Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä raportteja 6

Arkangelin ja Lapin läänien kouluhallintojen yhteistyön kehittäminen

Kartoitus toisen ja korkea•asteen koulutuspalveluista

Kyösti Kurtakko

Käännös: Julia Sergeeva Kansi ja taitto: Katja Norvapalo

Jakelu: Lapin yliopisto / Julkaisut PL 122 96101 Rovaniemi www.ulapland.fi

Lapin yliopistopaino Rovaniemi 2008

ISSN 1796•3877 ISBN 978•952•484•213•6 Arkangelin ja Lapin läänien kouluhallintojen yhteistyön kehittäminen

Kartoitus toisen ja korkea•asteen koulutuspalveluista

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO...... 1 2. ARKANGELIN ALUE ...... 3 2.1. ARKANGELIN LÄÄNI...... 3 2.2. ARKANGELIN KAUPUNKI ...... 8 3. VENÄJÄN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ...... 9 3.1. YLEISTÄ ...... 9 3.2. TOISEN ASTEEN KOULUTUS ...... 11 3.3. AMMATILLINEN KOULUTUS...... 15 3.4. VENÄJÄN KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ ...... 16 4. ARKANGELIN LÄÄNIN KOULUTUSTARJONTA...... 20 4.1. AMMATILLINEN PERUSKOULUTUS (+ȺɑȺɅɖɇɈȿɉɊɈɎȿɋɋɂɈɇȺɅɖɇɈȿ ɈȻɊȺɁɈȼȺɇɂȿ) ...... 20 4.2. OPISTOASTEEN AMMATILLINEN KOULUTUS (&ɊȿȾɇɈȿɉɊɈɎȿɋɋɂɈɇȺɅɖɇɈȿ ɈȻɊȺɁɈȼȺɇɂȿ) ...... 23 4.3. KORKEAKOULUT SEKÄ NIIDEN SIVUTOIMIPISTEET JA EDUSTUSTOT (%ɕɋɒɂȿ ɍɑȿȻɇɕȿɁȺȼȿȾȿɇɂə,ɎɂɅɂȺɅɕɂɉɊȿȾɋɌȺȼɂɌȿɅɖɋɌȼȺ)...... 27 4.4. HAKEUTUMINEN OPPILAITOKSIIN JA VALINTAMENETTELYT...... 32 5. LAPIN LÄÄNI ...... 34 6. SUOMEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ...... 36 6.1. TOISEN ASTEEN KOULUTUS ...... 39 6.2. KORKEAKOULUKOULUTUS ...... 41 6.3. SUOMALAISEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN ERITYISPIIRTEET ...... 43 7. LAPIN LÄÄNIN KOULUTUSTARJONTA ...... 46 7.1. TOISEN ASTEEN YLEISSIVISTÄVÄ JA AMMATILLINEN KOULUTUS...... 46 7.2. LAPIN AMMATTIKORKEAKOULUT...... 50 7.3. LAPIN YLIOPISTO...... 52 8. KOULUTUSPALVELUIDEN VERTAILU ...... 57 9. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ...... 64 10. LÄHTEET ...... 65 11. LIITTEET ...... 68

1. Johdanto

Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta on käynnistänyt vuoden 2007 alusta Arkangelin ja Lapin läänin kouluhallinnon yhteistyön kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on kartoittaa alueiden yhteistyötahot sekä kehittää keinoja, joilla voidaan saada aikaan yhteistä koulutustarjontaa sekä varmistaa korkealaatuisen koulutuspalvelun tarjonta myös tulevaisuudessa. Hankkeen yhteydessä vertaillaan koulutuspolitiikan linjauksia Lapin läänin ja Arkangelin alueiden osalta sekä tähdätään koulujen välisen verkoston luomiseen. Tarkoituksena on hyödyntää molemminpuolisesti alueiden koulutustarjontaa. Hanke kestää vuoden 2007 loppuun. Yhteistyökumppaneina toimivat Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston omistama Finnbarents sekä Arkangelin aluehallinnon koulutus• ja tiedeosasto (Ⱦɟɩɚɪɬɚɦɟɧɬ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɹ ɢ ɧɚɭɤɢ ɚɞɦɢɧɢɫɬɪɚɰɢɢ Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣ ɨɛɥɚɫɬɢ).

Kyse on Lapin läänin sivistystoimen kannalta Venäjän suuntaan tapahtuvasta yhteistyön laajentumisesta, sillä Murmanskin läänin kanssa on ollut monipuolista toimintaa jo neuvostoaikana. Tällä projektilla selvitetään, mitä mahdollisuuksia laajentumiseen on ja millä edellytyksillä laajentumista voidaan käytännössä toteuttaa.

Projektin alkuvaiheessa kartoitetaan olemassa olevat koulutuspalvelut Lapin ja Arkangelin alueilla eli tutkitaan, millaista koulutustarjontaa ja paljonko koulutuspaikkoja alueilla on. Koska kyseessä on pilottihanke, on tässä työssä lähdetty kartoittamaan olemassa olevaa tilannetta ja selvittämään peruskysymyksiä. Selvityksessä käsitellään lyhyesti sekä Venäjän että Suomen koulutusjärjestelmiä. On oleellista tunnistaa kummankin maan ja alueiden koulutuksen erityispiirteet ennen yhteistyön aloittamista. Tarkastelun taustaksi molemmista alueista esitetään perustietoja väestöstä ja elinkeinoelämästä. Lisäksi tarkastellaan läänien nykyistä tilannetta ja tulevaisuuden odotuksia ja suunnitelmia. Tämän selvitystyön tavoitteena on avata tietä tuleville tutkimuksille aiheesta ja helpottaa seuraavaa vaihetta yhteisessä hankkeessa.

Esitys kohdentuu Arkangelin alueella keskiasteen ja korkea•asteen oppilaitosten järjestämään koulutukseen eli oppilaitoksiin, jotka vastaavat ammatillisesta peruskoulutuksesta, opistotason oppilaitoksiin sekä yliopistoihin.1 Lapin läänin oppilaitoksista tarkastelussa ovat toisen asteen koulutuslaitokset eli lukiot ja ammatilliset oppilaitokset, sekä korkea•asteen koulutusta tarjoavat oppilaitokset eli ammattikorkeakoulut ja yliopisto.

1 Venäjän koulujärjestelmässä raja toisen ja korkea•asteen koulutuksen välillä ei ole samalla tavalla yksiselitteinen kuin Suomessa. Järjestelmän hahmottamista helpottaa se, että tilanne muistuttaa suomalaista järjestelmää ennen ammattikorkeakoulujärjestelmän käynnistymistä.

1 Arkangelia koskevassa osuudessa pääasiallisena lähteenä on käytetty Arkangelissa ilmestynyttä toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen valintaopasta ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ Ⱥɛɢɬɭɪɢɟɧɬ « – 2007».ɍɱɪɟɠɞɟɧɢɹ ɜɵɫɲɟɝɨ, ɫɪɟɞɧɨɝɨ ɢ ɧɚɱɚɥɶɧɨɝɨ ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɝɨ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɹ Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣ ɨɛɥɚɫɬɢ»). Opas sisältää lyhyet esittelyt jokaisesta Arkangelin alueen keskiasteen oppilaitoksesta ja korkeakoulusta samoin kuin alueella toimivista lähinnä yliopistojen sivutoimipisteistä. Lisäksi siitä löytyy tietoa valintaperusteista, oppilaitosten tarjoamista suuntausvaihtoehdoista ja tiedekunnista.

Selvityksessä on käytetty lähteenä myös Arkangelin alueen internet•sivuja (www.dvinaland.ru), joista löytyy koulutuksen lisäksi myös väestöön, elinkeinoelämään ja talouteen liittyviä tietoja. Lapin läänin osalta lähteinä on käytetty lääninhallituksen tuottamia raportteja alueen koulutustarjonnasta. Näistä esimerkkinä voidaan mainita julkaisu ”Lapin läänin oppilaitokset lukuvuonna 2006 • 2007. ”Perustietoa läänin oppilaitoksista” on ollut selvitystyössä hyödyllinen lähde samoin opiskelijoille suunnattu ”Kevään 2007 yhteishaun hakuohje perustutkintoihin ja lukioihin Oulun ja Lapin lääneissä”.

Saatavilla ollut materiaali ei täytä kaikilta osin tiukan vertailtavuuden vaatimuksia. Samaa vuotta koskevia lukuja ei kaikilta osin ollut käytettävissä. Silti uskomme, että näilläkin luvuilla voidaan rakentaa sellainen kuva, jonka pohjalta tarvittavia johtopäätöksiä voidaan tehdä.

Oppaassa olevat oppilaitokset ja niiden opintotarjonta on listattu tähän selvitykseen suomennettuina. Suomennoksissa on noudatettu sitä linjaa, mitä Opetushallituksen julkaisussa ”Venäjän koulutusjärjestelmä” (2006) on käytetty. (http://www.edu.fi/julkaisut/venajaedu.pdf).

Raportin tarkoituksena on tarkastella koulutusyhteistyön mahdollisuuksia Lapin ja Arkangelin lääneissä toisella ja korkea•asteella. Perusasteen jättäminen tarkastelujen ulkopuolelle perustuu siihen, että peruskoulu on oppivelvollisuuskoulu, josta huolehtiminen on valtioiden kansallinen tehtävä. Sen sijaan toisen ja korkea•asteen koulutuksen osalta väestömäärän vähäisyys ja koulutuskustannusten kalleus sekä Barentsin alueen potentiaalisten työmarkkinoiden muodostuminen tarjoavat – ainakin teoriassa – syyn selvittää erilaisia yhteistyömahdollisuuksia.

Pohjatekstit lukuihin 1 ja 3 on kirjoittanut prof. Kyösti Kurtakko, lukuihin 2., 4. ja 8. FM Tuuli Utunen ja lukuihin 5., 6., ja 7. HTM Matti Korkala. Tekstin toimituksellisen työn on tehnyt Kyösti Kurtakko.

2 2. Arkangelin alue

2.1. Arkangelin lääni

Maantieteellinen sijainti ja ilmasto

Arkangelin lääni Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɚɹ ( ɨɛɥɚɫɬɶ) sijaitsee Euroopan puoleisen Venäjän pohjoisosissa. Naapuriläänejä ovat Murmanskin, Vologdan ja Kirovin läänit sekä Komin ja Karjalan tasavallat. Arkangelista käytetään myös ”Venäjän Pohjola” – nimitystä, erotuksena Karjalasta, Siperiasta ja Kaukoidästä. Kolmen tuhannen kilometrin matkalla sen rantaa reunustavat kolme arktista merta: Vienanmeri, Barentsinmeri ja Karanmeri. Arkangeli kuuluu Luoteis•Venäjän alueeseen, jonka hallinnollisena keskuksena toimii Pietari. Arkangelin läänin pinta•ala on 587 400 neliökilometriä. Lääni pitää sisällään lisäksi Nenetsin autonomisen piirin sekä 20 aluepiiriä, 14 kaupunkia, 38 pienempää paikkakuntaa ja noin 4000 kyläkeskittymää. Myös Novaja Zemljan ja Franz Josefin saaret luetaan lääniin kuuluviksi. Vuonna 1992 Arkangelin alue ja Nenetsin autonominen piiri saivat subjektin statuksen2. (Ks. myös liite 1: Arkangelin alueen hallintopiirit.)

Läänin hallinnollinen keskus ja suurin kaupunki on Arkangeli. Muita isompia kaupunkeja ovat Severodvinsk, Kotlas, Novodvinsk ja Korjazhma. Muita isompia paikkakuntia ovat Kargopol, Konosha, Kotlas, Mirnyj, Njandoma, Narjan•Mar, Onega, Plesetsk, Shenkursk ja Velsk.

Arkangelin läänillä on myös paikkansa ylikansallisessa kokonaisuudessa. Se kuuluu Barentsin alueeseen, joka koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisista lääneistä sekä Murmanskin ja Arkangelin oblasteista ja Karjalan ja Komin tasavalloista ja jotka muodostavat yhteistyöverkoston. Verkoston tavoitteena on edistää yhteistyötä talouden, kulttuurin ja matkailun saroilla, ja yleisesti lisätä näiden alueiden tuntemusta. (Lähde: http://www.barentsinfo.org/)

Ilmasto vaihtelee. Osassa aluetta on meri•ilmasto, osassa taas mannerilmasto. Talvi on pitkä ja kylmä. Sen tuntua lisäävät kylmät tuulet. Alueen eteläisissä osissa kevät alkaa huhtikuussa, pohjoisessa toukokuussa. Arkangelin keskilämpötila on tammikuussa •13 ja heinäkuussa +17 astetta. Golf•virta vaikuttaa alueella tehden

2 subjektin käsitteellä viitataan tasavaltoihin, piireihin, alueisiin (oblasti), federaatiotason kaupunkeihin, autonomisiin alueisiin ja autonomisiin piirikuntiin (Aarrevaara 1999, 16). Mainittakoon myös, että Nenetsin autonominen piirikunta on myös yksi federaation itsenäisistä subjekteista.

3 ilmastosta arktista ilmastoa leudomman. Olosuhteet muistuttavat monilta osin Pohjois•Suomen eli Oulun ja Lapin läänien vastaavia kuitenkin sillä erolla, että Pohjoinen jäämeri tuo pohjoisten ilmavirtausten myötä kylmää ja kosteaa ilmaa. Toki on hyvä muistaa, että pinta•alaltaan noin Ranskan kokoisella alueella riittää erilaisia sääolosuhteita ja vaihtelevia luonnonoloja.

Alueella virtaa 70 000 isompaa tai pienempää jokea. Neljä tärkeintä ovat Vienanjoki, Petshora, Äänisjoki ja Mezen. (http://www.dvinaland.ru/region/info.asp)

Demografia

Vuonna 2002 Venäjän federaatiossa suoritettiin virallinen väestönlaskenta. Sen mukaan Arkangelin alueen asukasluku oli 1 336 500. Vuoden 2004 alussa läänin kaupungeissa asui 981 600 ja pikkupaikkakunnilla 336 300 asukasta. Vuoden 2004 arvion mukaan väestö väheni vuodessa 13 500 ihmisellä eli noin yhdellä prosentilla. Luonnollinen poistuma selittää vähennystä noin 8 800 ihmisen kohdalla ja muuttoliike loput.

Uusimpien tietojen mukaan v. 2006 alueella syntyi 13 400 ihmistä, mikä on 100,8 % edellisvuoden määrästä. Vastaavana aikana kuolleiden lukumäärä oli 19 700 henkeä, mikä vastaa 91,5 % vuoden 2005 määrästä. Luonnollinen väestönväheneminen vuoden 2006 aikana oli 6 300 ihmistä, kun se vuoden 2005 aikana oli 8 200 ihmistä. Muuttoliikkeestä aiheutunut väestömäärän väheneminen pysytteli miltei samana eli noin 5 000:na.

Pitkällä aikavälillä on nähtävissä trendi, jonka mukaan suurten keskusten ulkopuolisilla alueilla väestö on ollut vähenemään päin. Muuttoliike vetää Venäjällä suuriin kaupunkeihin, eikä Arkangeli niihin kokonsa puolesta Venäjän mittakaavassa lukeudu. Kun tämän lisäksi väestön kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa, on Arkangelin väkimäärän kehitys viimeisten 15 vuoden aikana ollut laskeva.

Väestöltään Arkangeli on muuta maata homogeenisempi. Vähemmistökansallisuuksia on tosin monia, mutta ne ovat lukumäärältään pieniä. Asukkaista on venäläisiä 94,2 %, 2,1 % ukrainalaisia, 0,8 % valkovenäläisiä, 0,6 % nenetsejä ja 0,4 % komeja. Muita kansallisuuksia on 1,9 % (esimerkiksi tataareja, azeereja, armenialaisia, romaneja). Asukastiheys on 2,2 henkeä neliökilometrillä. Asukkaista asuu kaupungeissa 74,5 % ja 25,5 % maaseudulla. Keski•ikä on 39 vuotta. (http://www.dvinaland.ru/region/info.asp)

4 Työmarkkinat

Työikäisten määrä vuoden 2004 alussa oli 981 600 henkilöä, mikä on 63,9 % koko väestömäärästä. Eläkeikäisten määrä samana vuonna oli 404 400 ihmistä. Näistä neljännes oli vielä työelämässä, mikä kertoo erään keskeisen eron maiden välillä. Suomen työmarkkinoilla eläkeläisten osuus on marginaalinen.

Tammikuun 2007 alussa työtä etsivien määrä oli 15 600 henkilöä. Rekisteröityneiden työttömien määrä oli vastaavasti 15 000 henkilöä, mikä on 3,1 % vähemmän kuin vuoden 2006 alussa.Tilastoidun työttömyysasteen suuruus oli 2,2 %, mikä on hämmästyttävän pieni ja kertoo työmarkkinoiden rakenteellisesta erilaisuudesta.

Vuoden 2004 tilastojen mukaan työssäkäyvistä (N= 427 679) työskenteli • 176 819 sosiaalialalla (mm. koulutus, terveys, taide ja kulttuuri, rahoitus, luotot, vakuutus) • 129 158 eri teollisuuden aloilla • 39 813 palvelualalla (kauppa, tietopalvelut, logistiikka) • 43 024 liikenne• ja kuljetusalan töissä • 15 536 rakennusalalla • 10 095 maataloudessa • 9452 viestintäalalla • 3782 metsätaloudessa. (http://www.dvinaland.ru/region/info.asp)

Luonnonvarat ja talous

Arkangelin pinta•alasta metsää on noin 40 % eli 22 miljoonaa hehtaaria ja hyötykäyttöön otettavan puumassan suuruus 2,8 miljardia kuutiota. Metsistä suurin osa on havumetsiä (yli 82 %).

Arkangelin läänissä harjoitetaan laajamittaista metsäteollisuutta. Näiden lisäksi löytyy koneenrakennusta ja elintarviketeollisuutta. Alkutuotannosta maataloudella ja turkisten jalostuksella samoin kuin kalastuksella ja metsästyksellä on huomattava rooli. Oman erityisyyden taloudessa muodostavat eri tavoin sotilaalliseen toimintaan liittyvät tuotantolaitokset. Severodvinskin kaupungissa on ydinsukellusveneiden rakennus• ja korjaustelakka. Läänissä toimii myös avaruusteknologia•alaan liittyviä laitoksia.

Puunjalostus on keskeinen osa arkangelilaista elinkeino• ja talouselämää. Arkangelin alueella tuotetaan selluloosaa, kartonkia, paperia, sahatavaraa, puukuitulevyä ja vaneria. Läänin metsäteollisuus on huomattavaa koko Venäjän mittakaavassakin. Erityisen tärkeänä on pidettävä puujalosteiden vientiä. Vuonna 2005 alueen yritykset tuottivat hyötypuuta (9,4 milj. kuutiometriä), sahatavaraa (2,0 milj. kuutiometriä),

5 liimavaneria (82 900 m3), paperia (340 700 tonnia), selluloosaa (804 700 tonnia) sekä kartonkia (785 300 tonnia).

Maataloudessa tuotetaan lihaa (nauta• ja siipikarja), maitoa ja kananmunia. Myös porotaloudella on tärkeä rooli erityisesti läänin pohjoisimpien osien elämässä ja kulttuurissa. Elintarviketeollisuus koostuu alkutuotteiden kuten maidon, lihan ja kalan jatkojalostamisesta. Samoin kuin useissa muissakin Venäjän osissa myös täällä on omaa väkevien alkoholijuomien ja oluen tuotantoa

Elintarviketeollisuuden perustan muodostaa kalastus ja kalanjalostus. Kalatalouden parissa työskenteli v. 2006 lähes 4500 ihmistä. Merikalastuksen tärkein kohde on turska mutta osankalanjalostuksen raaka•aineesta toimittavat myös alueella toimivat lohikasvattamot. Merikasvillisuus tarjoaa monenlaista raaka•ainetta jatkojalostukseen. Hylkeitä saalistetaan edelleen jonkin verran.

Alueelta löytyy tuntuva määrä fossiilisia raaka•aineita ja mineraaleja. Nenetsin autonomisesta piiristä saadaan öljyä ja kaasua, Plesetskin piiristä löytyy taas bauksiittia. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseksi on olemassa toimiva infrastruktuuri. Alueella on laajoja kalkkikivi• ja dolomiittivarantoja sekä mangaani•, kupari•, sinkki• ja lyijyesiintymiä samoin kuin, meripihkaa ja akaattia. Siellä on tehty viime vuosina myös lupaavia timanttilöydöksiä.

Jalostus pitää sisällään tuotannon ja palvelujen arvonlisäyksen. Puutavaran tuotannon arvo koko jalostuksesta oli vuonna 2006 16,3 %, paperin• ja selluloosan tuotannon vastaavasti 43,7 % sekä kuljetusvälineiden, laitteiden ja koneiden tuotannon arvo 21,6 %. Näiden kolmen suurimman haaran lisäksi jalostuksessa ovat mukana elintarviketeollisuus ja rakennusmateriaalin valmistus. Teollisuustuotannon kokonaisuudessa jalostuksen osuus on 80,9 %, sähköenergian, kaasun• ja öljyntuotannon sekä niiden jakelun 18,4 % sekä kaivostyön 0,7 %.

Vuonna 2006 rakennushankkeisiin käytettiin 19,7 mrd. ruplaa, mikä vastaa 109,6 % vuoden 2005 tasosta. Asuinkäyttöön rakennettiin 140 400 neliömetriä (165,2 % vuoden 2005 tasosta). Yksityisen rakentamisen osuus oli 49,2 %.

Liikenteellisesti Arkangelin lääni tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja. Tavara• ja henkilöliikenne voidaan hoitaa maitse, meritse ja ilmateitse. Päärautatie kulkee alueen halki etelään Vologdaan ja risteytyy sieltä ja jo sitä ennen myös itään. Arkangelissa on kaksi lentokenttää, toinen kansainvälinen ja toinen alueen sisäisille lennoille tarkoitettu. Lentoliikenne ja meriliikenne kasvoivat viime vuoden aikana vuoteen 2005 verrattuna. Laskua sen sijaan oli rautatieliikenteessä ja maantiekuljetuksissa sekä sisävesiliikenteessä. Henkilöliikenteen osalta matkustelu oli hieman edellisvuotta vilkkaampaa.

6 Vähittäiskauppa oli vuonna 2006 11,6 % suurempaa kuin edellisvuonna (62,1 mrd. RUB). Palveluja ostettiin edellisvuoteen verrattuna 15,8 % enemmän. Investoinnit kasvoivat samana aikana 130,2 % (41,2 mrd. ruplaa). Investointien pääkohteena oli kuljetusverkostojen rakentaminen. Kulutushyödykkeiden kohdalla hinnat nousivat joulukuusta 2005 joulukuuhun 2006 9,0 %. Hinnat ja palkat jatkoivat nousuaan. Palvelujen hinnat kohosivat 12 %, elintarvikkeet 10,2 % ja tavarat 5,9 %. Yhtenä syynä nousuun on korkea inflaatio. Keskiansiot olivat 9048,20 ruplaa kuukaudessa ja kasvoivat edellisestä vuodesta keskimäärin 18,8 %. Kulutushintaindeksiin suhteutettuna todellinen ansio lisääntyi 9,9 %:lla. (http://www.arkhadm.gov.ru/region/foreign/foreign.asp)

Ulkomaankaupan vaihto oli v. 2006 yhteensä 1964,7 miljoonaa USD, josta viennin osuus oli 1578,9 miljoonaa USD. Ulkomaankauppa on siis vientivetoista, sillä kaupan arvosta noin 80 % muodostuu viennistä. (http://www.dvinaland.ru/economy/foreign.asp)

Pääasialliset vientitavarat vuoden 2006 tilastoinnin mukaan olivat • puutavara, paperi ja niiden valmisteet: 49,70 % • koneet, laitteet, kuljetusvälineet: 33,60 % • mineraalit 12,90 % ja • metalli ja metallijalosteet: 2,90 %. Viennissä koneiden ja laitteiden osuus näyttää kasvaneen ja vastaavasti puunjalostuksen tuotteiden ja raaka•aineiden osuus vähentyneen edelliseen vuoteen verrattuna. Tärkein vientimaa oli Kiina, jonne viennistä suuntautui hieman yli 28 %. (http://www.dvinaland.ru/economy/foreign.asp)

Kuten edellä jo todettiin, tuonti on selvästi vientiä pienempää. Lisäksi se jakaantuu tasaisesti usean maan kesken. Tärkeitä tuontiartikkeleita ovat: • koneet, laitteet, liikennevälineet: 87,51 % • metallit ja niiden valmisteet: 5,29 % • kemianteollisuuden tuotteet: 4,37 % • puutavara, paperi ja niiden valmisteet: 1,29 % IVY•maiden tuonti käsittää 5,2 %:n koko tuonnista. Näistä maista eniten tuodaan Ukrainasta. Muiden maiden tuonti käsittää 94,8 % koko tuonnista. Tässä ryhmässä tärkeimmät tuontimaat ovat Norja (16,5 %). Yhdysvallat (16,1 %), Ruotsi (15,5 %), Suomi (13 %) ja Saksa (9,4 %). (http://www.dvinaland.ru/economy/foreign.asp)

7 2.2. Arkangelin kaupunki

Arkangelin kaupunki sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin Oulu. Vienanmeren ja Jäämeren läheisyys tuntuvat alueen ilmastossa. Arkangelin kaupungin asukasluku on ollut hienoisesti laskeva ollen v. 2004 noin 360 000. Arkangelista on sekä Moskovaan että Pietariin hieman yli 1000 km. Kaupunkiin pääsee parhaiten junalla tai lentämällä. Lähialueiden välisistä yhteyksistä maininnan arvoinen tässä lienee Murmanskin lentoyhteys, joka ulottui vielä muutama vuosi sitten sekä Rovaniemelle että Luleåån.

Arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty kaupunki on yksi Venäjän vanhoista kaupungeista. Sen perusti tsaari Iivana Julma vuonna 1584. Perustamispäätökseen vaikutti Arkangelin maantieteellinen sijainti. Vienanmeri merkitsi Venäjälle tärkeää kauppareittiä Länsi•Eurooppaan. Ennen Pietarin perustamista (1703) se olikin ainoa satamakaupunki ja siten ”ikkuna” Eurooppaan. Edelleenkin Vienanjoen ja Vienanmeren läheisyys antaa kaupungille sen erikoisleiman ja meren tärkeys näkyy myös nykypäivän Arkangelissa. Joki ja meri toimivat edelleen tärkeinä kulkuväylinä ja niillä on kaupungin taloudessa keskeinen rooli. Solombalan kaupunginosassa toimii mm. laivatelakka, joka on perustettu jo Pietari Suuren aikana.

Nykyään Arkangeli on yksi Pohjois•Venäjän suurimpia tieteellisen ja kulttuurisen toiminnan keskuksia. Kaupungissa toimii kolme itsenäistä yliopistoa sekä useita valtiollisten ja yksityisten yliopistojen filiaaleja. Myös toisen asteen koulutuspalvelut ovat monipuolisesti ja laajasti edustettuina.

Arkangelin kaupunki on kehittyvä aluekeskus. Rakennustoiminta on vilkasta. Vanhaa rakennuskantaa restauroidaan ja uutta rakennetaan. Kaupungin yleisilmettä leimaa vanhan ja uuden rakennuskannan sekoittuminen. Lasipintaisia kauppa• ja liikekeskuksia rakennetaan varhaisen neuvostoajan puurakennusten tai myöhemmän ajan tiili• ja betonikerrostalojen viereen. Joillakin kaduilla on vielä säilytetty jalankulkijoita varten lankuilla katettuja jalankulkuteitä. Perinteiseen puurakentamiseen kuuluvat kirkkaat värit ja taidokkaat puuleikkaukset. Muuta perinteistä käsityötaitoa edustavat luukaiverrukset, punonta, kudonta, kirjailu sekä keramiikka• ja veistotyöt. (http://www.arhcity.ru)

8 3. Venäjän koulutusjärjestelmä

3.1. Yleistä

Koulutuksen kehittäminen kuuluu Venäjän politiikan painopistealueisiin. Venäjän koulutusta säätelevät mm. Venäjän federaation laki koulutuksesta vuodelta 1992 sekä tähän lakiin tehdyt muutokset ja täydennykset vuodelta 1996. Lisäksi laki korkea• asteen ammatillisesta koulutuksesta ja jatkokoulutuksesta vuodelta 1996, sekä kyseiseen lakiin vuonna 2000 tehdyt muutokset täydennyksineen määrittävät korkeamman asteen ammatillista koulutusta. Koulutukseen liittyvää kielipolitiikkaa säätelee laki Venäjän federaation kansojen kielistä. Venäjän kansalaisilla on lain mukaan oikeus saada yleissivistävää peruskoulutusta omalla kielellä. (Hämäläinen 2004, 15)

Koulutusjärjestelmästä on löydettävissä kansainvälisen tasoluokituksen mukaisesti perusasteen keskiasteen ja korkea•asteen koulutukset, mutta siinä on myös omia erityisyyksiään. Järjestelmä on periaatteiltaan monessa suhteessa uusliberalistisen koulutuspolitiikan edustaja. Ehkä olennaisin ristiriita sen suhteen on löydettävissä valtion ohjauksen säilyttämisessä. Siirtyminen neuvostojärjestelmästä nykyiseen on ollut mittava tehtävä. Erot alueiden ja eri kouluasteiden välillä ovat suuria. Kouluasteista isoimman haasteen edessä on ollut ammatillinen koulutus. Tämä selittyy ainakin osittain koulutuksen vähillä resursseilla ja toisaalta ammatillisen koulutuksen yleissivistävää koulutusta korkeammilla kustannuksilla. Koulutuksen tarvitsemien koneiden ja laitteiden uusinta on nopealla aikataulullakin iso taloudellinen kysymys ja hidastaa uudistusvauhtia.

