Orfeo Amoroso

Mari Mäntylä decacorde1 Orfeo Amoroso

My second decacorde disc is like a set of Orphean and the same to some extent applies to Pekka Jalkanen’s attributes: belief in the spellbinding power of music, Nocturne for Insomnia and The Bog Gypsies. The courage to rush headlong into danger, to love contrasts, four lowest strings have no frets in this ten-stringed to act rationally yet at the same time to rely on intuition guitar. I developed the instrument in partnership with and spontaneous displays of emotion. guitar maker Kauko Liikanen in 2015. In the earlier model I play for the other pieces (also built by Kauko There is contrast between the pieces, too. Almost all of Liikanen, in 2001), there are frets under all the strings. them were composed at my request; a few found their The absence of frets affords both the player and the way into my repertoire via other routes. The stylistic composer some interesting potential. Glissandos are range is broad. Most of the new works are in modern, unhindered and soft, microintervals come naturally neotonal styles such as those that have followed post- and the completely novel touch – the four lowest serialism. There is also evidence of instrumental fun bass strings being pressed on the fingerboard direct – and games in dialogue with the history of music, gives the colour scale of this big guitar instrument a Neoclassical stylisations and distancings, echoes of delightful, pizzicato-like hue. Estonian minimalism and ethnic influences. Only the work by Jukka Tiensuu for the new decacorde model, in which the lowest bass strings have no frets, travels a different, microtonal path. The longest works encompass a host of dramatic elements, and alongside Graham Lynch these are four character pieces gazing in different London Blues 1–4 (2016) directions. The decacorde suite by Britain’s Graham Lynch Many of the composers are internationally renowned. (b. 1957) was inspired by Paris Spleen, a prose poem All are experienced in composing for the guitar and by Charles Baudelaire of lightning shifting moods. have written a wealth of solo and chamber works – Spleen has now turned into blues but nevertheless has and even concertos – for guitar instruments. My warm nothing to do with blues music. For Lynch, it means thanks for their collaboration! a nostalgic tie with his childhood city, the memories of London that flash film-like through his mind. Lynch The new decacorde model can be heard in three of the is a composer who enjoys keeping company with and pieces. Jukka Tiensuu wrote Kymmari especially for it, stylises the music of John Dowland and his contempo-

2 raries. The highly instrumental, bustling moments may The two Jalkanen Nocturnes for decacorde from the be shot through with the déjà vu sounds of a children’s Anabasis suite are “illusions in the anabasis of life, playground or an ice-cream van, only to make room in the ascent from the lake-side flint to the mountain again for reflection or a jolly journey. Dominating the peak”. Tying the work together is a wistful four-note static mood of the third movement is a beautiful, sad motif. The suite was originally scored for guitar, but song, Lynch’s childhood blues. Jalkanen then did a version for decacorde allowing for the potential of the fretless bass strings. Their differ- A composer who has succeeded in breaking down the ent scordaturas enhance the dark chromatics of the tonal/atonal wall that seems to be so firmly entrenched Nocturne for Insomnia and the explosive, pro-multi- in contemporary music, Graham Lynch has rocketed to culturalist energy of The Bog Gypsies. fame in the past couple of years thanks to his various works for keyboards. My collaboration with Pekka Jalkanen has produced both solo works and chamber music for the decacorde. The biggest opuses are the double concerto Aeterna Pekka Jalkanen and the monologue opera Dominus Krabbe. Anabasis, Five nocturnes for guitar or decacorde (2015)

