Tunturiperhosseurantaa Vuosina 2008–2011
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Vol. 36 2011, nro 3 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Tunturiperhosseurantaa vuosina 2008–2011 65 Baptria 3/2011 ISSN 0355-4791 Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhos- TIMO LEHTO seurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011 Panu Välimäki, Kalle Männistö & Jari-Pekka Kaitila Kirjoittajien osoitteet — KUVA 1. Enontekiön tuntureiden Authors’ adresses: perhoslajistoa on tutkittu lukuisien harras- Panu Välimäki, Simeonintie 3, FI-90410 Oulu, [email protected] tajien ja tutkijoiden toimesta jo vuosikym- menien ajan. Meneillään olevan tunturi- Kalle Männistö, Seppäkoskentie 10 as. 4, FI-38950 Honkajoki perhosten seurannan myötä systemaat- Jari-Pekka Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, FI-01200 Vantaa, e-mail: [email protected] tista havainnointia on laajennettu Saanan (kuvassa) lisäksi myös muille tuntureille. 70 Baptria 3/2011 creased yearly, which have refl ected to increasing number of ob- servations as well. During the years 2008–2011, a total of 1132 ob- Threatened butterfl ies and moths in high fj elds servations on exact fi nding spots of 42 threatened or nearly threat- of Le Enontekiö with special reference to observa- ened species have been recorded (Table 2). In the vicinity of Kilpis- tions during monitoring scheme of subarctic järvi, there appears to be four areas with lepidopteran assemblages Lepidoptera 2008–2011 rich in threatened species [Saana (41 species), Pikku-Malla (29), Lepidopteran fauna in high fjelds of Le Enontekiö around Kilpis- valley of river Skirhasjoki (14), and Korkea-Jehkas (18)] (Table 3, järvi has been studied relatively intensively since the early dec- Fig. 4). The area of Tuelljehuhput–Kuonjarvarri about 10 km north- ades of the 20th century. Altogether 64 threatened or nearly threat- east of the Lake Kilpisjärvi appeared also as an important con- ened species has been observed so far (Table 1). Of these, one has centration of those species (17) (Table 3, Fig. 6). The most notewor- become extinct in Finland (Catastia kistrandella), while 51 occur thy species in that area is Boloria improba, which is not known nowadays only in northern Lapland, and can thus be considered as to occur in the area close to Kilpisjärvi. The data show that the subarctic or arctic species. The main threats to population viability former practice to report species’ occurrence at the level of a fjeld of (sub-)arctic Lepidoptera include stochastic processes that have is inadequate. Species such as Plebeius glandon and Argyroploce disproportionally severe effects on small populations, large fl uc- aquilonana, for example, occur in Pikku-Malla and Saana, but are tuations in population sizes, global climate change, overgrowing, divided into small separated subpopulations in both areas (Fig. 9 & erosion by trampling and expansion of human settlement. Conser- 11). Moreover, Tinagma dryadis considered to inhabit the southern vation of (sub-)arctic nature has been executed mainly by estab- slope of Saana as a whole, has actually relatively restricted area of lishment of nature reserves. Despite of decades of intensive re- occurrence (Fig. 14), not mention highly specialized species such search, distribution of lepidopteran species at landscape level is as Cauchas breviantennella (Fig. 7) and Sophronia gelidella (Fig. 8). not precisely known, and thus the effectiveness of conservation Many threatened or nearly threatened species were found to oc- acts remains unclear. cur widely outside the current nature reserves, especially in the In 2008, Lepidopterological Society of Finland made an ini- northern slopes of Saana, Skirhasjoki valley, Korkea-Jehkas and tiative to recreate a monitoring scheme for subarctic lepidopteran Tuelljehuhput. This together with anthropogenic threats highlights species in collaboration with Finnish Forest and Park Service and the importance of long-term monitoring scheme and the need for Finnish Environment Institute. The number of voluntary lepidop- updated conservation plans to assure the maintenance of lepidop- terologists that have taken part into the monitoring scheme has in- teran populations at a sustainable level. nollisten muutosten seurauksena (Päivö So- niä jäänyt oletettavasti vähälle huomiolle, Enontekiön tuntureiden merma, suull. tieto). Annjalonjilla on suoritet- havainnoinnin keskittyessä etukäteisarvi- perhoslajistoa tu perhoslajiston kartoitusta ja seurantaa oissa rikkaammille Saanalle ja Mallalle. on tutkittu pitkään epäsäännöllisesti tämän jälkeenkin (esim. Saanalla havainnointi on epäilyksettä ol- Kaitila & Rantala 2009). Pääsääntöisesti tuntu- lut kattavinta. Mallan luonnonpuisto pe- Enontekiön suurtuntureiden perhostutki- riperhosten seurantaa on toteutettu Suo- rustettiin vuonna 1916 alkuperäisen tun- muksella on yli satavuotiset perinteet ja men Perhostutkijain Seuran (SPS) koordi- turiluonnon suojelemiseksi (Montell 1914). 