Koulutuksessa on siirrytty järjestelmään, jossa hallinto on hajautettu mutta jossa on säilytetty kuitenkin valtion kontrolloiva ote. Opetus• ja tiedeministeriö määrää 75 %:sti opetussuunnitelman sisällöstä (valtakunnalliset oppiaineet) ja paikalliset viranomaiset vähintään 10 %. Oppilaitokset voivat vaikuttaa opetustyön päämääriin, sisältöihin ja menetelmiin puolestaan vähintään 10 %:a. (Anon 2006, 8) Koulutuspolitiikan taustalla on pyrkimys kehittää monimuotoinen, eri omistajamuotoihin perustuva oppilaitosjärjestelmä.

Koulutus perustuu Venäjän perustuslain mukaan perusasteen osalta yhdeksänvuotiseen maksuttomaan oppivelvollisuuskouluun. Yleinen oppivelvollisuus kestää 15. ikävuoteen saakka. Siirryttäessä järjestelmässä eteenpäin ja ylöspäin kustannukset siirtyvät enenevässä määrin opiskelijoiden kontolle. Venäjän koulutuslaki poikkeaa yhdessä suhteessa olennaisesti neuvostoajasta. Siitä puuttuvat julkilausuttuina sekä dogmatismi että vaihtoehdottomuus. Laissa määritellään valtion

9 prioriteettiasema, joka näkyy erityisen selkeästi koulutuksen laadunvarmistuksen muodossa mm. koulutuksen akkreditointikäytännöissä.

Venäjällä koulutus jaetaan yleissivistäväänɨɛɳɟɟ ) ( ja ammatilliseen ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟ) koulutukseen. Yleissivistävään koulutukseen lasketaan x esikouluopetus (vuodet 3•6) x ala•aste (vuodet 7•10; luokat I•IV)ɇɚɱɚɥɶɧɨɟ ( ɨɛɳɟɟ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ) (kaikille pakollinen) x (yläaste eli) yleinen peruskoulutus (vuodet 11–15; luokat V•IX)) Ɉɫɧɨɜɧɨɟɨɛɳɟɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ) (kaikille pakollinen) x lukiokoulu eli keskiasteen täysi koulutus (vuodet 16–17; luokat X•XI) ɋɪɟɞɧɟɟɩɨɥɧɨɟɨɛɳɟɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ). (Anon 2005, 17) Lapset aloittavat koulunsa 6•7•vuoden iässä ja päättävät sen, mikäli he käyvät koko yleissivistävän koulun (11 vuotta) 17–18•vuoden iässä. Venäläisessä ajattelussa yläasteeksi mainittu katsotaan toiseen asteen perusteiden antamiseen tarkoitetuksi ja lukiokoulu toisen asteen opiskelua täydentäväksi koulutukseksi.

Ammatillinen koulutus muodostaa neliportaisen hierarkian seuraavasti (Hämäläinen 2004, 14): x ammatillinen peruskoulutus (ɇɚɱɚɥɶɧɨɟɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ) x keskiasteen ammatillinen koulutusɋɪɟɞɧɟɟ ( ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ) x korkea•asteen ammatillinen koulutusȼɵɫɲɟɟ ( ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ) ja x korkea•asteen ammatillinen jatkokoulutus ɉɨɫɥɟɜɭɡɨɜɫɤɨɟ ( ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ).

Kaiken kaikkiaan koulutuksen uudelleen organisointiin on ladattu Venäjällä paljon odotuksia. Niihin vastaamista helpottaa merkittävästi valtiontalouden tilan kohentuminen 2000•luvulla. Haasteet ovat kahtalaiset. Toisaalla peruskoulutuksen tason ylläpitämistä vaikeuttaa opettajapula. Toisaalla taas yhteiskunta, yhteisöt ja yritykset tarvitsevat uudenlaisia osaajia: Vaatimukset työvoiman osaamisen suhteen ovat seurausta pitkälle uusien teknologioiden käyttöönotosta ja talouden kansainvälistymisestä.

Nykyään opiskelijat suorittavat täyden toisen asteen koulutuksen jälkeen valtakunnallisen päättökokeen, joka yhdessä oppilaitoksen päättökokeiden ja päästötodistuksen kanssa antaa oikeuden hakeutua suoraan yliopistoihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Kyse on kokeilusta, jonka tarkoituksena on yhdistää oppilaitosten päättökokeet ja yliopistojen pääsykokeet ja joka alkoi v. 2001 ja jatkuu näillä näkymin vuoden 2009 loppuun asti. (Hämäläinen 2004, 23) Kaikki yliopistot

10 eivät ole hyväksyneet tätä ja ne pitävät edelleen omia pääsykokeitaan (esim. Moskovan yliopisto).

Venäjän federaation subjektitasolla3 perus• ja toisen asteen koulutuksesta huolehtivina viranomaisina toimivat aluekomiteat ja tarkemmin niiden koulutusosastot.

Kuvio 1. Venäjän koulutusjärjestelmä (http://www.kareliainfo.org/iteminfo)

3.2. Toisen asteen koulutus

Venäjällä jako yleissivistävään ɨɛɳɟɟ ( ) ja ammatilliseen ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟ ( ) koulutukseen on Suomea kategorisempi. Ero ilmenee erityisesti korkea•asteella. Venäjän korkea•asteella ei ole duaalijärjestelmää. Korkea•asteen ammatillista koulutusta annetaan yliopistoissa, akatemioissa ja instituuteissa. Toisen asteen koulutukseen pääsemisen ehtona on 9•vuotisen eli perusasteen päätteeksi suoritettu hyväksytty loppukoe. Sen perusteella opiskelijalle avautuu tie joko lukiota vastaavaan yleissivistävään keskiasteen (täyteen) (luokat X•XI) tai keskiasteen ammatilliseen koulutukseen.

3 subjektin käsitteellä viitataan tasavaltoihin, piireihin, alueisiin (oblasti), federaatiotason kaupunkeihin, autonomisiin alueisiin ja autonomisiin piirikuntiin (Aarrevaara 1999, 16).

11 Yleissivistävä koulutus

11•vuotinen yleissivistävä koulutus otettiin käyttöön asteittain vuodesta 1989 alkaen. Koulunsa päättävät nuoret ovat tällöin yleensä 17•vuotiaita. Venäjällä toimii myös 12•vuotisia yleissivistäviä kouluja, taidekouluja ja osa•aikaista opetusta antavia kouluja. Suunnitteilla ja kokeiluvaiheessa on 12•vuotinen yleissivistävä koulutus, johon tarkoitus siirtyä asteittain vuoteen 2008 mennessä. (Hämäläinen 2004, 14.)

Yleissivistävää koulutusta antavat oppilaitokset ovat joko valtion tai yksityisen omistajan ylläpitämiä. Vuonna 1996 annetun koulutuslain nojalla oppilaitoksilla on oikeus periä oppilailta opintomaksuja. Yksityisten oppilaitosten toiminta perustuu lähes yksinomaan niiden varaan. (Anon 2006, 7)

11•vuotisen yleissivistävän täyden oppimäärän suorittanut ja koulun päättökokeen (pakolliset aineet: ainekirjoitus ja matematiikka sekä vähintään kolme valinnaisainetta) läpäissyt saa todistuksen yleissivistävän keskiasteen (täyden) oppimäärän suorittamisesta. Todistuksen liitteenä seuraa luettelo kaikista koulutuksen aikaisista suorituksista (yleensä 17–20 oppiainetta). (Hämäläinen 2004, 14)

Monet oppilaitokset ovat tehneet korkeakoulujen kanssa sopimuksia, joiden nojalla 10. ja 11. luokkien oppilaat voivat opiskella korkeakoulujen ohjauksessa ja hyödyntää korkeakoulujen toimitiloja. Tällaiset yhteistyösopimukset tasoittavat opiskelijan tietä yhteistyötä tekevään korkeakouluun. (Anon 2006, 7)

Valtion koulut

Yleissivistävä koulutus, joka on Suomen lukiokoulutusta vastaava, on pituudeltaan kaksi vuotta eli sen muodostavat vuosiluokat 10. ja 11. Koulutuslaissa 11•vuotisesta yleissivistävästä koulutuksesta käytetään termiä ”keskiasteen täysi peruskoulutus ɋɪɟɞɧɟɟɩɨɥɧɨɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ).

Toisen asteen täyttä peruskoulutusta tarjoavat oppilaitokset voidaan jakaa ryhmiin seuraavasti (Anon 2006, 6•7): x yleissivistävät koulut (ɨɛɳɟɨɛɪɚɡɨɜɚɬɟɥɶɧɚɹ), joita on kouluista valtaosa (80 %) x intensiivisiä opinto•ohjelmia tarjoavat koulutɨɛɳɟɨɛɪɚɡɨɜɚɬɟɥɶɧɚɹ ( ɫ ɭɤɥɨɧɨɦ). Nämä painottavat jonkin alan tai aineen opetusta (vieraat kielet, luonnontieteet, urheilu, musiikki). Näitä on kouluista n. 15 %. Kyseiset oppilaitokset voivat järjestää myös yleissivistävää ala•asteen ja yleissivistävää peruskoulutusta (luokat 1•9).

12 x lyseot (ɥɢɰɟɣ) painottavat tieteellisiä ja teknisiä aineita. Niissä voidaan kymnaasien tavoin järjestää koulutusta luokille 1•9. Noin 3 % täyden toisen asteen yleissivistävää opetusta antavista kouluista on lyseoita. x kymnaaseissa ɝɢɦɧɚɡɢɹ ( ) painotetaan usein humanistisia aineita ja ne voivat myös järjestää koulutusta luokille 1•9. Kymnaaseja on kaikista kouluista n. 2 %. x erilaiset koulutuskompleksit (ɲɤɨɥɚɤɨɦɩɥɟɤɫ) ja x colleget (ɤɨɥɥɟɞɠ).

Lyseot (3 % oppilaitosten määrästä) ovat ammatillispainotteisia yleissivistäviä oppilaitoksia, joihin pyritään myös 8.luokalta. Lyseot ovat yleensä 4•5•vuotisia mutta myös 2•3•vuotisia ratkaisuja on olemassa. Kymnaasit (2 % oppilaitosten määrästä) ovat myös suuntautuneita mutta suuntautuminen on jossain määrin lyseoita akateemisempaa. (Anon 2005, 18) Kulttuuri, humanismi, talous tai tekniikka on eräitä tyypillisiä suuntautumisen alueita. Kymnaasien koulutuspituus on lyseoita pidempi. Niihin tullaan yleensä luokilta 5. ja 6. (mutta myös 1. luokalta alkaen). (Savolainen 1995, 38–39). Lyseoiden ja kymnaasien välinen ero on lähinnä terminologinen (Anon 2006, 7). Molemmat vastannevat suomalaisessa järjestelmässä lukioiden profiloitumista/suuntautumista.

Koulutuskompleksit ovat yhdistelmiä erilaisista oppilaitostyypeistä. Niissä voivat yhdistyä esimerkiksi lastentarha ɞɟɞɫɚɞ ( ), koulu ja ammattikoulu (PTU) tai lastentarha, kymnaasi, korkeakouluɜɭɡ ) ( sekä liike• tai teollisuusyritys ɩɪɟɞɩɪɢɹɬɢɟ). Kompleksit perustuvat jatkuvuuden ajatukselle eli sille, ettei siirtymä asteelta seuraavalle tarvitse merkitä fyysisen paikan vaihtoa. Colleget ovat toisen asteen ammatillista (ylempää) koulutusta antavia oppilaitoksia. Ne voivat olla itsenäisiä tai toimia yliopistojen, akatemioiden ja instituuttien yhteydessä. (Savolainen 1995, 38–39)

Meneillään on mittavia uudistuksia. Alueilla, joissa ei ole korkeakouluja, keskiasteen oppilaitoksia kehitetään monialaisiksi collegeiksi. Keskiasteen ja korkeakoulujen yhteistyötä on lisätty perustamalla korkeakoulujen sivutoimipisteitäɮɢɥɢɚɥ (). (Hämäläinen 2004, 23)

Yksityiskoulut

Yksityiskoulujen aikakausi alkoi vuonna 1993 (Anon 2006, 7). Koulujen perustaminen noudatti tiettyjä muotivirtauksia. Ensimmäisenä tulivat kirkolliset ja hengelliset koulut. Niitä seurasivat myöhemmin humanistiset sekä erilaiset taloustieteisiin suuntautuneet koulut. Viimeksi mainituista maininnan arvoisia ovat markkinointiin, johtamiseen ja henkilöstöhallintoon suuntautuneet opinahjot. Erilaiset taistelu• ja kamppailulajeihin erikoistuneet yksityiset koulut ovat myös Nyky• Venäjällä suosittuja.

13 Yksityiset koulut eivät ole uhka valtion ja julkisen sektorin ylläpitämille kouluille, sillä yksityiset koulut eivät saa valtionavustusta. Lisäksi yksityisten koulujen taso vaihtelee suuresti. Osa ei täytä koulutukselle asetettuja kriteereitä eli niillä on vaikea selvitä Venäjän nykyisistä koulutuksen laadunarviointiin liittyvistä vaatimuksista. Korkeakoulut hyväksyvät vain sellaisia yksityiskoulujen päättötodistuksia, joilla on valtion akkreditointi.

Suurin osa yksityisistä oppilaitoksista on lyseoita, kymnaaseja, koulutuskomplekseja tai collegeja. Opiskeluaika voi olla pidempi ja koulutus vaihtelevampi kuin yleissivistävässä (täyden koulutuksen) koulussa. Ne ovat usein erikoistuneita tietyille aloille. Lisäksi ne saattavat toimia korkeakoulujen yhteydessä.

Vaihtoehtoinen toisen asteen täysi koulutus

Yleissivistävän toisen asteen täyden koulutuksen voi suorittaa myös osana ammatillista koulutusta. Tämä koskee opiskelijoita, jotka aloittavat ammattikoulutuksen 9. luokan jälkeen. Ammatilliset koulutusohjelmat, joihin sisältyy toisen asteen täysi yleissivistävä koulutus, ovat pituudeltaan 3 vuotta. (Anon 2006, 7)

Yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelma mukautetaan ammatillisen koulutuksen painotuksen pohjalta. Yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmaan laajuus oli lukuvuonna 2004/05 1532 tuntia ja se koostui seuraavista aineista (Anon 2006, 7): venäjän kieli ja vieraat kielet 272 t matematiikka 272 t yhteiskunnalliset aineet 240 t luonnontieteet 408 t liikunta 204 t ja tekniset aineet 136 t.

Koulutuksen suorittaneet ovat korkeakoulukelpoisia.

Venäjällä on käynnissä federaation opetusministerin ukaasille perustuva uudistus vuodelta 2003, jonka tavoitteena on eri aloja painottavan opetuksen käyttöönotto yleissivistävän koulutuksen luokilla 11. ja 12. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppilaitokset tarjoavat oppilaille erilaisia syventymisvaihtoehtoja eli profiileja. Aiemmin tämä on ollut mahdollista vain lyseoissa ja kymnaaseissa. Uudistus on tarkoitus ulottaa koko maata kattavaksi. 1.9.2006. (Anon 2006, 7)

14 3.3. Ammatillinen koulutus

Ammatillinen koulutus muodostaa Venäjällä yhtenäisen järjestelmän, jossa toisella asteella aloitettua koulutusta voi jatkaa aina tohtorintutkintoon saakka. Järjestelmä voidaan kuvata neliportaisena hierarkiana seuraavasti (Hämäläinen 2004, 14):

x ammatillinen peruskoulutus x keskiasteen ammatillinen koulutus x korkea•asteen ammatillinen koulutus ja x korkea•asteen ammatillinen jatkokoulutus.

Ammatillista peruskoulutusta tarjotaan ammattikouluissaɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟ ( ɭɱɢɥɢɳɟ) ja ammatillisissa lyseoissa ɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɵɣ ( ɥɢɰɟɣ). Koulutusta saa noin 300 eri alalla. Tutkintojärjestelmä on kokenut varsin vähän muutoksia sitten Neuvostoliiton hajoamisen (Anon 2006, 9).

Ammattikoulujen opetusohjelmat kestävät yhdeksänvuotisen yleissivistävän koulutuksen pohjalta 2•4 vuotta ja 11•vuotisen täyden keskiasteen koulutuksen pohjalta 1•2 vuotta. Ammatillisten lyseoiden koulutus on pituudeltaan vähintään kolme vuotta, jos koulutukseen hakeudutaan 9•vuotisen koulutuksen jälkeen, ja 1•1.5 vuotta 11•vuotisen keskiasteen täyden koulutuksen jälkeen. Sekä ammattikoulun että ammatillisen lyseon loppukokeen hyväksytysti suorittaneet saavat diplomin, joka oikeuttaa ammatin harjoittamiseen. Opiskelijat, jotka suorittavat opintojensa ohessa yleissivistävän toisen asteen täyden koulutuksen, saavat samalla kelpoisuuden korkeakouluopintoihin (Anon 2006, 9).

Keskiasteen ammatillisesta koulutuksesta vastaavat teknikumit ɬɟɯɧɢɤɭɦ ( ) ja opistot (ɭɱɢɥɢɳɟ). Koulutusta saa samoin kuin ammattikouluissakin n. 300 eri alalla. Oppilaat valitaan pääsykokeen perusteella. Opiskelu kestää yhdeksänvuotisen koulutuksen käyneiltä vähintään kolme vuotta ja 11•vuotisen keskiasteen täyden koulutuksen käyneiltä 2•4 vuotta. Teknikumeissa ja opistoissa opiskellaan mm. humanistisia aineita, sosiaalitieteitä, luonnontieteitä, taloustieteitä ja matematiikkaa. (Anon 2004, 15)

Colleget sijoittuvat keskiasteen ja korkea•asteen välimaastoon. Niissä järjestetään keskiasteen ammatillista koulutusta mutta ne tarjoavat filiaaleina myös korkea•asteen opetusta. Pääsyvaatimuksena on yleensä yleissivistävän keskiasteen (täyden) oppimäärän suorittaminen mutta niihin voidaan joissakin tapauksissa hyväksyä myös 9•vuotisen peruskoulutuksen suorittanut (Anon 2006, 10).11•vuotisen koulutuksen suorittaneelta koulutuksen kesto on 3.5•4 vuotta ja 9•vuotisen koulutuksen saaneelta 4•5 vuotta. Collegejen rooli on korostumassa harvaan asutuilla alueilla ja periferiassa,

15 sillä niiden kautta korkeammat koulutuspalvelut pyritään turvaamaan valtakunnan syrjäalueilla. (Anon 2004, 15 ja 26)

Ammatillinen koulutus on saanut neuvostoajan jälkeen haasteita. Ikäluokkien pieneneminen on muuttanut suhteita hakeutuvien määrissä. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät ovat pienentyneet ja vastaavasti keskiasteen ammatillisten oppilaitosten opiskelijamäärät ovat pysyneet samoina. Oppilaitokset joutuvat kamppailemaan jatkossakin alenevien hakijamäärien kanssa. Oppilasmäärien pieneneminen on hankalaa liberalistisen koulutuspolitiikan oloissa, jossa koulujen tulorahoitus perustuu huomattavassa määrin tuotettuihin tutkintoihin. Jos tutkintoja ei oppilasmääristä johtuen tule, joudutaan tulevaisuus kohtaamaan niukkenevien budjettien luomissa olosuhteissa.

Venäläistä ammatillisen koulutuksen osuutta korkea•asteella käsitellään korkeakoulujärjestelmän otsikon alla. Kysymys on kirjoittajan valinnasta ja valinnan vaikeudesta. Tekemällä vertailua venäläisen järjestelmän ehdoilla autetaan ymmärtämään venäläisen järjestelmän tuntijaa suomalaista järjestelmää ja päinvastoin. Tekemällä tarkastelu suomalaisen järjestelmän kautta näkee suomalainen paremmin venäläisen järjestelmän ominaispiirteet. Toisaalta erot ovat niitä tarkemmin tutkaillen monilta osin semanttisia eli kysymys on siitä, että jokin järjestelmän osa on sijoitettu toisin toisessa järjestelmässä. Periaatteiltaan molemmat ovat saman sukuisia, liberalistisen koulutuspolitiikan ilmentymiä.

3.4. Venäjän korkeakoulujärjestelmä

Venäjän korkeakoulujärjestelmä jakaantuu ns. perinteisiin yliopistoihin (klassiset' ja 'tekniset yliopistot) ja akatemioihin, sekä monitieteisiin ja/tai uusiin lähinnä yrityselämän tarpeisiin perustettuihin instituutteihin. Kun klassiset ja tekniset yliopistot antavat monialaista yliopistokoulutusta, uudet instituutit keskittyvät usein tiettyihin tieteenaloihin kuten yritystalouteen tai juridiikkaan. Näiden lisäksi konservatoriot (ɤɨɧɫɟɪɜɚɬɨɪɢɹ), korkea•asteen oppilaitokset ɜɵɫɲɚɹ ( ɲɤɨɥɚ) ja sotakorkeakoulut luetaan korkeakouluiksi. Korkeakoulut voivat olla julkisia tai yksityisiä. (esim. Anon 2004, 16)

Venäjän korkeakoulujen toimintaan kuuluu lakiin perustuva laadunvalvonta. Se koostuu kolmesta osasta: lisensseistä eli toimiluvista, attestoinnista eli arvostelusta ja akkreditoinnista. Vaiheet suoritetaan järjestyksessä ja ne ovat pakollisia. (Anon 2005, 7).

Jokaisella korkeakoululla pitää olla toimilupa, joka antaa oikeuden koulutuksen järjestämiseen. Myös Venäjällä toimivat ulkomaiset korkeakoulut kuuluvat saman

16 lupamenettelyn piiriin. Toimiluvan myöntämisen ehtona on, että korkeakoulu täyttää sille asetetut kriteerit. Tällaisia kriteerejä ovat tilojen hygieenisyys, terveysstandardien täyttyminen, varustetaso, kirjastopalvelut (mm. niteiden määrä), opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrä. Opetushenkilöstön koulutustasolle on asetettu erityiset vaatimukset. 48–62 % opettajista pitää olla joko kandidat nauk tai doktor nauk – tutkinto. Määrän minimivaatimus on, että 9 vuoden aikana oppilaitoksen perustamisesta päätoimisten opettajien määrän tulee olla yli 50 %:a. Eri aloille on lisäksi alakohtaisia vaatimuksia. Toimilupa voidaan myös peruuttaa. Yksi tyypillinen syy peruuttamiseen on liian monien maksavien opiskelijoiden hyväksyminen tutkinto•opiskelijoiksi. Toinen lähes yhtä yleinen syy on, että oppilaitos tarjoaa koulutusta, jonka järjestämiseen sillä ei ole lupaa. (Anon 2005, 7•8)

Attestointi on seuraava laaduntarkistuksen vaihe. Sen tarkoituksena on selvittää, täyttääkö koulutus valtakunnalliset koulutusstandardit. Attestointi suoritetaan viiden vuoden välein. Se koostuu sekä ulkoisesta (keskus• tai aluehallinnon viranomaiset) että sisäisestä arvioinnista. Jos attestointi päätyy siihen, että koulutus vastaa asetettuja laatuvaatimuksia, oppilaitoksella on mahdollisuus hakea valtion akkreditointia. (Anon 2006, 20)

Akkreditoinnin hakemiseen on useita perusteita. Akkreditoiduilla oppilaitoksilla on oikeus myöntää valtion vaatimusten mukaisia tutkintoja ja tutkintotodistuksia. Oppilaitos saa myös käyttää Venäjän federaation virallista sinettiä sekä saada valtion rahoitusta. Akkreditointi perustuu 12 indikaattoriin, joita ovat mm. koulutuksen ja tutkimuksen sisältö ja tulokset, tieteellinen toiminta ja opetus, infrastruktuuri, jatko• opiskelijoiden ja julkaisujen määrät. Akkreditoinnin perusteella oppilaitokset luokitellaan a) statukseltaan/tasoltaan, (yleiseksi tai ammatilliseksi kouluksi, ammatilliseksi opistoksi tai korkeakouluksi) korkeakoulut luokitellaan puolestaan b) instituutiksi, akatemiaksi tai yliopistoksi. (Anon 2005, 9)

Vuoden 2004 huhtikuuhun saakka akkreditoinnista vastasi federaation opetusministeriö, minkä jälkeen vastuu siirtyi federaation tutkimuksen ja koulutuksen ohjauspalvelun (Federal Service on Supervision in Education and Research ven. Ɏɟɞɟɪɚɥɶɧɚɹɫɥɭɠɛɚɩɨɧɚɞɡɨɪɭɜɫɮɟɪɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɹɢɧɚɭɤɢ) tehtäväksi (Anon 2005, 8).

Akkreditointi on määräaikainen ja voimassa yleensä 5 vuotta mutta se voidaan peruuttaa milloin tahansa, ellei oppilaitos täytä koulutukselle asetettuja standardeja (mt. s. 9).

17 Korkea•asteen ammatillinen koulutus

Korkea•asteen oppilaitoksista käytetään yleisnimitystä korkeakouluɜɵɫɲɟɟ ( ɭɱɟɛɧɨɟɡɚɜɟɞɟɧɢɟ). Järjestelmä on leimallisesti ammatillinen.

Venäjän korkeakoulut kuuluvat erikoistumisalastaan riippuen eri ministeriöiden hallinnonalaan. Suurin osa on opetus• ja tiedeministeriön alaisia, mutta esimerkiksi taidekorkeakoulut kuuluvat kulttuuri• ja viestintäministeriön hallinnonalaan, lääketieteelliset yliopistot terveydenhoidon ja sosiaalisen kehityksen ministeriölle, maatalousalan korkeakoulut puolestaan maatalousministeriön alaisuuteen. (Anon 2004, 16)

Venäläisessä korkeakoulujärjestelmässä on runsaasti opiskelumahdollisuuksia ja sitä kautta myös tutkintoja. Järjestelmä jakaantuu kahteen päälohkoon. Toisaalla ovat ns. akateemiset tutkinnot eli 4•vuotinen bakalavriat •tutkinto ɛɚɤɚɥɚɜɪ( ) ja sen jatkona kaksivuotinen magistratura •tutkinto. Akateeminen tutkintoalue on uutta venäläisessä järjestelmässä ja kattaa nykyään n. 100 erilaista suuntautumisvaihtoehtoa. (Anon 2004, 19)

Diplomi spesialist Ⱦɢɩɥɨɦɢɪɨɜɚɧɧɵɣ ( ɫɩɟɰɢɚɥɢɫɬ) •tutkinto on puolestaan ammatillinen ja siihen tähtäävillä on valittavinaan lähestulkoon samat erikoistumisalat kuin koko ammatillisen koulutuksen kentässä eli n. 300 erikoistumisalaa. Tutkinto on neuvosto•aikaista perua ja siihen on luotu siltaopintoja akateemisiin tutkintoihin.

Yliopistot osallistuvat Euroopan korkeakoulutuksen harmonisointia sekä opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta edistävään ns. Bolognan prosessiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän korkea•koulujen opintorakenne muuttuu. Kuten Suomessa ja muualla Euroopan unionin alueella, korkeakouluopinnot tulevat koostumaan 3•vuotisesta alemmasta ja 2•vuotisesta ylemmästä korkeakoulututkinnosta.

Venäjän kohdalla korkea•asteen tilanne on paradoksaalinen. Poliittisella tasolla kansainvälistyvä Venäjä osallistuu aiempaa enemmän laajaan eurooppalaiseen yhteistyöhön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi, mutta samanaikaisesti esiintyy vahvaa vastarintaa koulutuksen rakenteiden muutosta vastaan.

Yksityiset korkeakoulut

Yksityiset korkeakoulut, joiden määrä kasvaa nopeasti, aloittivat Venäjällä 1993. Niitä koskevat samat säännökset kuin valtion korkeakoulujakin. Ero valtion ja yksityisen korkeakoulun välillä on ennen muuta siinä, että jälkimmäisissä on vain

18 maksavia opiskelijoita. Joitakin tutkimusapurahoja lukuun ottamatta yksityiset korkeakoulut eivät saa tukea valtiolta. Opintomaksut ovat yksityisten korkeakoulujen pääasiallinen tulonlähde. Opintomaksut vaihtelevat 400 – 5000 USD rajoissa ollen keskimäärin 2500 USD (Anon 2006, 21). Yksityisen korkeakoulun rehtorin kelpoisuutena on vähintään kandidat nauk – tutkinto, joka vastaa Suomen lisensiaatintutkintoa.