III Nocturne for Insomnia No sleep only demons only angels Jukka Tiensuu I The Bog Gypsies Kymmari (2016) Sheltered by will o’ the wisps and stamens the bog gypsies gather the earth’s dew Jukka Tiensuu (b. 1948) has been an avant-garde figure in their pewter goblets in Finnish music ever since the 1970s. There is plenty and strike up Byzantine incantations. of room for the guitar in his long catalogue of works, from solo and chamber music to a concerto. Kymmari A composer with an interest in ethnic and archaic for the decacorde represents a novel, idiosyncratic subjects, Pekka Jalkanen (b. 1945) is a minimalist approach. Tiensuu makes particular use of the instru- with a penchant for contemporary Estonian music. ment’s lowest register, the fretless bass strings D, C, His extensive output ranges from operas to children’s B1 and A1, with the D string tuned a quarter-tone down songs, orchestral, chamber and choral music. He has and the B string a quarter-tone up. Using various written a variety of works for plucked instruments: microintervals and flageolet notes, Tiensuu thus creates solos, chamber music, and concertos – for the guitar a calm continuum that changes step by step and gives and particularly the kantele. the piece a magical aura. 3 Nikita Koshkin Anastasia Salo Orpheo 1–3 (2014) A Cloud on the Palm of the Hand (2015)

In the track that lent this disc its title, Nikita Koshkin Anastasia Salo (b. 1980) comes from Petrozavodsk (b. 1956) looks distantly at the Russian Neoclassicists and is a well-known Karelian composer but one with such as Igor Stravinsky and Sergei Prokofiev. He is Finnish roots. She has heard Finnish spoken at home himself a guitarist and his music is famous worldwide ever since she was a child, and listened to Finnish in guitar circles. The composer of a large volume of music. It was this that inspired her to write settings of solo and chamber music for the instrument, he first Finnish and Karelian poems. Her other compositions became known in the 1980s for a work called The include symphonic and chamber music, romances, Prince’s Toys. operas and lots of music for children, and she has a keen interest in folk music. Anastasia Salo has won Orpheo is mourning music. It is based on falling many prizes in Russian and international music semitone motifs that lament the passing of Eurydice competitions. and make an agonising journey to the Underworld, but all in vain. No mortal can withstand the raging, surging A Cloud on the Palm of the Hand is a cheerful winds of death (low arpeggios). Counteracting the dark miniature well suited to the decacorde. The powerful and anguished chromatics is the heart-breaking cry: resonance and resulting singing quality characteristic “Oh, Eurydice…” of the ten-stringed guitar really come into their own in this highly melodic piece. It was composed in memory Koshkin describes his work as a piece in three sections: of a friend whose life had suddenly been cut short. a slow beginning, a busy middle section and a gloomy finale that culminates the tragedy. The rippling arpeggio typical of the ancient lyre was formed from one of the focal elements of the sound texture. It is used Sid Hille throughout the work’s texture and at the culmination Impromptu pour decacorde (2015) of the finale it transforms into a veritable deluge of ar- peggios. The work also has a leitmotif: the theme of Sid Hille (b. 1961) is a composer-musician of German the longing felt by Orpheus for his dead beloved. This descent now settled in Finland. With a background in theme sounds in the flageolets like occasional shafts jazz, he emphasises the special nature of the creative of notes from heaven. It is heard at the beginning in event: “My background as a jazz musician has meant its unadorned basic form, later in dialogue with the that improvisation and a feeling of spontaneity have bass notes and in the final coda, as high flageolet notes always played an important part in my compositions. doubling the sounds of the underworld roar. The Impromptu is through-composed, but I wanted it to sound as if the performer were inventing it extempore. Orpheo was originally scored for archlute. The version The subjects and motifs are constantly transforming. for decacorde dates from 2014. This gives the impression that the phrases were not 4 planned or pre-prepared, but that the performer is Ranked among the vanguard of contemporary Finnish developing them as he plays. Juan Antonio Muro the guitarists, Mari Mäntylä specialises in a rare type of composer lent me a decacorde in May 2015 and I wrote classical guitar, namely the ten-stringed guitar or de- the piece in three weeks. It was a hot summer and I cacorde. Appearing frequently both as a soloist and in imagined myself sitting with my guitar on a Spanish chamber ensembles, she collaborates with many com- seaside promenade and playing to the tourists.” posers and has premiered a number of works scored specifically for the decacorde. She has thus done much to make this instrument known.

