DOCSLIB.ORG

Laulujen Lumossa

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Laulujen Lumossa LAULUJEN LUMOSSA LAULUJEN LUMOSSA Kirjallisuudentutkijoiden ja kirjailijoiden seireenilauluja professori Yrjö Varpiolle hänen 60-vuotispäivänään 7.11.1999 Sic pergas felix doctis vigilare Camenis Toimittanut Yrjö Hosiaisluoma Copyright © 1999 Tampere University Press Myynti TAJU, Tampereen yliopiston julkaisujen myynti PL 617, 33101 TAMPERE Puhelin (03) 215 6055, Fax (03) 215 7150 Sähköposti [email protected] http://granum.uta.fi Kannen kuva ja kuvitus Riitta Oittinen Kannen suunnittelu Jarkko Lindqvist Taitto Samu Kiviluoto ISBN 951-44-4670-4 Vammalan Kirjapaino Oy Vammala 1999 [Yrjö Varpion kuva] Yrjö Varpio syyskuussa 1999 Kuva: Erkki Karén SISÄLLYS Lukijalle 9 Tabula gratulatoria 13 I Portin vartijat 19 Juhani Niemi: Avataanko kolkuttajalle? Havaintoja kirjoittajista kustantajan portilla 21 Mikko Turunen: Oppilas romaanin äärellä. Onko kirjallisuuskäsityksestä oltava huolissaan? 38 Jussi Ojajärvi: The Real Thing. Minuuden ja markkinoiden dialogi 53 Hannu Syväoja: O.A.K. O.A. Kallio Aamulehden kirjallisuusarvostelijana 75 II Maan kiertäjät 93 Päivi Mehtonen: Matkaileva kertojanäkökulma: Pietari Päivärinnan kyydissä 1900-luvulle 95 H.K. Riikonen: Tutkimuskohteena romaaniset kirjallisuudet: suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen lupauksen aika 1895-1918 118 Kai Mikkonen: Tieteidenvälisyys ja kirjallisuuden lukutaito 155 Kaarina Sala: Arkistonhoitajan kirje uuden vuosituhannen kirjallisuudentutkijoille 174 Aarre Heino: Kirjoittajan ja lukijan muuttuvat roolit 182 Mikko Lehtonen: Kulttuurivallankumous 201 III Helmen kalastajat 213 Markku Ihonen: Arktisen hysterian äärellä 215 Leena Kirstinä: Naisen nauru 237 Päivi Kosonen: Myöhäismoderni kokeileva omaelämäkerta: syntymään ulottuva teksti 253 Päivi Heikkilä-Halttunen: Katveesta julkisuuteen eskapismi lastenkirjallisuuden tyyli- ja tehokeinona 264 Pekka Tammi: Ehdotus vuosisadan (sarjakuva-) kirjaksi, tai miten Spiegelmanin Maus on tehty 278 Tuula Piikkilä: Kertomuksen maailmat, keskustelun kehykset ja kielen avaruus Juha Seppälän romaanissa Luru 306 IV Pilven piirtäjät 335 Yrjö Hosiaisluoma: Läkkiseppä Lindbladin lyhyt mutta ikuinen onni 337 Lajos Szopori Nagy: Aina sataa tulvaveteen lastut arkinrakentajain. Viita-unkarinnosten taustaa 357 Panu Rajala: Viidan viimeinen leimahdus. Moreenin näyttämösovitus 1964 innosti kirjailijan uudelleen töihin 363 Väinö Kirstinä: Muistaakseni 382 Teuvo Saavalainen: Tunnustan että elän 405 Arto Seppälä: Ystäväni ja huonetoverini 419 Kirjoittajat 425 Henkilöhakemisto 426 Ei iske isoamatta sana saajansa sydämeen. Pitää itsekin iloita sytytellessä säkeitä. Runon murhe on makea, riemu hulluuden rajalla. Jollet jouda joutilaaksi, älä virttäkään viritä. Ei pakossa, ei uhassa synny säyseitä sävyjä. Pitää olla pitkä päivä, kun käy laulujen lumossa. Lauri Viita Lukijalle Edellä lainattu Lauri Viidan runo on kirjailijan kutsumuksen ja vapaan luovan työn ylistystä jos mikä. Viidan säkeet Pitää olla pitkä päivä,/kun käy laulujen lumossa sopivat myös Yrjö Var- pioon, asialleen vihkiytyneeseen Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professoriin, joka tunnetaan poikkeuksellisen ai- kaansaavana ja monialaisena tutkijana. Koulu- ja opiskeluaikanaan Varpio kirjoitti itsekin runoja, novelleja