Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa.

JUHA HERKMAN

ABSTRACT Article explores the meanings given to populism in the Finnish public debates through analyzing Signifiers of political cartoons linked to the populist Finns Party. The hypothesis is that in Finnish political discourse populism: the the Finns Party has signified populism during the twenty-first century. After the unexpected success Finns Party in of 2011 national elections, the party has challenged the Finnish political field with its nationalist political cartoons conservative, immigration critical and Eurosceptic perspectives. Political cartoons can capture these of the early 2010s kinds of political transformations and value confrontations, thus indicating the moral backgrounds of contemporary social imaginaries. In this study 201 (=n) political cartoons from four different cartoonists published in four different papers are analyzed to find out the main caricatures and themes dominating the portrayal of the Finns Party. The analysis indicates that most known party leaders and international and domestic political agenda dominate cartoons and that the Finns Party is not always signifying populism. Nevertheless, the portrayal of party’s populism is very negative, although differences between the cartoonists and the publications are evident. In gen- eral, Finnish political cartoons anchor their criticism to same liberal values than mainstream journal- istic news media, indicating that the signifiers linked to populism are floating – i.e. their meanings are contingent and struggled in the current political conjuncture.

Johdanto ym. 2008; Hollis-Touré 2016). Marjo Kolehmainen (2015, 19–20) muistuttaa, että poliittinen huumori nousee yllättävän usein kiistanalaiseksi tällaisten Poliittisten pilakuvien analyysi ei ole ollut politiikan- ääritapausten ulkopuolellakin. tutkimuksen keskiössä, jos kohta esimerkiksi poliit- Tämän tutkimuksen kannalta olennaista on se, tisessa historiassa pilakuvilla on ollut vakiintunut että poliittiset pilakuvat nostavat usein näkyviin ajan- roolinsa (ks. Ylönen 1995, 213–216). Liberaali de- jakson ideologisia ristiriitoja. Filosofi Charles Taylo- mokratia, hallinnan käytännöt, päätöksenteko ja ria (2003) soveltaen pilakuvat voivat tehdä kansalli- poliittinen osallistuminen kohtaavat globaalistuvas- sen julkisuuden osana näkyväksi kunkin hetken sa ympäristössä haasteita, joiden näkökulmasta po- ”sosiaalisen mielikuvituksen” (social imaginaries) liittiset pilakuvat saattavat näyttää pelkiltä humoris- taustalla vaikuttavaa moraalista viitekehystä (myös tisilta kuriositeeteilta. Toisaalta tanskalaisessa Jyl- Kolehmainen 2015, 43). Joidenkin tutkijoiden mu- lands-Postenissa 2005 julkaistujen Muhammed-ai- kaan pilakuvia analysoimalla voi päästä käsiksi eten- heisten pilakuvien aikaansaama maailmanlaajuinen kin erilaisiin poliittisiin siirtymävaiheisiin, kuten mellakointi ja ranskalaiseen Charlie Hebdo -lehteen vaikkapa Suomen itsenäistymisen ajan ristiriitaisiin vuonna 2015 tehty terrori-isku olivat globaalin me- idänsuhteisiin (ks. Kangas 2010) tai Kekkosen ajan diaympäristön tapahtumia, jotka osoittavat, että suomettumisen taittumiseen Suomen avautuessa pilakuvat eivät ole merkityksettömiä ja että äärita- läntiselle markkinaliberalismille 1980-luvulla (ks. pauksissa niihin liittyvät poliittiset ja inhimilliset Ylönen 2001). Näin ollen tutkimalla 2010-luvun seuraukset voivat olla hyvinkin mittavia (ks. Eide suomalaisia poliittisia pilakuvia on mahdollista teh-

