Jotta Suomessa Voitaisiin Huoletta Kulkea. Ydinaseiden Ja Ydinpolttoainekysymyksen Seuranta Suomessa Kylmän Sodan Aikana

STUK-YTO-TR 201 / MAALISKUU 2004

JOTTA SUOMESSA VOITAISIIN HUOLETTA KULKEA Ydinaseiden ja ydinpolttoainekysymyksen seuranta Suomessa kylmän sodan aikana

Arno Ahosniemi Helsingin yliopisto Yhteiskuntahistorian laitos / poliittinen historia

STUK • SÄTEILYTURVAKESKUS Osoite/Address • Laippatie 4, 00880 Helsinki STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN Postiosoite / Postal address • PL / P.O.Box 14, FIN-00881 Helsinki, FINLAND RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Puh./Tel. (09) 759 881, +358 9 759 881 • Fax (09) 759 88 500, +358 9 759 88 500 • www.stuk.fi STUKin raporttisarjoissa esitetyt johtopäätökset ovat tekijöiden johtopäätöksiä, eivätkä ne välttämättä edusta Säteilyturvakeskuksen virallista kantaa.

ISBN 951-712-821-5 (nid.) ISBN 951-712-822-3 (pdf) ISSN 0785-9325

Dark Oy, Vantaa 2004 STUK- YTO-TR 201

AHOSNIEMI Arno (Helsingin yliopisto). Jotta Suomessa voitaisiin huoletta kulkea. Ydinaseiden ja ydinpolttoainekysymyksen seuranta Suomessa kylmän sodan aikana. STUK-YTO-TR 201. Helsinki 2004. 113 s. + English summary 13 s.

Avainsanat: kylmä sota, ydinpolttoaine, ydinsulku, ydinaseet, maanpuolustustutkimus, energiakomitea, atomienergianeuvottelukunta, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta Matine Tiivistelmä

Tämä tutkimusraportti pyrkii ottamaan kantaa siihen, miten Suomessa seurattiin ydinaseiden kehittymistä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeniä, ja millaisia suunnitelmia Suomes- sa oli ydinpolttoaineen valmistamiseksi kotimaisin voimin Suomen ydinvoimaloihin.

Tutkimus kuuluu poliittisen historian alaan ja siinä on myös tieteen ja teknologian historian tutkimuksen piirteitä. Suomen toiminta ydinsulku- ja ydinenergia-alalla nivoutuu kiinteästi suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen ja läheisesti kylmän sodan maailmanpolitiikkaan.

Tutkittava ajanjakso on rajattu päättymään 1970-luvun puolivälin paikkeille, jolloin Suomessa päätettiin, että tuolloin tiedossa olleilla valmistustekniikoilla ei kannattanut ryhtyä valmistamaan ydinpolttoainetta kotimaisiin voimaloihin.

Tutkimusraportin ensimmäisenä lähtökohtana on selvittää suomalaisen ydinfysiikan, ydinteknologian ja ydinasetutkimuksen sekä niihin läheisesti liittyvän tieteellisen tutkimustyön historiaa. Tutkimus pyrkii muun muassa selvittämään melko yleisellä tasolla, millaista ydinenergia-alan tutkimustoimintaa Suomessa harjoitettiin 1940-luvun lopulta 1970-luvulle ja miten harjoitettu tutkimus liittyy yleisemmin suomalaisen tieteen ja teknologian kehitykseen kylmän sodan aikana.

Tutkimus pyrkii etsimään vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin Miten ydinenergian tutkimus liittyy Suomessa koko maan kattavaan ”kansallisen tutkimusjärjestelmään”? Miten Suomen aktiivinen toiminta ydinaseiden leviämisen estämisessä nivoutuu Suomen yleiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen puolueettomuuspyrkimyksiin kylmän sodan aikana? Millai- siin ratkaisuihin Suomessa päädyttiin eri tilanteissa ja millaisten poliittisten prosessien kautta päätökset syntyivät?

Miten tämä kaikki liittyy Suomen kansainvälisen aseman ja orientaation kehittymiseen kylmän sodan aikana? Miten kulloinenkin maailmanpoliittinen tilanne ja Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiset suhteet vaikuttivat tehtyihin ratkaisuihin tai siihen, mihin suomalaisten tiedemiesten tutkimusintressit kulloinkin kohdistuivat?

Yksi tutkimuksen keskeisimmistä tehtävistä on myös selvittää, etenkin 1960- ja 1970-lukujen osalta, miten Suomessa seurattiin ydinaseteknologian ja asevarustelun kansainvälistä kehitystä ja tekniikkaa. Erityisesti vuonna 1961 perustetun Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (Matine) toiminta on tutkimuksen kohteena.

Tutkimuskirjallisuuden ja laajan haastattelumateriaalin lisäksi lähteinä on käytetty viiden eri arkiston seitsemän eri kokoelman arkistomateriaalia. Keskeisin niistä on valtioneuvoston arkisto (kauppa- ja teollisuusministeriön arkisto sekä energiakomitean ja atomienergianeuvottelukunnan arkisto), Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan, Urho Kekkosen arkistosta ja ulkoasi- ainministeriön arkistosta.

3 STUK- YTO-TR 201

Alkusanat

Keväällä 2001 Säteilyturvakeskuksen (STUK) ydinmateriaalitoimiston toimistopäällikkö Elina Martikka otti yhteyttä Helsingin yliopiston poliittisen historian professoriin Pauli Kettuseen. Martikka halusi tarjota laitokselle tutkimustehtävää, jonka selvittäminen kiinnosti Säteilyturva- keskusta. Martikka esitti Kettuselle, että joku laitoksella ryhtyisi historiantutkimuksen keinoin tutkimaan suomalaisen ydinsulun vaiheita toisesta maailmansodasta lähtien aina 1970-luvulle saakka. Idean tutkimushankkeesta Martikka ja hänen kollegansa olivat saaneet Ruotsista, jossa Uppsalan yliopiston tutkija, sittemmin Tukholman yliopiston taloushistorian apulaisprofessori Thomas Jonter oli selvittänyt aluksi omasta mielenkiinnostaan ja myöhemmin Ruotsin ydinturval- lisuusviranomaisen (Statens Kärnkraftsinspektion, SKI) toimeksiannosta Ruotsin pitkään salassa pidetyn ydinaseohjelman vaiheita.

Jonterin tutkimus ajoittui vuosiin 1945–1972.1 Ruotsalaisten vakava kiinnostus oman ydinaseensa historiaan puolestaan oli lähtöisin siitä, että EU:n ja Euratomin jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, olivat syyskuussa 1998 allekirjoittaneet Wienissä lisäpöytäkirjan IAEA:n kanssa tehtyyn sopimukseen ydinmateriaalivalvontajärjestelmästä, jonka yksi keskeisimpiä tehtäviä on estää ydinaseiden leviäminen. Lisäpöytäkirja tarjoaa IAEA:lle entistä suuremmat mahdollisuudet valvoa sopijamaiden aktiviteetteja. Se muun muassa mahdollistaa entistä vapaamman pääsyn sopijamaiden ydinlaitoksiin ja niiden alueille sekä mahdollistaa entistä vapaammin ympäristönäytteiden otta- misen.2

Ruotsissa päätettiin – kuten Thomas Jonter asian muotoilee – astua vielä yksi askel pidemmälle. SKI antoi Jonterille tehtäväksi tutkia Ruotsin pyrkimyksiä oman ydinaseen kehittämiseksi kylmän sodan aikana poliittisen historian näkökulmasta. SKI:n intressinä oli myös osoittaa IAEA:lle ja Euratomin jäsenmaille, että kaavailut ydinaseen valmistamiseksi ovat Ruotsissa lopullisesti päättyneet.3 Martikalla ja hänen kollegoillaan oli hyvä syy olettaa, ettei Suomessa koskaan ollut vakavasti suunniteltu oman ydinaseen kehittämistä. Tämän olettamuksen vahvistaa osaltaan myös tämä tutkimusraportti. Näin ollen suomalaisilla ei ole mitään tarvetta todistella tai selitellä IAEA:lle tai Euratomin muille jäsenmaille tekemisiään kylmän sodan aikana.

1 Thomas Jonter on julkaissut aiheesta kaikkiaan kolme tutkimusta SKI:n julkaisusarjassa. Jonter Thomas, Sverige, USA och Kärnenergin. Framväxten av en svensk kärnämneskontrol 1945–1995. SKI, Stockholm 1999; Sweden and the Bomb. The Swedish Plans to Acquire Nuclear Weapon 1945–1972, SKI, Stockholm 2001; Nuclear Weapons Research in Sweden. The Co- operation between Civilian and Military Research 1947–1972. SKI, Stockholm 2002. 2 Lisäpöytäkirja sopijamaiden, Euroopan atomienergiayhteisön ja IAEA:n sopimukseen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöön panemiseksi, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 13.3.1999. 3 ”Since Sweden had plans in the nuclear weapons area it is important to show to the IAEA that all such activities have stopped. This is the main objective with this report.” Jonter Thomas, Nuclear Weapons Research in Sweden, SKI, Stockholm 2002, Katkelma johdannosta, 1. Maaliskuussa 2002 Ruotsissa ilmestyi myös Lundin yliopiston dosentin Wilhelm Agrellin teos Svenska förintelsevapen. Utveckling av kemiska och nukleära stridsmedel 1928–70. Agrellin teos tuo Jonterin tutkimusten ohella runsaasti uutta tietoa Ruotsin ydinaseohjelmasta ja sen poliittisista ulottuvuuksista. Yksi Agrellin argumenteis- ta muun muassa on, että ruotsalaiset pyrkivät toisen maailmansodan jälkeen rakentamaan maastaan kolmatta suurvaltaa Eurooppaan (föreställningen om Sverige som en tredje stormakt i det Europa som delats av det kalla kriget, Agrell 2002, 12). Ruotsalaisilla tutkijoilla oli Agrellin mukaan monta kertaa onnea, kun he saavuttivat tutkimuksissaan saman- laisia tuloksia kuin amerikkalaiset kollegansa Los Alamosissa. Agrellin mukaan Ruotsista puuttui vain yhteisymmärrys siitä, millainen ensimmäinen ydinlataus olisi. Teknillisesti kaikki oli mahdollista. (Agrell 2002, 12–13.) ”De svenska kärnvapenplanerna var på ett annat sätt förankrade i stora nationella institutioner och professionella kollektiv. Det

4 STUK- YTO-TR 201

Thomas Jonterin ja Wilhelm Agrellin tutkimustulokset olivat kuitenkin varsin mielenkiintoisia, joten Säteilyturvakeskuksessakin heräsi voimakas mielenkiinto siihen, mitä Suomessa oli tiedetty ydinaseista kylmän sodan aikana ja millaisia suunnitelmia Suomessa oli ollut polttoaineen valmistamiseksi kotimaisin voimin Suomen ydinvoimaloihin. Professori Kettunen piti Martikan esittä- mää tutkimusideaa mielenkiintoisena ja katsoi sen myös soveltuvan poliittisen historian tieteelliseen kysymyksenasetteluun. Kuuluvathan ydinaseet ja ydinenergian kehittyminen toisen maailmansodan jälkeiseen poliittiseen historiaan – sekä talouden, tieteen ja teknologian historiaan – mitä suurimmassa määrin.

Erinäisten vaiheiden jälkeen Kettunen kehotti allekirjoittanutta tarttumaan tutkimustehtävään, ja päätin mielelläni suostua. Joulukuussa 2001 pidettiin Säteilyturvakeskuksessa (STUK) palave- ri, johon osallistuivat Martikka, Kettunen, johtavat asiantuntijat Arja Tanninen ja Matti Tarvai- nen sekä allekirjoittanut. Tapaamisen aikana kaikki läsnäolijat tulivat entistä vakuuttuneemmik- si tutkimusaiheen mielekkyydestä. Kuten tavallista, hankkeelta puuttui enää rahoitus. Palaverin päätteeksi Martikka totesi, että tutkimushankkeen loppuraportti voidaan julkaista Säteilyturva- keskuksen julkaisusarjassa, mutta muiden kulujen osalta hän päätti esittää hanketta kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) rahoitettavaksi.

Martikka esitteli asian ministeriön energiaosaston ydinenergiaryhmän esimiehelle, teollisuusneuvos Jussi Manniselle, joka myös ilmaisi kiinnostuksensa aiheeseen. Keväällä 2002 Teollisuuden Voima Oy haki rakennuslupaa viidennelle ydinvoimalalle, joten oli ilmeistä, että KTM:n ydinener- giaryhmällä oli kädet täynnä töitä, eikä mahdollisuutta miettiä historiantutkimusta. Kaikesta huolimatta asiat etenivät melko ripeästi, ja sopimus kymmenen kuukauden mittaisesta tutkimushankkeesta solmittiin Helsingin yliopiston ja kauppa- ja teollisuusministeriön välillä huhtikuun lopussa 2002. Allekirjoittanut oli ehtinyt kevään kuluessa sitoutua siinä määrin muihin tehtäviin, että varsinainen tutkimustyö pääsi vauhtiin vasta elokuussa 2002. Kymmenen kuukauden määrä- aika on nyt päättynyt toukokuun lopussa 2003, ja luovutamme tämän tutkimusraportin yhdessä hankkeen johtajan, professori Pauli Kettusen kanssa kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Tutkimusraportin otsikko Jotta Suomessa voitaisiin huoletta kulkea viittaa tunnetun kotimaisen rock-yhtyeen Eppu Normaalin 1980-luvulla levyttämään hittikappaleeseen Suomi-ilmiö.4 Ydinvoi- maa jyrkästi vastustava kappale sävellettiin ja sanoitettiin vuonna 1980 melko pian Yhdysvaltain Harrisburgissa sattuneen Three Mile Islandin vakavan ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

svenska atometablissemanget var en mäktig koalition, ett militär-industriellt och militär-vetenskapligt komplex med potential att fösa politiker och opinion framför sig. Men atometablissemanget var ingen enhetlig företeelse och inrymde inom sig stridiga viljor som det skulle visa sig avgörande interna intressemotsättningar.” (Agrell 2002, 342). Ruotsalaisten kiinnostuksesta omaan ydinaseohjelmaansa kertovat myös viranomaisselvitykset vuosilta 2001–2002, Oliver Lena och Stenholm Lars, Det svenska kärnvapenprogrammets tekniska resultat – en sammanställning av FOA:s årsrapporter 1945– 1972. Myös Agrell julkaisi jo 1980-luvulla väitöskirjansa Alliansfrihet och Atombomber – kontinuitet och förändring i den svenska försvarsdoktrinen 1945–1982 (Agrell 1985). Agrellin mukaan kyseisen teoksen aikaan suurin osa nykyään käytettä- vissä olevista lähteistä olivat vielä tutkijoiden ulottumattomissa.(Agrell 2002, 10). Kylmän sodan päättyminen, arkistojen avautuminen ja tarve käsitellä kotimaisen ydinasetutkimuksen historiaa ovat olleet keskeisimpiä syitä siihen, miksi Ruotsin ydinaseohjelmaa on viime vuosina tutkittu. 4 Eppu Normaali irvailee kappaleessaan suomalaista ydinvoimatekniikkaa ja -politiikkaa: ”Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea, voi Suomessa aina huoletta kulkea. Harrisburg on jossain toisella planeetalla, ei sellaista voi sattua koivun ja tähden alla. Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa, tottahan toki, muun muassa Olkiluodossa. Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri, on täydellisiä joka nippeli ja rööri.” Varsinainen sivallus tulee kappaleen loppupuolella: ”On erehtymättömyyttä meillä melko valikoima, on UKK, YYA sekä Imatran Voima. Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu, jollei sitten Kiinassa Suomi-ilmiötä tapahdu.” Eppu Normaali, Suomi-ilmiö, Albumilta Akun Tehdas (1980), säv. Mikko Syrjä, san. Mikko Saarela.

5 STUK- YTO-TR 201

Suomalaista rock-musiikkia perusteellisesti tunteville assosioituu ensimmäisenä tutkimusraportin otsikosta mieleen vakava ydinvoimaonnettomuus ja ydinvoiman vastustaminen.

Tästä ei kuitenkaan ole kysymys tässä tutkimuksessa. Tutkimusraportti on saanut nimensä Eppu Normaalin kappaleen mukaan siksi, että tutkimuksessa on pyritty selvittämään suomalaisen ydinteknologian, ydinfysiikan, radiokemian ja muiden alaa läheisesti koskettavien tieteiden kehitystä sekä maanpuolustustutkimusta kylmän sodan aikana. Tutkimus on osoittanut, että näiden mainittujen asioiden parissa työskennelleillä oli oma, usein varsin voimakkaasti isänmaal- linen vakaumuksensa, jolla he perustelivat työnsä tarkoitusta sekä itselleen että muille. Tämä tutkimus selvittää omalta osaltaan niiden miesten ja naisten tekemää tutkimustyötä, jota he uskoivat tekevänsä jotta Suomessa voitaisiin huoletta kulkea.

Helsingin Franzéninkadulla 30. toukokuuta 2003

Arno Ahosniemi

6 STUK- YTO-TR 201

Sisällysluettelo

TIIVISTELMÄ 3

ALKUSANAT 4

1 JOHDANTO 9 1.1 Tutkimustehtävä ja sen tausta 9 1.2 Tutkimusaiheelle esitettävät kysymykset ja tutkimuksen lähtökohta 11 1.3 Aikaisempi tutkimus ja lähteet 13 1.4 Haastattelut tutkimuksen lähteenä 18 1.5 Tutkimuksessa käytetyistä lähteistä 19 1.6 Katsaus tutkimuksen rakenteeseen 19

2 YDINENERGIA, YDINASEET, SUOMI JA KYLMÄN SODAN MAAILMANPOLITIIKKA 21 3.1 Tutkimusta sotavuosina – tiede ja maanpuolustus kilpailevat samasta osaamiesta 24 3.2 Hiroshiman välittömät vaikutukset 25 3.2.1 Puolustusvoimat 25 3.2.2 Puolustusrevisiotoimikunta 26 3.3 Pariisin rauhansopimus ja YYA 27 3.4 Kohti asevarustelua ja 1950-lukua 28 3.5 Atomiaseet ja poliittinen johto 31 3.6 Kekkonen kiinnostuu atomiaseista 33 3.7 Radiokemian ja säteilysuojelututkimuksen alkutaivalta 34

4 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 37 4.1 Suomi ja Geneven ensimmäinen atomikonferenssi 37 4.2 Energiakomitea ja ydinenergia-alan tutkimuksen ja opetuksen käynnistäminen 38 4.2.1 Energiakomiteasta AEN:ään 40 4.3 Polttoainekysymys 41 4.3.1 Valmetin hanke 43 4.4 Ytimen miilu 45 4.5 Säteilyvalvonta ja puolustusvoimat 1950-luvun lopulla 46 4.6 Ruotsin ydinaseohjelma 47 4.7 USA ja Neuvostoliitto ”kosiskelevat” Suomea 48 4.8 Neuvostoliitto aktivoituu 51 4.9 Sitkeä Lebedev 53 4.10 Tieteellis-tekninen yhteistyösopimus 54 4.10.1 ”Eräällä tieteenalalla ei vielä ole tarpeellista osuutta neuvostoliittolais–suomalaisessa tieteellis-teknisessä yhteistyössä” 55 4.11 Tutkimusreaktori perustetaan Otaniemeen 1962 55

7 STUK- YTO-TR 201

5 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 57 5.1 Risto Hyvärinen laatii analyyttisia katsauksia 58 5.2 Kuuban ohjuskriisi – suurvallat perääntyvät säilyttäen arvovaltansa 59 5.3 Säteilyvaara kasvaa – Novaja Zemljan syksy 60 5.4 Tieteellinen tieto loistaa poissaolollaan 61 5.5 Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta (Matine) perustetaan 63 5.5.1 Matine osana puolustushallinnon uudistusta 1950–60-lukujen vaihteessa 63 5.6 Huhtalan komitean ajatuksia 64 5.7 Linkomiehen komitea sivuutti maanpuolustustutkimuksen 66 5.8 Rissasen ja Raholan komiteat 67 5.9 Vauhdikkaasti liikkeelle mutta vähillä resursseilla 70 5.10 Uusi toimikausi ei tuo ratkaisua rahoitusongelmaan 74 5.11 Matine hahmottelee itselleen tutkimuksen prioriteetit 75 5.12 Keinosen lämpimät ajatukset 75 5.13 Miettinen lobbaa ministeriä 76 5.14 Kansainvälistä yhteistyötä 78 5.15 Tutkimus politisoituu 78 5.16 Tapaus Lounasmaa 80 5.17 Taisto Sinisalon hyökkäys 82 5.18 Ydinaseuhka 1970-luvulla 86 5.19 Matinen ydintekniikan jaosto Pekka Jauhon VTT-pääjohtajakaudella 87 5.20 Elektromagneettinen pulssi (EMP) ja Black Out 90 5.20.1EMP edellyttää jatkotutkimuksia 92 5.21 ”Reaktoriplutoniumista saa pommeja” 93 5.22 Parlamentaariset puolustuskomiteat 94

6 PÄÄTELMÄT 96

7 KRONOLOGIA 1942–1975 99 1940-luku 99 1950-luku 100 1960-luku 101 1970-luku 103

LIITE 1 MATINEN YDINTEKNIIKAN JAOSTON JULKAISEMAT TUTKIMUKSET SEKÄ YDINTEKNIIKAN TUTKIJARYHMÄN LAATIMAT RAPORTIT 105

LÄHDELUETTELO 109 Alkuperäislähteet 109 Arkistolähteet 109 Julkaistut lähteet 109 Muut lähteet 109 Muut julkaisut 113 Haastattelut 113

ENGLISH SUMMARY

8 STUK- YTO-TR 201

1 Johdanto

1.1 Tutkimustehtävä ja sen tausta liittyy paitsi tiedettä, viimeisen päälle hiottua ”Tekniikan ja tieteen välisten raja-aitojen häviä- tekniikkaa ja pitkälle vietyä taitoa, myös politiik- minen on verrattain myöhäinen tapahtuma. Sitä kaa. voidaan, jos niin halutaan, pitää vaikkapa ato- Laurilaa mukaillen, silta tieteellis-teknisestä miajan tunnusmerkkinä. Sillä missään ei silta tie- kehityksestä käy selväpiirteisesti vallankäyttöön teestä tekniikkaan käy niin selväpiirteisenä kuin ja politiikkaan aivan samalla tavoin kuin tieteel- siinä tapahtumasarjassa, joka muunsi vielä miltei liset oivallukset muuttuvat teknillisiksi sovelluk- hypoteesinomaiset tieteelliset oivallukset lyhyessä siksi. Ydinenergian rauhanomainen käyttö ja sen ajassa huomiota herättäväksi teknilliseksi sovel- mahdollistava tieteellinen tutkimustyö ovat osa lutukseksi.”5 energiapolitiikkaa, talouspolitiikkaa ja tiedepoli- Näin kirjoitti vuonna 1967 akateemikko ja tiikkaa. Hyvin usein niihin liittyy myös ulkopoli- Suomen energiakomitean ja atomienergianeuvot- tiikkaa ja valtapolitiikkaa, kun eri toimijoiden telukunnan (AEN)6 pitkäaikainen puheenjohtaja intressit väistämättä joutuvat keskinäiseen risti- Erkki Laurila (1913–1998). Häntä voidaan hyväl- riitaan tai silloin, kun tieteen ja teknologian saa- lä syyllä pitää koko suomalaisen ydinenergiatut- vutuksia käytetään valtapolitiikan välineinä. kimuksen pioneerina ja myöhempänä ”kummi- Ydinenergian rauhanomaista käyttöä valvo- setänä”.7 Laurilan edellä lainattua näkemystä taan kansainvälisesti varsin tarkasti. Ydinenergi- atomiajasta, ydinfysiikasta ja jälkimmäiseen lä- an väärinkäyttäminen [tässä tapauksessa väärin- heisesti liittyvistä muista luonnontieteistä voisi käyttämisellä tarkoitetaan ensisijaisesti ydinasei- jatkaa ajatuksella, että atomin halkaisemiseen den kehittämistä ydinenergian rauhanomaisen

5 Laurila Erkki, Atomienergian tekniikkaa ja politiikkaa. Otava, Helsinki 1967, 7.

6 Suomen Akatemian esimies, Nobel-palkittu kemisti A.I.Virtanen teki maaliskuussa 1955 aloitteen atomienergiakomitean perustamiseksi Suomeen. Virtasen ajatus oli, että komitea ryhtyisi järjestämään alan koulutusta ja tutkimusta Suomessa sekä hankkimaan nuorille tutkijoille koulutusta ulkomailta, päämääränään luonnollisesti atomienergian valjastaminen rauhanomaiseen käyttöön Suomessa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Teknillisen korkeakoulun (TKK) teknillisen fysiikan professorina toiminut Erkki Laurila nimitettiin tehtävään. Laurila muistelee Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkelissa huhtikuussa 1986, että Akatemian aloitteen ripeä käsittely oli sen ansiota, että Kekkosen hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä toimi Aarre Simonen, joka tunnetusti ei aikaillut toimeen tarttuessaan. Laurilan vaatimuksesta komitea otti nimekseen ”energiakomitea”. Syynä oli se, että Laurila halusi komitean selvittävän Suomen koko energiantuo- tannon ongelmat sekä luonnollisesti se, että vielä 1950-luvun puolivälissä atomienergia liitettiin erittäin läheisesti sotilaalliseen toimintaan, sillä atomienergialla ei vielä tässä vaiheessa juuri ollut rauhanomaisia sovelluksia. Energiakomitea otti tarkasteluunsa Suomen koko energiantuotantojärjestelmän. Komitea päätti työnsä vuonna 1958 ja totesi, että atomienergiaa olisi edullista käyttää myös Suomessa. 14. helmikuuta 1958 annetulla asetuksella (76/58) perustettiin atomienergia-alan asiantuntijaelimeksi ”atomienergianeuvottelukunta” (AEN). Valtioneuvosto määräsi Laurilan sen puheenjohtajaksi 6.maaliskuuta 1958. Laurila toimi tässä tehtävässä vuoteen 1977 saakka.

7 On huomattava, että vaikka Erkki Laurila oli yksi kaikkein näkyvimmistä henkilöistä suomalaisen ydinenergian kehittämi- sessä toisen maailmansodan jälkeen, Laurila itse ei ollut ydinfyysikko. ”Ydinfyysikko minä en ollut lainkaan. Sellaiseksi olisi silloisessa [1950-luvun puolivälissä, AA] Suomessa voitu esitellä Risto Niini, Lennart Simons ja Pekka Jauho ja joku muukin, mutta ei minua. Minusta kun ydinfyysikoksi voitiin sanoa vain sellaista fyysikkoa, jonka tieteellisten julkaisujen joukossa on ainakin yksi ydinfysikaalisia ongelmia käsittelevä. Minulla ei ollut”. Lainaus teoksesta Laurila Erkki, Muistinvaraisia tarinoita, Otava, Helsinki 1982, 104.

9 STUK- YTO-TR 201 käytön varjolla, AA] on toisen maailmansodan kansainväliseen kehitykseen ja maailmanpolitii- jälkeen määritelty maailman valtioiden keskuu- kan tapahtumiin. Ydinenergian tutkimuksella dessa niin vakavaksi asiaksi, että kontrollointia Suomessa on myös ollut hyvin keskeinen osa varten on perustettu kansainvälinen järestö suomalaisen tiede- ja talouselämän kehittymises- IAEA. Näin ollen ydinenergian käytön kontrol- sä toisen maailmansodan jälkeen. Tämä tutki- lointi asetetaan kansainvälisessä yhteisössä val- musraportti on paitsi poliittista historiaa, myös tiollisen suvereniteetin edelle.8 Kansainvälinen suomalaisen tieteen, teknologian ja talouden his- yhteisö haluaa ehkäistä ydinaseiden leviämistä toriaa. ydinaseettomiin maihin. Käytännössä tämä ta- Tutkittava ajanjakso alkaa toisen maailman- pahtuu muun muassa valvomalla IAEA:n toimes- sodan päättymisestä ja keskittyy kylmän sodan ta, että ydinenergian rauhanomaista käyttöä var- aikakauteen. Tutkimus on rajattu päättymään ten suunnitelluissa laitoksissa ei valmisteta ydin- 1970-luvun puolivälin paikkeille. Viimeistään asemateriaaleja tai ydinaseissa käytettäviä ydin- tuolloin Suomessa luovuttiin suunnitelmista val- aineita. Ydinaseiden leviämisen estämiseen liit- mistaa itse polttoainetta maan ydinvoimaloihin. tyy näin suurvaltapolitiikkaa ja yksittäisten val- Yksi osoitus tästä on muun muassa se, että FinA- tioiden omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. tom-ryhmittymään kuuluneen Valmet Osakeyhti- Käsillä oleva tutkimusraportti pyrkii otta- ön Rautpohjan tehtailla käynnissä ollut tutkimaan kantaa siihen, miten Suomessa seurattiin mushanke päättyi vuonna 1973.9 Ydinaseiden ja ydinaseiden kehittymistä toisen maailmansodan ydinenergian tuottamisen kehitys toki jatkui vie- jälkeisinä vuosikymmeninä ja millaisia suunni- lä 1970-luvun puolivälistä eteenpäin ja edelleen, telmia Suomessa oli ydinpolttoaineen valmistami- mutta 1970-luvun puoliväliin mennessä oli esi- seksi kotimaisin voimin Suomen ydinvoimaloihin. merkiksi mannertenvälisten ohjusten osalta saa- Tunnettua on, että Suomessa ei itsenäisesti val- vutettu tietty päätepiste. 1970-luvun lopun jäl- misteta polttoainetta maamme neljään ydinvoi- keen ei ole enää kehitetty ratkaisevia uudistuksia malaan. Tämä tutkimus pyrkii omalta osaltaan strategisiin ydinaseisiin. Näin 1970-luvun puoli- vastaamaan myös siihen kysymykseen, miksi näin väliin päättyvät prosessit toimivat perusteltuna ei ole ja milloin Suomelta lopullisesti sulkeutui ajallisena rajauksena tälle tutkimukselle. ikkuna polttoaineen itsenäiseen valmistamiseen. Vielä 1970-luvun alussa Suomessa oletettiin, Kuten edellä mainittiin, idea ja tarve tutki- että maan ydinvoimalaitoskanta kasvaisi huo- mukselle on tullut ydinmateriaalivalvonnasta mattavasti suuremmaksi. Viimeistäänkin 1970- Suomessa huolehtivalta Säteilyturvakeskukselta. luvun puoliväliin mennessä tuli kuitenkin selväk- Valvontaa myös hallinnoiva kauppa- ja teollisuus- si, että Suomen neljään ydinvoimalaan, jotka vie- ministeriö on vastannut tämän tutkimushank- läpä olivat teknisesti eri tyyppisiä, ei kannatta- keen rahoituksesta. Vaikka kysymyksessä onkin nut ryhtyä itse valmistamaan polttoainetta tuol- tilaustutkimus, ei aiheen tieteellistä relevanssia loin tiedossa olleilla valmistustekniikoilla. Asiaan poliittisen historian näkökulmasta voi kiistää. vaikuttivat useat eri seikat, muun muassa uraa- Suomen toiminta ydinsulkualalla, aseidenriisun- nin ja öljyn maailmanmarkkinahinta ja suoma- nassa ja ydinenergian tutkimuksessa nivoutuu laisten uraaniesiintymien rikkaus – tai pikem- selkeästi yleiseen suomalaisen yhteiskunnan ke- minkin niiden köyhyys. Suunnitelma ydinpoltto- hitykseen sekä hyvin läheisesti kylmän sodan aineen kotimaisesta valmistuksesta on relevantti maailmanpolitiikkaan. Suomen tapahtumiin ei- tutkimuskohde tässäkin yhteydessä siksi, että vät ole voineet olla vaikuttamatta ne seikat, jotka polttoaineen valmistamisesta syntyy ainakin teo- ovat vaikuttaneet ydinaseiden ja ydinenergian riassa sellaista tietotaitoa, josta on hyötyä myös

8 Valtioiden suvereniteetin, globalisaation ja kansainvälisen yhteisön vallasta suhteessa kansalaisvaltioiden valtaan ja kts. esim. Halliday Fred, Rethinking International Relations; Macmillan Press, London 1994; Held David, Democracy and the Global Order. From the Modern State to Cosmopolitan Governance, Polity Press, Cambridge 1995; Held David et al, Global Transformations. Politics, Economics and Culture, Polity Press, Cambridge 1999.

9 Vuorineuvos Jaakko Ihamuotilan haastattelu 3.2.2003. Muistiinpanot tekijän hallussa; Teollisuusneuvos Jussi Mannisen haastattelu 3.7.2003. Muistiinpanot tekijän hallussa.

10 STUK- YTO-TR 201 ydinaseiden kehittelyssä, ja polttoaineen valmis- Wie es eigentlich gewesen – kuten se oikeasti oli.12 tus on myös IAEA:n valvonnassa. Polttoainekysy- Pelkästään Leopold von Ranken ajatuksille pe- mys nivoutuu luonnollisesti tutkimusongelmaan rustuvat tulkinnat eivät meille kuitenkaan riitä, myös siksi, että 1970-luvulla Suomen vaihtota- joten tämä tutkimus pyrkii löytämään vastauksia seen vaje oli huomattava. Nostamalla ydinvoiman ainakin seuraavassa esitettävään kysymysten kotimaisuusastetta käyttämällä voimaloissa koti- vyyhtiin, ja kuten sanottua, tämä tutkimus pyrkii maista polttoainetta vaihtotaseen vajetta olisi ol- etsimään vastauksia paitsi perinteisemmästä po- lut mahdollista pienentää. Toisekseen omavarai- liittisen historian näkökulmasta, yhtä lailla tutki- suus uraanista voisi nousta kriisitilanteessa tär- mus pyrkii etsimään vastauksia tieteen ja tekno- keään asemaan. Näin ollen polttoainekysymys on logian historian tutkimuksen esittämiin kysymyk- osittain myös turvallisuuspoliittinen kysymys, siin. vaikkakin ydinvoimala voi toimia yhdellä poltto- Tutkimus pyrkii selvittämään yleisemmällä ainelatauksella melko pitkään. Kolmanneksi Suo- tasolla, millaista ydinenergia-alan tutkimustoi- men ydinvoimaloiden polttoainekysymys oli vah- mintaa Suomessa harjoitettiin 1940-luvun lopulta vasti kytkettynä ulkopolitiikkaan, kuten Milka 1970-luvulle ja miten harjoitettu tutkimus liittyy Sunell on osoittanut.10 yleisemmin suomalaisen tieteen ja teknologian On myös selvää, että monessa tapauksessa kehitykseen kylmän sodan aikana? Karl-Erik yhdet ja samat henkilöt olivat tekemisissä ydin- Michelsen kirjoittaa väitöstutkimuksessaan Val- energian kanssa sekä rauhanomaisissa että tio, teknologia ja tutkimus. VTT ja kansallisen maanpuolustuksellisissa tarkoituksissa. Varsin- tutkimusjärjestelmän synty, että teollisuuden kil- kin ydinenergian teknisen tutkimuksen alkuvuo- pailukyvyn ja sotilaspoliittisen aseman turvaami- sina ydinenergialla ja ydinaseilla oli selkeä yhte- nen edellyttää kaikilta teollisuusmailta tehokasta ys. Eihän ydinenergiaa olisi ollut olemassakaan kansallista tutkimusjärjestelmää. Tiede- ja tekno- ilman ydinaseita. Tätä problematiikkaa on käsi- logiapolitiikan on pystyttävä varmistamaan, että telty ansiokkaasti muun muassa Marcelo Alon- kansakunta a) tuottaa kilpailukykyisiä tuotteita, son, Jack N. Barkenbusin ja Alvin Weinbergin b) kouluttaa ammattitaitoisia tutkijoita, c) siir- toimittamassa teoksessa The Nuclear Connection. tää, hankkii ja välittää uusinta tietoa ja d) ylläpi- A Reassessment of Nuclear Power and Nuclear tää ja vahvistaa teknistä infrastruktuuria.13 Proliferation.11 Tämän tutkimuksen eräänä tavoitteena on ottaa kantaa muun muassa siihen, miten ydinener- 1.2 Tutkimusaiheelle esitettävät gian tutkimus Suomessa asettuu Michelsenin kysymykset ja tutkimuksen lähtökohta määrittelemään ”kansalliseen tutkimusjärjestel- Tämän tutkimushankkeen ensimmäisenä lähtö- mään”. Hypoteesina voidaan esittää, että suoma- kohtana on selvittää suomalaisen ydinfysiikan, lainen ydinenergian tutkimus – sekä rauhanomai- ydinteknologian ja ydinasetutkimuksen sekä nii- nen että puolustuksellisiin asioihin liittyvä – ni- hin läheisesti liittyvän tieteellisen tutkimustyön voutuu varsin elimellisesti suomalaisen tieteen ja historiaa. Olkoon lähtökohtana perinteinen ran- teknologian yleisempään kehitykseen toisen maa- kelainen periodeittain etenevä historiantutkimus, ilmansodan jälkeen. Näin oli asian laita myös

10 Sunell Milka, Miten Suomen yksityinen metsäteollisuus hankki länsimaisen ydinvoimalan. Tutkimus taloudellisesta ja poliittisesta vallankäytöstä 1970-luvulla. Poliittisen historian pro gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto 2001.

11 Weinberg Alvin; Alonso Marcelo; Barkenbus Jack N (edited), The Nuclear Connection. A Reassessment of Nuclear Power and Nuclear Proliferation. Paragon House, New York 1985.

12 Saksalainen, 1800-luvulla elänyt ja vaikuttanut historiantutkija Leopold von Ranke (1795–1886) vaati historiantutkimuk- selta täydellistä objektiivisuutta ja kehotti tutkijoita selvittämään menneisyyden tapahtumat siten ja vain siten kuin ne oikeasti olivat – Wie es eigentlich gewesen. Rankelaista historiantutkimusta nimitetään myös historismiksi.

13 Michelsen Karl-Erik, Valtio, teknologia ja tutkimus. VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän synty. VTT, Espoo 1993, 23. Kts. Myös Michelsenin kirjoittama artikkeli Tiede rauhan ja sodan vuosina teoksessa Tommila Päiviö ja Tiitta Allan (toim.), Suomen tieteen historia 4. Tieteen ja tutkimuksen historia 1880-luvulta lähtien. WSOY, Helsinki 2002, 148–221.

11 STUK- YTO-TR 201

Ruotsissa. Wilhelm Agrell argumentoi, että ruot- ydinasevarustelu ja ydintekniikan kehitys vaikut- salainen ydinenergia- ja ydinasetutkimus oli osa tivat siihen, mitä Suomessa kulloinkin pidettiin ruotsalaista kansallista projektia, jonka tarkoi- tärkeänä seurata ja tarkkailla ydinasevarustelun tuksena oli ruotsalaisen hyvinvointivaltiojärjes- ja ydinaseiden teknologisen kehityksen osalta? telmän rakentaminen ja suojeleminen kylmän so- Tutkimus pyrkii löytämään jonkinlaisia vastauk- dan aikana. Ydinenergian ja ydinaseiden tutki- sia myös siihen, mitä maanpuolustustutkimuk- mus on kiinteä osa sodanjälkeisen Ruotsin talou- sesta ajateltiin 1960-luvun lopun opiskelijaradi- dellista ja teknologista kehitystä – aikaa jolloin kalismin aikaan sekä 1970-luvun alun läpipoli- lähes rajattomasti uskottiin teknillisiin ratkaisui- tisoituneessa Suomessa. Tältä osalta tutkimus hin ja insinööritaidon mahdollisuuksiin, kuten pyrkii vastaamaan tunnetun brittiläisen tieteen- Agrell sanansa muotoilee.14 historioitsijan, Leedsin yliopiston tutkijan Grae- Edelleen seuraa jatkokysymyksiä: Miten Suo- me Goodayn esittämään haasteeseen, jonka mu- men aktiivinen toiminta ydinaseiden leviämisen kaan tieteen- ja teknologiahistorian tutkimuksen estämisessä nivoutuu Suomen yleiseen ulko- ja pitää pystyä ottamaan huomioon myös tieteen turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen puolueetto- ulkopuolisia tekijöitä – kuten juuri politiikkaa – muuspyrkimyksiin kylmän sodan aikana? Millai- sekä kiinnittää erityistä huomiota erilaisiin tie- siin ratkaisuihin Suomessa eri tilanteissa päädyt- teelliseen tutkimukseen kriittisesti suhtautuviin tiin ja millaisten poliittisten prosessien kautta liikkeisiin ja kansalaisjärjestöihin. Goodayn kes- nämä päätökset syntyivät? Miten tämä kaikki keinen argumentti on, ettei tieteen ja teknologian liittyy Suomen kansainvälisen aseman ja orien- historian tutkimus saa keskittyä ainoastaan tar- taatioon maailmanpolitiikassa toisen maailman- kastelemaan pelkästään tiedettä ja teknologiaa sodan jälkeen tapahtuneiden muutosten valossa? itsessään.16 Tieteen ja teknologian kehittyminen Miten kulloinenkin maailmanpoliittinen tilanne ei voi olla yhteiskunnasta irrallinen ilmiö, eikä ja Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiset suhteet niitä voi perusteellisesti tutkia ottamatta huomi- vaikuttivat tehtyihin ratkaisuihin tai siihen, mioon yhteiskunnan ja politiikan laajempaa viiteke- hin suomalaisten tiedemiesten tutkimusintressit hystä. kulloinkin kohdistuivat? Miten tieto kulki eri vi- Jokainen politiikkaa tutkinut ja politiikan ranomaisten välillä, ja millaisia mahdollisia pääl- kanssa tekemisissä ollut tietää, että tieto on val- lekkäisyyksiä viranomaisten toiminnassa esiin- taa tyypillisimmillään. Käyttivätkö jotkin viran- tyi? Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä on sel- omaiset tietoaan valtansa välineenä esimerkiksi vittää, etenkin 1960- ja 1970-lukujen osalta sitä, salaamalla joitain asioita muilta toimijoilta? Tut- miten Suomessa seurattiin ydinaseteknologian ja kimuksessa on toisaalta tarkastelun alla suoma- asevarustelun kansainvälistä kehitystä ja tek- laisten viranomaisten ja poliitikkojen operatiivi- niikkaa. Erityisesti vuonna 1961 perustetun nen toiminta, toisaalta poliittiset prosessit sekä Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan vielä kolmantena näkökohtana se, miten suoma- (Matine) toiminta on tutkimuksen kohteena.15 laisviranomaisten ja tutkijoiden toiminta asettuu Edelliseen liittyen nousee esiin myös kysy- yleiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja Suo- myksiä, kuinka maailmanpolitiikan tapahtumat, men harjoittamaan ulko- ja turvallisuuspolitiik-

14 ”Tiden från det andra världskrigets slut till mitten av sextiotalet var på många sätt en märklig epok i Sveriges historia. Att det verkligen utgör en epok framträder allt tydligare ju längre det historiska perspektivet blir. En epok av ekonomisk tillväxt och teknisk utveckling, av närmast gränslös tilltro på de tekniska lösningarnas och den sociala ingenjörskonstens möjlighe- ter, på storskalighet, centalisering och planering. Det var en epok av kolossal svensk självöverskattning, av tro på Sverige som nationernas nation…”, Agrell 2002, 12.

15 Matinen osalta tarkastellaan erityisesti neuvottelukunnan ydintekniikan jaoston toimintaa sekä pohditaan sitä, miten Matinen perustaminen, toiminta sekä sen alaisuudessa tehty tutkimustyö sopii yleiseen suomalaiseen maanpuolustuksen ja tiedepolitiikan viitekehykseen kylmän sodan aikana.

16 Dr. Graeme Goodayn luento Possible Futures for the History of Science and Technology, Nordic Postgraduate Workshop in History of Science and Technology -seminaarissa Århusin yliopistossa 1.5.2003. Luennon käsikirjoitus ja muistiinpanot tekijän hallussa.

12 STUK- YTO-TR 201 kaan. Mitkä/ketkä suomalaisista viranomaisista, sesta maan ydinvoimaloihin kylmän sodan aika- poliitikoista ja tutkijoista todella pitivät lankoja na? käsissään? Mielestäni varsin perustellusti voidaan sanoa, että käsillä on tutkimus, joka omalta 1.3 Aikaisempi tutkimus ja lähteet osaltaan pyrkii selvittämään poliittista ja vallan- Käsillä oleva tutkimusraportti ei pyri maailmaa käyttöä toisen maailmansodan jälkeisessä Suo- mullistaviin tulkintoihin Suomen toisen maail- messa, käyttäen laajana tapausviitekehyksenä mansodan jälkeisestä poliittisesta historiasta. suomalaista ydinenergiatutkimusta ja kysymystä Koska tutkimuksen kohteena olevan aikakauden ydinpolttoaineen kotimaisesta valmistamisesta. perustutkimus on vielä kesken, uusien tulkinto- Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että jen tekeminen on erittäin haasteellista. Tuore tutkimuksessa ei käsitellä ydinenergian käyttä- osoitus tulkintojen kiistanalaisuudesta on loka- mistä sähköntuotannossa ja sen valmistelua Suo- kuussa 2002 Oulun yliopistossa ilmestynyt Lasse messa tai näihin aiheisiin liittyviä poliittisen ja Lehtisen väitöskirja.19 Lehtinen tekee aivan oi- taloudellisen vallankäytön prosesseja. Aihetta on kein ryhtyessään kyseenalaistamaan professori viime aikoina tarkasteltu poliittisen historian nä- Juhani Suomen kiisteltyä Kekkos-tulkintaa, on- kökulmasta muun muassa Milka Sunellin ja Mar- han Suomea kritisoitu varsin voimakkaasti siitä, ja Paloheimon tutkimuksissa.17 Uutta tutkimus- että hän on käsitellyt Kekkosta liian lempeästi ja tietoa aiheesta on luvassa myös lähitulevaisuu- nähnyt presidentin lähes kaiken toiminnan myön- dessa ilmestyvässä Imatran Voima Osakeyhtiön teisessä valossa. Lehtinen kuitenkin osittain epä- historiassa, jonka kirjoittajiin lukeutuu muun mu- onnistuu vasta-argumentoinnissaan, koska hän ei assa dosentti Karl-Erik Michelsen. On syytä tode- tunnu osaavan asettaa Kekkosen toimintaa ja ta, että tässä tutkimuksessa jätetään sivuhuo- maailmanpolitiikkaa oikeisiin mittasuhteisiin, ei- mautusten varaan kaikki ne seikat, jotka liittyvät vätkä hänen lähteensä aina ole niin luotettavia energiatalouteen tai ”energiahuollon poliittis-hal- kuin tieteellinen historiantutkimus vaatisi. Lehti- linnolliseen ohjaukseen”, kuten Ilkka Ruostetsaa- sen käyttämien lähteiden ongelma liittyy erityi- ri aiheen määrittelee.18 Tässä yhteydessä on syytä sesti siihen, millaisiin kysymyksiin hänen käyttä- myös todeta, että vastaaminen osaan edellä mai- mät lähteensä voivat vastata. Ovatko Lehtisen nituista tutkimuskysymyksistä – etenkin mitä käyttämät lähteet kelvollisia vastaamaan juuri tulee Suomen toimintaan kansainvälisellä kentäl- niihin kysymyksiin, joita hän niille esittää? Tämä lä ja Suomen ulko- ja turvallisuus- ja puolueetto- oli pidettävä mielessä myös käsillä olevaa tutki- muuspolitiikkaan – jää tässä tutkimusraportissa musraporttia kirjoitettaessa. Heikkouksistaan myös vähemmälle huomiolle johtuen tutkimus- huolimatta Lehtisen tulkinta tarjoaa vaihtoehdon tehtävän laajuudesta ja tutkimuksen tekemiseen Juhani Suomen näkemykselle, jonka mukaan käytetyn ajan rajallisuudesta. Päähuomio keskit- Suomi tulkitsee Kekkosen olleen institutionaali- tyy nimenomaan ydinteknologian ja ydinenergian nen presidentti, joka aina toimi pyyteettömästi tutkimukseen sekä maanpuolustustutkimukseen. vaikeissa tilanteissa maan etujen turvaamisek- Tässä tutkimusraportissa käsiteltävien tutkimus- si.20 kysymysten ytimen voisi kärjistetysti tiivistää Myös tämän tutkimuksen tarkoituksena on yhteen kysymysvirkkeeseen: Mitä Suomessa tie- tarjota oma näkökulma, jonkinlainen vaihtoehto dettiin ydinaseista ja millaisia suunnitelmia Suo- olemassa oleville näkemyksille. Käsillä olevan messa oli polttoaineen kotimaisesta valmistami- tutkimuksen kannalta keskeinen olemassa oleva

17 Paloheimo Marja, Atomivoimaa - idästä vai lännestä? Suomen ensimmäisen ydinvoimalan hankinta poliittisena kysymyksenä 1965–1969. Poliittisen historian pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2000; Sunell 2001.

18 Kts. esim. Ruostetsaari Ilkka, Energiapolitiikan päätöksenteon ja hallinnon kehityksestä ja nykytilasta Suomessa, Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitos, Tutkimuksia 85, Tampere 1986.

19 Lehtinen Lasse, Aatetta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981. WSOY, Helsinki 2002.

20 Perusteellisia arvioita Lasse Lehtisen väitöskirjasta mm. Hentilä Seppo: SDP:n tie vei Kekkosen liivintaskuun, Helsingin Sanomat 20.10.2002; Väyrynen Raimo: Uusi tulkinta Kekkosen kaudesta, Ulkopolitiikka 4/2002.

13 STUK- YTO-TR 201 tutkimuskirjallisuus käsittelee suomalaista ydin- mainita myös keskeisten ydinenergia-alan ja energia-alan tutkimusta, maanpuolustustutkimus maanpuolustustutkimuksen toimijoiden sekä ase- mukaan lukien siltä osin kuin se on tekemisissä riisuntaneuvotteluissa mukana olleiden virka- ydinenergian kanssa. Teknologiaa ja tiedettä kä- miesten kirjalliset tuotokset. Edellä on jo mainit- sittelevään kirjallisuuteen palataan hieman tuon- tu Erkki Laurilan muistelmat ja muut aiheesta nempana, sillä on turvallisempaa lähteä liikkeel- kirjoittamat teokset. Niiden lisäksi on vielä jouk- le yrittämällä ymmärtää Suomen toisen maail- ko muita suomalaista ydinenergiaa käsitteleviä mansodan jälkeistä poliittista historiaa yleiseltä teoksia, kuten muun muassa Atomienergianeu- tasolta. Tämä alkaa Juhani Suomen kahdeksan- vottelukunnan vuonna 1962 julkaisema kirjanen osaisesta Urho Kekkosen elämäkertateoksesta. Atomienergia ja Suomi – Atomenergin i Finland Teos toimii eräänlaisena johdatuksena ja käsikir- 1945–1962. Laurilan lisäksi erään toisen keskei- joituksena aiheeseen. sen toimijan, akateemikko Pekka Jauhon22 muis- Suomen toisen maailmansodan jälkeistä poli- telmat tarjoavat yhden näkökulman aiheeseen. tiikkaa ruotivat myös muun muassa Jukka Neva- Lisäksi ulkoasiainministeriössä aihepiirin ympä- kiven, Tuomo Polvisen, Kimmo Rentolan ja Max rillä toimineiden diplomaattien, muun muassa Jakobsonin teokset. Ne kaikki auttavat tutkijaa Paul Gustafssonin, Risto Hyvärisen, Keijo Korho- hahmottamaan suomalaista poliittista kulttuuria sen ja Ilkka Pastisen muistelmat ja turvallisuus- ja Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita. Vii- politiikkaan, ennen kaikkea aseidenriisuntaan me mainituilla on keskeinen vaikutuksensa myös liittyvät aikalaiskirjoitukset tulevat kysymyk- suomalaisen ydinenergian, ydinteknologian ja seen.23 Siltä osin kuin tutkimuskysymykset liitty- ydinasetutkimuksen historiaan. Jotta tutkimuk- vät ydinpolttoaineen kotimaiseen valmistamiseen, sen kohteena olevat asiat voitaisiin paremmin nivoutuu aihepiiri osaltaan suomalaiseen ener- nivoa yleisempään turvallisuuspoliittiseen viite- giahuoltoon ja taloushistoriaan. Eräinä energia- kehykseen, on syytä tutustua Pekka Visurin ai- kysymyksiin ja suomalaisen sodanjälkeisen talou- hetta sivuaviin teoksiin. Visurin teokset toimivat den ja teknologian tutkimukseen liittyvistä tär- johdatuksena myös siihen, miten maanpuolustus- keistä teoksista mainittakoon professori Markku tutkimus liittyy toisen maailmansodan jälkeen Kuisman Kylmä sota, kuuma Öljy. Neste, Suomi ja puolustusvoimissa ja Suomen puolustuspolitiikas- kaksi Eurooppaa.24 Kuisman teos valottaa paljon sa tapahtuneisiin muutoksiin ja järjestelyihin.21 suomalaista energiahuoltoa erityisesti öljyn osal- Keskeisten poliitikkojen ja virkamiesten muista kylmän sodan aikana. telmat tarjoavat myös mielenkiintoisen näkökul- Kansainvälisiä esimerkkejä ydinteknologian ja man aiheeseen. Tärkeiksi lähdeteoksiksi voidaan ydinaseiden historiasta kansallisesta näkökul-

21 Visuri Pekka, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan: Puolustusperiaatteiden kehitys läntisessä Keski-Euroopassa ja Suomes- sa vuosina 1945–1985. Otava, Helsinki 1989; Visuri Pekka, Puolustusvoimat kylmässä sodassa: Suomen puolustuspolitiikka vuosina 1945–1961. WSOY, Helsinki 1994.

22 Akateemikko Pekka Jauho (s.1923) toimi ensin apulaisprofessorina Teknillisessä korkeakoulussa 1955–57. Vuosina 1957–66 hän toimi korkeakoulun ydinfysiikan professorin virassa. Vuonna 1962 hän ryhtyi johtamaan Teknilliseen korkeakouluun perustettua reaktorilaboratoriota. Jauho on suomalaisen ydinfysiikan, -teknologian ja reaktoritekniikan pioneereja ja tiennäyttäjiä. Vuonna 1966 Jauho nimitettiin Erkki Laurilan seuraajaksi teknillisen fysiikan professoriksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1970 saakka siirryttyään Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) pääjohtajaksi, mitä virkaa hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1987. Ydinfyysiikan dosentuuri Pekka Jauholla on ollut Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1971–1990. Varsinaisten virkatehtäviensä ohella Jauho toimi useissa luottamustehtävissä, kuten Pohjoismai- sen teoreettisen atomifysiikan tutkimuslaitoksen (Nordita, Kööpenhamina) johtokunnan jäsenenä 1956–1987 ja puheenjohtajana 1969–1972, Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (Matine) puheenjohtajana vuosina 1965–1969. Jauhon pääjohtajakaudella VTT:llä tehtiin ydinaseiden toimintaan liittyvää tutkimustyötä Matinen alaisuudessa.

23 Pastinen Ilkka, Yläkerran ylhäisyys. Otava, Helsinki 1994; Pastinen Ilkka, Diiva ja diplomaatti. Neljä vuosikymmentä ulkoasiainhallinnossa. Otava, Helsinki 1996; Gustafsson Paul, Ritarikadun renki. Kirjayhtymä, Helsinki 1999; Korhonen Keijo (toim.), Urho Kekkonen. Rauhanpoliitikko. Otava, Helsinki 1975; Hyvärinen Risto, Virkamiehiä, viekkautta ja vakoilua. Otava, Helsinki 2000; Suomi Juhani (toim.), Näkökulmia Suomen turvallisuuspolitiikkaan 1980-luvulla. Otava, Helsinki 1980.

24 Kuisma Markku, Kylmä sota, kuuma öljy. Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa. WSOY, Porvoo 1997.

14 STUK- YTO-TR 201 masta on paljon. Muutamana esimerkkinä jo edel- mat.28 Vaikka tämä tutkimus käsitteleekin ydin- lä mainitut Thomas Jonterin Ruotsia käsittelevät energian tutkimusta Suomessa nimenomaan kan- tutkimukset sekä Gabrielle Hechtin teos Radian- sallisesta näkökulmasta, on tutkimusprosessissa ce of France. Nuclear Power and National Identity pyritty löytämään tuoreita näkökulmia ja lisää after World War II.25 Viime mainittu teos selvittää kysymyksiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoisella tavalla ydinteknologian merki- yksi esimerkki tällaisesta pohdinnasta voisi olla tystä kansallisen identiteetin kohottajana toisen vaikkapa seuraavanlainen: Ruotsi käynnisti laa- maailmansodan runtelemassa Ranskassa. Saman- jan ydinaseohjelman välittömästi sodan jälkeen. laisten teemojen ympärillä liikkuu myös Antti Miksi Suomessa ei toimittu samoin? Muun muas- Etelämäen poliittisen historian pro gradu -tut- sa Ruotsin esimerkin kautta kysymyksenasette- kielma Hiroshimasta viidenteen tasavaltaan – ato- lussa on pyritty löytämään sellaisia tekijöitä, jot- mipommi Ranskan ulkopolitiikassa 1945–1958.26 ka Suomessa poikkeavat muista maista. Samoin Myös Neuvostoliiton ydinaseohjelman syntymi- ulkomaisen tutkimuksen tarkasteleminen avaa sestä on kirjoitettu useita tutkimuksia, keskei- tutkijan silmät huomaamaan, millaisiin asioihin sempänä luonnollisesti alan klassikko, David Hol- ulkomainen yleisö kiinnittää huomiota. Jos tutki- lowayn Stalin and the Bomb. The Soviet Union ja ei tulisi ajatelleeksi tällaisia asioita, kansain- and Atomic Energy 1939–1956 (Yale University väliselle yleisölle saattaisi jäädä sanomatta pal- Press, New Haven & London 1994). Neuvostoliit- jon asioita vain siksi, että Suomen historiaa kan- toa koskeva lähdekirjallisuus on keskeistä myös sallisesta näkökulmasta tarkasteleva tutkija pi- siksi, että Neuvostoliiton ydinaseohjelman kehit- tää asioita niin itsestään selvänä, ettei niiden tyminen on ollut varsin tärkeässä asemassa Suo- mainitseminen ole edes tarpeellista. Monelle his- men ja myös Ruotsin intressien kannalta. Erityi- toriaakin tuntevalle ulkomaalaiselle Suomen so- sen mielenkiintoista on tarkastella, kuinka ruot- danjälkeisen historian vaiheet – erityisesti ulko- salaisten esittämä Neuvostoliiton ”Itämeren alu- poliittinen erityisasema – ovat varsin usein hä- eelle aiheuttama uhka”27 näyttäytyy Neuvostolii- märän peitossa. On myös pidettävä mielessä, että ton näkökulmasta. suomalaisen ydinenergian, ydinteknologian ja nii- Käsillä oleva tutkimusraportti pyrkii muutoin- den tutkimuksen historia liittyy mitä suurimmas- kin aina vertailemaan Suomen tilannetta muihin sa määrin fysiikan historian yleiseen kehityk- valtioihin ja yleisemminkin ympäröivään maail- seen, jota tarkasteltaessa on otettava myös fysii- maan. Tämä on toinen tohtori Graeme Goodayn kan tutkimuksen kehittyminen kansainvälisellä esittämä argumentti tieteen ja teknologian histo- tasolla. Varsin kattavan johdatuksen aiheeseen rian tutkimuksesta. Goodayn mukaan perinteistä tarjoaa tanskalaisen Århusin yliopiston tieteen- tieteen ja teknologian historian tutkimusta on historian professori Helge Kraghin 1900-luvun vaivannut se ongelma, että tutkijat ovat suotta fysiikkaa käsittelevä teos Kvanttisukupolvet.29 keskittyneet kapean tieteenalan kehitykseen, Suomen ydinsulkupolitiikan ja ydinteknologi- kansallisessa viitekehyksessä, ottaen huomioon an tutkimuksen osalta tieteellistä historiantutki- vain yhden valtion tai pahimmassa tapauksessa musta on tehty valitettavan vähän. Yhtenä kui- vaikkapa vain yhden tutkimuslaitoksen tapahtu- tenkin mainittakoon Lars van Dassenin Uppsalan

25 Hecht Gabrielle, The Radiance of France. Nuclear Power and National Identity after World War II. The MIT Press, Cambridge 1998.

26 Etelämäki Antti, Hiroshimasta viidenteen tasavaltaan – atomipommi Ranskan ulkopolitiikassa 1945–1958. Poliittisen historian pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto 1995.

27 Kts. esim. Jonter 2001.

28 Dr. Graeme Goodayn luento Possible Futures for the History of Science and Technology, Nordic Postgraduate Workshop in History of Science and Technology -seminaarissa Århusin yliopistossa.

29 Kragh Helge, Kvanttisukupolvet. 1900-luvun fysiikan historia. (Kimmo Pietiläinen, suom.) Terra Cognita, Helsinki 2002. Alkuteos: Kragh Helge, Quantum Generations: A History of Physics in the Twentieth Century, Princeton University Press, Princeton 1999.

15 STUK- YTO-TR 201 yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksel- pyrki useasti lisäämään vaikutusvaltaansa Suo- le vuonna 1998 laatima tutkimusraportti: Fin- men politiikassa (esim. yöpakkaset ja noottikrii- land and Nuclear Non-Proliferation: The Evoluti- sin tapahtumat 1950- ja 60-lukujen vaihteessa). on and Cultivation of a Norm30. Van Dassen mai- Van Dassen tulkitsee, että aloite Pohjolan ydin- nitsee tutkimuksensa omana näkemyksenään aseettomasta vyöhykkeestä oli yksi keino estää kaksi syytä siihen, miksi suomalaisen ydinsulku- Neuvostoliittoa ryhtymästä YYA-sopimuksen politiikan ja ydinenergian tutkimuksesta on jul- edellyttämiin konsultaatioihin.34 Tästä tulkinnas- kaistu niin vähän. Van Dassenin mukaan Suomi ta voidaan toki olla montaa mieltä. Toisaalta olisi ei ensinnäkään koskaan ole ollut kovin kiinnosta- hyvä pitää mielessä, että lännessä ei Pohjolan va tutkimuskohde, sillä Suomella ei koskaan ole ydinaseettoman vyöhykkeen politiikkaa katsottu ollut omaa ydinasetta tai pyrkimyksiä sellaisen pelkästään hyvällä, olihan ajatus alun perin läh- hankkimiseen. töisin idästä, ja ajoi voimakkaasti Neuvostoliiton Toisekseen maailmalla ollaan oltu siinä uskos- etuja. sa, että pienet maat eivät ole kovinkaan merki- Van Dassen huomauttaa, että vuosina 1965– tyksellisiä kansainvälisessä ydinsulkuvalvonnas- 1968 Suomella oli aktiivinen osa, kun kansainvä- sa.31 Van Dassen on halunnut omalla tutkimuk- lisen ydinsulkusopimuksen (NPT) sisällöstä neu- sellaan korostaa, että myös pienet maat voivat voteltiin. Van Dassen viittaa muun muassa minis- olla aktiivisia ja jopa merkittäviä tekijöitä kan- teri Max Jakobsonin toimintaan. ”Suomi oli ensin sainvälisessä politiikassa ja siten myös tärkeitä sillanrakentaja supervaltojen välillä ja sitten sil- tutkimuskohteita. Onhan kiistatonta, että Suomi lanrakentaja teollistuneiden valtion ja kolman- on ollut kansainvälisesti aktiivinen ydinsulkupo- nen maailman välillä”, van Dassen kirjoittaa.35 litiikassa ja aseidenriisunnassa kylmän sodan ai- Edellä mainittuihin tutkimusteemoihin voisi van kana. Van Dassenin mukaan se on ollut kiinteä Dassenin tutkimusten perusteella vielä liittää osa Suomen yleistä ulko- ja turvallisuuspolitiik- sen, miten suomalaiset itse näkivät ja kokivat kaa. ”Suomen astuminen maailman ydinsulun tilanteen olleen. Kokivatko he Suomen politiikan näyttämölle tapahtui vuonna 1963, kun presi- samankaltaisena kuin van Dassen sen melko kär- dentti Kekkonen ehdotti Pohjolan ydinaseetonta jistäen tulkitsee? Kun asioita tarkastellaan Suo- vyöhykettä”, van Dassen kirjoittaa.32 Tunnettua men näkökulmasta, van Dassenin tulkinnat he- on, että Kekkosen ehdotuksesta alkoi kiihkeä po- rättävät kysymyksiä, vaikka ovatkin varsin loogi- liittinen debatti Pohjoismaissa, ja Kekkosen esi- sia, ja hän on haastatellut tutkimusraporttiaan tys loi omalta osaltaan Suomen profiilia suhtees- varten useita merkittäviä suomalaisia toimijoita. sa Neuvostoliittoon. Ei ole kovin vaikea yhtyä van On syytä huomauttaa, että van Dassenilla ei Dassenin ja monen muiden näkemyksiin siitä, ole ollut mahdollisuutta tutustua suomenkieli- että Kekkosen ehdotus Pohjolan ydinaseettomas- seen lähdeaineistoon tai kirjallisuuteen. Syinä ta vyöhykkeestä oli pitkälti Suomen puolueetto- ovat luonnollisesti ulkomaalaiselle heikosti avau- muuspolitiikkaa korostava ja sitä vahvistamaan tuva suomen kieli sekä se tosiasia, että läheskään pyrkivä aloite, joskin Kekkonen teki sen Neuvos- kaikki tänä päivänä avoinna olevat arkistolähteet toliiton toiveisiin perustuen, kuten tutkimus on eivät ole olleet van Dassenin saavutettavissa, kun myöhemmin osoittanut.33 hän on laatinut tutkimustaan 1990-luvun lopulla. Tunnettuahan on myös, että Neuvostoliitto Van Dassenin tutkimus keskittyy erityisesti Suo-

30 van Dassen Lars, Finland and Nuclear Non-Proliferation: The Evolution and Cultivation of a Norm. SKI Report 98:15, Stockholm 1998.

31 van Dassen 1998, Summary, page III.

32 Sama.

33 Kts esim. Suomi Juhani (toim.) Urho Kekkosen päiväkirjat II, 1963–1968. Otava, Helsinki 2002.

34 van Dassen 1998, Summary, page III.

35 Sama.

16 STUK- YTO-TR 201 men toimintaan ja asemaan kansainvälisellä rin- vosen laatimasta suppeahkosta historiikista puut- tamalla. Tutkimus jättää varsin vähälle huomiol- tuu myös arvio siitä, miten maanpuolustustutki- le ydinenergian ja teknologian tutkimuksen, mukseen ja Matinen toimintaan on Suomessa maanpuolustustutkimuksen ja tieteellisen kehi- kulloinkin suhtauduttu. Historiikin ongelma on tyksen Suomessa, jotka tässä tutkimusraportissa erityisesti siinä, että Matinen toiminta näyttäy- nousevat keskeiselle sijalle. Esimerkiksi varsin tyy irrallisena ja yhteiskunnasta erillisenä. Hir- tärkeässä asemassa olevaa Maanpuolustuksen vonen ei myöskään ota kantaa siihen, mikä on tieteellistä neuvottelukuntaa Van Dassen ei arvi- ollut Matinen toiminnan todellinen merkitys suo- oi lainkaan tiedon tuottajana suomalaisille poliit- malaiselle maanpuolustukselle tai tiedemaailmal- tisille toimijoille ja virkamiehille. le. Matinen toiminnasta on myös vuonna 1971 Suomalaisista ydinsulkua tarkastelleista tut- julkaistu kymmenvuotishistoriikki, jonka kirjoitti kijoista mainittakoon Tampereen yliopiston Rau- lähinnä sisäistä käyttöä varten ja opastukseksi han- ja konfliktintutkimuslaitoksessa (TAPRI) tuleville neuvottelukunnan piirissä toimiville työskentelevä Unto Vesa, joka on julkaissut ai- neuvottelukunnan sihteeri, majuri Åke Silén.38 heesta jonkin verran, lähinnä kansainvälisestä, ei Silen mainitsee historiikkinsa esipuheessa, niinkään kotimaisesta näkökulmasta. Vesa on että tarkastelun alla olevat tapahtumat ovat ol- analysoinut muun muassa Kekkosen aloitetta leet häntä niin lähellä, että objektiivisuuden säi- ydinaseettoman Pohjolan vyöhykkeestä artikke- lyttäminen on ollut hankalaa. Silén on käynyt lissaan The Nordic Nuclear Weapons-Free Zone: Hirvosta perusteellisemmin läpi Matinen 1960- Purposes, Problems and Prospects vuonna 1982.36 luvun kirjeenvaihtoa ja ainakin jossain määrin Tämän tutkimusraportin kannalta eräs varsin yrittänyt nivoa neuvottelukunnan toimintaa ylei- keskeinen toimielin on puolustusministeriön alai- sempään yhteiskunnalliseen kehykseen. Silénin suudessa toimiva Maanpuolustuksen tieteellinen historiikin ongelmana on myös tieteellisen kysy- neuvottelukunta (Matine). Maisteri Harri Hirvo- myksenasettelun puute. Historiikki ei myöskään nen on kirjoittanut vuonna 2001 julkaistun Mati- luonnollisesti kokonaisuudessaan kata koko tässä nen historiikin Tiede isänmaan palveluksessa. tutkimuksessa tarkastelun alla olevaa ajanjak- Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta soa. Tässä tutkimuksessa Silénin historiikki pal- 1961–2001.37 Kronologisesti esitetyn historiikin veleekin lähinnä alkuperäislähteenä, joka pystyy suuri puute on kuitenkin se, että siinä ei ole vastaamaan siihen kysymykseen, miten Matines- tieteellistä, historiantutkimuksellista kysymyk- sa nähtiin neuvottelukunnan oma toiminta 1970- senasettelua. Historiikissa on tyydytty esittä- luvun alussa. mään asiat ja faktat siinä järjestyksessä kuin ne Sekä Silénin että Hirvosen historiikkeja vai- olivat tapahtuneet. Niitä kohtaan ei ole juuri vaa tohtori Greame Goodayn mainitsema dilem- esitetty kritiikkiä, eikä Hirvonen itse esitä omia ma, jonka mukaan instituutiot usein näkevät it- tulkintojaan. Hän ei historiikissaan myöskään sensä ja toimintansa paljon tärkeämpänä ja yh- ota kantaa siihen, miten Matinen toiminta nivou- teiskunnan kannalta keskeisempänä kuin todelli- tuu yleisemmin Suomen ulko- ja turvallisuuspoli- suus välttämättä edellyttäisi.39 Gooday neuvoo, tiikkaan ja ennen kaikkea puolustusvoimissa ja että erilaisista instituutioita tutkivan historioitsi- puolustushallinnossa toisen maailmansodan jäl- jan on syytä osata suhteuttaa, millaiseen yhteis- keen tehtyihin rakenteellisiin ja muutoksiin. Hir- kunnalliseen kontekstiin instituutiot ja niiden

36 Vesa Unto, The Nordic Nuclear Weapons-Free Zone: Purposes, Problems and Prospects, Tampereen Rauhan- ja konfliktintutki- muslaitos (TAPRI), Occassional Papers no. 21, 1982.

37 Hirvonen Harri, Tiede isänmaan palveluksessa. Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta 1961–2001. Maanpuolustuk- sen tieteellinen neuvottelukunnan julkaisuja, Helsinki 2001.

38 Silén Åke, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta 1.10.1961–15.6.1970, Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan julkaisuja, Helsinki 1971.

39 Dr. Graeme Goodayn luento Possible Futures for the History of Science and Technology, Nordic Postgraduate Workshop in History of Science and Technology -seminaarissa Århusin yliopistossa.

