Pispalan Ars Poetica: Lauri Viidan Runojen Metalyyrisyydestä

Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Pispalan ars poetica Lauri Viidan runojen metalyyrisyydestä Erika Laamanen Akateeminen väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XIV perjantaina 14. joulukuuta 2018 klo 12. ISBN 978-951-51-4687-8 (nid.) ISBN 978-951-51-4688-5 (PDF) Unigrafia Helsinki 2018 Abstract This dissertation explores poetics in the work of Lauri Viita (1916−1965), as it appears in his four books of poetry: Betonimylläri (“The Concrete Mixer,” 1947); Kukunor (1949); Käppyräinen (1954), and Suutarikin, suuri viisas (“And the Cobbler, Great Wise Man,” 1961). Poetry that deals with its own essence is called metalyricism, self-reflexive poetry, or metapoetry. By employing Eva Müller-Zettelmann’s theory of metalyricism and the analysis model of literary themes by Shlomith Rimmon-Kenan, this study addresses the following questions: How does Viita bring forth his poetics in his poems? Which poetic themes does Viita highlight and why? These questions explore the problems and challenges of Viita’s poetics in 1950s’ modernism. This study examines five central categories of poetics: the literary tradition, the poet, the creative process, the work of art, and the reception of poetry in five analysis chapters respectively. In Chapter 2, poems in which Viita discusses his relationship to the previous literary epoch and his contemporaries are analyzed. Chapter 3 examines how Viita depicts poets in his works, and how he understands the role of the poet in society. Chapter 4 focuses on the creative process, and Chapter 5 considers poems that have the notion of a work of art, the poem, as their theme. Finally, Chapter 6 examines satirical poems in which Viita comments on his contemporaries’ ways of reading poetry and their general attitudes towards literature. The analysis chapters show that Viita’s aspiration to unify an ideal world order with the actual outside world is central to his poetics. This feature is closely related to Viita’s relationship with modernism and traditions of symbolism and romanticism. While the notion of an ideal world order can be traced to the tradition of literature, living in a modern world prevents Viita from fully believing in achieving the ideal; this conflict is also crucial to modernism. Even though Viita’s solution to the problem is different from the ones proposed by other modernists such as Paavo Haavikko, this study argues that despite all their differences, other modernists shared the same poetic problems that Viita struggled with and thus their commonality is revealed. Kiitokset Kiitän ohjaajiani professori Jyrki Nummea ja dosentti Anna Hollstenia, jotka paneutuivat teksteihini, antoivat arvokkaita kommentteja ja neuvoja ja ohjasivat työtäni niin, että onnistuin saamaan sen kohtuullisessa ajassa valmiiksi. Jyrkiä kiitän siitä, että hän piti riman korkealla ja haastoi pyrkimään aina parempaan. Jyrkin tapa ajatella on ainutlaatuinen ja inspiroiva, ja toivon, että olen onnistunut omaksumaan siitä ainakin jotain. Annan väitöskirjan olen lukenut useammin ja tarkemmin kuin kenenkään muun, ja se on toiminut esikuvana omalle