Politiikka 59:3, s. 165–182, 2017 166 Juha Herkman dä läpivalaisua ajankohdan ideologisista ja moraali- dentiteetin rakentamisen logiikkana kuin olemuk- sista siirtymistä, joiden indikaattoreina populismin sellisena ideologiana tai liikkeenä. Laclaun mukaan ja perussuomalaisten suosio ovat olleet Suomen populistisessa prosessissa ryhmä, joka on aiemmin poliittista järjestelmää näkyvimmin muokanneita kokenut jäävänsä politiikan ulkopuolelle, mieltää tekijöitä. itsensä todellisen ”kansan” edustajaksi ja asettaa it- Perussuomalaisten räjähdysmäinen nousu vuoden sensä vastakkain omasta mielestään tuota kansaa 2011 eduskuntavaaleissa Suomen politiikan keskei- hyljeksivien tai uhkaavien ryhmien kanssa. Tässä seksi toimijaksi onkin poikinut runsaasti tutkimus- prosessissa käytetään erilaisia ”tyhjiä merkitsijöitä” ta, jossa polttopisteessä on ollut se, kuinka puolue (empty signifiers), joita nimeämällä niiden merkitys on haastanut vanhan poliittisen järjestelmän, suun- täytetään. Esimerkiksi kun ”kansa” (”me”) määrite- nannut kiinnostusta maahanmuuton ja EU-kritiikin tään ”eliitin”, ”maahanmuuttajien” tai muiden vas- kaltaisiin teemoihin ja vedonnut populistisesti sel- taavien ryhmien (”niiden”) vastakohdaksi, kansan laisiin kansalaisiin, jotka suhtautuvat kriittisesti tai poliittinen identiteetti saa täyteytensä. jopa vihamielisesti vallitsevaan politiikkaan (esim. Perussuomalaiset on mediassa ja tutkimuksessa Borg 2012; Niemi 2013; Pernaa ja Railo 2012; Ylä- järjestään liitetty populismiin, ja puolue on itsekin Anttila 2014; Wiberg 2011). Vuoden 2015 vaaleissa määritellyt itseään myönteisessä mielessä populisti- puolue säilytti kannatuksensa ja meni toiseksi suu- seksi etenkin ennen 2011 vaaleja (ks. Elmgren 2015, rimpana puolueena ensimmäistä kertaa mukaan 102–111; Ylä-Anttila 2014, 193). Perussuomalaisten hallitukseen. Perussuomalaisten menestyksen myö- itsemäärittely on mukaillut paljolti laclaulaista po- tä suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä tapahtui pulistista logiikkaa kansan ja eliitin sekä maahan- jonkinasteinen paradigmamuutos, jossa 1900-luvun muuttajien vastakkainasetteluna, jonka avulla voi loppupuolella melko vakiintunut kolmen suuren selittää myös liikkeen äkillistä suosiota perinteisten puolueen kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja valtaa pitävien puolueiden vastavoimana. Samanai- keskustan vallanjako murtui. David Arter (2012) on kaisesti journalismin liberaaleihin, ihmisoikeuksia, nimittänyt ”alkuräjähdyksiksi” (big bang) 2011 ”jyt- tasa-arvoa ja demokratiaa puolustaviin arvoihin kyn” kaltaisia vaaleja, jotka ovat tällä vuosituhannel- nojaava valtavirran uutismedia on ollut varsin kriit- la mullistaneet Pohjoismaiden varsin vakiintuneita tinen populismia kohtaan, joka mediassa ja yleises- puoluejärjestelmiä. sä poliittisessa diskurssissa ymmärretään usein kat- Perussuomalaisten uuskonservatismin, kansallis- teettomaksi kansan kosiskeluksi tai äärioikeistolai- mielisyyden ja muukalaisvastaisuuden asettuminen seksi nationalismiksi tai rasismiksi (esim. Herkman vanhoissa puolueissa laajaa kannatusta saanutta ar- 2017). Vastaavasti populistinen itsemäärittely sijoit- voliberalismia vastaan on ylittänyt perinteisen ide- taa valtamedian usein eliitin osana vihollisten leiriin. ologisen jaottelun vasemmisto–oikeisto-akselilla ja Selvitän tässä tutkimuksessa, minkälaisia merkit- tuonut arvo- ja moraalikysymykset politiikan keski- sijöitä perussuomalaisiin on liitetty poliittisissa pi- öön. Voimakkaaseen vastakkainasetteluun perustu- lakuvissa ja minkälaista kuvaa nuo merkitsijät ra- va poliittisen identiteetin määrittely liittää perussuo- kentavat perussuomalaisista populismin ilmentäjänä. malaiset Ernesto Laclaun (2005) populismiteoriaan, Poliittisia pilakuvia on perinteisesti julkaistu sano- jossa populismi ymmärretään nimenomaan tällai- malehtien pääkirjoitussivuilla, ja ne ovat siten his- sena antagonismin logiikkana. Laclau selittää popu- toriallisesti osa uutismedian mielipidediskurssia. lismia semioottisten merkityksenannon prosessien Näin ollen pilakuvia on kiinnostava tutkia suhteessa avulla, mikä tekee myös populismiin pilakuvissa Laclaun ajatuksiin populismin merkityskamppai- liitettyjen merkitysten analysoimisesta hänen popu- luista. Analysoin pilakuvia määrällisen sisällönana- lismiteoriansa kannalta kiinnostavan tutkimuskoh- lyysin ja visuaalisen semiotiikan menetelmillä. Se- teen. miotiikka mahdollistaa pilakuvissa käytettyjen mer- Populismia on ilmiönä ja käsitteenä melko vaikea kitsijöiden vertaamisen Laclaun teoriaan tyhjistä määritellä, koska se on historian kuluessa liitetty merkitsijöistä populistisessa mielipiteen ja ryhmäi- hyvin erityyppisiin poliittisiin ilmiöihin ja liikkeisiin dentiteetin muodostuksessa. Teoreettisena tavoittee- (esim. Canovan 1999; Taggart 2000). Tämän takia na on siten pohtia kriittisesti Laclaun populismiteo- Laclau (2005) on lähestynyt populismia pikemmin- riaa poliittisten pilakuvien muodostaman aineiston kin poliittisen mielipiteenmuodostuksen ja ryhmäi- valossa. Ennen varsinaista analyysia avaan kuitenkin Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 167 lyhyesti pilakuvatutkimuksen lähtökohtia ja popu- piirsi Helsingin Sanomiin 40 vuotta (1951–1991), eli lismin laclaulaista problematiikkaa. koko Kekkosen presidenttiuran ajan. Vuosien saa- tossa kritiikin terä hieman laimeni, ja Kekkonen myös alkoi arvostaa piirtäjää. On jopa tulkittu, että Pilakuvat ajan hengen peilinä Kari auttoi Kekkosta tuottamalla hänelle jatkuvaa julkisuutta ja toimimalla eräänlaisena varoventtiili- Kaikkia kuvia voi pitää poliittisina siinä mielessä, nä, joka kanavoi Kekkoseen kohdistuvan kritiikin että niissä tuotetaan maailmasta jokin ideologinen turvallisesti humoristisiin pilakuviin (ks. Rastas 2016, näkökulma, vaikka kuvat näyttäytyisivät neutraalei- 89). Suositun poliittisen satiirin kohteeksi pääsemi- na (ks. Seppä 2007, 21–22). Tässä yhteydessä poliit- nen on poliitikolle myös eräänlainen kunnia, tai tisella pilakuvalla tarkoitetaan kuitenkin erityistä kertoo ainakin siitä, että ollaan politiikan raskaassa kuvakulttuurin muotoa tai lajityyppiä, jolla osallis- sarjassa (vrt. Kolehmainen 2006, 257–258). tutaan tarkoituksellisesti ja usein kantaaottavasti Pilakuvien ristiriitainen rooli politiikan kentällä poliittiseen keskusteluun. Tavallisesti poliittisissa juontuu huumorista, jonka peruslähtökohta on in- pilakuvissa arvostellaan huumorin avulla valtaapi- kongruenssissa, alun perin yhteen sopimattomien täviä, joten ne ovat sukua myös poliittiselle satiirille asioiden yllättävässä ja koomisessa toisiinsa liittämi- (vrt. Kolehmainen 2015, 30). Poliittisten pilakuvien sessä (Kinnunen 1994; Palmer 1994). Eri ihmiset historia ulottuu 1600–1700-lukujen demokratia- voivat tulkita huumorin ristiriitaisia viestejä eri nä- kamppailuihin ja kytkeytyy mielipidelehdistön syn- kökulmista, ja tulkinnat ovat siten varsin konteksti- tyyn (esim. Hess ja Northrop 2011). 1900-luvulla sidonnaisia (ks. Herkman 2000). Pilakuva voidaan poliittiset pilakuvat vakiinnuttivat asemansa lehtien kokea kriittiseksi tai vähemmän kriittiseksi näkökul- pääkirjoitussivuilla ja niistä tuli elimellinen osa leh- masta riippuen, ja ihmisillä on tapana tulkita poliit- distön mielipidediskurssia. Vaikka viimeisen parin tista huumoria siten, että se tukee omia näkemyksiä vuosikymmenen aikana painettujen lehtien suosio (Kolehmainen 2015, 26–27). Poliittiset pilakuvat ovat on vähentynyt, poliittisia pilakuvia julkaistaan edel- myös paljolti aikaan sidottuja. Niiden lukijalla täytyy leen lehdissä ja enenevässä määrin verkkoympäris- olla taustatietoa kuvassa näkyvistä hahmoista ja ta- tössä. pahtumista, joihin kuvan vitsi tai huumori liittyy Poliittisten pilakuvien roolista mielipidediskurssin (Ylönen 2009, 8). Mikäli tällaista tietoa ei ole, pila- ilmentäjänä on esitetty vahvoja ja heikkoja teorioita kuvan vitsi ei joko avaudu tai sen kritiikin terä koh- (Wiid ym. 2011, 138). Vahvoissa teorioissa uskotaan, distuu toisin kuin tulkinnoissa, jotka pohjaavat taus- että pilakuvat voivat todella muokata julkisia mieli- tatietoihin. piteitä ja vaikuttaa jopa ihmisten käyttäytymiseen. Pilakuvien vaikuttavuutta perustellaan usein nii- Heikoissa teorioissa painotetaan puolestaan sitä, että den karikatyyrisyydellä ja kuvallisen viestinnän vä- pilakuvat lähinnä paljastavat ajankohdan asenneil- littömyydellä. Karikatyyrien avulla on mahdollista maston piirteitä. Jyllands-Postenin Muhammed-pi- avata yhdellä silmäyksellä hahmoja, ajatuksia ja tun- lakuvista alkunsa saaneen kansainvälisen kohun ja temuksia, joiden sanallinen selostaminen vaatisi Charlie Hebdo -lehden terrori-iskun kaltaiset äärita- sivukaupalla kirjoitettua tekstiä (Berger 1995, 144). paukset tukevat vahvaa teoriaa. Myös se tosiasia, että Ylönen (2001, 21) tosin muistuttaa, että karikatyyri autoritaariset ja totalitaariset hallinnot vainoavat ja poliittinen pilakuva eivät ole sama asia: karikatyy- pilapiirtäjiä, kielii poliittisten pilakuvien suorien rissa kuvataan jotain hahmoa tämän yksittäisiä piir- vaikutusten pelosta. teitä liioittelemalla, kun taas pilakuvassa on kyse Valtaapitävät voivat närkästyä ja yrittää vaikuttaa yleensä laajemmasta kannanotosta, politiikan kritii- heitä arvosteleviin pilapiirtäjiin, mutta piirrosten kistä. Toisaalta poliittisissa pilakuvissa esiintyy ta- välitöntä merkitystä politiikan kannalta on vaikea vallisesti tunnistettavia karikatyyrejä poliitikoista, ja arvioida (ks. Hess ja Northrop 2011, 8–10). Esimer- pilakuvien koko kuvamaailma on usein karrikoidun kiksi Helsingin Sanomien pitkäaikainen pilapiirtäjä korostettu ja kärjistetty. Pilakuvissa myös yleensä Kari Suomalainen (1920–1999) oli yksi harvoista yhdistetään kuvallista ja sanallista ilmaisua, mikä presidentti Kekkosen arvostelijoista, mutta arvoste- vaikuttaa moninaisin tavoin kuvien merkityksiin lun poliittinen vaikutus ei välttämättä ollut kovin (Ylönen 1995, 21–22; myös Mikkonen 2005). suuri (Rastas 2016; Ylönen 1995). Nimimerkki Kari Joidenkin tutkijoiden mukaan pilapiirtäjät ovat 168 Juha Herkman herkkiä tunnistamaan asioita, joita poliittinen ja vun alun eduskuntavaaleissa voi pitää merkittävänä taloudellinen eliitti sekä valtavirran media varovat siirtymänä tai murroksena, joka on ravistellut suo- lausumasta julki. Tällaisia asioita esille tuomalla malaisen puoluejärjestelmän valtasuhteita harvinais- pilakuvat heijastelevat ”kansan syvien rivien” tunto- laatuisella tavalla (Arter 2012; Borg 2012). Puolueen ja (ks. Greenberg 2002, 181; Hess ja Northrop 2011, populistinen retoriikka, arvokonservatiivisuus ja 20; Ylönen 1995, 12–18). Pilakuvia voi tässä mieles- esiin nostamat teemat, kuten EU- ja maahanmuut- sä pitää jopa populistisina. On kuitenkin selvää, että tokriittisyys sekä kansallismielisyys, ovat haastaneet pilakuvien esiin nostamat arvot ja tuntemukset ank- liberaalidemokratian arvopohjaa tavalla, joka tekee kuroituvat piirtäjän omiin lähtökohtiin ja suhteutu- puolueeseen liittyvistä pilakuvista kiinnostavan ai- vat siten vaihtelevasti eri yleisöryhmien arvoihin kalaisaineiston. (Kolehmainen 2015, 26–27). Pilakuvien merkitykset Poliittisia pilakuvia on tutkittu kansainvälisesti ja rakentuvat myös aina ilmestymisajankohtansa po- Suomessa ennen muuta osana poliittista historiaa liittisessa ilmapiirissä, minkä takia poliittiset pilaku- (esim. Hess ja Northrop 2011; Ylönen 2001). Monet vat voivat heijastaa tai tehdä näkyviksi ajankohdan poliittisiin pilakuviin liittyvät tutkimukset kytkeyty- asenteita, arvoja ja moraalisia ristiriitoja. Pilakuvia vät Muhammed-pilakuvien ja Charlie Hebdo -iskun voi siten käyttää eräänlaisina aikalaisdiagnoosin kaltaisiin erityistapauksiin, mutta niissä painopiste välineinä (vrt. Noro 2000). on usein pikemminkin kansainvälisissä konflikteis- Pilapiirrosten merkityksen ja vaikuttavuuden voi sa, ideologisissa ja uskonnollisissa kiistoissa, sanan- väittää pienentyneen sitä mukaa kun painettujen vapaudessa tai median roolin tarkastelussa kuin sanomalehtien levikit ovat laskeneet ja ihmisten me- pilakuvissa itsessään (esim. Archer 2007; Eide ym. diankäyttötavat muuttuneet internetin ja sosiaalisen 2008; Falk 2006; Hollis-Touré 2016; Hussain 2007; median myötä. Osittain väite pitää paikkansa. Esi- Kowsar 2016; Lindekilde ym. 2009; Morel 2016). merkiksi Helsingin Sanomiin pilakuvia tehneen Ka- Toki poliittisten pilakuvien sisältöjä ja retorisia kei- rin piirrokset saivat muutama vuosikymmen sitten noja analysoidaan myös osana poliittista viestintää varmasti huomattavasti laajempaa ja kattavampaa (esim. Bal 2011; Conners 2007; Weaver 2010) tai huomiota kuin yhdenkään suomalaisen piirtäjän ylipäätään poliittista huumoria (Kolehmainen 2015). kuvat tänä päivänä. Suomessa etenkin Kari Suomalaisen pitkä ura Hel- Poliittiset pilakuvat ovat kuitenkin aina hakeneet singin Sanomien pilapiirtäjänä on innoittanut tutki- ajankohtansa julkaisukanavat. Suomessa poliittisia joita (esim. Rastas 2016; Ylönen 1995), ja Anni Kan- pilapiirroksia julkaistiin 1800-luvulla ja 1900-luvun gas (2010) on käyttänyt itsenäistymisen ajan pilaku- alussa erityisissä pilalehdissä, joista ne siirtyivät vas- via esitellessään pragmatistista semiotiikkaa politii- ta 1900-luvun kuluessa sanoma- ja aikakauslehtiin kan tutkimuksen metodologiana. Suoranaisesti (Kolehmainen 2015, 38; Ylönen 2001). 2010-luvulla populismiin tai perussuomalaisiin liittyvää pilaku- pilakuvia julkaistaan enenevässä määrin internetissä. vatutkimusta ei kuitenkaan ole aiemmin tehty. Anjali Suniti Bal (2011, 135) esittää, että poliittinen huumori on itse asiassa kokenut verkossa renessans- sin ja että niin amatööri- kuin ammattipiirtäjät ovat Populismin merkitsijät löytäneet verkkojulkaisemisesta kanavan, joka va- pauttaa heidät perinteisen media rajoitteista. Etenkin Populismia on ollut vaikea määritellä kattavasti, kos- nuoremman polven piirtäjät suosivat verkkojulkai- ka se on liitetty historiallisesti niin erityyppisiin po- semista. liittisiin suuntauksiin ja ilmiöihin: demokraattisiin Poliittisten pilakuvien havainnollisuus ajankohdan ja totalitaarisiin järjestelmiin, maatalousyhteisöihin arvojen ilmentäjänä korostuu erilaisissa poliittisen ja kaupungistuneisiin yhteiskuntiin sekä vasemmis- järjestelmän murros- tai siirtymävaiheissa (ks. Kan- tolaisiin ja oikeistolaisiin poliittisiin liikkeisiin (An- gas 2010; Rastas 2016; Ylönen 2001). Asia selittyy dersson 2009; Canovan 1999; Taggart 2000). Kuten yksinkertaisesti sillä, että tällaiset vaiheet tarjoavat Ben Stanley (2008, 100) muistuttaa, ei ole olemassa piirroksiin herkullisia aiheita ja näkökulmia, kun mitään kansainvälistä populistien koalitiota eikä poliittiset suuntaukset kilpailevat ja pilkkaavat toi- kanonisoitua tekstikokoelmaa, joiden varaan popu- siaan (Navasky 2013, 35). Perussuomalaisten nousua listit eri puolilla maailmaa rakentaisivat poliittisen Suomen suurimpien puolueiden joukkoon 2010-lu- identiteettinsä. Populismin johtohahmot ja ominais- Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 169 piirteet ovat pikemminkin paikallisia kuin ylikan- antropologi Claude Lévi-Straussilta (1908–2009) ja sallisia, vaikka esimerkiksi nykyiset oikeistopopulis- psykoanalyytikko Jacques Lacanilta (1901–1981). tiset liikkeet ovat Euroopassa rakentaneet myös Laclaun mukaan esimerkiksi juuri ”kansa” ja ”eliitti” yhteistyömuotoja (ks. Jungar 2017, 42–47). ovat tyhjiä merkitsijöitä, jotka ovat monimutkaises- Populismin ”kameleonttimainen” luonne (Taggart sa todellisuudessa tyhjentyneet kiinteistä merkityk- 2000, 4–5) on saanut aikaan loputtomalta tuntuvan sistä mutta jotka täytetään hetkellisesti populistises- väittelyn populismin ideologisuudesta. Osa tutki- sa mielipiteenmuodostuksessa. Myös populistijoh- joista on sitä mieltä, että populismi on pikemminkin tajien, puolueiden ja poliittisten vihollisten nimiä poliittinen tyyli kuin ideologia (esim. Aslanidis 2015; käytetään yleisesti merkitsijöinä populistisessa iden- Moffitt ja Tormey 2014). Osa taas painottaa sitä, että titeetinrakentamisessa. Tyhjät merkitsijät ovat sukua tyyliä ei voi erottaa ideologisuudesta, koska popu- kelluville merkitsijöille (floating signifiers), jotka lismi perustuu tavanmukaisesti voimakkaisiin vas- viittaavat siihen, että ilmausten merkityksistä käy- takkainasetteluihin (Jagers ja Walgrave 2006, 336– dään jatkuvaa kamppailua: ne eivät koskaan täyty 337; Mazzoleni 2014, 46). Erityisesti oikeistopopu- lopullisesti (Laclau 2005, 133). Laclaun tapaa sovel- lismille on ominaista nativistinen ideologia (nati- taa lacanilaisen psykoanalyysin käsitteitä on arvos- vism), jossa oman maan syntyperäiset edustajat sa- teltu (esim. Glynos ja Stavrakakis 2004; Perelló ja mastetaan kansaan ja muualta tulevat nähdään uh- Biglieri 2012), mutta hänen teoriansa on ainoita, joka kana, joka horjuttaa kansallista identiteettiä, itsenäi- selittää oivaltavasti merkitsijöiden avulla populismiin syyttä ja kulttuuria (Mudde 2007, 19). Melko yleinen usein sisältyvää vahvaa tunnelatausta. käsitys onkin puhua populismista ohuena ideologia- Populismiin ja perussuomalaisiin liittyvä tutkimus na (thin ideology), joka hyödyntää olemassa olevia on osoittanut, että puolueen itsemäärittelyssä käy- ideologioita, mutta ei itse muodosta selkeää aatejär- tettiin etenkin 2011 vaaleihin saakka populismin jestelmää (Stanley 2008). myönteisiä merkityksiä (Elmgren 2015; Ylä-Anttila Laclau (2005) on pyrkinyt ylittämään populismin 2014). Puolueen puheenjohtaja Soini on blogissaan määrittelyongelmat lähestymällä sitä pikemminkin hyödyntänyt kansan käsitettä ja rakentanut erontekoa poliittisen mielipiteenmuodostuksen ja ryhmäiden- kansallisiin ja eurooppalaisiin eliitteihin (Niemi titeetin rakentamisen prosessina kuin olemukselli- 2013). Monissa muissa puolueen edustajien blogeis- sena ilmiönä. Näkemyksen taustalla on hänen var- sa erityisesti maahanmuuttajat ja syntyperäiset suo- haisempi artikulaatioteoriansa, jonka mukaan po- malaiset on asetettu tunneperäisesti vastakkain (Sak- liittiset liikkeet syntyvät yhdistämällä hyvinkin eri- ki ja Pettersson 2015). Toisaalta uutismedia on käsi- laisia sosiaalisia vaatimuksia kontingentisti jossakin tellyt populismia lähes päinvastaisesta näkökulmas- historiallisessa konjunktuurissa (Laclau 1977). Esi- ta. Herkmanin (2015) mukaan populismi liitettiin merkiksi nationalismi ei ole luokkaperustaista vaan suomalaisessa mediassa vuoden 2011 vaalien aikana se voidaan kytkeä yhtä hyvin oikeistolaisiin tai va- useasti perussuomalaisiin, mutta uutismedian ke- semmistolaisiin vaatimuksiin historiallisesta tilan- hystykset tälle kytkennälle olivat pääsääntöisesti teesta riippuen (Laclau 1977, 160). Tämä selittää kriittisiä: populismi samastettiin usein kielteisessä populismin ohuen ideologisuuden tai kameleontti- mielessä kansallismieliseen ja jopa rasistiseen oikeis- maisuuden. Populistinen liike syntyy, kun poliittinen topopulismiin. Lähinnä iltapäivälehdistö tuotti myös järjestelmä ei pysty vastaamaan riittävästi kansalais- myönteisiä näkemyksiä perussuomalaisten populis- ten poliittisiin vaatimuksiin, minkä seurauksena osa mista. Onkin kiteytetty, että liberaali uutismedia ja kansalaisista ryhmittyy erilaisia – jopa toistensa erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva populis- kanssa ristiriitaisia – poliittisia vaatimuksia yhdistä- tinen itsemäärittely ovat läntisissä demokratioissa vän identiteetin alaisuuteen ja asettuu vastakkain törmäyskurssilla (Herkman 2017). Hatakka (2016) vallassa olevien päättäjien kanssa (Laclau 2005, on tosin havainnut, että myös sosiaalisen median 72–74, 127–132). itsemäärittelyissä perussuomalaisten identiteetistä Ryhmäytymisen prosessissa käytetään tyhjiä mer- käydään ristiriitaisia kamppailuja. kitsijöitä, joiden nimeämisen avulla erilaiset sosiaa- Onkin kiinnostava analysoida, minkälaisia mer- liset vaatimukset voidaan yhdistää ja joiden kautta kitsijöitä ja merkityksiä poliittisissa pilakuvissa on voidaan samastua poliittiseen ryhmään (Laclau 2005, liitetty perussuomalaisiin ja populismiin. Tällä tavoin 96–98). Laclau lainaa tyhjän merkitsijän käsitteen on mahdollista verrata, kuinka Laclaun ajatukset 170 Juha Herkman populistisesta itsemäärittelystä rinnastuvat poliittis- ja lukijamääriltään Suomen kolmanneksi suurin ten pilakuvien tuottamaan mielipidediskurssiin ja maakuntalehti Aamulehden ja Turun Sanomien miten tyhjiä tai kelluvia merkitsijöitä käytetään pi- jälkeen, ja Ilta-Sanomat on Suomen laajalevikkisin lakuvien visuaalisessa poliittisessa viestinnässä. iltapäivälehti ja aineiston ainoa varsinaisesti valta- kunnallinen julkaisu, jonka kaikkien versioiden lu- kijoita on yli kaksi miljoonaa (KMT 2016). Kirkko Aineistot ja menetelmät ja Kaupunki eroaa aineiston muista lehdistä siten, että se on viikoittain ilmestyvä aikakauslehti, jonka Yksittäinen pilakuva ei kerro ajankohdastaan mitään julkaisija on Suomen evankelisluterilainen kirkko. yleisempää, mutta monien eri pilakuvien muodos- Kaikki aineiston lehdet ilmoittavat olevansa po- tama kuvasto kertoo (Ylönen 2001, 16). Näin ollen liittisesti riippumattomia, mutta tutkimuksissa on tähän tutkimukseen on haarukoitu 2010-luvun alun osoitettu, että lehtien linjauksissa voi olla jäänteitä poliittisia pilakuvia eri lähteistä. Aineiston avulla aiemmista poliittisista kytköksistä (ks. Holmberg voidaan tehdä piirtäjä- ja julkaisukohtaisia vertailu- 2004). Myös lehtien tärkeimpien levikkialueiden ja ja, mutta ennen kaikkea se kertoo yleisemmällä ta- kohdeyleisöjen poliittiset suuntaukset saattavat vai- solla suomalaisesta poliittisesta ilmapiiristä ja siihen kuttaa lehtien painotuksiin. Näin ollen pääkaupun- liittyvistä arvoristiriidoista. Alustavissa selvityksissä kiseudun Helsingin Sanomat edustaa tutkimuksessa kävi ilmi, että perussuomalaiset alkoivat esiintyä ”virallisen Suomen” ääntä, joka poliittisissa kiistaky- toden teolla poliittisissa pilakuvissa loppuvuodesta symyksissä mukailee usein konsensushakuisesti hal- 2010, kun mielipidetiedusteluissa näkyi vanhojen litsevia päättäjiä (esim. Lounasmeri 2010). Kaleva valtapuolueiden kannatuslasku ja perussuomalaisten ilmestyy Keskustapuolueen vahvalla kannatusalu- kannatuksen nousu. Tämän johdosta tutkimukseen eella ja edustaa puolestaan pohjoisen Suomen maa- valittiin otosjaksoksi vuodet 2011–2015. Jakso kattaa kuntanäkökulmaa, joka eroaa pääkaupunkiseudun sekä vuoden 2011 vaalikampanjan että 2015 edus- poliittisista painotuksista esimerkiksi EU-politiikan kuntavaalien jälkimainingit. suhteen (esim. Harjuniemi ja Herkman 2013). Ilta- Aineisto etsittiin julkaisu- ja piirtäjälähtöisesti. Sanomat taas edustaa tabloidilehdistöä, jota usein Otin lopulta analyysiin neljän tunnetun pilapiirtäjän pidetään päivälehdistöä populistisempana ja joka on tuotannon edellä mainitulta ajanjaksolta. Valintape- tuottanut perussuomalaisille selvästi päivälehdistöä rusteena käytin kuvia julkaisevien medioiden erilai- myönteisempää julkisuutta (esim. Herkman 2015). suutta ja maantieteellistä edustavuutta sekä aineiston Lisäksi Kirkon ja Kaupungin harvempi ilmestymis- tavoitettavuutta. Mukaan valitut piirtäjät ovat Hel- tahti ja aatteellinen tausta tuottavat poliittisten pila- singin Sanomiin Karlsson-nimimerkillä piirtävä kuvien julkaisulle foorumin, joka kannustaa kenties Henrik Karlsson, Kalevaan Jari-nimimerkillä piirtä- päivälehtiä helpommin moraalisiin kannanottoihin. vä Jari Elsilä, Kirkkoon ja Kaupunkiin piirtävä Ville Kävin manuaalisesti läpi kaikki piirtäjien vuosina Ranta sekä Ilta-Sanomiin Timppa-nimimerkillä 2011–2015 aineiston lehdissä julkaistut noin 2000 piirtävä Timo Mäkelä. Heidän lisäkseen kävin läpi pilakuvaa, joista seuloin mukaan piirrokset, joissa muun muassa Hufvudstadsbladetiin piirtävän Wilfred suoraan käsiteltiin joko perussuomalaisia puolueena Hildosen ja niin ikään Ilta-Sanomiin piirtävän Kät- tai puolueen edustajia henkilöinä. Karlssonin, Mä- syn poliittisia pilakuvia. Kuvia kartoittaessa kävi kelän ja Rannan piirrokset haettiin lehtien verkko- kuitenkin selväksi, että neljän valitun piirtäjän kaut- arkistoista ja digilehdistä.1 Jarin piirrokset löytyvät ta nousevat varsin edustavasti esille keskeiset teemat verkosta vuoden 2012 alkupuolelta asti. Sitä varhai- ja lähestymistavat, jotka toistuvat yleisesti perussuo- semmat kuvat seuloin Kaleva Oy:n julkaisemista malaisiin liittyvissä pilakuvissa. kirjoista Paradise Jyrki (2011) ja Illaksi kotiin (2012), Helsingin Sanomat on Suomen laajalevikkisin ja joihin on kuhunkin koottu 155 vuoden aikana Ka- valtakunnallisin päivälehti, vaikka onkin nimensä levassa julkaistua Jarin piirrosta. Karlssonin ja Ran- mukaisesti pääkaupunkiseudun julkaisu. Lehden nan aineistojen keräämisessä auttoi tutkimusavus- levikki on tällä vuosituhannella merkittävästi laske- taja Maj Karlsson vuoden 2015 lopussa. nut, mutta sen eri painettujen ja sähköisten versioi- Kaikkien perussuomalaisiin liittyvien pilapiirros- den yhteenlaskettu lukijamäärä on lähes kaksi mil- ten löytäminen verkkoarkistoista osoittautui haas- joonaa (KMT 2016). Kaleva on puolestaan levikiltään tavaksi, ja Jarin pilapiirroskirjoissa ei ole julkaistu Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 171 aivan kaikkia vuoden aikana ilmestyneitä piirroksia. alkujuuri (ks. Moriarty 2005, 228). Saussure erotti Aineistoon on kuitenkin saatu lähestulkoon kaikki tunnetusti kielellisestä merkistä kaksi tasoa: merkit- piirtäjien teemaan liittyvät pilapiirrokset otosjaksol- sijän (signifier) ja merkityn (signified). Merkitsijä on ta. Lähinnä Rannan ja Jarin aineistoissa voi olla puut- merkin ilmiasu – lausuttu tai kirjoitettu sana – ja teita, mutta ne tuskin vaikuttavat aineiston tuotta- merkitty se sisältö, johon merkitsijä viittaa (Saussu- maan kokonaiskuvaan. Näin ollen aineisto koostuu re 2014 [1916], 153–155). Peirce puolestaan käytti 31 Karlssonin, 58 Jarin, 25 Rannan ja 87 Timpan hiukan vastaavaa luokittelua, jossa merkitsijä eli poliittisesta pilapiirroksesta. Kaikkiaan aineistossa asian ilmaisu on sama kuin merkki, ja merkitty on on 201 (=n) perussuomalaisaiheista pilakuvaa.2 se asia, johon merkki viittaa. Niiden lisäksi voidaan Piirtäjäkohtaiset erot kuvamäärissä selittyvät pal- erottaa tulkitsin tai interpretantti (interpretant), joka jolti julkaistujen piirrosten kokonaismäärillä. Jari on merkin aikaan saama mielikuva (ks. Fiske 1992, piirtää Kalevaan kuvia lähes päivittäin, joten hänel- 63–64). Visuaalisessa semiotiikassa on olennaista, tä ilmestyy kesätaukoa lukuun ottamatta neljästä että vastaava merkkikäsitys on sovellettavissa myös kuuteen pilapiirrosta viikossa. Karlssonilta taas il- visuaalisiin merkkeihin, kuten poliittisiin pilakuviin. mestyy Helsingin Sanomissa yleensä kolme piirrosta Saussuren (2014 [1916], 156–157) ydinoivallus oli viikon aikana. Timppa vuorottelee Ilta-Sanomien se, että puhutun ja kirjoitetun kielen merkitsijöiden pilapiirtäjänä Kätsyn (Jorma Koivusen) ja Heikki (sanojen) suhde merkittyyn (sisältöihin) on pääosin Paakkasen kanssa niin, että hänen piirroksiaan il- arbitraarinen tai sopimuksenvarainen. Sanalla ei mestyy keskimäärin kaksi kertaa viikossa.3 Kirkko ja yleensä ole mitään elimellistä kytköstä siihen mer- Kaupunki puolestaan ilmestyy noin kerran viikossa kitykseen, johon se on historiansa kuluessa liitetty. (48 numeroa vuodessa), joten Rannan piirrosten Tämä ajatus on keskeinen myös Lacanin psykoana- julkaisutiheys on huomattavasti harvempi kuin muil- lyyttisessa sovelluksessa, josta Laclau on lainannut la piirtäjillä. Ranta käsitteli aihetta kuitenkin suh- tyhjän ja kelluvan merkitsijän käsitteet. Juuri siksi, teellisesti paljon, lähes joka kymmenennessä piir- että vaikkapa kansan ja eliitin merkitykset eivät ole roksessa, kun taas Karlssonin ja Jarin tuotannossa kiveen hakattuja, ne voivat tyhjentyä ja täyttyä het- perusuomalaiset näkyi vajaassa viidessä prosentissa kellisesti erityyppisillä merkityksillä. piirroksista. Timppa kuvasi aihetta useimmin: puo- Pilakuvat ovat tässä suhteessa pelkkää kirjoitettua lue tai sen edustaja (lähinnä Timo Soini) näkyi noin tai puhuttu kieltä monimutkaisempia merkkijärjes- joka kuudennessa Timpan piirroksessa. telmiä, koska niissä on sanojen lisäksi tai sijaan ku- Jäsennän pilakuva-aineistoa sekä määrällisen si- via. Peircen (1932) tunnetun merkkiluokittelun sällönanalyysin että visuaalisen semiotiikan avulla. mukaisesti kuvat ovat usein ikonisia, koska niissä Sisällönanalyysilla voi tuottaa varsin luotettavan merkin ilmiasu näyttää tavallisesti asian tai ilmiön, kuvan siitä, keitä tai mitä hahmoja perussuomalaisiin jota ne kuvaavat. Sanat sen sijaan ovat symbolisia liittyvissä poliittisissa pilakuvissa esiintyy, mihin merkkejä: niiden suhde ilmaistuun asiaan on sopi- teemoihin ja aiheisiin puolue on kuvissa liitetty ja muksenvarainen, kuten Saussure esitti. Toisinaan minkälaista kritiikkiä tai arvostelua piirroksissa esi- pilakuvat voivat toimia myös indeksisinä merkkeinä, tetään (vrt. Rose 2001, 54–67; Seppänen 2005, 142– jos ne rakentavat suoran syy-seuraussuhteen kuvaa- 176). Viimeisin kohta on tulkinnanvaraisin, koska maansa asiaan tai ilmiöön. Voi myös ajatella, että pilakuvat eivät ole arvostelmissaan aina mitenkään tällöin kuvan merkitys on täyttynyt ja siitä on tullut yksiselitteisiä (ks. Ylönen 1995, 46–48; Kolehmainen ikään kuin kuvaamansa ilmiön suora indikaattori. 2015, 22–23). Visuaalinen semiotiikka tarkentaa Näin ollen poliittisten pilakuvien merkitsijöitä ana- siten tärkeällä tavalla pilakuvien määrällistä kartoi- lysoimalla on mahdollista jäsentää niitä merkitys- tusta, sillä sen avulla päästään tarkemmin käsiksi suhteita, joita kuvat rakentavat perussuomalaisista, niihin merkitsijöihin, joiden avulla populismi ja populismista ja niihin liittyvästä suomalaisen poliit- perussuomalaiset on pilakuvissa toisiinsa liitetty. tisen järjestelmän murroskohdasta 2010-luvulla. Visuaalisen semiotiikan taustalla on kaksi tausta- Visuaalisen semiotiikan hyödyntäminen tarkoittaa vaikuttajaa, sveitsiläinen kielitieteilijä Ferdinand de tässä tutkimuksessa nimenomaan populismiin liit- Saussure (1857–1913) ja amerikkalainen pragmatis- tyvien merkitsijöiden tunnistamista ja analyysia. tifilosofi Charles Sanders Peirce (1839–1914), joista ensin mainittu on myös Laclaun merkitsijäanalyysin 172 Juha Herkman

