Suomi Tuhat Luvulla

Total Page:16

File Type:pdf, Size:1020Kb

Suomi Tuhat Luvulla SUOMI TUHAT LUVULLA Sisältö: sivu 2 Vanhat saagat kertovat sivu 4 Vanha Suomenmaa sivu 6 Kartat sivu 8 Vanhan Suomen kuninkaallinen dynastia 160 jKr sivu 13 Kvenlandin perilliset ja IV kuningas Kari Fornjotr sivu 14 Suomen Làesö saari ja sen seireenit sivu 19 Suomen kuninkaan lääni Ruijassa vuosi n.220 jKr sivu 30 Norjan perustaja Suomen kuningas Norr Thorrinpoika Fornjotr sivu 35 Hålogalandin kuninkaan läänin perustaja kuningas Godwulf sivu 40 Suomen kuningassuvun alkujuuret sivu 43 Vanaja (Hålmgord) Itämeren Suomessa sivu 46 Itämeren Suomi sivu 48 Suomen kuningas Robert Skirtansson sivu 50 Suomen suurruhtinas Rurik Halfdansson vuosi 859 jKr sivu 55 Birka suomalaisten ja viikinkien kauppapaikka sivu 58 Aldeigjuborg Laatokan tulliasema sivu 69 Suomi Ruotsi sivu 76 Suomalainen Pohjois-Ruotsi sivu 84 Upsalan Svithiod Ruotsinmaan tukikohta ja ensimmäiset kuninkaat sivu 93 Viron kansa sivu 99 Viikinkien ruhtinaskunta ja kauppareitit, kartta jouko pesonen SIVU 2 VANHAT SAAGAT KERTOVAT Vanhat saagat kertovat ikiaikaisista tapahtumista, kuten KVENLAND SUOMEN LEIJONAKANSASTA ja heidän viikinkikuninkaista. Tämä kaikki on kuitenkin ollutta ja mennyttä! Kuninkaat Skandinaviassa olivat ajanlaskumme alkupuolella ja sen jälkeenkin yllättäen samaa kaukaista aatelistoa, joiden jatkumoa voi seurata vaikka ”Abrahamiin saakka!” Historiallisia kertomuksia on joskus keskiajalla kirjattu alkuperäisten suullisten kertomusten mukaan. Eräs saagojen tallentaja oli vaikkapa Islantilainen pappismies Snorri Sturluson, enempää heitä tässä luetteloimatta. Vanhimmat Suomen kuningassuvun tiedot goottien yhteydessä sanotaan hävinneen roomalaisten polttaman kirkon mukana. Vanhojen saagojen kertomuksia on johdateltu naurettavaksi hölynpölyksi oman edun nimissä mytologian piikkiin. Tietysti pelkkää merkityksetöntä pölyä ne tänä päivänä jo ovatkin. Kuten esimerkiksi suomalaisten joutuminen vuoden 1250 jKr aikana varsinaisten pölyttäjien Ruotsin kuninkaiden alaisuuteen. Kuka sellaista hölynpölyä muistaisi enää? Meidän suomalaisten omat kuninkaamme, sellaisia meillä on ollut, heidän perillisensä kiinnostuivat valitettavasti enempi Norjan, kuin Suomen ihanuudesta. Joita päämääriään on jälkeenpäin vaikea edes arvailla. Kaikki suuret ja jalot alkuperäiset suunnitelmat saattoivat muuttua aivan toiseksi sukupolvien vaihtuessa. Venäjän sekakansan lisääntyminen saattoi olla yksi syy ja pelko ympäristön hallitsemattomuudesta. Kuitenkin tämä alkuperäinen ”leijonakansan maa”, oli Skandinaviassa suurempi kuin mikään maa siihen aikaan. Jos vaikka verrataan Östra Arokseen, eli vanhan Upsalan ”Turkkilaisen kuninkaan lääniin”. Maamme Juudan leijona-symboli on kulkenut aikojen alusta suomalais-ugrilaisten sukukuntien mukana. Se on myös muiden Skandinavian maiden symboli, kuin myös saarivaltakuntien. On merkille pantavaa vanhojen goottikuninkaidenkin vaakunoissa esiintyvä leijonakuvio. SIVU 3 Sanotaan, että meidän suomalaisten perusominaisuus on mietiskelevä ja usein myös älykäs. Kansalaisillamme on helposti kansainvälisiä yhteyksiä. Meillä sanotaan olevan paljon yhteistä kaukaisten heimo veljiemme kanssa vaikkapa Sveitsin pohjoisosissa. Vanhojen kuninkaiden olemassaolo ja muut historian tiedot pölytettiin maastamme. Tämä lienee tapahtunut Ruotsin kuninkaiden vallankäytön ideana toisella vuosituhannella, jatkuen kuudensadan hallinta vuoden ajan. Se oli sikäli helppoa kun ei ollut tiedotusvälineitä oikean tiedon saamiseksi, niin kuin nykyisin. Ihmisillä oli vain se tieto mikä heille oli lupa sanoa. Muu historia hävisi siihen, kun laittoi heille turhien tietojen paperin palamaan. Naapurimaiden hallitsijat Suomalaisia johtaessaan, ovat tehneet kaikkensa ottaakseen kunnian kaikesta joka ei välttämättä heille kuuluisikaan. Varsinkin kun meidän maallamme on ollut tuhat vuotta omia kuninkaita, ennen Ruotsinmaan hapuilevaa suomalaisten hallintaa. Samoin