Tunturiperhosseurantaa Vuosina 2008–2011

Vol. 36 2011, nro 3 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

Tunturiperhosseurantaa vuosina 2008–2011

65 Baptria 3/2011 ISSN 0355-4791 Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhos- TIMO LEHTO seurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011

Panu Välimäki, Kalle Männistö & Jari-Pekka Kaitila

Kirjoittajien osoitteet — KUVA 1. Enontekiön tuntureiden Authors’ adresses: perhoslajistoa on tutkittu lukuisien harras- Panu Välimäki, Simeonintie 3, FI-90410 Oulu, [email protected] tajien ja tutkijoiden toimesta jo vuosikym- menien ajan. Meneillään olevan tunturi- Kalle Männistö, Seppäkoskentie 10 as. 4, FI-38950 Honkajoki perhosten seurannan myötä systemaat- Jari-Pekka Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, FI-01200 Vantaa, e-mail: [email protected] tista havainnointia on laajennettu Saanan (kuvassa) lisäksi myös muille tuntureille. 70 Baptria 3/2011 creased yearly, which have refl ected to increasing number of ob- servations as well. During the years 2008–2011, a total of 1132 ob- Threatened butterfl ies and moths in high fj elds servations on exact fi nding spots of 42 threatened or nearly threat- of Le Enontekiö with special reference to observa- ened species have been recorded (Table 2). In the vicinity of Kilpis- tions during monitoring scheme of subarctic järvi, there appears to be four areas with lepidopteran assemblages Lepidoptera 2008–2011 rich in threatened species [Saana (41 species), Pikku-Malla (29), Lepidopteran fauna in high fjelds of Le Enontekiö around Kilpis- valley of river Skirhasjoki (14), and Korkea-Jehkas (18)] (Table 3, järvi has been studied relatively intensively since the early dec- Fig. 4). The area of Tuelljehuhput–Kuonjarvarri about 10 km north- ades of the 20th century. Altogether 64 threatened or nearly threat- east of the Lake Kilpisjärvi appeared also as an important con- ened species has been observed so far (Table 1). Of these, one has centration of those species (17) (Table 3, Fig. 6). The most notewor- become extinct in Finland (Catastia kistrandella), while 51 occur thy species in that area is Boloria improba, which is not known nowadays only in northern Lapland, and can thus be considered as to occur in the area close to Kilpisjärvi. The data show that the subarctic or arctic species. The main threats to population viability former practice to report species’ occurrence at the level of a fjeld of (sub-)arctic Lepidoptera include stochastic processes that have is inadequate. Species such as Plebeius glandon and Argyroploce disproportionally severe effects on small populations, large fl uc- aquilonana, for example, occur in Pikku-Malla and Saana, but are tuations in population sizes, global climate change, overgrowing, divided into small separated subpopulations in both areas (Fig. 9 & erosion by trampling and expansion of human settlement. Conser- 11). Moreover, Tinagma dryadis considered to inhabit the southern vation of (sub-)arctic nature has been executed mainly by estab- slope of Saana as a whole, has actually relatively restricted area of lishment of nature reserves. Despite of decades of intensive re- occurrence (Fig. 14), not mention highly specialized species such search, distribution of lepidopteran species at landscape level is as Cauchas breviantennella (Fig. 7) and Sophronia gelidella (Fig. 8). not precisely known, and thus the effectiveness of conservation Many threatened or nearly threatened species were found to oc- acts remains unclear. cur widely outside the current nature reserves, especially in the In 2008, Lepidopterological Society of Finland made an ini- northern slopes of Saana, Skirhasjoki valley, Korkea-Jehkas and tiative to recreate a monitoring scheme for subarctic lepidopteran Tuelljehuhput. This together with anthropogenic threats highlights species in collaboration with Finnish Forest and Park Service and the importance of long-term monitoring scheme and the need for Finnish Environment Institute. The number of voluntary lepidop- updated conservation plans to assure the maintenance of lepidop- terologists that have taken part into the monitoring scheme has in- teran populations at a sustainable level.

nollisten muutosten seurauksena (Päivö So- niä jäänyt oletettavasti vähälle huomiolle, Enontekiön tuntureiden merma, suull. tieto). Annjalonjilla on suoritet- havainnoinnin keskittyessä etukäteisarvi- perhoslajistoa tu perhoslajiston kartoitusta ja seurantaa oissa rikkaammille Saanalle ja Mallalle. on tutkittu pitkään epäsäännöllisesti tämän jälkeenkin (esim. Saanalla havainnointi on epäilyksettä ol- Kaitila & Rantala 2009). Pääsääntöisesti tuntu- lut kattavinta. Mallan luonnonpuisto pe- Enontekiön suurtuntureiden perhostutki- riperhosten seurantaa on toteutettu Suo- rustettiin vuonna 1916 alkuperäisen tun- muksella on yli satavuotiset perinteet ja men Perhostutkijain Seuran (SPS) koordi- turiluonnon suojelemiseksi (Montell 1914). 1970-luvun alkupuolella Kilpisjärven ym- noiman havaintotietojen keräämisen kaut- Luonnonpuistoon liittyvät keräilyrajoit- päristöä pidettiin perhoslajistoltaan ken- ta. Lisäksi lajistosta on julkaistu yksittäi- teet ovat vähentäneet harrastuspohjais- ties parhaiten tunnettuna yksittäisenä koh- siä lajeja koskevia selvityksiä ja havain- ta havainnointia. Saanan luonnonsuojelu- teena Suomessa (Krogerus 1972). Krogeruk- tokatsauksia (Kyrki & Karvonen 1984, Silvonen & alueet perustettiin 1988 (Väisänen & Somer- sen kooste tuntureiden perhoslajistosta Sundell 2000, Soininmäki & Nenye 2007, Mutanen ma 1988), minkä jälkeen havainnointi myös oli ensimmäinen ja edelleen kattavin. Tä- 2008) sekä yksi laajempi porojen laidun- näillä alueilla on muuttunut aiempaa haja- män jälkeen uusia subalpiinisia tai alpii- nuksen vaikutuksia perhoslajeihin ja -la- naisemmaksi. Jehkas ei sen sijaan kuulu nisia lajeja ei juuri ole ilmoitettu. Esimer- jistoon käsitellyt työ (Välimäki 2005). Väli- nykyisiin suojelualueisiin ja todennäköi- kiksi Kilpisjärven lähialueelle uudet la- mäki (2005) ei käsitellyt lajien esiintymis- sesti havainnointia onkin suoritettu suh- jit ovat olleet lähinnä satunnaisluonteisia tä, vaan keskittyi perhosyhteisöjen ja yk- teellisen kattavasti Saanan luonnonsuoje- harhailijoita etelästä tai Norjan rannikol- sittäisten lajien runsaudenvaihteluun vaki- lualueiden perustamisesta lähtien. Tästä ta tai eteläisempää faunaelementtiä edus- oiduilla laidunpaineiltaan erilaisilla kuvi- huolimatta käsitys lajistosta ja lajien esiin- tavia uudistulokkaita. Myöhemmät koos- oilla Saanalla ja Mallalla. tymisestä alueella on jäänyt epäselväksi, teet (Saarenmaa 1980, Väisänen & Somerma 1988) Enontekiön suurtuntureilla elää Poh- koska havaintoja ei ole dokumentoitu sys- keskittyivät vain havaittujen lajien listaa- jois-Suomen olosuhteissa poikkeuksel- temaattisesti eikä yksittäisten harrastaji- miseen, kun taas Krogerus (1972) pyrki sel- lisen monipuoliset perhosyhteisöt (Kroge- en tietoutta ole onnistuttu kokoamaan yh- vittämään myös lajien runsautta ja esiinty- rus 1972, Saarenmaa 1980, Väisänen & Somerma teenvedoksi. Tunturiperhoslajiston seu- miskuvaa Kilpisjärveä reunustavilla tun- 1988, Välimäki 2005). Tietämys suomalaisen ranta on nyt aikaisempaa ajankohtaisem- tureilla. Vuosina 1992–1994 Annjalonjille tunturiperhoslajiston tilasta ja todellisis- paa, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja Saanalle (Kuva 1) perustettiin paiväaktii- ta esiintymisalueista on kirjallisuuskatsa- on ennustettu heijastuvan hyvin voimak- visten perhosten vakioidut laskentalinjat uksen perusteella kuitenkin yllättävän yli- kaasti juuri tunturiluontoon (esim. Norokorpi systemaattisen seuranta-aineiston kerää- malkaista. Yleensä lajit on ilmoitettu kor- & Mäkelä 2008). miseksi (Somerma & Väisänen 1993, Somerma keintaan tunturin tarkkuudella ja erityi- Edellä mainituista lähtökohdista SPS 1995), mutta käytännössä seuranta kuihtui sesti Jehkasten alue (Pikku-, Korkea- ja käynnisti Vuokon Luonnonsuojelusäätiön muutaman vuoden kuluttua osin hallin- Iso-Jehkas) on varhaisina vuosikymme- tukemana yhteistyössä Suomen ympäris-

71 Baptria 3/2011 åren 2008–2011 gjordes totalt 1 132 observationer på exakt angiv- na fyndplatser. Antalet hotade eller nära hotade arter som obser- Hotade fj ärilar i högfj ällen i Le Enontekis, verats uppgick till 42 (Tabell 2). I närheten av Kipisjärvi visade det särskilt beaktande observationer gjorda under sig ﬁ nnas fyra områden med fjärilsansamlingar rika på hotade ar- uppföljande inventeringar av subarktiska ter [Saana (41 arter), Pikku-Malla (29), Skirhasjoki dalgång (14) fj ärilsarter 2008–2011. och Korkea-Jehkas (18)] (Tabell 3, Fig. 4). Området Tuelljehuhtput– Fjärilsfaunan i de höga fjällen kring sjön Kilpisjärvi i Le Enonte- Kuonjarvarri omkring 10 km nordost om Kilpisjärvi visade sig kis har studerats relativt intensivt sedan 1900-talets första decen- också hysa en koncentration av dessa arter (17) (Tabell 3, Fig. 6). nier. Sammanlagt 64 hotade eller nästan hotade arter har hittills ob- I detta område är den mest anmärkningsvärda arten Boloria serverats här (Tabell 1). Av dessa har en dött ut i Finland (Catastia improba, som inte är känd från området nära Kilpisjärvi. Data från kistrandella), medan 51 för närvarande förekommer endast i norra moniteringen visar att tidigare praxis att rapporter arters förekom- Lappland och sålunda kan anses vara subarktiska eller arktiska. ster med ett fjälls noggrannhet är otillräcklig. Arter såsom Plebeius Det huvudsakliga hotet mot populationernas livskraft hos de (sub) glandon och Argyroploce aquilonana förekommer på Pikku-Mal- arktiska fjärilarna omfattar stokastiska processer som har opropor- la och Saana, men förekomsterna är splittrade i små separata po- tionerligt stora effekter på små populationer, stora ﬂ uktuationer i pulationer på båda områdena (Fig. 9 & 11). Arten Tinagma dryadis, populationsstorlek, den globala klimatförändringen, igenväxning, som ansetts förekomma på Saanas hela sydsluttning, har i prakti- erosion förorsakad slitage på vegetationen och utbyggnad av om- ken en relativt begränsad förekomst (Fig. 14), för att inte tala om råden. Skyddet av den (sub)arktiska naturen har främst genomförts långt specialiserade arter som Cauchas breviantennella (Fig. 7) och genom att grunda naturskyddsområden. Trots decennier av inten- Sophronia gelidella (Fig. 8). Många hotade eller nära hotade arter siv forskning är fjärilarnas utbredning på landskapsnivå inte känd befanns förekomma långt utanför de nuvarande naturskyddsområ- exakt, och därför förblir effekterna av skyddsåtgärderna oklara. dena, speciellt på Saanas norra sluttning, i Skirhasjoki dalgång, på År 2008 tog Lepidopterologiska Sällskapet i Finland initiativ Korkea-Jehkas och Tuolljehuhtput. Detta, tillsammans med aktu- till att på nytta starta en monitering av subarktiska fjärilsarter till- ella av mänskan förorsakade hot, visar hur viktigt långtidsmonite- sammans med Forststyrelsen och Finlands miljöcentral. Antalet ring är. Viktigt är också att uppdatera skyddsplaner för att försäkra frivilliga lepidopterologer som deltagit i moniteringen har ökat år sig om att fjärilspopulationerna storlek förblir på hållbar nivå. efter år, vilket resulterat i ett ökande antal observationer. Under KALLE MÄNNISTÖ

KUVA 2. Enontekiön suurtuntureilta on kautta aikain löydetty 64 vähintään silmälläpidettävää perhoslajia. Tundramittari (Psychophora sabini) on yksi näistä ja edustaa viimeisimmässä tarkastelussa NT-luokituksen (silmälläpidettävä) saanutta lajiryhmää.

72 Baptria 3/2011 Laji Lk. Laji Lk. Laji Lk. Catastia kistrandella RE Entephria nobiliaria VU Grammia quenseli NT Aristotelia heliacella CR Erebia disa VU Hepialus fuscoargenteus NT *Cauchas breviantennella CR Ethmia quadrillella VU Lasionycta staudingeri NT Coleophora unigenella CR Hesperia comma ssp. catena VU Lycaena hippothoe NT Sophronia gelidella CR Lasionycta leucocycla VU Lycaena phlaeas ssp. polaris NT Argyroploce aquilonana EN Perizoma minoratum VU Metaxmeste schrankiana NT *Argyroploce noricana EN Plutella hyperboreella VU Oeneis bore NT Boloria improba EN Rhigognostis senilella VU Oeneis norna NT *Catastia marginea EN Sympistis lapponica VU Olethreutes concretanus NT *Coleophora svenssoni EN Tinagma dryadis VU Pararctia lapponica NT *Cupido minimus EN Xestia gelida VU Phtheochroa vulneratana NT Epiblema simplonianum EN Xestia lyngei VU Polia richardsoni NT *Eupithecia fennoscandica EN Acerbia alpina NT Psychophora sabini NT *Loxostege ephippialis EN Apotomis lemniscatana NT Pyrgus andromedae NT Lycaena helle EN Boloria chariclea NT Pyrgus centaureae NT *Plebeius glandon EN Boloria freija NT Sparganothis praecana NT Stenoptilia islandica EN Boloria napaea NT Stigmella dryadella NT Sympistis nigrita EN Boloria thore NT Xanthorhoe annotinata NT Syngrapha hochenwarthi EN Colias tyche NT Xestia lorezi NT Boloria polaris VU Entephria polata NT Xestia tecta NT Colias hecla VU Entephria punctipes NT Monochroa saltenella DD Entephria fl avicinctata VU Euphydryas iduna NT

