Kapteeni Helenius
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
pelimies Harvoin on pääasiassa farmiliigassa pelannutta pelaajaa ihailtu yhtä paljon kuin Sami Heleniusta viime kevään mm-kisoissa. Jos Suomen kansalta olisi kysytty surullisenkuuluisan Ruotsi-ottelun toisella erätauolla, niin Sami Helenius olisi varmasti pelannut kolmannessa erässä. Vaikka Suomen kansa ei ollut nähnyt Samin pelaavan yhdeksään vuoteen. teksti: risto pakarinen kuva: hockey hall of fame KAPTEENI HELENIUS jokela, talvella 1978. Jääkiekkokaukalo Paitsi se kaikkein pienin. Hän makaa ma- heiluvine valoineen on pimeän talven ainoa hallaan jäällä ja syö lunta. Valmentaja nos- valopilkku pienessä Jokelassa. Kaukalo, taa pojan pystyyn ja työntää häntä vähän ja urheilukenttä muutenkin, toimii jokela- alkuun. Valmentaja pitää pienintä poikaa laisten kokoontumispaikkana. Paikallinen silmällä hieman muita tarkemmin, onhan urheiluseura, Kaukasten Voima, eli KaVo, nelivuotias Sami hänen siskonpoikansa. liikuttaa nuoria kesät talvet jääkiekon, »Sami oli Jokelan kaukalon ensimmäi- pesäpallon, jalkapallon ja yleisurheilun mer- nen jääkone,« Timo Herttuainen nauraa keissä. Lahdessa on hiihdon mm-kisat, eikä nyt. »Siellä Sami makasi mahallaan ja nuoli dopingista ole tietoakaan. Helena Takalo jäätä.« ja Hilkka Riihivuori ovat Suomen kansan KaVon muut pelaajat olivat viisi vuotta suuria sankareita. Samana keväänä pelataan Samia vanhempia, mutta jos jääkiekkoa jääkiekon mm-kisat Prahassa. Suomi sijoit- halusi pelata, ei ollut vaihtoehtoja, sekaan tuu seitsemänneksi. Neuvostoliitto voittaa vain. Ja Sami halusi. Isähän hänet oli ken- maailmanmestaruuden. tälle ensin vienyt, mutta kipinää ei tarvinnut Jokelan luonnonjäällä viilettää juuri kauan hakea. koulunsa aloittaneita vesseleitä. Valmen- »Äidillä on vieläkin jossakin tallessa sel- taja hoputtaa poikia luistelemaan kentän lainen tarhassa tehty tarina, jossa lukee, että päästä päähän ja pojathan luistelevat, intoa minusta tulee isona jääkiekkoilija,« Sami pihisten. Helenius sanoo myhäillen. 28 20:00 steve babineau steve 29 » Sen, minkä taidoissa häviää, voi voittaa tekemällä kovasti töitä ja antamalla kaikkensa. Farmissa valmentaja Joe Baxter sanoi mulle, että »win through everything«, voita kaiken läpi. – Sami Helenius Ensimmäinen seura oli siis KaVo ja »Siirto Ahmoihin oli selvä askel eteen- pelipaita musta. Sami oli kyllä lähellä päin. Sitten, kun muut tulivat teini-ikään, jäädä ilman pelipaitaa, sillä valmentaja oli niin mulla alkoi olla vaikeuksia enkä unohtaa joukkueen pienimmän pelurin. pysynyt enää mukana. Me olimme Turussa Sami työnsi itsensä aivan valmentajan eräässä turnauksessa ja mä olin istunut kylkeen ja sai lopulta paidan numero 22. siellä viltissä. Faija sanoi sen jälkeen, että Pelipaikkaa Sami ei enää muista, ei ehkä oli ehkä aika siirtyä askelta alemmaksi eli muistanut silloinkaan. mua vuotta vanhempiin. Leskisen »Juice« »Kerran oltiin sitten Keravalla pelaa- eli Tuomo oli valmentajana,»Sami kertoo. massa turnausta. Mä olin maalin edessä ja Jokelassa saatiin silti vielä kesäisin seu- joku niistä Jokelan kavereista veti kiekon rata Samin omatoimisia harjoituksia kylän kohti maalia. Mulla jäin maila maalivahdin Keskuskentällä. Monet