Arvosteluja–Reviews

Näyttelyarvostelu: Religiões da Lusitânia. Ehkä tästäkin johtuen Lusitanian uskonto- Loquuntur saxa.—’Lusitanian uskonnot. historia on jäänyt kansainvälisen tutkimuk- Kivet puhuvat.’ sen kentällä yhdeksi vieraimmista antiikin maailman ilmiöistä. Näyttely paikkasi tätä Portugalin Arkeologisessa museossa (Mu- puutetta omalta osaltaan kahdella kaksikie- seu Nacional de Arqueologia) Lissabonissa lisellä (portugali ja englanti) näyttelyop- on kesäkuusta 2002 alkaen ollut esillä näyt- paalla.3 Kuitenkin kattavin näyttelyjulkaisu tely Religiões da Lusitânia. Loquuntur saxa. lukuisine Lusitanian uskontohistoriaa käsit- – ’Lusitanian uskonnot. Kivet puhuvat’.1 televine artikkeleineen julkaistiin edelleen Näyttely oli viimeinen viiden näyttelyn sar- ainoastaan portugaliksi.4 jassa, jossa esiteltiin Portugalin historiaa Kaikki näyttelyssä esillä olleet piirtokir- esihistoriasta maurivalloitusten loppuun.2 joitukset oli käännetty näyttelyn käsioppaas- Lusitanian uskontohistorian näyttely sa (paikoin hieman epätarkasti) latinasta järjestettiin, kun tuli kuluneeksi sata vuotta portugaliksi ja englanniksi. Näyttelyn opas- Arkeologisen museon ensimmäisenä joh- tekstit olivat enimmäkseen sitaatteja Leite tajana toimineen José Leite de Vasconcel- de Vasconcelloksen sadan vuoden takaisesta loksen kolmiosaisesta julkaisusta Religiões julkaisusta, mikä ei luonnollisestikaan enää da Lusitânia (1897, 1905, 1913). Julkaisun vastannut nykytutkimuksen tasoa ja vaati- 1. osa on käännetty ranskaksi otsikolla Sur muksia. Näyttely olisi antanut katsojalleen les religions de la Lusitanie vuonna 1892. tieteellisessä mielessä enemmän, mikäli Muilla kielillä julkaisua ei ole saatavilla. myös näyttelytekstit olisivat olleet näyttely- julkaisun tehneen tutkijakaartin kirjoittamia. Nyt näyttelyteksteissä oli nähtävissä sadan 1 Näyttelyn loppumisajankohdaksi oli alun perin ilmoitettu elokuu 2008, mutta näyt- vuoden takainen ’arvuuttelu’ ilmiöistä, joille telyaikaa on jatkettu näillä näkymin aina- on jo esitetty nykytutkijoiden keskuudessa kin joulukuun loppuun 2009. monipuolisemmin pohtivia ja teoretisoivia 2 Aiemmat näyttelyt olivat Idade do Bron- ze: discursos de poder (’Pronssikau- vastauksia. Esimerkiksi Leite de Vasconcel- si: vallan diskursseja’) vuonna 1996; los selitti James Frazerin tapaan uskonnon De Ulisses a Viriato (Idade do Ferro) ’alkuperän’ olevan luonnon ilmiöiden mys- (’Odysseuksesta Viriatukseen (rautakau- si)’) vuonna 1997; Portugal Romano: a exploração dos recursos naturais (’Roo- 3 Ks. http://www.mnarqueologia-ipmuse- malainen Portugali: luonnonvarojen riis- us.pt/?a=2&x=3&i=38, 14.8.2008. to’) vuonna 1998; Portugal Islâmico: os 4 Religiões da Lusitânia: loquuntur saxa, últimos sinais do Mediterrâneo (’Isla- toim. J. Cardim Ribeiro. Lisboa:�� MC, Mi- milainen Portugali: Välimeren päätepy- nistério da Cultura: Instituto Português de säkki’ [näyttelyn nimen käännös: Riika Museus: Museu Nacional de Arqueolo- Jeminen]) vuonna 1999. gia, 2002. 578 s.

75 tifioinnissa; tätä näkemystä siteerattiin näyt- jen perusteella Lusitanian suosituimmaksi telyssä useissa kohdin. Georges Dumézilin jumaluudeksi nimettyä Endovellicusta pide- ’indoeurooppalaisten kolmijakoinen ideolo- tään ns. ’alkuperäisenä jumaluutena’, jonka gia’ vilahti otsikkotason teksteissä ilman tar- juuret ovat niemimaan kivikauden iberialai- kempaa selitystä siitä, miten kolmijako ’so- sessa perinteessä.7 tilaat, papit ja maanviljelijät’ olisi näkynyt Lusitanian uskontoperinne oli suullista Lusitanian uskonnossa ja yhteiskunnassa. eivätkä antiikin ajan kirjailijat tienneet ker- Myöskään Robert Étienneltä ja Pierre Gri- toa paljoakaan läntisen Välimeren uskon- malilta leikatut sitaatit koskien keisarikulttia noista.8 Näin ollen antiikin ajalta peräisin ja roomalaisia jumalia eivät tehneet täyttä olevaa kirjallista tietoa alueen uskonnoista oikeutta näiden tutkijoiden kriittisillekin nä- on vain niukasti. Rooman valtakunnan län- kökannoille. tisten uskontoperinteiden ’marginaalisuutta’ Tulkinnallisista arkaismeistaan huoli- kuvastaa omalla tavallaan sekin, että ainoa matta näyttely vastasi kattavasti kysymyk- kelttiläinen jumaluus, jolla oli oma juhla- seen siitä, miten Rooman imperiumin vai- päivä roomalaisessa kalenterissa (18.12.) kutus näkyi Lusitanian uskontohistoriassa. oli Epona (Sopeña 2005, 351). Tämä juma- Lusitania (itsenäinen provinssi vuodesta 27 luus tunnettiin Iberian niemimaan pohjois- e.a.a.) sijaitsi Iberian niemimaan länsiosissa, osissa nimellä Epane; Lusitaniassa sitä ei nykyisen Portugalin ja osin Espanjan alueella.5 Siinä missä Välimeren itäosien kulttuu- 7 Mm. Georg Wissowa sijoitti Endovel- rinen pohjavire säilyi roomalaisaikanakin licuksen di indigetes –ryhmään eli sel- laisiin jumaluuksiin, jotka olivat tietyn kreikkalaisena (tai hellenistisenä), oli se alueen ’alkuperäisiä jumalia’. Nykytut- Välimeren länsiosissa selvemmin sekoitus kijoista ks. esim. Marco Simón 2005, roomalaisia ja paikallisia iberialaisia (joita 307: ’indigenous god’. Myös Endovelli- cuksen nimen etymologiset pohdiskelut tutkimuksessa kutsutaan yhä myös indoeu- ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia. rooppalaisiksi) ja kelttiläisiä vaikutteita.6 António da Visitação Freiren mukaan Tunnetuimmat kelttiläiset jumaluudet alu- Endovellicuksen nimessä yhdistyvät kelt- tiläinen end-radikaali, foinikialainen Bel eella olivat Bandus/Bandua, Cosus, Nabia, (’Herra’, tässä: vel-) ja latinan yksikön Ataec/gina, Reve/Reva, Vaelicus, Trebaruna maskuliinin pääte –us. Sen sijaan José sekä Arentius/Arentia (Olivares Pedreño Leite de Vasconcelloksen mukaan Endo- vellicus olisi kelttiläinen Andovellicus 2005, 610). Sen sijaan piirtokirjoituslöytö- (‘erittäin hyvä’). 8 Antiikin kirjallisuudesta löytyy vain kol- 5 Tutkijat erottavat toisistaan Iberian nie- me mainintaa Iberian niemimaan (huom. mimaalla läntisen gallaico-lusitanialaisen laajempi alue kuin Lusitania) jumalis- kulttuurialueen ja itäisen kelttiläis-ibe- ta: Strabonin Geografia 3.3.7 (Ares) ja rialaisen kulttuurialueen. Marco Simón 3.4.16 (’nimetön jumala’) ja Macrobiuk- 2005, 292-293. sen Saturnalia 1.19.5 (Mars). Kirjoitta- 6 Mielenkiintoisen esimerkin itäisen Väli- jat ovat jo tehneet interpretatio graecan meren alueella hellenistisellä ajalla tapah- (kreikkalaisten sodanjumala Ares) ja tuneesta kelttiläisten uskontoperinteiden interpretatio romanan (roomalaisten so- sulautumisesta paikallisiin kreikkalaisiin danjumala Mars), minkä vuoksi nimien uskontoihin tarjoavat Vähän-Aasian Ga- takana olevia paikallisia jumaluuksia on latian keltit. Mitchell 2001, 47-50. lähes mahdotonta jäljittää.