taas venäläisten päättäväistä kaiken tuhoamista. Heille sellainen naapuri on siisti, jossa ei ole kuin ruoto jäljellä. Ruotsinmaalaiset taas yrittivät olla hyväntekijöitä tai jotakin sinne päin. Kuten muinaisen uutuuden Kristinuskon tuomista meille, jossa ei sinällään ole mitään pahaa. Mutta, kuitenkin suomalaisilla on ollut iäti oma vankka uskonsa. Jota Suomen omat vanhemmat goottikuninkaat olivat täydentäneet heidän tunnustamansa vanhan, voisiko sanoa heidän aikaisen Ortodoksisen uskon mukaan, vaikka siitä ei ole tehty suurta numeroa, eikä ehkä levitetty kokopäivä työnä. Kouluissa kerrottiin ennalta sovittuja totuuksia, ehkä näin vielä tänäkin päivänä, eli ikään kuin Suomen historia alkaisi ”metsäkansasta,” siitä alkaen kun vuonna 1250 ”Ruotsinmaa nousi täällä vahvaksi.” Päästyään valtaan Ruotsinmaan hallitsijat toivat runsaasti Ruotsalaisia Suomeen sen metsäkansalaisia muka opettamaan käsitöissä ja maanviljelyksessä. No ihan hyvä! Suomeen muuttaneilla ”opettajilla” oli kyllä ruotsalaisperäiset nimet, mutta usein he olivat aikojen takaa alkuperäisiä ruotsinkieliseksi muuttuneita Suomalaisia. Jos todistella täytyy, nykyisen Suomen länsipuolella Torniossa ja Piitimen kirkonkylissä on voitu ajoittaa vuosien 200 ja 600 jKr välille IDÄN SUOMALAISEN ASUTUKSEN esineistöjen kulttuurikerrostumia. Siellä Kainuun suomalaiset olivat maan alkuperäisiä asuttajia. Muualla Pohjois-Ruotsissa asutus oli myös osittain harvaan asuttua suomalaisperäistä. Sekä porotaloudesta eläviä Lappalaisia eli Sameja. SIVU 4 VANHA SUOMENMAA Kristuksen syntymän jälkeen vuosituhannen alussa Suomi oli erilainen kuin nyt kolmannella vuosituhannella. Tämä maa oli silloin kooltaan paljon suurempi. SUOMALAIS-UGRILAINEN LEIJONAKANSA asutti sitä heimoittain ryhmittyneinä vuosituhansia, idässä aina Ural-vuorten taakse Siperiaan asti. Valtapoliittisten tarpeiden takia näillä vuosituhansilla sitä ei enää haluta tunnustaa, että sellaista olisi koskaan ollutkaan. Tänään Volgan Suomalaisten kansojen rippeet Venäjän vallan alla ovat näennäisesti olemassa. Tuskin heistä monikaan asuu enää sukunsa alkuperäisellä paikkakunnalla. He asuvat vieraissa venäläiskaupungeissa vähemmistöinä, joihin on sekoitettu monien vieraiden kulttuurien kansalaisuuksia. Tai asuvat tiettömien taipaleiden takana pienissä, mutta valvotuissa kyläyhteisöissä, joista nuoret ovat poistuneet. Meillä koulussa saatettiin mainita epämääräisesti portittoman palomuurin takana elävistä Volgan sukulais-heimoista. Nykyisin nämä SUOMALAIS-UGRILAISET on melkein hävitetty maan päältä. Kuten: OSTJAKIT, VOGULIT, VODJAKIT, SYRJÄÄNIT, PERMIT, MORDVAT, TSEREMISSIT, MARIT, MERJALAISET, MUROMAT ja muita pienempiä sukukuntia. Tseremissien, eli Marien väestöstä puolet menehtyi jo sotiessaan keisarinvallan aikana heimoruhtinaansa Poldysin johdolla venäläisiä vastaan. Tuntuu että Volgan suomalaiset heimot, heidän perintönsä ja omaisuutensa ovat olleet eräille vapaata riistaa. Ensimmäisellä vuosituhannella, ennen kuin ”Volgalla” viikinkien kauppaliikenne varsinaisesti alkoi, joka oli yksi merkittävä vaihe. Silloin suomalaisilla oli jo ollut kauan aikaa omatkin menestyvät kauppayhteydet. Maan sisäisen kaupankäynnin lisäksi ne ulottuivat usein mm. Keski-Eurooppaan ja Baltian maihin. Suomi on joskus ollut melko vankka ja hyvin varusteltu kuninkaan läänityksessä. Sosiaalinen organisaatio käsitti, ei pelkästään FORNJOTR kuninkaat päämiehenään, vaan Volgan SIVU 5 suomalasten sukukuntien omat heimoruhtinaat. Yhtenäinen puolustusorganisaatio kuitenkin nähtävästi puuttui. Suomalaisten käsityötaidot olivat korkeatasoisia ammattilaisten käsissä. Oli suutareita, räätäleitä, seppiä, kultaseppiä, aseseppiä, kiertäviä seppiä kenttäahjoineen ja alasimineen. Korkeatasoisten pienten jokiveneiden ja suurten merialusten rakentajia ym. Joiden ansiosta heillä oli hyvä toimeentulo. Paljon oli myös vuosisatojen aikana omilta sukupolvilta perittyjä, kuten arvokkaita kultakoruja, joita naiset yleensä kantoivat. Toisaalta nämä näkyvät rikkaudet johtivat lopulta ainakin ns. ”Volgan” suomalaisten kohtaloksi, jo mainitun yhtenäisen puolustuksen puuttuessa. Vanhan Fornjotr Suomen kuningassuvun aikana Volgan suomalaisten heimoruhtinaat saattoivat olla ylpeitä kansastaan, eikä suvainneet muita yhteisiä ylijohtajia alueilleen. Tällainen asia tuntuu mahdolliselta, mutta ei kaikkina aikoina ihan varmalta. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella Volgan ja Itämeren suomalaiset kokivat huolestuttavan uhkan. Siksi vuonna 859 jKr heitä tuli puolustamaan paljon kokenut oman aikansa suuri (myös kooltaan) viikinkipäällikkö RURIK HALFDANSSON viikinkijoukkoineen. Josta ns. viikinkiajasta jäljempänä tarkemmin. Viikinkien käyttämä miekka oli pituudeltaan noin 90 cm. Miekka taisi olla enempi symboli, taontana todellinen taideteos. Kuitenkin todellisissa taisteluissa käytettiin usein muita pelottavia apuvälineitä. SIVU 6 Ote: Historial Atlas C.Calbeck kartasta Northen Europe 814 luvulla jKr. Kartta on Suomen suurruhtinas Rurikin syntymäajoilta. Norja on siinä kuvattu omana alueena, Pohjoisosassa karttaa näkyy Hålogalandin aluetta. Tosiasiassa Norja alkoi olla pirstoutuneena pieniin kuningaskuntiin. Pohjois-Ruotsi oli vielä Suomea, periaatteessa Norjakin. Suomalaisuus sittemmin Norjassa kiellettiin ja paikkakuntien nimet norjalaistettiin. Oikeassa reunassa Morduines, tarkoittaa silloista Suomensukuisten Mordvalaisten aluetta. Yhtenäinen Norjan kuningaskunta muodostui viikinkiajan lopulla. Norjassa oli parhaimmillaan yli kolmekymmentä kuninkaan lääniä, jotka lopulta yhdistyivät. Tämä tapahtui 800 luvun loppupuolella, kun Harald Halfdansson alkoi verottaa kuninkaiden läänejä. Niistä pettyneet mahtimiehet purjehtivat viikingeiksi muuttuneina maasta verottajiksi saarivaltioihin. SIVU 7 Näin
Recommended publications
  • Old Norse Mythology — Comparative Perspectives Old Norse Mythology— Comparative Perspectives
    Publications of the Milman Parry Collection of Oral Literature No. 3 OLd NOrse MythOLOgy — COMParative PersPeCtives OLd NOrse MythOLOgy— COMParative PersPeCtives edited by Pernille hermann, stephen a. Mitchell, and Jens Peter schjødt with amber J. rose Published by THE MILMAN PARRY COLLECTION OF ORAL LITERATURE Harvard University Distributed by HARVARD UNIVERSITY PRESS Cambridge, Massachusetts & London, England 2017 Old Norse Mythology—Comparative Perspectives Published by The Milman Parry Collection of Oral Literature, Harvard University Distributed by Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts & London, England Copyright © 2017 The Milman Parry Collection of Oral Literature All rights reserved The Ilex Foundation (ilexfoundation.org) and the Center for Hellenic Studies (chs.harvard.edu) provided generous fnancial and production support for the publication of this book. Editorial Team of the Milman Parry Collection Managing Editors: Stephen Mitchell and Gregory Nagy Executive Editors: Casey Dué and David Elmer Production Team of the Center for Hellenic Studies Production Manager for Publications: Jill Curry Robbins Web Producer: Noel Spencer Cover Design: Joni Godlove Production: Kristin Murphy Romano Library of Congress Cataloging-in-Publication Data Names: Hermann, Pernille, editor. Title: Old Norse mythology--comparative perspectives / edited by Pernille Hermann, Stephen A. Mitchell, Jens Peter Schjødt, with Amber J. Rose. Description: Cambridge, MA : Milman Parry Collection of Oral Literature, 2017. | Series: Publications of the Milman Parry collection of oral literature ; no. 3 | Includes bibliographical references and index. Identifers: LCCN 2017030125 | ISBN 9780674975699 (alk. paper) Subjects: LCSH: Mythology, Norse. | Scandinavia--Religion--History. Classifcation: LCC BL860 .O55 2017 | DDC 293/.13--dc23 LC record available at https://lccn.loc.gov/2017030125 Table of Contents Series Foreword ...................................................
