Erik Hämäläinen Sami Kapanen Marko Joukkue vailla vertaa - kymmenen vuotta maailmanmestaruudesta,Kiprusoff koko Tero Lehterä kirja Jere sähköisessä Lehtinen Curt Lindström muodossa. Mika» » »Nieminen » » » Petteri Nummelin Mika Strömberg Ari Suomen jääkiekkomaajoukkue, Leijonat, voitti vuonna 1994 sekä Sulander Antti Törmänenristo Hannu pakarinen Virta Juha Ylönen Hannu Ara- olympiapronssia että MM-hopeaa – silti molemmat mitalit olivat virta Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen Marko Kiprusoff pettymyksiä, sillä joukkuetta pidettiin yleisesti maailman parasta Saku Koivu Tero Lehterä Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa jääkiekkoa pelaavana joukkueena. Petteri Nummelin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Raimo Seuraavan vuoden kisajoukkueessa oli 16 pelaajaa vuoden Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Juha Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helmi- 1994 MM-joukkueesta, eikä mikään voinut estää heitä voittamasta nen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero maailmanmestaruutta. Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Ja kun kultamitalit ripustettiin pelaajien kaulaan ja joukkueen Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Summanen Jukka Tammi kapteeni Timo Jutila haki maailmanmestaruuspokaalin, koko Suomen Antti Törmänen Hannu Virta Juha Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila risto pakarinen pakarinen risto kansa hullaantui ja lähti kaduille juhlimaan. Sami Kapanen Esa Keskinen Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jar- Joukkue vailla vertaa on tarina pettymyksestä, voitosta, jouk- mo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen kuehengestä, hauskanpidosta, ruotsalaisesta valmentajasta, joka Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Hannu Virta Juha sai suomalaisista kaiken irti ja tietenkin jääkiekosta ja voittamisen Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen vaikeudesta. Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Niemi- Kirjaan on haastateltu vuoden 1995 mestarijoukkueen kaikki pelaajat nen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Joukkue Vailla Vertaa Janne Ojanen Marko Palo Ville Pelto- sekä valmentajat Curt Lindström ja Hannu Aravirta nen Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Hannu Virta Juha Tämä on heidän tarinansa. j Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen oukkue vailla vertaa vailla oukkue Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Niemi- Jere Lehtinen nen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Ari On tässä joukkueessa oma taikansa, se on kuitenkin ensimmäinen Sulander Raimo Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Hannu Virta Juha Ylönen Hannu Aravirta maailmanmestarijoukkue. Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen Marko Kiprusoff Saku Erik Hämäläinen Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Jotain spesiaalia joukkueessa on. Vaikea sanoa, mikä se on, mutta kyllä siinä vähän sellainen tunne on, että »me ollaan niitä jätkiä«. Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Hannu Virta Juha Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helmi- nen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero Saku Koivu Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa Petteri Numme- On selvää, että mestaruus yhdistää meitä. Se on varmasti jäänyt kaikki- lin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Summanen Jukka en mieleen. Nyt se on vielä ainoa, mutta ensimmäinen se on ikuisesti. Tammi Antti TörmänenJoukkue Hannu Virta Juha Ylönen vailla Hannu Aravirta Raimo vertaa Helminen Erik Hämäläinen Se pysyy meillä aina. Timo Jutila Sami KymmenenKapanen Esa Keskinen vuotta Marko maailmanmestaruudesta Kiprusoff Saku Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Hannu Virta Juha Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Ka- panen Esa Keskinen Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Nieminen Janne Niinimaa Petteri Nummelin Janne Ojanen Marko Palo Ville Peltonen Mika Strömberg Ari Sulander Raimo Summanen Jukka Tammi Antti Törmänen Hannu Virta Juha Ylönen Hannu Aravirta Raimo Helminen Erik Hämäläinen Timo Jutila Sami Kapanen Esa Keskinen Marko Kiprusoff Saku Koivu Tero Lehterä Jere Lehtinen Curt Lindström Jarmo Myllys Mika Niemi- risto pakarinen Joukkue vailla vertaa

© Risto Pakarinen 2005 ISBN 952-99448-1-0 Ulkoasu: Martin Lyxell, malcolm grace ab Lisätietoja: www.joukkuevaillavertaa.com Kysy unelmansa haudanneilta kysy luovuttaneilta kysy voittajilta ja muilta kaikkensa antaneilta kysy menestyneiltä ja hylätyiltä hyviltä häviäjiltä

kysy miehiltä kysy naisilta ja kaikilta sellaisilta jotka aina uudelleen nousevat jaloilleen

ne kaikki tietää sen ei pidä jäädä paikoilleen ne kaikki tietää sen ei pidä pysähtyä

– Tero Vaara: »Jos tahdot tietää«, 1997 Maailmanmestarit 1995 maalivahdit 30 Jukka Tammi, »Taisto« 31 Ari Sulander, »Sulo« 35 Jarmo Myllys, »Jamo« puolustajat 2 Marko Kiprusoff, »Kipru« 3 Petteri Nummelin; »Petu«, »Numppa« 4 Erik Hämäläinen, »Eepi« 6 Janne Niinimaa, »Asseri« 7 Timo Jutila, »Juti«, kapteeni 23 Hannu Virta, »Hantta« 26 Mika Strömberg, »Ströbä« hyökkääjät 8 Janne Ojanen, varakapteeni 9 Esa Keskinen, »Essi«, »Elmeri« 11 Saku Koivu, varakapteeni 13 Marko Palo, »Kyy« 14 Raimo Helminen, »Raipe« 15 Antti Törmänen, »Stökö« 16 Ville Peltonen 20 Jere Lehtinen 21 Juha Ylönen, »Jussi« 24 Sami Kapanen 27 Tero Lehterä 40 Mika Nieminen, »Veikko« 52 Raimo Summanen, »Rami« valmentajat: Curt Lindström, »Curre«, päävalmentaja Hannu Aravirta, »Ara«, valmentaja Kiitos

Timo Jutila sen sanoi jo kymmenen vuotta sitten: »Kiitos virheitä, niitä olisi moninverroin enemmän ilman Pauli  kuuluu koko kansalle«. Jutilaa on helppo ymmärtää. Oman Leppäsen haukansilmää. Kiitos oikolukemisesta ja hyvistä saavutuksensa keskeltä on helppoa ja mukavaa jakaa kiitoksia kommenteista kirjan rakenteen suhteen. kaikille, jotka ovat matkan varrella auttaneet. Ja lopuksi kiitos omille tukijoukoilleni, joita ilman mis- kiitos Minäkin haluaisin kiittää ihan kaikkia, mutta joitakin ihan tään ei tulisi mitään. erityisesti. Isä ja äiti, kiitos kannustuksesta tämänkin projektin aikana. Haluaisin kiittää :n komissionääri Gary Bettmania ja Jessica, kiitos, kiitos, kiitos. pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Bob Goodenowia siitä, Hannes, nyt isä tulee kotiin leikkimään. Jippii. että he vuonna 1994 saivat nhl:n sarjakauden viivästymään Mutta vielä kerran. Kiitoksista suurin kuuluu tietenkin niin paljon, että nhl-pelaajat eivät ehtineet mm-kisoihin. Se heille: sinetöi Suomen maailmanmestaruuden. Haluaisin kiittää Hannu Aravirta, Raimo Helminen, Erik Hämäläinen, heitä myös siitä, että he vuonna 2005 saivat koko nhl-kauden Timo Jutila, Sami Kapanen, Esa Keskinen, Marko Kiprusoff, peruuntumaan, että pääsin helpommin haastattelemaan Saku Koivu, Tero Lehterä, Jere Lehtinen, Curt Lindström, suomalaisia nhl-pelaajia ja maailmanmestareita. Jarmo Myllys, Mika Nieminen, Janne Niinimaa, Petteri Suuri kiitos kuuluu jokaiselle maailmanmestarijoukkueen Nummelin, Janne Ojanen, Marko Palo, Ville Peltonen, Mika jäsenelle. He jakoivat avuliaasti ja anteliaasti aikaansa ja muis- Strömberg, Ari Sulander, Raimo Summanen, Jukka Tammi, tojaan kanssani. Antti Törmänen, Hannu Virta ja Juha Ylönen. Erityisen lämmin kiitos Raimo Helmiselle, joka sanoi »totta kai« ennen kuin olin päässyt lauseeni loppuun. Sen jälkeen oli helppo lähestyä muita. Kiitos myös Esa Keskiselle, joka auttoi löytämään muuta- man kadonneen tai vaikeasti tavoitettavissa olleen pelaajan sekä Ville Peltoselle, joka löysi aikaa haastatteluun myöhään illalla, ennen tärkeää pudotuspeliottelua. Myös Hannu Aravirran mukavan myönteinen asenne ja leikekirja auttoivat kirjan teossa. Kiitos Juha Sorrille kuvista ja Tero Vaaralle paitsi tekstin lainasta, myös inspiraatiosta vuosien varrella. Kiitos Jari Mäkäräiselle hauskoista tarinoista. Pistä, hyvä mies, tarinasi paperille, niin saadaan hauska kirja matkaan. Jättetack myös Susanne Kronholmille takakannen kuvasta. Martin Lyxellin elegantti taitto ansaitsee myös hatunnos- ton ja kiitoksen, jälleen kerran. Vaikka kirjaan vieläkin varmaankin jäi paino- ja muita Esipuhe

Oli aurinkoinen toukokuun päivä. Villmanin »Jammu« vai- tiin ainakin neljä neuvostoliittolaista. moineen oli kylässä ja katsoimme jääkiekon mm-finaalia Siksi onkin tavallaan sääli, että nhl-pelaajat eivät tulleet televisiosta. Jammu oli asunut Ruotsissa 15 vuotta ja hänellä Tukholmaan. Epäilijöille jää aina selittelemisen mentävä oli tapana vertailla suomalaisia ja ruotsalaisia – useimmiten aukko. ruotsalaisten eduksi. On kuitenkin varmaa, että Suomi nousi 1990-luvun Jääkiekossa Jammu, joka oli aikoinaan ollut jopa Frölun- alussa jääkiekon suurmaiden joukkoon ja on pysynyt siellä dan edustusjoukkueen harjoitusringissä, kannatti kuitenkin siitä lähtien. mm-kisoista on tullut useita mitaleita ja vuoden Suomea. Tietenkin. 2004 World Cupissa Suomi yllätti etenemällä loppuotteluun Kun Globenin summeri soi 7.5.1995 ja Suomi oli voittanut saakka. maailmanmestaruuden, Jammu oli ristiriitaisessa tilassa. Maailmanmestaruuksia sen sijaan ei ole tullut lisää, vielä. Hänen sydämensä pamppaili suomalaisten pelaajien puolesta Alunperin tarkoituksenani oli kirjoittaa maailmanmes- ja hän nautti Suomen mestaruudesta. Samalla se kuitenkin taruudesta kymmenvuotisartikkeli Hockey-lehteen, mutta nakersi ruotsalaisten ylivertaisuutta. kun ryhdyin pohtimaan, millainen artikkelista tulisi, ja mitä Jammu kaivoi autonsa takakontista purkillisen lämmintä siihen haluaisin sisällyttää, huomasin, että yhden Hockey- olutta ja totesi: lehden sivut eivät siihen riittäisi. »Eivät suomalaiset kuitenkaan juhlia osaa – Ruotsissa kadut Turnaus on aiemminkin hyvin dokumentoitu, enkä olisivat jo nyt täynnä torvea soittavia autoja ja ihmiset heilut- halunnut artikkelista (enkä kirjasta, kun sen idean lopulta taisivat lippuja«. sain ja päätin toteuttaa) pelkkää vanhojen asioiden toistoa ja Samassa taloni ohi ajoi auto, torvea soittaen ja lippu takaik- pelireferaattia. kunasta liehuen. Halusin yrittää ymmärtää, miksi juuri se joukkue voitti Meistä ei kumpikaan osannut aavistaakaan, kuinka hyvin maailmanmestaruuden ja millainen se joukkue oikein oli. suomalaiset osasivat juhlia jääkiekon maailmanmestaruutta. Päätin myös ainakin yrittää haastatella kaikki joukkueen joukkue Kuten Marko Kiprusoff sanoo tämän kirjan sivuilla: »En voinut pelaajat ja valmentajat. mitenkään ymmärtää, kuinka iso asia se oli muille suomalaisil- Aloitin Sami Kapasesta, joka oli palannut sopivasti Kuo-

le. En tietenkään, kun ei sellaista ollut ennen tapahtunut.« pioon. Seuraavaksi ajoin Tampereelle jututtamaan Raimo vailla Itse olen sitä sukupolvea, jonka mieleen ei koskaan juolah- Helmistä, ja sieltä takaisin Helsinkiin tapaamaan Hannu

tanutkaan, että Suomi voisi voittaa jääkiekon maailmanmes- Aravirtaa. Kaikkiaan Volvomme mittariin merkittiin haastat- vertaa taruuden. Mitali oli mahdollinen, jos kaikki meni nappiin – ja teluiden ansiosta kolmisen tuhatta lisäkilometriä. joku suurmaa ehkä boikotoi turnausta. Lopullisesti kirjan sisältö sinetöityi, kun tapasin Mika

Neuvostoliiton ykkösketjussa miehet vaihtuivat, mutta Strömbergin Globenin ostoskeskuksella. Kerroin hänelle  tulos ja vauhti eivät. Kahdeksan joukkueen mm-kisoissa tavanneeni jo muutaman pelaajan, ja että halusin jutella niin pelattiin kaksinkertainen sarja, jonka jälkeen kultamitalit monen kanssa kuin mahdollista. jaettiin Neuvostoliitolle ja turnauksen tähtikentälliseen valit- Strömberg vastasi nopeasti: »Kaikki ovat varmaankin puhuneet joukkuehengestä«. Lopuksi muutamia käytännön ohjeita ja kommentteja. Niin olivatkin, ja niin puhui Strömbergkin. Tarina etenee pelaajien kommentteja ja sitaatteja käyttäen,  Kapanen kertoi, kuinka hauskaa oli istua takapiruna kortti- ikäänkuin joukkue istuisi virtuaalisen pöydän ääressä jutte- ringissä. Strömberg muisteli Mika Niemisen kuivaa huumoria lemassa. Tarinassa on toistoa, lähinnä siksi, että halusin niin ja Esa Keskinen ihmetteli vieläkin, mistä niin hyvä joukkue- osoittaa sinullekin, mikä pelaajille oli jäänyt mieleen, ja mikä esipuhe henki oikein kumpusi. heille oli tärkeää. Yhtä syytä siihen ei ole. Pelaajien kertomuksien perusteella Mika Nieminen on pelaajien suussa »Veikko«, Esa Keskinen tuntuu siltä, että kaikki palaset loksahtivat kerrankin paikoil- »Essi« ja Janne Niinimaata Tero »Tertsi« Lehterä kutsui »Asse- leen. Pelaajat tunsivat toisensa, heillä oli hauskaa yhdessä ja riksi«. he olivat kaiken lisäksi huippupelaajia. Tuloksena ei voinut Lukemisen helpottamiseksi olen käyttänyt lainausmerkkejä olla muuta kuin menestystä. kirjan alkuosassa kerran, pari, mutta sen jälkeen ne on jätetty Ja sitten oli tietenkin »Curre«. Curt Lindström, ruotsalainen tietoisesti pois. valmentaja, joka kaiken velmuilun ja kujeilun lomassa sai Tarina etenee aikajärjestyksessä Milanon finaalin pettymyk- joukkueen pelaamaan ainutlaatuisella tavalla ainutlaatuisen sestä maailmanmestaruusjuhlien jälkeiseen tilaan ja tulevai- hyvin. suuden pohdintaan, mutta loikkii hieman joukkuehengen ja Kirjaprojektin alussa ajattelin ensin juttelevani mahdolli- Curt Lindströmin henkilön kohdalla. simman monen pelaajan kanssa. Kun haastatteluja oli kasas- Kielestä vielä eräs huomio. Vaikka tarina etenee puheen- ja sa yli kymmenen tuntia, huomasin haluavani saada kaikki keskustelun omaisesti, kieli ei ole puhdasta puhekieltä, eikä pelaajat kiinni. puhdasta kirjakieltä. Kun sitten lopulta olin saanut kaikki haastateltua, minulle Tekstiin on jätetty tarkoituksellisesti murre- ja jääkiek- jäi tehtäväkseni kasata pelaajien minulle antamista paloista koilmauksia, jotta lukija saisi aidomman kuvan pelaajasta ja mestaruuspalapeli. hänen persoonastaan. Kirjan muoto – se, että tarina etenee pelkkinä pelaajien si- Maailmanmestarijoukkue oli ainutlaatuinen jo siksi, että taatteina – oli selvillä alusta lähtien. Valitsin sen, koska halusin maailmanmestaruus oli Suomen ensimmäinen. Toista en- antaa pelaajien kertoa oman tarinansa ilman muiden analyy- simmäistä ei ole. Joukkue pelasi loistavaa jääkiekkoa ja sen siä tai tulkitsemista. joukkuehenki oli – pelaajien kertoman mukaan – ennenkoke- Tulkinta jää nyt sinulle. maton. Tarkoituksenani oli kasata tarina, jota lukiessa lukija voisi Valmentaja Hannu Aravirta muisteli kymmenen vuoden tavallaan istua kuvitteelliseen pyöreään pöytään koko mes- takaisen joukkueen joukkuehenkeä näin: »Se joukkue oli tarijoukkueen ja sen valmentajien kanssa ja seurata heidän kasvanut yhdessä, eikä sellaista maajoukkuetta tule enää muisteluitaan. koskaan.« Se merkitsi tietenkin sitä, että olen siirtänyt pelaajien Joukkue vailla vertaa. lausuntoja ajallisesti. Se, minkä he sanoivat keskustelumme alussa, saattaa kirjassa olla lopussa, tai päinvastoin. Tukholmassa, 31.3.2005 Jäsentäminen lienee kirjailijan tehtäväkin. Risto Milanosta vauhtia

Suomen jääkiekkomaajoukkue, Leijonat, on maan rakastetuin ja odotukset olivat jälleen korkealla. Jälleen kerran Kanada iski joukkue. Suomalaiset ovat vuosikymmenien ajan aina seuran- kuitenkin suomalaisille jauhot suuhun, sillä kertaa tosin vasta neet leijonarintaisten taistelua mm-kisoissa, vaikka useimmi- rangaistuslaukauskisan jälkeen. ten turnaus onkin päättynyt pettymykseen. Suomen viimeisen rangaistuslaukauksen ampui Mika »Veik- Paitsi vuonna 1983, jolloin se päättyi helpotuksen huokauk- ko« Nieminen, joka harhautti, ja yritti nostaa kiekon rystyltä seen, kun Anssi Melametsä onnistui turnauksen viimeisessä yläkulmaan. Ei mennyt. ottelussa tekemään maalin, jolla Suomi säilyi mm-kisojen Loistavasti pelanneella Suomen maajoukkueella – joka hävisi A-sarjassa. Lillehammerin kisoissa vain yhden erän, eikä Milanossa yhtään Ensimmäisen, ja kauan kaivatun arvokisamitalinsa Suomen – oli kaudella 1994–95 vain yksi tavoite: maailmanmestaruus. jääkiekkomaajoukkue voitti Calgaryn olympialaisissa 1988. Viimeisessä ottelussa kaatui olympiakultaa voittanut Neuvos- Hannu Aravirta, valmentaja toliitto. Matka mestaruuteen käynnistyi jo Lillehammerista. Se ei siis Suomi oli ollut niin lähellä mm-mitalia sitä kuitenkaan kos- ollut ihan hetken hurmaa. Olympiaturnaus oli ollut ihan hui- kaan voittamatta, että aloimme itsekin uskoa olevamme jää- kea turnaus ja pettymys oli suuri, kun putosimme loppuotte- kiekkomaailman Aku Ankka, joka ei koskaan voittaisi mitään. lusta, sillä olimme pelanneet aivan superjääkiekkoa. Kaikki Kun valitsi nuoren joukkueen Prahan ymmärsivät sen ja ajatus mestaruudesta alkoi voimistua. mm-kisoihin 1992, suurimmat epäilijät olisivat pysäyttäneet Milanossahan hävisimme maailmanmestaruuden dra- joukkueen matkan jo lentokentällä. maattisesti rangaistuslaukauskisassa. Nuori joukkue taisteli kuitenkin Suomelle maan ensimmäi- »Curre« sai hyvän oivalluksen lentokoneessa matkalla sen mm-mitalin, hopeaa. Milanosta Helsinkiin: »lite bättre«. Meidän piti vain tehdä Seuraavana vuonna Suomi ottikin jälleen tutun, arvaamat- seuraavalla kaudella kaikki vähän paremmin. toman, roolinsa ja romahti seitsemänneksi. Pentti Matikaisen Se »lite bättre« näkyi kaikessa koko seuraavan vuoden. joukkue aikakausi maajoukkueen päävalmentajana päättyi ja hänen tilalleen palkattiin ruotsalainen Curt Lindström. Jukka Tammi, maalivahti

Curt Lindström sai mukaan kokeneita suomalaisia, jotka Milanossa minä sanoin »Aralle« puolileikilläni, että voisin vailla olivat syystä tai toisesta olleet maajoukkueesta sivussa. Hän mennä maaliin rangaistuslaukauskisaan. Ara kävi kysymäs-

valitsi maajoukkueeseen myös nuoria lahjakkuuksia, jotka sä Currelta. »Jamo« [Myllys] ei kuitenkaan ollut rankkareissa vertaa olivat matkalla huipulle. parhaimmillaan, eihän hän harjoitellut niitä ikinä. Minä taas »Curren« ensimmäisellä kaudella Suomi voitti olympiaprons- harjoittelin paljonkin.

sia Lillehammerissa pelaten asiantuntijoiden mielestä turnauk- Mutta, olihan se selvää, että ei siinä vaihdettu maalivahtia.  sen – ja maailman – parasta jääkiekkoa. Välierässä Kanada Minä ja Jamo annoimme Currelle vinkkejä siitä, kenen kuitenkin pudotti Suomen. Pari kuukautta myöhemmin pela- kannattaisi ampua rankkareita. Ja mikäli nyt oikein muistan tuissa Milanon mm-kisoissa Suomi eteni hienosti loppuotteluun ja olen kuullut muilta, niin kyllä Jarilta [Kurri] kysyttiin, ha- luaako hän ampua ratkaisevan rankkarin. Jari sanoi »ei«. ratkaistiin rankkareilla. Minäkin ehdin jo antamaan neuvoja, mihin piti ampua. Oli- Jouduin vielä finaalin jälkeen dopingtestiin ja muistan, 10 si mennyt sivusta, ja kokeillut sieltä ... »Veikkohan« ei ottanut kuinka istuin siellä kanukkien kanssa. Hekin kehuivat Suomen mitään vastaan. joukkuetta tosi kovaksi. Vakavasti puhuen, Mika on hyvä, mutta kiekko vain pyö- Eihän se mitään lohduttanut, mutta kuitenkin... vauhtia

rähti sillä kertaa. Mika Nieminen Mika Nieminen, hyökkääjä En muistellut sitä enää seuraavalla kaudella. Olen minä näh- Kai se kipinä sitten sytytettiin siellä Milanossa. Ehkä me 1993– nyt rankkarin videolta pari kertaa – ja tiesinhän jo lauottuani, milanosta 94 tajusimme, että voimme voittaa mitä vain. Sillä kaudella miten se oli mennyt pieleen. tuli kaksi mitalia, mutta molemmat olivat pettymyksiä. Maajoukkueessa oli niinä vuosina aina sama runko. Väittäi- Oli se hetkellisesti aika kova isku, että en tehnyt rankkarista sin, että toistakymmentä pelaajaa oli aina maajoukkueessa, ja maalia Milanossa, mutta jonkunhan sinne piti mennä ampu- totta kai se rakentaa joukkuehenkeä. maan se. Siinä joukkueessa oli hyvä henki, mutta en ole montaa ker- taa ollut huonohenkisessä joukkueessakaan. Oli siinä mestari- Hannu Aravirta joukkueessa kuitenkin jotain erikoista. Curre teki kerran sellaisen testin, että hän näytti pelaajille ku- Kyllä »vähän paremmin« piti paikkansakin. Joukkueen piti van maalivahdista maalin suulla ja kysyi heiltä, mitä he näke- parantaa jatkuvasti turnauksesta toiseen. Jos silloin olisi ollut vät. Parikymmentä sanoi näkevänsä maalivahdin ja muutama , kuten nyt, Curre ei olisi välittänyt niistä muu tolppia ja ylärimaa. Yksi pelaaja piirsi rastin yläkulmaan ollenkaan. ja sanoi, että »tuohon minä sen nostan«. Oli aika harvinainen tilanne, että maajoukkueessa on ydin- Se oli Mika »Veikko« Nieminen. ryhmä niin kauan kasassa. Nythän pelaajat lähtevät ensim- Ja, kun Kanadan pelaaja epäonnistui rankkarissaan Mi- mäisten hyvien kisojen jälkeen nhl:ään. lanossa, Curre kääntyi samantien ympäri ja osoitti Veikkoa. »Veikko sätter den, Veikko pistää sen sisään«. Erik Hämäläinen, puolustaja En tiedä, kumpusiko Curren vahva luottamus siitä, että Milano 1994 oli se siemen. Se oli mestaruuden siemen. Ei sitä Veikko oli ainoa, joka sanoi tekevänsä maalin siinä testissä. ääneen sanottu, mutta oli minullakin sellainen tunne, että Sitä olen joskus mietiskellyt. seuraavalla kaudella halusimme voittaa. Olimme pelanneet kaksi arvoturnausta – Lillehammerin Timo Jutila, puolustaja, joukkueen kapteeni olympialaiset ja Milanon mm-kisat – todella hyvin ja suurin Milanossakin loppuottelu olisi pitänyt ratkaista pelaamalla. menestys oli jäänyt molemmissa niin pienestä kiinni. Yhtäkkiä peli muuttuukin yksilölajiksi. Hävityn ja voitetun finaalin ero on kamala. Milanon loppu- Muistan, kuinka menin Milanossa kapteenien kolikon- ottelutappio on ainoita jääkiekkojuttuja, joiden vuoksi olen heittoon ja sanoi, että «eiköhän ratkaista mestaruuskin kolikolla«. Häntäkin harmitti se, että mestaruus herännyt keskellä yötä jälkeenpäin ja harmitellut. Olimme niin silloin. Rungon yhdessä pysyminen auttoi joukkuehengenkin lähellä. luomisessa. Kultamitali oli tavoitteemme jo heti kauden ensimmäisestä Valitettavasti yksi huono erä olympialaisissa kostautui, eikä kokontumisesta lähtien. Meille jaettiin kirjat, joita Curre aina täyspottia tullut heti ensimmäisessä turnauksessa. jakoi. Sen otsikkokin oli »kultaa Globenissa«. Marko Kiprusoff, puolustaja Muutama pelaaja olisi varmasti lähtenyt nhl:ään jo 1994, jos Esa Keskinen, hyökkääjä työsulkua ei olisi tullut ja sarja olisi käynnistynyt heti syksyllä. Pakko varmaan aloittaa vuodesta 1994, kun tämä ryhmä Joukkueessa oli monta nhl-tason pelaajaa, jotka olisivat läh- kasattiin. Me olimme olympialaisten paras joukkue, ja yksi erä teneet, ja jotka lähtivätkin heti seuraavalla kaudella ja tekivät oli katastrofi, joka pilasi koko turnauksen. vahvan uran nhl:ssä. Olisimme ansainneet voiton jo vuonna 1994 mm-kisoissa ja olympialaisissa. Raimo Helminen, hyökkääjä Tiesimme, että maajoukkueen runko oli sama kuin edelliskau- Jarmo Myllys, maalivahti della. Siinä vaihtui vain muutama pelaaja. Vuoden 1995 joukkue oli erittäin hyvä. Suomella oli jo Lil- Nykyisinhän se on ihan mahdotonta. Vaikka nytkin Jokisen lehammerin olympialaisissa koossa melkein sama joukkue Olli ja kumppanit pelaavat kaikki kisat, niin jotenkin se on ja Milanossa tuli jo hopeaa. Joukkue pysyi hyvin kasassa ja vain erilaista kuin silloin. Ennen se oli läheisempää. Sen verran hitsautui hyvin yhteen. joukkueessa on nykyisin vaihtuvuutta. Olimme molemmissa mm-turnauksissa todella hyviä. Silloin kaikki pelasivat, jos eivät Suomessa, niin ainakin täällä Pohjolassa ja me pelasimme pari kolme turnausta yh- Saku Koivu, hyökkääjä, varakapteeni dessä. Nykyisin puolet pelaajista tulee nhl:stä vasta kevääksi. Jos ajatellaan ihan pelillistä puolta, niin väitän, että pelasimme Maajoukkueessa kierrätetään paljon pelaajia, jolloin sama Lillehammerissa ja Milanossa vielä parempaa jääkiekkoa kuin runko ei pelaakaan yhdessä yhtä paljon. joukkue Tukholmassa. Se oli se siemen, joka lähti kasvamaan ja kukois- Ja totta kai edellisvuosi tuntui, kun vuonna 1994 pelattiin ti vuoden päästä. sekä olympialaiset että mm-kisat, kaksi pitkää turnausta.

Ehkä 1994 aika ei vielä ollut meidän, ehkä emme olleet kas- Olimme yhdessä melkein kolme kuukautta. Siis se ydinryhmä, vailla vaneet vielä tarpeeksi, emmekä kokeneet tarpeeksi yhdessä. 15 pelaajaa.

Joukkueen runko oli sama ja kasvuprosessi oli ehkä pidem- Ainakin pelaajat tiesivät, että meillä oli hyvät mahdollisuu- vertaa pi kuin osasimme odottaakaan. Se kestikin vuoden kauem- det. Ei siitä puhuttu kuitenkaan ääneen. Me olimme nähneet min kuin odotimme. Hedelmä ei tullutkaan olympialaisissa tai edelliskaudella, että vaikka pelaisi kuinka hyvin, voittaminen

saman kevään mm-kisoissa. on vaikeaa. Kaikkea voi sattua ja kaikki on mahdollista. 11 Varmaan olimme senkin takia varovaisia ja menimme Ville Peltonen, hyökkääjä turnaukseen matalalla profiililla. Kai se oli harkittuakin. Liikenne Pohjois-Amerikkaan ei ollut niin voimakasta vielä Voin kuvitella, että se oli ihan suunniteltua. Voi olla, että siitä sovittiin pelaajienkin kesken. jon nhl:ään. Wienissä 1996 ei enää ollutkaan runko kasassa. En tietenkään ajatellut revanssia koko vuotta. Kyllähän 12 Marko Kiprusoff sitä elää omaa arkipäiväänsä omassa seurajoukkueessa. Kyllä En muista, että siitä olisi Milanon kotimatkalla puhuttu, mutta Tukholman turnaus oli vain seuraava turnaus. kyllä se varmaan kaikilla kävi mielessä, että vuoden päästä Me tiesimme, että kun teemme pienet asiat hyvin ja vauhtia

uudelleen. huolellisesti, meillä on mahdollisuudet voittaa. Edelliskauden menestys antoi toki uskoa. Esa Keskinen Kyllä hopeakin kirkastui jonkin ajan päästä. Kanadan tasoi- milanosta Jarmo Myllys tusmaali Milanossa harmitti, koska [Jari] Kurrilta vedettiin Monelle jäi varmaan Milanon rankkaritappiosta sellainen tun- jalat alta. Se on aina vähän kaivellut. Kanadalle olisi kuulunut ne, että seuraavaa turnausta odotti oikein innolla. Mestaruus oli jäähy ja he saivatkin maalin. Oikealla tuomiolla me olisimme selkeä tavoite. Minäkin olin ollut maajoukkuekuvioissa jo 1980- voineet sen sijaan ratkaista pelin. luvulta, pelasin ensimmäiset mm-kisat vuonna 1987, ja 1995 oli Rangaistuslaukauskisa on aikamoista arpapeliä, ja mahdol- selvää, että meille ei kelvannut muu kuin kultamitali. lisuudet ovat 50-50. Kanada oli siinä parempi. Maailmanmestaruusprojektiin uskottiin ja siitä juteltiin Istuimme ottelun jälkeen pukukopissa varmaan kolmisen avoimesti. tuntia. Muistan, kuinka istuin Jutin vieressä ja kopissa oli ihan Olisi ollut karvas pettymys, jos emme olisi voittaneet mes- hiljaista. Sitten tunnelma alkoi parantua hieman ja parani taruutta – olisipa tullut sitten mikä muu mitali tahansa. kopissa saman illan aikana. Se oli onnistunut projekti ja ilmapiiri oli kuin seurajoukku- Jo samana iltana tuli tunne, että eihän sille mitään voinut. eessa. Me olimme paljon yhdessä. Tänäkin päivänä maajouk- kueella on paljon tapahtumia, mutta nyt pelaajia kierrätetään Hannu Virta, puolustaja niissä. Silloin, kun maajoukkue kokoontui, niin runko oli Hävityn ja voitetun finaalin ero on hirvittävä. Ei sitä voi sanoin melkein aina sama, oli sitten mikä tapahtuma tahansa. kuvailla. Hopeaan liittyy aina tietty katkeruus. Ehkä se, että mestaruus tuli nopeasti perään, on vähän helpottanut. Aina Jere Lehtinen, hyökkääjä sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Koko 1994 nosti joukkuetta, ja kun lähdimme kauteen 1994 harmittaa vielä enemmän, koska pelasimme silloin 1994–95, niin joukkueella oli itseluottamusta lähteä voitta- erittäin hyvää jääkiekkoa. Emme tainneet hävitä erääkään. maan kaikki pelit. En tiedä, ehkä aikaisempina vuosina oli Koko homma alkoi jo Lillehammerista, sitten oli se Milanon ollut vähän sellaista asennetta, että »nyt tulee Kanada, ei turnaus, jossa hävisimme mestaruuden rankkareilla ja lopulta voida voittaa«. tuli 1995 ja maailmanmestaruus. Totta kai aina yritetään voittaa, mutta se on helpompaa, Olympiaturnaus ja Milanon mm-kisat olivat vielä lähekkäin kun itseluottamus on kohdallaan. ja Milanosta jäi kova nälkä ja kiima, kun olimme niin lähellä, Emme me suoranaisesti puhuneet seuraavasta vuodesta, mutta emme voittaneet. mutta kaikki huomasivat, että me pystymme pelaamaan Sen jälkeenhän joukkue hajosikin, kun pelaajia lähti pal- hyvää jääkiekkoa korkealla tasolla. Lillehammerissa voitto jäi yhteen erään ja Milanossa se meni rankkareihin. välierän vai loppuottelun. Olihan olympiapronssi hieno asia, 1995 ei ollut nhl-pelaajia, mutta 1994 oli. Ja silloin olimme mutta silti. niin lähellä kuin vain voi olla. Eipä tullut parin vuoden aikana hävittyä montaa ottelua. Mieluummin olisin päästänyt ne maalit vaikka Saksaa vastaan. Jukka Tammi Kun itsellä on taululla seitsemän maalia, on ihan sama, onko Curre lohdutteli meitä Milanon tappion jälkeen. Se oli raskas vastustajalla kaksi vai viisi. tappio. Kukaanhan ei tiennyt, keitä seuraavana vuonna olisi mukana turnauksessa, ja itse ajattelin, että taisi olla viimeinen Marko Palo mahdollisuus voittaa jotain. Curre tuli kuitenkin sanomaan, Joukkueeseen ei tullut suuria muutoksia kahden vuoden että »ensi vuonna uudestaan«. aikana, nhl-pelaajia lukuunottamatta. 1995 edes nhl-pelaajia Ei siinä montaa pelaajaa vaihtunut Milanon ja Tukholman ei tullut, koska heidän sarjansa käynnistyi niin myöhään. välillä. Olisiko korkeintaan viisi pelaajaa vaihtunut. Joinakin Maajoukkue oli minulle kuin toinen koti. Ei siinä ollut mi- vuosinahan oli saattanut vaihtua koko joukkue, melkein, mitä tään eroa seurajoukkueseen, maajoukkue oli viihtyisä paikka, nyt »Raipe« siellä on aina ollut. No, ei ihan. [Nauraa]. jonne kaikki tulivat mielellään. Kaikilla oli sama päämäärä, joka yhdisti pelaajia. Marko Palo, hyökkääjä Meillä ei ollut enää muuta tavoiteltavaa kuin maailman- Joukkue kasvoi menestykseen pikkuhiljaa. Kun kemiat osuvat mestaruus. Samalla siitä tuli hieman paineitakin. kohdalleen, ne osuvat. Curre osasi yhdistää pelaajia, opimme ajattelemaan uudella tavalla ja pystyimme ottamaan sen Timo Jutila viimeisen askeleen. Koko 1994 oli ihan uskomaton. Se oli todella joukkue. Se oli joukkue, joka kasvoi ja kasvoi ja tiivistyi. Se projekti lähti liikkeelle edellisvuoden finaalitappi- Mika Nieminen osta ja sitten kuvaan tuli mukaan vielä nhl:n lakko ja kaikki. Muistan esimerkiksi usa-välierän vuoden 1994 mm-kisoissa, Se kasvoi. Se joukkue kasvoi tosi kovaksi. Ja tulos oli sen kun peli oli muistaakseni jo ensimmäisen erän jälkeen 7-0 mukainen. joukkue tai jotain. Toisen erän lopussa jenkit tulivat vielä sanomaan Milanossa oltiin niin lähellä, että ... »harmittaa« on aika kevyt jonkun meidän kovemman taklauksen jälkeen, että »peli on sana kuvaamaan niitä tunteita. Mutta kyllä se samalla avasi

jo ohi, mutta jos haluatte pelata noin, niin täältä pesee«. Peli aikamoiset pommiluukut ja moni huomasi, että kun palikat vailla meni ihan kävelyksi. osuvat paikoilleen, me voimme voittaa koko turnauksen.

