Laulujen Lumossa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Load more
Recommended publications
-
Pispalan Ars Poetica: Lauri Viidan Runojen Metalyyrisyydestä
Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Pispalan ars poetica Lauri Viidan runojen metalyyrisyydestä Erika Laamanen Akateeminen väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XIV perjantaina 14. joulukuuta 2018 klo 12. ISBN 978-951-51-4687-8 (nid.) ISBN 978-951-51-4688-5 (PDF) Unigrafia Helsinki 2018 Abstract This dissertation explores poetics in the work of Lauri Viita (1916−1965), as it appears in his four books of poetry: Betonimylläri (“The Concrete Mixer,” 1947); Kukunor (1949); Käppyräinen (1954), and Suutarikin, suuri viisas (“And the Cobbler, Great Wise Man,” 1961). Poetry that deals with its own essence is called metalyricism, self-reflexive poetry, or metapoetry. By employing Eva Müller-Zettelmann’s theory of metalyricism and the analysis model of literary themes by Shlomith Rimmon-Kenan, this study addresses the following questions: How does Viita bring forth his poetics in his poems? Which poetic themes does Viita highlight and why? These questions explore the problems and challenges of Viita’s poetics in 1950s’ modernism. This study examines five central categories of poetics: the literary tradition, the poet, the creative process, the work of art, and the reception of poetry in five analysis chapters respectively. In Chapter 2, poems in which Viita discusses his relationship to the previous literary epoch and his contemporaries are analyzed. Chapter 3 examines how Viita depicts poets in his works, and how he understands the role of the poet in society. Chapter 4 focuses on the creative process, and Chapter 5 considers poems that have the notion of a work of art, the poem, as their theme. -
Rhyme and Rhyming in Verbal Art and Song Helsinki, Finland, 22Nd–24Th May 2019
Rhyme and Rhyming in Verbal Art and Song Helsinki, Finland, 22nd–24th May 2019 Programme Wednesday, May 22nd 8.45–9.15 Registration and coffee/tea 9.15–9.30 Opening words Tuomas M. S. Lehtonen (Secretary General, SKS) 9.30–10.45 Keynote lecture Nigel Fabb (Professor of Literary Linguistics, University of Strathclyde, Glasgow): Why is rhyme different from alliteration? A psychological and aesthetic account 10.45–11.00 COFFEE/TEA 11.00–12.30 Session 1 (Chair: Frog) Myfany Turpin (University of Sydney): End rhyme in Aboriginal sung poetry Jarkko Niemi (University of Tampere): Bordering the Rhyming World: Poetic devices in the Siberian Eastern Khanty oral sung tradition Yelena Sesselja Helgadóttir (University of Island): The (N)Ever Changing Rhyme, or Rhyme Modifications in Loan Formulae 12.30–13.45 LUNCH (for registered participants) 13.45–15.15 Session 2 (Chair: Eeva-Liisa Bastman) Frog (University of Helsinki): Hop on the Bus, Gus: Rhyme in Isolated Entanglement Stefan Blohm (MPI for Empirical Aesthetics): Effects of End Rhyme on Reading Fluency and Memory Catherine Addison (University of Zululand): Audability of Rhyme: Pattern, Distance, and Degree 15.15–15.45 COFFEE/TEA 15.45–17.15 Session 3 (Chair: Susanne Rosenberg) Warwick Edwards (University of Glasgow): Rhyme and cadence: Perspectives from medieval musical traditions Marjo Suominen (University of Helsinki): Studying Rhyming in Italian, English and German in Handel’s Opera Giulio Cesare Eeva-Liisa Bastman (Finnish Literature Society /University of Helsinki): “Let us sing, Let us sing, -