76 kuitenkaan tavata (Olivares Pedreño 2005, pitoliumin triadi Iuppiter, Iuno ja Minerva. passim).9 Lusitaniassa niin kuin kaikkialla muuallakin Alueen uskontohistorian tärkeimmät Rooman valtakunnassa paikallinen eliitti lähteet ovat piirtokirjoitukset ja muu ai- osoitti kunnioitustaan valtakunnallisen elii- neellinen jäämistö kuten patsaat, alttarit ja tin tukemille kulteille. Capitoliumin triadin kulttipaikat—tästä myös näyttelyn osuva keskuskulttipaikka oli Rooman kaupungin otsikko ’Loquuntur saxa—Kivet puhuvat’. uskonnollisessa ja hallinnollisessa keskuk- Indoeurooppalaisen lusitanian kielellä kir- sessa Capitoliumilla sijainnut Iuppiter Op- joitettuja piirtokirjoituksia on niitäkin löy- timus Maximus Capitolinuksen temppeli. tynyt muutama, mutta ne ovat vasta rooma- Roomalaisten valloituspolitiikka piti sisäl- laisajalta ja kirjoitettu latinalaisin kirjaimin lään capitoliumien rakentamisen roomalais- (Sopeña 2005, 347). Arkeologinen aineisto ten siirtokuntien forumeille eli keskusau- on löydetty ja kaivettu esiin pääsääntöisesti kioille ympäri Välimeren. Näin poliittinen kuudelta muinaiselta pyhäkköalueelta.10 valta ja uskonto kietoutuivat läheisesti toi- Osittain juuri lähdeaineiston luonteesta siinsa. johtuen näyttelyn antama kuva Lusitanian Vallan keskuksissa oli myös keisarikul- uskonnosta olikin hyvin roomalainen. Vo- tin paikka: meille on säilynyt Lusitaniasta tiivialttarit latinankielisine piirtokirjoituksi- piirtokirjoituksia, joissa paikallinen yhteisö neen, jumalia kuvaavat patsaat, seinämaala- (mm. civitas Ammaiensis) on suorittanut ukset, mosaiikit—kaikki näyttivät tunnistet- vuosittaisen uhrin keisariperheen ja valta- tavan roomalaisilta. Lusitanian uskonto oli kunnan hyvinvoinnin takaamiseksi. Myös kuitenkin alun perin luonnonuskonto, jossa sodanjumala Marsille, kaupankäynnin suo- ei ollut tapana esittää jumaluuksia antropo- jelujumalalle Mercuriukselle, rakkauden tai zoomorfisesti kreikkalais-roomalaisen jumalattarelle Venukselle ja hyvän onnen uskonnon tapaan. Mikäli jumaluuksille suojelijalle Fortunalle omistettiin lukuisia tehtiin kuvallinen ilmiasu, ne esitettiin pi- votiivialttareita ja pronssisia pikkupatsaita kemminkin symbolisesti kuin realistisesti. kuten kaikkialla Rooman valtakunnassa. Jos Rooman valta toi mukanaan siis myös kreik- antiikin uskontohistorian tutkija olisi laitettu kalais-roomalaisen ikonografian. laatimaan näyttelyluettelo tietämättä ennal- Lusitanian roomalaisajan uskonnossa ta mitään Lusitaniassa tehdyistä löydöistä, näkyivät vahvasti roomalaisen pantheonin hän olisi mitä todennäköisimmin päätynyt kaikki keskeisimmät jumaluudet kuten Ca- luettelemaan juuri yllämainitut roomalaiset jumaluudet sekä lisännyt listaan vielä Apol- lon (taiteiden ja parannustaidon jumala) ja 9 Samaten toinen Euroopan kelttiläisellä kulttuurialueella laajalti tunnettu juma- Aesculapiuksen (parannustaidon jumala, luus, Lugus, esiintyy ainoastaan Iberian kreik. Asklepios), jotka myös löytyvät Lu- niemimaan pohjoisosissa. Marco Simón sitaniasta. 2005, 301. 10 Pyhäkköalueet ovat Cabeço das Fráguas, Vaikka roomalaisen uskonnon vaikutus Lamas de Moledo, Alcuéscar, San Miguel oli läpitunkeva, olivat paikalliset uskonto- da Mota, Postoloboso ja Colares. Ks. perinteet säilyneet paikoin uskonnon sisäl- kartta Marco Simón 2005, 312.