Perussuomalaisten karikatyyrit ja arvostelmat taavaa julkisuutta kuin vuoden 2011 vaalit sekä hal- litustaipaleen alku vuoden 2015 eduskuntavaalien Kaikki aineiston piirtäjät julkaisivat eniten perus- jälkeen. Rannan piirrokset ovat tässä suhteessa poik- suomalaisiin liittyviä pilakuvia vuosina 2011 ja 2015 keus. Hänen kuvissaan painopiste oli vaalien sijaan (ks. kuvio 1). Asia selittyy sillä, että 2011 ja 2015 perusuomalaisiin liittyvissä kohuissa ja maahan- pidettiin eduskuntavaalit, joissa perusuomalaiset muuttovastaisuudessa. menestyivät erinomaisesti. Karlsson, Jari ja Timppa Perussuomalaisiin liittyvien pilakuvien yleisimmät käsittelivät keväällä 2011 piirroksissaan perussuo- ilmestymisajankohdat kertovat siitä, että politiikan malaisten nousua mielipidetiedusteluissa ja vaalime- päiväjärjestys määrittää edelleen paljolti myös po- nestystä äänestystuloksen ratkettua huhtikuussa. liittisten pilakuvien aiheita. Perussuomalaiset oli Touko-kesäkuussa kuvissa käsiteltiin kipeitä halli- suurimman osan 2010-luvun alusta oppositiopuolue tusneuvotteluja, joissa perussuomalaiset jättäytyi ja nousi julkisuuteen pääasiassa erilaisten erityista- oppositioon. Vuoden 2015 vaaleissa tilanne oli muut- pausten ja teemojen yhteydessä, kuten vaaleissa, tunut. Puolueen menestys ei ollut enää samanlainen maahanmuuton ja populismin käsittelyssä sekä puo- yllätys kuin vuonna 2011 (ks. Grönlund 2016, 73– lueeseen liittyvissä skandaaleissa (ks. Herkman 2015; 74), eikä pilakuvissa käsitelty puoluetta juurikaan 2016; Pernaa ja Railo 2012). Vasta kun perussuoma- ennen vaaleja. Jarin ja Timpan piirroksissa kuvattiin laisista tuli hallituspuolue vuonna 2015, puolueen jonkin verran hallitusneuvotteluja toukokuussa 2015, johtajasta ja ulkoministeristä Timo Soinista muo- kun perussuomalaisista tuli ensimmäisen kerran dostui vakiokasvo joidenkin piirtäjien (aineistossa hallituspuolue. Valtaosa pilakuvista käsittelee kui- etenkin Jarin ja Timon) poliittisissa pilakuvissa. tenkin otosjakson lopussa puolueen kivikkoista hal- Kun katsotaan yksityiskohtaisemmin, ketkä ovat litustaivalta ja sen aiheuttamaa kannatuslaskua vuo- esiintyneet karikatyyrihahmoina perussuomalaisiin den 2015 jälkipuoliskolla. liittyneissä pilakuvissa, yksi nousee odotetusti ylitse

