Venäläiset Ja Virolaiset Suomalaisten Toisina
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Pentti Raittila Venäläiset ja virolaiset suomalaisten Toisina Tapaustutkimuksia ja analyysimenetelmien kehittelyä AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere, kesäkuun 12. päivänä 2004 kello 12. Tampereen yliopisto Tampere 2004 Akateeminen väitöskirja Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos Copyright © Pentti Raittila Myynti: TAJU, Tampereen yliopiston julkaisujen myynti 33014 Tampereen yliopisto Puh. +358 3 215 6055 Fax +358 3 215 7685 e-mail: [email protected] http://granum.uta.fi Kansi: Taru Hurme Taitto: Mikko Keinonen / Clinus Design Painettu väitöskirja ISBN 951-44-5980-6 Sähköinen väitöskirja Acta Electronica Universitatis Tamperensis 300 ISBN 951-44-6016-2 ISSN 1456-954X http://acta.uta.fi Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2004 Saatteeksi Kun 80-luvun puolivälissä palasin yliopistoon, en ollut harkinnut tutkijaksi ryh- tymistä, ajattelin vain saattaa loppuun vuonna 1972 keskeytyneet opintoni. Sat- tuma heitti eteeni luettelon mahdollista gradun aiheista, ja innostuin heti yhdes- tä: suomalaisnuorten Neuvostoliitto-kuvan tutkimisesta. Keväällä 1987 käynnis- tyi yhteinen tutkimusprojekti Neuvostoliiton tiedeakatemian sosiologian insti- tuutin kanssa molempien maiden kansalaisten naapurikuvan tutkimiseksi. Ajau- duin siihen. Samoihin aikoihin rahoitin opintojani ja hankin leipärahaa perheelle työskente- lemällä matkanjohtajana suomalaisten turistimatkoilla Leningradiin, Viipuriin ja Tallinnaan. Vaikka en käyttänyt noiden matkojen osallistuvan havainnoinnin kokemuksia varsinaisena empiirisenä tutkimusaineistona, ne auttoivat tutkimus- ten kysymyksenasetteluissa ja tulkinnoissa. Tuolloin en suunnitellut tekeväni sen paremmin etnisyyttä kuin mitään muu- 3 takaan aihetta sivuavaa tutkimusta. Kun sitten 90-luvun lopulla työministeriön aloitteesta syntynyt työryhmä esitti rasismia ja etnistä syrjintää koskevan seuran- tajärjestelmän luomista ja sen yhteydessä etnisyyttä koskevan mediaseurantatut- kimuksen tekemistä, satuin olemaan sopivan vapaa henkilö tuota tutkimusta or- ganisoimaan ja tekemään. Siinä välissä olin sattunut olemaan sopivan työtön tut- kimaan Estonia-laivaonnettomuuden käsittelyä journalismissa. Kolmen tutkimusprojektin välisinä kausina niihin liittyvät asiat ja ideat jäivät mui- den puuhien jalkoihin: opetin, organisoin journalistien koulutusta ja journalismiin liittyviä tilaustutkimuksia tai tutkin aivan muita asioita. En suunnitellut väitös- kirjan tekemistä, vaikka pidinkin mahdollisena, että joskus se tupsahtaa. Empiiriset osatutkimukset on siis tehty toisistaan erillisten tutkimusprojektien yh- teydessä vuosina 1986–2001. Kahta ensimmäistä eli venäläispuheita ja Estonia-on- nettomuutta koskevien tutkimusten yhteydessä minulla ei ollut suunnitelmia käsil- lä olevan toiseuden esittämistä koskevan kokooma- ja yhteenvetoteoksen laatimi- sesta; se kypsyi vasta kolmannen osatutkimuksen eli etnisyysprojektin yhteydessä, lähes kymmenen vuotta ensimmäisen tutkimuksen valmistumisen jälkeen. Kaikki kolme projektia ovat olleet merkittäviltä osin tilaustutkimuksia. Missään niistä tilaajat ja