Suomen Musiikkitiede 100 Vuotta: Juhlasymposiumin Satoa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebrational symposium Toimittanut / Edited by Anna-Elena Pääkkölä Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium Suomen musiikkitieteellinen seura ry, Helsinki, 2012 © Suomen musiikkitieteellinen seura ry. ja kirjoittajat Taitto: Anna-Elena Pääkkölä Toimituskunta: Suomen musiikkitieteellisen seuran hallitus 2011 Juha Torvinen, pj (TY), John Richardson, vpj (TY), Päivi-Sisko Eerola (JY), Olli Heikkinen (TaY), Vesa Kurkela (SibA), Markus Mantere (SibA), Ari Poutiainen (HY), Tuire Ranta-Meyer (Metropolia), Helena Tyrväinen (HY) 1 Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium Sisällys Esipuhe 4 James Andean Musical and Narrative Qualities in Acousmatic Music 6 Ulla-Britta Broman-Kananen Emilie Mechelin och Emma Engdahl: inhemska operaprimadonnor på Nya Teatern i Helsingfors 13 Jorma Hannikainen Germaaniset ja romaaniset piirteet varhaisissa suomenkielisissä kirkkolauluissa 21 Assi Karttunen Iholle maalattu taulu – retoriikan actio ranskalaisessa 1700-luvun laulumusiikissa 33 Heidi Korhonen-Björkman Performance as a Resource of Music Analysis 41 Martti Laitinen Kohti uutta Ilmari Krohnin teosluetteloa – lähteenä säveltäjän omatekoiset luettelot 49 Kai Lassfolk Erkki Kurenniemen elektroakustisten sävellysten sointimaailma 58 Heidi-Maria Lehtonen Kielen pitkittäisten värähtelyjen havaitseminen pianon äänessä 66 Esa Lilja Schenker and Riemann as Complementary Paradigms 72 Grisell Macdonell An Existential Semiotic Analysis of the Relationship between the Performer’s Subjectivity and Werktreue 79 Juha Ojala Metaforat ja Chopinin preludi op. 28 no 4. Askel kohti metaforista musiikkianalyysiä. 87 Mikko Ojanen Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion varhaisvaiheet 99 Gabriel Pareyon How Music Can Signify Politics in the Postmodern Era 107 Jussi Pekonen & Vesa Välimäki Digitaalinen vähentävä synteesi: Laskostumattomien oskillaattoreiden historia ja suomalaisten rooli tutkimuksessa 113 2 Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium Ulla Pohjannoro Tutkija säveltäjän työhuoneella. Stimulated recall -menetelmä säveltämisajattelun jäljittäjänä 121 Ari Poutiainen Similar Slurring: Alternative Perspectives on Stéphane Grappelli's Legacy and Status 130 Jani Suominen Esittävästä säveltaiteesta äänilevyillä: Igor Stravinskyn näkemyksiä äänilevystä ja kapellimestarin/muusikon tehtävästä musiikkiteoksen tulkitsijana 140 Eila Tarasti Juha by Nyrki Tapiovaara and Helvi Leiviskä: Music in the Intertextual Space of Movie, Drama and Novel 150 Mari Tervaniemi & Minna Huotilainen Musiikillisen harjaantumisen hyödyt aivotutkimuksen valossa 164 Timo Virtanen Jean Sibeliuksen esitysohjeet ja johtamismerkinnät ensimmäiseen ja kolmanteen sinfoniaan 168 Kai Åberg Mies kentillä – Näkökulmia maskuliinisuuteen empiirisessä musiikintutkimuksessa 187 3 Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium Sata vuotta suomalaista musiikkitiedettä Tämä kirjoituskokoelma perustuu Helsingissä 15.–18.3.2011 järjestetyn Suomen musiikkitiede 100 vuotta -juhlasymposiumin esitelmiin. Suomen musiikkitieteellinen seura merkittiin yhdistys- rekisteriin vuonna 1916. Seuran arkistossa säilyneestä Ilmari Krohnin ylläpitämästä jäsen- ja tilikirjasta löytyy varhaisempiakin järjestäytyneen toiminnan alkamiseen viittaavia merkintöjä. Näiden merkintöjen perusteella satavuotisjuhlasymposiumin ajankohdaksi valikoitui lopulta juuri vuosi 2011. Symposiumin ytimen muodosti musiikintutkimuksen alan esitelmät, joita kuultiin yhteensä yli sata kappaletta. Sisällöllisinä erityisteemoina tapahtumassa oli suomalaisen musiikkitieteen historia, etnomusikologiset identiteetit ja sovellukset, musiikin semiotiikka, musiikkiteollisuus ja audiovisuaalinen media, esittävän säveltaiteen tutkimus sekä musiikkipsykologia. Teemoissa korostui toisaalta suomalaisen musiikintutkimuksen erityisluonne ja vahvuusalueet, toisaalta sen kiinteä ja aktiivinen yhteys alan ajankohtaisiin kansainvälisiin keskusteluihin. Pääpuhujina esiintyivät Laurence Dreyfus (Oxfordin yliopisto), Matti Huttunen (Sibelius-Akatemia, professori emeritus), Anahid Kassabian (Liverpoolin yliopisto), Heikki Laitinen (Sibelius- Akatemia, professori emeritus), Laudan Nooshin (London City yliopisto), Jukka Sarjala (Turun yliopisto), Eero Tarasti (Helsingin yliopisto), Petri Toiviainen (Jyväskylän yliopisto) sekä Robert J. Zatorre (McGill yliopisto). Tässä kokoelmassa julkaistaan kaikkiaan 21 symposiumin esitelmiin perustuvaa artikkelia. Mukana ovat ne tekstit, jotka saatiin kaikille n. 70:lle esitelmöitsijälle lähetetyn artikkelikutsun myötä. Satavuotissymposium ei ollut ainoastaan Suomen musiikkitieteellisen seuran juhla vaan järjestäytyneen suomalaisen musiikintutkimuksen merkkitapahtuma laajemminkin. Se toteutettiin yhdessä Suomen etnomusikologisen seuran ja Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. Lisäksi järjestelyissä olivat ratkaisevilla panoksillaan mukana Musiikin ja näyttämötaiteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Sibelius-Akatemia sekä Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikkö. Kaikille näille tahoille kuuluu suuri kiitos tapahtuman onnistumisesta. 