Lonkan Tekonivelleikkauksen Jälkeinen Fysioterapeuttinen Ohjaus Fysioterapeuttien Kuvaamana
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
RIIKKA HOLOPAINEN TIETEELLINEN ARTIKKELI ANU KESKILÄ RAILI VÄLIMAA ARJA PIIRAINEN LONKAN TEKONIVELLEIKKAUKSEN JÄLKEINEN FYSIOTERAPEUTTINEN OHJAUS FYSIOTERAPEUTTIEN KUVAAMANA Johdanto Fysioterapeutit 2013). Lonkan tekonivelleik- Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lonkan te- kauksen jälkeisen fysioterapeuttisen ohjauk- konivelleikkaukseen liittyvää kuntoutusta sen sisältö on paljolti harjoitteiden ohjaamista fysioterapeuttisen ohjauksen näkökulmasta. sanallisin ohjein sekä manuaalisen ohjauksen Kuntoutuksella tarkoitetaan pyrkimystä ihmi- keinoin (Talvitie & Pyöriä 2006, 187–188). Fy- sen toimintakykyisyyden, itsenäisen selviy- sioterapeuttisella ohjauksella ja neuvonnalla tymisen, hyvinvoinnin ja työllisyyden edis- pyritään terveyttä ja toimintakykyä tuottavi- tämiseen. Kuntoutumisprosessi lonkan teko- en tai toimintarajoitteita ehkäisevien muutos- nivelleikkauksen yhteydessä voidaan nähdä ten edistämiseen. Kuntoutujan oppimista ja yksilöllisenä oppimisprosessina, jossa kuntou- hänen voimavarojensa suuntaamista yhdessä tuminen merkitsee uudelleen orientoitumista asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi voi- ja oppimista (vrt. Järvikoski & Härkäpää 2011, daan edistää vaikuttamalla hänen tietämyk- 8, 14–16). Pedagogisen suhteen rakentami- seensä sekä terveyskäyttäytymiseensä opet- nen kuntoutujan ja asiantuntijan kesken onkin tamisen ja ohjaamisen keinoin (Bartlett 1985, edellytys kuntoutujan aktiiviselle osallistumi- Fysioterapianimikkeistö 2007). selle tähän prosessiin (Tynjälä ym. 2016). Po- Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisen fy- tilaskeskeinen kuntoutumisprosessi huomioi sioterapeuttisen ohjauksen sisällön osalta on kuntoutujan aktiivisena toimijana omassa toi- todettu, että sairaalavaiheessa sängyssä teh- mintaympäristössään. Fysioterapeutin roolina tävä harjoittelu ei anna lisäarvoa alkuvaiheen on olla kuntoutujan tukena ja antaa tietoa, kuntoutumiseen eikä se lyhennä sairaalassa- jotta kuntoutujan ymmärrys omasta tilantees- oloaikaa (Jesudason & Stiller 2002). Kotiutu- taan kasvaa ja hänellä on mahdollisuus tehdä misen jälkeen tapahtuvan harjoittelun tulisi omaa kuntoutumistaan koskevia päätöksiä ja olla tehokasta, spesifiä ja säännöllistä (Jan asettaa tavoitteita. Tällöin vuorovaikutussuh- ym. 2004, Trudelle-Jackson & Smith 2004, de on tasa-arvoinen, ja kuntoutusprosessi ete- Unlu ym. 2006, Stockton & Mengersen 2009), nee kohti kuntoutujan valtaistumista. (Järvi- ja harjoittelun jatkaminen pitkään leikkauk- koski & Härkäpää 2011, 188–190.) sen jälkeen joko kotona tai laitoksessa edis- Fysioterapian tavoitteena on ylläpitää ja tää tutkimusten mukaan kuntoutumista (Un- kohentaa kuntoutujan fyysistä toimintakykyä lu ym. 2006, Stockton & Mengersen 2009). ennen ja jälkeen leikkauksen sekä tukea ter- Tavanomaisen harjoittelun lisäksi hyödylli- veyteen liittyvien käyttäytymis- ja uskomus- siä näyttäisivät olevan mm. vesiterapia (Wang mallien sekä taitojen omaksumista (Suomen ym. 2002, Giaquinto ym. 2010, Rahmann ym. 2 KUNTOUTUS 1 | 2016 2009), voimaharjoittelu (Husby ym. 2009, tavoitteena oli tuottaa tietoa fysioterapeutti- 