Yksityisistä korkeakouluista 78 %:lla ja valtion kouluista 96 %:lla oli v. 2005 valtion akkreditointi (www.obrnadzor.gov.ru).

Suosituimmat opiskelualat ovat oikeustieteet ja kaupallinen ala. Muita yksityisen puolen suosimia aloja ovat vieraat kielet, filosofia, sosiaalityö, historia, ympäristötiede ja tietojenkäsittely. Tämän hetken ongelmina ovat opetushenkilöstön koulutustaso sekä tilat ja laitteet. Opetushenkilöstöllä ei ole vaadittavaa pätevyyttä tai he opettavat omaa koulutustaan vastaamattomalla alalla. Opetustilat ja laitteet eivät aina myöskään ole tarkoituksenmukaiset.

19 4. Arkangelin läänin koulutustarjonta

4.1. Ammatillinen peruskoulutus ǵȈȟȈȓȤȕȖȍ ( ȗȘȖȜȍșșȐȖȕȈȓȤȕȖȍ ȖȉȘȈȏȖȊȈȕȐȍ)

Arkangelin alueella on yhteensä 43 ammattikoulua tai ammatillista lyseota. Näistä 12 eli lähes neljännes sijoittuu Arkangelin kaupunkiin. Loput jakaantuvat läänin muihin keskuksiin siten, että oppilaitosten lukumäärä korreloi paikkakunnan koon ja/tai merkittävyyden kanssa. Taulukossa 1. on esitetty oppilaitosten sijoittuminen eri paikkakunnille.

Taulukko 1. Ammatilliset oppilaitokset paikkakunnittain

Arkangeli 12 Severodvinsk 5 Kotlas 3 Korjazhma 2 Velsk 3 Dvisnkoj (Verhnetomskin piiri) 1 Iljinsko•Podomskoe (Vilegodskin 1 piiri) Dvinskoj Bereznik (Vinogradskin 1 piiri) Kargopol 1 1 Podjuga (Konoshan piiri) 1 Shipitsyno (Kotlaksen piiri) 1 Krasnoborsk 1 Jarensk (Lenskin piiri) 1 Kamenka (Mezenin piiri) 1 Njandoma 1 Onega 1 Pinega (Pinegan piiri) 1 Plesetsk 1 Savinskij (Plesetskin piiri) 1 Oktjabrskij (Ustjanskin piiri) 1 Lomonosovo (Holmogorin piiri) 1 Danilovo (Holmogorin piiri 1 Shenkursk 1 Yhteensä 43

Alueellisesti oppilaitokset4 ovat siis sijoittuneet läänin eri puolille. Vaikka oppilaitosten lukumäärä on suuri, kaikissa yksiköissä ei ole suuria opiskelijamääriä

4 Oppilaitos•sanaa käytetään tässä luvussa viittaamaan sekä ammattikouluihin että ammatillisiin lyseoihin

20 tai mittavaa ainetarjontaa. Esimerkiksi ammattikoulu nro 27 Lomonosovossa tarjoaa vain yhden suuntautumisvaihtoehdon, mikä kylläkin on varsin erikoinen: luu• ja sarvivalmisteiden valmistajan opinnot. Näihin opintoihin on vuonna 2007 varattu 10 aloituspaikkaa. Toista ääripäätä edustavat oppilaitokset, joissa on edustettuna lähes kymmenkunta koulutusalaa ja joissa on valittavana myös ylemmän opistoasteen opintoja.

Arkangelin aluehallinnon koulutus• ja tiedeosasto hallinnoi ja valvoo koulutuksen järjestämistä 39 oppilaitoksen kohdalla. (Ⱦɟɩɚɪɬɚɦɟɧɬɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɹɚɞɦɢɧɢɫɬɪɚɰɢɢ Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣɨɛɥɚɫɬɢ). Federaation koulutusvirasto (Ɏɟɞɟɪɚɥɶɧɨɟɚɝɟɧɬɫɬɜɨɩɨ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɸ) vastaa puolestaan loppujen eli neljän oppilaitoksen toiminnasta. Ammattioppilaitokset voidaankin jakaa niihin oppilaitoksiin, jotka ovat erikoistuneet tietylle alalle, ja niihin, jotka tarjoavat koulutusta useilla eri erikoistumisaloilla. Viimeksi mainitusta käy esimerkkinä ammattikoulu nro 34. Se tarjoaa koulutusta eri erikoistumisaloilla mm. kokin, kondiittorin, myyjän, traktorinkuljettajan, kirvesmiehen, ompelijan ja kauppiaan ammatteihin.

Tarjottujen alojen määrä / Ammatillisten koulujen määrä

14 12 10 8 6 4

Koulujen määrä Koulujen 2 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Tarjotut alat

Kuvio 2. Tarjolla olevien alojen määrä ammattioppilaitoksessa

Kuviosta 2 nähdään, että eniten (N= 13) on sellaisia oppilaitoksia, jotka tarjoavat koulutusta viidellä eri ammatillisella erikoistumisalalla. Suurin osa eli 33 oppilaitoksista tarjoaa koulutusta 3•6 erikoistumisalalla. Enimmillään koulutustarjonta yltää kahdeksaan vaihtoehtoon (kaksi oppilaitosta). Lisäksi koulutustarjontaa monipuolistaa kuuden ammatillisen oppilaitoksen tarjoama opistoasteen koulutus. Näillä on 1 • 4 eri suuntautumisvaihtoehtoa ja yhteensä 12 erilaista alaa.

21 Erikoistumisalat

Venäjällä ammatillisen koulutuksen alaluokitus on suomalaista mallia yksityiskohtaisempi. Kun Suomessa on käytössä kahdeksaan eri alaan luokiteltu järjestelmä, on Venäjällä käytössä 38 eri alaa (ks. liite 4). Näiden sisällä on vielä alaluokitus ammattinimikkeiden ja erikoistumisalojen mukaan. Ammattinimikkeiden mukaisesti jaoteltuja erikoistumisaloja on Venäjällä käytössä 288. Arkangelin läänissä järjestetään ammatillista koulutusta 68 eri erikoistumisalalla. (Ks. liite 3).

Huomattava osa erikoistumisaloista, eli noin puolet (35/68) on sellaisia, joita ei muissa alueen oppilaitoksissa opeteta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kilpailu oppilaitosten välillä on vähäistä. Lisäksi on olemassa sellaisia aloja, joita tarjotaan monessa koulussa. Opiskelualoista tarjotuimpia ovat puuseppä/kirvesmies, kokki/kondiittori ja myyjä/kassanhoitaja. Näihin ammatteihin voi saada koulutusta 14 • 15 eri oppilaitoksessa. (ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ "Ⱥɛɢɬɭɪɢɟɧɬ•2007", s. 151–193)

Vuoden 2006 alussa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeli 18 338 nuorta. Alueen koko väestöön suhteutettuna 10 000 asukasta kohti oli 153 ammattikoululaista. Luoteis•Venäjän hallintopiirissä luku on 129 ja koko Venäjän federaatiossa 108, eli ammattikoululaisia on muihin alueisiin verrattuna hieman keskiarvoa enemmän. Vuonna 2005 ammattikoulun päätti 8092 henkilöä. Näistä työvoimatoimistojen palveluja käytti 8,7 %. Vuonna 1995 ko. palvelujen käyttäjiä oli huomattavasti enemmän eli vastaava luku oli 19,9 %. (http://www.dvinaland.ru/social/education/lowprof.asp)

Oheisesta taulukosta nähdään ne alat, joita Arkangelin alueen oppilaitoksissa on mahdollista opiskella. Yhdessä ammatissa voi vielä erikoistua tietylle suuntautumisalalle. Esimerkiksi kirjapainoalalla voi valita latomon hoitajan tai kirjanpainajan ammattien väliltä, ja lisäksi jälkimmäisessä tapauksessa voi valita erikoistumisalakseen joko laaka• tai kohopainajan suuntautumisvaihtoehdon. Toisaalta suurta tarjontaa kaventaa se, että samaa alaa tarjotaan eri kategorioissa, esimerkiksi puunkäsittelykoneiden konemestarin ala on ilmoitettu kahdessa luokassa (24.3 ja 24.6).

Taulukko 2. Ammattikoulutuksen tarjonta aloittain Arkangelin alueella

Koulutusalan Ala Ammatti• Suuntautumi Koulutusta tunnus nimikkeiden salojen tarjoavien määrä määrä oppilaitosten määrä 1 Yleiset talouden alan4 4 17 ammatit 2 Metalliala 5 10 22 4 Sähkötekninen tuotanto 1 1 1

22 10 Laivanrakennus ja •korjaus 3 6 5 22 Rakennus•, asennus• ja 9 31 37 korjaustyö 23 Metsäteollisuus 1 3 5 24 Puunjalostus 3 6 25 Selluloosan, paperin ja 1 1 1 kartongin tuotanto 29 Restaurointityö 1 1 1 30 Liikenne 9 22 20 32 Kevyt teollisuus 5 6 12 33 Kirjapainoala 2 3 2 34 Elintarvikeala, 4 9 31 elintarvikemyynti ja • tuotanto 35 Taide• ja koruesineiden 5 7 6 valmistus 36 Palveluala 1 1 5 37 Maatalous 6 9 12 38 Toimihenkilöala 8 13 18 N= 17 N=68 N=126

Taulukko osoittaa, minkä verran eri aloja Arkangelin alueella on tarjolla. Koulutusta annetaan 17 alalla ja 68 ammattinimikkeeseen/erikoistumisalaan perustuen. Rakennus•, asennus• ja korjaustyö sekä metalli•, liikenne• ja elintarvikeala, elintarvikemyynti ja •tuotanto ovat koulutuksia, joita tarjotaan noin puolessa kaikista oppilaitoksista. Myös talouden alan ammatit ja toimihenkilöala ovat tarjolla monessa oppilaitoksessa. Harvinaisempia aloja, joita tarjotaan vain yhdessä koulussa, ovat sähkötekninen tuotanto, selluloosan, paperin ja kartongin tuotanto sekä restaurointityö.

4.2. Opistoasteen ammatillinen koulutus ǹȘȍȌȕȖȍ ( ȗȘȖȜȍșșȐȖȕȈȓȤȕȖȍȖȉȘȈȏȖȊȈȕȐȍ)

Opistoasteen oppilaitoksia Arkangelin alueella on 30 (liite 5.).5 Niistä valtiollisia oppilaitoksia on 24 ja yksityisiä 6 kappaletta. Huomattava osa eli 17 on sijoittunut Arkangeliin. Muissa alueen kaupungeissa on 1•4 opistoa.

5 Arkangelin ilmailualan koulutuskeskusta, joka tekee alueella vain opiskelijavalintoja muualla tapahtuvaan koulutukseen, ei ole tähän tilastoon laskettu mukaan. Koska kuitenkin arkangelilaisille opiskelijoille on varattu vuosittain eri paikkakuntien ilmailualan oppilaitoksiin tietyt kiintiöpaikat, ne on otettu myöhemmin huomioon kuvailtaessa opiskelualoja.

23 Taulukko 3. Ammatillisten opistojen sijoittuminen Arkangelin läänissä

Valtiollinen Yksityinen Paikkakunta opisto opisto Yhteensä Arkangeli 13 4 17 Severodvinsk 2 2 4 Velsk 2 2 Kargopol 1 1 Kotlas 3 3 Mirnyj 1 1 Novodvinsk 1 1 Njandoma 1 1 Yhteensä 24 6 30

Kysymys siitä, millaista opistotasoista koulutusta tarjotaan ja kuinka monessa paikassa, antaa kuvan koulutuspalvelujen monipuolisuudesta ja tarjonnasta ja ehkä myös niiden tarpeesta. Tätä on pyritty havainnollistamaan taulukossa 4.

Taulukko 4. Opetustarjonnan jakautuminen aloittain

Koulujen määrä, jotka tarjoavat koulutusta tietyllä alalla Opistoissa Muualla kuin opistoissa Ammattikoulu Korkeakoulu Humanistinen ja sosiaaliala 13 1 4 Opetus ja kasvatus 3 1 1 Terveydenhoitoala 4 1 Kulttuuri ja taide 2 Talous ja hallinto 17 2 4 Palveluala 3 2 3 Maa• ja kalatalous 3 Tekniikka ja teknologia 18 4 3

Humanistisen alan koulutuksen suuri tarjonta selittyy suurimmaksi osaksi oikeustieteellisen koulutuksen tarjonnan runsaudella. Oikeustieteellinen koulutus luokitellaan Venäjällä kuuluvaksi humanistiseen alaan. Muita hyvin yleisiä aloja ovat talous ja hallinto sekä tekniikka ja teknologia. Tekniikan ja teknologian ala on hyvin laaja, siihen kuuluu 11 alalajia omine erikoistumisaloineen. Joka tapauksessa Arkangelin koulutustarjonta kuvastaa sitä yleistä trendiä, mikä on ollut Venäjällä vallalla viime vuosien aikana: oikeustiede on nuorten keskuudessa hyvin suosittu, samoin taloustieteet. Kasvatus• ja opetusalan, terveydenhoitoalan sekä muiden perinteisesti valtion järjestämiin työpaikkoihin kuuluvien alojen suosiota ovat alentaneet toimeentulomahdollisuuksien niukkeneminen ja palkkauskysymys.

24 (Luettelo Arkangelin alueella järjestettävän koulutuksen aloista alalajeineen löytyy liitteestä 6.)

Osa opistoasteen kouluista on monialaisia ja niillä on erikoistumisvaihtoehtoja (esim. Arkangelin maatalousteknikum). Osa on keskittynyt vain yhdelle alalle (esimerkiksi Arkangelin lääketieteellinen opisto ja Arkangelin musiikkicollege). Suomalaisesta järjestelmästä poiketen Venäjällä osa opettajankoulutusta tapahtuu opistoissa. Opistoasteen opettajankoulutus valmistaa opettajia peruskoulun alimmille (1•4) luokille.

Taulukko 5. Arkangelin läänin ammatillisten opistojen koulutustarjonta6 ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ s. 95 • 150, 198 • 200)

Opistoasteen koulutustarjonta Erikoistumisalojen Ala lukumäärä* Humanistinen ja sosiaaliala 5 Opetus ja kasvatus 11 Terveydenhoitoala 5 Kulttuuri ja taide 8 Talous ja hallinto 11 Palveluala 5 Maa• ja kalatalous 8 Tekniikka ja teknologia 40

Vuoden 2006 alussa opistotason koulutuksessa oli 23 500 opiskelijaa. Heistä 15 000 oli päätoimisia ɩɨ ( ɨɱɧɨɣ ɮɨɪɦɟ) ja 9450 opiskeli maksuttomissa koulutusohjelmissa ɛɸɞɠɟɬɧɨɟ ( ɨɛɭɱɟɧɢɟ). Maksavia oli 8500 eli noin 36 % kaikista opiskelijoista. Opiskelijoiden määrä on Arkangelin aluehallinnon koulutus• ja tiedeosaston mukaan nousussa. Muutos johtuu siitä, että maksulliseen koulutusohjelmaan otettavien opiskelijoiden määrää on lisätty ilman, että samaan aikaan olisi vähennetty maksuttomia opiskelupaikkoja.

Vakinaisen opetushenkilökunnan määrä vuonna 2006 oli 1310 henkilöä. Heistä oli 92–100 %:lla oppilaitoksesta riippuen ylempi korkeakoulututkinto. Osa•aikaisia työtehtäviä ovat hoitaneet erikoisalojen asiantuntijat ja korkeakoulujen opettajat. Opettajien pätevyysvaatimuksia on tarkennettu, sillä opetushenkilökuntaa koskevat kelpoisuudet on otettu sekä osaksi koulutuksen laadunvarmistusta että koulutuspoliittista ohjelmaa.

Opistoista 15 on aluehallinnon eri virastojen (koulutusosasto, terveydenhuolto•osasto, kulttuuriosasto) ja 9 liittovaltion eri ministeriöiden tai virastojen alaisuudessa.

6 * Taulukkoon on laskettu vain ne erikoistumisalat, jotka tarjotaan opistoissa. Näiden lisäksi opistotasoista koulusta tarjotaan myös joissakin ammattikouluissa

25 Opistoista loput eli 6 ovat yksityisiä. Ne eivät kuulu virastojen jatkuvan valvonnan piiriin. Niiden toiminnan kontrollointi perustuu toimilupaan ja määräajoin toistuvaan akkreditointiin.

Järjestelyllä, jossa eri alojen oppilaitokset ovat eri virastojen valvonnan alla, voidaan saavuttaa tiettyjä etuja, sillä oman alan asiantuntijavirasto tuntee paremmin vastaavan koulutusalan kysymyksiä. Kouluasteiden rajojen hahmottamisen haasteellisuudesta kertoo se, että korkeakoulut voivat järjestää opistoasteen koulutusta ja opistoissa saatetaan tarjota ammattikoulutasoista koulutusta. Edelleen joissakin ammattioppilaitoksissa voi olla tarjolla opistotasoista koulutusta. Opistotaso toimiikin väliportaan opiskelupaikkana. Ammattiin valmistuneet voivat jatkaa opistotasolla ja opistosta on taas väylä korkeakouluihin. Vuonna 2007 Arkangelin läänissä järjestettiin opistoasteella opetusta 91 erikoistumisalalla. Luku on hieman laskenut edellisestä vuodesta, jolloin se oli 96. Opistoasteelta valmistuneista jatkoi opiskelua 15 – 27 % korkeakoulussa.

Vuonna 2004 tutkintonsa suorittaneet ovat työllistyneet aloittain seuraavasti: terveydenhoitoala: < 89 % maatalousala: 45 – 74 % tekniikan ala: 41 – 92 % kuljetus• ja liikenne ala: 57 – 85 % opetus• ja kasvatusala: 60 – 70 % talouden, kaupan ja ravitsemusala: 70 – 100 %

Joitakin saattaa hämmästyttää työllistymistä osoittavan luvun vaihteluväli. Tämä johtuu siitä, että esitetyt luvut kuvaavat yhtä koulutusalaa, jossa on monia erikoistumisaloja/ammattinimikkeitä. Esimerkiksi tekniikan ala on laaja, ja tämä kertoo siitä, että tietylle erikoistumisalalle työllistyminen voi olla hankalampaa kuin jollekin toiselle. Mielenkiintoista on, että talouden, kaupan ja ravitsemusalan työllistyminen on muita aloja varmempaa. Opiskelu näyttäisi kannattavan, sillä alimmillaankin työelämään sijoittuminen toteutuu 70 % varmuudella. (Lähde: http://www.dvinaland.ru/social/education/prof.asp)

26 4.3. Korkeakoulut sekä korkeakoulujen filiaalit ja sivutoimipisteet7 ǪȣșȠȐȍțȟȍȉȕȣȍȏȈȊȍȌȍȕȐȧ, ȜȐȓȐȈȓȣȐȗȘȍȌșȚȈȊȐȚȍȓȤșȚȊȈ)

Arkangelin läänissä on 25 korkeakoulua. Näistä suurin osa eli 19 on filiaaleja tai sivutoimipisteitä. Sivutoimipisteiden määrä on kahdeksan ja niiden opetus on pääsääntöisesti järjestetty etäopiskeluna. Filiaalien ja edustustojen koko on pieni. Sivutoimipisteet ovat keskittyneet samoille aloille kuin niiden pääyliopistotkin. Opetusta järjestetään 142 erikoistumisalalla (ɫɩɟɰɢɚɥɶɧɨɫɬɧɚɩɪɚɜɥɟɧɢɹ).

Ylläpitäjien mukaan luokiteltuna korkeakouluista on valtiollisia 17 ja yksityisiä kahdeksan. Alueen omista eli kuudesta korkeakoulusta puolet on valtiollisia ja puolet yksityisiä. Suurin osa läänin korkeakouluopiskelijoista (lähes 70 %) opiskelee omissa korkeakouluissa.

Taulukko 6. Arkangelin läänin korkeakoulujen alueellinen sijoittuminen ylläpitäjien mukaan ryhmitettynä8 9

Alueelliset Yhteensä Korkeakoulut itsenäiset Filiaalit paikkakunnittain valtiolliset yksityiset valtiolliset yksityiset Arkangeli 3 3 7 2 15 Severodvinsk 3 1 4 Kotlas 3 3 Velsk 1 1 2 Korjazhma 1 1 Korkeakoulutyyppejä yht. 3 3 14 5 Kaikki yhteensä 25

On tärkeää todeta, että monesti korkeakoulut tarjoavat myös opistoasteen opintoja, mikä takaa opintojen saumattoman jatkuvuuden, jos opiskelija jatkaa opintojaan korkea•asteella. Ammatillinen erikoistuminen alkaa siis jo varhain ja tarjoaa opiskelijalle tiettyjä etuja. Kun opiskelija valitsee tietyn linjan ja tietyn opinahjon, hän voi olla varmempi tulevasta korkeakouluopiskelupaikasta, sillä saman opinahjon opinnoista saa hyvitystä jatkoon pyrittäessä.

7 venäjänkielinen ilmaus ɩɪɟɞɫɬɚɜɢɬɟɥɶɫɬɜɚ on tässä käännetty sivutoimipisteeksi. Filiaalin ja sivutoimipisteen erona on se, että filiaalissa työskentelee päätoimisia opettajia, kun sivutoimipisteen opetus hoidetaan pääasiassa etäopetuksena. 8 Taulukossa filiaalit ja sivutoimipisteet on laskettu yhteen. 9 Lukuihin eivät sisälly Arkangelin teknillisellä yliopistolla olevat filiaalit/sivutoimipisteet Kotlaksessa, Narjan•Marissa, Novodvinskissä ja Mirnyjissä, eivätkä Pomorin yliopiston vastaavat Severodvinskissä, Korjazhmassa ja Narjan•Marissa.

27 Kuten olemme aiemmin jo todenneet valtion yliopistot ja korkeakoulut ovat federaatiotason viranomaisten alaisia. Yksityisiltä korkeakouluilta vaaditaan toimilupa ja akkreditointi, mutta niitä ei valvota samalla tavalla kuin valtion korkeakouluja.

Arkangelin korkea•asteen kouluista erottuu muista kolme suurinta valtion ylläpitämää yliopistoa Teknillinen yliopisto, Pomorin yliopisto ja Pohjoinen lääketieteellinen yliopisto. Seuraavat tiedot perustuvat yliopistojen Internet•sivuihin.

Teknillisessä yliopistossa on noin 14 000 opiskelijaa ja 510 opettajaa. 63 %:lla eli 320 opettajalla on tieteellinen oppiarvo. 53 eli noin 10 % on professoreita ja tohtoreita (ɞɨɤɬɨɪɚɧɚɭɤ). (http://www.agtu.ru/facts.html).

Pomorin yliopistossa on yhteensä 15 200 opiskelijaa. Heistä • kandidaatin tutkinnon suorittavia on 229 • maisteriopintoja tekeviä 30 • spetsialist •tutkintoa suorittavia 14 559 • jatko•opiskelijoita 280 • ulkomaalaisia opiskelijoita 102

Henkilökunnan määrä Pomorin yliopistossa on 2178, joista varsinaista opetushenkilökuntaa on 761 (opettajista tohtoreita on 378 ja professoreita 90). (http://www.pomorsu.ru/eng/).

Pohjoisessa lääketieteellisessä yliopistossa on n. 5 500 opiskelijaa. Luku sisältää ulkomaalaiset opiskelijat sekä etä• ja osa•aikaopintoja suorittavat. Lääketieteellisen yliopiston opetushenkilökunnasta 68 opettajalla on professorin virka ja 225 on suorittanut suomalaista lisensiaatintutkintoa vastaavan kandidat nauk •tutkinnon. (http://www.nsmu.ru/abitura/) Lukuvuoden 2005 • 2006 alussa korkeakouluopiskelijoiden määrä oli yhteensä 50 000. Heistä 23 000 oli kokopäivätoimisia ja näistä maksuttomaan (eli valtion kustantamaan opiskeluun, ɛɸɞɠɟɬɧɨɟ ɨɛɭɱɟɧɢɟ) opiskeluun osallistui 13 500 opiskelijaa. Opiskelijamäärät ovat olleet kasvussa, pääasiassa maksullisten opiskelupaikkojen kasvun johdosta.

Pysyvää opetushenkilökuntaa korkeakouluissa on 1770 henkilöä. Näistä 175 ovat doktor nauk• ja 815 kandidat nauk •tutkinnon suorittaneita. Lisäksi yliopistoissa ja korkeakouluissa työskentelee sivutoimisia opettajia. Heidän osuutensa on 9 • 15 % opettajien määrästä. Paikat on täytetty 100•prosenttisesti. Koulutuksen laatujärjestelmä ollaan toteuttamassa.

Vuonna 2004 korkeakoulusta valmistuneiden työllistyminen oli terveydenhoitoalalla: 49 – 92 % tekniikan alalla: 62 – 86 %

28 talouden ja hallinnon alalla: 66 – 82 % humanistis•sosiaalisella alalla ja luonnontieteiden alalla: 66 % ja opetus• ja kasvatusalalla: 66 %.10 (http://www.dvinaland.ru/social/education/prof.asp)

Taulukko 7. Korkeakoulutuksen alojen edustavuus läänin korkea•asteen oppilaitoksissa

Alat Korkeakoulut Luonnontieteet ja matematiikka 2 Humanistinen ja sosiaaliala 13 Koulutus ja kasvatus 2 Terveydenhoitoala 1 Kulttuuri ja taide 2 Talous ja hallinto 18 Tietoturvallisuus 1 Maa• ja kalatalous 2 Tekniikka ja teknologia 13

Korkeakouluissa eri alojen tarjonta seurailee samaa linjaa, kuin opistotason kohdallakin: humanistinen ja sosiaaliala, talous ja hallinto sekä tekniikka ja teknologia ovat useimmiten eri korkeakoulujen tarjonnoissa mukana. Myös korkeakoulutasolla tekniikan ja teknologian ala koostuu lukuisasta joukosta erikoistumisaloja.

Tietyt erikoistumisalat sisältyvät useampaan koulutusalaan. Esimerkiksi matematiikka on luokiteltu niin luonnontieteiden kuin kasvatusalaan kuuluvaksi. Tämä selittyy sillä, että toisessa opinto•ohjelmassa koulutetaan matemaatikkoja, toisessa matematiikan opettajia. Jotkut muut alat (esimerkiksi psykologia ja oikeustiede) on ilmoitettu yhden luokituksen sisällä kahteen kertaan, mikä johtuu suoritettavasta koulutustasosta (bakalavr• tai spetsialist •tutkinto). ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ "Ⱥɛɢɬɭɪɢɟɧɬ•2007", s. 40 • 94, 194 • 197)

Yliopistojen kehitysnäkymät

Yliopistot ovat vuoden 2000 laadunvalvontasysteemin käynnistämisen jälkeen saaneet lisää velvoitteita ja toisaalta lisää vapauksia ja oikeuksia. Rahoitusta on nykyisin entistä enemmän saatava valtion budjetoinnin ulkopuolelta, ja tämä linjaus on johtanut maksullisen opetuksen voimakkaaseen kehittämiseen ja tarjonnan kasvattamiseen. Toisaalta toimilupa• ja akkreditointijärjestelmällä pyritään takaamaan opetuksen laatu, ja tämän valvontajärjestelmän puitteissa yliopistojen on

10 Vaihteluväli johtuu, kuten olemme aiemmin todenneet siitä, että tietty ala koostuu useista eri ammattinimikkeistä, joiden työllistymisen välillä esiintyy eroja.

29 uusittava toimilupansa määrävuosin. 2000•luvulla on lisäksi tullut hyvin ajankohtaiseksi opetusvälineiden uusiminen sekä tietoverkkojen rakentaminen. Venäjän korkeakoulut ovat myös mukana yleiseurooppalaisessa tutkinnonuudistusohjelmassa, niin sanotussa Bolognan prosessissa. Taloudellinen tilanne ja vanhojen vakiintuneiden järjestelmien purku tai uudistaminen ovat edelleen haasteellisia tehtäviä.

Etäopiskelun kehittäminen

Vuodesta 2001 lähtien arkangelilaisten korkeakoulujen konsortio on käynnistänyt kansainvälisen ”Barents•virtuaaliyliopisto” •projektin. Sen toimisto sijaitsee Arkangelissa, josta käsin hanke toimii Pohjois• ja Luoteis•Euroopan etäopiskeluhankkeiden koordinaattorina ja kehittelijänä. Projektissa on mukana 15 korkeakoulua Venäjältä, Norjasta, Suomesta ja Ruotsista. Kurssitarjonnassa on muun muassa valtion virkamiehille tarkoitettuja englannin ja norjan kielen kursseja, perinnekulttuureihin keskittyvä kurssi sekä juridisia kysymyksiä käsittelevä kurssi. Hankkeen tavoitteena on lisäksi Barentsin alueen kääntäjä•tulkki•verkoston luominen, sekä tuen tarjoaminen opettajille ja ohjaajille etäopiskelukurssien suunnittelussa samoin kuin niiden käytännön toteutuksessa.

