Monisteita 147 Suojavyöhykkeiden

UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUS - MONISTEITA

147

SUOJAVYÖHYKKEIDEN TÄSMÄMARKKINOINTI JA PAIKKATIETO MARKKINOINNIN APUVÄLINEENÄ

Elina Erkkilä

Uudenmaan ympäristökeskus Helsinki 2004

Kartat:  Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/04  Genimap Oy, L 4659/02

Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota Uuden- maan ympäristökeskuksen virallisena kannanottona.

Julkaisutilaukset: Uudenmaan ympäristökeskus / tiedotus PL 36, 00521 HELSINKI puh. 020 490 101 fax 020 490 3200 e-mail: [email protected]

ISBN 952-463-066-4 (nid.) ISBN 952-463-067-2 (pdf) ISSN 1238-7185

Painopaikka: Uudenmaan ympäristökeskuksen monistamo, Helsinki 2004

SISÄLLYSLUETTELO

ALKUISANAT...... 5

1. JOHDANTO...... 6

2. TAUSTA JA TARVE ...... 7 2.1 Suojavyöhykkeet vesiensuojelun apuvälineenä ...... 7 2.2 Yleissuunnitelmien tarkoitus...... 9 2.3 Suojavyöhykkeiden tarve ja tulevaisuuden tavoitteet...... 10 2.4 Perustetut suojavyöhykkeet...... 11 2.5 Täsmämarkkinoinnin tavoitteet keväällä 2004 ...... 13

3. PAIKKATIEDON KÄYTTÖ TÄSMÄMARKKINOIN- NISSA ...... 13 3.1 Pohjatiedon työstäminen ...... 13 3.2 Omistajatietojen haku...... 15 3.3 Karttojen valmistelu...... 16 3.4 Tietojen päivitys...... 16 3.5 Paikkatieto-ohjelman käyttöön liittyviä ongelmia ...... 17

4. PROJEKTIN TOTEUTUS...... 18 4.1 Kohderyhmän valinta ...... 18 4.2 Otantaan valittujen kuntien rooli...... 19 4.3 Työn eteneminen...... 20 4.4 Työajan arviointi...... 20 4.5 Muut markkinointia tukevat keinot...... 21

5. PROJEKTIN TULOKSET...... 22 5.1 Haettavien suojavyöhykkeiden määrä kevääl- lä 2004...... 22 5.2 Suojavyöhykehakemusten alueellinen jakautuminen...... 23 5.2.1 Lohja...... 24 5.2.2 Vihti...... 25 5.2.3 Karkkila...... 25 5.2.4 Nummi-Pusula...... 25 5.2.5 Mäntsälä ...... 26 5.2.6 Hyvinkää ja Nurmijärvi...... 26 5.2.7 Pornainen...... 27 5.3 Tuloksien yhteenveto ja viljelijöiden suhtautuminen...... 28 5.4 Kieltäytymisen syyt...... 29

6. AINEISTON KATTAVUUS JA ANALYSOINTI...... 29 6.1 Kohderyhmän osuus ja karsiutumisen syyt...... 29 6.2 Aineiston luotettavuus...... 32

6.2.1 Yleissuunnitelmien paikkaansa pitävyys ...... 33 6.2.2 Virheiden eliminointi...... 33

7. KEVÄÄN TÄSMÄMARKKINOINTIIN KOHDISTUNEET KÄYTÄNNÖN ONGELMAT...... 34 7.1 Tukiin kohdistuvat muutokset...... 34 7.2 Hakuajankohdan aikaistuminen ...... 34 7.3 Tavoittamisen vaikeus...... 35 7.4 Yhteistyölenkin riskit...... 35

8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULEVAISUUS...... 35 8.1 Projektin onnistuminen...... 35 8.2 Täsmämarkkinoinnin tuloksien hyödyntäminen tulevaisuudessa ...... 36 8.3 Onnistumiseen vaikuttavat tekijät ja suositukset ...... 37

9. YHTEENVETO ...... 40

LÄHTEET ...... 42

LIITTEET ...... 44 Liite 1. Yhdistetty ominaisuustietotaulukko...... 44 Liite 2. Esimerkki viljelijäkirjeen yhteyteen laitetusta kartasta...... 45 Liite 3. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella laaditut yleissuunnitelmat, jotka ovat toimineet markkinoinnin pohjana...... 46 Liite 4. Kevään 2004 täsmämarkkinointiin valittujen kuntien alueellinen sijoittuminen Uudellamaalla ...... 47

KUVAILULEHTI...... 49 PRESENTATIONSBLAD...... 50

ALKUSANAT

Rantapelloille on suositeltu suojavyöhykkeitä ainakin 1980-luvun loppupuo- lelta lähtien. Maatalouden ympäristötuen erityistukea suojavyöhykkeille on maksettu vuodesta 1995 alkaen. Viljelijät ovat vähitellen kiinnostuneet asi- asta. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueen kunnissa erityisesti maatalo- ussihteerit ovat jaksaneet vuodesta toiseen suositella viljelijöilleen vyöhyk- keiden perustamista. Maatalouden vesiensuojelun kannalta merkittävimmil- le alueille on laadittu suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia ja kolmen viime vuoden aikana on yhteistyössä viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien kanssa tehostettu vyöhykkeiden markkinointia. Mukavia tuloksia onkin saatu.

Yleissuunnitelmien suojavyöhykesuositukset on siirretty paikkatietojärjes- telmään ja tämän aineiston hyväksikäyttö oli vuonna 2004 toteutetun täs- mämarkkinoinnin ideana. Hankkeen tulokset on esitelty tässä julkaisussa, jonka tekijä Elina Erkkilä valmistelee aiheesta opinnäytetyön Laurea – ammattikorkeakouluun.

Lämpimät kiitokset yhteistyöstä viljelijöille, kuntien maatalous- ja ympäris- töviranomaisille, Uudenmaan Maataloustuottajain Liitolle, Uudenmaan TE- keskukselle, Pro Agria Uudenmaan Maaseutukeskukselle, Harri Laineelle Pornaisista ja ympäristökeskuksessa hankkeen toteuttaneille Kirsi Viloselle, Elina Erkkilälle ja Anu Koistiselle sekä paikkatietoasiantuntijallemme Riitta Tornivaara-Ruikalle.

14.7.2004 Irmeli Ahtela, Uudenmaan ympäristökeskus

1. JOHDANTO

Ensimmäisen ympäristötukikauden päätyttyä vuonna 1999 huomattiin, että kiinnostus erityistukiin on ollut oletettua pienempi. Suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitetun erityistuen tarkoitus on tehostaa ympäris- tötuen ympäristönsuojelullisia vaikutuksia. Erityisesti kiinnostusta suoja- vyöhykkeisiin pidettiin riittämättömänä. (Maa- ja metsätalousministeriö 1998.) Suojavyöhykkeiden tehostettu markkinointi aloitettiin Uudenmaan ympäristökeskuksessa yleissuunnitelmien valmistuttua vuonna 2002. Yleis- suunnitelmien avulla pystyttiin markkinointi kohdentamaan sinne, missä suojavyöhykkeiden perustamisella on vesiensuojelun kannalta suurin hyöty. Markkinoinnin strategioita mietittäessä haettiin tukea Lounais-Suomen ym- päristökeskuksen harjoittamasta täsmennetystä markkinoinnista sekä esimerkiksi Iisalmen reitin kunnostus- projektista (Iisalmen reitin valuma- alueen kunnostushanke). Markkinoinnin myötä perustettujen suojavyöhyk- keiden määrä kasvoi vuosittain. Vyöhykkeiden alueellinen sijoittuminen Uudellamaalla oli yhä hajanaista, joten vuonna 2003 valittiin Hyvinkäältä Ridasjärven alue, johon kokeiltiin täsmennettyä markkinointia (Koistinen 2003).

Vuonna 2004 täsmämarkkinointia päätettiin kokeilla suuremmalle kohde- ryhmälle. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueelta valittiin kahdeksan kuntaa. Hyvinkää, Karkkila, Lohja, Mäntsälä, Nummi-Pusula, Nurmijärvi, Por- nainen ja Vihti olivat vuoden 2004 täsmämarkkinoinnin kohteita. Kohde- ryhmän omistajatietojen selvittämiseen käytettiin apuna paikkatieto- ohjelmaa. Paikkatieto-ohjelmasta löytyvät myös kevään 2004 markkinoinnin tulokset. Eri tahojen yhteistyö, erityisosaamisten yhdistäminen, on osa suojavyöhykemarkkinoinnin onnistumista. Vyöhykkeiden markkinoinnissa on Uudenmaan ympäristökeskuksen lisäksi mukana Uudenmaan TE-keskus, ProAgria Uudenmaan Maaseutukeskus sekä Uudenmaan Maataloustuottaji- en Liitto. Lisäksi otantaan valittujen kuntien maatalous- ja ympäristösihtee- rien kanssa tehtiin yhteistyötä. Täsmennetyssä markkinoinnissa viljelijöihin otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä. Yhteyttä otettiin ensiksi postitse ja myöhemmin puhelimitse.

Jos suojavyöhykkeitä markkinoidaan tulevaisuudessa, voidaan kohderyh- män valintaa, ajankäyttöä, työnjakoja ja markkinoinnin strategioita mietittä- essä käyttää hyväksi sitä tietoa, jota suojavyöhykkeiden täsmämarkkinointi keväällä 2004 toi.

2. TAUSTA JA TARVE

2.1 Suojavyöhykkeet vesiensuojelun apuvälineenä

Euroopan Unionin jäsenmailla on yhteinen maatalouden ympäristötukijär- jestelmä. Ympäristötuen tarkoituksena on vähentää maatalouden aiheutta- maa kasvavaa painetta ympäristöä kohtaan. Maatalous on suurin yksittäinen vesistöjen fosfori- ja typpikuormittaja. Ympäristötuen eri toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan pinta- ja pohjavesien ravinnekuormitukseen, ilman laatuun sekä luonnon ja sen eliöstön tilaan. Ympäristötuki on osarahoittei- nen, EU rahoittaa tuen kustannuksista 50 – 75 % alueesta riippuen. Ympä- ristötuki koostuu perustuen toimenpiteistä sekä lisätoimenpiteistä, joista viljelijä valitsee yleensä yhden. (Maa- ja metsätalousministeriö 2004.) Ym- päristötuen piiriin kuuluu lähes 90 % Suomen noin 90 000 aktiivitilasta ja yli 90 % peltopinta-alasta (Suomi on Euroopan…). Uudellamaalla ympäris- tötuen piiriin kuuluu lähes 98 % alueen peltopinta-alasta (Penttilä 2003). Ympäristötukeen kuuluu myös viljelijälle vapaaehtoinen erityistuki. Erityis- tuen tarkoitus on tehostaa perustuen ja sen lisätoimenpiteiden ympäristön- suojelullisia vaikutuksia. Erityistukimuotoja on useita ja niiden hoitotoimenpiteet ovat perustukea työläämpiä. Erityistuesta maksettava korvaus on näin ollen suurempi.

Suojavyöhykkeet ovat yksi erityistuen kahdestatoista tukimuodosta. Suoja- vyöhykkeiden pääasiallinen tarkoitus on vähentää pelloilta vesistöön joutu- vaa ravinnehuuhtoumaa sekä estää eroosiota. Lisäksi suojavyöhykkeet li- säävät luonnon monimuotoisuutta ja parantavat peltolajiston elinoloja. Suo- javyöhykkeet ovat keskimäärin vähintään 15 metriä leveitä ympärivuotisesti kasvipeitteisiä alueita. Suojavyöhykkeille kylvetään monivuotinen nurmi. Vyöhykettä ei lannoiteta eikä siihen käytetä torjunta-aineita, jotta vesiensuojelullinen hyöty ei vaarantuisi. Vyöhykkeelle voidaan istuttaa sortumista ja eroosiota ehkäisemään pensasryhmiä ja yksittäisiä lehtipuita. Viljelymai- seman on kuitenkin säilyttävä avoimena. Vyöhykettä hoidetaan niittämällä tai laiduntamalla. Niittojäte korjataan pois ja se voidaan käyttää hyödyksi rehuna tai kompostoimalla. Jos vyöhykettä hoidetaan laiduntamalla on kat- sottava, että se ei aiheuta haittaa vesistölle. Vyöhykkeen eläinmäärän on pysyttävä kohtuullisena. Varsinaisia eläintiheyksiä ei ole määritelty, mutta ohjenuorana on, että vyöhykkeen kasvipeitteinen pinta ei saa rikkoontua. Toisaalta laidunpaineen tulee olla riittävä siten, että kasvillisuus on laidun- kauden lopussa matalaksi syötyä. Vyöhyke aidataan erikseen viljeltävästä peltolohkosta. (Maa- ja metsätalousministeriö 2004.)

Suojavyöhykkeet ovat tehokas keino estää maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista pelloilta vesistöön. Kymmenen vuoden ajan tehtyjen tutki- musten tulosten perusteella voidaan todeta, että hyvin perustettu ja hoidettu vyöhyke voi jopa puolittaa pelloilta huuhtoutuvan typen määrää. Fosforin huuhtoutuminen vesistöön voi vähentyä 40 %.

Kuva 1. Suojavyöhykkeiden vaikutus eroosioon etenemiseen

Eroosion määrä tn/ha

14 12 10 ei vyöhykettä 8 6 vyöhyke 4 2 0 1991 93 95 97 99 2001

Suojavyöhyke vähentää maa-aineksen kulkeutumista vesistöön. Tämä hidas- taa eroosiota ja vähentää penkkojen sortumavaaraa. Kuvassa 1. on esitetty suuntaa-antavana kuvaajana eroosion määrän lisääntyminen kymmenen vuoden aikana. (Uusi-Kämppä & Kilpinen 2000.)

Musta summakäyrä kuvaa eroosion määrää peltolohkolla, jossa suoja- vyöhykettä ei ole. Valkoinen käyrä kuvaa eroosion etenemistä lohkolla, jossa vesistön ja viljeltävän peltolohkon väliin on jätetty 10 metriä leveä suoja- vyöhyke. Tutkimus on toteutettu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) koealueella Jokioisissa. Vuosittaisissa mittauksissa on otettu huomioon edellisvuosien eroosiokertymä. Esimerkiksi pellolta jossa ei ole suojavyöhykettä ei suinkaan ole vuonna 1997 huuhtoutunut maa-ainesta kuutta tonnia vaan se on kuuden vuoden summa. Vuosittainen maa-aineksen huuhtouma on alkuvuosina noin 1 tn/vuosi, eroosion määrän kuitenkin kiih- dyttyä vuosittain. Kymmenen vuoden aikana huuhtoutuvan maa-aineksen määrä on lähes kaksinkertainen pelloilla, joissa vyöhykettä ei ole.

Suojavyöhyke on hyvä vaihtoehto myös viljelijälle. Maanviljely ja vesiensuojelu kulkevat käsikädessä, kun vaikeasti viljeltävät, kaltevat ja pehmeät peltolohkot voidaan perustaa suojavyöhykkeiksi. Suojavyöhykkeillä voidaan luoda viljelijälle viljelyteknisiä helpotuksia. Hankalan muotoisia loh- koja voidaan vyöhykkeiden avulla suoristaa ja näin vähentää päällekkäisiä ajokertoja pellolla. Suojavyöhykkeet lisäävät myös viljelijän työturvallisuut- ta, kun lohkon kaltevat osat saadaan pois perinteisestä viljelyksestä. (Suoja- vyöhyke kannattaa… 2002.)

Vuonna 2004 suojavyöhykkeille vuosittain maksettava erityistuki on 449,90 euroa hehtaaria kohden. Lisäksi alueelle on mahdollista saada LFA-tukea, jonka korvaus on A-alueella 150 euroa/ha ja B-alueella 200 euroa/ha. LFA- tuen rahoittaja on Euroopan Unioni. Tukea maksetaan sellaisten alueiden viljelijöille, joiden toiminnanharjoittaminen ei ole kilpailukykyistä maantie

9 teellisen sijainnin vuoksi. LFA-tuki on siis epäedullisten tuotantoalueiden tuki eli nk. luonnonhaittakorvaus. Maksettavan LFA-tuen määrään voi tulevaisuudessa kohdistua muutoksia. (Tiesitkö mitä tarkoittaa...) Suojavyöhy- kesopimus tehdään joko viisi- tai kymmenvuotiseksi. Sopimuskausia on kaksi. Vuonna 2004 ensimmäinen sopimuskausi alkaa 1.6. ja toinen 1.10. Sopimuskauden alkuun mennessä suojavyöhyke tulee olla perustettu ja hakemuksien liitteet toimitettuna alueelliseen Työvoima- ja elinkeino- keskukseen. Luonnonmukaisen tuotannon harjoittajat kuuluvat ensimmäi- seen sopimuskauteen, muut viljelijät voivat valita kahden sopimuskauden väliltä. Suojavyöhykehakemukset lähetetään kahtena kappaleena TE- keskukseen. Vuonna 2004 hakuaika päättyi huhtikuun viimeisenä päivänä.

2.2 Yleissuunnitelmien tarkoitus

Ensimmäinen tukikauden päätyttyä huomattiin, että kiinnostus erityistukiin, etenkin suojavyöhykkeisiin, oli oletettua vähäisempi. Perustetut suoja- vyöhykkeet olivat pääasiassa pienialaisia ja hajanaisia. Tällaiset vyöhykkeet eivät tuota vesiensuojelun kannalta parhaita tuloksia. Yleissuunnitelmien laadinta aloitettiin Uudenmaan ympäristökeskuksessa vuonna 1995 erilais- ten projektirahojen turvin. Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti rahoi- tuksen suunnitelmien tekoon vuonna 1999. (Salmela 1999). Lisäksi yleissuunnitelma-alueiden kunnat sekä erilaiset järjestöt ja yhteisöt ovat osallistuneet yleissuunnitelman laadinnasta aiheutuviin kustannuksiin (Penttilä 2003).

