoniittileptiitti . Kummingtoniittipitoisia kivia esiintyy kuitenkin verraten harvoin . Amfiboliittien mikroskooppinen rakenne on yleensa granoblastinen mutta biotiittipitoisissa kerroksissa paikoin lepidoblastinen (Kokko 1983) . Nurmossa on kiillegneissien valissa teravarajainen, n . 200 - 500 m paksuinen amfiboliittijakso, johon myos liittyy karsiraitaisia ja grafiittipitoisia metasertteja . Nurmon alueen amfiboliitit muistuttavat tekstuuriltaan Vittingin metavulkaniitteja . Kivet ovat hieno-keskirakeisia, massamaisia tai raitaisia amfiboliitteja . Raitaisia tyyppeja esiintyy esim . Luomankylan luoteispuolella . Vaihtelevan paksuiset pegmatiittijuonet leikkaavat amfiboliitteja . Vain Latovuoren laella on tavattu kohtalaisen hyvin sailynytta tyynylaavaa

Kuva 3 . Tyynylaavaa . Fig . 3 . Pillow lava . Latovuori, Nurmo . x = 6966 .16, y = 2447 .42 . Valokuva - Photo J . Keskinen 1 0 (kuva 3), jossa on diopsiditaytteisia manteleita ja plagioklaasi- ja diopsidirikas tyynyjen valiaines (Karkkainen 1991a) . Tyynylaava vaihettuu Latovuorellakin raitaiseksi amfibolii- tiksi . Plagioklaasissa esiintyy kaanteista vyohykkeisyytta ja kaksostuminen on vahaista (Karkkainen 1991a) . Sarvivalkkeen ja plagioklaasin lisaksi kivissa on kalkkisilikaatteja seka niukasti biotiittia ja malmirakeita (Karkkainen 1991 a) . Karttalehtien 2222 09 ja 12 alueella on pienia amfiboliittikallioita . Esim. Koivulaak- son itapuolella (2222 12 A) on mafista raitaista amfiboliittia, jonka paamineraalit ovat sarvivalke ja plagioklaasi . Kvartsin maara on hyvin pieni. Mikroskooppinen rakenne on lahinna granoblastinen . Amfiboliitin ulkoasu muistuttaa suuresti Vittingin ja Nurmon metavulkaniitteja. Vittinki - Nurmo jakson amfiboliittien kemiallisissa koostumuksissa voi erottaa kaksi eri basalttityyppia, joiden keskiarvot ovat taulukossa 1 (Kousa et al ., in prep .) . Mafisten metavulkaniittien kemiallinen koostumus vastaa tholeiittisia basaltteja (kuvat 4 ja 5) . Karkkaisen (1991 a) mukaan Nurinon tyynylaavoissa on kohtalaisen vahan titaania, mutta suhteellisen runsaasti magnesiumia, kromia ja nikkelia . Taulukossa 3 on esitetty mafisten metavulkaniittien kemiallisia koostumuksia . Tektonomagmaattisilla diagrammeilla (mm . Cr vs Y, Ti/Cr vs Y, TiO 2 vs V) Nurmo - Vittinki jakson mafiset metavulkaniitit vastaavat valtameren pohjan tyyppisia basaltteja (Karkkainen 1991a) .

Taulukko 1 . Nurmo - Vittinki jakson mafisten metavulkaniittien kahden erilaisen koostumustyypin keskiarvo Kousan et al . (in prep.) mukaan . Keskihajonta on ilmoitettu suluissa. Table 1 . Mean chemical compositions of two different types of metavolcanic rocks in the Nurmo - Vittinki area (Kousa et al ., in prep .) . Mean determination emerges in parenthesis .

Si02 47,4 (1,38) 48,58 (1,08) Ti02 2,03 (0,2) 1,03 (0,13) A120, 14,76 (1,41) 15,51 (0,75) Fe2O3tot 16,4 (0,91) 12,76 (0,80) MnO 0,23 (0,01) 0,18 (0,01) MgO 5,83 (0,4) 8,26 (0,98) CaO 9,53 (0,83) 10,38 (0,18) Na2O 2,9 (0,36) 2,49 (0,17) K20 0,26 (0,06) 0,38 (0,29) P205 0,18 (0,03) 0,07 (0,01)

Cu (PPM) 100 (67) 130 (12) Zn 130 (6) 80 (12) Ni 80 (15) 170 (72) S 1810 (1238) 680 (490) Ba 130 (90) 80 (25) Sr 180 (49) 170 (91) Zr 130 (15) 70 (15)

1 1

15-

10 - 0 N Y

0 40 50 60 70 60

510 2 (%)

Kuva 4. (Na20+K20) - Si02 diagrammi (Irvine ja Barager 1971) Vittingin - Nurmon mafisista metavulkaniiteista ja Seinajoen porfyriiteista (Karkkainen 1991a) . Symbolit; 1 = mafinen metavulkaniitti, 2 = porfyriitti . Fig . 4. (Na20+K20) - Si0 2 diagram (Irvine & Barager 1971) of mafic metavolcanic rocks of the Vittinki - Nurmo area and porphyrites of the Seinltjoki area (Karkk12inen 1991a) . Symbols; 1 = mafic metavolcanic rock, 2 = porphyrite .

FeO tot

N0 20 +K 2 0 MgO

Kuva 5 . (Na20+K20) - FeOtot - MgO diagrammi (Irvine ja Barager 1971) Vittingin - Nurmon mafisista metavulkaniiteista ja Seinajoen porfyriiteista (Karkkainen 1991a) . Katkoviivalla on merkitty kalkki-alkali- ja tholeiittisarjojen raja . Symbolit kuten kuvassa 4 . Fig . 5 . (Na 20+K20) - FeOtot - MgO diagram (Irvine & Barager 1971) of mafic metavolcanic rocks of the Vittinki - Nurmo area and porphyrites of the Seinajoki area (Karkkainen 1991a) . The broken line indicates the boundary between calc-alkaline rocks and tholeiitic rocks . Symbols as in fig. 4 . 1 2 Geologian tutkimuskeskuksen geofysikaalisilla matalalentokartoilla on mafisten metavulkaniitti - metasertti - kiisuliuske jaksojen kohdalla voimakas magneettinen ja sahkoinen anomalia . Ne johtuvat paaosin metaserttien magnetiittipitoisuudesta ja kiisuliuskeiden magneettikiisu- ja grafiittipitoisuudesta . Vastaavanlaisia anomalioita on myos peitteisilla alueilla . Esim . Veneskosken seudulla (2222 11 A) on anomalia, joka todennakoisesti johtuu peitteisista metavulkaniiteista . Moreenin geokemialliset kartat seka Cobra-kalustolla kairatut naytteet antavatkin viitteita mafisista metavulkaniiteista ja metaserteista (N .Karkkainen, suullinen tiedonanto) . Kyronjoen seudun (2222 06) anomaliat johtuvat puolestaan rikkipitoisista Litorinasavista ja kallioperan mustaliuskeista (Peltoniemi 1982) . Ilmajoella, karttalehden 2222 01 AC alueella, on intermediaarisia tuffiittimaisia sarvivalke-plagioklaasigneisseja (kuva 6). Sarvivalkkeen maara vaihtelee ; vaikuttaa silty etta se on paikoin dehydrautunut pyrokseeniksi . Sarvivalke-plagioklaasigneissit esiintyvat n. 5 - 50 m :n levyisina jaksoina, joita voi seurata satoja metreja . Kalmoonmaella on kalliossa repaleisia ortopyrokseenikasaumia ja Isovuoren itapuolella on blastokerrok- sellisuutta . Sarvivalke-plagioklaasigneissin kemiallinen analyysi on taulukossa 3 . Kyrkosjarven lansipuolella on muutamia kalliopaljastumia, jotka ovat amfibolipitoisempia kuin em . sarvivalke-plagioklaasigneissit .

Kuva 6 . Tufflittimaista sarvivalke-plagioklaasigneissia . Fig . 6. Tuff tic hornblende plagioclase gneiss . Levottomanmaki, Ilmajoki . x= 6951 .60, y= 2424 .70 Valokuva - Photo H . Makitie 1 3

Kvartsi-maasalpaliuskeet ja felsiset metavulkaniitit

Pajuluoman - Kalliosalon alueella (2222 08 AC, 2222 07 D) on metapeliiteissa valikerroksina vaaleanharmaata kvartsi-maasalpaliusketta . Kivet lienevat ainakin osaksi rapautumissedimenttien sekaisia tuhkasedimentteja, joista on kaytetty kenttanimea 'hapan vulkaniitti ja hapan tuffiitti' (Oivanen 1982) . Liuskeissa plagioklaasi on yleisempaa kuin kalimaasalpa ja biotiitti yleisempaa kuin muskoviitti (Oivanen 1982) . Aksessorisina mineraaleina on mm . sarvivalketta ja epidoottia . Oivasen (1982) mukaan happamat tufflitit ovat joko tasarakeisia tai pieniporfyyrisia . Kiillepitoisuuden kohotessa tuffiitit vaihettuvat grauvakkamaisiksi kiviksi . Kallioperakartalla on felsisten metavulkaniittien merkkia kaytetty harvoin, silly niiden maaritys on vaikeaa . Kivet ovat yleensa niin voimakkaasti uudelleenkiteytyneita, etta vulkaanisia primaarirakenteita tavataan vain hyvin harvoin . Tervasmaen alueella (2222 08 C) kvartsirikkaat liuskeet ovat ainakin osaksi epiklastisia sedimentteja . Kivissa on nimittain runsaasti kvartsirakeista koostuvaa blastoklastisuutta (kuva 7) . Karmesnevan itapuolella (2222 07 B) on muutamilla kalliopaljastumilla vulkaanista breksiaa muistuttavaa kivea (N . Karkkainen, suullinen tiedonanto) . Niissa nakyy litistyneita murskaleita, jotka koostuvat hajarakeisesta maasalpaporfyyrista ja erilaisista kvartsi- ja maasalparikkaista kivista .

9 Kuva 7 . Runsaasti kvartsiklasteja sisaltavaa liusketta . Fig 7. Adundant quartz dusts in schist . Tervasmaki, Nurmo . x = 6960 .17, y = 2445 .48 Mikrovalokuva - Microphoto H . Makitie 14 Marttalanniemen alueella (2222 07 D) on vahaisessa maarin serisiittikvartsiittia ja/tai voimakkaasti serisiittiytynutta kvartsi-maasalpaliusketta . Kivet sisaltavat serisiittia n . 15 % . Tornavan alueella (2222 08 A) on myos serisiittikvartsiittia valikerroksina (Paakkonen 1966) .

Metasertit

Vittingin alueella (2222 03 A, C) esiintyy amfiboliittien ja kiisuliuskeiden yhteydessa runsaasti 'kvartsikivia' (Laitakari 1914, Saxen 1925) . Nykyisin nama 'kvartsikivet' on tulkittu metaserteiksi (Kokko 1983, Tuukki 1984) . Kivet ovat voimakkaasti uudelleen ki- teytyneita, lasimaisia, toisinaan raitaisia ja variltaan vaaleita, siniharmaita, vihertavia tai lahes mustia (Tuukki 1984) . Metasertit esiintyvat konformeina kerroksina liuskeissa ja kerrospatjojen paksuus on n . 1 - 10 m . Hietanen (1938) on jakanut alueen metasertit lasimaiseen kvartsikiveen ja raitaisen kvartsiliuskeeseen . Tuukki (1984) on erotellut metasertit raidattomiin e1i lasimaisiin ja raitaisiin tyyppeihin. Vaaleat raitaiset tyypit ovat alueella Tuukin (1984) mukaan yleisimpia .

Kuva 8 . Pallomaista rakennetta metasertissa . Fig . 8 . Orbicular texture in metachert . Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .16, y = 2426 .68 Valokuva - Photo S . Lahti 15

Lasimainen e1i raidaton metasertti on massamaista kvartsikivea . Kiven van on yleensa hiukan sinertavaa, mutta myos harmahtavia ja valkoisia tyyppeja tavataan . Paamineraalina on lahes aina yksinomaan kvartsi . Aksessorisina mineraaleina esiintyy kiisuja ja grafiittia . Paikoin kivessa on soikeita diopsidirikkaita linsseja . Raitaisessa metasertissa tavataan ohuita pyrokseeni- ja amfibolipitoisia raitoja . Raitaisuus ilmenee myos puhtaiden ja epapuhtaiden kvartsiraitojen vuorotteluna (Tuukki 1984). Kivea luonnehtii monin paikoin kohtuullinen grafiitti- ja kiisupitoisuus . Pinnaltaan tallaiset kivet ovat tumman ruskeita ja ruosteisia . Magnetiittirikkaat metasertit ovat

Taulukko 2 . Seinajoen kartta-alueen metavulkaniittien ja porfyriittien mineraalikoostumuksia . Table 2 . Mineral composition of metavolcanic rocks and porphyrites in the Seinajoki area .

1 . 2. 3. 4. 5. 6. 7 . 8 .

Sarvivalke - Hornblende 54,7 51,0 - 1,8 9,6 24,6 21,4 14,6 Plagioklaasi - Plagioclase 25,7 38,7 44,8 59,0 55,1 27,6 24,4 32,6 Kvartsi - Quartz 1,5 0,6 14,4 6,2 16,2 37,4 42,6 37,4 Biotiitti - Biotite 13,6 0,2 3,2 16,6 17,2 2,8 7,8 12,0 Kummingtoniitti - Cummingtonite - 34,9 - Tremoliitti - Tremolite 3,8 Ortopyrokseeni - Orthopyroxene 10,4 - Klinopyrokseeni - Clinopyroxene - 4,3 - Granaatti - Garnet 0,1 - - - Opaakki - Opaque 3,9 2,9 2,2 0,8 0,6 5,0 2,6 1,2 Aksessoriset - Accessories 0,6 2,7 0,5 0,9 1,3 2,6 1,2 2,2

Yhteensa - Total 100 100 100 100 100 100 100 100

1 . Mafinen metavulkaniitti - Mafic metavolcanic rock . Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .12, y = 2424 .40 (Kokko 1983) . 2. Mafinen metavulkaniitti - Mafic metavolcanic rock . Koivulakso, Nurmo . x = 6974 .42, y = 2450 .47 3. Kummingtoniittiamfiboliitti - Cummingtonite amphibolite . Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .20, y = 2427 .68 (Kokko 1983) . 4. Pyrokseeni-sarvivalke-plagioklaasigneissi - Pyroxene hornblende plagioclase gneiss . Kalmoonmaki, Ilmajoki . x = 6951 .01, y = 2425 .11 5. Sarvivalke-plagioklaasigneissi - Hornblende plagioclase gneiss . Kuttukyto, Ilmajoki . x = 6950 .42, y = 2423 .58 6. Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite . Lootakallio, Nurmo . x = 6960 .28 , y = 2444 .95 (Nurmela 1985). 7. Suuntautunut plagioklaasiporfyriitti - Foliated plagioclase porphyrite . Lootakallio, Nurmo . x = 6960 .27, y = 2444 .93 (Nurmela 1985) . 8. Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite . Kalliosalo, Nurmo . x = 6959 .13, y = 2446 .17 (Nurmela 1985) 1 6

Taulukko 3 . Seinajoen kartta-alueen metavulkaniittien ja porfyriittien kemiallisia koostumuksia. n .d. _ ei maaritetty . Table 3. Chemical compositions of metavolcanic rocks and porphyrites of the Seinajoki map-sheet area .

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.

Si02 48,30 49,67 48,62 48,10 46,37 56,00 53,39 55,97 Ti02 1,87 1,04 0,97 1,97 1,43 0,69 1,70 0,99 A120, 14,37 15,15 16,52 13,59 16,53 17,60 14,34 15,20 Fe20,tot 15,44 12,35 10,43 17,25 12,17 n.d. n.d. n.d. FeOtot n.d. n.d. n.d. n.d. n.d. 7,46 13,62 9,17 Fe203 n.d. n.d. n.d. n.d. n.d. n.d. n.d. n.d. FeO n.d. n.d. n.d. n.d . n.d. n.d . n.d. n.d . MnO 0,23 0,19 0,18 0,24 0,20 0,15 0,13 0,15 MgO 5,89 8,00 9,25 6,20 10,67 3,37 4,86 4,99 CaO 10,46 10,20 11,82 8,87 9,76 6,69 7,26 5,86 Na2O 2,52 2,62 2,15 2,94 2,17 4,55 2,12 2,09 K20 0,20 0,33 0,10 0,31 0,62 1,68 0,32 2,74 P205 0,18 0,07 0,06 0,16 0,08 0,43 0,33 0,39 S 0,21 n.d. n.d. n.d. n.d. 0,22 0,68 0,03

99,67 99,62 100,10 99,63 100,00 98,84 98,75 97,58

1 . Mafinen metavulkaniitti - Mafic metavolcanic rock . Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .34, y = 2427.69 (Kousa et al ., in prep .) 2. Mafinen metavulkaniitti - Mafic metavolcanic rock. Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .60, y = 2427.46 (Kousa et al ., in prep .) 3 . Tyynylaava - Pillow lava . Latovuori, Nurmo . x = 6966 .19 , y = 2447 .45 (Karkkainen 1991 a) . 4 . Mafinen metavulkaniitti - Mafic metavolcanic rock . Luoma, Nurmo . x = 6968 .36, y = 2445 .42 (Kousa et al ., in prep .) 5 . Metagabro - Metagabbro . Autio, Nurmo . x = 6967 .73, y = 2445 .41 (Karkkainen 1991a) 6. Pyrokseeni-sarvivalke-plagioklaasigneissi - Pyroxene hornblende plagioclase gneiss . Kalmoonmaki, Ilmajoki. x =6951 .02, y = 2425 .12 (Makitie 1990) 7. Sarvivalke-plagioklaasigneissi - Hornblende plagioclase gneiss . Kivenneva, Ilmajoki . x = 6960 .42, y = 2434 .86 (Makitie 1990) 8. Sarvivalke-plagioklaasigneissi - Hornblende plagioclase gneiss . Trompunmaki, Ilmajoki . x = 6950.81, y = 2439 .16 (Makitie 1990) 9. Felsinen metavulkaniitti tai kvartsi-maasalpaliuske - Felsic metavolcanic rock or quartz felspar schist . Karmesneva, Nurmo . x = 6959 .95, y = 2443 .19 (Karkkainen 1991a) 10. Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite . Satamo, Seinajoki . x = 6961 .67, y = 2441 .68 11. Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite . Kalliosalo, Nurmo . x = 6959 .01, y = 2446 .30 (Oivanen 1982) . 12 . Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite . Sikakangas, Seinajoki . x = 6955 .90, y = 2442 .90 13 . Uraliitti-plagioklaasiporfyriitti - Uralite plagioclase porphyrite . Mustakorpi, Seinajoki . x = 6956.90, y = 2442 .10 14. Mantelipitoinen plagioklaasiporfyriitti - Amygdaloidal plagioclase porphyrite . Sikakangas, Seinajoki . x = 6956 .08, y = 2443 .96 (Oivanen 1982) 17 Taulukko 3. (jatkuu) Table 3. (cont.)