    [Show full text]
  • Snorre Sturlesons Yngliga-Saga Öfversatt Och Förklarad. Akademisk
    SNORRE STURLESONS YNGL INGA-SAGA ÖFVERSATT OCII FÖRKLARAD. Akademisk Afhandling som med vidtbeiömda Philosophiska Fakultetens tillstånd och under inseende af m a g . CARL SÄ VE DOCENS I PORNNORD. SPRÅKET för Philosophiska Graden till allmän granskning framställes af CARL NORDBERG NORRL. ä mindre Gustavianska Lärosalen d. 20 Maj 1854. p. v. t. e. in. S. U PPSALA, C. A. LKFFLER. 1854. SATSER FRAMSTÄLLDA AF RESPONDENTEN. 1. Anlingen man antager, att språket i forntiden varit all­ deles enahanda öfver hela den Skandinaviska Norden, eller, att det sönderfallit i flere, från hvarandra skilda och bestämdt utpräglade m unarter, så synes det i hvarje händelse ganska olämpligt a t t , tvärtemot de gamles eget bruk , med benäm­ ningen Isländska utmärka den språkart, hvari, såsom bekant, Nordens märkvärdigaste fornböcker äro aflattade. 2. Då en mängd Svenska ord, ordformer och talesätt ej ur språket i dess närvarande skick kunna tillfredsställande för­ klaras, utan dertill fordras kännedom af det äldre språket, så inser man lätteligen, huru maktpåliggande det är, att äfven detta senare göres till föremål för undervisningen i våra skolor. 3. Först af den härigenom vunna, djupare och allmännare kännedomen af modersmålet, dess art och tillgångar, kan man med något skäl vänta sig en större riktighet och renhet i dess behandling. 4. För det Svenska språkets naturenliga utveckling och rik­ tande, är särskildt en större bekantskap med de till en del så fornåldriga och kärnfriska Landskapsmålen af obestridlig vigt. härberget i det nästa loftet och hans svit med honom. Om natten gick han ut i svalen1, att leta sig ett ställe; han var sömnyr och stupdrucken.