luulivat häntä suojusten alle jumiin ja kiekko meni samalla yleisurheilijaksi juoksumäärien takia. Sa- sisään. En mä edes tiedä, teinkö maalin. milla oli myös tapana pakata reppu täyteen Kaikki tulivat kuitenkin onnittelemaan. kiviä lenkkikaverikseen, ja ainakin yhdestä Se oli uran ensimmäinen maali,« Helenius repusta menivät olkahihnat poikki. sanoo. Sitten olikin välivuoden paikka. Ura hyvinkää 1978. Jäähalli valmistui vuon- – jos sitä uraksi vielä tuolloin saattoi kutsua na 1986 ja se antoi tietenkin uutta vauhtia – jatkui taas kuusivuotiaana. Seurana edel- koko alueen jääkiekkoilulle. Vielä vuonna leen Jokelan KaVo. 1988, Sami pelasi vuotta vanhempien kans- Aika nopeasti kävi selväksi, että Sami sa, Ahmojen C-junioreiden sm-sarjaan pääs- olikin jääkiekossa hyvä. Yhtä nopeasti seessä joukkueessa. sm-sarja oli Ahmoille kävi selväksi, että KaVossa Sami ei pystyisi silloin, jos tänäänkin, harvinaista herkkua, harjoittelemaan yhtä hyvin tai usein, tai ja vaikka menestystä ei tullutkaan, kokemus että joukkuetta ei kutsuttaisi yhtä moneen oli silti ikimuistoinen. Vastassa kun oli lähes tai yhtä koviin turnauksiin kuin esimerkiksi pelkästään liigaseurojen juniorijoukkueita. Hyvinkään Ahmoja. Hyvinkäällä, kymme- Samin ikäero ei häirinnyt kaukalossa nen kilometrin päässä Jokelasta, oli tekojää eikä sen ulkopuolella. Siitä hyvänä osoituk- ja oikea jääkone. Sami siirtyi Ahmoihin sena oli joukkueen sisäinen kapteenin vaali. kahdeksanvuotiaana. Valmentaja oli tällä Sami sai C:n rintaansa jo toisena vuotena kertaa isän siskon mies. Ikäero joukkueen peräkkäin, joten jonkinlainen johtaja hän oli muihin pelaajiin oli enää kaksi vuotta. selvästi jo tuolloin. 30 »Niin. Me pääsimme 12 parhaan joukkue, Ahmat, ja 10 kilometrin päässä joukkoon, mutta sitten emme saaneetkaan ollut Hyvinkää. Edellinen kausi oli mennyt pisteen pistettä. Jo sm-sarjaan pääsy oli hyvin ja kehitystäkin oli vielä tapahtunut. meille hieno saavutus. Oli hienoa pääs- Toisessa vaakakupissa Helsingin Jokerit, tä pelaamaan Lukkoa, Ässiä ja muita tuolloin vielä sm-liigajoukkue, ja sen myötä vastaan. Niukin tappio oli muuten 2-1, kovempi panostus myös junioreihin. Ässiä vastaan kotona. Se oli kova sarja, ja Ulkopuolisesta voi jälkeenpäin tuntua, esimerkiksi Jäähongassa pelasivat silloin että päätös oli helppo, mutta sitä se ei Lehtisen Jere, Haakanan Kari ja Hirvosen välttämättä ollut. Sami on aina ollut kiltti ja Timo. Peltosen Ville pelasi silloin ifk.ssa,« hyvällä tavalla pehmeä, joten kavereiden jät- Sami muistelee. täminen ei varmasti ollut helppoa. Mutta jos Sami oli joka tapauksessa päässyt tie ammattilaisuuteen vei Jokereiden kautta, samalla kaudella uraputkeen, sillä hänet niin Heleniuksen oli mentävä Jokereihin. valittiin Uudenmaan aluejoukkueeseen »Sitten teimme faijan kanssa siirtopää- Pohjola-leirille. Aluejoukkueen valmenta- töksen. Liigajoukkueet panostavat kuiten- jana toimi Kari »Taavi« Takala, joka oli kin ihan eri tavalla,« Sami sanoo. myös Samin seurajoukkueen valmentaja. Joukkueenjohtajana toimi takavuosien A- » Hoh hoh hoijaa, kylläpä ramasee. Mut maajoukkuepuolustaja ja toinen jokelalai- ei auta, ei auta, kun on töihin lähtö. No, nen, Jouko Öystilä. raikas aamusuihku se varmasti piristää.