Joka tapauksessa, me veimme Yhdysvaltain nhl-ryhmää Se oli se juttu. vertaa ihan miten halusimme. Aikaisemmin maajoukkue oli lähtenyt tavoittelemaan mi- talia tai »mahdollisimman hyvää suoritusta« ja niin edelleen

Tero Lehterä, hyökkääjä ja niin edelleen, mutta Milano oli henkisesti iso asia. Silloin 13 Lillehammerissa hävisimme vain yhden erän koko turnauk- tuli rankkareissa turpaan, vaikka olisimme tietenkin omasta sessa, jonka myötä hävisimme Kanadalle välierässä. Tuntui, mielestämme ansainneet kultaa jo siellä. Sitä ei ikinä tullut. että maailma kaatui niskaan. Toisaalta on ihan sama, häviääkö Se loi kuitenkin peruskiveä, jolle Curre ja Ara saivat raken- nettua joukkueen. Esa Keskinen Tuloksena oli eteenpäin menevä joukkue, joka uskoi Kyllä meillä oli se sanontakin, »lite bättre«, ja sitä seuraavalla 14 itseensä. kaudella taisi olla »ännu bättre«. nhl-pelaajien poissaolosta puhuttiin, mutta edelliskaudella kaikki nhl-pelaajat olivat Ville Peltonen mukana ja olimme siellä osoittaneet olevamme paras jouk- vauhtia

Kun hävisimme Milanossa Kanadalle, joukkue päätti voittaa kue. Kyllähän siitä edellisvuoden loppuottelusta oltiin opittu mestaruuden seuraavana vuonna. Jotenkin tulee mieleen se paljon. hetki ja tunne kopissa hävityn finaalin jälkeen. Ei siitä hirveästi puhuttu, mutta kyllä kaikki varmasti En muista, sanoiko siellä joku jo jotain, mutta ainakin tiesivät, että olimme saaneet toisen tilaisuuden. Eikä kukaan milanosta minulla ja monella muulla kypsyi se päätös. Eikä sitä sen voinut tietää, kuinka monta niitä tulee. jälkeenkään muistaakseni hyssytelty, vaan sanoimme sen suoraan tavoitteeksemme. Curt Lindström, päävalmentaja Sillä tavalla on käynyt monille muillekin, esimerkiksi Matka maailmanmestaruuteen alkoi todellakin jo Milanon sm-liigassa viime vuosinakin, että he ovat ensin hävinneet mm-kisoista tai Lillehammerin olympialaisista. Olen jutellut loppuottelun ja seuraavalla kaudella sitten voittaneet. Jutilan kanssa paljon siitä, kuinka saimme niin vahvan jouk- Pitää olla selkeä tavoite, jonka voi palauttaa mieliin silloin- kuehengen aikaan. kin, kun on vaikeampaa. »Ai niin, sen takiahan me teemme Tein paljon töitä joukkuehengen rakentamiseksi, pidin töitä nyt«. pelaajien kanssa kahdenkeskisiä palavereja ja koko joukku- Monet sanovat, että pelasimme jopa paremmin edelliskau- een kokouksia ja tein kyselyitä, joissa pelaajat saivat sanoa della, 1993–94. mielipiteensä. Milanossa olimme hyvin lähellä ja maailmanmestaruus jäi Timo Jutila vain yhden rangaistuslaukauksen päähän. Milanossa voitimme pudotuspelivaiheessa Ranskan 10-0, Muistan, että Milanon lentokentällä oli satoja suomalaisia, Yhdysvallat 8-0 ja Kanadan kanssa pelasimme 1-1, mutta jotka lauloivat Maamme-laulun. Puolustusministeri Elisabeth hävisimme rankkarit. Rehn oli järjestänyt lentokoneen vastaanottamaan meitä jo Kuusi pudotuspeliä ja vain kaksi päästettyä maalia on kova silloin. saldo kaksissa kisoissa – mutta tuloksena oli vain yksi maail- Seuraavalla kaudella maajoukkue tapasi ensimmäisen manmestaruus. Meidän olisi pitänyt voittaa ne molemmat. kerran elokuussa Helsingin jäähallilla. mm-kisoihin oli kym- menen kuukautta. Kisaprojekti alkoi jo silloin. Ville Peltonen Olin kysynyt pelaajilta heidän tavoitteistaan ja vaikka ne Olisi pitänyt tulla pari mestaruutta ja olympialaisistakin olivatkin tarkentuneet edellisen vuoden aikana, ne olivat muutakin kuin pronssia. Mutta tulipahan ainakin yksi mes- osalla vieläkin aika epäselviä. Osalla pelaajista tavoitteena oli taruus, ehkä juuri siksi, että hävisimme ensin. vieläkin pelkkä maajoukkuepaikka. Joulukuisen Izvestija-turnauksen aikaan suurimmalla osalla tavoitteena oli jo maailmanmestaruus. Sieltä marras- joulukuusta saakka joukkue tähtäsi siis mestaruuteen. Keskityin erityisesti siihen, että pelaajilla pysyi tavoite Saku Koivu mielessä. Kysyin heiltä jatkuvasti, oliko heidän tavoitteensa Essi, Juti, Raipe, Hantta olivat henkilöinä niin fiksuja ja niin – voittaa mm-kultaa – mahdollinen. Olihan se. Ja niin kauan suuria joukkuepelaajia, että he eivät missään nimessä halun- kuin tavoite on mahdollista saavuttaa, siihen uskotaan. Seu- neet erivapauksia itselleen. raava kysymys oli: »Mitä siihen pääseminen vaatii?« Juti nyt ei ole hiljainen, mutta Raipe ja Essi ovat vähän Pelaajat ymmärsivät sen ja joukkueella oli kovat odotukset hiljaisia, jotka pystyvät kuitenkin tekemään töitä kenen kans- itseltään. Avainsanoja olivat ammattimaisuus, kärsivällisyys sa tahansa. Ehkä siinä oli myös joukkuehengen salaisuus: ja sitoutuminen. kukaan ei tehnyt itsestään numeroa. Joukkue oli kaiken ydin. Sami Kapanen, hyökkääjä Kasassa oli mahtava joukkue. Siinä oli Veikko, Raipe, »Tais- Marko Kiprusoff to« [Tammi], Ojasen Janne, Virran »Hantta«... ja kun »Juti« Oli hyvä sattuma, että juuri silloin maajoukkueessa oli nuo- hörähtää nauramaan, niin se saa hyvälle tuulelle. ria huippuja. Maajoukkueen kokoontumisissa olo oli kuin olisi seura- Ehkä sekin auttoi, että valmentaja tuli suomalaisten joukkueeseen mennyt. jääkiekkopiirien ulkopuolelta ja rakensi joukkueen siinä mie- Se oli joukkue, joka oli täynnä persoonia, ja mukana oli lessä puhtaalta pöydältä. Ehkä sen ansiosta maajoukkueseen vanhemman polven kiekkoilijoita ... Keskisen »Essin« kaltai- tuli vaihtuvuutta, jota ei olisi tullut, jos valmentaja olisi ollut sia taitureita. Siinä oli taitoa, mutta kuitenkin kaikki sitoutui- Suomesta tai ns. sisäpiiristä. vat pelaamaan joukkueelle. Mika Strömberg, puolustaja Marko Kiprusoff Vuonna 1994 pelasimme hyvää jääkiekkoa. Curre teki En tiedä, mistä se joukkuehenki syntyi. Varmaankin Currella meidän maajoukkueestamme hyvin pelaavan joukkueen. oli oma osuutensa siinä, mutta samalla pitää muistaa, että Joukkueessa oli koko ajan hyvä ilmapiiri, me nautimme joukkue kyllä joukkueen vanhemmat pelaajat olivat fiksuja, ja antoi- pelaamisesta eikä maajoukkueessa rähjätty tai muuta. vat nuorillekin elintilaa. Ei ollut mitään rajoituksia. Kaikki Joukkueessa olemisesta nautti.

tunsivat itsensä joukkueessa tosi tärkeiksi ja siitä kuuluu Kaikille syntyi oma rooli aika nopeasti ja selkeni, miten vailla suuri kiitos vanhemmille, johtaville pelaajille, kuten Jutila, kenenkin pitää pelata. Se auttoi, eikä kenenkään tarvinnut

Virta, Helminen ja Keskinen, jotka eivät ottaneet mitään ihmetellä, mitä häneltä odotettiin. vertaa erityisasemaa. Joukkueessa oli paljon nuoria pelaaja. Ehkä vanhoihin Moni huippupelaaja kun yleensä ottaa tilaa. pelaajiin luotetaan enemmän nykyisin. Ja pelaajat lähtevät

Vastaavasti joukkueessa oli ennakkoluulottomia nuoria. nuorina nhl:ään. Vuoden 1995 joukkueesta on vieläkin 5–6 15 Se oli hyvä sekoitus. Valmentajat osasivat sitten tehdä niistä pelaajaa maajoukkueessa. vielä joukkueen. Tero Lehterä Palaset loksahtavat paikoilleen Curre oli mieltynyt tiettyihin pelaajatyyppeihin ja kun homma 6 1 toimi, niin harvoinpa voittavaa joukkuetta ruvetaan muutta- Vuoden 1995 mm-kisajoukkueessa oli 16 pelaajaa, jotka olivat maan. olleet mukana edellisvuonna sekä Lillehammerin olympialaisis- Muistan vuodesta 1994, että Marko Kiprusoff jäi alunperin sa että Milanon mm-kisoissa. vauhtia

varamieheksi, mutta kun loukkaantui, hän Curt Lindström luotti »omiin poikiinsa« ja moni pelaaja sai- nousi mukaan kisajoukkueeseen. Turnauksessa »Kipru« teki kin kuulla jo vuoden 1995 alussa kuuluvansa mm-miehistöön, 3+3=6 tehopistettä ja lunasti paikkansa. Niinkin voi käydä. mikäli mitään odottamatonta – kuten loukkaantumista – ei Ylösen »Jussi«, Törmäsen Antti ja Niinimaan »Asseri« taisivat tapahdu. milanosta olla ainoat, joka tulivat vuoden 1994 jälkeen. Curt Lindström ja Hannu Aravirta kasasivat joukkueeseen Vaikea puhua muiden puolesta, mutta minä ainakin tunsin sekoituksen nuoria ja kokeneita pelaajia. oloni kotoisaksi, vaikka en ollutkaan isossa roolissa. Alle 25-vuotiaita pelaajia oli yksitoista. Yli 30-vuotiaita kahdeksan. Ari Sulander, maalivahti Joukkueen vanhin pelaaja oli Jukka Tammi ja nuorin vasta Jokainen tiesi oman roolinsa. Minäkin tiesin, että luultavasti 19-vuotias Janne Niinimaa. saan pelata Tukholmassa yhden pelin. Jamo oli hyvässä kun- nossa ja kaikki tiesivät, että jos hän vain onnistuu, niin jouk- Janne Niinimaa, puolustaja kue voittaa. Muiden maalivahtien piti olla valmiita pelaamaan Minä pääsin maajoukkueeseen vasta sm-finaalien jälkeen mahdollisten loukkaantumisten varalta. Ei siellä tullut mitään ja olin viimeinen, joka siihen valittiin. Ehdin olla viikon verran sekaannuksia missään vaiheessa, kaikki tiesivät tilanteen. mukana ennen kisoja. Kaikki tapahtui hirveän nopeasti. Curre tuli sm-finaalien jälkeen sanomaan, että pääsen anta- Curt Lindström maan näyttöjä kahdessa maaottelussa. Ensimmäisen jälkeen Jos syö hyvää kakkua, sitä haluaa lisää. Lillehammerissa tuli hän kertoi, että olin kisajoukkueessa. Se oli hieno homma. pronssia ja Milanossa hopeaa. Nyt kaikki halusivat voittaa. Curt Lindström Joukkue oli rakennettu huolella. Tukholman joukkueessa oli todellisia voittajatyyppejä ja väitän, että kaikki olivat todellisia joukkuepelaajia. Sitä eivät ehkä kaikki Milanon joukkueen pelaajat olleet. No, en ehkä voi niinkään sanoa, kyllähän kaikki sielläkin teki- vät kaikkensa.

Hannu Aravirta Joukkueessa oli muutamia paluumuuttajia, muutamia koke- neita pelaajia ja sitten muutamia lahjakkaita nuoria pelaajia. Se oli loistava sekoitus. Kaikki olivat vielä parhaimmillaan, ja Kyllä minä yritin auttaa kavereita kaikilla tavoilla – lohdut- olivat menossa vielä urallaan eteenpäin. telin ja kannustelin ja sellaista. Mitä tarvittiin. Raipea pidettiin vanhana jo silloin. [Nauraa]. Totta kai minun piti koko ajan olla valmis pelaamaan ja sen Valinnat olivat kyllä Lillehammerin, Milanon ja muiden eteen tehtiin kovastikin töitä turnauksen aikanakin. Kaikki turnausten jälkeen pitkälti enää muutaman pelaajan juttu. on mahdollista, eikä joukkueeseen kannata mennä, jos ei ole Lähinnä mietimme, ketkä tukevat parhaiten joukkuetta pie- kunnossa. Mieluummin sanoo heti, että »on vähän nivunen nemmässä roolissa. kipeä«. Esimerkiksi Jukka Tammi oli oikea roolipelaajan prototyyp- Kauden aikana taisteltiin kisapaikasta. Curre kertoi minulle pi. Me tiesimme, että häneltä löytyy voimia tukea muita, ja aika aikaisin, että olen kisajoukkueessa. Kolmosveskarin paik- että hänellä huumori riittää, vaikka peliaikaa ei tulisikaan. ka ei ollutkaan yhtä selvä, ja siitä taistelivat Ari Sulander ja Tällaisia keskusteluja valinnoista käytiin. Pasi Kuivalainen. Se meni ihan kalkkiviivoille, ja lopuksi kemia Kolmisen kentällistä oli aika selvillä jo kauan ennen turna- ratkaisi. usta. Minä aavistin sen jotenkin.

Jarmo Myllys Ari Sulander Minähän tulin takaisin maajoukkueeseen Curren aikana, ja Minä sain tietää vasta leirityksen aikana, että minut valittiin Curre piti minut jatkuvasti tilanteen tasalla mm-kisojen suh- kisajoukkueeseen. Olin ollut mukana maajoukkueessa jo teen. 1993, ihan turistina tosin ja vuonna 1995 olin ollut maajouk- Minusta oli hyvä, että Curre kertoi ajoissa, että olin mm- kueen mukana kauden aikana, joten muut pelaajat olivat joukkueessa. Se antoi mahdollisuuden pelata omia pelejä kyllä tuttuja, vaikka keltanokka olinkin. rauhassa ja keskittyä mm-kisoihin. Ehkä se oli hyväkin, minulla ei ollut paineita ja pystyin kes- Ei siinä ollut sinänsä mitään tavatonta, sillä monella valmen- kittymään omiin asioihini. tajalla on omat runkopelaajansa, joihin he aina luottavat. Olihan siinä taistelua kalkkiviivoille saakka. Esa Keskinen joukkue Taisto ja »Sulo« olivat tukemassa minua. On maalivahdille Minä sain tietää ensimmäisten joukossa, että olen kisajouk- hyvä tunne, kun valmentaja luottaa. kueessa. Se on pelaajalle hyvä tilanne ja helpottaa paljon

Sen pohjalta minun oli hyvä viedä projektia eteenpäin valmistautumista. vailla omalta osaltani. Oli tavallaan sääli, että ei voitu useammalle kertoa, koska

siinä syntyi tiettyjä jännitteitä esimerkiksi samassa seurajouk- vertaa Jukka Tammi kueessa pelaavien kesken. Itse ei tietenkään voinut sanoa, Minä en pelannut turnauksessa minuuttiakaan, olin kyllä va- että tiesi olevansa kisajoukkueessa.

ralla suurimmassa osassa peleistä. Tiesin roolini alusta saakka, 1 7 ja siihen piti vain sopeutua eikä olla mörököllinä. Olisi ollut Marko Palo viimeinen virhe kiukutella siitä, että ei pääse pelaamaan. Ei Itse sain tietää Ruotsin loppuottelusarjan aikana, että olen siitä olisi ollut mitään hyötyä. päässyt kisajoukkueeseen. Minä ja Essi siirryimme :n kultajuhlista suoraan tavallaan mm-loppuleirille. Näytöt oli Marko Kiprusoff annettu jo aikaisemmin. Tiukkojen sm-finaalien jälkeen asiat on otettu esille maajouk- 8 1 Olihan se helpottavaa, että sai tiedon ennen leiriä. kueessa, ennen kuin lähdetään turnaukseen, ettei kenel- lekään jää mitään hampaankoloon. Jos jollakin on jotain Antti Törmänen, hyökkääjä mielessä, se pitää sanoa silloin, eikä jäädä kyräilemään. Pääsin maajoukkueeseen marraskuussa 1994, kun – muistaak- En muista, tehtiinkö tuossa turnauksessa niin, mutta sen paikoilleen

seni – Mikko Mäkelä loukkaantui. mm-kisapaikka tuli minulle jälkeen on tehty. Kyllä jätkät ovat tarpeeksi fiksuja ymmärtä- ihan sen kevään sm-liigan pudotuspelien näyttöjen perus- mään, ettei joukkue muuten toimi. teella. Silloin oli nhl:n työsulku eikä sitä sarjaa pelattu. Jari [Kurri] Hannu Virta loksahtavat

ja Teemu [Selänne] pelasivat sm-liigaa Jokereissa ja muistan Ei Suomen maajoukkueessa ole koskaan ollut ongelmia. vielä joskus marraskuussa olleeni Jokereissa nelosketjussa. Seurajoukkueessa voidaan tapella, mutta kun tullaan maa- Silloin olin valmentajallekin vihainen ja ihmettelin, kuin- joukkueeseen, ollaan kuin isoa perhettä. Muistan kyllä, että palaset ka oli mahdollista, että minä pelasin nelosketjussa. Sitten, 1995 pelattiin kuumat finaalit. kun sen hyväksyin ja ymmärsin, niin asiat muuttuivat täysin. Itse pelasin silloin Sveitsissä. Ymmärsin, että minun piti tehdä niitä asioita, missä olin hyvä. Sieltä piti päästä pois keinolla, millä hyvänsä. Ari Sulander Olin ruvennut leikkimään parempaa pelimiestä kuin olin- Ehkä Jokeri-pelaajat olivat nälkäisiä hävityn finaalin jälkeen. kaan, ja unohdin käyttää omia vahvuuksiani. Kyllä kaikki tietävät, että maajoukkue on maajoukkue ja Vaikeaa oli se, että Jokereilla oli takanaan erittäin kova seurajoukkue on seurajoukkue. Maajoukkueessa pelataan finaalisarjatps :n kanssa. Minä otin kovasti yhteen Saku Suomen puolesta. Enemmän siellä heitetään vitsiä sm-finaa- Koivun kanssa, sekä fyysisesti ja henkisesti. Muutama päivä leista. viimeisen loppuottelun jälkeen pitikin sitten olla samassa joukkueessa sellaisen pelaajan kanssa, jota oli periaatteessa Saku Koivu vihannut viiden ottelun ajan. Yhtäkkiä sen kanssa piti olla Jostain syystä silloin ei ollut skismoja, vaikka Jokereiden paras kaveri. kanssa otimme kovasti yhteen loppuotteluissa. Ara oli Joke- Ei siitä sen enempää puhuttu, itsehän sitä vain käsit- reiden valmentajakin, joten sekin olisi voinut tuoda muka- teli päässään. Kai se aluksi oli vähän kyräilyä, ennen kuin naan vaikeuksia, mutta ei tuonut. tajusin, että olimme samassa joukkueessa, jolle piti löytää Ehkä syy oli se, että olimme olleet jo kaksi vuotta yhdessä yhteinen vihollinen. ja kokeneet paljon. Aina on olemassa se riski, että pudo- Mutta ei ollut kivaa kuunnella, kuinka heidän mestaruus- tuspeleissä sotajalalla olleiden pelaajien antipatiat siirtyvät juhliaan käytiin läpi maajoukkueessa. Se nosti pintaan niitä maajoukkueen koppiin. ajatuksia, että miksi me emme voineet pelata vähän parem- min, että puhuttaisiin meidän juhlistamme. Mika Strömberg Kyllä se sitten meni ohi. Me pelasimme Jokereissa tiukat finaalittps :ää vastaan ja niissä otteluissa oli kaikennäköistä myräkkää. Sitten, kun Tero Lehterä olimme maajoukkueessa, olimme kuitenkin kaikki tosi hyviä Valintani ei mennyt ihan kalkkiviivoille, mutta en missään kavereita. nimessä ollut ensimmäisten joukossa. Maajoukkuessa ei ollut minkäänlaista kaunaa, vaan kaikki Kun lähdimme kisoihin, niin taisin olla samassa ketjussa puhalsivat yhteen hiileen. Raipen ja Niemisen Veikon kanssa, mutta kun kiekko ei löy- tänyt maaliin, niin rooli muuttui. Eikä siinäkään ollut mitään Juha Ylönen, hyökkääjä pahaa, mutta tarkoituksenani oli tehdä jonkinasteinen kan- Olin maajoukkueessa vasta sen vuoden turnauksissa. Ara- sainvälinen läpimurto. han oli meillä Jokereissa valmentajana. Hän sanoi kauden Joukkueen saavutus oli tietenkin ainutkertainen. jossain vaiheessa, että minulla oli hyvät mahdollisudet päästä kisajoukkueeseen. Antti Törmänen Sitten olin leirillä ja vaikka pääsin hyvään ketjuun Helmi- Meillä oli harjoitusotteluita Ruotsia vastaan jossain Pohjois- sen ja Kapasen kanssa, valinta tuli kuitenkin vähän yllättäen. Ruotsissa. Jos oikein muistan, niin pelasimme Örnsköldsvi- Se oli sitä aikaa, jolloin ja tps pelasivat loppuotte- kissä ja Skellefteåssa. Jossain vaiheessa aamuharjoituksissa lussa monena vuotena peräkkäin. Tämä taisi olla keskimmäi- sanottiin, että tietyt harjoituspaidat oli jaettu kisajoukkueen nen niistä vuosista. tps voitti ja ratkaisu haettiin viidennestä pelaajille ja katselin, että nyt tuli laulukuoroon lähtö, kun oli finaalista, jonka hävisimme. Muut ehtivät leireillä kuukauden vääränvärinen paitakin. päivät, mutta ei siinä paljon mietitä maajoukkuekuvioita, kun Treenin jälkeen meille ilmoitettiinkin, että joukkueesta pu- pelataan Suomen mestaruudesta. donneille oli jo kerrottu. Olisiko siinä ollut Riihijärven »Jussi« Väliin jää aina aikaa, siinä rallatellaan pari päivää, ennen ja Nurmisen »Kaitsu«, ehkä »Jarna« Jantunenkin. kuin mennään taas treeneihin. Oma paikkani ei ollut ollen- Olin jo ehtinyt asennoitua niin, että oli ollut kiva saada olla kaan varma ja tiesin, että oli kova paikka antaa näyttöjä. mukana. Totta kai olisi harmittanut ihan vietävästi, mutta kui- Nälkä oli tietenkin kova, koska en ollut ennen ollut mm-ki- tenkin sitä ehti jo miettiä, että eivät ne pelit niin hyvin olleet soissa. Motivaatio löytyi hyvin nopeasti. menneetkään. joukkue Olin laittanut kylkeen linimenttiä Örnsköldsvikin ottelun Jere Lehtinen ensimmäisellä erätauolla ja kun aine meni hikihuokosiin, se

Jossain vaiheessa ennen kisoja Curre kertoi, että olin kisa- alkoi kuumottaa aivan älyttömästi. Huoltaja Tomi Mäkipää vailla joukkueessa. Valinnan jälkeen on helppoa pelata, kun ei haki maitoa, jolla yritimme saada linimentin pois ottelun

tarvitse antaa näyttöjä. Onhan siinä riskinsäkin. Pelaaja haluaa aikana. vertaa kuitenkin itse pelata odotetun korkealla tasolla, mutta jos peli Kirosin, että olin hölmöillyt tärkeässä matsissa ja että taiste- ei kuljekaan, eikä ehkä kuuluisikaan joukkueeseen, mutta kun lu oli mennyt hukkaan.

paikka on jo luvattu... Onneksi ei mennyt. 1 9 Olin aika nuori, enkä edes ajatellut asiaa. Sitä vain pelasi. Ei siitä ottanut paineita. Sami Kapanen Kyllä pelipaikoista oli silti kilpailua, vaikka runko olikin pe- riaatteessa selvillä. Vaikka Currella oli tapana kertoa hyvissä Janne Ojanen, hyökkääjä, varakapteeni ajoin etukäteen tietyille pelaajille heidän paikastaan joukku- Minä olin New Jersey Devilsissä syksyllä, mutta loukkasin 20 eessa, ei sitä kuitenkaan kauden alussa voinut nostaa kättä nivuseni harjoitusleirillä. En halunnut lähteä farmiin ja palasin pystyyn ja ilmoittautua kevään mm-kisoihin. Hyvistä pelaajis- Tapparaan. Ensimmäiseksi soitti Curre, että hän haluaa minut ta oli sen verran paljon tarjontaa. ehdottomasti mukaan maajoukkueeseen. Hän luotti minuun, vaikka Tapparan kanssakin rämmimme koko kauden. paikoilleen

Timo Jutila Sinä vuonna minulla meni vielä keväällä ranteesta kaksi Ei varmasti ollut helppoa kasata joukkuetta. Curre sanoi jännettä poikki, kun olin sm-liigakauden jälkeen Sveitsissä, myös, että hän valitsi parhaiten yhteensopivat pelaajat. Ja Luganossa pelaamassa Sveitsin liigan pudotuspelejä. Olin siitähän tiimityöskentelyssä on pohjimmiltaan kysymys. viisi viikkoa kauden jälkeen sairaslomalla ja silti Curre luotti loksahtavat

Jos et ole sitoutunut kehittymiseen, niin on ihan sama, minuun ja valitsi joukkueeseen. kuka projektia vetää. Saa olla vaikka Bill Clinton vaihtoaitios- Curre uskoi minuun ehkä enemmän kuin minä itse, sillä sa selän takana. en ollut saanut viiteen viikkoon pitää mailaa kädessä. palaset Currella oli selkeät teesit, kun hän ilmoitti luottopelaajil- Oli hienoa, että pääsin kokemaan senkin turnauksen, vaik- leen kisapaikoista: jos pelaaja oli terve ja peli kulki, niin hän ka en varmasti ollut ihan parhaimmillani. on mm-joukkueessa. Se on pelaajalle aika luonnollinen tilanne, mutta tietenkin Timo Jutila siitä tulee hyvä luottamuksen tunne. Samalla pelaaja pystyy Joukkue oli hyvä sekoitus kaikkea. Siinä oli uusi sukupolvi, joka suunnittelemaan omaa elämäänsä: »Tuossa pääsen leirille, nousi kantamaan vastuuta maajoukkueessa, oli Saku Koivun, tuossa siirrymme tuonne«. Ville Peltosen ja Jere Lehtisen »Tupu-Hupu-Lupu«-ketju, Kipru ja Niinimaan Janne ja muut. Sitten oli kokemusta. Raimo Summanen, hyökkääjä Toisesta vinkkelistä katsottuna, joukkueessa oli hirveästi Joukkueessa oli hyvä ikärakenne, siinä oli nuoria nousevia taitoa, mutta oli myös kauheasti työhevosiakin, nämä ylösen kykyjä, jotka uskoivat pystyvänsä olemaan maailman katolla. jussit ja marko palot. Uskomattomia äijiä tekemään töitä. Sitten oli kokenut ikäluokka, joka tajusi, että se oli viimeinen Ja sitten meillä oli vielä maalilla Myllyksen Jamo, joka oli mahdollisuus. tuolloin ihan uransa huipulla. Ilman huippumaalivahtia ei Toinen tärkeä asia oli se, että joukkueella oli hyvä yhteinen mikään joukkue koskaan pärjää. Se on vuorenvarmaa. kokemus edelliseltä kaudelta. Mestariksi tullaan usein niin, Moni palikka osui paikalleen. että ollaan ensin hilkulla. Noustaan portaita. Suomi pelasi Joukkueessa oli riittävästi erilaisuutta, joka kääntyi meillä Milanossa selvästi parempaa jääkiekkoa, mutta siellä tuli rikkaudeksi. tappio. Sieltä ladattiin jo mestaruuden siemen. Oli hiljaisia kavereita, ja sitten oli näitä moottoriturpia, Kolmas menestyksen tekijä oli turnauksen taso. Joukkue kuten Hantta, meikäläinen, Niinimaa, Myllys, Veikko. Oli myös oli siihen turnaukseen hyvä. rauhallisia kavereita kuten Kipru ja Raipe, jotka olivat kui- tenkin värikkäitä kavereita ja sitoutuneita joukkueeseen ja tekemiseen. Voi hyvin sanoa, että meillä oli joukkueessa »23 kaptee- kaisella oli oma maineensa, ja kyllähän hänenkin aikanaan nia«. Jokainen hoiti oman hommansa ja joukkue kasvoi vielä kieltäydyttiin. kisojen aikana. Se on historiallinen joukkue ja juuri persoonallisuuksien Saku Koivu erilaisuus ja värikkyys oli sille joukkueelle tärkeä asia. Veikko Joukkueessa oli kokeneita pelaajia, joista osa oli ollut maa- heitti omia juttujaan ja sai muut nauramaan. Kipru on hiljai- joukkueesta pois muutaman vuoden, erinäisistä syistä. Kaiken nen kaveri, mutta aivan loistava tyyppi. ydin oli se, että he halusivat liittyä maajoukkueeseen Curren Se oli loistava joukkue, kertakaikkiaan. tultua. Heitä olivat joukkueen huipputaitavat ja kokeneet Hantta, Erik Hämäläinen Essi, Raipe, Jamo ja Veikko. Siihen höysteeksi oli tulossa hyvin Sain tietää hyvissä ajoin ennen kisoja, että olen mukana jouk- nälkäinen uusi sukupolvi, joka ei tyytynyt ottamaan kolmos- kueessa. Se oli hyvä. Jos joutuisi taistelemaan ihan loppuun kentän roolia, vaan halusi päärooliin samalla tavalla kuin saakka, saattaisi jo kisajoukkueeseen pääseminen tuntua muutkin. saavutukselta ja lataus kadota. Kun sen tiesi, niin turnaukseen Vuonna 1993 maajoukkueessa ei ollut Essiä, ei ollut Raipea, osasi valmistautua eri tavalla. Hanttaa, Summasta. Ja juuri sitä kokenutta kalustoa tarvitaan pitämään laiva reitillään. He liittyivät uudelleen mukaan. Me Mika Nieminen nuoret – Ville, minä, Jere, Sami, »Numppa«, Kipru – tulimme Kun sitä kautta ajattelee, niin kyllähän se meni ihan Curren mukaan juuri oikeaan aikaan. käsikirjoituksen mukaan. Minä sain muistaakseni joulukuun Sekoitus oli hyvä ja joukkuehenki aivan uskomaton. Izvestija-turnauksen jälkeen tietää, että olen kisajoukkueessa. Siis, jos ei mitään satu, olen joukkueessa. Olihan siinä tieten- Mika Nieminen kin se takaportti, että jos peli ei kulje ollenkaan, niin en ole, Varmaan auttoi sekin, että Curre ei ollut ollut minkään suoma- mutta normaalipelillä paikka oli varma. laisen seuran valmentaja, eikä hänellä ollut mitään ennak- Joulukuun lopussa varmaankin 12–13 pelaajaa tiesi ole- koasenteita ketään kohtaan. Esimerkiksi tämä yksi kaveri oli joukkue vansa joukkueessa. Sekin vaikutti varmasti joukkuehenkeen. tuomittu liian vanhaksi maajoukkueeseen ja hän pelasi sen Ei tarvinnut välittää siitä, jos tuli pari huonoa peliä väliin. jälkeen vielä kymmenen vuotta.

Curre piti pelaajiin enemmän yhteyttä kuin ennen oli Kyllähän minäkin ihmettelin, miksi Raipe ei ollut maajouk- vailla pidetty. Olisiko joku toinen valmentaja voinut saavuttaa sa- kueessa, kun näin hänen pelejään Ruotsissa. Curren joukku-

manlaista menestystä? En minä tiedä, mutta ainakin Curre toi eessa hän oli heti mukana. vertaa maajoukkueeseen sen, että kukaan ei kieltäytynyt maajouk- Totta kai kompromisseja jouduttiin valinnoissa tekemään, kueesta ja hän sai Suomesta liikkeelle parhaan mahdollisen mutta se oli valmentajien ongelma.

joukkueen – varmaankin ensimmäisen kerran 1960-luvun 21 jälkeen. Eikä joukkueessa ollut -, - tai - Hannu Virta klikkiä. Ei ollut montaa maajoukkueen ulkopuolella ollutta pelaajaa, Se auttoi, että hän oli uusi ja ulkopuolinen. [Pentti] Mati- joiden olisi pitänyt olla joukkueessa. Sellaista keskustelua ei tarvinnut käydä. Peter Ahola oli mukana ensimmäisellä leirillä – taisi muuten pudota kisajoukkueesta ihan viimeisenä. 22 Esa Keskinen Meidän alkuperäiseen ohjelmaamme kuului aamujää, iltajää Matikaisen Pena uskoi aikoinaan minuun ja antoi mahdolli- ja lenkki tai voimaharjoitus. Leirillä oli kymmenen kenttäpelaa- suuden pelata maajoukkueessa. jaa ja kaksi maalivahtia. Olin pari vuotta poissa maajoukkueesta, kun tyttäreni syn- »Petsku« katsoi ohjelmaa ja kysyi minulta, halusinko ottaa paikoilleen

tyi ja halusin olla kotona enemmän. Mitään riitaa ei koskaan erän tennistä joku päivä. »Vooooi olla, katsotaan nyt«, vastasin. ollut, enkä kieltäytynyt maajoukkueesta. Se vaan jäi. Kaksi päivää myöhemmin hän makaili sängyllään lepäämässä ja totesi: »Tuolla tennismailalla ei sitten tee yhtään mitään«. Erik Hämäläinen Me treenasimme niin kovaa kymmenellä kaverilla. loksahtavat

Olihan joukkueessa duunareitakin, mutta ylivoimaan olisi voinut laittaa melkein kenet tahansa. Siinä oli ylitarjontaa Petteri Nummelin, puolustaja senttereistäkin, mutta jotkut olivat valmiita pelaamaan laidas- Minä olin jo saanut tiedon, että lähtisin b-maajoukkueen palaset sa marisematta. kanssa reissuun ... jonnekin. En muista edes minne. Joukkue oli myös kolmekymppisten ja kaksikymppisten tps voitti Helsingin vanhassa hallissa viimeisessä finaalissa kohtaaminen. Nämä sakut ja villet olivat loistavia pelaajia ja Jokerit ja sen pelin jälkeen Curre tuli sanomaan minulle, että he olivat ansainneet vanhempien pelaajien arvostuksen jo »onneksi olkoon, olet mm-joukkueessa«. kentällä. Vuonna 1994 putosin mm-ryhmästä viimeisenä pelaajana, samaten Lillehammerin olympialaisista. Aina kävin hilkulla, ja Hannu Virta 1995 olin siis taas lähdössä b-maajoukkueen mukana jonne- Se oli kyllä todellinen Joukkue, joka hitsautui yhteen. Siinä kin, kun tulikin mieluinen kutsu a-maajoukkueeseen. oli meidän kokeneiden pelaajien ryhmä, johon nämä nuoret, Tuli aika hyvään saumaan. ammattilaiset, sitten liittyivät. Se oli hyvä sekoitus kokemusta ja sitä hullua nuoruutta. Ja ehkä Currellekin oli tilaus. Itse sain aikaisessa vaiheessa tietää olevani kisajoukkuees- sa. Antaahan se mielenrauhan, kun ei tarvitse taistella pelipai- kasta ihan kalkkiviivoille saakka. Currella oli muutenkin sellainen tyyli, että hän ei pitänyt leirillä mitään isoa ryhmää, vaan hän ryhtyi rakentamaan joukkuehenkeä jo hyvissä ajoin.

Timo Jutila Minä olin mukana mm-leirillä heti ensimmäisestä päivästä. , kun aloitimme Vierumäeltä. Kemiaa ja fysiikkaa

Valmennusjohto valitsi joukkueeseen parhaat ja parhaiten jouk- hyökkääjänä ja Curre lupasi, että saan. kueen kemiaan sopivat pelaajat. Joidenkin pelaajien kohdalla se Pelasin kisoissa yhden erän keskushyökkääjänä, mutta merkitsi sitä, että he eivät saaneet pelata mieluisellaan pelipaikal- Curre piti lupauksensa. Sain pelata keskellä. Hän tiesi var- la. Esimerkiksi Mika Nieminen ei taaskaan saanut pelata keskus- masti jo luvatessaan, että pelaan turnauksessa laidassa. hyökkääjänä. Oli kuitenkin aivan sama, pelasiko siellä keskellä vai lai- sm-liigan mestarijoukkueen, tps:n Raimo Summanen oli dassa, kun ympärillä oli niin hyvät pelaajat. puolestaan muutamaa viikkoa aiemmin ollut pudotuspelien pistepörssissä viides. mm-joukkueessa häneltä odotettiin kovaa Antti Törmänen karvauspeliä ja likaisen työn tekemistä. Ja sitä saatiin. Senttereistä esimerkiksi Ylösen Juha pystyi pelaamaan lai- Jälkikäteen arvioiden joukkue oli huipputaitava. Siitä dassa ihan täysillä. Kaikki eivät pysty, eikä esimerkiksi Kes- osoituksena vaikkapa se, että siihen oli saatu kuusi keskushyök- kisen Essiä olisi ollut mitään järkeä peluuttaa laitahyökkääjä- kääjän paikalla pelaamaan tottunutta hyökkääjää: Raimo nä. Tai Raipea. He ovat niin selkeästi sentterin muotissa. Helminen, Esa Keskinen, Saku Koivu, Mika Nieminen, Janne Keskushyökkääjä on kuitenkin tärkeässä roolissa, joten oli Ojanen ja Juha Ylönen. hyvä tietää, että oli vararatkaisuja loukkaantumisten varalle. Vaikka valmennusjohto ei valinnutkaan joukkueeseen yhtään Laitahyökkääjän pelaaminen keskushyökkääjänä on usein nykykiekkoilusta tuttua »roolipelaajaa«, jonka tehtävänä olisi vain kuitenkin keinotekoista. rikkoa vastustajan peliä, jokaisella pelaajalla oli joukkueessa oma roolinsa ja tehtävänsä. Lindström peluutti tiettyjä pelaajia ylivoi- Raimo Helminen mapelissä, toisia alivoimassa, pyrkien sillä tavalla huolehtimaan Joukkueessa oli kuusi sentteriä ja Ylösen Jussi pelasi minun siitä, että kaikki saivat tarpeeksi peliaikaa. laidassani. Niemisen Veikkohan oli pelannut maajoukkuees- Mestarijoukkueessa yhdistyivät menestyksen elementit: huip- sa laitahyökkääjänä jo edelliskaudella. Jarrukenttää meillä ei pumaalivahti, erinomainen joukkuehenki, taitavat yksilöt sekä ollut ollenkaan. joukkue pelisysteemi, johon vastustajat eivät löytäneet vastalääkkeitä. Ei tarvittu, koska kaikki pystyivät puolustamaan ja hyök- käämään. Joukkueessa oli todella paljon taitoa.

Hannu Aravirta vailla Kaksi huippuluokan sentteriä – Juha Ylönen ja Mika Nieminen Tero Lehterä

– pelasi laitahyökkääjänä. Se kuvasi joukkueen taitotasoa. Ja Nykyisen kaltaisia roolipelaajia ei ollut. Sellaisia, jotka teke- vertaa puhdasta jarruketjuahan meillä ei ollut ollenkaan. Se joukkue vät pelkästään jotain yhtä tiettyä asiaa. oli sellainen neljän kentällisen masiina. Mikään fyysinen joukkue se ei ollut. Ketkä olivat kovia

taklaajia? Puolustajista Strömberg, mutta oliko Kiprusoff tai 23 Mika Nieminen Jutila taklaava puolustaja? Lillehammerin jälkeen Curre kysyi, ketkä ovat valmiita lähte- Hyökkääjistä minä en ole rymistelijä, Veikko ei ollut, mään mm-kisoihin. Minä sanoin, että halusin pelata keskus- Essi... Ei siellä silti ollut vaikeuksia. Hannu Aravirta Curt Lindström Me pyöritimme aika tasaisesti neljää kentällistä ja siitä pu- Kaikilla oli oma roolinsa, jotkut pelasivat ylivoimaa, toiset 24 huttiin ajoittain jopa vähän negatiivisesti, kun sitä kutsuttiin alivoimaa. Saku Koivun ketjulla oli hyvin vapaa rooli ja me »sosiaalipeluutukseksi«. elimme heidän nopeudestaan. Se ketju oli erilaisten pelaajien Meillä oli yksinkertaisesti neljä hyvää kentällistä, ja saim- täydellinen yhdistelmä. me ykkös- ja kakkosketjustakin parhaat tehot irti, kun niiden Koivu oli ketjun aivot, Peltonen oli maalintekijä ja Lehtinen fysiikkaa

ja ei tarvinnut pelata liikaa. työmyyrä ja puolustava pelaaja. Pitää muistaa, että ketju teki

Toisaalta, ykkös- ja kakkosketju pystyivät pyörittämään tärkeitä maaleja myös muissa otteluissa kuin loppuottelussa. ylivoimaa energisesti, koska pelaajat jaksoivat hyvin. Me luo- He tekivät paljon maaleja koko turnauksen ajan. kemiaa timme kaikkiin joukkueen pelaajiin ja hyvin vähän oli kenttä Annoin pelaajille myös suuria vapauksia ratkaista tilanteita kenttää vastaan -peluutusta. omissa kentällisissään. Esimerkiksi ylivoimapelissä annoin Kanadalaisethan roolittavat vahvasti niin, että joukkueessa tietyt kehykset, mutta muuten annoin pelaajien suunnitella on kaksi hyökkäävää ketjua ja kaksi omaa maalia varjelevaa ylivoimapelin. ketjua, jotka panostavat satunnaisiin vastahyökkäyksiin. Olisi tyhmää olla käyttämättä pelaajien osaamista. He ovat Ehkä vartioivat vastustajan kentällisiä. Se on toimiva malli, pelanneet jääkiekkoa yhteensä monta sataa vuotta. Heillä on sekin, mutta tuohon turnaukseen meidän materiaalimme ja kokemusta ja taitoa. Sitä pitää käyttää. peluutuksemme sopivat kuin nyrkki silmään. Mika Nieminen Sami Kapanen Curre sai sillä peluuttamisella pidettyä koko joukkueen aika Ylivoimaa pelaamaan tottuneita hyökkääjiä oli kolmessa tai tyytyväisenä. Siinä auttoi sekin, että samat pelaajat eivät neljässä ketjussa, eikä se varmasti ollut kaikille helppoa. pelanneet sekä yli- että alivoimaa, vaan ne roolit jaettiin sel- Minä en pelannut hirveästi ylivoimaa ja muistan, että kiu- keästi. Totta kai tiukoissa peleissä mentiin siihen, että samat, kutti ja olisin halunnut tehdä enemmän. Kun joukkue kui- parhaat, pelasivat. tenkin voittaa ja pelaa hyvin, siihen on helpompi sitoutua. Harvoin tuli sellaisia otteluita, että olisi pelin jälkeen Jokaisella on esimerkiksi peluuttamisesta vahvat mieli- harmittanut, että ei olisi saanut pelata. Ainakaan minua. Eikä piteensä, mutta tuollaisessa joukkueessa ei valmentajalla niistä koskaan puhuttu. Muissa joukkueissa jälkipelaaminen varmasti ole helppo tehtävä miettiä, kuka pelaa kenenkin on ollut aika tavallista. kanssa ja kuka on ylivoimassa jäällä. Meilläkin oli kahta tai kolmea sentteriä yhdessä ketjussa. Saku Koivu Se ei ole pelaajalle helppo tilanne, mutta ei se ole sitä val- Olihan Suomessa ollut ennenkin huipputaitavia yksilöitä. mentajallekaan. Curre sai ensimmäistä kertaa Suomen parhaat samaan Hän tietää, että ei ehkä periaatteessa käytä pelaajien vah- joukkueeseen pelaamaan joukkueena. Kukaan ei halunnut vuuksia parhaalla mahdollisella tavalla. jättää tekemättä pienintäkään juttua, jos ottelu olisi sen vuok- si mahdollisesti kääntynyt vastustajalle, vaan kaikki pelasivat erittäin nöyrästi. Nöyryys ei kuitenkaan merkinnyt nöyristelyä. Meidän pelissämme oli myös paljon uskoa ja uskallusta pelata päätyyn. Punaviivan pitäminen tuotti ongelmia, ennen kuin omaa peliä. kentälliset hitsautuivat yhteen. Curre toi meidän joukkueeseemme sopivan pelisysteemin, Meillä oli vaikeuksia pelisysteemin kanssa aina kun tuli joka perustui aktiiviseen liikkeeseen ja jatkuvaan liikkeessä- uusia miehiä joukkueeseen. oloon. Siihen ei välttämättä oltu totuttu aikaisemmin. Meille jaettiin pieni pelikirja, johon oli merkitty kaikki Pitää myös muistaa, että seurajoukkueiden taso sm-liigassa systeemit. Siitä sai jokainen opiskella eri tilanteita. Olihan niitä ja Ruotsissa oli erittäin kova ja seuravalmentajatkin tekivät pelikirjoja ollut tosin jo aikaisemminkin, ei se ollut Curren siihen aikaan hyvää työtä valmistaen meidät vaativaan, liikku- tuoma uudistus. vaan peliin. Jokereilla oli Ara, Lukolla Vaclav Sykora ja meillä tps:ssä Vladimir Jursinov. Sekin poiki menestystä. Jukka Tammi Pelisysteemi oli sellainen, että sitä ei ollut muilla. Kun joukkue Juha Ylönen oppi sen, niin se toimi hyvin. Suomi pelasi loistavaa kiekkoa. Muistan jo, ennen kuin itse Minun mielestäni pelisysteemi toimikin parhaiten jo edelli- olin maajoukkueessa, että Suomi oli ottanut käyttöön uuden sellä kaudella, jolloin se oli muille joukkueille ihan uusi. karvaustyylin ja parhaimmillaan vastustaja ei ollut päästä punaviivan yli. Hannu Virta Curre toi mukanaan oman pelityylin, johon me uskoimme. Se Erik Hämäläinen oli vähän sellaista prosenttipeliä, samanlaista kuin Björn Bor- Curre toi uuden pelisysteemin jo heti alussa. Ei hänen val- gin tennis aikoinaan. Luotimme siihen, että kun vain jaksam- mennustyylinsä ollut ollenkaan pelkkää puhetta. Muistan, me pelata omaa peliämme, lopussa ottelu kääntyy varmasti kuinka opettelimme pelisysteemiä ennen Milanon kisoja ja meille. pelasimme kaksi harjoitusottelua Ruotsia vastaan ja hä- Luovuutta ei kuitenkaan kahlittu, vaan yksilöt saivat toteut- visimme molemmat – 5-1 ja 9-2. Systeemi ei toiminut ollen- taa itseään omilla vahvuuksillaan. kaan, tai se ei ollut loksahtanut paikoilleen, vaikka sitä oli Suomen peli oli kurinalaista ja liikkuvaa viisikkopeliä. Meillä joukkue harjoiteltu paljon. oli pari erilaista systeemiä, mutta kaikki on kiinni toteutuksesta Pelityyli ei ollut helppo. Se vaati pelaajalta aika paljon ja siitä, että kaikki pelaavat samaa peliä. Riittää, että viisikosta

peliälyä. Joukkueesta varmaan karsiutui pois sellaisia pelaajia, yksi pelaa jotain omaa peliä, niin sen viisikon peli ei toimi. vailla jotka eivät pystyneet pelaamaan sitä. Pitää kuitenkin myös muistaa, että menestys ei ole systee-

