KIINAN MERI VAI 115 KAIKKIEN MERI?

ETELÄ-KIINAN MEREN SOPASSA ON LIIKAA MAUSTEITA

Jyrki Kallio FIIA BRIEFING PAPER 115 • Lokakuu 2012

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI UTRIKESPOLITISKA INSTITUTET THE FINNISH INSTITUTE OF INTERNATIONAL AFFAIRS KIINAN MERI VAI KAIKKIEN MERI? ETELÄ-KIINAN MEREN SOPASSA ON LIIKAA MAUSTEITA

Jyrki Kallio Tutkija FIIA Briefing Paper 115 Ulkopoliittinen instituutti Lokakuu 2012

• Etelä-Kiinan meren aluekiistoissa on kysymys valtiollisesta suvereniteetista enemmän kuin kilpailusta luonnonvaroista.

• Kiistassa eivät ole vastakkain Kiina ja ASEAN vaan myös ASEAN-maiden keskinäiset vaateet ovat osin päällekkäisiä. Vietnamin aluevaade on suuruudessaan ja epämääräisyydessään samaa luokkaa Kiinan vaateen kanssa.

• Pahin riski alueella ei ole suurimittainen sotilaallinen selkkaus eikä kaasuvarantojen hyödyntämisen estyminen, vaan kalakantojen romahtaminen. Kalavarojen hallinta on vaikeaa niin kauan kuin merialueiden jaosta ei päästä sopimukseen.

• Alueen valtiot ovat suvereniteettikiistoistaan huolimatta pystyneet käytännön yhteistyöhön. Osapuolet ovat sopineet pidättäytyvänsä aluekiistaa eskaloivista toimista. Tällaisen kehityksen jatkuminen on kaikkien osapuolten ja alueen ulkopuolisten toimijoiden intresseissä.

• Alueen ulkopuolisten toimijoiden kannattaa tukea merenkulun vapautta, kestävää kehitystä ja luonnonvarojen yhteistä hyödyntämistä edistäviä toimia. Suvereniteettikysymysten suhteen ei ole järkevää asettua minkään osapuolen kannalle.

Globaali turvallisuus -tutkimusohjelma Ulkopoliittinen instituutti

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI UTRIKESPOLITISKA INSTITUTET THE FINNISH INSTITUTE OF INTERNATIONAL AFFAIRS Etelä-Kiinan meren aluekiistojen juuret ulottuvat Etelä-Kiinan mereltä saadaan vuosittain kuusi 1900-luvun alkupuolelle. Kiistat alkoivat kärjistyä miljoonaa tonnia kalaa, mikä vastaa noin kym- 1970-luvulla, kun alueen luonnonvaroihin – kaa- menesosaa koko maailman saaliista.2 Kiinan osuus suun ja öljyyn sekä kaloihin – alettiin kiinnittää Etelä-Kiinan meren saaliista on kolmannes. Etelä- aiempaa enemmän huomiota. Etelä-Kiinan meren Kiinan meri on huomattavan kalaisa, mutta ylika- rantavaltiot kiistelevät toisaalta merialueidensa lastus on jo nykyisellään vakava uhka kalakantojen rajoista ja toisaalta omistusoikeudesta alueen saa- kestävyydelle. Kilpailu hupenevista kalavarannoista riin (joista valtaosa on pelkkiä luotoja, särkkiä tai tullee vain kiihtymään. Meriympäristö, esimerkiksi riuttoja). Keskeisessä asemassa ovat Filippiinien koralliriutat, on muutoinkin uhattuna. Palawan-saaren länsipuolella sijaitsevien Sprat- lysaarten alue, jolla yksikään rantavaltioista ei ole Vuosittain Etelä-Kiinan meren poikki kulkee yli kyennyt saamaan hallitsevaa asemaa. Luonnonva- 40 000 alusta, ja valtaosa esimerkiksi Japanin tarvit- rojen lisäksi Etelä-Kiinan meri on merkittävä myös semasta öljystä kuljetetaan sitä kautta. Aluekiistojen merenkulun kannalta. eskaloituminen tavalla, joka vaarantaisi merenkulun vapauden tai turvallisuuden, aiheuttaisi vakavaa Moniin saariin kohdistuu päällekkäisiä vaateita, haittaa koko maailmantaloudelle. Korvaavien meri- joita perustellaan eri tavoin. Riippumatta perus- reittien käyttö lisäisi kustannuksia merkittävästi. teista osapuolet pyrkivät vahvistamaan vaateitaan Etelä-Kiinan meren tilanteen potentiaalinen epä- osoittamalla harjoittavansa saarten tosiasiallista vakaus on yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Kiina ja hallintaa. Merialueiden osalta osapuolet vetoavat Japani tutkivat mahdollisuuksia hyödyntää yhteyttä paitsi Yhdistyneiden kansakuntien merioikeus- Pohjoisen jäämeren poikki. yleissopimuksen (UNCLOS) periaatteisiin, myös historiallisiin perusteisiin. Viimeksi mainittujen Keskustelu aluekiistasta keskittyy yleensä Kiinan voidaan väittää syrjäyttävän ensin mainitut, jos ne vaateeseen ja sitä kuvaavaan, koko Etelä-Kiinan ovat peräisin sopimusta edeltävältä ajalta. Merioi- meren kiertävään, yhdeksänosaiseen, U-kirjaimen keusyleissopimuksen mukaisten vaateiden osalta muotoiseen katkoviivaan. Seuraavassa hahmotel- hankaluutena ovat niiden päällekkäisyys ja erilaiset laan aluksi tilanteesta kokonaiskuva tarkastelemalla tulkinnat sopimuksesta. Kiistanalaista on esimer- Kiinan U-linjauksen syntyä, aluekiistojen eskaloitu- kiksi se, mitkä pienimmistä luodoista ja riutoista mista sen jälkeen ja eri osapuolten vaateita peruste- ovat pysyvään asutukseen kelpaavia, mikä on luineen. Lopuksi analysoidaan ratkaisun tiellä olevia edellytys talousvyöhykkeen perustamiselle niiden haasteita. ympärille.

