ONE-HOUR WORDS

Juhani ”Juuso” Wahlsten

Mr. Hockey 80 vuotta – koko elämä peliajassa 60.00

SISÄLLYS

Juuso Wahlsten – Mr. Hockey 80 vuotta

Juuso Wahlsten lyhyesti

Wahlstenista sanottua

Juuso Wahlsten -sanasto

Juuson teesit

Juuso Wahlsten – Mr. Hockey 80 vuotta

Juhani ”Juuso” Wahlstenin ura ja vaikutus urheilevassa ja liikkuvassa maailmassa on suoranaisesti ja välillisesti erittäin monisäikeinen ja syvälle ulottuva tosiasia. Hänen polkunsa on kulkenut seitsemän vuosikymmenen aikana jääkiekon parissa sodan jaloista tekoälyn aikaan ja kisällistä mestariksi. Ensin hänestä tuli mestaripelaaja, sitten mestarikasvattaja, mestarivalmentaja ja vieläpä mestari valmentajien mentorina. Shakkitermiä käyttääkseni suurmestari Juuso Wahlstenin salaisuus on ehkäpä ollut halu mitata rajansa, valtava uteliaisuus oppia, rohkeus epäonnistua ja mielikuvituksellisuus. Hänellä on ollut palava halu olla huomenna vielä parempi työssään ja kanssaihmisille ihmisenä. Ja sitä hän on ollut. Wahlsten on ollut kaikkea muuta kuin vastakkain asettelija. Hän on elänyt niin kuin on opettanut, lukenut, kerännyt oppia kaikilta, kaikesta ja kaikkialta elämästä, joka kohtaamisesta eri alojen huippujen kanssa vuosikymmenten saatossa. Hän on oppinut parhailta, tullakseen parhaaksi. Niitä oppeja hän on mielessään pyöritellyt, jalostanut, lajitellut ja kehitellyt lisää eri tapoja ajatella.

Kuten jo pelaajana, hän on ollut peliuran jälkeen muita ajatuksen edellä. Niin maalit pelissä syntyvät, kuten elämän pelissäkin. Hän on tekemisillään pyrkinyt lisäämään hyvinvointia ympärillään ja tuleville sukupolville, mikä elämän tarkoitus lopulta lienee. Hän näyttäisi miehenä onnistuneen myös siinä kaikkein vaikeimmassa hattutempussa: ollut hyvä isä, hyvä puoliso ja tehnyt työuran, joka hakee vertaistaan.

Aarne Honkavaaraa kutsutaan Suomen Mr. Hockeyksi. Tuon soihdun on Suomen Mr. Hockeyna ottanut häneltä kannettavakseen nykyaikaisen jääkiekkoajattelun suomalainen kantaisä ja Honkavaaran perinnön vaalija Juuso Wahlsten. Erkka Westerlundia lainatakseni: ”Wahlsten on keskeisin suomalaisen jääkiekkoajattelun kehittäjä”.

Wahlstenin tapauksessa puhumme pelinerosta – on paljon ihmisiä, jotka tekevät yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen, mutta vähemmän niitä, jotka tekevät monimutkaisesta yksinkertaisen. Jääkiekko on aina ollut Wahlstenille yksinkertainen peli. Hänen elämäntyönsä urheilun ja urheilukulttuurin parissa, rauhan aatteen asialla, erilaiset ajatuksensa pelistä, yhteiskunnasta ja elämästä sisältävät kuolemattomia viisauksia.

Kanadalaisvalmentaja Scotty Bowman, 84, on ollut voittamassa yhdeksää Stanley cupia ja yhtä Kanada cupia valmentajana. Useampaa NHL-mestaruutta kuin kukaan muu luotsi. Vladimir Jursinov, 77, oli apuvalmentajana seitsemän kertaa, kun Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden ja yhden Kanada cupin. Näitä kaikkien aikojen eräitä suurimpia valmentajalegendoja yhdistää ystävyys ja yhteistyö maailmanmies Juuso Wahlstenin kanssa.

Suomesta saa hakemalla hakea samanlaista, elinikäistä kiekko-osaajaa kuin Wahlstenin Juuso. Hän on suomalaisen jääkiekon grand old man, jääkiekon ja urheilukasvatuksen Arvo Ylppö. Ehkä Ruotsin kaltaisessa kehittyneemmässä urheilu- ja keskustelukulttuurissa mies olisi vielä suuremmassa gurun asemassa ja ansaitusti.

Vuosittaisessa Jääkiekkokirjassa oli kerran sattunut toimituksellinen kömmähdys. SM-sarjan ja -liigan pelaajarekisteristä oli jäänyt puuttumaan kokonaan sukunimi Wahlsten. Tuota nimeä ei kuitenkaan suomalaisen jääkiekon historiasta saa kulumallakaan pois. Silti joku konkreettinen, pysyvä ele olisi TPS:n taholta Wahlstenin kunniaksi vielä järjestettävä. Istuimme muutama kuukausi sitten Kari Kauppilan, Ari Ahon ja Juuson kanssa palaverissa Hesburgerissa. Siinä ehdotin, että TPS nimetköön luistelukoulunsa Juuso Wahlstenin mukaan symbolina Wahlstenin pysyvästä merkityksestä TPS-jääkiekossa.

Maailma tarvitsee kyseenalaistajia. Maailma tarvitsee juusowahlsteneja. Maailman ei sovi unohtavan.

Michael Sundstén, vastaava toimittaja, Turussa 10.1.2018

Muita 13.1. syntyneitä kansainvälisen tason jääkiekkoilijoita:

Art Ross 1886, Adélard Lafrance 1912, Roger Picard 1935, Cesare Maniago 1939, Juri Blinov 1949, Frank Turnbull 1954, Mike Palmateer 1954, Andrea Pescerelli 1959, Kelly Hrudey 1961, Tommi Turunen 1970, Adrien Plavsic 1970, Vladimir Machulda 1971, Daniel Meier 1972, Nikolai Habibulin 1973, Sergei Brilin 1974, Vjatsheslav Sokol 1977, Teemu Virkkunen 1979, Teemu Elomo 1979, Tyler Bouck 1980, Mike Rupp 1980, Grigori Shafigulin 1985, Marc Staal 1987, Jack Johnson 1987, Gunars Skvorcovs 1990, Kyle Clifford 1991, Austin Watson 1992, Ryan Sproul 1993, Ivan Provorov 1997, Connor McDavid 1997 Juuso Wahlsten lyhyesti

JUHANI JORMA KALERVO WAHLSTEN

Hyökkääjä, liikunnanopettaja

13.1.1938, Helsinki

176 cm, 79 kg

Seurat:

KuPS 1952—1956 (junioriura ja alemmat sarjatasot)

KalPa 1956—59 (SM-sarjassa vuodesta 1957)

Ilves 1959—61

HJK 1961—62

TPS 1962—69 (kaudet 1962—63 ja 1968—69 Suomen sarjassa, eli nykyisessä Mestiksessä)

AC Klagenfurt (Itävalta) 1969—70

Ilves 1970—71

A-maajoukkueessa:

1958—69

115. 33+29=62, 22 min

3 olympialaiset, 5 MM-kisat

EM-hopea 1962

Leijona-kapteeni MM-kisoissa 1969 aateloitu Jääkiekkoleijona #43 vuonna 1986 pelaajat-kategoriassa

1970-luvulla mukana ensimmäisessä miesten ikämiesmaajoukkueessa

Vuonna 1994 käynnistää kuurojen jääkiekkomaajoukkuetoimintaa ja syntyy Deaf Lions.

Vuonna 2006 Wahlsten saa suurimman eurooppalaisen jääkiekon tunnustuksen. Hänet valitaan Kansainvälisen jääkiekkoliitto IIHF:n Hall of Fameen, eli kunniagalleriaan pelaajana. Tähän päivään mennessä vain 18 muuta suomalaista kiekkoihmistä on saanut osakseen vastaavan kunnian.

SM-sarjassa:

200. 137+82=219, 48 min

SM-kulta 1960, SM-hopea 1967 SM-sarjan All-Star-kentällinen 1967, II-All-Star-kentällinen 1968

Ilta-Sanomien Kultakiekko koko SM-sarjan parhaalle pelaajalle kaudella 1961—62 HJK:ssa.

TPS jäädytti Wahlstenin pelinumeron 8, jääkiekkoon liittyvänä kunnianosoituksena Palloseuran täyttäessä 85 vuotta vuonna 2007. TPS:n kunniajäseneksi numerolla 43 hänet nimettiin vuonna 2016.

Itävallassa:

Itävallan mestaruus 1970

Pistepörssin voitto samaisella kaudella 1969—70 kakkosketjusta käsin tehoilla 19+21=40. Wahlsten nakutti noin kaksi pistettä ottelua kohden.

Valmentajana:

TPS 1971—72

FC Barcelona, Espanja 1972—73

TPS:n juniorivalmennuspäällikkö 1973—77

Suomen Jääkiekkoliiton Länsirannikon U-15-aluejoukkueen valmentajana usein vuosina 1978—94

TPS 1980—83, alle 20-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja 1982—83

TPS-valmennuspäällikkö 1983—84

EV Füssen (Saksan 2. Bundesliiga) 1984—85

HC Davos (Sveitsin NLA) 1987—88

Aurajoen urheilulukio 1990—98

SM-hopea 1982 ja SM-pronssi 1981

Suomen Valmentajat ry:n kunniajäsen valmentaja-ansioista vuonna 2003.

Muuta:

- Ennen tämän kauden alkua kaikkien aikojen paras suomalaispäävalmentajien voittoprosentti uralla Liigan runkosarjassa; 65,7 % - Leijonien kaikkien aikojen maalintekijätilaston kahdeksantena olympialaisissa yhdeksällä osumalla 22 ottelussa - Ensimmäinen suomalainen kolmet olympiakisat käynyt jääkiekkoilija - Vuonna 1969 oli viimeinen Leijonien arvokisakapteeni, joka ei pelannut kyseistä seurajoukkuekautta pääsarjatasolla. - on yksi vain noin sadasta Leijonasta, jolla on maajoukkueuralla vähintään 0,5:n ottelukohtainen pistekeskiarvo ja vähintään kymmenen kamppailua edustettuna - Kolmena SM-sarjakautena latoi yli maalin per peli tahtia - 19-vuotiaana SM-sarjassa hurja tulokaskausi 1957—58, 8. 10+5=15. Vain KalPan ketjukaveri Ossi Hyppönen pisti paremmaksi, 8. 16+2=18. Tuohon aikaan ei vuoden parasta tulokasta palkittu. - Kuuluu Suomen jääkiekon pääsarjahistorian vain 71 jäsenen niin sanottuun Piste per peli -klubiin. Heillä on urallaan vähintään sata tehopistettä ja ottelukohtainen pistekeskiarvo vähintään 1,00. - Suomen sarjan, eli nykyisen Mestiksen syöttötilaston ykkönen TPS:ssa kaudella 1962—63: 10 ottelua, 12 syöttöä - Oli pääroolissa nostamassa TPS:n takaisin mestaruussarjaan, eli nykyiseen Liigaan kahdesti. Ensin kaudella 1962—63 hän oli mestaruussarjakarsintojen tehokkain, 6. 7+6=13 ja toistamiseen kaudella 1968—69, 5. 5+4=9. Jälkimmäisen nousun jälkeen TPS onkin pelannut jääkiekkoa tähän päivään asti maan korkeimmalla sarjatasolla.

Liigan päävalmentajien kaikkien aikojen parhaat voittoprosentit runkosarjassa

(mukana aktiivivalmentajat tai vähintään yhden kokonaisen kauden valmentaneet, vasemmalta ensin seurat, ottelut ja sitten voittoprosentti, *=aktiivivalmentaja Liigassa, tilanne 10.1.2018)

1) Mikko Manner, Kärpät, 40. 68,8 %*

2) Vladimir Jursinov, TPS, 294. 68,5 %

3) Kalle Kaskinen, TPS, 40. 66,3 %*

4) Juhani Wahlsten, TPS, 108. 65,7 %

5) Curt Lundmark, Jokerit, 80. 65,0 %

6) Jorma Rikala, HIFK, 145. 64,8 %

7) Kalevi Numminen, Tappara, 163. 64,4 %

8) Doug Shedden HIFK, Jokerit, 168. 63,7 %

9) Kari Jalonen TPS, Kärpät, HIFK, 512. 63,5 %

10) Jussi Tapola, Tappara, 180. 62,8 %

Leijonien kaikkien aikojen parhaat maalintekijät olympialaisissa

1) Teemu Selänne 37 ottelua, 24 maalia 2) Olli Jokinen 24/13 3) Heino Pulli 14/11 4) Jere Lehtinen 32/11 5) Raimo Kilpiö 14/10 6) Lasse Oksanen 22/10 7) Ville Peltonen 28/10 8) Juhani Wahlsten 22/9 9) Saku Koivu 28/9 10) Pertti Nieminen 6/8

Vuoden 2014 TS Kiekon ja Turun Sanomien Kaikkien aikojen turkulainen kiekkovaikuttaja -äänestyksen tulokset:

Kansan äänestämä kärkikymmenikkö

1) Juhani Wahlsten 2) Urpo Ylönen 3) Hannu Jortikka 4) Hannu Ansas 5) Saku Koivu 6) Vladimir Jursinov 7) Jukka Koivu 8) Timo Nummelin 9) Eino Perko 10) Juhani Ikonen

Juhani Wahlsten sai reilut 20 prosenttia äänistä.

Wahlstenista sanottua

”Ensimmäinen ammattitaitoinen juniorivalmentaja, mitä minulla on ikinä ollut. Hänen merkityksensä on suuri suomalaisessa jääkiekossa. Hän toi 70-luvulla pelikäsitystä junioriharjoituksiin. Ennenhän vaan vedettiin ympyrää ja ammuttiin maalivahdille. Hänen myötä meillä oli hyökkäyskuvioita, järkeä ja ajatus jääkiekosta. Se ei ollut enää pelkästään plätkyttämistä.

Hän opetti luistelua ja luistelutekniikkaa, mikä on edelleen hyvin tärkeää. Jokainen opetteli potkutekniikkaa, miten polvi menee suoraksi. Kun jokainen osasi luistella, potku tuli tehokkaammaksi, niin pelistäkin tuli tehokkaampaa.

Hän rakensi mukavan joukkuehengen. Se on jäänyt mieleen. Kaikilla oli hyvä olla. TPS-Lokeissa kaikki kunnioittivat toisiaan ja jokainen oli kavereita keskenään. Tärkeää oli avoimuus. Oltiin paljon yhdessä harjoitusten ja kentän ulkopuolella ja oli palaverit. Jaettiin lehtisiä kerätäksemme rahaa. Se oli pitkäjänteistä työtä. Porukka pysyi kasassa melkein E-junioreista A:han asti. Ollaan tänä päivänäkin kavereita keskenämme, jutellaan ja soitellaan.

Ei hän varmaan väärässäkään ollut, että olen lahjakkain pelaaja, jota hän on urallaan valmentanut. Olin taitelijaluonne, yleisö piti ottaa huomioon. Poikia ei nykyään erota mistään muusta kuin numerosta. Kyllähän oli silloin kiva katsoa pelejä. Nyt lähdetään aina yleensä puolustuksen kautta, pelätään virheitä ja että joudutaan penkin päähän. Mutta äijät kasvavat ja vauhti kasvaa.

Wahlsten yritti hioa pelistäni suurimmat särmät pois. Piti pelata joukkueelle, mutta hän kannusti paljon, että: ’Anna mennä’. Meillä silloin hyökkäys oli paras puolustus.” — Mauri Eivola

”Wahlstenista tulee mieleen wanhan ajan taitokiekko. Ja ringette. Wahlstenin merkitys suomalaiselle jääkiekolle on hyvinkin laaja-alainen. Kaikki eivät ihan sitä ymmärräkään. Se on vaikeasti selitettävä. Alhaalta päin, ruohonjuuritasolta hän on vaikuttanut hirveästi suomalaiseen jääkiekkoon.

Mietin hänen pelaaja-aikaansa. Muistan miten 16-vuotias Tamminen ja kokenut maajoukkuejyrä Wahlsten olivat kuin opettaja-oppilassuhteessa, ei se nyt ihan isä-poikasuhdekaan ollut, mutta opettaja-oppilas. Tietyllä tavalla hän rauhoitti Tamia hyvin. Wahlstenilla oli valtava vaikutus Tammiseen. Tamminen katsoi häntä niin paljon ylöspäin. Juuso rauhallisella otteellaan sai nuoreen jätkään paljon oikeanlaista perspektiiviä, ettei hän koko maailmaa omistanut. Kun pikkupoikana sitä seurasin, niin näin sen merkityksen. Se on hienoa miten kaksi erilaista pelaajaa kohtasivat, molemmat ääripäät omilla vahvuuksillaan. Muistan myös Wahlstenin maalit Tshekkoslovakiaa vastaan 1967.” — Juha-Pekka ”JP” Jalo

”Oppi-isä/mentori, opettaja ja valmentaja. Huippupelaaja. Ei me tämän hetken kiekkoseuraajat ymmärretä. Hän oli ensimmäisenä voittamassa suuria maita. Hän oli ensimmäisiä, jotka rupesivat oikeasti harjoittelemaan tosissaan fysiikkaa ja pelaajana mitata itsensä rajoja. Hän on kansainvälisen jääkiekon pioneeri. Pienissä, kehittyvissä kiekkomaissa hän on tehnyt jääkiekon promootiotyötä.

Mitä itse olen häneltä omaksunut, on ryhmän oppimisen ja ohjaamisen organisointi. Kaikki tekevät, kaikki liikkuvat. Ja ne sisällöt eivät pala tulessakaan. Kyllä me viikoittain joudutaan toteamaan Tepsissä, että: ’Nämä on niitä samoja juttuja’. Ne Juuson jutut eivät mihinkään muutu.

Kun olin itse Barcelonassa v. 2006 ja vedin pikkupojille treenejä, niin tämä seitsemänkymppinen, huippukunnossa, ei luistimilla, oleva herrasmies otti takaperin luisteluasentoa. Hän löysi vielä mitä tässä hetkessä tarvitaan.” — Kalle Kaskinen ”Konkari, jonka kuvia on ’Niiralan montun’ seinillä. Heti hänestä heijastui millainen peluri on kyseessä. On suomalaisen jääkiekon oppi-isiä, varsinkin Tamille. Maajoukkueen kautta ja uran jälkeen toi paljon uutta suomalaiseen jääkiekkoon, kunnioitettu toimija.

Juusohan on mörisijätyyppi ja tietää mitä sanoo. Kyllä Juuso kuuluu kärkikaartiin, ketä katsoo ylöspäin ja kunnioittaa, kun tätä lajia olen yli 50 vuotta seurannut. Hän on suomalaisen jääkiekon kulmakiviä esimerkin ja harjoittelun kautta. Näen hänet puhumassa, luennoimassa.

Hän on arvostettu ulkomailla Euroopassa ja Kanadassa ja hän on jakanut tietoaan eteenpäin, eikä pitänyt sitä oman vakkansa alla. Hänen filosofiansa mukaisesti kova työ tuo hyvän tuloksen. Aina lahjakkuuskin vaatii kovaa harjoittelua. Se pätee edelleen. Oikotietä onneen ei ole.” — Hannu ”Hannes” Kapanen

”Arvostettu valmentaja ja vaikuttaja jääkiekossa. Nuoruudessani hän oli auktoriteetti minulle. Aikaansa edellä. Otti kesäharjoitteluun apua Olli Virholta. Jos olisin itse ollut raikkaampi harjoittelemaan, enkä niin kaikkitietävä, niin hänen opeillaan tilanne omankin uran suhteen olisi ollut täysin toinen. Itselle se oli äärettömän iso menetys, että hän lähti Barcelonaan 1972, kun olin 19-vuotias.

Olen katsonut koko nuoruuteni häntä ylöspäin. Hän on yksi suomalaisen jääkiekon professoreista ja valtava kansainvälistymisen kehittäjä. Urheilulukioaikana Saku oli sitä hänen ensimmäistä ikäluokkaansa. Siellä opeteltiin sanomaan Impivaaran hallin ovesta tullessa päivää ja miten lakki otetaan pois päästä. Wahlsten korosti urheilullisen taustan merkitystä lukiosta eteenpäin, oli iso malli ja toi pelillisiä asioita. Hän oli pelillisen identiteetin kasvattaja, joka opetti pelaamaan ja urheilulliset elämäntavat. Hän oli Sakulle, joka otti huippu-urheilijan ensimmäisiä askelia, tyylikäs auktoriteetti. Hänen ei tarvinnut kuin, hänen äänellään oli äärimmäisen iso vaikutus, sametinpehmeä möreä ääni riitti kaikille. Se siemen Sakun menestykselle on osin kylvetty Impivaaran aamujäillä. Wahlsten näytti mihin kansainvälinen jääkiekko on menossa ja mitä se vaatii.