Arkangelin teknillinen valtionyliopisto on kehittänyt sähköistä opiskeluportaalia. Sen tiedekuntien opettajat hyödyntävät sähköisiä verkkokurssisovellutuksia niin pääyliopistossa kuin yliopiston muissa toimipisteissä. Tällä hetkellä meneillään on systeemin vakiinnuttaminen luonnontieteiden ja humanististen tieteiden aloilla. Verkkokursseja suunnitellaan otettavaksi käyttöön niin kokopäivätoimisessa ja kuin osa•aikaisessa opiskelussakin. Niitä hyödynnetään ennen muuta ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Pomorin yliopisto on myös mukana verkko•opetuksen kehittämisessä. Verkkokursseja on toteutettu esimerkiksi historiassa, filosofiassa sekä uskonto• ja kansatieteissä. Yliopisto on luomassa lisäksielektronista kirjastoa, jonne kootaan venäjän• ja englanninkielisiä julkaisuja. Lisäksi Pomorin yliopisto on ollut mukana (vuodesta 2003) globaalissa Arktisen alueen yliopistohankkeessa (Uarctic) jonka puitteissa järjestetään etäopiskelua.

Muidenkin yliopistojen toimipisteet ovat kehittäneet etä• ja verkko•opetustaan. Yleisvenäläinen talous• ja finanssiyliopiston ja Nykyajan humanistisen yliopiston toimipisteet järjestävät verkko•opetusta sekä kehittävät omaa nettikirjastoa. (http://www.dvinaland.ru/social/education/prof.asp)

30 Siirtyminen kaksiportaiseen korkeakoulutukseen

Arkangelin teknillisessä valtionyliopistossa on ollut käynnissä vuodesta 1997 lähtien bakalavr •tutkintoon johtava koulutus metsätaloustuotannon alalla. (Oppilasmäärät lukuvuonna 2004–2005 126 opiskelijaa, joista 102 ilmaisessa opiskelujärjestelmässä). Vuodesta 2003 lähtien on ollut mahdollisuus suorittaa kyseisellä alalla magistr • tutkinto (opiskelijamäärä 2004–2005 viisi opiskelijaa). Yliopiston Kotlaksen sivutoimipisteessä on vuodesta 2004 lähtien ollut valmisteilla bakalavr •tutkintoon johtava koulutus johtamisen sekä taloustieteen alalla.

Pomorin yliopistossa on valmisteltu vuodesta 1992 lähtien bakalavr• ja vuodesta 1996 magistr •tutkintoa humanististen tieteiden alalla. Vuodesta 2000 lähtien on ollut mahdollista suorittaa bakalavr• ja vuodesta 2004 magistr •tutkinto filologisessa koulutusvaihtoehdossa. Sitä ennen eli vuodesta 2002 lähtien bakalavr •tutkinnon suorittaminen on ollut mahdollista kulturologiassa, journalistiikassa, uskontotieteissä ja taidekasvatuksen (taiteellisen koulutuksen) aloilla.

Pietarin meriteknisen valtionyliopiston Severodvinskissä sijaitsevassa ”Sevmashvtusin” sivutoimipisteessä toteutetaan monitasoista järjestelmää, jossa edetään ammattitutkinnon, opistoasteen spesialisti•koulutuksen ja bakalavr •tutkinnon kautta korkeakoulun spetsialist •tutkintoon. Magistr •tutkinto•ohjelma on myös suunnitteilla.

Modernin humanistisen akatemian toimipisteet järjestävät opetusta yleiseurooppalaisen ECTS •järjestelmän (european credit transfer and accumulation system) mukaisesti. Järjestelmän avulla pyritään mahdollistamaan opintojen vertailtavuus. Eurooppalaisella opintopistejärjestelmällä (aiemmin Suomessa opintoviikkojärjestelmä), joka on hyväksytty käyttöönotettavaksi Bolognan prosessin yhteydessä, pyritään tekemään eri maiden opintotarjontaa yhteensopivaksi ja vertailukelpoiseksi. Venäläisissä yliopistoissa ja korkeakouluissa opintomäärät on yleensä mitoitettu oppitunteina.11

Bolognan prosessin mukainen kaksiportainen koulutus on edennyt vaihtelevasti. Esimerkiksi Pomorin yliopistossa kandidaatintutkintoa suorittavia on enemmän kuin maisterin tutkinnon suorittavia. Silti opiskelijoiden lukumäärillä mitattaessa perinteinen spetsialnost •tutkinto on edelleen suosituin. Joillakin aloilla (esimerkiksi lääkäriksi valmistuvilla) ei maisteri•tutkintoja edes tulla ottamaan käyttöön, sillä näillä aloilla on tietyt ammatilliset vaatimukset, joiden sovittamista kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään ei pidetä tässä vaiheessa perusteltuina.

11 Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työskentelyä.

31 Joissakin yliopistoissa on siirrytty jo kokonaan uuteen järjestelmään. Esimerkiksi modernin humanistisen akatemian toimipisteissä voi opiskella vain ja ainoastaan bakalavr •tutkintoja. (http://www.dvinaland.ru/social/education/prof.asp)

Yhteistyö keskiasteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välillä

Arkangelin teknillinen yliopisto on jo vuodesta 1989 ollut yhteistyössä arkangelilaisten ja novodvinskiläisten keskiasteen oppilaitosten kanssa (niin ammatillinen peruskoulutus kuin opistoasteen koulutus). Yliopistolla on esimerkiksi yhteistyösopimukset Arkangelin metsäteknillisen collegen ja Teknillisen lyseon no. 25 kanssa. Collegesta valmistuneet pääsevät opiskelemaan teknillisen yliopiston luonnontieteellisiin ja teknillisiin koulutusohjelmiin.

Pomorin yliopiston kohdalla yhteistyö opistoasteen oppilaitosten kanssa on teknistä yliopistoa laajempaa. Sillä on yhteistyötä Arkangelin pedagogisen collegen kanssa pedagogiikan ja varhaiskasvatuksen metodiikan, vieraiden kielten, varhaiskasvatuksen pedagogiikan ja psykologian koulutusohjelmien osalta. Kargopolin pedagogisen collegen kanssa yhteistyötä tehdään pedagogiikan ja varhaiskasvatuksen metodiikan, matematiikan sekä teknologian ja yrittäjyyden koulutusohjelmien suhteen. Kotlaksen pedagogisen collegen kanssa yhteistyötä on venäjän kielen ja kirjallisuuden koulutusohjelman osalta. Yliopistolla on yhteistyötä myös edellä jo mainitun teknillisen ammattikoulun no. 25Ɍɟɯɧɢɱɟɫɤɢɣ ( ɥɢɰɟɣ) kanssa teknologian ja yrittäjyyden koulutusohjelman osalta.

Pietarin meriteknillisen yliopiston Severodvinskissä sijaitseva ”Sevmashvtuzin” toimipiste tekee yhteistyötä keskiasteen ammatillisen ja opistoasteen koulutuslaitosten kanssa, kuten myös paikallisten ammattiyhdistysten, koulutuksellisten, tieteellisten osastojen ja tuotantoyritysten (laivanrakennusalalla) kanssa. (http://www.dvinaland.ru/social/education/education.asp?part=6)

Opiskelu tapahtuu suppeamman ohjelman mukaan niiden opiskelijoiden kohdalla, joilla on collegessa suoritettuja alan opintoja. Varhain tapahtuvalla alan valinnalla on hyötyjä sekä opiskelijalle että oppilaitokselle. Opiskelija voi olla varmempi jatkomahdollisuuksista ja toisaalta oppilaitokset saavat motivoituneita opiskelijoita, joilla on vahva tietämys ja kokemus alalta.

4.4. Hakeutuminen oppilaitoksiin ja valintamenettelyt

Ammattikoulut valitsevat opiskelijansa tavallisimmin hakemusten perusteella. Joissakin ammattikouluissa ja ammatillisissa lyseoissa käytetään haastattelua

32 sisäänoton välineenä. Pohjakoulutusvaatimuksena ovat peruskoulu, keskiasteen• tai ammatillinen koulutus. Valintojen järjestelyistä huolehtii oppilaitoskohtainen valintakomitea, jota johtaa oppilaitoksen rehtori.

Opistotason oppilaitoksissa järjestettävän pääsykokeen sisältö riippuu haettavasta alasta. Musiikkiopistoon hakeutuvilta tutkitaan musikaalista lahjakkuutta ja tekniikan alalla luonnontieteellisten aineiden tuntemusta. Venäjän kielen testaus on alasta riippumatta yleistä.

Korkeakouluihin voivat hakea opiskelijat, joilla on keskiasteen täysi oppimäärä tai keskiasteen ammatillinen tutkinto. Myös ammattikoulusta valmistuneet voivat hakea korkeakouluihin, jos he ovat suorittaneet keskiasteen opistotasoisen tutkinnon. Ensimmäiselle tai myöhemmille vuosikursseille (jälkimmäinen vaihtoehto koskee maisterikoulutusta) hyväksytään henkilöitä, joilla on korkea•asteen vaillinainen tutkinto, todistus vajaista korkeakouluopinnoista tai jokin muu korkeakoulututkinto12.

Venäjän opetus• ja tiedeministeriö jakaa Federaation rahoittamat opiskelijapaikat. Hakemusmenettelystä ja opiskelupaikoista (joihin korkeakoululla on lisenssi) korkeakoulujen tulee ilmoittaa viimeistään toukokuussa. Lisäksi tulee ilmoittaa hakukriteerit, hakuaika sekä asuntolapaikkojen määrä (ulkopaikkakuntalaisille).

Korkeakoulujen pääsykokeiden yhtenä osana on usein venäjän kieli. Muut testattavat aineet riippuvat haettavasta alasta. Kokelaalla on oikeus valittaa päätöksestä, jos hän katsoo pistemäärän tai muiden seikkojen olevan epäoikeudenmukaisia. Korkeakouluilla on oikeusturvakysymyksien käsittelyä varten valituskomitea. ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ "Ⱥɛɢɬɭɪɢɟɧɬ•2007", s.8 • 36)

Venäjällä on jo useamman vuoden ajan ollut meneillään tutkinnonuudistusohjelma, joka koskee Suomen ylioppilaskirjoitusta vastaavaa keskiasteen yhtenäistä valtakunnallista päättökoetta, jonka perusteella korkeakoulujen sisäänotot tapahtuvat. Arkangelilaiset oppilaitokset ovat mukana uudistuksessa, ja ne ilmoittavatkin pääsyvaatimuksissaan huomioivansa loppukokeenɟɞɢɧɵɣ ( ɝɨɫɭɞɚɪɫɬɜɟɧɧɵɣ ɷɤɡɚɦɟɧ). (www.ege.edu.ru, Hämäläinen 2004, 21–22)

12 muulla korkeakoulututkinnolla viitataan bakalavr• tai spetsialist•tutkintoihin.

33 5. Lapin lääni

Lapin läänin asukasluku oli maaliskuussa 2007 184 772, mikä on noin 3,5 % koko maan asukasluvusta. Väkimäärän kehitys on ollut viime vuosina laskeva. Vuosina 1994–2006 Lapin lääni menetti väestöstään yli 17 400 henkeä eli 8,6 %. Eniten väkeä ovat menettäneet maaseutualueet ja Itä•Lapin seutukunta. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Lapin väkiluku vuoden 2010 lopulla on 178 012. (www.stat.fi)

Lapin pinta•ala on 98 987 km² ja se kattaa 29 prosenttia Suomen pinta•alasta. Asukastiheys on Arkangelin läänin kanssa samaa tasoa eli noin 2 asukasta/km2. Asutus on keskittynyt Lapissa kaupunkien ympärille. Rovaniemen ja Kemi•Tornio kaupunkiseuduilla asuu kaksi kolmasosaa läänin väestöstä. Pohjois•Lapissa asuu noin 3700 saamelaista. (www.stat.fi; Lapin lääninhallitus 2007a, 26–29)

Harva asutus, pitkät välimatkat ja talven pituus ovat Lapin erityispiirteitä, jotka heijastuvat alueen elinkeinoelämässä. Muuttoliike on jo pitkään jatkunut etelän keskuksiin asettaen työvoiman hankinnalle sesonkien aikana haasteita. Laajat asumattomat seudut ja mittavat luonnonvarat tarjoavat elinkeinoelämälle mahdollisuuksia. Muusta maasta erottuva luonto ja omaleimaiset vuodenajat houkuttavat Lappiin turisteja sekä Suomesta että ulkomailta. Arkangelin alueen tavoin Lapin läänin maa•alasta noin puolet on metsää. Metsät ovat tärkeitä läänin puunjalostusteollisuudelle, mutta metsillä on myös suuri virkistyksellinen ja matkailullinen merkitys.

Lapin elinkeinorakenteeseen kuuluvat alkutuotanto maa•, metsä• ja porotalouden muodossa, julkisen sektorin palvelut, yksityiset palvelut sekä jalostuspuolella metalli• ja metsäteollisuus. Kemi•Tornio•alueelle keskittyneen metsä• ja metalliteollisuuden taloudellinen merkitys on suuri koko Lapille, sillä noin 10 % ulkomaan viennistä lähtee täältä. Yksityisistä palveluista kauppa ja liikenne sekä majoitus• ja ravitsemispalvelut ovat keskeisessä roolissa. Yhä tärkeämmäksi ovat muodostuneet myös matkailun ohjelmapalvelut. Matkailu lukuisine liitännäiselinkeinoineen tarjoaa työmahdollisuuksia syrjäisillä alueilla, joissa muiden alojen työpaikkoja on vähän. Kokonaisuudessaan Lapin elinkeinorakenne poikkeaa muun Suomen elinkeinorakenteesta siinä, että alkutuotanto ja julkinen sektori työllistävät enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Omaleimaista Lapille on porotalous, jolla on merkittävä työllistävä vaikutus läänin pohjoisosassa. (Lapin lääninhallitus 2007a, 29– 31)

Kaivostoiminnan uudelleen käynnistyminen on viime vuosina ollut tuonut uuden lisän Lapin talouteen. Läänissä on vireillä kaksi suurta kaivoshanketta, Ranuan ja Tervolan kuntien alueella sijaitseva Suhangon palladiumesiintymä sekä Kittilän Suurikuusikon kultakaivos. Kaivostoimintojen käynnistymisellä uskotaan olevan

34 huomattava työllistävä vaikutus. Kaivostoiminnan lisäksi vuoden 2007 alussa erityisesti teollisuuden, matkailun ja sen liitännäiselinkeinojen kehitysnäkymät vaikuttavat hyviltä. Myös julkisen sektorin oletetaan olevan tärkeä työllistäjä myös tulevaisuudessa, vaikka valtion työpaikat Lapissa ovat olleet vähenemään päin. (Lapin lääninhallitus 2007a, 30–31)

Koko Suomea koskevan väestön vanhenemisen ja eläkkeelle siirtymisen on ennakoitu aiheuttavan työvoiman kysynnän kasvua erityisesti hoitoalalla, tietyillä teollisuuden ja tekniikan aloilla sekä rakentamisessa. Työvoimatarpeet asettavat haasteita ammatilliselle koulutukselle. On myös oletettavaa, että työvoimapulan vuoksi työntekijöitä pitäisi saada houkuteltua Lappiin muualta.

35 6. Suomen koulutusjärjestelmä

Suomen koulutusjärjestelmä ryhmitellään kansainvälisen käytännön mukaisesti koulutusasteisiin. Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu

x yhdeksänvuotisesta yleissivistävästä perusopetuksesta (peruskoulu), jota ennen lapsilla on oikeus osallistua vuoden kestävään esiopetukseen x peruskoulun jälkeisestä toisen asteen koulutuksesta, johon kuuluvat ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus x korkea•asteen koulutuksesta, jota annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla. (www.minedu.fi)

Perusopetus on maksutonta yleissivistävää koulutusta koko ikäluokalle. Peruskoulu antaa kelpoisuuden hakeutua toisen asteen koulutukseen ja sellaiseen koulutukseen, jonka edellytyksenä on peruskoulun suorittaminen..

Peruskoulun jälkeinen koulutus sisältää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen (ammatilliset perustutkinnot, ammatti• ja erikoisammattitutkinnot).

Lukiokoulutus on yleissivistävää ja valmistaa ylioppilastutkintoon. Lukion jälkeen opiskelija voi hakea korkea•asteen opintoihin. Lukiokoulutus kestää 3 vuotta. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on alan perusammattitaito ja työelämässä tarvittava alan ammatillinen pätevyys. Tutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa ja opiskeluaika kolme vuotta. Aikaisemmat opinnot ja työkokemus voivat lyhentää opiskeluaikaa.

Ammatti• ja erikoisammattitutkinnot ovat ammatillista lisäkoulutusta ja ne voidaan suorittaa näyttötutkintoina ja tutkintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta. (www.minedu.fi)

Suomen korkea•asteen järjestelmä edustaa ns. duaalimallia, jossa on kaksi pilaria eli se muodostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännönläheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta.

Aikuiskoulutus voi olla perustutkinto•opetusta, tutkintoon kuuluvia opintoja, näyttötutkintoihin valmentavaa koulutusta, oppisopimuskoulutusta, ammattitaitoa uudistavaa ja laajentavaa lisä• ja täydennyskoulutusta tai kansalais• ja työelämätaitoihin valmentavia yhteiskunnallisia opintoja ja harrastusopintoja. Koulutus voi olla opiskelijan kustantamaa tai oppisopimus•, työvoima• tai henkilöstö• koulutusta. Aikuiskoulutusta järjestetään nuorten koulutusjärjestelmään kuuluvissa

36 oppilaitoksissa, yksinomaan aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa, yrityksissä sekä henkilöstökoulutuksena työpaikoilla. (www.minedu.fi)

37 Kuvio 3. Suomen koulutusjärjestelmä (www.minedu.fi)

38 6.1. Toisen asteen koulutus

Lukio • yleissivistävä toisen asteen koulutus

Lukio antaa yleissivistävää toisen asteen koulutusta. Lukio jatkaa peruskoulun opetustehtävää ja antaa opiskelijoille kelpoisuuden hakea kaikkiin korkea•asteen opintoihin.

Lukion piirteitä

x pääsyvaatimuksena lukioon on perusopetuksen oppimäärän (peruskoulun) suorittaminen x lukiot valitsevat oppilaansa pääasiassa aikaisemman opintomenestyksen perusteella x käytännössä hakeutuminen hoidetaan valtakunnallisen yhteishakujärjestelmän avulla x lukio•opinnot tähtäävät ensisijaisesti jatko•opintoihin korkea•asteella x opinnoissa eteneminen on yksilöllistä x kolmelle vuodelle suunniteltu oppimäärä x mahdollista suorittaa kahdessa vuodessa, enintään neljässä vuodessa x opiskelijat yleensä iältään 16 • 19 vuotta x lukio•opetusta on tarjolla myös aikuisille sovitettuna heidän elämäntilanteeseensa x yli puolet ikäluokasta käy lukion. (www.oph.fi)

Lukio•opetus muodostuu kursseista, joita oppilaan täytyy suorittaa vähintään 75 saadakseen lukion päästötodistuksen. Yksi kurssi sisältää noin 38 tuntia opetusta. Lukio•opintoihin kuuluu pakollisia, syventäviä ja soveltavia kursseja. Opiskelijan eteneminen ja opetusryhmien muodostuminen riippuu opiskelijoiden kurssivalinnoista. Tämän takia vuosiluokat ovat kadonneet lukioista. Lukion oppimäärän voi suorittaa myös yhdessä ammatillisen perustutkinnon kanssa ns. ammattilukiossa. Tällöin vaadittava lukio•opintojen kurssimäärä on pienempi. (www.oph.fi)

Lukio•opiskelijat saavat lukion päästötodistuksen suoritettuaan vaaditut kurssit. Ylioppilastutkintotodistuksen he puolestaan saavat suoritettuaan valtakunnallisen ylioppilastutkinnon. Ylioppilastutkinto on yleisin tie pyrittäessä yliopistoon. Ylioppilastutkinnon rakenne on uudistettu keväästä 2005 lähtien. Ylioppilastutkinnon ainoaksi kaikille pakolliseksi kokeeksi jäi tuolloin äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe. Tämän lisäksi tutkintoon osallistuvan on suoritettava valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaaliaineiden koe. Lisäksi voi suorittaa ylimääräisiä kokeita.

39 Ylioppilaskokeet järjestetään syksyisin ja keväisin yhtä aikaa kaikissa Suomen lukioissa. Kokeen arvostelee riippumaton ylioppilastutkintolautakunta. (www.oph.fi)

Ammatillinen peruskoulutus

Suomessa ammatillisella koulutuksella tarkoitetaan toisen asteen ammatillista peruskoulutusta ja ammattikorkeakoulutusta.

Ammatillinen peruskoulutus rakentuu perusopetuksen oppimäärälle eli siihen pyritään peruskoulusta. Koulutus tähtääammatillisen perustutkinnon suorittamiseen. Ammatilliset perustutkinnot muodostavat työelämälähtöisiä osaamiskokonaisuuksia. Niiden laajuus on 120 opintoviikkoa ja opiskelun on suunniteltu kestävän kolme vuotta. Lukion oppimäärän suorittaneille koulutusaika on lyhyempi. Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto tuottaa kelpoisuuden korkea•asteen koulutukseen eli sekä ammattikorkeakouluihin että yliopistoihin. (www.oph.fi)

Ammatillista koulutusta (ml. ammattikorkeakoulutus) annetaan kahdeksalla koulutusalalla:

x humanistinen ja kasvatusala x kulttuuriala x yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala x luonnontieteiden ala x tekniikan ja liikenteen ala x luonnonvara• ja ympäristöala x sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala x matkailu•, ravitsemis• ja talousala (www.oph.fi)

Ammatillisia perustutkintoja on yhteensä 52 ja ne jakautuvat 116 koulutusohjelmaan. Tutkintonimikkeitä on yhteensä 117. Tutkinnossa on 90 opintoviikkoa ammatillisia opintoja, johon sisältyy niitä tukevaa työssä oppimista vähintään 20 opintoviikkoa. Lisäksi opinnoissa on 10 opintoviikkoa vapaasti valittavia opintoja sekä 20 opintoviikkoa yhteisiä opintoja. Yhteisiä opintoja ovat äidinkieli, toinen kotimainen kieli13, vieras kieli, matematiikka, fysiikka ja kemia, yhteiskunta•, yritys• ja työelämätieto, liikunta, terveystieto sekä taide ja kulttuuri. (www.oph.fi)

Ammatillinen perustutkinto voidaan suorittaa joko oppilaitosmuotoisena tai oppisopimuksella. Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen työsopimukseen (oppisopimus), jonka vahvistaa koulutuksen järjestäjä. Näiden

13 koska Suomi on kaksikielinen maa, äidinkielenä ja toisena kotimaisena kielenä voi olla jompikumpi suomi tai ruotsi riippuen siitä, kumman virallisen kielen edustajasta on kysymys.

40 lisäksi ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa näyttötutkintona, jonka ottaa vastaan tutkintotoimikunta. (www.oph.fi)

Ammatillisen peruskoulutuksen piirteitä:

x pääsyvaatimuksena on perusopetuksen oppimäärän suorittaminen x koulutuksen järjestäjät ottavat opiskelijansa pääasiassa aikaisemman opintomenestyksen perusteella, mutta ne voivat järjestää myös pääsy• tai soveltuvuuskokeita ja ottaa huomioon hakijan aikaisemman työkokemuksen x opintoihin hakeutuminen tapahtuu valtakunnallisessa yhteishaussa x opinnot tähtäävät ensisijaisesti työelämässä tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen, lisäksi kolmivuotiset tutkinnot tuottavat yleisen jatko• opintokelpoisuuden yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin x opinnoissa on lisätty yksilöllisiä etenemismahdollisuuksia x perustutkinnon voi suorittaa oppilaitosmuotoisena, oppisopimuskoulutuksena tai näyttötutkintona x kehittämistavoitteet: oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista, oppisopimuskoulutusta laajennetaan x perustutkintoihin liitettiin vuodesta 2006 lähtien näyttöön perustuva osoitus ammatillisten opintojen tavoitteiden saavuttamisesta. (www.oph.fi)

Lisäksi ammatillista koulutusta edustavat ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot, jotka on tarkoitettu ammatillisen perustutkinnon suorittaneille ja käytännön työkokemusta jo hankkineille. Tutkintojen suorittaminen edellyttää ammatillista perustutkintoa syvällisempää ammatinhallintaa, ja tutkinnoissa vaadittava ammattitaito kattaa jonkin laajahkon ammatin erikoisalueen. Tutkinnot suoritetaan tutkintotilaisuuksissa näytöin. (www.oph.fi)

6.2. Korkeakoulutus

Vuoden 2006 lopulla Suomessa oli 20 yliopistoa ja 29 ammattikorkeakoulua. Ammattikorkeakoulutus on työelämälähtöistä ammattiorientoitunutta korkeakoulutusta. Yliopistot ovat luonteeltaan akateemisia, tieteellisesti tai taiteellisesti orientoituvia oppilaitoksia, jotka toimivat myös vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. (www.minedu.fi)

Suomen korkeakoulupolitiikan tämän ajan keskeisinä tavoitteina on huomion kiinnittäminen palvelujen korkeaan tasoon sekä pyrkimys kustannustehokkuuteen. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kehitetään kansainvälisesti kilpailukykyisenä ja samalla alueellisiin tarpeisiin joustavasti vastaavana kokonaisuutena.

41 Yliopistojen kehittämistavoitteet perustuvat Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan (Anon 2004) ja hallituksen v. 2005 tekemään periaatepäätökseen julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä. Yliopistokoulutuksen painopisteitä lähivuosina ovat niiden mukaan mm. (www.minedu.fi):

x yliopistojen toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn edistäminen sekä niihin liittyvät rakenteellisen kehittämisen toimenpiteet x tutkijakoulutuksen ja tutkimusedellytysten vahvistaminen x opiskelijavalintojen kehittäminen x yliopisto•opetuksen ja opintojen ohjauksen kehittäminen x tutkinnonuudistuksen laadukas toimeenpano x opettajankoulutuksen kehittäminen x koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskunnan kehittäminen x terveysohjelman toimeenpano x uusien kasvualojen vahvistaminen (biotieteet, nanotieteet) x kestävän kehityksen edistäminen x tutkimustulosten hyödyntämisen edistäminen x yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen

Yliopistojen tutkintorakenne on kaksiportainen: useimmilla aloilla opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon eli kandidaatin tutkinnon ja jatkavat sen jälkeen ylempään korkeakoulututkintoon maisterin eli tutkintoon. Alempi korkeakoulututkinto (120 opintopistettä) voidaan suorittaa kolmessa vuodessa. Ylempi korkeakoulututkinto on useimmilla aloilla 120 opintopisteen laajuinen, ja sen voi suorittaa kahdessa vuodessa. Ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen yliopistossa voi jatkaa opiskelua lisensiaatin tai tohtorin tutkintoon. (www.oph.fi)

Yliopisto•opinnot jakaantuvat perus• ja aineopintoihin sekä syventäviin opintoihin. Kaikkiin tutkintoihin sisältyy myös kieli• ja viestintäopintoja. Yliopistotutkintoihin voi sisältyä myös harjoittelua. (www.oph.fi)

Uusi ammattikorkeakoululaki (351/2003) selkeytti ammattikorkeakoulujen asemaa ja tehtäviä, joita ovat opetus, tutkimus• ja kehitystyö sekä alueellinen vuorovaikutus. Valtaosa ammattikorkeakouluista on kuntien muodostamien kuntayhtymien omistuksessa. (www.minedu.fi)

Ammattikorkeakoulututkinnot luokitellaan bachelor•tasoisiksi eli rinnasteisiksi yliopistojen kandidaatintutkintojen kanssa. Koulutus kestää 3,5–4,5 vuotta, ja siihen kuuluu työharjoittelu, joka vaihtelee koulutusohjelmittain 30–120 opintopisteen rajoissa. (L 351 ja As 352/2003 ammattikorkeakouluopinnoista)

42 Ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina, joissa voi olla suuntautumisvaihtoehtoja. Opetusministeriö vahvistaa koulutusohjelmat, mutta ammattikorkeakoulut laativat itse niiden opetussuunnitelmat ja toteuttavat koulutuksen. (www.oph.fi)

Vuodesta 2005 alkaen ammattikorkeakouluissa on ollut mahdollista suorittaaylempi ammattikorkeakoulututkinto. Se luokitellaan samalle tasolle yliopistojen maisterin tutkintojen kanssa. Tutkinnoilla on kuitenkin oma profiilinsa. Opiskelijalla täytyy olla vähintään kolmen vuoden työkokemus ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen, ennen kuin hän pääsee suorittamaan jatkotutkintoa (Anon 2006, 21)

6.3. Suomalaisen koulutusjärjestelmän erityispiirteet

Suomalaista koulutusjärjestelmää on viimeiset parikymmentä vuotta yksinkertaistettu ja kehitetty koulutuksen astejakoa paremmin vastaavaksi. Lähtökohtana on ollut ajatus yksinkertaistaa koulutusta ohjaavaa säännöstöä sekä poistaa jatkokoulutusta estäviä umpiperiä. Merkittävimmät muutokset on tehty ammatillisessa koulutuksessa, jossa ammatilliset perustutkinnot ovat muuttuneet kolmivuotisiksi ja lukiokoulutuksen kanssa suhteessa korkea•asteen opintoihin rinnasteisiksi. Sen lisäksi entisestä opisto•asteesta on kehitetty 1990•luvulla ammattikorkeakoulujärjestelmä, joka on yliopistojen kanssa rinnakkainen koulutusväylä ammatillisen perustutkinnon tai ylioppilastutkinnon suorittaneille. Uudistuksen nuoruudesta johtuen suomalaisten on suhteellisen helppo hahmottaa venäläistä koulutusjärjestelmää, sillä siinä on yhtäläisyyksiä Suomessa vielä kymmenkunta vuotta sitten toiminnassa olleeseen järjestelmään.

