Paljon Niitä Siel'

TAISTELUUN OSALLISTUNEET JOUKKOYKSIKÖT ”Paljon niitä siel’ ol” Arkistoselvitys Vierumäelle haudatuista vuoden 1918 sisällissodan punaisista



Ilkka Jokipii & Ville-Pekka Kääriäinen  1 ”Paljon niitä siel’ ol” Arkistoselvitys Vierumäelle haudatuista vuoden 1918 sisällissodan punaisista



Ilkka Jokipii & Ville-Pekka Kääriäinen

KANSALLISARKISTO HELSINKI 2020 ©Kansallisarkisto Kansallisarkiston toimituksia 24 ISBN 978-952-7323-08-3 ISSN 2489-7167

Graafinen suunnittelu ja taitto: Petteri Kivekäs

Etukannen kuva: Vierumäen muistopatsaan paljastustilaisuus 26.6.1949. Kuva: Esko Rantanen. Julkaistu Maire Rantasen luvalla. Takakannen kuva: Vierumäen muistopatsaan alue 25.2.2020. Metsä on jo kaadettu ja kasvillisuus poistettu. Kuva: Jussi Nuorteva. Esipuhe 

uomen sisällissodassa menehtyneistä min kutsuttu Hautapelloksi. Hautaaminen henkilöistä on koottu tietokantatietoja käynnistyi 23.4.1918. Paikalle pystytettiin vuodesta 1998 lähtien. Marraskuussa vuonna 1949 muistomerkki, jonka mukaan S 2019 Kansallisarkisto julkaisi uudiste- alueelle on haudattu noin 300 vainajaa. tun Sotasurmasammon, joka korvasi aiem- Muistomerkin pystyttämisestä vastasivat man Sotasurmat-tietokannan. Osana tätä työ- Heinolan maaseurakunta ja Heinolan maa- tä valtioneuvoston kanslia tilasi vuoden 2019 laiskunta. lopussa Kansallisarkistolta arkistoselvityksen, Muistomerkki ja hauta-alue sijaitsevat jonka tavoitteena on muodostaa kokonaisku- Versowood Oy:n tehdasalueella. Heinolan va siitä, mitä Vierumäen 1918 sisällissodan kaupunki ja Versowood Oy tekivät vuonna taisteluista asiakirjalähteiden perusteella tie- 2017 Itä-Suomen aluehallintovirastoon yh- detään ja mitä lähteet kertovat Vierumäelle teisen hakemuksen vainajien siirtämiseksi haudattujen vainajien lukumäärästä. alueelta. Aluehallintovirasto myönsi siirto- Heinolan Vierumäellä taisteltiin 20.– luvan vuonna 2018 ja edellytti samalla vai- ©Kansallisarkisto 21.4.1918. Sisällissota oli päättymäisillään, ja najien tunnistamista. Käytännössä päätöksen Kansallisarkiston toimituksia 24 ISBN 978-952-7323-08-3 punaiset olivat sen jo käytännössä hävinneet. toteuttaminen edellyttää arkeologisia kai- ISSN 2489-7167 Vetäytyvät punaiset ja heidän etenemistään vauksia ja olemassa olevien arkistotietojen estävät valkoiset kohtasivat Vierunkankaalla. tarkistamista. Tämä arkistotutkimus antaa Graafinen suunnittelu ja taitto: Petteri Kivekäs Punaiset onnistuivat tekemään läpimurron ja siten myös tarvittavaa tausta- ja lisätietoa jatkamaan kohti itää. Heidän tavoitteensa oli kaivausten toteuttamiseen. Etukannen kuva: Vierumäen muistopatsaan paljastustilaisuus 26.6.1949. perääntyä Venäjälle. Vierumäellä käydyt sisällissodan tais- Kuva: Esko Rantanen. Julkaistu Maire Rantasen luvalla. Takakannen kuva: Vierumäen muistopatsaan alue 25.2.2020. Vierumäellä kaatuneiden ja taistelun jäl- telut ovat haastava tutkimuskohde, koska Metsä on jo kaadettu ja kasvillisuus poistettu. keen teloitettujen punaisten ruumiit haudat- kokonaiskuva pitää rakentaa hyvin monista Kuva: Jussi Nuorteva. tiin Laukkalankankaalle, jota on myöhem- lähteistä ja koota monia yksityiskohtia yh-

 5 distelemällä. Punaisten vaiheista Vierumäen terit Ilkka Jokipii ja Ville-Pekka Kääriäinen taisteluissa on käytettävissä vain yksittäisiä ovat tehneet erinomaista työtä selvittäessään asiakirjoja. Henkilöiden kohtalot on tunnis- Vierumäen taisteluissa kuolleiden ja teloi- tettava vertaamalla useita asiakirjoja ja tietoja tettujen tietoja. Kumpikin on työskennellyt eri arkistoista ja seurakunnista. Muistitieto ja vaativissa tutkimusprojekteissa Kansallisar- asiakirjojen perusteella tunnistettujen vaina- kistossa myös aiemmin. Osa aineistosta on jien määrä eivät välttämättä kohtaa. digitoituna ja käytettävissä Kansallisarkiston Kansallisarkisto käynnisti arkistoselvityk- sähköisestä arkistopalvelusta arkistoselvityksen maaliskuun alussa 2020. Filosofian mais- sen lähdeviitteiden mukaisesti.

Helsingissä 18.6.2020

Päivi Happonen Tutkimusjohtaja, dosentti Kansallisarkisto

6  Sisältö 

Esipuhe 5

Johdanto 9

Arkistoselvityksen tutkimustehtävä 9 Aineisto ja tutkimusmenetelmät 10

Taisteluun osallistuneet joukkoyksiköt 13

Heinolan punakaarti 13 Heinolan 2. komppania (Lahti 1-2-2) 13 Vierumäellä ja Urajärvellä pakko-otetut punakaartilaiset 14 Lahden punakaarti 15 Lahden II. rykmentin I. pataljoonan 2. komppania (Lahti 2-1-2) 15 Lahden I. rykmentin III. pataljoonan 1. komppania (Lahti 1-3-1) 16 Helsingin punakaartin komppaniat 17 ”Kivimiesten komppania”, Helsingin I. rykmentin I. pataljoonan 4. komppania (Helsinki 1-1-4) 17 ”Kirvesmiesten komppania”, Helsingin I. rykmentin II. pataljoonan 4. komppania (Helsinki 1-2-4) 18 Haminan 2. komppania (Kotka 2-1-2) 19 Riihimäen punakaarti 20 Reijosen komppania (Lahti 1-3-2) 20 Riihimäen kuularuiskuosastot 20 Punaisten tykistöosasto 21 Muut punakaartin osastot 21 Väitetysti Vierumäellä olleet joukot 22

Punaisten joukkojen lukumäärä ja asemat Vierumäen taistelussa 23

Punaisten joukot Vierumäellä ja Urajärvellä 23 Punaisten pääjoukon vetäytyminen Heinolan kirkonkylästä Vierumäelle 24

 7 Vierumäen taistelu 20.4.1918: taistelun yleinen kulku ja taistelupaikat 26

Taistelun ensikosketukset Muttalan talolla ja Urajärven kylässä 26 Härkälän kylän ja Vierumäen tienristeyksen taistelu 30 Punaisten pääjoukon saapuminen Heinolasta, punaisten läpimurto ja taistelun päättyminen 31

Aiemmat arviot kuolleiden määrästä 35

Aiemmissa tutkimuksissa esitetyt arviot 35 Sodanaikaisissa lähteissä esiintyvät lukumäärät kuolleista 38 Sodanaikaisessa lehdistössä esitetyt arviot 39 Valkoisen puolen muistitiedossa esitetyt arviot 40 Punaisten ja siviilien muistelma-aineistossa esitetyt arviot 43 Heinolalaisten perimätietoon ja paikallisten omiin selvityksiin perustuvat arviot 45

Tiedot punaisten haavoittuneista ja mukana kannetuista kuolleista 47

Taistelun jälkeiset teloitukset ja vankimäärä 50

Vierumäen joukkohaudan muistomerkki 52

Tiedot hautauksista Vierumäellä 55

Luettelo kuolleista ja kadonneista 60

Kaatuneet ja ammutut 60 Epävarmat kuolintapaukset ja kadonneet 62 Muut tapaukset 62

Yhteenveto 63

Lähteet ja kirjallisuus 68

Viitteet 72

8  Johdanto 

ARKISTOSELVITYKSEN välillä vallitseva epäsuhta. Kaatuneiksi ja Vie- TUTKIMUSTEHTÄVÄ rumäelle haudatuiksi mainitaan usein noin 200–300 punaista, mutta myös suurempia ämä Kansallisarkiston tekemä arkis- arvioita on esitetty. Kansallisarkiston Suo- toselvitys täydentää tietoja Suomen men Sotasurmat 1914–1922 -tietokannan sisällissodan Vierumäen taistelusta. Se mukaan taistelussa ja sen jälkiselvittelyissä T tarjoaa tausta-aineistoa suunnitelmal- kuoli kuitenkin vain noin 30 henkilöä.1 Ero le, jossa Heinolan Vierumäellä sijaitsevan pu- tunnettujen tapausten ja mainittujen uhri- naisten joukkohaudan vainajat on tarkoitus lukujen välillä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti siirtää uuteen hautapaikkaan. Arkistoselvi- kerro ”puuttuvista” vainajista vaan todennä- tys on osa valtioneuvoston kanslian Kansal- köisemmin liioittelevista raporteista ja muis- lisarkistolle antamaa toimeksiantoa. Siihen titiedosta. Se ei olisi Suomen sisällissodan kuuluvat selvitys Hennalan vankileirillä kontekstissa mitenkään epätavallista, sillä kuolleista punaisista sekä erillinen selvitys monet sisällissotatutkijat ovat pitäneet tie- Vierumäen taistelun jälkeen joukkohauda- toja kuolleiden suurista määristä epäuskot- tuista punakaartilaisista. Arkistoselvityksen tavina. Raporttien lukujen sijaan kuolleiden tavoitteena on ollut kartoittaa mahdollisim- määrän selvittämisessä pitää lähteä siitä, että man tarkasti ne henkilöt, jotka on haudattu vainajista löytyy tietoa virallisista lähteistä. Vierumäellä sijaitsevaan joukkohautaan. Tä- Suomen hyvä väestökirjanpito mahdollistaa män lisäksi on käyty järjestelmällisesti läpi tällaisen tutkimuksen työläydestään huoli- arkistotiedot Vierumäen taistelusta, punais- matta. ten vainajien hautaamisesta ja muistomerkin Kansallisarkisto on saanut tiedonantoja ja pystyttämisestä vuonna 1949. Kokonaisku- apua monilta tahoilta arkistoselvitystä teh- van muodostaminen on tärkeää, jotta voim- dessään. Haluamme kiittää seuraavia tahoja me arvioida tapahtumien todellista kulkua ja yhteistyöstä: taistelussa ja sen jälkiselvityksissä kuolleiden punaisten määrää. ● Arja Kolli, Heinolan seurakunta Tutkimuksen lähtökohtana ja pääongel- ● Ella Vuorela ja Hannele Karvonen, mana on ollut muistitiedon, vanhemman Heinolan kaupunginarkisto historiankirjoituksen, muistomerkissä ole- ● Jari Niemi, Heinola van lukumäärän (”noin 300 Suomen kansa- ● Jukka Kulomaa, Maanpuolustus- laista”) ja tunnistettujen kuolleiden määrien korkeakoulun sotahistorian dosentti

 9 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

● Kansan arkiston henkilökunta arkistoidun asiakirjamateriaalin näkökul- ● Leena Kekkonen, Helsinki masta hankala tutkimuskohde sen vuoksi, ● Matti Halme, Urajärvi että se ajoittui sisällissodan loppuvaiheeseen ● Työväen arkiston henkilökunta 20.–21.4.1918. Punaiset olivat tuolloin jo ● Tauno Tukkinen, Lohja käytännössä hävinneet sodan, ja heidän ai- ● Tapani Ripatti, Lahti noa tavoitteensa oli perääntyä Neuvosto-Ve- ● Tuomas Hoppu, Tampereen yliopisto näjän puolelle. Punaisten katastrofaalisen ● Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tilanteen takia heidän vaiheistaan Heinolan arkiston henkilökunta rintamalla huhtikuun lopussa ei ole jäänyt punaisen puolen omiin aineistoihin kuin yk- Kansallisarkistossa arkistoselvitystä ovat oh- sittäisiä lähteitä. Arkistoselvityksen aikana on janneet tutkimusjohtaja Päivi Happonen ja huomattu, että myös valkoisten aineistoissa pääjohtaja Jussi Nuorteva. tapahtumat kirjattiin huhtikuun lopussa yli- malkaisemmin helmi- ja maaliskuun taiste- lukuvauksiin verrattuna. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Selvityksessä on perehdytty laajasti myös muistitietoaineistoihin. Muistitiedosta on Arkistoselvitystä tehtäessä on kartoitettu saatu vihjeitä esimerkiksi taisteluihin osal- Vierumäen taistelua koskevaa aineistoa ja listuneista joukko-osastoista ja kuvauksia pyritty hyödyntämään sitä mahdollisimman taisteluiden kulusta. Muistitietoaineistot ovat kattavasti. Kansallisarkiston omien aineis- olleet erityisen tärkeitä, sillä ne paikkaavat tojen lisäksi selvitystyössä on hyödynnetty muussa arkistomateriaalissa olevaa hautauk- Työväen Arkiston, Kansan Arkiston, Suo- siin liittyvää aukkoa. Vierumäkeen liittyvää malaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanru- muistitietoa on löytynyt paljon useasta eri nousarkiston, Heinolan kaupunginarkiston arkistosta ja useasta eri arkistoyksiköstä. ja Heinolan seurakunnan arkiston materi- Kenties tärkein aineistokokonaisuus näistä aaleja. Näiden lisäksi on hyödynnetty Kan- on selvityksen aikana löytynyt Martti Albin salliskirjaston digitaalisia aikakaus- ja sa- Eklundin yksityiskokoelma.2 Lisäksi Vie- nomalehtiaineistoja. Tärkeässä roolissa on rumäkeen liittyvää aiemmin tutkimukses- ollut myös kaikki aiempi tutkimus. Jukka sa käyttämätöntä muistitietoa on löytynyt Kulomaan ja Leena Kekkosen teos Heinola kirjoista, lehtiartikkeleista, haastatteluista 1918: Kapinan aika on merkittävin aiheeseen ja yksittäisten henkilöiden tiedonannoista. liittyvä erillistutkimus. Muistitieto on kuitenkin luonteeltaan hyvin Arkistoselvityksessä on käyty läpi aineis- kirjavaa ja lähdekriittisesti haastavaa. toa hyvin monipuolisesti ja laaja-alaisesti. Arkistoaineiston aukollisuuden ja siihen Ensisijaisesti on käyty läpi kaikki aihetta kohdistuvan kriittisen arvioinnin sekä muis- koskeva sodanaikainen materiaali, jota val- titiedon tutkimuksellisen ongelmallisuuden koisten ja punaisten armeijat ovat tuottaneet. takia todellisten taistelutappioiden selvittä- Vierumäen taistelu on sisällissodan aikaisen minen toteutettiin siten, että taisteluun osal-

10  JOHDANTO

listuneet punakaartin joukot käytiin yksilö- on täydennetty mahdollisuuksien mukaan tasolla mahdollisimman täsmällisesti läpi. muista lähteistä.4 Prosessi henkilöiden selvittämiseksi oli mo- Vaikka miehistöluetteloiden tiedot vaih- nivaiheinen alkaen taisteluun osallistuneiden televat suuresti, ovat ne paras keino päästä punakaartin joukko-osastojen ja niiden jä- taisteluun osallistuneiden henkilöiden jäl- senten selvittämisestä ja päätyen yksittäisen jille. Tämän lähestymistavan taustaoletuk- punakaartilaisen kohtalon selvittämiseen. sena on ollut, että sotasurmatietokannan ja Taisteluun osallistuneiden yksittäisten pu- sisällissodan jälkeisen vankileiri- ja valtiori- nakaartilaisten henkilöimiseksi täytyi ensin kosoikeusmateriaalin avulla on mahdollista selvittää Heinolan alueella olleet eri puolilta selvittää listoista entuudestaan tunnetut kuo- Suomea tulleet punakaartin joukko-osastot. lintapaukset ja ne henkilöt, jotka selvisivät Näistä on jonkin verran tietoa saatavilla ai- sisällissodan taisteluista ja päätyivät vankilei- kaisemmassa tutkimuksessa ja muistitiedos- reille. Näin on voitu siis sulkea pois ne henki- sa, mutta usein maininnat joukko-osastoista löt, jotka eivät ainakaan kuolleet Vierumäen ovat vähintään ylimalkaisia mainiten vain taistelussa. paikkakunnan, josta kaartilaiset olivat tul- Miehistöluetteloista löytyvät, mutta val- leet, tai joskus jopa täysin virheellisiä.3 Näitä tiorikosoikeuksien aineistoista puuttuvat mainintoja on varmennettu pääasiallisesti henkilöt muodostavat sen joukon, josta Vie- valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto- rumäellä kuolleita on ensisijaisesti etsitty. materiaalin avulla. Useimmiten selvitys aloitettiin etsimällä hen- Valtiorikosoikeusjärjestelmää varten vuon- kilön tiedot vuosien 1917–1919 digitoiduista na 1918 koottu kortisto punakaartilaisista on henkikirjoista. Kaikkien etsittyjen henkilöi- mainio apuväline yksittäistä punakaartilaista den pitäisi löytyä vuoden 1917 henkikir- koskevien asiakirjamerkintöjen löytämiseksi. joista, joten vasta henkikirjatiedot vuosilta Kortiston avulla suurimmalle osalle kaatu- 1918–1919 antavat viitteen mahdollisesta neista pystyttiin löytämään joukko-osasto, kuolemasta. Tutkimusta on jatkettu vuoteen johon he olivat ainakin jossain vaiheessa kuu- 1919, sillä on havaittu, että välillä henkikir- luneet. Joukko-osastoista löytyy tiedoiltaan joittajat ovat kirjanneet sodassa kaatuneita erilaatuisia miehistöluetteloita. Toisissa niistä vielä vuoden 1918 jälkeisiin henkikirjoihin. kaartilaisista on tarkat henkilötiedot, mutta Puuttuminen henkikirjasta ei välttämättä huonoimmassa tilanteessa listoissa on vain kerro henkilön kuolemasta, sillä henkikirjat sukunimi ja etunimen ensimmäinen kirjain. mainitsevat vain sen, ketkä henkilöt ovat tiet- Valitettavasti aineisto ei myöskään kata koko tynä hetkenä asuneet kyseisellä paikkakun- sodan aikaa. Monen joukko-osaston kohdal- nalla ja maksaneet henkirahaa. Puuttuminen la on siksi täytynyt tyytyä helmi-maaliskuun henkikirjoista voi tarkoittaa myös muuttoa, 1918 luetteloihin. Välillä listoja on pitänyt mutta jos henkilö löytyy vuoden 1919 hen- myös yhdistellä toisiinsa kattavamman koko- kikirjoista, on se osoitus siitä, että hän on naiskuvan muodostamiseksi. Tunnistamisen selvinnyt vuoden 1918 tapahtumista. Hen- helpottamiseksi miehistöluetteloiden tietoja kikirjojen avulla mahdollisten kuolleiden

 11 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

joukkoa on ollut mahdollista rajata entistä silöimättömiä henkilöitä on kymmeniä, ei pienemmäksi. Henkikirjoista puuttuvien ole syytä olettaa, että tähän joukkoon osuisi henkilöiden kohtalon varmistamiseksi on enemmän kaatuneita kuin tunnistettuihin. täytynyt turvautua seurakuntien rippikir- Ei ole syytä olettaa, että sukunimeltään ylei- joihin, mutta ne eivät ole olleet aineistona siä Lahtisia olisi kuollut suhteellisesti enem- avoimesti käytettävissä. Joiltakin seurakun- män kuin vaikkapa harvinaisemman nimen nilta ei selvityksen aikana valitettavasti saatu omanneita Kaartojokia tai Akiandereita. vastauksia esitettyihin tietopyyntöihin. Joka Valtiorikosoikeuteen päätyneiden Vie- tapauksessa kuvatulla menetelmällä onnis- rumäellä olleiden punakaartilaisten tutkin- tuttiin löytämään joitakin Vierumäen tais- ta-asiakirjat on luettu läpi, ja vaikka puna- telussa kaatuneita ja Vierumäen taisteluun kaartilaisilla on ollut selkeästi syy valehdella osallistuneisiin joukko-osastoihin kuulunei- omaksi edukseen tai ainakin vähätellä omaa ta kadonneita henkilöitä. Kokonaiskuvaa sel- taisteluihin osallistumistaan, on kuulus- vittämättä jääneet muutamat henkilöt eivät telupöytäkirjoista mahdollista varmentaa olisi muuttaneet. tiettyjen tunnistettujen komppanioiden Miehistöluetteloiden puutteiden vuoksi osallistuminen Vierumäen taisteluun. Kuu- kaikkien niissä olevien henkilöiden kohta- lustelupöytäkirjoissa mainitaan lisäksi kaar- loita ei pystytty selvittämään. Tämä johtui tin johtohenkilöt ja valtiorikosoikeuden ak- yleensä liian tavallisesta nimestä ja muiden teista on pystytty selvittämään Vierumäen tunnistetietojen puuttumisesta. Vaikka yk- taistelussa kaatuneita päälliköitä.

12  Taisteluun osallistuneet joukkoyksiköt 

iemmissa Vierumäen taistelua kos- poistui alueelta aikaisemmin tai siirtyi lai- kevissa tutkimuksissa ei ole koko- vakuljetuksella Vuolenkoskelle. Täsmällisen naisvaltaisesti kartoitettu sitä, mitkä kuvan rakentaminen on lähes mahdotonta, A punaiset joukkoyksiköt osallistuivat sillä arkistomateriaalista voidaan päätellä Vierumäen taisteluun. Usein tyydytään mai- yksittäisten punakaartilaisten vaihtaneen nitsemaan taistelussa mukana olleet valkoiset toisinaan joukko-osastoja. Tällaisia Vieru- joukkoyksiköt, jotka tunnetaan varmuudella. mäen taisteluun osallistuneita kaartilaisia on Arkistoaineiston hajanaisuuden takia tietoja tutkimuksen aikana löytynyt useita, vaikka punaisten joukkoyksiköistä on täytynyt etsiä heidän tiedossa olleet komppaniansa olisivat useista eri lähteistä. siirtyneet pääosiltaan muualle. Heinola oli pitkään tärkeä punakaartin joukkojen keskus. Lahdesta Heinolaan lähetettiin helmi-maaliskuun aikana jopa HEINOLAN PUNAKAARTI noin 2 200 sotilasta, mutta suurin osa näistä joukoista palasi Lahteen puolustamaan kau- Heinolan 2. komppania (Lahti 1-2-2) punkia saksalaisilta.5 Arkistomateriaalin, Lahden I. rykmentin II. pataljoonan 2. muistitiedon ja entuudestaan tunnettujen komppania oli osittain mukana Vierumäen kaatuneiden tietojen avulla olemme onnis- taistelussa. Ne komppaniaan kuuluneista, tuneet selvittämään, että taisteluun osal- jotka olivat vielä Vierumäen taistelun aikaan listui ainakin Lahdesta kaksi komppaniaa, Heinolassa, jakaantuivat kahteen joukkoon. Helsingistä kaksi komppaniaa, Heinolasta Osa komppaniaan kuuluneista vetäytyi Hei- yksi komppania (kuului virallisesti Lah- nolasta vesiteitse Koskenniskalle, kun taas den punakaartiin), Haminan 2. komppania osa kulki maanteitse Vierumäen kautta. (kuului Kotkan rykmenttiin), osia Riihimäen Monet komppanian miehet olivat omien punakaartista (kuularuiskuosasto) sekä ty- sanojensa mukaan pääasiassa osallistuneet kistöosasto Riihimäeltä. Näiden taisteluun vahti-, muonitus-, työ- ja kuljetustehtäviin. osallistuneiden joukkojen kokonaisvahvuus Vaikuttaa myös siltä, ettei komppania ollut oli miehistöluetteloiden pohjalta arvioituna Vierumäellä taistelun etujoukoissa, sillä ei noin 700 henkilöä. Riihimäen tykistöosas- tiedetä yhtään komppaniaan kuulunutta, ton miehistöluetteloa ei löydy arkistosta. joka haavoittui tai kaatui Vierumäellä. Esi- Suurin osa Heinolaan lähetetyistä joukoista merkiksi Vihtori Nygrén kertoi, että hän oli

 13 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

kuormaston mukana Vierumäellä ja ”punai- tuista sijoitettiin Härkälän kylän (Härkälän sia kuoli aikalailla”.6 Arvi Suojoki taas sanoi, kylä ja Vierumäen kylät sijaitsevat vierekkäin että hän oli Vierumäen taistelussa, mutta ei ja ovat usein toistensa synonyymejä) paikal- ampunut laukaustakaan, koska ei nähnyt liskaartiin, jonka johtajina toimivat Kusti valkoisia.7 On mahdollista, että miehet ha- Taavila ja Kalle Heikkilä.12 lusivat vähätellä osuuttaan punaisten sotatoi- Pakko-otettujen panos Vierumäen tais- miin. Komppaniaan kuulunut Anton Nyman teluun oli olematon. Heinolan nimismies ammuttiin Heinolassa Vierumäen taistelun Nestori Kokkonen raportoi Vapaussodan jälkeisenä päivänä.8 Ei ole varmaa, jäikö hän historian komitealle joulukuussa 1918 laati- vangiksi Vierumäellä vai oliko hän piilotellut massaan nimismieskertomuksessa ilkikuri- kaupungilla. sesti, kuinka: ”Härkälän urhea paikalliskaarti Heinolan 2. komppania koostui pääasiassa oli nähtävästi yöllä tai aamulla saanut ikäviä heinolalaisista miehistä ja lisäksi siihen kuu- tietoja, koska launtai-aamuna [20.4.] joukko lui miehiä myös Heinolan lähikunnista kuten katosi majapaikastaan ainoankaan jäämättä Sysmästä, Hartolasta, Asikkalasta ja Iitistä. enää taisteluun.”13 Samoin muisti Mauno Komppaniaan kuuluneet miehet nimittivät Huvinen, jonka mukaan paikallisten punais- komppaniaa Heinolan 2. komppaniaksi, Hei- ten joukko oli hajonnut taistelun aikana ja nolan vahtikomppaniaksi ja monet muistivat pelkästään kuusi miestä, jotka olivat päälli- sen vain päällikköjen mukaan Laineen tai Jo- köitä ja muutamia muita, olivat pitäneet yhtä kisen komppaniana. Komppaniasta löytyy 81 punakaartin kanssa ja perääntyneet muiden miehen kattava nimilista, joka on otsikoitu mukana Koskenniskalle.14 Myös Anton Heik- ”Willehard Laineen komppaniaksi”.9 Lisäksi kilän mukaan Härkälän kylän vartioinnista Lahti 1-2-2 -komppaniasta löytyy 1. plutoo- vastannut paikalliskomppania oli hajonnut nan miehistöluettelo, jossa on 23 nimeä.10 metsiin taistelun alussa.15 Samoin oli käynyt Listoista selviää viisi uutta nimeä, joten yh- Urajärvellä, ja tapahtumia seurannut Vilho teensä komppaniasta tiedetään siis 109 ni- Muttala muisti, että pakko-otetut paikal- meä, mikä vastaa punakaartin komppanian liset joukot karkasivat taistelussa.16 Johan kokoa. Maunu Ahonen Vierumäen kylältä antautui valkoisille jo Muttalassa. Kuulusteluissa hän Vierumäellä ja Urajärvellä pakko-otetut kertoi, että oli päättänyt jo aiemmin yhdes- punakaartilaiset sä muiden pakko-otettujen, muun muassa Vierumäen taisteluun osallistui jonkin ver- Sulo Rantasen ja Urho Huvisen, kanssa pae- ran pakko-otettuja paikallisia Heinolan Vie- ta valkoisten puolelle. Ahonen kertoi, että rumäeltä ja Asikkalan Urajärveltä. Muistitie- oli taistelun alkaessa piiloutunut metsään ja don kautta löytyy paljon tietoa Vierumäen taistelun loputtua pannut aseensa metsään alueen paikalliskaartien muodostamisesta ja mennyt maantielle ilmoittautumaan vah- ja toiminnasta. Pääosa pakko-otoista suori- timiehille. Hän kertoi kiväärin sijainnin, ja tettiin huhtikuun puolivälissä vähän ennen vahdit kävivät hakemassa sen. Kuulustelussa Vierumäen taistelua.11 Suurin osa pakko-ote- tehtyihin muistiinpanoihin kirjoitettiin huo-

14  TAISTELUUN OSALLISTUNEET JOUKKOYKSIKÖT

mautus siitä, että Ahosen kivääri oli rasvattu, Lahden II. rykmentin I. pataljoonan 2. eikä sillä ollut ammuttu.17 komppania (Lahti 2-1-2) Pakko-otettu Lauri Heikkilä kuvaili, että Lahden toisen rykmentin ensimmäisen pa- hänen taistelunsa oli lähinnä perääntymis- taljoonan toinen komppania kärsi tiettävästi tä, ja lopulta hän karkasi joukosta kotiinsa eniten tappioita Vierumäen taistelussa. Ai- piileskellen siellä taistelun loppuun asti. Sen nakin kuusitoista niistä Vierumäellä kaatu- jälkeen hän antautui valkoisille.18 Myös Alek- neista tai teloitetuista, joiden henkilötiedot si Lehtisen kertomus taistelun kulusta kuvaa tunnetaan, kuuluivat Lahden toisen rykmen- lähinnä sitä, kuinka hän ja muut pakko-ote- tin ensimmäisen pataljoonan toiseen komp- tut urajärveläiset välttelivät taisteluun jou- paniaan. Ainakin seitsemän komppaniaan tumista. Lehtinen ei ilmeisesti ehtinyt saada kuulunutta myös vangittiin Vierumäellä. edes asetta, ja taistelun päätyttyä hän vain Heistä Kalle Lustman, Lauri Laitinen, Emil käveli kotiin ilman mitään seuraamuksia.19 Laitinen ja Erkki Lehmusto teloitettiin ilman Myös Teemu Tenholan Vierumäen taistelu oli oikeudenkäyntiä.22 Antti Kettunen, Einar Vii- lähinnä pakoa kolmen toverin kanssa. Ten- tanen ja Verner Tammi puolestaan säilyivät hola ja hänen toverinsa saivat myös mennä hengissä.23 suoraan kotiin taistelun jälkeen.20 Arkisto- Lahden toisen rykmentin ensimmäisen lähteistä ei ilmene yhtään pakko-otettua, pataljoonan toisen komppanian miehet oli- Vierumäen taistelussa kaatunutta paikallis- vat kotoisin Päijät-Hämeen alueen pitäjistä ta miestä. Ilmeisesti pakko-otetut selvisivät ja myös muualta. Komppaniassa oli miehiä myös ilman suurempia seuraamuksia, ja ainakin Lahdesta, Hollolasta, Nastolasta, suurin osa heistä päästettiin joko suoraan Hartolasta, Sysmästä ja Artjärveltä sekä kau- tai lyhyen kuulustelun jälkeen kotiinsa. empaa, kuten Helsingistä ja erityisesti Myrs- kylästä. Kolme tunnistetuista kaatuneista oli kirjoilla Myrskylässä. Lisäksi Suomen Sosiaali- LAHDEN PUNAKAARTI demokraatissa julkaistiin 4.12.1919, yli puo- litoista vuotta Vierumäen taistelun jälkeen, Lahtelaisia joukkoyksiköitä näyttää olleen Myrskylän työväenyhdistyksen laatima paljon Heinolan rintamalla. Myös Vieru- kuolinilmoitus, jossa ilmoitettiin Myrskylän mäen taisteluun osallistui lahtelaisia jouk- punakaartiin kuuluneen Kalle Normanin koyksiköitä ja lahtelaiset mainitaan myös kaatuneen Vierumäen taistelussa 20.4.1918.24 muistitiedossa.21 Lahden punakaarti on Kyseisestä komppaniasta ei ole löytynyt osoittautunut hankalaksi tutkimuskohteeksi, palkkalistaa, jossa olisi suurella todennä- koska Lahti merkittävänä keskuksena hou- köisyydellä mainittu kaikki komppanian kutteli paljon punaisia koko Päijät-Hämeen miehet. Tutkimuksellisesti antoisin on tässä alueelta. Sisällissodan rintamalinjojen vuoksi tapauksessa sekalainen varusteiden kuittaus- Lahden punakaartiin tultiin myös Uudelta- lista 26.2.–23.3.1918. Siinä mainitaan sadan maalta sekä valkoisen Suomen hallitsemilta komppaniaan kuuluneen miehen nimet.25 alueilta Keski-Suomesta ja Etelä-Savosta. Tämän kuittauslistan avulla on saatu sel-