« Unelma ammattilaisuudesta eli ja voi – Uuno Turhapuro hyvin, mutta ei niin rehevästi kuin Sami olisi halunnut. Uusimaa voitti alkulohkossaan helsinki 1989. Hyvinkäältä on Helsin- vain Lapin aluejoukkueen. Pohjola-leiriltä kiin noin 50 kilometriä. Hämeenlinnaan tuli jälleen kokemusta, mutta ei Samin on suurinpiirtein yhtä pitkä matka, mutta syvästi haluamaa maajoukkuepaikkaa. jostain syystä Ahmojen juniorit ovat usein »Pelit eivät menneet putkeen, ei välttä- katsoneet mieluummin pohjoisen – hpk: mättä pää kestänyt. Kyllähän mä kuitenkin hon, Tapparaan ja Ilvekseen – kuin etelän kuvittelin paljon ja unelmoin maajoukku- liigaseuroihin. eesta,« Sami muistelee. Maajoukkueeseen ja Eikä siirto Samillekaan pelkkää lasten- leirin tähdistöjoukkueeseen valittiin tuolloin leikkiä ollut. Hän oli uusi pelaaja joukku- esimerkiksi Jani Nikko ja Lasse Pirjetä. eessa, ja kaiken lisäksi »jostain Hyvinkääl- Hänet oltiin kuitenkin pantu merkille, tä« ja tuli isän kyydissä treeneihin. sillä Pääkaupunkiseudun Antti Lassinhar- Ehkä vanhempien kanssa pelaaminen oli ju, joka oli myös Jokereiden valmentaja, tehnyt Samista hyvin sopeutumiskykyisen, soitti Takalalle ja kyseli mahdollisuutta tai kenties hän oli oppinut elämään pienen saada Sami siirtymään Jokereihin. kiusaamisen kanssa. Omien sanojensa Oli palaverin paikka. Ja niin kuin aina, mukaan häntä kiusasivat koulussa alempi- kun Sami tekee tärkeitä päätöksiä, hän luokkalaisetkin. »Mä olin aina niin pitkä kääntyi luottohenkilöidensä pariin. Ne ja laiha,« hän sanoo. Jääkiekkoa hän kui- löytyvät perheen parista: isä, äiti ja nykyisin tenkin osasi pelata ja tuli toimeen kaikkien Soile-vaimo. Toisessa vaakakupissa oli tuttu kanssa. Selvästi. 31 »Jokereissakin tuli C rintaan. Olin siitä Loppuottelussa Jokerit kohtasi tps:n. erittäin ylpeä, sillä se oli vielä sitä aikaa, Mestaruus meni Turkuun selvästi. tps että kundit katsoivat meitä »maalaisia« voitti ottelut 6-1 ja 7-2. Sami muistaa vähän vinoon,« Sami sanoo. »Mä olin tulokset ja tehopisteet vieläkin tarkasti. »Ei – olen vieläkin – ihan nynny ja kun kundit meillä ollut mitään sanomista. tps:llä oli kiusoittelivat, että eihän Sami edes osaa joukkueessaan Saku Koivu, Niko Mikkola, slangia, ei itku ollut kaukana« hän sanoo. Tom Koivisto, yhteensä varmaan kuusi Jokereissa joukkuetovereiden joukossa oli maajoukkuepelaajaa,« hän kertoo. eräs Juha Lind. sm-hopea oli kuitenkin hyvä saavutus, Sinä vuonna Sami sai uuden tilaisuuden eikä Samilla ollut mitään syytä katua nousta maajoukkuepelaajien ryhmään. siirtoaan Jokereihin. Risto-isän autoon tuli Hänet valittiin Pääkaupunkiseudun alue- kilometrejä, kun hän kuljetti Samia har- joukkueeseen ns. C-cupiin. Pohjola-leiriltä joituksiin ja peleihin, mutta eipä hänkään oli jäänyt näytettävää, joten Sami odotti valittanut. »Riti« ei tosin yleensäkään pa- turnaukselta paljon. Pääkaupunkiseutu hemmin kommentoinut Samin menestystä kohtasi Forssassa Saku Koivun johtaman tai otteita. Ei tarvinnut. Sami tiesi. Länsirannikon. »Kyllä siitä näkee, milloin se on tyytyväi- Sami sai paljon peliaikaa, itse asiassa nen ja ylpeä Samista,« Timo Herttuainen hän pelasi puolustajista eniten. Ja omasta sanoo. »Ei Risto koskaan sano mitään. Se mielestään hyvin. Kun Pääkaupunkiseudun, pitää