ja draamatekstiä. Hänen pienoisnäytelmänsä Häät vi- heriäisellä niityllä sai kantaesityksensä Jyväskylän ylioppilaste- atterissa 1966. Siinä kuten monissa muissakin varhaisissa teks- teissään Varpio hakeutui absurdin ja fantasian suuntaan. Jyväs- kylän ylioppilaslehdessä hän julkaisi novellin Kaivontekijä, jos- sa kaivon kaivaja porautuu yhä syvemmälle maan sisään ja ka- toaa lopulta kokonaan kuin maan nielaisemana. Mies menee, mutta valmistuneessa kaivossa ei vesi ikinä lopu. Samankal- 10 taista faustista pyrkimystä aina syvemmälle ja ehtymätöntä tiedon janoa on havaittavissa Varpion tutkijanprofiilissa. Nuorena miehenä Yrjö Varpio oli vähän urheiluhullukin. Hän pelasi hyökkääjänä Miehikkälän Vilkkaan jalkapallojouk- kueessa. Lisäksi Varpio pitää hallussaan Haminan yhteislyseon 60 metrin aitajuoksun ennätystä. Ja pitänee ikuisesti, koska kyseistä matkaa ei enää harrasteta. Varpio on saavuttanut myös Karjalan Tykistörykmentin mestaruuden selkäuinnissa. Tosin osanottajia oli hänen lisäkseen vain yksi, ja tämäkin oli kesken kaiken hukkua. Kaveri lähti hirveällä höökillä menemään, Varpio muistelee. Runon lumo voitti urheiluinnostuksen. Yrjö Varpion kipi- nä runouteen oli peräisin hänen isoisältään Emil Holmströmil- tä, runoniekalta, tilapäisrunoilijalta, jonka runoja esitettiin eri- laisissa juhlissa ympäri Kymenlaaksoa. Varpio on kirjoittanut hänen vaiheistaan lämminhenkisen teoksen Opettaja (1992). Iso- isänsä monipuolisesta kirjastosta Yrjö löysi jokseenkin kaikki suomalaisen lyriikan siihenastiset suuret klassikot. Esimerkik- si Yrjö Jylhän Kiirastulen hän osasi jossain vaiheessa ulkoa. Yli- oppilasaineessaan Varpio kirjoitti ruotsalaisesta Dan Anders- sonista, jonka runoja hän kouluaikoinaan myös suomensi. Runouden ohella Varpiota veti puoleensa matematiikka, jota hän suunnitteli lähtevänsä opiskelemaankin. Lopullinen valinta tapahtui kirjallisuudentutkimuksen onneksi suomen kielen, kirjallisuuden ja historian eduksi. Viehtymys matemaat- tisiin aineisiin näkynee Varpiossa ainakin hänen taipumukses- saan tiukan loogiseen ajatteluun. Ja toki kirjallisuudentutkijal- lakin on hyvä olla fantasian tukena kirkasta, rationaalista ajat- telukykyä. Yliopisto-opintonsa Varpio aloitti Jyväskylässä, vuoden verran hän viivähti myös Saksan Bochumin yliopistossa. Tam- pereen yliopiston kirjoihin hän tuli syksyllä 1968. Pro gradunsa Varpio teki Alex Matsonista, arvosana oli eximia, oppiaineen ensimmäinen. Professori Eino Kauppinen otti lupaavan tutki- janalun kirjallisuuden laitokselle töihin. 11 Erään luonnehdinnan mukaan Varpion tutkijanura eteni 1970-luvulla suorastaan rakettimaisesti. Hän väitteli Lauri Viidasta 1973 ja seitsemän vuotta myöhemmin hänestä tuli suh- teellisen nuorena miehenä nelikymppisenä Tampereen yli- opiston kotimaisen kirjallisuuden professori. Mutkiakin mah- tui matkaan. Apulaisprofessuurin haussa Varpio hävisi Pekka Mattilalle äärimmäisen täpärästi. Asiantuntijalausunnoissa Var- pion tutkijanotetta vieroksuttiin joskus sosiologisuutensa tai liiallisen tamperelaisuutensa takia. Tamperelaisleimaa hän hankki tutkittuaan Matsonia, Viitaa, Mäkelän piiriä ja Väinö Linnaa. 