 15 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

vitettyä lisäksi kuusi listaan sisältymätöntä Pääasiassa kuulustelupöytäkirjojen ku- nimeä. Näin ollen yksilöityjen miesten koko- vaukset Vierumäestä ovat pelkkiä mainin- naismäärä nousee 106:een. Vaikka varustei- toja, koska tarkemmilla yksityiskohdilla den kuittauslistoja ei voida pitää täydellisenä ei nähty olleen merkitystä. Viljo Helander miehistöluettelona, niin tässä tapauksessa lis- mainitsi ”Vierumäellä ampuneensa piilossa ta osoittautui tutkimuksellisesti arvokkaaksi rattaiden alla”.28 Mikko Lindqvist totesi, että lähteeksi. Sen kertoma miehistön lukumää- ampui Vierumäellä 30 kutia.29 Viktor Kyyh- rä on oikeansuuntainen, sillä punakaartin kysen mukaan taistelu Vierumäellä oli kestä- komppania oli ainakin ohjesääntöjen mu- nyt vain noin tunnin, kun taas Juho Ström- kaan 110 miehen vahvuinen.26 bergin mukaan siinä meni ”toista tuntia”.30 Valtiorikosoikeuden aineistojen avulla on Komppaniaan kuulunut sortavalalainen päästy kyseisten miesten kuulustelupöytäkir- Aleksander Sidoroff haavoittui Vierumäel- joihin, joissa on kysytty, mihin taisteluihin lä vasempaan käteensä ja Vilho Nurminen kuulusteltava oli osallistunut eli kuulustel- jalkaan.31 Myös Hugo Nieminen haavoittui tavan sotapolku. Pöytäkirjojen perusteella Vierumäellä ja kertoi, että hänen kiväärinsä näyttää siltä, että kyseinen komppania osal- jäi Vierumäellä valkoisille.32 listui Vierumäen taisteluun. Kaikki kuulus- tellut eivät silti mainitse osallistumisestaan Lahden I. rykmentin III. pataljoonan 1. siihen. Moni pyrki varmasti vähättelemään komppania (Lahti 1-3-1) osuuttaan sotatoimissa ja jätti siksi kertomat- Ainakin kolme niistä Vierumäellä kaatuneista taistelusta. Lisäksi on todennäköistä, että ta, joiden henkilötiedot tunnetaan, kuuluivat osa komppanian miehistä oli haavoittunut Lahden ensimmäisen rykmentin kolmannen tai sairastunut jo ennen taistelua tai oli mah- pataljoonan ensimmäiseen komppaniaan. dollisesti lomalla tai jostain syystä käskettynä Komppaniaan kuulunut Johan Liehunen on muualle. myös kirjoittanut muistelmat, joissa hän ker- Joka tapauksessa komppanian miesten too Vierumäen taistelusta.33 Arkistoselvityk- sotapolku vaikuttaa suhteellisen yhtenäi- sen aikana on löytynyt kyseisen komppanian seltä ja selkeältä. Komppania muodostettiin kaksi eri palkkalistaa.34 Kumpikaan lista ei ole maaliskuun alkupuolella Lahdessa, jossa se täydellinen, mutta yhdistämällä ne saadaan oli vahdissa noin 2–3 viikkoa. Sitten se siir- 109 nimeä. Niiden avulla on myös saatu sel- rettiin maaliskuussa (ilmeisesti 20.3.) Heino- ville neljä nimeä listojen ulkopuolelta, jol- lan rintamalle, jossa se neljän viikon aikana loin komppaniasta tunnetaan yhteensä 113 osallistui eri taisteluihin, kunnes 20.4.1918 miestä. Toinen lista on päiväämätön ja toinen punaiset perääntyivät Heinolasta kohti Vie- helmikuulta 1918. Joka tapauksessa arkisto- rumäkeä. Sieltä peräännyttiin Koskenniskalle selvityksen aikana on käyty nimi nimeltä läpi ja Vuolenkoskelle, jossa oleskeltiin pari päi- kyseiset listat, ja on selvää, että komppania vää. Vetäytyminen jatkui Kouvolan kautta osallistui Vierumäen taisteluun. Inkeroisiin, jossa suurin osa jäljellä olevista Myöskään Lahden 1. rykmentin III. pa- punaisista vangittiin.27 taljoonan 1. komppanian miehet eivät olleet

16  TAISTELUUN OSALLISTUNEET JOUKKOYKSIKÖT

pääsääntöisesti yhdeltä vaan usealta paikka- kuulleensa taistelun aikana, että vastapuoli kunnalta. Merkittävin osa komppaniassa oli oli Helsingistä.38 Helsingin punakaartissa oli Päijät-Hämeen alueelta: Asikkalasta, Heino- yhteensä viisi rykmenttiä, 18 pataljoonaa ja lasta, Hollolasta, Iitistä, Lahdesta, Orimat- 72 komppaniaa, joten haasteena on löytää ja tilasta, Padasjoelta ja Sysmästä. Kauempaa erottaa oikeat joukkoyksiköt.39 Vierumäen tulleita oli erityisesti Lapinjärveltä, mutta taisteluun osallistui todennäköisesti kaksi näyttää myös siltä, että komppaniaan oli tul- komppaniaa Helsingistä. lut yhtenäinen porukka myös Keski-Suomes- ta Laukaasta, Jyväskylästä ja Korpilahdelta. ”Kivimiesten komppania”, Helsingin I. Kyseisen komppanian sotapolku vaikut- rykmentin I. pataljoonan 4. komppania taa suurimmaksi osaksi melko yhtenäiseltä. (Helsinki 1-1-4) Komppania koulutettiin Lahdessa, jossa se Helsingin I. rykmentin I. pataljoonan 4. oli jonkin aikaa vahdissa. Sitten se siirrettiin komppania otti aktiivisesti osaa Vierumäen Heinolan rintamalle, jossa se osallistui välil- taisteluun.40 Se oli asetettu Urajärvelle vah- lä taisteluihin, kunnes punaiset vetäytyivät timaan Vesivehmaan suunnasta saapuvia vi- Heinolasta 20.4.1918. Komppania osallistui hollisia ja osallistui siten Vierumäen taiste- Vierumäen taisteluun, jonka jälkeen se siir- luun alusta asti. Komppaniaan oli Vierumäen tyi Koskenniskan ja Vuolenkosken alueelle. taistelun aikaan myös liitetty paikallisia pak- Siellä oltiin muutamia päiviä, kunnes ve- ko-otettuja, jotka kuitenkin pääasiassa kar- täytymistä jatkettiin Kouvolaan ja Kotkaan, kasivat taistelun aikana. Yhden antautuneen jossa suurin osa jäljellä olleista komppaniaan pakko-otetun mukaan komppanian vahvuus kuuluneista vangittiin 4.5.1918.35 (ilmeisesti pakko-otetut mukaan lukien) oli Komppanian miesten kuulustelupöy- taistelupäivänä 20.4.1918 ollut 110 miestä täkirjoissa kuvaukset Vierumäen taistelun ja 2 konekivääriä.41 Lahdesta Heinolan rin- vaiheista ovat lähinnä mainintoja.36 Taistelu tamalle siirrettyjen joukkoyksiköiden listan saatetaan jättää mainitsematta kokonaan, mukaan Helsinki 1-1-4:n miesvahvuus oli mutta taisteluun osallistuminen on päätel- siirtopäivänä 28.3.1918 noin 90 miestä.42 tävissä muista lähteistä.37 Heinolaan saapumisesta oli kuitenkin vielä lähes kuukausi Vierumäen taisteluun, joten monet ehtivät mahdollisesti sairastua tai läh- HELSINGIN PUNAKAARTIN teä jostain muusta syystä pois komppanian KOMPPANIAT vahvuudesta. Helsinkiläisten osuus Vieru- mäen taistelun aikaan oli siis luultavasti pie- Käytettävissä olevasta muistitiedosta löytyy nempi kuin 90 miestä. joitakin yleisiä mainintoja siitä, että Vieru- Valtiorikosoikeuden kuulusteluissa komp- mäen taistelussa oli mukana helsinkiläisiä paniaan kuuluneet miehet eivät rehennelleet joukko-osastoja. Esimerkiksi valkoisten osallistumisellaan Vierumäen taisteluun. puolella olleet Antti Järvinen, Toivo Kar- Monet selittivät olleensa lähinnä perään- hu, Edvard Mattila ja Juho Kousa muistivat tymässä Asikkalan Urajärveltä Iitin puolelle

 17 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Koskenniskaan ja Vuolenkoskelle, eivätkä Komppaniasta ei ole käytettävissä yksise- edes maininneet Vierumäkeä.43 Myös osa litteistä nimilistaa, mutta eri listoja yhdiste- niistä, jotka mainitsivat Vierumäen, vähätte- lemällä on saatu selville 200 komppaniaan livät taistelun merkitystä. Esimerkiksi Johan kuuluneen nimitiedot ja monien kohdalla Haanpää kertoi ”ottaneensa osaa laukaus- myös tunnistamista helpottava osoitetie- tenvaihtoon” Vierumäellä.44 Matti Auvinen to.48 Läheskään kaikki nimilistoissa mainitut mainitsee, että perääntymismatkalla Ura- henkilöt eivät päätyneet Heinolan rintamal- järveltä Iittiin oli matkalla ”pieni taistelu” le, vaan moni jäi Helsinkiin vahti-, työ- ja Vierumäellä.45 muonitustehtäviin. Tiedot komppanian ko- Helsinki 1-1-4 -komppaniasta on saatu koonpanosta ovat myös ajallisesti vanhoja. tietoja kahden eri nimilistan avulla. Toinen Sen vuoksi on luultavaa, että osa listoissa listoista on punakaartin luetteloksi harvi- mainituista on siirtynyt toiseen komppa- naisen tarkka. Siinä on tiedot komppaniaan niaan ja ollut muualla kuin Vierumäellä kuuluneiden miesten osoitteesta, synty- taistelun aikaan. mäpaikasta, kirjoillaolokunnasta ja synty- Komppanian miehistön kuulusteluissa mäajasta, mikä helpottaa paljon miesten antamista tiedoista välittyy kuva, että komp- tunnistamista.46 Listoissa on yhteensä 133 pania kulki taistelun aikana Vierumäen ohi, komppaniaan kuuluneen miehen nimitie- mutta ei osallistunut aktiivisesti itse taiste- dot. Tiedetään, että noin 90 heistä päätyi luun. Monet eivät maininneet Vierumäkeä Heinolan rintamalle, kun taas loput jäivät ollenkaan vaan tyytyivät sanomaan, että Helsinkiin tai vaihtoivat joukkoyksikköä ja Heinolasta vetäydyttiin Koskenniskaan ja päätyivät toiselle rintamalle. Vuolenkoskelle.49 Ne jotka mainitsivat Vie- Vaikka komppania osallistui taisteluun jo rumäen, vähättelivät osallistumistaan taiste- Urajärvellä, tiettävästi sen riveistä kaatui tais- luun. Esimerkiksi Johannes Vankan kuulustelun aikana ainoastaan komppanianpäällik- telupöytäkirjassa sanotaan, että ”jouduttiin kö Kaarle Emil Vesanto. Yksi komppanian sitten Vierumäellä taisteluun, johon Wankka miehistä näyttää kadonneen sodan aikana. ei myöskään ottanut osaa”.50 Kalle Parkkinen taas kertoo olleensa Vierumäen taistelussa ”Kirvesmiesten komppania”, Helsingin I. ”kuormaston mukana, mutta ampui kyllä- rykmentin II. pataljoonan 4. komppania kin joitakuita laukauksia metsään päin, mistä (Helsinki 1-2-4) kuului paukkinaa”.51 Helsingin I. rykmentin II. pataljoonan 4. Luultavasti komppanian jäsenistä vain komppania tunnettiin kirvesmiesten komp- yksi kaatui Vierumäen taistelussa. Lisäksi paniana, koska moni siihen kuulunut harjoit- komppaniaan kuulunut Anselm Salonen ti kyseistä ammattia. Komppania tunnettiin teloitettiin Urajärvellä 26.4.1918. Salonen myös päällikkönsä Juho Kovasen mukaan oli piileskellyt valkoisia Suonsaaren torpassa ”Kovasen komppaniana”.47 Komppanian Urajärvellä yhdessä Alarik Viljasalon, Toimi miehet näyttävät olleen pääosin kirjoilla ja Vuorion ja Jalmari Jokelan kanssa. Jokela oli asuneen Helsingissä. jatkanut pakomatkaa, kun taas muut oli löy-

18  TAISTELUUN OSALLISTUNEET JOUKKOYKSIKÖT

detty ja ammuttu torpan läheisyyteen. Hei- Haminan toinen komppania ei nimestään dän hautapaikallaan Urajärvellä on muisto- huolimatta koostunut pääasiassa haminalai- merkki, jossa todetaan: ”Tähän on haudattu sista, vaan selkeä enemmistö komppanian Alarik Viljasalo, Toimi Vuorio ja Anselmi miehistä oli kotoisin Vehkalahdelta. Komp- Salonen, mutta siirrettiin myöhemmin toi- pania muodostettiin Haminassa, jossa se oli sen maailmansodan jälkeen Asikkalan kir- vahdissa noin kolme viikkoa, minkä jälkeen konmaalle”.52 se siirrettiin Heinolan rintamalle. Siellä jouk- koyksikkö ehti olla noin kuusi viikkoa, joten sinne saavuttiin mitä ilmeisemmin maalis- HAMINAN 2. KOMPPANIA kuun alkupuolella. Komppania perääntyi (KOTKA 2-1-2) pääjoukon mukana Heinolasta 20.4. ja osallistui Vierumäen taisteluun. Taistelun jälkeen Historioitsija Jussi T. Lappalainen esittää se vetäytyi edelleen Vuolenkosken kautta teoksessaan Punakaartin sota 2, että Vieru- Kouvolaan ja Haminaan.56 Siellä jäljelle jää- mäen taisteluun osallistui Haminan 2. komp- neet vangittiin.57 pania, joka oli kunnostautunut myös muiden Useita Haminan 2. komppanian miehiä punakaartien ollessa sekasortoisessa tilassa.53 teloitettiin toukokuussa 1918 tai he kuolivat Lappalainen on käyttänyt lähteenä hami- pian vankileireillä, joten kuulustelupöytä- nalaisen Urho Raasun muistelmia. Raasun kirjoja, joissa olisi kerrottu Vierumäen tais- onnistui karata Neuvosto-Venäjälle, jonne telusta, ei juuri ole. Toivo Heikkilä ilmeisesti hän ilmeisesti myös jäi, koska hänen muis- haavoittui Vierumäen taistelussa, sillä hän oli telmansa ovat päätyneet Venäjän arkistoihin. valtiorikosoikeuden asiakirjojen mukaan haa- Arkistoselvitystä tehtäessä kyseisiä muistel- voittunut 20.4. ”Heinolasta paetessa”.58 Myös mia ei saatu käyttöön. Lappalaisen tietoja Väinö Martin mainitsee haavoittuneensa tukee kuitenkin muistitiedon maininta, että matkalla Heinolasta Kouvolaan eli mahdolli- mukaan Haminan punakaarti oli Vierumäel- sesti Vierumäellä.59 Iittiläinen Allan Taavila oli lä. Valkoisten puolella ollut pertunmaalainen pakko-otettu 14.4. punakaartiin ja liitetty il- Juho Kousa muisti kuulleensa taistelun ai- meisesti Haminan komppaniaan. Vierumäen kana, että vastassa oli punakaartilaisia Ha- taistelun aikaan hän oli ennen ketjuun me- minasta.54 noa karannut yhdessä samaan komppaniaan Haminan 2. komppaniasta on löydetty kuuluneiden Vilho ja Antti Tulokkaan kanssa. kolme eri luetteloa, joissa mainitaan komp- Taavilan pakoreissu päättyi hänen kotiinsa, paniaan kuuluneita miehiä.55 Niistä on saa- josta hänet vangittiin 30.4.60 Vilho ja Antti tu 53 komppaniaan kuuluneen nimitiedot Tulokas löytyvät Haminan 2. komppanian ja onnistuttu lisäksi löytämään seitsemän nimiluettelosta, mutta heidän kohtalostaan ei komppaniaan kuulunutta. Yhteensä tiede- ole tarkempaa tietoa. Ilmeisesti he onnistuivat tään näin 60 komppaniaan kuuluneen mie- pakenemaan Vierumäeltä ja välttämään van- hen nimet. Todennäköisesti komppaniaan gitsemisen, sillä heistä ei ole olemassa tietoja vahvuus on kuitenkin ollut tätä suurempi. valtiorikosoikeuden aineistoissa.

 19 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Pertunmaalainen Juho Kousa ja asikka- sikkö, joka oli muodostettu Riihimäen puna- lalainen Onni Vahto muistivat kuulleensa kaartin pohjalle. Ne kaikki eivät osallistuneet taistelun aikana, että vastassa oli kotkalaisia Vierumäen taisteluun. Esimerkiksi Juho Pit- joukkoja.61 On mahdollista, että Kotkan ryk- käsen komentama Riihimäen 2. komppania menttiin kuulunut Haminan 2. komppania oli taistelun aikaan lähellä Vierumäkeä, muttei on kutsunut itseään kotkalaiseksi joukkoyk- osallistunut itse taisteluun.67 siköksi. Komppaniassa oli miehiä myös Kot- Riihimäkeläisistä joukkoyksiköistä Vieru- kasta. Valkoisten puolella taistellut juvalainen mäellä oli paikalla (Johan) Oskar Reijosen Eero Pärnänen muisti puolestaan kuulleensa johtama komppania, joka kuului Lahden taistelun aikana huudettavan ”Kymenlaak- rykmenttiin (Lahti 1-3-2) sekä riihimäke- son komppania”.62 Haminan komppania on läisiä kuularuiskuosastoja (konekivääriosas- voinut käyttää myös tätä nimitystä, sillä suu- toja). Reijosen johtamasta komppaniasta ei rin osa joukosta oli Vehkalahdelta, eikä siten ole löytynyt ollenkaan nimiluetteloa, vaan edustanut suoranaisesti Haminaa. miesten nimet on selvitetty Heinolan vaatevaraston varusteiden kuittauslistasta. Tällä tavalla on löydetty 78 punakaartilaisen nimet, RIIHIMÄEN PUNAKAARTI jotka ovat kuitanneet vaatteita Heinolassa 18.3–2.4.1918.68 Komppaniaan kuului paljon Reijosen komppania (Lahti 1-3-2) miehiä Hausjärven kunnan Oitin kylän pu- Riihimäkeläisten joukkoyksiköiden osallistu- nakaartista. Hausjärveläisten ja riihimäkeläis- misesta Vierumäen taisteluun löytyy paljon ten lisäksi komppaniassa oli miehiä ainakin mainintoja muistitiedosta. Valkoisten puolella Tuusulasta ja Mäntsälästä. Jokaisen miehen taistelleista ainakin Toivo Karhu, Fabian Haa- kohtaloa ei ole pystytty jäljittämään arkistosel- pamäki, Lauri Lappalainen, Eero Pärnänen ja vitykseen käytettävissä olleen ajan puitteissa. Alfred Palvaila muistivat, että Vierumäellä oli Joka tapauksessa näyttää siltä, että moni oli vastassa punaisia Riihimäeltä.63 Kouvolalainen mukana Vierumäellä.69 Komppaniasta kaatui Sulo Priha taas muisti, kuinka hän vangitsi taistelussa ainakin Toivo Eelis Aalto.70 taistelun aikana yhden punaisen Riihimäen komppaniasta.64 Hemmo Salmi kertoi am- Riihimäen kuularuiskuosastot puneensa taistelussa yhden punakaartilaisen Vierumäen taisteluun osallistuneet kone- ja löytäneensä ampumansa punakaartilaisen kivääriosastot (”kuularuiskuosastot”) oli- taskusta Riihimäen punakaartin jäsenkor- vat lähtöisin Riihimäeltä. Konekiväärien tin.65 Myös Länsi-Savossa esitetyssä taistelu- käsittely vaatii erityiskoulutuksen, ja niistä kuvauksessa kerrotaan, että taistelun aikana muodostettiin punaisten puolella erillisiä oli kuulunut komentosanoja riihimäkeläisis- osastoja. Vierumäen taistelussa punaisilla oli tä joukkoyksiköistä.66 Oikean joukkoyksikön käytettävissään noin 5–10 konekivääriä. Lau- tunnistamista on hankaloittanut Riihimäen ri Heiniön mukaan ”kuularuiskuosastolla oli punakaartin puutteelliset nimilistat ja se, että päällikkönä eräs virolainen Kersna”, ja hänen Heinolan rintamalla oli useampi joukkoyk- mukaansa punaisilla oli ainakin viisi koneki-

20  TAISTELUUN OSALLISTUNEET JOUKKOYKSIKÖT

vääriä Vierumäellä.71 Myös Jalmar Paasonen viedä Heinolasta ennen Vierumäkeä, ja osa muisti, että konekivääriosastoa johti virolai- saatettiin lastata proomuihin. Päivänä, jona nen Kersna ja että konekiväärien lukumäärä Vierumäen taistelu käytiin, tykistö oli lähte- oli Lusin taistelun aikaan maaliskuussa kah- nyt perääntymään Heinolasta jo ennen pää- deksan.72 Viljam Lindroos taas muisteli, että joukkoja. Tykkimiehet joutuivat Vierumäellä konekivääreitä olisi ollut yksitoista, mutta valkoisten hyökkäyksen kohteeksi, ja he jou- ”konekiväärimiehiä ei kuitenkaan ollut, ai- tuivat jättämään kaikki tykit paikoilleen. Pu- noastaan kaksi venäläistä nuorta miestä löy- naiset olivat kuitenkin poistaneet lukot tykeis- tyi konekivääreitä käyttämään”.73 tä, jotta valkoiset eivät voisi hyödyntää niitä. Heinolassa olleista konekivääriosastoista ei Punaisten pääjoukkojen saavuttua he saivat ole löytynyt nimiluetteloa, mutta 17 miehen vallattua tykit takaisin. Pieni ”vuoristotykki” nimet, jotka kuuluivat Riihimäen kuularuis- oli onnistuttu evakuoimaan jo aiemmin ja se kuosaston, löytyvät Heinolan vaatevaraston asetettiin käyttökuntoon. Joka tapauksessa varustekuittauslistasta.74 Näyttää siltä, että ai- tiedetään, että ainoa tykki, jolla ammuttiin nakin osa Heinolassa olleista konekiväärikou- taistelun aikana, oli pienikaliiperinen ”vuo- lutuksen saaneista kuului Hausjärven kunnan ristotykki”, jonka vaikutus taistelun kulkuun Hikiän punakaartiin.75 Aiemmin mainitun oli kuitenkin lähes merkityksetön. Tiettävästi Kersnan lisäksi päälliköksi mainitaan usein se ei aiheuttanut mitään vahinkoja valkoisille, Kalle Elo.76 Lähteistä ei ole löydetty yhtään mutta nostatti ilmeisesti kuitenkin taistelu- kaatunutta konekivääriosastoon kuulunutta henkeä punaisten puolella.79 Todennäköisesti miestä. Valkoisten muistitiedossa mainitaan tämän ”vuoristotykin” komentaja oli taiste- kuitenkin useaan kertaan tapaus, jossa pu- lussa kaatuneen punaisten komentaja Evert naisten konekiväärin miehistö ammuttiin ja Sammon poika Toivo Sampo. Tykki onnistut- konekivääri vallattiin valkoisten käyttöön.77 tiin evakuoimaan, sillä sitä tiedetään käytetyn taisteluissa vielä Vierumäen jälkeen.80 Lauri Heiniön (ent. Helin) mukaan Hei- PUNAISTEN TYKISTÖOSASTO nolassa olleen tykkiosaston päällikkö oli ve- näläinen upseeri Makejeff mutta tykkimie- Punaisten tykistön osuus Vierumäen taistelus- histö oli suomalaisia.81 Myös heinolalainen sa tiedetään melko tarkkaan. Alfhild Salosen Nestori Salminen muisteli, että punaisten mukaan punaisilla oli Heinolan rintamal- tykistössä päälliköt olivat ”venäläisiä tai vi- la viisi tykkiä: kolme pitkäpiippuista neljän rolaisia, osa niistä puhui suomea”.82 tuuman tykkiä, yksi lyhytpiippuinen kolmen tuuman tykki ja yksi pienikaliiperinen ”vuoristotykki”.78 Jalmar Paasosen mukaan tykkejä MUUT PUNAKAARTIN OSASTOT oli Lusin taistelun aikaan maaliskuun alkupuolella kuusi: kolme tavallista kenttätykkiä, Punaisessa Heinolassa oli taistelevien komp- kaksi japanilaista vuoristotykkiä ja yksi n. 1½ panioiden lisäksi myös muita punakaartiin tuuman pikkutykki. Osa tykeistä saatettiin kuuluvia osastoja. Punaisilla oli Heinolassa

 21 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

ainakin ensiapuosasto, muonitusosasto, työ- Helsingin urheiluseura Jyryn komppania komppania, vahtikomppania, vakoiluosasto, (tunnetaan myös nimellä ”Helsingin hurjat”) vaatetustoimikunta ja esikunta. Niiden lisäk- sijoitetaan muistitiedossa virheellisesti Vie- si oli myös esimerkiksi suuri joukko hevos- rumäen taisteluun. Jopa seitsemän valkoisen miehiä.83 Kun Heinola tyhjentyi punaisista puolen muistelijaa kertoi Jyryn komppanian Vierumäen taistelupäivänä 20.4.1918, myös olleen taistelussa vastapuolella, vaikka todel- suurin osa edellä mainittuihin osastoihin lisuudessa se oli Vierumäen taistelun aikaan kuuluneista lähti liikkeelle. Osa meni kotei- Lempäälän-Valkeakosken seudulla.86 Tunnet- hinsa odottamaan valkoisia, osa pääsi lautalla tuutensa ja ”eliittikomppanian” maineensa Vuolenkoskelle, kun taas osa joutui ohitta- vuoksi Jyryn komppanian väitettiin usein maan kävellen Vierumäen taistelukentän.84 ehtineen lähes kaikille rintamille.87 Ilmeisesti juuri kukaan näihin osastoihin Valkoisen puolen muistitiedon mukaan kuuluneista henkilöistä ei osallistunut itse Iitin Kausalan komppania oli osallistunut taisteluun. Tämä näkyy myös siinä, että he Vierumäen taisteluun.88 Kausalalainen Lie- mainitsivat valtiorikosoikeuden kuulustelu- be Orenius oli ollut sisällissodassa punais- pöytäkirjoissa lähinnä kulkeneensa Heino- ten puolella ja Heinolan rintamalla. Hän ei lasta Vierumäen kautta Vuolenkoskelle tai kuitenkaan mainitse mitään Vierumäestä. Koskenniskaan.85 Hänen mukaansa Kausalasta kotoisin olevia kaatui Heinolassa vain yksi ennen paluuta Kausalaan.89 Myös Kausalan kaartin miehis- VÄITETYSTI VIERUMÄELLÄ töluettelon perusteella tehdyt tarkistukset OLLEET JOUKOT eri lähteisiin tukevat sitä, että kaarti oli Hei- nolassa mutta poistui alueelta ennen Vieru- Valkoisen puolen muistelmissa mainitaan mäen taistelua.90 myös sellaisia eri alueiden punakaarteja, jot- Kolme valkoisen puolen muistelijaa ker- ka eivät todennäköisesti osallistuneet Vieru- toi eksyneensä taistelun aikana Hyvinkäältä mäen taisteluun. Joskus väitteet ovat selkeästi kotoisin olleiden punaisten joukkoon.91 Hy- virheellisiä, ja joskus ne liittyvät mitä ilmei- vinkään komppania, virallisesti Lahti 1-3-2, semmin siihen, että muistelija on todellisuu- olikin arkistolähteiden mukaan ollut Hei- dessa kohdannut jossain vaiheessa kyseisen nolan rintamalla. Se kuitenkin poistui siel- alueen joukon, mutta jossain muualla kuin tä Uuteenkylään marssien Vierumäen läpi Vierumäellä. ilmeisesti viimeistään 19.4.92

22  Punaisten joukkojen lukumäärä ja asemat Vierumäen taistelussa



PUNAISTEN JOUKOT VIERUMÄELLÄ Lieberd Markkola muisti, että 20.4. Lahdesta JA URAJÄRVELLÄ tuli suuri joukko punaisia Härkälään.95 Lah- desta tulleet joukot kuitenkin käännytettiin unaisten tappioiden hahmottamiseksi takaisin, eivätkä ne osallistuneet Vierumäen on ollut tärkeää selvittää, millaisissa taisteluun. Mauno Huvisen mukaan Härkä- asemissa punaisten joukot olivat en- lään tuli ”punaisia joukko-osastoja Lahdesta P nen taistelua. Siten voidaan arvioida, ja Vääksystä päin, vaan Heinolasta päin ei missä punaisia kaatui ja mitkä joukkoyksiköt tullut joukkoja [ennen taistelua]”. Huvinen kärsivät mahdollisesti raskaimmat tappiot. Pu- kertoi, että ”punaisten joukkojen miesvah- naisten Heinolan rintamaesikunnan laatimas- vuutta en voi sanoa varmaan, mutta luulen, ta taistelun jälkeisestä raportista käy ilmi, että että niitä aamulla 20/4 oli ainakin tuhatkun- valkoisten saapumiseen lännestä Asikkalan t a”. 96 Huvisen arvio ei voi pitää paikkaansa, ja Vesivehmaan kylän suunnalta oli varauduttu luultavasti hän sekoitti määrän siihen jouk- asettamalla yksi komppania vahtiin Asikkalan koon, joka myöhemmin pakeni Heinolasta Urajärven kylään ja toinen Heinolan Vieru- Vierumäelle. Siinäkin hänen arvionsa menee mäelle. Raportin mukaan ensiksi mainittu yläkanttiin. Muistitiedon hataruuden vuoksi komppania oli vetäytyen taistellut ylivoimaa ei tiedetä varmuudella, mikä joukkoyksik- vastaan Vierumäelle saakka, kun taas jälkim- kö oli asemissa Härkälässä taistelupäivänä mäinen komppania oli ”paennut asemistaan”.93 20.4. ja oliko se vielä paikalla, kun valkoiset Myös muistitieto vahvistaa, että Urajärvel- saapuivat. Luultavasti miehiä oli kuitenkin lä ja Vierumäellä olivat komppaniat odotta- komppanian eli noin sadan miehen verran. massa valkoisten saapumista. Härkäläläisen Urajärvellä olleiden punaisten määrä ja Anton Heikkilän mukaan punakaartilaiset joukkoyksikkö tiedetään tarkemmin. Vieru- tulivat 18.4. hänen kotikyläänsä ”majoittuen mäen taistelun ensi hetkillä Asikkalan Mut- ne kaikkiin kylämme taloihin, m.m meidän talassa valkoisille antautunut Johan Maunu talossa oli n. 70 pk:sta [punakaartilaista]”. Ahonen kertoi valkoisille kuulusteluissa, että Heikkilä ei osannut sanoa, mistä päin nämä paikalliset pakko-otetut oli yhdistetty Helsin- punakaartilaiset olivat tulleet, mutta sen si- gin komppaniaan numero 114 (Helsinki 1-1- jaan seuraavana päivänä 19.4. tuli ”Lahdesta 4) ja he olivat tulleet Urajärvelle 17.4.1918. päin suurehko pk:osasto, joka selitti lähte- Ahonen ilmoitti kuulustelussa komppanian neensä saksalaisia pakoon Lahdesta”.94 Myös vahvuudeksi 110 miestä ja 2 konekivääriä.97

 23 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Myös muistitiedossa löytyy paljon maininto- takia punaiset päättivät vetäytyä Heinolasta ja punaisten asemista Urajärvellä. Esimerkik- ja murtautua Vierumäelle asettuneiden val- si Juho Honnila muisti, että kylälle oli 18.4. koisten läpi. Vetäytymispäätökseen vaikutti tullut ”eräs helsinkiläinen komppania, jo- myös se, että samaan aikaan tiedettiin sak- hon oli pakolla otettu Härkälän kyläläisiä”.98 salaisten jo valtaavan Lahtea. Vilho Muttalan, Laurin Heikkilän ja Teemu Lauri Heiniö kuului Heinolan punakaar- Tenholan muistelmat vahvistavat Honnilan tiin, ja hänen joukkoyksikkönsä oli sijoitettu tiedot.99 Myös urajärveläisen Aleksi Lehti- Heinolan kirkonkylään ennen Vierumäen sen mukaan punaiset saapuivat sinne pa- taistelua. Heiniön mukaan perääntyminen ria päivää ennen taistelua. Punakaartilaiset Heinolasta alkoi ”20/4 aamupuolella”. Heiniön olivat tässä vaiheessa vielä yrittäneet tehdä mukaan perääntymistä johti Heinolan rinta- pakko-ottoja, jonka vuoksi Lehtinen ja osa man ylipäällikkö Evert Sampo. Osa joukois- muista kyläläisistä lähti karkuun.100 ta siirrettiin vesiteitse Vuolenkoskelle, ja osa Valkoisten puolen komentajana toiminut lähti jalkaisin kohti Vierumäkeä, josta kuului Kustaa Tapola antoi 20.4.1918 ennen hyök- taistelun ääniä. Heiniön mukaan taisteluun käyksen alkua taistelukäskyn, jonka mukaan meno ei houkuttanut monia, minkä vuoksi valkoisten tiedustelu oli arvioinut, että pu- he pyrkivät luvatta laivoihin tai karkasivat naisia oli Muttalassa 100 ja Urajärvellä 100.101 matkalla Vierumäelle. Miehiä karkasi etenkin Toisessa kirjoituksessaan Tapola arvioi, että Nynäsin kansakoulun kohdalla metsien kautta punaisia oli Muttalassa 250, Urajärvellä 150 ja Vuolenkoskelle. Ilmeisesti myös Heiniö vält- Vierumäellä 300. Tapolan arvio perustui hä- ti taisteluun osallistumisen ja pääsi suoraan nen omien sanojensa mukaan suurimmaksi Vuolenkoskelle ja sitä kautta Iittiin.103 osaksi ”eräältä seudulla olleelta talonpojalta Pekka Kekkonen (s. 1906) oli sisällissodan saatuihin tietoihin”.102 Nämä Tapolan arviot tapahtumien aikaan 12-vuotias ja seurasi ta- ovat liian suuria, ja uskottavampaa on, että pahtumia Myllykylästä, joka sijaitsee Heinolan miehiä oli komppanian verran sekä Urajär- kirkonkylän ja Vierumäen välissä. Hänen mu- vellä että Vierumäellä, eli yhteensä noin 200. kaansa punaisten pääjoukot saapuivat Heino- laan vasta siinä vaiheessa, kun valkoiset olivat saaneet Vierumäen haltuunsa ja ajaneet punai- PUNAISTEN PÄÄJOUKON set asemistaan kilometrin verran Uudenkylän VETÄYTYMINEN HEINOLAN tienhaarasta pohjoiseen. Kekkosen mukaan KIRKONKYLÄSTÄ VIERUMÄELLE Heinolasta tulleiden punaisten määrä oli val- tava. Hän muisteli näkemäänsä seuraavasti: Valmiina Urajärvellä ja Vierumäellä asemissa olleet komppaniat eivät riittäneet py- ”Niitä tuli hevospelillä ja jalan tuntikausia säyttämään valkoisten etenemistä. Valkoiset hämärään asti ohi Myllykylän aukeitten. pääsivät etenemään Urajärveltä Vierumäen Kaikkien kasvoilla kuvastui suunnaton hätä risteykseen ja kääntyivät sitten pohjoiseen ja ahdistus jota Vierumäeltä kantautuvat kohti Heinolaa. Saarretuksi joutumisen uhan taistelun pauhina ei suinkaan lieventänyt…