77 töinä. Eniten piirtokirjoitusaineistoa (80) Kunnioitusta olivat saaneet osakseen on säilynyt Endovellicus-nimisestä paikal- myös nimeltään roomalaiset laarit (lares), lisesta jumaluudesta, jolla uskottiin olevan geniukset ja numina (sg. numen), jotka oli- parantavia voimia roomalaisen Aescula- vat niin luonnon kuin ihmisten rakentamien piuksen tapaan. Hänet esitettiin patsaissa ja paikkojen suojelushenkiä. Tämä aineisto reliefeissä tyypillisenä roomalaisena mies- olikin erityisen hyvin edustettuna näytte- jumaluutena. Endovellicukselle omistetut lyssä runsaan esiintyvyytensä vuoksi. Tässä piirtokirjoitukset osoittavat hänen olleen paikallinen luonnonuskonto ja roomalainen perheiden ja yksityisten ihmisten suosima uskonto olivat kohdanneet ilmeisesti kaik- jumaluus. kein parhaimmassa yhteisymmärryksessä. Pääsääntöisesti paikalliset jumaluudet 100-200-luvuilta alkaen myös Lusita- liittyivät kuitenkin luontoon tai muulla taniassa oli nähtävissä ns. itämaisten kultti- voin ihmisten lähimpään fyysiseen elinym- en vaikutus. Lusitaniassa palvottiin aina- päristöön. Muita piirtokirjoitusaineistossa kin persialaista auringonjumalaa Mithraa, esiintyviä paikallisia jumaluuksia olivat fryygialaista hedelmällisyyden jumalatarta valojen ja sopimusten sekä mahdollisesti Suurta Äitiä (Magna Mater eli Kybele) ja kahluupaikkojen suojelija Bandua/Bandus, egyptiläistä äitijumalatarta Isistä. Vaikutteet Cosus (= kreik. Ares), joki- ja vuorijuma- ovat tulleet Välimeren länsiosiin selvästi luus Nabia, Ataec/gina (= lat. Proserpina), muuta valtakuntaa myöhemmin: ab oriente Reve/Reva (= lat. Juppiter, vesiputousten ad occidentem, idästä länteen. jumaluus), Vaelicus (’susi’), Trebaruna Piirtokirjoitusaineisto ja temppelialu- (lat. Juno) sekä veden jumaluudet Arentius/ eet kertovat Lusitanian uskontojen riitin Arentia.11 Luonnehdinnat eri jumaluuksien keskiössä olleen uhraamisen. Cabeço das funktioista ovat osin jumalien nimien ety- Fráguaksesta löydetty piirtokirjoitus havain- mologiaan, osin jumalien nimien ja jumali- nollistaa kulttikäytäntöjä: Oilam Trebopa- en kuvallisten esitysten väliseen vertailuun la / indi porcom Laebo / comaiam Iccona perustuvia oppineita arvauksia, joista ei ole Loim / inna oilam usseam / Trebarune indi tutkijoiden kesken yksimielisyyttä.12 taurom / ifadem ///? Reve tre ///? Käännös voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: ’Lam- 11 Näille jumalille osoitettujen piirtokirjoi- masta Trebopalalle ja sikaa Laebolle. Iccona tusten määrät ovat seuraavat: Bandua 30, Loiminnalle pässi (?). Trebarunalle lampaan Cosus 20, Nabia 18, Ataecina 36, Reva n. 20, Vaelicus 20, Trebaruna 5?, Arentius lihaa ja luita ja Revelle (siitos?)sonni’.13 Mi- ja Arentia 2. Marco Simón 2005 passim. Lukumäärät ovat hyvin pieniä verrattuna essä ks. Witczak 1999. esim. itäisen Välimeren alueelta löyty- 13 Näyttelyoppaassa (’roteiro’ s. 10-11) vään piirtokirjoitusaineistoon. Luonnolli- piirtokirjoitus on käännetty: ’Trebopa- sena selityksenä erolle on muun muassa la (sai) lampaan ja Labbo sian. Iccona se, että Välimeren itäosien kulttuuri oli Loiminna (sai) vuohen. Trebarunalle kirjallista jo 1000-luvulla e.a.a. kun Lusi- (uhrattiin) valiolammas ja Reva Trelle taniassa se alkoi kirjallistua vasta 100-lu- siitossonni’. Vrt. Marco Simón 2005, vulla e.a.a. 318, joka jättää osan piirtokirjoituksesta 12 Etymologisesta tutkimuksesta jumaluuk- kääntämättä: ’Yksi lammas Trebopalalle sien indoeurooppalaisia juuria selvitettä- ja sika Laebolle. … yksivuotinen lammas

78 käli riitti pyrkii jäljittelemään roomalaisten tai siihen pyrkivä eliitti suosi (ks. myös Oli- suovetaurilia-riittiä, siinä uhratut eläimet vares Pedreño 2005, 622-625). Lusitanian olivat sika, pässi ja härkä. uskontohistoria on näin ollen mitä suurim- Kun myös itämaiset kultit ovat löydettä- massa määrin myös ’roomalaistumisen’ ja vissä Lusitaniasta, antiikin uskontohistori- ’roomalaistamisen’ kulttuuri- ja sosiaalihis- oitsija ei voi sanoa minkään jumaluuden tai toriaa. kultin varsinaisesti ’puuttuvan’ Lusitanian Kaiken kaikkiaan näyttely antoi aineis- roomalaistuneelta uskontokartalta. Kysees- toltaan monipuolisen ja kattavan joskin teo- sä voi tosin olla jo aiemmin viittaamani reettisesti ja tutkimuksellisesti hieman van- näköharha: paikallinen uskontoperinne hanaikaisen kuvan roomalaisaikaisen Lusi- jatkoi todennäköisesti elävänä rinnakkain tanian uskontohistoriasta. Näyttelyä voidaan roomalaisen uuden perinteen kanssa mutta pitää myös ainutlaatuisena: vastaavaa näyt- ei koskaan siirtynyt sille vieraaseen ilmai- telyä ei ole ollut tässä laajuudessaan esillä sutapaan. Piirtokirjoitukset ja votiivialttarit Portugalissakaan koskaan aikaisemmin. olivat ja pysyivät valloittajan mukanaan tuo- Toivottavasti seuraavaa näyttelyä aiheesta ei mia uskonnon muotoina ja näiden ilmaisuta- tarvitse odottaa sataa vuotta, Leite de Vas- pojen toisintaminen merkitsi samalla myös concelloksen julkaisun 200-vuotisjuhliin. roomalaisen valtapolitiikan jonkinasteista Toivottavaa myös olisi, että lähitulevaisuu- hyväksymistä, roomalaiseen hallintoon ja dessa saataisiin kansainväliseen levitykseen elämäntapaan integroitumista. Mielenkiin- ajantasainen kirja Lusitanian uskonnoista toisia viitteitä tästä onkin nähtävissä käsillä jollakin kansainvälisen tutkijayhteisön pa- olevassa aineistossa. remmin tuntemalla kielellä kuten englan- Paikallisen jumaluuden Banduan nimi niksi tai ranskaksi.14 Muussa tapauksessa esiintyi roomalaisaikana usein pienten Lusitanian uskontohistoria pysyy yhä luvat- asutuskeskusten (vicus, pagus, castellum) toman vähän tunnettuna aihepiirinä antiikin yhteydessä kaukana roomalaistuneista uskontojen tutkimuksessa. asutuskeskuksista (municipium, civitas -). Roomalaistuneissa asutuskeskuksissa puo- lestaan eniten piirtokirjoituksia ja näin ol- Kirjallisuus len tutkijoiden olettamuksen mukaan myös Leite de Vasconcellos, J. 1897. Vol. I: palvontaa saivat osakseen roomalaiset suo- Religiões da Lusitania. Lisboa: Imprensa jelujumalat, joita paikallinen roomalaistunut Nacional.

Trebarunalle ja siitossonni Revalle’. Ks. 14 Lusitanian uskontohistoriaan voi tutus- myös Prósper 1999, jonka käännös ero- tua nykyisin myös fiktion kautta: Mario aa huomattavasti muiden käännöksistä: de Carvalhon Pegasus-palkittu kirja A ’A sheep to the pond of the village, and God Strolling in the Cool of the Eve- a pig to the swamp [?], a pregnant one to ning (1997, 2001), alkuperäiskielisenä Ekwonā, goddess of the prairies, a one- Um deus passeando pela brisa da tarde year-old sheep to the brook of the village (1994), tekee Lusitanian roomalaisaikaa and a male bovine to the river (of the vil- eläväksi vauhdikkaan seikkailuromaanin lage?)’. keinoin.