Yksi suomalaisen (ei kylläkään ainoana maana) koulutusjärjestelmän erityispiirre on yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen säilyttäminen erillään toisella asteella. Ratkaisu on osittain poliittinen ja osittain kulttuurinen kysymys. 1990•luvun alkupuolella toteutettu nuorisoasteen kokeilu, joka sai vaikutteita mm. Ruotsista, sisälsi yhtenäisen ammatillisen ja yleissivistävän keskiasteen. Hanke ei kuitenkaan saanut taakseen riittävää poliittista kannatusta eikä sitä koskaan vakinaistettu. Taustalla olivat ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden kaukana toisistaan olevat kulttuurit. Suomessa on silti toiminnassa muutama ns. ammattilukio (mm. Rovaniemellä), jossa opiskelija suorittaa sekä ammatillisen perustutkinnon että ylioppilastutkinnon. Tällä hetkellä poliittisesti vihreää valoa näytetään kyllä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten väliselle yhteistyölle. Siinä ei ole kuitenkaan kysymys yhtenäiskeskiasteen kehittämisestä vaan enemmän vaihtoehtojen tarjoamisesta opiskelijoille kaksoistutkintojen muodossa ja toisaalla kustannustehokkuuden (tilat ja laitteet) ja opetuksen laadun (yhteiset ja päätoimiset opettajat) parantamisesta.

43 Vaikka itse järjestelmä on järjestelmänä selkeä ja koulutuksen astejaon mukainen, niin sitä sotkee tehokkaasti nimikkeistön viidakko. Suomi on ollut perinteisesti ammatti• ja tutkintonimikkeiden luvattu maa. Nyt siihen on tullut lisänä oppilaitosten käyttöönsä ottamat nimikkeet, jotka johtavat ulkomaalaista jopa suomalaistakin harhaan. Nimikkeitten perusteella oppilaitoksen paikkaa koulutuksen astejaossa ei monesti pysty päättelemään. Ammattikoulut käyttävät nykyään yleisesti joko instituutin tai opiston nimikettä. Kyseisillä nimikkeillä on kuitenkin muualla eri merkityksiä.

Venäjällä ja monissa muissakin maissa (esim. USA:ssa) instituutit kuuluvat korkea• asteelle. Opisto•nimikettä rasittaa taas sen vanha merkitys. Ammattikorkeakoulut ovat alkaneet käyttää itsestään yliopiston nimikettä. 14

Koulutusmahdollisuuksien tasa•arvo on ollut pitkään koulutuksen järjestämisen periaatteena Suomessa. Tämä näkyy mm. siinä, että kaikille perusopetuksen päättäville on tarjolla toisen asteen koulutuspaikka. Tavoitteena on, että vuonna 2008 97 % ja vuonna 2009 97,5 % perusopetuksen päättävistä aloittaa samana vuonna toisen asteen koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa (Opetusministeriö 2006).

Suomessa toisen ja korkea•asteen tutkintoon johtava koulutus on maksutonta. Vuoden 2006 koulutuspoliittisessa selonteossa (Opetusministeriö 2006, 12) mainitaan, että koulutuksesta, erityisesti korkeakoulutuksesta, on mahdollista kehittää uusi kansainvälisen liiketoiminnan alueSuomelle. Samassa yhteydessä on herätetty keskusteluja korkeakoulutuksen maksullisuudesta ja kustannusten vastuunjaosta yhteiskunnan ja yritysten kesken (mt. s. 19).

Globaalissa taloudessa maat sekä alueet eivät kilpaile vain perinteisellä tuotannon tekijöillä vaan kilpailua käydään myös osaavasta työvoimasta sekä tuotantotoiminnan sijainnista. Suomessa luotetaan useiden muiden länsimaiden tapaan korkeaan osaamiseen menestyksen ehtona. Se, minne korkeaa osaamista vaativa tuotantotoiminta sijoittuu, riippuu paljolti korkeasti koulutetun työvoiman saatavuudesta sekä kansantalouden aineellisista ja sosiaalisista perusrakenteista. Suomessa tähän globaaliin kilpailuun pyritään vastaamaan koulutuksen tehostamisella ja kansainvälistämisellä.

Koulutuksen tehostaminen on eräs suomalaisen koulutuspolitiikan tavoite. Tähän kuuluu pyrkimys vähentää opiskelunsa keskeyttäneiden määrää sekä päällekkäistä koulutusta. Läpäisyn eli opiskelijoiden valmistumisen painoarvoa koulutukseen suunnattavan rahoituksen määräytymisperusteena nostetaan (Opetusministeriö 2006).

14 Ammattikorkeakoulujen englanninkielinen nimi applied science university on omaksuttu Saksasta, jossa sikäläiset Fachhochschulet ovat ottaneet sen käyttöön jokin aika sitten.

44 Suomalaisen koulutuskentän haasteita ovat globalisaation ohella väestön ikääntyminen ja muuttoliike. Muutostarpeita on sekä koulutustarjonnan kehittämisen että sen uudelleensuuntaamisen osalta. Nuoret ikäluokat pienevät samalla kun aikuisten ja eläkeläisten koulutukseen kohdistuu entistä enemmän odotuksia. Muuttoliike suuntautuu asutuskeskuksiin ja Etelä•Suomeen ja aiheuttaa suuria haasteita koulutuksen saavutettavuuden turvaamisessa haja•asutus• ja äärialueilla kuten Suomen Lapissa, jonka kohdalla lähitulevaisuuden avainkysymys on, miten korkealaatuisten koulutuspalvelujen saavutettavuus pystytään turvaamaan. (Esim. Opetusministeriö 2006, 12)

45 7. Lapin läänin koulutustarjonta

7.1. Toisen asteen yleissivistävä ja ammatillinen koulutus

Lukiokoulutus

Lapissa oli elokuussa 2006 23 lukiota, joissa opiskeli 4044 opiskelijaawww.oph.fi ( : WERA). Vuoden 2006 opiskelijamäärä oli noin 16 prosenttia vuoden 2000 opiskelijamäärää pienempi. Toisaalta täytyy huomioida, että noin 10 prosenttia ammatillisen koulutuksen opiskelijoista (keväällä 2007 249 opiskelijaa) suorittaa lukion oppimäärää tai ylioppilastutkintoa. Tätä joukkoa ei tilastoida lukiokoulutukseen kuuluviksi. (Lapin lääninhallituksen www•sivut)

Lapin läänin lukioiden opiskelijamäärät vuosina 2000•2006

5000 4822 4800 4725 4574 4600 4416 4400 4163 4097 4200 4044 4000 3800

3600 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006

Kuvio 4. Lapin läänin lukioiden opiskelijamäärät 2000–2006 (WERA •web raportointipalvelu)

Kevään 2007 yhteishaussa Lapin lukioihin ja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen haki 3640 nuorta. Lukioon hakijoita oli 1066 ja ammatilliseen koulutukseen 2574. Määrä pieneni edellisestä vuodesta 60 hakijalla. Ammatillinen koulutus kasvatti taas suosiotaan. Syksyllä 2006 toisen asteen ammatillisessa peruskoulutuksessa oli Lapissa 6369 opiskelijaa. (Lapin lääninhallituksen www• sivut)

46 Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä (nuoret ja aikuiset) Lapissa syksyisin 2000•2006

6400 6369

6350 6321

6300 6273 6277 6264 6250 6218 6202 6200

6150

6100 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 5. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä Lapissa 2000–2006 (Opetushallituksen rahoitussivut)

Vähäinen asukasmäärä ja pitkät välimatkat aiheuttavat Lapissa ongelmia toisen asteen koulutuksen järjestämisessä. Lapin lääninhallituksen sivistysosaston selvityksen (Lapin lääninhallitus 2007b, 13) mukaan nuorten ikäluokkien pieneneminen on lähivuosina huomattavaa. Tästä johtuen uhkana on sekä lukioverkon että ammatillisen koulutuksen tarjonnan supistuminen.

Ylioppilastutkinnon suorittaneiden sijoittuminen jatkokoulutukseen

Taulukoissa 8. ja 9. on tarkasteltu vuosina 2002–2004 ylioppilaiksi valmistuneiden välitöntä hakemista ja sijoittumista jatkokoulutukseen. Vuonna 2004 Lapin läänissä koulutukseen haki 74,2 prosenttia saman vuoden ylioppilaista. Heistä 47,2 prosenttia haki yliopistokoulutukseen, 25 prosenttia ammattikorkeakouluun ja kaksi prosenttia toisen asteen ammatilliseen koulutukseen.

Lapin lukiolaiset hakeutuivat kohtuullisen aktiivisesti jatkokoulutukseen, mutta kaikki eivät sijoitu ensimmäisellä hakukerralla toivomallaan tavalla. Ylioppilaista noin 42 % sijoittui v. 2004 jatkokoulutukseen välittömästi. Lapin ylioppilaat menivät toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja ammattikorkeakoulukoulutukseen jonkin verran aikaisempaa enemmän. Yliopistokoulutukseen pääseminen on pysynyt suunnilleen ennallaan. Toisen asteen ammatilliseen koulutukseen sijoittuminen on Lapissa yleisempää kuin Manner•Suomessa, yliopistokoulutukseen sijoittuminen taas kaksi prosenttiyksikköä pienempi kuin maassa keskimäärin. (Lapin lääninhallitus 2006, 64)

47 Taulukko 8. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden välitön koulutukseen hakeutuminen koulutusasteen mukaan (%) Lapin läänissä vuosina 2002–2004 (Lapin lääninhallitus 2006, 65)

Toisen asteen ammatillinen Ammattikorkeakou• Yliopistokou• Hakeneet Ei• Vuosi Ylioppilaat koulutus lukoulutus lutus yhteensä hakeneet 2002 1465 0,7 22,1 50,2 73 27 2003 1434 1,3 23,8 49,7 74,8 25,2 2004 1467 2 25 47,2 74,2 25,8

Taulukko 9. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden välitön koulutukseen sijoittuminen koulutusasteen mukaan (%) Lapin läänissä vuosina 2002–2004 (Lapin lääninhallitus 2006, 65)

Toisen asteen Ei• ammatillinen Ammattikorkeakou• Yliopistokou• Sijoittuneet välittömästi Vuosi Ylioppilaat koulutus lutus lutus yhteensä sijoittuneet 2002 1465 2,5 15,9 19,1 37,5 62,5 2003 1434 4,2 16,8 17,4 38,4 61,6 2004 1467 4,7 19,5 17,5 41,6 58,4

Ammatillinen toisen asteen koulutus

Suomessa on 1990•luvulta lähtien ollut käynnissä voimakas ammatillisen koulutuksen uudelleenorganisointi. Valtio, joka oli merkittävä koulutuksen järjestäjä, alkoi luovuttaa oppilaitoksia kuntien ja kuntayhtymien omistukseen. Suomeen syntyi laaja•alaisia ammattioppilaitoskokonaisuuksia, jotka ovat ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin verrattavia, alueiden ammattiosaamisen ja työelämän kehittämishaasteisiin vastaajia (Opetusministeriö 2006, 52).

Lukuvuoden 2007 – 2008 alusta Lapissa toimii seitsemän ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Niistä kaksi suurinta ovat Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ja Kemi• Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia. Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ylläpitää kahta ammatillista perustutkintokoulutusta antavaa oppilaitosta: Lapin ammattiopistoa ja Lapin urheiluopistoa. Lapin ammattiopiston toimipaikat sijaitsevat Rovaniemellä, Kittilässä, Sodankylässä ja Ranualla. Kemi•Tornionlaakson koulutuskuntayhtymän omistukseen kuuluvat Kemi•Tornion ammattiopisto sekä Länsi•Lapin ammatti•instituutti. Uudella oppilaitoksella on toimipaikat Kemissä, Torniossa, Kolarissa, Keminmaassa, Tervolassa, Simossa, Pellossa ja Muoniossa.

Kemijärven kaupunki on ainoa ammatillista koulutusta ylläpitävä kunta Lapissa. Sen omistuksessa ovat Kemijärven ammattiopisto ja Kemijärven aikuiskoulutuskeskus. Lisäksi Lapissa on kolme kansanopistoa, jotka järjestävät ammatillista peruskoulutusta. Ne ovatPeräpohjolan Opisto Torniossa, Rovala•Opisto Rovaniemellä sekä Ylitornion kristillinen opisto. Kansanopistot ovat yksityisiä.

48 Näiden lisäksi on Inarin kirkonkylällä pääpaikkaansa pitävä Saamelaisalueen koulutuskeskus, joka on valtion omistuksessa.

Syksyllä 2006 Lapin läänissä opiskeli toisen asteen ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa 6411 opiskelijaa. Tekniikan ja liikenteen ala oli ylivoimaisesti suurin (2508 opiskelijaa). Seuraavaksi suurimmat olivat matkailu•, ravitsemis• ja talousala (1055 opiskelijaa) sekä sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala (1033 opiskelijaa).

Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat Lapissa 20.9.2006

3000 2508 2500 2000 1500 1033 1055 1000 485 462 407 281 500 180 0 ala Sosiaali•, terveys• ja terveys• liikunta•ala Kulttuuriala talousala Matkailu•, liiketal.ja Tekniikan ja Tekniikan liikenteen ala liikenteen ravitsemis•ja kasvatusala ala hallinnon ympäristöala Yhteiskuntatiet., Luonnonvara• ja Luonnonvara• Humanistinen ja Humanistinen Luonnontieteiden

Kuvio 6. Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat Lapissa 20.9.2006 (Lähde: Lapin lääninhallitus 2007c, 49)

Tekniikan ja liikenteen alan koulutuspaikkoja oli eniten rakentamisessa sekä sähkö• ja automaatiotekniikassa. Näille aloille on varattu kumpaankin yli 200 aloituspaikkaa. Myös kone•, metalli• ja energiatekniikka, ajoneuvo• ja kuljetustekniikka sekä prosessi• ja kemiantekniikka ovat koulutuspaikkamääriltään suuria aloja. Niissä on kussakin tarjolla yli 100 opiskelupaikkaa.

Matkailu•, ravitsemis• ja talousalan koulutuspaikkoja oli v. 2007 eniten hotelli• ja ravintola•alan perustutkintoon, catering•alan perustutkintoon sekä matkailualan perustutkintoon. Sosiaali•, terveys• ja liikunta•alalla on eniten aloituspaikkoja lähihoitajan ammattinimikkeeseen johtavissa suuntautumisvaihtoehdoissa.

Suosituimmat koulutusalat kevään 2007 yhteishaussa olivat Lapissa tekniikan ja liikenteen ala (hakijoita yhteensä 1027), sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala (hakijoita yhteensä 484), sekä matkailu, ravitsemis• ja talousala (hakijoita 277). Erityisesti rakentamisalan koulutuksen hakijamäärä on edelleen kasvussa alan hyvän työllistävyyden takia. Hakijoita oli tänä vuonna kaikkiaan 356 (edellisenä vuonna 323). Lapissa on perinteisesti ollut hyvin hakijoita myös metallialan koulutukseen

49 (erityisesti Kemi•Tornion alueella). Tänä vuonna hakijamäärä kasvoi viime vuoden 91:stä 144 hakijaan. (Lapin lääninhallitus 2007d, 14; Lapin lääninhallitus 2007e)

Taulukossa 10. on tarkasteltu ammatillisen perustutkinnon vuosina 2000–2003 suorittaneiden sijoittumista koulutukseen ja työmarkkinoille. Lapissa tutkinnon suorittaneista vuoden 2003 lopulla töissä oli 48,1 prosenttia, työttömiä 21,3 prosenttia ja opintojaan jatkaneita 23,2 prosenttia.

Taulukko 10. Työllisten, työttömien ja opiskelijoiden osuus (%) opintosuunnitelmaperusteisen ammatillisen perustutkinnon 1.1.2000–31.7.2003 suorittaneista Lapin läänissä ja Manner•Suomessa vuoden 2003 lopussa. (Lapin lääninhallitus 2006, 76–77)

Työlliset Opiskelijat Työttömät Lapin Manner• Manner• Manner• lääni suomi Lapin lääni suomi Lapin lääni suomi 48,1 59 23,2 22,2 21,3 15,9 Työlliset = työlliset + työlliset opiskelijat, Opiskelijat = päätoimiset + työlliset opiskelijat. Alkuperäislähde: Tilastokeskus, sijoittumispalvelu 22.11.2005

7.2. Lapin ammattikorkeakoulut

Lapissa toimii kolme ammattikorkeakoulua, Humanistinen ammattikorkeakoulu sekä Rovaniemen ja Kemi•Tornion ammattikorkeakoulut. Humanistinen ammattikorkeakoulu on vapaan kansansivistystyön opistojen ylläpitämä verkosto• oppilaitos. Sen Torniossa sijaitsevan toimipisteen omistaa Peräpohjolan opiston kannatusyhdistys ry. Rovaniemen ammattikorkeakoulun ylläpitäjänä on Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ja Kemi•Tornion vastaavasti Kemi•Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia.

Lapin ammattikorkeakouluissa opiskeli (syksy 2006) 5760 tutkinto•opiskelijaa. Heistä 72 opiskeli ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa. Luku kertoo siitä, että ammattikorkeakoulutus on pääosin alempaan korkeakoulututkintoon tähtäävää koulutusta. Toisaalta ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat verrattain uusia eikä niiden rooli tutkintojärjestelmässä ole vielä välttämättä hahmottunut. Ylivoimaisesti suurimmat koulutusalat ovat tekniikan ja liikenteen ala sekä sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala (kuvio 7).

50 Lapin ammattikorkeakoulujen opiskelijat koulutusaloittain 20.9.2006

1680 1800 1631 1600 1400 1200 856 1000 800 525 600 269 370 305 400 124 200 0 ala Sosiaali•, liikunta•ala terveys• ja Kulttuuriala talousala Matkailu•, Tekniikan ja liiketal. ja liikenteen ala ravitsemis• ja kasvatusala hallinnon hallinnon ala ympäristöala Humanistinen ja Yhteiskuntatiet., Luonnonvara• ja Luonnontieteiden

Kuvio 7. Lapin Ammattikorkeakoulujen opiskelijat koulutusaloittain (syksy 2006) (lukuihin sisältyy tutkintoon johtava nuorten ja aikuisten koulutus, erikoistumisopinnot ja ylempi AMK• koulutus.) Lähde: Lapin lääninhallitus 2007d, 50

Sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala, tekniikan ja liikenteen ala sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala ovat suurimpia koulutusaloja myös aloituspaikoilla mitattuna. Sosiaali•, terveys• ja liikunta•alalla eniten aloituspaikkoja on sairaanhoitajan ammattiin johtavassa koulutuksessa. Tekniikan ja liikenteen alalla selkeästi suurin opintoala on tieto• ja tietoliikennetekniikan ala. Muita mutta pienempiä aloja ovat kone•, metalli• ja energiatekniikka, rakentaminen, sähkö• ja automaatiotekniikka sekä tuotantotalous. Matkailu•, ravitsemis• ja talousalalla on hotelli• ja ravintola•alan sekä matkailun koulutusohjelmiin yhteensä 160 koulutuspaikkaa.

HUMAKin Tornion kampus15 on järjestö• ja nuorisotyöalan ainoa ammattikorkeakoulutasoinen yksikkö Lapin läänin alueella. Seikkailu•, liikunta• ja erityiskasvatuksellisten menetelmien lisäksi tiedon ammatillinen ja työelämälähtöinen soveltaminen ovat koulutuksen keskeisiä periaatteita. Näiden lisäksi HUMAKin Tornion yksikkö panostaa kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittämiseen. Kampus on tunnettu seikkailukasvatuksesta. Tornion yksikkö järjestää koulutusta kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman mukaisesti. Opiskelijat valmistuvat yhteisöpedagogeiksi. Koulutus antaa valmiudet kansalaistoiminnan ja nuorisotyön asiantuntija•, ohjaus•, kasvatus•, koulutus•, kehittämis• ja organisointitehtäviin kunnissa, järjestöissä ja yksityisten työnantajien palveluksessa. (http://www.humak.edu/humak_ja_kampukset/)

15 Lapin ammattikorkeakoulujen opiskelutarjonta sisäänottomäärineen eri koulutusohjelmiin on esitetty liitteessä 11

51 Rovaniemen ammattikorkeakoulu (RAMK) on Euroopan unionin pohjoisin ammattikorkeakoulu. RAMK on alueellisesti profiloitunut matkailuun, informaatio• ja kommunikaatioteknologiaan sekä korkean teknologian ja kylmän ilman alueen osaamiseen. Muita painopisteitä ovat harvaan asuttujen alueiden ja hyvinvointipalveluiden kehittäminen, maaseutuyrittäminen sekä Barentsin alueen yhteistyömahdollisuuksien hyödyntäminen. Koulutusaloja on kuusi ja koulutusohjelmia 18. Koulutusalat jakaantuvat kolmelle kampukselle: hyvinvointialojen kampus, palvelualojen kampus ja tuotantoalojen kampus. Opiskelijoita on noin 3 000, joista 600 aikuisopiskelijoita. Vuosittain otetaan noin 570 uutta opiskelijaa. Henkilökuntaa on 250. (www.ramk.fi)

Kemi•Tornion ammattikorkeakoulu toimii kahdessa kaupungissa. Sosiaali• ja terveysalan ja tekniikan opetus on keskittynyt Kemiin kun taas kulttuuriala Tornioon. Ammattikorkeakoulu järjestää opetusta neljällä koulutusalalla eli tekniikassa, sosiaali• ja terveydenhoitoalalla, taloudessa ja tietojenkäsittelyssä sekä kulttuurialalla. Koulutusohjelmia on 17 ja opiskelijoita (v. 2006) n. 2700, joista 780 aikuisopiskelijoita. Henkilökunnan määrä oli (v. 2006) 235, joista opetus• sekä tutkimus• ja kehitystehtävissä olevaa henkilöstöä174 (74 %). Koulutusaloittain opiskelijat jakaantuivat niin, että tekniikassa opiskeli 576, sosiaali• ja terveydenhoitoalalla 520, liiketaloudessa ja tietojenkäsittelyssä 562 sekä kulttuurialalla 253. Vuosittainen sisäänotto 545 opiskelijaa. (www.tokem.fi)

7.3. Lapin yliopisto

Läänin ainoa yliopisto, Lapin yliopisto, sijaitsee Rovaniemellä. Vuonna 1979 perustetun yliopiston muodostavat viisi tiedekuntaa sekä Arktinen keskus. Opiskelijamäärä korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa oli vuonna 2006 4378 opiskelijaa (Kota•tietokanta). Henkilökuntaa on 650 ja se jakaantui puoleksi opetus• ja puoleksi muuhun henkilöstöön (v. 2006). Professoreita oli 60. Vuonna 2005 yliopistossa suoritettiin 380 maisterin ja 19 tohtorintutkintoa. (LaY:n vuosikertomus 2006)

52 Taulukko 11. Lapin yliopiston taloudelliset resurssit ja opiskelijat tiedekunnittain (Kota•tietokanta)

määrärahat LapinLapin yliopiston yliopiston tieteenaloilla %:na opiskelijoiden valtion koko osuus %:naLapin yliopistobudjetista alan yliopiston (v. 2005) opiskelijoista opiskelijoiden Tiedekunta Suomessa määrät Taiteiden 17 % 32 % 910 Kasvatustieteiden 5 % 6 % 811 Yhteiskuntatieteiden 7 % 7 % 1488 Oikeustieteiden 21 % 17 % 901 Matkailun 1 % ja 1 % kauppatieteiden 268 Yhteensä 6.9 % 4378

Suomen yliopistojärjestelmän suhteen Lapin yliopiston koulutusaloista taiteet ja oikeustieteet ovat selkeästi muiden yliopistojen vastaavia aloja vahvemmin edustettuina. Tämä johtuu siitä, että alat ovat suhteellisen pieniä ja Rovaniemellä on kummassakin iso tiedekunta. Sekä yhteiskunta• että kasvatustieteiden tiedekunta ovat nekin isoja, mutta koulutusaloina ne ovat myös isoja, mistä johtuen niiden suhteellinen asema koulutustarjonnassa jää kauppatieteiden kanssa valtakunnallisesti vähämerkityksiseksi tai marginaaliseksi. Kokonaisuutena yliopistoa voinee olemukseltaan luonnehtia sosiaalitieteisiin ja taideteollisen alaan keskittyneenä akateemisena yksikkönä.

Yliopiston profiilissa korostuu pohjoinen ja arktinen tutkimus, joka suuntautuu mm. globaaliin ympäristön ja ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen, alkuperäiskansoihin ja saamen tutkimuksiin sekä ympäristöoikeuteen. Arktinen keskus yhdistää tutkimuksen tiedon popularisoinnin tiedekeskuksen ja museon avulla. (LaY:n vuosikertomus 2006)

Kun yliopistojen tulorahoitus perustuu tuloksiin, on yliopistojen koulutustarjontaa luontevaa tarkastella koulutuspaikan vastaanottaneiden uusien opiskelijoiden kautta. Lapin yliopistossa eniten opiskelupaikan vastaanottaneita syyskuussa 2006 oli yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Seuraavana tulivat toisiinsa nähden lähes yhtä suurilla opiskelijamäärillä taiteiden, kasvatustieteiden sekä oikeustieteiden tiedekunnat. Kauppatieteiden ja matkailun tiedekuntaan tuli vähiten uusia opiskelijoita.

53 Lapin yliopisto, uudet opiskelijat tiedekunnittain syyskuussa 2006

300 255 250 200 136 138 131 150 100 46 50 0 n n ellinen Taideteollinen nen koulutus Yhteiskuntatiete Oikeustieteelline Kasvatustieteelli Kauppatieteelline

Kuvio 8. Lapin yliopiston uudet opiskelijat tiedekunnittain syyskuussa 2006 (Lähde: Kota• tietokanta)

Lapin yliopistossa uudeksi opiskelijaksi pyritään hakemalla opiskelupaikkaa pääaineisiin ja/tai koulutusohjelmiin, jotka kuuluvat tiettyyn tiedekuntaan. Kasvatustieteiden tiedekunnan pääaineet ovat kasvatustiede, aikuiskasvatus ja mediakasvatus. Tiedekunnan profiilissa opettajankoulutuksella on keskeinen rooli. Luokanopettajakoulutuksen (perusasteen luokat 1•6)koulutusohjelman opiskelijat lukevat pääaineenaan kasvatustiedettä16. Tämän lisäksi tiedekunnassa voi suorittaa lukuvuoden mittaiset opettajakelpoisuuden tuottavat pedagogiset opinnot. Kasvatustiedettä pääaineenaan (so. ei opettajaksi valmistuvat kasvatustieteiden maisterit) opiskelevat sijoittuvat erilaisiin asiantuntijatehtäviin koulutoimen, julkishallinnon, aikuiskasvatuksen, päivähoidon, vapaan sivistystyön, työelämän jatko• ja täydennyskoulutuksen ja järjestöjen piirissä. Aikuiskasvatusta pääaineenaan opiskelevat saavat koulutuksen ammatillisen aikuiskoulutuksen, työelämän koulutuskysymysten, yksityisen sektorin kehittämisen, työelämän tutkimuksen, konsultoinnin tai vapaan sivistystyön asiantuntijoiksi. Mediakasvatusta pääaineenaan opiskelevat työskentelevät mm. opetuksen suunnittelijoina, aikuisopettajina sekä verkkopedagogiikan ja mediakasvatuksen asiantuntijoina. (KTK:n opinto•opas 2006– 2008, 27)

Kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnan pääaineita ovat laskentatoimi, markkinointi, johtaminen ja matkailututkimus. Laskentatoimen pääaineopiskelijat valmistuvat kauppatieteiden kandidaateiksi ja maistereiksi (KTK, KTM). Laskentatoimen tietojen ja taitojen hallinta mahdollistaa sijoittumisen monenlaisiin taloushallinnon asiantuntijatehtäviin sekä yritys• että julkisella sektorilla. Laskentatoimen opiskelijan tähtäimessä voivat olla mm. talouspäällikön tai tilintarkastajan tehtävät tai vaikkapa oman yrityksen perustaminen. Markkinointia pääaineena opiskelleella on hyvät valmiudet toimia erilaisissa markkinoinnin

16 Myös perusasteen opettajat suorittavat maisterin tutkinnon. Tässä suhteessa Suomen opettajakoulutus poikkeaa monien muiden maiden käytännöstä. Menettely on ollut käytäntönä vuodesta 1979 lähtien.