24  PUNAISTEN JOUKKOJEN LUKUMÄÄRÄ JA ASEMAT VIERUMÄEN TAISTELUSSA

Hevosajoneuvot olivat äärimmilleen kuor- sodan historiakomitealle kirjoittamassaan Vie- mitettuja. Naisia ja lapsiakaan ei puuttunut. rumäen taistelun yhteenvedossa, että punaisia Kaikkia ajoi yleinen ”lahtarikauhu” silmittö- olisi ollut Vierumäellä noin 1500–2000, joista mään pakoon. Joku oli kahmaissut mukaansa pääosa tuli Heinolasta.107 Tämä arvio on kui- jotakin arvokasta. Muistan jonkun raahan- tenkin varmasti paljon yläkanttiin, ja sillä hän neen ompelukonettakin mukanaan. Joku taas halusi lähinnä korostaa omien joukkojensa piteli puhelinta sylissään. Sen hän oli tietysti suurta urotyötä. Tapolan esittämä arvio päätyi lähtökiireessä reväissyt seinästä irti, jotakin varhaisimpiin valkoisen puolen kirjoittamiin arvokkaampaa pelastaakseen. Jos koska olen kuvauksiin Vierumäen taistelusta. Uudem- nähnyt ”via dolorosan” niin silloin.”104 massa tutkimuksessa sitä on kritisoitu.108 Jo sisällissodan aikana lehdistössä esitettiin Viljam Lindroos kuului Heinolan punakaar- paljon maltillisempia lukuja. Mikkelin Sano- tiin, joka vetäytyi Heinolan kirkonkylästä mat lähetti kirjeenvaihtajan Heinolaan pian 20.4.1918. Lindroosin mukaan ”meidän po- kaupungin valtauksen jälkeen. Kirjeenvaihtaja rukassa oli parisataa miestä, mutta aikaisem- oli selvittänyt tapahtumien kulkua, ja hänen min oli jo mennyt muita ja meidän jälkeem- tiedonantonsa julkaistiin lehdessä 26.4.1918. me tuli vielä lisää miehiä”. Toisessa yhteydessä Siinä kerrottiin, että vesiteitse laivoilla Vuolen- puhuessaan yleisesti Heinolassa olleista pu- koskelle kulkeneiden lisäksi Vierumäelle ve- naisista Lindroos muisti, että niitä oli kolme täytyi jalkaisin noin 600 punaista sotilasta.109 komppaniaa: ”Helsinkiläinen, joka ei ollut Tapahtumia siviilinä seurannut Juho Kin- kovin suuri, Heinolan komppania, joka pak- nunen kirjoitti sodanaikaisiin muistiinpa- ko-ottolaiset mukaan lukien oli parinsadan noihinsa, että osa Heinolassa olleista joukois- miehen sakki, ja Järvelän komppania, jossa oli ta siirrettiin Lahteen huhtikuun puolivälissä. muistaakseni 120 miestä.”105 Lindroosin esittä- Kinnusen muistiinpanoissa kerrotaan, että mien lukujen perusteella ei päästä lähellekään esimerkiksi 13.4.1918 illalla ainakin komp- tuhatta miestä, joka usein esitetään valkoisen panian verran miehiä lähti ”kovasti laulaen puolen arvioksi punaisten määrästä. marssissa”. Kinnusen arvion mukaan pu- Heinolan punakaartiin kuulunut Jalmar naisten määrä Heinolassa oli 13.4. enää kor- Paasonen oli yksi Heinolasta perääntyneistä keintaan 800 miestä. Kinnusen merkintöjen punaisista. Hän oli ollut etulinjassa Heinolan mukaan myös seuraavan päivänä (14.4.) oli pohjoispuolella ennen perääntymistä. Hänen lähtenyt helsinkiläinen komppania ja kolme mukaansa 20.4. aamulla annetun perään- tykkiä Lahteen päin, joten jäljelle jääneiden tymiskäskyn jälkeen maantielle kerääntyi määrä oli entistä pienempi.110 ”500–1000 miestä”. Paasonen ei kuitenkaan Tässä pääluvussa esitettyjen tietojen pe- osallistunut Vierumäen taisteluun vaan kulki rusteella punaisten puolelta Vierumäen tais- vesiteitse proomun kyydissä perheensä kans- teluun osallistuivat ainakin Urajärveltä yksi sa Koskenniskaan.106 komppania, Härkälästä yksi komppania ja Valkoisten joukkojen komentajana toimi- Heinolasta perääntyneet joukot, joissa oli nut Kustaa Tapola arvioi vuonna 1923 Vapaus- noin 400 – 600 punaista.

 25 Vierumäen taistelu 20.4.1918: taistelun yleinen kulku ja taistelupaikat 

ierumäen taistelun kulku on selvi- TAISTELUN ENSIKOSKETUKSET tetty hyvin jo aiemmissa tutkimuk- MUTTALAN TALOLLA JA URAJÄRVEN sissa, tosin lähinnä valkoisten näkö- KYLÄSSÄ V kulmasta.111 Tämä johtuu siitä, että muistitietoaineistoissa on paljon valkoisen Valkoiset lähtivät liikkeelle klo 5 aamupäi- puolen veteraanien tarkkoja kuvauksia tais- vällä Asikkalan Vesivehmaan kylästä kolmen telusta. Valitettavaa kuitenkin on, että punai- komppanian (360 miestä) voimin. Valkois- sen puolen muistelmat taistelusta ovat hyvin ten kokonaisvahvuus Vierumäen taistelussa vajavaisia, ja niitä on lukumääräisesti paljon oli 430 miestä, sillä kaksi joukkuetta Sysmän vähemmän. Punaisten puolen muistitietoa 5. komppaniasta oli aluksi varattu mui- Vierumäen taistelusta on lähes yksinomaan hin tehtäviin.112 Kuten aiemmin on esitetty henkilöiltä, jotka antautuivat heti taistelun muistitiedon ja punaisen puolen lähteiden alussa, piileskelivät taistelun aikana tai ottivat perusteella Urajärvellä oli ainoastaan noin osaa pelkästään taistelun viimeiseen vaihee- komppanian verran miehiä, joten punaiset seen. Tässä selvityksessä käydään läpi vain olivat pahassa alakynnessä. taistelun yleiset vaiheet, jotta voidaan arvi- Valkoisten tavoitteena oli edetä Vieru- oida tapahtumien kulkua ja paikkoja, joissa mäelle, katkaista tärkeät kulkuyhteydet punaiset kärsivät tappioita. Taistelu voidaan etelään sekä itään ja saartaa siten Heinolan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen: kirkonkylässä olleet punaisten pääjoukot. Punaisten ja valkoisten osapuolten ensim- 1. Taistelun ensikosketukset Muttalan talolla mäinen yhteenotto tapahtui Muttalan talon ja Urajärven kylässä luona. Talo sijaitsi Asikkalan puolella lähes 2. Härkälän kylän ja Vierumäen tienristeyk- yhdentoista kilometrin päässä Vierumäes- sen taistelu tä Vesivehmaa–Vierumäki-tien varrella.113 3. Punaisten pääjoukon saapuminen Hei- Muistitiedon perusteella Muttalan taistelu nolasta, punaisten läpimurto ja taistelun oli lyhytkestoinen. Punaiset olivat vaihta- päättyminen neet jonkin verran laukauksia mutta ilmei-

26  VIERUMÄEN TAISTELU 20.4.1918: TAISTELUN YLEINEN KULKU JA TAISTELUPAIKAT

Yleiskartta Heinolan ja Lahden rintamasta huhtikuussa 1918. Lähde: Lappalainen 1981a, s. 318. Liitekartta 8.

sesti todenneet vastapuolen vahvuudeltaan Punaisten yhteenlasketut tappiot Mutta- ylivoimaiseksi ja lähteneet perääntymään lan ja Urajärven taisteluista olivat ilmeisen Muttalasta noin kahden kilometrin päässä pienet. Valkoisten komentaja Kustaa Tapo- olevaa Urajärven kylää kohti. Urajärvellä pu- lan mukaan Urajärvellä kaatui ”ainoastaan naiset ottivat puolustusasemat Kirilänmäellä. kymmenkunta” punaista.116 Määrä ei välttä- Urajärvellä osapuolten voimasuhteet olivat mättä ollut niinkään suuri, sillä Urajärvellä jonkin verran tasoittuneet ja kylästä käytiin tiedetään kaatuneen vain Helsinki 1-1-4:n lyhyt taistelu.114 Valkoiset olivat etukäteen komppanianpäällikkö Kaarle Eemil Vesan- suunnitelleet, että Kopsuolta lähteneet Sys- to.117 Valkoisten puolella olleen Eero Pör- män 5. komppanian 2. ja 3. joukkue olisivat näsen mukaan Vesanto oli seissyt Honnilan kiertäneet Urajärven pohjoispuolen kautta pellon reunalla ja ”pyörittänyt kättään merk- Urajärvellä olleiden punaisten selkään ja es- kinä päänsä päällä”. Valkoiset olivat ampu- täneet niiden perääntymisen (ks. katkoviiva neet hänet siihen ja tunnistaneet taskuista Kustaa Tapolan kartassa). Tämä suunnitelma löydetyistä papereista hänet komppanian- kuitenkin epäonnistui, sillä punaiset ehtivät päälliköksi.118 Tapaus päätyi myös lehtiin, ja jo vetäytyä ennen kuin kiertoliikkeen tehneet esimerkiksi Mikkelin Sanomissa kerrottiin valkoisten joukot saapuivat.115 3.5.1918, kuinka punaisten komppanian-

 27 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Kartta Vierumäen taistelusta 20.4.1918. Kustaa Tapola, 1923. Lähde: KA, Vapaussodan historian komitea. B I 16. Raportteja, järjestämättömiä. Kustaa Tapolan yhteenveto Vierumäen taistelusta 12.5.1923.

28  VIERUMÄEN TAISTELU 20.4.1918: TAISTELUN YLEINEN KULKU JA TAISTELUPAIKAT

Kustaa Tapolan kartta Muttalan taistelusta. Kartan kopioinut Martti Eklund. Lähde: KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Kustaa Tapolan laatimat muistelmat Karjalan Kaartilainen -lehdelle. päällikkö oli kaatunut Urajärvellä.119 Myös Muistitietoon perustuvien taistelukuvaus- Urho Nupponen muisteli tapahtumia, jotka ten mukaan vaikuttaa siltä, että Urajävellä ja saattavat liittyä Vesantoon. Nupposen mu- Muttalassa olleet punaiset onnistuivat vetäy- kaan Urajärven taistelun aikana olisi saatu tymään noin kahdeksan kilometrin matkan ainakin yksi vanki, joka Vesivehmaalla val- Härkälään ilman, että he joutuivat taistele- koisiin liittyneen alaikäisen pojan mukaan maan tai kärsimään juurikaan tappioita. Lo- oli punaisten komppanianpäällikkö. Nuppo- gistisesti olisi myös ollut helpompaa siirtää sen kertomuksen perusteella kyseinen henki- punaisten ruumiit hevoskärryillä Urajärveltä lö ei kuitenkaan todellisuudessa ehtinyt olla Vierumäen joukkohautaan kuin kaivaa uut- vankina. Hän oli yrittänyt valkoisia pakoon, ta hautaa routaiseen maahan. Nämä tekijät jolloin valkoisten komppanianpäällikkö Sell- rajaavat huomattavasti sitä aluetta, miltä pu- man ampui hänet.120 naisten ruumiita voidaan olettaa löytyneen, Urajärvellä taistelun aikana kaatuneiden ja tarkoittaa todennäköisesti sitä, että lähes ja taistelun jälkeisenä päivänä teloitettujen kaikki Vierumäen taistelussa kaatuneet pu- hautaamisesta Vierumäen joukkohautaan naiset on haudattu nykyisen muistomerkin ei ole säilynyt asiakirjoja eikä muistitietoa. lähialueelle.

 29 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

HÄRKÄLÄN KYLÄN JA VIERUMÄEN rääntyneet joukot ja lisäksi ainakin yksi uusi TIENRISTEYKSEN TAISTELU komppania miehiä. Härkälässä ja Vierumäen tienristeyksessä punaiset puolustautuivat jo Vierumäkeä kutsuttiin pitkään Härkäläksi, kiivaammin, mutta vaikuttaa siltä, että val- sillä kyseisellä kylällä oli ollut pidempään koiset onnistuivat etenemään melko nopeasti. asutusta ja se sijaitsi aivan Vierumäen tienris- Härkälän kylän taistelu oli jo huomattavasti teyksen länsipuolella. Härkälän kylän taiste- verisempi kuin yhteenotot Urajärvellä.121 Eino lussa punaisilla oli käytössään Urajärveltä pe- Weberin mukaan heidän Härkälässä valtaa-

Pekka Kekkosen piirtämä (1966) kartta Vierumäen taistelusta. Lähde: SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat. Karttaan on piirretty kaksi ketjua punaisille, sillä Heinolasta tulleet muodostivat oman ketjunsa. Kekkonen uskoo, että moni punainen kaatui omien ampumana, koska 1. ketju jäi tulilinjan väliin ja taistelu oli muutenkin sekasortoinen. SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat 1966.

30  VIERUMÄEN TAISTELU 20.4.1918: TAISTELUN YLEINEN KULKU JA TAISTELUPAIKAT

mallaan harjulla kaatui yhteensä kahdeksan nyt joukkoineen Lahteen tapaamaan sinne punaista.122 Lauri Cantell kertoi, että yhteen edenneitä saksalaisia ja myöhästyi siten Vie- hiekkakuoppaan oli kaatunut myös kahdek- rumäen taistelusta.127 san punaista.123 Juho Nikkinen taas muisti, että Kun punaisten pääjoukot saapuivat Hei- kansakoulun ympärillä ”ruumiita oli sakeas- nolasta, valkoisten tilanne muuttui tukalak- s a”. 124 Valkoisten puolella taistelleella asikka- si. Joka suunnasta piiritettyjen punaisten lalaisella Niilo Saukkolalla (entinen Siegberg) oli pakko yrittää murtaa valkoisten piiritys. on oma selityksensä sille, miksi punaisia kaa- Tämä nosti joukkojen taistelutahtoa, sillä toi- tui Vierumäellä paljon. Hänen mukaansa ennen vaihtoehto oli antautuminen. Punaiset nen kuin punaisten pääjoukko oli saapunut tekivät jonkin verran uhkarohkeita murtau- Heinolasta, olivat Vierumäellä olleet punaiset tumisyrityksiä. Yhdessä niistä ratsain liikku- jättäneet asemansa ja ”peräytyneet epäjärjes- nut Heinolan rintaman ylipäällikkö Evert tyksessä juosten peltoa sikin sokin tässä kaa- Sampo kaatui.128 Punaiset myös tiesivät yli- tuen aivan ketjussa pellolle”.125 voimansa miesvahvuudessa ja lähtivät kier- tämään valkoisten asemia. Valkoiset joutuivat harventamaan ja pidentämään taisteluketju- PUNAISTEN PÄÄJOUKON jaan, mikä vaikeutti puolustusasemien pitä- SAAPUMINEN HEINOLASTA, mistä.129 Muistitiedon mukaan koko päivän PUNAISTEN LÄPIMURTO JA taistelleet valkoiset kärsivät tässä vaiheessa TAISTELUN PÄÄTTYMINEN myös taisteluväsymyksestä ja ammusten puutteesta.130 Härkälästä ja Vierumäen tienristeyksestä Ilmeisesti tilanteen ratkaisi lopullisesti suurin osa punaisista perääntyi pohjoiseen pimeyden tulo. Molempien osapuolten tais- Heinolaa kohti. Sieltä saapui koko ajan lisä- telukuvauksissa korostetaan illan tuomaa joukkoja. Perässä tulleet valkoiset ottivat pimeyttä ratkaisevana tekijänä taistelussa. uudet puolustusasemat Vierumäen pohjois- Hämärän vuoksi vastustajan ja omien jouk- puolelta Huvisen ja Lähteen talojen kohdalta. kojen erottaminen kävi mahdottomaksi. Asemat olivat edullisesti Pentuliininmäellä, Tilannetta hämmensi entisestään tunnussa- ja valkoisilla oli hyvä tulilinja Heinolan suun- nojen samankaltaisuus ja se, että molemmin taan.126 Tässä vaiheessa taistelua voimasuh- puolin monet ottivat hihanauhansa pois. teet alkoivat kuitenkin kääntyä, kun suurin Muistitiedon mukaan valkoisten ja punaisten osa punaisten pääjoukosta saapui Heinolasta joukot paikoitellen sekoittuivat ja joissain ta- Vierumäelle. pauksissa taisteltu yltyi jopa ”käsirysyksi”.131 Pitkän matkan kulkeneet ja koko päivän Luultavasti tällaisia tapauksia ei ollut kui- taistelleet valkoiset odottivat kuumeisesti tenkaan montaa, vaan tarinat niistä lähtivät lisäjoukkoja majuri Hans Kalmin johtamis- kiertämään valkoisten keskuudessa. Vaikka ta komppanioista. Kalm ei ollut liittynyt hyvin moni kertoi ”puukoilla käydyistä kuo- Tapolan johtamiin joukkoihin vaan oli vas- linkamppailuista”, niin juuri kukaan ei mai- toin ylemmältä taholta tulleita ohjeita men- nitse itse osallistuneensa sellaiseen.132

 31 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Vierumäen taistelu 20.4.1918. Kartan lähde: Kulomaa & Kekkonen 2017, s. 306. Kartan tehnyt Kauko Kyöstiö, Spatio Oy.

Tilanteen käydessä valkoisille tukalaksi Vierumäellä saadut vangit pääsivät vapaaksi he saivat noin klo 12 yöllä käskyn perään- Kotkassa, kun taas Heinolan komppaniassa tyä Urajärvelle. Valkoisten tilanteesta kertoo palvelleen Vihtori Nygrénin mukaan heidät se, että he eivät perääntyneet järjestyksessä. vapautettiin jo Vuolenkoskella.135 Kaikki valkoiset eivät edes onnistuneet irtau- Valkoisten perääntymisen ja taistelun tumaan taistelukentältä, ja heitä jäi paljon päättymiseen jälkeen punaiset eivät jääneet ”mottiin”. Heidän asemansa ei kuitenkaan paikalleen vaan jatkoivat välittömästi matkaa ollut uhattuna, vaan he onnistuivat hake- Koskenniskalle ja Vuolenkoskelle. Muistitie- maan suojaa maastosta tai Härkälän kylän don mukaan punaisten tunnelma ei ollut taloista.133 Tosin punaiset saivat otettua neljä voitonriemuinen vaan enemmin sekasortoi- valkoista vangiksi Vierumäellä. Vangiksi jää- nen. Kiireellisestä lähdöstä kertoi se, että osa neen Toivosen mukaan vangit saivat valita haavoittuneista jätettiin taistelukentälle. Pu- vankeuden tai punakaartin. Toivonen oli naisilla ei myöskään ollut kiinnostusta puh- valinnut jälkimmäisen, jonka jälkeen kar- distaa taistelukentän ympäristöön jääneitä kaaminen oli ollut helppoa.134 Helsinki 1-2- valkoisten joukkoja, vaan heidän annettiin 4:ssa palvelleen Viktor Blomqvistin mukaan pysyä asemissaan. Punaisten ylin johto to-

32  VIERUMÄEN TAISTELU 20.4.1918: TAISTELUN YLEINEN KULKU JA TAISTELUPAIKAT

dennäköisesti halusi, että joukot eivät lähtisi Joukkoja käskettiin pysymään aloillaan, mi- perääntymään itään vaan siirtyisivät Lah- käli ”Suomemme kohtalo ja köyhälistön tu- teen päin auttamaan siellä ahdingossa olevia levaisuus on teille kallis”.139 Käskyjä ei kuiten- joukkoja. Tässä vaiheessa sotaa punaisilla ei kaan enää toteltu, ja perääntymistä jatkettiin. kuitenkaan ollut enää taistelutahtoa, ja suu- Punaisten muistelmissa esiintyi suurta rin osa lähti perääntymään kohti itää.136 vaihtelua siinä, millaiseksi Vierumäen tais- Punaisten puolella taistelusta ei käyty jäl- telu koettiin. Monet muistelmat tukivat sitä, kiselvittelyä. Punaisten armeijan aineistoista että Vierumäen taistelu ei varsinkaan Heino- on säilynyt ainoastaan yksi 21.4.1918 päivätty lan suunnasta tulleille punaisille ollut kovin raportti, jossa puhutaan Vierumäen taistelus- pitkä vaan ennemmin välipysähdys perään- ta. Raportissa Heinolasta vetäytymistä perus- tymismatkalla kohti itää. Esimerkiksi Vieno tellaan sillä, että Lahti oli menetetty ja joukot Eskolin muisteli perääntymistä Heinolasta Heinolassa olivat siten joutumassa saarrok- seuraavasti: siin. Toisaalta raportissa vakuutellaan, että alun perin tarkoituksena ei ollut perääntyä ”Vierumäissä oli helvetinmoinen tappelu mutta Heinolasta vaan asemia oli varauduttu puo- tämä jäi minulta tietämätä mikä se tappelu oli lustautumaan asettamalla sekä Urajärvelle että eihän niitä kerrottu nuorille punikille sen vaa Vierumäelle yhdet vartiokomppaniat. Ura- kuulin kun joku mies huusi älkää ampuko niin järvellä alkaneen taistelun aikana Vierumäen perklesti ammunta lakkasi heti jatkettii mat- joukot olivat karanneet asemistaan, kun taas kaa Kuusankoskelle minähän olin kuormastossa Urajärven joukot olivat taistelleet ja vähitel- enkä tietä mitä edessä tapahtu jatkettii matkaa len vetäytyneet ylivoiman edessä. Saarretuksi Kuusankoskelta Iittii.”140 joutuminen etelästä oli pakottanut punaiset poistumaan Heinolasta. Vierumäkeä kohti Punakaartiin kuulunut Olavi Heinonen vetäytymässä olleet punaiset joutuivat siten muisteli myös, että Vierumäki oli osa Hei- taisteluun valkoisten kanssa mutta onnistui- nolasta perääntymistä: ”Komppania jatkoi vat murtautumaan vihollisen läpi. Raportin peräytymistä Vierunmäkeen, jossa havait- mukaan tässä ”kahakassa kaatui meitä paljon, tiin olevan valkoisia. Peräytymistä jatkettiin joista ei ole vielä varmaa tietoa”.137 edelleen. Ilmeisesti oli myös Lahti antau- Keskisen rintaman johdon vastaus Heino- tunut. Komppania peräytyi Vierunmäestä lan joukkojen esikunnalle oli tiukka. Joukot edelleen Kouvolaan.”141 Leonard Ekholm taas määrättiin liittymään Jaalan esikunnan kans- muisteli: ”Vierumäessä oli punaiset joutunut sa ja valtaamaan muun muassa Vierumäki saarroksiin, ne käytiin päästämässä ketjusta takaisin. Vastauksessa myös todetaan: ”Täy- pois. Vierumäessä oli kovat paikat, siellä tuli tyy suuresti ihmetellä, kun te lähditte niin kuulaa niin pirusti. Sitten se olikin yhtä pe- hyvistä asemista kuin teillä oli Heinolassa. Se rääntymistä Heinolasta etelään päin.”142 on kerrassaan anteeksi antamatonta, kun ei Heinolan Läpiän kylästä kotoisin oleva kuitenkaan tietääksemme siellä löytynyt mi- Viljam Lindroos kuului Heinolan puna- tään huomattavampia joukkoja vastassa”.138 kaartiin. Hänen mukaansa taistelun päivänä

 33 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

”lähdimme Heinolasta ennen puolta päivää pieni ryhmä tulittamaan meitä ja siihen jäi perääntymään”, koska ”sanottiin että val- joitakin”. Lindroos totesi, että taistelun ai- koiset ovat tulleet Vierumäkeen”. Lindroo- kana ”linjat olivat aivan sekaisin, eteenpäin sin mukaan Myllyojan kylän kohdalla alkoi vain mentiin”. Lindroos muisti, että punais- kuulua ”kova rokina” ja hänen komppa- ten lähetit olivat ilmoittaneet, että ”maan- niansa asettui neljän miehen ketjuun. Hän tien laidoilla ei valkoisia ole, menkää niitä muisteli, että ”Kärmemäessä rupesi joku pitkin ja tulittakaa”.143

34  Aiemmat arviot kuolleiden määrästä 

AIEMMISSA TUTKIMUKSISSA näköistä ellei mahdotonta, että kaatuneita ESITETYT ARVIOT punaisia olisi 100–200. Hopun mukaan ”to- dennäköisesti heitä on 30 tai enintään 50”. attavimman selvityksen Vierumäen Hoppu perustelee arviotaan ensinnäkin sillä, taistelusta ja siellä kuolleista punaisista että valkoisia kaatuneita oli vain yhdeksän. on tehnyt historiantutkija ja sotahisto- Kun valkoisten kuolleiden määrää vertaa K rian dosentti Jukka Kulomaa teoksessa sisällissodan muihin taisteluihin, voidaan Heinola 1918: Kapinan aika. Teoksessa Kulo- olettaa punaisten tappioluvun olleen enin- maa esittelee kattavasti eri asiakirjalähteissä tään 30–50 kaatunutta. Muisteluissa, lehdis- ja muistitiedossa esitetyt arviot Vierumäellä sä ja jopa aikalaisasiakirjoissa esitetyt suuret kuolleista. Kulomaa ei itse lähde arvioimaan luvut ovat Hopun mielestä ajalle tyypillistä kaatuneiden määrää ja päätyy siihen johto- ”puhdasta sotapropagandaa” eli lukuja tar- päätökseen, että asiassa ei voida saada mitään koituksellisesti liioiteltiin.146 lopullista varmuutta ilman kaivauksia. Hän Hopun mielestä myös käytännön seikat myös mainitsee lehtihaastattelussa, että seu- tukevat luultua pienempää vainajien mää- rakuntien aineistoja tutkimalla on mahdollis- rää. Hänen mukaansa ei ole mahdollista, että ta ainakin tarkentaa tappiolukemia. Kulomaa hautaustyöhön määrätyt kaksitoista puna- korostaakin, että muistitiedossa olevat arviot vankia olisivat pystyneet suhteellisen lyhyes- vaihtelevat merkittävästi, ja varmuudella tun- sä ajassa kaivamaan haudat yli 300 vainajalle nistettujen määrä on pieni.144 roudassa olevaan maahan. Pienemmän kaa- Historiantutkija Jorma Wilmi arvioi teok- tuneiden määrän puolesta puhuu myös se, sessa Heinolan pitäjän historia II, että Vie- että Heinolan rintamalla oli liikkeellä komp- rumäellä kaatui ”ehkä noin 280 miestä”.145 panioita, kun taas suuremmissa taisteluissa, Hän ei kuitenkaan esitetä arviolleen mitään joissa kaatuneita oli enemmän, oli liikkeellä lähdettä, ja luultavasti se perustuu yleisiin pataljoonia. Hopun mielestä esimerkiksi arvioihin kuolleiden määrästä. Lahteen ja Tampereeseen verrattuna Heino- Historiantutkija Tuomas Hoppu antoi lassa oli paljon vähemmän joukkoja. Myös oman arvionsa Vierumäen taistelun tapahtu- taistelun kesto (yksi päivä) puhuu pienem- mista Versowoodin sidosryhmälehti Versiossa män uhriluvun puolesta. Suuret kaatuneiden 2019. Toimittaja Jari Niemen tekemässä ju- määrät ovat yleisesti tulleet taisteluista, jot- tussa Hoppu arvioi, että on hyvin epätoden- ka ovat kestäneet useamman päivän. Hoppu

 35 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

toteaa, että maltillisen uhrimäärän puolesta Toimittaja Taina Kivijärven Itä-Hämeessä puhuu myös se, ettei ainakaan tähänastisis- 2.11.2019 julkaistussa jutussa Tuomas Hop- sa tutkimuksissa ole tullut ilmi, että Vieru- pu antaa samanlaisia lausuntoja ja peruste- mäellä olisi ammuttu merkittävää määrää luja muistitietoa pienemmästä kaatuneiden vankeja.147 Hopun teoriaa vahvistaa myös se, määrästä kuin Versiolle. Jutun lopussa Hop- että valkoisilla ei ollut Vierumäen taistelussa pu arvelee, että Vierumäen muistomerk- käytössään ollenkaan tykistöä ja vain neljä kiin on kirjattu valkoisten heti tuoreeltaan konekivääriä.148 Lisäksi valkoisten muistitieto vuonna 1918 ilmoittama tappioluku. Hopun kertoo, että he kärsivät taistelun aikana ko- mielestä ”pitää muistaa, että toisen maail- vasta ammuspulasta.149 mansodan jälkeisessä tilanteessa – ja miksei

”Vierumäen taistelukenttä taistelun jälkeisenä aamuna 21.4.1918”. Lähde: KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 9, N:o 250. Ahola, Väinö Kristian. Kuvan on löytänyt Leena Kekkonen, ja se on julkaistu aiemmin julkaisussa Kulomaa & Kekkonen 2017, s. 449.

