HOLGER FRANSMAN Suomalaisen Käyrätorvikoulun Leena Heikkilä
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Leena Heikkilä HOLGER FRANSMAN Leena Heikkilä Suomalaisen käyrätorvikoulun uranuurtaja HOLGER FRANSMAN Suomalaisen käyrätorvikoulun uranuurtaja Leena Heikkilä STUDIA MUSICA 38 HOLGER FRANSMAN ISSN 0788-3757 Suomalaisen käyrätorvikoulun uranuurtaja ISBN 978-952-5531-55-8 Studia Musica 38 Leena Heikkilä HOLGER FRANSMAN Suomalaisen käyrätorvikoulun uranuurtaja Sibelius-Akatemia DocMus-yksikkö Studia Musica 38 © Leena Heikkilä 2009 Kannen taustakuva: Leena Heikkilä Kannen valokuva: Atelier Universal Taitto: Juha Karsikas Kannen kuva: Leena Heikkilä Kannen taitto: Juha Karsikas Painatus: Korian Kirjapaino Alanko Ky ISBN 978-952-5531-55-8 ISSN 0788-3757 ISBN 978-952-329-198-0 (PDF) ISSN 2489-8155 (PDF) Leena Heikkilä 2009. Holger Fransman. Suomalaisen käyrätorvikoulun uranuurtaja. Sibelius-Akatemia. DocMus-yksikkö. Studia Musica 38. Väitöskirja. TIIVISTELMÄ Elämäkerrallisen väitöskirjatutkimuksen aihe on käyrätorvitaiteilija Holger Fransmanin (1909– 1997) muusikon- ja pedagogin ura sekä hänen kehittämänsä suomalaisen käyrätorvikoulun tradi- tiot. Holger Fransmanin käyrätorvensoittajan uran kehitys sijoittui ajallisesti maamme orkesteri- kulttuurin ja musiikkioppilaitosten dynaamisimpaan kehitysvaiheeseen — aikaan, jolloin suoma- laiset musiikki-instituutiot ammattimaistuivat ja orkesterisoitinten opetus kehittyi kansainväliselle tasolle. Fransmanin orkesterimuusikon ja opettajan ura alkoi 1930-luvun alussa, jolloin lähes kaikki hänen oman soittimensa edustajat olivat ulkomaalaisia. Tuolloin hän otti tietoiseksi päämääräkseen kehittää paitsi omaa ammattitaitoaan, myös alansa koulutusta Suomessa. Tätä tehtävää hän alkoi toteuttaa määrätietoisesti päästyään kuuluisan Wienin Filharmonikkojen soolokäyrätorvensoittajan, Karl Stieglerin oppilaaksi vuonna 1931. Wieniläisen esittämisperinteen elementit siirtyivät Frans- manin taiteellisen ja pedagogisen toiminnan kautta suomalaiseen puhallinkulttuuriin — täkäläisiin koulutusoloihin mukautettuina. Holger Fransman teki käyrätorvea tunnetuksi Helsingin kaupunginorkesterin äänenjohtajana sekä erilaisilla estradeilla solistina ja kamarimuusikkona. Hän konsertoi pääkaupungissa ja sen ulkopuolella aikana, jolloin käyrätorvea ei yleisesti tunnettu soolosoittimena. Hän kehitti suoma- laista puhallinmusiikkiperinnettä johtamalla puhallinyhtyeitä ja -orkestereita sekä tekemällä niille sovituksia. Fransmanin wieniläisestä perinteestä omaksumat esittämisen ihanteet periytyivät hänen opetusmenetelmiensä välityksellä lähes kahdellesadalle oppilaalle. Yli neljänkymmenen vuoden ajan hän koulutti maamme sinfoniaorkestereihin ja soittokuntiin käyrätorvensoittajia, jotka muodosti- vat vuosien 1930–1970-lukujen välisenä aikana suomalaisen käyrätorvikoulun ensimmäisen suku- polven. Tarkastelen tutkimuksessani Fransmanin taiteellista toimintaa sen eri osa-alueiden kautta. Niissä tuodaan esiin hänen uraansa vaikuttaneet henkilöt, esittämistraditiot ja kulttuuriympäristöt. Läh- töoletus on, että esittävä muusikko vaikuttaa omilla henkilökohtaisilla valinnoillaan, ihanteillaan ja ominaisuuksillaan omaan kulttuuriinsa ja sen traditioihin. Muusikkokoulutuksen perinteisessä