54 asiantuntija• ja esimiestehtävissä. Koulutus soveltuu hyvin myös organisaatioiden yleisjohdon ja palvelutoimintojen esimiehille ja asiantuntijoille niin yritys• kuin julkisellakin sektorilla. Markkinoinnin ammatilliset tehtävät liittyvät pääasiassa yritysten ja muiden organisaatioiden markkinoinnin suunnitteluun ja johtamiseen, markkinointitutkimukseen, mainontaan, myyntiin, kansainvälisiin operaatioihin sekä palveluoperaatioihin. Johtamisen koulutusohjelmassa keskitytään liiketoiminnan, tiedon ja osaamisen viitekehysten yhteensovittamiseen. Matkailututkimus on Suomen yliopistoissa varsin uusi oppiaine. Matkailuilmiön hahmottaminen vaatii useiden eri tieteenalojen tuntemusta. Matkailua tarkastellaan monelta eri kannalta: yhteiskunnallisena ilmiönä, elinkeinona, kulutuksenmuotona ja osana ihmisen hyvinvointia. (www.ulapland.fi: Kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnan kotisivut)

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta on Suomen ainoa yliopistollinen taideteollisen alan tiedekunta. Tiedekunnassa toimii viisi koulutusohjelmaa: audiovisuaalinen mediakulttuuri, graafinen suunnittelu, kuvataidekasvatus, tekstiili• ja vaatetusala sekä teollinen muotoilu. Tiedekunnasta valmistuvien nimikkeenä on taiteiden kandidaatti (alempi tutkinto) ja taiteiden maisteri (ylempi tutkinto). Kuvataidekasvatuksen opettajien koulutusohjelma tarjoaa opiskelijalle valmiudet hallita alan pedagogisia, taiteellisia, teoreettisia ja tieteellisiä kysymyksiä. Maisterin tutkinnon suorittaneilla on pätevyys peruskoulun ja lukion lehtorin virkaan. He voivat toimia myös kuvataidekasvatuksen opettajina ammatillisissa oppilaitoksissa, lasten ja nuorten kuvataidekouluissa sekä vapaan sivistystyön piirissä. Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmassa opiskellaan audiovisuaalisen median käyttöä. Opiskelijalla on tutkintonsa jälkeen valmiudet toimia taiteellisilla ja viestinnällisillä aloilla. Tekstiili• ja vaatetusalan koulutusohjelmassa teoria ja käytäntö yhdistyvät tekstiili• tai vaatetusalan laaja•alaiseksi osaamiseksi. Koulutuksessa tarkastellaan tekstiili• ja vaatetusalan tuotteita taiteellisista, kulttuurisista, teknisistä ja kaupallisista näkökohdista. Graafisen suunnittelun koulutusohjelma tuottaa graafisia suunnittelijoita. Teollisen muotoilun koulutusohjelma on monitieteinen sisältäen markkinointiin ja yritys•talouteen, kulutukseen, psykologiaan, sosiologiaan, filosofiaan, kulttuurin tutkimukseen sekä insinööritieteisiin kuuluvia metodeja. (www.ulapland.fi: taiteiden tiedekunnan kotisivut)

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan pääaineet ovat hallintotiede, julkisoikeus, kansainväliset suhteet, kuntoutus, sosiaalityö, sosiologia, soveltava psykologia ja valtio•oppi. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkintoon johtavia pääaineita ovat kansainväliset suhteet, kuntoutus, sosiaalityö, sosiologia ja valtio• oppi. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto sosiaalityö pääaineena tuottaa kelpoisuuden sosiaalityöntekijän virkoihin. Soveltavaa psykologiaa opiskeleva valmistuu yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi (alempi tutkinto), pääaineena soveltava psykologia. Maisterintutkinnossa opiskellaan hallintotieteen maisterin tutkinto, pääaineena hallintotiede, erityisesti johtamisen psykologia. Hallintotieteen ja julkisoikeuden opiskelijat valmistuvat hallintotieteiden kandidaateiksi ja maistereiksi.

55 Julkisoikeuden opiskelijat voivat suuntautua joko julkisoikeuden yleiseen linjaan tai lääkintäoikeuden linjaan. www.ulapland.fi ( : yhteiskuntatieteiden tiedekunnan kotisivut)

Oikeustieteiden tiedekunnassa suoritettavat perustutkinnot ovat oikeusnotaarin tutkinto, ja oikeustieteen maisterin tutkinto. Oikeusnotaarin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto ja laajuudeltaan 180 opintopistettä. Sen tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta. Oikeustieteen maisterin tutkinto (ylempi korkeakoulututkinto) on 120 opintopisteen laajuinen ja sen suorittamisaika on kaksi vuotta. Opiskelijat suorittavat ensin oikeusnotaarin tutkinnon ja jatkavat sen jälkeen oikeustieteen maisterin tutkintoon. www.ulapland.fi ( : oikeustieteiden tiedekunnan kotisivut) Oikeustieteilijät sijoittuvat työ• ja elinkeinoelämän erilaisiin juridista asiantuntemusta edellyttäviin tehtäviin. Heitä on julkisen hallinnon, oikeuslaitoksen ja yksityisen elinkeinoelämän sekä järjestöjen palveluksessa.

56 8. Koulutuspalveluiden vertailu

Arkangelin ja Lapin alueiden vertailua syksyllä 2007

Lapin ja Arkangelin alueita yhdistävät paitsi samat pohjoiset leveyspiirit arktisine ilmastoineen myös samanlaiset kysymykset talouden ja väestön kehittymisessä. Molemmilla alueilla muuttoliike suuntautuu etelään. Väestörakenne on talouden kannalta epäedullinen. Eläkeläisten määrä suhteessa työikäiseen väestöön kasvaa koko ajan. Molempien alueiden tulevaisuuden haaste on, miten pitää nuori työväki alueella.

Arkangelin lääni on pinta•alaltaan huomattavasti Lapin lääniä suurempi. Väestötiheydeltään molemmat ovat pitkälle samanlaisia. Perinteisistä elinkeinoista kummankin läänin osalta yhtäläisyyksiä löytyy metsäteollisuuden ja puunjalostuksen sekä kaivannaisteollisuuden aloilta. Selvää erilaisuutta on taas matkailun, merenkulun, öljyn ja kaasun tuotannon sekä konepajatuotannon kohdalla. Näistä matkailu kuuluu Lapin ja loput Arkangelin läänin erityispiirteisiin.

Arkangelin alueella on monia matkailuun erinomaisesti soveltuvia kohteita kuten Solovetskin luostarisaari, Malye Karelyn ulkoilmamuseo sekä Pinegan kalkkikiviluolat ja luonnonpuistot. Alueella on säilynyt vanhoja keskiaikaisia kirkkoja ja luostareita, jotka tarjoaisivat turismille ainutlaatuisia kohteita. Näiden lisäksi laaja ja monimuotoinen luontoympäristö lisää omalta osaltaan matkailuelinkeinon mahdollisuuksia. Palvelut ovat kuitenkin keskittyneet etupäässä suurimpiin kaupunkeihin, välimatkat ovat pitkiä ja autolla liikkuminen tiestön kunnon vuoksi vaivalloista. Potentiaalia matkailun kasvattamiseen siis olisi, jos infrastruktuuri olisi kunnossa.

Matkailualan koulutusta järjestää Arkangelin läänissä vain kaksi oppilaitosta. Toisessa näistä, Arkangelin pedagogisessa collegessa, opiskelijoiden sisäänottomäärä oli (syksyllä 2007) 28 http://www.edu.ru/db/cgi• (Lähde: bin/portal/ssuz/ssuz_sch.plx).

Lapin läänissä keskeisiä työllistäjiä ovat matkailu• ja metsäala, jotka välillisesti tuottavat työpaikkoja palvelualoille. Matkailualaa voi Lapissa opiskella kaikilla kouluasteilla ammattikoulusta yliopistoon, joten matkailu on vahvemmin edustettuna Lapin kuin Arkangelin koulutustarjonnassa.

Arkangelin ja Lapin omaleimainen yhteinen piirre on alkuperäiskansat. Lapissa on saamelaisia, Arkangelin alueeseen kuuluvassa Nenetsin piirikunnassa asuu taas nenetsejä. Alkuperäiskansojen kulttuuri näkyy sekä elinkeinonharjoituksessa (porotalous) että perinnekäsitöiden tuottamisessa. Alkuperäiskansojen kulttuurin

57 vaaliminen näkyy myös siinä, että perinnekäsitöiden taitajia koulutetaan niin Lapissa kuin Arkangelissakin.

Ympäristökysymyksiin ja luonnonsuojeluun on kummassakin läänissä herätty. Arktisten alueiden herkkä ekosysteemi vaatii erityistä osaamista, jottei se kärsi tarpeettomasti ihmisen toiminnan seurauksista. Ympäristökysymysten huomioimisella on Lapissa metsien ja vesivoiman vuosikymmeniä jatkuneen taloudellisen hyödyntämisen vuoksi pitkähkö kokemus, mikä näkyy myös koulutuksen sisällöissä ja tarjonnassa (esim. kylmän ilmanalan teknologiat ja arktinen rakentaminen). Arkangelin alueen Lapista poikkeava elinkeinotoiminta tarjoaa ympäristökysymysten kohdalla kiinnostavia ja lisäarvoa molemmille osapuolille tuovia yhteistyömahdollisuuksia.

Yhteistyön haasteellisuutta lisää kuitenkin suorien lentoyhteyksien puute alueiden välillä. Edellytykset paranisivat merkittävästi mikäli muutama vuosi sitten lakannut yhteys Arkangelin ja Luleån välillä voitaisiin käynnistää uudelleen.

Ammatillinen ja opistotason koulutus Arkangelin ja Lapin läänissä

Vertailtavuutta hankaloittavat erot koulutusjärjestelmissä, luokituksissa ja ammattinimikkeissä. Eroja on myös siinä, että Venäjällä yksityisten järjestäjien määrä on suuri, sekä siinä, että koulutuksessa on kahden kerroksen väkeä. Toiset maksavat koulutuksensa itse ja osalle koulutus on ilmaista. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pääsevät valtion kustantamille ilmaisille koulutuspaikoille. Suomessa tutkintoihin tähtäävä opetus on puolestaan kaikilla kouluasteilla maksutonta.

Koulutuksen relevanssi kummallakin alueella näyttää hyvältä eli koulutustarjonta vastaa työ• ja elinkeinoelämän aloja.17 Yleisesti ottaen Arkangelin ja Lapin lääneistä löytyvät samat perusammattialat18. Eroavaisuuksia löytyy tarjonnan määrässä ja erikoistumisaloissa. Erot ammattinimikkeissä ovat seurausta maiden omista perinteistä ja käytänteistä.

Ammatillisen koulutuksen ensimmäisellä tasolla löytyvät useimmat alat molempien läänien koulutustarjonnasta. Lapin läänissä annetaan opetusta kaikilla kahdeksalla eri alalla. Tarjonnassa on edustettuna 36 linjaa ja näiden sisällä 55 erikoistumislinjaa.

17 Tässä ei kuitenkaan arvioida Arkangelin osalta ammattikoulujen opiskelijamääriä, sillä niistä ei ole tietoa www.edu.ru •nettisivuilla. Sen sijaan oppilaitosten omilta nettisivuilta löytyvät tiedot opisto• ja korkeakouluopiskelijoiden määristä. Tiedot saattavat poiketa hakukoneiden tiedoista mutta erot eivät ole suuria. 18 sosiaali• ja terveydenhuolto, rakennus ja tekniikka, maa• ja metsätalous, palveluala, liiketalous sekä käsi• ja taideteollinen ala.

58 Lisäksi Lapin ammattikouluissa on mahdollisuus valita lukiolinja eli suorittaa samalla lukio ja valmistua johonkin ammattiin.

Arkangelin ammattikouluissa ja ammatillisissa lyseoissa erikoistumislinjojen määrä on Lappia suurempi. Siellä on yhteensä 68:a eri alan koulutusta ja lisäksi suuntautumisvaihtoehtoja. Oppilaitoksiakin on enemmän, mikä on luonnollista, sillä onhan Arkangeli alueena ja väestömäärältään huomattavasti Lappia suurempi.

Venäjällä opistotaso on väliporras, jota ei voida suoraan rinnastaa suomalaisiin ammattikorkeakouluihin. Opistot eivät ole korkeakouluja, vaikkakin korkeakouluihin johtava väylä. Opistotason voidaan katsoa sijoittuvan ylempään ammatilliseen koulutukseen. Arkangelin läänin opistotason koulutustarjonta on varsin monipuolista. Kaikilta aloilta (humanistinen ja sosiaaliala, kasvatus ja koulutus, terveydenhoitoala, kulttuuri• ja taideala, talous ja hallinto, palveluala, maa• ja metsätalousala sekä tekniikka) löytyy tarjontaa.

Järjestelmien poikkeavuuksiin kuuluu mm. se, että eräiden alojen koulutus sijoittuu Venäjällä opistoihin ja Suomessa yliopistoihin. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi eläinlääketieteen opiskelu ja arkkitehdin tai juristin koulutus. Opistoissa voi Venäjällä valmistua myös opettajan tehtäviin.

Päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. Joitakin sellaisia koulutuksia, joita Suomessa järjestetään ammattikoulutasolla, löytyy Arkangelin alueelta puolestaan opistotasolta. Esimerkiksi kosmetologin ammattikoulutusta ei Arkangelista löydy, mutta sen sijaan kosmetiikka•alan ja kasvojenhoidon ala on edustettuna opistoasteella. Ala, jota Lapissa ei voi opiskella lainkaan mutta joka on Arkangelissa tarjolla, on kirjapainoala. Yksi venäläisen ammatillisen koulutuksen Suomesta kokonaan puuttuva erikoisuus on kynologin eli koiranhoitajan tutkinto. Musiikkialan koulutusta ei Lapissa järjestetä ollenkaan, sitä vastoin Arkangelin alueella toimii musiikkicollege tarjoten erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja musiikkialalle. (www.edu.ru)

Arkangelista puuttuvia Lapin erikoisuuksia ovat media•assistentin, puutarhurin ja lentokoneasentajan tehtäviin tähtäävät koulutukset samoin kuin luonto• ja ympäristöalalla annettava koulutus (luontoyrittäjä, luonto•opastus, eräretkien opastus, poro• ja luontaistalouden hoito, ympäristönhoitaja).

Lastenohjaaja sekä nuoriso• ja vapaa•ajanohjaajakoulutus tapahtuu Suomessa ammattikoulutasolla. Arkangelin alueella täysin vastaavaa koulutusta ei järjestetä mutta esimerkiksi opistotasolla on varhaiskasvatuksen erikoistumisvaihtoehto.

59 Lähihoitajakoulutusta vastannee Venäjällä ”nuoremman sairaanhoitajan” ɦɥɚɞɲɚɹ( ɦɟɞɫɟɫɬɪɚ) koulutus, jota annetaan ammattikoulutasolla. 19 Lapin painopisteala on matkailu, jolle voi kouluttautua kaikilla kouluasteilla. Koulutus sisältää runsaasti erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja kuten eräoppaan, kokin, tarjoilijan tai vastaanottovirkailijan tehtäviin tähtäävää koulutusta. Samanlainen painopiste Arkangelin läänissä on metsäala. Joka koulutusasteella voi hankkia metsätalousalaan liittyvän ammattitaidon, lisäksi monet eri oppilaitokset tarjoavat koulutusohjelmissaan alan erikoistumisopintoja.20

Omaleimaisuutena molempien läänien osalta on pidettävä alkuperäiskansojen kulttuureja ylläpitävää ja tukevaa koulutustarjontaa. Lapin osalta sitä organisoi Inarissa sijaitseva Saamelaisalueen koulutuskeskus. Siellä tarjotaan koulutusta saamelaiseen käsityöperinteeseen ja kulttuuriin. Arkangelissa vastaavaa koulutusta edustaa jalokivien, puu• ja luu• ja sarvimateriaalien käsittelyn ammattikoulutus. Näistä materiaaleista Pohjois•Venäjällä valmistetut perinteiset käsityöt ovat kuuluisia, mistä syystä perinteisistä käsityötaidoista pyritään pitämään huolta.

Lapin raskas teollisuus on keskittynyt läänin lounaisosaan, Kemi•Tornion alueelle. Elinkeinojen olemassaolo on otettu huomioon koulutustarjonnassa. Alueen oppilaitokset kouluttavat alan työntekijöitä kone• ja metallialan sekä tekniikan linjoilla. Myös paperiteollisuuden tarpeisiin annetaan koulutusta. Raskaan teollisuuden työvoimatarve on otettu huomioon myös Arkangelissa mutta koulutustarjonta poikkeaa elinkeinojen erilaisuuden vuoksi Lapin vastaavasta. Arkangelilaisissa oppilaitoksissa on Lapin tapaan vahvasti edustettuina tekniikka sekä kone• ja metallialan koulutukset mutta siellä voi erikoistua laivanrakennukseen ja •korjaukseen sekä laivankuljetukseen tai valita erikoistumisaloiksi rautatie• ja junaliikennealan.

Korkeakoulutuksen vertailu

Suomalaisen ja venäläisen korkeakoulukulttuurin välillä on eräitä merkittäviä eroja. Opiskelurytmi venäläisissä korkeakouluissa on tiivis, vapaasti valittavia kursseja ei ole ja koulutusohjelmat ovat sisällön ja kurssirakenteen sekä aikataulujen suhteen ennalta päätettyjä. Yliopistojen opettajien opetusmäärissä on huikea ero. Venäläinen opettaja opettaa moninkertaisesti suomalaiseen kollegaan nähden.

Seuraavassa vertaillaan Suomen puolelta Lapin ammattikorkeakoulujen ja Lapin yliopiston opetustarjontaa Venäjän yliopistojen ja akatemioiden tarjontaan.

19 Myös opistotasolla annetaan sairaanhoitoalan koulutusta 20 Lapin läänissäkin ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut tarjoavat metsätalousalan koulutusta mutta tarjonta ei ole yhtä monipuolista.

60 Suomalaisissa ammattikorkeakouluissa annetaan koulutusta 8 alalla:

• Humanistinen ja kasvatusala • Kulttuuriala • Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala • Luonnontieteiden ala • Tekniikan ja liikenteen ala • Luonnonvara• ja ympäristöala • Sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala • Matkailu•, ravitsemis• ja talousala

Venäjällä erikoistumisalat voidaan jakaa yhdeksään luokkaan: • Humanistinen ja sosiaaliala • Koulutus ja kasvatus • Kulttuuri ja taide • Talous ja hallinto • Luonnontieteet ja matematiikka • Tekniikka ja teknologia • Tietoturvallisuus • Maa• ja kalatalous • Terveydenhoitoala Jaottelussa ei ole suuria eroja.

Molempien läänien korkeakouluissa ja yliopistoissa järjestetään koulutusta kaikilla em. aloilla. Kemi•Tornion AMK ja Rovaniemen AMK tarjoavat ruotsin• ja englanninkielistä koulutusta, samoin Lapin yliopistossa on mahdollisuus opiskella tutkintoja englannin kielellä. Vieraskielisen koulutuksen tarkoituksena on toisaalta se, että suomalaiset opiskelijat saavat valmiuksia toimia kansainvälisillä työmarkkinoilla, ja toisaalta se, että kynnys tulla Suomeen opiskelemaan olisi ulkomaalaisille mahdollisimman matala. Vieraskielisen opetuksen tarjontaa on myös Arkangelin alueen korkeakouluissa. Toistaiseksi kuitenkin siellä opiskelevien on suoritettava opinnot venäjän kielellä. Esimerkiksi Arkangelissa teknillisessä yliopistossa ja lääketieteellisessä yliopistossa on varsin paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Näistä ainakin jälkimmäisessä on pyritty kehittämään englanninkielistä opetusta.

Lapin yliopiston viittä tiedekuntaa (kasvatustieteet, kauppatieteet ja matkailu, yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, taiteet) vastaavia tiedekuntia löytyy monista Arkangelin alueen yliopistoista. Arkangelin läänissä toimivia yliopistoja on yli kaksikymmentä, joten niiden tarjonnan laajuus ja •volyymit ovat monta kertaa Lappia isompia. Silti Lapin korkeakouluista löytyy erikoisuuksia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta edustaa opiskelijoilla mitaten 32 % kaikista taidealan opiskelijapaikoista Suomessa. Saman yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on yksi Suomen viidestä

61 oikeustieteilijöitä kouluttavasta paikasta. Lisäksi yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ainetarjonnassa naistutkimus on ala, jolle ei venäläisissä oppilaitoksissa opiskeltavana aineena löydy vastinetta.

Kulttuurin ja taiteen alalla on molemmissa lääneissä samanlaista tai saman sukuista koulutustarjontaa: Lapin yliopistossa voi kouluttautua viidellä koulutusalalla: audiovisuaalinen mediakulttuuri, graafinen suunnittelu, kuvataidekoulutus, tekstiili• ja vaatetusala sekä teollinen muotoilu. Yksityisessä Info•instituutissa voi Arkangelissa kouluttautua suunnittelijaksi ja erikoistua graafiseen suunnitteluun, vaatesuunnitteluun tai sisustus• tai maisemasuunnitteluun. Yliopistoilla on omia yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi kolmella suurimmalla arkangelilaisella yliopistolla on yhteistyökumppaneita suomalaisten, eritoten pohjoissuomalaisten korkea•asteen oppilaitosten kanssa.

Humanistisen alan tarjonta on Lapin läänissä suppeaa: valittavana on kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa yhteisöpedagogin ammatti, mikä on Suomessa vielä melko uusi. Arkangelin alueen yliopistoissa sen sijaan humanistinen ala on edustettuna varsin laajasti (historia, filosofia, psykologia, oikeustiede, filologia ja käännöstiede, kansainvälinen kommunikaatio, uskontotiede, kulttuurintutkimus, liikuntatiede, sosiaalityö ja sosiologia). Yksittäisiä koulutuksia, joita Lapista puuttuu kokonaan edustaa kääntäjä• ja tulkkauskoulutus, jota taas Arkangelin alueen yliopistoissa on tarjolla. Humanistiseen alaan on Venäjällä sisällytetty sellaisia koulutuksia, jotka Suomessa kuuluvat eri kategorioihin. Esimerkiksi liikuntatiede lasketaan aivan omaksi alakseen, kun se venäläisessä järjestelmässä sijoitetaan humanistiseen alaan.

Talouden ja hallinnon alalla löytyy useita yhteisiä koulutusaloja. Lapin läänissä tarjottavat talouden ja hallinnon, tekniikan ja sosiaalialan koulutukset löytyvät myös Arkangelin alueen oppilaitoksista. Arkangelin alueen koulutustarjonnassa näkyy alueen taloudelle keskeisen metsäteollisuuden merkitys. Teknillisessä yliopistossa, keskiasteen opistoissa ja ammattikouluissa painottuu tekniikan alan opetus. Tekniikan ja teknologian alalta löytyy monia erikoistumisaloja. Öljy• ja kaasualan erikoistumisalat, valtameritekniikka sekä laivanrakennus kertovat alueelle tyypillisistä elinkeinoista. Metsäalan lisäksi Arkangelin alueen koulutustarjonnan erikoisuutena ovat kriisienvastainen hallinto sekä öljy• ja kaasualojen koulutus.

Arkangelin lääketieteellinen yliopisto valmistaa lääkäreitä, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja hammaslääkäreitä. Muut terveydenalan oppilaitokset tarjoavat opetusta, joilla voi erikoistua sairaanhoitajiksi. Terveydenhoitoalalle järjestetään koulutusta myös Lapissa. Kasvatusalan koulutusta on myös molemmissa lääneissä. Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa voi suorittaa erilaisia kasvatus• ja opetusalan tutkintoja. Arkangelin alueella pedagoginen koulutus eri tasoilla on varsin monipuolista ja sillä on pitkät perinteet. Yliopistot ja opistot kouluttavat eri alojen ja

62 eri asteiden opettajia. Julkisilla palvelualoilla, kuten terveydenhoito• ja kasvatus• ja opetusaloilla on kysyntää, mutta vaatimaton palkkaus aiheuttaa sen, etteivät näiltä aloilta valmistuneet hakeudu innokkaasti omien koulutusalojen tehtäviin.

Eritoten taiteen alalla hyvä pohjakoulutus on tärkeää alanvalinnan kannalta. Arkangelissa toimii 12–18•vuotiaille suunnattu perinnekäsitöiden koulu (vapaaehtoinen iltakoulu). Koulussa opetetaan perinteistä puukaiverrusta, kudontaa, punontaa, keramiikkaa, tekstiilikäsityötä ja luukaiverrusta. Tältä pohjalta oppilaiden on helppo jatkaa opiskelua. Samoin kaupungissa toimii korkeatasoinen kuvataidekoulu. Tällaiset erikoiskoulut antavat hyvän pohjan jatkaa alan ammatillisissa kouluissa ja opistoissa tai taidekorkeakouluissa.

63 9. Johtopäätöksiä

Aluehallinnon koulutus• ja tiedeosasto tekee yhteistyötä korkeakoulujen rehtorien neuvoston kanssa sekä keskiasteen opistoasteen oppilaitosten johtajien neuvoston kanssa. Työryhmiä on asetettu käsittelemään niin koulutusohjelmia, kansainvälisiä suhteita kuin tieteellisiä kysymyksiä. Jos pohditaan yhteistyötä rajojen yli, niin neuvostotaso (jolla on edustajia kaikista keski• ja korkea•asteen rehtoreista ja johdosta) voisi olla taho, johon lappilaiset korkeakoulujen vastaavat voisivat olla yhteydessä. Näin olisi jo olemassa foorumi, jolla kohtaavat sama asia, päätökset ja tavoitteet ja voidaan saada samalla kertaa selville mihin on mahdollisuuksia.

Etäopiskelun kehittäminen olisi tulevaisuuden kannalta realistinen vaihtoehto kehittämis• ja yhteistyökohteena, kun yhteistyöhankkeita haetaan yli rajojen. Internet •kurssit ovat nykypäivää ja yleisesti internet on ottamassa tilaa perinteiseltä opetukselta. Etuna on tietysti ajasta ja paikasta riippumattomuus. Voitaisiin esimerkiksi luoda Barentsin alueen oppilaitosten käyttöön sellainen sivusto internetiin, josta löytyy päivitetyt tiedot keski• ja korkea•asteen kouluista ja niiden opintotarjonnasta sekä vastaavasta kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöstä. Näin kontakteja voivat tehdä oppilaitokset suoraan keskenään, oli kyseessä sitten projekti, vierailu tai muu yhteistyö.

Venäjään verrattuna suomalainen informaatioyhteiskuntamalli verkkopalveluineen on edistynyt, ja resurssien ja välineiden ansiosta ollaan pitemmällä: verkkokoulutus ei ole vain muutaman korkeakoulun hanke, vaan esimerkiksi lukioilla on etäkursseja. Venäjän korkeakoulujen sivutoimipisteet ja edustustot voisivatkin tulevaisuudessa hyödyntää entistä enemmän sähköisen kommunikoinnin ja osallistumisen mahdollisuutta ja sillä tavoin kehittää etäopiskelujärjestelmää.

Myös oppilaitosten omia nettisivuja tulisi kehittää niin ammatti• kuin korkeakouluissakin. Tällä hetkellä miltei kaikilla korkeakouluilla on omat internet• sivut. Suomen puolella koulujen omat nettisivut alkaa olla jo sääntö eikä poikkeus, ja tiedottaminen on pitkälti siirtynyt juuri internetiin. Tämä uudistus on tietysti myös resurssikysymys: internetsivuja rakennetaan kehitysmahdollisuuksien, riittävän käyttäjämäärän sekä kysynnän mukaan. Internet ei ole Suomessakaan syrjäyttänyt painettua sanaa, vaan on tullut sen rinnalle.

Arkangelin alueen oppilaitokset ja korkeakoulut ovat kiinnostuneita yhteistyöstä suomalaisten oppilaitosten kanssa. Yksi haaste yhteistyölle on pitkät välimatkat sekä suoran lentoyhteyden puuttuminen. Tällä hetkellä on lennettävä Lapista Arkangeliin Etelä•Suomen ja Pietarin tai Moskovan kautta. Junalla matkustettaessa matka kestää 2•3 vuorokautta.

64 10. Lähteet

Painettu kirjallisuus:

Anon 2003. Laki ammattikorkeakouluopinnoista 351/2003

Anon 2003. Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 352/2003

Anon 2004. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003 – 2008. Helsinki: OPM.

Anon 2005. The system of Education in Russia. Copenhagen: NORRIC.

Anon 2006. Venäjän koulutusjärjestelmä. Helsinki: Oph.

Aarrevaara T. 1999. Restructuring Civil Service in Russian Public Administration. Helsinki: Ministry of Finance Finland.