36  AIEMMAT ARVIOT KUOLLEIDEN MÄÄRÄSTÄ

Kuva Urajärveltä 20.4.1918. Kuvassa näkyy, että maassa oli vielä lunta Vierumäen taistelun aikaan. Lähde: Kuva löytyy kahdesta albumista. KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 9, N:o 250. Ahola, Väinö Kristian; Sotamuseo, Puolustusvoimien kuva-arkisto. A216. Vapaussota, kansalaissota 1918 (Sark VK XIV d1). aiemminkin – vasemmistollekin sopi hyvin lehtori, joka on aktiivisesti selvittänyt sisällis- punaisten uhrien iso luku. Heitä pidettiin sodan kuolonuhreja jo 30 vuoden ajan. Hän sekä työväenliikkeen puolesta uhrautuneina arvioi niin ikään, että ”Vierumäen joukkohau- että valkoisen väkivallan uhrina.”150 toihin on haudattu korkeintaan 20–40 punais- Versio-lehden ja Itä-Hämeen jutuissa haas- ta”. Myös Tukkinen pohjaa arvionsa valkoisten tateltiin myös sisällissodan aikana kuolleisiin kaatuneisiin. Tukkisen mielestä luku voisi olla erikoistunutta Tauno Tukkista. Hän on eläk- suurempi vain, jos punaisia vastassa olisivat keellä oleva entinen matematiikan ja fysiikan olleet saksalaiset ammattisotilaat.151

 37 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

SODANAIKAISISSA LÄHTEISSÄ tä osin Kinnusen muistiinpanot on kirjoitet- ESIINTYVÄT LUKUMÄÄRÄT tu sodan aikana tai sen jälkeen ja ovatko ne KUOLLEISTA täysin alkuperäisiä vai puhtaaksikirjoitettuja muistiinpanoja. Vierumäellä kaatuneiden punaisten määräs- Kinnunen käy läpi Vierumäen tapahtumia tä on olemassa muutama valkoisten puolen useassa kohdin. Vierumäen taistelukuvauk- tiedonanto. Eversti Londén ilmoitti 21.4. klo sen yhteyteen Kinnunen on kirjannut, että 18.50 Torsten Aminoffille Savon ryhmän esi- eversti Londénin ilmoituksen mukaan kaa- kuntaan Vierumäen taistelusta. Hän valitteli, tuneita punaisia oli 208. Kinnunen kertoo että punaisten murtautuminen Vierumäellä lukeneensa lehdistä ja kuulleensa myöhem- onnistui sen takia, että Kalm ei ollut saa- min, että kaatuneita olisi ollut 248 tai 280.156 punut ajoissa paikalle. Londénin saamien Kinnusen mukaan punaiset olivat saattaneet tietojen mukaan punaisia oli kaatunut noin viedä kuolleita myös mukanaan, sillä tiellä 120 omien tappioiden jäädessä kahdeksaan oli näkynyt verta. Yhtä lailla verijäljet ovat kaatuneeseen ja 27 haavoittuneeseen.152 Vies- voineet tulla haavoittuneistakin. Kinnunen ti jatkoi eteenpäin komentoketjussa, ja Ami- kertoo taistelukuvauksessaan myös kahdesta noff ilmoitti klo 20.00 samat tiedot päämajan eri ”ruumiskasasta”. Ensimmäinen oli sijain- yleisesikuntaan.153 nut ”suopaikassa”, ja siihen oli kuormattu 50 Seuraavana päivänä 22.4. klo 8.00 aamulla ruumista. Kinnunen kertoo myös myöhem- Londén lähetti uuden ilmoituksen Aminof- min löydetystä 40 ruumiin paikasta, mutta ei fille. Siinä hän sanoi, että oli tapahtunut vir- kerro tarkemmin sijaintia.157 he laskennassa, ja uuden laskennan mukaan Vihollisen tappioista tehtyjen raporttien ruumiita löydettiin 208. Londénin mukaan lisäksi valkoiset raportoivat tietysti myös ”näin ollen kaatuneisiin kuuluneita ei ollut saadusta sotasaaliista. Tämän selvitystyön 120 kuten aiemmin ilmoitettiin”.154 aikana on löydetty kaksi mainintaa kentälle Yksi harvoista Vierumäen taistelusta jääneen sotamateriaalin määrästä. Ensim- kertovista aikalaislähteistä on heinolalaisen mäinen niistä on jo taisteluiden ajalta. Siinä lehtori Juho Kinnusen ”Muistiinpanoja so- majuri Hans Kalm ilmoitti 20.4. klo 19.30 ta-ajalta 1918”. Kinnunen ei itse osallistunut eversti Georg Londénille, että ”olemme ot- sotatoimiin, vaan tarkkaili tapahtumia sivii- taneet yli 100 kaatuneen punaisen kiväärit linä punaisessa Heinolassa. Hän oli kuitenkin ja yhden konekiväärin nauhoineen”.158 Kalm selkeästi valkoisten puolella ja piti esimerkik- oli raportin antamisen ajankohtana vielä si kiitospuheen valkoisille Heinolan valtauk- Vesivehmaalla, eikä hänen lähteestään ole sen jälkeisenä päivänä.155 Valitettavasti Kin- varmuutta. nusen muistiinpanot ovat hyvin hajanaisia Paikan päällä ollut Mikkelin 2. komppa- ja epäselviä, jolloin niistä on monin paikoin nianpäällikkö Martti Eklund on sen sijaan hankala hahmottaa, mitä kirjoittaja on ha- kirjannut sodanaikaisen muistivihkoonsa lunnut niillä kertoa. Tämä johtuu osin myös luultavasti pian taistelun jälkeen, että Vieru- vaikeaselkoisesta käsialasta. Ei ole selvää, mil- mäen taistelussa oli saatu 114 kivääriä ja yksi

38  AIEMMAT ARVIOT KUOLLEIDEN MÄÄRÄSTÄ

kuularuisku.159 Tästä ei kuitenkaan tarkem- nolan valtauksesta ja Vierumäen tapahtu- min selviä, onko kyseinen sotasaalis kerätty mista. Tämä tiedonanto näyttää levinneen koko taistelukentältä ja onko se saatu kaatu- laajemmalle kuin päämajan tiedonanto.162 neilta tai haavoittuneilta vai onko se löytynyt Sen pohjalta julkaistiin uutinen esimerkik- maasta tai punaisilta jääneestä kuormastosta. si Saarijärven Paavo -lehdessä 23.4.1918. Vaikka merkinnät sotasaaliista ovat vähäi- Jutussa kerrotaan, että Vierumäellä punai- siä, voi niitä silti pitää jonkinlaisena vertailu- sia kaatui 300, jonka lisäksi oli vielä otettu lukuna ilmoitettuun kaatuneiden määrään. ”joukko vankeja”.163 Heinolan esikunnan ar- Kiivaissa taisteluissa perääntyvillä punaisilla vio kolmestasadasta kaatuneesta tuskin pe- tuskin on ollut mahdollista korjata kaatunei- rustui mihinkään tarkkaan laskentaan, vaan den kivääreitä mukaansa, ja on myös selvää, se oli pelkästään yleinen arvio kaatuneista. että kaikki alueelta löytyneet aseet eivät olleet Luultavasti se oli annettu propagandatarkoi- pelkästään kaatuneiden jäljiltä. Esimerkiksi tuksessa, ja sillä haluttiin korostaa valkoisten taistelun jälkeen vangiksi jääneistä punaisista voittoa Vierumäellä. suurin osa oli heittänyt kiväärinsä metsään Myös yksittäisiä tiedonantoja päätyi leh- ennen antautumistaan.160 Kentältä löytynei- tiin pian taistelun jälkeen. Länsi-Savossa den kiväärien määrän tulisi olla suurempi kerrottiin 22.4.1918, että Vierumäellä ”kol- kuin vainajien luvun. mattasataa punaista kaatui” ja haavoittuneita ”lienee monin verroin enemmän”. Jutun kirjoittaja ei tainnut tietää, että taistelu päättyi SODANAIKAISESSA LEHDISTÖSSÄ todellisuudessa valkoisten perääntymiseen, ESITETYT ARVIOT sillä hän arvioi, että ”loput punaisista lienevät joutuneet vangeiksi, toiset hajonneet ympä- Valkoinen päämaja antoi tiedotusvälineille ri metsiä”.164 Mikkelistä Helsinkiin matkalla virallisen tiedonannon Heinolan valtaukses- ollut kapteeni Ensi Somersalo oli ohikulku- ta, jossa käsiteltiin myös Vierumäen taistelua. matkalla mennyt Vierumäen kautta ja kertoi Tiedonanto on luultavasti annettu 22.4.1918, Helsingin Sanomissa 25.4.1918, että punaisia koska se alkoi ilmestyä sanomalehdissä ym- oli kaatunut siellä käydyssä taistelussa 200.165 päri Suomea 23.4.1918 alkaen. Vierumäen Valkoisten puolella itse taisteluun osallis- osalta tiedonanto pohjautui selvästi majuri tuneiden kertomuksia Vierumäestä ilmestyi Hans Kalmilta ja eversti Georg Londénilta lehtiin huhtikuun lopusta alkaen. Nimi- saatuihin raportteihin. Päämajan tiedonan- merkki Pater kirjoitti Mikkelin Sanomiin non mukaan valkoiset olivat saaneet Vieru- 28.4.1918 päivätyn kertomuksen Wesiweh- mäellä haltuunsa punaisilta yli 100 kivääriä maalta Heinolaan. Taisteluun osallistunut ja punaisten kaatuneiden määräksi kerrotaan kertoja kävi jutussa tarkkaan läpi taistelun taistelun jälkeisenä päivänä 21.4.1918 laske- kulkua. Kirjoittajan mukaan punaisten mies- tun 208 kaatunutta.161 hukka oli suurta, koska valkoiset olivat pääs- Myös Heinolan esikunta oli antanut seet ampumaan epäjärjestyksessä pakenevia oman tiedonantonsa tiedotusvälineille Hei- punaisia suoraan konekivääritulella. Kirjoit-

 39 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

tajan kuvauksesta päätellen punaiset kärsivät Sanomalehdissä taistelun jälkeen esite- kuitenkin suurimmat tappionsa ennen kuin tyt luvut Vierumäellä kuolleiden punaisten he saivat vahvistukset Heinolasta. Vahvistus- määrästä ovat merkittäviä esimerkiksi jälki- ten saavuttua voimasuhteet olivat kääntyneet käteen kerätyn muistitiedon kannalta. Mo- nopeasti ja valkoiset olivat joutuneet perään- nelle sanomalehdessä painettu tieto, varsin- tymään. Nimimerkki Paterin mukaan taiste- kin jos sen lähteenä oli valkoisen armeijan lua seuraavana aamuna Vierumäellä ”yli 300 päämaja tai Heinolan rintaman esikunta, punaista virui kuolleena pitkin tietä, peltoja edusti virallista totuutta asiasta. Suurin osa ja metsiä ja kylän asukkaat kertoivat heidän Vierumäellä olleista valkoisista joukkoyksi- [punaisten] vielä heinähäkeillä vieneen usei- köistä siirrettiin melko pian taistelun jälkeen ta kuormallisia ruumiita muassaan”.166 Juttu Mäntyharjun rintamalle. He eivät ehtineet on kirjoitettu propagandatarkoituksessa, jäädä todistamaan ruumiiden hautausta ja joten taistelukuvaus ja kuolleiden määrä on joutuivat saamaan tiedot kuolleista sano- varmasti liioiteltu. malehtien tai suullisen tiedon välityksellä. Länsi-Savossa ilmestyi 6.5.1918 Vieru- Samaa pätee varmasti myös punaisiin. Heillä mäen taistelussa mukana olleen H. J. S:n ei ollut aikaa jäädä laskemaan kaatuneitaan, kirjoittama hyvin lennokas ja valkoisesta joten heidän täytyi luottaa asiassa valkoisen näkökulmasta kirjoitettu juttu Pikamarssi Suomen tiedotusvälineisiin. Kaikkisista Heinolaan, jossa kirjoittaja arvioi punaisten tappioiden määrän olleen jopa 400 kaatunutta, jonka lisäksi hänen mukaan- VALKOISEN PUOLEN sa ”Helsingin hurjain” eli Helsingin urheilu- MUISTITIEDOSSA ESITETYT ARVIOT seura Jyryn komppanian riveistä kaatuneet punaiset olivat vieneet mukanaan.167 Kuten Vierumäen taistelussa valkoisten joukot aiemmin on jo esitetty, Jyryn komppania ei koostuivat kolmen komppanian kokoises- voinut olla paikalla. Lukuja voidaan pitää lii- ta osastosta (430 miestä). Tämän osaston oitteluna, ja lehtikirjoituksen tarkoituksena päällikkönä toiminut Kustaa Tapola esitti oli ennemmin korostaa valkoisten voittoa ja vuonna 1919 ilmestyneessä kirjassa Puo- punaisen puolen rikoksia kuin esittää puolesta Savon ja syntymämaan, että punaisia lueeton näkemys tapahtumista. olisi kaatunut Vierumäellä 336, jonka lisäk- Valkoisten puolella Sysmän joukkoihin si paikalliset kertoivat valkoisille punaisten kuulunut nimimerkki E. S-n. kirjoitti Uusi kantaneen ”kymmenkunta heinäkärillistä” Heinolan Sanomat -lehteen 15.5.1918 otsikolla ruumiita mukanaan.169 Todellisuudessa tieto Heinolasta Kotkaan. Hän saapui Vierumäen ruumiiden kantamisesta saattaa olla peräisin taistelupaikalle taistelua seuranneena päivänä. aiemmin kuvatusta Länsi-Savon lehtijutusta. Jutussa hän kuvailee, että ”katsoipa minne ta- Neljä vuotta myöhemmin Tapola arvioi Va- hansa näki tantereelle jääneiden ruumiita”.168 paussodan historiatoimikunnalle 12.5.1923 Kirjoittaja ei kuitenkaan tarkemmin lähde päivätyssä raportissa, että kaatuneita pu- arvioimaan ruumiiden määrää. naisia ”korjattiin” Vierumäen taisteluken-

40  AIEMMAT ARVIOT KUOLLEIDEN MÄÄRÄSTÄ

tältä 337 tai 437.170 Se, että Tapola ei muista oli siellä täällä, kaiken kaikkiaan lähes 400 neljän vuoden jälkeen, oliko kaatuneita sata punaista oli kaatunut”.175 enemmän kuin hän aiemmin esitti, kertoo Juho Kukkula Sysmästä muisteli, että hei- muistitiedon hataruudesta. Kolmannessa ar- dän yksikkönsä oli majoittunut 21.4. Här- viossaan, jonka päiväystä ei tunneta, Tapola kälään. Kukkulan mukaan ”vapaa-aikana esittää, että kaatuneita oli 366.171 Ei ole kui- käytiin katselemassa taistelupaikkaa, siellä tenkaan edes varmaa, oliko Tapola itse muka- oli paljon punaisia kaatuneita” ja ”monin na laskemassa ruumiita, sillä hän haavoittui paikoin oli ketju mennyt järjestyksessä ku- taistelussa murtaen sääriluunsa. Tärkeää on mossa”. Lisäksi sanottiin, että ”punaisia olisi myös huomioida se, että hän antoi kaikki kaatunut 325”.176 Sysmäläinen Kalle Kivelä arvionsa valkoisen puolen muistelmakirjal- muisteli puolestaan, että kuolleita olisi ollut lisuudelle, jossa oli tapana kirjoittaa vapaus- jopa 350.177 sodan historiaa hyvin ylevään sävyyn. Toden- Juho Kousa Pertunmaalta muisteli, että näköistä siis on, että vastustajan tappioita ei taistelun jälkeisenä päivänä palattiin Vieru- arvioitu ainakaan alakanttiiin. mäelle ja siellä ”ruumiita oli kovasti”, niin Myös Mäntyharjun suojeluskunta teetti että kun ”yöllä kävi vartiota vaihtamassa muistelukirjan vapaussodasta, jonka ni- niin tahtoi kaatua ruumiisiin”. Kousan mu- meksi tuli Taistelu Mäntyharjusta v. 1918: kaan ruumiita oli ”pitkin ja poikin, varsinkin Kertomuksia vaarallisista retkistä ja rohkeista [Vierumäen] majatalon pihassa ja harjulla”. miehistä. Vahvasti pelkkään valkoisten muis- Kousa myös muisti, että ”kuulat olivat repi- titietoon nojaavan kirjan kokosi Matti Kuu- neet niitä pahannäköisiksi” ja ihmetteli, että si, joka esitti ilman tarkempaa lähdettä, että ”ei sellaisessa rytäkässä meitä [valkoisia] sen- Vierumäen taistelussa punaisia olisi kaatu- kään enempää ollut mennyt, 11–12 miestä nut 400.172 Sisällissotaan osallistunut lääkäri kai kaikkiaan”.178 Pertunmaalainen Juho Hjalmar Gabriel von Bonsdorff on tutkinut Mikkanen muisti taistelun jälkeisenä päivä- valkoisen puolen lääkintäjoukkojen toimin- nä, että ”ruumiita oli kovasti, toiset kulkivat taa. Kun hän käy läpi ambulanssin numero siellä katselemassa, mutta minä olin lopen 14 vaiheita, hän toteaa sen olleen Vierumäel- väsynyt”.179 Samalta paikkakunnalta lähtöi- lä ”sodan suhteellisesti ehkä verisimmässä sin ollut Paavo Paloniemi muisti myös, että taistelussa”.173 ”tien varressa oli ruumiita kovasti, oli myös- Pertunmaalainen Kalle Kauppi muistaa kin muutamia vielä elossa”.180 paluun Vierumäen taistelukentälle taistelun Hartolalainen Eino Laatunen muisti puo- jälkeisenä päivänä. Kaupin mukaan ”Vieru- lestaan, että taistelutantereella oli ”verta joka mäessä oli tien vieressä ukkoa” ja ”arveltiin paikassa, miehen ja hevosen ruumiita siellä siinä olleen n. 400 punaisen ruumiit”.174 Myös täällä”.181 Hartolalaisen Kalle Arola saapui Pertunmaalta kotoisin ollut Kustaa Översti Vierumäelle taistelun jälkeisenä päivänä. muisti ruumiiden määrän samansuuntai- Hän oli muiden valkoisten kanssa tutkinut sesti. Hänen mukaansa Vierumäen ”taiste- taistelutannerta ja totesi sodan aikaisessa päi- lukenttä oli kamalan näköinen, ruumiita väkirjassaan, että ”meni vaikka minne niin

 41 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

aina oli miehijä pitkännää”.182 Asikkalainen pymispaikkaan haudatuista punaisista”. Vir- Ilmari Koskinen saapui myös tarkastelemaan tasen mukaan vielä kesällä Arvi Rantala oli taistelukenttää, ja hänen mukaansa ”punais- löytänyt punaisen ruumiin Vierumäellä.191 ten ruumiita virui pitkin tienvieriä ja met- Fabian Mikkanen Mikkelin 3. komppa- sää, oli vallan kauheaa kun tykin pyöräkin niasta muisteli, että taistelun jälkeisenä aa- oli kulkenut miehen pään yli”.183 muna Vierumäellä ”oli ruumiita kovasti” ja Mikkelin 3. komppaniassa palvellut Martti ”pahaa siivoa”.192 Fabian Haapamäki Mikke- Haajanen kuvaili myös, että Vierumäen tais- lin 3. komppaniasta kuvaili, että Vierumäen telukentällä ”miestä oli ympäriinsä kumossa taistelun jälkeisenä aamuna näkyi ”ruumiita jos minkä verran”. Haajasen yksikkö yöpyi kovasti”, mutta ei kerro tarkemmin määrää.193 eräässä saunarakennuksessa, jonka ”ympä- Eero Pärnänen Juvalta muisteli, että tais- rilläkin oli ainakin parinkymmenen punikin telun jälkeisenä päivänä ”käytiin katsomas- ruumiit, aivan ovenpielessä oli yksi”.184 Myös sa taistelupaikkoja ja meikäläiset kaatuneet Lauri Cantell Mikkelin 3. komppaniasta kerättiin kansakoululle”. Pärnänen oli ker- muisteli, että kaatuneita kerrottiin olleen yli tomansa mukaan merkinnyt päiväkirjaansa, 300 mutta pitää tuota lukumäärää kuitenkin että punaisia oli löydetty taistelutantereel- liian suurena.185 Mikkelin 3. komppaniassa ta 312 miestä.194 Myös Eino Weber Juval- palvelleen Arvi Nikkisen mukaan Vierumäen ta muisti, että ”tiellä ja metsissä oli paikka taistelun jälkeen puhuttiin ”350 punaista paikoin sakeasti kaatuneita punakaartilaisia”, kaatuneen ja aika sakeassa niitä olikin”.186 mutta ei lähtenyt arvioimaan kaatuneiden Mikkelin 3. komppaniassa ollut Urho määrää.195 Nupponen kertoi vapaussotamuisteluissaan, Hemmo Salmi Pieksämäeltä sanoi, että että Maurits Lehtonen oli laskenut punaisia taistelun jälkeisenä päivänä ”tarkastimme kaatuneen 304.187 Samaan komppaniaan taistelupaikkoja ja viruu melkein kaikkialla kuulunut Pauli Kankkunen muisteli puoles- punaisia kaatuneita”. Etelä-Savon rykmen- taan, että ruumiita lojui ”kaikkialla; pihoilla, tin miehet olivat saaneet ankaraa palautetta tiellä, pelloilla ja metsissä” ja niitä sanottiin majuri Kalmin Pohjois-Hämeen pataljoonan olevan 320.188 Myös Juho Ruuth Mäntyhar- miehiltä siitä, että nämä olivat joutuneet pe- justa muisteli, että joku oli käynyt laskemas- räytymään Vierumäen taistelun lopussa. Sal- sa kaatuneet ja ”niitä piti olla lähes 300”.189 men mukaan seuraavana päivänä ”Kalmin Valkoisten puolella taistellut Väinö Ahola pataljoonan pojat, jotka aikaisemmin olivat kertoi, että ”kaatuneita punaisia korjattiin pilkallisesti suhtautuneet peräytymiseemme, seuraavan päivänä hiukan yli 200”.190 olivat pakoitetut, nähdessään kaatuneiden Valkoisten puolella Vierumäellä ollut lukuis[uud]en, myöntämään, että olimme Hugo Virtanen oli merkinnyt muistiin, että ‘työmme tehneet kunnolla’”. Salmen mukaan kuolleita olisi ollut 308. Hänen mukaansa hänen ”joukkuetta vastassa olleella mäkirin- ”punaisten kaatuneiden lukumäärän olen teellä kerrottiin olleen 60 kaatunutta”, mutta merkinnyt ylös niiden tietojen perusteella, hän ei lähde tarkentamaan kuolleiden koko- jotka saimme tullessamme ensimmäiseen yö- naismäärää.196

42  AIEMMAT ARVIOT KUOLLEIDEN MÄÄRÄSTÄ

Sven Komulainen ei ehtinyt mukaan Vie- Valkoisen puolen muisteluista on vaikea rumäen taisteluun mutta käveli taisteluken- tehdä mitään johtopäätöstä, koska arviot tän ohi seuraavana päivänä. Muisteluissaan kuolleiden määrästä vaihtelevat paljon. Huo- hän totesi, että ”erään talon lähettyvillä ma- mionarvoista on kuitenkin se, että myös osa kaa koko punaisten ketju kuin ampumaval- valkoisista pitää yleisiä arvioita kuolleiden miina, mutta he ovat hiljaisia poikia”. Komu- määrästä liioiteltuina. Suurin osa arvioista laisen mukaan taistelun kiivaudesta kertoi asettuu noin 200–300 kuolleeseen, mikä vas- se, että ”tapaamme eräässäkin pienehkössä taa sanomalehdissä esitettyä lukua. Muiste- sorakuopassa valkoisen ja punaisen aivan lä- luissa ei yleensä mainita tietolähdettä, mutta hekkäin kaatuneina”. Komulaiselle kerrottiin, monet kertovat ”kuulleensa jälkikäteen” tai että Vierumäen taistelussa oli ollut paljon sanovat jonkun toisen ”laskeneen” kuollei- kaksintaisteluita johtuen yön pimeydestä ja den määrän. Kukaan muistelijoista ei kuiten- tunnussanojen samanlaisuudesta. Komulai- kaan itse sano olleensa mukana laskemassa sen mukaan punaisten kaatuneiden määräk- ruumiita. si oli arvioitu 600–700.197 Komulaisen arvio kaatuneiden määrästä kertoo siitä, kuinka edes paikan päällä olleet eivät osanneet ar- PUNAISTEN JA SIVIILIEN MUISTELMA- vioida kuolleiden määrää. AINEISTOSSA ESITETYT ARVIOT Toivo Paasosen yksikkö palasi Vierumäelle taistelua seuraavana päivänä, jolloin paikalla Johan Liehunen Asikkalan Hillilän kylästä oli ”2–3 hevosta kaatuneena, samaten mie- osallistui Työväen arkiston muistitietotoi- hiä, mutta suurimmaksi osaksi olivat mie- mikunnan keräykseen ja kertoi kokemuksis- het [ruumiit] metsässä”. Paasonen ei anna taan sisällissodassa. Hänen muistelunsa Vie- arvioita kuolleiden määrästä mutta oli sitä rumäestä on myös osittain kirjattu punaisen mieltä, että ”väitetty punaisten kaatuneitten puolen muistelmateokseen Aatteet ja aseet. määrä on liian suuri”.198 Liehunen ja kuusi muuta nuorta Hillilän ky- Valkoisten puolella Mikkelin komppa- lästä olivat liittyneet helmikuussa Lahdessa niassa taistellut Arne Gösta Wahlgrén esitti punakaartiin, ja heidät määrättiin Heinolan vuonna 1936 kirjoittamissaan sisällissodan rintamalle. Liehusen mukaan Vierumäen muisteluissaan, että hän oli lähettänyt ko- taistelu oli hyvin sekasortoinen, ja punais- tiin kirjeen, jossa mainitsi punaisten tap- ten komentaja Evert Sampo oli esimerkiksi pioiden olleen 300 kaatunutta. Heti perään joutunut lyömään taisteluhaluttomia kaar- Wahlgrén kuitenkin huomautti, että ”luku tilaisia ruoskallaan. Liehusen mukaan moni lienee suuresti liioiteltu ja peruutuu [sic] se haavoittui taistelussa ja kuuli ”usein huu- miehistön keskuudessa liikkuneisiin huhui- dettavan Punaista Ristiä”. Liehunen mainit- hin”.199 Tämä huomio on tärkeä ja osoittaa, see Väinö Gladin Asikkalan Hillilästä kaatu- kuinka huonosti jopa itse taisteluun osal- neen taistelussa. Liehunen oli myöhemmin listuneet tiesivät kaatuneiden vastustajien kuullut, että Vierumäellä ”olisi kaatunut 308 lukumäärän. punaista”.200

 43 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Heinolan punakaartiin kuulunut ja taiste- min aktiivisesti lisätietoa tapahtumien kulus- lussa ollut Viljam Lindroos muisteli haastatte- ta. Vuonna 1966 hän kertoi tutkimuksistaan lussa, että Vierumäen taistelussa kaatui yli 80 seuraavasti: punaista. Hän myös korosti taistelun sekavuut- ta, jolloin saa käsityksen, ettei kaatuneiden las- ”Olen tiedustellut kymmeniltä sen ajan ihmisiltä, kemiseen olisi ollut punaisten puolella mahdol- joiden olen arvellut asiasta tietävän, kuinka monta lisuuttakaan.201 Valkoisten puolella Vierumäellä punaista ja kuinka monta valkoista ja miten monta taistellut ja punaisten vangiksi jäänyt Manne yhteensä kaatui Vierumäen taistelussa? Sillä tulok- Toivonen liittyi lyhyeksi ajaksi myös Vierumäel- sella että annetut tiedot ovat äärettömän ristiriitai- lä taistelleeseen Helsingin kirvesmieskomppa- sia. Punaisten osalta tiedot vaihtelevat 100–365”.205 niaan. Toivonen karkasi punaisten joukoista pian, mutta sitä ennen hän oli ehtinyt kuulla Kekkosen saamat tulokset eivät yllätä, sillä sa- punaisten puhuneen, että ”kyllä Vierumäellä oli mansuuntaisiin määriin asettuvat myös muut kasottain ‘lahtareita’ nurin”. Toivonen sai omien muistitietoon perustuvat arviot. Muistitiedon sanojensa mukaan käsityksen, etteivät punais- epäluotettavuutta kuvaa se, että Kekkonen ker- ten rivimiehet olleet tietoisia tappioistaan.202 too samojen ihmisten arvioineen valkoisten Härkälän kylästä kotoisin ollut Lieberd tappiot 50–100 mieheksi, vaikka alusta asti leh- Markkola kertoi haastattelussa Vierumäen dissä asti tiedettiin, että heidän tappionsa oli taistelusta paikallisen siviilin näkökulmasta. vain 10 miestä ja haavoittuneet mukaan lukien Haastattelijana toiminut Martti Eklund oli noin 50 miestä. Huhujen vaikutuksesta muis- niin ikään ollut valkoisten päällikkö taiste- titietoon kertoo myös se, että Kekkonen ei ole lussa. Markkola oli käynyt tämän kanssa läpi itsekään täysin varma edes siitä, ovatko kaikki taistelupaikkoja ja osasi kuvata ne tarkkaan. joukkohautaan haudatut edes punaisia.206 Hän oli taistelujen jälkeen kuullut, että punai- Punaisten puolella sairaanhoitajana toi- sia haudattiin noin 250.203 minut Mandi Mäki joutui kulkemaan tais- Heinolan punakaartiin kuulunut Jalmar telun aikana Vierumäen läpi. Mäen mukaan Paasonen ei itse osallistunut Vierumäen tais- ”taistelu oli ankarampia mitä näillä rintamil- teluun mutta kuuli melko pian sen jälkeen la käytiin”. Vihollinen uhkasi monesta suun- Kouvolassa toukokuun taitteessa Toivo Sam- nasta, ja punaisten täytyi murtautua valkois- polta, joka oli punaisten päällikkö Evert Sam- ten ketjun läpi. Hän sanoo, että sanitäärit pon poika, että Vierumäellä kaatui noin 300 eivät olleet pystyneet juurikaan auttamaan punakaartilaista. Toivo Sampo oli komentanut haavoittuneita, koska määräys oli vain liik- yhtä tykkiä Vierumäellä.204 kua eteenpäin ja eteenpäin. Mäen mukaan Heinolan Myllykylästä kotoisin ollut Pekka ”ketjuun ei saanut mennä”, jonka vuoksi Kekkonen seurasi kiinnostuneena Vierumäen ”meiltä jäikin niin paljon haavoittuneita ja tapahtumia 12-vuotiaana ja keräsi myöhem- kaatuneita taistelupaikalla”.207

44  AIEMMAT ARVIOT KUOLLEIDEN MÄÄRÄSTÄ

HEINOLALAISTEN PERIMÄTIETOON väitteelle ei ole löytynyt todisteita, eikä se JA PAIKALLISTEN OMIIN luultavasti pidä paikkaansa. Rantasen juttu SELVITYKSIIN PERUSTUVAT ARVIOT taas pätee vain yhteen ammuttuun, Adele Lehtoseen.209 Työväenmuseo Werstas ylläpitää verkkosi- Itä-Hämeen toimittaja Jari Niemi on kir- vua, jossa on tietoa punaisten muistomer- joittanut paljon lehtikirjoituksia Vierumäen keistä. Myös Vierumäen joukkohaudasta on joukkohaudoista. Vuonna 2016 hän selvitti kerätty tietoja, joiden lähteeksi osoitetaan kuolleiden määrää kysymällä asiasta paikal- Etelä-Suomen Sanomat ja 16.1.2018 annettu lisilta Ahti Peltoselta, Martti Pakariselta, Esko yksityinen tiedonanto. Verkkosivulla kerro- Aallolta ja Matti Halmeelta. Kaikki päätyivät taan, että ”teiden varsille jäätyneet vainajat arvioon, että kuolleita olisi noin 300. Ilmei- vietiin hevosrattailla joukkohautaan Lauk- sesti kaikkien tiedot perustuivat perimätie- kalan kankaalle, joka myöhemmin nimettiin toon ja aikaisempiin tutkimuksiin. Jutussa Hautapelloksi”. Kuvauksessa arvioidaan, että kerrotaan, että Risto Seppälälle oli Ella Raita vainajia olisi yli 300. Kuvaukseen on kerätty kertonut, että vainajia löytyi teiden ojista myös perimätietoa, jonka mukaan joukko- vielä keväällä. Samaa oli kuullut myös Esko hautaan on haudattu myös sairauksiin me- Aalto.210 nehtyneitä, mutta perään todetaan, että tästä Ilkka Valonen on Itä-Hämeessä tuonut vel- ei ole todisteita ja tietoa pidetäänkin epä- jensä Esko Valosen kanssa esiin, että heidän luotettavana. Kuvauksessa kerrotaan myös, mielestään ”selkeä enemmistö” Vierumäen että ”huhu työväenaatteelle myötämielisistä joukkohautaan haudatuista on valkoisten henkilöistä, jotka olisi ammuttu yhteishau- puolella olleita Pohjanmaalta kotoisin olevia dan reunalla ja peitelty muiden vainajien torpparien poikia, jotka olisi pakko-otettu joukkoon, on vahvasti liioiteltu”. Kuvauksen majuri Hans Kalmin johtamaan Pohjois-Hä- mukaan tiedetään, että haudassa oli vain meen pataljoonaan.211 Ilkka Valosen teoria yksi taistelun ulkopuolella teloitettu, joka oli valkoisista torpparien pojista perustuu myös nainen. Tällä viitataan todennäköisesti Adele siihen, että vainajia olisi tuotu Vierumäelle Lehtoseen.208 muualta. Valonen esittää, että Vierumäen Werstaan lähteenä on ilmeisesti ollut taistelu on valkoisen puolen keksimä tapah- Etelä-Suomen Sanomissa 21.3.2005 julkais- tuma, ”niin iso feikki kuin vain voi olla”. Se tu lehtikirjoitus. Toimittaja Eija Kupiaisen täytyi ”keksiä”, jotta Asikkalan Anianpellon tekemässä jutussa kerrotaan, että Heinolan taistelussa 17.–18.4.1918 kaatuneiden ”torp- maaseurakunnan kirkkoherra Ahti Peltosen parien poikien” kuolema voitaisiin peittää. mukaan joukkohaudassa olisi taisteluissa Valosen mukaan pojat piti ”muuttaa punai- kuolleiden lisäksi kulkutauteihin kuolleita. siksi”, jotta saatiin luotua kertomus punais- Myös Vierumäen kylätoimikuntaan kuulu- ten tappiosta. Valosen mukaan valkoisten nut Helinä Rantanen kertoo, että joukkohau- ruumiiden kuljetukset Anianpellosta Vieru- dan reunalla olisi ammuttu punaisille myö- mäelle hoitivat ”metsäkoulun pojat” ja kul- tämielisiä heinolalaisia. Peltosen esittämälle kukauppias Kustaa Vuorisen vaimon, majuri

 45 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Kalmin ”luottonaisen”, tehtävänä olisi ollut jo tiedettäisiin, mutta niitä ”ei ole julkistettu repiä kaatuneilta tunnukset ennen hautaa- häpeän takia”.213 mista.212 Valonen ei kuitenkaan avaa syytä, Vastineeksi Ilkka Valosen väitteille Itä-Hä- miksi sotatoimilla kuormitetut valkoisten meessä julkaistiin 2.11.2019 juttu Vuoden kuormastot olisivat halunneet siirtää ruumiit 1918 tarinat paljolti liioittelevia kertomuksia. yli 20 kilometrin päähän taistelupaikasta. Siinä toimittaja Taina Kivijärvi haastatteli eri Massiivinen kuljetusoperaatio olisi varmasti historiantutkijoita, jotka esittivät vastaväit- ollut myös hankala salata, mikä oli Valosen teitä Valosen teoriaan valkoisten torpparien mukaan ylipäänsä perimmäinen syy valkois- pojista. Historiantutkija Tuomas Hopun ten hautaamiselle Vierumäelle. mukaan teoria ei voi pitää paikkaansa, kos- Itä-Hämeelle Valonen myös kertoo, että ka kateissa ei ole mitään suuria määriä val- torpparien ”poikien nimet kirjattiin ylös en- koisten torppareiden poikia Pohjanmaalta. nen Anianpellon taistelua, kun nämä annet- Myös historian dosentti Marko Tikka pitää tiin Kalmin pataljoonan vahvistukseksi”. Va- mahdottomana, että satojen tai edes muu- lonen uskoo, että haudattujen nimet löytyvät taman kymmenen valkoisen kuolema olisi tätä kautta. Hän ei kuitenkaan tarkemmin voinut jäädä selvittämättä.214 Ilkka Valonen ole esitellyt tätä lähdettä ja vaikuttaa, että kirjoitti Itä-Hämeeseen vielä vastineen his- hän ei ole itse tutkinut asiaa enempää. Sitä toriantutkijoille, mutta ei tarkentanut siinä vastoin Valonen antaa ymmärtää, että nimet Vierumäkeä koskevia tietojaan.215