9. 10. 11 . 12. 13. 14.

Si02 68,94 63,44 62,82 65,08 57,20 65,34 Ti02 0,51 0,60 0,62 0,44 0,79 0,46 AI20, 15,57 16,15 17,28 16,01 15,99 16,58 Fe20,tot 5,04 6,32 n.d . 4,77 9,97 n.d. FeOtot n.d. n.d. n.d . n.d. n.d. n.d. Fe203 n.d. n.d. 1,05 n.d. n.d. 0,63 FeO n.d. n.d. 4,49 n.d. n.d. 3,33 MnO n.d. 0,09 0,08 0,08 0,16 0,06 MgO 1,43 2,67 1,87 1,67 4,22 1,44 CaO 3,84 3,88 4,89 4,32 6,44 4,19 Na2O 2,82 4,86 4,90 4,77 2,89 4,00 K20 1,64 1,31 1,05 2,09 1,27 2,55 P203 0,12 0,13 0,14 0,13 0,12 0,10 S n.d. n.d. n.d . n.d. n.d. n.d.

99,91 99,45 99,19 99,36 99,05 98,68

hyvin tummia . Metaserteissa on paikoin melko runsaasti muskoviittia, jolloin kivi alkaa muistuttaa ympariston epiklastisia kivia. Vittingin talon etelapuolella on metaserttipaljastumissa paikoin pyoreita, sirppimur- rosmaisia rakenteita (kuva 8) . Kivea rikkoessa voi havaita, etta ympyrarakenteet ovat leikkauksia erikokoisista pitkanomaisista serttinoduleista . Ne esiintyvat 'kerrossidonnai- sesti' raitaisuuden suunnassa ja valilla on kerrospatjoja, joissa kivi on lasimaista ja rakennetta ei tavata. Metaserteissa on mangaanimineraaleja eniten Saxdnin (1925) kuvaamassa rodoniitti- esiintymassa, joka sijaitsee Vittingin talon lounaispuolella seka niukasti myos Kivimaen (2222 12 B) alueella . Yleisimmat mangaanimineraalit ovat rodoniitti ja pyroksmangiitti . Ne esiintyvat metaserteissa raitoina ja linsseina . Vahemmassa maarin tavataan tefroittia, spessartiinia, rodokrosiittia, neotokiittia, knebeliittia ja alabandiittia (Saxen 1925). Vittingin mangaanimineraaleista on kirjallisia mainintoja jo 1800 -luvun puolivalista lahtien (Arppe 1858, Nordenskiold 1863) . Alueen mineraaleja on kasitelty useissa raporteissa ja julkaisuissa (Laitakari 1967) . Viime aikoina mangaanimineraalien koostumusta ovat kuvanneet Tornroos (1982) ja Kokko (1983) . Vittingin rodoniittien MnO - pitoisuus on n . 45 - 46 % (Saxen 1925, Kokko 1983) . Nurmon alueella (2222 08) on lahes samanlaisia karsiraitaisia ja grafiittipitoisia metasertteja kuin Vittingissa . Muodostuma on n . 100 m levea ja n. 3 km pitka . Vaikka Nurmon 'kvartsikivet' eli metasertit muistuttavat monin tavoin Vittingin kivia, eraita 18 eroja muodostumien kesken kuitenkin esiintyy (Hietanen 1938) . Hietasen mukaan Vittingin alueen metaserteissa on enemman magnetiittia kuin Nurmossa . Toisaalta metaserttien gruneriitti on Nurmossa rautapitoisempaa kuin Vittingissa (Hietanen 1938) . Nurmon metaserteista ei ole tavattu rodoniittia, mika Vittingissa on paikoin yleista (Hietanen 1938) . Nurmossakin on mahdollisesti rodoniittiesiintyma, koska rodoniittiloh- kareita on loytynyt sorakuopasta Virkanevan kaakkoispuolelta (2222 11 A) (M .Huusko- nen, suullinen tiedonanto) . Hietanen (1938) on jakanut Nunnon metasertit kolmeen ryhmaan : (1) lasimaiseen sinertavaan puhtaaseen 'kvartsikiveen', iota on Huhtamaen talon luoteispuolella, (2) hieno-keskirakeiseen sunntautuneeseen, paikoin gruneriittipitoiseen kvartsikiveen, iota on Huhtamaen talon etelapuolella ja (3) lasimaiseen 'kvartsikiveen', jota on edellisen kaakkoispuolella . Viimeksi mainittu kivi vaihettuu hienorakeisemmaksi, vaaleanunaksi tyypiksi, jossa on klastimaisia kvartsifragmentteja (Hietanen 1938) . Isomaella (2222 09 D) ja Kivimaella (2222 12 B) amfiboliitteihin liittyy pienialaisia metaserttiesiintymia, jotka ovat vaihtelevin maarin sinertavia, kalkkiraitaisia, kiisuja mangaanipitoisia (Tuukki 1984, Vilpas 1989) . Peitteisia metasertti-, amfiboliitti- ja karsi- kivivalikerroksia lienee myos Paukannevalla ja Kurjennevalla geokemiallisten karttojen ja kairattujen Cobra- naytteiden perusteella (N .Karkkainen, suullinen tiedonanto) . Seinajoen kartta-alueen metasertit lukeutuvat isompaan, paikoin katkeilevaan metavulkaniittijaksoon, iota voi seurata Laihialta Vittingin kautta Nurmoon . Sielta jakso jatkuu poimuttuneena Lapualle ja mahdollisesti ntyos itaanpain . Vittingin metasertteja on analogisen luonteensa puolesta pidettava geneettisesti sainanlaisina kuin Lapuan Simsion metasertit, jotka oval syntyneet todennakoisesti epaorgaanisesti saostumalla joke ei- vulkaanisessa tai vulkaanisesssa ympiirist6ssa (Tuukki 1984) . Kerrostunrisymparisto ja -olosuhteet eivat ilmeisesti kuitenkaan olleet taysin identtiset, koska Vittingin metaserteissa esiintyy paikoin ohuita epi- ja pyroklastisia kerroksia (Tuukki 1984) .

Grafiitti- ja kiisuliuskeet seka karsikivet

Metavulkaniittien ja ntetaserttien yhteydessa, mutta paikoin muuallakin, on grafiitti- ja kiisuliuskeita (Neuvonen 1961) . Vittingin alueen metaserteissa on ohuina valikerroksina rapautunutta ja pehmeaa grafiitti- ja kiisurikasta liusketta (Saxen 1925) . Kiisuliusketta on nahtavissa esimerkiksi Vittingin kylan kaakkoispuolella olevan sepelilouhoksen seinamissa (kuva 9). Vittingin seudulla on myos biotiitti-plagioklaasigneisseissa paikoin grafiittipitoisuutta, esim . Suutarlan talon luoteispuolella (Sax6n 1925) . Oivasen (1978) ja Kokon (1983) mukaan on Vittingin seudun kiisuliuskeiden yleisin sulfidimineraali magneettikiisu. Vahaisessa maarin on lisaksi rikkikiisua, kuparikiisua ja sinkkivalketta . Japinkylan lansipuolella (2222 02 A) aeromagneeettiset- ja sahkoiset anonialiat johtuvat paaosin kapeista metapeliitteihin liittyvista grafiitti- ja kiisuliuskevalikerroksista 1 9

(Sarapaa 1986) . Ilmajoen Ahonkylan (2222 05 A) koulun vieressa on pieni grafiittiesiin- tyma, joka myohemmissa tutkimuksissa on osoittautunut vaatimattomaksi (Mononen 1988) . Kivennevan etelapuolella (2222 05 AC) on muutama pieni kalliopaljastuma grafiitti- ja kiisupitoisia liuskeita seka diopsidi-granaatti-karsikivea . Myos kartta-alueen pohjoisreunalla on kiisuliuskeita . Koskenkylan Ritakorvesta puoli kilometric itaan (2222 12 B) on kalliopaljastumissa hyvin kiisupitoista biotiitti-plagioklaasigneissia . Kun juuri talle kohdalle sattuu eras seudun magneettisista anomalioista, saattavat muutkin lahialueen hairiot olla kiisuliuskeiden aiheuttamia . Seinajoen kaupungin etelc- ja kaakkoispuolen vulkaniitteihin liittyy karsikivea kapeina valikerroksina ja pienina pesakkeina . Muutamissa niista on vahaistc scheeliitti- ja kultapirotetta (Oivanen 1982, N . Karkkainen suullinen tiedonanto) . Karsikivea on suhteellisen runsaasti ainakin Kalliosalon (2222 07 D) luoteispuolella, missy sita tavataan metrin levyisena kerroksena plagioldaasiporfyriittilinssin molemmissa kontakteissa (Oivanen 1982) . Karsimineraaleina on diopsidia ja granaattia . Kartta-alueen volframi- ja jalometalliaiheita kuvataan sivulla 49 .

Kuva 9 . Rapautunutta grafiitti- ja kiisuliusketta . Fig . 9. Weathered graphite schist and sulphide schist. Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .12, y = 2426 .87 Valokuva - Photo H . Makitie

Grauvakkaliuskeet, kiillekoyhat biotiittiliuskeet, kiilleliuskeet, kiillegneissit ja biotiitti-plagioklaasigneissit

Seinajoen kartta-alueen paakivilajeina ovat koostumukseltaan ja rakenteeltaan vaihtelevat peliittiset ja grauvakkamaiset liuskeet ja gneissit . Useimmat kivilajit ovat suhteellisen voimakkaasti metamorfoituneita ja sisaltavat gramittisia suonia . Liuskeissa on paikoin primaarisia sedimenttirakenteita seka metamorfoosiastetta ilmaisevia indeksimineraaleja . Kallioperakartalla liuskeet ja gneissit on merkitty sinisella pohjavarilla ja eroteltu paallemerkinnoin . Kartta-alueella voidaan erottaa ainakin seuraavat peliittiset ja grauvakkamaiset kivilajit: - Suhteellisen kiille- ja alumiinikoyhaa, hienorakeista biotiittiliusketta on Hirvijarven tekoaltaan etelapuolella (2222 11) . Kivi sisaltaa kiilletta n . 15 - 20 % ja siina on grauvakkaliusketta valikerroksina . - Andalusiittiporfyroblasteja sisaltavaa kiilleliusketta on Seinajoen kaupungin ymparistossa (2222 08) . Se sisaltaa kiillemineraaleja 30 - 50 % . - Voimakkaasti metamorfoitunutta granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneissia on kartta-alueen lounaisnurkassa (2222 01, 04 A) . - Raitaista, paikoin graniittiutunutta ja migmatiittista biotiitti-plagioklaasigneissia on runsaasti kartta-alueen pohjoisreunalla . - Karkeahkorakeista biotiitti-muskoviitti-sillimaniitti(fibroliitti)-plagioklaasigneissia on Vittingin, Konnin, Ahonkylan ja Rengon alueilla .

• A1 20 3 -pitoisuus (%) 5 • • = 4 .77 - 15 .57

4 - / + = 16 .55-22 .10

3 - • • Na20 + / (%) 2 - 0' + +

• • +

1 2 3 4 5 K 2 0 (%) = 1 +=2

Kuva 10 . Seinajoen ympariston (2222 08, 06 CD) suprakrustisia kivia Na2O - KO diagrammilla. Symbolit : 1 = grauvakkaliuskeet ja kvartsi-maasalpaliuskeet, 2 = kiilleliuskeet. Osa analyyseista Karkkaisen (1991b) mukaan . Fig . 10. Na 2O - K20 diagram of the supracrustal rocks from the Seinajoki area . Symbols : 1 = graywacke schists and quartz feldspar schists, 2 = mica schists . Analyses partly after Karkkltinen (1991b) . 2 1

Konkreetiot ja kalsiumrikkaat budinoituneet valikerrokset ovat peliittisissa kivissa kohtalaisen yleisia, mutta ne sijaitsevat aina suhteellisen psammiittisissa ja kiillekoyhissa valikerroksissa . Kallioperakartalla konkreetion merkkia on kaytetty silloin, kun niita on tavallista runsaammin . Seinajoen kaupungin ymparistossa suprakrustisia kivia luonnehtii toisaalta natriumrik- kaat grauvakkaliuskeet ja kvartsi-maasalpaliuskeet ja toisaalta alumiinirikkaat kiilleliuskeet (kuva 10) . Alueen sedimenttikivien kemiallisia koostumuksia on tutkinut Karkkainen (1991b) . Samanlainen bimodaalisuus on havaittavissa myos karttalehden 2222 01 alueella, missy porfyroblastiset kiillegneissit vaihtelevat leveina patjoina psammiittisten biotiitti-plagioklaasigneissien kanssa . Kartta-alueen pohjoisosan gneissit ovat psammiittisia biotiitti-plagioklaasigneisseja, joissa on kiillerikkaita valikerroksia vain niukasti . Kartta-alueen ainoa metakonglomeraattipaljastuma sijaitsee Routakallion lansipuolella (2222 10 A) . Nurmelan (1985) mukaan metakonglomeraatti on polymiktinen. Kivilajipal- lot ovat erilaisia metavulkaniitteja seka sarvivalke- ja kvartsikivia. Metakonglomeraattia esiintyy metrin levyisena kerroksena .

Kuva 11 . Keskirakeista tasalaatuista ja hienorakeista kerrallista metagrauvakkaa . Fig. 11 . Medium-grained homogenic metagraywacke and fine-grained graded metagraywacke . Hangaskorpi, Nurmo . x = 6962 .12 , y = 2448 .20. Valokuva - Photo S . Lahti 22 Sedimenttirakenteiden suhteen hyvin sailynytta metagrauvakkaa esiintyy muutamin paikoin. Hangaskorven alueella (2222 08 C) metagrauvakassa tavataan klastisuutta, kerroksellisuutta (kuva 11) seka sedimentoitumisen aikana erodoituneita ja tayttyneita uomia . Klastien lapimitta on jopa 5 mm ja ne koostuvat kvartsista seka kvartsi- ja maasalparikkaista kivilajifragmenteista . Klastit ovat venyneet deformation suunnassa . Deformoitumisen lisaantyessa kivi vaihettuu grauvakkaliuskeeksi . Ymparistossa on vallitsevana kivilajina suhteellisen kiillekoyha biotiittiliuske ja andalusiitti-kiilleliuske, joissa on paikoin kalimaasalpaporfyroblasteja . Kallioperakartalla metagrauvakat ja grauvakkaliuskeet on esitetty samalla merkilla kiillekoyhien biotiittiliuskeiden kanssa . Hirvijarven tekojarven (2222 11) ymparistossa on runsaasti hienorakeista, tasalaatuista kiillekoyhaa biotiittiliusketta (kuva 12) . Kivelle on annettu tams nimi, koska se on haluttu erottaa kartta-alueen muista metapeliiteista . Kivi on paikoin vain heikosti liuskeinen ja tuoreelta pinnaltaan tummaa . Mikroskooppisessa mittakaavassa kivessa niikyy usein blastoklastisuutta . Paamineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi ja biotiitti . Aksessoriset mineraalit ovat muskoviitti, zirkoni, apatiitti ja opaakit . Alumiinirikkaita porfyroblasteja ei liuskeessa yleensa ole . Kiillerikkaissa osissa on satunnaisesti loydetty

Kuva 12 . Kiillekoyhaa biotiittiliusketta, jossa on kvartsisuonia ja konkreetioita . Fig . 12 . Mica poor biotite schist, ti Tiich contains quartz veins and concretions . Varpulanjarvi, Nurmo . x = 6967 .56, y = 2455 .39 Valokuva - Photo S . Lahti 23 fibroliittista sill] maniittia . Kiilteiden maara on n . 20 % eli pienempi kuin Seinajoen kaupungin etelapuolella olevissa kiilleliuskeissa . Varpulan tekojarven lansirannalla esiintyy kivessa runsaasti ohuita kvartsirikkaita juonia ja samalla alueella on kapeita teravarajaisia metagrauvakkavalikerroksia, joissa klastien lapimitta on paikoin jopa 5 mm . Sedimenttis- ta alkuperaa indikoivia konkreetioita on kivissa suhteellisen runsaasti (kuva 12) . Saman- laista kivea seka grauvakkaliusketta on myos Vittingin alueella . Andalusiitti-kiilleliusketta on runsaimmin Seinajoen kaupungin etela- ja kaakkoispuolella ja erityisesti Routakallion etelapuolella (2222 08 A) . Liuskeen paamineraalit ovat kvartsi, biotiitti ja muskoviitti . Aksessoriset mineraalit ovat plagioklaasi, andalusiitti, stauroliitti, kloriitti, apatiittti, turmaliini . Andalusiittia on peukalonpaan kokoisina porfyroblasteina . Liuskeiden mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 4 . Kiilleliuskeissa on voimakas akselitasoliuskeisuus ja paikoin tavataan lisaksi kink- poimuja . Psammiittisten valikerroksien yhteydessa on primaarikerroksellisuus paikoin hyvin sailynyt (kuva 13) . Myos Vittingin alueella on vahaisessa maarin andalusiitti-, stauroliitti-, granaatti- ja sillimaniittipitoisia kiilleliusketta ja -gneisseja (Kokko 1983) .

Kuva 13 . Kerroksel I ista kiilleliusketta, joss a on and alusiitti-ja stauroliittiporfyroblasteja . Fig . 1.3 . Layered mica schist, which has andalusite and staurolite porphyroblasts . Routakallio, Seinajoki . x = 6960 .53, y = 2443 .86 Valokuva - Photo S . Lahti 24 Karttalehden lounaisnurkassa on granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneisseja (kuva 14) . Kivien metamorfoosiaste on korkeampi kuin karttalehden muissa osissa . Paa- mineraalit ovat kalimaasalpa, plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, granaatti, kordieriitti ja sillimaniitti. Aksessoriset mineraalit ovat m.m. zirkoni, apatiitti, opaakit seka piniitti . Gneissien blastokerroksellisuus on viela havaittavissa . Pegmatiittijuonia ja -suonia seka graniittisia osueita on melko vahan . Samalla alueella on runsaasti myos tasalaatuisia, psammiittisia biotiitti-plagioklaasigneisseja . Gneissien raekoko suurenee lounaaseen ja samalla gneisseihin ilmestyy harvakseen ohuita graniittisuonia ja paikoin granaattia . Tasalaatuista, hieno-keskirakeista biotiitti-plagioklaasigneissia tai kiillekoyhaa biotiittiliusketta on esim . Lammasviidan sepelilouhoksessa Pojanluoman luoteispuolella (2222 04 B) . Kiillerikkaat gneissit ja alumiinikoyhat biotiitti-plagioklaasigneissit ovat leveina jaksoina . Esimerkiksi korkea Luomaistenkallio koostuu biotiitti-plagioklaasigneissista, mutta ympariston alavat seudut granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneisseista . Gneissit ovat paikoin rapautuneita, ainakin Myllylammen lansipuolella (2222 01 B) ja Ruostekalliolla (2222 01 A) .