Mari Mäntylä has a basic repertoire spanning the various periods in the history of classical music. She Tõnu Kõrvits also operates naturally between different genres. She has worked with Finnish folk musicians and is the Serenade (2014) guitarist in the Tirioni band performing Portuguese Fado. Her chamber music ensembles include the Duo Tõnu Kõrvits (b. 1969) is one of Estonia’s best-known Dryades, a bandoneón-decacorde line-up she formed mid-generation composers. His works include a large in 2002 with Kristina Kuusisto that regularly gives volume of guitar music, including two concertos for concerts both in Finland and abroad. Its discs have won the guitar and chamber orchestra and a concerto for universal acclaim, and its Speira CD was nominated electric guitar and chamber orchestra. His Concerto for a Finnish classical Emma. In 2001, the Duo Semplice was Estonia’s entry for the 1994 Unesco together with the Ostrobothnian Chamber Orchestra International Rostrum of Composers in Paris. premiered the double concerto Aeterna composed for and dedicated to it by Pekka Jalkanen. The Serenade is a peaceful miniature, its mood intense. Its core consists of a descending melody recurring in the manner of a passacaglia. At the centre is an One of Mari Mäntylä’s productions has been Pekka E-minor chord made up of the decacorde’s upper open Jalkanen’s monologue opera Dominus Krabbe, which strings that is elegantly supplemented by passing notes she premiered with countertenor Teppo Lampela to on the lower strings, especially the chord’s leading great acclaim at the 2012 Helsinki Festival and which note D#. With a couple of exceptions, the pitch set has since been performed across Finland. basically draws on the upper partials of the bottom string, A1, and forms a “mega-chord” that radiates Mari Mäntylä’s first release was a solo disc,Decacorde , in all directions. The texture itself is simple and on the Alba label in 2008 and it received excellent idiomatic, and its sound just perfect. press reviews in both Finland and abroad. Mari has also contributed to a number of other recordings and Mari Mäntylä appeared on radio and television in Finland, Russia, Translation Susan Sinisalo France and Lithuania. She teaches the guitar and 5 chamber music at the Kuhmo Music Institute, and was 1995 and a Konzertreife diploma from the Basel Music Artistic Director of the Tirando Guitar Festival held in Academy in 1997. The following year she completed a 2002 and 2003. Master’s degree in music.

Mari Mäntylä studied the guitar with Jorma Salmela at the Tampere Conservatoire, with Jukka Savijoki at the Sibelius Academy, in the concert class of Oscar Ghiglia at the Basel Music Academy in Switzerland and in 1991 at the Accademia Musicale Chigiana in Siena, where she was awarded a Diploma di Merito. She re- ceived her solo diploma from the Sibelius Academy in www.marimantyla.com