muiden: Timo Soini. Soinin kuva oli kaikkiaan 152 pilakuvassa. Ero on valtava verrattuna vaikkapa Jus- si Halla-ahoon, jonka karikatyyri esiintyi vain kym- Piirtäjäkohtaiset kuvamäärät vuosittain 2011–2015 menessä pilakuvassa (ks. taulukko 1). 35 Kansalaisia tai äänestäjiä edustavia karikatyyrejä 30

25 pilakuvissa oli 65 (taustahahmot pois lukien), mutta 20 myös muista perussuomalaisista poliitikoista kuin 15 Soinista tai Halla-ahosta löytyi 42 karikatyyria. Eni- 10 ten tunnistettavia karikatyyrihahmoja löytyi muiden 5

0 puolueiden edustajista, yhteensä 216 hahmoa. Pai- 2011 2012 2013 2014 2015 notus selittyy erityisesti Jarin ja Timpan piirrosten Karlsson Jari Ranta Timppa henkilögallerioilla, joissa hallitus- ja oppositiopuo- Kuvio 1. Piirtäjäkohtaiset kuvamäärät vuosittain 2011–2015. lueiden johtajat ja keskeiset ministerit esiintyivät Muita suosittuja aiheita pilakuvissa olivat Halla- usein Soinin rinnalla. Näin ollen vanhemmissa ku- ahon syyskuussa 2011 aiheuttama kohu, kun hän vissa esiintyi muun muassa Jutta Urpilainen (sdp), ehdotti Kreikkaan sotilasjunttaa, joka laittaisi maan Paavo Lipponen (sdp), Sauli Niinistö (kok) ja Jyrki asiat järjestykseen; korkeimman oikeuden tuomio Katainen (kok), uudemmissa puolestaan Alexander Halla-aholle kesäkuussa 2012 tämän blogikirjoituk- Stubb (kok) ja Juha Sipilä (kesk). Myös Päivi Räsänen sista, minkä seurauksena hän joutui eroamaan hal- (kd) ja Mari Kiviniemi (kesk) näkyivät usein otos- lintovaliokunnan johtajan tehtävästä; James Hirvi- jakson alkupuolen kuvissa. Poliittisten pilakuvien saaren erottaminen perussuomalaisista eduskunnas- karikatyyrejä hallitsevat siis samat hahmot, jotka ovat sa tehdyn natsitervehdyksen takia lokakuussa 2013; politiikan uutisjulkisuuden valokeilassa, kuten pää- sekä kesän 2015 skandaali, jossa perussuomalaisten ministeri, valtiovarainministeri, muut keskeiset mi- kansanedustaja Olli Immonen tuomittiin laajalti nisterit, presidentti ja puoluejohtajat (ks. Bos ym. julkisuudessa monikulttuurisuutta vastaan hyökkää- 2011; Moring ja Himmelstein 1993; Suikkanen ym. vien Facebook-päivitystensä takia. Mitkään niistä 2012). eivät kuitenkaan saaneet pilakuvissa läheskään vas- Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 173

Vaikka Soini oli kaikilla piirtäjillä suosituin pe- vastaiseen asenteeseen, minkä seurauksena hänen russuomalainen hahmo, henkilöiden kuvaamisessa piirroksensa eivät linkittyneet yhtä suoraan kuin oli kuitenkin selkeitä piirtäjäkohtaisia painotuksia. muilla piirtäjillä puolueen asemaan päätöksenteossa Helsingin Sanomien Karlsson nosti Soinin melko tai vaalimenestykseen. usein kuviensa hahmoksi, mutta ei piirtänyt otos- Kuvien lisäksi poliitikot esiintyivät myös jonkin jaksolla Halla-ahoa lainkaan, ja muitakin perussuo- verran pilapiirrosten teksteissä. Karlssonin töissä malaisten karikatyyrejä Karlssonin kuvissa oli vain esiintyi tekstimainintoja, joissa tavalliset kansalaiset pari. Ylipäätään Karlsson käytti tunnistettavien po- – ja joskus muiden puolueiden edustajat – kommen- liitikkojen karikatyyrejä kuvissaan harvakseen ja toivat perussuomalaisen puolueen tai sen edustajien tarkasteli aihetta usein anonyymin kansalaisen hah- edesottamuksia. Esimerkiksi puolueen edustajista molla, joka ihmettelee ja kommentoi politiikan me- Juha Väätäinen, James Hirvisaari, Teuvo Hakkarai- noa. nen, Matti Putkonen ja Jussi Niinistö esiintyivät Sen sijaan Jari ja Timppa käyttivät Soinia erään- yksittäisinä tekstimainintoina. Vaikka Karlsson siis laisena perussuomalaisten ikonina: Soinin karika- kuvasi karikatyyreissään oikeastaan vain Soinia, kä- tyyrin kautta käsiteltiin paitsi Soinia itseään myös sitteli hän perussuomalaisia jonkin verran laajemmin perussuomalaiseen puolueeseen yleisesti liittyviä hahmojen repliikkien kautta. Jarin ja Timpan piir- asioita. Jari ja Timppa kuvasivat politiikkaa yleisesti roksissa karikatyyreilla oli suuri rooli, Ranta puoles- poliitikkojen karikatyyrien kautta, mikä näkyi mui- taan käsitteli perussuomalaisia runsaasti karikatyy- den puolueiden johtohahmojen runsaana esiintymi- rien mutta myös tekstien avulla. senä perussuomalaisiin liittyvissä kuvissa. Soinin Ylönen (2001, 15) muistuttaa, että vaikka poliit- ohella myös muut perussuomalaisten edustajat esiin- tiset pilakuvat ovat usein kantaaottavia, osa pilaku- tyivät Jarin ja Timpan karikatyyreissä, jos kohta he vista on enemmänkin kuvailevia ja monet kannan- olivat etenkin Timpan piirroksissa varsin marginaa- otossaan sen verran epäselviä, että jää paljolti lukijan lisessa roolissa. varaan, kuinka kannanotto tulkitaan (myös Koleh- Rannan pilakuvat erottuivat selkeästi muiden piir- mainen 2015, 22). Sanottu pätee moniin piirroksiin, täjien töistä siinä, että hänen kuvissaan esiintyi mo- joissa käsiteltiin perussuomalaisten kannatusnousua nia perussuomalaisen puolueen edustajia. Soinin ja ennen 2011 vaaleja. Esimerkiksi Jarin piirroksessa Halla-ahon lisäksi Rannan piirroksissa oli Olli Im- Soini kaahaa 18.2.2011 abirekalla, jonka lavalla seisoo mosen, Pirkko Ruohonen-Lernerin, Teuvo Hakka- hämmentynyt hallituksen edustaja ”Ohi on” -julisteen raisen, Pentti Oinosen, Jussi Niinistön, Sebastian takana. 18.3.2011 julkaistussa Jarin piirroksessa Soi- Tynkkysen, Matti Putkosen ja Jari Lindströmin ka- ni tasapainoilee Gallup-menestyksen päällä, ja rikatyyrejä – Immonen, Oinonen ja Ruohonen- 2.3.2011 julkaistussa Timpan pilakuvassa muiden Lerner useammankin kerran. Ranta myös keskittyi puolueiden johtajat hämmästelevät Soinin ja perus- kuvissaan erityisesti puolueen joihinkin edustajiin suomalaisten menestystä mielipidekyselyissä. Karls- liittyviin kohuihin ja ennen muuta maahanmuutto- son, Jari ja Timppa julkaisivat 2011 vaalien yhtey-

Taulukko 1. Karikatyyrit ja arvostelmat pilakuvissa (n=201).