Kuva 14 . Granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneissia, jOssa on psammiittisten valikerroksien relikteja . Fig . 14 . Garnet-cordierite-sillimanite-mica gneiss, which contains relicts of psanmitic intercalations . Levottomanmaki, Ilmajoki . x = 6951 .40, y = 2424 .43 Valokuva - Photo J . Keskinen 25

Kartta-alueen pohjoisreunalla epiklastiset kivet ovat biotiitti-plagioklaasigneisseja, joissa on vaihtelevin maarin graniittisia suonia (kuvat 15 ja 16) . Graniittisen suoniainek- sen (kuva 15) maara lisaantyy seka kiven raekoko kasvaa pohjoiseen . Kiillerikkaat osat esiintyvat kapeina luiroina vallitsevina olevien psammiittisten kerroksien valissa (kuva 16) . Kartta-alueen luoteisnurkassa gneissit ovat jonkin verran graniittiutuneita . Gneisseis- sa on paikoin granaattia ja erityisesti luoteisosassa fibroliittista sillimaniittia (kuva 16) . Karkeahkorakeista, raitaista muskoviitti-biotiitti-plagioklaasigneissia on runsaasti Seinajoen kaupungin lounaispuolella . Kivea paasee nakemaan hyvin esim . Ilmajoen Ahonkylan koulun viereisessa tieleikkauksessa (x = 6963 .21, y = 2432 .73). Gneissin psammiittiset valikerrokset ja graniittiset suonet ovat intensiivisesti poimuttuneita . Kiillerikkaat valikerrokset esiintyvat ohuina luiroina ja sisaltavat paaasiassa biotiittia, muskoviittia, plagioklaasia ja kvartsia seka paikoin fibroliittista sillimaniittia . Paikoin muskoviitti, kvartsi ja sillimaniitti muodostavat yhteenkasvettumia, jotka esiintyvat vaaleina kohournina kallion pinnalla . Vastaanlaisia gneisseja on Vittingin, Konnin, Niemelankylan ja Renkonkylan alueilla . Saman alueen pegmatiittigraniitti-intruusiot muodostavat paikoin gneissien kanssa migmatiittia .

Kuva 15 . Metamorfoosiasteen kohnamisen aiheuttamaa graniittista suoniainesta biotiitti-plagioklaasigneississa . Fig. 15 . Granitic vein material in biotite plagioclase gneiss caused by rised metamorphic grade . Ympyriainenneva, Lapua . x = 6976 .64, y = 2454 .01 Valokuva - Photo S . Lahti 26

Kuva 16. Graniittisuonia sisaltavaa biotiitti-plagioklaasigneissia kartta-alueen pohjoisosasta, kiillerikkaissa kerroksissa on sillimaniittia . Fig . 16. Biotite plagioclase gneiss with granitic veins from the northern part of map sheet area, the mica rich layers contain sillimanite . Uitonkalliot W, Ylistaro . x = 69797 .58, y = 2431 .12 Valokuva - Photo H. Makitie

Taulukko 4 . Seinajoen kartta-alueen sedimenttikivien mineraalikoostumuksia . Table 4. Mineralogical composition from metasedimentary rocks in the Seinajoki map area .

9. 10 . 11 . 12 . 13. 14. 15.

Kvartsi - Quartz 65,7 47,5 32,1 10,2 29,0 24,0 27,5 Kalimaasalpa - K-feldspar 0,6 - 3,0 0,5 25,0 Plagioklaasi - Plagioclase 24,5 - 42,3 12,9 13,0 13,5 25,0 Biotiitti - Biotite 5,4 35,3 24,4 68,5 49,0 39,5 13,0 Muskoviitti - Muscovite 0,6 16,6 1,2 6,2 - - Sillimaniitti - Sillimanite - 1,5 5,5 10,0 3,0 Kordieriitti - Cordierite - 12,0 2,0 Granaatti - Garnet 1,1 - 3,5 Aksessoriset - Accessories 2,1 0,6 0,7 0,5 0,5 1,0

Yhteensa - Total 100 100 100 100 100 100 100 27

Kuva 17 . Liuskesulkeuma gneissimaisessa granodioriitissa . Fig . 17. Schist enclave in gneissic granodiorite . Kitinoja, Lapua . x = 6979 .24, y = 2439 .45 Valokuva - Photo S . Lahti

Taulukko 4 . (jatkuu) Table 4. (cont .)

9 . Kvartsi-maasalpaliuske - Quartz feldspar schist. Tervaskonto, Nurmo . x = 6960 .14, y = 2445 .57 10. And alusiitti-kiilleliuske-Andalusite mica schist. Routakallio, Seinajoki . x = 6960 .71, y = 2443 .90 11. Kiillegneissi - Mica gneiss. Vittinki, Ylistaro . x = 6972 .59, y = 2427 .19 (Kokko 1983) 12. Muskoviitti-biotiitti-plagioklaasigneissi (kiillerikas valikerros) - Muscovite biotite plagioclase gneiss (mica rich layer) . Ahonkyla, Ilmajoki . x = 6963 .22, y = 2432 .70 13. Sillimaniitti-kiillegneissi - Sillimanite mica gneiss . Ritola, Ilmajoki . x = 6958 .12, y = 2431 .07 14. Kordieriitti-kiillegneissi - Cordierite mica gneiss . Uudenhaudankallio, Ilmajoki . x = 6952 .75, y = 2425.77 15. Granaatti-kordieriitti-s illimaniitti-kiillegneissi- Garnet cordierite sillimanite mica gneiss . Harjansarvenvuori, Ilmajoki . x = 6951 .61, y = 2428 .56 28 Taulukko 5 . Seinajoen kartta-alueen sedimenttikivien kemiallisia koostumuksia. n .d. = ei maaritetty. Table 5. Chemical compositions of sedimentary rocks in the Seinajoki area .

15. 16. 17. 18. 19. 20.

Si02 77,32 72,26 74,29 66,18 61,58 63,73 Ti02 0,36 0,46 0,11 0,56 0,78 0,73 A120, 10,79 13,78 14,91 17,20 18,27 16,88 Fe20,tot 2,06 4,06 1,48 n.d. n.d. n.d. FeOtot n.d. n.d. n.d. 5,43 7,43 6,84 MnO 0,03 0,05 n.d. 0,07 0,06 0,05 MgO 0,54 1,66 0,46 2,26 3,06 2,17 CaO 2,79 2,18 1,13 1,00 1,05 1,97 Na2O 0,74 3,50 5,12 0,57 2,39 1,97 K20 3,29 1,91 2,43 5,51 4,17 3,83 P205 0,09 0,13 0,06 0,25 0,22 0,21 S n.d. n.d. n.d. 0,01 0,03 0,08

98,01 99,99 99,99 99,04 99,04 98,46

15 . Kvartsi-maasalpaliuske - Quartz feldspar schist. Tervasmaki, Nurmo . x = 6960 .10, y = 2445 .50 16. Metagrauvakka - Metagraywacke . Kapernaummi, Seinajoki . x = 6963 .95, y = 2443 .40 (Karkkainen 1991b). 17 . Grauvakkaliuske - Graywacke schist. Karmeskyto, Seinajoki . x = 6958 .97, y = 2443 .00 (Karkkainen 1991b) . 18. Kiilleliuske - Mica schist . Kyrkosjarvi, Seinajoki . x = 6962 .24 , y = 2438 .82 (Makitie 1990) . 19. Andalusiitti-kiilleliuske - Andalusite mica schist . Tornava, Seinajoki . x = 6960 .14, y = 6951 .78 (Makitie 1990) . 20. Sillimaniitti(fibr)-kiillegneissi - Sillimanite(fibr.) mica gneiss . Niemelankyla, Ilmajoki. x = 6960 .80, 2432 .30 (Makitie 1990) . 21. Sillimanite(fibr.)-kiillegneissi - Sillimanite(fibr .) mica gneiss. Pihlajaniemi, Seinajoki . x = 6958 .70, y = 2443 .69 (Karkkainen 1991b). 22 . Sillimaniitti-kiillegneissi - Sillimanite mica gneiss. Ritola, Ilmajoki . x = 6959 .54, y = 2431 .36 (Makitie 1990) . 23 . Kordieriitti-kiillegneissi - Cordierite mica gneiss . Uudenhaudanmaki, Ilmajoki . x = 6952 .75, y = 2425 .75 (Makitie 1990) . 24. Granaatti-kordieriitti-kiillegneissi - Cordierite mica gneiss . Toivola, Ilmajoki . x = 6951 .92, y = 2431 .22 (Makitie 1990) . 25. Granaatti-biotiittigneissi - Garnet biotite gneiss. Heikinkallio, Ilmajoki . x = 6956 .26, y = 2428 .00 (Makitie 1990) . 26. Granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneissi - Garnet cordierite sillimanite mica gneiss . Levottomanmaki, Ilmajoki . x = 6951 .23, y = 2424 .73 (Makitie 1990) . 29

Taulukko 5. (jatkuu) . Table 5 . (cont.).

21. 22 . 23. 24. 25. 26.

Si02 60,06 56,88 59,55 59,11 66,21 58,60 Ti02 0,89 0,88 0,80 0,67 0,71 0,93 A120, 19,21 19,34 21,06 19,87 14,98 19,00 Fe20,tot n.d. n.d . n.d. n.d. n.d. n.d. FeOtot 7,51 9,17 7,78 8,16 5,93 8,25 MnO 0,06 0,11 0,05 0,07 0,05 0,11 MgO 3,39 3,74 3,68 3,42 2,98 3,37 CaO 0,80 0,80 0,68 1,74 1,69 1,72 Na2O 2,04 1,41 1,08 2,16 2,64 2,46 K20 5,19 4,51 4,11 3,05 3,60 4,11 P205 0,10 0,15 0,11 0,30 0,22 0,13 S n.d . 0,50 0,11 0,57 0,01 0,02

99,25 97,49 99,01 99,12 99,02 98,70

Lansikylassa (2222 09 B) on gneisseissa runsaasti graniittista suoniainesta . Laheisyy- dessa tavataan myos gneissimaista granodioriittia, jossa on liuskesulkeumia (kuva 17) . Koska kivilajit paikoin vaihettuvat asteittain ilman selvaa kontaktia toisikseen, ovat kallioperakartalla nakyvat rajat tally alueella osaksi summittaisia .

KERROSJUONET

Plagioklaasi- ja uraliittiporfyriitit

Seinajoen kaupungin etela- ja kaakkoispuolella on useita vaihtelevan kokoisia linssimaisia esiintymia plagioklaasi- ja uraliittiporfyriittia . Niiden asema liuskeisiin nahden on konformi tai lahes konformi ja ne on tulkittu puolipinnallisiksi juoniksi (Neuvonen 1961, Paakkonen 1966) . Porfyriitteja on kutsuttu myos nimella emaksinen leptiitti (Laitakari 1942) . Porfyriittien kemiallinen koostumus on useinmiten andesiittinen ja tassa tyossa ne tulkitaan vaihtelevan levyisiksi kerrosjuoniksi eli silleiksi . Plagioklaasiporfyriitit ovat yleensa varsin tasalaatuisia (kuva 18) . Tyypillista plagioklaasiporfyriittia on Tornavan Routakalliolla (2222 08 A), missy linssimainen esiintyma on maanpinnan tasossa n . 300 m :n paksuinen ja 2 km :n pituinen . Pienia amfiboliitti- murskaleita on satunnaisesti . Plagioklaasihajarakeet (An 3,50) ( 0 = 0 .2 - 2 .0 cm) ovat 30 polkkymaisia ja oskilloivasti vyohykkeisia . Perusmassa on tiivista, granoblastista ja suuntautunutta . Sen mineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi, sarvivalke ja biotiitti . Monet porfyriiteista ovat jossakin maarin liuskettuneita . Taulukossa 2 on porfyriittien mineraalikoostumuksia . Sikakankaan (2222 07 B) alueella plagioklaasiporfyriitti on variltaan vaaleampaa ja Si02 -pitoisempaa kuin karttalehden porfyriitit yleensa . Kallioperakartalla kivi on esitetty vihrealla varilla kohtalaisen suuresta felsisyydestaan huolimatta . Porfyriitti vaihettuu paikoin gneissimaiseksi . Kiven perusmassa on granoblastista ja se koostuu plagioklaasis- ta, sarvivalkkeesta, kvartsista ja biotiitista . Kivessa on lisaksi liuskeisuustasossa venynei- ta kvartsirakeita ( 0 = 1 - 5 mm), jotka on tulkittu manteleiksi (Kousa et al ., in prep .) . Alueen sepelilouhoksen seinamassa nakyy, etta vaaleata plagioklaasiporfyriittia leikkaa tumma ja sarvivalkerikas porfyriittijuoni. Mustakorven (2222 07 B) alueella on suurehko uraliittiporfyriittisilli . Kivi on enimmakseen massamaista ja siina on liuskeisuutta myotaileva ohuista sarvivalkeraidoista koostuva verkosto . Muodostuman alakontaktissa, porfyriitin ja liuskeen valissa, on 0 .1 -1 .0 m :n paksuinen diopsidivaltainen karsikerros (Karkkainen 1991 a) .

Kuva 18 . Heikosti suuntautunutta plagioklaasiportyriittia . Fig . 18. Weakl foliated plagioclase porphyrite . Routakallio, Seinajoki . x = 6960 .45, y = 2444 .40 Valokuva - Photo S . Lahti

1000 2000 3000 R1 = 4Si-11(Na+K) - 2(Fe+Ti)

•= 1 o=2 *=3 A=4 o=5

Kuva 19 . Seinajoen ympariston porfyriittimuodostumien kivia De La Rochen et al . (1980) luokitteludia- grammilla (Karkkainen 1991a) . Symbolit : 1 = Routakallion plagioklaasiporfyriitit, 2 = Pajuluoman kassiteriittipegmatiitin lahella esiintyvat plagioklaasiporfyriitit, 3 = Mustakorven uraliittiporfyriitit, 4 = Puolivalinkallion ja Pihlajaniemen amfiboliittiset porfyriitit, 5 = Sikakankaan muodostuma . Fig . 19. R1 - R2 diagram (De La Roche et al. 1980) of the porphyrites from Seinajoki area (Kdrkkainen 1991a) . Symbols : 1 = porphyrites from Routakallio formation, 2 = porphyrites from the vicinity of kassiterite pegmatite in the Pajuluoma area, 3 = uralite porphyrites from Mustakorpi formation, 4 = amftbolitic porphyrites from Puolivalinkalliot and Pihlajaniemi area, 5 = porphyrites from Sikakangas formation.

Voimakkaasti syvakivimaistynytta plagioklaasiporfyriittia on Pojanluoman pohjoispuolella (2222 04 D) (M .Huuskonen ja V .Liimatainen, suullinen tiedonanto) . Muodostu- man itaosassa porfyriitin tekstuuri muistuttaa tasarakeista tonaliittia, mutta lansiosassa ovat plagioklaasihajarakeet paremmin sailyneita . Karkkainen (1991a) on tutkinut alueen porfyriittien kemiallista koostumusta . Porfyyriiteille on tyypillista kalirikkaiden variaatioiden puuttuminen . Kiven koostumus vaihtelee andesiittisesta ryodasiittiseen . Kuvassa 19 on esitetty Seinajoen alueen porfyriittien kemiallisia analyyseja De La Rochen et al . (1980) diagrammilla Karkkaisen (1991a) 32 mukaan . A - F - M diagrammilla porfyriitit kuuluvat kalkkialkalisarjaan (kuva 5) . Geokemiallisesti Seinajoen alueen porfyriiteille on yhteista myos korkeahko Sb-, As-, Au- ja W- pitoisuus (Paakkonen 1966, Oivanen 1982) . Seinajoen kaupungin etelapuolella on lisaksi mittasuhteiltaan plagioklaasi- ja uraliitti- porfyriitteja vahaisempia, koostumukseltaan ja esiintymistavaltaaan vaihtelevia, porfyriittien muunnoksiksi tulkittuja kivia . Nama kivet ovat usein hienorakeisia, massamaisia tai epamaaraisesti raitaisia, jolloin nits luonnehtii sarvivalkkeen esiintyminen juonina ja epamaaraisena verkostona (Karkkainen 1991 a) . Kaikkia pienia esiintymia ei ole kallioperakartalla voitu esittaa, mutta nits on merkitty runsaasti esim . Oivasen (1982) raportin liitekar~assa,

SYVAKIVILAJIT

Peridotiitit, gabrot ja dioriitit

Ilmajoella Niemenkylan etelapuolella (2222 05 A) on peridotiittia pienena intruusiona (Saksela 1934) . Kivi on homogeenista, mustaa, keski- tai karkeahkorakeista ja paikoin heikosti suuntautunutta . Paamineraalit ovat serpentiytynyt oliviini, enstatiitti ja vihrea spinelli (Laitakari 1942, Paakkonen 1952a) . Lisaksi kivi sisaltaa vahemmassa maarin malmirakeita ja kloriittia (Laitakari 1942) . Myos Trompunmaen alueella (2222 04 C) on pieni paljastumaton, aeromagneettisena hairiona ilmeneva peridotiittiesiintyma (Karkkainen 1991c) . Geologian tutkimuskeskus on kairannut siita naytteita . Niissa voidaan erottaa kaksi kivilajityyppia ; sarvivalkepi- toinen pyrokseeniperidotiitti ja vahan oliviinia sisaltava serpentiiniytynyt peridotiitti (Karkkainen 1991 c) . Intruusion etelapuolella on runsaasti kulmikkaita peridotiittilohkarei- ta (0 = 0.2 - 2.0 m). Ne lienevat lahes paikallisia, sills jaatikon tulosuunnaksi on kohtalaisen lahella maaritetty pohjoinen (Hirvas 1980) . Peridotiitin kemiallinen koostumus ilmenee taulukosta 7 . Ilmajoen Isovuoren seudulla (2222 01 A) on gabroa ja dioriittia vajaan kilometrin lapimittaisena intruusiona . Kivi on yleensa keskirakeista, mutta raekoko vaihtelee jonkin verran. Gabro on reunoilla suuntautunutta . Keskella aluetta esiintyy magmaattista kerroksellisuutta seka suboflittista rakennetta . Kiven paamineraalit ovat sarvivalke ja plagioklaasi (An3s-,,) . Intruusion kaakkoisosassa on kiven pinta rapautunutta . Gabron mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 6 . Gabroa ja dioriittia on vahaisesti myos Honkakylan etelapuolella (2222 07 A) . Kivi on suuntautunutta ja sen paamineraalit ovat plagioklaasi ja sarvivalke . Gabro nayttaa vaihettuvan runsaasti sarvivalketta sisaltaviin alueen kvartsidioriitteihin ja tonaliitteihin . Pieni diabaasimainen gabroalue sijaitsee Nurmon metavulkaniittijakson lansipuolella Puskalan talon takana . 33