Yleissuunnitelmien pääasiallinen tarkoitus on saada vyöhykkeitä sinne, mis- sä tarve on suurin. Yleissuunnittelualueiksi on valittu ne alueet, joissa sijaitsee vesistöjen tilaan vaikuttavia uhkia. Tällaisia ovat esimerkiksi alueet, joissa maatalouden huuhtoutumilla on vaikutus vesistöihin sekä alueet, joissa veden laadun säilyttäminen tai parantaminen edellyttää vesiensuojelulli- sia toimenpiteitä. Pohjavesialueet ovat yleissuunnitelmaan soveltuvia alueita etenkin silloin, kun alue on peltovaltainen tai muutoin maatalouden kuor- mittama. Yleissuunnitelmissa suunnitellut suojavyöhykkeet sijoittuvat kal- teville, tulvanalaisille ja sortuville lohkoille, jotka rajautuvat vesistöön. Li- säksi esimerkiksi peltolohkot, joiden lähistöllä sijaitsee kaivoja on ohjeistet- tu ottamaan osaksi yleissuunnitelmia.

Yleissuunnitelmat laaditaan yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Näin ollen viljelijät saavat myös itse tietoa ja ideoita vyöhykkeen perustamisesta. Asian kohdentamisen ja esille tuomisen toivotaan lisäävän paikallisten vilje- lijöiden kiinnostusta suojavyöhykkeitä kohtaan. Lisäksi yhteistyö ympäris- töviranomaisten ja alueen viljelijöiden välillä on tärkeää. (Salmela 1999).

Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia on laadittu vuosien 1995 – 2003 aikana yhdelletoista vesistöalueelle Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella. Vesistöalueisiin kuuluu osia kahdestakymmenestäviidestä Uudenmaan ym- päristökeskuksen alueen 34 kunnasta. Yleissuunnitelmia on laadittu myös

10 muiden alueellisten ympäristökeskusten alueilla ympäri Suomea. On tärke- ää, että kaikkien alueiden yleissuunnitelmat ovat toteutettu yhdenmukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriö onkin rahoittanut Kaija Salmelan laatiman vuonna 1999 valmistuneen oppaan yleissuunnitelmien tekemiseksi (Salmela 1999). Tämä opas on ollut vuosina 1999 – 2003 laadittujen yleissuunnitelmien perustana myös Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. (Penttilä 2003).

2.3 Suojavyöhykkeiden tarve ja tulevaisuuden tavoitteet

Suojavyöhykkeet ovat yksi apukeino, joilla pyritään pääsemään valtioneuvoston asettamiin tavoitteisiin vesiensuojelussa. Periaatepäätöksen tavoitteet tulisi saavuttaa vuoteen 2005 mennessä. Yleissuunnitelmien pohjalta on arvioitu suojavyöhykkeiden määrällinen tarve, jotta tavoitteiden saavuttaminen lähentyisi. Maataloutta koskevat odotukset ovat kunnianhimoiset, sillä tarkoituksena olisi, että fosforin ja typen määrä vesistöissä vähentyisi ainakin puoleen vuosien 1990 - 1993 tasosta. (Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun…).

Uudenmaan ympäristökeskuksen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmissa on suositeltu suojavyöhykkeitä alueesta riippuen 1 – 3 %:lle peltopinta-alasta. Suojavyöhykkeiden tarve on alueella 2 200 kilometriä. Vyöhykkeen ollessa keskimäärin 15 metriä leveä saadaan arvioiduksi suojavyöhyketarpeeksi Uudenmaan alueella 3 300 hehtaaria. Uudellamaalla on peltoa viljelyksessä noin 220 000 hehtaaria (Maa- ja metsätalousministeriö 2003), noin 10 % koko Suomen viljeltävästä peltopinta-alasta.

On kuitenkin otettava huomioon, että suojavyöhykkeen voi perustaa myös alueille, jotka eivät kuulu laadittuihin yleissuunnitelmiin. Yleissuunnitelmat toimivat tärkeinä ohjenuorina, mutta ympäristö elää myös jatkuvassa muu- tostilassa, niin luonnon oman, kuin ihmisen vaikutuksenkin kautta. Muutok- set voivat vaikuttaa alueiden arvioituihin suojavyöhyketarpeisiin.

Tällä hetkellä käynnissä oleva tukikausi loppuu vuonna 2006. Perustettujen suojavyöhykkeiden määrä kasvaa vuosittain, joten vesiensuojelulliset tavoit- teetkin täydentyvät vähitellen. Uusia vyöhykkeitä tulisi perustaa vuosittain kuitenkin moninkertaisesti, jotta vyöhykkeiden määrä vastaisi kartoitettua tarvetta. Suojavyöhykkeiden kyky pidättää ravinteita paranee vuosien myö- tä. Tärkeää olisikin saada myös jo suojavyöhykkeen perustaneet viljelijät jatkamaan sopimuksiaan. Vesistön ravinnekuormituksen väheneminen ja sitä kautta veden laadun paraneminen ja koko vesiekosysteemin hyvinvoin- nin edistäminen on pitkäaikainen projekti. Tulokset eivät ole näkyvissä tai mitattavissa välittömästi.

2.4 Perustetut suojavyöhykkeet

Koko maassa on perustettu suojavyöhykkeitä vuoden 2003 loppuun men- nessä noin 5 000 hehtaaria. Sopimuksia on yhteensä 2 000 kappaletta (Maa- ja metsätalousministeriö 2003), joten suojavyöhyke on pinta-alaltaan kes- kimäärin 2,5 hehtaaria. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella on voimassa olevia suojavyöhykesopimuksia 190 kappaletta, yhteensä noin 450 hehtaarin alalla (Ajankohtaista suojavyöhykkeistä). Keskimäärin vyöhyke on Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla hieman muuta Suomea pienempi.

Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla perustettujen suojavyöhykkeiden alueelliset erot ovat suuria.

Taulukko 1. Suojavyöhykesopimusten alueellinen jakautuminen vuoden 2003 loppuun mennessä Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella

kunta sopimuksia täsmämarkkinointiin osallistuvat kunnat sopimuksia Askola 11 Vihti 25 Pukkila 8 Nummi-Pusula 19 Siuntio 7 Lohja 15 Lapinjärvi 6 Mäntsälä 14 Myrskylä 6 Hyvinkää 11 Porvoo 6 Nurmijärvi 11 Tammisaari 6 Karkkila 5 Inkoo 4 Pornainen 3 Järvenpää 4 Sammatti 4 Karjaa 3 Kirkkonummi 3 Pernaja 3 Sipoo 3 Vantaa 3 Espoo 2 Karjalohja 2 Ruotsinpyhtää 2 ei voimassa olevia sopimuksia Tuusula 2 Hanko 0 Helsinki 1 Kauniainen 0 Liljendal 1 Kerava 0 Loviisa 1 Pohja 0

Taulukossa 1. on esitetty perustettujen suojavyöhykkeiden alueellinen jakautuminen Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. Taulukossa on esitetty voimassa olevat sopimukset vuonna 2003. Kevään 2004 suojavyöhykkei- den täsmämarkkinointiin osallistuvat kunnat on erotettu taulukkoon omaksi sarakkeeksi. Taulukkoa tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että alueet eivät sellaisenaan ole vertailukelpoisia. Kuntien koon vaihtelut, peltoalan suhteellinen osuus pinta-alasta, viljelijöiden lukumäärä, maaston topografia,

12 vesistöjen määrä sekä pohjavesialueet ovat ratkaisevassa asemassa vaikut- tamassa eri kuntiin perustettujen suojavyöhykkeiden määrään. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että kiinnostus suojavyöhykkeitä kohtaan on ollut suurinta läntisellä Uudellamaalla sekä muun muassa Mäntsälässä, Askolassa ja Hyvinkäällä. Hyvinkään kiinnostus selittyy osaltaan vuonna 2003 tehdyl- lä markkinoinnilla. Hyvinkään Ridasjärven alueen viljelijöihin kokeiltiin täsmämarkkinointia. Osin markkinoinnin tuloksena tuli Hyvinkään alueelta kuusi uutta suojavyöhykehakemusta (Koistinen 2003).

Kuva 2. Suojavyöhykesopimuksien määrät Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella vuosina 1995 – 2003

sopimuksia/kpl 20

0 95 96 97 98 99 00 01 02 03 vuosi

Kuvassa 2. on esitetty suojavyöhykesopimuksien määrää vuosina 1995 – 2003 Vyöhykkeiden vuosivaihtelut ovat aikavälillä olleet suuria. Trendinä on ollut kasvava kiinnostus vyöhykkeitä kohtaan. Tämä näkyy myös sopi- muksien määrässä. Vyöhykkeiden kasvavan määrän voidaan olettaa johtu- van vyöhykkeiden markkinoinnista. Viljelijöiden tietämys ympäristötuen erityistukia kohtaan on lisääntynyt ja tätä kautta kiinnostus suojavyöhykkei- siin on ollut kasvava. Vuonna 1999 viljelijä ei voinut hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea (Maa- ja metsätalousministeriö 1999).

Vaikka kiinnostus suojavyöhykkeitä kohtaan on kasvanut, asetettua tavoitetta ei ole vielä saavutettu. 3 300 hehtaarin tavoite vastaa noin 1 320 sopimusta. Tämä perustuu ajatukseen, että keskimääräinen suojavyöhyke on pinta- alaltaan edellisvuosien tapaan noin 2,5 hehtaaria. (Penttilä 2003). Tavoittee- seen pääsy vaatii aikaa ja sitä kautta vuosittain syntyviä uusia vyöhykeso- pimuksia. Tärkeää olisi, että sopimuksia ei syntyisi vain uusille alueille, vaan että vyöhykkeen jo perustaneet viljelijät jatkaisivat sopimuksiaan en- simmäisen tukikauden päätyttyä.

2.5 Täsmämarkkinoinnin tavoitteet keväällä 2004

Markkinoinnin vaikutukset suojavyöhykesopimuksien määriin ovat selvät. Suojavyöhykesopimuksien määrän kasvun johdosta tavoitteet asetettiin ke- vään 2004 markkinoinnille edellisvuosien tapaan korkeaksi. Tavoitteena oli saada 100 uutta sopimusta. Hehtaareissa tämä tarkoitti 250 uutta suoja- vyöhykehehtaaria.

Kevään kuluessa tavoitteet tulivat realistisemmaksi. Yhtenä tekijänä oli nurmituen poisjäänti. Suojavyöhykkeistä maksettavan erityistuen ja LFA- tuen lisäksi suojavyöhykkeen perustajat ovat aikaisempina vuosina saaneet korvauksen niittojätteen hyödyntämisestä eli nk. nurmituen. Selvän rahan poisjäänti ja tukeen kohdistuva muutos vähensi viljelijöiden luottamusta tukisysteemiä kohtaan sekä kiinnostusta suojavyöhykkeiden perustamiseen.

Suoran vaikuttamisen lisäksi kevään 2004 markkinoinnilla oli tavoitteena vaikuttaa viljelijöihin myös epäsuorasti. Ympäristömyönteisyyden ja -tie- toisuuden lisääminen sekä ympäristöviranomaisiin suhtautumisen parantaminen olivat markkinoinnin välillisiä tavoitteita. Täsmämarkkinoinnin avulla haluttiin vaikuttaa siihen, että vyöhykkeitä perustetaan vesiensuojelun kannalta arvokkaimmille alueille. Tärkeää oli myös tuoda esiin ajatus, että ympäristön tilaan voi vaikuttaa. Projektin tuloksia tarkasteltaessa on muistettava tulevaisuus. Erityistuista tiedottaminen, asian esille nosto ja muistuttaminen vaikuttanevat suojavyöhykesopimuksien määrään tulevina vuosina.

3. PAIKKATIEDON KÄYTTÖ TÄSMÄMARKKINOIN- NISSA

Kevään 2004 täsmämarkkinoinnissa käytettiin apuna ArcView 3.2 paikkatieto-ohjelmaa. ArcView:n aineistojen ja toimintojen avulla saatiin selvitet- tyä alkuperäinen kohderyhmä. Paikkatieto-ohjelmaa käytettiin myös karttojen työstämiseen, sijainnin selvittämiseen sekä myöhempään aineistojen päivittämiseen ja analysointiin. Paikkatietojärjestelmään lisätään täsmä- markkinoinnin tulokset ja näin ollen ne ovat apuna tulevaisuuden kohde- ryhmiä mietittäessä.

3.1 Pohjatiedon työstäminen

Yleissuunnitelmien valmistuttua Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella aloitettiin tietojen vieminen paikkatietojärjestelmään. Vuosina 2002 ja 2003 yleissuunnitelmien suojavyöhykkeet muokattiin viivamaiseksi paikkatieto- aineistoksi (Penttilä 2003). Jokaiseen teemaan liittyy attribuuttitaulukko eli nk. ominaisuustietotaulu, joka sisältää tietoa mm. vyöhykkeen pituudesta

14 sekä sijainnista. Teemalla tarkoitetaan "aihetta", se on looginen, maantie- teellisiä kohteita sisältävä kokoelma (Hietamies & Niemisara 2000). Pohja- tiedon työstämisen tavoitteena oli selvittää millä kiinteistöllä digitoitu viiva sijaitsee ja tätä kautta saada selville omistajatietoja. Liitteessä 1. on esimer- kinomainen ominaisuustietotaulu silloin, kun suojavyöhykeaineiston tiedot on yhdistetty kiinteistöaineistoon. Ominaisuustietotaulussa voisi olla lisäksi joitakin tietojen täsmennyksiä. Sarake "lisähuomautus" voisi sisältää esimerkiksi tiedon, että yleissuunnitelmissa on tarkasteltu vain pääuomat tai että yleissuunnitelman monisteet löytyvät myös ruotsinkielisenä.

Jotta voidaan selvittää minkä kiinteistön alueella digitoidut suoja- vyöhykkeet sijaitsevat, tarvitaan ohjelmaan tuotuja lisäaineistoja. Ym- päristöhallinnossa laadittu ArcView -paikkatieto-ohjelman käyttöliitty- mä (Gris2000 Extension) helpottaa ympäristöhallinnossa käytössä ole- vien muualta hankittujen aineistojen katselua ja paikkatietoanalyysien tekemistä. Aineistojen lisäysvalikosta voidaan valita näkymään kiinteis- töt aluemaisena tietona. Varsinainen yhdistäminen tehdään alueittain, sillä mittakaavan ollessa liian iso, ohjelma ei pysty käsittelemään koko aineistoa. Mittakaavan olleessa suuri ohjelma on hidas ja voi jumittua. Aikaa ei säästetä valitsemalla mahdollisimman runsas otanta kerrallaan vaan päinvastoin.

Uudenmaan ympäristökeskuksen alueen yleissuunnitelmien suoja- vyöhykkeet eritellään kunnittain. Kuntaerottelun jälkeen valitaan vyö- hykepätkiä esim. sijainneittain. Sopiva mittakaava, jolloin ohjelma toimii sujuvasti on esimerkiksi 1 : 10 000. Kun alueen halutut suoja- vyöhykkeet ovat valittuina (näkyvät keltaisella) haetaan näkymään kiin- teistöaineisto. Ohjelma piirtää kiinteistöt aluemaisena tietona valitulle alueelle. Kiinteistöjen rajat näkyvät punaisella värillä. Kiinteistöaineis- toon liittyy myös ominaisuustietotaulu, josta löytyvät kiinteistötunnuk- set. Teemaluettelosta valitaan aktiiviseksi kaksi teemaa: alueen suoja- vyöhykkeet sekä kiinteistöaineisto. Molemmat teemat saadaan aktiiviseksi painamalla hiirellä niiden selitettä ja pitämällä shift-näppäin poh- jassa. Xtools-valikosta löytyy toimintoja, joiden avulla teemoja voidaan yhdistää halutulla tavalla. Tarkoituksena on selvittää, minkä kiinteistön kohdalla vyöhyke sijaitsee. Xtoolsin ponnahdusvalikosta valitaan toi- minto "intersect themes". Ohjelma pyytää valitsemaan teeman, joka si- sältää ominaisuudet, jotka halutaan sisällyttää toimintoon (select the theme that contains features that you wish to intersect). Valitaan suoja- vyöhyke-teema. Tämän jälkeen ohjelma tiedustelee, mitkä kentät suo- javyöhyke-teemasta halutaan ottaa mukaan. Valitaan teeman kaikki kentät. Tämän jälkeen ohjelma kysyy toista teemaa, teemaa johon tiedot liitetään ("select the polygon theme that will be used to intersect features from the previous theme). Valitaan kiinteistö-teema. Valinnan jäl- keen ohjelma pyytää valitsemaan ne kentät, jotka halutaan tästä teemasta mukaan. Valitaan kiinteistöjen kaikki kentät. Ohjelma suorittaa toiminnon, jossa valittujen suojavyöhykkeiden ominaisuustietotauluihin yhdistetään kiinteistöaineiston ominaisuustietotaulujen tiedot. Tulokse- na on, että jokaista digitoitua viivanpätkää vastaa tietty kiinteistötunnus.