Arviot Etelä-Kiinan meren kaasu- ja öljyvarannoista Kiinan U-linjauksen synty vaihtelevat suuresti. Pienimpienkin arvioiden mukaan alueella on öljyä noin 30 miljardia barrelia, Kiina ryhtyi määrittämään valtioaluettaan vasta mikä vastaa koko maailman yhden vuoden kulutusta 1900-luvun alussa, kun keisarikunnan rauniolle ja kolmannesta arktisten alueiden arvioiduista öljy- ryhdyttiin rakentamaan tasavaltaista kansallisval- varoista.1 Kaasua lienee moninkertaisesti enemmän. tiota. Keisariaikana Kiina oli nähnyt itsensä ylivoi- Kiina, , Filippiinit, Malesia ja maisena sivilisaationa, jolle rajojen piirtämisellä ei harjoittavat jo poraustoimintaa rannikkojensa ollut merkitystä. Nykyisen keskustelun keskiössä läheisyydessä. Spratlysaarten vesillä ei ole suoritettu oleva yhdeksän (alun perin yhdentoista) viivan koeporauksia, mutta ympäröivien rannikkoalueiden kartta laadittiin vuonna 1947. Tämä Kiinan sisämi- löytöjen perusteella alueella oletetaan olevan run- nisteriön julkaisema kartta on ensimmäinen ”viral- saat varannot. Kiistanalaisilla alueilla poraustoimin- linen” kartta Kiinan eteläisestä merirajasta. Kartan taa on toistaiseksi melko vähän, mutta erityisesti rajalinja lienee piirretty varsin summittaisesti ja Kiina ja Vietnam ovat viime vuosina ryhtyneet perusteita miettimättä. Samalla rajan sisäpuolisille aiempaa provokatiivisemmin osoittamaan lohkoja öljy-yhtiöiden tarjouskilpailuja varten. 2 Vuoden 2004 tilanne; LME #36 (http://www.lme.noaa.gov/ index.php?option=com_content&view=article&id=47&Item 1 US Geological Survey 1993/1994 ja 2008. id=28, haettu 28. 9. 2012).

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 3 saarille, luodoille ja riutoille annettiin kiinankieliset kaukana. Alueen rantavaltioita ei tuolloin liene nimet ja ne luettiin hallinnollisesti kuuluviksi silloi- osattu pitää merkittävinä pelureina; olihan niistä seen Hainanin erityisalueeseen.3 moni entisiä Kiinan vasalleja. Tšiang Kai-šekin kirjan valossa Etelä-Kiinan meri ei vaikuta olleen Kartta syntyi tilanteessa, jolloin Japania vastaan erityisen tärkeä muiden raja-alueiden rinnalla. taistelleen Kiinan oli määriteltävä, mitkä olivat sen ydinalueita ja mitkä ydinalueen puolustami- Kiina esittää U-linjauksen nykyisissäkin kartoissa seksi välttämättömiä puskurivyöhykkeitä. Malliksi aina yhdeksänosaisena katkoviivana. Se kertoo otettiin Kiina laajimmillaan eli viimeisen keisaril- siitä, että kysymyksessä on kirjaimellisesti veteen lisen dynastian, Qing-dynastian, alue. Nationa- piirretty viiva eikä tarkkaan määritetty rajalinja. listien johtaja Tšiang Kai-šek kutsui vuonna 1943 Kiina jättää taktisista syistä selittämättä, mitä ilmestyneessä kirjassaan keisariajan raja-alueita linjauksella tarkoitetaan. Kiina ei toisin sanoen ole Mantšuriaa, Sisä- ja Ulko-Mongoliaa, Sinkiangia, täsmentänyt, koskeeko sen suvereniteettivaade Tiibetiä, Taiwania ja Liuqiusaaria (japaniksi Ryūkyū) koko rajattua aluetta vai rajatulla alueella sijaitsevia Kiinan puolustuksen ja turvallisuuden kannalta saaria aluevesineen. Vuonna 2009 Kiina liitti kartan välttämättömiksi linnakkeiksi. Tšiang ei maininnut verbaalinoottiinsa, jolla ilmaistiin vastustus Vietna- Etelä-Kiinan merta paitsi toteamalla, että Kiina min ja Malesian merioikeusyleissopimuksen nojalla ulottui jo Han-kaudella (206 eaa.–220) Etelä-Kiinan esittämiä mannerjalustavaateita kohtaan. Nootissa merelle saakka.4 karttaa ei selitetä vaan todetaan Kiinan suvereni- teetin ulottuvan Etelä-Kiinan meren saarille sekä Jo ennen vuoden 1947 karttaa Kiina ulotti suvere- niiden ”lähivesille”. niteettivaatimuksensa Spratlysaarille saakka. Tämä näkyy siinä, miten Kiina vastusti niin Ranskan kuin Japanin miehitystoimia Etelä-Kiinan merellä 1930- Aluekiistojen eskaloituminen ja 1940-luvulla. Kiina perusti ensimmäisen tukikoh- dan Paracelsaariin kuuluvalle Woodysaarelle vuonna Kiina väittää, että sen aluevaateita ei kiistetty ennen 1946, ja pystytti merkin suvereniteetistaan myös 1970-lukua. Se pitää tätä todisteena siitä, että sen Spratlysaariin kuuluvalle Itu Aballe. Vuonna 1914 historialliset oikeudet alueeseen ovat yleisesti tun- julkaistussa, Qing-dynastian Kiinaa kuvanneessa nustettuja ja että rantavaltioiden kiinnostus aluetta historiallisessa kartassa Etelä-Kiinan meri merkit- kohtaan heräsi vasta, kun luonnonvarat huomattiin. tiin Kiinalle kuuluvaksi Paracelsaaria myöden eli 15. Tämä ei pidä täysin paikkaansa. leveysasteelle saakka. Myöhemmin 1930-luvulla julkaistuissa kartoissa rajalinjaa siirrettiin reaktiona Kiinan tavoin Vietnamkin katsoo voivansa esittää Ranskan ja Japanin toimille etelämmäs kattamaan todistusaineistoa siitä, että ainakin osa Etelä-Kiinan myös Spratlysaaret. Nämä kartat olivat epäilemättä meren saarista on vähintään nimellisesti kuulunut sisäministeriön vuoden 1947 kartan esikuvia.5 sen hallintaan vuosisatoja. Kumpikaan valtio ei kuitenkaan pysty osoittamaan, että niiden hallinto Lienee todennäköistä, että alun perin katkoviivan olisi ollut jatkuvaa ja tosiasiallista. tarkoituksena oli vain ”varata” mahdollisimman suuri merialue Kiinalle, jotta siirtomaavallat (joihin Japani luovutti kaikki oikeutensa ja vaateensa lukeutui myös Japani) pysyisivät mahdollisimman Paracel- ja Spratlysaariin San Franciscon rauhan- sopimuksessa vuonna 1951. Japani ja Kiina katsoi- vat oikeuksien tuolloin siirtyneen Kiinalle, mutta 3 Zou Keyuan, ”South China Sea studies in China: Achieve- Vietnam (Saigonin hallitus) ilmoitti Spratlysaarten ments, constraints and prospects”, 2007 Year aina kuuluneen sille. Hanoin hallitus sitä vastoin Book of International Law, 85–98 (http://law.nus.edu.sg/ tuki Kiinan näkemystä vuoteen 1975 saakka, mutta sybil/downloads/articles/SYBIL-2007/SYBIL-2007-85.pdf, Vietnamin jälleenyhdistymisen jälkeen sekin on haettu 28. 9. 2012). katsonut sekä Paracel- että Spratlysaarten kuuluvan 4 Chiang Kai-Shek, China’s Destiny & Chinese Economic The- itselleen. ory, With Notes and Commentary by Philip Jaffe, Dennis Dobson Ltd., London 1947, 31–32, 36. Vietnam piti yhtä Paracelsaarista hallinnassaan 5 Zou 88–89. vuosina 1956–1974. Saarelle oli perustettu sääasema