79 Leite de Vasconcellos, J. 1905. Vol. II: Religiões Filppula, Markku, Juhani Klemola & da Lusitania: na parte que principalmente se refere a Portugal. Lisboa: Imprensa Na- Heli Paulasto [née Pitkänen]: English and cional. Celtic in Contact. London & New York: Leite de Vasconcellos, J. 1913. Vol. III: Re- Routledge 2008. 332 pages. Price: €92.95. ligiões da Lusitania: na parte que principalmente se refere a Portugal. Lisboa: ISBN 978-0-415-26602-4. Imprensa Nacional. Marco Simón, F. 2005. ’Religion and Religious This is a very important and extremely ti- Practices of the Ancient Celts of the Iberian Peninsula’. e-Keltoi, Journal of mely book. Its three authors offer a synthe- Interdisciplinary Celtic Studies 6, 287- sis of many years of work on the history of 345. English, particularly work towards elucida- Mitchell, S. 2001 [1993, 1995]. Anatolia: Land, Men, and Gods in Asia Minor. Vol. ting the thorny and interesting question con- I: The Celts and the Impact of Roman cerning the reasons behind the notoriously Rule. Oxford: Clarendon Press. quite considerable linguistic differences bet- Olivares Pedreño, J. C. 2005. ’Celtic Gods of the Iberian Peninsula’. e-Keltoi, Journal ween English and the other Germanic lan- of Interdisciplinary Celtic Studies 6, 607- guages. The book is divided into three parts. 649. The first one (Early Celtic Influences Prósper, B. 1999. ’The inscription of Cabeço das Fráguas revisited. Lusitanien and Al- in English) deals with the historical backg- teuropäisch populations in the west of the round and the linguistic outcome of early Iberian peninsula.’ Transactions of the contacts between Celts and Anglo-Saxons. Philological Society 97:2, 151-183. Sopeña, G. 2005. ’Celtiberian Ideologies and Every reader will perhaps not agree about Religion’. e-Keltoi, Journal of Interdiscipli- every single case of contact influence listed, nary Celtic Studies 6, 347-410. but few will remain unimpressed by how Witczak, K. T. 1999. ’On the Indo-European Origin of two Lusitanian Theonyms many they are. Of course, the main point (Laebo and Reve)’. Emerita LXVII, no. made is crucial: influence from Celtic on 1, 65-73. English was mainly on the level of morpho- logy and especially syntax. Loanwords are Ulla Lehtonen few. The conclusions (p. 131–132) seem to Uskontotieteen laitos me most appropriate: Helsingin yliopisto The earlier held view that the vast majority of the indigenous Celtic population were either extirpated or driven away from their settlement areas has turned out to be untenable in the light of the most recent evidence. […] The wide range of linguistic and areal-typological feature […] shows that Celtic influences […] appear to have affected several ’core’ areas of English grammar and morphonology. […] Lexical influence from Celtic remains limited, […].

80 The second part (Celtic Influences in the influence on English on other levels of language, especially syntax and phonology. Modern Age) deals with more recent instances of languages shift from Celtic languages There is also a (naturally enough) more to English. The regions concerned are, not positive account (pp. 225–230) of what are surprisingly, Wales, Scotland and Ireland, described as early ’dissident voices’, such but Cornwall and the Isle of Man have not as van Hamel (1912), Keller (1925), Wag- been neglected, nor has the role of genera- ner (1959) and Tolkien (1963); interestingly, tions of emigrants from these parts of the his appears to be about the only genuinely British Isles to other parts of the world. The English such voice during this period. The conclusion (219–220) finishes on a note that second section (A Reassessment of the Evi- I find very significant indeed: dence for Celtic Influences) of this third part of the book is the one most likely to interest […], the linguistic outcomes of the contacts linguists in general, since it puts the case of in the modern world are also important from the point of view of ascertaining Celtic and English into the context provi- Celtic influences in the mediaeval period, ded by the extensive body of research into as well. This is because the contact settings contact linguistics, to which Thomason and in both cases are essentially similar and, more particularly, involve prolonged and Kaufman (1988) have provided such an in- intense periods of contact between speakers fluential impetus. Finally, the brief Conclu- of Celtic and English, leading eventually to sion (pp. 258–260) recapitulates the findings language shift on the part of the former. of the book. I shall return to it in concluding The third part (Epilogue: The Extent of my own remarks. Celtic Influences in English) deals princi- Thus far, my remarks about the book pally with two matters. To begin with (The have been entirely positive, deservedly so. Debates on the Extent of Celtic Influences Nevertheless, it is customary for scholarly in English) there is (pp. 223–225) a very reviews to pick fault with one or two often valuable contribution to the history of lin- quite minor matters. This will be no excep- guistics, which gives a comprehensive but tion. perhaps somewhat too brief account of ’the Printing errors are few and far between. I received view’ about Celtic and English, have noted an srón ’the nose’ for correct an from Jespersen (1905), to Fennell (2001). tsrón (p. 36), is é an bhean a thainig ’it’s the The authors give (p. 225) a nicely balanced woman who came’ instead of is í an bhean synopsis: a tháinig (p. 76), and leigheamh ’reading’ instead of léamh or léigheamh (ibid.). On p. The basic tenor of the textbook accounts of 240, the authors refer to a note of mine, sta- the linguistic outcomes of the early English– ting that although the ’two etymologies [of Celtic contacts has thus scarcely altered during the past one hundred years or so of jilt and twig] have long been known to Cel- scholarship: only a handful of Celtic words ticists, they are not as yet acknowledged by were borrowed […], the limited number of English etymologists’. I must set the record Celtic loanwords is often taken as definitive proof against the possibility of Celtic straight: my note (1988, 71) mentions that Partridge (1958, 745a) had understood about

81 the Celtic origin of the English verb twig. curriculum of any university that aspires to- Likewise, Eugen Dieth (p. 236) is missing wards taking the study of English seriously. from the otherwise excellent Index of Na- mes, and so is the article referred to (Dieth Bibliography 1955) from the Bibliography. Ahlqvist, A. 1988. ’Of Unknown (?) Origin’. The most important criticism I have Studia Anglica Posnaniensia 21, 69–73. to make cannot be laid at the door of the Dieth, E. 1955. ’HIPS: A Geographical Contri- authors. It concerns the substandard level bution to the ’she’ Puzzle’. English Stud- ies 36, 208–217. of book-production the publishers have in- Fennel, B.A. 2001. A History of English: A flicted on this valuable piece of research. Sociolinguistic Approach. Oxford: Black- The excessive use of boldface in many of well. Jespersen, O. 1905. Growth and Structure of the headings (particularly the ghastly title- the English Language. Leipzig: B.G. page), the mean margins, and (above all) Teubner. the incomprehensible and indefensible use Keller, W. 1925. ’Keltisches im englischen Verbum’. Anglica: Untersuchungen zur of difficult-to-locate endnotes, instead of englischen Philologie, Alois Brandl zum footnotes, seem singularly amateurish. This siebzigsten Geburtstage überreicht i. ought to be easy to rectify. The book will Leipzig: Mayer & Mayer, 55–66. Partridge, E. 1958. Origins: A Short Etymo- surely deserve many future editions, and— logical Dictionary of Modern English. most desirably—another, more competent London: Routledge & Kegan Paul. publisher than Messrs Routledge have Thomason, S.G. & T. Kaufman. 1988. Lan- guage Contact, Creolization, and Contact shown themselves to be on this occasion. Linguistics. Berkeley, Los Angeles & In conclusion, then, I return to the aut- London: University of California Press. hors’ own concluding remarks (p. 260). Tolkien, J.R.R. 1963. ’English and Welsh’. Angles and Britons, O’Donnell Lectures. Their final point is crucially important: Cardiff: University of Wales Press, 1–41. Van Hamel, A.G. 1912. ’On Anglo-Irish Syn- […], but we do not hesitate to argue that the tax’. Englische Studien 45, 271–292. history of the English language should be Wagner, H. 1959. Das Verbum in den Sprachen rewritten so as to pay proper attention to this der britischen Inseln. Tübingen: Max influence. Niemeyer. This, as it seems to me, is a very reaso- nable plea, and one that cannot be ignored Anders Ahlqvist much longer. It has profound implications Department of Celtic Studies for the academic study and teaching of Eng- University of Sydney lish language all over the world. It has even more profound implications for Celtic Stu- dies. Now that it is known how deeply Cel- tic languages have influenced what just now unquestionably is the world’s most important language, there is simply no excuse left for not including Celtic Studies as part of the

