K a N S a L L I S - K I R J a S T O

1 2012 K a n s a l l i s - k i r j a s t o

Ranskalaisten tutkimusmatkailijoiden korvetti l’Astrolabe Uuden-Seelannin vesillä tammikuussa 1827. Laiva on juuri selviytynyt kahden pohjakosketuksen jälkeen koralliriutan aukosta merelle. Kuva teoksesta: Jules Dumont d’Urville: Voyage de la corvette l’Astrolabe. Paris 1833. Kansalliskirjaston kokoelma.

EU ja informaation markkinat Ilkka Niiniluodon kotikirjasto Isoäidin muistitikku Purjelaivakauden merikirjallisuutta

ISSN 1459-3467 www.kansalliskirjasto.fi

Tiele_kansi_1_2012.indd 1 4/4/12 12:12 PM Sisällys 1/2012 Kuvat: Kari Timonen 1 Kirjan lumous Bokverket Sirkka Havu 3 Ajankohtaista PL 15 (Unioninkatu 36) 4 EU rakentaa informaation markkinoita 00014 Helsingin yliopisto Pekka Heikkinen Sähköposti: [email protected] 8 Hipsuvarpaasta kriittiseen tieteelliseen realismiin Telefax 191 22581 Kansleri Ilkka Niiniluodon kotikirjasto 54. vuosikerta 16 Isoäidin muistitikku Toimitus: Esa-Pekka Keskitalo Päätoimittaja Esko Rahikainen 15 Sibeliuksen pianoteokset (09) 191 22722 [email protected] 21 Säveltäjä, professori ja akateemikko Yrjö Kilpinen Elämänkaaren ja tuotannon ääriviivoja Toimitusneuvosto: Erkki Pullinen Dorrit Gustafsson, pj. Kirsi Aho 26 Minun Kansalliskirjastoni Harri Ahonen Kirjailija Sirpa Kähkösen haastattelu Hanna Arpiainen Sinimarja Ojonen 28 Painettu saamenkieli ja sen alkuseikkailuja Suomenmaassa Heidi Partanen Irene Piippola Työ ja sen tekijät. Kaupungin kaunotar vapautuu Esko Rahikainen suojaverhoistaan ja Kansalliskirjasto on kuin 34 Kirjasto tutkijan työpöydälle! uudestisyntynyt. Maija Merimaa Taitto: Pentti Järvinen 38 Merkittäviä kansainvälisiä standardisointivastuita Suomeen Digitointi ja kuvankäsittely: 39 Biblia sacra utriusque Testamenti Kari Timonen 40 Antonio Lafreri, Geografia tavolo moderne… ja Carta marina Osoitteenmuutokset: Anna-Maija Pietilä-Ventelä [email protected] (09) 191 22720 45 Vuoden 2011 kauneimmat kirjat

Kansalliskirjasto-lehti verkossa: 46 Kysy konservaattorilta www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ Heidi Törrönen kklehti/html www.lehtiluukku.fi 50 Kap Horn. Merikirjallisuutta Kansalliskirjastossa Esko Rahikainen 62 Näyttelyjä ja tapahtumia 64 Muistosanoja

Artikkelit luettavissa myös http://www.kansalliskirjasto.fi/yleis- Ammattitaito on aina kunniaksi, olipa tieto/kklehti.html sekä se sitten kirjastotyötä tai seinäpintojen, Arto-tietokannasta (Elektra-sopi- Kansi: ”Isoäidin muistitikku”. Vanhasta digitoidusta valokuvasta on poistettu kuvankä - pilarien tai allegoristen korkokuvien mus) https://arto.linneanet.fi sittelyohjelmalla naarmuja ja saatettu se painokelpoiseksi. Kuvassa vasemmalla Sofia restaurointia. Leidenberg (Kahila). Sofia avioitui Akseli Viljasalon kanssa, joka käytti kirjailijanimeä A. Eriksen Oy V. Multia. Teoksia mm. ”Kasarmin komein poika” ja ”Kersantilleko Emma nauroi”, jonka Helsinki 2012 Ilmari Unho ohjasi elokuvana 1940.

Tiele_kansi_1_2012.indd 2 4/4/12 12:12 PM Sirkka havu

Kirjan lumous Kuva: Kari Timonen

nko kirja konkreettinen vai virtuaalinen? Määrittelisin kirjan aina Okonkreettiseksi, sen sijaan tekstejä voi julkaista joko konkreettisessa tai virtuaalisessa muodossa. Kirja on moniulotteinen esine pääasiallisena tarkoituksenaan tallentaa ja välittää tietoa. Kirjan tiedonvälitys ei kuitenkaan rajoitu tekstiin, vaan kirjan esineelliset ominaisuudet sisältävät valtavasti olennaista informaatiota. Kir- jahistorioitsija Roger Chartier’n sanoin, kirjailijat eivät kirjoita kirjoja vaan tekstejä, ja tekstin muokkautuminen kirjaksi edellyttää useiden eri ammatti- laisten panosta: typografin, latojan, taittajan, kuvittajan, painajan, puupiirtäjän tai kuparikaivertajan ja sitojan. Menneinä vuosisatoina kirjan kohderyhmä määritti sen ulkoasun. ”Kan- salle” tarkoitetut hartaus- ja opaskirjat oli tuotettava halvasti, kustannusten minimointi näkyi materiaalien ja työn laadussa, sääty-yhteiskunnan ylimmille kerroksille suunnatuissa kirjoissa taas korostuivat taidokas käsityö ja kalliit materiaalit: hyvä paperi, muodikas kirjaintyyppi, korkeatasoinen ladonta ja kuvitus. Typografiset loistopainokset myös sidottiin loistokkaasti. Kirjan estetiikka seurailee ajan esteettisiä konventioita. Kirja esineenä viestii yllättävän tarkasti epookistaan. Hermann Broch on pohtinut teoksessaan Unissakulkijat kuvataiteen kykyä halki vuosisatojen ilmentää oman ai- kansa syvintä olemusta. Broch päätyi käsitykseen, että kaikesta inhimillisen toiminnan runsaudesta juuri kuvataide pystyy parhaiten sisällyttämään itseen- sä sen, mikä aikakaudessa on olennaisinta. Teoksen sisältämän tiedon ymmär- tämisen tai tekstin tulkinnan kannalta kirjan alkuperäisen ulkoasun merkitys ei siis ole vähäinen. Kirjan esineellisen informaation tulkinta on antoisaa, vanhojen kirjastojen historiallisissa kokoelmissa se saattaa olla jännittävää ja kotikirjastoissa ainakin nostalgista. Esa-Pekka Keskitalo lienee viitannut tähän korostaessaan käsin kosketeltavaan kirjaan sisältyvää tunnearvoa. Ilkka Niiniluodon haas- tattelussa mainittu Hipsuvarvas ja Nököhammas -kirjasarja taas herätti minussa voimakkaita muistoja, niitähän minäkin lapsena luin.

Kirjoittaja on erikoiskirjastonhoitaja Kansalliskirjastossa.

1 Sirkka Havu

Bokverket

r boken konkret eller virtuell? Jag definierar boken alltid som ett kon- Ä kret objekt, medan en text kan publiceras antingen i konkret eller virtuell form. Boken är ett mångdimensionellt föremål med det huvudsakliga syftet att lagra och förmedla information. Bokens informationsförmedling är inte be- gränsad till texten; också bokens materiella egenskaper innehåller mycket vä- sentlig information. Med bokhistorikern Roger Chartiers ord: författare skriver inte böcker utan texter, och textens väg till bok kräver insatser av flera olika yrkesmän – typograf, sättare, ombrytare, illustratör, tryckare, trästickare eller kopparstickare och bokbindare. Under tidigare århundraden var det bokens målgrupp som bestämde bokens yttre. Andaktsböcker och handböcker som riktade sig till ”folket” skulle produceras billigt och minimeringen av kostnaderna syntes i kvaliteten på material och arbete. Böcker för ståndssamhällets högre skikt uppvisade hant- verkarskicklighet och dyra material: bra papper, modern typografi och hög kvalitet på sättning och illustrationer. Typografiska lyxupplagor bands också in i praktband. Bokens estetik följer tidens estetiska konventioner. Som föremål är boken ett överraskande exakt vittnesmål över sin epok. Hermann Broch skriver i Sömngångare om bildkonstens förmåga att genom århundradena uttrycka sin tids innersta väsen. Broch drog slutsatsen att just bildkonsten av all mänsklig verksamhet bäst kan ta till sig och uttrycka det mest väsentliga för en tids period. Bokens ursprungliga yttre är alltså inte av alldeles liten betydelse för förståelsen av den information som verket innehåller eller för tolkningen av texten. Att tolka bokens materiella information är givande, i gamla biblioteks historiska samlingar spännande och i hembiblioteket åtminstone nostalgiskt. Esa-Pekka Keskitalo tänkte säkert på det när han betonar det känslovärde som är behäftat med en konkret bok som vi kan hålla i handen. Och serien Hipsuvarvas ja Nököhammas som nämns i Ilkka Niiniluotos intervju väckte starka känslor hos mig, det är ju böcker som också jag har läst som barn.

Skribenten är specialbibliotekarie vid Nationalbiblioteket. Svensk översättning: Teresia Ijäs

2 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Ajankohtaista Kuva: Kari Timonen

Kansalliskirjasto julkisti 28.3. yliopiston Tiedekulmassa Kirjava-keskiaika -verkkoteoksen ja Fragmenta membra- nea-tietokannan. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm ja taustalla tutkimusryhmän johtaja dosentti Tuomas Heikkilä.

Kirjaston uudet kummit jastossa palvelupisteistä saata- tolla valmisohjelmiston sijasta. Kansalliskirjaston uusiksi villa verkkotunnuksilla. Kansalliskirjasto kehittää asia- kummeiksi ovat lupautuneet kasliittymäpalvelua vaiheittain valtiotieteiden tohtori Sinikka 10 miljoonaa sanomalehtisivua yhteistyössä arkistojen, kir- Salo ja tietokirjailija Kai European Newspapers -hank jastojen ja museoiden kanssa. Linnilä. Kummien kuulumisia keessa on tarkoituksena saattaa Verkkopalvelu otetaan käyt- Kansalliskirjasto-lehden yli 10 miljoonaa sanomaleh- töön vuodesta 2012 alkaen. seuraavassa numerossa. tisivua käyttöön Europeana- ja The European Libary- palve Engelin kirjastosta Pravda ja Izvestija luihin seuraavan kolmen vuo- rakennushistoriaselvitys Slaavilainen kirjasto on hank- den aikana. Projektissa on mu- C. L. Engelin suunnittelemasta kinut kahden neuvostoajan vai- kana 17 eurooppalaista organi- Kansalliskirjaston kirjastoraken- kutusvaltaisen sanomalehden – saatiota. Projekti on EU-rahoit- nuksesta on teetetty rakennus- Pravdan ja Izvestijan digitaaliset teinen. Lähemmin hankkeesta historiaselvitys, jota käytetään arkistot, jotka ovat käytettävissä Kansalliskirjaston verkkosivulla peruskorjauksen ja restauroin- Helsingin yliopiston verkossa. www.kansalliskirjasto.fi. nin suunnittelussa. Selvityk- HY:n käyttäjätunnuksen omaa- sen on toteuttanut Arkkitehti- ville etäkäyttö on mahdollis- KDK-asiakasliittymä toimisto Okulus Oy, arkkiteh- ta Helsingin yliopiston Nelli- VuFindin pohjalta dit Kati Winterhalter ja Mikko portaalin kautta. Muut kuin Kansallisen digitaalisen kirjas- Bonsdorff. Selvitys on luetta- Helsingin yliopistolaiset voivat ton asiakasliittymä toteutetaan vissa kirjaston verkkosivulla, ks. käyttää aineistoja Kansalliskir- avoimen lähdekoodin ohjelmis- Uutislistaus ja linkki.

Kansalliskirjasto-lehti luettavissa myös verkossa osoitteessa www.lehtiluukku.fi

3 Pekka Heikkinen EU rakentaa informaation markkinoita

Euroopan Unioni on lähes kymmenen vuotta kestäneen hiljaiselon jälkeen aktivoitunut kirjastoja sivuavissa juridisissa kysymyksissä. Barroson komissio tuuppasi pelkästään viime vuonna lausunnolle useampia, mahdollisesti myös kirjastojen toimintaan vaikuttavia direktiiviluonnoksia.

usien sääntelyhankkeiden taustalta Kirjastojen ja muiden muistiorganisaatioi- on vaikea hahmottaa yhtä selkeää ja den kannalta komission ehdotukset sisältävät U yhtenäistä linjaa – joskus ne ovat jo- valitettavan harvoin mitään erityisen myönteis- pa keskenään ristiriitaisia. Tämä johtuu muun tä. Kirjastoihin ei taustateksteissä yleensä edes muassa siitä, että pääosastot eli Sisämarkkinat suoraan viitata – silti luonnokset on kirjoitettu DG (Directorate General) ja Informaatioyh- niin väljästi, ettei niiden soveltamista kirjas- teiskunta DG käyvät omaa keskinäistä käden- toihin voi täysin pois sulkeakaan. EBLIDA:n ja vääntöään siitä, kenen toimialueeseen tekijän- CENL:in kaltaisten eurooppalaisten kirjastojär- oikeusasiat varsinaisesti kuuluvat. jestöjen rooliksi on näissä oloissa jäänyt reaktii- Ehkä selkein suuri linja on pyrkimys digi- vinen uhkien torjunta tyyliin ”etsii etsii, vaan taalisen informaation markkinoiden luomiseen. ei soisi löytävänsä”. Yksityisiä varallisuusoikeuksia informaatioon (kuten tekijänoikeutta) pyritään vahvistamaan, Orpojen teosten ongelma ja niiden valvontaa tehostamaan. Toisaalta tavoitteena on avata julkisin varoin tuotetut digi- Nyt vireillä olevista sääntelyhankkeista suo- taaliset tietovarannot maksuttomasti myös kau- ranaisimmin kirjastoja (erityisesti kansallis- pallisten toimijoiden käytettäväksi. kirjastoja) koskettaa pitkään valmistelu ja vii-

4 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Kuva: Pekka Hrikkinen

Kirjastoalan keskeiset toimijat Wienissä etsimässä yhteisiä linjoja juridisiin haasteisiin. me toukokuussa julkistettu ehdotus orpo- Suomessa direktiiviluonnos koki suoranai- jen teosten käyttöä koskevaksi direktiiviksi. sen tyrmäyksen: eduskunnan sivistysvaliokunta ”Orvolla teoksella” tarkoitetaan teosta, jon- esitti sen hylkäämistä. Vaikka suuri valiokunta ka oikeudenhaltijaa ei tunneta tai tavoiteta. päätyi pehmentämään tätä linjausta, oli Suo- Yleishyödyllistä tehtävää hoitavilla ja yleisöl- men lopullinenkin kanta hyvin varauksellinen. le avoimille kirjastoilla olisi tietyin edellytyk- Direktiivi voitaisiin hyväksyä vain merkittävin sin oikeus digitoida ja saattaa yleisön saatavil- muutoksin. le tällaisia teoksia – myös oikeudenhaltijalta Eurooppalainen kirjastokenttä on orpojen lupaa kysymättä. teosten kysymyksessä tällä hetkellä valitettavan Esitetyn luonnoksen suurin ongelma kir- hajallaan. Kansalliskirjastoja edustava CENL ja jastojen kannalta on vaatimus, jonka mukaan eurooppalaisia kirjastoja laajemmin edustava käyttö edellyttäisi ”huolellisia etsintöjä” yk- EBLIDA ajautuivat talvella asiassa eri linjoille. sittäisten teosten tasolla. Arvioiden mukaan Pohjoismaissa on puolustettu meikäläistä sopi- yhden teoksen oikeuksien selvittäminen veisi muslisenssimallia, jonka nojalla kirjastot voivat noin neljä työtuntia. Tämän vuoksi direktiivi ei solmia oikeudenhaltijajärjestöjen kanssa sopi- ratkaisisi orpojen teosten ongelmaa massadigi- muksia, joiden vaikutukset ulottuvat lain sään- tointihankkeiden osalta. nöksen nojalla myös orpoihin teoksiin. Teos-

5 Kuva: Pekka Heikkinen

Julkisten tietovarantojen avaaminen maksutta kaupallisten toimijoiden jalostettavaksi, orvot teokset, oikeus tulla unohdetuksi... Pohdittavaa riittää vuosikausiksi. Paneelissa EBLIDA:n puheenjohtaja Gerard Leitner, IFLA:n entinen puheenjohtaja Claudia Lux sekä edustajia kansallisista kulttuuriministeriöistä. Vasemalla kulttuuriasiainneuvos Barbro Wigel-Ryynänen. Kuva vuodelta 2009.

kohtaiset ennakolliset etsinnät eivät tällöin ole kattamaan tietovarantojen tuottamiskustannuk- tarpeen. Keski-Euroopan suurille maille tämä set perimällä niiden käytöstä maksuja. Tällä on malli ei kelpaa; niissä on ennemminkin panos- komission mielestä ollut haitallisia vaikutuksia tettu toiveita orpoja teoksia koskeviin rekis- digitaalisen talouden kehityksen kannalta. tereihin ja automatisoituihin etsintöihin (mm. Komissio julkaisikin toissa vuonna ehdo- ARROW-projekti). tuksen direktiivin uudistamiseksi, ja lähetti EU-parlamentissa ja ministerineuvostos- luonnoksensa lausuntokierrokselle. Kirjastojen sa on alkuvuodesta haettu kompromissia, joka kannalta olennaista on ehdotus laajentaa di- olisi niin oikeudenhaltijatahon kuin muistior- rektiivin soveltamisaluetta myös yliopistoihin ganisaatioidenkin hyväksyttävissä. Parlamentin ja niiden yhteydessä toimiviin kirjastoihin. Di- juridisten asioiden komitean käsittelyyn asia gitoidun kulttuuriperinnön vapaa ja ilmainen tullee maaliskuussa. Mikäli direktiivi saadaan saatavuus rohkaisisi yrityksiä kehittelemään uu- loppusuoralle vielä kuluvalla Tanskan puheen- sia liiketoimintamalleja. Mallia on haettu Yh- johtajakaudella, lienee hyviä toiveita siitä, että dysvalloista, jossa kaikki liittovaltion tuottama pohjoismaiset näkemykset tulevat huomioi- tieto on vapaasti hyödynnettävissä. duksi myös lopullisessa direktiivitekstissä. Kansalliskirjasto antoi komissiolle oman vastauksensa, jossa se suhtautui ehdotettuun so- Julkisten tietovarantojen avaaminen veltamisalueen laajennukseen hyvin myöntei- sesti. Tiedon vapaan liikkuvuuden ja saavutet- Vuonna 2003 annetun Public Sector Informa- tavuuden edistäminen nähtiin muistiorganisaa- tion direktiivin tavoitteena on ollut edistää jul- tioiden perustehtäväksi. kisten tietovarantojen uudelleenkäyttöä. Direk- Eurooppalaisten kirjastojärjestöjen kan- tiivi velvoittaa julkiset toimijat avaamaan tieto- ta on ollut varauksellisempi. Direktiivi saattaa varantonsa – pääsääntöisesti maksutta – myös vaarantaa mahdollisuudet yhteistyöhön yksi- kaupallisten toimijoiden jatkojalostettavaksi. tyisten toimijoiden kanssa, erityisesti kokoel- Komission arvioiden mukaan direktiiville mien digitointiin liittyen. Kirjasto ei esimer- asetetut tavoitteet eivät kuitenkaan ole toteu- kiksi voisi taata Googlen tai ProQuestin tapaisille tuneet. Viranomaiset ovat edelleen pyrkineet toimijoille määräaikaista yksinoikeutta digitoi-

6 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 miensa aineistojen hyödyntämiseen. Yksityisten tua artikla, jossa määritellään kansalaisen oikeus toimijoiden halukkuus investoida yhteistyöhön vaatia itseään koskevien tietojen poistamista mahdollisesti kärsii, elleivät ne tällöin saa kate- vaikkapa lehtiarkistoista. Kansalaisoikeuksis- tuksi omia kustannuksiaan. ta EU:ssa vastaava komissaari Vivianne Reding Direktiiviluonnos jättää avoimeksi monia on korostanut, että yksilöillä tulee olla myös kysymyksiä. Olisiko muistiorganisaatioilla myös ”oikeus tulla unohdetuksi” ilman pelkoa sii- velvoite luovuttaa analogiset aineistonsa ulko- tä että vanhat, jo sovitetutkin synnit nousevat puolisten digitoitavaksi? Olisiko digitoijalla täl- tietoverkkojen kautta uudelleen julkiseen kes- löin velvollisuus luovuttaa yksi kappale myös kusteluun. – Kansalliskirjaston kannalta olen- kirjaston käyttöön? naista on, ettei ehdotus sisällä selkeää linjausta Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että direk- siitä, ulottuisiko tämä oikeus ja missä muodois- tiiviluonnos on vahvassa vastatuulessa. Suomi sa myös kulttuuriaineistolain nojalla kerättyyn on suurten EU-maiden kuten Saksan, Ranskan verkkoarkistoon ja Italian rinnalla ottanut siihen varauksellisen Joka tapauksessa voi olettaa, että kysymys kannan. Kansallisen kulttuuripolitiikan muo- kansalaisten oikeudesta informaatioon tulee toilu tulee jatkossakin jättää jäsenvaltioiden jatkossa nousemaan entistä vahvemmin esiin huoleksi. Ehdotusta laajentaa direktiivin sovel- niin kirjastoissa kuin arkistoissa. Tietosuoja on tamisaluetta kulttuurilaitoksiin on kritisoitu joissain suhteissa kirjastoille tekijänoikeuttakin mm. siitä, että se loisi näille turhia hallinnollisia kovempi haaste. Punnittavana ovat tällöin yk- vastuita. silön perusoikeudet, eikä vastaavia kollektiivi- sia sopimusmekanismeja kuin tekijänoikeuden Oikeus tulla unohdetuksi alalla ole olemassa. Viime kädessä on kyse kirjastojen itse- Muistiorganisaatioiden ja niiden aineistojen ymmärryksestä: tuleeko kirjastojen ottaa kan- kaupallisten hyödyntäjien oikeuksien ohel- salaisten informaatioon liittyvien oikeuksien la on huomioitava myös kolmansien oikeudet aktiivinen puolustaminen tehtäväkseen vai kes- eli kansalaisten oikeudet informaatioon. EU on kittyä vain kirjastolaitoksen omien intressien uudistamassa avoimuusasetustaan, joka määrit- turvaamiseen. Tarvetta laajempaan aktiivisuu- telee jäsenmaiden kansalaisten oikeuden saada teen kieltämättä olisi, nyt kun informaatioon tietoa viranomaisten asiakirjoista. Myös kansa- liittyvien varallisuusoikeudellisten intressien laisten tietosuojaa ollaan tehostamassa ottamalla suojaa ja valvontaa ollaan tehostamassa ACTA- käyttöön nykyistä tietosuojadirektiiviä järeäm- sopimuksen ja oikeuksien täytäntöönpanoa pi väline eli asetus. Toisin kuin direktiivi, joka koskevan ns. enforcement direktiivin uudistami- sitoo vain tavoitetasolla, EU-asetus tulee jäsen- sen myötä. maissa voimaan sellaisenaan, ja saattaa syrjäyttää Kirjastojen hartiat ovat tähän rooliin toki jopa kansallisen perustuslain säännöksen. varsin kapeat, mutta onko uskottavampaakaan Ehdotus uudeksi tietosuoja-asetukseksi edusmiestä tarjolla? julkistettiin alkuvuonna. Uuden asetuksen tavoitteena on harmonisoida tietosuoja EU:n Kirjoittaja on Kansalliskirjaston lakimies. alueella, ja muun muassa helpottaa henkilötie- tojen luovutusta sen ulkopuolisiin maihin. Kir- jastojen kannalta merkittäväksi saattaa osoittau-

7 Esko rahikainen

”Tämä hyllykkö kertoo siitä mikä merkitys monografioilla on filosofialle”.