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 4 Dongsha

Xisha

Zhongsha Vuoden 1914 rajalinja

Vuoden 1933 rajalinja Nansha

Vuoden 1947 “U-linjaus”

KARTTA 1. Kiinan sisäministeriön karttaan vuodelta 1947 (lähde: www.nansha.org.cn) on merkitty yksitoistaosaisella katkoviivalla Kiinan raja sekä saariryhmät Dongsha (”Itäiset särkät” eli Pratassaaret), Xisha (”Läntiset särkät” eli Paracelsaaret), Zhongsha (”Keskiset särkät” eli Macclesfield Bank; Kiinan mukaan sisältää myös Scarborough-atollin) ja laajimmalle levittäytyvänä Nansha (”Eteläiset särkät” eli Spratlysaaret). Vuonna 1953 Tonkininlahdelle piirretyt kaksi viivaa poistettiin, jolloin katkoviivasta tuli yhdeksänosainen (Kiinan ja Vietnamin rajalinja Tonkininlahdessa on lopullisesti sovittu vuonna 2000). Alkuperäisen kartan päälle on merkitty vuosina 1914 ja 1933 laadittujen, epävirallisten karttojen summittaiset rajalinjat (lähde: Zou Keyuan 88–89).

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 5 Ranskan Indokiinan hallinnon alla vuonna 1932. (joista tässä tekstissä käytetään nimiä Pratas, Para- Kiinalla oli tuolloin tukikohta (joka oli alun perin cel, Macclesfield & Scarborough, Spratly) ”sekä perustettu tasavallan aikana vuonna 1946) toisella muut Kiinalle kuuluvat saaret” kuuluvat Kiinan saarella. Vuonna 1974 Etelä-Vietnam ja Kiina ajau- maa-alueeseen. Kiina on toistaiseksi määrittä- tuivat saariryhmän hallinnasta aseelliseen konflik- nyt aluevesien ja talousvyöhykkeiden rajaamisen tiin, jonka lopputuloksena koko saariryhmä siirtyi perustana toimivat perusviivat vain mantereen ja Kiinan hallintaan. Paracelsaarten osalta.