46  Tiedot punaisten haavoittuneista ja mukana kannetuista kuolleista 

ierumäen joukkohautaa koskevaa sijaintia. Kempin muisteluista ei käy selville, arkistoselvitystä tehtäessä on ollut mitä haavoittuneille tehtiin.216 tärkeää selvittää myös se, mitä pu- Taistelussa valkoisten komentajana toimi- V naisten haavoittuneille tapahtui. nut Kustaa Tapola haavoittui lievästi kesken Tätä ei ole juuri käsitelty aiemmissa tutki- taistelun mutta sai muilta kuulla, että val- muksissa. Mikäli arviot useista sadoista kaa- koisten vetäydyttyä myös vihollinen perään- tuneista punaisista pitäisivät paikkaansa, olisi tyi epäjärjestyksessä kohti itää ”vieden haa- myös oletettava, että haavoittuneita oli useita voittuneensa mukanaan”.217 Tapolan mukaan satoja. Koska Vierumäen taistelu päättyi käy- punaiset kantoivat mukanaan ”kymmenkun- tännössä valkoisen puolen perääntymiseen, ta heinäkärillistä” kaatuneita.218 Myös sysmä- on oletettavaa, että punaiset ehtivät ottaa ai- läinen Erland Nurminen muisteli nähneensä nakin osan haavoittuneista mukaansa. Toi- Vierumäen taistelussa, kuinka ”punakaar- nen tärkeä asia selvityksen kannalta on se, tilaiset kuljettivat kuormastossaan myös kuljettivatko punaiset kaatuneita mukanaan kaatuneitaan”. Toisaalta Nurmisen taistelu- vai jätettiinkö heidät paikoilleen. Tämän sel- kuvauksessa korostui taistelun sekavuus ja vittäminen on hyvin tärkeää, kun arvioidaan huono näkyvyys. Kuormastossa olleet olivat sitä, keitä Vierumäen joukkohautaan päätyi. siis hyvin voineet olla myös haavoittuneita.219 Jääkärikoulutuksen saanut Armas Kemp- Heinolan Myllykylässä taistelua 12-vuo- pi komensi Sysmän 3. komppaniaa, joka tiaana seurannut Pekka Kekkonen kertoi, hälytettiin 20.4.1918 Heinolan kirkonky- että joitain punaisten haavoittuneita tuotiin lästä Vierumäelle, mutta saapui sinne vasta taistelun aikana hänen kotikyläänsä sidot- taistelun päätyttyä, kun sekä punaisten että tavaksi. Kekkonen oli kuitenkin sitä mieltä, valkoisten pääjoukot olivat perääntyneet että suurin osa punaisista haavoittuneista taistelupaikalta. Kempin mukaan joukko- vietiin kuormaston mukana pois. Kekkosen jen saapuessa paikalla oli vain kaatuneita ja mielestä punaiset myös jättivät kaatuneet haavoittuneita. Kemppi ei tarkemmin kerro, paikoilleen.220 olivatko kyseessä valkoisten vai punaisten Eino Siren toimitti 1.10.1967 päivätyn haavoittuneet, mutta hän sai näiltä tietoja selostuksen vaiheistaan sisällissodan aikana taistelun kulusta. Luultavasti kyseessä olivat Kansan Uutiset -lehden toimitukseen. Siren punaisten haavoittuneet, sillä he eivät osan- oli tarjonnut tietojaan aluksi Punakaartin neet kertoa Kempille valkoisten joukkojen historiakomitealle, joka oli ryhtynyt valmiste-

 47 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

lemaan punaisen puolen historiankirjoitusta haavoittuneita punaisia valkoisten sotilaiden sisällissodasta. Punakaartin historiakomitea ja muun siviiliväestön silmien edessä. Taiste- ei ollut halukas julkaisemaan Sirenin kerto- lupaikka oli myös hyvin lähellä asutusta, jo- muksia, mikä Sirenin mielestä kertoi siitä, että ten tällaisen toiminnan suorittaminen salassa komitean jäsenet olivat samassa puolueessa olisi ollut hankalaa. Kertomuksessa saattaa ”pyövelien” kanssa. Sirenin kokemukset sisäl- kuitenkin piillä jokin totuuden siemen. On lissodasta on kirjoitettu hyvin värikkääseen ja ilmeistä, että valkoiset teloittivat ”armosta” lennokkaaseen tyyliin. Kirjoituksensa kautta joitakin vaikeasti haavoittuneita vankeja, ja hän selkeästi haluasi korostaa valkoisen puo- on todennäköistä, että valkoiset tai siviilit len terroria ja liioitteli julmuuksia. Siren kertoi ryöstivät ainakin joitain ruumiita. Luulta- myös yhden kuvauksen Vierumäeltä. Hänen vasti toiminnalla ei päässyt suunnattomasti mukaansa taistelua seuraavana päivänä poliisi rikastumaan, sillä voidaan olettaa, että tas- Alpinus Vanhala ja Sirenin eno Emil Björg oli- kuista löytyi lähinnä Punaisen Suomen Pan- vat kierrelleet Vierumäen metsissä tyhjennel- kin painamia seteleitä. len vainajien taskuja ja ampuen haavoittuneet Haavoittuneiden teloittamisesta kertoi ”aina siihen paikkaan missä tapasivat”. Sire- myös valkoisten puolella taistellut Väinö nin Hanna-täti oli kertonut myöhemmin, että Ahola. Hän muisteli värittäen, kuinka Härkä- punaiset ”huuti kovasti apua kun nämä mur- län kylän taistelussa ”siellä täällä on kaatunut haajat oli tyhjentänyt haavoittuneiden tasku- punainen ja kas tuolla kohottaa haavoittu- ja”, kunnes ”kuului ampumisen paukahdus”. neenakin kiväärinsä ohimenneen valkoisen Sirenin mukaan Emil Björg oli kehunut, että selän takaa kun teon huomaa toinen valkoi- Sirenin ei olisi koskaan tarvinnut enää tehdä nen, lopettaen yrityksen hyvin tähdätyllä työtä, jos olisi liittynyt heidän joukkoonsa. laukauksella”.222 Aholan taistelukuvaus oli Björg oli väittänyt tienanneensa kaatuneita kuitenkin kirjoitettu hyvin vauhdikkaaseen ryöstelemällä 100 000 markkaa.221 sävyyn, joten häntä ei voida pitää kovin Edellä esitettyä Sirenin kertomusta voi- luotettavana kertojana. Kuvauksessa saattaa daan pitää epäluotettavana monestakin kuitenkin piillä se totuus, että haavoittuneita syystä. Ensinnäkään hän ei itse ollut paikalla. punaisia ei välttämättä säälitty. Toiseksi tiedetään tarkkaan, että taistelun jäl- Fabian Haapamäki muisti, että kun taiste- keisenä yönä ja seuraavana päivänä paikalla lun jälkeisenä päivänä pidettiin vahtia Vieru- oli paljon valkoisten sotilaita, jotka osoittivat mäellä, oli Sandström-niminen mies istunut suurta kiinnostusta kaatuneiden punaisten punaisen ruumiin päälle tuumien ”että täällä ruumiita kohtaan. Tiedetään myös, että pai- on oikein topatut istuimet”. Ruumis oli kui- kalliset siviilit olivat olleet mukana tarkaste- tenkin Haapamäen mukaan ”röhähtänyt”, lemassa taistelukenttää, koska se oli heidän mikä sai Sandströmin äkkiä jalkeille.223 Ker- kotiensa välittömässä läheisyydessä. Siren tomuksesta ei ilmene, mitä elossa olleelle antoi ymmärtää, että Björg ja Vanhala olivat punaiselle tehtiin. siviilejä, joten on hyvin epätodennäköistä, Kaikkia pahasti haavoittuneita ei kuiten- että he olisivat voineet ryöstellä ja teloittaa kaan teloitettu. Arne Wahlgrén muisteli, että

48  TIEDOT PUNAISTEN HAAVOITTUNEISTA JA MUKANA KANNETUISTA KUOLLEISTA

taistelun jälkeisenä päivänä he olivat olleet nutta, jotka haudattiin kylään”.227 Epäselväksi kantamassa valkoisen ruumista ja korjanneet tosin jää, olivatko nämä kaksi kuolleet jo Vie- samalla ”erään vaikeasti reiteen haavoittu- rumäellä vai kuolivatko he haavoihinsa mat- neen punakaartilaisen, jonka luovutimme kalla Koskenniskalle. On myös vaikea arvioi- paikalle saapuneen ruotsalaisen ambulanssin da, kattaako Mäen arvio 16 haavoittuneesta huostaan”.224 kaikki Vierumäeltä evakuoidut punaiset vai Heinolalainen Jalmari Mäklin kertoi toi- oliko sairaanhoitajien tehtäväksi tullut hoitaa sen käden tietona kuulleensa, että Vieru- esimerkiksi vain vakavasti haavoittuneet, jot- mäelle ”jäivät vainajat molemmilta joukoilta ka eivät pärjänneet omillaan. Mäen mukaan sillä kertaa ja vaikeammat vammaiset ken- Koskenniskalta haavoittuneita lähdettiin tälle”. Mäklin ei puhunut vakavasti haavoit- viemään sunnuntai-iltana kahdessa jou- tuneiden kohtalosta mutta sanoi, että ”siellä kossa Kausalaan ja Selänpäähän. Mäki lähti on Vierumäen kankaan reunassa punaisten itse Kausalan suuntaan, josta haavoittuneet tovereiden yhteinen hauta, jota eivät ruusut vietiin junalla Kouvolaan. Haavoittuneiden kaunista”.225 kuljettamiseen tarvittiin Mäen mukaan 14 Punaisten puolella Vierumäellä ollut hei- hevosta.228 nolalainen Alfhild Salonen muisti, että pääs- Näiden tietojen perusteella on hankala ve- tyään pakenemaan Vuolenkoskelle punaiset tää johtopäätöstä siitä, mikä oli haavoittunei- olivat haudanneet siellä yhden Vierumäen den punaisten kohtalo Vierumäellä. Näyttää taistelussa kaatuneen.226 Punaisten puolella kuitenkin siltä, että ainakin suurin osa pys- Heinolassa sairaanhoitajana toiminut iitti- tyttiin evakuoimaan, kun taas osa luultavasti läinen Mandi Mäki kirjoitti muistojaan ylös kuoli haavoihinsa taistelukentälle. On hyvin pian sodan jälkeen 6.8.1918. Mäki oli kuu- mahdollista, että valkoiset teloittivat tällaiset lunut yhteen niistä osastoista, joiden täytyi tapaukset ilman sen kummempia toimenpi- kulkea Vierumäen läpi. Mäen mukaan Vie- teitä, mutta osa myös pelastettiin ja vietiin rumäellä jäi paljon haavoittuneita taistelu- sairaalahoitoon. Muistitiedon valossa on paikalle, ja valkoiset tekivät näistä ”selvän”. myös mahdollista, että punaiset veivät tais- Ilmeisesti ainakin osa pystyttiin evakuoi- telussa kaatuneita mukanaan ja hautasivat ne maan, sillä Mäen mukaan punaiset saapuivat Vuolenkoskelle tai Koskenniskaan. Vaikuttaa Iitin Koskenniskaan sunnuntaiaamuna mu- kuitenkin siltä, että taistelun jälkeen haavoi- kanaan ”noin 16 haavoittunutta ja 2 kaatu- hinsa kuolleet olivat yksittäistapauksia.

 49 Taistelun jälkeiset teloitukset ja vankimäärä 

ierumäen taistelun yhteydessä val- Lahden raastuvanoikeudessa vuonna 1938.231 koisten vangiksi jäi arkistolähteiden Taistelun yhteydessä ammutuksi on sotasur- perusteella kuusi vankia. Vangeista ei matietokantaan merkitty myös lahtelainen V ole juurikaan tietoja, mutta Martti Juho Kustaa Reunanen, mutta hänestä ei Eklundin henkilökohtaisesta arkistokoko- ole arkistomateriaalissa merkintöjä. Tieto elmasta löytyy pieni sodanaikainen muis- ampumisesta on Sotasurmatietokannassa, tiinpanovihko, joka on käsialasta päätellen joskin hieman epävarmana.232 hänen omansa. Vihkossa on muistiinpanot Teloituksia käsittelevät muistelmat ovat näiden vankien kuulustelusta.229 Eklundin suurin piirtein samaa mieltä. Vankeja maini- muistivihkon perusteella vangeista yksi oli taan ammutun taistelun jälkeen neljästä ”va- saatu Urajärvellä Muttalassa ja muut Här- jaaseen kymmeneen”.233 Teloituspaikasta on kälän kylässä. Kaksi kuulusteltavaa, Johan jäänyt tietoa vain parin muistelman verran. Maunu Ahonen ja Nestor Hakala, olivat Kaksi muistelijaa kertoi 1960-luvulla, että paikallisia punaisia, jotka kertoivat olleen- teloitukset olisivat tapahtuneet Vierumäen sa pakko-otettuina punakaartiin.230 Heidän majatalon Kivinavetan seinää vasten.234 osuuttaan taisteluihin ei katsottu raskautta- Taistelun yhteydessä sattui myös yksi si- vaksi varsinkin, kun toisella oli kivääri vie- viilihenkilön, tosin punaisia välillisesti avus- lä rasvassa eikä sillä siis ollut ammuttu. He taneen, ampuminen. ”Vanhaksi mummoksi” selvisivät ilman suurempia seuraamuksia. muistelmissa kuvattu 44-vuotias itsellisnai- Muut vangitut olivat puolestaan lahtelainen Ida Rantala oli ilmeisesti neuvonut Ura- sia ja helsinkiläisiä punakaartilaisia. Nämä järvellä valkoisia tahallaan väärin ja päätyi punakaartilaiset, Kalle Lustman, Juho Lauri sen vuoksi ammutuksi.235 Laitinen, Erkki Lehmusto ja Emil Laitinen, Heinolan suojeluskunnan asiakirjoissa on ammuttiin kuulustelun jälkeen. Monissa läh- tiedot yhdestätoista vangitusta punaisesta, teissä, kuten kirkonkirjoissa, heistä kolmelle jotka vangittiin pääosin Vierumäellä taiste- ensimmäiselle on merkitty tieto taistelussa lun jälkeisenä päivänä. He ovat kuulustelu- kaatumisesta, mutta kuulustelupöytäkirjan pöytäkirjojen mukaan paenneet taistelun ai- löytyminen todistaa muuta. Samaan aikaan kana metsiin ja muun punakaartilaisjoukon vangitun ja teloitetun Emil Laitisen kohta- poistuttua alueelta jääneet heidän matkas- losta ei tieto kulkeutunut seurakunnalle, taan. Pääosa vangeista antautui itsenäisesti. ja hänet jouduttiin julistamaan kuolleeksi Vangeista moni kuului Lahden 2. rykmen-

50  TAISTELUN JÄLKEISET TELOITUKSET JA VANKIMÄÄRÄ

tin 1. pataljoonan 2. komppaniaan, mikä tietojen kanssa. Saatujen vankien kokonais- kertoo komppanian joutuneen taistelussa määrän selvittämistä vaikeuttaa kuitenkin se, koville. Näistä myöhemmin vangituista pu- että pakko-otetut saatettiin päästää lyhyen nakaartilaisista ei ammuttu ketään.236 Monen suullisen kuulustelun jälkeen kotiinsa eikä muistelijan tieto vankimäärästä on melko sa- heistä siten jäänyt mitään tietoa asiakirjoi- mansuuruinen arkistoaineistosta ilmenevien hin.237

 51 Vierumäen joukkohaudan muistomerkki 

ierumäelle haudattujen punaisten Aloite muistomerkin pystyttämiseen on muistomerkki paljastettiin sun- saattanut olla peräisin Vierumäellä olleilta nuntaina 26.6.1949 klo 13. Samana SKDL:n puolueaktiiveilta. Varhaisin mai- Vpäivänä paljastettiin vastaava muis- ninta asiasta on SKDL:n Vierumäen osaston tomerkki myös Heinolan Lusissa Kiialan kan- 6.1.1946 pidetystä vuosikokouksesta, jossa kaalla klo 16. Vaikka toisen maailmansodan päätettiin vaatia Heinolan maalaiskunnan jälkeinen ilmapiiri oli mahdollistanut muisto- kunnanvaltuustolta, että vuonna 1918 kaa- merkkien pystyttämisen, ainakaan Heinolan tuneiden hautapaikka aidataan ja kunnoste- muistomerkkien kohdalla niistä ei kuitenkaan taan.239 kirjoitettu laajasti sanomalehdissä eivätkä Vierumäen joukkohaudan muistomerkin edes vasemmistolehdet kirjoittaneet tapah- taustalla vaikutti vahvasti myös se, että toisen tumasta mitään. Pelkästään SKDL:n Lahden maailmansodan jälkeen Heinolassa haluttiin alueen äänenkannattaja Työn Valta -lehdes- pystyttää muistomerkki toisen maailmanso- sä julkaistiin etukäteen kutsu tapahtumaan. dan uhreille. Heinolan maalaiskunnan kun- Heinolan alueen merkittävin lehti Itä-Häme nallislautakunnan kokouksessa esitettiin tyytyi 2.7.1949 ilmoittamaan asiasta jälkikä- vuonna 1947, että Heinolan maalaiskunta ja teen neljällä lyhyellä lauseella. Molemmille maaseurakunta asettaisivat yhteisen toimi- muistomerkeille järjestettiin yhteinen paljas- kunnan, jonka tehtävänä oli hoitaa muisto- tustilaisuus. Paikalle oli tarjolla autokuljetus merkit sisällissodassa kaatuneille punaisille Heinolan torilta. Tilaisuus alkoi Vierumäellä, ja toisen maailmansodan uhreille. Kunnallis- jossa ilmeisesti pidettiin suurin osa juhlaoh- lautakunta painotti mukanaolon ehtona sitä, jelmasta ja sieltä siirryttiin autoilla Kiialan että samalla pystytetään muistomerkki myös kankaalla sijaitsevalle Lusin muistomerkille. vuonna 1918 kaatuneille punaisille. Kunnan Juhlaohjelmaan kuului kirkkokuoron ja työ- edustajiksi toimikuntaan valittiin kunnallis- väenjärjestöjen lauluja. Martti Maijo lausui lautakunnan puheenjohtaja Niilo Nieminen juhlan avajaissanat ja Johannes Marttila juh- ja kirvesmies Kalle Salminen.240 larunon. Virallisina puhujina olivat toimineet Punaisten haudat olivat paljon esillä rovasti Onni Eerikäinen ja heinolalainen Suo- myös Heinolan maaseurakunnan toimieli- men Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) missä. Hautojen kunnostaminen aktivoitui kansanedustaja Niilo Nieminen, joka edusti kuitenkin vasta toisen maailmansodan jäl- tilaisuudessa Heinolan maalaiskuntaa.238 keen. Vuonna 1945 hautojen kunnostukseen

52  VIERUMÄEN JOUKKOHAUDAN MUISTOMERKKI

Kuva Vierumäen muistopatsaan paljastustilaisuudesta 26.6.1949. Kuvassa keskellä Vilho Salminen (vas.) ja kirkkoherra Onni Eerikäinen (oik.). Kuvan on ottanut Esko Rantanen, jonka veli Armas Rantanen on kuvassa oikealla. Kuvan on skannannut kuvatoimittaja Matti Aalto Rantasen kotialbumista. Lupa kuvan julkaisuun on saatu Maire Rantaselta 25.5.2020. myönnettiin 10 000 mk, ja seuraavana vuon- muut hautojen kunnostamisen aiheuttamat na päätettiin rakentaa riukuaita.241 tehtävät siirtyivät seurakunnan vastuulle.242 Heinolan maalaiskunnan kunnallislau- Heinolan maalaiskunnan seurakunnan kirk- takunta käsitteli muistomerkkitoimikun- kovaltuusto oli hyväksynyt 26.5.1947 muis- nan esitystä 2.7.1947. Kunnallislautakunta tomerkkitoimikunnan ehdotuksen hautojen päätti esityksen pohjalta yksimielisesti, että kunnostamisesta ja maan lunastamisesta.243 ”Laukkalan maalle haudattujen hautapuis- Vuonna 1947 työnsä aloittanut muisto- tikoksi luovutetaan noin 50 m x 50 m suu- merkkitoimikunta sai työnsä päätökseen ja ruinen maa-alue, jonka lopullinen koko muistomerkit olivat valmiit vuonna 1949. määritellään sen jälkeen, kun Vierumäen Punaisten muistomerkkien valmistumisen Teollisuus Oy:n omistaman sahan tontti on lähestyessä ryhdyttiin suunnittelemaan pal- erotettu Laukkalan maasta”. Samalla pää- jastustilaisuutta. Asiassa ensimmäisenä ak- tettiin, että ”hauta-alueesta asemalle päin tivoitui Heinolan SKDL:n kunnallisjärjestö, olevasta maa-alueesta ei toistaiseksi myydä joka teki siitä aloitteen 15.5.1949 kunnallisiin tontteja”. Pöytäkirjassa myös todetaan, että toimielimiin. Paljastustilaisuutta käsiteltiin

 53 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Heinolan maalaiskunnan kunnallislauta- Nieminen ja maanviljelijä Artturi Lehtinen. kunnassa 24.5.1949 ja kunnanhallituksessa Sihteerinä toimi kunnankirjuri Rauni Ranta- 16.5.1949, mutta keskustelu kohdentui ilmei- laiho. Pöytäkirjassa kerrotaan toimikunnan sesti asian poliittiseen puoleen. Kunnanval- todenneen, että ”Laukkalan maalla n.s. Hau- tuusto päätti niukan enemmistön (12/22) tapellossa on kaksi erillistä, noin 10 metrin turvin, että kunta osallistuu SKDL:n aloit- pituista hautaa, jotka ovat noin 37 m etäi- teesta pidettävään juhlaan ja sen kustan- syydessä tosistaan”. Toimikunnan mukaan nuksiin sillä ehdolla, että myös seurakunta ”alueen pohjoispuoleisella sivustalla oleva vastaavasti osallistuu siihen. Kunnanhalli- hauta oli osittain hoidettu, sitä ympäröi tuksessa äänestys oli ollut tiukempi, kun nel- kiinteästi haudan reunoja vastaava riukuai- jä jäsentä äänesti SKDL:n esityksen puolesta ta, haudalle on pystytetty puuristi ja istutet- ja kolme sitä vastaan. Kunnallislautakun- tu joitakin monivuotisia pensaita”. Toinen nan pöytäkirjan mukaan ”vähemmistö” oli hauta sijaitsi tästä haudasta ”eteläänpäin” puolestaan sitä mieltä, että SKDL:n sijaan ja oli kokonaan hoitamatta. Toisen haudan muistomerkit hankkineen toimikunnan olisi pää oli ”pahasti painunut ja haudalla kasvoi tullut toimia paljastusjuhlallisuuksien järjes- rojupuita”. Ensimmäisessä kokouksessaan täjänä. Kunnan edustajaksi valittiin kunnan- toimikunta päätti, että hautojen ympäriltä hallituksen puheenjohtaja Niilo Nieminen, rauhoitetaan noin 50 x 50 metrin suurui- joka oli samaan aikaan myös SKDL:n kan- nen alue. Alueen lopullista kokoa ei voitu sanedustaja. Vähemmistöön jääneet olisivat määrittää, koska vieressä olevan Vierumäen halunneet kunnan edustajaksi paljastustilai- Teollisuus Oy:n ostaman tontin rajaa ei ollut suuteen kokoomuslaisen talousneuvos Kaar- määritelty. Toimikunta päätti, että kunta ei lo Marjokorven.244 toistaiseksi myy tontteja ”siltä alueelta, joka Heinolan maalaiskunnan ja maaseura- on haudoista rautatieasemalle päin”. Toimi- kunnan vuosien 1947–1949 muistomerk- kunta suunnitteli, että hautojen päällä olevat kitoimikunnan asiakirjoista on toimitettu puut kaadetaan ja painuneet haudat tasataan. Kansallisarkiston käyttöön pelkästään en- Molemmille haudoille tulisi istuttaa nurmi simmäisen kokouksen pöytäkirja. Muita ja monivuotinen koristekasvi. Toimikunta toimikunnan asiakirjoja ei ole saadun tie- päätti ehdottaa, että toimenpiteiden jälkeen don mukaan löytynyt. Toimikunnan jäse- tontti luovutettaisiin seurakunnalle, jonka net olivat talousneuvos Kaarlo Marjokorpi, vastuulle jäisi hautojen hoitaminen vastai- kunnallislautakunnan puheenjohtaja Niilo suudessa.245

54  Tiedot hautauksista Vierumäellä 

useovirasto suoritti 9.–14.10.2019 kaan vainajat oli haudattu noin 1,5 metrin koekaivaukset Vierumäen jouk- syvyyteen. Haudasta löytyi myös ”vettyneissä kohaudan muistomerkkiä ym- olosuhteissa säilyneitä orgaanisia aineita, ai- M päröivällä alueella. Museoviras- nakin vaatekankaita”. Museoviraston rapor- ton laatiman tutkimusraportin perusteella tin mukaan ”hautaustasoon kaivettiin vain koekaivauksissa keskityttiin alueisiin, jotka pienet koekuopat, joten vainajien määrää Versowood Oy:n vuonna 2016 tilaaman ei voitu tarkasti arvioida”. Alustavan arvi- maatutkauksen perusteella vaikuttivat toon mukaan ”hautakuopan koon perusteel- dennäköisimmiltä hautapaikoilta. Verso- la vainajia voisi olettaa olevan korkeintaan woodin maatutkauksessa oli tunnistettu parikymmentä, ei satoja kuten on aikoinaan kolme todennäköistä hautauspaikkaa, kaksi arvioitu”. Museoviraston kaivauksissa ei sul- pienempää ja yksi niitä huomattavasti suu- jettu kuitenkaan pois mahdollisuutta, että rempi. Kaksi pientä paikkaa sijaitsivat lähellä hautoja olisi kaksi, kuten muistitieto osoit- toisiaan, suurin aidatun alueen kulmauksessa taa. Museoviraston koekaivaus ei ulottunut siten, että osa siitä ulottui sen ulkopuolella muistomerkkialueen ympärillä olevalle as- olevalle asvaltoidulle alueelle. Versowood valtoidulle alueelle. Raportissa pohditaankin: Oy toteutti vuonna 2020 – Museoviraston ”Jos löysimme [koekaivauksissa] tämän poh- koekaivausten jälkeen – täydentävän maa- joisemman paremmin merkityn ja sittemmin tutkauksen. Sen avulla pystyttiin sulkemaan muistomerkkialueelle jääneen haudan, voisi pois mahdollisuudet siitä, että aidatun alueen toinen mahdollisesti olla jossain eteläpuolella lähituntumassa olisi sijainnut vielä muita muistomerkkialueen ja Versowoodin toimis- hautauspaikkoja. Osoittautui, että peruskal- torakennuksen välissä. Aluetta ei ilmeisesti lio tuli hautauspaikan lähellä niin pintaan, ole maatutkattu.”247 Museoviraston raportis- ettei hautaaminen olisi ollut mahdollista, sa ei mainita Versowood Oy:n vuoden 2016 kun sen päällä oli vain ohut pintakerros.246 maatutkauksissa tekemää havaintoa, jonka Museoviraston vuoden 2019 kaivausten mukaan alueella sijaitsisi kolme mahdollista raportin mukaan muistomerkin ympärillä hautauspaikkaa, joiden sijainnit oli merkitty oleva alue kuorittiin ennen tutkimuksia ko- maatutkauksen loppuraportin liitteenä ole- konaan, jotta kaikki mahdolliset hautapai- valle kartalle. kat voitaisiin löytää. Koekaivauksissa löytyi Kansallisarkisto ei ole arkistoselvitystä yksi joukkohauta, jonka koko on noin 13 x tehdessään löytänyt hautausta käsitteleviä si- 3 metriä ja syvyys 1,9 metriä. Raportin mu- sällissodan aikaisia asiakirjoja. Hautauksesta

 55 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

on kuitenkin säilynyt paljon muistitietoa ja Heinolan Jyrängön kylästä kotoisin ollut perimätietoa. Muistitiedon avulla ei kuiten- Nestori Salminen (s. 1902) oli yksi hautauk- kaan saada varmuutta siihen, missä haudat seen määrätyistä punavangeista. Hänen mu- sijaitsevat, kuinka monta henkilöä niihin on kaansa heitä oli siellä ”30–40 miestä hauta- haudattu ja miten ruumiit on haudattu. maassa”.250 Vaikuttaa siltä, että kaivaminen Näyttää siltä, että tieto hautauksen yk- oli pääasiassa vankien vastuulla, kun taas sityiskohdista ei levinnyt laajasti eikä edes ruumiiden kuljettaminen oli Vierumäen paikallisille viranomaisille. Vapaussodan paikallisten isäntien vastuulla. Ero Valkosen historian komitea pyysi kaikkia nimismiehiä ja Salmisen kertomuksen välillä saattaa se- ympäri Suomen kokoamaan selonteon pai- littyä sillä, että Salminen laski myös mukana kallisista sisällissodan tapahtumista Suomen olleet isännät lukuun. Salminen muistelee, vapaussota vuonna 1918 -historiateossarjaa että hautaaminen oli raskasta: ”Koko päi- varten. Noin kahdeksan kuukautta Vieru- vässä emme saaneet ruokaa, lapiota piti vain mäen tapahtumien jälkeen Heinolan nimis- heiluttaa ja maa oli pirun kovaa. Ruumiit mies Nestori Kekkonen kuvasi 18.12.1918 lyötiin monttuun kahteen riviin päällekkäin päivätyssä selonteossaan tapahtumia. Hau- ja multaa päälle.”251 taukseen liittyvien yksityiskohtien katoami- Yksi hautaukseen komennetuista vangeis- sesta kertoo se, että hän reilut puoli vuotta ta oli Heinolassa punaisten hallinnossa mu- tapahtumien jälkeen kirjoitti kaatuneista, kana ollut Mauno Wilenius, joka oli määrätty että punaisia ”on haudattu Vierumäen kan- 21.4.1918 ammuttavaksi, mutta määräystä ei kaaseen kahteen paikkaan satoihin nouseva ollut pantu heti täytäntöön. Wilenius uskoi, lukumäärä”.248 että hänet tapetaan hautauskomennuksen Muistitiedon mukaan Vierumäen hau- yhteydessä, joten hän yritti paeta, jolloin dan kaivoivat punaiset vangit. Esimerkiksi hänet ammuttiin.252 Tästä tapahtumasta on nimimerkki Aina Valkonen muisteli Lah- olemassa useampi muistitieto.253 ti-sanomalehdessä 1.5.1928 olleensa vuonna Heinolan Korkeen kylästä kotoisin oleva 1918 vahtimassa kolmeatoista vankia, jotka Hemmi Peltola (s. 1902) oli Vierumäen tais- määrättiin kaivamaan hautaa Vierumäellä telun aikaan juuri täyttänyt kuusitoista vuot- kaatuneille. Samassa jutussa Valkonen ker- ta. Vuonna 1965 Pekka Laaksonen haastatteli toi, että hän ei halua lähteä ”kuvailemaan Peltolaa vuoden 1918 tapahtumista. Peltola taistelukenttää kaatuneineen, kammoineen”. oli omien sanojensa mukaan ”pakko-otettu” Valkonen kuitenkin mainitsi, että hänen mutta toisaalta nuoruuden innostuksesta mukanaan ollut välskäri tunnisti punaisten osallistunut taisteluihin aktiivisesti. Peltola komentaja Evert Sammon ruumiin ”kymme- ei kertomansa mukaan joutunut vaikeuksiin, nien kaatuneitten kapinoitsijain joukosta”.249 koska hänet tiedettiin pakko-otetuksi. Ilmei- Sanamuodoista jää epäselväksi, oliko Sampo sesti hänet ainakin vangittiin, sillä Peltola ruumisröykkiössä, jossa oli kymmeniä ruu- oli yksi hautaukseen määrätyistä punaisista. miita, vai oliko kentällä kaikkiaan kymmeniä Hänen tehtävänään oli ollut kerätä ruumii- ruumiita. ta hevosella. Haudoista Peltola muistaa, että

56  TIEDOT HAUTAUKSISTA VIERUMÄELLÄ

”kyllähän siell kaksi mahlottoman pitkää Onni Ylänen Asikkalan Urajärveltä osallis- pinoa tehtiin, kolme miestä päällekkäin aina tui valkoisten puolella Vierumäen taisteluun lyötiin niitä ja sitten multaa päälle. Mie en ja kertoi sisällissotamuistojaan haastattelija muista oliskohan ollut parikymmentäviisi Martti Eklundille 13.7.1935. Taisteluiden metriä pitkät haudat ja siinä ol kolme-neljä jälkeen Yläsen komppania ”joutui sitten miestä päällettäin, kun niit painettiin sinne olemaan useampia päiviä Vierumäellä ja hautaan.” Haastattelija kysyi, osasiko Peltola kokosimme siellä kaatuneet, jotka hauta- arvioida, montako ruumista haudassa oli. Pel- simme yhteiseen suureen hautaan”. Se, että tola vastasi: ”Sitä on paha mennä arvioimaan, hautoja olisi ollut yksi, on mielenkiintoinen mut kyl siinä paljon on. [...] Kyl niit sadoissa huomio, sillä yleensä hautausmuistoissa pu- on niin joo. Ainahan niitä on porukoita, mitä hutaan kahdesta haudasta. Ylänen arvioi, että ne saivat kiinni.” Peltolan mukaan ruumiiden ”punaisia kaatuneita löytyi kaikkiaan yli 200 suuri määrä Vierumäellä johtui siitä, että tais- joko 213 tai 230, en muista tarkkaan kumpi teluun osallistui punaisia kolmesta suunnasta, luku oikea”.256 Haastattelija Martti Eklundin Urajärveltä, Heinolasta ja Lahdesta.254 muistiinpanovihossa on tietoa, että toises- Härkälän kylästä kotoisin ollut Mauno sa yhteydessä Ylänen oli kertonut ”olleensa Huvinen todisti Vierumäen taistelua ja sen hautaamassa Vierumäessä kaat. punaisia ja jälkeisiä tapahtumia paikallisen siviilin näkö- oli niitä ollut 320 tai 330”. Eklund oli kir- kulmasta. Hänen mukaansa 22.4.1918 kaikki joittanut myös samassa yhteydessä muistiin, muut joukkoyksiköt poistuivat Vierumäel- että ”Härkälän tienristellä kaatunut 6” ja että tä, mutta paikalle jäi Sysmän 5. komppa- nämä oli laskettu kaatuneiden kokonaismää- nia. Huvinen oli mukana, kun ”kaatuneita rään.257 korjattiin ja haudattiin Heinolan kunnan Yläsen muisto siitä, että hänen komppa- omistamalle Laukkalan pellolle”. Huvisen niansa joutui suorittamaan hautauksen, on mukaan ”kaatuneita oli kaikkiaan vähän huomionarvoinen asia. Ylänen ei kuitenkaan yli 300 miestä”. Kaatuneita löytyi Härkälän muista, mihin joukkoyksikköön hän kuului, ja Vierumäen tienristien väliseltä kankaalta mutta olemassa olevien miehistöluetteloiden sekä Vierumäen tienristiltä. Huvinen kuvai- mukaan hän kuului Sysmän 5. komppanian lee myös punaisten ylipäällikkö Evert Sam- (Kurkijärven komppania) 3. joukkueeseen. mon tarkan kuolinpaikan. Huvisen mukaan Tämän selvityksen aikana saadut muut tiedot ruumiita löytyi erityisen paljon ”siltä har- hautaajista kertovat, että hautaajiksi mää- janteelta, jotka tienristiltä tien vasemmalla rättiin punavangit ja ruumiiden kuljetuk- puolella kulkee Heinolaan päin taloni luo” sen hoitivat paikalliset isännät. Luultavasti ja ”siltä harjanteelta, minne punaiset ensin Ylänen oli siis joko vahtimassa hautausta Heinolasta tullessa olivat asettuneet”. Hu- tai seurasi sitä sivusta mutta ei osallistunut vinen muistelee, että punaisia löytyi myös itse hautaamiseen. Hän mainitsi myös jou- ”kaikilta taloni ympäristöllä olevilta pelloil- tuneensa ”keräämän kaatuneita”.258 ta”. Huvisen mukaan kaksi mätänemistilassa Toisaalta on myös mielenkiintoista, mik- olevaa punaista löytyi vasta kesällä.255 si kukaan muu Sysmän 5. komppaniasta ei

 57 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

muistele olleensa mukana hautauksessa. Vierumäkeläinen Aarne Lehtinen (s. Sysmäläisten valkoisten muisteluja on kerät- 1910) oli sisällissodan aikaan 7-vuotias. ty todella paljon ja kattavasti. Yläsen lisäksi Toimittaja Tapani Ripatti haastatteli Lehtis- vain sysmäläinen Alfred Palvaila muisteli, tä sisällissodan tapahtumista vuonna 2008. että ”punaisia oli kaatunut Vierumäellä 380 Ilmeisesti Lehtisen muistot perustuvat osit- miestä, jotka haudattiin kankaaseen”.259 On- tain siihen, mitä hän oli lapsena nähnyt ja kin hyvin epätodennäköistä, että ainakaan osittain siihen, mitä oli kuullut jälkikäteen koko komppania olisi osallistunut punaisten puhuttavan. Lehtinen muisteli, että kaivami- hautaamiseen. Uskottavampaa olisi se, että sen hoitivat ”kylän miehet” ja se tehtiin käsi- Yläsen 3. joukkue tai jokin pienempi ryh- voimin. Luultavasti Lehtinen sekoitti sen, että mittymä joutui valvomaan hautaamista tai kaivamisen hoitivat punaisten vangit ja että seurasi sivusta, kun paikalliset siviilit hoitivat ruumiiden kuljettamisen paikalliset kyläläi- hautaamisen. set. Tätä tukee myös hänen omat muistonsa, Hautaustoimia 12-vuotiaana seurannut sillä Lehtisen isä oli yksi niistä, jotka olivat Heinolan Myllykylästä kotoisin oleva Pekka kuljettamassa ruumiita haudalle. Lehtinen Kekkonen muisti hautauksesta joitakin yk- muisteli, että hautoja oli kaksi, joista ”toinen sityiskohtia. Kekkosen mukaan kaatuneiden hauta jäi sitten vaille ja toinen tul täyteen”. korjaaminen jäi paikallisten isäntien tehtä- Lehtinen ei haastattelussa osannut arvioi- väksi. He ”eivät kuormiensa lukumäärästä da ruumiiden määrää kuin toteamalla, että niin tarkkaa lukua pitäneet”. Kekkonen oli ”paljon niitä siel ol”. Lehtisen kertomuksen uteliaana poikana käynyt ystävänsä Mauri perusteella hautaaminen suoritettiin ripeästi; Emil Björkin kanssa tutkimassa Vierumäen ruumiit haudattiin ”vaatteet päällä” ja ”mät- taistelukenttää ilmeisesti useamman kerran kähytettiin” kuoppiin. Lehtinen mainitsi, että taistelun jälkeisinä päivinä. Eräällä kerralla hänen lisäkseen hautaamista olivat todista- Kekkonen näki, kun Vierumäellä koulun pi- massa ainakin Oiva Kaivanta ja Kalle Anttila, hassa olevia kaatuneita punaisia ”pari hevos jotka olivat ilmeisesti hänen ikätovereitaan. ajoneuvoa keräili ja kuljetti Vierumäen kan- Haastattelija kysyi Lehtiseltä, muistaako hän kaalle kaivettuun yhteis-kuoppaan”. Kekko- todistaneensa hautauksen yhteydessä teloi- sen mukaan kerääminen tapahtui niin, että tuksia, mutta Lehtinen ei muista nähneensä ”pari miestä otti aina miestä kiinni toinen tai kuulleensa sellaista ja tiesi vain Adele Leh- käsistä ja toinen pujotti sormensa saappaan tosen teloituksen.261 varsiin, näin nostettiin mies rattaille toisten Vierumäen joukkohautojen siirtämi- päälle ja matka kohti sorahautaa alkoi”. Kek- sestä aktiivisesti uutisoinut Itä-Häme on konen korostaa vielä, että hänen mielestään muutamaan otteeseen haastatellut aiheesta ”kukaan ei pitänyt kirjaa”. Eniten kaatunei- paikallista Korkeen kylästä kotoisin olevaa ta löydettiin Nisulan talon lähellä olevasta heinolalaista Torsti Dahlia (s. 1930).262 Hän hiekkakuopasta. Siellä oli myös punaisten on saanut tiedot Vierumäen joukkohaudasta komentaja Evert Sammon ruumis, jonka entiseltä puukäsityönopettajalta Kalle Lehti- Kekkonen oli nähnyt läheltä.260 seltä ja isältään Kalle Dahlilta. Torsti Dahlin

58  TIEDOT HAUTAUKSISTA VIERUMÄELLÄ

mukaan Kalle Lehtinen kertoi osallistuneen- myös erillishautoja (Adele Lehtosen lisäksi), sa punaisten hautaamiseen. Dahlin saamien joista jokunen voi juuri olla muistomerkin tietojen mukaan joukkohautoja olisi kaksi ja lähellä. Niihin haudatut on Dahlin mukaan vain myöhemmin ammuttu Adele Lehtonen teloitettu ja haudattu tämän vuoksi erikseen. olisi haudattu hautamuistomerkin alle. Torsti Näiden hautojen kohdalla oli myös aiemmin Dahlin mukaan on mahdollista, että yksit- puuristejä.264 Dahlin tiedot tukevat Verso- täisiä taistelijoita on haudattu Vierumäellä woodin toteuttaman maatutkauksen tieto- myös muualle. Dahlin mukaan Lehtinen oli ja, jonka mukaan alueella olisi useampiakin kertonut, että haudattaessa oli laitettu aina hautauspaikkoja, jotka saattoivat olla myös laitettu kaksi ruumista rinnakkain ja kolmas aitauksen ulkopuolella, asvaltin alla. ruumis niiden päälle keskelle. Seuraavat ruu- Heinolalainen Esko Rantanen (s. 1930) oli miit oli pantu samalla periaatteella edellisten kuullut ja kerännyt paljon tietoa Vierumäen jatkoksi, ja tästä syntyi kaksi pitkää ja kapeaa sisällissodan aikaisista tapahtumista. Häntä kahden ruumiin levyistä joukkohautaa. Tors- on haastatellut aiheesta myös toimittaja Ta- ti Dahl muistaa lapsuudessaan myös sen, että pani Ripatti vuonna 2008 ja toimittaja Jari ruumiiden maatumisen johdosta haudoista Niemi vuonna 2016. Haastatteluista selviää, muodostui alueelle ”kaksi ojaa”, jotka olivat että Rantasen ollessa vielä lapsi hänen äitin- noin 20 metriä pitkiä. Dahlin mukaan ”ojat” sä oli kertonut, että Vierumäellä punaisten olivat vain 2–3 metrin päässä toisistaan. hautoja oli kaksi. Rantasen äiti oli myös Hautauksessa mukana olleen Kalle Lehtisen osoittanut hänelle hautojen paikat. Ranta- mukaan ruumiita olisi haudattu noin 80.263 sen tietojen mukaan punaiset oli haudattu Matti Halmeelle keväällä 2020 antamassaan päällekkäin kahteen riviin. Rantanen muisti, tiedonannossa Dahl painotti, että molem- että hänen ollessaan ”pikkupoika” hautapai- mat hautakaivannot ovat nykyisen aida- kat erottuivat maastosta, koska ruumiiden tun hauta-alueen ulkopuolella (alue, jossa hajoamisesta johtuen niiden kohdalla oli muistomerkki on ja jossa Museoviraston syvät painaumat. Rantanen uskoi itse, että koekaivaukset suoritettiin). Dahlin mukaan haudattuja olisi vähintään 300 tai jopa enem- joukkohaudat sijaitsevat aidatusta alueesta män. Hän oli myös paikalla, kun Vierumäen länteen päin (Asematien suuntaan), ja ne joukkohaudan muistokivi paljastettiin ja on ovat luultavasti asvaltin alla. Kahden jouk- ottanut tiettävästi ainoan säilyneen valoku- kohaudan lisäksi Dahlin mukaan alueella on van kyseisestä tapahtumasta.265

 59 Luettelo kuolleista ja kadonneista Edvard Bruuse (Itä ja Länsi 1929, s. 96) 

KAATUNEET JA AMMUTUT Glad, Väinö, s. 27.3.1899 Asikkala, kirjoilla Asikkalassa. Kaatui 20.4. Vierumäen tais- Aalto, Toivo Elis, s. 22.5.1898 Iitti, kirjoilla telussa. Kuului Lahti 1-3-1 -komppaniaan. Iitissä. Kaatui 20.4.1918 Vierumäen taistelus- Helin, Johan Konstantin, s. 22.4.1889 sa. Kuului Lahden rykmenttiin. Kuului Lahti Lapinjärvi, kirjoilla Lapinjärvellä. Merkitty 1-3-2 -komppaniaan. rippikirjaan kaatuneeksi 25.4. Vierumäen Aaltonen, Arvi, s. 30.8.1899 Sysmä, kir- taistelussa. Virheellinen kuolinpäivä. Kuului joilla Sysmässä. Kaatui 20.4.1918 Vierumäen Lahti 1-3-1 -komppaniaan. taistelussa. Kuului Lahden rykmenttiin. Henriksson, Johan Einar, s. 16.5.1896 Airio, Evert Jalmar, s. 1.1.1901 Nurmi- Myrskylä, kirjoilla Myrskylässä. Kaatui Vie- järvi, kirjoilla Nurmijärvellä. Kaatunut 20.4. rumäen taistelussa, kuolinpäiväksi sanotaan Heinolan mlk:ssa, todennäköisesti Vieru- virheellisesti 18.4. mäellä. Merkitty sotasurmatietokannassa Häggqvist, Evert, s. 19.7.1900, kirjoilla kaatuneeksi Heinolassa, mutta siellä ei ollut Tuusulassa. Kaatui 20.4. Vierumäen taiste- silloin taisteluita. lussa. Alho, Vihtori, s. 31.12.1884, kirjoilla Ii- Laitinen, Emil Alfred, s. 26.9.1901 Lahti, tissä. Merkitty kirkonkirjoissa kaatuneeksi kirjoilla Lahdessa. Ammuttu Vierumäellä. 27.4. Vierumäen taistelussa. Kirkonkirjoihin Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. on päätynyt virheellinen kuolinpäivä, todel- Laitinen, Juho Lauri, s. 17.3.1901 Orimat- lisuudessa joko 20. tai 21. päivä. tila, kirjoilla Lahdessa. Ammuttu Vierumäellä Bruuse, Edvard, s. 11.2.1901 Nastola, kir- 20.4. Eri tilastoissa virheellisesti merkitty kaa- joilla Nastolassa. Kaatui 20.4. Vierumäen tais- tuneksi. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. telussa. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. Einiö, Uno, s. 9.12.1885 Orimattila, kirjoilla Orimattilassa. Kaatui 20.4. Vierumäen taistelussa. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. Forström, Jalmar Engelbert, s. 28.12.1892. Kaatui Vierumäen taistelussa. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan, toimi plutoonan pääl- likkönä. Friman, Bruno Rikhard, s. 10.5.1901 Karkkila, kirjoilla Karkkilassa. Kaatui 21.4. Vierumäellä. Edvard Bruuse (Itä ja Länsi 1929, s. 96)

60  LUETTELO KUOLLEISTA JA KADONNEISTA

Lahti, Johan Evert, s. 27.4.1898 Tuusula, kirjoilla Tuusulassa. Kaatui 20.4. Vierumäen taistelussa. Lahtinen, Markus, s. 16.5.1885 Korpilah- ti, kirjoilla Lahdessa. Kaatui 20.4. Vierumäen taistelussa. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. Lehmusto, Erik, s. 7.5.1888 Sysmä, kirjoilla Helsingissä. Ammuttu Vierumäen taistelun jälkeen. Täsmällistä kuolinpäivää ei lähteissä mainita. Kuului luultavasti Lahti Mauri Meriaalto (Kärsimysten teiltä, s. 89) 2-1-2 -komppaniaan. Lehtinen, Väinö Erkki, s. 18.5.1895, kirjoilla Padasjoella. Kaatui 20.4. Vierumäen paniaan, toimi plutoonan päällikkönä. Julis- taistelussa. Saattanut kuulua Lahti 1-1-3 tettu kuolleeksi Helsingin RO:n päätöksellä -komppaniaan. 9.5.1944, kuolinpäiväksi määrätty 1.1.1922. Lehtonen (Lehto, Rajamäki), Adéle, s. Välipäätöksen 2.11.1943 pöytäkirjan mu- 15.1.1891, kirjoilla Heinolan maalaiskun- kaan kuollut Vierumäen taistelussa. nassa. Ammuttu 25.4. Vierumäellä. Nyberg, Johannes, s. 22.9.1893 Hartola, Lehtonen, Kustaa Kasper, s. 20.10.1891 kirjoilla Hollolassa. Kaatui Vierumäen tais- Lammi, kirjoilla Hausjärvellä. Kaatunut telussa, kuolinpäiväksi sanotaan virheellisesti Vierumäen taistelussa. Kuului Lahti 1-3-1 18.4. Kuului Lahti 1-4-4 -komppaniaan. komppaniaan. Oksa, Ismael, s. 24.6.1886 Sysmä, kirjoilla Liljeqvist, Martti, s. 4.12.1894 Iitti, kirjoil- Sysmässä. Kaatui 20.4. Vierumäen taistelussa. la Iitissä. Kaatui 20.4. Vierumäen taistelussa. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. Lustman, Kalle, s. 5.2.1897 Heinola, kir- Palonen, Väinö Erland, s. 22.6.1898 joilla Myrskylä. Ammuttu 20.4. Vierumäen Myrskylä, kirjoilla Myrskylässä. Kaatui 20.4. taistelussa. SDP:n terroritilastossa virheelli- Vierumäen taistelussa. Kuului Lahti 2-1-2 sesti kuolinpäivä 18.4. ja kuolintapa kaatu- -komppaniaan. nut. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. Pääkkönen, Juho Jalmar, s. 18.2.1890 Malinen, Sulo Edvard, s. 17.3.1900 Orimat- Rautalampi, kirjoilla Valkealassa. Kaatui Vie- tila, kirjoilla Orimattilassa. Kaatui 21.4. Vieru- rumäen taistelussa. mäellä. Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. Reunanen, Juho Kustaa, s. 7.1.1872 Lah- Meriaalto, Mauri Jaakko, s. 13.1.1903 ti, kirjoilla Lahdessa. Ammuttu 20.4.1918 Perniö, kirjoilla Loviisassa. Kaatunut Vieru- Vierumäellä. Kuului Lahti 2-1-2 -komppa- mäen taistelussa, kuolinpaikaksi sanotaan niaan. rippikirjoissa virheellisesti Lahti. Kuului Salminen, Lauri, s. 9.3.1895 Asikkala, Lahti 1-2-3 -komppaniaan. kirjoilla Asikkalassa. Kaatui 20.4. Vierumäen Norrman, Oiva Kalle, s. 20.11.1890 Pa- taistelussa. Saattanut kuulua Lahti 1-1-3 dasjoki, Helsinki. Kuului Lahti 2-1-2 -komp- -komppaniaan.

 61 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

Sampo, Evert Wiktor, s. 16.11.1859 Lah- päällikkönsä Kalle Lahtinen olisi kaatunut ti, kirjoilla Lahdessa. Kaatui 20.4. Vierumäen Vierumäen taistelussa. Puutteellisten lähtö- taistelussa. Heinolan rintaman ylipäällikkö. tietojen vuoksi tapausta ei ole pystytty var- Tanninen, Lauri, kirjoilla Lahdessa. Tieto mentamaan. kuolemasta vain SDP:n terroritilastossa, mis- Kekkonen, Kalle Viktor, s. 25.3.1872, kir- sä mainitaan kuolleen ”Henalan Härkälässä”. joilla Heinolan maalaiskunnassa. Papiston Kuului Lahti 2-1-2 -komppaniaan. tilaston mukaan teki itsemurhan 29.4.1918. Vesanto, Kaarlo Eemeli, s. 4.5.1877 Lavia, Omaisten mukaan kaatunut Vierumäellä, kirjoilla Helsingissä. Kaatui 20.4. Urajärvellä. tieto kaatumisesta varmistamatta. Helsinki 1-2-4 -komppanian päällikkö. Tuomi, Karl August, s. 31.7.1869 Nurmi- Valenius, Maurits, s. 4.1.1885, kirjoilla järvi, kirjoilla Nurmijärvellä. Merkitty kaatu- Heinolan maalaiskunnassa. Kaatui 20.4. Vie- neeksi 20.4. Heinolassa, mutta todennäköi- rumäen taistelussa. sesti kyseessä Vierumäen taistelu. Vehviläinen, Karl Arvid, s. 3.12.1899 EPÄVARMAT KUOLINTAPAUKSET Tuusula, kirjoilla Tuusulassa. Seurakun- JA KADONNEET nan kuolleiden luettelon mukaan kaatunut Vierumäen taistelussa 20.4.1918. Kuului Bärqvist, Anders Henrik, s. 9.12.1885 Myrs- Tuusulan rykmentin 1. pataljoonan Korson kylä, kirjoilla Helsingissä. Kadonnut, ei ole komppaniaan. Ei varmuutta kuoliko todel- julistettu myöhemmin kuolleeksi. Kuului lisuudessa Vierumäellä, koska muu komp- Helsinki 1-1-4 -komppaniaan. Osallistui to- pania oli täysin eri puolella Suomea taiste- dennäköisesti Vierumäen taisteluun. Ei vält- lemassa. tämättä kuollut Vierumäellä. Vettenranta, Väinö Viljo, s. 10.8.1895 Kinnari, Paulo, s. 29.7.1897, kirjoilla Jaa- Sysmä, kirjoilla Sysmässä. Kuollut huhti lassa. Kaatui mahdollisesti Vierumäen tais- kuussa 1918 kuolleeksijulistamisasiakirjojen telussa. Kirkonkirjoihin on päätynyt kuolin- mukaan. Kuului ns. Laineen komppaniaan tiedoksi 27.3., mutta SDP:n terroritilaston (Heinolan 2. komppania, Lahti 1-2-2) eli on mukaan kaatui Vierumäen taistelussa. Kuu- luultavasti ollut Vierumäellä. Merkitty so lui luultavasti Lahti 2-1-2 -komppaniaan, tasurmatietokantaan Lahdessa kaatuneeksi rykmentti merkitty epäselvästi. mutta tieto on hieman epävarma. On mah- Koskinen, Väinö, s. 25.2.1895 Jämsä, kir- dollista, että hän kaatui Vierumäen taiste- joilla Jämsässä. Kirkonkirjoissa mainitaan lussa. kaatuneen maaliskuussa, mutta samalla mainitaan kaatuneen Vierumäen taistelussa. MUUT TAPAUKSET Kaatui todennäköisesti Heinolan rintaman aikaisemmissa taisteluissa. Tuominen, Kustaa Adolf, s. 14.6.1899 Haus- Lahtinen, Kalle. Osastonpäällikkö Lahti järvi, kirjoilla Hausjärvellä. Haavoittui 20.4. 2-1-2-komppaniassa. Einar Viitanen kertoi Vierumäen taistelussa ja kuoli sairaalassa. Ei valtiorikosoikeudessa, että hänen osaston- haudattu Vierumäen joukkohautaan.

62  Yhteenveto 

ämän tutkimuksen keskeisimpänä ta- naisten joukkojen kokonaismäärän olisi vuo- voitteena on ollut selvittää Vierumäen rostaan tullut nousta useisiin tuhansiin. Täl- taistelussa kuolleiden ja taistelualueel- laiset luvut eivät kuitenkaan vastaa sitä tietoa, T la oleviin joukkohautoihin haudattu- mitä taisteluun osallistuneiden valkoisten ja jen punakaartilaisten määrä ja henkilöllisyys. punaisten joukkojen määristä muuten tiede- Selvitys on osoittanut, että taistelussa kaatu- tään. Vertailun vuoksi on syytä muistaa, että neiden punaisten määrää koskevat arviot sodan kovimmissa, kolme viikkoa kestäneis- vaihtelevat lähteissä ja muistitiedossa jois- sä taisteluissa Tampereella kaatui kaikkiaan takin kymmenistä yli 400 kaatuneeseen. Jo 1000–1500 punaista. Sen perusteella vaikut- vuonna 1918 vakiintui arvio, että haudattu- taa mahdottomalta, että Vierumäellä käydys- jen määrä olisi ollut noin 300. Siitä muodos- sä varsin lyhyessä taistelussa olisi voinut kaatui vähitellen yleisesti hyväksytty ja eri kir- tua 200–400 punakaartilaista. Luotettavan joituksissa ja muisteluissa mainittu ”tosiasia”, kuvan saamiseksi kaatuneiden määrää on joka on kirjattu myös hautauspaikalle vuon- sen vuoksi selvityksessä pyritty arvioimaan na 1949 pystytettyyn muistopaateen. Sisällis- yksityiskohtaisen, henkilötasoisen lähdetut- sodan uudemmassa historiantutkimuksessa kimuksen avulla. lukumäärä on kuitenkin kyseenalaistettu. Lähtökohtana arkistoselvityksessä on ol- Perusteet kyseenalaistamiselle ovat vahvat. lut tunnistaa mahdollisimman tarkasti tais- Sisällissodassa 1918 kaatui Suomen sota- teluun osallistuneet punaiset joukkoyksiköt surmatietokannan 1914–1922 eli nykyisen ja niiden miesvahvuudet. Tässä onkin onnis- Sotasurmasammon perusteella kaikkiaan tuttu varsin hyvin. Arkistolähteitä ja muisti- noin 5 200 punaista. Haavoittuneiden määrä tietoa yhdistelemällä selvityksessä on pystytty on arvioitu suunnilleen nelinkertaiseksi eli rekonstruoimaan Vierumäellä operoineet pu- 10 000–12 000 henkilöksi. Koska Vierumäen naisten ja valkoisten joukkoyksiköt ja niiden taistelussa suuria tappioita tuottaneiden ty- liikkeet taistelun kestäessä. Säilyneiden tieto- kistön ja konekiväärien määrä oli vähäinen, jen perusteella voidaan varsin luotettavasti aiheutuivat kuolemat ja haavoittumiset pää- arvioida, että taisteluun osallistuneiden pu- osin kivääritulesta. Jos kaatuneita olisi ollut naisten joukkoyksiköiden kokonaisvahvuus yleisissä arvioissa esitetty noin 300 henkilöä, oli noin 700-1000 punakaartilaista. Lisäksi olisi haavoittuneita pitänyt keskimääräisen ympäristössä liikkui taisteluun osallistumat- suhdeluvun 1:4 mukaan olla noin 1 200. tomia punaisia joukkoja ja siviilejä, joiden ta- Vierumäen taisteluihin osallistuneiden pu- voitteena oli päästä pois taistelualueelta itää

 63 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

kohti. Tiedetään, etteivät ne ainakaan merkit- On toki merkille pantavaa, että pian taiste- tävällä tavalla osallistuneet taisteluun, mutta lun jälkeen on raportoitu täsmällisillä nume- toisaalta ei myöskään ole voitu saada luotetta- roilla hyvinkin suuria lukumääriä kuolleista vaa tietoa siitä, aiheutuiko taistelutoiminnas- punakaartilaisista ja että myös muistitiedossa ta kuolonuhreja tai haavoittumisia tässä jou- lukemat ovat kauttaaltaan korkeampia kuin kossa. Ainakaan suuria määriä muita uhreja yksilöllisesti tunnistettujen vainajien määrä. ei kuitenkaan ole voinut olla, sillä sellaisista ei Muistitiedot selittynevät sillä, että taistelun ole mainintoja sen paremmin arkistolähteissä jälkeen julkaistut lehtitiedot kaatuneiden kuin muistitiedossa. punaisten määrästä yhtenäistivät muiste- Kun tiedot Vierumäen taisteluun osallis- lukerrontaa. Ei myöskään ole yksiselitteistä tuneista joukkoyksiköistä oli saatu, selvitet- syytä sille, miksi virallisissa raporteissa olisi tiin miehistöluetteloiden ja yksiköistä säilyn- ilmoitettu todellista suurempia haudattujen eiden muiden henkilöaineistojen perusteella määriä, mutta sisällissodan tutkimuksessa tarkempia tietoja miehistöstä. Tavoitteena on osoittautunut, että kaikkiin lukumää- oli löytää mahdollisimman monien kaatu- rätietoihin täytyy suhtautua varovaisesti ja neiden tai teloitettujen tiedot ja määritellä kriittisesti. Virallisista raporteista ei ilme- surmansa saaneiden osuus joukkoyksiköissä ne esimerkiksi se, kuinka vainajia koskevat palvelleiden kokonaismäärästä. laskelmat oli koottu ja missä tarkoituksessa Sotasurmasammon tiedot 20.4.1918 ja niitä oli ajateltu käyttää. 21.4.1918 kaatuneista punaisista muodosti- Huomiota kiinnittää se, että Vierumäen vat hyvän perustan. Sen antamat tiedot tu- taistelun virallisissa raporteissa kerrotaan, kivat näkemystä, ettei Vierumäellä kyseisinä että kentältä koottuja aseita oli puolet vähem- päivinä ollut voinut kaatua aikaisemmin män kuin kaatuneiksi ilmoitettuja punaisia. vallalla olleiden tulkintojen mukaista määrää Myöhemmässä tutkimuksessa onkin muistu- punaisia, vaan määrä oli ollut huomattavas- tettu siitä, että yleensä kentälle jäi aseita paitsi ti varhaisempia arvioita pienempi. Laajoihin kaatuneilta myös haavoittuneilta ja kentältä henkilörekisteriaineistoihin perustuvasta tie- paenneilta. Yksittäisissä tapauksissa näin on tokannasta ei yksinkertaisesti löytynyt 200– kuulustelujen ja myöhempien kertomusten 300 hengen suuruista aukkoa näiltä päiviltä. perusteella tapahtunut myös Vierumäellä. Luetteloiden perusteella tehdyistä hen- Kentälle jääneiden aseiden määrä on näistä kilöselvityksistä saatiin kaatuneiden nimi- syistä yleensä selvästi suurempi kuin kaatu- luetteloon lisättyä joitakin aiemmin tunte- neiden määrä. On selvää, ettei sekasortoisesti mattomia Vierumäellä surmansa saaneita perääntyvillä punaisilla ollut aikaa eikä mah- punakaartilaisia. Selvityksessä on lähdetty dollisuutta kerätä kentältä kuin satunnaisia siitä oletuksesta, että kaikki taistelussa kuol- aseita. Valkoisten keräämien aseiden määräs- leet haudattiin taistelun jälkeen joukkohau- tä annetut tiedot eivät siis tue annettua kuvaa taan, eikä oletusta ole selvityksen aikana punavainajien suuresta määrästä. läpikäydyn aineiston pohjalta ollut tarvetta Tämän selvityksen lähtökohtana on ol- muuttaa. lut, että eri lähteissä mainitut kaatuneiden

64  YHTEENVETO

määrät pyritään todentamaan löytämällä tä poistui alueelta maanteitse ennen Vieru- kaatuneiden nimet. Menetelmä on työläs, mäen taistelua, monessa tapauksessa laivalla mutta Suomen seurakuntien ja viranomais- suoraan Vuolenkoskelle ohi Vierumäen. ten rekisterit mahdollistavat tämän lähesty- Vaikka taistelujoukoissa oli huomatta- mistavan. Vaikka jokaista surmansa saanutta va määrä eri joukkoyksiköihin kuuluneita ei saataisikaan selville, saadaan luotettavaa punakaartilaisia, ei taistelukuvausten ja tap- kokonaiskuva ainakin kuolleiden suuruus- piolukujen valossa vaikuta siltä, että kaikki luokasta. Tiettyä epävarmuutta aiheuttaa komppaniat olisivat osallistuneet tiiviisti punakaartien omien asiakirja-aineistojen varsinaiseen taisteluun. Kaikkein kiivaimmin niukkuus ja aukollisuus. Kaikkien henkilöi- valkoisten hyökkäyksen joutui ottamaan vas- den aukoton tunnistaminen ei sukunimien taan Lahden 2. rykmentin 1. pataljoonan 2. tavallisuuden ja tunnistamista helpottavien komppania. Se menetti taistelussa kaatunei- muiden tietojen puutteellisuuden vuoksi na, taistelun jälkeen ammuttuina ja vankeina ole aina mahdollista. Valtaosa vainajista on jopa lähes 15 prosenttia miesvahvuudestaan. kuitenkin onnistuttu tunnistamaan, joten Muiden komppanioiden tappiot olivat huo- suuruusluokkaan tunnistamisen yksittäiset mattavasti vähäisemmät, ja moni yksikkö on- vaikeudet eivät ole vaikuttaneet ratkaisevasti. nistui ilmeisesti irtautumaan taistelupaikalta Selvityksessä on käynyt selvästi ilmi, että joutumatta koviin taisteluihin. Kun komp- Vierumäen taisteluun osallistui varmuudella panian vahvuus oli punakaartissa yleensä kaksi punakaartin komppaniaa Helsingistä, 110 miestä, merkitsi 15 prosentin tappio kaksi Lahdesta, Heinolan komppania, joka alle kahtakymmentä kaatunutta. Näiltä osin kuului Lahden 1. rykmenttiin, Kotkan ryk- varsinaiset taistelukuvaukset – punaisten ja menttiin kuulunut Haminan 2. komppania valkoisten – eivät tue näkemystä sadoista sekä osia Riihimäen punakaartista. Niistä kaatuneista. Noin 300 kaatuneen määrä olisi on syytä mainita pieni ja puutteellisen osaa- merkinnyt kolmen koko komppanian kaa- misen vuoksi ilmeisen vähälle merkitykselle tumista. Tällainen tappio olisi epäilemättä jäänyt kuularuiskuosasto (konekivääriosas- herättänyt suurta huomiota molemmilla to). Paikalla oli lähdemerkintöjen perusteel- puolilla, mutta sille ei taistelusta kertoneista la myös jonkin verran punaisten tykistöä, lähteistä löydy tukea. mutta sen miehistöluetteloita ei ole löytynyt. Aikaisemmin tunnettuja ja selvityksen Luotettavien tietojen perusteella tykistöä ja aikana löydettyjä Vierumäellä kuolleita tai konekivääriosastoja johtivat keskeisesti venä- kadonneita punaisia on tunnistettu yhteensä läiset tai virolaiset päälliköt, jotka epäilemät- 43.266 Läpikäydyn aineiston valossa ei tunnu tä olivat aikaisemmin olleet Venäjän armei- uskottavalta, että Vierumäen taistelussa olisi jan palveluksessa ja liittyneet myöhemmin kuollut huomattavasti tätä suurempaa mää- vallankumouksellisten punaisten puolelle. rää punakaartilaisia. Kaikkien kaatuneiden Lisäksi on todennettu, että Heinolassa oli joukko-osastoa ei ole valtiorikosoikeuden huhtikuun puolivälissä 1918 huomattavia syyttäjistön ja miehistöluetteloiden perus- punakaartin joukkoja, mutta suurin osa niis- teella pystytty selvittämään, mutta ne eivät