TAULUKKO 1. Enontekiön suurtunturialueella havaitut vähintään silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut perhoslajit luokituksineen (RE=hävinnyt, CR=kriittisesti uhanalainen, EN=erittäin uhanalainen, VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä, DD=puutteellisesti tunnettu). *erityisesti suojeltavaksi ehdotettu laji. (Rassi ym. 2010). tökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa Enontekiön suurtunturialueen 3 lajia; nousseet 22 lajia), mitkä korosta- pilottihankkeen tunturiperhosten runsau- uhanalaiset ja silmälläpidettävät vat luontaisesti rajallisella alueella esiin- dessa ja esiintymisessä tapahtuvien muu- perhoslajit tyvien lajien asemaa. Kuitenkin tunturei- tosten seurannaksi vuonna 2008 (Välimäki den merkitys uhanalaisten lajien elinym- ym. 2009). Seurannassa on keskitytty Enon- Enontekiön suurtuntureilta on kautta ai- päristöinä on korostunut tarkasteltavalla tekiön suurtuntureille Kilpisjärven kylän kain löydetty 64 vähintään silmälläpidet- 10-vuotiskaudella (Kaitila ym. 2010). Vähin- läheisyyteen sekä Kuonjarvarrin ja Tuell- tävää perhoslajia, joista jokainen on ha- tään muutaman lajin kohdalla kysymys on jehuhputin ympäristöön, sillä alueilla elää vaittu myös Kilpisjärven lähiympäristös- todellisesta muutoksesta tai tiedon lisään- suuri joukko perhoslajeja, joiden uhan- sä. Näistä lajeista Catastia kistrandella tymisestä, mikä on mahdollistanut aikai- alaisuuskehitys on jo luokiteltu huolestut- on luokiteltu hävinneeksi [luokka: RE, sempaa objektiivisemman arvion (laske- tavaksi (ks. Rassi ym. 2010). Tässä artikkelis- viimeinen havainto Pikku-Mallalta 1936 neet: 1 laji; nousseet: 13 lajia). sa esitämme tiivistetysti tunturiperhosseu- (Krogerus 1972)], neljä äärimmäisen Yksittäisten lajien merkitys tunturialu- rannan aikana syntyneen käsityksen tutki- uhanalaiseksi (CR), 14 erittäin uhanalai- een luontoarvojen kannalta riippuu tar- musalueiden uhanalaisten ja merkittävim- seksi (EN), 15 vaarantuneeksi (VU) ja 30 kastelun näkökulmasta. Merkitykselli- pien silmälläpidettävien lajien esiintymi- silmälläpidettäväksi (NT), erityisesti suo- simpiä ovat subalpiiniset ja alpiiniset la- sestä. Merkittävimmiksi katsottiin sellai- jeltavaksi vuonna 2010 ehdotettuja lajeja jit, joiden esiintyminen rajoittuu Suomes- set lajit, jotka esiintyvät suppealla alueel- on kahdeksan (Taulukko 1). Näiden lisäksi sa yksinomaan tunturialueille. Vähemmän la tai vain harvoilla paikoilla, minkä seu- alueelta tunnetaan puutteellisesti tunnet- merkityksellisinä voidaan sen sijaan pitää rauksena Enontekiön suurtuntureilla on tu (DD) laji Monochroa saltenella, joka lajeja, jotka esiintyvät laajemmalla maan- huomattava arvo näiden lajien kantojen on havaittu Suomessa vain kerran Kilpis- tieteellisellä alueella – tunturipopulaati- elinvoimaisuuden säilymisessä. Lajikoh- järven eteläpäässä vuonna 1930 (Krogerus oiden edustaessa lähinnä maantieteellisiä taiset esiintymisaluekuvaukset koskevat 1972). ääripopulaatioita. Laajemmalla alueella lähinnä Kilpisjärven lähialuetta ja perus- Uhanalaisten lajien määrä on lisäänty- esiintyviä, mutta esimerkiksi Kilpisjärvel- tuvat 2008–2011 kertyneisiin havaintoi- nyt edelliseen uhanalaisuustarkasteluun lä aiemmin tavattuja lajeja ovat Cupido hin ja kirjoittajien aiempiin kokemuksiin (Rassi ym. 2001) verrattuna, sillä vähintään minimus, Ethmia quadrillella sekä Lycae- ellei erikseen toisin mainita. Artikkelissa silmälläpidettävien lajien määrä on lä- na helle. Näiden lajien nykyesiintyminen on sovellettu nimistön ja maakuntatason hes kaksinkertaistunut silloisesta 33 lajis- Kilpisjärven ympäristössä on epätodennä- esiintymiskuvan osalta Suomen perhos- ta (RE: 1, CR: 5, EN: 8, VU: 8, NT: 11). köistä, sillä etenkin kahden edeltävän la- ten päivitettyä luetteloa (Kullberg 2004). La- Yhteensä 34 lajin luokitus on muuttunut jin havainnoista on tiettävästi vuosikym- jien nykyinen uhanalaisuus- ja elinympä- ja näistä neljän lajin luokka on laskenut ja meniä (Krogerus 1972). Cupido minimus on ristöluokitus sekä mahdollinen asema eri- 31 noussut. Useimmissa tapauksissa ky- havaittu Mallalla kerran vuonna 1948 il- tyisesti suojeltavana lajina ovat uusimman symys on kansainvälisen luonnonsuoje- meisesti Norjasta (Tromssa) harhautunee- uhanalaisarvioinnin (Rassi ym. 2010) mukai- luliiton (IUCN) luokittelukriteerien ja nii- na (Krogerus 1972). Ethmia quadrillellan ai- set. den tulkintojen muutoksista (laskeneet: noa tunnettu ravintokasvi (lehto-)imikkä

73 Baptria 3/2011 KALLE MÄNNISTÖ

KUVA 3. Pohjansurviaiskoi (Cauchas breviantennella) esiintyy ainoastaan pienellä alueella Saanalla.

(Pulmonaria obscura) (Svensson 1993) ei ole taureae, Boloria freija, Erebia disa sekä eteläiseen nimialalajiin (B. t. thore) ja Ina- tiettävästi koskaan esiintynyt Kilpisjärvel- Olethreutes concretanus eivät nekään rin Lapin sekä Enontekiön Lapin tunturi- lä (Lampinen & Lahti 2011), joten lajin on elä- kuulu subalpiiniseen lajistoon, vaan ovat koivikoiden ja puronvarsien niittymäisem- nyt paikalla jollakin korvaavalla kasvil- luokiteltavissa lähinnä suoympäristöihin millä kohdilla esiintyvään subalpiinisen la. Paikallisesti hävinneistä perhoslajeista eritavalla sidoksissa oleviin tyrfobionttei- alalajiin (B. t. borealis) (Marttila ym. 1990). nurmitattarella (Bistorta vivipara) elävä hin tai tyrfoﬁ ileihin lajeihin (ks. Pöyry 2001). Vaikka perinteinen alalajijako on viime Lycaena helle (Somerma 1997) on taantunut Kaksi ensimmäistä lajia elävät toukkana aikoina kyseenalaistettu (Kaitila ym. 2010), voimakkaasti erityisesti Etelä-Suomessa ja hillalla (Rubus chamaemorus) (Marttila ym. B. thoren asema tunturiluonnon indikaat- vahvimmat kannat löytyvät nykyisin Kuu- 1990) ja esiintyvät Etelä-Pohjanmaalta tun- torina on perusteltavissa, koska suuri osa samon alueelta sekä Pohjois-Pohjanmaan turialueelle ulottuvalla alueella erilaisilla Suomen kannasta elää subalpiinisilla alu- eliömaantieteellisten maakuntien (Oba ja rahkarämeillä, joskin Boloria freijaa tava- eilla. Catastia marginean esiintymiskuva Obb) raja-alueilta. Lisäksi laji esiintyy taan suhteellisen tavallisena etenkin tun- on ollut samankaltainen kuin B. thorella, edelleen pohjoisimmassa Lapissa Tenojo- turikankaiden kosteammissa painanteissa. mutta sen pohjoinen asema on huomatta- en ympäristössä (Erkki M. Laasonen, suull. tie- Erebia disa on tavallisimmillaan pohjoi- vasti voimistunut, sillä aikaisempina vuo- to), mutta subalpiinisesta lajista ei ole ky- sen metsälapin pienimuotoisilla puustoi- sikymmeninä tunnetut Itä-Suomen popu- symys. Samoin vähemmän merkitykselli- silla rämeillä ja niiden heinikkoisilla reu- laatiot vaikuttavat täysin hävinneen. Vas- siä ovat lähinnä boreaaliseen metsävyö- namilla, mutta esiintyy Boloria freijan ta- taavasti aikaisemmin metsälapissa laajem- hykkeeseen sidonnaiset lajit Phtheochroa voin myös tunturipaljakoiden kosteissa min esiintyneet Oeneis norna, Pararctia vulneratana, Xestia gelida, X. tecta sekä painanteissa etenkin Inarin Lapissa (Mart- lapponica, sekä Syngrapha hochenwarthi Xanthorhoe annotinata. Phtheochroa vul- tila ym. 1990). Olethreutes concretanus on ovat vetäytyneet kohti pohjoista, ja nykyi- neratana elää toukkana läätteellä (Sa- tavallisimmillaan subalpiinisten lajien ta- sin etenkin kahta viimeksi mainittua lajia ussurea alpina) (Svensson 1993) ja esiin- paan tuntureilla, mutta esiintyy paikoit- tavataan käytännössä vain tunturialueella. tyy tämän seurauksena lähinnä metsäla- taisena eteläisintä Suomea myöden myös Stigmella dryadella elää toukkana nimen- pin ravinteikkailla lettosoilla (ks. Lampinen rämesoilla. Edellä mainittujen lisäksi Me- sä mukaisesti lapinvuokolla (Dryas octo- & Lahti 2011, Pöyry 2001), mutta toisaalta ai- taxmeste schrankiana ja etenkin Lycaena petala) (Svensson 1993), mikä jo sinänsä ra- nakin Saanan etelärinteen kosteissa suur- hippothoe ovat laajalle levinneitä, joskin jaa lajin esiintymisen pitkälti tuntureille ruohostojuoteissa ja -painanteissa (PV, omat paikoittaisia, ja siten niiden merkitys tun- (ks. Lampinen & Lahti 2011). Viimeiset tunne- havainnot). Xestia gelida sekä Xanthorhoe turiluonnon indikaattoreina on jäljempänä tut Stigmella dryadella -havainnot Kuu- annotinata ovat voimakkaimmin sidok- esiteltäviä lajeja vähäisempi. samosta lienevät 1990-luvun puolivälistä sissa boreaaliseen kuusimetsään, sen si- Välimuodon lajeja edustavat Boloria (JPK, omat havainnot). jaan Xestia tectan pääasiallista elinym- thore, Catastia marginea, Pararctia lap- Edellisiin verrattuna voimakkaammin päristöä ovat lähinnä mäntyvaltaiset met- ponica, Stigmella dryadella, Oeneis nor- subalpiiniseen luontoon sidonnaisia per- sät. Näiden lajien toukat elävät mustikal- na sekä Syngrapha hochenwarthi. Boloria hosia ovat Coleophora svenssoni, Colias la (Vaccinium myrtillus) (Mikkola ym. 1985, thore on perinteisen alalajijaon näkökul- hecla, Lycaena phlaeas ssp. polaris ja Pe- Skou 1991), minkä seurauksena niitä tava- masta jakautunut kahteen erilliseen kan- rizoma minoratum. Tämän ryhmän lajit taan myös tunturikoivikoissa. Pyrgus cen- taan Suomessa: Itä-Suomessa esiintyvään ovat Suomessa runsaimmillaan Tenojo-

74 Baptria 3/2011 en rannoilla, mutta ovat vakinaisia myös jöiden jälkeen merkittävimmät uhkateki- perhoset. Toisaalta laidunnuksen suhteen Enontekiön tuntureilla. Myös Eupithe- jät olivat umpeenkasvu (19 % silloisista joko neutraaleita tai jopa hyötyviä olisivat cia fennoscandica voitaneen lukea tähän uhanalaisista tunturilajeista) sekä ympä- sekä ruohovartisilla että ikivihreillä puu- ryhmään. Laji luokiteltiin aikaisemmin ristön kuluminen esimerkiksi poronhoi- vartisilla kasveilla toukka-aikana elävät aidoksi tunturilajiksi (Krogerus 1972), mut- don ja retkeilyn seurauksena (7 %). Um- perhoset, joihin alueen uhanalaiset ja silta myöhempinä vuosina sitä on tavattu peenkasvun suhteellinen merkitys ei ole mälläpidettävät perhoslajit poikkeuksetta paitsi Tenojoen rantahietikoilta (PV, omat juuri vähentynyt (18 % nykyisistä uhan- kuuluvat. Lisäksi osa uhanalaisesta lajis- havainnot), mutta myös korvaavasta elin- alaisista lajeista), mutta kulutuksen merki- tosta elää luontaisesti porojen ulottumat- ympäristöstä Ivalon lentokentältä (Sundell tys vaikuttaa hieman laskeneen (4 %). Sen tomissa olevilla louhikoilla tai kalliopah- & Nieminen 2005). Varsinaisia subalpiinisia sijaan uusina voimakkaina uhkatekijöinä doilla. Uhanalaiseen lajistoon kohdistu- ja alpiinisia uhanalaisia ja silmälläpidet- korostuvat suuret kannanvaihtelut (75 % va uhka koskisi lähinnä vain perhoslajeja, täviä lajeja Enontekiöllä edustavat 39 la- vs. 0 %) sekä ilmastonmuutos (32 % vs. jotka elävät toukkana joko kasvien kukin- jia. Näistä Aristotelia heliacella, Cauchas 0 %). Ilmastonmuutoksen korostuminen noissa tai siemenillä, koska porot suosivat breviantennella (Kuva 3), Coleophora johtunee arviointiohjeiston muutoksesta. näitä kasvinosia ravintokohteinaan (Välimä- unigenella, Colias tyche, Entephria nobi- Vuoden 2000 arviossa maailmanlaajuista ki 2005). Uusimmassa uhanalaisuustarkas- liaria, Sophronia gelidella, Argyroploce ilmastonlämpenemistä ei huomioitu, vaan telussa kulutuksen arvellaan uhkaavan 4 aquilonana, A. noricana, Stenoptilia is- ilmastollisilla uhkatekijöillä tarkoitettiin % ”Punaisen kirjan” tunturiperhoslajeista landica, Tinagma dryadis ja Xestia lyngei lyhytaikaisempia ilmastovaihteluita (ks. (Rassi ym. 2010). Aikaisemmassa uhanalais- tunnettiin edellisen yhteenvedon aikoihin Rassi ym. 2001). tarkastelussa rakentamisen ei katsottu uh- yksinomaan Kilpisjärven lähiympäristös- Mallan rauhoitusalueen perustamisaja- kaavan yhtäkään tunturiperhoslajia, sen tä, kun taas Enontekiölle ominaisista la- tus sisälsi poronhoidon kieltämisen (Mon- sijaan uusimmassa arviossa rakentaminen jeista Boloria improba ja Hesperia com- tell 1914). Poronhoito jatkui kuitenkin Mal- arvioitiin uhkakuvaksi 2 % tunturilajeista ma ssp. catena oli tavattu Kilpisjärven lä- lan luonnonpuistossa aktiivisena 1950-lu- (Rassi ym. 2001, 2010). hialueilla vain satunnaisesti (Krogerus 1972, vulle ja muuttui vasta sen jälkeen satun- Nykyisen arvion mukaan merkittävim- Väisänen & Somerma 1988). Vaihtelevasti laa- naiseksi (Heikkinen ym. 2005). Saanan luon- mät tunturilajiston uhkakuvat liittyvät jemmin Suomen tunturialueilla esiintyi- nonsuojelualue perustettiin vuonna 1988 suuriin kannanvaihteluihin ja ilmaston- vät Acerbia alpina, Apotomis lemniscata- (Väisänen & Somerma 1988). Ydinajatuksena muutokseen (Rassi ym. 2010). Ilmastonmuu- na, Boloria chariclea, B. napaea, B. po- oli vähentää luontoon kohdistuvaa kulu- toksen on Suomessa ennustettu esimer- laris, Entephria ﬂ avicinctata, E. polata, tusta ohjaamalla kulku vähemmän herkil- kiksi nostavan talvilämpötiloja, vähentä- E. punctipes, Epiblema simplonianum, le tai luontoarvoiltaan toissijaisille reiteil- vän kylmiä sääjaksoja ja lyhentävän lumi- Euphydryas iduna, Grammia quense- le sekä keräilyharrastuksen rajoittaminen, peiteaikaa (Ilmatieteen laitos 2008). Ilmaston li, Hepialus fuscoargenteus, Lasionyc- mutta poronhoidon rajoittamista Saanaa lämmetessä yleislevinneisyydeltään ete- ta leucocycla, L. staudingeri, Loxostege koskenut luonnonsuojeluasetus ei kuiten- läisten hyönteislajien odotetaan leviävän ephippialis, Oeneis bore, Plebeius glan- kaan käsittänyt. Kummassakin tapaukses- kohti pohjoista, mutta sen sijaan pohjoisiin don, Plutella hyperboreella, Rhigognostis sa pääasialliseksi epäsuotuisan uhanalais- olosuhteisiin sopeutuneiden lajien odote- senilella, Polia richardsoni, Psychophora kehityksen syyksi arvioitiin kulutusta, taan vetäytyvän yhä pohjoisemmaksi (Vii- sabini (Kuva 2), Pyrgus andromedae, Spar- joko porojen aiheuttaman laidunpaineen dalepp & Mikkola 2007, Pöyry ym. 2009). Tietyl- ganothis praecana, Sympistis lapponica, (sisältäen tallautumisen) tai ihmistoimin- lä tavalla ilmiö on jo havaittavissa bore- S. nigrita, Xestia lorezi. Näistä nykyään nan seurauksena, mutta ainakin implisiit- aalisen havumetsävyöhykkeen perhosla- Boloria polarista tavataan käytännössä tisesti myös keräily nähtiin mahdollise- jistossa, sillä suuri joukko tätä lajistoa on vain Inarin Lapin tuntureilla, aivan ku- na uhkatekijänä. Poronhoidosta seuraa- esimerkiksi Etelä-Suomesta voimakkaas- ten Oeneis borea ja Lasionycta staudinge- van uhkakuvan voimakkain vaihe ajoit- ti taantunut tai lähes hävinnyt. Vastaavasti ria, joista jälkimmäinen on tosin ilmoitet- tui 1980- ja 1990-luvuille. Vuonna 1997 esimerkiksi Pararctia lapponican ja Syn- tu vuosituhannen vaihteessa kerran myös julkaistussa Suomen uhanalaiset perhoset grapha hochenwarthin kaltaisia ”tunturi- Saanalta (http://hyonteiset.luomus.fi /insects/ -kirjassa poronhoito nähtiin lähes poik- lapin lajeja” on aiemmin tavattu eteläistä main/EntDatabase.html). keuksetta suurimpana yksittäisenä uhka- Lappia myöten. Toisaalta on muistettava, na tunturiperhospopulaatioiden elinvoi- että elinympäristöjen rakenteellinen muu- Tunturiperhoslajiston maisuuden kannalta (Somerma 1997). Tämä tos esimerkiksi tehostuneen metsätalou- uhanalaisuuden syyt käsitys heikentyi 2000-luvulle tultaessa, den ja maatalouden muutosten seuraukse- sillä tällöin toimitetussa uhanalaisuus- na on edesauttanut nykyistä kehityskulkua Uhanalaisiin tunturiperhosiin kohdistuvat tarkastelussa vain alle 7 % uhanalaisis- ja saattaa olla ilmastonmuutosta merkittä- uhkatekijät ovat osin muuttuneet (Rassi ym. ta tunturiperhoslajeista katsottiin olevan vämpi yksittäinen tekijä. Tunturilajiston 2001, 2010), joskin merkittävin yksittäinen herkkiä kulutukselle tai vallitsevalle lai- tulevaisuus näyttää joka tapauksessa uha- uhkakuva liittyy edelleen lajien esiinty- dunpaineelle (Rassi ym. 2001). Vastaava joh- tulta. Ennakoitu 2 °C nousu vuoden keski- misalueiden ja potentiaalisten elinympä- topäätös esitettiin myös myöhemmässä lämpötilassa vuoteen 2100 mennessä joh- ristöjen (luontaiseen) niukkuuteen sekä yhteydessä, missä todettiin laidunnuksen taisi eräiden laskemien mukaan Suomessa näistä johtuviin satunnaistekijöihin. Sa- muokkaavan tuntureiden perhosyhteisö- tilanteeseen, missä tunturipaljakkaa säi- tunnaistekijät saattavat hävittää näennäi- jä kasvillisuusmuutosten kautta uhanalai- lyisi vain Enontekiön suurtuntureilla (No- sesti elinvoimaisen populaation käytän- sen perhoslajiston kannalta jopa suotui- rokorpi & Mäkelä 2008), mikä korostaa tämän nössä yhdessä sukupolvessa esimerkiksi sampaan suuntaan (Välimäki 2005). Välimä- alueen seurantatarvetta ja merkitystä tun- epäedullisen sääolosuhteen sattuessa la- en (2005) mukaan voimakkaimmin laidun- turiluonnon suojelussa. jille herkkään kehitysvaiheeseen. Vuoden nuksesta kärsisivät kesävihannilla puu- 2000 uhanalaismietinnössä satunnaisteki- vartisilla kasveilla toukka-aikana elävät