Filippiinit vaati joitakin Japanin miehittämiä saaria Tällä hetkellä Kiinan hallinnassa on Paracelsaaret itselleen vuonna 1947, ja vuonna 1956 maa esitti (Zhongsha) ja kymmenkunta Spratlysaariin kuu- oman vaatimuksensa koskien valtaosaa Spratlysaa- luvaa riuttaa. Kutakin viimeksi mainituista joko rista. Tämän seurauksena Kiina (Taipein hallitus) Vietnam, Filippiinit tai molemmat pitävät omanaan. perusti tukikohdan Itu Aballe (kiinaksi Taiping). Lisäksi Kiina on pyrkinyt osoittamaan hallintaansa Filippiinit liitti vaatimansa Spratlysaaret (nimellä myös Macclesfield Bankin ja Scarborough-atollin Kalayaan) osaksi Palawanin provinssia vuonna 1972. alueella. Kiina katsoo kummankin kuuluvan Voidaan siis todeta, että kiistely saarista alkoi heti Zhongshasärkkiin, vaikka esimerkiksi vuoden 1947 toisen maailmansodan jälkiselvittelyjen yhteydessä kartassa Scarborough-atollia ei ole nimetty ja se on ja kärjistyi 1970-luvulla. selvästi erillään muista Zhongshasärkistä (atollilla on toisaalta ollut kiinankielinen nimi vuodesta 1935). Yhteenotot ovat yleistyneet 1990-luvulta alkaen. Useimmiten kyseessä ovat olleet kalastusalusten Vietnamin hyväksyttyä kesäkuussa 2012 lain, joka tai öljynetsintäalusten ja erilaisten vartioalusten vahvistaa Paracel- ja Spratlysaarten kuulumisen väliset kärhämät. Niitä on ollut enimmäkseen Kii- Vietnamin suvereniteetin piiriin, Kiina vastasi nan ja Vietnamin tai Kiinan ja Filippiinien välillä perustamalla Sansha-nimisen (”Kolme särkkää”) mutta myös Taiwanin ja Vietnamin, Filippiinien ja prefektuurin (prefektuuritasoisen kaupungin) Vietnamin, Malesian ja Filippiinien sekä Malesian ­hallinnoimaan Etelä-Kiinan meren saaria. Pre- ja Brunein välillä. Onni onnettomuudessa on, fektuurin keskuspaikka sijaitsee Woodysaarella. että yhdelläkään rantavaltiolla ei toistaiseksi ole Prefektuuri kuuluu Hainanin maakuntaan, jonka alueella sellaista laivastovoimaa, jonka turvin hallintoalueeseen saaret on aiemminkin luettu pii- olisi kannattavaa ryhtyä suurisuuntaisempiin rikuntana. Hallinnollisen muutoksen seurauksena sotilasoperaatioihin. syntyi Kiinan pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin mutta väestöltään pienin prefektuuri – kiinalais- Kesällä 2012 huomiota ovat herättäneet useat Kii- lähteiden mukaan prefektuurissa on 3 500 pysyvää nan provokatiivisiksi katsotut toimet: Kiinalainen asukasta. valtiollinen öljy-yhtiön osoitti poraustoiminnalle yhdeksän uutta lohkoa, jotka sijaitsevat kokonaan On syytä todeta, että on usein liian yksinkertaista- Vietnamin talousvyöhykkeekseen katsomalla alu- vaa puhua ”Kiinan toimista” Etelä-Kiinan merellä. eella. Kiinan siviiliasiain ministeriö kohotti omik- Kuten International Crisis Groupin kaksiosaisessa seen katsomiensa saarten hallinnollisen aseman raportissa Stirring up the South China Sea (Asia prefektuuritasolle. Kiinan Merivalvonta on estänyt Report 223 ja 229) todetaan, Etelä-Kiinan merellä Filippiinien laivastoa pidättämästä kiinalaisia on useita kiinalaisia toimijoita, joiden välinen kalastajia. koordinaatio vaikuttaa puutteelliselta. Itse asiassa on epäselvää, onko millään yksittäisellä toimijalla Kiinassa reaalista mahdollisuutta pitää tilanteen Kiinan suurin prefektuuri kokonaishallintaa käsissään. Kokonaisuudessaan näyttää siltä, että Kiinalta puuttuu selkeä Etelä- Kiina vahvistaa U-linjauksen ilmentämiä histo- Kiinan meren politiikka. riallisia vaateitaan pyrkimällä lisäämään tosiasi- allista hallintaansa Etelä-Kiinan merellä. Vuonna Kalastajien ja muiden yksityisten, kaupallisten 1992 Kiina hyväksyi sen aluevesiä koskevan lain, toimijoiden lisäksi alueella liikkuu Kiinan laivaston jossa todetaan Etelä-Kiinan meren osalta, että ­ sekä neljän eri viranomaistahon aluksia: merivar- Dongsha-, Xisha-, Zhongsha- ja Nanshasaaret tioston, tullin, luonnonvaraministeriön alaisen