Minä olin vasen puolustaja, joka oli vähän niin kuin libero mistä kiinni, vaan siitä, että kaikki sitoutuvat samaan systee- vertaa jalkapallossa. Keskushyökkääjä pelasi vasemmalla laidalla. miin. Siinä Curre onnistui. Oikea puolustaja piti oman puolensa ja laitahyökkääjät luiste-

livat kahdeksikkoa ja karvasivat. Janne Ojanen 25 Varsinkin sentterin ja vasemman puolustajan yhteispeli oli Curre luotti pelaajiin, joukkueessa oli rento fiilis ja kaikkien oli ratkaisevaa. Heidän piti pitää punaviiva – silloin oli vielä pu- helppo olla siinä. Curre luotti pelaajiinsa vaikka tuli tappioita, naviiva käytössä – tiukasti, eikä siitä saanut peruutella omaan tai vaikka seurajoukkueessa ei peli kulkenutkaan. Karvaussysteemit olivat tiukkoja ja käyttämämme 1-1-3 mutta saattaa olla, että Suomen huippukiekkoilussa oli hie- –systeemi oli Suomessa silloin ihan uusi. Laitahyökkääjät luis- man ristiriitainen tilanne – jotain kitkaa. 6 2 telivat ja karvasivat kovaa ja keskushyökkääjät olivat tällaisia Kun valmentajaksi tuli sitten uusi valmentaja ulkopuolelta, kokeneempia, enemmän taustalla olevia pelaajia. kaikki pääsivät liikkeelle puhtaalta pöydältä. Muistan, että me Curre toi systeemin, jota moni suomalainen seurajoukkue- teimme aika paljon paperityötäkin, kun Curre halusi tutustua kin rupesi sitten käyttämään. pelaajiin. fysiikkaa

ja Meillä oli neljä kentällistä, jotka kaikki hyökkäsivät ja puo-

Sami Kapanen lustivat. Ei ollut esimerkiksi sen kummempaa roolitusta. Meillä Hyökkäyssiniviivan allakin piti tehdä jotain, eikä kiekkoa saa- taisi olla kolme ylivoimakentällistäkin, koska joukkue oli niin kemiaa nut vain heittää kiekkoa päätyyn. Siellä piti olla luova. Loppu- taitava. Me jaksoimme tehdä töitä tasaisesti, joka vaihdossa, tuloksena oli se, että pelasimme varsin iloista ja vauhdikasta koko ottelun ajan. Emme ihan Curren jakson alussa, mutta jääkiekkoa. jatkuvasti paremmin ja paremmin. Toki yleinen pelityyli on muuttunut kymmenen vuoden Kiekollista taitoa joukkueessa oli paljon. Sillä tavalla ei jouk- takaisesta. Vauhti on lisääntynyt ja puolustaminen on lisään- kueita enää rakennetakaan. Ehkä pitäisi. tynyt entisestään. Pitää muistaa lisäksi jokaisen pelaajan tekemä likainen työ. Oli meilläkin Kyy, Törmäsen Antti ja Ylösen Juha, jotka tekivät Mika Nieminen erityisen paljon likaista työtä, mutta pääasiassa kaikki siellä Esimerkiksi ylivoimakuviot saimme päättää itse, oikeastaan painoivat maalille ja tekivät muutakin kuin maaleja. ainoa ohjenuora oli se, että laukauksia pitää tulla paljon. Se oli ihan oikein. En minäkään maajoukkueessa lähtisi Juha Ylönen pelaajia liikaa kahlitsemaan. Suomeenkin on tullut tiukempi roolitus vähän myöhemmin. Maajoukkueeseen otettiin silloin parhaat pelaajat. Marko Kiprusoff Ei minulla ollut koskaan vaikeuksia pelata laitahyökkääjänä. Jälkeenpäin katsottuna, on helppo sanoa, että joukkueeseen Olen pelannut urastani varmaankin puolet keskellä ja puolet oli otettu taitopelaajia aika rohkeasti. Ja sitten se vielä saatiin laidassa. toimimaan. Useinhan taito kuitenkin lopulta ratkaisee. Mika Nieminen Janne Ojanen Currella oli ihan selkeitä ratkaisuja. Joukkue oli erittäin hyvä ja Itse keskityin pelaamaan yksinkertaista peliä, koska pelituntu- erittäin hyvin rakennettu. Ja erikoisesti. Kolmos- ja nelosken- mani ei ollut parhaimmillaan ja käteni oli tuettu ja teipattu tätkään eivät olleet mitenkään selkeästi pelkästään puolusta- vielä kisoissakin. Käsi varmasti verotti tehoja. vassa roolissa, ei sitä ainakaan sanottu. Kaikki tiesivät, että ykköskenttä on ykkönen, mutta muut Ville Peltonen kentälliset pelasivat samalla tavalla hyökkäävää peliä. Ykkös- Joukkueessa oli kokeneita pelaajia ja kun itse tulin uutena kentässä sattui vain olemaan vähän enemmän taitoa ... ja maajoukkueeseen ... en tiedä tarkkaan joukkueen historiaa, vauhtia. Ylösen Jussi oli muka duunariosastoa. Kyllä hän olisi nyky- kiinteyteen ei pääse koskaan enää. Niin se vain on. joukkueessa taitopuolen pelaajia. Esa Keskinen Kentälliset vaihtuivat aika paljon, ja vain Sakun ketju taisi Joukkuehenki oli aivan uskomaton. En ymmärrä, mistä se pysyä kasassa koko turnauksen ajan. Minä ainakin pelasin oikein syntyi. Joukkueessa oli aina hauskaa, eikä kukaan aika monen eri pelaajan kanssa. kiukutellut mistään. Mutta, mitä on ammattilaisten valmentaminen? Ei aina- Ne kaksi vuotta ovat jääneet vahvasti mieleeni. Ei joukkue- kaan maajoukkueessa ammattilaisille tarvitse mitään opettaa. henki ennenkään huono ollut, mutta niinä kahtena vuotena Riittää, että valmentaja osaa kertoa taktiikan, ja kuinka hän kaikki lähti rullaamaan oikeaan suuntaan. haluaa joukkueen pelaavan. Kyllähän Curre sen osasi. Antti Törmänen Juniorivalmennuksen puolella puhutaan paljon, että siellä Kyllä joukkueella oli vahva luottamus omaan juttuun. pitää osata näyttää. Eihän Curre edes voisi mennä juniorival- Joukkueessa oli monta pelaajaa, jotka olivat olleet yhdessä mentajaksi – eihän hän osaa edes luistella. pitkään. He olivat olleet Lillehammerissa ja edelliskauden Jääkiekkovalmentajan työ aikuisten joukkueissa on johta- mm-kisoissa loppuottelussa. Joukkueessa oli myös paljon mista. Hänen pitää kertoa pelaajille, kuinka pelataan. Se on nuoria, joilla oli tähtäimessä nhl. valintojen tekemistä. Nuoret ottivat mallia vanhoilta ja vanhemmat ottivat mal- lia nuorilta. Sellaista huippujoukkueissa pitääkin olla. Totta Hannu Virta kai koko johto ruokki sitä tunnetta. Viisikot olivat koko ajan yhdessä ja me juttelimme ja mietim- me paljon yhdessä, kuinka saisimme peliä vielä paremmaksi. Curt Lindström Kaikki ideat ja suunnitelmat eivät tulleet valmentajilta. Me teimme paljon asioita yhdessä. Me painoimme paitoja- kin, joissa luki »Finnish Hockey Family«, ja meistä tuli oikea Hannu Aravirta kiekkoperhe. Se joukkue oli kasvanut yhdessä, eikä sellaista maajoukkuet- Olen ajatellut sitä paljon jälkeenpäin ja verrannut esimer- joukkue ta tule enää koskaan. Se oli kaksi vuotta yhdessä. Joukkuees- kiksi kotikisoihin 1997. sa ei tehty isoja muutoksia, vaan 80–90 prosenttia rungosta Silloin joukkueeseen tuli pelaajia, jotka hajottivat jouk-

oli kaikissa turnauksissa yhdessä. Ei sellaista maajoukkuetta kuetta. Minun olisi ehkä pitänyt tehdä joitakin asioita eri vailla voi kehittää millään tempulla. tavalla.

Joukkuehenki kasvaa vain kokemusten kautta ja tämä Kotikisoihin valitsimme esimerkiksi nhl-pelaajia, jotka vertaa joukkue pelasi kolme arvoturnausta yhdessä. Plus, että olim- halusivat enemmän vapauksia. Pelaajat halusivat enemmän me samalla ryhmällä mukana vielä silloin pelatuissa Nissan vapaa-aikaa ja he saivat sitä. Se koitui joukkueen tuhoksi.

Cupissa ja omassa jouluturnauksessa. Joukkueen kiinteys oli Mielestäni sillä joukkueella oli kaikki edellytykset voittaa 2 7 aivan omaa luokkaansa. kultaa. Vaikka sen jälkeenkin on ollut hyviä ryhmiä ja joukkueita, Tukholman ja Lillehammerin joukkue oli todellinen jouk- jotka ovat kasvaneet kiinteiksi kisojen aikana, samanlaiseen kue, joka piti yhtä. johtajia. Heidän lisäkseen näkyviä olivat Niinimaan Janne, Summanen, Hantta, veskarit ... joukkueessa oli paljon vahvoja 8 2 Mika Nieminen persoonia. Oikeastaan vain Raimo Summanen tuli aivan ydinryhmän Jutila kapteenina hoiti homman niin kuin pitikin. Hän taval- ulkopuolelta. En uskonut, kun hän sanoi leirillä lopettavansa laan pyöritti projektia ja piti huolen, että kukaan ei ruvennut niihin kisoihin. Niin vain lopetti. Rami pelasi hyvin ja oli muka- sooloilemaan. fysiikkaa

ja na hyvällä asenteella. Jutila oli Curren luottomies ja hänen kauttaan tuli myös tie-

toa Curren ajatuksista. Samalla siirryttiin siihen, että pelaajille Raimo Summanen annettiin enemmän vastuuta. Kaikki viestit eivät tulleet enää kemiaa Minulle oli pakon sanelema juttu sopeutua pienempään pelkästään valmentajilta. rooliin, että sain olla joukkueessa. Ymmärsin sen itsekin, Curre osasi perustella asian hyvin ja ennen kaikkea palkinto Janne Ojanen oli lähellä. Itse opin vasta vanhoilla päivilläni ajattelemaan Curre otti aina silloin tällöin pelaajia kahdenkeskisiin palave- joukkueen kautta. reihin ja keskusteli paljon pelaajien kanssa. Aidoin tunne tulee joukkueen kautta, on uskomattoman Minä juttelin hänen kanssaan aika paljon, kun olin kaptee- hienoa olla voittamassa joukkueen mukana. Siitä minulle on nistossakin. Kapteenistossa olisi tosin voinut olla kuka vaan, tullut vakaumus siitä, että yksilöiden pitää liittyä joukkueen sillä niin paljon kovia sällejä joukkueessa oli. tavoitteisiin ja näkemykseen. Timo Jutila Jukka Tammi Kapteenistolla oli hyvin tiiviit kontaktit Curreen ja Araan koko Jokaisella oli oma tiedostamaton roolinsa. Curre piti aika ajan. paljon palavereja ja jos oli pelillisiä asioita, niin Curre antoi Kapteenisto oli rakennettu niin, että Ojanen oli toinen vara- palautteen kahden kesken, rakentavasti. Ei palavereja liikaa kapteeni ja Saku toinen. Saku oli nuori poika, mutta johtava ollut. pelaaja. Nuoret pystyvät ottamaan vastuuta, kun heille sitä Muistan esimerkiksi, että Moskovan kisoissa 1986 Rauno annetaan. Korpi piti viittäkin palaveria päivässä. Ensimmäiset ennen Curre oli hyvä imuroimaan tietoa joukkueesta muiltakin aamupalaa. kuin minulta.

Jere Lehtinen Juha Ylönen Kaikki sitoutuivat joukkueeseen ja egot laitettiin sivuun. Jutila oli loistava kapteeni, koska hän myös pelasi erittäin hy- Vaikka joukkueessa olikin suuria persoonia, niin ne eivät tul- vin, mikä kuuluukin kapteenin kuvaan. Eivät ne puheet kanna leet joukkuepelaamisen eteen. Ainahan persoonia tarvitaan, pitkälle, jos kapteeni itse käy kentällä vain silloin tällöin jotain mutta kenenkään omat tarpeet eivät menneet joukkueen touhuamassa. tarpeiden edelle. Joukkuehenki oli hyvä, mutta olihan joukkuekin loistava. Saku, Raipe, Juti, Veikko, kaikki olivat omalla tavallaan Virran Hanttakin ... ilmiömäinen pelimies. Sellaisia pelaajia ei oikein tule enää, oli vauhtia ja taitoa. Nykypelaajat ovat fyysi- on tehty, niin se on merkki siitä, että ollaan oikealla tiellä. Eri sempiä, mutta 1995 mm-joukkue oli taitava. asia, jos harjoituksissa naureskellaan ja laiskotellaan, kun se ei Pelkällä joukkuehengellä ei mestaruuksia voiteta. Henki ole tarkoitus. tulee menestyksen kautta. Erik Hämäläinen Tero Lehterä Joukkuehenki oli ainutlaatuinen senkin takia, että runko oli Jutila oli siihen joukkueeseen hyvä kapteeni. En ole ollut ollut sama kaksissa edellisissä kisoissa. Kun joukkueeseen hänen kanssaan samassa seurajoukkueessa, mutta siihen meni, se tuntui kuin olisi liittynyt toiseen seurajoukkueeseen. joukkueeseen ja siihen rentoon ilmapiiriin hän oli hyvä. Kaikki olivat löytäneet oman paikkansa joukkueesta, eikä kenenkään tarvinnut miettiä omaa rooliaan. Joukkueen hie- Mika Nieminen rarkia oli selvillä, samaten kaikkien tehtävät kentällä. Kaikkein Jos olimme pelanneet huonosti, niin kyllä Juti aina jotain tärkeintä oli kuitenkin se, että kaikki kunnioittivat toisiaan. positiivista löysi. Oli se omalla tavallaan yksi parhaista puhu- Vaikka joukkueessa oli paljon pelaajia, joilla on iso ego maan ja kannustamaan. Aivan kuten Virran Hanttakin. Hän on ja jotka olivat isoja tähtiä, niin kaikki kunnioittivat toisiaan. vähän erilainen, mutta asia on sama. Omassa seurajoukkueessaan paljon pelanneet johtavat pelaa- Hantan jutut ovat enemmän pelillisiä, kun taas Juti hakee jat tyytyivät maajoukkueessa vähempään peliaikaan nöyrästi positiivisuutta joka puolelta. ja valittamatta. »Bii pusitiiv«, vai miten se Curre sen sanoi. Ydin oli se, että kaikki tiesivät, että jos kaikki pelaavat jouk- kueena sovitusti, palkintona on menestystä. Curt Lindström Pelaajat saivat kertoa minulle omia mielipiteitään ihan kaikesta: Jarmo Myllys ruoasta, alkoholista, pukeutumisesta, ajoista, esiintymisestä. Ei ollut mitään rajoja nuorten ja vanhojen välillä. Totta kai kai- Pidin heidän kanssaan palavereja kahden kesken ja yhdessä killa on aina oma kaveripiirinsä, mutta me olimme hioutunut kaikkien kanssa ja keräsin pelaajien mielipiteet yhteen. Sen jäl- ryhmä ja teimme jään ulkopuolellakin aika paljon kaikenlaista joukkue keen annoin heille palautetta ja sain omatkin mielipiteeni läpi. yhdessä. Esimerkiksi tö käsiteltiin, ja sovimme, että voimme ottaa Jos joukkue haluaa menestyä, sillä pitää olla hyvä ilme ja

pari olutta yhdessä, silloin tällöin, mutta emme lähde yöker- positiivinen mieli. vailla hoihin juhlimaan. Tervettä järkeähän se vain on. Curre on rauhallinen persoona ja hän toi joukkueeseen

uskottavuutta ja sai pelaajatkin ymmärtämään, että me vertaa Hannu Aravirta pystymme voittamaan turnauksia. Hän antoi myös pelaajille Olihan siellä ryhmiä. Vanhemmat ja nuoremmat, esimerkiksi, määrättyjä vapauksia.

mutta kyllä ne aika hyvin sekoittuivat. Siellä he käkättelivät 2 9 yhdessä. Totta kai, kun tietyt pelaajat ovat pidempään olleet Tero Lehterä mukana, niin se näkyy. Joukkueen ikähaitari oli aika suuri, mutta ei siellä kuitenkaan Kun joukkue pääsee sille tasolle, että nauru raikaa, kun työt ollut erikseen äijien pöytää. [Nauraa]. Se oli kuin monimutkai- nen palapeli, joka yhdessä näytti hyvältä. Pelaajat eivät olleet vat – sitä kokeneempaa kaartia. Me halusimme pitää huolen muuten samantyyppisiä, paitsi, että kaikilla oli kova halu siitä, että muidenkin oli yhtä kiva tulla maajoukkueeseen kuin 30 voittaa. meidän oli ollut. Ikähaitarikin oli aika laaja. Meillä oli iso nuori polvi. Siinä Juha Ylönen oli monta parikymppistä kaveria, jotka olivat huippuluokan Ryhmään oli helppo tulla mukaan, mutta kyllä sen näki, että pelaajia. fysiikkaa

ja runko oli ollut kasassa ja menestynytkin. Samalla se oli myös Ikä on kuitenkin vain numero. Ei ole mitään merkitystä

nälkäinen voittamaan mestaruuden. oletko 18 vai 38. Sillä, mitä tapahtuu jäällä, on merkitystä, ei Olihan siinä loistavia pelaajia, mutta kaikesta näki, että ha- muulla. Tärkeintä on, minkä panoksen annat joukkueelle. kemiaa kusessa oli vain yksi asia: mestaruus. Muu oli saavutettu. Sen näki kaikesta. Pelaajat eivät hössöttäneet ylimääräistä ja koko Petteri Nummelin toiminta tähtäsi aina siihen, että he olivat parhaassa iskussaan Se oli oikeasti aika jännä ryhmä. Ei ole usein ollut niin kaksija- peleissä. koista ryhmää, että olisi vain nuoria ja vain kolmekymppisiä ja Meillä oli hauskaa, mutta se ei tarkoittanut, että hommia ei vain muutama pelaaja sillä välillä. Silloin oli näitä kolmekymp- olisi tehty kunnolla. pisiä ja sitten me, jotka olimme juuri 20. Suomi nousi juuri siihen aikaan huipulle, vaikka siellä Cal- Jääkiekkojoukkueessa kaikki ovat kuitenkin kuin pieniä garyn hopea olikin alla. lapsia. Kun isot miehet pääsevät yhdessä valloilleen, he ovat kuin pieniä lapsia. [Nauraa]. Timo Jutila Curren »ärlighet« ja »öppenhet«, rehellisyys ja avoimuus. Siitä- Curt Lindström hän se hyvä fiilis muodostui ja jokainen sai olla oma itsensä. Otin kuusi parikymppistä kaveria joukkueeseen. Kaikki olivat Kaikki tiesivät, missä oltiin ja miksi. huippupelaajia. Kaikki valmentajat eivät uskalla tehdä sitä. Kaikki ovat erilaisia. Sami on erilainen kuin minä ja Saku on Minä en välitä pelaajan iästä, taito ratkaisee. erilainen kuin Jere. Se iso juttu onkin juuri rikkauden ammen- taminen tästä erilaisuudesta. Saku Koivu Totta kai meillä oli hauskaa. Ja kyllähän siihen vaikutti se- Nuoret pelaajat olivat tosin isossa rooleissa seurajoukku- kin, että peli kulki. Osattiin pilkkoa asiat: nyt tehdään töitä, nyt eissaankin. Toki valmennuksella pitää olla uskallusta ottaa pidetään tauko, tehdään vaikka teoriaa illalla ja niin edelleen. nuoria, mutta olihan meillä hyvät näytöt liigastakin. Jos kaikki ajattelevat vain jääkiekkoa 24 tuntia vuorokaudes- Ehkä pikemminkin edellisellä kaudella vaadittiin enemmän sa, niin asioista ei tule mitään. rohkeutta valita nuoria. Minä nyt olen tällainen: tamperelainen, joka puhuu asiat Olimme pelanneet Jeren ja Villen kanssa nuorten maajouk- niin kuin ne ovat. Pelaan joukkueen eteen ja uhraan itseäni kueessa ja menimme tavallaan kolmikkona eteenpäin. jäällä – ja muuallakin. Minun oli aikoinaan kiva tulla maajoukkueeseen ja vuonna Marko Palo 1995 vaiheessa minä olin – ja esimerkiksi Hantta ja Raipe oli- Sitoutumisesta se lähtee ja kun ryhmä oli kauan koossa, sii- hen syntyi oma hierarkiansa. Joukkueesta löytyi myös laajuut- Muistan, että Curre vaati meidän ketjultamme – minä, ta, ja jos joku ketju olisi »pettänyt«, joku toinen olisi voinut Summanen ja joku kolmas – enemmän, ja kuitenkin pelasim- nousta esiin. Olisi tyhmää olettaa, että kaikki saisivat pelata me vähemmän kuin muut. Ei se ainakaan minun mielestäni yhtä paljon. Eihän siitä tulisi mitään. ollut loogista, mutta sitä vain yritti seuraavassa pelissä enem- Toisaalta, on myös tärkeää, että löytyy niitä pelaajia, jotka män ja enemmän. ovat valmiita ottamaan pienemmänkin roolin ja ovat tarpeek- Piti vain lyödä lisää pökköä pesään ja tehdä se, mikä tehtä- si nöyriä tekemään sitä, mitä joutuu tai pääsee tekemään. vissä oli. Miten sen nyt haluaa nähdä. Maailmanmestaruus oli niin lähellä, että oli helppo laittaa Voimakas päämäärä, maailmanmestaruus, on tietenkin itsensä likoon. yksittäiselle pelaajalle lisäkannustin antaa kaikkensa. Se siinä olikin parasta: meillä oli päämääränä mestaruus ja se oli Esa Keskinen kaikilla sama. Jos joukkueessa on yksikin pelaaja, joka ei usko Joukkueen nimilista on tosi kova ja siinä oli paljon suuria päämäärään, epäusko lähtee vyörymään kuin lumipallo ja persoonia. Yleensä, kun on paljon tähtiä, niin joukkue ei toi- tarttuu muihin. mikaan, mutta meillä ei ollut siitä puhettakaan. Kaikki olivat Kaikki tiesivät, mitä olimme tekemässä. Kapteenisto oli samalla viivalla, meillä ei ollut minkäänlaisia kuppikuntia. enemmän johdon kanssa tekemisissä ja viesti tarvittavista asi- Ennen niitä oli enemmänkin seurojen mukaan. oista. Pelaajatkin osasivat nopeasti reagoida, jos oltiin menossa mäkeen. Ei siellä tarvinnut kaikkea rautalangasta vääntää. Marko Kiprusoff Minä olin ollut pari kolme vuotta mukana maajoukkueessa Hannu Virta ja niinä vuosina mentiin iso askel eteenpäin. Ei siellä enää ole Eihän Curren tarvinnut huolehtia pukukopista. Kyllä me siellä minkäänlaisia kuppikuntia eri seurojen pelaajien tai nuorten toisiamme psyykattiin, ja se joukkuehenki nousi joukkueen ja kokeneiden pelaajien välillä. sisältä. Siihenhän pitäisi aina pyrkiä. On aina tekohengitystä, kun valmentaja tulee koppiin ja Jukka Tammi joukkue yrittää sytyttää joukkueen taistelemaan ja yrittämään. Meille No, oli siellä Törmänen, Lehterä, Ylönen ja Strömberg. He oli itsestäänselvyys antaa kaikkensa, niin kuin se ammattilai- olivat aina yhdessä.

sille pitää ollakin. vailla Jutila oli tietenkin tärkeä, mutta nuoretkin pojat kantoivat Juha Ylönen

isoa vastuuta. Saku ja kumppanit. Kyllähän varmasti tamperelaiset kuittailivat turkulaisille ja sta- vertaa dilaiset sivussa joillekin, mutta se kuuluu kuvaan – ei missään Marko Palo negatiivisessa mielessä.

Totta kai aina, kun on voimakas tahto ja päämäärä, sitä haluaa 31 vaikuttaa asioihin ja se on eteenpäin vievä voima. Oli siellä Janne Niinimaa hetkiä, alkusarjassa, kun peli ei kulkenut ja Currekin vaati Se oli oikealla tavalla rento ja vapautunut, mutta samalla ää- enemmän. rettömän määrätietoinen joukkue. Teimme töitä tosissamme, mutta emme liian vakavissamme. Siinä vain kemiat toimivat. loillut, edes kentällä. Pelaajatkin pitivät huolen siitä, eikä se Sitä on vaikea selittää, mutta henkilöistähän se on kiinni. jäänyt vain valmentajan harteille. 32 Meillä oli rempseä, hyvä kapteeni Jutila, ja Currella oli oma Kyllähän Curre luotti pelaajiin, eikä siellä sen kummempaa tyylinsä, pieni pilke silmäkulmassa. Samalla hänkin oli äärettö- valvontaa ollut. Tietyt säännöt meillä tietysti oli. Jos ei esimer- män keskittynyt. Joukkue oli täynnä ensiluokkaisia kavereita. kiksi ollut paikalla bussin lähtiessä, jäi kyydistä. Ei meitä nuoria ollut ihan hirveästi. Minä olin ainoa 1975 fysiikkaa

ja syntynyt ja Saku on syntynyt 1974. No, olihan siinä vielä Ville

Mika Strömberg ja Jere, jotka olivat olleet tärkeä osa joukkuetta jo edellisellä Oma osansa hyvässä hengessä oli silläkin, että Curre ja muut kaudella. järjestelivät kaikenlaisia tapahtumia myös jään ulkopuolella. kemiaa Joukkueessa oli hyvä harmonia ja kokenut kaarti varmasti Ja nimenomaan kivaa puuhaa. Se auttoi aika paljon. Vaikea sai energiaa meidän nuorten touhuamisesta ja innokkuu- sanoa, mistä se pohjimmiltaan lähti. desta. Samalla he sitten pitivät huolen, että se ei mennyt yli Ja valmentaja heitti hyvää läppää, eikä paljon jännitellyt. mitenkään. Kyllä sen jo silloin tunsi, että oli kivaa, ja että joukkue meni- Minähän olin »Jutin« pakkipari ja kämppäkaveri, mikä oli si pitkälle. nuorelle pojalle valtava apu. Oli tärkeää saada tueksi kokenut Maailmanmestaruus ei muistaakseni ollut julkisena tavoit- ja reilu kaveri, joka auttoi kaikessa ja jutteli, kun minua vähän teena. Kehitys meni vain koko ajan ylöspäin. Kaikilla oli kivaa, jännitti. Juti kyllä tietää, että olen hänelle kiitoksen velkaa. peli kulki ja harjoituksissa oli hauskaa. Kaikki meni nappiin. Ikäero ei haitannut, meillä oli hauskaa ja meistä tuli hyvät Ei siellä mistään mestaruuksista puhuttu, menimme vain ystävät. vanhan fraasin mukaan »peli kerrallaan eteenpäin«.

Hannu Aravirta Petteri Nummelin Joukkueen kulttuuri oli huikea. Ei siellä tarvinnut kehottaa Meillä oli niin hyvä ja rento fiilis, että aina ei edes huomannut, pelaajia verryttelemään ennen ottelua. Se oli kuin lauma että oli mm-kisat menossa. pikkupoikia, jotka pitävät palloilusta. Valmentajalle se oli Sitähän sitä aina haluaisi, mutta on toinen kysymys, pystyy- äärimmäisen helppo joukkue ja sieltä se fiilis lähti. Kullanjano kö sellaista enää koskaan saamaan. oli kasvanut parin vuoden aikana. En tiedä yhtään, mistä se syntyi. Todennäköisesti vain Se oli mielestäni aika suomalainen joukkue. Varmaan oikeat henkilöt sattuivat olemaan oikeaan aikaan oikeassa Kanadan ja usa:n joukkueissa löytyy isompiakin pappoja, paikassa, ja toki Currellakin oli siinä suuri merkitys. jotka pitävät puheita, joita muut kuuntelevat, mutta tämä oli Hän toi Suomeen uudet systeemit. Saimme ottaa vähän suomalainen joukkue. Kukaan ei noussut muita suuremmaksi. rennommin ja sitten joukkueessa oli oikeat pelaajat siihen Esimerkki sitoi muitakin. Kun Raipe lähti verryttelemään, niin systeemiin. muutkin menivät. Curre ei välttämättä katsonut, kuka pelasi mitäkin paikkaa. Hän valitsi joukkueeseen parhaat pelaajat. Jos on tarpeeksi Jukka Tammi hyvä sentteri, kyllä hän osaa laidassakin pelata. Kyllä se joukkuehenki oli poikkeuksellinen. Kukaan ei soo- Ei ollut vaikeata päästä joukkueeseen »sisään«, kun pelaa- maan pääsin. Jopa turnauksen aikana, vaikka en pelannut esimerkiksi huonejärjestyksen aina ja se oli minun tapani alussa, tuntui siltä, että olin osa joukkuetta. Ja kun sitten sain kehittää sosiaalisia kontakteja. Minulla oli erilaisia tapoja. tiedon, että tänään hypätäänkin laatikkoon, niin ei se muutta- Joskus laitoin nuoret pelaajat asumaan vanhempien nut mitään – paitsi, että puin varusteet päälle jopa peliinkin. kanssa, että he voisivat jakaa kokemuksiaan. Toisinaan laitoin Curre halusi tehdä asioista ihan tavallisia. Jääkiekkohan oli jonkun, joka oli kova puhumaan, asumaan hiljaisen kave- meille kaikille päivätyötä, jos sitä nyt voi työksi sanoa, ja Curre rin kanssa. Sillä tavalla pakotin heidät etsimään ongelman halusi pitää kaiken normaalina. Ei tehty yhtäkkiä tiukkoja ratkaisutapoja uusilla tavoilla. Saatoin laittaa aggressiivisen ja sääntöjä, että »kukaan ei juo olutta tai viiniä kahteen viik- »vaikean« pelaajan asumaan toisen samanlaisen kanssa. koon, koska nyt on mm-kisat«. Siitä yritettiin päästä eroon. Meillä oli ihan normaali olo, ja Jere Lehtinen teimme samoja asioita, joita teimme muutenkin: harjoitte- Minä olin Virran Hantan kämppäkaverina. Niinimaan Janne oli limme ja pelasimme. Sitä kautta jokainen uskalsi tehdä omia Jutin kanssa. Kai niitä oli vähän ajateltu niin, että nuoremmat asioitaan ja turha puristaminen katosi. pelaajat olivat vanhemman kanssa samassa huoneessa. Siihenkin tarvitaan oikeat pelaajat. Kaikki ammattilaispe- Totta kai me nuoremmat olimme »puuha päällä«, mutta laajat ymmärtävät, mitä mm-kisoissa voi ja ei voi tehdä. ainahan se on niin. Joukkue oli hyvä sekoitus nuoruutta ja Joukkueessa oli vahvoja persoonia, ja määrätyt persoonat kokemusta. Meillä nuoremmilla oli intoa eri tavalla kuin van- nousevat joka joukkueessa esiin, mutta minun mielestäni hemmilla. mitään persoonien törmäyksiä ei tullut missään vaiheessa. Joukkuehenki oli niin hyvä. Kaikki tiesivät säännöt ja systee- Hannu Virta mit, eikä kenenkään tarvinnut puuttua siihen mitenkään. Minä olin Jeren kanssa kimpassa koko ajan. Olisikohan Essillä ollut Koivun Saku? Nykyisin poikien annetaan välillä valita Curt Lindström huonekaverinsa, välillä ne määrätään, että pojat oppivat Joidenkin mielestä jääkiekkoilijat ovat jotenkin erikoisia, tuntemaan toisensa. Currella oli se tyyli, että hän teki aina mutta tavallisia ihmisiähän hekin ovat. Jotkut ovat hyvinkin huonejärjestyksen. joukkue älykkäitä, toiset keskivertoja ja kolmannet vähemmän fiksuja. Yhteistä heille kaikille on se, että he osaavat pelata jääkiekkoa Raimo Helminen

– hyvin. Jotkut ovat varsin hyvätapaisia, toiset eivät. Joukku- Minä olin Sakun kämppäkaveri ja meillä meni kaikki ihan vailla eessa pitää opetella kantamaan vastuuta ja sen Tukholman nappiin. Sheratonissa oli isot sängyt. [Nauraa].

joukkue osasi. vertaa Eivät kaikki ihan täydellisesti. En sano nimiä, koskaan, Timo Jutila mutta jotkut olisivat voineet parantaa vieläkin. Se oli vahva Minä olin Janne Niinimaan kämppäkaveri. Meillä oli Jannen

joukkue. Yksikään ketju ei ole vahvempi kuin sen heikoin kanssa hauskaa. Kai Currella oli joku tausta-ajatus niihin 33 lenkki. Meillä ei ollut heikkoja lenkkejä Globenissa. pareihin. Minä myös manipuloin joukkuetta hieman. Määräsin Minulle ja Jannelle siitä oli apua, sillä Jannella oli vain kaksi a-maaottelua alla. Saimme käytyä asioita läpi siellä huoneessakin. Ei meillä aika pitkäksi käynyt, kyllä meillä Tero Lehterä tarina lensi siihen malliin. Olin Hämäläisen Eepin huonekaveri, mutta vietin aikaani 34 Johdon pitääkin miettiä, että sopivat tyypit pannaan yhteen. Strömbergin, Sulon ja Villen kanssa korttia lätkien.

Mika Strömberg Esa Keskinen Minä ja Nummelinin »Petu« emme ainakaan spekuloineet Currella oli varmaankin paperilla, ketkä olivat olleet kämp- fysiikkaa

ja peleillä huoneessamme. Petuhan ei alussa pelannutkaan, päkavereina. Joskus saattoi tulla samakin, mutta hän sekoitti

joten me emme puhuneet lätkästä juurikaan. luultavasti aika tietoisesti kämppäkavereita. Sekin toimi. Kun on viikonkin samassa huoneessa jonkun kanssa, niin kemiaa Petteri Nummelin siinä pääsee lähemmäksi kuin muuten, jos ei pelaa samassa Jos itse pääsee valitsemaan, niin usein valitsee sellaisen seurajoukkueessa. pelaajan, jolla on samanlainen nukkumisrytmi. Jos kaveri Aluksi sitä tietenkin toivoi, että olisi päässyt jonkun tietyn haluaa mennä aikaisin nukkumaan, ja itse haluaa valvoa, kaverin kanssa, että olisi voinut vaikka pelata korttia – jos niin se ei toimi. tiesi, että uusi kämppäkaveri ei pelannut korttia – mutta sekin Eihän sitä tiedä etukäteen mistään. Joskus on kuorsaajia, kääntyi positiiviseksi. eikä silloin toinen pysty nukkumaan. Eiväthän sellaiset pysty Minä ja Juti olimme marjapussipari. Toinen vakiopari oli olemaan yhdessä. Hantta ja ... kukahan se Hantan pari oli...? Kun itse en pelannut, huoneen rytmi meni Strömber- gin mukaan. Jos Strömberg meni päiväunille, minä lähdin Hannu Virta vaikka kaupungille ja pidin vain huolen siitä, että en tullut Minä olin Palon Markon parina huutomarjapussissa. Juti ja takaisin herättämään häntä. Hyvin vähän siinä tarvitsee Essi aina sättivät toisiaan, yksikin väärä lyönti ja kaikilla oli mitään miettiä. hauskaa koko bussissa. Pojat löivät lisää löylyä siitä, kuka teki virheen. Erik Hämäläinen Joskus Curre vaihdatti kämppäkaverit kesken turnauksenkin. Esa Keskinen Esimerkiksi Milanossa, kun vaihdoimme paikkakuntaa, niin Meillä oli kovia riitoja kortinpeluusta. »Miksi sä ton löit?« Aina, uudessa paikassa oli uudet huonejaot. Minä olin Lehterän kun oli pienikin siirtyminen, niin me pelasimme korttia. Teron kämppäkaveri. Terohan on aina myöhässä joka paikasta. Minulla oli aina Sami Kapanen huoli, että onko Tero ajoissa, ja että »kai se Tero herää«. Hä- Viimeisen parin vuoden ajan olen hakenut samanlaista peli- nellä oli aamuisin tapana ottaa vähän pidemmät unet. Hän iloa kuin silloin. Usein, kun pelaaminen on tuntunut väkinäi- oli kuuluisa hajamielisyydestään. seltä, ajatukset palaavat niille vuosille, 1994 ja 1995, ja muiste- En tiedä, olisiko sittemmin miehistynyt. [Nauraa]. len kuinka hauskaa pelaaminen silloin oli. Kuinka helppoa oli lähteä leireille. Vaikka oli kurjaa olla poissa kotoa, viikon tai kahden leiri meni nopeasti. Kun muut pelasivat korttia, minä istuin vain takapiruna Hän on erikoinen kaveri, joka harrastaa tietynlaista suo- kuuntelemassa pelaajien juttuja. Oli niin hauskaa. malaista huumoria, jota minä en pidä huumorina. Sitä näkee On vaikea sanoa, oliko meillä hauskaa, koska voitimme, Suomen televisiossa. Olen itsekin ollut mukana joissakin vai voitimmeko, koska meillä oli hauskaa, mutta luulen, että ohjelmissa, mutta en ymmärrä sitä huumoria ollenkaan. jälkimmäinen. Me jaksoimme kahlata kaiken läpi. Odotukset Oma huumorini on aivan erilaista. olivat korkealla ja edellinen kausi oli ollut pettymys. Muistois- sa on paljon hauskoja hetkiä niiltä reissuilta. Kopissa oli niin Saku Koivu sanavalmiita kavereita. Suuri osa joukkueesta oli niin nuoria. Me olimme ihan poika- Jos joku sanoi jotain ajattelemattomasti, ja jätti Niemisen sia. Veikolle pienen portin auki, niin hän antoi palautetta heti. Jokainen antoi Veikon heittää juttujaan. Ei niihin kukaan Veikko käytti sanan säilää ihan pokerinaamalla. Aina ei kiinnittänyt loppukaudesta mitään huomiota. tiennyt, oliko hän tosissaan vai ei. Tero Lehterä Antti Törmänen Veikon juttujen kanssa piti olla tarkkana. Piti olla hereillä. Ei Minä olin Veikko Niemisen kämppäkaveri ja meillä meni hy- pitänyt kuunnella vain, mitä Veikko sanoi, piti tietää myös, vin. Olin kuullut juttuja, että Veikko voi olla hankala. mitä hän oikeasti tarkoitti. Se oli huumoria, joka meni joukku- Jos vaikka ovikello soi, niin hän ei juttujen mukaan mennyt eessa läpi. avaamaan vaan sanoi vain, ettei se kuitenkaan ollut hänelle. Minä ymmärrän Veikon Pahkasika-huumoria ja näsäviisas- Marko Kiprusoff telua – olen itsekin siinä aika sujuva – ja meillä oli hauskaa. Veikko Niemisellä välähtää nopeasti. Eihän hän mitään pahaa tarkoita kenellekään. Hänen juttunsa ovat ihan hauskoja. Mika Strömberg Niemisen Veikko on lukenut Pahkasikaa vähän liikaa. Aina, Marko Palo kun Veikon kanssa jutteli, piti miettiä tarkkaan, mitä sanoo, Minulla oli kämppäkaverinani Kiprusoff, joka on sellainen joukkue muuten hän keksi aina jotain vinoilua. Ei varmaan yhtään hiljainen mies. lausetta tullut, missä ei olisi kuittailtu jollekin. Häneltä piti kysellä paljon ja välillä joutui vähän kaivamaan

Törmänen oppi Veikolta aika hyvin. Kun he kaksi juttelivat, puhetta, mutta tulimme hyvin toimeen. Joukkueessa oli eri- vailla ei voinut kuin nauraa vieressä, koska ei siitä mitään asiallista laisia persoonallisuuksia, niin kuin pitääkin. Eihän siitä mitään

keskustelua kuitenkaan tullut. Kumpikin vain kiusasi toista. tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia. vertaa

Curt Lindström Jukka Tammi

Mika Niemisestä tuli maailmanmestari, mutta jos hän olisi Kipru oli hauska. Kun häneltä kysyi, paljonko kello oli, Kipru 35 jossain vaiheessa ymmärtänyt koko potentiaalinsa, hänestä näytti kelloaan ranteesta. [Nauraa]. olisi tullut menestyksekäs nhl-pelaaja. Hän olisi voinut saada Kipru oli kuitenkin aina mukana kaikkien kanssa. enemmän irti itsestään. Mika Strömberg Kipru ei puhu, Kipru pelaa. Antti Törmänen 6 3 Ryhmä vei kaikkia eteenpäin ja menestymistä pidettiin luon- Marko Kiprusoff nollisena. Kämppäkaverit vaihtuivat toisinaan joskus turnauksen aika- Joukkue oli aika itseohjautuva, kuten parhaat joukkueet nakin. En muista, kuka minulla oli kämppäkaverinani Tukhol- yleensä. Valmentaja saattoi olla sivussa ja korjata tilannetta, jos fysiikkaa

ja massa. se lähti harhautumaan. Toisaalta, menestys ruokkii itseään.