    [Show full text]
  • Scripta Islandica 66/2015
    SCRIPTA ISLANDICA ISLÄNDSKA SÄLLSKAPETS ÅRSBOK 66/2015 REDIGERAD AV LASSE MÅRTENSSON OCH VETURLIÐI ÓSKARSSON under medverkan av Pernille Hermann (Århus) Else Mundal (Bergen) Guðrún Nordal (Reykjavík) Heimir Pálsson (Uppsala) Henrik Williams (Uppsala) UPPSALA, SWEDEN Publicerad med stöd från Vetenskapsrådet. © Författarna och Scripta Islandica 2015 ISSN 0582-3234 Sättning: Ord och sats Marco Bianchi urn:nbn:se:uu:diva-260648 http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:uu:diva-260648 Innehåll LISE GJEDSSØ BERTELSEN, Sigurd Fafnersbane sagnet som fortalt på Ramsundsristningen . 5 ANNE-SOFIE GRÄSLUND, Kvinnorepresentationen på de sen vikinga- tida runstenarna med utgångspunkt i Sigurdsristningarna ....... 33 TERRY GUNNELL, Pantheon? What Pantheon? Concepts of a Family of Gods in Pre-Christian Scandinavian Religions ............. 55 TOMMY KUUSELA, ”Den som rider på Freyfaxi ska dö”. Freyfaxis död och rituell nedstörtning av hästar för stup ................ 77 LARS LÖNNROTH, Sigurður Nordals brev till Nanna .............. 101 JAN ALEXANDER VAN NAHL, The Skilled Narrator. Myth and Scholar- ship in the Prose Edda .................................. 123 WILLIAM SAYERS, Generational Models for the Friendship of Egill and Arinbjǫrn (Egils saga Skallagrímssonar) ................ 143 OLOF SUNDQVIST, The Pre-Christian Cult of Dead Royalty in Old Norse Sources: Medieval Speculations or Ancient Traditions? ... 177 Recensioner LARS LÖNNROTH, rec. av Minni and Muninn: Memory in Medieval Nordic Culture, red. Pernille Herrmann, Stephen A. Mitchell & Agnes S. Arnórsdóttir . 213 OLOF SUNDQVIST, rec. av Mikael Males: Mytologi i skaldedikt, skaldedikt i prosa. En synkron analys av mytologiska referenser i medeltida norröna handskrifter .......................... 219 PER-AXEL WIKTORSSON, rec. av The Power of the Book. Medial Approaches to Medieval Nordic Legal Manuscripts, red. Lena Rohrbach ............................................ 225 KIRSTEN WOLF, rev.
    [Show full text]
  • Age for Daniela Urem's Ancestors Back to Charts
    Geni - Ancestors 2/21/17, 2:34 Daniela Urem ▾ Search People 0 Geni Basic Home Tree Family ▾ Research ▾ PRO Upgrade Age for Daniela Urem's Ancestors Back to charts Select a Chart to View Age Click a region on the chart to view Chart: the profiles in that section. Life Expectancy This chart is based on 2681 Group: profiles with lifespan entered for Ancestors your Ancestors. Your tree has 2318 profiles with Slice: missing lifespan data. Make this All chart data chart better by adding missing data. View Profiles Edit Profiles 581-600 of 2681 people «Previous 1 26 27 28 29 30 31 32 33 34 135 Next» Photo Name Relationship Managed By Immediate Family Gender Birth Date Daughter of Edward I "The Elder", King of the Anglo-Saxons and Ælfflæd Eadgyth MP Wife of Otto I, Holy (908 - 946) Roman emperor "Princess Edith of Mother of Liudolf, Duke of England", Swabia; Liutgarde and "Edgitha", Richlint von Sachsen, "Editha", "Edith", Herzogin von Schwaben your 32nd great Sister of Aelfgifu between 908 "Ēadgȳð", Erin Spiceland Female grandmother AElfgar's wife of England; and 1/910 "Eadgyth", Eadwin; Æthelflæda, nun "Ēadgith", "Ædgyth", at Romsey; Ælfweard, "Ēadgy", king of the English and 5 "Eadgdith", "Edit others av England" Half sister of Æthelstan 'the Glorious', 1st King of the English; Ælfred; N.N.; Eadburgha, Nun at Nunnaminster and 3 others Daughter of Aëpa II, Khan of the Kumans and N.N. Wife of Yuri I Vladimirovich Dolgorukiy N.N. Aepovna, (the Long Arm) Kuman Princess Mother of Andrei I MP (c.1092 - your 28th great Bogolyubsky; Rostislav Bjørn P.
    [Show full text]
  • The Hostages of the Northmen and the Place Names Can Indicate Traditions That Are Not Related to Hostages
    Part V: Place Names Place names can provide information about hostages that can- not be obtained from other sources. In his study of sacred place names in the provinces around Lake Mälaren in present Sweden, Vikstrand points out that these names reflect ‘a social representa- tiveness’ that have grown out of everyday language.1 As a source, they can therefore represent social groups other than those found in the skaldic poetry which were directed to rulers in the milieu of the hird, and thus primarily give knowledge of performances of the elite. There are difficulties with analysis of place names, because sev- eral aspects of them must be considered. Place names are names of places, but Vikstrand points out that in the term ‘place’ you can distinguish three components: a geographical locality, a name, and a content that gives meaning to it.2 The relationship between these components is complicated and it is not always the given geographical location is the right one. For example, local people can ascribe place names an importance that they did not had dur- ing the time the researcher investigates. In this part, the point of departure will be a few place names from mainly eastern Scandinavia and neighboring areas. These are examples of historical provinces in present Sweden, Finland, and Estonia that can provide information about hostages; a com- parison is made with an example from Ireland. In western Scandinavia, corresponding place names with ‘hos- tage’ as component do not appear. There are some problems with these place names: they may be mentioned in just one source, the place names are not contemporary, the etymology can be ambiguous, How to cite this book chapter: Olsson, S.