17 STUK- YTO-TR 201 toiminta kuuluvat. Tämä on pidettävä kirkkaana ollut usein se mahdollisuus, että tutkija on voinut mielessä myös Maanpuolustuksen tieteellistä tulkintojensa pohjaksi etsiä erilaisia mielipiteitä neuvottelukuntaa ja sen toimintaa tarkasteltaes- asioihin esittämällä samoja kysymyksiä useam- sa. malle henkilölle ja nojautumalla mahdollisuuksien mukaan kirjalliseen lähdemateriaaliin. Lau- 1.4 Haastattelut tutkimuksen lähteenä suntoja tähän tutkimukseen antaneiden ansioksi Tämä tutkimus perustuu edellä mainittujen tut- on todettava, että he kaikki ovat suhtautuneet kimus- ja muistelmakirjallisuuslähteiden lisäksi haastattelupyyntöihin myönteisesti ja ovat suos- arkistolähteisiin, virallisjulkaisuihin ja ydinsul- tuneet muistelemaan myös vähemmän mukavia ku- ja ydinenergiatutkimuksen parissa työsken- asioita. Kukaan ei myöskään ole asettanut rajoi- nelleiden henkilöiden haastatteluihin, joita on tuksia kertomiensa asioiden mainitsemiselle tut- tutkimuksen kuluessa tehty pitkälti toistakym- kimusraportin leipätekstissä tai lähdeviitteissä. mentä. Lähdemateriaalina haastattelut ovat Tämä on erityisen onnellinen tilanne historian- nousseet melko tärkeään asemaan, sillä ihmisten tutkimuksessa, jonka tulkintojen luotettavuuden omat tuntemukset ja kokemukset eivät missään empiirinen arvioitavuus perustuu juuri lähdeviit- tapauksessa täydellisesti välity arkistomateriaa- teisiin. lista tai muista lähteistä. Tämänkin tutkimuksen Haastattelujen merkitys korostuu tässä tutki- lähteiden ongelman ratkaisemiseksi on sovellet- muksessa myös siksi, sillä läpi käytyjen arkisto- tava muun muassa Turun yliopiston poliittisen jen materiaali ei useinkaan kata kaikkea tutki- historian professorin Jorma Kalelan oppeja. ”Ero muskysymysten kannalta oleellista tietoa. Myös- lähteiden välillä ei ole absoluuttinen vaan suh- kään tunnelmat ja mielikuvat – jotka erityisesti teellinen. Kaikki riippuu kysymyksestä: Onko läh- 1970-luvun läpipolitisoituneella aikakaudella oli- de pätevä vastaamaan juuri tähän kysymyk- vat erityisen voimakkaita – eivät välity tutkijalle seen?”, Kalela neuvoo.40 Tutkija joutuu Kalelan suoraan kirjallisesta lähdemateriaalista. Jorma oppeja noudattaessaan aina itse arvioimaan, mikä Kalelaa mukaillen, olen joutunut tekemään sel- lähde mihinkin kysymykseen voi vastata. Näin laisia arvioita, että kirjalliset lähteet eivät kaikis- olen tutkijan rooli tulkitsijana menneisyyden ja sa tapauksissa ole pystyneet vastaamaan kaik- tiedon vastaanottajien – historiantutkimuksen kiin kysymyksiin parhaalla mahdollisella tavalla. yleisön – välillä korostuu. Näin ollen avuksi on tarvittu lukuisia haastatte- Haastatteluiden tulkitsemisessa on noudatet- lulausuntoja. tava äärimmäisen perusteellisesti historiantutki- Haastattelujen verrattain suuri määrä johtuu jan perustyökalua, lähdekritiikkiä. Kuten koke- paljolti myös omasta ammatillisesta taustastani. mus erittäin usein osoittaa, inhimilliseen muis- Tutkimustyön ohella tekemässäni toimittajan tiin perustuva tutkimus ei voi koskaan täysin työssä olen joutunut tekemään paljon haastatte- täyttää tieteelliselle historiantutkimukselle ase- luja, ja olen vuosien kuluessa ottanut haastattelu- tettuja vaatimuksia. Onhan varsin luonnollista, jen tekemisen omaksi tavakseni toimia. Tätä tut- että haastattelulausuntojen antajat usein muista- kimusta varten tehdyistä haastatteluista henki- vat valikoidusti ja korostavat asioita, jotka saat- löistä pitää vielä todeta, että on ollut erityisen taisivat heidät itsensä myönteisempään valoon haasteellista saada haastateltavat puhumaan sa- tai keskeisempään asemaan kuin mitä asiat ehkä maa kieltä tutkijan kanssa. Useimmat haastatel- todellisuudessa edellyttäisivät. Toisaalta jos on luista katsovat asioita tekniikan, luonnontietei- kysymys lausunnon antajan kannalta oikein kiu- den tai talouden näkökulmasta. Se, mikä tutkijan sallisesta asiasta, saattaa lausuntojen sävy olla mielestä on kulloinkin keskeistä tutkimuksen päinvastainen: haastateltava haluaa kertoa itsen- kannalta, ei ole sitä välttämättä ollenkaan haas- sä olleen vähäisemmässä roolissa kuin hän todel- tateltavan mielestä ja päinvastoin. lisuudessa olikaan. Monissa lausunnoissa kaikuu Yliopistonlehtori Juhana Aunesluomaa on kiit- joskus myös jälkiviisauden ääni. täminen seuraavasta varsin osuvasta huomiosta. Tätä tutkimusta tehdessä on kaikeksi onneksi Fyysikot ja matemaatikot ratkaisevat ongelmia

40 Kalela Jorma, Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, Helsinki 2000, 92.

18 STUK- YTO-TR 201 erilaisin monimutkaisin yhtälöin ja laskukaavoin. johdantoluku [2. Ydinenergia, ydinaseet, Suomi ja Jos yksikin numero kaavan sisällä on väärä, on kylmän sodan maailmanpolitiikka]. Tämän luvun myös koko laskutoimituksen lopputulos ehdotto- tarkoituksena on kerrata lyhyesti ydinaseiden ja masti väärä. Näin ei kuitenkaan ole laita histori- ydinenergian kehittymisen historian pääpiirteet antutkimuksessa. Vaikka tutkimusraportin teks- 1950-luvun alkuun asti, jolloin kylmän sodan ase- tissä olisikin jokin pieni tekninen yksityiskohta telmat vakiintuvat ja rauhanomaisen ydinenergi- virheellinen tai jokin yksittäinen tulkinta hieman an kehittäminen myös Suomessa voi alkaa. Lu- kiistanalainen, ei tutkimusraportin päätelmiä voi- vussa myös pureudutaan päällisin puolin maail- da sillä perusteella kiistää. Ratkaisevaa on sen manpolitiikkaan ja pyritään tekemään lukijalle sijaan se, voiko kokonaistulkintaa pitää relevant- selväksi, miten nämä kaikki asiat nivoutuvat toi- tina. siinsa. Miten ydinaseet ylipäätään liittyvät maailmanpolitiikkaan? Mikä on ydinaseiden ja ydin- 1.5 Tutkimuksessa käytetyistä lähteistä energian rauhanomaisen käytön yhteys? Miksi pi- Tässä tutkimuksessa lähteenä käytetty arkisto- tää olla kiinnostunut ydinenergiasta, jos on kiin- materiaali on kerätty viiden arkiston seitsemästä nostunut ydinaseista. eri kokoelmasta. Keskeisin kirjallinen lähdemate- Ensimmäisessä varsinaisessa luvussa [3. Ato- riaali on koottu valtioneuvoston arkistosta (erityi- mienergian varhaiset vuodet 1945–1955] pureu- sesti kauppa- ja teollisuusministeriön arkisto sekä dutaan ydinenergia-asioiden (sisältää siis tässä energiakomitean ja atomienergianeuvottelukun- vaiheessa hyvin kiinteästi myös ydinaseet) tutki- nan arkisto) Maanpuolustuksen tieteellisen neu- muksen varhaisiin vuosiin 1945–1955 ja Suomes- vottelukunnan, Urho Kekkosen arkistosta ja ulko- sa tuolloin vallitseviin asetelmiin. Luvussa ote- asiainministeriön arkistoista. taan kantaa siihen, mitä näistä asioista Suomes- Alkuperäislähteiksi luokiteltavaa materiaalia sa tuolloin tiedettiin vai tiedettiinkö mitään? Mik- on osunut tutkijan silmään myös Ulkopoliittisen si Suomen poliittinen johto ei välttämättä edes instituutin kokoelmista. Instituutin taitava hen- ollut niin kiinnostunut ydinaseuhkasta vielä kilökunta on myös tarjonnut mahdollisuuden tu- 1940-luvulla. Yhtenä hypoteesina on se, johtuiko tustua varsin kattavasti aseidenriisunnasta kir- vähäinen kiinnostus siitä, että Suomessa elettiin joitettujen kansainvälisen politiikan alaan lukeu- 1940-luvun lopulla vaaran vuosia, ja johtavilla tuviin artikkeleihin. Ne kuvaavat kulloinkin val- poliitikoilla, tutkijoilla ja sotilailla oli muutakin linnutta ilmapiiriä ja ovat auttaneet ydinaseiden ajateltavaa ja suurempiakin uhkakuvia. Tämän ja aseidenriisunnan yleisen maailmanpoliittisen luvun alla tehdään myös lyhyt ekskursio Ruotsin kehityksen hahmottamista. ydinaseohjelmaan, ja samalla selitetään miksi Suomessa ei ryhdytty toimiin oman ydinaseen 1.6 Katsaus tutkimuksen rakenteeseen hankkimiseksi. Luvussa käydään myös läpi Parii- Kuten tutkimuksen kysymyksenasettelun alussa sin rauhansopimuksen (1947) ja YYA-sopimuksen mainittiin lähtökohdaksi rankelainen historian- (1948) vaikutuksia Suomen varustautumiselle toi- tutkimus, tutkimuksen lähtökohtana on kirjoittaa sen maailmansodan jälkeen. Pariisin rauhansopi- suomalaisen ydinsulkupolitiikan ja ydinteknolo- muksessa Suomelta kiellettiin mahdollisuus gian tutkimuksen historiaa periodeja jäljittäväk- oman ydinaseen kehittämiseen. YYA-sopimukses- si. Näin ollen tutkimuskohde voidaan loogisesti ta puolestaan tuli koko Suomen sodanjälkeisen jakaa kolmeen aikakauteen: ulkopolitiikan kulmakivi. Vuosina 1948–1949 en- I Atomienergian varhaiset vuodet 1945–1955 simmäinen Berliinin kriisi – Berliinin saarto ja II Tutkimus kehittyy ja suurvallat kosiskelevat ilmasilta – kiristävät suurvaltojen välejä. Neuvos- 1955–1962 toliitto teki ensimmäisen ydinkokeensa 1949. Oli- III Ydinaseuhka, tutkimus ja tutkimuksen poli- ko tällä vaikutusta siihen, miten Suomessa suh- tisoituminen Suomessa 1961–1975 tauduttiin ydinaseisiin. 1950-luvulle tultaessa kylmä sota alkoi näyttäytyä totaalisena taistelu- Lienee paikallaan mainita muutama tutkimuksen na maailman herruudesta. Kamppailussa muo- lukujen sisällöstä. Ennen edellä mainittuja kol- dostui kaksi keskenään taistelevaa leiriä, kom- mea varsinaista päälukua esitetään vielä toinen munistit saivat vallan Kiinassa, Korean sotaa

19 STUK- YTO-TR 201 käytiin 1950-luvun alussa, mccarthyismi Yhdys- visen vastaiskun strategiasta ja keskittyy kom- valloissa kiristi suhteita Neuvostoliittoon. Aseva- munismin vastustamisen sijaan voimatasapainon rustelukilpailu sai entistä suuremmat mittasuh- vaalimiseen. Jorma K. Miettisen laskeumatutki- teet. Yhdysvallat räjäytti ensimmäisen vetypom- mukset käynnistyvät Lapissa. Noottikriisi Suo- minsa 1952, Neuvostoliitto seurasi pian perässä. messa syksyllä 1961. Kuuban ohjuskriisi 1962. Suurvaltapolitiikkaan syntyi kauhun tasapaino. Berliinin muuri rakennetaan 1961. Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin kuoli maa- Kolmannessa varsinaisessa luvussa [Ydinase- liskuussa 1953, kylmän sodan ensimmäinen lien- uhka, tutkimus ja tutkimuksen politisoituminen nytysvaihe (détente) alkoi. Mikä vaikutus sillä on Suomessa 1961–1975] tehdään selkeä ero rauhan- ydinasioiden seurantaan Suomessa? Tässä luvus- omaisen ydinenergian kehityksen ja ydinaseisiin sa otetaan kantaa myös siihen, oliko Porkkalan liittyvän tietotaidon hankkimisen välille. Tässä palauttamisella ja Neuvostoliiton ehdottamalla vaiheessa ei enää seurata Suomessa tehtävän ydinenergiayhteistyöllä jokin yhteys. Joutuiko ydinenergiatutkimuksen etenemistä, joka valmis- Erkki Laurila Kekkosen pelinappulaksi Suomen telee ydinreaktorien käynnistämistä Suomessa ulkopolitiikan hyväksi, kuten Laurila väittää sähköntuotantoa varten. Sen sijaan tutkimus kes- muistelmissaan? kittyy muun muassa Maanpuolustuksen tieteelli- Toisessa varsinaisessa luvussa [4. Tutkimuk- sen neuvottelukunnan toimintaan. Toimielin pe- sen kehittelyä ja suurvaltojen kosiskelua 1955– rustetaan syksyllä 1961, osittain kiristyneen maa- 1962] tarkastellaan muun muassa Energiakomi- ilmanpoliittisen tilanteen innoittamana, osittain tean toimintaa. Ydinaseilla ja ydinenergialla on siksi, että tässä vaiheessa Suomessa on jo herätty edelleen kiinteä yhteys, nuclear connection.41 Neu- siihen, että puolustusvoimia on syytä vahvistaa. vostoliitto ja Yhdysvallat yrittivät molemmat ko- Tässä luvussa käydään tarkasti läpi Matinen siskella Suomea puolelleen ydinenergiayhteis- ydinaseisiin liittyvät tutkimukset 1960-luvulla työssä. 1950-luvun kylmän sodan suojasää vaih- aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Luvussa ote- tui nopeasti pakkaseksi. Varsovan liitto perustet- taan kantaa myös siihen, missä määrin kulloiset- tiin, Unkarissa koettiin kansannousu 1956. Sue- kin tutkimuskohteet mukailivat maailmanpolitii- zin kriisi nosti öljyn hintaa. Sen seurauksena kan muutoksia. Kuuban kriisin aiheuttama ydin- ydinenergian houkuttelevuus kasvaa entisestään. sodan uhka alkaa tuntua, molempien sotilasliitto- Neuvostoliitto laukaisee Sputnikin 1957. Tapah- jen sisäinen kehitys, entisten siirtomaavaltojen tumalla on oma vaikutuksensa ohjusten kehitty- itsenäistymisprosessi ja muun muassa niiden ai- miseen. IAEA:n perustaminen, Suomesta tulee kaansaamat maailmanpolitiikan muutokset oli- järjestön jäsen 1958, Suomen rooli IAEA:ssa mai- vat kaikki tekijöitä, jotka 1960-luvulta lähtien nittuina vuosina. Kylmä sota kiristyy edelleen ajoivat suurvaltoja kohti aseidenriisunta- ja val- 1958, toinen Berliinin kriisi, Suomessa yöpakka- vontaneuvotteluja. Suomessa ulkoasiainministe- set. Suomi jättää hakemuksen ydinpolttoaineen riö teetti vuonna 1961 sisäisen selvityksen siihen hankkimiseksi amerikkalaiseen Triga-koereakto- mennessä laadituista aseidenriisuntaesityksistä. riin, joka aloittaa toimintansa 1962. Polttoaine Neljännessä varsinaisessa luvussa [6 Päätel- toimitetaan Yhdysvalloista IAEA:n välityksellä. mät] esitetään synteesi edellä kuvattujen lukujen Erkki Laurila delegaatioineen vierailee Neuvosto- perusteella ja vastataan johdantoluvussa esitet- liitossa 1961. Matkan aikana tehdään sopimus tyihin tutkimuskysymyksiin. polttoaine-elementtien hankkimisesta alikriitti- Luvussa 7 [Kronologia] esitetään suomalaisen seen miiluun. (hypoteesi: Laurila haluaa hankkia ydinenergia- ja ydinasetutkimuksen historia ja polttoainetta myös Neuvostoliitosta, jotta poliitti- siihen läheisesti liittyvän maailmanpolitiikan nen tasapaino säilyisi) Ranska tekee ensimmäi- kronologia. sen ydinkokeensa 1960. Kennedy luopuu massii-

41 Kts. Weinberg; Alonso; Barkenbus 1985.

20 STUK- YTO-TR 201

2 Ydinenergia, ydinaseet, Suomi ja kylmän sodan maailmanpolitiikka

”Tullakseen teollisesti tai muuten käytännössä so- ydinaseen kehittämiseen pyrkivä Manhattan-pro- velletuksi ei tieteen tulokselle riitä se, että se tie- jekti sai päätöksensä. Japanin antautuminen oli teen näkökannalta on varma ja lopullinen, vaan kouriintuntuva osoitus atomipommin tehosta ja on myös todistettava sen teknologinen sovelletta- tuhovoimana uutena, lähes yliluonnollisena pi- vuus. Näin ajatellen tuntuu epätodennäköiseltä, dettynä strategisena aseena. Yhdysvaltain vihol- että atomienergia olisi tähänkään mennessä saa- lisella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antau- vuttanut sovelluksen astetta, jos maailmassa jat- tua atomipommin edessä. kuvasti olisi vallinnut normaali tila.”42 Kansainvälinen yhteistyö ydinaseiden, ydinai- Edellä siteerattu Erkki Laurilan toteamus vuo- neiden ja ydinmateriaalien leviämisen ehkäisemi- delta 1967 vahvistaa näkemystä, jonka mukaan seksi alkoi välittömästi toisen maailmansodan ydinenergiaan liittyvät asiat ovat voimakkaasti jälkeen. Jo marraskuussa 1945 Yhdysvaltain pre- poliittisia. Professori Helge Kragh kirjoittaa, että sidentti Harry S. Truman ehdotti yhdessä Britan- 1920-luvun lopulta lähtien fysiikan tutkimus kas- nian ja Kanadan johtajien kanssa, että YK:n alai- voi Yhdysvalloissa sekä laadullisesti että määräl- suuteen perustettaisiin komissio atomienergian lisesti. Euroopan – ennen kaikkea kansallissosia- valvontaa varten. Komission tehtävänä olisi ollut lismiin vuonna 1933 siirtyneen Saksan – poliittis- saada aikaan tehokkaat turvallisuustoimenpiteet, ten mullistusten seurauksena suuri joukko eu- jotta laadittavaan kansainväliseen ydinaseiden, - rooppalaisia fyysikoita erotettiin ja heitä siirtyi aineiden ja -materiaalien leviämistä ehkäisevään amerikkalaisiin yliopistoihin. Kraghin mukaan sopimukseen liittyvät valtiot voitaisiin suojata kaikkiaan kolmisenkymmentä maata otti Saksas- väkivallalta ja hyökkäyksiltä. Ehdotettua komis- sa virkansa menettäneitä fyysikoita vastaan vuo- siota ei saatu perustettua lähinnä Neuvostoliiton sina 1933–45, mutta Britannia ja Yhdysvallat vastustuksen vuoksi.44 Kylmän sodan lämpötilaa olivat ylivoimaisesti tärkeimmät fyysikoille tur- pitkälti seuraillen ydinaseasioissa tehtiin kuiten- vapaikkoja myöntäneet maat.43 kin jonkinlaista yhteistyötä 1940-luvun loppupuo- Virallisesti maailma siirtyi ydinaseiden aika- lella ja 1950-luvun alussa. ”Yhteistyö” oli monessa kauteen elokuussa 1945, kun Yhdysvallat pudotti suhteessa kuitenkin varsin kyseenalaista. Aka- Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin kaksi atomi- teemikko Erkki Laurila kuvaa aikakautta ”atomipommia ja ratkaisi näin osaltaan toisen maail- salaisuuksien ja atomivakoilun ajaksi” kirjassaan mansodan. Yhdysvaltain vuosikausia melko sa- Atomienergian ja tekniikkaa ja politiikkaa.45 lassa jatkunut, miljardeja dollareita maksanut Varsinaista edistymistä ydinsulkualalla saa-

42 Laurila 1967, 15.

43 Kragh 2002, 295, 301.

44 Tarkemmin ydinaseiden ja ydinenergian kansainvälisen kehityksen varhaisista vuosista muun muassa teoksessa Laurila Erkki, Ydinenergian tekniikkaa ja politiikkaa. Otava, Helsinki 1967. Tuore ja kattava yleisesitys 1900-luvun fysiikan historiasta Kragh Helge, Kvanttisukupolvet. 1900-luvun fysiikan historia, Terra Cognita, Helsinki 2003.

45 Laurila 1967, 42–49.

21 STUK- YTO-TR 201 tiin kuitenkin odottaa aina vuoteen 1953 saakka, tieteellistä tietoa ja tarvittavia materiaaleja pe- jolloin Yhdysvaltain tuore presidentti, joissain ul- rustettavan järjestön käyttöön.46 Eisenhowerin oli kopoliittisissa kysymyksissä edeltäjäänsä vapaa- paljon helpompi luvata tietoja luovutettavaksi mielisempänä tunnettu Dwight D. Eisenhower kuin edeltäjänsä Trumanin. puhui voimakkaasti atomiaseriisunnan puolesta Loppuvuodesta 1953 Neuvostoliitto oli Yhdys- YK:n yleiskokouksessa joulukuun 8. päivänä valtojen tapaan jo räjäyttänyt ensimmäisen vety- 1953. Eisenhower teki sanoista ”atoms for peace” pomminsa, ja asetelmat asevarustelun kauhun uuden käsitteen maailmanpolitiikkaan. Eisenho- tasapainolle olivat syntyneet. Yhdysvalloilla ei wer alleviivasi, kuinka välttämätöntä olisi edis- 1950-luvun alussa enää ollut juuri sellaista tie- tää atomivoiman käyttöä rauhanomaisiin tarkoi- toa, jota ei olisi myös Neuvostoliiton hallussa tai tuksiin maailman yleisen hyvinvoinnin lisäämi- helposti hankittavissa. Neuvostoliiton johtajan Jo- seksi. Eisenhower ehdotti perustettavaksi YK:n sif Stalinin kuolema maaliskuussa 1953, ja alka- alaisen järjestön, josta hän itse käytti nimeä In- va détente-vaihe suurvaltapolitiikassa helpotti ternational Atomic Energy Agency eli Kansainvä- vuoropuhelua ydinenergiaan liittyvissä asioissa. linen atomienergiajärjestö. Eisenhowerin aloitetta voidaan pitää merkittävä- Eisenhowerin mukaan sen tehtäväksi tulisi nä askeleena kohti ydinenergian käyttämistä säh- antaa sekä atomivoiman rauhanomaisen käytön köntuotannossa. Vielä 1950-luvun alussa ydin- edistäminen maailman kaikissa maissa että tä- energia liitettiin vain atomiaseisiin, vaikkakin män toiminnan valvonta niin, että uutta tekniik- radioaktiivisuudella oli jo tuolloin useita sovel- kaa ei käytettäisi atomiaseistuksen aikaansaami- luksia esimerkiksi diagnostiikassa ja lääketie- seen. Samalla Eisenhower ilmoitti, että Yhdysval- teessä. lat on valmis luovuttamaan sekä teknistä että

46 Eisenhowerin aloitteesta esimerkiksi Laurila 1967, 69.

22 STUK- YTO-TR 201

3 Atomienergian varhaiset vuodet Suomessa 1939–1955

Elokuussa 1939 Helsingin yliopiston fysiikan pro- joilta pimennossa, kunnes ne ilmaantuivat tunne- fessori Risto Niini palasi mietteliäänä Cambrid- tulla traagisella tavallaan koko maailman tietoi- gessä järjestetystä konferenssista takaisin Helsin- suuteen elokuussa 1945. Suomenkin lehdistä saa- kiin. Ydinfysiikan tutkimus oli kuluneena vuonna tiin lukea jo Hiroshiman pommia seuranneena mennyt suurin harppauksin eteenpäin. Tammi- päivänä lyhytsanaisia ja ylimalkaisia selostuksia kuussa 1939 oli havaittu, että atomin fissiossa tapahtuneesta. Sanomalehtiuutiset olivat varsin syntyy kolme neutronia. Keväällä 1939 esitettiin, niukkoja, eikä suurella suomalaisella yleisöllä ol- että fissiossa voi syntyä ketjureaktio, koska neut- lut juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millaisista ronit syntyvät varsin lyhyessä ajassa, vain muu- pommeista oli kysymys. Aavistuksia asiasta oli tamien millisekuntien aikana.47 Niini oli keskus- vain niillä, jotka olivat ennen sotaa tai sodan tellut konferenssissa kollegoidensa kanssa atomin aikana saaneet asiasta jotain tietoa, olihan atomi- halkeamisesta ja ilmiön yhteydessä syntyvästä pommin mahdollisuus esitetty teoreettisesti kir- ketjureaktiosta. Tällainen ilmiö mahdollistaisi jallisuudessa jo vuonna 1915.49 ydinräjähdyksen. Niini selosti atomipommin mah- Atomipommin mahdollisuus oli myös puolus- dollisuudesta opiskelijoilleen hieman myöhemmin tusvoimain tiedossa jo sota-aikana. U.A. Käkönen syksyllä fysiikan laitoksen ravintolassa pitämäs- kirjoittaa muistelmateoksessaan Sotilasasiamie- sään esitelmässä. Tilaisuudessa oli mukana tuol- henä Moskovassa 193950, että kapteeni Risto Niini loinen fysiikan ja kemian opiskelija, sittemmin komennettiin Kiestingin rintamalta laboratori- professori ja akateemikko Jorma K. Miettinen. oonsa talvella 1943–44. Hänen tehtäväkseen an- Hän muistelee, että Niini selosti varsin tarkasti, nettiin laskea, kuinka paljon uraania tarvittai- että jos saatetaan riittävä määrä uraania kriitti- siin, jotta sen massa muuttuisi kriittiseksi ja seksi massaksi viemällä yhteen kaksi alikriittistä aiheuttaisi ydinräjähdyksen edellä mainitulla ta- kappaletta uraania, syntyy ydinräjähdys. ”Se oli valla. Niinin tehtävänä oli myös arvioida, millai- ensimmäinen kerta, kun tutustuin atomin hal- nen räjähdysvaikutus tällaisella pommilla olisi. keamisen ilmiöön”, Miettinen muistelee.48 Jorma K. Miettisen mukaan Niini onnistuikin Niinin esitelmöidessä Helsingin Siltavuoren- laskemaan melko tarkasti uraanin kriittisen mas- penkereellä oli toinen maailmansota Saksan itäi- san suuruuden jo sota-aikana.51 Ennen toista sellä rintamalla jo täydessä käynnissä. Samana maailmansotaa ydinfysiikka, radiokemia ja me- syksynä syttyi myös talvisota, ja atomin hal- tallurgia – ydinpommin rakentamiseen ja ydin- keamiseen liittyvistä tiedoista tuli useiksi vuosik- energiaan läheisesti liittyvät tieteet ja teknologi- si tarkasti varjeltuja sotasalaisuuksia. Ydinräjäh- nen osaaminen – olivat vain harvojen laboratori- dyksen yksityiskohdat pysyivät suomalaistutki- oiden harrastus. Radioaktiivisuuden ilmiöitä ja

47 Lisää ydinfysiikan kehittymisestä 1930-luvulla kts. esim. Kragh 2002, erityisesti luku 12 Ydinfysiikan nousu 213–232.

48 Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

49 Laurila 1967, 8.

50 Käkönen U.A., Sotilasasiamiehenä Moskovassa 1939. Otava, Helsinki 1939.

51 Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002.

23 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 aineen rakennetta selvitettiin lähinnä luonnon ten ja yhteisöjen pyynnöstä materiaalia ja raken- radioisotooppien avulla.52 teita.55 On selvää, että koska tutkimus oli valjas- tettu palvelemaan puolustusvoimia, ja koska 3.1 Tutkimusta sotavuosina – tiede ja ydinfysiikka ja radiokemia eivät kuuluneet soti- maanpuolustus kilpailevat samasta laallisen kiinnostuksen piiriin, tutkimusta ei osaamiesta myöskään suunnattu koskemaan mainittuja alo- Vaikka pääesikunta teettikin edellä mainitun kal- ja. Myöskään tietoa manittujen alojen huipputut- taisia selvityksiä, sota-aikana panostukset teknil- kimuksen kehityksestä ei sotavuosina voitu Suo- liseen ja tieteelliseen tutkimukseen olivat Suo- meen tietenkään saada. messa varsin vähäisiä. Karl-Erik Michelsenin mu- Tammikuussa 1942 perustamiskirjansa saa- kaan Suomessa kävi kuten monessa muussakin nut VTT aloitti toimintansa Helsingin Lönnrotin- läntisessä teollisuusmaassa: totaalinen sota sitoi kadulla syksyllä 1943. Michelsenin mukaan uusi tieteellis-teknillisen tutkimuksen lähtemättömäk- tutkimuslaitos ei kuitenkaan pystynyt täyttä- si sotakoneiston osaksi. Kansallinen tutkimusjär- mään maanpuolustuksellista palvelutehtäväänsä, jestelmä joutui keskeiseen osaan kansakunnan sillä armeijan johto ei suostunut komentamaan kohtalon vuosina.53 Michelsenin mukaan suoma- tutkijoita Helsinkiin. Kaikki ikänsä ja terveyten- laisen tutkimusjärjestelmän aktivoiminen sotata- sä puolesta kykenevät insinöörit ja tutkijat ko- louden tueksi käynnistyi virallisesti jo vuonna mennettiin asepalvelukseen. VTT ja kaikki muut- 1936, kun kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi kin suomalaiset tutkimuslaitokset kärsivät hen- Teknilliselle korkeakoululle puolen miljoonan kilöstöpulasta koko sota-ajan. ”Päämajan jäärä- markan määrärahan rakennuslaboratorion suun- päinen linja johtui osittain siitä, että armeija nittelua ja rakennuspiirustusten tilaamista var- tarvitsi teknisiä asiantuntijoita linnoittamaan ten. Ministeriö edellytti rahoituksen ehtona, että rintamalinjaa, rakentamaan joukoille majoitusti- korkeakoulun oli selvitettävä mahdollisen sodan loja, yhdistämään viesti- ja kuljetusjärjestelmät varalta tulevat tutkimus- ja kehityshankkeensa.54 sekä järjestämään asehuoltoa.”56 Tieteellisen tut- Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) kimuksen asema Suomessa sota-aikana kiteytyy perustaminen oli suoraan kytketty sodanaikai- siihen, että tiedemaailma ja puolustusvoimat kil- seen tutkimuspolitiikkaan. Presidentti Risto Ryti pailivat samasta työvoimasta. Ei ole vaikeaa ku- allekirjoitti tammikuussa 1942 lain VTT:n perus- vitella, että voiton vei kiistatta armeija. Hävittä- tamisesta. Sysäyksenä uudelle tutkimuslaitoksel- jälentäjänä sodassa palvellut Pekka Jauho on le oli nimenomaan se, että armeijan piti saada todennut, ettei sodan aikana Suomessa kyetty sodan aikana käyttöönsä tarvitsemaansa teknistä harjoittamaan tieteellistä toimintaa kuin suoraan tietoa. Lain ja asetuksen mukaan VTT oli itsenäi- sotatoimiin liittyen. Tilannetta vielä pahensi se, nen tutkimuslaitos, joka toimi välittömästi kaup- että moni lupaava tutkija kaatui taisteluissa tai pa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa. Sen teh- ikääntyi sodan aikana niin paljon, ettei voinut tävänä oli harjoittaa ”teknillistä tutkimustoimin- enää jatkaa tietää tieteen palveluksessa – varsin- taa tieteellisessä ja yleishyödyllisessä tarkoituk- kin kun huippututkimus oli edistynyt ulkomailla sessa”. Tämän lisäksi VTT:n oli testattava viran- nopeasti, ja monet olivat sotavuosien aikana pu- omaisten ja yksityisten henkilöiden sekä yritys- donneet terävimmän kehityksen kärryiltä. Tä-

52 Radiokemia Suomessa. Opetuksen, tutkimuksen ja sovellusten kehittyminen. Suomen kemistiliiton radiokemistien jaosto, Yliopistopaino, Helsinki 1985, 9.

53 Michelsen Karl-Erik, Valtio, teknologia, tutkimus. VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän kehitys. VTT, Espoo 1993, 76. Michelsenin artikkeli Tiede rauhan ja sodan vuosina teoksessa Tommila ja Tiitta (toim.), Suomen tieteen historia 4. Tieteen ja tutkimuksen historia 1880-luvulta lähtien. WSOY, Helsinki 2002, 148–221.

54 Michelsen 1993, 77.

55 Sama, 83.

56 Sama, 91.

24 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 STUK- YTO-TR 201 män vuoksi Suomen tieteelliset voimavarat olivat puolustusministeriö julkisti jo elokuun 16. päivä- varsin minimaaliset, rahoitus sodan ja usean so- nä 1945 paljon kuuluisuutta saaneen niin sano- danjälkeisenkin vuoden ajan täysin riittämätöntä tun Smythin raportin. Tohtori Henry Smyth oli tutkimuksen jälleenrakentamiseen. Lisäksi suo- laatinut paksuhkon kirjan, jossa atomipommin malaisen teollisuuden prosessivaltainen rakenne synnystä kerrottiin varsin seikkaperäisesti, vaik- oli vähemmän tutkimusta ja tuotekehitystä suosi- ka atomienergian tutkimus oli edelleen huippu- vaa. ”Pelottavin tietoaukko maassamme oli sodan salaista. Erkki Laurilan mukaan kirja antoi aina- aikana valtavasti kehittyneen ja laajentuneen kin näennäisesti varsin paljon tietoa ja asiantun- huipputekniikan tuntemuksessa”, Jauho kirjoit- tijoille sen antamista viitteistä olikin hyötyä.59 taa muistelmissaan.57 Smyth antoi raportissaan myös varsin totuu- Jauhon toteamukseen sisältynee paljon jälki- denmukaisen kuvan eurooppalaisten tiedemies- viisautta, mutta kovin paljon se ei vääristä kuvaa ten osuudesta kehityksen kulkuun.60 Raportti oli suomalaisesta tutkimuksesta sodan aikana ja vä- kuitenkin laadittu niin, että olennaiset teknologi- littömästi sen jälkeen. Sodan aikaista tutkimusti- set salaisuudet pysyivät edelleen hämärän peitos- lannetta arvioitaessa on myös otettava huomioon, sa. Jorma K. Miettinen muistelee, että Smythin että lähes minkä tahansa elämänalueen edustajat raportti hankittiin Helsingin yliopiston tutkijoi- valittivat riittämättömistä resursseista sodan ai- den käyttöön heti tuoreeltaan.61 Smythin raportti kana ja sen jälkeen. Pulaa ja niukkuutta oli ei kuitenkaan avannut suomalaisille ovia tiedon monesta eri asiasta, ei ainoastaan teknillisten ytimeen. Kari Miekkavaara kirjoittaa, että maa- tieteiden tutkijoista ja tutkimusvaroista. sotakoulua62 varten laadittiin tammikuussa 1946, eli vajaat puoli vuotta Hiroshiman ja Nagasakin 3.2 Hiroshiman välittömät vaikutukset pommitusten jälkeen, selostus atomipommista. Smythin raportti oli luonnollisesti raportin laati- 3.2.1 Puolustusvoimat jan käytössä. Vaikka selvitys oli varsin seikkape- Vesa Tynkkynen on osoittanut, että puolustusvoi- räinen, se perustui monen välikäden kautta saa- missa annettiin elokuun 13. päivänä 1945 käsky tuihin tietoihin, ja arviot aseen mahdollisesta atomiaseen kehityksen seuraamisesta ja saatujen käytöstä olivat epäselviä. Miekkavaaran mukaan tietojen raportoinnista pääesikunnalle.58 Tietoa erityisen mystisinä koettiin atomipommin radio- saatiin hankituksi lukuisista eri lähteistä, mutta aktiiviset vaikutukset, joiden ominaisuuksia ja pääosin kaikki informaatio perustui julkiseen ma- merkitystä ydinräjähdykseen liittyvänä ilmiönä teriaaliin, jopa sanomalehtiartikkeleihin. Suoma- ei ”pitkiin aikoihin osattu kokonaisvaltaisesti ar- laiset tiedemiehet saivat kuitenkin varsin nope- vioida”.63 asti Hiroshiman ja Nagasakin pommien jälkeen Ydinaseiden mekaaniset vaikutukset eli pai- tietoa uudesta atomiaseesta, kun Yhdysvaltain neaalto ja polttosäteily tulivat nopeasti pääesi-

57 Jauho 1999, 100–101.

58 Tynkkynen Vesa, Hyökkäyksestä puolustukseen. Taktiikan kehittymisen ensimmäiset vuosikymmenet Suomessa, Maanpuolus- tuskorkeakoulu, Helsinki 1996, 354.

59 Laurila 1967, 36.

60 “British scientists share in the credit for this notable achievement. Reports received from the British, and the visit by the visit group [Los Alamosiin, AA] in the winter of 1941–1942, clarified a number of points. At that time the British were planning a diffusion separation plant themselves so that the discussions with F. Simon, R. Peierls [brittiläisiä tutkijoita, AA] and others were particularly valuable. Feinberg J.G, The Atom Story. Being the Story of the Atom and the Human Race. Philosophical Library, New York 1953, 159.

61 Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

62 Nykyinen kadettikoulu.

63 Miekkavaara Kari, Ydinaseen varjosta liekehtivälle taistelukentälle. Suomen puolustusvoimien ja väestönsuojelun suhtautuminen joukkotuhoaseisiin ja varautuminen niiden uhkaan toisen maailmansodan päättymisestä 1970-luvun alkuun, lisensi- aattitutkimus, Turun yliopisto, Suomen historia 1999, 26, 28.

25 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 kunnan tietoon. Yleispiirteistä tietoa oli muuten- jä voi valita murtokohtansa entistä vapaammin, kin varsin paljon tarjolla. Miekkavaaran mukaan esim. puolustajan heikomman kohdan sijasta sen jotkin suomalaiset upseerit saivat nähdä Helsin- vahvimman”, Simelius kirjoitti.67 gissä lyhytelokuvan Hiroshiman ja Nagasakin tu- Simeliuksen ajattelumaailmassa taktisia ydin- hosta jo lokakuussa 1945.64 Vain Yhdysvalloilla oli aseita olisi voitu käyttää normaalissa kenttäolo- vuonna 1945 mahdollisuuksia tällaisten elokuvi- suhteissa. Atomitykillä olisi ensin ammuttu, ja en esittämiseen. Helsingissä järjestetty elokuva- omat joukot olisi sitten lähetetty taistelukentälle. näytös oli tyypillinen osoitus Yhdysvaltojen alka- Käsitys osoittaa, ettei ainakaan Simeliuksella ol- vasta kylmästä propagandasodasta. Kari Miekka- lut tietoa taktisten ydinaseiden säteilyvaikutuk- vaaran mukaan puolustusvoimissa tehtiin jouk- sista. Samaa osoittavat artikkelin yhteydessä jul- kotuhoaseisiin liittyvää tutkimustyötä välittö- kaistut kaaviokuvat, joilla esitetään, että poteroi- mästi sodan jälkeen lähinnä kahdessa eri laitok- hin kaivautunut joukko pystyisi suojautumaan 20 sessa. Toinen niistä oli Puolustusvoimain kemial- kilotonnin – saman suuruisen kuin Hiroshimaan linen laboratorio ja toinen Sotakorkeakoulu.65 Jäl- pudotettu atomipommi – ydinräjähdykseltä vain kimmäinen aloitti sodan vuoksi keskeytyneen toi- 700–800 metrin päässä räjähdyspaikasta.68 Nyky- mintansa uudelleen vuoden 1946 alussa. Miekka- tietämyksen valossa tulkinta on varsin epärealis- vaaran mukaan sotakorkeakoulussa tehdyistä tinen ja osoittaa, että Simeliuksen käytössä ei tutkimusraporteista voi päätellä, ettei edes kor- varmasti ollut tutkittua tietoa ydinaseiden vaiku- keakouluihin ja yliopistoihin ollut vielä 1940- tuksista. luvulla saatu hankituksi paljoakaan ydinasetta koskevaa kirjallisuutta. Esimerkiksi vielä vuonna 3.2.2 Puolustusrevisiotoimikunta 1950 sotakorkeakoulun diplomityössään nykyai- Valtioneuvosto oli asettanut 24.5.1945 puolustus- kaisen sodan vaikutusta linnoittamiseen tutkinut revisiotoimikunnan69 valmistelemaan Suomen Reino Arimo joutui toteamaan, että atomipommis- puolustusvoimien uudelleenjärjestämistä. Se jätti ta oli saatavissa hyvin ristiriitaista tietoa ja että mietintönsä vajaat neljä vuotta myöhemmin, aseen kehitys oli vasta alussa.66 10.3.1949. Toimikunta oli siis asetettu muutamia Tästä on osoituksena esimerkiksi elokuussa kuukausia ennen Hiroshiman ja Nagasakin pom- 1955 ilmestynyt suomalaisten teknikkojen seuran mituksia, ja mietintö jätettiin ennen kuin Neu- julkaiseman Teknillisen aikakauslehden puolus- vostoliitto oli ensimmäisen atomipomminsa rä- tustekniikkaa käsittelevä erikoisnumero. Kenraa- jäyttänyt. Miekkavaara huomauttaa aivan oikein, limajuri ja jalkaväen tarkastaja, sittemmin puo- että komitean työn aikana, ja eduskunnan sen lustusvoimain komentaja Sakari Simelius kirjoit- mietintöä käsitellessä, kylmä sota oli jo täydessä ti atomiaseiden kehittymisestä toisen maailman- vauhdissa, suurvaltojen ristiriidat olivat jo selväs- sodan jälkeen. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan ti näkyvissä ja ydinasepropagandaa levitettiin Simelius arvioi atomiaseita lähinnä taktisina monelta suunnalta. aseina. ”Atomipommi merkitsee tulivoiman erit- Puolustusrevisiotoimikunnan rooli joukkotu- täin suurta keskittymistä sekä ajallisesti että hoaseiden uhkaan varautumisessa oli varsin kes- paikallisesti. Seurauksena tästä on, että hyökkää- keinen välittömästi sodan jälkeen, sillä eduskun-

64 Miekkavaara 1999, 27.

65 Nykyinen maanpuolustuskorkeakoulu.

66 Miekkavaara 1999, 47.

67 Kenraalimajuri Sakari Simeliuksen artikkeli Sotateknillinen kehitys ja jalkaväen taktiikka toisen maailmansodan jälkeen, Teknillinen aikakauslehti, puolustustekniikan numero, 16/25.8.1955, 330–340.

68 Sama, 336–337.

69 Puolustusrevisio oli parlamentaaris-sotilaallinen komitea, joka sai tehtäväkseen ”tutkia maanpuolustuksen nykyisen järjestelyn tarkoituksenmukaisuutta sekä valmistaa ehdotus sen uudelleenjärjestelyksi, mikäli aihetta on” (…) Komitea nimitettiin 1920-luvulla toimineen edeltäjänsä mukaisesti. Visuri 1994, 56.

26 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 STUK- YTO-TR 201 nan puolustusvaliokunnan pöytäkirjoista ei käy tyi sotilaallisia velvoitteita. Näiden lisäksi oli ilmi, että puolustusvaliokunta olisi ottanut atomi- voimassa myös Ahvenanmaan saarten linnoitta- aseisiin minkäänlaista kantaa vuosina 1945– mattomuutta ja neutralisoimista koskeva sopi- 1952.70 Puolustusrevision mietinnössä (10.3.1949) mus, joka tehtiin Kansainliiton aloitteesta Itäme- otettiin kantaa myös joukkotuhoaseisiin. Atomi- ren ympärysvaltojen kesken vuonna 1921. Voi- pommin, massahyökkäysten, lentoaseen ja tule- massa oli myös Suomen ja Neuvostoliiton välinen vaisuudessa myös kaukorakettien ja robottipom- sopimus Ahvenanmaan saaristosta vuodelta 1940. mien arveltiin aiheuttavan aikaisempaa suurem- Lisäksi Suomea sitoivat vuodesta 1955 lähtien paa tuhoa. Puolustusrevisio totesi myös, että Suo- YK:n peruskirjan sotilaalliset artiklat 41–51 Suo- messa voitiin rakentaa atomipommin kestäviä men tultua YK:n jäseneksi. suojia kaikkialle.71 Puolustusrevisiokomitea otti Kolmella viime mainitulla sopimuksella ei kui- omassa mietinnössään huomioon myös väestön- tenkaan ollut mitään merkitystä ydinasekysy- suojelun ja ehdotti erillisen toimikunnan asetta- mysten kannalta. Sen sijaan Pariisin rauhansopi- mista tutkimaan väestönsuojelukysymyksiä. Re- muksen velvoitteet ovat Suomen kannalta varsin vision mielestä rintaman takaiset massapommi- yksiselitteisiä. Sopimuksen sotilaallinen osuus si- tukset ja atomipommi olivat erityinen uhka sivii- sältää miltei yksinomaan erilaisia toimintava- liväestölle. Siksi väestönsuojelusta olisi kehitettä- pautta rajoittavia määräyksiä. Ensinnäkin 15. vä tulevaisuudessa oma maanpuolustushaaransa, artiklassa kielletään puolustusvoimiin kuulumat- joka olisi liitettävä yhteen ilmavoimien kanssa toman henkilökunnan koulutus.73 Tätä artiklaa yhdeksi sen aselajiksi.72 erittäin tiukasti tulkitsemalla Suomelta olisi mahdollisesti voitu kieltää siviilien suorittama 3.3 Pariisin rauhansopimus ja YYA ydinaseisiin liittyvä tutkimus valtion tutkimus- Puolustusrevision määrittelemä joukkotuhoasei- laitoksissa, koska tällainen toiminta olisi voitu den uhkakuva muodostui ohjenuoraksi, jonka pe- tulkita sotilaskoulutuksen antamiseksi puolustus- rusteella puolustusvoimissa ryhdyttiin suunnitte- voimiin kuulumattomille henkilöille. Vieläkin yk- lemaan myös ydinaseiden seurannan organisoin- siselitteisempi on 17. artikla. Siinä Suomelta kiel- tia. Se ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä, sillä letään muun muassa atomiaseet, omalla käyttö- tutkittua tietoa oli edelleen erittäin vaikea hank- voimallaan kulkevat tai ohjattavat ammukset kia, eivätkä Suomen viranomaiset vielä tässä vai- [muun muassa erilaiset ohjukset, AA] ja niiden heessa olleet varmoja siitä, millaista tutkimustoi- laukaisulaitteet, kosketuksetta räjähtävät meri- mintaa Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopi- miinat ja torpedot, miehitettävät torpedot, sukel- muksen puitteissa voitaisiin harjoittaa. lusveneet ja erikoistyyppiset rynnäkköalukset.74 Edellä mainitut sopimukset olivat toisen maa- Pariisin rauhansopimuksen 17. artikla kielsi ilmansodan jälkeen käytännössä ainoat Suomen Suomelta atomiaseet yksiselitteisesti, joten on solmimat kansainväliset sopimukset, joihin sisäl- varsin luonnollista, että myös ydinenergiaa käsit-

70 Miekkavaara 1999, 36. “Lähimmäksi joukkotuhoaseita ja niiden uhkaa päästiin puolustusvaliokunnan kokouksessa 8. huhtikuuta 1952. Silloin kokouksen yhtenä asiana käsiteltiin suojelutoimiston perustamista pääesikuntaan.”

71 Miekkavaara 1999, 38.

72 Sama.

73 ”Suomen maavoimiin, sotalaivastoon tai ilmavoimiin kuulumattomat henkilöt älkööt saako minkäänlaista liitteessä II määriteltyä maa-, sotalaivasto- taikka ilmasotakoulutusta.” 15. artikla. SopS 20/1947 Rauhansopimus Suomen kanssa. Allekirjoitettu Pariisissa 10.helmikuuta 1947 . Tulostettu 26.3.2003.

74 ”Suomi älköön pitäkö, valmistako tai kokeilko mitään atomiasetta, minkäänlaisia omalla käyttövoimallaan kulkevia taikka ohjattavia ammuksia tai sellaisia laitteita, jotka liittyvät niiden laukaisemiseen (paitsi sellaisia torpeedoja ja torpeedojen laukaisemislaitteita, jotka kuuluvat tämän sopimuksen sallimien sota-alusten tavanomaiseen aseistukseen), kosketuksetta räjähtäviä herkkyysmekanismin avulla sytytettäviä merimiinoja tai torpeedoja, miehitettäviä torpeedoja, sukellusveneitä taikka muita veden alla kulkevia aluksia, moottoritorpeedoveneitä tai erikoistyyppisiä rynnäkköaluksia.” 17. artikla. SopS 20/ 1947, Rauhansopimus Suomen kanssa. Allekirjoitettu Pariisissa 10. helmikuuta 1947. . Tulostettu 26.3.2003.

27 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 televää tutkimustoimintaa olisi ollut varsin vai- vä se Suomen rajojen sisäpuolella sopimuksen keaa käynnistää. Rauhansopimuksen toiselle osa- määrittelemien velvoitusten mukaisesti tarpeen puolelle (keskeisimpinä Neuvostoliitto, Britannia vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä ja Yhdysvallat) olisi ollut hyvin vaikeaa perustel- sen kanssa [kursivointi AA]. Neuvostoliiton anta- la, miksi Suomessa tehdään ydinenergiaan liitty- masta avusta sopimusosapuolet sopivat keske- vää tutkimusta, kun maa ei saa pitää ydinaseita nään.75 hallussaan. 1950-luvun alussa ydinenergia liitet- YYA-sopimuksen ensimmäinen artikla siis vel- tiin vielä erittäin kiinteästi juuri sotilaskäyttöön, voitti Suomea puolustamaan aluettaan ”kohdista- sillä rauhanomainen ydinenergian käyttö ei ollut en kaikki käytettävissä olevat voimansa”. Ydin- vielä yleistynyt. Pariisin rauhansopimuksen li- aseiden aikakaudella tämä olisi voinut merkitä säksi Suomen sotilaspoliittista asemaa sääteli hy- myös korkeaa teknillisen ja tieteellisen tiedon vin keskeisesti vuodesta 1948 lähtien sopimus tasoa ydinaseista. Jos sopimusta haluaa tulkita ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä oikein laveasti ja tarkoitushakuisesti, YYA-sopi- avunannosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä mus kehottaisi Suomea hankkimaan mahdolli- (YYA-sopimus). Pariisin rauhansopimukseen ver- simman laajat ja perusteelliset tiedot ydinaseista, rattuna YYA-sopimus oli sikäli varsin mielenkiin- jotta maan puolustaminen olisi mahdollista. Toi- toinen, että rauhansopimuksen sisältäessä pää- saalta Pariisin rauhansopimus tämän yksiselit- asiassa sotilaallisia rajoituksia. teisesti kieltää. On myös huomattava, että YYA- YYA-sopimus sisälsi oikeastaan aivan päinvas- sopimus edellyttää Suomelta maan puolustamista taisia velvoitteita. Sopimuksen alkulauseessa ni- ”tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai mittäin todetaan Suomen pyrkimys pysyä erossa yhdessä sen kanssa.” YYA-sopimuksen artiklat suurvaltojen eturistiriidoista. Tämä edellytti tiet- olivat suomalaisten tiedemiesten mielessä kyl- tyjä sotilaallisia toimenpiteitä siinä vaiheessa, män sodan aikana. Erityisesti YYA-sopimuksen jolloin Suomi mahdollisen sodan puhjettua pyrki- toinen artikla76, jossa Suomi ja Neuvostoliitto vel- si noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia [kes- voitettiin neuvottelemaan keskenään siinä tapa- keisimpinä Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopi- uksessa, että ensimmäisessä artiklassa tarkoite- mus]. Kuten varsin tunnettua on, YYA-sopimuk- tun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu, sen ensimmäisessä artiklassa Suomi velvoitetaan toimi monien mielessä perusteluna sille, että suo- siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto malaistenkin tulee saavuttaa laaja tietämys ydin- Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyök- aseista ja niiden toiminnasta, vaikka ydinaseita käyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa ei Suomeen hankittaisikaan. liitossa olevan valtion taholta, uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona taistelemaan 3.4 Kohti asevarustelua ja 1950-lukua hyökkäyksen torjumiseksi [kursivointi AA]. Täl- Pääesikunnalla oli tiedossaan perusteet joukkotu- löin Suomen on kohdistettava kaikki käytettävis- hoaseista vastaan suoritettavien suojelutoimenpi- sä olevat voimat puolustamaan alueensa koske- teiden suunnittelun ja ohjeistuksen laatimisen mattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tehtä- käynnistämiseksi jo ennen Korean sotaa. Toimin-

75 ”Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskematto- muutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa. Yllämainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.” 1. artikla. SopS 17/1948 Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasaval- tain Liiton välillä. Allekirjoitettu Moskovassa 6. huhtikuuta 1948. . Tulostettu 26.3.2003.

76 “Korkeat sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.” 2. artikla. SopS 17/1948 Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä. Allekirjoitettu Moskovassa 6. huhtikuuta 1948. . Tulostettu 26.3.2003.

28 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 STUK- YTO-TR 201 ta kuitenkin keskittyi lähinnä kemialliselta so- mahdollisuuksista – ja erityisesti sen Ruotsille dalta suojautumiseen. Pääesikunta oli kiinnostu- aiheuttamasta uhkasta, kun Ruotsi kerran käytti nut vähemmän atomipommista kuin taistelukaa- runsaasti resurssejaan oman atomiaseensa kehit- suilta suojautumisesta. Pääesikunnan asiakirjois- tämiseen. Enemmän kuin ruotsalaisten puolus- sa ei ole merkintöjä siitä, että atomipommista oli- tuskomitean mietintö, pääesikunnan väestönsuo- si systemaattisesti pyritty hankkimaan tietoja. jelukäskyn puutteellisuuteen lienee vaikuttanut Järjestelmällinen tiedonhankinta olisi tuskin voi- tietämättömyys atomipommin ominaisuuksista. nut olla mahdollistakaan, sillä millekään pääesi- Miten puolustusvoimissa olisi tiedetty, kuinka kunnan osastolle tai toimistolle ei ollut käsketty atomiaseet toimivat ja vaikuttavat, kun edes ra- atomisuojelun seuraamista ja kehittämistä. 77 diokemian ja ydinfysiikan johtavat suomalaiset Miekkavaara tulkitsee, että pääesikunta kat- tutkijat eivät vielä tässä vaiheessa sitä tienneet? soi atomipommin olevan niin kaukainen uhka, Miekkavaara tulkitsee, että puolustusvoimien ettei siitä ollut syytä huolestua. Kun Neuvostoliit- suhtautumisessa joukkotuhoaseisiin alkoi Korean to sai oman pomminsa valmiiksi, tilanne muuttui. sodan aikana tapahtua muutos. Osoituksena täs- Tästä huolimatta atomiaseen ei katsottu uhkaa- tä hän pitää insinöörieverstiluutnantti Aulis Ha- van Suomen, sen väestön ja puolustusvoimien vulinnan johtaman turmantorjuntatoimikunnan joukkojen turvallisuutta. Yhtenä osoituksena täs- määritelmää vuodelta 1951. Sen mukaan turma- tä on pääesikunnan väestönsuojelukäsky vuodel- aseita olivat taistelukaasut, atomiase ja radioak- ta 1951. Suunnitelmassa otettiin huomioon kaa- tiiviset aineet, biologiset aseet, polttoaseet ja sunpuhdistus ja kaasutiedustelu, mutta säteily- myrkkysavut. Toimikunnan esitys osoitti, että ai- suojelusta ei mainita sanaakaan.78 nakin sen jäsenet tiesivät, mitkä uuden vuosi- Miekkavaara arvelee, että Ruotsin esimerkki kymmenen alkaessa olivat joukkotuhoaseiden ai- ja ruotsalaisen puolustuskomitean mietteet vuo- heuttamat riskit ja uhkat. delta 1945 olisivat tässä yhteydessä voineet vai- Pääesikunnan päättäjien mielestä atomipom- kuttaa Pääesikunnan näkemykseen. Ruotsin puo- mi oli kuitenkin strateginen ase, jonka käyttö lustuskomitean mietinnössä vuodelta 1945 nimit- uhkasi ensisijaisesti siviiliväestöä ja asutuskes- täin todettiin, että alkanut rauhankausi olisi pit- kuksissa sijaitsevia varuskuntia. Tästäkin asiasta kä, eikä sotatekniikan kehitys ollut vielä mullis- oli kuitenkin esitetty erilaisiakin näkemyksiä, ku- tanut sodankäynnin muotoja. Tämä tulkinta kuu- ten edellä mainittu kenraalimajuri Sakari Simeli- lostaa varsin kaukaa haetulta. Jos puolustusvoi- uksen artikkeli osoittaa. Siinä ydinaseita käsitel- missa oli kerran seurattu koko 1940-luvun lopun tiin nimenomaan taktisina aseina.79 Tätä taustaa ajan atomiaseiden kehitystä, kuinka Ruotsin puo- vasten Miekkavaara tulkitsee täysin erheellisesti, lustuskomitean mietintö useiden vuosien takaa että suojautuminen atomipommia vastaan olisi olisi voinut vaikuttaa Suomen puolustusvoimain ensi sijassa ollut väestönsuojelukysymys, eikä väestönsuojelukäskyyn? niinkään sotilaallinen.80 Simeliuksen artikkeli Mikäli näin olisi ollut, olisi tilanne erittäin atomiaseista taktisina taisteluvälineinä kertoo paradoksaalinen, Ruotsissa valmisteltiin omaa jostain aivan muusta kuin Miekkavaaran kuvaa- atomipommia samoihin aikoihin, eli ajateltiin täy- masta ajattelutavasta. sin päinvastoin kuin vuoden 1945 puolustuskomi- Huhtikuussa 1952 pääesikunnan koulutus- tean mietinnössä. Ruotsalaisten näkökulmasta osaston päällikkö, eversti Lauri Haanterä ja ope- rauhan tila vaikutti varsin epävarmalta ja he ratiivisen osaston päällikkö Lauri Sauramo neu- olivat lisäksi vakuuttuneet uuden sotatekniikan vottelivat alueellisen maanpuolustuksen järjeste-

77 Miekkavaara 1999, 54.

78 Miekkavaara 1999, 57.

79 Simeliuksen artikkeli Teknillisessä aikakauslehdessä , 16/25.8.1955, 330–340.

80 Miekkavaara 1999, 58–59. ”Suojautumista atomipommia ja ilmapommituksia vastaan pidettiin muista joukkotuhoaseista poikkeavana erillisenä kysymyksenä. pääesikunnan mielestä taistelujoukkoja uhkasivat vain taistelukaasut, joiden merkityksen uskottiin kuitenkin vähentyneen.”

29 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 lyistä. Laaditussa muistiossa viitattiin epäsuoras- 1956 sotakorkeakoulussa tehtiin neljä joukkotu- ti turma-aseisiin mainitsemalla kaukorakettien hoaseita ja niiden operatiivis-taktisia vaikutuksia massakäytön siviiliväestön suojelulle aiheutta- koskevaa diplomityötä. Valtaosa lähdemateriaa- mista suurista vaatimuksista sekä vihollisen lista oli hankittu koti- ja ulkomaisista sotilasaika- mahdollisuuksista tuhota tuotantolaitokset, lii- kauslehdistä. Vaikka diplomityöt olivat tuoreita, kenneyhteydet ja vaikeuttaa joukkojen siirtoja. ne toistivat jo julkaistuja uutisia ja artikkeleita.83 Muistio osoitti selkeästi, että Pääesikunnan Diplomitöissä esitettiin nykytiedon valossa räike- everstiportaassa ja osastopäällikkötasolla pidet- ästi vääriä päätelmiä. Kapteeni Ensio Koivisto oli tiin joukkotuhoaseita vielä huhtikuussa 1952 niin tarkastellut atomiaseen vaikutusta maavoimien vähämerkityksisinä, että suojelu- ja suojautumis- taisteluun. Koiviston mukaan taktinen atomiase kysymykset niitä vastaan voitiin hoitaa muiden ei ollut kaikkea tuhoava, vaan sen vaikutuksia tehtävien ohessa.81 voidaan ajoissa suoritetuilla toimenpiteillä rajoit- Miekkavaaran mukaan vaikuttaa siltä, ettei- taa tuntuvasti. Myös hyvällä kurilla ja taistelu- vät ydinaseet ainakaan ennen Korean sotaa olisi moraalilla olisi Koiviston mielestä ollut suuri puolustusvoimien ylimmän johdon käsityksen merkitys. mukaan olleet uhka Suomelle. Ylin johto ei ollut Koiviston näkemykset perustuvat lähinnä ar- kiinnostunut ydinaseista. Sotakorkeakoulun opet- veluihin, sillä vielä 1970-luvullakin Suomessa tut- tajakunta julkaisi vuonna 1950 kantahenkilökun- kittiin Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelu- taan kuuluville upseereille tarkoitetun käsikir- kunnan toimesta ydinräjähdyksen vaikutuksia jan. Kirja ei ollut virallinen ohjesääntö, mutta se linnoitusrakenteisiin.84 Näin ollen Koivistolla ei oli tarkoitettu korvaamaan sekä vanhentunut ollut mitään mahdollisuuksia laskea ydinräjäh- kenttäohjesääntö että taistelua käsittelevän ohje- dyksen vaikutuksia linnoitteisiin, koska pommin säännön puute. Puolustusvoimain komentaja oli räjähdysvaikutuksia ei tarkoin tunnettu. Tietä- antanut suostumuksensa kirjan julkaisemiseen ja mys ydinaseiden laadusta ja tuhovaikutuksesta käyttämiseen koulutuksessa. Upseerin käsikirjas- levisi varsin hitaasti. Vielä vuonna 1959 järjeste- sa käsiteltiin muutaman sivun verran ydinaseita. tyssä Taistelukoulun, viestirykmentin ja panssa- Kirjassa otettiin huomioon mahdollisuus, että riprikaatin yhteisessä sotaharjoituksessa harjoi- ydinasetta voitaisiin käyttää operatiivisesti. Kir- teltiin vihollisen takaa-ajoa, johon liittyi vesistön jassa myös todettiin, että ydinräjäytyksen säteily- ylittäminen. Joukkojen ylimenoa tuettiin kuvaa- vaikutus voi olla suhteellisen pitkäaikainen. Kun malla omien joukkojen tekemä viiden kilotonnin ajankohtaista ohjesääntöä ei ollut, voidaan upsee- taktinen ydinaseisku vihollisen puolustusasemiin rin käsikirjaa pitää puolivirallisena ohjesääntö- vesistön toisella puolella. Varsin kuvaavaa 1950- nä.82 luvun ja 60-lukujen vaihteen ajattelulle oli, että Yhteenvedon omaisesti voidaan todeta, että pommin alle jäänyt vihollinen onnistui rajoitta- puolustusvoimissa seurattiin jonkin melko tar- maan hyökkäävän joukkueen murtautumisen ja kastikin alan ulkomaista kirjoittelua, kirjoitettiin kykeni ryhmittämään joukkonsa vastahyökkäyk- itse artikkeleita ja keskityttiin lähinnä väestön- seen. Miekkavaaran mukaan hänen esimerkki- suojelullisiin toimiin. Sen sijaan puolustusvoimis- nään käyttämänsä sotaharjoitus osoitti, ettei puo- sa ei tehty varsinaista tieteellistä tutkimusta, lustusvoimissa riittävästi tunnettu ydinaseiden joka olisi tähdännyt ydinaseiden ominaisuuksien vaikutuksia, kuten presidentti Kekkonen oli epäil- tarkkaan selvittämiseen. Esimerkiksi vuonna lyt.85

81 Miekkavaara 1999, 60–61.

82 Miekkavaara 1999, 63–64.

83 Miekkavaara 1999, 92–93.

84 Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan pääsihteerin Matti Vuorion haastattelu 15.11.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa; Matinen raporttisarja A/ 1/A/76 Virtamo Jorma, Ydinräjähdyksen vaikutukset, Matine, Helsinki 1976.

85 Miekkavaara 1999, 124–125. ”Taistelukoulun toukokuussa 1959 johtamasta sotaharjoituksesta on todettavissa, kuinka

30 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 STUK- YTO-TR 201

3.5 Atomiaseet ja poliittinen johto sa olisi heti sodan jälkeen harjoitettu ydinaseisiin Suomen tasavallan presidenttinä elokuussa 1945 liittyvää tutkimusta, olisi se melko todennäköi- toiminut C.G.E Mannerheim ei muistelmissaan sesti tullut valvontakomission tietoon Neuvosto- ole maininnut mitään atomipommista.86 Hänellä liiton tiedustelun kautta. Valvontakomissio tus- oli noihin aikoihin varmasti paljon muutakin aja- kin olisi tällaista aktiviteettia hyväksynyt. teltavaa. Mannerheimia presidenttinä seurannut Neuvostoliitto saavutti nopeasti Yhdysvaltain J.K. Paasikivi ei myöskään julkaistujen päiväkir- tason ydinasevarustelussa. Keski-Aasiassa, Ka- jojensa perusteella ole ottanut kantaa Hiroshiman zakstanin neuvostotasavallassa sijaitsevalla Se- ja Nagasakin tuhoon.87 Elokuussa 1945 Suomen mipalatinskin koealueella räjäytettiin Neuvosto- poliittinen johto oli kiireinen tehdessään yhteis- liiton ensimmäinen ydinlataus 29. elokuuta 1949. työtä maassa toimivan liittoutuneiden valvonta- Huomionarvoista on, ettei Paasikivi pannut mer- komission (LVK)88 kanssa. Paasikiven ja oikeus- kille Neuvostoliiton ensimmäistä ydinkoetta.90 ministeri Kekkosen ajatuksia täytti myös kiistel- Kun Neuvostoliitosta tuli ensimmäisen ydinko- ty ja vaikea kysymys sotasyyllisten tuomisesta oi- keensa myötä toinen ydinasevaltio Yhdysvaltojen keuden eteen. Poliittisen johdon näkökulmasta rinnalle ja se alkoi vahvistaa asemaansa suurval- Suomen tulevaisuutta uhkasi moni muukin asia: tana, Yhdysvalloille kävi selväksi, etteivät ydin- vaaran vuosien epävakaa sisäpoliittinen tilanne asesalaisuudet olleetkaan pysyneet yksinomaan ja kommunismin uhka aiheutti Paasikivelle pal- heidän hallussaan. Kilpavarustelu keskittyi lä- jon enemmän päänsärkyä kuin kaukainen atomi- hinnä kolmeen osa-alueeseen: yhä tehokkaampi- pommi. en pommien rakentamiseen, niiden kuljetusjär- Toisaalta myös valvontakomission toiminta it- jestelmien kehittämiseen ja ydinaseiden levittä- sessään asetti ehtoja suomalaisten aktiviteetille miseen liittolaisille. Juuri näiden seikkojen ympä- ydinaseiden tutkimuksen suhteen. Valtuuksiensa rille keskittyivät myös useimmat ydinaseisiin liit- mukaisesti valvontakomissio tarkasti kaikki Suo- tyvät kylmän sodan kriisit ja aserajoitusneuvotte- men tärkeimmät esikunnat, joukot, laitokset ja luiden ponnistelut. varastot. Valvontakomissiolle luovutettiin myös Ydinaseohjelmia käynnistettiin edellä mainit- suuri määrä asiakirjoja ja karttoja. Pekka Visurin tujen lisäksi monessa muussakin maassa, kuten mukaan esikunnissa ei juuri mikään salainen- Ruotsissa.91 Suomessa ydinaseoptio ei tullut kysy- kaan asiakirja ollut turvassa tarkastajilta, joten mykseen missään vaiheessa. Maan hallitusta sitoi käytäntö opetti varomaan panemaan paperille kaksi sopimusta: Pariisin rauhansopimus vuodel- mahdollisesti raskauttavia tietoja.89 Jos Suomes- ta 1947 ja Neuvostoliiton kanssa solmittu YYA-

vähän ydinräjähteen vaikutuksista loppujen lopuksi tiedettiin ja kuinka niistä vähät välitettiin. (…) Ajattelun puutetta osoitti myös se, etteivät harjoituksen suunnittelijat ja sitä johtaneet ymmärtäneet ydinräjähteen, myös ilmaräjähteen aiheuttavan suuria ja vaikeasti ylitettäviä murrokoita ja kesäoloissa metsäpaloja. Ne ja tuhoalueella oleva jälkisäteily olisivat tehokkaasti estäneet hyökkäyksen ja antaneet todellisessa tilanteessa johtajille runsaasti päänvaivaa.”

86 Mannerheim Carl Gustav Emil, Suomen marsalkan muistelmat: G. Mannerheimin muistelmien I–II kansanpainos. Otava, Helsinki 1993.

87 Blomstedt Yrjö; Klinge Matti (toim.), J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944–1956, Osa I 28.6.1944–24.4.1949, WSOY, Porvoo 1985.

88 Neuvostoliiton ja Britannian edustajista koottu niin sanottu Liittoutuneiden valvontakomissio (LVK) saapui Suomeen pian Moskovan välirauhansopimuksen allekirjoittamisen (19.9.1944) jälkeen. Valvontakomission tehtävänä oli nimensä mukaisesti valvoa, että suomalaiset panisivat täytäntöön välirauhansopimukseen lukuisat ehdot. Hotelli Torniin majoittuneen valvontakomission puheenjohtajana toimi pahamaineinen Leningradin entinen puoluejohtaja, kenraalieversti Andrei A. Zhdanov. Valvontakomissio poistui Suomesta pian Pariisin rauhansopimuksen ratifioinnin jälkeen (29.9.1947). Yleisesitys valvontakomissiosta Nevakivi Jukka, Zhdanov Suomessa. Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu. Otava, Helsinki 1995.

89 Visuri Pekka, Puolustusvoimat kylmässä sodassa. Suomen puolustuspolitiikka vuosina 1945–1961. WSOY, Helsinki 1994, 27.

90 J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944–1956, Porvoo 1985.

91 Jonter 2001; Jonter 2002; Agrell 2002.

31 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 sopimus. Ensiksi mainittu kielsi Suomelta mah- kuuhun 1949 oli epäonnistunut, ja siten ensim- dollisuuden ydinaseiden hallussapitoon92, jälkim- mäinen vakava kylmän sodan kriisi oli päättynyt mäinen leimasi koko sodanjälkeisen ajan ulko- ja länsivaltojen eduksi. Naton perustaminen vahvis- turvallisuuspolitiikkaa Suomessa – eivätkä ydin- ti läntisen maailman itsevarmuutta. Kylmän so- aseet istuneet siihen kuvioon. Pariisin rauhanso- dan keskipiste oli vielä 1940-luvun lopulla – en- pimus leimasi Suomessa osaltaan myös ydinfysii- nen Korean sodan syttymistä 1950 -Euroopassa. kan ja radiokemian tutkimusta. Koska sopimus Länsivallat pystyivät ilmasillan avulla huolta- kielsi Suomelta ydinaseet, aluksi oli epäselvää, maan Berliiniä ja luomaan samalla poliittiset ja saisiko Suomeen perustaa edes ydinenergian rau- taloudelliset edellytykset Saksan liittotasavallan hanomaisen käytön tutkimukseen tarkoitettua perustamiselle miehitysvyöhykkeillään. Tilanteen tutkimusreaktoria. kiristyminen vuoden 1948 kuluessa muutti Yh- Ydinasepropaganda oli varsin voimakasta ase- dysvalloissa ilmapiirin suotuisaksi Euroopan puo- varustelukilvan kiihtyessä 1950-luvun alussa. lustamiseksi amerikkalaisin asevoimin, eikä Neu- Myös Suomen elokuvateattereissa esitettiin niin vostoliitossa tällaista kehitystä voitu katsoa hy- sanottuja non stop -filmejä, joissa katsojat näki- vällä.94 vät atomitykin ampuvan kranaatin räjähdyksiä Neuvostoliiton Suomen-politiikka jyrkkeni ja niiden synnyttämiä sienimäisiä räjähdyspilviä. vuoden 1949 jälkipuoliskolla. Kimmo Rentolan Atomiaseiden, erityisesti elokuvissa esitettyjen mukaan taustalla oli Stalinin ulkopolitiikan ylei- taktisten ydinaseiden, tuhovaikutusten mahdollinen tiukkeneminen95, olihan Stalinin kohdattava suus tuli suomalaisen yleisön tietoisuuteen, sen se tosiasia, että Neuvostoliitto ei ollutkaan kyen- sijaan tutkittua tieteellistä tietoa niiden todelli- nyt kyennytkään estämään Saksan liittotasaval- sista ominaisuuksista oli vaikea saada. lan perustamista 1. syyskuuta ja Naton perusta- Kari Miekkavaara on pohtinut, miksi presi- mista edellisenä vuonna. Suomen kannalta oli dentti Paasikivi ei ottanut selkeää kantaa atomi- erityisen hankalaa se, että Saksan jälleenaseista- pommiin ja Suomen puolustusmahdollisuuksiin. minen oli tulossa ajankohtaiseksi, koska YYA- Miekkavaara ihmettelee, miksi Paasikivi salli ”vä- sopimuksessa viitattiin Saksan tai sen liittolais- estönsuojelun jättämisen retuperälle, vaikka tiesi ten hyökkäyksen aiheuttamaan uhkatilanteeseen pommin tuhovaikutuksen”.93 1940-luvun lopulla ja sitä myöten Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimuksen solmimisen jälkeen 1948 maail- konsultaatioihin. Pekka Visurin mukaan toinen manpoliittinen tilanne kiristyi, eikä se voinut olla erityinen vaaratekijä oli Suomen ilmatilan merki- vaikuttamatta Suomen ja Neuvostoliiton suhtei- tyksen kasvu Yhdysvaltain strategisten ilmavoi- siin. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välejä kiristi mien mahdollisena ylilentoreittinä. Norjan liitty- erityisesti Pohjois-Atlantin liiton Naton perustaminen Natoon toi osaltaan uutta sotilaallista pai- minen vuonna 1948. Sodan mahdollisuus oli edel- noa pohjoisille alueille.96 leen olemassa, vaikka itsenäisyyden menettämi- Vaikka länsivallat tuntuivat olevan niskan sen akuutti uhka oli vaaran vuosien päättymisen päällä, Neuvostoliitto kuitenkin tunsi olevansa myötä väistynyt 1948. Neuvostoliiton toimeenpa- vahvoilla, sillä se teki Saksan itäisestä miehitys- nema Berliinin saarto kesäkuusta 1948 touko- vyöhykkeestä Saksan demokraattisen tasavallan

92 Kts. esim. Visuri 1994, Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklat, 45–52. ”Pariisissa helmikuun 10. päivänä 1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen 17 artiklan mukaan Suomelta kiellettiin atomiaseiden sekä muun muassa sukellusveneiden ja ohjattavien ammusten (ohjusten) hankinta. 18 artikla kielsi edellä mainittujen materiaalin pitämisen ja hankkimisen, 19 artikla velvoitti luovuttamaan ylijäämämateriaalin liittoutuneille tai tuhoamaan sen vuoden kuluessa.”, Visuri 1994, 49.