Jukka Tammi Janne Ojanen kemiaa Minä olin yksin, omassa huoneessa. Johtuikohan se siitä, että Ryhmässä ei ollut minkäänlaisia klikkejä seurojen tai iän olin joukkueen vanhin? suhteen – vaikka oli taiteilijoita porukka täynnä. Kukaan ei ruvennut sooloilemaan. Jutila oli vahva kapteeni, mutta kyllä Mika Nieminen ryhmä piti itsekin huolen siitä, että se ei mennyt yli. Törmäsen Antti oli ainakin jossain vaiheessa kämppäkaveri- Jutila on vahva persoona, joka antaa jääkiekkoilulle kaik- na. Nehän määrättiin. Se oli aika yllättävää Curren tyyliseltä kensa, mitä sitten kulloinkin jääkiekon parissa tekee. Kyllä Ju- valmentajalta. Mutta, kun vaimot tulivat, niin sai ottaa oman tia kuunnellaan, kun hän puhuu. Välillä hän nousi seisomaan vaimonsa. [Virnistää]. ja sanoi, mitä piti parantaa. Toki siellä muutkin puhuivat, Kopissakin istumapaikat olivat määrättyjä, mutta en tiedä, mutta Juti hoiti sen homman. olivatko ne Curren määräämät, vai laittoiko huolto vain varus- Minä olin vähän siinä välissä. teet paikoilleen. Erik Hämäläinen Antti Törmänen Vaikea arvioida omaa rooliani ... siinä joukkueessa olin oma Porukka naureskeli Curren hauskoille jutuille ja yhdessäolo oli itseni. Kopissa oli niin paljon johtajia. Jutila oli äänessä, mutta hauskaa. Pelaajatkin pystyivät nauramaan valmentajille ja he Raipekin oli omalla tavallaan johtaja. Kaikki olivat sitoutuneita tiesivät sen. joukkueeseen. Jotkut valmentajat eivät voi koskaan sallia sitä, koska he luu- Minä pelasin Strömbergin parina. En pelannut mitenkään levat menettävänsä arvovaltansa siinä. Sitä ryhmää johdettiin huipputurnausta, mutta loppusarjan peleihin olen tyytyväi- tavallaan samalta tasolta, vaikka valmentaja tekikin päätökset. nen. Alussa oli sellainen rutiinitason suoritus, mutta parani Pelaajat ja valmennusjohto olivat tietyllä tavalla tasa-arvoisia. sitten. Parempiakin kisoja on tullut pelattua. Samalla tavalla he saattoivat naureskella meille, jos tuli mokia. Mika Strömberg Mika Nieminen Me pelasimme Jokereissakin silloin samaan aikaan, eikä meil- Se oli sitä aikaa, kun kännykät alkoivat yleistyä. lä ollut mitään sen kummempaa työnjakoa. Olemme kumpi- Joukkoonjohto soitteli toisilleen ja teki samanlaisia piloja ja kin aika lailla samanlaisia kiekollisia puolustajia. kujeita kuin juniorit nykyisin. Mika Nieminen kopissa, vaan näytti esimerkkiä kentällä Ville Peltosen ja Jere Jutilahan siellä oli äänessä ja hän otti sen ihan tehtäväkseen. Lehtisen kanssa. Olihan Jutila maajoukkueessakin vielä 1997 ihan sen takia, Timo Jutila ja Hannu Virta olivat minun tärkeimmät johtaja- että hän oli kopissa niin hyvä. pelaajani. Raipe on aina ollut tärkeä pelaaja omalla tavallaan. Kaikki siellä äänessä olivat, paitsi ehkä Sulander. Ja oli Hänellä oli jo silloin oma johtajaroolinsa, koska hän oli pelan- Sulokin. nut niin monissa kisoissa. Hänellä oli kokemusta. Ei siinä ollut minun mielestäni mitään ihmeellistä, ei siellä Jutila ja Virta olivat erittäin tärkeitä. Sitten tuli Koivu ja ollut esimerkiksi mitään erityisiä tiskijukkia. Jokainen laittoi jossain määrin Raipe. musiikkia soimaan silloin kun halusi. Saku ei jäänyt minulle kopista mieleen – kentältä jäi sitten Saku Koivu enemmän. Se oli ehkä ensimmäinen vuosi, kun koin olevani johtopelaa- jia. Edellinen kausi oli ollut oikeastaan ensimmäinen a-maa- Petteri Nummelin joukkuekauteni. Seurajoukkueessa, tps:ssä, Essi ja Hantta Eri tilanteissa oli erilaisia johtajia. Joku oli hiljaisempi, mutta olivat johtajia, ja minun ketjuni oli selvästi kakkonen. pystyi näyttämään esimerkkiä kentällä, pelissä tai harjoituk- Kun Essi ja Hantta siirtyivät ulkomaille, niin me nousimme sissa. tps:ssä ykkösketjun asemaan. Minä nousin kapteenistoon ja Harvoinhan Jutia edes sai hiljaiseksi. [Nauraa]. pudotuspeleissä kapteeniksi ja maajoukkueessakin varakap- teeniksi. Jukka Tammi Silloin koin olevani ehkä keskeisemmässä asemassa kuin Jutila oli tärkeä »touhupetteri«, niin kentällä kuin sen ulko- ennen. Kun pystyimme osoittamaan sen myös kentällä, niin puolellakin. uskalsin olla kopissakin enemmän äänessä. Sitä ei voi yhtään väheksyä. Eräs sen joukkueen hienouksista olikin juuri, että siellä nuo- remmatkin pelaajat uskalsivat olla äänessä ja kannustaa muita. Mika Strömberg Pitää myös nostaa hattua joukkueen kaikille nuorille, joukkue Jutihan oli aina äänessä, totta kai. nälkäisille ja kunnianhimoisille pelaajille, jotka eivät tyytyneet Kaikilla on erilaisia tapoja. Jotkut puhuvat, toiset ovat pelkkään haastajan rooliin, vaan halusivat ottaa keskeisen

mieluummin omissa oloissaan. Kenenkään ei koskaan tar- aseman joukkueessa. Siis en ainoastaan minä, vaan myös vailla vinnut ruveta huutamaan, eikä ketään tarvinnut herätellä. Ville, Jere, Sami, Petu ja muut. Meitä oli monta.

Kyllä Juti tai Saku olisivat herätelleet, jos sitä olisi tarvittu. vertaa Petteri Nummelin Curt Lindström Johtohahmot pystyvät kääntämään tunnelman suuntaan tai

Joukkueessa oli erilaisia johtajia. Minä olin ylijohtaja, ja minul- toiseen. Jos karismaattiset johtopelaajat heittävät valmentajan 3 7 la oli hyviä johtajia apunani ja heillä kaikilla oli oma tehtävän- puheet nauruksi, niin äkkiähän niistä tulee pelkkä vitsi. Ehkä sä. Saku Koivu oli joukkueen sydän, joka ei puhunut paljon Curre tiesi johtavien pelaajien asenteen, ja että he eivät tee sitä. muuta, niin annoimme Hexille suklaapalan, että hän pysyi Jutila kapteenina ja muutenkin oli johtaja. Saku myös, hyvällä tuulella ja kertoi vitsejä [Nauraa]. 8 3 vaikka hän olikin nuori pelaaja. Vaikea luetella johtajia, koska heitä oli paljon. Niemisen Veikkokin omalla tavallaan, Mika Nieminen aina huumorimielellä. Sieltä tuli aina joku puujalkavitsi. Ehkä joukkuehengessä oli Riihirannan Hexilläkin osansa, Juha Ylönen hän pystyi heittämään Curresta herjaa – hänen englannis- fysiikkaa

ja Seurajoukkueessa valmentaja voi pitää ohjaksia vähän tiu- taan ja harrastuksistaan – ja minuun se ainakin upposi.

kemminkin. Siinä joukkueessa oli Saku, nuori pelaaja, joka Johtoryhmälläkin oli hyvä fiilis. oli kuitenkin iso johtaja. Hän johti esimerkillään. Riitti, kun Myös hieroja, Pohjosen Vellu, oli tärkeässä roolissa. Hän kemiaa katsoi vaihtoaitiosta kentälle ja teki saman perässä. piti joukkuetta henkisestikin kunnossa. Jos jollain oli huo- Virran Hantta oli samanlainen johtaja. nosti asiat, hän pystyi auttamaan heti. En sano tietenkään, että valmentajana olisi voinut toimia Hierojat ovat usein sellaisia. Hieronta muutenkin on pitkis- kuka tahansa, mutta jos joku joukkue joskus on itseohjautu- sä turnauksissa usein sellainen asia, jolla tapetaan aikaa. »Ei va, niin se joukkue oli sellainen. ole mitään tekemistä – menen hierontaan«. Samat pelaajat pyörivät aina hierojan kopilla. Eihän sitä koko ajan voi olla Raimo Helminen hierojan tarpeessa. Enemmän se on psyykkistä ja terapiaa. Hyvä henki syntyi varmaankin siitä edelliskaudesta. Me kas- Hierojan huoneissa usein vielä kokoonnutaan. Joissakin voimme siinä yhtenäiseksi joukkueeksi. Opimme tuntemaan turnauksissa meillä on ollut omia oleskeluhuoneitakin. toisemme hyvin ja samat 15-16 kaveria olivat aina yhdessä, kun maajoukkue kokoontui. Kaikki tunsivat toisensa hyvin. Raimo Helminen Eikä joukkueessa ollut yhtä päällikköä, joka olisi ollut aina Jos putosi marjapussiryhmästä, niin sitä jäi siihen seuraa- äänessä. maan samalla tavalla. Hierontahuoneessa oli kauhea ruuhka, kun me istuimme melkein päällekkäin hikisessä huoneessa. Hannu Aravirta Vellu teki töitä ja muut juttelivat ympärillä. Meillä oli päivän aluksi aina johtoryhmän kokous. Johtoryh- mälläkin oli hauskaa ja uskon, että se heijastui myös pelaa- Sami Kapanen jiin. Hexi Riihirannan rooli oli merkittävä ja hänkin oli siinä Pohjosen Vellu oli hierojana ja minä istuin varmaan joka turnauksessa parhaimmillaan keventämässä ilmapiiriä ja päivä hierontahuoneessa juttelemassa. Vellu hieroi ja minä työntekemisen raskautta. istuin vieressä, heitin juttua hierottavana olleen pelaajan Johtoryhmä oli muun joukkueen lailla hioutunut muu- kanssa, pohdittiin asioita. taman turnauksen aikana, sillä ainoastaan yksi huoltaja oli Sitä vaan oli, piti hauskaa ja nautiskeli. Sitä olen hakenut vaihtunut matkan varrella. viime vuodet. Sitä on vaikea saada. Mekin olimme oppineet luottamaan toisiimme vuosien varrella. Meillä oli päivittäin hallilla nopea kokoontumi- Hannu Virta nen, jossa juttelimme asioista ja päivän aikatauluista. Jos ei Joukkue oli myös niin ammattimainen, että peliajastakaan män, mutta minun mielestäni hän pelasi loistavat kisat ja hoiti ei valitettu. Ainahan siellä oli varmasti joku, joka ei ollut hommansa. tyytyväinen peliaikaan tai -paikkaan, vaikka sitä ei ulospäin näytetty. Raimo Helminen Pelasimme samalla ketjulla koko turnauksen ja taisimme vielä Sami Kapanen aloittaakin pelit useimmiten, Jussi, Sami ja minä. Siis olimme Olin nuori pelaaja ja kuten sanoin, olisin halunnut pelata jäällä, kun ottelut alkoivat. enemmän ja auttaa joukkuetta enemmän. Tunsin, että mi- Peli kulki, eikä ollut paineita. Yleensä peliajasta on kova nulla olisi ollut enemmänkin annettavaa. Olin innokas nuori kilpailu keskenään, mutta siinä joukkueessa roolit olivat itses- pelaaja ja temperamenttinen. Välillä se meinasi kiehahtaa yli. täänselvät. Kaikki saivat pelatakin aika tasaisesti. Kun kuitenkin oli hauskaa ja joukkue pelasi hyvin, niin ym- märsin, että kiukuttelulla en auttaisi hyvää asiaa eteenpäin. Juha Ylönen Jos joukkueessa rupesi liikaa kiukkuilemaan, niin joukkue Pelasin turnauksen alusta asti ja tunsin koko ajan olevani piti huolta siitä, että sai palautetta. joukkueelle tärkeä pelaaja. Sain pelata Kapasen ja Helmisen Asuin Ojasen Jannen kanssa samassa huoneessa ja välillä kanssa ja paljon. Olisi vaikeaa, jos olisi alussa sivussa ja pääsisi meidän puheemme olivat niin negatiivisia, että me vitsai- sitten pelaamaan vain muutamia vaihtoja. Kyllä minulle peli- limme, että hotellihuoneen seinät pitäisi maalata uudestaan aika riitti. valkoisiksi. Niin synkkiä meidän puheemme olivat. Useinhan maajoukkueessa voi olla se ongelma, että pelaa- Se nyt oli enemmän sellaista sarkasmia. jat eivät saa tarpeeksi peliaikaa, ja pelaajat eivät saa itsestään kaikkea irti. Curre peluutti aika hyvin neljällä kentällä. Ei Janne Ojanen tietenkään ihan tasaisesti, mutta paljon. Sami kävi välillä vähän kuumana. Toki sitä haluaa tuollaisessa Peli kulki hyvin koko kentällisellä. Raipe oli parhaimmillaan turnauksessa onnistua ja auttaa joukkuetta. En tiedä, mistä se ja Kapasen Samin taidot ovat kaikkien tiedossa. Meillä olivat johtui, olihan Samillakin tehopisteitä. roolit kohdallaan. joukkue En ainakaan toisella laidalla huomannut, että Samin peli Curt Lindström olisi ollut mitenkään synkkää.

Sami Kapanen oli fantastinen pelaaja, mutta minun oli vaikea vailla löytää hänelle oikeaa roolia joukkueessa. Hän sai sen lopulta, Sami Kapanen

kun hän löysi paikkansa Helmisen rinnalta. Omasta mielestäni olin pelannut pari hyvää kautta. 1993–94 vertaa Samin tilanne oli aika tyypillinen omassa seurajoukkuees- Kuopiossa oli hyvä kausi ja 1994–95 kausi :ssa oli kohtuul- saan paljon pelaamaan tottuneille pelaajille. Hän oli pelan- lisen hyvä, vaikka ei mennytkään ihan nappiin.

nut KalPassa ja ifk:ssa paljon, mutta maajoukkueessa Koivu, Aina kun pääsi maajoukkueeseen, niin peli-ilo oli korkealla. 3 9 Nieminen ja Keskinen saivat ehkä enemmän peliaikaa kuin Minäkin sain pelata Helmisen Raipen ja Ylösen Jussin kanssa, Helminen ja Kapanen. ja meillä kulki peli hyvin. On mahdollista, että Kapanen olisi halunnut tehdä enem- Toisaalta, Tukholman turnaus taisi olla minulle vasta uran

fysiikkaa ja

vm-guld till finlandsvinjettkemiaa 40 parhaat pelaajat. Mutta, kun maailmassa ei – ehkä Peter Fors yhteen. summa. Eisellaistaryhmää varmaankaanmontaakertaaosu Joukkueessa oli paljon vahvoja persoonia. Sekin on sattumien Palo Marko sain vaiheessakaikilletuleevaikeapeli,jasiitäpitioppia. nut enäämiettiä. Asioista puhuttiin,nekäsiteltiinjasenjälkeenniitäei tarvin pelaavat enemmänkuintoiset.Se olijuurisitäavoimuutta. peliaikaa eitule,niinroolionerilainen.Onselvää,että jotkut suuntaan. yhteinen tavoite–jasilloinhanmeolemmesitoutuneita. »onko tehty kaikki mahdollinen?« Se tulee siitä, että meillä on Minulle tulipuolestaan montakertaasellainenolo,että laaja. pe loistava ja kunnianhimoinen on Sami monelle. olotila luonnollinen on enemmän, antaa haluaisi että Tunnesiitä, Jutila Timo esimerkiksi erienlopussa. teen. Kyllähän neljäskenttäpelasijonkinverranvähemmän, näkynyt tyytymättömyyttä,koskakaikkiymmärsivättilan erikoismiehet pelasivatpaljon.Joukkueessa eikuitenkaan että heitäolisivoinuthyödyntäävieläkinenemmän. tuuta. Varmaan muutamillepelaajillejäikinsellainentunne, On joukkueelletervetilanne,kunpelaajathaluavatlisäävas Aravirta Hannu toinen Kyse ei ollut siitä, että joukkueessa olisivat olleet maailman Yksi motoistammeoli,ettäyritämmeoppiakokoajan. Jos Valmennusjohto käviasianläpijatekiselväksi,ettäjos Ne ovat merkkejä siitä,ettäkaikkiovatmenossasamaan Curre osasikertoajokaiselle,miksihänolijoukkueessa. Sakun ketju pelasivarmastipaljonjamuutamatalivoiman mm -turnaus. Ei siihen ollut vaikeaa löytää motivaatiota. ------joukkue vailla vertaa 41 vm-guld till finlandsvinjett 42 bergiä lukuunottamatta – ole pelaajaa, joka hallitsisi kaiken, Esa Keskinen niin menestys vaatii sitä, että pelaajat tukevat toisiaan omilla Oli selvää, että päivän kunto ratkaisi peliajan. Valmentajat vahvuuksillaan. Toisten ominaisuuksilla saadaan toisista saivat meidät luottamaan siihen, että he näkevät, kenellä peli enemmän irti. kulkee. Pelisäännöt olivat reilut ja kaikille selvät. Vielä kun henkilökemiat toimivat hyvin, niin saadaan vielä Kyllä pelaaja itse tietää, että jos joukkue vaikka siirtyy nel- enemmän irti. Silloin ei tarvitse harjoitella niin paljon, kun jästä kentästä kolmeen, onko hän pelaavassa kokoonpanossa kuviot toimivat ajatuksen voimalla. vai ei. Kyllä sen tiesi, vaikka aina ei käynyt niin. On parempi, Onhan se selvää, että jos ei ole haluamassaan roolissa, se että he pelaavat, joilla kulkee. Parempi yrittää seuraavassa jurppii juuri silloin. Mutta se on normaalia. matsissa uudestaan. Jos itseluottamus on mennyt, niin on vaikea enää siinä Timo Jutila ottelussa nousta takaisin omalle tasolleen. Kyllä se on vain Curre toi avoimuudellaan myös sen, että me emme pelänneet nollattava. virheitä, vaan rupesimme tekemään asioita. »Jos tulee ›kä- keen‹, niin kätellään kaveri ja lähdetään meneen« oli asenne. Mika Nieminen Mutta emme halunneet antaa vastustajalle voittoa ilmaiseksi. Juti on syntynyt 1963, Hantta 1963, Raipe 1964, Essi 1965, Ei se tarkoita sitä, etteivätkö pelit jännittäisi. Totta kai ne Jamo 1965, mä 1966 ja Taisto 1962. Taistohan taisi olla joukku- jännittävät. Mutta perusperiaate oli se, että jokainen meni een vanhin. Loistava maalivahti, joka on loistava hengenluoja, pelaamaan omaa peliään. kun hän lähtee sille linjalle. Joukkueessa oli myös loistavaa luovuutta. Sakun kenttä, Itse olin 29. Palon Kyy on syntynyt 1967, sitten oli pieni Raipe ja Veikko ja Ojanen ja kumppanit ... Keskinen. tauko, ja sitten oli junioreita, Jere 1972, Saku 1974, Sami 1973, Curre antoi ylivoimalla täysin vapaat kädet, mutta jos peli Ylönen 1972, Ströba 1970. Sulo varmaan samaa ikäluokkaa. ei kulkenut, niin siitä sanottiinkin. Toinen ylivoimakentällinen Nuoremmatkin pelaajat olivat niin kypsiä pelaamaan esimerkiksi oli sellainen, että Niemisen Veikko oli minun rinnal- maajoukkueessa siinä vaiheessa. Kaikki olivat valmiita siihen lani siniviivalla ja ketjuna oli Raipe, »Kyy« [Palo] ja Essi. joukkueeseen. joukkue Jälkeenpäin miettien, sen joukkueen vanhemmat pelaa- Ville Peltonen jat ovat juuri sitä ensimmäistä ikäluokkaa, joka on alkanut

En muista, että meidän ketjumme olisi ensimmäisenä vuonna voittaa isoja maita junioreissa – ja jopa aikuisissa. Voittamisen vailla ollut ensimmäisenä pelaamassa esimerkiksi ylivoimaa. Pela- kynnystä ei ollut enää, sitä »Tsh-tsh-tsh-tshekki vastassa, ei

simme ensimmäistä kertaa mm-kisoissa, mutta pikkuhiljaa mitään mahkuja« -asennetta. vertaa siitä nousimme. 1995 me pelasimme ylivoimaa, mutta silti joukkueessa oli Ville Peltonen

kolme ylivoimakentällistä – mikä oli hyvä, koska eihän mes- Nyt, kun itse olen kokenutta kalustoa, olen ymmärtänyt, että 43 taruuksia voiteta yhdellä tai kahdella kentällä. Kyllä kaikkia eiväthän Kyy ja Veikko olleet edes kolmekymppisiä. Hehän neljää kentällistä tarvittiin. olivat ihan parhaassa iässään. Mika Nieminen Opimme tuntemaan toisemme melkein samalla tavalla Itse näin Neuvostoliiton pelottavan ykkösketjunkin livenä vie- kuin seurajoukkueessa, joka on yhdessä päivästä toiseen. 44 lä 1989 tai 1990. Sitten Neuvostoliitto hajosi ja Suomessakin Meillä oli niin monta yhteistä leiri- ja turnauspäivää. Edelliset siirryttiin ammattilaisuuteen. turnauksetkin kantoivat eteenpäin. Tämän joukkueen vanhimmat olivat uransa alussa vielä Runko oli niin kauan yhdessä ja kemiat osuivat täydellisesti periaatteessa siviilitöissäkin tai he opiskelivat. Ainakin Taisto yhteen. Nuoret ja kokeneet tulivat hyvin toimeen keskenään, fysiikkaa

ja oli. Minä opiskelin. samaten koko valmennusjohto. Kaikki toimi saumattomasti.

Nuoremmat olivat kasvaneet ammattilaisuuteen suoraan. Curre toi sitten omaa juttuaan ja rentoutti joukkuetta vielä enemmän. Vaikka välillä oli naurettavia juttuja, niin nekin kemiaa Esa Keskinen yhdistivät. Kyllähän joukkueen paras osa oli tämä nuoriso-osuus, joka pelasi aivan mahtavat kisat. Antti Törmänen Minun ikäluokkani pystyi pitämään entisen tasonsa, ja Koko johto oli hyvin kaikessa mukana. Ilmapiirin pitääkin olla vaikka porukalla ottelut ratkaistaan, niin oli uskomatonta, rento. Kaikkia kuitenkin jännittää, ja pienellä hauskalla laukai- kuinka nuoret pelaajat tulivat sellaisella ryminällä esiin. Ei sitä sulla siitä voidaan päästä ohi. ihan joka vuosi nähdä. Yksi poppamies ei saa ihmeitä aikaan, jos muu johtoryhmä Itse en pettänyt, mutta en loistanutkaan. Odotin enemmän ei tue häntä. itseltäni. Minulla oli tapana hoitaa alkuverryttely jäällä, mutta Tuk- holmassa yritin juostakin ennen matseja. Se oli ehkä virhe, yritin kuitenkin vähän jumpata itseni hereille. Ei ehkä olisi pitänyt muuttaa rutiineja. Kausi oli pitkä, enkä saanut tarvittua harjoitustaukoa sarjan ja mm-kisojen väliin. No, hienostihan turnaus meni, mutta silti tunsin, että piti pelata peruspeliä. Vaikka ei se huonosti mennyt, olisin halunnut auttaa joukkuetta enemmän, sillä tiesin pystyväni parempaan. Niin se on aina. Seurajoukkueessa aivan kauden lop- puun saakka pelanneet ovat väsyneitä ja leirillä olleet ovat teräviä.

Jere Lehtinen Pari vuotta olimme aika tiiviisti kasassa. Sekin auttoi, tietenkin, että olimme oppineet tuntemaan toisemme ja sisäistäneet peli- systeemin hyvin. Ja kemiatkin toimivat hyvin yhteen. Ruotsalainen poppamies

Curt Lindström oli ollut yllättävä valinta maajoukkueen pää- Curre toi varmaan sen uskon, että pystymme voittamaan. valmentajaksi, mutta ulkomaalaisvalmentajia Suomessa oltiin Hän sanoi monta kertaa esimerkiksi, että meillä oli taitavampi nähty ennenkin. Maajoukkueessakin. Itse asiassa, Suomen ryhmä kuin millään muulla maalla. Siitä ne ajatukset varmaan kiekkoilu oli ottanut edelliset suuret harppauksensa tshekki- kääntyivät positiivisiksi ja aloimme uskoa voittoon aina. valmentaja Gustav Bubnikin johdolla 1960-luvun lopulla. Kyllähän Currea aluksi ihmeteltiin. Lopussa se menikin Ruotsalaisen valmentajan valitseminen maajoukkueen vähän yli, ja Curren oli tehtävä jotain »erikoista« väkisin. päävalmentajaksi herätti närkätystä lajin valmennuspiireissä, Curre oli enemmän kaveri, ja Ara oli panssari pelaajien ja jotka ottivat valinnan loukkauksena kotimaista valmennustie- Curren välissä, joka toi pelaajien ajatuksia Currelle ja päinvas- tämystä kohtaan. toin. Curt »Curre« Lindström avasi kuitenkin tien kovimpienkin vastustajiensa sydämiin positiivisella viestillään ja avoimuu- Saku Koivu dellaan. Curren »jipoista«, turnausten oheistapahtumista tuli Curre uskalsi laittaa itsensä alttiiksi eikä hän pelännyt, että mediatapahtumia. hänelle ruvetaan nauramaan. Hän toi tekemiseen uuden Maajoukkueeseen Curre toi niin pelillisiä kuin pelin ulko- näkökulman. puolisiakin uudistuksia. Tukholman turnauksessakin joukku- Totta kai sitä helpotti sekin, että tuloksia alkoi näkyä een ohjelmaan jäi muutama välipäivä. Ne Curre käytti hyväk- nopeasti. Kun joukkue voittaa, se uskoo siihen mitä se tekee. seen pitääkseen pelaajien mielet virkeinä. Aallonharjalla ratsastaminen on aika helppoa, eikä silloin kyseenalaisteta tekemisiä. Ehkä sekin edesauttoi. Hannu Aravirta Myös joukkueen kokeneempi kaarti – Raipe, Juti, Essi, Curre pyöritti isot linjat ja veti palaverit. Kaikestahan me toki Hantta, Jamo, Taisto – oli niin vahvasti mukana siinä Curren keskustelimme. Minä pyrin tukemaan sovittuja linjoja, mutta ajattelussa,että oli selvää, että me nuoret seurasimme heidän onhan se selvä, että päävalmentaja vetää projektin. esimerkkiään. joukkue Kaikilla oli oma vastuualueensa. Esimerkiksi ruokavalion suunnittelu oli jätetty lääkäri Juhani Ikoselle. Marko Palo

Curre toi omalla velmumaisuudellaan lisää iloa ja intoa. vailla Tero Lehterä Curresta ei aina tiennyt, oliko hän tosissaan vai ei.

Ruokavalio ei Tukholman kisoissa ollut ihan huippuunsa Curre on vaan niin ihmisläheinen valmentajatyyppi. vertaa vedettyä. Lääkärin puolesta kyllä, mutta pelaajien puolesta ei. Suomessakin oltiin totuttu tiettyyn tapaan toimia, ja sitten Pizza Hutissa tuli käytyä kerran, jos toisenkin. avattiin uusia kanavia. Varmasti peliinkin tuli uusia ulottu-

vuuksia. Jostain pitää aina saada jotain uutta joukkueeseen, 45 Esa Keskinen että se kasvaa, oli se sitten uusi päämäärä tai mikä tahansa. Ennen vain kisoihin mentiin eikä oikein uskottu siihen, että Aina Currella oli joitain jippoja, jotka hän toi oikeaan pelataan lopussa finaalissa. aikaan. Oleminen oli leppoisaa ja helppoa. Hannu Virta ta kun nekin olivat uusia silloin, kaikki meni hyvin. Kaikki oli

6 Curre oli aina oma itsensä ja hänellä riitti aikaa jokaiselle viimeisen päälle hoidettu. 4 pelaajalle. Hän pyrki aina juttelemaan pelaajien kanssa, edes Kun seuraavana syksynä menin San Joseen, niin ero oli muutaman minuutin, vaikkapa kun odotimme bussia tai valtava. olimme aamiaisella. Hän huomioi kaikki, ja jokainen pelaaja oli hänelle tärkeä, Esa Keskinen poppamies pelasipa hän sitten paljon tai vähän. Kyllä ne Curren jipotkin varmaan auttoivat. Milloin mentiin jalkahoitoon ja milloin jonnekin muualle. Pelaajat ihmetteli- Sami Kapanen vät, että onko Curre ihan kunnossa. Curre sai kaikista parhaan irti ja hän löysi hyvän koostumuk- Se kuitenkin toimi. ruotsalainen sen ja kemian. Joukkue hitsautui hyvin yhteen ja kaikilla oli hauskaa ja oma paikka selvillä. Kenenkään ei tarvinnut tehdä Antti Törmänen enempää kuin mihin pystyi ja kuitenkin kaikki saivat toteuttaa Joskus myöhemmin maajoukkueessa on kritisoitu pakollisia itseään. oheistapahtumia. Me kävimme katsomassa hevosen astu- tusta, mikä oli ... no, vieläkin voin kuulla korvissani kavioiden Jukka Tammi kopseet, kun hevonen tulee astumaan. Kyllä Curre ja Ara olivat vahvasti läsnä. Kun valmentaja on to- En tiedä, haluaisinko nähdä sitä enää, mutta ainakin se oli sissaan ja miettii asioita, se tarttuu pelaajiinkin. Valmentajien ennenkokematonta. tunne tarttui meihin muihinkin. Ei Curren tarvinnut myydä positiivisuutta, riitti, että hän Curt Lindström itse oli sellainen. Kaikilla pitäisi olla hauskaa töissä. Jos pelaajat eivät viihdy joukkueessa, tuloksia ei tule. Marko Kiprusoff Curressa oli hyvää se, että se nosti vaatimustasoa johtoryh- Sami Kapanen mässäkin. Ymmärtääkseni hän oli sinnekin suuntaan aika Minä olen nyt samanikäinen kuin Raipe oli mm-joukkueessa vaativa. 1995. Hauskan miehen maine pitää paikkansa, mutta Curre osasi Yritän tietoisesti tehdä aikaa sille, että voin olla hallilla ja olla oikeaan aikaan tiukkakin. Palaute tulee aika henkilökoh- maleksia ja jutella ja kuunnella juttuja. Etsin sillä tavalla kiek- taisesti, kahden kesken, ja vähän kysellenkin, eikä huutamalla, koon nautintoa. kuten joillakin on tapana. Jos hallille tulee vain vähän ennen treenejä ja lähtee heti Arasta oli varmasti Currelle iso apu. harjoitusten jälkeen pois, siitä on tullut pelkkää työtä.

Ville Peltonen Curt Lindström Se oli kuin toinen seurajoukkue, ja samalla kaikki oli hyvin Me teimme vuosien varrella vaikka mitä: ajoimme mootto- hoidettua. Currella oli omia jippojaan aika paljon välillä, mut- rikelkoilla, kävimme pilkillä, uimme avannossa. Ei mitään ihmeellistä, mutta kun ne tehdään yhdessä, joukkuehenki Toisinaan tuntui, että tapahtumia oli liikaakin, mutta toi- vahvistuu. Kerran ajoimme jäänmurtajalla Savonlinnassa. saalta, pariviikkoinen turnaus menikin nopeasti.

Timo Jutila Mika Nieminen Alkusarjan Ruotsi-ottelun jälkeen kävimme Erikssonin tilalla. Ei sekään reissu ihan tyhmä ollut, kun vedimme rattailla Se oli mielenkiintoinen homma. Esimerkiksi Strömberg juoksi ympäri ravirataa. Siellähän Golden Karjala – maajoukkueen hevosia karkuun. lahjahevonen – sai muka alkunsa. Minäkin ajoin yhtä konia, se oli hyvä lämminverinen. Yhtäk- kiä se vain sitten lähti juoksemaan, enkä minä ollut koskaan Tero Lehterä ajanut yksin sellaista hevosta. Hevonen juoksi hurjaa vauhtia Kaikki olivat täysillä mukana Curren tapahtumissa. Ne kuului- – suoraan pilttuuseen. vat siihen tyyliin silloin. Itsekin olin paljon nuorempi silloin, Isäntä ilmoitti vierailun yhteydessä, että hän on luvannut enkä ollut paljon muuta nähnyt. Nyt, kun sen on kokenut, niin Ruotsille maailmanmestaruudesta huippuhevosen spermaa. voi olla, että jos joku toinen tekisi sen, se kuulostaisi hölmöltä. Yhden annoksen arvo oli 80 000 kruunua. Hexi sitten nokke- Joskus toimii se – joskus toimii se, että huudetaan naama lana miehenä kysyi, että mitäs, jos Suomi voittaa. »Sitten te punaisena. saatte sen«, isäntä sanoi. Kaikkihan eivät tietenkään pidä hevosista, mutta tärkeintä Juha Ylönen oli, että me saimme ajatukset pois jääkiekosta ja pääsimme Joidenkin mielestä ne Curren jipot olivat mestaruuden tuonut uuteen ympäristöön. tekijä, mutta en tiedä ... onhan se ihan hyvä, että tehdään asioita, jos on välipäiviä. Eiväthän ne kaikille aina mielekkäitä Jere Lehtinen ole, jotkut ravihommat, mutta kun niihin asennoituu oikein, Tukholman kisojen aikanakin meillä oli kahden päivän tauko niin ihan hauskoja juttujahan ne ovat. ja kävimme joillain talleilla. Omat ratsastamiseni jäivät Mila- Minä olin nuori ja olin maajoukkueessa ensimmäistä non kisoihin, jolloin putosin hevosen kyydistä. kautta. Olisin omaksunut mitä tahansa silloin, tapittanut joukkue silmät suurina. Nyt ehkä jotkut jutut mietityttäisivät. Silloin Esa Keskinen maajoukkueessa oli sellaisia pelaajia, joille se toimi. Pelaaja on

Jere taisi pudota edelliskisoissa hevosen kyydistä ja oli hyvä, aina parhaimmillaan silloin, kun hän pystyy rentoon suorituk- vailla että häneltä ei mennyt jalka poikki. Olihan niissä tapahtumis- seen.

sa omat riskinsä, mutta hyvin ne yhdistivät ryhmää. vertaa Janne Niinimaa Saku Koivu Minullehan oli ihan sama vaikka Curre olisi laittanut meidät

Joskus olisi ollut hauska vain kierrellä kaupungilla joku ilta- virkkaamaan sukkia, minä olin nuori poika. Olin vain onnelli- 4 7 päivä tai ottaa nokoset, mutta aina oli joku ratsastusjuttu tai nen, että sain olla mukana. jotain. Mutta ainakaan meille ei tullut minkäänlaista hotelli- Ne oheistapahtumat olivat muuten mukavia, mutta se kuolemaa tai turnausväsymystä. purjehdus oli tietenkin aika kova. Jätkät tulivat huulet sinisi- nä takaisin. Olihan se hauskaa näin jälkikäteen ajateltuna. hoiti harjoituksia ja tulkkauksen.

8 Joskus Ara taisi tulkata jotain muutakin kuin, mitä Curre 4 Tero Lehterä oli sanonut ruotsiksi. Hän laittoi sinne väliin jotain fiksum- Kukaan ei halunnut pilata hyvää asiaa omilla typeryyksillään. paa. Harvalla suomalaisella oli edes mm-mitalia, mestaruutta ei kenelläkään. Olihan Currellakin osansa siinä, totta kai. Janne Ojanen poppamies Oli siinä vähän sellaista ajattelua, että »mitähän se pappa Curre hoiti asiat hyvin, huonolla englannillaan. Itse en ruot- on taas keksinyt«. sia hallitse niin hyvin, että tietäisin, mitä Ara mahdollisesti Nyt on menty takapuoli ja naama paleltuneina pitkin Itä- poisti Curren jutuista tai lisäili niihin. merta purjeveneillä. ruotsalainen Juha Ylönen Sami Kapanen Curren englantihan on ihan hauskan kuuloista. Nehän olivat Curre on loistava persoona. Aina hyväntuulinen, heittää pien- hauskoja välillä, ne palaverit. Curre väänsi siellä välttävällä tä tarinaa ja naureskelee. Minä pidin. Hän oli nuorille pelaajille englannillaan. Itse en osannut silloin englantia senkään kannustava ja tukeva valmentaja. Olen ikuisesti kiitollinen, vertaa, niin ei pystynyt arvostelemaan. [Nauraa]. että Curre antoi minulle mahdollisuuden pelata a-maajoukku- eessa. Jukka Tammi Curre oli hyvä valmentaja ja Hannu Aravirta oli vahva aisapa- Ruotsia osanneet – varsinkin Veikko – muistivat aina huo- ri. Ei meillä ollut valmennuspuolella mitään heikkouksia. mauttaa: »Ei se noin sanonut«. Kun kyseessä oli jokin tärkeä Oman värinsä toi myös se, että Curre on ruotsalainen ja asia, Curre puhui ruotsia. Jos se oli jonninjoutavaa, niin kieli puhui englantia omalla hauskalla tavallaan. oli englanti. Ja Ara tulkkasi. Mika Nieminen Ruotsi ei toiminut. Sitä koetettiin alussa. Antti Törmänen Varsinkin alussa, kun joukkueessa ei ollut ruotsia osaavia, Kun Curre sanoi jotain ruotsiksi, Ara käänsi ne omalla taval- niin Aravirta saattoi kääntää ihan mitä halusi. Kesti hetken, laan. [Nauraa]. ennen kuin hänkin huomasi, että jotkut pelaajista ymmärsi- Ara vähän suodatti tai pisti mukaan oman lisänsä, omilla vätkin ruotsia. Sen jälkeen hän käänsikin ihan oikein. painotuksillaan. Englantia käytettiin sitten enemmän ja Curren englanti olikin ihan hauskaa. Ehkä se olikin yksi syy, että hänestä Tero Lehterä tykättiin. Kyllä »lite bättre« kuulostaa paremmalta kuin »vähän parem- min«. Vähän hassummalta. Ja Curren olemuskin on sellai- Mika Strömberg nen veikeä. Curre oli yksinkertaisesti hyvä valmentaja, jolla pysyivät oh- jakset hyvin käsissä. Toki Ara oli hänelle hyvä aisapari, joka Curt Lindström lista. Hän oli niin vilpitön ja kaikki tuli suoraan sydämestä, Tein monta asiaa sen enempää suunnittelematta. Muistan, niin siihen lähti mukaan. Se ei ollut teennäistä. Hän oli itse kuinka piirsin joukkueelle suuren linnan, jonka tornissa oli miettinyt kaikki kuningasideansa ja joukkueessa oli fiksuja aarre. Jos halusi sinne saakka, piti mennä kaikkien muiden kavereita, jotka hyväksyivät sen. huoneiden – harjoitusleirin, valintojen, alkusarjan otteluiden Yksi uusi asia, mitä muilla valmentajilla ei ollut, oli päivä- – lävitse. vastaava. Jokainen oli vuorotellen vastaavana, joka huolehti aikatauluista ja siitä, että kaikki olivat paikalla. Päivävastaa- Hannu Virta van piti aina tietää, milloin bussi lähtee, ja milloin syödään. Kuvat ja Lillehammerissa Curren piirtämä palapeli olivat omia Jos joku ei ollut bussissa, niin päivävastaavan piti hakea juttujaan.Ehkä niistä kuvista oli se hyöty, että emme ajatelleet puuttuvat. liian pitkälle, vaan etenimme pala kerrallaan. Milanossa Kurri oli omalla vuorollaan päivävastaava ja Sitoutumisesta ehkä suurempi esimerkki oli se, että Lil- muistaakseni Saku ja Ville olivat jossain biljardia pelaamassa. lehammeriin lähdettäessä kaikkien piti lentokentän portilla Kurri puisteli päätään, ja ihmetteli, että mikäs lapsenvahti luvata Aralle ja Currelle antaa kaikkensa. Me katsoimme heitä hän on. silmiin, kättelimme heidät ja sanoimme: »Minä lupaan«. Sillä Lähti sitten kyllä hakemaan pojat. tavalla lupasimme joukkueelle, että teemme kaikkemme Päivävastaava hoiti myös hotelliherätykset ja muut. joukkueen eteen. Siitä ei voinut livetä. Tero Lehterä Curren linnahan jäi vähän vajaaksi, ja Marja-Liisa [Kirves- Ville Peltonen niemi] sai Lillehammerissa tulla psyykkaamaan, että saatiin Mielikuvia käytetään valmistautumisessa aina, esimerkiksi taloon jonkinlainen katto. pudotuspeleissä. Ei niissä torneissa ja palapeleissä ollut uutta silloinkaan. Antti Törmänen Kyllä mestaruus oli alusta saakka tavoitteemme ja jonkinlai- joukkue Erik Hämäläinen nen kaavio meillä oli. Vuorelle kiipeämistä tai jotain. Joo, Curre piirsi talon, jonka tornissa oli kultaa.