3.2 Omistajatietojen haku

Omistajatietojen selvittäminen oli mahdollista, kun kiinteistöaineiston omi- naisuustieto oli yhdistetty suojavyöhyke-viivoihin. Omistajatietojen etsiminen tehtiin kiinteistötunnuksen perusteella. Tietojen hakuun käytettiin Maanmittauslaitoksen ammattilaisen karttapaikan maksullisia palveluja. Maanmittauslaitokselle selvitettiin omistajatietojen käyttötarkoitus. Laitok- selta lähetettiin henkilökohtainen käyttäjätunnus ja salasana. Omistajatietoja kiinteistötunnuksen perusteella voitiin hakea kymmenen kappaletta kerrallaan. Aineiston koon vuoksi yksittäinen haku olisi ollut liian työläs. Arc- View-ohjelman export-toiminnolla kiinteistötunnukset vietiin Microsoft Exceliin. Excelistä tunnukset vietiin Microsoft Wordiin. Wordistä tunnukset kopioitiin ammattilaisen karttapaikkaan. Karttapaikassa omistajatiedot au- kesivat uuteen ikkunaan. Tietoja ei ollut mahdollista saada suoraan excel- taulukkoon. Tiedot siirrettiin paikkatieto-ohjelmaan mekaanisesti.

Ongelmia aiheutti aineiston laajuus. Suojavyöhykkeiden digitointivaiheessa viiva oli tehty monessa eri osassa tai se katkesi esimerkiksi vesistöalueen rajalla. Tämän tuloksena ohjelma tulkitsi pätkät useaksi eri viivaksi. Aineis- to oli valmiiksi laaja, mutta yhdistettäessä kiinteistöaineistoon se paikoin jopa kolminkertaistui. Samojen tunnuksien poisto Wordissä oli mahdollista vain jos paikkatieto-ohjelmassa, ennen siirtoa Exceliin, aineisto oli lajiteltu nousevasti kiinteistötunnuksen perusteella. Lajittelu ei kuitenkaan onnistu- nut täysin, mahdollisesti juuri aineiston koon vuoksi, sillä yksittäisiä samoja tunnuksia oli pitkin listaa. Omistajatietojen haku on maksullinen palvelu, joten tunnusten kopiot aiheuttivat lisälaskua. Lisäksi mm. yleisiin teihin, yhteisiin alueisiin ja vesistöalueisiin ei ollut saatavilla omistajatietoja. Nämä alueet saattoivat kattaa paikoin jopa noin kolmasosan alueen aineistosta. Tunnukset, joihin ei ollut saatavilla omistajatietoja tunnistaa mm. seuraavis- ta liitteistä: 876/898/878/884. Edellä mainitut tunnukset eivät olleet tiedossa, kun omistajatietojen selvitys käynnistettiin. Maanmittauslaitos ei laskut- tanut hauista, joista omistajatietoja ei ollut saatavilla.

Omistajatietojen hakujen kustannus on 1,60 euroa hakua kohden (Karttapai- kan hinnasto). Uudenmaan ympäristökeskuksen yleissuunnitelman suoja- vyöhykkeet käsittävät noin 4 000 digitoitua viivaa. Viivojen yhdistäminen kiinteistöalueisiin nosti aineiston määrään lähes 12 000 viivaan. Kaikkia tunnuksien toistoja ei löydetty, joten toisia tunnuksia haettiin useaan ottee- seen. Haun suurten kustannusarvioiden vuoksi, ennen omistajatietojen sel- vittämisen aloittamista mietittiin vaihtoehtoisia toteutustapoja. Karttapaikan asiakaspalvelusta tiedusteltiin voisiko omistajatiedot saada selville toista kautta. Asiakaspalvelussa ei uskottu vaihtoehtoisten toimintatapojen olevan suurten kustannusten vuoksi järkevää. Aikataulun määräämänä omistajatietojen selvittäminen aloitettiin suunnitellusti. Omistajatietojen hausta aiheu- tuva lasku nousi kokonaisuudessaan noin 5 000 euroon. Laskuun haluttiin lisäselvityksiä, sillä omistajia ei ollut laskua vastaavaa määrää. Selvisi, että työajan menetykset huomioiden taloudellisempi vaihtoehto olisi ollut teetät-

16 tää tunnuksien haku Maanmittauslaitoksella. Maanmittauslaitos hyvitti las- kusta 2 000 euroa.

Omistajatietojen haun jälkeen jokaisella digitoidulla suojavyöhykeviivalla ja kiinteistötunnuksella oli omistaja. Tässä vaiheessa ei tiedetty oliko kiinteis- töalueen omistaja sama henkilö, joka alueella asui ja sitä viljeli.

3.3 Karttojen valmistelu

Omistajatietojen selvittämisen ja kohderyhmän valinnan jälkeen päätettiin paikkatieto-ohjelman hyväksikäyttöä täsmämarkkinoinnin apuvälineenä jatkaa. Kohderyhmän viljelijöille lähetettiin kirjeen mukana kartta. Kartassa kuvattiin yleissuunnitelmassa ehdotettuja suojavyöhykkeitä kirjeen saaneen viljelijän kiinteistöllä sekä lähiympäristössä. Liitteessä 2. on esimerkki lähe- tetystä kartasta. Paksumpi viiva kuvaa viljelijän kiinteistöllä sijaitsevaa suo- javyöhyke-ehdotusta ja ohuempi viiva alueen muita yleissuunnitelmassa olevia vyöhyke-ehdotuksia. Vihreä väri valittiin kuvaamaan vyöhykettä sen havainnollisuuden ja neutraalin ominaisuuden vuoksi. Vyöhykkeen paksuus ei ole suhteessa mittakaavaan. Kartat tehtiin alueesta riippuen yleensä mittakaavaan 1 : 7 000. Suojavyöhyke-ehdotusten sijoittuessa yli 1 : 20 000 mittakaavaan, tehtiin viljelijälle alueista omat kartat.

3.4 Tietojen päivitys

Varsinaisen projektin päättymisen jälkeen aloitettiin tietojen päivitys paikkatieto-ohjelmaan. Päivitys on tärkeää tulevaisuuden markkinointia ja tuloksien tarkastelua silmällä pitäen. Päivityksessä korjattiin virheellisiä henkilö- tietoja. Lisäksi paikkatietojärjestelmään tehdään uusi projekti. Projektiin on tarkoitus tallentaa tiedot viljelijän kiinnostuksesta suojavyöhykkeitä kohtaan. Kunnittain tehdään teemat, joissa viljelijöiden kiinnostukset luokitel- laan. Eri luokille määritellään värit. Luokkia on neljä, "kyllä", "ehkä", "ei" ja "muuta". Luokkaan "ehkä" kuuluvat viljelijät ovat potentiaalisia vyöhyk- keen perustajia tulevaisuudessa. Luokkaan kuuluvat kannattaa ottaa huomioon mietittäessä suojavyöhykkeiden markkinointia lähitulevaisuudessa. Luokkaan "muuta" kuuluvat viljelijät, joilla on esim. jokin erityinen este perustaa vyöhyke. Lisäksi jokaisesta kohderyhmän viljelijästä on tehty omat teemat, mm. karttojen työstämisen helpottamiseksi tulevaisuudessa. Viljeli- jöiden osoitetiedot, kiinnostukset suojavyöhykkeisiin ja mahdolliset maas- tokäynnit on tallennettu kunnittain myös Microsoft Excel –taulukkoon.

3.5 Paikkatieto-ohjelman käyttöön liittyviä ongelmia

Suurena ongelmana olivat paikkatieto-ohjelman lajitteluvirheet. Karttoja tehdessä ominaisuustietotaulu lajiteltiin aakkosjärjestykseen omistajan mukaan. Tarkoituksena oli saada valituksi kaikki omistajan kiinteistöllä sijaitsevat suojavyöhyke-ehdotukset. Henkilöllä saattoi olla omistuksessaan monia eri kiinteistötunnuksia ja toisaalta samalla tunnuksella saattoi olla monia eri vyöhykepätkiä. Tämä johtui vyöhykeviivan katkeamisesta digitointivaiheessa joko tarkoituksellisesti tai epähuomiossa. Tuntemattomasta syystä ohjelma katkaisi aakkoslajittelun ja aloitti sen uudestaan. Toiminnon myötä osa nimistä löytyi kahdesta listasta. Asian huomaamista vaikeutti se, että näin ei ollut kaikissa tapauksissa. Alueesta riippuen samoja omistajia löytyi ensimmäisestä, jälkimmäisestä tai molemmista listoista. Mitään yhteistä tekijää käyttäytymisen selvittämiseksi ei löytynyt. Aineiston laajuus saattoi vaikuttaa lajitteluvirheisiin myös tässä työvaiheessa. Toiminnon seuraukse- na osa lähetetyistä kartoista ei sisältänyt viljelijän kaikkia suojavyöhyke- ehdotuksia. Karttojen roolia suuntaa-antavana on hyvä korostaa. Aineiston ollessa suuri on tiettyjen nimien etsiminen vaikeaa. Tulevaisuuden varalle omistajat on kopioitu taulukon jokaiseen kohtaan. Lajitellessa taulukko ensin omistajan ja tämän jälkeen kiinteistötunnuksen perusteella varmistuu, että kaikki haluttu tieto on mukana.

Siirrettäessä omistajatietoja ArcView:n attribuuttitaulukosta Excel-taulukkoon, hävisivät ä- ja ö-kirjaimet. Listoja lähetettiin eteenpäin ja em. kirjai- mien puuttuminen vaikeutti hahmottamista. Toiminnon estämiseksi ei löy- detty ratkaisua. Ä- ja ö- kirjaimet korvautuivat erilaisilla erikoismerkeillä. Myöhemmin tehtäessä kohderyhmän osoitetarroja vika korjattiin manuaali- sesti. Tällöin lista oli supistunut, joten työmäärä ei ollut kohtuuton.

Paikkatieto-ohjelman aineiston ajantasaisuus oli otettava huomioon. Kiin- teistöaineiston paikkansa pitävyys oli erityisen tärkeää, sillä omistajatiedot haettiin sen pohjalta. Kiinteistörajat perustuvat 1.7.2003 vallitsevaan tilan- teeseen. Karttojen osalta tilanne saattoi olla vaihteleva. Suurin osa kartta- aineistosta on päivitetty keväällä 2003, mutta peruskarttojen ikä vaihtelee. Osa viljelijöille lähetetyistä kartoista saattoi sisältää vanhentunutta tietoa. (Tornivaara-Ruikka 2004.) Lisäksi uuden oikoradan rakentamisurakka Lah- den moottoritien läheisyyteen vaikutti viljelijöihin Mäntsälässä. Muutamien viljelijöiden maat oli lunastettu ja heille lähetetyt kartat eivät siten pitäneet paikkaansa. Nummenjoen kunnostushanke Nummi-Pusulassa vaikutti aino- astaan yhden viljelijän poisjääntiin kohderyhmästä.

Huomioon on otettava myös, että aineiston käyttäjistä kaikki eivät hallitse paikkatieto-ohjelman käyttöä. Tämänkin vuoksi tärkeimmät tiedot on tallennettu myös Excel-taulukkoon. Vyöhykkeiden tarkempaa sijoittumista ja aineiston kattavuutta analysoidessa on tarkastelu tehtävä paikkatieto- ohjelman puolella. Paikkatieto-ohjelman käyttö valmiiden projektien tarkas- teluun on kuitenkin helppoa. Lisäksi ohjelmaan luodut täsmämarkkinointi- projektin tulokset ovat selkeitä ja havainnollisia.

4. PROJEKTIN TOTEUTUS

Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella ei ole tehty aikaisemmin vastaa- vanlaajuista täsmämarkkinointia suojavyöhykkeille. Markkinointia on har- joitettu aikaisempina vuosina pienemmässä mittakaavassa tai yleisemmällä tasolla. Kevään täsmämarkkinointi- projektin pilottimaisen luonteen vuoksi, työn etenemisen yhteydessä syntyi kehitys- ja muutosehdotuksia. Yllätyksiä ilmeni etenkin ajankäytön kohdalla.

4.1 Kohderyhmän valinta

Kevään täsmämarkkinointiin valittiin mukaan kahdeksan kuntaa kolmelta eri vesistöalueelta. Karjaanjoen vesistöalueelta valittiin Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula ja Vihti. Mustijoen alueelta mukana olivat Mäntsälä ja Por- nainen sekä Vantaanjoen vesistöalueelta Hyvinkää ja Nurmijärvi. Liitteessä 3. on esitetty ne Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella laaditut yleissuunnitelmat, jotka ovat toimineet markkinoinnin pohjana.

Karjaanjoella kuntien valintaan vaikutti ennen kaikkea kuntien tuki. Lohjan, Karkkilan, Nummi-Pusulan ja Vihdin kunnat tukivat suojavyöhykkeen perustajia kustantamalla konsultin tekemät tilakohtaiset suojavyöhykesuunni- telmat. Edellä mainituissa kunnissa vesiensuojelu on ollut vahvasti esillä aikaisempinakin vuosina. Nelivuotisen Karjaanjoki Life -hankkeen avulla pyritään parantamaan tämän Uudenmaan suurimman vesistön tilaa ja käyt- töarvoa (Karjaanjoki Life). Lohjalla, Nummi-Pusulassa ja Vihdissä kuntien tuki ja vesiensuojelun esilläolo näkyvät myös suojavyöhykkeiden keskimää- räistä suurempana määränä.

Mäntsälässä kiinnostus vyöhykkeitä kohtaan on aikaisempina vuosina ollut myös keskimääräistä suurempaa. Mustijoen vesistöalueelta valitut kunnat eivät kustanna viljelijöille konsultin palveluja, mutta ovat muuten olleet aktiivisesti mukana tiedotettaessa suojavyöhykkeistä. Mustijoen alueelle on yleissuunnitelmissa esitetty suojavyöhyke-ehdotuksia runsaasti. Vyöhykkei- den arvioitu tarve on alueella 198 hehtaaria, kun se esimerkiksi Taasianjoen alueella on vain 36 hehtaaria (Penttilä 2003). Toisaalta alueet eivät ole kool- taan, peltopinta-alaltaan tai maastolliselta topografialtaan suoraan vertailukelpoisia.

Vantaanjoen vesistöalueelta kevään 2004 markkinoinnissa ovat mukana Hyvinkää ja Nurmijärvi. Hyvinkäällä kunta tukee vyöhykkeen perustajia kustantamalla tilakohtaisia suunnitelmia. Kuntien maatalous- ja ympäris- tösihteerit ovat olleet myös aktiivisia tiedotettaessa suojavyöhykkeistä. Kiinnostus näissä kunnissa suojavyöhykkeitä kohtaan on keskivertoa hieman suurempi. Liitteessä 4. on esitetty kohderyhmän kuntien alueellinen sijoittuminen Uudellamaalla. Alueille, jotka näkyvät kartassa harmaalla vä- rillä ja ovat vesistöalueiden sisällä, toteutettiin täsmennettyä markkinointia.

Aikataulun salliessa kohderyhmään olisi lisätty kuntia. Ensimmäisenä mukaan olisi tullut Porvoo. Vaikka varsinaista täsmämarkkinointia tehtiin vali- tuille kahdeksalle kunnalle, otettiin koko Uusimaa ja Itä-Uusimaa huomioon. Tiedotteiden, tilaisuuksien ja neuvonnan tarkoituksena oli kannustaa viljelijöitä perustamaan suojavyöhykkeitä ympäri Uudenmaan ympäristö- keskuksen aluetta.

4.2 Otantaan valittujen kuntien rooli

Kaikkien täsmämarkkinointiin valittujen kuntien maatalous- ja/tai ympäris- tösihteerien kanssa tehtiin yhteistyötä. Ennen projektin aloittamista kuntien sihteereiltä kysyttiin mielipidettä hankkeen tulevista strategioista ja osallis- tumishalukkuudesta. Erittäin tärkeää oli maataloussihteerien panos omistaja- listojen tarkastamisessa. Kuntien sihteereille lähetettiin ne kiinteistöjen omistajatiedot, jotka oli saatu paikkatieto-ohjelmaa ja ammattilaisen kartta- paikkaa hyväksikäyttäen. Sihteerit tarkistivat ja karsivat listaa siten, että jäljelle jäivät aktiiviviljelijät. Listat supistuivat puoleen ja paikoin jäljelle jäi vain kolmasosa alkuperäisestä listasta. Sihteerien avulla kohderyhmä tar- kentui. Työaikaa ja resursseja säästyi, kun lista sisälsi vain asianosaisten kiinteistöjen omistajat. Myös viljelijöille lähetetyt kirjeet laadittiin yhdessä kuntien maatalous- ja/tai ympäristösihteerien kanssa. Sihteerin nimi mainittiin kirjeessä yhteistyökumppanina. Tutun nimen toivottiin lisäävän kiinnostusta ja luottamusta asiaa kohtaan.

Viisi kohderyhmän kuntaa, Hyvinkää, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula ja Vihti tukivat vyöhykkeen perustajia myös rahallisesti. Em. kunnat kustansi- vat konsultin käytön viljelijän niin halutessa. Konsultin tehtävänä oli tehdä suojavyöhykehakemukseen vaadittavia liitteitä. Viljelijä pystyi teettämään konsultilla suojavyöhykesuunnitelman, kustannus- ja tulomenetyslaskelman sekä vyöhykkeen pinta-alamittauksen. Kunnat ovat osallistuneet kustannuksiin kolmena perättäisenä vuotena. Kuntien rahallinen tuki on kannustin, mutta ei yksinään riitä. Konsultin käytön tarjoaminen on kuitenkin tärkeää ja se lisää myönteistä asennetta asiaa kohtaan. Hyvinkää, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula ja Vihti ovat varanneet rahaa suojavyöhykkeistä aiheutuviin kustannuksiin yhteensä noin 10 000 euroa. Viljelijälle rahallinen tuki ei ole ainoa kannustin. Nykyajan viljelijä on kiireinen, joten suunnitteluavun tarjoaminen säästää myös aikaa ja vaivaa. ( Manssila 2004.)

