Etelä-Kiinan Meren Sopassa on Liikaa Mausteita
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
KIINAN MERI VAI 115 KAIKKIEN MERI? ETELÄ-KIINAN MEREN SOPASSA ON LIIKAA MAUSTEITA Jyrki Kallio FIIA BRIEFING PAPER 115 • Lokakuu 2012 ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI UTRIKESPOLITISKA INSTITUTET THE FINNISH INSTITUTE OF INTERNATIONAL AFFAIRS KIINAN MERI VAI KAIKKIEN MERI? ETELÄ-KIINAN MEREN SOPASSA ON LIIKAA MAUSTEITA Jyrki Kallio Tutkija FIIA Briefing Paper 115 Ulkopoliittinen instituutti Lokakuu 2012 • Etelä-Kiinan meren aluekiistoissa on kysymys valtiollisesta suvereniteetista enemmän kuin kilpailusta luonnonvaroista. • Kiistassa eivät ole vastakkain Kiina ja ASEAN vaan myös ASEAN-maiden keskinäiset vaateet ovat osin päällekkäisiä. Vietnamin aluevaade on suuruudessaan ja epämääräisyydessään samaa luokkaa Kiinan vaateen kanssa. • Pahin riski alueella ei ole suurimittainen sotilaallinen selkkaus eikä kaasuvarantojen hyödyntämisen estyminen, vaan kalakantojen romahtaminen. Kalavarojen hallinta on vaikeaa niin kauan kuin merialueiden jaosta ei päästä sopimukseen. • Alueen valtiot ovat suvereniteettikiistoistaan huolimatta pystyneet käytännön yhteistyöhön. Osapuolet ovat sopineet pidättäytyvänsä aluekiistaa eskaloivista toimista. Tällaisen kehityksen jatkuminen on kaikkien osapuolten ja alueen ulkopuolisten toimijoiden intresseissä. • Alueen ulkopuolisten toimijoiden kannattaa tukea merenkulun vapautta, kestävää kehitystä ja luonnonvarojen yhteistä hyödyntämistä edistäviä toimia. Suvereniteettikysymysten suhteen ei ole järkevää asettua minkään osapuolen kannalle. Globaali turvallisuus -tutkimusohjelma Ulkopoliittinen instituutti ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI UTRIKESPOLITISKA INSTITUTET THE FINNISH INSTITUTE OF INTERNATIONAL AFFAIRS Etelä-Kiinan meren aluekiistojen juuret ulottuvat Etelä-Kiinan mereltä saadaan vuosittain kuusi 1900-luvun alkupuolelle. Kiistat alkoivat kärjistyä miljoonaa tonnia kalaa, mikä vastaa noin kym- 1970-luvulla, kun alueen luonnonvaroihin – kaa- menesosaa koko maailman saaliista.2 Kiinan osuus suun ja öljyyn sekä kaloihin – alettiin kiinnittää Etelä-Kiinan meren saaliista on kolmannes. Etelä- aiempaa enemmän huomiota. Etelä-Kiinan meren Kiinan meri on huomattavan kalaisa, mutta ylika- rantavaltiot kiistelevät toisaalta merialueidensa lastus on jo nykyisellään vakava uhka kalakantojen rajoista ja toisaalta omistusoikeudesta alueen saa- kestävyydelle. Kilpailu hupenevista kalavarannoista riin (joista valtaosa on pelkkiä luotoja, särkkiä tai tullee vain kiihtymään. Meriympäristö, esimerkiksi riuttoja). Keskeisessä asemassa ovat Filippiinien koralliriutat, on muutoinkin uhattuna. Palawan-saaren länsipuolella sijaitsevien Sprat- lysaarten alue, jolla yksikään rantavaltioista ei ole Vuosittain Etelä-Kiinan meren poikki kulkee yli kyennyt saamaan hallitsevaa asemaa. Luonnonva- 40 000 alusta, ja valtaosa esimerkiksi Japanin tarvit- rojen lisäksi Etelä-Kiinan meri on merkittävä myös semasta öljystä kuljetetaan sitä kautta. Aluekiistojen merenkulun kannalta. eskaloituminen tavalla, joka vaarantaisi merenkulun vapauden tai turvallisuuden, aiheuttaisi vakavaa Moniin saariin kohdistuu päällekkäisiä vaateita, haittaa koko maailmantaloudelle. Korvaavien