DOCSLIB.ORG

Arvosteluja–Reviews

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Arvosteluja–Reviews Arvosteluja–Reviews Näyttelyarvostelu: Religiões da Lusitânia. Ehkä tästäkin johtuen Lusitanian uskonto- Loquuntur saxa.—’Lusitanian uskonnot. historia on jäänyt kansainvälisen tutkimuk- Kivet puhuvat.’ sen kentällä yhdeksi vieraimmista antiikin maailman ilmi�istä. Näyttely paikkasi tätä Portugalin Arkeologisessa museossa (Mu- puutetta omalta osaltaan kahdella kaksikie- seu Nacional de Arqueologia) Lissabonissa lisellä (portugali ja englanti) näyttelyop- on kesäkuusta 2002 alkaen ollut esillä näyt- paalla.3 Kuitenkin kattavin näyttelyjulkaisu tely Religiões da Lusitânia. Loquuntur saxa. lukuisine Lusitanian uskontohistoriaa käsit- – ’Lusitanian uskonnot. Kivet puhuvat’.1 televine artikkeleineen julkaistiin edelleen Näyttely oli viimeinen viiden näyttelyn sar- ainoastaan portugaliksi.4 jassa, jossa esiteltiin Portugalin historiaa Kaikki näyttelyssä esillä olleet piirtokir- esihistoriasta maurivalloitusten loppuun.2 joitukset oli käännetty näyttelyn käsioppaas- Lusitanian uskontohistorian näyttely sa (paikoin hieman epätarkasti) latinasta järjestettiin, kun tuli kuluneeksi sata vuotta portugaliksi ja englanniksi. Näyttelyn opas- Arkeologisen museon ensimmäisenä joh- tekstit olivat enimmäkseen sitaatteja Leite tajana toimineen José Leite de Vasconcel- de Vasconcelloksen sadan vuoden takaisesta loksen kolmiosaisesta julkaisusta Religiões julkaisusta, mikä ei luonnollisestikaan enää da Lusitânia (1897, 1905, 1913). Julkaisun vastannut nykytutkimuksen tasoa ja vaati- 1. osa on käännetty ranskaksi otsikolla Sur muksia. Näyttely olisi antanut katsojalleen les religions de la Lusitanie vuonna 1892. tieteellisessä mielessä enemmän, mikäli Muilla kielillä julkaisua ei ole saatavilla. my�s näyttelytekstit olisivat olleet näyttely- julkaisun tehneen tutkijakaartin kirjoittamia. Nyt näyttelyteksteissä oli nähtävissä sadan 1 Näyttelyn loppumisajankohdaksi oli alun perin ilmoitettu elokuu 2008, mutta näyt- vuoden takainen ’arvuuttelu’ ilmi�istä, joille telyaikaa on jatkettu näillä näkymin aina- on jo esitetty nykytutkijoiden keskuudessa kin joulukuun loppuun 2009. monipuolisemmin pohtivia ja teoretisoivia 2 Aiemmat näyttelyt olivat Idade do Bron- ze: discursos de poder (’Pronssikau- vastauksia. Esimerkiksi Leite de Vasconcel- si: vallan diskursseja’) vuonna 1996; los selitti James Frazerin tapaan uskonnon De Ulisses a Viriato (Idade do Ferro) ’alkuperän’ olevan luonnon ilmi�iden mys- (’Odysseuksesta Viriatukseen (rautakau- si)’) vuonna 1997; Portugal Romano: a exploração dos recursos naturais (’Roo- 3 Ks. http://www.mnarqueologia-ipmuse- malainen Portugali: luonnonvarojen riis- us.pt/?a=2&x=3&i=38, 14.8.2008. to’) vuonna 1998; Portugal Islâmico: os 4 Religiões da Lusitânia: loquuntur saxa, últimos sinais do Mediterrâneo (’Isla- toim. J. Cardim Ribeiro. ���������������Lisboa: MC, Mi- milainen Portugali: Välimeren päätepy- nistério da Cultura: Instituto Português de säkki’ [näyttelyn nimen käänn�s: Riika Museus: Museu Nacional de Arqueolo- Jeminen]) vuonna 1999. gia, 2002. 578 s. 75 tifioinnissa; tätä näkemystä siteerattiin näyt- jen perusteella Lusitanian suosituimmaksi telyssä useissa kohdin. Georges Dumézilin jumaluudeksi nimettyä Endovellicusta pide- ’indoeurooppalaisten kolmijakoinen ideolo- tään ns. ’alkuperäisenä jumaluutena’, jonka gia’ vilahti otsikkotason teksteissä ilman tar- juuret ovat niemimaan kivikauden iberialai- kempaa selitystä siitä, miten kolmijako ’so- sessa perinteessä.7 tilaat, papit ja maanviljelijät’ olisi näkynyt Lusitanian uskontoperinne oli suullista Lusitanian uskonnossa ja yhteiskunnassa. eivätkä antiikin ajan kirjailijat tienneet ker- My�skään Robert Étienneltä ja Pierre Gri- toa paljoakaan läntisen Välimeren uskon- malilta leikatut sitaatit koskien keisarikulttia noista.8 Näin ollen antiikin ajalta peräisin