Hahmot pilakuvissa Perussuomalaisten kuva

Piirtäjä Soini Halla-aho Muut PS Muut Kansalaiset Kriittinen Myönteinen Epäselvä poliitikot

Karlsson (31) 11 - 3 7 35 14 5 12

Jari (58) 52 2 8 42 16 37 4 17

Ranta (25) 8 5 18 9 1 19 - 6

Timppa (87) 81 3 3 158 13 46 7 34

Yhteensä 152 10 42 216 65 116 16 69 174 Juha Herkman dessä myös joitakin selvästi perussuomalaisille run kohteina yli kolmasosassa perussuomalaisiin myönteisiä piirroksia, joissa kuvataan puolueen yl- liittyvistä pilakuvista. Useimmiten pilakuvassa nau- lätysmenestystä ja pilkataan muita puolueita. Esi- run kohteena oli perussuomalainen poliitikko, ennen merkiksi heti vaalien jälkeen Karlsson teki piirrok- muuta Soini. Toissijaisesti nauru kohdistui puoluee- sen, jossa Soini ja puolueen puhemies Putkonen seen yleensä. Erottelun tekeminen tässä suhteessa kävelevät kokoomuksen ja demareiden kokoustilojen oli tosin monesti vaikeaa, koska – kuten aiemmin ohi ja kommentoivat oviaukoista näkyviä juhlimisen todettiin – Soini toimi erityisesti Jarin ja Timpan jälkiä: ”Nuo kai hävisivät vaaleissa vähiten” (HS piirroksissa usein koko perussuomalaisten puolueen 20.4.2011). ikonisena merkitsijänä. Selkeämmin naurun kohde Enimmäkseen perussuomalaisia käsitelleet pila- erottui silloin, kun kuvassa esiintyi joku muu perus- kuvat olivat kuitenkin puoluetta kohtaan kriittisiä suomalaisten edustaja kuin Soini, kuten esimerkiksi tai tässä suhteessa vähintäänkin ristiriitaisia (ks. Jussi Halla-aho tai Olli Immonen. taulukko 1). Koko aineistossa vain kuusitoista pila- Pilakuvissa käsitellyt aiheet mukailivat naurun koh- kuvaa (8 %) oli selkeästi perussuomalaisia kohtaan teita. Piirroksissa toistuivat perussuomalaisille kieltei- myönteisiä ja kohdisti kritiikkinsä johonkin muuhun, set aiheet, kuten vaalilupausten pettäminen (takin- kuten kilpaileviin puolueisiin tai poliitikkoihin. To- kääntö), erilaiset kohut ja skandaalit, rasistiset ja sin kolmasosa piirroksista oli jokseenkin epäselviä syrjivät kannanotot sekä niiden kautta perussuoma- sen suhteen, olivatko ne kriittisiä perussuomalaisia laisten puolueen tai yksittäisten poliitikkojen ivaami- kohtaan vai eivät. Painotus ei tietenkään ole yllätys: nen. 40 prosenttia pilakuvien aiheista oli tällaisia kun aineisto koostuu perussuomalaisiin liittyvistä perussuomalaisia kohtaan selvästi kriittisiä teemoja. poliittisista pilakuvista, on todennäköistä, että niistä Kuitenkin lähes kolmannes piirroksista käsitteli jollain valtaosa kritisoi tai ivaa puoluetta. tavalla puolueen politiikkaa ja neljännes kannatusta. Piirtäjäkohtaisissa arvostelmissa oli selkeitä eroja. Politiikkaa yleensä kritisoitiin, mutta kannatukseen Siinä missä Rannan piirrokset olivat järjestään kriit- liittyvissä piirroksissa oli etenkin vuoden 2011 vaali- tisiä perussuomalaisia kohtaan (vain muutama hänen en yhteydessä myös myönteisiä kuvia. kuvistaan oli mahdollista tulkita tässä suhteessa ris- Piirtäjäkohtaiset painotuserot näkyivät pilakuvien tiriitaiseksi), noin kolmasosa Karlssonin, Jarin ja aiheissa. Karlsson käsitteli kuvissaan aika usein pe- Timpan pilakuvista oli kritiikissään epäselviä ja jät- russuomalaisten kannatukseen ja politiikkaan liitty- ti paljolti lukijan kontolle sen, kuinka asian tulkitsee. viä aiheita ja kohdisti ivailunsa erityisesti puoluee- Karlssonin pilakuvista 17 prosenttia, Jarin piirrok- seen liitettyihin kohuihin, kun taas Ranta käsitteli sista vajaat kuusi prosenttia ja Timpan kuvista kah- puoluetta ja sen edustajia ennen muuta syrjinnän ja deksan prosenttia oli selvästi puolueen tai Soinin rasismin edustajina. Jarin piirroksissa aiheet jakau- kannalta myönteisiä. tuivat melko tasaisesti, mutta Timpan pilakuvissa 87 prosentissa pilakuvista naurettiin selkeästi pe- korostuivat Karlssonin tavoin ennen muuta päivän- russuomalaisille (ks. taulukko 2). Aika monissa Tim- politiikkaan ja perussuomalaisten kannatukseen pan ja Jarin piirroksissa naurettiin samanaikaisesti liittyvät aiheet. Toisin kuin Karlsson, Timppa käsit- myös muille poliittisille päättäjille, jotka olivat nau- teli kuitenkin joissakin kuvissaan aika kärjekkäästi-

Taulukko 2. Pilakuvien ensisijaiset aiheet ja naurun kohteet (n=201).

Pilakuvan aihe Naurun kohde

Piirtäjä PS:n PS:n PS:n ”takin- PS:n kohut Rasismi/ PS:n PS yleensä Muut Muu kannatus politiikka kääntö” syrjintä poliitikot poliitikot