93 Miekkavaara 1999, 35.

94 Sotilaspoliittisen tilanteen kiristymisestä ja sen heijastumisesta Suomeen esim. Visuri 1994, 83–94.

95 Rentola 1997, 107.

96 Visuri 1994, 87; Visuri Pekka, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan. Puolustusperiaatteiden kehitys läntisessä Keski- Euroopassa ja Suomessa vuosina 1945–1985. Otava, Helsinki,1989, 66–67 ja 98–101; Suomi Juhani, Kuningastie. Urho Kekkonen 1950–1956, 72. ”Kekkonen piti erityisen huolestuttavan Länsi-Saksan aseistamista.”

32 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 STUK- YTO-TR 201

DDR:n, jota Stalin luonnehti käännekohdaksi Eu- Työkansan Sanomat moitti helmikuussa 1951 ”oi- roopan historiassa.97 Vähintään yhtä merkittävä keiston alulle panemaa pommisuojakampanjaa”. Neuvostoliiton voimantuntoa nostattava tekijä oli Saman vuoden huhtikuussa se syytti väestönsuo- luonnollisesti edellä mainittu ydinkoe elokuun jelutoimintaa uusfasistiseksi kaksinaamaisuu- lopussa 1949. Stalinin kruununprinssiksi kaavail- deksi. Vapaa Sana -lehti totesi helmikuussa, että tu Grigori Malenkov uhosi vallankumousjuhlissa väestönsuojelun on oltava sopusoinnussa YYA- muutamaa kuukautta myöhemmin sittemmin sopimuksen kanssa. Hertta Kuusinen teki väes- tunnetuksi tullutta näkemystään, että ”ensim- tönsuojelusta eduskuntakyselyn marraskuussa. mäinen maailmansota tuotti Neuvostoliiton, toi- Hän ja muut kyselyn allekirjoittajat peräsivät nen kansandemokratiat ja Kiinan. Kolmas maail- valtioneuvostolta toimenpiteitä, jotta ”rauhan ja mansota lopettaisi koko kapitalistisen maailman.” ystävyydensopimuksen vastaiset toimenpiteet, Neuvostoliiton oman atomipommin ainoa varjo- joihin väestönsuojelun varjolla on ryhdytty, mutta puoli oli se, että Neuvostoliitossa heräsi jonkinlai- jotka tähtäävät laajan sotilasluontoisen järjestön nen pelko siitä, että Yhdysvallat voisi iskeä Neu- perustamiseen” saataisiin estetyksi.100 vostoliittoon turvatakseen oman etulyöntiase- mansa, ennen kuin Neuvostoliitto ehtisi hankkia 3.6 Kekkonen kiinnostuu atomiaseista useampia pommeja.98 J.K. Paasikiveä tasavallan presidenttinä seuran- Tiedon puute atomiaseista, alan vähäinen tut- nut Urho Kekkonen toimi pääministerinä 1950- kimus, Suomen valtiontalouden vähäiset resurs- luvun alussa ja seurasi jo tuolloin ydinasekysy- sit ja vielä meneillään olevat sotakorvaustoimi- mystä ja asevarustelua huomattavasti tarkemmin tukset olivat päällimmäisenä syynä siihen, ettei kuin Paasikivi. Toisin kuin edeltäjänsä, Kekkonen väestönsuojeluun ja ydinfysiikan ja radiokemian oli omaksunut ajatuksen, jonka sittemmin tulkit- tutkimukseen panostettu vielä vuosina 1945– tiin kuuluvan Paasikiven-Kekkosen linjan perus- 1955. Presidentti Paasikivi myös oletti, että väes- oppeihin: pienen maan on oltava poikkeuksellisen tönsuojelun valmiutta ei voinut ulkopoliittisista hyvin selvillä kansainvälisen järjestelmän tilasta syistä näkyvästi kohottaa. Paasikivi kirjasi muis- ja toimijoiden suhteesta. Ydinasekehityksen seu- tiin syksyllä 1950 ja tammikuussa 1951 käymän- raaminen oli kiinteä osa Kekkosen aktiviteettia. sä keskustelut, joissa käsiteltiin väestönsuojelua. Ennen kylmän sodan ensimmäistä détente-vaihet- Keskusteluissa tultiin siihen tulokseen, ettei kom- ta101 akuutin vaaran muodosti Länsi-Saksan va- munistien vastustuksen ja mahdollisesti myös ve- rustautuminen, joka Kekkosen arvioiden mukaan näläisten turhan huomion välttämiseksi ollut syy- tulisi kärjistämään maailmanpoliittista tilannet- tä ryhtyä kohottamaan väestönsuojelun valmiutta. ta huolimatta asian tarpeellisuudesta.99 Kommu- Kesällä 1954 Kekkonen katsoi, että Suomelle nistien suhtautuminen oli varsin voimakasta. Länsi-Saksan jälleenvarustautuminen merkitsisi

97 Muun muassa Rentola 1997, 107.

98 Holloway 1994.

99 Paasikiven päiväkirjat 1985.

100 Miekkavaara 1999, 41. Sotilasluontoisella järjestöllä viitataan tässä Suomen Väestönsuojelujärjestöön (SVJ), jota parhaillaan oltiin luomassa. Järjestö ei ollut viranomainen, mutta sille kuului viranomaistehtäviä. Väestönsuojelulain nojalla väestön omakohtaisen suojelun valmistelu, väestön yleinen valistaminen samoin kuin tekninen kokeilu oli määrätty Suomen Väestönsuojelujärjestön tehtäväksi, Miekkavaara 1999, 79.

101 Voidaan tulkita, että kylmän sodan vaiheet vaihtuivat sykleittäin, kuten monet muutkin politiikan ja talouden prosessit. Kylmän sodan syttymisen aikoihin vuonna 1947 itä ja länsi olivat tiukasti napit vastakkain. Sota Koreoiden välillä syvensi vastakkainasettelun aiheuttamaa kuilua entisestään 1950-luvun alussa. Jonkin aikaa Korean sodan päättymisen jälkeen suurvallat alkoivat jälleen hieman paremmin sietää toisiaan. Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin kuolemalla maaliskuussa 1953 oli oma vaikutuksensa Neuvostoliiton ulkopolitiikan linjanmuutoksiin ja sitä myöten kylmän sodan ilmapiirin huojentumiseen. Erään näkemyksen mukaan 1950-luvun ensimmäisen liennytyskauden (détente) voidaan katsoa osuvan Stalinin kuolemasta vuoteen 1958, jolloin kiristyvä tilanne Berliinissä alkoi jälleen hiertää suurvaltojen ja niiden liittolaisten välisiä suhteita.

33 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 yleisen sodan vaaran lisääntymisen ohella suuria Miettisen mukaan Suomen lisenssiviranomaiset vaikeuksia suhteissa Neuvostoliittoon. ”Tämä ve- olivatkin varsin tottumattomia kyseisten aineiden näläisten Saksan pelko meidän täytyy ottaa huo- tuontilisenssien käsittelyyn aina 1950-luvun al- mioon, sillä se vaikuttaa suoraan heidän suhtau- kuun saakka.103 Jonkinlaista radiokemian tutki- tumiseensa Suomeen”, Kekkonen pohti. Tässä mustoimintaa Suomessa toki yritettiin käynnis- pääministeri ei olisi voinut olla enempää oikeas- tää. Helsingin yliopiston biokemiallisen tutkimus- sa, kuten tulevien vuosien kriisit osoittivat. Kek- laitoksen johtaja, professori A.I. Virtanen104 oli konen arvioi, että Länsi-Saksan aseistaminen ei hankkinut jo sodan aikana unkarilaissyntyiseltä olisi enää estettävissä, koska se on Yhdysvaltain Nobel-kemistiltä George de Heveysyltä alkeelli- etujen mukaista – olihan Länsi-Saksa Naton jä- sen Geiger–Müller -laskurin. Marraskuussa 1946 sen. Varustautumisesta puhuessaan Kekkonen Virtasen assistentti, maisteri Helger Sternberg otti kantaa myös käynnissä olleeseen keskuste- matkusti kolmeksi viikoksi Tukholmaan tutustu- luun ydinaseen pelotevaikutuksesta. Juhani Suo- maan kyseisen laskurin toimintaan. Jorma K. men mukaan Kekkonen ei tunnustautunut sen Miettisen mukaan laite oli varsin hankalakäyttöi- käsityksen kannattajaksi, että ydinaseiden hirvit- nen, ja koska isotooppien saanti oli ollut vaikeaa, tävyys tekisi niistä rauhan parhaan takeen, vaan tutkimuksia ei kevääseen 1948 mennessä ollut oli sitä mieltä, että jos sota syttyisi, ydinaseita saatu aloitettua. Samaisena vuonna Jorma K. tultaisiin myös käyttämään.102 Tämä oli Kekko- Miettinen aloitti työskentelyn Helsingin yliopis- sen käsitys asiasta 1950-luvun alussa. Vuosien ton biokemiallisessa tutkimuslaitoksessa.105 kuluessa hänen käsityksenä luonnollisesti saat- Syksyllä 1951 Jorma K. Miettinen matkusti toivat muuttua, perustuihan suurvaltojen kauhun Yhdysvaltoihin ja tutustui radioisotooppien käyt- tasapainoon ja totaaliseen tuhoon perustuva va- töön useassa amerikkalaisessa laboratoriossa. Pa- rustelulogiikka nimenomaan siihen, että ydin- lattuaan Suomeen Miettinen käynnisti omat tut- aseita ei käytettäisi. kimuksensa, mutta askarreltuaan jonkin aikaa hän totesi edellä mainitun Geiger-Müller-lasku- 3.7 Radiokemian ja rin kelvottomaksi ja ehdotti akateemikko Virta- säteilysuojelututkimuksen alkutaivalta selle, että olisi aika hankkia uusi. Virtanen suos- Oak Ridgen tutkimuskeskus Tennesseessä Yhdys- tui, ja niinpä laitokseen tilattiin Yhdysvalloista valloissa alkoi myydä radioisotooppeja tutkimus- Tracerlab-nimisestä yhtiöstä preparaatinvaihti- laboratorioille elokuussa 1946, mutta niiden saa- mella varustettu laitteisto. Pian tämän jälkeen minen vielä tuossa vaiheessa Suomeen oli varsin laitokselle tilattiin Länsi-Saksasta toinen vastaa- hankalaa. Liittoutuneiden valvontakomissio oli vanlainen mittalaitteisto, koska tutkimustarve vielä tuolloin Suomessa, ja heille oli pystyttävä kasvoi vauhdikkaasti. Miettisen mukaan tuontili- todistamaan, että maahan tuotavia radioisotoop- senssin saaminen Tracerlab-laskurille ei ollut ai- peja käytettäisiin yksinomaan rauhanomaisiin van mutkatonta. Kun laitos yritti sitä ensi kerran tarkoituksiin. Tämä ei ollut helppo tehtävä, sillä hankkia, lisenssivirastosta todettiin, että Pariisin tässä vaiheessa kaikki atomeihin liittyvät asiat rauhansopimus kieltää laitteen maahantuonnin, miellettiin ydinaseisiin. Ennen 1950-luvun alkua koska laitetta voitaisiin käyttää atomipommin Suomeen tuotiinkin vain hyvin pieniä määriä ra- valmistukseen. dioisotooppeja tutkimustarkoituksiin. Jorma K. Asia kuitenkin ratkesi, kun Miettinen onnistui

102 Suomi Juhani, Kuningastie. Urho Kekkonen 1950–1956. Otava, Helsinki 1990, 310–315.

103 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 9.

104 Kemisti, filosofian tohtori Artturi Ilmari Virtanen (1895–1973) sai vuonna 1945 Nobelin kemian palkinnon maatalouden ja ravintokemian keksinnöistä. Virtanen toimi biokemian professorina Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1931–1939 ja kemian professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1939–1948. Hän oli johtajana Valion laboratoriossa vuosina 1921–1969 ja Biokemiallisessa tutkimuslaitoksessa vuosina 1931–1969 . Vuodesta 1948 hän oli Suomen Akatemian jäsen ja sen ensimmäi- nen esimies.

105 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 9.

34 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 STUK- YTO-TR 201 selvittämään, että laite ei ollut kovin paljon kriit- den täten pohjaa atomialan edistymiselle maas- tisempi väline pommin valmistukseen kuin mikä sa.”110 Miettisen havainto osui sikäli oikeaan, ku- tahansa muukaan mittalaite, tuontilisenssi helti- ten Gabrielle Hecht teoksessaan Radiance of si kotimaasta. Sen sijaan USA:n viranomaiset France toteaa atomienergian tutkimuksen mer- Miettisen mukaan tiukkasivat laitteen lopullista kinneen paljon toisesta maailmansodasta toipu- sijoitusta ja käyttötarkoitusta ennen kuin lopulli- van Ranskan kansalliselle identiteetille.111 Mietti- nen vientilisenssi myönnettiin. Laitteistoa Yhdys- sen mukaan A.I. Virtanen oli erittäin kiinnostu- valloista pitikin odotella yli vuosi ennen kuin se nut Miettisen kokemuksista Ranskassa. Mietti- saapui Helsinkiin ja ”täytti kaikki laitoksen hen- nen kertoo esittäneensä Virtaselle, että Suomes- kilökunnan toiveet.”106 sakin pitäisi saada vähitellen käyntiin ydinfysii- Miettinen kertoo tunteneensa suurta tarvetta kan ja radiokemian opetus ja tutkimus sekä en- päästä oppimaan perusteellisemmin radioisotoop- nen pitkää valmistautua myös ydinvoiman käyt- pityöskentelyä. Samaisena syksynä 1953 hänelle töönottoon. Miettinen kertoo keskustelleensa ai- tarjoutui mahdollisuus hakea Ranskan hallituk- heesta moneen kertaan Virtasen kanssa vuoden sen myöntämää stipendiä Ranskassa opiskelua 1954 aikana.112 Kun energiakomitea sittemmin varten. Miettinen anoi Virtasen suostumuksella nimitettiin maaliskuussa 1955, myös Jorma K. stipendiä suorittaakseen Ranskan atomienergia- Miettinen pääsi Suomen Akatemian assistentuu- komission kaksi kuukautta kestävän radi- rin mandaatillaan seuraamaan läheltä komitean oisotooppikoulun, joka oli hiljattain aloittanut toi- toimintaa. A.I. Virtanen lisäksi käytti Miettistä mintansa Marie Curie Institut Radiumissa.107 apunaan valmistellessaan atomialaan liittyviä Miettinen muistelee palanneensa kotiin joulu- asioita. kuun alussa, samoihin aikoihin, kun presidentti Vuonna 1955 käynnistyi Helsingin yliopistossa Eisenhower piti mainitun kuuluisan ”Atoms for sadevesien radioaktiivisuuden mittaukset. Ydin- Peace” -puheensa YK:ssa. Vuoden 1954 alkupuo- koekausi oli täydessä käynnissä. Atomi- ja vety- lella radioisotooppikokeet käynnistyivätkin suu- pommikokeita tehtiin Neuvostoliiton ydinkoealu- remmassa mittakaavassa Helsingissä. eilla sekä Yhdysvaltain koealueilla Nevadan osa- Ranskassa opiskellessaan Miettinen vieraili valtiossa ja Tyynenmeren valtameren kaukaisilla parin päivän ajan Pariisin lähellä sijaitsevassa saarilla. 1955 Suomenkin lehdistössä uutisoitiin Fonanay-aux-Rosen atomitutkimuskeskuksessa, eri puolilla maapalloa, varsinkin Japanissa mita- jossa oli aloittanut toimintansa Frederic Joliot- tuista, sadeveden kohonneista radioaktiivisuusar- Curien108 rakennuttama tutkimusreaktori voista. Jorma Miettinen kertoo, että häntä alkoi ”Zoe”.109 Miettinen pani merkille, että ranskalai- askarruttaa, olisiko sadevesi myös Suomessa ra- set tekivät kaiken ”omaperäisellä tavallaan luo- dioaktiivista. Syksyn 1955 kuluessa Miettinen

106 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 10, Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002.

107 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 12.

108 Marie Curien tyttären Irene Curien aviomies Frederic Joliot-Curie toimi Ranskan atomienergiakomission puheenjohtajana vuosina 1946–1950, mutta hänet erotettiin poliittisista syistä. Joliot-Curie vastusti Ranskan ydinaseohjelmaa.

109 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 13.

110 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 14.

111 Hecth 1998.

112 Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 14 ”Selostin Virtaselle seikkaperäisesti ketjureaktiota, atomipommia ja ydinreaktorin toiminta- periaatetta, radioisotooppien valmistusta ja puhdistusta, joita oli kurssilla opetettu.” On mahdotonta sanoa, kuinka paljon Miettisen kokemuksilla on ollut vaikutusta A.I. Virtasen hieman myöhemmin esittämiin ajatuksiin atomienergiakomitean perustamisesta Suomeen. Selvää on kuitenkin myös se, että vaikka Miettinen oli kurssilla tutustunut kaikkiin edellä mainittuihin aihealueisiin, olivat ne niin laajoja ja monimutkaisia tieteenaloja, ettei hän voinut hallita niitä kaikkia täydellisesti, vaikka tunsikin niiden pääpiirteet ja uusimpia tutkimustuloksia.

35 STUK- YTO-TR 201 ATOMIENERGIAN VARHAISET VUODET SUOMESSA 1939–1955 keräsi vesinäytteitä ja mittasi niitä. Miettinen vieraili pääesikunnassa, jonka päällikkö, kenraali havaitsi, että marraskuun 1955 lopulla satanut Viljanen kehotti Miettistä vierailemaan puolus- lumi oli huomattavasti radioaktiivisempaa kuin tusvoimain tutkimuskeskukseen, joka sijaitsi Ha- tätä aikaisemmin satanut lumi. Keskusteltuaan rakan saarella Helsingin edustalla. Miettisen mu- asiasta A. I. Virtasen kanssa Miettinen antoi kaan Harakkaan oli hankittu joukko erilaisia asiasta tiedotteen Helsingin Sanomille, joka jul- säteilymittareita, väestönsuojelumittareita, yleis- kaisi uutisen 1.joulukuuta 1955.113 Miettisen mu- mittareita, kynäelektroskooppeja. Miettisen mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun tietoa kaan hänen käyntinsä puolustusvoimissa osoitti suomalaisten sadevesien radioaktiivisesta las- hänelle, että ydinlaskeuman radiokemialliseen keumasta tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Miet- selvittelyyn puhumattakaan ravintoketjujen tut- tistä alkoi vaivata se, että hän ei pystynyt teke- kimuksesta puolustusvoimilla eikä muillakaan mään sadeveden radioaktiivisuudesta luotettavia Suomen viranomaisilla ollut mahdollisuuksia.116 johtopäätöksiä siitä, miten suuria säteilyannoksia Miettinen muistelee, että hänen Yhdysvaltain- ihmiset olivat saaneet. Miettinen ehdotti Virtasel- matkansa keskeisintä antia oli tutustuminen Yh- le, että hän saisi lähteä Yhdysvaltoihin muuta- dysvaltain laivaston radiologian laboratorioon, maksi kuukaudeksi opintomatkalle selvittämään, joka tuolloin sijaitsi Hunter’s Pointissa San Fran- miten Yhdysvalloissa tehdään säteilylaskeuma- ciscon eteläpuolella. Miettinen kertoo siellä saa- tutkimusta. Miettisen opintomatka järjestyi, ja neensa yleiskäsityksen ydinkokeiden laskeuma- hän lähti matkaan syyskuussa 1956 ja palasi nuklidien analyyseistä ja alkeellisista meren ra- jouluksi kotiin.114 vintoketjututkimuksista. Miettinen sai jopa kopi- Ennen lähtöään Yhdysvaltoihin Miettinen oida luottamukselliset nuklidianalyyttiset mene- muistelee pyrkineensä selvittämään, miten suo- telmäkuvaukset, jotka oli hiljattain – ilmeisesti malaiset viranomaiset ja tutkimuslaitokset suun- vuonna 1955 – vapautettu salaisuusluokitukses- nittelivat säteilysuojelututkimuksen järjestettä- ta. Miettisen mukaan Yhdysvaltain laivaston ra- vän Suomessa. Miettinen on kertonut käyneensä diologian laboratoriolla oli tärkeä osuus, kun Yh- Suomen väestönsuojelujärjestössä ja todenneen- dysvaltain armeija selvitteli Bikinin ja Eniweto- sa, että se keskittyi väestönsuoja- ja mittauskysy- kin atolleilla tehtyjen ydinkokeiden radioaktiivi- myksiin. Miettisen mukaan sen resurssit eivät sia laskeumia. Yhdysvaltain-matkan aikana Miet- riittäneet ihmisen ja ravintoketjun saastumisen tiselle valkeni, että radiokemistien pitäisi Suo- selvittämiseen.115 Huhtikuussa 1956 Miettinen messakin tehdä laskeumatutkimusta.117

113 Viime päivien lumisateet lievästi radioaktiivisia, Helsingin Sanomat 1.12.1955.

114 Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

115 Miettinen 17.12.2002; Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 15–17.

116 Miettinen 17.12.2002. Sama.

117 Miettinen 17.12.2002. Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 18.

36 STUK- YTO-TR 201

4 Tutkimus kehittyy ja suurvallat kosiskelevat 1955–1962

4.1 Suomi ja Geneven ensimmäinen mesi esimerkkeinä puolueettomista maista Suo- atomikonferenssi men, Itävallan ja Ruotsin. Tämä huojensi ilmapii- Vuotta 1955 voidaan monestakin syystä pitää riä jonkin verran myös Suomessa ja rohkaisi Suo- eräänlaisena atomienergian hulluna vuotena. Kyl- men johtoa korostamaan puolueettomuutta.119 Toi- män sodan ilmapiiri oli hetkeksi lauhtunut, ja. saalta Neuvostoliitto kukisti Unkarin kansannou- neljän valtion johtajat, Eisenhower, Hrushtshev, sun loka-marraskuussa 1956. Raju yhteenotto oli Britannian Anthony Eden ja Ranskan Edgar Fau- kaikkea muuta kuin linjassa uuden ulkopolitii- re tapasivat Genevessä. Neuvostoliiton omaksu- kan kanssa. ma uusi ulkopoliittinen asenne näkyi neuvotte- Kesällä 1955 supervaltojen ”rauhanatomipro- luissa.118 ”Geneven hengeksi” kutsuttu kylmää so- paganda” oli saavuttamassa suuret mittasuhteet. taa lauhduttanut ilmiö mahdollisti Neuvostoliiton Lauhtuneen ilmapiirin vallitessa voitiin Geneves- ulkopolitiikan suunnanmuutoksen. Uusi politiik- sä järjestää 8.–20. elokuuta 1955 YK:n alaisuu- ka kulminoitui Nikita Hrushtshevin puheessa hel- dessa kansainvälinen tieteellinen atomienergia- mikuussa 1956 NKP:n 20:ssä puoluekokouksessa. konferenssi.120 Suomen delegaatioon kuuluivat Hrushtshev paljasti Stalinin rikokset ja tuomitsi professorit Risto Niini, Sakari Mustakallio, Pekka tämän politiikan. Puheen sisältö levisi nopeasti Jauho ja Erkki Laurila. Suomalaisten osallistumi- julkisuuteen ympäri maailmaa. Muita näkyviä nen Geneven ensimmäiseen atomikonferenssiin merkkejä linjanmuutoksesta olivat pitkäaikaisen kesällä 1955 toi paljon uutta tietoa ydinenergias- stalinistisen ulkoministerin Vjatseslav Molotovin ta, ja samalla suomalaiselle tiedemaailmalle myös eroaminen kesäkuussa 1956 ja Varsovan liiton avautui paljon lisää tärkeitä kansainvälisiä kon- maissa alkanut kriittinen keskustelu omista sta- takteja. Konferenssin osanottajamäärä nousi rei- linisteista. Muun muassa Puolassa heräsi levotto- luun tuhanteen, ja kaikkiaan kahden viikon aika- muuksia, jotka johtivat hallituksen eroon syksyllä na esitettiin noin tuhat tieteellistä esitelmää ja 1956. Suomen kannalta oli kuitenkin erityisen tiedonantoa. merkittävää Hrushtshevin samaisen 20. puolue- Erkki Laurila muistelee, että vaikka konfe- kokouksen avauspuheen maininta, jossa hän ni- renssi olikin työjärjestykseltään samanlainen

118 Kylmää sotaa tutkivat historioitsijat eivät suinkaan ole yksimielisiä 1950-luvun liennytyskauden luonteesta ja tarkasta ajankohdasta. Yhdysvaltalaisen Woodrow Wilson -tutkimuskeskuksen professori Vojtech Mastny on sitä mieltä, että liennytystä tapahtui 1950-luvulla vuosina 1955–58. Hän perustaa näkemyksensä muun muassa sille, että Stalinin jälkeinen politiikka alkoi kouriintuntuvasti vaikuttaa Neuvostoliitossa vasta vuonna 1955. Venäjän tiedeakatemian professorin Aleksei Filitovin mukaan suurvaltasuhteiden lämpeneminen ajoittui vuosiin 1953–55. Filitovin näkemys perustuu puolestaan siihen, että tiukka liennytyksen vastustaja Vjatsheslav Molotov palasi vuonna 1955 Neuvostoliiton ulkoministeriksi. Enemmän kuin ensimmäisen liennytyskauden tarkasta ajanjaksosta, tutkijat ovat saavuttaneet paremman yksimielisyyden siitä, että yksi tärkeimmistä toimijoista 1950-luvun lauhan vaiheen kannalta oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrushtshev. Hänen pragmaattinen tapansa tehdä ulkopolitiikkaa avasi uusia mahdollisuuksia, jotka eivät Stalinin kaudella tulleet kysymykseenkään. (Professori Vojtech Mastnyn ja professori Aleksei Filitovin luennot Helsingin yliopistossa The First Detente -konferenssissa 29.10.1999. Luentojen käsikirjoitus ja muistiinpanot tekijän hallussa.)

119 Kts. esim. Visuri 1994, 140–141.

120 International Conference on the Peaceful Use of Atomic Energy.

37 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 kuin kansainväliset tieteelliset kokoukset yleen- anti jäi Laurilan, Jauhon ja Miettisen arvioiden sä, oli sillä myös selvä poliittinen leima sen vuok- mukaan huomattavasti vähäisemmäksi kuin Ge- si, että virallisina edustajina oli valtioita, joita neven konferenssi. Toisen maailmansodan alusta kutakin edusti korkeintaan viisijäseninen dele- lähtien vallinnut salaisuuksien aika näytti olevan gaatio. Delegaatioiden puheenjohtajina toimivat ohi, ja maailman diplomaatit ja tiedemiehet odot- useimmiten atomikomissioiden tai vastaavien or- tivat, että konferenssi tulisi nyt paljastamaan ganisaatioiden puheenjohtajat.121 Näin oli asian kaikki atomin salaisuudet. laita myös Suomen osalta, johtihan Erkki Laurila Erkki Laurilan mukaan moni kuvitteli, että hiljattain nimitettyä energiakomiteaa. Sen toi- atomienergia tehtäisiin nyt yhdellä iskulla kaik- minnasta hieman tuonnempana. kien yhteiseksi omaisuudeksi. Vaikka Geneven YK:n pääsihteeri Dag Hammarskiöld avasi ensimmäisessä atomikonferenssissa ei paljastettu konferenssin. Suomalaisten osanottajien mukaan tieteellisiä avainsalaisuuksia, suomalaiset tutki- jo alusta lähtien oli aistittavissa konferenssin jat saivat ammennettua konferenssiesitelmistä ja erikoislaatuinen tunnelma, joka johtui ennen tiedonannoista valtavan määrän tietoa, jota ai- kaikkea siitä, että ensi kertaa sodan jälkeen idän kaisemmin ei ollut julkaistu tai joka muuten oli ja lännen tiedemiehet tapasivat toisiaan näin jostain syystä jäänyt vähäiselle huomiolle.124 Yh- suuressa mittakaavassa. Laurilan mukaan kysy- dysvallat ojensi Suomelle kätensä lahjoittamalla mys oli enemmästäkin, sillä kosketukset Neuvos- Teknillisen korkeakoulun kirjastolle atomialan toliiton tieteeseen olivat olleet varsin vähäisiä kirjallisuuskokoelman. myös ennen sotaa122, ja nyt Neuvostoliiton tiedemiehet olivat muiden mukana avoimesti esittele- 4.2 Energiakomitea ja ydinenergia-alan mässä omia tutkimustuloksiaan. He esittivät ko- tutkimuksen ja opetuksen kouksessa yli 100 tiedonantoa, jotka Jorma K. käynnistäminen Miettisen mukaan laadullisesti kilpailivat hyvin Isot pyörät lähtevät pyörimään, kun isot pojat amerikkalaisten rinnalla.123 ovat asialla. Vuodesta 1955 tuli ydinfysiikan ja Neuvostoliitto oli vieläpä yrittänyt vetää ame- radiokemian tutkimuksen ja sitä myötä ydinener- rikkalaisia pitemmän korren atomipropagandas- gian ja ydinasekysymyksen seuraamisen kannal- saan järjestämällä kuukautta aikaisemmin Mos- ta merkittävä Suomessa myös siksi, että Suomen kovassa oman atomikonferenssinsa, johon se kut- Akatemian johtajana toiminut A. I. Virtanen teki sui yhtä lailla vieraita kaikkialta maailmasta. valtioneuvostolle esityksen suomalaisen atomi- Suomalaiset eivät Moskovan konferenssiin osal- energiakomitean perustamisesta. Maaliskuussa listuneet. Oman konferenssinsa vetonaulana neu- kauppa- ja teollisuusministeri Aarre Simonen ni- vostoliittolaiset esittelivät Moskovan lähelle Ob- mitti Teknillisen korkeakoulun professorin Erkki ninskiin perustettua viiden megawatin koevoima- Laurilan atomienergiakomitean johtoon. Sittem- laitosta, jota Neuvostoliitto mainosti maailman min komitean nimi muutettiin puheenjohtajansa ensimmäisenä, vaikka todellisuudessa Yhdysval- toivomuksesta energiakomiteaksi. loissa oltiin vähintäänkin yhtä pitkällä reaktori- Laurilan toivomukseen oli monia syitä eikä tekniikassa. Länsivallat eivät luonnollisesti osal- vähiten poliittisia.125 Ensinnäkin vielä vuonna listuneet Neuvostoliiton varjokonferenssiin, jonka 1955, varsinkin ennen elokuussa järjestettyä

121 Laurila 1967, 73.

122 Sama, 74.

123 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 14.

124 ”YK:n ydinenergian rauhanomaisen käytön konferenssit tarjosivat erilaista materiaalia laajasti ja kattavasti. Sitä kautta voitiin nähdä, mikä on tutkimuksen ja opetuksen tarve Suomessa. Toimintaa helpotti hyvin paljon, kun konferenssien kautta saatoimme luoda kansainvälisiä kontakteja. Varsinkin tällaiselle atomienergian tutkimuksessa varsin neitseelliselle maalle kuin Suomelle varsinkin tästä ensimmäisestä konferenssista oli paljon hyötyä.” Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

125 ”Kun Simonen sai minut vakuuttumaan siitä, että minut joka tapauksessa, vastalauseistani välittämättä, tullaan nimittä-

38 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201

YK:n Geneven atomienergiakonferenssia, kaikki lääkinnällisiin tarkoituksiin. Sellaisiahan tyypil- atomiasioihin liittyvät kysymykset yhdistyivät ih- lisesti useimmat säteilyä aiheuttavat laitteet vie- misten mielissä ennen kaikkea ydinaseisiin, eikä lä tuolloin olivat. Energiakomitean kanta oli, että niinkään ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön. mainitusta syystä säteilysuojauslaki ei soveltu- Vielä 1950-luvun alkupuolella ydinvoimalla ei nut atomienergialain tarkoittamiin laitoksiin tai tuotettu energiaa kaupallisesti kuin tiedemiesten toimintaan. Energiakomitea totesi, että ”erityi- suunnitelmissa.126 Laurila ei halunnut, että komi- sesti näyttää isotooppien käyttö tieteellisiin ja tea saatettaisiin joissain yhteyksissä ymmärtää teknillisiin tutkimuksiin kohtaavan suuria vaike- jollain lailla sotilaallista toimintaa harjoittavaksi. uksia asetusta sovellettaessa. Ottaen huomioon Hieman myöhemmin energiakomitean pääsihtee- viimeksi mainitun toiminnan yhä kasvavan mer- riksi nimetty Pekka Jauho korostaa, että komitea kityksen, ei asetus nykyisessä muodossaan ole halusi ottaa mahdollisimman pragmaattisen oikeaan osunut. Tieteelliselle ja teknilliselle tut- asenteen atomienergiaan. Komitea linjasi, että kimustoiminnalle olisi saatava jonkinlaisen yleis- atomienergia olisi vain yksi keino tyydyttää Suo- kuvan perusteella vapaat toimintaolosuhteet”.128 men energiantarvetta. Komitean mukaan atomi- Tällä kannanotollaan energiakomitea halusi alle- energiaa tulisi hyödyntää vain, mikäli se osoittau- viivata sitä, että alan tutkimustoimintaa on Suo- tuu turvalliseksi ja taloudellisesti perustelluksi messa kehitettävä kaikin mahdollisin keinoin. energiamuodoksi. Edelleen komitea halusi varmistaa tutkimus- ja Paitsi, että komitea suhtautui kriitisesti ato- kehitystoiminnan mahdollisuuksia toteamalla mienergiaan, sen jäsenet ottivat ehdottoman kiel- kantanaan, että säteilysuojauslain voimaantuloa teisen kannan ydinaseisiin. Laurila ja Jauho päät- on lykättävä, kunnes eduskunnassa käsiteltävänä tivät, että energiakomitea ei missään yhteydessä oleva energialaki on vahvistettu.129 puhu mitään ydinaseista. Ydinaseen valmistami- Energiakomitea kantoi huolta ydinalan tutki- nen ja hankkiminen Suomeen kiellettiin kategori- muksen ja opetuksen järjestämisestä korkeakou- sesti ja sittemmin tätä kantaa on systemaattisesti luissa. Kesäkuussa 1957 komitea lähestyi kirjeit- noudatettu. Jauho muistelee, että ydinaseasia oli se Helsingin yliopiston konsistoria. Komitea ke- kylmän sodan aikana niin arka Suomessa, että hotti, että radioisotooppien käyttöä koskeva ope- aina ei voinut edes käydä tilannetta syvällisesti tus ja tieteellinen tutkimus tulisi käynnistää kii- analysoivaa keskustelua.127 Tätä taustaa vasten reellisesti. ”Tämän opetuksen täydellinen puuttu- on varsin ymmärrettävää, että Laurila halusi minen maamme korkeakouluista on ollut eräänä komiteaa nimitettävän nimenomaan energiako- syynä siihen, että olemme jääneet suuresti jäl- miteaksi. Varsinaisen mietintönsä Suomen ener- keen atomivoiman rauhanomaisten sovellutusten giansaannin turvaamiseksi energiakomitea jätti suhteen luonnontieteiden ja niiden sovellutusten jo 11. syyskuuta 1956. aloilla”, komitea kirjoitti. Komitean vetoaminen Kokouksessaan 24. toukokuuta 1957 energia- jälkeenjääneisyyteen oli tyypillinen osoitus siitä, komitea otti kantaa säteilysuojauksesta tehtyyn että se yritti saada muut viranomaiset vakuuttu- lakiesitykseen. Energiakomitea huomautti, että neeksi tutkimuksen kehittämisen tarpeellisuu- lakia laadittaessa on ajateltu kiinteitä, säteilyä desta. Olihan selvää, että myös muilla tieteellisen aiheuttavia laitoksia ja laitteita, joita käytetään tutkimuksen aloilla oli jatkuvasti pulaa resursseista.

mään tuon komitean puheenjohtajaksi, vaadin komitean nimen muuttamista. Se ei saanut mielestäni olla atomienergiakomi- tea, vaan energiakomitea. (…) Luultavasti minulla oli jo silloin jonkinlainen mielikuva siitä, että koko atomienergiatouhu on enemmän politiikkaa kuin tekniikkaa.” Laurila 1982, 95, 97.

126 Ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala valmistui Yhdysvalloissa lähellä Pittsburghia vuonna 1957. Se käytti polttoainee- naan rikastettua uraania.

127 Jauho 1999, 170; Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

128 Energiakomitean kirje kauppa- ja teollisuusministeriölle 25.5.1957, Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977, kansio n:ro 6, Valtioneuvoston arkisto (VNA),.

129 Sama.

39 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962

Jo tässä vaiheessa energiakomiteassa suunni- votteluissa supistettiin atomienergian rauhan- teltiin tutkimusreaktorin rakentamista Suomeen. omaisen käytön suunnitelluista määrärahoista ”Tutkimusreaktorin saaminen maahamme tulee huomattava summa. Jäljelle jäi enää neljä miljoo- huomattavasti lisäämään tutkimusmahdollisuuk- naa markkaa, mikä ei Laurilan mielestä riittänyt sia isotooppien käytön sekä ydin- ja säteilykemi- alkuunkaan. Hän kirjoitti suoraan Vieno Johan- an aloilla ja suorastaan edellyttää tälle alalle nes Sukselaisen hallituksessa kansanpuoluetta koulutettujen tutkijoiden olemassa oloa meillä. edustaneelle kauppa- ja teollisuusministeri Esa Yliopiston tehokasta osallistumista tämän tutki- Kaitilalle. ”Koska maamme jo nyt on kansainväli- muspotentiaalin hyväksikäyttöön pitää energia- sesti katsoen jäänyt pahasti jälkeen atomiener- komitea erittäin tärkeänä”, komitea totesi. Kir- gia-alalla tapahtuvasta kehityksestä nimen- jeen lopuksi puheenjohtaja Laurila ja sihteeri omaan valtion kannalta katsoen ja koska asiaa on Martti Mutru vielä yksityiskohtaisesti opastivat katsottava verrattain pitkällä tähtäimellä, halu- konsistoria, mille aloille tutkimus- ja opetustoi- aa energiakomitea erityisesti tähdentää edellä mintaa pitäisi suunnata. ”Todeten Helsingin yli- mainittujen määrärahojen välttämättömyyttä ja opiston jo ryhtyneen toimenpiteisiin ydinfysikaa- pyytää Teitä, Herra Ministeri, puolestanne vai- lisen koulutus- ja tutkimustoiminnan tehostami- kuttamaan niiden ottamiseksi menoarvioon”, Lau- seksi energiakomitea esittää, että yliopisto ryh- rila kirjoitti. Laurila yritti selittää ministerille tyisi toimenpiteisiin ydin- ja säteilykemiaan sekä parhaansa mukaan, miksi insinöörinvirka olisi radioisotooppien kemiallis-biologiseen käyttöön kovin tärkeä. Laurilan yhteydenotto ei välittö- kohdistuvan tieteellisen tutkimustyön ja opetus- mästi tuottanut toivottua tulosta. Atomienergian toiminnan aikaansaamiseksi.”130 Yliopistossa rauhanomaisen käytön momentille lisättiin mää- käynnistettiinkin opetus- ja tutkimushankkeita rärahoja vasta vuoden 1959 budjettiin.132 jo seuraavana syksynä, energiakomitean toivo- musten mukaisesti. Lokakuussa 1957 atomiener- 4.2.1 Energiakomiteasta AEN:ään gialain hyväksymisen jälkeen Helsingin yliopis- Energiakomitea jatkoi työtänsä vielä alkuvuonna ton matemaattis-luonnontieteellinen osasto esitti, 1958. 14. helmikuuta valtioneuvosto antoi asetuk- että tiedekuntaan perustettaisiin radiokemian sen, jolla perustettiin atomienergianeuvottelu- professuuri. Jorma K. Miettisen mukaan tästä kunta (AEN) jatkamaan energiakomitean työtä. alkoi radiokemian laitoksen suunnittelu. Tässä Maaliskuun 6. päivänä valtioneuvosto määräsi it- työssä mukana olleet aloittivat kesällä 1959 ns. seoikeutetusti Erkki Laurilan neuvottelukunnan laskeumatutkimuksen, joka toteutettiin atomi- puheenjohtajaksi sekä nimesi jäsenet. Samalla energianeuvottelukunnan hankkeena. Varsinai- valtioneuvosto lakkautti energiakomitean, jonka sesti radiokemian laitoksen toiminta alkoi Hel- tehtävänä oli myös ollut toimia atomienergia-alan singin yliopistossa keväällä 1959.131 asiantuntijana. Uusi atomienergianeuvottelukun- Kesän 1957 kääntyessä kohti syksyä Erkki ta koostui hyvin pitkälle samoista jäsenistä. Jär- Laurila joutui käyttämään tarmoaan energiako- jestäytyessään maaliskuussa se perusti 27.3. kak- mitean asioissa monessa muussakin yhteydessä. si jaostoa, joista tieteellis-teknisen jaoston tehtä- Elokuussa hän huolestui kuultuaan siitä, että vänä oli suunnitella alan tutkimus- ja kehitystoi- kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuusosas- minnan järjestämistä sekä raaka-ainejaoston poh- tolle kaavailtua ”atomienergiainsinöörin” virkaa tia polttoainekysymystä sekä tutkimus- että säh- ei oltukaan perustamassa. Samoin budjettineu- köntuotannossa käytettävien reaktorien tarpei-

130 Energiakomitean kirje Helsingin yliopiston konsistorille 4.6.1957, Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977, kansio n:ro 6, VNA.

131 Miettinen Jorma K, Artikkeli Radiokemian tulo Suomeen (1945–62) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 19; Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

132 Energiakomitean kirje kauppa- ja teollisuusministeri Esa Kaitilalle 22.8.1957. Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977, kansio n:ro 6, VNA.

40 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201

uraanin etsintään ja ydinpolttoaineen valmista- 133 Tieteellis-tekninen jaosto miseen kotimaisin voimin. puolestaan kokoontui kolme kertaa ja suunnitteli Ensimmäiset ajatukset uraanikaivosten perus- jo tässä vaiheessa tutkimusreaktorin hankin- tamisesta Suomeen on paikallistettavissa juuri taa.134 energiakomitean aikaan. Ennen vuotta 1955 Suo- Raaka-ainejaosto puolestaan kokoontui vuon- messa ei ollut suunniteltu uraanikaivosten perus- na 1958 kaksi kertaa ja käsitteli ”Suomen uraani- tamista. Yhtenä osoituksena tästä on Rautaruuk- kysymystä kokonaisuudessaan”, kuten atomiener- ki Oy:n toimitusjohtajan Ilmari Harkin 13. syys- gianeuvottelukunnan toimintakertomuksessa kuuta 1955 Suomalais-neuvostoliittolaisen Kaup- asia muotoiltiin. Käytännössä raaka-ainejaostos- pakamarin vuosikokouksessa pitämä, Suomen sa pohdittiin, mistä uraania voitaisiin Suomessa vuoriteollisuutta käsitellyt esitelmä. Harki totesi, louhia ja kuinka sitä voitaisiin rikastaa. Suunni- että vuoriteollisuuden harjoittajana Suomi oli telmat olivat vielä erittäin varhaisessa vaiheessa. ”suhteellisen nuori maa”. Esitelmässä ei mainittu Vuonna 1955 perustettu Atomienergia Osakeyh- uraanimalmia sanallakaan. tiö ja Imatran Voima Osakeyhtiö (IVO) suunnitte- Sen sijaan Harki luettelee kuparimalmin, sin- livat vielä tässä vaiheessa uraanin louhintaa ja kin ja lyijyn, rautamalmin, kullan, kalkkikiven, koerikastamoa.135 Muutamat teollisuusyhtiöt pe- asbestin, talkin, pegmatiitin sekä graniitin. Esi- rustivat vuonna 1955 Atomienergia Oy -nimisen telmänsä yhteenveto-osuudessa Harki kuitenkin yhtiön, jonka tehtävänä oli selvittää ydinvoiman viittasi suomalaisen vuoriteollisuuden tuotekehi- käyttömahdollisuuksia Suomessa sekä aiheeseen tystoimintaan – joka tulevaisuudessa voisi mah- liittyviä muitakin kysymyksiä. dollistaa myös uraanimalmin louhinnan. ”Voim- me ilman itsetehostusta todeta kehityksen kulke- 4.3 Polttoainekysymys van ripeästi eteenpäin. Kun vuosilouhinta koko Ensimmäisiä kaavailuja polttoaineen valmistami- maassa tällä hetkellä ylittää neljä miljoonaa ton- seksi suomalaisiin ydinvoimaloihin kotimaisin nia, voidaan jo meidän oloissamme puhua suur- voimin tehtiin energiakomiteassa 1950-luvun jäl- teollisuudesta, joka haluaa ja voi antaa oman kipuoliskolla. Atomivoiman ja sen aikaansaami- värin kansantaloutemme hieman yksipuoliseen seen tarvittavien aineiden valvonnan lainsäädän- pohjasävyyn. Vuoriteollisuutemme tulevaisuus le- nönvalmistelu kertoo siitä, että asia oli tullut pää niiden geologiemme hartioilla, joiden tehtävä- ajankohtaiseksi. Energiakomitea totesi ”tyydytyk- nä on uudenaikaista välineistöä ja menettelytek- sellä” 25. helmikuuta 1957 kauppa- ja teollisuus- niikkaa käyttäen osoittaa, että maamme ei ole ministeriölle osoittamassaan kirjeessä, että ”eri- köyhä, ja toiseksi kaivosmiesten, jotka yksinker- tyisesti kaivostyön ja fysikaalisen rikastuksen jät- taisinta ja tehokkainta menetelmää käyttäen vä- täminen kaivoslain piiriin on perusteltua ja on himmällä mahdollisella ihmisvoimalla nostavat ilmeisesti omiaan edistämään uraani- ja torium- maan uumenista ja sen pinnalta sen aarteet seu- malmien etsintää ja kaivostoimintaa tällä alal- raavaa käsittelyä varten, edelleen rikastusmies- la.”136 Energiakomitean suunnitelmissa oli vielä ten, joiden tehtävänä on auttaa siinä, missä luon- tässä vaiheessa varsin voimakkaasti kannustaa to on jättänyt työn kesken, ja lopuksi metallurgi-

133 Atomienergianeuvottelukunnan kirje tieteellis-teknisen jaoston jäsenille 27.3.1958. Jaoston jäseniksi nimettiin professori V. Hovi, diplomi-insinööri S. Hultin, professori Pekka Jauho, dosentti Jorma K. Miettinen, professori A. Ringbom sekä professori P. Tahvonen. Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977, kansio n:ro 6, VNA.

134 Atomienergianeuvottelukunnan toimintakertomus 1958. Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähte- neet 1957–1977, kansio n:ro 6, VNA.

135 Kaarle Räisäsen artikkeli Atomienergia Oy:n suorittamat tutkimustyöt teoksessa Mäkipentti Ilkka & Ranta Osmo (toim.) Atomienegia ja Suomi – Atomenergin i Finland 1945–1962. Atomienergianeuvottelukunta, Helsinki 1962, 120–128.

136 Energiakomitean kirje kauppa- ja teollisuusministeriölle 25.2.1957. Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977, kansio 6, VNA.

41 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 en, joiden tutkimuskenttä on rannaton ja tehtävä AA] Siinäkään tapauksessa, että yellow cake -as- huikaiseva, kun luonto on päätteeksi saatettava teeseen jalostettuna kotimaisen raakauraanin ihmiskunnan ystäväksi ja palvelijaksi”137 [kursi- hinta tulisi olemaan jonkin verran korkeampi vointi AA]. kuin senhetkinen maailmanmarkkinahinta. (...) Tämä Harkin maailmaa syleilevä puheenvuo- Tämä kysymys, jonka ratkaisemisessa valtion mu- ro on yksi osoitus siitä, millainen optimismi suo- kanaolo näyttää tarpeelliselta, vaatii kuitenkin malaisessa vuoriteollisuudessa vallitsi 1950-lu- erillisen selvittelyn, johon voidaan käydä käsiksi vulla, kun sotakorvausteollisuus oli nostanut me- heti, kun atomivoiman käyttöönoton yleislinjat tallien kulutuksen huippuunsa. Samassa optimis- ovat tulleet kiinnilyödyiksi.”139 tisessa valossa nähtiin muutamaa vuotta myö- Neuvottelukunnan mainitsemalla ”yleislinjo- hemmin myös uraanimalmin etsintä. Suomalaiset jen kiinnilyömisellä” tarkoitettiin luonnollisesti suunnitelmat ydinpolttoaineen hankkimiseksi ko- sitä, millaisia ydinvoimaloita ja kuinka monta timaisiin voimaloihin tosin kariutuivat, kun ha- Suomeen rakennettaisiin. 1950- ja 60-luvuilla, vaittiin, ettei suomalainen uraani ollut taloudelli- jolloin päätöksiä Suomen ydinvoimaloiden reakto- sessa mielessä riittävän rikasta käytettäväksi rityypeistä ei vielä ollut tehty päätöksiä, punnit- ydinvoimaloiden polttoaineena. Kun ydinpolttoai- tiin vaihtoehtoja ennen kaikkea luonnonuraania nekysymys 1960-luvun lopulla oli ajankohtainen hyödyntävän raskasvesireaktorin140 ja kevytvesi- Loviisan laitoksia suunniteltaessa, atomienergia- reaktorin välillä. Viime mainitussa käytetään iso- neuvottelukunta otti yhteyttä eri suomalaisiin tooppirikastettua raakauraania. teollisuusyrityksiin ja tiedusteli, millaisia mah- Kun suomalaisen atomivoiman käyttöönoton dollisuuksia näillä oli osallistua ydinpolttoaineen ”yleislinjat” sittemmin lyötiin kiinni, varmistui, kotimaiseen valmistamiseen. AEN tiedusteli kai- että Suomeen rakennettaisiin kahta eri reaktori- vosyhtiö Outokummulta vuonna 1968, josko yhti- tyyppiä – kiehutusvesireaktoreja ja painevesire- öllä olisi ollut mahdollisuuksia uraanin louhin- aktoreja. Huolimatta reaktorityyppien erilaisuu- taan teollisessa mittakaavassa.138 desta ponnisteluja kotimaisen polttoaineen val- Samoin atomienergianeuvottelukunnan mie- mistamiseksi jatkettiin edelleen 1970-luvun alku- tintö vuodenlta 1966 tukee näkemystä, että kaup- vuosina. Esimerkiksi vuonna 1973 valtion budjet- pa- ja teollisuusministeriössä harkittiin ja tutkittiin kirjattuun atomivoiman rauhanomaisen käy- tiin erittäin vakavasti kotimaista polttoaineval- tön momentille oli varattu kotimaisen ydinpoltto- mistusta. Neuvottelukunta totesi mietinnössään ainetuotannon edistämiseen 1,4 miljoonaa mark- atomivoimalaitosten polttoainehuollosta seuraa- kaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että erilaisiin vaa: ”Kaupallisten heijastus- ja kertautumisilmi- ympäristöselvityksiin oli samalle vuodelle varat- öiden vuoksi ei raakauraanin hintakehitys kui- tu 2,7 miljoonaa markkaa, ydinvoimalaitosten tenkaan ole kokonaan vaikuttamatta valmiiksija- käyttöönottoselvityksiin oli varattu kaksi miljoo- lostetun polttoaineen maailmanmarkkinahintaan. naa markkaa ja kotimaisen teollisuuden ydintek- Tästä näkökulmasta katsoen ei ole vaikeata löytää niikkaan liittyviin tutkimuksiin 3,3 miljoonaa perusteluja kotimaasta mahdollisesti löytyvän markkaa.141 Näin ollen voidaan tulkita, että vielä uraanimalmien käyttöönottamiselle. [kursivointi, vuonna 1973 Suomessa oli vakaita pyrkimyksiä

137 TPA, Suomen ja Neuvostoliiton kauppa 1953–1955 (kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja), kansio 3, Ilmari Harkin esitelmä Suoma- lais–Neuvostoliittolaisen Kauppakamarin vuosikokouksessa Helsingissä 13. syyskuuta 1955.

138 Atomienergianeuvottelukunnan kirje Outokumpu Oy:lle 18.9.1968, kauppa- ja teollisuusministeriön arkisto, VNA, Helsinki.

139 Atomienergianeuvottelukunnan (AEN) mietintö 1966: B 76, VNA, 11–12.

140 Tällainen reaktorityyppi rakennettiin muun muassa Ruotsin Ågestaan. Tässä reaktorimallissa olisi voitu hyödyntää myös kanadalaista luonnonuraania, jonka tuomisesta Suomeen Imatran Voima Oy tunnusteli 1960-luvulla. Raskasvesireaktorin ollessa kysymyksessä uraania ei tarvitse jalostaa yellow cake -muotoon. IVO tutki myös raskasvesireaktorin rakentamista Suomeen, mutta hankkeesta luovuttiin. Aiheesta enemmän muun muassa Karl-Erik Michelsenin IVO:n historia -teoksessa.

141 Martti Mutrun artikkeli Suomen ydintekniikan nykytilanne. Katsauksia ydintekniikan eri sektoreille ATS:n kokouksessa 1973-05-17. Suomen Atomiteknillisen seuran tiedotuslehti n:o 5/1973, 3–5.

42 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201 kotimaisen ydinpolttoaineen valmistamisen sel- keskitetysti”. Työryhmä esitti, että Suomeen luo- vittämiselle. Vuonna 1973 tutkimusrahoitus suun- taisiin tutkimustyötä koordinoiva organisaatio nattiin lähes kokonaan geologisen tutkimuslai- kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen.144 toksen, Outokumpu Oy:n ja Rautaruukki Oy:n suorittamiin uraaninetsintähankkeisiin. 4.3.1 Valmetin hanke Vuosina 1971 ja 1972 rahoitettiin muun muas- 1970-luvun alkupuolella Suomessa tehtiin myös sa uusia uraaninetsintälaitteita geologiselle tut- varsin mielenkiintoinen ja maamme oloissa ainut- kimuslaitokselle. Samoin vuosina 1972 suoritet- laatuinen kokeilu, joka liittyi polttoaineen valmis- tiin myös Suomen ensimmäinen virallinen uraa- tamiseen niin sanotulla osmoosimenetelmällä. nivarojen inventointi IAEA:n ja OECD:n toimitta- Valmetin tuotekehityksestä 1970-luvulla vastan- maa julkaisua silmällä pitäen. Julkaisuun kirjat- nut, sittemmin vuorineuvos Jaakko Ihamuotilan tiin, että Suomen siihen mennessä arvioidut uraa- mukaan Valmetin Rautpohjan tehtaille Jyväsky- nivarat ovat 1700 tonnia U308. ”Ei ole mitään lään rakennettiin koelaboratorio, jossa menetel- syytä epäillä, etteikö mainittu luku kasvaisi mää- mää pyrittiin kehittämään. Ihamuotilan mukaan rätietoisen prospektoinnin edistyessä”, kauppa- ja Valmetin laboratoriossa järjestetty osmoosirikas- teollisuusministeriön palveluksessa tuolloin toi- tushanke tähtäsi nimenomaan omaan polttoaine- minut Martti Mutru kirjoitti toukokuussa 1973 valmistukseen ja rikastamiseen. Se, miksi työtä julkaisemassaan artikkelissa. Mutrun arvio osui tehtiin Valmetin laboratoriossa, johtui siitä, että oikeaan, sillä vuoteen 1975 mennessä Suomen Valmet oli mukana 1960-luvun alussa perustetus- luonnonuraanivaroiksi oli kartoitettu jo 2200 ton- sa suomalaisyritysten yhteenliittymässä Finato- 142 nia U308, hintaluokassa 130–260 mk/kilolta. missa, johon kuuluivat myös Ahlström, Rauma- Vuonna 1974 asetettu Valtion Teknillisen Tut- Repola, Rosenlew, Strömberg, Tampella, Wärtsilä kimuskeskuksen VTT:n työryhmä143 antoi mietin- ja Nokia. Kaikki mainitut yhtiöt toimittivat joi- tönsä Ydinvoimalaitoksen polttoainekiertoon liit- tain komponentteja suomalaisiin ydinvoimalai- tyvän tutkimuksen tarpeesta Suomessa. Työryhmä toksiin. Ihamuotilan mukaan FinAtomissa pohdit- huomautti heti alkuun, että tutkimusalue olisi tiin polttoainekysymyksen lisäksi myös sitä, olisi- Suomen osalta laaja, ja sitä laajentaisi entises- ko suomalaisyritysten kannattanut ryhtyä myös tään se, että kahteen eri reaktorityyppiin tarvit- polttoaineen kuljetusjärjestelmien kehittämiseen. tiin kahta erilaista polttoainetta. Työryhmä ei Ihamuotilan sanojen takeena on muun muassa työssään puuttunnut uraanin etsintään tai käy- kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämä lupa tettyyn polttoaineeseen liittyviin kysymyksiin, joi- tammikuulta 1972. Atomienergianeuvottelukunta ta pohdittiin samaan aikaan atomienergianeuvot- toteaa myöntämässään salaisessa luvassa seuraa- telukunnan uraanijaostossa ja VTT:n jäteprojek- vaa: ”Pyydettynä lausuntona Valmet Oy:n hake- tin puitteissa. Työryhmä kävi lausunnossaan seik- mukseen saada lupaa uraanin hallussapitoon, kaperäisesti läpi polttoaineen valmistamiseen liit- kuljetukseen, maahantuontiin sekä käyttöön tut- tyviä seikkoja ja teki ehdotuksen, jonka mukaan kimustarkoituksessa atomienergianeuvottelukun- ”tutkimustoiminnan tehokas ohjaaminen viran- ta ilmoittaa puoltavansa luvan myöntämistä Val- omaisten, voimayhtiöiden ja teollisuuden kannal- met Oy:lle hakemuksen mukaisesti.”145 AEN:n ta tärkeisiin kohteisiin on mahdollista vain, jos puoltolauseen olivat allekirjoittaneet puheenjoh- polttoainetutkimuksen tarpeet voidaan käsitellä taja Erkki Laurila ja AEN:n pääsihteeri Ilkka

142 Ehdotus voimametallien etsinnän tehostamiseksi ja hyväksikäytön edistämiseksi vuosina 1975–1985, Atomienergianeuvotte- lukunnan uraanijaosto 1975, Maamme tunnetut uraanivarat, 3.

143 Työryhmän jäsenet: Veikko Palva (pj), Daniel Jåfs, Jussi Manninen, Olli Tiainen, Olavi Vapaavuori, Antti Vuorinen, Heikki Väyrynen ja Jarl Forsten (sihteeri).

144 Ydinvoimalaitoksen polttoainekiertoon liittyvän tutkimuksn tarve Suomessa. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen työryhmän mietintö 1975-04-30, 8–10.

145 Atomienergianeuvottelukunnan lausunto kauppa- ja teollisuusministeriölle 12.1.1972, viitaten KTM:n lausuntopyyntöön 2/480/71, KTM, 15.11.1971, VNA.

43 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962

Mäkipentti. Näin ollen Valmetin hanke oli Suo- alussa. Kotimaista polttoainetta suomalaisiin men ydinenergia-asioita valmistelevan ylimmän ydinvoimaloihin ei kuitenkaan koskaan valmis- johdon tiedossa ja siunaama. ”Hanke esiteltiin tettu. Imatran Voima Oy:n uraaninetsintäpyrki- Laurilalle ja hän henkilökohtaisesti hyväksyi mykset eivät olleet läheskään niin lupaavia kuin sen”, Ihamuotila muistelee.146 Räisänen antaa ymmärtää.149 Osmoosimenetelmän tutkimus pidettiin visus- Toisaalta on kuitenkin huomattava, että kuten ti salaisena hankkeena, sillä siitä olisi ainakin edellä mainitut VTT:n nimeämän työryhmän mie- Ihamuotilan mukaan auennut teknisessä mieles- tintö Ydinvoimalaitoksen polttoainekiertoon liitty- sä tie ydinaseisiin. Kaikkiaan hankkeen parissa vän tutkimuksen tarve Suomessa vappuaatolta työskenneltiin vajaat kaksi vuotta, mutta se ei 1975 sekä Atomienergianeuvottelukunnan uraa- missään vaiheessa tuottanut sellaista tuloksia, nijaoston Ehdotus voimametallien etsinnän tehos- että siihen olisi kannattanut ryhtyä kaupallisesti. tamiseksi ja hyväksikäytön edistämiseksi vuosina Ihamuotilan mukaan hankkeeseen ryhdyttiin 1975–1985 osoittavat, Suomessa harkittiin vaka- alun perin ennen kaikkea siksi, että sekä Erkki vasti ydinvoimaloiden polttoainekierron haltuun- Laurila että Pekka Jauho molemmat pitivät aja- ottamista kotimaisin voimin, uraaninetsinnästä, tusta ainakin kokeilemisen arvoisena ideana. polttoaine-elementtien valmistamisesta käytetyn Polttoaineen rikastaminen osmoosimenetelmällä polttoaineen loppusijoittamiseen. Muistioista käy tuntui mielenkiintoiselta myös siksi, että sittem- hyvin ilmi myös se, sekä uraanijaosto ja työryhmä min paljon käytettyä sentrifugimenetelmää ei vie- olivat miettineet melko pitkälle myös sitä, millä lä tuolloin ollut kehitetty. Ihamuotilan mukaan tavoin polttoainevalmistus organisoitaisiin eri si- osmoosimenetelmän kehittämisen taustalla oli tur- dosryhmien kesken. Mainittujen kaavailuiden pe- vallisuuspoliittinen ajatus ydinpolttoaineen oma- rusteella näyttäisi melko selvältä, että Suomessa varaisuudesta, ennen kaikkea suomalaisen ydin- olisi tarvittaessa ollut valmiudet ryhtyä itse val- voiman kotimaisuusasteen kohottaminen. Vaihto- mistamaan polttoainetta ydinvoimalaitoksiin. taseen vaje oli suuri 1970-luvun alussa. ”Ajatuk- Tämä tutkimus ei ota kantaa siihen, miksi edellä sissa oli päällimmäisenä ydinvoiman kotimai- mainittujen muistioiden toimenpide-ehdotuksia ei suusaste, vasta toisena tuli riippumattomuus polt- lähdetty täysimääräisesti toteuttamaan, vaan lo- toaineen toimittajista”, Ihamuotila on todennut.147 pulta polttoaine suomalaisiin ydinvoimaloihin Kaarle Räisänen kirjoitti vuonna 1962 ilmes- hankittiin ulkomailta. Tällaiseen kehityskulkuun tyneessä Atomienergianeuvottelukunnan kustan- lienee erittäin monia syitä, kuten kahden erilai- tamassa julkaisussa Atomienergia ja Suomi – Ato- sen polttoaineen valmistamisen kahteen erilai- menergin i Finland 1945–1962, että ”varmaan seen reaktorityyppiin taloudellinen kannattamat- selvyyteen on kuitenkin päästy siitä, että tarpeen tomuus, suomalaisten uraaniesiintymien niuk- tulleen voidaan ydinvoimalaitosten polttoaine kuus – vaikkakin 1970-luvulla uraaniesiintymiä tuottaa kotimaasta, vieläpä yhtä hyvin tai parem- kartoitettiin lisää – sekä erilaiset poliittiset syyt. min ehdoin kuin useimmissa muissa Euroopan Taloudelliset näkökohdat lienevät kuitenkin mer- maissa”.148 Näin siis uskottiin vielä 1960-luvun kittävimmät.

146 Vuorineuvos Jaakko Ihamuotilan haastattelu 3.2.2003. Muistiinpanot tekijän hallussa.

147 Vuorineuvos Jaakko Ihamuotilan haastattelu 3.2.2003. Muistiinpanot tekijän hallussa.

148 Sama, 128.

149 Nils Larssonin ja Eero Sakari Hyyryläisen artikkeli Uraanimalmien etsintä ja koerikastustoiminta Imatran Voima Oy:ssä teoksessa Mäkipentti & Ranta 1962, 130–137. ”Atomivoimalaitosten yleistymisen yhä viipyessä ja toisaalta uraanimalmien rikastuskapasiteetin voimakas lisääntyminen 1950-luvun loppuun mennessä toi maailmanmarkkinoille uraanirikasteen runsasta ylitarjontaa, ja tilanne jatkunee tällaisena aina 1970-luvulle asti. Niinpä näkymät, jotka perustelivat aikoinaan yhtiön [IVO] aloittaman aktiivisen etsintä- ja koerikastustoiminnan, muuttuivat vuosien mittaan oleellisesti samalla kun ydinpolttoaineen konkreettinen tarve näytti siirtyvän yhä kauemmas tulevaisuuteen. Koska löydetyt esiintymätkään eivät olleet millään tavoin erityisen lupaavia, kansainvälisen mittapuun mukaan pikemminkin kannattavuuden alarajoilla olevia, ja eri malmeihin oli jo saatu tyydyttävä tuntuma, päätettiin koerikastustoiminta lopettaa vuoden 1959 lopussa.”

44 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201

4.4 Ytimen miilu luun erinäisiä laitteita Neuvostoliitosta. Kokonai- 1950-luvun loppupuolella ydintekniikan ja ydin- suudessaan Suomi ei siis saattanut miilua län- fysiikan tutkimuksen ja opetuksen kehittäminen nestä hankkia, vaan Neuvostoliiton syksyllä 1956 meni eteenpäin. Teknillisen Korkeakoulun Teknil- järjestetyn atominäyttelyn yhteydessä suomalai- lisen fysiikan laitoksen laboratorioon oli valmis- set yrittivät selvittää mahdollisuuksia ostaa eräi- tumassa Voimayhdistys Ytimen150 lahjoittama ali- tä näyttelyssä esillä olleita laitteita, kuten sätei- kriittinen reaktori, niin sanottu alikriittinen mii- lysuojaseinämän läpi toimivia manipulaattoreita. lu.151 Aloitteen miilun hankkimiseksi oli tehnyt Neuvostoliitto ei kuitenkaan ollut tällaisia halu- Teknillinen korkeakoulu. Voimayhdistys Ydin kas myymään.154 Syyksi sanottiin se, ettei näytte- hankki miilussa tarvittavat 1500 kiloa luonnon- ly ollut kaupallinen, mutta todellinen syy lienee uraania Britanniasta ja lahjoitti ne edelleen kor- se, että Suomi ei ollut solminut yhteistyösopimus- keakoululle. Atomienergianeuvottelukunta ilmoit- ta Neuvostoliiton kanssa. Sen sijaan muutamia ti kauppa- ja teollisuusministeriölle puoltavansa kuukausia myöhemmin – siis suunnilleen samoi- Voimayhdistys Ytimen ministeriöltä pyytämää hin aikoihin kuin 1500:aa kiloa luonnonuraania maahantuontilupaa.152 Britannian viranomaiset oltiin laivaamassa Britanniasta Suomeen – Neu- suhtautuivat Erkki Laurilan mukaan ”varsin vostoliiton suurlähetystön ja kaupallisen edustus- suurpiirteisesti” uraaninvientiin Suomeen. Uraa- ton myötävaikutuksella saatiin ostetuksi Neuvos- nin toimittamiseksi Britanniasta Suomeen mai- toliitosta miilussa neutronilähteeksi tarvittava den välillä olisi periaatteessa pitänyt olla asiaa polonium–beryllium -preparaatti.155 Neuvostoliit- koskeva bilateraalinen sopimus. Tällaista sopi- to oli sittenkin halukas myymään, kun suomalai- musta ei kuitenkaan ollut, vaan koko sopimusky- set rakensivat tutkimuslaitetta, jossa oli länsi- symys kuitattiin Laurilan mukaan yksinkertai- maista tekniikkaa. Miilun lopullinen sijoittami- sella kirjeellä, jota käsitelty myöskään Suomen nen aiheutti vielä yhden ongelman. Teknillisen hallituksessa.153 fysiikan laboratorio toimi korkeakoulun kellaris- Englannista laivatut polttoainesauvat kulje- sa, eikä laite sinne yksinkertaisesti mahtunut. tettiin Varkauteen A. Ahlström Oy:n konepajalle, Asiaan saatiin ratkaisu, kun Enso-Gutzeit lahjoit- jossa ne sijoitettiin alumiiniputkiin ja vietiin edel- ti miilulle puisen hallin ja pystytti sen Otanie- leen Otaniemeen. Huomattavaa kuitenkin on, että meen. Laitos vihittiin juhlallisesti käyttöön tasa- vaikka sopimus uraanin kuljettamisesta oli hoi- vallan presidentti Kekkosen läsnä ollessa syys- tunutkin helposti eikä asiaa ollut käsitelty Suo- kuussa 1957.156 men hallituksessa, alikriittiseen miiluun liittyi Myös radiokemian alalla tapahtui edistystä silti kysymys Neuvostoliiton intressistä. Vaikka- energiakomitean toimesta. Radiokemian tutkimus kin Suomen oli mahdollista tuoda uraani miiluun sai energiakomitealta varsin tuntuvaa tutkimus- lännestä, olivat suomalaiset jo hankkineet mii- tukea. Tutkimusvarat ohjattiin radiokemian tut-

150 Voimayhdistys Ytimen valmisteleva kokous pidettiin pian YK:n ensimmäisen atomikonferenssin jälkeen 1955. Varsinaisesti yhdistys perustettiin vuonna 1956, ja mukaan ilmoittautui perustajajäseniksi kaikkiaan 18 suomalaista teollisuusyritystä. Voimayhdistys Ytimen tarkoitus oli tutkia ydintekniikan käyttömahdollisuuksia Suomessa ja edistää alan koulutusta. Kuusi Juhani, artikkeli Radioisotooppitekniikan varhaiset teollisuussovellukset) teoksessa Radiokemia Suomessa 1985, 101.

151 Alikriittisessä miilussa ei ollut ketjureaktio käynnissä koko ajan, vaan se saatiin aikaan keinotekoisesti erillisen säteilyläh- teen avulla.

152 Atomienergianeuvottelukunnan kirje kauppa- ja teollisuusministeriölle 3.3.1958. Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977, kansio n:ro 6, VNA.

153 Laurila 1967, 185.

154 Laurila 1967, 199.

155 Laurila 1967, 199–200.

156 Laurila 1967, 185. On syytä huomauttaa, että Laurilan teoksessaan esittämille näkemyksille on löydettävissä valtioneuvoston arkistossa (VNA) sijaitsevasta Erkki Laurilan kokoelmasta, joka muun muassa käsittää hänen kirjeenvaihtoaan energiakomitean ja atomienergianeuvottelukunnan puitteissa.

45 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 kimusryhmälle, jossa toimi myös Jorma K. Mietti- säteilysuojaukseen liittyvät valvontatehtävät oli nen. Radioaktiivisen säteilyn ominaisuuksia tut- kuitenkin annettu Säteilyfysiikan laitoksen hoi- kittiin jo 1950-luvun puolella monin tavoin, ja toon. ”Atomienergia-alalla tehty työ on tähän samalla Miettinen alkoi mahdollisuuksiensa mu- saakka ollut lähinnä perustavaa laatua. Yhte- kaan perehtyä myös ydinaseen rakenteeseen. näistä suurempaa laitosta ei ole, mutta vähitellen Miettisen ajatuksena oli, että väestönsuojelun alkaa Otaniemessä rakenteilla oleva Teknillisen kannalta olisi varsin tärkeää, että ydinaseen ra- korkeakoulun fysiikan laitoksen yhteyteen muo- kenteesta olisi olemassa ”jotain ymmärrystä”, jot- dostua täydellisempi ydinfysiikan tutkimus- ja ta saasteen laadusta voitaisiin tehdä ”edes joitain koulutuskeskus”, muistiossa todettiin.159 relevantteja johtopäätöksiä”.157 Vuoteen 1959 mennessä atomienergia-alan tutkimus oli Suo- 4.5 Säteilyvalvonta ja puolustusvoimat messa saatettu käyntiin ja valmistelut Otanie- 1950-luvun lopulla meen sijoitettavan tutkimusreaktorin hankkimi- Vuoden 1957 aikana pääesikunta oli jo saanut ke- seksi olivat täydessä käynnissä. rätyksi niin paljon tietoa radioaktiivisesta sätei- Hallinnollisesti asiat oli tässä vaiheessa järjes- lystä ja ydinräjähteiden aiheuttamasta las- tetty niin, että atomienergia-asiat hoidettiin keumasta, että niiden aiheuttamaa uhkaan ryh- kauppa- ja teollisuusministeriössä, jonka apuna dyttiin kiinnittämään huomiota puolustusvoimi- toimi atomienergianeuvottelukunta. Ministeriö ei en toiminnassa. Pääesikunnassa laadittiin syys- omistanut tai hallinnut suoraan mitään laitoksia kuussa 1957 muistio radioaktiivisen laskeuman eikä ministeriöllä tai neuvottelukunnalla myös- valvonnasta ja sen vaatimasta organisaatiosta. kään ollut mitään muuta henkilökuntaa kuin Valvonta todettiin välttämättömäksi, erityisesti mitä tarvittiin hallinnollisten asioiden hoitoon. meneillään olleiden ydinkokeiden vuoksi. Muisti- Ministeriön käytössä oli jonkin verran varoja, ossa hahmoteltiin valvontaorganisaatiota ja sii- jotka neuvottelukunnan suositusten mukaisesti hen kuuluvien henkilöiden ja toimielimien vas- pyrittiin osoittamaan tarkoituksiin, jotka mahdol- tuunjakoa sekä esitettiin valtakunnallista toimi- lisimman tehokkaasti edistivät alan kehitystä kuntaa suunnittelemaan säteilyvalvonnan suorit- Suomessa. Atomienergianeuvottelukunnassa ke- tamista. Syyskuun 1957 lopulla puolustusvoimat sällä 1958 laaditun muistion mukaan tärkein asetti oman toimikuntansa tutkimaan valtakun- laitos atomienergia-alaa ajatellen oli Teknillisen nallisen säteilynvalvonnan organisaatiota ja toi- korkeakoulun teknillisen fysiikan osasto. Ydinfy- mintaa. Toimikunta päätti työnsä jo saman vuo- sikaalista tutkimustyötä harjoitettiin myös Hel- den joulukuussa ja nimesi radioaktiivisen suoje- singin ja Turun yliopistoissa. Atomienergia-alaan lun tehtäviksi muun muassa jatkuvan valvonnan läheisesti liittyviä tutkimuksia158 suoritettiin mai- ja tiedustelun, valtakunnan ulkopuolella tapahtu- nituissa tutkimuslaitoksissa. vien ydinräjähdyksen toteamisen, näiden räjäh- Muistiossa mainittiin myös Voimayhdistys dysten suunnan, korkeuden laadun ja räjähdys- Ydin, joka suorittaa suunnittelu- ja tutkimustyötä voimakkuuden, radioaktiivisten pilvien ja niiden jäsenyhtiöidensä tarpeita silmällä pitäen. Teolli- kulkusuunnan ja laskeuman ennustamisen, ai- suuden mukana olo suomalaisessa atomienergia- heutuneiden säteilykenttien laajuuksien ja sätei- alan tutkimuksessa oli näkyvää heti alusta alka- lytiheyksien ja niissä tapahtuvien muutosten seu- en. Säteilysuojauskysymyksien alustavaa käsitte- raamisen, havaintojen keräämisen, yhdistämisen lyä varten oli asetettu säteilysuojausneuvottelu- ja viestittämisen sekä erilaisten varoitusten sekä kunta, joka toimi läheisessä yhteistyössä sisäasi- hälytysten antamisen ja viestittämisen.160 On sel- ainministeriön kanssa. Varsinaiset käytännölliset vää, että vielä vuonna 1957 suomalaiset viran-

157 Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

158 Muun muassa biokemiallisia ja säteilyfysikaalisia.

159 Atomienergianeuvottelukunnan laatima muistio, joka toimitettiin muun muassa Suomen Standardisoimisliitolle, Atomiener- gianeuvottelukunnan kokoelma, kirjeenvaihtoa, lähteneet 1957–1977. Kansio n:ro 6, VNA.