Opimme tuntemaan Curren henkilönä ja tiesimme hänen Marko Palo vailla tyylinsä. Kyllähän hänen jutuilleen toisinaan naureskeltiin ja Jotain se Curre toi lisää, että opimme voittamaan. Vaikea

hymähdeltiin, mutta se oli hänen oma tyylinsä, jota me kunni- sanoa, mistä se ihan tarkkaan ottaen johtuu. vertaa oitimme ihan niin kuin hän kunnioitti meitä. Pelaajaläheinen hän on. Hän otti pelaajat huomioon. Joskus ne tuntuivat ihan naurettavilta, ja ehkä niitä an- Kaikki saivat vaikuttaa asioihin ja kaikki tunsivat itsensä

nettiin anteeksi, koska hän oli ruotsalainen. Niitä ei sen takia joukkueelle tärkeiksi pelaajiksi, vaikka olisikin pelannut 4 9 pidetty mitenkään epämiehekkäinä tai muuta. pienemmässä roolissa. Kyllähän se lentokentän portilla kädestä pitäen lupaami- Siitä syntyi se Iso Juttu. nen tuntui huvittavalta, mutta se oli hänelle niin luonnol- peli kerrallaan 50 kuitenkin joukkueen maineen. päästettyään ensinjenkit4-1 –karkumatkalle.Tasapeli pelasti viimeisessä ottelussaYhdysvaltojen kanssaloppuunsaakka, totaalisesta jäätymisestä,mutta Suomi saitaistella alkusarjan ollut ajatellutkaan. paremmin kuinCurreolikuvitellutkaan–syistä,joitahän ei entisestään pienelläpurjehdusmatkalla.Se onnistuiehkä vyyttä. Hänentarkoituksenaanolilujittaajoukkuehenkeä tapahtuman, jossakoeteltiinhermojajatakapuolenkestä hyväntuulinen joukkue. lelle. ja siirrättänytjoukkueenloistohotelliinTukholman ulkopuo joukkueella eiollutvaikeuksia. kolta heikompaajoukkuetta,Norjan jaItävallan,joidenkanssa –voittoon. joukkue osoitti kuitenkin henkisen vahvuutensa nousemalla 6-3 liin saakka. Silloin Ruotsi oli jo karannut 2-0 –johtoon. Suomen suomalaistuuletusta saatiinkin odottaa toisen ottelun puolivä Suomi ei onnistunut tekemään maaliakaan ja ensimmäistä den hopealleen. joukkueesta. 16pelaajaa,jotkahalusivatrevanssinedelliskau kasta. eikä oli aiheuttanutsen,ettäliigakäynnistyivastatammikuussa, Ruotsi toimi »Peli kerrallaan« Alkusarjan tulokset: Suomi–Tshekki 0-3,Suomi–Ruotsi 6-3, Liekö johtunutvaimojenvierailusta vaikäsienjajalkojen Ja viluinen.Curreehtinimittäinjärjestääpelaajilleyllätys Niinpä vaimojensaapuessakisakaupunkiinvastassaon Curre olimyöskäyttänytpaikallistuntemustaanhyväkseen Kahden kovanottelunjälkeenSuomi kohtasikaksienna Turnaus käynnistyi kuitenkin tappiolla. Suomi-Tshekki 0-3. Suomen joukkueessa oli16pelaajaaedellisvuoden mm -turnauksessa nähty tuttua ilmasiltaa Pohjois-Ameri mm -isäntänä kahdeksattakertaa. nhl :n työsulku mm ------joukkue vailla vertaa yritimme kääntää senkintappiontunteen positiiviseksi. maaliin, kunhanluommeyhtä paljonmaalipaikkoja. nen vahvistimyösuskoasiihen, ettäjatkossakiekkomenee siinä toistettiinkinvähänepäonnistumisia, videonkatsomi ihmeissään, että»mitenentuostasaanutmaalia«.Vaikka maalivahti pelasihuikeanpelin. leen. Meillä oliainakin25maalipaikkaa,muttavastustajan katsomalla videoltakaikkiTshekki-matsin maalipaikatuudel otteluun. Päädyimmevahvistamaanjoukkueenonnistumisia kovasti sitä,kuinkavalmistaisimmejoukkueentoiseen Jäimme vieläilmanmaalia.Me valmentajatpohdimme Aravirta Hannu suunsoitosta. Enmuistaenää,mitätulisanottua. sain henkilökohtaisenkymmenenminuutinjäähynjostakin si oli. Silloin menimme voitosta voittoon ilman vaikeuksia. Tukholma ei ollut samanlaista voitonjuhlaa kuin edellinen vuo Koivu Saku taistelemaan kärkisijoista. uskoimme kokoajanitseemme.Tiesimme, ettäpystymme hävisimme Sveitsille. käyntiin. Calgaryssä, kunolinensimmäisenkerranmukana, Ei ollutensimmäinenkerta,kunturnauslähtitappiolla Keskinen Esa Suomi–Norja 5-2,Suomi–Itävalta 7-2,Suomi–Yhdysvallat 4-4. Olisimme voineetvalitatoisenkin lähestymistavan,mutta Muistan pelaajienilmeet,kunhekatsoivatkoostetta Turnaukseen lähtöeikuitenkaanollutodotetunkaltainen. Hävisimme hetiensimmäisenotteluntshekeillejaminä Tukholman Tshekki-tappio eituntunutmissään,vaanme - - - Jukka Tammi hyvä – mutta tarpeellinen asia, että heräsimme todellisuu- Alkusarjan otteluihin lähdettiin rennosti, ja sillä asenteella, teen. Peleissä pitikin onnistua jokaisella osa-alueella ja loppu- että kaikkia ei ollut pakko voittaa. Pakkovoitot tulivat vasta otteluun saakka päästäkseen pitikin pelata hyvin. muutaman pelin päästä. Se helpotti. Ensimmäisen ottelun hävisimmekin. Siinä oli lataus niin Raimo Helminen suuri, että se meni vähän ylikin. Hävisimme ekan matsin Tshekille 0-3? Oliko se kisojen eka peli? Marko Palo Oli ehkä ihan hyvä, että turnaus ei lähtenyt liian helposti Edellisvuonna joukkue eteni voitosta voittoon, mutta 1995 käyntiin. Jouduimme siinäkin vielä vähän skarppaamaan ja turnaus alkoi vähän kangerrellen. En tiedä, johtuiko se heräämään. menestyspaineista. Antti Törmänen Curt Lindström Ensimmäinen Tshekki-otteluhan meni pelillisesti ihan hyvin, Olin sanonut jo ennen turnausta, että ei ole mikään katastrofi, mutta sitten se kääntyi vastustajalle. vaikka häviäisimmekin Tshekille ja Ruotsille, kunhan pääsem- Itse katsoin ottelua ylhäältä, katsomosta. me puolivälierään ja voitamme sen. Siihen aikaan olin vielä opiskellut aika paljon kauppakor- keakoulussa ja opiskelukavereitani oli tullut Tukholmaan Hannu Aravirta katsomaan matsia. Minulla oli liput jonnekin muualle, mutta Oli ehkä hyvä, että hävisimme ensimmäisen ottelun. Se menin katsomaan ottelun heidän kanssaan yläkatsomosta. karkotti turhan leijumisen ja turhat luulot. Vaikka usko omaan Kavereilla oli hauskaa ja juhliminen kuului pelin katsomiseen asiaan olikin kova, niin ehkä tappio oli terve muistutus siitä, oleellisena osana. miten pieniä erot huipulla ovat. Minä katsoin ottelun sieltä kisaturistien seasta. Ei tullut Olihan siellä muitakin hyviä joukkueita. mieleen, että voisin itse olla pelaamassa. Se joukkue ei voinut pelata montaa huonoa ottelua peräk- joukkue Erik Hämäläinen käin. Jos tuli yksi, se yleensä korjasi tilanteen heti. Tshekki-tap- Tukholmassa alkupelit menivät vähän pudotuspelejä odotel- piokaan ei luonut mitään paineita, eikä »helpoista otteluista-

lessa, emme me pelanneet ollenkaan niin hyvin kuin vuotta kaan« tehty vaikeita. vailla aikaisemmin. Siellä vain odotettiin kunnon pelejä. Oikeastaan Tiesimme, että omalla suorituksellamme ne hoituvat var-

pelasimme omalla tasollamme vain alkusarjan Ruotsi-ottelus- masti. vertaa sa. Sarjasysteemi oli onneksi sellainen, että yksi tappio ei vai- Hannu Virta

kuttanut mitään. Pelasimme hyvin Tshekkiä vastaan, mutta hävisimme 0-3. 51 Viimeinen tehtiin tyhjään maaliin. Jarmo Myllys Ei se Tshekki-ottelukaan huono ollut, meillä oli paljon Jälkeenpäin ajatellen Tshekki-tappio saattoi olla hyvä – tai ei maalipaikkoja. Curt Lindström Janne Niinimaa Matkalla oli esteitäkin. Hävisimme Tshekille 0-3 ja olimme 0-2 52 Tshekki-ottelussa aiheutin Tshekille rankkarinkin. Peitin tappiolla Ruotsia vastaan ottelun puolivälissä. Meille oli siis kiekon maaliviivalla ja siitä annettiin rankkari, josta ei tosin tehty viisi maalia neljässä ja puolessa erässä. tullut maalia. Tshekki voitti ottelun, mutta me toivuimme Sitten voitimme Ruotsin 6-3. Ja taas kysyin pelaajilta, oliko siitä. Peli ei mennyt huonosti, mutta Tshekki pelasi hyvin ja maailmanmestaruus vielä mahdollinen. Olihan se. Mitä sen kerrallaan

pani meidät kyykkyyn. voittamiseen vaaditaan? Että kaikki pelaavat joukkueelle. Meille ei tullut avaustappiosta paniikkia ollenkaan, ja pää- En koskaan pyytänyt pelaajia tekemään enemmän töitä, peli simme sitten välierässä kuittaamaan Tshekille. koska yksikään toinen joukkue ei tehnyt enempää töitä kuin Suomi. Jere Lehtinen Odotukset olivat kovat ennen turnausta. Olimme pelanneet Jere Lehtinen hyvin silläkin kaudella. Emme me huonosti pelanneet Tshek- Turnauksen käännekohta oli toinen ottelu, jossa voitimme kiäkään vastaan, emme vain voittaneet. Ruotsin 6-3. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme Sitten pääsimme omalle tasollemme ja aloimme kääntää hävinneet. Se voitto antoi joukkueelle viimeisen boostin. Sen otteluita voitoiksi. Pitää muistaa, että kaikki kentälliset teki- jälkeen seuraavat ottelut olivat helpompia. vät maaleja. Turnaukset menevät aika nopeasti. Yhtäkkiä olimmekin Petteri Nummelin loppuottelussa. Tshekki-pelin jälkeen puhuimme, että ei kukaan ole koskaan voittanut mm-kisoja häviämättä peliäkään. Piti vain parantaa Juha Ylönen peliä ja luottaa siihen, että tuloskin tulee sitä kautta. Ei ollut Jokaisessa turnauksessa on joku tappiokin tullut. Tiesimme, mitään paniikkia. että avaustappiossa ei vielä ollut mitään menetetty. Tshekki-matsista muistan, että se oli ihan tasainen peli, Marko Kiprusoff mutta emme vain saaneet kiekkoa sisään mistään. Meillä oli vähän ruotsalaistyyppinen avaus turnaukseen. Ruotsihan on tehnyt usein niin, että turnauksen alku menee vähän nihkeästi, mutta peli paranee koko ajan ja tärkeimmis- Ville Peltonen sä peleissä se on parhaimmillaan. Niinhän se kannattaakin Ottelu oli aika tasainen ja meillä oli paljon maalipaikkoja. Se tehdä. oli hyvä peli, josta piti oppia jatkoa ajatellen. Vähän terävyyttä maalintekoon. Pelillisesti se oli ihan hyvä ottelu. Timo Jutila Ruotsi-matsikin oli hyvä peli. En muista yhtään, ketä vas- Jos joku peli pitää hävitä, niin hävitään sitten ensimmäinen, taan sitten pelasimme. oli viesti. Eikä se ollut huono peli, vaikka saimmekin turpaan. Aika hyvin siitä päästiin kuitenkin eteenpäin. Sitten tuli se Ruotsi-peli, ja siinä taaperreltiin vielä puoli tuntia. Peli oli 2-0 Ruotsille puolessa välissä. Silloin joukkuetta heitä vastaan. jo kyseltiin. Jos ketjut olisivat sylintereitä, niin kyllä kone jauhoi aika Sitten teimme kuusi maalia viimeisen puolen tunnin aikana tasaisesti neljällä sylinterillä. ja siitä lähti mopo liikkeelle. Me keskityimme vain prosessiin ja tekemiseen. Tiesimme, Joukkue lähti lentoon. että jos pelaamme oikein, tulostakin tulee. En muista tuloksia, mutta edelliskaudella taululla oli ihan Hannu Virta hirveitä lukemia heikompia maita vastaan. Muistan jonkun Sitten olimme vielä 0-2 tappiolla Ruotsia vastaan ja siitä ah- Itävalta-ottelun, jossa he vaihtoivat maalivahtiakin pariin dingosta nouseminen oli mielestäni hyvä merkki. Siitä saatiin kertaan. sitten hyvä draivi päälle. Taisi olla Niemisen Mikan alivoima- maali, joka sytytti joukkueen. Mika Nieminen Sen joukkueen hyvyys näkyi juuri siinä, että se pystyi lähte- Mika Nieminen mään kaikkiin otteluihin samalla tavalla, vaikka vastustaja oli Olen katsonut tilanteen jälkeenpäin, ja todennut, että silloin etukäteen arvioiden selvästi huonompi. olin kyllä hyvässä kunnossa. Aloitus oli meidän päädyssäm- Sellaisessa joukkueessa, missä kaikki neljä kentällistä me. Janne [Ojanen] hävisi – tai nyt hän varmaan sanoo voitta- olivat samantasoisia, kaikkien pitäisi pelata huonosti samassa neensa – aloituksen ja kiekko meni siniviivaa kohti. Katkaisin pelissä. Eihän niin vain tapahdu. Joku ehkä pelaa alle tasonsa, syötön ja luistelin karkuun. Koko kentän matkan. mutta muut pelaavat hyvin. Se oli varmaan ensimmäisiä maaleja, joita olen tuuletta- Valmentajan hyvyys nähdään taas siinä, että hän pystyy nut. Ja ei, siinä ei ollut mielessä Milanon rankkari. Se oli vain nostamaan vähemmällä peliajalla olleen ketjun esiin. joukkueelle tärkeä maali, kun pääsimme kiinni peliin taas. Peli oli tasan. Ari Sulander Periaatteessa vuorottelin Taiston kanssa luukkumiehen roolis- Erik Hämäläinen sa koko turnauksen, mutta Itävalta-matsissa pelasin. joukkue Ruotsi-ottelun kääntäminen voitoksi osoitti, millaisia voima- Tavoitteenani oli päästä pelaamaan ainakin yksi matsi ja varoja joukkueessa oli. totta kai halusin pelata ensimmäisen kisapelin hyvin. Pääsin

ainakin haistelemaan kisatunnelmaa. vailla Jukka Tammi

Norja-Suomi ... oliko sellainenkin peli? Jarmo Myllys vertaa Kun Sulander pelasi, niin minä sain kokonaan vapaan päivän. Ville Peltonen Taisto oli luukulla.

Ei niitä huonojakaan vastaan voi vain pelejä pois pelata. 53 Samalla tavalla nekin pitää kohdata, muuten tulee katastrofi. Hannu Aravirta Norjahan ei ollut silloin edes mikään huono ryhmä, heillä oli Olin kuumeessa Itävalta-ottelussa ja Hexi Riihiranta peluutti Espen Knutsen ja kumppanit ja meillä oli aina vähän vaikeata puolustajia. Siitä ottelusta on hauska tarina, kun joku pakeista antoi harhasyötön. Curre oli heti tivahtanut Hexille, että »mitä sinä oikein Ari Sulander 54 sanoit puolustajille«. Hexi vastasi nopeasti: »Sanoin niille, että Purjehdus oli eksoottisin reissu, jolla olen koskaan ollut muka- antakaa kiekko heti suoraan vastustajalle«. na. Tapahtumat olivat aina hyvin suunniteltuja ja mielekkäitä. Ainakin niiden avulla sai ajatukset pois jääkiekosta. Ville Peltonen Ainahan siellä joku oli, jota ne eivät kiinnostaneet, mutta kerrallaan

Suurin asia, jota toitotettiin koko ajan, oli se, että kyseessä oli silti menimme joukkueena. turnaus, joka oli kuin maratonjuoksua. peli Kyse ei ollut yhden ottelun voittamisesta, tärkeää oli pitää Curt Lindström keskittyminen tarpeeksi pitkään. Pelin pitää parantua koko Meillä kävi vähän huonoa ja hyvää tuuria ilman kanssa, kun ajan. piti lähteä purjehtimaan. Systeemiä ja yhteispeliä jauhettiin paljon ja kaikki sitoutui- Oli hyvä, että satoi lunta, koska nyt kukaan ei koskaan vat siihen. unohda sitä purjehdustapahtumaa. Oli tietenkin huonoa, että keli ei ollut paras mahdollinen. Tärkeintä oli kuitenkin, että Timo Jutila olimme sielläkin yhdessä, joukkueena. Sitten olikin edessä hotellin vaihto. Ja räntäsateessa seilaami- nen. Hannu Aravirta Meillä oli loistavat oppaat, purjehduksen olympiavoittajia Heräsin purjehdusaamuna ja vedin verhot ikkunan edestä. ja maailmanmestareita kertomassa hienon lajin salaisuuksia. Järkytyin, kun näin, että ulkona tulee jalkarättien kokoisia räntähiutaleita. Hannu Aravirta Soitin samantien Currelle, joka vastasi: »Tiedän, tiedän, olen Asuimme pari päivää Grand Hotelissa Saltsjöbadenissa: Curre jo hoitanut kaikille sadevaatteet, ei hätää«. käytti paikallisasiantuntemustaan. Sekin oli hieno idea. Tietysti, kaikki ovat jälkeenpäin hienoja ideoita, kun loppu- Timo Jutila tulos on hyvä! Taivaalta tuli jalkarätin kokoisia räntähiutaleita. Kaikki olivat jäässä kuin kananpojat. Kun veneet tulivat takaisin satamaan, Curt Lindström lääkäri Ikonen passitti kaikki saman tien saunaan. Ympäristönvaihdos oli tärkeä, pääsimme kaupungista maalle. Kokemus olisi varmasti ollut vielä hienompi, jos keli olisi Olin myös järjestänyt pelaajille yllätyspurjehduksen. ollut parempi. Joukkueessa nähtiin aika värikkäitä ilmeitä sen Olin jakanut pelaajat eri veneisiin, ja jokaisessa veneessä oli purjehduksen jälkeen. kapteenina purjehduksen maailmanmestari tai olympiavoit- Sitä ei kukaan unohda. taja. Silläkin oli oma merkityksensä. Vaimot tulivat samana päivänä ja söimme hyvän illallisen. Ari Sulander Seuraavana päivänä veimme vaimot isolla laivalla satamaan, Purjehduksellakin meillä taisi olla neljä venettä, joista kaksi ja palasimme jääkiekon pariin. lähti takaisin satamaan jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun oli niin kylmää. Meidän veneemme ja yksi toinen vene tekivät vielä toisen kierroksen. Janne Ojanen Ihan hauska kokemus se oli. Oli kiva nähdä, kuinka kaikki Oli se purjehdus varmaan yksi niitä maailmanmestaruuden toimii. rakennuspalikoita, mutta ei se kivaa ollut, kun lunta satoi ja oli kylmä. Kaikki pelkäsivät tulevansa kipeiksi. Silti se vedettiin Hannu Virta vain läpi. Se oli juuri niitä Curren juttuja. Curre näki hirveästi vaivaa näiden oheistapahtumien kanssa. Purjehdus oli yllätys pelaajille. Hieno ideahan siinäkin oli, Hän oli järjestänyt paikalle kovia purjehtijoita, eikä sitä enää meidän opastajina oli maailmanmestareita ja olympiavoittajia. voinut sitten peruuttaakaan. Raimo Helminen Jere Lehtinen Purjehduksella oli pinna vähän kireällä. Siellä oli niin kylmä. Retki olisi voitu hyvin peruakin, mutta kun se oli sovittu, niin Eihän niin isoa järjestelyä varmaan voinut peruuttaa, merelle piti mennä. Sekin yhdisti pelaajia entistä enemmän. kalliita hommia. Tukholmassa oli turnauksen aikana kivojakin kelejä, mutta juuri sinä päivänä satoi räntää. Erik Hämäläinen Ei jäänyt purjehdusoppitunnista mitään mieleen. Me olimme muuttaneet toiseen hotelliin päivää aikaisem- min. Vaimot ja tyttöystävät tulivat vapunviettoon ja katsoivat Hannu Aravirta usa-pelin vappuaattona. Se oli minun maajoukkueurallani Kun keräsimme pelaajilta palautetta turnauksesta jälkeen- ensimmäinen ja ainoa kerta, kun vaimot tulivat turnaukseen. päin, Raipe oli kirjoittanut lomakkeeseen: »Muuten hyvä, Olimme purjehduksen jälkeen ihan likomärkiä. Minä mutta – köh, köh – vieläkin on flunssa«. odotin vain, että milloin se oli ohi. Jälkeenpäin taas nauratti. Olihan sekin kokemus. Jukka Tammi Tukholmassa oli kevät pitkällä ja edellinen päivä oli ihan Curre yritti keksiä niitä omia juttujaan, raveja ja muuta. Pur- aurinkoinen. jehduksen jälkeen puolet porukasta oli kipeänä. joukkue

Esa Keskinen Ville Peltonen

Purjehdus ei tosiaan ollut yksi parhaista jutuista. Minulla on Onneksi ei kukaan muu tullut kipeäksi kuin Ara. Olisiko Han- vailla vieläkin kädet jäässä. talla ollut kuumetta tai jotain...?

Olin mukana, vaikka meinasin jäädä rannalle. Olihan meillä Minun mielestäni kaikki tavallaan pakotettiin mukaan. vertaa vaatteita, mutta ihmettelin silti, että menimme merelle. Meillä Saltsjöbadenin hotelli oli upea. Curre oli ilmeisesti sitä oli tärkeä turnaus ja ulkona satoi lunta ja tuuli. Olisimme mieltä, että siihen vaadittiin jonkinlainen tauko.

hyvin voineet laskea purjeet alas ja jäädä suosiolla sisätiloihin. 55 Se ei ollut enää hauskaa. Siihen saakka jipot olivat aika Marko Palo hauskoja. Purjehduksesta tuli sellainen flunssa, että meinasi äänikin lähteä. Voi olla, että oli hiuskarvan varassa, että ei koko joukkue tullut kipeäksi. Hauska kokemus se oli, mutta keli Antti Törmänen ei ollut paras mahdollinen. Kaikki oli minulle uutta, enkä ollut heti peleissä muka- 6 5 Päämäärä oli vahva, ja siitä jäi siksi positiivinen mielikuva. nakaan. Pääsin »Numpan« kanssa ensimmäisen kerran Tapahtumat olivat aina kuitenkin positiivisia. Joukkue voitti mukaan usa-otteluun. Sitä ennen juoksin Numpan kanssa jatkuvasti, sekin helpottaa elämistä aina. lenkkiä Globenin ympäristössä. Se oli ihan ok, kun kaikki oli ihan uutta. Totta kai sitä kerrallaan

Hannu Virta toivoi pääsevänsä pelaamaan, mutta ei pelaamattomuus Minä tulin kipeäksi purjehduksella. Huilasin Ranska-matsin mikään taakka ollut. peli kuumeessa. En ollut tavannut pelaajiakaan montaa kertaa enkä tutus- tunut kaikkiin. Oli tavallaan helppo olla vaan ja katsoa, mitä Marko Kiprusoff muut tekevät. En tuntenut ainakaan, että meitä olisi kohdel- Eihän niistä jipoista varmaan ikinä kaikki tykänneet, mutta tu eri tavalla, vaikka emme pelanneet. kyllä tempaukset olivat tehokas tapa saada ajatukset pois Nummelin ja minä kävimme perustreenien lisäksi lenkillä jääkiekosta. ja punttisalilla naureskelemassa. Se oli sellaista mukavaa Minä pidin siitä, että päästiin tekemään erilaisia asioita. yhdessäoloa. Luistelimme hieman ylimääräistä ja lauoimme maalivahdeille. Mika Strömberg Ilmapiiri oli koko ajan rento ja kun ilmatkin olivat hyvät, Oli aika viileää, sen voin sanoa. Kaikki eivät menneet pur- mikäs siinä oli ollessa. Piti vain pitää huoli siitä, että olimme jehtimaan. Minä en mennyt. Räntää tuli vaakatasossa, ja olin pelikunnossa. ihan varma, että jos menen, niin tulen kipeäksi. Olihan se outo tilanne, kun muutamaa viikkoa aikai- Mutta ihan hauskaa siellä oli ollut. semmin oli ollut paljon pelejä ja yhtäkkiä tulikin tauko. Oli tietenkin kiva päästä taas pelaamaan. Mika Nieminen Oli todella hauskaa, vielä kun pääsi sellaisten äijien kyytiin. Petteri Nummelin Maailmanmestareita melkein kaikki. Oli kiva nähdä, kuinka Muistan ensimmäisen matsin, jonka pelasin. Yhdysvaltoja kovaa veneet menevät. Olihan siellä kylmää, mutta ei minul- vastaan. Muistan, että päiväunista ei tullut yhtään mitään. le tullut mieleenkään jäädä pois. Vaikka oli jotenkin niin helppoa tulla mukaan, niin olin kui- Paljon hienompaa se oli kuin ratsastaminen. tenkin niin hermostunut. Muita tapahtumia ei siinä turnauksessa ollutkaan. Paitsi, Tajusin vasta, kun pääsin koppiin ja näin muut pelaajat kävimme katsomassa jonkin revyyn, drag-shownkin vai- ympärilläni, että eihän se ollutkaan niin ihmeellistä. Samat mojen kanssa. Sekin oli ihan älyttömän hyvä. Ei se ehkä kaverit ympärillä, aivan kuten ennenkin. ihan kaikkia kiinnostanut, kun se oli ruotsiksi. Kaikki eivät Kolmen maalin takaa nouseminen Yhdysvaltoja vastaan kuitenkaan ruotsia osanneet. osoitti tiettyä joukkueen vahvuutta. Kovaa maata vastaan noustiin. Todennäköisesti siitä kehittyi itseluottamusta ja uskoa omaan joukkueeseen. Se oli varmaankin turnauksen Ehkä joukkueessa oli sellaista poikamaista uhoamista: käännekohta, jollakin tavalla. »Nyt annetaan jenkeille kyytiä«. Kävikin päinvastoin. Se olisi ehdottomasti pitänyt voittaa. Jarmo Myllys Se oli hyvä herätys ennen pudotuspelejä. Lopputurnauksen kannalta aika ratkaiseva käänne oli se, kun käänsimme usa:n 4-1 –johdon 4-4:ään. Sen jälkeen lähdimme lentoon. On tietenkin ymmärrettävää, että alussa vähän tulee köm- mähdyksiä. Pystyimme kuitenkin parantamaan peliämme koko ajan.

Mika Nieminen Olimme varmistaneet paikkamme kahden parhaan joukossa ja pelasimme surkean matsin Yhdysvaltoja vastaan. Olimme hävitä matsin, mutta saimme kuitenkin pelastettua tasapelin lopussa. Se oli juuri vaimojen vierailun aikainen matsi. Itse muistan usa-pelin ihan senkin takia, että omalla kohdallani ei tapahtunut mitään missään. Ihan hyvin olisin voinut istua penkillä koko pelin, eikä olisi viiden ensimmäisen vaihdon perusteella tarvinnut edes kysyä perusteluja. Olisin voinut istua ja purra tuppia. Ja vähenihän minun peliaikani selvästi.

Marko Palo joukkue usa-pelin tappioasemasta tasapeliin nouseminen oli se vii- meinen niitti, jonka jälkeen kaikki uskoivat mestaruuteen niin

vahvasti, että sitä joukkuetta ei pysäyttänyt mikään. vailla Aina siellä on mutkia matkassa, mutta vastoinkäymiset

pitää vain voittaa ja jatkaa matkaa. vertaa

Timo Jutila

Sen usa-pelin me kyllä hölmöilimme. Olimme 1-4 tappiolla, 5 7 mutta pystyimme onneksi taistelemaan tasapelin siitä. Se ei ollut mikään hyvä peli, mutta tuli hyvään paikkaan, juuri ennen pudotuspelivaihetta. Usko mestaruuteen kasvaa 8 5 Valmennusjohto oli tähdentänyt koko turnauksen ajan, että Valmistautuminen ei ole vaikeata. Mutta pelin aikana, jos tärkeimmät pelit olivat vasta turnauksen lopussa. Oli tiedossa, huomaa, että se meneekin aika hyvin, saattaa tulla huolimat- että tappioita saattoi tulla, mutta tärkeintä olikin vain selvit- tomuutta. Ja sen saaminen pois kesken matsin ei ole help- kasvaa tää tie alkusarjasta pudotuspeleihin. Suomi sai puolivälierässä poa. vastaansa Ranskan, jonka päävalmentajana toimi Juhani En tosin enää edes muistanut, että me pelasimme Rans- Tamminen. kaa vastaan. Suomen maajoukkueen entinen kapteeni, värikäs Tammi-

mestaruuteen nen oli vuotta aiemmin saanut Suomessa lempinimen »Au- Curt Lindström rinkokuningas« Ranskan hyvän olympiaturnauksen ansiosta. Puolivälierä Tammisen Ranskaa vastaan oli hauska. Hän usko Leijonat eivät kuitenkaan antaneet Ranskalle mitään mahdol- huuteli aitiossa, mutta eihän ottelussa ollut mitään ihmeitä. lisuuksia, vaan etenivät välierään 5-0 –voitolla. Me voitimme 5-0. Suomen ja loppuottelun välissä seisoi enää Tshekki, jolle Suomi oli hävinnyt turnauksen ensimmäisen ottelun 0-3. Erik Hämäläinen nhl-pelaajien puuttumisesta puhuttiin silloin ja usein Ranska-matsissa ei ollut muuta ihmeellistä kuin se, että turnauksen jälkeenkin, mutta Tshekin joukkue vilisi huippu- Juhani Tamminen tuli kentälle kättelemään pelaajat ottelun pelaajia, kuten Pavel Patera, Martin Hostak, Richard Zemlicka, jälkeen. Jiri Kucera, Jiri Dopita, Martin Prochazka, Frantisek Kaberle, Pelihän oli selvä ja oli vain ajan kysymys, milloin teemme Roman Turek ja Roman Cechmanek. tarvittavat maalit.

Antti Törmänen Jere Lehtinen Tammisen Ranska tiedettiin etukäteen heikommaksi. Luotim- Hantta taisi olla kipeä ja olin vähän varuillani, ettei flunssa me, että joku tekee sitten tarvittavat maalit. Silloin puhuttiin tartu, kun olin hänen kämppäkaverinsa. paljon Aurinkokuninkaasta ja meille tuli joitain fakseja. Jotenkin huvittuneena luettiin Tammisen uhoja ennen Jarmo Myllys ottelua. Ranska-matsissakin olimme vaikeuksissa ekassa erässä. Luulimme ehkä, että tiedossa oli helppo matsi. Petteri Nummelin Ranska lähti vain kiusaamaan. He pelasivat ensimmäisen Ei heikompia vastaan ole vaikea lähteä pelaamaan. Ehkä pelin erän hyvin, mutta sitten peli ratkesi aivan yllättäen. aikana se näkyy sitten, siellä voi tulla huolimattomia syöttöjä Oli toki tiedossa, että jos pidämme omaa vauhtiamme yllä, ja maalipaikoissa siirrellään kiekkoa liikaa. peli ratkeaa meidän hyväksemme. Moni pelaaja valmistautuu jokaiseen peliin aina samalla tavalla vastustajasta riippumatta – sitä tekee samat asiat en- Marko Palo nen matsia, olipa vastassa sitten Kanada tai Ranska. Turnauksen alku olikin varmasti vaikea senkin takia, että tähtäin oli korkealla ja tiesimme, että vasta pudotuspelivaihe simme myös, että piti pelata kunnolla. Mitään ylimielisyyttä ei ratkaisee. Pelasimme niitä otteluita alitajuisesti ehkä liian ollut nähtävissä. aikaisin. Ajatukset olivat ratkaisuotteluissa. Hyvin kuitenkin Tavoitteena oli maailmanmestaruus ja nyt olimme päässeet keräsimme itsemme siellä välissä. seuraavaan vaiheeseen. 5-0 ei jättänyt mitään seliteltävää. Ranska-ottelun kohdalla vaikeudet oli jo voitettu ja kaikki rullasi niin kuin pitikin. Ensimmäinen erä oli maaliton, mutta Petteri Nummelin ensimmäinen maali käänsi ottelun heti meille. Kaikki edelliset pelit ja harjoitukset valmistavat pudotuspe- Ehkä siinä vähän puristettiin mailaa liikaa. Yleensä maali livaiheeseen. Minä ainakin menen vain pelaamaan jokaista vapauttaa, ja niinhän siinä kävi. peliä miettimättä, että se on pakko voittaa. Voittaminen on kuitenkin keskimäärin hauskempaa kuin Mika Nieminen häviäminen ja jos liikaa miettii, maila rupeaa tärisemään Se oli Ranskalle mahdoton peli voittaa. Ne olivat rahastus- vähän liikaa. pelejä, eikä niillä ollut mitään tekemistä mm-kisojen kanssa. Jos valmistautuminen on huolellista ja peli on parantunut, Miksi ei voi olla kahdeksan joukkueen turnausta? Kaikki pe- tärkeään peliin lähtö tulee ihan itsestään. Ei siinä tarvitse laisivat kerran kaikkia vastaan, turnaus menisi samassa ajassa itseään potkia enää mitenkään erityisesti. läpi, mutta kaikki ottelut olisivat kovia. Nyt parilla voitolla pääsee kahdeksan parhaan joukkoon Timo Jutila ja sitten yksi huono erä voi ratkaista kaiken, kuten meillä Ensimmäistä Tshekki-peliähän meidän ei ollut pakko voittaa. Lillehammerissa. Välierä oli. Valmennus teki paljon töitä, me katselimme videoi- Eihän sellaisia otteluita tarvinnut edes miettiä. Jos me ta ja pidimme viisikkopalavereita ja teoriatunteja. olisimme saaneet ensimmäisessä erässä kahdeksan jäähyä Välissä oli kaksi kokonaista päivää. Ovathan ne omalla ta- ja Ranska olisi tehnyt kaikista maalit, siitä olisi tullut tasainen vallaan pitkiä, mutta samalla saa vähän huollettua itseäänkin. peli. Tasoero oli ihan järkyttävä. Välierä oli kuin ensimmäisen ottelun peilikuva. Tshekki Eihän sitä etukäteen voinut sanoa, mutta kyllähän kaikki painosti, mutta me pelasimme fiksusti ja järkevästi ja sitten joukkue tiesivät, että peli oli selvä. Se oli juuri sitä aikaa, että pystyim- saimme sen tärkeän ylivoimamaalin. me käsittelemään Ranskan, Itävallan ja Norjan kaltaiset maat. Raipe sanoi ennen ottelua, että hän ei ollut pelannut yk-

No, ei ehkä Norjaa. siäkään kisoja ilman maalia. Minä vastasin, että nyt voisi olla vailla Me tiesimme, että peli on viimeistään kahden erän jälkeen hyvä paikka tehdä maali.

selvä. vertaa Raimo Helminen Timo Jutila Pelasimme viidellä kolmea vastaan ja kiekko meni siniviivalle.

Jokainen peli pitää pelata, ja Ranska-ottelukin oli 0-0 ensim- Sieltä tuli pakki-pakki –syöttö viivaa pitkin ja Niemisen Veikko 5 9 mäisen erän jalkeen. Hyvänä saavutuksena taas nollapeli. 5-0. syötti kiekon Essille. Minä siirryin takakulmalle ja joku ajoi Se oli joukkueelta iso steppi eteenpäin. maalin eteen keskelle. Essi syötti minulle ja pääsin lyömään Etukäteen oli tiedossa, että olemme parempia, mutta tie- kiekon tyhjään maaliin. Ihan samalla tavalla kuin Tshekki teki meille viimeisen tyh-

0 Tilanteen etenemisen näki jo kaukaa. Tshekin pelaajat jiin ensimmäisessä ottelussa, nyt Niemisen Veikko teki viimei- 6 lähtivät juoksemaan kiekon perässä ja meille aukesi paikka. sen Tshekin tyhjään maaliin. Se kertoi vain, että me olimme Se oli henkisesti tärkeä maali. oppineet. Tyylipisteillä ei ollut mitään merkitystä. Tshekillä oli hyvä joukkue. kasvaa Mika Nieminen Tshekki-peli olikin jo kova peli. Tshekki oli yksi turnauksen Hannu Virta parhaista joukkueista. Välierä oli tiukka peli. Mutta vielä nytkin kun sitä miettii, niin Jossain vaiheessa pelasimme ylivoimalla niinkin, että Janne mestarijoukkueilla on aina muutama yhteinen tekijä.

mestaruuteen [Niinimaa] oli poissa, ja Raipe, Essi ja minä olimme kentäl- Mestarijoukkueessa on hyvä maalivahti. Toiseksi, joukku-

lä. Minä pelasin Jutin rinnalla puolustajan paikalla viidellä een ilme on työteliäs, kaikki paiskivat töitä, ja kolmanneksi, usko kolmea vastaan -ylivoimassa, olisikohan Ylösen Jussi tai Palon joukkueessa on hyviä yksilöitä, jotka pystyvät ratkaisemaan Marko ollut maalin edessä. otteluita. Olihan puolustajakalustokin kohtuullisen hyvä, ja silti Curre laittoi hyökkääjän viivalle. Curre halusi maaleja. Marko Palo Minä syötin Essille, joka jatkoi kiekon Raipelle. Tshekki-ottelussa olimme paremmin hereillä ja olimme var- maankin henkisesti vahvempi joukkue. Saattoi johtua siitä, Timo Jutila että meidän pelimme oli koko ajan parantunut, alkukangerte- Tshekki-matsissa tarvittiin maali. Kaikki hyväksyivät sen ja lun jälkeen. kaikki puhuttiin selväksi. Oli ehkä ihan hyvä, että peli ei aluksi kulkenut, että se ei Kaikki tiesivät, kuka pelaa ylivoimaa, kuka alivoimaa. ollut heti valmista. Siitähän ei ole kuin yksi tie: alaspäin. Nyt Sillä selvä. meillä meni kuten pitääkin, eli nousujohteisesti. Kaikille tehtiin myös selväksi, mitkä vaatimuskriteerit olivat. Valmentajat myivät ajatuksen pelaajille hyvin. Ja me hörppä- Curt Lindström simme sen. Se oli aitoa meininkiä. Toinen Tshekki-ottelu oli samanlainen kuin ensimmäinenkin, mutta toisella kertaa me teimme maalit. Lukematkin olivat Esa Keskinen samat, 3-0. Meillä oli toisessa ylivoimassa vanhoja äijiä, mutta saimme tehtyä välierämatsissa maalin ensimmäisen erän loppuun. Hannu Virta Raipe teki, syöttäjinä Nieminen ja minä. Kyllä, juuri näin.

Timo Jutila Erik Hämäläinen Raipen 1-0 –maali Tshekki-matsissa oli kaverin ainoa maali En yhtyisi tuohon väitteeseen. Kyllä Tshekki oli ensimmäisessä koko turnauksessa. ottelussa parempi, ei meillä ollut mitään jakoa. Joukkue ryh- Myllys pelasi myös huikean pelin. distäytyi pudotuspelivaiheessa. Välierässä tiesi, että oli tosi kysymyksessä. Tiukka pelihän se Tukholma, 7.5.1995 oli ihan loppuun saakka ja teimme viimeisen maalin tyhjiin. Milanon mm-kisojen pettymys oli unohdettu. Joukkueella oli Antti Törmänen ollut tehtävä, ja se oli voittaa maailmanmestaruus. Joukku- Itse näin ensimmäisen Tshekki-ottelun katsomosta ja näin, eessa oli 16 pelaajaa, jotka olivat olleet samassa tilanteessa että me olimme olleet parempi joukkue. Tshekki sai jotenkin vuotta aikaisemmin. Nyt he olivat uuden tilaisuuden edessä. helposti maalinsa. Loppuotteluvastustajakseen Suomi sai Ruotsin, joka oli Itseluottamus oli kohdallaan ja luotin, että joukkue ei häviä pudottanut Kanadan finaalista Daniel Alfredssonin jatkoaika- kahta kertaa Tshekille. maalilla. Ruotsi Ruotsissa. Pikkuveli vastaan isoveli. Aku Ankka Ville Peltonen vastaan Hannu Hanhi. Suomi – Ruotsi Globenissa oli monelle Lähdimme pelaamaan samalla tavalla kuin siihen saakkakin ja todellinen unelmafinaali. voittamaan peliä. Joukkueessa oli hyvä ja tasapainoinen olo Suomen joukkueessa oli kuusi Ruotsin Elitserienissä pe- koko ajan. lannutta pelaajaa, jotka tunsivat vastustajan metkut: Jarmo Muistelen, että puhuimme siitä, että vastustajan maalivahti Myllys, Raimo Helminen, Mika Nieminen, Esa Keskinen, Marko piti saada sivuttaisliikkeeseen. Palo ja Tero Lehterä. Suomen valmentajana toimi ruotsalainen Jarmo Myllys Curre, joka oli kymmenen vuotta aikaisemmin ollut Ruotsin Tshekki-välierä oli tiukka. Se oli kunnollinen koetinkivi. Me maajoukkueen valmentajana. lähdimme otteluun vähän altavastaajana, koska olimme hä- Suomi voitti Ruotsin alkusarjassa 6-3, mutta Globenin vinneet sen ensimmäisen matsin. 13 000 kannattajaa halusivat nähdä kotijoukkueen nostavan Loistava suoritus koko joukkueelta, mutta kun ottelu päät- mestaruuspokaalin ottelun jälkeen. Tai, ei 13000 Ruotsin kan- tyi, ajatukset kääntyivät loppuotteluun. Kanada ja Ruotsihan nattajaa. Olihan Globen ainakin puoliksi sinivalkoinen. menivät jatkoajalle omassa välierässään. Usko mestaruuteen Turnauksen tähtikentällinen oli vahvasti suomalainen, kasvoi koko ajan, vaikka loppuottelu oli vielä edessä. sekin: Ville Peltonen – Saku Koivu – Jere Lehtinen, Timo Jutila joukkue – Tommy Sjödin, Roman Turek.

Timo Jutila vailla Kyllä siinä tuli Milano mieleen. Olimme päässeet taas loppu-

otteluun. Ihan selkeästi nousi esiin se, että meillä oli ainut- vertaa laatuinen tilaisuus, jota ei kannattanut mennä munimaan jännittämällä.