Kvartsidioriitit, tonaliitit ja granodioriitit

Seinajoen kartta-alueella granitoidien mineraali- ja kemialliset koostumukset sijaitsevat usein lahella luokitteludiagrammien kivilajikenttien rajoja (kuvat 20 ja 21) . Alueen syvakivissa esiintyy koostumuksellista vaihettumista, paikoin saman intruusioalueen sisallakin . Kallioperakartalla on eri syvakivet pyritty erottelemaan toisistaan paallemerkinnoin. Honkakylan alueella (2222 07 A) on vahaisessa maarin kvartsidioriittia . Kiven paamineraalit ovat sarvivalke ja plagioklaasi . Aksessorisina mineraaleina on biotiittia, kvartsia, titaniittia, zirkonia, apatiitttia ja opaakkimineraaleja. Kvartsidioriitti on paikoin voimakkaasti luode - kaakko suunnassa liuskettunutta ja kivi on talloin amfiboliittimai- nen. Kvartsidioriitin kemiallinen koostumus nakyy taulukossa 7 . Harmahtavaa, yleisvaikutelmaltaan tasarakeista tonaliittia (kuva 22) on karttalehden etelareunalla Haudankylan, Honkakylan ja Karvasuon alueilla . Tonaliitti on yleensa gneissimaista . Mikroskooppinen tekstuuri on granoblastinen ja siina nakyy selvaa raekoon vaihtelua . Kiven paamineraalit ovat plagioklaasi, kvartsi, sarvivalke ja biotiitti. Kivien mineraali- ja kemiallisia koostumuksia on esitetty taulukoissa 6 ja 7. Paikoin tavataan soikiomaisia tummia, emaksisia sulkeumia (kuva 22) . Karttalehden 2222 01 C

granodioriitti * = 4 granodiorite V = 5

graniitti granodiorite

A IAUMILAk Kuva 20 . Seinajoen kartta-alueen syvakivia Streckeisenin (1976) luokitteludiagrammiin sijoitettuna . Symbolit ; 1 = Honkakyla - Haudankylan tonaliitit, 2 = Hirvijarven granodioriitit ja tonaliitit, 3 = Nurmon (pohjoisosa) granodioriitit, 4 = Luhtalankylan granodioriitit ja tonaliitit, 5 = Taipaleen granodioriitit ja graniitit . Q = kvartsi, A = alkalimaasalpa, P = plagioklaasi . Fig . 20 . Q - plag - Kfsp diagram (Sreckeisen 1976) of the plutonic rocks from the Seinajoki map sheet area . Symbols; 1 = tonalites from Honkakyla - Haudankyla area, 2 = granodiorites and tonalites from Hirvijarvi area, 3 = granodiorites from Nurmo (N-part) area, 4 = granodiorites and tonalites from Luhtalankyla area, 5 = granodiorites and granites from Taipale area .

syenograniitti montsograniitti syenogranite monzogranite

0 0

0 2 0 40 60 80 ANOR =on/ (or +an) x 100

* = 6

Kuva 21 . Tutkimusalueen granitoidit Streckeisenin ja LeMaitren (1979) luokitteludiagrammin mukaan . Symbolit samat kuin kuvassa 20, mutta lisays 6 = pegmatiittigraniitit . Q' = Q/(Q + Or + Ab + An) . Q = normatiivinen kvartsi, Or = normatiivinen kalimaasalpa, An = normatiivinen anortiitti, Ab = normatiivinen albiitti . Fig . 21 . Q'- Anor diagram (Streckeisen & LeMaitre 1979) of the plutonic rocks from the Seindjoki map area. Symbols as in figure 20 but addition 6 = pegmatite granites . Q' = Q/(Q + Or + Ab + An) . Q = norm of quartz, An = norm of anorthite, Ab = norm of albite .

alueella, lahella porfyyrista kvartsimontsoniittia (kuva 22), on tonaliitissa orto- ja klinopyrokseenia seka ristikaksostumatonta kalimaasalpaa . Samalla tonaliittien pinta on hiukan rapautunutta . Honkakylan lounaispuolella (2222 07 A) seka Pojanluoman etelapuolella (2222 04 A) tonaliitit sisaltavat runsaasti liuskesulkeumia . Vierekkaiset kalliopaljastumat voivat koostua yksinomaan joko tonaliitista tai migmatiitista . Sudenkylan (2222 04 C) etelapuolella tonaliitin raekoko on pienempi ja kivi sisaltaa tavallista runsaammin sarvivalketta . Tiinuloukon etelapuolella (2222 07 C) tonaliitti on kaakko - luode suunnassa voimakkaasti gneissiytynytta ja sisaltaa kohtalaisesti kalimaasalpaa . Granodioriittia ja tonaliittia on Hirvijarven tekoaltaan lansipuolella . Kivien kalimaasalpapitoisuus on n . 5 % . Sarvivalketta esiintyy vain muutaman prosentin verran . Kiven mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 6 . Esiintymaalueen itareunalla pegmatiittijuonet leikkaavat intruusiota . Luhtalankylan (2222 10) ymparistossa on granodioriittia, jonka kalimaasalpapitoisuus on 5 - 10 % . Sarvivalketta tavataan vain harvoin. Syvakiviesiintymaalueen rajaaminen on paljastumien niukkuuden johdosta vaikeaa. Alueella on pienia peitteisia aeromagneet- tisia anomalioita, jotka voivat indikoida suprakrustisia kivia, koska kartta-alueen syvakivien suskeptibiliteetti on yleensa alhainen . 35

Kuva 22 . Sulkeumia sisaltavan tonaliitin ja sita nuoremman porfyyrisen kvartsimontsoniitin (kuvan alaosa) valinen kontakti . Fig . 22 . Contact between a enclave-bearing tonalite and a younger porphyritic quartz monzonite (lower part offigure) . Pahaneva, Ilmajoki . x = 6950.72, y = 2428.19 . Valokuva - Photo J. Keskinen

Nurmon pohjoispuolella (2222 09) on kohtalaisen laaja granodioriittinen syvakivi- alue . Kivi on yleensa harmahtavaa, mutta paikoin myos punertavaa . Granodioriitti on tasarakeista ja usein gneissimaista . Intruusion lounaisosassa kivet ovat kalimaasalpa- rikkaampia kuin pohjoisreunalla . Toisaalta Isovuoren alueella (2222 09 C) granodioriitin koostumus alkaa Iahestya tonaliittia . Isovuoren itapuolella intruusion kivet ja raitaiset biotiitti-plagioklaasigneissit muodostavat usein seoksista kivea, joten kivilajien rajan maaritys on alueella vaikeaa. Intruusion kohdalla on laajalti peitteisia alueita, esim . Nurmonjoen viereiset peltoaukeat . Alue on merkitty kallioperakartalle osaksi granodiorii- tiksi ja osaksi liuskeeksi . Paljastumattomien alueiden kallioperaa on tutkittu geofysikaali- sin menetelmin (Peltoniemi 1982) . Esim . Kyronjoen ympariston peitteisten alueiden kallioperaksi on tutkittu kiilleliuske (Peltoniemi 1982) . Mantykallion seudulla, Lansikylassa (2222 09 B) on suuntautunatonta ja harvakseen isoja maasalpakiteita tai -hajarakeita sisaltavan tonaliittia ja granodioriittia (kuva 23) . Se sisaltaa granaattia ja alueen etelareunalla on liuskesulkeumia . Kiven koostunnus on lansireunalla tonaliittisempaa ja itareunalla granodioriittisempaa kuin Mantykalliolla . 36 Vittingin etelapuolella, Vahavuorenmaella (2222 02 B), on granodioriittigneissia . Sen mineraalikoostumus on osaksi graniittinen . Rakennetta luonnehtii voimakas ita - lansi suuntainen lineaatio . Kivessa on muutama graniittinen suoni ja pohjoisreunalla liuskesulkeuma. Vittingin pohjoispuolella (2222 03) on karkearakeinen osaksi granodioriittinen ja osaksi graniittinen intruusio . Kivien vari on harmahtava. Paamineraalit ovat kalimaasi l- pa, plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti . Aksessorisina mineraaleina on granaattia, apatiittia, zirkonia ja malmirakeita. Taulukossa 6 on kiven mineraalikoostumuksia . Vittinki - Ylistaro maantien kohdalla tama intruusio migmatisoi ympariston liuskeita . Eraan pienen kivilouhoksen kohdalla (x = 6976 .70, y = 2426 .67) kivessa on rikkikiisua ja grafiittia, paikoin jopa 5 cm :n lapimittaisina laiskina . Karttalehden 2222 12 alueella on pari pienta granodioniittiesiintymaa . Tiisijarven pohjoispuolella Pitkaisenvuorella on voimakkasti suuntautunutta karkearakeista granodioriittia ja Koivusnevan pohjoispuolella on tasarakeista punertavaa granodioriittia . Molempien kalimaasalpapitoisuus on vahainen, mutta viimeksi mainittu granodioriitti sisaltaa myos pegmatiittijuonia .

Kuva 23 . Tasalaatuista tonaliittia, jossa on yksittaisia suuria maasalpakiteita . Fig . 23 . Homogenic tonalite, which contains large single crystals of feldspar . Mantykallio, Lapua . x = 6979 .40, x = 2440 .67 . Valokuva - Photo H. Makitie 37

Graniitit

Tasarakeisia graniitteja on Seinajoen kartta-alueella niukasti . Edella mainitun Vittingin granodioriitti/graniitti-intruusion lisaksi on graniittia pienina esiintymina Ammalankylan lansireunalla (2222 07 C) ja Sahannevan lansireunalla (2222 07 A) . Kivet ovat paaosin tasarakeisia, mutta pienta raekoon vaihtelua esiintyy . Graniittien vari on heikosti punertava .

Taulukko 6 . Syvakivien mineraalikoostumuksia Seinajoen karttalehden alueelta . Table 6. Mineralogical compositions from plutonic rocks in the Seinajoki map area.

16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23 . 24. 25. 26. 27 .

Kvartsi Quartz 2,1 4,0 25,8 30,2 29,0 28,7 23,6 30,9 35,4 35,3 35,3 38,5 Kalimaasalpa K-feldspar 0,6 2,5 6,8 0,5 6,9 - 6,6 5,0 8,1 14,3 20,2 Plagioklaasi Plagioclase 45,8 67,8 50,6 53,2 54,1 56,8 47,2 51,4 50,5 36,5 33,1 37,7 Biotiitti Biotite 1,7 1,2 10,4 8,5 13,6 6,2 19,3 10,8 8,2 19,4 14,3 2,9 Muskoviitti Muscovite - 0,2 0,6 1,5 - - 0,3 - Sarvivalke Hornblende 36,6 15,7 9,3 - - 9,3 - Ortopyrokseeni Orthopyroxene 13,0 10,0 - Aksessoriset Accessories 0,8 0,7 1,2 0,7 1,3 1,4 0,6 0,3 0,6 0,7 3,0 0,7

Yhteensa Total 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100

16. Gabro - Gabbro . Isovuori, Ilmajoki . x = 6951 .59, y = 2424 .43 17. Pyrokseenipitoinen kvartsidioriitti - Pyroxene bearing quartz diorite . Hautaniemenmaki, Ilmajoki. x = 6950 .01, y = 2428 .21 . 18. Tonaliitti - Tonalite . Prottominkallio, Ilmajoki. x = 6951 .98, y = 2435 .47 19. Tonaliitti - Tonalite . Sikaneva, Peraseinajoki . x = 6953 .14, y = 2458 .23 20. Tonaliitti - Tonalite . Hietaprunninmaki, Ilmajoki . x = 6952 .96, y = 2446 .12 21 . Tonaliitti - Tonalite . Autio, Nurmo. x = 6953 .00, y = 2454.81 22. Tonaliitti - Tonalite . Kotavuori, Nurmo . x = 6967 .85, y = 2449 .01 23. Granodioriitti - Granodiorite . Kuitinmaki, Lapua . x = 6977 .38, y = 2443 .36 24. Granodioriitti - Granodiorite . Isovuori, Nurmo . x = 6971 .93, y = 2448 .52 25. Granodioriitti - Granodiorite . Isoneva, Alavus . x = 2653 .47, y = 2458 .98 26. Granodioriitti - Granodiorite . Kirkkokallio, Ylistaro . x = 6976 .08, y = 2424 .26 27. Graniitti - Granite. Saranpera, Seinajoki . x = 6954 .70, y = 2446 .26 3 8 Pegmatiittigraniitit ja pegmatiitit

Kartta-alueen keski- ja kaakkoisosissa on runsaasti pegmatiittigraniittia (kuva 24) vaihtelevan kokoisina intruusioina. Laajimmillaan pegmatiittigraniitit muodostavat parin km2:n kokoisia pitkanomaisia alueita, jotka erottuvat ymparistostaan kohoavina kukku- loina ja making . Esim . Jouppilanvuori, Kivivuori, Laajavuori ja Hallilankalliot koostuvat paaosin pegmatiittigraniitista. Pegmatiittigraniittialueet sisaltavat kuitenkin lakes aina liuskesulkeumia, joista eraat ovat nakyvissa vain assimiloituina hahmoina (Oivanen 1983) . Pegmatiittigraniittien sivukivet ovat yleensa metapeliitteja ja -grauvakkoja . Pienia pegmatiittigraniittipaljastumia on paikoin nun runsaasti, etta niita kaikkia ei ole voitu merkita kallioperakartalle . Kallioperakartta on varsinkin Seinajoen ymparistossa siten yksinkertaistettu pegmatiittigraniittien maaran suhteen . Tutkimusalueen pegmatiittigraniittien runsaus nakyy hyvin esirn . Virkkusen (1963) tutkimuksen liitteena olevassa kartassa . Oivanen (1983) mukaan laajat peg matiittigraniitti-intruusiot leikkaavat selvasti ympariston suprakrustisia liuskeita . Pienet intruusiot ovat yleensa liuskeisiin nahden lakes konformeja . Pegmatiittigraniittien mineraalikoostumus vaihtelee vain vahan . Pacmineraalit ovat kalimaasalpa, plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja muskoviitti . Mustaa turrnaliinia on paikoin runsaasti, esimerkiksi Seinajoen kaupungin etelc- ja kaakkoispuolella . Usein pegmatiittigraniitit ovat kaksikiilteisia, mutta biotiitin ja muskoviitin osuus vaihtelee laajasti . Kartta-alueen peg matiittigraniiteissa on alueellisia eroja (Virkkunen 1963) . Niitc ovat turmaliinipitoisuus, yleisvari ja suuntautuneisuus . Virkkusen (1963) mukaan turrnaliinia ei juurikaan tavata Nurmonjoen ja Koura - Sydanmaa rautatien itapuolella, eli suunnilleen karttalehtien 2222 10 D, 11 ja 12 alueilla . Kartta-alueen koillisosan pegmatiittigraniitit ovat Virkkusen mukaan punaisia, mutta lounaisosassa pegmatiittigraniittien vari on valkoinen. Kartta-alueen keskiosassa, kaakko - luode suuntaisessa graniittisessa vyohykkeessa, pegmatiittigraniittien vari rnuuttuu ita - lansi suunnassa punaisesta harmaaksi (Virkkunen 1963) . Raekooltaan pegmatiittigraniitit ovat yleensa varsin karkeita, mutta monissa niissa on viela ymparistoaankin karkeampia kvartsi-kalimaasalpaosueita ja -pahkuja . Muutamin paikoin pegmatiittijuonet leikkaavat peg matiittigraniittia . Joissakin pegmatiiteissa kalimaasalpa ja kvartsi muodostavat kirjomaasalvcksi nimitettyja yhteenkasvettumisraken- teita. Suurimpien kirjomaasalparakeiden lapimitta on jopa puoli metric, esirn . Hallilan- vuoren alueella (Oivanen 1983) . Pegmatiittigraniittien primaarista magmaattista raitaisuutta on havaittu muun muassa Etela-Pohjanmaan keskussairaalan laheisissa kallioissa . Pegmatiittigraniittien samoinkuin pegmatiittejn mineraalien kemiallisia koostumuksia ovat kuvanneet Virkkunen (1963), Alviola (1981, 1986b) ja Nurmela (1985) . Pegmatiitti- graniittien alueellista koostumuksen vaihtelua on tutkinut Karkkainen (1986) . Varsinaisia pegmatiittijuonia esiintyy myos runsaasti . Juonet ovat korkeintaan muutamien metrien levyisia ja yleensa liuskeisiin nahden lahes konformeja, mutta nryos leikkaavia pegmatiitteja tavataan . Kompetenteissa kivissa tavatut juonet ovat yleensa leikkaavia ja alumiinirikkaissa metapeliiteissa konformeja . Pegmatiittien pacmineraalit 39 Taulukko 7 . Seinajoen kartta-alueen syvakivien kemiallisia koostumuksia . n.d. = ei maaritetty. Table 7. Chemical composition of plutonic rocks of the Seinajjoki map area .

27 . 28. 29. 30. 31. 32. 33 .

Si02 52,00 56,99 64,56 69,54 70,15 72,10 68,19 Ti02 0,39 0,90 0,53 0,41 0,35 0,36 0,72 A1203 3,00 13,63 17,55 15,36 15,15 14,65 14,57 Fe203tot 14,40 9,60 4,05 3,15 2,57 2,63 4,96 FeOtot n.d. n.d . n.d. n.d. n.d. n.d. n.d. MnO 0,25 0,15 0,05 0,05 0,04 0,04 0,07 MgO 20,40 6,06 1,59 1,45 1,28 0,88 0,42 CaO 7,27 5,99 4,16 2,31 1,86 1,93 2,27 Na20 0,43 2,51 3,57 5,29 5,06 3,58 2,51 K20 0,24 1,79 1,61 2,44 2,33 2,94 4,33 P203 0,05 0,17 0,19 0,10 0,07 0,06 0,15

98,43 97,79 97,86 100,10 98,86 99,17 98,19

34. 35 . 36. 37. 38. 39 . 40.