75 Baptria 3/2011 ta ja 32 suurperhosta). tyisesti pikkuperhosten vuosihavaintojen Tunturiperhosseurannasta Esiintymisalueselvitystä on toteutet- kolminkertaistuminen. Myös suurperhos- yksityiskohtaista tu vapaaehtoisvoimin tavanomaisen ret- havainnot lisääntyivät erityisesti suojelu- esiintymistietoutta keilyn ja maastohavainnoinnin yhteydes- alueiden havainnoinnin myötä. Kasvaneet sä koordinoidusti siten, että selvitysalueet havaintomäärät ovat huomionarvoisia, sil- SPS käynnisti Vuokon Luonnonsuojelu- tulisivat kartoitettua mahdollisimman ta- lä sääolosuhteet olivat vuonna 2010 pit- säätiön tukemana yhteistyössä Suomen saisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että käaikaista keskiarvoa heikommat ja eten- ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen ennalta sovituista lajeista kertyneet ha- kin kahteen edelliseen vuoteen verrattuna kanssa pilottihankkeen tunturiperhosten vainnot on kirjattu yksilökohtaisesti kart- huomattavasti haastavammat (Ilmatieteen runsaudessa ja esiintymisessä tapahtuvien tapohjalle. Lähtökohtana oli suojelualu- laitos 2011, omat havainnot). Vuonna 2011 muutosten seurannaksi Kilpisjärveä reu- eiden sisällyttäminen seurannan piiriin, esiintymispaikkahavaintoja ilmoitettiin nustavilla tuntureilla että Kuonjarvarrin– koska monen kohdelajin pääesiintymät edelleen edellisvuosia runsaammin (2008: Tuelljehuhputin alueella vuonna 2008 (Vä- sijaitsevat ennakkoarvioinnin perusteel- 85, 2009: 268, 2010: 356, 2011: 467). limäki ym. 2009). Ensimmäisenä tavoitteena la nimenomaan suojelualueilla. Lisäksi Esiintymisaluehavaintoihin on luettu mu- on selvitetty erityiseksi kohdelajeiksi va- suojelualueiden seuranta tukee seurannan kaan myös tunturiperhoseurannan vakio- littujen perhosten nykyisiä esiintymisalu- toissijaisia tavoitteita, kuten uhanalaisten ruutuhavainnoinnin ruutukohtaiset lajiha- eita. Alkuvaiheessa elinalueseuranta koski elinympäristöjen seurantavelvoitteen tar- vainnot vuosilta 2008–2011. Lisäksi ha- kaikkia Enontekiöllä tavattuja vähintään peita. Suojelualueita koskeva seuranta- vaintotietoja täydennettiin soveltuvin osin silmälläpidettäviä lajeja, mutta käytän- suunnitelma toteutettiin asteittain yhteis- viimeaikaisten julkaisujen (Välimäki 2005, nössä tämä osoittautui seurannan pitkäai- työssä metsähallituksen kanssa. Kesällä Soininmäki & Nenye 2007, Mutanen 2008) poh- kaisten tavoitteiden kannalta hankalaksi ja 2008 suojelualueilla ei havainnoitu lain- jalta, jos näissä esitetyn tiedon katsottiin osin perusteettomaksi. Uhanalaisuusluo- kaan ja vuonna 2009 perhosseurannas- oleellisesti täydentävän tietoutta lajien kitukset eivät ole pysyviä ja osa lajeista ta suojelualueilla vastasi seurantakoordi- esiintymisalueista. on vaikea tuntea. Seurannan tavoitteiden naattori. Suojelualueilla tapahtuva seuran- kannalta järkevämpää oli etsiä joukko eri- ta laajeni koskemaan kaikkia seurantaan Uhanalaiset perhoslajit koistuneita (sub-)alpiinisia lajeja, joiden vapaaehtoisena osallistuneita SPS:n jäse- eivät jakaudu tasaisesti elinympäristöt ja ravintokasvit käsittävät niä vuosina 2010–2011. Nelivuotisen seu- maisematasolla laajan otoksen tunturiperhosten kannal- rantajakson aikana maastohavainnointiin ta merkittävimmistä ympäristöistä ja ra- on osallistunut vuosittain 17–21 henkilöä Kilpisjärven kylän ympäristöstä hahmot- vintokohteista. Yhtenä perusteena käytet- ja havaintojaksot ovat kattaneet käytän- tui neljä erillistä aluetta, joihin silmällä- tiin myös suhteellisen helppoa maastotun- nössä koko tunturiperhosten lentokauden pidettävien ja uhanalaisten perhoslajien nistettavuutta. Käytännössä tämä tarkoit- kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun havainnot painottuvat (Kuva 4). Eniten ha- ti muutamien harvalukuisten ja vaikeasti tai elokuun alkupuolelle. vaintoja tehtiin Saanalla sekä suojelualu- tunnettavien uhanalaisten pikkuperhosten Tarkkoja havaintopaikkatietoja on ker- eilla että näiden ulkopuolella, etenkin tun- rajaamista elinalueseurannan ulkopuolelle tynyt 1132 kappaletta 42 lajista vuosilta turin pohjoisrinteellä. Myös Pikku-Malla (esim. Coleophora unigenella ja Stigmella 2008–2011 (Taulukko 2). Huomattava suo- osoittautui ennakkokäsityksen mukaises- dryadella). Yhteensä elinalueseurantaan tuisa harppaus havaintomäärissä tapahtui ti merkittäväksi uhanalaisten lajien esiin- luettiin mukaan 49 lajia (17 pikkuperhos- 2010. Laji- ja havaintomäärää lisäsi eri- tymispaikaksi, mutta sen länsipuolella

Hepialidae Pyralidae Geometridae 1Hepialus fuscoargenteus (1) 1Catastia marginea (1) Psychophora sabini (26) Adelidae 1Metaxmeste schrankiana (1) Entephria fl avicinctata(10) 1Cauchas breviantennella (8) 1Loxostege ephippialis (35) Entephria nobiliaria (12) Douglasiidae Hesperiidae Entephria polata (73) 1Tinagma dryadis (38) Pyrgus andromedae (73) Entephria punctipes (50) Plutellidae Hesperia comma (0) Perizoma minoratum (20) 1Plutella hyperboreella (21) Pieridae Eupithecia fennoscandica (14) 1Rhigognostis senilella (0) Colias hecla (55) Arctiidae Coleophoridae Colias tyche (76) Pararctia lapponica (3) Coleophora svenssoni (1) Lycaenidae Acerbia alpina (0) Gelechiidae Lycaena phlaeas (1) Grammia quenseli (12) 1Aristotelia heliacella (4) Plebeius glandon (31) Noctuidae 1Sophronia gelidella (7) Nymphalidae Syngrapha hochenwarthi (40) Tortricidae Boloria chariclea (35) Sympistis lapponica (19) Apotomis lemniscatana (4) Boloria thore (75) Sympistis nigrita (77) 1Argyroploce aquilonana (23) Boloria improba (29) Polia richardsoni (11) 1Argyroploce noricana (7) Boloria napaea (93) Lasionycta leucocycla (10) 1Epiblema simplonianum (2) Euphydryas iduna (42) Xestia lyngei (11) Pterophoridae Oeneis norna (67) Xestia lorezi (7) 1Stenoptilia islandica (7) Oeneis bore (0) 1Elinalueseurannan perushavainnoinnissa 2010–2011 huomioidut pikkuperhoslajit.

TAULUKKO 2. Vähintään silmälläpidettävät perhoslajit, joista jokainen havainto on erikseen dokumentoitu karttapohjalle. Vuosien 2008–2011 löytöpaikkatietojen lukumäärä suluissa lajinimen jälkeen.

76 Baptria 3/2011 KUVA 4. Yleiskuva vuosien 2008–2011 silmälläpidettäviä ja uhanalaisia perhosia koskevien havaintojen jakautumisesta NORWAY NORJA Kilpisjärven kylän ympäristössä. Kuonjarvarri– Selvitysalue merkitty tumman- Kilpisjärvi Tuelljehuhput harmaalla, suojelualueet NORGE sinisillä rajauksilla. FINLAND SWEDEN

Korkea-Jehkas

Iso-Malla

Skirhasjokilaakso Iso-Jehkas

Pikku-Malla

KILPISJÄRVI Saana

RUOTSI

0241 km Lähde karttapohjiin: retkikartta.fi sijaitsevalta Iso-Mallalta uhanalaisia lajeja ilmoitettiin niukemmin. Näiden li- säksi suojelualueiden ulkopuolella sijaitsevat Korkea-Jehkas sekä sen ja Saanan väliin jäävä Skirhasjokilaakso osoittau- tuivat arvokkaiksi perhoskohteiksi. Yh- teensä uhanalaisia perhosia esiintyy jul- kaisutiedoilla täydennettynä Saanalla 41, Pikku-Mallalla 29, Iso-Mallalla 9, Kor- kea-Jehkasilla 18 sekä Skirhasjokilaak- sossa 14 lajia (Taulukko 3). Kuonjarvarrin– Tuelljehuhputin alueella uhanalaisia perhoslajeja havaittiin 13, joiden lisäksi alueelta tunnetaan viime vuosilta 4 vähintään silmälläpidettävää lajia. Kuonjarvarrin– Tuelljehuhputin uhanalaiset ja silmällä- pidettävät perhoslajit esiintyvät suppealla alueella tunturien välisessä laaksossa, pääpainon ollessa Tuelljehuhputin puo- leisella rinteellä (Kuva 6). Huomion arvoi- simpia lajeja ovat Boloria improba sekä Loxostege ephippialis. Boloria improban kohdalla kysymys on Suomen (ja Nor- jan) elinvoimaisimmasta tunnetusta populaatiosta, joka esiintymisalueen pienialai- suuden seurauksena on herkkä ympäristö- muutoksille.

KUVA 5. Kilpisjärven uhanalaisten perhosten esiintyminen painottuu tunturien avoimille lakialueille sekä jyrkän- teille mutta myös kosteisiin purovarsiin. Kuva Korkea-Jehkasilta. TIMO LEHTO

77 Baptria 3/2011 6 a 6 b

Tuolljehuhput Tuolljehuhput

Kuonjarvarri Kuonjarvarri

NORGE NORGE

012 km 012 km

KUVA 6. Silmälläpidettävien ja uhanalaisten lajien esiintyminen Kuonjarvarrin–Tuelljehuhputin alueella (6a). Yksittäisistä perhosista esitetään merkittävimmät lajit Boloria improba (punaiset symbolit ⚫) sekä Loxostege ephippialis (siniset symbolit ⚫) (6b). Selvitysalue tummanharmaalla rajauksella. Saana Pikku-Malla Iso-Malla Skirhasjoki Korkea-Jehkas Kuonjarvarri Muu Saana Pikku-Malla Iso-Malla Skirhasjoki Korkea-Jehkas Kuonjarvarri Muu

Hepialidae Lycaenidae Hepialus fuscoargenteus x Lycaena phlaeas 1xx Nepticulidae Plebeius glandon xx Stigmella dryadella (x) 1x Nymphalidae Adelidae Boloria chariclea xxxx Cauchas breviantennella x Boloria thore xxxxx x Douglasiidae Boloria improba x Tinagma dryadis x Boloria napaea xx xxx Plutellidae Euphydryas iduna xxxxx x Plutella hyperboreella xx x Oeneis norna xxxxx x Rhigognostis senilella 3x Geometridae Coleophoridae Psychophora sabini xxx Coleophora svenssoni 1x 4x Entephria fl avicinctata xx Coleophora unigenella 1x 1x Entephria nobiliaria xx Gelechiidae Entephria polata xxxxx x Aristotelia heliacella x Entephria punctipes xxx xx Sophronia gelidella x Perizoma minoratum xx x x Tortricidae Eupithecia fennoscandica x Apotomis lemniscatana xxx xx Arctiidae Argyroploce aquilonana xx Pararctia lapponica xx Argyroploce noricana xx4x Acerbia alpina 2x 4x Epiblema simplonianum x 1x Grammia quenseli xx Sparganothis praecana 1x 1xxNoctuidae Pterophoridae Syngrapha hochenwarthi xx x x Stenoptilia islandica x 1x Sympistis lapponica x 1xx x xx Pyralidae Sympistis nigrita xx xx Catastia marginea 1xx Polia richardsoni x 1xxx5x Metaxmeste schrankiana x Lasionycta leucocycla x Loxostege ephippialis xx xxx Xestia lyngei x 5x Hesperiidae Xestia lorezi xx x Pyrgus andromedae xx xx Pieridae YHTEENSÄ: 41 29 9 14 18 17 Colias hecla xx xx ERITYISESTI Colias tyche xx xx SUOJELTAVAT: 7 2 1 1 2 3