Varmin keino välttää virheitä on olla tekemättä mitään 6 1 – silloin ei tosin koskaan voitakaan mitään. Jos virheitä tulee, niin tulee. Mutta ei niitä voi etukäteen ruveta miettimään. Me pääsimme aika hyvään olotilaan. Lauantai oli kuitenkin pitkä päivä odotella loppuottelua. Petteri Nummelin

2 Se oli tuskainen päivä. Aamuharjoitukset, tehtiin ravinto- Milanon rankkarifinaalista ei minun muistaakseni puhuttu 6 tankkaukset – ja tapettiin aikaa. Pelasimme huutopussia. juurikaan. Milano oli jo jätetty unholaan ja olimme uudessa Se oli raskasta ja oli vaarana, että latautuminen menee yli. tilanteessa. Illalla pidimme vielä palaverin ja sitten ajoissa nukkumaan. Joku ihminen oli kirjoittanut meille kirjeen, Curre jakoi ne Ajatukset lähtivät laukalle ja samalla piti varoa monia kaikille. Siinä oli paljon hyviä asioita. , 7.5.1995 juttuja. Piti vain pyrkiä olemaan mahdollisimman normaali. Lauantai oli pitkä. Katsoimme pronssimatsin telkkarista ja se vei ajatukset pois omasta ottelusta. Ja se yö! Se ei tuntu- Mika Nieminen nut loppuvan ikinä. Todennäköisesti sinä yönä en nukkunut tukholma Minulla ei ollut revanssihenkeä. Pidin jo edelliskauden suo- paljon. ritusta ihan hyvänä, vaikka totta kai se oli harmittanut vielä Pelipäivä on rutiininomainen ja se menee niin reippaasti. kuukauden kisojen jälkeenkin kun tietää, että menee ainakin Sitten on siinä omassa hommassa niin tiukasti, että kaikki vuosi ennen kuin on edes mahdollisuus päästä yrittämään muu on jo suljettu pois. uudelleen. Loppujen lopuksi niitä tilaisuuksia ei tule montaakaan. Aika Ville Peltonen harva pelaa yli viidet mm-kisat. Olin hyvin luottavainen ennen loppuottelua. Siinä ei vain an- Ei siinä kauheasti tarvinnut hakea revanssihenkeä, kun nettu mitään mahdollisuutta muille, se tahto kumpusi syvältä. vastassa oli Ruotsi Ruotsissa. Olin jo silloin huomannut, että parasta oli yrittää saada Minulle oli hyötyä siitä, että olin pelannut Ruotsissa. Ei ole mieleni ihan tyhjäksi ennen peliä. Olen myöhemminkin huo- ihan sama kulkea Milanossa tai Prahassa. Tiesin maan tavat, mannut, että se on minulle paras tapa. En mieti aikaisempia mikään ei ollut vaikeata eikä tarvinnut keskittyä mihinkään otteluita enkä tee mitään mielikuvaharjoittelua, vaan olen ylimääräiseen. Telkkarista tuli tuttuja ohjelmia. [Nauraa]. vain valmis reagoimaan ja pelaamaan. Silloin oli sellainen olo. Pelasin vain vaihto kerrallaan ja tein niin paljon töitä kuin Janne Niinimaa pystyin. Olin osa peliä, en yrittänyt mitään erikoista. Pelasin En ehkä oikein ymmärtänyt, että mestaruutta oli jahdattu vuo- vain. sikymmeniä, kun itse olin ensimmäisen kerran mukana. Minua Oikeat ratkaisut tulevat automaattisesti. jännitti, mutta tilanne oli vähän sama kuin silloin, kun olin ensimmäisellä kaudellani Stanley Cupin finaalissa. Sitä ei heti Janne Ojanen hahmottanut, että kyseessä oli ainutkertainen tapahtuma. Olimme ennakkosuosikkeja loppuottelussa, vaikka turnaus Muistan, että edellisiltana juttelin Jutin kanssa loppuotte- pelattiin Ruotsissa. lusta, ja että meillä oli tilaisuus tehdä historiaa. Asiat olivat muuttamassa vuodessa muuttuneet paljon, Muistan, että toivoin, että peli olisi ollut jo edellisenä päivä- eikä Suomi enää nykyisin lähde altavastaajana ketään vas- nä, että olisimme saaneet pelattua sen alta pois. Meillähän oli taan. Sitä ennen oltiin periaatteessa aina altavastaajana siinä kokonainen välipäivä välierän ja loppuottelun välissä. Ruotsia, Venäjää, Kanadaa ja Tshekkiä vastaan. Hannu Virta Saku Koivu Tunnelma oli odottava. Pakko myöntää, että en oikein edes Ei siinä yhden ottelun loppuottelussa alkusarjan otteluilla muista välipäivää ja ottelua edeltävää aikaa. Se on vähän ollut merkitystä. Olimmehan mekin hävinneet Tshekille 0-3, sumeaa. mutta voitimme välierässä 3-0. Kaikki olivat keskittyneitä ja muistan pelipäivästä sen, että Minulle jäi sellainen tunne, että kauden 1993–94 mm- Myllyksen Jamokaan ei sanonut sanaakaan kenellekään. Mies kisojen loppuottelutappio ja olympialaisten välierätappio oli niin keskittynyt jo aamupalalla ja matkalla hallille. Oli ihan olivat olleet meille hyvä opetus ja olimme nyt valmiimpia. Me sama, sanoiko Jamolle mitään, kun ei sieltä mitään tullut tiesimme, että oli ihan sama, kuinka etenimme mitalipeleihin, takaisin. Hän oli omassa maailmassaan. kunhan sinne pääsimme. Curre kirjoitti kirjeen, jonka kai Ara ja Hexi, tai ehkä vain Ara, sitten suomensivat meille. Se oli koskettava kirje kaiken Jarmo Myllys kaikkiaan. »Koko Suomi takana, tämä on meidän päivämme«. Ruotsissa pelattiin Ruotsia vastaan, mutta me olimme kui- Varmasti se antoi lisävoimaa. tenkin ennakkosuosikkeja. Olimme pelanneet hyvin jo edel- Jo vuonna 1994 otimme turpaan kaksi kertaa harjoitus- liskaudella ja Tukholmankin turnauksessa peli oli parantunut otteluissa, jotain 6-0 ja 7-1, kun pelasimme tietoisesti eri koko ajan. En tiedä, yrittivätkö ruotsalaislehdet sitten pistää taktiikalla. Tiesimme, että kun Italiassa tulee Ruotsi vastaan ja paineita meidän niskaamme vähän, mutta hyvin joukkue siirrymme omaan pelityylimme, pystymme uudella tyylilläm- ainakin kesti ennakkosuosikin paineet. me yllättämään heidät housut kintuissa. Ehkä Ruotsi odotti Oma pelini parani koko turnauksen ajan. Mitä pidemmälle nytkin meidän pelaavan toisella tavalla. etenimme, sitä paremmin pelasin. Varmasti halusin olla enem- Ei Curren tarvinnut loppuottelussa paljon jutella pelillisistä män omissa oloissani ja keskittyä, mutta ... olen aina ollut aika asioista. Kaikki tiesivät, miten pitää pelata, systeemi oli kaikilla hiljainen pelipäivinä, kun keskityn peliin. Minä käyn määrättyjä »kovalevyllä«. pelaajia mielessäni läpi, samaten tiettyjä tilanteita. Curren piti laittaa vain pelaajia kentälle. Jokaisella pelaajalla on oma tapansa keskittyä. Pudotuspelien maaliero 12-1 kertoo, kuinka joukkue vasta- joukkue Tero Lehterä si tavoitteeseen. Kyllä päivän kunto ratkaisee, tuskin loppuottelussa vuoden Jokaisesta pelaajasta huomasi, että keskittyminen oli koh-

takaiset asiat vaikuttivat. En muista ainakaan, että olisimme dallaan. Helppo sanoa näin jälkeenpäin, mutta muistan ajatel- vailla puhuneet Milanosta mitään. leeni jo silloin, että ei tullut mieleenikään, että me voisimme

Finaalista muistan oikeastaan vain yhden tilanteen, jossa hävitä loppuottelun. vertaa olisi pitänyt ampua itse eikä yrittää syöttää Törmäsen Antille. Usko ja tunne, itseluottamus, olivat niin vahvoja. Se on melkein ainoa muisto. Välipäivänä vähän harjoiteltiin ja pelaajille annettiin aikaa.

Olin jo ennen ottelua aika varma, että voitamme. Olimme Päästiin vähän jääkiekosta irti, vaikka ajatukset pyörivätkin 6 3 pelanneet Ruotsia vastaan jo aikaisemmin ja olimme mieles- finaalissa. Kaikennäköisiä asioitahan siinä tietenkin käy mie- täni parempi joukkue. lessä. Curt Lindström een uskomaan itseensä. Joukkue tuli pala palalta yhteen.

4 Edellisellä kaudella pelasimme pudotuspeleissä Itävaltaa, 6 Yhdysvaltoja ja Kanadaa vastaan ja maalieromme oli 19-1. Silti Mika Nieminen emme voittaneet mestaruutta. Emme hävinneet erääkään, Curren kirje oli ihan mielenkiintoinen juttu. En usko, että se mutta hävisimme rankkarikisassa. Sekin sytytti. olisi toiminut kovinkaan monessa muussa joukkueessa. Minä kirjoitin pelaajille kirjeen loppuottelua edeltävänä yönä. Muistan, kun Curre kysyi valmentajaksi tulonsa jälkeen , 7.5.1995 »Laita turbo päälle. Jaksat vaikka kuinka paljon ... haluathan... pelaajilta, mitä he odottivat seuraavilta viideltä vuodelta ja tänä iltana... olla maailmanmestari«. vastaukseksi tuli »mitali«. Vuoden, kahden aikana ajattelutapa Ei joukkue ollut hermostunut. Ehkä joitakin yksittäisiä muuttui totaalisesti ja suurin osa haki mestaruutta. tukholma pelaajia jännitti, mutta joukkue kokonaisuudessaan oli hyvin Kyllähän menestys tuo lisää positiivisuutta ja itsevarmuut- määrätietoinen ja tiesi täsmälleen, mitä sen piti tehdä. ta. Kun tiedät olevasi ainakin yhtä hyvä kuin vastustaja. Mutta Esimerkiksi Raimo Summanen oli joukkueessa tekemässä kyllähän joukkue oli harvinainen. tiettyä työtä ja hän teki juuri sen. Lillehammerissa hävisimme yhden erän ja väitän, että siinä Muistan aamupalaverin loppuottelupäivänä. Olin kir- meni kultamitalit. Me olisimme varmasti voittaneet Ruotsin joittanut kirjeen yöllä ja [valmentaja Esko] Nokelainen oli loppuottelussa. kääntänyt sen suomeksi. Se jaettiin pelaajille. Kirje teki heihin vaikutuksen. Erik Hämäläinen Kirjeessä oli yksinkertainen, alaston totuus siitä, mitä piti Minä keskityin vain siihen otteluun, enkä miettinyt tulevia tehdä. On vaikeaa raivata tie viidakon läpi, mutta toisella enkä menneitä. Milano ei kummitellut mielessä, enkä pohti- kerralla tietää, mitä pitää tehdä. nut, tuleeko jatkossa enää uusia mahdollisuuksia. Tilanne oli sama kuin Lillehammerin jälkeen, mutta silloin Oli se jännempi sen vuoksi, että vastassa oli Ruotsi kotiken- teimme jonkin virheen jossakin. tällään. Tukholman joukkue ei ehkä ollut parempi kuin Milanon tai Minä jännitin ihan sairaasti. Harvemmin olen ollut yhtä Lillehammerin joukkue, mutta se oli hyvin päättäväinen. hermostunut. Meidän pukukoppimmehan oli Johanneshovetin hallin Jukka Tammi puolella, ja kävelimme sieltä aina Globenin pelikoppiin. Ennen peliä saimme kirjeen, jonka Curre oli kirjoittanut ja Muistan, että Helmisen Raipe istui minua vastapäätä ja Ikosen Jussi suomentanut. huomasin ennen peliä, että Raipe haukotteli. Ajattelin, että nyt on Helminen joko väsynyt tai sitten häntäkin jännittää. Ari Sulander Haukotteleminenhan on hermostuneisuuden merkki. En Curren kirje oli erilaista kuin mihin oli tottunut aikaisemmin. sanonut kuitenkaan Raipelle mitään. Se oli hieman outoa – »mikähän tämä on« – mutta kun sitä Sitten, kun oli pari kertaa käynyt jäällä, niin hermostu- on jälkeenpäin miettinyt enemmän, niin varmaan kirjeestä oli neisuus alkoi kadota. Kyllä minä olin jännityksestä jäykkänä apua. ensimmäiset vaihdot. Se kertoi Curren ajatusmaailmasta: hän yritti saada joukku- Juha Ylönen Antti Törmänen Ei Raipekaan jännitystä päällepäin näytä, mutta jos mm-lop- Pelaajalla revanssi on vahvasti takaraivossa. Kaikki pelaajat puottelu ei jännitä, niin ei tätä peliä pysty pelaamaan. ovat tavoitteellisia ihmisiä, jotka haluavat menestyä. Samalla tavalla kuin Jokerit oli voittanut mestaruuden edellisellä kau- Jukka Tammi della ja sitten tps sai revanssinsa. Ville ja Saku ja Kapasen Sami, Palon Marko ja minä harjoit- Varmasti sillä oli merkitystä, että niin suuri osa oli ollut telimme turnauksen aikana aina rankkarikisoja, varmuuden häviämässä loppuottelua edellisenä vuonna. vuoksi. Minä yritin kertoa heille vastustajan maalivahdeista ja Oli meidän vuoromme. sitten he harjoittelivat tiettyjä harhautuksia tai joitain tiettyjä Oli vähän epäuskoinen olo, että itse oli päässyt loppuotte- tilanteita. luun. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä kuten nyt, ja varmasti Tietenkin loppuottelu jännitti, mutta vielä enemmän olisi tullut viestejä paljon. Kaikki seurasivat turnausta kovasti, minua jännitti Milanossa ja siellä peli alkoi iltakahdeksalta. Se sen tiesin. oli pitkä päivä odotella. Muut nukkuivat, mutta minä en. En Tyttöystävä oli käynyt vapun tienoilla ja tiesin, että hän koskaan nukkunut päivisin. järjesti kotiin kisastudiota kavereille. Ennen ottelua vatsassa oli koko ajan jännityksen tunne Jere Lehtinen – »pitääkö tässä käydä vessassa«, »miten jalat painavatkin näin Ei meillä ollut ennakkosuosikin paineita. Kisat pelattiin kuiten- paljon«?. Aina pitää olla jännitystä, mutta silloin oli tosiaan kin Ruotsin kotikentällä. vähän epäuskoinen tunne. Koko kroppa tuntui vähän vetelältä, Minä en ainakaan tiedostanut, että olimme ennakkosuosik- eikä ollut jämäkkyyttä missään. Sitten sitä vain verryttelee nor- keja. Ehkä senkin takia, että emme olleet koskaan voittaneet. maalisti ja huoltaa mailan ja hakee tutuista rutiineista tukea. Kuinkas me yhtäkkiä olisimme olleet ennakkosuosikkeja? Ruotsilla oli loistava joukkue ja kunnioitimme heitä. Kaikki Totta kai minua jännitti. Ennen peliä jännitti, mutta kun tiesivät kuitenkin, että meillä oli hyvät mahdollisuudet voittaa. pääsi pelaamaan, se katosi. Kentällä sitä vain pelaa. Ehkä sitä mietti enemmän ennen ottelua, koko sen aamun. Saku Koivu joukkue Curre oli siinä vaiheessa tuonut jo paljon omia juttujaan, Tunnelma oli jostain syystä levollisempi kuin Milanon loppu- eikä kirjekään yllättänyt. Minun mielestäni se oli aika rentout- ottelun alla.

tava asia. Siinä oli faktaa. Ehkä Curren oli helpompi tuoda Totta kai sitäkin ottelua jännitti, mutta minulle on ainakin vailla asiansa esiin kirjeitse kuin pitää samaa puhetta kopissa. jäänyt sellainen mielikuva, että turnauksen aikana oli ollut

Kyllähän finaalista nauttii. Totta kai ottelu jännittää ja ad- juuri sopivasti vaikeuksiakin, jotka olivat hitsanneet joukkuet- vertaa renaliiniarvot ovat korkealla, mutta kun hyppää kehään, niin ta yhteen entistä tiiviimmäksi. minä ainakin vain pelaan, vaikka tiedostinkin ottelun tärkey- Ehkä toiseen perättäiseen loppuotteluun oli helpompi

den. Ei peli toimisi, jos liikaa jännittäisi. Silti tärkeistä otteluista lähteä juuri edellisvuoden kokemusten vuoksi. 6 5 pystyy nauttimaan, jonkun takiahan sitä pelataan. Yleensä ne pelit menevät sitten aika nopeasti. Ari Sulander Minulla oli helppo tilanne, koska en edes pukenut otteluun. Olin ennen ottelun alkua varma, että voitamme ottelun. lussa voi käydä miten vaan. Joukkueesta huokui sellainen asenne, että »nyt otetaan se Ruotsillakin oli loistavia paikkoja ensimmäisessä erässä. 66 voitto«. Pelaajat luottivat itseensä ja näkyi, että he halusivat Mestaruuden jälkihumussa on unohtunut, minkälaisia torjun- voittaa. Samanlaista en ole monesti kokenut. toja Jamo teki. Sopivassa paikassa meillä oli tuuriakin. En tiedä, mistä se itsevarmuus nousi. Joukkue oli hyvä ja Ehkä Ruotsin voittaminen alkusarjassa antoi pienen posi- siinä oli hyvä henki, mutta se kasvoi yhteen vielä turnauksen tiivisen lisän. En tiedä. Enemmänkin muistan, kuinka vahva , 7.5.1995 aikanakin, paremmin kuin muilla mailla. joukkueen usko oli. Loppuottelussa Taisto sai pukea varusteet päälle ja minä Minulla oli levollinen tunne ennen finaalia ja joukkue oli seurasin ottelun katsomosta. Hän oli kuitenkin kokeneempi ja hyvin, hyvin keskittynyt. Siinä näki, mikä on hyvän keskitty- tukholma enemmän äänessä ja hän osaa kannustaa joukkuetta omal- misen ja loistavan keskittymisen ero. Tavalliseen liigamatsiin la olemuksellaan. Hän pystyi silloin auttamaan joukkuetta keskitytään hyvin, mutta sen joukkueen keskittyminen oli enemmän siinä roolissa. kuin eri planeetalta. Aamujäillä oli vähän lisäharjoitusta niille, jotka halusivat Ilmassa ei kuitenkaan ollut mitään turhaa jännitystä, vaan laukoa enemmän. Kolmas maalivahti ottaa silloin kiekkoja ilmapiiri oli hyvin levollinen. Ehkä edellisvuoden tapahtumat niin paljon kuin pelaajat jaksavat ampua. Itse en yleensäkään olivat jo karaisseet joukkueen. »Nyt ollaan taas siinä, mihin nuku päiväunia pelipäivänä, mutta kämppäkaverinani ollut on pyritty, nyt vain hoidetaan viimeinen silaus«, ilmapiiri oli Summasen Rami huilaili. pikemminkin sellainen. Sitten vaan puku päälle ja hallille katsomaan peliä. Totta kai Voittokuvat ovat jääneet elämään, mutta pelissä oli ele- halusin kannustaa pelaajia mahdollisimman hyvin, mutta en mentit toiseenkin lopputulokseen. halunnut pyöriä kopissa liikaa, vaan halusin antaa joukkueelle Minulla ainakin oli sellainen tunne, että mestaruus oli täh- keskittymisrauhan. tiin kirjoitettu. Kun näin, kuinka levollinen ja valmis joukkue oli, niin itsekin uskoin siihen. Marko Kiprusoff Ajatukset olivat kyllä yksittäisissä vaihdoissa. Itse keskityin Edes loppuotteluun mentäessä en ollut ajatellut muuta kuin siihen, että ei tule vaihtovirheitä, kun peluutin puolustajia. sitä, että itse halusin voittaa. Että ei tule sähläyksiä seitsemällä pakilla pelatessa. Pelimme parani koko turnauksen ajan ja pelasimme Harvoin valmentaja pääsee nautiskelemaan fiiliksestä, enkä finaalissakin hyvin. Olin koko ajan luottavainen. Ei oikeastaan päässyt siinäkään pelissä. käynyt mielessäkään, että me voisimme hävitä sen matsin. Keskittyminen oli niin vahvaa, että ei sitä ajatellut paljon Juha Ylönen muuta kuin seuraavaa vaihtoa. Ei pelaaja ajattele vanhoja Muistan, että en ollut loppuottelussa parhaimmillani. Peli tappioita. On tietenkin valmentajankin tehtävä pitää joukkue oli tarkkaa, eikä maalipaikkoja ollut paljon. Jännittäähän se, sellaisessa tilassa. onhan se selvää. Jännittäminen kuuluu asiaan. Minulla oli usein niin, että mitä enemmän jännitin, sitä Hannu Aravirta paremmin pelasin. Ehkä jännittäminen on väärä sana, mutta Meillä pysyivät jalat maassa. Jokainen tiesi, että yhdessä otte- pelaajalla pitää kuitenkin olla lataus ja pieni jännite. Jollain tavalla jännittämisestä oppii nauttimaan. Kun kädet täminen 6-3 –voitoksi alkusarjassa antoi meille henkisen tärisevät, jalat toimivat eikä hengästy millään. Sitä pelaa vain edun. ihan hurmiossa. Minulla ei ole mitään Thomas »Osten« Östlundia vastaan, mutta kun näin aamulla, että hän pelaisi loppuottelussa, Raimo Helminen tiesin, että häneltä tulee paljon paluukiekkoja. Olimme aavistuksen kipsissä ennen finaalia. Jännitys oli Teimme kaksi maalia paluukiekoista. päällä, mutta niin oli vastustajallakin. 4-1 –maali oli vain turha. Ruotsalaiset ajattelivat varmaan- Villen avausmaali oli kyllä hieno homma. Ruotsilla oli kin jo, että tilanne oli mahdoton, mutta kun he saivat maa- ollut kova paine alussa ja maali laukaisi sitä hyvin. Villen lin, he innostuivat taas. Olin hetken huolissani sen jälkeen, ensimmäinen maali oli hyvä räkämaali, oikein työmaali. kun Ruotsi sai maalinsa. Erätauolla olin niin kuin aina, vaihdoin mailaan teipit ja Olinhan itse ollut Ruotsin valmentajana Moskovan mm- löysäsin luistimia. kisosisa 1986, kun nousimme Suomea vastaan 4-2 –tappio- Ei siellä erätauolla tarvinnut pitää puheita. Enemmänkin asemasta tasapeliin minuutissa. Olin ollut urallani mukana se oli sellaista, että »Sami, tehdään näin« ja »Jussi, kokeil- myös otteluissa, joissa oma joukkueeni oli tehnyt kolmekin laan tuota«, meidän ketjun sisällä. maalia minuutissa. Lataus oli kova. Ei siinä kauheasti kannata yrittää mitään Yritin vain saada pelaajat pelaamaan sovittua, omaa peliäm- erikoista. me seuraavat vaihdot. Kun maalista oli mennyt pari vaihtoa, Kyllähän se kolmas erä oli puolustamista, että voittoa niin en enää ollut huolissani. Olihan meilläkin paikkoja tehdä ruvettiin hoitamaan kotiin. Ei siinä enää lähdetty hakemaan 5-1 tai 6-1. Kun aikaa oli minuutti, olin voitosta aivan varma. maalia. Kyllä kaikki tiesivät, mistä siinä pelattiin. Marko Palo Curt Lindström Erot ovat niin pieniä, että henkinen kantti ratkaisee. Lähdimme loppuotteluun erilaisella taktiikalla. Halusimme Tunnelma oli odottava. Sen verran edellisvuodesta yksi jos yllättää Ruotsin pelaamalla puolustusvoittoisesti ja päätimme toinenkin oli oppinut. Loppuottelua edeltävänä yönä olisi voi- joukkue antaa heidän painostaa. Ja niin Ruotsi painostikin, mutta nut vaikka hotelli räjähtää, eikä se olisi hetkauttanut joukku- heillä ei ollut kovinkaan vaarallisia maalipaikkoja. etta. Kaikki ajatukset oli käännetty loppuotteluun.

Me pääsimme sitten tekemään maalin vastaiskusta. Eihän sen ihanteellisempaa tilannetta olekaan kuin kohda- vailla Peltonen pisti Niinimaan laukauksen paluukiekon maaliin. ta Ruotsi sen kotikaukalossa täydessä hallissa.

Toinen maali oli Peltosen lämäri ja hän teki kolmannenkin Ehkä Curre yritti taktiikallaan siirtää paineita Ruotsille. vertaa maalin, kun toista erää oli jäljellä enää neljä sekuntia. Sitten Meillähän ei ollut kiire ratkaista ottelua. Ruotsilla oli kotiylei- menimme vielä 4-0 –johtoonkin kolmannen erän alussa. sön paineet niskassaan. Me emme yrittäneetkään ratkaista

Tukholman turnauksen Ruotsi-ottelut olivat pahoja, koska sitä heti ensimmäisten kymmenen minuutin aikana. 67 he pelasivat kotikentällään, mutta 0-2 –tappioaseman kään- Hannu Virta kun hän teki yhden aivan uskomattoman torjunnan. En tosin Kotijoukkue tulee aina alussa kovaa, mutta me kestimme ole katsonut ottelua videolta koskaan. 68 sen. Sitten Ville teki maalit, ja voitimme Ruotsin maalivahti- Kun tuli 3-0, niin tuli sellainen tunne, että emme voineet pelissä. hävitä sitä enää. Se on ainoa selkeä muistikuva ottelusta. Peli Heidän maalivahtinsa hörppäsi yhden – Villen siniviivalau- oli niin hyvin hallussa, että ei tarvinnut edes katsoa kelloa. kauksen – mutta Jamo oli parhaimmillaan ja ihan maaginen Kun tiesin, että maalissa oli Myllys, ei edes kavennusmaali , 7.5.1995 silloin. säikäyttänyt. Tiesin, että ei hän toista enää päästä. Olikohan Jamolla tulosveto tai jotain..? Mika Nieminen tukholma Minä en muista finaalista mitään. Erik Hämäläinen Ensimmäisessä erässä oli jäähyjä ja Ruotsi myllytti aika kovaa. Jarmo Myllys Ainakin ensimmäiset kymmenen minuuttia olivat Ruotsin Kotijoukkue lähtee aina ottelun alkuun lujaa. Se on totuus, hallintaa. Heillä oli kotikenttäetu ja kova into. pelattiinpa sitten sm-liigaa tai mm-turnausta. Me kestimme Villen maali laukaisi sen meille, ja jännitys kaikkosi. Ainakin painostuksen hyvin ja ensimmäisen maalin merkitys on aina minulle tuli aika rento olo avausmaalin jälkeen. suuri. Se oli tärkeä maali. Kyllähän se lannistaa, kun itse painostaa, mutta vastustaja Esa Keskinen tekeekin maalin. En muista, että olisimme olleet mitenkään Ruotsin jyrän alla. Olikohan Ruotsille sittenkään hyötyä siitä, että kisat 1-0 -maali oli Villen ensimmäinen, 2-0 oli se lämäri sinivii- pelattiin Ruotsissa? Ehkä kotikentästä tulikin heille paineita? van jälkeen ja 3-0 se, kun maalin edessä pelattiin ristiin rastiin, Lehdistö kirjoitti paljon Suomen vahvuudesta, joten varmaan kun Strömbergkin nousi sinne ja kiekko karkasi häneltä. Hän heille tuli siitäkin lisäpaineita. olisi itse tehnyt maalin, jos ei kiekko olisi karannut. Se maali Tunsin tietenkin ruotsalaisia pelaajia, koska olin pelannut tuli aivan toisen erän loppuun. heitä vastaan Elitserienissä. Mika Strömberg Mika Nieminen Muistan Ruotsi-ottelusta Villen kolmannen maalin. Minulta kar- En muista pelistä yhtään mitään, jostain syystä. Muistan esi- kasi kiekko, mutta Ville sai iskettyä kiekon tyhjään maaliin. Olisin merkiksi Kanada-finaalin vuotta aikaisemmin paljon parem- voinut itsekin tehdä maalin siitä, jos kiekko ei olisi karannut. min. Olin varmaankin niin keskittynyt. Ehdin jo kirota, ennen kuin näin Villen. Loppuotteluun ei tarvitse etsiä latausta, mutta ehkä Ruotsi Olisihan se ollut kiva tehdä maali itsekin, mutta se pettymyk- antoi vielä vähän lisää latausta, »lite extra«, kuten se yksi mies sen tunne meni aika nopeasti ohi. [Nauraa]. sanoisi. En muista koko ottelusta oikeastaan muuta. Olen katsonut Ruotsi oli kai alussa niskan päällä ja Jamo teki uskomatto- matsin kauan sitten. Katselen sitten, kun ura on paketissa. mia pelastuksia. Taisi olla toisen erän puolivälin tietämissä, Ruotsi oli ennenkin tehnyt tepposia ja tullut takaa tasoihin. Kyllä sitä vaan yritti pelata loppuun asti, eikä ala juhlimaan liian aikaisin. Tunnelma oli levollisempi ja minä uskoin mestaruuteen enemmän kuin koskaan ennen. Esa Keskinen Vaikka Ruotsi sitten kavensikin, niin eivät he päässeet Ruotsi oli ihan jäissä siinä loppuottelussa. Ehkä me teimme koskaan niin lähelle, että olisin pelännyt heidän nousevan siitä heille vaikean ottelun. Ei meillä minun mielestäni ollut tasoihin. hätääkään siinä pelissä. Kaikki vain loksahti paikalleen. Ruotsi vielä kotijäällä ja sali täysi. Ainahan kotikisoissa Esa Keskinen olisi ollut vielä hienompaa voittaa, sitä ei varmaan voittaisi Ajatukset karkailivat toisella erätauolla, kun olimme 3-0 –joh- mikään, mutta jos jossain muualla maailmanmestaruus pitää dossa. Ihan järkyttävää. Viimeisessä erässä yritin vain välttää voittaa, niin sitten Ruotsissa. virheitä, lyödä kiekon päätyyn ja pelata niin kuin Ruotsi Ei minulla mitään Ruotsia vastaan ollut, mutta olihan se perinteisesti pelasi. Ruotsi oli siihen aikaan maailman paras hienoa. joukkue pelaamaan johtoasemassa. Minulle oli varmaan apua siitäkin, että olin pelannut Minä ainakin ajattelin, että virheitä ei saanut tehdä ja Ruotsissa. Olin pelannut niissä halleissa ja tunsin ruotsalaisten kiekko piti pelata niin syvälle kuin mahdollista. Yhtään riskiä pelisysteemit. ei saanut ottaa. Viimeiseen erään tuli ihmeellinen kooma vaikka erätauol- Erik Hämäläinen la puhuttiin, että ei saisi passivoitua. Minä muistan ainakin Johdimme 3-0 toisella erätauolla ja kolmas maali oli tullut passivoituneeni pahasti. ihan erän loppuun. Aravirta oli juuri aikaisemmin sanonut Ei ollut puhettakaan, että olisin vienyt kiekon liikkeellä puolustajille, että ei saa nousta hyökkäysten mukaan. Oli erän vastustajan päätyyn ja pelannut siellä, niin kuin normaalisti. loppu ja piti pelata varman päälle. Pelasin lyhyttä vaihtoa ja ammuin kiekon punaviivan jälkeen Silloin minä ajattelin, että »jumankauta, me voitetaan tämä päätyyn. matsi«. Erätauosta lähtien alkoi pitkä odotus. En ole toiste pelan- Mietin vielä, että me voitamme, jos vain lataus pitää. nut yhtä pitkää erää. joukkue Jutin 4-0 –maalin jälkeen olin aivan varma, että me voitam- Yleensä erät menevät nopeasti, mutta loppuottelussa kat- me. Edes 4-1 –maali ei horjuttanut uskoa ja minusta näytti siltä, soin kelloa aina, kun olin lyönyt kiekon päätyyn. Olin muuta-

että ruotsalaisetkin olivat antaneet vähän periksi. Peli kulki aika ma viikko aikaisemmin pelannut Ruotsin sarjan loppuottelut, vailla hyvin, ei siinä ollut tarvettakaan katsella kelloa. eikä siellä tuntunut samalta.

Silloin olimme 1-3 tappiolla ratkaisevan loppuottelun vertaa Saku Koivu kolmannessa erässä ja voitimme lopulta jatkoajalla. Siinä oli Olin toisella erätauolla kopissa innostunut, ja minun oli vaikea pakko pelata loppuun saakka. Nyt johdimme 3-0 ja panokse-

pysyä housuissani, kun tiesin, kuinka lähellä maailmanmes- na oli maailmanmestaruus. 69 taruutta me olimme. Siinä vaiheessa iskee usein pelko ja joukkue ryhtyy vain puolustamaan. Sitä tunnetta ainakaan Timo Jutila minulle ei tullut silloin enää hetkeksikään. Alkuhan oli huono. Minulle ja jollekin muulle tuli heti jäähy. Sitten kun Ville ruoski ne kolme maalia, niin homma oli selvä. minuuttia ja sitten telkkari kiinni«. Kello oli puoli kaksi, kaksi. Tunnelma oli yllättävän rauhallinen toisella erätauolla. Tietenkin tunteet olivat pinnassa, kun loppuottelu oli 0 7 Kaikki tiesivät myös, että odottamalla siitä ei tule mitään. lähellä. Eihän uni tullut silmään, mutta ei sillä ole väliä nuk- Yritimme vain jatkaa omaa peliämme. kuuko tunnin vai kuusi, väsymys tulee sitten myöhemmin. Tiesin jo, kun peli oli 3-0, että Ruotsi ei pystyisi voittamaan Ajattelin kuitenkin, että oli pakko päästä nukkumaankin. sitä peliä. Sitten kun saimme vielä 4-0 –johdon, niin se oli Pelin jälkeen Ville sanoi, että »oli se hyvä, että käskit , 7.5.1995 aivan varma. laittaa telkkarin kiinni«. Jos hän olisi katsonut elokuvaa vielä tunnin, ehkä hän olisi tehnyt vain kaksi maalia. [Nauraa]. Janne Ojanen tukholma Eiköhän Jutin tuuletuksestakin näkynyt, että homma oli pake- Ville Peltonen tissa. Siinä vaiheessa rupesin olemaan varma mestaruudesta. Olen aika vähäuninen, olen aina ollut viimeinen kukkuja. Kyllähän sitä kelloa seurasi tarkkaan. Loppuerän minuutit Hyvä näin. olivat pitkiä. Luulisi, että muistaisin loppuottelun tai turnauksen, kun se meni hyvin. Mutta esimerkiksi usa-pelistä, jonka käänsimme Timo Jutila 4-1 –tappioasemasta tasapeliksi, en muista mitään. Pukuko- Kaikkea tulee tehtyä, kun tunteet pääsevät valloilleen. Jouk- pista muistan muutamia tilanteita turnauksen ajalta. kue pelasi hienon pelin. Kolme pudotuspeliä ja meni vain yksi Olin niin hyvin latautunut, että muistan vain esimerkiksi, omiin. Niin se oli vuotta aikaisemminkin. kuinka Hantta huutaa kopin toiselta puolelta kaikille tsemp- piä. Muuten minulla on hirveän vähän selkeitä muistikuvia. Janne Niinimaa En uhrannut yhtään, en pienintäkään ajatusta sille, pal- Minä hyppäsin Jutin kimppuun ja kaadoin hänet maalin jonko peli oli. Totta kai tiesin, että johdimme, mutta keskitty- jälkeen jäähän. minen ja vaihto vaihdolta pelaaminen meni ihan äärimmäi- syyksiin. Pudotuspeleissä ja turnauksessa pitäisi pystyäkin Esa Keskinen vetämään se niin pitkälle. Itse olin niissä kisoissa aika väsynyt, en ollut ihan omalla Keskittyminen meni niin pitkälle, että loppuottelua oli tasollani. Ruotsin sarjassa menimme loppuotteluun saakka jäljellä varmaan enää puolisen minuuttia, ja silti muistan huu- ja pääsin mm-leiritykseen vasta loppuvaiheessa. Yleensä taneeni kentälle, että pitää pelata loppuun saakka. on hyvä päästä vähän harjoittelemaan välissä ja harjoitella Johdimme kuitenkin kolmella maalilla. itsensä kuntoon. Vuonna 1995 en päässyt tekemään sitä Sillä tavalla se pitää mennäkin. ja olin kisoissa vähän dieseli, mutta yhden Villen maaleista otan puoliksi itselleni. [Virnistää]. Antti Törmänen Ville katseli edellisiltana huoneessamme elokuvaa, kun Sen tietenkin tiedosti, että Ville teki hattutempun, mutta en käskin hänen laittaa television kiinni. Totesin, että turnauk- minä ainakaan silloin ymmärtänyt, kuinka iso asia oli tehdä sessa oli enää loppuottelu jäljellä ja halusin ruveta nuk- mm-finaalissa hattutemppu. kumaan. Ville kysyi, että »onko näin«. Vastasin, että »viisi Voitto on kuitenkin koko joukkueen voitto ja otteluissa syntyy sankareita. Se kuuluu asiaan. Jere Lehtinen Itse olen nuoresta saakka seurannut jääkiekkoa, ja opetel- Olihan se mahtava turnaus meidän ketjullemme tai minulle. lut tilastoja ja ihaillut kärkinimiä. Yhtäkkiä Ville olikin takavuo- Taisimme kuitenkin ymmärtää vasta turnauksen jälkeen, että sien huippujen rinnalla. olimmekin pelanneet itse asiassa aika hyvin. En tiedä, silloin Sen on oikeastaan tajunnut vasta jälkeenpäin. vain pelattiin. Joukkue pelasi hyvin ja pelaaminen oli hauskaa. Ei sitä siinä vaiheessa osannut ehkä arvostaa yhtä paljon Raimo Summanen kuin sitten, kun se oli ohi. Vaikka loppuottelussa tehtiinkin Ratkaisumatseissa mukaan tulee niin paljon henkisiä ominai- neljä maalia, johon koko ketjun turnaus konkretisoituu. suuksia. Hyvät pelaajat pystyvät pelaamaan omalla tasollaan Voihan sitäkin miettiä, että olisiko käsitys meidän ketjus- ja kokemuksen merkitys kasvaa. tamme muuttunut, jos emme olisikaan tehneet neljää maalia Kaikissa arvoturnauksissa kansainvälistä kokemusta pitää loppuottelussa, vaan vaikkapa vain yhden? Pelasimmeko usein hankkia ensin, ennen kuin menestystä tulee. Ainoas- loppujen lopuksi koko turnausta hyvin? Viimeinen peli muis- taan huippulahjakkuudet ratkovat maailmanmestaruuksia tetaan suurimmaksi osaksi. parikymppisinä. Oli kiva pelata pari vuotta yhdessä. Täydensimme toisiam- me täydellisesti. Minähän pelasin Sakun kanssa yhdessä Janne Niinimaa tps:ssäkin. Minä, Saku ja Ville pelasimme samassa ketjussa jo Monesti tärkeissä peleissä jännittää, mutta siinä ottelussa nuorten kisoissa ja hyvinhän se toimi. minulla oli vain hurmio päällä. Oli mahtava pelata ja siitä oi- En oikeastaan ollut ihan varma voitosta edes 4-0 –tilantees- kein nautti. Usein paineet ovat niin kovat, että ei pysty oikein sa. Ehkä en edes ajatellut sitä niin. Olihan Ruotsillakin paikko- nauttimaan ja aistimaan ottelun tunnelmaa. Jos joku sanoo, ja viimeisessä erässäkin. Loppuminuuteilla tuli sitten sellainen että ei muista ottelusta mitään, hän on varmaankin keskitty- fiilis, että »pakko tämä on hoitaa«. Niin se pitäisikin mennä, nyt pelaamiseen niin tiukasti. että ei mieti tulosta, vaan keskittyy peliin. Joku huusi vielä viisi sekuntia ennen loppua, että »nyt tar- kasti, nyt tarkasti«. Ajattelin, että »ei tässä enää tarvitse...« Timo Jutila joukkue Ottelussa oli huima lataus ja saimme heti ensimmäiseen Joukkue näytti loppuottelussa suuruutensa ja vahvuutensa. erään maalin. Minä ammuin kiekon viivalta ja Ville pisti paluu- Kaikki olivat mukana. Mestaruus ei ollut yhden kentän juttu,

kiekon sisään. eikä se ollut maalivahdin show, vaikka meillä olikin turnauk- vailla Muistan hyvin, kuinka puolustimme lopussa raivoisasti. Sa- sen paras maalivahti.

maten Jutin maali, joka ratkaisi ottelun lopullisesti, on jäänyt Yleensä tällaisissa peleissä syntyy uusia legendoja, mutta vertaa mieleen. meille – ja varmasti Villellekin – oli ihan sama, kuka ne maalit Törmäsen Antin pelastus yhdessä alivoimassa jäi myös teki, kunhan ne tuli tehtyä.