    [Show full text]
  • Pedigree of the Wilson Family N O P
    Pedigree of the Wilson Family N O P Namur** . NOP-1 Pegonitissa . NOP-203 Namur** . NOP-6 Pelaez** . NOP-205 Nantes** . NOP-10 Pembridge . NOP-208 Naples** . NOP-13 Peninton . NOP-210 Naples*** . NOP-16 Penthievre**. NOP-212 Narbonne** . NOP-27 Peplesham . NOP-217 Navarre*** . NOP-30 Perche** . NOP-220 Navarre*** . NOP-40 Percy** . NOP-224 Neuchatel** . NOP-51 Percy** . NOP-236 Neufmarche** . NOP-55 Periton . NOP-244 Nevers**. NOP-66 Pershale . NOP-246 Nevil . NOP-68 Pettendorf* . NOP-248 Neville** . NOP-70 Peverel . NOP-251 Neville** . NOP-78 Peverel . NOP-253 Noel* . NOP-84 Peverel . NOP-255 Nordmark . NOP-89 Pichard . NOP-257 Normandy** . NOP-92 Picot . NOP-259 Northeim**. NOP-96 Picquigny . NOP-261 Northumberland/Northumbria** . NOP-100 Pierrepont . NOP-263 Norton . NOP-103 Pigot . NOP-266 Norwood** . NOP-105 Plaiz . NOP-268 Nottingham . NOP-112 Plantagenet*** . NOP-270 Noyers** . NOP-114 Plantagenet** . NOP-288 Nullenburg . NOP-117 Plessis . NOP-295 Nunwicke . NOP-119 Poland*** . NOP-297 Olafsdotter*** . NOP-121 Pole*** . NOP-356 Olofsdottir*** . NOP-142 Pollington . NOP-360 O’Neill*** . NOP-148 Polotsk** . NOP-363 Orleans*** . NOP-153 Ponthieu . NOP-366 Orreby . NOP-157 Porhoet** . NOP-368 Osborn . NOP-160 Port . NOP-372 Ostmark** . NOP-163 Port* . NOP-374 O’Toole*** . NOP-166 Portugal*** . NOP-376 Ovequiz . NOP-173 Poynings . NOP-387 Oviedo* . NOP-175 Prendergast** . NOP-390 Oxton . NOP-178 Prescott . NOP-394 Pamplona . NOP-180 Preuilly . NOP-396 Pantolph . NOP-183 Provence*** . NOP-398 Paris*** . NOP-185 Provence** . NOP-400 Paris** . NOP-187 Provence** . NOP-406 Pateshull . NOP-189 Purefoy/Purifoy . NOP-410 Paunton . NOP-191 Pusterthal .
    [Show full text]
  • Ancestors of Sandra Tucker
    Ancestors of Sandra Tucker Generation No. 1 Sandra Tucker, born 30 Nov 1974 in Nuremburg, Germany. She was the daughter of Jimmie Allen Tucker and Bertha Scott. She married (1) Dwane Samuel 19 Oct 2000 in Houston, Texas. He was born 16 Feb 1977 in Trinidad. He was the son of Norbert Fauconier and Merle Samuel. Generation No. 2 Jimmie Allen Tucker, born 11 Jul 1934 in Fort Smith, Arkansas, America; died 2002. He was the son of Rev James Thomas Tucker and Madie Lorene Robbins. He married Bertha Scott Jun 1967 in Grainger, Utah. Bertha Scott, born 09 Aug 1933 in Utah, America; died 20 Apr 1997 in Mesa, Arizona, America. She was the daughter of Walter Andrew Scott and Hazel Ellen Mangum. More About Bertha Scott: Burial: 24 Apr 1997, Arizona, America Children of Jimmie Tucker and Bertha Scott are: i. Sandra Tucker, born 30 Nov 1974 in Nuremburg, Germany; married Dwane Samuel 19 Oct 2000 in Houston, Texas. ii. Thomas Tucker, born Apr 1971 in Salt Lake City, Utah; married Christine. Generation No. 3 Rev James Thomas Tucker, born 17 Nov 1910 in Canute, Custer County, Oklahoma, USA. He was the son of Thomas William Tucker and Birdie Echart. He married Madie Lorene Robbins 25 Feb 1933 in Fort Smith, Sebastian County, Arkansas, USA. Madie Lorene Robbins, born 25 Jun 1914 in Caddo Gap, Montgomery County, Arkansas, USA; died 02 Aug 1957 in El Centro, Imperial County, California, USA. She was the daughter of Seth Jefferson Robbins and Harriett Elizabeth Shockey. Notes for Madie Lorene Robbins: [robbins.FTW] TUCKER MADIE LORAINE 06/25/1914 SHOCKEY ROBBINS F ARKANSAS IMPERIAL 08/02/1957 More About Madie Lorene Robbins: Burial: Evergreen Cem., El Centro, California Children of James Tucker and Madie Robbins are: i.