Täsmämarkkinointiprojektin puitteissa suoritettiin pinta-alan mittaukset ja autettiin viljelijöitä hakemuksien täytössä niissä kunnissa, joissa viljelijän ei ollut mahdollista käyttää maksutta konsultin palveluja. Mittauksia tehtiin neljällä tilalla.

4.3 Työn eteneminen

Tarkennettujen viljelijälistojen palattua kunnista, aloitettiin kohderyhmän puhelinnumeroiden selvittäminen. Tietoturvasyistä numeroita ei pyydetty suoraan kunnilta. Puhelinnumerot etsittiin pääasiassa puhelinluetteloista. Osa numeroista haettiin maksullisista numeropalveluista.

Kohderyhmän viljelijöitä lähestyttiin ensin kirjeitse. Viljelijäkirjeet laadittiin kuntakohtaisesti. Kirjeet lähetettiin kohderyhmän kuntien maatalous- ja/tai ympäristösihteereille kommentoitavaksi. Kirje sisälsi tiedon kuntien mahdollisesta tuesta, yhteistyöstä sihteerien kanssa, asianosaisten yhteystie- dot sekä ilmoituksen mahdollisesta myöhemmästä yhteydenotosta puhelimitse. Lisäksi kirjeessä oli kerrottu lyhyesti mitä suojavyöhykkeet ovat. Viljelijäkirjeen mukana lähetettiin paikkatieto-ohjelmassa luotu kartta kul- lekin viljelijälle suunnatuista suojavyöhyke-ehdotuksista.

Yhteydenotot viljelijöihin aloitettiin, kun kirjeiden lähettämisestä oli kulu- nut 1 – 2 viikkoa. Soittojen yhteydessä oli tärkeää tiedustella ajankohdan sopivuutta suojavyöhykkeistä keskusteluun. Viljelijöiden halutessa lisää tietoa suojavyöhykkeistä, heille lähetettiin materiaalipaketti. Materiaalipa- ketti sisälsi mm. esimerkkejä laskelmista ja suunnitelmasta, tietoa vyöhyk- keen perustamisesta ja hoidosta sekä hakemuslomakkeet. Viljelijän olleessa kiinnostunut vyöhykkeistä, hänen kanssaan sovittiin maastokäynti. Maasto- käynnillä tarkennettiin suojavyöhykkeen sijaintia ja rajausta sekä neuvottiin viljelijää hakemuksen täytössä. Kunnissa, joissa vyöhykkeen perustajilla oli takanaan kuntien rahallinen tuki, viljelijät ohjattiin konsultille. Puhelimitse selvitettiin myös viljelijän kiinnostuksen ja kieltäytymisen syitä. Toisten kanssa sovittiin uusista, myöhäisemmistä, yhteydenotoista. Tällaisissa tapauksissa viljelijä ei ollut tutustunut asiaan tarpeeksi tai hän oli matkalla. Pu- helimitse annettiin ohjeita ja neuvoja viljelijöiden miettiessä vyöhykkeen perustamista sekä myöhemmin sopimushakemuksen täytössä.

4.4 Työajan arviointi

Pohjatiedon työstäminen paikkatieto-ohjelmassa vei noin 40 työpäivää. Vil- jelijöille lähetettyjä karttoja työstettiin arviolta viisi työpäivää. Työajasta suuri osa kului viljelijöiden kanssa keskusteluun. Yllätykseksi nousi yhteydenottoihin kuluvan ajan määrä. Ennen soittojen aloittamista, arvioitiin, että päivässä tavoitettaisiin 15 – 20 henkilöä. Tämän tavoitteen saavuttaminen onnistui vain harvoin. Yhteydenottoja tehtiin yhdeksän viikon ajan, helmi- kuun viimeisestä viikosta huhtikuun kolmanteen viikkoon. Puhelimitse vil- jelijöiden kanssa keskusteli kolme työntekijää. Mäntsälän, Pornaisten ja Nurmijärven viljelijöihin otti yhteyttä Anu Koistinen (viikot 9 – 17). Kark- kilan ja Hyvinkään viljelijöitä kävi läpi Kirsi Vilonen (viikot 14 – 15) ja Lohjan, Vihdin ja Nummi-Pusulan viljelijöihin otti yhteyttä Elina Erkkilä (viikot 10 – 16). Erkkilän työhön sisältyi karttojen työstäminen. Puhelinsoit-

21 tojen lisäksi aikaa on varattava materiaalipakettien kokoamiseen ja postituk- seen. Varsinaisen markkinointiprojektin päätyttyä Elina Erkkilä jatkoi paikkatieto-ohjelman päivittämistä ja julkaisun työstämistä. Aikaa työtehtäville varattiin noin 40 työpäivää. Kaikkiaan täsmämarkkinointi-projektia toteutettiin noin 110 työpäivän ajan. Tänä aikana projektissa työskenteli 1 – 3 hen- kilöä.

4.5 Muut markkinointia tukevat keinot

Kohdennetun markkinoinnin lisäksi on tärkeää käyttää muita markkinointia tukevia keinoja. Tällaisia ovat tiedottaminen kunnissa, tiedotustilaisuuksien järjestäminen sekä asian näkyminen eri tiedotusvälineissä. Hyvinkäällä jär- jestettiin 25. maaliskuuta maatalouden ympäristönsuojelun neuvottelupäivät. Paikalla oli Uudenmaan ympäristökeskuksen lisäksi edustajia mm. kunnista, Uudenmaan TE-keskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Uudenmaan Maaseutukeskuksesta sekä tuottajajärjestöistä. Lisäksi tilaisuuteen osallistui paikallisia viljelijöitä. Suojavyöhykkeet olivat yksi neuvottelupäivien tee- moista. Hyvinkään neuvottelupäiville osallistuneiden kuntien maatalous- ja ympäristösihteerit ilmaisivat toiveen, että vuoden 2005 alussa järjestettäisiin yhteinen markkinointipalaveri, jossa pohdittaisiin tulevaisuudessa toteutet- tavaa suojavyöhykkeiden markkinointia.

Täsmämarkkinointiin liittyen järjestettiin yksi tiedotustilaisuus. Tilaisuus järjestettiin 16. huhtikuuta Vihdissä, luomuviljelijä Olli Vaittisen tilalla. Tarkoituksena oli kannustaa viljelijöitä perustamaan vyöhyke vielä keväällä 2004. Paikallisen suojavyöhykettä hakevan viljelijän toivottiin herättävän luottamusta ja kiinnostusta asiaa kohtaan muiden viljelijöiden silmissä. Pai- kalle saapuivat toimittaja ja kuvaaja Maaseudun Tulevaisuudesta sekä YLE: stä. Maaseudun Tulevaisuus julkaisi tiedotustilaisuuden pohjalta tehdyn lehtikirjoituksen suojavyöhykkeistä 26. huhtikuuta. YLE informoi suoja- vyöhykkeistä Uudenmaan alueuutisissa sekä aamuradiossa. Lisäksi suoja- vyöhykkeistä laadittiin lehdistötiedote, jonka yhteydessä kutsuttiin tiedotus- välineitä tilaisuuteen. Maaseudun Tulevaisuus on viljelijöiden keskuudessa arvostettu ja luettu lehti. Ajatus siitä, että vyöhykkeen perustaminen on vielä kevään osalta ajankohtaista kärsi, sillä tiedotteen ilmestyttyä 26. huhtikuuta, viljelijällä oli enää neljä päivää aikaa lähettää suojavyöhykehakemus TE- keskukseen.

Suojavyöhykeprojektia varten perustettiin myös internet-sivusto, josta vilje- lijä löytää tietoa vyöhykkeistä (Suojavyöhykkeet). Sivuilta löytyvät esimerkiksi hakuoppaat ja hakemukset sekä tietoa vyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta. Sivuilla ilmoitettiin suojavyöhykeprojektin neuvontapuhelimen numero, johon viljelijä sai halutessaan ottaa yhteyttä. Projektin aikana neu- vontapuhelimeen soitti muutama viljelijä.

Suojavyöhykkeitä markkinointiin myös "epävirallisesti". Erilaisissa ympä- ristöön liittyvissä tilaisuuksissa vyöhykkeet mainittiin yhtenä mahdollisuu-

22 tena vesistön tilan parantamisessa. Kuntien toimistoissa oli mahdollisuus saada materiaalia ja tietoja vyöhykkeistä. Jotta tuloksia saataisiin on tärkeää, että yhteistyö toimii. Eri markkinoinnin muotojen yhdistäminen ja käyttö johtaa parhaisiin tuloksiin.

5 PROJEKTIN TULOKSET

5.1 Haettavien suojavyöhykkeiden määrä keväällä 2004

Vuoden 2004 hakuajan päätyttyä suojavyöhykkeitä haettiin Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella 59 kappaletta. Yksi hakemuksista peruttiin. Alkuperäistä sadan hakemuksen tavoitetta ei täytetty. Arviolta noin kymmenen hakemusta jäi lähettämättä, koska hakemukseen tarvittavia liitteitä ei ehditty tehdä määräajassa. Tavoitteet muuttuivat projektin edetessä, joten kevään hakemuksien määrään voidaan olla suhteellisen tyytyväisiä. Yllättä- vää hakemuksissa on sopimuskauden alkamisajankohdan jakautuminen. 58 hakemuksesta 30 on merkitty alkavaksi myöhempänä sopimuskautena, 1.10. Lähes puolet sopimuksista alkaa jo 1.6. Tämä lisäsi hakemuksia täydentävän konsultin työpainetta. Aikaisempina vuosina sopimuskauden aloittaminen on painottunut selkeästi myöhempään kauteen.

Vaikka vyöhykehakemuksien määrä ei yltänyt tavoitteisiin on todettava, että perustetut suojavyöhykkeet sijoittuvat pääasiassa yleissuunnitelma-alueille. Suojavyöhyke perustetaan sinne, missä sen vesiensuojelullinen hyöty on parhaimmillaan. Tämä on tärkeä lisä, sillä määrällisten tavoitteiden lisäksi suojavyöhykeprojektilla oli myös laadulliset tavoitteet.

Suojavyöhykesopimus voidaan tehdä viisi- tai kymmenvuotiseksi. Edellise- nä tukikautena tehtiin 20-vuotisia sopimuksia. Kevään 2004 sopimuksista suurin osa on viisivuotisia. Kymmeneksi vuodeksi tehtyjä sopimuksia on hakemuksista vain neljä kappaletta. Ensimmäiseksi sopimuskaudeksi haettu- jen vyöhykkeiden pinta-ala kattaa yhteensä lähes 88 hehtaarin alueen. Kes- kimäärin vyöhykkeen ala hakemusta kohden on yli kolme hehtaaria. Myö- hemmässä sopimuskaudessa vyöhykkeitä on haettu noin 99 hehtaarin alalle. Keskimääräinen pinta-ala on samaa luokkaa kuin ensimmäisen sopimuskauden vyöhykkeellä. Etenkin 1.10. alkavien suojavyöhykehakemuksien pinta- ala tietoihin on suhtauduttava varauksella. Monet viljelijät ovat ilmoittaneet vyöhykkeen pinta-alan suuremmaksi kuin se todellisuudessa tulee olemaan. Tämä johtuu tukien maksatusperiaatteesta. Tukea maksetaan korkeintaan ilmoitetulle pinta-alalle. Jos vyöhykkeen pinta-ala on todellisuudessa ilmoitettua suurempi, saa viljelijä tukieurot vain hakemuksessa ilmoitetun pinta- alan mukaisesti. Osa viljelijöistä odottaa konsultin tarkempia pinta- alamittauksia ennen syksyn sopimuskauden alkua. Jos vyöhykkeet toteutet- taisiin ilmoitettua alaa vastaavasti, nousisi suojavyöhykkeiden ala kevään 2004 haussa lähes 187 hehtaariin. Vuonna 2003 suojavyöhykehakemuksia tuli 75 kappaletta. Kokonaishehtaarimäärältään ne olivat samaa luokkaa

23 kuin vuoden 2004 haussa ilmoitetut pinta-alat. Näin ollen vuonna 2004 perustetut suojavyöhykkeet olisivat keskimäärin jopa puoli hehtaaria aikai- sempien vuosien vyöhykkeitä suurempia. Kevään 2004 hakemuksien heh- taarimäärän voidaan kuitenkin olettaa olevan todellisuudessa huomattavas- tikin pienempi.

5.2 Suojavyöhykehakemusten alueellinen jakautuminen

Suojavyöhykehakemusten alueellinen jakautuminen Uudenmaan ympäristö- keskuksen alueella oli suuri. Suurin osa vyöhykkeistä perustettiin kuntiin, jossa toteutettiin täsmämarkkinointia.

Kuva 3. Suojavyöhykehakemusten alueellinen jakautuminen keväällä 2004

16 14 12 10 8 6 4 2 0

i a a i i n a i t l a j o k l t io l m e t t ih u i h o n u k i n a n s o p m i s V k s s u u r L l u a u m i E e n u P a n r m S - T i K H o o a k m k P S r m i u K N

Kuvassa 3. on esitetty kevään 58 suojavyöhykehakemuksen kunnallinen jako. Täsmämarkkinoinnissa mukana olleet kunnat on symboloitu raidalli- siksi. Hakemuksia tuli 16:sta eri kunnasta. Kunnissa, joissa ei toteutettu täsmennettyä markkinointia, lähetetyt hakemukset ovat lähinnä yksittäisiä. Espoon, Helsingin, Järvenpään, Kirkkonummen, Myrskylän, Siuntion ja Sammatin alueelta vyöhykehakemuksia lähetettiin yhteensä 12 kappaletta, noin viidesosa kaikista hakemuksista. Suojavyöhykkeiden hakijat Helsingis- sä perustavat vyöhykkeen Nummi-Pusulaan ja Siuntioon. Järvenpäässä asu- van viljelijän vyöhyke sijoittuu Mäntsälään.

Uudenmaan ympäristökeskus antoi Espoon ja Kirkkonummen viljelijöille ohjeita hakemuksen täyttöön liittyvissä kysymyksissä sekä pinta-alan mää- rittämisessä.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan yli kolmestakymmenestä kunnasta, suoja- vyöhykkeitä haettiin hieman alle puolelle. Alueellinen jakautuminen oli oletetusti suuri. Yllättävää oli kuitenkin suojavyöhykehakemusten määrän jakautuminen myös täsmämarkkinointiin osallistuvien kuntien välillä. Ku- vaa 3 tulkittaessa on otettava huomioon, että alueet eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Hakemuksien alueellinen sijoittuminen on edellisvuosien kal- taista. Läntisen Uudenmaan kuntien, Lohjan, Nummi-Pusulan ja Vihdin, viljelijät ovat edelleen innokkaimpia vyöhykkeen perustajia. Vuoden 2004 markkinoinnin tuloksena Karkkila tuplasi edellisvuosien suojavyöhykeha- kemuksiensa kokonaismäärän. Aikaisempiin vuosiin verrattuna kiinnostus suojavyöhykkeisiin oli laskenut selvimmin Hyvinkäällä. Seuraavassa tarkas- tellaan lähemmin täsmämarkkinointiin osallistuvien kuntien tuloksia.

5.2.1 Lohja

Täsmämarkkinoinnin kohderyhmä Lohjan alueella kattoi 25 viljelijää. Kaik- ki kohderyhmän viljelijät tavoitettiin.

Kuva 4. Tilanne yhteydenottojen jälkeen Lohjalla

16 14 12 ei kiinnostusta 10 8 materiaalia

määrä 6 materiaali ja 4 maastokäynti 2 0 kiinnostus

Kuvassa 4. on esitetty Lohjan viljelijöiden kiinnostus suojavyöhykkeitä kohtaan yhteydenottojen jälkeen. Suurin osa viljelijöistä oli kiinnostunut vyö- hykkeistä. Vain kolme viljelijää ilmoitti, että suojavyöhykkeen perustaminen ei kiinnosta. Maastokäynti sovittiin yhdeksän viljelijän kanssa. Lohjalla konsultin käyttö on viljelijälle maksutonta. Alueelta tuli kuusi suojavyöhy- kehakemusta. Kaikki hakijat kuuluivat kohderyhmään. Olettamuksena oli, että kaikki maastokäyntiä pyytävät viljelijät perustavat vyöhykkeen. Luulta- vasti kolme viljelijää peruutti konsultin käynnin. Suhteellinen kiinnostus suojavyöhykkeisiin oli suurta, joten Lohja tulee tulevaisuudessa olemaan tärkeä markkinoinnin kohde. Hakemuksia voidaan odottaa tulevaisuudessa alueelta lisää.

5.2.2 Vihti

Vihdin alueella kohderyhmään kuului 64 viljelijää. Alueelta jäi yksi viljelijä tavoittamatta ja kolme henkeä oli vuokrannut maansa viljelijöille, joiden henkilötiedot eivät olleet saatavilla. Kohderyhmä kattoi lopuksi 60 henkilöä. Noin kolme neljästä viljelijästä oli kiinnostunut vyöhykkeen perustamisesta. Maastokäyntiä pyysi 18 viljelijää, jotka ohjattiin konsultille. Kevään hakemuksista 14 on Vihdin alueelta. Hakemuksen lähettäneistä varsinaiseen kohderyhmään kuului 13 viljelijää. Vihdissä kiinnostus suojavyöhykkeitä kohtaan on ollut suurta aikaisempina vuosina. Sama linja jatkuu, sillä vuonna 2004 Vihdin osuus suojavyöhykehakemuksista oli suurin.