Hämäläinen A. (toim.) 2004. Suuntana Venäjä. Helsinki: CIMO.

Kasvatustieteiden tiedekunnan opinto•opas 2006–2008. Rovaniemi: Lapin yliopiston yliopistopaino.

Kevään 2007 yhteishaun hakuohje perustutkintoihin ja lukioihin Oulun ja Lapin lääneissä. Tornio 2006.

Lapin lääninhallitus 2006. Lapin läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2005. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 2006:2.

Lapin lääninhallitus 2007a. Peruspalvelujen arviointiraportti. Lapin lääni – 2006. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 2007:4. Painatuskeskus Finland. Rovaniemi

Lapin lääninhallitus 2007b. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus Lapin läänissä. Lapin lääninhallitus, Sivistysosasto 2007.

Lapin lääninhallitus 2007c. Lapin läänin oppilaitokset lukuvuonna 2006–2007. Perustietoa läänin oppilaitoksista. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 2007:3. Sivistysosasto.

Lapin lääninhallitus 2007d. Ammatillisen peruskoulutuksen tarjonta ja kysyntä Lapin läänissä. Lapin lääninhallitus, Sivistysosasto 2007.

65 Lapin lääninhallitus 2007e. Tiedote 20.4.2007: Kevään 2007 yhteishaun hakijat vähenivät Lapissa hiukan viime vuoteen verrattuna. Saatavilla: Lapin lääninhallituksen www•sivut.

Lapin läänin oppilaitokset lukuvuonna 2006–2007. Perustietoa läänin oppilaitoksista. Lapin lääninhallitus, Rovaniemi 2007.

Lapin yliopisto. Vuosikertomus 2006. Rovaniemi: Oy Sevenprint Ltd.

Opetusministeriö 2006. Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko eduskunnalle. Opetusministeriön julkaisuja 2006:24. Yliopistopaino. Helsinki.

Savolainen, J. 1995. Selvitys Venäjän koulutusjärjestelmästä – osa I. Opetushallitus.

ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ «Ⱥɛɢɬɭɪɢɟɧɬ – 2007». ɍɱɪɟɠɞɟɧɢɹɜɵɫɲɟɝɨ, ɫɪɟɞɧɟɝɨɢ ɧɚɱɚɥɶɧɨɝɨɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɝɨɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɹȺɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣɨɛɥɚɫɬɢ. Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤ, 2007.

Internet•lähteet:

Ammattikorkeakoulujen valintaopas. Opetushallitus. http://www.oph.fi/koulutusoppaat/AMK_valintaopas_2007.pdf (22.4.2007)

Arkangelin aluehallinto: www.dvinaland.ru (8.5.2007)

Arkangelin kaupunki: www.arhcity.ru (8.5.2007)

Arkangelin Teknillinen yliopisto: www.agtu.ru/facts (15.8.2007)

Humanistinen ammattikorkeakoulu www.humak.edu/humak_ja_kampukset (15.8.2007)

Kemi•Tornion ammattikorkeakoulu www.tokem.fi (15.8.2007)

Kota•tietokanta: http://kotaplus.csc.fi:7777/online/Etusivu.do (10.5.2007)

Koulutusopas 2007. Ammatillinen ja lukiokoulutus sekä vapaa sivistystyö. Opetushallitus http://www.oph.fi/koulutusoppaat/Koulutusopas.pdf (22.4.2007)

Lapin lääninhallitus: http://www.laaninhallitus.fi/lh/lappi (23.4.2007; 2.5.2007)

66 Lapin yliopisto www.ulapland.fi (16.8.2007)

Opetushallitus: www.oph.fi (16.4–18.5.2007)

Opetushallituksen rahoitussivut: http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,442 (18.4.2007)

Opetusministeriö: http://www.minedu.fi/OPM (16.4 – 18.5.2007)

Pohjoinen lääketieteellinen yliopisto www.nsmu.ru/abitura (6.8.2007)

Pomorin yliopisto www.pomorsu.ru (6.8.2007)

Rovaniemen ammattikorkeakoulu: www.ramk.fi (13.8.2007)

Tilastokeskus: www.stat.fi (7.8.2007)

Venäjän federaation koulutusjärjestelmä www.edu.ru (8.5.2007)

Venäjän koulutusjärjestelmä: http://www.edu.fi/julkaisut/venajaedu.pdf (20.4.2007)

WERA – web•raportointipalvelu: https://www.data.oph.fi/wera (16.4.2007) www.obrnadzor.gov.ru (luettu 1.3.2007) www.barentsinfo.org (21.8.2007) www.kareliainfo.org/iteminfo (21.8.2007) www.arkhadm.gov.ru (22.8.2007) www.ege.edu.ru (8.8.2007)

67 11. Liitteet

LIITE 1

Arkangelin alueen sisäiset hallintopiirit:

Velskin piiri Verhnetomskin piiri Vilegodskin piiri Vinogradskin piiri Kargopolin piiri Konoshan piiri Kotlas Kotlaksen piiri Krasnoborin piiri Lenskin piiri Leshukonskin piiri Mezenin piiri Mirnyj Novaja Zemlja Njandoman piiri Onegan piiri Pinegan piiri Plesetskin piiri Primorskin piiri Severodvinsk Ustjanskin piiri Holmogorin piiri Shenkurskin piiri Arkangeli Korjazhma Novodvinsk (Lähde: http://www.dvinaland.ru/region/mo/mo.asp )

LIITE 2

Ammatillisen peruskoulutuksen oppilaitokset Arkangelin alueella ɇɚɱɚɥɶɧɨɟɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ)

1. Merialan ammatillinen lyseo no. 9 (Arkangeli) 2. Ammatillinen lyseo no. 13 (Arkangeli) 3. Teollisuuden ja opetusalan lyseo no. 15. (Arkangeli) 4. Ammattikoulu no. 18. (Arkangeli) 5. Ammattikoulu no. 23 (Arkangeli) 6. Teknillinen lyseo no. 25 (Arkangeli) 7. Ammattikoulu no. 26 (Arkangeli) 8. Ammattikoulu no. 31 (Arkangeli) 9. Taide• ja opetusalan lyseo no. 35 (Arkangeli) 10.Ammattikoulu no. 36 (Arkangeli) 11.Teknologian ja suunnittelun ammatillinen lyseo no. 39 (Arkangeli) 12.Ammattikoulu no. 48 (Arkangeli) 13.Ammattikoulu no. 1 (Severodvinsk) 14.Ammattikoulu no. 21 (Severodvinsk) 15.Ammattikoulu no. 22 (Severodvinsk) 16.Ammattikoulu no. 28 (Severodvinsk) 17.Ammattikoulu no. 38. (Severodvinsk) 18.Ammattikoulu no. 3 (Kotlas) 19.Ammattikoulu no. 4 (Kotlas) 20.Ammattikoulu no. 20 (Kotlas)

68 21.Ammatillinen tekninen lyseo no. 5 (Korjazhma) 22.Ammattikoulu no. 33 (Korjazhma) 23.Ammattikoulu no. 29 (Velsk) 24.Ammattikoulu no. 37 (Velsk) 25.Maatalousalan lyseo no. 45 (Velsk) 26.Ammattikoulu no. 51 (Verhnetomskin piiri) 27.Ammattikoulu no. 7 (Vilegodskin piiri) 28.Ammattikoulu no. 14 (Dvinskoj Bereznik) 29.Ammattikoulu no. 42 (Kargopol) 30.Ammattikoulu no. 10 (Konoshin piiri) 31.Maatalousalan lyseo no. 43 (Kotlaksen piiri) 32.Ammattikoulu no. 2 (Krasnoborsk) 33.Ammattikoulu no. 32 (Jarensk) 34.Ammattikoulu no. 16 (Mezenin piiri) 35.Ammattikoulu no. 11 (Njandoma) 36.Ammattikoulu no. 12 (Onega) 37.Ammattikoulu no. 8 (Pinega) 38.Ammattikoulu no. 17 (Plesetsk) 39.Ammattikoulu no. 41 (Plesetskin piiri) 40.Ammattikoulu no. 34 (Oktjabrskij) 41.Ammattikoulu no. 27 (Holmogorin piiri) 42.Ammattikoulu no. 47 (Holmogorin piiri) 43.Ammattikoulu no. 44 (Shenkursk)

LIITE 3

(Lähde: ɋɩɪɚɜɨɱɧɢɤ «Ⱥɛɢɬɭɪɢɟɧɬ 2007», Arkhangelsk 2007).

Arkangelin alueen ammattikoulujen ja ammatillisten lyseoiden alat (Erikoistumisalojen jälkeen on suluissa ilmoitettu kyseistä koulutusta tarjoavien oppilaitosten määrä)

• 1.5 laborantti•ekologi (1) • 1.9 tietokoneoperaattori (6) • 1.10 radiomekaanikko (1) • 1.12 sähkölaitteiden korjaaja ja huoltaja (9) • 2.4 hitsaaja (sähköhitsaaja, automaatiohitsaaja) (9) • 2.12 konetyömies (metalliala) (1) • 2.13 sorvaaja (sorvari, karusellisorvin käyttäjä, avarrusporakoneenkäyttäjä, revolverisorvari, sylinteriporakoneen käyttäjä) (2) • 2.17 koneistaja•korjaaja (koneistaja•korjaaja) (10)

69 • 2.18 automaatioasentaja (1) • 4.4 sähköasentaja•kaavoittaja (1) • 10.3 koneistaja (laivanasentaja, laivan putkimies) (1) • 10.4 laivanrakentaja ja •korjaaja (metallialukset) (sähköhitsaaja, metallirunkojen asentaja) (3) • 10.6 laivan sähkö•radioasentaja (laivan sähköasentaja, radioasentaja) (1) • 22.2 rakennustyön viimeistelyvaiheen työntekijä (maalarimestari, rappaaja) (6) • 22.3 rakennusmestari (muurari, uunimuurari, pinnoittaja•laatoittaja, sähköhitsaaja, raudoittaja, kirvesmies, betonityömies, teräs• ja betonirakenteiden asentaja, vaijerimies) (4) • 22.4 puuseppä•kirvesmies ja parkettiasentaja (kirvesmies, puuseppä) (15) • 22.5 tienrakennuskoneiden kuljettaja (raivaustraktorin, kaivinkoneen ja tiehöylän kuljettaja) (2) • 22.6 nosto• ja rakennuskulkuneuvojen käyttäjä (nosturinkuljettaja, autonkorjaaja, rekka•autonkuljettaja) (1) • 22.11 putkimies, LVI•asentaja (3) • 22.14 tienrakennuskoneiden korjaaja (2) • 22.18 sähköverkkojen ja sähkölaitteiden asentaja (2) • 22.22 rakennusmestari (maalari, pinnoittaja, puuseppä) (2) • 23.1 metsätyö• ja juontokoneiden hoitaja (hakkuu•, juonto• ja puunajokoneiden kuljettaja, puutyökoneiden korjaaja, autonkuljettaja) (5) • 24.2 puu• ja huonekaluseppä (2) • 24.3 puunkäsittelykoneiden konemestari (3) • 24.6 puunkäsittelykoneiden konemestari (1) • 25.2 paperi• ja kartonkityöntekijä (1) • 29.1 somistaja (1) • 30.1 rautatieaseman päivystäjä (1) • 30.3 rahtikirjojen laatija (1) • 30.4. veturinkuljettajan koneapulainen (koneapulainen dieselveturissa, sähköveturin koneapulainen sähköveturissa, rautatiekaluston korjaaja) (2) • 30.5 junailija (konduktööri, lipunmyyjä, kuljetusasiakirjojen käsittelijä) (2) • 30.6 rautatiekaluston koneistaja (rautatiekaluston koneistaja, vaunukorjaaja) (1) • 30.15 pienalusten mekaanikko (koneistaja•korjaaja, merimies, moottoriasentaja) (1) • 30.17 pienalusten kuljettaja (koneistaja•korjaaja, merimies, hengenpelastaja) (1)

70 • 30.18 apulaislaivankuljettaja jokialuksille (merimies, mekaanikon apulainen, perämies) (1) • 30.20 autonasentaja (autonkorjaaja, autonkuljettaja) (10) • 32.14 suutari (1) • 32.19 koruompelija (1) • 32.20 leikkaaja (räätäli, leikkaaja) (4) • 32.22 ompelukonehuoltaja (1) • 32.23 ompelija (5) • 33.6 latomon hoitaja (sähköisen ladonnan ja taiton hoitaja) (1) • 33.7 kirjanpainaja (laakapainon kirjanpainaja, kohopainon kirjanpainaja) (1) • 34.1 tarjoilija, baarimestari (2) • 34.2 kokki, leipuri, sokerileipuri (kokki, leipuri, teknologi) (14) • 34.3 myyjä•kassanhoitaja (myymälänhoitaja, elintarvikemyyjä, tavaramyyjä) (14) • 34.9 leipomotuotteiden valmistaja (sokerileipuri, leipuri) (1) • 35.1 puunveistäjä (puunveistäjä, tuohitaiteilija, puu• ja tuohikaivertaja) (2) • 35.4 luu• ja sarvivalmisteiden valmistaja (luun• ja sarvenveistäjä) (1) • 35.7 jalokivien käsittelijä (timantinhioja) (1) • 35.8 taiteenalan ammattilainen (1) • 35.9 vaatesuunnittelija (1) • 36.3 parturi•kampaaja (5) • 37.14 maatalousalan traktorinkuljettaja•koneenhoitaja (maatalouskoneiden korjaaja, maatalousalan traktorinkuljettaja• koneenhoitaja, traktorinkuljettaja) (1) • 37.15 maatalousalan sähköasentaja (sähköasentaja, autonkuljettaja) (1) • 37.2 karjanhoitaja (1) • 37.3 metsänhoidon asiantuntija (metsästyksenvartija, metsänhoitaja, traktorinkuljettaja, autonkuljettaja) (5) • 37.5 kasvinviljelijä (2) • 37.6 maataloustyöntekijä (maatalouskoneiden korjaaja, traktorinkuljettaja, autonkuljettaja) (2) • 38.3 vastaanottovirkailija (vastaanottovirkailija, kerroshoitaja, vahtimestari) (1) • 38.5 kirjanpitäjä (7) • 38.7 toimistovirkailija(1) • 38.9 kauppias (kauppias, elintarvikemyyjä, tavaramyyjä) (4) • 38.10 teollisuusalan kauppias (asiamies, tavaramyyjä) (1) • 38.14 sihteeri•konekirjoittaja (1) • 38.15 sihteeri (2) • 38.20 nuorempi sairaanhoitaja (1)

71 LIITE 4

Ammatillisen koulutuksen luokitus tunnuskoodeineen (Lähde: http://www.edu.ru/db/mo/Data/d_00/pr7•1.doc )

1.Yleiset talouden alan ammatit (ɉɪɨɮɟɫɫɢɢ, ɨɛɳɢɟɞɥɹɜɫɟɯɨɬɪɚɫɥɟɣ ɷɤɨɧɨɦɢɤɢ) 2. Metalliala (Ɇɟɬɚɥɥɨɨɛɪɚɛɨɬɤɚ) 3. Kellosepän ala (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɱɚɫɨɜɢɬɟɯɧɢɱɟɫɤɢɯɤɚɦɧɟɣ, ɪɟɦɨɧɬɱɚɫɨɜ) 4. Sähkötekninen tuotanto (ɗɥɟɤɬɪɨɬɟɯɧɢɱɟɫɤɨɟɩɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ) 5. Elektroteknisten laitteiden tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɢɡɞɟɥɢɣɷɥɟɤɬɪɨɧɧɨɣ ɬɟɯɧɢɤɢ) 6. Radiolaitteiden ja johtolaitteiden tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɪɚɞɢɨɚɩɩɚɪɚɬɭɪɵɢ ɚɩɩɚɪɚɬɭɪɵɩɪɨɜɨɞɧɨɣɫɜɹɡɢ) 7. Lääketieteellisten laitteiden ja välineiden tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɦɟɞɢɰɢɧɫɤɨɝɨ ɢɧɫɬɪɭɦɟɧɬɚ, ɩɪɢɛɨɪɨɜɢɨɛɨɪɭɞɨɜɚɧɢɹ) 8. Lentokoneiden ja •laitteiden valmistus ja korjaus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɢɪɟɦɨɧɬ ɥɟɬɚɬɟɥɶɧɵɯɚɩɩɚɪɚɬɨɜ, ɞɜɢɝɚɬɟɥɟɣɢɢɯɨɛɨɪɭɞɨɜɚɧɢɹ) 9. Optisten laitteiden valmistus (Ɉɩɬɢɤɨɦɟɯɚɧɢɱɟɫɤɨɟɩɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ) 10. Laivanrakennus ja •korjaus (ɋɭɞɨɫɬɪɨɟɧɢɟɢɪɟɦɨɧɬ) 11. Vuoriteollisuus (Ƚɨɪɧɨɞɨɛɵɜɚɸɳɚɹɩɪɨɦɵɲɥɟɧɧɨɫɬɶ) 12. Öljyn• ja kaasunporaus (Ȼɭɪɟɧɢɟɫɤɜɚɠɢɧ, ɞɨɛɵɱɚɧɟɮɬɢɢɝɚɡɚ) 13. Mustien metallien tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɱɟɪɧɵɯɦɟɬɚɥɥɨɜ) 14. Värillisten metallien tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɰɜɟɬɧɵɯɦɟɬɚɥɥɨɜ) 15. Kemianteollisuus (ɏɢɦɢɱɟɫɤɨɟɩɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ) 16. Synteettisten hartsien ja muovien valmistus ja jalostus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ ɫɢɧɬɟɬɢɱɟɫɤɢɯɫɦɨɥ, ɩɥɚɫɬɢɱɟɫɤɢɯɦɚɫɫɢɢɯɩɟɪɟɪɚɛɨɬɤɚ) 17. Kemiallisten kuitujen valmistus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɯɢɦɢɱɟɫɤɢɯɜɨɥɨɤɨɧ) 18. Lasikuitujen valmistus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɫɬɟɤɥɨɜɨɥɨɤɧɚ, ɫɬɟɤɥɨɜɨɥɨɤɧɢɫɬɵɯ ɦɚɬɟɪɢɚɥɨɜ, ɫɬɟɤɥɨɩɥɚɫɬɢɤɨɜɢɢɡɞɟɥɢɣɢɡɧɢɯ) 19. Kumimassan tuotanto ja jalostus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɢɩɟɪɟɪɚɛɨɬɤɚɪɟɡɢɧɨɜɵɯ ɫɦɟɫɟɣ) 20. Öljynjalostus (ɉɟɪɟɪɚɛɨɬɤɚɧɟɮɬɢɢɧɟɮɬɟɩɪɨɞɭɤɬɨɜ) 21. Sähkövoimaloiden ja •verkkojen käyttö ja huolto (ɗɤɫɩɥɭɚɬɚɰɢɹɢɪɟɦɨɧɬ ɨɛɨɪɭɞɨɜɚɧɢɹɷɥɟɤɬɪɨɫɬɚɧɰɢɣɢɫɟɬɟɣ) 22. Rakennus•, asennus• ja korjaustyö (ɋɬɪɨɢɬɟɥɶɧɵɟ, ɦɨɧɬɚɠɧɵɟɢɪɟɦɨɧɬɧɨ• ɫɬɪɨɢɬɟɥɶɧɵɟɪɚɛɨɬɵ) 23. Metsäteollisuus (Ʌɟɫɨɡɚɝɨɬɨɜɢɬɟɥɶɧɵɟɪɚɛɨɬɵ) 24. Puunjalostus (Ⱦɟɪɟɜɨɨɛɪɚɛɚɬɵɜɚɸɳɟɟɩɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ) 25. Selluloosan, paperin ja kartongin tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɰɟɥɥɸɥɨɡɵ, ɛɭɦɚɝɢɢ ɤɚɪɬɨɧɚ) 26. Rakennustarvikkeiden tuotanto (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɫɬɪɨɢɬɟɥɶɧɵɯɦɚɬɟɪɢɚɥɨɜ) 27. Lasin ja lasitavaran valmistus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɫɬɟɤɥɚɢɫɬɟɤɥɨɢɡɞɟɥɢɣ)

72 28. Keramiikka•, posliini• ja fajanssitavaran valmistus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ ɤɟɪɚɦɢɱɟɫɤɢɯ, ɮɚɪɮɨɪɨɜɵɯɢɮɚɹɧɫɨɜɵɯɢɡɞɟɥɢɣ) 29. Restaurointityö (Ɋɟɫɬɚɜɪɚɰɢɨɧɧɵɟɪɚɛɨɬɵ) 30. Liikenne (Ɍɪɚɧɫɩɨɪɬ) 31. Viestintäala (Ɋɚɛɨɬɵɢɩɪɨɮɟɫɫɢɢɪɚɛɨɱɢɯɫɜɹɡɢ) 32. Kevyt teollisuus (Ʌɟɝɤɚɹɩɪɨɦɵɲɥɟɧɧɨɫɬɶ) 33. Kirjapainoala (ɉɨɥɢɝɪɚɮɢɱɟɫɤɨɟɩɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨ) 34. Elintarvikeala, elintarvikemyynti ja •tuotanto (Ɉɛɳɟɫɬɜɟɧɧɨɟɩɢɬɚɧɢɟ, ɬɨɪɝɨɜɥɹ ɢɩɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɩɢɳɟɜɨɣɩɪɨɞɭɤɰɢɢ) 35. Taide• ja koruesineiden valmistus (ɉɪɨɢɡɜɨɞɫɬɜɨɯɭɞɨɠɟɫɬɜɟɧɧɵɯɢ ɸɜɟɥɢɪɧɵɯɢɡɞɟɥɢɣ) 36. Palveluala (ɋɮɟɪɚɨɛɫɥɭɠɢɜɚɧɢɹ) 37. Maatalous (ɋɟɥɶɫɤɨɟɯɨɡɹɣɫɬɜɨ) 38. Toimihenkilöala (Ⱦɨɥɠɧɨɫɬɢɫɥɭɠɚɳɢɯ)

LIITE 5

Opistoasteen ammatillisen koulutuksen oppilaitokset Arkangelin alueella ɋɪɟɞɧɨɟɩɪɨɮɟɫɫɢɨɧɚɥɶɧɨɟɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɟ)

1. Arkangelin maataloussalan teknikum 2. Arkangelin metsäteknillinen college 3. Arkangelin lääketieteellinen college 4. Arkangelin pedagoginen college 5. Arkangelin telekommunikaatioalan college 6. Arkangelin merikalatalouden college 7. Kapteeni V. I. Voroninille nimetty Arkangelin merenkulkualan ammatillinen opisto 8. Arkangelin rakennus• ja talousalan teknikum 9. Arkangelin kaupan ja talouden teknikum 10.Arkangelin talouden, tilastotieteen ja tietojenkäsittelyopin teknikum 11.Arkangelin alueellinen kulttuurin ja taiteen college 12.Arkangelin musiikkicollege 13.Arkangelin keskiasteen miliisioppilaitos 14.Arkangelin osuustoiminnallinen teknikum (yksityinen) 15.Talouden, oikeuden ja johtamisen alueellinen teknikum (yksit.) 16.Hallinnon, liiketalouden ja oikeuden college (yksit.) 17.Hallinnon ja johtamisen college (yksit.) 18.Arkangelin ilmailualan koulutuskeskus (opiskelijavalinnat siviililentämisen collegeen ja ammatilliseen opistoon) 19.Velskin kaupan ja talouden teknikum 20.Velskin maatalousalan teknikum

73 21.Kargopolin pedagoginen college 22.Kotlaksen pedagoginen college 23.Kotlaksen lääketieteellinen ammatillinen oppilaitos 24.Kotlaksen jokialan ammatillinen oppilaitos 25.Mirnyjn valtiollinen teollisuuden ja talouden teknikum 26.Novodvinskin teollisuusalan teknikum 27.Njandomon lääketieteellinen ammatillinen oppilaitos 28.Severodvinskin lääketieteellinen college 29.Severodvinskin teknillinen college 30.Severodvinskin hallinnon ja informaatioteknologian college (yksit.) 31.Kaupallinen koulu (teknikum) (yksit.)

LIITE 6

Keskiasteen opistoasteen koulutuksen luokitus ja erikoistumisalat Arkangelin alueella (Suluissa kunkin erikoistumisalan jälkeen koulutusta tarjoavien oppilaitosten määrä)

x Humanistinen ja sosiaaliala • 030503 oikeustiede (15) • 030504 sosiaalihuollon organisointi ja oikeus (2) • 030505 järjestysvalta (1) • 032002 asiakirjahuolto ja arkistotiede (3) • 040101 sosiaalityö (2)

x Opetus ja kasvatus • 050201 matematiikka (1) • 050301 venäjän kieli ja kirjallisuus (1) • 050303 vieraat kielet (3) • 050501 ammatillinen koulutus (1) • 050503 teknologia (1) • 050702 kasvatustoimen organisointi (1) • 050704 varhaiskasvatus (2) • 050709 alkeisopetuksen pedagogiikka (2) • 050710 lisäkoulutuksen pedagogiikka (1) • 050711 sosiaalipedagogiikka (1) • 050719 alkeisopetuksen erityispedagogiikka (1)

x Terveydenhoitoala • 060101 lääketiede (3) • 060106 ortopedinen hammaslääketiede (1) • 060108 farmasia (1)

74 • 060109 sairaanhoito (5) • 060110 laboratoriodiagnostiikka (2) x Kulttuuri ja taide • 070102 instrumentaalimusiikki (1) • 070104 laulutaide (1) • 070106 kuoronjohtaminen (1) • 070109 musiikki ja näyttämötaide (1) • 070113 musiikin teoria (1) • 070602 suunnittelu (design) (2) • 071202 kirjastotiede (1) • 071302 sosiaali• ja kulttuuritoimi sekä kansantaide (1) x Talous ja hallinto • 080106 rahoitus (3) • 080108 pankkitoimi (3) • 080110 taloustiede ja kirjanpito (22) • 080112 markkinointi (3) • 080113 vakuutusala (1) • 080114 maanomistussuhteet (2) • 080302 kaupan ala (3) • 080402 tavaraoppi (5) • 080501 johtaminen (14) • 080504 valtion• ja kunnallishallinto (2) • 080601 tilastotiede (2) x Palveluala • 100105 hotelliala (3) • 100108 hiusmuotoilu (2) • 100109 kosmetologia (1) • 100112 liikenne (autoliikenne) (1) • 100201 turismi (2) x Maa• ja kalatalous • 110201 agronomia (1) • 110301 maatalousteknologia (1) • 110302 maatalouden sähköistys ja automaatio (1) • 110401 kotieläinoppi (1) • 110801 koiranhoito•oppi (1) • 111001 teollisuuskalastus (1) • 111101 maatalouden organisointi (2) • 111201 eläinlääketiede (1)

75 Tekniikan ja teknologian aloilla: x geodesia ja maanrakennusala (1) • 120301 maanrakennus (1) • 120304 kaupunkirakentamisen asemakaavoitus (1) x energiatalous, koneenrakennus ja sähkötekniikka • 140603 sähkökoneet ja •laitteet (1) • 140613 sähkömekaanisten laitteiden tekninen käyttö ja huolto (2) x metallurgia, koneenrakennus ja materiaalinkäsittely • 150104 mustien ja värillisten metallien valutuotanto (1) • 150203 hitsaustuotanto (1) • 150411 teollisuuslaitteiden rakennus ja tekninen käyttö (3) • 150414 kylmälaitteiden rakennus ja tekninen käyttö (1) • 151001 koneenrakennustekniikka (1) x meritekniikka • 180102 laivanrakennus (1) • 180405 laivanrakennus ja tekninen huolto (1) • 180406 merenkulkuoppi (2) • 180408 sisävesialusten kuljettaminen (1) • 180409 sisävesireittien hyödyntäminen (1) x kuljetusala • 190501 kuljetusalan sähkölaitteiden ja automaation käyttö (3) • 190502 kuljetusalan sähköasennusten käyttö (2) • 190604 autojen tekninen huolto ja korjaus (4) • 190605 nostureiden, rakennus• ja tietyökoneiden käyttö (1) • 190701 liikenteen kuljetusten ja hallinnon organisointi (=logistiikka) (2) x sähkötekniikka, radiotekniikka ja viestintä • 210404 moniväyläiset telekommunikaatiojärjestelmät (1) • 210405 radioyhteydet, radio ja televisio (1) • 210406 yhteysverkot ja kommunikaatiojärjestelmät (1) • 210407 yhteysverkkojen käyttö (1) • 210501 postiverkko (1) x automaatio ja hallinto • 220303 koneellistaminen ja automatisointi (1) x informaatio• ja tietojenkäsittelyoppi • 230101 tietokoneet, järjestelmät ja verkot (1)

76 • 230103 tietojenkäsittelyn ja hallinnan automaatiojärjestelmät (1) • 230105 tietotekniikan ja automaatiojärjestelmien ohjelmistot (9)

x metsätalousala • 250202 metsätalous (2) • 250402 metsänhakkuuteknologia (1) • 250403 puunjalostusteknologia (1)

x elintarvikeala • 260301 lihanjalostusteknologia (1) • 260302 kalanjalostusteknologia (1) • 260303 maitovalmisteteknologia (1) • 260502 ravitsemusalan tuotteiden teknologia (3) • 260903 ompelutuotteiden suunnittelu (1)

x arkkitehtuuri ja rakennusala • 270103 rakennus ja rakennustenkäyttö (2) • 270110 LVI•tekniikan rakennus (1) • 270111 kaasujärjestelmien asennus ja käyttö (1) • 270301 arkkitehtuuri (1)

Yhteensä 93 koulutusalaa

LIITE 7

Korkeakoulut sekä niiden sivutoimipisteet ja edustustot Arkangelin alueella ȼɵɫɲɢɟɭɱɟɛɧɵɟɡɚɜɟɞɟɧɢɹ, ɮɢɥɢɚɥɵɢɩɪɟɞɫɬɚɜɢɬɟɥɶɫɬɜɚ)

1. Arkangelin teknillinen valtionyliopisto 2. M. V. Lomonosoville nimetty Pomorin valtionyliopisto 3. Pohjoinen lääketieteellinen valtionyliopisto 4. Yleisvenäläisen finanssi• ja talousinstituutin Arkangelin toimipiste 5. Amiraali S. O. Makaroville nimetyn valtiollisen meriakatemian Arkangelin toimipiste 6. Moskovan tekniikan ja hallinnon valtionyliopiston Arkangelin toimipiste 7. Pietarin kulttuurin ja taiteen valtionyliopiston Arkangelin toimipiste 8. ”Sevmashvtuz”, Pietarin meriteknisen valtionyliopiston toimipiste Severodvinskissä 9. Luoteis•Venäjän julkishallinnon akatemian Severodvinskin toimipiste 10.Pietarin vesiyhteyksien valtionyliopiston Kotlaksen toimipiste 11.N. V. Vereshchaginille nimetyn Vologdan valtiollisen maitotalousakatemian edustusto

77 12.Venäjän valtiollisen teknillisen liikenneyliopiston edustusto Arkangelissa 13.Pietarin valtiollinen palvelu• ja talousyliopiston edustusto Arkangelissa 14.Moskovan valtiollisen metsäyliopiston edustusto Velskissä 15.Moskovan tekniikan ja hallinnon valtionyliopiston edustusto Kotlaksessa 16.Venäjän valtiollisen teknillisen liikenneyliopiston edustusto Kotlaksessa 17.Moskovan teollisuusalan valtionyliopiston edustusto Severodvinskissä 18.Hallintoinstituutti (yksityinen) 19.Pohjoinen yrittäjyysinstituutti (yksit.) 20.Instituutti ”INFO” (yksit.) 21.Nykyajan humanistisen akatemian toimipisteet Arkangelissa, Severodvinskissä ja Velskissä 22.Moskovan uuden oikeustieteellisen instituutin edustusto (yksit.) 23.Moskovan humanistis•taloudellisen instituutin pohjoinen toimipiste (Korjazhma) (yksit.)