selkeästi mieleen. Nyt ne tuli Villelle ja »tacka fan för det«. Onhan varmasti 7 1 monen hyökkääjän unelma tehdä finaalissa kolme maalia ja ratkaista mestaruus. Silti haluan korostaa koko joukkuetta ja kuinka kaikkia tosiaan tarvittiin. Me pelasimme tosi fiksusti. Siellä ei lähdetty hakemaan lisämaaleja, kun peli oli 3-0 tai korjata torjuntaliikettä, jos kiekko osuu matkalla johonkin. 4-0. Kiekko osui räpylän reunaan. 2 7 Korostan sitä, että kaikki olivat tärkeitä. Katsomoon se näyttää helpolta, mutta se on maalivahdille Esimerkki: Johdimme 2-0 ja Jonas Bergqvist saa kiekon vaikea tilanne, kun hän on jo aloittanut torjunnan. tyhjän maalin eteen. »Stökö« eli Törmäsen Antti heittäytyy Ei sitä voinut jäädä miettimään. Piti vain keskittyä pelaami- takaapäin ja lyö Bergqvistiltä kiekon pois. Nämä ovat isoja seen. , 7.5.1995 juttuja, joita minä arvostan. Törmänen uhrautui, ja taisteli. Ei siitä paljon lehdissä ollut juttua, mutta jokainen joukku- Hannu Aravirta een jäsen tiesi, kuinka tärkeä teko se oli. Ajattelin, että »ei voi olla totta«. Kiekkohan vaihtoi suuntaa tukholma oman pakin, Eepin, mailasta ja meni maaliin. Eepikin pelasi Antti Törmänen tilanteen ihan oikein ja otti hyökkääjältä tilan pois. Miksi oikea Olimme alivoimalla, neljällä viittä vastaan ja kiekko ajautui suorituskin voi päättyä Ruotsia vastaan noin? jotenkin maalin eteen ruotsalaiselle, jolla oli tyhjä maali. Ei siellä mitään paniikkia syntynyt, mutta totta kai se har- Minä olin neliön ylämiehenä, huomasin tilanteen ja jollain mitti. hypyllä sain mailani eteen. Kyllä minä ainakin valmensin ihan loppuun saakka. Reak- Me kaikki olimme nähneet 1986 kisojen käänteen, kun tiot olivat sitten ihan spontaaneja, mitään ei oltu harjoiteltu. Ruotsi tasoitti pelin 4-2 –tilanteesta. Ruotsilla oli Suomen ko- Kyllä se räjähdys tuli sitten summerin soidessa. tikisoissa 1991 ollut niinikään kahden maalin takaa-ajoasema, Tosin, olihan ottelu ratkennut jo aikaisemmin. Peli 4-1 ja josta se tasoitti pelin. Ne tulivat penkillä mieleen, kun pääsin peliaikaa minuutti. Silti sitä yritti keskittyä omaan työhönsä. takaisin vaihtoaitioon. 4-1 ei ole sama kuin 4-2. [Nauraa]. Mika Strömberg Se maali ei kuitenkaan haitannut, koska me pelasimme niin Jarmo Myllys hyvin. Ruotsi oli alakynnessä ja meillä oli homma hallussa. Tiesimme, että meidän pitää pelata loppuun saakka. Oli tär- Olihan se hienoa voittaa Ruotsi Ruotsissa. Niiden kotiken- keätä, että asiat eivät karkaa käsistä. Oli oikea lottovoitto, että tällä. teimme 4-0 -maalin heti kolmannen erän alkuun. Se oli sen Varmaankin paras vaihtoehto, kieltämättä. pelin tärkein maali, juuri kolmannen erän alkuun. Se vapautti meidän pelaamisemme. Juha Ylönen Silloin kävi mielessä maalin suullakin, että »jumalauta, nyt Ruotsalaiset olivat aika hiljaisia finaalissa. Kun Ruotsi teki tämä on meidän, nyt tähän väliin ei tule kukaan«. Silloin kävi maalinsa, peli oli käytännössä pelattu. ensimmäisen kerran mielessä, että meidän piti vain pelata Kahden erän jälkeen 3-0, ja kun Juti teki 4-0 –maalin, loppuminuutit pois. olin varma, että hoidamme homman. Eihän sitä tietenkään Ruotsin maali meni oman puolustajan mailasta sisään. Olin viimeisiä vaihtoja voi kädet pystyssä vetää, mutta siinä tulee mukana torjunnassa, mutta kiekko osui pakin mailaan ja nou- luottavainen olo. si siitä. Tulipa kuti mistä tahansa, maalivahdin on aina vaikea Ruotsi oli sitä ennen ja sen jälkeenkin tullut aika kaukaa- kin rinnalle ja ohi. Siinä joukkueessa oli jotain ... en missään vaiheessa edes ajatellut, että emme voittaisi. Erik Hämäläinen Oli melkein takuuvarma asia, että Sakun, Jeren ja Villen Minä olin jäällä, kun peli päättyi. Silloin katsoin kelloa ja »Tupu-Hupu-Lupu« –ketju tekisi maalin, ottelussa kuin otte- näin, kuinka aika täyttyi. En muista, millainen fiilis sitä oli. lussa. Muut kentät hoitivat oman hommansa. Tiesimme, että Kai sitä vain huusi ja hyppi kasaan muiden kanssa. jos jauhamme omaa peliämme, niin tulosta tulee. Esa Keskinen Jukka Tammi Niemisen Veikko oli aluksi minun laidassani, mutta viimei- Kivahan loppuottelu oli katsoa penkiltä, kun jätkät tekivät sessä ottelussa laidoillani taisivat olla Summanen ja Lehterä. maaleja. Vasta joskus kolmannen erän puolessavälissä olin Se ketju koottiin turnauksen loppuvaiheessa. Jossain varma, että tulee voitto. Piti vain luottaa Myllykseen. vaiheessa meillä oli myös kolmen keskushyökkääjän ketju Nieminen – Keskinen – Ojanen. Jarmo Myllys Pelaaminen loppui senkin takia, että mielestäni meidän Kelloahan katsotaan koko ajan, mutta viimeiset pari minuuttia ketjun tehtävänä olikin pitää oma maali puhtaana. Kun sitten tuli vilkuiltua enemmän. Pelihän oli lopulta selvä, piti vain tuli 4-0, niin peli vapautui. pelata loppuminuutit. Odoteltiin summeria. Loppuaika pidäteltiin tunteiden purkausta, ettei se tulisi Tavoite oli täyttynyt. liian aikaisin. Jännitys katosi. En minä halunnut olla sitä munimassa. Minä katsoin kelloa Antti Törmänen melkein koko erän, vaikka yleensä en katso ollenkaan. Pari minuuttia ennen loppua olin varma, että voitamme. Vaikka Ruotsi oli ennenkin noussut kahden maalin takaa, Marko Kiprusoff tiesin, että kolmea maalia he eivät saa tehtyä meille. Oli var- Muistelen, että olisin nojaillut laitaan ja odotellut viimeisten maa, että kukaan ei voinut luovuttaa siinä vaiheessa. Vaikka sekuntien tikittävän. eihän kukaan ollut ennenkään luovuttanut, mutta se vain joukkue tuntui ihan varmalta. Petteri Nummelin Tuijotin vain kelloa. Hallissa oli hirveä meteli ja taistelu. Aitiossa oli aistittavissa

hirvittävä hurmos. Joukkue oli sellaisessa vauhdissa. Me vailla Marko Palo emme olisi varmasti edes huomanneet, vaikka kentälle olisi

4-0 –maalin jälkeen alkoi näyttää siltä, että voitto on meidän. ajettu jääkone. vertaa Tiesimme, että pystymme puolustamaan johtoamme. En tiedä, olinko varma voitosta, ennen kuin summeri Loppujen lopuksi se loppuottelu meni omalla painollaan. pirahti. Emmeköhän me kaikki olleet aika varmoja voitos-

Ei meillä ollut paniikkia, eikä mieleen tullut missään vai- ta, kun peli oli 4-1 ja oli pari minuuttia jäljellä. Kukaan ei 7 3 heessa, että se olisi luisunut käsistä. uskaltanut sanoa tai huutaa mitään, mutta kaikki tiesivät sisimmässään, että edes Ruotsilla ei käy sellainen tuuri, että he siitä olisivat nousseet. Erätauolla oli varmaankin tutinaa enemmänkin. maailmanmestaruus ja olympiakulta. Meillä jääkiekkoilijoilla on Ei ollut mitään merkitystä, kuka mitäkin tekee. Ehkä sekin listalla myös Kanada tai World Cup. 4 7 oli Curren ansiota, että pelasimme joukkueena ja joukkueelle. Minä olen pelannut kolmessa mm-loppuottelussa – Praha Ei siellä katseltu, että kuka heittää miinaa ja kuka tekee maa- 1992, 1994 ja 1995. Kaksi kertaa tuli ›käkeen‹ ja ero on huima. leja – kunhan joku sen tekee. Kyllä siinä tulee mieleen, että pieni Suomi tulee sisulla. Mestaruus, menestys on myös suuri kiitos niin monelle: isälle , 7.5.1995 Raimo Helminen ja äitelle, juniorityölle, seuroille, sm-liigalle, koko liitolle. Että Minun ajatusmaailmassani ei oteta mitään yhtään etukäteen. Suomi menee omin voimin ja voittaa maailmanmestaruuden. No, ehkä vähän valehtelen, kai sitä pari viimeistä minuuttia Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Niitä tulee vielä, mut- tukholma siinä jo naureskeltiin. ta joskus tulee se ensimmäinen. Nyt se tuli 1995. Hyvä niin. Kolmas erä meni aika nopeasti kuitenkin, se ei ollut kauhe- Pari kertaa oltiin oltu lähelläkin. an rikkonainen erä. Me puolustimme ja Ruotsi tietenkin yritti Kovimpia hetkiä oli se, kun Suomen lippu nousi ja kaikki hirveällä raivolla. lauloivat Maamme-laulun. Isä ja äiti olivat katsomossa. Kyllä minä löysin heidät sieltä. Sami Kapanen Olihan se hienoa hakea se pystikin, mutta Maamme-laulu Ei meille Ruotsin maalista mitään paniikkia tullut. Tärkeää oli, pelin voittamisen jälkeen oli kovin juttu. Silloin oli koko krop- että emme anna toista takaiskua. Mitä pidemmälle erä eteni, pa täysillä mukana, vaikka matsi oli jo loppu. sitä rentoutuneemmaksi olo tuli. Tasavallan presidentin sähke tuli välittömästi ja pääminis- Oli hauska, että tunnelmasta pääsi vähän nautiskelemaan, teri Paavo Lipponen tuli sitten koppiin. että tilanne ei ollut 3-2. Siitä on hyviä kuviakin, kuinka Lipponen, joka istuu Ruot- Ei Villeltä mikään hassumpi peli: 3+1=4 tehopistettä. sin kuninkaan vieressä, nousee muutaman kerran pystyyn ja karjahtelee. Curt Lindström Olen aina sanonut, että on hyvä saavutus, kun Suomi ja Meidän kolmen viimeisen ottelumme maaliero oli siis 12-1. suomalainen voittaa mitalin pm-, em- tai mm-tasolla, olkoon laji mikä tahansa. Kaikki ovat kuitenkin jonkinlaisia suurlähet- Ari Sulander tiläitä. Jutilan 4-0 –maalin jälkeen olin aivan varma, että voitto tulee. Ruotsalaisilla on sellainen tapa, että mestareille tehdään 4-1 –maalikaan ei hetkauttanut, sillä se on aikamoinen ero kultaiset kypärät. Ne kumminkin sitten annettiin meille, ne kuroa umpeen tuolla tasolla. kultaiset Jofa-kypärät. Se on pojan huoneessa nyt jossain. Pari minuuttia ennen loppua lähdin katsomosta pukukopin kautta muiden luokse ja huoltajien ja muiden jätkien mukaan Petteri Nummelin vaan pelin lopussa. Sitten alkoi aikamoinen hulabaloo. Voitonjuhlat alkoivat pari kolme sekuntia ennen summerin sointia. Minulla on sellainen tunne, että summeria ei ikinä Timo Jutila edes kuultu. Sitten oltiin jo menossa ja juoksemassa. En tien- Jokaisen urheilijan unelma on voittaa maansa mestaruus, sitten nyt, mihin päin olisin mennyt. Ainakin minulla oli päässä kultainen kypärä, en tiedä, mistä koppiin. ne tulivat. En tiedä, montako tuntia siinä oli mennyt. Oli se aika hulva- tonta menoa. Hannu Aravirta Alkuaineräjähdys. Hulluhan sitä on kuvien mukaan ollut siellä Esa Keskinen aitiossa, mutta se oli spontaani reaktio. Minä en ollut kopissa alkuriennoissa mukana, koska jouduin Myllyksen kanssa doping-testiin. Se jäi vähän harmittamaan. Saku Koivu Jamo jäi vielä odottamaan minua, jolla kesti kauemmin. Voitto on aina voitto, eikä voittamisen tunnetta pysty selittä- Juhliminen katkesi vähäksi aikaa, kun meidät vietiin testiin mään, se pitää vain kokea. heti, kun tulimme jäältä. Minä olen katsonut kuvista, että Minä olin kovin nuori ja urani oli siihen asti ollut yhtä len- kopissa oli kova meno. Joku toi meille voitonsikarit doping- toa. testiin, me juhlimme Jamon kanssa siellä. Olin kolmen kauden aikana ollut kolme kertaa sm-liigan loppuottelussa ja voittanut kaksi sm-kultaa, ja tuntui, että sitä Jarmo Myllys mentiin voitosta voittoon koko ajan. Ensimmäinen maailmanmestaruus, kuitenkin. Tunne olisi varmasti ollut erilainen, jos niitä olisi jo ollut neljä viisi. Erik Hämäläinen Taisin olla Jutilan kanssa doping-testissä. Lääkäri, Ikosen Sitten alkoi kaaos. Osa oli lehdistön tentattavana ja kuka Juhani, oli mukana, eikä meiltä kummaltakaan tainnut heti missäkin. Jotkut olivat ehtineet jo lähteä Johanneshovetin tulla, niin joimme samppanjaa ja odottelimme rauhassa – si- puolelle. Seuraavan kerran joukkue oli kokonaan kasassa var- karit suussa. Menihän siinä jonkin aikaa. maankin vasta bussissa, kun menimme Sergelin torille. Totta kai pyöritys oli hirvittävä, oli kameroita ja televisioka- Mika Strömberg meroita. Minulle tuli ensiksi aika tyhjä olo. Tässäkö se nyt on? Sellainen tunne. Totta kai sitä oli älyttömän iloinen, mutta varsinkin, joukkue Jukka Tammi kun pääsimme koppiin, niin sitten piti hetkeksi istahtaa ja Oli ollut hienoa voittaa Neuvostoliitto Calgaryn olympialaisis- miettiä.

sa 1988. Mutta se oli vain hopea. Emme ehtineet joukkueen kanssa oikein juhlia, koppiin vailla Suomen kansakin sai meidät sitten tuntemaan vielä, että rynnisti heti lehtimiehiä ja muuta. Oli se aikamoinen hulaba-

maailmanmestaruuden voittaminen oli suuri saavutus. Vasta loo. vertaa myöhemmin on sitten saanut asiat järjestykseen. Tunne oli vain uskomaton. »Ei tämä voi olla totta«. Jos seurajoukkueen kanssa voittaa mestaruuden, töitä on

Jere Lehtinen tehty yhdessä vuosi. Sen voittaminen on pidempi prosessi. 7 5 Kun kaikki revittiin joka suuntaan, se hässäkkä kesti aika Sitten taas, totta kai maailmanmestaruus ulkopuolisen sil- kauan. Lopuksi saimme jossain vaiheessa pelkästään pelaajat min tuntuu isommalta, mutta en tiedä, onko omissa tunteissa mitään eroa sillä juuri sillä hetkellä, kun voitto varmistuu. Janne Ojanen Antti Törmänen Voittaminen tuntuu sillä voiton hetkellä varmaankin aina Kyllä juhliessa tajuaa, että on tapahtunut jotain suurta, vaikka 76 samalta. Tietysti maailmanmestaruuden jälkeen tuli vielä minä en ajatellut, että »nyt olemme maailman parhaita«. suuremmat juhlat. Enemmän sitä nautti voitosta. Hävityn ja voitetun finaalin ero on aika hurja. Jälkeenpäin kun ajattelee hopeitakin, niin ovathan ne kovia saavutuksia. Marko Kiprusoff , 7.5.1995 Onneksi saatiin kultakin. En minä ainakaan ajatellut, että teimme suomalaista urheilu- historiaa. Antti Törmänen tukholma Tunteissa on eroja, mestaruudesta riippuen. Antti Törmänen Kun Jokerit voitti Suomen mestaruuden 2002, se oli enem- Hienointa oli seistä rivissä joukkueen kanssa. Tuli lapsuusajan mänkin helpotus kuin mitään muuta. 1995 mestaruus ei ollut muistot mieleen, kuinka pikkupoikina katsottiin punakoneen helpotus. Tietenkin tilanne on maajoukkueessa aina erilainen. cccp-miehiä seisomassa aina siellä. Itse katsoin aina kaikki Seurajoukkue on päivittäin yhdessä 11 kuukauden ajan, maa- mm-kisat ja Izvestijat ja aina soitettiin heidän kansallislaulun- joukkue on yhdessä vain tietyissä hetkissä. sa ja yhtäkkiä siellä olikin itse. Se oli suurin asia. Jälkeenpäin sitä laittaa asioita sitten isompaan mittakaavaan. Ei niistä muista oikein tule muistoja mieleen. Pokaali ei ollut niin tärkeä. Mitali on nyt kotona, tallessa. Nyt on tilaa pitää sitä Juha Ylönen seinällä ja tavallaan on helpompaa nyt, kun peliura on ohi. Luulen, että pidempään mukana olleille – joilla oli petty- En ole katsonut koko loppuotteluakaan koskaan. Joitain myksiä takanaan – mestaruuden voittaminen tuntui suurelta pätkiä olen jossain nähnyt. saman tien. Ehkä itse katselin asiaa vähän eri tavalla sen takia. Muistan pätkistä, kuinka omat mielikuvat olivat vääristyneet. Niinhän sen piti mennäkin. Kyllä se tuntui suurelta voitolta, Heti ottelun jälkeen tuntui, että peli oli ollut ihan selkeästi varsinkin kun paikan päällä oli paljon suomalaisiakin. meidän, mutta olen otteluvälähdyksistä nähnyt, että Ruotsil- Toisaalta, kun voitimme Jokereissa Suomen mestaruuden lakin oli hyviä maalipaikkoja. Omaan asiaan vain tulee uskot- kotihallissa, joka oli täynnä omia kannattajia, niin ehkä sitä tua niin sokeasti, että todellisuuskin muuttuu. tunnetta voi verrata suurempiinkin mestaruuksiin. Muistan, kuinka vuoden 1998 mm-kisoissa Ruudun Jakke ajoi Martin Prochazkan polvella ja väitti kivenkovaan ja va- Jere Lehtinen kuutti, että ei taklannut polvelta. »Katsokaa vaikka videolta«. Edes nhl-pelaajien puuttuminen ei merkinnyt mitään. Sitten me katsoimme tilanteen videolta ja hyvin näkyy, kuinka Ehkä se edellisen vuoden menestys muutti sitä. Silloinhan polvi liikahtaa juuri ennen taklausta. kaikki olivat mukana, ja silti menestyimme. Totta kai aina Niin se menee, kun on itse kaiken keskellä. Sitä uskoo muistetaan mainita, että nhl-pelaajat eivät olleet paikalla siihen, mitä sanoo. – ja tottahan se on. Voihan kuitenkin olla, että olisimme silti voittaneet. Raimo Summanen Matkalla on aina nousuja ja laskuja, ja menestyminen tulee vastoinkäymisten kautta. Kaikkien mestareiden pitää selvittää paremminkin yleisellä aktiivisuudella. Joku laukaisumäärä jokin karikko. Suoritukseen valmistautuminen on se juttu ja on hyvä mittari siitä, että olenko ollut aktiivinen. voittamisen hetki on lyhyt. Sen jälkeen on vähän tyhjä olo. Niin taitaa käydä aika usein. Lopputulos tulee, ja se on hetken Mika Nieminen juttu. Eihän juhliin ollut voinut valmistautua. Oli meillä kopissa Toki mestaruus oli tärkeä henkilökohtaisella tasolla, jouk- jonkin verran aikaa juhlia joukkueen kesken, en vain tiedä, kuetasolla ja koko suomalaisen jääkiekon tasolla. miksi sinne päästettiin niitä kuvaajia heti. Omituista katsoa jälkikäteen, kun äijät juoksevat melkein alasti ympäriinsä. Ville Peltonen Ainakin minun isäni [maajoukkueessakin pelannut Esa Pelto- Petteri Nummelin nen] ja muutkin vanhemmat pelaajat kokivat yhteenkuulu- Vasta jälkeenpäin tajuaa, mitä tuli voitettua. tps:n kanssa vuutta mestarijoukkueeseen. Joukkue on vain yksi joukkue, voitimme kauden viimeisen matsin ja kun maajoukkue voitti mutta takana on paljon töitä. oman kautensa viimeisen pelin, se tunne oli sama. Vasta muutaman päivän jälkeen saavutuksen arvo alkaa valjeta. Saku Koivu Hienoin hetki oli se, kun kuuntelimme Maamme-laulua Oli mahtava tunne, kun Suomen lippu nousi salkoon ja lau- siellä siniviivojen välissä, jäähyaitioiden edessä ja Suomen loimme Maamme-laulua jäällä, kaulakkain joukkueen kanssa. lippu nousi kattoon. Taiston ilmakitara oli toinen kohokohta. [Virnistää]. Raimo Helminen Jukka Tammi Kyllä minä varmaan silloin lauloin [Maamme-laulun], veik- Ilmakitarasta tuli legendaarinen, joo. Munakupit kaulaan, kaisin ainakin. En nyt varmaan kailottamalla, mutta kuiten- kypärä päähän ja menoksi. Ei sitä silloin ajatellut. Vähän on kin. Se tuntui jotenkin epäluonnolliselta. hävettänyt jälkeenpäin. Janne Niinimaa joukkue Marko Kiprusoff Voiton tunne on sama, kun on tehnyt pitkään töitä jonkun Siinä vaiheessa, kun Jutila haki sen pokaalin ja seisoimme ryhmän kanssa ja raivannut tietä esteiden yli, olipa kyseessä

rivissä, niin kyllä siinä tuli aika erikoinen tunne. Silloin ehkä sitten Suomen mestaruus tai mm-kulta. Se on valtava tunne- vailla ensimmäisen kerran ymmärsin, mitä oli tapahtunut. aalto. Sitähän sitä pelaaja metsästää.

Että se oli valmis, tai silleen. Ei sitä pelin aikana ja heti sen Muistan, että seisoin Lehterän Teron vieressä, ja oli vähän vertaa päättymisen jälkeen oikein tajunnut. epätodellinen tunne. Maamme-laulu oli myös vahva hetki. En kauheasti yksilöi omaa pelaamistani, mutta kuulin Tapaus oli niin ainutkertainen, että tunne oli valtava. Mes-

jälkeenpäin, että jossain turkulaisessa kuppilassa oltiin luvattu taruudet syntyvät siitä tunteesta, että pystyy taistelun jälkeen 77 tarjota koko loppuilta minun ensimmäisestä maalistani. Kave- katsomaan muita ottelun jälkeen silmiin ja tuulettamaan. rit ovat siitä muistutelleet, kun maalia ei tullut. Itse en kuitenkaan mittaa tehopisteillä omaa peliäni. Ehkä Hannu Aravirta toimi. Siitä on voinut ammentaa jatkossakin. Kansan juhliminen oli aivan uskomatonta. Se jäi yllätyksenä 78 mieleen. Saku Koivu Okei, olihan maailmanmestaruutta jahdattu vuosia, jopa En ehkä kuitenkaan osannut arvostaa sitä joukkuetta, ja vuosikymmeniä, mitalia ja lopussa kultaa, mutta kuitenkin kuinka paljon hyviä pelaajia meillä siinä oli vuonna 1995. kansan reaktio yllätti. Hype oli aivan hullua ja sitä ehkä ladat- Niinhän se menee, nykyhetkeä ei oikein tiedosta. Vasta , 7.5.1995 tiinkin aika hurjasti puolitoista vuotta. myöhemmin osaa arvostaa asioita.

Ville Peltonen Jere Lehtinen tukholma Ainoa, mikä on jäänyt harmittamaan on, että kun minä vii- Oli yllätys, että koko ketju valittiin turnauksen tähtikentälli- mein pääsin koppiin jäältä, siellä olivat paikalla enää Törmä- seen. En koskaan ajatellut, että meidät kaikki valittaisiin. Upea sen Antti ja Summasen Rami. Kaikki muut olivat jo siirtyneet homma, joka jäi ehkä vähän sivuun juhlahumussa. eteenpäin pelikopista omaan pukuhuoneeseemme. Se joukkueen ensihurmos jäi minulta kokematta, kos- Timo Jutila ka olin jossakin – ja moni muu, Saku ja muut – lehdistön Pojat pelasivat kovan turnauksen. Jamo olisi ehdottomasti tentissä. Niitä asioita ei kuitenkaan voi eikä kannata miettiä kuulunut tähtikentällisen maalin suulle. Turnauksen direkto- etukäteen, juhlimiset onnistuvat kyllä sitten. raatti valitsi hänet kuitenkin turnauksen parhaaksi maalivah- diksi. Antti Törmänen En ole ikinä ajatellut All-Starsia. Jos paikka tulee, niin tulee. Ymmärrän Villeä hyvin, koska joukkueen kanssa juhliminen Totta kai se hyvältä tuntuu. on tärkeä osa voittoa. Minulle kävi samoin vuoden 2002 Suomen mestaruuden Saku Koivu jälkeen, enkä päässyt heti koppiin. Vuonna 1995 ei ollut pal- Kaikki hankaluudet ja vastoinkäymiset vain unohtuvat kum- jon haastatteluja ja silloin kiirehdin vain koppiin. Tuntui, että masti, kun voitto tulee. olimme siellä kauan. Jos joltain sivulliselta kysyy nyt, ei kukaan muista, että minä Saunoimme omassa kopissamme ensin. Se oli hyvä juttu, sain kymmenen minuutin käytösrangaistuksen turnauksen niin saimme olla yhdessä vielä siellä. ensimmäisessä ottelussa, jonka hävisimme. Kun tuloksena on mestaruus, kaikki on ollut hyvää. Timo Jutila Aina, kun on hyvä turnaus takana, vähän harmittaa, että jouk- Hannu Aravirta kue hajoaa. Voi sanoa suoraan, että ei koskaan saa ihan samaa Olimme hallilla pitkään, ei meillä ollut sieltä kiire pois. Ja yh- ryhmää enää kasaan. Mutta, mitä sitä murehtimaan, meillä oli dessähän me liikuimme joka paikkaan sen jälkeenkin. loistava kuusiviikkoinen – se viimeinen rutistus leireineen ja Mitään yhteenvetoja ei kyllä koskaan tehty. turnauksineen – ja se jäi päällimmäisenä mieleen. Me lähdimme hakemaan menestystä, sitä tuli, ja kaikki Kiitos kuuluu koko kansalle liiton kanssa, että voittaja saa mennä sinne. Torilla odottivat »Grattis till segern« –kyltit ja muuta. Suomi hullaantui Leijonien maailmanmestaruudesta. Jo heti Ja tori oli täynnä suomalaisia. loppuottelun jälkeen, samana iltana, nähtiin kaikkialla spon- taaneja riemunilmauksia aina suihkualtaissa uimisesta autoilla Timo Jutila ajeluun ja torvien soitteluun. Kaikki eivät ymmärtäneet, miksi meidän piti Sergelin torille Helsingissa Vanhalla ylioppilastalolla oleva ravintola Vanha- mennä. Siellä oli kuitenkin yli 20 000 kannattajaa – näin kin oli pitänyt kisastudiota finaalin aikana ja voiton kunniaksi meille sanottiin. Tukholmassa asuu paljon suomalaisia ja ravintolapäällikkö ja ohjelmapäällikkö päättivät osallistua jäihän sinne paljon turistejakin juhlimaan. juhliin. He tekivät illan aikana tarjouksen, jossa Absolut-vodkadrin- Raimo Helminen kin hinnaksi tuli kolme kruunua. Sitä ei saanut kahdella mar- Sergelin torillakin oli ihmisiä vaikka kuinka paljon. Ruotsalai- kalla, vaan ainoastaan kruunuilla. Loistava ajatus ja mainio siakin ihan saamaristi. Eivät ne kaikki suomalaisia voineet olla. markkinointikikka, jossa oli vain pieni aukko. Sen laatijat olivat unohtaneet, että Mannerheimintien toi- Erik Hämäläinen sella puolella sijaitsi Forexin valuutanvaihtotoimisto. Oli suuri yllätys, että torilla oli niin paljon ihmisiä. En odot- Vanhan tuolloinen ohjelmapäällikkö Jari Mäkäräinen muis- tanut sinne paljoakaan kannattajia, koska Sergelin tori oli telee seuraavaksi päiväksi järjestettyä autoparaatia Helsingin kuitenkin ruotsalaisten juhlapaikka. vanhalta jäähallilta Kauppatorille. »Vanhalla oli Helsingin, maan, paras parveke, jossa nautis- Mika Nieminen kelimme seuraavan päivän autoparaatista. Tunnelma oli kyllä Sergelin tori oli aika makea kokemus. Siellä oli ihan älyttö- korkealla, kun koko mm-kulkue meni ohitse avoautoissaan mästi ihmisiä ja maailmanmestaruus oli heillekin aika iso lähes kosketusetäisyydeltä ja kymmenettuhannet ihmiset juttu. Oli varmasti kiva mennä seuraavana päivänä töihin juhlivat Mannerheimintiellä«, hän sanoo. suomalaisena. joukkue Pelaajat istuivat avoautojen päällä maailmanmestaripaidat Tai sitä seuraavana päivänä, ehkä. päällä ja paistattelivat yli sadantuhannen suomalaisen suosi- Tukholmassa oli parempi tunnelma kuin edellisenä vuonna

onosoituksissa. Milanossa. Selvähän se on, Helsingistä pääsee Tukholmaan vailla Suomi – maailmanmestari. Kukapa olisi uskonut? Sitä piti tunnissa.

juhlia. vertaa

Curt Lindström Antti Törmänen

Olin sanonut etukäteen, että järjestämme oman juhlamme Jossain vaiheessa tuli soitettua kotiin ja sain tietää, että he 79 Tukholmassa, jos voitamme. Sanoin, että me ajamme Serge- lähtivät ulos katsomaan, mitä tapahtui. Me asuimme silloin lin torille juhlimaan. Ruotsalaiset kuulivat sen. He sanoivat, Mannerheimintiellä ja kuulin, että talomme ohi oli mennyt että tori oli heidän, mutta me sovimme periaatteessa Ruotsin koko ajan autoja torvet soiden. Oli vähän absurdia käydä ruotsalaisten juhlapaikalla. Tori Curt Lindström

0 oli täynnä porukkaa. Sieltä menimme sitten kaupungintalolle Voitto oli enemmän kuin urheilua suomalaisille. Se oli suuri 8 turnauksen päätösbankettiin. asia koko Suomelle. Sain kerran kirjeen eräältä 82-vuoti- Olihan se hienoa, kun muut istuivat valmiiksi pöydissä, kun aalta turkulaisnaiselta, joka sanoi, että hän ei ollut koskaan me saavuimme. aikaisemmin kuullut 20 000 suomalaisen laulavan ruotsik-

kansalle si. Sain kirjeitä kouluista, joissa ruotsin kielen opiskelu oli

Juha Ylönen parantunut. koko

Sitten, kun menimme Sergelin torille, niin aloin tajuta, kuinka Myös monet ruotsalaiset sanoivat, että oli mukavaa, että ihmiset olivat mukana. Suomessahan ei sitten enää mistään Suomi voitti viimeinkin, ja tietenkin heistä oli erityisen haus- muusta puhuttukaan. kaa, että valmentajana oli ruotsalainen. kuuluu

kiitos Janne Niinimaa Raimo Summanen Tori oli täynnä suomalaisia ja Suomen lippuja. Siellä tajusin, Sen jälkeen puhuttiin suomalaisten itsetunnosta, mutta eihän että mestaruus oli kova juttu. kansakunnan itsetunto voi rakentua tuollaiselle. Se voi olla pie- ni pilkahdus siitä, mutta ihmisyys rakentuu kestävistä jutuista. Hannu Aravirta Tukholmassa, kaupungintalolla, oli mm-illallinen. Oli juhlallis- Ville Peltonen ta laskeutua saliin maailmanmestareina, kun muut odottivat Kaikkihan me olimme nuorempina vain käyneet koulua ja meitä. miettineet työpaikkoja, emme me suunnitelleet jääkiekko- Ai niin, kävimmehän me Sergelin torillakin. Se oli ruotsa- ammattilaisen uraa. laisilta hieno teko, jos ajattelee vähän urheilua laajemmin. Olimme juuri siinä lajin suosion nousun aallonharjalla. Tori oli kuitenkin varattu heille ja heiltä tuli heti tarjous, että Emme me pystyneet valmistautumaan tällaisiin asioihin. käyttäkää Sergelin toria. »Sinne vain«. Se oli jääkiekkoa isompi Siinä olikin miettimistä pariksi vuodeksi. asia ja jäänyt minulle vahvasti mieleen. Olen jutellut isäni kanssa mestaruudesta ja olen kiittänyt Ehkä suomalaisuus ja ruotsalaisuus ja Suomen ja Ruotsin häntä siitä, että hänen sukupolvensa teki esityön. Eihän suhde – niin naurettavalta kuin se saattaakin kuulostaa – siirtyi mikään maa tai kukaan pysty yksin nousemaan tyhjästä. Ne jollekin uudelle tasolle. Se jäi monelle suomalaisellekin mieleen. kaksi turnausta, jotka me pelasimme ennen voittoa, olivat ne viimeiset askeleet. Siellä alla on hirveä määrä työtä, ja siitä Marko Kiprusoff kuuluu kiitos meitä ennen pelanneille. En voinut mitenkään ymmärtää, kuinka iso asia se oli muil- Kun lajia on alettu nostaa jostain 1960-luvulta lähtien, sitä le suomalaisille. En tietenkään, kun ei sellaista ollut ennen on nostettu siinä toivossa, että Suomi joskus voittaa maail- tapahtunut. manmestaruuden. Jos haluamme voittaa jatkossakin, niin Ei tullut mieleenikään, että se koskettaisi niin montaa kaikkien pitää uskoa siihen. ihmistä. Usko on niin tärkeä asia, kaikessa. tiedä, missä olisin muuten tällä hetkellä. Petteri Nummelin Muutenkin 1995 oli hektinen vuosi. Olimme päättäneet En ole puhunut isäni [maajoukkueessakin pelanneen Timo syystalvella mennä naimisiin. Sitten tuli maailmanmestaruus, Nummelinin] kanssa tästä. Mutta olen ymmärtänyt, että maa- omat häät ja häämatkalta tultuamme puhelinvastaajassa ilmanmestaruus oli hänelle iso juttu. oli viestejä nhl-seuroilta, jotka halusivat tietää, olinko valmis Hänkin oli monta kertaa yrittämässä ja hakemassa mitalia, lähtemään saman tien. Minulla oli kuitenkin sopimus hifk:n ilman tulosta ja sitten poika voittaa ensimmäisessä turnauk- kanssa. Pystyin purkamaan sopimuksen, mutta loukkaannuin sessaan sen kirkkaimman. heti harjoitusleirin ensimmäisenä päivänä. Toukokuun alusta syyskuun alkuun elämä muuttui ihan Hannu Virta täysin. Vasta loppukesällä tajusin mestaruuden suuruuden, kun se koko rumba oli ohitse. Meillähän oli pitkä loma Suomessa. Se Janne Niinimaa oli koko kansan voitto ja kyllä sitä juhlittiinkin niin. Eihän sitä Koneessa oli kaikenlaisia huhuja, mutta oikeasti tilanne alkoi pelin jälkeen tajunnut. valjeta sitten, kun ne hävittäjät ilmestyivät meidän koneem- Sergelin torin pysähdys teki kyllä vaikutuksen. me rinnalle. Sitten se onkin sumua siitä eteenpäin. yle oli hakenut vanhempani kotoa ja lennätti heidät Helsin- Janne Ojanen kiin minua vastaanottamaan. Oli mahtava tunne, kun tapasin Oli ihan käsittämätöntä, että Sergelin torillakin oli niin paljon heidät yllättäen siellä. porukkaa. Sinne oli varattu lavat ja kaikki Ruotsille, mutta ne annettiinkin meidän käyttöömme. Jarmo Myllys Tuskin Suomessa olisi tehty samoin, jos Ruotsi olisi voitta- Me kiersimme kaupungin yllä ennen laskeutumista ja näim- nut mestaruuden Suomessa. Olihan siellä paljon suomalaisia- me odottamassa olleen ihmismassan. Eihän sitä sieltäkään kin, tosin. vielä ymmärtänyt. Vasta, kun pääsimme lentokentälle, niin tajusin sen ihmispaljouden. Sami Kapanen joukkue Mestaruuden ansiosta varmaankin oma kurssinikin kääntyi. Antti Törmänen

Jo parina vuonna oli ollut puhetta, että se ja se joukkue varaa Hävittäjät olivat iso elämys. Ne tulivat ihan siipien viereen, vailla minut nhl:ään viimeistään sillä ja sillä kierroksella. En tiedä, mitä molemmilla puolin.

esimerkiksi edelliskaudella tapahtui. sm-liigassa tuli pisteitä ja Tiesimme, että ihmisiä oli vastassa, mutta emme tienneet, vertaa maajoukkueessakin taisin tehdä Villen kanssa enemmän maale- kuinka paljon. Mieleen on jäänyt uskomaton kuva siitä, kuin- ja kuin muut. Olin aivan varma, että minut varataan. ka hävittäjät sitten kaartoivat pois.

Oli aikamoinen shokki, että nimeä ei ollutkaan listalla. 8 1 Seuraavan kesän varaukseni oli jälleen kerran osoitus siitä, Ari Sulander että kun joukkue pärjää, yksilötkin huomataan paremmin. En Matka lentokentältä kaupunkiin oli aivan uskomaton. Ihmi- siä oli talojen katollakin. En ollut vastaavaa kokenut, enkä varmaan enää koekaan. Koko kansa meni sekaisin. Erik Hämäläinen

2 Muistaakseni saimme tietää koneessa, että lentokentällä Odotin lentokentälle ihmisiä, mutta oli uskomatonta nähdä 8 oli paljon ihmisiä vastaanottamassa. Tuusulantiellä oli ihmi- ihmisten roikkuvan työpaikkojensa ikkunoilla heiluttamassa siä firmojen katoilla heiluttamassa lippuja ja juhlimassa. Se Suomen lippuja. Autoja ajoi edessämme ja ympärillämme. veti aika sanattomaksi. Helsingissä menimme jäähallille, Nordenskiöldinkadulle, ja

kansalle lähdimme siitä avoautoilla paraatissa torille. Jossain vaiheessa

Curt Lindström vein tavarani hotellillekin. koko

En tajunnut, kuinka suuri asia mestaruus oli Suomessa. Tiesin, että ensimmäinen mestaruus oli tärkeä, mutta Hannu Aravirta mittakaava paljastui vasta seuraavana päivänä, kun tulim- Vasta lentokentällä Helsingissä paljastui, kuinka iso asia mes- kuuluu

me Suomeen ja hävittäjät ilmestyivät koneemme rinnalle ja taruus oli ollut, kun joka puolella oli Suomen lippuja ja autot ajoimme paraatissa kaupungin läpi. tööttäilivät koko matkan Helsingin keskustaan. Me heittäy- kiitos Tiesimme, että olisimme seuraavana päivänä mukana dyimme siihen mukaan. televisio-ohjelmassa myymässä pelipaitamme. Kyllä se oli ihan aitoa. Siinä mentiin vain ihan tunteella. Kotiinpaluuta seuranneena päivänä oli vielä sauna Hes- Mielellämme jaoimme sen tunteen ja koimme, että ihmiset periassa, mutta juhlat pysyivät aika hyvin hallinnassa. Aika mielellään olivat mukana. meni vain vähän liian nopeasti. Se paraati oli ihan unohtumaton juttu. Kyllä urheilulla voi olla valtava merkitys ja vaikutus. Timo Jutila Puhelin soi ihan hulluna ottelun jälkeen, mutta silti taju- Saku Koivu sin mestaruuden merkityksen oikeastaan vasta seuraavana Oli varmasti kaikille suuri yllätys, että juhlinta paisui niin aamuna. suureksi. Kun tulimme Arlandan lentokentälle, portilla luki lento- En usko, että siihen oli kukaan varautunut. Ainakaan turva- vuoron kohdalla vain »Champs«. Me kävelimme koneeseen toimet eivät olleet sellaiset kuin olisi pitänyt. ja koneen kapteeni toivotti meidät tervetulleiksi, ja sitten Lentokentällä oli aikamoinen tungos. Oli vaikeaa päästä ilmavoimien hävittäjät tulivat vastaanottamaan meitä. ylipäätään liikkumaan. Tapauksen suuruus alkoi avautua Seutulassa. Lentokenttä oli ihan tukossa. Kun siitä sitten pääsimme bussille, meitä Tero Lehterä seurannut automäärä oli uskomaton. Joukkueen bussi oli 40 metrin päässä ja matka sinne kesti Ja kun pääsimme avoautosaattueeseen. Silloin vasta varttitunnin. En osannut odottaa sellaista väenpaljoutta. Sitä ymmärsin, millaiset mittakaavat juhliminen ja mestaruus oli osasin odottaa, että äiti oli vastassa. Totta kai. saanut. Torilla oli niin paljon väkeä. Riittääkö edes 100 000? Ari Sulander Sitten menimme suoraan jäähallille ja sieltä autoihin. Paraati kulki liian hiljaa, ja meidän autostamme kiehuivat vedet yli. Kannattajat työnsivät auton hallilta Kauppatorille. tv-lähetyksessä myymässä pelipaitoja ja olimme toreilla. Osa istui auton päällä ja osa työnsi. Kolme neljä päivää meni, että ei edes huomannut.