5.2.3 Karkkila

Karkkilan alueelta kohderyhmään kuului 21 viljelijää. Kolmea viljelijää ei yhteydenotoista huolimatta tavoitettu, joten täsmämarkkinointia toteutettiin 18 alueen viljelijään. Yhteydenottojen jälkeen viisi karkkilalaista ohjattiin konsultille. Kahdeksastatoista viljelijästä viisi ei ollut kiinnostunut vyöhyk- keiden perustamisesta. Lisäksi yhdellä tiloista oli käynnissä sukupolven- vaihdos, joten vyöhykkeen perustaminen ei ollut ajankohdaltaan suotuisa. Lopuille seitsemälle viljelijälle lähetettiin materiaalia vyöhykkeistä. Kevään 2004 hakemuksista kuusi tuli Karkkilan alueen viljelijöiltä. Viisi viljelijöistä kuului kohderyhmään. Kuudennen viljelijän kanssa oli tehty yhteistyötä edellisenä syksynä.

5.2.4 Nummi-Pusula

Nummi-Pusulan kohderyhmä oli täsmämarkkinointiin osallistuvista kunnista suurin. Se kattoi 110 viljelijää. Yksi viljelijä jäi pois listalta Nummenjoen kunnostushankkeen vuoksi. Kahdeksan viljelijää jäi tavoittamatta. Heille lähetettiin suoraan materiaalipaketti. Muutama kohderyhmästä ei ollut enää aktiiviviljelijä. Kohderyhmän lopullinen koko oli 98 henkilöä. Kiinnostusta suojavyöhykkeisiin on Nummi-Pusulan alueella ollut keskimääräistä enem- män. Viljelijät olivat myös tänä vuonna kiinnostuneita vesien suojelun edis- tämisestä suojavyöhykkeiden avulla.

Kuva 5. Tilanne yhteydenottojen jälkeen Nummi-Pusulassa.

50 ei kiinnostusta

30 materiaalia määrä 20

10 materiaali ja maastokäynti 0 kiinnostus

Kuvasta 5. voidaan havaita, että noin 2/3 viljelijöistä oli kiinnostunut vyö- hykkeistä. 18 viljelijän kanssa sovittiin maastokäynti tai he täyttivät hakemuksen itse. Luokassa "ei kiinnostusta" on mukana kolme viljelijää, jotka eivät kuulu maatalouden ympäristötuen piiriin ja eivät näin ollen voi sitou- tua myöskään erityistuen tukiehtoihin. Nummi-Pusulan viljelijöiden kiinnostuksesta huolimatta 15 konsultille ohjatusta vyöhykkeen perustajasta vain seitsemän hakemusta tuli määräajassa TE-keskukseen. Nummi-Pusulan viljelijät olivat aikataulullisesti viimeisiä joihin täsmennettyä markkinointia toteutettiin. Yhteistyön ongelmien vaikuttavuus ilmeni Nummi-Pusulassa vahvimmin. Nummi-Pusulan maataloussihteerin kanssa on tehty yhteistyötä, jotta tämän vuoden hausta pois jääneet viljelijät saataisiin tulevina vuosina innostumaan vyöhykkeistä uudestaan. Lisäksi noin kymmenen viljelijää ilmoitti olevansa kiinnostunut perustamaan vyöhykkeen vuonna 2005. Num- mi-Pusula on tulevaisuuden markkinointia ajatellen tärkeä kunta. Kohde- ryhmän ulkopuolelta hakemuksia tuli Nummi-Pusulassa kaksi. Täsmämark- kinointi on voinut vaikuttaa välillisesti näihinkin viljelijöihin.

5.2.5 Mäntsälä

Mäntsälän kohderyhmään kuului 89 viljelijää. Yksi viljelijä poistettiin rata- hankkeen vuoksi kohderyhmästä, yksi ympäristötukeen kuulumattomuuden vuoksi ja yhdellä oli pellot vuokralla. Kohderyhmään kuului siis 86 viljeli- jää. Kohderyhmä putosi 69:ään, koska seitsemälle viljelijälle ei löytynyt puhelinnumeroa ja 11 ei tavoitettu. Osalle lähetettiin tästä huolimatta materiaalia. Maastokäynti tai puhelimen välityksellä tapahtuva neuvonta sovittiin kuuden viljelijän kanssa. Materiaalipaketin halusi 32 viljelijää. 30 viljelijää, noin puolet kohderyhmästä, ei ollut kiinnostunut suojavyöhykkeistä. Kevään 58:sta suojavyöhykehakemuksesta neljä tuli Mäntsälästä. Kaikki hakemuksen lähettäneet kuuluivat kohderyhmään.

5.2.6 Hyvinkää ja Nurmijärvi

Hyvinkään kohderyhmä kattoi 18 viljelijää, joista kolmea ei tavoitettu. Yh- dellä viljelijällä oli jo perustettu vyöhyke. Yhteydenottojen tuloksena yhden

27 viljelijän kanssa sovittiin maastokäynti, 11:lle lähetettiin materiaalia ja kolme viljelijöistä ilmoitti etteivät aio perustaa vyöhykettä. Suojavyöhykeha- kemuksista yksi oli peräisin Hyvinkään alueelta. Hakija ei kuulunut kohde- ryhmään.

Nurmijärven kohderyhmään kuului 42 viljelijää. Viljelijöistä jäi tavoittamatta 14. Kahden viljelijän kanssa sovittiin maastokäynti ja 15:lle lähetettiin materiaalia. Viljelijöistä 11 ei ollut kiinnostunut vyöhykkeen perustamisesta. Kevään hakemuksista neljä tuli Nurmijärveltä. Kolme hakemuksen lähet- täneistä kuului kohderyhmään.

5.2.7 Pornainen

Pornaisten kunnassa kohderyhmään kuului 48 viljelijää.

Kuva 6. Tilanne yhteydenottojen jälkeen Pornaisissa

25 ei numeroa

20 ei tavoitettu

15 ei kiinnostusta

määrä 10 materiaalia

materiaali ja 5 maastokäynti

0 kiinnostus

Kuvassa 6. on esitetty viljelijöiden kiinnostus suojavyöhykkeitä kohtaan Pornaisissa. Tulokset perustuvat puhelinkeskusteluihin. Lisäksi diagrammiin on otettu mukaan kaksi uutta luokkaa. Kohderyhmän 48:sta viljelijästä nel- jälle ei löytynyt puhelinnumeroa. Diagrammia tarkasteltaessa huomio kiin- nittyy tummanharmaaseen pylvääseen. Pornaisen kohderyhmän 45 viljeli- jästä (vähennetty ne, joilta ei ollut saatavilla numerotietoja) 14 ei tavoitettu. Tämä on lähes kolmasosa kohderyhmästä. Lisäksi 23 viljelijää ei kiinnosta- nut vyöhyke. Kolmelle viljelijälle lähetettiin materiaalipaketti ja neljän kanssa sovittiin maastokäynti. Pornaisista tuli suojavyöhykehakemuksia kaksi kappaletta. Molemmat hakemuksen lähettäneistä kuuluivat kohderyh- mään. Pornainen oli Nummi-Pusulan ohella viimeinen kunnista, joihin täs- mennettyä markkinointia toteutettiin.

5.3 Tuloksien yhteenveto ja viljelijöiden suhtautuminen

58 suojavyöhykehakemuksesta 46 tuli täsmämarkkinointiin osallistuvista kunnista. Markkinoinnilla voidaan todeta olevan ratkaiseva rooli hakemuksien syntymisessä. Täsmämarkkinoinnin kahdeksan kunnan viljelijöiden kiinnostus vyöhykkeitä kohtaan vaihteli.

Taulukko 2. Täsmämarkkinoinnin tulokset

Hakemukset %-osuus Kunta Kohderyhmä Hakemuksia kohderyhmästä kohderyhmästä Lohja 25 6 6 24 Vihti 61 14 13 21 Karkkila 21 6 5 24 Nummi-Pusula 105 9 7 7 Mäntsälä 79 4 4 5 Hyvinkää 18 1 0 0 Pornainen 44 2 2 5 Nurmijärvi 42 4 3 7 Yhteensä 397 46 40 11

Taulukossa 2. on esitetty kuntien hakemuksien määrä suhteessa kohderyh- mään. Lisäksi taulukkoon on kerätty kunnittain hakemuksien osuudet kaikista alueen hakemuksista. Kohderyhmään ei ole laskettu mukaan niitä hen- kilöitä, joiden puhelinnumero- tai henkilötietoja ei ole ollut saatavilla. Sen sijaan kohderyhmään kuuluvat tavoittamatta jääneet viljelijät, sillä he vaikuttavat tulokseen. Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa täsmämarkkinoinnin voidaan todeta onnistuneen hyvin. Näissä kunnissa yli 20 % kohderyhmästä, enemmän kuin joka viides viljelijä, on hakenut suojavyöhykesopimusta. Pornaisten ja Nurmijärven tulokseen vaikuttaa tavoittamatta jääneiden suuri määrä. Hyvinkäältä tuli yksi hakemus, joka ei kuulunut kohderyhmään. Toi- saalta kohderyhmä kunnassa oli pieni. Hyvinkään tulokseen voi mahdollisesti vaikuttaa myös edellisen vuoden tehostettu markkinointi. Nummi- Pusulan hakemuksien määrä suhteessa kohderyhmän määrään on myös huonohko. Puhelinkeskusteluiden pohjalta arvioiden tulos oli yllättävä. Li- säksi konsultin palveluita tilanneiden viljelijöiden määrä oli Nummi- Pusulassa kaksinkertainen verrattuna hakemuksien määrään. Mäntsälässä hakemuksen lähettäneistä viljelijöistä kaikki kuuluivat kohderyhmään. Toi- saalta vain 5 % kohderyhmästä perusti vyöhykkeen. Keskimäärin vyöhyk- keen perusti kaikkien kuntien kohderyhmästä 11 % viljelijöistä eli noin joka kymmenes. Luku vaihtelee kunnasta riippuen Lohjan ja Karkkilan 24 %:sta Hyvinkään nollaprosenttiin. Tulosta laskettaessa otettiin huomioon vain ne hakemukset, jotka tulivat suoraan kohderyhmäläisiltä. Hakemuksista kuusi tuli kohderyhmän ulkopuolelta, kuitenkin kunnista, joissa markkinointia toteutettiin. Täsmämarkkinointi on voinut vaikuttaa välillisesti näihinkin viljelijöihin.

Projektia aloitettaessa mietittiin myös miten viljelijät tulevat yhteydenottoihin suhtautumaan. Viljelijöiden suhtautuminen täsmämarkkinointiin ja puhelinyhteydenottoihin oli hyvä. Kohderyhmän yli 370 tavoitetusta viljelijästä vain yksi suhtautui soittoihin negatiivisesti. Muutama viljelijä suhtautui EU: in, tukiehtoihin ja ympäristöviranomaisiin negatiivisesti. Suuri osa viljelijöistä mainitsi EU:n tukimuutoksineen epäluotettavaksi. Asia, suojavyöhykkeet, koettiin hyväksi ja tärkeäksi. Usein viljelijältä löytyi kuitenkin syy miksi vyöhykettä ei kannata omalle pellolle perustaa.

5.4 Kieltäytymisen syyt

Koko Suomessa, mutta etenkin Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla, suuntana on siirtyä eläintuotannosta kasvintuotantoon. Eläintilojen vähyydestä johtuen monilla tiloilla kalusto esim. nurmen niittoon puuttuu. Suurin osa vyöhykkeen perustamatta jättäneistä mainitsikin ongelmaksi vyöhykkeelle tehtävän hoitotoimenpiteen: niittäminen ja etenkin niittojätteen poiskorjuu koettiin liian vaivalloiseksi. Lisäksi niittojätteen rehuarvo on pieni. Suurimmalla osalla ei ollut mahdollisuutta korjuu- seen ja koneiden ostaminen olisi liian suuri kustannus. Urakoimismahdollisuutta yritettiin etenkin Nummi-Pusulassa, jossa ongelma tuntui olevan suurin. Kustan- nukset nousisivat viljelijöiden mukaan silti niin suureksi, että vyöhykkeestä maksettava tuki ei niitä korvaisi. Vyöhykkeen toinen hoitokeino, laiduntaminen, nousisi kustannuksiltaan ja työmäärältään viljelijöiden mukaan usein kohtuuttomak- si. Lisäksi laiduntavien eläimien määrällä on rajoituksensa. Vesiensuojelun kannalta suojavyöhykkeen hoitaminen niittämällä olisi suositeltavampi toimintatapa.

Monet viljelijät mainitsivat myös, että suojavyöhykkeen perustaminen veisi liian suuren osan lohkosta. Lisäksi kesannointivelvoitteen täyttö aiheutti ongelmia. Suojavyöhykkeillä ei voi täyttää CAP-kesannointivelvoitetta. Teiden puuttuminen ja rikkaruohot olivat myös suojavyöhykkeiden perustamisen esteenä. Monet viljelijät kuuluivat ympäristötuen piiriin enää muutaman vuoden, joten suoja- vyöhykkeisiin sitoutuminen viideksi vuodeksi ei tuntunut mielekkäältä. Toiminnan jatkumisen epävarmuus, sukupolvenvaihdokset ja mahdolliset vuokrasopimukset olivat myös syynä vyöhykkeen perustamatta jättämiseen. Joidenkin viljelijöiden mielestä suojavyöhykkeiden tarve alueella oli olematon tai esimerkiksi ojituksen aiheuttamat muutokset maastossa olivat hävittäneet vyöhykkeen tarpeen. Muutama viljelijä ei uskonut vyöhykkeiden perustamisella olevan vaikutusta vesistön tilaan.

6. AINEISTON KATTAVUUS JA ANALYSOINTI

6.1 Kohderyhmän osuus ja karsiutumisen syyt

Kevään aikana yhteyttä otettiin yli 370 viljelijään kahdeksan kunnan alueelta. Alueiden yleissuunnitelmiin kuuluvia kiinteistöjä ja niiden omistajia on paikoin jopa kolminkertainen määrä.

Kuva 7. Kohderyhmän osuus alueen yleissuunnitelmasta Vihdissä ja Pornai- sissa

VIHTI

048Km

Kohderyhmä Yleissuunnitelmien suojavyöhyke- PORNAINEN ehdotukset 036Km

Kuvassa 7. on kaksi kohderyhmän kuntaa, Vihti ja Pornainen. Kuvassa on esitetty kohderyhmän osuus alueelle laaditusta yleissuunnitelmasta. Punai- nen viiva kuvaa kohderyhmää ja vihreä viiva yleissuunnitelma-alueita. Kaikki kohderyhmäläiset kuuluvat yleissuunnitelmaan. Musta katkoviiva kuvaa kuntien rajoja. Kuntien mittakaavat ovat kuvassa erilaiset, johtuen alueiden kokoeroista (Vihti 1 : 320 000, Pornainen 1 : 180 000). Kuntia ver- tailemalla voidaan havaita, että kohderyhmän suhde yleissuunnitelman alu-

31 eisiin on Pornaisissa parempi. Karkeasti arvioiden kohderyhmä kattaa Por- naisissa noin puolet yleissuunnitelma-alueista. Vihdin kohderyhmän kattavuus supistuu lähes kolmasosaan. Kunnat on valittu vesistöalueittain, joten Vihdin Vantaanjoen vesistöalueen suojavyöhyke-ehdotukset ja Pornaisten Sipoonjoen vesistöalueella sijaitsevat suojavyöhyke-ehdotukset eivät ole kohderyhmässä eivätkä kuvassa 7. mukana. Poisjääneet alueet kattavat kuitenkin vain muutaman ehdotuksen.

Kuva 8. Kohderyhmän osuus alueen yleissuunnitelmasta Hyvinkäällä ja Karkkilassa

HYVINKÄÄ

Kohderyhmä 048Km Yleissuunnitelmien suojavyöhyke- ehdotukset 024Km

KARKKILA

Kuvassa 8. on esitetty kahden muun kunnan, Hyvinkään ja Karkkilan, kohderyhmien osuudet alueen yleissuunnitelmasta. Näissä kunnissa kohderyh- mät olivat määrältään pienet. Kuvan 7. kuntiin verrattuna Karkkilassa ja Hyvinkäällä on myös suojavyöhyke-ehdotuksia huomattavasti vähemmän. Täsmämarkkinointiin osallistuvien kuntien kohderyhmien keskimääräinen kattavuus yleissuunnitelmista on noin 50 %. Kattavuus Hyvinkäällä on keskivertoa huonompi. Karkkilassa kohderyhmän suhteellinen osuus on hyvä. Karkkilassa suojavyöhyke-ehdotukset sijoittuvat kunnan eteläosaan.

Syitä kohderyhmän supistumiseen on useita. Pääasiallinen syy on vuokratilojen suuri määrä Uudellamaalla. Omistajatietojen haku kiinteistötunnuksel- la tuo tiedon kiinteistön omistajasta, ei automaattisesti alueen viljelijästä. Uudenmaan ympäristökeskuksella ei ole tietoja viljelijöiden vuokrasuhteis- ta. Kaikille kiinteistötunnuksille ei myöskään ollut saatavilla omistajatietoja. Tällaisia olivat esimerkiksi "yhteiset vesistöalueet". Lisäksi osa tiloista ei viljele enää aktiivisesti, joten listoja tarkastaneilla kuntien sihteereillä ei viljelijätietoja näille tiloille välttämättä ole. Toisin sanoen yleissuunnitelman suojavyöhyke-ehdotuksista voi toteutua vain osa ellei myös viljelijöiden oma-aloitteisuus synnytä uusia hakemuksia jatkossa. Erityistuista tiedottaminen tähtää osaltaan myös kannustamaan kohderyhmän ulkopuolelle jääviä viljelijöitä perustamaan vyöhykkeen.