LIITE 8

Korkeakoulutuksen luokitus ja erikoistumisalat Arkangelin alueella (Suluissa kunkin erikoistumisalan jälkeen koulutusta tarjoavien korkeakoulujen määrä)

x Luonnontieteet ja matematiikka • 010101 matematiikka (1) • 010501 soveltava matematiikka ja informaationkäsittely (2) • 010701 fysiikka (1) • 020101 kemia (1) • 020201 biologia (1) • 020801 ekologia (1) • 020802 luonnonvarojen käyttö (1)

x Humanistinen ja sosiaaliala • 030101 filosofia (1) • 030300 psykologia (3) • 030301 psykologia (2) • 030302 kliininen psykologia (1) • 030401 historia (1) • 030500 oikeustiede (3) • 030501 oikeustiede (8) • 030601 journalistiikka (1) • 031000 filologinen koulutus (1) • 031001 filologia (1) • 031100 lingvistiikka (1)

78 • 031201 vieraiden kielten ja kulttuurien opetuksen teoria ja metodiikka (1) • 031202 kääntäminen, tulkkaus ja käännöstiede (2) • 031203 kulttuurienvälisen viestinnän teoria ja käytäntö (1) • 031400 kulttuurintutkimus (1) • 031401 kulttuurintutkimus (1) • 031801 uskontotiede (1) • 032101 liikuntatiede ja urheilu (1) • 032102 vammaisten liikuntakasvatus (2) • 032301 aluetiede (1) • 040101 sosiaalityö (3) • 040201 sosiologia (2) x Koulutus ja kasvatus • 050102 biologia (1) • 050103 maantiede (1) • 050201 matematiikka (1) • 050203 fysiikka (1) • 050301 venäjän kieli ja kirjallisuus (2) • 050303 vieraat kielet (1) • 050401 historia (1) • 050501 ammatillinen koulutus (1) • 050502 teknologia ja yrittäjyys (1) • 050600 taiteen alan koulutus (1) • 050703 varhaiskasvatuksen pedagogiikka ja psykologia (1) • 050706 pedagogiikka ja psykologia (1) • 050708 alkeisopetuksen pedagogiikka ja psykologia (1) • 050711 sosiaalipedagogiikka (1) • 050714 kehitysvammaisten pedagogiikka (1) • 050715 logopedia (1) • 050717 erityisvarhaiskasvatuksen pedagogiikka ja psykologia (1) • 050720 liikuntatiede (1) x Terveydenhoitoala • 060101 lääketiede (1) • 060103 pediatria (1) • 060104 ennaltaehkäisevä lääketiede (1) • 060105 hammaslääketiede (1) • 060108 farmasia (1) • 060109 sairaanhoito (1) • 060112 lääketieteellinen biokemia (1) x Kulttuuri ja taide • 070600 suunnittelu (1)

79 • 071201 kirjasto• ja tiedotusoppi (1) • 071401 sosiaali• ja kulttuuritoimi (1) x Talous ja hallinto • 080001 tilastotiede (1) • 080100 taloustiede (3) • 080103 kansantaloustiede (3) • 080105 rahoitus ja luotto (10) • 080109 kirjanpito, analysointi ja tilintarkastus (11) • 080111 markkinointi (4) • 080401 tavaraoppi ja tuotetiedon erikoistumisala (3) • 080500 johtaminen (4) • 080502 yrityksen talous ja hallinta (10) • 080503 kriisienvastainen hallinto (1) • 080504 valtion• ja kunnallishallinto (3) • 080507 organisaation johtaminen (13) • 080801 soveltava informaatio•oppi (taloustieteissä) (6) x Tietoturvallisuus • 090103 informaatioalan organisaatio ja turvallisuus (1) x Maa• ja kalatalous • 110101 maaperäkemia ja maaperätiede (1) • 110201 agronomia (1) • 110301 maataloustekniikka (1) • 110304 maatalouskoneiden käyttö ja huolto (1) • 110401 kotieläinoppi (1) • 111201 eläinlääketiede (1) x Tekniikka ja teknologia • 120302 maaperäkartoitus (1) • 130403 vuorityö (1) • 130501 kaasu• ja öljyvarastojen ja •putkien suunnittelu, rakennus ja käyttö (1) • 130503 kaasu• ja öljyesiintymien suunnittelu ja käyttö (1) • 130504 kaasun• ja öljynporaus (1) • 130602 kaasu• ja öljyalan koneet ja laitteet (1) • 140104 teollisuuden lämpöenergetiikka (3) • 140106 yritysten energiahuolto (1) • 140211 sähköhuolto (1) • 140307 ihmisten ja ympäristön säteilyturvallisuus (1) • 140604 teollisuuskoneiden ja tuotantolaitosten energiankäyttö ja automaatio (1) • 150202 hitsausalan laitteisto ja teknologia (1)

80 • 150405 metsäteollisuuden koneet ja laitteet (1) • 151001 konepajatekniikka (1) • 180101 laivanrakennus (1) • 180102 telakansuunnittelu ja rakennus (1) • 180103 laivan energialaitteet (1) • 180106 valtameritekniikka (1) • 180201 laivojen energiantuotantojärjestelmä ja automaatio (1) • 180402 merenkulkuoppi (1) • 180403 laivojen energialaitteiden käyttö (1) • 180404 laivojen sähkölaitteiston ja automaatiolaitteiden käyttö (1) • 190201 auton• ja traktorien valmistus (1) • 190205 nosturi•, rakennus• ja tietyökoneet ja laitteet (3) • 190301 veturit (2) • 190302 vaunut (2) • 190303 rautateiden sähkökulkuvälineet (2) • 190401 rautateiden sähkövarustelu (2) • 190402 rautatieliikenteen automaatio, kauko•ohjaus ja yhteydet (2) • 190601 autot ja autoliikennetalous (1) • 190603 kuljetus• ja teknisten välineiden palvelu (1) • 190701 kuljetusorganisaatio ja liikennehallinto (3) • 200402 lääketieteellisen biologian tekniikka (1) • 200501 mittaustiede ja mittaushuolto (1) • 200503 standardisointi ja sertifiointi (1) • 220201 teknisten järjestelmien hallinta ja tietotekniikka (1) • 220301 teknisten prosessien ja tuotannon automaatio (2) • 220402 automaatiojärjestelmät (1) • 220501 laadunhallinta (1) • 230100 tietotekniikka ja tietojenkäsittelyoppi (3) • 230101 tietokoneet, tietotekniikkajärjestelmät ja •verkot (2) • 230104 automaatiojärjestelmien suunnittelu (2) • 230105 tietotekniikan ja automaatiojärjestelmien ohjelmointi (1) • 230201 informaatiojärjestelmät ja •teknologia (4) • 230202 informaatioteknologia (koulutuksessa, suunnittelussa) (1) • 230401 soveltava matematiikka (1) • 240406 puutavaran kemiallisen käsittelyn teknologia (1) • 240901 bioteknologia (1) • 250201 metsätalous (2) • 250203 puisto• ja maisemanrakennus (1) • 250300 metsänhakkuun ja puunjalostuksen teknologia ja koneet (1) • 250401 metsäinsinööriala (1) • 250403 puunjalostuksen teknologia (1) • 260202 leipä•, konditoria• ja makaronituotteiden teknologia (1) • 260303 maitotuotteiden teknologia (1)

81 • 260501 ravitsemuspalvelutuotteiden teknologia (2) • 260601 elintarviketuotantolaitteet (1) • 261001 taideteollisuus (2) • 270102 teollisuus• ja yksityisrakentaminen (3) • 270112 vesihuolto ja vesivirtausten johtaminen (2) • 270114 rakennussuunnittelu (1) • 270115 kiinteistöjen hallinta (1) • 270201 sillat ja liikennetunnelit (2) • 270204 rautateiden rakentaminen ja ratalaitos (2) • 270205 maantiet ja lentokentät (1) • 280102 teknisten prosessien ja tuotannon turvallisuus (1) • 280103 suojelu poikkeustilanteissa (1) • 280104 paloturvallisuus (1) • 280201 ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen rationaalinen käyttö (1) • 280202 tekninen ympäristönsuojelu (3)

Yhteensä 145 koulutusalaa

LIITE 9 Opistoasteen oppilaitosten valvontaviranomaiset

Opistojen Opistoja valvovat virastot lukumäärä Arkangelin aluehallinnon koulutus• ja tiedeosasto Ⱦɟɩɚɪɬɚɦɟɧɬ ɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɹ ɢ ɧɚɭɤɢ ɚɞɦɢɧɢɫɬɪɚɰɢɢ Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣɨɛɥɚɫɬɢ) 9 Arkangelin aluehallinnon terveydenhuollon osasto Ⱦɟɩɚɪɬɚɦɟɧɬ ɡɞɪɚɜɨɨɯɪɚɧɟɢɢɹ ɚɞɦɢɧɢɫɬɪɚɰɢɢ Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣɨɛɥɚɫɬɢ) 4 Arkangelin aluehallinnon kulttuurikomitea Ʉɨɦɢɬɟɬ ɩɨ ɤɭɥɬɭɪɟ ɚɞɦɢɧɢɫɬɪɚɰɢɢ Ⱥɪɯɚɧɝɟɥɶɫɤɨɣ ɨɛɥɚɫɬɢ) 2 Sisäministeriö ɆɢɧɢɫɬɟɪɫɬɜɨɜɧɭɬɪɟɧɧɵɯɞɟɥɊɎ) 2 Federaation koulutusvirasto Ɏɟɞɟɪɚɥɶɧɨɟɚɝɟɧɬɫɬɜɨɩɨɨɛɪɚɡɨɜɚɧɢɸ) 4 Federaation liikennevirasto Ɏɟɞɟɪɚɥɶɧɨɟɚɝɟɧɬɫɬɜɨɫɜɹɡɢ) 1 Federaation kalastusvirasto Ɏɟɞɟɪɚɥɶɧɨɟɚɝɟɧɬɫɬɜɨɩɨɪɵɛɨɥɨɜɫɬɜɭ) 1 Federaation meren• ja jokikulkuvirasto Ɏɟɞɟɪɚɥɶɧɨɟɚɝɟɧɬɫɬɜɨɦɨɪɫɤɨɝɨɢɪɟɱɧɨɝɨɬɪɚɧɫɩɨɪɬɚ) 1

82 LIITE 10

Korkeakoulut sekä niiden filiaalit ja sivutoimipisteetȼɵɫɲɢɟ ( ɭɱɟɛɧɵɟ ɡɚɜɟɞɟɧɢɹ, ɮɢɥɢɚɥɵɢɩɪɟɞɫɬɚɜɢɬɟɥɶɫɬɜɚ)

1. Arkangelin teknillinen valtionyliopisto

Metsätalouden tiedekunta Luonnonvarojen tiedekunta Mekaniikan tiedekunta Puun mekaanisen jalostuksen tiedekunta Kemiallis•teknologinen tiedekunta Teollisuusenergian tiedekunta Rakennusalan tiedekunta Oikeustieteellinen tiedekunta Etäopiskelun tiedekunta Yliopistoon valmistava tiedekunta

Talouden, rahoituksen ja liiketalouden instituutti Informaatioteknologian instituutti Öljy• ja kaasuinstituutti Puualan kemian ja kemiallis•teknologinen instituutti Oikeuden ja yrittäjyyden instituutti Uudelleenkoulutuksen instituutti

Käännöstieteen laitos

Yliopiston järjestämä opistotason erikoistumisalat:

Oikeustieteellinen college Telekommunikaation ja informaatioteknologian college Liiketalouden college

Teknillisen yliopiston toimipisteet: x Kotlaksen toimipiste x Narjan•Marin toimipiste x Novodvinskin toimipiste x Mirnyjn toimipiste x Velskin toimipiste

83 2. M. V. Lomonosoville nimetty Pomorin valtionyliopisto

Matematiikan tiedekunta Fysiikan tiedekunta Luonnontieteellis•maantieteellinen tiedekunta Historian tiedekunta Filologinen ja journalistiikan tiedekunta Vieraiden kielten tiedekunta Humanistinen tiedekunta Perusopetuksen ja sosiaalityön pedagogiikan tiedekunta Erityispedagogiikan tiedekunta Teknologian ja yrittäjyyden tiedekunta Liikuntatieteellinen tiedekunta Oikeustieteellinen tiedekunta Hallintotieteen tiedekunta Sosiaalityön tiedekunta Psykologian tiedekunta Liikkeen johdon korkeakoulu

Lisäksi 3 toimipistettä (Severodvinskissä, Korjazhmassa, Narjan•Marissa).

3. Pohjoinen lääketieteellinen valtionyliopisto

Lääketieteellinen tiedekunta Pediatrinen tiedekunta Ennaltaehkäisevän lääketieteen tiedekunta Hammaslääketieteellinen tiedekunta Lääketieteellis•biologinen tiedekunta Sairaanhoidon instituutti Farmasian tiedekunta Kliinisen psykologian tiedekunta Sosiaalityön tiedekunta Ekologian tiedekunta Soveltavan liikuntatieteen tiedekunta Johtamisen instituutti Informaatioteknologian instituutti

Lisäksi ulkomaalaisia opiskelijoita varten on perustettu Kansainvälinen tiedekunta ja jatko•opintoja varten Jatko•opiskelijoiden tiedekunta. Lääketieteellinen college ja yliopiston oma lyseo toimivat myös tarjoten valmentavaa alemman tason koulutusta lääketieteelliseen yliopistoon pyrkiville opiskelijoille.

84 4. Yleisvenäläisen finanssi• ja talousinstituutin Arkangelin toimipiste

5. Amiraali S. O. Makaroville nimetyn valtiollisen meriakatemian Arkangelin toimipiste

6. Moskovan tekniikan ja hallinnon valtionyliopiston Arkangelin toimipiste

7. Pietarin kulttuurin ja taiteen valtionyliopiston Arkangelin toimipiste

8. ”Sevmashvtuz”, Pietarin meriteknisen valtionyliopiston toimipiste Severodvinskissä

Laivanrakennuksen ja valtameritekniikan tiedekunta Talouden ja hallinnon tiedekunta Luonnontieteiden tiedekunta Osa•aikaisen ja etäopiskelun tiedekunta

9. Luoteis•Venäjän julkishallinnon akatemian Severodvinskin toimipiste

10.Pietarin vesiyhteyksien valtionyliopiston Kotlaksen toimipiste

11.N. V. Vereshchaginille nimetyn Vologdan valtiollisen maitotalousakatemian edustusto

12.Venäjän valtiollisen teknillisen liikenneyliopiston edustusto Arkangelissa

Liikenteen rakentamisen ja rakennusten tiedekunta Kuljetusjärjestelmien tiedekunta Taloustieteellinen tiedekunta Kulkuvälinetiedekunta

13.Pietarin valtiollisen palvelu• ja talousyliopiston edustusto Arkangelissa

14.Moskovan valtiollisen metsäyliopiston edustusto Velskissä

15.Moskovan tekniikan ja hallinnon valtionyliopiston edustusto Kotlaksessa

16.Venäjän valtiollisen teknillisen liikenneyliopiston edustusto Kotlaksessa

Liikenteen rakentamisen ja rakennusten tiedekunta Kuljetusjärjestelmien tiedekunta Taloustieteellinen tiedekunta Kulkuvälinetiedekunta

85 17.Moskovan teollisuusalan valtionyliopiston edustusto Severodvinskissä

18.Hallintoinstituutti (yksityinen)

19.Pohjoinen yrittäjyysinstituutti (yksit.)

20.Instituutti ”INFO” (yksit.)

21.Nykyajan humanistisen akatemian toimipisteet Arkangelissa, Severodvinskissä ja Velskissä

22.Moskovan uuden oikeustieteellisen instituutin edustusto (yksit.)

23.Moskovan humanistis•taloudellisen instituutin pohjoinen toimipiste (Korjazhma) (yksit.)

Talouden ja hallinnon tiedekunta Oikeustieteellinen tiedekunta Psykologian tiedekunta

LIITE 11 Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonta, erikoistumisalat

I Toisen asteen ammatillinen koulutus:

• nuoriso• ja vapaa•ajan ohjauksen perustutkinto, nuoriso• ja vapaa•ajanohjaaja • lapsi• ja perhetyön perustutkinto, lastenohjaaja

• käsi• ja taideteollisuusalan perustutkinto, artesaani, (korukivi• ja jalokiviala, Saamenkäsityöt) • audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto, media•assistentti • kuvallisen ilmaisun perustutkinto, kuva•artesaani

• liiketalouden perustutkinto, merkonomi

• tietojenkäsittelyn perustutkinto, datanomi

• rakennusalan perustutkinto, talonrakentaja • talotekniikan perustutkinto, LVI•asentaja • kone• ja metallialan perustutkinto, koneenasentaja, kunnossapitoasentaja, koneistaja, levyseppähitsaaja, hienomekaanikko • kaivosalan perustutkinto (kokeilu) • sähköalan perustutkinto, automaatioasentaja, sähköasentaja, elektroniikka•asentaja

86 • elintarvikealan perustutkinto, leipuri•kondiittori • laboratorioalan perustutkinto, laborantti • paperiteollisuuden perustutkinto, paperiprosessinhoitaja • pintakäsittelyalan perustutkinto, maalari • puualan perustutkinto, puuseppä, sahaprosessinhoitaja • vaatetusalan perustutkinto, pukuompelija • autoalan perustutkinto, autokorinkorjaaja, automaalari, ajoneuvoasentaja • lentokoneasennuksen perustutkinto, lentokoneasentaja • logistiikan perustutkinto, autonkuljettaja, lentoasemahuoltaja • suunnitteluassistentin perustutkinto, suunnitteluassistentti • turvallisuusalan perustutkinto, turvallisuusvalvoja

• maatalousalan perustutkinto, maaseutuyrittäjä • puutarhatalouden perustutkinto, puutarhuri • kalatalouden perustutkinto, kalanjalostaja, kalastuksenohjaaja, kalanviljelijä, kalastaja • metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, metsäluonnonhoitaja, metsuri • luonto• ja ympäristöalan perustutkinto, luontoyrittäjä, porotalousyrittäjä, ympäristönhoitaja, (eräopas)

• sosiaali• ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja • hiusalan perustutkinto, parturi•kampaaja • kauneudenhoitoalan perustutkinto, kosmetologi

• matkailualan perustutkinto, matkailuvirkailija, matkailupalvelujen tuottaja • catering•alan perustutkinto, suurtalouskokki, palveluvastaava • hotelli• ja ravintola•alan perustutkinto, ravintolakokki, tarjoilija, hotellivirkailija • kotitalousopetus (talouskoulu) • kotitalous• ja kuluttajapalvelujen perustutkinto, kotitalousyrittäjä, tuoteneuvoja

Yhteensä 36 perustutkintolinjaa Lisäksi ammattikouluissa on monella alalla mahdollisuus valita lukiolinjan, eli samalla opiskella ns. kaksoistutkinnon, suorittaen lukion oppimäärän ja valmistua ammattiin.

• erä• ja luonto•oppaan ammattitutkinto (Länsi•Lapin ammatti•instituutti)

II Ammattikorkeakoulutus

Koulutusohjelmat/suuntautumisvaihtoehdot:

87 HUMAK, Tornio (suluissa paikkojen määrä 2007) Humanistinen ja kasvatusala • 955 Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma (37), yhteisöpedagogi

Kemi•Tornion AMK Kulttuuriala (Tornio) • 045 Kuvataiteen koulutusohjelma (20), tutkinto: kuvataiteilija (AMK) • 301 Viestinnän koulutusohjelma (40), tutkinto: medianomi (AMK)

Liiketalous (Kemi) • 058 Liiketalouden koulutusohjelma (20), tutkinto: tradenomi • 748 Liiketoiminnan logistiikan koulutusohjelma (20), tutkinto: tradenomi

Liiketalous ja tietojenkäsittely (Tornio) • 058 Liiketalouden koulutusohjelma (20), tutkinto: tradenomi • 142 Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma (20), tutkinto: tradenomi • Degree programme in Business Management, Bachelor of Business Administration (BBA) • Degree Programme in Business Information Technology, BBA • Degree Programme in Business Management, Master of Business Administration

Tekniikka (Kemi): • 084 Kone• ja tuotantotekniikan koulutusohjelma (35), insinööri • 031 Sähkötekniikan koulutusohjelma (40), insinööri • 171 Tietotekniikan koulutusohjelma (20), insinööri • 019 Tuotantotalouden koulutusohjelma (25), insinööri • Degree Programme in Information Technology, Bachelor of Engineering

Sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala (Kemi) • 030 Fysioterapian koulutusohjelma (28), tutkinto: fysioterapeutti (AMK) • 130 Hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto (26), sairaanhoitaja • 105 Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön sv (23), terveydenhoitaja • 422 Sosiaalialan koulutusohjelma (50), sosionomi (AMK) • Utbildningsprogrammet för det sociala området, socionom • Degree Programme in Social Services, Bachelor of Social Services • Nordic Studies in Nursing, Bachelor of Health Care

RAMK

Sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala • 030 Fysioterapian koulutusohjelma (20), fysioterapeutti

88 • 130 Hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto (34), sairaanhoitaja • 105 Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön sv (20), terveydenhoitaja • 422 Sosiaalialan koulutusohjelma (31), sosionomi • 558 Liikunnan ja vapaa•ajan koulutusohjelma (30), liikunnanohjaaja (• Jalkaterapia (0), jalkaterapeutti • Kuntoutusohjaus ja –suunnittelu (0), kuntoutuksen ohjaaja)

Luonnontieteiden ala • 142 Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma (30), tradenomi

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala • 058 Liiketalouden koulutusohjelma (40), tradenomi • Degree Programme in International Business, Bachelor of Business Administration

Matkailu•, ravitsemis• ja talousala • 247 Hotelli• ja ravintola•alan koulutusohjelma (55), restonomi • 728 Matkailun koulutusohjelma (35), restonomi • Degree Programme in Tourism, Bachelor of Hospitapility Management

Tekniikan ja liikenteen ala • 094 Rakennustekniikan koulutusohjelma (35), insinööri • 171 Tietotekniikan koulutusohjelma (68), insinööri • 084 Kone• ja tuotantotekniikan koulutusohjelma (35), tradenomi • 069 Maanmittaustekniikan koulutusohjelma (32), tradenomi (• Ohjelmistotekniikka (0), insinööri) • Degree Programme in Information Technolohy, Bachelor of Engineering

Luonnonvara• ja ympäristöala • 166 Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma (18), agrologi • 216 Metsätalouden koulutusohjelma (42), metsätalousinsinööri

Lapin yliopisto

Yliopiston opiskelijamäärä: • 4 600 perustutkinto•opiskelijaa • 400 jatkotutkinto•opiskelijaa • 350 ulkomaalaista opiskelijaa, joista 220 vaihto•opiskelijoita • 8 200 aikuisopiskelijaa (Avoin yliopisto, täydennyskoulutus ja Ikääntyvien yliopisto)

Henkilökuntaa on yhteensä 650, professuureja on 62.

89 LIITE 12

Taulukko 12: Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat koulutus• ja opintoaloittain vuonna 2007 (Lähde: WERA – tietokanta)

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat koulutus• ja opintoaloittain vuonna 2007 Toinen aste (nuoret ja aikuiset) AMK Yhteensä

55 37 92 Humanistinen ja kasvatusala Vapaa•aika• ja nuorisotyö 30 37 67 Opetus• ja kasvatustyö 25 25 Kulttuuriala 194 60 254 Käsi• ja taideteollisuus 76 76 Viestintä ja informaatiotieteet 82 40 122 Kuvataide 20 20 Musiikki 36 36 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 155 220 375 Liiketalous ja kauppa 155 220 375 Luonnontieteiden ala 140 90 230 Tietojenkäsittely 140 90 230 Tekniikan ja liikenteen ala 969 420 1389 Arkkitehtuuri ja rakentaminen 225 77 302 Kone•, metalli• ja energiatekniikka 152 95 247 Sähkö• ja automaatiotekniikka 220 55 275 Elintarvikeala ja biotekniikka 32 32 Tieto• ja tietoliikennetekniikka 153 153 Tuotantotalous 40 40 Prosessi•, kemian• ja materiaalitekniikka 108 108 Tekstiili• ja vaatetustekniikka 30 30 Ajoneuvo• ja kuljetustekniikka 145 145 Muu tekniikan ja liikenteen alan koulutus 57 57 Luonnonvara• ja ympäristöala 228 60 288 Maatilatalous 32 18 50 Puutarhatalous 18 18 Kalatalous 28 28 Metsätalous 90 42 132 Luonto• ja ympäristöala 60 60 Sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala 386 437 823 Sosiaali• ja terveysala (alojen yhteiset ohjelmat) 242 242 Sosiaaliala 113 113 Terveysala 240 240 Kuntoutus ja liikunta 40 84 124 Kauneudenhoitoala 104 104 Matkailu•, ravitsemis• ja talousala 433 160 593 Matkailuala 145 80 225 Majoitus• ja ravitsemisala 256 80 336 Kotitalous• ja kuluttajapalvelut 8 8 Puhdistuspalvelut 24 24 Lapin lääni yhteensä 2 560 1484 4044

90 LIITE 13

TOISEN ASTEEN KOULUTUSTARJONTA KUNNITTAIN LIITE 1 LAPIN LÄÄNISSÄ 2006

Utsjoki

Inari

Enontekiö

Keminmaa Kittilä Muonio Sodankylä

Kolari Savukoski Kemi Pelkosen• niemi

Salla Rovaniemi Kemijärvi KOULUTUSALAT Humanistinen ja kasvatusala Pello Kulttuuriala Yhteisk.t., liiket. ja hallinnon ala Ylitornio Luonnontieteiden ala Posio Tekniikan ja liikenteen ala Tornio Tervola Luonnonvara• ja ympäristöala Ranua Kemin• Sosiaali•, terveys• ja liikunta•ala maa Simo Matkailu•, ravitsemis• ja talousala Lukio Kemi Ammatillinen oppilaitos tai sen sivutoimipiste 0 25 Lähde: Lapin lääninhallitus 2006 km

Kuvio 9. Toisen asteen koulutustarjonta Lapin läänissä. Lähde. Lapin lääninhallitus

.

91