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 6 puolisotilaallisen Merivalvonnan, liikenneministe- käyttämä nimitys Spratlysaarista, Truong Sa, on riön alaisen Meriturvallisuusviraston ja maatalous- sama kuin 1200- tai 1300-luvulta käytetty kiina- ministeriön Kalastushallinnon aluksia. Yleisesti laisnimi. Tämä kertoo Vietnamin ja Kiinan yhteisestä oletetaan, että Kiinan viranomaiset käyttävät historiasta: Vietnam (tai osia siitä) oli ajanlaskun esimerkiksi kalastajia hyväkseen provosoidakseen alun ja 1500-luvun välillä useita kertoja Kiinan vaikkapa Filippiinien rannikkovartiostoa, mutta yliherruuden alla. useimmiten tilanne lienee juuri päinvastainen: kes- kushallituksen intresseissä ei ole joutua vedetyksi Pahimmat selkkaukset Etelä-Kiinan merellä ovat mukaan konflikteihin erilaisten yksityisten toimi- tapahtuneet Kiinan ja Vietnamin välillä. Kuten joiden omavaltaisuuden takia. edellä todettiin, Kiina valtasi Paracelsaaret (vietna- miksi Hoang Sa) vuonna 1974. Vuonna 1988 Kiina valtasi yhden Vietnamin hallinnassa 1970-luvulta puolustaa Kiinan suvereniteettia olleen Spratlysaariin kuuluvan riutan. Sekä vuo- den 1974 että 1988 yhteenotot johtivat kymmeniin Taiwan on osallisena aluekiistassa Kiinan tasavallan kuolonuhreihin. ominaisuudessa. Sen vaateet ovat samat kuin Kiinan kansantasavallalla. Mikäli tarkastellaan kummankin Vietnam pitää nykyään hallinnassaan kuutta Sprat- osuutta yhdessä, ”yhden Kiinan” vaateiden oikeu- lysaariin kuuluvaa saarta sekä pariakymmentä tus muodostuu tosiasiallisen hallinnan osalta varsin luotoa tai särkkää. Vuonna 2009 Vietnam esitti vahvaksi. Minkään yhteisvaateen esittäminen ei silti YK:n merioikeusyleissopimukseen perustuvan vaa- ole lainkaan todennäköistä, sillä Kiinan tasavallan ja teen talousvyöhykkeekseen ja mannerjalustakseen. Kiinan kansantasavallan hallitukset eivät tunnusta Sen lisäksi Vietnamin aluevaade sisältää samanlai- toisiaan. sen epätarkasti määritellyn ”puskurivyöhykkeen” kuin mitä Kiina vaatii. Kokonaisuutena Vietnamin Taiwanin hallinnassa ovat Pratassaaret (Dongsha), vaade kattaakin valtaosan koko Etelä-Kiinan suurin Spratlysaarista, Itu Aba (Taiping, 42 heh- merestä. taaria), sekä yksi Spratlysaariin kuuluva riutta. Elokuussa 2012 Taiwan vahvisti tukikohtaansa Itu Vietnamin vaateet menevät päällekkäin paitsi Kiinan Aballa viemällä sinne ilmatorjunta-aseita ja kra- ja Taiwanin, myös Malesian, Brunein ja Filippiinien naatinheittimiä sekä pitämällä kovapanosammun- vaateiden kanssa. Vietnam vaatii lähes kaikkia nat. Kiina antoi kiitosta Taiwanin toimille ”Kiinan Malesian ja Filippiinien hallinnoimia tai vaatimia suvereniteetin suojelemiseksi”. Taiwan on Kiinan saaria itselleen. Siaminlahden päällekkäisten vaatei- tavoin ilmaissut vastustuksensa Vietnamin suve- den osalta Vietnam ja Malesia ovat v. 1992 sopineet reniteetin Etelä-Kiinan meren saarilla vahvistavaa hiilivetyvarojen yhteisestä hyödyntämisestä. lakia kohtaan. Vuonna 2007 Vietnam antoi öljy-yhtiö BP:n johta- Suuri kysymysmerkki on, mitä tapahtuu Taiwanin malle konsortiolle luvan aloittaa kahden kaasuken- hallitsemille saarille tulevaisuudessa. Mikäli Taiwan tän hyödyntämisen. Vietnamin mukaan kaasukentät – Kiinan vastustuksesta ja mahdollisista sotilaal- sijaitsevat sen talousvyöhykkeellä. BP kuitenkin lisistakin vastatoimista huolimatta – julistautuisi vetäytyi hankkeesta, minkä syyksi epäiltiin Kiinan Kiinasta erilliseksi, itsenäiseksi valtioksi, tulisi painostusta. Aiemmin 1990- ja 2000-luvuilla kiina- Taiwanista paljon konkreettisemmin aluekiistojen laiset yhtiöt ovat vetäytyneet vastaavista hankkeista osapuoli kuin mitä se nyt on. Tällaisessa tilanteessa Vietnamin painostuksesta. Kiina saattaisi yrittää vallata Itu Aban ja ehkä Pra- tassaaretkin itselleen. Viime aikoina Kiinaa ovat ärsyttäneet erityisesti intialaisen OVL-yhtiön investoinnit Vietnamin merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoi- Vietnamin hallinnassa suurin määrä saaria mintaan sekä joidenkin intialaisten ulkopoliittisten kommentaattoreiden esittämät kehotukset lisätä Vietnamin näkemyksen mukaan Paracel- ja Sprat- laivaston läsnäoloa alueella investointien suoje- lysaaret ovat viimeistään 1400-luvun lopulta asti lemiseksi. Intia ja Kiina käyvät kovaa kilpailua kuuluneet Vietnamiin. Ironista kyllä, Vietnamin ­alueellisesta vallasta Aasiassa.