160 Miekkavaara 1999, 112.

46 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201 omaiset eivät pystyneet selviytymään kaikista Suomessa 1950-luvulta lähtien henkilökohtaista, edellä luetelluista tehtävistä. Puolustusvoimat lä- Ruotsista jotain kautta vuotanutta tietoa maan hetti mietintönsä tammikuussa 1958 säteilysuo- ydinaseohjelmasta. ”Ei minulle sitä koskaan ku- ja-asiain neuvottelukunnalle, joka edelleen teki kaan suoraan sanonut. Eivät he mitään salaisia esityksensä valtioneuvostolle säteilyvalvonnan tietoja olisi paljastaneet. Tosiasia kuitenkin on, järjestämiseksi Suomessa. Tähän järjestelmään että kun kollegojen kanssa keskustellaan, niin kuuluisivat puolustusvoimien ohella Ilmatieteen rivien välistä asiat voidaan kyllä ymmärtää. Näin keskuslaitos, Hydrografinen laitos, Merentutki- kävi myös tällä kertaa. Keskustelimme melko muslaitos, Helsingin yliopiston seismografinen avoimesti paljastamatta kuitenkaan mitään sa- laitos sekä Säteilyfysiikan laitos. laisuuksia. Olimme siis Suomessakin ainakin jossain määrin perillä siitä, mitä naapurimaassa 4.6 Ruotsin ydinaseohjelma tapahtuu”, Miettinen muistelee.164 Ruotsin ydinenergiaohjelma tähtäsi vielä 1960-lu- Ruotsin politiikkaa voitiin 1950-luvun loppu- vullakin omaan ydinaseeseen. Erkki Laurila on puolella luonnehtia ”voimakkaasti eristäytyväksi, maininnut saaneensa asian selville jo 1950-luvun voimakkaasti aseistetun puolueettomuuden mer- lopussa. Hän ei kuitenkaan kertonut asiasta keissä”.165 Erkki Laurila arveli aivan oikein miet- eteenpäin, sillä arveli, että myös Kekkonen oli asi- tiessään, oliko Kekkonen perillä Ruotsin ydinase- asta perillä.161 Presidentti todennäköisesti tiesi hankkeesta. Päällisin puolin asia oli presidentin asiasta, sillä Ruotsin ydinaseohjelmasta oli esitet- tiedossa, yksityiskohdat tietenkään eivät. Ruotsin ty arveluita Suomessa jo vuonna 1955. Yleisesi- ydinaseohjelma oli kansainvälisesti melko ylei- kuntaeversti Elias Simolin käsitteli vuonna 1955 sessä tietoisuudessa. Siitä kirjoiteltiin jopa neu- atomipommia artikkelissaan ”Ruotsin maanpuo- vostolehdissä. Suurlähettiläs Eero A. Wuori rapor- lustus atomipommin merkeissä”. Artikkelissa to- toi presidentti Kekkoselle Moskovasta toukokuus- dettiin hyvin yksiselitteisesti, että Ruotsi oli va- sa 1959, että ”Pohjola ja Itämeri ovat valokeilas- rautunut ydinsotaan. Ruotsin pääministeri Tage sa” Neuvostoliiton ulkopolitiikassa”. Novoje Vrem- Erlander oli pitänyt valtiopäivillä puheen 18. tou- ja -lehti oli kirjoittanut maaliskuun 6. päivän kokuuta 1954, jossa hän oli todennut, että Ruot- numerossaan laajan kirjoituksen ”Ruotsin atomi- sin oli oltava valmis puolustautumaan atomiaset- asehankkeesta”. Suurlähettiläs ei tarkemmin selta käyttävää vihollista vastaan. vittänyt raportissaan, millaisessa sävyssä artik- Helsingin kaupungin väestönsuojelujohtaja, keli oli kirjoitettu. Sen julkaiseminen on kuiten- kenraali Harald Öhquist vieraili Ruotsissa 1950- kin selvä osoitus siitä, että Neuvostoliitossakin luvun alussa kahteenkin kertaan. Öhquist kirjoit- tiedettiin Ruotsin ydinaseohjelmasta. Wuoren mu- ti Sotilasaikakauslehdessä marraskuussa 1955, kaan Moskovassa oli kevään 1959 kuluessa pantu että Ruotsissa panostettiin sekä aseelliseen että merkille, että amerikkalaispoliitikkojen ajatuk- psykologiseen puolustukseen. 162 Öhquist ei kui- sissa Itämeri oli syvälle ”potentiaalisen viholli- tenkaan suoraan maininnut, että Ruotsissa suun- sen” alueelle ulottuva toiminta-alue. Wuoren mu- niteltiin omaa ydinasetta.163, eikä sitä Öhquistille kaan Itämeren merkitystä korosti neuvostoliitto- olisi Ruotsista kerrottukaan. Akateemikko Jorma laisten silmissä myös se, että lyhin matka Pohjois- K. Miettisen mukaan monella tiedemiehellä oli Amerikasta Neuvostoliittoon kulki ”pohjoisten alueiden” kautta.166 161 HS Kuukausiliite, 1.4.1986, 37.

162 Miekkavaara 1999, 86. Tietojen epävarmuudesta kertoo Miekkavaaran näkemys, jonka mukaan eversti Simolinin tiedot eivät olleet alkuperäislähteitä eivätkä edes ruotsalaislähteitä. Ne olivat peräisin Allgemeine Schweitzerische Militär Zeitschrift -lehden tammikuun 1955 numerosta.

163 Sotilasaikakauslehti 3/1955, 111–116.

164 Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

165 HS 17.11.1958.

166 Tasavallan presidentin arkistosäätiö (TPA), Suurlähettiläs Eero A.Wuoren raportti N:o:11 Moskovasta 4.5.1959, Urho Kekkosen vuosikirja 1959.

47 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962

Ruotsin ydinaseohjelmasta voitiin esittää yhä vastustaa Neuvostoliiton taloudellista sodankäyn- vakavampia arveluita huhtikuussa 1958, kun tiä. Länsivaltojen kiistaton strateginen, poliitti- Ruotsin pääministeri Tage Erlander vieraili Hel- nen ja taloudellinen etu oli, ettei Suomesta kos- singissä. Hän puhui Helsingin ruotsinkielisen työ- kaan tulisi Neuvostoliiton satelliittia. Amerikka- väenyhdistyksen 60-vuotisjuhlissa ja alleviivasi laiset katsoivat, että Neuvostoliiton tavoitteena Ruotsin noudattavan vahvaa puolueettomuuspoli- oli vahvistaa itäblokin poliittista asemaa ei-kom- tiikkaa. Erlander totesi, että uusi mahdollinen munistisessa maailmassa, lisätä ei-kommunistis- suursota olisi kostosota eikä vallitsevassa tilan- ten maiden taloudellista riippuvuutta itäblokin teessa ”millään puolueettomalla valtiolla ole ai- kaupasta, heikentää strategisten tuotteiden vien- hetta asettaa aluettaan suurvaltojen kostosodan- tikontrollia länsimaissa sekä heikentää ei-kom- käynnin tukikohdaksi.” ”Kiusaus voi kasvaa liian munistisen maailman taloudellista voimaa ja po- suureksi, jos tämä pieni maa [Ruotsi] ei ole varus- liittista yhtenäisyyttä. ”Tietyissä maissa, joiden tautunut kunnolla.”167 Erlander ei suoraan sano- kauppa Blokin kanssa on… huomattavan tärkeää nut maansa valmistelevan ydinasetta, mutta hä- niiden taloudelliselle vakaudelle, Blokin taloudel- nen puheestaan voitiin päätellä, millaista varus- linen sodankäynti voi lisätä paikallisten kommu- telupolitiikkaa Ruotsissa harjoitettiin. Ruotsa- nistien voimaa, tehostaa puolueettomuutta täh- laisetkin joutuivat silmä kovana seuraamaan Suo- dentäviä kehityssuuntia, aiheuttaa ristiriitaa län- messa tapahtuvaa kehitystä. Ruotsin turvallisuu- tisen politiikan kanssa ja tehdä Yhdysvaltain joh- den kannalta olisi nimittäin ollut valitettavaa, tajuuden vaikeammin harjoitettavaksi, todettiin mikäli Neuvostoliiton puuttumattomuuspolitiik- CIA:n, Yhdysvaltain ulkoministeriön ja asevoi- ka Suomea kohtaan olisi radikaalisti muuttunut. mien tiedusteluorganisaatioiden yhteisessä arvi- ossa keväällä 1954. Ja esimerkkejä maista, joissa 4.7 USA ja Neuvostoliitto neuvostoblokki saattoi odottaa saavuttavansa ta- ”kosiskelevat” Suomea voitteensa, mainittiin ensimmäisenä Suomi.168 Diktaattori Josif Stalinin kuolema maaliskuussa Erityisesti silloin, kun Stalin vielä eli, Suomen 1953 vaikutti monien muiden asioiden tavoin asema nähtiin Neuvostoliitossa tärkeänä tava- myös Neuvostoliiton suhtautumiseen suomalai- rantoimittajana, joten Neuvostoliiton edun mu- seen tieteeseen ja talouselämään. Kremlissä kaista ei olisi ollut, että Suomen yhteydet länteen omaksuttu uusi ulkopoliittinen strategia painotti olisi tyystin katkaistu. Monet suomalaiset tutki- taloudellisten ja poliittisten suhteiden luomista jat ovat osoittaneet, että Kremlin näkökulmasta kehitysmaihin ja puolueettomiin maihin. Raja- olisi ollut erittäin huolestuttavaa, jos Suomen naapuri Suomi oli erityisasemassa. Yhdysvaltain teollinen suorituskyky ja sen mukana toimitukset oli luonnollisesti vastattava Neuvostoliiton haas- itään olisivat vaarantuneet. Oli nimittäin olemas- teeseen. 1950-luvun puoliväliin tultaessa molem- sa mahdollisuus, että vientirajoituspolitiikkaansa mat suurvallat kiinteyttivät rivakoin ottein omia terävöittävät länsivallat olisivat saattaneet vä- valtapiirejään. Moskovasta käsin näytti siltä, että hentää tai pahimmassa tapauksessa jopa koko- Suomi oli vaarassa erkaantua Neuvostoliiton etu- naan pysäyttää kaupankäynnin tuontimateriaa- piiristä kohti länttä. leista riippuvaisen suomalaisteollisuuden kanssa. Professori Markku Kuisman mukaan Suomi Markku Kuisman mukaan 1950-luvun alussa näyttäytyi amerikkalaistulkinnoissa klassisena uhka olikin ilmeinen, sillä läntinen epäluottamus esimerkkinä valtiosta, jonka oli poliittisen liikku- Suomea kohtaan oli vahvistumassa samassa tah- mavaransa vähäisyyden vuoksi miltei mahdoton dissa kuin Suomen kaupallinen yhteys Mosko-

167 HS 21.4.1958.

168 Kuisma 1997, 73.Kuisma on tehnyt terävän huomion myös siitä, millaiselta Suomen kauppavaihto ja poliittisten suhteiden vuorovaikutus näytti Yhdysvalloissa. ”…käsitykset Washingtonin State Departmentissa ja Suomen presidentin linnassa olivat itse asiassa paljolti yhtenevät. Mutta suuri linjaero avautui, kun oli johtopäätösten vuoro: siinä missä Kekkonen näki laajenevan kauppavaihdon keinona sitoa Neuvostoliittoa taloudellisesti pieneen kapitalistiseen rajanaapuriinsa ja siten vaikuttaa kommunistisen suurvallan Suomen-politiikkaan, siinä amerikkalaiset näkivät öljyn vauhdittaman suomalais- venäläisen yhteistyön kytkevän Suomen väistämättä tiukemmin osaksi Kremlin valtapiiriä. Sama, 256.

48 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201 vaan syveni ja sota Koreassa kiihtyi. Neuvostoliit- muidenkin kuin oman kansantalouden maksetta- to halusi vahvistaa muun muassa Suomen metal- viksi.”170 liteollisuuden raaka-aineperustaa, jotta se ei olisi Atomienergiateknologiaan ja sen tutkimuk- riippuvainen poliittisesti vaarallisista läntisistä seen pätee täysin sama ajatuskulku. Jos Suomi toimittajista. Kremlin suunnitelmissa oli Suomel- valitsisi neuvostoliittolaista teknologiaa atomi- le oma paikkansa. Neuvostoliitto tarjosi Suomelle energian tutkimuslaitoksiinsa, olisi se Neuvosto- neuvojaan ja asiantuntemustaan muun muassa liitolle yksi erävoitto. Vaikka suuri pyörä oli liik- rautateollisuuden rakentamiseksi. Vielä 1950-lu- keessä vasta silloin, kun Suomeen oltiin suunnit- vun lopulla Neuvostoliitto pyrki määrätietoisesti telemassa ensimmäistä valtakunnan sähköverk- vastaamaan koko suomalaisen rauta- ja terästeh- koon liitettävää ydinvoimalaa, pohjustustyötä dashankkeen vaatimasta teknologiasta, koneis- tehtiin 1950-luvulla. Neuvostoliitolle olisi ollut tosta, suunnitelmista ja jopa rakennustöistä. suureksi eduksi, jos suomalaiset atomienergian Sama logiikka pätee myös Neuvostoliiton innok- asiantuntijat olisi koulutettu neuvostotekniikalla kuuteen tarjota Suomelle yhteistyötä atomiener- ja heidän oppiensa mukaisesti. Kuisma toteaakin, gia-alalla. Kuten Markku Kuisma on osoittanut, että edellä mainitut osatekijät vaikuttivat myös Neuvostoliitto pyrki rakentamaan monenlaisia silloin, kun Neuvostoliitto ja länsivallat kilpaili- vaikutuskanavia Suomen talouden ja teollisuu- vat Suomen terästeollisuushankkeesta, mutta vie- den kantaviin rakenteisiin, joihin tulevaisuudes- lä kärjistyneempinä ne vaikuttivat silloin, kun sa atomienergia ja sen tutkimus myös kuuluisi- 1950-luvun puolivälissä alkanut taistelu Suomen vat. Neuvostoliitto halusi syventää teknologista atomivoimalaprojektista kiihtyi 1960-luvulla. yhteistyötä. ”Suomen taloudellinen ja teknillinen Suomen asema oli varsin erikoinen maailman- kehitys on erottamattomasti kytketty yhteistyö- herruudesta taistelevien järjestelmien välimaas- hön Neuvostoliiton kanssa”, eräs neuvostotark- tossa. Kuisma siteeraa osuvasti Suomen Yhdys- kailija muotoili asian.169 valtain-suurlähettilästä Johan Nykoppia. ”Koska Kremlissä osattiin olla kaukonäköisiä, olisi- Yhdysvaltain politiikan päämääränä on Neuvos- vathan atomienergiayhteistyön hedelmät realisoi- toliiton vaikutusvallan leviämisen vastustaminen tumassa täyteen mitassaan vasta sitten, kun ato- kaikkialla, on odotettavissa, että Yhdysvaltain mivoimaa oltaisiin Suomessa toden teolla kytke- hallitus tulee olemaan erittäin kiinnostunut siitä, mässä sähköverkkoon. Vielä 1950-luvulla tuo aika mitä Suomessa tapahtuu.” Kuisma toteaa, että häämötti kaukaisessa tulevaisuudessa. Neuvosto- Suomen erityisasema saneli myös keinot, joihin liitossa kuitenkin tiedettiin se tosiasia, että tek- Yhdysvaltojen ja muiden länsivaltojen oli turvau- nologisella riippuvuudella teollisuus- tai tutki- duttava, jos Suomi aiottiin pelastaa lännen leiriin muslaitosten tekniikan, koneistojen ja menetel- tai ainakin estää Suomen täydellinen kytkös Neu- mien toimittajaan oli pitkälle kantavia vaikutuk- vostoliittoon. Kuisma on osoittanut, että lännessä sia. Markku Kuisma kirjoittaa: ”Jos Moskova voit- – ja varsinkin Suomessa toimivissa lännen öljy- taisi Nesteen jalostamon rakentamiskilpailun, se yhtiöissä – seurattiin tarkasti, mitä Suomessa olisi erävoitto myös idän ja lännen järjestelmien öljyalalla tapahtui, kun Nesteen öljynjalostamoa maailmanlaajuisessa ideologisessa, taloudellises- suunniteltiin 1950-luvun alussa. ”Kun avoin po- sa ja sotilaallisessa kamppailussa. Voitto todistai- liittinen tuki, puhumattakaan sotilaallisesta, oli si neuvostoteknologian paremmuudesta ja avaisi poissuljettu Suomen kannalta vaaralliseksi käy- näin tilaisuuksia uusiin valtauksiin. Jokainen vien Moskovan reaktioiden vuoksi, jäljelle jäi ta- uusi tilaus ulkomailta auttoi samalla jakamaan lous.”171 Kuisman mukaan lännestä käsin pyrit- teknologisen kehitystyön suuria kustannuksia tiin syventämään Suomen kaupallisteollista in-

169 Kuisma 1997, 98. Sitaatti Allison 1985 “… the economic and technical development of Finland is inseparably linked with cooperation with the Soviet Union.”

170 Kuisma 1997, 99.

171 Kuisma 1997, 26.

49 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 tegraatiota läntisiin markkinoihin ja auttamaan tävä toimija ydinenergia-alalla ollutkaan – eikä suomalaisia modernisoimaan elinkeinoelämään- vielä ollut tietoa siitäkään, ryhtyisikö Suomi tuot- sä. Näin voitaisiin lujittaa Suomen yhteiskunnal- tamaan sähköä ydinvoimalla – pieneen Suomeen- lista vakautta ja lisätä vastustuskykyä kommu- kin kannatti toki suurvaltojen huomiotaan suun- nismia vastaan. On kuitenkin pidettävä mielessä, nata. että Suomi oli vain yksi palanen koko maailman- Volker R. Berghahn on esittänyt, että 1940- poliittisessa pelissä. Kysymys Suomen ydinener- luvun lopulla ja 1950-luvulla Yhdysvallat piti giatekniikasta oli vain yksi vaatimaton sivujuon- Eurooppaa Aasian ohella kylmän sodan tärkeim- ne, eikä se missään vaiheessa voinut horjuttaa pänä taistelukenttänä. Berghahnin pääteesin mu- kahden valtajärjestelmän strategisia asetelmia. kaan Eurooppa piti voittaa kunnolla Yhdysvalto- Asioiden mittasuhteet on syytä pitää mielessä jen puolelle, kun maanosa kerran oli kääntynyt tässäkin tapauksessa. Neuvostoliittoa vastaan.174 Berghahnin teesi so- Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton edustajat seu- veltuu erityisesti 1950-luvun puoliväliin, juuri rasivat silmä kovana Suomen tapahtumia. Ke- tuohon aikaan, kun Yhdysvallat järjesti atomi- väällä 1954 Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetti- näyttelyn Suomessa. Yhdysvaltojen strategiaa läs Jack McFall varoitti Suomen ulkoministeriä vuosina 1947–1956 tutkinut Gregory Mitrovich suomalais-venäläisten kauppasuhteiden syvene- on puolestaan todennut, että presidentti Eisenho- misen aiheuttamista vaaroista. ”Hän toivoi, että werin ja ulkoministeri John Foster Dullesin oli Suomi ei joutuisi liiaksi sidotuksi Neuvostoliiton mukauduttava Neuvostoliiton valta-asemaan. järjestelmään”, keskustelua selostavassa rapor- Mitrovich tulkitsee, että kulminaatiopiste tässä tissa todettiin.172 Suurvaltojen välinen kilpailu politiikassa ajoittuu vuoteen 1954, jolloin Yhdys- ”atomiliittolaisista” kosketti myös Suomea. Tou- vallat asetti selkeäksi tavoitteekseen ydinsodan kokuussa 1955 Yhdysvallat järjesti Helsingissä välttämisen – olihan Neuvostoliitto Yhdysvalto- atominäyttelyn, joka Erkki Laurilan mukaan oli jen tavoin kehittänyt itselleen vetypommin.175 Ku- ”puhdasta propagandaa”. Muistelmissaan Laurila ten sanottua, voimatasapainon puntit olivat tuol- toteaa että häntä jäi kiusaamaan kysymys: miksi loin tasoissa. Molemmat suurvallat olivat aseva- näin näyttävä propagandapanos uhrattiin juuri rustelussa 1950-luvun puolivälissä lähes tasavah- Suomeen, jonka roolia atomitekniikan tulevana voja. Suurvaltapeliä pelattiin 1950-luvulla yhä käyttäjänä ei ainakaan tuolloin pidetty kovin- enemmän talouden, kauppasuhteiden ja teollis- kaan merkittävänä.173 1950-luvun puolivälissä teknologisen integraation alueilla. Yhdysvaltojen suurvallat kävivät kovaa ideologista taistelua, atominäyttelyn järjestämisen Helsingissä 1955 jonka kenttänä myös Suomi toimi mitä suurim- voidaan tulkita olleen osa juuri tällaista taiste- massa määrin. Yksi Yhdysvaltain ja Neuvostolii- lua. ton strategisista keinoista oli sitoa niin monta Saman ilmiön tiliin voidaan ehdottomasti lu- maata ja niin monin keinoin kuin mahdollista kea myös se, kun Erkki Laurila syksyllä 1955 oman vaikutusvallan piiriin. Näihin keinoihin matkusti Yhdysvaltoihin. Matkan aikana häneltä myös ydinenergia-asiat luonnollisesti lukeutuivat. kyseltiin hienovaraisesti, josko Suomi olisi valmis Vaikka Suomi ei tässä vaiheessa mikään merkit- kirjoittamaan erityisen atomiyhteistyösopimuk-

172 Kuisma 1997, 39.

173 ”Koko atomienergiatouhu on enemmän politiikkaa kuin tekniikkaa. Toukokuussa 1955 järjestettiin Helsingissä USA:n ulkopoliittisen koneiston toimesta ns. atominäyttely, jonka yhteydessä meille lahjoitettiin deklassifioitua atomitieteellistä kirjallisuutta ja jaettiin stipendi USA:ssa tapahtuvia opintoja varten. Näyttely oli siis puhdasta propagandaa. Mutta kiusaamaan jäi kysymys: miksi näin näyttävä propagandapanos uhrataan juuri Suomeen, jonka roolia atomitekniikan tulevana käyttäjänä ei ainakaan tuolloin merkittävänä pidetty. Tuskin olivat valmistelut USA:n atominäyttelyä varten päässeet alkamaan, kun saatiin kutsu osallistua Moskovassa järjestettyyn atominäyttelyyn.”, Laurila 1982, 97.

174 Berghahn Volker R, America and the Intellectual Cold Wars in Europe. Princeton University Press, Princeton 2001, 176–177.

175 Mitrovich Gregory, Undermining the Kremlin. America’s Strategy to Subvert the Soviet Bloc 1947–1956. Cornell University Press, Cornell 2000, 16–19.

50 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201 sen USA:n kanssa.176 Ajatus ei ollut kaukaa haet- sa. Yhteistyön käynnistämisestä oli kertonut tu, tekihän Suomen naapurimaa Ruotsi Itämeren muun muassa Neuvostoliiton radio tammikuussa toisella puolella parhaillaan erittäin pitkälle vie- 1955.179 Laurilan mukaan pääministeri Urho Kek- tyä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.177 konen kieltäytyi yhteistyökeskusteluista vedoten Atomiyhteistyö Suomen kanssa olisi muuten- siihen, että kaikki Suomen asiantuntijat olivat kin istunut Yhdysvaltojen politiikkaan. Neuvosto- tuolloin Geneven konferenssissa.180 Suurlähettiläs liittokaan ei toki katsellut Yhdysvaltojen aktiivi- Lebedev keskusteli Kekkosen kanssa elokuun 18. suutta toimettomana. Erkki Laurila ilmoitti 17. päivänä 1955. Suurlähettiläällä oli toki muitakin kesäkuuta 1955 valtiosihteeri R.R. Seppälälle, asioita kerrottavanaan. Juhani Suomen mukaan että Neuvostoliiton tiedeakatemia on lähettänyt Lebedev ilmoitti saaneensa tehtäväkseen jättää kutsun Suomen tiedeakatemialle, jossa se pyytää presidentti Paasikivelle Neuvostoliiton päämie- lähettämään edustajia Moskovassa 1.–5. heinä- hen, marsalkka Voroshilovin kirjeen, jossa Suo- kuuta järjestettävään kokoukseen, jossa käsitel- men presidentti kutsuttiin vierailulle Moskovaan. täisiin atomivoiman rauhanomaista käyttöä. Lau- Suomi kirjoittaa Lebedevin todenneen, että ”ne rila tiedusteli Seppälältä, olisiko ulkoasiainminis- esteet, jotka ovat tähän mennessä olleet Porkka- teriöllä jotain toiveita tähän asiaan liittyen. Val- lan vuokra-alueen palauttamiselle Suomelle, ovat tiosihteeri Seppälä ilmoitti, että ministeriön mie- nyt poistuneet”.181 Kekkosen ja Lebedevin tava- lestä on suotavaa, että Suomen tiedeakatemia tessa kaikkein korkeimmalla sijalla suurlähetti- lähettää tilaisuuteen edustajansa.178 Suomen lään asialistalla oli siis Porkkalan palauttamisky- edustajat vierailivatkin Moskovassa heinäkuussa, symys.182 mutta keskustelussa pitäydyttiin tieteellisellä ta- Kremlin johtajien silmissä siinsivät jo hyvää solla eikä yhteistyötä suunniteltu. Sellaiseen suo- vauhtia lähestyvät Suomen 1956 presidentinvaa- malaisdelegaatiolla ei luonnollisesti olisi ollut lit. Neuvostoliitto halusi kertoa Porkkalan luovu- minkäänlaisia valtuuksiakaan. tusaikeista Kekkoselle ensimmäisenä, olihan Kremlin intressien mukaista, että Kekkosen suo- 4.8 Neuvostoliitto aktivoituu sio Paasikiven väistyessä olisi taattu, kuten Kim- Neuvostoliiton diplomaatit ottivat entistä aktiivi- mo Rentola on osoittanut.183 Atomienergia-asiat semman roolin. Elokuussa 1955 Helsingin-suurlä- eivät Juhani Suomen mukaan kuitenkaan olleet hettiläs Lebedev otti yhteyttä Suomen hallituk- Lebedevin asialistalla hänen keskustellessaan seen ehdottaen yhteistyökeskusteluja atomiasiois- Kekkosen kanssa elokuussa 1955. Laurila kuiten- sa. Neuvostoliitolla oli tällaista yhteistyötä jo kin kirjoittaa asian olleen toisin. Laurilan näke- käynnissä muutamien sosialististen maiden kans- mystä vahvistaa se, että Lebedev todella mainitsi

176 ”Atomien merkeissä pelatun suurpoliittisen pelin tarkoitus alkoi hiljalleen selvitä minulle vasta tuon USA:n matkan aikana, jolloin kyseltiin, tosin hyvin hienovaraisesti, milloin Suomi olisi valmis kirjoittamaan erityisen atomiyhteistyösopimuksen USA:n kanssa. Tätä koskevassa keskustelussa varottiin ehdottomia sanontoja, mutta jotenkuten sain selville, että tällainen sopimus suomalaisten tutkijain pääsyn kaikkiin ei-sotilaallista tutkimusta tekeviin ydintutkimuskeskuksiin. Tai paremmin- kin, ilman tällaista sopimusta tuollaisia mahdollisuuksia ei ole. Laurila 1982, 98.

177 Jonter 2001; Jonter 2002.

178 TPA, Urho Kekkosen arkisto, Signum 41/42, Soini Palaston laatima muistio 17.6.1955.

179 Neuvostoliitolla oli yhteistyötä ainakin Kiinan ja Puolan kanssa. TPA, Urho Kekkosen arkisto, Signum 21/42, UM sanoma- lehtiasiaintoimisto, radiopalvelu, radiokatsaus n:o 13 18.1.1955.

180 Laurila 1967, 197.

181 Suomi Juhani, Kuningastie. Urho Kekkonen 1950–1956. Otava, Helsinki 1990, 392–394.

182 Suomi oli vuokrannut Kirkkonummen kunnassa sijaitsevan Porkkalan alueen 19.9.1944 allekirjoitetun välirauhansopimuk- sen mukaisesti Neuvostoliitolle. Asia vahvistettiin 10.2. 1947 allekirjoitetulla rauhansopimuksella. Neuvostoliitto luopui 19.9.1955 tehdyllä sopimuksella kaikista oikeuksista alueeseen ja palautti sen Suomen täysivaltaiseen hallintaan. Porkka- lan luovutuspöytäkirja allekirjoitettiin 26.1.1956.

183 Rentola Kimmo, Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen and Kreml. Otava, Helsinki 1997.

51 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962

Kekkoselle 18.8.1955, että ”Neuvostoliitto on val- Kekkonen vei Lebedevin ehdotuksen edelleen mis auttamaan Suomea atomivoiman rauhan- Erkki Laurilan tietoon, joka puolestaan otti sen omaisessa käyttämisessä. Siinä tarkoituksessa esille energiakomiteassa 2. syyskuuta 1955. Tällä Neuvostoliitto on valmis tutustumaan Suomen kertaa energiakomitea näytti Neuvostoliitolle hallituksen taholta esitettäviin toivomuksiin”. suomalaisen kaksinaamaisuuden huonomman Kekkonen kirjoitti asiasta muistion pari päivää puolen. Komitea tuli siihen tulokseen, ettei se myöhemmin. Siihen hän kirjasi: ”Lebedev mainit- voinut siinä vaiheessa esittää mitään toivomuk- si myös seuraavaa: Tämä apu ei tule sidotuksi sia Neuvostoliitolle, koska kaikki suunnitelmat mihinkään poliittisiin tai sotilaallisiin vaatimuk- olivat varsin alkuvaiheessa. Komitean jäsenet oli- siin. Maksut Neuvostoliiton hallituksen tarjoavat jyrkästi sitä mieltä, että Neuvostoliitolle ei mista palveluksista suoritetaan Suomen ja Neu- pitäisi esittää mitään tiedusteluja, sillä julkisuu- vostoliiton välillä voimassa olevien maksutapojen teen tullessaan ne saattaisivat vaikuttaa tietojen mukaisesti. Asia on tärkeä, sillä nyt avautuvat saamista lännestä, jossa tekninen kehitys oli vie- ovet Suomelle päästä käyttämään hyväksi Neu- läkin pidemmällä kuin Neuvostoliitossa. Energia- vostoliiton rauhanomaisen atomitutkimuksen saa- komitea esitti, että Neuvostoliitolle vastattaisiin, vutuksia. Milloin Suomen hallituksen vastaus oli- että kysymys atomivoiman hyväksikäytöstä Suo- si odotettavissa?”184 [kursivointi AA]. Kekkonen messa on vasta äskettäin otettu pohdittavaksi, ja kirjoitti vastanneensa, että Suomen hallitus ottaa ”suunnitelmien ollessa alkuasteellaan on toivo- ilmoituksen suurella mielenkiinnolla vastaan, musten esittäminen mahdotonta.”186 mutta koska Suomen atomiasiantuntijat ovat ul- Suomalaiset halusivat pitää auki optiot sekä komailla, Kekkonen kertoi Lebedeville, että ei itään että länteen. Markku Kuisma toteaa osu- osannut sanoa, koska vastaus tarjoukseen annet- vasti: ”Ei valittu yksinomaan itäistä vaihtoehtoa, taisiin. Näin pääministeri pystyi myös pelaamaan joka oli liian pelottava ja turmiolliseksi tiedetty, hieman aikaa tässä monimutkaisessa kysymyk- eikä yksin länttä, jota itäinen valtakeskus ei olisi sessä. hyväksynyt, vaan valittiin vahvat vetohevoset mo- Markku Kuisma on tulkinnut suomalaista lemmista ilmansuunnista, valjastettiin ne vau- 1950-luvun kapitalismia ja politiikkaa januskas- nun eteen ja yritettiin pitää ohjakset omissa kä- voiseksi. ”Samat suomalaiset januskasvot olivat sissä.”187 Voidaan tulkita, että Suomen poliittinen venäläisiä vastassa miltei kaikkialla. Ne olivat johto joutui soveltamaan jo tässä vaiheessa poli- kuin ulosnäkyvä osa suomalaista selviytymis- ja tiikkaa, jota sittemmin on nimitetty ”suomalai- sopeutumisstrategiaa, jolla pieni kansakunta yrit- seksi paradoksiksi.” Termi sai alkunsa presidentti ti löytää oman elintilansa ja tulevaisuutensa mah- Kekkosen radiopuheesta, jonka hän piti yöpak- tavan Moskovan varjossa. Niiden toinen puoli kaskriisin jälkeen. Kekkonen kiinnitti puhees- hymyili ystävällisesti, kun toinen puoli pohti an- saan huomiota kansalaisten ajatteluun ja arvoi- karasti puolustuskeinoja. (…) Ja kun toinen puoli hin. Kekkosen mukaan ”hyvä suomalainen patri- oli valmis hankkimaan öljyn idästä, jos ei muuten ootti” tarkoitti vapauden, itsenäisyyden ja kansal- niin kiihdyttääkseen laivakauppoja, toinen puoli lisen edun varjelemista. Presidentin puheesta poi- valmistautui kieltäytymään pitemmälle meneväs- mittiin sen sisältämä ”suomalainen paradoksi”, tä yhteistyöstä sopimalla amerikkalaisista tekno- jolla tarkoitetaan, että Suomen liikkumatila suh- logiahankinnoista.”185 teessa länteen on sitä suurempi mitä paremmat suhteet Suomella on Neuvostoliittoon.188

184 Urho Kekkosen laatima numeroimaton ja otsakkeeton muistio 20.8.1955. TPA, SIGNUM 21/42.

185 Kuisma 1997, 100–101.

186 Ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikön Ralph Enckellin laatima muistio Atomivoiman rauhanomainen käyttö. 12.9.1955. TPA, SIGNUM 21/42. Erkki Laurila oli antanut valtiosihteeri R.R. Seppälälle lausunnon energiakomitean kokouksesta, joka puolestaan pyysi Enckelliä informoimaan pääministeri Kekkosta.

187 Kuisma 1997, 106.

188 Vilkuna Tuomas (toim.),Urho Kekkonen, Puheita ja kirjoituksia II. Puheita presidenttikaudelta 1956–1967, Weilin+Göös, Helsinki 1967, 177–182; Suomi Juhani, Kriisien aika. Urho Kekkonen 1956–1962. Otava, Helsinki 1992, 190–91.

52 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201

Moskovassa lokakuun 28. päivänä 1955 käy- löin Kekkonen oli Laurilan mukaan kieltäytynyt dyissä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä kaup- vedoten siihen, että energiakomitean puheenjoh- paneuvotteluissa ei myöskään keskusteltu atomi- taja Laurila oli matkoilla Yhdysvalloissa.191 Kun energiayhteistyöstä.189 Vielä tässä vaiheessa ato- asia ei nytkään ottanut tuulta siipiensä alle Kek- mivoima ei näytellyt minkäänlaista roolia Suo- kosen kautta, Lebedev otti suoraan yhteyttä Lau- men energiapaletissa, ja energia-asioissa neuvot- rilaan keväällä 1956. Laurila kävi suurlähettilään telut Suomen ja Neuvostoliiton välillä keskittyi- kanssa epävirallisen lounaskeskustelun, jonka ai- vät vuosina 1955 ja 1956 atomienergian sijasta kana hänen mukaansa ”tulivat täysin selville ne raakaöljyn toimituksiin. Kansallinen öljy-yhtiö muodot, joita yhteistyössä olisi ollut seuratta- Neste oli aloittanut vuonna 1954 Suomen ensim- va”.192 mäisen öljynjalostamon rakentamisen Naantaliin Laurilan ja Lebedevin tapaamisessa sovittiin, amerikkalais-saksalais-ranskalaisena yhteistyö- että suomalainen delegaatio, johon kuului sekä nä. Tammikuussa 1955 saatu neuvostoliittolainen korkeakoulujen että energiatalouden edustajia tarjous Nesteen öljynjalostamosta oli jo perusta- vierailisi Neuvostoliitossa syyskuussa 1956. Lau- miskustannuksiltaan yli kolmanneksen kalliimpi rila muistelee, että kun matkan aika koitti, neu- kuin läntiset suunnitelmat, vaikka neuvostoliitto- vostoisäntien vastaanottokomitean puheenjohta- lainen tekniikka ja jalostustuotteet eivät muuten- jana oli ulkomaisten ja tieteellisten kulttuurisuh- kaan täyttäneet Nesteen vaatimuksia. Helmi- teiden ministeriöön kuuluva professori Lavrishev. kuussa 1955 yhtiöstä toimitettiin kohtelias kiel- Hän oli esittänyt heti alkuun tiukkaan sävyyn, täytymiskirje Neuvostoliiton kaupalliselle edus- että vierailevan delegaation olisi allekirjoitettava tustolle. Oli selvää, että Neste ei voinut 1950- yhteistyösopimus, ennen kuin tutustumisohjel- luvun Suomessa ratkaista näin suurta ulkopoliit- masta ruvettaisiin edes keskustelemaan. Laurila tista kysymystä yksin. Kaksi ulkoministeriön kor- vastasi, että valtuudet eivät tällaiseen miessään keaa virkamiestä osallistuivatkin neuvonantajina nimessä riittäneet, ja että ryhmä oli tullut Neu- Nesteen johtokunnan kokouksiin päätöstä tehtä- vostoliittoon vain tutustuakseen, mitä siellä oli essä. Sen lisäksi pääministeri Kekkonen lievensi atomienergia-alalla saavutettu. Tämän jälkeen Nesteen vastauskirjeen sanamuotoja. Neuvosto- yhteisymmärrys oli syntynyt nopeasti, ja ryhmä liitto joutui siis hyväksymään, että Naantaliin oli päässyt tutustumaan kaikkeen, mitä halusi rakennetaan läntinen öljynjalostamo. Siksi oli sel- nähdä.193 vää, että Neuvostoliitto halusi toimittaa Suomeen Lisäksi Neuvostoliitto järjesti Yhdysvaltain ta- muhkean osan öljynjalostamon tarvitsemasta raa- paan atominäyttelyn Helsingissä syksyllä 1956. kaöljystä. Tämä kysymys oli akuutti vuosina Huomionarvoista on, että Laurila koki joutuneen- 1955–1956.190 Atomiyhteistyö häilyi vasta tulevai- sa jonkinlaisen poliittisen pelin keskelle. ”Ja vaik- suuden suunnitelmissa. ka kaikki järkisyyt puhuivat sen puolesta, että asia [Neuvostoliiton ehdotus atomienergiayhteis- 4.9 Sitkeä Lebedev työn solmimiseksi, AA] olisi voinut jäädä hautu- Mutta pontevasti suurlähettiläs Lebedev pyrki maan ja odottamaan atomitekniikan kehittymis- tuota yhteistyötä käynnistämään. Koska Suomen tä, neuvostoliittolaisille ei voinut sanoa ei. Ei hallitus ja energiakomitea eivät Kekkosen lupa- ainakaan Suomen pääministeri, joka parastaikaa uksista huolimatta suostuneet Neuvostoliiton eh- pelasi kokonaan toisenlaista peliä, nimittäin sitä, dotuksiin, Lebedev uusi esityksensä marraskuus- joka oli tuova Porkkalan Suomelle takaisin. Tuol- sa. Hän otti jälleen yhteyttä pääministeriin. Täl- laisessa tilanteessa pääministeri tarvitsi todella-

189 TPA, SIGNUM 21/42, Muistio Suomen ja Neuvostoliiton välisistä kauppaneuvotteluista 31.10.1955.

190 Kuisma 1997, 190–191. Syksyn 1956 kuluessa loppusuoralle edenneet öljyneuvotteluissa vahvistettiin päätös, joka varasi venäläiselle raakaöljylle 50 prosentin kiintiön tulevan jalostamon hankinnoista, Kuisma 1997, 220.

191 Laurila 1967, 197–198.

192 Laurila 1967, 198.

193 Laurila 1967, 198–199.

53 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 kin jonkin erityisen pelinappulan. Ja sellaisen Neuvostoliiton suurlähettiläs Lebedev vieraili hän löysikin.”194 Atomienergiakysymys tuskin kui- pääministeri Kekkosen luona ja jätti luettelon tenkaan oli Kekkosen mielessä kovin keskeisellä Neuvostoliiton vastaavan toimikunnan jäsenistä. sijalla Porkkalan asemasta käydyissä neuvotte- Lebedev totesi Kekkoselle, että Neuvostoliiton de- luissa. Juhani Suomen tulkinta ei tue Laurilan legaatio olisi valmis milloin tahansa saapumaan tuntemuksia, eikä myöskään tämän kirjoittajan Helsinkiin, jossa pidettäisiin molempien maiden käyttöönsä saama lähdeaineisto. toimikuntien yhteiskokous.196 Neuvostoliiton delegaatio vierailikin Suomes- 4.10 Tieteellis-tekninen sa jo muutaman viikon kuluttua. Matkaohjelmaa yhteistyösopimus oli laadittu useiksi päiviksi. Valtuuskunnat kier- Oma lukunsa oli myös elokuun 26. päivänä 1955 telivät Helsingin lisäksi Turussa, Raumalla ja allekirjoitettu Suomen ja Neuvostoliiton välinen Tampereella. Varsinaiset sopimusneuvottelut käy- sopimus tieteellis-teknisestä yhteistyöstä. Neu- tiin 28.–29. heinäkuuta Helsingin yliopiston Met- vostoliitolla oli jo voimassa vastaavat sopimukset sätalossa. Niiden tuloksena allekirjoitettiin elo- kymmenen sosialistimaan kanssa.195 Kauimmin kuun lopulla tuo edellä mainittu sopimus. Sopi- toiminta oli ollut käynnissä Euroopan kansande- muksen allekirjoittamisen jälkeen laadittiin yh- mokratioiden kanssa. Tuorein sopimuksista oli teenveto ehdotuksista, joiden mukaan tieteellis- solmittu Kiinan kanssa, 12. lokakuuta 1954. Yh- teknistä yhteistoimintaa tultaisiin tulevina vuosi- teistyösopimus Suomen kanssa oli ensimmäinen na järjestämään. Yhteenvedossa mainitaan myös länsimaan kanssa solmittu. Se oli Neuvostoliitolle Imatran Voima Oy:n ehdotus, että viisi yhtiön sosialistimaiden kontrahteja huomattavasti mer- edustajaa saisivat tutustua Neuvostoliitossa vesi- kittävämpi, sillä Suomi tarjosi harvinaislaatuisen voimalaitosten koneistoja ja rakennuskoneita val- tilaisuuden päästä ainakin välillisesti tutustu- mistaviin tehdaslaitoksiin. IVO:n toiveena oli maan länsimaisen teknologian saavutuksiin ja – myös päästä näkemään edellä mainittujen konei- jos mahdollista, pyrkiä lujittamaan entisestään den käyttöä vesirakennustyömailla ja voimalai- Suomen suhdetta Neuvostoliittoon. toksissa.197 Koska tieteellis-teknisen yhteistyöso- Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus pimuksen valmistelut alkoivat jo hyvissä ajoin edellytti, että molemmat osapuolet pyrkivät ke- ennen kuin energiakomitea antaisi mietintönsä hittämään ja lujittamaan maiden välisiä tieteel- Suomen sähköntuotannon järjestämisestä,198 ei lis-teknisiä yhteyksiä. Väljä sanamuoto mahdol- ydinvoiman mahdollisuutta virallisesti otettu vie- listi monenmoisen yhteistyön, jonka laadusta ja lä huomioon Imatran Voimassa. Muun muassa määrästä kummallakin osapuolella oli varmasti tästä syystä yhtiön edustajat eivät esittäneet vie- toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Valtioneuvosto lä tässä vaiheessa toivomuksia päästä tutustu- asetti jo keväällä 1955 toimikunnan huolehti- maan Neuvostoliiton atomienergiateknologiaan. maan tieteellis-teknisestä yhteistoiminnasta ja Myöskään neuvostoliittolaiset eivät vielä tässä sen suunnittelusta. Toimikuntaan kuuluivat pu- vaiheessa esittäneet suomalaisille yhteistyötä ato- heenjohtajana ministeri P.J. Hynninen, jäseninä minenergian rauhanomaisen käytön alalla tie- professorit E.A. Wegelius, Lauri Posti, Kustaa teellis-teknisen yhteistyön puitteissa. Vilkuna ja Nils Westermarck. Heinäkuun alussa

194 Laurila 1982, 100.

195 Albania, Bulgaria, DDR, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea, Puola, Romania, Tshekkoslovakia ja Unkari.

196 TPA, Politiikka: Neuvostoliitto-Suomi, Tiet-tekn. komitea 1949–1955, kansio 3, pääministeri Urho Kekkosen laatima muistio 6.7.1955.

197 TPA, Politiikka: Neuvostoliitto–Suomi, Tiet-tekn. komitea 1949-1955, kansio 3, pääsihteeri Väinö Kaukosen laatima selostus Suomen ja Neuvostoliiton välisistä neuvotteluista 1955 tieteellis-teknillisen yhteistoiminnan edelleenkehittämiseksi 26.8.1955.

198 Energiakomitea jätti mietintönsä 11. syyskuuta 1956.

54 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 STUK- YTO-TR 201

4.10.1 ”Eräällä tieteenalalla ei vielä ole tarpeellista 4.11 Tutkimusreaktori perustetaan osuutta neuvostoliittolais–suomalaisessa Otaniemeen 1962 tieteellis-teknisessä yhteistyössä” Kun Yhdysvallat myi Triga-reaktorin Suomeen, Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön sanoma- he vaativat bilateraalista sopimusta Suomen ja lehtiosaston julkaisu Neuvostoliitto tänään käsit- Yhdysvaltain välille reaktorin käytöstä sekä re- teli tieteellis-teknistä yhteistyötä kesäkuun 1957 aktorissa halkeavan aineen turvallisuudesta. Suo- numerossaan. ”Tieteellis-tekninen yhteistyösopi- messa oltiin kuitenkin niin varovaisia, että ei us- mus edellyttää, että Neuvostoliitto ja Suomi vas- kallettu allekirjoittaa tällaista sopimusta. Kun re- tavuoroisuuden pohjalla vaihtavat teknillisiä kek- aktorin osto suuntautui Yhdysvaltoihin, Neuvos- sintöjä sekä teollisuuden, maatalouden ja tieteen toliittoa oli lepytettävä sillä, että sieltä ostettai- alalla suorittamiensa tutkimusten tuloksista. siin alikriittinen reaktori. Suunnitelmaa ei kui- Osapuolet sopivat teknillisten asiakirjojen ja in- tenkaan tarvinnut toteuttaa, kun keksittiin, että formaatioaineiston, spesiaalikirjallisuuden, eri reaktori voitaisiin toimittaa Suomeen IAEA:n vä- tieteiden alojen luennoitsijoiden vaihdosta sekä lityksellä. Tosiasiassa kauppa tehtiin Yhdysval- tiedemiesten ja ylioppilaiden vierailuista.” Lehti tain ja Suomen välillä, mutta välikätenä oli riip- luetteli myös, että Neuvostoliitossa on vuosina pumaton IAEA. 1955–1957 vieraillut kaikkiaan 147 suomalaista Jauho muistelee, että reaktorin hankintaan tiedemiestä ja eri alojen spesialistia. Lehti heh- liittyi monia käytännöllisiäkin mutkia, joihin kutti YYA-hengessä, että ensimmäiset kokemuk- suurvaltapolitiikalla ei ollut vaikutusta. Trigan set Neuvostoliiton ja Suomen tieteellis-teknisestä Suomeen myynyt General Atomics vaati, että yhteistyöstä ovat olleet myönteisiä. ”On luotu luja kauppa- ja teollisuusministeriö olisi ottanut reak- perusta jatkuvalle kehitykselle.” Artikkelin varsi- torille vakuutuksen, joka kattaa sivullisille mah- nainen tarkoitus oli kuitenkin luetella aloja, jotka dollisesti aiheutuvat vahingot, jos reaktorissa ta- ”eivät vielä kuluneen vuoden aikana ole päässeet pahtuisi jokin onnettomuus. Suomen valtio ei va- kehittymään siinä määrin kuin olisi toivottu.” ”On kuuta omaisuuttaan, joten kauppa- ja teollisuus- olemassa eräs tieteenala, jolla meidän päivinäm- ministeriössä kieltäydyttiin ottamasta vakuutus- me on ensiarvoisen tärkeä merkitys kansantalou- ta. Tähän ei General Atomics suostunut. Pekka den jatkuvalle kehitykselle, mutta jolla vielä ei Jauho konsultoi ruotsalaisia ja kysyi, millä taval- ole tarpeellista osuutta neuvostoliittolais-suoma- la he ovat hoitaneet vakuutusasian. Ruotsalaiset laisessa tieteellis-teknisessä yhteistyössä, nimit- vastasivat, että heillä vastaavanlaista tutkimus- täin atomivoiman rauhanomainen käyttö. Tieteen reaktoria hallinnoi osakeyhtiö, joka voi tehdä va- saavutusten vaihdolla tällä alalla on epäilemättä roillaan mitä haluaa – myös ottaa vakuutuksia. suuri merkitys. Neuvostoliitto on atomialan johta- Suomessa tällainen järjestely ei tullut kysymyk- via suurvaltoja ja se voisi huomattavasti auttaa seen, sillä reaktorin oli tarkoitus tulla kauppa- ja Suomea tämän tieteen alan kehittämisessä. Kui- teollisuusministeriön hallintaan. Jauho muiste- tenkaan yhteistyö tällä alalla ei ole vielä saanut lee, että hänen puhelunsa Ruotsiin kesti niin vankkaa pohjaa. Toivottavasti tilanne tässäkin kauan, että valtiovarainministeriön toimistopääl- suhteessa paranee lähiaikoina molempien maiden likkö käski lopettaa puhelun, koska se tulisi liian eduksi.”199 Artikkelissa mainittu toive tilanteen kalliiksi. Kun vastausta ei Ruotsista saatu, Jauho parantumisesta jäikin vielä toistaiseksi kirjoitta- soitti vielä Yhdysvaltoihin General Atomicsiin. jiensa nöyräksi toiveeksi, sillä Neuvostoliitto ei ”Siinä oikein kauan sitten jahkattiin, ja minä viralliselta taholta ottanut yhteyttä suomalaisvi- alleviivasin, että Suomen valtio ei suostu tällaista ranomaisiin yhteistyön tiivistämiseksi atomiener- vakuutusta ottamaan. Sovimme sitten, että Gene- gian rauhanomaisen käytön alalla. ral Atomics ottaa sen vakuutuksen. Sen hinta

199 Neuvostoliitto tänään -lehden artikkeli Ensimmäisiä tuloksia Suomen ja Neuvostoliiton tieteellis-teknisestä yhteistyöstä, Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön sanomalehtiosaston julkaisu N:o 10 (312), 31.5.1957.

55 STUK- YTO-TR 201 TUTKIMUS KEHITTYY JA SUURVALLAT KOSISKELEVAT 1955–1962 lisättäisiin sitten reaktorin hintaan. Näin pääs- yksityiskohdista oli tuolloin jo tehty, joten ulkopo- tiin siitä asiasta sopimukseen”, Jauho toteaa. Pu- liittisista syistä tilattiin spike-elementit Neuvos- helun päätteeksi toimistopäällikkö Osmo Kalliala toliitosta. Laurilan delegaatioon kuuluneen, sit- valtiovarainministeriöstä sanoi Jauholle, että hän temmin Säteilyturvakeskuksen pääjohtajana toi- oli takuuvarmasti soittanut koko ministeriön his- mineen professori Antti Vuorisen mukaan Laurila torian kalleimman puhelun.200 kävi mahdolliset poliittiset keskustelut asiasta Triga-reaktorin ja sen polttoaineen hankkimi- presidentti Kekkosen kanssa. Kuvion juoni oli seen Yhdysvalloista liittyi myös suurvaltapolitiik- päällisin puolin sen mukainen, että osa polttoai- kaa. Kun polttoaine todella hankittiin Yhdysval- nehuollosta [sekä Trigan että alikriittisen miilun, loista, Otaniemessä edelleen käytössä olleeseen AA] piti tulla idästä, osa lännestä. Vuorisen mu- alikriittiseen miiluun hankittiin Neuvostoliitosta kaan ilmapiiri 1960-luvun alussa oli vahvasti niin sanottuja ”spike-elementtejä” Näiden osien sellainen, että ulkopolitiikka heijasteli tehtyihin hankkimisesta neuvoteltiin Erkki Laurilan johta- ratkaisuihin ja teknisiin päätöksiin. ”Päätökset man delegaation matkalla Neuvostoliitossa syk- piti tehdä niin, että poliittiset piirit pitivät niitä syllä 1961. Päätös Trigan hankkimisesta ja sen hyväksyttävinä”, Vuorinen muistelee.201

200 Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

201 Professori Antti Vuorisen haastattelu 13.12.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa.

56 STUK- YTO-TR 201

5 Ydinaseuhka, tutkimus ja tutkimuksen politisoituminen 1961–1975

”Kuluneen vuoden maailmantilanteen kärjistyessä ollut varmuutta. Suezin rauhanturvaoperaatio on- ilmeni entistä selvemmin länsivaltojen sotilasasia- nistui kuitenkin hyvin. Suomen valtiojohdolle se miesten eräs päätehtävä Suomessa. He tutkivat oli turvallisuuspoliittisesti tärkeä, koska se yritti maatamme tulevana taistelukenttänä, jonka las- osoittaa halua osallistua aktiivisesti kansainväli- ketaan joutuvan Neuvostoliiton miehittämäksi ja sen järjestön toimintaan. 1950-luvun lopulla Eu- jonka takaisin valtaaminen tai ainakin täällä ole- roopasta tuli jälleen yksi kylmän sodan polttopis- vien joukkoihin kohdistuva toiminta ovat jossain teistä. Suurvaltojen huomio kiinnittyi Aasiasta ja vaiheessa mahdollisia.”202 Lähi-idän konfliktialueilta Berliiniin ja Itämerel- Geneven optimistinen liennytyshenki haihtui le. nopeasti. Presidentti Kekkonen pyrki aktivoi- Kylmän sodan kiristyminen Euroopassa ei voimaan Suomen puolueettomuuteen tähtäävää poli- nut olla vaikuttamatta myös Suomen asemaan, tiikkaa muun muassa elokuussa 1956, kun Neu- kuten vuosina 1958–1959 koettu yöpakkaskriisi vostoliiton presidentti, marsalkka Voroshilov vie- ja noottikriisi syksyllä 1961 osoittivat. 1950-lu- raili Helsingissä. Yritys jäi turhaksi, sillä kan- vun lopulla elettiin sotilaspoliittisesti jatkuvasti sainvälinen tilanne oli jo alkanut uudelleen kiris- kovenevan kilpavarustelun aikaa. Pienten mai- tyä. Unkarin kansannousu aiheutti levottomuutta den mahdollisuudet järjestää puolustuksensa vas- loka–marraskuussa 1956. Unkarin hallitus oli ju- taamaan ydinaseuhkaan näyttivät varsin heikoil- listanut maan puolueettomaksi ja ilmoitti ero- ta, mutta toisaalta edes ydinasevaltioilla ei voinut avansa Varsovan liitosta. Puna-armeija tuli väliin olla täyttä varmuutta ydinaseiden todellisesta kukistamaan kapinaa. Taisteluissa sai surmansa roolista politiikan ja sodankäynnin välineinä.204 25 000 unkarilaista.203 Unkarin tapahtumat jäi- 1950-luvun lopulla ydinasevarustelu oli vähäisis- vät kuitenkin pian Suezin kriisin varjoon, kun tä aseidenriisuntapyrkimyksistä huolimatta saa- Englanti ja Ranska yrittivät Israelin avustamana vuttanut sellaisen pisteen, että monet kuvitteli- vallata takaisin Egyptin kansallistaman Suezin vat maailman olevan totaalisen tuhon partaalla. kanavan. Tilannetta ei helpottanut se, että Geneven opti- Suezin kriisi oli merkittävä myös Suomen kan- mismin myötä jälleen alkaneet aseistariisunta- sainvälisen orientaation kannalta. Tuolloin hiljat- neuvottelut kilpistyivät, kun Neuvostoliiton valtain Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi liitty- tuuskunta poistui YK:n aseistariisuntakomiteas- nyt Suomi lähetti joulukuussa 1956 ensimmäisen ta 23.11.1957 Myöskään ydinaseiden kieltämissä kerran rauhanturvakomppanian YK:n käyttöön. koskevissa kysymyksissä ei päästy eteenpäin, kun Operaatio oli varsin riskialtis, kun aikaisemmat Neuvostoliitto ilmoitti yksipuolisesti lopettavansa kokemukset tällaisista tehtävistä puuttuivat, eikä ydinkokeet ja vetosi länsivaltoihin toivoen näiden suurvaltojen yhteisymmärryksen säilyvyydestä tekevän samoin. Ydinkokeet eivät tästä huolimat-

202 Pääesikunnan tutkintatoimiston vuosikatsaus, N:o 21/tutk.tsto/kats/sal 25.3.1959, Urho Kekkosen vuosikirja 1959, TPA. Katsauksen huomio on yksi osoitus maailmanpoliittisen tilanteen kiristymisestä 1950-luvun lopulla.

203 Kts. esim. Suomi 1992, 15–18 ja 25–31; Jakobson Max, Pelon ja toivon aika. 20. vuosisadan tilinpäätös II. Otava, Helsinki 2001, 202–213.

204 Visuri 1994, 140, 142.

57 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 ta kuitenkaan loppuneet, vaan Neuvostoliitto totasavallassa sijaitsevan Semipalatinskin koe- aloitti uuden koekauden syksyllä 1958. alueen lisäksi jo vuonna 1955 aloittanut ydinko- Vaikka Suezin kriisi ei suoranaisesti kosketta- keet Novaja Zemljan saarella pohjoisella Jääme- nutkaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain kahden- rellä. Tosin vielä 1950-luvun puolivälissä Novaja välisiä suhteita, kriisi nosti ydinasekysymyksen Zemljalla tehdyt räjäytykset olivat vielä niin pie- yhä keskeisemmäksi kansainvälisen politiikan niä, ettei niiden laskeuma kantanut vakavassa ongelmaksi. Neuvostoliitto uhkasi Britanniaa, mitassa Suomeen.207 Ranskaa ja Israelia ydinaseiskulla, elleivät ne keskeyttäisi etenemistään Egyptissä. Pekka Visu- 5.1 Risto Hyvärinen laatii analyyttisia rin mukaan Suomen puolustamisen kannalta katsauksia ydinaseiden roolin vahvistuminen sekä lännen Puolustusvoimissa palvellut upseeri ja sittemmin että idän sotilasliittojen doktriineissa oli vaiku- ulkoasianhallinnon palvelukseen siirtynyt Risto tukseltaan kaksitahoinen. Sotilaspoliittiselta kan- Hyvärinen opiskeli vuonna 1960 Ranskan sota- nalta katsottuna Suomen maa-alueiden hallinnan korkeakoulun ydinaseosastolla. Hän oli ensim- merkitys väheni sitä mukaa kun ydinaseiden kan- mäisten suomalaisten joukossa, jotka avasivat so- tomatkat kasvoivat. Siten kehitys epäsuorasti hel- tilas-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta uu- potti Suomen asemaa. Porkkalan palautus oli yksi sia näkökulmia ydinaseisiin 1960-luvun alussa. osoitus tästä kehityksestä. Neuvostoliitto ei enää Ensimmäisissä pääesikunnalle laatimissaan ra- tarvinnut tätä tukikohtaansa Suomessa. Toisaal- porteissa Hyvärinen totesi, että Ranskassa oli valta sotilaallisen strategian ja taktiikan kannalta lalla ajatus, jonka mukaan tulevaisuudessa ydin- näytti siltä, että tavanomaisten asevoimien tais- aseet tai niillä uhkaaminen tulisivat liittymään telukyky oli katoamassa kokonaan, jos Suomen kaikkiin konflikteihin.208 Hyvärinen itse oli muo- armeija joutuisi asettumaan ydinasevaltiota vas- dostanut näkemyksen, ettei totaalinen ydinsota taan.205 olisi todennäköistä. Joka tapauksessa oli kuiten- 1950-luvun lopulla oli vallalla se käsitys, että kin mahdollista, että rajoitetulla alueella käyty Suomen on puolustuksessaan otettava huomioon ydinsota saattaisi eskaloitua totaaliseksi. Kol- maantieteellinen sijainti idän ja lännen etupiirien manneksi ydinsodankäynnin muodoksi Hyvärinen vyöhykkeellä, mutta Suomen joutumista suurso- hahmotteli tavanomaisen sodankäynnin ydinase- taan ei pidetty todennäköisenä. On kuitenkin huo- uhan alaisena. mattava, että vuonna 1957 toimintansa aloitta- Hyvärisen ajatuksilla oli ilmeistä vaikutusta neessa puolustusneuvostossa pantiin merkille ra- siihen, miten puolustusvoimissa suhtauduttiin dioaktiivisten laskeumien uhka Suomelle jo syk- ydinaseisiin. Hänen tuoma tieto oli monelta osin syllä 1958.206 Radioaktiivisen laskeuman uhka uutta, ja hän saikin siksi kesällä 1961 tehtäväk- kosketti Suomea paitsi sen vuoksi, että Suomen seen analysoida maailmanpoliittisia tapahtumia lähellä saattaisi olla ydinaseiskun maaleja, myös ja laatia arvion Pohjois-Euroopasta suursodan siksi, että Neuvostoliitto oli Kazakstanin neuvos- näyttämönä. Hyvärinen kirjoitti raporttiinsa, että

205 Sama, 145.

206 ”Yleismaailmallista tilannetta tarkasteltaessa voimme tyydytyksellä todeta, että Suomi kaiken todennäköisyyden mukaan tulee olemaan sivussa suursodan ratkaisevisa maa- ja merioperaatioista.” ”…ydinasein käyty strateginen ilmasota voi radiologisten laskeumien muodossa tuottaa suuria tappioita myös puolueettoman maan väestölle. Tällaisia selviä ydinase- hyökkäykselle sopivia maaleja löytyy lukuisasti uhkaavan lähellä.” Sitaatit pääsihteeri Maunulan alustuksesta puolustusneuvostossa 6.10.1958, TPA, Urho Kekkosen arkisto, Signum 21/19.

207 Halloway David, Stalin and the Bomb. The Soviet Union and Atomic Energy 1939–1956. Yale University Press, New Haven & London 1994, 323.

208 Samantyyppinen doktriini oli omaksuttu myös Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa 1950-luvun puolivälissä. Nato-maat omaksuivat tuolloin taktisten ydinaseiden doktriinin, ja vuonna 1955 Neuvostoliiton armeijassa astui voimaan uusi kenttä- ohjesääntö, jonka mukaan ydinaseita voitiin käyttää yhtä hyvin tavanomaisella taistelukentällä kuin strategisiakin kohteita vastaan. Puna-armeijan uusi kenttäohjesääntö oli selkeä vastaveto Naton taktisten ydinaseiden doktriinille. Muun muassa Holloway 1994, 328.

58 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

”syyllistyttäisiin liialliseen optimismiin, jos kuvi- 5.2 Kuuban ohjuskriisi – suurvallat teltaisiin mahdollisen sodan olevan tavanomai- perääntyvät säilyttäen arvovaltansa nen”. Sen vuoksi pahimpaan vaihtoehtoon eli Tuota mainittua käsitystä olivat omiaan vahvis- ydinsotaan olisi varauduttava, sillä Fennoskandi- tamaan syksyn 1962 Kuuban ohjuskriisin tapah- an sotilaallisen voiman tyhjiö houkutteli suurval- tumat, jotka osaltaan osoittivat, että suurvaltojen toja.209 Vaikka ydinsota ei Suomea koskettaisi- johtajat voivat huippuunsa kärjistyneessäkin ti- kaan, vaarana oli radioaktiivisten saasteiden las- lanteessa vielä kasvojaan menettämättä estää keuma.210 ydinaseiskun. Kuuban ohjuskriisi on erittäin hyvä Risto Hyvärinen siirtyi sittemmin ulkoasiain- esimerkki tällaisesta tilanteesta erityisesti siksi, hallinnon palvelukseen ja toimi muun muassa että Neuvostoliitolla ei ollut keskimatkan ohjus- vuosina 1966–67 tarkkailijana Geneven aseiden- tensa ohella Kuubassa juuri minkäänlaisia tavan- riisuntakonferenssissa ennen siirtymistään UM:n omaisia joukkoja. Kun Yhdysvallat presidentti poliittisen osaston päälliköksi. Ennen siirtymis- John F. Kennedyn johdolla uhkasi valtaavansa tään diplomaatinuralle Hyvärinen jatkoi vielä Kuuban tavanomaisin joukoin, Neuvostoliitolle ja 1960-luvun alussa suurvaltojen ydinasepolitiikan Nikita Hrushtsheville ei olisi jäänyt muuta mah- analysointia pääesikunnan palveluksessa. Melko dollisuutta kuin vastata Yhdysvaltain tavanomai- suppeaan jakeluun211 osoitetussa katsauksessaan seen iskuun ydinasehyökkäyksellä Kuubasta Yh- Hyvärinen totesi tammikuussa 1963, että ”ensim- dysvaltoihin. Kriisi laukesi kaikeksi onneksi il- mäisen iskun täydellisen onnistumisen mahdolli- man ydinaseselkkausta, mikä oli omiaan vahvis- suudet ovat ratkaisevasti heikentyneet. Ensim- tamaan myös suomalaisten poliitikkojen ja soti- mäisen iskun väistäneiden ydinaseiden määrä laiden käsitystä siitä, että ydinasein käytävän jäänee näet kaikissa tapauksissa [Yhdysvaltain suursodan puhkeaminen olisi molempien suurval- strategisissa malleissa, AA] niin suureksi, että sen tojen mielestä mielipuolista. avulla suoritettava vihollisen vastaisku lamaut- ”Yhdysvalloissa pidetään totaalista ydinasein taa myös sodan aloittajan oman yhteiskunnan. käytävää sotaa mielettömänä ja sen puhkeamisen Ydinasein käytävän suursodan puhkeaminen välttämiseksi on pyritty löytämään vaikutusas- merkitsisi siis käytännössä molemminpuolista it- teeltaan ydinaseiden käyttöä lievempiä sotilaalli- semurhaa. Tämä myönnetäänkin sekä Neuvosto- sia keinoja kommunistimaiden aseellisten hyök- liitossa että Yhdysvalloissa. Ydinasejärjestelmien käysten torjumiseksi. Tämä on johtanut tavan- määrällinen ja laadullinen kehitys on täten teh- omaisten joukkojen voimakkaaseen vahvistami- nyt rationaalisesta päätöksenteosta alkavan ydin- seen. Jos ydinaseiden käyttö kaikesta huolimatta asein käytävän suursodan, ainakin nykytilantees- tulisi välttämättömäksi, se pyritään toteuttamaan sa, mahdottomaksi.”212 Hyvärisen terävä, kansain- mahdollisimman rajoitetuissa puitteissa samalla välisiin julkisiin lähteisiin perustuva analyysi toivoen vihollisen luopuvan Yhdysvaltain siviili- osoittaa 1960-luvun alussa vahvistuneen käsityk- väestöä vastaan kohdistetuista hyökkäyksistä. sen mahdollisen ydinsodan totaalisista tuhoista, Jotta näitä periaatteita voitaisiin soveltaa, katso- joka puolestaan johti siihen näkemykseen, että taan välttämättömäksi Yhdysvaltain ydinaseiden ydinsota olisi varsin epätodennäköinen. kohdalla omaavan ylivoiman jatkuva säilyttämi-

209 Katso tämän luvun alussa esitetty lainaus.

210 Miekkavaara 1999, 98,149.

211 Tasavallan presidentti, pääministeri, ulkoministeri, puolustusministeri, UM:n valtiosihteeri, UM:n poliittinen osasto, UM:n arkisto, Moskovan ja Washingtonin suurlähetystöt.

212 Ulkoasiainministeriön poliittinen tiedotus n:o 3/11.1.1963 Yhdysvaltain strategiset toimintaperiaatteet, Laatinut majuri Risto Hyvärinen, Pääesikunta. Signum 21/48, sivu 2, TPA.

59 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 nen”, Hyvärinen kirjoitti tammikuussa 1963, vain teröimään räjäytykset kohonneina ilman radioak- muutamia kuukausia Kuuban ohjuskriisin päät- tiivisuuspitoisuuksina vasta muutaman päivän tymisen jälkeen213 Tuo toteamus kertoi Suomen kuluttua. Tiettävästi pääesikunnassa pidettiin ti- sotilaalliselle ja poliittiselle johdolle myös, että lannetta kuitenkin varsin tyydyttävänä, sillä Suo- Yhdysvaltain näkökulmasta ydinasevarustelua oli meen oli Kekkoselle toimitetun raportin liitteenä jatkettava, jotta edes jollain lailla tyydyttävä sta- olevan kartan mukaan jo luotu puolustusvoimien tus quo voisi säilyä. 1960-luvun alussa näyttikin toimesta mittausverkosto eivätkä radioaktiivi- väistämättä siltä, että ydinasevarustelu tulisi jat- suuspitoisuudet olleet kohonneet huolestuttavan kumaan. korkeiksi. Mittarit nakuttivat parhaimmillaan muutamia kertoja minuutissa, vaarallisen sätei- 5.3 Säteilyvaara kasvaa – lyn annos olisi pääesikunnan raportin mukaan Novaja Zemljan syksy ollut ”satoja nakutuksia minuutissa”.215 Radioaktiivisen laskeuman uhka tiedostettiin Säteilyvalvonnan tehostamiskysymykseen jou- Suomessa jo 1950-luvulla. Vetypommien kehittä- duttiin kuitenkin palaamaan uudelleen loppusyk- misen myötä, ja vuodesta 1960 lähtien edelleen systä 1961, kun Neuvostoliitto räjäytti tunnetun kiihtyneen ydinkoekauden seurauksena lisäänty- 50 megatonnin latauksensa, siihenastisista kaik- neen radioaktiivisen säteilyn aiheuttama vaara kein suurimman ydinräjäytyksensä Novaja Zeml- alkoi edellyttää toimenpiteitä myös Suomessa. jan saarella Jäämerellä 30.10.1961 Akateemikko Syyskuussa 1961 pääesikunta korosti tämän vaa- Jorma K. Miettinen muistelee, että ”Suomessa oli ran olemassaoloa kehottamalla säteilysuojausasi- tuolloin suorastaan hätä kädessä ja tilanne oli ain neuvottelukuntaa tehostamaan vaarallisen kireä.” Miettinen itse oli ydinkokeen aikaan Ina- säteilyn yleistä valvontaa ja säteilysuojeluvalmi- rissa mittausryhmineen ja sattui omin korvin utta. Pääesikunnan laatima suunnitelma edellyt- kuulemaan kaukaa kantautuneen räjähdyksen ti hälytysjärjestelmän luomista, jatkuvaa sätei- äänet.216 lynvalvontaa ja varautumista tiedusteluun ja tut- Vasta Novaja Zemljan ydinkokeen seuraukse- kimukseen.214 Puolustusvoimien huolen oli nostat- na puolustusvoimat aloitti tehostetun säteilynval- tanut se, että Neuvostoliitto oli syksyllä 1961 en- vonnan. Myös siviilihallinnon puolella valvontaa tisestään lisännyt ydinkokeitaan. Pääesikunnan ryhdyttiin tehostamaan. Välittömästi Novaja tarkastustoimisto raportoi 18.9.1961 presidentti Zemljan kokeen jälkeen Säteilysuojausasiain neu- Kekkoselle, että Neuvostoliitto oli syyskuun aika- vottelukunta ja väestönsuojeluasiain neuvottelu- na tehnyt kaikkiaan 12 ydinkoetta, neljä Semipa- kunta totesivat valtioneuvostolle 26.10.1961, että latinskin koealueella Kazakstanissa, yhden Sta- väestönsuojeluviranomaisilla ei ollut riittäviä kei- lingradin itäpuolella ja seitsemän Novaja Zemljan noja mitata laskeuma-alueita tai tehdä pelastus- saarella Jäämerellä. ja ensiaputoimia. Kirjeessä todettiin myös, että Ensimmäiset tiedot edellä mainituista ydinko- valmius oli niin heikko, että tilanne oli suoras- keista oli kaikissa tapauksissa kantautunut puo- taan kestämätön ja psykologisesti vaarallinen. lustusvoimille julkisista amerikkalaisista lähteis- Neuvottelukunnat pyysivät valtioneuvostoa ryh- tä tai uutistoimisto Reutersin välittämänä. Puo- tymään välittömiin toimenpiteisiin, jotta säteilyn- lustusvoimien omat mittalaitteet kykenivät rekis- valvontaverkkoa voitaisiin suurentaa ja hankkia

213 Ulkoasiainministeriön poliittinen tiedotus n:o 3/11.1.1963 Yhdysvaltain strategiset toimintaperiaatteet. Laatinut majuri Risto Hyvärinen, Pääesikunta. TPA, Urho Kekkosen arkisto, Signum 21/48. sivu 5.