1970-luvun alkupuolella Tampereen yliopistossa elettiin vasemmistoradikaalin opiskelijaliikkeen punaisia aikoja. Var- piokin sai tahtomattaan punaista väriä. Aika oli kulttuuri- ja tutkimuspoliittisesti räjähdysherkkää. Kuvaavaa on, että vä- hän ennen väittelyään Varpio joutui professori Kauppisen pu- hutteluun. Tämä väitti Varpion menneen stalinistien kelk- kaan. Yrjö Varpion ura professorina tulee pian kestäneeksi kak- sikymmentä vuotta. Tänä aikana yliopisto on paljon muuttu- nut. Taloudellisessa mielessä 1980-luvun seitsemästä lihavas- ta vuodesta siirryttiin 1990-luvulla seitsemään laihaan vuo- teen. Kirjallisuusoppiaineetkin ovat joutuneet tiukille, vaikka produktiivisuus julkaisumäärien ja jatkotutkintojen mukaan mitattuna on jatkuvasti kasvanut. Vuosien mittaan Yrjö Varpion omat tutkimusintressit ovat moninaistuneet. Aiemmin hänet tunnettiin nimenomaan resep- tioestetiikan suomalaisena uranuurtajana. Tämän lähestymis- tavan rinnalle ja ohikin on noussut kiinnostus kirjallisuuden- tutkimuksen instituution tutkimiseen, mentaliteettihistoriaan, matkakirjallisuuteen ja kirjallisuushistoriaan. Varpion päätoi- mittama teosjärkäle, kolmiosainen Suomen kirjallisuuden his- toria, on juuri valmistunut. Yrjö Varpio on täysverinen tutkija ja opettaja. Esimiehenä hän on pyrkinyt oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. 12 Runsaasti Varpion aikaa on kulunut lukuisissa asiantuntijateh- tävissä, mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Viime vuo- sina kansainvälisten suhteiden vaaliminen on ollut hänelle eri- tyisen läheistä, esim. Saksan, Viron ja Unkarin suunnassa. Me työtoverit ja ystävät haluamme onnitella Yrjö Varpiota ja hänen vaimoaan Renatea tällä artikkelikokoelmalla, joka kuvastaa nykyisen kirjallisuudentutkimuksen aiheiden ja tutki- musasetelmien moninaisuutta. Tässä kirjallisessa basaarissa painottuvat ehkä muita enemmän kirjallisuussosiologiset, kult- tuurintutkimukselliset ja narratologiset lähestymistavat. Artik- kelisarja päättyy muutamiin kirjailijoiden puheenvuoroihin. Se onkin paikallaan, koska Varpio on jo noin kolmenkymmenen vuoden ajan osallistunut Pirkkalaiskirjailijat ry:n toimintaan. Tämän teoksen julkaisemisen ovat mahdollistaneet lukui- sat tabula gratulatoriaan osallistuneet. Erityisen suuri kiitos ta- loudellisesta tuesta kuuluu Suomalaisen Kirjallisuuden Seural- le ja Vammalan Kirjapaino Oy:lle. Lisäksi kiitän Tampere Uni- versity Pressiä ja varsinkin Outi Sisättöä mainiosta yhteistyös- tä kirjan tekemisen eri vaiheissa. Onnentoivotus sopinee päättää samoin kuin maisteri Ca- valin onnittelurunonsa tulevalle runouden professorille Ene- vald Svenoniukselle 1643: Sic pergas felix doctis vigilare Ca- menis (Siis yhä, onnekas, huolenas on runotarten viisaus). Yrjö Hosiaisluoma Tabula gratulatoria in honorem professoris Yrjö Varpio sexagesimum annum complentis Aira ja Aulis Aarnio Leila Haaparanta Matti Alestalo Sirkka-Liisa Hahmo Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja Päivi Heikkilä-Halttunen sivistysrahasto Tarja ja Aarre Heino Pirkko ja Alho Alhoniemi Sirkka Heiskanen-Mäkelä Helena ja Tuomas Anhava Helsingin yliopiston Kotimainen Kari Aronpuro ja Marra Lampi kirjallisuus Hannele ja Michael Branch Helsingin yliopiston BTJ Kirjastopalvelu Oy Yleinen kirjallisuustiede Viola
Load more

Recommended publications
  • Pispalan Ars Poetica: Lauri Viidan Runojen Metalyyrisyydestä
    Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Pispalan ars poetica Lauri Viidan runojen metalyyrisyydestä Erika Laamanen Akateeminen väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XIV perjantaina 14. joulukuuta 2018 klo 12. ISBN 978-951-51-4687-8 (nid.) ISBN 978-951-51-4688-5 (PDF) Unigrafia Helsinki 2018 Abstract This dissertation explores poetics in the work of Lauri Viita (1916−1965), as it appears in his four books of poetry: Betonimylläri (“The Concrete Mixer,” 1947); Kukunor (1949); Käppyräinen (1954), and Suutarikin, suuri viisas (“And the Cobbler, Great Wise Man,” 1961). Poetry that deals with its own essence is called metalyricism, self-reflexive poetry, or metapoetry. By employing Eva Müller-Zettelmann’s theory of metalyricism and the analysis model of literary themes by Shlomith Rimmon-Kenan, this study addresses the following questions: How does Viita bring forth his poetics in his poems? Which poetic themes does Viita highlight and why? These questions explore the problems and challenges of Viita’s poetics in 1950s’ modernism. This study examines five central categories of poetics: the literary tradition, the poet, the creative process, the work of art, and the reception of poetry in five analysis chapters respectively. In Chapter 2, poems in which Viita discusses his relationship to the previous literary epoch and his contemporaries are analyzed. Chapter 3 examines how Viita depicts poets in his works, and how he understands the role of the poet in society. Chapter 4 focuses on the creative process, and Chapter 5 considers poems that have the notion of a work of art, the poem, as their theme.
    [Show full text]
  • Rhyme and Rhyming in Verbal Art and Song Helsinki, Finland, 22Nd–24Th May 2019
    Rhyme and Rhyming in Verbal Art and Song Helsinki, Finland, 22nd–24th May 2019 Programme Wednesday, May 22nd 8.45–9.15 Registration and coffee/tea 9.15–9.30 Opening words Tuomas M. S. Lehtonen (Secretary General, SKS) 9.30–10.45 Keynote lecture Nigel Fabb (Professor of Literary Linguistics, University of Strathclyde, Glasgow): Why is rhyme different from alliteration? A psychological and aesthetic account 10.45–11.00 COFFEE/TEA 11.00–12.30 Session 1 (Chair: Frog) Myfany Turpin (University of Sydney): End rhyme in Aboriginal sung poetry Jarkko Niemi (University of Tampere): Bordering the Rhyming World: Poetic devices in the Siberian Eastern Khanty oral sung tradition Yelena Sesselja Helgadóttir (University of Island): The (N)Ever Changing Rhyme, or Rhyme Modifications in Loan Formulae 12.30–13.45 LUNCH (for registered participants) 13.45–15.15 Session 2 (Chair: Eeva-Liisa Bastman) Frog (University of Helsinki): Hop on the Bus, Gus: Rhyme in Isolated Entanglement Stefan Blohm (MPI for Empirical Aesthetics): Effects of End Rhyme on Reading Fluency and Memory Catherine Addison (University of Zululand): Audability of Rhyme: Pattern, Distance, and Degree 15.15–15.45 COFFEE/TEA 15.45–17.15 Session 3 (Chair: Susanne Rosenberg) Warwick Edwards (University of Glasgow): Rhyme and cadence: Perspectives from medieval musical traditions Marjo Suominen (University of Helsinki): Studying Rhyming in Italian, English and German in Handel’s Opera Giulio Cesare Eeva-Liisa Bastman (Finnish Literature Society /University of Helsinki): “Let us sing, Let us sing,
    [Show full text]
  • Myytit Ja Myyttisyys Paavo Haavikon Teoksissa Kaksikymmentä Ja Yksi, Rauta-Aika Ja Kullervon Tarina