 65 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

liioin tue tulkintaa, että Vierumäellä olisi kuva hautapaikasta ja hautaamistavasta pe- operoinut ainakaan merkittävästi muita kuin rustuu hajanaisiin muisteluihin. Niissäkin selvityksessä tunnistettuja joukkoyksiköitä. kertomukset haudattujen määrästä vaihte- Vainajien kotipaikkojen perusteella vai- levat huomattavasti. kuttaa siltä, että suurin osa kaatuneista oli Varsin luotettavalta vaikuttaa tieto, että kuulunut Lahden punakaartiin. Tämä vastaa Vierumäen kankaalle kaivettiin kaatuneiden myös selvityksessä muista asiakirjoista saatua hautaamiseksi kaksi suurehkoa hautakaivan- kuvaa. Koska yksiselitteistä tietoa taisteluun toa. Hautaus toteutettiin 23.4.1918 siten, määrätyistä kaarteista ei ole säilynyt arkisto- että haudan kaivamisen hoitivat Heinolas- materiaalissa ja taistelevat joukot on täytynyt ta tuodut punavangit, kun taas ruumiiden selvittää sirpaleisista lähdeaineistoista, on sil- kerääminen ja kuljettaminen jäi paikallisen ti mahdollista, että joku tähän mennessä tun- väestön tehtäväksi. Ilmeisesti myös toimitus- nistamaton joukkoyksikkö tai sen osa löytyy ta valvomaan määrätyt valkoiset saattoivat myöhemmissä tutkimuksissa. Se tuskin kui- osallistua hautaukseen. tenkaan vaikuttaa enää kokonaiskuvaan Vie- Muistelmissa kerrotaan, että vainajat ase- rumäen taisteluihin osallistuneista punaisista teltiin hautariviin pitkittäin siten, että kaksi joukoista ja niiden kärsimistä menetyksistä. vainajaa asetettiin vierekkäin ja kolmas hei- Jos kaatuneiden määräksi arvioidaan toden- dän päälleen ja seuraavat haudattiin sitten näköisimmin noin 50 henkeä, ei ole uskot- vuorostaan heidän peräänsä. Arviot joukko- tavaa, että lähdeaineistoista enää voisi löytyä hautojen pituudesta vaihtelevat muistelmis- usean komppanian suuruista aukkoa. Täl- sa kymmenestä metristä yli 20 metriin. Tällä laista teoriaa eivät tue sen paremmin valkois- tavoin haudattuna kahteen joukkohautaan ten kuin punaistenkaan tiedot. Selvityksessä olisi mahtunut 60-120 vainajaa. Tunnettu- on voitu perustellusti korjata myös aikaisem- jen henkilötietojen pohjalta voidaan arvi- paa, usein epävarmoihin muistitietoihin tai oida, että taistelussa kaatui todennäköisesti huhuihin perustunutta kuvaa siitä, mitkä pu- noin 50 punaista, minkä lisäksi hautoihin on naisten joukot eivät selvästikään osallistuneet saatettu haudata joitakin muita taistelussa Vierumäen taisteluihin, vaan operoivat aivan tai sen jälkiselvittelyssä surmansa saaneita. muualla samoina päivinä. Näiltä osin kuva Selvityksen perusteella jo esimerkiksi yli on merkittävästi täsmentynyt aikaisempaan 80 vainajan määrä vaikuttaisi hyvin epäto- nähden. dennäköiseltä, vaikka alueella on joissakin Versowoodin tehdasalueella suoritettavien haastattelutiedoissa mainittu olleen myös arkeologisten tutkimusten kannalta keskei- yksittäisiä hautoja. Suuremmalle vainaja- nen kysymys on, miten taistelukentälle jää- määrälle on selvityksen perusteella vaikea neet punavainajat ja muutamat taistelun jäl- löytää näyttöä, vaikka eräät epävarmuus- keen teloitetut punakaartilaiset tai punaisten tekijät aineistoissa lisäävätkin virhemargi- tukijat haudattiin. Täysin luotettavaa kuvaa naalia. asiasta ei ole mahdollista muodostaa hyvin Vierumäen joukkohaudan muistomerkki kirjavan lähdeaineiston pohjalta. Pääasiassa pystytettiin vasta vuonna 1949. Muistomer-

66  YHTEENVETO

kin pystytyksestä vastasi Heinolan maalais- nistettiin kolme mahdollista hautapaikkaa. kunnan ja maaseurakunnan yhteinen toimi- Niistä kaksi sijaitsi kokonaan aidatun hau- kunta, joka aloitti toimintansa vuonna 1947. tausalueen sisäpuolella, kolmas suurin paik- Kansallisarkisto sai Heinolan kaupungin ka aidatun alueen kulmassa siten, että osa arkistosta käyttöönsä Heinolan kunnallis- siitä ulottui aidatun ulkopuolella olevalle lautakunnan arkistossa olevan muistomerk- asvaltoidulle alueelle. Vuonna 2020 suorite- kitoimikunnan ensimmäisen kokouksen tuissa täydentävissä maatutkauksissa voitiin pöytäkirjan. Sen sijaan Kansallisarkisto ei todentaa, ettei mainittujen löytöjen lisäksi ole saanut käyttöönsä toimikunnan muita esille tullut uusia alueita, joille vainajia olisi asiakirjoja. Saatujen tietojen mukaan näitä voitu haudata. Syynä oli se, että peruskallio asiakirjoja ei ole löytynyt sen paremmin oli tutkituilla alueilla lähellä pintaa eikä sen Heinolan kaupungin arkistosta kuin Heino- päällä ollut hautaamisen vaatimaa riittävän lan seurakunnankaan arkistosta. Tältä osin syvää maakerrosta. Koekaivauksessa yhdestä tietojen täydentäminen ennen arkeologisten hautauspaikasta löydettiin vainajia ja säi- kaivausten aloittamista olisi mitä tärkeintä. lyneiden vaatteiden jäänteitä. Vainajien lu- Muistitiedon perusteella joukkohautojen kumäärän arvioiminen löydetyiltä kolmelta tarkkaa sijaintia on ollut vaikea määritellä. todennäköiseltä hautauspaikalta edellyttää Yksi muistelija kertoo, että hautarivit sijaitsi- kuitenkin yksityiskohtaisia kaivauksia, jot- vat muutaman metrin päässä toisistaan, toi- ka on suunniteltu tehtäväksi vainajien siir- sessa lähteessä niiden väliseksi etäisyydeksi tämiseksi Itä-Suomen aluehallintoviraston on ilmoitettu hyvinkin tarkka 37 metriä. päätöksen mukaisesti Versowoodin tehdas- Eräät muistelijat ovat olleet sitä mieltä, että alueelta Heinolan hautausmaalle. varsinaiset hautarivit jäivät Versowoodin teh- Tehty selvitystyö antaa lisätietoa Vieru- dasalueella sijaitsevan aidatun 50x50 metriä mäen taistelusta ja siinä surmansa saanei- suuruisen alueen ulkopuolelle, alueelle, joka den punaisten määrästä ja hautaamistavas- sijaitsi aidatusta alueesta asemalle päin, eli ta. Suunniteltujen kaivausten tulokset tulevat hauta-alueen ja Versowoodin pääkonttorin olemaan kiinnostavia arvioitaessa sitä, nou- välisellä asvaltoidulla alueella. seeko niiden pohjalta esille sellaisia uusia Versowood Oy:n vuonna 2016 toteutta- tietoja, jotka joko tukevat tehtyä työtä tai massa maatutkauksessa aidatulta hautaus- antavat aihetta tehdä tarkentavia tutkimuk- alueelta ja sen välittömästä yhteydestä tun- sia joiltain osin.

 67 Lähteet ja kirjallisuus 

PAINAMATTOMAT LÄHTEET Valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien arkisto Kansallisarkisto (KA) Valtiorikosoikeuksien aktit (VRO) Itsenäisyyshistoria kokoelma Valtiorikosylioikeuden aktit (VRYO) Martti Albin Eklundin kokoelma Valtiorikosoikeuden tuomioluettelot 1917–1918 (kotelot 8–10) Vapaussodan arkisto Pikkukokoelmat (Pk) Paikallisten punakaartien asiakirjoja Kunnallisneuvos, lehtori Juho Kinnusen muistiinpanoja sodan ajalta 1918 (Pk-1419) Vapaussodan historian komitean arkisto Martti Albin Eklundin kokoelma Nimismiesten kertomukset (Pk-864-866) Savon rintamaa koskevia asiakirjoja: Martti Albin Eklundin kokoelma (Pk-1145) ”Hyökkäystaistelut” Martti Albin Eklundin kokoelma (Pk-2159) Raportteja, järjestämättömiä Vapaus- ja heimosotamuistelmat (Pk-869) Vapaussodan rintamamiesten liitto ry (VRL) Heinolan suojeluskunnan arkisto Vapaussotamuistelmia (Heinolan SK) (järjestetty paikkakuntakohtaisesti) Hartola Suomen Vapaussodan itsenäisyyden arkisto Heinola Muistelmat Hirvensalmi Jaala Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto Joutsa (VROSyA) Juuka Aå ”Heniklötietoja” punakaartilaisista (todis- Juva teainekortit) Kangasniemi Todisteainekorttien täydennyskortit Mikkeli Todisteainekorttien pohja-aineisto Mäntyharju Tutkintovankeja koskeva kortisto Pertunmaa Vangittuja sekä vapautettuja punakaartilaisia Puumala koskevia kortistoja ja luetteloita Sysmä El Suomen punakaartin sekalaisia asiakirjoja

68  LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Heinolan kaupunginarkisto (HKA) PAINETUT LÄHTEET Heinolan maalaiskunnan kunnallislautakunnan pöytäkirjat 1939–1948 Cc:7 Helsingin Työväen Punaisen Kaartin Kokoonpano: Heinolan maalaiskunnan kunnallislautakun- Esikunnan Tiedusteluosaston Julkaisema: Oh- nan pöytäkirjat 1949–1952 Cb:7 jeeksi syyttäjä- ja tutkijaviranomaisille. Helsinki: Heinolan maalaiskunnan kunnanhallituksen Esikunnan tiedusteluosasto, 1918. pöytäkirjat 1949–1951 Cd:1 Muistitietokokoelma VIRANOMAISTEN RAPORTIT Heinolan seurakunnan arkisto Kirkkovaltuuston kokouksen pöytäkirjoja Seppä, Johanna. Tutkimusraportti: Heinola Vieru- Cca:4 mäki Vuoden 1918 joukkohaudan koekaivaus osa 1, muistomerkkialue 9.– 14.10.2019. Mu- Helsingin kaupunginarkisto seovirasto, 2019. Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimiston Versowood Oy, Pollari, Risto (Geo-Work Oy), Maa- osoiterekisteri tutkaluotaus Vierumäellä Versowoodin tehdasalueella 19.9.2016. Kansan arkisto 1. Järjestöjen arkistot D. Kansandemokraattiset järjestöt (keskusjär- VERKKOAINEISTOT jestöt, piirijärjestöt, osastot ja yhdistykset) 1. Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) Ojansivu, Merja: Tehdas haluaa siirtää punaisten 3. Erikoiskokoelmat joukkohaudan laajentumisen tieltä – silmin- A. Luokkasota 1918 näkijä muistelee sisällissodan tapahtumia HS- 6. Muistelmat TV:n videolla. Helsingin Sanomat -verkkosivut B. Vuoden 1918 Kansalaissotaan liittyvät muis- 2.10.2016. Linkki: https://www.hs.fi/kotimaa/ telmat art-2000002923527.html viitattu 21.4.2020. Suomen Sotasurmat 1914–1922 -tietokanta. Kan- Työväen arkisto (TyArk) sallisarkisto. Linkki: https://sotasurmat.narc.fi/ Työväen muistitietotoimikunta (TMT) fi viitattu 25.5.2020. Työväenmuseo Werstas -kotisivut. Punaisten muis- Sotamuseo tomerkit. Vierumäen joukkohaudan muisto- Puolustusvoimien kuva-arkisto merkki, Heinola. Linkki: http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/3707/ viitattu 3.4.2020. Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkisto YLE (toimittanut Heikki Kiseleff ja Tapani Ripat- Perinteen ja nykykulttuurin kokoelma (enti- ti): Dokumenttisarja 1918 - Äänien kirja. Jakso: nen Kansanrunousarkisto, KRA) Millään ei ole mitään väliä, 15.6.2018. Linkki: ht- ”1918” -kokoelma (kerätty vuonna 1966) tps://www.radiot.fi/podcastit/1918-aanien-kirja viitattu 31.3.2020.

 69 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

TUTKIMUSKIRJALLISUUS 1860-luvulta kunnan hallinnon päättymiseen vuoteen 1996. Heinolan maalaiskunta: Mant- Aatteet ja aseet. Toimittanut Hako, Matti, Heimo taalikunnan säätiö, 1999. Huhtanen, ja Matti Nieminen. Helsinki: Tam- mi, 1967. Endén, Rauno. Heinolan Kaupungin Historia: LEHTIARTIKKELIT 2, (1900-1939). Heinola: Heinolan kaupunki, 1989. E. S-n. (nimimerkki): Heinolasta Kotkaan. Uusi Kuusi, Matti. Taistelu Mäntyharjusta v. 1918: Kerto- Heinolan Sanomat 15.5.1918. muksia vaarallisista retkistä ja rohkeista miehistä. ”Heinolan ja Lahden valloitus. Mikkelin Sanomat Mäntyharju: Mäntyharjun suojeluskunta, 1938. 22.4.1918. Lamminen, Oskar. ”Jyryn komppania”. Osa teos- ”Heinolan ja Lahden valloitus”. Aamulehti ta Enne, Y., O. Ruusula, ja K. Viljamaa. Jyry 50 26.4.1918. Vuotta: Voimistelu- Ja Urheiluseura Helsingin ”Heinolan valloitus”. Saarijärven Paavo 23.4.1918. Jyryn 50-vuotisjuhlajulkaisu. Lahti: Helsingin ”Heinolan valtaus”. Ilkka 24.4.1918 Jyry, 1951. ”Heinolan valtaus”. Kaleva 25.4.1918 Lappalainen, Jussi T. Punakaartin Sota: 1. Helsinki: ”Heinolan valtaus”. Savon Sanomat 25.4.1918 Valtion painatuskeskus, 1981a. ”Heinolan valtaus. ‘Mikkelin Sanomain’ paikalle lä- Lappalainen, Jussi T. Punakaartin Sota: 2. Helsinki: hettämältä kirjeenvaihtajalta. Mikkelin Sanomat Valtion painatuskeskus, 1981b. 26.4.1918. Niemi, E. E., & J. Partanen. Sysmän-Heinolan Rin- H. J. S. (nimimerkki): Pikamarssi Kaikkisista Hei- tama v. 1918. Lahti: Lahden kirjapaino- ja sano- nolaan. Länsi-Savo 6.5.1918. malehti-o.y, 1928. Kivijärvi, Taina: Kerrottu tarina eroaa virallisesta Muranen, Lauri. Punainen ja Valkoinen Asikkala. totuudesta. Itä-Häme 29.6.2019. Vääksy: Päijät-Häme, 1998. Kivijärvi, Taina: Vuoden 1918 tarinat paljolti liioit- Pääkkönen-Laine, Leena. Helsingin Jyry: 75 Vuotta televia kertomuksia. Itä-Häme 2.11.2019. Työläisurheilua. Helsinki: Helsingin Jyry, 1978. Kupiainen, Eija: Taisteluissa kaatuneita ja teloi- Sourander, Yrjö Waldemar. Vapaussodan punainen tettuja jäi Heinolassa kahteen joukkohautaan. armeija sodankäyntivälineenä. Tiede ja ase 1933: Etelä-Suomen Sanomat 21.3.2005. Suomen Sotatieteellisen Seuran Vuosijulkaisu. ”Matka Mikkelistä Helsinkiin”. Helsingin Sanomat Helsinki: Suomen sotatieteellinen seura, 1933. 25.4.1918. Suomen Vapaussota Vuonna 1918: 5. Vapausso- Myrskylän Työväenyhdistys: Kuolinilmoitus. Sosi- dan historian komitea (Hannes Ignatius, Gösta aalidemokraatti 4.12.1919. Theslöf, E. G. Palmen, Kustavi Grotenfelt, Sigurd Niemi, Jari: Joukkohaudat parkkipaikan alla? & Vie- Nordenstreng & Kaarle Soikkeli). Helsinki: Ota- rumäen taistelusta halutaan selvyys. Itä-Häme va, 1924. 27.8.2016. Tapola, Kustaa: Päijänteen oikean rannan puhdistus Niemi, Jari: Joukkohautojen siirto saa kannatusta. ja Vierumäen taistelu, teoksessa Puolesta Savon Itä-Häme 13.9.2016. ja syntymämaan, Muistelmia ja kuvia vapaus- Niemi, Jari: Avi pyytää lisää tietoja Vierumäen vai- taistelusta, toim. Karttunen, K. I., Valve, Antti ja najien siirroista. Itä-Häme 18.10.2017. Simonen, Vihtori, Jakaja: K. I. Karttunen. 1919. Niemi, Jari: Vierumäen joukkohaudat kiehtovat. Wilmi, Jorma. Heinolan Pitäjän Historia: 2, Itä-Häme 17.3.2018.

70  LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Niemi, Jari: Vierumäen joukkohaudoissa korkein- Häkkinen, Seppo: Näkökohtia Heinolan maaseura- taan 50 vainajaa. Versio 1/2019. kunnan alueella sijaitsevien hautamuistomerk- Pater (nimimerkki): Wesiwehmaalta Heinolaan. kien hoitamiseen. Muistio, päivätty 14.7.2000. Mikkelin Sanomat 3.5.1918. Kansallisarkisto saanut sen käyttöönsä kirjoit- Punaisten muistomerkit paljastettu Vierumäellä ja tajalta. Lusissa. Itä-Häme 2.7.1949. Ripatti, Tapani: Esko Rantasen (s. 1930) haastattelu ”Päämajan tiedonantoja. Voittokulku Heinolan (2008) vuoden 1918 tapahtumista. Alkuperäi- rintamalla”. Savo 23.4.1918. nen haastattelu eläkkeellä olevalla toimittajalla Valkonen, Aina: Punaisen päällikön kohtalo. Lahti Tapani Ripatilla (Heinola). 1.5.1928. Ripatti, Tapani: Aarne Lehtisen (s. 3.7.1910) haas- Valonen, Ilkka: Vierumäen joukkohaudoista. tattelu (2008) vuoden 1918 tapahtumista. Ko- Itä-Häme 29.11.2019. toisin Heinolan Härkälän/Vierumäen kylästä. ”Vapaustaistelu. Lahti ja Heinola valloitettu”. Län- Alkuperäinen haastattelu eläkkeellä olevalla si-Savo 22.4.1918. toimittajalla Tapani Ripatilla (Heinola). ”Ylipäällikön esikunnan tiedonantoja. Heinolan Saarinen, Heikki: Urajärven kansalaissotakävely. ja Lahden valloitus”. Kajaanin Kaiku 25.4.1918 Vuonna 2018 järjestetyn kansalaissotakävelyn 70-vuotiaita. Helsingin Sanomat 3.1.1959. oheismateriaali. Kansallisarkisto saanut sen käyttöönsä Heikki Saariselta.

YKSITYISTEN HENKILÖIDEN HALLUSSA OLEVAT AINEISTOT TIEDONANNOT

Hemmi Peltolan haastattelu 2.5.1965. Alkuperäinen Torsti Dahlin antama tiedonanto Matti Halmeelle äänite Anssi Peltolan (Heinola) hallussa. Kan- 28.5.2020. Kansallisarkisto saanut sen käyttöönsä sallisarkisto saanut sen käyttöönsä haastattelun sähköpostitse. litteraation Jukka Kulomaalta.

 71 Viitteet 

1 Nykyiseltä nimeltään Sotasurmasampo. Kuolinpaikkatiedot Teemu Tenholan muistelmat 30.9.1939; KA, Martti Albin eivät kaikkien vainajien osalta olleet täsmällisiä eikä kaikkien Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Anton Heikkilän muistelmat lisätietojen haku ole ollut mahdollista tietokannan vanhasta 25.9.1939. Mauno Huvinen taas muistelee, että pakko-otot versiosta. Sen vuoksi useissa artikkeleissa mainitaan hieman alkoivat jo Heinolan 1. taistelun (21.2) jälkeen (KA, Martti pienempi luku. Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Mauno Huvisen 2 Aineistojen keräämisestä vastannut varatuomari Martti muistelmat 14.–15.8.1936). Eklund (1889–1968) toimi sisällissodassa Mikkelin 12 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Mauno 2. komppanian komppanianpäällikkönä ja osallistui Huvisen muistelmat 14.–15.8.1936; KA, Martti Albin Vierumäen taisteluun. Eklundin muita aineistoja on käytetty Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Lauri Heikkilän muistelmat aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta nyt löytynyt uusi 26.9.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. kokoelma (Pk-2159) on määrältään selkeästi suurin (17 Anton Heikkilän muistelmat 25.9.1939. Kaikkia ei sijoitettu arkistokoteloa, muut 1–2 arkistokoteloa). Härkälän kaartiin. Esim. myllykyläläinen Evert Kekkonen 3 Muistelmissa puhutaan esimerkiksi Lahden joutui puolustusasemiin Heinolan rintamalle (SKS KRA, punakaartilaisista, mikä ei tee yksittäisen komppanian, ”1918” 42 1966. Evert Kekkosen muistelmat 1966). usein punakaartien tärkeimmän yksikön, tunnistamisesta 13 KA, Vapaussodan historian komitea. Nimismieskertomuksia helppoa. Lahden punakaarti koostui useasta rykmentistä, Mikkelin ja Kuopion läänistä, C III 9. joiden komppaniat olivat eri puolilla rintamaa. Virheellisestä 14 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Mauno tiedosta sen sijaan hyvä esimerkki on Helsingin Jyryn Huvisen muistelmat 14.–15.8.1936. komppania, jonka sanotaan joissain muistelmissa olleen 15 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Anton Vierumäellä, vaikka todellisuudessa tämä komppania oli Heikkilän muistelmat 25.9.1939. samoihin aikoihin Tuuloksessa. 16 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Vilho 4 Miehistöluettelot suurimmaksi osin: Valtiorikosoikeuksien Muttalan muistelmat 12.7.1935. syyttäjistön arkisto, Aå 426–471. Henkilötietojen 17 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. täydennykset: Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö, Aå 472–489. Nimeämätön muistiinpanovihko. 5 KA, VROSyA. Aå 441, Lahti N:o 201. Luettelo rintamalle 18 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Lauri lähetetyistä Lahden Rykmentin jäsenistä. Heikkilän muistelmat 26.9.1939. 6 KA, VRO 86/173. Nygrén, Vihtori. 19 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Aleksi 7 KA, VRYO 17712. Suojoki, Arvi. Lehtisen muistelmat 27.9.1939. 8 Ks. Suomen sotasurmat 1914–1922. Nyman, Anton (https:// 20 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Teemu sotasurmat.narc.fi/fi/victims/page/p_5482/table). Tenholan muistelmat 30.9.1939. 9 KA, VROSyA. Aå 426 Heinola N:o 2. Willhart Laineen 21 Ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. komppania. Alfred Palvailan muistelmat 11.–12.8.1939. 10 KA, VROSyA. Aå 426 Heinola N:o 2. Lahden 1. Rykmentin 22 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. 2. pataljoonan 2. komppanian 1. plutoona. Tästä listasta Nimeämätön muistiinpanovihko. pelkästään Alfhild Salonen oli tiettävästi Vierumäellä, mikä 23 KA, VRO 121/111. Kettunen, Antti; Viitanen ja Tammi ks. selviää hänen muistelmistaan (TyArk, TMT 127: 1907. KA, Heinolan SK. Sk-2423/9. Vankeja koskevat asiakirjat. Alfhild Salosen muistelmat). Kuulusteluissa Salonen sanoo 24 Myrskylän Työväenyhdistys: ”kuolinilmoitus”. pelkästään olleensa mukana, kun vetäydyttiin Heinolasta Sosiaalidemokraatti 4.12.1919. Iittiin (KA, VRYO 1513. Salonen, Alfhild) 25 KA, VROSyA Aå 442, Lahti n:o 332. Sekalainen varusteiden 11 Ks. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. kuittauslista 26.2.–23.3.1918. Nimeämätön muistiinpanovihko. Johan Maunu Ahosen 26 Sourander 1933, s. 32. kuulustelu; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. 27 Sotapolusta ks. esim. KA, VRYO 1489. Virtanen, Rikhard; KA, Lieberd Markkolan muistelmat 30.9.1939; KA, Martti Albin VRYO 7803. Virtanen, Sigfrid; KA, VRYO 16744. Sidoroff, Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Lauri Heikkilän muistelmat Aleksander. 26.9.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. 28 KA, VRO 121/246. Helander, Viljo.

72  VIITTEET

29 KA, VRYO 7980. Lindqvist, Mikko. komppanian 1. plutoona; KA, VROSyA. Aå 426, Hamina N:o 30 KA, VRYO 18369. Kyyhkynen, Viktor; KA, VRYO 11610. 8 Haminan 2. komppanian 1., 2. ja 4. plutoona; KA, VROSyA Strömberg, Juho. Aå 426. Hamina N:o 3 Haminan 2. komppanian kuittauksia. 31 KA, VRYO 16744. Sidoroff, Aleksander; KA, VRO 74/356. 56 Sotapolusta ks. esim. KA, VRYO 9108. Mustonen, Aleksi; KA, Nurminen, Vilho. VRYO 18198. Sakki, Emil. 32 KA, VRYO 16932. Nieminen, Hugo. 57 Teloitetuista ks. Suomen sotasurmat 1914-1922 esim. Laanti, 33 TyArk, TMT 154: 2431. Johan Liehusen muistelmat; Aatteet Vilhard (https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/page/p_4630/ ja aseet 1967, s. 304–305. table); Ahonen, Topias (https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/ 34 KA, VROSyA. Aå 441, Lahti n:o 46. Lahti 1-3-1 päiväämätön page/p_4620/table); Kurko, Juho (https://sotasurmat.narc.fi/ palkkalista; KA, VROSyA. Aå 441, Lahti n:o 104. Lahti 1-3-1 fi/victims/page/p_33607/table). palkkalista 15.2.–28.2.1918. 58 KA, VRO 138/409. Heikkilä, Toivo. 35 Sotapolusta ks. esim. KA, VRYO 20782. Kaartojoki, Väinö; 59 KA, VRO 24/412. Martin, Väinö. KA, VRYO 23061. Laitinen, Toivo; KA, VRYO 15218 Salmela, 60 KA, VRO 65/660. Taavila, Allan. Väinö. 61 KA, VRL. T-15834-15835/09. Pertunmaa. Juho Kousa; KA, 36 Ks. esim. KA, VRYO 4959. Hilpinen, Jaakko. Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8 Onni Vahton 37 Ks. esim. KA, VRYO 20782. Kaartojoki, Väinö. muistelmat 1.7.1935. 38 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Antti 62 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eero Järvisen muistelmat 18.8.1939; KA, VRL. T-15834-15835/08. Pärnäsen muistelmat 09/1938. Mäntyharju. Karhu, Toivo 1938; KA, VRL. T-15834-15835/08. 63 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Karhu, Toivo Mäntyharju. Edvard Mattila 1938; KA, VRL. T-15834- 1938; KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Haapamäki, 15835/09. Pertunmaa. Juho Kousa. Fabian 1938; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk- 39 Helsingin punakaartin kokoonpanosta ks. Helsingin Työväen 2159/4. Eero Pärnäsen muistelmat 09/1938; Kansan Arkisto, Punaisen Kaartin Kokoonpano 1918, s. 40. 3A Luokkasota 1918. VRL. Lauri Lappalaisen muistelmat 40 Helsingin kivimieskomppanian läsnäolo Heinolan rintamalla 25.7.1938; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk- ja Vierumäen taistelussa tulee esiin myös muistitiedoissa. Ks. 2159/6. Alfred Palvailan muistelmat 11.–12.8.1939. Myös HKA, Muistitietokokoelma. Viljam Lindroosin haastattelu heinolalainen Robert Luisto muistaa, että riihimäkeläisiä 21.6.1977; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. oli paljon Heinolassa (HKA, Muistitietokokoelma. Robert Jalmar Paasosen muistelmat 30.7 & 11.–13.8.1936. Luiston haastattelu 10.6.1977). 41 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. 64 KA, Itsenäisyyshistoria kokoelma. Martti Albin Eklundin Nimeämätön muistiinpanovihko. kokoelma 1917–1918, kotelo 10. Sulo Prihan muistelmat. 42 KA, VROSyA. Aå 441, Lahti N:o 201. Luettelo rintamalle 65 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Hemmo lähetetyistä Lahden Rykmentin jäsenistä. Salmen muistelmat 25.–26.5.1939. 43 Ks. esim. KA, VRYO 24495. Auer, Vilho Mikael Boman; KA 66 Nimimerkki H. J. S.: ”Pikamarssi Kaikkisista Heinolaan”. VRYO 19018. Honkamäki, Taavi; KA, VRYO 4084. Ilmanen, Länsi-Savo 6.5.1918. Lehtijutun mukaan taistelussa Emil. huudettiin Riihimäen 3. ja 4. komppania. Riihimäen 3. 44 KA, VRO 74/410. Haanpää, Johan Ludvig. komppaniasta löytyy nimiluettelo (KA, VRO SyA Aå 449, 45 KA, VRO 71/78. Auvinen, Matti. Riihimäki n:o 13. ”Riihimäen rykmentin I pataljoonan III 46 KA, VROSyA. Aå 430, Helsinki N:o 747. Luettelo komppanian tililista 15.2-28.2.1918”), mutta siinä olevat vaatetusvarastosta saaduista tavaroista; KA, VROSyA. Aå 431, miehet eivät ole olleet Vierumäellä. Helsinki N:o 794. Luettelo miehistä. 67 Muistitieto komppanian toiminnasta Heinolassa ks. 47 Kovanen siirtyi Heinolassa ylempiin tehtäviin ja hänen esim. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. tilalleen komppanianpäälliköksi tuli Vihtori Saarenoja. Lieberd Markkolan muistelmat 30.9.1939; Komppanian 48 Nimitiedot koottu KA, VROSyA. Aå 431, Helsinki N:o 751- nimilista ks. KA, VROSyA. Aå 426. Heinolassa olleita 820. Sekalaisia palkkalistoja; KA, VROSyA. Aå 434, Helsinki punakaartilaisjoukkoja, Riihimäen 2:n komppanian miehistö; N:o 1510. Palkkalista 3.2-15.2.1918; KA, VROSyA. Aå 435, Komppania koostui pääasiassa Siuntion punakaartin Helsinki N:o 1719. Sekalainen varusteiden kuittauslista. miehistä ja se oli noin 23.3. lähtien kolme viikkoa vahdissa 49 Ks. esim. KA, VRYO 5094. Niskanen, Henrik Albert; KA, Heinolassa osallistuen myös taisteluihin. Sitten komppania VRYO 20131. Saarenoja, Vihtori. siirrettiin Nynäsin kartanon ja Härkälän kautta Ruuhijärvelle. 50 KA, VRYO 23310. Vankka, Johannes. Sieltä joukko vetäytyi Vuolenkoskelle, Uuteenkylään ja 51 KA, VRYO 18701. Parkkinen, Edvard Kallenpoika. edelleen Elimäelle päätyen lopulta Inkeroisiin. Riihmäen 52 Urajärven kansalaissotakävely (Heikki Saarinen 2018), s. 7–8. 2. komppanian sotapolusta ks. esim. KA, VRYO 10409. 53 Lappalainen 1981b, s. 200. Koskinen, Kosti; KA, VRO 3/660. Nygren Fredrik; KA, VRYO 54 KA, VRL. T-15834-15835/09. Pertunmaa. Juho Kousa. 20792. Nylund, August; KA, VRYO 25729. Sundtell, Ilmari; 55 KA, VROSyA. Aå 426, Hamina N:o 46. Haminan 2. KA, VRYO 13253. Pitkänen, Juho.