Wahlstenin 1960—70-luvun kesäharjoittelufilosofiat ovat edelleen ajankohtaisia. Arvostus häntä kohtaan on jäänyt mieleen jo nuoruusvuosilta. Se millä tavalla hän käsitteli meikäläisiä, se tyyli millä hän hoiti sitä juttua, kun vauhtia oli liikaakin.” — Jukka Koivu

”Hän on isoin syy, miksi olen peliurani jälkeen valmentanut. Minun piti etäyttää itseni jääkiekosta ja ryhtyä siviilipuolen hommiin. Wahlsten sai minut innostumaan koutsaamisesta ja auttamaan nuoria. On hänen vikansa, että olen urheilun kanssa vieläkin näin paljon tekemisissä, hieno mies.

Hän veti vuonna 1963 syntyneiden ryhmässä valmentajana. Juuso muisti minut 1962 syntyneenä Jokeripoikana sieltä pelaajana, kun pelattiin vastakkain. Hän oli sitä mieltä, että Lehkosen pitäisi olla mukana jääkiekon parissa.

Sitten olin pari vuotta nöyränä oppipoikana, kuunteluoppilaana Aurajoen urheilulukion aamuharjoituksissa. Pelilliset ideat, suunnanmuutospelaamiset, urheiluun koukuttamiset, sen selkänojan ja raamit olen saanut ihan puhtaasti Juusolta. Edelleen 75-prosenttisesti niitä käytän. Aina kun olen nappuloiden kanssa, käytän Juuson oppeja pelin opettamisesta ja että pelin pitää olla koko ajan keskiössä.

Se tieto mikä Juusolla on, kaivoin ja kirjoittelin aina urheilulukion aamujäillä ylös. Tässä tapauksessa se on ihan täyttä paskapuhetta, että aika kultaa muistot. Hän oli mentorina kaikille 90-luvun alkupuolen TPS- valmentajille: Seppo Suoraniemi, Kari Jalonen, minä, ’Jursin’ poika ’Vova’, eli Vladimir Jursinov jr., joka oli Kiekko-67:n valmentaja, Jukka Koivu, Vladimir Jursinov, Juuso oli mentori möreällä äänellä. Hän on mentoroinut koutseja ja auttanut poikia. Kaikki ’Impivaaran pojat’: Petteri Nummelin, Marko Kiprusoff, Mikko Eloranta, Saku Koivu, Aki Berg, Tomi Kallio… …Impivaarasta on tullut järjetön määrä kapteeneja. Juuso kouli niitä kovin. Se oli oikea johtajakoulutus. Ja mieti miten paljon sen ajan TPS- pelaajista tuli valmentajia.

Minimivaatimus oli se, että C-, B- ja A-juniorit olivat SM-finaalissa ja poikia joka ikäluokasta viitisen maajoukkueessa. Muuten oli epäonnistunut kausi.

Jursihan kunnioitti Juusoa ihan älyttömästi. Juuso kävi tosi paljon katsomassa Jukan ja Jursin harjoituksissa. Juuso on puhunut ja Jursi on kirjannut siihen mustaan kirjaan ylös. Me ollaan kaikki ihan puhtaasti Juuson oppilaita. Se oli päivittäistä dialogia mitä jursit ja kumppanit puhuivat.

Se oli oikein akatemia. Juusolla oli kaikki huippujen junnuvalmentajat näpeissä, miten ne treenasivat ja pelasivat. Sitten hän ilmestyi paikalle, laitettiin kantapäät yhteen ja kuunneltiin. 15 minuuttia hän kävi juttuja läpi. Ei tullut mieleenkään, että olisit laittanut vastaan. Kun Juuso puhui, se oli sellainen että pidit turpasi kiinni. Auktoriteetti, toisilla vaan on se. Kaikki tiedettiin Juuson maine. Kaikki kunnioittivat häntä, lyöttäytyivät sen kylkeen, että voisiko hän puhua urheilusta.

Me otetaan aina herneet nenään, kun joku nuorempi ei älyä arvostaa Juusoa. Koska ne pätee edelleen: pelin opettaminen, ’nopeutta pitää kunnioittaa’, suunnanmuutospelaaminen, ’pelaamaan et opi kuin pelaamalla’, ’kuseta, älä tule kusetetuksi’. Seinälle ne voisi lyödä, ne ovat kansallisaarteita. Niitä ei saa missään nimessä hävittää, ne pitää arkistoida ja saada ihmisten käsiin. Siellä tietotaidossa on tosi makeita juttuja.

Hän on merkitykseltään Top 3:ssa Suomen jääkiekossa. Olen aina sanonutkin, että Jursi oli kärjessä, mutta minun on vaikea pistää Juuso hopealle, koska hän oli kanssa kärjessä. Ne papat antoivat minulle älyttömän määrän oppia. Piti vain olla kirkassilmäinen, pieni suu ja isot korvat.

Minulle ei tullut ikipäivänäkään peliuran jälkeen mieleen, että lähtisin koutsaamaan. Se oli sattumien summa, että törmää verivihollisen joukkueen valmentajaan. Juuso koukutti minut, että valmentaminen on kivaa, kun se on tuollainen ukkeli. En ymmärrä millä tavalla hän kusetti minut innostumaan. Hän aivopesi minut tähän. Enkä haluakaan lähteä pois. Olen velvollinen viemään nuorisolle sitä tietoa koko ikäni, että urheilu ja pelaaminen ovat keskiössä ja että koukutan lapset urheiluun.

Merkittävimmät Juuson valmennukselliset filosofiat, jotka ovat edelleen nykyaikaisia: ”Ismo, pidä huolta että pojat pelaa paljon!”. Kaikissa harjoituksissa pitää olla peli keskiössä. Ne lapset tulevat sen takia harjoituksiin, että ne pelaavat siellä. Harjoituksissa pitää pelata paljon. Sinä et saa jäädä pelistä kiinni. Se on niin nopeata matematiikkaa. Pelimäärät pitää olla niin valtavat, ettet jää. Et saa jäädä kiinni siitä, että valmentaja huomaa, että: ’Tuo on tomppeli’. Lapsi oppii tekemällä. Pitää pelata paljon. Aisti valmentajana, että harjoitellaanko, jos ei, niin pistä kiekko kehiin ja pistä ne innostumaan pelaamisen kautta.

Peliä voit pilkkoa: pienpeli, aluepeli, poikittaispelit, pitkän kaistan pelit, hänellä on 10 000 pelimallia. Minun mielestä Juuso opetti Suomi-kiekkoon poikittaispelit ja pienpelit. Koko ajan pitää tapahtua, ettei seistä. Kaksi vs. kakkonen ja kolme vs. kolmonen, lapset jaksavat tehdä tappiin asti. Pitkän sivun pelit, on neljä maalia, ylös alas 60 metriä, tulee kilometrejä luistelua. Juuso on niitä harjoitteita omassa kupolissaan käännellyt ja tuonut meille. Sitten me koitimme itse auttaa nuorina koutseina. Ne olivat sellaisia malleja, joihin oli helppo tuoda jotain lisää. Eihän Juuso aina kertonut miksi ja mitä varten mitäkin tehtiin. Meidän piti ymmärtää itse, ja opettaa ja kertoa pelaajalle. Vierumäen kansainvälinen valmentajalisenssi tuli ihan Juusolta. Sitä kehiteltiin Vierumäelle, otin mukaani paljon näitä Juuson juttuja. Täältä Turusta vaan tuli äijiä, huippupelaajia. Ne kysyivät Vierumäellä, että: ’Mitä te oikein teette siellä Turussa?’. Sitten Vierumäellä tehtiin niitä oppeja, mitä olin Juusolta oppinut.

Miten ne Juuson opit, ’peli keskiössä’, ovat päässeet välillä Suomi-kiekolta katoamaan. Olen sitä miettinyt, enkä osaa vastata. Valmentajalla on väliä. Vielä isompi väli on sillä, että löytyy mentori, joka pitää kentän kunnossa. Juuso oli Impivaaran ja Varissuon jäähallien kaikkien juniorijoukkueiden laadunvalvoja. Hän ei päästänyt välistä huonoa valmentamista. Hän on pysäyttänyt valmennuksia, oli sitten tutolainen tai Kisa- Veikkojen. Hän ei katsonut toppahousuja tai kansitakkia, että mitä siinä luki.

Kerran käveltiin Juuson kanssa Varissuon jäähallin kahvilasta. Jätkät seisoivat yksissä harjoituksissa jonossa, kaikki vähän möksää, mököttää. Juuso sanoi: ”Minä menen poikkaisemaan tuon treenin”. Hän otti sieltä harjoituksista sen valmentajan mukaansa, heitti kiekon keskelle ja huusi: ’Ruvetkaa pelaamaan!”. Kertoi kahvilassa sille valmentajalle niitä näitä ja puhui jääkiekosta 40 minuuttia. Sanoi: ”Minä takaan, kun me menemme tuonne alas, niin niillä pojilla on hiki”. Eikä yksikään jätkä ollut hietön.

Kun Juuso oli laadunvalvojana, koutsaaminen oli tosi hauskaa, stressi pois. Se on ympäri Suomen mennyt vähän kiihkoiluksi. Mitä aikaisemmin rupeat opettamaan peliä, sitä parempia pelaajia tulee.

Kerran löydettiin Juuson yhden kauden muistiinpanot, hänellä oli 72 eri suunnanmuutospeliä. Ei oo ketään vastaavaa Suomi-kiekossa. Isoin juttu on se, että nuorisossa on voima, tulevaisuus. Ei Juuso ole hyppinyt edustuksen kanssa yhtä kautta valmentamassa. Siellä nuorisokiekossa on ollut voima, kun hän on ollut siellä.” – Ismo Lehkonen

”Hyvä valmentaja, isällinen, joka jaksoi selittää. Turussa hänen merkityksensä on ollut suuri, aikamoinen persoona, vaikuttava. Hän opetti seuraamaan ensimmäistä ajatusta. Kun olet yksin läpi, älä rupea miettimään tai tulee maali omiin.” – Reijo Leppänen

”Aikaansa edellä vähän joka osa-alueessa kiekkoilussa. Valmennuksellisesti on oikea kiekkoprofessori, vankat mielipiteet ja tiedot ja taidot kiekosta. Ja oli taitava pelaaja. Ei osannut lämätä, ranteet olivat kunnossa.

Hän on ollut Turussa kehittämässä kiekkokouluja ja pelaajana ja valmentajana hän on suuri osa suomalaista jääkiekkoa. Hän on ollut vankka persoona kiekossa. Hän on omalta osaltaan vienyt Turussa yhdellä sun toisella alueella kiekkoa eteenpäin ja on kirjoittanut kirjoja muille luettavaksi. Pätevä, ei tässä osaa muuta kuin herraa kehua. Hän pisti koululaiset liikkumaan ja kannusti harrastuksen pariin Aurajoen yhteiskoulussa, todella hyvä esimerkki oppilaille, edelläkävijä ja suuri persoona.

Kerran hän sanoi meille pakeille, että: ’Jos saat kentällä sydänkohtauksen, saa se mieluummin oman maalin edustalla’. Se pätee edelleen. Oman maalin edusta on puolustajalle tärkein.

Juuso oli TPS:n ensimmäinen todellinen valmentaja. Hänellä oli taito lukea joukkuetta ja peluuttaa niitä, joilla kulki. Hän oli tiukka valmentaja ja hänellä oli oma persoonallinen käsittely pelaajiin. Hän oli rehellinen ja on edelleen mielipiteissään. Vankat omat perustelut löytyvät asiaan kuin asiaan. Hän on kaikin puolin todella fiksu herrasmies. Nämä on vaan ylisanoja kaikki, mut tämmötti.” – Timo Nummelin

”Meidän ensimmäisiä huippupelaajia Kuopiosta. Hänen merkityksensä suomalaiselle jääkiekolle on iso niin valmentajana kuin pelaajana toimiessaan. Hän on erittäin iso esimerkki ollut monelle nuorelle. Hänen vaatimustasonsa on edelleen ajankohtainen valmentamisessa. Hän oli määrätyissä asioissa erittäin tiukka, mutta herra osasi antaa myös löysää. Hän käytti sitä omaa, oikeata pelikäsitystään.

Hän oli vanha huippupelaaja, sitten hän hyppäsi ihan toiseen maailmaan, mikä on valmentaminen. Hän oli niin tosissaan siinä asiassa. Kun hän huomasi, ettei me ymmärretty, niin silloin se tuntui vähän pahalta kun hän ärähteli. Ja syystä ärähteli. Siinä helposti pelaajat lähtevät sinne mukavuusalueelle, lähtevät leijumaan ja pikkuasiat unohtuvat. Hyvä se on välillä ärähdellä.” – Seppo Repo

”Yksi kaikkien aikojen suurimpia jääkiekkovaikuttajia sekä pelaajana, uusien asioitten opettamisessa, valmentamisessa, kaikki. Siitä on todisteena Kansainvälisen jääkiekkoliiton Hall of Fameen kutsuminen.

Onhan Juuso valtavan määrän ollut junioreiden kanssa tekemisissä, aikaansa edellä. Hän pyrki ammattimaiseen harjoitteluun junioreista pitäen ja miehissä. 1970-luvulla Tepsin SM-sarjajoukkueessa olosuhteet olivat amatöörimäiset. Yksittäiset pelaajat pystyivät treenaamaan päivätöiden takia täysipainoisesti. Juuso olisi halunnut varmaan enemmän treenauttaa kuin miten oli mahdollista.

Jääkiekkovaikuttajana hän yritti vaikuttaa sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Joskus hän otti audienssin kaupunginjohtajalle, pari tuntia. Saiko kaupunginjohtaja sanottua sanaakaan? Positiivisia asioita tulee mieleen, kovan luokan auktoriteetti.

Hänen aikanaan ymmärsin ja huomasin, että hän osasi valmentaa, ja otti huomioon yksilöt ja taidot, mikä on nykyaikana itsestään selvää. Juusohan sai minut jatkamaan muutaman vuoden, kun täytin 30. Senikäiset pelaajat rupesivat saamaan arvostusta. Joukkueen sisäinen arvostus on tärkein. Juuso toi myös tätä julkisuuteen.

Hän mietti joukkueen kokoamista, oli teoreettinen, hänellä oli hallussa henkisen puolen valmennus, roolitus, kuten pimentäjäketju, maalintekijäketju vastustajan heikoimpia vastaan, otti hyödyt eri pelaajista irti, peluutus oli tosi hyvää, tiesi että kesäharjoittelu ei kanna millään kevääseen saakka, jos ei lihaskuntoa ja voimaharjoittelua ylläpidetä kauden aikana. Niissä amatöörimäisissä ajoissa tehtiin 70-luvulla kuntopiiriharjoittelua, oli aerobinen ja anaerobinen harjoittelu.

Kerran Juusolla oli 70-luvulla magnetofoni pukukopissa. Biisi oli (I Never Promised You a) Rose Garden. Taisi sen biisin soittaminen loppua neljännen pelin jälkeen, kun tuli tappio. Hän yritti saada iloista meininkiä. Hauskaahan siellä pitäisi olla niin kuin tänä päivänä ymmärretään.

Juuso kokeili kerran myös megafonia harjoituksissa. Hän oli innovatiivinen. Hän istui Kupittaan kaukalon laidalla ja yritti sieltä johtaa. Siinä yritettiin saada lyhyt harjoitusaika mahdollisimman tehokkaasti käytettyä. Hän yritti ohjata meitä kuin robotti. Ehkä se koettiin, ettei se oikein ollut tehokasta. Ennen oli semmoinen sanonta, että: ’Pelaaja on tyhmä. Jos antaa löysää, niin he heti ottavat löysää’. Pinnakin Juusolla vähän petti joskus siksi, ettei kaikki oikein ota vastaan ja ole vastuuntuntoisia.

Juusolla oli hienoja, ovelia juttuja. Hän yritti saada pelaajat nauttimaan. Kerran 80-luvun alussa mentiin Kärppiä vastaan Ouluun pelaamaan aamulla aikaisin. Päivälevon jälkeen oli ottelupalaveri Hotelli Vaakunassa. Sanaakaan ei sanottu, mutta Juuso soitti pianoa. Hän oli musiikillisesti tosi lahjakas. Se oli ovela, psykologinen juttu. Jokainen tiesi omat hommansa. Saatiin paljon menestystä Juuson aikana, kerran finaalissa häviävänä osapuolena ja kerran pronssilla. Oli hyvä joukkue.

Tämän hetken ongelmat puheentuotossa ovat hänelle suurin mahdollinen takaisku.” – Rauli Tammelin ”Juuso on minulle oppi-isä, ketjukaveri ja koutsi. Siinä the top three ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Hän on edelläkävijä. Pelillä on muutamia edelläkävijöitä, Juuso yhtenä merkittävimmistä Suomessa! Hän oli edelläkävijä huippupelaajana, valmentajuudessa ja Leijona-kapteenina.

Hänen merkittävin valmennuksellinen filosofiansa, joka on edelleen aktuelli, on äärimmäisen helppo sanoa – pelin ymmärtäminen ja sen, pelin ymmärryksen siirtäminen seuraaville sukupolville! Meillä on niin helvetin paljon lajiteknikoita. Mutta syvällinen pelin ymmärtäminen, se on valmentamista ja Juuso on yksi näistä harvoista, jotka syvällisesti ymmärtävät peliä. Juuso on itse asiassa yksi symboli pelin ymmärtämiselle ja opettamiselle!

Hänen verbaalisesta älystä ehkä paras muisto on meidän yhteinen aikamme TPS:ssa. Hän oli joukkueen valmentaja ja minä kapteeni kaudella 1981–82. Voitettiin koko perussarja, eli runkosarja! Oli sunnuntai ja peli TPS−HIFK Turun Kupittaalla. Voitettiin ja dominoitiin 6–1.

Pelin jälkeinen palautusharjoitus oli maanantaina. Pelaajat tulivat sinne, kuka Iltalehti, kuka Ilta-Sanomat tai Uusi Suomi kainalossa. Juuso katseli sitä hyrinää ja aloitti seuraavasti: 'Kuulkaa nuoret miehet! Pitkän kokemuksen perusteella tiedän, että tällainen lyhytaikainen menestys normaali ihmiselle vaikuttaa jo kävelytyyliinkin'. Sitten hän kehotti meitä kävelemään jatkossakin Yliopistonkadulla ihan normaalisti.

Se huumorintaju, äly ja terävyys.” – Juhani Tamminen

”Isä, hieno ihminen, hieno mies, rohkea, on ollut monta asiaa käynnistämässä, jossa jonkun pitää se tehdä, ottaa vastuun, uskonut omaan näkemykseensä, empaattinen, osaa asettua toisen ihmisen asemaan, pelimies, on pelisilmää elämässä, pioneerihenkeä, ollut rohkea viemään omaa näkemystään ja uskoaan läpi, mikä on koskettanut minua lapsena. Hän lähti rohkeasti paikkoihin, mihin suomalaiset eivät niinkään: Itävalta, Barcelona, junioripuolella ajoi paljon asioita Turussa, uudisti, käynnisti yhteistoimintaa, aina ollut eturintamassa avaamassa uudelle ovia, aina kannustanut minua kaikessa, esimerkiksi lähtemään vain kokeilemaan uuteen maahan, hakemaan uutta näkökulmaa ulkomailta.

Hän välittää. Minä koin oman isän valmentajana, kiekkovanhempana, ja monet pelaajat siinä ryhmässä koki, että sai elämänohjeita vähän laajemminkin, mihin tämän päivän jääkiekkojunioreidenkin pitäisi pyrkiä. Siinä juniorit oppivat muutakin kuin pistämään kiekkoa pussiin: miten tullaan toimeen yhdessä. Kaikista ei tule huippupelaajia, vaan se on laajempaa elämänkoulua pelin kautta. Monelle jäi Juuson koulusta sellaiset kokemukset. Se on yleispätevää. Pelaamisen kautta tulee jotain muutakin kuin pelaamista, vahva henki. Siinä jäi monelle hyvät siteet ja Lokit ovat pitäneet yhtä sen jälkeen. Joissain muissa joukkueissa kun pelasin, sellaiset porukat, missä on aitoa keskinäistä kilpailua, ovat olleet hyviä hengeltään. Se on positiivinen juttu. Jokainen sparraa toinen toistaan, puhallettiin yhteen hiileen. Silti jokainen halusi olla ykköskenttä. Kaikki auttoivat toinen toista Lokeissa eteenpäin.