    View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Johanna Pentikäinen Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa Kaksikymmentä ja yksi, Rauta-aika ja Kullervon tarina Johanna Pentikäinen Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa Kaksikymmentä ja yksi, Rauta-aika ja Kullervon tarina Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi salissa 5 perjantaina 11. lokakuuta 2002 klo 12. ISBN 952-91-5001-6 (nid.) ISBN 952-10-0647-1 (pdf) SISÄLLYS Aluksi: Tutkimusasetelma I JOHDANTO 1. Tutkimusaiheesta: Myytti, aika ja teokset 1.1. Mikä on myytti? 1 1.2. Paavo Haavikon Kalevala-aiheiset teokset: Kansallisesta synnystä rappion aikaan 4 1.3. Paavo Haavikon 1970-luvun tuotannosta 11 1.4. Myyteistä Haavikon tuotannossa 17 1.5. Tutkimustehtävästä ja tutkimuksen rakenteesta 24 II KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI: BYSANTTI 2. Kahdenkymmenen ja yhden rakentumisesta 29 SAMPO-EEPOS, RUNOT 1-11 3. Sankarien synty: kollektiivista orjuuteen 33 4. Sampo, kuva täyttymyksestä 39 5. Feminiininen strategia: Bysantin keisarittaret ja sammon ryöstö 5.1. Feminiinisyyden primaari merkitys 45 5.2. Bysantin keisarittaret Zoe ja Teodora 46 5.3. Naisten kapina, eli sekundäärin myytin rakenne paljastuu 51 5.4. Dualistinen naiskuva: Naaraskotka ja pyhä nainen 54 5.5. Kolmas jäsen: Vareksenpoika ja Miehenmetsä sammon saajina 57 NIILIN-RETKI, RUNOT 12-18 6. Yritys palata primaariin todellisuuteen 6.1. Kuolematon nimi ja matka Niilin naisenhahmoisille lähteille 62 6.2. Kuolemat Niilillä ja käännös takaisin 67 7. Toissijaiset tekstuaaliset strategiat Bysantissa ja Niilillä: Manipulaatiosta petokseen ja lumoon 7.1. Kaksipuoleinen kudonnainen tekstin metaforana: Haavikon Bysantti-aiheesta 74 7.2.
    [Show full text]
  • Myöhäinen Modernismi Suomen Kirjallisuudessa
    Joutsen / Svanen 2017–2018 JYRKI NUMMI, ERIKA LAAMANEN & MATIAS KORISEVA Myöhäinen modernismi Suomen kirjallisuudessa I Pasuunat, runoilijat ja modernismi Eeva-Liisa Manner siirtyi 1950–60-luvun vaihteessa draaman kirjoitta- miseen muiden asemansa etabloineiden modernistien Paavo Haavikon ja Veijo Meren rinnalla. Nykyaikaiseen keskiluokkaiseen yksityiskotiin sijoittuvan näytelmän Uuden vuoden yö (1965) uuteen painokseen (1989) Manner on lisännyt retrospektiivisesti humalaisen juhlijan suuhun pienen pilkkasäkeistön: Varsinainen kansalliskirjallisuus on nykyään vessan seinissä. Minä löysin Suinulan aseman puuseen seinästä muistamisen arvoisen graffitin: Modernistit joukossa runoilijan ovat kuin perseet joukossa pasuunain. (Manner 1989: 42) Rehvakas kommentti muistuttaa kaikkien modernististen liikkeiden ja koulukuntien skandaalihakuisista provokaatioista ja manifesteista. Asetelma kääntyy Mannerin komediassa. Porvari – tuo härnäämisen ma- kea kohde – on siirtynyt naurajaksi, ja modernistit ovat siirtyneet yleisten vessojen seinille letkautusten kohteiksi. Karkea epigrammi ilmaisee kylläs- tymistä runouteen, joka on maneeristunut, jonka ilmaisukyky on hiipunut. Tarkastelemme 1950-luvun modernismiksi vakiintuneen sodan- jälkeisen kirjallisen periodin sisäistä dynamiikkaa, ajallisia rajoja ja runousopillista erityslaatua sekä jäsennämme lyhyen kymmenvuotisek- si rajatun ajanjakson uudelleen osaksi pitkäkestoista ja kansainvälistä modernistista perinnettä. Liikkeelle lähdemme historiallisen poetiikan keskeisistä kysymyksistä, periodikuvauksen
    [Show full text]