6 Orfeo Amoroso

Toinen decacordelevyni on kuin joukko levyn nimikko- vasten sävelletty, osaksi myös Pekka Jalkasen kitara- kappaleen Orfeuksen tuntoja: on kyse luottamuksesta nokturnit Suden hetkellä ja Suon mustalaiset. Tässä musiikin lumovoimaan, on heittäydyttävä vaaran paik- 10-kielisessä kitarassa neljä matalinta bassoa ovat koihin, rakastettava kontrasteja, toimittava järkevästi, nauhattomat. Soittimen kehitin yhdessä kitararaken- mutta luotettava samalla sekä intuitioon että spontaa- taja Kauko Liikasen kanssa (2015). Varhaisemmassa niin tunneilmaisuun. mallissa, jota soitan muissa kappaleissa, nauhat ovat koko kielistön alla. Tämän soittimen rakentaja on Kontrasti näkyy myös teosvalinnoissa. Lähes kaikki myös Kauko Liikanen (2001). Nauhattomuus tuo uu- teokset ovat syntyneet pyynnöstäni, muutama on pää- sia mielenkiintoisia mahdollisuuksia niin soittajalle tynyt ohjelmistooni muuta kautta. Tyylivalikoima on kuin säveltäjällekin. Glissandot soljuvat esteettömästi laaja. Valtaosa uusista teoksista kuuluu jälkisarjallisuutta ja pehmeästi, mikrointervallit toteutuvat luontevasti seuranneisiin uustonaalisiin suuntauksiin. Mukana on ja kokonaan uusi kosketustapa, kun neljää matalinta musiikin historian kanssa seurustelevaa soittimellista bassokieltä painetaan suoraan otelautaa vasten, luo ilottelua, uusklassistisia tyylittelyjä ja etäännytyksiä, ison kitarainstrumentin väripalettiin viehkeän, pizzi- virolaisen minimalismin kaikuja sekä etnisiä vaikut- catomaisen soinnin. teita. Vain Jukka Tiensuun teos uudelle decacorde- mallille, missä matalimmat bassot ovat nauhattomat, kulkee toista, mikrotonaalista tietä. Levyn laajimmat Graham Lynch teokset sisältävät joukon draamallisia aineksia, ja niiden London Blues 1–4 (2016) rinnalla on neljä eri suuntiin tähyävää karakterikap- paletta. Brittisäveltäjä Graham Lynchin (s. 1957) decacorde- sarjan kummi on Charles Baudelairen moni-ilmeinen Levyn säveltäjistä monet ovat luoneet kansainvälistä ja tunnelmiaan salamannopeasti vaihtava proosaruno nimeä. Kaikki ovat kokeneita kitarasäveltäjiä ja tehneet Paris Spleen. Nyt spleen on kääntynyt bluesiksi. Sillä runsaasti niin soolo- ja kamarimusiikkiteoksia kitara- ei ole kuitenkaan mitään tekemistä blues-musiikin soittimille kuin konserttojakin. Heille yhteistyöstä kanssa. Lynchilla se tarkoittaa nostalgista suhdetta lämmin kiitos! lapsuuden kotikaupunkiin, Lontoon muistoihin, jotka palaavat mieleen elokuvamaisella vilinällä. Lynch on Levyn kolmessa kappaleessa kuullaan uuden decacorde- säveltäjä, joka seurustelee nautinnollisesti John Dowlandin mallin sointia. Jukka Tiensuun Kymmari on sille varta ja tämän aikalaisten musiikkien kanssa niitä tyylitellen.

7 Energisten, hyvin soittimellisten tuokioiden väliin Jalkasen kaksi nokturnia decacordelle sarjasta Anabasis saattaa leikkautua leikkipuiston ja jäätelöauton dejà ovat ”unikuvia elämän anabasiksessa, nousussa ranta- vu, joka vaihtuu milloin mietiskelyyn, milloin riemul- piistä kohti vuoren lakea”. Teoksen sidosaines on hai- liseen matkan tekoon. Kolmannen osan pysähtynyttä kea nelisävelaihe. Sarja on alun perin kitaralle, mutta tunnelmaa hallitsee kaunis ja surullinen laulu, Lynchin Jalkanen on tehnyt siitä decacordeversion, jossa hän lapsuuden blues. on ottanut huomioon myös nauhattomien bassokielten mahdollisuuksia. Niiden erilaiset scordaturat tukevat Graham Lynch on noussut parin viime vuoden aikana Suden hetken tummaa kromatiikkaa ja lisäävät Suon komeettana erilaisten kosketinsoitinteostensa ansiosta. mustalaisten räjähdysvoimaa, monikulttuurisuutta puolus- Hän on niitä nykysäveltäjiä, jotka ovat pystyneet mur- tavaa energiaa. tamaan aikamme musiikkiin jämähtänyttä atonaalinen/ tonaalinen -muuria. Yhteistyöni säveltäjä Pekka Jalkasen kanssa on tuotta- nut niin soolo- kuin kamarimusiikkiakin decacordelle. Suurimuotoisimpina teoksina kaksoiskonsertto Aeterna sekä monologiooppera Dominus Krabbe. Pekka Jalkanen Anabasis, Five nocturnes for guitar or decacorde (2015)

III Nokturni suden hetkellä Ei unta vain riivaajat Jukka Tiensuu vain enkelit. Kymmari (2016)

