Populismin Merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-Luvun Alun Pilakuvissa
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa. JUHA HERKMAN ABSTRACT Article explores the meanings given to populism in the Finnish public debates through analyzing Signifiers of political cartoons linked to the populist Finns Party. The hypothesis is that in Finnish political discourse populism: the the Finns Party has signified populism during the twenty-first century. After the unexpected success Finns Party in of 2011 national elections, the party has challenged the Finnish political field with its nationalist political cartoons conservative, immigration critical and Eurosceptic perspectives. Political cartoons can capture these of the early 2010s kinds of political transformations and value confrontations, thus indicating the moral backgrounds of contemporary social imaginaries. In this study 201 (=n) political cartoons from four different cartoonists published in four different papers are analyzed to find out the main caricatures and themes dominating the portrayal of the Finns Party. The analysis indicates that most known party leaders and international and domestic political agenda dominate cartoons and that the Finns Party is not always signifying populism. Nevertheless, the portrayal of party’s populism is very negative, although differences between the cartoonists and the publications are evident. In gen- eral, Finnish political cartoons anchor their criticism to same liberal values than mainstream journal- istic news media, indicating that the signifiers linked to populism are floating – i.e. their meanings are contingent and struggled in the current political conjuncture. Johdanto ym. 2008; Hollis-Touré 2016). Marjo Kolehmainen (2015, 19–20) muistuttaa, että poliittinen huumori nousee yllättävän usein kiistanalaiseksi tällaisten Poliittisten pilakuvien analyysi ei ole ollut politiikan- ääritapausten ulkopuolellakin. tutkimuksen keskiössä, jos kohta esimerkiksi poliit- Tämän tutkimuksen kannalta olennaista on se, tisessa historiassa pilakuvilla on ollut vakiintunut että poliittiset pilakuvat nostavat usein näkyviin ajan- roolinsa (ks. Ylönen 1995, 213–216). Liberaali de- jakson ideologisia ristiriitoja. Filosofi Charles Taylo- mokratia, hallinnan käytännöt, päätöksenteko ja ria (2003) soveltaen pilakuvat voivat tehdä kansalli- poliittinen osallistuminen kohtaavat globaalistuvas- sen julkisuuden osana näkyväksi kunkin hetken sa ympäristössä haasteita, joiden näkökulmasta po- ”sosiaalisen mielikuvituksen” (social imaginaries) liittiset pilakuvat saattavat näyttää pelkiltä humoris- taustalla vaikuttavaa moraalista viitekehystä (myös tisilta kuriositeeteilta. Toisaalta tanskalaisessa Jyl- Kolehmainen 2015, 43). Joidenkin tutkijoiden mu- lands-Postenissa 2005 julkaistujen Muhammed-ai- kaan pilakuvia analysoimalla voi päästä käsiksi eten- heisten pilakuvien aikaansaama maailmanlaajuinen kin erilaisiin poliittisiin siirtymävaiheisiin, kuten mellakointi ja ranskalaiseen Charlie Hebdo -lehteen vaikkapa Suomen itsenäistymisen ajan ristiriitaisiin vuonna 2015 tehty terrori-isku olivat globaalin me- idänsuhteisiin (ks. Kangas 2010) tai Kekkosen ajan diaympäristön tapahtumia, jotka osoittavat, että suomettumisen taittumiseen Suomen avautuessa pilakuvat eivät ole merkityksettömiä ja että äärita- läntiselle markkinaliberalismille 1980-luvulla (ks. pauksissa niihin liittyvät poliittiset ja inhimilliset Ylönen 2001). Näin ollen tutkimalla 2010-luvun seuraukset voivat olla hyvinkin mittavia (ks. Eide suomalaisia poliittisia pilakuvia on mahdollista teh- Politiikka 59:3, s. 165–182, 2017 166 Juha Herkman dä läpivalaisua ajankohdan ideologisista ja moraali- dentiteetin rakentamisen logiikkana kuin olemuk- sista siirtymistä, joiden indikaattoreina populismin sellisena ideologiana tai liikkeenä. Laclaun mukaan ja perussuomalaisten suosio ovat olleet Suomen populistisessa prosessissa ryhmä, joka on aiemmin poliittista järjestelmää näkyvimmin muokanneita kokenut jäävänsä politiikan ulkopuolelle, mieltää tekijöitä. itsensä todellisen ”kansan” edustajaksi ja asettaa it- Perussuomalaisten räjähdysmäinen nousu vuoden sensä vastakkain omasta mielestään tuota kansaa 2011 eduskuntavaaleissa Suomen politiikan keskei- hyljeksivien tai uhkaavien ryhmien kanssa. Tässä seksi toimijaksi onkin poikinut runsaasti tutkimus- prosessissa käytetään erilaisia ”tyhjiä merkitsijöitä” ta, jossa polttopisteessä on ollut se, kuinka puolue (empty signifiers), joita nimeämällä niiden merkitys on haastanut vanhan poliittisen järjestelmän, suun- täytetään. Esimerkiksi kun ”kansa” (”me”) määrite- nannut kiinnostusta maahanmuuton ja EU-kritiikin tään ”eliitin”, ”maahanmuuttajien” tai muiden vas- kaltaisiin teemoihin ja vedonnut populistisesti sel- taavien ryhmien (”niiden”) vastakohdaksi, kansan laisiin