82 Roisin McLaughlin: Early Irish Satire. bulk of the material consists of an edition of Dublin: Dublin Institute for Advanced 86 satirical stanzas extracted from a Middle Studies 2008. 300 pages. Price €35. ISBN Irish tract on metres where these stanzas 978-1-85500-207-4. served as metrical illustrations. This later miscellany survives in 14th and 15th century This book illustrates both the theory and manuscripts, but can also be dated as practice of Early Irish satirical tradition: earlier (Middle Irish was spoken in Ireland it provides editions and translations of circa 900 - 1200 AD). The texts in the medieval learned texts on satire which cite collection have been published piecemeal as verses cut from real life compositions as diplomatic editions before, but not as critical examples of the types of satires and metres editions, and several of the satires have not to be used in composition by professional been previously translated. In this edition the poets. author has also been able to use manuscripts The overall goal of the book is to which were unavailable to previous editors. make available in critical editions and As becomes clear from the Introduction, translations a representative collection of the role of satire in medieval Ireland was texts ‘which give an overview of the nature more multifaceted than in modern European and function of satire in early Ireland’ (p. societies, including a function in the 1) but the notes to the editions incorporate enforcement of contracts. The threat and a great deal of scholarship on the social effect of satire was such that it was both circumstances surrounding the composition used as a sanction and sanctioned against and performance of the genre. Equipped in Early Irish society. Its role ultimately with an introduction to the legal and literary depended on honour-based hierarchies and aspects of early Irish satire, a survey of the a reciprocal relationship between a poet and themes found in the medieval Irish satires, his patron. The poet’s task was to confirm as well as numerous indices, McLaughlin’s his patron’s rank in society and spread his work makes an apt contribution, also for a renown by composing praise poems. If the more general audience. Previous studies patron failed in compensating adequately for have presented Irish satirical tradition but these services, the poet could put pressure on not the texts themselves, nor have they him by threatening with satire and ultimately contextualised the genre so carefully. retaliate by composing and circulating the The editions are assembled in satire. This would injure the patron’s honour chronological order, the earliest materials and—if tolerated—eventually diminish his comprising a tract on the types of satire, status. The most vicious type of satire, Glám complete with examples, and a legal text dícenn, was believed to cause physical harm on the penalised types and uses of satire. and even death. These texts have survived in 14th to 16th If done in accordance with the rules century manuscripts, but are written in Old and for a due cause, satire was considered Irish, and are dated by linguistic and internal justified. If the satire was considered evidence to the 8th and 9th centuries. The unjustified there was compensation for

83 the victim. Whereas direct abuse was performance might go awry—and perhaps condemned, the professional types of satire symptomatically the commentary of the mainly relied on innuendo and subtlety. In Heptad, which measures out compensation its most powerful form, satire could be a for the patron when a eulogy is laughed at real threat to a person’s social position and or otherwise interrupted by the audience, is its legal use involved warnings and waiting quite long. periods as a means of reaching settlement Some of the forms of satire relied on not before the actual satire. The themes used in revealing the identity of the subject directly satirising somebody form an antithesis to the while being open about their defects, such esteemed attributes in early medieval Irish types being called dallbach or ‘innuendo’. society, such as wealth, generosity, nobility The types which openly made the subject of birth, and physical prowess. Various known, on the other hand, seem in the most physical defects offered suitable targets for to have been penalized. These included ways mockery and nicknames. of defamation which did not require verbal The difference between eulogy and composition but relied on gestures in the satire was very subtle. As the stanzas in presence of the subject such as the mockery the collection are in many cases extractions of appearance. The only form of satire from longer texts and are cited removed which was a direct insult—explicating both from their contexts, it is very difficult the identity of the subject (name and lineage for the modern reader to be sure whether and abode) and the reproach against him— praise or insult was intended (i.a. p. 211). was called lánáer, ´full satire’, sometimes False praise seems to have been a very associated with the afore mentioned glam common way of ridiculing. Three types, dícenn in legal material. These types, tár molta (overstatement), tamall molta together with lesainm lenas ‘a nickname (understatement) and ró molta (excess of which sticks’, entailed payment of honour- praise), out of thirteen presented in the first price in compensation both to the victim and text in the collection, An Old Irish Tract his descendants. on Satire, rely on this method. Other types The book suggests that specific types resort to a mixture of praise and satire, such of satire were used in various stages of as focal i frithshuidiu “word in opposition”, enforcement, for example as part of the defined in the tract as ‘everything is praise trefhocul warning required before actually except for the last word’. In practice even reciting a satire (pp. 71, 77-9, 96-7). The a slight change in the tone of voice or a juxtaposition of texts presenting typology suggestive gesture when performing a praise and legal constraints on the other hand, poem might do the trick. The temptation combined with McLaughlin’s numerous has been hard to resist, as becomes clear references to other legal sources regulating from second text in the collection, The the use of satire, will be of great help for Old Irish Heptad on Satire, where these further investigation into the role of satire kinds of antics are explicitly forbidden. It as a sanction. While satire could be used is also easy to imagine how even a sincere to enforce treaties or collect fees on others’

84 behalf, most of the examples in the book comparanda used, the author might have seem to belong to less official axe-grinding, included a subchapter briefly delineating the like a piece portraying both the niggardliness changing roles of the poet and satire in Irish and the low status of the victim (pp. 134-5): society during the Middle Ages and towards modernity. Ro-cúala ní tabair eochu ar dúana In furthering the understanding of the do-beir a n-í is dúthaig dó – function of satire in early Irish society, the bó book would in my mind have benefited I have heard from a separate, more focused discussion he does not give horses in exchange for poems; of the different types of satire in relation he gives what is natural for him – to the legal material regulating their use. a cow. The author has dedicated a lot of work to The language and imagery of the presenting the distinguishing features of the invective is further analysed in the notes texts in the context of other, mainly legal to the editions, facilitating the reader’s passages on satire, yet her observations appreciation of the satirical point of the texts. are, for reasons not told, scattered among The vocabulary used is unusual, in many the notes and largely omitted from the cases unattested anywhere else. Without subchapters “Legal aspects of satire” in the an abiding context (both for the word and Introduction, and “System of Classification” the composition) the translator has little to in the Aíre chapter itself. As the purpose of go on for deliberating connotations behind the author was to make a corpus of texts a seemingly bland expression. Yet, with a available in edition and translation rather firm knowledge of the conventions of early than write social history, I may be asking too Irish society and the themes of medieval much, but shall nevertheless stay in hopeful satire, McLaughlin both grasps satirical expectation of a separate article with that points previously missed (and is able to focus. include new pieces earlier misinterpreted as Outside of these learned miscellanies, eulogies) and takes the trouble of providing few satires have survived from Early Ireland; alternative interpretations for the reader. In not only because the victims would have it interpreting the satirical point of the stanzas, so—not the type of address to be treasured the author observes caution pointing out in family albums—, but also because the that sexual overtones, for instance, suggest subtlety of the genre does not endure the themselves to the modern reader much change of context. This collection does more often than would originally have been not exhaust the genre, nor does it aim to, intended. but it does make representative and well In terms of its title ‘Early Irish Satire’ contextualised reading in the medieval Irish the timeframe of the book is quite wide, art of professional ridicule. Moreover, with encompassing even the 18th century in the “reader’s instructions” provided by its discussion on animal imagery as a the introduction and the notes, it renders a satirical theme (p. 38). In view of the later