I Suon mustalaiset Jukka Tiensuu (s. 1948) on suomalaisen taidemusiikin Virvatulen ja hetteiden suojassa avantgardisteja 1970-luvulta alkaen. Laajassa tuotan- suon mustalaiset keräävät maan kasteen nossa on runsaasti tilaa kitaralle, soolo- ja kamari- tinamaljaansa musiikkiteoksista kitarakonserttoon. Decacordelle ja virittävät Bysantin loitsut. säveltämään Kymmari-teokseensakin hän on löytänyt uuden ja persoonallisen lähestymistavan. Hän käyttää Etnisistä ja arkaaista aiheista kiinnostunut Pekka erityisesti soittimen matalinta rekisteriä eli nauhatto- Jalkanen (s. 1945) on minimalisti ja tuntee vetoa mia bassokieliä D, C, H1, A1, joista D-kieli viritetään virolaiseen nykymusiikkiin. Laaja tuotanto ulottuu neljäsosa-askelen verran matalaksi, H-kieli taas saman oopperoista lastenlauluihin, orkesteri-, kamari- ja kuoro- verran korkeaksi. Näin Tiensuu muodostaa erilaisten musiikkiin. Näppäilysoitinteoksia, soolo- ja kamari- mikrointervallien ja huiluäänten avulla rauhallisen, musiikkiteoksia ja konserttoja, on syntynyt sekä kita- askel askeleelta muuntuvan jatkumon, joka luo teok- ralle että varsinkin kanteleelle. seen maagisen tunnelman.

8 Nikita Koshkin Anastasia Salo Orpheo 1–3 (2014) Pilvi kämmenellä (2015)

Levyn nimikkokappaleen säveltäjä Nikita Koshkin (s. 1956) Petroskoilainen säveltäjä Anastasia Salo (s. 1980) pitää etäkummeinaan venäläisiä uusklassikkoja, mm. Igor on tunnettu karjalainen säveltäjä. Hänellä on suoma- Stravinskia ja Sergei Prokofjevia. Hän on kitaristi, ja laiset juuret. Lapsesta pitäen hän on kuullut suomen- hänen musiikkiaan tunnetaan kitaristipiireissä ympäri kieltä perheessään ja kuunnellut suomalaista musiik- maailmaa. Hän on säveltänyt suuren määrän sekä soolo- kia. Tästä syntyi myös kiinnostus säveltää musiikkia että kamarimusiikkia kitaralle. Hän tuli tunnetuksi mm. suomen- ja karjalankielisiin runoihin. Salo on 1980-luvulla teoksellaan The Prince´s Toys. säveltänyt sinfonia- ja kamarimusiikkia, romansseja, oopperoita ja paljon lastenmusiikkia. Hän harrastaa Orpheo on surun musiikkia. Se perustuu laskeville innokkaasti myöskin kansanmusiikkia. Salo on ollut puolisävelaiheille, jotka itkevät kuollutta Eurydikeä, monien venäläisten ja kansainvälisten musiikkikilpai- tekevät raastavan matkan Manalaan – turhaan. Kuole- lujen voittaja. man raivoisat, matalia arpeggioita ryöpyttävät tuulet ovat kuolevaiselle ylivoimaisia. Tumman ja ahdis- Pilvi kämmenellä on valoisa ja soittimellisesti kiitollinen tuneen kromatiikan vastapainona on huiluäänten rii- miniatyyri decacordelle. Kymmenkieliselle kitaralle paiseva valitus: ”Oi, Eurydike…” ominainen piirre, voimakas resonanssi ja sitä kautta Koshkin kuvaa itse teostansa näin: ”Sävellys koostuu laulavuus, tulee oikeuksiinsa vahvasti melodisessa kolmesta jaksosta: hitaasta alkuosasta, energisestä kappaleessa. Teos syntyi yllättäen kuolleen ystävän keskiosasta ja synkästä finaalista, joka huipentaa tra- muistoksi. gedian. Antiikin lyyralle tyypillisestä edestakaisesta arpeggiosta muodostui yksi teoksen soivan kudoksen keskeisimmistä elementeistä. Sitä käytetään läpi koko Sid Hille teoksen tekstuurin ja finaalin kulminaatiossa se muun- Impromptu pour decacorde (2015) tuu varsinaiseksi arpeggioiden vyöryksi. Teoksessa on myös johtoaihe: Orfeuksen kuollutta rakastettua Sid Hille (s. 1961) on saksalaissyntyinen, Suomeen kohtaan tunteman kaipauksen teema. Tämä teema soi asettunut säveltäjämuusikko. Jazztaustansa vuoksi hän flageolettikuvioissa kuin taivaista muutaman kerran korostaa luovan tapahtuman erityisyyttä: ”Taustani häivähtävinä sointeina. Alussa teema soi puhtaana perus- jazzmuusikkona on vaikuttanut siihen, että impro- muodossaan, myöhemmin dialogissa bassoäänien visaatiolla ja välittömyyden tunteella on aina ollut kanssa ja lopulta codassa korkeina flageolettiääninä, tärkeä rooli sävellyksissäni. Impromptu on läpisävel- jolloin se kahdentaa Tuonelan maanalaisen kumun letty, mutta halusin sen kuulostavan siltä kuin esiintyjä ääniä.” keksisi teoksen spontaanisti. Aiheet ja motiivit muut- Orpheo on alun perin sävelletty arkkiluutulle. tuvat jatkuvasti. Näin syntyy vaikutelma, että fraasit Decacordeversio syntyi vuonna 2014. eivät olisi suunniteltuja tai etukäteen valmisteltuja vaan