TAULUKKO 3. Tunturiperhosseuranta-alueilla 2000-luvulla tavatut silmälläpidettävät 1Välimäki 2005, 2Soinimäki & Nenye 2007, 3oma kasvatushavain- ja uhanalaiset perhoslajit. to 2002, 4hyönteistietokanta (http://hyonteiset.luomus.fi / insects/main/EntDatabase.html), 5Kaitila & Rantala 2009, (X) ks. lajikohtainen teksti. 78 Baptria 3/2011 Lajikohtainen tarkastelu chamaedrys) (Bengtsson ym. 2008) ja lähinnä Lapinvuokkopussikoi, meitä Latviassa esiintyvä C. leucocerel- Coleophora unigenella Svensson, la (ks. van Nieukerken 2004) mätästädykkeellä 1966; (Veronica prostrata) (Gros & Zeller-Lukashort UHANALAISET LAJIT CR; Le, (Li havainto virheellinen) 2009). Siten C. breviantennellan ravinto- kasviehdokkaiksi voisivat sopia Saanalla Ravintokasvi: Lapinvuokko (Dryas oc- Lapinvuokkohohtokoi, myös varputädyke (V. fruticans), orvontä- topetala) (Kyrki & Karvonen 1984). Elinympäristöt: Aristotelia heliacella (Herrich- dyke (V. serpyllifolia) sekä erityisesti tun- Tunturikankaat sekä Schäff er, 1854); turitädyke (V. alpina). tunturikalliot, -louhikot ja -kivikot. uhanalaisuusluokka: CR; Elinympäristöt: Tunturikankaat sekä Esiintyminen: Lajia ei ole havainnoitu maakuntahavainnot: Le tunturikalliot, -louhikot ja -kivikot. tunturiperhosseurannassa, koska se on ta- Esiintyminen: Cauchas breviantennel- vallisesti hyvin harvalukuinen ja vaikeasti Ravintokasvi: Lapinvuokko (Dryas octo- la (Kuva 3) on kansainvälisesti mitattuna havaittava. Laidunnustutkimuksen yhtey- petala) (Kaitila 1996). yksi Suomen merkittävimmistä perhosla- dessä laji löytyi sekä Saanan että Mallan Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot jeista, sillä laji tunnetaan Euroopassa Suo- paljakka-alueiden dolomiittipaljastumi- ja -kivikot sekä tunturikankaat. men lisäksi vain Pohjois-Ruotsista ja eu- en kivikkoisilta ja matalakasvuisilta la- Esiintyminen: Laji tunnetaan Suomessa roopanpuoleisen Venäjän pohjoisosas- pinvuokkokankailta (Välimäki 2005). Lajista yksinomaan Saanalta. Tunturiperhosseu- ta (van Nieukerken 2004). Lisäksi laji on le- ei ole ilmoitettuja havaintoja näiden tun- rannassa lajia havaittiin yksittäin Saanan vinneisyysalueellaan hyvin paikoittainen, tureiden ulkopuolelta ja tunnetut esiinty- paljakka-alueen lapinvuokkokankaalla. sillä sekä Ruotsissa että Suomessa kuin mät sijaitsevat kokonaan luonnonsuojelu- Laji esiintyi Saanan kaakkoispään ylem- Kuolan niemimaallakin tunnetaan vain alueilla. Lajin esiintymiskuva on edelleen män dolomiittipaljastuman alueella suh- yksi esiintymispaikka kussakin (Bengtsson epävarma. Lajin esiintyminen tunnettujen teellisen runsaana 1999 (PV, omat havainnot), ym. 2008). Edellä mainittujen alueiden li- paikkojen lisäksi muilla lapinvuokkopai- mutta on tämän jälkeen tuntemattomas- säksi laji esiintyy paikoittaisena Pohjois- koilla, kuten Iso-Jehkasilla, on mahdollista syystä ollut suhteellisen vähälukuinen. Uralilla (Kari Nupponen, suull. tieto). Suomes- ta. Lajin löytyminen Kilpisjärven lähialueen sa laji esiintyy pienehköllä alueella Saa- muilta tuntureilta on epätodennäköistä, nan etelärinteellä koivuvyöhykkeen ylä- Lapinvuokkoväkäskoi, sillä harvalukuisuudestaan huolimatta se osassa. Suurin osa yksilöistä on havaittu Sophronia gelidella Nordman, 1941; on suhteellisen helposti havaittavissa. Ai- kuivilta vyörysoraikoilta tai niiden välittö- CR; Le kuiset perhoset on helppo tuntea ja ne is- mästä läheisyydestä. Lajin elinympäristö tuvat tyypillisesti näkyvästi lapinvuokon Saanalla on suojeltu ympäristöviranomai- Ravintokasvi: Esiintymiskuvan ja kote- kukilla. Lajin tunnettu esiintymisalue on sen rajauspäätöksellä, mutta rajauspäätös losta kasvatetun yksilön perusteella lapin- kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuei välttämättä kata koko esiintymisaluet- vuokko (Dryas octopetala) (Kaitila 1996). eella [havainnot suojelualueilla: 6 / ha- ta. Tunnettu esiintymisalue sijaitsee luon- Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhi- vainnot suojelualueiden ulkopuolella: 0]. nonsuojelualueiden rajalle ja ulottuu ala- kot, ja -kivikot sekä tunturikankaat. ja länsiosiltaan niiden ulkopuolelle [4/5]. Esiintyminen: Laji havaittiin vain Saa- *Pohjansurviaiskoi, Ravintokasvin selvittäminen toisi lisäsel- nan etelärinteen paljakka-alueen matala- Cauchas breviantennella Schmidt vyyttä lajin potentiaalisen esiintymisalu- kasvuisilla lapinvuokkokankailla. Lajia Nielsen & Johansson, 1980; een arviointiin. ei ole havaittu muualla aiempina vuosina- CR; Le kaan. Lajin tunnettu esiintymisalue on ko- Ravintokasvi: Tuntematon. Bengtsson ym. (2008) arvelivat ravintokasviksi iso- kynsimöä (Draba daurica). Pohjoismai- NORGE sista samansukuisista perhoslajeista C. NORGE rufi frontella (ei tunneta Suomesta) ja C. rufi mitrella elävät ristikukkaisilla (Bengts- son ym. 2008), joista kynsimöitä kasvaa suh- Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas teellisen runsaasti Suomen esiintymispai- Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la kalla. Esiintymisalueella on lisäksi pai- koitellen pienialaisia, mutta runsaita tun- ShirShShiSShirkasjokilaaksohirh rkasjkaskkassjjokilokokiokilkiki aaksaaaaksakakksso turipitkäpalkokasvustoja (Arabis alpina), Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas mutta aikuishavainnot eivät keskity näi- Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa den läheisyyteen, vaan lähinnä kuivem- mille paikoille. Toisaalta lähilajeista C. fi bulella elää nurmitädykkeellä (Veronica KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a

SVERIGE KUVA 7. Cauchas breviantennella tunturiperhosseurannassa 2008–2011 (punaiset symbolit ⚫). 0241 km

79 Baptria 3/2011 sä kokonaisuudessaan luonnonsuojelualu- NORGE eilla [31/1] (Kuva 9). NORGE *Kalkkikirjokääriäinen, Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas Argyroploce noricana (Herrich- Schäff er, 1851); Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la EN; Le (Li virheellinen)

ShirShShiSShirkasjokilaaksohirhirrkasjkaskkassjjokilokokiokilkikiilaaksaaaaksakakksso Ravintokasvi: Varmistamaton, esiin- Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas tymiskuvan perusteella todennäköisesti Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa lapinvuokko (Dryas octopetala) (ks. myös Svensson 1993).

KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a Elinympäristöt: Tunturikankaat sekä tunturikalliot, -louhikot ja -kivikot.

SVERIGE Esiintyminen: Laji on aiemmin tunnettu Kilpisjärven alueella ainoastaan Saanal- ta ja Pikku-Mallalta (Välimäki 2005). Lisäk- 8 0241 km si erillinen esiintymä on tunnettu Kuon- jarvarrilla (http://hyonteiset.luomus.fi /insects/ main/EntDatabase.html, ks. Krogerus 1972, Kaitila & Rantala 2009), mutta tunturiperhosseuran- NORGE nassa lajia ei tältä alueelta havaittu. Run-

NORGE saimmillaan laji on Saanan dolomiittikal- liopaljastumilla tai näiden välittömässä lä- heisyydessä sijaitsevissa lapinvuokkokas- Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas vustoissa suhteellisen rajallisella alueella

Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la tunturin etelärinteen kaakkoispään paljakka-alueella. Seurannan yhteydessä laji ha-

ShirShShiSShirkasjokilaaksohirhirrkasjkaskkassjjokilokokiokilkikiilaaksaaaaksakakksso vaittiin myös Korkea-Jehkasin lakialueel- Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas ta. Esiintymisalue Saanalla on kokonai- Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa suudessaan luonnonsuojelualueella, mutta Jehkasilla laji esiintyy luonnonsuojelualueiden ulkopuolella [12/1]. KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a

SVERIGE Kääpiöhopeatäplä, Boloria improba (Butler, 1877); EN; Le 9 0241 km Ravintokasvi: Epävarma. Ravintokas- KUVA 8. Sophronia gelidella tunturiperhos- KUVA 9. Argyroploce aquilonana vista ei ole suoria havaintoja Suomessa, seurannassa 2008–2011 (punaiset symbolit ⚫) tunturiperhosseurannassa 2008–2011 mutta ulkomailla toukan on todettu elävän ja vuonna 2003 [vihreät symbolit ⚫; Välimäki (punaiset symbolit ⚫) ja vuonna 2003 nurmitattarella (Bistorta vivipara) (Marttila (2005)]. [vihreät symbolit ⚫; Välimäki (2005)]. ym. 1990). Toisaalta naaraiden on luonnossa havaittu munivan vaivaispajulle (Salix konaisuudessaan luonnonsuojelualueel- Esiintyminen: Laji tunnetaan Suomessa herbacea) (Bruun & von Schantz 1949). Nurmi- la [10/0] (Kuva 8). Laji on kansainvälisesti ainoastaan Saanalta ja Pikku-Mallalta do- tatar sopii lajin esiintymiskuvaan ainakin mitattuna yksi Suomen merkittävimmistä lomiittikalliopaljastumilla tai näiden välit- Kuonjarvarrin–Tuelljehuhputin alueella. perhoslajeista, sillä se tunnetaan Euroo- tömässä läheisyydessä sijaitsevista lapin- Elinympäristöt: Tunturikankaat. pasta Suomen lisäksi vain Pohjois-Ruot- vuokkokasvustoista. Pikku-Mallalla laji Esiintyminen: Boloria improba on sista, Pohjois-Norjasta ja euroopanpuolei- esiintyy joko kahdella tai kolmella eril- rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla sen Venäjän pohjoisosista (van Nieukerken lisellä alueella, joista ainoastaan lännen- (Luonnonsuojeluasetus 160/1997; 24.9. 2004) sekä Kaukasukselta. puoleisimman kohteen kanta on runsas. 2009/714). Lisäksi se kuuluu EU:n luon- Saanalla laji esiintyy rajallisella, mutta todirektiivin (92/43/EEC) liitteen II lajeihin, joille on osoitettava erityisten suoje- Tunturikirjokääriäinen, edellistä laajemmalla, alueella tunturin lutoimien alueita. Laji esiintyi suhteelli- Argyroploce aquilonana etelärinteellä. Seurannan yhteydessä yksi Karvonen, 1932; havainto raportoitiin myös Saanan poh- sen runsaana 1900-luvun puolivälissä ai- EN; Le (Li virheellinen) joisrinteeltä suojelualueiden ulkopuolel- nakin Kuonjarvarrilla, Kahperusvaaralla, ta. Yhden yksilön perusteella erillisesiin- Annjalonjilla sekä Haltilla (Krogerus 1972). Ravintokasvi: Esiintymiskuvan perus- tymä on epätodennäköinen, koska kysei- Kilpisjärven alueella laji on tavattu Saa- teella todennäköisesti lapinvuokko (Dry- sellä alueella havainnointiin aktiivisesti ja nalla kerran vuonna 1930 (Krogerus 1972). as octopetala). laji on ainakin parhailla paikoilla suhteel- Tunturiperhosseurannassa B. improba ha- Elinympäristöt: Tunturikankaat sekä lisen runsas ja helposti havaittava. Lajin vaittiin vain Kuonjarvarrin–Tuolljehuh- tunturikalliot, -louhikot ja -kivikot. tunnetut esiintymisalueet ovat käytännös- putin alueella tunturipaljakalla, missä laji

80 Baptria 3/2011 esiintyy vakaakantaisena ja suhteellisen havaitseminen kirkkaassa auringonpais- ven ympäristössä E. simplonianum esiin- runsaana (ks. Kuva 6). Runsaimmillaan lajia teessa, jolloin yksilöt ovat aktiivisia, on tyy yksinomaan Saanalla ja Pikku-Mallal- on seurannassa havaittu astetta kosteam- huomattavan hankalaa. Lisäksi laji vaikut- la. Runsaimmillaan laji on Saanan paljak- milla tunturikankailla ja tihkuvesivaikut- taa lentävän vain lyhyen aikaa kesästä ja ka-alueen niittymäisillä kohdilla sekä koi- teisilla tunturiniityillä. Kyseisen alueen useimpina vuosina se on näennäisesti ko- vuvyöhykkeen yläosan sulavesinotkoissa. lisäksi lajia on tavattu 2000-luvulla Los- konaan kateissa. Näistä seikoista johtuen Lajin tunnetut esiintymisalueet Kilpisjär- sujärven autio-/varaustuvan ympäristöstä esiintymiskuva on edelleen epäselvä. ven alueella ovat kokonaisuudessaan luon- Suomen ja Norjan rajalta (pääosa esiinty- nonsuojelualueella [8/0]. Kuten edeltä- mästä Norjassa) (Kari Tahvanainen, suull. tieto). *Kurjenhernepussikoi, vänkin lajin kohdalla, E. simplonianumin Vanhoista esiintymispaikoista yksittäisiä Coleophora svenssoni Baldizzone, esiintymiskuva on havaintojen niukkuu- B. improba -havaintoja on 1990-luvulta 1985; den seurauksena edelleen epäselvä. myös Haltilta (Kari Nupponen & Markku Saari- EN; Le, Li koski, suull. tieto), missä laji esiintyi runsaa- *Tunturipikkumittari, na ainakin vielä 1970-luvulla (Sakari Nenye, Ravintokasvi: Tunturikurjenherne Eupithecia fennoscandica Knaben, suull. tieto). Lajin tunnetut esiintymät ovat (Astragalus alpinus) (Svensson 1993, Jukka 1949; poikkeuksetta luonnonsuojelualueiden ul- Tabell, suull. tieto). EN; Lkoc, Le, Li kopuolella. Elinympäristöt: Hietikkorannat ja tunturiniityt. Ravintokasvi: Pikkutervakko (Lychnis *Tervakoisa, Esiintyminen: Seurannassa ei havaittu alpina) (Mikkola ym. 1985, Svensson 1993). Catastia marginea (Denis & yhtään yksilöä. Lajin on vanhastaan tie- Elinympäristöt: Hietikkorannat, tuntu- Schiff ermüller, 1775); detty elävän Enontekiöllä vain Saanan rikalliot, -louhikot, -kivikot ja ruderaatit, EN; Sa, Sb, Kb, Ok, Le, Li etelärinteen paljakka-alueella, missä laji tie- ja ratapenkereet on aina ollut hyvin harvalukuinen (Krogerus Esiintyminen: Lajia havaittiin runsaim- Ravintokasvi: Tuntematon. 1972). Kilpisjärven ympäristön populaatio min Saanan etelärinteen länsipään avoi- Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhi- edustaa pientä osaa lajin koko kotimai- milla hienojakoisilla vyörysoraikoilla koi- kot, ja -kivikot, tunturikankaat, kuivat/ sesta kannasta. Laajimmat ja runsaimmat vuvyöhykkeen yläkolmanneksen alueel- tuoreet niityt ja kedot. esiintymät sijaitsevat Utsjoen Karigasnie- la (yksittäin myös kalliopahdan tyvellä). Esiintyminen: Laji havaittiin vain tun- mellä Tenojoen hietikoilla, missä yhden Kaksi havaintoa raportoitiin etelärinteen turiperhosseurannan yhteydessä vain Iso- illan aikana voi parhaimmillaan havai- kaakkoispäästä paljakka-alueelta, mis- Mallan länsiosassa sijaitsevalta rikkonais- ta muutamia kymmeniä yksilöitä (PV, omat sä lajin ravintokasvia esiintyy suhteelli- ten dolomiittipaljastumien leimaamasta havainnot). Periaatteessa laji voisi esiintyä sen laajalla alueella. Laji on tavattu ker- karstilaaksosta. Laji esiintyy myös Saa- missä tahansa Kilpisjärven alueen tuntu- ran myös Pikku-Mallan pohjoisrinteen nan etelärinteen rehevissä sulavesivaikut- rikurjenhernekasvustoista. Tenojoen hie- yläosan dolomiittijyrkänteellä (JPK, oma ha- teisissa puronotkoissa koivuvyöhykkeen tikoihin verrattuna abioottisten tekijöiden vainto) ja lajista tunnetaan selvät esiinty- ylärajan suurruohostoissa ja alapaljakan suhteen otollisimmat kasvustot sijaitsevat mät Annjalonjilta ja Toskalharjilla (Kaitila & matalakasvuisilla niityillä (Välimäki 2005), Kilpisjärven kylää halkovan päätien pen- Rantala 2009). Inarin Lapissa laji tunnetaan ainakin vielä 1990-luvulla vastaavissa koilla, missä laji on kertaalleen havaittu tunturialueen lisäksi Tenojoen rantahieti- paikoissa myös tunturin länsipäässä (JPK, vuonna 2004 (Nils Hellberg, suull. tieto). Muu- koilta (PV, oma havainto) ja korvaavasta elin- omat havainnot). Käsivarren alueella laji taman vuoden takaisten maansiirtotöiden ympäristöstä Ivalon lentokentältä (Sundell tunnetaan Saanan lisäksi vain Annjalon- seurauksena ravintokasvi on runsastu- & Nieminen 2005). Yhteistä näille paikoille jilta (Krogerus 1972, Väisänen & Somerma 1988, nut ja kasvaa monin paikoin käytännös- on ravintokasvin lisäksi ympäristön avo- Kaitila & Rantala 2009). Enontekiön tunnetut sä avoimella mineraalimaalla, kuten hie- naisuus ja suhteellisen runsas paljaan mi- esiintymät sijaitsevat poikkeuksetta luon- tikoillakin. Lajin tunnettu pääesiintymis- neraalimaan osuus. Esimerkiksi Saanan nonsuojelualueilla. Inarin Lapissa lajia on alue Kilpisjärvellä on kokonaisuudessaan runsaimmat esiintymät löytyvät topogra- havaittu Utsjoen kirkonkylän kulttuuri- luonnonsuojelualueilla, todellinen esiinty- ﬁ altaan jyrkimmiltä vyörysoraikoilta. Kil- biotoopeilla sekä Karigasniemellä, mutta miskuva on kuitenkin epäselvä. pisjärvellä lajin tunnetut esiintymisalueet tiedossamme ei ole havaintoja kirkonky- ovat kokonaisuudessaan luonnonsuojelu- lältä 2000-luvulta (ks. myös http://hyonteiset. Epiblema simplonianum (Duponchel, alueilla [14/0]. luomus.fi /insects/main/EntDatabase.html). Laji 1835); on suhteellisen kookas ja omaleimaisen EN; Le, Li *Lapinkirjokoisa, näköinen (Kuva 10). Tästä huolimatta sen Loxostege ephippialis (Zetterstedt, Ravintokasvi: Tuntematon. 1839); Elinympäristöt: Tunturilouhikot, -kan- EN; Lkoc, Le, Li kaat ja -niityt. Esiintyminen: Laji on Suomessa ilmoi- Ravintokasvi: Tuntematon. JUHA TYLLINEN tettu myös Inarin Lapista Utsjoen Tsuo- Elinympäristöt: Tunturikankaat ja -niityt masvarrilta, mutta esiintymisen painopiste sekä kuivat niityt ja kedot. on Enontekiöllä. Kilpisjärven lähialueen Esiintyminen: Laji tunnettiin harvalu- lisäksi laji on havaittu ainakin Porojär- kuisena Kilpisjärven ympäristön tuntu- ven pohjoispuolelta Bumbovarrilla (http:// reilta (myös Kuonjarvarri ja Toskalharji) hyonteiset.luomus.fi/insects/main/EntDatabase. aikaisempina vuosikymmeninä (Krogerus html), Toskaljoella sekä Annjalonjin tuntu- 1972). 1900-luvun lopun vuosikymmeni- KUVA 10. Catastia marginea — tervakoisa. rikoivikossa (Kaitila & Rantala 2009). Kilpisjär- nä laji oli käytännössä kateissa koko ai-