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 7 Filippiinit ei halua muita kalavesilleen Natunan kaasukentästä, joka sijaitsee 200 kilometriä koilliseen Natunasaarista. Kaasukenttä sijaitsee Kii- Filippiinien aluevaatimus kattaa koko Spratlysaarten nan yhdeksänosaisen katkoviivan sisäpuolella. alueen. 1970-luvulla Filippiinit miehitti kahdeksan ryhmän läntisistä saarista ja riutoista ja nimesi vaa- timansa alueen Kalayaansaariksi. Vietnam miehittää Ei yhteisiä pelisääntöjä, ei yhteistä hyödyntämistä 17:ää, Kiina seitsemää ja Malesia kolmea Filippiinien Kalayaansaariin lukemaa riuttaa. Alueella on pystytty yhteistyöhönkin. Vietnam ja Kiina ovat kyenneet sopimaan merialueidensa Luzonin saaren länsipuolelta Filippiinit vaatii itsel- rajoista Tonkininlahdella. Vuodesta 2005 kiinalai- leen Kiinan tavoin Scarborough-atollia. Vaateet ovat nen, vietnamilainen ja filippiiniläinen öljy-yhtiö kummankin osapuolen osalta sikäli hankalia, että ovat suorittaneet koordinoidusti seismisiä mitta- atolli on nousuveden aikaan joitakin kareja lukuun uksia Spratlysaarten vesillä.6 ottamatta veden alla. Filippiinit on ilmoittanut ole- vansa valmis viemään omistuskiistan kansainvälisen Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN ja tuomioistuimen ratkaistavaksi. Atolli on Filippiinien Kiina saivat vuonna 2002 aikaiseksi menettelytapa- vaatiman talousvyöhykkeen sisäpuolella mutta ei julkilausuman, jossa kehotetaan kaikkia osapuolia sisälly sen valtioalueeseen siten kuin se on mää- pidättäytymään aluekiistaa eskaloivista toimista. ritelty vuoden 1898 sopimuksessa, jolla Filippiinit ASEAN on toivonut, että julkilausuma johtaisi siirrettiin Espanjalta Yhdysvalloille. Filippiinit on menettelytapasopimukseen (Code of Conduct). protestoinut Kiinan toimintaa myös lännempänä Kiinalla ei kuitenkaan ole halua sitoutua sellaisiin Macclesfield Bankin alueella; alueen kalavedet ovat pelisääntöihin (kuten merioikeusyleissopimuksen hyvin rikkaat. Myös Vietnam vaatii Macclesfield periaatteisiin), jotka heikentäisivät sen historialli- Bankia itselleen. sia vaateita ja siten pakottaisivat sen myöntämään U-linjauksen mielivaltaisuuden. Yhteisymmärryk- Kesällä 2012 kiinalaisten kalastusalusten läsnäolo sen löytäminen ei olisi helppoa myöskään ASEAN- Scarborough-atollin vesillä johti selkkaukseen, jossa maiden kesken erityisesti Vietnamin vaateen mit- osallisena oli Kiinan Merivalvonnan ja Filippiinien tavuuden vuoksi. laivaston aluksia. Tilanne laukesi, kun Kiinan Meri- valvonta saattoi kalastusalukset pois atollin vesiltä. Kiina peräänkuuluttaa luonnonvarojen yhteistä hyödyntämistä, mutta muiden alueen maiden kannalta on vähintäänkin ongelmallista, että Kiina Malesia, ja Indonesia tukeutuvat asettaa yhteistyön ehdoksi sen suvereniteetin merioikeusyleissopimukseen tunnustamisen.7 On kiistelty siitä, lukeeko Kiina Etelä-Kiinan meren suvereniteetin ydinintres- Malesia, Brunei ja Indonesia perustuvat saari- ja siensä joukkoon.8 Mahdollisesti Kiinalle riittäisi, talousvyöhykevaateensa merioikeusyleissopimuk- että muut rantavaltiot antaisivat tyhjän julistuksen sen periaatteisiin. Malesia julkaisi kartan aluevesis- Kiinan suvereniteetin tunnustamisesta ja jatkaisivat tään ja mannerjalustavaateistaan v. 1979 ja virallisti sitten toimiaan entiseen tapaan ”Kiinan luvalla”. vaateensa vuonna 2009. Malesia pitää hallinnassaan Tällainen olisi historiallisen tributaarijärjestelmän viittä Spratlysaarten riuttaa, jotka ovat sen talous- vyöhykkeen sisäpuolella. Brunei ei pidä hallinnas- saan yhtään Spratlysaarista, mutta rajasi vuonna 1984 talousvyöhykkeensä siten, että yksi Malesian 6 U.S. Energy Information Administration, “Country Analysis hallinnoima riutta osuu sen sisäpuolelle. Malesian Brief, South China Sea”, March 2008 (http://www.eia.gov/ ja Brunein neuvottelut päällekkäisistä vaateista EMEU/cabs/South_China_Sea/pdf.pdf, haettu 28. 9. 2012). sopimiseksi eivät ole toistaiseksi johtaneet tuloksiin. 7 International Crisis Group, Asia report N°223, “Stirring up the South China Sea (I)”, 23 April 2012, 29 (http://www. Indonesian talousvyöhykkeeseen kuuluvat Natuna- crisisgroup.org/en/regions/asia/north-east-asia/china/223- saaret, ja Indonesia vaatii myös oikeutta saaria stirring-up-the-south-china-sea-i.aspx, haettu 28. 9. 2012). ympäröivään mannerjalustaan. Vietnam vaatii 8 Mikael Mattlin, ”Epäluulon kierre”, Ulkopolitiikka 3/2011, itselleen Indonesian rajalinjan pohjoispuolista osaa 15–19.

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 8 KIINA TAIWAN

Pratassaaret Tonkinin- lahti

Hainan

Luzon

Paracelsaaret Macclesfield Bank

Scarborough- atolli

VIETNAM

FILIPPIINIT Itu Aba Spratlysaaret Palawan

Merirajavaateet sekä miehitetyt saaret, luodot ja särkät Etelä-Kiinan merellä:

Kiina*

Taiwan*

Vietnam

Filippiinit

BRUNEI Malesia

Brunei Natuna MALESIA *Kiinalla ja Taiwanilla on sama vaade.

KARTTA 2. Rannikkovaltioiden merirajavaateet sekä miehitetyt saaret, luodot ja särkät Etelä-Kiinan merellä. Koostettu usean eri lähteen perusteella. Filippiinien raja Spratlysaarten pohjoispuolella on talousvyöhykkeen raja. Vietnam ei ole ilmoittanut rajalinjansa tarkkoja koordinaatteja.