Hipsuvarpaasta kriittiseen tieteelliseen realismiin Kansleri Ilkka Niiniluodon kotikirjasto

”Filosofin täytyy tietää kaikesta jotain”, totesi Helsingin yliopiston kansleri ja teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto esitellessään kotikirjastoaan Kansalliskirjasto-lehden toimittajalle. Filosofin kotikirjaston tietovaranto onkin merkittävä sillä kirjoja on useissa huoneissa yhteensä peräti 230 hyllymetriä.

8 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 un Niiniluodot muuttivat vuonna niin kodeissa kuin Kansalliskirjastossakin on- 2004 Pohjois-Haagasta Topeliuksen- gelmana. Toki niitä imuroidaan säännöllisesti. K kadulle, muuttomiehet kysyivät ”on- Eteisen hyllyköiden käytännöllisyyttä ja ko tämä joku Töölön kirjaston haarakontto- kauneuttakin ihaillessamme Niiniluoto ottaa ri?”. Niiniluotojen ikkunasta näkyykin kadun puheeksi ylähyllyllä olevat Topeliuksen kootut toisella puolella oleva Aarne Ervin suunnitte- teokset ja keskustelemme hetken Topeliuksen lema Töölön kirjasto. Luminen Topeliuspuisto merkityksestä. Uutta laitosta kootuista teoksis- tarjoaa puolestaan kevään tullen kauniin kau- ta toimitetaan parhaillaan Svenska Litteratur- punkimaiseman, länsilou- sällskapetissa. Topeliuk- naaseen olevista ikkunoista sen Maamme-kirja on sekä paistaa huoneisiin iltapäi- Niiniluodolle että haastat- vän ja illan aurinko. telijalle kouluajoilta tuttu, Ilkka Niiniluodon toki monet sadutkin. lapsuudenkodista on pe- Seuraavaksi Niini- räisin olohuoneen koko luoto ottaa kuin mielijoh- seinän peittävä kirjahylly, teesta esiin oman suku- jossa on tieteenfilosofiaa polvensa nuorten hyvin ja muuta filosofiaa, ja kuin tunteman Yrjö Karilaan symbolina tälle varsin vai- Pikkujättiläisen. Teos on ol- kuttavalle tietomäärälle on lut lukemattomille nuoril- joidenkin vierekkäisten le portti maailman moni- niteiden selässä nimi PLA- muotoisuuteen ja tehnyt TON. Pelkkää digitoitua tietämisestä innostavaa. tietoa kavahtavalle on eh- Pikkujättiläisestä otettiin- kä lohduksi Niiniluodon kin vuosien 1924–1964 toteamus: ”tämä hyllykkö välillä peräti 19 painosta. kertoo siitä mikä merkitys Varsinainen aarre Nii- monografioilla on filoso- niluodon lapsuuskirjojen Ilkka Niiniluodon lapsuuden suosikkikirja oli fialle”. Hipsuvarvas autiolla saarella. joukossa on viereisestä Kodin tilava eteinen- hyllyköstä löytyvä Helmi kin tai pitäisikö sanoa esihuone on sekin kirja- Krohnin Hipsuvarvas ja Nököhammas -kirjasar- hyllyjen valloittama – tosin lasisilla liukuovilla ja, joka onkin ensimmäisiä kirjoja, joita jo alle varustetut Inaria-kirjahyllyköt edustavat ny- kouluikäisenä lukemaan oppinut Ilkka innos- kyaikaa säilytysjärjestelmä-nimisenä. Hyllyissä tuneena luki. Myös Gösta Knutsonin Pekka on historiaa, politiikkaa, kulttuuria ja taidetta. Töpöhäntä-sarjalla on paikkansa lapsuusmuisto- Kiskot ja arvattavasti laakerointi tekevät sen, jen kokoelmassa. että liukuovia on vaivatonta liikuttaa ja ennen Viereisessä makuuhuoneessa, jonne saim- kaikkea kirjat ovat suojassa pölyltä, joka on me ohimennen valokuvaaja Kari Timosen

9 otamme hetkeksi tarkasteltavaksi ainakin laajuu- tensa puolesta pääteokselta näyttävän monogra- fianTruthlikeness (Synthese Library, D. Reidel 1987). Toisena esimerkkinä kirjoittajansa kiin- nostuksen kohteista ja tieteellisestä maailman- kuvasta voi mainita Oxford University Pressin julkaiseman Critical Scientific Realism (1999). Loogista positivismia ja empirismiä edus- tanut Wienin piiri on ollut suomalaisille filosofeille ja erityisesti Eino Kailalle merkittävä tut- kijayhteisö ja koulukunta ja Ilkka Niiniluoto ja Heikki J. Koskinen (toim.) ovat vuonna 2002 julkaisseet sitä esittelevän monografian. Toki jo edesmenneiden suomalaistenkin filosofien tuotanto on hyvin työhuoneen kokoelmassa edustettuna, esimerkkinä vaikkapa juuri Wie- nin piiriin kuuluneen Eino Kailan Reality and Experience. Työpöytänsä ääressä Niiniluoto on viet- tänyt lukemattomia tunteja lukien, pohtien ja kirjoittaen ja mikäli hän haluaa silmiään le- puuttaa ja ajatuksilleen lepohetken, aukeaa vasemmalle katsoessa rauhallinen näkymä Topeliuspuistoon. Työhuoneen vieressä on eräänlainen lu- kukammio, joka ei ole iso, mutta kirjahyllyjen lasiovet ja pari peiliovea avartavat tilan vaiku- telmaa. Punaiset istumaan houkuttavat sohva Totuudenkaltaisuutta ja Kriittistä tieteellistä realismia. Niiniluodon kansainvälisesti tunnetuimpia teoksia. ja nojatuoli ja tyylikäs ovaalinmuotoinen lasi- pöytä tekevät lukutilasta viihtyisän, joku nais- tenlehti voisi sanoa romanttisen, vaikka tieteen kanssa kurkistaa, on myös liukuovien takana historiaa käsittelevien teosten ja Snellmanin kirjava joukko kaunokirjallisuutta, runoja, dek- ja eräiden muiden koottujen teosten ohella kareita, uskontoa, sosiologiaa, psykologiaa ja hyllyissä on ennen kaikkea metrikaupalla tie- matematiikkaakin. teellisten seurojen sarjajulkaisuja. Jo ammat- tinsakin takia Niiniluoto on lukuisten tieteel- Totuudenkaltaisuudesta listen seurojen jäsen. Vuodesta 1970 hän ollut Philosophy of Science Association -seurassa ja Filosofi Niiniluodon kodin tärkein tila on kuulunut pitkään Philosophy of Science -julkai- luonnollisesti hänen työhuoneensa, jossa on lo- sun toimitusneuvostoon ja vuodesta 1976 ollut giikkaa ja matematiikan filosofiaa. Yhden hyl- jäsenenä British Society for the Philosophy of lyn täyttää Niiniluodon oma julkaisutuotanto ja Science -seurassa.

10 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Gaudeamuksen kustantaman Aristoteleen filo- sofisten teosten kriittisen edition toimittamisen ja kääntämisen kreikasta suomeksi. Niiniluoto ei ole bibliofiili, mutta toki hä- nelläkin on lapsuuskirjojen ohella kirjoja, joihin on myös tunneside. Yksi näistä on Martti Haavion toimittama Ikuisia ajatuksia (WSOY, 1953), jonka hän sai lukiolaisena tultuaan 1962 valtakunnallisen teinijohtajakurssin priimuk- seksi Kälviällä. Toinen tällainen kirja on Lon- toossa 1888 painettu: John Venn, The Logic of Chance, jonka hän sai omistuksella Georg Hen- rik von Wrightiltä tultuaan nimitetyksi Helsin- gin yliopiston teoreettisen filosofian professo- riksi vuonna 1981.

Kysymyksiä ja vastauksia

Toimitus pyysi jo ennen kotikirjastovierailua Ilkka Niiniluotoa vastaamaan joukkoon kysy- myksiä, jotka toivottavasti vievät lukijan hieman lähemmäksi itse kirjoja ja niiden merki- tystä ja kertovat jotain filosofista itsestään. Ja onhan hänellä työhuoneessaan Filosofian lai- toksella vielä yksi sivukirjasto kotikirjastonsa lisäksi!

Kansalliskirjastolla on historiansa, uudella Helsin- Tieteen historiaa ja koottuja teoksia. Kansleri viihtyi- sässä lukukammiossaan. gin yliopiston kirjastolla samoin. Millainen on yleis- piirteissään yliopiston kanslerin kotikirjaston historia. Miten voisi kirjojen ja kirjastojen merkityksen Logiikkaan ja kielifilosofiaan erikoistunut kiteyttää filosofin näkökulmasta? filosofi Jaakko Hintikka (nykyisin 83-vuotiaana yhä professorina Bostonin yliopistossa) oli mo- Kirjoja on tosiaan kertynyt minulle yli 60 net vuodet Synthese-lehden päätoimittajana ja vuoden aikana ikään kuin monia arkeologi- Niiniluoto lehden toimitusneuvostossa. Luku- sia kerroksia. Kirjojen pois heittäminen on ai- kammion hyllyssä on luonnollisesti myös Aja- na ollut minulle äärimmäisen vaikeata. Kaikkia tus-lehden vuosikerrat. Niiniluoto itse on ollut kotikirjastoni teoksia en ole lukenut kannesta vuodesta 1980 Acta Philosophica Fennican päätoi- kanteen, mutta on tärkeätä, että ne ovat hyl- mittaja. lystä löydettävissä. Olen toki myös kirjastojen Monista kotimaisista julkaisuhankkeista aktiivinen käyttäjä. Tietäminen on kykyä etsiä missä Niiniluoto on ollut mukana voi mainita informaatiota oikeista paikoista. Eino Kailan

11 ”Tämä hyllykkö kertoo siitä mikä merkitys monografialla on filosofialle.” Niiniluotojen lapsuuskodista peräisin oleva kirjahyllykkö sisältää mm. tieteen filosofiaa. määritelmän mukaan sivistys on sitä, että men- kirjoja matkoilta mm. Lontoon kirjakaupois- neisyys elää meissä. Toisin kuin googlesta poi- ta ja kongressien kirjanäyttelyistä. Nykyisin ti- mitussa irrallisessa lainauksessa, kirjaa lukies laaminen on helppoa verkon kautta, viimeksi sa voi tuntea kuulevansa kirjoittajan ääntä ja hankin uutta tieteenfilosofiaa Oxford Univer- keskustelevansa hänen kanssaan. Siksi kirjastot sity Pressin valikoimasta. Suomessa olen tehnyt ovat ihmiskunnan sivistyksen ydin. hyviä klassikkolöytöjä divareista. 1990-luvulla olin Otavan kirjallisen neuvottelukunnan jäsen Tieteellisillä kirjastoilla on hankintapolitiikkan- ja sain kaikki heidän kauno- ja tietokirjansa, sa, painopistealueensa. Kotikirjastot karttuvat usein mikä tietysti räjäytti kotona käytössä olleet kir- perinnön kautta, merkkipäivien- ja joululahjojen jahyllyt. Tieteellisiä aikakausilehtiä olen vuo kautta, kirjakauppalöytöjen kautta. Miten karttuu sien varrella saanut tieteellisten seurojen jäsen- Niiniluodon kirjasto ja missä määrin vapaa-aikaan maksua vastaan, ja monia tärkeitä kirjasarjoja il- kuuluu tai virkamatkoilla riittää aikaa tai kiinnos- maiseksi niiden toimikuntien jäsenenä. tusta kirjakauppoihin tai antikvariaatteihin? Minkä nimisiä kirjoja on viimeksi kotiin tuotu? Helsingin yliopiston kirjaston johtaja Fredrik Wil- helm Pipping suuttui ja erosi, kun hänen suosi- Omaa ammattikirjallisuutta aloin kerätä opis- mansa kirjojen koon mukainen järjestys korvattiin keluaikana. Tuolloin kirjojen tilaaminen ulko- aihepiirien mukaisella järjestyksellä. Tätä ajaneesta mailta oli melkoisen monimutkaista, ja ostin Alexander Blomqvistista tulikin Pippingin seuraa-

12 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 ja. Myös kotikirjastoissa tapaa lukuisia variaatioita Matematiikka on kiehtova ja nopeasti edistyvä täydestä epäjärjestyksestä aihepiirien ja tekijöiden tieteenala, jossa aikaisemmat tutkimustulokset nimien mukaiseen järjestykseen. Jos täytyisi löytää usein sulautuvat entistä yleisempien ja abstrak- jokin tietty teos, käykö se Niiniluodolla hetkessä? timpien teorioiden alle. Matematiikan opinnot, erityisesti todennäköisyysteorian ja matemaat- Olohuoneessa on kirjoittajan mukaisessa aak- tisen logiikan aloilla, ovat olleet minulle ensiar- kosjärjestyksessä tieteenfilosofian osasto ja voisen tärkeä tausta eksaktin filosofian harjoit- muun filosofian osasto. Nämä paikallistan mie- tajana. lessäni niin tarkkaan, että olen voinut puhe- limessa kysyä vaimolta jotain niihin liittyvää Mitä Ilkka Niiniluoto lukee vapaa-aikoinaan, lo- täsmätietoa. Muissa hyllyissä tietokirjallisuuden millaan, mitä on tällä hetkellä yöpöydällä. Onko ja kaunokirjallisuuden sijoittelu on summittai- kaunokirjallisuudella toivoakaan tulla luetuksi ja jos sempaa aiheen ja periodin mukaisesti. on, niin joitakin kirjailijanimiä, teoksia?

Kanslerin virassa englannin ja ruotsin kielet ovat Minulla on hyvin vähän varsinaista vapaa-ai- lähes päivittäisessä käytössä, mutta lukeeko teo- kaa: lomalla ollaan maalla perheen kanssa, ka- reettisen filosofian professori Niiniluoto Hegeliä ja lastetaan, kuntoillaan, mutta myös tehdään Heideggeriä saksaksi vai käännöksinä. Mitä muita omaa tutkimusta. Oman alan uuden kirjalli- kieliä on kotikirjastossa edustettuina? Onko jokin suuden seuraaminen on jo haaste. Kaunokir- kieli, jonka taito olisi perin tervetullut? jallisuutta olen kyllä aikanaan lukenut paljon, ja kotona hyllyssä on erityisesti suomalaisia ja Englanti on myös filosofille tärkeä työkie- venäläisiä mestareita. Viime syksynä osallistuin li. Luen kyllä saksaa, mutta minulle riittää, että mieslukijoille suunnattuun kampanjaan kes- Hegel ja Heidegger löytyvät alkukielillä Phi- kustelemalla Munkkiniemen kirjastossa Kristi- losophica-kirjastosta. Meillä on erittäin vahva na Carlsonin kanssa hänen uudesta teoksestaan perinne filosofian historian tutkimuksen alal- William N. Päiväkirja (Otava, 2011). la, jonka ansiosta on huolellisesti suomennet- tu tärkeimpiä klassikkoja. Kansainvälisessä yh- Tieteellisen maailmankuvan omaksuneellakin on teistyössä olen usein harmitellut, että ranskan ja usein tutkijoita, filosofeja, kenties kirjailijoita, joita venäjän opinnot jäivät alkeiskurssiin. jos ei suorastaan ihaile, niin kunnioittaa ja tuntee kiitollisuutta siitä, että nämä ovat eläneet, pohtineet Mitä on Ilkka Niiniluodolle matematiikka – eräs ja kirjoittaneet ja näin avartaneet näkemystämme monista tavoista tutkia olevaisen rakennetta vai ihmisenä olemisesta ja maailmasta ja eksistenssistä työkalupakki, jolla voi ratkoa esimerkiksi kvantti- yleensäkin. Jos Niiniluodon kotikirjastosta nimeäisi fysiikan, kosmologian, kallionlouhinnan, iPodien joitakin niin keitä? tai matematiikan itsensä luomia ongelmia? Missä määrin kotikirjastossa on tämän alan ammattikir- Klassikoista minulla on yllättävänkin usein ai- jallisuutta vai onko kaikki jo ”verkossa” ja vanhe- hetta palata Platonin ja Aristoteleen teksteihin, neeko matematiikka samalla tavoin kuin esimerkik- joissa hämmästyttävän oivaltavasti muotoillaan si fysiikka ja lääketiede. Missä määrin on ”ikuisia ihmisiä yli 2000 vuotta askarruttaneet filoso- totuuksia”, jotka jo menneiden vuosisatojen mate- fian peruskysymykset. Suomalaisen filosofian maatikot ovat ratkaisseet? suurista hahmoista Eino Kaila, Georg Hen-

13 rik von Wright ja Jaakko Hintikka ovat mi- tulla sumutetuksi. Ihminen on pitkälti yhtä omien nulle läheisiä ja jatkuvasti ajankohtaisia, vaikka ajatustensa ja äidinkielensä kanssa kuten kotikir- 1958 kuollutta legendaarista Kailaa en koskaan jasto kertoo ihmisestä, joka sen on koonnut. Mitä tavannutkaan. Kailalta välittyy intohimoa tie- ajatuksia haastateltavalla on kielestä ja sen ilmaisu- teellisen maailmankuvan rakentamiseen, von kyvystä? Wrightiltä älyllistä rehellisyyttä, Hintikalta mo- nipuolisia ajattelun loogisia välineitä. Fjodor Ludwig Wittgenstein, jonka aforistisia kirjoi- Dostojevskin syvällisiä ihmiskuvauksia löytyy tuksia on ansiokkaasti suomentanut Heikki hyllyssäni 16 romaanin verran. Nyman, sanoo Tractatus-teoksensa (1921) lau- seessa 4.116: ”Kaikki, mikä ylipäänsä voidaan Emeritusprofessori Harry Frankfurt Princetonin ajatella, voidaan ajatella selvästi. Kaikki ilmais- yliopistosta vieraili Kansalliskirjastossa 2006. Hä- tavissa oleva voidaan ilmaista selvästi.” Tämä on nen suuren suosion saavuttanut pieni kirjasensa On hyvä ohjenuora totuutta ja ymmärrystä etsiville Bullshit, julkaistiin suomeksi Paskapuheesta-nimi- tieteilijöille ja filosofeille, jotka haluavat vält- senä (Johnny Kniga). Mo- tää hämäryyttä (taha- raalifilosofiasta kiinnostunut tonta epäselvyyttä) tai Frankfurt pitää valehtelijaa ”Kaikki, mikä ylipäänsä voidaan ajatella, paskapuhetta (tahallis- moraalisempana kuin pas- voidaan ajatella selvästi. Kaikki ilmaista- ta epäselvyyttä). Myö- kanpuhujaa, jolle puheen vissa oleva voidaan ilmaista selvästi.” hemmässä vaiheessaan sisältö on samantekevää Wittgenstein näki, että sillä valehtelija sentään tunnustaa totuuden vaikka kielen avulla voidaan myös luovasti harjoittaa sitä vältteleekin. monenlaisia ”kielipelejä”, joihin kuuluu runoi- Kielen ja sen käsitteiden tulkinnallisuus, sel lijan kyky rakentaa mielikuvituksen ja kielen keys tai vaikeaselkoisuus – kielestä toiselle kääntämi avulla vertauskuvia, merkityksiä ja mahdollisia nen mukaan lukien – lienee filosofiassa, politiikas- maailmoja. sa ja rahamaailmassa yksi suurimmista ongelmista. Miten ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, sumuttaa ja Haastattelu ja kysymykset Esko Rahikainen

IFLA Helsingissä ja Mikkelissä

Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering on teema, jonka puitteissa kansainvälinen IFLA-konferenssi World Library and Information Congress kokoon- tuu Helsingissä 11.–17. 8.2012. Odotettavissa on mielenkiintoinen viikko yhdessä 3000–4000 kansainvälisen kirjastovieraan kanssa. Ennakkokonferenssi The Electronic re-evolution – News Media in the Digital Age järjestetään Mikkelissä 7.–9.8.2012. Konferenssi kokoaa yhteen kirjastoalan asiantuntijoita ympäri maailmaa pohtimaan alan viimeisimpiä haasteita ja kehitysideoita.

Lisätietoja http://www.ifla2012.fi/ http://www.ifla2012mikkeli.com

14 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Sibeliuksen pianoteokset

ean Sibeliuksen koottujen teosten sarjassa on ilmestynyt Jkolmas pianoteosten nide, joka sisältää yli 40 teosta vuo- silta 1914–1929. Nyt julkaistun niteen myötä kaikki Sibeliuk- sen opusnumeroidut pianoteokset ovat ilmestyneet kriittisi- nä laitoksina. Niteen on toimittanut Kansalliskirjastossa Jean Sibeliuksen kootut teokset -projektissa työskentelevä tutkija Anna Pulkkis. Kyseessä on sarjan kahdeksastoista nide. Nide tarjoaa runsaasti uutta tietoa ja sisältää myös ennen julkaisemattomia teoksia. Aiemmin julkaistujenkin teosten nuottitekstiin on toimitustyössä tullut monia tarkennuk- sia ja korjauksia. Lisäksi teosten synty- ja kustannushistoriaa on selvitetty kattavasti. Mielenkiintoisimpia tapauksia on Sibeliuksen viimeiseksi jäänyt pianoteosten kokoelma Fünf Skizzen op. 114. Kokoelma julkaistiin vasta säveltäjän kuoleman jälkeen, ja ensipainok- seen tuli paljon virheitä. Kriittisessä laitoksessa nuottiteksti on korjattu Sibeliuksen käsikirjoitusten pohjalta vastaamaan säveltäjän alkuperäistä näkemystä. Kaksi aiemmin julkaisematonta sävellystä liittyy vuonna 1919 valmistuneeseen teokseen Valse lyrique op. 96a. Sibelius kokosi Valse lyriquen varhaisversion aiemmin säveltämistään kappaleista Syringa ja Granen, mutta hylkäsi sen saman tien todeten päiväkirjalleen etteivät ”teemat sovi yhteen”. Hän pa- lautti Granenin erilliseksi numeroksi (Kuusi op. 75 nro 5) ja sä- velsi Valse lyriquen lopulliseen versioon uutta materiaalia Sy- ringan seuraksi. Sekä alkuperäinen Syringa että Valse lyriquen varhaisversio julkaistaan nyt ensimmäisen kerran. Aiemmin julkaisemattomia ovat myös kappaleiden Lied im Walde op. 114 nro 4 ja In Mournful Mood op. 103 nro 5 varhaisversiot, joista jälkimmäinen on painettu niteeseen faksimilekuvana. Sibeliuksen opusnumeroitujen pianoteosten kriittisen laitoksen valmistumisen johdosta järjestetään Musiikkitalos- sa perjantaina 11.5.2012 konsertti, jossa esiintyvät pianotaitei- Työ tekijäänsä kiittää. Anna Pulkkis ja lijat Folke Gräsbeck ja Eero Heinonen. Konsertti toteutetaan Sibeliuksen opusnumeroitujen pianoteosten yhteistyössä Sibelius-Seura ry:n ja Sibelius-Akatemian kanssa. kolmas ja viimeinen nide. Sibeliuksen koottuja teoksia julkaisevat Kansalliskirjasto, Lisätietoja: Sibelius-Seura ry ja kustannusyhtiö Breitkopf & Härtel (Wies- Anna Pulkkis, toimittaja baden). [email protected] puh. 050 366 9848

15 Esa-Pekka Keskitalo

Isoäidin muistitikku

Digitaaliset muistot ovat konstikkaita. Isoisän olkihattua saattoi hypistellä käsissään, mutta isoäidin muistitikku tarvitsee lisäksi sopivan tietokoneen ja sopivia ohjelmistoja. Vanhojen tietokoneiden jaja niidenniiden sisältöjensisältöjen pelastaminenpelastaminen onon kasvavakasvava harrastus.harrastus. SamatenSamaten sese on yhä tärkeämpi osa arkistotyötä tilanteissa, joissa esimerkiksi merkittävän kirjailijan arkistoaineistoja luovutetaan säilöön.