1970-luvun alkupuolella Kilpisjärven ym- noiman havaintotietojen keräämisen kaut- Luonnonpuistoon liittyvät keräilyrajoit- päristöä pidettiin perhoslajistoltaan ken- ta. Lisäksi lajistosta on julkaistu yksittäi- teet ovat vähentäneet harrastuspohjais- ties parhaiten tunnettuna yksittäisenä koh- siä lajeja koskevia selvityksiä ja havain- ta havainnointia. Saanan luonnonsuojelu- teena Suomessa (Krogerus 1972). Krogeruk- tokatsauksia (Kyrki & Karvonen 1984, Silvonen & alueet perustettiin 1988 (Väisänen & Somer- sen kooste tuntureiden perhoslajistosta Sundell 2000, Soininmäki & Nenye 2007, Mutanen ma 1988), minkä jälkeen havainnointi myös oli ensimmäinen ja edelleen kattavin. Tä- 2008) sekä yksi laajempi porojen laidun- näillä alueilla on muuttunut aiempaa haja- män jälkeen uusia subalpiinisia tai alpii- nuksen vaikutuksia perhoslajeihin ja -la- naisemmaksi. Jehkas ei sen sijaan kuulu nisia lajeja ei juuri ole ilmoitettu. Esimer- jistoon käsitellyt työ (Välimäki 2005). Väli- nykyisiin suojelualueisiin ja todennäköi- kiksi Kilpisjärven lähialueelle uudet la- mäki (2005) ei käsitellyt lajien esiintymis- sesti havainnointia onkin suoritettu suh- jit ovat olleet lähinnä satunnaisluonteisia tä, vaan keskittyi perhosyhteisöjen ja yk- teellisen kattavasti Saanan luonnonsuoje- harhailijoita etelästä tai Norjan rannikol- sittäisten lajien runsaudenvaihteluun vaki- lualueiden perustamisesta lähtien. Tästä ta tai eteläisempää faunaelementtiä edus- oiduilla laidunpaineiltaan erilaisilla kuvi- huolimatta käsitys lajistosta ja lajien esiin- tavia uudistulokkaita. Myöhemmät koos- oilla Saanalla ja Mallalla. tymisestä alueella on jäänyt epäselväksi, teet (Saarenmaa 1980, Väisänen & Somerma 1988) Enontekiön suurtuntureilla elää Poh- koska havaintoja ei ole dokumentoitu sys- keskittyivät vain havaittujen lajien listaa- jois-Suomen olosuhteissa poikkeuksel- temaattisesti eikä yksittäisten harrastaji- miseen, kun taas Krogerus (1972) pyrki sel- lisen monipuoliset perhosyhteisöt (Kroge- en tietoutta ole onnistuttu kokoamaan yh- vittämään myös lajien runsautta ja esiinty- rus 1972, Saarenmaa 1980, Väisänen & Somerma teenvedoksi. Tunturiperhoslajiston seu- miskuvaa Kilpisjärveä reunustavilla tun- 1988, Välimäki 2005). Tietämys suomalaisen ranta on nyt aikaisempaa ajankohtaisem- tureilla. Vuosina 1992–1994 Annjalonjille tunturiperhoslajiston tilasta ja todellisis- paa, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja Saanalle (Kuva 1) perustettiin paiväaktii- ta esiintymisalueista on kirjallisuuskatsa- on ennustettu heijastuvan hyvin voimak- visten perhosten vakioidut laskentalinjat uksen perusteella kuitenkin yllättävän yli- kaasti juuri tunturiluontoon (esim. Norokorpi systemaattisen seuranta-aineiston kerää- malkaista. Yleensä lajit on ilmoitettu kor- & Mäkelä 2008). miseksi (Somerma & Väisänen 1993, Somerma keintaan tunturin tarkkuudella ja erityi- Edellä mainituista lähtökohdista SPS 1995), mutta käytännössä seuranta kuihtui sesti Jehkasten alue (Pikku-, Korkea- ja käynnisti Vuokon Luonnonsuojelusäätiön muutaman vuoden kuluttua osin hallin- Iso-Jehkas) on varhaisina vuosikymme- tukemana yhteistyössä Suomen ympäris- 71 Baptria 3/2011 åren 2008–2011 gjordes totalt 1 132 observationer på exakt angiv- na fyndplatser. Antalet hotade eller nära hotade arter som obser- Hotade fj ärilar i högfj ällen i Le Enontekis, verats uppgick till 42 (Tabell 2). I närheten av Kipisjärvi visade det särskilt beaktande observationer gjorda under sig fi nnas fyra områden med fjärilsansamlingar rika på hotade ar- uppföljande inventeringar av subarktiska ter [Saana (41 arter), Pikku-Malla (29), Skirhasjoki dalgång (14) fj ärilsarter 2008–2011. och Korkea-Jehkas (18)] (Tabell 3, Fig. 4). Området Tuelljehuhtput– Fjärilsfaunan i de höga fjällen kring sjön Kilpisjärvi i Le Enonte- Kuonjarvarri omkring 10 km nordost om Kilpisjärvi visade sig kis har studerats relativt intensivt sedan 1900-talets första decen- också hysa en koncentration av dessa arter (17) (Tabell 3, Fig. 6). nier. Sammanlagt 64 hotade eller nästan hotade arter har hittills ob- I detta område är den mest anmärkningsvärda arten Boloria serverats här (Tabell 1). Av dessa har en dött ut i Finland (Catastia improba, som inte är känd från området nära Kilpisjärvi. Data från kistrandella), medan 51 för närvarande förekommer endast i norra moniteringen visar att tidigare praxis att rapporter arters förekom- Lappland och sålunda kan anses vara subarktiska eller arktiska. ster med ett fjälls noggrannhet är otillräcklig. Arter såsom Plebeius Det huvudsakliga hotet mot populationernas livskraft hos de (sub) glandon och Argyroploce aquilonana förekommer på Pikku-Mal- arktiska