 73 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

68 KA, Vapaussodan arkisto. Paikallisten punakaartien VRL. T-15834-15835/03. Jaala. Purhonen, Albin. Muisto asiakirjoja, 128 B. Heinola. Mustakantinen ”hurjista” Vierumäellä on saattanut tulla lehdistön kautta muistiinpanovihko. ks. Nimimerkki H. J. S.: ”Pikamarssi Kaikkisista Heinolaan”. 69 Vierumäestä ks. esim. KA VRYO 20373. Järvenpää, Kustaa; Länsi-Savo 6.5.1918. KA VRYO 20356. Kiviniemi, Anton; KA VRYO 10127. Kääriö, 87 Jyrystä useammalla rintamalla ks. Pääkkönen-Laine 1978, s. Wiljo. 66, 248 (lähdeviite 41). Jyryn maineesta ks. esim. Lamminen 70 Ks. Suomen sotasurmat 1914–1922. Aalto, Toivo Eelis 1951, s. 97–101. (https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/page/p_8395/table). 88 Nimimerkki H. J. S.: ”Pikamarssi Kaikkisista Heinolaan”. 71 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Lauri Länsi-Savo 6.5.1918; Kansan Arkisto, 3A Luokkasota 1918. Heiniön muistelmat 31.7., 3.8. & 16.9.1939. VRL. Lauri Lappalaisen muistelmat 25.7.1938. 72 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Jalmar 89 TyArk, TMT 59: 1216. Orenius Lieben muistelmat. Paasosen muistelmat 30.7. & 11.–13.8.1936. 90 Kausalan komppanian miehistöluettelo ks. KA, VROSyA. Aå 73 HKA, Muistitietokokoelma. Viljam Lindroosin haastattelu 437, Iitti N:o 19. 21.6.1977. 91 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Antti 74 KA, Vapaussodan arkisto. Paikallisten punakaartien Järvisen muistelmat 18.8.1939; KA, Martti Albin Eklundin asiakirjoja, 128 B. Heinola. Mustakantinen kokoelma. Pk-2159/6. Kalle Kivelän muistelmat; KA, Martti muistiinpanovihko. Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Alfred Palvailan 75 Ks. esim. KA, VRYO 4231. Heimlander, Paavo; KA, VRYO muistelmat 11.–12.8.1939. 14712. Salonen, Herman; KA, VRYO 7008. Lamminpää, 92 Ks. esim. VRYO 7664. Kolkka, Juho Emil; VRYO 3381. Kalle. Soinoja, Juho Emil. 76 Elon valtiorikosoikeuden asiakrijoista ks. KA VRYO 19051. 93 KA, VROSyA. El:11 Rintamaraportteja ja pöytäkirjoja. Elo, Kalle. Raportti n:o 113: ”Lahden rykmentin rintama Esikunta 77 Tapauksesta ks. esim. KA, Vapaus- ja heimosotamuistelmat. ilmoittaa: Vuolenkoskelta”. A. Kunnas, 21.4.1918 Kouvola. Pk-869/14. Arne Gösta Wahlgrénin muistelmat 14.12.1936. 94 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Anton 78 TyArk, TMT 127: 1907. Alfhild Salosen muistelmat. Heikkilän muistelmat 25.9.1939. 79 Punaisten tykistön toiminnasta ks. TyArk, TMT 127: 1907. 95 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Lieberd Alfhild Salosen muistelmat; KA, Martti Albin Eklundin Markkolan muistelmat 30.9.1939. kokoelma. Pk-2159/7. Lauri Heiniön muistelmat 31.7., 3.8. & 96 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Mauno 16.9.1939. Huvisen muistelmat 14.–15.8.1936. 80 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Jalmar 97 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Paasosen muistelmat 30.7. & 11.–13.8.1936. Nimeämätön muistiinpanovihko. 81 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Lauri 98 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Juho Heiniön muistelmat 31.7., 3.8. & 16.9.1939. Honnilan muistelmat 27.9.1939. 82 HKA, Muistitietokokoelma. Nestori Salmisen haastattelu 99 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Lauri 21.7.1977. Heikkilän muistelmat; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. 83 Näihin osastoihin kuuluvien nimitietoja löytyy esim. KA, Pk-2159/6 Vilho Muttalan muistelmat 12.7.1935; KA, Martti Vapaussodan arkisto. Paikallisten punakaartien asiakirjoja, Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6 Teemu Tenholan 128 B. Heinola. Mustakantinen muistiinpanovihko. muistelmat 30.9.1939. Honnillan ja Muttalan mukaan joukon 84 Esim. paikalliseen vahtikomppaniaan kuulunut Lauri päällikkö oli Aku Peltonen. Kyseessä Algi Viktor Peltonen, Andersson oli määrätty viemään ammuksia Vierumäelle, joka kertoo valtiorikosoikeuden kuulusteluissa olleensa mutta hän ei totellu ja meni kotiinsa Jyrängölle. KA, VRO Vierumäen taistelussa (KA, VRYO 20395. Peltonen, Algi 73/857. Andersson, Lauri. Viktor). 85 Ks. esim. KA VRO 124/90. Illukka, Wäinö; KA VRO 124/397. 100 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Aleksi Salminen, Aino. Lehtisen muistelmat 27.9.1939. 86 Jyryn sijainnista Vierumäen aikaan ks. Pääkkönen-Laine 101 Niemi & Partanen 1928, s. 46. 1978, s. 66. Maininnat ”Helsingin hurjista” Vierumäellä 102 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Kustaa ks. KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Cantell, Tapolan laatimat muistelmat Karjalan Kaartilainen -lehdelle. Lauri 1938; KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. 103 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Lauri Haapamäki, Fabian 1938; KA, Martti Albin Eklundin Heiniön muistelmat. kokoelma. Pk-2159/4. Eero Pärnäsen muistelmat 09/1938; 104 SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat 1966. Kansan Arkisto, 3A Luokkasota 1918. VRL. Kalle Kaupin 105 HKA, Muistitietokokoelma. Viljam Lindroosin haastattelu muistelmat 18.7.1938; KA, VRL. T-15834-15835/08. 21.6.1977. Mäntyharju. Reponen, Arttu 1938; Kansan Arkisto, 3A 106 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Jalmar Luokkasota 1918. VRL. Lauri Lappalaisen muistelmat; KA, Paasosen muistelmat 30.7. & 11.–13.8.1936.

74  VIITTEET

107 KA, Vapaussodan historian komitea. B I 16. Raportteja, 121 Härkälän taistelusta ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin järjestämättömiä. Kustaa Tapolan muistelmat 12.5.1923. kokoelma. Pk-2159/4. Eero Pärnäsen muistelmat 09/1938; 108 Ensimmäisiä kuvauksia Vierumäen taistelusta ks. Suomen KA, Itsenäisyyshistoria kokoelma. Martti Albin Eklundin Vapaussota Vuonna 1918: 5 (1924), s. 433. Kritiikistä ks. kokoelma 1917–1918, kotelo 10. Sulo Prihan muistelmat; esim Tuomas Hopun arvio (Niemi, Jari: ”Vierumäen KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Hemmo joukkohaudoissa korkeintaan 50 vainajaa”. Versio 1/2019). Salmen muistelmat 25.–26.5.1939; KA, Martti Albin 109 ”Heinolan valtaus. ‘Mikkelin Sanomain’ paikalle lähettämältä Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Hugo Virtasen muistelmat kirjeenvaihtajalta”. Mikkelin Sanomat 26.4.1918. 10.–14.7.1936. 110 KA, Pk-1419, Kunnallisneuvos, lehtori Juho Kinnusen 122 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eino muistiinpanoja sodan ajalta 1918, Heinola–Lusin rintamalta, Weberin muistelmat 26.–27.9.1938. 13.4.1918 & 14.4.1918. 123 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Cantell, Lauri 111 Ks. esim. Suomen Vapaussota Vuonna 1918: 5 (1924), s. 1938. 432–434; Lappalainen 1981b, s. 200–201; Endén 1989, s. 124 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Nikkinen, Juho 407–409; Muranen 1998, s. 69–70; Wilmi 1999, s. 339–340; 1938. Kulomaa & Kekkonen 2017, s. 302–321. 125 KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 9, N:o 112 KA, Vapaussodan historian komitea. B I 16. Raportteja, 250. Saukkola, Niilo Ludvig 7.12.1935. järjestämättömiä. Kustaa Tapolan muistelmat 12.5.1923. 126 Valkoisten hyvistä asemista ks. esim. KA, Suomen 113 Vilho Muttala muistaa, että 18.4. hänen taloonsa tuli ”70 Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 9, N:o 250. Saukkola, miestä käsittävä punakaartilaisosasto”. KA, Martti Albin Niilo Ludvig 7.12.1935. Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Vilho Muttalan muistelmat 127 Kalmin toiminnasta ks. esim. Kulomaa & Kekkonen 2017, s. 12.7.1935. 302; Muranen 1998, s. 71–75. 114 Muttalan ja Urajäven taistelusta ks. esim. KA, Martti Albin 128 Sammon kuoleman ympärillä liikkuu paljon eri kertomuksia. Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eero Pärnäsen muistelmat Monen punaisen muistelijan mukaan omat ampuivat 09/1938; KA, Itsenäisyyshistoria kokoelma. Martti Albin hänet. Sammon kuolemasta ks. TyArk, TMT 122: 1832. Eklundin kokoelma 1917–1918, kotelo 10. Sulo Prihan Manne Lehtisen muistelmat; TyArk, TMT 154: 2431. Johan muistelmat; Liehusen muistelmat; Aatteet ja aseet 1967, s. 305; Valkonen, 115 Kiertoliikkeestä ks. esim. KA, Vapaussodan historian Aina: ”Punaisen päällikön kohtalo”. Lahti 20.4.1918; komitea. B I 16. Raportteja, järjestämättömiä. Kustaa Tapolan HKA, Muistitietokokoelma. Viljam Lindroosin haastattelu muistelmat 12.5.1923; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. 21.6.1977. Pk-2159/6. Alfred Palvailan muistelmat 11.–12.8.1939. 129 Ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. 116 Tapola 1919, s. 80–81. Samaan lukumäärään pääsevät myös Eero Pärnäsen muistelmat 09/1938. Niemi & Partanen 1928, s. 46. He luultavasti lainaavat 130 Ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Tapolaa. Eino Weberin muistelmat 26.–27.9.1938; KA, VRL. T-15834- 117 Vilho Muttalan mukaan Vesanto oli entinen Suomen 15835/08. Mäntyharju. Mikkanen, Fabian 1938. kaartilainen, joka tunnettiin punaisten keskuudessa 131 Joukkojen sekaantumisesta ks. esim. KA, Martti Albin ”kenraalina”. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk- Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Alfred Palvailan muistelmat 2159/6. Vilho Muttalan muistelmat 12.7.1935. 11.–12.8.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk- 118 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eero 2159/6. Antti Järvisen muistelmat 18.8.1939; KA, Martti Pärnäsen muistelmat 09/1938. Tapauksesta ks. myös KA, Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Erland Nurmisen Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Vilho Muttalan muistelmat 20.9.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. muistelmat 12.7.1935; KA, Itsenäisyyshistoria kokoelma. Pk-2159/4. Hemmo Salmen muistelmat 25.–26.5.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma 1917–1918, kotelo 10. Sulo Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8 Onni Vahton Prihan muistelmat. Vesannon tiedot löytyvät myös Martti muistelmat 1.7.1935. Albin Eklundin kokoelmasta samassa yhteydessä Vierumäellä 132 Puukkotappeluista ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin ammuttujen vankien lyhyiden kuulustelupöytäkirjojen kokoelma. Pk-2159/8 Onni Vahton muistelmat 1.7.1935; KA, kanssa. Kirjoitukset eivät viittaa kuulusteluun, mutta VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Edvard Mattila 1938; konteksti, missä paperi oli herättää pienen epäilyksen KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 13, N:o teloittamisesta, mikä olisi ollut komppanian päällikölle hyvin 427. Ylönen, Onni Armas. mahdollinen kohtalo vangiksi joutumisen jälkeen (KA, Martti 133 Perääntymisestä ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8). kokoelma. Pk-2159/4. Eero Pärnäsen muistelmat 09/1938; 119 Nimimerkki Pater: ”Wesiwehmaalta Heinolaan”. Mikkelin KA, Itsenäisyyshistoria kokoelma. Martti Albin Eklundin Sanomat 3.5.1918. kokoelma 1917–1918, kotelo 10. Sulo Prihan muistelmat; 120 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Nupponen, Urho KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eino 1938. Weberin muistelmat 26.–27.9.1938. ”Mottiin jääneistä” ks.

 75 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

esim. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. raporttien kirja B 1 b. Eversti Londénin ilmoitus 21.4.1918 Alfred Palvailan muistelmat 11.–12.8.1939; KA, Martti Albin klo 18.50. Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Antti Järvisen muistelmat 153 KA, Vapaussodan historian komitea. Savon rintamaa koskevia 18.8.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. asiakirjoja ’Hyökkäystaistelut’ B I d 2. Eversti Aminoffin Hemmo Salmen muistelmat 25.–26.5.1939; KA, Martti Albin raportti 21.4.1918 klo 20.00. päämajan yleisesikuntaan Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Kalle Kivelän muistelmat Mikkeliin. 15.8.1939; KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8 154 KA, Aminoffin Savon ryhmän esikunta. Saapuneitten Onni Vahton muistelmat 1.7.1935. raporttien kirja B 1 b. Eversti Londénin ilmoitus 22.4.1918 134 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Manne klo 8.00. Toivosen muistelmat 18.8.1939. 155 Ks. esim. Onni Kotalahden muistelmat. KA, VRL. T-15834- 135 KA, VRO 86/442. Blomqvist, Viktor; HKA, 15835/012. Sysmä I. Onni Kotolahti. Muistitietokokoelma. Vihtori Nygrénin haastattelu 22.9.1978. 156 KA, Pk-1419, Kunnallisneuvos, lehtori Juho Kinnusen Heti sodan jälkeen valtiorikosoikeuden kuulusteluissa Nygrén muistiinpanoja sodan ajalta 1918, Heinola–Lusin rintamalta. ei tosin sano tietävänsä vankien kohtalosta. KA, VRO 86/173. 157 KA, Pk-1419, Kunnallisneuvos, lehtori Juho Kinnusen Nygrén, Vihtori. muistiinpanoja sodan ajalta 1918, Heinola–Lusin rintamalta. 136 Punaisten tunnelmista ja halusta perääntyä ks. esim. SKS 158 KA, Aminoffin Savon ryhmän esikunta. Saapuneitten KRA, ”1918” 42 1966. Evert Kekkosen muistelmat 1966; SKS raporttien kirja B 1 b. Majuri Kalmin ilmoitus Vesivehmaalta KRA, ”1918” 18 1966. Jalmari Mäklinin muistelmat 1966. 20.4.1918 klo 19.30 eversti Londénille Lusiin. 137 KA, VROSyA. El:11 Rintamaraportteja ja pöytäkirjoja. 159 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Raportti n:o 113: ”Lahden rykmentin rintama Esikunta Nimeämätön muistiinpanovihko. ilmoittaa: Vuolenkoskelta”. A. Kunnas, 21.4.1918 Kouvola. 160 KA, Heinolan SK. Sk-2423/9. Vankeja koskevat asiakirjat. 138 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-1145. S.P.K. 161 Ks. esim. ”Päämajan tiedonantoja. Voittokulku Heinolan Keskisen Armeijan Sotaosasto Heinolan joukkojen rintamalla”. Savo 23.4.1918; ”Ylipäällikön esikunnan esikunnalle Vuolenkoskelle 21.4.1918 (jäljennös). tiedonantoja. Heinolan ja Lahden valloitus”. Kajaanin Kaiku 139 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-1145. S.P.K. 25.4.1918. Päämajan tiedot näyttävät päätyneen lehtiin myös Keskisen Armeijan Sotaosasto Heinolan joukkojen ”yksityisinä tiedonantoina”. Ks. esim. ”Heinolan ja Lahden esikunnalle Vuolenkoskelle 21.4.1918 (jäljennös). valloitus. Mikkelin Sanomat 22.4.1918; ”Heinolan ja Lahden 140 TyArk, TMT 162: 2532. Vieno Eskolinin muistelmat 1965. valloitus”. Aamulehti 26.4.1918. 141 TyArk, TMT 135: 2079. Olavi Heinosen muistelmat. 162 Ks. esim. ”Heinolan valloitus”. Saarijärven Paavo 23.4.1918; 142 TyArk, TMT 157: 2458. Leonard Ekholmin muistelmat. ”Heinolan valtaus”. Ilkka 24.4.1918; ”Heinolan valtaus”. 143 HKA, Muistitietokokoelma. Viljam Lindroosin haastattelu Kaleva 25.4.1918; ”Heinolan valtaus”. Savon Sanomat 21.6.1977. 25.4.1918. 144 Kulomaa & Kekkonen 2017, s. 318–319, 398–399; Ojansivu, 163 ”Heinolan valloitus”. Saarijärven Paavo 23.4.1918. Merja: Tehdas haluaa siirtää punaisten joukkohaudan 164 ”Vapaustaistelu. Lahti ja Heinola valloitettu”. Länsi-Savo laajentumisen tieltä – silminnäkijä muistelee sisällissodan 22.4.1918. tapahtumia HSTV:n videolla. HS 2.10.2016: https://www. 165 ”Matka Mikkelistä Helsinkiin”. Helsingin Sanomat 25.4.1918. hs.fi/kotimaa/art-2000002923527.html [luettu 1.6.2020] 166 Nimimerkki Pater: ”Wesiwehmaalta Heinolaan”. Mikkelin 145 Wilmi 1999, s. 340. Sanomat 3.5.1918. 146 Niemi, Jari: ”Vierumäen joukkohaudoissa korkeintaan 50 167 Nimimerkki H. J. S.: ”Pikamarssi Kaikkisista Heinolaan”. vainajaa”. Versio 1/2019. Länsi-Savo 6.5.1918. 147 Niemi, Jari: ”Vierumäen joukkohaudoissa korkeintaan 50 168 Nimimerkki E. S-n.: ”Heinolasta Kotkaan”. Uusi Heinolan vainajaa”. Versio 1/2019. Sanomat 15.5.1918. 148 KA, Vapaussodan historian komitea. B I 16. Raportteja, 169 Tapola 1919, s. 80–81. järjestämättömiä. Kustaa Tapolan muistelmat 12.5.1923. 170 KA, Vapaussodan historian komitea. B I 16. Raportteja, 149 Esim. Juho Ruuth toteaa muisteluissaan, että: ”Sitten alkoivat järjestämättömiä. Kustaa Tapolan muistelmat 12.5.1923. kuulat vähetä. Kuormasto oli kaukana eikä patruunoita saatu. 171 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Kustaa Sitten tuli tieto, että on peräännyttävä”. KA, VRL. T-15834- Tapolan laatimat muistelmat Karjalan Kaartilainen -lehdelle. 15835/08. Mäntyharju. Ruuth, Juho 1938. 172 Kuusi 1938, s. 32. 150 Kivijärvi, Taina: ”Vuoden 1918 tarinat paljolti liioittelevia 173 KA, Hjalmar von Bonsdorffin kokoelma. Kansio 9. kertomuksia”. Itä-Häme 2.11.2019. Ambulanssi 14. 151 Niemi, Jari: ”Vierumäen joukkohaudoissa korkeintaan 50 174 Kansan Arkisto, 3A Luokkasota 1918. VRL. Kalle Kaupin vainajaa”. Versio 1/2019; Kivijärvi, Taina: ”Vuoden 1918 muistelmat 18.7.1938. tarinat paljolti liioittelevia kertomuksia”. Itä-Häme 2.11.2019. 175 KA, VRL. T-15834-15835/09. Pertunmaa. Kustaa Emil 152 KA, Aminoffin Savon ryhmän esikunta. Saapuneitten Översti.

76  VIITTEET

176 KA, VRL. T-15834-15835/012. Sysmä I. Juho Evert Kukkula. 207 Kansan arkisto, 6B Vuoden 1918 kansalaissotaan liittyvät 177 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Kalle muistelmat. Mandi Mäen muistelmat 6.8.1918. Kivelän muistelmat 15.8.1939. 208 yöväenmuseo Werstaan kotisivut. Punaisten muistomerkit. 178 KA, VRL. T-15834-15835/09. Pertunmaa. Juho Kousa. Vierumäen joukkohaudan muistomerkki, Heinola. Linkki 179 KA, VRL. T-15834-15835/09. Pertunmaa. Juho Mikkanen. http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/3707/ viitattu 180 KA, VRL. T-15834-15835/09. Pertunmaa. Paavo Paloniemi. 3.4.2020. 181 Kansan Arkisto, 3A Luokkasota 1918. VRL. Kalle Kaupin 209 Kupiainen, Eija: ”Taisteluissa kaatuneita ja teloitettuja jäi muistelmat 18.7.1938. Heinolassa kahteen joukkohautaan”. Etelä-Suomen Sanomat 182 KA, VRL. T-15834-15835/01. Hartola. Kalle Arolan päiväkirja 21.3.2005. 1918. 210 Niemi, Jari: ”Joukkohautojen siirto saa kannatusta”. Itä-Häme 183 KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 8, N:o 13.9.2016. 208. Koskinen, Ilmari 08/1935. 211 Niemi, Jari: ”Avi pyytää lisää tietoja Vierumäen vainajien 184 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Haajanen, Martti siirroista”. Itä-Häme 18.10.2017. 5.6.1938. 212 Kivijärvi, Taina: ”Kerrottu tarina eroaa virallisesta totuudesta”. 185 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Cantell, Lauri Itä-Häme 29.6.2019. 1938. 213 Kivijärvi, Taina: ”Kerrottu tarina eroaa virallisesta totuudesta”. 186 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Nikkinen, Arvi. Itä-Häme 29.6.2019. 187 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Nupponen, Urho 214 Kivijärvi, Taina: ”Vuoden 1918 tarinat paljolti liioittelevia 1938. kertomuksia”. Itä-Häme 2.11.2019. 188 KA, Vapaus- ja heimosotamuistelmat. Pk-869/4. Kankkunen, 215 Valonen, Ilkka: ”Vierumäen joukkohaudoista”. Itä-Häme Pauli. 29.11.2019. 189 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Ruuth, Juho 1938. 216 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-864-866. Armas 190 KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 9, N:o Kempin muistelmat. 250. Ahola, Väinö Kristian. 217 KA, Vapaussodan historian komitea. B I 16. Raportteja, 191 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Hugo järjestämättömiä. Kustaa Tapolan muistelmat. Virtasen muistelmat 10.–14.7.1936. 218 Tapola 1919, s. 80–81. 192 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Mikkanen, Fabian 219 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Erland 1938. Nurmisen muistelmat 20.9.1939. 193 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Haapamäki, 220 SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat 1966. Fabian 1938. 221 Kansan arkisto, 6B Vuoden 1918 kansalaissotaan liittyvät 194 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eero muistelmat. Aleksi Sirenin muistelmat 1.10.1967. Pärnäsen muistelmat 09/1938. 222 KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Kotelo 9, N:o 195 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Eino 250. Ahola, Väinö Kristian. Weberin muistelmat 26.–27.9.1938. 223 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Haapamäki, 196 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Hemmo Fabian 1938. Salmen muistelmat 25.–26.5.1939. 224 KA, Vapaus- ja heimosotamuistelmat. Pk-869/14. Arne Gösta 197 KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. Muistelmat. Wahlgrénin muistelmat 14.12.1936. Komulainen, Sven. 225 SKS KRA, ”1918” 18 1966. Jalmari Mäklinin muistelmat 1966. 198 KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. Paasonen, Toivo 226 TyArk, TMT 127: 1907. Alfhild Salosen muistelmat. 1938. 227 Kansan arkisto, 6B Vuoden 1918 kansalaissotaan liittyvät 199 KA, Vapaus- ja heimosotamuistelmat. Pk-869/14. Arne Gösta muistelmat. Mandi Mäen muistelmat 6.8.1918. Wahlgrénin muistelmat 14.12.1936. 228 Kansan arkisto, 6B Vuoden 1918 kansalaissotaan liittyvät 200 TyArk, TMT 154: 2431. Johan Liehusen muistelmat; Aatteet muistelmat. Mandi Mäen muistelmat 6.8.1918. ja aseet 1967, s. 304–305. 229 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Nimeämätön 201 HKA, Muistitietokokoelma. Viljam Lindroosin haastattelu muistiinpanovihko. Myös taistelun aikana Eklundin mukana 21.6.1977. kulkenut ja hevosmiehenä toiminut Ilmari Koskinen 202 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Manne muistaa, että Vierumäellä taistelun aikana saatiin ”muutamia Toivosen muistelmat 18.8.1939. vankejakin” (KA, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto. 203 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Lieberd Kotelo 8, N:o 208. Koskinen, Ilmari 08/1935). Markkolan muistelmat 30.9.1939. 230 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. 204 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Jalmar Nimeämätön muistiinpanovihko. Paasosen muistelmat 30.7. & 11.–13.8.1936. 231 Ks. Suomen sotasurmat 1914–1922. Laitinen, Emil 205 SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat 1966. Alfred Taavinpoika (https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/ 206 SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat 1966. page/p_39376/table).

 77 ”PALJON NIITÄ SIEL’ OL”

232 Ks. Suomen sotasurmat 1914–1922. Reunanen, Juho Kustaa hautamuistomerkkien hoitamiseen”, päivätty 14.7.2000). (https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/page/p_16471/table). Muistiota on käsitelty myös Itä-Hämeessä ks. Niemi, Jari: 233 Ks. esim. KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. ”Vierumäen joukkohaudat kiehtovat”. Itä-Häme 17.3.2018. Nikkinen, Enok 1938; KA, VRL. T-15834-15835/08. 246 Versowood Oy, Pollari, Risto (Geo-Work Oy), Mäntyharju. Nikkinen, Arvi; KA, VRL. T-15834-15835/08. Maatutkaluotaus Vierumäellä Versowoodin tehdasalueella Mäntyharju. Paasonen, Toivo 1938. 19.9.2016. Raportissa on kaksi liitettä, joista toisessa on 234 SKS KRA, ”1918” 43 1966. Hilja Lehtisen muistelmat 1966; esitetty karttamuotoisesti maatutkattu alue ja siltä tunnistetut TyArk, TMT 115: 1736. Kaarin Eräkarin muistelmat 1965. todennäköiset hautauspaikat. Toinen liitetiedosto sisältää 235 Tapauksesta ks. KA, VRL. T-15834-15835/08. Mäntyharju. maatutkauksen tulokset; Versowood Oy, Jukka Clifford Haapamäki, Fabian 1938; KA, VRL. T-15834-15835/08. (Geo-Work Oy), Maatutkaluotaus Vierumäellä Versowoodin Mäntyharju. Haajanen, Arttu 1938; KA, VRL. T-15834- tehdasalue 13.3.2020 sekä 18.3.2020. 15835/08. Mäntyharju. Karhu, Toivo 1938; Kansan Arkisto, 247 Seppä, Johanna (Museovirasto). Tutkimusraportti: Heinola 3A Luokkasota 1918. VRL. Kalle Kaupin muistelmat Vierumäki Vuoden 1918 joukkohaudan koekaivaus osa 1, 18.7.1938. Ammutun henkilötiedot ks. Suomen sotasurmat muistomerkkialue 9.–14.10.2019, s. 2, 25–26. 1914–1922. Rantala, Iida (https://sotasurmat.narc.fi/fi/ 248 KA, Vapaussodan historian komitea. Nimismieskertomuksia victims/page/p_17386/table). Mikkelin ja Kuopion läänistä, C III 9. Nestori Kekkosen 236 KA, Heinolan SK. Sk-2423/9. Vankeja koskevat asiakirjat. laatima nimismieskertomus 18.12.1918. 237 Ks. esim. KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. 249 Valkonen, Aina: ”Punaisen päällikön kohtalo”. Lahti 1.5.1928. Lauri Heikkilän muistelmat 26.9.1939. 250 HKA, Muistitietokokoelma. Nestori Salmisen haastattelu 238 ”Muistojuhla vuoden 1918 punaisten haudoilla”, Työn Valta 21.7.1977. 21.6.1949; ”Punaisten muistomerkit paljastettu Vierumäellä 251 HKA, Muistitietokokoelma. Nestori Salmisen haastattelu ja Lusissa”. Itä-Häme 2.7.1949. Tietoja tapahtumasta löytyy 21.7.1977. myös ”SKDL:n kunnallisjärjestön kirje 15.5.1949 Heinolan 252 Kulomaa 2019, s. 347–348. maalaiskunnan kunnanhallitukselle ja -valtuustolle”. HKA, 253 Wileniuksen kuolemasta ks. HKA, Muistitietokokoelma. Heinolan maalaiskunnan kunnallislautakunnan pöytäkirjat Nestori Salmisen haastattelu 21.7.1977; HKA, 1949–1952 Cb:7. Heinolan kunnallislautakunnan pöytäkirja Muistitietokokoelma. Robert Luiston haastattelu 10.6.1977; 24.5.1949, liitteet Dnro 414. SKS KRA, ”1918” 42 1966. Evert Kekkosen muistelmat 1966; 239 Kansan arkisto, SKDL Etelä-Hämeen piirijärjestö. HA KA, Kunnallisneuvos, lehtori Juho Kinnusen muistiinpanoja Osastoja koskevat asiakirjat 1945–1954. SKDL:n Vierumäen sodan ajalta 1918, Heinola-Lusin rintamalta. Pk-1419. osaston vuosikokous 6.1.1946. Muistiinpanoja 21.4.1918. 240 HKA, Heinolan maalaiskunnan kunnallislautakunnan 254 Hemmi Peltolan haastattelu 2.5.1965. Alkuperäinen pöytäkirjat 1939–1948 Cc:7. Heinolan kunnallislautakunnan äänite Anssi Peltolan hallussa. Julkaistu osin lehtijutuissa pöytäkirja 2.7.1947 6 §. esim. Ojansivu, Merja: ”Tehdas haluaa siirtää punaisten 241 Heinolan seurakunnan arkisto. II Cca:4. Kirkkovaltuuston joukkohaudan laajentumisen tieltä – silminnäkijä muistelee kokouksen pöytäkirja 25.11.1945 § 4; Heinolan seurakunnan sisällissodan tapahtumia HSTV:n videolla”. Helsingin arkisto. II Cca:4. Kirkkovaltuuston kokouksen pöytäkirja Sanomat –verkkosivut 2.10.2016. Linkki: https://www.hs.fi/ 31.3.1946. kotimaa/art-2000002923527.html viitattu 21.4.2020. 242 HKA, Heinolan maalaiskunnan kunnallislautakunnan 255 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/8. Mauno pöytäkirjat 1939–1948 Cc:7. Heinolan kunnallislautakunnan Huvisen muistelmat 14.–15.8.1936. pöytäkirja 2.7.1947 5 §. 256 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/12. Onni 243 Heinolan seurakunnan arkisto. II Cca:4. Kirkkovaltuuston Hjalmar Yläsen muistelmat 13.7.1935. kokouksen pöytäkirja 26.5.1947 § 7. 257 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/4. Martti 244 HKA, Heinolan maalaiskunnan kunnallislautakunnan Eklundin muistiinpanovihko haastattelumatkoilta. pöytäkirjat 1949–1952 Cb:7. Heinolan kunnallislautakunnan 258 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/7. Sysmän pöytäkirja 24.5.1949 22 §; HKA, Heinolan maalaiskunnan 5. komppanian miehistöluettelo; KA, Martti Albin Eklundin kunnanhallituksen pöytäkirjat 1949–1951 Cd:1. Heinolan kokoelma. Pk-2159/12. Onni Hjalmar Yläsen muistelmat kunnanhallituksen pöytäkirja 16.5.1949 31 §. 13.7.1935. 245 Heinolan seurakunnan arkisto. II Cca:4. Kirkkovaltuuston 259 KA, Martti Albin Eklundin kokoelma. Pk-2159/6. Alfred kokouksen pöytäkirja 26.5.1947 § 7. Liite N:o 4. Vuonna Palvailan muistelmat 11.–12.8.1939. 1918 kaatuneiden punaisten hautojen kunnostamista 260 SKS KRA, ”1918” 7 1966. Pekka Kekkosen muistelmat 1966. suunnittelemaan asetetun toimikunnan kokouksen 261 YLE, dokumenttisarja 1918 - Äänien kirja. Jakso: Millään ei pöytäkirja 6.5.1947. Seppo Häkkinen on hyödyntänyt samaa ole mitään väliä, 15.6.2018. Linkki: https://www.radiot.fi/ pöytäkirjaa muistiossaan vuonna 2000 (Häkkinen, Seppo: podcastit/1918-aanien-kirja viitattu 31.3.2020. Selvityksen ”Näkökohtia Heinolan maaseurakunnan alueella sijaitsevien tekijät ovat saaneet haltuunsa myös alkuperäisen pidemmän

78  VIITTEET

version haastattelusta, joka on toimittaja Tapani Ripatin 265 Ripatti, Tapani: ”Esko Rantasen haastattelu vuonna 2008”. (Heinola) hallussa. Alkuperäinen toimittajan hallussa; Niemi, Jari: ”Vierumäen 262 Ks. esim. Itä-Häme 27.8.2016, Itä-Häme 23.1.2019. taistelusta halutaan selvyys”. Itä-Häme 27.8.2016. 263 Niemi, Jari: ”Joukkohaudat parkkipaikan alla?” & ”Vierumäen 266 Lukuun on laskettu mukaan kadonneita ja epävarmoja taistelusta halutaan selvyys”. Itä-Häme 27.8.2016. tapauksia. Tarkemmat tiedot Luettelo kuolleista ja 264 Torsti Dahlin antama tiedonanto Matti Halmeelle 28.5.2020. kadonneista -kappaleessa

 79 

uinka monta Suomen sisällissodan 1918 punaista vainajaa on haudattu Vierumäen joukkohautaan? Kysymys nousi esille, kun Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi vuonna 2018 Heinolan kaupungille ja Versowood Oy:lle luvan siirtää vainajat ja K hautamuistomerkin tehdasalueelta. Vainajien siirto edellyttää arkeologisia kaivauksia. Aluehallintoviraston alkuperäisen päätöksen mukaan vainajat tulisi lisäksi tunnistaa ja haudata yksilöllisesti. Alustavissa tutkimuksissa kesällä 2019 vainajien määrä näytti jäävän kauas arvioidusta 300:sta. Arkeologisten kaivausten taustatietojen täydentämiseksi valtioneuvoston kanslia päätti toteuttaa arkistoihin perustuvan selvityksen osana Sotasurmasampo-tietokannan päivitystyötä. Sen tavoitteena on ollut selvittää mahdollisimman tarkat ja luotettavat tiedot taistelusta sekä vainajien määrästä että hautaamistavasta.

Kansallisarkiston toteuttama arkistoselvitys perustuu erittäin laajaan aineistoon. Sen pohjalta on voitu luoda varsin yksityiskohtainen ja luotettava kuva sisällissodan dramaattisista tapahtumista Vierumäellä huhtikuussa 1918. Taisteluun osallistuneet punakaartin joukkoyksiköt on tunnistettu ja niiden avulla on voitu yksilöidä useimmat taistelussa kaatuneet punaiset.



ISBN 978-952-7323-08-3 ISSN 2489-7167