16 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 14 20122011 ”Kannattaa yhdistellä erilaisia tallennustapoja – tietokoneen kovalevy, ulkoinen kovalevy, muistitikku, verkkopalvelut.”

he New York Times kertoi jokin aika sit- sisällöistä ja teknologiasta, ja ihmiset päästävät ten, millainen vaiva oli nähty Salman arkistot epäjärjestykseen. Ihmiset myös heittä- T Rushdien neljään ikivanhaan Apple- vät asioita roskiin – vahingossa, lyhytnäköisyyt- tietokoneeseen kätkeytyneiden luonnosten ja tään tai joskus jopa pahasta tahdostaan. Säilyt- muistiinpanojen esiin kaivelemiseksi. Etenkin tämisessä onkin tärkeää, ettei mikään arvokas työllisti se kone, jolle oli kaatunut pullollinen tieto ole yhden laitteen, yhden yrityksen, yh- kolajuomaa. den teknologian tai yhden ihmisen varassa. Salman Rushdie voi ehkä luottaa siihen, että joku näkee vaivan, mutta Salme-tädin di- Käytä, kopioi, jakele gitaalisten valokuva-albumien kohdalla peri kunnan viitseliäisyys saattaa loppua kesken. Käyttö on aineiston säilymisen ensimmäinen Kotonakin kannattaa pohtia sitä, miten per- tae. Käytössä näet huomaa välittömästi, jos do- heen ja suvun arvokkaat muistot saadaan siir- kumentteja uhkaa jokin säilymisen vaarantava rettyä lapsille, lapsenlapsille ja kauemmaksikin. tekijä – jos alkaa ilmetä virhetilanteita, tai jos uusi tietokone tai uudet ohjelmat eivät oikein Digitaalisen säilymisen uhat suostu avaamaan niitä. Useiden kopioiden pitäminen dokumen- Tietotekniikka on verraten monimutkaista, ja teista ei nykyään ole vaikeaa eikä kallistakaan. siksi moni asia voi mennä vikaan käyttämis- Ikävä kyllä kopioiden tekeminen tahtoo usein sämme laitteissa ja ohjelmistoissa. Mutta myös unohtua; kirjastoissakin koetetaan tuon tuosta täysin kunnossa oleva mutta vanhanaikainen auttaa epätoivoisia gradun tai väitöskirjan te- tekniikka hankaloittaa elämää suuresti. Vanha kijöitä, joilta on työn ainut kappale karannut lerppu (eli 5 ¼ tuuman taipuisa magneettilevy- bittien taivaaseen. Kannattaa yhdistellä erilaisia ke) saattaisi olla täysin käyttökunnossa, mutta tallennustapoja – tietokoneen kovalevy, ulkoi- milläs sitä käytät? Sopivan lerppuaseman löy- nen kovalevy, muistitikku, verkkopalvelut. täminen on varsin vaikeaa. Vanheneminen on Aineistojen jakaminen ystävien ja sukulais- myös tiedostomuotojen (PDF, JPG, MP3 jne.) ten kesken on mukavaa ja samalla hyödyllistä: ongelma: vaikka lerpun saisikin luettua, vuosia niin syntyy enemmän kopioita ja enemmän sitten luodun dokumentin avaaminen nykyvä- käyttöä. Jakeleminen on viisasta sitäkin ajatel- linein ei suinkaan välttämättä onnistu. len, mitä tapahtuu, kun oma otteemme hiirestä Suurimman uhan säilymiselle muodosta- kirpoaa viimeisen kerran. Jälkeenjääville saattaa vat ihmiset. Ihmiset ne unohtavat pitää huolta olla hyvin vaikea päästä käsiksi tallennuspaik-

17 Monet yleiset kirjastot tarjoavat asiakkaille välineitä, joilla voi digitoida valokuvia sekä diakuvia ja negatiiveja.

18 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 ”Vaikka lerpun saisikin luettua, vuosia sitten luodun dokumentin avaaminen nykyvälinein ei suinkaan välttämättä onnistu.”

koihimme, ellemme ole muistaneet erityisesti kerran, että käytöstä poistuvan tietokoneen ko- huolehtia asiasta. valevyltä on todellakin siirretty kaikki muualle Tekstien ja kuvien tulostaminen on var- talteen. teenotettava tapa varmistaa, että tieto säilyy Sähköposti ja sen liitetiedostot ovat säilyttä- kaikissa elämän melskeissä. Markkinoilla on miselle mittava haaste, jonka kanssa painiskelevat myös erilaisia palveluja, joissa voi helposti tuot- etenkin organisaatiot, joissa säilyttäminen on lataa kunnon kovakantisia kirjoja niin kuvista kisääteistä tai muuten tärkeää. Postien poisheit- kuin teksteistäkin. Ainakin vielä tuntuu, että täminen ei enää ole tarpeen, koska tallennusti- käsinkosketeltava kirja on, jos ei muuten niin laa kyllä riittää. Varmuuskopiointiin kannattaa tunnearvoltaan, digitaalisia vastineitaan parem- kyllä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Googlen pi. Äänen ja videon suhteen tilanne on hieman sähköpostit on verraten helppo saada kopioitu- toinen. Nykyaikaiset digitaaliset tallennusväli- maan myös omalle tietokoneelle. neet ovat niiden suhteen paras valinta. Käytä taattua teknologiaa Älä heitä pois Tämä neuvo pätee kaikilla tasoilla: laitteissa, oh- Tällä neuvolla emme tarkoita, että jokainen jelmistoissa ja dokumenteissa. Eksoottiset väli- kännykällä omasta nenästä otettu kuva pitäisi neet ovat alttiita ongelmille: pätevää korjaajaa ei säilyttää. Päinvastoin: tomera mutta harkitseva aina löydy, ja vähän käytetty teknologia saattaa pois heittäminen on suureksi avuksi, kun täy- olla huonosti tuettua ja ylläpidettyä. tyy pitää yllä järjestystä. Mutta usein arvokasta Eräät ohjelmistot käyttävät tiedostojen tal- tietoa heitetään pois tarkemmin ajattelematta. lentamiseen niille erityistä formaattia. Esimer- Yksi paha tapa on heittää pois hyvälaatuinen, kiksi Photo-Paint -kuvankäsittelyohjelmisto tal- alkuperäinen tiedosto ja säilyttää vain pienen- lentaa kuvat automaattisesti omaan CPT-muo- netty ja eri tavoin käsitelty versio. Alkuperäi- toonsa. Niin kauan kuin ohjelmisto on käy- nen on aina alkuperäinen myös digimaailmas- tettävissä, on kaikki hyvin, mutta entä vuosien sa, ja laadukas originaali säilyttämisen arvoinen. kuluttua? On hyvä varmistaa, että käytössä on Tietokoneiden muisti on edullista ja halpenee mahdollisimman yleisesti käytetyssä muodos- ajan myötä, sen suhteen ei siis kannata nuu- sa oleva versio – valokuvien tapauksessa esim. kailla. TIFF- tai JPEG-versio. Toinen tapa heittää pois on tuhota aineis- Myös käytettävien laitteiden ja tallennusvä- toa vahingossa. Kannattaa tarkistaa toisenkin lineiden tulisi olla mahdollisimman tavanomai-

19 sia ja yleisessä käytössä. Se, mikä tänään on tavanomainen tapa tal- lettaa tietoa, saattaa jo muutaman vuoden päästä olla auttamatto- man vanhentunut. Voimme olla varmoja, että muistitikut aikanaan ovat yhtä lailla museotava- raa kuin takavuosien lerput ja korput. Jos on käyttänyt CD- levyjä tallennukseen, kannattaa siirtää niiden sisältö muualle, ennen kuin luopuu viimeisestä tietokoneestaan, jossa on CD-asema. erilaiset magneettinauhat alkavat olla elinkaarensa päässä. Edes CD-levyille, Järjestä ja kuvaile etenkään kotona poltetuille, ei voida luvata Muistojen ja asiapapereiden kovin monen vuoden säilyvyyttä. pitäminen järjestyksessä ei ai- Monet yleiset kirjastot tarjoavat asiakkail- na innosta. Moni kirjaston- ja le välineitä, joilla voi digitoida valokuvia sekä arkistonhoitajakin, joilta ei ainakaan diakuvia ja negatiiveja, C-kasetteja ja video- ammattitaitoa puutu, metsästää tuskastuneena nauhoja. Kotiskannerit eivät ehkä yllä ammat- veroilmoituksen teossa tarpeellisia kuitteja ja timaiseen laatuun, mutta kohtuullisia tuloksia aikoo järjestää valokuvansa tuota pikaa. saa niilläkin aikaan. Digitaalisuus mahdollistaa Tietotekniikka on tässä suhteessa suurek- helposti sen tärkeimmän, jolla säilymistä voi si avuksi. Monet ohjelmistot ja verkkopalvelut, edistää: käytä, kopioi, jakele. esimerkiksi kuvien hallintaan tarkoitetut iPho- to, Zoner Photo Studio, Flickr ja Picasa, sisältävät Kirjoittaja on Kansalliskirjaston tietojärjestelmä- paljon ominaisuuksia, jotka helpottavat sisällön päällikkö. hallintaa. Nykyaikaiset välineet tallentavat ku- vatessa automaattisesti dokumenttien luomis- ajan, joskus sijainninkin, ja ohjelmistot osaavat tunnistaa kasvoja. Eri asia on, kuinka hyvin kaikki nämä tiedot siirtyvät järjestelmästä toiseen. Facebook-muistot talteen Digitaalisessa on tulevaisuus Facebookin sisältöjä on helppo saada itsel- Digitaalinen maailma saattaa joskus epäilyttää, leen talteen. Käyttäjätilin asetuksissa on koh- mutta eivätpä vanhan hyvän ajan keinotkaan ta ”lataa Facebook-tietosi”, josta neuvotaan aina ole hyviä. Hapan paperi murenee käsiin, eteenpäin. Talteen saa toki vain itse luomaan- sa materiaalia. 1970-luvun valokuvat muuttavat muistomme – jos mahdollista - vieläkin ruskeammiksi, ja

20 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Erkki Pullinen

”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin: Sinun puoles- tas elää ja kuolla on halumme kor- kehin!” Koskenniemen ja Kilpisen Lippulaulua on laulettu lukematto- missa lipunnostoissa.

Säveltäjä, professori ja akateemikko Yrjö Kilpinen Elämänkaaren ja tuotannon ääriviivoja

oskus viime vuosisadan puolivälin mais- liedejään, mutta minkäänlaista kokonaisku- sa kirjoitti nimimerkki Olli alias Väinö vaa säveltäjänä en ollut hänestä muodostanut. JNuorteva omanlaisensa aforismin, sunnil- Kun muutama vuosi sitten sain valmiiksi su- leen näin: ”Laitetta, joka tekee kaiken itsestään, juvat, ajatustarkat ei-laulettavat suomennokset kutsutaan automaatiksi. Ihminen, joka puhuu Sibeliuksen muuhun kuin suomenkieleen sä- itsestään, on siis puheautomaatti.” Tämä joh- veltämiin yksinlauluihin, joita on hiukan alle danto kai sitten menee automaattisen kirjoi- 100, (vrt. www.siba.fi/laura), päätin seuraavaksi tuksen puolelle. On paikallaan, että lukija tie- tarttua Kilpisen vastaavaan tuotantoon. Siinä tää, millainen ihminen tämän kirjoitti. Olen vaiheessa alkoi yhteistyöni Kansalliskirjaston koulutukseltani kapellimestari, kahdeksatta kanssa. Hätkähdin todettuani, että Kilpisen vuotta eläkkeellä Sibelius-Akatemian lehtorin- hämmästyttävän laajasta lied-tuotannosta mel- virasta. Tärkeä osa työtäni on ollut ja on edel- kein puolet oli vielä julkaisematta. Oli pakko leenkin auttaa laulajia hahmottamaan vierailla tehdä jotakin. Sain koottua pienen työryhmän, kielillä esitettävän ohjelmiston tekstien olen- rahoitusta Suomen Kulttuurirahastolta, tukea naiset ajatukset ja tunnelmat ja käyttämään nii- Yrjö Kilpinen -seuralta ja korvaamatonta apua tä luovan ja elävän tulkinnan pohjana. kollegoilta sekä musiikin alalla että Kansallis- Nuoruuteni aikana en ollut kovin lähel- kirjastossa. Työ on nyt käynnissä ja muutaman lä Kilpisen musiikkia. Toki tunsin Lippulaulun, vuoden kuluessa ilmestyy noin 350 Kilpisen niin kuin tuohon aikaan käytännössä jokainen liediä ja muutama kuorolaulu Sulasolin kustan- suomalainen, toki olin säestellyt joitakin hänen nuksella.

21 Arktinen puritaani – kurkistuksia Yrjö Kilpisen Brahmsin (1833– 1897), Hugo Wolfin (1860– liedien maailmaan 1903) ja Yrjö Kilpisen (1892–1959). Kansalliskirjastossa toukokuun alkupuo- Arktinen puritaani – siinä kuvaus, joka selkeäs lelle asti esillä olevan Yrjö Kilpinen-näyttelyn ti pelkistää olennaisimman Kilpisen tavasta perustana on planssien tarjoama sarja kurkis- hahmottaa ja luoda musiikkia. Sen on keksinyt tuksia Kilpisen ja hänen liediensä maailmaan. Seppo Nummi, Kilpisen työtoveri ja ystävä ja Materiaalin laajuuden vuoksi ei minkäänlainen tiettävästi ainoa sävellysoppilas, joka näin taita- täydellisyys ole mahdollista. Vitriineissä on vali- vasti luonnehtii säveltäjän tuotannon peruslin- koima konserttiohjelmia, käsikirjoituksia luon- joja. Arktinen on yleisellä tasolla ymmärrettä- noksina ja valmiimpina, painettuja nuotteja, vissä säveltäjän tiettynä karuutena, yksinkertai- lähteenä käytettyjä runokokoelmia, Kilpisestä suutena, pelkistyneisyytenä ja tietenkin myös kirjoitettuja kirjoja ja hänen musiikkiaan kä- viittauksena hänen suo- sitteleviä lehtileikkeitä. sittuihin Tunturilaului- Kosketusnäytöstä avau- hinsa. Puritaanisuus taas tuu kuultavaksi Kilpisen tarkoittaa henkisemmellä puhe Sibeliuksen hauta- tasolla samanlaista pelkis- jaisissa ja valikoima lie- tämistä, kaiken epäolen- dien levytyksiä. Tietoko- naisen karsimista. neelle avautuu Sibelius- Yrjö Kilpinen Akatemian LAURA- (4.2.1892 – 2.3.1959) tietokannasta (www.siba. oli maineensa kukkuloil- fi/laura) hänen saksan-, la 1930-luvulla. Hänen ruotsin- ja englanninkie- liedejään laulettiin paitsi listen laulujensa tekstejä Suomessa myös eri puo- suorasanaisine käännök- lilla Eurooppaa; eniten sineen. Vapaasti saatavil- Saksassa ja Englannissa. la 6. kerroksessa löytyy Saksalaisella kielialueel- mm. selailukappaleita la opiskellut Kilpinen oli uusista nuoteista ja Tarja omaksunut saksankielen Taurulan toimittamasta ja saanut myös kosketuk- teosluettelosta sekä Suo- sen germaaniseen kulttuuriin, varsinkin saksan- malaisen lauluakatemian neuvokit suomalaisten kieliseen lied-musiikkiin, jonka perinteen jat- säveltäjien suomen- ja ruotsinkielisten liedien kajana häntä yleisesti pidetään. Suomi ja ruotsi ääntämisestä ja tekstien sisällöistä näitä kieliä tai- olivat hänelle tuttuja jo lapsuudesta lähtien, ja tamattomille. näihin kolmeen kieleen hän sävelsi laajan lied- Ennen näyttelyn avautumista järjestettiin tuotantoonsa, peräti 803 kappaletta kaikkiaan Kansalliskirjaston auditoriossa seminaari aihees- 61 eri runoilijan teksteihin. Suuri saksalainen ta Yrjö Kilpinen – saksalaisen liedperinteen jatkaja. Das deutsche Lied -teos mainitsee luettelossaan Seminaari oli suunnattu pääsääntöisesti ammat- vain viisi nimeä todella suurina liedsäveltäji- timuusikoille; puheenjohtaja Gustav Djupsjö- nä, nimittäin Franz Schubertin (1797–1828), backa ja alustajat Jaakko Kortekangas ja Ilmo Robert Schumannin (1810–1856), Johannes Ranta ovat kaikki rautaisia liedin ammattilaisia.

22 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 41 20112012 Yrjö Kilpinen Grindelwaldin alppimaisemassa.

Näyttely puolestaan on suunnattu kaikille lau- tukea on esittäjien löydettävä olennaiset tulkin- lumusiikista kiinnostuneille. nalliset asiat, joiden varassa musiikki elää ja ta- Yrjö Kilpisen laajasta liedtuotannosta ui- voittaa kuulijansa. Kilpinen on itse perustellut nuu noin 350 laulua vielä toistaiseksi ruusu tyylinsä karuutta toteamalla, että ”musiikin ele- senunta Kansalliskirjaston uumenissa. Kulttuu- menteistä ensimmäisenä haalistuu väri.” Niinpä rirahaston tuella valmistelee niiden julkaisua uiskentelu kolorististen sointujen alati vaihtuvien säveltäjän nimikkoseuran piiristä kasvanut työ- vivahteiden maailmassa ei ole hänen juttunsa. ryhmä Erkki Pullinen, Kristian Attila ja Ilk- Esimerkkinä olkoon laulu hänen myöhäis- ka Vallinoja. Ensimmäinen vihko, joka sisältää tuotannostaan. Suuren Kanteletar-sarjan hän tah- Erik Blombergin runoihin sävelletyt opusnu- toi varustaa pyöreällä opusnumerolla 100. Sen merottomat liedit, on selailtavissa näyttelyssä jälkeen syntyi kuitenkin vielä mm. sarja Hochge- Rotundan 6. kerroksessa. Koko projekti val- birgswinter (Talvi korkealla vuoristossa) op. 99. mistuu parin vuoden kuluessa ja ilmestyy Sula- Sen toinen laulu olkoon esimerkkinä Kilpisen solin kustannuksella. tyylistä; teksti puolestaan kuvannee vanhenevan Kilpisen tapa lähestyä säveltämiensä runo- säveltäjän tuntoja viimeisellä taipaleellaan. jen ydintä on tarkempaa, käytössä olevan kie- Laulajan melodia pitäytyy selkeästi tonaa- len rytmejä ja korkosuhteita kunnioittavampaa lisissa ympyröissä, mutta piano-osuus irroittaa kuin useimmilla kollegoillaan. Erityisen tärkeää kuulokuvan aivan toiselle tasolle. Koko klavia- hänelle oli avata kuulijalle portit runoilijan al- tuuri on käytössä. Sitkeän, matalan cis-urkupis- kuperäiseen maailmaan. Koska hän kirjoittaa teen yllä vaeltaa kirpeä dissonanssi ankaran kro- varsin yksinkertaista ”satsia”, on laulajan ja pia- maattisesti. Sitten liikahtavat ensin ensin oikea, nistin vastuu suuri: ilman massiivisten, joskus sitten molemmat kädet trioliaaltoina kohti kor- ulkokohtaisten päälleliimattujen tehokeinojen keutta. Alun kuvio toistuu kolmanteen säkeis-

23 Grindelwald Grindelwald 1 Schon manche selige Nacht hat über mir geblaut, Jo monta autuasta yötä on sinertänyt ylläni, doch so wie heut’ hab’ ich die Sterne nie geschaut. mutta sellaisina kuin tänään en ole koskaan tähtiä nähnyt. Die Berge stehen steil mit schroffer Stirn, Vuoret kohoavat jyrkkinä rosoisin otsin, ein leises Leuchten geht von Firn zu Firn. himmeä hohde vaeltaa jäätiköltä toiselle.

Darüber ausgespannt träumt wunderbar Kaiken yllä kaareutuen taivas lähellämme uneksuu der nahe Himmel rein und sternenklar. ihmeellisiä uniaan puhtaana ja täynnä kirkkaita tähtiä. Mit mächtigen Lichtern, schweigsam, reich und mild Mahtavissa valoissa, vaiteliaina, runsaina ja lempeinä reiht in seligem Reigen Bild an Bild. liittyvät kuvat toisiinsa kuin autuaassa tanssissa.

Ein großer Friede wacht ob ihrem Kranz Täydellinen rauha valvoo niiden piirin yllä und füllt die Seele mir mit kühlem Glanz. ja täyttää sielun kuulaalla hohteella. So daß vom Leben, das weitabwärts treibt, Niin, että elämästä, joka kaukana alhaalla kulkee kulkuaan, mir nur ein halbvergessenes Gestern bleibt. jää minulle vain melkein jo unohtunut eilinen.

Suom. Erkki Pullinen 2011 1 Grindelwald sijaitsee Sveitsin koillisilla vuorilla. Hermann Hesse löysi sen jo vuonna 1902, ja vieraili siellä ahkerasti.