9 esiintyjä kehittelisi niitä soiton aikana. Sain säveltäjä Juan sävellettyjä teoksia ja näin edistänyt merkittävästi myös Antonio Murolta decacorden lainaksi toukokuussa 2015 instrumenttinsa tunnetuksi tekemistä. ja sävelsin kappaleen kolmessa viikossa. Oli kuuma kesä ja kuvittelin istuvani jollain Espanjan rantabulevardilla Mäntylän perusohjelmisto kattaa klassisen musiikin eri soittaen kitaraa turisteille.” aikakaudet. Sen lisäksi hän liikkuu luontevasti eri musiikki- tyylien parissa. Hän on työskennellyt mm. suomalaisten kansanmuusikoiden kanssa ja toiminut kitaristina Tirioni Tõnu Kõrvits -yhtyeessä, jonka ohjelmisto koostuu portugalilaisesta Serenade (2014) fadosta.

Virolainen Tõnu Kõrvits (s. 1969) on virolaisen keski- Mäntylän kamarimusiikkikokoonpanoista mainittakoon polven säveltäjistä nimekkäimpiä. Hänen laaja tuotanton- Duo Dryades, joka on vuonna 2002 perustettu bandoneon- sa sisältää runsaasti kitaramusiikkia, mm. kaksi konserttoa decacorde -yhtye Kristina Kuusiston kanssa. Duo kon- kitaralle ja kamariorkesterille ja konserton sähkökitaralle sertoi Suomessa ja ulkomailla säännöllisesti. Duon jul- ja kamariorkesterille. Concerto Semplice oli vuonna 1994 kaisemat levyt ovat kaikki saaneet innostuneen vastaanoton. Viron ehdokas Unescon Rostrumissa Pariisissa. Speira-levy oli myös Emma-ehdokkaana klassisten levy- jen sarjassa. Vuonna 2011 duo kantaesitti yhdessä Keski- Serenade on rauhallinen ja hyvin tiivistunnelmainen Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa Pekka Jalkasen miniatyyri. Sen ydin on laskeva, passacaglian tapaan säveltämän ja duolle omistaman kaksoiskonserton Aeterna. toistuva melodia. Keskuksena on decacorden vapaiden yläkielten muodostama e-mollisointu, joka täydentyy Yksi Mäntylän musiikkiproduktioista on Pekka Jalkasen aistikkaasti alempien kielten hajasävelillä, etenkin soin- säveltämä monologiooppera Dominus Krabbe, jota hän nun johtosävelellä d#. Pohjimmiltaan teoksen sävelikkö esittää yhdessä kontratenori Teppo Lampelan kanssa. perustuu paria poikkeusta lukuun ottamatta alimman kielen, Ooppera kantaesitettiin menestyksekkäästi Helsingin A1:n yläsävelille, ja muodostaa kaikkialle säteilevän Juhlaviikoilla 2012 ja sen jälkeen sitä on esitetty eri puo- ”suursoinnun”. Itse kudos on pelkistetty, soittimellinen ja lilla Suomea. soinniltaan ihanteellinen. Mari Mäntylän ensimmäinen vuonna 2008 (Alba) ilmestynyt Mari Mäntylä soololevy Decacorde sai erinomaisen vastaanoton alan lehdistössä Suomessa ja ulkomailla. Hän on ollut mukana Mari Mäntylä kuuluu maamme eturivin kitarataiteilijoihin. useissa levytyksissä ja esiintynyt radiossa sekä televi- Hän on erikoistunut 10-kieliseen kitaraan eli decacordeen. siossa Suomessa, Venäjällä, Ranskassa ja Liettuassa. Mari Mäntylä konsertoi aktiivisesti sekä solistina että kamari- Mäntylä on Kuhmon musiikkiopiston kitaransoiton- ja muusikkona eri puolilla maailmaa ja tekee yhteistyötä kamarimusiikin lehtori. Hän oli myös vuosina 2002 ja monien suomalaisten ja ulkomaalaisten säveltäjien kanssa. 2003 toteutuneen Tirando kitarafestivaalin taiteellinen Hän on kantaesittänyt useita, erityisesti decacordelle johtaja.