rahoittajat eivät ole tutkimussuunnitelmavaiheen jälkeen pyrki- neet vaikuttamaan tutkimusprosessin kulkuun ja tulkintoihin, vaan olen pysty- nyt suuntaamaan tutkimuksia omasta mielestäni kiinnostaviin ja olennaisiin ky- symyksiin. Olen pyrkinyt ylittämään sopimustutkimuksen raamit, niin kuin mie- lestäni yliopistollisen tilaustutkimuksen kuuluukin tehdä. Kirjoittaessani olen pyrkinyt sorvaamaan lauseeni muillekin kuin tutkijoille ym- märrettäviksi. Metodologiaa koskevissa jaksoissa olen joutunut käyttämään yh- teiskuntatieteellistä erikoissanastoa, mutta teoksen voi hyvin lukea nuo osuudet ja alaviitteet yli harppoen. Tutkiessani suomalaisten Neuvostoliitto-kuvaa ja venäläisiä koskevia puheita pe- rustelin tutkimisen merkitystä sillä, että ennakkoluulot vieraita kansoja kohtaan jarruttavat ja estävät globaalien ongelmien ratkaisemista. Jo silloin totesin aiheen liittyvän keskusteluun suomalaisten suhtautumisesta pakolaisiin ja yleensä vieras- maalaisiin. Nuo perustelut ovat olleet koko pitkän prosessin ajan motivoimassa työtäni. Tutkijan etiikkaan kuuluu avoin ja rehellinen pyrkimys totuuteen, mut- ta ei puolueettomuuteen – ainakaan rasismia ja ihmisten eriarvoisuutta koskevis- sa kysymyksissä. Kiitokset Tutkimusmatkani on ollut kiemurainen, mutta onneksi minun ei ole tarvinnut har- hailla yksin. Viimeiset vuodet läheisin työyhteisöni on ollut Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos ja erityisesti sen Journalismin tutkimusyksikkö. Journalismin 4 tutkimuksen huippuosaamisesta huolimatta se on vanhanaikainen yhteisö, sil- lä sen piirissä tapaa vielä nykyaikaiselle kilpailuyhteiskunnalle vierasta työtoveri- en tukemista ja innostamista. Sama innostava työilmapiiri oli 1990-luvun alus- sa Hämeenkadun monitieteisessä tutkijayhteisössä, kun kehittelin haastattelupu- heiden analyysimenetelmääni. Työni ohjaaja Pertti Suhonen on aina ollut valmis kommentoimaan käsikirjoitus- versioitani. Viralliset esitarkastajat Irma Kaarina Halonen ja Heikki Luostarinen antoivat hyvää rakentavaa palautetta. Heidän lisäkseen koko käsikirjoituksen ovat lukeneet Esa Reunanen, Pertti Vehkalahti ja Arttu Raittila. Osia työn viimeisestä vaiheesta ovat lukeneet ja kommentoineet Heikki Heikkilä, Ari Heinonen, Karina Horsti, Risto Kunelius, Mari Maasilta, Jukka Pietiläinen, Juho Rahkonen, Mika Renvall, Petri Ruuska, Janne Seppänen ja Susanna Vehmas. Kaikilta olen saanut hyviä parannusehdotuksia, joista pienen osan olen voinut ottaa tässä työssä huo- mioon. Tutkimusprojekteissani on ollut mukana melkoinen joukko kanssatutkijoita ja tut- kimusapulaisia. Ilman heitä aineistot olisivat jääneet keräämättä, jutut koodaamat- ta ja tietokoneajot ajamatta. Vähintään kuukauden työpanoksella mukana ovat olleet Paula Hihnala, Heli Järvinen, Mari Kolehmainen, Jukka Pietiläinen, Risto Suikkanen, Timo Lilja, Anu Kuusisto, Anna-Kaisa Oikarinen, Tommi Kutilainen, Pertti Vehkalahti, Anna-Maria Pekkinen, Anna-Leena Lappalainen, Tanja Serola, Sanna Korkee ja Susanna Vehmas. Työni viimeisen vaiheen, parin vuoden jakson eli varsinaisen väitöskirjatyön ra- hoittajina ovat olleet Tampereen yliopiston tukisäätiö sekä opetusministeriön ra- sismia ja etnistä syrjintää mediassa koskeva projekti. Tampereen