24 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 töön tultaessa, mutta lientyy matkallaan mol- Seppo Nummi analysoi Kilpisen henkilö- likolmisointujen jonoksi, joka lauluäänen jo kuvaa: ”Avaimen tämän komplisoidun ihmisen vaiettua kirkastuu duuriksi. ymmärtämiseen antoivat aivan ulkonaiset sei- kat. Ristiriita toisaalta jäyhän päällikköhahmon Coda ja toisaalta mestarin puhetavan välillä oli ilmei- nen. Yrjö Kilpisen puhe oli hyvin nopeaa, her- Gustav Djupsjöbacka toteaa Yrjö Kilpisen mai- mostunutta, impulsiivistä. Hänen katseensa oli neen olleen lakipisteessään 1930-luvun Saksas- äärimmäisen valpas, ääni varsin korkea, tekisi sa, ja hänen suosituimpien liediensä saavutta- mieli sanoa kimakkakin. (Tätä ääntä hän käyt- neen Suomessa liki kansanlauluun verrattavan ti laulamalla aiheitaan säveltäessään, ja joiden- aseman. Tällä hetkellä tilanne on olennaises- kin mielestä tämä oman instrumentin aktiivinen ti huonontunut. Kaiken lied-musiikin suosio käyttö saattoi liikaakin vaikuttaa hänen sävellaji- riippumatta säveltäjästä on pudonnut lähes ole- valintoihinsa. Tavallaan tulee mieleen Gershwin, mattomiin; varsinaiset lied-illat, laulajan ja pia- jonka kerrotaan säveltäneen pääasiassa pianon- nistin yhdessä järjestämät konsertit ovat yleen- sa avulla ja aina F-duuriin; tarpeelliset transpo- säkin valitettavan harvinaisia. Ja mitä itse Kilpi- noinnit teki sitten joku muu hänen puolestaan). seen tulee, ei menestys 1930-luvun Saksassa ole – Kilpisen vilkasta, säihkyvää keskustelua säesti- poliittisesti arvioiden hyvää mainosta sodanjäl- vät arktisten käsien herkät liikkeet Keskustelun keisessä maailmassa. – Näin siitä huolimatta, et- aihepiiri oli rajoittamaton: teologiasta musiik- tä hän saavutti saksankielisellä kulttuurialueel- kin, musiikista lääketieteeseen, oli ehkä tavallisin la vankan jalansijan jo ennenkuin se poliittinen kiertokulku. Ja jokaista käännettä höysti joku järjestelmä, jonka ihannoinnista häntä kritisoi- hienolla psykologisella silmällä nähty henkilö- daan, oli päässyt valtaan. kohtainen muisto elämän varrella: Yrjö Kilpisen Yrjö Kilpinen halusi antaa panoksensa ystäväpiiriin kuului suuruuksia monista Euroo- laulumusiikin hyväksi muullakin tavalla kuin pan maista ja vielä useimmilta aloilta. Käsittä- tuotteliaana lied-säveltäjänä. Hänen aloittees- mättömän nuorekas oli mestarin assosisaatioi- taan perustettiin Helsingissä vuonna 1948 seu- den lento viimeisiin aikoihin saakka, oikukkaan ra nimeltä ”Yksinlaulun ystävät” ja hän toimi poimuileva kuin niiden lukemattomien sikarei- sen itseoikeutettuna puheenjohtajana kuole- den savu, joka on kohonnut tämän historialli- maansa saakka. Sen jälkeen toiminta on jat- sen huoneen kattoa kohti. Loppuun saakka hän kunut Yrjö Kilpinen -seuran nimellä, www. säilytti naivin kykynsä innostua, nähdä asiat ter- yrjokilpinen.com. Puheenjohtajana toimii Olli veen mustavalkoisina, kuten hän sen itse mää- Perolahti, varapuheenjohtajana Gustav Djup- ritteli. Mustavalkoisuus oli hänelle eräs periaate sjöbacka ja sihteerinä Erkki Pullinen. Tämän sävellystyön pohjanakin. ’Musiikin elementeistä vuoden painopiste on Kilpisen 120-vuotissyn- haalistuu ensimmäisenä väri’, oli hänellä tapana tymäpäivän juhlinta tämän näyttelyn ja var- sanoa.” sinaisen syntymäpäivän tilaisuuksien järjestä- misessä 4.2.2012. – Ensimmäinen Kilpiselle omistettu seura perustettiin Lontoossa jo 1934 Yrjö Kilpinen -näyttely on auki Kansalliskirjaston Ro- ja YK Society of North America 1999. Kumpi- tundassa 9.5. asti. Lokakuun alkupuolella se avau- kaan näistä ei jaksanut kestää sukupolvenvaih- tuu uudelleen Turun Sibelius-museossa, jossa se on doksen paineita. nähtävillä loppiaiseen 2013 asti.

25 Minun Kansalliskirjastoni Sirpa Kähkönen sai Kan- salliskirjaston ensimmäi- sen Kiitos asiakkaalle -tunnustuspalkinnon.

Kirjailija Sirpa Kähkönen

Mitkä asiat kirjastorakennuksesta ovat erityisesti jääneet mieleesi?

Paljon aikaa vietettiin ystäväjoukolla tiililattiaisessa, Kansalliskirjasto jakoi joulukuussa 2011 tunnustus- holvikattoisessa kirjaston kahvilassa. Sen tunnelmaa palkinnon kiitokseksi hyvälle asiakkaalle. Ensimmäi- moni kaipaa yhä kovasti. Koko Engelin kirjaston har- senä palkinnon sai kirjailija Sirpa Kähkönen. Kiitos monia ja eleganssi painui nuoren opiskelijan mieleen asiakkaalle -tunnustuspalkinto on taiteilija Markku lähtemättömästi ja Rotunda-lisäosan viehkeä ja hui- Pääkkösen lasiteos, jota kukin palkittu saa pitää hal- kean kepeä pariisilaishenkinen arkkitehtuuri jaksaa lussaan vuoden kunnes se luovutetaan seuraavalle ihastuttaa vuosikymmenestä toiseen. Rotundan ul- palkinnonsaajalle. Vuonna 1964 Kuopiossa syntynyt koseinän veistoskuvat ovat jopa päässeet yhteen var- Sirpa Kähkönen on palkittu tietoja kaunokirjailija, haiseen kaunokirjalliseen tekstiini. On aina yhtä hyvä toimittaja ja suomentaja. Hänen tuorein teoksensa tulla kirjaston pieneen, intiimiin vestibyyliin; sen lau- on Otavan 2010 julkaisema tietokirja ”Vihan ja rak- talattiat ovat myyttisen kuluneet ja naulakkotilat ko- kauden liekit – Kohtalona 1930-luvun Suomi”. dikkaat. Siitä voi jatkaa ystävällisten vahtimestarien ohi ovelle, jonka takana avautuu harmoninen kirjas- Onneksi olkoon palkinnosta, kirjailija Sirpa Kähkönen. totila, todellinen otium sapientis. Kerro ensimmäisistä ajoistasi Helsingin yliopistossa ja kohtaamisestasi Kansalliskirjaston kanssa. Olet kertonut löytäneesi tai tilanneesi monia aartei- ta kirjastosta. Kerro jokin esimerkki tärkeästä löydöstä, Opiskelin kirjallisuustiedettä ja historiaa ja tulin jossa Kansalliskirjasto on auttanut sinua. näiden oppiaineiden kautta jo varhain Kansallis- kirjaston, silloisen Helsingin yliopiston kirjaston Erityisen tärkeää viime vuosina minulle on ollut kir- asiakkaaksi. Työskentelin 1980-luvulla Ruotsin val- jaston laaja sanomalehtikokoelma, jonka avulla olen lan aikaisen kirjallisuuden kartoitusprojektissa sekä päässyt kiinni menneeseen elämään päivittäisellä yliopiston historiaprojektissa. tasolla. Fennica- ja Slavica-kokoelmien aineistot ja

26 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 erityisesti Neuvosto-Karjala- Mikä on tällä hetkellä tärkein kokoelma, ovat olleet minul- työsi ja onko Kansalliskirjasto le erittäin tärkeitä. Myös kau- siinä mukana? kopalvelua olen käyttänyt ja sen kautta saamani ulkomai- Tällä hetkellä kirjoitan loppuun set teokset ovat antaneet aivan uusinta romaaniani, joka il- keskeisiä impulsseja joihin- mestyy syksyllä 2012. Sen ta- kin tutkimiini henkilöihin, esi- pahtumat sijoittuvat vuoteen merkiksi Mary Moorhouseen. 1943 ja Kansalliskirjaston kaut- Vihan ja rakkauden liekit -kir- ta olen hankkinut sen tausta- jassani on yhtenä keskeisenä työhön runsaasti materiaalia: henkilönä Mary Moorhouse, tutkimuskirjallisuutta ja sano- myöhemmin Mary Pekkala, jo- malehtiä. Luin muun muassa ka oli rikkaan uusiseelantilais- valtavia sidottuja saksalaisten brittiläisen suvun perillinen sanomalehtien vuosikertoja, ja aktiivinen kommunisti, jo- joita ystävällinen henkilökunta ka käytti suurta omaisuuttaan kärräsi minulle varastoista. suomalaisten poliittisten van- kien ja näiden omaisten autta- Miten haluaisit neuvoa ihmisiä miseen. Hänen elämäänsä ja käyttämään kirjastoa? kohtaloaan oli aiemmin sivuttu sekä Jörn Donnerin Diktonius-elämäkerrassa että Kirjastoon pitää suhtautua niin kuin tutkimusmat- Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista -kirjassa. kailija salaperäiseen maahan: rakkaudella, tarkkaa- Mary Moorhousen vaiheita ei ollut kokonaisuu- vaisuudella, uteliaisuudella ja intohimolla. tena kuvattu. Etsin hänestä tietoa ja pääsin hänen varhaisvaiheittensa jäljille sekä hänen synnyinpaik- Mitä terveisiä haluaisit lähettää kirjaston kansa (Oxon Hoath) että sukunimensä perusteella. henkilökunnalle? Sain tiedonhakujeni perusteella selville, että hänen veljensä vaimo Linda Rhodes Moorhouse oli kirjoit- Haluan kiittää Kansalliskirjaston suurenmoista ja tanut kirjan edesmenneestä miehestään, Maryn vel- omistautuvaa henkilökuntaa vuosikymmenien aika- jestä William Rhodes Moorhousesta ja koko tuosta na saamastani opastuksesta, palvelusta ja neuvon- sukupiiristä. Kansalliskirjasto tilasi minulle teoksen nasta. Jo nuorena kirjailijanalkuna sain hienon opin British Librarysta ja kun sain tiedon sen saapumi- siitä, mitä asiantunteva ja työtään rakastava kirjas- sesta, menin hakemaan sitä samanlaisen onnen tonhoitaja voi tehdä asiakkaan eteen: legendaarinen vallassa kuin vastarakastunut. Oli jännittävää saa- Pekka Kiukkonen vastasi kysymykseeni ja lisäsi sit- da kirja käteensä, ja heti kun avasin sen, tiesin, että ten: ”Tunnetko Neuvosto-Karjala-kokoelman?” Sen en ollut tilannut sitä turhaan. Sain kirjasta paljon jälkeen hän itse johdatti minut luettelokorttien ää- hyödyllistä tietoa, jota käytin Vihan ja rakkauden relle. Tämä kertoo kaiken olennaisen kirjastonhoita- liekeissä. Aion kirjoittaa Mary Moorhousesta vielä jan työstä: täytyy osata paitsi vastata, myös ja aivan lisää. erityisesti kysyä.

Kuinka suurta roolia Kansalliskirjasto näyttelee kirjailijan, kääntäjän ja toimittajan töissäsi?

Ilman Kansalliskirjastoa en voisi tehdä työtäni. Haastattelijana Kirsi Aho

27 Irene Piippola

Painettu saamenkieli ja sen alkuseikkailuja Suomenmaassa

Saamenkieltä on kirjoitettu vuosisatoja, Suomessakin 1800-luvulta lähtien. Vanhimmat kirjoitukset ovat käännöksiä, aapisia ja uskonnollista hartauskirjallisuutta. Johannes Schefferus julkaisi Lapponia-teoksessaan 1673 saamelaisia joikuja, jotka levisivät teoksen käännösten myötä laa- jalle. Saamelaiset itse alkoivat kirjoittaa äidinkielellään 1800-luvulla.

ars Haetta ja Anders Baer kirjoittivat historiaa siinä kuin itse teoskin. Haettan ja elämästään ja uskostaan Oslon vankilas- Baerin teos saatiin suomeksi vuonna 1993 ni- L sa, minne heidät oli tuomittu Kauto- mellä Usko ja elämä. Kirjan on kääntänyt Pekka keinon kapinaan vuonna 1852 osallistumisesta. Sammallahti, Oulun yliopiston saamenkielen Koska nämä alkuperäistekstit saatiin julkisuu- emeritus professori. teen vasta 1950-luvulla, ehti kunnian ensim- Papit julkaisivat ensimmäiset saamenkie- mäisestä saamenkielisestä teoksesta saada itsel- liset teokset; Suomessa heitä olivat E.W. Borg, leen Ruotsin saamelainen Juhan Turi. Useille Anders Andelin, A. J. Sjögren ja Jacob Fell- kielille käännetty Muitalus sámiid birra ilmestyi man. Saamelaiset piti saada käännytetyiksi alkukielellä vuonna 1910. pakanauskostaan kristinoppiin, mutta ennen Suomeksi Juhan Turin teos ilmestyi vuon- kaikkea heidät piti saada vallan alle. Siihen oli na 1979 Samuli Aikion kääntämänä nimellä samat keinot silloin kuin on maailmassa edel- Kertomus saamelaisista. Alkuteoksen kustannus- leen: riistetään ja kielletään kieli ja perinteet. toimittajan, nykykielellä ilmaistuna, ja kään- Yksittäiset pappis- ja kielimiehet tekivät työ- täjän, tanskalaisen taiteilija Emilie Demantin tään kyllä toisinaan toisin, inhimillisin perus- ja Turin suhde on osa maailmankirjallisuuden tein.

28 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Muttom laulagak eli muutamia lauluja saameksi Jumalan kunniaksi ja saamelaisille ylös-kasvatukseksi. Abost 1825. Alkuperäinen omistuskirjoitus: af Jacob Fellman till Benj. Frosterus.

”Suomen lapinkielen Agricola” tai kuulleet uskonsanaa äidinkielellään moneen kymmeneen vuoteen. Pappi ajaa helyinensä / Utsjoen vartta, / Utsjoen Jacob Fellman oli Suomen vanhimpiin kuu- vartta kulkee / iso pappi, Jacob Fellman, Fellman, luvan pappissuvun jälkeläinen. Hän syntyi Ro- Fellman, / Jacob Fellman, / iso pappi / kauniilla vaniemellä 21.3.1795 ja kuoli Lappajärvellä härällä / valkealla härällä […] 8.3.1875 peräti 80 vuoden iässä. Jacob Fellman Sillä hän on hyvä, / hyvä hän on, / hyvä kyllä. oli paitsi pappi, myös tiedemies, ennen kaikkea kasvitieteilijä, kuten aikalaisensa Lars Levi Laes- Näin joikasivat utsjokiset Jacob Fellmanis- tadius (1800–1861) Ruotsin Lapissa. Tuohon ai- ta, joka oli heille pappina vuosina 1820–1831. kaan pappiskoulutuksessa opiskeltiin monia ai- Suomessa saamelaisia oli opetettu yksinomaan neita, sillä papeilta vaadittiin valtion virkamiehi- suomenkielellä 1700-luvun puolivälistä läh nä taloudellisia ja terveysopillisia tietoja. tien. Kun Norjassakin oli saamen kieli opetus- Jacob Fellmanista sanotaan, että hän oli ai- kielenä kielletty vuodesta 1774, eivät saamelai- kaansa edellä ja avarakatseisuudessaan harvinai- set kesäpaikoillaankaan olleet saaneet opetusta nen ihminen. Hän huomasi lukutaidon Utsjoella

29 huonoksi ja uskalsi sanoa ääneen sen syyksi saa- A. Castren ja Elias Lönnrot, joka matkakirjeis- menkielisten kirjojen puutteen. Hänen innok- sään kirjoittaa: ”Sen sijaan että pappi tai pari vel- kuutensa saamenkielen asiassa ei aina ollut suo- voitettaisiin oppimaan lapin kieltä, pakotetaan malaisten virkamiesten mieleen. koko seurakuntia osaamaan suomea…” ja että: Oltuaan kaksi vuotta Utsjoella, Fellman jo ”Lapin papeille olisi 15 sivua lappia paljon tär- vuonna 1822 toimitti saamenkielisen aapiskirjan keämpää kuin 15 psalmia heprean kieltä.” Nämä käsikirjoituksen arkkipiispa Jakob Tengströmille äänet eivät kuitenkaan päässeet ratkaisemaan saa- Turkuun saadakseen sille painatusluvan. Läänin- menkielen asemaa ja merkitystä Suomessa. rovasti, Kemin kirkkoherra Mattias Castren oli Ensimmäiset kuitenkin sitä mieltä, et- saamenkieliset julkaisut tä lapinkielisiä kirjoja ei Suomessa tarvita ja jos tarvitaankin, Fellmanilla ei voinut olla Vihdoin Fellman mat- työhön vaadittavaa kieli- kusti Turkuun hoitamaan taitoa. Arkkipiispa Teng- asiaansa paikan päällä ja ström nojasi Castrenin saikin luvan painaa kak- lausuntoihin ja lupa aapi- si norjansaamelaista kirjaa, sen painamiseen siirtyi ja Deinbollin virsikirjan ja siirtyi. pienen, vanhan käsikirjan Vuonna 1824 senaatti mutta ei omia käännök- antoi julkilausumansa, res- siään. Näitä kahta kirjas- kriptinsä, että Lappiin on ta ei ollut enää Norjasta saatava lapinkielisiä pap- saatavana Utsjoelle. Kirjat peja ja lapinkielistä kirjal- painettiin kiireellä, joten lisuutta. Tuomo Itkonen oikoluku jäi vajavaiseksi. arvelee, että Fellmanin Käsikirjaan Fellman sai lu- nuoruudenystävällä kreivi Annikki Kariniemen päiväkirjaromaani Matkalla van lisätä oman rippisaar- maan ääreen (1970) kuvaa 25-vuotiaan Jacob Carl Gustav Mannerhei- Fellmanin ensimmäistä pappisvuotta Utsjoella. nansa ja Kristuksen kärsi- millä, sotamarsalkka Man- Kirjailijalta ilmestyi myös toinen Fellman-romaani, myksen historian. Lisäksi Jakob Esaiaksenpojan Wenäjän retki (1974). nerheimin isoisällä oli täs- hän sai julkaista 19-sivui- sä sormensa pelissä; kreivin isä oli senaattori ja sen vihkosen Prima duo capita Evangelii Matthaei hänen allekirjoituksensa oli reskriptissä ylimmäi- in linguam Lapponicam translata, joka oli pikem- senä. Jacob Fellmanin tielle nousi kuitenkin vielä min akateeminen opinnäyte kuin kansan käsiin monta vastusta, epäonnea ja tahallista väärintekoa tarkoitettu evankeliumikirja. ennen kuin hänen saamenkielisiä kirjojaan pää- Käsikirja Gjet-kirjadtz ja 37 virttä sisältävä si julkisuuteen. Senaatin ukaasin jälkeen hänen virsikirja Muttom laulagak valmistuivat painos- aapiskäsikirjoituksensa katosi lopulta kokonaan ta syksyllä 1825. Ne ovat Suomen ensimmäi- matkalla Turusta Kemin kautta Utsjoelle. set saamenkieliset kirjat. Kirjoissa ei ole mitään Lapinkielellä, nykyisin tietenkin saamenkie- mainintaa Jacob Fellmanista. Päinvastoin – Fell li, oli toki innokkaita puolustajia sivistyneistön manin oppilas, sittemmin Utsjoen kirkkoherra joukossa, oli A. I. Arvidsson, K. A. Gottlund, M. Antti Juhana Sjögren julisti kirjat sanomalehdes-

30 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 sä tarpeettomiksi, koska ne olivat muka Nor- Vain muutama kuukausi E. W. Borgin aa- jasta saatavissa mikä ei siis pitänyt paikkaansa. pisen ilmestymisen jälkeen ilmestyi ensimmäi- Jacob Fellman joutui Castrenin ja Sjögrenin nen Utsjoen saamenkielinen aapinen. Anders arvostelemaksi kielitaidostaan, josta ainakin L. Andelinin aapisen Aapis kirji julkaisi Oulussa L. Laestadius antoi hyvän arvosanan. A. J. Sjö- C. E. Barck, sama henkilö kuin Borgin kirjan- gren, joka oli opiskellut lapinkieltä Utsjoella kin. Näille aapisille painatusluvan antoi vuonna Fellmanin johdolla, julkaisi Åbo Tidning -leh- 1850 perustettu Kuopion tuomiokapituli. dessä Fellmanin lapinkieltä parjaavan kirjoituk- Jacob Fellmanin epäonninen saamenkielisen eikä Fellmanin tarjoamaa sen aapisen käsikirjoitus löy- puolustuskirjoitusta puoles- dettiin lopulta vuonna 1957 taan hyväksytty lehteen. Oulun maakunta-arkistosta. Dosentti Matti A. Sainio jul- Saamenkielinen aapinen kaisi käsikirjoituksesta valo- kopion selostuksineen Lapin Ensimmäinen saamenkie- sivistysseuran julkaisusarjassa. linen aapinen julkaistiin Samana vuonna se ilmestyi Ruotsissa 1619. Nicolaus myös Kasvatus ja koulu -leh- Andreæn aapisesta ”ABC- den eripainoksena. Aapinen bok på lapska” ilmestyi fak- oli käännös ilmeisesti vuo- similepainos Tukholmassa den 1801 Turussa painetusta 1922. Faksimilepainoksessa aapisesta. Käännöksiä olivat itse aapisosan laajuus on 16 myös nuo kaksi aikaisemmin sivua ja saamenkielen tunti- julkaistua aapista. jan, lappologi Karl B. Wik- lundin kirjoittamat jälkisa- Uskonnollista kirjallisuutta nat kattavat 49 sivua. Kirjaa saameksi painettiin 1125 numeroitua kappaletta, niistä numero 79 ABC book på Lappesko tungomål / stålt Jacob Fellmanilla oli useita och reformerat aff Nicolao Andreae, pasto- on Lapin maakuntakirjaston re Pithensi. Stockholm, Anno Christi 1619 saamenkielisiä käsikirjoituk- harvinaiskirjakokoelmassa. sia ja kirjasuunnitelmia, mut- Suomessa ensimmäinen saamenkielinen ta ne jäivät vuosiksi kiertämään lausujalta toisel- aapinen oli inarinsaamenkielinen. Edward Wil- le, vaikka esimerkiksi L. L. Laestadius suositteli helm Borgin julkaisema aapinen Anar sami kie- niitä painettaviksi ja senaatti oli myönteisen pää- la aapis kirje ja doktor Martti Lutherus Ucca kat- töksensä tehnyt toimenpiteitä varten. Fellman kismus ilmestyi Oulussa 1859. E. W. Borg toimi itse arvosti Laestadiuksen veljesten, Lars Levin ja pappina Utsjoella ja Inarissa yli kymmenen Pehrin, kirjoituksia saamelaisista ja piti niitä ai- vuotta. Hän sai todistuksen inarinsaamenkielen noina varteenotettavina ja totuudellisina kirjoi- taidostaan professori Elias Lönnrotilta 1860. tuksina, koska saamelaiset eivät olleet vielä itse Lönnrot oli itsekin kirjoittanut inarinsaamesta. kirjoittaneet ja se mitä muut kirjoittivat heistä, Inarinsaamenkielinen aapinen ilmestyi näköis- toisti edellisten kirjoittajien kielteisiä ja vääriä painoksena 1983 Inarin seurakunnan julkaise- ennakkoluuloja. Muistettakoon, että Laestadiuk- mana. sethan olivatkin saamelaista sukujuurta.

31 fiaa pidettiin kaiken li- säksi helpommin luet- tavana kuin Fellmanin.

Saamelaisbiblio- grafian täydennystä Fennicassa

Lapin maakuntakirjaston harvinaiskirja- kokoelma antaa hyvän kuvan painetun saamenkielisen julkaisu- toiminnan historiasta Suomessa. Saamelaisen erikoiskirjaston ja kansalliskirjaston yhteis- Ristin juurelta väkevästi alkoi saamelaislasten lukemisen opetus. työn myötä saamenkieliset harvinaisuudet Vihdoin Fellman kyllästyi odottamaan luetteloidaan osaksi Fennicaa. Harvinaiskirjojen Turun päätöksiä ja toimitti käsikirjoituksensa digitointi ja fraktuuran kirjoittaminen nykykirja- Porvoon kapitulille, joka heti myönsi paino- simelle ovat tärkeätä hanke- ja yhteistyötä aineis- luvan. Tällöin hän asui jo Lappajärvellä. Luvan ton saattamiseksi kiinnostuneiden käytettäväksi. saamisen helppous saattoi nyt johtua siitäkin Saamenkielten kirjoitusmuodon uudistus että Fellmanilla oli jo nimeä ja hän oli Rune- vuonna 1979 merkitsee tätä vanhemman kirjal- bergin, Lönnrotin ja M.A. Castrenin ystävä. lisuuden uusintapainosten tarvetta. Samoin on Kaikesta huolimatta meni aina vuoteen 1856 tarve saamenkielisten kirjojen suomentamiselle. ennen kuin Fellmanin katekismukset näkivät Suomessa käsitettä saamelaiskirjallisuus ei oikeas päivänvalon. taan vielä edes ole. Kehnon tilanteen kohenta- Ilmestyttyään katekismukset toimitettiin miskeinona on juuri käännösten julkaiseminen. hetimiten Utsjoelle, mutta nyt tapahtui niin et- Saamenkielinen kirjallisuus julkaistaan val- tä ensimmäinen lähetys katosi matkalla ja kului taosaltaan Norjan saamelaiskustantamoissa. Suo- peräti kaksi vuotta ennen kuin tekijä sai asias- messa saamenkielistä (opetus)kirjallisuutta jul- ta tiedon. Vuonna 1860 hän varusti loput 500 kaisee saamelaiskäräjien oppimateriaalikeskus kappaletta uudella nimilehdellä ja niin tämä kaikilla kolmella Suomen saamenkielellä, muita Avdogasvuoda oappa eli Autuuden oppi vihdoin ovat inarinsaamenkielen yhdistys, Oulun yli- pääsi perille. opiston Giellagas-instituutti, omakustanteet. Vuo- Vuonna 1860 ilmestyi utsjokisten luet- desta 2000 lähtien Suomessa on ilmestynyt vajaa tavaksi kaksi muutakin katekismuskäännöstä: 500 saamenkielistä nimekettä, joista monogra Möllerin ja Svebiliuksen kirjat, jotka kirkko- fioita 300. herra Andreas Andelin oli kääntänyt ja Lönnrot Kirjastot eivät useinkaan ehdi tai kykene ne painettaviksi suositellut. Andelinin ortogra- antikvariaattisten harvinaisteosten hankkijoiksi

32 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Jacob Fellmanin tuotanto:

Anteckningar under min vistelse i Lappmarken. 1–4. 1906.