10 Mäntylä on opiskellut kitaransoittoa Tampereen Konserva- Instruments toriossa Jorma Salmelan johdolla, Sibelius-Akatemiassa Decacorde ten-stringed guitar, four lowest with no frets solistisella osastolla Jukka Savijoen johdolla, Sveitsissä Kauko Liikanen 2015 [5–7] Baselin musiikkiakatemiassa Oscar Ghiglian konsertti- Decacorde ten-stringed guitar luokalla sekä Sienan Accademia Musicale Chigianassa Kauko Liikanen 2001 [1–4, 8–13] 1991, missä hänelle myönnettiin Diploma di Merito kunnia- diplomi. Solistidiplomin hän suoritti Sibelius-Akatemiassa 1995, sekä Konzertreifediplomin Baselin musiikki- Recorded at akatemiassa 1997. Musiikin maisteriksi hän valmistui Hauho Church 27–29 May [1–4, 11–12] 1998. 12–14 June 2016 [8–10, 13] 20–22 January 2017 [5–7]

Recording, editing & mastering Pekka Vesanen

Producers Mari Mäntylä & Pekka Vesanen

Photos Stefan Bremer

Graphic design Sharareh Nourzad

Executive producer Timo Ruottinen

Erityiskiitos Suomen Kulttuurirahastolle sekä Taiteen edistämiskeskukselle tuesta taiteelliseen työskentelyyn sekä uuden decacorden hankintaan. We wish to thank the Finnish Cultural Foundation and the Arts Promotion Centre Finland for awarding grants for artistic work and the purchase of a new decacorde. We thank the Finnish Music Foundation (MES) for www.marimantyla.com supporting this CD recording.

11 Graham Lynch (b. 1957) London Blues 14:26 1 I 2:30 FIABA 1700154 2 II 3:24 FIABA 1700155 3 III 5:09 FIABA 1700156 4 IV 3:20 FIABA 1700157

Pekka Jalkanen (b. 1945) 5 Nokturni suden hetkellä 5:07 FIABA 1700158 (Nocturne for Insomnia)

6 Suon mustalaiset 5:17 FIABA 1700159 (The Bog Gypsies)

Jukka Tiensuu (b. 1948) 7 Kymmari 8:01 FIABA 1700160

Nikita Koshkin (b. 1956) Orpheo 13:15 8 Adagio 4:44 FIABA 1700161 9 Allegretto 3:26 FIABA 1700162 10 Adagio 5:05 FIABA 1700163

Anastasia Salo (b. 1980) 11 Pilvi kämmenellä 6:04 FIABA 1700164 (A Cloud on the Palm of the Hand)

Sid Hille (b. 1961) 12 Impromptu pour decadorde 6:16 FIABA 1700165

Tõnu Kõrvits (b. 1969) 13 Serenade 5:52 FIABA 1700166

Total 65:02

Mari Mäntylä decacorde ABCD 406 12