On niitä tunnustuksia tullut Juusolle. Jääkiekkoyhteisö on yhteisesti tunnustanut, että hän pelaajana, valmentajana ja lajin puolestapuhujana on tehnyt lajin eteen kiitettävän elämäntyön.

Hänen merkittävin valmennuksellinen filosofiansa, joka toimii edelleen, on ’Nauti pelistä’. Minä sain ne ohjeet kotoa, että ’Pelaat niin kauan kuin on kivaa. Sitten kun ei ole, pistä luistimet naulaan’. Se voi olla mitä tahansa elämänaluetta: kivempi on tehdä sitä asiaa hymyssä suin. Ei siitä muuten tule mitään.

Juuso on hyvä näkemään kokonaisuuksia, eikä tartu vain yksityiskohtiin. Jääkiekkoa ei lähdetä mystifioimaan. Pelin periaatteet ovat yksinkertaiset. Koulukuntia riittää taktiikoissa ja tyyleissä. Juusolla on sellainen pelin ymmärtäminen kokemuksen kautta. Juuso on nähnyt niin paljon. Juuso on kuin kokenut musiikkikapellimestari. Hän näkee että soittaako orkesteri oikein, että mikä pitäisi laittaa kuntoon. Oltiin Lontoossa 90-luvun lopulla katsomassa Arsenalia. Hän näki muutamassa minuutissa ne nimet, ketkä tulivat muutaman vuoden päästä olemaan isoja tähtiä, oli kyse jääkiekosta tai jalkapallosta tai mistä tahansa pelistä. Joku voi miettiä ja pyöritellä ja opiskella sitä, mutta Juusolla oli tosi nopea kyky nähdä se.

Näen Juusosta sellaisia mielikuvia valmentajana, jäällä ohjaamassa, sellainen johtaja, suunnannäyttäjä junioriaikoinani, intohimoisesti joukkueen kanssa tekemisissä, omimmillaan porukan kanssa valmentamassa. Hauskaa oli, pelattiin, oli taitava porukka.

Varsinkin junnuna tätä tehtiin, mutta 80-luvun alussa Juuson liigavalmennuskaudenkin aikana joku yritti ajaa meidän joukkuetta pystyyn. Johdettiin 8–0 jotain ulkolaisjoukkuetta vastaan, ja kävivät kuumina ja yrittivät mailaa poikki. Oli ihan selvää, että voitetaanko vai ei. Juuso keksi harjoitusmatsin aikana, että: ’Tehdäänpäs tämä kolmas erä näillä omilla sisäisillä säännöillä, pidetään vain kiekkoa hallussa’. Että miten monta syöttöä pystytään pitämään, ei tehdä maaleja hyökkäysalueella, ainoastaan siniviivan jälkeen saa ampua. Ne oli käsittämättömiä juttuja. Oli hauskaa porukan kanssa, että ei tehty maaleja, vaan pidetään kiekko hallussa. En muista keltään muulta koutsilta tällaisia ohjeita. Juuso pelitilanteessa kokeili erilaista ajattelua. Että miltä se peli näyttää kun kokeilee yllätyksellisiä asioita: ’Ei tämä nyt niin vakavaa ole, otetaanpas ja käännetään huumoriksi, muttei leikiksi’. Mentiin hyökkäysalueelle ja sitten tultiin ulos ja sitten vaan ampumaan sinisen takaa ja yrittää saada sen sisään. Piti olla kolme tai neljä perättäistä syöttöä, pidettiin treeniä.

Paljon treenattiin harjoituksissakin, että pitää olla kolme tai neljä perättäistä syöttöä ennen kuin saa ampua. Juuso pisti pelaajana miettimään kokeilujen kautta, että miten ratkaisee tilanteita.” – Jali Wahlsten

”Oma rakas, hyvä perheenisä, hyvä esimerkki lapsille. Se tulee päivittäisistä toimintatavoista. Siitä miten on ihmisten kanssa, miten kohtelee toisia, toimii niiden hyvien arvojen mukaan, toisten huomioonottaminen, välittäminen, rehellisyys, periksiantamattomuus.

Hänellä on merkittävä merkitys suomalaiselle jääkiekolle. Juuso on ollut monessa mukana: itse menestynyt ensin pelaajana ja sitten valmennushommissa, kasvattajan roolissa junioripuolella lasten ja nuorten sekä ammattipelaajien kanssa, toki sitten valmentajamentorina monelle nykyvalmentajalle. Juusosta on ollut hyötyä ja Juusolle siitä on ollut hyötyä, puolin ja toisin, hän on vuorovaikutuksella edistänyt yhteistä asiaa, joka on suomalainen kiekko.

Hän on suvaitsevampi ja laaja-alaisempi kiekkoihminen. Juuso on huomioinut muitakin, on ollut vuorovaikutusta olemalla muidenkin lajien kanssa tekemisissä. Nykyvalmentajat ovat paljonkin keskenään yhteistyössä jäällä tai jään ulkopuolellakin. Juuso on ollut osana tätä tienraivaamista. Hänellä on ollut suuri vaikutus.

Juuson merkittävin valmennuksellinen filosofia, joka pätee edelleen, on pelaamisen pitäminen ykkösasiana. Itse pelin, miten harjoitellaan, miten toimitaan, mitä harjoitellaan. Pallopelien merkitys, eli monipuolisuus, esimerkiksi jalkapallo, sulkapallo tai pingis, mikä tahansa pelaaminen, eri tavoilla voi menestyä. Se on se pelaamisen tärkeyden viestiminen, muistaminen, toistaminen ja opettaminen, pelaamisen ja ilon merkitys. 99,9 prosenttia pelaa sen takia, että se on kivaa. Sen korostaminen, siitä kaikki lähtee. Sitä ylläpidetään myös huipputasolla oikeanlaisella valmennuksella, ettei se olennainen unohdu siitä, harjoituksissa pelaamisen merkitys korostuu.

Muisto joka kuvaa Juusoa on Mikkelin torilla suklaan syönti lapsuudessa. Reiluus ja antamisen ilo, reilusti saatiin suklaata. Otetaan Kristiinankadun Hesburger mukaan, sain syödä paljon hampurilaisia. Koko perheen yhteinen vuosi Füssenissa Saksassa, siellä pelattiin jääkiekkoa ja käytiin koulua ja pärjättiin. Silloin Juuso ainoan kerran minua suoranaisesti valmensi. Itseohjautuvuutta on korostettu: omasta puserosta lähtee, hokkarit naulaan, jos ei huvita, oma valinta. Tukea on tullut. On mahdollistettu harrastus, viety ja haettu. Puitteet ovat olleet kunnossa.” – Sami Wahlsten

”Iso kunnioitus tulee mieleen. Juuso on persoonana ihan yksi keskeisimpiä, jos ei jopa ihan keskeisin suomalaisen jääkiekkoajattelun kehittäjä. Ennen kaikkea valmennuksen lisäksi on tehnyt koulutuksen puolella merkittävää työtä. Juuso on ollut aina aikaansa edellä.

Juuso on jääkiekon Tahko Pihkala. Hän on pelin kehittäjä, vienyt pelin opettamisen uudelle tasolle. Koin vuonna 2011, että Juusolle vuosikymmenten aikana kertynyt tieto piti saada dokumentoitua jälkipolvien käyttöön Juuso – aikaansa edellä -kirjan muodossa. Niin syvällä Juuson opit ovat, että Jokerien vuoden 2011 ’pelikirjakin’ perustui Wahlstenin oppeihin.

Voi sanoa, että Juuson kautta sitä on oppinut todella paljon jääkiekosta. Ehkä isoin hetki oli 90-luvun alussa, olin Jääkiekkoliiton kehittämispäällikkö, tein Jääkiekkoliitolle koulutusmateriaalia, kun pääsin tutustumaan Juusoon. Hänellä on ihan uskomaton valmennus- ja harjoittelupankki hänen oman näkemyksensä kautta. Hän on upottanut koko valmennusfilosofian jo harjoitteisiin, missä se viisaus siirtyy niissä harjoitteissa seuraaville sukupolville. Varmaan suurin osa niistä on julkaistu ja on käytössä, ja on vielä varmaan paljon varastossa. Kyllä se pankki olisi hyvä koota vielä yksiin.

Se miten jääkiekkopeliä opetetaan, sitä hän on ollut kehittämässä ja uudistamassa. Sitä sanomaa, miten tänään opetetaan, on Juuso yrittänyt vuosikymmeniä viedä eteenpäin. ’Hantalta’, Hannu Virralta löytyy vieläkin harjoitteista yhtymäkohtia, Kaskisen Kallen kautta sama juttu.

Juuso on antanut suomalaiselle jääkiekolle todella paljon ja kansainväliselle, muun muassa Tom Molloylle Kanadaan. Jotkut näkevät vain harjoitteita harjoitteina. Olen nähnyt, miten Juuso on saanut harjoituksen sisälle viestin, elämäntavan ja miten ihmisten kanssa toimitaan ja tehdään yhteistyötä. Miten tullaan harjoituksiin ja tervehditään ja kysytään kuulumiset, se on samalla elämänkoulu, mitä urheilu parhaimmillaan on.

Onko kunnia mennyt riittävästi Juusolle – ei ole mennyt. Me ymmärretään vasta jälkikäteen tämmöisten henkilöitten suuruus. Se arvo, minkä hän on tehnyt jääkiekon ja jääkiekossa olevien ihmisten hyväksi, sitä ei ole pystytty tarpeeksi kertomaan. Minun elinaikana on vaikea heittää ketään muuta tällaista suomalaista jääkiekkoajattelijaa, joka on koko ajan intohimoisesti pyrkinyt tekemään tuota työtä ja on tuonut omaa filosofiaa esille. Ei tule tällä hetkellä heti mieleen jotain toista henkilöä. Suhosen ’Apessa’, Alpossa on ollut vähän samaa. Ape on vaan vielä enemmän korostanut tätä ihmisyyttä, vaikka se on Juusollakin ’leivottuna’ filosofiaan sisään. En välitä fraaseista, mutta on se niin sanottu Meidän peli Juuson.

Entisaikaan pelin opettaminen perustui eri taktiikoiden tai systeemien opettamiseen. Juuso on uranuurtaja pelitilanteen mukaiselle opettamiselle. Se on iso juttu. Ei opeteta jääkiekkoilijoita seisomaan jossain systeemissä ja pelaamaan systeemissä, vaan lukemaan ja reagoimaan vallitsevan tilanteen mukaan. Ne ovat kaksi ihan eri tapaa lähestyä. 90-luvulla Jääkiekkoliitossa muutettiin suuntaa. Peliä alettiin opettamaan pelitilanteiden mukaan. Pihapeleistä, sieltä pelaamisesta nämä granlundit tulee. Pelaamalla opit pelaamaan, mitä Juuso hakee. Peli opettaa, jota valmentajan pitäisi pystyä auttamaan vielä lisäksi. Juuso on just tämän pelin vienyt sisään harjoitteisiin ja miten jääalaa hyödynnetään. Juuso on ollut vahvasti vaikuttamassa pienpeleihin. Hänellä on niitä kymmeniä ja kymmeniä, millä pystytään kehittämään eri osa- alueita.

Juuson vaikutus suomalaiseen jääkiekkoon on merkittävä. Hän on oman valmennustyön kautta vienyt viestiä jo aiemmin, Juuson sanoma on tullut tosi hyvin esille 80-luvulta lähtien. Nyt ne näyttäytyvät osana tätä arkivalmennusta. Siinä ovat pelin opettaminen / oppiminen tekemällä ja kasvatus, mikä liittyy isoon kokonaisuuteen. Se vaikutus näyttäytyy niin monimuotoisena pelissä, kun se on tilanteen mukaista pelaamista. Juuso jakoi pelinsä tämmöiseen, että pelataan kiekolla, ettei olla kiekolla ja sitten siihen, kun kiekko on vastustajalla. Hän lähestyi hyökkäys- ja puolustuspelin tasapainoa. Se on niin kokonaisuutena siinä, miten tämän päivän peliä pelataan. Ei opeteta nuorille systeemejä, vaan opetetaan nuoria reagoimaan ja lukemaan peliä. Silloin pystyt pelaamaan mitä vaan systeemiä, lukemaan muita vastustajia.

Viktor Tihonovilta olen oppinut, mihin peli kehittyy. Peli kehittyy nopeampaan suuntaan. Sitä voidaan vielä kehittää nopeuttamalla ajatustoimintaa ja pelaajien välistä yhteistyötä, ja se on Juuson filosofian ydin. Se on neroutta. Peli on opettanut Juusoa. Se peli opittiin siihen aikaan pelaamalla. Ja hän on analyyttinen ajattelija ja on pystynyt ilmaisemaan nämä asiat suullisesti ja tuomaan esille kirjallisesti.

Hän on kansainvälinen. Hän on koko ajan seurannut, miten jääkiekkoa tehdään eri maissa: Pohjois- Amerikassa, Venäjällä ja Ruotsissa. Vuonna 1982 oli Turussa Juuson organisoima kiekkoseminaari. Siellä oli muun muassa Scotty Bowman ja Vladimir Jursinov. Se oli minun ensimmäinen kosketus Pohjois-Amerikan huippuvalmentajiin ja heidän näkemyksiinsä. Se kansainvälisyys on ollut Juusolle iso juttu. Juuso on tiennyt mitä maailmalla tapahtuu ja on ollut paljon sen takia omaa aikaansa edellä koko ajan.

Se on ollut 60-luvun loppua. Oli ystävyysottelu Rauman ikämiesporukka–Zoom. Zoomilla oli erityisvahvistus, jolla oli joulupukin parta. Oli todella hyvä pelaamaan. Näki, että nyt on pelimies kysymyksessä. Pelin jälkeen paljastui, että se oli Wahlstenin Juuso. Minä olin reilu 10-vuotias. Se on ensimmäinen muistoni Juusosta. (Tarkalleen oli vuosi 1969 ja Raumalla 6 000 katsojaa. Varmasti moni muukin luuli Wahlstenia joulupukiksi, vaikka hän jäljitteli studio-ohjaaja Pentti Simosta. Wahlstenilla oli tekoparta ja silmälasit ja välillä hän esiintyi luistelutaidottomana. Taiteilijoiden ja luovien ihmisten raittius- ja urheiluseura Zoomissa samassa ketjussa paahtoi menemään muuan Spede Pasanen). – Erkka Westerlund

”Tapasin hänet jo 50-luvulla kun hän seurusteli tulevan vaimonsa kanssa. Olin itse vielä Lukon juniori ja opin tuntemaan hänet paremmin.

Hän on ollut just hyvä filosofi. Ajatellut jääkiekkoa ja osannut tuoda sen oikealla tavalla esiin. Oli ja on erittäin pidetty, opettaja. Kaikkien pelaajien piirissä ja minullekin hän on erittäin arvostettu pelaajana ja valmentajana.

Hänen merkityksensä suomalaiselle jääkiekolle, se on suuri asia. Hän on yksi Suomen kiekkoilun tekijöitä omalla esimerkillään – voimaharjoittelun merkitys, oman kropan tuntemus. Ja hänellä on kontakteja Kanadaan asti ja hän on käyttänyt niitä paljon. Hän on auttanut pelaajia vielä paljon eteenpäin. Hänen filosofiansa, että uskot omaan tekemiseesi, johtaa pitkälle. Ja se että olet rehellinen itsellesi ja pelille.

Vuoden 1967 Tshekkoslovakia-voitto oli meille sama tilanne kuin MM-kulta 1995. Se oli siihenastisen jääkiekkoelämän täyttymys. Hän oli tärkeä pelaaja siinä. Arvostan häntä vieläkin. Hän on ystävä, joka on kiva tavata vielä vuosien jälkeenkin. Hän on vielä jääkiekossa mukana. Hänellä on erittäin hyvä katsanto näihin kaikkiin asioihin, suuri urheilija.” – Urpo Ylönen

Juuso Wahlsten -sanasto

Agentti

Wahlstenin kansainväliset kontaktit auttoivat ensimmäisiä suomalaispelaajia siirtymään Veli-Pekka Ketolan johdolla vuonna 1974 Pohjois-Amerikan huippuammattilaisliigoihin. Siinä Wahlsten tuli avanneeksi portit nykyajan rapakon takaiselle pelaajaliikenteelle Suomesta.

Edelläkävijä

Tähän kohtaan ei ole koottu niitä kaikkia aspekteja, joissa Juuso Wahlsten on ollut edelläkävijä. Niitä löytyy myös sieltä täältä muualta tämän julkaisun sivuilta.

Sivistyneen Wahlstenin ajattomat ajatukset ovat aina ajankohtaiset. Hän on alati seurannut tarkoin aikaansa elämän pelisilmä tarkkana. Edelläkävijät joutuvat usein kyseenalaistetuiksi aluksi. Usein aika tekee tehtävänsä ja uskomattomalla visionäärillä seuraajia riittää. Wahlstenilla on ollut elinikäinen taito olla kehittämässä sellaista uutta, joka hetken kuluttua on urheilun arkipäivää. Matkijoita maailmassa riittää, mutta niitä, jotka ovat aidosti luoneet uutta, on vain muutama.

Wahlsten ei tosiaankaan ole vain kiekkomies, vaan intohimoinen liikkumisen arvojen puolestapuhuja. Hän ymmärsi jo varhain, miten tärkeää on saada lapset innostumaan liikkumisesta niin, että siitä tulee elinikäinen tapa. Wahlstenin modernit ajatukset herättivät vastustustakin.

”Ymmärrän itseäni ja peliä aikaisempaa paremmin. Tajuan myös sen, että olen elänyt elämää, jossa olen kokenut paljon asioita ennen muita. Uudet ideat ovat olleet itselleni selviä, mutta kovin vieraita valmennettaville tai päättäjille. Olen oppinut myös sen, että muutos kestää kauemmin kuin arvaakaan. Nykyään ottaisin etukäteen selvää mitä ulkomailla valmentaminen ja eläminen oikein on. Selvittäisin itselleni sen, mitä ei kannata tehdä, mistä kertoa ja mistä vaieta. Ymmärtäisin myös sen, että on helppoa tulla väärinymmärretyksi. Diplomatiasta on kaikille hyötyä.” – Juuso Wahlsten

”Isoin työmaa on liikkumattomissa nuorissa. Eikä kustannusten nousu saisi eriarvoistaa urheilua.

Asioiden ymmärtämiseen, henkiseen kasvuun ja kehitykseen vaaditaan seitsemän vuoden aika.” – Juuso Wahlsten

Juuso on ollut edelläkävijä harjoittelussa, pelin ymmärtämisessä ja myös pelin ulkopuolella. Hän on saanut pedagogisen koulutuksen ja on äärimmäisen valveutunut kasvattaja. Se näkyy kaikessa hänen tekemisessään.

Jo 1960-luvulla Wahlsten oli yksilövalmennuksen ja yksilönkehittämisen puolestapuhuja joukkueurheilussa. Vuonna 1968 hän pelasi HIFK:ssa lainalla harjoituspelejä Carl Brewerin alaisuudessa. HIFK johti ottelua, mutta Brewer ei ollut alkuunkaan tyytyväinen pelaajien suoritustasoon. Wahlsten päätteli Brewerin omistautumisesta ja vaatimustasosta, että HIFK tulee voittamaan mestaruuden. Ja niin kävi. 1970-luvulla Wahlsten oli eturivissä aloittamassa junioreiden kiekkokoulutoimintaa ja 1980-luvulla hän oli ensimmäisten joukossa jääkiekon tv-lähetysten asiantuntijana.

Iso viisaus ja oivallus Wahlstenilla on liittynyt kuitenkin kesäharjoitteluun. Hän oli ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija, joka aloitti ammattimaisen harjoittelun ja kaiken lisäksi vielä niin sanotuilla vanhoilla päivillään, lähemmäs kolmekymppisenä. Hän juoksi jopa 26 kilometrin lenkkejä. Ja hankki kimmoisuutta hyppimällä ja voimaa juoksemalla portaita lyijyliivit päällä. Opettajilla oli pitkät kesälomat, joten liikunnanopettajaksi opiskellut Wahlsten ehti hyvin pitää kunnostaan huolta kesämökillään Ristiinassa: ”Se oli jo ihan ammattimaista touhua. En usko, että nykyiset treenaavat yhtään kovemmin.”