Si02 68,90 73,32 72,74 74,74 74,05 74,64 59,00 Ti02 0,52 0,08 0,16 0,06 0,04 0,05 0,60 A1203 13,44 15,01 14,37 15,21 15,06 14,87 17,40 Fe2O3tot 4,05 0,72 1,23 0,74 0,53 0,83 n.d. FeOtot n.d. n.d. n.d . n.d. n.d. n.d. 8,19 MnO 0,04 n.d. n.d . 0,03 n.d. n.d. 0,13 MgO 0,99 0,34 0,63 0,39 0,31 0,30 0,70 CaO 1,40 1,02 0,81 0,80 0,93 0,62 4,44 Na20 2,48 3,57 2,76 5,61 4,67 4,09 3,39 K20 4,81 5,24 6,29 1,24 2,70 3,48 4,06 P20, 0,16 0,09 0,08 0,14 0,15 0,16 0,54

96,79 99,39 99,07 98,96 98,44 99,04 98,45

27. Peridotiitti - Peridotite. Trompunmaki, Ilmajoki . x = 6951 .06, y = 2438 .95 (N . Karkkainen, suullinen tiedonanto) 28. Kvartsidioriitti - Quartz diorite . Honkakyla, Ilmajoki . x = 6950 .45, y = 2442 .35 29. Tonaliitti - Tonalite . Prottominkallio, Ilmajoki . x = 6952 .05, y = 2435 .55 30. Granodioriitti - Granodiorite . Luhtalankyla, Nurmo . x = 6952 .70, y = 2454 .60 31 . Granodioriitti - Granodiorite . Sydanmaa, Peraseinajoki . x = 6952 .30, y = 2459 .25 32 . Granodioriitti - Granodiorite . Hirvijarvi, Nurmo . x = 6967 .60, y = 2451 .20 33 . Granodioriitti - Granodiorite . Fiilunkallio, Ylistaro. x = 6976 .65, y = 2426 .65 34. Graniitti - Granite . Taipale, Ylistaro . x = 6976 .60, y = 2428 .50 35 . Graniitti - Granite . Hipinmaki, Nurmo . x = 6974 .40, y = 2447 .40 36. Pegmatiittigraniitti - Pegmatite granite. Metslahti, Lapua. x = 6977 .15, y = 2455 .33 37 . Pegmatiittigraniitti - Pegmatite granite. Konni, Ilmajoki . x = 6969 .05, y = 2430 .03 38 . Pegmatiittigraniitti - Pegmatite granite. Mattilanmaki, Seinajoki . x = 6963 .86, y = 2440 .21 39 . Pegmatiittigraniitti - Pegmatite granite. Kivivuori, Nurmo . x = 6957 .15, y = 2448 .18 40 . Kvartsimontsoniitti - Quartz monzonite . Pahaneva, Ilmajoki . x =6950 .70, y = 2428 .23 40 ovat vaalean punainen, harmaa tai valkoinen kalimaasalpa, vaalean punertava tai harmaa plagioklaasi seka harmaa tai valkoinen muskoviitti (Nurmela 1985) . Aksessoriset mineraalit ovat turmaliini, granaatti ja apatiitti . Monet juonista ovat enemman tai vahem- man tektonisoituneita . Leveat pegmatiittiesiintymat ovat linssimaisia ja muistuttavat pienia pegmatiittigraniitti-intruusioita . Kallioperakartalla yksinkertaiset pegmatiitit on tasty syysta merkitty samaan ryhmaan pegmatiittigraniittien kanssa . Kompleksipegmatiitteja on runsaasti Seinajoen kaupungin ymparistossa . Ne sisaltavat mm. beryllia, kassiteriittia, kolumbiittia, tapioliittia, spodumeenia seka tiettyja (Fe,Mn)- fosfaatteja (Paakkonen 1952b, Virkkunen 1963, Oivanen 1982, Nurmela 1985) . Alueen pegmatiiteista on vuoteen 1989 mennessa identifioutu 49 eri mineraalia (Alviola 1989) . Ekonomisesti merkittavin kompleksipegmatiitti on Pajuluoman alueella sijaitseva ns . Peralan kassiteriittijuoni (ks . s . 47) (Oivanen 1983) . Kaikkein runsaimmin kompleksipegmatiitteja on Seinajoen kaupungin etela- ja itapuolilla pitkanomaisissa vyohykkeissa (Nurmela 1985, liitekartta) . Jonkin verran edellisista erillaan sijaitsee Tarikon (2222 10 D) berylli- ja kassiteriittipitoinen pegmatiitti (Alviola 1987) . Kompleksipegmatiittien sivukivia luonnehtii andalusiitti-kiilleliuskeiden esiintymisesta paatellen suhteellisen alhainen metamorfoosiaste .

Kuva 24 . Pegmatiittigraniittia, jota leikkaa nuorempi pegmatiittijuoni . Fig . 24 . Pegmatite granite with an younger intersecting pegmatite dyke . Hallilanvuori, Seinajoki . x = 6963 .52, y = 2442 .40 . Valokuva - Photo S . Lahti 41 Porfyyrinen kvartsimontsoniitti

Ilmajoen metsaalueilla (2222 01 C), aivan karttalehden etelareunalla, on vahaisessa maarin karkeaa porfyyrista kvartsimontsoniittia (kuva 22) . Se edustaa Jalasjarven kartta- lehdella (2221) (Lahti ja Makitie 1990) sijaitsevan kvartsimontsoniittialueen pohjoisimpia leveita apofyyseja . Kvartsimontsoniitti on tuoreelta pinnaltaan yleensa tumman vihreaa, mutta myos vaaleampia savyja esiintyy . Kivi on paikoin voimakkaasti rapautunutta ja rapautuneelta pinnaltaan ruskehtavaa . Sen paamineraalit ovat kalimaasalpa, plagioklaasi, sarvivalke ja biotiitti . Kalimaasalpa muodostaa suuria hajarakeita . Vahemmassa maarin esiintyy kvartsia, pyrokseenia, allaniittia, oliviinia, zirkonia ja opaakkeja . Kivi on yleensa deformoitu- matonta, mutta sivukivikontaktien lahella paikoin kontaktin suunnassa hiertynytta ja samalla se sisaltaa apliittijuonia . Kiven kemiallinen koostumus on taulukossa 7 .

TEKTONIIKAN TULKINTAA

Kartta-alueen kallioperassa on useita todennakoisia siirroslinjoja ja heikkousvyohyk- keita (Kahma 1973, Korsakova 1982, Negruva ja Merilainen 1983) . Monet niista ovat jokien ja pitkanomaisten suoalueiden kohdalla (ks . kallioperakartta) . Mahdollisena siirroskohtana voidaan mainita Vittingin metavulkaniittijakson itareuna, joka 'katkeaa' Kyronjoen kohdalla . Myos aeromagneettiset matalalentokartat - nykyaikaisen kuvan- kehittelyn myota - antavat viitteita nuorista siirroksista . Kallioperakarttaan merkittyjen siirroslinjojen lahella kalliot ovat paikoin voimakkaasti deformoituneita . Vahvasti suuntautunutta tonaliittia ja kvartsidioriittia on esirnerkiksi Honkakylassa (2222 07 A) Seinajoen yli menevan sillan lounaispuolella . Seinajoen kaupungin kohdalla sijaitsee suuri ita - lansi suuntainen antiklinoriumi (Paakkonen 1966, kuva 28) . Liuskeisuuden kaateet ovat sen etelapuolella paaosin etelaan ja pohjoispuolella pohjoiseen . Tally alueella liuskeisuus ja poimuakselit ovat lahes ita - lansi suunnassa (n . 110°), mika on melko yleista Etela-Pohjanmaalla (Laitakari 1942, kuva 27) . Vittingin seudun kiillegneisseissa on paikoin havaittu kolme deformaatiovaihet- ta (Kokko 1983) . Routakallion etelapuolen (2222 08 A) andalusiitti-kiilleliuskeissa nakyva 'paaliuskei- suus' leikkaa primaarista kerroksellisuutta, mutta on itse poirnuttunut nuoremmissa deformaatioissa. Yleisesti ottaen kaikki Routakallion alueen kivet (liuskeet, pegmatiitit ja porfyriitit) ovat lahes ita - lansi suunnassa deformoituneita . Kartta-alueen lounaisnur- kan gneisseissa tavataan laaja-alaista liuskeisuuden poimuttumista, joka on lahinna postmetamorfista (Makitie 1990) . Biotiitista koostuva liuskeisuus kiertaa poirnunharjoja eli se on pretektoninen poimutukseen nahden . Poimutuksen tyyli nakyy parhaiten sellaisissa kalliopaljastumissa, joissa psammiittiset ja peliittiset kerrokset vuorottelevat . Poimuttuminen on kuitenkin monesti isokliinista ja kiven akselitasoliuskeisuus ja litologinen raitaisuus muodostavat usein kompositiorakenteen . 42 METAMORFOOSI

Kartta-alueella kivilajien metamorfoosiaste vaihtelee (kuva 25) . Se kohoaa seka lounaaseen etta pohjoiseen . Metamorfoosiaste on matalimmillaan Seinajoen kaupungin etela- ja kaakkoispuolten liuskeissa, missy tavataan yleisesti mineraaliseurue : muskoviitti - kvartsi - biotiitti - andalusiitti . Samalla alueella ovat kivien primaariset sedimenttira- kenteet usein hyvin sailyneita (kuvat 11 ja 13) . Vittingin alueella on metamorfoosiaste andalusiitin esiintymisesta paatellen paikoin yhta alhainen (Kokko 1983) . Seinajoen kaupungista lounaaseen mentaessa liuskeiden metamorfoosiaste kohoaa progressiivisesti, Buchan-tyyppisen fasiessarjan mukaan . Alueen metamorfisia vyohykkeita luonnehtivat seuraavat mineraaliseurueet (Makitie 1990) (kuva 25) : andalusiitti-vyohyke : musk - kv - biot - and - (staur) sillimaniitti-vyohyke : sill(fibr) - plag - kv - biot - musk / sill - kms - plag - kv -blot (gran) kordieriitti-kalimaasalpa-vyohyke : kord - kms - plag - kv - blot - sill / gran - kins plag - kv - blot - (sill) granaatti-kordieriitti-kalimaasalpa-vyohyke : gran - kord - kms - plag - kv - biot - sill

Kartta-alueen lounaisnurkassa llmajoella on runsaasti granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneisseja (kuva 14) . Gneisseissa saattaa lisaksi olla satunnaisesti kyaniittia, koska sita on hiukan granaatti-kordieriitti-kiillegneisseissaJurvan karttalehden Mannilankalliolla (1244 10 C) (M .Vaasjoki, suullinen tiedonanto), mika sijaitsee hyvin lahella Seinajoen kartta-alueen rajaa . Ilmajoen Hautaniemenmaella (2222 01 A) on hypersteenipitoisia tonaliitteja ja Kalmoonmaella (2222 01 A) on hypersteenipitoisia suprakrustisia intermediaarisia sarvivalke-plagioklaasigneisseja . Edella mainitut kivet edustavat tutkimusalueen voiniakkaimmin metamorfoitunutta kallioperaa . Winklerin (1979) ja Turnerin (1981) mukaan hypersteenin kiteytyminen merkitsee granuliittifasieksen olosuhteita . Suunnilleen samalla alueella on kvartsimontsoniitti-intruusio, joka on aiheuttanut lahiymparistoonsa kapean kontaktimetamorfoosivyohykkeen (Makitie 1990) . Granaatti - kordieriitti parin geotermometristen maarityksien perusteella on kartta- alueen lounaisosan metamorfoosipaineeksi ja -lampotilaksi saatu n . 640 ° C ja 5.4 Kbar (Makitie 1990) . Lampotila on mineraaliseurueisiin nahden suhteellisen alhainen . Alhaiseen metamorfoosilampotilaan viittaa myos se, etta monissa gneisseissa on varsin vahan anatektisia juonia, samoinkuin se, etta laheisella Mannilankalliolla (1244 10 C) kiillegneissin zirkoni ei ole metainorfoosissa'blokkautunut' (Makitie 1990) . Radiometris- ten ikamaarityksien perusteella on alueellinen metamorfoosi hiukan kvartsimontsoniitin intrudoitumista vanhempaa (ks .s . 44) . Kartta-alueen pohjoisreunalla metamorfoosiaste on kohonnut Seinajoen kaupungin kaakkoispuoliseen alueeseen nahden . Pohjoiseen mentaessa esiintyy metapeliiteissa lisaantyvassa maarin graniittista suoniainesta (kuva 15) . Gneissien raekoko on myos suurempi kuin Seinajoen kaupungin alueella ; kiillekoyhat biotiittiliuskeet vaihettuvat raitaisiksi biotiitti-plagioklaasigneisseiksi (kuvat 12, 15 ja 16) . Gneisseissa on paikoin 43 granaattia ja sillimaniittia, mutta muita indeksimineraaleja ei ole loytynyt. Metamor- foosiaste vastaa suunnilleen Seinajoen lounaispuolen sillimaniittivyohykkeen tasoa (kuva 25) . Pohjoiseen kohoavaan metamorfoosiin viittaa myos se, etta heti Seinajoen kartta- alueen pohjoispuolella tavataan granaatti-kordieriitti-kiillegneisseja (Makitie 1990) . Kartta-alueen itareunalla on metamorfoosiaste melko alhainen . Samalla alueella on kiillekoyhien biotiittiliuskeiden raekoko varsin pieni (kuva 12) . Hirvijarven itapuolella ja Kuortaneelle vievan valtatien lahella on liuskeissa paikoin kiillerikkaita valikerroksia, joissa on satunnaisesti fibroliittista sillimaniittia, mutta samat valikerrokset sisaltavat myos muskoviittia . Hangaskorven alueella (2222 08 C) on liuskeissa paikoin kalimaasalpaporfyroblasteja . Itareunan metamorfoosiaste edustaa andalusiitin ja sillimaniitin inversioreaktion seka muskoviitti - kvartsi parin dehydraatioreaktion p, T -olosuhteiden laheisyytta .

Lehti 2222 SEINAJOKI Sheet 2222 SEINAJOKI

Andalusiitti-vydhyke Sillimaniitti-vybhyke Andalusite zone Sillimanite zone

Kordieriitti-kalimaasalpE-vydhyke Granaatti-kordieriitti- Cordierite-K-feldspar zone kalimaasalpa-vydhyke Garnet-cordierite-K-feldspar zone

Kuva 25 . Seinajoen (2222) kartta-alueen metamorfiset vyohykkeet. Fig. 25 . Metamorphic zones of the Seinajoki map sheet (2222) area . 44

STRATIGRAFIA JA RADIOMETRISET IAT

Kartta-alueen kivet ovat paikoin voimakkaasti deformoituneita ja metamorfoituneita, joten stratigrafinen tulkinta on vaikeaa . Etela-Pohjanmaan stratigrafiaa ovat aikaisemmin kuvanneet Saksela (1932, 1935), Laitakari (1942) ja Vayrynen (1954) . Saksela (1935) jakaa Pohjanmaan suprakrustisen muodostuman kahteen osaan : alempaan vulkanogeeniseen ja ylempaan sedimentogeenisen osaan . Vulkanogeeniseen osaan kuuluu happamia ja emaksisia leptiitteja, vulkaanis-sedimenttisia biotiitti-plagioklaasigneisseja, emaksisia metavulkaniitteja ja kalkkikivia . Sedimentogeeniseen osaan kuuluu biotiitti-plagioklaasigneisseja, sarvivalke-gneisseja, kvartsiitteja, kiilleliuskeita, mustaliuskeita ja jonkin verran kalkkikivia . Vayrysen (1954) tulkinta alueen stratigrafias- ta noudattelee hyvin paljon samoja linjoja kuin Sakselan esittama. Kvartsiittien (metaserttien) asema Etela-Pohjanmaan liuskemuodostumassa on Vayrysen mukaan kuitenkin epaselva . Kvartsiittien (metaserttien) asema on mieluummin stratigrafian yla- kuin alaosassa, koska niita ei yleisesti ottaen esiinny Etela-Pohjanmaan liuskejakson reuna- osassa (Vayrynen 1954) . Kerroksellisuuden nuorentumissuunta on havaittu vain muutamissa paikoissa . Seina- joen itapuolella Hangaskorven alueen (2222 08 C) metagrauvakoista (kuva 11) on havaintoja, joissa nuorentumissuunta on pohjoiskoillinen (mm . K. J . Neuvosen kentta- muistiinpanot) . Metagrauvakkojen pohjoispuolella on Nurmon mafinen metavulkaniitti- jakso (kuva 3), joten metavulkaniitit voitaisiin tulkita metagrauvakoita nuoremmiksi . Toisaalta Vittingin metavulkaniittijakson etelapuolella sijaitsevassa vastaavanlaisessa grauvakkahorisontissa on pohjansuuntahavaintoja seka pohjoiseen- etta etelaanpain . Etela-Pohjanmaan intrusiivisille kiville on esitetty kahta differentiaatiosarjaa (Vayry- nen 1920, 1923, 1936, Saksela 1935), joista voidaan kayttaa nimea 'syn- ja myohaisoro- geeniset rhmat' (Laitakari 1942) . Laitakarin mukaan edellisen ryhman kivet ovat yleensa gneissimaisia ja ne esiintyvat konkordantteina intruusioina suprakrustisessa muodostumassa. Jalkimmaiset leikkaavat Laitakarin mukaan vanhempien kivien kul- kusuuntia ja muodostavat pyoreahkoja intrusiiveja . Ilmajoen porfyyrinen kvartsimontsoniitti (kuva 22) lukeutunee jalkimmaisen ryhman kiviin (Laitakari 1942) mutta gneissimaiset tonaliitit (kuva 22) 'synorogeeniseen' ryhmaan . Vayrynen (1936) ja Saksela (1935) ovat paatyneet eri kasitykseen pegmatiittigraniittien keskinaisesta iasta . Vayrynen (1936) tulkitsi Seinajoen pegmatiittigraniitit nuorempaan eli 'myohaisoro- geeniseen' ryhmaan mutta Saksela (1935) sijoittaa paaosan pegmatiiteista vanhempaan eli 'synorogeeniseen' ryhmaan . Seinajoen karttalehden alueelta on loytynyt muutama intrusiivikivien keskinainen leikkauskontakti ; kvartsimontsoniitti leikkaa tonaliittia (kuva 23) ja pegmatiitit leikkaavat granodioriitti(-tonaliitti)-intruusiota Hirvijarven lansipuolella (2222 11 B) seka Ylijoen itapuolella (2222 10 C) . Pegmatiittijuonet leikkaavat puolestaan plagioklaasiporfyriittia . Paakkosen (1966) mukaan Seinajoen alueen subvulkaaniset porfyriitit ovat luonteeltaan synorogeenisia, vaikka jokseenkin samanikaisia kuin ymparisto . Radiometrisia ianmaarityksia on kartta-alueelta tehty kahdesta paikasta . Seinajoen Routakallionmaen (x = 6960,56, y = 2444,54) plagioklaasiporfyriitin zirkonien U-Pb 45 ika on 1886 ± 3 Ma, mika ilmeisesti tarkoittaa kiven paikoilleen asettumisen ajankohtaa . Tulos on samanlainen kuin vastaavista kivista Vihannista (Vaasjoki ja Sakko 1988) ja Mustajarvelta (Vaasjoki ja Lahti 1991) saadut tulokset . Isojenkallioiden (x = 6961,37, y = 2449,74) pegmatiitin titaniitin konkordantti U-Pb ika, 1800 ± 5 Ma, puolestaan merkinnee sits ajankohtaa, jolloin tams kivilaji viimeksi jaahtyi alle 500° C . Lahelta Seinajoen kartta-aluetta on naapurilehtien kivilajeista tehty ianmaarityksia, joita voidaan soveltaa myos tutkimusalueen geologiaan . Ilmajoen kvartsimontsoniitti- intruusion zirkonien U-Pb ika on 1871 ± 1 Ma (Makitie 1990) ja sen laheisyydessa Luopajarvella (2221 06) sijaitsevan tonaliitin iaksi on mitattu 1882 ± 9 Ma . Jurvan kartta-alueella Mannilankallion granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneissista on saatu monatsiitille n . 1857 Ma ika (Makitie 1990), mika kuvastanee alueellista jaahtymista 600-650° C :n lampotilan alapuolelle (vrt . Vaasjoki ja Sakko 1988, Smith ja Barrieiro 1990) . Saman kivilajin detritaalisten zirkonien yli 2200 Ma iat puolestaan lienevat svekofennisille turbidiiteille tyypillisen, arkeeisten ja proterotsooisten zirkonien sekoittu- misen tubs (vrt . Huhma et al . 1991) .