6.2 Aineiston luotettavuus

Paikkatieto-ohjelman kiinteistöaineiston todettiin olevan ajantasainen. Kart- tojen päivityksessä on eroja, joten osa kartoista voi sisältää vanhentunutta tietoa. Maanmittauslaitoksen omistajatiedot haetaan väestörekisterin kautta. Väestörekisteri päivittää henkilötiedot noin kahden vuoden välein. Aineis- ton omistajamuutosten voidaan olettaa olevan suhteellisen vähäiset. Vuokra- tilojen suuri määrä, sukupolvenvaihdoskaupat sekä tilamyyntien kautta tapahtuneet omistajanvaihdokset vaikuttavat aineiston luotettavuuteen. Toi- saalta projektin päättymisen jälkeinen tietojenpäivitys varmistaa, että henki- lötiedot kohderyhmän osalta ovat ajan tasalla.

Peruskarttojen luotettavuuteen vaikuttavat maaston muutokset, paikkatieto- ohjelman lajitteluvirheet sekä omistajien vuokramaiden puuttuminen. Kartat on hyvä lähettää viljelijälle, mutta viimeistään yhteydenottojen yhteydessä karttojen roolia suuntaa-antavana kannattaa korostaa. Suuri osa kohderyh- män viljelijöiden kartoista olivat kuitenkin totuudenmukaisia. Eniten epä- selvyyksiä kartoissa oli Nurmijärven alueella.

6.2.1 Yleissuunnitelmien paikkansa pitävyys

Kevään 2004 täsmämarkkinointi perustuu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella laadittuihin yleissuunnitelmiin. Yleissuunnitelmien luotettavuus on erityisen tärkeää. Yleissuunnitelmat perustuvat suurimmalta osin paikan päällä tehtyihin maastokäynteihin, mutta pieni osa suojavyöhyke- ehdotuksista on laadittu ilman maastokäyntiä karttojen korkeuskäyrien perusteella. Tämä on saattanut johtaa siihen, että suojavyöhykkeiden tarve ei ole näissä kohteissa välttämättä realistinen. Ojat ovat voineet kuivua tai pellot on salaojitettu, joten vyöhykkeiden tarve on voinut poistua. Yleissuunni- telmia on laadittu vuosien 1995 – 2003 aikana (Penttilä 2003). Ajan myötä tapahtuneet luonnon ja ihmisen toiminnasta aiheutuneet muutokset ovat myös osaltaan voineet vaikuttaa suojavyöhykkeiden tarpeellisuuteen.

Osassa yleissuunnitelmia esiintyy epätarkkuuksia, ja merkinnät voivat olla paikoitellen ristiriitaisia tai epäloogisia maastonmuotojen kanssa. Muuta- missa tapauksissa alueen maankäyttöluokitus ei ollut enää pelto. Tällöin vyöhykkeen perustaminen maatalouden ympäristötuen erityistuen mukaisesti ei ole mahdollista. Lähes neljänsadan viljelijän otannasta voidaan kuitenkin päätellä, että yleissuunnitelmat ovat suhteellisen luotettavia ja ns. virheet lähinnä yksittäisiä. Yleissuunnitelmia on laadittu laajahkoille alueille kerrallaan, eikä niiden tavoitteena ole ollut kovin yksityiskohtainen suunnittelu. Yleissuunnitelmat ovat toimineet lähinnä viitteellisinä tarkemmalle tilakoh- taiselle suunnittelulle.

6.2.2 Virheiden eliminointi

Yhteistyö kuntien maatalous- ja ympäristösihteerien kanssa on erityisen tärkeää, jotta täsmämarkkinointiin saataisiin potentiaalinen kohderyhmä. Projektin pilottimainen toteutus aiheutti osan käytännön ongelmista. Tule- vaisuudessa tiedetään mm. yleisten alueiden kiinteistötunnukset, joten turhia aikaa vieviä hakuja ei tehdä. Lisäksi paikkatieto-ohjelman aakkoslistan lajitteluvirheet ovat nyt myös tiedossa.

Yleissuunnitelmien tarkastusta voidaan tehdä paikkatieto-ohjelmassa. Arc- View:ssä on mahdollista käyttää lisäaineistona ns. väärävärikuvia. Väärävä- rikuvat ovat ilmakuvia, joita Uudenmaan ympäristökeskuksen alueilta on otettu. Värikuvista voidaan nähdä jos esimerkiksi alueen maankäyttöluoki- tus on muuttunut. Kuvien latautuminen kestää ja mittakaavan on oltava tarpeeksi pieni, jotta kuvat olisivat selkeitä. Niinpä väärävärikuvien käytön kannattavuutta kannattaa harkita ja käyttää vain joissakin tapauksissa.

7 KEVÄÄN TÄSMÄMARKKINOINTIIN KOHDISTU- NEET KÄYTÄNNÖN ONGELMAT

7.1 Tukiin kohdistuvat muutokset

Viljelijöiden suhtautuminen Euroopan Unionin tukibyrokratiaan oli puhelinkeskusteluiden perusteella usein varauksellista. Jokavuotiset tukimuutokset lisäävät epäluottamusta niin EU:ta, ympäristöviranomaisia kuin koko tukijärjestelmää kohtaan. Lisäksi tukimuutokset vaikeuttavat viljelijöiden tulevaisuuden suunnittelua ja lisäävät epäluuloa maanviljelyn tulevaisuu- teen.

Keväällä 2004 suojavyöhykkeistä maksettava tuki väheni edellisvuoteen verrattuna. Suojavyöhyketuki koostuu erityistuesta (449,90 euroa/ha) LFA- tuesta (alueesta riippuen noin 150 euroa/ha) sekä mahdollisesti nurmituesta. Aikaisempina vuosina nurmituki on maksettu niille viljelijöille, jotka käyt- tävät suojavyöhykkeen niittojätteen hyödyksi. Nurmituki on kansallinen tuki, jota ei kevään 2004 haussa makseta. Nurmituki kattoi noin 14 % suo- javyöhykkeistä maksettavasta tuesta, 84 euroa hehtaaria kohden.

Kansallisen tuen osuutta tulevaisuudessa ei tiedetä. Jos vyöhykkeen perustajia tuetaan tulevina vuosina myös kansallisella tasolla, ei korvauksia kuitenkaan makseta takautuvasti. Sopimusaikana erityistuen osuus ei muutu. LFA- tuki kulkee sopimuskauden mukaisissa viisivuotisissa jaksoissa. Kansallinen tuki voi muuttua vuosittain. Keväällä 2004 kansallista tukea ei maksettu, joten pienemmäksi ei tukimäärä sopimuskaudella voi teoriassa muuttua. Tukiehtoihin kohdistuvista muutoksista ei tiedetä. (Manns-Metso 2004.) Vaikka muutokset sinällään aiheuttavat epäluottamuksen kasvua, voisi esimerkiksi suojavyöhykkeiden hoitoon liittyviä velvollisuuksia miettiä. Voisi- ko esimerkiksi niittämiselle ja niittojätteen poiskorjuulle kehittää vaihtoehtoja?

7.2 Hakuajankohdan aikaistuminen

Aikaisempina vuosina viljelijät ovat lähettäneet hakupaperit 30.5. mennessä. Vuonna 2004 hakuajankohtaa aikaistettiin, jolloin viljelijän täytyi toimittaa hakupaperinsa TE-keskukseen kuukautta aikaisemmin, huhtikuun loppuun mennessä.

Projektin kannalta hakuajankohdan aikaistuminen toi mukanaan ongelmia. Aikaa kului oletettua enemmän yhteydenottoihin, joten yhden kuukauden häviäminen supisti kohderyhmää. Puhelinsoittojen perusteella voidaan sa- noa, että myös viljelijät kokivat aikaistetun hakuajan vaikeaksi. Hakuajan- kohdan aikaistamista perusteltiin sillä, että tukiehtojen valvominen saataisiin aikaisemmin valmiiksi ja rahat nopeammin viljelijälle (Manns-Metso 2004).

7.3 Tavoittamisen vaikeus

Viljelijöiden huono tavoitettavuus muodostui suurimmaksi ja yllätykselli- simmäksi ongelmaksi. Uudellamaalla viljelijällä on usein toinen päivätyö. Lisäksi viljelijöiden työt sijoittuvat lähinnä ulkoilmaan, joten tavoittaminen on vaikeaa. Talven tuomat lumityöt ja kevään metsätyöt vaikeuttivat ja hi- dastivat yhteydenottoja. Toisaalta matkapuhelimien käytön lisääntyminen paransi huomattavasti viljelijöiden tavoitettavuutta. Muutamissa tapauksissa tietoa välitettiin myös sähköpostin kautta. Kuuluvuus oli ongelma etenkin Mäntsälän alueella. Matkapuhelimiin ei saatu kunnolla yhteyttä. Osaa vilje- lijöistä saatettiin yrittää tavoittaa kymmeniä kertoja. Toisien kanssa keskus- teltiin useita kertoja. Materiaalipaketin lähettämistä kirjeen yhteydessä kannattaa tulevaisuudessa harkita. Tällöin karsiutuisivat uusintasoitot. Viljeli- jöille lähetettyihin kirjeisiin laitettiin mukaan ympäristöviranomaisten yh- teystiedot. Yli 370 viljelijästä noin neljä otti yhteyttä puhelimitse itse. Itse- näisesti yhteyttä ottaa siis vain harva viljelijä.

7.4 Yhteistyölenkin riskit

Yhteistyö projektiin osallistuneiden välillä on tärkeää. Eri toimijat tuovat asioihin erityisosaamista ja lisäävät näkökulmia. Yhteistyö sisältää kuitenkin myös riskinsä. Joissakin tapauksissa viljelijä saattoi olla yhteydessä kolmeenkin eri ympäristöviranomaiseen. Tämä aiheutti sekaannusta ja vaa- rana on, että henkilö jää epätietoisuuteen keneen hänen kuuluisi yhteyttä ottaa jatkossa. Hakuajankohdan aikaistuminen lisäsi painetta myös ympäris- töviranomaisten sekä neuvonnan puolella. Tämä johti siihen, että kaikki viljelijät eivät saaneet tarvitsemaansa apua. Tuloksena oli hakemuksien poisjääntiä sekä puutteellisia ja epäselviä hakemuksia.

8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULEVAISUUS

8.1 Projektin onnistuminen

Kevään 2004 haussa jätettyihin 58 suojavyöhykehakemukseen voidaan olla suhteellisen tyytyväisiä. Suojavyöhykkeitä on haettu lähinnä yleissuunnitelmissa suositelluille alueille. Suurin osa hakemuksen lähettäneistä kuuluu täsmennetyn markkinoinnin kohderyhmään. Tavoitteet 100 hakemuksesta konkretisoituivat projektin edetessä ja vastaan tulleiden vaikeuksien ilmen- tyessä. Projektin onnistumista analysoitaessa on huomio kiinnitettävä tule- vaisuuteen. Viljelijöistä arviolta muutama kymmenen oli kiinnostunut vyö- hykkeen perustamisesta, mutta vasta seuraavana vuonna. Näin he pystyvät ottamaan suojavyöhykkeen perustamisen huomioon viljelysuunnitelmia tehdessään. Lisäksi osa viljelijöistä jäi harkitsemaan vyöhykkeen perusta-

36 mista. Täsmämarkkinoinnin myötä erityistukia tehtiin viljelijöille tutum- maksi. Markkinoinnin toivottiin lisäävän myös myönteistä suhtautumista ympäristöviranomaisiin. Lisäksi tarkoituksena oli osoittaa, että viljelijät voivat halutessaan pyytää apuja ja neuvoja myös Uudenmaan ympäristökes- kuksen puolelta.

8.2 Täsmämarkkinoinnin tuloksien hyödyntäminen tulevaisuudessa

Täsmämarkkinoinnin tulokset on päivitetty paikkatieto-ohjelmaan. Muuttu- neiden henkilötietojen lisäksi paikkatieto-ohjelmaan on luotu uusi projekti. Projekti sisältää tietoja täsmämarkkinointiin osallistuvien kuntien kohde- ryhmistä. Tulevaisuuden markkinointia helpottaakseen ohjelmaan on luotu kohderyhmän luokitukset.

Kuva 9. Täsmämarkkinoinnin tulokset Vihdissä ja Pornaisissa

täsmämarkkinoinnin tulokset 036912Km

kyllä 0369Km ehkä ei muuta

Kuntaraja

Kuvassa 9. on esimerkki Vihdin (kuvassa ylhäällä) ja Pornaisten (kuvassa alhaalla) kuntien kohderyhmän luokituksesta. Kunnat ovat eri mittakaavassa. Kohderyhmän viljelijät ovat luokiteltu neljään eri luokkaan. Luokat "kyl- lä" (sininen), "ehkä" (vihreä), "ei" (punainen) ja "muuta" (harmaa) kertovat viljelijöiden suhtautumisesta vyöhykkeen perustamiseen. Musta katkoviiva kuvaa kuntarajoja. Luokkaan "kyllä" kuuluvat viljelijät, jotka ovat lähettä- neet kevään aikana suojavyöhykehakemuksen. Luokkaan "ehkä" kuuluvat viljelijät ovat tulevaisuuden potentiaalisia suojavyöhykeperustajia. Tähän luokkaan kuuluvat viljelijät olisi hyvä valita markkinoinnin kohderyhmään tulevaisuudessa. Luokkaan "ei" kuuluvat viljelijät eivät ole innostuneita suojavyöhykkeiden perustamisesta. Luokkaan kuuluvien jättäminen pois tulevaisuuden markkinoinnista tuskin vaikuttaa tulokseen. Luokkaan "muuta" sisältyvät henkilöt, jotka eivät esimerkiksi kuulu ympäristötuen piiriin, yleissuunnitelmassa on ollut virhe tai käynnissä on omistajanvaihdos tai vuokrasopimus. Kuvien avulla kunnan tuloksia voidaan tarkastella nopeasti ja havainnollisesti. Luokkien tarkemmat selvitykset löytyvät myös paikkatieto-ohjelmasta sekä kunnittain excel-taulukosta. Kuvien avulla voidaan vertailla niin kuntien välisiä kuin kuntien sisälläkin vallitsevia eroavaisuuk- sia. Esimerkkikuntien, Pornaisen ja Vihdin, viljelijöiden kiinnostuksessa vyöhykkeitä kohtaan on eroja. Pornaisissa luokka "ei" ja "muuta" ovat vallitsevia. Vihdissä taas luokat ovat tasapainoisemmassa suhteessa. Luokkaan "muuta" kuulu Vihdissä vain muutama viljelijä. Pornaisissa luokan suuruus johtuu lähinnä tavoittamatta jääneiden viljelijöiden osuudesta.

8.3 Onnistumiseen vaikuttavat tekijät ja suositukset

Suojavyöhykkeiden markkinoinnin onnistumiseen vaikuttavat luonnollisesti tukiehdot ja maksettavan tuen määrä. Vaikutusmahdollisuudet näihin asioihin ovat kuitenkin vähäisiä, joten huomio on syytä kiinnittää markkinoinnin strategioihin.

Ajankohta ja ajankäytön määritteleminen on ratkaisevassa asemassa onnis- tuneessa markkinoinnissa. Toinen tärkeä tekijä on kohderyhmän valinta. Ensimmäiset yhteydenotot voi olla järkevä aloittaa jopa loppusyksystä. Täl- löin esimerkiksi useiden viljelijöiden harjoittamat lumityöt eivät vielä ole ajankohtaisia. Etenkin kevään 2004 täsmämarkkinoinnin tulosluokkaan "eh- kä" kuuluvat viljelijät kannattaa valita tulevaisuuden kohderyhmään. Näihin viljelijöihin kannattaa ottaa yhteyttä jo aikaisessa vaiheessa. Tämä mielipide perustuu myös käytyihin puhelinkeskusteluihin kohderyhmäläisten kanssa. Keväällä 2004 havaittiin myös, että vaikka kiinnostusta vyöhykkeen perustamiseen olisi, pelkkä viljelijän oma-aloitteisuus johtaa harvoin hakemuk- siin. Tammi-, helmi- ja maaliskuu ovat myös otollista aikaa markkinoinnille. Silloin viljelijää eivät vielä kuormita maa- ja metsätaloustyöt. Mahdolli- set maastokäynnit voisi suorittaa vasta huhtikuussa. Pellot voivat olla lumen peitossa pitkälle kevääseen ja toisaalta huhtikuussa täsmennetty markkinointi voi olla liian myöhäistä jos hakuajankohta säilyy samana. Maastokäyntien sijoittuessa huhtikuuhun myös peruutusten määrä voisi vähentyä. Aikataulu

38 ei koske mahdollista konsulttia, jonka tehtävänä on laatia viljelijöille valmii- ta suojavyöhykepapereita.

Kohderyhmän kokoa mietittäessä on realistista ajatella yhteydenottoja tule- van noin kymmenen työpäivää kohden. Jotta yhteydenotot sujuisivat ja nii- hin käytetty aika ei olisi liian suuressa roolissa, on työntekijöiden mietittävä mahdollisia työaikamuutoksia projektin aikana. Etätyömahdollisuus ja ilta- työt muutaman kerran viikossa tehostaisivat kiinnisaatavuutta. Toisaalta yhteydenotot ovat myös työntekijöille raskaita. Projektissa työskentelevien toimenkuvaan olisi hyvä sisällyttää yhteydenottojen lisäksi muita työtehtä- viä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi markkinointia tukevien keinojen val- misteleminen, karttojen työstäminen tai maastokäynnit. Mahdollisuutena olisi esimerkiksi järjestää alueittain tilaisuuksia suojavyöhykkeistä, jossa viljelijät voisivat keskustella aiheesta yhdessä ympäristöviranomaisten kanssa. Tämä voitaisiin tehdä kirjeen lähettämisen ja alkuvuoden yhteydenottojen aloittamisen välissä. Samalla olisi tärkeää tiedustella esimerkiksi urakointimahdollisuuksia. Suojavyöhykkeiden niittäminen ja niittojätteen poiskorjuu on kuitenkin ratkaisevin syy miksi vyöhykkeitä ei perusteta.