Karlsson 7 8 3 9 4 11 13 5 2

Jari 13 15 12 10 8 26 31 20 1

Ranta 3 4 3 1 14 19 5 2 -

Timppa 27 41 6 4 9 53 16 42 -

Yhteensä 50 68 24 24 35 109 65 69 3 Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 175 kin rasismiin ja syrjintään liittyviä aiheita. perussuomalaiset ”kansan äänen” edustajana popu- Kaikkiaan perussuomalaisia käsiteltiin 2010-luvun lismiin. Vaikka Helsingin Sanomat kehysti populis- alkupuolen poliittisissa pilakuvissa yllättävänkin min pääsääntöisesti kielteisesti impivaaralaisuuden vähän ja populismia vielä perussuomalaisia kitsaam- ja muukalaiskammon merkityksillä, lehti varoi eten- min. Kun ottaa huomioon, kuinka suuri mullistus kin uutisjutuissaan suoria viittauksia perussuoma- perussuomalaisten nousu yhdeksi suurimmista puo- laisiin. Populismi tarkoitti näissä jutuissa erityisesti lueista vuoden 2011 eduskuntavaaleissa oli suoma- eurooppalaista oikeistopopulismia, joka liitettiin laisessa puoluejärjestelmässä, 5–10 prosentin näky- usein vain epäsuorasti Suomen 2011 vaaleihin. vyys pilakuvatarjonnassa kielii siitä, että poliittiset Pilakuva-aineisto istuu melko hyvin aiempaan pilakuvat tapaavat keskittyä kaikkein näkyvimpiin lehtiaineistojen kehysanalyysiin, mutta myös eroaa johtaviin poliitikkoihin ja politiikan päiväjärjestyk- siitä monin paikoin. Näyttäisi siltä, että johtavassa sen kysymyksiin. Pilakuvastoa kansoittavat tunne- päivälehdessä myös pilakuvat olivat varovaisia liit- tuimmat ulkomaiset valtiojohtajat, Suomen pää- ja tämään perussuomalaisiin muukalaisvihamielisen valtionvarainministeri sekä vanhojen puolueiden oikeistopopulismin merkitsijöitä, kun taas muissa johtohahmot, joiden karikatyyrit ovat helpommin lehdissä – erityisesti Kirkossa ja Kaupungissa – jul- tunnistettavia kuin vähemmän julkisuudessa näky- kaistuissa pilakuvissa tällainen esitystapa oli yleisem- neiden poliitikkojen hahmot. pi. Ilta-Sanomissa julkaistiin perussuomalaisiin liit- Aineisto päättyy vuoden 2015 loppuun, jolloin tyviä pilakuvia paljon enemmän kuin muissa lehdis- perussuomalaiset oli toiminut puoli vuotta hallitus- sä, ja erityisesti Helsingin Sanomiin verrattuna ero puolueena. On mahdollista, että puolueen ministerit on silmäänpistävä.4 Toisaalta Ilta-Sanomien kuvissa ovat tämän jälkeen näkyneet useammin poliittisissa perussuomalaisia käsiteltiin pääosin kriittisesti, eikä pilakuvissa, kun puolue on vakiinnuttanut aseman- puolue kiinnittynyt juurikaan myönteisiin merkityk- sa keskeisenä poliittisena toimijana. Tähän viittaisi siin, kuten populismiaiheen ja eurokriisin uutisoin- se, että puoluetta käsittelevien piirrosten määrä li- tien yhteydessä on tapahtunut (vrt. Herkman 2014; sääntyi 2015 vaalien jälkeen. Erityisesti Jari käsitteli 2015). aktiivisesti puolueen ristiriitaista hallitustaivalta Poliittiset pilakuvat hyödyntävät sekä kuvallisia loppuvuonna 2015. että sanallisia merkitsijöitä, ja sanat monesti kiinnit- tävät kuvien merkityksiä (Barthes 1977). Karlssonin, Jarin ja Timpan kuvissa perussuomalaisia kuvattiin Populismin merkitsijät pilakuvissa usein Soinin karikatyyrin kautta, mutta tämä esitet- tiin ennemminkin puoluejohtajana, joka joko ver- Määrällisellä analyysilla on mahdollista tuottaa tautui muiden puolueiden johtohahmoihin tai yrit- yleiskuva siitä, mitä henkilöitä ja aiheita perussuo- ti pitää oman puolueensa kurissa, kuin populismin malaisiin liittyvissä pilakuvissa suosittiin, mutta suorana merkitsijänä. Karlssonin piirroksissa popu- huumorin monitulkintaisuuden takia tarvitaan laa- lismi liitettiin perussuomalaisiin usein symbolisesti dullista analyysia, jotta päästään tarkemmin käsiksi tekstien avulla, kun Soini selvitteli Halla-ahon aihe- pilakuvien populismiin liittyneisiin merkityskamp- uttamia kohuja (esim. HS 16.9.2011, HS 23.8.2011) pailuihin. Olen analysoinut populismi-terminologi- tai kansalaiset ihmettelivät puolueen touhuja. Itse an käyttöä Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa asiassa populismi nousi Karlssonin kuvissa suorim- vuoden 2011 jytkyvaalien yhteydessä (Herkman min esille kansalaisten hahmoissa, jotka kommen- 2015). Populismi-sanaa käytettiin harvoin, mutta sen toivat usein ihmetellen tai kriittisesti perussuoma- käytöstä löytyi selkeitä painotuksia ja lehtikohtaisia laisten toimintaa. Karlssonin piirroksissa kansan eroja: populismi kehystettiin lehdissä usein joko ääntä edustavista kansalaisista tuli siis eräänlainen tyhjänä poliittisena retoriikkana tai kansallismieli- populismin merkitsijä, koska he paljastivat perus- senä sisäänpäin kääntyneisyytenä, impivaaralaisuu- suomalaisten populistisuuden. tena, jopa muukalaiskammona ja rasismina. Har- Yksi populismiin liitetty ulottuvuus on karismaat- vemmin populismi liitettiin neutraalisti johonkin tinen johtaja, joka ymmärtää ja osaa puhutella poliittiseen liikkeeseen tai myönteisesti kansan sy- ”unohdettua kansaa” – toisin kuin eliitin edustajat vien rivien puolustamiseen. Myönteiset kehystykset (ks. Bos ym. 2010, 157–159; Müller 2016, 1–2; Nie- olivat yleisempiä Ilta-Sanomissa, joka liitti myös mi 2013, 80–82). Soini toimi tällaisena populistisen 176 Juha Herkman johtajan merkitsijänä useissa pilakuvissa. Joissakin Jarin ja Timpan piirroksissa ivattiin Soinin itseval- tiutta perussuomalaisessa puolueessa. 28.10.2015 Kalevassa julkaistussa Jarin piirroksessa Soini kuvat- tiin merirosvokapteenina, joka ajaa köytettyä Tynk- kystä lankulta mereen. Tynkkynen kantaa kädessään lappua, jossa lukee ”kritiikki”. Ehkä konkreettisim- min Soinin itsevaltaisuuden kritiikki kiteytyi Timpan 12.8.2015 Ilta-Sanomissa ilmestyneessä pilakuvassa, jossa perussuomalaisten kokouksessa istuu pelkäs- tään Soineja, joista yksi toteaa, että ”on suuri vaara, että puolue hajoaa kaikkiin näihin näkemyseroihim- Kuva 1. Timppa, Ilta-Sanomat 16.9.2011 m e”. Päivälehtien piirtäjät pilkkasivat Soinin karika- olisi sanottu jotain sopimatonta. Timpan piirrokses- tyyrin avulla myös perussuomalaisten vahvaa mies- sa pilkataan tätä oikeistopopulisteille tyypillistä stra- valtaisuutta, jolloin Soinista tuli populistisen mas- tegiaa. Rannan pilakuvissa rasismia ei liitetty huu- kuliinisuuden merkitsijä: Jarin piirroksessa Soini moriin, vaan se oli olennainen osa perussuomalais- selittää lapselleen 26.5.2013, että transvestiitti on ta ideologiaa. Halla-ahosta tuli hänen piirroksissaan ”ministerikelpoinen naishenkilö”, ja Karlssonin pi- rasismin suora merkitsijä. Halla-aho on Rannan lakuvassa poseeraa 22.5.2013 naiseksi pukeutunut kuvassa muun muassa vaalean apinalauman ympä- Soini, jonka mukaan ”puoluejohdossa pitää olla nais- röimänä mestari, joka ”ei puhu tummaihoisten, vaan energiaa, mutta vain sopivasti”. Oikeistopopulististen vain valkoihoisten sirkuseläinten kanssa” (K&K puolueiden kannattajat ovat keskimääräistä useam- 4.3.2015).5 Halla-ahon vihan kohteen ”suvaitsevai- min miehiä (vrt. Paloheimo 2012, 332), minkä takia suuden” visuaalisena merkitsijänä toimi Rannan monissa populistipuolueissa on tarkoituksellisesti piirroksessa puolestaan kukkahattu (K&K 4.5.2011). yritetty laajentaa edustajiston sukupuolijakaumaa. Myös Olli Immonen esiintyi rasismin ja uusnat- Sukupuolikysymys ei kuitenkaan noussut näkyväk- sismin ikonisena merkitsijänä Rannan piirroksissa. si aiheeksi kuin muutamassa perussuomalaisiin liit- Yhdessä kuvassa Soini passittaa Immosen kuinka tyneessä pilakuvassa, mikä saattaa osittain johtua kätket rasismisi -kurssille (K&K 24.8.2011), ja Im- aineiston piirtäjien miesvaltaisuudesta. Pilakuvissa radikaali oikeistopopulismi liitettiin Soinia suoremmin muihin perussuomalaisten hah- moihin. Erityisesti puolueen maahanmuuttokriitti- semmän siiven johtohahmo Jussi Halla-aho toimi kuvissa usein rasistisen ja muukalaisvihamielisen oikeistopopulismin merkitsijänä tai ikonina. Halla- aho oli esimerkiksi Jarin piirroksessa valtava Soinin jalkaan kahlehdittu rautapallo (Kaleva 14.6.2012). Timpan pilakuvassa hän esiintyi häirikkönä, joka vetoaa uusnatseihin ja hankaloittaa siten Soinin pre- sidentinvaalikampanjaa (IS 5.8.2011), sekä ”perus- suomalaisten iltamissa” klovnina, joka ”esittää soti- lasjunttahuumorin jälkeen [--] sikermän keskitys- leirikommelluksia” (ks. kuva 1). Michael Billig (2001, 270–271) on tutkinut rasis- tista huumoria yhteisöllisenä viestintänä, jonka avul- la rakennetaan yhteenkuuluvuutta samoin ajattele- vien kesken. Näissä yhteyksissä on yleistä kuitata rasistiset tölväykset vain vitsiksi tai huumoriksi. Tällaisella metadiskurssilla yritetään kieltää, että Kuva 2. Ville Ranta, Kirkko ja Kaupunki 1.7.2015 Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 177 monen toivoo joulupukilta ”kattavaa listaa Suomen jossain määrin napit vastakkain. Perussuomalaisten romaneista, ruotsalaisista, muslimeista, juutalaisista, mediasodat eroavat kuitenkin perinteisistä poliitik- mustista, ruskeista ja vihreistä”, jotta voi sitten toivoa kojen ja median välisistä riidoista siinä, että niiden seuraavana vuonna ”paljon tavarajunia” (K&K lähtökohta on usein puolueen edustajien äkkivääris- 18.12.2013). 1.7.2015 julkaistussa pilakuvassa Im- sä ja jotakin vähemmistöä loukkaavissa kommen- monen tekee natsitervehdyksen, koska ”saa lomalla teissa, niin sanotussa vihapuheessa (ks. Pöyhtäri ym. tervehtiä niin” (ks. kuva 2). Piirros liittyy kesällä 2015 2013). Loukkaavia kommentteja esittäneet populis- nousseeseen skandaaliin, jossa Immosen Facebook- tipoliitikot loukkaantuvat vastavuoroisesti median päivityksiä verrattiin norjalaisen äärioikeistolaisen kritiikistä ja asettavat itsensä altavastaajan rooliin massamurhaajan Anders Behring Breivikin retoriik- (Mazzoleni 2008, 55–57; Wodak 2015, 19–20). He kaan (ks. Herkman 2016). perustelevat loukkaavia lausuntojaan vetoamalla Piirtäjät käsittelivätkin pilakuvissaan jonkin ver- sananvapauteen. ran perussuomalaisiin liittyneitä skandaaleja. Jokai- Tällaisia mediakonflikteja kommentoitiin joissa- nen piirtäjistä reagoi Halla-ahon sotilasjunttakom- kin pilakuvissa tavalla, joka tekee näkyväksi popu- menttiin syksyllä 2011, ja Immosen Facebook-skan- listiseen itsemäärittelyyn liittyvän vastakkainasette- daali innoitti niin ikään piirtäjiä kesällä 2015. Myös lun. Esimerkiksi Karlssonin piirroksessa on 23.9.2011 Teuvo Hakkaraisen, James Hirvisaaren, Pentti Oi- perussuomalaisten puoluetoimiston ovella hyeena, nosen ja Sebastian Tynkkysen aiheuttamat julkiset joka oli loukkaantunut siitä, että joku perussuoma- kohut saivat aikaan yksittäisiä pilakuvia. Siinä missä lainen ”oli kutsunut hyeenoja toimittajiksi”. Suorem- Hakkarainen ja Oinonen esitettiin kuvissa usein min populismin antagonistisen logiikan tuo näky- yksinkertaisina hölmöinä, Immosta ja Halla-ahoa väksi Ranta 19.8.2015 Kirkossa ja Kaupungissa jul- kuvattiin vakaumuksellisina äärioikeistolaisina. Edel- kaistussa piirroksessaan, jossa perussuomalaisten lä mainituista hahmoista tuli skandaalien kohteina puhemies Matti Putkonen on oikeudessa puolusta- muukalaiskammoisen ja vähemmistöjen oikeuksia massa surullisen näköistä koiraa ja huutaa kasvot loukkaavan oikeistopopulismin merkitsijöitä. punaisina syytettyä osoittaen: ”Herra tuomari! Tuo Oikeistopopulistista diskurssia analysoinut Ruth saastainen suvakkimedian stalinistivainooja törky- Wodak (2015, 19–20) on muistuttanut, että populis- turpa nimitteli edustajaani julkisesti koiraksi!”6 tit synnyttävät tieten tahtoen kohuja loukkaavilla ja Rannan piirrokset eroavatkin merkittävästi aineis- rasistisilla kannanotoilla, koska he saavat näin suur- ton muiden piirtäjien kuvista. Ranta keskittyi perus- ta julkista huomiota ja osoittavat kannattajilleen, että suomalaisiin liittyvissä piirroksissaan vihapuheeseen journalistinen media on liberaalin eliitin kanssa ja rasismiin. Rannan kuvissa perussuomalaiset esiin- samassa veneessä heitä vastaan. Pilapiirtäjät asettui- tyi yleisenä ennakkoluuloisuuden merkitsijänä tai vat siten liberaalin uutismedian tavoin rasismin vas- jopa indeksinä. Näkemys kiteytyi 14.12.2011 Kirkos- taiseen rintamaan ja liittivät perussuomalaiset näis- sa ja Kaupungissa julkaistussa joulutervehdyksessä, sä kuvissa laajempaan oikeistopopulistiseen puolue- jossa joulupukiksi puettu Soini toivottaa ”hyvää leiriin (vrt. Jungar ja Jupskås 2014). Samalla kuvista joulua kaikille suomalaisille heteroseksuaaleille val- tuli kuitenkin osa kohujulkisuutta, joka osaltaan koihoisille konservatiiveille” (ks. kuva 3). Soinin rakentaa vastakkainasettelua populistien ja ”eliitti- edessä on tonttujoukko, josta voi tunnistaa ainakin median” välillä. Skandaaleihin liittyneitä pilakuvia Ruohonen-Lernerin, Oinosen, Immosen, Halla-ahon on siten mahdollista käyttää myös laclaulaisittain ja Hakkaraisen. Tontut jatkavat Soinin toivotusta: populistisessa itsemäärittelyssä, jossa pilkan koh- ”Mutta te muut! Paskaa joulua! … Teidät sais ampua. teeksi joutuneet kokevat yhteisyyttä heitä arvostele- … Ja lähettää pois Suomesta.” van uutismedian vastavoimana. Soinin kuvaus rasismin merkitsijänä on tosin koko Poliitikkojen kiukuttelussa medialle ei ole sinän- aineistossa ristiriitainen. Jarin ja Timpan piirroksis- sä mitään uutta. Kalevi Sorsa (sdp) nimitti Suomea sa Soini saa toisinaan puolueen ikonisena merkitsi- infokratiaksi ja Mauno Koivisto (sdp) haukkui toi- jänä kuvata myös rasistisia painotuksia. Esimerkik- mittajia sopuleiksi jo 1980-luvulla (Pernaa ja Railo si Jarin 14.1.2012 Kalevassa julkaistussa piirroksessa 2006, 37–45). Journalismin ihanteiden mukaan me- Soini esittää lääkäriä, joka haluaa piilottaa vastaan- dia toimii vallan vahtikoirana, joten valtaa pitävien otolla olevan uusnatsin rasistiset tatuoinnit paidalla. ja median tuleekin olla toimivassa demokratiassa Tatuointeja hän nimittää ”pieneksi ihottumaksi”. 178 Juha Herkman

Kuva 4. Jari, Kaleva 30.8.2013.

pankkituilla, pakolaisten ottamisella Suomeen (IS 9.9.2015) ja hallituksen tekimillä leikkauksilla, jotka ”vievät pieneltä ihmiseltä tuet” (IS 23.10.2015). Ran- nan piirroksessa Soini ja Jussi Niinistö röhöttävät oluttuoppien ääressä saavansa kansan huomion ja Kuva 3. Ville Ranta, Kirkko ja Kaupunki 14.12.2011 kannatuksen pelottelemalla EU:lla ja Ukrainan krii- sillä (K&K 19.3.2014), ja toisessa kuvassa Tynkkynen Timpan piirroksessa (IS 11.9.2013) taas kokoomus- vie maahanmuuttoon keskittyvällä narriteatterillaan nuoret törmäävät Soiniin, kun he yrittävät päästä ihmisten huomion, kun Stubb ja Sipilä pihistävät esille samoilla pakolaiskriittisillä teemoilla kuin pe- rahat kansalaisten taskuista (K&K 14.10.2015). Jari russuomalaiset. Pääsääntöisesti Soini esitettiin kui- kuvasi Soinia ”hyvätuloisten hyysääjäksi” ja köyhien tenkin Jarin ja Timpan piirroksissa puoluejohtajana, kiusaajaksi (Kaleva 7.6.2015), Kreikan tukipaketin joka joutuu tasapainoilemaan rasistisen ääriaineksen yllättäväksi kannattajaksi (Kaleva 12.8.2015 ja ja säällisen politiikanteon välimaastossa. Jarin 19.8.2015) sekä kokoomuksen apupuolueen johta- 8.10.2013 Kalevassa julkaistussa piirroksessa Soini jaksi (Kaleva 15.9.2015). Kenties konkreettisimmin kuvataankin orkesterinjohtajana, joka yrittää saada Soinin populistinen takinkääntö visualisoitui Jarin hämmentyneenä otetta Halla-ahon, Ruohonen- piirroksessa Troijan hevonen, jota levitettiin myös Lernerin ja Hakkaraisen riitasointuihin. Etenkin maahanmuuttokriittisellä Homma-foorumilla (ks. otoksen jälkimmäisellä puoliskolla julkaistuissa Jarin kuva 5). pilakuvissa annettiin monesti ymmärtää, että Soinin on vaikea ohjastaa kohusta toiseen rientävää puolu- etta – ainakaan hallituskelpoisella tavalla (ks. kuva Lopuksi 4). Yleisimmin aineistoon valittujen piirtäjien pila- Oletus siitä, että perussuomalaiset toimivat poliitti- kuvissa Soiniin ja perussuomalaisiin liitetty popu- sissa pilakuvissa populismin yleisenä merkitsijänä, lismin merkitys olikin takinkääntö tai poliittisten osoittautui tutkimuksessa jossain määrin ongelmal- lupausten pettäminen. Nämä pilakuvat pyrkivät te- liseksi. Poliittiset pilakuvat eivät Rannan tuotantoa kemään näkyväksi perussuomalaisten valheellisuu- lukuun ottamatta liittäneet perussuomalaisia miten- den: sen sijaan, että perussuomalaiset olisivat kansan kään järjestelmällisesti populismiin. Etenkin useam- asialla, kuvissa annettiin ymmärtää, että he huijaavat min ilmestyvien sanomalehtien pilakuvissa perus- kansaa. Soini toimi tällaisen tyhjän retoriikan mer- suomalaisia kuvattiin paljolti Soinin karikatyyrin kitsijänä (ks. Herkman 2015, 83–84). Karlssonin avulla, ja Soinia taas pilkattiin osana päivän politiik- piirroksissa kommentoitiin pariin otteeseen Soinin kaa, ei niinkään populismin edustajana. Päivälehtien myöntymistä Kreikalle maksettaviin tukiin vuoden perussuomalaisia koskevat pilakuvat seurailivat po- 2015 hallitustaipaleella, ja myös Timppa irvaili EU:n litiikan päiväjärjestystä ja liittyivät yleensä vaaleihin, Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 179