Digitoituna: http://www.rovaniemi.fi/kirjasto (Lap- pi ja saamelaiset)

Anteckningar om fellmanska slägten. 1847.

Gulnade blad: snart hundraåriga minnen. 1908.

Lapska sånger I–II. 1914.

Handlingar och uppsatser angående finska lapp marken och lapparne / samlade och utgifna af Isak Fellman. 1910–1915.

Suomeksi:

Jacob Fellmanin muistiinpanot Sompion ja Kuo- lajärven lapinmurteista / Frans Äimä, Toivo Itko- nen. 1905.

Jacob Fellmanin muistiinpanot lapin, vepsän, aunuksen ja suomen kielestä / Y. H. Toivonen. 1920. Bibal daihe Basse cala. Kristianist 1895. Raamattu on ollut ahkerassa käytössä Utsjoen Holmbergin suvun Luiron latvoilta Kemin suulle: kuwaus Kemin joki- käsissä. Perheen tärkeät merkkipäivät on merkitty laakson taloudellisista ja henkisistä oloista noin kannen kääntöpuolelle. 80 wuotta sitten / Jaakko Fellmanin muistiin- panoista koonnut ja suomennellut Niilo Liakka. vaan teokset menevät yksityisille kerääjille. Bib- 1908. liofiilit ovat parhaimmillaan laajasydämisiä ihmi- Poimintoja Jaakko Fellmanin muistiinpanois- siä, kuten eräskin Ilkka Paatero. Ilkka Paateron ta Lapissa / Koonnut ja suomeksi toimittanut A. Lappi-kokoelman saamenkieliset harvinaisuu- Meurman. 1907. det asetetaan näytteille Inarin saamelaismuseoon Totto: kotiseutujulkaisu. Rovaniemi. (1955, 1957, kesäkuussa 2012. Teoksia on näyttelyssä noin 1960, 1961) 200. Näyttelyyn liittyvän asiantuntijaseminaarin yhteistyötahona on myös saamelainen erikois- Fellmanin aapisesta: kirjasto. Myöhemmin osa näyttelyn kirjallisuu- desta on esillä myös Rovaniemellä. Jacob Fellman Suomenlapin Agricolana / kirjoit- Kesämatkailijan matkakohteeksi voin läm- tanut Tuomo Itkonen. 1948. (Lapin sivistysseuran julkaisuja 18) pimästi suositella Inaria; onhan siellä juuri avat- tu uusi, hieno saamelaisten kulttuuritalo Sajos. Fellmanin aapisluonnos : hänen lapinkielisen toi- Saamelaismuseo sijaitsee siinä tien toisella puo- mintansa valottajana / kirjoittanut Tuomo Itko- nen. 1963. (Lapin sivistysseuran julkaisuja 27). lella Inarijärven rannalla. Nuori Jaakko Fellman ja hänen ystävänsä Carl Irene Piippola, erikoiskirjastonhoitaja Gustaf Mannerheim / Tuomo Itkonen. 1977. Rovaniemen kaupunginkirjasto - Lapin maakunta Jaakko Fellmanin lapinkielinen aapinen / julkais- kirjasto. Suomen saamelainen erikoiskirjasto. sut Matti A. Sainio. 1958.

33 Maija Merimaa Kuva: Esko Rahikainen

Arkipäivää Oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Yliopistonlehtori Anne Haarala-Muhonen etsii verkosta aineistoa, joka käsittelee lähentymistapoja oppimiseen. Kirjasto tutkijan työpöydälle! Kirjastot tutkijoiden tukena e -aineistojen aikakaudella

Tutkijan työ on muuttunut. Edes huomattavan osan työajastaan taustakirjallisuuteen perehtymiseen omistava tutkija ei enää juokse kirjastoissa ja käyskentele hyllyrivien välissä kaipaamiaan lähteitä etsimässä. Nykypäivän tutkijan ei viitteitä tarkistaessaan tarvitse edes vaihtaa sisätossujaan saappaisiin, sillä kallisarvoiset aineistot ovat yhä enenevissä määrin haettavissa elektronisista tietokannoista suoraan omalle tietokoneelle.

34 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 ”Tutkijoista jopa 79 % koki saavansa suurimman osan tarvitsemistaan julkaisuista elektronisessa muodossa.”

uutos on merkittävä paitsi tutki- nistisissakin tieteissä yli puolet (59 %) kyselyyn joiden myös tieteellisten kirjasto- vastanneista. M jen kannalta. Selvittääkseen e-ai- Tieteenalojen välisiä eroja elektronisten neistojen käytön yleistymisen vaikutuksia Kan- julkaisujen kattavuudessa selittävät erilaiset ai- sallinen elektroninen kirjasto, FinELib, toteutti neistopreferenssit. Viimeaikaisten kansainvä- syksyllä 2011 kyselyn elektronisten aineistojen listen tieteellisten lehtien sekä konferenssijul- käytöstä tutkimustyössä. Kysely oli suunnat- kaisujen sähköinen saatavuus on painettua yli- tu suomalaisissa yliopistoissa, tutkimuslaitoksis- vertaisesti laajempaa, mutta sen sijaan e-kirjoja, sa ja yliopistollisissa sairaaloissa työskenteleville suomalaisia tieteellisiä lehtiä taikka vanhempia tutkijoille. julkaisuja e-kirjastosta hakeva kohtaa usein ”Tieto tutkijan työpöydälle!” -kysely julkais- pettymyksen. Lisäksi elektronisten aineisto- tiin avoimena Internet-lomakkeena. Kyselystä jen käyttömukavuus on vielä puutteellista eikä tiedotettiin kirjastojen henkilökunnan avulla elektroninen muoto kannusta kirjoihin syven- tutkijoille ja sen tavoittavuus osoittautui hy- tymiseen. Myös suomalainen tieteellinen lehti väksi – yliopistoissa työskentelevistä tutkijoista luetaan mieluummin paperiversiona kuin ruu- siihen vastasi 17 %. Tutkimuslaitoksista vastauk dulta tihrustaen. sia saapui 735 ja yliopistollisista sairaaloista Kyselyn perusteella tutkijat mieltävät tie- 185 kappaletta. Vastaajajoukko edusti tasaisesti teellisten kirjastojen ehdottomasti tärkeimmäk- molempia sukupuolia sekä kattavasti eri ikä- si tehtäväksi kattavien kokoelmien ylläpitämi- luokkia, joten sen voi olettaa kuvaavan melko sen. Kokoelmien kattavuus on keskeistä, sillä hyvin perusjoukkoa. Aihepiiristä johtuen vas- yksittäisen tutkijan kukkaro ei veny kalliiden taajat ovat tosin saattaneet painottua hieman e- tieteellisten aineistojen jatkuvaan rahoittami- aineistojen aktiivikäyttäjiin. seen ja projektirahoituksen käyttäminen julkaisujen hankkimiseen on kyselyn mukaan vä- Tietotarpeiden kirjo häistä. Vaikka suurin osa tutkijoista kartutti ainakin satunnaisesti julkaisukokoelmaansa joko Kyselyn perusteella e-julkaisuilla on keskeinen ostamalla julkaisuja joko omalla tai projektira- asema tutkijoiden arjessa: vastanneista 3830 hoituksella tai saamalla julkaisuja kollegoiltaan, tutkijasta jopa 79 % koki saavansa suurimman niin viidennes kyselyyn vastanneista tutkijoista osan tarvitsemistaan julkaisuista elektronises- ilmoitti käyttävänsä ilmaisten lähteiden lisäksi sa muodossa. Tietojenkäsittelytieteissä, lääke- ainoastaan kirjastonsa hankkimia julkaisuja. tieteissä ja teknillisissä tieteissä näin ajatteli jo Tutkijoiden kaipaama kattava kirjastoko- useampi kuin yhdeksän kymmenestä ja huma- koelma tarjoaa paitsi uusinta tietoa kapeasta

35 erikoisalasta myös vanhempaa materiaalia sekä julkaisujen taustojen selvittelemisestä puhu- julkaisuja laajasti yli tieteenalarajojen. Julkaisu- mattakaan. Monitieteistä tutkimusta tekevien ja oman tieteenalansa ulkopuolelta luki 96 % tilanne on vielä tukalampi. vastanneista ja jopa 76 % tarvitsi yli 20 vuoden Runsaudenpulasta huolimatta paluuta ai- takaisia aineistoja. Ylivoimaisesti tärkeimpinä kakauteen, jossa tiedonhaun ammattilaisina aineistoina mainittiin kansainväliset tieteelliset toimivat informaatikot suorittavat tietohakuja lehdet, mutta myös monografioita, hakuteoksia tutkijoiden pyynnöstä ei kuitenkaan ole. Oma- ja kokoomateoksia käytetään ahkerasti. Moni- toimisuudesta on tullut tiedonhaun normi: puolisuus on valttia: marginaalisempiakin ai- Internetin hakukoneita käytti tiedonhakuun neistoja, kuten standardeja ja lakitekstejä, käytti 74 % ja kirjastojen hakuportaaleja 60 % vastan- satunnaisesti runsas kolmannes kyselyyn vas- neista. Jopa 95 % vastaajista päätyi haluamaansa tanneista tutkijoista. tietoon lähdeviitteiden avulla. Sen sijaan informaatikon avustuksella kaipaamansa tiedon ää- Kattavuuden kääntöpuoli relle kertoi löytävänsä vain 28 % vastanneista. Lisäksi informaatikon tarjoamaa tietopalvelua Pelkkä kokoelmien haaliminen ei kuitenkaan piti tärkeänä 20 % ja viittausanalyysipalvelua riitä. Edes äärettömästä aineistotarjonnasta ei 12 % vastanneista. ole paljoa lohtua, jos tutkijan tiedonhakutaidot sekä tietämys käytettävistä e-kokoelmista ovat Kirjasto tutkijan tukena puutteellisia. Eivätkä tutkijat mitään tietokantojen suvereeneja surffareita ole: hakuportaaleja Oivaltavaa ja asiantuntevaa tutkimusta ei kui- kritisoitiin kyselyssä vaikeakäyttöisiksi ja olen- tenkaan rakenneta pelkästään GoogleScholarin naisen perkaaminen lukemattomien hakutulos- ensimmäisten osumien, moneen kertaan kier- ten massoista koettiin työlääksi. Vaikka kyselyn rätettyjen viitteiden taikka kapean erikois- perusteella e-aineistojen ehdottomasti suurin alan sisäisen keskustelun varaan. Myös tutki- ongelma oli kaivattujen jat tiedostavat tilanteen, julkaisujen puuttuminen, mutta sen sijaan, että he tuottivat hakusanahaut ”Edes äärettömästä aineistotarjonnasta ei toivoisivat kirjastojen aivan liikaa osumia, jotta ole paljoa lohtua, jos tutkijan tiedonhaku- hakevan tiedon heidän kiireiset tutkijat ehtisivät taidot sekä tietämys käytettävistä puolestaan, he toivo- perehtyä omien haku- e-kokoelmista ovat puutteellisia. ” vat kirjastojen auttavan jensa tuloksiin. heitä kehittymään itse- Tutkijoiden hämmennys aineistopaljou- näisiksi tiedonhakijoiksi. Vastanneista tutkijois- den äärellä on ymmärrettävää: tieteellisten jul- ta 41 % toivoi kirjastoilta lisää tietoa käytettä- kaisujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti vissä olevista aineistoista, 27 % hakukoneiden 2000-luvulla. Jo pelkästään oman alan julkai- ja portaalien käyttäjäkoulutusta ja 20 % yleistä sukentän tuntemus vaatii tutkijalta aktiivista tiedonhaun opetusta. perehtymistä, minkä lisäksi Suomen tiedepo- Tosin erot yliopisto- ja tutkimuslaitostutki litiikassa pyritään kannustamaan monitietei- joiden välillä olivat selviä: yliopistotutkijoista syyteen. Hakusanahakujen tuottaessa osumia 31 % kääntyi tietotarpeissa kirjastonsa henkilö- kymmenistä eri lehdistä ei tutkijan aika enää kunnan puoleen, kun tutkimuslaitoksissa näin yksinkertaisesti riitä lähteiden läpikäymiseen toimi 59 %. Tutkimuslaitostutkijat myös pitivät

36 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 informaatikkojen tarjoamia palveluita selväs- tueksi informaatiopaketteja eri tieteenalojen ti yliopistolla työskenteleviä kollegoitaan tär- keskeisistä julkaisuista. keämpinä. Kysely ei paljasta organisaatioiden eron syitä, mutta selitys löytynee organisaatio- Asiakkaan luo rakenteista: tutkimuslaitoksessa informaatikko on tutkijan kollega, hänet tunnetaan nimeltä Tutkijat kaipaavat työssään kirjastojen tarjoamaa ja tietopyyntöihin on tarjolla tutkijoiden tun- tukea, mutta haasteena on, miten kirjasto tavoit- temat käytännöt. Vastaa- taa kiireiset tutkijat. E-ai- vaan henkilökohtaiseen neistojen myötä tutkijoi- kontaktiin eivät laajoja ”E-aineistojen myötä tutkijoiden vierailut den vierailut kirjastoihin massoja palvelevat yli- kirjastoihin ovat vähentyneet eikä ovat vähentyneet eikä osa opistokirjastot kykene. osa tutkijoista käytä fyysisiä kirjastoja tutkijoista käytä fyysisiä Eivätkä yliopistotutki- enää lainkaan.” kirjastoja enää lainkaan. jat – eritoten nuorempi Painettujen julkaisujen polvi – kyselyn perusteella tätä edes kaipaa. Ti- parempi luettavuus ja suurempi käyttömuka- lanteen voisi ajatella olevan ratkottavissa siten, vuus tuovat vielä toistaiseksi tieteellisiä mono- että kirjastot tuottaisivat tutkijoille ajantasaisia grafioita tarvitsevia tutkijoita kirjastoihin, mutta tieteenalakohtaisia informaatiopaketteja tarjolla tieteellisille lehdille elektronisuus on jo elinehto. olevista aineistoista ja tutkijat päivittäisivät tie- Yksittäisestä artikkelista saatavaa hyötyä kun pi- donhakutaitojaan osallistumalla säännöllisesti detään harvoin kirjastokäynnin arvoisena. kirjastojen järjestämille tiedonhakukursseille. Samalla kontakti kirjaston ja tutkijan vä- Tieto tarvittavista aineistoista myös kulkisi tut- lillä on muuttunut etäisemmäksi. Pystyäkseen kijoilta kirjastoille, joiden resurssit riittäisivät jatkossakin vastaamaan tutkijoiden tarpeisiin ja julkaisujen hankkimiseen myös kirjaston oman tarjoamaan heille heidän tarvitsemiaan palvelui- erikoisalan ulkopuolelta. ta – oli kyse sitten aineistojen hankinnasta, jul- Käytännössä tutkijoiden työtahti on kiris- kaisujen taustojen valottamisesta tai tiedonhaun tynyt kasvaneiden tulostavoitteiden ja lisäänty- koulutuksesta – tulisi kirjaston mennä sinne, neen hallinnon ristipaineessa. Kyselystä ilmeni, missä tutkijat ovat. Kokoelmat ovat jo siirtyneet että jo kirjastossa käyminen koetaan työlääksi tutkijoiden tietokoneille. On aika miettiä, miten ja aikaa vieväksi, joten tiedonhakukurssin edel- tuoda myös kirjastojen muut palvelut tutkijoi- lyttämä ajallinen panostus osoittautuisi monelle den työpöydille. tutkijalle todennäköisesti liian suureksi. Toi- saalta myös kirjastojen resurssit ovat rajalliset, VTM Maija Merimaa työskenteli Kansalliskirjastossa mikä vaikuttaa sekä kirjastojen mahdollisuuk- projektisuunnittelijana ja hänen vastuullaan oli kyse- siin hankkia aineistoja että tuottaa tutkijoiden lyn tulosten analysointi ja raportointi.

Jos aika voikin sammuttaa rakkauden ja kaikki muut inhimilliset tunteet kuten myös itse muiston ihmisestä, niin todelliselle kirjallisuudelle se lahjoittaa kuolemattomuuden.

Konstantin Paustovski

37 Merkittäviä kansainvälisiä standardisointivastuita Suomeen

ansainvälisen standardisointijärjestön eli vielä aloitettu lukuun ottamatta edellä mainit- K ISO:n tekninen komitea TC 46 (Infor- tua WARC-formaattia. Myös nykyisten stan- mation and documentation) vastaa kirjastojen, dardien, kuten kirjastojen MARC-luettelointi- arkistojen ja museoiden toiminnan kannalta formaatin ja kaukopalvelustandardi ISO ILL:n, keskeisten standardien kehittämisestä. Suomessa uudistaminen tullee työllistämään komiteaa. TC 46:n standardit käsittelee Suomen Standar- disoimisliitto SFS ry:n alaisuudessa toimiva tie- Kansallinen Dublin Core -vastuu Kansalliskir- tohuoltokomitea, jonka puheenjohtaja on eri- jaston kirjastoverkkopalveluille tyisasiantuntija Juha Hakala Kansalliskirjastosta. Komiteassa on jäseniä mm. kaikilta kirjastosek- Kansalliskirjasto on Dublin Core -metadata- toreilta ja arkistolaitoksesta. formaatin kansallinen tukiorganisaatio. Kan- Vuoden 2012 alussa Suomi sai TC 46:n salliskirjasto osallistuu Dublin Core Metadata alakomitean SC 4:n (Technical Interopera- Initiativen (DCMI) toimintaan, ja sillä on oi- bility) sihteeristö- ja puheenjohtajavastuun. keus nimetä DCMI:n johtoryhmään (Over- SFS:lle sihteeristövastuu on kautta aikain en- sight Committee) yksi jäsen. Kansalliskirjastolla simmäinen, samoin kuin puheenjohtajatehtä- on näin aitiopaikka vaikuttaa formaatin kehi- väkin on suomalaisille muistiorganisaatioille tykseen. ensimmäinen. TC 46 / SC 4:n uusi sihteeri on Kansalliskirjasto on tukenut – henkilö- osastoinsinööri Kati Heiskanen SFS:stä ja pu- resurssien asettamissa rajoissa – Dublin Co- heenjohtaja Juha Hakala Kansalliskirjastosta. ren käyttäjiä Suomessa. Juha Hakalan otettua Alakomitea 4 vastaa mm. resurssien kuvai- vastaan SC 4:n tehtävät Dublin Core -vastuu lussa käytettävistä metadataformaateista kuten on siirretty häneltä tietojärjestelmäasiantuntija kirjastojen soveltamasta MARC-formaatista ja Ulla Ikäheimolle ja Kansalliskirjaston kirjasto- yleiskäyttöisestä Dublin Coresta. SC 4:n kon- verkkopalvelut-yksikölle. Koska Dublin Co- tolla ovat myös sovellusten välisessä kommu- re on julkisen hallinnon standardisalkun ainoa nikoinnissa käytettävät yhteyskäytännöt, kuten metadataformaatti, Kansalliskirjasto pyrkii val- tiedonhaun standardi ISO 23950. mistautumaan formaattia koskevien kyselyiden Tietotekniikan kehityksen vuoksi SC 4:n lisääntymiseen. vastuuala on voimakkaasti laajentunut viimeisten 10 vuoden aikana. Uusia standardeja on Lisätietoja antavat Kansalliskirjaston rakennettu esimerkiksi verkon arkistointiin erityisasiantuntija Juha Hakala (Web Archive Format, WARC) ja RFID-tek- juha.hakala (at) helsinki.fi nologian soveltamiseen kirjastoissa. Merkittävä +358 50 382 7678 tulevaisuuden haaste ovat digitaalisten aineisto- tietojärjestelmäasiantuntija Ulla Ikäheimo jen pitkäaikaissäilytykseen luodut innovatiivi- ulla.ikaheimo (at) helsinki.fi set ratkaisut, joiden ISO-standardisointia ei ole +358 9 191 44603

38 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Linkkejä ISO http://www.iso.org/iso/home.html ISO TC 46 http://www.iso.org/iso/iso_technical_committee?commid=48750 ISO TC 46 / SC 4 http://www.iso.org/iso/iso_technical_committee.html?commid=48798 SFS http://www.sfs.fi/ Tietohuoltokomitea http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/standardointi/tietohuoltokomitea.html Julkisen hallinnon standardisalkku http://yhteentoimivuus.fi Dublin Core Metadata Initiative http://dublincore.org/ Kansalliskirjaston Dublin Core -sivut http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/dublincore.html

Biblia sacra utriusque Testamenti

Suomen teologinen instituutti lahjoitti Kansalliskirjastolle vanhan Raamatun, nimeltään: Biblia sacra utriusque Testamenti,/ juxta veterem translationem, qua hucusque Latina utitur Ecclesia, ex antiquissimis ac recentioribus exemplaribus diligentissime collatis. Painettu Nürnbergissa 1529, kirjanpainaja Petreius. Erityisen mielenkiintoista on, että tämän Raamatun nahkasidoksen etukanteen on painettu omis- tajamerkintä: ST PI ja ABO. Etukannan sisäpuolella on omistajanmerkintä käsin kirjoitettuna ”Sum Stephani Petri Aboensis, dono datus [....]-do Petri frater suo dilecto. Anno 1569 denue compa[rata] Anno 1576[?].” Stephan Petri on tunnistettavissa Staffan Perssoniksi (tunnistus: FT Terhi Kiiskinen). Staffan Pers- son on toiminut vuosina 1578–1582 Turun tuomiokirkon, ehkä suomalaisen seurakunnan, kappalaise- na (choralis). (Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Biografiakeskus). Tämä Raamattu on siis ollut Turussa jo 1500-luvulla.

39 Anna-Maija Pietilä-Ventelä

Antonio Lafreri, Geografia tavole moderne… ja Carta marina

Carta marina. Yksityiskohta Suomesta Turku–Närpiö–Pernaja -alueesta.