TALOUDELLISIA AIHEITA

Seinajoen antimonimineralisaatiot

Seinajoen ympariston antimonimineralisaatioista saatiin ensimmainen viite vuonna 1936, kun Kalle Ketoia lahetti Seinajoen Satamonvuoren sepelilouhokselta antimoni- pitoisen kansannaytteen (Paakkonen 1959) . Sen jalkeen alueella on suoritettu useaan otteeseen jarjestelmallista malminnetsintaa, varsinkin 1950- ja 1970 -luvuilla ja tutkimuksien tuloksena Ioytyikin useita antimonimineralisaatioita (Kahma 1958, Paakkonen 1966, Oivanen 1982) . Sakselan (1952) mukaan Satamon porfyriittimuodostuman (2222 08) antimoni- mineraalit liittyvat pieniin kvartsijuoniin ja pesakkeisiin . Paakkonen (1966) on kuvannut Seinajoen Tornavan alueelta antimonimineralisaatioita, jotka liittyvat serisiittiytyneisiin Iiuskeisiin ja porfyriitteihin . Tornavan alueen malmiarvio on n . 500 000 to Sb -malmia, jossa antimonipitoisuus vaihtelee 0,30 - 2,63 % (Paakkonen 1966) . Geologian tutkimuskeskuksen malmiosaston suorittamissa tutkimuksissa 1970 -luvulla selvisi, etta Sb -mineralisaatioita esiintyy myos Sakselan ja Paakkosen kuvaaman alueen kaakkois- ja itapuolilla (Yletyinen 1978, Oivanen 1982) . Useimmat Seinajoen - Nurmon alueen Sb -mineralisaatioista sijaitsevat ikaankuin 'helminauhana' n . 9 km :n pituisessa itakaakko - lansiluode suuntaisessa vyohykkeessa (kuva 26) (Oivanen 1982) . Alueella esiintyy kymmenkunta suurempaa Sb -mineralisaatiota, joista Kalliosalon mineralisaatio on merkittavin (Oivanen 1982) . M1neralisaatiolden tarkein malmimineraali on metallinen antimoni .

46 Seinajoen alueen Sb -mineralisaatiot voidaan esiintymistapansa ja isantakivensa perusteella jakaa kolmeen ryhmaan (Oivanen 1982) : - porfyriitteihin liittyvat mineralisaatiot (esim . Routakallio ja Satamo) . - porfyriittteihin ja viereisiin happamiin tuffiitteihin liittyvat mineralisaatiot (esim . Kalliosalo), jotka ekonomisessa mielessa ovat merkittavimmat . - tuffiitteihin ja biotiitti-plagioklaasigneisseihin liittyvat mineralisaatiot (esim. Syrjamon alue) Mineralisaatioiden sivukiviin liittyy voimakas metasomaattinen muuttuminen, mika nakyy lahinna serisiittiytymisena ja kvartsiutumisena (Oivanen 1982) . Paakkosen (1966) mukaan antimoni on peraisin subvulkaanisiksi juoniksi tulkituista porfyriiteista, joista antimoni on pneumatolyyttisessa vaiheessa vaeltanut rikastumisvyohykkeisiin . Runsaana esiintyva metallinen antimoni heijastaa rikin vahaisyytta fluideissa (Paakkonen 1966) . Kalliosalon alueella (2222 07 D) Sb -mineralisaatio muodostaa n . 30 m levean ja n. 150 m pitkan vyohykkeen plagioklaasiporfyriitin ja ns . happaman tuffiitin puolella

Hirvi- 0w • SEINAJOKI \` jarvi O 97

KYRKOS -JARVI CO TORNAVA SYRJAMO 0 1 Q Q PAJULUOMA' I ROUTAKALLIO + ~ 961 2 PUOLIVALI K LLIO ,` O LOOTAKALLIO 45 Kyrkbs ) I I' 0 TERVASMAKI -jarv VIITALANKYLA KARMESNEVAO 0 1 Q KALLIOSALO PIHLAJANIEMI 0 0 MARTTALANNIEMI 94 I

SIKAKANGAS 0 I 2 km

'-\\ 2' 50 A'

0=1

Kuva 26. Seinajoen kaupungin kaakkoispuolen merkittavien antimonimineralisaatioiden ja suurimman kassiteriittipegmatiitin (Peralan juoni) sijainti (Oivanen 1982) . 1 = antimonimineralisaatio, 2 = kassiteriittipegmatiitti . Fig . 26. The locations of the remarkable antimony mineralizations and the largest cassiterite pegmatite (Perdld's dyke) southeast from the town of Seindjoki (Oivanen 1982). 1 = mineralization of antimony, 2 = cassiterite pegmatite . 47

(Oivanen 1982) . Metasomaattinen muuttuminen nakyy kivessa hyvin voimakkaana serisiittiytymisena ja kvartsiutumisena (Oivanen 1982) . Paamalmityyppi on hienorakeista pirotemalmia, joka muodostaa puhkeamassa epayhtenaisia vyohykkeita . Mineralisaation antimonipitoisuudesta vahan yli puolet on peraisin metallisesta antimonista, loppuosa mm . gudmuntiitista, berthieriitista ja stibniitista (Oivanen 1982) . Malmin Sb -mineraaleja on kuvannut yksityiskohtaisesti Aho (1980) . Kalliosalon malmimineraaleja ja liuskeita on kuvannut myos Lehtio (1981) . Kalliosalon mineralisaatio on maapallon tunnettujen Sb - mineralisaatioden joukossa lahes ainutlaatuinen, silly metallista antimonia esiintyy harvoin vastaavassa maarin ja muualla tunnettujen antimonimalmien ika on lahes aina fanerotsooinen . Kalliosalon esiintymassa on arvioitu olevan 460 000 to Sb -malmia, jonka Sb keskipitoisuus on 0 .73 % (Oivanen 1982) . Malmin rikastusominaisuuksia on selvitellyt Simpanen (1981) . Malminetsinnallisena kuriositeettina voidaan mainita, etta Kalliosalon alkujaan kokonaan peitteisena esiintyneen paapuhkeaman loytamiseen vaikutti ratkai- sevasti V . Liimataisen ohjaaman malmikoira Arrin hajuaisti . Moreenin geokemialliset kohdetutkimukset osoittautuivat Kalliosalossa myos kayttokelpoiseksi tutkimusmenetel- maksi (Oivanen 1982) . Seinajoen anti moni mineral i saatioi sta on kuvattu kaksi uutta mineraalispesiesta : seinajokiitti (Mozgova et al . 1976) ja paakkoneniitti (Boradaev et al . 1981) . Anti- monimineraaleja ja -mineraaliseurueita ovat tutkineet myos Mozgova et al . (1977) ja Borodaev et al . (1982, 1983, 1985) . Seinajoen-Nurmon alueen anti moniesiintymien lyijyhohteista suoritetut lyijyn isotooppikoostumuksen maaritykset osoittavat naiden kuuluvan ns . svekofennisten supra- krustisten lyijyjen ryhmaan (Vaasjoki 1981) .

Pajuluoman tinapegmatiitit

Seinajoen Pajuluoman alueella (2222 08 A) on yhteensa kymmenkunta kassiteriittipi- toista pegmatiittijuonta (kuva 26) (Oivanen 1983) . Lahiymparisto mukaanluettuna juonia on yhteensa n . 40 kpl (Oivanen 1983, R .Alviola suullinen tiedonanto) . Useimmat juonet ovat mittasuhteiltaan vaatimattomia (kuva 27) ja paaosa niista esiintyy alle kilometrin levyisessa ita - lansi suuntaisessa vyohykkeessa Routakallion etelapuolella . Juonet joko selvasti leikkaavat sivukivea tai esiintyvat ympariston liuskeisuutta myotailevina . Ensimmaisen kassiteriittipegmatiitin loysi alueelta geologi Reijo Alviola vuonna 1979 . Pajuluoman alueella on moreenin geokemiallisisten tutkimuksien perusteella useita Sn -anomalioita (Nenonen ja Hakala 1982, Pirhonen 1982, Nenonen 1983) . Pegmatiitin muskoviitin tinapitoisuus on aina korkea kassiteriittirikkaissa juonisssa ; tinapitoisuu- den ollessa yli 1000 ppm sisaltaa kyseinen pegmatiitti kassiteriittia (Alviola 1981, 1986b) . Ekonomisesti merkittavin ja kooltaan laajin kassiteriittipegmatiitti on loytajansa Reijo Peralan mukaan nimetty Peralan juoneksi (kuva 26) . Juonta kutsutaan myos Pajuluoman 48 tinapegmatiitiksi. Geologian tutkimuskeskuksen suorittamien tutkimuksien (Oivanen 1983) perusteella Peralan juoni on n . 10 metric levea ja budinoitunut kahteen toisistaan n. 10 metrin etaisyydella olevaan osaan. Molemmilla on pituutta n . 60 m, mutta luoteisempi juoni haaroittuu useammaksi osaksi kuin kaakkoispuolen juoni, joka on yhtenaisempi . Pegmatiittijuonen sivukivet ovat andalusiitti-kiilleliuske, hapan tuffiitti, ja plagioklaasiporfyriittti (Oivanen 1983) . Pegmatiitin paamineraalit ovat albiitti, muskoviitti, kalimaasalpa ja kvartsi . Aksessorisina mineraaleina on kassiteriittia, apatiittia, beryllia, kolumbiittia ja tapioliittia (Oivanen 1983) . Kassiteriitti esiintyy harvana karkeahkona (0 0 .2 - 2 .0 cm) pirotteena koko juonen alueella . Juonessa on raitaisuutta ja kvartsiytimia . Vyohykerakenne ei ole selva, koska juonet ovat tektonisissa liikunnoissa deformoituneet ja ruhjoutuneet . Kassiteriittia esiintyy molemmissa juonissa mutta kaakkoispuolella epatasaisemmin ja sen maara lienee siella luoteisosaa pienempi . Peralanjuonen malmimaara on arvioitu 106 000 tn :ksi, jossa tinapitoisuus on 0 .31 (Saltikoff 1982) . Teknillisessa korkeakoulussa on malmista suoritettu rikastusarvio (Laapas ja Salo 1982), jonka mukaan pegmatiitista voidaan valmistaa tyydyttava tinarikaste .

Kuva 27 . Kass iteri ittip ito i nen pegmatiitti plagioklaasiporfyriitissa . Mustat rakeet juonen reunalla ovat kassiteriittia . Fig . 27. Cassiterite bearing pegmatite dyke in plagioclase porpfrite . Black crystals near the boundaries are kassiterite . Lootakallio, Nurmo . x = 6960 .30, y = 2445 .00 Valokuva - Photo R . Alviola 49 Rauta-mangaanimineralisaatiot

Vittingin alueen malmiaiheet on tunnettu ainakin 1600 -luvulta lahtien (Holmberg 1858). Alueella on oksidimineralisaatioita, mangaanisilikaatti-mineralisaatioita ja sulfidi- mineralisaatioita (Saxon 1925, Oivanen 1978) . Magnetiittipitoiset rautaoksidimineralisaatiot esiintyvat heikkoina ja kapeina pirote- vyohykkeina metasertissa ja ovat laadultaan varsin koyhia (Oivanen 1978) . Variltaan ne ovat tummia ja rautapitoisuus on 10 - 20 % . Metaserttien mineralisaatiot on esiinty- misymparistonsa perusteella tulkittu Algoma-tyyppisiksi rautamuodostumiksi (Tuukki 1984) . Vittingista on viimeksi louhittu rautamalmia vuosina 1829 - 1830 ja 1833 . Todis- teena tasty loytyy alueelta n . 15 pienta sammaloitunutta louhoskuoppaa Vanha Kievarita- lon laheisyydessa (Laitakari 1942) . Mangaanimineralisaatioissa paamineraalit ovat silikaattinen rodoniitti ja pyroksmangiitti, jotka esiintyvat lasimaisessa metasertissa . Mangaanimineraaleja on eniten Vittin- ginmaella (2222 03 C), missy ne muodostavat kvartsin kanssa epamaaraisia punertavia linsseja ja raitoja (Saxen 1925) . Mangaani- ja magnetiittimalmit esiintyvat vierekkain mutta eri kerroksina . Saxenin mukaan on rodoniittimalmin Mn -pitoisuus n . 12 % ja rodoniitin maara malmissa on n . 30 % . Vuosina 1919 - 1920 on rodoniittia louhittu jonkin verran kokeeksi heikolla menestyksella (Laitakari 1942) . Mangaanin alkuperaksi on esitetty ekshalatiivis-sedimenttista syntytapaa (Kokko 1983) . Paaosa magneetti- ja rikkikiisuista on kiisuliuskeissa, joissa sulfidit esiintyvat breksioivina. Magneetti- ja rikkikiisu esiintyvat muutaman metrin paksuisina, usein lahes kompakteina linsseina (Oivanen 1978) . Magneettikiisu on yleisempaa kuin rikkikiisu ja satunnaisesti on lisaksi tavattu kuparikiisua ja sinkkivalketta (Oivanen 1978) . Kiisuja on vahaisesti myos metaserteissa . Viimeisten tutkimuksien mukaan Vittingin alueelta ei ole loydetty taloudellisia Fe - Mn - Cu - Zn malmiutumia (Paakkonen 1953, Oivanen 1978, Kokko 1983) . Limoniittia eli suomalmia on ainakin Honkakylan koillispuolella Mustasaaressa (2222 07 A) samoinkuin Ritakorven alueella (x = 6976,44, y = 2450,24) . Jalkimmai- sessa paikassa limoniittia on 1 - 20 cm:n lapimittaisina ruskeina kokkareina metsan ja pellon valisessa ojassa.

Volframi- ja jalometalliaiheet

Volframia sisaltava scheeliitti on varsin yleinen mineraali Seinajoen kaupungin etela- ja kaakkoispuolen vulkaniitteihin liittyvissa pienissa karsipesakkeissa (Oivanen 1982) . Esim. Kyrkosjarven lansipuolella on scheeliittia kapeassa, epajatkuvassa kvartsirikkaiden tufflittien ja karsikivien vyohykkeessa (Sarapaa 1985) . Karsikivet voidaan Sarapaan mukaan jakaa amfiboliitti- ja granaatti-diopsidikarsiin, joissa scheeliittia on heikkona pirotteena, juonina tai raontaytteina . Haukkalanmaen alueella (2222 07 B) on puolestaan runsaasti scheeliittipitoisia lohkareita (Karkkainen 1987) . 50

Seinajoen kaupungin kaakkoispuolella on vulkaniiteissa pienia jalometalli-, sinkki- valke- ja lyijyhohdemineralisaatioita, jotka yleensa liittyvat liuskeisuuden suuntaisiin kapeahkoihin karsikerroksiin tai ruhjevyohykkeisiin (Oivanen 1982, N . Karkkainen, suullinen tiedonanto) . Niissa tavataan lisaksi arseenikiisua . Merkittavimmat aiheet sijaitsevat Nurmossa Tervasmaen, Kalliosalon ja Marttalanniemen alueilla (Oivanen 1982) . Sielta on myos moreenin geokemiallisin tutkimuksin saatu viitteita kultapitoisuuk- sista (Kontas 1981, Nenonen ja Hakala 1982), samoinkuin kartta-alueen etelareunalta, missy on kohonneita Au- ja W-pitoisuuksia (Lestinen 1988) .