81 Baptria 3/2011 kaisemmalta esiintymisalueeltaan paria kaan laji elää kultarikolla (Saxifraga aizoi- netaan Suomessa ainoastaan Saanalta ja Enontekiöltä ilmoitettua yksittäishavain- des). Rikot (Saxifraga spp.) selittävät lajin Pikku-Mallalta, missä erillisesiintymät toa lukuun ottamatta. Vuosikausiin en- esiintymiskuvan Suomessa parhaiten. sijaitsevat lähinnä tihkuvesivaikutteisil- simmäinen L. ephippialis -populaatio löy- Elinympäristöt: Tunturipaljakat sekä la pahdanalusniityillä ja kalliohyllyillä tyi tunturiperhosseurannassa Tuelljehuh- kalkkikalliot ja -louhokset. sekä toisaalta kalkkivaikutteisilla avoi- putilta vuonna 2008. Seuraavina vuosina Esiintyminen: Plebeius glandon on milla pahdanalussoraikoilla. Seurannas- laji on runsastunut alueella (ks. Kuva 6). Sa- rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla sa havaitut runsaimmat esiintymät sijait- manlainen suuntaus on ollut havaittavissa (Luonnonsuojeluasetus 160/1997; 24.9. sevat Pikku-Mallan pohjoisrinteen dolo- myös Kilpisjärven ympäristön tuntureilla. 2009/714). Lisäksi se kuuluu EU:n luon- miittijyrkänteillä ja näiden välisillä kallio- Tunturiperhosseurannassa laji on havait- todirektiivin (92/43/EEC) liitteen II lajei- hyllyillä sekä etenkin Saanan etelärinteen tu Saanalta, Pikku-Mallalta, Korkea-Jeh- hin, joille on osoitettava erityisten suoje- länsiosan pahdanalusniityllä. Suhteelli- kasilla ja Skirhasjokilaaksossa. Elinympä- lutoimien alueita. Laji havaittiin sekä Saa- sen runsas esiintymä löytyy myös Saa- ristöt ovat astetta kosteampia tunturikan- nan että Mallan paljakka-alueiden dolo- nan kaakkoispäädyn pahdanalussoraikol- kaita ja tihkuvesivaikutteisia tunturiniit- miittikallioiden ja -soraikoiden läheisyy- ta luonnonsuojelualueen rajalta (Välimäki tyjä puurajan yläpuolella. Tuelljehuhputin dessä. Saanalla laji vaikuttaa esiintyvän 2005). Näiden lisäksi yksi havainto rapor- esiintymä on kokonaisuudessaan luonnon- neljällä tai viidellä ja Mallalla kahdella toitiin luonnonsuojelualueen ulkopuolel- suojelualueiden ulkopuolella. Kilpisjär- erillisellä pienellä alueella (Kuva 11). Kil- ta Saanan pohjoisrinteeltä. Lajin tunnetut vellä Saanan ja Pikku-Mallan esiintymät pisjärven lisäksi laji tunnetaan Enonteki- esiintymisalueet ovat lähes kokonaisuu- ovat luonnonsuojelualueilla, mutta Skir- öllä Toskalharjin alueelta (Kaitila & Rantala dessaan luonnonsuojelualueilla [10/1]. hasjokilaakso ja Korkea-Jehkas näiden ul- 2009). Laji on myös kerran tavattu Inarin kopuolella [11/2]. Enontekiön esiintymät Lapista Karigasniemen Ailigas-tunturilla, Pörhönopsayökkönen, ovat lajin säilymisen kannalta ensiarvoi- mutta paikallisesiintymää ei ole pystytty Sympistis nigrita (Boisduval, 1840); sen tärkeitä, sillä lajia ei ole löydetty uu- varmistamaan. Kilpisjärvellä Lajin tunne- EN; Le, Li delleen Inari Lapin ja Kittilän Lapin van- tut esiintymisalueet ovat käytännössä ko- hoilta esiintymisalueilta ja nämä esiinty- konaisuudessaan luonnonsuojelualueilla Ravintokasvi: Lapinvuokko (Dryas oc- mät lienevät hävinneet. [41/1]. Ainoa potentiaalinen suojelualu- topetala) (Svensson 1993). eiden ulkopuolinen erillisesiintymä sijait- Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot *Tundrasinisiipi, see Saanan pohjoisrinteellä, ellei tunturi- ja -kivikot sekä kalkkikalliot ja -louhok- Plebeius glandon (Prunner, 1798); perhosseurantaan kirjatussa havainnossa set. EN; Le, Li ollut kysymys pääesiintymisalueelta har- Esiintyminen: Laji tunnetaan Suomes- hautuneesta yksilöstä. sa lähinnä muutamalta tunturilta käsivar- Ravintokasvi: Lajin on oletettu elävän ren kärjestä. Inarin Lapin puolelta S. nig- tunturikurjenherneellä (Astragalus alpi- Tunturisulkanen, rita on löytynyt kahdesta paikasta Utsjoen nus) (Marttila ym. 1990, Svensson 1993), mikä Stenoptilia islandica (Staudinger, Kuovdaoaivilta (http://hyonteiset.luomus.fi / perustunee lähilajien ravintovalikoimaan. 1857); insects/main/EntDatabase.html) sekä Tsuomas- Norjassa ravintokasviksi on varmistunut EN; Le varrilta (Tomi Mutanen, suull. tieto). Tunturi- sinirikko (Saxifraga oppositifolia) (Tangen perhosseurannassa laji on havaittu Kuon- 1996). Tolmanin ja Lewingtonin (2001) mu- Ravintokasvi: Mätäsrikko (Saxifraga jarvarrin–Tuelljehuhputin alueelta sekä cespitosa) (Svensson 1993), ehkä muutkin ri- Saanalta, Pikku-Mallalta ja Korkea-Jeh- kot. Kilpisjärvellä löytöpaikkoja yhdistää kasilta (Kuva 12). Lisäksi laji esiintyy mah- KUVA 11. Plebeius glandon tunturiper- ainakin nuokkurikko (S. cernua). dollisesti Bumbovarrilla (http://hyonteiset. hosseurannassa 2008–2011 (punaiset Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhi- luomus.fi /insects/main/EntDatabase.html), mutta symbolit ⚫) ja vuonna 2003 [vihreät kot, sekä -kankaat. ainakin Toskalharjin alueella (Kaitila & Ran- symbolit ⚫; Välimäki (2005)]. Esiintyminen: Stenoptilia islandica tun- tala 2009). Sympistis nigrita esiintyy tyypillisesti runsaana lapinvuokkoa kasvavil- la tunturisoraikoilla ja -louhikoilla keski- NORGE paljakalta aina tunturien lakialueille. Run- NORGE saimmillaan laji on tavallisesti Saanan etelärinteellä, mutta esiintyy vakaakantaisena myös Saanan pohjoisrinteellä suoje- Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas lualueiden ulkopuolella. Vain Pikku-Mal- Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la lan esiintymä on kokonaisuudessaan luonnonsuojelualueella, sillä Saanan pohjois-

ShirShShiSShirkasjokilaaksohirhirrkasjkaskkassjjokilokokiokilkikiilaaksaaaaksakakksso rinteen lisäksi Tuelljehuhputin ja Korkea- Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas Jehkasin esiintymät ovat suojelualueiden Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa ulkopuolella. Suojelualueet kattavat noin puolet lajin esiintymisalueesta Kilpisjär- ven lähiympäristön tuntureilla [49/33]. KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a

SVERIGE Kupariyökkönen, Syngrapha hochenwarthi (Hochenwarth, 1785); 0241 km EN; Obb, Ks, Lkoc, Le, Li

82 Baptria 3/2011 KUVA 12. Sympistis nigrita tunturiperhosseurannassa Kilpisjärven lähiympäristössä 2008–2011 NORGE (punaiset symbolit ⚫) ja vuonna 2003 [vihreät symbolit ⚫; Välimäki (2005)]. NORGE

KUVA 13. Colias hecla tunturiperhosseurannassa 2008–2011 (punaiset symbolit ⚫) ja vuonna Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas 2003 [vihreät symbolit ⚫; Välimäki (2005)]. Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la

ShirShShiSShirkasjokilaaksohirh rkasjkaskkassjjokilokokiokilkiki aaksaaaaksakakksso Ravintokasvi: Tunturikurjenherne Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas (Astragalus alpinus) (Svensson 1993) ja to- Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa dennäköisesti myös peuranvirna (A. frigidus). Lisäksi myös metsäkurjenpolvi (Ge- ranium sylvaticum) on mahdollinen ravin- KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a tokasvi, sillä Annjalonjilta kurjenherneet puuttuvat kokonaan (tai ovat hyvin niuk- SVERIGE koja) ja perhosia on havaittu metsäkurjen- polvia kasvavissa kohdissa ja naaraiden 12 0241 km on myös havaittu munivan niiden kukkiin ja lehdille (Kaitila & Rantala 2009). Elinympäristöt: Kuivat niityt ja kedot sekä joenrannat ja tunturiniityt. NORGE Esiintyminen: Laji esiintyi 100 vuotta sitten laajasti metsälapissa (esim. Salla, NORGE Sodankylä, Rovaniemi, Yli-Tornio, Pello,

Kittilä, Muonio), mutta sittemmin esiinty- Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas misalue on supistunut ja nykyään laji esiintyy käytännössä vain tunturilapissa sekä Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la kahdella alueella Enontekiöllä (Kilpisjär- vi, Annjalonji) että Inarin Lapin puolella ShirShShiSShirkasjokilaaksohirh rkasjkaskkassjjokilokokiokilkiki aaksaaaaksakakksso Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas Utsjoella (http://hyonteiset.luomus.fi /insects/ Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa main/EntDatabase.html). Kilpisjärven ympä- ristössä lajia tavataan laajasti ja se esiintyy sekä tunturipaljakoiden niittymäisillä KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a kohdilla (lähinnä alapaljakalla), rehevä- kasvuisissa puronvarsissa että koivuvyö- SVERIGE hykkeen ravinteikkailla soilla, kuten myös Annjalonjilla (Kaitila & Rantala 2009). Lisäksi laji tunnetaan Siilasvuoman itäpuolisista 13 0241 km hiekkapohjaisista maanottopaikoista, mit- kä vastaavat lajin elinympäristöä Tenojo- kilaakson hietikoilla ja hietikkoniityillä. killa B. polaris -paikoilla. ja viime vuosikymmeninä voimakkaasti Runsaimmat esiintymät tunnetaan Saanan Elinympäristöt: Tunturikankaat. taantunut, ellei kokonaan hävinnyt (Nils etelärinteen ja Skirhasjokilaakson rehevil- Esiintyminen: Boloria polaris tunnettiin Ryrholm, suull. tieto). tä niityiltä sekä Saanan alapuolisen tuntu- Krogeruksen yhteenvedon (1972) aikaan rikoivikon soilta. Suojelualueet kattavat Enontekiöllä sekä Kilpisjärven ympäris- Lapinkeltaperhonen, Saanan runsaimmat esiintymät, mutta pin- tön tuntureilta että Toskalharjilta. Kilpis- Colias hecla Lefebre, 1836; ta-alallisesti suurin osa esiintymisaluees- järven tuntureilla suurin osa havainnois- VU; Le, Li ta jää luonnonsuojelualueiden ulkopuolelta oli keskittynyt Mallalle, mutta harvalu- le [29/22]. kuisena lajia oli tavattu myös Jehkasin ja Ravintokasvi: Peuranvirna (Astragalus Saanan etelärinteillä 1900-luvun puolivä- frigidus) (Marttila ym. 1990) ja tunturikurjen- Pohjanhopeatäplä, lin molemmin puolin. Tunturiperhosseu- herne (Astragalus alpinus) (Svensson 1993). Boloria polaris (Boisduval, 1828); rannassa ei havaittu yhtään yksilöä. Vii- Elinympäristöt: Hietikkorannat ja tuntu- EN; Lkoc, Lkor, Li, Le meiset ilmoitetut B. polaris -havainnot riniityt. Enontekiöltä ovat 1970-luvun loppuvuo- Esiintyminen: Lajin runsaimmat kan- Ravintokasvi: Tuntematon. Ravintokas- silta (http://hyonteiset.luomus.fi /insects/main/ nat ovat viime vuosina olleet Inarin La- vista ei ole havaintoja Suomessa, mutta EntDatabase.html). Lajin esiintyminen Enon- pissa Tenojoen rantahietikoilla ja -some- ulkomailla lajin on arveltu elävän lapin- tekiön suurtuntureilla on nykyisellään rikoilla. Kilpisjärven ympäristön lisäk- vuokolla (Dryas octopetala) (Eliasson ym. epävarmaa ja esiintymisen painopiste on si laji on Enontekiöllä esiintynyt ainakin 2005) tai liekovarpiolla (Cassiope tetrago- joka tapauksessa Tenojokilaaksoa reunus- vielä 1980-luvulla sekä Tuolljehuhputin ja na) (Marttila ym. 1990). Liekovarpio sopii hy- tavilla Inarin Lapin tuntureilla (http://hyon- Kuonjarvarrin välisellä alueella sekä Kah- vin suomalaisiin havaintopaikkoihin toi- teiset.luomus.fi /insects/main/EntDatabase.html). perusvaaran itäpuolisella harjanteella (JPK, sin kuin lapinvuokko, jota ei esiinny kai- Ruotsissa laji on kriittisesti uhanalainen omat havainnot). Kilpisjärven ympäristössä