tutkimustyölleni. Perustutkinto-opiskelijana kävin myös lukuisilla Annan kursseilla; olen siis suuressa määrin hänen oppilaansa. Minulla on ollut onni, että olen saanut heidät ohjaajikseni. Jyrkiä kiitän lisäksi työni loistavasta otsikosta. Kiitän väitöskirjani esitarkastajina toimineita professori Yrjö Varpiota ja tohtori Sakari Katajamäkeä osuvista huomioista, joista työni hyötyi suuresti. On suuri kunnia, että sain maan johtavat Viita-tutkijat esitarkastajikseni. Sakari Katajamäkeä kiitän myös suostumisesta vastaväittäjäkseni. Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen ja filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelman seminaarit ovat olleet työni kannalta tärkeitä. Ilmapiiri seminaareissa oli kotoisa ja keskustelut korkeatasoisia, mistä on kiittäminen kaikkia, jotka seminaareihin osallistuivat. Kiitän erityisesti professori Pirjo Lyytikäistä, professori Heta Pyrhöstä ja dosentti Vesa Haapalaa, jotka antoivat aikaansa ja lukivat ja kommentoivat tekstejäni. Kiitän kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen henkilökuntaa ja jatko-opiskelijoita, eritoten Sarianna Kankkusta, joka minulla on ollut ilo tuntea jo opiskeluajoilta, Tuula Rautiota ja Eeva-Liisa Bastmania, joiden kanssa sain pohtia intohimoni kohdetta metriikkaa, sekä Matias Korisevaa, jonka kanssa sain työskennellä modernismin parissa. Kiitän Jenny ja Antti Wihurin säätiötä sekä filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelmaa, jotka rahoittivat tutkimustani ja joita ilman väitöskirjaani ei olisi syntynyt lainkaan. Kiitän perhettäni, sukuani ja ystäviäni, jotka tuovat niin paljon iloa elämääni. Suurimmat kiitokseni menevät puolisolleni Aleksille, jonka apu, tuki ja kärsivällisyys ovat minulle korvaamattomia. Helsingissä 6.11.2018 Erika Laamanen Sisältö Abstract 3 Kiitokset 4 1 JOHDANTO 8 1.1 Tutkimus Lauri Viidan runoudesta 8 Viidan asema sotienjälkeisessä modernismissa 10 Modernismi- ja Viita-tutkimus 17 Runoilija Pispalasta 19 Tutkimuksen aineisto 22 Keskeiset käsitteet, teoriat ja metodit 24 1.2 Metalyriikan teorioita ja analyysimalli 27 Kolme esimerkkiä 28 Metalyriikan käsitteestä ja lähikäsitteistä 31 Müller-Zettelmannin typologia 34 Viidan metalyyristen runojen analyysi 40 2 TRADITION TORNI 48 2.1 Poetiikan perusta 50 ”Nerous” ja romantiikan perintö 50 ”Tomu” ja symbolismin perintö 58 2.2 Modernismin aika 69 ”Kesäyö” luomisprosessin kuvauksena 69 Priaameli ja modernismin kritiikki 74 Suomalainen traditio poetiikan perustana 82 2.3 Kansanrunousvaihe 85 ”Mitä varten kirjoitan” ja Suomen kirjoittaminen 85 ”Metsä”: miksi kansanrunous? 92 3. SANAN JA VISION RUNOILIJAT: BETONIMYLLÄRIN RUNOILIJAHAHMOT 98 3.1 Lyyrinen eli visionaarinen runoilija 101 ”Rukous” ja sanaton runoilija 101 ”Maailmankaikkeus” ja runoilijan kosmos 107 3.2 Kertovat runot: visionääri modernissa maailmassa 111 ”Betonimylläri” ja runoilijan matka mielen manalaan 111 Väinämöinen, Kristus, työmies, luoja 118 Myllysymboli 123 Järjen messias 127 Runoilijan kiusaus 134 4. UNI JA LUOMINEN: KUKUNOR LUOMISPROSESSIN ALLEGORIANA 142 4.1 Sisäkertomukset ja kirjallisen taideteoksen aspektit 145 Lineaarinen ja spatiaalinen lukutapa 146 Heluna Himagon-Kamelungliangelon