mestari–kisälliasetelmassa opettajan henkilökohtainen vaikutus korostuu yksilön taiteellisessa kehi- tyksessä. Toisaalta ympäröivä musiikkiyhteiskunta ja sen rakenteet asettavat luovan yksilön toimin- nalle rajoja. Näistä lähtökohdista olen valinnut tutkimuksen näkökulman, jossa tärkein painopiste on Fransmanin taiteellisessa toiminnassa, mutta jossa selvitetään myös hänen uraansa liittyneiden musiikkiyhteisöjen, -instituutioiden sekä niiden piirissä vallinneiden esittämistraditioiden historiaa. Elämäkerralliseen tutkimusotteeseen on vaikuttanut se, että kohdetta ei esitellä yksityishenki- lönä vaan tietyn musiikkikulttuurin edustajana. Fransmanin taiteilijaprofiilin luomisessa tärkein lähdeaineisto ovat olleet hänen haastattelunsa, joita ovat tehneet useat henkilöt. Fransmanin musii- killiseen ajatteluun liittyi muusikon velvollisuus kehittää omaa kansallista kulttuuriaan. Hän myös saavutti itselleen asettamansa päämäärän: hän loi perustan suomalaiselle käyrätorvikoululle, jonka käytännöt ja ihanteet ovat kasvaneet suoraan wieniläisklassisesta ja eurooppalaisesta perinteestä. Naturvetenskaperna rida vår generation som en mara och tro, att om man forskar efter förebilder så når man individualiteten. Men så är det ej: per- sonligheten är det diamanthårda, det oreducerbara, miljön det som flyter. Konstnären skapar miljön, icke miljön konstnären. Han har del i ett större helt — vore han än född på Kamtschatka. (Bo Carpelan: Axel) (Luonnontieteet riivaavat meidän sukupolveamme kuin painajainen ja usko, että esikuvia tutkimalla saavutetaan yksilöllisyys. Mutta näin asia ei ole: per- soonallisuus on timantinkova, muuttumaton, ympäristö se joka virtaa. Tai- teilija luo ympäristön, ympäristö ei taiteilijaa. Taiteilija on osa suurempaa kokonaisuutta –vaikka hän olisi syntynyt Kamtshatkalla.) I dedicate this book to Zhewei Zhang SISÄLLYS sivu ESIPUHE 8 JOHDANTO 10 Tutkimuskysymykset 11 Luova yksilö ja musiikkikulttuurin traditiot 11 Esittävän säveltaiteen tutkimus ja henkilöhistoriallinen metodi 12 Näkökulma ja metodit tässä tutkimuksessa 14 Tutkimusaineisto ja aikaisemmat tutkimukset 15 Tutkijan ja tutkimuskohteen suhteesta 20 1 SOTILASMUUSIKKO 23 1.1 Nuoruusvuodet sotilassoittokunnassa 24 Kasarmipalvelua ja kornetinsoittoa 24 Pölypesäsoitin vaihtuu käyrätorveen 28 Konserttimatka Tukholmaan vuonna 1926 34 1.2 Kaartista konservatorioon 36 Keppiä ja kylmiä katseita 36 Opiskelua ilman metodeja 38 Pettymyksistä vauhtia suunnitelmille 42 2 OPINTOMATKA WIENIIN 48 2.1 Wieniläisen soinnin jäljillä 48 Apurahaa huippuvalmennukseen 48 Wienintorviyhtyeen esitys radiossa 50 2.2 Stieglerin oppilas 53 Karl Stiegler – legendaarinen soolokäyrätorvensoittaja 53 Stieglerin opetusmetodit 55 Wieniläinen käyrätorvikoulu 59 Stieglerin opettajapersoona 66 2.3 Salzburgissa 65 Kansainväliset musiikkijuhlat 65 Filharmonisen soinnin lumoissa 67 Toscaninin mystinen vierailu 69 Kulinarismia ja kvartettisoittoa 72 Wieniläinen testamentti 74 3 SOOLOKÄYRÄTORVENSOITTAJA 83 3.1 Orkesteriuran alkuvaiheet 84 Konservatorion oppilasorkesterissa 84 Muusikkeriliiton konsertti 87 Oopperan ”montussa” 89 3.2 Robert Kajanus ja kansallinen orkesteritraditio 92 Beethoven tarjoaa haasteen 92 Kajanus Sibelius-tulkitsijana 95 3.3 Georg