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 9 eräänlainen moderni vastine.9 Aikoinaanhan Kiina Pratassaarten sekä Itu Aban ympärille, kutistuisi oli alueen keskusvalta, jolle muut – kuten Vietnam aavan meren alue lähes olemattomiin.10 – suorittivat tribuuttia. On tietenkin hyvin epäto- dennäköistä, että alueen valtioilla olisi nykyisellään Tämä olisi ongelmallista maailman johtavan sotilas- halua minkäänlaiseen tributaarisuhteeseen, mutta vallan, Yhdysvaltain, näkökulmasta, varsinkin jos Kiinan johto voi olettaa tilanteen muuttuvan, kun Pratassaaret ja Itu Aba tavalla tai toisella siirtyisivät sen ylivoima alueella kasvaa. Taiwanilta Kiinan hallintaan. Kiina tulkitsee merioi- keusyleissopimusta tiukemmin kuin valtaosa sopi- Kello käy Kiinan hyväksi. Kiina rakentaa syvän- javaltioista eikä hyväksy sota-alusten sotilaallista meren laivastoa, ja Etelä-Kiinan meren voimapo- toimintaa talousvyöhykkeellään. Tällä perusteella liittinen tilanne tulee näyttämään varsin erilaiselta Kiina on vastustanut Yhdysvaltain laivaston läs- kun kiinalaiset lentotukialukset toimivat alueella. näoloa Etelä-Kiinan merellä. Yhdysvallat – joka ei Sitä ennen Kiinan kannalta on taktisesti järkevintä ole ratifioinut merioikeusyleissopimusta – katsoo olla selittämättä U-linjausta ja pitää kaikki vaihto- kansainvälisen tapaoikeuden sallivan laivaston ehdot avoinna. Samalla Kiinan kannattaa vahvistaa tiedustelu- ja tarkkailutoiminnan muiden maiden tosiasiallista hallintaansa ja valmistella talousvyö- talousvyöhykkeellä. Kiinan Merivalvonnan alukset hykkeiden perustamista sen hallitsemien saarten ovat häirinneet myös filippiiniläisiä ja vietnami- ympärille siltä varalta, että joutuisi myöhemmin laisia aluksia, joiden on katsottu harjoittaneen tyytymään aluekiistojen ratkaisuun merioikeus- sotilastiedustelua. yleissopimuksen periaatteiden mukaisesti.

Odottaminen ei kuitenkaan vähennä aluekiistojen Järki ja tunteet kärjistymisen riskiä. Paine hiilivetyvarojen hyö- dyntämiseksi kasvaa ainakin öljy- ja kaasuyhtiöiden Etelä-Kiinan meren aluekiistassa vastakkain ovat taholta. Eri maiden kalastuslaivastot kilpailevat paitsi valtiot, myös hyötynäkökohdat ja suvereni- entistä kovemmin samoista apajista. Aika käy vähiin teetin periaate. Hyötynäkökohdat edellyttäisivät erityisesti kalakantojen romahtamisen estämiselle. aluekiistojen siirtämistä syrjään luonnonvarojen Koska kalavarojen säilymisestä huolehtiminen yhteisen hallinnoinnin ja hyödyntämisen tieltä. kuuluu rantavaltion vastuulle, talousvyöhykkeiden Kalakantojen kestävyys on kaikkien osapuolten etu- määrittelemättömyys on erittäin ongelmallista kala- jen mukaista, eikä sitä ole mahdollista taata ilman kantojen kestävän hyödyntämisen kannalta. Koko yhteisiä sopimuksia ja yhteistyössä tapahtuvaa kansainvälisen yhteisön kannalta olisi toivottavaa, kalastuksen valvontaa. Myös kaasu- ja öljyvarojen että alueen maat saavat muutoin sovituksi yhteisistä hyödyntäminen olisi järkevintä toteuttaa useam- kalastuskiintiöistä. man valtion yhteistyön turvin, jos vaihtoehtona on, että ilman yhteistyötä kukaan ei pääse aloittamaan Ei näytä todennäköiseltä, että talousvyöhykkeistä hyödyntämistä. Alueen valtioiden keskinäiset kyetään sopimaan lähivuosina. Mikäli kävisi toisin kauppa- ja muut suhteet ovat jo valmiiksi tiiviit, ja kaikki alueen rantavaltiot ulottaisivat talousvyö- joten yhteistyön laajentaminen Etelä-Kiinan meren hykkeensä mahdollisimman pitkälle rannikkojensa luonnonvarojen hyödyntämiseen ja kestävän kehi- peruslinjoista, jäisi talousvyöhykkeiden ulkopuo- tyksen turvaamiseen vaikuttaisi järkevältä. lisen merialueen osuus pienehköksi (aava meri muodostaisi leveimmillään, Filippiinien Luzonin ja Suvereniteettikysymykset korostuvat erityisesti Vietnamin rannikoiden välillä, noin kolmanneksen Kiinan sekä Vietnamin ja Filippiinien politiikassa. koko vesialueen leveydestä). Mikäli Kiina perus- Väitetyt suvereniteetin loukkaukset herättävät taisi talousvyöhykkeen Paracelsaarten ja Taiwan suuria tunteita maissa, joiden hallitukset lietsovat kansallismielisyyttä oman legitimiteettinsä tueksi.

10 Ks. Ji Guoxing, ”Maritime Jurisdiction in the Three China Seas”, UC Berkeley, Institute on Global Conflict and Coop- 9 Vrt. Jyrki Kallio, ”Watching a dragon’s egg hatch: The eration, 1995 (http://escholarship.org/uc/item/7rq2b069, ­makings of a Sinocentric world?” FIIA Working Paper 74. ­haettu 28. 9. 2012).