214 Miekkavaara 1999, 207.

215 Pääesikunnan Tarkastustoimiston raportti 18.9.1961 Neuvostoliiton ydinräjähteet 1.9.61 alkaen. Signum 21/19 Politiikka, puolustusvoimat 1958–62. TPA.

216 ”Jyrinä koillisesta alkoi aamupäivällä kello yksitoista ja kesti noin kaksi minuuttia. Se kuulosti kuin kaukaiselta tykistökes- kitykseltä. Ihmettelin, että mitä pirun tykistötaistelua siellä käydään. Äänenhän täytyi kuulua pohjoisnavalta! Tuntia myöhemmin radiosta tuli ylimääräinen uutislähetys, jossa venäläiset uhosivat, että nyt on räjäytetty maailman suurin ydinase.” Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

60 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 maahan lisää säteilynmittauskalustoa. Lisäksi pääosin maanpuolustuskorkeakoulussa jo aiem- elintarvikkeiden, juomaveden ja maataloustuot- min laadittuja diplomitöitä. Lisäksi Mattila no- teiden tarkastamista oli neuvottelukuntien mu- jautui varsin laajasti koti- ja ulkomaisissa sotilas- kaan edelleen tehostettava. aikakauslehdissä olleisiin kirjoituksiin sekä ar- Puolustusneuvosto totesi marraskuussa 1961, tikkeleiden käännöksiin. Niistäkin hyvin monet että Novaja Zemljan ydinkokeet olivat paljasta- olivat jo muutamia vuosia vanhoja. Mattilan pää- neet Suomen säteilyvalvontakyvyn olemattomak- telmä oli, ettei ydinräjähteitä niiden joukkotuho- si. Puolustusneuvosto edellyttikin puolustusvoi- ominaisuuksista huolimatta voi pitää taistelua milta ja väestönsuojeluviranomaisilta yhteisiä toi- ratkaisevana tekijänä, vaan niiden vaikutuksia mia säteilynmittauskaluston hankkimiseksi. Ti- voidaan suojautumistoimenpitein vähentää. Mi- lanteen vakavuutta kuvaa paljon se, että seuraa- tään käänteentekevää muutosta ei taktiikkaan van kerran puolustusneuvosto otti kantaa ydin- siten tarvittaisi. aseisiin vasta vuonna 1967. Silloisen näkemyksen Miekkavaaran mukaan Mattilan loppulause mukaan puolustusvalmiuden lähtökohtana oli osoitti maanpuolustuskorkeakoulussa tuolloin kyky torjua tavanomaisin asein varustettua hyök- vallinnutta käsitystä. Se ei välttämättä ollut teki- kääjää. Ydinaseiden vaaraa pidettiin 1960-luvun jän oman ajattelun tulos, sillä koulussa ja puolus- lopulla lähinnä välillisenä. Vallitsevan ajatteluta- tusvoimissa vallinneen yleisen käsityksen mu- van mukaan ydinaseet saattoivat uhata Suomea, kaan juuri näin oli.218 Majuri Eero Salmela, josta jos ohjukset harhautuisivat Suomeen. Suomi saat- myöhemmin tuli ilmavoimien komentaja, tarkas- taisi myös joutua ydinasehyökkäyksen kohteeksi, teli Sotilasaikakauslehdessä syksyllä 1961 vihol- jos maassa oli ydinasevallan joukkoja. lisen ydinaseen käyttöä Suomen ilmavoimia vastaan. Salmelan mukaan vihollinen pyrkisi nopei- 5.4 Tieteellinen tieto siin ja tappaviin ratkaisuihin. Ilmavoimat nähtiin loistaa poissaolollaan 1960-luvun alussa yhdeksi todennäköisimmistä Tieteellinen tieto ydinaseista, niiden toiminnasta ydinaseiskun kohteista ja siitä lähtien ilmavoi- ja radioaktiivisuuden vaikutuksista oli puolustus- mat muodosti sen käsityksen, että sen tukikohdat voimissa ja siviiliviranomaisten keskuudessa olisivat vastaisuudessakin ensimmäisiä ja keskei- 1960-luvun alussa varsin vähäistä. Tieteellistä simpiä ydinaseiskun kohteita Suomessa. Tällai- tutkimusta ydinaseiden toiminnasta tai ydinfysii- sella aktiviteetilla tutkittiin ydinaseita puolus- kasta ei puolustusvoimissa luonnollisesti edes voi- tusvoimissa ja maanpuolustuskorkeakoulussa tu harjoittaa. Vuosikymmenen alussa puolustus- koko 1960-luvun. voimissa ei juuri lainkaan järjestetty suojautu- Vuosikymmenen kuluessa tuli selväksi, että misharjoituksia. Kuvaavaa vallinneelle näkemyk- Yhdysvaltain ja Naton ydinasestrategia perustui selle oli se, että sotilaat järjestivät ainoastaan lähinnä ydinaseiden ensikäyttöön ja sillä uhkaa- harjoituksia, joissa pääpaino oli suojautumisessa miseen. 1960-luvun kuluessa puolustusvoimissa ydinräjähdyksen välittömiltä vaikutuksilta, kuten jouduttiin havahtumaan siihen, että tieto ydin- paineaallolta. Puolustusvoimissa radioaktiivista aseista ei ollut riittävää. Vuoden 1962 koulutus- laskeumaa ja sen aiheuttamaa vaaraa ei juuri käskyssä edellytettiin, että suunniteltaessa pans- otettu huomioon.217 sari- ja moottoroitujen joukkojen käyttömahdolli- Ydinaseisiin liittyvien selvitysten tasosta puo- suuksia, on oltava todenmukainen käsitys ydinrä- lustusvoimissa 1960-luvun alussa kertoo paljon jähteiden vaikutuksista. Vuoden 1963 koulutus- se, että esimerkiksi vuonna 1962 laaditussa kap- käskyssä ydinräjähteet sisältyivät selkeästi soti- teeni Solmu Mattilan diplomityössä, jossa tarkas- laallisiin uhkakuviin. Vuonna 1966 annetussa teltiin ydinräjähteiden vaikutusta kenttätykistön koulutuskäskyssä määrättiin edelleen kiinnittä- johtamiseen ja toimintaan, käytettiin lähteinä mään erityistä huomiota ydinräjähteisiin. Vuosi-

217 Miekkavaara 1999, 204–205.

218 Miekkavaara 1999, 149. ”Mattilan tutkimuksen lähdeaineisto ei ollut aivan uusinta eikä laajaa. Hänen lainaamastaan 16 kirjallisuuslähteestä oli 10 teosta aiemmin laadittuja Sotakorkeakoulun diplomitöitä.”

61 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 na 1968–1969 tapahtui selkeä muutos siinä arvi- jelupäällikön ja suojelutoimiston esityksiin ei pal- ossa, mitkä joukkotuhoaseet puolustusvoimat ar- jon kiinnitetty huomiota, vaan ne jätettiin omaan vioi uhkaksi. Puolustusvoimain vuoden 1969 kou- arvoonsa.220 lutuskäskyn valmisteluvaiheessa pääesikunnan 1960-luvun lopulla harhautuneista ydinohjuk- suojelutoimisto oli esittänyt otettavaksi huomi- sista alkoi muodostua se uhkakuva, johon puolus- oon, että sodan ajan joukkoja perustettaessa jou- tusvoimissakin alettiin vedota ydinsuojelua ja sen kot saattaisivat joutua alttiiksi radioaktiiviselle tarvetta perusteltaessa.221 Vuonna 1969 puolus- laskeumalle. Sen vuoksi joukkojen perustamises- tusvoimissa arvioitiin, että satelliitteihin sijoitet- ta vastaavat sotilaspiirien yksiköt olisi koulutet- tavat ydinaseet, aseiden kehittynyt tarkkuus ja tava ottamaan tämä huomioon.219 entisestään kasvava harhautuneiden ydinohjus- Kari Miekkavaara on tulkinnut, että pääesi- ten vaara lisäisivät ydinturman mahdollisuutta. kunnassa vallitsi 1960-luvulla erimielisyyttä sii- Miekkavaara huomauttaa, että aseiden osuma- tä, kuinka vakavasti ydinaseuhkaan tulisi suh- tarkkuuden kehittymisen korostaminen samalla, tautua. Vuonna 1968 Pääesikunnan suojelutoi- kun todetaan harhautuneiden ohjuksien uhkan misto laati ohjeen suojautumisesta ydinasehyök- kasvaneen, vaikuttaa ristiriitaiselta. Kysymys käystä vastaan, joka oli tarkoitus jakaa sotilaspii- kuitenkin lienee siitä, että tarkkuuden kehittymi- reihin ja edelleen sodan ajan joukkojen perusta- sellä on viitattu erityisesti taktisiin ydinaseisiin. misesta vastaaville organisaatioille. Suojelutoi- Puolustusvoimissa tutkittiin mahdollisuuksia miston ohje lähetettiin lausuntoa varten myös suojautumiseen harhautuvilta ohjuksilta. Yhtenä Pääesikunnan operatiiviselle osastolle. Se totesi erikoisimmista keinoista tutkittiin savuverhon kantanaan, että ohje olisi laadittava yleisohjeeksi käyttämistä ydinräjähdystä vastaan. Taustalla oli koskemaan taisteluainesuojelua kokonaisuudes- näkemys, että paksu savuverho vähentäisi ydin- saan, eikä vain suojautumista radioaktiivista las- räjähdyksen polttosäteilyn vaikutuksia. Harhau- keumaa vastaan. Edelleen operatiivinen osasto tuvilta ohjuksilta ei savulla kuitenkaan olisi pys- katsoi, etteivät suojelutoimenpiteet saisi hidastaa tynyt suojautumaan, joten tämän ajatuksen taka- joukkojen perustamista. Suojautuminen saisi vii- na täytyy olla mahdollisuus siitä, että puolustus- vyttää toimintaa vasta sitten, kun tilanne oli voimien joukot voisivat itse joutua ydinhyökkäyk- kärjistynyt siihen pisteeseen, että suojautuminen sen kohteeksi. oli aivan välttämätöntä. Puolustusvoimien sotaharjoituksissa tapahtui Miekkavaaran mukaan pääesikunnan opera- muutos 1960-luvun puolivälin jälkeen. Vielä loka- tiivisen osaston kommentti osoitti, ettei osastolla kuussa 1965 Lapissa järjestetyssä Pohjois-Suo- joko ymmärretty, mitä suojelupäällikkö ohjeel- men maanpuolustusalueen korkeimpien upseeri- laan halusi tai sitten ei ymmärretty suojautumi- en harjoituksessa joukkojen kuvattiin jääneen alt- sen ja suojelun tarvetta ja merkitystä ollenkaan. tiiksi ydinräjähdykselle. Pari vuotta myöhemmin Suojautumisen tarkoituksena on nimenomaan es- tilanne kuviteltiin sellaiseksi, että hyökkääjä olisi tää pahimmat tappiot, mahdollistaa joukkojen käyttänyt psykologisia keinoja ja uhannut Suo- toiminta ja tehtävän suorittaminen, mikäli se mea ydinaseilla, joita ei kuitenkaan tilannekuva- joutuisi joukkotuhoaseiden kohteeksi. Miekkavaa- uksen mukaan käytetty. Myös Suomen väestön- ra olettaa, että operatiivinen osasto saattoi katsoa suojelujärjestön (SVJ) käsitys ydinaseiden aihe- suojelutoimiston kiihkoilevan tarpeettomasti. uttamasta uhkasta muuttui Miekkavaaran mu- Operatiivinen osasto ei pitänyt ydinaseiden uhkaan vuosikymmenen puolivälissä. Ydinhyökkä- kaa enää todennäköisenä eikä ohjeita muutettu yksen uhkaan ei enää viitattu. Julkaisemassaan suojelutoimiston näkemyksistä huolimatta. Suo- omakohtaista väestönsuojelua käsittelevässä kir-

219 Miekkavaara 1999, 163–166 ”Varsin mielenkiintoista olikin ydinaseen rinnastaminen taistelukentän jokapäiväisiin olosuh- teisiin, kuten sateeseen, veteen, pimeyteen ja panssarivaunujen muodostamaan vaaraan.

220 Miekkavaara 1999, 167–168.

221 Muun muassa Visuri 1994; Pääsihteeri Matti Vuorion haastattelu 15.11.2002; Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

62 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 jasessaan vuonna 1966 SVJ totesi taistelukaasut tuoma ajatus ”totaalisesta maanpuolustuksesta” ja biotaisteluaineet mahdollisiksi väestöön koh- leimasi koko puolustushallinnon uudistusta 1950- distuvaksi uhkaksi. Niiden lisäksi opaskirjassa luvun lopulla.224 mainittiin, että ”puolueettomuutemme turvaamis- Maaliskuussa 1957 valtioneuvosto antoi ase- tehtävä edellyttää suojautumista laskeumalta, tuksen puolustusneuvostosta225, joka aloitti toi- vaikka ydinräjähteitä ei olisikaan suunnattu mei- mintansa helmikuussa 1958. Puolustusneuvoston tä vastaan.”222 toiminta lähti pääministeri Rainer von Fieandtin johdolla rivakasti käyntiin, mutta edellytykset 5.5 Maanpuolustuksen tieteellinen puolustusvalmiuden kohottamiseksi olivat yhä neuvottelukunta (Matine) perustetaan heikkoja. Hallitukset Suomessa vaihtuivat nopeasti, ja ulkopolitiikassa elettiin erästä kylmän 5.5.1 Matine osana puolustushallinnon uudistusta sodan kireimmistä jaksoista.226 Pääministeri Fa- 1950–60-lukujen vaihteessa gerholmin kaudella hyväksytty toimintasuunni- Missä tieteellistä tutkimusta ydinaseista ja radio- telma puolestaan kertoo asioiden tärkeysjärjes- aktiivisista oikein tehtiin, jos tiedon taso puolus- tyksen. 1) yleiskatsaus Suomen puolustuskysy- tusvoimissa ja siviiliviranomaisten keskuudessa mykseen, 2) Suomen solmimien kansainvälisten oli edellä mainitun kaltaista? Seuraavaksi käsi- sopimusten sotilaalliset velvoitteet ja niiden tul- tellään Maanpuolustuksen tieteellisen neuvotte- kinta 3) ilmavalvonta ja sen vaatimat valmiste- lukunnan (Matine) toimintaa, joka osaltaan koor- lutyöt 4) puolueettomuuden suojaaminen 5) val- dinoi suurta osaa ydinaseita, ohjuksia ja ydintek- mistautuminen sodan varalta 6) perushankinnat niikkaa käsittelevää tieteellistä tutkimusta Suo- 7) väestönsuojelu 8) taloudellinen puolustusval- messa 1960-luvun alusta lähtien. mius 9) henkinen puolustusvalmius sekä lisäksi Matinen perustaminen liittyy Suomessa 1950- maanpuolustusvalmiuden kehittäminen eri hal- luvulla tapahtuneeseen puolustusvoimien aseman linnon aloilla. vakiinnuttamiseen, joka lähti käyntiin viimeis- Pekka Visuri on todennut, että syksyn 1958 tään Porkkalan palauttamisen jälkeen 1956. Sa- yöpakkasten ajan ilmapiirin ja Fagerholmin halli- man vuoden kesällä valtioneuvostossa ryhdyttiin tuksen aseman huomioon ottaen ei ollut mikään valmistelemaan uutta puolustusneuvostoa. Puo- ihme, että maanpuolustuksen kovat periaatekysy- lustusministeriö ilmaisi omana kantanaan helmi- mykset eivät edistyneet, ja oli helpompi lähteä kuussa 1957, että ”puolustusministerin ja puolus- liikkeelle teknisluontoisista asioista. Suomen puo- tuslaitoksen yhteinenkin työkenttä peittää vain lustuskyvyn parantamisen kannalta oli olennais- osan totaalisen puolustuksen kokonaiskentästä ja ta, että Pariisin rauhansopimuksen rajoitusten että poliittisesta, taloudellisesta ja henkisestä rin- lieventäminen tai poistaminen oli ollut esillä eri tamasta on niistäkin jokainen erikseen niin tär- yhteyksissä vuodesta 1957 alkaen. Totaalisen keä, että sen murtuminen saattaa johtaa sodassa maanpuolustuksen johto-organisaatio viimeistel- kokonaistappioon”223 Puolustusministeriön esiin tiin puolustusneuvostossa lähinnä pääministeri

222 Miekkavaara 1999, 177 ja 206. Sitaatti Suomen väestönsuojelujärjestön julkaisusta Omakohtainen väestönsuojelu, 1966, 10–12.

223 Visuri 1994, 151–152. Visurin poimima lainaus puolustusministeri Emil Skogin allekirjoittamasta asetusluonnoksesta puolustusneuvostosta tasavallan presidentille 21.2.1957. Sota-arkisto (SArk), T 23828/ F 25.

224 Ks. myös Raimo Väyrysen artikkeli Sotilaallinen tutkimus teoksessa Bruun Kettil; Eskola Katarina; Viikari Matti (toim.), Tiedepolitiikka ja tutkijan vastuu. Tammi, Helsinki 1975.

225 Puolustusneuvostoon määrättiin jäseniksi pääministeri, puolustusministeri, ulkoministeri, sisäministeri, valtiovarainministeri, kauppa- ja teollisuusministeri, puolustusvoimain komentaja sekä yleisesikunnan päällikkö. Puolustusneuvoston tehtäviksi määrättiin sotilaspoliittisen tilanteen seuraaminen, puolustustehtävien suunnittelu, valtakunnan puolustuksen perussuunnitelmien tarkastaminen, rahoitussuunnitelmien valmistaminen ja eri alojen maanpuolustusvalmistelujen ohjaaminen.

226 Muun muassa Visuri 1994, 153; Suomi Juhani, Kriisien aika.Urho Kekkonen 1956–1962. Otava, Helsinki 1992.

63 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975

V.J. Sukselaisen kaudella.227 Kokonaismaanpuo- myös monet muut tutkijat.229 On kuitenkin huo- lustuksen eri aloille muodostettiin 1950-luvun lo- mattava, että jälkeenjääneisyydellä argumentoi- pulta alkaen kattava suunnittelu- ja neuvottelu- minen on tutkijapiireissä varsin tavallinen tapa kuntajärjestelmä. Vuodesta 1955 toiminut puolus- kiinnittää huomiota oman tutkimusalueensa ra- tustaloudellinen suunnittelukunta vakinaistettiin hoitukseen. Kuten sanottua, vielä 1950-luvun lo- lailla toukokuussa 1960. Syksyllä 1959 asetetun pun Suomessa kärsittiin resurssien puutteesta toimikunnan esityksestä perustettiin valtioneu- muillakin tieteenaloilla. voston päätöksellä syyskuussa 1961 maanpuolus- Myös puolustusvoimissa oli 1950-luvun kulutuksen tieteellinen neuvottelukunta (Matine). essa havahduttu siihen, että oman käden tietout- Hieman myöhemmin perustettiin vielä henkisen ta olisi hankittava ydinaseesta. Sotakorkeakoulun maanpuolustuksen suunnittelukunta (HMS) sekä johtaja, eversti Erkki W. Kukkonen valitteli luku- viestialan ja lääkintähuollon neuvottelukunnat. vuoden 1956 avajaispuheessaan, että puolustus- Vuonna 1961 aloitettiin myös säännölliset maan- voimien mahdollisuudet atomiaseen teknisiin ko- puolustuskurssit.228 keiluihin olivat varsin vähäiset, minkä vuoksi tiedot aseesta oli pakko hankkia ulkomaisista 5.6 Huhtalan komitean ajatuksia lähteistä.230 Puolustusvoimissa seurattiin ydin- Koska maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelu- aseiden kehitystä ja niistä käytävää kansainvä- kunnan osuus tutkimuksen koordinaattorina on listä keskustelua julkisten lähteiden avulla var- tämän tutkimusraportin kannalta varsin keskeisin huolellisesti, mutta oikeiden johtopäätösten nen, tarkastellaan seuraavassa neuvottelukunnan tekeminen oli erittäin vaikeaa. Edes ydinasevalti- syntyä hieman perusteellisemmin. oissa ei ollut helppoa päästä selville aseiden to- Jo vuonna 1955 kenraalimajuri Olavi Huhta- dellisesta luonteesta. Tekniset kokeilut olivat lan johtama komitea teki esityksen kriisiajan usein monimutkaisia ja antoivat ristiriitaisia tu- tutkimusjärjestelyistä, jotka eivät kuitenkaan joh- loksia, erityisesti ydinräjähteiden laskeumien taneet toimenpiteisiin. 1950-luvun kuluessa pro- osalta. Pekka Visurin mukaan tilannetta kuvaa fessori Pekka Jauhon mielessä hahmottui näke- hyvin Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien ko- mys siitä, että suomalaiset olivat ”hirvittävästi mentokeskuksessa keväällä 1961 käyty keskuste- jäljessä turvallisuuden ja puolustusvoimien tutki- lu. Puolustusministeri Robert McNamara kysyi muksessa maailman aseista.” Tähän päätelmään armeijan asiantuntijoilta, paljonko Helsinkiin tu- Jauho tuli muun muassa seuraamalla kehitystä lisi säteilyä, jos Neuvostoliiton kohteisiin Suo- Ruotsissa, mihin hänellä oli tiiviiden suhteidensa menlahden rannoilla hyökättäisiin silloin voimas- ansiosta mahdollisuus. Jauho piti isänmaallisena sa olleiden suunnitelmien mukaisesti. Vastaus velvollisuutenaan kehitellä maanpuolustustutki- kuului: 200 radia. Tällainen säteilymäärä olisi musta, ja hänen professuurinsa tarjosikin hänelle aiheuttanut vakavan säteilytilanteen koko Etelä- vapaat kädet tutkimusaiheiden valinnassa. Jauho Suomeen, eikä silloisista väestönsuojista olisi Pek- ei ollut ajatuksineen yksin. Suomalaisen tiede- ka Visurin mukaan ollut kovinkaan paljon elämän jälkeenjääneisyyden olivat tiedostaneet apua.231

227 Tässä tarkoitetaan V.J. Sukselaisen (ml) II-hallitusta, joka istui 13.1.1959 – 13.7.1961.

228 Visuri 1994, 154–161.

229 Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002; Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa. Teknologian ja tieteen tilasta sodan jälkeisessä Suomessa, kts. esim. Michelsen Karl-Erik, Valtio, teknologia ja tutkimus. VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän kehitys, VTT, Espoo 1993, 171–193. ”Tieteellisen jälkeenjääneisyyden ajatukseen” perustuu osittain myös aiemmin tässä tutkimuksessa mainittu akateemikko A.I.Virtasen esitys atomienergiakomitean perustamisesta. On toki pidettävä mielessä, että atomienergiakomitean (Energiakomitea) perustaminen ei liittynyt maanpuolustustutkimukseen. Ajatuksia maanpuolustustutkimuksen aloittamisesta esittivät myös akateemikko Rolf Nevanlinna ja VTT.

230 Miekkavaara 1999, 108.

231 Visuri 1994, 146. Visurin käyttämä esimerkki on peräisin teoksesta Herken Gregg, Counsels of War, Alfred Knopf, New York 1985, 138–139.

64 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

Vuonna 1958 annetussa käskyssä puolustus- ulkomaista asiantuntemusta käyttöömme”, Pekka voimissa annettavasta koulutuksesta määrättiin Jauho on myöhemmin kirjoittanut ajatelleensa.233 joukkotuhoaseita ja ennen kaikkea ydinaseita Epäilemättä ulkomaisella asiantuntemuksella koskevan opetuksen lisäämistä. Vuonna 1959 käs- Jauho tarkoittaa Neuvostoliiton antamaa ”apua”, kettiin erityisesti upseereille pidettävässä jatko- jonka tarjoaminen YYA-sopimuksen edellyttämi- koulutuksessa käsittelemään ydinaseiden vaiku- en konsultaatioiden nojalla olisi voinut tulla ky- tusta joukkojen organisointiin, taktiikkaan ja suo- symykseen. Yöpakkasten tapahtumat olivat suo- jelukysymyksiin. Miekkavaaran mukaan vaati- malaisten tiedemiesten ja poliitikkojen tuoreessa mukset alkoivat vähitellen koskea muitakin kuin muistissa 1960-luvun alussa, ja kansainvälinen vain upseereita ja muuta kantahenkilökuntaa. ilmapiiri oli erittäin kireää. On toki huomattava, Joukkojen puutteellinen koulutus ja ydinaseiden että sana ”konsultaatio” tuli yleisesti suomalai- oletettu uhka vaikuttivat siihen, että pääesikunta seen kielenkäyttöön vasta noottikriisin syksynä käski lokakuussa 1959 antamassaan vuoden 1960 1961, vaikka sana oli kirjattu YYA-sopimuk- koulutuskäskyssä erikoissuojelun otettavaksi seen.234 huomioon joukkojen jokapäiväisessä taistelukou- Jauhon ajatukset kuitenkin kuvaavat hyvin lutuksessa. Vastaavanlaista käskyä ei puolustus- johtavien suomalaisten fyysikoiden ja radiokemis- voimissa ollut aikaisemmin annettu, vaikka ydin- tien ajatusmaailmaa. Suomeen haluttiin järjestää aseuhka oli tiedostettu jo vuosikausia. Miekka- paitsi riittävä tietämys ydinaseista, myös valjas- vaaran mukaan syynä voi olla juuri virkaansa taa ydinenergia rauhanomaiseen käyttöön, mitä astuneen puolustusvoimain komentajan, jalkavä- pyrkimystä oli 1950-luvun puolivälistä lähtien enkenraali Sakari Simeliuksen näkemys. ”On hy- tavoiteltu, kuten tämän tutkimuksen edellisissä vin todennäköistä, että kenraali Simelius näki luvuissa on todettu. Suomi oli ja on pieni maa, joukkotuhoaseet suurempana uhkana kuin ken- joten koulutettuja fyysikoita, kemistejä ja insi- raali Heiskanen ja halusi koulutusta tehostetta- nöörejä on rajoitettu määrä. Näin ollen asioita van”, Miekkavaara kirjoittaa.232 pohdittiin sekä rauhanomaisesta että sotilaalli- Tämän tutkimuksen luvussa3 Varhaiset vuo- sesta näkökulmasta usein samoissa työhuoneissa. det käsiteltiin hieman YYA-sopimuksen vaikutus- Niin toimivat paitsi asiantuntijat, myös poliitikot, ta ydinaseiden tutkimukselle Suomessa. Kysymys etunenässä tasavallan presidentti Urho Kekko- teknillisen ja tieteellisen ydinasetiedon lisäämi- nen, joka seurasi sekä ydinasekysymystä että sestä oli hyvin voimakkaasti myös poliittinen. ydinenergian kehittymistä Suomessa.235 ”Allekirjoittaneen suurin huoli on tilanne, jossa Energiakomitean puheenjohtaja, akateemikko puutteellinen tietomme ydinaseista ja niiden toi- Erkki Laurila konsultoi Jauhon mukaan aktiivi- minnasta olisi kansainvälisen tilanteen kiristyes- sesti presidentti Urho Kekkosta myös ydinaseky- sä äärimmilleen johtanut paineeseen antaa alan symyksissä. Tästä konsultoinnista ei kuitenkaan

232 Miekkavaara 1999, 110–111. On huomattava, että tässä yhteydessä Miekkavaara tarkoittaa kenraaleilla nimenomaan puolustusvoimain komentajaa.

233 Suomi ja ydinaseet, akateemikko Pekka Jauhon kolumni, Kouvolan Sanomat 4.3.2002; Jauho 1999, 172. Jauho on myös 10.10.2002 antamassaan haastattelussa vahvistanut ajatelleensa näin. Vaikka haastattelulausunnoissa usein voi esiintyä jälkiviisautta, ja niiden käyttämiseen historiantutkimuksen lähteenä on suhtauduttava äärimmäistä kritiikkiä noudattaen, on hyvä syy uskoa, että Pekka Jauho on 1950-luvulla ajatellut siten, kuin muistelmissaan ja haastattelulausunnoissaan toteaa. Erään vahvistuksen asiasta antaa Jauhon alainen, professori Jorma Virtamo. ”Muistan, kun aloitin tutkijana Matinessa 1970-luvun alussa, esimieheni Pekka Jauho oli huolissaan YYA-sopimuksen konsultaatioista. Hän viittasi käymässämme keskustelussa tähän mahdollisuuteen.” Professori Jorma Virtamon haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

234 Suurlähettiläs Ilkka Pastinen muistelee palvelleensa noottikriisin aikaan ulkoasiainministeriössä Helsingissä. Pastinen kertoo purkaneensa suurlähettiläs Eero A. Wuoren Moskovasta lähettämän sähkeen ja ottaneensa käyttöön sanan ”konsultaatio”, josta sittemmin tuli YYA-sopimuksesta puhuttaessa merkittävä sana Suomen idänpolitiikassa. Suurlähettiläs Ilkka Pastisen haastattelu 11.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

235 Kuvaavan esimerkki Kekkosen roolista ja vaikutusvallasta Teollisuuden Voiman ydinvoimalahankkeessa 1970-luvulla, Sunell 1999, Päämies vallan ytimessä, 103–130.

65 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 mitään merkintöjä Juhani Suomen Kekkos-elä- neen myös itse louhimalla tarvittavan uraanin mäkertasarjassa lukuun ottamatta Laurilan ja kotimaisesta liuskemalmista ja rikastamalla Kekkosen keskusteluja ydinvoimalakysymyksis- uraanin kemiallisesti. Tutkimus on sittemmin sä. Sen sijaan Kekkosen arkistosta löytyy run- osoittanut, että ruotsalaisten reaktoreissa synty- saasti dokumentteja, jotka viittaavat siihen, että nyt plutonium oli varsin kelvollista ydinaseen Kekkonen ja Laurila todella kävivät aiheesta dia- raaka-aineeksi. Tarvittavia kemiallisia erotusme- logia erityisesti vuosina 1955–1975. Samoin asian netelmiä kokeiltiin tutkimuslaitoksessa, joka oli vahvistaa valtioneuvoston arkistoon talletettu perustettu rauhanomaista käyttöä, energiantuo- Erkki Laurilan kirjeenvaihtoa käsittävä arkisto- tantoreaktoreiden kehittämistä varten. Suomeen kokoelma. Laurilan ja presidentin dialogiin pa- vastaavanlaista keskitettyä tutkimuslaitosta ei laamme tarkemmin hieman tuonnempana. koskaan perustettu, vaan Suomen eri tutkimus- ”Suomen kannalta oli tärkeää estää asiantun- laitokset tekivät aiheen tiimoilla tiivistä yhteis- tijoiden tulo maahamme takaamalla riittävä oma työtä. ”Se oli ensimmäinen askel kohti tietoyh- asiantuntemus ydinaseista. Suomen ratkaisut teiskuntaa ja Suomen nostamista teknillisesti niin ydinenergian rauhanomaisessa soveltamises- edistyneiden maiden joukkoon”, Jauho hehkut- sa energiantuotantoon, isotooppien käytössä tut- taa.238 kimukseen ja tuotantoon sekä ydinaseiden ole- massaolon tuottamiseen ovat olleet oikeaan osu- 5.7 Linkomiehen komitea sivuutti neita, tehokkaita sekä taloudelliset voimavaram- maanpuolustustutkimuksen me ja asiantuntemuksemme laajuuden huomioon Helsingin yliopiston rehtorin Edwin Linkomiehen ottaen”, Jauho kirjoittaa.236 Myös Pekka Jauho tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitea keskusteli ydinaseasioista presidentti Kekkosen (1958–1964) ei toiveista huolimatta ottanut kanssa muun muassa 1970-luvulla toimiessaan maanpuolustustutkimusta mukaan ohjelmaansa. VTT:n pääjohtajana ja Matinen ydintekniikan ja- Aihe oli vielä 1950-luvun lopulla poliittisesti var- oston puheenjohtajana. Arkistolähteet eivät anna sin arka, huolimatta siitä, että tie maanpuolus- mitään viitettä siitä, että Kekkonen olisi antanut tustutkimukselle oli 1950-luvun lopulla tasoitta- Jauholle kimmokkeen työskennellä siten, että nut edellä mainittu Suomen sotilaallisen aseman Suomella olisi enemmän voimaa vastata mahdol- muuttuminen puolueettomuuspolitiikan myötä. lisiin konsultaatioihin. Jauhon alaisina 1970-lu- Myös Suomen taloudellisen tila oli 1950-luvun vulla työskennelleet tutkijat ovat sitä mieltä, että loppuun tultaessa jonkin verran kohentunut. Puo- ajatus oli peräisin Jauholta itseltään.237 lustusvoimienkin asema oli vakiintunut edellä ku- Ottamatta vielä kantaa siihen, kuinka oikeas- vatulla tavalla. Siitä huolimatta vielä vuonna sa Jauho on siinä, ovatko Suomen ratkaisut olleet 1958 Suomessa oli varsin epäselvää, millaista ”oikeaan osuneita, tehokkaita” ja niin edelleen, maanpuolustustyötä kylmän sodan ilmapiirissä voidaan kiistattomasti todeta, että Suomen rat- voitaisiin harjoittaa. Hyvänä osoituksena tilan- kaisut poikkesivat merkittävästi esimerkiksi teen hahmottumattomuudesta on muun muassa ruotsalaisten valitsemasta tavasta käsitellä ydin- puolustusneuvoston lokakuussa 1958 teettämät ase- ja ydinenergiakysymystä. Ensinnäkin Ruotsi selvitykset, keskeisimpänä Suomen solmimien päätti ryhtyä itse kehittämään ydinasetta. Toi- kansainvälisten sopimusten sotilaalliset velvoituk- sekseen se päätti valmistaa tarvittavan ydinai- set ja oikeudet.239 Tuolloin puolustusneuvostossa

236 Kouvolan Sanomat 4.3.2002.

237 ”Jauho viittasi muutaman kerran keskusteluihin, joita hän oli käynyt ”korkean tahon” kanssa. Hän ei tarkemmin maininnut nimeltä tuota korkeata tahoa, mutta kaikille oli selvää, että hän tarkoitti Kekkosta. Oletan, että ajatus konsultaatioiden uhkasta oli Jauhon oma, ei niinkään, että se olisi tullut presidentiltä. Mitään kovaa faktaa minulla ei tämän olettamukseni tueksi ole. Pääasiassa tämä on pelkkää arvailua.” Professori Jorma Virtamon haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa; Pääjohtaja Jukka Laaksosen haastattelu 30.1.2003. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

238 Kouvolan Sanomat 4.3.2002; Katso ydintekniikan tutkimuksen roolista suomalaisen yhteiskunnan ja tiede-elämän kehityk- sessä myös Michelsen 1993.

239 Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten sotilaalliset velvoitukset ja oikeudet, Puolustusneuvosto 14.10.1958; Luettelo

66 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 vasta hahmoteltiin sitä muotoa, minkä Suomen lista, ettei Linkomiehen komitea ottanut sitä oh- puolustus tulisi tulevina vuosina ottamaan, eikä jelmaansa. Komitea kuitenkin ehdotti, että tiede- maanpuolustustutkimuksella ollut siinä vielä täs- miehistä muodostettaisiin erillinen toimikunta sä vaiheessa kovin selkeää muotoa. selvittämään maanpuolustustutkimuksen ase- Syksyllä 1958 puolustusneuvosto pyysi kahta maa. Tätä voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden asi- ajatuksista maanpuolustustutkimuksen järjestä- antuntijaa arvioimaan, miten Pariisin rauhanso- misestä Suomessa. Koska maanpuolustustutki- pimus vaikuttaisi Suomen puolustuskyvyn kas- musta ei kuitenkaan otettu mukaan tieteellisen vattamiseen. Oikeusoppineiden lausuntojen pe- tutkimuksen organisaatiokomitean ohjelmaan, rusteella puolustusneuvosto katsoi kokoukses- maanpuolustustutkimus jäi vaille valtion tieteel- saan lokakuussa 1958, ettei Pariisin rauhansopi- lisille toimikunnille jakamia avustuksia. mus aseta esteitä Suomen puolustuksen kehittä- miselle. Oikeusoppineet jopa pitivät eräitä rau- 5.8 Rissasen ja Raholan komiteat hansopimuksen rajoituksia vanhanaikaisina ase- Puolustusneuvostossa ja pääesikunnassa tunnet- tekniikassa – myös ydinaseissa – tapahtuneen tiin eri alojen tutkijoiden ja tutkimuskeskusten kehityksen takia. Asian sensitiivisyydestä kertoo johtajien tavoin huolestuneisuutta maanpuolus- se, että puolustusneuvosto varasi itselleen oikeu- tustutkimuksen alennustilasta erityisesti teknil- den päättää jokaisen asian osalta erikseen, mil- lisen ja luonnontieteellisen tutkimuksen osalta. laisiin käytännöllisiin toimiin puolustusvoimissa Suomessa oli olemassa perinteitä maanpuolustus- voitaisiin ryhtyä.240 tutkimukselle, jota oli harjoitettiin ennen toista Puolustusneuvosto myös laati luettelon tär- maailmansotaa lähinnä aseteollisuuden piirissä. keimmistä maanpuolustuksellisista toimenpiteis- Raimo Väyrynen on listannut muutamia maan- tä, joiden valmistelu olisi aloitettava. Yksi näistä puolustustutkimuksen esimerkkejä.242 oli väestönsuojeluvalmiuden lisääminen, mm. eva- Ensimmäinen konkreettinen aloite maanpuo- kuointisuunnitelmien laatiminen, paikallisen vä- lustustutkimuksen kehittämisestä lienee tullut estönsuojelun järjestäminen sekä radiologisen sä- puolustusvoimista. 20. toukokuuta 1959 Puolus- teilyn suunnitelmien laatiminen. Lisäksi puolustusvoimain komentaja Kaarlo Heiskanen (1894– tusneuvosto piti tärkeänä kansan henkistä val- 1962) asetti puolustuslaitoksen tutkimuskeskuk- mennusta ymmärtämään maanpuolustuksemme sen johtajan, insinöörikenraalimajuri Reino Ris- nykyisiä tehtäviä ja sen merkitystä. Maanpuolus- sasen johdolla komitean selvittämään puolustus- tustutkimuksen kannalta keskeisintä oli kuiten- laitoksen tieteellis-teknillisen tutkimustoiminnan kin puolustusneuvoston kirjaama toimenpide-esi- tarvetta. Rissasen komitean tehtävänä oli myös tys: valtakunnan tieteellisen tutkimus- ja kokeilu- selvittää, mitkä tutkimustoiminnot voitaisiin suo- toiminnan suunnittelu ja järjestäminen.241 rittaa puolustuslaitoksen ulkopuolisissa tutki- Ottaen huomioon, että maanpuolustustutki- muslaitoksissa ja mitä aloja ja tehtäviä varten on muksen asema oli puolustusneuvostossakin vielä välttämätöntä ylläpitää puolustuslaitoksen omaa vuonna 1958 varsin hahmottumaton, oli luonnol- tutkimuslaitosta.

tärkeimmistä toimenpiteistä, joiden valmistelu olisi aloitettava, Puolustusneuvosto 13.10.1958. TPA, Urho Kekkosen arkisto, Politiikka, Puolustusvoimat 1958–62. Signum 21/19.

240 Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten sotilaalliset velvoitukset ja oikeudet, Puolustusneuvosto 14.10.1958. TPA, Urho Kekkosen arkisto, Politiikka, Puolustusvoimat 1958–62. Signum 21/19.

241 Luettelo tärkeimmistä toimenpiteistä, joiden valmistelu olisi aloitettava, Puolustusneuvosto 13.10.1958. TPA, Urho Kekkosen arkisto, Politiikka, Puolustusvoimat 1958–62. Signum 21/19.

242 1) Valtion laivatelakka, joka saatiin sotasaaliiksi vuonna 1918, 2) Valtion lentokonetehdas, joka perustettiin vuonna 1918 Suomenlinnaan, josta se siirrettiin Tampereelle vuonna 1937, 3) Valtion patruunatehdas, joka perustettiin puolustusministe- riön ehdotuksesta Lapualle vuonna 1923, 4) Valtion kivääritehdas, perustettiin 1926 Jyväskylän lähistölle, 5) Valtion tykkitehdas, aloitti toimintansa Jyväskylässä talvisodan alkaessa, 6) Oy Tikkakoski Ab, perustettiin vuonna 1912, 7) Ammus-sytytin, perustettiin vuonna 1929, 8) Oy Sako Ab, perustettiin vuonna 1921. Väyrynen Raimo, Artikkeli Sotilaallinen tutkimus teoksessa Bruun Keltil, Eskola Katarina, Viikari Matti (toim.) Tiedepolitiikka ja tutkijan vastuu, Tammi, Helsinki 1975. (Väyrynen 1975).

67 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975

Kriittisen tarkastelun alle joutui myös kysy- tieteellisen tutkimus- ja kokeilutoiminnan ohjaa- mys siitä, millainen pitäisi puolustuslaitoksen miseksi ja keskittämiseksi sen suunnitelmallisuut- oman tutkimuslaitoksen rakenne olla, millaisia ta ja tehokkuutta silmällä pitäen sekä laatia ehdo- toimintaedellytyksiä sillä ylipäätään oli, ja millai- tus sellaiseksi elimeksi, jonka tehtävänä tulisi sia toimenpiteitä ja järjestelyjä tarvittaisiin, jotta olemaan tieteellisen toiminnan ohjaaminen ja tu- puolustusvoimat voisi entistä paremmin hyödyn- keminen.”247 tää ulkopuolisia tutkimuslaitoksia243 (muun mu- Rissasen komitean tavoin Raholan komitea assa VTT, Teknillinen korkeakoulu, Helsingin yli- mietti maanpuolustuksen eri alojen tutkimustar- opisto). Rissasen komitea jätti mietintönsä puo- peita ja niiden jakautumista eri tieteenaloille. lustusvoimain komentajalle 2. kesäkuuta 1960 ja Komitea pohti myös, millainen tarve olisi tutki- se esitti tutkimustoiminnan jakamista puolustus- mustehtäviä koordinoivalle toimielimelle, millai- voimien ja siviilitutkimuslaitosten kesken. Komi- sia tehtäviä sille voisi antaa ja millainen sen tea suositteli myös, että puolustuslaitoksen tutki- kokoonpano voisi olla. Komitea yritti myös miet- muskeskuksen244 organisaation kehittämistä en- tiä, miten tällaisen elimen toimintamahdollisuu- tistä joustavammaksi siten, että yhteistyö siviili- det voitaisiin turvata, kun maanpuolustustutki- en kanssa voisi toimia paremmin. Samaan pää- mus ei saanut valtion yleistä tieteellisten toimi- määrään tähtäsi myös suositus akateemisesti kuntien avustusta, kuten edellä on mainittu. Ra- koulutettujen varusmiesten entistä tehokkaam- holan komitea jakoi maanpuolustuksen tutkimus- masta komentamisesta tutkimustehtäviin. Ei ol- tarpeet viiteen eri ryhmään tieteenalojen mu- lut yllätyksellistä, että Rissasen toimikunta kat- kaan: 1) teknillisten tieteiden ryhmä, 2) fysiikan soi erityisesti Puolustuslaitoksen tutkimuskes- ryhmä, 3) matematiikan ryhmä, 4) kemian ryhmä, kuksen fysiikan laboratoriolla olevan laajennus- 5) biologian ja lääketieteen ryhmä. Ydinaseiden tarpeita.245 tutkimuksen kannalta olivat keskeisiä ennen Jo ennen kuin Rissasen komitea oli mietintön- kaikkea fysiikan ja kemian ryhmät, joiden alaan sä jättänyt, oli valtioneuvosto asettanut 24. syys- kuuluivat teoreettinen ja kokeellinen ydinfysiik- kuuta 1959 Teknillisen korkeakoulun rehtorin ka, teknillinen fysiikka, teknillinen kemia ja ra- Jaakko Raholan johtaman ”Maanpuolustusta kos- diokemia. Raholan komitea ei luonnollisesti huo- kevan tieteellisen tutkimustoiminnan keskittä- mioinut maanpuolustuksen yhteiskuntatieteelli- miskomitean.”246 V. J. Sukselaisen (ml) toisella sen tutkimuksen tarpeita, sillä se oli suunniteltu hallituksella oli asiassa selvä poliittinen tahto. sisällytettäväksi myöhemmin perustettavan hen- ”Komitean tehtävänä on lähinnä maanpuolustus- kisen maanpuolustuksen suunnittelukunnan ta ajatellen selvittää mahdollisuudet valtakunnan (HMS) alaan.248

243 Åke Silen, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta 1.10.1961 – 15.6.1970. Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan julkaisematon 10-vuotishistoriikki., Matine, Helsinki 1971, 1–2.

244 Tutkimustoiminta puolustusvoimissa oli keskitetty Puolustuslaitoksen tutkimuskeskukseen, joka oli 1930-luvulla ollut alansa suurin tutkimuslaitos Suomessa. Se oli saavuttanut hyviä tuloksia etenkin kemialliseen sotaan varautumisessa. Ydinaseisiin liittyvää tutkimusta Puolustuslaitoksen tutkimuskeskuksessa ei luonnollisesti ollut tehty.

245 Silen 1971, 4.

246 Maanpuolustusta koskevan tieteellisen tutkimustoiminnan keskittämiskomitean jäsenet ja komitealle lausuntoja antaneet henkilöt: puheenjohtaja: teknillisen korkeakoulun rehtori Jaakko Rahola. Jäsenet: professori Olli Lehto, professori Nils Fontell, professori Eero Tommila, j professori Arvo Ylinen, insinöörikenraalimajuri Reino Rissanen, eversti Paavo Ilmola, diplomi-insinööri Aulis Junttila. Sihteeri: lainopin kandidaatti Matti Liesto. Komitealle lausuntoja antaneet henkilöt: kenraaliluutnantti evp Uolevi Poppius (Suomen väestönsuojelujärjestö), diplomi-insinööri Pentti Siltanen (sisäasiainministe- riön väestönsuojeluosasto), lääkintäkenraalimajuri Pekka Somer (Pääesikunta), professori Ilmo Hela (tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitea, Linkomiehen komitea).

247 Valtioneuvoston päätös 2776/1960, VNA.

248 Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunnasta ks. esim. Rainio Johanna, Moniarvoinen suomalaisuus, puolueeton Suomi. Isänmaallisuuden ja maanpuolustustahdon kysymykset 1960-luvun alun henkisen maanpuolustuksen taustana ja sisältönä. Poliittisen historian pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2002.

68 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

Raholan komitea totesi maanpuolustustutki- laitosta, johon maanpuolustustutkimus keskitet- muksen kehittämisen yksiselitteisesti tarpeelli- täisiin. Tähän eivät olisi valtion taloudelliset re- seksi. Komitean näkemyksiä oli omiaan tuke- surssit riittäneet, eikä poliittista tahtoakaan olisi maan se, että myös Valtion teknillinen tutkimus- tuskin löytynyt. Sen sijaan maanpuolustustutki- keskus (VTT), Puolustustaloudellinen suunnitte- musta päätettiin kehittää tutkimuslaitosten väli- lukunta ja akateemikko Rolf Nevanlinna olivat senä yhteistyönä tehtävään varta vasten nimite- tehneet aloitteita maanpuolustusta koskevaa tut- tyn toimielimen koordinoimana. kimusta ohjaavan elimen perustamisesta.249 Asiaa millään tavalla perustelematta komitea (Tämmöistä viitettä ei ole?) Niin ikään puolustus- päätti esittää tällaisen toimielimen asetettavaksi voimissa ja puolustusneuvostossa oli jo valmistel- puolustusministeriön alaiseksi sillä edellytyksel- tu asiaa. Tältä pohjalta Raholan komitea päätyi lä, että myös puolustusneuvosto sai suoraan teh- esittämään seuraavaa: ”meillä on kuitenkin kaik- dä toimielimen alaan kuuluvia aloitteita ja pyy- ki mahdollisuudet toimintakykyisen elimen perus- tää toimielimeltä esityksiä ja selvityksiä. Tämä tamiseen maanpuolustusta koskevan tieteellisen mukaili puolustusneuvoston syksyllä 1958 teke- tutkimustoiminnan ohjaamista ja keskittämistä mää päätöstä, jonka mukaan puolustusneuvosto varten ja tällaisen elimen perustaminen ei ole sai halutessaan päättää kaikista konkreettisista ainoastaan tarpeellinen vaan myös välttämä- asioista. Raholan komitean ajatusten takana lie- tön”.250 Raholan komitean mietintö ei jättänyt nee ollut se, että toimielin palvelisi maanpuolus- tulkinnan varaa. Se oli yksiselitteisesti sitä miel- tusta paremmin, jos se asetettaisiin puolustusmi- tä, että maanpuolustustutkimusta koordinoimaan nisteriön, eikä esimerkiksi jonkin tutkimuslaitok- on perustettava oma toimielimensä. sen alaisuuteen. Jotta mahdollisimman läheinen Edellä kuvattua maailmanpoliittista ja luon- kytkös varsinaiseen maanpuolustukseen varmis- nontieteellistä kehitystä vasten on varsin luon- tuisi, komitea esitti myös, että toimielimeen valit- nollista, että monet kokivat maanpuolustustutki- taisiin tieteellisten asiantuntijajäsenten ohella li- mukselle – ja mitä suurimmassa määrin myös säjäseniä eri maanpuolustuksen aloilta, kuten ydinaseiden tutkimukselle – tarvetta. Raholan puolustusvoimista, puolustustaloudellisesta suun- komitea piti tärkeänä, että perustettavaan eli- nittelukunnasta ja sisäasiainministeriön väestön- meen tulisi edustetuiksi kaikki tieteenalat, jotka suojeluosastolta. tutkimustarpeiden ryhmissä oli lueteltu. Toisaal- Komitea esitti myös, että toimielimelle valit- ta komitea huomautti, että toimielintä ei saisi taisiin pääsihteeri, jonka tuli olla tutkimustoi- paisuttaa liiallisuuksiin, jotta sen toiminta voisi mintaan perehtynyt puolustusvoimien henkilö. sujua tehokkaasti ja joustavasti. Komitea ehdotti Ellei pääsihteerin tehtävästä tulisi päätoimista, ratkaisuksi toimielimen pienuuden ja sen työken- piti komitea sopivimpana Puolustuslaitoksen tut- tän välillä vallitsevaan ristiriitaan erilaisten asi- kimuskeskuksen johtajaa. Toimielimen muut sih- antuntijajaostojen perustamista tarpeen mukaan. teerit tuli valita ”taloudellisen maanpuolustuksen Komitea määritteli, että toimielimen jäsenillä tuli ja väestönsuojelun piiristä sekä mahdollisesti olla kiinteä yhteys tieteellisiin tutkimuslaitoksiin myös yliopistoista, korkeakouluista ja niistä tut- ja laboratorioihin sekä edustamiensa alojen asi- kimustyötä suorittavista laitoksista, joista elimen antuntijoihin. Tällä määritelmällään komitea al- jäsenet oli määrätty.” Myös kriisitilanteet otettiin leviivasi paitsi sitä, että toimielimen jäsenten tuli huomioon komiteamietinnössä. ”Organisaatio on edustaa alojensa ehdotonta huippua myös sitä, niin suunniteltava, että sitä kriisin tai sodan että Suomeen ei perustettaisi jo olemassa olevien aikana, sen rakennetta muuttamatta voidaan tar- tutkimuslaitosten lisäksi mitään uutta tutkimus- peen mukaan laajentaa ja täydentää.”251

249 “Matinen syntyyn vaikutti maamme tiedemiespiireissä tunnettu huolestuminen maanpuolustustutkimuksen heikosta tilasta verrattuna teollistuneiden maiden teollistuneiden maiden turvallisuuspoliittisissa ja sotilaallisissa järjestelmissä luonnontieteiden, tekniikan ja matematiikan suureen merkitykseen.” Matinen ydintekniikan jaoston muistio Matinen ydintekniikan jaoston asiantuntijaryhmän perustamiseksi 5.9.1971, laatinut jaoston sihteeri Matti Hietala, MatineArk, PLM, Helsinki.

250 Silen 1971, 5.

251 Silen 1971, 6.

69 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975

Raholan komitea kantoi luonnollisesti huolta minen ja kiristyvä kansainvälinen tilanne. Sen myös toimielimen rahoituksesta. Sen toiminta- sijaan päätökseen ei ehtinyt vaikuttaa Neuvosto- mahdollisuuksien turvaamiseksi komitea esitti liiton 50 megatonnin ydinkoe Novaja Zemljalla toivomuksenaan, että maanpuolustuksen eri aloil- lokakuussa 1961 tai noottikriisi samana syksynä. le tieteelliseen tutkimustyöhön myönnettäviä Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan määrärahoja huomattavasti lisättäisiin. Matinen perustamisella ja Novaja Zemljan räjäytyksellä ja julkaisemattoman historiikin vuonna 1971 laati- noottikriisillä ei siis sinänsä ole mitään syy– nut Åke Silen on pannut merkille, että komitean seuraus-suhdetta toistensa kanssa, vaikka ne toiveet olivat suuremmat kuin se uskalsi valtio- kaikki ovat ilmentymiä aikakautensa tilanteesta. neuvostolle esittää. Varsinaisessa mietinnössään On kuitenkin muistettava, että Novaja Zemljan komitea nimittäin toteaa seuraavaa: ”Kuitenkin ydinkoe ja noottikriisi kuuluvat kiinteästi 1950- on myös meillä olemassa paljon sellaisen tutkija 1960-lukujen vaihteessa vallinneen maailman- muksen tarvetta, jonka suorittamiseen puolustus- poliittiseen tilanteeseen, joka omalta osaltaan vai- laitos ja muut maanpuolustuksen alat voisivat kutti myös Matinen perustamiseen. käyttää vastaavia laitoksiamme (korkeakouluja ja Neuvottelukunnan perustaminen ja muukin yliopistoja), kunhan varoja niiden suorittamiseen puolustushallinnon uudistaminen on myös hyvin myönnettäisiin.”252 Varsinaisessa ehdotuksessaan vahvasti 1950-60-lukujen vaihteen suomalaiseen valtioneuvostolle Raholan komitea kuitenkin esit- poliittiseen ilmapiiriin liittyvä tapaus. 1960-lu- tää hieman vaatimattomammin seuraavaa: ”Mil- vun lopun ja 1970-luvun rauhanliikkeen ja va- loin tarkoitukseen ei ole käytettävissä muita varo- semmistovirtauksien värittämässä poliittisessa il- ja, tutkimus- ja kokeilutöistä aiheutuvat kustan- mapiirissä tuskin olisi ollut mahdollista lisätä nukset maksaa yleensä se virasto tai laitos, jonka panostusta maanpuolustustutkimuksen kehittä- toimeksiannosta tehtävä on suoritettu, tai tutkimiseen ylipäätään ollenkaan. Matine oli ja on siis muksen suorittanut laitos tai laboratorio, milloin vahvasti 1950- ja 60-lukujen vaihteen poliittisen siitä on erikseen sovittu.”253 ilmapiirin tuote ja ilmentymä. 1970-luvun läpipo- Valtioneuvosto teki 7. syyskuuta 1961 päätök- litisoituneessa ja rauhanliikkeen värittämässä il- sen maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelu- mapiirissä toimielintä olisi tuskin perustettu. kunnan perustamisesta. Päätös oli komitean esityksen mukainen muutoin paitsi, että tutkimus- 5.9 Vauhdikkaasti liikkeelle toiminnan rahoituksen osalta valtioneuvosto kir- mutta vähillä resursseilla jasi, että ”Tutkimus- ja kokeilutöistä aiheutuvat Matinen toiminta lähti käyntiin varsin nopeasti. kustannukset maksaa tulo- ja menoarvion rajois- Tähän oli paljolti syynä se, kuten edellä on todet- sa yleensä se virasto tai laitos…” Näin ollen tu, että monenlaista tarvetta maanpuolustustut- valtioneuvosto poisti päätöksestään ylipäätään kimukselle oli olemassa. Toiminnan nopean käyn- sen mahdollisuuden, että tutkimustarkoituksiin nistämisen kannalta merkitystä oli myös sillä, olisi käytettävissä jotain muitakin varoja kuin että Matinen puheenjohtajaksi määrätty profes- valtion virastojen ja laitosten budjetteihin mer- sori Arvo Ylinen ja matemaattisten tieteiden ryh- kittyjä varoja. mää edustanut professori Olli Lehto olivat olleet On huomattava, että päätös Matinen perusta- mukana jo Raholan komiteassa ja näin ollen heil- misesta tehtiin jo syyskuun alussa 1961. Edellä lä oli selkeä käsitys siitä, millaiseksi neuvottelu- kuvatun Suomen puolustushallinnon kehittämi- kunnan toiminta tulisi organisoida. sen lisäksi päätökseen lienee omalta osaltaan Valtioneuvosto määräsi Matinelle myös jä- vaikuttanut suurvaltojen ydinkokeiden lisäänty- senet254 tehdessään päätöksen neuvottelukunnan

252 Silen 1971, 7.

253 Sama.

254 Matinen jäsenistö ensimmäisellä toimikaudella 1.10.1961–30.9.1965: Puheenjohtaja, prof. Arvo Ylinen (28.1.1965 saakka), prof. Pekka Jauho 29.1.1965 alkaen. Jäsenet: prof. Olli Lehto (matematiikka), prof. Pekka Jauho (fysiikka, varapj), prof. Heimo Hirsjärvi (kemia), prof. Veikko Linnaluoto (teknilliset tieteet), dos. Lauri Saxén (biologia ja lääketiede). Lisäjäsenet: insinöörikenraalimajuri Aarne Pietarinen (31.12.1962 saakka, puolustusvoimien edustaja), eversti Paavo Halttunen (1.1.1963

70 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 perustamisesta. Ensimmäisen toimintasuunnitel- omia tutkimusvaroja, monet tutkimusaiheiden il- mansa neuvottelukunta vahvisti vuoden 1962 ku- moittajat pitivät omana tietonaan kaikkein kes- luessa. Se sisälsi muun muassa maanpuolustuk- keisimmät ja tärkeimmät tutkimusaiheet, koska sen kannalta keskeisten tieteennalojen kotimai- olettivat, että Matinen sateenvarjon alla niitä ei sen tutkijakapasiteetin selvittämisen. Lisäksi toi- ainakaan voitaisi käynnistää. Niinpä monet tut- mintasuunnitelmassa määriteltiin ”tutkimusteh- kijaryhmät pyrkivät itse toteuttamaan tutkimuk- tävien tarkistustyön” tarpeellisuus. Toisin sanoen sensa oman tutkimusrahoituksensa turvin. Mati- Matine halusi selvittää, millaista tutkimusta Suo- nelle taas ilmoitettiin toisarvoisia aiheita, joiden messa oli meneillään, joka soveltuisi myös maan- tutkimiseen ilmoittajat eivät olleet valmiita aina- puolustuksen tarpeisiin. Toimintasuunnitelmaan kaan ensi vaiheessa käyttämään omia varojaan. kirjattiin myös, että Matinen tulisi määritellä, Erään tutkimuslaitoksen johtaja nimitti Matinen millaiset tutkimustehtävät olisivat kaikkein tär- tutkimusaiheluetteloa ”kokoelmaksi mieleen juo- keimpiä ja kiireellisimpiä Lisäksi laadittiin suun- lahtaneita ajatuksia”.255 nitelmat tutkimustöiden julkaisemisen ja arkis- Kootessaan ensimmäistä tutkimusaiheluette- toinnin järjestelyistä. Matinessa koettiin tärkeäk- loaan neuvottelukunta joutui myös huomaamaan, si tiedon levittäminen omasta toiminnastaan, ja että puolustusvoimat ei ollutkaan ilmoittanut Ma- neuvottelukunta järjestikin maaliskuussa ja loka- tinelle tärkeimmäksi katsomiaan ja käynnistämi- kuussa 1963 tiedemiehille ja puolustusvoimain ään tutkimuksia. Osasyynä lienee se, että puolus- ylimmälle johdolle tiedotustilaisuuksia. Näin neu- tusvoimissa haluttiin pitää osa tutkimustyöstä vottelukunta pyrki täyttämään Ylisen ja Lehdon omana tietona eikä niitä haluttu päästää Matinen mielessä syntynyttä ajatusta, että Matinen tehtä- alaisuuteen. Matinessa ei kuitenkaan tällaiseen vänä on toimia yhteydenrakentajana ja koordi- menettelyyn tyydytty, vaan neuvottelukunta esit- naattorina tiedeyhteisön ja puolustusvoimien vä- ti keväällä 1964 puolustusvoimain komentajalle, lillä. että Pääesikunnan operatiivisen osaston johdolla Ensimmäisen toimikauden aikana osoittautui, koottu tutkimussuunnitelma esitettäisiin Mati- etteivät Matinen resurssit riittäisi kaikkeen toi- nelle lausuntoa varten. Puolustusvoimain komen- mintasuunnitelmassa kaavailtuun toimintaan. taja hyväksyi Matinen esityksen ja operatiivinen Tutkijakapasiteetin selvittämiseksi Matine osal- osasto joutui tutkimussuunnitelman laatimaan. listui Suomen geologiluettelon laatimiseen ja jär- Kun Matinessa keväällä 1965 oli arvioitu kyseistä jesti kemistimatrikkelin kokoamisen Puolustus- tutkimussuunnitelmaa, neuvottelukunta totesi laitoksen tutkimuskeskuksen välityksellä. Jo näi- lausunnossaan, että puolustusministeri ja puolus- den kahden työn laajuus osoitti Matinelle, ettei tusvoimain johto kiinnittäisivät huomiota ”siihen sillä ollut mahdollisuutta ylläpitää ajan tasalla hajanaisuuteen, joka tutkimustoiminnan alalla olevia tutkijaluetteloita oman virkansa ohella toi- vallitsee Matinen nyt käsittelemistä tutkimus- mivan henkilökuntansa puitteissa Tutkimusteh- kohteista päätellen. Tästä hajanaisuudesta pääs- tävien selvityksen osalta Matine laati ensimmäi- tään tuskin eroon erikseen tapahtuvalla taktillis- sen toimikautensa aikana tutkimusaiheluettelon, operatiivisella arvostelulla operatiivisessa osas- joka perustui laajoihin tiedusteluihin korkeakou- tossa ja tieteellis-teknillisellä arvostelulla Mati- luille ja tutkimuslaitoksille. nessa. Neuvottelukunta ehdottaa sen vuoksi, että Vuoden 1971 historiikissaan Åke Silen arvelee, maassamme pyrittäisiin määrittämään maanpuo- että koska valtio ei ollut osoittanut Matinelle lustuksen tutkimuspolitiikan päämäärät sotilas-

alkaen, puolustusvoimien edustaja), diplomi-insinööri Kustaa Junttila (20.6.1963 saakka, sisäasianministeriön väestönsuoje- luosaston edustaja), tekn.tri Georg Larinkari (21.6.1963 alkaen). Jäsenten varamiehet: prof. Olli Lokki (matematiikka), prof. Matti Nurmia (fysiikka), prof. Jorma K. Miettinen (kemia), prof. Torsti Verkkola (teknilliset tieteet), prof. Harri R. Nevanlinna (biologia ja lääketiede). Pääsihteeri: Puolustuslaitoksetn tutkimuskeskuksen johtaja, eversti Karl Gustafsson. Sihteeri, kapteeni Åke Silén (20.2.1964 alkaen). Silen 1971, Liite 4.

255 Silén 1971, 9.

256 Matinen puolustusministerille ja puolustusvoimain komentajalle toimittama lausunto puolustuslaitoksen tutkimussuunni- telmasta 24.2.1965 (34/1965), MatineArk, PLM.

71 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 johdon ja Matinen yhteisissä kokouksissa.”256 [kur- enemmän organisaation kehittämiseen ja kriisiai- sivointi, AA] Tällä lausunnollaan Matine pyrki kojen tutkimusjärjestelmän toimintaedellytysten korostamaan omaa rooliaan maanpuolustuksessa. parantamiseen tähtäävään työhön. Se halusi päästä kiinteään yhteyteen puolustus- Ensimmäisen toimikautensa aikana Matine voimien kanssa. Neuvottelukunnan päämääränä myös laati valtioneuvostolle uuden ehdotuksen oli myös, että se saisi aina ottaa kantaa puolus- oman toimintansa järjestämisestä. Matine ehdotti tusvoimissa tehtävään tutkimustoimintaan. Ma- perustettavaksi paikallisjaostot Ouluun ja Tur- tine pyrki siihen, että se saisi vahvemman ase- kuun, koska neuvottelukunnalle uskotun puolus- man maanpuolustuksessa, sellaisen aseman, jota tusvoimien ja tutkimuslaitosten välisen yhtey- se toistaiseksi ei vielä ollut saavuttanut. denpidon ja koordinoinnin katsottiin tulevan par- Matinen esittämään kritiikkiin reagoitiin var- haiten hoidetuksi ”jäsenistön henkilökohtaisen sin nopeasti puolustusvoimissa. Vain muutamia tutkimustoiminnan ja tutkijoiden tuntemuksen viikkoja Matinen lausunnon jälkeen, maaliskuun kautta ja tutkimuslaitosten sijaintia koskevan 17. päivänä 1965 yleisesikunnan päällikkö, ken- kysymyksen käsittely oli osoittanut, ettei ollut raaliluutnantti Aatos Maunula asetti pääesikun- perusteita hoitaa valtakunnallisia tutkimuskysy- nan pääinsinöörin johtaman toimielimen tutki- myksiä pelkästään Helsingin aluetta edustavan maan ”tieteellisen ja teknillisen tutkimus- ja ke- elimen avulla”, kuten Silén asian muotoilee.257 hittämis- ja kokeilutoiminnan koordinoimista ja Turun ja varsinkin Oulun paikallisjaostojen pe- näihin myönnettyjen varojen jaon, käytön ja val- rustaminen liittyi yleisesti myös siihen, että 1950- vonnan tarkoituksenmukaisuutta”. Toimielin teki luvun lopulta lähtien Suomessa pyrittiin hajaut- työnsä varsin ripeästi ja esitteli työnsä tulokset jo tamaan korkeakouluopetusta myös muihin kuin toukokuun lopussa 1965 yleisesikunnan päälli- perinteisiin yliopistokaupunkeihin. Yksi keskei- kölle. Toimielin totesi mietinnössään, että Pääesi- simmistä tämän hankkeen toimenpiteistä oli juu- kuntaan olisi syytä perustaa teknillinen kehittä- ri Oulun yliopiston perustaminen vuonna 1958.258 mistoimisto pääinsinöörin alaisuuteen. Tällainen Ensimmäisellä toimikaudellaan Matine laati toimisto perustettiinkin kokeiluluonteisesti 1. lo- suunnitelman kriisiajan tutkimustoiminnan jär- kakuuta 1965 alkaen ja se vakinaistettiin jestämisestä. Mietinnössä todettiin, että sovelta- 1.3.1967 alkaen Pääesikunnan uudelleenjärjeste- vankin tutkimuksen käynnistämisestä siihen het- lyn yhteydessä. Toimisto sai nimekseen ”teknilli- keen, jolloin tutkimuksesta on maanpuolustusta nen osasto” ja siitä tuli Pääesikunnan ja Matinen palvelevaa konkreettista hyötyä uuden tutkimus- välinen kiinteä linkki. Matine oli siis ainakin tiedon tai menetelmien muodossa, kului niin pit- osittain saavuttanut tavoitteensa päästä kontrol- kä aika, että neuvottelukunta päätti korostaa loimaan paremmin puolustusvoimissa suoritetta- kaikissa yhteyksissä rauhan aikana tehtävän tut- vaa tutkimus- ja testaustoimintaa. kimustyön tärkeyttä. Tässä suosituksessa neuvot- Matinen toiminta ensimmäisellä kaudella siis telukunnalla oli luonnollisesti oma intressinsä, osoitti varsin kouriintuntuvasti, millaisiin tulok- sillä mitä paremmin maanpuolustustutkimuksen siin voidaan tai pikemminkin ei voida päästä, jos tärkeys tunnustettaisiin, sitä paremmat toiminta- tutkimukseen ei ole lainkaan osoitettu varoja. edellytykset niin rahoituksen kuin ilmapiirinkin Neuvottelukunta ei luonnollisestikaan voinut va- osalta Matinelle itselleen voisivat olla. Tärkeim- rojen puutteessa käynnistää tutkimustoimintaa. pänä edellytyksenä tutkimustoiminnan turvaa- Rahattomuus aiheutti vielä toisenkin ongelman: miselle kriisiaikana Matine piti sitä, että kyvyk- Matine ei edes pystynyt saamaan tietoonsa käyn- käimmät tiedemiehet on kriisiaikanakin pidettä- nissä olleita tai päättyneitä tutkimuksia, koska vä tutkimustehtävissä. Neuvottelukunnan piiris- neuvottelukunnan kyselyissä sille ei niitä edellä sä laadittiin noin kaksisataa tutkijaa käsittävä mainituista syistä ilmoitettu. Niinpä Matinen toi- luettelo tällaisista tiedemiehistä. Näiden tutkijoi- minta kohdistuikin ensimmäisellä toimikaudella den sodanaikaiset tehtävät tarkistettiin yhteis-

257 Silen 1971, 10–11.

258 Kts. esim. Michelsen 1993 ja Jauho 1999.

72 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 työssä puolustusvoimien kanssa sotilaspiireittäin, suudessa käytetyt puheenvuorot olivat varsin op- ja heidän sijoittamisestaan päästiin Matinea tyy- timistisia ja osoittivat yleisesti tiedemiesten ha- dyttävään ratkaisuun. lukkuutta tehdä myös maanpuolustusta palvele- Matine korosti myös omaa rooliaan kriisiajan vaa tutkimustyötä. Matinen edustajat lupasivat tutkimusorganisaatiossa. Neuvottelukunta totesi, ensimmäisessä informaatiotilaisuudessaan vai- että vahvistamalla Matinea opetusministeriön kuttaa siihen, että tiedemiehet pidettäisiin ajan tiedeasioita käsittelevillä elimillä, korkeakoulu- tasalla omista tehtävistään kriisiajan tutkimus- jen hallintoa käsittelevillä elimillä eri ministeri- ryhmissä. Tiedemiehille esitettiin myös kysymyk- öistä ja valtion tieteellisten toimikuntien sopivilla siä, joiden toivottiin selvittävän, millaisia aiheita jäsenillä saataisiin sopiva kriisiajan tutkimusta he olisivat valmiita tutkimaan maanpuolustusta koordinoiva toimielin. Matinessa katsottiin myös, silmällä pitäen. Tiedemiesten halukkuus työnte- että varsinaisessa kriisiajan tutkimustoiminnas- koon osoittautui melko suureksi, mutta kuten sa tulisi väistämättä olemaan ”vahva improvi- arvata saattaa, hyvin pian osoittautui, että tutki- soinnin leima” ellei jo etukäteen pyrittäisi määrit- mustyötä ei voi käynnistää ilman varoja. Silénin telemään joitain tutkimustehtäviä tai ainakin py- mukaan Matineen kohdistetut suuret toiveet rittäisi osoittamaan eri maanpuolustuksen aloille muuttuivat vähitellen välinpitämättömyydeksi.260 tiettyjä tutkimuslaitoksia tai tutkijaryhmiä, jotka Informaatiota kuljetettiin myös toiseen suun- myös kriisin aikana jatkaisivat toimintaansa. Ma- taan. Puolustusneuvosto ja Matinen edustajat pi- tine ilmaisi kantanaan, että tukijoiden varaami- tivät välillä tiivistäkin yhteistyötä, ja Matinen nen tutkimustoimintaan pelkästään vapautus- tai edustajia osallistui Maanpuolustuskorkeakoulun lykkäysmääräyksellä aseellisesta palveluksesta kursseille sekä vuonna 1961 aloitetuille maan- aliarvioi tutkimustoiminnan merkitystä aseelli- puolustuskursseille. Tällaisen osallistumisen tar- seen maanpuolustukseen nähden. Tämäkin näke- koituksena oli syventää neuvottelukunnan jäsen- mys oli selkeästi yksi niistä, joiden avulla Matine ten tietämystä maanpuolustuksesta. Yhteyttä pyrki korostamaan omaa painoarvoaan. Kukas puolustusvoimiin pidettiin myös käytännön tasol- kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. Kriisiajan la, muun muassa valitsemalla Matinen kokous- tutkimustyötä silmällä pitäen myös professori paikoiksi ”maanpuolustuksellisesti mielenkiintoi- Pekka Jauho laati Matinelle lyhyen muistion Tek- sia kohteita”, kuten Silén asian muotoilee. nillisen korkeakoulun ja Valtion teknillisen tutki- Myös ydinaseisiin liittyvä tutkimus lähti käyn- muslaitoksen kriisiajan tehtävien järjestelyistä.259 tiin Matinen ensimmäisellä toimikaudella. Ke- Ensimmäisen toimikauden aikana käynnistyi väällä 1963 Matinen fysiikan tieteiden ryhmää myös Matinen aktiivinen toiminta tiedotustilai- edustanut Pekka Jauho esitti, että Otaniemessä suuksien järjestäjänä sidosryhmilleen. Ensimmäi- toimivaa Triga-reaktoria voitaisiin hyödyntää nen Matinen järjestämä informaatiotilaisuus jär- myös maanpuolustustutkimuksessa. Jauhon mu- jestettiin tiedemiehille, säätiöiden ja yritysten kaan Otaniemen reaktorilaboratoriossa voitaisiin sekä puolustusvoimien edustajille Katajanokan tutkia puolustuslaitosta ja väestönsuojelua kiin- upseerikerholla maaliskuussa 1962. Tilaisuudes- nostavien laitteiden käyttäytymistä suurten sä- sa Matinen puheenjohtaja, professori Arvo Ylinen teilyarvojen alaisuudessa. Jauho selvitti IAEA:n esitteli yleisesti Matinen organisaatiota ja tehtä- valvojilta, ettei tällainen tutkimus ole ristiriidas- viä – olihan neuvottelukunnan toiminta vasta sa atomienergian rauhanomaista käyttöä koske- hyvin alkuvaiheessaan. Varapuheenjohtaja, pro- vien rajoitusten kanssa. Vastaus oli myönteinen, fessori Pekka Jauho kertoi tutkimustyön käytän- edellyttäen, että tutkimustulokset olisivat julki- nöllisistä järjestelyistä sekä Matinen pääsihteeri, sia.261 eversti Gunnar Gustafsson esitteli puolustusvoi- Matinen ensimmäiselle toimikaudelle osuu main tutkimustoimintaa. Silénin mukaan tilai- myös kannanotto vuodelta 1962, jolloin Helsingin

259 Silen 1971, 19–20.

260 Silen 1971, 25.

261 Silen 1971, 36.

73 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 yliopiston radiokemian laitosta oltiin perustamas- voitiin uskoa päästävän käsiksi konkreettisimpiin sa. Matine halusi kirjeellään valtiovarainministe- tutkimustoiminnan ohjaustehtäviin”. Yhtenä syy- riölle kiinnittää ministeriön huomiota radiokemi- nä optimismiin oli myös se, että puolustusvoimat an tutkimuksen ja opetuksen kasvaneeseen mer- oli ottanut vakavasti huomioon Matinen esittä- kitykseen, joka niillä oli ”ydinaseiden uusimman män tutkimusasioiden hoitoon kohdistuneen kri- kehityksen johdosta” vuonna 1961 alkaneen uu- tiikin ja Pääesikunnan pääinsinöörin alaisuuteen den ydinkoekauden vuoksi. Neuvottelukunta ha- oli perustettu Teknillinen kehittämistoimisto tut- lusi voimakkaasti puoltaa valtion lisämenoarvi- kimusasioiden käsittelyä varten.264 oon sisällytettävää määrärahaa ”väliaikaisten la- Oli kuitenkin selvää, että puolustusvoimissa ei boratoriotilojen kalustamiseksi ja henkilökunnan voitu monestakaan syystä ydinaseisiin liittyvää väliaikaista palkkaamista varten Radiokemian tutkimusta tehdä. Siksi ydinasetiedon lisäämi- laitokselle. Matine ehdotti ministeriölle, että ”tätä seksi oli edullista, että Matinen puheenjohtajaksi määrärahaa ei missään tapauksessa supistettaisi oli toiselle toimikaudelle valittu juuri Pekka Jau- tai kokonaan poistettaisi.”262 ho. Hän oli toiminut neuvottelukunnan toiminnassa mukana alusta asti ja toimi vielä puheen- 5.10 Uusi toimikausi ei tuo ratkaisua johtajakautensa jälkeenkin ydintekniikan ja tek- rahoitusongelmaan nillisen fysiikan jaoston puheenjohtajana lähes Valtioneuvosto otti huomioon Matinen tekemät kaksi vuosikymmentä. Jauho muistelee, että syy esitykset ja antoi uuden asetuksen Maanpuolus- hänen sitkeään innostuksensa maanpuolustustut- tuksen tieteellisestä neuvottelukunnasta 4. mar- kimukseen on se, että hän katsoi hallitsevansa raskuuta 1965. Tällä kertaa Matinen puheenjoh- ydinfysiikasta ja ydinaseista sellaisia tietoja, jot- tajaksi määrättiin edellisen toimikauden varapu- ka olisivat tärkeitä vakavan kriisin puhjetessa. heenjohtaja, teknillisen korkeakoulun ydinteknii- Eniten Jauho pelkäsi tilannetta, jossa lännen ja kan professori Pekka Jauho, joka edusti Matines- idän konfliktin mahdollisesti kärjistyessä joudut- sa fysiikan ryhmää.263 Jauho oli ottanut tehtävän taisiin YYA-sopimuksen edellyttämiin konsultaa- vastaan jo tammikuussa 1965, sillä professori Yli- tioihin. Tästä syystä Jauho yritti ylläpitää omalla nen oli sairastunut eikä enää voinut hoitaa pu- johdollaan – ydintekniikan professorina – ydin- heenjohtajan tehtäviä. Kuten ensimmäiselläkin aseiden rakennetta ja vaikutuksia koskevaa tie- toimikaudella, toisellakaan toimikaudella ei ra- teellistä tutkimusta, koska sellaisen harjoittami- hoituksen vähäisyyden vuoksi voitu toteuttaa nen puolustusvoimien toimesta olisi ollut hanka- kuin pieni osa toimintasuunnitelmasta. Silén kir- laa.265 Jauhon oma tieteellinen kiinnostus ja va- joittaa historiikissaan, että vuosina 1961–65 Ma- kaumus tieteellisen tiedon vaikutuksesta jopa tinen toimintamuotoja ja organisaatiota oli pys- YYA-sopimuksen soveltamiseen edesauttoivat tie- tytty kehittämään niin, että ”toivorikkain mielin teellisen tiedon hankkimista ydinaseista 1960-

262 Matinen pöytäkirja 16 ja 17/1962, MatineArk, PLM, Helsinki; Silen 1971, 37.

263 Matinen jäsenet toisella toimikaudella 1965–1969. Puheenjohtaja, prof. Pekka Jauho. Jäsenet: prof. Olli Lehto 9.9.1968 saakka, prof. Olli Lokki 10.9.1968 alkaen (matematiikka), apulaisprof. Matti Nurmia 29.12.1967 saakka, prof. Teuvo Kohonen 30.12.1967 alkaen (fysiikka), prof. Heimo Hirsjärvi (kemia), prof. Veikko Linnaluoto (teknilliset tieteet), dos. Harri Rolf Nevanlinna (biologia ja lääketiede), prof. Martti Tiuri (sähkötekniikka ja elektroniikka). Lisäjäsenet: insinöörikenraalimajuri Allan Hallila (20.10.1966 saakka, puolustusvoimien edustaja), eversti Kaarlo Miettinen (21.10.1966 alkaen, puolustusvoimien edustaja), diplomi-insinööri Pentti Siltanen (sisäasianministeriön väestönsuojeluosaston edustaja), tekn.tri Georg Larinkari (Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan edustaja). Jäsenten varamiehet: prof. Olli Lokki (matematiikka), prof. Matti Kohonen (fysiikka), prof. Jorma K. Miettinen (kemia), prof. Torsti Verkkola (teknilliset tieteet), prof. Sune Gunnar Lorenz af Björkesten (biologia ja lääketiede), apulaisprof. Antti-Pekka Ahonen (sähkötekniikka ja elektroniikka), prof. Torsti Verkkola (muut teknilliset tieteet) Pääsihteeri: Puolustuslaitoksetn tutkimuskeskuksen johtaja, eversti Karl Gustafsson. Sihteeri, majuri Åke Silén, Silén 1971, Liite 5. MatineArk, PLM.