2010), osakuormitteinen kävelymattoharjoit- sen ohjauksen ja fysioterapiakoulutuksen ke- telu (Hesse ym. 2003), sähköstimulaatiohoito hittämiseksi. (Suetta ym. 2004, Gremeaux 2008) sekä käsi- ergometriharjoittelu (Maire ym. 2003). Sen sijaan fysioterapeuttisen ohjauksen Aineisto ja menetelmät (Rindflesch 2009), fysioterapeutin ja kuntou- Akuuttisairaalan fysioterapeuttien käsitys- tujan välisen vuorovaikutuksen (Grant ym. ten esiin saamiseksi tutkimusta varten haas- 2009) sekä fysioterapeuttien vuorovaikutus- tateltiin neljää suomalaisessa erikoissairaan- käytäntöjen (Opsommer & Schoeb 2014) tut- hoidon yksikössä lonkan tekonivelleikattujen kimus on vähäistä. Kuntoutujan autonomi- kanssa työskentelevää fysioterapeuttia, joiden aa arvostava vuorovaikutus sekä kuntoutu- keski-ikä oli 44 vuotta ja joilla oli työkoke- jan aktiivinen osallistuminen korreloivat poti- musta alaltaan 24 vuotta. Haastattelut olivat lastyytyväisyyden kanssa, ja potilaskeskeinen avoimia, haastateltavalähtöisiä recall-haas- hoito lisää kuntoutujien sitoutumista hoitoon tatteluja (ks. Dempsey 2010). Tutkimuksessa ja heidän kontrollin tunnettaan omasta ter- käytettiin kuvanauhoja yhteensä seitsemäs- veydestään (Barron ym. 2007, Hall 2010, Oli- tä fysioterapeuttisesta ohjaustilanteesta, jois- veira ym. 2012). sa haastatellut fysioterapeutit olivat eri poti- Vuorovaikutuksen onnistumisella on mer- laiden kanssa. Kunkin fysioterapeutin ohjaus- kittävä vaikutus kuntoutujan positiiviseen ko- tilanteista oli yhdestä kahteen videota, näitä kemukseen fysioterapiasta. Kuntoutujien mie- käytettiin haastattelujen tueksi palauttamaan lestä hyvät vuorovaikutustaidot, opetustaidot fysioterapeutin asiakastilanne uudelleen mie- sekä käytöstavat ovat fysioterapeutin tärkeitä leen. Haastattelujen aiheena oli fysioterapeut- ominaisuuksia. (Potter ym. 2003.) Myös fysio- tinen ohjaus, jota käsiteltiin ensin yleisemmäl- terapeuttien mielestä hyvä potilas–terapeutti- lä tasolla, jolloin avainkysymyksenä oli “Mitä suhde (Stenmar & Nordholm 1994) sekä fysio- fysioterapeuttinen ohjaus on?” Videoiden kat- terapeuttien kyky osoittaa empatiaa, kunnioi- somisen jälkeen haastateltavat nostivat esiin tusta ja todellista kuuntelemista ovat olennai- ohjaustilanteiden pohjalta itselleen merkityk- sia tekijöitä hyvien hoitotulosten saamisek- sellisiä ohjaukseen ja omiin ohjauskäytäntöi- si (Gyllenstein ym. 1999). Fysioterapeuttien hinsä liittyviä aiheita. Haastattelut äänitettiin käsitysten mukaan kuntoutujan negatiivisten ja litteroitiin sanatarkasti tutkimusaineistoksi. tunteiden, kuten pelon, huomiointi ja ymmär- Haastatteluaineisto, jota kertyi yhteensä täminen voi olla myös edellytys hyville hoi- 104 sivua (fontti 12, riviväli 1,5) kerättiin tam- totuloksille (Gard ym. 2000). mikuussa 2013. Kuvanauhojen kokonaiskesto Kuntoutusparadigma on muuttunut kun- oli 5 tuntia ja 24 sekuntia ja vaihteli 64 mi- toutujan omaa aktiivisuutta, toimijuutta ja nuutista 83 minuuttiin haastateltavaa kohden. valtaistumista sekä perheen osallisuutta ja Kustakin videosta valittiin katsottavaksi fy- kuntoutustyön moniammatillisuutta koros- sioterapeuttisen ohjauksen kannalta keskeisiä tavaksi (Glazier ym. 2004), joten on tärkeää kohtia 34 minuuttia 23 sekuntia, keskimäärin tutkia myös sitä, näkyykö