Timo Jutila Janne Niinimaa Ei voi kuin syvään kumartaa ja todeta, että on hienoa olla Kansa yhdistyi. Se ei ollut pelkästään voitto jääkiekolle, vaan suomalainen. Mikä hauskinta, juhla oli koko ajan positiivi- se oli voitto koko Suomelle. Siinä tunsi tehneensä jotain, joka nen ja iloinen. Ei ollut mitään rähinöitä, siellä eivät palaneet kosketti jokaista suomalaista, vaikka eivät jääkiekkofaneja henkilöautot tai roskakorit, kaikkialla oli sellainen positiivinen olisikaan. ilmapiiri. Se lämmitti. Kauppatori ja paraati olivat kova homma. Siellä kuulin tarinoita, kuinka ihmiset olivat lähteneet spontaanisti kaduille. Ari Sulander Erityisen herkkä hetki oli myös se, kun Kuosmasen Saku lauloi Se oli kuin vappurieha ennen kuutta. ifk-paitaiset huutelivat Finlandian Kauppatorilla. minullekin »hyvä, Sulo« ja joukkue oli koko Suomen joukkue. Monesti Suomessa on vähän niin, että pelaajat laitetaan Jere Lehtinen tiukasti eri leireihin – »tuo on Jokereiden mies ja tuo ifk:n« Suomessa juhlat sitten jatkuivat. Silloin vasta tajusi, kuinka – mutta siinä juhlassa kaikki leimat hävisivät täysin. ihmiset olivat eläneet joukkueen mukana – tai ovat ehkä aina eläneet mm-kisojen aikaan. Vasta sitten se konkretisoitui. Marko Palo Meni minne vain, niin aina kaikki tiesivät ja tunsivat. Sitten tuli vähän kylmiä väreitä, kun näimme ihmismassat. Helsingissä oli paraati, Turussa oli vielä toiset juhlat ja Mitenkäs sellaista olisi osannut odottaa, kun ei sellaista ollut Espoossakin oli seuraavana viikonloppuna juhlat espoolaisille koskaan tapahtunut? pelaajille, vaikka kukaan ei sillä kaudella Espoossa pelan- Olin itse saanut pientä esimakua Ruotsissa, kun voitimme nutkaan. Kaikkia muistettiin monella tavalla ja siinä mentiin hv71:ssä seuran ensimmäisen mestaruuden. raja-aitojenkin yli. Ei sitä tajunnut lavaltakaan. Paraatissakin katujen varsilla mm-pokaali ei kai kiertänyt mukana. Ei se pokaali kuiten- joukkue oli uskomaton määrä ihmisiä. Miten kaikki ihmiset samaan kaan ollut se juttu. Olikohan meillä sitä edes Turussa mukana? aikaan sinne ehtivätkin? Mitali oli suurempi asia. mm-pokaalia ei voi verrata vaikka

Stanley Cupiin, mutta kun sai mitalin ... se oli eri juttu. Toisaal- vailla Petteri Nummelin ta, pokaali on enemmän joukkueen palkinto.

Vasta kun ajoimme avoautojen kyydissä ympäri Helsinkiä ja vertaa näin ne väkimäärät, tajusin, kuinka paljon ihmiset olivat olleet Antti Törmänen meidän mukanamme ja seuranneet turnausta. Siellä meni vain muiden mukana. Vaikka olin tosi iloinen, niin

Sekin, että Turkuunkin tuli vielä ihmisiä. Se oli ihan käsittä- jotenkin oli samalla vähän vaivautunut olo. Ihmisiä oli niin 8 3 mätöntä. paljon. Ensin meni puolitoista päivää, että ymmärsi, mitä olimme Jokereilla oli ollut paraati 1992 ja 1994, mutta totta kai voittaneet. Sitten 3-4 päivää yhtä humua. Kävimme jossain mittakaava oli nyt ihan eri luokkaa. Jokereiden mestaruuksien aikaan vähintään puolet helsinkiläisistä on ollut surullisia. vielä aamupalalla porukkaa, mutta kello 11 hotellin sauna-

4 Vuonna 1995 kaikki olivat samalla puolella ja yhtä suurta osastolla olimme enää minä ja Lehterän Tero. Siihen ne juhlat 8 perhettä. loppuivat. Muut lähtivät omiin kaupunkeihinsa. Mika Nieminen

kansalle En tiedä, kuka sen oli keksinyt, mutta siitä annan pitkän mii- Tero Lehterä

nuksen, että me menimme sinne televisiostudioon, johon- Jep! Siellä me olimme Villen kanssa ja tilasimme nakkeja ja koko

kin huutokauppaan. Se oli ihan järkyttävää. jotain muuta saunaosastolle. Taisin muuten olla joukkueen ai- Ensin olimme juhlineet koko yön, sitten oli ollut rankka noa poikamies. Suurimman osan piti päästä kotiin ja porukka päivä ja vielä piti mennä studioon. hajosi. Olisi ollut kiva pitää hauskaa vähän kauemmin. kuuluu

Viikkoa myöhemmin oli Espoossa pienimuotoinen tilai- suus. Pääsin matkimaan Spede Pasasta. Jukka Puotila opetti. kiitos Esa Keskinen Taisin olla Strömbergin kanssa tekemässä u-käännöstä Yleisöllä oli hauskaa. Maikkarin ovella. Olimme ihan valmiita lähtemään takaisin kaupungille. Ei se ollut oikein, mehän olimme juhlineet koko Ville Peltonen päivän, ja tapahtuma oli vielä illalla. Eihän silloin voi televisi- Ajatuksissa oli kyllä, että juhlia tulee kyllä lisääkin, seuraavana oon mennä. Strömberg ja minä katsoimme toisiamme ovella keväänä ja sitä seuraavana. Ei se ollutkaan niin helppoa. ja olimme lähdössä pois. Olisi pitänyt lähteä kiertämään maata koko porukan En viitsinyt olla rikkuri, kun koko joukkue meni. Menimme kanssa. sisään. Saku Koivu Raimo Helminen Näin jälkikäteen ajateltuna juhlat kestivät ihan liian vähän Helsinki meni piloille sen Maikkarin huutokaupan takia. Ensin aikaa. Olisi pitänyt tajuta, että se saattoi olla ensimmäinen ja vedettiin paraati ja sitten mentiin sinne notkumaan. Myytiin ainoa mestaruus. paidat. Siellä meni maku koko hommasta. Olisi pitänyt jaksaa juhlia vähän kauemmin.

Sami Kapanen Mika Strömberg Se oli jollain tavalla surullinen tilanne, olimme vähän kuin Jossain vaiheessa kävimme presidentinlinnassa kahvilla. karjaa. Kyllähän juhliessa meni pari päivää. Onneksi oli sponsorin Rahat menivät hyvään tarkoitukseen ja me olimme valmiita aurinkolasit. mihin vain, mutta sitten Curre rupesi myymään mitaliaan ja tuntui, että mopo oli vähän karkaamassa. Marko Palo Harmittaa vieläkin, että hukkasin aurinkolasit. Ne olivat Ville Peltonen loistavat lasit, ne sopivat kaikille hyvin ja niiden taakse pääsi Juhlimme sen pelin jälkeisen päivän. Seuraavana päivänä oli piiloon. Olisi ollut hyvä saada säästettyä. Erik Hämäläinen Tampereelta. Juhlinta päättyi siihen. Oli kiva päästä kotiin. Monella alkoi olla jo kiire kotiin, olimme kuitenkin olleet kauan poissa. Marko Palo Tampereen pojat pysähtyivät Hämeenlinnassa ja torilla oli Antti Törmänen väkeä vastassa. Siitä sitten palasin kotiin. Arki tuli aika nope- Oli outoa tulla kotiin. Kauden jälkeen on aina vähän tyhjä asti. Ei oikein ollut voimavaroja juhliakaan. En minä jaksanut tunne, kun ei pidäkään mennä minnekään. Kolhut ja vammat kaikkiin tilaisuuksiin lähteä. alkavat tuntua enemmän. Nopeasti tulee tunne, että pitää ruveta treenaamaan. Raimo Helminen Tampereella alkoivat kadut olla täynnä väkeä. Lopulta pää- Jukka Tammi simme Raatihuoneen eteen ja siellä oli tuhansia ihmisiä. Kunhan vain pidimme hauskaa. Ei sitä silloin tajunnut. Vasta, kun tulimme Suomeen ja ihmisiä oli katujen varsilla koko Janne Ojanen matkan lentokentältä Helsinkiin saakka. Kenttähenkilökunta Tampereellakin oli 25000 ihmistä. Olimmehan me aika ih- oli tehnyt autoista meille kujan. meissämme. Me olimme vähän karheita, kun Hartwallin mies lupasi Ensimmäiseksi menimme kuitenkin ravintola Jäähoviin Hexille vuoden kaljat ja kehtasi sanoa sen bussissa ääneen. Se näyttämään pokaalia. Siellä väki ainakin tykkäsi. Sieltä sitten kyllä söi miestä. [Nauraa] kaupungintalolle.

Raimo Helminen Mika Nieminen Ei kai minulle ole vieläkään valjennut, kuinka iso juttu se oli. Kaupunki järjesti meidän kunniaksemme vastaanoton. Saim- Me tamperelaisethan lähdimme kahdella Lillbackan limusii- me saman palkinnon, jonka tpv:n jalkapallojoukkue oli saanut nilla kohti Tamperetta. Me katselimme Helsingin hulinat ja vuotta aikaisemmin Suomen mestaruudesta. lähdimme sitten puoliltapäivin pohjoiseen. Jälkeenpäin mietin, että olikohan se ihan loppuun saakka joukkue Helsingissä touhui tuntui karkaavan käsistä, mutta hämä- harkittu. Taisi olla hätävara. läiset ajattelivat, että ei Tampereella ole mitään. Ei tampere- laisia mikään heilauta, ajattelin. Muistan sanoneeni muille, Raimo Helminen vailla että »on siellä sukulaiset, mutta turha odottaa muuta. Eivät Tampereelta oli aika monta pelaajaa: minä, Veikko, Janne, Juti,

tamperelaiset lähde«. Taisto, Ramikin tuli tänne... vertaa Sitten käytiin Hämeenlinnassa jättämässä Kyy kotiin. Siellä- Essi meni Turkuun. kin oli joku lava ja tori täynnä väkeä. Hämeenlinnassakin!

Esa Keskinen 8 5 Jukka Tammi Minä olin Turun torilla, kun joku – taisi olla [jääkiekkoliiton Mehän poikkesimme Hämeenlinnassakin, kun jätimme Kyyn tuolloinen varapuheenjohtaja Kalervo] Kummola – soitti ja sinne. Sielläkin oli juhlat torilla ja olimme tunnin myöhässä kysyi, miksi en ollut Tampereen juhlissa. Minun nimeni oli Tampereen juhlien listassa, mutta olin Kesäkuu oli aikamoista hässäkkää, mutta heinäkuussa piti tullut Turkuun. Turussahan meillä asuntokin oli. jo rauhoittaa tilanne, sillä minä ja Kiprusoff lähdimme Mont- 86 Se oli aikamoinen kevät. Ruotsissa nousimme kahdeksan- realiin kohti uusia koitoksia. Syksyllä oli pakko pystyä siirtä- nelta sijalta mestariksi ja sitten vielä maailmanmestaruus mään ajatuksia eteenpäin. päälle. Tapahtumia oli paljon, mutta en juossut niissä yhtä paljon

kansalle kuin Juti. [Nauraa].

Mika Nieminen Juti teki muille ison palveluksen jaksaessaan kiertää näyttä- koko

Minä kävin vielä Ylivieskassakin sen pokaalin kanssa. En ollut mässä pokaalia. käsittää, että Ylivieskan torillakin oli 2000 ihmistä. Sehän on sama kuin Helsingissä olisi ollut 250000. Kummola oli soitta- Marko Kiprusoff kuuluu

nut sinne lehdistön paikalle. Muistaakseni lähdin vielä tps:n kanssa mestaruusmatkalle Minä olin ajatellut vain käydä appiukon luona näyttämässä etelään. Se oli tavallaan hyvä katkos, ja siellä sai sitten vähän kiitos pokaalia, kun perhe oli siellä. Siellä olikin pari esiintymistä. etäisyyttä maailmanmestaruushommaan. Sittenhän Juti kiersi ympäri Suomea koko kesän. Janne Niinimaa Timo Jutila Minulle pidettiin Oulussa omat kinkerit. Olin joukkueen ainoa Kyllähän siinä meni aikaa, seuraavaan talveen saakka oli oululainen, joten olin yksin siellä. Kiimingin kunta järjesti oma lastenjuhlia ja pokaalia vietiin sinne ja tänne. Mutta se on osa vastaanoton ja vanhat opettajat ja kaverit olivat siellä vastas- tätä työtä. Välillä hikoillaan, välillä tehdään joku maali, joskus sa. taas on jopa juhla-aikaa. Aika pian harjoittelu taas alkoi. Kesällä tuli sitten käytyä Kun maajoukkue pelaa, siellä pelaa Suomi, eikä vaan etelä. aika monessa tapahtumassa. Jääkiekko ei ole pelkästään isojen kaupunkien juttu, vaan meidän kaikkien. Ari Sulander Reissuja tuli paljonkin, mutta ne kuuluvat tähän ammattiin. Kesällä oli kaikennäköisiä kissanristiäisiä. Oli erilaisia yritysta- Päivääkään en vaihtaisi pois. pahtumia, joihin yleensä meni pari kolme pelaajaa yhdessä. Ne jaettiin hyvin eri pelaajien kesken, tuskin kenellekään liikaa Antti Törmänen tuli. Kesällä oli kamalasti kissanristiäisiä ja tilaisuuksia. Jossain Tietenkin Juti ja Saku saivat juosta enemmän eri tilaisuuk- vaiheessa alkoi tuntua, että ne saivat riittää. sissa. Minä lähdin seuraavaksi kaudeksi Ottawaan. Erik Hämäläinen Saku Koivu Kyllä minullekin tuli kesän aikana monenlaisia kutsuja, mitä Turussakin oli 10000–15 000 ihmistä odottamassa ja juhli- ihmeellisimpiin paikkoihin. Minä menin Raumalle kesä- massa. Viikko meni aika nopeasti. mökille ja osallistuin vain virallisiin yhteisiin esiintymisiin, Meillä oli vielä tps:n mestaruusmatka sen jälkeen. oikeastaan. Minä jätin kaikki ravijutut ja muut väliin. Ehkä se maailmanmestarihypetys meni vähän yli. Oli kyttävä. Raipekin sanoi minulle, että »tämä on, Essi, sellainen vähän erikoista, kun psykologit analysoivat julkisuudessa tapaus, että sitä ei saa unohtaa. Tästä pitää nauttia pitkään«. pelaajia sen perusteella, mikä heidän mieliruokansa oli. Kun tiesin, että osa vastasi kyselyyn mitä mieleen juolahti tai Jukka Tammi vitsinä, niin ne tuntuivat aika oudoilta. Mestaruushumu alkoi tasoittua vasta syksyllä. Minulla oli kai- Moni halusi palasen kakusta. Toisaalta, kukapa ei saisi kenlaisia kissanristiäisiä koko kesän ja joka puolella piti laulaa ottaa ... olihan se koko kansan mestaruus, kuten Juti sen taisi vielä »Den glider iniä«. [Nauraa]. sanoa. Ehkä se kuitenkin meni vähän liiallisuuksiin. Yhtenäkin päivänä kävin viidessä eri paikassa. Kokemäellä menin avoauton kyydissä. Hotelli Ellivuoressa oli vain muuta- Mika Strömberg ma maksanut asiakas, ja kun varat kerättiin vielä jonkun junio- Kyllä se olisi pitänyt jossain vaiheessa nollata. Seuraavalla rijoukkueen hyväksi, niin sanoin vain, että laitetaan piikkiin. kaudella maailmanmestaruus oli kuitenkin vanha juttu. Minä olen aina ajatellut, että mennyt on mennyttä. Kyllä- Jere Lehtinen hän sitä vieläkin saa jossain kuulla olevansa maailmanmestari. Kyllähän sitä kiitettävästi juhlittiin, tehtiin oluet ja muut. Ehkä siihen olisi pitänyt vetää raja, mutta kuka sen olisi vetänyt? Marko Palo Kaikki elivät siinä mukana ja nauttivat siitä. En yleensä mieti vanhoja, kun pelit on pelattu. En ole oikeas- Oma kesäni meni aika rauhassa. Olihan se aika hullunmyl- taan koskaan muistellut mestaruuttakaan. Ei ole tarvinnut- lyä näin jälkikäteen ajateltuna. kaan. On mestaruuksissa varmaankin eroja, riippuen siitä, min- Jarmo Myllys kälaisessa roolissa itse on ollut. Siinä voi olla suuriakin eroja. Kesä meni lujaa. Minäkin olin monessa tilaisuudessa ja kysyn- Mitä enemmän on saanut tehdä voiton eteen, sitä enemmän tää olisi ollut enemmänkin. Kieltäydyin aika monesta. Toinen mestaruudesta kokee omistavansa. Voittamisen ymmärtä- tyttäreni syntyi heinäkuussa, joten olin kotona Savonlinnassa minen ei tule ihan hetkessä, yleensä se aukeaa vasta jälkeen- koko kesän. Kyllähän se sitten unohtui, kun lähdin takaisin joukkue päin. Luulajaan elokuussa. Joskus voi mennä kymmenen vuottakin, ennen kuin Siellä joukkuekaverit onnittelivat, mutta kaikesta näki, että

tajuaa, mitä on tehnyt. Siinä tilanteessa on niin voimakkaasti ruotsalaisille Suomen voitto oli kova paikka. vailla mukana, että sitä ei vain ymmärrä. Kun päämäärään pääsee, niin siitä saa tyydytyksen. Raimo Summanen vertaa Mestaruus synnytti paljon hyvää lajille, mutta kasvua ei kai- Esa Keskinen kilta osin hallittu. Moni ottaa tältä lajilta, mutta kuinka moni

Se kesä meni siinä ja valmistautuminen seuraavaan kauteen antaa sille? 87 oli aika vaikea. Joka paikassa soi »Den glider in«. Vaikka juhlat päättyivät, niin laulu soi vielä pitkälle kesään. Jere Lehtinen Ero vaikkapa Suomen mestaruuden voittamiseen on jär- Kun voittaa kauden viimeisen ottelun, niin on voittanut jotain. Vaikka se olisi pronssipelikin. On suuri ero hävitä hopea »Voittaminen on vaikeaa« ja voittaa pronssi, sillä hetkellä. Kyllä se sitten ajan kanssa 88 muuttuu. Seuraavana keväänä ei ollut kultajuhlia, vaikka Curt Lindström Voitto on kuitenkin voitto. lanseerasikin näppärän markkinointilauseen: »Torilla tava- Seurajoukkueen voitot ovat erilaisia, koska pelaajat ovat taan«. vaikeaa yhdessä paljon koko vuoden ajan. Tämän joukkueen kanssa Ei tavattu sinä keväänä, eikä sitä seuraavanakaan. Eikä sitä on aloimme päästä lähelle samaa tunnetta, koska olimme olleet seuraavana. Kotikisat 1997 jäivät Curren viimeisiksi, ja Hannu yhdessä paljon. Aravirta jäi jatkamaan hänen työtään. Jälkeenpäin voi sitten ruveta arvottamaan erilaisia saavu- Aravirta vei joukkueensa loppuotteluun kolme kertaa tuksia. –voitto, maailmanmestaruus, Suomen – 1998, 1999 ja 2001 – mutta aina tuloksena oli hopeaa. voittaminen mestaruus, liiganousu. Onhan niissä arvoeroja, mutta muis- Se on arvoitus, johon moni haluaisi tietää oikean vastauk- tan, kuinka huikea asia oli nousta Kiekko-Espoon kanssa sen. sm-liigaan. Eri mestaruuksia on vaikea laittaa järjestykseen, enkä edes Jere Lehtinen haluakaan. Jokaisella ajanjaksolla on omat juttunsa. a-junio- En tiedä, mikä kirous on tullut, koska Suomella on ollut hyviä reiden mestaruus oli sen ajan juttu, liiganousu oman aikansa. joukkueita kisoissa. Se on pienestä kiinni. Viimeisen pelin voittaminen ei ole helppoa. Tero Lehterä Samalla voidaan laittaa World Cupin kakkossija puntariin. Joskus tuntuu oudolta, kun vähän puolitutut ihmiset esitte- Siellä oli mukana maailman parhaat pelaajat, mutta on vielä levät minua toisille jääkiekon maailmanmestarina. Onhan yksi kynnys, että pystyy voittamaan viimeisen ottelun. minulla nimikin ja toisaalta, on tullut tehtyä muutakin. Ratkaisuottelut ovat monesta pienestä asiasta kiinni. Vaikuttaa sekin, että onko pelaaja tottunut voittamaan ja Jukka Tammi osaako hän pelata siinä tilanteessa niin kuin pitää. Esimerkiksi Oli mestaruudesta haittapuoliakin. Missään ei saanut olla Jamon merkitys vuoden 1995 loppuottelussa oli suuri. Maa- rauhassa. Onneksi nykyään ei enää ole sitä vaivaa. En ole livahti pystyy yksin viemään joukkueen aika pitkälle – vaikka koskaan torjunutkaan ihmisiä ja pelaajan rooliin kuuluu välillä muitakin tietenkin tarvitaan. sylkykuppinakin oleminen. Voittamaan oppii voittamalla.

Marko Kiprusoff Voittajien pitäisi pystyä jakamaan ja jatkamaan kokemuksiaan voittamisesta. Sillä tavalla Suomi varmasti parhaiten pysyy kärjen mukana. Olisi hauska nähdä, kuinka uusi maailmanmestaruus otet- taisiin vastaan. Syntyisikö samanlainen juhla kuin 1995? Mika Nieminen johtuu, että emme ole voittaneet. En tiedä, onko tämä rumasti sanottu, mutta mielestäni val- Se on monen asian summa. Ei se ole mistään yksittäisestä mentaja ei ole saanut mestaruutta hoidettua. Parikin kertaa asiasta kiinni. olisi pitänyt voittaa mestaruus, sen jälkeenkin ja kerran sitä Kukaan ei ole myöskään noussut uudeksi ratkaisijaksi, ei ennenkin. Esimerkiksi 1999 se peli annettiin pois. Eihän lop- kukaan pelaaja tai yksikään ketju tai maalivahti. puottelussa voi viimeisessä erässä menettää kaikkea. Paikkoja on varmasti ollut. Muistan esimerkiksi vuoden Kyllä Suomella on mahdollisuus voittaa joka vuosi, kunhan 1998 toisessa osaottelussa, että sain kiekon ylivoimatilan- kisoihin valitaan paras eikä sopivin joukkue. teessa hyvälle vetopaikalle, mutta päätin syöttää vielä. Olisi Suomi on hyvä tekemään kolmos- ja nelosketjun pelaajia, pitänyt vain laukoa. Olisin varmasti tehnyt maalin. Jos olisin mutta ei täältä enää tähtiä tule. vetänyt, peli olisi ollut tasan, ja kaikki olisi ollut mahdollista. Jotainhan siinä tapahtui. En joko uskaltanut ottaa vastuuta Jarmo Myllys tai laskin odotusarvon, että kaverilla oli parempi mahdolli- Onhan Suomi ollut finaalissakin muutaman kerran. Paikkoja suus tehdä maali. on tarjottu, ei vain ole onnistunut. Se on niin pienestä kiinni. Kyseessä on yksi ottelu ja maailmanmestaruuden ratkai- Ari Sulander seminen yhdessä ottelussa on raakaa hommaa. Parempi Erot ovat pieniä. Vuoden 1995 jälkeenkin olisi voinut tulla pari joukkue ei aina voita. Päivän kunto ja lataus ratkaisevat. maailmanmestaruutta lisää. Yksi kimmonnut kiekko tai hyvä yksilösuoritus olisi voinut riittää. Janne Niinimaa Uskoin kyllä, että voittaisimme useampiakin mestaruuksia ja Minä ajattelin silloin, että ensimmäisen mestaruuden myötä halusin itse olla pelaamassa Suomelle maailmanmestaruuden. olimme saaneet pään auki ja päässeet henkisen kynnyksen yli. Lähelle pääsimme, mutta emme loppuun saakka. Olihan se ihan Aistin seuraavissa kisoissa, että se ensimmäinen oli niin hilkulla 1998 ja 1999. kova juttu, että sitä jotenkin jännitti ja halusi ehkä liikaa pääs- Vuonna 1998 olimme altavastaajia ja silloinkin oli hyvä tä kokemaan sen uudestaan. Siitä tuli vähän lisää paineita. joukkuehenki, melkein mestaruusvuoden veroinen. Lähdimme joukkue Sen halusi tarjota ihmisille toisenkin kerran. Minä ainakin koin turnaukseen ilman odotuksia ja lopulta hävisimme kaksiosaisen sen niin, että alkoi puristaa mailaa vähän liikaa. loppuottelun yhteistuloksella 1-0 (1-0 ja 0-0).

Ei mestaruuksien karkaaminen pelkkää huonoa tuuriakaan Voihan sillä jossitella: Ville teki silloinkin maalin, mutta ero- vailla ole. Siihen kuuluu kaikki, tuuri osana. Yleensä se on seuraus- tuomari vihelsi pelin liian aikaisin poikki. Urheilu on urheilua.

ta jostakin, ja kun joukkueella homma käy, sillä on tuurikin Mestaruus ratkaistaan kuitenkin cup-systeemillä, ja voitto vertaa mukanaan. on ihan päivästä kiinni. Ne pelit on nyt pelattu, eikä niitä enää kannata murehtia.

Antti Törmänen 89 Se, mitä yhdessä loppuottelussa tapahtuu, on pienestä kiinni. Ville Peltonen Ehkä emme ole halunneet mestaruutta tarpeeksi. Kolme Onhan maailmanmestaruus ollut lähellä. En tiedä, mikä siinä kertaa olemme olleet tosi lähellä, ja on vaikea sanoa, mistä se oli, että emme Aran aikana voittaneet mestaruutta, olimme tietoa, että Saku oli lähdössä nhl:ään, kuten myös Ville ja Jere,

0 niin lähellä. ajattelin kuitenkin, että runko oli niin vahva, että se kestää 9 Sveitsin kisoissakin joku maali hylättiin aiheettomasti, ja pari kolme vuotta. sitten on vielä kaksi jatkoaikatappiota Tshekille. On voinut Olimme kerran päässeet lähelle ja sitten voitimme maail- olla, että joukkueessa ei ole ollut ihan samanlainen päättäväi- manmestaruuden. Totta kai kuvittelin, että se jatkuisi. vaikeaa syys, joka olisi kestänyt ihan loppuun asti. Se, että Suomi ei ole pystynyt voittamaan mestaruutta on Viidenkin kaverin keskittymisen herpaantuminen ja uskon 1995 jälkeen on nostanut sen mestaruuden arvoa. Kuitenkin loppuminen riittää. olemme olleet finaalissa 1998, 1999 ja 2001. Suomi on ollut finaalissa kuusi kertaa, mutta meillä on vain Curt Lindström yksi voitto. Aika huono prosentti. voittaminen Suomella on ollut monta hyvää joukkuetta mm-kisoissa sen Vuoden 1995 mm-joukkueessa oli paljon nuoria pelaajia: jälkeen. Meidän olisi pitänyt voittaa 1997, mutta tein silloin minä, Saku, Ville, Jere, Janne, Petu, Ylösen Jussi... Siinä olisi muutaman virheen eikä onnikaan ollut puolellamme. ollut vuosia jäljellä. Kerran kiekko pomppasi laidasta oudosti, kun Myllys oli Ehkä se levisi osittain siihen, että Saku, Ville, Jere, Törmä- luistellut maalinsa taakse katkaisemaan rännikiekkoa. Kiekko nen ja minä lähdimme samantien nhl:ään, Niinimaa vuotta pomppasi suoraan Prochazkalle, joka teki maalin. myöhemmin ja Ylösen Jussikin tuli sitten. Ei tullut jatkuvuutta. Suomi on hävinnyt kaksi kertaa Tshekille, vaikka on johta- Seuraavana vuonna tulikin karvasta kalkkia Wienissä. nut ottelua. Johdon pitäminenkin on taito, joka pitää osata. Ja toisaalta: Voittaminen on vaikeaa. Hannu Virta Suomella on katkeria finaalitappiota. En tiedä, miksi ei ole Raimo Helminen tullut enempää mestaruuksia. Ei siihen kukaan osaa vastata. Me pelasimme parit kisat vähän ylioffensiivisesti. Olisimme Kansainvälisissä, kovissa peleissä erot ovat hyvin pienet. varmaankin pärjänneet paremmin Wienissä ja kotikisoissa, jos Voittaminen vaatii vähän tuuriakin. olisimme pelanneet vähän maltillisemmin. Jälkiviisaana voi näin sanoa. Tero Lehterä Pakko sanoa, että kyllä on käynyt huono tuuri pari kertaa. Mika Nieminen En tosin ole nähnyt kolmesta finaalista kuin Saksan loppu- Maailmanmestaruuden jälkeen asiat karkasivat käsistä, jopa ottelun kolmannesta erästä viimeiset kymmenen minuuttia ja Currelta, ja sloganit alkoivat tulla älyttömiksi. jatkoajan. Edes vähän paremmin, »lite bättre«, ei enää riittänyt, kun Seuraan hirveän vähän jääkiekkoa, yritän pitää motivaatiota piti olla »ännu bättre«, vielä paremmin. yllä keskittymällä omiin otteluihini hyvin. Sitä paitsi, protestoin vähän sitä vastaan, että mm-kisoissa Sami Kapanen pelaavat kaiken maailman japanit ja turkmenistanit. Ihan Kyllä minä kuvittelin, että maailmanmestaruuksia tulisi monta järjetöntä. Hyvin typerä systeemi. sen jälkeenkin. Ryhmä oli ollut kasassa pari kautta ja vaikka oli Saku Koivu saavutusta. Ne ovat makuasioita. Liian monta tilaisuutta on mennyt hukkaan, kolme finaalia Loppuottelun häviäminen on kauhea paikka. Kyllä se vuoden 1995 jälkeen. jossain määrin harmittaa aina, ei hopeasta pelkkää hyvää Itse olin mukana Norjassa 1999 ja väitän edelleen, että saa millään. Voihan se kova saavutus olla, mutta ei se täysin olimme turnauksen paras joukkue. Silloin pelattiin kaksi- tyydytä millään. osaiset välierät ja kaksiosaiset loppuottelut, eli otteluita tuli paljon. Raimo Helminen Saksassa taas Suomi johti loppuottelua 2-0 kahden erän Voitto on aina voitto, kakkonen on kakkonen. Minultakin on jälkeen … miksi ei ole toista mestaruutta? Ei siihen ole kenel- usein kysytty, mikä saavutus on kaikkein paras. Ihan sama läkään vastausta. Mahdollisuuksia on ollut, se on fakta. mitkä kisat ovat kyseessä, voittaminen on aina vaikeaa, olivat Ehkä se, että maailmalle on lähtenyt paljon pelaajia ja vuo- ne sitten piirikunnalliset kisat tai mm-kisat. den 1995 jälkeen turnauksissa on ollut aina täysin eri joukkue Kyllä arvostan Naganon pronssiakin suurena saavutuksena. kuin edellisellä kerralla. Jokainen niistä nousee jälkeenpäin asteikossa korkeammal- Vuonna 1993–95 saimme pitää joukkueen kasassa kaksi le. Mutta onhan se selvä, että voitto on voitto, silloin ei ole vuotta ja saimme kokea surut Lillehammerissa ja Milanossa ja seliteltävää. nousta sieltä yhdessä. Tämän arvo on noussut, koska ei ole tullut toista mesta- Voi olla, että jos Suomi olisi saanut pitää saman joukkueen ruutta. Minä olen ollut loppuottelussa kolme kertaa häviä- kasassa 1998, 1999 ja 2000, niin tulos olisi voinut olla toinen. mässä. 1998, 1999 Norja, tuplafinaali sielläkin ja sitten Saksas- sa 2001 jatkoajalla. Kaksi kertaa jatkoajalla. Neljästä ottelusta me olemme hävinneet kaksi jatkoajalla, Janne Ojanen yhden rankkarikisassa ja neljännessä tuli tasapeli. Emme edes On ollut huonoa tuuriakin. Lähellä se mestaruus on ollut hävinneet peliä, ja silti tuli vain hopeaa. muutamankin kerran, mutta kaiken pitää vain osua kohdal- Hävityn ja voitetun finaalin ero on kauhea. leen. Minulla ei tosin ole ollut oikein lähelläkään. joukkue Eri turnauksia on vaikea laittaa arvojärjestykseen. Kaikki Marko Kiprusoff tuntuivat silloin kovilta suorituksilta. Esimerkiksi Kanada Cu- Olin varma, että kultamitaleita tulisi pari lisää. Sellainen usko

pin pronssi 1991. Vaikka se oli vain pronssi niin siihen aikaan oli aika vahva. vailla se oli Suomelta kova saavutus. Tai vaikkapa Calgaryn olympia- Kyllähän sitä mestaruutta yritettiin kauan ennen tätäkin.

hopea. Monta kertaa ollaan oltu finaalissa sen jälkeenkin. Yhdes- vertaa Kulta on kuitenkin aina kulta. sä pelissä kaikki on mahdollista, mutta ... varmaan on ollut hyvä joukkue, mutta niin on ollut muillakin. Sitten olemme

Marko Kiprusoff hävinneet jatkoajalla Tshekille. Se on niin pienestä kiinni kuin 9 1 Minua huvittaa eri turnausten saavutusten vertaileminen. Se vain olla ja voi. Yksi ottelu on ainutkertainen. on aika turhaa. Pitäisi vertailla niin montaa eri asiaa. Minä en Jos tietäisikin, että seuraavana vuonna sinne pääsee taas ainakaan halua vertailla, koska silloin aliarvioi jonkun muun uudestaan, niin ehkä joukkue pelaisi rohkeammin. Mutta eihän siitä ole takeita. Loppuottelu on henkisesti kova paikka, Olen tehnyt aika paljon töitä sen jälkeen. Vuonna 1995 olin

2 eihän siitä mihinkään pääse. 22-vuotias ja halusin paljon paremmaksi pelaajaksi. En ole 9 Sen olen oppinut, että voittaminen on vaikeaa, missä lajis- koskaan edes katsonut loppuottelua videolta.

« sa tahansa. Jotkut laskevat harrastajamääriä eri lajeissa, mutta Se on ihan kiva herkku odottamassa, kun joskus lopetan saa olla aika pieni laji, että voittaminen olisi helppoa. pelaamisen. jätkiä

Raimo Helminen Marko Palo niitä Jälkeenpäin nähdään, kuinka vaikeaa voittaminen on. Nyt Kun oikeat pelaajat päätyvät samaan paikkaan samaan ai- / » on mennyt kymmenen vuotta eikä voittoa ole tullut. Ei se kaan, niin kaikki on mahdollista. Eihän Suomessa voittamisen helppoa ole. kulttuuri ole vahvaa. Vieläkin haetaan niitä avaimia. Ei kai sitä vaikeaa Tässä se todistetaan. kukaan tiedä, mikä oli se juttu, jolla se mestaruus tuli. on Suomi on niin pieni maa, että ei ole helppoa löytää oikeita Ville Peltonen 25 pelaajaa samaan aikaan samaan joukkueeseen. Ja joskus Yhtä päättäväistä joukkuetta ei ole tullut. Se on vaikeampaa pitää onneakin olla. Sen kun tietäisi, niin voi olla, että olisi nyt, kun joukkueet kasataan niin nopeasti. Ei välttämättä riitä, valmentajan paikka tiedossa jossakin. voittaminen että kisojen alla pelaajat päättävät tehdä kaikkensa, tahto Ensimmäisen kerran jälkeen asiat muuttuvat ja menestyk- nousee vähän syvemmältä. sestä voi tulla painolastikin. Tulee menestymisen pakko, kun Nautin kaikesta ja nautin siitä opista. Se oli minulle hyvä kor- ennenkin on menestytty. Voi olla, että paineet ovat liian kovia keakoulu heti siihen uran alkuun ja iso tekijä omalla urallani. En kannettavaksi. On helpompaa tulla vähän yllättäjänä. ikinä olisi kieltäytymässä maajoukkuetehtävistä. Maajoukkue on aina ollut minulle tavoite. Mika Strömberg Päämäärät ovat kummallisia juttuja. Kun minulta on 15- Onhan Suomi ollut finaalissa monta kertaa. Viimeinen rutistus vuotiaana kysytty tavoitteita, olen sanonut »maajoukkue«. Jos on vain puuttunut. Tosin, kakkostila on paljon helpompi ottaa olisin kirjoittanut joskus jonnekin »nhl«, olisinko tehnyt töitä kuin se voitto. sen eteen ... en tiedä. Isoissa turnauksissa nämä asiat ratkaisevat. Päämäärät. Erik Hämäläinen Suomen maajoukkue on ollut siitä lähtien aika menestykse- Kyllähän jääkiekko on muuttunut kymmenessä vuodessa. käs. Jokunen vuosi on ollut vähän heikompaa, mutta syksyn Säännötkin ovat toki muuttuneet. Vauhti on ihan eri, eikä se 2004 World Cup piristi. pelisysteemi enää toimisi. Se, mikä ennen oli kansainvälinen Kyllähän tässä hermostuu, kun miettii, että miksi toista vauhti, alkaa nyt olla kansallisen tason vauhti. En tosin nyt ole mestaruutta ei ole tullut. [Nauraa]. ollut maajoukkueen mukana, mutta kyllähän tempo on kova. Kaikki on ollut pelissä, henkilökohtaisella tasolla ja tiedän Enää ei ole pakki-pakki –syöttöjä, vaan peli on suoraviivai- monta muutakin pelaajaa omassa ikäluokassani, jotka ovat sempaa. viime vuosina panostaneet kaikkensa. Ei tässä kohta kuiten- kaan enää ole sitä mahdollisuutta. Raimo Helminen »Niitä jätkiä« Kyllä se joukkue pärjäisi nykykiekossakin. Taitoa oli paljon ja kiekko liikkui hyvin. Pelaajat osasivat syöttää ja ottaa syötön Philadelphia Flyersin Stanley Cupin voittoon valmentaneen vastaan. Jos siihen pystyy, niin luultavasti pärjää. Fred Sheron kerrotaan vuonna 1974 todenneen joukkueel- Nykyisin sitä ei vain osata niin hyvin tehdä. leen ennen kuudetta finaalia näin: »Jos voitamme tänään, kuljemme yhdessä loppuikänne«. Erik Hämäläinen Maailmanmestaruus yhdistää vuoden 1995 mm-joukkuet- Moni sen joukkueen pelaaja on pelannut pitkän uran. Suurin ta. Sen ansiosta he menivät suoraan suomalaiseen urheiluhis- osa pelasi vielä kymmenen vuotta turnauksen jälkeen. toriaan ja sen ansiosta joukkueen jäsenet kulkevat yhdessä Vuoden 1985 joukkueessa osa kävi vielä siviilitöissä, kym- koko loppuikänsä. menen vuotta myöhemmin melkein koko joukkue oli ammat- Ensimmäiset suomalaiset jääkiekon maailmanmestarit ovat tilaisia. erityistapaus. Ja toisaalta, joukkueessa oli lahjakkaita kavereita, jotka Toisia ensimmäisiä ei tule koskaan. ovat pystyneet pelaamaan pitkään ja pysymään huipulla. Curt Lindström Juha Ylönen Kutsuin pelaajat Tukholmaan, kun oli mestaruuden kolmevuo- Kaikki ovat olleet omissa seuroissaan legendoja, joille anne- tisjuhla. Kokoonnuimme Café Operassa iltapäivällä ja hyppä- taan ehkä huonoja kausia helpommin anteeksi kuin rivimie- simme samaan bussiin, joka meillä oli turnauksessa. Ajoimme hille. Jos rivimiehellä menee puoli vuotta huonosti, niin se on vähän ympäriinsä, eivätkä pelaajat tienneet, mihin olimme goodbye. Legendat saavat jatkaa, ja voihan hyvin olla, että he menossa. pelaavat 39-vuotiaana paremmin kuin 38-vuotiaana. Ajoimme bussin Globeniin. Kaukalon keskellä oli illallispöytä. Katsoimme maaleja taululta ja söimme ja nautimme.

Sami Kapanen joukkue Sitä kautta muistellessa päällimmäinen tunne on nautinnon tunne. Emme hävinneet kahden vuoden aikana montaakaan

kertaa. vailla Oli hauska pelata, kun tiesi, että voittoon oli aina hyvät

mahdollisuudet. vertaa

Janne Niinimaa

Totta kai sen joukkueen pelaajiin jäi erityinen suhde. Mones- 9 3 ti, kun heitä näkee, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että siellä olimme sen ja sen kanssa pelaamassa. Esa Keskinen

4 Aina, kun näitä äijiä tapaa, tulee mieleen mestaruus. Onhan 9 niitä hyviä kavereita Turussa, Raumalla ja Tampereellakin, mis-

« sä olen pelannut, mutta jotain erikoista tässä ryhmässä on. jätkiä Marko Palo Olihan se yhdistävä tekijä. Jääkiekkoa seurataan Suomessa niitä » paljon ja se oli ensimmäinen mestaruus, jota ei pyyhitä mil- lään pois. Aina, kun tapaamme vuosien tauon jälkeen, niin jotenkin se jatkuu siitä, mihin edelliskerralla olemme jääneet. Mesta- ruus on niin voimakas yhdistävä tekijä, että tunnelma on aina hyvä. Tuntuu kuin olisimme juuri tavanneet, vaikka siitä voi olla vuosiakin. Ei välttämättä silloin, kun tapaa muita pelaajia kahden kesken, mutta kun koko ryhmä on kasassa, niin ilma- piiri on vain erityinen. Kaikki muut asiat putoavat. Ei vain ole tainnut olla koko joukkue kokonaan koossa kertaakaan.

Jere Lehtinen On tässä joukkueessa oma taikansa, se on kuitenkin ensim- mäinen maailmanmestarijoukkue.

Erik Hämäläinen Jotain spesiaalia joukkueessa on. Vaikea sanoa, mikä se on, mutta kyllä siinä vähän sellainen tunne on, että »me ollaan niitä jätkiä«.

Saku Koivu On selvää, että mestaruus yhdistää meitä. Se on varmasti jäänyt kaikkien mieleen. Nyt se on vielä ainoa, mutta ensim- mäinen se on ikuisesti. Se pysyy meillä aina. 95 - - - -liigaa nhl Magazines espn »»» www.ristopakarinen.com »»» www.finnjewel.com Hän on aiemmin toiminut toimituspäällikkönä Kynämies toiminut toimituspäällikkönä Kynämies Hän on aiemmin bloggaajana. Hän Kaudella 2005-06 hän toimi nhl.comin sivuilla. Plazan bloggaa Pakarinen Nyt vailla vertaa on hänen ensimmäinen kirjansa. Joukkue Oy:ssä, tukholmalaisessa Appelberg -lehtitalossa sekä liiketoi sekä -lehtitalossa Appelberg tukholmalaisessa Oy:ssä, kaupalli suurlähetystön Kanadan kehityspäällikkönä minnan avustanut on hän Lisäksi Helsingissä. osastolla sella lukuisissa turnauksissa. avustaja ja hänen säännöllinen Newsin on myös The Hockey tekstejään on ilmestynyt lisäksi esimerkiksi -sivustolla. nhl.com sekä Newsissä Sporting The sa, Risto Pakarinen (s. 1967) on kirjan kustantaneen Finnjewel Oy:n toimitusjohtaja. Vuosina 2003-05 hän toimi Hockey- lehden päätoimittajana.