Myytit Ja Myyttisyys Paavo Haavikon Teoksissa Kaksikymmentä Ja Yksi, Rauta-Aika Ja Kullervon Tarina
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Johanna Pentikäinen Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa Kaksikymmentä ja yksi, Rauta-aika ja Kullervon tarina Johanna Pentikäinen Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa Kaksikymmentä ja yksi, Rauta-aika ja Kullervon tarina Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi salissa 5 perjantaina 11. lokakuuta 2002 klo 12. ISBN 952-91-5001-6 (nid.) ISBN 952-10-0647-1 (pdf) SISÄLLYS Aluksi: Tutkimusasetelma I JOHDANTO 1. Tutkimusaiheesta: Myytti, aika ja teokset 1.1. Mikä on myytti? 1 1.2. Paavo Haavikon Kalevala-aiheiset teokset: Kansallisesta synnystä rappion aikaan 4 1.3. Paavo Haavikon 1970-luvun tuotannosta 11 1.4. Myyteistä Haavikon tuotannossa 17 1.5. Tutkimustehtävästä ja tutkimuksen rakenteesta 24 II KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI: BYSANTTI 2. Kahdenkymmenen ja yhden rakentumisesta 29 SAMPO-EEPOS, RUNOT 1-11 3. Sankarien synty: kollektiivista orjuuteen 33 4. Sampo, kuva täyttymyksestä 39 5. Feminiininen strategia: Bysantin keisarittaret ja sammon ryöstö 5.1. Feminiinisyyden primaari merkitys 45 5.2. Bysantin keisarittaret Zoe ja Teodora 46 5.3. Naisten kapina, eli sekundäärin myytin rakenne paljastuu 51 5.4. Dualistinen naiskuva: Naaraskotka ja pyhä nainen 54 5.5. Kolmas jäsen: Vareksenpoika ja Miehenmetsä sammon saajina 57 NIILIN-RETKI, RUNOT 12-18 6. Yritys palata primaariin todellisuuteen 6.1. Kuolematon nimi ja matka Niilin naisenhahmoisille lähteille 62 6.2. Kuolemat Niilillä ja käännös takaisin 67 7. Toissijaiset tekstuaaliset strategiat Bysantissa ja Niilillä: Manipulaatiosta petokseen ja lumoon 7.1. Kaksipuoleinen kudonnainen tekstin metaforana: Haavikon Bysantti-aiheesta 74 7.2. Odysseia ja Penelopeen kangas: Usko, uskollisuus ja petollisuus 80 7.3. Unohduksen lumo: Teatterimiehiä ja lootuksenkukkia 86 VENÄJÄN-RETKI, RUNOT 19-32 8. Historiallinen strategia: Venäjän retki ja vallan tiivistymät 8.1. Myyttisestä menneisyydestä myyttiseksi tulevaisuudeksi 93 8.2. Moskova ja Tver: Kollektiivisesta harmoniasta veljessotaan 100 8.3. Tataarin synty: Mytologisoitu sekundääri todellisuus 107 8.4. Neljäs jäsen eli villisika: Lahja, uhri ja hyväksikäyttäjä 113 PALUU KOTIIN, RUNOT 33-35 9. Myytti, todellisuuden kieltäminen ja halu 9.1. Kullervo-runo: Todellinen unohdettu primaari taso 117 9.2. Kahdenkymmenen ja yhden pimeys: Kullan kuvajaiset ja sokeutta näkijät 121 III RAUTA-AIKA: KALEVALA 10. Rauta-ajan rakentumisesta 127 11. Rauta-aika, Kalevala ja raudan aika 129 12. Rauta-ajan osat 1 ja 2: Sekundääri todellisuus 12.1. Seppä Ilmari: mies synnyttää naista 137 12.2. Ilmari ja kultaneito: Ensimmäiset häät 140 12.3. Jouko ja Aino: Perhe on paras 143 12.4. Aino ja Väinö Unen ja kuoleman maassa, yhdessä 146 12.5. Henkeni ostin, elämäni hinnalla: Kaupat ja naimakaupat Pohjolassa 12.5.1. Kuninkaan näköinen mies ja sammon taonta 150 12.5.2. Ilmari, sammon takoja 154 13. Rauta-ajan osat 3 ja 4: Lemmingin primaari ja syklinen todellisuus 13.1. Sankarillinen luonteenlaatu: Mies, mieli ja miekka 157 13.2. Lemmingin äiti ja naisen historia 160 13.3. Kahden