Rakennus-, murske- ja korukivet

Kartalehden alueella on rakennuskivea louhittu kotitarpeiksi muutamasta paikasta . Pienia louhoksia sijaitsee ainakin Niemelankylan peridotiitissa (2222 05 A) ja Taipaleen granodioriitissa (2222 03 D) . Nurmon Pentinvuorella (2222 07 D) on puolestaan pienia hylattyja maasalpalouhoksia . Karttalehtien 2222 01 ja 04 etelareunalla tavattu kvartsimontsoniitti muistuttaa 'karjalan vihreana' tunnettua rakennuskivea ja paikoin se voisi soveltua louhittavaksi . Paaosa kiviaineksesta sijaitsee tosin Jalasjarven karttalehden (2221) puolella . Kivimursketta ja sepelia on louhittu useista eri kivilajeista . Satamon ja Routakallion (2222 08 A) plagioklaasiporfyriittia (kuva 18) on kaytetty tie- ja raidesepeliksi . Sikakan- kaan suhteellisen felsista porfyriittia on myos louhittu runsaasti . Kiillekoyhaa biotiittiliusketta ja -gneissia on louhittu Seinajoki - Ilmajoki ja Seinajoki - Kuortane valtateiden laheisyydessa . Raitaista biotiitti-plagioklaasigneissia (kuva 16) on puolestaan louhittu Seinajoki - Ylistaro valtatien pohjoispuolella . Tutkimusalueen liuskeiden ja gneissien lujuusominaisuudet ovat yleensa huonohkot, koska kivet sisaltavat runsaasti biotiittia ja muskoviittia. Vittingin alueella on louhittu metaserttia, mutta siita saatu murske lienee heikkolaatuista kiven melko suuresta kiisupitoisuudesta paatellen . Vittingin metasertissa esiintyva punertava rodoniitti on erinomainen korukivi (Virkkunen et al . 1987) . Seinajoen alueen korukiviesiintymia ovat kuvanneet Virkkunen (1986) ja Vilpas (1989) . Heidan mukaansa Kyrkosjarven ympariston pegmatiiteissa on savukvartsia, Nurmon Hirvijarven alueella sinertavaa kvartsia ja Nurmon Kuorasjarven luoteispuolella ruusukvartsia . Kyrkosjarven lansipuolella on keltaista kvartsia irtokivina metsateiden ojissa . 51 EKSKURSIOKOHTEITA

Kassiteriittipegmatiitti . Pajuluoma, Seinajoki (x = 6960 .73, y = 2443 .72)

Antimonimineralisaatioita . Kalliosalo, Nurmo (x = 6959 .00, y = 2446 .37)

Metakonglomeraattia . Pajuluoma, Nurmo (x = 6960 .96, y = 2443 .75)

Tyynylaavaa. Latovuori, Nurmo (x = 6966 .18, y = 2447 .48)

Rodoniitti- ja pyroksmangiittipitoista metaserttia . Vittinki, Ylistaro . (x= 6972 .20, y = 2426.58)

Sedimenttirakenteita metagrauvakassa . Hangaskorpi, Nurmo (x = 6962 .12, y = 2447.20)

Andalusiitti-kiilleliusketta deformaatio- ja sedimenttirakenteineen . Pajuluoma, Seinajoki . (x = 6960 .30, y = 2444 .00)

Tasalaatuista, suhteellisenkiillekoyhaabiotiittiliusketta, jossametagrauvakkaavalikerrok- sina. Varpulan tekojarvi, Nurmo (x = 6967 .51, y = 2455 .48)

Granaatti-kordieriitti-sillimaniitti-kiillegneissia . Levottomanmaki, Ilmajoki (x = 6951 .22, y = 2424 .70)

Porfyyrista kvartsimontsoniittia . Pahaneva, Ilmajoki (x = 6950 .27, y = 2428 .13) 52

SUMMARY

Pre-Quaternary rocks of the Seinajoki map-sheet area .

INTRODUCTION

The Seinajoki map sheet (2222) covers an area in western Finland, occupied by the town of Seinajoki and the surrounding district . The first 1 : 100 000 scale geological map of the area, which was published by K.J .Neuvonen (1961), covered part of the 1 : 400 000 scale Vaasa geological map (Saksela 1934) . The study of K .J. Neuvonen was followed by intensive geological and geophysical research in the Seinajoki map sheet area, and a new 1 : 100 000 scale geological map (Makitie et al ., in press) of the Seinajoki area was compiled using the data of map of Neuvonen and those of the later studies . The main rocks in the area are metapelites and metagraywackes, that belong to the Early Proterozoic Svecofennian schist belt (Fig . 1) . These epiclastic rocks vary in both texture and composition . They are usually relatively strongly metamorfosed and only locally exhibit well-preserved primary sedimentary structures . Mafic banded metavolcanics with associated metacherts occur as elongated formations in some places, notably in the Vittinki and Nurmo areas . South of Seinajoki, hypabyssal intermediate porphyrite bodies are common . The supracrustral rocks are intruded by orogenic granitoids (Fig . 1), that are usually even-grained rocks, granodiorite and tonalite, in composition . Pegmatite granite bodies and pegmatite dykes abound in the middle of the map sheet area . The main ore formations are subeconomic antimony and cassiterite mineralizations, and intensive research has been conducted on both mineralizations in recent years . The geotectonic setting of the Svecofennian schist belt is that of a eugeosynclinal environment with graywackes and volcanics (Hietanen 1975, Piirainen 1975) .

SUPRACRUSTAL ROCKS

Metavolcanics . Mafic banded metavolcanics occur in the Vittinki and Nurmo areas . In Vittinki, the mafic amphibolitic rocks form an east-west trending volcanic formation 300-800 m wide and a few kilometres long. In light of chemical composition the rocks are tholeiitic basalts (Fig . 4 and 5 ). Main minerals are hornblende and plagioclase 53 (An30_,). Pillow lava structures are found occasionally . Based on chemical composition the metavolcanics can be divided into two types (Table 1) (Kousa et al ., in prep) . In places they contain granitic veins . Analogical rocks occur in a few small outcrops in the northern part of the map sheet area . Metacherts. Associated with the tholeiitic metavolcanites are fully recrystallized cherts, that are either glassy or banded in texture . The bands consist of amphiboles, pyroxenes, opaques and small skarn lenses . A striking feature is the occurrence of rhodonite and pyroxmangite, especially in the Vittinki area . Manganese minerals have not been encountered in the metacherts of the Nurmo area . Metagraywackes and metapelites . Andalusite-bearing mica schist with intercalations of metagraywacke and quartz feldspar schists occurs south of Seinajoki . East of Seinajoki the abundance of mica in pelitic rocks is lower, and graywacke schists and mica-poor biotite schists dominate . Along the road from Seinajoki to Alavus the graywacke schists are homogenous, dark rocks with poorly developed schistosity . Concretions are occasionally encountered . Well-preserved primary sedimentary structures are visible in some outcrops ; clastic textures and scour and fill structures are well preserved. In the southwest of the map sheet area pelitic rocks are coarse-grained porphyroblas- tic mica gneisses. Sillimanite, cordierite and garnet porphyroblasts are common . The gneisses contain relatively small portions of anatectic vein material . The chemical composition of the metapelites is shown in Table 5 . In the north of the map sheet area the supracrustal rocks are more or less banded biotite-plagioclase gneisses . Garnet is a relatively common accessory mineral but sillimanite is rare . Black schists and sulphide-bearing rocks . Partly quartzitic graphite and pyrrhotite schists often occur as narrow intercalations in metacherts and metavolcanites . The airborne electromagnetic map of the Seinajoki area published by Geological Survey of Finland shows a great number of anomalies, some of them at least caused by black schists .

HYPABYSSAL PORPHYRITES

Plagioclase and uralite plagioclase porphyrites . Hypabyssal sills of varying size and usually elongated occur south of Seinajoki . The typical plagioclase porphyrite sill in the Routakallio area, measures 0 .3 x 1 .2 km on the surface section . The main minerals are plagioclase, quartz, biotite and hornblende . The plagioclase phenocrysts (0 1 cm) are often zoned . Small outcrops of amphibolitic rocks resembling porphyrites occur between larger bodies . The chemical composition (Figs . 4 and 5) of the porphyrites is usually andesitic, but even rhyodacitic compositions with quartz amygdaloids occur in the Sikakangas body . The biggest formation of the rare uralite plagioclase porphyrites lies in Mustakorpi area . 54

PLUTONIC ROCKS

Peridotites, gabbros and diorites . Two small peridotite intrusions are known in the Ilmajoki area. The rocks consist mainly of serpentine and hornblende, with olivine, pyroxene, spinel, opaque, plagioclase and chlorite as accessories . In the southwest corner of the map sheet area there is a small hornblende-bearing gabbro and/or diorite intrusion . Quartz diorites, tonalites, granodiorites and quartz monzonites . Grey gneissic tonalites occur near the southern margin of the map sheet area . They are part of the plutonic complex of Central Finland . Their main minerals are quartz, plagioclase, hornblenbe and biotite . Dark oval inclusions and enclaves are sometimes found . The largest granodiorite intrusion lies north of Seinajoki . The texture of the granodiorite is often gneissose and the modal abundance of K-feldspar is about 5-15 % . Some broad apophyses of porphyritic, coarse-grained quartz monzonite extend to the map sheet area from in the south . The monzonite is dark green on fresh surfaces . The main minerals are K-feldspar, hornblende and plagioclase, with orthopyroxene and quartz as accesories . The rock weathers easily and thin saprolite beds are occasionally found . Pegmatite granites and pegmatites . Many pegmatite granite intrusions occur in the middle of the map sheet area . They vary widely in size . The largest measuring 1-2 km', but smaller ones also being very common . The intrusions are elongated and often tectonized . The principal minerals are K-feldspar, albitic plagioclase, quartz and muscovite . There are also varying amounts of biotite and tourmaline . Both simple and complex pegmatites are common, and 49 minerals in all have identified (Alviola 1989) . The characteristic minerals of the complex pegmatites are beryl, cassiterite, spodumene, columbite-tantalite and Fe-Mn phosphates . An interesting feature is the occurence of complex pegmatites in areas of low-grade metamorphism, i .e. in andalusite-bearing mica schists . In the field, the biggest pegmatites sometimes grade into small pegmatite granite intrusions.

TECTONICS AND STRATIGRAPHY

During the Svecokarelian orogeny (1900-1800 Ma) the supracrustal rocks underwent polyphase folding and were intruded by plutonic rocks . The strikes and fold axes in the Seinajoki area often trend east-west . In the southwest of the map sheet area the supracrustal rocks have undergone postmetamorphic folding . All the intrusive rocks are younger than the supracrustal rocks . The oldest plutonic rocks in the map sheet area are gneissic tonalites intersected by quartz monzonite as well as pegmatites . 55 METAMORPHISM

The metamorphic grade of the rocks varies in different parts of the map sheet area (Fig . 25) . It is lowest near Seinajoki, where sedimentary structures are relatively well preserved. The mineral assemblage quartz-muscovite-biotite-andalusite is common in the mica schists, for example, in outcrops south of the Routakallio porphyrite sill . The grade of metamorphism rises progressively from the Seinajoki area to the southwest. The metamorphic zones of the area are characterized by the occurence of sillimanite, cordierite and garnet . Migmatitic garnet-cordierite-sillimanite-mica gneisses are common in the southwest corner of the map sheet area . As a whole, the metamorphic zonation resembles that of the Buchan type. Around Seinajoki metamorphism took place under the amphibolite facies conditions, but in the southwestern most parts of the area the grade is higher . Rare occurrenses of gneissic pyroxene tonalites and intermediate pyroxene-bearing supracrustal gneisses indicates granulite facies conditions . As deduced from the cordierite-garnet pairs, the p, T conditions for metamorphism were about 5 .4 kbar and at least 640° C . It is difficult to determine the metamorphic grade of the nothern part of the map sheet area . The aluminium content of the rocks is not usually high enough to form index minerals . Only garnet and sillimanite are found . However, granitic veins are quite common, and the grain size of the schists is coarser than in the vicinity of Seinajoki . Together, with the occurrence of garnet-cordierite gneisses north of the northern map boundary, these features imply higher metamorphic grade than that within the Seinajoki area.

ECONOMIC GEOLOGY

There are antimony mineralizations south of Seinajoki (Fig . 26) . About half of the antimony content of the deposits is due to native antimony, the rest being mainly incorporated in stibnite, gudmuntite and breithierite . The mineralized rocks are usually heavily tectonized and altered tuffitic schists . Economically the most significant mineralizations lie in the Tornava and Kalliosalo area . The ore reserves of the Kalliosalo formation amount to 460 000 tonnes assaying 0 .73 % Sb (Oivanen 1982) . The mineralizations of the Seinajoki area can be classified as follows (Oivanen 1982) : - mineralizations in porphyritic bodies - mineralizations in the surrounding tuffitic and pelitic schists - mineralizations in the contacts of porphyritics and country rocks .

Two new mineral species has been discovered in the antimony deposits : seinajokite (Mozgova et al . 1976) and paakkonenite (Borodaev et al . 1981). 56 In the Pajuluoma area, south of Seinajoki, there is a relatively large cassiterite- bearing complex pegmatite dyke (Fig . 26). Its main minerals are albite, quartz, muscovite and K-feldspar and accessory minerals cassiterite, apatite, beryl, columbite and tapiolite (Oivanen 1983) . The pegmatite forms two elongated tectonized lenses, each about 10 metres wide and 50 metres long . The pegmatite contains 106 000 tonnes of ore assying 0 .31 % Sn (Saltikoff 1982) . The small iron mineralizations in the Vittinki area have been known at least since the 17th century. The iron minerals, magnetite and pyrrhotite, occur in sulphide-bearing schists and metacherts . The mineralizations are without economic significance . Small contents of scheelite and gold are known in skarns southeast from the town of Seinajoki . Few quarrys for the production of hard rock aggregates are based into the mica schists, biotite plagioclase gneisses and plagioclase porphyrities . The schists and gneisses have however relatively poor strength properties caused by the great amount of mica minerals . 57 VIITTEET - REFERENCES

Aho, L., 1980 . Seinajoki-Nurmo Sb-mineralisaatiosta . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/- 80/1/10 . 15 s . Alviola, R ., 1981 . Kassiteriittipegmatiittien etsinta muskoviittianalyysien avulla . Geologian tutkimuskeskus, raportti M16/30/81 . 4 s . Alviola, R ., 1986a . Tinamalmitutkimukset Etela-Pohjanmaan liuskejakson alueella vuosina 1980-1983 : Tutkimukset Seinajoen Pajuluoman ymparistossa . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 06/2222/-87/ 1/85 . 9 s ., 33 hit . Alviola, R ., 1986b . Tennhalten i muskovit som geokemisk indikator vid prospektering av term-fdrande pegmatiter . XVII . Nordiska Geologmot, Helsinfors Universitet, 1986 : abstracts, s . 5 . Alviola, R ., 1987 . Tutkimustyoselostus Nurmon kunnassa valtausalueella Tarikko 1, kaivosrek . N :ro 3524, suoritetuista malmitutkimuksista . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 06/2222/-87/1/85 . 17 s ., 4 hit . Alviola, R., 1989 . The granitic pegmatites of the Seinajoki and Haapaluoma groups . Julkaisussa - in S . I . Lahti (toim . - ed.) : Symposium Precambrian granitoids . Petrogenesis, geochemistry and metallogeny, August 14-17, 1989, Helsinki, Finland . Geological Survey of Finland . Opas - Guide 26 .41-48) . Arppe, A. E ., 1858 . Analyser of finska mineral II . Acta soc . scient . Fennicae . Borodaev, Yu . S., Mozgova, N . N ., Ozerova, N. A ., Bortnikov, N . S ., Oivanen P ., & Yletyinen, V ., 1981 . Paakkonenite - Sb2AsS2 - a new mineral from ore district Seinajoki in Finland . Zap . Vse . Mineralog . Obschestva 110, 480-487 . (venajaksi) . Borodaev, Yu . S., Mozgova, N ., Ozerova, N ., Oivanen, P . & Yletyinen, V . 1982 . Paakkonenite, Sb2AsS2, a new mineral from Seinajoki ore region in Finland . Intern . geol review 24 (10) 1234- 1240 . Borodaev, Yu . S., Bortnikov, N . S ., Mozgova, N . N ., Ozerova, N. A ., Oivanen, P. & Yletyinen, V ., 1983 . Association of ore minerals in deposits of the Seinajoki district and the discussion on the ore formation . Bull . Geol . Soc . Finland 55 (1), 3-23 Borodaev, Yu . S., Mozgova, N . N ., Ozerova, N . A ., Oivanen, P . & Yletyinen, V ., 1985 . Typo- morphic mineral associations of antimony deposits with native antimony in the Baltic Shield . Geologicky Zbornik - Geologica Carpathica 36 (3), 305-313 . De La Roche, H ., Leterrier, J ., Grandclaude, P . & Marchal, M., 1980 . A Classification of volcanic and plutonic rocks using R1R2-diagram and major element analysis - its relationship with current nonmenclature . Chem . Geol . 29, 183-210 . Hietanen, A., 1938 . On the Petrology of Finnish Quartzites . Bull . Comm . gaol . Finlande 122 . 118 s . Hietanen, A ., 1975 . Generation of potassium-poor magmas in the nothern Sierra nevada and the Svecofennian in Finland . Jour . Res . U .S . Geol Surv . 3, 631-645 . Hirvas, H ., 1980 . Malminetsintaa palvelevat maaperatutkimukset Nurmon Kalliosalossa . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-80/3/90 . 1 s ., 3 hit . Holmberg, H . J ., 1858 . Materialer till Finlands geognosi . Finska Vetenskapssocieten . 4 Haftet . Helsinki Huhma, H ., Claesson, S., Kinny, P. D . & Williams, I . S ., 1991 . The growth of early Proterozoic crust : new evidence from Svecofennian detrital zircons . Terra Nova 3, 175-179 . Irvine, T . N . & Barager, W. R . A ., 1971 . A guide to the chemical classification of the common volcanic rocks . Can . J . Earth Sci . 8, 523-548 . Kahma, A ., 1958 . Yhteenveto Geologisen tutkimuslaitoksen tutkimuksista Seinajoen antimoni-malmiai- heella v . 1954-58 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M17/Sj-58/2a . 8 s . 58