Schnéevoigt – moderni orkesterinjohtaja 97 Musiikkielämän tuuletusta 98 Schnéevoigtin koulutusmetodit 100 Taistelu äänenjohtajan paikasta 104 3.4 Kolmekymmentä vuotta äänenjohtajana 108 Muusikot ja kapellimestarien valta 108 Koussevitzky vierailee Helsingissä 111 Suomalaisen oopperataiteen palveluksessa 113 Sota-ajan orkesteritoiminta 117 Konserttielämä kansainvälistyy 119 ”Mestarikapellimestarit ja suuret mestarit” 121 Pitkä orkesteriura päättyy 124 4 SOLISTI, KAMARIMUUSIKKO JA ORKESTERINJOHTAJA 137 4.1 Käyrätorvi soolosoittimena 138 Ensimmäiset studiokonsertit 138 Mozartin konsertot soolo-ohjelmiston perustana 141 Virtuoositeoksia 145 Kamarikonsertot 149 Brittenin Serenadi ja viimeiset solistikonsertit 153 4.2 Kamarimusiikkiyhtyeet 156 Radioesityksiä ja kamarimusiikki-iltoja 157 Crusell-kvintetti 160 Solistiseitsikko Otava 164 4.3 Fransman orkesterinjohtajana 168 Sport-orkesteri ja muut ammattimuusikoista koostuneet soittokunnat 169 Helsingin Torvisoittokunta 173 Vaskiyhtyeet ja niille tehdyt sovitukset 176 5 PEDAGOGI 184 5.1 Käyrätorvensoiton opetus ja opetussuunnitelmat Helsingin Konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa 185 Opetuksesta ja oppilaista ennen 1930-lukua 185 Opetussuunnitelmat muotoutuvat 187 Kurssiohjelmistot ja oppilasnäytteet 190 Tuntiopettajasta lehtoriksi 194 5.2 Holger Fransmanin opetusmenetelmät 197 Perusperiaatteita 197 Huuliasete 198 Äänenmuodostus 200 Legato 202 Espressivo-soittotyyli 204 Tekniikkaharjoitukset 205 Prima vista -soitto 206 Transponointi 206 Soolo-ohjelmisto 207 Yhteissoitto 208 5.3 Fransmanin opettajapersoona 211 6 HOLGER FRANSMANIN ELÄMÄNTYÖN MERKITYS SUOMEN MUSIIKKIKULTTUURILLE 221 Orkesterikulttuuri 221 Suomalainen käyrätorvikoulu 222 Käyrätorvi soolosoittimena 223 Puhallinkamarimusiikki 224 Puhallinorkesterit 225 Fransmanin persoonan vaikutus 226 LÄHTEET 228 KUVALÄHTEET 241 LIITTEET 1 Holger Fransman. Elämäkertatietoja 242 2 Holger Fransmanin solistiesiintymiset 244 3 Holger Fransmanin julkisia kamarimusiikkiesityksiä 246 4 Holger Fransmanin kamarimusiikkiesityksiä radiossa 251 5 Holger Fransmanin esiintymiset kapellimestarina 260 6 Holger Fransmanin tekemiä sovituksia 268 7 Holger Fransmanin esiintymisiä radio- ja televisio-ohjelmissa 270 8 Solistiseitsikko Otavan esiintymisiä radiossa 1940-luvulla 271 9 Holger Fransmanin oppilaat 273 10 Helsingin Konservatorion ja Sibelius-Akatemian käyrätorvensoiton kurssit, 1936–1970-luku 275 11 Wieniläisen käyrätorvikoulun ohjelmistoa 280 12 Holger Fransmanin esitysten tallenteet 283 13 Käyrätorven rakenteesta ja soittotavasta 284 ESITTÄJÄHAKEMISTO 288 ESIPUHE Kun fil. lis. Olavi Lähteenmäki 1980-luvulla tapasi Holger Fransmanin Lieksan Vaskiviikolla, hän vaikuttui tämän persoonasta niin, että päätti kirjoittaa Fransmanin elämäkerran. Oma kiinnostuk- seni Fransmanin taiteellisen elämäkerran tekemiseen lähti osittain samasta lähtökohdasta, päähen- kilön poikkeuksellisen karismaattisesta persoonallisuudesta. Olin myös opiskellut pitkään Frans- manin johdolla ja tunsin hänen opetusmetodinsa sekä niiden taustalla vaikuttaneet ihanteet. Se sai minut innostumaan erityisesti opettajani taiteellisen uran ja elämäntyön tutkimisesta. Lähteenmäen kesken jääneen elämäkertatutkimuksen haastatteluaineisto