ja roomalaisia jumalia eivät tehneet täyttä olevaa kirjallista tietoa alueen uskonnoista oikeutta näiden tutkijoiden kriittisillekin nä- on vain niukasti. Rooman valtakunnan län- k�kannoille. tisten uskontoperinteiden ’marginaalisuutta’ Tulkinnallisista arkaismeistaan huoli- kuvastaa omalla tavallaan sekin, että ainoa matta näyttely vastasi kattavasti kysymyk- kelttiläinen jumaluus, jolla oli oma juhla- seen siitä, miten Rooman imperiumin vai- päivä roomalaisessa kalenterissa (18.12.) kutus näkyi Lusitanian uskontohistoriassa. oli Epona (Sopeña 2005, 351). Tämä juma- Lusitania (itsenäinen provinssi vuodesta 27 luus tunnettiin Iberian niemimaan pohjois- e.a.a.) sijaitsi Iberian niemimaan länsiosissa, osissa nimellä Epane; Lusitaniassa sitä ei nykyisen Portugalin ja osin Espanjan alueel- la.5 Siinä missä Välimeren itäosien kulttuu- 7 Mm. Georg Wissowa sijoitti Endovel- rinen pohjavire säilyi roomalaisaikanakin licuksen di indigetes –ryhmään eli sel- laisiin jumaluuksiin, jotka olivat tietyn kreikkalaisena (tai hellenistisenä), oli se alueen ’alkuperäisiä jumalia’. Nykytut- Välimeren länsiosissa selvemmin sekoitus kijoista ks. esim. Marco Simón 2005, roomalaisia ja paikallisia iberialaisia (joita 307: ’indigenous god’. My�s Endovelli- cuksen nimen etymologiset pohdiskelut tutkimuksessa kutsutaan yhä my�s indoeu- ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia. rooppalaisiksi) ja kelttiläisiä vaikutteita.6 António da Visitação Freiren mukaan Tunnetuimmat kelttiläiset jumaluudet alu- Endovellicuksen nimessä yhdistyvät kelt- tiläinen end-radikaali, foinikialainen Bel eella olivat Bandus/Bandua, Cosus, Nabia, (’Herra’, tässä: vel-) ja latinan yksik�n Ataec/gina, Reve/Reva, Vaelicus, Trebaruna maskuliinin pääte –us. Sen sijaan José sekä Arentius/Arentia (Olivares Pedreño Leite de Vasconcelloksen mukaan Endo- vellicus olisi kelttiläinen Andovellicus 2005, 610). Sen sijaan piirtokirjoitusl�yt�- (‘erittäin hyvä’). 8 Antiikin kirjallisuudesta l�ytyy vain kol- 5 Tutkijat erottavat toisistaan Iberian nie- me mainintaa Iberian niemimaan (huom. mimaalla läntisen gallaico-lusitanialaisen laajempi alue kuin Lusitania) jumalis- kulttuurialueen ja itäisen kelttiläis-ibe- ta: Strabonin Geografia 3.3.7 (Ares) ja rialaisen kulttuurialueen. Marco Simón 3.4.16 (’nimet�n jumala’) ja Macrobiuk- 2005, 292-293. sen Saturnalia 1.19.5 (Mars). Kirjoitta- 6 Mielenkiintoisen esimerkin itäisen Väli- jat ovat jo tehneet interpretatio graecan meren alueella hellenistisellä ajalla tapah- (kreikkalaisten sodanjumala Ares) ja tuneesta kelttiläisten uskontoperinteiden interpretatio romanan (roomalaisten so- sulautumisesta paikallisiin kreikkalaisiin danjumala Mars), minkä vuoksi nimien uskontoihin tarjoavat Vähän-Aasian Ga- takana olevia paikallisia jumaluuksia on latian keltit. Mitchell 2001, 47-50. lähes mahdotonta jäljittää. 76 kuitenkaan tavata (Olivares Pedreño 2005, pitoliumin triadi Iuppiter, Iuno ja Minerva. passim).9 Lusitaniassa niin kuin kaikkialla muuallakin Alueen uskontohistorian tärkeimmät Rooman valtakunnassa paikallinen eliitti lähteet ovat piirtokirjoitukset ja muu ai- osoitti kunnioitustaan valtakunnallisen elii- neellinen jäämist� kuten patsaat, alttarit ja tin tukemille kulteille. Capitoliumin triadin kulttipaikat—tästä my�s näyttelyn osuva keskuskulttipaikka oli Rooman kaupungin otsikko ’Loquuntur saxa—Kivet puhuvat’. uskonnollisessa ja hallinnollisessa keskuk- Indoeurooppalaisen lusitanian kielellä kir- sessa Capitoliumilla sijainnut Iuppiter Op- joitettuja piirtokirjoituksia on niitäkin l�y- timus Maximus Capitolinuksen temppeli. tynyt muutama, mutta ne ovat vasta rooma- Roomalaisten valloituspolitiikka piti sisäl- laisajalta ja kirjoitettu latinalaisin kirjaimin lään capitoliumien rakentamisen roomalais- (Sopeña 2005, 347). Arkeologinen aineisto ten siirtokuntien forumeille eli keskusau- on l�ydetty ja kaivettu esiin pääsäänt�isesti kioille