85 demanding genre approachable, even for involving a risk of failure. These aspects are those less familiar with the topic. novel in scholarship on early Irish law. The Introduction of the book addresses Riitta Latvio the questions of methodology and sources, Department of Comparative Religion setting the time period for her sources quite University of Helsinki early, between the 7th and 9th centuries. As no actual recordings or transcripts of legal proceedings have survived from pre-Norman Robin Chapman Stacey: Dark Speech. Ireland, the question of sources is no easy The Performance of Law in Early Ireland. matter. Stacey, however, uses descriptions Philadelphia: University of Pennsylvania of legal practices (including contractual Press 2007. 354 pages. Price £30. ISBN: formulas and other purportedly verbatim 0-8122-3989-X. words of parties in legal transactions) and rhetorical passages in law tracts as her In this book, Professor Stacey studies sources, insisting―with professor Charles- the role of performance in the exercise Edwards―that “ideas about culture are no of power in early Ireland, arguing that it less real than are the events themselves” was an important and systematic tool in (p. 9), and that even the legendary sources constructing legal and political relationships. “reflect the quiet cultural presumptions Her analysis exposes how legal identities on which the practices they describe were and obligations are assumed, acted out, and predicated” (p. 8). transformed in the performance of law, and The analysis is presented in five how performance vests individuals with chapters. Stacey starts by considering legal competence and authority. A major nonverbal performative events in early theme permeating the book is authority, on Irish jurisprudence. She mentally stages the the levels of actors, actions and tradition. procedures of distraint, tellach ‘registering a The author asks who are allowed to act and hereditary claim to land’, sick-maintenance, speak in early Ireland―and who not—and and gage-giving in order to appreciate the how words, deeds or whole legal traditions changes in legal identities and obligations are authorised. Stacey’s work examines how which may be expressed through the the different strands of Irish legal tradition movement of the participants across social, legitimise their claim to professional justice, spatial and temporal boundaries. Chapter 2 thus questioning the received homogeneity examines law as verbal art in the rhetorical of early Irish law. performances of court proceedings and the With her focus on performance, the proclamation of justice. Stacey observes the author shifts attention away from legal way judicial speech is marked out in law procedures as something fixed and tracts and legal tales from the rest of the predictable to reading early Irish law tracts text by either verse or rhetorical, alliterative and legal tales as public drama with an language and explores the historical links ability to create and transform, and also between law, religion and poetry. She also

86 considers the importance that aesthetic The concluding chapter relates the Irish qualities of speech had for the success of the and British evidence to continental trends, pleadings and judgment. demonstrating how the mental staging of From Chapter 3 onwards, Stacey a historical artefact, which constructs the embarks on an exploration of the relationship performance that the document is based on, between language and authority by studying may expose previously unnoticed aspects how the ability to use different legal codes of medieval political life, and how the defined identities and relationships, and appreciation of Irish sources may help in vice versa, how status regulated the right understanding the phenomenon elsewhere to engage in public speech. According to in medieval Europe. Stacey “[s]peech defined status: it displayed The analysis of legal language (codes, it, it asserted it, it even had the power to take code-switching, the link between aesthetics it away.” (p. 97). and authority) in Stacey’s work is thorough Chapter 4 expands on the equation of and multifaceted, and assumes greater lordship with speech and subordination significance in the book than the analysis of with silence, and explores how the concept performative events as such. Her perspective of law and the hierarchies of early Irish staying on performance throughout, society responded to the changes brought however, the author is able to bring into by Christianity with some groups being focus elements that have previously rarely “voiced over” while others gained rhetorical been perceived much less discussed, such skill and influence. as how authoritative and submissive social In Chapter 5 Stacey turns her attention roles and status are displayed in the sources, to the current scholarly assumptions about also by patterns of speech and silence, or the homogeneous nature of the written the way change of codes in speech may be legal tradition, and also to how the Irish employed to express political affiliation. lawyers themselves viewed and commented Throughout the book, the author manages on their legal corpus. Stacey sets out to to steer clear of the traditional polemic establish the styles of language early Irish of native/oral versus Christian/literate legal authors employed in their texts, the influences by treating the issue of how legal ideas of sources and authority behind their language was employed separately from how work, the differences in subject matter and the text was composed. She also chooses not possible agendas for their work, as well to speculate about how the Early Irish were, as the relationships between the different (or where the various cultural elements legal traditions or “schools”. Three major came from), instead concentrating on how collections of law texts are examined, the they wished to be perceived. The sources, Latin Hibernensis, the vernacular law book according to Stacey, do not reflect a division Senchas Már and the vernacular―much along the lines of modern abstract notions looser (and contested)―“Bretha Nemed of “secular” versus “ecclesiastical”, but family of texts”, as well as other texts that portray other concerns such as the ambitions do not belong to these collections. of certain “schools” or professions, and may

87 reflect the wider political rivalries involving unified legal tradition is welcome, the monastic families and their dynastical allies. evidence produced on the “fault lines” of The authors of the texts perceive themselves local variation does not quite yield the results as part of a uniformly Christian tradition, the author strives for, and leaves the overall “the roots of which stretch back into the pre- argument inconclusive (pp. 175; 186–9). Christian past” (p. 222). Secondly, while the existence of the Bretha Stacey’s argument is most persuasive Nemed school of texts (another of Binchy’s in demonstrating that there is no consensus suggestions) is sharply called into question, among the extant vernacular legal sources Stacey continues to use the term and even for seeing an ancient and orally derived attempts to include new tracts into the family. body of law at the heart of the written legal The criteria for inclusion, however, are not tradition, nor in their usage of the word pervasive across the putative family of texts fénechas to mean traditional oral law (D.A. and the textual correspondences she argues Binchy’s definition of the term, which has for are not completely convincing (pp. 182– remained the current scholarly notion). 6). Also elsewhere when she tries to establish Some individual texts use the term in the verbal affinities between texts, the passages Binchean sense, but the huge Senchas Már compared may have as little as two individual collection never even mentions it. Bretha words in common (i.a. p. 172, notes 4, 5 and Nemed tracts do appeal to fénechas, but 6; 184, note 80). This leaves her grounds for in those instances those tracts summon comparison debatable at best. passages from other Bretha Nemed texts Professor Stacey has written a cogent or passages written in plain style, not the book about early Irish social order where she rhetorical and archaic-looking language uses performance as “a lens through which which scholars have usually associated to detect struggles for dominance otherwise with fénechas. Stacey’s study, furthermore, obscured from view” (p. 5). Her work presents indicates a “presentist” outlook towards several novel approaches for the study of authority in most of the legal material, early Irish (legal) traditions. She steps away some tracts being self-consciously part from old controversies and poses innovative of a written tradition in their referral to questions by using theoretical insights other texts. Thus, instead of invoking the from other cultural studies. Moreover, she past, Senchas Már leans on contemporary attempts―and succeeds in her efforts―to tie custom―“how things are done la Féniu, the early Irish phenomena with developments among the Féni” (p. 194)―and presents the in Britain and the continent. Dark Speech is jurists as experts on that custom. The only a contribution to be appreciated by a wide past authority evoked is St. Patrick, and the scholarly audience. I recommend it to anyone Cáin texts, for example, view themselves as interested in early medieval studies. literate ( as opposed to oral) in origin. I dare to raise some points in Riitta Latvio disagreement. Firstly, while Stacey’s critical Department of Comparative Religion approach to the notion of a country-wide University of Helsinki