Wahlsten halusi mitata fyysiset kykynsä ympärivuotisella kunnianhimoisella harjoittelulla. Päätös muutti Wahlstenin elämän. Jääkiekkoura lähti lentoon. ”Hyödynsin myös Kuuvuoren jyrkkää kalliota kentän vieressä. Kalliolle oli kavuttava pitkiä portaita pitkin. Itselläni oli mahdollisuus harjoitella työajalla ja työympäristössäni ammattilaisen tapaan.”

Wahlsten otti vaikutteita harjoitteluun yli lajirajojen ja yli kansallisrajojen. Juuso toi mukaan voima- ja kestävyysharjoittelun, omalla esimerkillään. Hän harjoitteli ja oli todella hyvässä kunnossa muihin aikalaisjääkiekkoilijoihin verrattuna.

”Olen visionääri ja urheilurauhan tekijä käytännössä. Jälkeenpäin tarkasteltuna olen ennustanut mitä tulee maailmassa tapahtumaan.

Huumori on vasta tulossa suomalaiseen urheiluun. Parasta ja halvinta huvia on silloin tällöin nauraa itselleen.” – Juuso Wahlsten

Eivola, Mauri

Wahlstenin mukaan lahjakkain pelaaja, jota hän on valmentanut. Taidot ja raamit olisivat hyökkääjällä riittäneet menestymään aina NHL:aan asti. Hänen vahvuuksiinsa ei pelikuri kuulunut.

”Kaikki TPS-Lokeista on ihan samaa mieltä. ’Mave’ oli yhtä hyvä kuin ’Hantta’, Hannu Virta. He olivat ylivoimaisesti parhaat lahjakkuudet ja toinen pelasi ihan mahtavan uran. Mutta kyllä sitä muistaa koko ikänsä pelanneensa Eivolan kanssa. Sekin on menestys, että monet puhuvat vieläkin, että Mave oli tosi kova pelaaja. Eikä se poista sitä muistoa, vaikkei hänestä tullut tähtipelaajaa. Aina voi silti kysyä, että oliko hän parempi tai huonompi pelaaja kuin joku, joka meni NHL:ään? Koko 1963 syntyneiden ikäluokasta hän oli yksi kaikkein lahjakkaimmista Suomessa. Hänellä oli monta kikkaa, mitkä tulivat vakiokamaksi miehissä, joita näin hänen tekevän ensikertaa. Ei kukaan ollut tehnyt vastaavia. Mistä ne sitten tuli? Hän oli ihan käsittämätön, että hän pystyi sellaiset veivaukset tekemään, uskomattoman yllättäviä, odottamattomia ratkaisuja. Hän oli hyvä luistelija, joka pystyi pistämään ideat käytäntöön. Juuso valmentajana antoi hänen rohkeasti kokeilla, ei tarvinnut juniorina pelätä epäonnistumista. Tietyt pelaajat saavat enemmän vapauksia ja roolit on eri. Se on työnjakoa. Kiekollisesti paremman edellytyksen omaavat saavat kiekollisesti kokeilla enemmän. Eivola ei aina hirveästi puolustanut. Hän sai keskittyä vapaasti hyökkäyspuoleen.” – Jali Wahlsten

Esikuvat ”Ei minulla ollut mitään kompleksia Ruotsia kohtaan. Kansalla oli Ruotsi-viha. Ihailin Nils ”Nisse” Nilssonia. Opin paljon jääkiekkoa ruotsalaisilta esikuvilta ja kanadalaisilta.” – Juuso Wahlsten

Esikuvien merkitys niin urheilussa kuin elämässä on suuri. Kolme nimeä nousevat Wahlstenilla ylitse muiden: Aulis Rytkönen, Aarne Honkavaara ja Olli Virho. Aulis Rytkönen oli oman aikansa Jari Litmanen Suomi-jalkapallossa ylivoimaisen pallonkäsittelytaitonsa ansiosta. Hän oli tekninen taituri, joka omasi loistavan peliälyn ja kyvyn nauttia pelaamisesta. Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Wahlsten ihaili kuopiolaista Rytköstä, josta tuli ensimmäinen suomalainen jalkapalloammattilainen ulkomailla Ranskassa vuonna 1952.

Honkavaaran Wahlsten oli nähnyt pelaajana jo pikkupoikana vuonna 1947. Maajoukkue oli leireillyt tuolloin Kuopiossa levittämässä jääkiekkopelin ilosanomaa. Aarne ”Honkku” Honkavaaran perässä Wahlsten siirtyi hänen valmennukseen Ilvekseen, Suomen silloin parhaaseen jääkiekko-organisaatioon kehittymään vuonna 1959. Tampereella oli Suomen ensimmäinen tekojää ja paras valmennus.

”Voimistelunopettaja Aarnelta sain ’lentävän’ startin jääkiekkoilijan uralleni. Omassa roolissani olen pyrkinyt jatkamaan hänen perintöään jääkiekko- ja palloilukulttuurin elämäntyön vaalijana Turussa.” – Juuso Wahlsten

Voimistelunopettajana ja juoksuvalmentajana toinen tärkeää esikuva ja oppi-isä Wahlstenille oli Olli Virho. Yleisurheiluvalmentaja Virhon oppien pohjalta Turussa syntyi uusi suomalainen jääkiekon kovan kesäharjoittelun kulttuuri.

”Olli Virho oli mestari ja minä nuorena voimistelunopettajana ja maajoukkuepelaajana kisälli. Olen Ollille ikuisesti kiitollinen hänen huippu-urheilun harjoitteluun liittyneistä näkemyksistään. Jalostin näitä oppeja myös omassa työssäni opettajana, valmentajana ja liikunta- ja urheilukasvattajana.” – Juuso Wahlsten

28-vuotias Wahlsten panosti entistä enemmän kesäharjoitteluun ja halusi tosissaan mitata rajansa. Tämän mahdollisti Olli Virho. Wahlsten oppi vasta uransa viime vuosina tätä kautta voittamaan itsensä.

”Ollista tuli vuonna 1966 henkilökohtainen valmentajani. Hänellä oli suora vaikutus minuun urheilijana ja opettajana. Joukkueurheilijana opin häneltä myös yksilöurheilijan mallit ja menetelmät. Tällä kaikella oli vaikutus myös paitsi Aurajoen yhteiskoulun liikuntatuntien sisältöön, myös liikuntatiloihin.” – Juuso Wahlsten

Henkinen perintö

”Ajattelun ja yhteistoiminnan alkupääoma syntyy omasta itsestä, tavasta toimia ja kasvaa iän myötä, itseymmärryksen kautta, kanssaihmisten ymmärtämiseksi ja vihdoin näkemykseksi maailmasta ja omasta paikasta, siirrettäväksi esimerkkinä seuraaville sukupolville.

Suurin vaikutus omaan ajatteluuni on ollut kanssaihmisillä: vanhemmillani, vaimollani, lapsillani ja lastenlapsilla, opettajilla, valmentajilla ja oman alansa mestareilla, joita elämäni varrella olen kohdannut tai joiden tarinoita olen lukenut.

Urheilu on kasvattanut vastuuseen omasta tekemisestään, opettanut uimaan vastavirtaan ja ponnistelemaan kutsumukseni puolesta.” – Juhani Wahlsten

Hyvinvointi Wahlstenin eräänä johtoajatuksena on ollut liikunnan kipinästä elämänmittaisen ilon saaminen. Hän on ymmärtänyt laaja-alaisesti jo varhain pelin, harrastuksen ja liikunnan mahdollisuudet ja suuren merkityksen hyvinvoinnin välineinä.

”Ne ovat ennalta ehkäisevää kansanterveyttä. Tykkäsi urheilusta sitten mitä tahansa, yleissivistykseen kuuluu liikkuminen. Jos ei asiaan saada kohennusta, niin kansanterveydellinen pommi odottaa. Sairaalakulut eivät tule ikänään pienenemään.” – Juuso Wahlsten

Jalkapallo

Wahlsten liittyi ajan henkeen nähden ali-ikäisenä, eli 13-vuotiaana kasvattajaseuransa KuPSin juniorijalkapallotoimintaan. Palloilulahjakkuus pääsi jo 17-vuotiaana juhlimaan sekä jalkapallossa että jääkiekossa A-nuorten Suomen mestaruutta vuonna 1955. Jääkiekossa kuopiolaiset olivat ensimmäiset mestarit Tampereen pohjoispuolelta. Itse finaali päättyi 8–3. Kentän kuningas Wahlsten takoi Tapparan edeltäjä TBK:n verkkoon maaleista kuusi.

”Aloitin itsekin aikanani urheilun ensin jalkapallon ja sen rinnalla jääkiekon pelaamisella. Olin siinä onnellisessa asemassa, että minulla oli hyvät juniorivalmentajat. Minulla oli aikaa opetella ja sain sisäistää asioita omin päin ilman ulkopuolista ohjausta. Opin ainakin sen, että omista tekemisistä on kannettava itse vastuu. Arvostan kaikkia urheilulajeja tätä nykyä yhtä paljon.” – Juuso Wahlsten

19-vuotiaan Wahlstenin ykköslajiksi vaihtui vuonna 1957 jääkiekko. Tosin Wahlsten pelasi kaudella 1963 myös jalkapalloa TPS:n mestaruussarjajoukkueessa. Entinen keskikenttäpelaaja Wahlsten tutustui 70- luvulla Barcelonassa asuessaan sikäläiseen huippujalkapalloiluvalmennukseen.

”Antaisin lapsille pallon, osoittaisin pelialueen ja käskisin mennä pelaamaan. Ei siellä minua, valmentajaa, tarvita sähläämässä. Jos kaikki pelaajat juoksevat pallon perässä, pyydän heidät keskustelemaan asiasta: ’Kuulkaas pojat, miksi meillä on näin iso kenttä, kun te kuitenkin touhuatte samassa nurkassa?’. Pane lapsi ajattelemaan. Älä anna hänelle valmiita vastauksia. Lapset ovat avoimia. Heille voidaan opettaa mitä vain. Nappulaliigaiässä heille on syytä opettaa muutakin kuin kestävyysjuoksua. On syytä miettiä, miksi suomalainen ei osaa potkia palloa.” – Juuso Wahlsten, 1978

”Naisten jalkapallo on katsottavampaa palloilua katsojan silmissä kuin Suomen miesten maajoukkuejalkapallo.” – Juuso Wahlsten, 2015

Japani

Wahlstenin luotsaama TPS-Lokit kävi ensimmäisenä eurooppalaisena juniorijoukkueena Japanissa 1977. Kasvatukselliset tavoitteet kulkivat pelillisten rinnalla. Reissu opetti Japani-tietoutta pojille ja pojat säästivät matkakassaan itse töitä tekemällä. Wahlsten kasvatti pelaajistaan maailmanmiehiä siviiliinkin.

Jursinov, Vladimir

Kun Jursinov valmensi Turussa, hän teki paljon yhteistyötä urheilulukiossa opettaneen ja valmentaneen Wahlstenin kanssa. Jursinov jätti todella pysyvän valmennusjäljen suomalaiseen jääkiekkoiluun.

”Alusta alkaen teimme hyvää yhteistyötä, joka vähitellen muuttui ystävyydeksi. Kunnioitimme toisiamme suuresti. Pidin häntä mestarina ja hän puhutteli minua professorina. Huomasimme, että perusajatuksemme pelin oppimisesta olivat samanlaisia. Oleellista oli oppia pelaamaan paremmin. Yhteistyö Jursinovin kanssa vahvisti uskoani avoimen vuorovaikutuksen voimaan yhteisen pelimme kehitystyössä. Asemani SJL:n aluevalmentajana ja Aurajoen urheilulukiossa teki välillisesti mahdolliseksi jääkiekon kehitystyön tekemisen koko suomalaiselle nuorten valmentajakunnalle.

Yhteinen viestimme Jursinovin kanssa on, että keskittykää oleelliseen, peliin ja sen parantamiseen. Paljon ruutia on hukattu, kun on keksitty uudestaan jo kerran opittua. Pelin on parannuttava pelinomaisen harjoittelun kautta, ei voiman ja kunnon. Peliajatuksen toteuttamiseen tarvitaan parempaa tekniikkaa, joka kestää kovemmassa vauhdissa.

Oppiva ja kehittyvä valmentaja haluaa aina saada uusia ajatuksia. Huippuvalmentaja Vladimir Jursinov seurasi 1990-luvulla usein urheilulukion aamuharjoituksia, joita vedin. Hän kysyi vähän väliä, mitä ajan takaa ja teki muistiinpanoja tussikynällä vihkoonsa. Löydettyään asian ytimen ja taas uuden ja tehokkaamman toimintamallin ’Jursi’ pohti heti, kuinka monta turhaa harjoitetta hän on kauden aikana teettänyt.” – Juuso Wahlsten

Juuson rahasto

13. tammikuuta vuonna 2008 70-vuotisjuhliaan viettänyt TPS-legenda, entinen huippujääkiekkoilija ja kansainvälinen urheilu- ja liikuntakulttuuripromoottori, Wahlsten perusti omaa nimeään kantavan rahaston. Rahasto on itsenäinen liikunta- ja urheilukulttuurin asiantuntijarahasto, joka vahvistaa urheilijoiden, heidän perheidensä, opettajiensa ja valmentajiensa laji- ja kansallisuusrajat ylittävää yhteistyötä. Juuson rahaston rooli on yhteistyöhankkeiden koordinointi, laadun varmistus ja kansainvälistymisen moottorina toimiminen. Rahasto tukee liikunnallista elämäntapaa.

Wahlstenin tarkoituksena on edistää myös yleistä verkottumista, ammattiin valmistumista, ammatillista kehittymistä, jatkokoulutusmahdollisuuksia sekä sopeutumista urheilu-uran jälkeiseen elämään.

”Tämä itsenäinen asiantuntijarahasto näkee omana kansallisena ja kansainvälisenä erityistehtävänään ruohonjuuritason liikunnallisen elämäntavan ja sen kautta syntyvän vuorovaikutuksen markkinoinnin.” – Juuso Wahlsten

Wahlstenin mukaan tavoitteena on, että hänen koti- ja ulkomailla hankkimaansa urheilijaksi kasvamiseen liittyvää kokemusta hyödynnetään nykynuorten kasvuympäristössä. Nimikkorahasto on perustettu Suomen urheilijoiden koulutus- ja ammatinedistämissäätiön yhteyteen. Rahasto on perustajansa ja Leena Wahlstenin elämäntyön perintöä vaaliva filosofinen liike, jonka päämääränä on synnyttää osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa sekä uusia työpaikkoja, ja jonka tuloksia käytetään toiminnan edelleen kehittämiseen. Rahasto riippumattomana asiatuntijarahastona tarjoaa avoimen foorumin tahoille, jotka haluavat olla luomassa uudenlaista keskustelevampaa kulttuuria kansalaisten kesken. Juuson rahasto haluaa omalla esimerkillä levittää hyvää tahtoa, vahvistaa jatkuvuutta, suvaitsevaisuutta sekä vuorovaikutusta eri toimijatahojen välillä.

"Pelaaminen osana elämää on aina sidoksissa arvoihin. On erittäin tärkeää käydä loppuun urheilun arvokeskustelu. On aika tehdä selkeä ero ammatti-, huippu-urheilun, muun urheilun ja liikuntaharrastuksen välillä. Uskon vahvasti siihen, että urheilu ja harrastus voivat oikein ymmärrettynä ja osaavassa ohjauksessa opettaa elämäntaitoja.

Monissa maissa miljoonat ihmiset harrastavat urheilua puhtaasti sen tuottaman ilon ja mielenvirkistyksen vuoksi. Yhteiskuntatalouden kannalta tällä on enemmän merkitystä kuin suurkisojen urheilumenestyksellä.

Siksi yhä suuremmassa määrin on tarve luoda massoille olosuhteet harrastaa urheilua ja liikuntaa kohtuukustannuksin ja saada asiantuntevaa ohjausta ja tietoa alastansa." – Juuso Wahlsten

Rahaston päämääränä on tukea ruohonjuuritasolla lapsen ja nuoren kasvua omaksua elinikäinen liikunnallinen elämäntapa liikunnan ja urheilun perinteiseltä arvopohjalta. Lapset ovat ensin lapsina perheissä, sitten tulevat koulut, seurat ja sen jälkeen itsenäistytään.

Kaikki rahaston projektit ja hankkeet perustuvat vuorovaikutukseen ja kumppanuuteen seuraten International Educational Management Systems, IEMS-toimintafilosofiaa, joka perustuu yhteispeliin, osaamiseen, hyvän tahdon levittämiseen ja jakamiseen kansainvälisessä yhteistyöverkostossa. Tunnusomaista toiminnalle on elinikäinen oppiminen.

Juuso Wahlsten -palkinto

Tarvasjoen Urheilijat on palkinnut lahjakkaita junioreita Wahlstenin nimikkopalkinnolla.

Jälkikasvu

Jääkiekkoilijat Jali ja Sami Wahlsten, joista jälkimmäinen oli tärkeä lenkki Suomen ensimmäisessä nuorten MM-kullassa vuonna 1987. Sami oli voittamassa myös Euroopan cupia vuonna 1995. Jalilla on edelleen nimissään suomalaispelaajien huippukanadalaisjunioriliiga QMJHL:n yhden kauden syöttö- ja piste-ennätys kaudelta 1981—82, 52. 15+47=62. Molemmat veljeksistä varattiin NHL:aan, molemmat ovat Suomen mestareita ja molemmat saivat näyttää osaamistaan Leijonissa. Juuso on kommentoinutkin poikien maajoukkueuraa: ”Se menee ’sukuvikana/sukurasitteena’.” Molemmat miehen ikään ehtineistä pojista ovat herrasmiehiä ja kultivoituneita maailmanmiehiä, jotka edistävät Suomi-kuvaa maailmalla.

”Päinvastoin kuin moni luulee, niin harvapa on saanut niin vähän sitä ulkopuolista jääkiekkokasvatusta kuin nämä pojat, että ei siinä ainakaan tehokasvatuksesta ole kysymys. Olen luottanut hyvin paljon niihin samoihin metodeihin, jotka ovat minun kohdalla toimineet, että kun se peli on huvittanut, niin sen kun pelaa sitä täysin rinnoin. Jos sitä haluaa sitten joku kysyä, että mitä tarvitaan mennäkseen pitkälle, niin minulla on kyllä vastaukset siihenkin antaa. Pojat ovat kyllä nämä ajatukset omaksuneet. Tekevät omin ehdoin tätä. Ja sanon yhden asian. Silloin kun tämä homma ei huvita, niin lopettakaa just siihen paikkaan. Ei tämä niin yksi ja ainoa asia ole täällä elämässä.” – Juuso Wahlsten, 1980-luvulla

Jääkiekko

Jääkiekko on ollut ja on edelleen Wahlstenille enemmän kuin intohimo. Se on kutsumus.

Wahlsten oli pelaajana älykäs ja hänen pelikäsityksensä oli huippuluokkaa. Herrasmiespelaaja oli nopea käsistään, hänellä oli loistava rannelaukaus ja taitavat harhautukset. Nopeajalkaisen ja oppimishaluisen Wahlstenin menestys kentällä perustui hyvään luisteluun ja poikkeukselliseen mailatekniikkaan aikakaudella, jolloin vasta Wahlstenin uran loppuvuosina tuli voimaan koko kentän taklaussääntö.

”Tämä peli on keksitty yli sata vuotta sitten. Ei peliä kannata keksiä uudelleen. Mikä siis tekee tämän yksinkertaisen jääkiekkopelin monimutkaiseksi? Vastustaja.

Vaikka säännöt ovat muuttuneet, on hyökkäyspelin ja puolustuspelin perusjuoni pysynyt muuttumattomana. Maalit tehdään edelleen maalin edestä.

Jääkiekko on taitopeli pohjimmiltaan, hyökkäystaidot ja puolustustaidot tasapainossa. Nykykiekossa minua häiritsee, että pelaajat harjoittelevat kaksi kertaa päivässä, mutta eivät saa syöttöjä osumaan paikalleen paineen alla. Ranteet on avain vastaanottajalla.