muutos fysiotera- noin 8,5 minuuttia fysioterapeuttia kohden. peuttien käsityksissä. Lonkan tekonivelleikka- Katsottaviksi kohdiksi valittiin ohjauksesta ti- uksen jälkeisen fysioterapeuttisen ohjauksen lanteita, joissa tapahtui aktiivista fysiotera- sisällön lisäksi on tärkeää tutkia myös vuoro- peuttista ohjausta sekä fysioterapeutin ja kun- vaikutusta, ohjauksen pedagogiikkaa ja po- toutujan välistä kommunikaatiota. Tutkimuk- tilaslähtöisyyttä. Tämän tutkimuksen tarkoi- selle on myönnetty sairaanhoitopiirin eettisen tuksena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä toimikunnan puoltava lausunto. akuuttisairaalan fysioterapeuteilla on lonkan Tutkimusaineisto analysoitiin fenomeno- tekonivelleikatun kuntoutumiseen liittyvästä grafisella tutkimusotteella, joka soveltuu hy- fysioterapeuttisesta ohjauksesta. Tutkimuksen vin käsitysten tutkimiseen (Marton & Booth KUNTOUTUS 1 | 2016 3 2009, 110–114). Ihmisen käsityksissä ovat ja niiden hierarkkisuudesta keskusteltiin tutki- mukana hänen kokemuksensa. Käsityksillä jaryhmässä analyysin eri vaiheissa (vrt. Kvale on laajempi ja syvempi merkitys kuin mie- & Brinkman 2009, Åkerlind 2005, 2008). Tut- lipiteillä: käsitykset nähdään ymmärryksenä kimusprosessi on pyritty kuvaamaan mahdol- tietystä ilmiöstä. Uudet käsitykset rakentuvat lisimman tarkasti, ja autenttisia lainauksia on yksilön aikaisempien tietojen, kokemusten ja liitetty mukaan analyysin tuloksiin, jotta lu- käsitysten pohjalle, ja ne ovat kontekstisi- kija voisi seurata analyysin johtopäätöksiä. donnaisia ja relationaalisia. (Marton & Booth Tutkimusaineiston heikkoutena on, että se on 2009, 111–112; Niikko 2003, 24–29; Åkerlind hankittu yhdestä sairaalasta; tosin fenomeno- 2005, 2008.) grafisessa tutkimuksessa lukumäärän kasvat- Aineiston analyysissä sovellettiin Åkerlin- taminen ei lisää tutkimuksen luotettavuut- din esittämää fenomenografista analyysiotet- ta, vaan liiallisen aineiston on todettu jopa ta, jonka tarkoituksena on laadullisesti kuva- heikentävän tutkimuksen luotettavuutta (vrt. ta erilaisia tapoja, joilla tutkittavat jäsentävät Mason 2010, Täks 2015, 48–49). Aineistossa kohdeilmiöt (Åkerlind 2005, Paakkari 2012). on mukana kuvanauhoja useista potilaan ja Analyysi oli kaksiosainen. Ensimmäisessä vai- fysioterapeutin ohjaustilanteista, joten kerät- heessa kaikkien tutkimukseen osallistuneiden ty aineisto auttoi fysioterapeutteja palautta- fysioterapeuttien fysioterapeuttista ohjausta maan mieleensä autenttiset tilanteet ja ker- käsittelevästä puheesta muodostui kuusi tee- tomaan käsityksensä niistä. Näin videoiden maa (taulukko 1). Teemoja olivat esimerkiksi käytön voidaan katsoa lisäävän tutkimuksen potilaan osallistuminen, eettisyys ohjaussuh- luotettavuutta. teessa ja fysioterapeutin asiantuntijuus. Ana- lyysin toisessa vaiheessa kukin teema osoit- tautui systemaattisesti hierarkkisesti muuntu- Tulokset vaksi siten, että edellinen teema sisältyi aina Aineiston analyysin perusteella muodostui fy- seuraavaan. Täten aineistosta nousevien tee- sioterapeuttista ohjausta kuvaavat kuusi tee- mojen variaatiot muodostivat fysioterapeut- maa, joita fysioterapeuttien käsitykset koski- tista ohjausta hierarkkisesti kuvaavan ilmiön vat: potilaan osallistuminen, kehollinen ohja- kokonaisuuden