koluuloisuuteen vähemmistöjä kohtaan. Helsingin Sanomien kuvissa ei oikeastaan käsitelty aihetta suo- raan vaan erilaisten kiertoilmausten kautta, kuten ivaamalla puolueen edustajiin liittyneitä kohuja. Oikeastaan ainoa suora viittaus ulkomaalaisvastai- suuteen oli Karlssonin 29.3.2013 julkaistussa piir- roksessa, jossa eduskuntatalon edessä keskustelevat kansalaiset ihmettelevät, miksi perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen haluaa europarlamenttiin, vaik- ka ”se on täynnä ulkomaalaisia”. Karlssonin kuvissa yleisin perussuomalaisiin liitetty populismimerkitys olikin tyhjän retoriikan kehystys, jossa populismi viittaa kärjekkääseen ja kohuja aiheuttavaan puheen- parteen ja kansan kosiskelemiseen katteettomilla Kuva 5. Jari, Kaleva 12.8.2015 poliittisilla lupauksilla (ks. Herkman 2015, 83–84). Tällaisen kritiikin merkitsijöinä Karlssonin kuvissa hallitusneuvotteluihin tai joidenkin poliitikkojen toimivat tavallisia suomalaisia äänestäjiä kuvaavat aiheuttamiin kohuihin. Sen sijaan Rannan kuvissa hahmot. Kansalaiskommentoijien kautta Karlsson puoluetta kritisoitiin yleisesti sen edustamien arvo- ikään kuin asettui kansan syvien rivien tulkiksi (ks. jen tai näkemysten takia. Asiaa selittää osittain jul- Greenberg 2002, 181; Hess ja Northrop 2011, 20; kaisun luonne: päivittäin tai lähes päivittäin Ylönen 1995, 12–18). ilmestyvissä päivä- ja iltapäivälehdissä on luontevaa 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla julkaistut käsitellä päivänpolitiikkaa myös pilakuvissa, kun taas perussuomalaisaiheiset pilakuvat nostavat osaltaan Kirkon ja Kaupungin kaltaisen harvemmin ilmesty- esiin keskeisen arvoristiriidan, joka on ollut paljolti vän aikakausjulkaisun sisällöissä liikutaan tavallises- populismin ja perussuomalaisten menestyksen taus- ti yleisemmällä tasolla. Suvaitsevaisuuden ja vähem- talla. Pääsääntöisesti pilapiirtäjät asettuivat liberaa- mistöjen oikeuksien teemat myös istuvat erityisesti lien arvojen, kuten vähemmistöjen oikeuksien puo- Kirkon ja Kaupungin ideologiseen kehykseen. lustajiksi, ja kritisoivat perussuomalaisia tällaisen Toisaalta, kun populismia kuvattiin pilapiirrok- arvopohjan populistisesta rapauttamisesta.7 Toisaal- sissa, perussuomalaiset esitettiin populismin edus- ta Soini asettui etenkin päivälehtien kuvissa myös tajana kriittisessä valossa. Perussuomalaisiin kytket- osaksi poliittista valtablokkia. Lievempänä kritiikki tiin Soinin karikatyyrin kautta populismin merki- näkyi Karlssonin, Jarin ja Timpan pilakuvissa häm- tykset tyhjänä puheena, poliittisten lupausten pettä- mennyksenä, jota perussuomalaisten menestys ja misenä ja ylikorostuneena puoluejohtajan merkityk- edustamat näkemykset puoluekentällä, mediassa ja senä. Oikeistopopulistinen vihapuhe, rasismi, en- kansalaisten keskuudessa ovat aiheuttaneet. Pilaku- nakkoluulot ja niihin liittyvät skandaalit liitettiin vat kertovat osaltaan siitä, että suomalaista yhteis- puolestaan erityisesti perussuomalaisten muihin kuntajärjestystä ylläpitävän sosiaalisen mielikuvi- edustajiin, kuten Halla-ahoon, Immoseen, Oinoseen, tuksen taustalla oleva moraalijärjestys on liikkuvas- Hakkaraiseen ja Tynkkyseen. Ensin mainittu lievem- sa tilassa (vrt. Taylor 2003, 19–22). pi kritiikin muoto oli yleinen johtavan päivälehden Laclaun (2005) teoriassa kansan ja eliitin kaltaisia Helsingin Sanomien Karlssonin pilakuvissa. Jälkim- ilmauksia käytetään populistisessa mielipiteenmuo- mäinen ankarampi ja selvemmin kohdistettu kritiik- dostuksessa tyhjinä merkitsijöinä oman ki näkyi eritysesti Kirkon ja Kaupungin Rannan pi- ryhmäidentiteetin ja vastakkainasettelujen lakuvissa, mutta myös Kalevan Jarin ja Ilta-Sanomi- rakentamiseen. Pilakuvissa nämä merkitsijät en Timpan yksittäisissä piirroksissa. Erot ovat ennen kiinnittyvät kuitenkin toisenlaisiin, usein jopa muuta piirtäjäkohtaisia mutta kertovat myös julkai- päinvastaisiin merkityksiin, mikä osoittaa niiden sujen erilaisista asemista ja taustoista Suomen po- olevan pikemminkin kelluvia merkitsijöitä. Kelluvi- liittisessa julkisuudessa. en merkitsijöiden merkityksistä käydään jatkuvaa Rannan pilakuvissa perussuomalaisten merkityk- kamppailua, jonka muodot ja painotukset syntyvät set liittyivät maahanmuuttovastaisuuteen ja ennak- 2010-luvun poliittisessa konjunktuurissa. 180 Juha Herkman

Kansallisvaltioon ja hyvinvointiyhteiskuntaan muuttokriittisillä verkkofoorumeilla ”mestariksi”. 6 Piirros liittyy Immosen Facebook-skandaaliin, jonka yhteydes- sitoutunut poliittinen projekti perustui 1960-luvulta sä Putkonen laati mustan listan Immosta vainonneista henkilöis- 1990-luvulle tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden peri- tä (ks. Herkman 2016, 370). aatteille, mutta globalisaatio ja uusliberaali talous- 7 Kari Suomalainen poikkesi pilapiirtäjien valtavirrasta siinä, että ideologia haastoivat nämä periaatteet 1900-luvun hänen kuviaan tulkittiin paikoin rasistisiksi ja seksistisiksi. Kari asettuikin tämän takia etenkin viimeisinä vuosinaan napit vas- lopussa (ks. Heiskala ja Luhtakallio 2006). Populis- takkain Helsingin Sanomien journalistisen linjan kanssa (ks. Ylö- min nousu Euroopassa ja Pohjoismaissa oli vastare- nen 1995, 199–202). aktio tähän arvosiirtymään, jota myös vallassa olleet poliittiset puolueet ovat olleet rakentamassa (Herk- LIITTEET man 2017). Poliittiset pilapiirrokset ottavat kantaa liberaalin arvopohjan puolesta, jolloin populismi Liitetaulukko 1. Aineiston jakautuminen piirtäjäkohtaisesti. näyttäytyy tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nä- 2011 2012 2013 2014 2015 Yhteensä kökulmista uhkana. Pilakuva-aineiston valossa suomalainen moraali- Karlsson 9 6 5 4 7 31 järjestys ei ole kuitenkaan muuttunut niin, että kan- Jari 15 8 6 4 25 58 sakuntaa määrittäisi populistinen sosiaalinen mieli- kuvitus, jossa vastakkainasettelu valtaapitävien, vä- Ranta 8 3 3 1 10 25 hemmistöjen ja maahanmuuttajien kanssa olisivat Timppa 28 10 11 6 32 87 hallitsevassa asemassa. Toisaalta poliittiset pilapiir- rokset edustavat usein julkisen mielipidediskurssin Yhteensä 60 27 25 15 47 201 arvoliberaalia kärkeä. Karlssonin pilakuvien kansa- LÄHTEET laishahmojen hämmennys perussuomalaisten me- nestyksen ja toimintatapojen edessä voi lopulta ku- Andersson, Christian. 2009. Populism. Stockholm: SNF Förlag. vata tarkemmin kansan keskimääräistä näkemystä Archer, Toby. 2007. Pilakuvapolitiikkaa. Suom. Risto Suikkanen. kuin oikeistopopulistinen nativismi tai sen kritiikki, Journalismikritiikin vuosikirja 2007/Tiedotustutkimus 30:1, 68–74. jotka nousevat esiin kärjekkäämmissä poliittisissa Arter, David. 2012. “Big bang” elections and party system change kannanotoissa ja pilapiirroksissa. in Scandinavia: farewell to the enduring party system? Parlia- mentary Affairs 65:4, 822–844. Aslanidis, Paris. 2015. Is populism an ideology? A refutation and KIITOKSET a new perspective. Political Studies 64:1, 88–104. DOI: 10.1111/1467-9248.12224. Artikkeli on osa Suomen Akatemian rahoittamaa akatemiatutki- Bal, Anjali Suniti. 2011. Cartoons: when politics are too serious jan projektia Pohjoismainen populismi mediassa (1259393). to be left to politicians. Introduction to the special issue, Car- toons and Political Marketing: Challenges in the Age of New Media. Journal of Public Affairs 11:3, 135–136. VIITTEET Barthes, Ronald. 1977 [1964]. Rhetoric of the image. Teoksessa Roland Barthes, Image–Music–Text, kääntänyt Stephen Heath. 1 Helsingin Sanomien näköislehdet: https://www.hs.fi/lehdet/; Glasgow: Fontana/Collins, 32–51. Ilta-Sanomien arkisto: https://www.is.fi/lehti/ ja Kirkko ja Kau- Berger, Arthur Asa. 1995. Blind men and elephants: perspectives punki näköislehdet: https://issuu.com/kirkkojakaupunki/docs on humor. New Brunswick: Transaction Publications. 2 Aineiston piirtäjäkohtaiset jakaumat on kuvattu liitetaulukossa 1. Billig, Michael. 2001. Humour and hatred: the racist jokes of the 3 Timppa osoittautui lehden piirtäjistä ahkerimmaksi perussuo- Ku Klux Klan. Discourse & Society 12:3, 267–289. malaisaiheen kommentoijaksi, joten hänen tuotantonsa valittiin Borg, Sami. 2012. Perussuomalaiset. Teoksessa Sami Borg (toim.), aineistoon. Vuosina 2011–2015 Ilta-Sanomissa ilmestyi 61 Kätsyn Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriön julkaisu 6/2012. Hel- piirtämää perussuomalaisiin liittynyttä pilakuvaa. Näin ollen sinki: Oikeusministeriö, 191–210. Timppa käsitteli aihetta sekä absoluuttisesti että suhteellisesti Bos, Linda, Brug, Wouter van der ja Vreese, Claes de. 2011. How Kätsyä useammin. Paakkasen kuvissa perussuomalaiset esiintyi the media shape perceptions of right-wing populist leaders. suoraan vain yhdeksän kertaa kyseisenä ajanjaksona. Paakkanen Political Communication 28:2, 182–206. käyttää piirroksissaan ylipäätään harvoin tunnettujen henkilöiden Bos, Linda, Brug, Wouter van der ja Vreese, Claes de. 2010. Media karikatyyrejä. Coverage of Right-Wing Populist Leaders. Communications 4 Jos mukaan laskee Timpan pilakuvien lisäksi Kätsyn ja Paakka- 35:2, 141–163. sen piirrokset, Ilta-Sanomissa ilmestyi otosjakson aikana 157 Canovan, Margaret. 1999. Trust the people! Populism and the two poliittista pilakuvaa, joissa kuvattiin eksplisiittisesti perussuoma- faces of democracy. Political Studies 47:1, 2–16. laisia. Perussuomalaiset näkyi siis viiden vuoden ajanjaksolla noin Conners, Joan L. 2007. Popular culture in political cartoons: joka kymmenennessä Ilta-Sanomien pilapiirroksessa. analyzing cartoonist approaches. PS: Political Science and 5 Halla-ahon kannattajat nimittävät häntä tunnetusti maahan- Politics 40:2, 261–265. Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 181