ovat Kyllikki ja Ainikki kylillä, Lemmingin vaimo ja sisko 162 13.4. Lemmingin uudet syntymät: Ikuinen sykli maailman Naisparatiisissa 165 13.5. Tiera ja Tieran vaimo 168 13.6. Lemminki ja Esiäiti, Hiiden hirvi 173 13.7. Äidit ja tyttäret: Lemmingin tuomio 176 14. Rauta-ajan osa 5: Kullervon tarina ja myyttinen syyn ja seurauksen laki 14.1. Kullervon primaari todellisuus 178 14.2. Kullervon sekundääri todellisuus 182 15. Rauta-ajan osa 6: Sammon ryöstö, karhunpeijaiset ja loppu 15.1. Heräävä tietoisuus: Meren rikkauden tuonpuoleisen kuvajaisina 186 15.2. Feminiininen todellisuus ja kalat 190 15.3. Karhun peijaiset ja hirven häät 193 15.4. Sekundääri kokemuksena ja kohtalona: Väinön pelko, rakkaus ja hämärä 199 IV KULLERVON TARINA: SYNTYMYYTTI JA MAAILMAN LOPUN MYYTTI 16. Sankari-Kullervo: Kullervon sekundääri todellisuus 16.1. Kullervon syntymä: Tulen sylistä, pöydän alta 203 16.2. Sekundäärin myyttisen todellisuuden alku: Kullervo rakentaa korpeen 209 16.3. Kullervo ja sepän emäntä: Tehty ja elävä kohtaavat 213 17. Primaarin todellisuuden pakonomaista etsintää: Lapsi-Kullervo 17.1. Kulleroita polulla, ja isä 218 17.2. Kullervon sisar 220 17.3. Kullervon äiti 223 17.4. Rutto 226 18. Kaksi näkökulmaa Haavikon Kullervo-myytin tulkintaan 18.1. Kullervon angst: Ahtaus ja viattomuus 230 18.2. Kullervo Haavikon myyttisten teosten rakenteessa: Sankarista myyttiseksi agentiksi, tekijästä kohteeksi 234 V LOPUKSI 19. Haavikon teosten myyttisyys ja myyttisten rakenteiden merkitys 19.1. Rappion ja tuhon mytologia: Syvä, ikuinen uni ja muita myyttisiä metaforia 237 19.2. Myyttisestä eriytymättömyydestä: Primitiivisyys, fasismi ja kolmas vaihtoehto 241 19.3. Myyttiset tasot ja primaarin ja sekundäärin syklinen kiertokulku todellisuuden rakentumisen kuvauksessa 244 PAAVO HAAVIKON TEOKSET 249 LÄHTEET 255 LIITE I: Paavo Haavikon teksti Karjalaiset, heidän toimintansa ja suhteensa muihin kansoihin 266 LIITE II: Bysantin makedonialaisdynastia: sukupuu 267 LIITE III: Kahdenkymmenen ja yhden rakenne ja runojen pääasiallinen sisältö 269 LIITE IV: Kahdessakymmenessä ja yhdessä esiin tulevia Venäjän tapahtumia vuosina 1042-1328 272 LIITE V: Paavo Haavikon teksti Tapausten kulku, pääpiirteet 273 LIITE VI: Rauta-ajan rakenne ja Uuden Kalevalan rakenne 276 LIITE VII: Kullervon tarina ja Kalevalan Kullervo-runot 282 SUMMARY 284 HENKILÖHAKEMISTO 285 KIITOKSET 290 Aluksi: Tutkimusasetelma Tutkimukseni kohteena olevan kolmen Paavo Haavikon teoksen, Kahdenkymmenen ja yhden, Rauta-ajan ja Kullervon tarinan, yhteinen nimittäjä on Kalevala. Haavikon teokset liittyvät kirjoittamisajankohtaansa, 1970-lukuun ja sen ilmapiiriin sekä kalevalaisten aihelmien käyttöön suomalaisessa kirjallisuudessa, toisaalta taas niillä on merkityksellinen paikkansa Haavikon kokonaistuotannossa. Lähtökohdiltaan tutkimukseni on lähellä suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa 1980- luvulla harjoitettua myyttikritiikkiä ja 1980-1990-luvuilla alkunsa saanutta intertekstuaalista tarkastelua. Haavikon teokset liittyvät Kalevalan ja muiden pohjatekstiensä kanssa intertekstuaaliseksi prosessiksi, jossa ne paitsi kuvaavat myyttistä todellisuutta tradition avulla, myös saavat itse merkityksensä.1 Etenkin