    [Show full text]
  • Building Runic Networks
    Háskóli Íslands Hugvísindasvið Viking and Medieval Norse Studies Building Runic Networks A Digital Investigation of Dialects in the East Norse Runic Corpus Ritgerð til MA-prófs í Viking and Medieval Norse Studies Benjamin Holt Kt.: 220589-4719 Leiðbeinendur: Haraldur Bernharðsson Michael Lerche Nielsen September 2017 ABSTRACT The aim of this thesis is to create a complex and three-dimensional overview of East Norse dialects in the age of runic inscription (approximately 700 AD through 1200 AD). It does so through the use of two innovations – namely, variable co-occurrence and network analysis – that allow for greater depth and complexity than previous studies offer. Prior scholarship has focused primarily on only one set of linguistic variables. By examining and analyzing the occurrences of two sets of variables simultaneously, this thesis exponentially increases the complexity – and thus credibility – of the resultant dialectal analysis. Creating networks of runic inscriptions based on these co-occurrences makes it possible to free dialectal data from abstract tables and visualize linguistic connections and patterns in a previously unexplored manner. By so doing, this thesis presents new and innovative insight into the dialects of Runic Swedish, Runic Danish, and Runic Gutnish and paves the way for future digital research into the same. ÚTDRÁTTUR Markmið þessarar ritgerðar er að skapa margbrotið þrívíddaryfirlit yfir austnorrænar mállýskur í rúnaáletrunum (u.þ.b. 700–1200). Þetta er gert með notkun tveggja nýjunga – greiningar á sameiginlegum málbreytum og netgreiningu (e. network analysis) – sem gera það kleift að ná dýpri innsýn og margslungnari niðurstöðum en fyrri rannsóknir þar sem sjónum hefur aðeins verið beint að einni samstæðu af málbreytum.
    [Show full text]
  • Orthographies in Early Modern Europe
    Orthographies in Early Modern Europe Orthographies in Early Modern Europe Edited by Susan Baddeley Anja Voeste De Gruyter Mouton An electronic version of this book is freely available, thanks to the support of libra- ries working with Knowledge Unlatched. KU is a collaborative initiative designed to make high quality books Open Access. More information about the initiative can be found at www.knowledgeunlatched.org An electronic version of this book is freely available, thanks to the support of libra- ries working with Knowledge Unlatched. KU is a collaborative initiative designed to make high quality books Open Access. More information about the initiative can be found at www.knowledgeunlatched.org ISBN 978-3-11-021808-4 e-ISBN (PDF) 978-3-11-021809-1 e-ISBN (EPUB) 978-3-11-021806-2 ISSN 0179-0986 e-ISSN 0179-3256 ThisISBN work 978-3-11-021808-4 is licensed under the Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 3.0 License, ase-ISBN of February (PDF) 978-3-11-021809-1 23, 2017. For details go to http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/. e-ISBN (EPUB) 978-3-11-021806-2 LibraryISSN 0179-0986 of Congress Cataloging-in-Publication Data Ae-ISSN CIP catalog 0179-3256 record for this book has been applied for at the Library of Congress. ISBN 978-3-11-028812-4 e-ISBNBibliografische 978-3-11-028817-9 Information der Deutschen Nationalbibliothek Die Deutsche Nationalbibliothek verzeichnet diese Publikation in der Deutschen Nationalbibliogra- fie;This detaillierte work is licensed bibliografische under the DatenCreative sind Commons im Internet Attribution-NonCommercial-NoDerivs über 3.0 License, Libraryhttp://dnb.dnb.deas of February of Congress 23, 2017.abrufbar.