40 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 utkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin väliin. Tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld kokoelmassa on mielenkiintoinen Ita itse piti tätä atlasta kokoelmansa arvokkaimpa- T liassa painettu Antonio Lafrerin koko- na teoksena ja on kirjoittanut siitä Faksimile- ama karttateos, joka on harvinaisuus. Atlas sisäl- atlaksessaan. Nordenskiöldin mukaan Lefrerin tää myös Olaus Magnuksen vuoden 1539 Carta atlasta on löytynyt vain kaksi kappaletta, jois- marinan pienennettynä ja kuparikaiverruksena. ta toinen on Roomassa Biblioteca de Collegio Romano´ssa. LAFRERI, ANTONIO 1500-luvun Euroopassa oli karttojen val- GEOGRAFIA TAVOLE MODERNE DI mistaminen kirjapainotaidon edistymisen myötä GEOGRAFIA DE LA MAGGIOR PARTE lisääntynyt. Vaikka kartat olivat yksityisten omai- DEL MONDO DI DIVERSI AVTORI RAC- suutta ne olivat usein viranomaisten käytössä. COLTE ET MESSE SECONDO L’ORDINE Karttoja julkaistiin sekä erillisinä julkaisuina että DI TOLOMEO CON IDISEGNI DI MOLTE useita arkkeja sisältävinä kokonaisuuksina, joihin CITTA ET FORTEZZE DI DIVERSE PRO- italialaiset kustantajat kopioivat irrallisia kartta- VINTIE STAMPATE IN RAME CON STV- lehtiä. Monet kartografit saavuttivat huomatta- DIO ET DILIGENZA IN ROMA. van aseman tieteessä ja taiteessa. Roomassa tuo- (1550-1572) 51,3 cm. tetut kartat keskittyivät pääasiassa Italian alueen karttoihin, mutta Venetsiassa painettiin karttoja Lafrerin Atlaksessa on kaikkiaan 74 karttaa. myös muista alueista. A. E. Nordenskiöldin luettelon huomautuksis- sa kerrotaan atlaksesta seuraavaa: Kaikki kar- Antonio Lafreri tat ovat musta-valkoisia. Atlaksen ensimmäinen kartta on ruotsalaisen katolisen piispan Olaus Antonio Lafreri (1512–1577) oli syntyjään rans- Magnuksen Carta marina. Est opus Olai Magni kalainen. Hän muutti Burgundista Roomaan Gotti Licopensis Rarum multa scitu digna notata te- 1540 ja italialaisti nimensä. Ranskassa hänet nens. - GEOGRAPHIAE STVDIOSO, TYPO- tunnettiin nimellä Antoine du Pérac Lafré- GRAPHVS. ... Romae ex Tÿpis Antonij Lafre- ry (Antoine Lafrere). Lafreri perusti 1544 Via ri Seguani Anno. M D LXXII. Kartan koko on del Perione-kadulle Roomaan painotuottei- 52,6 x 79,2 cm. Carta marina on pienennös den kustantamon, jossa hän itse työskenteli sekä puuhun kaiverretusta vuoden 1539 laitoksesta ja kaivertajana että julkaisujen kauppiaana. Vuon- on yksi huomattavimmasta 1500-luvun kartois- na 1553 hän alkoi toimia yhdessä vanhemman ta, joissa kuvataan Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska välittäjän Antoine Salamancan kanssa. Heidän ja Islanti. yhteistyönsä kukoisti kunnes Antoine Salaman- Lafrerin atlas on sidottu tumman ruskeisiin ca kuoli 1562. Vuotta myöhemmin tuli mukaan nahkakansiin. Nordenskiöld oli ostanut kartas- nuorempi Francesco Salamanca, mutta Antoi- ton Leo S. Olschkilta Veronasta 1888 ja kuitti on ne Lafreri luopui pian yhteistyöstä ja alkoi 1563 sidottu atlaksen loppuun kansilehden ja kannen lähtien julkaista ja välittää omalla kustannuk-

41 Lafrerin atlaksen nimilehti.

42 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 sellaan kuparikaiverruksia. Hän tuotti kartto- siassa. Hänestä tulikin lopulta kosmografi eli jen lisäksi kuvia rakennustaiteellisista nähtä- tähtitaivaan kartoittaja. vyyksistä, patsaista ja muistomerkeistä. Kuvat Huomattava venetsialainen karttojen ja ku- olivat suuressa suosiossa ja tätä työtä hän teki vien tuottaja oli myös Paolo Forlani, joka työs- kuolemaansa 1577 asti. Lafrerista tuli oman kenteli vuosina 1560–1571. Antonio Lafreri oli elinaikansa johtava kuparikaiverrusten välittäjä julkaissut oman luettelonsa 1572/1573. Luet Roomassa. Hänen toimintaansa jatkoi Claudio telossa on useita karttoja, jotka ovat uudesta Duchetti (Claude Duchet). maailmasta, Perusta, Kuubasta jne. Kaikkia näitä Vuosina 1540–1600 syntyi Roomaan ja karttoja myi Venetsiassa Paolo Forlani. Kartto- Venetsiaan pieniä ryhmiä kartanpiirtäjiä, kai- jen laatat oli tuonut Roomaan Claude Duchet vertajia ja kustantajia. He vastasivat tuottoisasta lähdettyään Venetsiasta 1570. Duchet oli Lafre- karttojen valmistamisesta Italiassa, mutta ei- rin sisarenpoika ja siten osaperillinen Anto- vät laatineet yhtenäisiä kartastoja, vaan tuot- nio Lafrerin omaisuuteen. – Tulivatko tuolloin tivat kysynnän mukaan eri alueista yksittäisiä Claude Duchetin mukana myös Olaus Mag- karttoja. Vähitellen karttoja alettiin sitoa yksiin nuksen Carta marinan laatat Venetsiasta Roo- kansiin ja näin tuotettiin ensimmäisiä moder- maan? Joka tapauksessa Italiassa tuotetut atlak- neja atlaksia, vaikka tekijöillä itsellään ei ollut set ovat erittäin tärkeitä kartografian historiassa päämääränä atlasten tuottaminen. 1500-luvulla, koska irrallisina karttoina ne olisi- Antonio Lafreri lisäsi nimiölehden kai- vat muutoin kadonneet. vertamilleen kartoille ja laittoi nimiölehdelle myös oman nimensä. Hänen ideansa oli saada Carta marina yhtenäinen nimi kokoelmiensa karttalehdille, jotka on ajoitettu vuosiin 1570–1572. Lafreri Olaus Magnus oli Venetsiassa vuosina 1538–39. kehitti atlastaan niin, että eri kartantekijöiden Samaan aikaan siellä toimi aktiivinen kartogra- kartat tulivat yhtenäiseen kokoon eli syntyi ns. fian ja kosmografian koulu. Venetsiassa Olaus Lafreri-atlaksia. Kaikki kartat olivat kuparikai- Magnus painatti 1539 puulle kaiverretun Skan- verruksia, joista monet Välimeren alueelta ole- dinavian kartan Carta marinan, joka oli kaiver- via karttakopioita ja niiden taidokkaita pienen- rettu yhdeksälle laatalle. Mahdollisesti Hiero- nöksiä. Pienet kustantajat seurasivat Lafrerin nimo Quirini Venetsiassa kaiversi hänelle tuon esimerkkiä ja sitoivat kartat yhteen kartastoiksi. kartan, sillä kartta on hänelle omistettu. Kartta Lafrerin koulukunnan karttatuotanto kukoisti katosi pian ilmestymisensä jälkeen, mutta karttaa 1544–1585 sekä Roomassa että Venetsiassa. on kuitenkin käytetty pohjana Baselissa 1544 Muita kustantajia Roomassa olivat Miche- julkaistussa Sebastian Münsterin Cosmografiassa le Tramezini, Bertellin perhe, Giovanni Fran- sekä Abraham Orteliuksen Pohjoismaiden kar- cesco Camocio, Bologninin Zaltieri ja muut. tassa, joka on julkaistu Antwerpenissa 1570 jul- Roomassa toimi myös englantilainen Geor- kaistussa Theatrum Orbis Terrarumissa. ge Lilly. Hän oli katolinen ja eli siksi Italiassa Antonio Lafreri sai nuo puulaatat itselleen, maanpaossa. Lillyn kuuluisin kartta on British mutta joutui pienentämään Carta marinan ja te- Isles -kartta vuodelta 1546. Se on myöhemmin kemään siitä riisutun version. Hän julkaisi 1572 sisällytetty Lafrerin Atlakseen. Tämän ajan vai- Carta marinansa kuparille kaiverrettuna. Kartta kutusvaltaisin kartografi Italian karttakaupan on painettu kahdelle arkille yhdeksän arkin si- alalla oli kuitenkin Giacomo Gastaldi Venet jasta. Kartassa on monia muutoksia, kartan ylä-

43 reunassa olevaa otsikkoa ei ole mukana ja kir- säksi iso yhtenäiselle kankaalle koottu seinä- jainten koossa ja kuvissa on eroja verrattuna al- kartta Carta marina. Kartta on koottu yhdek- kuperäiseen vuoden 1539 karttaan. sästä erikseen painetusta puupiirrosarkista ja Ei ole tiedossa kuinka monta kappaletta An- yhdistetty seinäkartaksi, jonka koko on 125 cm tonio Lafrerin kaivertamaa vuoden 1572 Carta x 170 cm. Kyseessä on kopio 1539 puulle kai- marinaa on olemassa. 1500-luvun loppuun men- verretusta Carta marinasta, jonka kopiot löy- nessä kaikki Carta marinan 1539-editiot näytti- tyvät myös erillisinä arkkeina Nordenskiöldin vät kadonneen. Vasta I886 Oscar Brenner löysi kokoelmasta. Die Bayerische Staatsbibliothekista (BSB) Münche- Kansalliskirjaston Humanistisessa kokoel nistä vuoden 1539 Carta marinan. Toinen 1539 massa on Brückmanin valopainossa Tukhol- Carta marina löytyi 1960-luvun alussa. Se on massa 1887 arkkeina julkaistu faksimile Olaus ostettu Sveitsistä Uppsalan yliopiston kirjastoon Magnus, Gothus, Carta marina et descriptio sep- Ruotsiin. Lafrerin atlas koottiin todennäköisesti tentrionalium terrarum ac mirabilium rerum in eis tilauksesta ja kartat osoittavat meille vielä tänään- contetarum. Tämä Carta marinan laitos julkais- kin painojäljen korkean laadun. A.E. Norden- tiin alkuperäisen vuoden 1539 kartan löytymi- skiöld arvosti Lafrerin atlasta niin, että hän jäljen- sen jälkeen Kuninkaallisen kirjaston johtajan si omaan Faksimile-atlas (1889) teokseensa nimi- G. E. Flemmingin toimeksiannosta. ösivun Lafrerilta. Humanistisessa kokoelmassa on edellisten lisäksi 1949 arkkeina julkaistu Carta marina Kokoelmatietoa (Lychnos-Bibliothek; 11,1) .

Tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin Kirjoittaja on A. E. Nordenskiöldin kokoelman kokoelmassa on Antonio Lafrerin atlaksen li- kirjastonhoitaja.

Lähteet: Ehrensvärd, Ulla, Pohjolan kartan historia. John Nurmisen Säätiö, Helsinki 2006.

Heawood, Edward, An Undescribed Lafreri Atlas and Contemporary Venetian Collections. The Geographical Journal Vol. 73:4 (1929). http://www.jstor.org/stable/1783787.

Heawood, Edward, Another Lafreri Atlas The Geographical Journal Vol. 80:6 (1932). http://www.jstor.org/ stable/1784155.

Olaus Magnus and His Carta Marina: A Problem in Sixteenth-Century Cartography: Review by G. R. Crone and F. George. The Geographical Journal Vol. 114:4/6 (1949). http://www.jstor.org/stable/1789585.

Miekkavaara, Leena, A. E. Nordenskiöldin Facsimile-atlas ja Periplus. Terra Cognita. Helsinki 2000.

Leena, Miekkavaara, Unknown Europe: The mapping of the Northern countries by Olaus Magnus in 1539. Belgeo 2008.

The History of Cartography. Vol. 3: 1, Cartography in the European Renaissance. Edited by David Woodward. Chicago 2007.

Nordenskiöld, Adolf Erik, Facsimile atlas till kartografiens äldsta historia : innehållande afbildningar af de viktigaste kartor, tryckta före år 1600. Stockholm 1889.

Tooley, R.V., Maps in Italian Atlases of Sixteenth Century. Imago Mundi. Vol. 3. 1939.

44 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Kuva Kari Timonen

Vuoden kauneimmaksi kirjaksi valittiin Harry Salmenniemen Runojä, jonka graafinen suunnittelija on Markus Pyörälä. Vuoden kauneimmat kirjat

irjataiteen komitea valitsi vuoden 2011 2011), jonka graafinen suunnittelija on Päivi K kauneimmaksi kirjaksi Harry Salmennie- Puustinen. men Runojä (Otava 2011). Teoksen graafinen Kirjataiteen komitea palkitsi myös kym- suunnittelija on Markus Pyörälä. ”Proosaru- menen onnistuneinta kirjankantta. Komitea on nojen sisäinen typografia jäsentää, yllättää, hou- toiminut vuodesta 1947, jolloin se sai arvioita- kuttaa ja vie nautinnollisesti harhaan”, komitea vakseen 111 kirjaa edellisvuoden tuotannosta. perusteli pääpalkintoa. Niiden kirjataiteellinen taso todettiin kuitenkin Kirjataiteen komitea sai arvioitavakseen sodan jälkeisessä tilanteessa niin heikoksi, ettei kaikkiaan 203 viime vuonna ilmestynyttä kir- kauneimpien kirjojen kokoelmaa vielä silloin jaa kustantajilta, museoilta, oppilaitoksilta, yh- valittu. Nykyään taso on noussut niin korkeaksi, teisöiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Runojä-teok- että useampi kuin valitut 25 kirjaa ansaitsisi tä- sen lisäksi 24 kauneinta kirjaa valittiin näiden män Kirjataiteen kaunis kirja -palkinnon. joukosta. Taidekirjasarjassa palkittujen joukossa Vuoden kauneimmat kirjat -tilaisuus pidet- oli Mia Haltian toimittama taidekirja Otto Mä- tiin Kansalliskirjaston kupolisalissa 8.3. ja itse kilä – Punainen levoton kipinä (Turun taidemu- teokset ovat esillä Agricola-huoneessa ja Ro- seo 2011), jonka ulkoasun suunnitteli Candy tunda-kahvilassa 2.5.2012 asti. Myös Viron kau- Graphicsin Minna Luoma. Tietokirjasarjassa neimmat kirjat esitellään näyttelyssä. palkittiin muun muassa Jaakko Hämeen-Ant- tilan Tuhannen ja yhden yön erotiikka (Otava Kirsi Aho

45 Kuva Kari Timonen

Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointilaitos sijaitsee Mikkelissä. Heidi Törrönen esittelee konservoinnin työvaiheita.

Heidi Törrönen Kysy konservaattorilta

Usein meiltä konservaattoreilta kysytään omien kirjojen ja kokoelmien hoidosta. Seuraavassa on koottu vastauksia moneen pulmaan.

46 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Miten säilytän kirjoja kotioloissa? joja säilytetään hyllyissä suoraan pystyasennossa ja hyvin tuettuina kirjantuilla. Näin kirjat eivät Kotikirjastolle on vaikea saada ihanteellisia joudu vinoon asentoon, jolloin selän ja kansien olosuhteita, koska tiloissa oleskellaan. Tär- muoto voi vääntyä. Suurikokoisia kirjoja olisi keimmät olosuhteisiin vaikuttavat tekijät ovat paras säilyttää vaaka-asennossa korkeintaan 2–3 valo, lämpötila ja suhteellinen kosteus ja nii- kirjaa päällekkäin. den pitäminen tasaisena välttäen äkillisiä läm- Arvokkaat kirjat kannattaa suojata yksilöl- pötilan ja kosteuden vaihteluita. Kuitenkin lisesti. Sopivia suojamateriaaleja ovat happova- muutamilla yksinkertaisilla toimenpiteillä on paista kartongeista tai pahveista tehdyt kotelot. mahdollista luoda hyvät olosuhteet omalle Tällaisia materiaaleja voi kysellä esimerkiksi kotikirjastolle. taidetarvikeliikkeistä. Kuumat ja kuivat olosuhteet kuivattavat Kaikki kirjat ei välttämättä ole museoai- nahkasidoksia ja haurastuttavat paperia. Kui- neistoa, vaan kirjoja on tarkoitus käyttää ja luvan huonetilan kosteutta voi nostaa tavallisella kea. Kirjan käsittely kuitenkin aiheuttaa eniten ilmankostuttimella. Lämpimät ja liian kosteat tilanteita, joissa kirja saattaa vaurioitua. Käsit- olosuhteet taas kiihdyttävät paperin heikkene- tele kirjaa puhtailla kuivilla käsillä. Suurin osa mistä, edistävät homeen kasvua ja lisäävät tu- kirjan kansien ja sivujen liasta on peräisin kä- hohyönteisten esiintymistä. Kesäisin, kun ul- sistä. Sormien rasva tulee näkyviin, kun se ha- kolämpötila on korkea, voi pitää ovet, ikkunat pettuu ja kerää itseensä likaa. Valkoisia puuvil- ja verhot/sälekaihtimet suljettuina. Tämä pitää lahansikkaita voidaan käyttää, kun käsitellään sisälämpötilan suhteellisen alhaalla. Kotikirjas- arvokkaita kirjansidoksia. Kirjan sivujen selailu tolle voisi asettaa seuraavat olosuhdevaatimuk- hansikkaat kädessä sen sijaan ei ole suositelta- set, lämpötila 20–21 °C ja kosteus 50–55 %. vaa, koska silloin voidaan aiheuttaa vaurioita Kirjoja ei saisi altistaa liialliselle määrälle paperiin. valoa. Valon lähteet, jotka sisältävät UV-säteilyä Vältä säilyttämästä kirjoja ullakolla, auto- ovat erityisen haitallisia ja aiheuttavat nopeim- tallissa tai kellarissa, joissa lämpötilan ja kosteu- min paperin kellastumista ja haurastumista sekä den vaihtelut ovat suuria, kuten myös mahdol- kirjan sidosten haalistumista. UV-säteilyä löy- lisuus vesivahinkoihin, putkivuotoihin ja tuho- tyy lampuista ja päivänvalosta, eniten sitä on hyönteisiin. auringonvalossa. Kun huoneessa ei oleskella, niin valot kannattaa pitää sammutettuina. Kotonani oli vesivahinko. Kokoelmani Kirjahyllyn sijoittamiseen kannattaa kiin- kastuivat, mitä minun pitäisi tehdä? nittää huomiota. Hyllyä ei pitäisi sijoittaa ul- koseinälle, lähelle lämmönlähteitä tai suoraan Kastuneet kirjat pitää siirtää 48 tunnin kuluessa auringonvaloon. On erittäin tärkeää, että kir- viileään ja kuivaan tilaan, jotta vältytään lisäva-

47 hingoilta ja ehkäistään homeenkasvu. Kastu- seen, mutta silloin kirjojen tulee olla hyvä- neessa aineistossa on homeenkasvulle otolliset kuntoisia ja imurin teho säädettävissä alhaisel- olosuhteet, kun lämpötila on yli 22 °C ja kos- le tasolle. teus yli 60 %. Pieniä määriä kastuneita kirjo- Aikaisemmin nahkasidoksia hoidettiin ja voidaan kuivata tuulettimien avulla. Kirjat öljyämällä, jotta parannettaisiin niiden ulko- asetetaan pystyasentoon viuhkamaisesti vuoro- näköä ja nahan tuntumaa. Valitettavasti joissa- tellen selät eri suuntiin, jotta sidokset tukevat kin tapauksissa on käynyt niin, että nahka on toisiaan ja ulommaiset kirjat tuetaan kirjantuil- muuttunut tahmeaksi sekä toimenpiteestä on la, jotta ne pysyvät pystyssä eivätkä kaada toi aiheutunut tahroja ja vaurioita paperille. Na- siaan. Huoneen lämpötilaa viilennetään niin al- han öljyäminen on kuitenkin vain kosmeetti- haiseksi kuin on käytännöllistä ja huonetta on nen toimenpide ja sillä ei ole mitään vaikutusta hyvä tuulettaa avaamalla ikkunat. Tuulettimil- nahan iän pidentymiseen ja toimenpidettä ei la saadaan ilma kiertämään, näin lisätään veden suositella. haihtumista paperista. Huonetilan ilmankos Jos kirjoissa esiintyy hometta tai muuta teutta voidaan vähentää ilmankuivaimilla. Kun epämääräistä likaa. Älä aloita puhdistamaan ho- kirjat ovat kuivuneet, asetetaan ne vaaka-asen- meisia kirjoja ennen kuin olet ollut yhteydessä toon pöydälle painon alle. konservaattoriin saadaksesi lisäohjeita, miten Jos on kyse kirjoista tai aikakauslehdistä, toimia. Sillä homeisten kirjojen puhdistuksessa joissa paperi ovat päällystettyä, kiiltäväpintaista täytyy varoa, etteivät homeitiöt pääse saastutta- paperia, sivut tarttuvat yhteen lopullisesti, ellei maan muita puhtaita tiloja. Tällaiset puhdistuk- sivuja erotella toisistaan vielä kun ne ovat mär- set pitää tehdä erikseen niille varatuissa tiloissa. kiä. Jokaisen lehden väliin laitetaan kosteutta imevää paperia. Tätä toistetaan vaihtamalla mä- Löysin ullakolta kellastuneita ja hauraita rät paperit kuiviin, kunnes sivut eivät enää tar- isoäitini kirjeitä. Miten säilytän ne tuleville tu toisiinsa. Tämän jälkeen asetetaan kirja pys- sukupolville? tyyn viuhkamaisesti ja viimeistellään kuivaus. Jos on kyse suurista määristä kastunutta Jos kirjeet ovat hyväkuntoisia ja puhtaita, niin aineistoa, niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä ne kannattaa suojata happovapaasta paperis- konservaattoriin. ta tehtyihin suojakuoriin tai koteloihin. Hy- väkuntoisista kirjeistä voi pölyt puhdistaa pois Hyllyssäni on likaisia kirjoja. pehmeällä pensselillä ennen suojausta. Jos kir- Voinko puhdistaa niitä itse? jeitä halutaan käyttää ja katsella, niistä kannattaa ottaa korvaava jäljenne, etenkin huo- Kirjoja ja kirjakokoelmia täytyy puhdistaa nokuntoisista kirjeistä. Älä koskaan itse korjaa säännöllisesti. Samalla kun poistetaan kirjoi- vaurioitunutta aineistoa. Varsinkin teipin käyttö hin kertynyttä pölyä ja likaa, voidaan tarkkail- on kiellettyä, vaikka teipissä lukisi ”arkistokel- la kirjojen kuntoa. Kirjoja voidaan puhdistaa poinen”. Vaurioituneet ja hauraat aineistot on puhtaalla liinalla tai pehmeällä harjalla. Kir- hyvä suojata hyvälaatuisiin yksilöllisiin suoja- jan syrjien puhdistus tapahtuu siten, että likaa kuoriin ja koteloihin. Suojausmateriaali vali- pyyhitään selästä etusyrjään päin, jolloin lika ei taan aineiston mukaan niin että suojaus antaa joudu selän ja nidoksen väliin. Myös pölyn- aineistolle parhaan mahdollisen suojan ja tukee imuria voidaan käyttää lian ja pölyn poistami- sitä käsittelyssä ja säilyttämisessä.

48 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Jos aineisto on niin huonokuntoista, että sitä ei voi käsitellä, ota yhteyttä aina konservaattoriin.