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 10 Kiinalle suvereniteetin turvaaminen on yhä kaikkea hälyttävä. Vaikka International Crisis Groupin muuta tärkeämpää. Siinä missä suuri osa maail- raportissa varoitetaan tilanteen ajautuneen umpiku- masta on valtiosuvereniteetin osalta siirtynyt tai jaan ja alueellisten jännitteiden kasvaneen ennennä- siirtymässä postmoderniin aikaan, Kiina on vielä kemättömän suuriksi, ei osapuolilla ole toistaiseksi modernismin vanki: kansallisvaltion rakentaminen resursseja sotilaallisen ratkaisun tavoittelemiseen. on kesken ja kommunistisen puolueen legitimi- Voimistuvaa Kiinaa vastaan asettautumisessa riskinä teetti on sidoksissa sen kykyyn estää sen kaltaiset olisi sitä paitsi häviäminen. Kyynisesti ajatellen Kii- nöyryytykset, joita Kiina kohtasi siirtomaavallan nan kasvava ylivoima edistää vakauden säilymistä aikana. Vaikka Kiinan johto ei nimenomaisesti alueella. pitäne suvereniteettia Etelä-Kiinan meren alueella samanlaisena ydinintressinä kuin esimerkiksi Tai- Euroopan unionilla on Etelä-Kiinan merellä saman- wanin palauttamista hallintaansa, se tuskin luopuu laisia intressejä kuin Yhdysvalloilla, lukuun otta- vaatimasta vähintään muodollista tunnustusta suve- matta sotilasstrategisia tavoitteita. Yhteiset intressit reniteetilleen Etelä-Kiinan merellä.11 liittyvät ennen kaikkea merenkulun vapauteen, kestävään kehitykseen ja luonnonvarojen yhteiseen Etelä-Kiinan meren aluekiistat eivät ole tyystin hyödyntämiseen. EU:n kannattaa tukea sellaisia vailla yhteyttä Itä-Kiinan meren saarikiistoihin. kiistan osapuolten toimia, jotka edistävät näitä Kiina ja Taiwan kiistelevät Japanin kanssa Diaoyu- tavoitteita. Suvereniteettikysymysten suhteen ei saarista (japaniksi Senkaku), ja Kiinan on mahdo- ole järkevää asettua minkään osapuolen kannalle tai tonta antaa entisen perivihollisensa voittaa kiistas- ketään vastaan. On nähtävissä, että Intian ja Yhdys- sa.12 Kiinan näkökulmasta myönnytysten tekeminen valtain lusikat sopassa eivät auta tilanteen rauhoit- tai liiallinen joustaminen Etelä-Kiinan merellä voisi tumista. Intian ja Kiinan välisen – saati Yhdysvaltain antaa väärän viestin Japanille. ja Kiinan välisen – varustelukilvan leviäminen Etelä-Kiinan merelle ei sitä paitsi ole kenenkään Vietnam ja Filippiinit taas eivät voi sisäpoliittisista etujen mukaista. EU:n kannattaa kannanotoissaan syistä osoittaa myöntyväisyyttä Kiinalle, jota pitää tietoista etäisyyttä Yhdysvaltain välillä kär- ne propagandassaan syyttävät kautta historian keviinkin lausuntoihin ja pidättäytyä kiihottamasta toistuneista ylivaltapyrkimyksistä. Vietnam ja jo valmiiksi kuumina käyviä tunteita. Etelä-Kiinan Filippiinit ovatkin kalastelleet – ja saaneet – tukea meren soppa on kylliksi tulista ilmankin. Yhdysvalloilta. Vaikka esimerkiksi ulkoministeri Hillary Clinton on vakuuttanut, että Yhdysvallat ei asetu kiistoissa minkään osapuolen kannalle, vie- raillessaan Manilassa marraskuussa 2011 hän kutsui Etelä-Kiinan merta ”Länsi-Filippiinien mereksi”.13 Muutoinkin yhdysvaltalaislausunnoista on ollut luettavissa selvää kritiikkiä nimenomaan Kiinan toimia – esimerkiksi Sanshan prefektuurin perus- tamista – kohtaan. Ulkopoliittinen instituutti Puh. (09) 432 7000 Alueen ulkopuolisten valtioiden kannalta Etelä- Fax: (09) 432 7799 Kiinan meren tilanne on huolestuttava mutta ei www.fiia.fi

ISBN 978-951-769-356-1 11 Ks. Mattlin, 16. ISSN 1795-8059 12 Ks. Jyrki Kallio, Bart Gaens & Mikael Mattlin, ”Paasikiven Kansikuva: Jyrki Kallio opetukset koetuksella Itä-Kiinan merellä”. FIIA Comment 9/2012. Ulkopoliittinen instituutti on eduskunnan yhteydessä toimiva, 13 “Clinton, Philippine Foreign Secretary Joint Press Avail- riippumaton tutkimuslaitos. Instituutti tuottaa korkeatasoista ability”, U.S. Department of State, Texts & Transcripts, 16 tutkimusta, joka tukee poliittista päätöksentekoa ja avointa November 2011 (http://translations.state.gov/st/eng- keskustelua niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. lish/texttrans/2011/11/20111116142331su0.4998852. Instituutin julkaisut käyvät läpi sisäisen editointiprosessin, html#axzz22jtHsPcb%20, haettu 28. 9. 2012). mutta julkaistavat näkemykset ovat kirjoittajien omia.

ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 11