Tilaisuuksien suosion ja osanottajamäärien nostamiseksi tulisi tilaisuuksien markkinointia miettiä tarkasti. Ajankohdan valitseminen olisi tärkeää. Sopi- va ajankohta suojavyöhyke-infolle voisi olla alkuvuodesta, tammi- tai hel- mikuussa. Tiedotustilaisuuden aiheen tulee olla vetävä, pelkästään suoja- vyöhykkeistä informointi ei riitä. Tilaisuuteen olisi hyvä saada osallistu- maan mielenkiintoa herättäviä henkilöitä sekä mahdollisesti viestintävälinei- tä. Lisäksi kunnan maatalous- tai ympäristösihteerin osallistuminen tilaisuuteen voisi lisätä osallistujien määrää. Mahdollisten lehtitiedotteiden laatimi- sen ajankohta voisi olla alkuvuodesta. Markkinoinnin aikataulun määräyty- minen riippuu tietysti myös tulevien vuosien hakuajankohdasta.

Hyvinkään neuvottelupäivillä eri kuntien maatalous- ja ympäristösihteerien esittämä toive suojavyöhykkeiden markkinointistrategioiden läpikäymisestä yhteisessä kokouksessa, on otettava huomioon. Maatalous- ja ympäristösih- teerit halusivat olla paremmin tietoisia alueillansa harjoitetusta markkinoinnista ja markkinoinnin keinoista. Näin he voivat ottaa asian paremmin huomioon myös omassa toiminnassaan.

Materiaalipaketin lähettämistä heti viljelijäkirjeen mukana olisi mietittävä. Tällöin viljelijät saisivat tietää suojavyöhykkeistä enemmän, mutta toisaalta kirjeen tarkoitusperä saattaisi hukkua. Kevään 2004 täsmämarkkinoinnin luokkaan "ehkä" kuuluville viljelijöille on lisäksi lähetetty materiaalipaketti. Materiaalin lähetys kirjeen yhteydessä voisi olla mahdollista silloin, jos markkinoinnilla on aikataulullisesti kiire. Toisaalta materiaalipaketin vaikutus suojavyöhykehakemusten määrään on kyseenalainen. Vain kaksi kohde- ryhmän viljelijää haki suojavyöhykesopimusta materiaalipaketin lähettämi- sen jälkeen. Materiaalia postitettiin hakemuksen lähettäneiden viljelijöiden lisäksi yli 180 viljelijälle. Henkilöt, joille materiaalia lähetettiin sanoivat ottavansa mahdollisesti myöhemmin itse yhteyttä. Tuloksista voidaan pää-

39 tellä, että markkinointi postin välityksellä ei yksinään riitä tuottamaan tuloksia. Viljelijöitä on kannustettava ja muistutettava aktiivisesti, jotta hakemuksien määrä saataisiin kasvamaan.

Kirjeiden mukaan on hyvä laittaa paikkatieto-ohjelmassa luodut kartat. Päi- vittämisen yhteydessä jokaisesta kohderyhmän viljelijästä on tehty valmiiksi pohjat, joita karttoja tehdessä voidaan käyttää. Kartat helpottavat puhelin- keskusteluja sekä antavat viljelijöille suuntaa siitä, minkälaisille paikoille vyöhykkeitä suunnitellaan. Viljelijällä on usein myös muita mahdollisia ehdotuksia vyöhykkeelle. Lisäksi viljelijä voi käyttää karttaa hakemukseen tarvittavana liitteenä.

Kuntien mukana olo yhteistyössä on tärkeää. Kuntien maatalous- ja ympä- ristösihteerit ovat suurena apuna kohderyhmän määrittämisessä. Lisäksi kuntien tuki suojavyöhykkeiden perustajille on näyttänyt vuosien aikana olevan tärkeässä asemassa. Yhteistyö eri tahojen välillä ja työnjako on tär- keää, mutta riskit on muistettava. Työtehtävien kuormittuminen aiheuttaa ongelmia. Työtehtävät ja työn lopulliset tulokset eivät saisi laskeutua yhden ihmisen varaan. Palaverien pitäminen eri tahojen välillä oman työn etenemi- sestä voisi olla hyvä ajatus. Eri tahojen olisi hyvä tietää osallistujien roolis- ta, tehtävistä ja vastuusta. Lisäksi työntekijöiden mahdolliset sairastumiset ja muut työhön vaikuttavat seikat tulisi ottaa huomioon. Varsinaisille pro- jektityöntekijöille voisi esimerkiksi nimetä varahenkilöitä.

Kohderyhmää mietittäessä yksi vaihtoehto olisi valita alue, jossa toteutetaan myös muita vesistöjen tilaan vaikuttavia hankkeita. Järvien kunnostushank- keet, pohjavesitutkimukset ja ravinnetaseiden laskeminen voisivat esimerkiksi olla tällaisia. Toimenpiteet yhdessä saisivat aikaan parhaat tulokset. Lisäksi viljelijät kokisivat suojavyöhykkeiden perustamisen tarpeellisuuden konkreettisemmin.

Kevään 2004 täsmennettyyn markkinointiin osallistuvien kuntien lisäksi omistajatiedot on haettu muutamille muille Uudenmaan kunnille. Mm. Es- poon, Porvoon, Sipoon, Tuusulan ja Vantaan suojavyöhyke-ehdotuksilla sijaitsevat kiinteistöjen omistajat on selvitetty. Edellä mainitut kunnat voisivat olla mahdollisia tulevaisuuden markkinoinnin kohderyhmiä. Listojen aktiiviviljelijöitä ei ole selvitetty. Tulevaisuudessa Maanmittauslaitoksen ammattilaisen karttapaikan käytön vaihtoehtoja voisi miettiä. Taloudellisesti suotuisampia vaihtoehtoja olisi hyvä selvittää, sillä hakujen kustannukset ovat suuret. Maanmittauslaitos hakee tiedot Väestörekisterikeskukselta. Omistajatietojen tiedustelu suoraan Väestörekisterikeskukselta vähentäisi mahdollisesti kustannuksia. Tapauksissa, joissa haut tehdään karttarajauk- sella väestörekisterin käyttö ei ole vaihtoehto. Eri toteutustavat olisi kuitenkin hyvä selvittää. Maanmittauslaitoksen ehdotus oli, että haettavien tunnusten määrän ollessa suuri, järkevää olisi toimittaa tunnukset kerralla Maan- mittauslaitokselle ja tunnuksien omistajat selvitettäisiin urakkaluonteisesti sieltä käsin.

Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella sijaitsee myös 20 kaksikielistä kuntaa, joista viidessä pääkieli on ruotsi. Keväällä 2004 valittuun kohde- ryhmään ei kuulunut kuntia, joissa pääkieli on ruotsi. Tämä näkyi myös ruotsinkielisten alueiden hakemusten määrässä. Halutessaan kohderyhmän viljelijä sai kuitenkin suojavyöhykkeitä koskevan informaation ruotsiksi. Uudenmaan rannikkokuntien ympäristöviranomaisten toiveena on, että tulevina vuosina markkinointia kohdennettaisiin myös näille alueille. (Vilonen 2004.)

Yhteydenotoissa työntekijällä on tärkeä rooli muistuttaa, että ympäristövi- ranomaisen ja maanviljelijän tavoitteet ovat saman suuntaiset. Kaunis ja puhdas ympäristö on kaikkien etu ja tavoite. Iloinen asenne ja aktiivisuus ovat luonnollisesti tärkeitä ominaisuuksia markkinoinnissa. Koska suurin vesiensuojelullinen hyöty saadaan silloin, kun vyöhykkeet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, on kohderyhmän valinta tärkeää. Tarkoitus ei ole saada läpikäydyksi mahdollisimman suurta ryhmää. Keskitetty markkinointi, aikataulullinen suunnitelma työn etenemisestä, alueelliset tiedotusti- laisuudet, niittojätteen poiskorjaavan urakoitsijan etsiminen ja eri tahojen välinen yhteistyö ovat avainasemassa, kun halutaan saada tuloksia aikaan. Markkinoinnin onnistumisen, ja sitä kautta uusien suojavyöhykesopimuksi- en syntymisen, edellytyksenä on, että jatkossa turvataan riittävät resurssit markkinointi- ja neuvontatyöhön alueellisille ympäristökeskuksille, TE- keskuksille, kunnille ja maatalouden neuvontajärjestöille. Nykypäivänä vil- jelijä haluaa kantaa huolta ympäristönsä hyvinvoinnista ja olla mukana vai- kuttamassa vesistöjen kuntoon. Vaikuttamisen mahdollisuudet on kuitenkin tuotava entistä paremmin esille.

9. YHTEENVETO

Suojavyöhykkeitä on markkinoitu Uudenmaan ympäristökeskuksessa tehos- tetusti yleissuunnitelmien valmistuttua vuodesta 2002 lähtien. Markkinointi aloitettiin, sillä perustettujen suojavyöhykkeiden määrä ei yllä kartoitettuun tarpeeseen. Suojavyöhykkeiden arvioitu tarve perustuu laadittuihin yleissuunnitelmiin. Uudellamaalla vyöhykkeitä on perutettu noin 14 % arvioi- dusta tarpeesta. (Ajankohtaista suojavyöhykkeistä 2004.) Määrällisten tavoitteiden lisäksi suojavyöhykkeillä on myös laadullisia tavoitteita. Yleis- suunnitelmien avulla suojavyöhykkeet pyritään saamaan sinne, missä niistä on suurin vesiensuojelullinen hyöty. Vesistön tilan parantaminen suoja- vyöhykkeiden avulla edellyttää myös, että vyöhykkeet muodostavat yhte- näisen kokonaisuuden. (Salmela 1999.) Kevään 2004 täsmennetyssä markkinoinnissa pyrittiin saavuttamaan myös nämä laadulliset tavoitteet. Mark- kinoinnissa ollaan oltu yhteistyössä alueen kuntien, TE-keskuksen ja neu- vontajärjestöjen kanssa. Viisi Uudenmaan kuntaa on lähtenyt mukaan tuke- maan rahallisesti vyöhykkeen perustajia. Kunnat kustantavat viljelijöiden käyttämät konsultin suunnittelupalvelut.

Kevään 2004 täsmämarkkinointiin valittiin kahdeksan kuntaa. Kuntien valintaan vaikutti mahdollinen konsultin käyttö tilakohtaisten suunnitelmien teossa, aikaisempi kiinnostus vyöhykkeitä kohtaan sekä suojavyöhykkeiden kartoitetun tarpeen määrä. Valitun kohderyhmän omistajatietojen selvittämi- seen käytettiin apuna paikkatieto-ohjelmaa sekä Maanmittauslaitoksen omistajantietohakua. Paikkatieto-ohjelmaan on päivitetty myös projektin tuloksia, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Kohderyhmän kuntien maatalous- ja/tai ympäristösihteerit olivat apuna tarkastamassa omistajalistoja. Omistajalistoja karsittiin siten, että jäljelle jäivät vain aktiiviviljelijät. Kuntien asianosaisilta sihteereiltä kysyttiin etukäteen mielipidettä täsmen- nettyyn markkinointiin. Suhtautuminen projektiin oli myönteistä.

Viljelijöiden suhtautuminen puhelinyhteydenottoihin oli hyvä. Nykypäivänä viljelijä haluaa osaltaan olla mukana parantamassa vesistöjen ja ympäristön tilaa. Jotkin suojavyöhykkeiden tukiehdoista kuitenkin mietityttivät viljeli- jöitä. Etenkin vyöhykkeen hoitotoimenpiteet, niittäminen ja niittojätteen korjuu, olivat suojavyöhykkeen perustamisen suurimpia esteitä. Mahdolli- suus vaikuttaa tukiehtoihin on vähäinen, joten tulevaisuudessa ratkaisua voisi etsiä esimerkiksi yhteisen urakoitsijan löytämisestä.

Projektin tavoitteena oli saada 100 uutta suojavyöhykehakemusta. Projektin edetessä ja käytännön ongelmien tullessa vastaan tavoitteet tippuivat. Suo- javyöhykkeitä haettiin 58 kappaletta. Hakemuksista 40 tuli täsmennetyn markkinoinnin kohderyhmäläisiltä ja kuusi kohderyhmän ulkopuolelta, kuitenkin kunnista, joihin täsmennettyä markkinointia toteutettiin. Markkinoin- ti on voinut vaikuttaa välillisesti näihinkin viljelijöihin. Kohderyhmään kuului lähes neljäsataa viljelijää. Keskimäärin 11 % kohderyhmästä haki suoja- vyöhykesopimusta. Luku vaihtelee kuitenkin esimerkiksi Lohjan ja Karkki- lan 24 %:sta Hyvinkään nollaprosenttiin. Haetut vyöhykkeet sijoittuvat pää- asiassa yleissuunnitelma-alueille. Tulokseen voidaan olla suhteellisen tyyty- väisiä. Mm. vuokratilojen suuren määrän vuoksi, aktiivitilojen omistajat, täsmämarkkinoinnin kohderyhmä, kattoi noin 50 % alueiden yleissuunnitelmista. Täsmennetyn markkinoinnin tuloksista voidaan päätellä suoja- vyöhykkeiden vuosittaisen markkinoinnin olevan edellytys suojavyöhyke- hakemuksien syntyyn. Eri viranomaistahojen, viljelijöiden ja neuvontajär- jestöjen toimiva yhteistyö ja riittävät resurssit ovat edellytys suojavyöhyke- markkinoinnin onnistumiselle. Viljelijöiden innokkuutta ja tietoisuutta erityistukiin ei voida pitää vielä niin riittävänä, että ne yksin riittäisivät suoja- vyöhykesopimuksien syntymiseen.

LÄHTEET

Ahtela, I. 2004. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. [Sähköposti 24.6.2004.] Ajankohtaista suojavyöhykkeistä. Päivitetty 16.3.2004. Helsinki, Uuden- maan ympäristökeskus. www.ymparisto.fi/default.asp?node=8747&lan=FI. [WWW, viitattu 4.6.2004.] Hietamies, A. & Niemisara, H. 2000. ArcView GIS. Helsinki, Novo Meridi- an Oy. [ArcView-peruskurssiaineisto SYKE 26.-27.9.2000.] Iisalmen reitin valuma-alueen kunnostushanke. www.iisalmenreitti.net. [WWW, viitattu 4.6.2004.] Karjaanjoki Life. Lohja. www.kaupunki.lohja.fi/ymparistokeskus/ys/ ympkasv/ilmotus2.htm. [WWW, viitattu 4.6.2004.] Karttapaikan hinnasto. Päivitetty 26.1.2004. Helsinki, Maanmittauslaitos. www.karttapaikka.fi. [WWW, viitattu 24.5.2004.] Koistinen, A. 2003. Suojavyöhykkeiden markkinointihanke Ridasjärven valuma-alueella Hyvinkäällä ja Hausjärvellä. Helsinki, Uu- denmaan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskus – Monisteita 142. 30 s. ISBN 952-463-061-3, ISSN 1238-7185 Maa- ja metsätalousministeriö. 1998. Maatalouden ympäristöohjelma 1995- 1999. Helsinki. Työryhmämuistio 1998:5. 102 s., liitt. ISSN 0781-6723. Maa- ja metsätalousministeriö. 1999. Ehdotus maatalouden ympäristöoh- jelmaksi 2000-2006. Helsinki. Työryhmämuistio MMM 1999:13. 66 s., [7 liites.]. ISSN 0781-6723. Maa- ja metsätalousministeriö. 2003. Maatalouden ympäristötuen seuranta- työryhmän väliraportti. Helsinki. (Viitt. Penttilä, S. 2003). Maa- ja metsätalousministeriö. 2004. Suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito: maatalouden ympäristötuen erityistuet v. 2000 – 2006. Helsinki. 12 s. Manns-Metso, E. 2004. Helsinki, Uudenmaan TE-keskus. [Sähköposti 19.5.2004.] Manssila, P. 2004. Uudellamaalla kunnat ostavat suojavyöhykesuunnitel- mia. Maaseudun Tulevaisuus 26.4.2004. Penttilä, S. 2003. Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnittelu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. Helsinki, Uuden- maan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskus – Mo nisteita 133. 40 s. ISBN 952-463-050-8, ISSN 1238-7185 Salmela, K. 1999. Peltoalueiden vesiensuojelullisten suojavyöhykkeiden yleissuunnitteluopas sekä kolme mallisuunnitelmaa. Helsinki, Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö. Useita sivujaksoja, taul., karttoja. Suojavyöhyke kannattaa: opas uusmaalaisille viljelijöille. 2002. Helsinki, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. 24 s.

Suojavyöhyke. Päivitetty 16.3.2004. Helsinki, Uudenmaan ympäristökes- kus. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=8132&lan=fi. [WWW, viitattu 3.6.2004.] Suomi on Euroopan unionin maaseutumaisin maa. Helsinki, Maa- ja met- sätalousministeriö. www.mmm.fi/julkaisut/Kokojulk/esitteet/maatalousFIN. doc. [WWW, viitattu 19.5.2004.] Tiesitkö mitä tarkoittaa LFA-tuki? Päivitetty 12.5.2004. Helsinki, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. www.mtk.fi/tiesitkö/maatalous/tiesitkö mitä tarkoittaa LFA- tuki? [WWW, viitattu 3.6.2004.] Tornivaara-Ruikka, R. 2004. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. [Säh- köposti 24.5.2004.] Uusi-Kämppä, J. & Kilpinen, M. 2000. Suojakaistat ravinnekuormituksen vähentäjinä. Jokioinen, Maatalouden tutkimuskeskus. Maata- louden tutkimuskeskuksen julkaisuja, sarja A 83. 49 s. + liitt. ISBN 951-729-585-5, ISSN 1238-7185. (Viitt. Penttilä 2003.) Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005. Valtioneuvoston viikko 14.-20.3.1998. Julk.: Virallinen lehti 35, 23.3.1998. S. 27 – 20. ISSN 0357-2110. Vilonen, K. 2004. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. [Sähköposti 15.6.2004.]