    [Show full text]
  • Våra Förfäder Var Hedningar
    Religionshistoriska forskningsrapporter från Uppsala Uppsala Research Reports in the History of Religions 19 Johan Wickström Våra förfäder var hedningar Nordisk forntid som myt i den svenska folkskolans pedagogiska texter fram till år 1919 Uppsala 2008 Det kan icke vara oss likgiltigt, vad våra fäder i skilda generationer hade lärt om fosterlandets och världens fram- farna öden. Nils Ahnlund (1942) Förord Törs man utbrista att boken äntligen är klar? Många personer har bidragit till dess tillkomst och förtjänar tacksägelser. Docent Eva Hellman har varit min huvudhandledare under hela doktorandtiden. Eva är en klippa vars strategiska tänkande, skarpa iakttagelseförmåga, omsorg, vänlighet och uppriktighet starkt har bidragit till att projektet har kunnat genomföras. Hon har med trygg hand hjälpt en stundvis förvirrad doktorand genom en snårig utbildning vars slutsta- tion aldrig har känts helt självklar för den resande själv. Stort tack, Eva! Teol.dr Olof Sundqvist har varit min handledare på samtliga nivåer sedan jag skrev min första uppsats i religionshistoria. Olle är en uppmuntrande, stimulerande hand- ledare som med ödmjuka och konstruktiva kommentarer i arbetets alla skeden har bidragit med många förbättringar och styrt mig in på säkrare spår när jag svävat ut i konstiga tolkningar eller brustit i skärpa. Även Olle förtjänar ett stort och varmt tack för sina utmärkta handledarinsatser! Som C-student inbjöds jag till professor Anders Hultgårds specialseminarier i fornskandinavisk religion. Det var en spännande och lärorik introduktion till högre akademiska studier. Även om mitt avhandlingsprojekt avviker från pri- märforskningen om fornskandinavisk religion är jag Anders stort tack skyldig för att han trodde på min förmåga att genomgå forskarutbildningen.
    [Show full text]
  • King of the Danes’ Stephen M
    Hamlet with the Princes of Denmark: An exploration of the case of Hálfdan ‘king of the Danes’ Stephen M. Lewis University of Caen Normandy, CRAHAM [email protected] As their military fortunes waxed and waned, the Scandinavian armies would move back and forth across the Channel with some regularity [...] appearing under different names and in different constellations in different places – Neil Price1 Little is known about the power of the Danish kings in the second half of the ninth century when several Viking forces ravaged Frankia and Britain – Niels Lund2 The Anglo-Saxon scholar Patrick Wormald once pointed out: ‘It is strange that, while students of other Germanic peoples have been obsessed with the identity and office of their leaders, Viking scholars have said very little of such things – a literal case of Hamlet without princes of Denmark!’3 The reason for this state of affairs is two-fold. First, there is a dearth of reliable historical, linguistic and archaeological evidence regarding the origins of the so-called ‘great army’ in England, except that it does seem, and is generally believed, that they were predominantly Danes - which of course does not at all mean that they all they came directly from Denmark itself, nor that ‘Danes’ only came from the confines of modern Denmark. Clare Downham is surely right in saying that ‘the political history of vikings has proved controversial due to a lack of consensus as to what constitutes reliable evidence’.4 Second, the long and fascinating, but perhaps ultimately unhealthy, obsession with the legendary Ragnarr loðbrók and his litany of supposed sons has distracted attention from what we might learn from a close and separate examination of some of the named leaders of the ‘great army’ in England, without any inferences being drawn from later Northern sagas about their dubious familial relationships to one another.5 This article explores the case of one such ‘Prince of Denmark’ called Hálfdan ‘king of the Danes’.
    [Show full text]
  • (Re)Visionsofroyalluckinthe Sagasofóláfrtryggvason
    (Re)visions of Royal Luck in the Sagas of Óláfr Tryggvason Chandar Lal ‘[G]ipt yður ok hamingja herra má oss meira en menn nǫkkurir.’ (ÓTM, ii, 96) (Your luck and good fortune, lord, will be more powerful for us than any men will.) láfr Tryggvason, the late tenth­century missionary king of Norway, was Óimmortalized in a sequence of medieval Scandinavian prose narratives. Written variously in Latin and in Old Norse, these included the early synoptic histories of Norway and a line of sagas which followed. The latter constitute by far the longer and more elaborate accounts of the king’s life and will form the main focus of the present study. The primary texts to be examined are Oddr Snorrason’s Óláfs saga Tryggvasonar, Snorri Sturluson’s Óláfs saga Tryggvasonar in Heimskringla, and the anonymous Óláfs saga Tryggvasonar en mesta.1 Elizabeth Ashman Rowe, citing Tim William Machan, conceives of these sagas as a ‘living textual tradition’ in which ‘writers freely created their own versions 1 The editions used will be abbreviated respectively asÓTO , Hsk, and ÓTM. Old Norse quotations will be in the normalized form used by Hsk. For a comprehensive account of the composition, manuscript context, transmission, and reception of the texts, see Sveinbjörn Rafnsson 2005, 15–120 and 225–67. Chandar Lal ([email protected]) recently graduated with an MPhil in Anglo-Saxon, Norse, and Celtic at the University of Cambridge. Abstract: This article examines the depictions of royal luck in three sagas of Óláfr Tryggvason. In existing scholarship Old Norse concepts of luck defy clear definition, having been read variously as Christian and pagan; abstract and concrete; individual and societal; predetermined and serendipitous; innate and endowed from above.
    [Show full text]