Eide, Elisabeth, Kunelius, Risto ja Phillips, Angela (toim.). 2008. mot den politiska mittfrån. Helsingfors: Tankesmedjan Agenda. Transnational media events: the Mohammed cartoons and the Jungar, Ann-Christine ja Jupskås, Anders R. 2014. Populist radi- imagined clash of civilizations. Göteborg: Nordicom. cal right parties in the Nordic region: a new and distinct party Elmgren, Ainur. 2015. The Nordic ideal: openness and populism family? Scandinavian Political Studies 37:3, 215–238. according to the Finns Party. Teoksessa Norbert Götz ja Carl Kangas, Anni. 2010. Politiikkaa pilakuvissa. Pragmatistinen se- Marklud (toim.), The paradox of openness: transparency and miotiikka politiikan tutkimuksen metodologiana. Politiikka participation in Nordic cultures of consensus. Leiden: Brill, 52:1, 20–32. 91–119. Kinnunen, Aarne. 1994. Huumorin ja koomisen keskeneräinen Falk, Pasi. 2006. Ei kahta ilman kolmatta – Muhammed-kriisistä, kysymys. Helsinki: WSOY. vielä kerran. Tieteessä tapahtuu 3/2006, 55–57. KMT. 2016. Kansallinen mediatutkimus. Helsinki: MediaAudit- Fiske, John. 1992. Merkkien kieli: johdatus viestinnän tutkimiseen. Finland. http://mediaauditfinland.fi/wp-content/uplo- Tampere: Vastapaino. ads/2017/03/KMT-2016-lukijamaarat.pdf. Viitattu 23.8.2017. Glynos, Jason ja Stavrakakis, Yannis. 2004. Encounters of the Real Kolehmainen, Marjo. 2015. Satiiriset Itse valtiaat. Poliittinen Kind: Sussing out the Limits of Laclau’s Embrance of Lacan. huumori suomalaisessa julkisuudessa. Acta Universitatis Tam- Teoksessa Simon Critchley ja Oliver Marchart (toim.), Laclau: perensis 2080. Tampere: Tampere University Press. A Critical Reader. London, Routledge, 201–216. Kolehmainen, Marjo. 2006. Populaariksi piirretty politiikka. Itse Greenberg, Josh. 2002. Framing and temporality in political valtiaat ja poliittinen huumori. Politiikka 48:4, 250–261. cartoons: a critical analysis of visual news discourse. The Ca- Kowsar, Nik. 2016. The impact of a post-Charlie Hebdo world on nadian Review of Sociology and Anthropology 39:2, 181–198. cartoonists. Social Research 83:1, 7–19. Grönlund, Kimmo. 2016. Eduskuntavaalit 2015. Teoksessa Kim- Laclau, Ernesto. 2005. On populist reason. London: Verso. mo Grönlund ja Hanna Wass (toim.), Poliittisen osallistumisen Laclau, Ernesto. 1977. Politics and ideology in Marxist theory. eriytyminen. Eduskuntavaalitutkimus 2015. Selvityksiä ja oh- London: Verso. jeita 28/2016. Helsinki: Oikeusministeriö, 58–75. Lindekilde, Lasse, Mouritsen, Per ja Zapata-Barrero, Ricard. 2009. Harjuniemi, Timo ja Herkman, Juha. 2013. Eurokriisi suomalai- The Muhammad cartoons controversy in comparative perspec- sissa sanomalehdissä 2010–2012. Helsinki: Helsingin yliopisto, tive. Ethnicities 9:3, 291–313. sosiaalitieteiden laitos. Lounasmeri, Lotta. 2010. Kansallisen konsensuskulttuurin jäljillä. Hatakka, Niko. 2016. When logics of party politics and online Globalisaatioajan Suomi Helsingin Sanomissa. Helsinki: Hel- activism collide: the populist Finns Party’s identity under ne- singin yliopisto. gotiation, New Media & Society, online first, DOI: Mazzoleni, Gianpietro. 2014. Mediatization and political populism. 10.1177/1461444816660728. Teoksessa Frank Esser ja Jesper Strömbäck (toim.), Mediatiza- Heiskala, Risto ja Luhtakallio, Eeva (toim.). 2006. Uusi jako. tion of politics: understanding the transformation of Western Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? Helsinki: democracies. Hampshire: Palgrave Macmillan, 42–56. Gaudeamus. Mazzoleni, Gianpietro. 2008. Populism and the Media. Teoksessa Herkman, Juha. 2017. Articulations of populism: the Nordic case. Daniele Albertazzi ja Duncan McDonnell (toim.), Twenty-first Cultural Studies 31:4, 470–488. century populism: the spectre of Western European democracy. Herkman, Juha. 2016. Populistiskandaalit uutena poliittisen Basingstoke: Palgrave Macmillan, 49–64. skandaalin muotona – esimerkkeinä Halla-ahon ja Immosen Mikkonen, Kai. 2005. Kuva ja sana. Helsinki: Gaudeamus. tapaukset. Sosiologia 53:4, 358–376. Moffitt, Benjamin ja Tormey, Simon. 2014. Rethinking populism: Herkman, Juha. 2015. Pelkkää retoriikkaa? Populismin kehykset politics, mediatisation and political style. Political Studies 62:2, Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa vuoden 2011 eduskun- 381–397. tavaalien yhteydessä. Media & viestintä 38:2, 74–89. Morel, Olivier. 2016. The weight of a portrait: caricatura and in- Herkman, Juha. 2014. Perussuomalaiset ja eurokriisi mediassa. dustrial violence after the Charlie Hebdo attack. French Cul- Politiikka 56:4, 287–299. tural Studies 27:3, 256–267. Herkman, Juha. 2000. Huumorin ja vallan keskeneräinen kysymys. Moriarty, Sandra. 2005. Visual semiotics theory. Teoksessa Ken Populaarin kokemuksen jäljillä. Teoksessa Anu Koivunen, Smith, Sandra Moriarty, Gretchen Barbatsis ja Keith Kenney Susanna Paasonen ja Mari Pajala (toim.), Populaarin lumo – (toim.), Handbook of visual communication: theory, methods, mediat ja arki. Turku: Turun yliopisto/mediatutkimus, 372–389. and media. Mahwah, New Jersey: LEA, 227–241. Hess, Stephen ja Northrop, Sandy. 2011. American political car- Moring, Tom ja Himmelstein, Hal. 1993. Politiikkaa riisuttuna. toons: evolution of a national identity, 1754–2010. New Bruns- Kampanjakulttuuri murroksessa televisioidun politiikan aikaan. wick: Transaction Publishers. Helsinki: Yleisadio. Hollis-Touré, Isabel. 2016. Introduction: risk assessing Charlie Mudde, Cas. 2007. Populist radical right parties in Europe. Cam- Hebdo. French Cultural Studies 27:3, 219–222. bridge: Cambridge University Press. Holmberg, Jukka. 2004. Etusivun politiikkaa: yhteiskunnallisten Müller, Jan-Werner. 2016. What is populism? Philadelphia: Uni- toimijoiden representointi suomalaisissa sanomalehtiuutisissa versity of Pennsylvania Press. 1987–2003. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Navasky, Victor S. 2013. The art of controversy: political cartoons Hussain, Ali J. 2007. The media’s role in a clash of misconceptions: and their enduring power. New York: Alfred A. Knopf. the case of the Danish Muhammad cartoons. The Interna- Niemi, Mari K. 2013. The True Finns identity politics and popu- tional Journal of Press/Politics 12:4, 112–130. list leadership on the threshold of the party’s electoral triumph. Jagers, Jan ja Walgrave, Stefaan. 2006. Populism as political com- Javnost – The Public 20:3, 77–92. munication style: an empirical study of political parties’ dis- Noro, Arto. 2000. Aikalaisdiagnoosi sosiologisen analyysin kol- course in Belgium. European Journal of Political Research 46:3, mantena lajityyppinä. Sosiologia 37:4, 321–329. 319–345. Palmer, Jerry. 1994. Taking humour seriously. New York: Routledge. Jungar, Ann-Cathrine. 2017. Populism i Norden. Från marginalen Paloheimo, Heikki. 2012. Populismi puoluejärjestelmän veden- 182 Juha Herkman

jakajana. Teoksessa Sami Borg (toim.), Muutosvaalit 2011. Helsinki: Oikeusministeriö, 324–344. Peirce, Charles S. 1932. Collected papers by Charles Sanders Peirce. Vol II: Elements of logic. Cambridge: Harvard University Press. Perelló, Gloria ja Biglieri, Paula. 2012. On the debate around im- manence and transcendence. Cultural Studies 26:2–3, 319–329. Pernaa, Ville ja Railo, Erkka (toim.). 2012. Jytky. Eduskuntavaa- lien 2011 mediajulkisuus. Turku: Turun yliopisto/Kirja-Aurora. Pernaa, Ville ja Railo, Erkka. 2006. Valtapolitiikasta tunnepoli- tiikkaan. Teoksessa Ville Pernaa ja Ville Pitkänen (toim.), Po- liitikot taistelivat, media kertoo. Suomalaisen politiikan media- pelejä 1981–2006. Helsinki: Ajatus, 17–54. Pöyhtäri, Reeta, Haara, Paula ja Raittila, Pentti. 2013. Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Tampere University Press. Rastas, Jukka. 2016. Kaksi kuningasta. Urho Kekkonen Kari Suomalaisen pilapiirroksissa. Lähikuva 2/2016, 73–91. Rose, Gillian. 2001. Visual methodologies: an introduction to the interpretation of visual materials. London: Sage. Sakki, Inari ja Pettersson, Katarina. 2015. Discursive construction of otherness in populist radical right political blogs. European Journal of Social Psychology 46:2, 156–170. Saussure, Ferdinand de. 2014 [1916]. Yleisen kielitieteen kurssi. Suom. Tommi Nuopponen. Tampere: Vastapaino. Seppä, Anita. 2007. Kulttuurin kuvallistuminen: teknologisoitu- misen seuraus vai teoreettinen ylilyönti? Teoksessa Leena- Maija Rossi ja Anita Seppä (toim.), Tarkemmin katsoen. Visu- aalisen kulttuurin lukukirja. Helsinki: Gaudeamus, 14–35. Seppänen, Janne. 2005. Visuaalinen kulttuuri. Teoriaa ja metode- ja kuvien tulkitsijalle. Tampere: Vastapaino. Stanley, Ben. 2008. The thin ideology of populism. Journal of political ideologies 13:1, 95–110. Suikkanen, Risto, Holma, Aino ja Raittila, Pentti. 2012. Muuttu- maton uutinen? Suomalaisen uutismedian vuosiseuranta 2007– 2012. Tampere: COMET. Taggart, Paul. 2000. Populism. Buckingham: Open University Press. Taylor, Charles. 2003. Modern social imaginaries. Durham: Duke University Press. Weaver, Simon. 2010. Liquid racism and the Danish prophet Muhammad cartoons. Current Sociology 58:5, 675–692. Wiberg, Matti. 2011. Mitä populismi on? Teoksessa Matti Wiberg (toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita, 11–21. Wiid, Ria, Leyland, Pitt F. ja Engstrom, Anne. 2011. Not so sexy: public opinion of political sex scandals as reflected in political cartoons. Journal of Public Affairs 11:3, 137–147. Wodak, Ruth. 2015. The politics of fear: what right-wing populist discourses mean. London: Sage. Ylä-Anttila, Tuukka. 2014. Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: julkisen oikeuttamisen analyysi. Politiikka 56:3, 191–209. Ylönen, Marja. 2009. Naurettavaa politiikkaa! Poliittinen pilapiir- ros Suomessa. Kansalliskirjasto 51:1, 8–13. Ylönen, Marja. 2001. Pilahistoria. Suomi poliittisissa pilapiirrok- sissa 1800-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: SKS. Ylönen, Marja. 1995. Karin suomalainen. Pilapiirrokset suomalai- suuden legitimointina. Acta Universitatis Tamperensis, vol. 468. Tampere: Tampereen yliopisto.