Muu käytetty aineisto:

Hirvonen, H. 2004. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus.[Suullinen tie- donanto.]

LIITE 1. Yhdistetty ominaisuustietotaulukko

SV_TARPEEL SIJAINTI LISÄHUOM_ TEKSTI LENGTH tarpeellinen Levanto 50540500020172 110,323 tarpeellinen Levanto 50540500020013 134,726 tarpeellinen Levanto 50540500010033 127,383 tarpeellinen Levanto 50540500020052 105,803 tarpeellinen Levanto 50540500010197 139,373 tarpeellinen Levanto 50540500010197 15,593 tarpeellinen Levanto 50540500010113 45,938 tarpeellinen Levanto 50540500010113 117,226 tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 233,164 tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 74,455 tarpeellinen Kaukalampi 50540400010055 91,440 tarpeellinen Kaukalampi 50540400010055 44,427 tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 61,751 tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 194,415 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400030012 39,589 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540408760003 1,837 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 28,456 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 118,267 tarpeellinen Kaukalampi 50540400070008 2,494 tarpeellinen Kaukalampi 50540408760003 4,227 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400070008 7,712 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400040068 5,894 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400040073 173,618 tarpeellinen Kaukalampi 50540400040089 68,187 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50541200030107 3,282 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50541200030114 14,097 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 5,504 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 27,250 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 71,203 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 2,467 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 26,047 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 9,666 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 14,716 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 6,876 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 9,295 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 35,532 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 2,886 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 46,742 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540708760002 54,434 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 24,027 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540700660002 175,009 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400070003 29,909 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400070003 40,765 erittäin tarpeellinen Kaukalampi 50540400070003 81,706

LIITE 2. Esimerkki viljelijäkirjeen yhteyteen laitetusta kartasta

LIITE 3. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella laaditut yleissuunnitelmat, jotka ovat toimineet markkinoinnin pohjana

Hänninen, S. 1997. Vantaanjoen maatalouden vesiensuojeluprojekti. Van- taanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 41. 102 s. ISSN 0357-6671.

Junttila, R. 2001. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Lohjanjärven Maik- kalanselän ja Karstunlahden valuma-alueella. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita 79. 48 s. ISBN 952-5237-63-X, ISSN 1238-7185.

Linnasalo, K. 2001. Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnitelma Mustijoen vesistöalueelle Mäntsälässä. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita 92. 138 s. ISBN 952-5237-96-6, ISSN 1238-7185.

Linnasalo, K. 2002. Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnitelma Mustijoen vesistöalueella Pornaisissa. Uudenmaan ympäristökeskus – Monisteita 112. 86 s. ISBN 952-463-023-0, ISSN 1238-7185.

Penttilä, S. ja Kulmala, M. 1999. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Van- joen ja Vihtijoen valuma-alueilla Vihdissä ja Karkkilassa. Uudenmaan ym- päristökeskus - Monisteita 63. ISBN 952-5237-45-1, ISSN 1238-7185.

Penttilä, S.ja Kulmala, M. 2000. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Hii- denveden valuma-alueella Vihdissä, Lohjalla ja Nummi-Pusulassa. Uuden- maa ympäristökeskus - Monisteita 74. 44 s. ISBN 952-5237-57-5, ISSN 1238-7185.

Penttilä, S. 2001. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Ridasjärven valuma- alueella Hyvinkäällä ja Hausjärvellä. Uudenmaan ympäristökeskus - Monis- teita nro 84. 28 s. ISBN 952-5237-70-2, ISSN 1238-7185.

Vilonen, K. 1999. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Hirvijoen valuma- alueella Nummi-Pusulassa. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita 55. ISBN 952-5237-34-6, ISSN 1238-7185.

Vilonen, K.2000. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Pusulanjärven alueella ja Räpsänjoen valuma alueella Nummi-Pusulassa. Uudenmaan ympä- ristökeskus - Monisteita 68. ISBN 952-5237-51-6, ISSN 1238-7185

Vilonen, K. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Pitkäjärven ympäristössä Nummi-Pusulassa. Uudenmaan ympäristökeskus – Monisteita nro 126. ISBN 952-463-042-7, ISSN 1238-7185.

LIITE 4. Kevään 2004 täsmämarkkinointiin valittujen kuntien alueellinen sijoittuminen Uudellamaalla

02040Km

Kohderyhmän kunnat © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04 UUS/EE 1.7.04 Vesistöalueet, joiden sisällä täsmämarkkinointi toteutettiin Kuntaraja

Kuva: Kirsi Vilonen

Kuvailulehti Julkaisija Uudenmaan ympäristökeskus Julkaisuaika Elokuu 2004 Tekijä(t)/ Elina Erkkilä Toimittaja(t) Julkaisun nimi Suojavyöhykkeiden täsmämarkkinointi ja paikkatieto markkinoinnin apuväli- neenä Tiivistelmä Tehostetun markkinoinnin myötä viljelijöiden kiinnostus peltoalueiden suoja- vyöhykkeisiin on ollut Uudellamaalla kasvava. Suojavyöhykkeiden alueellinen sijoittuminen on kuitenkin vielä hajanaista ja niitä on tavoitteisiin nähden liian vähän. Yleissuunnitelmien avulla suojavyöhykkeitä pyritään perustamaan sinne, missä niiden vesiensuojelullinen hyöty on suurin. Yhtenäisten suoja- vyöhykealueiden luomista varten valittiin kevään 2004 markkinointiin kahdeksan Uudenmaan kuntaa. Yleissuunnitelmat toimivat markkinoinnin pohjana.

Kohderyhmän lähes 400 viljelijään otettiin yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse. Viljelijät suhtautuivat yhteydenottoihin myönteisesti. Projektin eri vaiheissa hyödynnettiin paikkatieto-ohjelmaa. Kohderyhmän viljelijät kokivat suoja- vyöhykkeet vesiensuojelun apuvälineenä tärkeiksi, mutta suojavyöhykkeiden niitto ja etenkin niittojätteen poiskorjuu koettiin vaivalloiseksi. Siirtyminen kotieläintuotannosta kasvintuotantoon on vähentänyt niittämiseen tarvittavan kaluston määrää Uudellamaalla.

Täsmämarkkinointiprojektin tavoitteena oli saada sata uutta suojavyöhykeha- kemusta. Uusia hakemuksia tuli 58 kappaletta. Hakemuksen tehneistä suurin osa kuului kohderyhmään. Suojayöhykkeitä haettiin pääasiassa yleissuunnitelma-alueille. Tätä kautta projektin laadulliset tavoitteet täyttyivät.

Tänä päivänä viljelijä haluaa huolehtia myös ympäristönsä hyvinvoinnista. Kevään 2004 täsmämarkkinointiprojekti kuitenkin osoitti, että viljelijöiden aktiivinen muistuttaminen vuosittain erityistuista ja suojavyöhykkeistä on uusien hakemuksien syntymisen edellytys. Tasoa, jossa viljelijöiden oma- aloitteisuus tuottaisi riittävästi uusia suojavyöhykehakemuksia, ei ole vielä saavutettu. Asiasanat maatalous, vesiensuojelu, suojavyöhykkeet, täsmämarkkinointi, paikkatieto, Uusimaa Julkaisusarjan Uudenmaan ympäristökeskus – Monisteita 147 nimi ja numero ISSN ISBN 1238-7185 952-463-066-4 (nid.) 952-463-067-2 (pdf) Sivuja Kieli 52 Suomi

Luottamuksellisuus Hinta Julkinen 7,00 € (sis. alv:n 8 % = 0,52 €) Julkaisun nimi Precision Marketing of Buffer Zones and Geographical Information as Auxil- englanniksi iary Means of Marketing Muut tiedot

Julkaisun kus- Uudenmaan ympäristökeskus tantaja Julkaisun myyn- Uudenmaan ympäristökeskus Tie- puh. 020 490 101 ti/ dotus fax 020 490 3200 jakaja PL 36 (Asemapäällikönkatu 14) e-mail: [email protected] 00521 Helsinki

Presentationsblad Utgivare Nylands miljöcentral Datum Augusti 2004 Författare/ Elina Erkkilä Redaktör Publikationens Riktad marknadsföring av skyddszoner och geografisk information som titel hjälpmedel för marknadsföringen Sammandrag Den effektiverade marknadsföringen har höjt jordbrukarnas intresse för åkerområdens skyddszoner i Nyland. Regionalt är skyddszonerna dock ännu splittrat belägna och de är för få jämfört med målsättningarna. Med hjälp av översiktsplanerna strävar man att anlägga skyddszoner där deras nytta för vattenskyddet är störst. För att skapa enhetliga områden av skyddszoner valdes åtta nyländska kommuner till marknadsföringen för våren 2004. Översiktsplanerna utgjorde grunden för marknadsföringen.

De nästan 400 jordbrukare som tillhörde målgruppen kontaktades per brev och telefon. Jordbrukarna förhöll sig positivt till kontakttagandet. Under projektets olika skeden utnyttjades GIS-program. Målgruppens jordbrukare ansåg att skyddszoner är ett viktigt hjälpmedel för vattenskyddet, men slåt- ter av skyddszonen och speciellt bärgningen av slåtterresterna ansågs vara mödosamt. Övergången från husdjursproduktion till växtproduktion har minskat antalet slåtterredskap i Nyland.

Målsättningen för riktad marknadsföring -projektet var att få hundra nya ansökningar för skyddszoner. Resultatet blev 58 stycken nya ansökningar. Största delen av dem som gjorde en ansökan tillhörde målgruppen. Skydds- zoner söktes i huvudsak till områden som ingår i översiktsplanerna. Sålunda uppfylldes projektets kvalitativa målsättningar.

I dag vill jordbrukaren även vårda sin miljö. Riktad marknadsföring - projektet våren 2004 visade dock, att en förutsättning för att nya ansökning- ar görs är, att man aktivt påminner jordbrukarna om specialstöd och skyddszoner. Den nivå, där jordbrukarnas eget initiativ skulle åstadkomma tillräck- ligt med nya ansökningar för skyddszoner har man inte ännu nått. Nyckelord jordbruk, vattenvård, skyddszoner, riktad marknadsföring, geografisk information, Nyland Publikationsserie Nylands miljöcentral – Duplikat 147 och nummer ISSN ISBN 952-463-066-4 (häft.) 1238-7185 952-463-067-2 (pdf) Sidantal Språk 52 Finska Offentlighet Pris Offentlig 7,00 € (inkl. moms. 8 % = 0,52 €) Publikationens Precision Marketing of Buffer Zones and Geographical Information as titel på engelska Auxiliary Means of Marketing Övriga uppgifter

Förläggare Nylands miljöcentral

Beställningar/ Nylands miljöcentral tfn 020 490 101 distribution Information fax 020 490 3200 PB 36 (Stinsgatan 14) e-mail: [email protected] 00521 Helsingfors

UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUS – MONISTEITA ISSN 1238-7185

113 Kaisa Linnasalo: Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnitelma Mustijoen vesistöalueella Porvoossa ja Sipoossa. Helsinki 2002. 88 s.

113s Kaisa Linnasalo: Översiktsplan för skyddszoner och landskapsvård i Svartsåns tillrin- ningsområde i Borgå och Sibbo. Helsingfors 2002. 88 s.

114 Heidi Stén: Nuuksion Myllypuron kalastoselvitys 2001. Helsinki 2002. 30 s.

115 Anneli Heitto ja Juhani Niinimäki: Nummi-Pusulan järvien kunnostus- ja hoitosuunni- telmat. Helsinki 2002. 104 s.

116 Marjo Aro: Askolan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Helsinki 2002. 65 s. + 27 liites.

117 Sami Reunanen: Askolan Etu- ja Takajärven kunnostuksen haasteet. Helsinki 2003. 40 s.

118 Hanna Yli-Tolppa (toim.): Haja-asutuksen vesihuolto: Uudenmaan ympäristökeskuksen ja 3 + 3 Vesihankkeen koulutuspäivä 28.11.2002. Helsinki 2002. 48 s.

119 Ilona Joensuu (toim.): Tuusulanjärven kunnostusprojekti vuonna 2001. Helsinki 2002. 50 s.

120 Heli Rautjärvi ja Hannu Rautio: Neulasten alkuainepitoisuudet sekä niiden suhde näy- tepuiden neulaskatoon ja epifyyttijäkäliin Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueella vuosina 2000 ja 2001. Helsinki 2003. 78 s.

121 Merja Autiola: Soranottoalueet Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan pohjavesialueilla. Hel- sinki 2003. 114 s.

122 Kaisa Linnasalo ja Sirpa Penttilä: Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnitelma Ilolanjoen vesistöalueella Porvoossa, Askolassa, Myrskylässä, Pukkilassa ja Per- najassa. Helsinki 2003. 116 s.

122s Kaisa Linnasalo och Sirpa Penttilä: Översiktsplan för skyddszoner och landskapsvård inom Illby ås tillrinningsområde i Borgå, Askola, Mörskom, Pukkila och Pernå. Hel- singfors 2003. 116 s.

123 Mirja Perä: Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnitelma Taasianjoen ve- sistöalueella Lapinjärvellä, Ruotsinpyhtäällä ja Pernajassa. Helsinki 2003. 136 s.

123s Mirja Perä: Översiktsplan för skyddszoner och landskapsvård inom Tessjöåns tillrin- ningsområde I Lappträsk, Strömfors och Pernå. Helsingfors 2003. 136 s.

124 Thomas Söderström: Kartering av risker på grundvattenområdena Karis 0122001 och Mjölbolsta – Svartå 0122051 A. Helsingfors 2003. 104 s.

125 Heidi Stén: Lapoonjoen kalasto- ja rapuselvitys. Helsinki 2003. 16 s.

126 Kirsi Vilonen: Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Pitkäjärven ympäristössä Nummi- Pusulassa. Helsinki 2003. 48 s.

127 Rauno Yrjölä, Jukka Rinne ja Johanna Stigzelius: Tuusulanjärven länsirannan käytön ja hoidon periaatteet. Helsinki 2003. 74 s. (sis. A3 liitteen.)

128 Kaija Savelainen (toim.): Pilaantuneet maa-alueet: Uudenmaan ympäristökeskuksen neuvottelupäivä Helsingissä 5.3.2003. Helsinki 2003. 74 s.

129 Ari-Pekka Ruotsalainen: Ravinnetaseita Askolassa sekä Etu- ja Takajärven valuma- alueella. Helsinki 2003. 34 s.

130 Jaana Marttila: Ravinnetaseet Tuusulanjärven valuma-alueen maatiloilla 2001 – 2002. Helsinki 2003. 30 s.

131 Liisa Teräsvuori: Kokemuksia vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesta tyypittelystä ja luokittelusta Karjaanjoen vesistöalueen järvillä. Helsinki 2003. 40 s.

132 Tarja Koskentalo ja Hannu Airola: Ilmanlaadun seurantaohjelma Uudenmaan ympäris- tökeskuksen (1) ja pääkaupunkiseudun (14) seuranta-alueille 2004 – 2008. Helsinki 2003. 34 s.

133 Sirpa Penttilä: Suojavyöhykkeiden ja maisemanhoidon yleissuunnittelu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. Helsinki 2003. 40 s.

134 Anu Saarinen: Selvitys talvella 2002 – 2003 ilmenneiden happikatojen aiheuttamista kalakuolemista ja ilmastustoimenpiteiden vaikutuksista Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan järvillä. Helsinki 2003. 64 s.

135 Aarre Arrajoki: Ruutinlammen ilmastusraportti. Helsinki 2004. 28 s.

136 Erkki Saarijärvi (toim.): Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Helsinki 2003. 74 s.

137 Aila Tarvainen: Lohjan lumoa – maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Helsinki 2003. 56 s. + 5 karttaliitettä (A3)

138 Pasi Lempinen: Keravanjoen täplärapuistutusten tulokset. Helsinki 2003. 16 s.

139 Petra Manninen: Maatilojen ravinnetaselaskelmat Isojärven alueella Mäntsälässä ja Pornaisissa. Helsinki 2004. 44 s.

140 Leena Eerola, Matts Finnlund, Jorma Jantunen, Mauri Karonen, Eija Lehtonen, Pasi Lempinen & Varpu-Leena Saastamoinen: Uudenmaan ympäristökeskuksen toiminta- ja taloussuunnitelman 2005 – 2008 ja tulossuunnitelman 2004 vaikutusten arviointi. Hel- sinki 2004. (pdf)

141 Jaana Marttila: Tuusulanjärven vesi-, fosfori- ja typpitaseet 1991 – 2002. Helsinki 2004. 74 s.

142 Anu Koistinen: Suojavyöhykkeiden markkinointihanke Ridasjärven valuma-alueella Hyvinkäällä ja Hausjärvellä. Helsinki 2004. 30 s.

143 Sanna Malin-Lindroos: Ravinnetaselaskelmia karjatiloille Mäntsälässä, Pornaisissa ja Myrskylässä. Helsinki 2004. 48 s.

144 Tero Vaakanainen: Santakosken pohjavesialueen suojelusuunnitelma – Tuusula. Hel- sinki 2004. 51 s.

145 Sami Reunanen: Ilmastuslaitteet ja ilmastusavantojen happipitoisuudet 17:llä Uuden- maan ja Itä-Uudenmaan järvellä maaliskuussa 2003. Helsinki 2004. 72 s.

146 Kaisa Linnasalo: Sälinkään kylän maisemanhoito- ja maankäyttösuunnitelma. Helsinki 2004. 186 s.