Kahma, A., 1973 . The Main metallogenic features of Finland . Geol . Surv . Finland Bull . 255 . 28 s ., 1 liitek . Kokko, L-M ., 1983 . Ylistaron Vittingin kvartsikivi-amfiboliittijakso ja siihen liittyvat mangaanimineraalit . Pro gradu-tutkielma . Helsingin yliopisto, geologian laitos . 69 s ., 4 Hit . Kontas, E ., 1981 . Geokemialliset kultatutkimukset Seinajoen-Nurmon antimonivyohykkeeella . Geolo- gian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-81/1/30 Au . 22 s . Korsakova, M . A .(toim .), 1982 . Suomen fotogeologinen tulkintakartta . 1 : 1000 000 . Rautaruukki Oy, V/0 Technoexport . Kousa, J., Lahti, S . I ., Karkkainen, N. & Vaasjoki, M., (in prep .) . Geochemical and tectono- magmatic affinities of the early Proterozoic metavolcanic rocks in southern Pohjanmaa, Western Finland . Karkkainen, N ., 1985 . Seinajoen litogeokemiallisen profiilin Sn, W, Li, Mn, V seka eraiden muiden alkuaineiden jakauma . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-85/1/32 . 20 s ., 16 liit . Karkkainen, N ., 1986 . Pegmatiittien ja pegmatiittigraniittien alueelliset geokemialliset piirteet Etela- Pohjanmaalla . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-86/2/10 . 57 s . Karkkainen, N ., 1987 . Wolframitutkimukset Eskoonmaen ja Haukkalanmaen alueilla Seinajoella vuosina 1983-1987 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M19/2222/-87/2/10. 17 s ., 5 hit . Karkkainen, N., 1990 . Tutkimustyoselostus Nurmon kunnassa valtausalueella Marttalanniemi 1, Kaiv . rek. nro 4354 suoritetuista malmitutkimuksista . Geologian tutkimukeskus, raportti M06/2222/-90/1 .5 s., 3 lilt . Karkkainen, N ., 1991a . Etela-Pohjanmaan mafisten metavulkaniittien petrografia ja kemiallinen koostumus . Geologian tutkimuskeskus . (julkistamaton raportti) . Karkkainen, N ., 1991b . Etela-Pohjanmaan metasedimenttien kemiallisesta koostumuksesta . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-91/1 . Karkkainen, N ., 1991c . Tutkimustyoselostus Ilmajoen kunnassa valtausalueella Trompunmaki 1, kaiv . rek . nro 4188/1 suoritetuistamalmitutkimuksista . Geologian tutkimukeskus, raportti M06122221-91/1 . 5 s ., 7 hit . Laapas, H . & Salo, A., 1982 . Seinajoen tinapegmatiitin rikastustutkimus . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-83/1/10 . 81 s . Lahti, S. I . & Makitie, H ., 1990 . Kaliioperakartta, lehti 2221-Jalasjarvi . Suomen geologinen kartta . 1 : 100 000 . Geologian tutkimuskeskus . Laitakari, A ., 1914 . Vittingin alue . Kasikirjoitus Helsingin yliopiston geologian laitoksella . 3 s . Laitakari, A ., 1942 . Kivilajikartan selitys . Suomen geologinen yleiskartta . Lehti B 3 Vaasa . 66 s . Laitakari, A ., 1967 . Suomen mineraalien hakemisto - Index of Finnish Minerals with bibliography .- Bull . Comm . g6ol . Finlande 230 . 842 s . Lehtio, M ., 1981 . Kalliosalo antimonf6rekomst i Nurmo, Sydosterbotten . Pro gradu-tutkielma . Abo Akademi, geologian ja mineralogian laitos . 126 s ., 2 hit . Lestinen, P., 1988 . Seinajoen alueen geokemialliset tutkimukset vuosina 1983 - 1986 . Geologian tutkimuskeskus, raportti S/41122221111988 . 40 s ., 29 hit . Mononen, S ., 1986 . Ilmajoen geologian yleispiirteet - Nayte- ja havaintotietoja . Ilmajoen kunta . Elinkeinolautakunta . 8 s ., 1 hit . Mozgova, N . N ., Borodaev Yu . S ., Ozerova N . A . & Paakkonen, V ., 1976 . Seinajokit (Fe O,8Ni o _)- (Sb 1.7 Aso.,) i sarmjanistii westerveldit Fe-(As,,,Sbo.os) iz Seinajoki Finlandija . Zap . Vses . Mineral. Obsche stva . 105, 617-630 . (venajaksi) Mozgova, N . N ., Borodaev, Yu . S ., Ozerova, N. A . & Paakkonen, V . 1977 . New minerals of the group of iron antimonides and arsenides from the Seinajoki deposits, Finland . Bull . Geol . Soc . Finland 49(1), 47-52 . Makitie, H ., Lahti, S . I ., Alviola, R . & Huuskonen, M . (painossa) . Kallioperakartta, lehti 2222- Seinajoki. Suomen geologinen kartta . 1 : 100 000 . Geologian tutkimuskeskus . 59

MSkitie, H ., 1990 . Progressiivinen metamorfoosi ja deformaatio Seinajoen-Ilmajoen alueella . Filosofian lisensiaatti-tutkielma . Helsingin yliopisto, geologian laitos . 80 s ., 2 hit . Negruva, V . Z . & Merilainen, K . (toim .), 1983 . Suomen kaaviollinen geologinen kartta . Rautaruukki Oy, V/0 Technoexport . Nenonen, K . & Hakala, P ., 1982 . Malminetsintaa palvelevat maaperatutkimukset Seinajoen Paju- luomassa kl 2222 08 . Geologian tutkimuskeskus, raportti P 13 .02 .035 . 4 s ., 3 hit . Nenonen, K ., 1983 . Satamonluhdankassiteriittipegmatiitti-lohkareviuhkanjatina-anomalisoidenselvitys 21 .24 .9 .1981 . Geologian tutkimuskeskus, raportti P 132 .0 .35 . 4 s ., 2 hit . Neuvonen, K ., 1961 . Kallioperakartta, lehti 2222-Seinajoki . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 . Geologian tutkimuskeskus . Nordenskiold, A . E., 1863 . Beskrifning ofver de i Finland funna Mineralier . II Aufl . Helsinki . 177 s . Nurmela, P., 1985 . Seinajoen Pajuluoman alueen pegmatiiteista . Pro gradu-tutkielma . Helsingin yliopisto, geologian laitos . 115 s ., 2 hit . Oivanen, P., 1978 . Selostus malmitutkimuksista Ylistaron Vittingissa kesalla 1978 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-78/1/10 . 3 s . Oivanen, P ., 1982 . Antimonitutkimukset Seinajoen-Nurmon alueella vuosina 1975-1982 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-82/1/10 . 23 s ., 5 hit . Oivanen, P ., 1983 . Tinamalmitutkimukset Etela-Pohjanmaan lisukejakson alueella vuosina 1980-1983 : Tutkimukset Seinajoen Pajuluomassa . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-83/1/10 . 26 s ., 77 hit . Peltoniemi, M ., 1982 . Characteristics and results of an airborne electromagnetic method of geophysical surveing . Geol . Surv . Finland Bull . 321 . 229 s . Pettijohn, F . J., 1975 . Sedimentary Rocks . 3 painos . Harper & Row . New York . 628 s . Piirainen, T ., 1975 . The Svecokarelian orogenic cycle and related metallogenesis in Finland . Bull . Geol . Soc . Finland 49 . 39-46 . Pirhonen, V ., 1982 . Moreenin geokemiaa Seinajoen Pajuluoman tinapegmatiittialueella . Pro gradu- tutkielma . Helsingin yliopisto, geologian laitos . 73 s . Paakkonen, V ., 1952a . Selostus malmitutkimuksista Ilmajoella . Geologian tutkimuskeskus, raportti M/17/I1 52/1 . 2 s . Paakkonen, V ., 1952b . Selostus malmitutkimuksista Seinajoella . Geologian tutkimuskeskus, raportti M17/Sj-52/l . 2 s . Paakkonen, V ., 1953 . Selostus Vittingin alueen malmitutkimuksista Ylistarossa . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 17/Yst 53/1 . 2 s . Paakkkonen, V., 1959 . Tutkimukset Seinajoella v . 1958 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M17/Sj- 59/1 . 1 s . Paakkonen, V ., 1966 . On the geology and mineralogy of the occurence of native antimony at Seinajoki, Finland . Bull . Comm . g6ol . Finlande 225 . 70 s . Saksela, M ., 1932 . Tectonische and stratigraphische Studien im mitteren Ostbothien, mit einigen Vergleichspunkten aus anderen Gebieten . Bull . Comm . g6ol . Finlande 97 . 16-39 . Saksela, M ., 1934 . Suomen geologinen kartta . Kivilajikartta; Lehti B3 Vaasa . 1 : 400 000 Saksela, M ., 1935 . Uber den geologischen Bau Siid-Ostbothniens . Bull . Comm . g6ol . Finlande 110 . 35 s . Saksela, M ., 1952 . Das Fahlerzvorkommen von Seinajoki, Sad-Ostbothnien, Finland . Bull . Comm . g6ol . Finlande 157 . 41-52 . Saltikoff, B ., 1982 . Seinajoen Pajuluoman Peralan juonen tinaesiintyman malmiarviotutkimus . Geolo- gian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-82/32/10 .1 . 4 s ., 13 hit . Sarapaa, 0 ., 1985 . Wolframitutkimukset Seinajoen Alakylassa vuosina 1984-1985 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/2222/-85/2/10 . 7 s ., 16 hit . Sarapaa, 0 ., 1986 . Grafiittitutkimukset Ilmajoen varvenkylan alueella vuosina 1984-1985 . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 81/1244/-86/1 . 6 s ., 3 hit . 60

Sax6n, M ., 1925 . Om mangan jarnmalmfyndigheten i Vittinki . Referat: das Eisen-Manganerzvor- kommen von Vittinki . Fennia 45 :11 . 41 s . Simonen, A., 1980 . The Precambrian in F inland . Geol . Surv . Finland . Bull . 304 . 5 8 s . Simpanen, P., 1981 . Nurmon antimonimalmin rikastustutkimuksiapaamaarana arsenisulfidin ja muiden sulfidimineraalien erottaminen . Diplomi-tyo . Oulun yliopisto . Smith, H. A . & Barrieiro, S ., 1990 . Monazite U-Pb dating of staurolite grade metamorphism in pelitic schists . Contrib . Mineral . Petrol . 105, 602-615 . Streckeisen, A ., 1976 . To each plutonic rock its proper name . Earth Sci . Rev . 12 . 1-33 . Streckeisen, A. & LeMaitre, R . W., 1979 . A chemical approximation to the modal QAPF classification of igneous rocks . Neues Jahrb . Min . Abh . 136 . 196-206 . Turner, F. J., 1981 . Metamorphic Petrology . 2 painos . McGraw-Hill . New York . 524 s . Tuukki, P ., 1984 . Simpsion ja muiden Pohjanmaan liuskealueiden kvartsirikkaiden metasedimenttien petrografia, mineralogia ja geokemia . Pro gradu-tutkielma . Oulun yliopisto, geologian laitos . 132 s ., 2 liit . Tornroos, R ., 1982 . Properties of alabandite ; alabandite from Finland . Neues Jb .Miner .Abh . 144 . s . 107-123 . Vaasjoki, M ., 1981 . The lead isotopic composition of some Finnish g alenas . Geol . Surv . Finland . Bull . 316 . 25 s . Vaasjoki, M . & Lahti, S . I ., 1991 . Zircon U-Pb age determinations from the Mustajarvi area, western Finland . Geol . Surv . Finland Spec . Pap . 12, 49-52 . Vaasjoki, M . & Sakko, M., 1988 . The evolution of the Raahe-Ladoga zone in Finland : isotopic constraints . Geol . Surv . Finland Bull . 343, 7-32 . Vilpas, L., 1989 . Etela-Pohjanmaan korukivet . Pro-gradu tutkielma . Helsingin yliopisto, geologian laitos . 64 s ., 4 hit . Winkler, H ., 1979 . Petrogenesis of metamorphic rocks . 5 painos . Springier-Verlag, New York . 348 s . Virkkunen, M ., 1963 (ilman otsikkoa) . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 17/Sjymp .-63/1/85 . 34 s ., 5 lift . (2 geol .karttaa) . Virkkunen, M ., 1986 . Etela-Pohjanmaan korukivet . Geologian tutkimuskeskus, raportti M 80/2222/- 86/1/ . 31 s ., 18 hit. Virkkunen, M ., Kinnunen, P . & Partanen, S . J ., 1987 . Suomen jalo- ja korukivet . Suomen matkailu- liitto . Gummerus . 136 s . Vayrynen, H., 1920. Etela-Pohjanmaan graniitti-dioriittisten vuorilajien petrologiaa . Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapaino Oy . Helsinki . 68 s . Vayrynen, H ., 1923 . Petrologische Untersuchungen der granito-dioritischen Gesteine Sud-Ostbothniens . Bull . Comm . g6ol . Finlande 57 . 78 s . Vayrynen, H., 1936 . Uber die Altersverhaltnisse der Granite von Sudfinnland and Pohjanmaa . Bull . Comm . g6ol . Finlande 115 . 251-266 . Vayrynen, H ., 1954 . Suomen kalliopera . Otava . Helsinki . 260 s . Yletyinen, V., 1978 . Om antimonforekomsten i Seinajoki - Nurmo . XIII . Nordiske Geologiske Vinter- mode; Abstracts . s . 38 . Julkaistut kallioperrkartat (1 :100 000) ja selitykset (*), Tilapaiskartta [ ] Published maps of pre-Quaternary rocks (1 : 100 000) and explanations (*), Temporary map [ l

1 . 10 . 1991

*0034+0043 Signilskar, 1978 . *2241 Ahtari, 1970 . 3232 Pieksamaki, 1971 . 1011 Lagskar, 1978 . 2313 Alajarvi, 1979 . 3233 Rantasalmi, 1973 . *1012 Maarianhamina, 1979 . 2321 Pietarsaari, 1981 . *3234 Varkaus, 1980 . 1013 Kokar, 1981 . 2322 Kokkola, 1980 . *3311 Viitasaari, 1966 . 1014 Fogl6, 1980 . 2323 Kaustinen, 1971 . *3312 Pihtipudas, 1969 . * 1021 Geta, 1978 . *2324 Kannus, 1961 . *3313 Vesanto, 1985 . * 1023 Kumlinge, 1978 . 2332 Perho, 1976 . *3314 Pielavesi, 1977 . 1031 Uto, 1983 . *2334 Kinnula, 1962 . *3323 Kiuruvesi, 1977 . 1032 Korppoo, 1987 . *2341 Lestijarvi, 1964. *3332 Lapinlahti, 1987 . *1033 NotO, 1954 . *2342 Sievi, 1962 . *3334 Nilsia, 1980 . * 1034 Nagu, 1973 . *2343 Reisjarvi, 1963 . *3341 lisalmi, 1990 . 1041 IniO, 1986 . *2344 Nivala, 1962 . *3422 Oulujoki, 1983 . * 1242 Korsnas, 1960 . *2413 Kalajoki, 1955 . 3433 Sotkamo, 1981 . 1343 Vexala, 1981 . *2431 Ylivieska, 1955 . 3442 Puolanka, 1990 . 1832 Ropi, 1988 . *2432+2414 Pyhajoki, 1957 . 3443 Hyrynsalmi, 1989 . 2011 Hanko, 1970 . *2433 Haapavesi, 1958 . *3511 Kiiminki, 1984 . 2012 PerniO, 1955 . *2434 Vihanti, 1958 . 3531 Jonku, 1977 . 2013 Jussaro, 1973 . *2441 Raahe, 1959 . 3541 Rytinki, 1979. [2014 Tammisaari] *2443 Paavola, 1959 . 3543 Loukusa, 1980 . *2021 Salo, 1955 . *2533 Haukipudas, 1986. 3642 Pelkosenniemi, 1979 . *2022 Marttila, 1957. *2541 Kemi, 1971 . 3643 Kursu, 1967 . *2023 Suomusjarvi, 1955 . *2542 + 2524 Karunki, 1972 . 3644 Vuotostunturi, 1983 . *2024 Somero, 1955 . *2543 Simo, 1975 . *3713 Sodankyla, 1979 . *2032 Siuntio, 1960 . *2544 Runkaus, 1971 . *3714 Sattanen, 1980 . *2034 Helsinki, 1967 . 2713 Kolari, 1984 . 3733+4711 Savukoski, 1986 . *2042 Karkkila, 1953 . 2714 Kihlanki, 1981 . *4112+4111 Imatra, 1966 . *2043 Kerava, 1969 . *2723 Muonio, 1980 . *4121 Virmutjoki, 1987 . *2044 Riihimaki, 1956 . 2732 Kittila, 1984 . *4123+4114 Parikkala, 1982 . *2111 Loimaa, 1953 . *3012 Pellinki, 1965 . *4124+4142 Punkaharju, 1980 . *2112 Huittinen, 1976 . *3021 Porvoo, 1964 . *4213 Kerimaki, 1975 . *2113 Forssa, 1954 . *3022 Lapinjarvi, 1962 . *4214 Raakkyla, 1985 . *2114 Toijala, 1973 . *3023+3014 Kotka, 1970 . *4222 Outokumpu, 1971 . *2121 Vammala, 1967 . *3024 Karhula, 1965 . 4223 Joensuu, 1985 . *2122 Ikaalinen, 1952 . *3041+3043 Haapasaari, 1972 . *4224 Kontiolahti, 1971 . *2123 Tampere, 1961 . *3042 Hamina, 1973 . (Polvijarvi) *2124 Viljakkala-Teisko, 1953 . *3044 Vaalimaa, 1979 . *4231 Kitee, 1973 . *2131 Hameenlinna, 1949 . *3111 Lahti, 1964 . *4232+4234 Tohmajarvi, 1967 . *2132 Valkeakoski, 1970 . *3112 Heinola, 1970 . *4241 Kiihtelysvaara, 1971 . *2133 Karkkla, 1961 . *3113 Kouvola, 1963 . 4242 Eno, 1983 . *2134 Lammi, 1964 . *3114 Vuohijarvi, 1969 . *4243 Oskajarvi, 1975 . *2141 Kangasala, 1964 . *3121 Sysma, 1977 . 4244+5222Ilomantsi, 1973 . 2142 Orivesi, 1986 . *3122 Joutsa, 1982 . *4311 Sivakkavaara, 1971 . 2143 Padasjoki, 1971 . *3123 Mantyharju, 1978 . *4411 Ontojoki, 1976 . 2144 Kaipola, 1973 . 3124 Hirvensalmi, 1988 . *4412 Hiisijarvi, 1973 . *2213 Kuru, 1960 . *3131 Luumaki, 1975 . *4413 Kuhmo, 1978. *2214 Virrat, 1965 . *3132 Savitaipale, 1965 . *4421 Moisiovaara, 1986 . 2221 Jalasjarvi, 1990 . *3133 Ylamaa, 1979 . *4423+4441 Ala-Vuokki, 1987 . *2222 Seinajoki, 1991 . *3134 Lappeenranta, 1964 . 4522 Vasarapera, 1989 . *2223 Alavus, 1970 . 3141 Ristiina, 1990 . *4524+4542 Kuusamo, 1973 . *2224 Kuortane, 1971 . *3142 Mikkeli, 1980 . *4613 Rukatunturi, 1982 . *2231 Mantta, 1976 . *3144 Sulkava, 1966 . 4621+4623 Salla, 1967 . *2232 Keuruu, 1963 . 3231 Haukivuori, 1984 .

Julkaisuja myy / Publications may be purchased at : Geologian tutkimuskeskus (GTK) Julkaisumyynti 02150 Espoo

KarLtakeskus PL 85 00521 Helsinki

30° 39 , 391 3932 39341912 4914 I 27° 39 3913 3931 13 ~4911~~ 119 13 ~ I V 8 2 382 0 3042 l8- IM 7 24° 28473821 841 3813 821 8 21 2 3032 387<< <872 00 833 281 ; M 3871 )0 3 101

Moll 1122 68 6 3743 6721 4723 ®®373 . 7 2 ~ ®®3 33 Ill N

262 ®®®®~~~ ®®®®®®®~ 2613 26311, 6 6 ®~®®®®® ~1 ~®®®®®®~1

241< p~®®®®®®~1F ul

2 7 1 4 7 1 6<° 61° ®®®®® X22 1311 333 ®/1®® ∎∎..∎∎ 1731

®~~®®®®®®®®®®®®®~

M-®®®®®®®®®®~~ 62° 6 ®®®®®®®®

MUM 00 2 23 4121 123 ®®® 30° ®®®®®~ ®®® 022 101< ®®®®®~ OLt 0043 ®~®~~® ®®~~ 0034 7012 2 60°

27°