264 Silen 1971, 11.

265 Jauho Pekka, Ensiksi kielsin konditionaalin (omaelämäkerta), Terra Cognita, Helsinki 1999, 167–168; Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

74 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

luvulta lähtien. Jauhon johdolla tehtyihin tutki- Tämä prioriteettijärjestys on omiaan osoitta- muksiin Matinen alaisuudessa palaamme tässä maan, että ydinaseuhka koettiin Matinessa var- tutkimuksessa tuonnempana. sin merkittäväksi, sillä varmuusvarastointia ja ampumatarvikkeiden hankintaakin pidettiin vä- 5.11 Matine hahmottelee itselleen hemmän tärkeänä tutkimuskohteena kuin ydin- tutkimuksen prioriteetit aseisiin liittyviä seikkoja. Vuonna 1967 laadit- Vuoteen 1967 mennessä Matinen piirissä oli hah- tuun prioriteettijärjestykseen on varmasti vaikut- mottunut, miten se halusi maanpuolustustutki- tanut myös se, että Matinen puheenjohtajana toi- musta Suomessa priorisoitavan. On kuitenkin mi tuolloin professori Pekka Jauho, jolla oli tutki- huomattava, että Matine ei suinkaan voinut val- musprioriteettien laatimiseen paljon vaikutusval- takunnan tasolla tällaisia päätöksiä tehdä, vaan taa ja paljon kiinnostusta ydinaseisiin liittyvien puolustusneuvosto päätti asioista viime kädessä. kysymysten selvittämiseen. Vuonna 1968 Matine Matinen vuonna 1967 määrittelemä tutkimustoi- asetti myös tärkeysjärjestykseen myös eri materi- minnan tärkeysjärjestys oli kuitenkin seuraava: aaleihin liittyvät tutkimusalat267 Ensimmäiseksi 1. Alueemme ja ilmatilamme valvontaa tehostavat nimettiin elektroniikka, sitten uudet materiaalit toimenpiteet, muun muassa elektronisen puolus- ja kolmanneksi atomienergia. Listalle mahtuivat tuksen tehostaminen, informaation siirron ja vielä elintarvikehuolto, rakennustekniikka, puu- muokkaamisen nopeuttaminen, vihollisen identi- hun liittyvä tutkimus, ympäristötekijät sekä fioimiskyvyn ja alueloukkausten torjuntakyvyn li- omaan konerakennukseen liittyvät tutkimusai- sääminen. 2. Yllätyshyökkäysten torjuntavalmiut- heet.268 ta lisäävät toimenpiteet, muun muassa tiedustelun ja tiedustelutulosten käsittelyn tehostaminen 5.12 Keinosen lämpimät ajatukset sekä niiden liikkuvuuden ja tulivaikutusten lisää- Matinen toista toimikautta leimasi myös se, että minen, valvonta- ja johtamis- ja torjuntakompo- se pyrki entistä voimakkaammin hankkimaan ra- nenttien suojan ja toimintavarmuuden lisäämi- hoitusta toiminnalleen. Toimikauden toista, joulu- nen, liikekannallepanon nopean suorittamisen kuussa 1966 pidettyä kokousta ennen neuvottelu- teknillisten edellytysten kehittäminen. Ydinase- kunnan jäsenet vierailivat hiljattain nimitetyn tutkimuksen kannalta keskeisin tutkimusalue oli puolustusvoimain komentajan Yrjö Keinosen luo- asetettu prioriteettilistalle kolmanneksi. 3. Alue- na, joka kertoi ymmärtävänsä tutkimuksen tar- ellemme harhautuneiden ohjusten ja tänne leviä- peellisuuden ja ”kannattavansa lämpimästi” toi- vien radioaktiivisten ja/tai biokemiallisten saas- menpiteitä sen tehostamiseksi. Siitä huolimatta teiden synnyttämien tilanteiden hallitsemista edis- hän kuitenkin sanoi, että hän ei voi luvata oleelli- tävät toimenpiteet, muun muassa väestönsuojelun sia parannuksia. Ja olihan selvää, ettei puolustus- johtamisjärjestelmän tehostaminen, indikointi-, voimien komentaja voinut tällaisia parannuksia hälytys-, evakuointi-, hoito- ja puhdistuskapasi- luvatakaan. Hän ei päättänyt maanpuolustustut- teetin kehittäminen. Neljäntenä prioriteettina kimuksen määrärahoista. Matinessa määriteltiin 4. Epäsuoran strategian Sen sijaan Keinonen pyysi neuvottelukunnan tai sodan pitkittymisen aiheuttamien tilanteiden jäseniä tukemaan puolustusvoimia siten, että Ma- hallitsemista edistävät toimenpiteet, muun muas- tine tekisi esityksiä valtiovallalle maanpuolustus- sa varmuusvarastointi, tuotannon liikekannalle- tutkimuksen tilan kohentamiseksi. Näin rahan- panovalmistelujen kehittäminen, ulkomaankaup- pyynnöt menisivät enemmän oikeaan osoittee- paa saartotilanteissakin edistävät toimenpiteet, seen. Matinen joulukuisessa kokouksessa 1966 massoittain tarvittavan aseistuksen ja ampuma- asetettiinkin neuvottelukunnan varapuheenjoh- tarvikkeiden tuottamisen, hankinnan ja varas- tajan Väinö Linnaluodon johdolla työryhmä val- toinnin kehittäminen.266 mistelemaan ”muistiota toimenpiteistä tutkimus-

266 Matinen jäsenille jaettu muistio 38/1967. MatineArk, PLM, Helsinki.

267 Matinen jäsenille jaettu muistio 78/1968. MatineArk, PLM, Helsinki.

268 Silén 1971, 32.

75 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 toiminnan tehostamiseksi niin, että siinä voidaan lukuun vaihteessa 1966 neuvottelukunnan käyt- konkreettisen toimintasuunnitelman pohjalta pe- töön. Summa oli supistunut 35 250 markaksi.270 rustella määrärahojen anominen.” Samassa koko- On kuitenkin huomattava, että Matine itse ei uksessa professori Jorma K. Miettinen totesi, ettei tehnyt tutkimusta, vaan sen tehtävänä oli koordi- varoja voi saada, ellei neuvottelukunta pysty noida sitä. Näin ollen ydinaseiden toiminnan ja osoittamaan, että ne ovat todella tarpeen. Sen ydinenergian tutkimuksen kannalta ei missään vuoksi hän ehdotti, että Matine ryhtyisi julkaise- tapauksessa ollut fataalia se, että Matine sai maan kansainväliseen tapaan julkaisusarjaa, ku- määrärahoja vähemmän kuin sen edustajat olisi- ten Ruotsin maanpuolustuksellinen tutkimuslai- vat halunneet. tos Försvarets Forskningsanstalt (FOA) teki. Jäse- Matine oli käynyt neuvotteluita pitkin vuotta nistölle päätettiin myös hankkia sotilasaikakaus- 1966 puolustusneuvoston sihteeristön kanssa kirjallisuutta taustatietojen saamiseksi julkaisu- oman toimintansa tehostamiseksi. Joulukuussa sarjan julkaisuja varten. 1966 neuvottelukunta lähetti puolustusneuvostol- Linnaluodon työryhmä totesi myöhemmin jät- le kirjeen, jossa se esitti, että Matinelle olisi tämässään esityksessä, että neuvottelukunnan on myönnettävä valtion vuoden 1968 talousarviossa voimakkaasti ajettava asioitaan kaikissa minis- peräti 600 000 markan271 määräraha tutkimuk- teriöissä, korkeakouluissa ja teollisuuden piireis- siin, esitutkimuksiin ja selvityksiin sekä teknillis- sä, joihin Matinella oli yhteyksiä. Näytti siltä, ten arvioiden ja ennusteiden laatimiseen ja että aktiivisuus tuotti tulosta, kun toukokuussa ”maanpuolustusta koskevan tutkimustyön merki- 1966 insinöörikenraalimajuri Aarne Hallila kertoi tystä valaisevan informaation levittämiseen.”272 puolustusvoimain komentajan hyväksyneen Lisäksi neuvottelukunta totesi, että Matine olisi 295 000 markan määrärahan269 Matinen tutki- muutettava Valtion teknillisiin toimikuntiin ver- muksiin. Varat oli kuitenkin myönnetty sillä va- rattavaksi ”maanpuolustustieteelliseksi toimi- rauksella, että, määrärahan käyttäminen vaati kunnaksi”, jolla olisi edustaja valtion tiedeneu- puolustusministeriön ja eräiltä osin valtioneuvos- vostossa.273 Lisäksi Matine esitti puolustusneu- ton raha-asiain valiokunnan hyväksymisen. vostolle, että Puolustuslaitoksen tutkimuskeskus- Maanpuolustustutkimukselle osoitetut varat olisi ta olisi tuntuvasti laajennettava. Kaikkiaan voi- siis alistettu varsin korkealle poliittiselle taholle. daan todeta, että toisen toimikauden aikana Ma- Kun määrärahojen saanti alkoi näyttää suhteelli- tinen aktiivinen rooli maanpuolustustutkimuksen sen turvatulta, Matine uskalsi ryhtyä toteutta- alalla vahvistui. Vaikka neuvottelukunnan edus- maan Pääesikunnan teknillisen kehittämistoimis- tajaa ei valtion tiedeneuvostoon valittukaan, tie- ton jo aiemmin esittämää pyyntöä seurata eri deneuvoston jäseninä toimi henkilöitä, joilla oli aloilla tapahtuvaa tutkimusta. Matine lähetti asi- kiinteitä yhteyksiä myös Matineen. aa koskevia tiedusteluja kaikkiaan neljälletoista tiedemiehelle vuoden 1966 kuluessa. Pettymys oli 5.13 Miettinen lobbaa ministeriä kuitenkin suuri, kun puolustusministeriö lopulta Professori Jorma K. Miettinen oli avainasemassa, antoi luvatun tutkimusmäärärahan marras-jou- kun Matine hankki budjettivaroja syksyllä 1969.

269 Vuoden 2002 rahassa 295 000 markan määräraha vastaa noin 2,5 miljoonan markan / 420 000 euron suuruista summaa. Lähde Nordea . Laskettu 28.3.2003.

270 Vuoden 2002 rahassa noin 300 000 markkaa / 50 000 euroa. Lähde:sama. Laskettu 28.3.2003.

271 Vuoden 2002 rahassa yli viisi miljoonaa markkaa / yli 800 000 euroa.

272 Silen 1971, 13.

273 Valtion tiedeneuvosto oli perustettu vuonna 1963 edistämään suomalaista tiedettä, teknologiaa ja innovaatioita. Neuvoston puheenjohtajana toimi pääministeri, varapuheenjohtajina opetusministeri sekä kauppa- ja teollisuusministeri, jäseninä valtiovarainministeri ja valtioneuvoston määräämät enintään neljä muuta ministeriä. Heidän lisäkseen valtioneuvosto määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan 10 korkean tason tieteen ja teknologian asiantuntijaa. Neuvostossa tulee asetuksen mukaan olla edustettuina Suomen Akatemia, teknologian kehittämiskeskus, yliopistot, teollisuus sekä työnantajat ja työntekijät. Puolustusministeriön tai puolustusvoimien edustajaa / maanpuolustustutkimuksen edustajaa ei ollut säädetty edustajaksi valtion tiedeneuvostoon. Nykyisin valtion tiedeneuvosto on nimeltään valtion tiede- ja teknologianeuvosto.

76 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

Pekka Jauhon kieltäydyttyä muihin töihinsä ve- toivottu ja uskottu. Miettinen totesi ministerille doten ottamaan vastaan puheenjohtajuutta vielä myös, että suomalaisten tiedemiesten keskuudes- yhdeksi toimikaudeksi, professori Jorma K. Miet- sa oli syntynyt pettymyksiä Matinen toimintaan, tinen valittiin Matinen puheenjohtajaksi. Mietti- sillä neuvottelukunnan toimintatavat olivat pal- nen oli varsin luonnollinen valinta tehtävään, sil- jolti samantapaisia kuin valtion muutkin tieteel- lä hän oli toiminut neuvottelukunnan kemian tie- liset neuvottelukunnat, mutta Matinella ei kui- teenalaa edustavan jäsenen varamiehenä ja ku- tenkaan ollut tarvittavia resursseja toteuttaa miten edellä on mainittu, Miettinen oli osallistunut tään tutkimushankkeita. Matinen toimintaan aktiivisesti sen perustami- Kovin paljon lisää rahaa Miettinen ei vaatinut, sesta alkaen. Miettinen tunsi varsin hyvin neu- sillä hän totesi Suorttaselle, että neuvottelukun- vottelukunnan toiminnan ja ennen kaikkea teki- nan suoriutuminen velvoitteistaan määrätietoi- jät, jotka sen toimintaa vaikeuttivat. sella, tehokkaalla ja mielekkäällä tavalla vaatisi Miettinen kertoo asettaneensa puheenjohta- pysyvää omaa määrärahaa, jonka tulisi ensim- juutensa ehdoksi, että Matinelle on osoitettava mäisten vuosien aikana kasvaa 20–30 prosentilla. valtion talousarviossa oma talousarvio. Pääesi- ”Minut kutsuttiin ministerin puheille näitä ehto- kunnan insinööritoimiston momenteilta osoitetut jani esittämään, ja kun lopulta Suorttanen totesi varat eivät Miettisen mielestä riittäneet turvaa- vain, että ’Ai jaaha. Täytyy sitten varmaan suos- maan neuvottelukunnan toimintaa tarkoituksen- tua’. Hänen myötämielisyyteensä lienee vaikutta- mukaisella tavalla. Toinen Miettisen asettama nut se, että hän oli maalaisliittolainen”, Miettinen ehto oli kokopäiväisen pääsihteerin palkkaami- muistelee.275 Tuoreen puheenjohtajan ehdot hy- nen neuvottelukunnalle274 Miettinen esittikin väksyttiin. Matine sai ensimmäiseksi määrära- 12.11.1969 omat käsityksensä maanpuolustustut- hakseen 100 000 markkaa276 ja täyspäiväistä pää- kimuksen järjestämisestä ja Matinen toiminta- sihteerin tehtävää hoitamaan majuri Öhmanin. ajatuksesta puolustusministeri Sulo Suorttaselle Raimo Väyrysen mukaan Matinen historiassa ta- (kesk). Miettinen ilmoitti kantanaan, että Suomi pahtui 1970-luvun alussa käänne nopeamman on jäänyt maanpuolustustutkimuksessa selvästi kasvun suuntaan. ”Tätä voidaan pitää osoitukse- jälkeen muita teollistuneita maita. Toisekseen na siitä, että toimikauden 1961–65 turhautumien Matine ei Miettisen mielestä ollutkaan muodostu- liikkeelle panema painostustoiminta alkoi tuottaa nut niin tehokkaaksi välineeksi kuin aluksi oli tuloksia”, Väyrynen kirjoittaa.277

274 Akatemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

275 Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa. Maalaisliittolainen Sulo Suorttanen toimi puolustusministerinä Mauno Koiviston kansanrintamahallituksessa 1968–1970.

276 Vuoden 2002 rahassa noin 720 000 markkaa / 121 000 euroa. Lähde Nordea . Laskettu 28.3.2003.

277 Väyrynen 1975, 263; Matinen tutkimusmäärärahat kehittyivät vuosina 1965–1975 seuraavasti: Vuosi Määräraha Lähde 1965 5000 markkaa komiteavaroja 1966 32500 markkaa perushankintamäärärahoja 1967 100000 markkaa – "– 1968 100000 markkaa – "– 1969 115000 markkaa * – "– 1970 100000 markkaa – "– 1971 100000 markkaa – "– 1972 121000 markkaa ** oma momentti 1973 210000 markkaa – "– 1974 300000 markkaa – "– 1975 390000 markkaa – "– * Summaan sisältyy 15 000 markan lahjoitus ** Summaan sisältyy 11 000 markkaa muun hallinnonhaaran luovuttamia tutkimusvaroja. Lähde: Viitasalo Mikko, Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan osuus suomalaisessa puolustustutkimuksessa. Artikkeli Tiede ja Ase -lehdessä 33/1975.

77 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975

Miettisen esittämän toimintasuunnitelman aikaisemmin työskennellyt ydinaseen parissa. hahmotelman pohjalta Matinen toiminta lähti Matinen jäsenillä oli kuitenkin Pekka Jauhon ja kolmannella toimikaudella käyntiin ja keväällä Jorma K. Miettisen kontaktien ansiosta erittäin 1970 saatettiin perustaa uusia asiantuntijajaosto- hyvät suhteet Ruotsiin, ja paljon tietoa kulkeutui ja, joista ydinaseiden tutkimuksen kannalta kes- Suomeen sitä kautta. Ydinasehankkeesta ei kui- keisimmät olivat ydintekniikan jaosto ja ohjusval- tenkaan puhuttu suomalaisille mitään.279 Myös vontajaosto. Molemmissa jaostoissa koordinoitiin ruotsalaisille esiteltiin suomalaisten toimintaa. ydinaseisiin liittyvien tutkimuskysymysten sel- FOA:n pääjohtaja Torsten Magnusson vieraili vittelyä. Kansainvälisen ydinasepolitiikan seu- Suomessa tammikuussa 1969. Matinen edustajat ranta Matinen piirissä vahvistui, kun jäsenistölle esittelivät hänelle tutkimusta radiokemian lai- ryhdyttiin tilaamaan YK:n ydinaseraportteja ja toksella, VTT:llä ja Turun yliopistossa. Vierailun Siprin (Stockholm Institute for Peace Research) aikana sovittiin myös FOA:n ja Matinen julkisten vuosikirjaa. Kahden edellisen toimikauden ta- raporttien vaihtamisesta. paan Matine järjesti yhteishankkeita Ruotsin On merkillepantavaa, että Matinen ja FOA:n puolustuslaitoksen tutkimuskeskuksen (FOA) välinen julkaisuvaihtosopimus solmittiin vasta kanssa. Yhteishankkeita ydinaseiden tutkimuk- niin myöhään kuin vuonna 1969. Syksyllä 1965 sessa FOA:n ja Matinen välillä ei kuitenkaan Pääesikunnan yleisesikunnan päällikkö Aatos ollut. Maunula myönsi Matinelle luvan toimittaa puolustusvoimien henkilökunnalle ilmoituksen, jossa 5.14 Kansainvälistä yhteistyötä todettiin, että puolustusvoimien henkilökunta Kuten puolustusvoimissakin, myös Matinessa saattoi kääntyä suoraan Matinen puoleen kaikis- seurattiin ulkomaista tutkimusta. Ensimmäisellä sa kysymyksissä, jotka liittyivät tieteeseen ja as- toimikaudella neuvottelukunnan puheenjohtaja karruttivat henkilökuntaa.280 Huolimatta siitä, Arvo Ylinen vieraili Norjan puolustusvoimien tut- että tarjous julkaistiin vielä Sotilasaikakausleh- kimuskeskuksessa.278 Vuonna 1967 neuvottelu- dessä281 saman syksynä, Matinelle lähetettiin yksi kunta oli mukana lähettämässä Pääesikunnan ainoa kysely. Tämä oli – vaikkakin vähäinen, silti sähköteknillisen osaston diplomi-insinööri Risto hyvin kuvaava – osoitus siitä, että tarvetta ja Ivarsia FOA:aan. Matkan aiheena oli oli tutustua halua tutkimustiedon saamiselle puolustusvoi- FOA:n toimintaan ydinräjähdysten sähkömag- missa ei hirveästi ollut. neettisen pulssin selvittämiseen tähtääviin tutkimuksiin. Samaan kysymykseen liittyen neuvotte- 5.15 Tutkimus politisoituu lukunta kutsui dosentti Vilhelmssonin Uppsalan ”Tieteellinen tutkimustyö palvelee tänään yhä ene- yliopistosta esitelmöimään ja keskustelemaan nevässä määrin sotilaallisia tarkoitusperiä. Sekä neuvottelukunnan jäsenten ja lisäksi puolustus- sotalaitoksen sisällä että korkeakouluissa ja yksi- voimien, postin ja korkeakoulujen edustajien tyisissä tutkimuslaitoksissa tapahtuva tutkimus kanssa. suuntautuu entistä enemmän joko suoraan tai epä- Ruotsalaiset eivät kuitenkaan missään vai- suorasti sotilaallisiin tutkimuskohteisiin. Ei ole si- heessa paljastaneet kehittelevänsä itse ydinaset- ten aivan perusteetonta väittää, että sodankäynti ta. Vielä 1960-luvun lopullakin FOA:n palveluk- on muuttumassa vinhaa vauhtia sotilaallisesta sessa oli paljon henkilökuntaa, joka oli ainakin tieteelliseksi sodankäynniksi.”282

278 Matinen pöytäkirjat 72 ja 99/1965. MatineArk, PLM, Helsinki.

279 Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002; Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002; Professori Jorma Virtamon haastattelu 17.12.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa. Virtamo aloitti työskentelyn Matinen tutkimusryh- mässä toukokuussa 1972. Virtamo vieraili FOA:ssa vuonna 1973. ”Kyllä siellä oli paljon ovia, jotka pidettiin visusti suljettui- na.”

280 Matinen pöytäkirjat 17 ja 43/1965. MatineArk, PLM, Helsinki.

281 Sotilasaikakauslehti 6/1965. Lehden samassa numerossa esiteltiin myös Matinen toimintaa ensimmäisen neljän toiminta- vuoden ajalta.

282 Ydin-lehti 7/73.

78 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

Opiskelijaradikalismi sai 1960-luvun lopulla mies -periaatteen puolesta ja sitä vastaan. Tätä jalansijaa myös suomalaisessa korkeakoulumaail- koskeva laki oli jo tuotu eduskunnan käsiteltä- massa, eikä vähiten Teknillisessä korkeakoulus- väksi, eikä muuta keinoa keksitty sen voimaantu- sa. Karl-Erik Michelsenin mukaan vasemmistora- lon estämiseksi kuin epädemokraattinen jarrutus. dikalismi ”vyöryi Suomeen vuoden 1967 lopulla”. Minäkin osallistuin siihen kirjoittamalla pitkiä Kuohunta huipentui kesän 1968 jälkeen Vanhan puheita lakia vastustaville kansanedustajille ja ylioppilastalon valtaukseen. Suomalainen vasem- osallistumalla lukuisiin keskustelutilaisuuksiin mistoradikalismi omaksui aatteensa ja ihanteen- sekä yrittämällä käännyttää ylioppilaita pois us- sa Ranskan ja Yhdysvaltain opiskelijaliikkeistä. kostaan.”286 Jauho kertoo jopa lukeneensa marxis- Radikaalit ylioppilaat vaativat muun muassa kor- min ja leninismin teoriaa kyetäkseen paremmin keakoululaitoksen demokratisointia, suurkapita- väittelemään ylioppilaiden kanssa. Hän kertoo lismin ja tieteen erottamista toisistaan sekä sota- havainneensa, ”etteivät puhdasoppisimmatkaan teollisuutta tukevan tutkimuksen lopettamista.283 ylioppilaat osanneet raamattujaan”. Vaikka radikaalia liikehdintää koettiin Suo- On huomattava, että Jauhon muisteluiden messa jo 1960-luvun lopulta lähtien, vasemmisto- ajoittamisessa ja hänen tekemänsä määritelmät radikalismi jatkui aina 1970-luvun puoliväliin eivät pidä aivan paikkaansa. Radikalismi kana- saakka. Radikalismin kulta-aika taittui jo ennen voitui ensimmäisessä vaiheessa moniarvoiseksi öljykriisiä. Tunnettu Rooman klubin raportti maa- yleisvasemmistolaisuudeksi, jossa oli mukana ilman luonnonvarojen ehtymisestä julkistettiin myös Jauhon mainitsemaa trotskilaisuuttakin. vuonna 1972. Muun muassa sen myötä Suomen- Sittemmin pääosa radikalismista kanavoitui kin ylioppilaat alkoivat tuntea tuskaa ympäristön 1970-luvulla nuortaistolaisuudeksi eli SKP:n vä- saastumisesta – vasemmistoradikalismin, solidaa- hemmistösuuntausta lähellä olevaksi radikalis- risuuden ja käynnissä olevan Vietnamin sodan miksi. Maolaisuutta ja varsinaista anarkismia innoittaman pasifismin lisäksi.284 Karl-Erik esiintyi suomalaisessa korkeakoulumaailmassa Michelsenin mukaan radikalismi haihtui viimeis- verrattain vähän, tuskin siinä määrin, että sillä tään öljykriisin ja taloudellisen taantuman tuo- näillä suuntauksilla olisi ollut sanottavaa vaiku- dessaan mukanaan työttömyyttä ja huolta joka- tusta.287 päiväisestä toimeentulosta. Lopullisesti vasem- Erkki Laurila teki samankaltaisia havaintoja mistoliike menetti voimansa 1980-luvun alussa, kuin Jauho. Hän ei varsinaisesti ollut mukana jolloin tilalle tulivat vaihtoehtoliikkeet ja voimak- korkeakoulumaailmassa enää tuolloin, mutta kaan taloudellisen kasvun vuodet.285 muistelee seuranneensa sivusta huolestuneena Pekka Jauho muistelee kokeneensa tilanteen asioiden kehitystä. Suomen korkeakouluissa oli 1960-luvun lopussa erityisen ahdistavaksi. ”Ei tapana tuohon aikaan perustaa ns. yhteistyöko- riittänyt pelkästään kommunismi, vaan tilanne miteoita, joissa ylioppilaat koettivat yhdessä pro- liukui osittain trotskilaisuuden, maolaisuuden ja fessorien kanssa löytää molempia osapuolia tyy- jopa anarkismin suuntaan. (…) Oli luentolakkoja dyttäviä ratkaisuja. Yhteistoimintakomiteoiden ja opetus sekä myös opiskelu häiriintyivät.”, Jau- puheenjohtajiksi voitiin valita vain sellainen hen- ho kirjoittaa. ”Yhteiskuntarauhan säilymisestä ei kilö, jonka ylioppilaatkin hyväksyisivät. Erkki meilläkään voitu olla täysin varmoja. Yliopistojen Laurilaa pyydettiin erään tällaisen komitean pu- hallinnosta käytiin kiivasta kamppailua ääni ja heenjohtajaksi. Hänen puheilleen saapuneet teek-

283 Michelsen 1993, 285. Ks. myös tässä tutkimusraportissa mainitut Ydin-lehden artikkelit.

284 Ks. 1960- ja 70-lukujen radikalismista esimerkiksi Kolbe Laura, Eliitti, traditio, murros. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1960–1990. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historia 6. Otava, Helsinki 1996; Tuominen Marja, ”Me kaikki ollaan sotilaitten lapsia.” Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa. Otava, Helsinki 1991.

285 Michelsen 1993, 285.

286 Jauho 1999, 147. On huomautettava, että vielä 1960-luvun lopussa vasemmistoradikalismi ei ollut vielä jakautunut kaikkiin Jauhon muistelmissaan mainitsemiin suuntauksiin.

287 Ks. esim. Kolbe 1996 ja Tuominen 1991.

79 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 karit huomauttivat, että Laurila oli jättänyt kor- minen nauruksi pidentävät ikää. Jos oletan tä- keakoulun jo paljon aikaisemmin kuin useimmat män sananlaskun päteväksi siinäkin tapaukses- silloiset opiskelija olivat opintonsa aloittaneet, sa, että on tarvinnut tyytyä nauramaan vakavin eivätkä teekkarit siksi tietäneet mikä Laurila oli kasvonilmein, niin kyllä tuo tutkintatilaisuus mi- miehiään. Tämän johdosta he tiedustelivat profes- nun ikääni ainakin vuodella lisäsi.”288 sorilta, voitaisiinko järjestää tilaisuus, jossa teekkarit voisivat tutustua häneen. Laurila suostui, ja 5.16 Tapaus Lounasmaa saman tien sovittiin paikka ja aika. Edellä mainittua vakavampiakin tapauksia yliop- Areenana toimi eräs Dipolin kongressisaleista. pilasliikehdinnän seurauksena tapahtui Teknilli- Laurilalle oli varattu paikka kateederipöydän ta- sessä korkeakoulussa. Kuumimman opiskelijalii- kana, ja salin etupenkeillä istui muutama teekka- kehdinnän vuoden 1968 talvella teknillisen fysii- ri. Laurilan mukaan he olivat saaneet tehtäväk- kan professori Olli Lounasmaa joutui julkiseen seen toimia tutkintakomissiona. ”Komission jä- ryöpytykseen tehtyään Otaniemessä tutkimuksia, senet näyttivät ainakin ilmeistään päätellen otta- joita Yhdysvaltain ilmavoimat osittain rahoitti- van tehtävän vakavasti, ellei suorastaan kuole- vat. Tieto tuli julkisuuteen television dokumentti- manvakavasti ja niinpä minäkin koetin käyttäy- ohjelmassa, jossa Lounasmaa esiintyi. Pian tämän tyä samaan tapaan”, Laurila muistelee. ”Kun ker- jälkeen asiasta nousi lehdistössä suuri kohu. Ul- ran vallankumousta tehtiin, niin minulle osoitet- koministeriö joutui antamaan asiasta lausun- tujen kysymysten taustalta saatoin vaistota jo- non289, jossa todettiin, että vaikka Lounasmaan tain marxilais-leninististä, jos ei nyt ihan henkeä, tutkimukset eivät poikkea millään tavalla nor- niin ainakin terminologiaa. Tarpeen vaatiessa tai- maaleista ulkomaisin varoin suoritettavista tie- sin nojautua noiden auktoriteettien siteeraami- teellisistä tutkimuksista, on hän ministeriön mu- seenkin, vaikka pääasiassa tunsin heitä vain heis- kaan toiminut tavalla, jota ei voida pitää Suomen tä kirjoitettujen artikkeleitten ja esseitten perus- kannalta hyväksyttävänä. teella. Taisivat sitaattini olla ihan omatekoisia- Lounasmaa itse luonnollisesti närkästyi lau- kin. Mutta uskalsin ottaa tämän riskin, sillä ko- sunnosta ja kirjoitti asiasta vastineen kauppa- ja kemukseni mukaan ovat kovin harvoja ne marxi- teollisuusministeriölle. Lounasmaa totesi, että hä- laiset, jotka ovat asianomaisten herrojen tekstejä nen ainoana tarkoituksenaan oli hankkia riittä- lukeneet.” västi varoja tutkimusohjelmansa toteuttamiseksi. Nämä Laurilan muistot kyseisestä tilaisuudes- Lounasmaa mainitsi, että myös Ruotsissa oli syn- ta kertovat paljon siitä, miten teknillisen tutki- tynyt keskustelua Yhdysvaltain puolustusminis- muksen establishmentiin kuuluvat professorit teriön rahoittamien tutkimusohjelmien ympäril- suhtautuivat ylioppilaiden liikehdintään. ”Ja niin- lä. Kohusta huolimatta Uppsalan yliopiston reh- hän sitä keskustelua sitten käytiin siellä Dipolin tori oli allekirjoittanut professori Olof Beckmanin salissa. Ja vaikka ilmeeni oli kuolemanvakava tutkimusten rahoitusta koskevan uusintasopi- nauroi sieluni sinne sisäänpäin naurua, jonkalais- muksen Pentagonin kanssa. ta nykyään harvoin mikään komediakaan herät- Lounasmaa totesi, että hän itsekin oli saanut tää. ja aikanaan tutkinta loppui ja tulos luvattiin USA:n ilmavoimien edustajalta edellisellä viikol- ilmoittaa myöhemmin. Tämän tentin tulosta ei la kirjeen, jossa tiedusteltiin, aikoisiko hän anoa minulle kuitenkaan kuulutettu, mutta eipä mi- uusintasopimusta. ”Mielestäni olisi syytä huolelli- nua liioin kutsuttu tuon mies- ja ääni -sekakomi- sesti tutkia, onko meillä varaa sellaisten rahoi- tean puheenjohtajaksikaan. mutta Otaniemi on tusmahdollisuuksien hylkäämiseksi, joita mm. kuin pikkukaupunki: kyllä siellä juorut kulkivat. Ruotsi käyttää suuressa mitassa hyväkseen”, Lou- Ja niiden mukaan joku tutkintakomitean jäsenis- nasmaa totesi kirjeessään. Hän vaati, että mikäli tä oli pitänyt minua liian marxilaisena. (…) Sano- ministeriö toteaa ulkoministeriön lausuntoon no- taan, että riemullinen kokemus ja sen purkautu- jautuen, että rahoituksen vastaanottaminen

288 Laurila 1982, 169–171.

289 UMA, lausunnon päivämäärä 21.2.1968.

80 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

USA:n ilmavoimilta on lopetettava, on samalla Lounasmaan tekemä tutkimus oli myös täysin selvitettävä, miten laboratorion toiminta voi tä- julkista ja tulokset olivat kaikkien saatavilla. män jälkeen jatkua. ”Jos minun on luovuttava Tutkimustuloksia oli julkaistu tieteellisissä aika- USA:n ilmavoimilta saamastani tuesta, pidän kauslehdissä. Rehtori Stenij totesi lausunnossaan, välttämättömänä, että minulle myönnetään vas- että korkeakoululla ei ollut mitään sitä vastaan, taavat varat kotimaasta valtion toimesta. Tällai- että Lounasmaa vastaanotti tutkimusrahoitusta nen toimenpide julkisesti ilmoitettuna osoittaisi Yhdysvalloista. Rehtori oli myös sitä mieltä, että myös suurelle yleisölle, että en ole ministeriön vastaavanlaiset, amerikkalaisten rahoittamat tut- silmissä joutunut ns. mustalle listalle. Jos näin on kimussopimukset olivat varsin tavallisia ja halut- jo käynyt, tieteellisen työni jatkamiseen ei ole tujakin eurooppalaisten tiedemiesten keskuudes- mitään mahdollisuuksia”, Lounasmaa kirjoitti sa. Kysymys oli rehtorin mielestä myös siitä, että kauppa- ja teollisuusministeriölle tuohtuneena.290 Yhdysvaltalaisten myöntämä rahoitus oli osoitus Lounasmaan tapauksen ympärillä käytiin mo- arvonannosta, jota Lounasmaan laboratorio ulko- ninaista kirjeenvaihtoa Teknillisen korkeakoulun mailla nautti, eikä siksikään olisi ollut sopivaa rehtorin S.E. Stenijin, ulkoministeriön valtiosih- kieltäytyä rahoituksesta.291 teerin Jorma Vanamon, presidentti Kekkosen ja Lounasmaa laati vielä yhden vastineen, jonka Erkki Laurilan välillä. Stenij oli joutunut virkan- hän osoitti niin ikään ulkoministeriölle. Hän alle- sa puolesta toimittamaan ulkoministeriölle oman viivasi edelleen sitä, että fysiikkaa tuntevat tiede- lausuntonsa tapahtuneesta 20. helmikuuta, jonka miehet voivat heti nähdä, että hänen tutkimuksil- valtiosihteeri Vanamo lähetti edelleen Kekkoselle. laan ei ole mitään sotilaallisia intressejä Yhdys- Stenij selosti lausunnossaan seikkaperäisesti valloille. Erityisesti Lounasmaa totesi, että hank- Lounasmaan tutkimuksen teknisiä ominaisuuk- keella ei ole mitään tekemistä Vietnamin sodan sia. Maallikko (kuten valtiosihteeri ja Kekkonen) kanssa. ”Ensinnäkin USA ei tietenkään suorittai- ymmärtää paperista sen verran, että Lounasmaa si sotilaallista merkitystä omaavia tutkimuksia oli laboratoriossaan tekemässä tutkimusta, jossa Suomessa kaikille avoimessa laboratoriossa, vaan mitattiin erilaisten metalliseosten lämpötiloja tämä tapahtuu amerikkalaisten omissa, tarkoin erittäin alhaisissa lämpöasteissa. suljetuissa tutkimuskeskuksissa. Toiseksi: en olisi Oleellisempaa oli kuitenkin se, että Lounas- sotilaalliseen tutkimukseen missään tapauksessa maa oli saanut tutkimukseensa varoja Yhdysval- ryhtynyt, olen yhtä huolestunut Vietnamin tilan- tain hallitukselta (European Office of Aerospace teen kehittymisestä kuin kaikki muutkin tiede- Reseach, OAR). Oleellista oli myös se, että aloite miehet sekä USA:ssa että Euroopassa”, Lounas- tutkimuksen tekemiseen oli tullut nimenomaan maa vakuutteli.292 Lounasmaan puolelta, tieteellisiin intresseihin pe- Professori oli kaikesta päätellen varsin tuoh- rustuen, eivätkä amerikkalaiset olleet toimineet duksissaan ja loukkaantunut häneen kohdistetus- tutkimuksen tilaajina. He olivat vieläpä asetta- ta ajojahdista. Hän katsoi kokeneensa suoranais- neet tutkimuksen ehdoksi sen, että Lounasmaan ta vääryyttä. ”Tieteellinen työ on Suomessa varo- on hyväksytettävä tutkimussuunnitelmansa Tek- jen vähyyden vuoksi tarpeeksi hankalaa ilman nillisessä korkeakoulussa. Juuri näin oli menetel- ulkopuolista painostustakin. Mikäli minun olisi tykin. Amerikkalaisten myöntämään tutkimusra- tutkimustyössäni turvauduttava yksinomaan nii- hoitukseen ei myöskään sisältynyt mitään muita hin varoihin, jotka ilman mitään omaa ponnistus- kuin tavanomaisia apurahoihin liittyviä ehtoja, ta saan käyttööni teknillisen korkeakoulun budje- kuten että apurahan saajan on määräajoin selostin kautta, olisi laboratorioni lopetettava työsken- tettava rahoittajalle työnsä edistymistä ja saavut- telynsä jo maaliskuussa. Onneksi olen onnistunut tamiaan tuloksia.

290 Olli V. Lounasmaan vastine kauppa- ja teollisuusministeriölle 22.2.1968. TPA, Urho Kekkosen arkisto, Signum 21/171.

291 Teknillisen korkeakoulun rehtorin S.E. Stenijin lausunto ulkoasiainministeriölle 19.2.1968, jonka valtiosihteeri Jorma Vanamo oli toimittanut edelleen presidentti Urho Kekkoselle. TPA, Urho Kekkosen arkisto. Urho Kekkosen vuosikirja 1968.

292 Olli V. Lounasmaan vastine ulkoasiainministeriölle 19.2.1968, jonka valtiosihteeri Jorma Vanamo oli toimittanut presidentti Kekkoselle. TPA, Urho Kekkosen vuosikirja 1968.

81 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 saamaan rahoja, anomuksia miltei jatkuvasti kir- 1974 kärjekästä kritiikkiä Matinen toimintaa joittamalla, paitsi USA:sta myös kotimaisista läh- kohtaan. Kritiikki huipentui syksyllä 1973 Sa- teistä. Näin ollen olisi mielestäni oikeampaa, että dankomitean ja Rauhantutkimusyhdistyksen jär- saisin työstäni kiitosta kuin että sitä moititaan”, jestämään seminaariin Sota, tiede ja tutkimuspo- Lounasmaa tilitti.293 litiikka. Seminaarissa kiinnitettiin erityistä huo- Kollegan vaikeudet olivat luonnollisesti kan- miota Matinen toimintaan. Ydin-lehti kirjoitti nu- tautuneet myös Erkki Laurilan korviin. Hän ei merossaan 7/1973, että neuvottelukunnan piiris- aikaillut puolustaakseen Lounasmaata. Laurila sä toimii ”tätä nykyä aktiivisesti lähes sata suo- lähetti Kekkoselle kirjeen 22. helmikuuta, jossa malaista tiedemiestä”.296 Lehti referoi seminaaris- hän totesi, että Lounasmaa on joutunut ”jonkin- sa esiintyneen opetusministeri Ulf Sundqvistin laisen sensaatiovainonnan kohteeksi” ja että (sd) puhetta297, jossa tämä totesi, että ”Maailman ”Lounasmaa on seuraajani professorinvirassa ja kaikista tutkimusvaroista – joiden yhteissum- kokeellisen fysiikan alalla Suomen ilmeinen yk- maksi on arvioitu 60 miljardia dollaria – menee könen”.294 Kekkonen osasi vetää kaikesta metelis- 30–40 prosenttia sotalaitosta ja asevarustelua tä ja kohusta omat johtopäätöksensä. Selitykset hyödyttävään tutkimukseen.” Sundqvistin mu- seliteltiin ja selvitykset annettiin. Lounasmaa sai kaan tutkimuksella oli osuutensa siihen, että ase- pitää tutkimusrahansa ja virkansa, jossa hän toi- varustelusta oli 1970-luvun alkuun tultaessa mi ansiokkaasti 2000-luvulle saakka. muodostunut ”itseriittoinen, kansainvälisten suhteiden kehityksestä riippumaton prosessi”. ”Soti- 5.17 Taisto Sinisalon hyökkäys laallinen tasapaino saattaa huomattavasti muut- 1970-luvun alku oli maanpuolustustutkimuksen tua, jos jollekin asejärjestelmälle kyetään kehittä- näkökulmasta ehkäpä vieläkin poliittisesti vaike- mään tehokas vasta-ase.”, Sundqvist totesi. ampaa aikaa kuin 1960-luvun loppu. Marraskuus- Ministerin näkemys kuitenkin kiteytyy seu- sa 1972 Matinen vuonna 1970 perustettu ydintek- raaviin lauseisiin: ”Asevarustelun kehityssuunta niikan jaosto joutui epämieluisan julkisuuden va- on nykyisin selvässä ristiriidassa kansainvälisten lokeilaan, kun kansanedustaja Taisto Sinisalo suhteiden valtaosaltaan myönteisen kehityksen (skdl) nosti eduskunnassa esiin kysymyksen siitä, kanssa. Yksi mahdollisuus pysäyttää asevaruste- millaisia kokeita TKK:n tutkimusreaktorilla oi- lun jatkuva eskaloituminen ja saattaa se vastaa- kein tehdään. Sinisalo muun muassa väitti, että maan kansainvälisten suhteiden kehitystä olisi reaktorilaboratoriossa tehdään töitä hyökkäyksel- myös puuttua varustelutoiminnan piirissä työs- lisen asekehittelytutkimuksen parissa. Todelli- kentelevien tutkijoiden työhön ja tarjota näille suudessa kyseisissä tutkimuksissa selvitettiin ni- tutkijoille mahdollisuutta käyttää kykyjään pa- menomaan siviiliväestön suojelemisen tarkoituk- remmin ihmiskunnan kokonaisetua vastaavassa sia. Triga-reaktorissa tehdyissä tutkimuksissa toiminnassa.” selvitettiin myös plutoniumin tuotantoreaktoreis- Syksyllä 1973 Suomessa elettiin liennytyskau- sa ja kaupallisissa energiantuotantoreaktoreissa den suojasään ja optimismin aikaa. Euroopan syntyvän plutoniumin eroja ydinaseiden leviämis- turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) neu- tä silmällä pitäen.295 vottelut olivat hyvässä vauhdissa, ja Suomen oli Suomen Sadankomitealiitto ja Suomen Rau- määrä toimia kokouksen isäntänä Finlandia-ta- hantutkimusyhdistys esittivät vuosina 1973 ja lossa kesällä 1975. Kun liennytys- ja suurvalta-

293 Sama.

294 Erkki Laurilan kirje Kekkoselle 22.2.1968, TPA, Urho Kekkosen arkisto, Signum 21/171.

295 Hirvonen 2001, 76. Hirvonen toteaa, että kysymyksessä on VTT:n tutkimusreaktori. Tällaista tutkimusreaktoria VTT:llä ei luonnollisesti ollut, vaan kysymyksessä oli teknillisen korkeakoulun tutkimusreaktori, vaikkakin se jo tässä vaiheessa oli hallinnollisesti VTT:n alaisuudessa, kun Pekka Jauho oli aloittanut VTT:n pääjohtajana.

296 Ydin-lehti 7/1973 Sota, tiede ja tutkimuspolitiikka, 20.

297 Ydin-lehti 7/1973 Opetusministeri Sundqvistin puhe Siikarannassa, 21–22.

82 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 suhteiden sekä aseidenriisunnan osalta oli me- suuntaan meillä kannattaisi edetä vielä nykyistä neillään hieman parempi kausi, maailman rau- paljon voimakkaammin”. hantutkimuksen piirissä heräsi käsitys, että soti- Sundqvist sai puheessaan hyvin käännettyä laallinen tutkimus edistää teknologista asevarus- rauhantutkijoiden ja -aktivistien peikkona pitä- telua ja toimii näin myönteisen kehityksen jarru- män maanpuolustustutkimuksen Suomen rauhaa na. Siksi myös suomalaiset rauhantutkijat mielsi- tavoittelevan ulkopolitiikan välineeksi. Suomihan vät helposti suomalaisen maanpuolustustutki- oli pyrkinyt varsin aktiivisesti toimimaan välittä- muksen osaksi tällaista sotilaallista tutkimusta. jän suurvaltojen välisissä ristiriidoissa 1960-lu- Opetusministeri Sundqvist kuitenkin esitti vun alkupuolelta lähtien. Kaikkein näyttävimmin asiat hieman toisin kuin rauhantutkijat. ”Mones- Suomi oli astunut ydinasevarustelun rajoittami- takin syystä on Suomessa maanpuolustukseen sen areenalle jo vuonna 1963, kun presidentti liittyvä tutkimustyö ollut verrattain vaatimaton- Kekkonen esitti Neuvostoliiton toivomuksesta ta eikä se ole juuri rasittanut Suomessa tehtävää kuuluisan ehdotuksensa Pohjolan ydinaseetto- siviilitutkimusta. Tästä syystä ei ole myöskään masta vyöhykkeestä (PYV). Esityksestä alkoi kovin merkityksellistä vaatia, että meillä otettai- kiihkeä poliittinen debatti Pohjoismaissa, ja Kek- siin sotilaallisia tavoitteita palvelevassa tutki- konen loi esityksellään omalta osaltaan Suomen mustoiminnassa aikaisempaa voimakkaammin profiilia suhteessa Neuvostoliittoon.298 huomioon nykyinen myönteinen kansainvälinen Vaikka Neuvostoliitolla oli oma intressinsä kehitys ja pyrittäisiin aikaisempaa voimakkaam- PYV-aloitteessa, on selvää, että Kekkonen pyrki min suuntaamaan nykyistä maanpuolustustoi- tällä korostamaan Suomen roolia toimijana maa- minnan piirissä harjoitettavaa tutkimustyötä ilman turvallisuuspolitiikassa. Vuodesta 1966 kohti siviilitutkimusta ”, ministeri totesi. suomalaisdiplomaatit tarkkailivat ydinsulkusopi- Näin lausuessaan Sundqvist antoi ymmärtää muksen (NPT) neuvotteluja Genevessä. Varsinai- kuulijoilleen, että Suomessa harjoitettavalla nen läpimurto tapahtui vuonna 1968, jolloin Yh- maanpuolustustutkimuksella oli valtiovallan siu- dysvallat ja Neuvostoliitto nimittivät Max Jakob- naus. Maanpuolustustutkimus – erityisesti ohjus- sonin NPT:n toteutumista seuraavan, niin sano- ja ydinteknologiaan liittyvä – oli myös Suomen tun sponsoriryhmän johtoon.299 Toinen suomalais- valtiovallan intresseissä, muutenkin kuin puolus- diplomaatti, pitkään YK:ssa palvellut Ilkka Pasti- tus- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Sen nen toimi vuosina 1967–69 Risto Hyvärisen siir- osoittaa muun muassa seuraava katkelma Sund- ryttyä UM:n poliittisen osaston päälliköksi tark- qvistin puheesta: ”Kuitenkin kansainvälinen ke- kailijana Geneven aseidenriisuntakonferenssissa. hitys on mahdollista ottaa huomioon maanpuolus- Pastinen toteaa, että suomalaiset ottivat tarkoitukseen liittyvän tutkimustoiminnan piirissä si- tuksella aktiivisen roolin ydinsulkusopimuksen ten, että pyritään aikaisempaa paremmin otta- toteutumisen seuraamisessa. ”Tämä ei välttämät- maan huomioon ne tutkimustarpeet, jotka liitty- tä johtunut aseriisunnallisista turvallisuussyistä, vät maamme harjoittamaan aseidenriisuntapoli- vaan sen tarkoituksena oli korostaa Suomen puo- tiikkaan. Yhtenä esimerkkinä tästä on mahdollis- lueettomuutta. Tämä sopi myös Neuvostoliitolle. ta mainita se tutkimustyö, joka Maanpuolustuk- Ruotsalaiset moittivat meitä suurvaltojen juoksu- sen tieteellisen neuvottelukunnan – ja nyt ulko- pojiksi, ja moni muu, joka vastusti tavalla tai asiainministeriön – piirissä on suoritettu tähtäi- toisella ydinsulkua”, Pastinen toteaa.300 messä mahdolliseen kemialliset aseet kieltävään Vuonna 1971 Pastinen nimitettiin YK:n apu- sopimukseen liittyvät valvontaongelmat. Tähän laispääsihteeriksi ja pääsihteerin erityisedusta-

298 Kekkosen PYV-aloitteesta, kts esim. Suomi Juhani, Presidentti. Urho Kekkonen 1962–1968. Otava, Helsinki 1994 ja Suomi Juhani, Urho Kekkosen päiväkirjat, osa II, Otava, Helsinki 2002.

299 Jakobsonin omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja aiheesta teoksessa Jakobson Max, Pelon ja toivon aika. 20. vuosisadan tilinpäätös II, Otava, Helsinki 2001.

300 Suurlähettiläs Ilkka Pastisen haastattelu 11.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

83 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 jaksi Geneven aseidenriisuntakomiteaan. Tässä eri aloilla, että puolustusvoimain tarpeet ja väes- tehtävässä hän toimi vuoteen 1975 saakka.301 tön toimeentulo voidaan turvata. Sotilasjohdon Suomalaisten aktiivisuus oli johtanut myös sii- näkökulma on siis ensisijainen, toisella sijalla on hen, että SALT I (Strategic Arms Limitation valtion hallinto, sitten maan talouselämä ja vii- Talks) -aseidenriisuntaneuvotteluja käytiin Yh- meisenä väestön toimeentulo”. dysvaltain ja Neuvostoliiton välillä Helsingissä Selenius ja Vesa katsoivat kehityksen olevan vuonna 1969. Suomi oli 1970-luvun alussa voi- Suomessa erittäin huolestuttavaa. He kiinnittivät makkaasti ajamassa ETY-hanketta, jonka neuvot- huomiota myös henkisen maanpuolustuksen ase- telut olivat jo täydessä käynnissä eri rintamilla maan. ”Samalla kun voimme havaita tutkimus- ja samaan aikaan, kun Sundqvist piti puheensa. talouspolitiikan sektoreilla talouselämän ja puo- Ministerillä oli siis esittää varsin vankat perus- lustuslaitoksen alojen tulevan entistä koroste- teet siihen, miksi Suomessa tarvittiin ja oli aikai- tummin huomioon otetuiksi, voimme havaita ns. sempinakin vuosina tarvittu erilaista ydin- ja henkisen maanpuolustuksen lujittaneen myös kemiallisiin aseisiin liittyvää asiantuntemusta. asemiaan. Henkisen maanpuolustuksen suunnit- ETYK-valmistelujen lähestyessä asian merkitys telukunta (HMS), jonka tehtävänä on johtaa tä- korostuisi entisestään. män sektorin toimintaa perustettiin vuonna 1962 Kaikki rauhantutkijat ja -aktivistit eivät kui- osana juuri 1960-luvun alussa voimistunutta tenkaan olleet samoilla linjoilla kuin opetusmi- maanpuolustuksen aktivointia.” Artikkelinsa lo- nisteri Ulf Sundvist. Samassa Ydin-lehden nume- pussa Selenius ja Vesa vaativat HMS:n lakkautta- rossa, jossa Sundqvistin puhe julkaistiin, Rauhan- mista. ”Henkisen maanpuolustuksen suunnittelu- tutkimusyhdistyksen johtokunnan jäsen Raila Se- kunta on tarpeeton ja se on siten lakkautettava. lenius ja tutkija Unto Vesa kirjoittivat, että ”puo- Sen lakkauttamisesta ei ole haittaa minkään sille lustuslaitoksemme roolia on korostettu ohi puolu- asetuksessa uskotun tehtävän kannalta.” Artikke- eettomuuspolitiikkamme turvallisuuspolitiikas- li päättyy varsin mielenkiintoiseen liturgiaan: samme”. He totesivat myös, että ”Puolustuspolitii- ”Olemme vakuuttuneita siitä, että koko suomalai- kan näkyvä ja materiaalinen arvostus on johtanut nen työväenliike ja rauhanliike on yhtä mieltä taloudellisen maanpuolustuksen ja henkisen siitä, että maamme ei tarvitse voimakasta varus- maanpuolustuksen korostukseen. Varustelun kas- telupolitiikkaa, vaan aktiivista rauhantahtoiseen vuun suoranaisesti liittyy myös sotilaallisen tut- ulkopolitiikkaan nojautuvaa turvallisuuspolitiik- kimus- ja kehitystoiminnan tehostuminen”. kaa; että emme tarvitse sotilaallisen tutkimuksen Seleniuksen ja Vesan mukaan tällainen kehi- ja tuotekehittelyn lisäämistä, vaan rauhaa palve- tys ei Suomessa ollut toivottavaa, eikä Suomen levan tieteellisen tutkimuksen toimintaedellytys- varustautumista voisi heidän mukaansa verrata ten kohentamista; että emme tarvitse sotilashen- vaikkapa Ruotsin ja Sveitsin maanpuolustuspoli- kistä kouluopetusta, vaan opetusta, jossa rauha, tiikkaan, koska maiden maantieteellinen ja puo- demokratia ja yhteiskunnallinen oikeudenmukai- lustuspoliittinen asema oli ratkaisevasti erilai- suus asetetaan päämääräksi; että maamme ei nen. Selenius ja Vesa kirjoittivat myös, että on tarvitse sotilashenkisiä epäkansanvaltaisia ja ää- harhaluulo, että Suomessa harjoitettaisiin vähäis- rioikeistolaisia järjestöjä, vaan lisääntyvää demo- tä sotilaallista tutkimustoimintaa. Selenius ja kraattisten, rauhantahtoisten voimien yhteistyö- Vesa totesivat, että Suomessa ollaan vaarassa tä.”302 luisua kehitykseen kohti taloudellista maanpuo- Seuraavassa numerossaan (8/1973) Ydin-lehti lustusta, jonka ”päämääräksi katsotaan luoda jo jatkoi suomalaisen maanpuolustustutkimuksen rauhan aikana ja ylläpitää sodan tai kriisin valli- moittimista. ”Kannattaa toistaa se hätkähdyttä- tessa sellainen valmius taloudellisen toiminnan vän epäoikeudenmukainen tosiasia, että samaan

301 Kts. esim. Pastinen Ilkka, Diiva ja diplomaatti. Neljä vuosikymmentä ulkoasiainhallinnossa, Otava, Helsinki 1996; Pastinen Ilkka, Yläkerran ylhäisyys. Tuokiokuvia neljältä vuosikymmeneltä ulkoasiainhallinnossa. Otava, Helsinki 1994. Suomen toiminta kansainvälisellä areenalla aseidenriisuntaneuvottelujen ym. osalta ei kuulu tämän tutkimusraportin piiriin, joten jätettäköön nämä asiat sivuhuomioiden varaan.

302 Raila Steniuksen ja Unto Vesan artikkeli Pääoma sotalaitoksen veneessä kohti kriisiä, Ydin-lehti 7/1973, 14–18.

84 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 aikaan kun puolet maailmasta kärsii elintarvike- konfliktintutkimuslaitoksen johtaja Raimo Väy- pulasta tai suoranaisesta nälästä samaan aikaan rynen kirjoitti: ”Päinvastoin kuin useissa muissa sadattuhannet tiedemiehet uhraavat voimavaro- maissa pidetään Suomen sotilaalliseen tutkimuk- jaan sotaa palveleviin tarkoituksiin. Valtaisim- seen käytetyt varat hämärän peitossa.(…) kaikes- massa määrin tätä resurssien tuhlausta ja vää- ta päätelleen Suomessa sijoitetaan sotilaalliseen rinkäyttöä tapahtuu USA:ssa ja ylipäänsä tutkimukseen varsin huomattavia summia. Nämä NATO:n piirissä – mistä tähän numeroon sisälty- varat on julkistettava. Se on vähin vaatimus, mitä vä artikkelimme antaa hyvän kuvan. Mutta on- yhäti paisuvan ja entistä harvempiin käsiin kes- gelma koskee omakohtaisesti Suomeakin”, Ydin- kittyvän aseteollisuuden kontrolloimiseksi voi- lehti kirjoitti.303 daan esittää.”305 ”Matinen panos on suomalaisittain hyvin kes- Ydin-lehden kyseisessä numerossa rauhantut- keinen. (…) neuvottelukunta on viime aikoina kijoiden kritiikki keskittyi nimenomaan maan- pyrkinyt aktivoitumaan; nykyiselläänkin sen alai- puolustustutkimukseen käytettäviin varoihin ja suuteen kuuluu satakunta tiedemiestä, tutkijaa sen julkisuuteen. ”Yleensä uskotaan, että Suo- tai muuta erityistuntijaa. Parlamentaarinen puo- messa harjoitettu sotilaallinen tutkimus on, ellei lustuskomitea valoi omalta osaltaan uskoa Mati- nyt aivan olematonta, niin kuitenkin tavattoman nen tulevaisuuteen tähdentäessään maanpuolus- vähäistä. Tätä vaikutelmaa ovat olleet omiaan tustutkimuksen merkitystä ja todetessaan heti tukemaan eräät kansainväliset vertailut, joissa perään, että Matinen tarjoamia mahdollisuuksia sotilaalliseen tutkimustoimintaan on Suomessa olisi tässä mielessä tarkoituksenmukaisesti käy- todettu olevan vain 0,2–0,4 prosenttia kaikista tettävä hyväksi. Tieteen sotaisaa käyttöä vastus- tutkimusvaroista. Viime aikoina on alkanut käy- tavat voimat ovat meidänkin maassamme tähän dä yhä ilmeisemmäksi, että käsitys sotilaallisen mennessä jääneet vähemmistöön. Tähän on ehkä tutkimuksen vähäisyydestä on jossakin määrin kaikkein suurimpana syynä passiivisten ja välin- näköharha, jonka ovat osittain aiheuttaneet puut- pitämättömien tiedemiesten lukuisuus. Rauhan- teelliset tiedot ja osittain sotilaallisen tutkimuk- kasvatus, jonka päämäärät ovat viime aikoina sen voimakas lisääntyminen parin vuoden aika- alkaneet ilahduttavassa määrin konkretisoitua, na. Tilanne ei Suomenkaan osalta ole niin harmi- tulisi ulottaa voimaperäisesti tieteenkin maail- ton kuin yleensä luullaan”, Väyrynen argumen- maan. (…) Tieteen ja tutkimuksen käyttö sodan toi.306 Tiedepolitiikka ja tutkijan vastuu -teokseen palveluksessa saisi tulla todella laajan tiedepo- vuonna 1975 kirjoittamassaan artikkelissa Väy- liittisen keskustelun kohteeksi; laajasta ongel- rynen totesi, että sotilaallinen tutkimus- ja kehit- masta kun on tuossa kyse. Tiede rauhaa palvele- telytoiminta on Suomessa huomattavasti laajem- maan”, Ydin-lehti julisti pääkirjoituksessaan.304 paa kuin mitä tavallisesti oli oletettu. ”Vaikka Vuonna 1974 Ydin-lehti arvosteli sotilaallista meillä harjoitettava sotilaallinen tutkimus on tutkimusta numerossaan 4–5/1974. Sillä erää nuo kansainvälisesti katsoen vaatimatonta, se joka artikkelit jäivät viimeisiksi, sillä öljykriisin vai- tapauksessa nielee sangen huomattavan osan yh- kutus alkoi jo näkyä maailmanpolitiikassa, ja teiskunnan tutkimusresursseista ja erityisesti pi- maanpuolustustutkimuksen ohelle nousi muita temmälle koulutetusta tutkijavoimasta”, Väyry- seikkoja, joihin rauhantutkijat ja -aktivistit alkoi- nen kirjoitti.307 vat kiinnittää huomiota. Tampereen rauhan- ja

303 Ydin-lehti 8/1973, Oppenheimerin vastuu, pääkirjoitus, 3.

304 Sama.

305 Raimo Väyrysen artikkeli Mitä tutkivat Nokia Oy, Tampella, Wärtsilä? Suomen sotilasteollinen liittouma. Ydin-lehti 4–5 1974, 14–15.

306 Sama.

307 Väyrynen 1975, 277. Väyrysen mukaan sotilaallisen tutkimuksen laajuutta voitiin mitata sekä absoluuttisesti että suhteellisesti joko siihen käytettyjen määrärahojen tai sen parissa työskentelevän henkilökunnan avulla. Samoin Väyrysen mukaan Suomessa harjoitettiin 1970-luvun puolivälissä sangen vähän sotilaallista tutkimusta. ”SIPRI:n [Stockholm International

85 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975

5.18 Ydinaseuhka 1970-luvulla sillä tammikuussa vuonna 1972 myös ilmavoimat 1970-luvulla maailman molemmat suurvallat ke- osallistuivat vastaavanlaisiin tutkimuksiin kuin hittivät yhä tehokkaampia ja pidemmälle kanta- Upinniemessä tehtiin. Puolustusvoimain Viesti- via strategisia ohjuksia. Vaikka suurvallatkin oli- keskus 3:ssa ja Tampereen aluelennonjohdon luo- vat havahtuneet ydinsodan vaaroihin, maailman- lastossa tehtiin lyhytaikainen harjoitus, jossa len- laajuisen ydinsodan uhka ei poistunut maailmas- nonjohdon tilat suljettiin samoin kuin olisi mene- ta. Biologisten aseiden tuotannon, varastoinnin ja telty radioaktiivisen laskeuman sattuessa.310 Seu- käytön kieltävän sopimuksen solmiminen vapaut- raavina 1970-luvun vuosina puolustusvoimien pii- ti ydinasevaltiot kehittelemään edelleen ydinase- rissä ei tehty ydinaseiden taktiseen tai operatiivi- arsenaaliaan, jota vahvistettiin neutroniaseilla. seen käyttöön kohdistuvia sotatieteellisiä tutki- Puolustusvoimissa tehtiin huomattavasti vähem- muksia. Seuraava tehtiin vasta vuonna 1977, kun män selvitystöitä kuin Matinen puitteissa, kapteeni Seppo Juntunen tutki ydinaseettoman TKK:lla tai VTT:llä. Kari Miekkavaaran mukaan Pohjolan vyöhykkeen aloitetta ja sen vaikutusta puolustusvoimissa 1970-luvun alussa tehdyt tut- turvallisuuteen. Miekkavaaran mukaan aseiden- kimukset viittaisivat ydinaseiden uhka-arvioissa riisuntakysymykset ja niiden ratkaiseminen oli- tapahtuneisiin muutoksiin. Vuonna 1971 päätty- vat nousseet pinnalle Suomen turvallisuuspolitii- neellä maanpuolustuskorkeakoulun kurssilla teh- kassa. Tähän kuvioon sopi Miekkavaaran mu- tiin vain yksi ydinaseita käsittelevä lopputyö. kaan hyvin se, että oli trendikästä tutkia aseiden- Kapteeni Osmo Karanka tutki ydinaseiden mer- riisuntakysymyksiä myös puolustusvoimissa. Jun- kitystä sotilaallisena ja poliittisena voimatekijä- tunen kuitenkin totesi tutkimuksessaan, että nä.308 Tutkimus oli sikäli ajankohtainen, että asei- suurvaltojen ydinaseettomille maille antamat tur- denriisuntaan tähdänneet SALT I -neuvottelut vatakuut siitä, ettei niitä vastaan käytetä ydin- olivat alkaneet vuonna 1969, ja neuvotteluja käy- aseita, olivat kovin epämääräisiä.311 tiin myös Helsingissä. Karankan lopputyötä oh- Vaikuttaisi siltä, että 1960-luvun lopulla ydin- janneen everstiluutnantti Arvo Laurin kommentti sodan mahdollisuutta ei pidetty puolustusvoimis- on varsin mielenkiintoinen. Hän halusi selvitettä- sa kovinkaan todennäköisenä. Eversti Niilo Ter- vän, missä määrin ydinaseet olivat jo menettä- vasmäki ja everstiluutnantti Aimo Pajunen toi- neet pelotusvaikutustaan. mittivat vuonna 1969 maanpuolustuskurssien Ydinräjähdyksen aiheuttama laskeuma ja siltä opetusmateriaaliksi teoksen ”Tietoja maanpuo- suojautuminen olivat tutkimuksen kohteina vuo- lustuksesta”. Kirja kului 1970-luvulla maanpuo- sina 1971 ja 1972 Upinniemessä tehdyissä niin lustuskurssilaisten käsissä ja siitä otettiin useita sanotuissa avolouhoskorsun miehittämiskokeissa. uusintapainoksia tulevina vuosina. Suomen soti- Niissä tutkittiin pitkäaikaiseen suojautumiseen laspoliittista asemaa tarkastelevassa luvussa to- vaikuttavia psyykkisiä ja psykologisia tekijöitä, taalinen ydinsota todettiin teknisesti mahdotto- sotilaiden terveydentilan vaihtelua, stressiä ja maksi ja Suomen syrjäisen sijainnin ja keskeisten fyysisen kunnon ylläpitämistä ahtaissa ja ankeis- kohteiden puuttumisen turvaavan Suomen ydin- sa suojatiloissa.309 Todennäköisesti ilmavoimien asehyökkäyksiltä. Kirjoittajat varoittivat lukijoi- johtokeskuksia ja tukikohtia pidettiin edelleen taan siitä, että Suomen läheisyydessä oli useita todennäköisinä ydinasehyökkäyksen kohteina, strategisia kohteita, ja että Suomen on kyettävä

Peace Research Institute] tietojen mukaan voidaan laskea, että Yhdysvalloissa sotilaallisen tutkimuksen osuus kaikista sotilasmenoista oli noin 12 prosenttia vuonna 1970. Vastaavat luvut Englannissa 10 prosenttia, Ranskassa 7,5 prosenttia, Saksan liittotasavallassa 4 prosenttia, Ruotsissa 7,7 prosenttia, Suomessa 1,3 prosenttia.” ”Vaikka tämä prosenttiosuus onkin noussut jossain määrin tämän jälkeen ja lienee ollut lähes kaksi prosenttia vuonna 1975, niin silti sotilaallinen tutkimus on Suomessa suhteellisesti ja ennen kaikkea absoluuttisesti ottaen sangen vähäistä”. Väyrynen 1975, 270.