ympäri Välimeren. Näin poliittinen kuudelta muinaiselta pyhäkk�alueelta.10 valta ja uskonto kietoutuivat läheisesti toi- Osittain juuri lähdeaineiston luonteesta siinsa. johtuen näyttelyn antama kuva Lusitanian Vallan keskuksissa oli my�s keisarikul- uskonnosta olikin hyvin roomalainen. Vo- tin paikka: meille on säilynyt Lusitaniasta tiivialttarit latinankielisine piirtokirjoituksi- piirtokirjoituksia, joissa paikallinen yhteis� neen, jumalia kuvaavat patsaat, seinämaala- (mm. civitas Ammaiensis) on suorittanut ukset, mosaiikit—kaikki näyttivät tunnistet- vuosittaisen uhrin keisariperheen ja valta- tavan roomalaisilta. Lusitanian uskonto oli kunnan hyvinvoinnin takaamiseksi. My�s kuitenkin alun perin luonnonuskonto, jossa sodanjumala Marsille, kaupankäynnin suo- ei ollut tapana esittää jumaluuksia antropo- jelujumalalle Mercuriukselle, rakkauden tai zoomorfisesti kreikkalais-roomalaisen jumalattarelle Venukselle ja hyvän onnen uskonnon tapaan. Mikäli jumaluuksille suojelijalle Fortunalle omistettiin lukuisia tehtiin kuvallinen ilmiasu, ne esitettiin pi- votiivialttareita ja pronssisia pikkupatsaita kemminkin symbolisesti kuin realistisesti. kuten kaikkialla Rooman valtakunnassa. Jos Rooman valta toi mukanaan siis my�s kreik- antiikin uskontohistorian tutkija olisi laitettu kalais-roomalaisen ikonografian. laatimaan näyttelyluettelo tietämättä ennal- Lusitanian roomalaisajan uskonnossa ta mitään Lusitaniassa tehdyistä l�yd�istä, näkyivät vahvasti roomalaisen pantheonin hän olisi mitä todennäk�isimmin päätynyt kaikki keskeisimmät jumaluudet kuten Ca- luettelemaan juuri yllämainitut roomalaiset jumaluudet sekä lisännyt listaan vielä Apol- lon (taiteiden ja parannustaidon jumala) ja 9 Samaten toinen Euroopan kelttiläisellä kulttuurialueella laajalti tunnettu juma- Aesculapiuksen (parannustaidon jumala, luus, Lugus, esiintyy ainoastaan Iberian kreik. Asklepios), jotka my�s l�ytyvät Lu- niemimaan
Load more

Recommended publications
  • Las Manifestaciones Religiosas En El Conventus Emeritensis (Parte Española) a Través De Los Documentos Epigráficos
    Acta Palaeohispanica IX Palaeohispanica 5, (2005), pp. 709-720 LAS MANIFESTACIONES RELIGIOSAS EN EL CONVENTUS EMERITENSIS (PARTE ESPAÑOLA) A TRAVÉS DE LOS DOCUMENTOS EPIGRÁFICOS M.ª Luz Barberarena Para controlar el territorio conquistado, Roma necesitaba articularlo a través núcleos urbanos de los que éste dependía jurídica y administra- tivamente, por lo que la ciudad actuó como fuente de romanización del mismo. Las ciudades estudiadas para este trabajo han sido trece: Augusta Emerita, Augustobriga, Bletisa(ma), Caesarobriga, Capera, Caurium, Lacimurga/Lacinimurga, Metellinum, Mirobriga, Norba Caesarina, Obila, Salmantica y Turgalium.1 PANORÁMICA RELIGIOSA DEL CONVENTUS EMERITENSIS Si observamos la distribución de la epigrafía votiva del conventus Emeritensis, comprobamos que hay tres niveles en cuanto a la cantidad de epígrafes conservados en cada entidad urbana. En un primer nivel estarían Augusta Emerita, Capera, Norba Caesarina y Turgalium, enti- 1 Sobre el estatuto jurídico de estas ciudades: Le Roux (1990); García y Bellido (1959), Pintado (2002). Hemos excluido Lancia Oppidana por las dudas que subsisten acerca de su ubicación. Para Alarcâo la mayor parte de su territorio correspondería a España, mientras que el de Lancia Transcudana correspondería a Portugal (Alarcâo (1990), p. 29). Sin embargo sobre el núcleo urbano sigue habiendo discrepancias, pues mientras que para Hurtado de San Antonio estaría en la zona de Valverde del Fresno (Cáceres) (Hurtado de San Antonio (1976), pp. 610-612), para Roldán estaría en algún lugar de Portugal, que no precisa (Roldán Hervás (1968-1969), p. 88). En cualquier caso, como hemos recogido toda la epigrafía de la provincia de Cáceres, si Lancia Oppidana estuviera en España su documentación queda estudiada dentro del territorium de Caurium.
    [Show full text]
  • El Nombre De La Diosa Lusitana Nabia Y Elproblema Del Betacismo En Las Lenguas Indígenas Del Occidente Peninsular
    El nombre de la diosa lusitana Nabia y elproblema del betacismo en las lenguas indígenas del Occidente Peninsular. Blanca Présper Universidad de Salamanca RESUMEN: La diosa Navia, nombre cuyo significado original era valle, fue objeto de adoración por parte de los habitantes del occidente peninsular en los primeros siglos de nuestra era. Este trabajo tiene como fin esclarecer algunos puntos oscuros de su denominación y expansión. SUMMAMY: A goddess Navia, wbose name is reminiscent of the lE word for valley, was adored by the Lusitania.n inhabitants ofthe westem Iberian Península. TUs workaims to clarifS¿ some previously unexplained questions about the goddes names formation and diffusion. O. El nombre de la divinidad Navia, de abundante documentación en el extremo occidente de la Península Ibérica, ha sido ya objeto de una serie de trabajos, algunos de ellos de carácter meramente epigráfico, otros con aspiración a la clasificación etimológica’. En este trabajo me limitaré a tres cuestiones básicas, a saber, la de la etimología, ¡amenos estudiada de laformación de palabras, y, sobre todo, la de la expansión geográfica del culto a Navia sobre los indicios que proporciona la alternancia entre las grafias <b> y <y>. En cambio dejaré en general de lado lo que concierne a los epítetos de esta divinidad, a menos que afecte a alguno de los apartados anteriores. Lo concerniente al contexto epigráfico de la documentación de Navia puede encontrarse en los trabajos reseñados en n. 1 y no se repetirá aquí. 1. La atribución etimológica más frecuente para el teónimo Navia es la que lo ‘N. Ares Vázquez, “Exvotos lucensesaladiosaNavia”, BCHLugo9(1985-1986) Pp.
    [Show full text]
  • GIPE-001655-Contents.Pdf
    Dhananjayarao Gadgil Libnuy IIm~ mlll~ti 111Im11 ~llllm liD· . GIPE-PUNE-OO 16.5 5 ..~" ~W~"'JU.+fJuvo:.""~~~""VW; __uU'¥o~'W'WQVW.~~¥WM'tI;:J'-:~ BORN'S STANDARD LlBRtJLY. t~ ------------------------' t~ SCHLEGEL'S LECTURES ON MODERN HISTORY. t", IY LAMARTINE'S HISTORY OF THE FRENCH REVO~UTION· OF' 1841. fj " 50. JUIlIUS'S LETTERS, ..itb 1'01<', AJdibOUO, Eony.lDdex, &;C. B Volt. Co, 6&sg~l~~;~s~1~tfj;R~\¥I~Eg~H~.:~~8~\f!~~~:::tTI.~~e~: Comj.lJ.t;te u. , Vola., wiLia !nOel:, ' •. ~fJ; t TAYt..On·S (JEREMY) KOLY LIVING AND DYING. ,,,,,,,,01.1. f QOrrHE'S WORKS . .v"r In. [4·}'au9t." u."big'!niot.," "T0"'f'"lW TURn," ~ ~ ~titl. 'J }.;gJnont:') l'n,nsla:led by ~h88 ttWO\«WiC"" WH.• 14 Goetz von B,n .... ~ .aduncuu," tralHJated by iiI. WAin.x ~(u:'r. It. I $6,'68. 61. ee. 67, 75, & 112, NEANDER'S CHURCH HISTORY. Coretully ,''; l ."vt.cd by the Rzv. A • .I. W. MQl.lU*ON. & full. \HUl ladtx. 1::; CJ~ • NEANDER'S '-lfE OF CHRIST. to1 64, NEANDER'S PLANTING OF CHRISTIANITY, II< ANTIGNOSTlKUS, i i Volt. f.~ i CREG,ORY'$ (DR.) LETTERS ON THE CHRISTIAN RELIGION. «( • 153. JAMES' (G, P. R.) LOUIS XIV. Complet. in i Vola. 1'." .... ". t;-; ~ II< 70, SIR JOSHUA REYNOLDS' UTERAflY WOlrKS, with Memoir, II Vol •• PorI. f(; ANDREW rULLER'S PRINCIPAL WORKS. 1'""".U. a; ,B~-:~~~S ANALOGY or RELIGION, AND SERMONS, wilh Nola. ~ t1 MISS BREMER'S WORKS. TransJated hy MAVY Rowrn. 'New Edition, ff'ri.e4. Eq ,\'1.11.1. 1" The ~eif4:rlboUfil" and other THlca.) Post 8yo.
    [Show full text]
  • Sobre La Religio De Los Pueblos Del No Durante El Alto Imperio: Algunas Observaciones
    Acta Palaeohispanica IX Palaeohispanica 5, (2005), pp. 775-792 SOBRE LA RELIGIO DE LOS PUEBLOS DEL NO DURANTE EL ALTO IMPERIO: ALGUNAS OBSERVACIONES M.ª Cruz González Rodríguez De la misma manera que las instancias organizativas indígenas (cog- nationes, castella, gentilitates, gentes) no pueden valorarse únicamente en sí mismas, sólo como pervivencias de la etapa prerromana y símbolos de «resistencia a la romanización», el panteón indígena del NO1 tampoco puede entenderse sin tener en cuenta los cambios y las transformaciones que el dominio romano produce en esta zona de rico y complejo pasado. Como ya ha sido señalado en repetidas ocasiones, la información sobre ambas manifestaciones proviene de una fuente directa pero escri- ta en latín que en el caso que nos ocupa, la epigrafía votiva, reproduce las reglas de culto romanas tal y como demuestra la simple (pero a la vez rica) fórmula Votum Soluit Libens Merito y todas sus variantes más o 1 Gracias a recientes y documentados trabajos de investigación —tanto desde el campo de la lingüística, la epigrafía como de la historia antigua— sabemos hoy mucho más que hace unos años sobre las características lingüísticas de la teonimia indígena del occidente hispano. En particular; sobre su distribución geográfica así como su posible adscripción étnica configurándose de manera bastante clara lo que podemos llamar la geografía religiosa hispano-romana de esta zona. Esto ha sido fruto del enorme esfuer- zo realizado por parte de generaciones de investigadores, sin embargo, a pesar de todas las tentativas (como muy acertadamente ha puntualizado Prósper ( 2002), pp. 442-443, con un atinada crítica a las posturas más en boga entre los historiadores) sigue siendo escaso lo que se sabe acerca de la naturaleza de esos dioses —en gran medida por el pro- pio carácter de las no demasiado abundantes noticias— y, sobre todo, lo que desde un punto de vista histórico resulta más llamativo, de la relación de esa larga lista de dioses indígenas y los fieles que les hicieron la dedicación.
    [Show full text]
  • 54 Abd Al-Rahman III (912–61)
    Cambridge University Press 978-0-521-60397-3 - A History of Portugal and the Portuguese Empire: From Beginnings to 1807, Volume I: Portugal A. R. Disney Index More information Index Abbasids, the 54 encourages trade 110 Abd al-Aziz 51, 53 Afonso V (1438–81) 128, 141, 158, 170 Abd al-Rahman I (756–88) 54 attains majority 129 Abd al-Rahman III (912–61) 54, 61, 68 crushes ex-regent Prince Pedro 130 Abrantes 80, 101 generous grants to nobility 132, 135 Abrantes, marquis of 272, 332 invades Castile 133 absolutism 239, 242, 250, 264–268 nurtures leading nobility 128 Academia Real das Cieˆncias 318 patronises education and learning 163, Academia Real de Histo´ria see Royal 164 Academy of History, the unusually long reign 131–133 academies 277, 278, 317 Afonso VI (1656-68) Acapulco 206, 209 and Castelo Melhor 229, 232 Achila 52 conspiracy to restore 233 acorns 14 and the cortes 240 administration see royal government marriage 231–233 Adoptionism 64 physical and mental handicaps 228 Aegean colonists 8 relinquishes power to Prince Pedro 232 Aeminium 24 see also Coimbra Afonso (bastard son of Joa˜oI) Afonso I Henriques (count 1128-43; king as count of Barcelos 128 1143–85) 73, 82, 85, 88, 90, 91 as duke of Braganc¸a129, 131 achieves autonomy 74–75 exempted from Lei Mental 128 and Augustinian canons 89 generous grants to 132 captured by Fernando II 78 opposition to regent Prince Pedro 130 and the church 88 Afonso (son of Joa˜o II) 135, 136, 143 delegates responsibility to son Sancho marriage and death of 136 78 Afonso (son of Manuel I) 159 expands
    [Show full text]
  • Cultos Y Religión En El Noroeste De La Península Ibérica En El Alto Imperio Romano: Nuevas Perspectivas*
    CULTOS Y RELIGIÓN EN EL NOROESTE DE LA PENÍNSULA IBÉRICA EN EL ALTO IMPERIO ROMANO: NUEVAS PERSPECTIVAS* Résumé: L’évolution des cultes locaux, caractéristiques du Nord-Ouest ibérique sous l’Empire, appelle un renouvellement des méthodes, à l’image de la «romanisation». Une at- tention plus grande aux monuments et aux espaces cultuels, à leur situation dans le contexte nouveau de la «civitas» municipale ou non, conduit à mieux mesurer et à nuancer les trans- formations diversifiées et complexes des communautés préromaines et des pratiques religieu- ses. La distinction entre culte public et culte privé est nécessaire. Les mutations observables et incontestables ne se résument pas à des changements uniformisés. Les stratégies religieu- ses, comme les stratégies politiques des élites, contribuèrent à diversifier le paysage religieux et les relations que les citoyens entretenaient individuellement et collectivement avec les pouvoirs sacrés. Palabras clave: Cultes locaux, culte public, culte privé, Nord-Ouest, romanisation, civi- tas, religion. Abstract: The evolution of local cults, which are characteristic of the northwestern regions of Spain under the Empire, calls for a methodological re-consideration similar to the one applied to “Romanization”. Closer attention paid to the monuments and the places of worship, to their areas in the new context of the city, whether of municipal rank or not, leads to a better assessment and differentiation of the diversified and complex transformations of pre-Roman communities and religious practices. It is also necessary to make a distinction between private and public cults. The unquestionable changes undergone by local societies were not uniform. Like their political strategies, the elites’ religious strategies contributed to the emergence of a new and varying religious landscape and different relationships that the citizens had with divine powers on an individual or a collective basis.
    [Show full text]
  • “Dintel De Los Ríos” De Mérida: ¿Un Ejemplo De Disociación Divina En El Occidente Hispano?*
    ANUARI DE FILOLOGIA. ANTIQVA ET MEDIAEVALIA (Anu.Filol.Antiq.Mediaeualia) 8/2018, pp. 501‐520. ISSN: 2014‐1386. REVVE ANABARAEGO Y EL “DINTEL DE LOS RÍOS” DE MÉRIDA: ¿UN EJEMPLO DE DISOCIACIÓN DIVINA EN EL OCCIDENTE HISPANO?* FRANCISCO MARCO SIMÓN Universidad de Zaragoza* [email protected] RESUMEN En el llamado “Dintel de los Ríos” de Mérida/Emerita Augusta, perteneciente a un mausoleo de mediados del s. III, aparecen representadas dos deidades fluviales, Ana y Barraeca, en un sugerente ejemplo de un “culto a la confluencia”. Por otro lado, en la lejana Orense se han atestiguado media docena de altares (cinco de ellos en excavaciones recientes) datables en la segunda mitad del s. I o comienzos del II, que tienen como destinatario a Re(v)ve Anabaraego. La relación entre las imágenes emeritenses y la personalidad divina atestiguada por la epigrafía es el propósito de estas líneas, en las que se plantea la posibilidad de un proceso de disociación de una deidad ancestral en un contexto distinto y más avanzado en el tiempo. PLABRAS CLAVE: Re(v)ve Anabaraego, Ana, Barraeca, divinidades fluviales, Orense/Aurium, Mérida/Emerita Augusta, occidente de Hispania. REVVE ANABARAEGO AND THE “DINTEL DE LOS RÍOS” FROM MÉRIDA: AN EXAMPLE OF DIVINE DISSOCIATION IN HISPANIC WEST? ABSTRACT In the so called “Dintel de los ríos” in Mérida/Emerita Augusta, belonging to a mausoleum datable to the mid third century, two river gods, Ana and Barraeca, are depicted in what seems to be a an interesting “cult of the confluence”. In the distant Orense/Aurium half a dozen votiv altars to Re(v)ve Anabarageo have been brought to light in recent excavations.
    [Show full text]
  • Celtic Elements in Northwestern Spain in Pre-Roman Times," E-Keltoi: Journal of Interdisciplinary Celtic Studies: Vol
    e-Keltoi: Journal of Interdisciplinary Celtic Studies Volume 6 The Celts in the Iberian Peninsula Article 10 8-10-2005 Celtic Elements in Northwestern Spain in Pre- Roman times Marco V. Garcia Quintela Laboratorio de Patrimonio, Paleoambiente y Paisaje, Instituto de Investigacións Tecnolóxicas, Universidade de Santiago de Compostela, associated unit of the Instituto de Estudios Gallegos Padre Sarmiento, Centro Superior de Investigaciones Científicas, Xunta de Galicia Follow this and additional works at: https://dc.uwm.edu/ekeltoi Recommended Citation Quintela, Marco V. Garcia (2005) "Celtic Elements in Northwestern Spain in Pre-Roman times," e-Keltoi: Journal of Interdisciplinary Celtic Studies: Vol. 6 , Article 10. Available at: https://dc.uwm.edu/ekeltoi/vol6/iss1/10 This Article is brought to you for free and open access by UWM Digital Commons. It has been accepted for inclusion in e-Keltoi: Journal of Interdisciplinary Celtic Studies by an authorized administrator of UWM Digital Commons. For more information, please contact open- [email protected]. Celtic Elements in Northwestern Spain in Pre-Roman times Marco V. García Quintela Laboratorio de Patrimonio, Paleoambiente y Paisaje, Instituto de Investigacións Tecnolóxicas, Universidade de Santiago de Compostela, associated unit of the Instituto de Estudios Gallegos Padre Sarmiento, Centro Superior de Investigaciones Científicas, Xunta de Galicia Abstract The aim of this article is to present a synthetic overview of the state of knowledge regarding the Celtic cultures in the northwestern Iberian Peninsula. It reviews the difficulties linked to the fact that linguists and archaeologists do not agree on this subject, and that the hegemonic view rejects the possibility that these populations can be considered Celtic.
    [Show full text]
  • Test Abonnement
    L E X I C O N O F T H E W O R L D O F T H E C E L T I C G O D S Composed by: Dewaele Sunniva Translation: Dewaele Sunniva and Van den Broecke Nadine A Abandinus: British water god, but locally till Godmanchester in Cambridgeshire. Abarta: Irish god, member of the de Tuatha De Danann (‘people of Danu’). Abelio, Abelionni, Abellio, Abello: Gallic god of the Garonne valley in South-western France, perhaps a god of the apple trees. Also known as the sun god on the Greek island Crete and the Pyrenees between France and Spain, associated with fertility of the apple trees. Abgatiacus: ‘he who owns the water’, There is only a statue of him in Neumagen in Germany. He must accompany the souls to the Underworld, perhaps a heeling god as well. Abhean: Irish god, harpist of the Tuatha De Danann (‘people of Danu’). Abianius: Gallic river god, probably of navigation and/or trade on the river. Abilus: Gallic god in France, worshiped at Ar-nay-de-luc in Côte d’Or (France) Abinius: Gallic river god or ‘the defence of god’. Abna, Abnoba, Avnova: goddess of the wood and river of the Black Wood and the surrounding territories in Germany, also a goddess of hunt. Abondia, Abunciada, Habonde, Habondia: British goddess of plenty and prosperity. Originally she is a Germanic earth goddess. Accasbel: a member of the first Irish invasion, the Partholans. Probably an early god of wine. Achall: Irish goddess of diligence and family love.
    [Show full text]
  • Dictionnaire
    JEAN-PAUL SAVIGNAC DICTIONNAIRE FRANÇAIS-GAULOIS 81. LA DIFFÉRENCE Jean-Paul Savignac DICTIONNAIRE FRANÇAIS-GAULOIS La Différence PRÉFACE 1. Si la traduction en gaulois de textes français ne revêt pas un caractère d'urgence, l'importance des découvertes concernant la langue gauloise survenues au cours des dernièresdéc ennies et la grande ignorance des Français relative à cet idiome, dont l'exis­ tence même leur paraît douteuse, appelaient la publication d'un tel dictionnaire. Il offre,pa r rapport aux lexiques gaulois-français en usage qui présupposent une certaine familiarité lexicale, l'avan­ tage de répondre immédiatement à la curiosité des lecteurs pour qui le gaulois est inconnu, encore que cet ouvrage puisse rendre des services aux érudits désireux, par exemple, de synthétiser des informations ou d'entreprendre des recherches thématiques. Sa lecture requiert bien évidemment quelques connaissances linguistiques. 2. Cet instrument de travail, dont la présentation technique est à lire à la finde cette préface,possè de un caractère particulier - nous y reviendrons (§ 27) - du fait qu'il se réfère à la langue de ceux dont !'Histoire retient qu'ils ont été les premiers à foulerle sol que les Français occupent aujourd'hui. Sans doute la langue gauloise est le noyau autour duquel le français s'est développé ; elle peut autoriser une fierté secrète, mais non servir de prétexte à une arrogance nationaliste et postcoloniale des plus mal venues aujourd'hui. De l'avis des historiens actuels, nos ancêtres les Gaulois (expression dont on sait l'excessive fortune) ne doivent plus être perçus généalogiquement, mais culturellement : l'iden­ tité nationale française se fonde à présent sur la continuité d'une culture qui consiste dans la transmission des œuvres et des signes du passé, des modèles qu'ils constituent et des moyens nécessaires pour les comprendre, les conserver et les augmenter.