kaupungin tie- derahasto on tukenut kirjan painatusta. Käsikirjoituksen muuttamisessa kirjaksi joustavana apuna ovat olleet Sirkka Hyrkkänen sekä kirjan taittanut Mikko Keinonen. Taru Hurmeelle kiitokset kau- niista kansista. Ystäville, tutuille ja tuntemattomille kahvi- ja lounaspöytien, seminaarihuonei- den ja saunan lauteiden keskustelukumppaneille lausun nimettömät kiitokset. Annikkia, Arttua ja Kallea kiitän päivittäisen toiseuteni sietämisestä. Parin viime vuoden aikana työtä kirjoittaessani minulla on usein ollut seuralai- nen. Ei kollega samassa huoneessa sermin takana, vaan arvokkaasti mustahar- maisiin pukeutunut tarkkailija lasin takana. Kun ajatus katkeaa ja nostan katsee- ni papereista ja näyttöruudulta, siinä se taas istuu oksallaan kuudennen kerrok- sen korkeudella. Kateellisena katselen vanhan variksen liikenteen hälystä ja tie- teen diskursseista piittaamatonta pään kääntelyä. En tiedä mitä se ajattelee – niin kuin en tiedä mitä tutkimusteni haastateltavat tai toimittajat ajattelevat – mutta sen elämäntavan vapautta kadehdin. 5 6 Sisällys 1. Tutkimuksen tausta ja rakenne 9 1.1. Neuvostoliiton venäläisistä Suomen venäläisiin eli kuinka tähän on tultu 10 1.2. Tutkimusmenetelmien kehittely projektista toiseen edettäessä 13 1.3. Tutkimuskysymykset 14 2. Toiseus tutkimuksen kohteena – taustaa ja käsitteitä 17 2.1. Näkökulmia toiseuteen 17 2.2. Etninen toiseus eurooppalaisuudessa – historiallinen näkökulma 26 2.3. Etninen toiseus Suomessa – erilaista kuin muualla? 32 2.4. Kulttuurinen muisti toiseuden kantajana ja tutkimuskohteena 38 3. Venäläiset suomalaisen kulttuurin ”toisina” 47 3.1. Historiallista taustaa suomalaisten venäläiskäsityksille 48 3.1.1. Venäjä-käsitykset Ruotsin vallan aikana 49 3.1.2. Suhde venäläisiin Suomen kansakunnan syntyvaiheessa 50 3.1.3. Nouseva kansalaisyhteiskunta ja Venäjän sortopolitiikka vastakkain 53 3.1.4. ”Valkoisten suomalaisuus” viholliskuvan rakentajana 54 3.1.5. Pakkoystävyyttä ja sillanrakennusta 59 3.1.6. Yhteenvetoa: Suomi poikkeustapauksena Euroopassa 64 3.2. Venäläisiä koskevien haastattelupuheiden analyysin kehittely 66 3.2.1. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen lähestymistavan vertailua 66 3.2.2. Haastattelumenetelmien vertailua 70 3.2.3. Haastattelutilanne 72 3.2.4. Haastattelijan ja haastateltavan suhde teemahaastattelussa 78 7 3.2.5. Haastatteluaineistojen käsittely ja tulkinta 84 3.2.6. Kielen ja diskurssien tutkimistapojen vertailua 88 3.2.6.1. Kielen tutkimus lähtökohtana 88 3.2.6.2. Keskustelunanalyysi lähtökohtana 93 3.2.6.3. Kaksi lähestymistapaa diskurssianalyysiin 95 3.2.6.4. Retoriikan teoria lähtökohtana 100 3.2.7. Oma analyysimalli: diskurssianalyyttistä laadullista sisällön erittelyä 102 3.3. Venäläiset suomalaisten puheissa 111 3.3.1. Taustaa: Neuvostoliiton uhka, arkielämä ja sosialismi haastattelupuheissa 112 3.3.2. Suhtautuminen venäläisiin survey-tutkimuksissa 115 3.3.3. Suhde venäläisiin teemahaastattelujen puheissa 120 3.3.3.1. ”Samanlaisia kuin mekin” 122 3.3.3.2. Iloisia, ystävällisiä, sydämellisiä 125 3.3.3.3. Erilaisia, omituisia, säälittäviä 126 3.3.3.4. Venäläinen ihminen vihollisena ja uhkaavana 129 3.3.3.5. Venäläiset heikkoja sotilaita