Liigan ottelut ovat maksullisia tapahtumia, joissa yleisö haluaa nähdä hyvää jääkiekkoa. Vielä toistaiseksi pelaajat ovat jääkiekko-otteluiden keskipisteenä. He ovat esiintyjiä, joiden tehtävänä on yleisön viihdyttäminen. Paras tulos saadaan urheilullisin keinoin. Toisaalta yleisö kaipaa myös karismaattisia yksilöitä, joilta voi odottaa ennalta arvaamattomia suorituksia. Pelaajan on uskallettava olla oma itsensä, sillä jääkiekko on myös tunteiden ja itsensä ilmaisemista. Menestymiseen vaaditaan rohkeutta näyttää tunteensa ja rohkeutta heittäytyä tunteidensa viemäksi. Mitä laajempi ja moniulotteisempi skaala tunteiden ja taitojen kemiaa, sitä parempi jääkiekkoilija.” – Juuso Wahlsten

”Kyllähän se kaveruus, joka syntyi määrättyjen henkilöiden kanssa, se jäi. Niin kuin varmaan jäi monelle muulle semmoisena elinikäisenä kokemuksena, ja rikasta elämää on eletty.” – Juuso Wahlsten

Mittavasta ja menestyksekkäästä urastaan huolimatta Wahlstenille lajin tärkeimmät asiat ovat liittyneet opettamiseen, kasvattamiseen ja nuorisotyöhön: ”Olen ikuisesti kiitollinen jääkiekolle. Suomalainen jääkiekko on kova sana tänä päivänä.”

Kansallispeli

”Jääkiekko on Suomen joukkuepeleistä menestyksen ykkönen. En käyttäisi silti jääkiekosta nimitystä Suomen kansallispeli. Palloilu on kansallispeli. Jääkiekko on suomalaiselle sopiva laji yksinkertaisuudessaan. Pesäpallo on Suomen kansallispeli, suomalaisten keksimä peli.

Jääkiekkoväen ei kuitenkaan tule tyydyttyä tilanteeseen menestyksen ykkösenä, sillä muuttuva maailma vaikuttaa myös jääkiekon suosioon. Lajin kalleus on nykyään suuri ongelma. Lisäksi maahanmuuttajien on paljon helpompi integroitua Suomeen esimerkiksi jalkapallon kautta. Se on totta kai yhteiskunnan kannalta hyvä asia, mutta haaste jääkiekolle. Paras vaihtoehto Liigan piristämiseksi olisi kansallinen sarja, jossa pelaisi mahdollisimman vähän ulkomaalaisia pelaajia. Täten taattaisiin omien junioreiden kehittyminen.” – Juuso Wahlsten

Kaskinen, Kalle

”Olen ollut esimerkiksi Jukka Rautakorven, Hannu Virran, Hannu Jortikan, Erkka Westerlundin ja Lauri Marjamäen valmennustiimissä. Sieltä se valmentajuus ponnistaa. Oppi-isäni on Juuso Wahlsten, ja hänestä kaikki on lähtenyt. Juuso on pelin kehittämisen oppi-isä Suomessa. Nykyinen valmentajasukupolvi on hänen tulenkantajia”. – Kalle Kaskinen

Kiekkolähettiläs Wahlsten on ollut suomalaisen jääkiekon kansainvälistymisen edelläkävijä. Hän on kiekkoteoreetikko, joka ei soveltanut teorioitaan pelkästään omaan käyttöön, vaan levitti sinivalkoista valmennustietoutta ulkomaille auttaakseen muita maita kehittymään jääkiekon yhteisen edun nimissä. Wahlstenin pelikenttänä onkin ollut koko maailma. Se on poikinut paljon kansainvälisiä kontakteja ja verkostoja. Suomen, ruotsin, englannin, saksan ja espanjan kielitaito kuuluvat legendan työkalupakkiin. Ensin hän jo vuonna 1969 edusti ensimmäisten suomalaisten joukossa ammattilaispelaajana Keski-Euroopassa Itävallan Klagenfurtia: ”Peli siellä oli ihan hyvää, vaikka Itävalta oli Suomeakin pienempi jääkiekkomaa. Parhaat pelaajat olisivat kyllä pärjänneet Suomessakin. Kun allekirjoitin sopimuksen, siirryin amatööristä kohtalaisen hyvin ansaitsevaksi ammattilaiseksi. Euroopasta sai hyvin näkökulmaa moniin asioihin.”

Seuraavaksi suuntana oli Espanja ja FC Barcelonan jääkiekkoilijoiden valmentaminen vuosina 1972–73. Kataloniassa hänet tunnetaan nimellä el padre del hockey hielo, jäähockeyn isä. ”Ei tätä takkia ole mistään fanikaupasta ostettu”, on Wahlsten FC Barcelonan asusteestaan todennut. Todelliseen palloilukulttuuriin kuuluu, että seurat pitävät huolta vanhoista legendoistaan. Wahlsten on saanut Barcelonan asuja loppuikänsä tarpeiksi.

Maassa oli pelattu jääkiekkoa organisoidusti vasta kuusi kuukautta. Silti Barcelonaan oli saatu jäähalli v. 1971, kaksi vuotta ennen Turkua. Wahlstenin toivottiin pelaavan, mutta hän itse puhui ulkomaalaisten käyttöä vastaan: ”Olisin varmasti tehnyt paljon maaleja, mutta ketä se olisi hyödyttänyt. Halusin, että kiekkoilu siellä kehittyisi pitemmällä tähtäimellä”. Myös Espanjan jääkiekkoliitto eväsi Wahlstenilta pelioikeuden mestaruussarjaotteluihin hänen ylivoimaisuutensa takia. Muut seurat vastustivat suomalaisen pelaamista ja eräässä kokouksessa ehdotettiin jopa säännöksi että kussakin joukkueessa saa pelata yksi ulkomaalainen, mutta ei Juhani Wahlsten.

”Minua kiinnostavat elämän kontrastit. Jääkiekon suurmaissa ihmiset yleensä hymähtävät, kun kuulevat että Espanjassa pelataan jääkiekkoa. Huolimatta huomattavista voitoista, joita jääkiekon MM-kisoista kertyy, ei Kansainvälinen Jääkiekkoliitto ole onnistunut keksimään miten jääkiekkoa voitaisiin toden teolla markkinoida uusiin maihin. Jos taitoa on puuttunut, on varmasti puuttunut myös halua. Tämä on yksi syy siihen, että pelin harrastajien määrä pysyy pienenä. Ehkä se on joidenkin mielestä tarkoituskin.

Parhaat espanjalaiset jääkiekkoilijat ovat yhtä hyviä kuin ketkä tahansa pelaajat, jotka harjoittelevat kolmesta neljään kertaan viikossa ja pelaavat noin 30 ottelua kaudessa. Suomessa parhaat espanjalaiset jääkiekkoilijat olisivat ehkä kolmannen ja neljännen sarjaportaan tasoa. Jos heitä verrattaisiin maailman kaikkiin jääkiekkoa harrastaviin pelaajiin, todennäköisesti suurempi osa maailman pelaajista pelaa jääkiekkoa huonommin kuin parhaat espanjalaiset.” – Juuso Wahlsten, 1992

”Joutumalla jääkiekkoilullisesti aivan koskemattomalle maaperälle oli helppoa tajuta sen työn laajuus, mitä meillä jääkiekkoilun eteen on tehty. Tämä näkökulma oli hyödyllinen kenelle tahansa”, on Wahlsten todennut. IIHF:n 48 maan jääkiekkorankingissa Espanja on tällä hetkellä sijalla 31.

Wahlstenille on tarjottu Leijonien valmennuspestiä 1970-luvun alkupuolella sekä paljon myöhemmin mahdollisuutta valmentaa niin Itävallan kuin Latviankin maajoukkuetta. Saksalaiseen jääkiekkoon Wahlsten on jättänyt kädenjälkeään valmentamalla Füssenissa ja sveitsiläiseen luotsaamalla Davosissa. Myös Turkki on ollut yksi Wahlstenin kehitysprojekteista jääkiekon saralla, Pohjois-Amerikkaa unohtamatta.

Kiekkoprofessorin kynästä, kirjailijana

Wahlstenin kirjallinen tuotanto alkoi jo pelaajauran aikana vuonna 1969. ”Hakkaa päällä, Suomen poika” oli vastikään maajoukkueuransa lopettaneen kapteeni Wahlstenin testamentti suomalaiselle jääkiekolle, joka sisältää jopa profeetallisia ja paljon edelleen täysin ajankohtaisia ajatuksia ja ongelmanasetteluja.

”Juniorivalmennus on seuran tärkein tehtävä. Mitä paremmat ovat juniorivalmentajat, sen varmemmin seura säilyy ja menestyy.” – Juuso Wahlsten, 1969 vrt. TPS:n tavoite olla Euroopan paras kasvattajaseura v. 2020

”Suomalaisen jääkiekon perisynti on säilyttely. Alhaalta alkaen säilytellään, ja seurat sarjapaikkaansa. Suunta on selvästi virheellinen. Tavoitteellisuuden tulee olla johtoteemana suomalaisessa jääkiekkoilussa. Maajoukkue voi punastumatta tähdätä maailmanmestaruuteen ja jokainen pääsarjan joukkue kotimaiseen ykkössijaan. Kenties ei vielä ensi vuodeksi, mutta kuitenkin pitkäjännitteisen suunnitelman mukaisesti. Suomalaisen jääkiekkoilun tehtäväksi määriytyy kohoaminen maailman huipulle.” – Wahlsten, 1969

Kirjallinen tuotanto:

Hakkaa päällä, Suomen poika, 1969

Joukkuepelillä hätätilasta, 1976

International Hockey Guide -tilastokirja, 1976 Suuri jääkiekkoteos, 1979

Suuri jääkiekkoteos 2, 1980

Suuri jääkiekkoteos 3, 1982

Aloituskiekko, 1992

Hockey Coaching: The ABCs of International Hockey, 1998

Peli – mitä harrastus ja peli voi opettaa lapselle, 2002

Hockey Coaching ABCs: A Program for Developing the Complete Player, 2002

Juuso – aikaansa edellä, 2011

Koulukunnat

”Unohdetaan koulukunnat. Parhaalla tahdollakaan en pysty uskomaan mihinkään valmennuskoulukuntaan, vielä vähemmän valmennusjärjestelmään. En ole venäläistä, tshekkiläistä, ruotsalaista, pohjoisamerikkalaista enkä edes suomalaista koulukuntaa, mutta oppimisen kulttuuriin ja vuorovaikutukseen uskon sitäkin enemmän. Hyviä valmentajia ja pelaajia voi olla hyvin yllättävissä paikoissa. Menestystä tuo toiminta, joka on pitkäjänteistä, itsekriittistä ja selkeää.” – Juuso Wahlsten

Kuismanen, Pertti

”Juuso on hyvä ystävä ja entinen pelikaveri. Hänen merkityksensä suomalaiselle jääkiekolle on huomattava. Hän on ollut niin paljon vaikuttajana — kehittäjänä, valmentajana ja pelaajana. Hän on yksi parhaimmista ja voimakkaimmista kiekkopersoonista tässä maassa. Kun tulin Kuopiosta Turkuun, pelattiin yhdessä samassa ketjussa. Hän kannusti, opetti, otti siipiensä suojaan ja oli voimavara, joka johdatti urallani.” — Pertti ”Severi” Kuismanen

Kummola, Kalervo

”Juuso Wahlstenista tulee mieleen jääkiekko. Hän oli ensimmäinen suomalainen kiekkoilija, joka ymmärsi kuntovalmennuksen päälle. Hänen uskonsa harjoituksen voimaan suomalaisessa kiekkoilussa oli todella tärkeä. Hänen merkityksensä suomalaiselle jääkiekolle on aika iso. Junioripuolella se on erittäin suuri, kunnon merkitys. Sitä ennen vain pelailtiin.

Hän pyrki yksinkertaistamaan jääkiekkopeliä. Kaikkea ei pidä tehdä niin vaikeasti. Kentän jakaminen kolmeen osaan oli Juuson idea.

Minulle hän on merkinnyt erittäin paljon. Hän soitti minulle vuonna 1971, että eiköhän laiteta Tepsi ja Kiekko-67 pelaajamateriaaliltaan yksiin. Siitä meikäläisen kiekkovaikuttamisura lähti kunnolla käyntiin.” — Kalervo Kummola

”Kummola on eteenpäin pyrkivä viihdealan tuntija, huono maalivahti ja hyvä johtaja. Jalkapallo on tyrinyt Suomessa. Pitäisi ottaa johtamisessa Kummolalta opit vastaan.” – Juuso Wahlsten

Kuopio Helsingissä syntynyt Wahlsten tuli perheensä mukana evakkona sodan jaloista Kuopioon. Kuten pieni

Suomen kansakunta, Wahlsten nousi monin mittarein maailman eliittiin.

Naapuruston poika alkoi käyttää Juhanista nimeä Juuso, joka ei ollut 1940-luvulla niin suosittu kuin tänään. 1960-luvulla Wahlsten suunnitteli muuttavansa etunimen Juusoksi. Siitä olisi kuitenkin koitunut liikaa vaivaa.

Vuonna 1947 Wahlsten oli tutustunut Kuopiossa jääkiekkoon maajoukkueen siellä leireillessä. Jääkiekkokipinä syttyi.

Kirkkokatu 26 Kuopiossa oli ensimmäinen oikea koti Helsingistä evakkoon lähteneillä Wahlsteneilla. Pitkät talvet ja alkeelliset olosuhteet tekivät Wahlstenista pelin omatoimisen opiskelijan ja oppijan ja lopulta mestaripelaajan. Kaudella 1952–53 hän pelasi jo ensimmäisen ottelunsa miesten sarjassa Pieksämäellä 14- vuotiaana Suomen sarjassa, eli nykyisessä Mestiksessä.

Lokit

”Lajissa kuin lajissa ensimmäiset opettajat ovat äärimmäisen tärkeitä. Parasta jääkiekkovalmentajakoulua oli nuorten valmentaminen.” – Juuso Wahlsten

Wahlstenin E-junioreista C:hen asti valmentama TPS:n vuonna 1963 syntyneiden juniorijoukkue TPS-Lokit oli läpimurto turkulaisessa junioritoiminnassa. Wahlstenin ajatukset eivät puristaneet jääkiekkoilijoita vain jääkiekkokaukaloon, mutta toisaalta eivät tukahduttaneet heidän luontaista peli-iloaan tai -haluaan. Toiminnan tärkein ajatus oli rakkaus itseä, pelitoveria ja peliä kohtaan.

”Lokit nimi tulee Richard Bachin vuoden 1970 Lokki Joonatan -kirjasta. Siinä lokki haluaa oppia lentämään todella hyvin. Muut lokit syrjivät sitä ensin, mutta päättäväisyydellään Joonatan oppii ensin lentämään loistavasti ja lopulta se opettaa muitakin lokkeja. Se on kaunis ja koskettava tarina.

En koskaan vaatinut Lokeilta voittoa. Se on kohtuutonta. Ei sitä voi vaatia keltään, mutta parhaansa tekemistä. Kyllä silloin tuli kiukkuinen kaveri, jos näin että joku siellä todella leikkii sen yhteisen asian kustannuksella, voitosta kuitenkin pelataan pikkupoikienkin kanssa. Häviöt siedän, mutta en yksinkertaisesti siedä sentyyppistä ajankäyttöä urheilussa, jossa vaan mennään ja ollaan. Se ei kasvata yhtään mihinkään. Tässä oli se keskeinen ajatus, ja omatoimisuus. Omille lähimmille luistinradoille pelaamaan, tossukiekkoa pelaamaan, pelin kautta oppiminen.” – Juuso Wahlsten

Joukkueella ei ollut vakituista jäähallivuoroa. Se oli niin sanottu kokeilujoukkue. Ryhmässä oli 24 pelaajaa, jotka eivät kilpailleet pelipaikoista keskenään, vaan olivat asettaneet itselleen omat taisteltavat tavoitteet. Jokainen poika oli itse osoittanut tavoitteet, valmentaja tunsi ne ja seurasi pojan kehitystä. Tärkeintä oli, että pojat tekivät kaiken kentällä niin hyvin kuin osasivat. Jokaisella oli oma roolinsa. Joukkueen pienimmät hyökkääjät olivat usein alivoimalla ja koottu tehokenttä ylivoimalla.

Joukkueen kapteeni Hannu Virta pääsi NHL:aan asti, Jali Wahlsten Leijoniin, Mauri Eivola AHL:aan ja Kari Kanervo, Harry Jaakkola, Matti Rautiainen sekä Mika Tähkäpää Liigaan. E- ja D-junioreissa poppoo pokkasi SM-kullat ja Länsirannikon joukkue voitti Fennia-leirin 1978, eli nykyisen Pohjola-leirin puhtaalla pelillä. Kaikista seuroista eniten, kuusi tepsiläistä, valittiin poikien maajoukkueryhmään. Vuonna 1981 peräti neljä ensimmäistä listattua joukkueen pelaajaa varattiin NHL:aan. Ensimmäistä kertaa suomalaisia varattiin ylipäätään enemmän kuin neljä lahjakkuutta.

Musiikki

Pehmeän ja melodisen kansainvälisen populaarimusiikin ystävä Juuso Wahlsten toi äänentoistolaitteen pukukoppiin kaudella 1971–72. Vastaavaa TPS:n kanadalaishyökkääjä Robert ”Bobby” Lamoureux ei ollut nähnyt edes jääkiekon kotimaassa Kanadassa. Nauhalla oli vain yksi kappale, Lynn Andersonin hitti (I Never Promised You a) Rosegarden vuodelta 1970. Sitä toistamalla luotiin pukukoppiin tunnelmaa. Wahlsten osaa itse soittaa pianoa korvakuulolta.

Naisten kasvattama

Wahlstenin perhe hajosi sodan jaloissa. Satulaseppäisä Johannes, eli ”Jukka” erosi Juuson äidistä Juuson ollessa kahdeksan. Hänet kasvattivat äiti Sievä ja täti Sylvi. Miehen mallia antoivat enot. Äiti meni uusiin naimisiin Juuson ollessa 15.

Nauti pelistä ABC

Jo pelivuosiensa aikana Wahlsten keräsi materiaalia valmentajan ja liikuntateoreetikon uraa varten. Wahlstenin varsinainen elämäntyö on nimittäin valmennusoppi, jonka tarkoitus on saada lapset liikkumaan entistä enemmän, tehokkaammin ja hauskemmin. ABC-menetelmä on valmennusoppi, joka kiteyttää kaiken, minkä Wahlsten on uransa aikana oppinut. Wahlsten kehitti koulussa ja kentillä tapahtuvan pienpelaamisen Nauti pelistä -ohjelmaksi. Se oli paluuta pelin juurille, kuopiolaisittain muotoiltuna, paluuta ’naattimaan’.

Wahlstenin pariskunta puhui pitkän liittonsa aikana paljon liikkumisesta, sen tärkeydestä ja tavoitteellisuudesta.

”Tämä on minun ja Leenan testamentti. Molemmat koulut, niin Aurajoen urheilulukio kuin Kupittaan yläaste ja lukio olivat ikään kuin laboratorioitani. Niissä pystyin soveltamaan Nauti pelistä ABC -menetelmää, jonka kehittäminen alkoi jo FC Barcelonan jäähallissa vuonna 1972. Silloin alkoi kansainvälisen jääkiekon kehitystyöni.” – Juuso Wahlsten

Juhani Wahlsten oli liikunnanopettajana kokeilija.

”Kun pelasimme koulussa jalkapalloa, pelissä saattoi olla kaksi tai kolme palloa. Miksei niin voisi pelata? Oppilaat tottuivat siihen. Tunnin aluksi tultiin vain kysymään: Monellako pallolla pelataan?”.

Pelaaminen monella pallolla kiteyttää yhden puolen ABC-menetelmästä: lapset ja nuoret liikkuvat enemmän, kun he saavat onnistumisen iloa. Menetelmä on nuorten ja lasten hyväksi. Kun palloja on monta, useampi ehtii tehdä maalin tai antaa mieltä hivelevän syötön.

Toki ABC-menetelmä on paljon monipuolisempi paketti. Se yhdistää Euroopan ja Pohjois-Amerikan metodit edistyksellisellä tavalla. Wahlstenin mukaan ohjatuissakin kiekkoharjoituksissa liikutaan edelleen liian vähän. Hän itse sai vauhtia ABC:nsa suunnittelemiseen, kun Jääkiekkoliiton kehityspäällikkönä työskennellyt Erkka Westerlund havaitsi junioripelaajan liikkuvan vain kahdeksan minuuttia tunnin harjoituksen aikana. Pääosa harjoituksesta menee jonossa seisomiseen tai valmentajan fläppitaulun tuijottamiseen.