Muita huomioita Kirjastoaineiston

Älä käytä suosittuja Post-it muistilappuja kir- käsittelyohjeita janmerkkeinä, koska lapuista jää näkymätöntä asiakkaille liima-ainetta paperin pinnalle. Lehtileikkeiden, kuivattujen kukkien ja Kansalliskirjastossa on tehty ohjeet kirjas- muiden materiaalien säilyttäminen kirjan välis- toaineiston käsittelystä. Ohjeita jaetaan sä ei ole suositeltavaa, koska ne jättävät tahroja asiakaspalvelussa ja lukusaleissa. Ohjeet ja voivat vaurioittaa sidosta. Jos yksittäistä lehti- on käännetty kolmelle eri kielelle: ruotsik- leikettä halutaan säilyttää kirjan välissä, sen voi si, englanniksi ja venäjäksi. Verkkosivuilta laittaa happovapaaseen suojapaperiin. löytyvät kaikki kieliversiot. Suomenkielinen Jos haluat pitää järjestyksessä kotiarkistosi, ohje löytyy osoitteesta: http://www.kansal- käytä yksittäisiä suojakuoria mieluimmin kuin liskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut.html klemmareita, niittejä tai kuminauhoja, jotka vaurioittavat aineistoa.

Heidi Törrönen on Kansalliskirjaston Mikkelissä si- jaitsevan Digitointi- ja konservointikeskuksen kon- servaattori.

Uusia verkkoaineistoja keskiajan tutkijoille

Kansalliskirjasto on hankkinut keskiajan tutkijoiden käyttöön hakuteoksen Lexikon des Mittelalters – LexMA ja sitä täydentävän The International Encyclopaedia for the Middle Ages – IEMA. Lexikon des Mittelalters (LexMA) on keskiajan historiaa monitieteisesti käsittelevä ensyklopedia. Lex- MA online perustuu keskiajan tutkimuksen merkittävimpään vuosina 1977–1999 Saksassa ilmestyneeseen painettuun 9-osaiseen tietosanakirjaan Lexikon des Mittelalters. Tietokannan sisältämä artikkeliaineisto kattaa keskiajan tutkimuksen laaja-alaisesti. Maantieteellisesti se kattaa koko Euroopan, osan Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa dokumentoiden läntisen kulttuurin ja siihen rajoittuvien Bysantin, arabialaisen ja juutalai- sen kulttuurin juuria. Tietokantojen LexMA & IEMA ja International Medieval Bibliography (IMB) välinen linkitys mahdollistaa yhteishaun. LexMA & IEMA -ensyklopedia on käytettävissä Helsingin yliopiston verkossa Nelli-portaalin kautta. Etäkäyttö on mahdollista HY:n käyttäjätunnuksin. Muut kuin Helsingin yliopistolaiset voivat käyttää aineistoja Kansalliskirjaston asiakastyöasemilta kirjastosta saatavilla verkkotunnuksilla. Pääsy hakuteokseen: http://www.nelliportaali.fi/link/FIN39469»

49 Esko Rahikainen Kap Horn Merikirjallisuutta Kansalliskirjastossa

Helsingin yliopiston kirjasto on ollut tunnettu paitsi kansalliskirjastona ja Fennica-kokoelmastaan, niin myös humanistisena keskuskirjastona. Historia on ollut eräs keskeinen hankintakohde ja on sitä yhä vaikka kirjasto onkin vaihtanut nimensä Kansalliskirjastoksi. Liikennettä ja ulkomaankauppaa edustavana on merenkulku olennainen osa historiaa ja kansalliskokoelmassa on kaikki sitä koskeva kotimainen kirjallisuus.

Parkki Garthsnaid salpietarilastissa matkalla Chilen Iquiquesta Portugalin Itä-Afrikkaan (Mosambik). Takilassa myrskyllä työskentelevälle merimiehelle työturvallisuus oli tuntematon käsite. Kuvan on ottanut laivan toinen perämies Alexander Turner.

50 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 simerkkejä ensisilmäyksestä fennicahyl- ja O. W. Dannström harmittelee esipuheessaan lyjen selkäteksteihin: Lots-styrelsens be- ennen varsinaiseen asiaan pääsemistään, että ta- E rätteleser 1864–1884, Komitébetänkanden lonpojat kaskeavat metsiä ja kaatavat ja hakkaa- angående sjöfart 1874–1917 tai Opisanije majakov, vat polttopuiksi sellaistakin metsää, josta saisi bašen i znakov Baltijskago morja s zalivami 1882– hyvää vientipuutavaraa. Vientisatamien ja asu- 1914. Kotimaisen merikirjallisuuden kartun- tusten lähipiirit ovat usein paljaiksi hakattuja ta perustuu vapaakappalelakiin, mutta ulkomai- ”mils omkrets”. Dannström ehdottaakin met- sesta suuri osa on saatu lahjoituksina sillä tämän sänvartijoiden tuntuvaa lisäämistä haaskauksen alan koulutus ei kuulu yliopiston tehtäviin. estämiseksi. Itse laivakalenteri on mitä kiinnos- Suomi on aito ”Itämeren tytär” sillä Van- tavin dokumentti: ha-Suomi mukaan lukien meillä on ollut me- Kahdenkymmenen rannikkokaupungin renrannikkoa suoraan mitaten pitkälti yli 1000 379 laivaa käsittävästä kauppalaivastosta vuo- kilometriä ja ulkomaankauppamme on pääosil- den 1838 tienoilla oli lastauskapasiteetiltaan taan ollut laivaliikenteen varassa. suurin Pori, jolla oli 34 laivaa eli 6255 lästiä. Konevoimalla kulkevien laivojen meri- Yksi lästi oli tuolloin noin 2,5 tonnia. Ou- miesten työ voi olla yksitoikkoista, mutta se ei lun satamassa laivoja oli 40, mutta lästejä 4633. ole ollut samalla tavoin vankkaa fyysistä kun- Kolmantena kapasiteetiltaan oli Jacobstad (Pie- toa vaativaa ja usein hengenvaarallista kuin oli tarsaari) 22 laivallaan ja 3450 lästillään, mutta aikoinaan purjelaivamerimiehen ammatti. Tä- laivoista olikin peräti yhdeksän kolmimastoi- män satoja vuosia kestäneen meriliikenteen sia fregatteja, yksi oli parkkilaiva ja prikejä oli tuulivoimakauden voi katsoa Suomen osalta kahdeksan. Uudessakaupungissa oli kaikkiaan päättyneen lopullisesti 1940-luvun viimeisten 39 laivaa, mutta pääasiassa rannikko- ja Itäme- vehnälastien tuomiseen Australiasta Euroop- renliikenteeseen sopivia kaljaaseja. Isoja park- paan. Mutta miltä näyttävät Kansalliskirjaston kilaivoja siellä oli vain kaksi. Turun 38 laivasta merikirjallisuuden hyllyt ja mitä muutamat esi- pääosa oli kaljaaseja, kuunareita ja sluuppeja, merkkikirjat voivat meille kertoa purjelaivame- mutta Välimerelle saattoi vaikkapa suolaa hake- rimiehen ammatista ja merenkulkuhistorias- maan seilata sentään seitsemän fregattia. Vienti- tamme laajemminkin. rahtin oli yleensä puutavaraa tai tervaa. Kalenterissa olevien laivojen nimet ovat Laivakalentereita lähes kaikki ruotsia, latinaa tai antiikin myto- logioista otettuja, vain 23 oli suomenkielisiä. Aloitetaan ensin varustamotoiminnasta ja laiva- Turussa ja Uudessakaupungissa oli molemmissa kalentereista. Suomen ensimmäisen laivakalen- kuunari Alkaja, Raahessa fregatti Toivo, parkki terin Finlands skepps-calender år 1838 toimitta- Sovio, priki Toivå sekä kaljaasit Toimi ja Kuljet-

51 Parkkilaiva Penang matkalla Seychelleiltä Uuteen-Seelanttiin. Kuva: Winnifred Lloyd. Sjöhistorisk årsskrift för Åland 1991–1992. taja. Porin kauppalaivastossa oli prikit Emma ja niiden pituus saavutti sata metriä, esimerkki- Annola, Haminassa fregatti Sovinto ja kuunari nä 1904 valmistunut nelimastoparkki Moshu- Kointähti, Loviisassa fregatskeppet Toivo, Rau- lu (Kurt), joka oli aikoinaan maailman suurin malla kaljaasi Minun lapseni, Viipurissa priki purjelaiva. Ennätyksen saavutti kuitenkin rans- Kirjola ja kuunari Anna. Oulussa suomenkieli- kalainen France II, joka oli yli 140 metriä pitkä. siä laivannimiä oli eniten: fregatit Ilmare, San- Raudasta tehty runkorakenne mahdollisti kari ja Kaleva, karavelli Aura, kaljaasi Pohjantähti olennaisesti suuremman lastaustilan ja lästeistä ja Toivo -nimiset kuunari ja smack. Tuolloisen siirryttiinkin ilmaisemaan vetoisuutta rekiste- kauppalaivastomme lähes 400:sta kapteenista ritonneina. Ja jos puisen purjelaivan kilpaili- tai laivurista ei ainoankaan sukunimi ollut suo- jaksi nousivat rautaiset purjelaivat, niin koko menkielinen. purjelaivaliikenteen tyrehdyttivät aikaa myö- Puusta rakennettujen parkkien ja fregat- ten höyrylaivat. Mutta puulaivat pitivät pitkään tien pituus on ollut keskimäärin 40-60 metrin puolensa ja Samuli Paulaharjun merenkulkua luokkaa runkoon merenkäynnissä kohdistuvan kuvaavat luvut Vanha Raahe -teoksessa ovat eh- rasituksen rajatessa rakennetta. Sattumalta juuri kä kiinnostavinta mitä puulaivakulttuurista on Dannströmin ensimmäisen suomalaisen laiva- meillä kirjoitettu. kalenterin julkaisuvuonna rakennettiin tiet- Eirik Hornborgin mukaan 1870-luku tävästi ensimmäinen raudasta tehty purjelaiva, merkitsi maailman purjelaivastoille huippu- vaikka kestikin kymmeniä vuosia ennen kuin kautta. Suomen kauppalaivasto oli tiettävästi

52 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 tuolloin vetoisuudeltaan yhdentenätoista maa- pungeilla on ansiokas laivanrakennus- ja va- ilmassa. Suuri osa laivoista oli kansainvälisessä rustamohistoriansa, mutta valtameriliikenteessä rahtiliikenteessä – talvisinhan kotimaan satamat Eriksonin vuosina 1913–1935 edulliseen – Yr- olivat jäässä – ja osa hoiti sulanveden aikana ko- jö Kaukiaisen mukaan usein laivan romutuksen timaan tuonti- ja vientirahtausta. hinnalla – ostamien ja varustamien teräspark- Toisaalta taas Suezin kanavan avaaminen kien kuljettamat sahatavara-, lannoite-, hiili- 1869 toi höyrylaivoille – vaikka olivatkin riip- ja viljamäärät ovat ällistyttävä osoitus purjelai- puvaisia hiilestyssatamista – kilpailuedun Aasiaan vojen kilpailukyvystä konevoimalla kulkevien suuntautuneen rahtiliikenteen osalta. Nopeat laivojen kanssa silloin kun rahdilla ei ole kii- klipperit ja vastaavat purjelaivat eivät voineet re, josta vehnärahtaukset ovat hyvä esimerk- kanavaa käyttää ja joutuivat tekemään höyry- ki. Australian Port Lincolnista, Port Victoriasta, laivoihin verrattuna yli kaksinkertaisen matkan Wallaroosta ja muista satamista alkoi vehnälai- Etelä-Afrikan ja Hyväntoivonniemen kiertäen. vojen kilpapurjehdus Kap Hornin kautta Irlan- nin Queenstowniin tai Englannin Falmouthiin Falmouth for Orders ”for orders”, josta purjehdittiin edelleen lastin purkaussatamaan. Kun laivapäällystökoulutuk- Maailmanmaineen purjelaivamerenkulun histo- seen kuului harjoittelu purjelaivoilla niin näistä riassa suomalaiset ovat saaneet ahvenanmaalaisen kokelaista Erikson sai edullisilla palkkakustan- laivanvarustajan Gustaf Eriksonin ansiosta. Ah- nuksilla kelpo miehistöä tavallisten merimies- venanmaalla ja Manner-Suomen rannikkokau- ten lisäksi.

Nelimastoparkki Archibald Russell Englannin kanaalissa.

53 Kansalliskokoelma Fennicassa on lukuisia Desmond (Windjammer. Book of the Horn. Ply- kiinnostavia teoksia, jotka kuvaavat Eriksonin mouth 1932) purjehti nelimastoparkki Albatros- varustamon laivojen purjehduksia Euroopas- silla 143 päivässä Vancouverista Durbaniin Etelä- ta Hyväntoivonniemen kiertäen Australiaan Afrikkaan. Laivalla oli suomalainen merimies, ja takaisin Eurooppaan. Tällaisten muistelma- jota kirjoittaja kutsuu “Pidetyksi”: teosten kirjoittaja oli useimmiten purjelaivalla ”I have just learned from Pidetty that Gott du geesa harjoittelijana (apprentice) tavoitteenaan me- means ”Look at the cat!” and that “Thank you!” rikapteenin tutkinto ja oman laivan – useim- is Keeters! “No” is Ayah and “Yes” is Nean in a miten höyrylaivan – päällikkyys, ja usein kirja language in which everything is like the people who kirjoitettiinkin ainoaksi jääneen purjehduksen speak it – upside down. I give of course only the pho- kokemuksista. netic spelling as I hear it, and, I am sure, all wrong” Kirjoittajat olivat lähes poikkeuksetta op- pineita miehiä ja hyviä kynänkäyttäjiä esiku- Richard Brimsley Sheridan ihaili hänkin nuo- vanaan kaiketi monella legendaarisen Richard rena uljaita purjelaivoja ja halusi kokea valtame- Danan kirjoittama Two Years Before the Mast; ta- rimatkan Lontoosta Port Victoriaan Australiaan. vallinen ”pikipöksyhän” ei tuolloin kirjoja kir- Nelimastoparkki Lawhillin kapteeni torjui ensin joitellut eikä useimmiten ollut kirjoitustaitoi- hänen pyyntönsä päästä miehistöön, kun Sheri- nenkaan, hyvä jos osasi lukea. dan ei ollut suomalainen ja ulkomaalaisen taas Onpa Helsingin yliopiston kreikkalaisen täytyi olla ”apprentice” eli harjoittelija. Lopuk- filologian emeritusprofessori Holger Thesleff si lupa varustamolta kuitenkin saatiin ja Sheri- tehnyt tällaisen matkan purjehtiessaan nuorena dan kirjoitti kokemuksistaan teoksen Heavenly nelimastoparkki Passatin miehistössä maailman Hell. The Experience of an apprentice in a four-mast ympäri vuonna 1949. Thesleff julkaisi koke- barque (London 1933) ja omisti sen “to all those muksistaan seuraavana vuonna Djupsjöseglare who take their hearts seriously” -teoksensa, joka käännettiin myös englanniksi. Muita Fennica-kokoelman purjelaivamat- Thesleffin mukaan tällainen ”reissu” Australias- kojen kuvaajia suomalaisten Hornborgin, Hä- sa oleskelu mukaan lukien kesti 8–10 kuukaut- meen-Anttilan, Heikkisen, Lehmuskallion jne. ta. Matka painolastissa Englannista Australiaan ohella ovat W. L. A. Derby The Tall Ships Pass. kesti 80–110 vuorokautta ja vehnälastissa sieltä The Story of the Last Years of Deepwater Square- takaisin Kap Hornin kiertäen joskus jopa neljä rigged Sail (London 1937) ja A. J. Williers Voyage kuukautta ja ylikin. of “Parma”. The Great Grain Race of 1932 (Lon- don 1933). Parma toi Australiasta Eurooppaan Who take their hearts seriously 5200 tonnia vehnää. Parmann kapteenina oli legendaarinen Ru- Fennicassa on myös lukuisia englanninkielisiä ben de Cloux, joka oli ostanut laivasta myös matkakuvauksia, joissa kerrotaan kokemuksis- osuuden (shareholder). Villiers kuvaa innostu- ta ja elämästä suomalaisella purjelaivalla. Kan- neena tätä vuoden 1932 vehnälaivakilpailua. salliskokoelmaan kirjat ovatkin päätyneet juuri Kukaan laivojen päälliköistä, ei de Clouxkaan, sen vuoksi että laivat oli rekisteröity Ahvenan- tunnustanut kilpailevansa, mutta silti kaikki tie- maalle tai muualle Suomeen. Näissä kirjoissa sivät että ensimmäisinä perille saapuvat laivat on usein hauskojakin kuvauksia kuten seuraa- saivat mainetta ja niiden päälliköt ja varusta- van katkelman suomenkielen oppitunti! Shaw mot yhtälailla. Parma nosti Australian eteläran-

54 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 W. M. Wilson: Purjeen reivausta lumituiskussa. Teoksesta ”Greyhounds of the Sea”.

nikolla ankkurin 17. maaliskuuta määräsata- Monilla oli kädet kuin raadeltuja manaan Falmouth ja oli perillä ensimmäisenä 103 päivän purjehduksen jälkeen. Pamir saapui Kaikissa edellä mainituissa purjelaivalla maa- Queenstowniin samoihin aikoihin. ilman ympäri kertomuksissa on kohokohtana Kaikkiaan vehnälaivoja oli tässä epäviralli- vuosisatojen ajan pelottavan maineen saaneen sessa purjehduskilpailussa peräti 21, jotka lähes Kap Hornin -saaren, Etelä-Amerikan eteläisim- kaikki suomalaisia ja yksistään Eriksonin laivas- män kärjen kiertäminen. Miten kovaa se usein toon kuului 14 laivaa. Nelimastoparkkeja olivat oli ja millaista merimiehen työ viheliäisimmil- Ponape, Pommern, Pamir, Parma, Archibald Rus- lään oli, siitä antaa hyvän kuvauksen parkkilai- sell, Olivebank, Melbourne, Viking, Herzogin Ceci- va Fennian merimies: lie, Lawhill ja Hougomont. Abraham Rydberg ja C. ”Kun aallot nyt nousivat suoraan keulan B. Pedersen olivat ruotsalaisia ja Magdalene Vinnen edestä, kohahtelivat vesivuoret alituiseen keu- saksalainen. Parkkeja olivat Penang, Killoran, lakannen yli, ja koko keulanpuoli pysyi veden Winterhude ja Fawell. Crace Harwarin kohdalla vallassa: tähystys oli siirrettävä ruffin katolle. on merkintä ”Ship” eli ilmeisesti tarkoitetaan Ei voinut yrittääkään ponnistella eteenpäin; täystakiloitua laivaa (fregatti). Lisäksi osallistui kiersimme vain myötätuuleen styyrpuurin vehnäpurjehdukseen vielä nelimastobarkentiini halsseilla. Viimeinen vihuri vihmoi rakeita ja (kuunarilaiva) Mozart. räntää.

55 Frank Vining Smith: Amerikkalainen klipperi ”Flying Fish” Carl C. Cutlerin teoksessa ”Greyhounds of the Sea”.

Yhtämittaiset purjeiden lisäämiset ja vä- ”In Herzogin Cecilie there was a con- hentämiset sekä suunnanmuutokset tulivat nyt cert in the starboard focs’l (forecastle) on the jokapäiväiseksi työksi. Köydet turposivat en- night that we came around Cape Horn. All of sin alituisesta märkyydestä, jotta ne eivät olleet the boys were there, and the ship’s orchestra tyhjilläänkään solua vipukiekkain läpi, ja peit- played beautiful sad Finnish music, and Swed- tyivät lopulta jääkuoreen, purjeiden kangis ish music, and German. Schmidt of Weimar tuessa lautamaisiksi. Kintaat käsissä ei työ su- was the leader with the violin of which he junut; paljain kourin oli otettava kiinni jäisestä was a master, and his players were Fyhrqvist taklaasista, ja monella oli kädet kuin raadeltu- with another violin, Nyman with a mando- ja. Sellaisissa oloissa ei kukaan pitänyt vähä- lin, and Ringe with his drums. Ringe had arvoisena rommipikarillista, joka lämmittävä- been hurt at the wheel a night or two before. nä tarjottiin säännöllisesti jokaisen kiinniteon It was very hard to hold Herzogin Cecilie to jälkeen.” (Suomen merenkulun aikakauslehti – her course in strong winds – too hard.” (A. J. Nautisk tidsskrift för Finland 6/1918) Villiers: Falmouth for Orders. The Story of a Sail- Kap Hornin ja Tulimaan vesillä ei toki ai- ing Race around Cape Horn. New York 1929). na myrskynnyt ja joskus oli merimiehen elä- Ruorissa piti myrskysäässä olla kaksi mies- mä sielläkin mukavaa eikä vain pasaatituulissa tä, mutta aina ei auttanut sekään. Hiililastissa tai tropiikissa (tosin siellä olivat uhkana pyör- Newcastlesta Callaoon Peruun matkalla ollut remyrskyt ja aikoinaan myös merirosvot): Eriksonin parkki Killoran joutui 26.4.1926

56 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 ankaraan luoteismyrskyyn. Perästä vyörynyt oli 1834 matkalla Bostonista Kaliforniaan hyökyaalto vei mennessään molemmat ruo- säkeittäin sipulia, James Cookin aseena keri- rimiehet, vei ruorin, kompassin ja hajotti lä- pukkia vastaan oli hapankaali!. hes kaiken peräkannella. Kap Hornin purjehdusten varsinainen Kap Hornin vesillä saattoi olla joskus ”kultakausi” alkoi Kalifornian kultalöytöjen myös aivan tyyntä ja silloin oli laivan uhkana myötä 1849 jälkeen ja kesti vähitellen him- merivirta. Miten lähellä kuunarilaiva Mozart meten 70–80 vuotta, viimeiset purjehdukset oli maaliskuun iltana 1923 murskautumis- mukaan lukien 100 vuotta. Tähän vaikutti ta erään saaren kallioseinämään, siitä kertoo konevoimalla kulkevien alusten voittokulun merimies ja luotsivanhin Ruben F. Luoto- ohella myös Panaman kanavan avaaminen lahti 1982 julkaistussa kirjassaan Kuunarilaiva vuonna 1914. Nyttemmin on kanava leven- Mozartin matkassa maailman ympäri. nys- ja syvennyshankkeista huolimatta liian Eivätkä ”Kap Hornan” merimiehille ai- ahdas jättisuurille öljytankkereille ja Kap heuttamat kiusat merivirtoihin ja myrskyihin Hornia on alettu taas kiertää. loppuneet, vaan sumulla ja yöllä oli vaara- na törmäys jäävuoreen, jota oli mahdotonta Navigoinnin taito ajoissa havaita. Basil Lubbock kirjoittaa: ”Ice, without a doubt, has accounted for many Kansalliskirjaston ulkomaisessa Humanisti- a missing ship. Whilst threading her way sessa kokoelmassa on sielläkin kiinnostava through the 1903–4 ice field, the French kokoelma merikirjallisuutta, josta pääosa on barque Emilie Galline, outward bound to saatu lahjoituksina. Voi jopa ihmetellä mistä Portland, Oregon, came upon a berg upon ovat peräisin sellaiset oppi- tai käsikirjat kuin which a large barque was wedged. The der- Matthew Norwood: Norwood’s System of Navi- elict was dismasted and no signs of life could gation. Teaching the Whole Art (London 1692), be detected; but the Frenchman was in too Carl Friedrich Hauswolff: Theorien af Navigation dangerous a situation to stop her way and eller Styrmanskonsten. (Stockholm 1756) tai this strange sight was soon lost in the mist.” M. Bouquer: Nouveau traité de navigation, con- (Lubbock: The Last of the Windjammers). tenant la théorie et la pratique de pilotage (Paris Leithistä Montevideoon matkalla olleel- 1760). Onko sama lahjoittaja antanut kirjas- la Julia-nimisellä suomalaisella purjelaivalla tolle myös 1300-sivuisen Indian Ocean Pilot syttyi elokuussa 1897 kivihiililasti tuleen ja -teoksen tai yhtä muhkean South Atlantic Di- sammutusyrityksistä huolimatta laiva paloi. rectory. Miehistö pelastautui veneillä Brasilian ranni- Tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin kolle. (Minnen från hav och hamn. Åbo 1918). kirjastossa on runsaasti 1500–1700-lukujen Jos miehistö laivan tuhoutuessa onnistui- merikirjallisuutta, mutta tätä kokoelmaa en kin pääsemään pelastusveneeseen tai onnek- lähemmin tunne. Kirjastossa on myös lukui- kaimmat jopa maihin, oli edessä usein nään- sia 1800-luvulla Tyynellemerelle ja Uuteen- tyminen janoon ja nälkään tai kylmyyteen Hollantiin (Australiaan) suuntautuneiden leveysasteesta riippuen. Aikaisempina vuo- tutkimusmatkojen kuvauksia, jotka sisältävät sisatoina oli c-vitamiinin puutteesta johtu- hienoja gravyyreja ja värilitografioita kas- va keripukki laivoilla pelottava tauti. Niinpä veista, eläimistä, paikallisesta väestöstä ja itse esimerkiksi Richard Danan priki Pilgrimilla tutkimusaluksesta. Eräs menestyksellisimmis-