83 Baptria 3/2011 Colias hecla esiintyy runsaana sekä Saa- rinteen kalkkivaikutteisissa louhikoissa alueella etelärinteen luoteispäässä, mutta nalla että Korkea-Jehkasilla ja harvalukui- lähellä tunturin kaakkoispäätä. Laji tunne- myös kaakkoispäässä rinnettä lajin kan- sempana Pikku-Mallalla ja Skirhasjoki- taan Suomessa lisäksi Annjalonjin luon- ta vaikuttaa elinvoimaiselta. Kilpisjärven laaksossa (Kuva 13). Runsaimmillaan laji on nonsuojelualueelta (Väisänen & Somerma ympäristössä laji esiintyy myös Pikku- tunturiperhosseurannan aikana esiintynyt 1988), Urtasvaaralta (http://hyonteiset.luomus. Mallalla (Välimäki 2005). Muita esiintymis- Saanan etelärinteen alapaljakan niittymäi- fi /insects/main/EntDatabase.html) ja Toskalhar- paikkoja Suomessa ovat Urtasvaara, Tos- sillä alueilla. Saanalla laji taantui voimak- jilta (Antti Haarto, suull. tieto). Aiemmin lajia kalharjin eteläosa sekä Annjalonji (http:// kaasti ja oli näennäisesti kateissa vuosien on havaittu runsaasti Saanan etelärinteen hyonteiset.luomus.fi/insects/main/EntDatabase. 1986–1991 intensiivisen laidunvaiheen luoteispään pahdalla, mutta ei aivan viime html, Kaitila & Rantala 2009). Osittain lajin jälkeisinä vuosina 1990-luvun lopulle vuosina. Lajin tunnetut esiintymisalueet pääosin yöaikaan tapahtuvasta lennosta ja saakka. Vaikka esiintymiskuvan muutosta Kilpisjärvellä ovat luonnonsuojelualueil- ilmeisen laajasta liikkuvuudesta johtuen, ei voida suoraan kytkeä silloiseen laidun- la [12/0]. lajin esiintymiskuva on varsinkin lisään- nusintensiteettiin, poron suosimalla ravin- tymisalueiden osalta epäselvä. Krogeruk- tokohteella toukka-aikana elävänä laji- Pohjanvalkotäpläpaksupää, sen (1972) mukaan laji suosii tunturikoho- na kuitenkin kärsinee liikalaidunnuksesta Hesperia comma ssp. catena kin (Silene acaulis) ja lapinvuokon (Dryas suoran ravintokilpailun ja toukkien tuhou- (Staudinger, 1861); octopetala) hallitsemia soraikoita. Nykyi- tumisen seurauksena (Välimäki 2005). Lajin EN; Le sin tunnetut esiintymisalueet Kilpisjärven tunnetut esiintymisalueet Kilpisjärvellä kylän ympäristössä sijaitsevat kauttaaltaan ovat osin luonnonsuojelualueilla, mutta Ravintokasvi: Ravintokasvista ei ole luonnonsuojelualueilla [11/0]. Lajin esiin- Korkea-Jehkasilla ja Saanan pohjoisrin- suoria havaintoja Suomessa, mutta ulko- tymiskuva on epäselvä ja joko elinympä- teellä laji esiintyy suhteellisen laajalla alu- mailla toukan on todettu elävän heinillä ristö- tai ravintokasvivaatimusten tarken- eella näiden ulkopuolella [44/30]. (Festuca spp., Poa spp.) (Marttila ym. 1990). tuminen mahdollistaisi lajin potentiaalis- Elinympäristöt: Tunturiniityt. ten esiintymisalueiden arviointia. Pahtapohjanmittari, Esiintyminen: Hesperia comma ssp. ca- Entephria fl avicinctata (Hübner, tena on rauhoitettu luonnonsuojelulain Pohjannauhamittari, 1813); nojalla (Luonnonsuojeluasetus 160/1997; Perizoma minoratum (Treitschke, VU; Le 24.9.2009/714). Laji tunnetaan Suomessa 1828); Saanalta ja Annjalonjilta, joista edeltäväl- VU; Le, Li Ravintokasvi: Ruusujuuri (Rhodiola lä sitä on tavattu vain yksittäin alpiinisella rosea) (Silvonen & Sundell 2000). vyöhykkeellä 1900-luvun alkupuoliskolla Ravintokasvi: Silmäruohot (Euphrasia Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot (Krogerus 1972). Ainoa nykyesiintymä löy- spp.) (Mikkola ym. 1985). Esiintymiskuvan ja -kivikot. tyy Annjalonjin etelärinteen luonnonsuo- perusteella myös punakko (Bartsia alpina) Esiintyminen: Lajia havaittiin runsaim- jelualueelta tuorepohjaiselta pahdanalus- (Mikkola ym. 1985), jolle naaraan on havaittu min Pikku-Mallan pohjoisrinteen alim- niityltä (Kaitila & Rantala 2009). Annjalonjilla luonnossa munivan (Välimäki ym. 2008). malla kalliopahdalla koivuvyöhykkeen laji on ollut 2000-luvulla ainakin näennäi- Elinympäristöt: Hietikkorannat, sora- ja yläosassa. Laji esiintyy myös Pikku-Mal- sesti aikaisempaa harvalukuinen, joskin kivikkorannat sekä tunturikosteikot. lan pohjoisrinteen ylemmillä dolomiitti- suhteellisen heikot sääolosuhteet saatta- Esiintyminen: Laji, jonka laajempi yh- pahdoilla sekä Saanan etelärinteen luo- vat selittää havaintojen vähyyttä (ks. Kaiti- tenäinen esiintymisalue kattaa lähinnä teispään kalliopahdalla ja sen alapuoli- la & Rantala 2009). Tunturiperhosseurannassa Tenojoen rantaniityt ja -somerikot Ina- silla tihkuvesivaikutteisilla vyörysorai- lajia ei ole havaittu ja sen häviäminen Kil- rin Lapissa (http://hyonteiset.luomus.fi /insects/ koilla, joskin selvästi vähälukuisempana pisjärven ympäristöstä lieneekin tapahtu- main/EntDatabase.html). Enontekiöllä lajia kuin Pikku-Mallalla. Lisäksi lajin runsas neen jo vuosikymmeniä aikaisemmin. La- on 2000-luvulla havaittu Saanan ja Pik- esiintymä tunnetaan Annjalonjin luonnon- jin tunnettu esiintymisalue Annjalonjilla ku-Mallan ja näiden lähiympäristön lisäk- suojelualueelta sekä muutamia vanhempia sijaitsee kauttaaltaan luonnonsuojelualu- si Jollanoaivilla (KM, omat havainnot), Ann- havaintoja Meekonvaaralta (Kaitila & Rantala eella. jalonjilla ja Toskalharjilla (Kaitila & Rantala 2009). Lajin tunnetut esiintymisalueet Kil- 2009). Kilpisjärven ympäristössä lajia ta- pisjärven alueella ovat kokonaisuudessaan Tunturikirjoyökkönen, vataan laajasti, joskin paikoittaisesti, sekä luonnonsuojelualueilla [10/0]. Lasionycta leucocycla (Staudinger, tunturipaljakoiden niittymäisillä kohdilla 1857); (lähinnä alapaljakalla), reheväkasvuisissa Kurupohjanmittari, VU; Le puronvarsissa että koivuvyöhykkeen ra- Entephria nobiliaria (Herrich- vinteikkailla soilla. Runsaimmat esiinty- Schäff er, 1852); Ravintokasvi: Epävarma, mahdollisesti mät tunnetaan Saanan etelärinteen rehe- VU; Le lapinvuokko (Dryas octopetala) (Svensson viltä niityiltä sekä Saanan alapuolisen tun- 1993) tai kurjenherneet (Astragalus spp.) turikoivikon soilta. Suojelualueet kattavat Ravintokasvi: Sinirikko (Saxifraga op- (Skou 1991). runsaimmat esiintymät, mutta merkittä- positifolia) (Svensson 1993), kultarikko (S. Elinympäristöt: Tunturiniityt sekä tuntu- vistä esiintymisalueista Skirhasjokilaak- aizoides) (Silvonen & Sundell 2000) ja mahdol- rikalliot, -louhikot ja -kivikot. so sekä Saanan etelärinteen puoliavoimen lisesti myös muut rikot (Saxifraga spp.). Esiintyminen: Laji esiintyy Suomessa tunturikoivikon niittymäiset kohteet lähel- Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot vain Enontekiön suurtuntureiden alueella. lä tunturin kaakkoispäätä sijaitsevat suo- ja -kivikot. Tunturiperhosseurannassa laji on havait- jelualueiden ulkopuolella [21/5]. Esiintyminen: Lajia havaittiin runsaim- tu vain Saanan etelärinteellä yläpaljakal- min Pikku-Mallan pohjoisrinteen ylem- la kahdella erillisellä alueella. Runsaim- millä kalliopahdoilla sekä Saanan etelä- millaan laji esiintyy suhteellisen pienellä

84 Baptria 3/2011 KUVA 14. Tinagma dryadis tunturiperhosseurannassa 2008–2011. NORGE

NORGE

Tunturikaalikoi, Plutella hyperboreella Strand, 1902; Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas

VU; Le Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la Ravintokasvi: Tunturipitkäpalko (Arabis ShirShShiSShirkasjokilaaksohirh rkasjkaskkassjjokilokokiokilkiki aaksaaaaksakakksso alpina) (PV, omat havainnot), mahdollisesti Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas myös muut ristikukkaiskasvit (Brassica- Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa ceae spp.). Elinympäristöt: Tunturikankaat sekä tunturikalliot, -louhikot ja -kivikot. KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a Esiintyminen: Laji tunnetaan Suomessa vain pieneltä alueelta Enontekiöltä, ja sup- SVERIGE pean esiintymisalueensa seurauksena sitä voidaan pitää yhtenä Kilpisjärven alueen 0241 km merkittävimmistä perhoslajeista. Kilpis- järven lähiympäristön tuntureiden lisäksi laji esiintyy ainakin Annjalonjilla (Kaitila & Rantala 2009) ja Meekovarrilla (Marko Muta- olla yhteneväiset. Toisaalta olemme joina- dennäköisimmin ilmastonmuutoksen joh- nen, suull. tieto). Tunturiperhosseurannassa kin aikaisempina vuosina havainnoineet dosta (Rassi ym. 2010). Tunturiperhosseuran- laji löytyi uudelta paikalta Kuonjarvarrin– perhostoukkia tunturipitkäpaloilta ja tässä nassa lajia on havaittu yksittäin laajahkol- Tuelljehuhputin alueelta sekä tunnetuilta yhteydessä R. senilellan toukkia on löy- la alueella Kilpisjärven ympäristössä sekä paikoilta Pikku-Mallalta ja Saanalta. Plu- tynyt varmuudella vain Saanan pohjois- Kuonjarvarrin–Tuelljehuhputin alueella tella hyperboreella esiintyy yksinomaan rinteen louhikkoiselta alueelta. Norjassa karuhkoilla tunturikankailla. Kilpisjärven paljakka-alueella sekä rehevissä sulavesi- olemme todenneet lajin esiintyvän myös tuntureista laji on löytynyt Iso-Mallalta, vaikutteisissa niittypainanteissa että kui- tihkuvesivaikutteisella tunturipitkäpalkoa Pikku-Mallalta, Korkea-Jehkasilta sekä villa dolomiittilouhikoilla ja -soraikoilla. kasvaneella kallioseinämällä. Näiden ha- Iso-Jehkasilta. Tunturiperhosseurannan Kuonjarvarrin esiintymisalue on vähäisen vaintojen perusteella saattaa olla, että R. runsain tunnettu esiintymä sijaitsee Kor- havaintomäärän seurauksena hahmottu- senilella ei P. hyperboreellasta poiketen kea-Jehkaksen lakialueella. Suurin osa la- maton, mutta nykyisten luonnonsuojelu- välttämättä esiinny niittymäisillä paikoil- jin esiintymisalueesta Kilpisjärven ympä- alueiden ulkopuolella. Kilpisjärven ym- la ollenkaan. Laji tunnetaan myös Mallal- ristössä on luonnonsuojelualueiden ulko- päristössä suurin osa esiintymisalueesta (Väisänen & Somerma 1988), mutta kyseisen puolella [2/10]. ta sijaitsee luonnonsuojelualueilla, mutta esiintymän nykytila on tuntematon, joskin Saanan pohjoisrinteellä laji esiintyy myös ainakin ravintokasvilla on edelleen runsas Lapinvuokkovarsikoi, näiden ulkopuolella [22/4]. esiintymä Pikku-Mallan pohjoisrinteen Tinagma dryadis Staudinger, 1872; ylemmillä tihkuvesivaikutteisilla kallio- VU; Le Rhigognostis senilella (Zetterstedt, hyllyillä. Lajin esiintymiskuvan tarkenta- 1839); minen vaatisi toukkahavainnointiin perus- Ravintokasvi: Lapinvuokko (Dryas oc- VU; Le, Li, Lkoc, Ks tuvaa kohdennettua esiintymisselvitystä. topetala) (Svensson 1993). Joka tapauksessa on selvää, että laji esiin- Elinympäristöt: Kalkkikalliot ja -lou- Ravintokasvi: Tunturipitkäpalko (Arabis tyy Saanan pohjoisrinteellä suojelualue- hokset (paljas kalkkimaa), tunturiniityt, alpina) (PV, omat havainnot), mahdollisesti rajauksen ulkopuolella, kuten P. hyperbo- -louhikot ja -kankaat. myös muut ristikukkaiskasvit (Brassica- reellakin. Esiintyminen: Laji tunnetaan Suomessa ceae spp.). vain Kilpisjärven lähiympäristöstä, ja sup- Elinympäristöt: Tunturilouhikot. Jäkälänopsayökkönen, pean esiintymisalueensa seurauksena sitä Esiintyminen: Rhigognostis senilella Sympistis lapponica (Thunberg, voidaan pitää yhtenä Kilpisjärven alueen esiintyy edellistä lajia laajemmalla alueel- 1791); merkittävimmistä perhoslajeista. Tuntu- la Suomessa, mutta tunnettuja esiintymis- VU; Le, Li, Lkoc, Ks riperhosseurannassa T. dryadis havaittiin paikkoja on kuitenkin hyvin vähän. Nyky- vain Saanan etelärinteellä, lähinnä tuntu- esiintymiä on Kilpisjärven ympäristön li- Ravintokasvi: Vaivaiskoivu (Betula rikankailla ja -louhikoilla (Kuva 14). Niit- säksi ainakin Sallan Värriötunturilla (Mar- nana), mustikka (Vaccinium myrtillus) tymäisemmillä alueilla lajia ei havaittu tai ko Mutanen, suull. tieto). Tunturiperhosseu- (Skou 1991). se oli vähälukuinen. Laji tunnetaan Mal- rannassa R. senilella on jäänyt kokonaan Elinympäristöt: Tunturikankaat. lalta (Väisänen & Somerma 1988), mutta esiin- havaitsematta. Laji talvehtii aikuisena ja Esiintyminen: Lajin esiintymät eteläisil- tymän tila on epäselvä. Vuonna 2010 lajia siksi sen havaitseminen kesäaikaan on sa- tä tuntureilta ovat hävinneet ja nykyisin se etsittiin Saanan lisäksi kaikilta lapinvuok- tunnaista. Tämän seurauksena lajin esiin- esiintyy kahdella erillisellä alueella Enon- koa kasvavilta paikoilta Mallalta ja Jehka- tymiskuva on hahmottumaton. Toukan tekiön ja Utsjoen tuntureilla (http://hyon- silta, mutta yhtään yksilöä ei havaittu kah- elintavoiltaan R. senilella on hyvin saman- teiset.luomus.fi /insects/main/ EntDatabase.html). delta jälkimmäiseltä alueelta. Saanalta il- kaltainen kuin P. hyperboreella, minkä pe- Lajin esiintyminen rajoittuu yksinomaan moitettiin satoja yksilöitä, joskin havain- rusteella lajien esiintymisalueet saattavat paljakka-alueille ja on harvinaistunut to- not keskittyivät etelärinteen matalakas-

85 Baptria 3/2011 Tunturiperhosseurannassa X. lyngei on löytynyt yksinomaan Saanan pohjoisrinteen louhikoista, etenkin liuskekivikois- ta. Laji on tavattu aiemmin myös Saanan KALLE MÄNNISTÖ etelärinteessä (Jaakko Kullberg, suull. tieto). On arveltu, että varhaiskesän lajina sen esiintyminen etelärinteessä on jäänyt huomaa- matta, koska havainnointi on painottunut keski- ja loppukesään. Tunturiperhosseu- rantaa on suoritettu koko lentokauden kat- tavalla havainnoinnilla, mutta yhtään X. lyngei -yksilöä ole toistaiseksi havaittu Saanan etelärinteellä. Lisäksi lajia on et- sitty systemaattisesti sopivilta paikoilta ja sen nykyesiintyminen Saanan etelärin- teellä sekä Kilpisjärven ympäristön muilla tuntureilla on epätodennäköistä. Tunnettu esiintymisalue Saanalla on kokonaisuudessaan nykyisten luonnonsuojelualueiden ulkopuolella [0/13].

SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT LAJIT KUVA 15. Liuskepaljakkayökkösen (Xestia lyngei) esiintymisalue on suppea. Saanalla laji esiintyy erityisesti pohjoisrinteen louhikoissa. Tunturikeltaperhonen, Colias tyche Boeber, 1812; vuiseen kaakkoispäähän. Laji on esiinty- Liuskepaljakkayökkönen, NT; Le essään yleensä runsas ja helposti havaitta- Xestia lyngei (Rebel, 1923); va, koska yksilöt istuvat näkyvästi lapin- Ravintokasvi: Kurjenherneet (Astragalus VU; Le vuokon kukilla. Tämän perusteella lajin spp.) (Marttila ym. 1990, Svensson 1993). esiintyminen Mallan ja Korkea-Jehkasin Ravintokasvi: Variksenmarja (Empetrum Elinympäristöt: Tunturiniityt sekä kalk- lapinvuokkokankailla ei ole todennäköis- nigrum) (Skou 1991). kikalliot ja -louhokset. tä, elleivät lajin paikallispopulaatiot nou- Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot Esiintyminen: Lajia tunnetaan Suomes- data toisistaan poikkeavaa dynamiikkaa. ja -kivikot. sa vain Kilpisjärven ympäristöstä, ja sup- Lisäksi on huomioitava, että laji löytyy Esiintyminen: Xestia lyngei (Kuva 15) tun- pean esiintymisalueensa seurauksena sitä aikuisena vain parillisina vuosina, minkä netaan Suomessa vain muutamalta löytö- voidaan pitää yhtenä Kilpisjärven alueen seurauksena tunturiperhosseurannan tä- paikalta, ja suppean esiintymisalueensa merkittävimmistä perhoslajeista uhan- hänastiset tulokset ovat vain suuntaa-anta- seurauksena sitä voidaan pitää yhtenä Kil- alaisaseman puuttumisesta huolimat- via ja esiintymisalue tarkentunee lähivuo- pisjärven alueen merkittävimmistä per- ta. Vanhastaan lajia on raportoitu lähin- sina. Lajin tunnetut esiintymisalueet ovat hoslajeista. Saanan lisäksi laji on havait- nä Saanalta ja Mallalta (Väisänen & Somer- käytännössä kokonaisuudessaan luonnon- tu aikaisempina vuosina Kuonjarvarrilla ma 1988). Tunturiperhosseurannan mukaan suojelualueilla [37/2]. ja Urtasvaaralla (http://hyonteiset.luomus.fi / laji esiintyy runsaana sekä Saanalla että insects/main/EntData-base.html, Krogerus 1972). laajalla alueella Korkea-Jehkasin lakialueella ja harvalukuisempana Pikku-Mallal- la ja Skirhasjokilaaksossa (Kuva 16). Run- NORGE saimmillaan laji on Saanan etelärinteen ala- ja keskipaljakan niittymäisillä alueil- NORGE la, mutta yhtenäinen esiintymisalue jatkuu aina pahdan tyveen saakka. Lajin tunnetut Korkea-JehkasKorkKoKKoroorkorrkrkea-Jeaa-J-JJehkaehkehkahkhkakas esiintymisalueet Kilpisjärvellä ovat osin luonnonsuojelualueilla, mutta etenkin Iso-MallaIso-Isososo-o MallMMaalla la Korkea-Jehkasilla laji esiintyy suhteellisen laajalla alueella myös suojelualueiden ShirShShiSShirkasjokilaaksohirhirrkasjkaskkassjjokilokokiokilkikiilaaksaaaaksakakksso Iso-JehkasIsoIso-Iso-sos JehkJehehkhkh asas ulkopuolella [76/33].

Pikku-MallaPikkPPikPiiikkkku-Mau-Mu-Ma-MMMallalllllaa

KILPISJÄRVIKILPISJÄRVI SaanaSaanSaaSaSaana a

SVERIGE KUVA 16. Colias tyche tunturiperhosseurannassa 2008–2011 (punaiset symbolit ⚫) ja vuonna 2003 [vihreät symbolit ⚫; 0241 km Välimäki (2005)].

86 Baptria 3/2011 Tunturikirjosiipi, Pyrgus andromedae (Wallengren, 1853); NT; Le KALLE MÄNNISTÖ Ravintokasvi: Varmistamaton, ravintokasviksi on ehdotettu tunturipoimuleh- teä (Alchemilla glomerulans) (Marttila ym. 1990). Lajin esiintymiskuvaa selittää pa- remmin lapinvuokko (Dryas octopetala), jolle naaraiden on luonnossa havaittu munivan (Välimäki 2005b). Elinympäristöt: Tunturikankaat sekä kalkkikalliot ja -louhokset. Esiintyminen: Lajia tunnetaan Suomessa vain suppealta alueelta Enontekiön suurtuntureilta. Laji esiintyy Kilpisjärven ym- päristön lisäksi ainakin Toskalharjilla (Kai- tila & Rantala 2009), Annjalonjin luonnonsuojelualueella (Väisänen & Somerma 1998), Bum- bovarrilla sekä Kuonjarvarrilla (http://hyonteiset.luomus.fi /insects/main/EntData-base.html), joista jälkimmäisellä laji havaittiin myös KUVA 17. Pikku-Mallalla uhanalaiset perhoset keskittyvät suhteellisen pienialaisille dolomiitti- tunturiperhosseurannan yhteydessä. Kil- kallion pirstomille lapinvuokkokankaille. pisjärven ympäristössä laji havaittiin tunturiperhoseurannan yhteydessä Pikku- Somerma 1988, Timo Nupponen, suull. tieto). La- nostavat muut tunturiympäristöön sidon- Mallan, Korkea-Jehkaksen sekä Saanan jin esiintymiskuva on epävarma ja se voisi naiset tavanomaisemmat lajit (ks. Saarenmaa paljakka-alueilla. Tunnetun esiintymisalu- löytyä myös Korkea-Jehkasin lapinvuok- 1980, Väisänen & Somerma 1988, Välimäki 2005), een pinta-alasta noin puolet sijaitsee ny- kopaikoilta. Kohdennettu toukkahavain- sillä näiden esiintymisalue on jo luontai- kyisillä luonnonsuojelualueilla, joiden ul- nointiin perustuva esiintymisselvitys on sesti rajallinen ja niihin kohdistuvat il- kopuolinen esiintymisalue kattaa Saanan ainoa tapa lajin elinalueen määrittämisek- mastolliset uhkatekijät ovat tällä hetkellä pohjoisrinteen sekä laajasti Korkea-Jeh- si. Kilpisjärven ympäristön tunnetut esiin- konkreettisia ja helposti ymmärrettäviä. kasin lakialueen [50/32]. tymät sijaitsevat kokonaisuudessaan luon- Kilpisjärven aluetta pidettiin 1970-lu- nonsuojelualueilla. vun alkupuolella lajistoltaan Suomen par- Lapinvuokkokääpiökoi, haiten tunnettuna perhoskohteena (Krogerus Stigmella dryadella (Hofmann, 1868); Pohdinta 1972). Kuitenkin lajien esiintymisalueet on NT; Ks, Le, (Li havainto puuttuu) tavattu kuvata vain tunturin tarkkuudel- Kilpisjärven ympäristö (Kuonjarvarrin– la. Tunturiperhosseurannan yhteydessä on Ravintokasvi: Lapinvuokko (Dryas oc- Tuelljehuhputin alue mukaan lukien) on tullut selväksi, että kyseinen mittakaava topetala) (Svensson 1993). epäilemättä yksi Suomen merkittävim- on täysin riittämätön. Esimerkiksi sellai- Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot mistä, ellei merkittävin perhoskohde sekä set Saanalla tavalliset lajit kuten Tinagma ja -kivikot sekä tunturikankaat, kallioran- kansallisella että kansainvälisellä tasolla. dryadis ja Plebeius glandon eivät esiinny nat ja kalkkikalliot ja -louhokset. Yksistään Kilpisjärven lähiympäristössä tunturilla kauttaaltaan, vaan löytyvät vain Esiintyminen: Laji tunnetaan Suomes- esiintyy paikallisena vähintään 45 silmäl- suhteellisen rajalliselta alueelta tai muo- sa Kilpisjärven ympäristöstä ja Kuon- läpidettäväksi tai uhanalaiseksi luokitel- dostavat hyvin pieninä erillisesiintymiä. jarvarrilta, Toskalharjilta (Kaitila & Rantala tua lähinnä subalpiiniseen tai alpiiniseen Vastaavasti Entephria ﬂ avicinctata löytyy 2009) Utsjoen Tsuomasvarrilta (JPK, omat ha- tunturiympäristöön sidonnaista perhosla- Pikku-Mallalta käytännössä vain yhden vainnot) sekä Kuusamosta (http://hyonteiset. jia, joista 11 tunnettiin 1980-luvun loppu- erillisen kalliopahdan alueelta ja Cauchas luomus.fi /insects/main/EntData-base.html). Kil- puolella vain kyseiseltä alueelta Suomes- breviantennella Saanalta vain muutaman pisjärven esiintymisalue on selvästi tunne- sa. Näistä lajeista seitsemän on ehdotet- aarin alalta. Tuntureiden välisessä vertai- tuista alueista laajin, ja tässä mielessä ky- tu erityisesti suojeltaviksi (Rassi ym. 2010). lussa tilanne korostuu. Saanalla ja Pikku- symyksessä on merkittävä laji uhanalais- Tuntureiden perhosyhteisöjen rakenne on Mallalla on runsaasti yhteisiä lajeja, mutta aseman puuttumisesta huolimatta. Lajia ei pitkälti kasvillisuuden määräämää, joskin useimpien lajien kohdalla Saanan esiinty- ole havainnoitu tunturiperhosseurannassa, osaltaan yhteisöjä määrittelevät myös abi- mät ovat laajempia ja runsaampia verrat- koska se on tavallisesti hyvin harvalukui- oottiset tekijät (esim. korkeus merenpin- tuna Pikku-Mallaan, missä lajit esiintyvät nen ja vaikeasti havaittava eikä aikuisen nasta ja paljaan mineraalimaan osuus) (ks. hyvin tiukasti vain laadukkaimmille koh- perhosen määrittäminen maastossa ole Välimäki 2005). Perhosyhteisöjen monipuoli- teille rajautuneina osaesiintyminä (Kuva 17). luotettavaa. Laidunnustutkimuksen yh- suus myös uhanalaismielessä lienee pää- Pahimmillaan aiempien havaintoaineisto- teydessä lajia havaittiin yksittäin Pikku- osin seurausta emäksisen dolomiittikal- jen heikkoudet näkyvät juuri tuntureiden Mallan paljakka-alueelta tunturin itäpään lion rapautumisen tuottamasta ravinteik- vertailussa. Vuodesta 1988 alkaen, jolloin lapinvuokkokankaalta (Välimäki 2005). Laji kaasta maaperästä, mikä yhdistetään rik- Saanan luonnonsuojelualueet perustettiin, esiintyy harvalukuisena myös Saanan ete- kaaseen ja vaateliaaseen kasvistoon (Ok- perhosia on todennäköisesti havainnoitu lärinteen lapinvuokkokankailla (Väisänen & sanen & Olofsson 2005). Lisäksi alueen arvoa Kilpisjärven ympäristössä enemmän suo-

87 Baptria 3/2011 jelualueiden ulko- kuin sisäpuolella. Tästä matkailijoiden määrää tunturilapissa. Li- Hyväksyttävät elinympäristörajaukset huolimatta Korkea-Jehkasilta ja Skirhas- säksi luontomatkailun vetovoiman kas- perustuvat objektiiviseen tietoon toimen- jokilaaksosta ei ole raportoitu juuri olleen- vattaminen vaatii matkailuinfrastruktuu- piteen kohteena olevan lajin esiintymises- kaan uhanalaista perhoslajistoa. Todennä- rin kehittämistä, mikä tarkoittanee seu- tä, mikä on mahdollista vain yksityiskoh- köisesti kysymys on siitä, että näissä pai- rannaisvaikutuksineen muutoksia maan- taisesti dokumentoidun havaintoaineiston koissa havaittuja yksilöitä on pidetty lä- käytössä, tieverkostossa sekä uudisraken- avulla. Tuntureilla elävien perhosten esiin- hinnä satunnaisina ydinesiintymisalueen tamis- ja rakennuskannan uudistamistar- tymistiedot ovat olleet ylimalkaisia (ks. Kro- ”reunahavaintoina”, joilla ei ole varsinais- peessa. Näiden tekijöiden seurauksena gerus 1972, Saarenmaa 1980, Väisänen & Somerma ta merkitystä. Tämä näkemys on viimeis- kulutus ja rakentaminen saattavat nousta 1988), mutta tunturiperhosseurannan kaut- tään tunturiperhosseurannan aikana muut- nykyistä merkittävimmiksi uhanalaisuu- ta tilanne on muuttumassa. Erinomaisena tunut. Uhanalaisten ja silmälläpidettävi- den syiksi tunturiperhosten kohdalla. Näi- esimerkkinä lajin elinympäristörajauksen en lajien havainnot Korkea-Jehkasilla ja tä uhkakuvia on helpompi torjua kuin il- kautta toteutetusta suojelutoimenpiteestä Skirhasjokilaaksossa keskittyvät tietyille mastonmuutoksen seurauksia yksinker- voisi toimia Kuonjarvarrin–Tuelljehuhpu- alueille eivätkä tässä mielessä ole satun- taisesti ohjaamalla ihmistoiminta lajiston tin alueen rajaaminen erityisesti suojelta- naisia, vaan edustavat elinvoimaisia pai- kannalta vähäpätöisemmille tai kulutusta vaksi ehdotetun (Rassi ym. 2010) Loxostege kallispopulaatioita. kestävimmille alueille. Käytännön toimi- ephippialis -koisan perusteella. Alue on Tunturiperhosten kartoitus ja seuranta na voisi esittää luonnonsuojelualuerajaus- riittävän kaukana nykyisestä asutuksesta, on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan ai- ten entistä perustellumpaa kohdentamista minkä seurauksena alueen virkistyskäyttö kaisemmin. Kyseisen perhoslajiston mer- tai erityisesti suojeltavien lajien elinym- ei todennäköisemmin uhkaa alueen luon- kittävimmät uhkakuvat koskevat maail- päristörajauksia. Näistä jälkimmäinen so- toarvoja ainakaan lähitulevaisuudessa. manlaajuista ilmastonmuutosta (Rassi ym. veltuu erinomaisesti tunturiympäristöön, Rajaustoimenpiteen etuna saavutettaisiin 2010), sillä tällä lajistolla ei välttämättä sillä erityisesti suojeltavien lajien elinym- kattava suojelualue käytännössä kaikille ole kykyä sopeutua lämpenevään ilmas- päristöissä elää tavallisesti muitakin uhan- muillekin alueella esiintyville uhanalaisil- toon (Viidalepp & Mikkola 2007, Pöyry ym. 2009) alaisia lajeja, jotka tulisivat elinympäris- le perhoslajeille, kuten Boloria improba ja ja sen seurannaisvaikutuksiin, kuten so- tön suojelun kautta suojelun piiriin rajoit- erityisesti suojeltava Argyroploce norica- veliaan elinympäristön kaventumiseen (ks. tamatta kohtuuttomasti normaalia luon- na. Boloria improba (Kuva 18) on erityisen Norokorpi & Mäkelä 2008). Ilmastonmuutos ei nossa liikkumista. Luonnonsuojelualue- huomionarvoinen, sillä Kuonjarvarrin– kuitenkaan ainakaan lyhyellä aikavälillä rajaukset sopivat sen sijaan tilanteeseen, Tuelljehuhputin alueen esiintymä on lajin, ole pysäytettävissä, ja siksi tunturiluon- missä erityisesti suojeltavia lajeja ei koh- jos ei ainoa, niin ainakin elinvoimaisin non uhkakuvat syntyvät lähinnä toisen- dealueella esiinny tai virkistyskäyttöpai- tunnettu esiintymä maassamme. Lisäksi laisista ihmislähtöisistä toimista. Kasvava neet ovat oletettavasti turhan voimakkai- Suomella on erityisvastuu lajin suojelemi- luontomatkailu tullee jatkossa lisäämään ta. seksi Euroopan Unionin kautta. Laji rau- KALLE MÄNNISTÖ

KUVA 18. Elinympäristörajauksilla pystytään suojelemaan yksittäisiä lajirauhoituksia kattavammin koko perhoslajistoa. Kuvassa EU:n luontodirektiivin nojalla rauhoitettu kääpiöhopeatäplä (Boloria improba).

88 Baptria 3/2011 KUVA 19. Kalkkivaikutteiset runsaasti vaate- liaita kasvilajeja kasvavat tunturikankaat ja -niityt edustavat perhoslajistoltaan Kilpisjär- ven alueen omaleimaisinta ja arvokkainta ALISA VÄLIMÄKI elinympäristötyyppiä.