Rauta-aika -teoksessa Haavikko on tulkinnut Kalevalan tarinoiden ohella itse Kalevalaa, sen ominaislaatua ja sijaintia kehitysketjussa myyttisestä kansanrunoudesta kansalliseepokseksi ja jälleen sekundääristä takaisin primaarin alueelle tuotuna, pyhän historian asemaan. Tulkinta ulottuu Kalevalan syntyä ympäröivään kontekstiin ja siihen, millaisena kansalliseepos kuvaa maailmaa. Kansalliseepos samanaikaisesti pohjaa myyttiin ja rakentaa myyttiä. Tutkimukseni päämääränä on Haavikon teosten myyttisyyden osoittaminen temaattisesti ja rakenteellisesti, ja sen mukaisesti lähden liikkeelle myytin määrittelystä. Perustelen väitteeni vertaamalla tai rinnastamalla Haavikon tulkintoja niin Kalevalaan kuin myyttiseen todellisuuteenkin (mikä sinänsä on abstraktio). Pyrin hahmottamaan Haavikon teosten myyttisen struktuurin, rakennetta luovan dynamiikan. Myytissä rakenne kuljettaa merkitystä ja arvottaa laadullisesti ensisijaisen ja toissijaisen välisen eron. 1Intertekstuaaliseksi suhteeksi voidaan käsittää ensinnäkin yksittäisten tekstien yhteys toisiinsa. Lisäksi intertekstuaalisuus voidaan käsittää laajasti tekstuaalisen todellisuuden ominaisuudeksi: tekstit rakentuvat suhteensa toisiinsa ja saavat merkityksensä vasta suhteessa kontekstiinsa, muihin teksteihin ja tekstienulkoiseen todellisuuteen. Genetten termejä käyttäen hypertekstit eli tarkasteltavat tekstit myös vaikuttavat tekstienvälisen kanssakäymisen välityksellä hypoteksteihinsä eli edeltäviin teksteihin ja muuhun kontekstiin esimerkiksi esittämällä niistä uusia tulkintoja tai tarjoamalla niihin muuten uuden näkökulman. (Genetten luokittelussa transtekstuaalisuus on ilmiötä kuvaava yläkäsite. Hypertekstuaalisuudesta on kyse, kun hyperteksti kokonaisuudessaan on muunnos hypotekstistä tai joissain tapauksessa hypoteksteistä. Genettellä myös intertekstuaalisuus on alakäsite, ja se merkitsee rajoitetumpia ja paikallisempia sitaatteja ja plagiaatteja osina hypertekstiä. Ks. Genette 1997, 1-3,7-8.) I JOHDANTO 1. Tutkimusaiheesta: Myytti, aika ja teokset 1.1. Mikä on myytti? Myytin määrittelemisestä Myyttiä käsitteenä määriteltäessä on pidettävä mielessä sekä keskenään erilaisten näkökulmien paljous että myytin monet mahdolliset funktiot. Myytti on osa paitsi kirjallisuudentutkimuksen, myös esimerkiksi uskontotieteen, folkloristiikan ja muiden kulttuuria ja ihmistä sekä yhteiskuntaa tarkastelevien tieteenalojen kenttää. Lähestymistapa väistämättä vaikuttaa siihen, miten myytti määritellään. Tutkimukseni myyttikäsitys rakentuu Mircea Eliaden, Ernst Cassirerin, Theodor Adornon ja Max Horkheimerin sekä Bronislaw Malinowskin näkemyksiin myytistä sekä kirjallisuudentutkimuksen osalta erityisesti Michael Bellin tutkimuksiin. Erityisesti hyödynnän tutkimuksessani Northrop Fryen ajatusta myytistä primaarin ja sekundäärin välisen eron kuvaajana. Kuitenkaan yhteen erityiseen myyttiteoriaan en ole päätynyt, vaan sen sijaan pidän mielessäni Percy S. Cohenin näkemyksen myytin modernista käytöstä. Sen mukaan eri myyttiteoriat voidaan nähdä toisiaan täydentävinä, ei niinkään toisilleen vastakkaisina tai vaihtoehtoisina (Cohen 1969, 337)2. Cohenin hahmottelema lähestymistapa sopii erityisesti myyteissä kuvatun todellisuuden laadulliseen