57 Parkki ”Hercules” Kap Hornilla vuonna 1846 päällikkönään Petter Gustaf Idman. Håkan Sjöströmin mielikuvamaalaus. tä oli L’Astrolabe korvetillaan ranskalainen Ju- kin, niin sodan aikana niitä upotetaan, polte- les Dumont d’Urville. taan ja räjäytetään ällistyttäviä määriä. Kan- Toki on kokoelmassa kymmenittäin sa- salliskirjaston Humanistisessa kokoelmassa on mankaltaista purjelaivamerenkulun historiaa kapteeni D. Ebesenin ja johtaja Gunnar Aksel- kuin on Fennica-kokoelmassakin – on Ba- sonin yhdessä merivakuutusyhtiöiden kanssa sil Lubbockin The last of the Windjammers, The julkaisema Kart over krigsforliste skibe, jossa ti- Log of the Cutty Sark ja The Arctic Whalers, on lastoidaan maailmansodan vuosina 1914–1917 E. Keble Chattertonin The Old East Indiamen sodassa menetetyt norjalaiset, ruotsalaiset ja ja Seamen all ja Carl C. Cutlerin Greyhounds of tanskalaiset laivat. the Sea. The Story of the American Clipper Ship – Norjalaisia höyrylaivoja hävitettiin tai tu- kaikki 1920-30-luvun kirjoja ja lahjoituksina houtuivat miinaräjähdyksissä peräti 544 ja pur- saatuja, mutta oston kautta on varmaan hankit- jelaivoja 160. Jälkimmäisten lasteina mm. veh- tu kuusi tukevaa osaa käsittävä Den norske sjø- nää, puutavaraa, salpietaria, öljyä, hiiltä tai vain farts historie. painolasti. Pienimmät purjealukset olivat 82 rekisteritonnin vetoisia, suurimman vetoisuus Sota ei sääli laivojakaan oli 2557 rekisteritonnia. Tämä öljylastissa ollut nelimastoparkki Storegut oli matkalla Philadel- Jos on laivan ja rikaamista ajatellen erityisesti phiasta Le Havreen, kun saksalainen sukellus- purjelaivan rakentaminen suuritöistä ja kallista- vene U-82 upotti sen tykkitulella 13.6.1917

58 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Englannin Lands Endistä 230 km lounaaseen. Laiva oli vakuutettu 750 000 kruunusta. Ve- toisuudeltaan ”vain” 923 rekisteritonnin Klara oli vakuutettu yli miljoonasta kruunusta, mutta upotettiin matkalla Buenos Airesista Ruot- siin. Ruotsalaisista Suomeen matkalla olleista purjealuksista voi mainita 311 rekisteritonnin Veran, joka kuljetti kappaletavaraa ja poltettiin 2.8.1916. Sillilastissa ollut Edvard torpedoi- tiin 5.6. ja koksilastissa ollut August poltettiin 21.10.1916. Toisessa maailmansodassa purjelaivojen tuhoaminen jatkui, esimerkkeinä Eriksonin parkki Killoran, jonka apuristeilijä Widderin päällikkö Helmut von Rückteschell määräsi elokuussa 1940 räjäytettäväksi Azorien kaak- koispuolella, tai parkki Penang, jonka yliluut- nantti Hans-Peter Hinschin komennossa ollut saksalainen sukellusvene U-140 torpedoi joulukuussa eikä kukaan laivasta pelastunut. Ne- limastoparkki Olivebank ajoi syyskuussa 1939 Pohjanmerellä miinaan ja räjähti. Laiva upposi Purjehduskilpailu Englannissa. ja vei mukanaan 14 miestä, mutta laivan mas- tojen yläosat jäivät pinnan päälle. Tanskalainen arvoisia. Caldwell joutui purjeveneellään mm. kalastuskutteri pelasti ylimmille raaoille kiiven- pyörremyrskyn silmään! Kansalliskirjastossa on neet seitsemän miestä 42 tunnin kuluttua. kaikki mitä tältä alalta on suomeksi ja Suomes- sa julkaistu. Kirjoittaja järjesti kollegansa Olli Yachting Oinaan kanssa 1993 näyttelyn Tuulen teillä – Frisk bris, joka esitteli huvipurjehduksen histo- Torpedojen ja miinojen ym. aiheuttamien jär- riaa Suomessa. jettömien ja usein raukkamaisten murhaamis- Ulkomaisessa kokoelmassa on – arvattavas- ten ja hävitysten vastapainoksi Kansalliskirjas- ti taas lahjoituksina saatuina – mm. Uffa Foxin ton merikirjallisuudesta löytyy toki reipasta ja Sailing, Seamanship and Yacht Construction (New innostavaakin luettavaa eli purjehdusurheilua York 1935), Arthur H. Clark: The History of edustavat teokset. Fennicassa on luonnollises- Yachting 1600–1815 (1904), Alfred F. Loomis: ti Henrik Ramsayn, Gösta Kyntzellin, Björn Ocean Racing. The Great Blue-Water Yacht Races Landströmin, Adlard Colesin tai uudemmis- 1866–1935 tai Edwin J. Schoettlen toimittama ta purjehtijoista vaikkapa Pertti Dunckerin Sailing Craft. Mostly descriptive of Smaller Pleasure teokset. Suomennoksista ovat ainakin Joshua Sailing Boats of the Day (1926). Slocumin maailmanympäripurjehdus sluup- Eräs teos ansaitsee kuitenkin lähemmän pi Sprayllä tai John Caldwellin uskomaton sel- tarkastelun: Yachting by Sir Edward Sullivan (et viytymistarina Yksin yli valtameren lukemisen al.) in two wolumes. London 1894. Julkaisija The

59 Badminton Library of Sports and Pastimes il- tamatta purjelaivat ovat museolaivoina kuten moittaa kirjan alussa, että kyseistä laitosta on nelimastoparkki Pommern Maarianhaminassa painettu ainoastaan 250 kappaletta, joista Kan- tai fregatti Suomen Joutsen ja parkkilaiva Sigyn salliskirjaston kappale on numero 159. Kirja on Turussa. Viking on museolaivana Göteborgissa, luetteloitu kokoelmaan vuonna 1948. Ensim- Passat Travemündessa ja Moshulu ravintolana mäisen osan sisällysluettelo kertoo olennaisen: Philadelphiassa. Ocean Racing, The Evolution of the Modern Racing Yachts, Sliding Keels and Centerboards, The Racing Rules and the Rules of Rating, Baltic Cruising, joka tosin käsitteli vain Itämeren eteläosaa eikä Purjelaivan Suomesta puhuta mitään. Toinen osa käsittelee Englannin, Skotlannin ja Irlannin jahtiklubeja merimies (pursiseuroja) ja edelleen: Yachting in America, Mikäpä muu ammatti vaatisi harjoittajaltaan New Zealand, Some famous Races ja America Cup niin monipuolista taitoa, niin suurta kätevyyt- Races 1893. Luku Foreign an Colonial Yachting tä, niin kekseliästä neuvokkuutta, niin kylmä- ei sekään puhu suomalaisista pursiseuroista ja veristä pelottomuutta, niin karaistua voimaa purjehduksesta, mutta esittelee sentään toimin- kuin purjelaivan merimiehen ammatti? taa Ruotsissa: ”The Swedish Club, established Purjelaiva on hienorakenteinen koje, höy- 1832, is very strong, having five Yachting Sta- ryalus tavallinen työkalu. Purjehdus on urhei- tions – Stockholm, Goteborg, Norrköping, lua, hiilien lapioiminen tulipesään hanttimie- hen työtä. Purjelaiva käyttää laskelmoiden ja Malmö and Ornskoldirk – the members ow- taidolla hyväkseen vaihtelevaa tuulta, höyry- ning vessels good tonnage, schooners, screw alus jyskyttää yksitoikkoisesti eteenpäin. steamers, cutters and yawls, numbering over

170”. Eirik Hornborg: Purjehdusmerenkulun histo- Puisia purjeveneitä näkee saaristoväylillä ria kesäisin enää harvoin, koululaivoja lukuun ot-

Kansalliskirjasto-lehti luettavissa ilmaiseksi Lehtiluukussa.

60 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Kap Horn

ap Hornin nimi on merenkulun historiassa saa- laisen botanistin Daniel Solanderin assistenttina ja Knut yhtäältä pelottavan ja toisaalta romanttisen piirtäjänä. Spöring oli myös ensimmäinen suoma- maineen. Amerikan mantereen vuoristo pirstoutuu lainen, joka sai tavata Tulimaan alkuasukkaita ja etelään mennessä laajaksi saaristoksi ja vajoaa vii- tehdä havaintoja seudun topografiasta ja kasvistos- mein valtamereen. Viimeisenä etuvartiona ennen ta. Kansalliskirjastossa on harvinainen yagan-kielen kylmää ja myrskyistä merta on Kap Hornin kuului- sanakirja. Spöring oli myös kelloseppä ja korjasi lai- sa jyrkkärinteinen kalliosaari, joka satojen vuosien van sekstantin, mutta kuoli matkalla ja Cook nimesi ajan on ollut purjelaivojen kapteeneille ja miehis- Uuden-Seelannin rannikolla olevan saaren Spöring töille todellinen kiusan ja kärsimyksen paikka. Näil- Islandiksi, mutta nykyisin on kartoissa maorinkieli- lä myrskyisillä ja kylmien merivirtojen vallitsemil- nen nimi Pourewa. la vesillä on kaikki navigaatiotaito, purjehdustaito, Merikapteeni Petter Gustaf Idmanin päällik- tarmo ja sitkeys ollut tarpeen. Ja silti havereita ja kyydessä lähti pietarsaarelainen parkki Hercules haaksirikkoja sattui usein. syksyllä 1845 Mustallemerelle ja sieltä Lontooseen, Hollantilainen kauppias Isaac Jacob Le Mai- missä lastasi kappaletavaraa – mm. seitsemän ton- re oli lukenut Etelämeren kultarikkauksista ja sai nia ruutia! – ja saapui Rio de Janeiroon 6. tammi- suostuteltua kotikaupunkinsa Hoornin varusta- kuuta 1846. Painolastissa purjehdittiin Paranguaan maan 1615 syksyllä kaksi laivaa matkalle. Retken ja sieltä Kap Hornin kiertäen Chilen Valparaisoon, navigaattoriksi hän sai Magalhãesin salmen kaut- jonne laiva saapui 14. heinäkuuta. Hercules purjehti ta kolmesti Etelämerellä käyneen Willem Schouten edelleen Perun Calloon, sieltä Tahitille, painolastis- -nimisen päällikön. sa Bataviaan Jaavalle, josta toi arrakkia, tupakkaa ja Laivoista pienempi Hoorn menettiin tulipalos- riisiä Rotterdamiin. Hercules oli ensimmäinen suo- sa Patagonian rannikolla, mutta suurempi Eendract malainen laiva, joka purjehti Kap Hornille ja samalla purjehti tammikuun 1616 lopulla sittemmin ”Le maailman ympäri. Kapteeni Idmanin merimiestai- Mairen salmeksi” nimetyn väylän kautta ja saapui doista on osoituksena, että hän jo 1831 oli ruotsalai- Kap Hornin edustalle 29. tammikuuta. Le Maire sen Ophir-laivan päällikkönä purjehtinut Rion de Ja- osoitti kuten jo Sir Francis Drake aikaisemmin Fer- neiron ja Kap Hornin kautta Valparaisoon. não de Magalhãesin oletuksen manteren jatkumi- sesta kohti etelää vääräksi. Maailman merenkululle Esko Rahikainen tämä uusi reitti Atlantilta Tyynelle merelle oli mer- kittävä löytö. Kansalliskirjastossa oli kesällä 2006 näyttely Kap Turkulainen Herman D. Spöring näki ensim- Horn. Suomalaisia kertomuksia, jonka toteuttivat Es- mäisenä suomalaisena Kap Hornin 26. tammikuu- ko Rahikainen, Ricardo Parada ja Olli Oinas. Asian- ta 1769. Hän oli englantilaisen merenkulkijan ja tuntija-apua antoivat Kap Hornin purjelaivalla kier- tutkimusmatkailijan James Cookin Endeavour-lai- täneet merikapteenit Bror Frostell, Berndt Hillbert ja valla luonnontieteilijä Joseph Banksin ja ruotsa- Yngve Sundqvist.

61 Näyttelyjä ja tapahtumia Kupolisalissa Näyttelyiden opasvaraukset: puh. (09) 191 22671, [email protected] 7.6.–20.10. Kirjava keskiaika. 1000 vuotta kirjakulttuuria Näyttely huipentaa vuonna 2006 alkaneen Kir- Kahvilassa & Agricola-huoneessa jallinen kulttuuri keskiajan Suomessa -tutkimus- hankkeen, johon liittyi Kansalliskirjaston kan- 9.3.–26.5. sainvälisesti merkittävän pergamenttilehtien Suomen ja Viron Kauneimmat kirjat 2011 kokoelman digitoiminen, joka tietokanta jul- Yhteistyössä: Kansalliskirjasto, Suomen kirja- kistettiin 28.3.2012. Näyttely esittelee keskiajan taiteen komitea ja Viron kansalliskirjasto. upeaa kirjakulttuuria ja tuo Suomen vanhimmat kirjalliset kansallisaarteet ensi kertaa laajalti 6.6.–8.9. yleisön nähtäviksi. Siihen liittyy myös näyttelyn Eteläpohjalaisia kaunokirjallisia hahmoja teemoja valottava verkkoteos. Näyttelyssä esittäytyvät erilaiset eteläpohjalaiset Näyttelyn asiantuntijatyöryhmä: kirjalliset hahmot ja samalla etsitään vastausta dosentti Tuomas Heikkilä, tutkija Jesse Keski- kysymykseen, löytyykö kansien välistä stereo- aho, tutkija Jaakko Tahkokallio. typioita. Näyttelyn suunnittelu: kirjastotoimenjohtaja Mervi Heikkilä ja osas- Eteläsalissa tonjohtaja Hannele Puhtimäki. Yhteistyössä: Kansalliskirjasto, Seinäjoen kau- 7.6.–20.10. punginkirjasto-maakuntakirjasto, Etelä-Poh- Luther, reformaatio ja kirja janmaan liitto. Näyttely liittyy Luther-tutkimuksen 12. maail- Näyttely liittyy Eelä-Pohjanmaa saapuu Senaa- mankongressiin Helsingin yliopistossa 5.–10.8. tintorille -tapahtumaan 7.6.–9.6. Martti Lutherin aloittama uudistusliike perus- tui alusta alkaen painetun sanan käyttöön. Kir- jan merkitys oli keskeinen luterilaiselle kirkolle. Rotundassa Raamattu piti saada kansan kielelle ja kansan ymmärrettäväksi. Lukutaidosta ja kansanope- 4.2.–9.5. tuksesta tulikin luterilaisen kirkon päätehtävä. Arktinen puritaani – Kurkistuksia Yrjö Kilpisen Näyttelyn asiantuntijatyöryhmä: liedien maailmaan professori Simo Heininen, professori Tuija Lai- Yrjö Kilpinen 120 vuotta (4.2.1892–2.3.1959) ne, professori Risto Saarinen. Säveltäjän elämänkaarta ja tuotantoa esitellään Näyttelyn yhteydessä ilmestyy julkaisu, joka käsikirjoituksin, painetuin nuotein, valokuvin, sisältää artikkeleita ja näyttelyluettelon. Toim. lehtileikkein, äänittein ym. dokumentein. Tuija Laine. Esillä myös ensimmäinen valikoima nuotteja Suomen Kulttuurirahaston tukemasta hank- Kirjava keskiaika ja Luther, reformaatio ja kirja keesta, jonka tarkoituksena on painattaa Kilpi- -näyttelyihin liittyvät tapahtumat järjestetään sen julkaisemattomat liedit, noin 350 sävellys- syys-lokakuussa. käsikirjoitusta Kansalliskirjaston kokoelmasta. Toimittaja: Erkki Pullinen, kustantaja: Sulasol.

62 KansalliskirjastonKansalliskirjaston tiedotuslehtitiedotuslehti 1 1 2012 Näyttelyjä ja tapahtumia Näyttelyn suunnittelu: kapellimestari Erkki Puupäähattu Pullinen Yhteistyössä: Kansalliskirjasto, Yrjö Kilpinen -seura, Sibeliusmuseum, Sibelius-Akatemia

16.5.–29.9. kuva Kari Timonen Sukupolvipalapeli Kotimaista kaunokirjallisuutta, ruokakulttuuria, maanviljelyä, käsityötaitoa… Näyttelyn suunnittelu: toimittaja Tiina Harpf. Näyttely järjestetään EU:n aktiivisen ikäänty- misen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuoden 2012 merkeissä.

Näyttelyyn liittyvät tapahtumat: la 18.8. klo 11–15 Kesäillään! Kansalliskirjaston sisäpihalla, Yliopistonkatu 1, Dodon kaupunkiviljelijät Kansalliskirjaston si- säpihalla! Tule mukaan vihertämään ja innostu- maan hyötykasvien kasvatuksesta. Luvassa neu- voja, inspiraatiota ja kenties maistiaisiakin. Li- säksi kehruunäytöksiä, kasvivärjäystä, ruokapii- riläisiä, tuunausta, käsitöitä. Aiheisiin liittyvien kirjojen kierrätystä: tuo ja vie kirja!

Suomen Sarjakuvaseura myönsi vuoden 2012 Puupää- KONSERTTI hattu-tunnustuksen porvoolaiselle sarjakuvataiteilija, su 22.4. klo 16 graafikko, kuvittaja ja kaupunginvaltuutettu Kaisa Jousiorkesteri Juvenalia Lekalle. solistineineen, joht. Päivi Rechardt ja Lauri Lekan sarjakuvien teemoja ovat vammaisuus ja Suonio sekä kamarimusiikkiyhtyeitä. henkinen etsiminen – ja poliittisen uran myötä myös politiikka. Teoksessaan I Am Not These Feet Leka Yhteistyössä: Musiikkiopisto Juvenalia. kuvaa jalkojensa amputaatiota. Vaikean synnynnäisen epämuodostuman vuoksi liikkuminen oli hankalaa ja kivuliasta, eikä kipulääkekierre tuntunut järkevältä. Leka teki päätöksen vapaaehtoisesta amputaatiosta. TAITEIDEN YÖ KANSALLISKIRJASTOSSA torstaina 23.8. klo 19–22 Kulttuurisihteeri Sisko Vuorikari, puh. (09) 191 22671, [email protected] Lisätietoja näyttelyistä ja tapahtumista: Kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta, Kulttuurikalenteri kevät–kesä 2012: puh. (09) 191 22738, www.kansalliskirjasto.fi/verkkokirjat/kulttuuri [email protected] kalenteri/

63 63 kuva Kari Timonen

Kansalliskirjaston asiantuntijoita palveluiden tuottamiskoulutuksessa helmikuussa 2012. Kouluttajana oli palve- lututkimuksen professori Marja Toivonen VTT:ltä.

Muistosanoja

Yksi Kansalliskirjaston pitkäaikaisimmista asiakkais ta, yhteiskuntatieteiden tohtori Heikki Nuutinen on kuollut. Nuutinen ehti olla asiakkaana yli 60 vuotta ja hänet nähtiin vuosi vuoden jälkeen erikoisaineisto- kuva Kari Timonen jen salissa lehtihistoriatutkimustensa parissa. Monen monituiset kerrat Heikki istui henkilökunnan seurassa kahvilassa ja usein hän kahvit keskustelukumppaneil- leen tarjosikin. Puhuttiin kirjastosta, kirkosta, purjeh- timisesta ja ties mistä ja huumorillakin oli sijansa. Heikin kiinteät siteet Gideoneihin ja Birgittalaisluos- tariin Turussa tulivat tutuiksi ja kaikki tiesivät Heikin vaimon Eila-nimiseksi. Kirkkoherra Jussi Talasniemi oli myös yhdistävänä ystävänä. Jouluna saattoi olla varma, että Heikki muisti palvelutiskin väkeä suklaa- rasialla. Hyvin harvoin henkilökunnan ja asiakkaan välille syntyy niin hyvä suhde kuin vuosien ja vuosi- kymmenten mittaan Heikki Nuutisen ansiosta syntyi. Jos haluaisi ihmistä luonnehtia herrasmieheksi, niin sellainen Heikki Nuutinen todella oli.

Esko Rahikainen

64 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2012 Sisällys 1/2012 Kuvat: Kari Timonen 1 Kirjan lumous Bokverket Sirkka Havu 3 Ajankohtaista PL 15 (Unioninkatu 36) 4 EU rakentaa informaation markkinoita 00014 Helsingin yliopisto Pekka Heikkinen Sähköposti: [email protected] 8 Hipsuvarpaasta kriittiseen tieteelliseen realismiin Telefax 191 22581 Kansleri Ilkka Niiniluodon kotikirjasto 54. vuosikerta 16 Isoäidin muistitikku Toimitus: Esa-Pekka Keskitalo Päätoimittaja Esko Rahikainen 15 Sibeliuksen pianoteokset (09) 191 22722 [email protected] 21 Säveltäjä, professori ja akateemikko Yrjö Kilpinen Elämänkaaren ja tuotannon ääriviivoja Toimitusneuvosto: Erkki Pullinen Dorrit Gustafsson, pj. Kirsi Aho 26 Minun Kansalliskirjastoni Harri Ahonen Kirjailija Sirpa Kähkösen haastattelu Hanna Arpiainen Sinimarja Ojonen 28 Painettu saamenkieli ja sen alkuseikkailuja Suomenmaassa Heidi Partanen Irene Piippola Työ ja sen tekijät. Kaupungin kaunotar vapautuu Esko Rahikainen suojaverhoistaan ja Kansalliskirjasto on kuin 34 Kirjasto tutkijan työpöydälle! uudestisyntynyt. Maija Merimaa Taitto: Pentti Järvinen 38 Merkittäviä kansainvälisiä standardisointivastuita Suomeen Digitointi ja kuvankäsittely: 39 Biblia sacra utriusque Testamenti Kari Timonen 40 Antonio Lafreri, Geografia tavolo moderne… ja Carta marina Osoitteenmuutokset: Anna-Maija Pietilä-Ventelä [email protected] (09) 191 22720 45 Vuoden 2011 kauneimmat kirjat

Tiele_kansi_1_2012.indd 2 4/4/12 12:12 PM 1 2012 K a n s a l l i s - k i r j a s t o

EU ja informaation markkinat Ilkka Niiniluodon kotikirjasto Isoäidin muistitikku Purjelaivakauden merikirjallisuutta

ISSN 1459-3467 www.kansalliskirjasto.fi

Tiele_kansi_1_2012.indd 1 4/4/12 12:12 PM