88 Petri Mirala: Freemasonry in Ulster, 1733- Irlannissa yhteiskunnan eri tasoille, ja ollut 1813. Dublin: Four Courts Press 2007. 303 s. vahvasti mukana provinssin ristiriitaisessa Hinta: €45. ISBN 978-1-846282-056-4. ja konfliktien sävyttämässä historiallisessa kehityksessä. Harvasta historianalan kirjasta voi sanoa, että Pohjoisen Irlannin oma loosi perustettiin sitä on odotettu yhtä hartaasti kuin Suomen vuonna 1733 ja Mirala seuraa Vapaamuuu- Keltologisen seuran jäsenistölle tutun Petri rarien toimintaa provinssissa vuoteen 1813 Miralan väitöskirjaan perustuvaa Freemason- saakka, jolloin Ulsterin Suurloosi lakkasi ry in Ulster, 1733-1813 –tutkimusta. Väitös- toimimasta. Vapaamuurarien levinneisyys kirja voitti vuonna 1999 ensimmäistä kertaa pohjoisessa Irlannissa oli alkuun hidasta, jaetun J.C. Beckett –palkinnon, joka myön- mutta 1750-luvun jälkeen jäsenistö ja loo- netään kyseisen vuoden parhaalle Irlannin sien määrä kasvoi kovaa vauhtia. Erittäin historiaa käsittelevälle käsikirjoitukselle. Tri- huolellisen arkistotutkimuksen kautta Mi- ninity College Dublinissa väitelleen Miralan rala on selvittänyt järjestön kasvun jäsenen aihe on tärkeä jokaiselle modernin ajan his- tarkkuudella: vuoteen 1800 mennessä nel- toriasta kiinnostuneelle, mutta se on erityi- jänkymmenen vuoden aikana Ulsterissa oli sen merkittävä etenkin Irlannin turbulenttia Vapaamuurariksi hyväksytty 13 884 jäsentä 1700-luvun lopun 1800-luvun alun periodia 300 loosissa. Vapaamuurariloosit olivat so- tutkivalle. siaalisia järjestöjä ja ne toimivat Ulsterissa Tutkimuksen aiheena oleva Vapaamuu- hyvin paljon hyväntekeväisyyden parissa, rarit on Irlannin historiassa erittäin tärkeä mikä selittää osaltaan niiden suurta suosio- toimija, jonka toiminta on kuitenkin jäänyt ta. Miralan mukaan järjestö olikin Ulsterissa historiankirjoituksessa tähän saakka pimeän erittäin suosittu jopa eurooppalaisessa mit- peittoon. Suurimpana syynä lienee järjestön takaavassa. Loosit eivät suoraan syrjineet salamyhkäisyys, sekä varsinkin tasavallan katolilaisia, joten monessa loosissa oli sekä vahva katolilaisuus; historiankirjoituksessa protestantteja että katolilaisia jäseninä. Jär- on yritetty vähätellä ’virallisten’ poliittisten jestö levisi kaupungeista maaseudulle, mikä ja sosiaalisten toimijoiden ohella Irlannissa oli muualla sangen epätavallista, ja näin ol- toimineita järjestöjä, kuten juuri Vapaamuu- len sen läsnäolo vankistui ympäri pohjoista rarit ja erilaiset aseelliset kapinallisliikkeet. Irlantia. Mirala käy tutkimuksessaan läpi Va- Tutkimuksen mielenkiintoisin osio lie- paamuurarien historiaa yleisesti Irlannissa nee Vapaamuurareiden politisoituminen ennen kuin siirtyy käsittelemään sitä saa- 1700- luvun toisella puoliskolla, varsinkin ren pohjoisessa kolkassa. Järjestö toimi 1780-luvulta eteenpäin. Järjestön jäsenet varsin julkisesti, kunnes katolinen kirkko olivat vahvasti mukana muovaamassa Irlan- lopetti järjestön ’suvaitsemisen’ vuonna nin politiikkaa, toisten tukiessa radikaalim- 1810. Miralan tutkimus keskittyy järjestön paa, liberaalia mm. Henry Grattanin ajamaa toimintaan saaren pohjoisosassa, mikä on politiikkaa, joka ajoi Irlannille enemmän tärkeä tutkimuksen aihe, sillä Vapaamuura- vapauksia, toisten vastustaessa tätä politiik- rius on nivoutunut ajan kanssa pohjoisessa kaa. Mirala osoittaakin tutkimuksessaan,

89 etteivät Vapaamuurarit jakaneet samaa po- sosiaalisesti avoimempi. Useat protestantit liittista ideologiaa, vaan vapaamuurarius oli alemmista sosiaaliluokista, joita ei vapaa- pikemminkin sosiaalinen identiteetti, joka muurareiksi hyväksytty, hyväksyttiin ora- sai väistyä tärkeämpien lojaliteettien kuten nialasveljeskunnan jäseniksi. Oranialaisvel- yhteiskuntaluokan tai uskonnollisen va- jeskunta ei kuitenkaan ulkoisista tunnuksis- kaumuksen tieltä. taan ja järjestäytyneisyydestään huolimatta Poliittiset ja uskonnolliset jännitteet ollut osa vapaamuurareita. Vuoden 1798 olivat jatkuvasti pinnalla ja niillä oli vaiku- kapinassa vapaamurareiden jäseniä taisteli tuksensa vapaamuurariuden kehittymiseen molemmilla puolilla osan pysyessä täysin Ulsterissa. Provinssissa oli täysin katoli- tapahtumien ulkopuolella. 1800-luvun alun laisia looseja, mutta Vapaamuurarit olivat Irlannin unioni Britannian kanssa jakoi jäl- Ulsterissa mitä suurimmassa määrin protes- leen vapaamurareiden jäsenistöä ja sisäiset tanttinen järjestö 1780-luvulle saakka, ja sen ristiriidat vain lisääntyivät huipentuen vuo- sisällä levisi anti-katolilainen alakulttuuri. sien 1806-1813 skismaan Ulsterin looseissa. Mirala osoittaa kuitenkin, että poliittinen Miralan mukaan tähän loppui irlantilaisen toiminta tapahtui loosien ulkopuolella, ja vapaamuurariuden kulta-aika, ja katolisen Brittein saarien ulkopuolella tapahtunut kirkon vahvistuminen sekä Oranialaisvel- kuohunta heijastui myös järjestön jäseniin jeskunta syrjäyttivät vapaamuurarit merkit- Irlannissa. Liberaalit vapaamuurarit toivat tävänä sosiaalisena toimijana irlantilaisessa ilmi poliittisia näkemyksiään Volunteers- yhteiskunnassa. järjestön puitteissa, ja näkemykset radikali- Miralan tutkimus on erittäin huolella teh- soituivat vuosien 1792 ja 1793 kokouksien ty syväluotaus vapaamuurariuden historiaan jälkeen. Samaan aikaan alkoi myös kansan pohjoisessa Irlannissa. Se on kuitenkin myös kiihtyvä kahtiajakautuminen radikaaleihin helposti lähestyttävä, ja Miralan selkeä ja ja konservatiiveihin. melkein puhutteleva kirjoitustyyli helpottaa Irlannin 1700-luvun tärkeimmässä ta- lukijan urakkaa. Tutkimus murtaa monta pahtumassa, vuoden 1798 kapinassa Va- yleisenä totuutena pidettyä ennakkoluuloa paamuurareilla ei näytä olleen kovinkaan vapaamuurareista Irlannissa tuoden ilmi merkittävää roolia. Tämän Mirala selittää varsinkin järjestön sosiaalisen toiminnan, johtuvaksi juuri siitä, että muut ideologiat kuten myös monimutkaisen roolin Irlannin olivat jäsenille tärkeämpiä, joten vapaamuu- poliittisessa kehityksessä. Vaikka järjestö it- rareita löytyi sekä vallankumouksellisen sessään ei ollut poliittinen, sen jäsenet olivat United Irishmen –järjestön että vahvasti sitä mitä suurimmissa määrin. Mutta, kuten anti-katolilaisen Oranialaisveljeskunnan Mirala osoittaa, he eivät toimineet poliitii- jäsenistöistä. Kuten Mirala asian esittää, kassa niinkään vapaamuurareina, ja näin Vapaamuurarit olivat yhtä jakautuneita kuin ollen Mirala romuttaa olettamuksen vapaa- irlantilainen yhteiskunta yleensäkin tuohon muurareista miltei mytologisina juonittelun aikaan. Miralan mukaan oranialaisjärjestö mestareina Irlannissa. levisi niin vahvasti, koska se muistutti ulkoi- Freemasonry in Ulster, 1733-1813 on sesti vapaamuurareiden looseja, mutta oli erittäin tärkeä lisä Irlannin historian tutki-