    [Show full text]
  • Facultad De Filosofía Y Letras Grado En Historia El Sincretismo Religioso
    Facultad de Filosofía y Letras Grado en Historia El sincretismo religioso en Lusitania The religious syncretism in Lusitania Marina Puente Verde Director: José Luis Ramírez Sádaba Curso 2015 / 2016 Índice INTRODUCCIÓN……………………………………………………………...4 RESUMEN/ABSTRACT………………………………………………...…….6 PALABRAS CLAVE/ KEY WORDS………………………………..………..6 1. EL SINCRETISMO RELIGIOSO……………………………………....….7 1.1. QUÉ ES EL SINCRETISMO……………………………………………....…….7 1.2. EL SINCRETISMO RELIGIOSO EN HISPANIA: INTERPRETATIO, ACULTURACIÓN Y ROMANIZACIÓN…………………..….………………..…. 9 2. LA CONQUISTA DE ROMA………………………………………..……13 2.1. BREVE CONTEXTO HISTÓRICO…………………………………………..13 2.2. DE ETNIA A PROVINCIA: LOS PROBLEMAS DE DEFINICIÓN ÉTNICA……………………………………………………………………….……..14 2.2.1. Los pueblos del occidente peninsular. Las fuentes clásicas: Estrabón………………………………………………………………...……15 2.2.2. La creación de la provincia de Lusitania: ¿vínculos culturales o necesidad administrativa?..............................................................................16 3. EL SINCRETISMO RELIGIOSO ENTRE LAS DIVINIDADES PRERROMANAS Y LAS DIVINIDADES ROMANAS……………………19 3.1. EL CULTO A LAS AGUAS Y A LAS DIVINIDADES SALUTÍFERAS ACUÁTICAS……………………………………………………………………...…19 3.1.1. Los lugares de culto: testimonios arqueológicos…………….………20 3.1.2. Divinidades………………………………………………………….…21 3.1.2.1. Nymphae………………………………………………………..……21 3.1.2.2. Salus…………………………………………………………....…….22 3.1.2.3. Aquae………………………………………………………….……..22 3.1.2.4. Fons…………………………………………………….…………….23 3.1.2.5. Nabia…………………………………………………………………23 3.2. DIVINIDADES INFERNALES……………………...……….…………..…….26 3.2.1. Ataecina…………………………………………………..…….………26 3.2.2. Endovellico…………………………………………….…….…………28 3.3. BANDUA Y SUS DIVERSAS ADVOCACIONES…………………....………31 3.3.1. Asimilaciones a Tutela……………………………………....…………31 3.3.1.1 El culto al Genio…………………………………………………….32 3.3.1.2. Los Lares…………………………………………..………………..33 3.3.1.3. Bandua y Fortuna/Tyché…………………………….……………33 3.3.2. Bandua y Marte: dioses de la guerra……………………...…………35 3.3.3. Bandua y Mercurio: la asimilación por coincidencia de epítetos…..36 3.4.
    [Show full text]
  • Aguas Oscuras Y Dioses Infernales. El Caso De Endovélico
    Hispania Sacra, LXIX 139, enero-junio 2017, 7-17, ISSN: 0018-215X, doi: 10.3989/hs.2017.001 NIGER FLUVIUS: AGUAS OSCURAS Y DIOSES INFERNALES. EL CASO DE ENDOVÉLICO POR Antonio Carlos Ledo Caballero1 Universitat de València Resumen El agua posee un importante valor simbólico en numerosos complejos religiosos, pero cuando cuenta, además, con una colo- ración oscura, constituye un nexo privilegiado con el ámbito subterráneo. El presente artículo incide en la relación entre santua- rios dedicados a divinidades infernales y los «ríos negros», al tiempo que analiza el caso concreto de Endovellicus y su centro de culto de San Miguel de Mota (Portugal). Palabras clave: Endovellicus; San Miguel de Mota; hidronimia; aguas oscuras; dioses infernales. NIGER FLUVIUS: DARK WATERS AND INFERNAL GODS. ENDOVELLICUS’ CASE Abstract The water has a important symbolic value in numerous religious complexes, but when it has, in addition, a dark coloration, it constitutes a special link with the underground world. The present article affects in the relation among sanctuaries dedicated to infernal divinities and «black rivers», and, at the same time, analyzes Endovellicus’ specific case and his center of worship ofã S o Miguel da Mota (Portugal). Key words: Endovellicus; São Miguel da Mota; hidronimia; dark waters; infernal gods. Cómo citar este artículo / Citation: Ledo Caballero, A. C. (2017): «Niger fluvivs: aguas oscuras y dioses infernales. El caso de Endovélico». Hispania Sacra 69, 139: 7-17. doi: 10.3989/hs.2017.001 Recibido/Received 07-01-2014 Aceptado/Accepted 21-04-2015 Così sen vanno su per l’onda bruna El objetivo de las líneas que ahora presentamos es el de 1(Dante, Divina Comedia, Infierno, 3.
    [Show full text]