Wahlsten kiinnitti huomiota jääajan ja jään tehokkaaseen käyttöön ja useiden pelaajien osallistumiseen samanaikaisesti seisoskelun sijaan. Liike ei harjoituksissa pysähdy. Hän on vuosikymmenten saatossa itse kehitellyt mitä mielikuvituksellisimpia harjoitteita ja pienpelejä, harjoitteita, jotka palvelevat itse pelaamista.

”Kun on satoja pelaajia ja vain yksi kenttä, tarvitaan erikoissysteemit.”

Wahlsten ei ole keskittynyt omaisuuden keräämiseen. Hän laskee, että vuodesta 1972 lähtien ainakin miljoona euroa on omalta yritykseltä mennyt pelkkiin kuluihin, kun hän on rakentanut ABC:tä: matkustanut, hankkinut tietoa, keskustellut, lukenut, elänyt ja opettanut.

”Nauti pelistä iloinen ilme kentällä, pidä hauskaa, ole luova, toteuta itseäsi, näytä muille mitä osaat. Sinun ei kuulu olla robotti tekemässä toisteisia harjoitteita. Jääkiekkoa harrastetaan vapaa-ajalla, tehdään siitä mielenkiintoista, haastavaa, tehokasta ja aina rakentavaa toimintaa. Keskiössä on pelin kautta oppiminen. Pelaamalla oppii pelitaidot: pelaajien voittamaan oppiminen, olennainen osa oppimisprosessia on myös häviäminen. Mitä kovemmin yrität, sitä enemmän peli opettaa sinua. Pelit ja kilpailu ovat osa elämää. Niin opit myös elämisen taitoja pelaamalla. Valmentajat valmentavat pelaajia, eikä niin päin että pelaajat pelaavat valmentajilleen ja heidän egoaan pönkittääkseen. Toimitaan pelaajien luovuutta ja oma- aloitteisuutta vaalien. Syntyy pelaajia, jotka ymmärtävät peliä ja joilla on taidot menestyä. Peli on paras opettaja ja teemana on ’Nauti pelistä’.” – Juuso Wahlsten

”Juniorivalmentajat tavoittelevat liikaa menestystä, voittoja! Tämä taas lyö leimansa itse valmennukseen. Syntyy turhaa kireyttä. Tietenkin tavoitteena pitää olla mahdollisimman hyvä kiekkoilija. Valmentajan pitää vain tietää tapa, miten hyviä kiekkoilijoita tehdään ja mitkä ovat hyvän kiekkoilijan ominaisuudet. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa tasapainoisuus, ystävällisyys, leikkimieli ja elämisenhalu.” – Juuso Wahlsten, 1976

Nauti pelistä ABC -menetelmän evoluutio on kulkenut Juuson korvien välistä ja käytännön kokeiluista kirjallisiksi opetuspaketeiksi ja siitä yhä kehittyväksi verkko-opetusmateriaaliksi. Jääkiekkoharjoitusten ja joukkoliikunnan organisoinnin mullistaja Wahlsten on pyrkinyt menetelmänsä kautta lisäämään pelin ymmärtämistä ja kehittämään oppimista. Hän on pyrkinyt tuomaan peliä takaisin pelaajille.

Wahlstenin kehittämänä ja yhteistyössä kanadalaisen Tom Molloyn kanssa syntyivät opetuspakettikirjat, jääkiekon käytännön kehittämisjärjestelmä Hockey Coaching: The ABCs of International Hockey vuonna 1998 ja sitä täydentävä Hockey Coaching ABCs: A Program for Developing the Complete Player vuonna 2002 kursseineen, materiaaleineen ja tietokantoineen. Ensimmäinen sisältää runsaasti harjoitteita, jossa kaukalon pohjakuviin on piirretty ja selitetty paljon harjoitteita. Niissä kaikki osallistujat liikkuvat.

Opukset tehtiin sekä suomeksi että englanniksi. Nämä kuuluvat jokaisen joukkuepelivalmennuksesta kiinnostuneen kirjahyllyyn heittämällä. ABC-menetelmä on synnytetty työkaluksi levittämään vanhaa ja uutta jääkiekon kehittämistietoa eri ympäristöihin, ympäri kiekkoilevan maailman. Sen ydin on tehdä ja osallistua eikä puhua. Tavoitteena on saada aikaan liikettä, oppimista ja hyvää mieltä – ja tietysti myös hikeä.

”Tiesin että materiaalini toimivat, koska olihan niitä kehitetty ja testattu jo 1970-luvulta saakka.

The ABCs of International Hockey – yksi teoksen tarkoituksista on lisätä kunnioitusta eri jääkiekkokulttuureille. Sitä maailma tarvitsee enemmän kuin jääkiekkoilijoita.” – Juuso Wahlsten

”Ne ovat oppaita, jotka pitävät sisällään filosofian. Saksankielinen versio on ollut Itävallan jääkiekkoliiton ohjelmassa ja suomalainen versio on ollut osa suomalaista valmentajakoulutusta. Internet on tapa jatkaa tämän ’Nauti pelistä -filosofian’ vaalimista ja kehittämistä pelin kehittyessä. Upotan uudet ideat sinne.” – Tom Molloy

ABC-menetelmästä sanottua:

”Parasta on pelaajien osallistavuus – monet pelaajat työstävät samanlaisia taitoja samanaikaisesti ja toistojen kautta ja eri nopeuksilla pelaajat toteuttavat perustaitoja. Jäävuokrien noustessa jatkuvasti, ainoa mahdollisuus mitä amatöörijääkiekko-organisaatioilla on, antaakseen pelaajille mahdollisuuden parantua, on laittaa jäälle enemmän kuin yksi joukkue samaan aikaan ja jakaa jää puoliksi leveys- tai pituussuunnassa, tai kolmeen osaan.” – Barry Smith

”Wahlsten siirsi oman kokemuksensa jääkiekkoharjoituksiin. Harjoitukset eivät ole vain harjoituksia. Niiden täytyy sisältää myös arvokasta tietotaitoa, miten eri ominaisuudet kehittyvät menestyksellisesti ja miten jäätä käytetään tehokkaasti. Pelaajat oppivat tekemällä ja valmentajat vahvistavat oppimisprosessia opastuksellaan, opettavat pelaajaa ymmärtämään peliä ja sen vaatimuksia paremmin.” – Erkka Westerlund

”Menetelmä aloitti uuden aikakauden jääkiekon kehitystyössä ruohonjuuritasolta. Se ei ole ainoastaan sarja erilaisia harjoitteita ja harjoituksia, se on järjestelmä, joka asettaa standardit pelaajien kehittämiselle kokemuksen, tietotaidon ja pätevyyden pohjalta. Sitä voidaan käyttää missä tahansa peliä pelataan. Tämä järjestelmä on myös viestintäväline eri jääkiekkokulttuureiden välillä, joka mahdollistaa maailman parhaiden jääkiekon kehittäjien tietotaidon saannin amatöörivalmentajille ymmärrettävässä ja käytettävässä muodossa. Sekä valmentajat että pelaajat oppivat tekemällä.” – Vladimir Jursinov Peli-ilo ei tarkoita kuitenkaan pelleilyä. Myös urheilulukioikäinen Saku Koivu huomasi, ettei ’Nauti pelistä’ ole vain fraasi. Siitä tuli Juuson opastuksella toimintaa jäällä ja tapa oppia peliä ja nauttia siitä. Valmentajat ovat nuorten elämän avainasemissa.

Tom Molloyn Calgaryssa vetämissä harjoituksissa myös entinen NHL-tähti Dany Heatley sai aktiiviaikoinaan ammentaa Wahlstenin jääkiekko-oppia ja pitää samanaikaisesti hauskaa.

NHL-esisopimus

NHL:n kaikkien aikojen menestynein valmentaja Scotty Bowman, 1 244 voittoa runkosarjassa, 223 playoffeissa ja 14 Stanley cupia, tarjosi vuonna 1982, ja toistamiseen kaudella 1984–85 edistyksellisesti jääkiekosta ajatelleelle ja ihailemalleen Wahlstenille ensimmäisenä eurooppalaisena valmentajan paikkaa NHL:aan ja Buffalo Sabresiin. Ensimmäisellä kerralla neuvottelut apuvalmentajuudesta viivästyivät ja toisella kerralla Wahlsten ehti jo allekirjoittaa esisopimuksen Sabresin kanssa. Toisella kertaa siirron estivät seuran sisäiset organisaatiomuutokset.

Opettaja/kasvattaja

”Erityisesti arvostan sitä näkymätöntä työtä, joka ei otsikoissa komeile. Sitähän opetus- ja kasvatustyö on. Sitä voi verrata siivoojan työhön. Sen merkityksen huomaa vasta silloin, kun paikat ovat sekaisin ja suttuisina. Hyvää kasvatusta ei aina huomaa, mutta kasvatuksen laiminlyönnin havaitsee heti. Kasvatus- ja opetustyötä kannattaa tehdä, vaikka tulokset näkyvätkin vasta vuosien päästä.

Käytäntö on opettanut sen minkä olen oppinut. Paras opettaja on ollut itse tekeminen ja vuorovaikutus, myös se että on nähnyt lasten, lastenlasten kasvavan, oppilaiden ja pelaajien aikuistuvan. Ymmärrän enemmän, enkä ole niin varma kaikesta kuin nuorempana. Kuten elokuvaohjaaja Krzyszstof Kieslowski sanoo: ’Jos tietäisin itse kaiken, työni ei olisi kiinnostavaa, se olisi pelkkää virantoimitusta. Onneksi en tiedä kaikkea, itse asiassa en tiedä yhtään mitään’. Siis, jälki-istunto jatkuu yhä.” – Juuso Wahlsten

”Hyvä valmentaja ja hyvä opettaja on ajatusten ja näkemysten sulatusuuni. Nuoriso pitää ottaa vakavasti. Olen ikuinen poika vieläkin. Sisälläni on pikkupoika, mutta minulla on myös taistelussa saatua kokemusta.

Myöhemmässä elämässä olen oppinut muuttamaan ennakkokäsityksiäni ja asenteitani. Se on ollut omaksi ja toivottavasti myös toisten onneksi.

Minulla on ollut möreä ääni ja lämmin sydän. Liikunnan opettajan tehtävä on saada ihmiset innostamaan liikkumaan muulla ajallakin. En minäkään viitsisi mennä jonoon odottelemaan vuoroani. Panet pallon, synnytät tasaväkiset joukkueet, niin kyllä siellä peli pyörii. Pojista on kasvatettava elämänmyönteisiä, yrityshaluisia pelaajia ja ihmisiä, ei missään tapauksessa häiriintyneitä lapsitähtiä.

Lasten ja nuorten valmennuksessa on paljon samaa kuin koulunkäynnissä. Opettajalla on oltava luokka näpeissään, samoin kuin kiekkovalmentajalla joukkueensa.

Olin liikunnanopettaja, joka on levittänyt pelin ilosanomaa, liikuntaa läpi elämän, oppia urheilusta ja liikkumisen riemusta, mutta myös hyvistä käytöstavoista.

Iän myötä aloin kiinnostua yhä enemmän nuorison kasvattamisesta kansainvälisyyteen ja elinikäiseen liikkumiseen. Vaikka olin ensisijaisesti kiinnostunut jääkiekosta, aloin työssäni oppilaiden ja valmennettavien kanssa kiinnostua yhä laajemmin liikuntakulttuurista.

Opettajilla ja valmentajilla on keskeinen vaikutus liikunnallisen elämäntavan oppimisessa. Toisaalta voi sanoa, että me olemme oppineet oppilailtamme paljon enemmän kuin mitä itse olemme opettaneet. Itse sain hyvät alkuopit Jumpalta, Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta, kun aloitin opiskelun siellä 1959. Kaiken muun olen elämäni aikana oppinut itsestäni ja muilta. Vuosien varrella pakottavaksi elinikäiseksi kutsumuksekseni ja tarpeekseni on muodostunut halu siirtää kaikki käytännön koulu- ja valmennustyössä oppimani systemaattisesti nuoremmille sukupolville. Tämäkin kirjoittamani teksti on osa Leenan ja minun lahjaa suomalaiselle liikunta- ja urheilukulttuurille. Pääpaino on eletyssä elämässä ja kokemuksessa, ja kokemuksen siirtämisessä nuoremmille pelaajille.

TPS:n jääkiekon tulevat Suomen mestarit 1976, Kari Kauppila ja Kari Hörkkö saivat kipinän jääkiekkoon Aurajoen yhteiskoulussa. Vuonna 1974 syntyneet Saku Koivu ja Kalle Kaskinen olivat ensimmäisiä oppilaitani kahdeksan Aurajoen urheilulukion vuoden aikana vuonna 1990.” – Juuso Wahlsten

Wahlsten oli urheilukasvatuksen ja -koulutuksen pioneeri, jolla lähinnä sydäntä oli urheilukasvatus ja nuorisotyö ja jonka siviilityö liikunnan opettajana jääkiekko-osaamisen ohella loi edelläkävijyydelle pohjaa. Wahlsten muistetaan täynnä urheiluhenkeä olleena oppi-isänä, mentorien mentorina, isähahmona ja monen huippukiekkoilijan juniorivalmentajana.

Wahlstenin toimiessa Aurajoen urheilulukion jääkiekkovalmentajana ja Kupittaan yläasteella ja lukiossa liikunnanopettajana vuosina 1990–98, voi urheilulukion toimintaa luonnehtia todelliseksi kiekkoakatemiaksi ja huippupelaajahautomoksi. Tuolta ja Jursinovin rääkeistä ponnisti myös edellä mainittu Saku Koivu.

”Vuonna 1998 Kupittaan koulun oppilaat kantoivat minua kultatuolissa harteillaan ja lähettivät minut eläkkeelle opettajan töistäni.” – Juuso Wahlsten

Peli

Wahlsten on pelinero, joka olisi keksinyt jääkiekon, jos sitä ei olisi jo ehditty ennen häntä keksiä. Jääkiekko on Wahlstenille maailman paras peli. Peli veti häntä jo nuorena puoleensa ja vetää edelleen. Hänen missionaan on pelin pitäminen keskiössä ja pelin saattaminen takaisin pelaajille lähikentille, kouluihin ja kaveriporukoihin. Vaikka Wahlsten arvostaa korkealle kansainvälisiä ja suomalaisia valmentajakollegoitaan, hän tahtoo antaa valmentajien ääntä enemmän tilaa itse pelille – ja pelaajille. Hän määrittelee myös pelin hengen osana yhteiskunnan hyvinvointipolitiikkaa. Juuson suurin taito on ollut pelin opettaminen.

”Suosittelen pelaamista kaikissa muodoissaan. Mitä teet, sitä opit. Ajattele itse. Peli ja kilpailu voivat opettaa elämää varten. Parhaimmillaan ne opettavat ystävyyttä, kunnioitusta, luonteenlujuutta, kuria, ja uskollisuutta.” – Juuso Wahlsten

”Some Canadian books state that ’skating’ is the name of the game, or ’scoring’ or ’winning’. Maybe we have forgotten that the name of the game is simply ’game’. ” – Juuso Wahlsten

”Luistimet ovat pelaajan tärkein varuste.” – Juuso Wahlsten

”Pelihomman salaisuus ei ole aineissa, fysiikassa tai taktiikassa. Sen salaisuus on olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sen opit harjoittelemalla ja ajattelemalla.

Ymmärsin pallopelit taito- ja lyhytsyöttöpeleiksi, joissa ’männään kaveria aattamaan’. Ajatus sisältää ne pelin elementit, jotka ovat tehneet pelaamisesta ja valmentamisesta pelin arvoista. Se on puskemisen ja rynnimisen vastakohta.” – Juuso Wahlsten

”Palloilija on palloilija juuri siksi, että hän pitää pelaamisesta.

Ehkä Gretzky on voinut kehittää lahjakkuuttaan juuri siksi, että hänen on annettu pienestä pitäen olla oma itsensä – Gretzky. Jo nuorena hän oli maalintekijä, joten hänen pelitapaansa ei pyritty korjaamaan.

Sen sijaan kaikkia muita pyritään muokkaamaan toisenlaisiksi. Voisi kysyä, miksi vain supertähdillä on oikeus olla oma itsensä. Ei heidänkään pelinsä ole virheetöntä. Vai onko supertähti juuri siksi supertähti, ettei ole suostunut olemaan muuta kuin oma itsensä, tai siksi että hänellä on varaa olla oma itsensä. Samat valmentajat, jotka naurahtivat Gretzkyn surkeille testiarvoille, antoivat kuitenkin kärkkäästi muille omat ’oikeat’ ohjeensa.” – Juuso Wahlsten

”Mikä tahansa harjoite. Tehkää ne kuin pelissäkin. Ei sinulla ole pelissäkään varaa lähteä hiljakseen ponnimaan, mennä maalintekopaikalle ja ampua vähän sinnepäin. Sinne mennään täysillä. Siellä koputtelee joku selän takana. Ja jokaisessa harjoitteessa on niin monta osaa. Lähdet liikkeelle täysillä, haet maalintekopaikan, seuraat paluukiekon, otat sieltä kulmasta, menet kuin mielipuoli toisen siniviivan yli ja tinttaat sen kiekon häkkiin. Ja vauhdilla, vauhdilla, vauhdilla! Hop, hop, hop, hop!” – Juuso Wahlsten

”Osuva tapa kuvata pelin luonnetta on sanoa peliä maalinteko- ja maalinestopeliksi. Hyvä pelaaja osaa pelata kumpaakin peliä, niin että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jääkiekkopelissä voittaa yleensä se, joka tulkitsee pelissä kiekon ja pelaajien liikkeitä paremmin kuin vastustaja. Maalintekopelissä pelaaja yhdessä joukkuetovereiden kanssa yrittää liikkua ja liikuttaa kiekkoa niin, että sille syntyy tilaa ja aikaa mennä vastustajan maaliin.

Toinen joukkue pelaa maalinestopeliä. Siinä taas kaikki pelaavat ilman kiekkoa, pelaajat pyrkivät poistamaan ajan ja tilan kiekolta ja saamaan sen haltuunsa päästäkseen itse pelaamaan kiekon kanssa maalintekopeliä.

Menestyksellinen joukkuepelaaminen on suureksi osaksi peliä ilman kiekkoa.” – Juuso Wahlsten

”Niissä maissa, joissa jollakin urheilulajilla on vankka perinne, ymmärretään perusasioiden merkitys. Jääkiekon osalta on hyvänä esimerkkinä pelin kotimaa Kanada. Vaikka peliä tutkitaankin ja siitä tiedetään entistä enemmän, ei jääkiekkoilu ole kanadalaisille mitään ’aivokirurgiaa’ – se on yksinkertaista peliä. Pidä peli yksinkertaisena!

Kiekon pelaaminen laidan tai kourun kautta yli siniviivan keskialueelle ei ole kovinkaan vaikea temppu. Riski on pieni, mutta vaikutus peliin suuri. Kiekko saa joutua vastustajallekin, ja vaikuttaa silti peliin suuresti. Pelaaja ei poista ainoastaan kiekkoa alueelta. Myös vastustaja joutuu lähtemään sieltä.

Parhaiten kiekon saa haltuunsa karvaamalla – siis ohjaamalla peliä keskustasta laitaan päin tai maalintekopaikalta kulmiin. Tästä syystä pyritään kiekkoa hallussaan pitävän pelaajan päälle aina menemään sivusta eikä kohtisuoraan edestä.” – Juuso Wahlsten

”Peliajattelu ja sen kautta ottelun voittamisen tavat ja keinot perustuvat riskin ottamiseen ja sen tuoman edun arvioimiseen. Pelissä on ratkaistava, mitä uskaltaa ja kannattaa tehdä missäkin tilanteessa kutakin vastustajaa vastaan.

Yleensä pelataan rohkeammin kotiyleisön edessä. Vieraissa ei juuri haeta tyylipisteitä. Usein joukkue pelaa parempaa jääkiekkoa vieraissa, kun ei tarvitse kosiskella kotiyleisöä.

Peli voidaan voittaa monella tavalla. Pelin kulku määrää, millä taktiikalla kannattaa pelata. On monta tapaa ja totuutta, mutta kaikki jotka tuovat menestystä ovat oikeita.” – Juuso Wahlsten

”Huippu-urheilun pohjatyö tehdään lapsuudessa, seuroissa ja tavallisten perheiden toimintaympäristöissä. Pelaamisen oppimisessa ei ole sen kummempia salaisuuksia kuin muussakaan oppimisessa. Sitä mitä tekee, sen myös oppii. Tosiasia on, että aivan huipulla pelaaminen edellyttää kovan halun lisäksi myös aimo annoksen luontaista lahjakkuutta. Jos haluaa oppia enemmän pelistä, tulee tavoitteet asettaa korkeammalle.