KUVA 20. Skirhasjokilaakso yhdessä Korkea- Jehkasin kanssa muodostavat perhoslajistoltaan arvokkaan kokonaisuuden, missä vaihtelevat ravinteikkaat puronvarsiniityt ja ravinne- tasoltaan vaihtelevat tunturikankaat. hoitettiin vuonna 2009, jolloin luonnon- suojeluasetuksen rauhoitettuja lajeja täy- dennettiin EU:n 1luontodirektiivin liittees- sä II mainituilla lajeilla. Rauhoitettujen lajien ”hävittäminen” on kiellettyä, mutta rauhoitus ei eksplisiittisesti koske elinym- päristöjä ellei kansallisella tasolla päätös- tä niin tulkita. Kilpisjärven alueella lajiston suojelu on toteutettu lähtökohtaisesti luonnon- suojelualuerajauksin (Montell 1914, Väisänen & Somerma 1988). Rajausten periaate on ollut edistyksellinen, sillä niillä on pyrit- ty suojelemaan alueen omaleimaisimpia KALLE MÄNNISTÖ elinympäristötyyppejä, joista Suomen ja koko Fennoskandian mittakaavassa har- vinaisimpia ovat ravinteikkaat dolomiit- tikalliopaljastumat ja niiden alapuoliset kalkkivaikutteiset tunturikankaat ja -niityt (Kuva 19). Samassa mittakaavassa vastaavia tai lähes vastaavia ympäristöjä löytyy Suomessa lähinnä vain Annjalonjin luon- nonsuojelualueelta (ks. Väisänen & Somerma 1988) sekä Toskalharjin–Bumbovarrin alueelta Porojärven pohjoispuolelta. Mal- lan luonnonpuisto kattaa kokonaan Iso- ja Pikku-Mallan alpiinisen ja subalpiinisen alueen, mutta Saanan luonnonsuojelualu- etta ei sovellettu tunturin lakialueeseen eikä pohjoisrinteeseen. Perhoslajiston pe- lualuerajauksen ulkopuolelle kokonaisuu- suojelualueiden rajausten päivittäminen rusteella lakialueen suojeleminen ei olisi dessaan. Vastaavasti Saanan Psychopho- tutkimukselliset tarpeet huomioiden oli- nykytiedon valossa välttämättä perustel- ra sabini -esiintymä sijaitsee suojelualu- si luonnollinen ratkaisu, koska liikkumi- tua, mutta pohjoisrinne on lajistollisesti een ulkopuolella, missä sijaitsevat myös nen tunturilla on joka tapauksessa luvan- kiistatta arvokas. Alkuperäinen rajaus on noin puolet Sympistis nigrita ja Entephria varaista ja siten alueen virkistyskäytölle ei kasvillisuuden ja abioottisten tekijöiden punctipes -esiintymistä. Näiden lisäk- aiheutuisi merkittäviä lisärajoitteita. perusteella ymmärrettävissä luonnossa, si Saanan pohjoisrinteellä esiintyy viisi Tunturiperhosseurannan perusteella koska elinympäristö muuttuu jyrkästi lou- muuta uhanalaista ja kuusi silmälläpidettä- Korkea-Jehkas on perhoslajistoltaan erit- hikkoisemmaksi suojelualueen ulkopuo- vää perhoslajia. Erityistä huomiota pitäisi täin edustava tunturi. Pääsääntöisesti lella. Tunturiperhosseurannan yhteydessä osoittaa Saanan etelärinteen luonnonsuo- uhanalaisten ja silmälläpidettävien per- on vahvistunut käsitys, että näin rajattuna jelualuerajaukseen lehtojen suojelualueen hoslajien esiintyminen keskittyy tunturin Saanan luonnonsuojelualuerajaus jättää länsipuolella. Tällä alueella erityisesti suo- lakialueelle. Yhdessä Skirhasjokilaakso ja merkittävän osan uhanalaisten perhosla- jeltaviksi ehdotettujen Eupithecia fennos- Korkea-Jehkas muodostavat ehjän koko- jien esiintymistä suojelun ulkopuolelle. candican sekä Cauchas breviantennellan naisuuden, missä yhdistyvät sekä ravinne- Merkittävimmät luonnonsuojelualueen esiintymät ulottuvat luonnonsuojelualuei- tasoiltaan erilaiset tunturikankaat sekä toi- ulkopuoliset havainnot koskivat erityises- den ulkopuolelle. Cauchas breviantennel- saalta rehevät paljakka-alueen puronvar- ti suojeltaviksi ehdotettuja lajeja Plebeius lan kohdalla kysymys on Suomen ainoas- siniityt (Kuva 20). Tämän seurauksena näi- glandon ja Loxostege ephippialis. Kilpis- ta populaatiosta eikä lajia tunneta lähialu- tä alueita olisi perusteltua käsitellä yhtenä järven alueen ainoa Xestia lyngei -esiinty- eiltakaan kuin yhdestä paikasta Pohjois- kokonaisuutena. Korkea-Jehkas–Skirhas- mä Saanalla jää nykyisen luonnonsuoje- Ruotsista ja Kuolanniemimaalta (Bengtsson jokilaakson merkittävimmät yksittäiset ym. 2008). Kysymys on siis epäilemättä yh- perhoslajit ovat erityisesti suojeltaviksi 1) Euroopan talousyhteisön neuvoston 21. toukokuuta destä Suomen lajiston merkittävimmästä ehdotetut (Rassi ym. 2010) Argyroploce nori- 1982 hyväksymä direktiivi 92/43/EEC. perhoslajista. Saanan kohdalla luonnon- cana ja Loxostege ephippialis, joista jäl-

89 Baptria 3/2011 kimmäinen tavattiin tunturiperhoseuran- Korkea-Jehkasin–Skirhasjoen alue si- dä selvemmin elinympäristön laadullisiin nassa kummastakin paikasta. Muita erityi- jaitsee Kilpisjärven kylän läheisyydessä ominaisuuksiin perustuen. siä perhoslajeja ovat vaarantunut Sympis- eikä alueella ole luonnonsuojelualuease- tis lapponica sekä silmälläpidettävä Acer- maa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että KIITOKSET: Tunturiperhoskartoitusta ja bia alpina (ks. Soininmäki & Nenye 2007), joi- mahdollisesti lisääntyvä luontomatkailu seurantaa 2008–2011 ovat rahoittaneet ta ei yksittäisiä yksilöitä lukuun ottamat- tulee todennäköisesti kohdistumaan voi- Vuokon luonnonsuojelusäätiö, Euroopan ta ole tavattu muilta Kilpisjärven alueen makkaasti juuri tälle alueelle. Perhoslajis- Unioni, Metsähallitus, Enontekiön kunta tuntureilta. Lisäksi on huomioitava, että ton suotuisan suojelutason säilyttäminen ja Lapin liitto. Suuret kiitokset seurantaan silmälläpidettävät Colias tyche ja Pyrgus on pyrittävä varmistamaan, koska suhteel- osallistuneille henkilöille: Tero Aaltonen, andromedae sekä vaarantunut Colias hec- lisen monen Kilpisjärven omaleimaisim- Sami Haapala, Jouni Hukkanen, Juha- la esiintyvät Korkea-Jehkasin–Skirhasjo- paan lajistoon kuuluvan perhosen esiinty- Pekka Hukkanen, Heli Jokela, Janne Joki- kilaakson alueella lähes yhtä runsaana ja misalueesta merkittävä osa sijaitsee kyseinen, Jari Junnilainen, Juha Kankaansivu, käytännössä vähintään yhtä laajalla alueel- sellä alueella. Lähtökohtaisesti alueen vir- Marko Koskimies, Tero Koskinen, Erkki la kuin perinteisellä ydinalueella pidetyllä kistyskäyttö tulisi ohjata merkityksettö- M. Laasonen, Leena Laasonen, Mika Lai- Saanalla ja etenkin Mallalla, missä niiden mimmille ja kulutusta kestävimmille rei- tinen, Sari Lammi-Aaltonen, Jyrki Leh- esiintyminen rajoittuu voimakkaimmin teille. Periaatteessa sekä suojelun että vir- to, Juha Lemström, Harry Lonka, Lau- vain pienialaisille laadukkaimmille pai- kistyskäytön mahdollistava lähestymista- ri Luukkonen, Jussi Murtosaari, Marko koille. Alueen merkittävän perhoslajiston pa olisi Loxostege ephippialis -koisan tai Mutanen, Petri Mäntynen, Jarno Pursiai- täydentävät edellisten lisäksi tavatut kol- Argyroploce noricanan elinympäristöjen nen, Juha Pöyry, Markus Rantala, Mark- me uhanalaista ja 10 silmälläpidettävää la- rajauspäätös, kuten Kuonjarvarrin–Tuell- ku Ratinen, Jusa Saralehto, Heikki Sep- jia, joista silmälläpidettävän Psychophora jehuhputin alueellakin. Tässä tapauksessa pälä, Juha Sormunen, Reijo Teriaho, Mar- sabinin esiintymä on tunturiperhosseuran- havainnot ovat todennäköisesti edelleen ko Tähtinen, Olavi Valta, Sirpa Vidlund & nassa osoittautunut Kilpisjärven ympäris- turhan hajanaisia rajauksen hyväksyttä- Jaakko Vähämäki. tön tuntureiden runsaimmaksi. vään toimittamiseen, ellei rajausta teh-

Kullberg, J. 2004: Checklist of Finnish Lepidoptera – Suomen Silvonen, K. & Sundell, P. R. 2000: Kurupohjanmittarin (Entephria Lähteet perhosten luettelo. [www-dokumentti]. Päivitetty 1.7.2008 nobiliaria) esiintyminen Kilpisjärven alueella ja tietoja lajin [viitattu 4.9.2011]. http://www.luomus.fi /elaintiede/ biologiasta. — Baptria 25: 85–91. Bengtsson, B.Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008: National- hyonteiset/perhoset/ Skou, P. 1991: Nordens Ugler. — Danmarks Dyreliv Bind 5: 1–566. nyckeln till Sveriges fl ora och fauna. Fjärilar: Käkmalar-säckspin- Kyrki, J. & Karvonen J. 1984: The biology of Coleophora unigenel- nare. Lepidoptera: Micropterigidae–Psychidae. — ArtDataban- Soininmäki, M. & Nenye, S. 2007: Pohjansiilikkään [Acerbia alpina la (Lepidoptera, Coleophoridae). — Notulae Entomologicae 64: (Quensel, 1802)] toukkia etsimässä. — Babtria 32: 126–129. ken, SLU, Uppsala. 646 s. 51–53. Bruun, H. & von Schantz, M. 1949: Till kennedom om Brenthis Somerma, P. 1995: Perhosten linjalaskentaan Saanatunturilla. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2011. – Helsingin — Baptria 20: 31–33. improba Btl. ssp. improbula Bryk (Lepid.). — Notulae Entomolo- Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, gicae 24: 83–89. Helsinki. Viitattu 6.9.2011. http://www.luomus.fi /kasviatlas Somerma, P. 1997: Suomen uhanalaiset perhoset. — Ympäristö- opas 22: 1–336. Eliasson, C.U., Ryrholm, N., Holmer, M., Jilg, K. & Gärdenfors, U. Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H. & Ojalainen, P. 1990: 2005: Nationalnyckeln till Sveriges fl ora och fauna. Dagfj ärilar: Suomen päiväperhoset. Kairisto Oy, Hämeenlinna. 362 s. Somerma, P. & Väisänen, R. 1993: Annjalonjin luonnonsuojelualu- Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s. een perhoslinjalaskenta kesällä 1994. — Baptria 18: 81–90. Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985: Suomen Perhoset, Gros, P. & Zeller-Lukashort, H. C. 2009: Salzburger Entomologis- Mittarit I. Tampereen Kirjapaino Oy, Tampere. 260 s. Sundell, P. R. & Nieminen, M. 2005: Ivalon lentokentän uhanalai- che Arbeitsgemeinschaft, Newsletter 3/2009 [www-dokumentti]. set perhoset, selvityksiä 2003 & 2005. — Julkaisematon raportti Päivitetty 9.10.2009 [viitattu 22.10.2010]. http://www.biologie- Montell, J. 1914: Förslag till naturskyddsområde vid Kilpisjaur. perhostensuojelutoimikunnalle 2005. zentrum.at/pdf_frei_remote/Newsletter_HdN_3_2009_0001. – Meddelanden av Societas pro Fauna et Flora Fennica. H. 40: Svensson, I. 1993: Fjärilkalender. Kristianstad. 124 s. pdf 175–181. Tangen, P. 1996: Ny naeringsplante for dagsommerfuglen Heikkinen, H., Jokinen, M., Valkeapää, O. A. & Helle, T. 2005: Mutanen, T. 2008: Perhoshavaintoja Enontekiöltä elokuussa 2007. Agriades aquilo. — Insekt-Nytt 21:7–10. Poronhoidon historia Käsivarren Lapissa ja Mallalla. – Julkaisussa: — Baptria 33: 5. Jokinen, M. (toim.). Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan Norokorpi, Y. & Mäkelä, K. 2008: Pohjoinen tunturiluonto – Tolman, T. & Lewington, R. 2001: Butterfl ies of Europe. Princeton luonnonpuistossa. Metsäntutkimuslaitos, Kolari. s. 14–25. suojeltunakin uhattu. [www-dokumentti], Julkaistu 24.9.2008. University Press. 536 s. Ilmatieteen laitos 2008: Miten Suomen ilmasto muuttuu? [viitattu 28.11.2008]. http://www.environment.fi / default. van Nieukerken, E. J. 2004: Fauna Europaea: Adelidae. – Teokses- [HTML dokumentti], Päivitetty 8.8.2008. [viitattu 1.1.2009]. asp?contentid=297058&lan=fi sa: Karsholt, O. & Nieukerken, E. J. van (toim.) (2004) Fauna http://www.fmi.fi /ilmastonmuutos/suomessa.html Oksanen, L. & Olofsson, J. 2005: Poron kesälaidunnuksen vaikutus Europaea: Lepidoptera, Moths. Fauna Europaea version 2.2. Päivi- tetty 3.6.2010 [viitattu 26.7.2010]. http://www.faunaeur.org Kaitila, J.-P. 1996: Suomen jäytäjäkoiden (Gelechiidae) elintavat. harvinaisiin tunturikasveihin: kasviekologinen perspektiivi Mallan — Baptria 21: 81–105. porottomuuden jatkumiseen. – Julkaisussa: Jokinen, M. (toim.). Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Lepidop- Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa. tera: retreat in Estonia – a consequence of climate change? Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. M. 2010: Metsäntutkimuslaitos, Kolari. s. 139–156. — Baptria 32: 90–99. Perhoset, Butterfl ies and Moths. – Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalai- Pöyry, J. 2001: Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä- Väisänen, R. & Somerma, P. 1988: Kaksi uutta perhosten suus 2010 [The 2010 Red List of Finnish Species]. Ympäristöminis- Suomessa. – Teoksessa Aapala, K. (toim.) Suomen ympäristö 490, kannalta merkittävää suojelualuetta – Saana ja Annjalonji. teriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–438. luonto- ja luonnonvarat, Suomen ympäristökeskus. s. 213–257. — Baptria 13(4): 75–89. Kaitila, J.-P. & Rantala, M. 2009: Perhoset (Lepidoptera). Pöyry, J., Luoto, M., Heikkinen, R. K., Kuussaari, M. & Saarinen, Välimäki, P. 2005: Porolaidunnuksen vaikutus perhosten – Teoksessa: Hyvärinen, E. & Sulkava, P. (toim.). Hyönteiskar- K. 2009: Species traits explain recent range shifts of Finnish (Lepidoptera) yhteisörakenteeseen kahdella Pohjois-Fennoskan- toitukset Annjaloanjilla ja Toskaljärven ympäristössä Käsivarren butterfl ies. — Global Change Biology 15: 732–743. dian tunturilla. – Julkaisussa: Jokinen, M. (toim.). Poronhoidon erämaa-alueella vuonna 2007 ja 2008. Metsähallituksen luon- Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa. Metsäntutki- nonsuojelujulkaisuja. Sarja A185. s. 26–44. Suomen lajien uhanalaisuus 2010 [The 2010 Red List of Finnish muslaitos, Kolari. s. 182–230. Kaitila, J.-P., Välimäki, P., Aro, P., Järkkä, J., Pakkanen, P. & Ranta- Species]. Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Välimäki, P. 2005b: Voiko tyttöihin luottaa? — Baptria 30: 123. Helsinki. 685 s. nen, M. 2010: Onko purohopeatäplän (Boloria thore) perinteinen Välimäki, P., Pöykkö, H., J.-P. Kaitila & Kullberg, J. 2008: Suur- alalajijako etelän- (ssp. thore) ja pohjanpurohopeatäplään (ssp. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2006–2007. — Baptria 33: borealis) perusteltua Suomessa? — Baptria 35: 24–29. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & 45–79. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Krogerus, H. 1972: The invertebrate fauna of the Kilpisjärvi area, Välimäki, P., Männistö, K. & Kaitila, J.-P. 2009: Huomioita ja Finnish Lapland. 14. Lepidoptera. — Acta Societas pro Fauna Saarenmaa, H. 1980: Piirteitä Kilpisjärven alueen perhosfaunasta. havaintoja tunturiperhosseurannan kokeiluvuosilta 2008–2009. et Flora Fennica 80: 189–222. — Luonnon Tutkija 84: 54–55. — Baptria 34: 126–134.

90 Baptria 3/2011