runo 152 Tikanpolkka 155 4.2 Allegoriset tapahtumat ja luomisprosessi 161 Järvi ja erämaa yhdistyvät 161 Kukunor − järvi 165 Kalahari − erämaa 175 Tulivuorenpurkaus ja fiktion totuus 180 5. RUNO − MAAILMA 191 5.1 ”Runo” ja kokonaisuuden poetiikka 192 5.2 Runon talo 199 ”tehdä, luoda oman kuvan mukaan” 202 Huono talo, huono runo 209 6. KULTTUURISATIIRIA 213 6.1 Taidekäsitykset satiirin kohteena 215 Unen runous 215 Päättömät ja monipäiset runot 221 6.2 Lukijat satiirin kohteena 224 Kritiikin kritiikkiä 224 Taiteen arvioinnista 227 7. LOPUKSI 233 Lähteet 242 Lauri Viidan teokset ja niistä käytetyt lyhenteet 242 Lauri Viidan teosten kritiikit 242 Muu kirjallisuus 243 Painamattomat lähteet 254 Äänitteet ja muut tallenteet 254 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimus Lauri Viidan runoudesta Esikoisteoksensa Betonimyllärin (1947) runossa ”Nerous” Lauri Viita (1916−1965) tarttuu poetiikan ikivanhaan aihepiiriin, runoilijaan poikkeusyksilönä. Puhuja asettaa kaksi näkemystä vastakkain, ”kaunosielun” ja omansa: «Oi nerous», − näin muuan kaunosielu sanoi sen − «oot juurta taivaallista ylhän sähkömyrskyn sala- main!» − Ei. Nerous on puutostauti mullan janoisen, vain sisar kyyneleitten mustan ahdistuksen vala- main. (BE, 79.) Viita hyödyntää recusatioksi kutsuttua retorista kuviota, joka perustuu käänteiselle esimerkille. Keskeistä on vastapuolen poetiikan torjuminen: runoilija tuo esiin, miksi hän ei voi kirjoittaa samalla tavalla kuin edeltäjänsä.1 ”Nerous”-runossa puhuja esittää ensiksi näkemyksen, jonka mukaan nerous on luonteeltaan jotain ylimaallista, mutta hylkää käsityksen sitten sanalla ”Ei”. Puhujan mukaan nerous on sairautta ja luovuus sukua ahdistuksen synnyttämille kyynelille. Vastakkainasettelu koskee myös tyyliä. Kaunosielun ilmaisu on alleviivatun lyyristä ja vanhahtavaa, puhujan ilmaisu puolestaan toteavaa ja tiivistä. Nerouden käsite oli sotien välisessä kulttuurikeskustelussa esillä erityisesti V. A. Koskenniemen viljelemässä suurmieskultissa.2 Toisen maailmansodan jälkeinen runoilijasukupolvi ryhtyi kuitenkin tietoisesti kirjoittamaan vastoin koskenniemeläistä estetiikkaa.3 Tässä tutkimuksessa selvitän, mihin suuntaan Lauri Viita lähti kehittämään suomalaista runoutta. Metalyyriset runot tarjoavat hedelmällisen tutkimuskohteen, kun tehtävänä on tarkastella kirjailijan poeettisia tavoitteita. Metalyriikka on runoutta runoudesta; käsite 1 Race 1988, 1−3; 1993b, 1017. 2 Ks. Karkama 1999, 322−323; ks. myös Koskenniemi 1925, 57−58; 1945, 400. 3 Hökkä 1999, 74; Kunnas 1981, 95−97; Laitinen 1997, 286. 8 viittaa runon tapoihin tarkastella omaa olemustaan ja toimintatapojaan. Runot, joiden teemana on poetiikka tai jokin sen osa-alue, muodostavat huomattavan osan metalyyristen runojen joukkoa.4 Keskeistä metalyriikassa ovat myös sen epäsuorat muodot eli runon ilmaisukeinojen korostuminen niin, että ne kiinnittävät huomiota sinänsä.5 Temaattinen eli niin kutsuttu eksplisiittinen metalyriikka ja epäsuora eli implisiittinen metalyriikka toimivat runossa usein yhdessä. Runoilija voi esimerkiksi havainnollistaa sitä, mitä käsittelee teeman tasolla, jolloin runokieli on siltä osin tavallista kohosteisempi. Ilmaisukeinot

Load more