Kaikilla jääkiekkoa pelaavilla ei ole luontaisia ruumiillisia edellytyksiä, mutta joukkuepelit tarjoavat mahdollisuuden myös vähemmän lahjakkaille, vaikkapa henkisesti vahvoille pelaajille olla mukana menestymässä.

Voittoon pyrkimisessä ei ole mitään tuomittavaa, ei myöskään häviämisessä. On hyvä oppia kilpailemaan. Kilpaileminen ei ole pelkkää voittamista. Pikemminkin se on huolellista valmistautumista kilpailuun, parhaansa tekemistä silloin kun on pelin aika ja pelin päätyttyä tyytymistä lopputulokseen. Se on kykyä voittaa ja hävitä arvokkaasti ja selittelemättä.

Pelaamisesta ja harjoittelusta tulee nauttia. Tämä saattaa kuulostaa naiivilta. Huipputasolla on täysi mahdottomuus että homma olisi aina hauskaa. Hyvien pelaajien hyvyys on paljolti siinä, että he osaavat kääntää ajatuksensa ja asennoitumisensa myönteiseksi. Pienistä iloista ja onnistumisista on nautittava, ja toisaalta epäonnistumiset ja vastoinkäymiset on koettava haasteeksi kohti menestystä. Jokaisen väkisin ja vastahakoisesti tehdyn harjoituksen seurauksena pelaaja saattaa kehittyä vain jatkuvasti huonompaan suuntaan.” – Juuso Wahlsten

Pyörremyrskyketju

Kuopiolaisen kiekkohistorian ensimmäiset suurpelaajat muodostivat niin sanotun KalPan Pyörremyrskyketjun. Nimi perustui ketjun pelityyliin. Pelaajat liikkuivat vastustajan päädyssä pyörremyrskyn lailla. ’Naatiskelevan’ tehoketjun muodostivat alun alkujaan Ossi ’Kusti’ Hyppönen–Mauno Repo–Juuso Wahlsten. Revon paikan otti sittemmin Lauri Helen. Etenkin tutkapari Hyppösen kanssa Wahlstenin jälki oli merkille pantavan tehokasta. Hyppönen voitti noina vuosina SM-sarjan maalikuninkuuden sekä tulokkaana 1958 että 1959. Kaksikko tuli ryminällä miesten pääsarjatason eliittiin. Ilveksen mestaruusvuonna 1960 petopaitojen tuhoisan kakkosketjun muodostivat Hyppönen–Räshid Hakimsan–Wahlsten.

Wahlstenista tuli ensimmäinen kuopiolaistaustainen pelaaja Leijonissa ja ensimmäinen arvokisapelaaja vuoden 1959 MM-kisoissa. Wahlsten oli tärkeä lenkki kuopiolaisen kiekkohistorian alkupisteessä, Kimmo Timosen Stanley cup -voitto ja Jarmo Kekäläisen NHL-toimitusjohtajapesti ovat sen nykyisiä lakipisteitä.

Rauhantyö

Tämä maailma tuntee lukuisia rahantekijöitä, kun enemmän tarvittaisiin rauhantekijöitä. Wahlsten on paitsi herrasmies, niin kansainvälinen hyvän tahdon lähettiläs, rauhan aatteen ja globaalin yhteisymmärryksen rakentaja. Myönteinen ja humaani elämänasenne on kantanut urheiluajattelun inhimillistäjän urheiluvaikuttajana pitkälle.

”Kaikesta voi innostua. Ja jos innostuu jostakin kyynikon mielestä hölmöstä jutusta, niin ei se ainakaan minua häiritse. Ollaan mieluummin maailman parantajia kuin maailman huonontajia.

En ole pyrkinyt kuin oppikouluun, Jumpalle ja maajoukkueeseen. En ole minkään puolueen jäsen.” – Juuso Wahlsten

”Sillon kun ruvetaan vertaamaan jääkiekkoa Talvisotaan, niin se on typerää. Sota on sotaa ja mailasota on toista lajia. Siitä selviää yleensä hengissä.” – Juuso Wahlsten

Wahlstenin rauhantyöstä esimerkkinä mainittakoon vuodesta 1977 toiminut vaihto-ohjelma Turusta Pohjois-Amerikkaan, TPS–Upland Country Day School. Yhdysvalloista on kaksi kunniakirjaa: "The House of Representatives of Pennsylvania" ja ”The Congress of the United States of America".

Wahlstenin ja Robert ”Bob” Bealen organisoima jääkiekkoseminaari The International Hockey Experts Coaching Symposium järjestettiin Turussa vuonna 1982. Paikalla symposiumissa olivat muun muassa NHL:n sittemmin kaikkien aikojen menestynein valmentaja Scotty Bowman, NHL-pelaajien mestarikoulija Vladimir Jursinov, Pat Quinn, Pierre Page, Red Berenson, Fred Shero, Boris Majorov, Ludek Bukac sekä nuori Erkka Westerlund. Tapahtuma oli NHL:n ja muun maailman valmentajien kohtauspaikka Kylmän sodan aikana. Paikalle kutsuttiin ja saatiin maailman osaavinta kiekkoväkeä. 220 henkeä saatettiin yhteen sekä idästä että lännestä keskustelemaan pelin ja erityisesti juniorijääkiekon kehittämisestä. Seminaarin antia kiiteltiin julkisesti. Jääkiekko yhdisti taas kerran.

”Järjestettiin suuri jääkiekkoseminaari ja NHL:n ja itäblokin valmentajien kohtaaminen. Silloisena aikana mielessäni oli jääkiekon rauhantyö. Se jatkuu edelleen.” – Juuso Wahlsten

Rautala, Hannu

Vuonna 1977 Wahlsten pyysi kymmenotteluvalmentajana ja liikunnanopettajana tunnetun Rautalan mukaan TPS:n toimintaan ja vastaamaan kesäharjoittelusta fysiikkavalmentajana. Siitä yhä jatkuva yhteistyö jääkiekon kanssa alkoi. Kymmenotteluvalmennuksesta ovat kaikki Rautalan valmennusvaikutteet peräisin. Harjoituksissa haetaan eritoten kestävyyttä, maksimivoimaa, pikavoimaa, nopeutta, ketteryyttä ja kimmoisuutta. Painotus on voimaharjoittelussa.

Mitaleita Rautalalle on TPS:n kanssa kertynyt vaatimattomat 13. Tänä päivänä hänen kesäharjoituksissaan rehkivät muun muassa Rasmus Ristolainen, Mikko Rantanen ja Patrik Laine. Hän on heidän luottomies.

Ringette

Jääpeli keksittiin Kanadassa vuonna 1963. Wahlsten oli Euroopan ringeten käynnistäjä. Turku oli ensimmäinen paikka Euroopassa, jossa ringetteä pelattiin vuonna 1979 Wahlstenin tuotua tytöille ja naisille suunnatun pelin Montrealista mukanaan. Vaimo Leena Wahlstenin oppilaat Aurajoen yhteiskoulussa olivat pelin ensimmäiset kokeilijat.

”Pelin säännöt ja luonne korostavat keskinäistä yhteisyyttä, reipasta mieltä ja iloista, mielenkiintoista harrastusta. Ringette oli uusi ja kiehtova talvisen yhteistoiminnan muoto ja mahdollisuus.” – Juuso Wahlsten

Wahlstenin aatteelliset päämäärät olivat aktivoida nuoria ihmisiä liikunnan avulla terveesti nauttimaan ja iloitsemaan saavutetusta vapaa-ajasta iloisen yhteiskilpailun merkeissä. Ringetestä tuli suomalainen menestystarina. Laji levisi yhdessä talvessa yli 50 paikkakunnalle. Suomesta on tähän päivään mennessä tullut kaikkien aikojen menestyksekkäin ringettemaa kahdeksalla MM-kullalla. Hallitseva maailmanmestari Suomi on juhlinut MM-kultaa nyt kuudesti putkeen.

Wahlsten on palkittu Suomen Ringetteliiton kultaisella ansiomerkillä. Vuoden 2011 lopulla Juuso sai myös Kansainvälisen Ringetteliiton (IRF) tunnustuspalkinnon.

1980-luvun puolivälissä Wahlsten vei uuden jääpelin, kaukalopallon Sveitsiin.

Shkoda Plzen Vuonna 1970 Wahlsten osallistui Leijonia valmentaneen tutun luotsin Gustav Bubnikin kutsumana ensimmäisenä ulkomaalaispelaajana koko Tshekkoslovakian sarjan historiassa Shkoda Plzenin harjoitusleirille, mutta ei solminut kuitenkaan tarjottua ammattilaissopimusta. Opettajapariskunta Wahlstenien virkavapaat olivat päättymässä ja he suuntasivat Suomeen. Sopimuksen solmiessaan Wahlstenista olisi tullut ensimmäinen läntinen jääkiekkoilija itäblokin sarjoissa.

TPS

Vuonna 1962 Juuso Wahlsten muuttaa Leena-vaimonsa kanssa Turkuun, osin työpaikan ja osin lokakuussa avattavan Kupittaan tekojääradan takia. Wahlsten on todennut, että uran antoisinta aikaa pelaajana hänellä oli TPS:ssa. Paras saavutus TPS:n roolissa oli pelinumeron 8 jäädytys v. 2007.

Entinen laitahyökkääjä Wahlsten pelasi vuodesta 1965 lähtien keskushyökkääjänä. Kausina 1966—68 TPS:n tehoketjuksi muodostui Pertti Kuismanen—Wahlsten—Juhani Tamminen.

Wahlsten on ollut nykyaikaisen jääkiekon kantaisä Turussa. Vähän vastaavalla tavoin kuin esimerkiksi Carl Brewer HIFK:ssa. Ensin pelaajana, sitten valmentajana, pelin kehittäjänä ja isossa roolissa TPS:n junioritoiminnassa. Wahlsten on tehnyt elämäntyönsä nimenomaan TPS-merkkisenä. Aika harvassa ovat TPS-leirissä ne henkilöt, joista voitaisiin edes puolivakavasti esittää mielipide, että heidän ansionsa olisivat suuremmat kuin Wahlstenin. Wahlsten käy edelleen säännöllisesti TPS:n kotipeleissä.

Tshekkoslovakian kaataja

”Jos en ollut ensimmäinen, niin ensimmäisten joukossa kokemassa aikanani sitä menestystä, ja nyt on seitsemän vuosikymmentä jääkiekon parissa takana itse koettuna. Kyllähän se perspektiiviä antaa.” – Juuso Wahlsten

Wahlsten oli mukana laittamassa kampoihin ja kampeamassa ratkaisijan viitta hartioillaan jääkiekon suurmaita ensimmäistä kertaa nurin. Suurimman klassikon asemaan on noussut silti MM-kisojen 1967 Tshekkoslovakia-voitto:

”Tshekkoslovakialainen valmentajamme Gustav Bubnik oli todella hyvä, varsinainen taktinen velho. Me emme hallinneet peliä, mutta pelasimme viisaasti. Ideana oli, että ei koko ajan tarvitse tehdä kaikkia hommia, pitää tehdä jotkut hommat kunnolla. Se oli sensaatio ja suuri kimmoke jääkiekon suosion kasvuun Suomessa matkalla kohti kestomenestystä.”

Tshekkoslovakia meni nurin Wahlstenin kahdella maalilla, Bubnikin valmennusopeilla ja Urpo Ylösen unelmamaalivahtipelillä lukemin 3—1.

”Toinen maaleista oli ’ufo’! Se lähti suoraan vastasyötöstä niin pirun lujaa oikeaan ylänurkkaan että itsekin pelästyin. Kauniita maaleja ne olivat. Ei rumia kannata tehdäkään.”

Kootusti merkittäviä Wahlstenin otteluita:

1959 MM-kisoissa kaksinkertainen maailmanmestari Ruotsi joutuu tyytymään 4—4-tasapeliin, se oli Suomen ensimmäinen piste arvokisoissa jääkiekon suurvaltaa vastaan, Ruotsi oli voittanut 40 ensimmäistä maiden välistä maaottelua putkeen 1960 Ilves voittaa Sven Tumban tähdittämän Djurgårdenin 1962 EM-hopea, mikä on Suomen ensimmäinen arvokisamitali 1966 TPS:n tehonyrkki Pertti Kuismanen—Wahlsten—Juhani Tamminen koituu Tukholman AIK:lle turmaksi ottelun päättyessä 4—2 1967 MM-kisoissa Tshekkoslovakia-voitto 3—1, ensimmäistä kertaa jääkiekon suurvalta nurin, Tshekkoslovakia oli voittanut 20 ensimmäistä maiden välistä maaottelua putkeen 1968 Grenoblen olympialaisissa kaatuu Kanada arvokisoissa ensimmäistä kertaa ja lukemin 5—2, Wahlsten viimeistelee yhden maalin 1971 Harjoitusottelussa TPS saavutti sensaatiomaisen menestyksen Wahlstenin valmennuksessa, kun maailman seurajoukkueiden huippuihin kuuluneesta Moskovan Spartakista tuli 5–4-voitto.

Turun Nuorisokiekko

”Olin huhtikuussa 1976 21 tiivistä palkatonta työpäivää Kupittaan jäähallin jäällä, aamukahdeksasta aina puoli yhteentoista asti illalla. Hallissa kävi sinä aikana 10 000 ihmistä. Päivällä jäätä käyttivät koululaiset, illalla seurat.” – Juuso Wahlsten

Jäästä oli Turussa vuonna 1976 huutava pula, joten Wahlsten oli perustamassa turkulaisseurojen TPS:n, TuTon, TuKV:n, TuWen ja Kiekko-67:n yhteistoimintaelintä Turun Nuorisokiekkoa. Tarkoituksena oli saada seurat paremmin ymmärtämään ja tulemaan keskenään toimeen juniorikiekkotoiminnassa. Tästä sai alkunsa myös yhä pelattava kansainvälinen Turku-turnaus.

”1970-luvulla tein jäähallipromootiota. Turun Nuorisokiekko perustettiin minun mielessäni 1976, Nuorisokiekko ry -muodon se sai 1982. SVUL ja TUL yhdistyivät järjestötasolla 1992, 16 vuotta myöhemmin. 1980-luvulla minä jatkoin Turun Nuorisokiekon kehittämistä, ja sen seurauksena syntyi neljä katettua rataa vuosina 1981–84, edelleen toimivat Impivaara ja Varissuo maamerkkeinä.” – Juuso Wahlsten

Olosuhteet jääkiekon harrastamiseen paranivat kaupungissa merkittävästi. Turun Nuorisokiekko toimi mallina Kiekko-Espoon jääkiekkotoiminnan käynnistämiselle.

Ura jatkuu

Juhani Wahlstenin elämäntyö on erottamaton osa suomalaista jääkiekkoa. Juuso on tehnyt pitkän päivätyön jääkiekon eri rooleissa jo 60 vuoden ajan, ja työ jatkuu aktiivisesti edelleen.

”Lyhyt tarina maailmankuulusta espanjalaisesta sellististä Pablo Casalsista. Alansa mestari oli jo 84-vuotias, mutta hän harjoitteli entiseen tapaansa. Tätä joku ihmetteli. Miksi hän, joka oli jo saavuttanut maailmankuuluisuuden ja musiikkimaailman arvostuksen ja ihailun, enää harjoitteli. Siksi, että haluan tulla paremmaksi, oli vastaus.

Olen pyrkinyt elämään kuin opetan ja omalla esimerkillä johtamaan itseäni ja muita. Siksi olen halunnut vielä eläkkeelläkin tarttua hankkeisiin, joissa nuoremmat sukupolvet ovat saaneet seurata tai olla seuraamatta esimerkkinäni.” – Juuso Wahlsten

Wahlsten on pelin ikuinen utelias opiskelija, kuten elämänkin. Mies ei jää koskaan eläkkeelle jääkiekosta. Hän on jääkiekon kuolematon ajatuksineen ja metodeineen. Rautainen asenne kaikkeen tekemiseen leimaa yhä hänen toimintaansa. Kovaan työntekijään ja puhujaan on osuvasti lyöty matkasaarnaajan leima.

Urheiluhulluus

”Menestyshullun Suomen muuttaminen urheiluhulluksi tai Suomen muuttaminen maailman liikkuvimmaksi urheilukansaksi on yhtä vaikeaa kuin itse kullekin on ajattelutapojen ja tottumusten muuttaminen. Tuo muutos pitää tapahtua jokaisen menestyshullun suomalaisen ajatuksissa, sydämissä ja arvoissa. Ero näkyy tappion hetkellä. Urheiluhullu tulee myös hävinneen joukkueen pukukoppiin.

Nouseeko syyttävä sormi, lyödäänkö lyötyä? Jätetäänkö kaveri, joka kuitenkin on yrittänyt ja parhaansa tehnyt? Rohkaistaanko ja innostetaan urheilijaa löytämään fyysiset ja henkiset voimavaransa? Vaikka nyt puhutaan urheilusta, sama koskee myös työtä, opiskelua ja keskinäistä kanssakäymistä.

On päästävä ulos ajatusten ja asenteiden ”boksista”, ajattelemaan ja näkemään urheilua laaja-alaisemmin. On nostettava menestyksen rinnalle menestykseen pyrkiminen, sisukas ja pitkäjännitteinen ponnistelu ja itsensä kehittämisen arvot. Ne ovat asioita, jotka tämän päivän Suomessa eivät ole itsestäänselvyyksiä.

On aika aloittaa uusi, modernin huippu-urheilukulttuurin aikakausi Suomessa. On muutettava nykyinen tulokseen suuntautuva ajattelu. On keskityttävä matkaan ja tehtävä siitä paljon rikkaampi. Huolestuttavin tilanne on lasten joukkuelajeissa, joissa voittaminen ohjaa joukkueen toimintaa. Valmentajan tehtävä on auttaa joukkueen jokaista pelaajaa aidosti välittämällä ja huomioimalla. Voittamiseen painottamisen sijasta pitäisi innostaa nuoria löytämään pelilliset ja henkiset voimavaransa. Heidät on saatava motivoitumaan ja ”rakastumaan” omaan lajiinsa. Se tarkoittaa, että henkinen valmennus on kaiken yksilön kehittämisen lähtökohta.

Työpanoksella, vapaa-ajalla ja omalla esimerkillä pitää pyrkiä kasvattamaan henkistä terveyttä, ystävyyttä, rakkautta, perhettä ja luontoa, jota globaalitalouden maailmassa ei voi numeroina neljännesvuosin näyttää. Tällaista henkistä perintöä jokainen meistä joko tietoisesti tai tiedottomasti kasvattaa tai syö omassa toimintaympäristössään.” – Juuso Wahlsten

Urheilukulttuuri

”Minulle opettajana ja kasvattajana ei TUL:lit ja SVUL:lit ja keskusjärjestöt merkitse mitään, möhkäleet. Lajin leviämiseksi pitää kuunnella kentän ääntä, johtaa alhaalta ylös. Hyviä merkkejä on kasvattajaseura- aatteesta. Yhteiskunnallinen tehtävä on koululla. Alakouluista liikunta alkaa. Istuva elämäntapa ei synnytä liikkuvia urheilijoita. Kun vertaa Aarne Honkavaaran ja minunkin paloa lajiin, niin huonommissa olosuhteissa syntyy parempaa tavaraa kuin yliorganisoidussa jääkiekossa.” – Juuso Wahlsten

Erkka Westerlund oli Juuso – aikaansa edellä -kirjan käynnistävä moottori. Silloinen Huippu-urheilun strategiatyöryhmän jäsen toi esiin huolen kapeakatseisesta huippu-urheilukulttuurista Suomessa.