kansalaisiin, jotka suhtautuvat kriittisesti tai poliittinen identiteetti saa täyteytensä. jopa vihamielisesti vallitsevaan politiikkaan (esim. Perussuomalaiset on mediassa ja tutkimuksessa Borg 2012; Niemi 2013; Pernaa ja Railo 2012; Ylä- järjestään liitetty populismiin, ja puolue on itsekin Anttila 2014; Wiberg 2011). Vuoden 2015 vaaleissa määritellyt itseään myönteisessä mielessä populisti- puolue säilytti kannatuksensa ja meni toiseksi suu- seksi etenkin ennen 2011 vaaleja (ks. Elmgren 2015, rimpana puolueena ensimmäistä kertaa mukaan 102–111; Ylä-Anttila 2014, 193). Perussuomalaisten hallitukseen. Perussuomalaisten menestyksen myö- itsemäärittely on mukaillut paljolti laclaulaista po- tä suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä tapahtui pulistista logiikkaa kansan ja eliitin sekä maahan- jonkinasteinen paradigmamuutos, jossa 1900-luvun muuttajien vastakkainasetteluna, jonka avulla voi loppupuolella melko vakiintunut kolmen suuren selittää myös liikkeen äkillistä suosiota perinteisten puolueen kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja valtaa pitävien puolueiden vastavoimana. Samanai- keskustan vallanjako murtui. David Arter (2012) on kaisesti journalismin liberaaleihin, ihmisoikeuksia, nimittänyt ”alkuräjähdyksiksi” (big bang) 2011 ”jyt- tasa-arvoa ja demokratiaa puolustaviin arvoihin kyn” kaltaisia vaaleja, jotka ovat tällä vuosituhannel- nojaava valtavirran uutismedia on ollut varsin kriit- la mullistaneet Pohjoismaiden varsin vakiintuneita tinen populismia kohtaan, joka mediassa ja yleises- puoluejärjestelmiä. sä poliittisessa diskurssissa ymmärretään usein kat- Perussuomalaisten uuskonservatismin, kansallis- teettomaksi kansan kosiskeluksi tai äärioikeistolai- mielisyyden ja muukalaisvastaisuuden asettuminen seksi nationalismiksi tai rasismiksi (esim. Herkman vanhoissa puolueissa laajaa kannatusta saanutta ar- 2017). Vastaavasti populistinen itsemäärittely sijoit- voliberalismia vastaan on ylittänyt perinteisen ide- taa valtamedian usein eliitin osana vihollisten leiriin. ologisen jaottelun vasemmisto–oikeisto-akselilla ja Selvitän tässä tutkimuksessa, minkälaisia merkit- tuonut arvo- ja moraalikysymykset politiikan keski- sijöitä perussuomalaisiin on liitetty poliittisissa pi- öön. Voimakkaaseen vastakkainasetteluun perustu- lakuvissa ja minkälaista kuvaa nuo merkitsijät ra- va poliittisen identiteetin määrittely liittää perussuo- kentavat perussuomalaisista populismin ilmentäjänä. malaiset Ernesto Laclaun (2005) populismiteoriaan, Poliittisia pilakuvia on perinteisesti julkaistu sano- jossa populismi ymmärretään nimenomaan tällai- malehtien pääkirjoitussivuilla, ja ne ovat siten his- sena antagonismin logiikkana. Laclau selittää popu- toriallisesti osa uutismedian mielipidediskurssia. lismia semioottisten merkityksenannon prosessien Näin ollen pilakuvia on kiinnostava tutkia suhteessa avulla, mikä tekee myös populismiin pilakuvissa Laclaun ajatuksiin populismin merkityskamppai- liitettyjen merkitysten analysoimisesta hänen popu- luista. Analysoin pilakuvia määrällisen sisällönana- lismiteoriansa kannalta kiinnostavan tutkimuskoh- lyysin ja visuaalisen semiotiikan menetelmillä. Se- teen. miotiikka mahdollistaa pilakuvissa käytettyjen mer- Populismia on ilmiönä ja käsitteenä melko vaikea kitsijöiden vertaamisen Laclaun teoriaan tyhjistä määritellä, koska se on historian kuluessa liitetty merkitsijöistä populistisessa mielipiteen ja ryhmäi- hyvin erityyppisiin poliittisiin ilmiöihin ja liikkeisiin dentiteetin muodostuksessa. Teoreettisena tavoittee- (esim. Canovan 1999; Taggart 2000). Tämän takia na on siten pohtia kriittisesti Laclaun populismiteo- Laclau (2005) on lähestynyt populismia pikemmin- riaa poliittisten pilakuvien muodostaman aineiston kin poliittisen mielipiteenmuodostuksen ja ryhmäi- valossa. Ennen varsinaista analyysia avaan kuitenkin Populismin merkitsijät. Perussuomalaiset 2010-luvun alun pilakuvissa 167 lyhyesti pilakuvatutkimuksen lähtökohtia ja popu- piirsi Helsingin Sanomiin 40 vuotta (1951–1991), eli lismin laclaulaista problematiikkaa. koko Kekkosen presidenttiuran ajan. Vuosien saa- tossa kritiikin terä hieman laimeni, ja Kekkonen myös alkoi arvostaa piirtäjää. On jopa tulkittu, että Pilakuvat ajan hengen peilinä Kari auttoi Kekkosta tuottamalla hänelle jatkuvaa julkisuutta ja toimimalla eräänlaisena varoventtiili- Kaikkia kuvia voi pitää poliittisina siinä mielessä, nä, joka kanavoi Kekkoseen kohdistuvan kritiikin että niissä tuotetaan maailmasta jokin ideologinen turvallisesti humoristisiin pilakuviin (ks. Rastas 2016, näkökulma, vaikka kuvat näyttäytyisivät neutraalei- 89). Suositun poliittisen satiirin kohteeksi pääsemi- na (ks. Seppä 2007, 21–22). Tässä yhteydessä poliit- nen on poliitikolle myös eräänlainen kunnia, tai tisella pilakuvalla tarkoitetaan kuitenkin erityistä kertoo ainakin siitä, että ollaan