4 Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium Niin ikään kuuluu kiitos Suomen kulttuurirahastolle, Tieteellisten seurain valtuuskunnalle ja Valtion säveltaidetoimikunnalle, joiden taloudellinen tuki mahdollisti symposiumin, sen oheis- tapahtumien sekä muun muassa tämän julkaisun toteuttamisen. Turussa 8.3.2012 Juha Torvinen Suomen musiikkitieteellisen seuran puheenjohtaja 5 Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium Musical and Narrative Qualities in Acousmatic Music James Andean This paper will look at acousmatic music: where it comes from and a bit about how it works; some of the features which are relatively unique to acousmatic music; and some of the theoretical systems that might best provide a better understanding of acousmatic music. Acousmatic music begins in the 1940s and 1950s in Paris, at the French National Radio Broadcasting service, where Pierre Schaeffer (1910–1995) developed a form of tape music, which he termed musique concrète. In essence, he envisioned this as a new form of music made from recordings of the world around us. Thus, the sounds of the world became musical material for this style of composition: any and all sounds, anything that can be recorded – footsteps, cars, babies crying, wind in the trees... These are recorded to tape; the tape is then edited, treated, manipulated, and a composition is crafted from these real-world materials. Central to Schaeffer's conception was his idea of 'reduced listening' (Schaeffer 1966). Here he proposes a listening paradigm in which the source of a sound is deliberately ignored, in order to focus on the sonic properties and characteristics inherent to the sound. We forget about what agent, object or action made the sound, or what the sound signifies: we focus only on the musical properties of the sound – its internal rhythms, its timbres and textures, some melodic elements perhaps. The argument here is that we are blinded to the musical potential of the sounds that surround us by their roles as signifiers for the objects or actions that made the sounds. If it's raining outside, we probably don't hear a beautiful percussive pattern of raindrops on the pavement outside; we only hear a signifier for 'It's raining'. This hidden musical potential is revealed once we, through a conscious act, remove the significative identities of the sounds, redefining a sound according only to its own sonic characteristics. Footsteps become a rhythm; a car engine becomes a texture; a train passing becomes a musical phrase with rhythm, melody, timbre and texture – the rhythm as it rolls across the tracks, the melody of the whistle dropping in pitch as it passes, etc. This does not mean that sources traditionally considered 'musical' are excluded; for musique concrète, musical instruments are as valid a sound source as any other. However, these are treated on the same terms as non-musical real-world sounds, for their properties as sound sources: instruments are recorded to tape, then treated, manipulated, etc., in the same way as any other sound 6 Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa Finnish music research 100 years: proceedings of the celebration symposium source. We thus have the key concept of musique concrète: the emancipation of sound, such that works can be created which are shaped through the musical deployment of recorded sounds. Initially, this was in essence the end of the definition; musique concrète, however, continued to evolve. In 1958 Schaeffer formed the Groupe de Recherches Musicales, or GRM, which was the centre for work in musique concrète, and is still active today. In 1966 François Bayle replaced Schaeffer as the head of the GRM, and the term 'musique concrète' was soon replaced by 'acousmatic music'. Although the term 'acousmatic' is Schaeffer's, it is Bayle who emphasised the term. These thus refer essentially to the same developing musical genre: a work from the 1950s or