Myytit Ja Myyttisyys Paavo Haavikon Teoksissa Kaksikymmentä Ja Yksi, Rauta-Aika Ja Kullervon Tarina
View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Johanna Pentikäinen Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa Kaksikymmentä ja yksi, Rauta-aika ja Kullervon tarina Johanna Pentikäinen Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa Kaksikymmentä ja yksi, Rauta-aika ja Kullervon tarina Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi salissa 5 perjantaina 11. lokakuuta 2002 klo 12. ISBN 952-91-5001-6 (nid.) ISBN 952-10-0647-1 (pdf) SISÄLLYS Aluksi: Tutkimusasetelma I JOHDANTO 1. Tutkimusaiheesta: Myytti, aika ja teokset 1.1. Mikä on myytti? 1 1.2. Paavo Haavikon Kalevala-aiheiset teokset: Kansallisesta synnystä rappion aikaan 4 1.3. Paavo Haavikon 1970-luvun tuotannosta 11 1.4. Myyteistä Haavikon tuotannossa 17 1.5. Tutkimustehtävästä ja tutkimuksen rakenteesta 24 II KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI: BYSANTTI 2. Kahdenkymmenen ja yhden rakentumisesta 29 SAMPO-EEPOS, RUNOT 1-11 3. Sankarien synty: kollektiivista orjuuteen 33 4. Sampo, kuva täyttymyksestä 39 5. Feminiininen strategia: Bysantin keisarittaret ja sammon ryöstö 5.1. Feminiinisyyden primaari merkitys 45 5.2. Bysantin keisarittaret Zoe ja Teodora 46 5.3. Naisten kapina, eli sekundäärin myytin rakenne paljastuu 51 5.4. Dualistinen naiskuva: Naaraskotka ja pyhä nainen 54 5.5. Kolmas jäsen: Vareksenpoika ja Miehenmetsä sammon saajina 57 NIILIN-RETKI, RUNOT 12-18 6. Yritys palata primaariin todellisuuteen 6.1. Kuolematon nimi ja matka Niilin naisenhahmoisille lähteille 62 6.2. Kuolemat Niilillä ja käännös takaisin 67 7. Toissijaiset tekstuaaliset strategiat Bysantissa ja Niilillä: Manipulaatiosta petokseen ja lumoon 7.1. Kaksipuoleinen kudonnainen tekstin metaforana: Haavikon Bysantti-aiheesta 74 7.2. -
Myöhäinen Modernismi Suomen Kirjallisuudessa
Joutsen / Svanen 2017–2018 JYRKI NUMMI, ERIKA LAAMANEN & MATIAS KORISEVA Myöhäinen modernismi Suomen kirjallisuudessa I Pasuunat, runoilijat ja modernismi Eeva-Liisa Manner siirtyi 1950–60-luvun vaihteessa draaman kirjoitta- miseen muiden asemansa etabloineiden modernistien Paavo Haavikon ja Veijo Meren rinnalla. Nykyaikaiseen keskiluokkaiseen yksityiskotiin sijoittuvan näytelmän Uuden vuoden yö (1965) uuteen painokseen (1989) Manner on lisännyt retrospektiivisesti humalaisen juhlijan suuhun pienen pilkkasäkeistön: Varsinainen kansalliskirjallisuus on nykyään vessan seinissä. Minä löysin Suinulan aseman puuseen seinästä muistamisen arvoisen graffitin: Modernistit joukossa runoilijan ovat kuin perseet joukossa pasuunain. (Manner 1989: 42) Rehvakas kommentti muistuttaa kaikkien modernististen liikkeiden ja koulukuntien skandaalihakuisista provokaatioista ja manifesteista. Asetelma kääntyy Mannerin komediassa. Porvari – tuo härnäämisen ma- kea kohde – on siirtynyt naurajaksi, ja modernistit ovat siirtyneet yleisten vessojen seinille letkautusten kohteiksi. Karkea epigrammi ilmaisee kylläs- tymistä runouteen, joka on maneeristunut, jonka ilmaisukyky on hiipunut. Tarkastelemme 1950-luvun modernismiksi vakiintuneen sodan- jälkeisen kirjallisen periodin sisäistä dynamiikkaa, ajallisia rajoja ja runousopillista erityslaatua sekä jäsennämme lyhyen kymmenvuotisek- si rajatun ajanjakson uudelleen osaksi pitkäkestoista ja kansainvälistä modernistista perinnettä. Liikkeelle lähdemme historiallisen poetiikan keskeisistä kysymyksistä, periodikuvauksen