308 Miekkavaara 1999, 220.

309 Miekkavaara 1999, 224.

310 Sama.

311 Miekkavaara 1999, 221–223.

86 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 torjumaan alueensa loukkaukset. Siksi maassa ei kaisemmin todettu uhkaksi ja käsketty ottaa kou- saisi olla vieraita tukikohtia eikä Suomen aluetta lutuksessa huomioon, tuloksia ei ollut syntynyt.313 myöskään saisi käyttää kulkureittinä. Miekka- vaaran mukaan Tervasmäki ja Pajunen viittasi- 5.19 Matinen ydintekniikan jaosto Pekka vat epäsuorasti siihen, että mikäli Suomeen tulisi Jauhon VTT-pääjohtajakaudella vieraan vallan joukkoja, Suomi saattaisi joutua Pekka Jauho muistelee, että työskentely Teknilli- ydinasehyökkäyksen kohteeksi.312 sessä korkeakoulussa oli 1960-luvun lopulla muo- Teoksen joukkotuhoaseita käsittelevän luvun dostunut niin epävarmaksi, että hän alkoi huoles- kirjoittanut Pääesikunnan suojelupäällikkö, tua omista työskentelymahdollisuuksistaan. ”En eversti Gunnar Öhman piti radioaktiivista las- voinut ymmärtää kiihkomielistä ja epädemo- keumaa sekä harhautuvia ydinohjuksia ja ohjus- kraattista marxistista ortodoksiaa ja sen sokeita ten torjunnan aiheuttamia ydinräjähdyksiä uhki- kannattajia. Kuinka voi tieteellistä sivistystä saa- na Suomelle. Tällainen uhkakuva voisi toteutua nut ihminen uskoa, että maailman kehitys tapah- silloin, kun suurvallat sotivat keskenään. Ajatte- tuu vain yhtä ainoata ennalta määrättyä rataa lutapa näkyi myös puolustusvoimain sotaharjoi- myöten. (…) Minua alkoi huolestuttaa reaktorin tuksissa. Joukkotuhoaseet jätettiin kokonaan pois turvallisen käytön takaaminen. Sehän edellyttää sotaharjoitusten tilannekuvauksista 1970-luvun kurinalaisuutta ja huolellisuutta sekä järjestyk- alkaessa. Pääesikuntaan lähetetyistä, eri sotahar- sen säilyttämistä kaikissa olosuhteissa ja se oli joituksia koskevista kymmenistä suunnitelmista minun vastuullani”, Jauho kirjoittaa muistelmis- käy ilmi, että yhdessäkään niistä ei ole tarkoitus saan.314 kuvata joukkotuhoaseiden eikä edes napalmin Jauho kertoo tulleensa sellaisiin ajatuksiin, käyttötilannetta. Varusmiesten ja reserviläisten että teknillinen korkeakoulu ei enää voikaan olla koulutuksessa jatkui ainakin 1970-luvun alussa reaktorilaboratorion oikea sijoituspaikka. Sama sama epäyhtenäinen linja kuin 1960-luvullakin. koski teollisuuden kanssa tehtyä vilkasta tutki- Miekkavaaran mukaan puolustusvoimain koulu- musyhteistyötä, sitäkään ei Jauhon mielestä voi- tustarkastukset noudattivat 1970-luvun alussa nut enää korkeakoulun puitteissa mielekkäästi edellisten vuosikymmenten joukkotuhoaseita ja harjoittaa. Jauho pitää itseään varsin onnekkaa- niiden uhkaa väheksyvää käytäntöä, huolimatta na, että samoihin aikoihin VTT:n pääjohtajan siitä, että tarkastuksiin oli käsketty sisällyttää virka oli avautumassa. Jauho mainitsee jälleen myös suojeluopetuskohteita. Harvinaisena poik- isänmaallisuuden yhdeksi motiivikseen pyrkiä keuksena Miekkavaara mainitsee Uudenmaan virkaan. ”Olin ulkomailla oleskellessani ja laajaa prikaatissa syksyllä 1970 tehdyn tarkastuksen, yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa harjoittaes- jossa tavanomaisten kohteiden lisäksi tarkastet- sani todennut, kuinka paljon Suomi oli jäljessä tiin myös sotilasjoukon toiminta radioaktiivisesti maailman teknisestä ja luonnontieteellisestä tut- saastunutta aluetta ylitettäessä. Tarkastuskerto- kimuksesta.”315 Jauhon nimitys ei suinkaan ollut muksen mukaan harjoituksen suunnittelu, toteu- selvää sillä VTT:n johtajat olivat häntä vastaan, tus ja joukkojen toiminta olivat varsin puutteelli- kuten myös asian esittelijä, kauppa- ja teollisuus- sia ja opetustarkoitus jäi saavuttamatta. Tarkas- ministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos. Kai- tuskertomus osoitti, että puolivillainen suhtautu- kesta huolimatta Jauho kuitenkin nimitettiin minen joukkotuhoaseisiin ja niiden uhkaan oli VTT:n pääjohtajaksi 1.6.1970 alkaen. Jauhon va- puolustusvoimissa säilynyt ennallaan. Tehtyjen linta virkaan merkitsi ydinaseisiin liittyvän tut- havaintojen olisi pitänyt huolestuttaa puolustus- kimuksen osalta sitä, että Jauho pääjohtajana voimien johtoa. Huolimatta siitä, että radioaktii- pystyi paremmin johtamaan alansa maanpuolus- vinen laskeuma oli jo toistakymmentä vuotta ai- tustutkimusta ja sen lisäksi hallinnollisesti pitä-

312 Miekkavaara 1999, 225.

313 Miekkavaara 1999, 229–230.

314 Jauho 1999, 148–149.

315 Jauho 1999, 149.

87 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 mään huolta siitä, että tutkijoiden tutkimustyö kouksessa päätettiin laatia muistio kaikista Mati- pystyi sujumaan mahdollisimman mutkattomas- nen puitteissa aiemmin laadituista ydintekniik- ti.316 kaan liittyvistä tutkimuksista. Pian tämän jälkeen Otaniemessä tehtiin muu- Erityisen merkittävää tulevan tutkimuksen tamia hallinnollisia ratkaisuja. Vuonna 1971 Tek- kannalta oli, että ydintekniikan jaosto päätti pe- nillinen korkeakoulu siirrettiin KTM:n alaisuu- rustaa itselleen oman tutkijoista koostuvan asi- desta opetusministeriön alaisuuteen. Samalla tek- antuntijaryhmän. Jaosto laati puolustusneuvos- nillisen fysiikan laitokseen kuulunut reaktorila- tolle aiheesta muistion syksyllä 1971. Jaosto tote- boratorio siirrettiin TKK:sta VTT:hen. Muutos oli si muistiossaan, että sen tehtävänä oli kirjallisuu- osaltaan varsin luonnollinen, sillä olihan reakto- den ja teoreettisten tutkimusten avulla saavutta rin pitkäaikainen esimies Pekka Jauho juuri siir- sellainen teknillis-tieteellinen asiantuntemus, tynyt VTT:n pääjohtajaksi ja hän oli kokenut, että että ”turvallisuuspolitiikkamme ylimmällä joh- reaktorilaboratorion turvallisuus saattaisi kor- dolla olisi tarvittaessa päteviä kotimaisia asian- keakoulussa olla uhattuna. Bruno Bärsin mukaan tuntijoita käytettävissä esim. konsultaatioiden ja tähän hallinnolliseen muutokseen vaikutti toden- aseistariisuntaneuvottelujen yhteydessä”. Jaosto näköisesti niin sanottu korkeakoulujen ”demokra- valitteli muistiossaan, että komitealuonteisena se tisoitumisuhka”, johon Jauhonkin pelko turvalli- ei näistä velvoitteistaan selviä, vaan avuksi oli suuden järkkymisestä olennaisesti liittyi. Bärsin saatava päätoimisesti työskentelevä tutkijaryh- mukaan VTT:n hallintoa uudistettiin 1970-luvun mä.319 Puolustusneuvosto myönsi luvan tutkija- alussa organisoimalla se uudelleen, jottei VTT:tä ryhmän perustamiseen, ja ryhmän tutkimusohjel- tarvitsisi hallita kuten korkeakouluja. VTT:stä ma käynnistettiin vuonna 1972 Pekka Jauhon tuli julkisin varoin toimiva palvelu- ja tilaustutki- johdolla. Ydintekniikan jaoston tutkijaryhmästä muslaitos.317 muodostui joka tapauksessa jaoston keskeisin ja Jauhon aloitteesta Matineen päätettiin perus- pitkäaikaisin hanke. Sen puitteissa julkaistiin taa ydintekniikan jaosto helmikuussa 1970. Jau- kaikkiaan 63 tutkimusraporttia vuoteen 1987 ho itse nimitettiin jaoston318 puheenjohtajaksi, ja mennessä. Ryhmän työskentelystä tarkemmin se sai Matinessa varsin hyvät toimintamahdolli- hieman tuonnempana. suudet. Ydintekniikan jaoston kokouksia ryhdyt- Ensi töikseen ydintekniikan jaosto päätti kar- tiin pitämään VTT:n pääjohtajan virkahuoneessa, toittaa alan asiantuntijat Suomessa. Jaosto päätti joka alkuvaiheessa sijaitsi Lönnrotinkadulla ja käsitellä kaikkia papereitaan luottamuksellisina. sittemmin Otaniemessä. Marraskuussa 1970 pi- Määrärahat olivat varsin pienet. Matine oli koko- detyssä ydintekniikan jaoston ensimmäisessä ko- uksessaan 15.5.1970 myöntänyt varoja ydintek-

316 ”Maanpuolustustutkimusta johdin VTT:ssä ollessani jatkuvasti. Aiheina olivat muun muassa ydinlaskeuman aikaiset torjuntatoimenpiteet, ”tähtien sota”, risteilyohjukset ja eri järjestelmien toimintamahdollisuudet kriisien aikana.” Jauho 1999, 170.

317 Bärs Bruno, Artikkeli Energiatutkimus teoksessa Bruun, Eskola, Viikari (toim.) 1975, 290. Diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori Bruno Bärs toimi artikkelia kirjoittaessaan VTT:n reaktorilaboratorion johtajan sijaisena, säteilysuojelupäällikkönä ja reaktorifysiikan jaoston johtajana.

318 Ydintekniikan jaoston jäseniä olivat perustamisvaiheessa Pekka Jauho (pj), valt. tri Risto Hyvärinen (UM), toimistopäällikkö Matti Häkkänen (Hyvärisen edustaja, UM), diplomi-insinööri Ami Rastas (TKK), eversti Gunnar Öhman (varapuheenjohtaja), diplomi-insinööri Matti Hietala (sihteeri). Matine nimesi ydintekniikan jaoston neuvottelevaksi elimekseen, jonka tehtävänä oli kartoittaa maanpuolustukseen liittyviä ydintekniikan aloja ja julkaista näistä Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeitä raportteja. Tutkimuskohteiksi nimettiin ydinräjähteet, atomivoimalaitokset, atomi- ja ydintekniset laitteet sekä yhteistyössä Matinen ohjusvalvontajaoston kanssa tehtävät tutkimukset hyökkäys- ja torjuntaohjuksista sekä niihin liittyvistä tutkista ydinräjähteiden vaikutusten osalta. Muistio Matinen ydintekniikan jaoston asiantuntijaryhmän perustamiseksi, taustatietoja Matinesta ja sen ydintekniikan jaostosta, laatinut ydintekniikan jaoston sihteeri Matti Hietala 5.9.1971, MatineArk, PLM, Helsinki. Matinen ydintekniikan jaosto toimi vuosina 1970–85, sittemmin ydintekniikan työryhmänä vuosina 1986-89 ja lopulta teknillisen fysiikan jaostona 1990–98.

319 Muistio Matinen ydintekniikan jaoston asiantuntijaryhmän perustamiseksi, laatinut ydintekniikan jaoston sihteeri Matti Hietala 5.9.1971, Matine Ark, PLM, Helsinki.

88 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

niikan jaostolle 10 000 markkaa. Jaosto keskuste- tinen ydintekniikan jaoston huoleksi jäävät teo- li asiantuntijaryhmän tulevista tehtävistä ja tote- reettiset kysymykset ja erikoisupseerikokelaille si sen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä, että asi- soveltuvat työt.322 Tämän työnjaon perusteella antuntijaryhmän tulisi selvittää erilaisten ydin- Matinen ydintekniikan jaoston asema ydinasei- aseiden rakenne ja räjähdystapahtumat. Erityi- den teoreettisten kysymysten tutkimisessa ja sel- sen huomionarvoista on, että ydinaseiden raken- vittämisessä vahvistui. teen selville saaminen vaati jaoston mukaan myös Myöhemmin keväällä 1971 ydintekniikan jaos- henkilökohtaisten suhteiden hyväksikäyttöä. Tie- to saattoi todeta, että Matine oli myöntänyt sille toja oltiin siis valmiita hankkimaan myös muista- 15 500 markan suuruisen tutkimusmäärärahan kin kuin virallisista lähteistä. Lisäksi todettiin, kuluvalle vuodelle. Rahat oli irrotettu puolustus- että asiantuntijaryhmän tulisi voida selvittää oh- voimain perushankintavaroista, ja ne siirrettiin justen vastaohjusten rakenne ja toimintaperiaate. VTT:lle ja edelleen pääjohtaja Jauhon valvontaan. Jaosto totesi, että syvällisen asiantuntemuksen Pöytäkirjaan kirjattiin seuraavaa: ”Tällöin niiden luominen ohjusten vastaohjusten ja siihen liitty- [varojen, AA] käyttäminen on joustavampaa ver- vän tutkatekniikan alalla on välttämätön tehtävä rattuna aikaisemmin käytettyyn Teknilliseen sotilaallisen ja poliittisen johdon päätöksenteon Korkeakouluun.”323 Varojen siirtäminen suoraan tueksi. Jaosto päätti laatia yhteenvetoja tutki- Jauhon alaisuuteen osoitti osaltaan, miten kes- muksistaan poliittista johtoa varten.320 Joulu- keinen asema Jauholla oli Matinessa ja sen ydin- kuussa 1970 pidetyssä ydintekniikan jaoston ko- tekniikan jaostossa. Hallitessaan tutkimusvaroja kouksessa kirjattiin jaoston tehtävämuistioon, VTT:llä Jauho pystyi myös paremmin kontrolloi- että jaosto on Matinen kannalta erittäin tärkeä ja maan tutkimusta, eikä VTT:llä ollut samanlaista sen yksi keskeinen tehtävä on poliittisten päätös- poliittista liikehdintää kuin teknillisessä korkea- tentekijöiden informoiminen. koulussa. Samaisessa kokouksessa Jauho antoi Jaosto päätti niin ikään kirjata tehtävämuisti- jaostolleen selostuksen tutkimuksen silloisesta ti- oonsa, että sen tutkimuskohteista tärkeimpiä oli- lasta. Jaoston alaisuudessa toimivat tutkijat Arho, vat ydinräjähteiden tarkka rakenne, ohjusten ja Vuori ja Laaksonen olivat kukin saaneet valmiik- torjuntaohjusten ratalasku sekä ohjusten tutka- si tutkimustensa loppu- tai väliraportteja. Arhon vaikutusala ja tutkat. Pöytäkirjaan merkittiin ohjuksen re-entryä324. myös, että Ruotsissa fissioräjähteet tunnettiin Tutkimuksen havaintona oli, että ilmakehään varsin hyvin, joskin fuusioräjähteistä oli paljon palaavan ohjuksen asennosta riippuen, ohjuksen vaikeampi saada tietoa.321 Jaoston toiminnasta lentorata saattaisi muuttua jopa kymmeniä kilo- voi päätellä, että sen selkeänä tavoitteena oli metrejä. Tämä vahvisti osaltaan Matinen keskuu- Jauhon näkemysten mukaisesti viedä eteenpäin dessa vallinnutta käsitystä siitä, että Leningra- tietoa poliittisille ja sotilaallisille päätöksenteki- diin suunnatut ohjukset saattaisivat pudota Suo- jöille. Alkuvuodesta 1971 ydintekniikan jaosto men alueelle. Jauho kertoi myös tekn. yo. Vuoren päätti kokouksessaan, että ydinaseisiin kohdistu- black outia325 koskeva diplomityö oli valmistunut. vaa tutkimustyötä jaetaan Matinen ohjusvalvon- Jauho totesi, että Vuori laatii työstään myös kan- tajaoston kanssa siten, että ohjusvalvontajaosto santajuisen version, joka luovutetaan puolustus- hoitaa alaan liittyvät tekniset kysymykset ja Ma- voimille ja lisäsi, että tutkimukset ovat vielä

320 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 1 / 10.11.1970, MatineArk, PLM, Helsinki.

321 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 2 / 4.12.1970, MatineArk, PLM, Helsinki.

322 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 3 / 10.2.1971, MatineArk, PLM, Helsinki.

323 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 4 / 7.6.1971, MatineArk, PLM, Helsinki.

324 Re-entryllä tarkoitetaan ydinohjuksen palaamista takaisin ilmakehään, kun se on matkalla kohteeseensa.

325 Black out -termillä tarkoitetaan ydinräjähdyksen aiheuttamaa tutkakatvetta. Ilma ionisoituu ydinräjähdyksen vuoksi sähköäjohtavaksi, eivätkä tutkasäteet läpäise tällaista massaa. Ionimassan läpi eivät kulje myöskään radioaallot. Näin syntyy tutkapimennys eli black out.

89 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 kesken siltä osin, että black outin vaimenemisen tut laskuohjelmat eivät vielä toimi tyydyttävästi, ja heijastumisen selvittely oli vielä osittain kes- ja työtä pitää edelleen jatkaa. Jaosto päätti myös, ken. Näitä tutkimuksia tultaisiin jatkamaan. että kansantajuinen informaatiopaketti poliitti- Kansantajuisen version toimittaminen puolustus- selle johdolle laadittaisiin syyskuun aikana ja voimille oli jälleen yksi osoitus siitä, että Matine Matinelle laadittaisiin luottamuksellinen muistio oli täyttänyt tehtävänsä siinä mielessä, että se ydintekniikan jaoston uuden asiantuntijaryhmän pystyi koordinoimallaan tutkimuksella hankki- perustamisesta.328 Ydintekniikan jaoston sihteeri, maan puolustusvoimille korkeatasoista tieteellis- diplomi-insinööri Matti Hietala laatikin kyseisen tä tietoa ydinaseista. muistion syyskuun alkupäivinä. Samassa kokouksessa päätettiin myös, että Risto Hyvärisen kautta toimitetaan poliittisille 5.20 Elektromagneettinen pulssi (EMP) päätöksentekijöille kirje, puolustusvoimien ko- ja Black Out mentajalle ja Matinen puheenjohtajalle Jorma K. Kokouksessaan elokuussa 1971 Matinen ydintek- Miettiselle, jossa korostetaan jaoston merkitystä niikan jaosto päätti perustaa toimikunnan, jonka väestönsuojelun, rauhantutkimuksen ja poliitti- tehtävänä oli laatia suositukset siitä, millaisin sen päätöksenteon tukena. Tällaisen kirjeen toi- suojauksin erilaiset laitteet piti Suomessa varus- mittamisen tarkoituksena oli paitsi poliittisen taa elektromagneettista pulssia (EMP) vastaan. johdon ja muiden jakelulistalla olevien infor- Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin sotayli- moiminen jaoston toiminnasta, mutta myös mitä insinööri R. Ivars pääesikunnasta. Jäseniksi va- suurimmassa määrin jaoston merkityksellisyyden littiin posti- ja lennätinlaitoksen, puhelinlaitosten korostaminen. Hyvärinen kutsuttiinkin jaoston liiton, sähkölaitosyhdistyksen sekä yleisradion seuraavaan kokoukseen elokuussa, johon hän to- edustajia. Syyskuussa Matinen ydintekniikan ja- sin ei esteen takia päässyt saapumaan. osto järjesti melko laajalle kuulijakunnalle329 esi- Jauho esitti jäsenille katsauksen tulevasta telmätilaisuuden elektromagneettista pulssia ja Pugwash-konferenssista326 Tactical Atomic Arms black outia koskevista tutkimuksistaan. Synty- Limitation Talks (TALT), joka järjestettiin Lah- neessä keskustelussa päätettiin ryhtyä tekemään dessa elokuun lopulla 1971. Kokouksen oli järjes- lisätutkimuksia EMP:n ja black outin vaikutuk- tänyt Suomeen Matinen puheenjohtaja Jorma K. sista Suomen ilmavalvontatutkiin. Lisäksi ydin- Miettinen. Pugwash-symposiumissa muun muas- tekniikan jaosto päätti ryhtyä selvittämään, voisi- sa käytiin läpi ydinaseiden käyttöä ja kehitystä ko ilmakehässä aiempina vuosina tehdyillä ydin- taktisina aseina. Jauho totesi jaostolle, että to- räjäytyksillä ja Suomen sähköverkossa todetuilla dennäköisesti teknisesti uusia atomiaseita ”ei selittämättömillä häiriöillä olla jotain yhteyttä.330 enää liene tulossa”.327 Jauho selosti jälleen jaos- Joulukuun 1971 kokouksessaan jaosto saattoi ton tutkimustöiden etenemistä. Arhon re-entry- todeta, että EMP-pulssia koskevia suosituksia tutkimus jatkui edelleen. Vuoren black out -diplo- laativa toimikunta oli aloittanut työnsä ja antaisi mityöstä todettiin, että ilmiön laskemiseksi laadi- lausuntonsa keväällä 1972. Merkittävin vuonna

326 Pugwash on vuonna 1957 perustettu luonnontieteiden huippututkijoiden järjestö, jonka tarkoituksena on eri puolilla maailmaa järjestettävissä konferensseissaan tuoda yhteen aseellisten konfliktien ja muiden globaalien ongelmien rajoittami- sesta kiinnostuneiden tutkijoiden ajatuksia. Pugwash-järjestö pyrkii etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja muun muassa asevarustelun rajoittamiseksi niin kemiallisten kuin ydinaseidenkin alalla. Järjestö on saanut erikoisen nimensä siitä, että se piti ensimmäisen kokouksensa Pugwashin kylässä Nova Scotiassa Kanadassa. Ensimmäisessä kokouksessa oli mukana 22 vaikutusvaltaista tutkijaa useista maista, mukaan lukien Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta. Vuoteen 2002 mennessä on järjestetty 275 Pugwash-konferenssia, symposiumia ja workshopia. Suomalaistutkijoista Pugwash-järjestössä on aktiivisesti toiminut muun muassa akateemikko Jorma K. Miettinen. Ks. www.pugwash.org.

327 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 5 / 24.8.1971, MatineArk, PLM, Helsinki.

328 Sama.

329 Paikalla oli reilut 20 edustajaa IVO:sta, VTT:ltä, pääesikunnasta, Teollisuuden sähköyhtiöistä ja TVO:sta.

330 Ydintekniikan jaoston kirje Matinelle 6.9.1971. Esitys EMP-toimikunnan perustamisesta, MatineArk, PLM, Helsinki.

90 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201

1971 tehty uudistus oli kuitenkin jaoston puolus- Maaliskuussa upseerikokelas ja filosofian lisensi- tusneuvostolle tekemä esitys päätoimisesti palka- aatti Pekka Haapakoski esitelmöi ydintekniikan tun tutkijaryhmän perustamisesta ydintekniikan jaostolle Suurteholaserien uusimmista sovellutuk- jaoston tutkimustehtäviin. Matine myönsi ydin- sista. Haapakosken mukaan suurteholasereita tekniikan jaostolle vuodeksi 1972 44 000 mark- voitiin käyttää sotilaallisessa merkityksessä si- kaa käytettäväksi tutkijaryhmän perustamiseen. ten, että jos tehokas palaminen saadaan aikaan Edelliseltä vuodelta oli lisäksi käytössä siirto- laserilla ja jos lasersäde saadaan rakennettua määräraha, joten jaosto päätti palkata vuodeksi mitoiltaan riittävän pieneksi, on mahdollista ra- 1972 päätoimisen tutkijan ja diplomityöntekijän. kentaa ”puhdas” vetypommi ilman fissioräjähdet- Jaosto suunnitteli, että täydessä laajuudessaan tä. Haapakosken mukaan tällaisen pommin ra- tutkimusryhmässä olisi lopulta viisi palkallista kentaminen olisi saattanut tulla huomattavasti henkilöä vuonna 1973. Silloisen hintatason mu- halvemmaksi kuin silloiset ydinpommit. Tämän kaan ryhmän vuosittaiseksi kustannusarvioksi lisäksi laserilla toteutettua ydinpommia ei olisi kaavailtiin noin 180 000 markkaa vuodessa.331 voinut tuhota fissioräjähteestä peräisin olevalla Maaliskuussa 1972 tekniikan lisensiaatti Jor- neutronisäteilyllä.333 Haapakoski esitelmöi ai- ma Virtamo valittiin ydintekniikan jaoston tutki- heestaan myös pääesikunnalle, ja näin ollen ydin- jaryhmän johtajaksi (asiantuntijaryhmä). Virta- tekniikan jaoston tutkimustuloksia esiteltiin suo- mon tehtäviksi määriteltiin fuusioräjähteisiin liit- raan puolustusvoimille. tyvät tutkimukset. Jauho kertoi ydintekniikan Syksyn 1972 aikana Virtamo ja Laaksonen jaostolle myös, että tekniikan ylioppilas Jukka aloittivat entistä tarkemmat tutkimukset liittyen Laaksonen olisi halukas ryhtymään jäseneksi tut- ydinräjähteiden rakenteeseen ja toimintaan. Sa- kijaryhmään. Laaksosen tulevan lisensiaattityön moin tutkimusryhmä pohti ydinvoimalaitoksia oli määrä käsitellä plasmafysiikkaa. Jauhon mu- sotilaalliselta kannalta, kuten sitä, millaisen uhkaan Laaksosen palkkaaminen järjestyisi aluksi kan Suomeen rakennettavat ydinvoimalat muo- VTT:n puolesta. Jaosto päätti palkata Laaksosen dostavat, jos niitä pommitetaan.334 Kokoontues- osapäivätyöhön, ja hänelle määrättiin kaksi tut- saan syyskuussa 1972 ydintekniikan jaosto mietti kimustehtävää.332 sopivia seminaariaiheita, joihin alan asiantunti- Niin ikään kevään aikana Virtamon palkkaa- joita voitaisiin kutsua. Jaosto listasi muun muas- miseksi tarvittavat varat siirrettiin Matinelta sa seuraavia 1) EMP-seminaari, jossa käsiteltäi- VTT:lle, joka hoiti työsuhteen käytännön järjeste- siin aihetta EMP-toimikunnan maaliskuussa lyt. Kevään aikana jaosto päätti järjestää yhdessä 1972 antaman lausunnon perusteella. Lausunto Matinen ohjustorjuntajaoston kanssa seminaarin, oli noin satasivuinen raportti. 2) ABM-torjunta- jossa viime mainittu jaosto käsittelisi ohjusten mekanismiseminaari, jossa arvioitaisiin ABM-oh- havaitsemiseen ja torjuntaan liittyviä asioita ja justorjuntajärjestelmää. Asia oli ajankohtainen, ydintekniikan jaosto puolestaan kertoisi ydinasei- sillä SALT-neuvottelut olivat yhä käynnissä. den ominaisuuksista ja ohjusten ratalaskuista. SALT I -sopimus allekirjoitettiin saman vuoden

331 Matinen ydintekniikan jaoston toimintakertomus vuodelta 1971, 11.1.1972, MatineArk, PLM, Helsinki.

332 Laaksosen tehtäväksi tuli tutkia kahta ongelmaa 1) Paikallisten hyökkäysten aktiivisuuksien leviäminen. Kyseisellä tutkimusaiheella tarkoitettiin, miten radioaktiivisuus leviää taktisella ydinaseella tehdyllä paikallisella hyökkäyksellä. 2) Neutronivuon aika- ja paikkakäyttäytyminen ottaen huomioon viivästyneet neutronit. Jälkimmäisen tutkimusongelman osalta Laaksonen hyödynsi puolustusvoimain tietokonekeskuksen tietokoneita.

333 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirjat N:o 8 / 31.1.1972 ja N:o 9 / 30.3.1972, MatineArk, PLM, Helsinki. Mainittu seminaari järjestettiin huhtikuun lopussa 1972 pääesikunnan elokuvasalissa. Tilaisuudessa pidettiin seuraavat esitelmät: Kuosa, T, Ydinaseistuksen sotilaallinen merkitys; Arho R, Ohjusten ratalaskuun ja tarkkuuteen vaikuttavat tekijät; Heikkilä E, Ohjusten havaitsemiseen liittyvät menetelmät; Jauho P, Ydinaseiden rakenne ja ohjusten torjuntamekanismit.” Seminaa- riin osallistui Matinen, puolustusministeriön, ulkoministeriön ja pääesikunnan edustajia. Ydintekniikan jaoston kirje Matinelle 30.3.1972, MatineArk, PLM, Helsinki.

334 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirjat N:o 10 / 5.6.1972, MatineArk, PLM, Helsinki.

91 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 aikana Moskovassa. Sopimuksessa paitsi jäädy- din-suurlähetystöön siirtyneen Risto Hyvärisen tettiin hyökkäyksellisten ydinaseiden määrä vuo- tilalle osastopäällikkö Matti Tuovisen ulkoasiain- den 1972 tasolle, myös sisällytettiin maininta ministeriöstä. ABM-ohjustorjuntajärjestelmistä. Jaosto totesi myös, että samana päivänä, kun Miekkavaaran mukaan SALT I -sopimus pa- jaosto piti kokoustaan, eduskunnan täysistunnos- ransi Suomen turvallisuutta, sillä Neuvostoliitto sa annettiin kauppa- ja teollisuusministeriön kir- ei sopimuksen mukaan voinut rakentaa Lenin- jallinen vastaus SKDL:n vähemmistösiipeen kuu- gradin suojaksi ohjuksentorjuntajärjestelmää. Ky- luneiden kansanedustajien Taisto Sinisalon ja seinen järjestelmä olisi saattanut suursodan syt- Lauri Kantolan tekemään kirjalliseen kysymyk- tyessä suistaa Yhdysvaltain ydinohjukset niiden seen, tehtiinkö Otaniemen reaktorin sotilaallista ballistisen lentoradan laskevalla osuudella Suo- tutkimusta. Pekka Jauho oli antanut aiheesta men alueelle.335 Niin ikään ydintekniikan jaosto KTM:lle ja teollisuusneuvos Ilkka Mäkipentille mietti seminaarin järjestämistä Fissiokelpoisen oman vastauksensa. Sinisalon ja Kantolan kysy- materiaalin rikastusmenetelmistä. Tällä alalla mys koski reaktorissa valmistettua albiittia. Jau- tehtävä kehitystyö kiinnosti tuolloin sekä siviili- hon mukaan albiitilla voidaan simuloida ydin- että sotilasalaa.336 Samoin suunniteltiin Säteilyn saastetta. Siinä on aktiivisena osana natrium24 biologisia vaikutuksia käsittelevää seminaaria (Na24), joka hajoaa vaarattomaksi muutamassa sekä seminaaria Valtakunnan energiahuollon tunnissa. IAEA:lta oli kysytty lupa etukäteen ai- suunnitteluperusteista pitkän tähtäyksen ja kriisi- neen valmistukseen, eikä IAEA katsonut toimin- ajan varalle ja seminaaria Fuusioenergian kehi- nan olevan sotilaallista.338 tyksestä ja siihen liittyvistä teknillisistä laitteista. Joulukuussa 1972 järjestetyssä ydintekniikan Edellä mainittu EMP-seminaari järjestettiinkin jaoston kokouksessa Virtamo ja Laaksonen selvit- jo ennen vuodenvaihdetta.337 tivät tuoreimpia tutkimusraporttejaan, jotka kä- sittelivät muun muassa rauhanomaisten ydinre- 5.20.1 EMP edellyttää jatkotutkimuksia aktoreiden polttoaineen käyttämistä ydinaseissa. Syksyn 1972 tuli selväksi, että EMP-toimikunnan Jaosto totesi, että tutkijaryhmän työskentely oli mietinnön perusteella oli laadittava jatkotutki- sujunut odotettua nopeammin. Ulkoministeriötä muksia. Ydintekniikan jaosto kuuli kokoukses- edustanut osastopäällikkö Tuovinen pyysi Virta- saan 2. marraskuuta 1972 sotilasyli-insinööri Rei- moa ja Laaksosta laatimaan muutaman sivun no Ivarsin selostuksen EMP-toimikunnan mietin- mittaisen kansantajuisen muistion ”tehoreakto- nöstä. Kun jaosto keskusteli aiheesta, Pekka Jau- reiden polttoaineen käyttömahdollisuuksista ho esitti, että VTT:llä tullaan ydintekniikan tutki- ydinaseissa”. Muistio toimitettiin edelleen musryhmän toimesta suorittamaan vielä aihee- UM:öön sekä KTM:öön. Jauho pyysi eversti Öh- seen liittyviä jatkotutkimuksia. Ydintekniikan mania välittämään pääesikunnalle pyyntönsä sii- tutkijaryhmä käynnisti aiheesta tutkimuksen työ- tä, että pääesikunta ryhtyisi tutkimaan taktisten nimellä ”Ilmakehän yläpuolella tapahtuvan ydin- ydinaseiden käyttöä ulkomaisista ohjesäännöistä. räjähdyksen maanpinnalla aiheuttama EMP:n Jauhon mukaan tällä tavoin olisi osin mahdollista kenttävoimakkuus”. Samassa kokouksessaan selvittää taktisten ydinaseiden rakennetta.339 ydintekniikan jaosto päätti valita Suomen Belgra- Talven 1973 aikana ydintekniikan jaosto vah-

335 Miekkavaara 1999, 9.

336 Katso tämän tutkimusraportin kohta Polttoainekysymys.

337 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 11 / 25.9.1972, MatineArk, PLM, Helsinki.

338 Matine, Ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 12 / 15.11.1972, MatineArk, PLM, Helsinki. Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa. Teollisuusneuvos Ilkka Mäkipentin haastattelu 9.10.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa. Taisto Sinisalo (1926–2002) ja Lauri Kantola (1908–1990) edustivat molemmat SKDL:n vähemmistösiipeä, joita kutsuttiin myös Sinisalon etunimen mukaan taistolaisiksi. Ks. myös tämä tutkimusraportti kohdasta Tutkimus politisoituu.

339 Matine, ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 13 / 18.12.1972, MatineArk, PLM, Helsinki.

92 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 visti kansainvälistä yhteistyötään. Suomi ja Rans- kaikkien intressissä elektromagneettiselta puls- ka olivat hiljattain perustaneet keskinäisen tek- silta suojautuminen luonnollisesti oli.340 nillis-tieteellisen yhdistyksen, jonka puitteissa Kevään 1973 aikana Virtamo laati kansanta- eräs ranskalainen ydintekniikan asiantuntijapro- juisen muistion ydinenergian rauhanomaisesta fessori vieraili Suomessa. Vierailun yhteydessä käytöstä ja ydinaseiden leviämisestä. Muistioon sovittiin, että Virtamo matkustaisi Ranskaan tu- lisättiin vielä ulkoministeriössä safeguards-jär- tustumaan maassa harjoitettavaan plasma-fysi- jestelmää341 koskeva kappale. Muistio jaettiin kaaliseen tutkimukseen. Jauhon mukaan ruotsa- luottamuksellisena VTT:n julkaisuna muutamille laiset olivat ilmaisseet halukkuutensa osallistua avainhenkilöille.342 Kesällä Jauho ja Virtamo toi- myös tähän yhteistyöhön. Samoin Jauho oli ollut mivat asiantuntijoina Helsingissä järjestetyssä yhteydessä FOA:n yli-insinööri Magnussonin ja ”Helsinki Arms Control Seminar” -konferenssissa dosentti Edvardssonin kanssa. Ruotsalaiset olivat sekä esitelmöivät Hämeenlinnan Aulangolla jär- pyytäneet ydintekniikan jaoston tutkijoita vierai- jestetyssä Pugwash-seminaarissa. Saman vuoden lemaan FOA:ssa. Kevättalvella jaosto järjesti syksyllä ulkoasiainministeriön varajäseneksi myös seminaarin EMP-aiheesta, jossa esiteltiin ydintekniikan jaostoon valittiin lähetystöneuvos laajasti jaoston nimeämän EMP-toimikunnan an- Matti Häkkäsen tilalle jaostopäällikkö Richard tamia suosituksia. Jauhon mukaan ruotsalaiset Müller. Vaihdos oli sikäli tärkeä, että Müller toimi olivat myös erittäin kiinnostuneita suomalaisten ulkoasiainministeriössä varsin aktiivisesti asei- tekemistä tutkimuksista, jotka koskivat plutoniu- denriisuntakysymysten parissa. Müllerin valinta min tuotantoreaktoreissa ja kaupallisissa voiman- jaoston varajäseneksi oli omiaan vahvistamaan tuotantoreaktoreissa syntyvän plutoniumin eroja Matinen tutkimustiedon välittymistä ulkoasiain- ydinaseiden leviämisen kannalta. Jauhon mukaan hallintoon.343 Loppuvuodesta 1974 ulkoministerin kansainvälisiä kontakteja oli välillä myös hieman valtiosihteeriksi kohonnut Matti Tuovinen pyysi hankala hoitaa, sillä tutkimusalan arkaluontoi- eroa varsinaisesta jäsenyydestään, ja hänen tilal- suuden vuoksi yhteydenpidossa oli aika ajoin mer- leen nimitettiin apulaisosastopäällikkö Klaus kittävää varovaisuutta. Törnudd. Samassa yhteydessä nimitettiin Mülle- Jaosto totesi, että EMP-toimikunnan esittämiä rin tilalle varajäseneksi tohtori Juhani Suomi.344 jatkotestauksia tultaisiin tekemään VTT:n tele- tekniikan laboratoriossa. Virtamo ja Laaksonen 5.21 ”Reaktoriplutoniumista avustaisivat tarvittaessa teoreettisissa kysymyk- saa pommeja” sissä. EMP-tutkimusta kuitenkin jatkettiin ydin- Matinen ydintekniikan jaoston tutkimustoimin- tekniikan jaoston koordinoimana myös tästä nasta merkittävimpiä tutkimustuloksia lienee eteenpäin. Lisärahoitusta tutkimukselle myönsi- eräs hanke, jonka parissa tutkijat Virtamo ja vät suomalaiset vakuutusyhtiöt ja pankit, Imat- Laaksonen työskentelivät. Hanke oli saanut al- ran Voima sekä Puhelinlaitosten liitto, joiden kunsa kysymyksestä, joka suuresti askarrutti

340 Matine, ydintekniikan jaosto, pöytäkirjat N:o 14 / 20.2.1973, 15 / 13.5.1973 ja 16 / 21.6.1973, MatineArk, PLM, Helsinki.

341 Safeguards-järjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä IAEA:n normistoja ydinaseiden leviämisen estämiseksi, joita yleisesti kutsutaan nimellä safeguards.

342 Jakelulistalle kuuluivat presidentti Kekkonen, pääministeri Kalevi Sorsa, ulkoministeri Ahti Karjalainen, UM.n poliittisen osaston päällikkö Matti Tuovinen, kauppa- ja teollisuusministeri Jan-Magnus Jansson, KTM:n kansliapäällikkö Björn Wahlroos, osastopäällikkö Rekola, akateemikko Erkki Laurila, puolustusministeri Lars Gestrin, puolustusvoimain komentaja Kaarlo Leinonen, Matinen puheenjohtaja Jorma K. Miettinen, Imatran Voima Oy.n vuorineuvos Heikki Lehtonen sekä säteilyfysiikan laitoksen apulaisjohtaja Antti Vuorinen. Matine, ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 15 / 13.5.1973, Mati- neArk, PLM, Helsinki.

343 Matine, ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 17 / 20.9.1973, MatineArk, PLM, Helsinki. Richard Müllerin toiminnasta aseidenriisunta-asioissa ks. mm. Hyvärinen 2000 sekä Pastinen 1994 ja Pastinen 1996. Suurlähettiläs Ilkka Pastisen haastattelu 11.12.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

344 Matine, ydintekniikan jaosto, pöytäkirja N:o 23 / 4.2.1975, MatineArk, PLM.

93 STUK- YTO-TR 201 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975

Pekka Jauhoa. Kysymys kuului Miksi reaktoriplu- 5.22 Parlamentaariset puolustuskomiteat toniumista ei saa yhtä lailla ydinaseiden materi- Eduskunta asetti 1970-luvulla kolme parlamen- aalia kuin erityisesti valmistetusta aseplutoniu- taarista puolustuskomiteaa miettimään maan- mista? Jauhon mukaan ydintekniikan jaosto ha- puolustuksen tilaa ja sen kehittämistä. Ensim- lusi selvittää asiaa erityisesti siksi, että he halu- mäinen komitea aloitti työnsä vuonna 1970 ja sai sivat tietää, helpottaisiko kaupallisten reaktorei- mietintönsä valmiiksi vuonna 1971. Toisen parla- den vieminen vaikkapa kehitysmaihin kyseisten mentaarisen komitean työ valmistui vuonna 1976. maiden tietä ydinaseiden haltijoiksi.345 Kolmas parlamentaarinen puolustuskomitea toi- Virtamolla ja Laaksosella oli käytössään ame- mi vuosina 1979–1981. Ensimmäinen parlamen- rikkalaisia reaktoridynamiikkaohjelmia, joita oli taarinen puolustuskomitea pohti turvallisuuspoli- saatavilla täysin julkisesti. Virtamo ja Laaksonen tiikan kansainvälistä yleistilannetta ja Pohjois- laativat myös ydinaseen laskennallisen simuloin- Euroopan turvallisuutta. Komitean näkemyksen timallin. He tekivät laskelmia, joiden perusteella mukaan suurvallat olivat todenneet, ettei ydin- havaitsivat, että plutoniumin suurimmat isotoo- aseiden käytöllä olisi mahdollista saavuttaa ha- pit – erityisesti isotooppi 241 – sylkevät koko ajan luttuja poliittisia tavoitteita. Ensimmäisen parla- neutroneja spontaanisti. Plutoniumissa tapahtuu mentaarisen puolustuskomitean mietinnössä oli siis spontaania hajoamista. Virtamo ja Laaksonen runsaasti strategista ja poliittista pohdiskelua. saivat selville, että plutonium 241:n ero uraaniin Mietinnössä annettiin kuitenkin selkeät sotilaal- tai plutonium 239:ään on siinä, että ydinräjähdys liset suoritusvaatimukset puolustusvoimille. tapahtuu spontaanisti välittömästi, kun plutoni- Komitea ei sulkenut täysin pois Suomeen koh- um saavuttaa kriittisen massan.346 Virtamon ja distuvan ydinasehyökkäyksen mahdollisuutta. Laaksosen keskeinen oivallus oli, että he havait- Komitea katsoi, että jos sellainen syttyisi, ydin- sivat mainitun neutronien syntymisen. Kyseistä aseiden käyttöä Suomea vastaan olisi erittäin asiaa ei ollut aikaisemmin maailmalla julkaistu, vaikeaa torjua. Siksi sotilaallista suorituskykyä vaikka asia oli Jauhon mukaan ydinasevaltioiden ei voitaisi mitoittaa ydinsodan varalta. Sen sijaan tiedossa. ”Muun muassa eräs ruotsalainen kollega väestönsuojelun ja Puolustusvoimien suojelualan oli sitä mieltä, että tutkimustuloksia ei saa jul- kehittäminen olivat komitean mielestä tärkeitä kaista, mutta itse olin jyrkästi sitä mieltä, että kehittämisen arvoisia kohteita, jotta väestö ja asiaa ei saa pitää salaisuutena”, Jauho muiste- infrastruktuuri voitaisiin mahdollisessa ydin- lee.347 hyökkäyksessä suojata tehokkaimmalla mahdolli- Virtamo kävi vuonna 1973 järjestetyssä Pug- sella tavalla. Ensimmäisen parlamentaarisen puo- wash-seminaarissa esittelemässä tutkimustulok- lustuskomitean jäsenet, kansanedustajat Kauko sia. Kyseessä oli Jukka Laaksosen mukaan en- Hjerppe (skdl) ja taistolaisiin lukeutunut Toivo simmäinen kerta, kun maailmassa ylipäätään jul- Åsvik (kom) kirjasivat eriävänä mielipiteenään, kaistiin tieto siitä, että kaupallisesta reaktoriplu- että mietinnössä oli vähätelty ydinaseiden käyt- toniumista voi saada ”jonkin sortin pommeja”.348 töä, ja että vastuu ydinsodan seurauksista oli Virtamon ja Laaksosen innovaatio aiheutti muu- sysätty puolustusvoimilta sisäasiainministeriön toksia IAEA:n safeguards-valvontaan ja järjestön niskoille. Hjerppen ja Åsvikin mielestä koko ko- ajattelutapaan ydinvalvonnasta. Laaksonen ker- miteamietinnön uhka-arvio oli väärä. Heidän mu- too Virtamon keskustelleen aiheesta ennen tiedon kaansa oli täysin mahdollista, että Suomeen koh- julkistamista FOA:ssa ruotsalaisten kollegojen distuisi muunkinlaisia kuin ainoastaan tavan- kanssa, ja ruotsalaisetkin olivat samoilla linjoilla, omaisin asein tehtyjä hyökkäyksiä. Erityisesti va- että tiedosta pitää saada julkista.349

345 Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

346 Pääjohtaja Jukka Laaksosen haastattelu 30.1.2003. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

347 Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu 10.10.2002. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

348 Pääjohtaja Jukka Laaksosen haastattelu 30.1.2003. Muistiinpanot ja ääninauha tekijän hallussa.

349 Sama.

94 YDINASEUHKA, TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN POLITISOITUMINEN 1961–1975 STUK- YTO-TR 201 semmistopoliitikot pitivät NATO:n Suomea vas- Uusi puolustusvoimain kenttäohjesääntö laa- taan kohdistamaa ydinaseiskua täysin mahdolli- dittiin vuonna 1973, kaksi vuotta ensimmäisen sena. parlamentaarisen puolustuskomitean mietinnön Toinen parlamentaarinen puolustuskomitea valmistumisen jälkeen. Ohjesäännössä todettiin, arvioi NATO:lla olevan tarvetta ydinaseiden säi- että puolustusvoimain ensisijaisena tehtävänä oli lyttämiseen ja niiden käytön optioon Suomen ra- torjua tavanomaisin asein varustettu hyökkääjä. jojen tuntumassa. Toinen parlamentaarinen puo- 1960-luvun lopun maanpuolustuskurssien ope- lustuskomitea ei ottanut kantaa ydinaseisiin. Ko- tuksessa ydinaseen iskeytyminen Suomeen näh- mitea totesi, että puolustusvoimia oli kehitettävä tiin realistisena. Vuoden 1968 maanpuolustus- ja niiden tulisi pystyä torjumaan tavanomaisin kursseilla n:o 27 ja n:o 28 pohdiskeltiin Suomen asein tehty yllätyshyökkäys. Kolmas parlamen- alueen joutumisesta ydinaseen maaliksi aikai- taarinen puolustuskomitea totesi vuonna 1981 sempaa vakavammin. Vasta vuodesta 1970 alkaen ydinsodan mahdollisuuden aseteknisen kehityk- maanpuolustuskurssien harjoituksissa tilanteet sen vuoksi kasvaneen, mutta piti tavanomaisen suunniteltiin siten, ettei ydinase uhannut tai Suo- hyökkäyksen toimintakykyä puolustusvoimien mea tai osunut Suomen alueelle. Uhkasta tuli perustana. Väestön suojaamisen lisäksi puolus- ulkopuolinen, se tulisi laskeumana naapurimais- tuspolitiikan tavoitteena oli aseidenriisunta. ta.350

350 Miekkavaara 1999, 197–198.

95 STUK- YTO-TR 201

6 Päätelmät

Kuten johdantoluvussa todettiin, tämä tutkimus- teetin Suomelta. Vuosi 1948 oli Suomen koko raportti pyrkii ottamaan kantaa siihen, miten kylmän sodan jälkeisen ulkopolitiikan kannalta Suomessa seurattiin ydinaseiden kehittymistä erittäin merkittävä YYA-sopimuksen solmimisen toisen maailmansodan jälkeen ja millaisia suun- vuoksi. Välittömästi sopimuksella ei ollut vaiku- nitelmia Suomessa oli ydinpolttoaineen valmista- tusta tutkimustoimintaan, mutta tulevina vuosi- miseksi kotimaisin voimin Suomen ydinvoimaloi- na siihen nojaten harjoitettiin Suomessa tutki- hin kylmän sodan aikana. Vaikka Suomen toimin- musta ja perusteltiin tutkimustoiminnan tärkeyt- ta ydinsulkualalla, aseidenriisuntaneuvotteluissa tä. ja ydinenergian ja ydintekniikan tutkimuksessa Tutkimusraportti osoittaa, että ydinenergian nivoutuu kiinteästi yhteen suomalaisen yhteis- ja ydintekniikan tutkimus – mukaan lukien sen kunnan yleisen kehityksen kanssa ja liittyy hyvin ympärillä harjoitettu maanpuolustustutkimus – läheisesti kylmän sodan maailmanpolitiikkaan, nivoutuu varsin kiinteästi suomalaisen yhteis- tässä tutkimusraportissa on pyritty keskittymään kunnan tieteen ja teknologian yleiseen kehityk- lähinnä ydinenergian ja ydintekniikan tutkimus- seen toisen maailmansodan jälkeen. Karl-Erik kysymyksiin ja sitten sijoittamaan ne tähän mai- Michelseniä mukaillen suomalaisen ydinenergian nittuun viitekehykseen. ja ydintekniikan tutkimuksen voidaan todeta Edellä kirjoitetuista pääluvuista on melko tar- tuottaneen Suomeen kilpailukykyisiä tuotteita, kasti luettavissa, millaista ydinenergia-alan ja kouluttaneen ammattitaitoisia tutkijoita niin ydinaseisiin liittyvää tutkimustoimintaa Suomes- maanpuolustustutkimuksen kuin siviilitutkimuk- sa harjoitettiin 1940-luvun lopulta pitkälle 1970- sen alalle, siirtäneen, hankkineen ja välittäneen luvulle. Kuten luvusta 3, Atomienergian varhaiset uusinta tietoa ja ylläpitäneen ja vahvistaneen vuodet Suomessa 1939–1955, käy ilmi, välittömäs- teknistä infrastruktuuria Suomessa. ti toisen maailmansodan jälkeen Suomessa ei Kuten Wilhelm Agrell on todennut, ruotsalai- juuri harjoitettu alan tutkimustoimintaa, lukuun nen ydinenergia- ja ydinasetutkimus oli osa ruot- ottamatta puolustusvoimien sodan aikana teke- salaista kansallista projektia, jonka tarkoitukse- mää tutkimusta, josta tutkimuksessa lyhyesti na oli ruotsalaisen hyvinvointivaltiojärjestelmän mainitaan. 1940-luvun tilanteeseen vaikuttivat suojeleminen kylmän sodan aikana. Agrellin mu- paitsi kansainvälispoliittiset tekijät myös Suo- kaan ydinenergian ja ja ydinaseiden tutkimus on men asema sodan hävinneenä valtiona ja Neuvos- ollut kiinteä osa Ruotsin sodanjälkeistä talous- toliiton asema liittoutuneiden valvontakomission kasvua ja teknologista kehitystä. Samaa voidaan puheenjohtajamaana Suomessa ennen Pariisin sanoa suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta suu- rauhansopimuksen solmimista 1947. rella varauksella verrattuna ruotsalaiseen järjes- Kuten luvusta 3 käy ilmi, 1940-luvun lopun telmään. Tämä tutkimusraportti osoittaa omalta vuosina ydinenergia-alan tutkimusta oli Suomes- osaltaan, että Suomessa ei missään vaiheessa sa varsin vaikeaa harjoittaa, sillä välineistöä oli tehty tutkimusta ydinaseen hankkimiseksi Suo- vaikea saada. Myöskin aiheeseen liittyvä tutki- meen. Suomalainenkin ydinenergian ja ydintek- mus miellettiin usein sotilaalliseksi ja poliittisesti niikan tutkimus on ollut osa kansallista projektia, arkaluontoiseksi. Suomea sitoi varsin vahvasti jolla on pyritty suojelemaan suomalaista hyvin- Pariisin rauhansopimus, joka yksiselitteisesti vointivaltiojärjestelmää. kielsi kaikenlaisen ydinaseisiin liittyvän aktivi- Omalta osaltaan tuohon hyvinvointivaltion

96 STUK- YTO-TR 201 suojelemiseksi tehtyyn projektiin sisältyy suoma- Tutkimus myös osoittaa, että suomalaiset toi- laiset ponnistukset ydinenergian hyödyntämisek- mijat joutuivat monta kertaa huomioimaan Neu- si Suomessa sähköntuotannossa ja asiantuntijoi- vostoliiton vaikutuksen ratkaisuihinsa. Ensim- den kouluttaminen ydinvoimaloita ylläpitämään. mäinen esimerkki on jo vuodelta 1955, jolloin Toisaalta tähän sisältyy myös muun muassa Neuvostoliiton taholta ehdotettiin Suomelle kiin- Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan teää yhteistyötä ydinenergian rauhanomaisen koordinoimana tehty tutkimus siitä, miten ydin- käytön tutkimuksen alalla. Tämän tutkimuksen aseet toimivat. Huomattava ero Suomen ja Ruot- tulkinta kuitenkin on, että Porkkalan palauttami- sin välillä oli kuitenkin siinä, että Suomessa ei sella ja muilla tuohon kylmän sodan lauhempaan missään vaiheessa tehty mitään aiheeseen liitty- vaiheeseen liittyvillä tekijöillä ei ole paljoakaan vää koetoimintaa, vaan asioita selvitettiin lähin- tekemistä sen kanssa, että Neuvostoliitto esitti nä laskennallisten mallien avulla. Suomelle yhteistyötä rauhanomaisen ydintutki- Tämä tutkimusraportti osoittaa myös sen mel- muksen alalla. Porkkalan palauttaminen liittyy ko yllätyksettömän seikan, että muun muassa Neuvostoliiton yleisessä ulkopolitiikassa tapahtu- Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopimus sitoivat neeseen muutokseen ja toisaalta aseteknologian suomalaisten kädet siinä määrin heti sodan jäl- kehityksessä tapahtuneeseen edistykseen. Neu- keen, että Suomessa ei voitu edes harkita oman vostoliiton turvallisuuden kannalta ei siis ollut ydinaseen hankkimiseksi tehtävää toimintaa. enää keskeistä, että sillä oli Suomessa oma tuki- Kun tutkitaan hieman tarkemmin suomalaista kohta. Näin ollen Erkki Laurila ei joutunut Pork- yhteiskuntaa välittömästi sodan jälkeen, tulee kalan palauttamiseen liittyvän poliittisen pelin selkeästi ilmi, että Suomessa ei todennäköisesti välikappaleeksi vuonna 1955, toisin kuin hän olisi ollut edes resursseja ydinaseohjelman ylläpi- muistelmissaan on todennut. Neuvostoliitto pela- tämiseen. Ruotsilla oli huomattavasti Suomea riksi samanaikaisesti useita eri pelejä, joista yksi kaammat uraanivarat, eikä ruotsalainen yhteis- liittyi Suomen Porkkalan palauttamiseen ja toi- kunta ollut Suomen tavoin taloudellisesti sodan- nen liittyi Suomen kytkemiseksi kiinteämmin käynnin ja sotakorvausten rasittama. YYA-sopi- Neuvostoliittoon ydintekniikan tutkimuksen alal- mus vaikutti myös olennaisella tavalla suomalai- la. Mikäli Laurila on jonkinlaisen pelin välikap- seen turvallisuuspoliittiseen ajatteluun ja Suo- paleeksi joutunut, kysymys voi olla korkeintaan men turvallisuuspoliittiseen ajatteluun kylmän viimeksi mainitusta pelistä. sodan aikana. Maailmanpoliittinen tilanne vaikutti Suomes- Tämän tutkimuksen perusteella voidaan myös sa tehtyihin ratkaisuihin, ja suomalaisten tutki- päätellä, että YYA-sopimuksen perusteella omak- joiden intressit mukailivat pitkälti samoja tutki- suttu puolueettomuuspolitiikka teki Suomesta musteemoja, jotka kiinnostivat myös heidän ulko- presidentti Kekkosen luoman ulkopoliittisen lin- maisia kollegojaan. Maanpuolustuksen tieteelli- jan perusteella melko aktiivisen toimijan kan- sen neuvottelukunnan historiaa on tässä tutki- sainväliseen politiikkaan 1960-luvulta lähtien. musraportissa käsitelty varsin laajasti. Tähän Tutkimusraportti ei sen tarkemmin käsittele kan- useitakin syitä. Yksi keskeisimmistä luonnollises- sainvälisen politiikan tapahtumia, mutta on to- ti on, että Matinen historia kuvaa erittäin selvästi dettava, että Suomessa 1960-luvulta lähtien har- maanpuolustustutkimuksen nousua Suomessa joitettu ydinaseiden ja seuranta ja ydinaseiden 1960-luvun alusta lähtien. On huomattava, että toiminnan selvittämiseksi tähtäävä tutkimus Matine on hyvin vahvasti omalle ajalleen tyypilli- noudatteli melko tarkoin kansainvälistä kehitys- nen ilmiö. Kuten tutkimuksen viidennessä päälu- tä. Ydinenergian tutkimuksen kehittyminen läh- vussa todetaan, Matinen syntymiseen vaikuttivat tee liikkeelle vuodesta 1955, jolloin kylmässä so- puolustushallinnossa, tehdyt muutokset, maan- dassa oli meneillään sellainen vaihe, että YK:n puolustustutkimuksen yleiset uudistukset – mu- kansainvälisen atomikonferenssin järjestäminen kaan lukien henkisen maanpuolustuksen suun- Genevessä oli mahdollista. Ilman kansainvälistä nittelukunta – ja koko suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ydinenergian tutkimuksen käynnistä- yleinen ilmapiiri 1950- ja 1960-lukujen vaihtees- minen ei olisi ollut Suomessa mahdollista 1950- sa. Maanpuolustustutkimusta kohtaan nousi voi- luvun puolivälissä. makasta kritiikkiä 1960-luvun lopulla ja 1970-

97 STUK- YTO-TR 201 luvun alussa. Tässäkin tapauksessa oli kysymyk- mykset saivat Jauhon tutkimusryhmineen käy- sessä kansainvälinen ilmiö, joka rantautui Suo- mään yhä monipuolisempien tutkimuksellisten meen. Matine oli oman aikansa tuote siinäkin ongelmien kimppuun. mielessä, että 1960-luvun lopun ja 1970-luvun Matinen ydintekniikan jaoston toiminnasta alun maanpuolustustutkimukselle kriittisessä il- 1970-luvulla voidaan päätellä myös, että vaikka mapiirissä ei neuvottelukuntaa tuskin enää olisi 1960-luvulla neuvottelukunnan oli ajoittain jopa pystynyt perustamaan. vaikeaa saada tutkimustietoaan välitetyksi poliit- Matinen ensimmäisten vuosien vaikeudet – tisille päättäjille ja puolustusvoimille, 1970-luvul- mukaan lukien rahoituksen puute ja se, ettei la Matinen ja sen ydintekniikan jaoston yhteydet neuvottelukuntaa otettu mukaan Linkomiehen keskeisiin sidosryhmiin vahvistuivat huomatta- komiteassa mainittujen tieteellisten toimikuntien vasti muun muassa ulkoministeriöön, puolustus- joukkoon – kertoo omalta osaltaan paljon siitä, voimiin ja puolustustaloudelliseen suunnittelu- kuinka vaikeaa maanpuolustustutkimukseen oli kuntaan. Pekka Jauholla oli myös tarvittaessa suhtautua 1950- ja 1960-lukujen vaihteen Suo- suora yhteys tasavallan presidenttiin, mitä kana- messa, vaikka tilausta luonnontieteelliselle vaa hän toisinaan käyttikin. Vaikka maanpuolus- maanpuolustustutkimukselle toki oli. Samoin ku- tustutkimusta kohtaan esitettiin voimakastakin vaavaa on se, miten vaikeaa Matinen oli saada kritiikkiä, ydintekniikan jaoston tutkimustoimin- rahoitusta koordinoimilleen hankkeille – toki on ta nousi Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla tärke- huomattava, että monen muunkin tieteenalan oli ään asemaan. Suomalaistutkijoiden hankkimalla hankalaa saada rahoitusta eikä Matine suinkaan tutkimustiedolla oli käyttöä muun muassa lukui- ollut ainoa – ja kesti kauan ennen kuin Matine sissa aseriisuntaneuvotteluissa, joissa suomalai- vakiinnutti asemansa tutkimuksen koordinoija- set olivat mukana. Viidennessä luvussa esitetyt na. Varsinainen läpimurto ydintekniikan alalla opetusministeri Ulf Sundqvistin Ydin-lehdessä tapahtui oikeastaan vasta 1960-luvun 1960- ja 1970-luvulla esittämät kommentit osoittavat, että 1970-lukujen vaihteessa, jolloin Pekka Jauho siir- maanpuolustustutkimusta arvostettiin valtioval- tyi VTT:n pääjohtajaksi, Matineen perustettiin lan taholta, eikä vähiten siksi, että siitä haettiin ydintekniikan jaosto ja sille nimitettiin asiantun- selkänojaa ja asiantuntemusta Suomen puolueet- tijaryhmäksi tutkijat Jorma Virtamo ja Jukka tomuuspolitiikan harjoittamiseksi. Maanpuolus- Laaksonen. Radikalismin nousu korkeakoulumaa- tustutkimus ja erityisesti ydintekniikan jaoston ilmassa 1960-luvun lopulla oli omiaan vaikutta- tutkimustoiminta oli keskeisiä palikoita siinä ra- maan siihen, että reaktorilaboratorion toiminta kennelmassa, jolla Suomen puolueettomuuspoli- siirrettiin VTT:n alaisuuteen. Samoin kasvava tiikkaa pyrittiin vahvistamaan. ydinaseuhka ja yhä mielenkiintoisemmat kysy-

98 STUK- YTO-TR 201

7 Kronologia 1942–1975

1940-luku tineeksi Kominformin sosialismin levittämistä varten, toisaalta Stalinin sodan aikana lakkaut- 1942 taman Kominternin tilalle. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) perustetaan. 1947–1954 Kylmän sodan toinen vaihe Kilpailevien liittoutumien sisäinen rakenne Eu- 1944–1947 roopassa vakiintuu. Vastakkaiset suurvaltablokit Kylmän sodan asetelmat syntyvät välittömästi eivät vielä tässä vaiheessa pysty juuri minkään- toisen maailmansodan jälkeen Liittoutuneiden laiseen vuoropuheluun keskenään. valvontakomissio (LVK), johtajanaan kenraalieversti Andrei Zhdanov saapuu Suomeen ja toimii 1948 hotelli Tornissa Helsingissä, kunnes poistuu Pa- YYA-sopimus allekirjoitetaan Suomen ja Neuvos- riisin rauhansopimuksen allekirjoittamisen jäl- toliiton välillä. Sopimuksesta tulee Suomen ulko- keen 1947. politiikan kulmakiviä koko kylmän sodan ajaksi. YYA-sopimus ja Pariisin rauhansopimus muodos- 1945 tavat jännitteen suomalaiselle ydinaseiden kehi- Yhdysvallat pudottaa Japanin Hiroshimaan tyksen seurannalle. Pariisin rauhansopimus toi- (6.8.1945) ja Nagasakiin (9.8.1945) atomipommin. saalta asettaa suomalaiselle maanpuolustukselle Maailma siirtyy julkisesti ydinaseiden aikaan. ja armeijan varustamiselle tiukat rahat, YYA-so- Marraskuussa 1945 Yhdysvaltain presidentti pimus toisaalta velvoittaa vahvaan maanpuolus- Truman ehdottaa YK:n alaisen komission perus- tukseen. tamista atomienergian valvontaa varten. Ehdo- Yhdysvalloissa hyväksytään keväällä 1948 tettua komissiota ei kuitenkaan perusteta, lähin- niin sanottu Vandenbergin päätöslauselma, joka nä Neuvostoliiton vastustuksen vuoksi. Trumanin merkitsi luopumista virallisesta isolaatiodoktrii- esityksen taustalla oli ajatus siitä, että Yhdysval- nista, ulkopolitiikan siihenastisesta pääperiaat- lat voisi turvata itsensä vieraan vallan ydinase- teesta. Päätöslauselman mukaan Yhdysvallat voi hyökkäykseltä. vastedes solmia pysyviä sotilasliittoja ja avustaa sotilaallisesti Länsi-Euroopan maita. 1946 Berliinin saarto ja ilmasilta vuosina 1948–49. Erkki Laurila nimitetään teknillisen korkea- Ns. ensimmäinen Berliinin kriisi kiristi suurval- koulun teknillisen fysiikan professoriksi. tojen välejä. Läntiset vyöhykkeet yhdistettiin ke- sällä 1947, ja seuraavan vuoden kesäkuussa niillä 1947 suoritettiin valuuttauudistus perustamalla D- Toisen maailmansodan voittajat tekevät rauhan markka. Neuvostoliitto toteutti valuuttauudistuk- Italian, Bulgarian, Romanian, Unkarin ja Suomen sen omalla vyöhykkeellään niin ikään kesäkuus- kanssa. Pariisin rauhansopimus asettaa ehtoja ja sa 1948 ja aloitti Berliinin saarron vastalauseena rajoituksia Suomen puolustukselle. Sopimus kiel- länsivyöhykkeiden kehitykselle. Länsi vastasi tää Suomelta ydinaseet. Yhdysvallat julistaa Mar- saartoon Berliinin ilmasillalla, joka jatkui saar- shall-apupakettinsa, Neuvostoliitto perustaa vas- ron loppuun asti toukokuuhun 1949.

99 STUK- YTO-TR 201 KRONOLOGIA 1942–1975

1949 1955 Pohjois-Atlantin liitto NATO perustetaan 4. huh- Neuvostoliitto palauttaa Suomelle Porkkalan tu- tikuuta. kikohdan. Liittoutuneet tekevät rauhansopimuk- Saksan läntisistä miehitysvyöhykkeistä muo- sen Itävallan kanssa. Neuvostoliiton miehitysjou- dostettiin Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliiton kot poistuvat Itävallasta. vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta. Varsovan liitto perustetaan. Neuvostoliitto räjäyttää ensimmäisen atomi- Neljän suurvallan johtajat, Eisenhower, Hrushts- pomminsa 29 elokuuta 1949. Tämän jälkeen kil- hev, Anthony Eden, ja Ranskan Edgar Faure ta- pavarustelu ydinaseistuksen alueella keskittyi lä- paavat Genevessä ystävällisen ilmapiirin vallites- hinnä kolmeen seikkaan: yhä tehokkaampien sa. Neuvostoliiton uusi ulkopoliittinen asenne nä- pommien valmistamiseen, niiden maaliinkuljetus- kyi neuvotteluissa. järjestelmien kehittämiseen ja ydinaseiden levit- Maaliskuussa 1955 kauppa- ja teollisuusmi- tämiseen omien liittolaisten keskuuteen. nisteri Aarre Simonen nimittää Erkki Laurilan suomalaisen atomienergiakomitean puheenjohta- 1950-luku jaksi. Laurilan toivomuksesta toimielin ottaa nimen energiakomitea. 1950–1953 Yhdysvallat järjestää atominäyttelyn Helsin- Korean Sota gissä toukokuussa, Neuvostoliitto esittää Suomen edustajille kutsun omaan atominäyttelyynsä Mos- 1950 kovassa kesäkuussa. Tammikuun lopulla 1950 Los Alamosissa ydinase- YK:n ensimmäinen atomikonferenssi Geneves- salaisuuksien ytimessä työskennelleelle brittiläi- sä elo-syyskuussa, johon osallistuu myös suoma- selle tiedemiehelle Klaus Fuchsille langetettiin lainen delegaatio. vakoilutuomio. Elokuussa Neuvostoliiton suurlähettiläs Lebe- dev otti yhteyttä Suomen hallitukseen ehdottaen 1952 yhteistyökeskusteluja atomiasioissa. Pääministe- Yhdysvallat räjäyttää ensimmäisen vetypommin- ri Kekkonen kieltäytyy vedoten siihen, että kaik- sa. Samana vuonna 1952 Yhdysvalloissa tehdään ki asiantuntijat ovat Geneven kokouksessa. päätös taktisten ydinaseiden kehittämisestä, ja jo Syksyllä 1955 Laurila matkustaa USA:han. seuraavana vuonna 1953 ensimmäiset atomitykin Matkan aikana kyseltiin hienovaraisesti, josko ammukset toimitetaan Eurooppaan. Suomi olisi valmis kirjoittamaan erityisen atomi- yhteistyösopimuksen USA:n kanssa. 1953 Marraskuussa Lebedev uusii ehdotuksensa. Atomienergiainnostuksen nousu alkoi presidentti Laurilan mukaan pääministeri Kekkonen kieltäy- Eisenhowerin joulukuussa 1953 pitämästä YK-pu- tyy vedoten Laurilan poissaoloon. heesta, jossa voimakkaasti puhuttiin atomienergian rauhanomaisen käytön puolesta ja ehdotet- 1956 tiin suuren kansainvälisen konferenssin koolle- Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 20. edus- kutsumisesta. tajakokouksessa NKP:n pääsihteeri Nikita Stalin kuolee maaliskuussa. Eräiden tulkinto- Hrushtshev kritisoi ankarasti Stalinia ja hänen jen mukaan kylmän sodan ensimmäinen lienny- hallintoaan. tysvaihe (détente) alkaa. Suojasää vaihtuu nopeasti pakkaseksi. Unka- Neuvostoliitto räjäyttää ensimmäisen vety- rin kansannousu (käynnistyi 23.lokakuuta 1956) pomminsa ja saavuttaa Yhdysvallat ydinaseiden tyrehtyi neuvostojoukkojen maahantunkeutumi- kehityksen tasossa. Tästä lähtien suurvaltojen seen 4. marraskuuta. välillä vallitsee ns. kauhun tasapaino. Suezin kriisi. Neuvostoliitto uhkaa Britanniaa ja Ranskaa ydinasehyökkäyksellä. 1953–1961 Keväällä Erkki Laurila ja NL:n suurlähettiläs Dwight D. Eisenhower Yhdysvaltain presidentti- Lebedev käyvät lounaan merkeissä epävirallisia nä. Vapaamielisempi kuin edeltäjänsä Harry S. keskusteluja atomiyhteistyöstä. Truman.