meri- joita perustellaan eri tavoin. Riippumatta perus- reittien käyttö lisäisi kustannuksia merkittävästi. teista osapuolet pyrkivät vahvistamaan vaateitaan Etelä-Kiinan meren tilanteen potentiaalinen epä- osoittamalla harjoittavansa saarten tosiasiallista vakaus on yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Kiina ja hallintaa. Merialueiden osalta osapuolet vetoavat Japani tutkivat mahdollisuuksia hyödyntää yhteyttä paitsi Yhdistyneiden kansakuntien merioikeus- Pohjoisen jäämeren poikki. yleissopimuksen (UNCLOS) periaatteisiin, myös historiallisiin perusteisiin. Viimeksi mainittujen Keskustelu aluekiistasta keskittyy yleensä Kiinan voidaan väittää syrjäyttävän ensin mainitut, jos ne vaateeseen ja sitä kuvaavaan, koko Etelä-Kiinan ovat peräisin sopimusta edeltävältä ajalta. Merioi- meren kiertävään, yhdeksänosaiseen, U-kirjaimen keusyleissopimuksen mukaisten vaateiden osalta muotoiseen katkoviivaan. Seuraavassa hahmotel- hankaluutena ovat niiden päällekkäisyys ja erilaiset laan aluksi tilanteesta kokonaiskuva tarkastelemalla tulkinnat sopimuksesta. Kiistanalaista on esimer- Kiinan U-linjauksen syntyä, aluekiistojen eskaloitu- kiksi se, mitkä pienimmistä luodoista ja riutoista mista sen jälkeen ja eri osapuolten vaateita peruste- ovat pysyvään asutukseen kelpaavia, mikä on luineen. Lopuksi analysoidaan ratkaisun tiellä olevia edellytys talousvyöhykkeen perustamiselle niiden haasteita. ympärille. Arviot Etelä-Kiinan meren kaasu- ja öljyvarannoista Kiinan U-linjauksen synty vaihtelevat suuresti. Pienimpienkin arvioiden mukaan alueella on öljyä noin 30 miljardia barrelia, Kiina ryhtyi määrittämään valtioaluettaan vasta mikä vastaa koko maailman yhden vuoden kulutusta 1900-luvun alussa, kun keisarikunnan rauniolle ja kolmannesta arktisten alueiden arvioiduista öljy- ryhdyttiin rakentamaan tasavaltaista kansallisval- varoista.1 Kaasua lienee moninkertaisesti enemmän. tiota. Keisariaikana Kiina oli nähnyt itsensä ylivoi- Kiina, Vietnam, Filippiinit, Malesia ja Indonesia maisena sivilisaationa, jolle rajojen piirtämisellä ei harjoittavat jo poraustoimintaa rannikkojensa ollut merkitystä. Nykyisen keskustelun keskiössä läheisyydessä. Spratlysaarten vesillä ei ole suoritettu oleva yhdeksän (alun perin yhdentoista) viivan koeporauksia, mutta ympäröivien rannikkoalueiden kartta laadittiin vuonna 1947. Tämä Kiinan sisämi- löytöjen perusteella alueella oletetaan olevan run- nisteriön julkaisema kartta on ensimmäinen ”viral- saat varannot. Kiistanalaisilla alueilla poraustoimin- linen” kartta Kiinan eteläisestä merirajasta. Kartan taa on toistaiseksi melko vähän, mutta erityisesti rajalinja lienee piirretty varsin summittaisesti ja Kiina ja Vietnam ovat viime vuosina ryhtyneet perusteita miettimättä. Samalla rajan sisäpuolisille aiempaa provokatiivisemmin osoittamaan lohkoja öljy-yhtiöiden tarjouskilpailuja varten. 2 Vuoden 2004 tilanne; LME #36 (http://www.lme.noaa.gov/ index.php?option=com_content&view=article&id=47&Item 1 US Geological Survey 1993/1994 ja 2008. id=28, haettu 28. 9. 2012). ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI 3 saarille, luodoille ja riutoille annettiin kiinankieliset kaukana. Alueen rantavaltioita ei tuolloin liene nimet ja ne luettiin hallinnollisesti kuuluviksi silloi- osattu pitää merkittävinä pelureina; olihan niistä seen Hainanin erityisalueeseen.3 moni entisiä Kiinan vasalleja. Tšiang Kai-šekin kirjan valossa Etelä-Kiinan meri ei vaikuta olleen Kartta syntyi tilanteessa, jolloin Japania vastaan erityisen tärkeä muiden raja-alueiden rinnalla. taistelleen Kiinan oli määriteltävä, mitkä olivat sen ydinalueita ja mitkä ydinalueen puolustami- Kiina esittää U-linjauksen nykyisissäkin kartoissa seksi välttämättömiä puskurivyöhykkeitä. Malliksi aina yhdeksänosaisena katkoviivana. Se kertoo otettiin Kiina laajimmillaan eli viimeisen keisaril- siitä, että kysymyksessä on kirjaimellisesti veteen lisen dynastian, Qing-dynastian, alue. Nationa- piirretty viiva eikä tarkkaan määritetty rajalinja. listien johtaja Tšiang Kai-šek kutsui vuonna 1943 Kiina jättää taktisista syistä selittämättä, mitä ilmestyneessä kirjassaan keisariajan raja-alueita linjauksella tarkoitetaan. Kiina ei toisin sanoen ole Mantšuriaa, Sisä- ja Ulko-Mongoliaa, Sinkiangia, täsmentänyt, koskeeko sen suvereniteettivaade Tiibetiä, Taiwania ja Liuqiusaaria (japaniksi Ryūkyū) koko rajattua aluetta vai rajatulla alueella sijaitsevia Kiinan puolustuksen ja turvallisuuden kannalta saaria aluevesineen. Vuonna 2009 Kiina liitti kartan välttämättömiksi linnakkeiksi. Tšiang ei maininnut verbaalinoottiinsa, jolla ilmaistiin vastustus Vietna- Etelä-Kiinan merta paitsi toteamalla, että Kiina min ja Malesian merioikeusyleissopimuksen nojalla ulottui jo Han-kaudella (206 eaa.–220) Etelä-Kiinan esittämiä mannerjalustavaateita kohtaan. Nootissa merelle saakka.4 karttaa ei selitetä vaan todetaan Kiinan suvereni- teetin ulottuvan Etelä-Kiinan meren saarille sekä Jo ennen vuoden 1947 karttaa Kiina ulotti suvere- niiden ”lähivesille”. niteettivaatimuksensa Spratlysaarille saakka. Tämä näkyy siinä, miten Kiina vastusti niin Ranskan kuin Japanin miehitystoimia Etelä-Kiinan merellä 1930- Aluekiistojen eskaloituminen ja 1940-luvulla. Kiina perusti ensimmäisen tukikoh- dan Paracelsaariin kuuluvalle Woodysaarelle vuonna Kiina väittää, että sen aluevaateita ei kiistetty ennen 1946, ja pystytti merkin suvereniteetistaan myös 1970-lukua. Se pitää tätä todisteena siitä, että sen Spratlysaariin kuuluvalle Itu Aballe. Vuonna 1914 historialliset oikeudet alueeseen ovat yleisesti tun- julkaistussa, Qing-dynastian Kiinaa kuvanneessa nustettuja ja että rantavaltioiden kiinnostus aluetta historiallisessa kartassa Etelä-Kiinan meri merkit- kohtaan heräsi vasta, kun luonnonvarat huomattiin. tiin Kiinalle kuuluvaksi Paracelsaaria myöden eli 15. Tämä ei pidä täysin paikkaansa. leveysasteelle saakka. Myöhemmin 1930-luvulla julkaistuissa kartoissa rajalinjaa siirrettiin reaktiona Kiinan tavoin Vietnamkin katsoo voivansa esittää Ranskan ja Japanin toimille etelämmäs kattamaan todistusaineistoa siitä, että ainakin osa Etelä-Kiinan myös Spratlysaaret. Nämä kartat olivat epäilemättä meren saarista on vähintään nimellisesti kuulunut sisäministeriön vuoden 1947 kartan esikuvia.5 sen hallintaan vuosisatoja. Kumpikaan valtio ei kuitenkaan pysty osoittamaan, että niiden hallinto Lienee todennäköistä, että alun perin katkoviivan olisi ollut jatkuvaa ja tosiasiallista. tarkoituksena oli vain ”varata” mahdollisimman suuri merialue Kiinalle, jotta siirtomaavallat (joihin Japani