”Vapaalla ajalla ei mihinkään pidä pakottaa, mutta meillä on tutkitusti maailman parhaat suorituspaikat asukasta kohti. Näistä jätti-investoinneista huolimatta myös liikunnasta ja urheilusta syrjäydytään. Urheilu- ja liikuntakulttuurin ymmärtäminen yli laji- ja kansallisuusrajojen on kestävää kehitystä.” – Juuso Wahlsten

Wahlstenin perhe on suomalaisen liikunta- ja urheilukulttuurin kehittäjä ja vaalija. Juuso Wahlsten on suomalaisen urheilukulttuurin toimijana edelläkävijä. Hänet on palkittu valmentajana, materiaalien tuottajana, oppimismenetelmien, koulutuksen ja kansainvälisen vaihdon kehittäjänä Lounais-Suomen Liikunnan ja Urheilun toimesta vuonna 2011 urheilukulttuurin edistäjänä, SVUL:n Turun piirin kultaisella ansioristillä ja Opettajien Ammattijärjestöjen kultaisella plaketilla. Lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriön Pro Urheilu -tunnustusrahapalkinnon hän on saanut urheilun parissa tehdystä merkittävästä työstä vuonna 2010. Hän on kansainvälisen urheilijakasvatuksen ja suomalaisen urheilu- ja liikuntakulttuurin kehittämisen promoottori. Tavoitteena on ollut suomalaisen urheilun muuttaminen yhteiskuntamalliksi. ”Minun ja Leenan, kummankin lahja suomalaisen liikunta- ja urheilukulttuurin kansainvälistymiselle alkoi v. 1972, jolloin vein Espanjaan jääkiekkopelin FC Barcelonan uuteen jäähalliin. Elämäntyöni pelkät puhtaat kulut ylittivät vuonna 1997 miljoona euroa. Minun ja Leenan aineettoman henkisen perinnön arvoa ei voi rahalla mitata. Se perintö jatkuu edelleen poikien ja lastenlapsien kautta.” – Juuso Wahlsten

Valmentaja

Wahlsten tutustui ensimmäistä kertaa jääkiekon pelitaktiikkaan, esimerkiksi vasta- ja myötäkarvapelaamiseen noin 20-vuotiaana 50-luvun lopun maajoukkueessa Joe Wirkkusen valmennusalaisuudessa. 1970-luvulla toimiessaan TPS:n valmentajana hän oli jo itse laittamassa ympärivuotista harjoittelua parempaan jamaan. Menestystä valmentajana tuli lopulta sekä aikuisissa että junioreissa. Silti turkulaisen juniorikiekkoilun voimahahmo Wahlsten ymmärretään varsinkin lasten ja nuorten jääkiekkovalmennuksen uranuurtajana.

”Kärjistetysti voi sanoa, että tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi. Eikä tuota päämäärää saavuteta, jos ainoana tavoitteena on voitto hammasta purren. Joukkue, joka osaa pitää hauskaa, ei masennu tappiosta. Myönteisesti itseensä suhtautuvat pelaajat osaavat myös hävitä.

Jos jostakin pojasta tulee huippupeluri, on hänet koulutettava kestämään myös tähtihetket ja uran lasku. Niin, että hänellä on muutakin tekemistä kuin olla takarivin muistelija aktiiviaikansa jälkeen.” – Juuso Wahlsten

”Opettajan rooli on muuttunut. Nykyiset oppimistekniikat kannustavat yksilön oma-aloitteiseen palautteeseen ja yksityisopiskeluun yksisuuntaisen tiedonkulun sijaan. Perinteinen tapa ajatella valmennusta ja urheiluohjelmien johtamista pitää päivittää.

Nuoret ehdottomasti tarvitsevat valmentajaa. Mutta he eivät tarvitse ihmistä, joka häiritsee heidän luonnollista valintaansa pelata ja oppia peliä järkeenkäypien ja mielenkiintoisten harjoitusten kautta. Valmentajan rooli on useimmissa tapauksissa pitää huolta yksilöistä, joista joukkue muodostuu, rohkaista heitä tekemään parhaansa, tehdä joukkueurheilun pelisäännöt selviksi ja opettaa yksilöitä voittamaan, häviämään ja aikuistumaan ihmisinä. Ennen kaikkea valmentajan on oltava pelin ja pelaajiensa ykkösopiskelija.

Uusien jääkiekkokasvattajien kouluttaminen ei kuulu vain seuran piiriin, vaan yleisesti yhteiskunnalle. Kuinka ihmiset joilla ei ole minkäänlaisia pedagogisia kykyjä voivat opettaa ja kasvattaa nuoria? Miten asennevammainen valmentaja voisi olla tehokas työssään? Kaikilla ei tätä ongelmaa ole, mutta heitä on liikaa. Pelaajista löytyy samaa asenneongelmaa, kuten vanhemmista. Ilman positiivista asennetta, innostuneisuutta ja nuorista ja heidän tulevaisuudestaan välittämistä, ei valmennus ole minkään väärti. Valmentaja ei ole valmentaja, jos hän ei ole omistautunut oppimaan. Urheiluun osanottamisessa on niin paljon opittavaa, että se on todella osa kasvatusta.” – Juuso Wahlsten

”Mestaritkin voivat olla väärässä, mutta mestarit pysyvät mestareina jos ovat aina valmiit oppimaan uutta pelistä ja sitä pelaavista pelaajista.

Valmentajan ei tarvitse olla aina oikeassa. Jos yli puolet ratkaisuista ovat oikeita, on jo kyseessä hyvin tehty työ. Jostain elämään on aina tullut uusia ihmisiä, jotka ovat voineet auttaa ja joilta on voinut oppia jotain uutta. Joskus voi oppia myös toisten virheistä. Matkan varrelle on lisäksi osunut alansa mestareita, joiden ajatuksia on voinut verrata omiin.” – Juuso Wahlsten

”Hyvä joukkue ei muodostukaan samanlaisista, yhdellä tavalla lahjakkaista pelaajista, vaan nimenomaisesti erilaisista yksilöistä, jotka kykenevät yhteistoimintaan. Hyvässä joukkueessa on paljon niin sanotun likaisen, näkymättömän työn tekijöitä, eikä joukkue tule toimeen ilman heitä. Hyvässä joukkueessa eivät kaikki voi olla ’intiaanipäälliköitä’ – tarvitaan myös ’intiaaneja’.

Usein on jopa niin, että fyysisiltä taidoiltaan lahjakkaimmat eivät välttämättä ole aina sopivinta joukkuepelaaja-ainesta. Voittavassa, hyvin toimivassa joukkueessa tarvitaan sekä taitoa että henkeä – riittävästi vastustajiin nähden. Näiden ominaisuuksien määrää kasvattavat eri pelaajat ominaisuuksineen. Joku pelaaja voi olla parhaimmillaan pukukopissa ja vaihtoaitiossa iloisen tunnelman luojana.

Pohjois-Amerikassa puhutaan pelaajien välisestä ’kemiasta’. Se syntyy kyvystä hyväksyä erilaisia, eri tavoin samaan päämäärään pyrkiviä ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä yhteisen tavoitteen hyväksi. Taitava valmentaja osaa muodostaa toimivia joukkueita joukosta erilaisia ihmisiä.” – Juuso Wahlsten

”Kohtele pelaajaa yksilönä. Opeta pelaajasi loistamaan sekä yksilönä että joukkueen jäsenenä. Olen aina sanonut, että meidän tulee sanoa, kun joku tekee hyviä asioita ja olla positiivisia.” – Juuso Wahlsten

Wahlstenille vaatiminen oli välittämistä. Hän ymmärsi varhain henkisen valmennuksen merkityksen. Ihminen ja urheilu olivat ajattelun keskiössä. Wahlsten oli kokonaisuuksien hallinnan ja toiminnan organisoinnin mestari sekä luontainen johtajatyyppi, entinen Leijona-kapteeni. Hänellä on ollut merkittävä vaikutus suomalaisen jääkiekkovalmentajatutkinnon kehittämisessä.

”Minä olin valmentajana kiinnostunut pelaajasta ihmisinä. Olin kiinnostunut kouluaikoina psykologiasta. Siitä tuli kiitettävä Kuopion Lyseossa, 10.” – Juuso Wahlsten

”Oma metodini oli ettei minua tarvitse tervehtiä eikä kiittää, mutta minä valitsen joukkueen. Minua tervehdittiin ja kiitettiin kaiken aikaa.” – Juuso Wahlsten ajastaan Länsirannikon aluevalmentajana

Virta, Hannu

Wahlstenin valmentamien TPS-Lokkien kapteeni ja joukkueen kruunun jalokivi.

”Juuso oli paras mahdollinen valmentaja pikkupoikana. Monet nykyvalmentajat kiinnittävät epäolennaisiin asioihin pikkupoikien kanssa huomiota, kuten pelitaktiikkaan. Silloin kun Juuso valmensi meitä, meillä oli aina hauskaa ja uskon että sen takia moni kaveri niistä on jatkanut niinkin pitkälle.” – Hannu Virta

Wahlsten, Leena

Sekä Juuso että Leena työskentelivät molemmat voimistelunopettajina tai nykyaikaisemmin sanottuna liikunnanopettajina. Pari tutustui opiskeluaikoina v. 1959, meni kolme vuotta myöhemmin naimisiin ja oli yhdessä aina Leenan kuolemaan 3.10.2011 asti. Juuso toimi pyörätuoliin joutuneen Leenan viimeiset elinvuodet hänen omaishoitajanaan.

”Vaimoni Leena työskenteli koko työikänsä Aurajoen yhteiskoulussa, myös silloin kun koulu muuttui Aurajoen urheilulukioksi. Olen yrittänyt katsoa ihmisiä ihmisinä. Parhaita opettajiani ovat olleet oma vaimoni ja lapseni. Pelionnea en vaihtaisi avio-onneen. Vaimoa pystyin katsomaan ainoastaan ylöspäin. Hänen antamansa jälki-istunnot jatkuivat tutustumisestamme alkaen. Ne olivat melkein aina paikallaan. Oppimistuloksilla hän ei kuitenkaan voinut paljon kehuskella.

Opimme paljon toisiltamme ja toisistamme pitkän yhdessäolon aikana. Olimme toistemme vastakohtia ja täydensimme toisiamme sekä poikien kasvattajina että opettajina. Hän oli hyvä äiti pojillemme ja mummi lapsenlapsille.

Leena piti erityisesti jääkiekosta ja tyttöjen joukkuepeleistä. Jääkiekko kulki tarinassamme kaiken aikaa rinnalla. Se oli osa perhe-elämäämme avioliiton alusta alkaen. Se oli lopulta myös syy Turkuun tuloon v. 1962. Leena oli mukanani kaikilla ulkomaan jääkiekkotyökausillani.

Leena loi uransa voimistelunopettajana itse, ei kuuluisan jääkiekkoilijan ja voimistelunopettajan vaimona. Innostuksensa voimisteluun, voimistelunopettajan työhön ja oppilaiden innostamisen Leena peri säteilevältä voimistelunopettajaäidiltään.

Leenan esimerkki vaikutti tyttöoppilaisiin. Koko työuransa ajan hän piti itsensä opettajana ajan tasalla seuraamalla viimeisiä tanssitrendejä, seurojen voimistelunäytöksiä ja pelejä. Hän oli ihmisenä rehellinen ja vaativainen itseään kohtaan ja oikeudenmukainen oppilaita ja kanssaihmisiä kohtaan. Leena levitti omalla esimerkillään liikunnan ilosanomaa.” – Juuso Wahlsten

Yhteispeli Wahlsten uskoo pelin voimaan elämäntaitojen opettajana. Hän on itse läpi elämänsä ollut joukkuepelaaja, yhteistyön ja vuorovaikutuksen puolestapuhuja, joka on tutustunut ennakkoluuloitta eri alojen ammattilaisiin. Hän on nähnyt jääkiekon mahdollistavan ihmisten kasvun upean lajin ja toveruuden kautta. Tavoitteena hänellä on ollut kasvattaa toimeliaita, vastuuntuntoisia ja yhteispeliin kykeneviä kansalaisia.

”Olen yhteispelin kannattaja. Kaikkein tärkeimpänä joukkuepelin opettamisessa pidän sitä, että kun sinä toimit ryhmässä, niin se ryhmä todella toimii ryhmänä. Ei sinun tarvitse siinä yksilöllisyyttäsi menettää. Mutta kyllä siinä on tajuttava se, että se ei ole omin ehdoinkaan touhuamista. Tätä minä pidän kyllä tärkeänä noin yhteiskunnan ja tulevan elämän kannalta.

Menestymistä on oman paikan löytäminen ryhmässä, elämässä ja saada tehdä parhaansa itsensä, toisten ja yhteisesti tärkeiksi katsottujen päämäärien eteen. Joukkuepelit oikein ymmärrettynä ovat erinomainen elämänkoulu jo nuoresta pitäen oppia vuorovaikutusta ja yhteispeliä. Ydin, mitä työelämässä tarvitaan tai missä tahansa, sen voi joukkuepeli opettaa. Välillä voi puhua muustakin kuin pelkästä rahasta. Elämä on joukkuepeliä.

Yhteiskuntamme kaupungistuessa myös liikunnan muodot muuttuvat. Ihmiset, jotka ennen asuivat toisistaan erillään, ovat nyt toistensa seinänaapureina. Tämä tosiasia on luonut edellytykset yksilöurheilun vastapainona pelata joukkuepelejä.

Joukkuepeli suo luonnollisen kanavan kehittävään sosiaaliseen kanssakäymiseen yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen puitteissa. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden kehittää itseään yksilönä tai ylipäänsä mahdollisuuden hauskaan yhdessäoloon. Pätevien kasvattajien alaisuudessa pelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ihmistä elämään toisen ihmisen kanssa. Ei siis mikään pieni peruste joukkuepelien puolesta puhumiselle.

Toki muutkin urheilulajit ja kilpaileminen kehittävät ihmistä. Kuitenkin pelaamisen kautta solmitut ystävyyssuhteet voivat tiettynä aikana olla avain nuoren terveeseen tulevaisuuteen aktiviisena aikuisena. Toisaalta kontaktien puuttuminen voi aiheuttaa nuoren sijoittumisen niin sanottujen väliinputoajien joukkueeseen.” – Juuso Wahlsten

”Tässä meillä mennään pahasti metsään. Sotketaan yksilöllinen taituruus ja joukkuepeli. Että ne olisi jollain lailla vastakkaisia asioita. Siellä on tilanteita joissa on joskus hyvä pitää kiekkoa hallussa, mutta siellä on tilanteita jolloin siitä on erittäin viisasta luopua. Tässä just luullaan että joukkuepelaajan mitta on se, että hän vaan syöttelee sitä kiekkoa jonnekin. Minä otan Maradonan esimerkiksi. Minusta hän on aika hyvä joukkuepelaaja, kun harhauttaa siinä keskikentällä pari englantilaista ja menee koko homman läpi ja pistää 2–0. Se on yksilöllistä taituruutta, jota jokaisessa jääkiekkomaassa ruokitaan vaikka kuinka paljon. Sinulla pitää olla kolme mahdollisuutta: syöttää tai harhauttaa tai pitää sitä. Mutta tässä just juniorivalmennuksessa on kauheata katsoa, kun syöttö, joka on vain väline liikuttaa kiekkoa nopeasti maalintekopaikalle, muutetaan joukkuepelaajan mitaksi. Silloin me olemme kyllä pahasti metsässä.” – Juuso Wahlsten

”Yhteiskuntamme ei ole vielä täysin ymmärtänyt käyttää niitä mahdollisuuksia hyväkseen, joita joukkuepelit voivat tarjota.” – Juuso Wahlsten, 1982

Yrittäjä Vuonna 1974 Wahlsten perusti oman firman, International Sports Consultants Oy:n, ISCOn. Perheyhtiö toimii filosofiselta pohjalta. Taustalla on halu edistää urheiluharrastuksen omaksumista eri ikäryhmissä ja vakavuustasoilla. Toiminta urheiluyrittäjänä sisältää urheilukulttuurin erilaisia promootioita, eli suomalaisen urheilukulttuurin, jääkiekon, pallopelien, Turun ja TPS:n promootiotyötä teemalla ”better understanding”.

”Paljon Suomessa puhutaan pienyrittäjyydestä. Jokainen on oman elämänsä toimitusjohtaja ja vastaa omista kuluistaan.

Olen ainakin pysynyt ajan tasalla, usein myös edellä. Olen pelannut ja valmentanut eri puolilla maailmaa ja se on vapauttanut minut jyrkistä asenteista, jotka perustuvat ”pienempään” tietoon ja kokemukseen. Vuorovaikutus eri kansallisuuksien kanssa on opettanut ymmärtämään itseä ja muita. Ennen kaikkea se on opettanut suhteellisuudentajua. Entistä enemmän säälin ihmisiä, jotka saavat leipänsä kertomalla toisista ilkeyksiä.

Uudet tuttavuudet ja työtoverit ovat antaneet elämälle sisällön, vahvistuttaneet tai saaneet tarkistamaan käsityksiäni.” – Juuso Wahlsten

Juuson teesit

TPS-Lokkien menestyksen perussyyt

1. Selkeät ulkoiset päämäärät yhdistettynä haluun tehdä parhaansa kaikissa olosuhteissa kentällä. Toimintaa tässä ja nyt. Elämistä ja siitä nauttimista kaikissa tilanteissa.

2. Myönteinen asennoituminen: pojille sopii harjoittelu niin 20 asteen pakkasessa kuin aamuvarhain tai iltamyöhällä.

3. Toiminnan tärkein ajatus on rakkaus itseä, pelitoveria ja peliä kohtaan.

4. Kaikki joukkueen jäsenet ovat tärkeitä tavoitteeseen pyrittäessä: ”Eritasoisia pelaajia, samanarvoisia ihmisiä”. Jälkimmäinen osa on edellistä tärkeämpi. Joukkuehenki syntyy ainoastaan ihmisten kesken, kun jokainen tietää olevansa arvostettu omassa tehtävässään.

5. Peli on hauskaa. Se on poikia itseään varten. Hauskin hetki kentällä on maalin syntyminen yhteisen ponnistuksen tuloksena. Näitä hetkiä joukkue haluaa kokea mahdollisimman paljon. Sitä varten harjoitellaan.

Kasvattajavalmentaja Juuson 10+1 teesit

1. Urheilu ja kilpailu ovat harrastajalleen ponnistelua omien rajojen löytämiseksi. Viihteellä on oma paikkansa ihmisen elämässä. Urheilu on urheilua, viihde viihdettä.

2. Oikein ymmärrettynä nuori kasvaa vuorovaikutuksessa omassa lähiympäristössään, vanhempiensa, valmentajiensa, opettajiensa ja muiden harrastajien kanssa elämän joukkuepeliä varten.

3. Kaikki urheilu on yksilöurheilua. Joukkueessa kukin vuorollaan tekee maaleja ja estää niitä muiden tukemana. Yksilötaito ja taituruus, pelin ehdoilla, on osa oikeata joukkuepeliä.

4. Urheilijakasvatus alkaa urheilijan päästä. Sitten on lihasten kehittämisen vuoro. Tässä järjestyksessä. Päästä alkaa myös valmentajaksi kasvaminen. Kun valmentaa, valmentaa itseään.

5. Joukkuevalmentajakin valmentaa yksilöitä. Valmentajakin on yksilö. Riittää, kun on oma itsensä ja tekee parhaansa. Oppiminen on molemminpuolista.

6. Henkilökohtaisia taitoja opetetaan harjoituksissa. Ne jalostuvat kuitenkin omalla ajalla. Yhteistoimintaa ja hyviä tapoja opitaan, mutta myös VAADITAAN yhteisharjoituksissa. Mitä teet, sitä opit. Seisominen jo osataan. Kannattaako sitä tulla yhdessä harjoittelemaan?

7. Nuoren omille ajatuksille ja ratkaisuille on syytä antaa tilaa. Enemmän kysymyksiä kuin valmiita vastauksia. Ohjataan nuorta huolehtimaan itsestään pienestä pitäen. 8. Pelin nimi on peli. Voittaminen ja myös häviäminen opettavat, jos suhtaudutaan kumpaankin arvokkaasti. Paras opettajista on kuitenkin PEILI.

9. Nuori ihminen voi olla parempi pelaaja, tuskin välttämättä parempi ihminen. Joukkuepelin ydintä on toisen huomioiminen. Auttaa itseään, kun auttaa muita. Miksi teettää toisilla asioita, jotka voi itsekin tehdä.

10. Monelta murheelta säästytään, kun joukkueessa on mieluummin yksi pelaaja liian vähän kuin yksi liikaa. Enemmän joukkueita, suurempia harjoitusryhmiä, parempaa organisointia ja yhteistyötä, enemmän peliä, vähemmän bussissa istumista.

11. TPS Turun Palloseura on ollut ja tulee olemaan urheiluseura, monessa asiassa suunnannäyttäjä. TPS-paita velvoittaa. Seuran on hyvä luvata vain se minkä pystyy pitämään, antaa enemmän kuin ottaa. Hyvään seuraan on hyvä tulla, toimia, lähteä ja myös palata. Seura arvaa oman tilansa ja antaa arvon toisellekin.