100 KRONOLOGIA 1942–1975 STUK- YTO-TR 201

Vuonna 1956 energiakomitean ehdotuksen mu- 1960-luku kaisesti perustetaan atomienergianeuvottelukunta. Toimielimen puheenjohtajaksi nimitetään Erk- 1960 ki Laurila. Neuvostoliitossa ammutaan alas yhdysvaltalai- nen vakoilukone U2. 1957 Keväällä 1960 Neuvostoliiton kaupallisen Neuvostoliitto laukaisee radalleen ensimmäisen edustuston järjestämä isotooppinäyttely Turussa maata kiertävän satelliitin, Sputnikin. Neuvosto- ja Helsingissä. liitto saa hankkeesta tärkeän propagandavoiton, Ranska tekee ensimmäisen ydinkokeensa myös siksi, että Yhdysvalloissa arvioidaan Sput- 1960. nikin kantoraketeilla laukaista myös ydinaseita. Valtakunnallinen säteilynvalvonta alkaa Eisenhowerin opin mukaisesti Yhdysvallat lu- pasi auttaa kommunismin uhkaamia maita. 1961 IAEA perustetaan 1957 1961–1963 John F. Kennedy Yhdysvaltain presi- Pohjoismainen ydinenergiayhteistyöelin / tutki- denttinä. Ydinaseiden kehittyessä yhä tehok- musjärjestelmä Nordita aloitti toimintansa 1957 kaammiksi Kennedy luopui massiivisen vastais- Syksyllä 1957 Neuvostoliitto järjesti atomi- kun strategiasta ja keskittyi kommunismin vas- näyttelyn Helsingissä. tustamisen sijasta suurvaltojen voimatasapainon vaalimiseen. 1958 Suomen delegaatio (Laurilan johdolla) toisen Kylmä sota kiristyy edelleen. Vuoden 1958 kulu- kerran Neuvostoliitossa tutustumassa atomiener- essa alkoivat Berliinin tulevaisuutta koskevat eri- gian tutkimuslaitoksiin. mielisyydet lisätä jännitystä miehitysvaltojen vä- Neuvostoliittolainen Juri Gagarin kiersi ensim- lillä. Neuvostoliitto toi julki mahdollisuuden lo- mäisenä ihmisenä maapallon avaruusaluksessa. pettaa kaupungin erityisaseman ja liittää se Itä- Kolmannen Berliinin kriisin yhteydessä Itä- Saksaan. Länsivallat vastustivat ajatusta ponnek- Berliinin vyöhykerajalle rakennetaan Berliinin kaasti. muuri. Ydinkokeista oli edeltäneinä vuosina luo- 1950-luvun lopulla Ranska alkaa rajoittaa Na- vuttu, mutta nyt Neuvostoliitto aloitti uudelleen ton toimintaa omalla maaperällään, erityisesti atomiaseen kehittämisen. Berliinin välikohtauk- ydinaseiden osalta. sen jälkeen suurvaltojen keskinäisten ongelmien Nordisk kontaktorgan för atomenergifrågor = ratkaisu tuntui yhä konkreettisemmin siirtyvän atomiyhteistyöelin piti ensimmäisen kokouksensa kolmanteen maailmaan. syksyllä 1958. Noottikriisi syksyllä 1961 kiristää Suomen ja Suomi jätti IAEA:n jäsenhakemuksen keväällä Neuvostoliiton välejä. 1958. Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukun- Vaalit Suomessa kesällä 1958 ja Yöpakkaset. ta MATINE perustetaan syksyllä 1961 Yhdysvaltain ensimmäinen ydinkäyttöinen sukel- Neuvostoliitto räjäyttää Pohjoisella jäämerellä lusvene Nautilus kulki pohjoisnavan alitse. Novaja Zemljan saarella 50 megatonnin suurui- Säteilyfysiikan laitos perustetaan Helsingin sen ydinlatauksen. yliopistoon, HY:n alaisuudessa vuoteen 1975 saakka, jolloin perustetaan Säteilyturvallisuuslaitos. 1962 Toiminta keskittyy aluksi säteilyn käytön valvon- Suomen ensimmäinen tutkimusreaktori Triga taan (röntgenlaitteet). käynnistetään 27. maaliskuuta 1962 Espoon Ota- niemessä. 1959 Kuuban ohjuskriisi lokakuussa 1962. Huoli- Suomi jätti hakemuksen ydinpolttoaineen hank- matta päinvastaisista uskomuksista Neuvostolii- kimiseksi Triga-reaktoriin IAEA:lle. tolla oli vain muutama mannertenvälinen ohjus, Etelämantereesta tehdään ydinasevapaa alue ja Neuvostoliiton johtavat kokivat maansa olevan (Antarctic Treaty). varsin haavoittuva Yhdysvaltain ohjusten lähei- Hrushtshev vierailee Yhdysvalloissa ja sen sijainnin vuoksi. Suunnitellessaan ohjusten Kiinassa.

101 STUK- YTO-TR 201 KRONOLOGIA 1942–1975 sijoittamista Kuubaan NL pyrki tasapainotta- Erkki Laurilan mukaan Syksyllä 1963 kiin- maan tilannetta. nostus atomienergiaan oli Suomessa miltei aal- Tapa, jolla Kuuban ohjuskriisi ratkaistiin Ken- lonpohjassa. Ainoa suurempi alalle erikoistunut nedyn ja Hrushtshevin välillä, merkitsi samalla yritys, Oy Atomienergia, joka edellisenä vuonna uuden vaiheen alkua suurvaltasuhteissa. Kuuban oli saanut käyntiin Enon-laitoksensa, oli joutunut kriisi ja sen sisältämä suurvaltojen välisen soti- toteamaan toiminnan kannattamattomaksi uraa- laallisen yhteenoton mahdollisuuksien väistymi- nin hintojen ollessa pohjanoteerauksissa ja sen nen sekä Kongon sodan loppuminen aloittivat kysynnän täysin olematon. suurvaltojen välillä myönteisemmän kehityskau- Marraskuu 1963–69 Lyndon B. Johnson Yh- den. dysvaltain presidenttinä. Kuuban kriisin aiheuttama ydinsodan uhka, Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Iso-Britannia molempien sotilasliittojen sisäinen kehitys, entis- solmivat ydinkoekieltosopimuksen. ten siirtomaavaltojen itsenäistymisprosessi ja näi- den aikaansaamat maailmanpolitiikan kokonais- 1964 muutokset olivat kaikki tekijöitä, jotka ajoivat Nikita S. Hrushtshev erotetaan NKP:n puoluesih- suurvaltoja kohti aseidenriisunta- ja valvonta- teerin paikalta ja tilalle nimitetään Leonid Brezh- neuvotteluja. nev. Kiina räjäyttää ensimmäisen atomipomminsa. 1963 Presidentti Urho Kekkonen esittelee ehdotuksen- 1965 sa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä Ydinsulkusopimuksen neuvotteluvuosina 1965– (PYV) puheessaan Paasikivi-seurassa toukokuun 1968 Suomella oli aktiivinen rooli sillanrakenta- 28. päivänä 1963. Kekkosen ehdotus oli avoin jana suurvaltojen välillä. (van Dassen 1998) hyökkäyksille monesta eri suunnasta. Ensinnäkin Vietnamin sota alkaa. Kekkosella ei ollut takeita siitä, että ydinaseval- Suomi Halden-projektin hallintoneuvoston pu- tiot kunnioittaisivat Pohjolan ydinaseetonta vyö- heenjohtajaksi. hykettä. Vuoden 1965 keväällä teki Ruotsi ensimmäi- Kekkonen ei myöskään tarkemmin eritellyt sen vakavan yrityksen päästä kiinni Suomen voi- mitkä maa- ja merialueet ydinaseettomaan vyö- malaitosmarkkinoihin tai aikaansaada teollisuus- hykkeeseen liitettäisiin, tai miten niiden ydin- tasolla yhteistoimintaa. aseettomuutta valvottaisiin. Lisäksi Kekkonen rikkoi Pohjoismaiden välillä vallitsevaa kirjoitta- 1966 matonta sääntöä, jonka mukaan muilta valtioilta Ranska vetäytyi Naton sotilaallisesta toiminnas- pitäisi ensin konsultoida, ennen kuin tällaisia ta ja esitti, että liiton päämaja oli siirrettävä pois ehdotuksia tehtäisiin. Ranskasta, siirrettiin vuonna 1967 Belgiaan. Varsinaisia strategisia aseita koskevia yleis- Kaikki Ranskan maa- ja ilmavoimat vetäytyvät neuvotteluja edelsivät muutamat suppeahkot so- pois Naton alaisuudesta. pimukset, jotka koskivat ydinaseiden kehittelyä. Moskovassa solmittiin elokuussa 1963 osittai- 1967 nen ydinkoekieltosopimus, jonka allekirjoittivat 1967 Ydinaseet kielletään ulkoavaruudessa (Ou- Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Se ter Space Treaty). koski niin ilmakehässä ja sen ulkopuolisessa ava- ruudessa kuin merelläkin tehtäviä ydinkokeita. 1968 Ranska (kehitti oman ydinaseen 1960) ja Kiina Tshekkoslovakian miehitys, NL:n, Bulgarian, (kehitti oman ydinaseen 1964) eivät allekirjoitta- DDR:n, Unkarin ja Puolan joukoilla. neet sopimusta. Osittain juuri näiden kahden NPT (ydinsulkusopimus) allekirjoitetaan. Tuli maan asejärjestelmien kehitys antoi aiheen seu- voimaan 1970, jolloin 97 maata oli jo allekirjoitta- raavaan ydinaseita koskevaan sopimukseen, nut. Ranska ja Kiina kieltäytyivät jälleen allekir- vuonna 1968 allekirjoitettiin ydinsulkusopimus. joittamasta.

102 KRONOLOGIA 1942–1975 STUK- YTO-TR 201

1969 Matineen perustetaan ydintekniikan jaoston SALT (Strategic Arms Limitation Talks) -neuvot- asiantuntijaryhmä. Vrt. julkinen muistio telut alkavat Helsingissä marraskuussa 1969. 18.10.1971 [esitettiin kansanedustajille ym. polii- Neuvottelujen yhtenä pääkohteena ns. ABM-asei- tikoille] ja luottamuksellinen muistio 5.9.1971. den eli antiballististen ohjusten lukumäärä. Luottamuksellisessa mainitaan YYA-konsultaati- Yhdysvallat mukautui ”myös olennaisen tasa- ot, julkisessa ei mainita. painon” periaatteeseen ja luopui strategisen ylivoiman vaatimuksestaan. Salt-neuvottelut helpot- 1972 tivat myös Euroopan tilannetta suurvaltojen pu- Nixon vieraili Kiinassa ja Neuvostoliitossa. ristuksessa, koska ne antoivat sen omalle turval- Berliinin prosessi huipentuu. Saksat solmivat lisuuspolitiikalle enemmän liikkumavaraa. keskenään perussopimuksen, joka sinetöi Saksan Kiinan ja Neuvostoliiton kylmä sota puhkesi kahtiajaon. Molempien Saksojen valtiot tunnuste- avoimeksi, kun molempien maiden rajajoukot tu- taan itsenäisiksi ja tasavertaisiksi samoin kuin littivat toisiaan Ussuri-joella. maiden välinen raja ja niiden alueellinen koske- Neil Armstrong miehistöineen laskeutuu kuu- mattomuus. hun heinäkuussa 1969. 1972 SALT I -sopimus allekirjoitetaan Mosko- Richard Nixonista Yhdysvaltain presidentti vassa. Sis. ABM-sopimuksen (ohjustorjunta). Toi- (virassa 1969–1974) nen osa sopimuksesta koski hyökkäyksellisiä Willy Brandtin (Länsi-Saksan liittokansleri ydinaseita, joiden lukumäärä jäädytettiin vuoden 1969–1974) uusi idänpolitiikka alkaa vaikuttaa., 1972 tasolle. Sopimus kuitenkin koski vain ohjus- siitä muodostuu Euroopassa kehkeytyvän uuden ten määrää. Hyvin pian kilpavarustelu kehittyi yhteistyöpolitiikan runko ja samalla Saksan ky- laadulliseksi ja keskittyi ohjusten taistelukärkien symys saa pikku hiljaa ratkaisunsa. määrään ja ominaisuuksiin. Syntyi ns. Mirv- eli SLT antaa lisäpontta rauhantahdolleen liitty- monikärkiohjuspolitiikka. mällä ydinsulkusopimukseen 1969. Tämän jäl- Ensimmäinen SALT-sopimus antoi käytännös- keen SLT aloittaa kahdenkeskiset neuvottelut tär- sä Neuvostoliitolle tilaisuuden päästä todella ta- keimpien sos. maiden kanssa. Uuden idänpolitii- savertaisempaan asemaan strategisten ydinasei- kan kulmakiveksi tulee suhteiden luominen den alueella. Kehitys kohti laadullista tasavertai- DDR:ään. suutta näkyi juuri toiseen SALT-sopimukseen täh- täävissä neuvotteluissa. 1970-luku Miekkavaaran mukaan (Miekkavaara 1999, s.9) paransi Suomen turvallisuutta, sillä Neuvos- 1970 toliitto ei sopimuksen mukaan voinut rakentaa Elokuussa Saksan liittotasavalta teki Neuvosto- Leningradin suojaksi ohjustentorjuntajärjestel- liiton kanssa väkivallan käytön kieltävän sopi- mää. Tämä järjestelmä olisi saattanut suursodan muksen ja Puolan kanssa sopimuksen, jossa tun- syttyessä suistaa läntisen supervallan ydinohjuk- nustettiin Oder-Neisse-joen raja. Molemmat sopi- set niiden ballistisen lentoradan laskevalla osuu- mukset ratifioitiin 1972. della Suomen ilmatilaan ja alueelle. Näinä vuosina keskustelu ydinaseista myös hiljentyi hetkeksi 1971 kiihtyäkseen uudelleen 1970-luvun lopulla, jolloin 1971 ydinkokeet meren pohjassa kielletään (Sea mm. neutronipommi ja risteilyohjukset nousivat Bed Treaty). puheenaiheiksi. Kolmen länsivallan ja Neuvostoliiton välinen 22. marraskuuta 1972 ETY-prosessi alkaa Hel- sopimus Berliinistä allekirjoitetaan syyskuun singissä. Monenkeskisiä alustavia keskusteluja alussa 1971. Sovittiin Länsi-Berliinin asemasta, käytiin Helsingissä kesäkuun lopulle 1973 saak- sen suhteista Saksan liittotasavaltaan, sen ulko- ka. maanedustuksesta ja länsiberliiniläisten oikeu- FOA lopettaa plutoniumlaboratorionsa toimin- desta liikkua myös DDR:ssä. nan Ruotsissa.

103 STUK- YTO-TR 201 KRONOLOGIA 1942–1975

1973 Etyk Helsingissä 30.7.–1.8. Helsingissä pidettiin Euroopan turvallisuus- ja Lokakuussa 1975 DDR ja NL uudistavat YYA- yhteistyökonferenssin (ETYK) ensimmäinen vai- sopimuksensa. Siinä ei enää mainittu Saksojen he ulkoministeritasolla (3.–7.7.) yhdistämistä edes tulevaisuuden tavoitteena. DDR ja SLT pääsevät YK:n jäseniksi. Säteilyturvallisuuslaitos perustetaan, nimi säi- Vuonna 1973 Matinessa saatiin selville, että lyy samana vuoteen 1984 saakka. PU 240 ei toimi ydinaseen materiaalina. 1970- luvun alkupuolella Matinessa tutkittiin ydin- 1978 aseen käyttäytymistä, sen poliittista vaikutusta Kekkonen nostaa esille ajatuksen ydinaseettoman & ydinaseen toimintaa. Pohjolan vyöhykkeestä vielä kertaalleen.

1974 1979 Watergate-paljastukset johtivat Richard Nixonin Yhdysvaltain Jimmy Carter ja Neuvostoliiton eroon. Presidentiksi Gerald Ford (1974 – 1977) Leonid Brezhnev allekirjoittivat SALT II -sopi- SALT II -neuvottelut alkavat Brezhnevin ja muksen Wienissä, mutta Yhdysvallat ei ratifioi- Fordin tapaamisesta Vladivostokissa marraskuus- nut sitä. sa 1974, jolloin määriteltiin rajat ohjuksille mo- Sopimus oli kolmeosainen. Ensimmäisenä var- lemmille suurvalloille. Neuvotteluja kuitenkin sinainen SALT II -teksti, joka koski ydinaseiden vaikeuttivat sekä asetekniset kehitysnäkymät määrää ja jonka tuli olla voimassa vuoteen 1985 että poliittiset ongelmat. Yhdysvallat kehitti ris- saakka. Ohjusten lukumäärä oli rajoitettu teilyohjuksen ja pian sen jälkeen ns. MX-ohjukset. 2250:een, ja ainoastaan 1320 niistä sai olla moni- Neuvostoliitto aiheutti kiistan SS-20-ohjuksil- kärkiohjuksia. Sopimuksen kaksi muuta osaa kos- laan, joiden lentosäde kattoi Euroopan ja Kiinan, kivat kilpailua ohjusteknologiassa ja suunnitel- mutta jotka eivät yltäneet Yhdysvaltoihin. Toinen mia neuvotteluprosessin jatkamisesta. ongelma oli Neuvostoliiton mannertenvälinen Allekirjoittamisen jälkeen SALT II:n etenemi- Backfire-niminen strateginen pommikone. Tietyn nen kuitenkin pysähtyi. Yhdysvaltain kongressi hapuilun jälkeen SALT II -neuvottelut pääsivät kieltäytyi ratifioimasta sitä presidentti Carterin todella vauhtiin. Ydinaseiden määrän sijasta ne yrityksistä huolimatta. Ronald Reaganin tultua keskittyivät enemmän kuin ensimmäinen sopi- Yhdysvaltain presidentiksi 1981 idän ja lännen mus ydinaseiden tekniseen sisältöön. suhteet jälleen kiristyivät. Carterin jäädyttämä MX-ohjusten kehittämisohjelma samoin kuin 1975 neutronipommin kehittäminen aloitettiin. Vaikka Vuoteen 1975 mennessä 106 valtiota oli liittynyt Reagan hyväksyi strategisten neuvottelujen peri- vuonna 1963 solmittuun ydinkoekieltosopimuk- aatteen, SALT II -sopimuksella ei ollut mahdolliseen. Ranska ja Kiina eivät edelleenkään allekir- suuksia tulla ratifioiduksi USA:ssa. SALT II -so- joittaneet. pimus ei saanut yhtä varauksetonta kannatusta Ydinasetutkimus alkaa STYX:ssä. STYX = suurvaltojen liittolaisten keskuudessa kuin Strategisten ja taktisten ydinaseiden seurantayk- SALT I -sopimus. Todellisen pariteetin synty ja sikkö (nimen merkitys on laajentunut myöhem- Neuvostoliiton SS-20-ohjusten jääminen sopimus- min). Styx on helvetin virta kreikkalaisessa myto- ten ulkopuolelle saivat Länsi-Euroopan maat logiassa. epäilemään Yhdysvaltojen kykyä ja halua suojata 1970-luvun lopulla Matinessa tutkittiin ydin- niiden asemaa omalla atomiaseellaan. sodan välineitä, ohjuksia, sukellusveneitä & radioaktiivisen laskeuman vaikutusta yhteiskun- taan.

104 STUK- YTO-TR 201

Liite 1 Matinen ydintekniikan jaoston julkaisemat tutkimukset sekä ydintekniikan tutkijaryhmän laatimat raportit

1968 1972 Anttila Veikko, Suojaus EMP:tä vastaan, TKK Arho Risto A Perturbation Solution of the Decele- Teknillisen fysiikan osasto. ration Trajectory in Ballistic Re-entry, Acta Poly- technica Scandinavica, Mechanical Engineering Anttila Veikko; Jauho Pekka, Laajenevan kineetti- Series. sen plasmapallon synnyttämä sähkömagneettinen säteily, diplomityö, TKK Teknillisen fysiikan osas- Arho Risto True Flight and Re-entry of a Missile to with High Ballistic Coefficiant. Acta Polytechnica Scandinavica, Mechanical Engineering Series. Anttila Veikko; Jauho Pekka, EMP:tä koskeva loppuraportti, TKK Teknillisen fysiikan osasto. Haapakoski P, Suurteholaserit ja lasereilla tehtä- vä fuusiotutkimus, erikoisupseeritutkielma, Mati- 1969 ne ydintekniikan jaosto. Rastas Ami, Alustava tutkimus torjuntaohjusten vaikutuksista Suomessa, Pääesikunnan suojelu- Jauho Pekka, Ydintekniikan tutkijaryhmän tutki- toimisto. musohjelma -nimistä tutkimusprojektia koskeva määräaikaisraportti, Matine ydintekniikan jaos- 1971 to. Vuori Seppo, Ydinräjähdyksen aiheuttama ioni- saatiotiheys ilmakehässä. Diplomityö TKK:n tek- Laaksonen Jukka, Paljaan pallon kasvutekijästä, nillisen fysiikan osastolle. Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutki- musryhmä. Laaksonen Jukka, Kalli H, Jauho Pekka, Ilmassa tapahtuvan fissioräjähdyksen synnyttämän neut- Laaksonen Jukka, Paljaan pallon aikavakiosta. ronivuon laskemisesta. Report TKK-P-020 Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutki- musryhmä. Laaksonen Jukka, Neutronien diffuusio ilmake- hässä, Matine ydintekniikan jaosto. Laaksonen Jukka, Fissiomyrkkyjen vaikutus paljaan ydinpolttoaineen palamaan, Matine ydintek- Arho Risto,. A Derivation of the Lagrange’s Plane- niikan jaosto, ydintekniikan tutkimusryhmä. tary Equations Governing the Rotation of the Or- bital Plane, Ann. Acad. Sc. Fenn, Physics 303. Laaksonen Jukka, Ydinräjähdyksissä muodostu- vat radioaktiiviset isotoopit ja niiden aiheuttama Arho Risto, Re-entryvaihe, Matine ydintekniikan säteily, Matine ydintekniikan jaosto, ydinteknii- jaosto. kan tutkimusryhmä.

Arho Risto, Re-entry = paluu ilmakehään, selvitys, Laaksonen Jukka, Kiinteästä fuusiokelpoisesta ai- Matine ydintekniikan jaosto. neesta muodostetun plasman lämmittäminen la- sersäteellä, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkimusryhmä.

105 STUK- YTO-TR 201 MATINEN TUTKIMUKSET JA RAPORTIT

Laaksonen Jukka, Fuusioenergian tuotto vapaasti Virtamo Jorma; Laaksonen Jukka, Ydinpolttoai- laajenevassa 2-lämpotila-DT-plasmassa, homogee- nepallon imploosiovaiheen kehittyminen, Matine niseen tiheys- ja lämpötilajakautumaan perustu- ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. vat yhtälöt. Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. 1973 EMP-työryhmä, EMP ja suojautuminen sitä vas- Ruokola Esko, Elektronisten laitteistojen käyttäy- taan, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelu- tyminen voimakkaan gammasäteilyn alaisena, kunta, raporttisarja 1/A/73. Matine ydintekniikan jaosto. Laaksonen Jukka, Ydinräjähdyksen aiheuttamat Virtamo Jorma, Selvitys Matinen ydintekniikan tutkahäiriöt, Maanpuolustuksen tieteellinen neu- jaoston tutkijaryhmän toiminnasta 1.5. – vottelukunta, raporttisarja 6/A/73. 12.9.1972, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Laaksonen Jukka, Deuterium-tritium-fuusion vai- kutusalojen Maxwell-keskiarvoista, Matine ydin- Virtamo Jorma, Laajenevan, energiaa kehittävän tekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. pallon hydrodynamiikasta, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Laaksonen Jukka, Mahdollisuudesta rakentaa fuusioräjähde ilman fissiosytytintä, Maanpuolus- Virtamo Jorma, Tiivistelmä von Neumannin rat- tuksen tieteellinen neuvottelukunta, raporttisarja kaisusta voimakkaan pisteräjähdyksen synnyttä- 4/B/73. mälle shokkiaallolle, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Laaksonen Jukka, Alfa-hiukkasten jarruuntuminen plasmassa, Matine ydintekniikan jaosto, ydin- Virtamo Jorma, Eräitä transport-laskuissa esiin- tekniikan tutkijaryhmä. tyviä integraaleja, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Laaksonen Jukka, Kolme alfojen hidastumiseen liittyvää geometrista tehtävää. Matine ydinteknii- Virtamo Jorma, Transport-yhtälön ominaisarvot, kan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutki- jaryhmä. Laaksonen Jukka, Yksinkertaistettu malli lasersä- teen anomaaliselle absorptiolle plasmassa, Matine Virtamo Jorma, Räjähdysdynamiikan elementaa- ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. rinen kuvaus, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Laaksonen Jukka, Fuusioenergian tuotto vapaasti laajenevassa 2-lämpötila-DT-plasmassa, homogee- Virtamo Jorma, Paljaan polttoaineen palama, Ma- niseen tiheys- ja lämpötilajakautumaan perustu- tine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkija- via laskelmia, Matine ydintekniikan jaosto, ydin- ryhmä. tekniikan tutkijaryhmä.

Virtamo Jorma, Jarrutussäteilyn kaavoja, Matine Laaksonen Jukka, Tasossa etenevän ja kiinteässä ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. pisteessä yhtyvän shokkirintamajoukon synnyttä- minen, Matine ydintekniikan jaosto, ydinteknii- Virtamo Jorma; Laaksonen Jukka, Fissioituvan kan tutkijaryhmä. pallomaisen systeemin dynaaminen kehitys, Mati- ne ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryh- Laaksonen Jukka, Matkakertomus Jukka Laakso- mä. sen konferenssimatkasta Englantiin, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä.

106 MATINEN TUTKIMUKSET JA RAPORTIT STUK- YTO-TR 201

Tiitta A, Halkeamiskelpoisen aineen jakaantumi- Virtamo Jorma; Laaksonen Jukka, Pu240-pitoi- nen maailmassa, Matine ydintekniikan jaosto. suuden vaikutus fissioituvan plutoniumpallon dy- namiikkaan, Matine ydintekniikan jaosto, ydin- Virtamo Jorma, Pisteräjähdyksen synnyttämä ter- tekniikan tutkijaryhmä. minen säteilyrintama, Matine ydintekniikan jaos- to, ydintekniikan tutkijaryhmä. Virtamo Jorma; Sihto Matti, Lähialueen EMP, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, Virtamo Jorma, Fissioituvan pallon dynamiikas- raporttisarja 5/A/73. ta, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. 1974 Myllyniemi Pentti et. al, Ydinräjähdyksen aiheut- Virtamo Jorma, Kaksihiukkastörmäysten kinema- tamien tappioiden laskeminen, Matine ydinteknii- tiikkaa, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan jaosto. kan tutkijaryhmä. Virtamo Jorma, Taktiset ydinaseet. Ydinasesemi- Virtamo Jorma, Alfojen jarruuntuminen, erratum, naarissa 22.5.1974 pidetty esitelmä. Matine ydin- Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutki- tekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. jaryhmä. 1975 Virtamo Jorma, Korkearäjähdyksen EMP_n laske- Karttunen Seppo, Uraanin väkevöimismenetel- minen retardoitujen potentiaalien avulla, Maan- mät, Matine ydintekniikan jaosto. puolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, raporttisarja 1/B/74. Lautkaski Reino; Virtamo Jorma, Development of a self-consistent high-altitude EMP code. Acta Po- Virtamo Jorma, Ydinenergian rauhanomainen lytechnica Scandinavica, Ph 110. käyttö ja ydinaseiden leviäminen, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Tirri E, Ydinräjähdyksen optiset ja akustiset vaikutukset, Matine ydintekniikan jaosto. Virtamo Jorma, Matkakertomus tekn. lis. Jorma Virtamon vierailusta FOA 4:ään 21.– 22.3.1973. Virtamo Jorma, Ydinaseet, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, raporttisarja 1/B/75. Virtamo Jorma, Matkaraportti tekn. lis. Jorma Vir- tamon osallistumisesta konferenssiin ”Sixth Euro- 1976 pean Conference on Controlled Fusion and Plasma Kämäräinen J, Monikärkiohjukset, Matine ydin- Physics” Moskovassa, Matine ydintekniikan jaos- tekniikan jaosto. to, ydintekniikan tutkijaryhmä. Rantanen Esko¸ Ydinkoekieltojen valvontamene- Virtamo Jorma, Matkakertomus tekn. lis. Jorma telmät, Matine ydintekniikan jaosto. Virtamon vierailusta Ranskaan. Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Virtamo Jorma, Ydinräjähdyksen vaikutukset, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, Virtamo Jorma; Laaksonen Jukka, Plasman läm- raporttisarja 1/A/76. mittäminen II, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Virtamo Jorma, Ydinräjäytysten rauhanomainen käyttö, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvotte- Virtamo Jorma; Laaksonen Jukka, Lähialueen lukunta, raporttisarja 2/A/76. EMP:n kyllästysarvo, Matine ydintekniikan jaos- to, ydintekniikan tutkijaryhmä. Virtamo Jorma, Raskaan aineen tilan yhtälö, Ma- tine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkija- ryhmä.

107 STUK- YTO-TR 201 MATINEN TUTKIMUKSET JA RAPORTIT

Vuorio Matti, Imploosiovirtauksen aiheuttamasta 1978 aineen kompressiosta, Matine ydintekniikan jaos- Hirvonen J-P, 14MeV:n neutroneiden indusoima to. aktiivisuus maassa ja teräksessä, Matine ydintekniikan jaosto. 1977 Virtamo Jorma, Kaksitiheyspallon kriittisyydestä, Vuorio Matti, Voimakkaan imploosioshokin aihe- Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutki- uttamasta aineen kompressiosta, Matine ydintek- jaryhmä. niikan jaosto.

Virtamo Jorma, Neutronipommi. Matine ydintek- 1979 niikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. Vuorio Matti, Nykyisiä käsityksiä ydinpolttoaine- kierron vaikutuksesta ydinaseiden proliferatioon, Virtamo Jorma, Fuusioreaktioiden käynnistämi- Matine ydintekniikan jaosto. sestä DT-plasmassa. Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä. 1980 Vuorio Matti, Vetypommin sytyttämisen ongelma, Virtamo Jorma, Kriittisyysongelmia yksinopeus- Matine ydintekniikan jaosto. teoriassa, Matine ydintekniikan jaosto, ydintekniikan tutkijaryhmä.

108 STUK- YTO-TR 201

Lähdeluettelo

Alkuperäislähteet Julkaistut lähteet

Arkistolähteet Virallisjulkaisut

Ulkoasiainministeriön Arkisto (UMA), Sanoma- ja aikakauslehdet Helsinki Teknillinen aikakauslehti 16/1955 Valtioneuvoston Arkisto (VNA), Helsinki Tiede ja Ase 33/1975 Atomienergianeuvottelukunnan kokoelma Ulkopolitiikka 3/1973, 1/1974, 4/2002 Erkki Laurilan kokoelma Ydin 6/1973, 7/1973, 8/1973, 3/1974, 4–5/1974 Kauppa- ja teollisuusministeriön ydinenergiatoi- miston käsiarkisto, teollisuusneuvos Jussi Manni- Audiovisuaaliset julkaisut sen kirjoittajan käyttöön luovuttamat julkaisut ja asiakirjat. Muut lähteet

Suomen atomiteknillisen Seuran toimintakerto- Sanoma- ja aikakauslehdet mukset 1967–1973 Kouvolan Sanomat 4.3.2002. Suomi ja ydinaseet, akateemikko Pekka Jauhon kolumni, Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö, Orimattila Helsingin Sanomat 20.10.2002. SDP:n tie vei Kek- Urho Kekkosen arkisto kosen liivintaskuun, professori Seppo Hentilän arvio Lasse Lehtisen väitöskirjasta. Presidentti Kekkosen vuosikirjat Kirjallisuutta ja artikkeleita Presidentti Kekkosen kokoelma Agrell Wilhelm, Svenska förintelsevapen. Utveck- ling av kemiska och nukleära stridsmedel 1928– Puolustusministeriö, Helsinki: 1970, Historiska Media, Lund 2002.

Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan Anttila Markku; Forss Stefan, Nuclear Arms Cont- (Matine) arkisto rol, Disarmament and Non-Proliferation. Treaties Agreement and Regimes. Presentation by Markku Säteilyturvakeskuksen arkisto, Helsinki Anttila at VTT STYX-Seminaari , Helsinki 28. elokuuta 2002. Pääjohtaja Jukka Laaksosen kokoelma Atomienergia ja Suomi. Atomenergin i Finland 1945–1962. Atomienergianeuvottelukunta, Valtio- neuvoston kirjapaino, Helsinki 1962.

109 STUK- YTO-TR 201 LÄHDELUETTELO

Barnaby Frank, The Nuclear Age. SIPRI, Stock- Hecht Gabrielle, The Radiance of France. Nuclear holm International Peace Research Institute, Power and the National Identity after World War Stockholm 1975. II. The MIT Press, Cambridge 1998.

Berghahn Volker R, America and the Intellectual Held David, Democracy and the Global Order. Cold Wars in Europe. Princeton University Press, From the Modern State to Cosmopolitan Gover- Princeton 2001. nance, Polity Press, Cambridge 1995.

Blomstedt Yrjö; Klinge Matti (toim.), J.K. Paasiki- Held David et al, Global Transformations. Politics, ven päiväkirjat 1944–1956, Osa I 28.6.1944– Economics and Culture. Polity Press, Cambridge 24.4.1949, WSOY, Porvoo 1985 1999.

Blomstedt Yrjö; Klinge Matti (toim.), J.K. Paasiki- Hewlett Richard G; Holl Jack M, Atoms for Peace ven päiväkirjat 1944–1956. Osa II 25.4.1949- and War 1953–1961. Eisenhower and the Atomic 10.4.1956, WSOY, Porvoo 1986 Energy Commission. University of California Press, Los Angeles 1989. Crowe Simon; Ginifer Jeremy, Nuclear Non-Proli- feration: A Brief History 1945–1970. An article in Hentilä Seppo; Jussila Osmo; Nevakivi Jukka; Howlett Darryl; Simpson John (edit.) Nuclear Pro- Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY, liferation: A Reference Handbook, Essex 1992. Helsinki 1995. van Dassen Lars, Finland and Nuclear Non-Proli- Hiltunen Jukka (päätoimittaja), Radiokemia Suo- feration: The Evolution and the Cultivation of a messa. Opetuksen, tutkimuksen ja sovellusten ke- Norm. SKI Report 98:15, Stockholm 1998. hittyminen. Yliopistopaino, Helsinki 1985. van Dassen Lars, Sweden and the Making of Hirvonen Harri, Tiede isänmaan palveluksessa. Nuclear Non-Proliferation: From Indecision to As- Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta sertiveness. SKI Report 98:16, Stockholm 1998. 1961–2001, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, Helsinki 2001. Eskelinen Anne (toim.), Ydinsulku – valtapolitiikkaa ja proliferaation hallintaa. Yleisen valtio-opin Holloway David, Stalin and the Bomb. The Soviet laitos, Helsingin yliopiston 1995. Union and Atomic Energy 1939–1956. New Haven & London, Yale University Press 1994. Etelämäki Antti, Hiroshimasta viidenteen tasavaltaan – atomipommi Ranskan ulkopolitiikassa Hyvärinen Risto, Virkamiehiä, viekkautta ja va- 1945–1958. Poliittisen historian pro gradu -tut- koilua. Otava, Helsinki 2000. kielma, Helsingin yliopisto 1995. Jauho Pekka, Ensiksi kielsin konditionaalin. Ter- Feinberg J.G., The Atom Story. The Story of the ra Cognita, Helsinki 1999. Atom and the Human Race. Philosophical Library, New York 1953. Jakobson Max, Pelon ja toivon aika. 20. vuosisadan tilinpäätös II. Otava, Helsinki 2001. Gustafsson Paul, Ritarikadun renki. Kirjayhtymä, Helsinki 1999. Jonter Thomas, Nuclear Weapons Research in Swe- den. The Co-operation between Civilian and Mili- Halliday Fred, Rethinking International Relations, tary Research 1947–1972. SKI Report 02:18, Macmillan Press, London 1994. Stockholm 2002.

110 LÄHDELUETTELO STUK- YTO-TR 201

Jonter Thomas, Sweden and the Bomb. The Swe- Laurila Erkki, Muistinvaraisia tarinoita. Otava, dish Plans to Acquire Nuclear Weapons 1945– Helsinki1982. 1972. SKI Report 01:33, Stockholm 2001. Lehtinen Lasse, Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. Kaukonen Väinö, Kaksi vuosikymmentä tieteellis- SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981. teknistä yhteistoimintaa Suomen ja Neuvostolii- WSOY, Helsinki 2002. ton välillä, Helsinki 1975. Lindroos Anja, Ydinsulkujärjestelmä ja Euratom. Kissinger Henry, Years of Renewal. The Conclu- (Nuclear Non-Prolifeation and Euratom). Rese- ding Volume of His Memoirs. arch Project for the Finnish Ministry of Trade and Industry, Helsinki 1997. Kissinger Henry, Diplomacy. Touchstone, New York 1994. Mannerheim Carl Gustav Emil, Suomen marsalkan muistelmat: G. Mannerheimin muistelmien I– Kokonaistutkimus alueellisesta aseistariisunnas- II kansanpainos. Otava, Helsinki 1993. ta. Ulkopoliittisen instituutin julkaisuja, Helsinki 1981. Michelsen Karl-Erik, Valtio. Teknologia. Tutkimus. VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän kehitys. Korhonen Keijo, Ydinaseettomat vyöhykkeet maa- VTT, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Espoo ilmanpolitiikassa. Tammi, Helsinki 1966. 1993.

Kolbe Laura, Eliitti, traditio, murros. Helsingin Miekkavaara Kari, Ydinaseen varjosta liekehtiväl- yliopiston ylioppilaskunta 1960–1990. Helsingin le taistelukentälle. Suomen puolustusvoimien suh- yliopiston ylioppilaskunnan historia 6. Otava, Hel- tautuminen joukkotuhoaseisiin ja varautuminen sinki 1996. niiden uhkaan toisen maailmansodan päättymi- sestä 1970-luvun alkuun. Lisensiaatintutkielma, Korhonen Keijo, Pohjolan ydinaseettomuus – 25 Turun yliopisto, Historian laitos, Turku 1999. vuotta Urho Kekkosen aloitteesta. UKK perinneyh- distyksen vuosikirja I, s. 26–32. Toim. Repo Eino Mitrovich Gregory, Undermining the Kremlin. S., Helsinki 1989. America’s Strategy to Subvert the Soviet Bloc 1947–1956. Cornell University Press, Cornell Korhonen Keijo (toim.), Urho Kekkonen. Rauhan- 2000. poliitikko. Otava, Helsinki 1975. Müller Harald, European Nuclear Non-Prolifera- Kuisma Markku, Kylmä sota, kuuma öljy. Neste, tion after the NPT extension: Achievements, Short- Suomi ja Kaksi Eurooppaa. (Cold War, Hot Oil. comings and Needs – Europe and the Challenge of National Oil Company Neste, Finland and the di- Proliferation. Paris 1996. vided Europe) WSOY, Porvoo 1997. Möttölä Kari (toim.), Nuclear Weapons and Nort- Kragh Helge, Kvanttisukupolvet. 1900-luvun fysii- hern Europe – Problems and Prospects of Arms kan historia. (Kimmo Pietiläinen, suom.) Terra Control. Ulkopoliittisen instituutin julkaisuja, Cognita, Helsinki 2002. Helsinki 1983.

Laurila Erkki, Atomienergian tekniikkaa ja poli- Nevakivi Jukka, Zhdanov Suomessa. Miksi meitä tiikkaa. Otava, Helsinki 1967. ei neuvostoliittolaistettu?Otava, Helsinki 1997.

Laurila Erkki, Ydinenergiapolitiikan harhailut. Nevakivi Jukka, Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Otava, Helsinki 1977. Suomi suomettui? Otava, Helsinki 1996.

111 STUK- YTO-TR 201 LÄHDELUETTELO

Nevakivi Jukka (toim.) Finnish–Soviet Relations Suomi Juhani, Taistelu puolueettomuudesta. Urho 1944–1948. Department of Political History, Uni- Kekkonen 1968–1972. Otava, Helsinki 1996. versity of Helsinki 1994. Suomi Juhani, Liennytyksen akanvirrassa. Urho Paloheimo Marja, Atomivoimaa – idästä vai län- Kekkonen 1972–1976. Otava, Helsinki 1998. nestä? Suomen ensimmäisen ydinvoimalan hankinta poliittisena kysymyksenä 1965–1969. Poliit- Tommila Päiviö ja Tiitta Allan (toim.), Suomen tisen historian pro gradu -tutkielma, Helsingin tieteen historia 4. Tieteen ja tutkimuksen historia yliopisto 2000. 1880-luvulta lähtien. WSOY, Helsinki 2002.

Pastinen Ilkka, Yläkerran ylhäisyys. Otava, Hel- Tuominen Marja, ”Me kaikki ollaan sotilaitten sinki 1994. lapsia.” Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa. Otava, Helsinki 1991. Pastinen Ilkka, Diiva ja diplomaatti. Neljä vuosi- kymmentä ulkoasiainhallinnossa. Otava, Helsinki Tynkkynen Vesa, Hyökkäyksestä puolustukseen. 1996 Taktiikan kehittymisen ensimmäiset vuosikymmenet Suomessa, Maanpuolustuskorkeakoulu, Hel- Rentola Kimmo, Niin kylmää että polttaa. Kom- sinki 1996. munistit, Kekkonen and Kreml. Otava, Helsinki 1997. Vesa Unto, The Nordic Nuclear Weapons-Free Zone: Purposes, Problems and Prospects, Tampere Silén Åke, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvot- Peace Research Institute (TAPRI), Occasional Pa- telukunta 1.10.1961–15.6.1970, Maanpuolustuk- pers no 21, 1982. sen tieteellisen neuvottelukunnan julkaisuja, Hel- sinki 1971. Visuri Pekka, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan: Puolustusperiaatteiden kehitys läntisessä Simpson John, Nuclear Arms Control and an Ex- Keski-Euroopassa ja Suomessa vuosina 1945– tended Non-Proliferation Regime. An article in 1985. Otava, Helsinki 1989. SIPRI Yearbook 1994: World Armaments and Disarmaments, Stockholm 1994. Visuri Pekka, Puolustusvoimat kylmässä sodassa: Suomen puolustuspolitiikka vuosina 1945–1961. Sunell Milka, Miten Suomen yksityinen metsäteol- WSOY, Helsinki 1994. lisuus hankki länsimaisen ydinvoimalan. Tutki- mus taloudellisesta ja poliittisesta vallankäytöstä Viitasalo Mikko, Maanpuolustuksen tieteellisen 1970-luvulla. Poliittisen historian pro gradu -tut- neuvottelukunnan osuus suomalaisessa puolustus- kielma, Helsingin yliopisto 2001. tutkimuksessa. Artikkeli Tiede ja Ase -lehdessä 33/1975. Suomi Juhani, Vonkamies. Urho Kekkonen 1944– 1950. Otava, Helsinki 1988. Väyrynen Raimo, Sotilaallinen tutkimus. Artikke- li teoksessa Bruun Kettil; Eskola Katatrina, Vii- Suomi Juhani, Kuningastie. Urho Kekkonen 1950– kari Matti (toim.) Tiedepolitiikka ja tutkijan vas- 1956. Otava, Helsinki 1990. tuu. Tammi, Helsinki 1975.

Suomi Juhani, Kriisien aika. Urho Kekkonen Väyrynen Raimo, Ydinaseet ja suurvaltapolitiik- 1956–1962.Otava, Helsinki 1992. ka. Tammi, Helsinki 1982.

Suomi Juhani, Presidentti. Urho Kekkonen 1962– 1968. Otava, Helsinki 1994.

112 LÄHDELUETTELO STUK- YTO-TR 201

Väyrynen Raimo, Kernevåben og Finlands uden- Apulaisprofessori Thomas Jonterin haastattelu rikspolitik. (Ydinaseet ja Suomen ulkopolitiikka) 15.9.2002 ja 17.10.2002. Muistiinpanot tekijän Artikkeli teoksessa Heurlin Bertel (toim.) Kerne- hallussa. våbenpolitik i Norden (Ydinasepolitiikka Pohjois- maissa), Kööpenhamina 1983. Pääjohtaja Jukka Laaksosen haastattelu 30.1.2003. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän Weinberg Alvin; Alonso Marcelo; Barkenbus Jack hallussa. N (edited), The Nuclear Connection. A Reassess- ment of Nuclear Power and Nuclear Proliferation. Teollisuusneuvos Jussi Mannisen haastattelu Paragon House, New York 1985. 3.7.2003. Muistiinpanot tekijän hallussa.

Muut julkaisut Akateemikko Jorma K. Miettisen haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän Suomen Atomiteknillisen seuran (ATS) jäsenluet- hallussa. telo 15.3.1995. Teollisuusneuvos Ilkka Mäkipentin haastattelu Ydinvoimalaistoksen polttoainekiertoon liittyvän 9.10.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa. tutkimuksen tarve Suomessa, Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen nimeämän työryhmän mie- Suurlähettiläs Ilkka Pastisen haastattelu tintö 1975–04–30. 11.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa. Ehdotus voimametallien etsinnän tehostamiseksi ja hyväksikäytön edistämiseksi vuosina 1975– STUK:n erityisasiantuntija Juha Rautjärven 1985, Atomienergianeuvottelukunnan uraanijaos- haastattelu 17.10.2002. Muistiinpanot tekijän to, Helsinki 1975 hallussa.

Haastattelut Professori Jorma Virtamon haastattelu 17.12.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän Johtaja Stefan Forssin haastattelu sähköpostit- hallussa. se 2.10.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa. Professori Antti Vuorisen haastattelu Vuorineuvos Jaakko Ihamuotilan haastattelu 13.12.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa. 3.2.2003. Muistiinpanot tekijän hallussa. Pääsihteeri Matti Vuorion haastattelu 1.11.2002 Akateemikko Pekka Jauhon haastattelu ja 15.11.2002. Muistiinpanot tekijän hallussa. 10.10.2002. Ääninauha ja muistiinpanot tekijän hallussa.

113 THE HISTORY OF FINNISH NUCLEAR NON-PROLIFERATION POLICY DURING THE COLD WAR What did the Finns know about nuclear weapons?

Arno Ahosniemi Department of Social Science History / Political History University of Helsinki, Finland. STUK- YTO-TR 201 ENGLISH SUMMARY

Contents

1FEW BACKGROUND WORDS E-3

2NUCLEAR NON-PROLIFERATION POLICY AND NUCLEAR TECHNOLOGY RESEARCH IN FINLAND 1945–1975 E-4

3EASING THE PRESSURE OF SOVIET UNION AND APPROACHING WEST E-6

4NUCLEAR NON-PROLIFERATION POLICY AND NUCLEAR RESEARCH IN THE 1950S E-8

5NUCLEAR WEAPONS THREAT, NUCLEAR RESEARCH AND THE CRITICISM TOWARDS THE RESEARCH 1961–1975 E-10

6SOME SELECTED SOURCES AND LITERATURE FOR FURTHER READING E-12

E-2 ENGLISH SUMMARY STUK- YTO-TR 201

1 Few background words

This article is a summary of the Finnish historical entific knowledge is meant by knowing something survey during the Cold War.i In the article, I try to about nuclear weapons. Basically, the Finnish na- show how the Finnish Nuclear Non-Proliferation tional based survey of nuclear non-proliferation Policy during the Cold War is linked to the broader policy attempted to investigate issues like the kind context of the Finnish foreign and security policy. of research concerning Nuclear Technology in gen- In the research report I have focused on several eral, Nuclear weapons, and Nuclear weapon poli- questions. One of the most important is the follow- cies of super powers in Finland during the Cold ing: What did the Finns know about nuclear weap- War era. ons during the Cold War? And in this context sci-

i The Finnish historical survey of non-proliferation policy of nuclear weapons, national nuclear research and Finnish plans to establish own nuclear fuel production cover the period 1945–1975. The Finnish report has the title: Jotta Suomessa voitaisiin huoletta kulkea. Ydinaseiden ja ydinpolttoainekysymyksen seuranta Suomessa kylmän sodan aikana. The research has been completed at the University of Helsinki (Department of Social Science History/Political History) The particular project was done under the supervision of Professor of political history Pauli Kettunen. The project was funded by the Finnish Ministry of Trade and Industry. The Finnish Nuclear and Radiation Safety Authority (STUK) had the original idea of launching the research project. The research was completed in May 2003, and the final research report is published as STUK-YTO-TR 201 in March 2004.

E-3 STUK- YTO-TR 201 ENGLISH SUMMARY

2 Nuclear non-proliferation policy and nuclear technology research in Finland 1945–1975

It is clear that nuclear bombs dropped by the U.S. land, did not want to place the development of on Hiroshima and Nagasaki in summer 1945 revo- their atomic energy and military research into the lutionised international security. The nuclear arms hands of foreign states. The development in Fin- race started between the United States and the land is described later on. Soviet Union soon after Second World War, when However, one consequence of the Atoms for the latter achieved the status of the nuclear weap- Peace initiative was the establishment of the In- on state in 1949. While most countries in the world ternational Atomic Energy Agency (IAEA) in 1957. watched these developments, some other countries The aim of the IAEA was to control the prolifera- – including Sweden – established nuclear weapons tion of nuclear weapons, components of nuclear programmes of their own. The United Kingdom devices and other nuclear material. Despite the achieved the nuclear weapons state status in 1952. “The First Détente” – era in the superpower rela- Nuclear weapons became the symbol of the whole tions after the death of Soviet leader Josef Stalin Cold War era and the horror picture of the total in 1953 – the negotiations and discussions regard- destruction. ing nuclear disarmament and arms control contin- It is no wonder that the proliferation of nuclear ued to be unsuccessful in the 1950s. This decade is materials and nuclear weapons have been placed particularly interesting from the point of view of under control with the wider proliferation of nu- our research about the Finnish Nuclear Non- clear materials and weapons for peaceful, com- Proliferation policy. The shaping of the Finnish mercial and military purposes after the Second domestic and foreign policy was still going on after World War. In the first place, nuclear disarmament the difficult years after the Second World War. At was put on the agenda of United Nations and the this point most of the foreign countries were not UN Atomic Energy Commission was established. very clear about which side of the iron curtain It soon became clear that the goal of the UNAEC Finland stood. When the Finnish status in the was unattainable. As mentioned above, the Soviet world politics was not very clear, the Finnish Union in 1949 and United Kingdom in 1952 could political leadership had to be very cautious about achieve the status of the nuclear weapon state on developments in the superpower relations. They their own. In general, the beginning of 1950s’ was had to be extremely sensitive to what was going very problematic decade what it comes to nuclear on in the Soviet Union. The memories of the war non-proliferation. In the end of 1953, the United and the so-called years of danger (1945–1948) States decided to start using co-operation as a were still very clear.ii nuclear non-proliferation tool. The “Atoms for Everything written above has very much to do Peace” initiative of President Eisenhower offered with the Finnish nuclear non-proliferation policy. assistance for peaceful use of nuclear energy to One of the most important questions concerning those countries willing to accept international this period of time is: Why did not the Finns control of their nuclear activities. But the question explore the possibilities to acquire nuclear weap- is not that simple. Many countries, including Fin- ons even if the Swedes and many other countries

ii For further readings on the Finnish politics and Nuclear Non-Proliferation Policy after the WW II, see van Dassen Lars (1998); Nevakivi Jukka (1996 & 1997); Rentola Kimmo (1997); Suomi Juhani (1988 & 1990).

E-4 ENGLISH SUMMARY STUK- YTO-TR 201 did so? There are many explanations to the policy whole society needed more energy after the war that the Finnish government chose in the end of and also the Finns were interested in developing 1940s and 1950s. First reason is the fact that the nuclear power plants. In the mid-1950s, the Acad- Finns were on the losing side of the WW II. The emy of Finland initiated the establishment of a administrative commission of the allied states Finnish “Atom Energy Committee”. One of the (basically the Soviet Union) was established in pioneers of technical physics and an academician, Finland in 1944, and it stayed in the country until Professor Pekka Jauho, has stated that in the 1947. The economic situation was very bad in framework of Atom Energy Committee, the Finns Finland immediately after the war; and even if the had to think what the nuclear weapons meant for Finns would have wanted to establish a nuclear the country. To quote Jauho; “One of my greatest weapon programme they lacked the resources. The concern was that if our knowledge about nuclear Soviet intelligence service would have discovered weapons was inadequate, it might have led to an such a programme. The third reason is lack of situation that the pressure of giving us foreign scientific knowledge. There was no such expertise expertise would have grown.”iii in Finland in the physics and chemistry and the There is no doubt that Jauho means mostly a most distinguished Finnish scientists were in mili- threat of Soviet expertise flowing to Finland. In tary service during the war. Furthermore, after this particular statement, Pekka Jauho crystallis- the war the Finnish research institutions had no es the Finnish perception about nuclear issues interest to study nuclear matters. However, the after the war. The Finns wanted to get as much most important reason for the Finnish policy was knowledge about nuclear weapons as possible that Finland signed the Paris Peace Treaty in themselves and they also wanted to establish nu- 1947. The treaty denied all research, development, clear energy for peaceful use. He further stated; possession etc. of nuclear weapon material and “In the Finnish point of view it was very impor- devices in Finland. The Paris Peace Treaty was tant to prevent foreign experts coming to our one of the most important guidelines of the Finn- countries by assuring sufficient knowledge about ish policy. Another important treaty was the Mu- nuclear weapons”, Jauho states.iv This philosophy tual Pact for Friendship and Co-operation (MPFC) of trying to get as much knowledge as possible was that was signed by Finland and Soviet Union in very crucial from the beginning of 1960s till the Moscow in 1948. The MPFC became the solid base end of the Cold War. In 1961, the Scientific Com- of the Finnish neutrality policy during the cold mittee for National Defence (Matine) was estab- war. Establishing a nuclear weapon programme lished. The committee co-ordinated also the nucle- would not have been possible in that context. ar weapons and nuclear technology research in These two agreements shaped the Finnish se- Finland. Matine can be stated as some kind of a curity and foreign policy, in addition to the fact Finnish version of Swedish benchmark FOA, al- that there was very little knowledge about nuclear though Matine did not do any nuclear research issues in Finland after the war and in the 1950s. itself. It only co-ordinated the research and did not However, the developing Finnish industry and the have as much resources as the FOA.

iii Jauho (March 4, 2002). iv Ibid.

E-5 STUK- YTO-TR 201 ENGLISH SUMMARY

3 Easing the pressure of Soviet Union and approaching west

I agree very much with the political scientist Lars swered if we first remember that everything that van Dassen who has argued that there is very has something to do with Finnish foreign policy little that has been published on Finland’s nuclear and the Finnish nuclear non-proliferation policy non-proliferation policy and the background of it. as well after 1956 had something to do with Van Dassen has mentioned at least two reasons: president Urho Kekkonen. He was a powerful “First of all, it is primarily former or present figure for many decades until he resigned in 1981. threshold states that are the subject of country When one studies the history of Finnish nuclear studies and since Finland never counted among non-proliferation policy during the cold war, one such states, there has not been a need to investi- cannot forget the role of Kekkonen and his gate Finland in this respect. Secondly, there is a actions.vii Lars van Dassen’s study of Finnish Nu- general perception that small states matter little clear Non-Proliferation policy offers a good exam- or nothing in nuclear non-proliferation”.v And I ple. He argues that Finland entered the nuclear also agree van Dassen in his opinion that this is non-proliferation scene in 1963 when President wrong. The world consists of a few states with Kekkonen suggested a Nordic nuclear-weapons- many nuclear weapons and a vast majority of free zone (NWFZ).viii According to van Dassen, states that have foresworn nuclear armament. Kekkonen’s initiative launched a debate within “This is in itself a spectacular fact if one keeps in and among the Nordic countriesix and created a mind how scenarios made in the 1950s and 60s Finnish profile towards the Soviet Union. Obvi- projected that the number nuclear weapon holders ously, this was also the aim of Kekkonen’s policy. would grow rapidly. Even small states have con- One gets the impression that most of Finnish tributed enormously to achieve this by tabling pro- actions in the nuclear non-proliferation field had posals, co-operating on them and through the in- very much to do with the Finnish foreign policy in fluence they have had on the nuclear-weapon- general. states. There are many ways this can be done – And one must also keep in mind that Finnish just like most countries have particular reasons foreign policy has very much to do with the and objectives for doing so”.vi development of world politics in general. My hy- In the Finnish case, one of the most interesting pothesis in this research project was that the questions is: What has been the particular reason crises that occurred in the superpower relations that Finland has been so active in nuclear non- (e.g. Berlin crisis in the late 1950s, Cuban missile proliferation policy? This question can be an- crisis in 1961, Czechoslovakia crisis in 1968 etc.),

v van Dassen Lars (1998), p. III. vi ibid. vii For further reading, see Juhani Suomi biographies on Kekkonen (1988–2000). viii For more on this, see Suomi Juhani (1992). ix Meanwhile, in Sweden, the Swedish Nuclear arms programme was still going on in the first years of 1960s. SeeJonter Thomas (2001).

E-6 ENGLISH SUMMARY STUK- YTO-TR 201 and the Finnish–Soviet relations (e.g. so-called powers and later between the first and third Night frost crisis 1958, so-called Note Crisis 1961), world. This activity strengthened Finland’s posi- greatly influence the Finnish nuclear non-prolifer- tion in the UN. Some historians have argued that ation policy. The rise and fall in the cold war the Finnish activity also strengthened its neutrali- temperatures also had a lot to do with the Finnish ty and established better relations with the West. Nuclear non-proliferation policy. Those familiar Kekkonen’s NWFZ-initiative can be seen as one of with the Finnish position in world politics during the factors that made Finland an active member of the cold war know that, in many cases, the Soviets the international society. In this scenario it was tried to bring Finland into a much closer relation- more difficult for the USSR to challenge Finland’s ship with the Soviet Union. Obviously, this was neutrality. something that Kekkonen and most of the other Generally speaking, the foreign policy of Fin- Finnish politicians (excluding the communists) land had very much to do with the Soviet Union did not want. during the Cold War. Van Dassen states that the Van Dassen has interpreted that the debate on Finnish nuclear non-proliferation policy was used a Nordic NWFZ reduced the incentive for the to ease the weight of this “imposing neighbour”, to Soviets to undermine Finnish neutrality or their put it in van Dassen’s words. He further notes; desire to suggest consultations according to the “While achieving this, it was also possible to in- Finnish–Soviet Treaty of Friendship, Cooperation crease contacts with western states and remain and Mutual Assistance on military assistance in accepted as a neutral state. For Finland, the non- the case of a threat to Soviet or Finnish security. proliferation policy was one with a high degree of According to all this the Nordic NWFZ and the persistence, pragmatism and willingness to work Finnish nuclear non-proliferation policy in gener- with concrete issues that perhaps would work in al can be named as an instrument of Kekkonen’s – the long-run. And this approach continues for and naturally Finland’s – ambitions in foreign Finland even after the end of the Cold War when policy. No wonder that during the negotiations on many other states that used to be strong actors in the NPT in 1965–1968 Finland played a very non-proliferation are losing this interest.”x active role as a bridge-builder between the super-

x ibid.

E-7 STUK- YTO-TR 201 ENGLISH SUMMARY

4 Nuclear non-proliferation policy and nuclear research in the 1950s

Nuclear non-proliferation policy and nuclear re- to the author of this research report that the search was established in Finland in the 1950s. As nuclear weapon question was so sensitive topic in mentioned above the national energy commission Finland in the late-1950s that the members of the was established in 1955, a year which is a water- Energy Commission could hardly discuss it in shed. A Finnish delegation, consisting of profes- public. The Energy Commission suggested that an sors Risto Niini, Sakari Mustakallio, Pekka Jauho experimental reactor should be built in Finland. and Erkki Laurila, participated in United Nations’ On February 14, 1958, the Finnish government Atomic Conference in Geneva. The conference was established the Atomic Energy Committee that very important for the Finnish research because would take National Energy Commission’s work the members of the delegation brought back infor- further. On March 6, 1958, Professor Erkki Lauri- mation about nuclear energy. Erkki Laurila has la was nominated as the Chairman of the commit- mentioned in his memoirs that the conference was tee. Two sub-committees were formed, one for very unique because it had a very strong political scientific-technical purposes of planning research dimension, also the Soviet scientists were eager to and education concerning nuclear energy in Fin- discuss about their research and inventions. land. Another sub-committee was called sub-com- Professor Jorma K. Miettinen notes that the mittee for raw materials. Its aim was to discuss Soviet conference papers were almost as distin- nuclear fuel for the Finnish reactors. In the late guished as their U.S. counterparts. The Soviets 1950s there were a couple of very promising plans had been very advanced in their “atomic propa- to establish a uranium mine in Finland. During ganda”. The Soviets had organised an atomic con- the autumn 1958, some 3000 square metres of ference of their own in Moscow just a month uranium rock was extracted from the uranium before Geneva. Finnish delegation did not take plants. Unfortunately, further experiments showed part in that conference where the Soviet were that the uranium rock was not rich enough. Before willing to allow delegates to visit their brand new the end of 1961, it became clear that producing five megawatt experimental reactor in Obninsk raw uranium in Finland was not commercially near Moscow. The Soviets mentioned that their possible at that point. The experiments showed unit was unique in the world despite the fact that that there was lots of radioactive rock on Finnish the US had advanced equipment. Nevertheless, soil but it was not as rich as in Sweden, for the Geneva conference put an end to the era of example. However, the experiments showed that it hiding information about peaceful nuclear energy would be possible to produce fuel for reactors in – at least in some sense. Erkki Laurila has pointed Finland even if it was not very good business. out that the Russians were not the only nation in In the end of 1950s, the Soviet Union was very strong “atomic propaganda” towards Finland. The active towards Finland. It used all possible means U.S. inaugurated a library of “atomic literature” to establish a more active co-operation with Fin- for the Finnish University of Technology. land on nuclear research, much to the discomfort In 1955, the National Energy Commission was of the Finnish scientists and authorities. Professor established. Already in the incipient stages, its Markku Kuisma has mentioned that the Soviets members established a policy that developing a tried to establish a situation where Finland would nuclear weapon was out of question in Finland become dependent on Soviet Union for technology, under any circumstances. Pekka Jauho mentioned science and economy. The Soviets would have got

E-8 ENGLISH SUMMARY STUK- YTO-TR 201 more advantage in the power game of Cold War if Finnish interpretation was completely the oppo- the Finns would have chosen Soviet technology for site, that the treaty does not mean co-operation in their nuclear research reactors and laboratories. It nuclear research. would have been a great political and ideological The second milestone in Finnish nuclear re- victory for the Soviets if the Finnish nuclear search was the establishment of the research experts would have been educated in Soviet Union reactor at the Helsinki University of Technology and with Soviet technology. Finland which was (HUT/TKK) in 1962. It was the Triga-type reactor some kind of a semi-western nation would be a that was manufactured in the U.S. When selling good example for the west that Soviet technology the reactor to Finland, the U.S. demanded that the is reliable enough to used in west as well. country sign a bilateral treaty on the use and But the Russians were not alone. The Ameri- safety of the fissile material in the reactor. Howev- cans also competed in this game. For instance, the er, this issue proved extremely sensitive from the Americans organised an “atomic exhibition” in Finish foreign policy perspective and refrained Helsinki in 1955 just after the Geneva Conference. from signing the treaty with the U.S. Finland felt Professor Erkki Laurila who was also the chair- that it would have to buy another reactor from man of the National Energy Commission visited Soviet Union if they bought one reactor and its USA in autumn 1955. During his stay in the U.S. fuel from the U.S. Nevertheless, Finland was able his American colleagues asked whether Finland to buy the Triga-reactor from USA after an ar- would be willing to sign an atomic co-operation rangement that the reactor could be delivered to treaty with the U.S. The Americans tried to use Finland via the IAEA. Basically, the Americans the same logic for the Finns as they did with the sold the reactor to Finns but the IAEA was some Swedes. The Americans were in active co-opera- kind of a neutral actor between Finland and the tion with Sweden in nuclear technology in the late U.S. 1950s as Thomas Jonter and Wilhelm Agrell have The super power politics was also involved in written. Triga’s fuel units. When Finland bought uranium In August 1955, the Soviet ambassador, Lebe- fuel for Triga from the U.S., they had to import dev, asked Prime Minister Urho Kekkonen if the some fuel (so called spike-elements) to some other Finnish government would start negotiations with low-critical reactor at HUT. The decision to buy Soviet Union about nuclear research. As part of these spike-elements from the Soviet Union was the Finnish foreign policy, Finland had signed a made during the Erkki Laurila delegation’s visit mutual treaty of scientific-technical co-operation to Soviet Union in autumn 1961. Since the deci- with the Soviet Union in 1955. The Soviet Union sion to buy fuel from the U.S. was already made, had similar treaties with about a dozen other Finland had buy spike-elements from the Soviet socialist states. The treaty with Finland was the Union. They had to keep up the balance and first that the Soviet Union had signed with a adhere to Finland’s policy of neutralism. The re- country that did not belong to the Soviet or social- tired general director of STUK, professor Antti ist block. However, the treaty did not automatical- Vuorinen, in an interview with the author that the ly include co-operation in nuclear research. The key to the whole issue was to import part of the Soviet interpretation was that the treaty also fuel from the East and part from the West. covered co-operation in nuclear research. The

E-9 STUK- YTO-TR 201 ENGLISH SUMMARY

5 Nuclear weapons threat, nuclear research and the criticism towards the research 1961–1975

The optimistic spirit of Geneva vanished within three motives behind this. First, there was the few years by the end of 1950s and the beginning of Pact for Friendship, Mutual Assistance and Co- 1960s. The cold war also influenced Finnish policy operation signed in 1948. It was clearly written in as evidenced in the so-called Night Frost crisis the pact that if any enemy (most likely Germany during 1958–59 and the Note Crisis in autumn from the Soviet point of view) threaten Finland or 1961. The situation turned became more difficult the Soviet Union from the Finnish soil, the Soviet because the disarmament negotiations were inter- Union would “assist” Finland by sending troops or rupted after November 1957 when Soviet Union by extending some other military help. But if withdrew from the UN Disarmament Committee. Finland possessed the knowledge of nuclear weap- The Soviet Union also started a new series of nu- ons, then there would be no reason for Soviet clear tests. assistance. This was the first and probably the The Finns established a new doctrine in na- most important motive. The second motive was tional defence policy. One of the first experts in that if Soviet Union’s enemies (most probably analysing super powers’ nuclear war doctrines Nato) would attack Soviet Union by using nuclear was a military officer and later diplomat, Dr. Risto weapons, there was a threat that a missile would Hyvärinen, who had studied at the nuclear de- accidentally land on Finnish soil. In such a situa- partment of French Military Academy in the early tion the Finns needed to possess as much knowl- 1960s. Hyvärinen wrote several reports to the edge about nuclear weapons and radiation as highest staff of the Finnish Army. One of the possible to deal with the missile that either landed Hyvärinen’s reasoning was that a total nuclear or detonated on Finnish soil. The third motive was warfare was possible. “We would be optimistic if also quite obvious. As van Dassen and many we thought that a new war would be convention- others have pointed out, Finland was a very active al”, he wrote. Hyvärinen’s opinions had a great player between the super powers in the nuclear influence on the Finnish army. The Soviet nuclear disarmament negotiations from 1963 onwards, and tests on the Novaja Zemlja island in the Arctic Sea throughout the cold war. The Finnish administra- also heightened Finnish awareness of a nuclear tion, politicians, diplomats and many other people threat. involved in the negotiations and shaping of Finn- It became clear at this that Finland had very ish foreign policy found it very useful to have as little scientific knowledge about nuclear weapons, much information about nuclear weapons as possi- radiation and their effects. At the same time, the ble. re-organisation of the Finnish military adminis- Throughout the 1960s Matine also carried out tration underway and the government decided to some kind of research concerning nuclear weap- establish a Scientific Committee for Military Re- ons. The committee designed a system to carry out search (MATINE). Since its establishment the role scientific research in Finland during a crisis. Al- of Matine has been very crucial in co-ordinating though Matine itself did not conduct any research, Finnish military-orientated nuclear research. Fin- it nevertheless acted as a co-ordinating organ. land did not want to establish a nuclear weapon Throughout the 1960s, the Committee’s problem programme of its own but wanted to study and was lack of resources. In the beginning of 1970s acquire knowledge about the weapons. There were Matine’s research became more intensive as Pro-

E-10 ENGLISH SUMMARY STUK- YTO-TR 201 fessor Jorma K. Miettinen managed to get more ish foreign policy for peace on earth, within the resources for the committee from the Finnish framework of United Nations. government. In the early 1970s, there were several research In the beginning of 1970s, the Left radicalism projects carried out in Matine. In 1971 and 1972 in the Finnish universities caused some problems researchers studied nuclear radiation and explo- for military research. Several peace activists criti- sions using mathematical models. In 1971, the cised the nuclear and other defence research that researchers Arho, Vuori and Laaksonen, studied was going on in Finland. The Minister of Educa- the re-entry of a ballistic missile and so-called tion, Ulf Sundqvist (member of social democrats) radar black out caused by powerful nuclear explo- replied to the activists that military research was sion. In its meeting in summer 1971, Matine very useful for Finland which was active in disar- decided to establish a programme that studied the mament negotiations. From Sundqvist’s point of so-called electro magnetic pulse (EMP) caused by view – and also from the point of view of President nuclear explosion. The programme lasted several Kekkonen and the whole government – military years, and the final report was published in 1973. research, especially regarding nuclear technology One of the greatest achievements by the Matine and missile research, was for peaceful purposes. researchers was their discovery that nuclear Sundqvist’s speech in 1973 showed very clearly bombs can also be made out of conventional reac- that the Finnish government had great interest in tor plutonium, even if such bombs are not as learning about nuclear weapons and missiles be- powerful as the ones made out of nuclear weapon cause of its policy of neutrality. Sundqvist stated plutonium. that military research was an instrument of Finn-

E-11 STUK- YTO-TR 201 ENGLISH SUMMARY

6 Some selected sources and literature for further reading

Anttila Markku; Forss Stefan, Nuclear Arms Con- Jonter Thomas, Nuclear Weapons Research in Swe- trol, Disarmament and Non-Proliferation. Treaties den. The Co-operation between Civilian and Mili- Agreement and Regimes. Presentation by Markku tary Research 1947–1972. SKI Report 02:18, Stock- Anttila at VTT STYX Seminar, Helsinki August holm 2002. 28th 2002. Kuisma Markku, Kylmä sota, kuuma öljy. Neste, Crowe Simon; Ginifer Jeremy, Nuclear Non-Prolif- Suomi ja Kaksi Eurooppaa. (Cold War, Hot Oil. eration: A Brief History 1945–1970. An article in National Oil Company Neste, Finland and the Howlett Darryl; Simpson John (edit.) Nuclear Pro- divided Europe) WSOY, Porvoo 1997. liferation: A Reference Handbook, Essex 1992. Lindroos Anja, Ydinsulkujärjestelmä ja Euratom. Eskelinen Anne (toim.), Ydinsulku – valtapoli- (Nuclear Non-Prolifeation and Euratom). Re- tiikkaa ja proliferaation hallintaa (Nuclear Non- search Project for the Finnish Ministry of Trade Proliferation – Power Politics and Controlling the and Industry, Helsinki 1997. proliferation) Acta Politica, University of Helsinki, Department of Political Science 1995. Müller Harald, European Nuclear Non-Prolifera- tion after the NPT extension: Achievements, Short- Etelämäki Antti, Hiroshimasta viidenteen tasa- comings and Needs – Europe and the Challenge of valtaan – atomipommi Ranskan ulkopolitiikassa Proliferation. Paris 1996. 1945–1958 (From Hiroshima to the Fifth Republic. The Atomic Bomb in French Foreign Policy 1945 – Nevakivi Jukka, Miten Kekkonen pääsi valtaan ja 1958). Master Thesis for the Department of Social Suomi suomettui? (How Urho Kekkonen got the Science history, University of Helsinki 1995. power and Finland became finladized?) Otava, Helsinki 1996. Hecht Gabrielle, The Radiance of France. Nuclear Power and the National Identity after World War Nevakivi Jukka, Zhdanov Suomessa. Miksi meitä II. The MIT Press, Cambridge 1998. ei neuvostoliittolaistettu? (Andrei Zhdanov, chairman of the Allied Control Commission in Finland. Hentilä Seppo; Jussila Osmo; Nevakivi Jukka; Why didn’t we become a part of the Soviet Un- Suomen poliittinen historia 1809–1995. (The Finn- ion?), Otava, Helsinki 1997. ish Political History 1809–1995) WSOY, Helsinki 1995. Paloheimo Marja, Atomivoimaa – idästä vai län- nestä? Suomen ensimmäisen ydinvoimalan hank- Jauho Pekka, Ensiksi kielsin konditionaalin (au- inta poliittisena kysymyksenä 1965–1969. (Nucle- tobiography), Terra Cognita, Helsinki 1999. ar power – from the east or from the west? The political question of the first Finnish Nuclear Jonter Thomas, Sweden and the Bomb. The Swed- Power Plant in 1965–1969) Master thesis for the ish Plans to Acquire Nuclear Weapons Department of Political Science History, Universi- ty of Helsinki 2000.

E-12 ENGLISH SUMMARY STUK- YTO-TR 201

Pekka Jauho Suomi ja Ydinaseet (Finland and Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1962–1968 (biogra- Nuclear Weapons), Kouvolan Sanomat -daily phy, vol 4). Otava, Helsinki 1994. March 4th 2002. Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1968–1972 (biogra- Rentola Kimmo, Niin kylmää että polttaa. Kom- phy, vol 5). Otava, Helsinki 1996. munistit, Kekkonen and Kreml. (So cold it burns. The Communists, Kekkonen and the Cremlin), Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1972 – 1976 (biog- Otava, Helsinki 1997. raphy, vol 6). Otava, Helsinki 1998.

Simpson John, Nuclear Arms Control and an Ex- van Dassen Lars, Finland and Nuclear Non-Pro- tended Non-Proliferation Regime. An article in liferation: The Evolution and the Cultivation of a SIPRI Yearbook 1994: World Armaments and Dis- Norm. SKI Report 98:15, Stockholm 1998. armaments, Stockholm 1994. van Dassen Lars, Sweden and the Making of SKI Report 01:33, 1945–1972. Stockholm 2001. Nuclear Non-Proliferation: From Indecision to As- sertiveness. SKI Report 98:16, Stockholm 1998. Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1944–1950 (biogra- phy, vol 1). Otava, Helsinki 1988. Vesa Unto, The Nordic Nuclear Weapons-Free Zone: Purposes, Problems and Prospects, Tampere Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1944–1950 (biogra- Peace Research Institute (TAPRI), Occasional Pa- phy, vol 1). Otava, Helsinki 1988. pers no 21, 1982.

Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1950–1956 (biogra- Väyrynen Raimo, Kernevåben og Finlands uden- phy, vol. 2). Otava, Helsinki 1990. rikspolitik. (Nuclear weapons and Finland’s foreign policy), Article in Heurlin Bertel (edit.) Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1950–1956 (biogra- Kernevåbenpolitik i Norden (Nuclear weapons pol- phy, vol. 2). Otava, Helsinki 1990. icy in the Nordic Countries), Copenhagen 1983.

Suomi Juhani, Urho Kekkonen 1956–1962 (biogra- Väyrynen Raimo, Ydinaseet ja suurvaltapolitiikka phy, vol 3). Otava, Helsinki 1992. (Nuclear Weapons and the Politics of Super Pow- ers), Tammi, Helsinki 1982.

E-13