90 mukseen ja toimii pitkälti aiheen peruste- eksperteille, mutta iloa laajemmalle luki- oksena, niin kattava se on aiherajauksestaan jakunnalle kyllä. Kuvaukset O’Connellin huolimatta on. Miralan kirja sopiikin niin armottomasta retoriikasta asianajajana aut- Irlannin historian tutkijoille kuin siitä kiin- tavat ymmärtämään, miksi hän menestyi nostuneelle harrastelijallekin. myös poliittisessa argumentaatiossa (ja agi- taatiossa). Aki Kalliomäki Daniel ja Mary O’Connellin harmoninen Renvall-instituutti avioliitto on muodostunut melkein opinkap- Helsingin yliopisto paleeksi. Jälkimaailmalle säilyneet, rakasta- vat kirjeet puolisoiden välillä ovat tukeneet idyllistä käsitystä. Geoghegan raaputtaa Patrick M. Geoghegan: King Dan. The hieman tätä kuvaa ja nostaa esiin eritoten Rise of Daniel O’Connell, 1775-1829. Dub- erään Ellen Courtenayn väitteet siitä, että lin: Gill and Macmillan 2008. 337 sivua. O’Connell olisi vietellyt hänet ja ollut hä- Hinta: €25. ISBN 978-07171-4393-1. nen poikansa isä. Arviota vaikeuttaa se, että Courtenay itse pyrki julkisuudessa rahasta- Daniel O’Connell (1775-1847) on niitä Ir- maan väitetyllä isyydellä ja antautui siten lannin merkkihenkilöitä, joista jokainen tut- O’Connellin vastustajien aseeksi. Geogh- kijapolvi kirjoittaa elämäkerran tai pari. Pat- egan päätyy silti varovasti uskomaan, että rick Geogheganin teos kattaa O’Connellin suhteesta olisi näyttöä. osin iirinkielisen lapsuuden, opinnot Rans- O’Connellin radikalismin syvyydestä kan vallankumouksen myllertämällä man- 1790-luvulla Geoghegan esittää ristiriitais- nermaalla ja Lontoossa, nousun Irlannin ta, joskaan ei uutta tietoa. Hänen ystäviään katolilaisten poliittiseksi johtajaksi sekä kuului Yhdistyneisiin irlantilaisiin ja van- uran huipennuksen, katolilaisten pääsyn halla iällä O’Connell muisteli itsekin ol- parlamenttiin v. 1829. O’Connell, tuolloin leensa jäsen. Toisaalta hän liittyi lojalistisiin 54-vuotias, jatkoi poliittista toimintaansa yeomanry-vapaaehtoisjoukkoihin ja kierteli aina kuolemaansa saakka, mikä antaa odot- Dublinin kaduilla valvomassa järjestystä. taa jatko-osaa kirjalle. Kapinan alkaessa hän livisti kotiseudulleen Kalutusta ja vatvotusta suurmiehestä Kerryyn, eikä asettunut kummallekaan puo- uutta elämäkertaa laativan osa ei ole helppo. lelle. Geoghegan jättää tuomion langetta- Geoghegankaan ei esitä radikaalia uutta ar- matta. mutta lukijalle piirtyy lähinnä kuva viota O’Connellin poliittisesta urasta, mutta nuoresta opportunistista, joka odotti näh- nostaa sen rinnalle aiemmin tiedettyjä, mut- däkseen kuka voittaa. ta hagiografisissa elämäkerroissa vähem- Geogheganin kirja ilmestyi ilmeises- mälle jääneitä puolia: O’Connellin puuhat ti liian pian Paul Bew’n teoksen Ireland: v. 1798 kapinan aikoihin, hänen värikkään The Politics of Enmity, 1789-2006 (Oxford esiintymiseensä lakituvassa, käymänsä kak- 2007) jälkeen voidakseen käydä vuoropuhe- sintaistelut sekä naissuhteensa. Kaikki tämä lua sen kanssa. Bew onkin ehtinyt ilmeisesti tuo lisää väriä henkilökuvaan—ehkei uutta viime tingassa Geogheganin kirjallisuus-

91 luetteloon, mutta ei lähdeviitteisiin. Poliit- tista uudelleenarviota O’Connellista etsi- vän kannattaakin tarttua pikemmin Bew’n kirjaan: Bew’n sivut 87-174 ovat paljolti O’Connellin poliittinen minielämäkerta. Daniel O’Connell on kiehtova hahmo, joka sijoittuu paitsi iirin ja englannin mur- rokseen Irlannissa, myös 1700-luvun eu- rooppalaisen kosmopolitismin ja 1800-luvun paikallisen nationalismin saumakoh- taan. Irlannin katolilaiset eivät olleet ainoita sorrettuja, joita O’Connell puolusti: hän taisteli myös orjakauppaa ja antisemitismiä vastaan. O’Connellista riittää kirjoitettavaa tämänkin jälkeen. Esimerkiksi hänen aktii- vinen vapaamuurariuransa on tutkimatta, kaiketi koska kukaan ei oleta katolilaisten johtajan voineen toimia paavin paheksumas- sa järjestössä. Kevennyksenä mainittakoon, että tältä osin Geoghegan vain viittaa lyhy- esti tämän arvostelun kirjoittajan naispuo- lisen alter egon, Petra Miralin (paikoitellen myös Petra Mirala) teokseen ja pariin muu- hun toisen käden lähteeseen. O’Connellin suhde tuon ajan Euroopassa tärkeään järjes- töön ja hänen poliittisen liittolaisensa, lordi Donoughmoren kaltaisiin Irlannin vapaamuurarien johtajiin olisi kuitenkin jollekin vähintään gradun aihe, ellei enemmänkin.

Petri Mirala Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto