Vaarojen Kätköistä

Alueelliset ympäristöjulkaisut Alueelliset ympäristöjulkaisut

397 Vaarojen kätköistä

Päivi Tervonen ja Marko Karvonen

Vaarojen kätköistä Puolangan kulttuuriympäristöohjelma

Puolankalaisen rakennetun maiseman rungon muodostavat eri-ikäisistä rakennuksista koostuvat talonpoikaiset pihapiirit. Nämä pihapiirit sijaitsevat jyhkeässä vaaramaisemassa tai sitten vesistön äärellä, usein myös yksinäispihana. Pihapiirin lähiympäristö muodostuu eri-ikäisistä väliin kivikkoisistakin pelloista ja maisemassa vielä hyvin havaittavista niityistä, poluista ja teistä.

Pihapiiri rajautuu sankkaan metsään tai hakatumpaan ja harvempaan talousmetsään. Peltojen kätköistä, rannan hiekasta tai metsäautotien varresta voi löytyä ohuita jäänteitä asumisesta ja elämästä vuosituhansien takaa…

Vaarojen kätköistä -julkaisu esittelee Puolangan kulttuurimaisemaa ja sen olennaisimpia piirteitä eilen ja tänään. Julkaisun tavoitteena on erityisesti toimia maankäytön suunnittelun apuvälineenä, oppaana menneisyyteen tai uutena virikkeen antajana kulttuuriympäristön hoidossa.

Tässä julkaisussa olevat tiedot on kirjattu kansien väliin vuosina 2000 – 2003 suoritetuissa kenttätöissä. Rungon ja käsikirjoituksen ohjelmaa varten on luonut artenomi Marko Karvonen vuosina 2000 – 2001. Työtä on täydentänyt uusin inventoinnein, tarkistuksin ja sisältöön liittyvin päivityksin suunnittelija Päivi Tervonen Kainuun ympäristökeskuksesta.

Vaarojen kätköistä julkaisun sisällöllisinä kulmakivinä ovat muinaismuistokohteet, kiinteät muinaisjäännökset, rakennettu kulttuuriympäristö ja perinnemaisemat.

Julkaisua on saatavissa myös Internetissä: http://www.ymparisto.fi/

ISBN 952-11-2049-5 ISBN 952-11-2050-9 (PDF) ISSN 1238-8610

Myynti: Kainuun ympäristökeskus puh. (08) 616 3356, faksi (08) 616 3629 Puolangan kunta, puh. (08) 71 031 Edita Publishing Oy, asiakaspalvelu puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380

...... KAINUUN PL 115 KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS YMPÄRISTÖKESKUS 87101 KAJAANI

Alueelliset ympäristöjulkaisut

397

Päivi Tervonen ja Marko Karvonen Vaarojen kätköistä

Puolangan meijerin seinäkoristelua

KAJAANI 2005 ...... KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS Julkaisua on saatavana myös Internetissä http://www.ymparisto.fi/

ISBN 952-11-2049-5 ISBN 952-11-2050-9 (PDF) ISSN 1238-8610

Kielen tarkistus: Piia Kemppainen Kansikuva: Törmänmäen Väyrylä, Päivi Tervonen, Kainuun ympäristökeskus Takakannen kuva: Lylykylän peltomaisemaa, Juhani Turpeinen Valokuvat, ellei erikseen mainita: Päivi Tervonen, Kainuun ympäristökeskus Kartat: Anu Heikkinen, KAI Pohjakartat: © Maanmittauslaitos lupanro 7/MYY/05 Tekstin taitto: Anneli Leinonen, KAI Taitto ja kuvankäsittely: Seija Kemppainen, KAI

Paino: Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print Tampere 2005

2 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Menneisyytemme jäljet

Paljakkalehdon talo Suolijärvellä on rakennettu vaiheittain ja vähitellen.

Puolangan maisemakuvan selkäranka, talon- tarkistuksin ja sisältöön liittyvin päivityksin poikainen kulttuurimaisema, on muuttumas- suunnittelija Päivi Tervonen Kainuun ympä- sa. Jäljet, jotka elämänmuoto on maisemaan ristökeskuksesta. Julkaisu on pitkän proses- vuosisatojen aikana jättänyt, ovat osittain sin aikana muuttanut muotoaan paljon. Teks- katoamassa. tiä ja sitä kautta myös sisältöä on typistetty Ihmisten huoli siitä näkyy vahvistunee- poistamalla alkuperäisestä käsikirjoitukses- na kotiseututietoisuutena ja kyläyhdistys- ta Puolangan kulttuurimaisemaa matkailun toimintana. Puolangalla aktiivinen kyläyh- kannalta tarkasteleva näkökulma. Viime vai- distys on tuottanut mainioita kylähistorioi- heessa ohjelman teossa on pitäydytty Puo- ta. Kansien väliin on pakattu hyvien muiste- langan kulttuurimaiseman peruspiirteisiin ja lijoiden ja organisoidun tiedonkeruun avul- siihen kuuluvien arvokohteiden esittelyyn. la paljon tietoa oman kylän menneisyydes- Matkan varrella julkaisun työstämiseen tä. ovat osallistuneet monet henkilöt. Inventoin- Ikään kuin kyläkirjojen rinnalla, kylien teja on täydentänyt 1990-luvun lopulla alue- asukkaiden avustuksella, viranomaiset ovat arkkitehti Mika Pouke. Kulttuuriympäristö- tehneet kylissä omia inventointeja ja tallen- ohjelman ohjausryhmään ovat kuuluneet tai nustyötä. Puolangan muinaismuistokohtei- työtä muutoin työnpuolesta ovat ohjanneet ta ja kiinteitä muinaisjäännöksiä on inven- Puolangalla virassa toimineet aluearkkiteh- toitu vuonna 1984. Aineistoa on myöhemmin dit Hannu Heikkinen, Mikko Kari ja Liisa täydennetty. Rakennuskulttuurin inventointi Korhonen. Työn ohjausryhmään ovat alue- käynnistyi 1990-luvun puolivälissä, ja sitä on arkkitehdin lisäksi kuuluneet Kainuun ym- täydennetty kulttuuriympäristöohjelmaa päristökeskuksesta yliarkkitehti Esa Ollikai- laadittaessa. Kainuun perinnemaisemat on nen ja tarkastaja Alpo Hurskainen, Kainuun inventoitu myös 1990-luvulla. liitosta suunnittelupäällikkö Paula Qvick Jatkuvassa muutoksessa olevan kult- sekä rakennustutkijan ominaisuudessa Päi- tuurimaiseman dokumentointi on tärkeää. vi Tervonen Kainuun maakuntamuseosta. Kulttuuriympäristöohjelmien tehtävänä on Kaikille kiitos tässä vaiheessa. koota kohteista ajantasainen tieto käyttökel- Työtä ovat rahoittaneet Euroopan uni- poiseen muotoon – toimenpiteitä varten. Täs- onin rakennerahasto, Puolangan kunta ja sä julkaisussa olevat tiedot on kirjattu kan- Kainuun ympäristökeskus. sien väliin vuosina 2000–2003. Rungon ja kä- sikirjoituksen ohjelmaa varten on luonut artenomi Marko Karvonen vuosina 2000–2001. Kajaanissa 29. helmikuuta 2004 Työtä on täydentänyt uusin inventoinnin, Päivi Tervonen suunnittelija

Kainuun ympäristökeskus ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 3 4 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Sisällys 5.1.3 Pihapiirien rakennukset...... 51 5.1.4 Päärakennusta vastapäätä navetta ...... 53 Menneisyytemme jäljet ...... 3 5.1.5 Antikvaarisesti arvokkaat aitat ...... 53 5.1.6 Välttämätön sauna ...... 54 5.1.7 Tallit ja talliluhdit...... 55 Puolangan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet ...... 4 5.1.8 Pajoja on jo vähän ...... 55 5.1.9 Yksihuoneinen riihi ...... 56 1 Johdantoa julkaisun sisältöön ...... 7 5.1.10 Pihapiirien ulkopuolella olevat rakennukset ...... 56 2 Puolangan esihistoriaa ...... 9 5.1.11 Vesimyllyjen voimaa ...... 56 2.1 Mitä on esihistoriallinen aika? ...... 9 5.1.12 Tukkikämpät savottatöiden 2.2 Muinainen Puolanka ...... 10 tukikohtina...... 58 2.2.1 Ihminen ja luonto ...... 10 5.2 Jälleenrakennuskausi ja rakentaminen ...... 58 2.3 Esinelöytöjä ...... 11 5.2.1 Paljon rakennuksia lyhyessä ajassa ...... 58 2.3.1 Haapaniemen löytö ...... 11 5.2.2 Tyyppitalo tyypillisimmillään ...... 59 2.3.2 Puolangan pyyntikuopat ...... 12 5.2.3 Sodanjälkeinen rakentaminen ja 2.4 Puolangan muinaismuistokohteiden maiseman muutos...... 60 inventointi ...... 13 5.2.4 Uusi päärakennus nuorensi pihapiiriä 60 2.4.1 Inventoidut kohteet ...... 15 Lähteet:...... 61 2.5 Esihistorian ajan tutkimisesta ...... 25 2.5.1 Jälkiä ...... 25 6 Puolangan kylien arvokkaat rakennetut 2.5.2 Muinaismuistolaki ...... 26 ympäristöt...... 63 2.5.3 Muinaismuistokohteen ja kiinteiden 6.1 Rakennusinventoinnit Puolangalla ...... 63 muinaisjäännösten tunnistaminen...... 26 6.1.1 Inventoinnit suojeluluokituksen 2.5.4 Kohteiden hoito ...... 28 pohja-aineistona ...... 63 2.5.5 Muinaismuistot matkailutuotteena..... 30 6.2 Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ...... 63 Lisätietoja ja kirjallisuutta: ...... 30 6.3 Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut 3 Historian vaiheita ...... 31 kulttuuriympäristöt ...... 71 6.4 Kylittäin inventoidut paikallisesti 3.1 Asutushistoriaa...... 31 merkittävät kohteet ...... 75 3.1.1 Vaarojen asuttajat ...... 31 6.4.1 Aittokylä ...... 75 3.1.2 Vaarallista liikkumista ...... 32 6.4.2 Aska ...... 81 3.2 Elinkeinot ...... 34 6.4.3 Auho ...... 85 3.2.1 Kaskenpoltto ...... 34 6.4.4 Joukokylä ...... 88 3.2.2 Maanviljely ...... 34 6.4.5 Kirkonkylä ...... 97 3.2.3 Karjanhoito ...... 35 6.4.6 Kotilankylä ...... 113 3.2.4 Terva ...... 35 6.4.7 Lylykylä ...... 129 3.2.5 Metsästys ja kalastus ...... 36 6.4.8 Puokio ...... 137 3.2.6 Metsätyöt ja savotat ...... 36 6.4.9 Rasinkylä ...... 145 3.3 Maaseudun rakennemuutos ...... 37 6.4.10 Suolijärvi ...... 147 Lähteet:...... 37 6.4.11 Väyrylä ...... 153 4 Puolangan maisema ...... 39 7 Rakennetun kulttuuriympäristön hoito .... 159 4.1 Maisemallinen kuva...... 39 7.1 Lisääntynyt kiinnostus ja tieto ...... 159 4.1.1 Vaarojen kätköissä ...... 39 7.1.1 Tiaisen torpan kunnostus ...... 160 4.1.2 Läntinen suoalue ...... 40 7.1.2 VASARA ja KUMARA ...... 161 4.1.3 Mullan alla ...... 40 Korjauskirjallisuutta: ...... 162 4.1.4 Vesistöt ...... 41 7.2 Tulevia korjauskohteita? ...... 162 4.1.5 Ilmasto ...... 41 4.1.6 Maiseman kipupisteitä ...... 41 4.2 Valtakunnallisesti arvokkaat Lähteet ...... 164 maisema-alueet...... 43 4.3 Perinnemaisemat ...... 43 8 Kaavoitus maankäytön suunnittelun 4.3.1 Inventoidut perinnemaisemakohteet .. 44 välineenä ...... 166 4.3.2 Perinnemaisemien hoito ...... 47 8.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki ...... 166 4.4 Metsämaisema ...... 48 8.2 Maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava . 166 4.5 Natura-kohteet ...... 48 8.3 Kunnan rakennusjärjestys ...... 167 Lähteet ja lisätietoja: ...... 48 8.4 Rantarakentaminen ...... 167

Rakentaminen Puolangalla ...... 49 Yhteistyötahoja ...... 168 5.1 Talonpoikainen rakennusperinne ...... 49 Kuvailulehti ...... 170 5.1.1 Uudisasukkaiden uudistalot ...... 49 Presentationsblad ...... 171

5.1.2 Puusta ja kivestä ...... 49 Documentation page ...... 172 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 5

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○ 6 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Kuva: Juhani Turpeinen

Johdantoa julkaisun sisältöön ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 1 Teksti: Päivi Tervonen ristöohjelmille. Inventoinnit muodostavat myös keskeisen aineiston kulttuuriympäris- tön arvottamisessa. Mitä kulttuuriympäristö on? Arkiympäristöä vai Kulttuuriympäristöstä on monta määritel- mää. Kempasvaaran kulttuuriympäristöoh- kulttuuriympäristöä? jelmassa kulttuuriympäristöksi määriteltiin lyhyesti ympäristö, johon ihminen on toi- Puolankalaisen rakennetun maiseman run- minnallaan tai olemisellaan jättänyt jälken- gon – arjen kulttuuriympäristön – muodos- sä. Ympäristöhallinnon kotisivuilla käsite taa eri-ikäisistä rakennuksista koostuvat ta- määritellään seuraavasti: lonpoikaiset pihapiirit. Nämä pihapiirit sijait- “Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ih- sevat, asiaa hiukan maalaillen, jyhkeässä misen ja luonnon yhteisvaikutuksena syn- vaaramaiseman kätkössä tai sitten vesistön tyneitä alueita, kuten rakennuksia, peltoja, äärellä, usein myös yksinäispihana. Pihapii- teitä, vesireittejä ja kokonaisia kaupunkeja. rin lähiympäristö muodostuu eri-ikäisistä vä- Kulttuuriympäristö on siis kaikki se luonto, lillä kivikkoisistakin pelloista ja maisemas- johon ihminen on jättänyt oman jälkensä. sa vielä hyvin havaittavissa olevista niityis- Sellaista ympäristöä, johon ihmiskunta ei oli- tä, poluista ja teistä. Pihapiiri rajautuu sank- si jälkiä jättänyt onkin nykyisin sangen vai- kaan metsään tai hakattuun ja harvaan ta- kea löytää.” lousmetsään. Pelloilta, rantahiekasta tai met- Näiden jälkien arvottaminen on tällä säautotien varresta voi löytyä ohuita jään- hetkellä hyvin ajankohtainen viranomais- teitä asumisesta ja elämästä vuosituhansien tehtävä. Laajempia kulttuuriympäristöjä tai takaa. yksittäisiä pienempiä kohteita arvotetaan eri tarkoitusta varten erilaisiin luokkiin. Yleen- sä viranomaiset arvottavat kohteet kansain- Inventoinneista välisesti, kansallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaiksi. Asukas tai käyttä- kulttuuriympäristöohjelmiksi jä arvioi kohteita omasta näkökulmastaan. Museovirasto on vuosien 2003–2004 ai- Puolankalaisen maiseman erityispiirteitä on kana päivittänyt rakennuskulttuurin osalta dokumentoitu, kuvailtu ja vähän tulkittukin valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden lu- alueella suoritetuissa inventoinneissa. etteloa. Samaa työtä on aiemmin tehty myös Puolankalaisen vaara-asutusyhteisön sekä muinaismuistokohteiden että arvokkai- ympäristöön paneuduttiin kulttuuriympäris- den maisema-alueiden osalta. Inventoinnit tön hoidon suunnittelun näkökulmasta en- ja niiden pohjalta syntynyt eri tasoinen ai- simmäisen kerran vuoden 1997 lopussa val-

neisto muodostavat pohjan kulttuuriympä- mistuneessa Kempasvaaran kulttuuriympä- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 7 Tiaisen torppa on ra- ristöohjelmassa. Kempasvaaran ohjelman kuvataan aikaa ja olosuhteita, joissa esihis- kennushistoriallisesti pohdintoja on hyödynnetty tämän ohjelman torian ihminen eli. Tämän jälkeen esitellään arvokas. Kuva: touko- rakentamisessa. Puolangan alueelta tunnetut muinaismuistot kuu 2003. Kulttuuriympäristöohjelman tarkoituk- ja kiinteät muinaisjäännökset. Lopuksi poh- sena on olla historiatietojen tallentajana, ditaan muun muassa sitä, miten muinaismuis- uusien virikkeiden luojana, rakentamisen tokohde tunnistetaan ja miten sitä suojellaan apuvälineenä, ympäristön hoitamisen oppaa- tai hoidetaan. na, keskustelun herättäjänä sekä uusien kou- Kappaleiden lähdepohja on erilainen. lutustarpeiden luojana. Ohjelman tavoittee- Tietoja on saatu inventointien yhteydessä na on antaa Puolangasta ja sen kulttuurimai- tehdyissä haastatteluissa. Toisaalta kylähis- semien piirteistä kansantajuinen käsitys. toriat ovat olleet myös erinomainen lähde Rakentamisen, asutuksen, maiseman, luon- kylien ominaispiirteitä haettaessa. Lähteinä toarvojen, toiminnan, yhteyksien ja kunnan on käytetty myös sanomalehtiä, vanhoja va- historiaa peilataan varhaisimmista ajoista lokuvia ja arkistoaineistoa sekä Puolangalta aina nykypäivään. Tarkemmin käydään läpi että Oulun maakunta-arkistosta. muutamia kohteita eri puolilta Puolankaa ja Rakennetun kulttuuriympäristön inven- pyritään antamaan maisemanhoito-ohjeita toinnit esitellään pihapiireittäin tai kohde- viihtyvyys- ja kauneusarvoja silmälläpitäen. kohtaisesti kylittäin. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kohteet ovat erillisinä luetteloina. Rakennetusta kulttuu- Tämän kulttuuri- riympäristöstä on vielä erillinen Rakennetun kulttuuriympäristön hoito -kappale, jossa ympäristöjulkaisun sisältö esitellään muun muassa kiireellisimmät korjausta vaativat kohteet. Seuraavissa aiheittain jaotelluissa kappaleis- Aluksi esitellään Puolangan maisemal- sa esitellään Puolangalta kertynyt inventoin- linen kuva ja sen historialliset kehityspiirteet. tiaineisto lähtien muinaismuistojen ja kiin- Toisena kappaleena on lyhyt katsaus Puolan- teiden muinaisjäännösten inventoinnista, gan historiaan, jossa lähtökohtana on tarkas- jatkuen perinnemaisema- ja rakennusinven- tella historiallisia vaiheita juuri asutuksen si- tointeihin. joittumisen ja kulttuurimaisemaa muokkaa- Kappaleiden sisältö rakentuu siten, ku- vien elinkeinojen näkökulmasta. ten esimerkiksi kappale “Muinainen Puolan- ka”. Käytettävissä olevien lähteiden avulla

8 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397

Puolangan esihistoriaa ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 2

Teksti: Päivi Tervonen Matti Huurteen mukaan esihistoriallinen Puolangan Kotalahti. aika jatkui Kainuussa aina 1500-luvulle saak- Kuva: 2003. ka eli Kainuun asuttamisen alkuvaiheisiin. 2.1 Mitä on esihistoriallinen Esihistoria on pitkä ajanjakso, ja siihen mahtuukin erilaisia ilmasto-olosuhteita, jot- aika? ka luonnollisesti ovat säädelleet elämää. Esi- historian ajanjaksoja kuvatessa on vakiintu- Esihistorialliseksi ajaksi kutsutaan sitä aikaa nut määritelmä “kivikauden kesästä”, jolla ihmiskunnan historiassa, jolta ei vielä ole ole- kuvataan ajanjaksoa 6800–4000 eKr, jolloin massa kirjoitettua aineistoa. Esihistoriallisen vuotuinen keskilämpötila on ollut pari astet- ajan alun ja päättymisen aika eri puolilla ta korkeampi kuin nykyisin. Tämä on ollut maailmaa vaihtelee. Kainuussa elettiin n. maamme ilmasto-olosuhteissa suotuisinta 3500 eKr. kivikauden aikaa, mutta samaan aikaa. Kainuun korkeudeltakin on merkkejä aikaan toisaalla Lähi-idässä oli jo omaksuttu jalopuiden esiintymisestä. Ajan kuluessa, ja kirjoitustaito ja siirrytty historialliseen ai- kuusen vallatessa alaa kivikauden kesä al- kaan. koi päättyä. Sää muuttui vähitellen kuivem- Esihistoriallinen aika on perinteisesti maksi ja kylmemmäksi ja myöhemmin myös jaettu käytettyjen raaka-aineiden ja työka- kosteammaksi. Kosteuden myötä soistumi- lujen mukaan kolmeen ajanjaksoon: kivi-, nen alkoi laajoillakin alueilla. pronssi- ja rautakauteen. Ajallisesti esihisto- Kainuun vapautuminen jäästä alkoi ar- rian jaksot ovat pitkiä ja siirtyminen aina keologi Matti Huurteen mukaan noin 7700 ajanjaksosta seuraavaan hidasta. Ajanjakso- eKr. ja päättyi lopullisesti noin 6800 eKr. Kai- jen alkaminen ja kesto vaihtelevat eri puolil- nuussa esihistoriallisen ajan asuinpaikat si- la Suomea. Kivikausi vaihtui vähitellen jaitsevat jo esikeraamiselta ajalta lähtien ny- pronssikaudeksi n. 1900 eKr. Siirtyminen ta- kyisillä ranta-alueilla. Kainuussa ranta-alu- pahtui vaiheittain ja vähitellen. Metalliesi- eet ovat pysyneet esihistorian ajalta lähtien neiden käyttö vain lisääntyi kiviesineiden lähes samanlaisina. Tässä asiassa suurempi- rinnalla. Pohjois-Suomessa muutosvaihe en muutosten aiheuttaja on ollut vasta vii- kesti niin pitkään, että siitä käytetään nimi- me vuosikymmenten vesistösäännöstelyt. tystä varhainen metallikausi. Se käsittää Poikkeuksen muodostaa kuitenkin Oulujär- pronssikauden ja rautakauden alkupuolen, vi. eli ajanjakson n. 300–400 jKr. Tehtyjen esinelöytöjen perusteella ihmi- Siirtyminen historialliseen aikaan ta- nen on asettunut nykyisen Kainuun alueelle pahtui myös vähitellen. Länsi-Suomessa siir- varsin pian sen jälkeen, kun eläminen jääkau- tyminen historialliseen aikaan ajoittuu kris- den jälkeen täällä yleensä alkoi olla mahdol- tinuskon tulemiseen ja vakiintumiseen noin lista. Kainuussa on ollut asutusta aina esike- vuoteen 1150 jKr. Pohjois- ja Itä-Suomen osal- raamiselta ajalta lähtien. Tätä esihistorian ta tämä tapahtui myöhemmin. Arkeologi ajan jaksoa, jolta ei vielä tunneta saviastioi-

ta, kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi. Se ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 9 käsittää ajanjakson n. 7000/6500–4200 eKr. Esihistorian ajalla ihminen oli täysin Suomusjärven kulttuurille luonteenomaisia riippuvainen luonnosta. Kaikki työkalut teh- esineitä, joita on säilynyt maan uumenissa tiin käsin. Materiaaleina olivat kivi, puu, luu, tähän päivään saakka, ovat alkeelliset kir- nahkat sekä kasvit eri muodoissaan. Riistan veet. Kirveen esiintyminen kertoo metsä- saanti ohjasi asumista. Vesistöt olivat ensisi- isyyden lisääntymisestä. Tasataltat, lehden- jaisia kulkureittejä, ja ne vaikuttivat erityi- muotoiset liuskekärjet ja suppiloreikäiset sesti asutuksen leviämiseen. Asuinpaikat si- pallonuijat ovat myös ajalle tyypillistä esi- jaitsivatkin yleensä liikkumisen ja ruoan neistöä. hankinnan kannalta edullisilla paikoilla. Ran- Tällä hetkellä, 2000-luvun alussa, van- noilla oli luontaisia luonnon muovaamia hin Kainuussa tiedossa oleva asuinpaikka on asuinpaikkoja. Lämpimälle suojaiselle hiek- Suomussalmen Vanha Kirkkosaari. Asuin- karannalle saattoi helposti asettautua asu- paikka on tulisijasta löytyneen puuhiilen maan ilman suurempia raivaustöitä. Kala- perusteella ajoitettu 8290–7940 eKr. apajat olivat vieressä, eikä luonnonkauden merkitystäkään ole syytä aliarvioida. Tuon ajan yhdyskunnalla saattoi olla 2.2 Muinainen Puolanka monia asuinpaikkoja, sillä riistan riittävyy- den mukaan paikkaa vaihdettiin usein, mutta samaa asuinpaikkaa saatettiin käyttää useamman kerran. Kausiasuntopaikat valittiin 2.2.1 Ihminen ja luonto riistan saatavuuden, kalankudun, peurojen ja muun riistan liikkeiden mukaan. Esihistori- an ajan elinkeinot ja elämä yleensä näyttäy- Esihistorian aikaa kuvatessa puhutaan kult- tyvät tämän päivän tutkijoille metsästysta- tuurista ja ajanjaksoista. Esihistorian ajalla voista kertovina esinelöytöinä, kalastusta ei ollut olemassakaan sitä maantieteellistä varten rakennettuina pyydysrakennelmina Puolankaa, jonka tänään tunnemme. tai esimerkiksi hautakalmistoina. Kivikau- Mitä oli esihistorian ajan asutus ja elä- den ihminen sulautui vielä suureksi osaksi mä Puolangan alueella? Arkeologiset löydöt luonnonprosesseihin ja jätti maisemaan vain ovat sen verran niukkoja, että niiden perus- vähän jälkiä omasta toiminnastaan. teella on kovin vaikeaa luoda selkeäpiirteis- Ihminen eli liikkuen paikasta toiseen tä kokonaiskuvaa ajanjakson elämästä. Kai- kulkuvälineenään jalat, ruuhi, talvisin myös nuun asutus on syntynyt Oulujärven ja sii- sukset ja yksijalaksinen reki. Elettiin keräi- hen laskevien vesireittien ympärille. Puolan- lytaloudesta. Ravintona käytettiin riistaa ja gan niukat löydöt selittyvät Matti Huurteen kalaa sekä kerätyt marjat ja sienet. Riistana mukaan maantieteellisillä syillä: Puolanka on oli ajankohdasta ja ajanjaksosta riippuen hir- ollut syrjässä vesitse kulkevien valtaväylis- vi, karhu, majava, näätä tai jänis. Riistalintu- tä. na oli muun muassa joutsen, ja vedenriista- na ainakin hauki tai särkikalat.

Esihistorialliset ajanjaksot kaaviona (Kainuun Museo)

10 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Pronssikaudella ja varhaisella rautakau- della pyyntitalouden rinnalle nousi vähitel- len karjanhoito ja maanviljely. Ihmisen vai- kutus luontoon ja sitä kautta maisemaan li- sääntyi. Syntyi suurempia asuinyhteisöjä ja enemmän jälkiä asumisesta ja ihmisen vaikutuksesta ympäristöön. Kainuussa ei ole juuri jäänyt merkkejä siitä millainen oli esihistorian ajan ihmisen asumus. Yleensäkin siitä on saatu hyvin vä- hän tietoa. Arkeologisten tutkimusten yhte- ydessä on esihistoriallisista asumuksista kuitenkin muodostunut jonkinlainen yleispäte- vä kuva, joka sopinee Pohjois-Suomeen. Asu- mus lienee ollut yksinkertainen puisten paalujen tai hirsikehikon varaan rakennettu ko- tamainen rakennelma. Sen peitteenä on käy- tetty mahdollisesti oksia, sammalta ja kyl- mimpinä aikoina myös eläinten nahkoja. 2.3.1 Haapaniemen löytö Kirveitä rautakau- Ruokaa laitettiin erillisellä liedellä majan ul- den lopulta. Ylhäällä kopuolella. oikealla tappara Puolangan ehkä merkittävin arkeologinen Puolangan Haapa- löytö tehtiin Osmangan Haapaniemestä niemestä. Kuva: 2.3 Esinelöytöjä vuonna 1884. Esineet ovat löytyneet maata Kainuun Museon raivattaessa. Haapaniemen löytöön kuuluu kuva-arkisto, Jussi kolme rautakirvestä, kolme tasateräistä nuol- Mielikäinen 1984. Puolangan alueelta puuttuvat kokonaan esi- ta, puukko ja pari atraimen piikkiä. Paikka, merkiksi varhaismetallikautiset löydöt. Rau- johon peltoa Haapaniemessä raivattiin, oli takauden osalta merkittävä on Haapaniemen vanhan pajan paikka. Näin on luultu. Kysy- löytö, johon kuuluu kaikkiaan 10 esinettä. myksessä saattaa olla polttohauta. Matti Vain yksi rautakauden ajan löydöistä on Huurre olettaa vuonna 1986 Kainuun esihis- muualta. toriassa, että sepät ovat saattaneet ajan ku- Esihistorianaikaisia esineitä tai niiden luessa keräillä romurautaa, joka saattaa olla osia ei ole löytynyt kovin paljon. Löydöt ovat peräisin kalmistosta. pääosin kvartsinpaloja. Arkeologisissa kai- Haapaniemeltä löytyneet nuolet ovat vauksissa tai tarkastuksissa löytyneitä esi- malliltaan tasa- eli poikkiteräisiä. Tasateräi- neitä ovat kivikirves (Lylykylä), piinuolen- set nuolet ovat lähtöisin idästä ja tyyppi on kärki (Puokio), kiviesineitä ja soikea tulus- tullut käyttöön viimeistään kansainvaellus- kivi (Törmänmäki), keramiikkaa, pii- ja ajalla. Haapaniemen nuolenkärjet ajoittuvat kvartsiesineitä (Kotalahti), reikäkivi, liuske- ilmeisesti viikinki- ja ristiretkiaikaan. Löy- keihäänkärki, kiviesineitä ja esineen katkel- töön kuuluu vielä pari atraimen piikkiä, jot- mia, palanutta luuta (Auho) ja hevosenken- ka muiden samaan löytöön kuuluvien esinei- käsolki (Auho). den mukaan lienevät ristiretkiajalta. Yksi Puolangan huomattavimmista löy- Haapaniemi on löytöpaikkana taval- döistä on ns. Heiluajärven löytö, johon kuu- laan hyvin tyypillinen: esineet löytyvät ikään luu kivikirves, tuura, pohjalainen taltta ja rau- kuin vahingossa, yleensä peltoa muokates- takautinen tuluskivi. sa. Haapaniemen tapauksessa tosin raivattaessa. Esineiden ajoitukseen liittyy paljon tulkintaa ja ajallista hajontaa. Valitettavan usein tällaisista pellolta löydetyistä oudois- ta esineistä on osa mennyt hukkaan, ennen kuin ne ovat päätyneet tutkijan arvioitavik-

si. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 11 Auhon Tossuperältä on inventoitu lukuisia pyyntikuoppia. Kuva: lokakuu 2003.

2.3.2 Puolangan pyyntikuopat

Maastosta selkeämmin löydettävissä olevia “Entisajan lappalaiset olivat pyytäneet peu- muinaismuistoja ovat hautapaikat, kuten roja aituuksilla peura-aidoilla, joita oli rakennet- rauniokalmistot ja pyyntikuopat. Esihisto- tu soiden väliin, poikki kankaiden, peurat kun riallisen ajan pyyntitavoista ovat muistoina kankailla kävivät jäkälälaitumilla. Yksi taikka pari pyyntikuopat. Peurojen ja hirvien pyydystä- ortta vain oli asennettu kantojen päihin, puiden miseen käytetyt kuopat ovat olleet käytös- oksien varaan, noin pari kyynärää korkealle. Ai- sä vielä historiallisella ajalla. Pyyntikuoppia taukseen oli heitelty “noin syltäi” leveät veräjät, voi havaita hiekkaperäisillä, eläinten luon- ja veräjiin viritetty ansa taikka kaivettu risuilla taisilla kulkupaikoilla, kuten järvien ja lam- ja sammalilla peitetty salahauta…“ pien välisillä kankailla. Pyyntikuopat muo- Puolangalta on pyyntikuoppia ja pyyn- dostavat usein kuoppaketjun. tikuoppaketjuja inventoitu erityisesti Auhon Kuoppapyynti oli pitkään käytössä. Tie- alueelta, kuten Hietalasta, Luppoperältä, Ra- dot olemassa olevista pyyntikuopista Kai- jalasta, Rantalasta, Salmesta ja Peräkan- nuun alueellakin perustuvat vanhojen inven- kaalta. Hautalan pyyntikuoppa-alueelta on tointien ja niitä täydentävien tämän ajan tut- löytynyt liuskekeihäänkärki, joka saattaa kimusten lisäksi perimätietoon. Samuli Pau- viitata jo mesoliittiseen aikaan. Muita Hau- laharjun kuvaus vuosina 1915 ja 1916 Kai- talan esinelöytöjä ovat reikäkivi, kiviesinei- nuuseen ja Vienaan suuntautuneelta tutki- den katkelmat, palanut luu ja kvartsin palat. musmatkalta antaa peuranpyynnistä arvo- Muita pyyntikuoppapaikkoja ovat Kongas- kasta tietoa: järven Järvenpää, Lummerinnanniemi ja Paa- kanajärvi ja Puokion Autioperä ja Taivallahti sekä Törmänmäen Silmäsuo.

12 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 2.4 Puolangan telmiä, röykkiöitä ja vanhoja hautauspaik- koja. Inventointikohdeluetteloa ovat myö- muinaismuistokohteiden hemmin täydentäneet Kainuun Museon ar- inventointi keologit Esa Suominen ja Vesa Laulumaa. Kainuun muinaismuistokohteista ja kiinteistä muinaisjäännöksistä yhtenäisim- Puolangan muinaismuistokohteiden perus- män materiaalin muodostaa edelleen seutu- kartoitus on tehty vuonna 1984. Kartoituk- kaavaliiton julkaisu “Kainuun esihistorialliset sen teki tutkija Katrimaija Mäkivuoti. Ennen muinaisjäännökset”. Esihistoriallisen ajan koh- peruskartoitusta pohjatöitä inventoinnin teiden ja kiinteiden muinaisjäännösten osal- osalta ovat tehneet filosofian lisensiaatti ta on menossa aineiston täydennys- ja päivi- Matti Huurre Museovirastosta sekä O.A.F. tystyö. Uusina kohteina mukaan ovat inven- Mustosen (Lönnbohm) vuodelle 1892 päivät- tointien kautta tulleet toisen maailmansodan ty Tietoja seudun muinaisuudesta. Vuoden 1984 aikaiseen varusteluun ja sodan käyntiin liit- inventoinnissa tarkastettiin 52 kohdetta. In- tyvät jäänteet maisemassa sekä niiden huo- ventoinnissa löydettiin viisi varmaa kivikau- mioiminen maankäytön suunnittelussa. tista asuinpaikkaa. Muut löytyneet kohteet Seuraavaan luetteloon ja siihen liitty- olivat erilaisia kuoppia, pyyntikuoppajärjes- vään karttaan on koottu Puolangan kaikki inventoidut muinaismuistokohteet ja kiinte- ät muinaisjäännökset sillä sijaintitarkkuudel- la, joka niistä on ollut saatavissa. Suluissa mahdollisesti oleva merkintä KM viittaa Kansallismuseon kokoelmiin.

Osmankajärven Kotalahti on Puolangan yksi löytörikkaimmista muinaismuistokohteista.

Kuva: lokakuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 13 14 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 2.4.1 Inventoidut kohteet 3. Hepoköngäs peruskarttalehti: 3444 01 Hepoköngäs koordinaatit: x = 7182 64, y =3513 04, 1. Hiltula z = 175 luokka: II peruskarttalehti: 3444 05 Lylykylä tyyppi: kivikautinen koordinaatit: x = 7201 58, y= 3555 10, asuinpaikka (?) z = 205 alue: Rasi, Hepoköngäs luokka: III tutkimukset: Matti Huurre 1983, tyyppi: kivikautinen asuinpaikka, tarkastus historiallisen ajan Katrimaija Mäkivuoti 1984, raudanvalmistuspaikka (?) inventointi alue: Lylyjärvi, Hiltula, Niemi tutkimukset: Aarni Erä-Esko 1972, Mahdollinen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee tarkastus Puolangan kirkosta 11 kilometriä kaakkoon, He- Katrimaija Mäkivuoti 1984, pokönkään alapuolella olevan suvannon rannal- inventointi la. Kohde ei ole täysin varma esihistorian ajan Esa Suominen 1994, asuinpaikka. Könkään luona olevissa kallioissa kaivaus on kvartsijuonteita, joista luontaisesti (?) lohkeil- löydöt: KM 8639, 18852, 28673:1–7 lutta kvartsia on alueella paljon. (kivikirves, kvartsia ja rautakuonaa) 4. Arola Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta 23 kilomet- riä pohjoiskoilliseen. Paikka on Lylyjärven poh- peruskarttalehti: 3441 10 Törmänmäki joisrannan keskivaiheilla, järven kapeimmalla koordinaatit: x = 7160 36, y 3535 70, kohdalla. Kivikautiset asuinpaikkalöydöt ovat z = 167,5 rantaa kohti viettävästä peltorinteestä. Lisäksi luokka: III pellon eteläreunasta, viljankuivaamon luota, on tyyppi: kivikautinen asuinpaikka, löydetty raudanvalmistukseen viittaavaa rauta- rautakautinen löytöpaikka kuonaa. Veden pintaa on laskettu ja sen vuoksi alue: Törmänmäki, rantaviiva on siirtynyt parikymmentä metriä al- Heiluanjärvi kuperäisestä. Koekaivauksen perusteella kohde tutkimukset: Matti Huurre 1981, on täysin tuhoutunut. tarkastus Katrimaija Mäkivuoti 1984, inventointi 2. Karila Vesa Laulumaa 1991, kaivaus peruskarttalehti: 3444 05 Puokiovaara löydöt: KM 21167: 1–4, 21564: 1–3, koordinaatit: x = 7182 64, y = 3513 04, 21291, 26712: 1–11 (kivi- z = 155 esineitä, kvartsia, soikea luokka: II tuluskivi) tyyppi: kivikautinen asuinpaikka (?) Arolan kivikautinen asuinpaikka ja rautakauti- alue: Puokiojärvi, Autioniemi, nen löytöpaikka sijaitsee Puolangan kirkosta 36 Karila kilometriä etelään, Paltamoon menevän tien itä- tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, puolella, lähellä Paltamon rajaa. Paikka on Hei- inventointi luanjärven länsipään pohjoispuolella, runsaat löydöt: KM 12487, PPM 4458: 1–2 100 metriä järven nykyisestä rannasta. Kivikauti- (piinuolenkärki ja kiviesi- set asuinpaikkalöydöt sekä rautakautinen irto- neitä) löytö ovat tulleet esille Uudentalon ja maantien välisestä pellosta. Asuinpaikka on tuhoutunut Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta 23,5 kilomet- maata viljeltäessä. riä lounaaseen, Puokiojärven pohjoispäässä, Ka- rilan talon luona Autioniemessä. Pellosta, runsaat 100 metriä itäkaakkoon Karilan talosta, on

kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavia löytöjä.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 15 5. Mustaniemi alue: Osmankajärvi, Kotalahti inventointivuosi: Katrimaija Mäkivuoti 1984, peruskarttalehti: 3432 09 Kivesjärvi inventointi koordinaatit: x = 7159 42, y =3528 60, Esa Suominen 1987, z = 167,5 koekaivaus luokka: II Esa Suominen 1988, tyyppi: kivikautinen asuinpaikka kaivaus alue: Osmankajärvi Esa Suominen 1989, tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, kaivaus inventointi Esa Suominen 1990, Esa Suominen 1987, kaivaus koekaivaus löydöt: KM 22469:1–11, 23904: 1–56, löydöt: KM 22471: 1–16, 23906: 1–2 24539: 1–119, 24876: 1–108, (kvartsia) 25775:1-104 (keramiikkaa, kivi-, pii- ja kvartsiesineitä, Paikka sijaitsee Puolangan kirkosta 37,5 kilomet- palanutta luuta) riä etelään, Osmankajärven koillispuolen etelä- rannalla. Tarkempi paikka on Mustaniemi, noin Esihistoriallisen ajan asuinpaikka sijaitsee Puo- puoli kilometriä Osmangan talosta länteen ole- langan kirkosta noin 38 kilometriä etelälounaa- va hietikko. Asuinpaikkalöytöjä on tullut esille seen, Osmankajärven lounaisosassa, Matalanse- noin 200 metriä pitkältä alueelta. Järven veden- län Kotalahden länsirannalla, Seläntauksen ja pinnan nousu on sittemmin tuhonnut suurim- Kotalahden talojen välissä. Alueella on tehty lu- man osan asuinpaikasta. kuisia kaivauksia ja sieltä on löytynyt sekä kivikauden lopun että varhaismetallikautisen asuinpaikka-aineiston lisäksi rautakauteen ajoittuva 6. Haapaniemen hietikko palaneilla kivillä täytetty kuoppa. Kaivausten perusteella asuinpaikan laajuus rannan suunnas- peruskarttalehti: 3432 09 Kivesjärvi sa on 100 metriä. Rantahiekasta on kerätty löytö- koordinaatit: x = 7159 64, y = 3527 90, jä runsaan 300 metrin matkalta. z = 167,5 luokka: III tyyppi: kivikautinen asuinpaikka 8. Kerälä alue: Osmankajärvi, Haapaniemi peruskarttalehti: 3441 07 Kongasjärvi tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, koordinaatit: x = 7160,76, y = 3527 50, inventointi z = 167,5 Esa Suominen 1987, luokka: II koekaivaus tyyppi: kivikautinen asuinpaikka löydöt: KM 22471: 1–7 (kvartsia) alue: Osmankajärvi, Lapinniemi Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Puolangan inventointivuosi: Katrimaija Mäkivuoti 1984, kirkosta noin 37,5 kilometriä etelään; tarkempi inventointi paikka on Osmankajärven koillisosan eteläran- löydöt: KM 22472: 1–4 (kvartsia) ta, Pölhönniemen ja Haapaniemen välinen Haa- paniemen hietikko. Matkaa Osmangan talosta Kerälän kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Puo- länteen on 1,2 kilometriä. Rantahiekasta on löy- langan kirkosta noin 36 kilometriä etelään, Os- tynyt kvartsia ja palanutta kiveä vajaan 200 met- mankajärven itäpuolen pohjoisrannan Lapin- rin matkalta. Järven vedenpinnan nousu on tu- niemessä. Asuinpaikkalöydöt ovat rantahiekasta honnut asuinpaikan. noin 200 metriä pitkältä matkalta.

7. Kotalahti 9. Hautala

peruskarttalehti: 3432 09 Kivesjärvi peruskarttalehti: 3442 08 Auho koordinaatit: x = 7159 60, y 3525 50 koordinaatit: x = 7209 88, y= 3524 66, z = 167,5 z = 140 luokka: II luokka: II tyyppi: esihistoriallisen ajan

asuinpaikka

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 16 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 tyyppi: kivikautinen asuinpaikka, 11. Rantala kivikautisia pyyntikuoppia (5 kpl), historiallisen ajan peruskarttalehti: 3442 09 Pirttijoki tervahauta koordinaatit: x = 7211 50, y = 3521 70, alue: Auhojärvi, Hautala z = 137 tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, luokka: II inventointi tyyppi: kivikautinen asuinpaikka, Esa Suominen 1994, kivikautisia pyyntikuoppia koekaivaus (10 kpl) Esa Suominen 1995, alue: Auho, Pirttijärvi kaivaus tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, Esa Suominen 1996, inventointi, kaivaus Vesa Laulumaa 1991, Esa Suominen 1997, kaivaus kaivaus löydöt: KM 22474: 1–3, 26713: 1–12 Löydöt: KM 22474: 1–2, 28674: 1-13, (kvartsia) 29037: 1–129, 29927: 1–60, 30725: 1–63 (reikäkivi, lius- Paikka sijaitsee Puolangan kirkosta noin 18 kilo- kekeihäänkärki, kiviesi- metriä luoteeseen, Pirttijärven luoteisrannalla neiden katkelmia, kvartsia, uimarantana käytetystä alueesta 200 metriä lou- palanutta luuta) naaseen, kahden pienen ojan välisellä alueella. Asuinpaikkalöydöt ovat tulleet esille rantavedestä Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta noin 15 kilo- pienen ojan suulta. Kaivauksessa asuinpaikan metriä luoteeseen, Auhojärven länsipään poh- todettiin tuhoutuneen rantatörmän syöpymisen joisrannalla Hautalan talon länsipuolella. Paik- seurauksena, mutta kohteessa on lisäksi kymmen- ka on Hiltulanniemeen johtavan paikallistien ja kunta pyyntikuoppaa. Yksi kuopista tutkittiin rannan välissä, Pirttijärvestä laskevan joen suus- vuonna 1991. Paikka osoittautui kivikautiseksi. ta noin 300 metriä koilliseen. Alueella sijaitsee 100 x 100 metrin suuruinen asuinpaikka ja aina- 12. Pikarinniemi kin viisi pyyntikuoppaa. Lisäksi rinteen päällä on tervahaudan pohja. Pyyntikuopista neljä si- peruskarttalehti: 3441 07 Kongasjärvi jaitsee asuinpaikka-alueella, viides muutamia koordinaatit: x = 7165 34, y = 529 74, kymmeniä metrejä sen länsipuolella, autioksi jää- z = 175 neen talon pihapiirin itäreunassa. Pyyntikuopat luokka: - erottuvat maastossa 4–7 metrin läpimittaisina ja tyyppi: asuinpaikka 0,5–0,9 metriä syvinä painaumina. Asuinpaikka alue: Paakanajärvi, Pikarinniemi on tutkittu noin 250 neliömetrin laajuudelta. tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, Tutkittuun alueeseen kuuluu kaksi pyyntikuop- inventointi paa. Kohde ajoittuu esikeraamiseen aikaan. Löydöt: KM 22478: 1–5 (kvartsia, palanutta luuta) 10. Talvihieta Asuinpaikka sijaitsee Paakanajärven eteläosan peruskarttalehti: 3442 09 Pirttijoki länsirannalla Pikarinniemessä matkaa Puolan- koordinaatit: x = 7210 30, y = 3524 24, gan kirkosta etelään noin 31 kilometriä. Pikarin- z = 136 niemen talon itä- ja kaakkoispuolisesta pelloista luokka: II sekä talon ja rannan välistä on löytynyt vähän tyyppi: kivikautinen asuinpaikka asuinpaikka-aineistoa. alue: Pirttijoki, Talvihieta tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, inventointi 13. Putikko löydöt: KM 22575 (kvartsia) peruskarttalehti: 3432 09 Kivesjärvi Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Puolangan koordinaatit: x = 7158 04, y = 526 30, kirkosta noin 15,5 kilometriä luoteeseen, Pirtti- z = 167,50 järven itärannalla, Tossuperän talosta 400 metriä luokka: II kaakkoon, Talvihieta-nimisen hietikon alueella. tyyppi: kivikautinen asuinpaikka Asuinpaikkalöydöt ovat löytyneet noin 100 met- alue: Osmankajärvi, Putikko

riä pitkältä rantahiekalta.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 17 tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, si tervahaudan pohja. Haudan lähistöltä on joi- inventointi tain kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavia löy- Löydöt: KM 22628 (kvartsia) töjä.

Asuinpaikka sijaitsee Puolangan kirkosta 39 ki- lometriä etelälounaaseen, Osmankajärven Mata- 16. Lummerinnanniemi lanselän etelärannalla, Putikon talosta puoli ki- lometriä länsiluoteeseen. Laajalta alueelta ranta- peruskarttalehti: 3441 07 Kongasjärvi hiekasta on löytynyt sieltä täältä vähän asuinpaik- koordinaatit: x = 7166 10, y = 522 62, ka-aineistoa. z = 170 luokka: II tyyppi: pyyntikuoppia (?), histori- 14. Kaarto allisen ajan tervahautoja alue: Kongasjärvi, peruskarttalehti: 3432 09 Kivesjärvi Lummerinnanniemi koordinaatit: x = 7157 66, y = 527 30, tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, z = 167,50 inventointi luokka: II tyyppi: kivikautinen asuinpaikka Kohde sijaitsee Kongasjärven luoteispäänä ole- alue: Osmankajärvi, Kaarto van pitkän lahden etelärannalla, Puolangan kir- tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, kosta 32 kilometriä etelälounaaseen. Löydöt ovat inventointi 200 metriä lahden pohjukasta olevasta Lumme- löydöt: KM 22628 (kvartsia.) rinnanniemestä. Niemessä olevien kesämökkien luona on rantatörmän päällä neljä kuoppaa, joista Asuinpaikka sijaitsee Raappananniemen ja Va- kaksi suurinta on tervahautoja, kaksi jotain muu- risniemen välissä, Puolangan kirkosta 39 kilomet- ta. Toinen niistä on pitkänomainen noin 3 met- riä etelälounaaseen, Osmankajärven etelärannal- rin pituinen, toinen pyöreähkö, läpimitaltaan la. Asuinpaikka aineistoa on löytynyt Kaarron puolitoista metriä. Kuopat saattavat olla pyynti- talon itäpuolella olevalta lähes puolen kilomet- kuoppia. rin pituiselta rantahietikolta. Kohde on osaksi Paltamon puolella. Asuinpaikka-aineistoa on eniten Paltamon puoleisesta itäosasta. 17. Järvenpää

peruskarttalehti: 3441 07 Kongasjärvi 15. Haapaniemi 1 koordinaatit: x = 7166 40, y = 522 30, z = 175 peruskarttalehti: 3432 09 Kivesjärvi luokka: II koordinaatit: x = 7159 58, y = 528 32, tyyppi: pyyntikuoppia (?), histori- z = 168,50 allisen ajan tervahautoja luokka: II alue: Kongasjärvi, Järvenpää tyyppi: kivikautinen tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, asuinpaikka (?), inventointi historiallisen ajan tervahauta Paikka sijaitsee Puolangan kirkosta 32 kilometriä alue: Osmankajärvi, etelälounaaseen, Kongasjärven luoteispohjukas- Haapaniemi ta taas 200 metriä länsiluoteeseen. Löydöt ovat tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, Törmänmäen tien länsipuolelta olevalta mänty- inventointi, kankaalta. Alue on melko laaja. Siellä on useita, Esa Suominen 1987, halkaisijaltaan 2–4 metriä olevia kuoppia. Osa koekaivaus kuopista on rivissä. Kuopat ovat ilmeisiä pyynti- löydöt: KM 22473, 23905 (kvartsia) kuoppia. Alueella on myös ainakin pari tervahautaa. Haapaniemen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Puolangan kirkosta 37,5 kilometriä etelään, Os- mankajärven koillisosan etelärannalla, Pölhön- 18. Teeriharju niemen ja Mustaniemen välisen Haapaniemen itäreunalla. Paikka sijaitsee 800 metriä Osman- peruskarttalehti: 3441 07 Kongasjärvi gan talosta länteen. Kesämökin pihassa on lisäk- koordinaatit: x = 7166 54, y = 522 44,

z = 180

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 18 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 luokka: II Pyyntikuopat sijaitsevat Puolangan kirkosta 15 tyyppi: lapinhauta kilometriä luoteeseen. Matkaa Auhojärven ja Pirt- alue: Kongasjärvi, Teeriharju tijärven välisestä salmesta on noin puoli kilomet- tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, riä etelään. Kuopat ovat suoalueen keskellä ole- inventointi valla hiekkasärkällä, 400 metriä Luppoperän tien ja Hiltulanniemen tien risteyksestä länsilounaa- Teeriharjun lapinhauta sijaitsee Puolangan kir- seen. Alue on harvaa mäntymetsää. Kuopat ovat kosta 32 kilometriä etelälounaaseen. Tarkempi todennäköisesti pyyntikuoppia. paikka on Kongasjärven luoteispohjukasta noin 200 metriä pohjoisluoteeseen - Törmänmäen tien länsipuolella, Kangaksen talosta runsaat 1,1 kilo- 21. Salmi metriä länsiluoteeseen ja saman verran Uusita- losta pohjoiseen. Lapinhauta on kivikkoisella peruskarttalehti: 3442 09 Pirttijoki kankaalla oleva kiviseinäinen kuoppa. Sen hal- koordinaatit: x = 7210 18, y = 524 32, kaisija on noin 3 metriä ja syvyys 1,2 metriä. Tämä z = 135 lappalaisten haudaksi sanottu kuoppa saattaa luokka: II olla säilytyskuoppa. tyyppi: pyyntikuoppia alue: Pirttijärvi – Auhojärvi, Salmi 19. Vanhalahti tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, inventointi. peruskarttalehti: 3441 12 Vihajärvi koordinaatit: x = 7182 80, y = 536 86, Salmen pyyntikuopat sijaitsevat Puolangan kir- z = 167 kosta 15 kilometriä luoteeseen, Pirttijärven ja luokka: II Auhojärven välisen salmen pohjoispuolella. Kuo- tyyppi: lapinhautoja (?) pat ovat Pirttijärven itäpohjukasta noin 200 met- alue: Pikku-Salminen, riä itään olevalla mäntykankaalla. Pyyntikuopat, Vanhalahti joita on 12 kappaletta, ovat Tossuperän tien mo- tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, lemmin. Niiden läpimitta on 1,5–2,0 metriä. Kuo- inventointi pat näyttävät muodostavan järjestelmän, pyyn- tikuoppaketjun. Vanhalahden lapinhaudat sijaitsevat Puolangan kirkosta 14,5 kilometriä eteläkaakkoon, tarkemmin Puolanka–Paltamo -tien länsipuolella ja Pik- 22. Katamonniemi ku-Salmisen järven Vanhanlahden eteläpuolel- la. Rannasta on noin 100 metrin päässä, Saukon- peruskarttalehti: 3442 09 Pirttijoki niemeen menevän tien itäpuolella, olevassa so- koordinaatit: x = 7211 22, y = 523 21, rakuopassa noin parikymmentä metriä itään on z = 137 hiekkakankaalla eri-ikäisiä kuoppia. Yksi niistä luokka: II on muodoltaan suorakulmainen ja kiviseinäinen, tyyppi: historiallisen ajan kooltaan 4,0 x 1,5 metriä. Kyseessä on mahdolli- hautapaikka sesti kalkinpolttouuni. Sen ja sorakuopan välillä alue: Pirttijärvi, Katamonniemi on vielä kaksi isohkoa vanhaa kuoppaa, toinen tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, on kooltaan 7 x 2 metriä, toisen läpimitta on 6 inventointi metriä. Aikoinaan alueella on mainittu sijaitsevan lapinhautoja. Historiallisen ajan hautapaikka sijaitsee Puolan- gan kirkosta 17 kilometriä luoteeseen Pirttijär- ven koillisrannan keskivaiheilla. Hautapaikka on 20. Hietala suon ympäröimällä niemellä, vajaat 400 metriä Korpelan talosta länteen. Paikalla on ainakin kol- peruskarttalehti: 3442 08 Auho me haudanmuotoista painumaa. Selvästi erottu- koordinaatit: x = 7209 40, y = 524 10, vimman haudan koko on 2 x 1 metriä ja syvyys z = 142 puoli metriä. Muistitiedon mukaan paikalla on luokka: II ollut väliaikainen hautausmaa. Paikka tunnetaan- tyyppi: pyyntikuoppia kin Kalmoniemenä. alue: Auho- ja Pirttijärvi, Hietala tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984,

inventointi

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 19 23. Puoskarinniemi päässä tiestä on rivissä kuusi noin metrin syvyistä kuoppaa, joiden läpimitta on 2–5 metriä. Kuo- peruskarttalehti: 3442 10 Puolanka pat ovat mahdollisesti pyyntikuoppia. koordinaatit: x = 7195 90, y = 533 04, z = 150 luokka: II 26. Patonen tyyppi: kiviröykkiö alue: Puolankajärvi, Puoskarin- peruskarttalehti: 3443 02 Kotila niemi koordinaatit: x = 7176 96, y = 545 60, tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, z = 170 inventointi luokka: II tyyppi: “Jättiläisen kuoppia” Kiviröykkiö sijaitsee Puolangan kirkosta 1,2 ki- alue: Louhenjoki, Patonen lometriä kaakkoon, Puolankajärven etelärannal- tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, la. Vastapäätä on Huosiusniemen hautausmaa. inventointi Röykkiö on vajaat 700 metriä Ryhtälän talosta itä- koilliseen. Paikka on kosteaa kangasta. Rannasta “Jättiläisen kuopiksi” epäillyt painaumat sijait- noin 10 metrin päässä on pyöreä kiviröykkiö. Sen sevat Puolangan kirkosta 24 kilometriä kaakkoon. halkaisija on kolme metriä ja korkeus puoli met- Paikka on Louhenjoen länsirannalla, heti Pato- riä. Kyseessä saattaa olla hautaraunio. seksi nimitetyn ylityspaikan eteläpuolella. Paik- ka on runsaat 800 metriä Laitilan talosta etelä- kaakkoon. Välittömässä läheisyydessä on kesä- 24. Kirkkosaari mökki. Pihalla mökin länsipuolella on 7 x 5 metrin kokoinen kuoppa. Mökistä noin 20 metriä peruskarttalehti: 3442 10 Puolanka etelään on toinen, viiden metrin läpimittainen koordinaatit: x = 7194 26, y = 530 74, ja kahden metrin syvyinen kuoppa sekä kolme z = 150 pienempää kuoppaa. Kuoppia on sanottu jätti- luokka: I läisenkuopiksi. tyyppi: historiallisen ajan hautausmaa alue: Ristijärvi, Kirkkosaari 27. Kalmosaari tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, inventointi peruskarttalehti: 3444 05 Lylykylä koordinaatit: x = 7201 12, y = 554 54, Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta 2,5 kilomet- z = 205 riä lounaaseen. Paikka on pieni saari Ristijärves- luokka: I sä. Saaressa on ainakin parikymmentä hautapai- tyyppi: historiallisen ajan numaa, valtaosa painaumista on itä–länsi -suun- hautausmaa taisia. Saaresta on löytynyt 1600- ja 1700-luvun alue: Lylyjärvi, Kalmosaari rahoja sekä kertoman mukaan myös ihmisen lui- tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, ta. inventointi

Hautasaari sijaitsee Puolangan kirkosta 23 kilo- 25. Rakennuskangas metriä itäkoilliseen Lylyjärven länsiosassa, olevan Kirkkosaaren eteläpuolisessa saaressa. Perus- peruskarttalehti: 3443 02 Kotila kartassa saaren nimi on Venäläissaari, mutta se koordinaatit: x = 7176 12, y = 544 96, tunnetaan myös Kalmosaarena. Saaressa on peri- z = 185 mätiedon mukaan ollut hautausmaa ja sieltä on luokka: I saman tiedon mukaan löytynyt pääkallo. tyyppi: lapinkuoppia alue: Rakennusjärvi, Rakennus- kangas 28. Hulminvaara tutkimukset: Katrimaija Mäkivuoti 1984, inventointi peruskarttalehti: 3443 02 Kotila Lapinkuopat sijaitsevat Puolangan kirkosta 24 koordinaatit: x = 7174 60, y = 543 25, kilometriä kaakkoon, tarkemmin Rakennusjär- z = 255 ven eteläosan itärannalla, sen ja Kotilan–Hoi- luokka: I kanvaaran -tien välissä. Kankaalla olevan sora- tyyppi: historiallisen ajan kuppi-

kuopan eteläpuolella parin kymmenen metrin kivi

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 20 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 alue: Hulminvaara kaksi kahden metrin läpimittaista ja puolen met- tutkimukset: Esa Suominen 1986, rin syvyistä kuoppaa. Perimätiedon mukaan ky- tarkastus symyksessä on 1500-luvun asuinpaikka.

Kuppikivi sijaitsee Puolangan kirkosta 25 kilo- metriä eteläkaakkoon Hulminvaaran lounaisrin- 31. Taivallahti teellä. Hulmin talosta Kuppikivelle on matkaa noin 300 metriä länsilounaaseen. Paikka sijaitsee peruskarttalehti: 3441 06 Puokiovaara + pellon ja sekametsän rajalla. Kuppikivi on päältä 3441 05 Iso-Laamanen melko tasainen. Sen koko on noin 3,3 x 4,0 metriä koordinaatit: x = 7180 05, y = 513 55, ja korkeus runsaat puoli metriä. Kiven pinnassa z = 155 on seitsemän selvää kuoppaa. Kuoppien halkai- luokka: II sija on noin 6 cm ja syvyys 2 cm. Lisäksi kivessä tyyppi: kivikautinen asuinpaikka, on vielä kaksi epäselvempää kuoppaa. pyyntikuoppia, historiallisen ajan tervahauta alue: Taivallahti 29. Tulilahti tutkimukset: Vesa Laulumaa ja Esa Suominen 1992, peruskarttalehti: 3441 05 Iso-Laamanen inventointi koordinaatit: x = 7172 42, y = 517 86, löydöt: KM 27495: 1–3 (kvartsia) z = 152 5 luokka: II Taivallahti, jossa sijaitsee lukuisia muinaisjään- tyyppi: kivikautinen asuinpaikka nöksiä, sijaitsee Puolangan kirkosta 25 kilomet- alue: Iso-Laamanen, Tulilahti riä lounaaseen Puokiojärven eteläpäässä olevan tutkimukset: Vesa Laulumaa ja Taivallahden ja sen eteläpuolisen Pienanjärven Esa Suominen 1992, välisellä 300 metriä leveällä kannaksella. Taival- inventointi lahden puoleisessa päässä on kaksi kesämökkiä Löydöt: KM 27494 (kvartsia) ja tien varressa kannaksen pohjoisosassa on 12 pyyntikuoppaa. Alueen laajuus on 90 x 70 met- Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta 28 kilomet- riä. Pyyntikuoppien läpimitta vaihtelee 2–4 met- riä etelälounaaseen, Puokio – Jaalanka -tien kaak- riin ja niiden syvyys 0,3–0,7 metriin. Lähellä Pie- koispuolella Iso-Laamasen Tulilahden lounais- nanjärven rantaa on vielä tervahaudan pohja. rannalla olevien sorakuoppien kaakkoispäässä. Kannaksen poikki kulkevalta tieltä, noin 30–70 Tulilahden suulla sijaitseville kesämökeille me- metrin päästä Taivallahden rannasta, samoin nevältä hiekkatieltä - sorakuopan ja mökkien kuin tien itäpuolella olevan pienen soranotto- välistä - on löytynyt kvartsi-iskoksia ja kivetty- paikan reunasta on löytynyt kvartsia. jen tulisijojen jäännöksiä.

32. Autionperä 30. Kotaniemi peruskarttalehti: 3441 06 Puokio peruskarttalehti: 3441 05 Iso-Laamanen koordinaatit x = 7183 51, y = 513 50, koordinaatit: x = 7172 44, y = 518 36, z = 160 z = 152,5 luokka: II luokka: II tyyppi: pyyntikuoppia, historialli- tyyppi: historiallisen ajan kivi- sen ajan tervahautoja röykkiöitä alue: Puokiojärvi, Autionperä alue: Iso-Laamanen, Kotaniemi tutkimukset: Vesa Laulumaa ja tutkimukset: Vesa Laulumaa ja Esa Suominen 1992, Esa Suominen 1992, inventointi inventointi Autionperä sijaitsee Puolangan kirkosta 23 kilo- Kotaniemen kiviröykkiöt sijaitsevat Puolangan metriä lounaaseen. Paikka on Puokiojärven ja sen kirkosta 28 kilometriä etelälounaaseen Puokio– pohjoispuolella olevan Lautinjärven välisen Jaalanka -maantien itäpuolella olevan Iso-Laama- kankaan itäreunassa. Kangas rajautuu suoaluee- sen pohjoispäässä. Paikka on Kotaniemen etelä- seen. Soiden välissä on kuivan maan kannas, jota kärjessä. Siellä on noin 50 x 20 metrin alueella pitkin kulkee Vaala – Puokio -tie. Tien pohjois- kahdeksan kahden metrin läpimittaista matalaa puolella on sorakuoppa-alue. Sen itäpuolella ja

kiviröykkiöitä ja kaksi muuta kumparetta sekä

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 21 tien eteläpuolella, kankaan Puokiojärvestä läh- 35. Luppoperä tevän suon viereisessä reunassa, on puolen kilometrin matkalla 22 pyyntikuoppaa. Kuoppien peruskarttalehti: 3442 06 Kalhamajärvi läpimitta vaihtelee 2,2–5,7 metriin ja syvyys 0,3– koordinaatit: x = 7214 76, y = 516 62, 0,9 metriin. Pyyntikuoppa-alueen eteläosassa on z = 143 myös kaksi tervahautaa. luokka: II tyyppi: pyyntikuoppia alue: Kalhamajärvi, Luppolahti 33. Määtänniemi tutkimukset: Vesa Laulumaa ja Esa Suominen 1992, peruskarttalehti: 3442 06 Kalhamajärvi inventointi koordinaatit: x = 7212 65, y = 517 49, z = 137 Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta 23,5 kilomet- luokka: II riä luoteeseen, Kalhamajärven luoteiskulmassa tyyppi: kivikautinen asuinpaikka olevan Luppolahden lounaiskulmassa, rannasta alue: Kalhamajärvi, Määtänniemi nousevan rinteen päällä. Pyyntikuopat ovat Ra- tutkimukset: Vesa Laulumaa ja jalan taloon vievän tien koillispuolella vajaa ki- Esa Suominen 1992, lometri Rajalasta luoteeseen. Tien vieressä on 100 inventointi metrin matkalla seitsemän todennäköistä pyyn- löydöt: KM 27496: 1–4 (kvartsia) tikuoppaa. Kuopat ovat kooltaan 4,5–2,3 metriä ja syvyydeltään 0,3–0,6 metriä. Määtänniemen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Puolangan kirkosta 21,5 kilometriä luoteeseen Kalhamajärven länsirannalla, Määtänkankaan 36. Peräkangas reunassa. Asuinpaikka on vajaat 300 metriä Mää- tänniemen kärjestä pohjoiseen. Määtän autiona peruskarttalehti: 3442 06 Kalhamajärvi olevasta talosta on rantaan tulevan polun päässä koordinaatit: x = 7215 44, y = 516 46, olevasta rantatörmästä löytynyt kvartsia ja pala- z = 147,50 nutta kiveä. luokka: II tyyppi: pyyntikuoppia alue: Kalhamajärvi, Peräkangas 34. Rajala tutkimukset: Vesa Laulumaa ja Esa Suominen 1992, peruskarttalehti: 3442 06 Kalhamajärvi inventointi koordinaatit: x = 7214 07, y = 517 03, z = 145 Pyyntikuopat sijaitsevat Puolangan kirkosta 24 luokka: II kilometriä luoteeseen, Kalhamajärven luoteis- tyyppi: pyyntikuoppia puolella: paikka on noin puoli kilometriä Lup- alue: Kalhamajärvi, Luppolahti polahden pohjukasta luoteeseen, tarkemmin Pe- tutkimukset: Vesa Laulumaa ja räkankaan Peräsuon puoleisessa itäreunassa Ra- Esa Suominen 1992, jalan taloon menevän tien itäpuolella. Taloon on inventointi matkaa 1,8 kilometriä. Tien ja suon välisellä kankaalla on 11 pyyntikuoppaa noin 400 metriä pit- Pyyntikuopat sijaitsevat Puolangan kirkosta 23 kässä luode–kaakko -suuntaisessa rivissä. Kuo- kilometriä luoteeseen, Kalhamajärven luoteis- pat ovat harvinaisen suuria, niiden läpimitta osassa olevan Luppolahden lounaisrannalla. vaihtelee 4,0–8,5 metriin, syvyys on 0,4–0,8 met- Paikka on Rajalan taloon vievän tien varressa, riä. runsaat 200 metriä talosta luoteeseen. Parinkym- menen metrin matkalla on kolme mahdollista pyyntikuoppaa, kaksi kuoppaa on tien itäpuo- 37. Toppinen lella ja yksi niiden välissä tien länsipuolella. Kuoppien halkaisija on 4,5–2,3 metriä ja syvyys peruskarttalehti: 3442 06 Kalhamajärvi 0,3–0,5 metriä. koordinaatit: x = 7214 12, y = 518 12, z = 137,5 luokka: II tyyppi: kivikautinen asuinpaikka (?)

alue: Kalhamajärvi, Toppinen

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 22 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 tutkimukset: Vesa Laulumaa ja pan reunassa on asuinpaikkaan viittaavia löytö- Esa Suominen 1992, jä. Paikka on kiinteänä muinaisjäännöksenä epä- inventointi varma kohde. löydöt: KM 27497 (kvartsia)

Toppisen mahdollinen kivikautinen asuinpaik- 40. Paakanajärvi ka sijaitsee Puolangan kirkosta 22 kilometriä luoteeseen. Paikka on Kalhamajärven pohjoisrannal- peruskarttalehti: 3441 07 Kongasmäki la järven luoteiskulmassa Luppolahden suulla koordinaatit: x = 7167 70, y = 527 80, sijaitsevan Toppisen talon kohdalla. Talon kaak- z = 185 kois- ja eteläpuolen pellosta on tullut esille muu- luokka: II tamia asuinpaikkaan viittaavia löytöjä. Kohde on tyyppi: pyyntikuoppia epävarma kiinteä muinaisjäännös. alue: Paakanajärvi tutkimukset: Esa Suominen 1998, tarkastus 38. Sytelä Pyyntikuopat sijaitsevat Puolangan kirkosta 30 peruskarttalehti: 3442 06 Kalhamajärvi kilometriä etelään, Paakanajärven pohjoispuolel- koordinaatit: x = 7213 76, y = 519 38, la. Kuopat ovat Iso-Huosiusjärven, Syväjärven ja z = 137,5 Valkeisjärven välisellä kumpuilevalla mäntykan- luokka: II kaalla. Alueella on kymmeniä pyyntikuoppia. tyyppi: kivikautinen asuinpaikka Muodoltaan kuopat ovat suppilomaisia, parin alue: Kalhamajärvi, Sytelä metrin läpimittaisia ja puolisen metriä syviä. tutkimukset: Vesa Laulumaa ja Kuoppia ei ole tarkemmin kartoitettu. Esa Suominen 1992, inventointi löydöt: KM 27498:1–3 (kivilajiesi- 41. Silmäsuo neen katkelma, kvartsia) peruskarttalehti: 3441 10 Törmänmäki Sytelän mahdollinen kivikautinen asuinpaikka koordinaatit: x = 7162 09, y = 535 58, sijaitsee Kalhamajärven pohjoisrannalla Puolan- z = 172 gan kirkosta 21 kilometriä luoteeseen olevan Sy- luokka: II telän talon kohdalla. Talon länsi- ja lounaispuo- tyyppi: pyyntikuoppia lella olevasta pellosta on asuinpaikkaan viittaa- alue: Törmänmäki, Silmäsuo via löytöjä. Sytelä on kiinteänä muinaisjäännök- tutkimukset: Esa Suominen 1998, senä epävarma kohde. tarkastus, Markku Korteniemi 1999, tarkastus 39. Kiviharju Pyyntikuopat sijaitsevat Silmäsuolla Puolangan peruskarttalehti: 3533 01 Siikavaara kirkosta 35 kilometriä etelään ja Törmänmäen koordinaatit: x = 7228 94, y = 549 96, eteläpuolella. Suo on Paltamo–Puolanka -tiestä z = 150 puoli kilometriä itään ja kilometrin etelään pe- luokka: II ruskarttaan merkitystä Alangon talosta. Suon tyyppi: kivikautinen asuinpaikka koillisreunan viereisellä mäntykankaalla on run- alue: Tenämäjärvi, Kiviharju saan 100 metrin matkalla neljä kuoppaa. Kuop- tutkimukset: Vesa Laulumaa ja pien läpimitta on 2,5–3,5 metriä, syvyys on puoli Esa Suominen 1992, metriä. Kyse on todennäköisesti pyyntikuopista. inventointi

Kiviharjun mahdollinen kivikautinen asuin- 42. Sakari paikka sijaitsee Puolangan kirkosta 36,5 kilomet- riä pohjoiskoilliseen. Paikka on Tenämäjärven peruskarttalehti: 3442 09 Pirttijoki lounaisrannalla. Kivikautinen asuinpaikka muo- koordinaatit: x = 7210 34, y = 526 70, dostuu pienistä sorakuopista. Kuoppien ja Tenä- z = 138 mäjärven välissä kulkee Joukokylän ja Kurkiky- luokka: II län välinen tie. Tien kääntöpaikalla ja sorakuo- tyyppi: kivikautinen asuinpaikka, rautakautinen löytöpaikka,

kuoppia

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 23 alue: Auhojärvi, Hiltulanniemi päin siihen on matkaa runsaat 1,1 kilometriä. Har- tutkimukset: Esa Suominen 1993, janteen kärjessä olevalta laiturilta lähtevän po- tarkastus lun varressa on laiturista 300 metriä pohjoiseen löydöt: KM 28072:1, 2 (hevosen viisi todennäköistä pyyntikuoppaa runsaan 100 kenkäsolki, kvartsia) metrin matkalla. Kuopat ovat halkaisijaltaan 2–3 metriä ja niiden syvyys on noin 0,2–0,5 metriä. Sakari sijaitsee Puolangan kirkosta 14,5 kilomet- Harjanteen eteläosassa on vielä useita pienem- riä pohjoisluoteeseen. Paikka on Auhojärven piä kuoppia. Nämä lienevät maaperän tarkastus- pohjoisrannalla ja Hiltulanniemen lounaispuo- kuoppia. lella, noin puolitoista kilometriä Hiltulan talosta lounaaseen. Paikalla olevan kesämökin pihasta, korkean rantatörmän partaalta, on löytynyt rau- 45. Huosiusniemi takautinen solki. Lähistöltä on myös asuinpaikkaan viittaavia löytöjä. Mökin pihassa on lisäksi peruskarttalehti: 3442 10 Puolanka kolme vanhalta vaikuttavaa parin metrin läpi- koordinaatit: x = 7196 42, y = 3533 02, mittaista kuoppaa tai painannetta. z = 154 luokka: II tyyppi: historiallisen ajan hauta- 43. Voikivi paikka alue: Huosiusniemi peruskarttalehti: 3441 11 Somerjärvi tutkimukset: Markku Korteniemi 1999, koordinaatit: x = 7176 12, y = 536 06, tarkastus z= 213 luokka: II Historiallisen ajan hautapaikka sijaitsee Puolan- tyyppi: historiallisen ajan tarina- gan kirkosta kilometrin kaakkoon. Hautapaikka paikka on Puolankajärveen kirkonkylän kohdalta poh- alue: Väyrylä, Voikivensuo joisesta pistävän Huosiusniemen eteläisessä nie- tutkimukset: Esa Suominen 1997, mekkeessä, nykyisen hautausmaan eteläpuolel- tarkastus la. Mäntyä ja kuusta kasvavassa moreenimaassa on kaikkiaan kahdeksan kuoppaa. Kuoppien Voikivi sijaitsee Puolangan kirkosta 21 kilomet- halkaisijat ovat noin 1– 4 metriä. Kyse lienee väli- riä eteläkaakkoon, Voikivensuolla. Paikka on Väy- aikaisesta hautausmaasta. rylän koulusta noin puolitoista kilometriä ete- lään ja Pohjolan talosta kilometrin länteen. Suon keskellä on 5 x 3 metrin kokoinen laakea kivi jo- 46. Piltunginjärven kalmosaari hon on hakattu vuosilukuja 1800-luvun alkupuolelta nykyaikaan. Lisäksi kivessä on epäselvä peruskarttalehti: 3441 06 Puokiovaara luku, joka näyttäisi olevan 1581. Perimätiedon koordinaatit: x = 7186 96, y = 510 76, mukaan seurakunta on ottanut vastaan veroja z = 157,50 Voikivellä. luokka: II tyyppi: historiallisen ajan kalmisto alue: Piltunkijärvi, Kalmosaari 44. Pyssylampi tutkimukset: Markku Korteniemi 1999, tarkastus peruskarttalehti: 3442 10 Puolanka koordinaatit: x = 7195 90, y = 3539 88, Puolangan kirkosta 23,5 kilometriä lounaaseen z = 210 Piltunginjärven pohjoisosassa sijaitsee on pieni, luokka: II vain noin 50 metrin läpimittainen Kalmosaari. tyyppi: esihistoriallisia pyynti- Saari on runsaat 1,8 kilometriä Piltungin talosta kuoppia pohjoiseen. Saaressa on kymmenkunta pitkän- alue: Pyssylampi, Pyssylä omaista kuoppaa. Kooltaan kuopat ovat 1–4 x 0,5– tutkimukset: Markku Korteniemi 1999, 2 metriä ja syvyydeltään 0,4–0,6 metriä. Perimä- tarkastus tiedon mukaan kyseessä on väliaikainen hautausmaa. Hautauksiin saattavat liittyä myös pui- Kohde sijaitsee Puolangan kirkosta 7,5 kilomet- hin isketyt puutapit ja rautanaulat. riä itäkaakkoon. Paikka on Pyssylammen ja sen luoteispuolisen Upokkaan välisen harjanteen

korkeimmalla kohdalla. Pyssylän talosta itään

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 24 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Arkeologiset kaivaukset Puolangan Kotalahdessa. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto, Esa Suominen.

2.5 Esihistorian ajan tutkimisesta

2.5.1 Jälkiä Pii on kivikauden tärkeimpiä raaka-ai- Esihistorian ihmisen elämää ja asumista voi- neita. Tiiviin ja helposti muotoiltavan ja kes- daan rekonstruoida arkeologian avulla. Ar- tävän piin ominaisuudet sopivat hyvin kivi- keologi luo kuvan eletystä elämästä tutki- esineiden valmistamiseen. Koska piitä ei malla esihistorian ajan ihmisten jättämiä jäl- luontaisesti esiinny Suomen maan kamaral- kiä lähinnä irtolöytöjen ja arkeologisten kaila, täältä kaivetut piilöydöt antavat mielen- vausten avulla. Ihmisten jälkiä asuinpaikal- kiintoista tietoa kivikauden ajan kulttuuri- la arkeologit kutsuvat kulttuurikerroksiksi. en vuorovaikutuksesta ja ihmisten liikkeis- Tämä noin puoli metriä korkea punaisen rus- tä. Kainuun alueelle pii kulkeutui idästä. keaksi värjäytynyt maakerros sisältää yleen- Kvartsia käytettiin tavallaan korvaava- sä pieninä fragmentteina jälkiä eletystä elä- na materiaalina työkalujen valmistuksessa mästä. Mahdolliset esinelöydöt, rikkoutu- sellaisilla alueilla, joissa piitä ei ollut saata- neen saviastian palaset, kvartsi-iskokset, villa. Kvartsi on helpommin lohkeavaa ja ruoan jätteet, tunkiot ym. ovat johtolankoja pehmeämpää kuin pii. Kvartsi lohkeilee epä- esihistorian ajan ihmisen maailmaan. säännöllisemmin kuin pii, ja se vaikeutti suu- Yleistä oli, että jos jonkin työkalun muo- rempien esineiden työstämistä. Sitä vastoin toa pidettiin tarkoituksenmukaisena, sitä ei pikkuesineiden, kuten nuolenkärkien, kaa- muutettu kovin helposti. Se oli käytössä vuo- pimien ja porien raaka-aineena se oli erittäin

situhansia kenties vain muunneltuna. käyttökelpoinen. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 25 2.5.2 Muinaismuistolaki “Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, Muinaisjäännöksiä ovat maisemassa tai maa- peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, perässä olevat muinaisen ihmisen toiminnas- poistaminen ja muu siihen kajoaminen kiel- ta syntyneet jäljet, rakennelmat tai kerros- letty”. Kiinteiden muinaisjäännösten rahoitta- tumat. Muinaisjäännöksiä ovat: mista valvoo Museovirasto. Se voi myöntää • maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät luvan muinaisjäännösten tutkimiseen sekä ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka niiden hoidon suunnitteluun. Osa muinais- ovat ihmisten muinoin tekemiä jäännösten suojeluun liittyvistä tehtävistä on • pakanuuden aikaiset haudat ja kalmis- delegoitu maakuntamuseolle. tot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole Lisätietoja Muinaismuistolaista http:// merkkejä. Kivet ja kalliopinnat, joissa on www.finlex.fi/muinaismuistolaki muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai mui- Muinaisjäännökset jaetaan merkittä- ta piirroksia tai maalauksia, hiomauria tai vyyden perusteella kolmeen luokkaan. muita hionnan tai hakkuun jälkiä taikka uh- Ensimmäiseen luokkaan (I) kuuluvat ne rikuoppia kohteet, joiden säilyminen on turvattava kai- • uhrilähteet, -puut, ja -kivet ja muut pal- kissa olosuhteissa. Toiseen luokkaan (II) vontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat kuuluvat muinaisjäännökset, jotka voidaan • muinaisilta ajoilta peräisin olevat asu- vapauttaa rahoituksesta arkeologisten tut- musten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, kimusten jälkeen. Luokkaan III kuuluvat pa- niin myös muodostumat, jotka ovat synty- hoin tuhoutuneet tai riittävästi tutkitut ja neet sellaisten asumusten tai paikkojen käyt- rauhoituksesta vapautetut muinaisjäännök- tämisestä set. • muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamä- et, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihau- dat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kap- 2.5.3 Muinaismuistokohteen ja pelien, luostarien ja muiden huomattavien kiinteiden muinaisjäännösten rakennusten rauniot sekä muinaiset hauta- tunnistaminen paikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla Muinaismuistolaki kertoo, mitkä luonnossa • kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on havaittavista kohteista ovat muinaismuisto- pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman kohteita tai historiallisen ajan kiinteitä mui- muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituk- naisjäännöksiä. Maisemassa liikkujaa varten sessa, samoin kuin muut sellaiset muistomer- on hyvä selventää, mistä tunnistaa mainitut kit kohteet. • muinaisten huomattavien kulkuteiden, Maaperässä olevia, muinaisajan ihmis- tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja ten toiminnasta syntyneitä jäänteitä kutsu- muiden sellaisten laitteiden jäännökset taan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Tällai- • kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy sia ovat mm. asuinpaikat, haudat, kalliomaa- vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia his- laukset ja pyyntikuopat. Usein kiinteään toriallisia muistoja muinaisjäännökseen liittyy useampia osia, • esihistorian ajan asuinpaikat, historial- kuten asuinpaikka rakennuksen pohjasta, lisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, kuten tulisijasta tai tulisijoista, paalujen jäljistä, esi- myös yksittäiset toisen maailmansodan ai- neistä ym. kaiset puolustusvarustukset, jotka on histo- Historiallisen ajan kiinteitä muinais- riallisen merkityksen johdosta rinnastettu jäännöksiä ovat keskiaikaiset tai sitä nuo- muinaismuistokohteisiin. remmat muinaisjäännökset – vanhimmat Muinaisjäännösten säilyminen on tur- ovat 1200-luvulta ja nuorimmat 1900-luvul- vattu muinaismuistolaissa (295/1963), jonka ta. Historiallisen ajan kiinteitä muinaisjään- mukaan “Kiinteät muinaisjäännökset ovat nöksiä ovat muun muassa seuraavat: rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisem- • elinkeinohistorialliset muinaisjäännök- masta asutuksesta ja historiasta,” set, kuten myllypaikat, tervahaudat ja rau- dansulatusuunit

26 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 • teollisuushistorialliset jäännökset, esi- Ihmisellä on aina ollut tapana järjestää merkiksi masuunit, kaivokset ja kalkinpolt- ja merkitä elinympäristönsä jollakin lailla. touunit Luonnollinen elementti tähän tarkoitukseen • maa- ja vesiliikenteeseen sekä meren- on luonnonkivi, jota on kaikkialla saatavis- kulkuun liittyvät muinaisjäännökset, esimer- sa. Hautaröykkiöiden lisäksi kivistä on saa- kiksi tienpohjat, välimatkapylväät, kanavat tettu latoa myös muita vaikeammin tulkit- ja kummelit tavia asetelmia. Maiseman säännölliset kivi- • kirkollisia muinaisjäännöksiä ovat esi- latomukset herättävät aina jollain tavalla merkiksi kirkonpaikat ja hylätyt hautaus- mielenkiintoa. Mikä on ollut kohteen tarkoi- maat tus ja merkitys? Tärkeää kuitenkin on, että • muita historiallisen ajan muinaisjään- kohdetta ei lähde omin päin tutkimaan, vaan nöksiä ovat muun muassa jatulintarhat, rys- ottaa yhteyttä Museovirastoon tai maakun- sänuunit, kivi- ja kalliohakkaukset ja tarina- tamuseoon. Yleisimpiä ja tunnetuimpia his- paikat toriallisen ajan kiinteitä muinaisjäännöksiä Irtolöydöksi kutsutaan muinaisen ihmi- Kainuussa ovat vanhat asuinpaikat, terva- sen valmistamia esineitä, esineiden teelmiä haudat ja raudanpolttopaikat. ja katkelmia ja esineen valmistuksessa syn- Kiinteä muinaisjäänne voi olla vanha tynyttä jätettä. Irtolöytöjä ovat myös kätke- käytöstä pois jäänyt asuinpaikka, jossa on tyt arvoesineet ja muut esineet, jotka eivät jäljellä jonkin verran asumiseen liittyviä ra- kuulu mihinkään kiinteään asuinpaikkaan. kenteita, kuten rakennuksen tai rakennusten Periaatteessa muinaisjäännöksiä voi pohjia. Arvokkaaksi paikan voi tehdä esimer- löytyä kaikkialta, missä on ollut asumiseen kiksi se, että paikkaan liittyy joku historian kelpaavaa maata. Esihistoriallisista asuinpai- kannalta merkittävä tapahtuma tai henkilö. koista on harvoin näkyviä merkkejä maan Uudemman ajan muinaisjäännöksiä ovat päällä tai näitä merkkejä on osattava lukea. myös kaskenpolttoon liittyvät kaskirauniot Viitteitä mahdollisesta asuinpaikasta antavat ja nauriskuopat. Tervahautoja metsissä on irtolöydöt: kvartsi- ja kivi-iskokset, palanut vielä paljonkin. luu, luu-, savi-, kivi- tai metalliesineiden osat ja jäljet nuotionpidosta. Pitkällinen asuinpaikka on jättänyt jälkeensä likautuneita Osmankajärven Kotalahden tervauuni on kiinteä

maakerroksia. muinaisjäänne. Kuva: lokakuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 27 2.5.4 Kohteiden hoito esineitä ajoitetaan hiilen radioaktiivisuustut- kimuksella, eli ns. C 14 -menetelmällä. Tämä Esihistoriallisen asuinpaikan ja esineistön on tällä hetkellä olevista menetelmistä tär- ajoittaminen on vaikeaa ja välillä hyvinkin kein. Kaikissa elollisissa aineissa on jonkin epätarkkaa ja tulkinnallista. Arkeologisilla verran radioaktiivista hiili-isotooppia. Kun kaivauksilla pyritään luomaan kuva esihis- esimerkiksi puu kuolee, siinä oleva radioak- torian ajan elämästä. Muinaista asuinpaikkaa tiivisuus hajoaa tietyllä nopeudella siten, tutkiessaan arkeologi etenee varoen: pin- että se on vähentynyt puoleen 5730 vuodes- tamaakerrokset voidaan siirtää lapiolla tai sa. Hiilinäytteestä mitatun tämän hetkisen muulla järeämmällä menetelmällä. Asuin- ja radioaktiivisuuden määrän perusteella voi- kulttuurikerroksia tutkittaessa siirrytään daan laskea näytteen ikä. C 14 on suhteelli- kevyempiin työkaluihin, kuten lastoihin tai sen tarkka, mutta siinäkin on omat virhemar- harjoihin. Jokainen kerros ja jokainen löydet- ginaalinsa: nuotiosta löytynyt palanut puu ty esine tai sen osa on arvokas ja tutkimuk- saattaa olla vain muutaman sata vuotta van- sellisesti tärkeä. Yksi tapa ajoittaa kaivaus- ha. löytöjä on löytöpaikka, mitä syvemmällä se C 14 -menetelmän ohella käytetään tois- on, sitä vanhempi se on. Tätä menetelmää ta luonnontieteellistä tutkimusmenetelmää: kutsutaan stratigrafiseksi ajoitukseksi. Tä- siitepölyanalyysiä. Siitepöly antaa tietoa män menetelmän tarkkuutta heikentää löy- ympäristön kasvillisuudesta. Hyviä siitepö- tökerrosten mahdollinen sekoittuminen. lyjen näytteenottopaikkoja ovat turvesuot Toinen käytetty menetelmä on esinei- sekä lampien ja järvien pohjat. Myös pienet den typologisointimuodon perusteella. Ih- ja syvät lammet, joissa ei ole pohjakerrostu- misten asuinpaikkoja tai jossain määrin myös mia sotkeneita virtauksia, soveltuvat tutki- muskohteiksi. Koira kuppikivellä syksyllä 2003.

28 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Tutkimuksen kannalta yksikin ohran sii- teiden menettelytavoista sovitaan tulevan tepöly on riittävä, koska tuuli ei ole voinut maankäytön yhteydessä museoviranomais- kuljettaa sitä kaukaa. Yksittäinen siitepöly ten ja maankäytöstä vastaavien kesken. on varma todiste silloin, kun se voidaan vah- Muinaisjäännösalueen säilyminen luon- vistaa muilla menetelmillä ja löytämällä rik- nontilaisena ei ole niiden säilymisen kannal- karuohojen pölyjä. Hiilihiukkasanalyysin ta ehdoton edellytys. Muinaisjäännösten avulla voidaan todeta, että metsää on raivat- hoito vaatii sekä huolellista suunnittelua että tu. Kaura, ohra ja vehnä ovat itsepölytteisiä, toteutusta. Muinaisjäännös ei täysin estä joten niiden siitepöly ei kulkeudu kauas. Ru- metsän tai muun maa-alueen taloudellista kiin siitepöly on voinut kulkeutua kauem- käyttöä. Kohteet on sitä vastoin nähtävä paakin, koska se on tuulipölytteinen. Siite- maisemaa rikastuttavina elementteinä. Lain pölyt tutkitaan mikroskoopilla, ja niitä ver- mukaan kohteista vastaa ensisijaisesti Mu- rataan muualta Suomesta löytyneisiin viljo- seovirasto. Kohteen hoito on suunniteltava jen siitepölyihin eli referenssikokoelmiin. yhdessä Museoviraston tai maakuntamuse- Lisätietoja tutkimusmenetelmästä: on kanssa. Museoviraston on aina hyväksyt- http://www.jyu.fi/tak/museo/alkuviljaa/ tävä muinaismuistokohteita koskevat hoito- tutkimus.htm suunnitelmat. Arkeologinen tutkimus vaatii täyden- Muinaismuistolain mukaan muinais- tyäkseen monta tieteen alaa. Luonnontietei- jäännökseen kuuluu riittävän suuri suoja- den avulla saadaan tietoa elinolosuhteiden alue. Laissa on säädetty menettelytavat, jon- muutoksista. Geologia selvittää suuria lin- ka mukaan suoja-alueen suuruus määritel- joja, kuten vesistöjen muutoksia ja asuin- lään ja vahvistetaan. Kuitenkin vain harvalle paikkoihin liittyviä maakerroksia. Antropo- muinaisjäännökselle on vahvistettu tarpeel- logia selvittää mm. ihmisten geneettisiä linen suoja-alue. Inventointeihin tulisikin liit- muutoksia ja rodullista kehittymistä. tää asiantuntijan arvio riittävästä suojauk- Kaavoitus on avainasemassa muinais- sesta ja kohteen hoitotoimenpiteistä. Arvok- muistokohteita ja historiallisen ajan kiintei- kaat muinaismuistokohteet tulisi merkitä tä muinaisjäännöksiä hoidettaessa. Käytän- maisemaan informaatiotaululla, tai kohteen nössä kaavoittaja tarvitsee ajantasaista tie- luonteesta johtuen, esimerkiksi aluetta rajaa- toa kaavoitettavan alueen kohteista. Inven- vana nauhoituksena, jotta säilyminen voitai- tointien saattaminen käyttökelpoiseen muo- siin turvata. toon on erityisen tärkeää. Inventointien ajan- Maatalousmaisemassa, kuten viljelys- tasaisuus helpottaa kaavoitusta ja kohteiden maisemassa sijaitsevan muinaismuistokoh- säilyttämistä ja myös niiden esittelyä ja tar- teen hoidon järjestäminen voi ympäristötu- vittaessa myös tunnettavuutta. kijärjestelmä olla luonteva apuväline. Ympä- Yleiskaavassa kiinteät muinaisjäännök- ristötuen yhtenä tehtävänä on huolehtia set merkitään kohdemerkinnällä SM, kaava- luonnon monimuotoisuudesta. Erityistukea selityksenä sille: “Muinaismuistolain rau- voi saada erityiskohteilla suoritettavien toi- hoittama kiinteä muinaisjäännös”: Kaavaa menpiteiden kustannuksiin ja niistä mahdol- laadittaessa SM-merkintä annetaan kohteil- lisesti aiheutuviin tulon menetyksiin. le, joiden säilyminen tulee turvata kaikissa Metsänhoidolliset toimenpiteet suunni- olosuhteissa. tellaan yleensä tilakohtaisesti. Tilan metsä- Asemakaavan osalta Museovirasto alueella olevat muinaismuistokohteet on määrittelee kunkin kohteen kannalta erik- huomioitava suunnittelussa osana maise- seen, tuleeko kohteen säilyminen turvata manhoitoa. Muinaisjäännöksen lähiympäris- kaikissa olosuhteissa vai voidaanko se pois- tössä kannattaa suosia eri-ikäistä puustoa, taa kokonaan riittävien tutkimusten jälkeen. myös lahopuita, pysty- ja maapuita. Muinais- Kohteet, joiden säilyminen turvataan, mer- jäännöksen rakenteissa ja välittömässä lähei- kitään asemakaavaan SM-merkinnällä. Koh- syydessä oleva puusto poistetaan. Vesakon teille, jotka poistetaan kaavasta riittävien tut- torjunta tulee suorittaa mekaanisesti. Kulo- kimusten jälkeen, annetaan väliaikaismer- tus ja risujen poltto on kielletty, samoin ke- kintä sm. Kaavaselityksenä on: “Alueen osa, mialliset torjunta-aineet ja lannoitteet. Ke- jolla sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitet- miallisten aineiden käyttö vaikeuttaa koh-

tu kiinteä muinaisjäännös”. Tällaisten kohteiden arkeologista tutkimusta. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 29 Hakkuu on yleensä muinaismuistokoh- Lisätietoja ja kirjallisuutta: teille myönteinen toimenpide. Hakkuut tulisi suorittaa jäisen maan aikana ja metsuri- http://nba.fi työnä. Puiden korjuussa tulee käyttää kevyt- http://www.nba.fi/natmus/museum/opetus/ rakenteista kalustoa. Usein arvokas kohde esiohje.htm http://www.nba.fi/archael/index.htm sijaitsee maisemallisesti tärkeällä paikalla, Aarnio Jouni – Luostarinen Maria 2000: Saimaan joten kohteen ympärillä olevan laajemman sylissä, Savon sydämessä. Porrassalmen maisemakokonaisuuden huomioiminen on maisemanhoitosuunnitelma. Etelä-Savon välttämätöntä. maakuntaliiton julkaisu 40. Arkeologinen inventointi – Opas arkeologisen inventoinnin suunnitteluun ja toteuttami- 2.5.5 Muinaismuistot seen. 1999: Helsinki. matkailutuotteena Hiidenkiuas ja tulikukka 1999: Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Museovirasto. Muinaismuistokohteiden ja erityisesti kiin- Helsinki. teiden muinaisjäännösten tunnettavuuden Kiinteiden muinaisjäännösten hoito-opas 1993: lisääminen on asia, johon ei ole vielä riittä- Metsähallitus. Vantaa. Veskansan Maisemissa. Suurlahdentien alueen västi kiinnitetty huomiota. Kohteiden tun- maisemanhoitosuunnitelma 2001: Etelä-Sa- netuksi tekeminen lisäisi kiinnostusta ja toi- von Maakuntaliitto. Mikkeli. vottavasti myös ymmärrystä oman alueen Vilmi Jorma (toim.) Puolangan kirja. Jyväskylä menneisyyttä kohtaan. 1985. Kohteiden matkailullinen hyödyntämi- nen on suunniteltava siten, että historiallisesti arvokas paikka ei vaarannu tai liiaksi kulu. Puolangalta löytyy lukuisia kohteita, joita voidaan hyödyntää matkailussa. Ne voisivat olla itsenäisiä kohteita tai osia laa- jemmasta matkailureitistä. Kertovin kohde olisi ehdottomasti sellainen, joka sisältäisi paljon kerrostumia. Tällainen olisi esihistoriallinen asuinpaikka, jonka ympärillä on historiallisen ajan jälkiä asumisesta tai muusta toiminnasta, kuten esimerkiksi raudanpolt- topaikka tai tervahauta. Puolangan pyyntikuoppapaikat sijoittuvat maisemaan mielenkiintoisella ja mat- kailullisesti helposti käyttöön otettavalla tavalla. Pyyntikuoppien muinaista käyttöä voisi rekonstruoida rakentamalla kuoppien läheisyyteen kopion käyttöaikaisesta pyyntikuopasta. Pyyntimenetelmiin liittyvää muuta informaatiota voisi vielä tuoda esille informaatiotauluin.

30 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397

Historian vaiheita ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 3 Teksti: Marko Karvonen, kuvitus ja kuva- jo mainituksi tulleesta Lapista. Asukkaista ei tekstit ja otsikointi: Päivi Tervonen jäänyt pysyviä jälkiä, koska heidän asumuk- sensa olivat kevytrakenteisia. Myös heidän puiset ja luusta tehdyt käyttöesineensä ovat 3.1 Asutushistoriaa lahonneet luontoon. Syy muuttoaallon suuntautumiseen Kainuuseen oli Sisä-Suomen käytettävissä olevan maa-alan riittämättömyys nopeasti li- 3.1.1 Vaarojen asuttajat sääntyneen väestön tarpeisiin. Savolaisten elinkeino, joka perustui kaski- ja erätalou- Nimi Puolanka on lappilaista alkuperää ja teen, vaati laajoja maa-aloja. Osan rintaseu- tarkoittaa palopaikkaa. Muutamat saame- tujen väestöstä piti lähteä etsimään elinmah- laisperäiset nimet ovat ainoita muistoja, joi- dollisuuksia erämaista. Näin asutus eteni ta pohjoisen asukkaat ovat itsestään jättä- Savon maakunnan ulkopuolelle. neet. Puolanka -nimen lisäksi lappilaisperäi- Asutuksen leviäminen Oulujärven seu- siä ovat ainakin Askanmäki, Jaurakkavaara duille oli kuninkaan käsky. Muuttajille luvat- ja Piltunkijärvi. Nämä kalastuksella ja met- tiin kolmen vuoden verovapaus ja sotilaal- sästyksellä eläneet kiertolaiset eivät raken- lista suojaa alueella liikkuviksi tiedettyjä ve- taneet pysyviä asumuksia, mutta joitakin la- näläisiä vastaan. Muuttajat eivät tulleet Puo- pinhautoja on kuitenkin löydetty. langalle kuitenkaan vapaaehtoisesti. Monil- Ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat le savolaisille langetettiin kovia sakkoja savolaisten muuttoaallon mukana vuonna 1550-luvulla, koska he eivät totelleet kunin- 1552 Puolangan eteläisimpään kolkkaan. kaan määräystä muuttaa Kainuuseen. Vuoden 1555 veroluettelossa on lueteltu nel- 1560-luvun jälkipuolelta alkaen Puolan- jä talonpoikaa, joiden tilukset olivat Kongas- gan asutus alkoi tihentyä. 1570-luku merkit- mäki, Kongaskumpu, Osmanganmäen itä- si tuon ajan oloihin nähden voimakasta uu- puoli ja Osmangan kangas. Talonpoikien ni- disasutuksen aikakautta Puolangalle. met olivat Niilo Albrektinen, Juho Ylönen, Vuoden 1579 kymmenysluetteloon on Pekka Kämäräinen ja Niilo Nisunen. Jo en- merkitty talonpoikia Kongasmäeltä, Voipu- nen pysyvää asutusta alueella oli liikkunut anjärveltä ja Kivarinjärveltä. Rappasotien ai-

nautintaoikeuksien käyttäjiä, muun muassa kana ensimmäinen muuttoaalto kuitenkin ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut Hämärä397 ○○○○○○○○○○○○○ laskeutumassa Latvavaaralle tammikuussa 31 2004. Vaaran laelta on aina näkynyt kulkija jo kaukaa - oli tulija sitten ystävä tai vihollinen. Kiiskiskylän Kiiskilän talossa (takana oikealla) on asuttu kauan, sama Hyyry- läisten suku jo vuodesta 1725 lähtien. Kuva: kesäkuu 2003.

tukahtui ja erämaat autioituivat. Kainuu lii- 1700-luvun toisen vuosikymmenen ta- tettiin Ruotsiin lopullisesti Täyssinän rau- lojen ja asutuksen vähenemisestä tunnetuin hansopimuksessa 1595. Kaarle Herttua mää- esimerkki on Askanmäen Kauniin Kaijan ta- räsi Oulujärven ympäristön asutettavaksi rina. Hänen elämäntietonsa häviävät tuol- uudelleen, ja Puolangankin asutus elpyi. Vuo- loin ja syynä lienee Askanmäen ryöstäminen den 1626 veroluettelossa asutus on levittäy- ja hävittäminen. Askanmäen Kauniista Kai- tynyt Suolijärvelle, Auholle, Askanmäkeen, jasta tarinasta voi lukea tarkemmin Mikko Väisälään, Väyrylään ja Lylyjärvelle. Moilasen kirjasta Kinttupolkua kylätielle. 1600-luvun lopulla Puolangan asutus oli voimakkaassa kasvussa. Väestönkasvuun vaikuttivat hidastavasti aikojen kuluessa 3.1.2 Vaarallista liikkumista nälkävuodet ja vihollisuudet. Vuosina 1713– 1721 vaikutti isovihan nimellä tunnettu ve- Puolanka, vaikka onkin Manner-Suomen näläismiehityksen kausi, jolloin noin neljän- keskipisteessä, on ollut hankalien kulkuyh- nes pitäjän taloista ryöstettiin ja poltettiin. teyksien takana. Tiettömät taipaleet ovat Kainuussa Puolanka säilyi kuitenkin parhai- kulkeneet soiden, lampien, vaarojen ja laak- ten tuhoilta. 1700-luvun lopulla taloluku al- sojen lomitse. Puolangalta on ollut pitkä koi jälleen merkittävästi kasvaa. matka kaikkialle – etenkin Oulun suuntaan, jonne käytiin kauppaa. Kajaanin suunnassa Paltaniemellä oli kirkko, jonne puolankalai- setkin suuntasivat muutaman kerran vuodessa. Kainuussa liikuttiin yleensä vesiteitse. Puolangalle päästiin parhaiten rannikolta Kiiminkijokea pitkin. Se, kuten Iijoki ja sen sivuhaara Korpijoki, joita kuljettiin rannikolta Puolangan pohjoisiin erämaihin, olivat runsasvetisiä mutta koskisia reittejä.

Taltan vilja-aitan ovet palautuvat tyylillisesti kauas historiaan. Ylemmän aitan oven kaartuvien pihti- pielien esikuvana ovat viime kädessä bysanttilaisen kirkkoarkkitehtuurin marmoriset ovenkehät. Kuva:

elokuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 32 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Jokireitit ovat olleet tärkeitä väyliä Puo- 1800-luvun vaihtuessa 1900-luvuksi langalla harjoitetussa tervanpoltossa ja kau- myös pitäjän syrjäkylien tieolot alkoivat pa- pankäynnissä. Puolangan eteläisistä osista rantua huomattavasti. Ensimmäinen kylätie tervaa on kuljetettu eteläistä vesireittiä pit- valmistui 1800 -luvun viimeisellä vuosikym- kin Oulujärven kautta tai maanteitse poroil- menellä. Kyläteiden kunnossapito määrättiin la ja hevosilla. Pohjoisosista terva on kulje- tien varrella oleville taloille, ja nimismies tettu Ouluun pohjoista vesireittiä pitkin. En- tarkkaili teiden kuntoa. simmäiset teiksi laskettavat kulkuväylät Puolangankin katukuva vilkastui paljon ovat olleet pikemminkin heikkokulkuisia 1900 -luvun alkupuolella. Kuvaan tuli polku- polkuja, ratsu- ja porrasteitä. pyöriä, moottoripyöriä ja autoja. Myös Jaak- 1800-luvun puolivälissä valmistui en- ko Kanniaisen tilaustaksi alkoi kuljettaa mat- simmäinen tieyhteys Puolangan kirkonky- kustajia paikasta toiseen. lältä Hyrynsalmelle, kun Oulun ja Vaalan vä- Verrattaessa Puolangan tiestöä 1920-lu- linen tie rakennettiin. Ennen tämän tien val- vun lopulla Itä-Kainuun kuntiin, tilanne oli mistumista kaikki raskas tavara oli jouduttu suhteellisen hyvä. Teiden myötä vakiintui kuljettamaan Puolangan kirkonkylälle vesi- hollikyyti- ja kestikievarilaitos, mutta sit- teitse. Puolangan muiden osien tieolot alkoi- temmin autoliikenteen kehittyminen merkit- vat parantua vasta 1800-luvun lopulla. si kestikievareiden ja hevoskuljetusten lop- Vuosina 1894–1895 saatiin hätäaputyö- pumista. Linja-autoliikenne alkoi Puolangal- nä yhteys Puolangalta Suomussalmelle. Jon- la jo vuonna 1921, ja vuonna 1923 alkoi sään- kinlaiseen kuntoon saatiin myös vuonna nöllinen linja-autoliikenne Ouluun saakka, 1894 Puolangan Kiehtäjäkosken kautta Suo- kun Jaakko Hemming Valppu jatkoi Oulu- mussalmen Perangalle vievä tieyhteys. Vaa- Muhos-Utajärvi -yhteyttä Puolangalle saak- la-Puolanka -tie valmistui vuosien 1900–1902 ka. välisenä aikana. Puolangan ja Mieslahden Puolangalla savumerkkien lähettämi- yhdystie raivattiin vuosina 1901–1907. Vuon- nen on ollut todella merkittävää, koska vaa- na 1898 aloitettu tie Puolangalta Paltamoon ralta toiselle on ollut hyvä näköyhteys. Sa- valmistui miestöinä vuonna 1901. vumerkkien lähettäminen lisäsi asukkaiden turvallisuutta.

Aittokylän Kuorevaaran maisemassa näkyy elämi- sen jäljet: maaston muotoja ja tuttuja liikkuma- väyliä myötäilevät tiet ja vanhat rakennukset. Tyypillistä puolankalaista vaaramaisemaa. Kuva:

heinäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 33 Postin kulku oli Kainuussakin järjestet- tettiin niitettyinä laitumina tai niittyinä. ty sitä varta vasten valittujen postitalonpoi- Myös jokivierten ja soiden luonnonniittyjä kien avulla. Heidän tuli määräpäivinä pitää hyödynnettiin. Kaskiviljely lisäsi luonnon hevonen lähtövalmiina ja laittaa matkaan monimuotoisuutta. Syntyi nurminiittyjä, luotettava kuriiri. Tällainen toiminta jatkui, ahoja, ketoja ja eri kehitysvaiheessa olevia kunnes vuonna 1874 alkoi kerran viikossa ta- lehtimetsiä. Suomalainen metsä- ja maaseu- pahtuva edestakainen postinkuljetus Oulun tumaisema oli vielä viime vuosisadan vaih- ja Kajaanin välillä. Vuonna 1887 Puolanka sai teeseen saakka myös huomattavasti lehti- oman postiasemansa, ja ensimmäisenä pos- puuvaltaisempi kuin nykyään. tinhoitajana toimi Jaakko Jaakonpoika Asp. Myös kaskeaminen vaikutti osaltaan Puhelinyhteys Paltamosta Puolangalle siihen, että asutus muodostui hyvin harvak- saatiin vuonna 1916. Eniten puhelimen omis- si. Pihapiirejä syntyi yksi sinne ja toinen tän- tajia kuului kauppiaisiin, mikä selviää van- ne. Kainuulle tunnusomainen vaara-asutus hoista puhelinluetteloista. Puolangan syrjä- kehittyi jo 1600-luvulla. kylät pääsivät puhelimen ulottuville vasta Puolangalla kaskiviljely oli merkittä- sotien jälkeen. vässä asemassa aina vuoteen 1851 saakka, Sosiaalisten suhteiden merkitys Puolan- jolloin valtiovalta rajoitti sitä isojaon seu- gan eri kylille on ollut voimakasta. Maantie- rauksena. Metsien pelättiin loppuvan run- teellisesti yhteydet ovat laajentuneet esimer- saan kaskeamisen takia. Kun 1830-luvulla sa- kiksi Pohjois-Puolangan kylillä myös kunta- dosta yli puolet oli saatu kaskesta, vuoden rajan taakse Pudasjärvelle, Taivalkoskelle ja 1885 viljatuotto oli kaskiperäistä vain mur- Suomussalmelle. to-osaltaan kokonaissadosta.

3.2 Elinkeinot 3.2.2 Maanviljely 1800-luvun lopussa Puolangan vaarojen rin- teille alkoi muodostua peltoviljelyalueita. 3.2.1 Kaskenpoltto Korkealla olevat eteläiset rinteet tarjosivat erinomaisen suojan hallaa vastaan. Pellot rai- Vanhimmiksi maanviljelymuodoiksi voidaan vattiin mahdollisimman lähelle asutusta. laskea erilaiset kaskenpolttotavat. Puut kui- Vuosituhannen vaihteesta lähtien peltoalaa vatettiin pystyyn, kaadettiin ja poltettiin lisättiin kauempana taloista oleville suovil- maassa. Poltettu tuhka oli ainoa lannoite, jota jelyksille. Vuonna 1870 Puolangalla jaettin kaskessa käytettiin. Samasta kaskesta saa- valtionvaroja suoviljelyn harjoittamiseksi. tiin kaksi tai kolme satoa. Viljelykasveina Entisajan talonpojille luonnonniityt oli- olivat ohra ja ruis. Erityinen herkku oli kas- vat tärkeitä, sillä niistä saatiin eläinten talvi- kinauris. ravinto ja kesäisin ne toimivat laidunmaina. Havumetsään poltettua kaskea kutsut- Pieniä niittytilkkuja saattoi olla usealla eri tiin huhdaksi. Tavallinen kaski ja ns. rieska- alueella ja niiden yhteyteen rakennettiin maa tehtiin lehtimetsään. Viljelyvaiheen jäl- yleensä niittylatoja. keen maa saattoi jäädä laidunnettavaksi Viljelykasveista merkittävimpiä olivat ahoksi, kunnes se jäi lopulta metsittymään ohra ja ruis. Lisäksi viljeltiin perunaa, juuri- ja odottamaan uutta kaskea. Kaskeaminen kasveja, pellavaa ja hamppua. Heinän vilje- näkyi maisemassa: paljaat viljelymaat levit- ly alkoi 1800-luvun lopulla.1800-luvun lopul- täytyivät vaaroille. la maatalous muuttui voimakkaasti karjata- Metsittymään jätetyt viljelykset alkoi- lousvaltaiseksi. Karjan ruoaksi käytetyn nur- vat kasvaa koivua tai mäntyä ja myöhem- miheinän viljely alkoi moninkertaistua 1900- min kuusta. Kylien ympäristöön lehtikaski- luvun alussa, eikä karjaa enää laidunnettu maille muodostui koivuja haapametsiä metsissä. Puolangalla jäänteinä metsälaidun- sekä pihapiirien läheisyyteen kovimmin ku- tamisesta on säilynyt kolme pyramidikat- lutetuille maille lepikoita. Talojen läheisyy- toista kesänavettaa: yksi Väyrylän kylällä, dessä kaskimaat muovautuivat kiinteiksi yksi Vihajärvellä ja yksi Kivarinjärvellä.

pelloiksi, ja kauemmaksi jääneitä peltoja käy- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 34 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Puolangalle perustettiinkin oma osuus- Vielä pitkään sotien jälkeenkin karjanhoito meijeri karjatalouden kohentumisen myötä oli puolankalaisten talouksien suurin tulon- vuonna 1906. Toiminta kuitenkin muuttui no- lähde. Maanviljelyssä keskityttiin karjanhoi- peasti epävarmaksi, ja toiminta lakkasi lo- toa tukevien kasvien viljelyyn. pullisesti vuonna 1936. Siitä eteenpäin puo- Maatilojen lukumäärää vähensi vuon- lankalainen maito löysi tiensä Kajaanin na 1969 annettu peltojen paketointilaki, joka osuusmeijeriin. johti Puolangalla maanviljelyksen ja karjan- Katovuosia varten varauduttiin perus- pidon lopettamiseen 152 tilalla. Erityisesti tamalla kuntiin pitäjänmakasiineja eli lai- 1970-luvun alussa Puolangan maaseutu koki najyvästöjä. Puolangalla makasiini aloitti toi- synkät ajat muuttoliikkeen, ikärakenteen mintansa 1850- ja 1860 -lukujen vaihteessa. vanhenemisen ja peltojen paketoinnin kaut- 1900-luvun alussa Puolangan kahdesta mata. EU:n myötä Puolangankin maatilojen kasiinista toinen toimi kirkonkylällä ja toi- määrä on vähentynyt ja tilakoko suurentu- nen Joukokylässä. Kirkonkylän viljamakasii- nut. ni on säilynyt kirkkopuistossa lähes entisel- lään. 3.2.4 Terva 3.2.3 Karjanhoito Perinteinen maatalous oli omavaraista. Kai- nuussa maatalouden rinnalle tuli toinen elin- Karjanhoidolla ei kuitenkaan ollut suurta keino, tervanpoltto. 1800-luvun alusta se oli asemaa Puolangalla. Lehmät olivat pientä ja taloudellisesti tuottavampaa kuin kaskeami- hentoluista maatiaisrotua. Niiden hoitami- nen, ja se yleistyi koko ajan. 1800-luvun puo- seen ei panostettu kovinkaan paljon. Lehmi- livälissä kaskeamista pyrittiinkin jo kruunun en sijaan hoito keskittyi hevosiin, joita tar- toimesta vähentämään. Puolangalla vuotui- vittiin metsä- ja peltotöissä. Lampaista saa- sista tervanpolttoluvuista ei ole luotettavaa tiin pääasiassa ravinnoksi käytettävä liha. tietoa ennen 1880-lukua. Vuonna 1884 Puo- 1900-luvun alusta myös poronhoito toi lisä- langalla tuotettiin tervaa 3 020 litraa, joka oli ansiota puolankalaisille. Vielä nykyäänkin prosenteissa koko Kainuun luvusta 7,5. Puo- poronhoidolla on merkittävä rooli sivutulo- langan osuus Kainuun tervantuotannosta su- jen saamisessa. pistui tasaisesti noista ajoista lähtien.

Siikavaaralta näkee kauas, taustalla Suolijärvi.

Kuva: kesäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 35 Tervahaudan tekoa Kainuus- sa. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto, Inkeri Laatikai- sen kokoelma.

Kalastuksella ei ole ollut Puolangalla kovinkaan suurta merkitystä, sillä suuret vesistöt puuttuvat alueelta lähes tyys- tin. Purot ja järvet ovat tar- jonneet lähinnä pientä ruoan lisää. Viime aikoina kalastuksen merkitys on taas korostunut etenkin matkailun myötä. Muuta- ma kalastuskunta on Kainuun tervatuotanto oli suurimmil- aloittanutkin vesistöjen palauttamisen alku- laan 1800–1900-lukujen vaihteessa, ja se oli- peräiseen, luonnonmukaiseen tilaan. kin muodostunut pääelinkeinoksi jo 1800- Ohjelmapalveluyrittäjät ja metsästys- luvun puolivälistä lähtien. 1800-luvun alus- seurat kääntävät katseensa sekä kotimaisiin sa Kainuun terva tuli pääosin Puolangalta, että ulkomaisiin alan harrastajiin, jotka etsi- Sotkamosta ja Paltamosta. Saman vuosisadan vät ainutlaatuisia kokemuksia Kainuun mai- lopulla tervanpolton keskuksiksi muodos- semista. tuivat Kainuun itäisimmät pitäjät. Tervata- Kalastuksen matkailullisessa hyödyn- loudella oli suuri merkitys erityisesti tilat- tämisessä tulee muistaa, että luonto ei kestä tomalle väestönosalle. Se totutti väen myös liian kovaa kulutusta. Siksi on valittava use- rahatalouteen. Tervan kysyntä väheni 1900- ampi paikka turistikalastukseen ja pidettä- luvulle tultaessa, kun savottatyöt yleistyivät. vä huolta, että niissä käytetään vain tietty Kesällä 1945 perustettiin Puolangan Kallius- määrä ryhmiä vuoden aikana. kankaalle tervatehdas, jonka toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Viime aikoina tervanpoltto on nostanut 3.2.6 Metsätyöt ja savotat voimakkaasti päätään Kainuussa. Yksi edes- auttaja uudelleenviriämiseen on ollut Kai- Metsä- ja uittotyöt kehittyivät merkittävik- nuun maaseutukeskuksen vetämä Tervahan- si sivuja pääelinkeinoiksi Suomen maaseu- ke. Puolangalla edesmennyt Heikki Hytti- dulla 1800-luvun lopulta alkaen. Puolanka sinen Auholta harjoitti 1990-luvun lopulla ter- jaitsi sen verran syrjässä, että ensimmäisten vanpolttoa. Perinnetietoutta siirtyi hänen hakkuiden kelkasta jäätiin pois. Merkittäviin kauttansa lapsille ja usealle hänen lukuisista hakkuumääriin päästiin vasta 1900-luvulla. ystävistään. Eniten hakkuita Puolangalla teettivät Raahe Oy, Rauma Oy, Kajaani Oy ja Uleå- yhtiö. Raahe ja Rauma yhdistyivät myöhem- 3.2.5 Metsästys ja kalastus min Rauma-Repolaksi. Lisäksi markkinoilla oli pienempiä yhtiöitä sekä yksityisiä teet- Perinteiset eräelinkeinot, metsästys ja kalas- täjiä. Metsähallitus, jolla on laajat metsäalu- tus, tukivat maataloutta, mutta niiden mer- eet Puolangalla, möi aluksi hakkuuoikeuk- kitys väheni asutuksen vakiintumisen myö- sia yhtiöille ja yksityisille, mutta ryhtyi hak- tä. Vielä 1800-luvulla niillä oli merkitystä ra- kauttamaan metsiään 1930-luvulla ennen vinnon lisänä. Puolangalla metsästyksellä on sotia. hankittu rahaa talouteen, sillä metsästysmaat Vuonna 1928 voimaan tullut kämppäla- ovat olleet koko kunnan alueella erinomai- ki velvoitti työnantajan rakentamaan savot- set. tatyömaille asunnot. Nämä savottakämpät

olivat tavallisesti kuorimattomista puista ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 36 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 salvettuja asumuksia. Hyviä savottakämp- tu. Vastaavasti Puolangalle muuttaneet ovat päkuvauksia löytyy Kalle Päätalon Iijoki-sar- saapuneet samoina aikoina pääasiassa naa- jan kirjoista. Jäiden lähdettyä miesväki siir- purikunnista ja jonkin verran Oulun läänin tyi uittotyömaille. ulkopuolelta. Metsä- ja uittotöiden koneistaminen al- Vuodesta 1970 lähtien suurin osa pois- koi Suomessa melko myöhään. Puolangalla muuttajista on ollut nuoria. Suuntaus on jat- ensimmäinen autosavotta tehtiin vuonna kunut aina näihin päiviin saakka. Nuoret läh- 1949 Nappikankaan kairoilla. Ensimmäiset tevät kouluttautumisensa jälkeen lopullisesti moottorisahat työmaille saatiin 1950-luvun Puolangalta, koska pitempiaikaisia työpaik- alussa. Hevonen sai Puolangalla väistyä trak- koja tarjotaan koulutetuille ihmisille muual- torin tieltä 1960-luvun puolivälissä. Viimei- ta. sin askel metsätöiden muutoksen virrassa Kunnan on huolehdittava siitä, että ovat olleet nykyisin tietokoneen kautta oh- poismuuttajien sydän jää heidän kotiseudul- jattavat monitoimikoneet. Metsätyömies toi- leen. Ilman huolenpitoa tilanne on vieläkin mii nykyään ammatissaan päätoimisesti. Ai- muuttotappiollisempi. emmin metsätyötä tehtiin maatalouden ohessa. Lähteet: Arkistolähteet: KA. Karttakokoelma. MH 107 / 2D3/1 1650. 3.3 Maaseudun Kirjalliset lähteet: rakennemuutos Karvonen, Marko: Kulttuuriympäristöohjelma, Puolangan Kempasvaara – Joukokylä. Kai- nuun ympäristökeskus. Oulun käsi- ja tai- Tyhjenevä maaseutu konkretisoitui voimak- deteollisuusoppilaitos. Opinnäytetyö. Ka- kaimmin Puolangalla 1970-luvun alussa. jaani 1998. Nykyään suurin osa vanhoista tiloista on Keränen Jorma: Kainuun asuttaminen. Studia his- asuintiloina, joilla ei viljellä lainkaan. Suuri torica Jyväskyläensia 28. Jyväskylän yli- osa tiloista on asumattomana, ja niillä käy- opisto. Jyväskylä 1984. Keränen, Jorma:Puolangan luonto- ja asutushisto- dään ehkä kerran tai pari kesässä. Tilojen os- ria. Puolangan kirja. Jyväskylä 1985. taminen on kohtalaisen hankalaa, vaikka Laitinen, Pertti:Puolangan pankki- ja kauppaolot. ostajia olisi. Tilat halutaan pitää kesäasun- Puolangan kirja. Jyväskylä 1985. toina taikka vain muistoina menneistä ajois- Laitinen, Pertti:Uudet elinkeinot. Puolangan kirja. ta. Jyväskylä 1985. Puolangan väestönkasvu perustui aina Laitinen, Pertti:Puolangan tie- ja liikenneolot. Puo- 1960-luvulle saakka suuriin syntyvyyslukui- langan kirja. Jyväskylä 1985. hin. Tuon ajanjakson taittuessa syntyvyys Laitinen, Pertti: Puolangan posti- ja puhelinolot. väheni ja muuttovirta poispäin voimistui. Puolangan kirja. Jyväskylä 1985. Suurimmat muuttovuodet ajoittuivat 1960- Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietin- luvulle ja 1970-luvun alkuun. Merkittävin osa tö I. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. muutti siirtolaisina Ruotsiin. Ympäristönsuojeluosasto. Helsinki 1993. Patjas, Auli: Tukkisavotasta purouittoon – metsät- Vuosisadan vaihteessa oli ollut ensim- yön vaiheita Puolangalla. Puolangan kirja. mäinen suuri siirtolaisuuden aalto. Suunta- Jyäskylä 1985. na oli tuolloin Amerikka. Venäjälle muutto Paulaharju, Samuli: Kainuun mailta, Kansantieto- loppui jo 1800-luvun loppupuolella. Puolan- utta Kajaanin kulmilta. Porvoo1958. painos. galta 1900-luvun alussa lähti vuosittain noin Wilmi, Jorma: Puolangan koulu- ja kirjastolaitos. 50 siirtolaista Amerikkaan. Puolangan kirja. Jyväskylä 1985. Vuonna 1900 muuttoliike suuntautui naapurikuntiin ja Oulun läänin ulkopuolelle. Vuonna 1925 muuttajat menivät naapurikuntiin Kainuussa. Vuonna 1950 kohteena olivat naapurikunnat sekä kunnat Oulun lää- nin ulkopuolella. Vasta vuonna 1970 muut-

toliikkeen suunta on ollut pääkaupunkiseu- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 37 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 38 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397

Puolangan maisema ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 4 Teksti: Marko Karvonen. Tekstin toimitus, Paljakan kuusikkoa, ollaan Puolangan katolla. kuvatekstit ja otsikointi: Päivi Tervonen Kuva: tammikuu 2004.

4.1 Maisemallinen kuva

4.1.1 Vaarojen kätköissä Puolanka on kunta Oulun läänissä, Kainuun maakunnassa, Manner-Suomen keskipis- teessä. Kuntaa halkoo pohjois-etelä -suunnassa katkeamaton vaarajono, jonka itäpuo- lella jatkuu kainuulainen vaaramaisema ja länsipuolella Pohjanmaan lakeuksille ulottuva suovaltainen alava maa. Puolankalaista maisemaa voi kuvata monipuoliseksi. Lännestä saavuttaessa maisemassa vuorottelevat rehevät metsät ja laajat suot. Asutusta on harvakseltaan, osittain sijoittuneena pieniin rykelmiin. Näkymiä on luonnostaan soiden ja pienten vesistöjen suuntaan. Suomen maisemamaakuntajaon mukaan Puolanka jakaantuu kolmeen osaan. Länsiosa kuuluu Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden seutuun. Suurin osa Puolangasta kuuluu Kainuun vaaraseutuun. Aivan lou- naisosat kuuluvat Oulujärven seutuun. Keskeltä Puolankaa kulkevat vaarat muodostavat selkeän jakajan maisemaan. Vaarajono kulkee Puolangan kirkonkylän kohdalla halkoen kuntaa pohjois-etelä - suunnassa. Vaarojen rinteiltä ja laeilta avautuu kaukomaisemaan näkymiä – osin lännen suoalueelle, osin idän vaara-alueelle. Puolangan nimitys - Suomen vaaralli- sin pitäjä – selviää havainnollisesti kartois- ta, joissa Puolangan halki kulkee selvästi vaarajono. Erityisen hyvin vaarajono on kuvattu Klaus Klaunpojan vuonna 1650 piirtä- mään karttaan. Kartta on samalla ensimmäi- nen, jossa Puolanka mainitaan nimeltä muo- dossa Polangojerfui. Kartasta selviää muun

muassa silloisten talojen sijainnit. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 39 Vaara-Karjalasta alkavat vaaramaise- Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden mat jatkuvat kohti pohjoista ja vain jylhene- maisemakuvalle on ominaista myös karuh- vät entisestään Kainuun ja Kuusamon vaa- kot laakeat moreenimaat yhdessä laajojen ramaaksi. Maisemamaakunnan ytimenä ole- suoerämaiden kanssa. Puolangan suot ovat va vaarajakso kulkee Kainuun kohdalla seu- laajoja ja vetisiä aapasoita. dun länsipuoliskolla ja laajenee pohjoista kohti koko Kuusamon vaaraseudun käsittä- väksi jyrkkärinteiseksi vaaraylängöksi. Kai- 4.1.3 Mullan alla nuun ja Kuusamon vaarajaksoa on sanottu Suomen selkärangaksi, jonka nikamia vaa- Puolangan vaarojen maaperä on hyvin otol- rat ovat. Vaara-alueen korkeus meren pinnas- lista kasvualustaa, mikä johtuu liuskekivi- ta on 150 metristä aina noin 400 metriin. Tun- vyöhykkeen emäksisten kivilajien jauhautu- netuimmat ja suurimmat vaarat ovat Rännin- misesta hienojakoisiksi maalajeiksi. Alue on vaara (384 m), Paljakka (383 m) ja Kuirivaara niin sanottua supra-akvaattista, eli jääkau- (379 m). den sulamisvedet eivät ole huuhtoneet tär- keitä ravinteita pois. Vaaravyöhyke on ollut jääjärvien ja myöhempien Itämeren esivai- 4.1.2 Läntinen suoalue heiden pintojen yläpuolella, niiden saavut- tamattomissa. Maantieteellisesti Puolanka rajoittuu seitse- Puolangan vaarajonot kätkevät sisään- mään kuntaan, joista viisi on Kainuun ja kaksi sä rikkaan kallioperän. Kainuun liuskekivi- Pohjois-Pohjanmaan kuntia. Idässä kunta ra- vyöhyke noudattelee vaarajonojen kulkua. joittuu Suomussalmeen ja Hyrynsalmeen. Korkeimpien vaarojen kallioperässä on run- Etelässä rajanaapureita ovat Ristijärvi ja Pal- saasti hyvin kulutusta kestäviä kvartsiitteja, tamo. Lännessä kunta rajoittuu Vaalaan ja joihin liittyy laaja fylliittikiilleliuskealue. Utajärveen ja pohjoisessa Pudasjärveen. Muutamissa paikoissa kiilleliuske on poi- Länsiosa kuuluu Länsi-Kainuun suoalu- muttunut kauniiksi Mekkomäen kiharaksi, eeseen, jossa korkeus meren pinnasta on vain joka on hyödynnettävä materiaali. Kvartsiit- korkeintaan 150 metriä. Vähäiset korkeus- tivyöhykkeessä esiintyy maasälvästä kallio- erot ovat tyypillisiä Pohjois-Pohjanmaan ne- perän rapautuessa syntynyttä kaoliinia. Näi- valakeuden seudulle. Itää kohti mentäessä tä valtakunnan merkittävimpiä kaoliiniesiin- maisema jyrkkenee nopeasti – tämän voi ha- tymiä on hyödynnetty huonojen yhteyksi- vaita kuljettaessa Vaalan rajalla sijaitsevan en takia suhteellisen vähän. Pitäjän länsiosan Puokion kautta joko itään Väyrylän kylään kallioperää hallitsevat graniitit ja gneissigra- tai pohjoiseen kohti kirkonkylää niitit.

Lylykylässä on reheväkasvuisia peltoja.

Kuva: heinäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 40 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Puolangan länsiosissa moreenimaita peittävät tasaiset turvekerrostumat. Yli puolet länsiosasta on suota. Vaarajonon päällä tavataan lisäksi harvinaisia ylänkö- ja rinne- soita. Osa Paljakan ylänkösoista on jopa kymmenien hehtaarien laajuisia.

4.1.4 Vesistöt Puolanka on vedenjakajaseutua. Rasinkylän Viinasuolta vedet virtaavat Hyrynsalmen reitin kautta Oulujärveen ja edelleen Oulu- jokeen, länteen Kiiminkijokeen ja pohjoiseen Iijokeen. Pitäjän keskiosat kuuluvat Kiimin- kijoen vesistöalueeseen, etelä- ja itäosat Ou- lujoen ja pohjoisosat Iijoen vesistöalueeseen. Runsasvetisiä jokireittejä ja laajoja järviä ei Hepoköngäs toukokuussa 2004. Kuva: Seija Kemppainen. pitäjässä ole. Suurin järvi on pitäjän pohjois- kolkassa sijaitseva Suolijärvi, jonka viisiki- lometrisen selän takana kohoaa jylhä Ränni- 4.1.6 Maiseman kipupisteitä vaara. Kiiminkijoen erään latvahaaran, Hei- Ongelmakohtia maisemaan aiheuttavat um- nijoen, varrella sijaitsee Puolangan huomat- peen kasvavat tienvarret, mutta etenkin vaa- tavin luonnonnähtävyys, Hepoköngäs. Se on ra-alueella näkymiä avautuu maaston kor- Suomen korkein luonnonvarainen vesiputo- keuserojen takia hyvin. Muita maisemaa ru- us, jossa on vapaata pudotusta 24 metriä. mentavia seikkoja ovat rakennukset, joiden annetaan ränsistyä hoitamattomina. Vaara-alueilla erityisen merkittävän on- 4.1.5 Ilmasto gelman kaukomaisemassa aiheuttavat hakkuuaukeat. Jos vaarojen kylkiin hakataan Kainuun alue kuuluu mantereiseen ilmas- paljaita aukkoja, ne rumentavat etenkin tal- toon. Tämä näkyy kylmimmän ja lämpimim- vista maisemaa. Viime aikoina metsien hak- män kuukauden suurena lämpötilavaihtelu- kaamisessa on Puolangallakin puhaltanut na ja Etelä-Suomeen verrattuna huomatta- uusi tuuli. Hakkuut tehdään rinteitä kiertä- vastikin lyhyempänä kasvukautena. Puolan- en, jolloin edessä oleva metsäkaistale peit- galla terminen kasvukausi, jolloin lämpötila tää hakkuuaukeat kaukomaisemassa. Tästä on +5°C:n yläpuolella, kestää keskimäärin hyvänä esimerkkinä ovat viimeaikaiset hak- vain 140 - 145 päivää. kuut Joukokylän Kempasvaaralla. Ilmastoltaan Puolanka on maanviljelyn Peltojen metsityksestä voi tulevaisuu- menestyksellisen harjoittamisen kannalta dessa muodostua ongelma, joka muuttaa kriittisillä rajoilla. Vaaroille muodostuva pai- maisemaa radikaalisti. Vuosikymmeniä avoi- kallisilmasto antaa kuitenkin mahdollisuu- mina olleet peltoaukeat ja talojen paikat tu- det odotettua monipuolisempaan ja pitem- lisi säilyttää avoimina, jotta maisemat eivät pikasvukautiseen viljelyyn. tukkeutuisi liikaa. Sivukylillä merkittävään Vuotuinen sademäärä on noin 600 - 700 osaan nousevat perinteisen maaseutumai- mm. Kainuu onkin maamme runsassateisim- sesti tehdyt kasvi-istutukset. Esimerkiksi pi- pia ja vähäisen haihtumisen johdosta myös hapuiden merkitys maisemassa on todella maamme kosteimpia alueita. Puolet vuotui- suuri. Samoin suurten puiden merkityksen sesta sademäärästä tulee lumena. Kainuu on huomaa Puolangan kirkonkylän raitilla, jota Koillismaan ohella Suomen runsaslumisinta suuret koivut ja lehtikuuset reunustavat. seutua. Puolangan lumisinta aluetta on Pal-

jakan alue. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 41 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 42 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Ketolan autiotupa Kempasvaaralla. Kuva: Juhani Tolonen, tammikuu 2003.

4.2 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet sodanjälkeiset puolitoistakerroksiset asuinrakennukset, joista osa on peruskorjattu. Ympäristöministeriön Arvokkaat maisema- Joukossa on myös uusia asuin- ja ulkoraken- alueet -julkaisuun on Puolangalta kelpuutet- nuksia. tu yksi kohde: Joukokylän Kempasvaara. Leimallisia rakennuksia maisemassa “Joukokylän – Kempasvaaran maisema- ovat sodan jälkeen rakennetut puolitoista- alue on hyvin edustava esimerkki kainuulai- kerroksiset asuintalot. Alueen vanhempaa sesta vaara-asutusmaisemasta.” Näin Kem- rakennuskantaa uhkaa rapistuminen. pasvaaran valintaa arvokkaaksi maisema- alueeksi perustellaan Ympäristöministeriön julkaisussa. 4.3 Perinnemaisemat Kempasvaaran maisemakuva muodostuu vaihtelevasta kainuulaisesta vaaramai- Kainuun perinnemaisemia ja kasvillisuutta semasta, jossa erämaajärvien selät pilkahta- on inventoitu vuonna 2000 ilmestynyttä Kai- vat metsäerämaiden välistä. Avoimet vilje- nuun perinnemaisemat -julkaisua varten. lymaisemat ja talorykelmät sijoittuvat vaa- Työn tekivät Maarit Vainio, Saara Autio ja ran harjalle. Kempasvaaralta näkee kauas ja Reima Leinonen. Puolangalta on inventoitu avautuvissa kaukomaisemissa on vaikutta- 33 perinnemaisemakohdetta. vaa avaruuden tuntua. Kainuun ympäristökeskuksen julkaise- Kempasvaaralta näkee esteettä kaikkiin massa Kainuun perinnemaisemat -julkaisus- ilmansuuntiin. Näkymä on Kainuun vaara- sa on lueteltu Puolangan perinnemaisemat, kylille leimallinen. Maisemakuvan häiriöti- jotka ovat perinnebiotooppien ja niihin liit- lana voidaan nykyisin pitää läheisiä, varsin tyvien rakenteiden ja muiden kulttuuripiir- tuoreita ja laajoja avohakkuuaukkoja. Kem- teiden muodostamia kokonaisuuksia. Kai- pasvaara kuuluu Kainuun vaaraseudun vaa- nuussa tyypilliset eliöyhteisöt ja maiseman- rajaksoon. Moreenipeitteisten mäkimaas- piirteet ovat muovautuneet 1500-luvulta läh- tojen pinnanmuodoissa on voimakasta vaih- tien levittäytyneen talonpoikaisasutuksen telua. Vaarojen laet ovat jääkauden aikana rinnalla. huuhtoutumatta jääneitä supra-akvaattisia Ympäristöministeriön rahoituksella alueita. Näitä ympäristöään viljavampia la- käynnistetty projekti toteutettiin Kainuus- kialueita on raivattu viljelyyn. sa vuosina 1991–1997. Seuraavassa on luetel- Joukokylässä ja Heinävaarassa maati- tu julkaisuun valitut kohteet Puolangalta. lat sijaitsevat Kainuulle tyypilliseen tapaan Niistä on kerrottu muutama tärkeä asia pää- hajallaan vaarojen rinteillä - Kempasvaaran piirteittäin ja nimen perässä on kirjain, joka asutus taas on tiiviinä rykelmänä. osoittaa kohteen arvoluokan. Vaarojen lakialueita on muovannut melko vauras maanviljely jo vuosisatojen V= Valtakunnallinen ajan. Rakennuskanta on tyyliltään ja ajalli- M= Maakunnallinen

sesti kerrostunutta. Oman leimansa antavat P= Paikallinen ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 43 4.3.1 Inventoidut 5. Latva, Mikkolan haka (M) perinnemaisemakohteet Laaja, vaihteleva laidun, johon sisältyy kuusivaltaista metsälaidunta, harmaaleppäha- kaa, niittyä sekä lannoitettua kylvönurmea. 1. Törmänmäki, Kallioahon haka (V) Kasvillisuus on rehevää rinteessä virtaavien Törmänmäen edustavin perinnebiotooppi, lähdepurojen takia. joka on harmaaleppähaka. Sen veräjältä au- keavat näkymät viereiselle vaaralle. Kasveis- ta mainittavia ovat aholeinikki ja soikkokak- 6. Latva, Mikkolan niitty (P+) sikko. Sijaitsee keskeisellä paikalla Latvan kylämai- semassa. 2. Törmänmäki, Jaakkolan haka (M)

Törmänmäen ainoa laidunkäytössä oleva 7. Latva, Mikkolan suuri metsälaidun harmaaleppähaka. Sijaitsee nurmilaitumen (P) yhteydessä. Haan yläosaa laidunnetaan vuo- Sijaitsee Latvavaaran rinteen yläosassa. sittain. 8. Latva, Mikkolan pieni metsälaidun 3. Törmänmäki, Alanteen metsälaidun (P) (M-) Rajoittuu Latvan kylää halkovaan tilustie- hen. Lehmien metsälaidun Törmänmäen kaak- koisrinteessä. Alue on pääosin kuusivaltais- 9. Rasinkylä, Liepeen haka (M-) ta metsää, mutta siihen sisältyy myös hakamaisia alueita ja niittyä. Rakenteeltaan edustava laidunhaka sijaitsee Rasinvaaran jyrkähkössä etelärinteessä. 4. Törmänmäki, Alanteen haka (P+)

Pihapiirin tuntumassa, kahden tilustien rajaama haka. Ollut vasikkahakana 1950-luvulta ja siihen on kehittynyt edustavaa niitty- kasvillisuutta. Laidoilla kasvaa kuusia ja koivuja.

Törmänmäen maisema on rehevää, ja kylällä on paljon arvokkaita perinne-

maisemia. Taustalla Vanhalan ja Väyrylän pihapiirit. Kuva: kesäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 44 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Rasinkyläläistä hakaa. Kuva: elokuu 2003.

10. Rasinkylä, Rasinkylän haka uudelleen käyttöön. Uhanalaisia kasveja sui- keanoidanlukko, ahonoidanlukko ja ahde- Entisen kaupan luona oleva monipuolinen kaunokki, harvinainen kasvillisuustyyppi. laidunalue, joka ulottuu maantien laitaan. Sekä metsälaidunta että sen sisällä olevia 15. Väyrylä, Kanavaaran laidun (M-) aukioita. Kauniita tienvarsiniittyjä ja kata- jaisikkoisia hakoja. Alueella kasvaa uhan- Autiotilan ympärillä lammaslaidunta. alainen ahonoidanlukko. 16. Puolanka, Puolankajärven 11. Rasinkylä, Rasin niityt (M-) rantalaidun (M-) Rantalaidun, joka rajoittuu peltoihin. Erot- Alun perin ovat olleet peltoa, mutta niitä on tuu hyvin ympäröivistä alueista. niitetty säännöllisesti. Alueella kasvaa uhan- alainen ahonoidanlukko. 17. Väyrylä, Ylitalon niitty ja metsälaidun (M-) 12. Rasinkylä, Louhelan metsälaidun Tilan karjalla on laajat luonnonlaitumet ti- (P) lan ympäristössä. Vuosittainen lannoitus on aiheuttanut kasvillisuuden yksipuolistumis- Pihapiiriin rajoittuva metsälaidun. Pääasias- ta. sa kuusivaltaista kangasta. 18. Väyrylä, Ylitalon vasikkahaat (P+) 13. Kotila, Hoikanvaaran haka (M) Edustavarakenteinen haka, jossa puusto on Maisemallisesti viehättävä, joskin kasvilli- harvaa ja aukkoista. Kuusten seassa koivuja. suus on lannoituksen seurauksena yksipuo- lista. 14. Puolanka, Näätävaara (M-) Vakinainen asutus saapui alueelle 1720-luvul- 19. Puolanka, Ärjänvaaran metsälaidun la. Kaskeamalla raivatut pellot paketoitu (P+) 1969. Pierupeltoa lukuun ottamatta otettu Viehättävä metsälaidun, jonka puusto on

harvaa kuusikkoa. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 45 Ylitalon metsälaidun Väyrylänkylässä. Kuva: elokuu 2003.

20. Suolijärvi, Lahden metsälaidun 27. Joukokylä, Kotirinnan haka (P) (P+) Kempasvaaran etelärinteellä vasikoiden lai- Pienellä mäellä, tilan läheisyydessä, Suolijär- duntama niitty ja haka. ven lounaisrannalla. 28. Puolanka, Kivilehto (P-) 21. Puolanka, Vainion haka (P+) Nurmilaitumet, joiden väleissä on puustoi- Heinijoen mutkassa, maantien varrella ole- sia kaistaleita ja saarekkeita. va pässihaka. 29. Puolanka, Koivisto (P-) 22. Yrittäperä, Heikkilän metsälaidun Peltolaidunsarkoja elävöittävät metsälaidun- (P+) saarekkeet tien varressa. Tuoretta ja lehtomaista kangasta, korpea, re- hevää puronvartta sekä hakamaisia alueita. 30. Kotila, Seppälän metsälaitumet (P-) Lypsykarjalla olevat laajat metsälaitumet. 23. Suolijärvi, Kotikumpu (P+) Pääosa on kuusimetsälaidunta. Maisemallisesti merkittävä laidun Suolijär- ven kylän läpi virtaavan joen luusuassa. 31. Puolanka, Rahkolan metsälaidun (P- ) 24. Suolijärvi, Hallavaaran niityt (P+) Kookasta männikköä ja alikasvoskuusia. Hallakulman kaakkoon viettävällä rinteellä Siikavaaran lähellä. 32. Puolanka, Korpisen niitty (P-) Hieholaidun, joka sijaitsee Iso-Korpisen jär- 25. Puolanka, Koivulan haka (P) ven laskupuron varressa. Rannassa on kape- Hajanainen kokonaisuus, joka kaunistaa alti suursaraniittyä. tienvarsimaisemaa. 33. Puolanka, Tomperi (P-) 26. Kotila, Hepovaaran metsälaidun (P) Metsälaidun, jonka ylärinteessä on harven- Sijaitsee Paljakan luonnonpuiston vieressä. nettua männikköä ja sen alla alikasvoskuu- Lypsykarja laiduntaa perinteisesti metsässä sia sekä katajaa.

ns. vapaalla laitumella. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 46 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 4.3.2 Perinnemaisemien hoito Teksti: Päivi Tervonen

Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietin- nössä Perinnebiotooppien hoito Suomessa - perinnemaisemat ja perinnebiotooppit (ympäristö- ministeriö 2000) perinnemaisemat määritel- lään kokonaisuudessaan seuraavasti: “ Perinnemaisemat ovat alkutuotannon tai muiden varsinaisten elinkeinojen ja niihin liittyvien toimenpiteiden muovaamia usein alkuperäisestä käytöstä poistuneita tai poistumassa olevia maisematyyppejä. Perin- Kiiskilän lampaat ovat maisemanhoidon ammattilaisia. nemaisemat voidaan jakaa kahteen ryhmään: Kuva: kesäkuu 2003. perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinne- maisemiin.” Perinnebiotoopit ovat kulttuurivaikut- lojen määrä on vähentynyt, mutta jäljellä ole- teisia, pääosin niitto- ja laiduntalouden muo- vien tilojen peltoala on taas puolestaan suu- vaamia luontotyyppejä. Perinnebiotooppe- rentunut. Muutos näkyy toisaalta suurempi- ja ovat erilaiset niityt, lehdesniityt, hakamaat, na peltolohkoina, mutta toisaalta huonom- metsälaitumet, nummet ja kaskimetsät. min viljelyyn sopivat alueet saattavat jäädä Rakennettuja perinnemaisemia ovat pois peltokäytöstä. Muutos alkaa vähitellen muun muassa historialliset rakennukset ja näkyä maisemassa. rakennelmat lähiympäristöineen, varhaisen Euroopan unioni on asettanut karja- ja teollisuuden ja liikenteen luomat maisemat, viljatiloille uusia velvoitteita muun muassa puutarhakulttuurin muovaamat maisemat lannan käsittelystä ja varastoinnista. Eu-vaa- sekä luontaistalouden kausiasuinpaikat ja ra- timusten edellyttämiin investointeihin ei kennelmat luonnonmaisemassa. Myös mui- kaikilla tiloilla välttämättä ole varaa, ja ai- naisjäännökset kuuluvat rakennettuihin pe- noaksi vaihtoehdoksi jää karjatilan lopetta- rinnemaisemiin.“ minen. Kainuun ympäristökeskuksessa vuo- Perinnemaisemien säilyttämisessä on sina 1999–2000 tehdyn kyselytutkimuksen kysymys myös perinteen siirtämisestä jälki- ennusteen mukaan ainoastaan 72 % perin- polville. Pitkällä aikavälillä syntyneet perin- nemaisemainventoinnissa mukana olleista nemaisemat ovat tärkeä osa maiseman iden- kohteista on enää käytössä. titeettiä. Hyvin suunnitellussa perinnemai- Maatalousmaisemassa, kuten viljelys- semien hoidossa toteutuu sekä arvokkaan maisemassa, sijaitsevan muinaismuistokoh- perinnemaiseman säilyminen että oikeiden, teen hoidolle ympäristötukijärjestelmä voi perinteisten työmenetelmien säilyttäminen. olla luonteva apuväline. Ympäristötuen yh- Perinnebiotooppien paras ja lähes ai- tenä tehtävänä on huolehtia luonnon moni- noa toimiva hoitomuoto on toimivat karja- muotoisuudesta. Erityistukea voi saada eri- tilat. Karjan laiduntaminen ja tätä kautta pe- tyiskohteilla suoritettavien toimenpiteiden rinteinen käyttö ylläpitää maiseman säily- kustannuksiin ja niistä mahdollisesti aiheu- mistä parhaalla mahdollisella tavalla. Maati- tuviin tulon menetyksiin. Erityistukea hae-

taan TE- keskuksen maaseutuosastolta. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 47 Väyrylän kylämaisema Pieni-Salmijärven rannalla on vielä avoin. Kuva: kesäkuu 2003. nukset. Metsähallitus on kokeillut uudista- Somervaaran käsiteltyä metsämaisemaa misessa myös uusien puulajien, esimerkiksi Väyrylänkylältä. Kuva: heinäkuu 2003. lehtikuusen käyttöä. Kokemukset uusista puulajeista ovat olleet vaihtelevia, eivätkä esimerkiksi lehtikuusimetsiköt ole näillä nä- kymin yleistymässä. Puolangan puustossa merkit kaskikult- tuurista ja tervanpoltosta ovat häviämässä. Metsistä löytyy runsaasti vanhoja tervahaudan pohjia, mutta niin kaski- kuin tervamet- sikötkin on pääosin jo kertaalleen uudistet- tu.

4.5 Natura-kohteet Teksti: Päivi Tervonen

Natura 2000:n avulla on haluttu luoda katta- va ekologinen verkosto. Se muotoutuu EU:n direktiivien mukaisista linnustonsuojelualu- 4.4 Metsämaisema eista ja muista luontodirektiivialueista. Kai- nuun suojeluvastuun kannalta keskeisiä Teksti: Marko Karvonen, tekstin toimitus ja luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnon- kuvatekstit Päivi Tervonen metsät sekä aapasuot, joiden suojelu ehdo- tuksessa perustuu pääosin olemassa oleviin Puolanka on, kainuulaisittainkin tarkasteltu- suojelualueisiin ja valtioneuvoston periaate- na, runsasmetsäistä aluetta. Puolangan met- päätöksiin. säpinta-ala on noin 190 000 ha. Pinta-alasta Puolangalla on kaikkiaan 30 Natura- on yksityisten omistuksessa noin 95 000 ha aluetta, ja osa alueista on kahden kunnan alu- ja valtiolla noin 85 000 ha. Metsäyhtiöt omis- eella. Lisätietoja Puolangan Natura-kohteis- tavat metsämaata noin 13 000 ha, kunnalla ja ta löytyy osoitteesta: seurakunnalla on metsämaata noin 1700 ha. http://kkwwwt.vyh.fi/luosuo/n2000/ Puolangan metsien puusto on viime kai/puola.htm vuosikymmenten uudistamisten jälkeen pääosin nuorta, mutta hyvässä kasvussa. Puustopääoma lisääntyy koko ajan siten, että Lähteet ja lisätietoja: yksityismetsien vuotuinen kasvu on noin Kulttuuriympäristöohjelma. Puolangan Kempas- 3 220 000 m . Yksityismetsien vuosittainen vaara – Joukokylä. Kainuun ympäristökes- 3 hakkuukertymäsuunnite on 165 000 m /v. kuksen moniste 1997. Puolangan metsistä on eri lakien perus- Maisemanhoito, Luonnon monimuotoisuus, Pe- teella suojeltuja noin 10 prosenttia. Vuonna rinnebiotoopit. Maatalouden ympäristötu- 1996 voimaan tullut metsälaki on vaikutta- en erityistuet v. 2000–2006. Maa- ja metsä- nut metsätalouteen siten, että kaikki arvok- talousministeriö 2000. kaat luontokohteet joudutaan kartoittamaan Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Perinnemai- ja jättämään käsittelyn ulkopuolelle. Puolan- semien hoito Suomessa. Perinnemaisemien galla on erityisen paljon metsälain tarkoitta- hoitoryhmän mietintö. Ympäristöministe- mia puronvarsia ja vesilaskuja. riö 2000. Perinteisten pihapiirien hoito. Lakeuden kulttuuri- Metsän uudistamisessa pinta-alavero- ympäristö 2000. tus on suosinut viljelyä, joka onkin ollut pää- Vainio Maarit, Autio Saara, Leinonen Reima. Kai- asiallinen uudistamismenetelmä. Metsähal- nuun perinnemaisemat. Kainuun ympäris- litus on harjoittanut kulottamista muutamal- tökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut. la kymmenellä uudistamishehtaarilla vuosit- 2000. tain. Kulottamisen yleistymistä on haitannut

menetelmän riskialttius ja korkeat kustan- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 48 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397

Rakentaminen Puolangalla ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 5 5.1 Talonpoikainen vasta kertovia talonpoikaistaloja on vielä jonkin verran. Kaikista näyttävin perinteistä rakennusperinne rakentamistapaa ilmentävä talo on Keskita- lon päärakennus Askanmäellä. Korjattuja ja Teksti: Marko Karvonen ja Päivi Tervonen hyvin rakentamisaikansa henkeä ilmentäviä rakennuksia ovat Tiaisen torppa, eli Alanteen tila Auholla, Puolangan talo, Huovila ja To- 5.1.1 Uudisasukkaiden uudistalot lola kirkonkylällä, Mäkelä Suolijärvellä, Kui- rivaara ja Sammakko Aittokylällä ja Taltta Puolangan ensimmäiset asukkaat asuttivat Joukokylällä. aluksi vaaraseutuja 1550-luvulla. Kunnan ra- Vielä 1900-luvun alkupuolella tavalli- kennettua maisemaa leimaa edelleenkin yk- nen talonpoikaistalo oli vaatimattomasti si- sittäisistä, tai muutamista taloista muodos- sustettu. Sisustuksen muodostivat kotona tuneet vaara-asutuspaikat. Osa taloista sijait- tehdyt huonekalut, yksinkertaiset ja käyttö- see vaaran laella avoimessa maisemassa, ja kelpoiset kiinteät penkit, pöydät, tuolit ja osa vaarojen kainaloissa tai taskuissa. Asu- päästä tai sivusta vedettävät sängyt. Huo- tusta on muodostunut myös suurempien ve- netekstiilien määrä oli vielä vähäinen. Pirtti sistöjen äärelle. Uudisasukkaat asuttivat sekä oli talon keskus. Se jakaantui toiminnallises- vaaroja että vesistöjen varsia. Puolangan ti erilaisiin tiloihin: siellä nukuttiin, syötiin kylät ovat maantieteellisesti laajoja, mutta ja tehtiin monenlaisia puhdetöitä. Uunin ja kuten edellä jo kuvailtiin, harvaan asuttuja. peräseinän välinen tila oli naistenpuoli, ja Esimerkiksi vuonna 1770 Auholla oli kym- paikkaa sanottiin karsinaksi. Miestenpuoli menen maakirjataloa, Puolangan kylässä 13, sijaitsi pirtin toisella laidalla. Siellä veistet- Suolijärvellä 18 ja Väyrylässä peräti 24 taloa. tiin ja vuoltiin, korjattiin ja rakennettiin ta- Ensimmäisenä rakennuksena pihapiiriin lon työkaluja. nousi pirtti, joka toimi sekä asuntona että saunana. Vähitellen rakennettiin tarpeen mukaan muitakin rakennuksia. Savupirtti 5.1.2 Puusta ja kivestä säilyi pitkään käytössä. Vähitellen 1800-luvun lopulla siirryttiin uloslämpiäviin pirttei- Puu on talonpoikaisen rakentamisen tärkein hin. Asuinrakennuksen laajeneminen tapah- ja samalla monella tavalla käytetty materi- tui aina tarpeen ja varallisuuden mukaan. aali. Hirsi, kansanrakentajan tärkein raken- Usein pirtin jatkeeksi rakennettiin lisähuo- nuselementti, taipui moneen käyttöön. Hy- ne tai huoneita tai rakennettiin kokonaan vin pidettynä se on lähes ikuinen. Huolella uusi talo, ja näin entinen rakennus jäi muu- ja vaivalla työstettyä hirttä ei pantukaan ko- hun käyttöön. Puolangalla rakennusten tyy- vin helposti hukkaan. Puretun rakennuksen pit ovat olleet karkeasti jaoteltuina alussa yk- hirret hyödynnettiin toisessa rakennukses- sihuoneinen pirtti, myöhemmin pirtti ja yh- sa joko kokonaisena tai osina. Puolangalla destä kahteen kamaria sekä paritupa. on vielä aittoja, joissa pinnasta haurastuneet Tyypillisessä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen hirret on vaihdettu sisäpuolelle – näin hirsi- asuinrakennuksessa oli kamari tai kaksi sekä rakennus on ikään kuin kääntänyt takkiaan. pirtti. Niiden välissä oli kylmäporstua ja sii- Hirren ohella käytettiin käsin tai koneelli- nä mahdollisesti vielä perähuone. Savupirt- sesti työstettyä pärettä, koivun tuohta sekä tejäkin oli vielä 1900-luvun alussa. Hyvin säi- katajaa.

lyneitä ja alueen perinteisestä rakentamista- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 49 2.

Piirrossarja inventoinneista

Puolangalta inventoituja asuinrakennuksia: 1. Sammakko, Aittokylä 2. Kuirivaara, Aittokylä 3. Siikasalmi, Suolijärvi 5. 4. Taltta, Joukokylä 5. Tienhaara, Joukokylä Piirrokset: Marko Karvonen 1995–1996. 3.

4. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 50 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Talonpoikainen rakentaja osasi käyttää 5.1.3 Pihapiirien rakennukset puuta, vaikka sitä välillä tuhlasikin. Taitava rakentaja valitsi puun oikeasta paikasta oi- keaan aikaan vuodesta. Puurakentamisen Rakennusten tarkoituksenmukainen Väyrylänkylän Mekko- opit siirtyivät isältä pojalle sananmukaisesti sijoittuminen kallio on ollut monen kädestä pitäen. Tämä perinne katkesi vasta Rakentaja ja yleensä samalla myös rakennus- talonpojan varaosa- sodan jälkeen alkaneen teollisemman ja am- ten käyttäjä tiesi, miten sijoittaa rakennuk- pankki. Kuva: heinä- mattimaisemman rakentamisen myötä. set maastoon mahdollisimman tarkoituksen- kuu 2003. Luonnonkiveä käytettiin perustuksiin mukaisesti. Rakennusten sijoittelussa on ja jossain määrin myös navetan seinäraken- nähtävissä pääasiallisesti kaksi tapaa. Ensim- teisiin. Uunit rakennettiin luonnonkivestä. mäisen tavan mukaan rakennukset sijoi- Laastina käytettiin hiekkaa ja savea. Puolan- ttuivat maastoon melko vapaasti sekä maas- galla on kaksi erityisen tunnettua ja suosit- ton että rakennuksen käyttötarkoituksen tua liuskekivilouhosta: toinen on Kotilassa ohjaamana. Toinen, säännönmukaisempi ja ja toinen on Väyrylän Mekkomäessä. ajallisesti nuorempi tapa, oli sijoittaa tär- Kansanrakentaja oli aika lailla omava- keimmät rakennukset neliöpihapiiriin. Se rainen. Ammattimaisiakin rakentajia oli. Vesi- ryhmittyi yleensä siten, että navetta ja rehu- ja tuulimyllyjen työstäminen oli koneiston lato olivat asuinrakennusta vastapäätä. Nii- ansiosta hieman aiempaa ammattimaisem- den välissä oli seinätön kuja (= tanhua) sekä paa rakentamista. Rakentaminen oli myös mahdollisesti muita karjanhoitoon kuuluvia talkootyötä, ja Puolangallakin lienee harras- rakennuksia, kuten lampola ja navettaan tettu hirsikinkereitä. kuuluva keittokota. Asuinrakennuksesta Jos rakentamisen taito siirtyi isältä po- katsottuna pihapiirin oikealla sivulla oli jalle, se siirtyi myös pihapiiristä toiseen. Uu- yleensä hevostalli tai luhti. Yksi sivu jätet- sia oivalluksia syntyi varmasti kirkkomat- tiin avoimeksi. Pihapiirin ulkopuolelle jää- kalla ja mahdollisissa kirkon ja pappilan ra- vien rakennusten sijoittelu oli väljempää. kennustöissä. Kainuun länsirajalla oleva Paloalttiit rakennukset, kuten sauna ja Puolanka ammensi vaikutteita yhtä lailla riihi, sijoitettiin kauemmaksi. Muita pihapii- idästä, lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Tätä rin rakennuksia olivat erikokoiset ja -näköi- kautta on syntynyt Puolangalle ominainen set ladot sekä aitat esimerkiksi kalojen, liho-

rakentamistapa. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 51 Niemen navetta. Navetta Lylykylältä.

jen, viljojen, vaatteiden, verkkojen ym. ta- Viime vuosikymmenten aikana pihapii- varoiden säilyttämiseen. Ruumiin säilytys- rien talousrakennuksia on purettu pois, kos- aittaa kutsuttiin kalma-aitaksi. Pihapiiriin ka ne ovat olleet nykyajan oloissa epäkäy- saattoi kuulua myös paja tai tuulimylly. Mui- tännöllisiä tai käyttämättömiä. Uusi rakenta pihapiirin ulkopuolella olevia rakennuk- tamistapa on suosinut monien toimintojen sia olivat esimerkiksi terva- ja niittysaunat yhdistämistä saman katon alle. Sodan jälkeen sekä vesimyllyt myllypirtteineen. Kainuulai- pihoihin ovat ilmestyneet AIV-tornit ja muut nen piha on sekoitus Itä-Suomen vaara-alu- kookkaat rakennukset, jotka ilmentävät uut- eille ominaista avointa piharakennetta ja län- ta tuotantotekniikkaa. Samalla pihapiirien sisuomalaista umpipihaa. Maalaistalo tarvitsi mittakaava on muuttunut suurikokoisten paljon toiminnoiltaan eriytyneitä talousra- peltihallien myötä. kennuksia, ja rakennuksia tehtiin, purettiin Toisin sanoen pihapiirit ovat ajan kulu- ja siirreltiin aina tarpeen mukaan. essa muodostuneet hyvin kerroksellisiksi. Pihapiirit olivat yleensä melko puutto- Rakennuksia on monien vuosisatojen ajalta. mia. Yksittäisinä pihapuina saattoi olla pih- Seuraavien kappaleiden alla onkin esitelty laja tai kuusi. Istutuksiakin oli vähän. Piha- puolankalaisille pihapiireille tyypillisiä ra- maa oli yleensä hyötykäytössä peltona tai kennuksia. Nämä rakennukset yhdessä laitumena. Pihoissa haluttiin säilyttää ava- asuinrakennuksen kanssa muodostavat

ruuden tuntu. yleensä pihapiirien selkärangan. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 52 ○○○○○○○○○○ Törmänmäen VanhalaAlueelliset ja Väyrylä ympäristöjulkaisut muodostavat 397 rinnakkain tiiviin pihapiirin. Kuva: kesäkuu 2003. Kaksi erilaista navettaa. Huovilan kookas ja maisemassa kauas näkyvä navetta Väyrylästä sekä Pussiperän Välitalon lammasnavetta. Kuvat: kesäkuu ja elokuu 2003.

5.1.4 Päärakennusta vastapäätä ton pyramidirakenne ja siihen liittyvä tuule- navetta tuskanava imi mukanaan lehmää ja lypsäjää häiritsevät hyönteiset. Talossa saattoi olla useita karjasuojia – oli navetta, lammasnavetta ja talli. Heinälato oli usein navetan jatkeena. Karjasuojan yhtey- 5.1.5 Antikvaarisesti arvokkaat aitat teen saattoi kuulua vielä kotarakennus. Näyttäviä navettarakennuksia ovat Yksi tärkeistä ja käytöltään monipuolisim- muun muassa Törmänmäen Alatalon, Viere- mista ulkorakennuksista on ollut aitta. Ait- män ja Vanhalan hirsinavetat, Väyrylän luon- toja saattoi olla pihapiirissä useita, ja ne eri- nonkivinavetta ja Aholan kivi- ja betonitiili- koistuivat erilaisiin tehtäviin: niissä säilytet- nen navetta. Kookkaita ja maisemassa näky- tiin muun muassa vilja, lihat ja kalat sekä viä navettoja ovat myös Väyrylän kylän vaatteet. Vanhimmat Puolangalla säilyneet Huovilan hirsinen navetta, Niemen luonnon- rakennukset ovatkin juuri aittoja, jotka ovat kivinavetta ja Kuikan hyväkuntoinen beto- olleet pääosin poskellisia ja otsallisia. Aitan nitiilinavetta sekä samoin hyväkuntoinen posket olivat joko lovettuja tai loveamatto- mutta vähän painunut, Kongasmäen Vesan- mia. Edustavia ja antikvaarisesti hyvin arvok- non talon navetta. Väyrylän kylään kuulu- kaita yksihuoneisia aittoja on paljon. van yksinäistalon, Järviahon, pihapiirissä on vanha, heikkokuntoinen ja antikvaarisesti arvokas navetta, johon kuuluu lisäksi keittokota. Vanhimmat navetat on tehty hirrestä tai luonnonkivestä. Myöhemmin navettoja rakennettiin enimmäkseen betonitiilistä. So- danjälkeisessä materiaalipulassa saatettiin päätyä muihinkin ratkaisuihin. Kempasvaa- ran Alkulan navetan seinärakenteissa on käytetty harvinaisempaa puupölkkymuura- usta. Puolangalla on varmasti muitakin samalla tekniikalla tehtyjä navettoja. Rakennuskulttuurisista ”lainoista” on nähtävissä peräpohjalaiselle maisemalle ominaisemmat pyramidikattoiset kesänave- tat. Ensimmäiset kesänavetat rakennettiin Puolangalle 1920-luvulla. Kesänavetoissa Pahan Paavon aitan karja kävi kesäisin lypsyaikaan. Pyramidika- ovi. Kuva: heinäkuu

ton rakenne on hyvin funktionaalinen: Ka- 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 53 Hamusen aitat Niskaperällä ovat hyvässä Väyrylän luhtiaitta Törmänmäki. kunnossa. Kuva: syyskuu 2003. Kuva: kesäkuu 2003.

Monen aitan seinässä on Kainuun asu- 5.1.6 Välttämätön sauna tuksen kannalta tarkasteltuna hyvinkin vanhoja vuosilukukaiverruksia: vanhimmat kai- Vanha hirsirakenteinen sauna alkaa olla jo verrukset ajoittuvat vuoteen 1636. Tällainen harvinainen rakennus puolankalaisissa piha- on Auhonkylän “Pahan Paavon” aitta. Osa piireissä. Tyypillinen kainuulainen sauna on aitan hirsistä lieneekin tuolta ajalta, ja itse jo vuosisatoja ollut rakennus, jossa on hirsi- aittakin on hyvin vanha. Aittoja, kuten myös rakenteinen löylyhuone ja sen vieressä lau- muita hirsirakennuksia, on ajan kuluessa tarakenteinen etuhuone. Rakennukseen on vain muuteltu moneen otteeseen. Hirsiä on menty joko sen pitkältä sivulta tai päädystä. vaihdettu, rakennusta on suurennettu tai pie- Sauna sijoitettiin yleensä palovaarallisena nennetty, joten kovin tarkkoihin iän määri- vähän kauemmas, järven rantapaikoissa tyksiin on vaikea yleensä päästä. mahdollisimman lähelle vesistöä ja vaara- “Pahan Paavon” rinnalla on monta an- asutuksessa maisemaan mukavasti sopival- tikvaarisesti arvokasta aittaa. Itse asiassa le paikalle, kulkureitin varteen. Vieremän kaikki sata vuotta vanhemmat tai jopa sitä sauna Törmänmäestä on tässä mielessä oi- nuoremmat hirsiaitat ovat arvokkaita. Se, kea mallisauna kuten Kongasmäen Vesan- että ne ovat säilyneet osin käyttämättömi- non sauna tai Naulaperän Lamminvaaran näkin maisemassa näin kauan, on vaatinut sauna. jonkin verran hyvää tuuria, mutta myös ai- toa kulttuuriperinnön arvostusta. Vanhimpia aittoja lienevät Aittokylän Ylitalon kaksi aittaa ja Taltan komea kaksikerroksinen aitta Joukokylästä. Lylykylän Levävaaran juurel- la on vanha vilja-aitta, kuten myös saman kylän Hiltulassa. Kongasmäen Metelin, muutama vuosi sitten uuden tuohi-malkakatteen saanut aitta, on 1800-luvun alusta. Useampihuoneisia luhtiaittoja on vä- hän. Niistä edustavin on Väyrylän luhtiaitta Törmänmäessä. Edellistä ulkoisesti vähän vaatimattomampi on Jokelanahon kaksiosainen luhtiaitta Naulaperällä, Niemelän tai Uu- sitalon talliluhti Kiiskiskylässä. Hovin hyväkuntoinen sauna Törmänmäessä edustaa jo pienempää ja kevyempää saunarakentamis-

ta. Kuva: kesäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 54 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Erolan talli Puokio. Kuva: elokuu 2003. Niemelän talliluhti, Kiiskiskylä. Kuva: kesäkuu 2003.

5.1.7 Tallit ja talliluhdit 5.1.8 Pajoja on jo vähän Tyypillinen puolankalainen tallirakennus on Pajat ovat käyttämättöminä hävinneet pi- talliluhti. Toinen yleinen tapa on ollut tallin hojen laidoilta lähes kokonaan, samoin se- rakentaminen osaksi navettaa. Perinteiset pät. Suolijärven Siikavaaran “Hopeasepän tallit ovat kuitenkin hevosten myötä vähi- paja” on kuitenkin esimerkki alueella elä- tellen hävinneet. Talleja pihapiireistä kuiten- neestä pajakulttuurista. Tyypillinen kainuu- kin vielä löytyy. Erikoisin tallirakennus on lainen paja on joko pieni, matalarunkoinen Puokion Erolan talli, jonka vinttiosa “kokki” hirsirakennus tai ranko/lautarakenteinen. muodostaa ulokkeen sekä etu- että takapuo- Runkorakenteen muuttuessa pajan tarkoi- lelle. Lähellä olevassa Peltolassa on vanha, tuksenmukainen ja harkittu mittakaava kui- mutta heikkokuntoinen luhtitalli. Pa- tenkin säilyi. Rakennuksen kokoa onkin oh- remmassa kunnossa olevat luhtitallit löyty- jannut pajatyöskentelyn tarkoituksenmukai- vät Puokion Kiiskiskylän Uusitalosta ja Nie- suus. melästä. Pyssyperän Takalon tallin perus- muotona on otsallinen aittarakennus. Hopeasepän paja.

Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 55 Hovin riihi ja riihilato Törmänmäestä. Tynnyrinpohjasta tehty kate on käyttökelpoinen ja Kuva: kesäkuu 2003. ehdottomasti säilyttämisen arvoinen. Kuva: kesäkuu 2003.

5.1.9 Yksihuoneinen riihi tai muuna varastona. Törmänmäeltä Puolan- gan suuntaan mentäessä oikealla on pelto- Puolangalla jäljellä olevat riihet ovat niin sa- aukea, jossa ladot ovat jäsentyneesti jono- nottua yksinäisriihityyppiä, jossa kaikki toina. Latoja Puolangan maisemassa alkaa muu- minnot, kuten kiuas, kuivatus ja puinti ovat toin olla jo aika vähän. samassa huoneessa. Kiukkuriiheksi kutsutaan riihtä, jossa kiukaalle on rakennettu erillinen huone tai koppi. Kolmas tyyppi on luuvarii- 5.1.11 Vesimyllyjen voimaa hi, jossa puinti on erotettu eri huoneeseen ja ruumenille sekä oljille on erillinen säilytys- Vesimyllyt sijaisivat niin lähellä pihapiiriä tila. kuin se oli maantieteellisesti mahdollista. Kaskiviljelyalueelle on tyypillistä yksi- Tyypillinen kainuulainen vesimylly on vaa- huoneinen korkeaseinäinen riihirakennus. timaton, matala ja yksihuoneinen hirsiraken- Korkea riihi oli hyvin käytännöllinen ratkai- nus. Vaikka itse rakennus saattoi olla vaati- su. Huonetilaan oli mahdollista sijoittaa lyh- maton, myllynrakentajan tuli osata matema- teitä varten kahdet orret päällekkäin, ja pa- tiikan sovelluksia: veden voima ja määrä tuli rin päivän lämmittämisestä saatiin tarvitta- soveltaa rattaan kokoon. Kitka ja voima täy- va hyöty. Riihessä saattoi olla myös pelkäs- tyi hallita. Sama oli tuulimyllyn rakentajan tään yhdet orret. Puinnin jälkeen oljet ja ruu- laita. menet varastoitiin usein riihen kylkiäisenä Vesimyllyjä on kolmea eri tyyppiä: olevaan pulpettikattoiseen ruumenhuonee- hierinmylly, ratasmylly ja turbiinimylly. Ra- seen. kenteeltaan yksinkertaisin on hierin- eli här- kinmylly. Sen koneiston tärkein osa on vaa- kasuoran parrun (=sammakkohirsi) varaan 5.1.10 Pihapiirien ulkopuolella tuettu pystysuuntainen siipitukki. Hierin- olevat rakennukset myllyä tehokkaampi oli ratasmylly. Ratas- myllyssä veden voima pyörittää kahta lau- Pihapellolla tai kaukana olevilla niityillä oli doista rakennettua ratasta ja niiden väliin si- melkein joka talolla harvaseinäisiä kuorimat- joitettujen siipiportaiden muodostamaa ve- tomista puista rakennettuja heinälatoja. Näi- siratasta. tä rakennuksia on ollut lähes joka taloudes- Teknisesti kehittynein vesimyllytyyppi sa. Niittyladot ovat vähitellen käyttämättö- on turbiinimylly, jossa siipitukki on korvat- minä katoamassa. Ladon nerokas rakenne, tu metallisella kaksikehäisellä turbiinilla. Si- harva ja ylöspäin levenevä seinärakenne semmässä kehässä oli kaarevat johtimet, joi- mahdollistaa niille muutakin käyttöä. Niit- den kautta vesivirta syöksyi liikkuvan ulko-

tylatoja käytetään yhä useammin polttopuu- kehän kaartuviin kauhoihin. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 56 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 1.

1. Paasikosken hierinmylly, Lylykylä, Puolanka 2. Vuonteenkosken ratasmylly, Nivan kylä, Kuhmo 2. 3. Huovilan turbiinimylly, Tuhkakylä, Sotkamo Piirrokset: Arkkitehtuuritoimisto Helena Hirviniemi Lähde: Korhonen Teppo: Vesimyllyt - historia, rakenne, käyttö ja kunnostus.

3. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 57 5.1.12 Tukkikämpät savottatöiden rakennettu. Seinien piti olla tiiviitä ja tilkit- tukikohtina tyjä. Lattiat oli rakennettava puusta, ja niiden täytyi olla irti maasta. Kämpässä piti olla Puolangalla oli ennen paljon tukkikämppiä. tietty määrä ikkunoita ja myös huollon oli Kämpät edustavat tavallaan jo julkista ra- pelattava. Kämpässä täytyi olla riittävä il- kentamista, mutta ne liittyvät rakentamista- manvaihto, lämmitys ja mahdollisuus vaat- valtaan kuitenkin talonpoikaisrakentami- teiden kuivaamiseen ja välineiden sekä ruo- seen. Alkeellisimpia kämppiä olivat maalat- katavaran säilyttämiseen. Savottamiehen tialliset, puoliksi maahan kaivetut metsäsau- tärkeälle työparille, hevoselle, piti myös ra- nat. Kämpän suuruus ja varustelu oli luon- kentaa kunnollinen suoja. nollisesti riippuvainen myös savotan kestos- ta ja suuruudesta. Työmaan kestäessä yli tal- ven rakennettiin savotan suuruinen kämp- 5.2 Jälleenrakennuskausi ja pä: kuorimattomat puut salvettiin alkeelli- selle koirakaulasalvokselle. Hirsien välissä rakentaminen käytettiin tilkkeenä sammalta. Rakennuksen lämmityslaitteena oli keskellä lattiaa oleva kamiina. Makuupaikat eli ritsit sijoitettiin 5.2.1 Paljon rakennuksia lyhyessä seinän vierustoille. ajassa Puutteellisia kämppäolosuhteita ko- hennettiin vuoden 1928 kämppälaissa. Lain Sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi oli mukaan työnantajan piti kustantaa savotta- monessa mielessä murroskausi. Lyhyesti työmaille asunnot. Kämpän rakentamisesta luonnehdittuna aikakausi oli maassamme annettiin tarkempia ohjeita asetuksessa. Sen suuri henkinen ja fyysinen rakennusprojek- mukaan kämppä oli rakennettava kuivasta ti. Tunnettua on, että suurin osa Suomen ra- puutavarasta. Kämpän piti olla huolellisesti kennuskannasta kaupungeissa, kirkonkylis-

Palkinkankaan kämppä.

Kuva: toukokuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 58 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 sä ja maaseudulla on toisen maailmansodan Jälleenrakennuskauden talo Kotilankylällä. jälkeen rakennettua. Lukuina esitettynä jäl- Kuva: elokuu 2003. leenrakennuskauden aikana asutettiin 425 000 siirtolaista, maksettiin 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset ja rakennettiin 70 Rankorakenteisen jälleenrakennuskau- 000 uutta asuinrakennusta. den talon lähtökohdat ovat tukevasti suo- Sodan jälkeinen säännöstelytalous kesti malaisessa puurakentamistraditiossa. Tyyp- aina 1950-luvun alkuun. Rakentamista val- pitalon arkkitehtonisena lähtökohtana ovat voi KYMRO (Kulkulaitosten ja yleisten töi- 1920–1930-lukujen mittasuhteiltaan sopu- den ministeriön rakennusosasto). Rakennus- suhtainen puurakenteinen pientalo ja sosi- tarvikkeita koskeva ostolupamenettely oli aalisen asuintuotannon tarpeisiin suunnitel- voimassa vuoteen 1949 saakka. Säännöste- lut pientalojen mallipiirustukset. Tyyppita- lyn alaisessa rakentamisessa jouduttiin kes- lojen kehittely jatkui sodanaikaisissa poik- kittymään kansakunnan kannalta kaikkein keuksellisissa oloissa. Hirsirunko vain vaih- olennaisimpiin kohteisiin. Etusijalla olivat tui kevyemmäksi rankorakenteeksi. teollisuus ja maaseudun jälleenrakennustyö. Sahateollisuuden kehittyessä puunarvo nousi ja se alkoi näkyä myös rakentamisessa. Alussa rankorakenne oli käytössä huvila- 5.2.2 Tyyppitalo tyypillisimmillään arkkitehtuurissa, mutta myöhemmin, kun seinää ryhdyttiin eristämään sahajauholla, Yksi aikakauden symboleista on jälleenra- rakennetta voitiin soveltaa myös ympäri- kennuskauden talona tunnettu rakennus. vuotisesti asuttuihin rakennuksiin. Ranko- Näitä taloja on Puolangallakin paljon. Tämä rakenteinen talo on kypsimmillään juuri so- pohjoissuomalaiselle maaseutumaisemalle danjälkeisessä tyyppitalossa. Nopea raken- ja sodanjälkeisille pihapiireille leimallinen ra- tamisentarve synnytti lukuisia puutaloteh- kennus on vähän kuutiomainen puolitoista- taita, joille maan johtavat arkkitehdit suun- kerroksinen talo, jossa on jyrkähkö harjakat- nittelivat erilaisia talotyyppejä. Suunnitte- to sen katteena joko uudehko tiilikuvioinen luun osallistuivat monet tahot. Syntyi erilai- tai profiilipelti tai 1940- ja 1950-lukua edus- sia tyyppitalosarjoja vaihtelevia tarpeita var-

tava kolmiorimahuopa. ten. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 59 Latvan koulussa on nähtä- vissä jälleenrakennuskauden ajan rakentamiselle ominaista liuskekiven käyttöä. Kuva: heinäkuu 2003.

5.2.3 Sodanjälkeinen rakentaminen 5.2.4 Uusi päärakennus nuorensi ja maiseman muutos pihapiiriä Rakennettaessa keskeistä oli edelleen käsi- Vaalealla värillä maalattu päärakennus oli työvaltaisuus ja isältä pojalle rakentamista- pihapiirin maisemallisesti näkyvin rakennus pa. Vanhempi opetti nuorempaa sananmu- ja samalla tavoin hermokeskus kuin sen ta- kaisesti kädestä pitäen. Aiemmasta poiketen lonpoikaisempi edeltäjänsä. Toiminnoiltaan rakentamisprosessiin liittyivät jonkintasoi- se oli kuitenkin jo edeltäjäänsä eriytyneem- set rakennuspiirustukset ja viranomaisten pi ja edusti selvästi modernin arkkitehtuurin kontrolli, jota edusti rakennuspaikalla vie- asumisihanteita. Vaaleat värisävyt ja uudet raileva kunnan tai maanviljelysseuran raken- asutusmateriaalit ovat tärkeä osa jälleenra- nusmestari. kennuskauden arkkitehtuuria. Sisutuksessa Maisemakuva muuttui vähitellen raken- materiaalin käyttö monipuolistui. Lasin val- tamisen ja maatalouden koneistumisen kaut- mistustekniikan kehittyessä ikkunalasit ja - ta. Myös julkinen rakentaminen, kuten kou- aukot suurenivat. Valo lisääntyi huonetilois- lujen ja kunnantalojen rakentaminen, muut- sa. Kalusteita lisättiin, ja niitä hankittiin kau- tivat maisemaa. Kansakoulut tai harvat vir- poista yhä enemmän. Tekstiilejä ja muita si- katalot, kuten terveystalot, olivat usein ky- sutusmateriaaleja käytettiin runsaammin lien ainoita julkisia rakennuksia. kuin aiemmin. Maaseudulla rakentamisessa jatkui vie- Kirsti Saarikangas on väitöskirjassaan lä talonpoikasrakentamiselle ominainen tra- Model Houses for Model families pohtinut jäl- ditio. Rakennustyömaalla tyyppipiirustuksia leenrakennuskauden taloa asumisen kannal- sovellettiin rakentamistaidon, perheen vaa- ta. Saarikangasta lainaten, ja vähän kärjistä- timusten ja varallisuuden mukaan. Rankora- en, voidaan todeta, että uutta asumistapaa kenteiseksi suunniteltu talo saatettiin kui- jo arkkitehtonisesti edustava jälleenraken- tenkin tehdä hirrestä, ikään kuin vanhasta nuskauden talo palveli hyvin ydinperheen muistista. Materiaalipula vaikutti myös ra- asuintarpeita. Keittiöstä, olohuoneesta ja kentamisratkaisuihin. Vanha hirsirakennus makuuhuoneesta muodostui erityisesti nais- saatettiin pilkkoa hirsielementeiksi ja muu- ten ja lasten valtakunta. Mies puhdetöineen rata niistä savilaastin kanssa seinä ns. pölk- pantiin muualle, ja miestentöitä tehtiinkin kymuurauksella, kuten on tehty Kempasvaa- pihapiirin muissa rakennuksissa.

ran Alkulan navettaa rakennettaessa. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 60 ○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Huonetilakompassi. Jälleenrakennuskauden taloja Puolan- Lähde: Heikki Siikonen Pienviljelijän rakennusoppi. galla on paljon. Muun muassa kirkonkylän Patamäellä on kokonainen alue, joka muodostuu puolitoistakerroksisista rintamamies- taloista. Kaiken kaikkiaan Puolangan rakennuskanta on ajallisesti nykyään melko kerrostunutta. Pihapiirin rakennusten sijoittumisessa jatkui hyvä ja käytännössä vakiintunut tapa. Ne pyrittiin rakentamaan ilmansuuntiin näh- Lähteet: den mahdollisimman hyviin paikkoihin. Helamaa, Erkki 1983: 40-luku Korsujen ja jälleen- Myös pihapiirin toiminnot ohjasivat raken- rakentamisen vuosikymmen. Helsinki. nusten sijoittumista. Pihapiiriä rakennetta- Jälleenrakennuskauden talot – rakentamista ja essa rakennuksia tehtiin tarpeen ja varalli- hoitoa 1998: Toimituskunta Lonkila – Ryt- suuden mukaan, kuten oli tehty jo vuosisa- kölä – Suominen – Tervonen. Kainuun Mu- tojen ajan. seon julkaisuja. Kajaani. Laajan asutustoiminnan seurauksena Karvonen, Marko: Kulttuuriympäristön hyödyn- syntyi aivan uutta asutusta. Kylmään kor- täminen matkailussa – kulttuuriympäristö- peen rakennettu uusi asutustila toi maaseu- ohjelman käsikirjoitus 2001. tumaisemaan uudenlaisen elementin. Näis- Mäkiö, Erkki 1990: Kerrostalot 1940-1960. Helsin- tä pihapiireistä puuttui talonpoikaispihapii- ki. rien kerroksellisuus ja rakennusten välille Patjas, Auli 1985: Rakentaminen Puolangalla. Puolan- vuosisatojen aikana syntynyt vuoropuhelu. ka-kirja. Jyväskylä 1985. Saarikangas, Kirsti 1993: Model Houses for Model Rakennettavien rakennusten määrä oli vä- Families. Helsinki. häisempi kuin aiemmin. Hevonen korvattiin Sankaruus ja arki – Suomen 1950-luvun miljöö traktorilla. Traktoriin tarvittavat koneet si- 1994: Suomen Rakennustaiteen Museo. Hel joitettiin yhteen suurempaan halliin, tai itä- sinki. ja pohjoissuomalaiseen tapaan maastoon Tervonen, Päivi (toim.) 2001: Arkkitehti Eino Pitkä- sellaiseen paikkaan, jossa ne olivat kulkureit- nen. Eino Pitkänen – arkkitehtinä Kajaanis-

tien varrella. sa. Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○ 61 62 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Puolangan kylien arvokkaat

rakennetut ympäristöt ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 6 6.1 Rakennusinventoinnit tä. Valtakunnallisesti arvokkaiksi katsotuil- la alueilla maankäytön on sopeuduttava pai- Puolangalla kan ominaispiirteisiin ja historialliseen luon- teeseen. Ne on huomioitava maakuntakaa- Teksti: Päivi Tervonen voituksessa. Seuraavaksi esitellään Puolan- gan valtakunnallisesti (V) ja maakunnallisesti (M) arvokkaat rakennetut kulttuuriympä- 6.1.1 Inventoinnit suojeluluokituksen ristöt. Viimeisessä kappaleessa esitellään pohja-aineistona muut Puolangalta inventoidut arvokkaat rakennetut ympäristöt tai yksittäiset kohteet. Inventoinneissa on etsitty puolankalaisen Inventoitujen kohteiden kuvaukset rakentamisen läpileikkausta. Inventointeja ei ovat siinä mielessä yksilöllisiä, että kuvauk- rajattu esimerkiksi ennen sotia rakennettui- sessa korostuu kohteen kannalta merkittä- hin rakennuksiin, vaan esille haluttiin tuoda vä tieto. Valitettavasti aina ei ole voitu haas- myös uudemman rakennuskannan merkittä- tatella kohteen omistajaa. Toinen ongelma on vyys. ollut yleisesti se, että inventointia suoritetta- Ensimmäinen inventointeja esittelevä essa ei ole välttämättä saatu selville kohteen työ on Joukokylän Kempasvaaran kulttuu- rakentamisaikaa, ja siitä on esitetty arvioita riympäristöohjelma vuodelta 1997. Työn yh- sellaisella tarkkuudella, kuten esimerkiksi tenä punaisena lankana oli asioiden tekemi- 1800-luvun loppu tai 1900-luvun alku. nen yhdessä kyläläisten kanssa - muun muassa inventointeja tehtiin yhdessä Joukoky- län ala-asteen oppilaiden kanssa. Kempas- 6.2 Valtakunnallisesti vaaran kulttuuriympäristöohjelma oli yksi polku työstettäessä tätä kulttuuriympäristö- arvokkaat rakennetut ohjelmaa. Marko Karvosen inventointeja kulttuuriympäristöt täydensivät aluearkkitehdit Mika Pouke ja Hannu Heikkinen vuosina 1998–2000. Vuo- Puolangalta valtakunnallisesti merkittävik- den 2003 aikana rakennustutkija Päivi Ter- si rakennetuiksi ympäristöiksi ovat valikoi- vonen päivitti jo olemassa olevaa aineistoa tuneet Askanmäen alue, Tiaisen torppa ja ja täydensi inventointeja. osana Kainuun arvokasta vesimyllyperinnet- Inventoinneissa on käytetty lähteinä tä Paasikosken mylly Lylykylältä: haastattelujen lisäksi asiakirja-aineistoa. Vii- me vuosisadan alulta olevien henkikirjojen Askanmäki, Askankylä avulla on selvitetty talon syntyhistoriaa ja maanomistuksen luonnetta. Myös perimätie- Askankylän Askanmäen vaara-asutus on kai- toa on hyödynnetty, ja se on kirjattu osaksi nuulaisittain vanhaa. Askanmäki on merkit- inventointitietoja. ty asuttuna paikkana Kainuun alueen van- Valtioneuvosto päätti vuonna 2002 val- himpaan, Claes Claessonin laatimaan kart- takunnallisista alueidenkäytön tavoitteista taan. Kartta on vuodelta 1650. osana maankäyttö- ja rakennuslakia. Valta- Askanmäen vaiheet ovat omalla taval- kunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla tur- laan hyvin leimallisia kainuulaista vaara-asu- vataan muun muassa kansallisten kulttuuri- tusta tarkasteltaessa. Askanmäessä on asu- ympäristöjen ja rakennusperinnön ja niiden nut suurperheitä – väkeä suurperheessä saat-

alueellisesti poikkeavan luonteen säilymis- toi olla kolmisenkymmentä henkeä. Askan- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 63 mäen pihapiirin rakennukset paloivat vuon- talojen yhteinen sauna, ja vanhojen purettu- na 1873. Nykyisen Askanmäen (Keskitalon) jen rakennusten hirsiä on otettu “uusikäyt- pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat töön” vanhoja rakennuksia kunnostettaessa 1870-luvulta. ja uusia rakennettaessa. Askanmäen talo jakaantui kolmeksi eri Askanmäen vaaramaisema on vielä taloksi läheistä sukua olevien isäntien kes- avoin. Keskitalon neliöpihapiirin rakennuk- ken vuonna 1913. Näin syntyivät Keskitalo set muodostavat Askanmäen vaaran sydä- (nykyisin Askanmäen talona tunnettu), Ala- men. Ympärille ryhmittäytynyt nuorempi talo ja Uusitalo. asutus luo mielenkiintoisia ja kertovia ker- Alatalon päärakennukseksi tuli Keski- roksia Askanmäen asumishistoriasta. talon länsisivulla oleva asuinrakennus. Ra- Askankylän valtakunnallisesti merkittävät koh- kennus on sittemmin purettu pois. Uusita- teet (1-7) kartalla s. 80. lon päärakennus valmistui samaan aikaan kuin jako. Rakennus on edelleen olemassa, 1. Keskitalo (Askanmäki) ja se on hyväkuntoinen. Askanmäen kantatilan rakennuksia on Seuraavat rakennukset ovat jäljellä Keskita- vielä jäljellä Keskitalon pihapiirin ulkopuo- lon pihapiirissä 2000-luvun alussa: asuinra- lella - eri puolella Askanmäen vaaraa. Alan- kennus, aitta- ja tallirakennus, navetta ja lato, teen tilalla on tallella kylän vanha pajaraken- keittokota sekä jyväaitta ja vaateaitta. nus. Pellonpään mailla on aitta, jonka vanhimmat osat ovat luultavimmin 1700-luvulta. Uusitalon pihalla on tallella Askanmäen Askanmäen vaara-asutusta. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto.

64 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Keskitalon rakennukset ryhmittyvät tä hirsistä, ja nurkkakivet ovat sen perustuk- neliöpihapiiriksi. Länsisivu on nykyisin sina. Rakennuksessa on uudehko lautakate. avoin. Pihapiirin toinen asuinrakennus on Navetan ja asuinrakennuksen välissä on keit- purettu pois 1960-luvulla. Päärakennus on tokota, jonka koko on 4,45 metriä x 4,40 valmistunut vuonna 1873 entisen, palaneen metriä. Se on tehty veistetyistä hirsistä, ja sii- päärakennuksen paikalle. Myös muut piha- nä on lautakatto. Keittokodan perustuksina piirissä olevat rakennukset ovat 1870-luvul- ovat luonnonkivet. ta. Neliöpihapiirin itäsivulla on yhtenäise- Puolangan kunta osti pihapiirin raken- nä rivinä talli ja kaksi puotirakennusta – mies- nukset 1980-luvun lopulla. Erityisesti asuin- tenpuoti ja ruokapuoti. Asuinrakennusta lä- rakennus oli tuolloin hyvin heikossa kunnos- himpänä on ruokapuoti, sitten miestenpuoti sa, ja kunta purki pirttipäädyn kokonaan ja lähimpänä navettaa talli. Kaksikerroksisen pois. Tilalle rakennettiin mittakaavaltaan talli/puotirakennuksen päädyssä on vielä samankokoinen pirtti. Rakennus onkin täs- erillinen käymälä. Ovien yläpuolella ovat sä mielessä entisen kopio. Rakennusta pu- luukuin suljettavat aukot. Rakennuksessa on rettaessa ja siinä, että vanhoja rakennusosia luonnonkiviperustus ja uusi, 1990-luvulla ei hyödynnetty uutta tehtäessä, menetettiin tehty lautakatto. Käymälä on nurkkakiville samalla oikeata Askanmäen historiaa ja käyt- perustettu rankorakenteinen huone, jonka tökelpoista rakennusmateriaalia – vanhaa ja koko on 2, 50 metriä x 2,50 metriä. Seinät ovat uutta yhdistelemällä lopputuloksesta olisi maalaamatonta pystylautaa. Pulpettikaton tullut parempi. katteena on huopa. Koko asuinrakennukseen on tehty sen Pihapiirin aitat, vilja- ja vaateaitta, on antikvaariseen arvoon lähden liiankin perus- kunnostustöiden aikana siirretty pihapiirin teellinen kunnostustyö. Uuden, entisen pai- itäpuolella olevalta peltoaukealta pääraken- kalle rakennetun pirtin lisäksi, rakennukses- nuksen pohjoispuolelle. Vaateaitta on pitkäl- sa on iso eteinen, ja sen takana on keittiö. le nurkalle salvottu oleva yksihuoneinen ra- Eteisestä johtaa ovi pirttiä vastapäätä ole- kennus. Rakennuksessa on tuohi- ja malka- vaan saliin, josta lähtevät ovet kolmeen ka- katto. Vilja-aitta on myös pitkälle nurkalle mariin. Perimmäinen kamari on ollut maito- salvottu kooltaan 4,80 metriä x 4,63 metriä kamarina. Sisätilojen jäsennys on Kainuun oleva rakennus. Kummassakin aitassa on loi- alueelle tyypillinen, mutta rakennuksen va otsa ja 1990-luvulla rakennettu pärekat- koko noin 27 metriä x 9 metriä sitä vastoin to. on jo harvinaisempi. Keskitalon pihapiiri, nykyisin Askanmä- Päärakennus on korjaustöiden jälkeen- en kotiseututalo, on Askanmäen vaara-alu- kin säilyttänyt ulkoisesti ilmeen, joka ajoit- een arvokkain pihapiiri. Kaikkien rakennus- tuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Raken- ten säilyminen on turvattava. Rakennusten nus on kainuulaisten talonpoikastalojen ta- korjaustyöt on tehtävä entistäen ja vanhoja paan rungoltaan leveähkö ja maalaamaton. rakennustapoja käyttäen. Päärakennusta Ikkunat ovat kuusiruutuiset. Ikkunanpuittei- korjattaessa lähtökohtana on oltava raken- den väri on valkoinen. Tyyliltään Askanmä- nuksen palauttaminen alkuperäiseen asuun. en ikkunat edustavat vaihdettuina ja alku- peräistä ikkunamallia yksinkertaistettuna 2. Uusitalo (Uusi-Askanmäki) rokokooikkunan sovellusta, jolle on ominaista vahva pystypuite. Rakennuksen ulko- Uusi-Askanmäen (Uusitalon) asuinrakennus ovi vaihdettiin korjaustöiden aikana uuteen, on samalta vuodelta kuin Askanmäen jako, entisenkaltaiseen oveen. Ovi on sisäänpäin eli vuodelta 1915. Rakennuksessa on pirtti, aukeava, kolmipeilinen rokokootyylinen keittiö, tupa ja kaksi kamaria. Eteisenä on pariovi. Rakennuksen katteena on 1990-lu- jyrkkäharjainen satulakattoinen umpikuisti. vulla tehty pärekatto. Rakennuksessa on ai- Uusitalon ikkunat ovat Keskitalon tapaan emminkin ollut pärekatto, ja alkuperäinen rokokoovaikutteiset. Rakennuksessa on kate lienee ollut tuohi- ja malkakate. 1950-luvun peiterimavuoraus ja ulkovärityk- Asuinrakennusta vastapäätä on noin senä on punamulta. Luonnonkiviperustusten 15,30 metriä x 6,60 metriä oleva navetta. Se betonoinnit ovat myös 1950-luvulta. Nurk-

on tehty pitkänurkkasalvoksella veistetyis- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 65 Uusitalon päärakennus. Kuva: heinäkuu 2003.

kalistoitus ja ulkopuoliset följärit on maalat- Arolan pihapiiri on Askanmäen nuorim- tu valkoisiksi. Päre vaihtui kolmiorimahuo- pia. Siihen kuuluu kaikkiaan kymmenen ra- paan 1970-luvulla. Uusitalon loivaharjainen kennusta. Pihapiirin vanhin rakennus on As- uusi päärakennus on vuodelta 1977, ja sen kanmäen talon pihapiiristä siirretty, alun pe- suunnittelija on Erkki Karvonen. rin kaksikerroksinen aittarakennus. Se on Pihapiiriin kuuluvat vielä navetta ja na- tehty vuoden 1873 Askanmäen palon jälkeen. vettalato, sauna, autotallihalkoliiteri/varas- Aitta jaettiin kahtia 1960-luvulla: alaosa siir- to/traktoritalli. Pihapiirin ulkopuolella on rettiin Arolaan ja yläosa Eino Karvosen mail- vielä uusi autotalli, joka on rakennettu vuon- le. Arolassa rakennus on ollut varastona. Sii- na 1989, ja kala- ja vaateaitat sekä Arolaan nä on hirsiselle talousrakennukselle ominai- päin mentäessä oleva pieni 1910-luvulla val- seen tapaan nurkkakivet, ja se on maalaama- mistunut asuinrakennus. ton. Loivan satulakaton katteena on pelti. Rakennuksen erityispiirteenä on kyläsepän 3. Arola takoma lukko. Arolan pihapiirissä traktoritallina oleva Arolan pihapiirin rakentaminen on aika tyy- hirsirakennus on alun perin ollut Askanmä- pillinen kuvaus maaseudun sodanjälkeises- en talossa kesähuoneena. Se on rakennettu tä rakentamisesta, jossa vuorottelivat perin- 1930-luvulla. Rakennus on siirretty Arolaan teinen hirsirakentaminen, uudemmat raken- 1970-luvun lopulla. Siirron jälkeen rakennuk- nustekniikat rankorakentamisen kautta sekä seen uusittiin kate, ja katteeksi tuli huopa. rakennusmateriaalien järkevä ja monipuoli- Myöhemmin kate on vaihdettu pelliksi. Trak- nen käyttö. Pihapiirissä on nähtävissä myös toritallin lähellä on vuonna 1967 rakennettu se, miten teolliset maalit tulivat vähitellen rankorakenteinen, loivaharjainen autotalli. käyttöön korvaten itse tehdyn punamulta- Asuinrakennuksen vanhin osa on vuo- maalin. Rakennuksissa oli itse tehty puna- delta 1942. Sen rakentajina olivat Juho Kar- multa aina 1980-luvulle asti. Uudelleen maa- vonen ja Elias Kemppainen. Juho Karvonen lattaessa punamulta on korvattu teollisesti on Askanmäen talon poikia. Rakennuksen valmistetuilla punamultamaaleilla. vanhimmassa osassa on pirtti ja kamari. Ra- kennukseen tehtiin ulkovuoraus (peiterima-

66 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 vuoraus) vuonna 1957, ja samana vuonna ra- Askankylän Jaurakkavaarasta. Ne on siirret- kennettiin myös vinttihuone. Rakennuksen ty Jaurakkavaarasta nykyiselle paikalleen itäpäähän tehtiin rungonlevyinen huone vuonna 1976. Rakennuksissa on huopakate. vuonna 1960. Asuinrakennuksen katteena on ollut ensin päre, sitten huopa ja viimeiseksi 4. Pellonpää pelti. Pellonpään pihapiirissä on kymmenkunta Arolan navetta on tehty Askanmäen pu- rakennusta. Osa rakennuksista on hyvin retun puotirakennuksen hirsistä. Se on vuo- vanhoja, ja ne ovat kuuluneet Askanmäen delta 1950. Navettaa jatkettiin tallilla ja ladol- kantatilaan. Suurin osa rakennuksista on teh- la jo 1950-luvun alussa. Talli tehtiin kokonaan ty sen jälkeen, kun Pellonpäätä alettiin ra- uusista hirsistä. Alkuperäinen pärekate on kentaa vuonna 1961. Pihapiirin vanhoja ra- korvattu huovalla ja 1980-luvun alussa pel- kennuksia ovat 1870-luvulta oleva lammas- lillä. Rakennuksen ulkovärityksenä on, kuten navetta, Askanmäen entinen ruisriihilato (ra- asuinrakennuksessakin, öljypohjainen puna- kennettu ennen vuotta 1870), kaksi aittaa (il- multa. meisesti 1700-luku ja 1950-luku), makasiini Rankorakenteinen, suorakaiteen muo- (rakennettu ennen vuotta 1870) ja vuodelta toinen halkoliiteri-, varasto- ja vaateaittara- 1881 oleva riihi. Rakennusten käyttötarkoi- kennus on tehty vuosina 1952–53. Kirves- tus on uudella paikalla muuttunut: lammas- miehenä oli Martti Manninen Pyssyperältä. navetta on ollut latona, ruisriihilato on muu- Katteena rakennuksessa on pelti, mutta ai- tettu traktoritalliksi, makasiini yleisvaras- empi kate on ollut päre. toksi ja riihi heinäladoksi. Kunnostustarvet- Talon sauna on rakennettu alun perin ta on traktoritallilla ja entisellä riihellä. savusaunaksi vuonna 1947. Se muutettiin Pihapiirin arvokkain rakennus on, peri- uloslämpiäväksi 1960–1970-lukujen taittees- mätiedon mukaan, 1700-luvulta oleva aitta. sa. Rakennus on tehty uusista pyöröhirsistä. Rakennus on alun perin siirretty Askanmä- Siihen on myöhemmin rakennettu vaaka- elle Yrittäperän Lasasesta. Siellä se on ollut vuoraus. piikain aittana. Askanmäelle se on tuotu pa- Pihapiirin laidalla, tien varressa, on kol- lon jälkeen ja Pellonpäähän vuonna 1961. me perinteisellä tavalla rakennettua heinä- latoa. Ladot on rakentanut Eemeli Keränen

Arola.

Kuva: heinäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 67 5. Tapiola Pihapiirin vanhin rakennus on Askan- mäen entinen paja. Rakennus on siirretty Tapiolan asuinrakennus on samalta vuodel- ensin Uudentalon maille jo 1900-luvun alusta kuin Pellonpää, eli vuodelta 1961. Maise- sa. Paja on ollut Askanmäen talon käytössä. mallisesti näyttävällä paikalla, Askanmäen Seppänä on ollut ainakin Puolangalla kiertä- vaaralle johtavan tien varressa, olevan Tapi- vänä kyläseppänä toiminut Antti Moilanen, olan kaikki rakennukset on tehty vuoden “Hallan Antti”, kotoisin jostain Joukokylän 1961 jälkeen. suunnasta. Pajassa on heikkokuntoinen pä- rekatto, ja muutenkin sen kunto alkaa olla 6. Kiviharju huono. Historiallisesti arvokas rakennus kaipaa kunnostusta. Kiviharjun talon ensimmäinen asukas Jaak- ko Holappa oli myös Askanmäen talosta läh- 8. Alanne eli Tiaisen torppa, Auhonkylä töisin. Hän rakensi uuden hirsisen asuinrakennuksen vuonna 1949. Rakennukset sijait- Pihapiiri on kertova esimerkki Pohjois-Suo- sevat Tapiolan pihapiirin läheisyydessä, tien men historiaan olennaisesti kuuluvasta ilmi- toisella puolella. Pihapiirissä on seitsemän ra- östä, kruununmetsätorppalaitoksesta. Valta- kennusta. Vanhimpia rakennuksia ovat 1870- kunnallisesti arvokkaan paikasta tekee se, luvulla rakennettu entinen hevostalli, joka että pihapiiri on säilyttänyt hyvin torpan ai- toimii nykyisin autotallina, vanha lato sekä kaisen asunsa. Toisaalta Alanteen rakennuk- 1870-luvulta oleva aitta. Rakennukset ovat set kertovat hienosti Puolangan talonpoikai- hyvässä kunnossa. sesta rakentamisesta. Tiaisen pihapiirin rakennukset on tehty pitkällä aikavälillä – vanhimmat rakennuk- 7. Alanne, Askankylä set ovat 1800-luvun lopulta ja nuorimmat Alanteen pihapiiri sijaitsee Uudentalon itä- 1950-luvulta. Ensimmäiset maininnat päära- puolella. Rakennuksia on kuusi, ja ne ovat kennuksesta ovat metsähallituksen asiakir- asuinrakennusta (1934–35) ja 1800-luvulta joissa, jotka ovat vuosilta 1911–1913. Kuva- olevaa pajaa lukuun ottamatta rakennettu us on niukkaa. Päärakennuksesta mainitaan sodan jälkeen. Alanteen ensimmäinen asu- pirtti, kamari ja porstupa. Kaikissa pihapiirin kas oli Juho Väyrynen, ja hän rakensi kaksi- rakennuksissa mainitaan olevan tuohikatto. huoneisen pirttinsä vanhoista hirsistä. Pirtti Pihapiirin muita rakennuksia olivat tuolloin on alun perin ollut asuinrakennuksena Yrit- navetta, aitta, lato ja sauna. täperän Lasasessa. Asuinrakennus oli ulko- Tiaisessa oli 2000-luvun alussa asuinra- vaipaltaan hirsipintainen aina 1960-luvulle kennuksen lisäksi navetta, lammasnavetta saakka. Tuolloin ulkoseinään asennettiin (myöhemmin myös tallina toiminut), piha- pahvit. Pärekaton tilalle vaihdettiin huopa lato ja rannalla oleva savusauna. Pihan lai- 1970-luvulla. Vuodesta 1991 lähtien kattee- dalla, Toppiseen menevän tien varressa, ovat na on ollut pelti. vanhan navetan rauniot. Riihi on aiemmin Alanteen pihapiirissä on ollut kyläkaup- siirretty pihapiirin laidalta Kalhamajärven pa 1950-luvun puolesta välistä 1980-luvun saareen kesämökiksi. Palaneen tavara-aitan alkuun. Kauppa on toiminut muun muassa jäljet ovat vielä rannalla näkyvissä. entisessä Oulu Oy:n parakkirakennuksessa. Kohde kartalla s. 87. Rankorakenteinen parakki on tuotu Alan- teelle Askankylän Matkalammilta joskus Päärakennuksen kunnostustyöt 1960-luvulla. Rakennukseen laitettiin peltikatto vuonna 1991. Kauppa toimi ensimmäi- Päärakennus on tehty samalla tavalla kuin sinä vuosina vuonna 1947 rakennetussa hir- lukuisat muut asuintalot Kainuussa 1800-lu- sirakenteisessa varastossa. vulla. Tiaisessa on pirtti ja kamari sekä nii- Alanteen hirsirakenteinen, pienellä lau- den välissä kylmä eteistila .Tiaisen pirtti on tarakenteisella etuhuoneella varustettu sau- rakennettu 1880-luvulla. Ulkoseinässä har- na, edustaa Kainuulle tyypillistä savusauna- jan alapuolella on vuosiluku 1886. Kamarin tyyppiä. Alanteen saunassa on heikkokun- rakentamisvuosi ei ole tiedossa. Rakennuk- toinen lautakatto. Saunan kunto alkaa muu- set on sovitettu toisiinsa eteisen avulla, ja ne tenkin olla heikko.

68 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Tiainen. Ensin rakennettiin yksi asuinhuone ja muutaman vuoden – tai vuosikymmenen – kuluttua toinen. Huoneiden väliin jäävään tilaan saatettiin rakentaa erillinen asuinhuone hirrestä. Eteistila saatettiin rakentaa myös laudasta, jolloin se toimi kylmänä varastona. Kuva: toukokuu 2003. ovat sekä korkeudeltaan että leveydeltään Vanha ja uusi navetta erikokoisia. Sekä pirttipuolessa että kama- Vanhin talousrakennus on navetan takana rissa on lukuisia siirtomerkkejä. Hirret on oleva veistetyistä hirsistä rakennettu liiteri, voitu tuoda muualta puretuista rakennuksis- joka on talon entinen navetta. Se siirrettiin ta. nykyiselle paikalleen uuden navetan tieltä Päärakennus on säilynyt varustelultaan 1930-luvulla. Alkuperäisellä paikallaan na- lähellä viime vuosisadan alun asumistasoa. vetta oli ilmeisesti yksihuoneinen, pienellä Asukkaiden tarpeet eivät ole edellyttäneet etuhuoneella varustettu rakennus. Navet- rakennuksen laajentamista tai suurempia taan on kuulunut noin 3 x 3 metrin suuruinen korjaustöitä. keittokota, joka on sijainnut navetan ja pää- Pirttipuolen kattoa korjattiin 1960-lu- rakennuksen välissä. Talon uusi navetta ra- vulla, kun katto alkoi vuotaa. Korjauksessa kennettiin aiempaa suuremmaksi. Se on teh- säilytettiin pirtin tuohi- ja malkakate. Alus- ty ilmeisesti 1940-luvulla. Uudesta navetas- katteena ollutta säröslautaa täydennettiin se- ta on olemassa puolankalaisen Eemeli Suo- kalaisella lautatavaralla. Uusien tuohien kiin- melan piirustukset vuodelta 1946. Suomelan nitykseen oli käytetty takonauloja. Piipun piirtämän navetan mittasuhteet vastaavat ympäriltä repeytynyttä kattoa oli korjattu talon nykyisen navetan mittasuhteita. Na- tuohen lisäksi muovisäkeillä. vetta on rakennettu veistetyistä hirsistä. Samalla kun kattoa korjattiin, pirttiin ra- Navetan yhteyteen rakennettiin lato si- kennettiin uusi uuni luonnonkivestä muura- ten, että rakennusten väliin jäi tila, jonka etu- tun uunin tilalle. Uuni rapattiin edellisen taja takaseinät vuorattiin säröslaudalla. Navet- paan valkeasta savesta ja hiekasta tehdyllä talato on tehty kelottuneesta puutavarasta. liuoksella. Uunia rakennettaessa korjattiin Navettaan ja navettalatoon tehtiin jo alun samalla lahonnut lattia.

perin pärekatto. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 69 Talli ja lato 9. Paasikosken mylly, Lylykylä Navetan takana on pienikokoinen, noin 2,5 Paasikosken mylly sijaitsee Lylyjoen varres- x 2,5 metriä, osittain kuorimattomista hirsis- sa, Paasikosken rannalla. Mylly on rakennet- tä tehty rakennus. Rakennuksessa on tuohi- tu päätykolmiossa olevien vuosilukujen ja malkakatto, ja se on ollut hevostalli. Pi- mukaan jo mahdollisesti vuonna 1889. Toi- haan tultaessa tien varrella on alkuperäisellä nen vuosiluku päätykolmiossa on vuosi 1901. paikallaan tuohikattoinen lato. Vanhahtaval- Mukana on myös merkintä E J, mahdollisesti la kattorakenteella varustettu lato on mah- Eeli Juntunen. Myllyn osakkaina ovat olleet dollisesti rakennettu vasta sodan jälkeen. seuraavat talot: Ahola, Hiltunen, Välitalo, Niemelä, Seipelä, Seipivaara ja Tikkala. Sauna Mylly oli käytössä vielä 1950-luvun lopulla. Siihen myllyyn ei varsinaisen myllyra- Talon sauna rakennettiin 1930-luvulla lähel- kennuksen lisäksi kuulu muita rakennuksia. le entisen saunan paikkaa. Saunassa on aina Myllyn saunan on korvannut havulaavu. ollut säröslautakatto. Saunasta länteen, noin Museovirasto osti myllyn valtiolle osa- parinkymmenen metrin päässä, ovat aitan na Kainuun vesimylly -projektia vuonna 1990 rauniot. Aitta on ollut veistetyistä hirsistä säilyttäen hallintaoikeuden ja pienen korja- tehty suoraseinäinen rakennus ja siinäkin on usvelvollisuuden edelleen entisillä omista- ollut tuohi- ja malkakatto. Aitta on ollut ka- jilla. Vuoden 1990 korjauksissa Museoviras- laverkkojen, taloustavaroiden ja “Ameriikan to, työministeriö ja Puolangan kunta tekivät arkun” säilytyspaikka. myllylle säilyttäviä korjauksia. Myllyaitan Tietoa Tiaisen rakennusten kunnostami- alimmat, kaksi tai kolme hirsikertaa kengi- sesta kappaleessa Rakennetun kulttuuriym- tettiin. Ovipäädystä jätettiin yksi hirsikerta päristön hoito/Tiaisen torpan kunnostus maan kohoamisen takia pois. Lattia ja päre- katto uusittiin kokonaan, samoin pato ja rän- ni. Myös havulatu uusittiin alkuperäiselle paikalleen. Paasikosken mylly ja silta. Kohde kartalla s. 128. Kuva: Juhani Turpeinen heinäkuu 2003.

70 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.3 Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Kainuun seutukaavaliitto on vuonna 1973 tehnyt julkaisun, jossa se on luetteloinut Kainuun kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Maakunnallisista kohteista on tehty uusi arviointi uusien inventointien pohjalta osana maakuntakaavoituksen laadintaa vuosien 2003–2004 aikana. Aineisto korvaa vuoden 1973 aineiston. Puolangalla olevia maakunnallisesti arvokkaita kohteita ovat: Taltan aitta. Kuva: elokuu 2003. 10. Mäntylä, Auho, “Pahan Paavon aitta”

Mäntylän pihapiirissä sijaitsee “Lippolan Pa- Nykyiselle paikalleen aitta on tuotu han Paavon aitta”. Aitan sisäpuolelta löytyy vuonna 1937 noin sadan metrin päästä. Ra- kaksi Kainuun asutuksen ja rakentamisen kennus sijaitsee pihakentällä, ja ympäristö kannalta todella vanhaa vuosilukua, vuodet on puuton. Aitassa on uudehko pärekatto, ja 1636 ja 1669. Aitan hirret on jossain vaihees- perustukset ovat hyvässä kunnossa. sa kokonaan käännetty. Ulkovaipassa näky- Kohde kartalla s. 84. vät viljalaarin paikat. Myös lattiahirret on käännetty. Aitta on ilmeisesti hyvin vanha, 11. Taltan kaksikerroksinen vilja-aitta, ja osa hirsistä on ainakin 1600-luvulta. Joukokylä Tyylillisesti aitta on kainuulaisessa ait- taperheessä vanha: rakennuksen ikä on vuo- Pihapiirin ulkopuolella, rantaan viettävällä silukujen lisäksi luettavissa monista merkeis- peltoaukealla, on kaksikerroksinen aitta. Se tä. Mäntylän aitan ulkovaipan hirret ja aiem- on hyvin vanha: sisätiloissa on eri-ikäisiä mat sisähirret on jätetty veistämättä ja aitan vuosilukukaiverruksia. Kaiverrukset ovat posket on lovettu kirveellä. Seinät levene- vähän epäselviä - tulkinnanvaraisia ovat vät hieman yläosastaan. Rakennuksen ikä vuosiluvut 1742 tai 1642. näkyy aitan hirsien kauniissa patinassa. Ai- Otsallinen ja pitkillä poskilla varustet- tassa on sisäänpäin aukeava, kolmesta lau- tu aitta on alueelle tyypillinen. Kaksikerrok- dasta puunauloin tehty ovi. Oven vuorilau- sisena ja otsallisena taas Taltan aitta on lajin- dat ovat säröslautaa. Aitan otsaan on tehty sa ainoa edustaja maakunnassa. Aitan ovien ikkuna 1960-luvun alussa. malli periytyy hyvin kauas historiaan: malli palautuu aina keskiaikaisiin puukirkkoihin. Aitan perustana ovat salvoshirret. Rakennus on siirretty nykyiselle paikalleen melkein sata vuotta sitten lähellä olevan metsän reunasta, noin parin sadan metrin päästä. Aittaan liittyy sellainen perimä- tieto, että se olisi ollut olemassa jo ns. viho- venäläisten (=rappasotien) aikana. Aitassa on vuonna 1995 rakennettu huopakatto. Rakennuksessa on aiemmin ollut tuohi- ja malkakate. Aitan paikka aukealla pellolla on rakennuksen säilymisen kannalta hyvä.

Pahan Paavon aitta. Kuva: heinäkuu 2003. Kohde kartalla s. 89. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 71 Lääninarkkitehti Julius Basilierin suunnittelemissa korjauksissa (1892–1939) kirkon kes- kustorni poistettiin ja uusi rakennettiin pää- oven puoleisen sakaran päätyyn. Rakentajina olivat ammattimaisten ja tuntemattomaksi jääneiden mestareiden li- säksi seurakuntalaiset, joiden päivätöihin kuului kirkon rakentaminen. Myös kirkon suuremmissa korjauksissa tarvittiin seura- kuntalaisten työpanosta. Kirkon rakentaminen oli vaativa ja varmasti myös opettavai- nen kokemus tavalliselle kansanrakentajal- le. Kirkkotyömaalla saadut opit levisivät mahdollisesti uusina ratkaisuina omiin pi- hapiireihin. Uusi, vuonna 1954 valmistunut kirkko, Puolangan kirkko. Puolangan vanha kirkko oli tasavartinen ristikirkko on arkkitehti Olavi Sortan suunnittelema. - leveydeltään ja pituudeltaan 29 metriä. Korkeus oli 11 metriä. Rakennus on torniton pitkäkirkko, jonka Kirkko oli maalattu punamultamaalilla ja siinä oli kirkon arvolle so- jyrkkäharjaiset lappeet ulottuvat melkein piva kate, paanukatto. Kuva: elokuu 2003. maahan saakka. Kellotapuli on samalta vuodelta, myös suunnittelija on sama. Kirkon ympäristössä on lainajyvästön 12. Puolangan kirkko makasiini. Se on 1800-luvulta. Puolangan kappeliseurakunnan ensimmäi- Kohde kartalla s. 98. nen kirkko rakennettiin vuonna 1786 Riepu- kankaan mäelle. Tontti kirkkoa varten ostet- 13. Palkinkankaan metsäkämppä tiin Moilalan kruununtilan Riepulan torpan maalle. Kirkon suunnittelijaksi tuli yksi ai- Palkinkangas on Metsähallituksen entinen kansa etevimmistä kirkonrakentajista, Jaak- kämppä. Se sijaitsee aivan Puolangan kirkon- ko Rijf. kylältä Puokiolle johtavan tien varressa. Pi- Kirkko paloi salaman sytyttämänä hapiiristä on purettu muutama vuosi sitten vuonna 1949. Sen rauniot ovat edelleen näh- pois kookas hevostalli. Jäljellä on vielä hirsi- tävissä ikään kuin muistomerkkinä uuden rakenteisen kämpän lisäksi talousrakennus. kirkon vieressä. Palanut kirkko edusti ajan Metsäkämppä on pitkä, näyttävä ja hyväkun- arkkitehtuurin ihanteiden mukaan klassis- toinen rakennus. Rakennukset ovat paikal- mia. Säilyneissä alkuperäispiirroksissa näky- lisen metsästysseuran käytössä. vät ajan ristikirkoille ominaiset viistotut nur- Kohde kartalla s. 137. kat, yläosaltaan pyöreät ikkunat ja erityisesti klassismille tunnusomaiset seinäpilasterit. 14. Puokiovaaran vaara-alue Puokio tai Puokiovaara sijaitsee vaarajaksol- la, joka rajoittuu tiukasti lännen suunnassa suoalueisiin. Kyläkeskus sijoittuu peltojen ja metsäsaarekkeiden vuorottelemaan vaaravil- jelysmaisemaan. Puokio muodostaa tiiviin ja selkeärajaisen kyläkokonaisuuden. Se on maantieteellisesti yhtenäinen kylä. Asutus on tiiviistä, ja se sijoittuu teiden varsille ja niitä ympäröiville vanhoille peltoaukioille. Kylään saavutaan neljästä ilmansuunnasta: pohjoisesta Puolangan kirkonkylän suunnasta, idäs- tä Pesä- ja Kalpiokylien kautta, etelästä Kiis- kiskylän kautta ja lännestä Vaalan suunnalta. Palkinkankaan metsäkämppä. Kuva: kesäkuu 2003.

72 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Vartiopirtti. Kuva: kesäkuu 2003.

Puokion asutus sijaitsee mäellä, mutta asu- 16. Vartiopirtti tuksen ulkopuolella oleva maisema on tasai- sempaa. Väyrylän Vartiopirtti on rakennettu suojelus- Asutus on silmiinpistävän paljon levit- kuntataloksi. Se on Väyrylän kyläyhdistyk- täytynyt vaaraa ympäröivien järvien rantaan sen omistuksessa. Kyläyhdistys on kunnos- – toisin kuin muualla Puolangalla. Vanhoja tanut hirsirakenteista vuoraamatonta var- rantaviljelyalueita, kuten muun muassa Kiis- tiopirttiä muutama vuosi sitten. Rakennus on kilässä, on säilynyt maisemallisesti kaunii- maalattu punamultamaalilla. Ikkunat ja na. ulko-ovet on kunnostettu. Rakennuksen Kohde kartalla s. 136. ympäristöstä on raivattu puustoa, joten Var- tiopirtti näkyy kauas kylämaisemassa. Var- tiopirtti on arvokas käyttöhistoriansa kan- 15. Nurmelan ja Pääkön kesänavetta nalta. Myös tällaisten kohteiden rakennus- Kesänavetta on lajityyppinsä ainoita säily- historia on arvokas: talkootyö, yhteissuun- neitä edustajia Puolangalla. Vastaavia raken- nittelu ja materiaalin hankinta. nuksia on aiemmin ollut myös Huovilassa, Kohde kartalla s. 155. Nurmelassa ja Haapalassa. Rakennus on arvokas sekä rakennushis- s. 101 olevaa Kukkulan (52) pihapiiriä torian, käyttöhistorian ja maiseman kannal- Kirkonkylässä on ehdotettu maakunnallisesti ta. Kesänavetta on tehty viime vuosisadan arvokkaaksi kohteeksi. alkupuolella. Se on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1949. Pyramidikattoinen ke- sänavetta on tyypillinen Perä-Pohjolan kar- janhoitoalueella. Pyramidikate suojasi eläi- miä hyvin alku- ja loppukesän pakkasilta sekä sateelta ja hyönteisiltä. Kartiomaisen katon harjalla oleva ilmanvaihtotorvi ja siel- tä tulviva luonnonvalo imaisivat hyönteiset rakennuksen ulkopuolelle. Rakennukseen on tehty VASARA-projektissa vuonna 1998 uusi pärekatto. Samal- la siihen vaihdettiin alimpia hirsiä ja muun muassa rakennuksen ulko-ovi kunnostettiin.

Kohde kartalla s. 155. Kesänavetta. Kuva: kesäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 73 74 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4 Kylittäin inventoidut paikallisesti merkittävät kohteet

Teksti Päivi Tervonen

6.4.1 Aittokylä Aittokylän avarasta vaaramaisemasta näkee kauas, ja siinä mielessä Aittokylä on puolankalaista perusmaisemaa. Maisemaan sisältyy vaikuttava vaarajonoinen kaukomaisema ja avoin laajojen metsäsaarekkeisiin rajautu- vien peltoaukeiden muodostama kylämaise- Ylitalon aitat. Kuva: heinäkuu 2003. ma. Pienipiirteisempää kylämaisemaa rajaa- vat soratiet, aitaukset ja pihojen peltoaukeiden raja-alueet, joissa rajaajina toimivat puut, pensaat tai rakennukset. Aittokylän asutus ei muodostu kovin tiiviiksi. Yksittäi- siä pihapiirejä on teiden varsilla ja asumisen kannalta edullisilla mäen harjoilla. Kylätie polveilee mukavasti maiseman ohjaamana.

17. Ylitalo ja Heikkilä Kuorevaaran Ylitalo ja Heikkilä kuuluvat Aittokylän arvokkaalle maisema-alueelle. Pihapiireissä on vanhaa ja osittain heikko- kuntoista mutta antikvaarisesti hyvin arvokasta rakennuskantaa. Heikkilän aitat ovat inventointitietojen mukaan vuosilta 1688, 1818 ja 1861. Yksihuoneiset Ylitalon aitat alkavat olla Heikkilän aitat Kuva: heinäkuu 2003. huonokuntoisia, ja ne tarvitsevat pikaista korjausta.

18. Kuirivaara Kuirivaara lienee vanha asuinpaikka. Se on edelleen syrjäinen yksittäinen vaara-asutus- paikka. Pihapiirejä on kaksi: Kuirivaara ja Aro. Jälkimmäisessä asutaan edelleen ilman sähköä. Kuirivaara on ollut autiona jo vuosikym- meniä. Viimeiset asukkaat olivat Eetu Moi- lanen ja hänen vaimonsa Kaisa. Rakennuk- sia kutsutaan vieläkin ”Eetun puoleksi”. Asuinrakennus on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1930, ja samalla siihen rakennettiin uusi pirtti. Kamarit on rakennettu

Kuirivaaran vanha asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 75 76 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 1800-luvulla. Rakennuksessa on paljon arkaa- isia piirteitä: katossa on jäänteitä vanhasta tuohi- ja malkakatteesta ja kamaripuolen ikkunat ovat kuusiruutuiset, mutta pirtissä on jo tuoreemmat T-mallin ikkunat. Rakennus- historiallisesti harvinaisin yksityiskohta on kuitenkin läpikuljettava porstua. Sen takana ovat jäljet pois puretusta peräisestä, eli perä- huoneesta. Asuinrakennukseen on ilmeisesti 1970-luvulla – hieman romanttisessa hen- gessä – rakennettu turvekatto. Turvekaton alla on tuohi- ja malkakate ja niiden välissä eristeenä muovi. Rakenne täytyy pikaisesti muuttaa, mikäli rakennus halutaan säilyttää. Pihapiirin muita rakennuksia ovat vanha hirsinavetta ja keittokota. Molempien rakennusten kunto alkaa olla heikko. Raken- Kuirivaaran vesimylly. Kuva: elokuu 2003. nuksissa on jäänteitä tuohi- ja malkakatteesta. Ympäristö kaipaa myös kovasti raivausta. Perimätiedon mukaan Kuirivaaralla olisi jossain vaiheessa ollut myös tuulimylly. Säi- lyäkseen rakennukset tarvitsevat pikaisesti korjausta.

19. Kuirivaara (Aro) Hieman alempana rinteessä on toinen Kuiri- vaaran taloista, eli Aro. Paikka on vuosikym- menien tauon jälkeen taas ollut muutaman vuoden asuttuna. Hirsinen asuinrakennus on vuodelta 1913. Vanha asuinrakennus on tuolloin purettu uuden tieltä. Nykyistä asuinrakennusta on lyhennetty vuonna 1949 lahoamisen vuoksi. Tällä hetkellä tilalla on asuinrakennuk- Sammakkovaaran inventoituja kohteita: Tasanko, Törmä ja sen ja sitä vastapäätä olevan hirsisen nave- Sammakko. Piirros: Marko Karvonen 1995. tan lisäksi uudempi uloslämpiävä sauna, savusauna ja vesimylly. Kaikki rakennukset kaipaavat kunnostusta. Talossa on lammaslauma, joka huolehtii talon välittömän ym- päristön hoidosta. Asukkailla on tavoitteena avartaa vaaralta avautuvia näkymiä puustoa kaatamalla.

Sammakkovaara

Aittokylän Sammakkovaaran asutus muodostaa paikallisesti arvokkaan maisemakokonaisuuden. Alueella olevia vanhoja piha- piirejä maisemineen ovat Tasanko, Akanpel- to ja Sammakko.

Törmä, asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 77 78 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 20. Törmä 22. Sammakko Aivan kylätien varressa olevan Törmän pi- Talon nykyinen omistaja eli Juntusen suku hapiirissä on vanhan asuinrakennuksen lisäk- on tullut Sammakkoon viime vuosisadan si säilynyt navetta/liiteri /latorakennus sekä alussa. Ennen Juntusia tilan omisti Materon yksihuoneinen kokkitalli. Pellon laidalla ovat suku. Pihapiiri on säilyttänyt suljetun pihan riihi ja pulpettikattoinen vaja. Pihalla on li- luonteen. Asuinrakennus, kokkitalli ja otsal- säksi uudehko hirsinen sauna. linen aitta on rakennettu viime vuosisadan Törmän talo on rakennettu vuosina alussa tai osittain aiemminkin. 1925–26. Talon ensimmäinen isäntä oli Heik- Asuinrakennusta on ajan kuluessa ki Juntunen. Eteinen on talon historiassa jo muunneltu. Siinä on alun perin ollut pirtti, toinen, entinen samanlainen purettiin pois eteinen, keittiö ja kaksi kamaria. Keittiö on 1950-luvulla. Samanaikaisesti tehtiin muita- ollut porstuan takana erillisenä huoneena. kin muutoksia: tuohi- ja malkakatteen tilal- Tällaista rakennuksen osaa kutsutaan peräi- le vaihdettiin huopa. Ikkunat on tehty 1940- seksi ja rakennustyyppiä kokonaisuudessaan luvulla, ja niiden tekijä oli talon isäntä Yrjö apilanlehtikonstruktioksi. Keittiö on puret- Juntunen. tu pois ennen sotaa. Kamari- ja porstuaosaa on pienennetty myös jossain vaiheessa. 21. Tasanko Asuinrakennuksen alkuperäinen kate on ollut tuohi- ja malkakate. Se on muutettu 1940- Sammakon talossa on viime vuosisadan alus- luvulla pärekatteeksi. Vuonna 1977 raken- sa asunut kolme veljestä: Heikki, Frans ja nukseen on laitettu huopakatto. Antti Juntunen. Antti Juntunen rakennutti Kokkitalissa on vielä lautakatto. Raken- 1930-luvun puolivälissä talon päärakennuk- nuksen nurkat ovat painuneet. Otsallinen sen osaksi vanhan pihaladon hirsistä, joka oli aitta on vielä hyväkuntoinen, ja siinä on huo- sijainnut samalla paikalla. Rakennuksessa on pakatto. alun perin ollut pärekatto. Päreiden tilalle vaihdettiin pelti 1980-luvulla. Rakennukses- sa on alkuperäiset ikkunat. Kuisti on raken- 23. Akanpelto (P) nettu myöhemmin. Tasanko on maalaama- Akanpelto on lohkaistu Sammakon tilasta. ton. Kuisti on vuorattu peiterimoituksella. Akanpellon tilalla on ollut useita omista- Rakennuksen ympäristö on hoitamaton ja jasukuja. Asuinrakennus on inventointitie- välittömässä ympäristössä kasvaa liian suu- tojen mukaan siirretty nykyiselle paikalleen ria puita. Pihapiirissä ei ole muita rakennuk- Sotkamon Ruokosenlammelta. Asuinraken- sia. nus on tehty vuonna 1928 ja se on toiminut

jossain vaiheessa koulunakin. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 79 80 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.2 Aska Askan alueeseen kuuluvat varsinaisen As- kanmäen lisäksi Pyssyvaara ja Jaurakkavaa- ra. Askankylän asutus sijoittuu vaarojen la- elle tai teiden varsille. Laajalle kylälle mah- tuu yksinäistalojakin. Komein vaara-asutus- paikka, Askanmäki, on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristök- si.

Askankylän Pyssyperä

24. Mäntylä Pyssyperäntien varressa, vaaran rinteessä si- Mäntylän pihapiiriä Kuva: elokuu 2003. jaitseva Mäntylä, on hyvin hoidettu pihapiiri. Pihapiiri on avoin tienpuoleiselta sivulta, muutoin se hakeutuu aika suljetun neliöpi- hapiirin muotoon. Asuinrakennusta vasta- päätä ovat navetta ja tallirakennus. Pihapii- rin sulkee länsilaidalta pitkä kaksiosainen latorakennus. Asuinrakennuksessa on vaakavuoraus ja ohuilla vaakapuitteilla varustetut kuusiruutuiset ikkunat. Pihakenttä on hoidettu, ja rakennukset ovat esimerkillisen hyvässä kunnossa. (kohde kartalla s. 92)

25. Marttila Marttilan rakennukset on tehty sodan jäl- keen yksihuoneista, loivasti otsallista aittaa lukuun ottamatta. Aitta on tuotu pihapiiriin samalta kylältä talon isännän Martti Manni- Marttilan aitta. Kuva: heinäkuu 2003. sen kotipihasta. Se on tehty 1950-luvulla. Ai- tassa on uudehko huopakatto ja punamul- lan värinen teollinen maali. Vuonna 1960 val- mistuneessa Marttilan päärakennuksessa on ollut Pyssyperän kyläkauppa.

26. Takalo Takalon pihapiirissä on häivähdyksinä paljon vanhaa rakentamistapaa. Väljästi muo- toutuneen neliöpihapiirin asuinrakennus on ilmeisesti viime vuosisadan alusta. Sitä vas- tapäätä on hirsirunkoinen navetta, ja niiden välissä otsallinen tallirakennus. Tallia vasta- päätä, pihan toisella laidalla, on kaksihuoneinen aitta. Pihapiirin ulkopuolella ovat vilja-aitta ja heikkokuntoinen ja ilmeisesti hyvin vanha riihi.

Takalon talli. Kuva: heinäkuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 81 82 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat riihi ja talli. Erityisesti riihi edustaa heikko- kuntoisenakin omalla arvokkaalla tavallaan talonpoikaisrakentamisen pitkiä perinteitä. Rakennus on heikossa kunnossa, ja sen tuohi-ja malkakate alkaa olla todella huonokuntoinen. Rakennus on painunut, ja ympäristö on kasvamassa umpeen. Riihilato on jo sor- tunut. Talli on paremmassa kunnossa kuin riihi. Pensaat alkavat vallata rakennuksen lä- hiympäristön, ja perustukset kaipaavat korjausta. Tallin kylkiäisenä on pulpettikattoinen käymälä. Kummassakin rakennuksessa on huopakate. Päärakennus edustaa hyvin viime vuosisadan alun rakennusperinnettä. Siinä on T- mallin ikkunat, peiterimavuoraus ja puna- Takalon asuinrakennus. Kuva: heinäkuu 2003. multamaali. Rakennus on vielä kohtalaisessa kunnossa, ja sen katteena on kolmiorimahuopa.

27. Välitalo

Välitalon rakennukset sijaitsevat avarassa ja hoidetun näköisessä maisemassa. Pihapiirin ympärillä on peltoaukea. Välitalossa on kaksi mahdollisesti 1800-luvulta olevaa rakennusta, eli aitta ja lammasnavetta. Pihapiirin laidalla olevat aitat ovat hyvässä kunnossa. Niissä on pitkänurkkasalvokset, ja ne ovat otsallista mallia; ylemmässä on vielä lovetut posket. Aittojen hirsikehät ovat hyvässä kunnossa, samoin kolmiorimahuopakatteet. Myös metsänlaidassa sijaitseva lammasnavetta on hyväkuntoinen. Se on yksinkertai- Luokkipuu, Takalon talli. Kuva: heinäkuu 2003. nen matala ja suoraseinäinen hirsirakennus. Lammasnavetassa on uusi pärekatto.

Välitalon aitat. Kuva: heinäkuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 83 84 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.3 Auho 28. Autio Auhoa ryhdyttiin asuttamaan melko pian sen Autio sijaitsee Auhojärven eteläpuolella mai- jälkeen, kun ensimmäiset uudisasukkaat tu- semallisesti kauniilla paikalla vehmaan pel- livat Kainuuseen. Varhaisimmat maininnat toaukean ja Lupposentien välissä. Tilan on Auhon asutuksesta löytyvät voudintileistä. rakentanut Janne Moilanen ns. pika-asutus- Kylä mainitaan ensimmäistä kertaa omana tilana. Tila on erotettu Keskitalosta. Autio on kylänään vuonna 1608. ollut kesäkäytössä jo kolmekymmentä vuot- Kovin tiheäksi Auhon asutus ei koskaan ta. Tilalla on asuinrakennus, navetta, nukku- muodostunut: Auhonkylällä asutusta on ma-aitta, riihi ja savusauna. Rakennukset on Lupposentien varressa ja suurimpien vesien rakennettu 1900-luvulla nukkuma-aittaa lu- Auho, Pirtti- ja Kalhama- ja Luppojärvien, kuun ottamatta. Lippolan pihapiiristä siirre- rannoille. Asutus ei muodosta juurikaan use- tyn aitan rakentamisaika on tuntematon. amman talon keskittymää – tiheintä asutus on Pirtti- ja Auhojärvien rannoilla. Viime 29. Hautala vuosikymmenten aikana rannoille on tullut kesäasukkaita. Sitä vastoin ympärivuotiset Hautalan pihapiiri sijaitsee aivan kivikauti- asukkaat ovat kaikonneet. Auholla on läpi sen asuinpaikan läheisyydessä. Hautalan ki- vuoden asutusta vain muutamassa talossa. vikautinen asuinpaikka muodostuu viidestä Suurin osa nykyisistä tiloista on entisiä pyyntikuopasta. Paikalla on myös historial- kruununmetsätorppia. lisen ajan tervahauta. Hautalan pihapiiri on Auhonkylän elävää tarinaperinnettä asumaton, mutta käytössä kausiasuntona. ovat kertomukset “ Pahasta Paavosta”. Paha- Hautala on tyypillinen vanha pihapiiri Au- Paavo (1736–1767) on ollut auholainen isän- holla: se sijaitsee yksittäisenä järven rannal- tä ja kertomusten mukaan julma murhamies. la. Myös rakennukset edustavat Tiaisen tor- Puolankalaissyntyinen Mikko Moilanen on pan lailla hienolla tavalla vanhaa auholaista kirjoittanut aiheesta kirjankin, jonka nimi on ja samalla myös puolankalaista vaatimaton- Lippolan Paha-Paavo – kansantarina 1700-luvulta talonpoikaisrakentamista. ta (1995). Kirja, Paavon edesottamusten lisäk- Pihapiirissä on asuinrakennus ja kaksi si, kertoo mielenkiintoisia tarinoita auholais- aittaa. Asuinrakennus on tehty kahdessa ten vaiheista, elämästä ja ennen kaikkea osassa. Rakennusten ikä on tuntematon. Pie- 1700-luvun elämästä. ni, loivalla otsalla varustettu aitta asuinra- Isojakoon asti Auho ja Aska olivat sa- kennuksen lähettyvillä, on paikallisesti ar- maa kylää. Vaikka yhtenäistä kyläraittia ei vokas rakennus. kylillä olekaan syntyivät harvaan asutukseen hitaasti tietyt hermokeskukset muun muas- 30. Lahnala sa. Auhojärven länsipäässä, Neulikon alueella ja Pyssyperällä, joihin rakennettiin kylä- Lahnalan rakennukset ovat kaikki 1800-lu- kauppa ja koulu. Kylät pitivät yhteyttä muu- vun loppupuolelta, poikkeuksena vilja-ait- hun maailmaan pohjoisesta Iijoen kautta ja ta, joka saattaa olla 1700-luvulta. Lahnalaan etelästä Kiiminkijokea pitkin. kuuluu asuinrakenus, talli/puoti/liiteriraken- Auho sijaitsee Puolangan pohjois-luo- nus, navetta ja navettalato, riihi sekä kaksi teiskolkasta, Puolangan kirkonkylästä suo- aittaa. raan pohjoiseen. Laajat suot ja useat järvet Asuinrakennus on tehty 1880-luvulla, ovat tyypillisiä alueen länsiosalle. Itäpuolel- purettu ja uudelleen kasattu 1920-luvulla. la maasto kohoaa ylemmäs. Seudulla oli jo Siihen on tehty suurehkoja kunnostustöitä 1500–1600-lukujen vaihteessa muutama talo, 1950-luvun lopulla: seiniin laitettiin ajan tyy- ja vanhimpia niistä lienevät Hiltula ja Askan- lin mukaisesti kovalevyvuoraus ja laipioon mäki. Vanhimpia taloja ovat näiden lisäksi pinkopahvit. Lattiaa korjailtiin laittamalla Vanhatalo, Kinnula, Lippola, Savenaho, Neu- uusi laudoitus entisen päälle. Lattiaa on tä- likko, Pyssylä, Lahnala, Housuvaara, Vattu- män jälkeenkin korjailtu useamman kerran la, Lasanen, Lehtosaari, Syrjävaara ja Petäjä- lahoamisen takia. Uunit on tehty 1950-luvul- vaara. la.

(kohde kartalla s. 74) ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 85 31. Taikkoranta Taikkorannan päärakennus on tehty heti sodan jälkeen omana työnään ja suunnittelu- naan. Pihapiirin muita rakennuksia ovat luhti, aitta ja sauna. Taikkorannan lähettyvillä on paljon kesäasutusta. Pihapiirin välitöntä ympäristöä vaivaa jo käyttämättömyydestä johtuva rapistuminen. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa. Asuinrakennus on kokenut tavallaan hyvinkin tyypilliset kunnostusvaiheet. So- dan jälkeen rakennettiin materiaalipulassa, ja toisaalta talonpoikainen rakentaminen oli omaksunut pitkällä aikavälillä hyvin talou- dellisen rakentamistavan: rakennettiin vain Hautalan aitta. Kuva: syyskuu 2003. välttämättömin ja välttämättömään tarpee- seen. Vähitellen sodan jälkeen rakennusmateriaalien saatavuus parani ja myös niiden määrä lisääntyi. Myös asukkaiden tarpeet alkoivat muuttua. Taikkorannassa asuinrakennuksen alku- peräinen pärekate vaihdettiin vuonna 1981. Huovan tilalle tuli pelti jo kymmenen vuotta myöhemmin. Rakennuksen ulkoikkunat vaihdettiin uusiin – ulkoisesti entisten kuu- siruutuisten mallisiksi vuonna 1997. Vanhat ikkunat on säilötty viisaasti rakennuksen vintille. Sisätiloihin tehtyjä muutoksia on kamarin lattioiden uusiminen. Pirtissä on edelleen alkuperäiset lattialankut, jotka kelluvat sam- malien ja olkien päällä. Alkuperäiset, sement- titiilestä muuratut uunit ja 1940-luvun peili- ovet ovat edelleen rakennuksessa. Taikkorannan asuinrakennus. Kuva: heinäkuu 2003. Taikkorannan kuisti on alueelle tyypillinen korkeaharjainen kuisti. Kuistin yläosas- sa on yleensä erillinen kesähuone tai varas-

totila. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 86 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 87 6.4.4 Joukokylä 33. Tienhaara Joukokylä sijaitsee Puolangan kunnan poh- Tienhaaran pihapiirin rakennushistoria alkaa joisosassa, rajoittuen idässä Suomusalmen 1940-luvulta. Talon rakentaja on Eemeli Ke- kuntaan. Matkaa kirkonkylälle on noin 30 ränen. Aluksi rakennettiin talon nykyinen kilometriä. Maisemaa hallitsevat kokonai- länsipääty hirrestä. Tarvikkeina oli osin Nuot- suudessaan suuret asutut vaarat. Kylän läpi tivaarasta tuotu vanha pirtti, ja osa hirsistä kohoaa vaarajakso, jonka korkeimmat hui- oli uusia. Taloa on myöhemmin jatkettu ran- put yltävät 380 metrin korkeuteen. Vaarojen korakenteisena, ja se on vuorattu peiterima- välissä, alavimmilla paikoilla on pieniä suo- vuorauksella. Ikkunat ovat Tienhaaran talos- ja vesialueita. Suurin järvi on Heinäjärvi, joka sa rakennushistoriallisesti mielenkiintoisin- sijaitsee Suomussalmelle johtavan tien varta. Ne on jaettu 1940-luvun tyyliin yhdellä rella. pystypuitteella ja matalalla olevalla vaaka- Joukokylä mainitaan jo Klaus Klauspo- puitteella. Ikkunoita takasivulla on kaikki- jan vuoden 1650 kartassa nimellä Yockola- aan viisi, mutta julkisivun puolella niitä on naby. Kylän tihein keskusta on nykyisin nel- neljä. Satulakattoisessa kuistissa on pariovet. jän tien risteyksessä. Itä-länsi-suunnassa Asuinrakennusta vastapäätä on 1960-luvul- kulkee vuonna 1957 valmistunut ”Kekkos- la rakennettu loivaharjainen rankorakentei- tie”, koillis-lounas-suuntainen tie vie kirkon- nen navetta. Kummassakin rakennuksessa kylältä Taivalkoskelle. Asutus on levinnyt ta- on ehyt peltikatto. Rakennukset ovat kesä- saisesti teiden varsille. Keskustassa sijaitse- käytössä. va kauppa on Suomen vanhin kyläläisten omistama ja toimiva kyläkauppa. Kaupan 34. Korkea yhteydessä toimii postin palvelupiste. Kes- kustassa toimii vielä vuonna 1926 perustet- Korkean talo sijaitsee peltoaukealla, yksi- tu koulu. Kylällä on polttoainepiste sekä pie- näistalona, Joukokylästä Suolijärvelle johta- ni rivitaloalue. van tien varressa. Pihapiirissä on maalaama- Muu Joukokylän asutus sijoittuu hajal- ton, suurikokoinen, hirsinen asuinrakennus leen ympäröiville vaaroille. Näistä yksi korja maalaamaton hirsi- ja lautarakenteinen keimpia on 265 metrin korkeuteen kohoava navetta. Talo on autio. Sekä talossa että na- Kempasvaara. vetassa on ehyt peltikatto.

Joukokylän inventoidut kohteet: 35. Taltta

Taltan, Rantalan, Terveystalon ja Toivolan pi- 32. Ala-Ulkola hapiirit muodostavat kylätien varteen mielenkiintoisen ja kylähistorian kannalta ar- Ala-Ulkolan pihapiiri sijaitsee Joukokylä-As- vokkaan taloryhmän. Rakennukset sijaitse- kankylä tien varressa pienellä mäellä. Piha- vat kylätien läheisyydessä paikassa, jossa piirissä yhdistyy vanha kainuulainen vaara- kuten inventoinnissa todetaan “ metsä muut- asutus ja jälleenrakennuskaudelle ominai- tuu järvenseläksi, avoin rinneviljelys talory- nen rakennustapa. Pihapiiri on yhtä aittaa kelmäksi”. Taltan tilan ympärillä on avointa lukuun ottamatta rakentunut sodan jälkeen. peltomaisemaa, joka laskee Talttalampeen. Rakennukset ovat sodan jälkeiselle rakenta- Taltta on vanha asuinpaikka. Ensimmäi- miselle tyypilliseen tapaan pääasiassa ran- set maininnat siitä ovat vuoden 1731 kirkon- korakenteisia. Asuinrakennuksen, pihara- kirjoissa. Perimätietoon kuuluu, että lähellä kennukset ja uudemman aitan on suunnitel- oleva Talttalampi olisi saanut nimensä siitä, lut ja rakentanut Esko Heikkinen. Pihapiiri että venäläisillä olisi tipahtanut lampeen työ- on käytössä ja rakennukset ovat hyvin hoi- kalu. Tila on saanut nimen lammen mukaan. dettuja. Taltan asuinrakennus on palanut vuonna 1931. Uutta alettiin rakentaa samana vuonna. Rakentamisessa on käytetty sekä uusia että vanhoja hirsiä. Vanhoja hirsiä saa-

88 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 89 tiin Jaakko Moilaselta Pyssyvaaralta. Raken- nuksen ikkunat teki Heikki Heikkinen Ran- nilasta. Talon itäpäädyssä on luonnonkivistä holvattu kellari. Rakennuksen sisätiloihin on tehty asu- mismukavuutta parantavia muutoksia: pirtti on jaettu useammaksi huoneeksi ja talon länsipäätyyn on tehty sisäsauna. Taltta on kuitenkin ulkoisesti säilyttänyt hyvin rakentamisaikaisen asunsa. Tiiviissä neliöpihapiirissä ovat asuinrakennuksen lisäksi hirsirakenteiset navetta (1950–51) ja liiteri/talli/varastorakennus (1933–35) sekä uudempi lato/navettarakennus (1945). Taltan rakennukset ovat enää vain kesäkäytössä. Ne ovat vielä päällisin puolin Ala-Ulkolan asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003. hyvässä kunnossa ehyiden katteiden alla. Asuinrakennuksen katteena on pelti, piharakennusten pelti tai huopa. Pihapiiriä ym- päröi avoin ja hoidettu peltomaisema.

36. Rantala

Pihapiiriin kuuluvat asuinrakennus, navetta, aitta ja savusauna. Rantalan talon ensimmäi- nen asukas oli nykyisen asukkaan, Jaakko Tauriaisen, ukki, hänkin nimeltään Jaakko. Jaakko Tauriainen tuli Suomussalmen Näl- jängältä Viinalan talosta. Hän osti ¼ osan Taltan tilasta. Uuden tilan nimeksi tuli Ran- tala. Asuinrakennus on vuodelta 1910. Taltan (vuonna 1931 palaneesta) talosta siirrettiin uudelle asuinpaikalla keittiö ja kamari. Lisä- huoneet, pirtti ja toinen kamari tehtiin uu- Tienhaaran asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003 sista hirsistä. Pirtin liuskekiviuunin muurasi paikallinen uunimestari nimeltään Lauronen. Asuinrakennusta vastapäätä on hirsinen, vuonna 1945 rakennettu navetta. Sen hirret on ostettu Pyssyvaaralta, ja ne on sa- hattu Taltan sirkkelillä. Rakennuksessa on navetta ja heinälato. Navetta on hirsirunkoinen, mutta heinälato ja liiteri sekä välikköti- la ovat rankorakenteisia. Punamultaisessa rakennuksessa oli pärekatto 1970-luvulle asti, jolloin tilalle vaihdettiin pelti. Pihalla olevasta aitasta on toinen kerros purettu pois ja siirretty Talttalammen rantaan nukkuma-aitaksi. Toinen aitta on siirretty rantaan kesämökiksi. Pihalla jäljellä olevassa aitassa on vilja-aitalle tunnusomainen jalkarakenne ja lautakatto. Pihapiiriin kuuluva savusauna on rakennettu 1970-luvulla puretun riihen hirsistä. Rantala on edus-

Korkea. Kuva: elokuu 2003. tava ja hyvin säilynyt talonpoikaispihapiiri. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 90 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 37. Raitala eli Terveystalo Tien toisella puolella Rantalaa on Joukoky- län entinen Terveystalo. Se on rakennettu sodan jälkeen vuonna 1955. Talon on suunnitellut rakennusmestari K. Hautamäki. Terve- ystalo on myöhemmin otettu asuinkäyttöön. Talo edustaa jälleenrakennuskauden rakentamista, ja se on säilyttänyt hyvin tuon ajan rakentamiseen liittyviä piirteitä: talossa on vaakavuoraus ja hillitty vaaleankeltainen väritys. Ikkunat ovat jälleenrakennuskauden tyyliä, ja samanlaiset ikkunat ovat Joukoky- lällä 1940-luvulla rakennetussa Tienhaaran talossa. Entinen Terveystalo on kyläkuvassa tärkeä rakennus käyttö- ja rakennushistori- ansa kannalta. Taltan asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003.

38. Toivola Toivola on aivan kylätien varressa. Pihapii- rissä ovat vanhemman asuinrakennuksen li- säksi uusi, hirsinen ja matala kesämökki ja asuinrakennukseen liittyvä talousrakennus. Huomiota herättävin on asuinrakennuksen jyrkkäharjainen ja korkea eteinen – jyrkkä- harjaiset ja rakennuksen korkuiset eteiset ovat alueelle tyypillisiä. Asuinrakennukses- sa on peiterimavuoraus ja ulkoseinissä vanha keittomaali. Hirsinen, maalaamaton piharakennus lienee samalta ajalta kuin päära- kennus.

39. Pohjola Pohjola on asutustila. Asuinrakennus edus- Rantalan pihapiiri. Kuva: elokuu 2003. taa tyyliltään jälleenrakennuskauden tyyppitaloa, ja ainoastaan viime vuosisadan alkupuolen rakentamiselle ominaiset T-mallin ikkunat poikkeavat jälleenrakennuskauden tyylistä. Taloa on myöhemmin uudenaikais- tettu muun muassa muuttamalla ikkunoita. Pihapiirin rakennushistoriallinen erikoisuus on kuitenkin pölkkymuurauksella tehty navetta. Sen on rakentanut talon isäntä Heikki Holappa ilmeisesti asutustoimikun- nan piirustusten mukaan 1950-luvun alussa. Rakennuksessa on betoninen sokkeli, ja sen päälle on ladottu pituussuunnassa noin 30 senttimetriä pitkiä kuorittuja kuusipölkky- jä. Sideaineena on käytetty laastia, jossa on ollut muun muassa kalkkia ja olkia. Pölkyt on vuorattu ulkopuolilta ensin tervapahvil- la ja sitten kanaverkolla. Kanaverkon tehtä-

Terveystalo. Kuva: elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 91 92 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 vänä on sitoa ulkovaipan pintakerroksena oleva laasti. Myös sisäseinän pinnat on rapattu noin viiden senttimetrin vahvuisella laastilla. Navetan kunto alkaa olla heikohko: ikkunoiden alapinnasta on päässyt vettä seinärakenteisiin. Osa pölkkyrakenteesta on lahonnut. Katto on heikohkossa kunnossa: huopa on repeillyt ja osa sen alla olevista päreistä irronnut.

40. Peltola

Peltolan kantatilana on samalla peltoaukealla sijaitseva Varpula. Tilan aiempi asuinrakennus on sijainnut alempana rinteessä. Ny- kyiset rakennukset on tehty sotien jälkeen. Peltolan rakensivat Matti ja Esko Holappa. Toivolan asuinrakennus ja kesämökki. Kuva: elokuu 2003. He tekivät rakennustyön kaikki vaiheet, kuten hirsityön, uunit ja ikkunat. Talon hirret on hankittu valtion metsistä. Uunikivet ha- ettiin läheiseltä Savisuolta. Kuusiruutuiset ikkunat ovat Matti Holapan tekemiä. Pelto- la on edelleen maalamaton. Kolmiorimakat- teen kunto alkaa olla heikohko. Peltola on enää vain kesäkäytössä. Asuinrakennuksen lisäksi pihapiiriin kuuluu niin ikään maalaamaton rankorakenteinen piharakennus. (kohde kartalla s. 89)

Peltolan asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003.

Puolankalaista niittyä. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 93 94 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Kempasvaaran komeita näkymiä.

Joukokylän Kempasvaara Kempasvaaran tekstiosuuden on laatinut Marko on hyvä säilyttää maisemaa rikastuttamas- Karvonen, kuvateksti ja inventointi-kohteiden sa. Aitat, riihet ja ladot kaipaavat jonkin ver- esittely Päivi Tervonen. ran korjausta. Kempasvaaran vuonna 1997 ilmestynyt Kempasvaara on mainittu valtakunnallises- oma kulttuuriympäristöohjelma on vielä oi- ti merkittävien kulttuurimaisemien joukos- vallinen työkalu alueen hoidon suunnitte- sa. Sen maisemat ovat monella tavalla ainut- luun. Tähän ohjelmaan on listattu vain osa laatuiset. Kempasvaaralla on säilynyt poik- Kempasvaaran alueen rakennuskulttuuri- keuksellinen, peltojen ympäröimä useiden kohteista. Kaikki Kempasvaaran alueen in- talojen ja pihapiirien vaaranlakiyhdyskunta. ventoidut rakennuskohteet löytyvät Kem- Kempasvaaran asutus on tullut ilmei- pasvaaran ohjelmasta. sesti läheiseltä Tervavaaralta todennäköisesti 1800-luvulla. Kempas- niminen talo esiintyy Lisätietoja: Marko Karvonen Kulttuuriympäris- Kruununvoudin vuosien 1872–1899 kruu- töohjelma Puolangan Kempasvaara – Joukokylä. nunluetteloissa. Lakialueisiin ja rinteisiin si- Kainuun ympäristökeskuksen moniste 2. 1997. joittuvilla tiloilla peltomaisema on säilynyt edelleenkin jatkuvan viljelemisen ansiosta Kempasvaaralta inventoituja kohteita perinteisenä ja avoimena. Kaikkiin ilmansuuntiin avoimena olleet kaukonäkymät ovat tosin ajan myötä sulkeutuneet pensoittumi- sen ja osin kauemmas maisemaan kasvanei- 41. Aittola den puiden seurauksena. Aittolan entinen nimi on Korkia-aho. Tila on Pihapiirit ovat vielä melko ehyitä, mut- perustettu vuonna 1788. Nykyinen omista- ta etenkin talousrakennusten kunto on pääs- jasuku on asunut tilalla vuodesta 1895 lähti- syt rapistumaan. Rakennuskanta on ajallises- en. Aittolassa on kaksi asuinrakennusta: van- ti kerrostunutta. Viime vuosisadalta peräisin hempi on rakennettu vuonna 1951 ja uudem- olevia rakennuksia ei ole, ja vanhimmat ra- pi vuonna 1981. Navetta on 1950-luvun alus- kennukset ovat aittoja. Muutama rakennus ta. Tilan vanhin rakennus on 1800-luvulla ra- on tehty ennen sotia. Pääosa on jälleenraken- kennettu kaksiosainen vilja-aitta. nuskauden taloja. Lisäksi on muutamia uu- KUMARA-hankkeessa, kesällä 2003 vil- dempia omakotitaloja. Kempasvaaran talot ja-aittaa kunnostettiin. Rakennuksen perus- ovat: Aittola, Alanne, Alkula, Ensilä, Heikki- tuksia korotettiin uusilla kivillä ja aitan alim- lä, Hetemäki, Ketola, Kivelä, Kotirinne, Kot- mat hirret uusittiin kokonaan. vala, Lamponen, Lepola, Marjola, Tasala, Ten- hola ja Äkölä. Näistä kuusi on rypäsmäisesti toistensa vierellä. 42. Alanne Kempasvaaran peltojen pitäminen avoi- Alanne on lohkaistu Lamposen tilasta vuon- mina tulevaisuudessakin on tärkeää. Etenkin na 1937. Tilan ensimmäinen, hirsirunkoinen Kempasvaaran alla olevat suopellot kaipaa- asuinrakennus on vuodelta 1939. Uudempi vat raivausta. Pellonreunoilta voi myös har- on valmistunut vuonna 1969. Tila on ollut kitusti poistaa muutamia puita näkymien asumattomana vuodesta 1983 lähtien. Tilal- avaamiseksi. Muutamat metsäsaarekkeet, la on asuinrakennusten lisäksi navetta ja ait-

kuten Heikkilän ja Aittolan välissä olevat, ta. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 95 45. Ketola Ketola on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 2002 ja samalla rakennusta korjattiin. Asuinrakennus on vuodelta 1953. Sen jatkeena on aiemmin ollut navetta, joka on erottunut asuinrakennuksesta lautarakentei- sella porstualla. Ketola on ollut asumaton vuodesta 1983 lähtien.

46. Lamponen

Tilan aiempi nimi on Lamminvaara, joka on ollut kruununtila. Tilan hirsisen asuinrakennuksen vanhin osa, pirtti, on vuodelta 1951. Kamarit on tehty vuonna 1956. Aiempi asuin- Alkulan navetta ja leikkimökki v. 2003. rakennus on sijainnut samalla paikalla. Van- hasta pirtistä on tehty vuonna 1954 talli, lato ja halkoliiteri. Vanha navetta on purettu so- 43. Alkula tien jälkeen. Lamposessa on, perimätiedon Alkula, entinen Kempas, on Kempasvaaran mukaan, vuosina 1815–1816 rakennettu kak- kantatila. Nykyinen Alkulan talo sijaitsee- sikerroksinen lautakattoinen aitta. kin ikään kuin symbolisesti vaaran korkeimmalla kohdalla. Alkulan pihapiirin rakennuk- 47. Marjola set on tehty sotien aikana tai niiden jälkeen. Päärakennus on vuodelta 1954. Vanhempi Marjolan pihapiiri sijaitsee Kempasvaaran navetta on vuodelta 1942 ja uudempi vuo- laella. Puolitoistakerroksinen asuinrakennus delta 1962. Riihi sijaitsee hieman pihapiirin on vuodelta 1958. Rakennusta on laajennet- ulkopuolella. tu saunaosastolla vuonna 1983. Navetta on Alkulan uudemman navetan seinära- tehty ns. liukuvalutekniikalla vuonna 1963. kenteissa on käytetty harvinaista puupölk- Muita pihapiirin rakennuksia ovat varasto- kymuurausta. Sisäseinän rakenne on tehty rakennus ja liiteri. Tilaan kuuluvat vielä hir- muuraamalla noin 30 senttimetriä pitkät sirakenteinen luhti, aitta, riihi ja riihilato. pyöreät pölkyt poikittain pinoon. Laastina on käytetty betoniruukkia. Rappauspinta on 48. Tenhola kiinnitetty rakenteeseen kruunukorkeista, kattohuovasta ja kanaverkosta tehtyyn tar- Tenhola pihapiiri sijaitsee Kempasvaaran la- tuntapintaan. Ulkoseinä on rakenteeltaan sa- ella. Asuinrakennus on vuonna 1958 raken- manlainen, paitsi että kattohuovan on kor- nettu puolitoistakerroksinen talo. Sitä on laa- vannut tervapahvi. jennettu vuonna 1979. Navetta on vuodelta KUMARA-hankkeessa 2003 navetan 1972. Varasto- ja tallirakennus vuodelta 1983 seinärakenne korjattiin vaihtamalla lahon- ja sauna vuodelta 1965. Pihapiirin vanhin ra- neet puupölkyt uusiin ja korjaamalla lohkeil- kennus on vuodelta 1857 oleva aitta. lut rappauspinta. Ulkopäin rakennus on maalattu paikan päällä tehdyllä keittomaalilla. 49. Äkölä Riihi sai uuden kolmiorimahuopakatteen, ja vanha kate jätettiin alushuovaksi. Äkölän asuinrakennus on Kempasvaaran vanhimpia rakennuksia. Se on salvettu jo 44. Heikkilä vuonna 1934. Talo oli keskeneräinen melkein 20 vuotta ennen kuin se rakennettiin lop- Heikkilässä on vanha asuinrakennus, sillä se puun. on siirretty jo vuonna 1927 nykyiselle paikalleen Kemppaan pihapiiristä. Rakennuksessa on aiemmin ollut malkakatto. Heikkilän uu-

dempi asuinrakennus on vuodelta 1981. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 96 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.5 Kirkonkylä jota reunustivat aidat. Taloilla, jotka olivat liikekäytössä, oli pihapiirissä makasiinira- Teksti Marko Karvonen, kuvatekstit ja otsikointi kennus. Sen lisäksi pihoihin kuuluivat yleen- ja inventointikohteiden esittely Päivi Tervonen sä navetta, talli, rehulatoja, riihi ja saunarakennus. Kirkonkylän muotoutuminen Muuttuva kirkonkylä Kirkonkylä sijaitsee Puolankajärven pohjoisrannalla. Kirkonkylän vaikutuspiirissä on Maaseudulle tulevat uudet rakennustyylit ja länsipuolella sijaitseva Kivarinjärvi, jonka mallit saapuivat ensimmäiseksi kirkonkyläl- rannoilla on Puolangan vanhimpia asuin- le. Sieltä alkoivat vallata alaa muun muassa paikkoja. Alueen maasto on vaihtelevaa. Kir- uloslämpiävät uunit, lasi-ikkunat, punamul- konkylän läheisyydessä kohoavat Honka- lalla käsitellyt seinäpinnat, myöhemmin kel- vaara ja Mustikkavaara. Lisäksi keskustan tamullan käyttö ja öljymaalit, öljylamput ja välittömässä läheisyydessä ovat Patamäki ja sittemmin sähkövalot sekä ulkopuolisten Mustosenmäki, joilta laskeudutaan niiden lautavuorausten käyttö. Itse talot huoneja- välissä olevaan keskustaan. Puolankajärveen koineen ja rakennusmateriaaleineen tehtiin työntyy pohjoisen puolelta Huosiusniemi, kuitenkin perinteisen maaseuturakentami- jossa on hautausmaa uusine kappeliraken- sen tyyliin. Pihapiiriä ympäröivät aidat. Kir- nuksineen. konkylän tonteille oli jätetty kasvamaan run- Puolankajärvi, josta vesi virtaa etelä- saasti puustoa verrattuna muihin kyliin. puolella olevaan Ristijärveen, kuuluu Kiimin- Rakennusten määrä kirkonkylällä li- kijoen vesistön latva-alueeseen. Ristijärves- sääntyi melko nopeasti sotiin mentäessä. tä joki kulkee Puolankajärven länsipuolelta Kirkonkylän raitista ja sen varren taloista on Kivarinjärveen, jatkaen virtaamista länttä tehty Puolangan kansalaisopistossa pienois- kohti Kiiminkijokea myöten Perämereen. malli, jota varten tehtiin malli jokaisesta, lä- Kirkonkylän vanhin kylärakenne, joka hes kahdestasadasta rakennuksesta. Huo- on syntynyt mäkien väliin jääville kuiville mattavaa on, että vuonna 1939, jota pienois- maastonkohdille, muodostaa kaartuvan malli kuvaa, kirkonkylällä oli kolme katuva- nauhamaisen alueen. Kylätie on kulkenut ja loa: yksi nykyisen Vanha Kekon, toinen kir- kulkee edelleen vain hieman muuntuneena kon ja kolmas terveyskeskuksen luona, sil- Patamäeltä Mustosenmäelle. Puolangan ohit- loisen Halosen pihassa. taa Oulu-Kajaani -maantie, eli kantatie 78. Kirkonkylän vanhasta rakennustavas- Puolankajärvi ei näy kovinkaan helposti kes- ta parhaana esimerkkinä on Kukkulan talon kustassa liikkuvalle, mutta järveltä katsot- ja vanhan kirjakaupan muodostama koko- taessa kylärakenne erottuu selvästi, erityi- naisuus. sesti koulujen alue asuntoineen, sairaala ja Toisin kuin muissa Ylä-Kainuun kunnis- pappila. Rannalla on muutama uimapaikka sa, Puolangan kirkonkylää ei ole hävitetty ja rantapolku. toisen maailmansodan aikana. Sen sijaan Puolangan kylä muuttui kirkonkyläksi vanha kirkko paloi salaman sytyttämänä vuonna 1792 kirkon rakentamisen myötä. vuonna 1949 aivan maan tasalle. Uusi kirkko Kirkko rakennettiin keskeiselle paikalle Rie- valmistui vuonna 1954, ja se on yliarkkitehti pukankaan mäelle. Asutus oli lähes vuosisa- Olavi Sortan suunnittelema. dan ajan stabiilia, kunnes maakaupan vapau- Suurin muutos kyläilmeeseen on tullut duttua vuonna 1859 alkoi vähitellen kauppi- kuusikymmenluvulta lähtien - aikana, jolloin aita ja käsityöläisiä asettua kirkonkylälle. aiempi rakennusperinne katkesi. Kehitys il- Pappi, lukkari, postinhoitaja, opettaja, ap- meni myös kirkonkylän ympäristössä hallit- teekkari ja lääkäri muiden muassa asettui- semattoman kasvun aiheuttamana sekamil- vat kirkonkylälle asumaan . jöönä. Kaupunkitonteille suunnitellut tyyp- Vuosisadan vaihteessa kirkonkylän ta- piratkaisut aiheuttivat talonpoikaisrakenta- lomäärä oli vain yksitoista: pappila, lukka- misperinteen katkeamisen. Entisiä raken- rin puustelli, kansakoulu, Toivola, Halonen, nuksia purettiin, ja leveät ja matalat kauppa- Hiltula, Onnela, Holappa ja Kallio. Talot oli talot suurine näyteikkunoineen ja parkki-

ryhmitelty kylän läpi kulkevan tien varteen, paikkoineen ilmestyivät tien varrelle. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 97 98 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Kirkonkylän tämänhetkinen kuva Siwan kiinteistö. Osa kaipaa kunnostusta, ja kaupan mahdollisen laajentumisen yhtey- Kirkko on keskustan maamerkki. Kirkon ja dessä tulee muutoksia myös liikennejärjes- kellotapulin takana on sankarihautausmaa ja telyihin. Vanhan paloaseman kunnostami- muistomerkiksi jätetty palaneen ristikirkon nen toi oman viehätyksensä torin laidan puis- kivijalka sekä vanha viljamakasiini. Uuden tikkoon. Toria rajaamassa oli aikaisemmin kirkon rakentamiseen on saatu Yhdysval- entisen osuuskaupan talo, mutta se on nyt- loista Marshall-apua. Kirkkopuisto on kau- temmin purettu. Tori rajautuu nyt rakennuk- neimpia kirkonkylän puistoalueista. silla vain kolmelta sivultansa. Torin vaiku- Puolangan kirkonkylän pääraitin voi- tusalueella oli vielä keväällä 2000 entinen makkain persoonallisuustekijä on Kajaanin- sotilassairaala, joka valitettavasti sai purku- tien varrella kasvava vanha koivukuja, joka tuomion kesällä 2000. on paikoitellen kasvanut lähes holvimaisek- Puolangan kirkonkylän raitin yleisilme si katteeksi tien ylle. Puusto kasvaa toisella on vähän pirstaleinen. Rakennuskanta ei puolella autoja pyörätien välissä ja luo tä- muodostu ajallisesti yhtenäisistä tai arkki- ten onnistuneesti useita tilallisia kokonai- tehtonisesti toisiaan tukevista kohteista. suuksia. Koivujen uusimiseksi on tehtävä kii- Raitin varsi on rakentunut samalla tavoin reesti toimenpiteitä, jotta koivukuja saadaan kuin monessa muussakin taajamassa, eli pit- säilymään. källä aikavälillä ja aina kunkin rakennuspai- Ohitustieltä kirkonkylään tulo on Ou- kan omistajan omista tarpeista. Pääraitin var- lusta tultaessa havaittavampaa. Asutusta al- rella on kuitenkin paljon yksittäisiä, raken- kaa ilmaantua jo ennen Rovaniementien ris- nustaiteellisesti mielenkiintoisia ja hyvin ra- teystä. Vesitorni toimii selkeänä maamerk- kentamisaikaansa kuvaavia kohteita. kinä keskustaa lähestyttäessä. Torialueen muuttuminen on yksi keskei- siä asioita kylänraitin kuvan muuttumises-

sa. Rakennuksia on purettu, kuten entinen Ouluntietä. Kuva: syyskuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 99 Nykyinen kirkonkylä on vielä pelastettavis- ven takaa Parolan tilalta. Asuinrakennuksen sa. Hienoja rakennuksia on purettu paljon, lisäksi siirrettiin ilmeisesti myös pihapiirin mutta nyt on säästettävä ne, jotka voidaan aitta. säästää. Pystyssä olevat rakennukset tulee Kukkulan rakennuttaja oli Puolangan kunnostaa pieteetillä, paitsi entinen leipomo, postinhoitaja Jaakko Asp (postinhoitajana joka tulee purkaa. vuodet 1887–1916). Jaakko Aspin lähisuku- Kirkonkylän keskusta kaipaa kaikkien lainen Isa Asp (1853–1872) on tunnettu Suo- yhteistä huolenpitoa. Vieraalle tulee esitellä men ensimmäisenä naislyyrikkona. parhaat puolet ja ojennuksessa olevat pai- Kukkula oli postitoimistona vuoteen kat. Siisteys on ensiarvoisen tärkeää. Pide- 1920 asti, jonka jälkeen posti siirtyi Onne- tään huolta, että vieras voidaan tuoda Puo- laan. Jaakko Asp toimi vuodesta 1923 asti langalle hyvillä mielin. Raitin varren koivu- Puolangan Säästöpankin kamreerina, ja Kuk- kuja tulee säilyttää ja ennallistaa. Uusia koi- kula toimi pankin toimitalona vuosina 1920– vuja on istutettava kiireesti, jotta kohta ei 1932. Jaakko Asp oli monessa mukana, joten huomattaisi, että raitin varsi on paljas ja au- talossa oli toiminut vuoteen 1932 saakka tio. Koivurivit tuovat raitille aivan oman tun- myös Aspin hoitamien tehtävien, kuten tie- nelmansa kaikkina vuodenaikoina. mestarin, metsäkasöörin ja kirkon isännöit- sijän toimitilat. Tiemestarin toimisto talossa Inventoituja kohteita: oli vuoteen 1949 asti. Kukkula oli kokoaikaisessa asuinkäy- tössä vuoteen 1957 asti. Tämän jälkeen se on ollut osan ajasta vuokralla ja osan tyhjillään. 50. Puolangan Ryhdin talo Vuodesta 1968 lähtien se on ollut pelkästään Puolangan Ryhdin, urheiluseuran, talo on vapaa-ajan asuntona. Kukkula siirtyi Puolan- vuodelta 1958. Kaksikerroksisessa vinkkeli- gan kunnan omistukseen 31.9.1997. Raken- rakennuksessa on vaalea vaakavuorilaudoi- nuksille on tämän jälkeen tehty entistäviä tus. Rakennus edustaa tyylipiirteiltään vielä korjaustoimenpiteitä. Kainuun ympäristö- selvästi jälleenrakennuskauden arkkitehtuu- keskus on osallistunut VASARA-projektin ria. Ryhdin talo on kyläkuvan ja käyttöhis- kautta rakennusten ulkovaippakorjauksiin. toriansa kannalta tärkeä rakennus. Kukkulan asuinrakennuksessa on vähän kansallisromanttista leimaa. Kookkaassa pohjoispuoleisessa kuistissa on moniruutui- 51. UPM-Kymmenen konttorirakennus set sivuikkunat ja oven yläpuolinen näyttä- Ikään kuin parina edelliselle on Kajaaniyhti- vä puolikaaren muotoinen ikkuna. Ikkuna on ön konttorirakennus Ouluntien varressa. peräisin palaneesta Puolangan kirkosta. Ba- Molemmat edustavat sodan jälkeiselle ra- silierin suunnittelemissa korjaustöissä kir- kentamiselle tyypillisiä materiaalivalintoja ja kon ikkunat uusittiin ja vanha ikkuna olisi rakentamistapaa. Rakennuksessa on alkupe- tätä kautta jossain vaiheessa kulkeutunut räinen tiilikate ja vuorilaudoitus. Ikkunat on Kukkulan taloon. Kuistin okrankeltainen vä- uusittu. Rakennus sijaitsee puistomaisessa ritys ja rakennuksen faluninpunainen puna- pihassa. multaväri luovat mielenkiintoisen kontras- tin ja antavat rakennukselle ilmettä. Asuinrakennuksessa on neliömäinen 52. Kukkula pohjakaava: keskellä on palomuuri ja sen Kukkulan rakennukset sijaitsevat, kuten ta- ympärillä on neljä huonetta. Talon länsipää- lon nimi kuuluukin, pienellä kukkulalla oma- dyn kuistista on kulkuyhteys pirttiin. Yläker- na aidattuna pihapiirinään. Länsisivulla Kuk- rassa on kaksi kamarihuonetta, joihin kulku kula rajoittuu päiväkotiin. Pohjoissivua ra- on pohjoissivun kuistilta. Talon alla on kella- jaa kylän raitti – vastapäätä sijaitsee Toivola. ri, johon kuljetaan talon takaa. Itäpuolella on terveyskeskus ja eteläsivulla Kukkulan pihapiiri on ollut aiemmin peltoaukean takana on Puolankajärvi. Kuk- neljältä sivulta suljettu: pikkuaitan pohjois- kula on siirretty nykyiselle paikalleen muis- puolella on ollut navetta. Se on purettu pois titiedon mukaan uittamalla vuonna 1899 jär- jo ennen 1950-lukua. Tontin pohjoissivulla on

100 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ollut talli/saunarakennus, joka on purettu pois vuonna 1978 Ouluntien leventämisen yhteydessä. Kukkulalle tehtiin suurehko peruskorjaus vuonna 1957. Tuolloin pärekaton tilalle vaihdettiin kolmiorimahuopa. Peruskorjauk- sessa korjattiin myös ikkunat vanhan mallin mukaisesti. Ilmeisesti yksi länsipäädyn ikkuna jätettiin korjaamatta, koska se lienee ollut vanhempi kuin muut ikkunat. Isompi aitta on kaksikerroksinen, suo- raseinäinen, makasiinityyppinen aitta. Sen eteläseinän ikkuna on rakennettu myöhem- min. Rakennus on ollut varastoaittana. Pik- ku aitta on ilmeisesti ollut talon vilja-aittana. Aitassa on loivat posket ja loiva otsa. Pi- hanpuoleiselle sivuseinälle on myöhemmin UPM-Kymmene. Kuva: syyskuu 2003. lisätty ovi ja oven yläpuolinen luukku. Län- siseinällä on hirsirakenteinen kylkiäinen, jossa on käymälä. Aittoja kunnostettiin VASA- RA-projektissa.

53. Toivola

Toivolan pihapiiri on rakentunut vähitellen, ja vanhimmat osat ovat peräisin 1800-luvun lopulta. Kainuun kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden suojelukohteiden luettelossa vuodelta 1973 Toivolan pihapiiriä kuvataan mielenkiintoisella tavalla: “Rakennusten sijoituksen synnyttämä mie- lenkiintoinen pihamiljöö: rakennusryhmä muis- tuttaa suorakulmaista S-kirjainta, jossa yhden neliön avoin sivu on maantielle päin muodostaen “tallipihan”. Pienempi yksityispiha on pääraken- nuksen tiestä erottama.” Yksityistä sisäpihaa ja suoraan tielle avautuvaa talouspihaa yhdistää toisiinsa ka- pea välikkö. Toivola on alun perin ollut Kiiskilän pappilan torppa. Pihapiiri on rakentunut pitkäl- lä aikavälillä ja rakennuksiin on tehty paljon muuttuvien käyttötarpeiden sanelemia muu- tostöitä. Pihapiirin vanhin rakennus lienee päämakasiini, jonka seinässä on vuosiluku 1884. Muut makasiinihuoneet on tehty vähi- tellen päämakasiinin jatkoksi. Päärakennus muodostuu kahdesta vuonna 1927 yhteen liitetystä rakennuksesta. Rakennuksen sisä- ja ulkotiloja on muutettu moneen kertaan. Toivolassa on ollut useaan otteeseen kirjakauppa sekä vielä rauta- ja talouskauppa ja majatalo.

Kukkula. Kuva: syyskuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 101 Toivolan rakennusryhmä on heikossa kunnossa. Rakennukset ovat kyläkuvan ja pääraitin historian kannalta niin arvokkaita, että ne tulisi kunnostaa, ja kunnostamisella alkaa olla jo aika kiire.

Lisätietoja: Närhinen Tuula 1993: “Rakentami- sen perinne” Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston opintoihin liittyvä käsikirjoitus.

54. Vanha paloasema

Vanha paloasema on jäänyt pois käytöstä uuden paloaseman valmistuttua kunnantalon yhteyteen vuonna 1967. Rakennusta on kunnostettu 1990-luvun lopulla osana Kai- Vanhan kirjakaupan julkisivua. Kuva: syyskuu 2003. nuun ympäristökeskuksen ympäristönhoi- totöitä.

55. Käsityöneuvonta-asema

Käsityöneuvonta-asemana toimiva vanha, arvokkaan näköinen puutalo, Ritola, on alun perin ollut kunnanlääkärin talo. Muutostyöt neuvonta-asemaa varten on suunnitellut arkkitehtitoimisto Mattila-Malmivirta Oulusta vuonna 1987.

56. Kirjasto

Kirjasto edustaa arkkitehtonisesti Oulun koulun tyyliä. Rakennuksen on suunnitellut puolankalaissyntyinen arkkitehti Ilpo Väisä- Vanha paloasema. Kuva: syyskuu 2003. nen. Oulun kouluksi nimetty Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla alkunsa saanut modernismin tyylipiirteen pyrkimyksenä oli modernin arkkitehtuurin ja alueellisen rakennusperinteen omalaatuinen synteesi. Tyylin keskeisiä tunnuspiirteitä ovat puh- taaksi muuratut tiilipinnat, liioitellut, vahva- piirteiset ikkunanpuitteet ja samalla tavoin vahvat kattokannattajat. Katteena suosittiin tiiltä. Puolangan kirjasto on edellä kuvatun tyylisuunnan melko puhdaspiirteinen edustaja. Suunnittelija Ilpo Väisänen (s. 1950) on yksi Oulun koulun keskeisistä arkkitehdeis- tä.

Entinen lääkärin talo. Kuva: syyskuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 102 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Kunnantalo. Piirros: Puolangan kunnanarkisto. Kuva: syyskuu 2003.

57. Kunnantalo Kunnantalon ja siihen kuuluvan virkailijoi- den asuintalon sekä paloaseman on suunnitellut vuonna 1966 Maaseudun keskusrakennustoimisto Helsingistä, suunnittelijana arkkitehti Kosti Kuronen. Kunnantalo on raken- tamisaikanaan edustanut kyläkuvassa hyvin modernia rakentamista. Sitä se on vielä 2000- luvun alussakin. Kunnantalon julkisivua hallitsevat suuret puulistoilla jaetut lasipinnat. Tasakatto ja arkkitehtuurissa ilmenevät selkeät geomet- riset muodot ilmentävät hienolla tavalla

1960-luvun alun arkkitehtuuria.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 103 58. Poliisitalo Kunnantalo ja poliisitalo edustavat taajaman sydämessä julkista rakentamista. Jämerä, kaksikerroksinen ja selkeälinjainen kivitalo edustaa arkkitehtuuria, joka kestää hyvin ajan hampaissa. Poliisitalo on 1950-luvulta.

59. Liikerakennus (Puolangan apteekki)

Tien toisella puolella kunnantaloa on liike- huoneisto, jossa toimii muun muassa Puo- langan apteekki. Liikerakennus lienee 1950- luvulta. Rakennus on valkoiseksi rapattu ja perustuksena on ajalle tyypillinen uritettu ja Poliisitalo. Kuva: syyskuu 2003. maalattu betoni.

60. Koulun alue

Koulualueen vanhimmat rakennukset edustavat jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria. Vanhimmat rakennukset ovat 1940-luvun lopulta. Kansakoulurakennuksen, nykyisen ala-asteen, piirustukset ovat vuodelta 1947, ja sen suunnittelija on kajaanilainen arkkitehti Eino Pitkänen. Rakennus on vielä 2000- luvun alussa säilyttänyt sekä väritykseltään että arkkitehtuuriltaan hyvin aikansa tyyli- piirteitä. Vieressä oleva Keski- ja kansakoulu ja siihen kuuluneet matalat asuntolarakennuk- set rakennettiin vuonna 1963. Rakennusten suunnittelija on arkkitehti Jouko Heikkinen Apteekki. Kuva: syyskuu 2003. Helsingistä. Ala-aste on remontoitu syksyl- lä 2004. Yläaste on purettu pois kesällä 2003.

61. Museon alue

Puolanka-Pirttiin, Puolangan kotiseutumu- seoon, kuuluvat Lylykylän Pellonpäästä vuonna 1973 siirretty asuinrakennus sekä kunnalliskodin pellolta 1980-luvulla siirretty aitta. Alueella on kaksi aittaa ja toisen aitoista omistaa ja sitä käyttää Puolangan ke- säteatteriyhdistys. Alueella sijaitsee myös Puolangan kesäteatterin katsomo. Rakennukset ja esinekokoelma ovat kunnan omistuksessa. Maapohjan omistaa Puolangan evankelisluterilainen seurakunta.

Kirkonkylän koulut. Kuva: syyskuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 104 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 62. Yritys ja Mäntylä Pihapiirin rakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Kajaanintien varressa oleva Yri- tys on ilmeisesti rakennettu 1900-luvun en- simmäisinä vuosina. Rakennus on tehty kahdessa vaiheessa. Rakennuksen vanhempi osa on kaksihuoneinen puodin pääty. Asuinhuo- neet on rakennettu myöhemmin. Mäntylä on rakennettu 1920-luvun puolivälissä. Kahden asuinrakennuksen lisäksi pihapiirissä on kaksi aittaa, leikkimökki ja sauna. Pihapiiristä on purettu pois kaupan varastoaittoja ja useamman hevosen talli. Edvin ja Matilda Manninen ostivat tilan vuonna 1918 Amerikasta palattuaan. Pi- hapiirin historia on Puolangan kirkonkylän Museoalue. Kuva: elokuu 2003. keskeisimmän raitin historiaa. Kauppatoi- minta alkoi Yrityksen takahuoneessa 1930- luvulla Mannisen valmisvaateliikkeestä. Myöhemmin samoissa tiloissa jatkoi Park- kisten sekatavarakauppa. Myöhemmin myös baari. Mäntylä on jossain vaiheessa toiminut kestikievarina. Parkkisen suvun omistukseen rakennukset tulivat vuonna 1954. Molemmat hirsirunkoiset ja satulakat- toiset asuinrakennukset edustavat viime vuosisadan alun puurakentamistaitoa. Ra- kennusten käyttöhistoria ja niiden sijoittuminen kylän keskeisimmän raitin varteen antaa kuvan kirkonkylän elämästä sekä rakennusten ja kaupankäynnin mittakaavasta viime vuosisadan alkupuolella. Asuinrakennusten kunto on vielä koh- tuullinen. Yrityksen kate on heikkokuntoinen. Uudeksi katteeksi tulisi laittaa huopa Yrityksen päärakennus. Kuva: syyskuu 2003. tai pelti.

63. Vanha meijeri Vanha meijeri edustaa käyttämättömänä ja huonokuntoisenakin jotain erityistä Puolan- gan taajamakuvassa. Puolangan osuusmeijeri perustettiin vuonna 1906 ja toiminta alkoi seuraavana vuonna. Meijerirakennus lienee vuodelta 1907. Meijerin kukoistusaikaa oli 1910-luku. Toiminta alkoi tämän jälkeen kuihtua, eikä meijeri saanut enää hankittua uusia jäseniä. Sen toiminta lakkasi lopullisesti vuonna 1936. Kivirakennuksena meijeri on ollut har- vinaisuus Puolangan kyläkuvassa. Se edus- Vanha meijeri. Kuva: Museon kuva-arkisto

taa tyyliltään jugendia.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 105 64. Puolanka-talo Puolanka-talo on pitäjän vanhin talo. Se sijaitsee komealla paikalla Puolankajärven rannalla. Pihapiirissä on vuonna 1920 valmis- tuneen asuinrakennuksen lisäksi navetta, johon liittyy komea hirsistä tehty lato. Tien varressa on riihi ja rannalla savusauna. Met- Puolanka-talo. Kuva: kesäkuu 2003. sän reunassa on aiemmin Puolanka-taloon kuuluneita aittoja. Puolanka-talo on hyvä esimerkki kainuulaisesta talonpoikaistalos- ta monellakin tavalla. Pihapiirissä on pitkäl- lä aikavälillä tehtyjä rakennuksia, jotka sijoittuvat maisemaan hyvin tarkoituksenmu- kaisesti. Rakennuksia on myös siirretty ja purettukin aina tilanteen mukaan. Paljon on vielä jäljellä, ja kokonaisuus on hyvä. Maise- ma rakennusten ympärillä sekä järven ran- Porkkalan aitta ja käymälä. Kuva: syyskuu 2003. nalla on vielä avoin.

65. Porkkala

Porkkalan pihapiirin vanhimmat rakennukset on tehty aikaisintaan 1800-luvun lopulla, ja osa rakennuksista on selvästi 1900-luvun alkupuolelta. Pihapiirissä on asuinrakennus, sitä vastapäätä aitta ja toisella sivulla vanhempi aitta ja sen takana savusauna. Piha- piirin ympärillä ovat riihi, vanha lato, vanhempi ja uudempi rantasauna ja aitta. Pork- kalan rakennukset ovat hyvässä hoidossa. Asuinrakennuksen kunnostustyöt ovat käynnistymässä. Tila on vuosikymmenten ajan ollut Santaholma Oy:n omistuksessa.

Sittemmin tila on myyty yksityiselle. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 106 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 107 66. Salmela Salmelassa on sekä uutta että vanhaa. Van- ha, maalaamattoman pirtin ja kaksi kamaria sisältävä päärakennus, on vuodelta 1924. Ra- kennuksessa on ehyt vihreä peltikate. Salme- la on edelleen asuttu tila, ja pihamaisema on avoin.

67. Tolola

Tololassa on kaksi viime vuosisadan alkupuolen asuinrakennusta, suurikokoinen hirsinen piharakennus ja joen varressa uusi savusauna. Rakennukset ovat asuttavassa kunnossa, mutta jo vähän rapistumassa. Maalaa- Salmelan pihapiiriä. Kuva: kesäkuu 2003. maton kahdella kuistilla varustettu jyhkeä päärakennus on rakennettu kahdessa vaiheessa. Vanhempi osa on siirretty “Niemes- tä” vuonna 1921 ja jatko-osa on rakennettu 1950-luvulla. Rakennuksessa on kaksi isoa pirttiä ja niiden välissä kamarit. Tololan molemmat asuinrakennukset ovat olleet koulukäytössä.

Niskanperä Kiiminkijokivarressa vanha asutus on sijoittunut muutamalle kumpareelle Siirannie- meen, Nivanperään ja Mutkalaan. Näistä vanhin on Nivanperän alue, joka kokonai- suutena on alueen hienoin ja parhaiten säi- lynyt kulttuurimaisema-alue. Erityisesti Nurmelan ja Kilpalan pihapiirit muodostavat peltojen keskellä hienon kokonaisuuden, jota on hoidettu pieteetillä, vaikkei alueella asutakaan vakinaisesti. Ympäristöön kuuluu vielä Kiiminkijoen ylittävä puusilta.

160. Nivanperän puusilta Alkuperäinen silta on rakennettu 1800/1900- lukujen taitteessa lähitalojen talkootyönä. Perimätietona kerrottu syy sillan rakentamiseen oli se, että talollinen Heikki Heikkinen kaatui jauholasteineen jokea ylittävällä lau- talla. Näin olisi kypsynyt päätös sillan rakentamisesta. Varmasti myös lisääntynyt liikkuminen ja entistä suurempien lastien kuljet- taminen vaikuttivat sillan rakentamispää- tökseen. Silta toimi myös auholaisten hevos- väylänä kirkonkylälle. Silta-arkut uusittiin

Tololan aitan pääty ja päärakennusta. Kuva: kesäkuu 2003. 1950-luvulla. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 108 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 68. Pieni-Niska Kiiminkijokisuulla on Pieni-Niskan kaksi- kuistinen talo, joka on rakennettu 1700-1800- luvulla. Niskanniemestä on siirretty ja pelas- tettu neljä vanhaa aittaa sen omaan pihapiiriin. Aitoissa ovat vuosiluvut 1831 ja 1871. Pikkuniskan lähellä on vielä kaksi aittaa, sauna ja vanhoista hirsistä koottu työhuone-autotalli.

69. Niska

Kiiminkijoen länsirannalla on vanha Niskan pihapiiri, jossa navetta ja aitat tien molemmin puolin ovat säilyneet vanhassa asussaan. Järven etelärannalla Keskijoen suulla on Asuinrakennus Pieni Niska. Kuva: syyskuu 2003. Huovisen pihapiiri, jossa on runsaasti aittoja, navetta ja romahtamassa oleva pääraken- nus. Pihapiiri olisi erityisen arvokas kokonaisuus, jos myös päärakennus voitaisiin vie- lä pelastaa romahtaneesta katosta huolimat- ta. Rannalla on muun muassa toimiva paja. Niskan pihapiirissä on harvinainen rakennus, kesänavetta. Se on rakennettu vuonna 1945. Siinä oli pärekatto aina 1970-luvulle saakka. Tuolloin päre korvattiin huovalla. Kesänavetta oli käytössä aina 1980-luvulle asti. Alaniemen laella ovat Nurmen ja Kata- jan talojen pihapiirit, joissa peltojen laidoilla on aittoja, heinälatoja, paja ja riihi. Nurmen pelloilla on vanha maisemapuu. Vanhasta Nurmen talosta on puolet jäljellä. Muita mer- kittäviä kohteita ovat Hannilan pihapiiri Kär- ryskosken rannassa ja pellon reunalla olevat isot aitat. Pienempiä mökkiläisten tiloja van- hoine hirsirakennuksineen ovat länsirannal- la mm. Järvenpää, Kuivala, Vuorikallio/Saa- rela ja itärannalla Seppälä.

70. Kilpala

Kilpalan pihapiiri on syntynyt viimeistään 1880-luvulla. Kilpala-Nurmela muodostaa yhtenäisen pihapiirin. Pihapiirit ovat alun perin olleet veljesten omistuksessa. Kilpalan talonpoikaispihapiirin rakennukset, talli/luhtirakennusta lukuun ottamatta, ovat alkuperäisillä paikoillaan. Raken- nukset ovat myös hyvin alkuperäisessä, ak- tiivisen käyttöajan, asussa. Pihapiirin raken-

nuksia ovat seuraavat: asuinrakennus (1922), Kilpalan päärakennus ja navetta. Kuva: syyskuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 109 110 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 talli/luhti, navetta, savusauna, uudempi sauna (1955), jyväaitta, vaateaitta, riihi ja “lam- masköppä”. Piharakennusten rakentamisaika on tuntematon, mutta ne ovat kuitenkin valmistuneet päärakennuksen jälkeen. Pää- rakennus, joka on muiden rakennusten tavoin vain enää kesäkäytössä, on valmistunut vuonna 1922. Yksikerroksinen, pitkä rakennus edustaa T-mallin ikkunoineen 1900- luvun alun talonpoikaisrakentamista.

71. Nurmela Nurmela on Kilpalan tavoin entinen kruu- nunmetsätorppa. Kruununmetsätorpista muodostettiin vuoden 1922 metsämaiden asuttamislain nojalla asutustiloja. Nurmela Nurmelan päärakennus. Kuva: syyskuu 2003. ja Kilpala ovat olleet samaa tilaa aina vuoteen 1954 asti. Nurmelan pihapiirin keskus on päära- 73. Kivari (Väisälä) kennus, joka on rakennettu tilojen jakami- sen jälkeen vuonna 1947. Talousrakennuksia Kivari sijaitsee Kivarijärven pohjoisrannal- ovat ilmeisesti 1920-luvulta oleva navetta, la, tien ja järven väliin jäävällä rantapelto- luhti/talli 1900-luvun alusta, entisen asuin- alueella. Kivarijärven pohjois-, kuten myös rakennuksen kamariosa, vaateaitta, ruoka- eteläranta, ovat maisemallisesti hienoa seu- aitta, luhti sekä vanha pirtti. tua. Molemmissa paikoissa on aistittavissa se, että niissä on asuttu kauan. Kivari on ollut Väisästen suvun hallus- 72. Pikku-Niva (Ala-Niva) sa vuodesta 1625. Tila on myös alueen emä- Pikku-Nivan pihapiiriin kuuluvat pääraken- tila, josta on erotettu kaikkiaan kahdeksan nus (1947), talli (1900-luvun alku) ja aitta tilaa. (1900-luvun alku). Pihapiiri on säilyttänyt Pihapiirin rakennuksia ovat asuinraken- hirsipintaiset, talonpoikaiset kasvonsa. nus, joka Kivariin on tehty 1910-luvun loppupuolella, navetta (1967), sauna ja siihen Kivarinperä kuuluvat aitat (1960-luku). Pihapiirin laidalla ovat vielä tilan vanhimmat rakennukset, Kivarijärven ensimmäiset talot ovat olleet eli vilja-aitta, joka on mahdollisesti jopa Kivari ja Nurmi järven vastakkaisilla rannoil- 1700-luvulta, sekä uudehko nukkuma-aitta. la. Myöhemmin 1900-luvulla asutusta on tullut Kivarijärven päihin sekä Siiranniemeen. Leipivaara 1960-luvulla taloja on rakennettu kuiville kankaille maantien varteen. Kesämökkira- Leipivaara sijaitsee Puolangan kirkonkyläl- kentaminen alkoi 1960–1970-luvuilla. Alueel- tä noin kymmenen kilometriä Kajaaniin päin. la on muutamia vanhoja pihapiirikokonai- Leipivaaralla on asuttu jo 1700-luvulla. Se on suuksia. Kivarijärven ympärillä on myös pie- asuin- ja viljelyvaarana tunnettua aluetta. nempien mökkiläisten pihapiirejä ja runsaas- Nimensä vaara sai katovuosien aikaan, jol- ti alkuperäisiltä paikoiltaan siirrettyjä aitto- loin halla vei viljan alavilta mailta, mutta sääs- ja, joita on lähes jokaisessa pihapiirissä. ti sen Leipivaaralla. Nykyisin viljeltyjä tiloja on vaaralla kaksi. Kyläalue on perinteistä kainuulaista vaaranlakiasutusmaisemaa. Ti- lojen keskittymä rakennuksineen ja koului- neen sijaitsee korkealla vaaran päällä. Muut talot ovat Puolanka - Kajaani -tien varrella ja

osa Hyrynsalmelle menevän tien varrella.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 111 Leipivaaran läpi menevälle Puolanka - Kajaani -tielle avautuu peltoja talonäkymiä. Kirkonkylälle mentäessä avautuvat mäen- rinteestä uljaat kaukonäkymät.

74. Leppälä Pihlajavaaran Leppälän luhtiaitta. Kuva: syyskuu 2003. Pihlajavaaran Leppälän pihapiirissä on neliö- pihapiirin jäsennys. Korkeimmalla paikalla olevaa, 1920- ja 1930-luvun taitteessa valmis- tunutta asuinrakennusta vastapäätä, on neliosainen luhtiaitta. Se on asuinrakennusta vanhempi. Niiden välissä poikittain toisella sivulla on vuonna 1951 sementtitiilistä kä- sinrakennettu navetta. Sitä vasta päätä ollut talon vanha navetta on jo purettu pois. Talon takana on 1800-luvulta oleva pieni, otsallinen ja yksihuoneinen aitta. Sen sei- nähirret ovat jo aika kuluneet. Rakennukses- sa on vasta korjattu katto. Neliosainen luhtiaitta on korjattu VASARA-projektissa vuon-

na 1998. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 112 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.6 Kotilankylä taan on rakennettu kesäasumuksia. Holstin pihapiiri sijaitsee maisemallisesti vaikuttavas- Teksti Päivi Tervonen sa paikassa. Se on vanha kruununmetsätorp- pa, ja se on perustettu 1800-luvun lopulla. Kotilan laaja kylä sijaitsee kunnan eteläosas- Holsti on toiminut myös metsänvartijatorppa- sa. Kotilaan kuuluvat sellaiset kyläalueet kuin na. Siitä muodostettiin itsenäinen tila muiden Törmänmäki, Kongasmäki ja Latvankylä. Ko- kruununmetsätorppien tapaan. Tila on jaettu tilan kylämaisemaa hallitsevat korkeat vaarat, ennen sotaa kahtia Holstiksi ja Lumelaksi. joista korkeimmalla sijaitsee Paljakan hiihto- Pihapiirissä on jäljellä vielä kolme asuin- keskus. Hiihtokeskuksen vaikutuksesta alueel- rakennusta sekä sekalainen joukko piharaken- le on rakennettu uusia teitä, kunnallistekniik- nuksia. Pihapiirin laidalla sijaitsee vastakkain kaa, hotelli, loma-asuntoja yms. Kotilan kehit- kaksi asuinrakennusta. Lähempänä järveä on täjät ry on toiminut aktiivisesti kylän kehittä- vuonna 1953 rakennettu Holstin punamultai- miseksi. nen asuinrakennus. Tätä vanhempi on Lume- Kotilan kylä on tulevaisuudessa Puolan- lan kookas asuinrakennus pihapiirin toisella gan kunnan matkailukeskus, jota kehitetään laidalla. Rakennus on maalamaton ja lauta- perhematkailun suuntaan. Uusi Paljakkatalo, kuistilla varustettu. Siinä on jugendhenkiset Röllimaa, Metsäntutkimuslaitos, Pirunkirkko ikkunat. ja luonto luovat pohjan matkailulle. Holstin vanhasta asuinrakennuksesta on jäljellä enää toinen pääty, ja osa siitä on siir- 161. Pirunkirkkona korvessa retty rannalle kesäasunnoksi. Rakennukses- sa on alun perin ollut iso pirtti, kaksi kamaria Pirunkirkko on luonnonkaunis jokikanjoni ja keittiö sekä iso eteinen. Louhenjoella Porttikoskessa. Kosken pituus on Elämä Holstissa kuvaa hyvin syrjäisen noin 1,5 kilometriä. Joen molemmin puolin vaara-asutuspaikan elämää Puolangalla. Se on kohoavat jyhkeät kallioseinämät. Yksi perusta ollut puolankalaista syrjäiselle vaaralle aset- Pirunkirkko-nimelle lienee joesta nousevaa tuneen asuinpaikan elämää. Kaikki oli kauka- saarnastuolia muistuttava kivipaasi. na ja nykyajan näkökulmasta tarkasteltuna Pirunkirkon kallio- ja vyörykiviseinäises- monen vaivan päässä. Liikkuminen tapahtui tä rotkolaaksosta tulee mieleen Oulangan kan- aluksi kävellen ja suksilla myöhemmin hevo- sallispuisto. Jyhkeiden ja karujen kumparei- sella, polkupyörällä ja autolla. Vaarapaikka oli den ja louhikoiden väleihin jää reheviä lehto- maanviljelyksen kannalta edullinen. Järven ja ja korpia. Alempana jokilaaksossa on tulva- rannalla oli lisäksi oivallisia puronvarsiniitty- metsää, ja koskien läheisyydessä on pienialai- jä. nen kaunis luonnontulvaniitty. Alueelle on (kohde kartalla s. 153) vasta rakennettu retkeilyreitti ja moottorikelk- kaura. 77. Uusi-Kotila (kohde kartalla s. 153) Uusi-Kotila kuvaa hyvin puolankalaista vaara-asutusta. Sen pihapiiri on syntynyt siten, 75. Paljakkatalo että Kotilan pihapiiristä siirrettiin toinen asuinrakennus ja luhtiaitta läheiselle pellol- Paljakkatalo on Puolangan uusimpia julkisia le vuonna 1908. Kaikki rakennukset ovat ta- rakennuksia. Sen on suunnitellut arkkitehtuu- lon ensimmäisen omistajan Kalle Pyykkösen ritoimisto Ylipahkala Oulusta. Vuonna 2001 rakentamia. valmistunut Paljakkatalo lienee koko pitäjän Karjanpito Uusi-Kotilassa loppui vuon- modernein rakennus. Kookas Paljakkatalo yrit- na 1970. Samalla pellot laitettiin pakettiin. tää hallita ympäröivää maisemaa ja toisaalta Vaikka tila on autiona, rakennuksista on pi- se pyrkii sopeutumaan siihen. detty huolta suojaamalla katot pellillä. Asuin- rakennus on tuhoutunut tulipalossa pääsiäi- 76. Holsti ja Lumela senä 1994. Siitä on muistona vain jäänteet liuskekiviuunista. Pihapiiri sijoittuu pienelle peltoaukealle. Pel- Rakennukset on tehty hirrestä. Ne ovat to laskeutuu Holstinjärveen. Järven takaa avau- maalaamattomia ja vanhentuneet kauniisti.

tuu Paljakan luonnonsuojelualue. Järven ran- Säilyneitä rakennuksia neliöpihapiirissä ovat ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 113 114 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 navetta ja aitta-tallirakennus sekä luhtiaitta. Vähän pihapiirin ulkopuolella on savusauna, uudempi sauna sekä pihapiiriin johtavan tien varressa kaksi aittaa. Toisen aitan katto on suojattu pellillä, toisessa on heikkokuntoinen kolmiorimahuopa. Aittojen ympäris- tö on metsittynyt. Ympäristön raivaus, perustusten kunnon tarkistus ja toisen aitan kattaminen olisivat jo kiireellisiä toimenpi- teitä.

78. Kotilan koulu Kotilan kylään ryhdyttiin puuhaamaan omaa kansakoulurakennusta 1920-luvun lopulla. Tontti koulua varten ostettiin Särkimäen talosta. Koulu valmistui vuonna 1929. Kotilan “Mikkää ei oo niin kaukana kuin Holsti.“ Kuva: heinäkuu 2003. koulun piiriin ovat kuuluneet Holstinperä, Lehtojoki, Kotila, Särkimäki, Hulmi, Latva ja Poskimäki. Enimmillään oppilasmäärä on ollut 1950-luvulla. Kotilan kylän alueelle perustettiin 1950-luvulla kaksi uutta koulua: Lehtojoki ja Latva. Kotilan koulu lakkautet- tiin 1968. Rakennus on nykyisin yksityisomistuksessa. Kotilan koulu on ns. vinkkelirakennus: rakennuksen toinen lape on satulakattoinen, toinen aumattu. Koulu edustaa arkkitehtuuriltaan ajan hengen mukaisesti 1920-luvun klassismia. Koulun suunnittelijoiksi mainitaan inventoinnissa J. ja T. Paatela. Rakennuk- sessa on nurkkapilasterit ja ajantyylin mukainen ikkunoiden sijoittelu. Uusi-Kotilan piha-aitta. Kuva: heinäkuu 2003. 79. Latvan koulu

Latvan koulu edustaa arkkitehtuuriltaan jäl- leenrakennuskautta. Siinä on ajan rakentamiselle ominainen vaakavuoraus ja vaalea väritys. Ikkunoissa on tarkoituksenmukainen ja huonetilan käyttötarkoitusta ilmen- tävä sijoittelu. Kivijalassa on vielä 1940-luvun romantiikkaa ilmentävä luonnonkivi. Koulurakennus on valmistunut vuonna 1958. Latvan koulupiiri perustettiin vuonna 1949. Vuosina 1950–1958 koulu toimi vuok- ratiloissa. Ensin Uusi-Soikan talossa ja yksi- opettajaisena. Ennen varsinaisen koulutalon rakentamista koulu on ollut vielä Leivolassa ja Pohjanmäellä. Latvan koulu on tällä het- kellä yksityisomistuksessa ja siinä toimii Nature Point Paljakka -niminen matkailuyri- Moilasen vanha ja uusi päärakennus. Kuva: heinäkuu 2003.

tys.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 115 Särkimäki 81. Moilanen Teksti Päivi Tervonen Pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta. Van- hempi on tehty 1940-luvulla ja uudempi, ark- Särkimäki sijaitsee Kotilankylässä keskeisel- kitehti Jorma Keräsen suunnittelema asuin- lä paikalla hyvien liikenneyhteyksien pääs- rakennus, 1980-luvulla. Uudessa puuraken- sä ja näkyvällä paikalla kyläkuvankin kan- teisessa asuinrakennuksessa on komea kuis- nalta. Puolankalainen Timo Moilanen kuvaa ti, eteinen ja yläkerran parveke. Komea on hyvin Kotilan kyläkirjassa kyläalueen muo- myös vanhemman asuinrakennuksen “mut- toutumista rakentamisen kannalta. Vastaa- terinmuotoinen” kuisti. Vanha asuinraken- va esimerkki sopisi Särkimäen lisäksi muu- nus on sekoitus uutta ja vanhaa – eli sotaa allekin. Näin Moilanen kertoo: edeltävää ja sodanjälkeistä rakentamista. “Särkimäen taloryhmä on tyypillinen esi- Pitkänomaisen hirsirakennuksen muoto on merkki kainuulaisesta hajapihapiiristä, jonka kol- sotia edeltävältä ajalta, samoin maalaamat- me asuintaloa ovat alkujaan sijainneet lähellä toi- tomuus ja talonpoikainen kuisti. Yhdellä siaan. Asuinrakennukset on rakennettu keskelle poikkipuulla jaetut ikkunat ovat taas tyypil- ja muut pihapiirin rakennukset peltoaukean ym- liset sodanjälkeiselle rakentamiselle ja erityi- pärille. Talojen muodostama kiinteä ryhmä on pik- sesti 1940-luvulle. Moilasen betonitiilinen ku hiljaa löystynyt ja taloja on ryhdytty rakenta- navetta on sekin sodan jälkeen rakennettu. maan hieman kauemmas toisistaan. Nykyiset ta- Pihapiiriin tultaessa on heinälato, sau- lot ovat järjestyksessään kolmannet Särkimäen na ja kaksi aittaa: vaateaitta ja vilja-aitta. talot ja ne sijaitsevat jo hieman kauempana – kui- Aittojen ikä ei ole tiedossa, mutta hirren ku- tenkin näköetäisyyden päässä – toisistaan.” luneisuus ja seinien osittainen vuoraaminen Kainuulaiset vaara-asutuspaikat ovat päreellä kertovat aittojen kunnosta ja sitä usein muodostuneet hajapihoista. Rakennus- kautta myös iästä. Kummassakin aitassa on ten sijoittumista on ohjannut maan muoto, peltikatto. ilman suunta ja rakennuksen käyttötarkoi- tus. Talojen jakaannuttua omiksi tiloiksi ra- 82. Kivelä/Takala kennusten ja pihojen välille on haluttu myös fyysistä etäisyyttä. Särkimäki on tyypillinen Kivelän (Takalo) kylkiäisellä varustettu ait- kainuulainen kyläalue myös siinä mielessä, ta on omalla tavallaan harvinainen. Aitan ul- että rakennuskanta on hyvin kerroksellista. koseinässä, oven vasemmalla puolella, on vuosiluku 1842. Nykyiselle paikalleen rakennus on siirretty 1900-luvun alkupuolella Ru- 80. Särkimäki (Pikkarala) salan tilalta. Aitta on aiemmin ollut vilja-aittana, myöhemmin varastona. Laarit on jo pu- Särkimäki on yksi Kotilan kantatiloista. Ti- rettu pois. Kylkiäinen rakennettiin ilmeises- lasta on lohkaistu Moilanen, Rusala, Takalo, ti 1940-luvulla ja se on ollut traktoritallina. Savela, Kotilan koulu ja Peltoranta. Talon nimi oli ennen Pikkarala. Pihapiirissä ovat seuraavat rakennukset: päärakennus, talli, jyväaitta, vaateaitta, sauna, riihi ja masiinahuone. Vanhin pihan rakennuksista on savupirtti, joka on myöhem- min ollut masiinahuoneena. Rakennus on muutama vuosi sitten kunnostettu: rakennus purettiin ja koottiin uudelleen ja alimmat hirret vaihdettiin kokonaan. Rakennus sai uuden pärekaton ja puiset vesikourut - rakennus jatkoi elämäänsä masiinahuoneena.

116 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Törmänmäki Teksti Päivi Tervonen

Törmänmäen asutus muodostaa Puolangan maisemakuvassa harvinaisen tiiviin kylärai- tin. Asutus kylätien varressa on vanhaa, ja se näkyy tämän ajan maisemakuvassa kerrok- sellisuutena. Vanhoja rakennuksia on säily- nyt paljon, ja niitä on jonkin verran muunneltu. Törmänmäessä on myös sodanjälkeen rakennettuja taloja. Törmänmäen luonto on hyvin vehmasta, ja sieltä on inventoitu paljon arvokkaita perinnemaisemakohteita.

83. Arola Arolan pihapiiri tieltä päin. Kuva: syyskuu 2003. Arolan pihapiiri sijaitsee aivan Paltamo - Puolanka -maantien välittömässä läheisyy- dessä. Pihamaan lähiympäristö on metsitty- mässä, ja myös rakennukset alkavat olla pen- saiden ja puiden ympäröimiä. Pihapiirissä on kolme rakennusta: asuinrakennus, navetta ja aitta. Ne ovat säi- lyttäneet hyvin rakentamisaikaisen asunsa. Rakennukset on maalattu punaisella keittomaalilla. Arola on enää ainoastaan kesäkäy- tössä.

84. Uusitalo Uusitalon pihapiiri on rakennettu sodan jäl- keen. Asuinrakennus on vuodelta 1948, piha- aitta 1953, puimala 1959 ja navetta vuodelta 1962. Rakennukset ovat hyväkuntoisia, pihamaisema hoidettu ja ympärillä olevat pel- Uusitalon pihapiiri. Kuva: syyskuu 2003. lot on pidetty avoimina.

85. Alatalo

Vaaran rinteessä Paltamo - Puolanka -maantien varrella sijaitseva Alatalo on rakennettu inventointitietojen mukaan viime vuosisadan alussa. Pihapiiriin kuuluvat pääraken- nuksen lisäksi suurikokoinen hirsinavetta ja savusauna. Alatalo on toiminut kestikievarinakin. Näyttävässä asuinrakennuksessa on pirtti, porstuan peräkamari, neljä muuta kamaria ja kaksi eteistä. Rakennuksen ulkovaippaa on viime vuosina kunnostettu: heikkokuntoi- sempia alimpia hirsiä on vaihdettu, ulkolau- doitusta on korjailtu ja samoin ikkunoita ja Alatalon kunnostus.

listoituksia. Kuva: Kainuun ympäristökeskus Alpo Hurskainen.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 117 118 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Taloa vastapäätä oleva navetta on vielä melko hyväkuntoinen. Sitä suojaa uudehko peltikate. Rakennus on hirsirunkoinen ja sei- näpintaa peittää vanha himmentynyt punainen keittomaali. Navettaan on rakennettu jossain vaiheessa asuinhuoneita ja sen etu- puolelle on rakennettu suurikokoinen avo- kuisti.

86. Vieremä

Ihan Törmänmäen raitin varrella rinteessä on Vieremän pihapiiri. Vieremän asuinrakennus on vuodelta 1927. Porstua on rakennettu myöhemmin. Pihapiiriin kuuluvia muita rakennuksia ovat navetta vuodelta 1952 sekä savusauna, kellari ja kelukaivo. Vieremän pihapiiri. Kuva: toukokuu 2003.

87. Törmänmäen entinen kansakoulu

Törmänmäen entisen kansakoulun rakennukset ovat nykyisin yksityisessä omistuksessa. Koulu on rakennettu 1930-luvulla, ja se on lakkautettu vuonna 1981. Koulu on ns. vinkkelirakennus – rakennuksessa on kaksi siipeä. Rakennuksen sisätiloihin on tehty muutoksia, luokkahuoneita on purettu ja niiden tilalle on rakennettu suurempia työtilo- ja. Suuria muutoksia koulun alkuperäiseen asuun verrattuna on vain toiseen päätyyn tehty suurikokoinen pariovi. Muutoin rakennukset ovat säilyttäneet hyvin alkuperäisen asunsa. Pihapiirissä on koulurakennuksen lisäk- Törmänmäen entinen koulu. Kuva: toukokuu 2003. si asuntolarakennus, sauna ja pihavarasto/ käymälärakennus. Rakennukset ovat hyväs- sä kunnossa.

88. Osuusliikkeen kauppa

Entinen osuusliikkeen kauppa ja siihen liit- tyvä varastorakennus ovat yksityisomistuksessa. Pulpettikattoinen entinen kaupparakennus edustaa rakennustyyliltään ns. osuus- kauppafunkista. Osuuskauppafunkis edusti maaseutukylissä rakentamisaikaan 1930– 1950-luvuilla uutta arkkitehtonista ajattelua. Rakennuksissa oli pulpetti- tai tasakatto ulkovaipassa oli tasainen rappauspinta tai ma- talaprofiilinen panelointi. Ikkunat on asetet- tu julkisivuun nauhamaisesti. Törmänmäen kauppa on puurakenteinen ja siinä on osit- Entinen osuusliikkeen kauppa. Kuva: toukokuu 2003.

tain vaaka- osittain pystyvuoraus. Rakennus

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 119 loisti kuvaushetkellä “osuusliikkeen punaisena”. Entinen kauppa on tällä hetkellä asuin- käytössä.

89. Rauhala Rauhalan asuinrakennus ja navetta ovat uudempia, sodan jälkeen rakennettuja ja rankorakenteisia. Pihapiirin vanhimpia rakennuksia ovat yksihuoneinen ja pieni aittarakennus sekä talli/aitta. Pikku aitassa on peltikatto, ja se on vielä melko hyväkuntoinen. Rakennuksen ulkoseiniä peittää kauniisti himmentynyt vanha keittomaali. Kokkital- lin erikoisuutena ovat keltamullalla maala- tut ruutupaneelikoristeiset ovet. Rakennuk- sessa on ehyt katto ja myöhemmin tehdyt Rauhalan pihapiiriä. Kuva: toukokuu 2003. betoniset perustukset. Rauhalan kantatilana on Vanhala.

90. Hovi Hovin pihapiiriin kuuluvat seuraavat rakennukset: viime vuosisadan alun asuinrakennus, pihasauna ja hieman etäämmällä olevat savusauna ja riihi sekä riihen vieressä oleva riihilato. Kaikki rakennukset ovat hyvässä tai ainakin välttävässä kunnossa.

91. Vanhala

Vanhala on Törmänmäen vanhoja kantatilo- ja. Paikalla on vielä paljon rakennuksia ker- tomassa tilan vaiheista. Neliöpihapiiriin kuuluvat vuodelta 1928 oleva asuinrakennus ja Hovin asuinrakennus. Kuva: kesäkuu 2002. sitä vastapäätä on myös viime vuosisadan alkupuolelta oleva navetta. Asuinrakennuk- sesta katsottuna vasemmalla on vielä neliosainen luhti/tallirakennus. Sitä vastapäätä pihapiiriä rajaa viereisen Väyrylän vanha asuinrakennus. Pihapiirin ulkopuolella ovat vielä taloon Puolangantieltä johtavan kujan varressa oleva vilja-aitta. Navetan takana olevalla metsän rajaamalla peltoaukealla on kaksi latoa ja riihi. Vanhala on ympärivuotisesti asuttu, ja melkein kaikki rakennukset ovat vielä käy- tössä. Rakennukset ovat välttävässä kunnossa, mutta kaipaavat vähitellen sekä nosta- mista että mahdollisesti oikaisua. Myös kol- miorimahuopakatteiden kunto alkaa olla heikohko. Pihapiirin ulkopuolella olevat talousrakennukset ovat jo huonossa kunnos-

Vanhalan pihapiiriä. Kuva: kesäkuu 2003. sa. Pellon laidalla on lato, jossa on vielä jään- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 120 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 teitä tuohikatteesta. Sen voisi ennallistaa tai korvata pärekatteella. Riihi ja toinen lato kaipaavat ainakin perustusten korjausta.

92. Väyrylä Väyrylä ja Vanhala ovat ihan vierekkäin. Myös Väyrylässä on vanhoja rakennuksia, osa on melko hyvässä ja osa huonossa kunnossa. Väyrysten suku on antanut tilalle nimen. Vuodesta 1878 tila on ollut Kemppai- sen suvun hallussa. Pihapiirin rakennuksista rakennushistoriallisesti arvokkain on kaksiosainen solallinen luhtiaitta. Se on tuotu pihapiiriin Anttolan tilalta, ja sen paikkaa on Väyrylän pihallakin ainakin kerran muutettu. Rakennuksessa on vuosiluku 1862. Luhti on alun perin ollut läpikuljettava. 1930-luvul- Väyrylän pihapiiriä. Kuva: kesäkuu 2003. la sola on suljettu ja tilalle on tehty yhden hevosen talli. Talli purettiin pois joskus 1960- luvulla. Sola on sittemmin taas suljettu etu- puolelta pariovilla ja takaosasta levytyksel- lä. Rakennuksen eteläpäätyyn, lattian alle, on rakennettu vuonna 1957 kellari. Kellariin kuljetaan rakennuksen päädystä. Luhtiait- taan laitettiin päreen tilalle huopakate 1960- luvulla. Kate alkaa olla heikohkossa kunnossa. Rakennus kaipaisi muutenkin nostamis- ta ja perustusten kunnostamista. Pihapiirin muita rakennuksia ovat viime vuosisadan alun asuinrakennus, ennen sotia rakennettu kivinavetta ja 1980-luvun alun matalaharjainen asuinrakennus. Vanhan asuinrakennuksen kunto on kohtalainen. Navetan kiviseinä on takaa lauennut, ja se tulisi latoa uudelleen, mikäli rakennus halu- Aholan navetta. Kuva: kesäkuu 2003. taan säilyttää. Luhtiaittaa tulisi nostaa, ja sen ympäriltä tulisi siirtää maakerroksia pois, jotta alusrakenteet tuulettuisivat paremmin. Heikkokuntoisen huopakatteen tilalle tulisi laittaa joko uusi huopa- tai päreketto.

93. Ahola Ahola sijaitsee muusta kylärakenteesta vähän syrjässä kapean hiekkatien päässä. Pihapiiris- sä on uutta ja vanhaa. Vanhimmat rakennukset ovat ilmeisesti 1900-luvun alusta ja uusi matalaharjainen rankorakenteinen asuinrakennus on 1960-luvulta. Vanhassa asuinrakennuksessa pirttipuolen ikkunat on vaihdettu uudempiin sodanjälkeisiin tuuletusikkunalla varustettuihin kookkaimpiin ikkunoihin, mutta kamarissa on tallella vuosisadan alun T-mal- Palokankaan vanha asuinrakennus. Kuva: kesäkuu 2003.

lin ikkunat.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 121 sitä on laajennettu vuonna 1980. Navetta on vuodelta 1986. Palokangas toimii edelleen karjatilana.

95.Tulijärven aitat, Mikkola Tulijärven kylä, muutaman talon muodosta- Tulijärven aitat. Kuva: kesäkuu 2003. ma asuintihentymä, sijoittuu Ison Tulijärven rannalle. Kylä kuuluu Kallion kyläalueeseen Vanhimpia rakennuksia uhkaa käyttä- ja Kotilan rekisterikylään. Tulijärven raken- mättömyydestä johtuva rapistuminen. nuskanta on aika nuorta. Ajallista perspek- Asuinrakennuksen ympäristö alkaa pensoit- tiiviä maisemalle antavat Tulijärven (Mikko- tua. Pihapiirin erikoisuutena on osittain kivi- lan) aitat. osittain betonitiilinen navetta. Aitat ovat vierekkäin. Isompi aitta on ollut vilja-aittana aina 1950-luvulle asti. Ai- 94. Palokangas tan takaseinässä, ylimmässä hirressä, on mer- kintä dc 1776 (dc saattaa olla lyhennys sa- Palokangas sijaitsee kyläalueella, jota kutsu- nasta december). Pienempi aitta on ollut nuk- taan Kalliokyläksi. Palokankaan vanhan pää- kuma-aittana. Tämän aitan ulkoseinässä on rakennuksen vanhin osa on aiemmin ollut merkintä M 1818, ja tässä tapauksessa M vii- savupirtti. Rakennuksessa on pirtin lisäksi tannee kaivertajan puumerkkiin. porstua, porstuan peräkamari ja kaksi kama- Molemmat rakennukset ovat haastatte- ria päädyssä. Pirttipuolen sivuseinään on lujen mukaan vasta myöhemmin siirretty ny- tehty pariovet ja rakennus on ollut traktori- kyiselle paikalle. Siirtoaika ei ole tiedossa. tallina. Rakennuksessa on peltikatto. Piha- Aittojen pärekatteet vaihdettiin huopaan piirin muita vanhoja rakennuksia ovat van- 1960-luvulla. Rakennuksissa on uudet päre- ha navetta, nykyinen liiteri ja heikkokuntoi- katot. Molemmat aitat edustavat hienolla ta- nen sauna. Hyväkuntoinen riihi on pellon tavalla alueelle aiemmin tyypillisiä säilytysait-

kana. Uusi päärakennus on vuodelta 1960, ja toja. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 122 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Kongasmäki Teksti Päivi Tervonen

Kongasmäen kylä rakentuu siten, että Kon- gasmäen vaara-alue muodostaa ryhmäkylän, johon kuuluu seuraavat talot: Marttila, Yli- talo, Päätalo ja Heikkilä. Hieman sivummal- la on Tolola. Alueen kantatila on Heikkilä. Muutoin Kongasmäen kylänasutus jakaantuu siten, että on muutamien talon muodostamia ryhmiä, kuten Niemelä, Metelin, Uu- telan ja Kariniemen talot Kongasmäen tien päässä tai Paakanajärven muutaman talon muodostama kyläalue. Paljon on myös ihan yksinäisiä taloja, kuten eri puolella Kongas- järven rantaa olevat Kankaan, Karhulan ja Vesannon sauna. Kuva: toukokuu 2003. Tuliniemen talot.

96. Vesanto

Vesannon pihapiiri sijaitsee Paakanajärven länsilaidalla. Ryhdikkäässä pihapiirissä on asuinrakennuksen lisäksi kookas hirsi/rankorakenteinen navetta, kaksi pientä aittaa ja savusauna. Asuinrakennus on edelleen kau- sikäytössä. Suurikokoinen navetta on edelleen, vain painumista lukuun ottamatta, hy- väkuntoinen. Rakennuksessa on ehyt peltikatto. Aitat sijaitsevat vierekkäin, ja niissä- kin on ehyet peltikatot. Rakennuksia tulisi vähän nostaa. Savusauna on myös painunut

ja sen peltikatto näyttää vaativan korjausta. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 123 97. Tasala Tasalassa on asuinrakennus ja navetta. Ra- kennukset sijaitsevat koivukujan päässä Kongasmäen tien läheisyydessä. Pihapiiri on hoidetunnäköinen. Asuinrakennus lienee 1900-luvun alusta, mutta navetta saattaa olla nuorempi rakennus.

98. Uusitalo

Ihan Kongasmäen tien varressa olevassa Uusitalossa on jäljellä kaksi asuinrakennusta. Vanhempi, tiestä hieman kauempana oleva talo, on ilmeisesti 1900-luvun alusta. Van- hassa asuinrakennuksessa on pirtti, porstua Tasalan pihapiiri. Kuva: toukokuu 2003. ja kamari. Rakennuksessa on peltikate, ja hirsirakenteista ulkovaippaa peittävät peiterimavuoraus ja vanha punainen keittomaali. Rakennuksen perustukset ovat painuneet, ja sitä pitäisi vähän nostaa ja mahdollisesti vaihtaa muutama hirsi, mikäli rakennus halutaan säilyttää. Tien varressa olevassa 1950-luvulla rakennetussa talossa on ollut myös kyläkaup- pa. Rakennus on asuttu ja hyväkuntoinen

99. Kangas Kankaan pihapiiri sijaitsee Kongasjärven pohjoispuolella syrjässä muusta kyläasutuk- sesta. Pihapiirissä on jäljellä asuinrakennus ja luhti/tallirakennus sekä rannassa oleva savusauna. Navettarakennus on jo purettu pois. Kangas oli 1980-luvulta vuoden 2003 Uusitalo vanha puoli. Kuva: toukokuu 2003. kevääseen saakka Paltamon Osuuspankin omistuksessa työntekijöiden virkistyspaik- kana. Kesällä 2003 rakennukset siirtyivät yk- sityiseen omistukseen. Kankaan rakennukset muodostavat paikallisesti arvokkaan pihapiirin. Kaksi- osainen asuinrakennus on rakentamisaika- naan ollut alueella tyypillinen: rakennuksessa on pirtti, porstua, porstuan peräkamari ja kaksi kamaria eteisestä katsottuna pirtin vastakkaisella puolella. Kankaan pääraken- nuksen erikoisuutena on, että rakennukset, pirtti ja kamaripuoli ovat selvästi erikorkui- sia. Kaikki rakennukset ovat maalaamattomia. Päärakennuksessa ja aitassa on päreka- tot, saunassa on huopa. Päärakennuksessa on uusi, vuonna 2003 rakennettu pärekatto. Uusi omistaja kunnosti Kankaan rakennuksia ke-

Kangas. Kuva: toukokuu 2003. sällä 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 124 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 100. Marttila ja 101. Heikkilä Monet pihapiirin rakennuksista ovat hyvin vanhoja. Osaan asuinrakennuksista on tehty aika ajoin muutostöitä, ja ne ovat muo- vanneet niitä ulkoisesti paljonkin. Arvokas rakennus on muun muassa Marttilan vanha savupirttirakennus. Se on myöhemmin ollut talousrakennuksena. Yksihuoneisia aittoja on säilynyt. Vanhat aitat olivat 2000-luvun alussa hyvässä kunnossa. Kainuun ympäris- tökeskus on korjannut aittoja osana ympä- ristönhoitotöitä vuonna 2001.

162. Meteli Meteli on vanha asuinpaikka. Tilan vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa 1970-luvun lopulla. Pihapiirissä on jäljellä vanhan, ilmeisesti vuodelta 1802 peräisin olevan aitan li-

säksi muutamia muita talousrakennuksia. Marttilan vaha savupirtti. Kuva: toukokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 125 Päärakennus on edelleen hyväkuntoi- nen. Se on vuorattu sodan jälkeen vaakavuo- rauksella. Rakennuksessa on ehyt huopakat- to. Navetta on taloa huonokuntoisempi rakennus. Hirsirakenteisessa navetassa on osittain päre- osittain huopakatto. Rakennus on vääntynyt, ja runkoa pitäisi korjatessa jonkin verran oikaista. Oikaisua ja kattojen pä- rekaton kunnostusta tarvitsisi myös tien varressa oleva hirsirakenteinen riihilato. Raken- nuksen välihuoneessa on päreellä vuorattu seinä. Piha-aittojen huopakatteet alkavat olla heikossa kunnossa, ja rakennukset ovat painuneet, samoin rannalla olevan suurikokoi- sen verkkosaunan perustukset. Vieressä ole- Metelin aitta. Kuva: toukokuu 2003. va hirsirakenteinen ja edelleen käytössä oleva sauna on aittoja paremmassa kunnossa.

102. Hietakaarre

Hietakaarteen pihapiiriin kuuluvat seuraavat rakennukset: asuinrakennus, piha-aitta, lato ja rantasauna. Tila on syntynyt 1920-luvun lopulla. Veljekset Pekka ja Jaakko Väy- rynen ostivat maa-alueen Kajaanin Puutava- ra osakeyhtiöltä ja perustivat Lapinniemen tilan. Siitä on myöhemmin muodostettu kaksi tilaa: Hietakaarre ja Amaave. Hietakaarteen pihapiirin rakennukset ovat saunaa lukuun ottamatta rakennettu 1920–1930-luvuilla. Hietakaarteen päärakennus on omalla tavallaan erikoinen rakennus. Siinä on vain yksi hirsirakenteinen pirtti ja sen päädyssä Niemelä. Kuva: toukokuu 2003. on lautarakenteinen eteinen. Eteinen on rakennettu uudelleen entisen mallin mukaan Navetta on purettu. Metelin ja Niemelän ta- muutama vuosi sitten. Rakennuksen ikkunat lot sijaitsevat samassa pihapiirissä. Pihapii- on uusittu. Ne ovat Paltamon Uuran kylän rin on rakennettu vanhaa rakennusperinnet- Hallan talon käytöstä poistetut kuusiruutui- tä mukaileva hirsirakenteinen huvila. set ikkunat. Rakennus on maalaamaton, samoin muut piharakennukset. Asuinraken- 163. Niemelä nuksessa on peltikatto, mutta muissa pihapiirin rakennuksissa katteena on huopa. Asuinrakennus edustaa alueellaan har- Niemelässä on jäljellä vanha 1920-luvulla vinaistuvaa, hyvin yksinkertaista ja jopa al- rakennettu asuinrakennus, navetta, pihaan keellista talonpoikaisrakentamista. Vastaa- johtavan tien varressa riihi/lato, talon taka- van tyyppisiä rakennuksia on Puolangalla na kaksi pientä piha-aittaa, rannalla verkko- vähän, jos ollenkaan. Rakennus on edellä sauna ja uudempi hirsisauna. Isompaan piha- mainittujen syiden vuoksi erittäin arvokas. aittaan on kerätty talolle kuuluvaa talonpoi- Rakennuksessa on myös arvokas luonnon- kaista esineistöä. Niemelä on edelleen asut- kiviuuni. Asuinrakennuksen säilyminen tu- tu, mutta talo on vähitellen jäämässä, aina- lee turvata joko maanvaihdon kautta tai ra- kin talvikuukausien ajaksi, autioksi asuk- kennus tulee siirtää omistajien maalle.

kaan muuttaessa Puolangan kirkonkylälle. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 126 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397

Hietakaarre. Kuva: heinäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 127 128 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.7 Lylykylä Teksti Päivi Tervonen

Lylykylä sijaitsee kunnan itäosassa. Maise- maa hallitsevat vaarat sekä Lylyjärvi, jonka rannalle asutus on pääasiassa sijoittunut. Osa asutuksesta sijaitsee maisemallisesti komeil- la Näätä- ja Levävaaroilla. Kyläalueeseen kuuluu varsinaisen Lylykylän lisäksi Naula- la. Maisemallisena häiriötekijänä ovat laajat hakkuuaukeat, jotka ovat liian näkyviä ky- lämaisemassa. Useat vanhat rakennukset kyläalueella muodostavat arvokkaan maisemakuvan. Lylykylän keskustassa, jossa on sellaiset tilat kuin Hiltula, Mäkelä ja Haapala tilojen vierestä kulkevan kyläraitin varrella on vanhoja talonpoikaisrakennuksia, erityisesti yksihuoneisia aittoja. Rakennukset antavat ky- läkuvalle arvokkaan leiman. Kylällä ei ole enää kiinteitä peruspalveluja, kuten koulua, kauppaa ja postia. Viljeltyjä tiloja on enää vä- hän.

103. Alangon aitta, Levävaara Alangon vilja-aitta Levävaarassa on hyvin säilynyt otsallinen, poskilla varustettu aitta kauniissa vaaramaisemassa. Aitan tarkka ikä Lylykylän maisemaa. Kuva: Juhani Turpeinen. ei ole tiedossa. Rakennuksen iästä antaa jotain viitteitä kahdesta laudasta tehty sisään- päin aukeava ovi.

104. Hiltulan aitat

Aivan Lylykylän keskustassa, kylän päärai- tin varrella ja kyläkuvallisesti tärkeällä paikalla, on kaksi aittaa. Otsallinen aitta on vanhempi. Sen ikä ajoittunee 1800-luvun alkuun, mutta rakennus saattaa olla vanhempikin - aitan hirret ovat kertaalleen käännetyt. Ai- tan arkaaisuudesta kertoo myös sisäänpäin aukeava ovi ja kirveellä lovetut posket. Vie- ressä oleva suoraseinäinen aitta on ajallisesti nuorempi. Tähän viittaa hirsien ja salvos- ten kunto sekä aitan rakentamistapa; ovisei- nän sivuhirsiä ei ole jätetty pidemmiksi eikä

niitä ole lovettu. Levävaaran aitat. Kuva: Juhani Turpeinen.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 129 Lylykylän koulu Lylykylän koulu on rakennettu 1930-luvulla. Koulu on lakkautettu 1960-luvulla. Pihapiirissä on jäljellä kaikki koulunaikaiset rakennukset, eli koulun lisäksi asuntola, talousrakennus ja kaksi saunarakennusta. Rakennukset ovat yksityisomistuksessa. Ne ovat käytössä ja niitä kunnostetaan.

Piirros: Lylykylän koulun rakennukset. Puolangan kunnanarkisto. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 130 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 106. Näätävaara Näätävaaralta näkee kauas, ja vaaran laella on asuttu kauan. Näätävaaran asuinrakennus on tehty ainakin kahdessa vaiheessa. Vanhempi on kamariosa, joka on omistajan arvelujen mukaan 1800-luvulta. Pirttiosa on tehty 1940-luvulla. Pirtin rakentamisen myö- tä rakennus on saanut 1940-luku henkisen il- meensä. Ikkunat, vuorilaudoitus sekä sisäti- lojen paneloinnit ja pahvitukset ovat kaikki sodan jälkeiselle rakentamiselle tyypillisiä ratkaisuja. Asuinrakennuksen perustukset ovat painuneet, ja omistajan suunnitelmissa on vaihtaa alapohjan vaurioituneita hirsiä ja kaivaa maata pois rakennuksen välittömäs- tä läheisyydestä. Näätävaaran asuinrakennus. Kuva: heinäkuu 2003. Asuinrakennusta vasta päätä oleva, osittain hirsi- osittain rankorakenteinen navetta on rakennettu sodan jälkeen. Pihapiiriin johtavan tien varressa on vanha otsallinen vilja-aitta, jossa on vuosiluku 1813. Rakennus on jo valitettavasti korjauskelvottomassa kunnossa laajojen sienivaurioiden takia.

107. Pellonpää Pellonpään päärakennus on tehty vuonna 1931 sahahirrestä. Talossa on alun perin asunut veljesten, Arvi ja Juhani Oikarisen, per- heet. Toinen perhe asui pirttipäätyä, toinen kamaripuolta. Kuistiin on tehty kamaripää- tyyn erillinen sisäänkäynti. Myös navetta on ollut samassa rakennuksessa, ja eri puolet on erotettu väliseinällä. Pellonpään asuinrakennuksessa näyttä- vintä on kuisti. Sen harja on paikalliseen ta- Pellonpää ja Peltola. Kuva: lokakuu 2003. paan jyrkkä. Erikoisuutena ovat taidokkaat talonpoikaisikkunat sekä molempien sisään- käyntien pariovet. Pellonpään ulkovaipan 108. Peltola seinässä on vanha kauniisti patinoitunut keit- Pellonpäätä vastapäätä, pihapiirin toisella tomaali. laidalla, on Peltolan talo. Pellonpään asuin- Pihapiiriin kuuluvat asuinrakennuksen rakennus on vanhempi kuin Peltola. Pirtti- ja navetan lisäksi tien varressa oleva lammas- osa on vanhempi kuin kamarihuoneet. navetta sekä pellon laidalla oleva aitta. Asuinrakennuksen erikoisuutena on auma- kattoinen kuisti. Peltolan asuinrakennus näyttää jälleenrakennuskauden talolta. Se on kuitenkin tehty jo ennen sotia ja useammas- sa vaiheessa. Pihapiiri on hoidetun näköinen. Asuinrakennuksen lisäksi pihapiirissä on hirsirunkoinen navetta ja osittain hirsi ja osittain lautarakenteinen talli/liiterirakennus. Rakennukset ovat maalaamattomia ja

niissä on kolmiorimahuopakate.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 131 132 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Naulaperä

Teksti Päivi Tervonen

Naulaperän asutus sijoittuu kylätien varteen. Asuinpaikaksi on valittu aina maisemallisesti tai maanviljelyksen kannalta mahdollisimman edullinen paikka. Naulaperän tienvarsi muodostaa tyypillistä puolankalaista maisemaa: soratienyppylän takana on toinen nyp- pylä. Naulalaan on perustettu pellavanjalos- tuslaitos, jonka kerrannaisvaikutuksia on muun muassa viljelyalan tarve ympäri Puo- lankaa, ja sitä kautta maiseman umpeen kas- vaminen estyy. Samalla sieltä saatava pella- vaeriste on erinomainen lisä korjaus- ja uu- Naulaperän maisemia. Kuva: elokuu 2003. disrakentamiseen.

109. Jokelanaho

Pihapiirissä on isännän kertoman mukaan ”satavuotiasta asuinrakennusta” vastapäätä hyväkuntoinen 1900-luvun alussa rakennettu hirsirunkoinen navetta ja niiden neliöpi- hapiirin mukaisesti aitta/liiterirakennus. Pi- hapiirin ulkopuolella on vielä kaksiosainen, suoraseinäinen ja maalaamaton luhtirakennus. Sen perustukset ovat painuneet. Asuin- rakennuksessa on ollut sodan jälkeen Nau- laperän kansakoulu, joka on valmistunut vuonna 1955. Pihapiirin yleisilme on siisti ja hoidetun näköinen. Navetan ja aitta/liiteri- rakennuksen välistä avautuva kaukomaisema on vaikuttava. Jokelanahon navetta. Kuva: elokuu 2003.

110. Lamminvaara Lamminvaaran rakennukset sijaitsevat Jou- kokylä - Naulaperä -tien läheisyydessä. Pi- hapiiri on Naulaperän asutukselle ominai- seen tapaan asettunut yksittäisinä taloina tienvarteen ja mäen päälle. Lamminvaarassa on asuinrakennus, navetta, talli, sauna ja riihi. Asuinrakennus sisältää alueelle tyypilliseen tapaan pirtin, kamaripuolen, porstuan ja peräkamarin. Rakennuk- sessa on viime vuosisadan alun peiterimavuoraus ja kuusiruutuiset ikkunat. Eteisen kaunistuksena ja erityispiirteenä ovat kauniit pieniruutuiset ikkunat sekä oven molemmin puolin että ylhäällä.

Lamminvaara tieltä. Kuva: KAI, Seija Kemppainen elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 133 Lamminvaaran pihapiirissä on jääntei- tä vanhoista rakennustavoista. Esimerkiksi hirsirakenteinen sauna, jossa on lautarakenteinen eteinen ja katteena jo harvinainen lauta. Pellon laidalla olevassa riihessä on tuohi- ja malkakatto.

111. Naulaperän koulu

Yksikerroksinen koulu on valmistunut vuonna 1955. Rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan alueella aika lailla tyypillistä jälleenraken- nuskauden puukoulua. Luokkahuoneet on sijoitettu yhteen kerrokseen. Ajan koulura- kennuksille leimallinen piirre on vaakavuo- Naulaperän koulu. Kuva: KAI, Seija Kemppainen elokuu 2003. rilaudoitus. Rakennuksessa on tiilikatto. Naulaperän koulu on yrityskäytössä. Raken- nuksessa valmistetaan pellavatilkettä.

112. Rajamäki

Rajamäen pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta. Uudempi on rakennettu sodan jälkeen ja vanhempi, arvokkaasti harmaantunut pää- rakennus, on ilmeisesti viime vuosisadan alusta. Rakennukset ovat ainakin kesäkäy- tössä ja hyvässä kunnossa. Pihapiiriin kuuluvat asuinrakennusten lisäksi rankorakenteinen, hyväkuntoinen, valkoisella peiterimoituksella vuorattu sauna ja pieni pulpettikattoinen käymälä.

113. Repola Rajamäen pihapiiriä. Kuva: elokuu 2003. Repolan pihapiirin muodostavat asuin- ja piharakennus. Kumpikin on hyvässä kunnossa. Asuinrakennus saattaa olla rakennettu jo ennen sotaa.

114. Rauhala

Rauhalan pihapiirissä on vuonna 1910 rakennettu asuinrakennus, uusi, yksikerroksinen, puinen ja matalaharjainen asuinrakennus, kolme vanhaa aittaa ja riihi. Rakennuksissa on peltikatto, ja ne ovat vielä hyvässä kunnossa. Kaksi kylätien suuntaisesti olevaa otsallista aittaa on pihan vanhimpia ja arvok- kaimpia rakennuksia. Poskellisen aitan sei- nässä on vuosiluku 1734 tai 1739 – ainakin osa rakennuksen hirsistä on tuolta ajalta.

Repolan asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 134 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 115. Tuovila Tuovila on kuistiton, maalaamaton ja melko hyväkuntoinen viime vuosisadan alkupuolen päärakennus. Pihapiiriin kuuluu myös hirsirakenteinen ja maalaamaton sauna. Ra- kennuksissa on ehyet katteet. Pihapiiri on kesäkäytössä ja hoidetun oloinen.

116. Uutela

Näyttävässä vaaramaisemassa sijaitsevan Uutelan pihapiirissä on vanha kaksiosainen luhtirakennus ja osa vanhaa päärakennusta. Rakennuksesta on purettu pois pirttipuoli ja jäljellä olevat kamariosat muodostavat kuis- Rauhalan aitat. Kuva: KAI, Seija Kemppainen elokuu 2003. tillisen aitan. Molempien rakennusten katto ja perustukset on korjattu VASARA- projektissa vuonna 1998.

Tuovilan asuinrakennus. Kuva: KAI, Seija Kemppainen elokuu 2003.

Uutelan pihapiiriä. Kuva: KAI, Seija Kemppainen elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 135 6.4.8 Puokio Teksti Päivi Tervonen

117. Erola Erolan pihapiirin, kuten myös vielä monen puokiolaisen talon pihapiirin, ympäristö on pysynyt avoimena. Erolan pihapiirin erikoisin rakennus on kokkitalli. Sen yläosa on si- vuseiniä leveämpi sekä etu- että takalappeel- ta. Rakennuksen yläosa on vuorattu. Väril- tään talli on punainen, ja se on maalattu teol- lisella punamaalilla. Pihan korkeimmalla kohdalla on hirsirunkoinen asuinrakennus, jota vastapäätä ovat navetta ja tallirakennus.

Kukkulan pihapiiri. Kuva: elokuu 2003.

136 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 118. Koivupiha/Alatalo Koivupiha sijaitsee Utavaaran rinteessä ja Kirkonkylältä Puokiolle johtavan tien välit- tömässä läheisyydessä. Jälleenrakennuskau- den arkkitehtuuria edustava asuinrakennus on 1940-luvun ja 1950-luvun taitteesta. Asuinrakennuksen on rakentanut Vilho Käh- könen. Pihapiirin muita rakennuksia on palaneen navetan tilalle rakennettu uusi ulko- rakennus. Tila on jäänyt tyhjilleen 1970-luvun alussa, ja se on myyty Metsähallituksel- le.

119. Kukkula Laamalan aitat. Kuva: elokuu 2003. Kukkulan rakennukset sijoittuvat aivan Puo- kionkylän raitin varteen. Muutaman kymmenen metriä pihapiirin ulkopuolella on uusi 1960-luvun vaakavuorattu matalaharjainen asuinrakennus. Muut rakennukset, vanha asuinrakennus ja kaksi talousrakennusta, muodostavat yhdeltä sivulta avoimen neliö- pihapiirin. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa. Päärakennus on viime vuosisadan alusta.

120. Laamala Laamalan pihan vanhimpia rakennuksia ovat kaksi pihapiiriin tulevan tien varteen sijoit- tuvaa aittaa. Maalaamattomat, suoraseinäi- set ja yksihuoneiset aitat ovat hyvässä kun-

nossa. Metsäpiha. Kuva: elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 137 121. Metsäpiha Metsäpihan päärakennus on tehty “keskelle sankkaa metsää” vuonna 1951. Maisemaa on myöhemmin avattu. Talon on rakentanut kir- vesmies Otto Moilanen asunnokseen itsel- leen ja vaimolleen. Rakennus on tehty saha- hirrestä, ja se on vuorattu peiterimoituksella. Metsäpihan kulmaikkuna on 1950-luvun rakentamisen erityispiirteitä. Pihapiiriin kuuluu myös kaksi pientä talousrakennusta. Metsäpiha on kesäkäytössä, ja sen rakennuksista pidetään huolta.

122. Onnela Onnelan pihapiiriä on alettu rakentaa 1930- Onnelan pihapiiriä. Kuva: elokuu 2003. luvun alussa. Rakennukset ovat paikallisten kirvesmiesten, Erkki ja Matti Reinikan, rakentamia. Onnela on toiminut kauppanakin. Rakennukset ovat jääneet ainoastaan kausi- käyttöön. Päärakennusta on viime vuosina korjailtu, ja se on hyvässä kunnossa. Pihapii- rin yleisilme on muutenkin hoidetun näköi- nen. Talon alkuperäinen asukas, Kaija Reinik- ka, on istuttanut pihaan muun muassa ome- napuita ja vaahteroita.

123. Peltola Peltola ja Heikkilä sijaitsevat vierekkäin Puokion raitin läheisyydessä. Niiden ympä- rillä on pieniä peltoaukeita. Peltolan pihapiirin vanhin rakennus on talli/luhti. Rakennus on hirsirakenteinen, ja sen katto ja perustuk- Peltolan talli. Kuva: elokuu 2003. set alkavat olla heikohkossa kunnossa. Vii- me vuosisadan alun päärakennus ja betonitiilinen navetta ovat sitä vastoin hyvässä kunnossa.

124. Takalo

Takaloon mennään Metsäpihan ja Onnelan pihojen välissä olevaa tietä pitkin. Raken- nukset sijaitsevat metsän rajassa. Takalon pihapiirin rakennukset ovat 1900-luvun alusta – aitta tai navetta saattaa olla tätä vanhempia. Päärakennus on 1930- tai 1940-luvulta.

Takalon asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 138 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 125. Työväentalo Puokiolla on edelleen toiminnassa oleva työ- väentalo. Rakennusta on ilmeisesti ajan kuluessa muutettu hyvinkin paljon, ja se on muutostöissä saanut aina uusia korjaustyön aikaisia kerrostumia. Rakennus on paikallisesti tärkeä käyttöhistoriansa takia.

126. Uutela

Uutelan pihapiiriin kuljetaan naapurin Väi- sälän pihan kautta. Uutelaan kuuluvat vanha, näyttävä, punaisella peiterimoituksella vuorattu yksikerroksinen asuinrakennus ja sitä vastapäätä oleva heikkokuntoinen hirsinen asuinrakennus. Asuinrakennuksen ul- Työväentalo. Kuva: elokuu 2003. kovuoraus ja ikkunat ovat viime vuosisadan alkupuolelta. Kummassakin rakennuksessa on uudehko peltikatto.

127. Väisälä

Väisälän pihapiirin vanhoja rakennuksia ovat asuinrakennus ja sitä vastapäätä, pihan poikki menevän tien toisella puolella, kolmiosainen talli/luhtirakennus, joka on ilmeisesti rakennettu vaiheittain. Keskimmäinen huone on rankorakenteinen, mutta talli ja aitta ovat hirsirakenteisia. Asuinrakennuksen ulkovuoraus ja ikkunat ovat viime vuosisadan alusta. Asuinrakennuksessa on aumakattoi- nen eteinen. Rakennuksissa on ehyet peltikatot. Uutelan asuinrakennus. Kuva: elokuu 2003. 128. Ylitalo Ylitalo sijaitsee Puokion kyläraitin läheisyy- dessä. Pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta. Vanhempi on tehty vaiheittain ilmeisesti viime vuosisadan alkupuolella ja uudempi, tiilirakenteinen ja loivaharjainen rakennus on parikymmentä vuotta vanha. Uuden asuinrakennuksen takana on kolme yksihuoneista aittaa. Aitoista vanhin, lähimpänä asuinrakennusta oleva, on siirretty läheisen Laamalan pihapiiristä. Vanhassa päärakennuksessa on toiminut eri aikoina kansakoulu, kauppa, majatalo ja posti. Talossa on yövytetty myös savot- talaisia.

Väisälän talliluhti. Kuva: elokuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 139 Kalpionkylä Teksti Päivi Tervonen

129. Kalpion koulu Kalpion kansakoulu on rakennettu vuonna 1955. Rakennuksen suunnittelijana on ilmeisesti Maaseudun keskusrakennustoimisto. Koulu ei ole ollut alkuperäisessä käytössään enää vuosikymmeniin. Entinen kansakoulu ja siihen liittyvä talousrakennus ovat yksi- tyisessä omistuksessa.

130. Keltala

Puokion Ylitalon aitat. Kuva: elokuu 2003. Keltalan pihapiirissä ovat seuraavat rakennukset: päärakennus, jonka vanhimmat osat ovat 1800-luvulta,uusi päärakennus, navetta, kaksi yksihuoneista aittaa, riihi, uudehko isokokoinen pellistä rakennettu kalustosuoja ja grillikota. Keltalan asuinrakennusta on monen muun asuinrakennuksen tavoin rakennettu vähitellen, ja sitä on muuteltu aina tarpeen mukaan. Rakennusta on joskus 1800–1900- lukujen vaihteessa pienennetty. Myöhem- min rakennukseen on tehty ulkovuoraus, ja sodan jälkeen sisätiloja on paneloitu ja muutenkin varusteltu. Asuinrakennus on ulkoisesti säilyttänyt hyvin talonpoikaisen il- meensä. Sisätilojen paneloinnit ja pahvitukset kertovat mielenkiintoisella tavalla oman aikansa tarpeista. Pihapiirin laidalla sijaitse- Keltalan päärakennus. Kuva: elokuu 2003. vat aitat ja riihi ovat vielä kohtalaisessa kun-

nossa. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 140 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Kiiskiskylä Kiiskiskylä kuuluu Puokioon. Kylä on kuulunut vuoteen 1915 asti Yli-Oterman kylään ja Säräisniemen pitäjään. Kiiskiskyläksi kutsuttu kyläalue muodostuu karuhkojen järvi- en, Alajärven ja Kiiskisjärven, ympäristöön muodostuneesta asutuksesta. Talot ovat kuitenkin yksittäisiä asumuksia järven rannalla, ja varsinaista ryhmäkylää ei muodostu. Poikkeuksena on kuitenkin Kiiskilän, Heik- kilän ja Peltoniemen rakennusten muodostama tiivis ryhmä.

Kiiskisjärvi v. 2003, taustalla Heikkilä. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 141 164. Heikkilä Heikkilän alueella on asuttu kauan. Pihapii- rissä on säilynyt vanhoja rakennuksia, jotka ovat pääosin 1900-luvun alusta. Tilan vanha päärakennus on ollut rantaan johtavan kujan varressa. Paikan vieressä kasvaa suurikokoinen kuusi, jonka talon silloinen isäntä, Juho Väisänen, istutti vuonna 1927. Uusi päärakennus on vuodelta 1951 ja betonitiilinen navetta vuodelta 1933. Neliö- pihapiirin vanhin rakennus on 1800-luvulta oleva kolmiosainen luhtiaitta. Rakennukses- sa on ehyt peltikatto ja kaunis uudehko pu- namaali. Suurikokoinen rakennus on vähän painunut. Luhtiaittaa vastapäätä, pihapiirin Heikkilän pihapiiri. Kuva: kesäkuu 2003. toisella laidalla, on yksihuoneinen otsallinen vaateaitta. Rakennuksessa on vihreä peltikate. Aitta on vähän “nokallaan”, ja sitä tulisikin nostaa. Aitan ympäristö on avoin, samoin koko pihapiiriä ympäröivä maisema. Heikkilä on autiona. Rantaan johtavan kujan päässä on Pel- toniemi-niminen kesämökki, ja sen pihalla on Heikkilän vanha vilja-aitta. Seinähirsil- tään kulunut aitta lienee 1800-luvulta. Aitta on tehty (haastattelu 5.6. 2003/Matti Väisä- nen, s. 1927) rantaan sen vuoksi, että jos talo sattuu palamaan, viljat eivät pala mukana. Peltikaton suojassa oleva otsallinen vilja-aitta on muutoin hyväkuntoinen, mutta perustukset tarvitsevat kunnostusta.

131. Kiiskilä Kiiskilä. Kuva: kesäkuu 2003. Kiiskilä on vanha asuinpaikka. Hyyryläisen suku on asunut tilalla jo vuodesta 1725 asti. Paikka on edelleen asuttu, ja pihapiiriä hal- litsee monisatapäinen lammaslauma. Piha- piirissä ovat sekä uusi että vanha asuinrakennus, lammasnavetta, navetta ja lato ja kaksi uudempaa talousrakennusta. Rantaan johtavan polun varressa on yksihuoneinen aitta ja polun päässä rantasauna. Saman järven rannalla inventoituja kohteita ovat vielä Nie- melä ja Uusitalo.

132. Laamala Laamala on vanha asuinpaikka. Jäljellä olevat vanhemmat rakennukset ovat jo heikossa kunnossa. Ainoastaan viime vuosisadan

Laamalan piharakennuksia. Kuva: kesäkuu 2003. alun vaaleaksi maalattu, vaakavuorattu ja ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 142 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 T-mallin ikkunoilla varustettu asuinrakennus on muita paremmassa kunnossa. Rakennuk- sessa on punainen kolmiorimahuopakate.

133. Niemelä Niemelän pihapiiri sijaitsee lähellä, mutta niin kaukana Kiiskilää ja Heikkilää. Välissä on järvi ja matkaa kylätieltä Niemelään so- ratietä pitkin on monta kilometriä. Niemelä edustaa aika tyypillisellä tavalla puolankalaista yksinäistaloa. Niemelän vanhimpia rakennuksia on pensoittuneen pellon laidalla seisova vanha savupirtti. Rakennus on myö- hemmin ollut heinälatona. Siinä on heikkokuntoinen huopakatto. Pihapiiriin johtavan tien varressa on vierekkäin kaksi aittaa. Aitat ovat hyvässä kunnossa. Pihapii- Niemelän vanha savupirtti. Kuva: kesäkuu 2003. rissä on viime vuosisadan alusta oleva pää- rakennus, jota vastapäätä on sitä nuorempi navetta, niiden välissä poikittain on aitta/tallirakennus. Viime vuosisadan alun talonpoikaisrakentamista edustavassa asuinrakennuksessa on sekä pysty- että vaakavuora- usta, T-malliset ikkunat ja jyrkähkö satula- katto, jonka katteena on pelti. Peltikatto on myös navetassa ja aitta/tallirakennuksessa. Aitta kaipaisi vähän kohennusta: ongelma- na on painuminen. Ulkovaippa vaatisi myös korjausta.

134. Uusitalo Uusitalo on toisella puolella kapeaa Kiiskis- järveä kuin Heikkilä ja Kiiskilä. Vanha pihapiiri ryhmittyy paikallisen tavan mukaisesti Niemelän aitat v. 2003. neliöpihaksi siten, että yksi sivu on muita avoimempi. Vanha asuinrakennus on järven- suuntaisesti, ja sisäänkäynti on pihaan päin. Sitä vastapäätä on kookas hirsirakenteinen navetta, josta oikealla, talon ja navetan vä- lissä, on talli/aittarakennus. Uusi asuinrakennus on tehty pihapiirin ulkopuolelle. Navet- ta alkaa olla heikohkossa kunnossa, ja isäntä aikoo purkaa sen. Asuinrakennus ja talli ovat muita paremmassa kunnossa. Talli/aitta on kallellaan pihaan päin, ja sen perustuksia tulisi korjata, samoin vanhan asuinrakennuksen. Kummassakin on ehyt peltikatto. Pihamaa on hyvin savista, mikä selittää osaltaan rakennuksen perutusten voimak- kaan painumisen.

Uudentalon pihapiiri. Kuva: kesäkuu 2003.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 143 144 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.9 Rasinkylä 136. Rasinkylän tanssipaviljonki Teksti Päivi Tervonen Tanssipaviljonki sijaitsee Puolanka-Hyryn- salmi -tien välittömässä läheisyydessä, met- Rasinkylä on Puolangan itäisimpiä osia. Sen sän ympäröimänä, ja sitä on vaikea nähdä asutus sijaitsee harvakseltaan Puolanka - tielle. Rakennuksen ympäristöä tulisikin rai- Hyrynsalmi -maantien varrella. Suuret mai- vata. Tanssipaviljonki elelee metsikön suo- semavaihtelut leimaavat Rasinkylää. Puo- jassa lähes unohduksissa. Viimeksi se on ol- langan merkittävin luontomatkailunähtä- lut käytössä joskus 1970-luvulla. vyys, Hepoköngäs, sijaitsee Rasinkylässä. Tanssipaviljonki on rakennettu 1950-lu- Hepoköngäs on 24 metriä korkea luonnon- vun alussa ajalle tyypilliseen tapaan talkoo- varainen vesiputous. työnä. “Rakennuttajana” oli kylän työväen- yhdistys. Rasinkylään perustettiin SKDL:n paikallisosasto vuonna 1945. Tontti ostettiin 135. Louhela läheisen Nojolan tilan mailta. Rakennus on Jokaisen vanhan aitan tarina, kuten Louhe- rankorakenteinen, ja sen perustuksina ovat lan vilja-aitan, on omansa. Louhelan aitan betoniharkot. Harkot on valettu rakennus- vaiheet ovat kuitenkin tavallaan tyypilliset. paikalla. Tanssipaviljongin takana on käymä- Rakennuksen ikä on tuntematon, koska van- lärakennus. Paviljongin pohjoispuolella on hoissa aitoissa on yleensä monia vuosiluku- aiemmin ollut katoton tanssilava, joka on ja tai rakennus on jo niin vanha, että perimä- purettu pois uuden tieltä. tieto ei ulotu sen ensivaiheisiin. Aittoja on Paviljonki on huonossa kunnossa, ja se yleensä myös siirrelty taloista toiseen, tai sen kaipaa korjausta. Rakennus on toisaalta säi- paikka on pihassa muuttunut moneen ker- lynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Arkki- taan. Marko Karvonen on rakennusta inven- tehtuuriltaan paviljonki on erikoinen. Se on toidessaan haastatellut sen omistajaa Matti kahdeksankulmainen. Yhdelle sivulle on ra- Väyrystä. Näin hän on kirjannut muistiin ai- kennettu lähes nelikulmainen orkesteriko- tan vaiheita: roke ja myyntitiski. Salin keskellä on kan- “Aitan rakentamisvuosi ei ole tiedossa. Ny- nattajana kahdeksankulmainen honkapui- kyisen omistajan mummo on tullut taloon 1918 nen tolppa. Kevytrakenteisen paviljongin ul- ja sen jälkeen aittaa ei ole siirretty, eikä sitä ole koseinä on paneloitu. Katteena on vielä al- korjattu tai muutettu. Oletettavasti aitta on ol- kuperäinen huopa, ja sen kunto alkaa olla lut joskus eri paikassa, koska aurinko on kulutta- heikko. nut kummankin puolen hirsiä. Aitta on ns. kään- töaitta, eli sivuseinien hirret voivat vaihtaa puol- ta, jolloin sisäpuoli tulee ulkopuolelle. Oletetta- vasti hirsien paikkaa on vaihdettu, koska nurkkasalvokset ovat väljät ja hirsien varaukset eivät kulje sivuseinillä tasaisesti. Aitassa on ollut alun perin tuohikatto. Noin 30 vuotta sitten tuohikaton malot on poistettu ja laitettu päälle huopa. Tuohet ovat huovan alla. Hirsien päät on laudoitettu myöhemmin ja suojattu kulumiselta. Poskien ylähirsien koristukset ovat kuluneet. Aitan otsassa olevaa uloketta kutsutaan kongiksi. Välipohjan laudat on uusittu”. Louhelan aitta on edustava, otsallinen ja pitkillä loveamattomilla poskilla varustettu rakennus. Aitassa on sisäänpäin aukeava kolmilautainen ovi. Rakennuksen alimpien hirsien kunto tulisi tarkistaa, samoin katon kunto. Rakennus sijaitsee komeasti vaaran laella, ja sen ympärillä on metsän rajaama Rasinkylän tanssilava. Kuva: syyskuu 2003.

peltoalue.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 145 146 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Siikavaaran maisemia v. 2003. Siikavaaran maisemia v. 6.4.10 Suolijärvi 165. Suolijärven hautasaari Teksti Marko Karvonen, tekstit inventoiduis- Suolijärven hautasaari on jäänyt pois käytös- ta kohteista Päivi Tervonen tä vuonna 1881. Uusi hautausmaa perustettiin mantereen puolelle. Suolijärven alue käsittää kunnan pohjoiskär- Ensimmäinen maininta hautasaaresta jessä 16 000 hehtaaria, josta vesistöä on noin on vuoden 1749 piispantarkastuksessa. Tu- 1800 hehtaaria. Iijoen latvavedet kulkevat run piispa Juhana Brovallius antoi tuolloin kylän halki sen suurimman järven, Suolijär- Suolijärven, Auhon ja Näljängän kyläläisille ven kautta. Järven länsipuolella kohoavat luvan haudata ruumiinsa Suolijärven hauta- Puolangan vaaraketjun pohjoispäähän kuu- saareen. Saaressa on arkkitehti J. Heikkisen luvat Siikavaaran luonnonmaisemat, joista suunnittelema muistomerkki vuodelta 1969. jylhimpänä mainittakoon Kometon alue. Kylän asutus on vanhaa. Suolijärven Siikavaara kylä mainitaan vuoden 1633 veroluettelois- sa. Kylän vanhoja manttaalitiloja ovat olleet Siikavaaran taloja ovat jo huonokuntoinen Lahti, Siikala, Pahka-aho, Alatalo, Pekkala, Saukkola, Siikarinne, Peltola ja Lepikko. Sii- Mäkelä, Paukka, Hytti ja Paljakka. Vanhin, kalan asuinrakennus, joka on ollut Siikava- vielä jäljellä oleva merkki asutuksesta, on ran vanhin talo, on palanut kekrinä 1982. Ti- Pekkalan aitta vuodelta 1688. Asutus on si- lan rakennuksia on purettu pois ja siirretty joittunut alun perin Suolijoen tuntumaan. muualle. Saukkola on ollut ennen Siikalan Kylä sai tieyhteyden, kun järven länsipuolit- torppa. Saukkolassa on asuttu Suolijärven se kulkeva kärrytie yhdistettiin Joukokylän kyläkirjan mukaan vuodesta 1860 alkaen. läpi menevään tiehen 1900-luvun alussa. Jo Saukkolan nykyinen asuinrakennus on vuo- 1920-luvulla kylässä toimi aittakauppoja. delta 1960 ja navetta vuodelta 1965. Tilalla Pohjoispuolella olevan Tenämäkosken on myös vuonna 1890 - alun perin saman ylitse menevä silta on rakennettu vuonna kylän Mattilan torpasta siirretty - aitta. Paja, 1954. Pekkalanniemestä rakennettiin vanhan ns. Hopeasepän paja, on ilmeisesti 1940-lu- renkkusillan paikalle autolla ylitettävä silta vulta. Saukkola on autioitunut syksyllä 1984. pääkylän puolelle 1986. Suolijärven pohjois- päässä sijaitsevan kapean vesialueen molem- 137. “Hopeasepän” paja min puolin ryhmittyvät pihapiirit peltoalu- Siikavaaralle johtavassa rinteessä, peltoau- eineen muodostavat näyttävän kulttuuri- kean laidalla, on Saukkolan yksihuoneinen maiseman, joka alkaa pikkuhiljaa hävitä. Sal- hirsinen paja, jota kyläläiset kutsuvat “ho- men suusta lähtee luonnonvarainen Suoli- peasepän pajaksi.” Pajan legendaan kuuluu, koski. että sen seppä, Seppä-Antti, olisi löytänyt Sii- Lisätietoja: ”Suolijärvi, kylä Siikavaaran ku- kavaarasta hopea-aarteen ja tuonut sen pa- peessa” vuonna 1993. jaan taottavaksi. Pajan rakentamisaika on il-

meisesti 1940-luku. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 147 Paja on kooltaan noin 2,5 metriä x 2,5 metriä. Se on loivalla satulakatolla oleva, veistetyistä hirsistä tehty rakennus. Satula- katon katteena on jo heikkokuntoisten lau- tojen lisäksi muovista suojapeitettä. Pajan ta- kaseinällä on ollut pieni pulpettikattoinen rakennus, ilmeisesti hiili- ja puuvarasto. Paja alkaa olla katon ja perustusten huo- non kunnon takia heikossa kunnossa, vaikka hirsikehä on vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa. Sisällä on vielä pajakalustoa. Ra- kennus on kylähistorian kannalta arvokas.

138. Lepikko (Ojala) Lepikon pihapiiri sijaitsee komealla paikalla Siikavaaran laella. Lepikon sahahirrestä ra- Lepikon pihapiiri. Kuva: elokuu 2003. kennettu asuinrakennus on vuodelta 1950. Pihapiirissä ovat asuinrakennuksen lisäksi myös sahatusta hirrestä rakennetut navetta ja sauna. Lepikon rakentaja on Janne Kinnu- nen. Talo on saanut uuden omistajan kevääl- lä 2003, ja rakennuksia on korjattu jo samana kesänä.

139. Naapuri, talliluhti

Naapurin tallirakennuksessa on vuosiluku 1860. Se on siirretty nykyiselle paikalleen Sii- kavaraan Siikalasta. Rakennus on ollut vielä 1960-luvulla kotieläinsuojana. KUMARA- hankkeessa vuonna 2003 tallirakennusta kunnostettiin. Painuneen rakennuksen perustuksia korotettiin, ja se sai kokonaan uu- Naapurin talliluhdin kunnostus. det lattianiskat. Talliin vaihdettiin kokonaan Kuva: Kainuun ympäristökeskus Juhani Tolonen 2003. alimmat hirret. Katteeksi tuli kolminkertai- nen päre. Myös ovet ja luukut kunnostettiin.

140. Kotikumpu Kotikummun vilja-aitta sijoittuu aivan Suo- lijärven kylätien varteen. Sen rakentamisaika ei ole tiedossa. Aitta on jossain vaiheessa siirretty nykyiselle paikalleen seinissä olevien siirtomerkkien perusteella. Pärekaton päälle on laitettu 1970-luvulla huopa. Raken- nus on kyläkuvan kannalta merkittävä.

141. Kivirannan aitat

Kivirannan aitasta on löytynyt hyvin vanhoja vuosilukuja. Se edustaa Kainuussa hyvin vanhaa aittatyyppiä – vastaavanlainen Kivirannan siirretty aitta. on Auhonkylän Lippolan aitta, jossa ovat

Kuva: Kainuun ympäristökeskus Juhani Tolonen 2003. vuosiluvut 1636 ja 1669. Kivirannan aitassa ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 148 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 on vuosilukukaiverrus, ilmeisesti 1684. Vuo- siluvun viimeinen numero on epäselvä. Ra- kennuksen hirret on käännetty Eemeli Ho- lapan nuoruudessa. Holappa on syntynyt vuonna 1913. (Inventoinnissa vuonna 1995 saatu tieto, Eemeli Holapan haastattelu). KUMARA-hankkeessa aitta siirrettiin rannasta toisen omistajan maalta Kivirannan maalle, mäen rinteeseen. Paikka on aitan historiassa jo ainakin neljäs. Edelliselle paikalle joen varteen aitta on siirretty Vanhan Pekka- lan mailta 1960-luvun alussa. Uusi, rinteessä oleva paikka sopii rakennukselle hyvin, sillä avoin ja loiva rinne huolehtii hyvin aitan alapohjan tuuletuksesta. Korjaustöissä aitan vuonna 1975 asennettu peltikatto muutettiin höyläpärekat- Kivirannan toinen aitta sijaitsee sillan kupeessa, kesällä 2003 teeksi. Painunut rakennus korotettiin jäme- KUMARA- projektissa korjatun Uusi Pekkalan savusaunan vieressä rien nurkkakivien päälle. Hirsiperustukset kuusiaidan toisella puolella. Aitta ja sauna ovat kyläkuvan kannal- uusittiin kokonaan. Seiniä vahvistettiin ta- ta tärkeitä. Molemmat rakennukset edustavat arvokkaalla tavalla pituksilla. vanhaa talonpoikaista rakentamista. Kuva: Kainuun ympäristökeskus Juhani Tolonen 2003. 142. Uusi Pekkalan savusauna

Savusaunan ikä ei ole tiedossa. Rakennuk- sessa on muun muassa vuosiluku 1757. Sa- vusaunaa on ilmeisesti siirretty useita ker- toja. Sen ulkonäkö viittaa myös siihen, että sen rakentamisessa on käytetty usean rakennuksen osia. Uusi Pekkalan yksihuoneinen savusauna edustaa Kainuussa hyvin vanhaa sauna- tyyppiä. Yksihuoneisessa hirsirakennukses- sa on vain tavallista pitempipäiset sivusei- nähirret (=posket). Pitkät hirrenpäät muodostavat samalla eteisosan ja suojan sauno- jalle. KUMARA-hankkeessa vuonna 2003 rakennukseen uusittiin lautakatto ja vesikaton alusrakenteita. Perustukset ladottiin uudelleen liuskekivistä. Myös lattianiskat ja koko Uusi-Pekkalan kunnostettu savusauna. lautalattia rakennettiin uudelleen. Hirsike- Kuva: Kainuun ympäristökeskus Juhani Tolonen 2003. hikkoakin on jouduttu paikkailemaan ja vaihtamaan alimpia hirsikertoja. Rakennuk- sessa on kokonaan uusi lautakatto.

143. Mäkelä

Mäkelän vanha osa on rakennettu 1800-luvun lopulla. Rakentajan nimi ei ole tiedossa. Pirttiosa on rakennettu 1930-luvun lopulla. Rakentajana on ollut Kalle Virrankari. Pirtin paikalla on aiemmin ollut jo pirttipuoli, mutta se purettiin pois uuden tieltä.

Saunan seinähirren vuosiluku 1757.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 149 Mäkelä joutui jossain vaiheessa 1900- luvun alkua Oulu Oy:n, tai sitä edeltävän yhtiön, hallintaan. Suolijärvelle 1900-luvun alkupuolella uittopäälliköksi tullut Juho Vik- ström asettui Mäkelään asumaan (Vikströ- mit ovat sittemmin muuttaneet sukunimen Virrankariksi). Talo on edelleen saman suvun hallussa. Mäkelässä toimi 1950-luvulta aina 1970-luvun puoliväliin kyläkauppa. Rakennukseen tehtiin suurehkoja muutoksia 1970-luvulla. Siihen pantiin peltikat- to, samalla madallettiin kuistia ja harjakat- toinen kuisti korvattiin matalammalla pulpettikattoisella kuistilla. Sisätiloihin, pirtin nurkkaan, on rakennettu saman aikaises- ti lisähuone. Rakennus autioitui 1970-luvul- Mäkelä. Kuva: Kainuun ympäristökeskus Juhani Tolonen 2003. la, kun talon asukas muutti asumaan piha- piirissä olevaan pienempään ja kevytraken- teisempaan rakennukseen. Mäkelää korjattiin KUMARA-hankkeen aikana, ja huonossa kunnossa olevasta rakennuksesta kuoriutui näyttävä talo. Ym- päristökeskus korjasi yhdessä talon omistajan kanssa rakennusten perustuksia, uusi heikkokuntoisen pärekaton ja sen alusrakenteet. Ulkovuoraus riisuttiin kokonaan hirsi- rungon korjauksen takia. Ulkovaipan peite- rimoitus asennettiin uudelleen siten, että osa sivuista rakennettiin kokonaan uusista vuo- rilaudoista ja toisille sivuille käytettiin vanhat hyväkuntoiset. Mäkelän kuisti jouduttiin rakentamaan kokonaan uudestaan entisen tyylin mukaisesti.

Suolijärven kauppa. Kuva: elokuu 2003. 144. Suolijärven vanha kauppa

Kauppa on rakennettu sodan jälkeen ja siinä piti K-kauppaa Aili Virrankari. Kauppa lopetti toimintansa 1990-luvulla. Rakennus on jäl- leenrakennuskauden tyyppitalo. Kauppara- kennuksen jatko-osana on varsinaista kauppaa matalampi ja loivaharjaisempi varasto. Se on rakentamisajalle tyypilliseen tapaan vaalealla värillä maalattu ja siinä on vaakavuoraus. Katteena rakennuksessa on vihreä kolmiorimahuopa. Entinen kauppa on arvokas kyläkuvan kannalta.

145. Lahti, aitat ja talliluhti Lahden pihapiiri sijaitsee Suolijärven Rän- ninlahden rannalla, peltoaukealla, joka rajautuu metsään. Lahti on kylähistorian mukaan Suolijärveä v. 2003.

Suolijärven vanhimpia asuinpaikkoja. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 150 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Lahdessa on hyvin säilynyt kolmen aitan ryhmä. Vanhin lienee otsallinen liha- ja suola-aitta, jonka hirsissä lienee merkkejä 1700-luvulta. Keskimmäinen pikkuaitta on 1800-luvulta, mutta suurikokoisimman vilja-aitan ikä ei ole tiedossa. Aittojen takana on vanha riihi ja lähempänä pihapiiriä vielä kokkitalli. Lahden pihapiirin rakennukset ovat Suolijärven kylän arvokasta rakennus- perintöä. Kaikissa aitoissa ja riihessä on ehyt kat- to. Kokkitalli on korjattu VASARA-projektissa kesällä 1998. Asukkaat pitävät rakennuksista hyvää huolta.

146. Murhiniemi (Murhila) Lahden aitat. Kuva: elokuu 2003. Murhiniemi sijoittuu Tenämäjärveen pistä- vän niemen päähän. Sen asuinrakennus on vuodelta 1938 ja rakentaja on Ojalan talon Janne Kinnunen. Rakennus on mielenkiintoi- nen rakentamishistoriansa kautta. Se edustaa vielä talonpoikaista tee se itse -rakentamista, jossa sattui välillä virheitäkin. Murhi- niemen asuinrakennuksen historia on myös muutostöiden historiaa. Näin Marko Karvo- nen kirjoittaa 1990-luvun inventoinnissa: “alun perin rakennuksessa on ollut pitkä, yli talon ulottuva eteinen. Ennen sotia porstuasta erotettiin keittiö. Melko pian pirtin alimmat hirret ovat alkaneet lahota. Syyksi oletetaan se, että puut on hakattu kesällä. Vuonna 1949 pirtti on rakennettu uusiksi akkunoita myöten. Uunit on tehty liuskekivistä. Tekijänä on ollut Porin talon Hannes Jaakko Moi- lanen kaverinaan. Kivenkantajana on ollut Ahti Paljakkalehdon talo ja luhtiaitta. Kuva: elokuu 2003. Moilanen. Pirtin ja kamarin lattia on rossiraken- teinen. Keittiön ja eteisen kohdalla on multapenk- ki. Keittiön alla on kellari. Tilalle saatiin sähköt vuonna 1974. Taloon ei tule sisään vettä. Ikkunat on tehty Puolangan puusepällä 1970-luvun lopulla entisen mallin mukaan.” Pihapiirin vanhimpia rakennuksia ovat vuosilta 1852 ja 1853 olevat aitat. Uudempia rakennuksia ovat 1900-luvun alun pyöröhirsinen heinälato ja navetta, johon kuuluu lato. Talli on valmistunut vuonna 1949. Maalaamattomassa rakennuksessa on hirsirunko ja pärekaton päälle asennettu

peltikatto. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 151 147. Paljakka Paljakka, aiemmin Paljakkalehto, on inventointitietojen perusteella asutettu vuonna 1797. Ensimmäisenä asukkaana on ollut Ja- cob Heikkinen. Asuinrakennuksen vanhin osa on pirtti, ja se on perimätiedon mukaan rakennettu 1880. Rakennuksessa on säilynyt alkuperäisiä rakenteita: multapenkkiperus- tus, alkuperäiset ikkunat ja uuni. Pärekaton päälle on asennettu huopa vuonna 1972. Sa- mana vuonna uusittiin ikkunat. Kamariosassa on aiemmin ollut tuohi-malkakatto. Se on korvattu pellillä vuonna 1977. Paljakassa on asuttu vakituisesti vuoteen 1970 asti.

148. Siikasalmi Siikasalmen pihapiiri sijaitsee Iso-Siikajär- ven rannalla, ja järven takana vastapäätä on jyhkeä Kometon kallio. Siikasalmen pihapiiri on kolmelta sivulta suljettu. Siellä on paljon talonpoikaisrakennuksia ja niiden kunnostuksesta on pidetty huolta. Pihapiirin rakennuksia ovat asuinrakennus, navetta, talli ja aitta. Pihapii- rin ulkopuolella ovat rantasauna ja porttina pihaan olevat kaksi latoa. Nykyinen asuinrakennus on 1920-luvulta. Osa talousrakennuksista lienee asuinrakennusta vanhempia. Siikasalmen rakennukset edustavat alueelle tyypillistä 1900-luvun alun talonpoikaisrakentamista. Arvok- kaaksi pihapiirin tekee rakennusten säilymi- nen ja niiden sijoittuminen Iso-Siikajärven erämaajärven rannalle. Pihapiiri ilmentää hienolla tavalla puolankalaista yksinäistalo- asumista. KUMARA- hankkeessa Siikasalmesta kunnostettiin aitta ja savusauna. Aitta on suoraseinäinen hirsirakennus - ikää sillä lienee noin 100 vuotta. Rakennukselle tehtiin “peruskorjaus” eli asioita, joita yksinkertai- sille kylmille hirsirakennuksille joudutaan aina tietyn väliajoin tekemään. Rakennuk- sen perustuksia korotettiin latomalla rakennuksen alle noin kymmenen senttimetriä uusia kiviä. Samalla asennettiin uusi lattia. Kaikki alimmat hirret jouduttiin uusimaan, eli rakennusta kengitettiin. Aitta sai uuden kolminkertaisen pärekatteen. Rannassa oleva yksihuoneinen pitkällä lappeella varustettu savusauna sai KUMARA:ssa uudet perustukset.

Siikasalmen päärakennus. Kuva: elokuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 152 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 6.4.11 Väyrylä Tekstit Päivi Tervonen

Kylä sijaitsee Puolangan eteläosassa Kajaa- niin menevän tien varrella. Viljeltyjä tiloja on vielä kymmenkunta. Kylään kuuluvat varsinaisen kyläkeskuksen (Väyrylän) lisäksi Nalkki, Somere ja Pesäkylä. Kylän yleisilmet- tä hallitsevat vaarat ja kauniit vesistömaise- mat. Maatiloja ja taloja on harvakseltaan laa- jalla alueella, suurin osa maantien läheisyy- dessä. Kylällä on vanha suojeluskuntatalo, joka toimii kyläläisten kokoontumispaikka- na muun muassa erilaisissa kylätapahtumis- sa. Järviahon pihapiiriä. Kuva: Kainuun ympäristökeskus toukokuu 2003. 149. Järviaho

Järviahon pihapiiri sijaitsee etäällä muusta kylärakenteesta, yksinäisenä Ruuhijärven rannalla. Pihapiiri on metsittyvän peltoaukean ympäröimänä. Rakennuksia on kahdeksan: 1900-luvun alun asuinrakennus, navetta ja navettalato, lammasnavetta, keittokota ja talliluhti. Pihapiirin ulkopuolella ovat savusauna, riihi ja aittarakennus. Järviaho edustaa aidolla tavalla 1900-luvun talonpoikaista pihapiiriä: rakennukset ovat ryhmittyneet peltoaukealle hyvin tar- koituksenmukaisesti. Kaikki rakennukset ovat maalaamattomia. Rakennukset alkavat asuinrakennusta lukuun ottamatta olla jo heikossa kunnossa. Katot ovat heikossa kunnossa, ja jossain rakennuksissa, kuten riihessä ja savusaunassa, ne ovat jo pudonneet kokonaan. Asuinraken-

nuksessa on peltikatto, jonka kunto on hyvä. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 153 150. Huovila Huovilan rakennukset sijaitsevat Paltamo- Puolanka maantien välittömässä läheisyy- dessä. Pihapiirin muodostavat asuinrakennus ja sitä vastapäätä oleva hirsirakenteinen suurikokoinen navetta. Pellon laidalla ovat uudehko saunarakennus ja yksihuoneinen aitta. Huovilan erikoisuus on näyttävä mansar- dikattoinen asuinrakennus. Siihen on uusittu kate 1990-luvun lopussa. Myös navetassa on uusi kate. Asuinrakennus ja navetta ovat 1900-luvun alusta. Ne ovat hyvässä kunnossa. Huovilassa on ollut muun muassa posti ja muutamia vuosia koulukin. Huovilan en- Huovila. Kuva: kesäkuu 2003. simmäinen nimi on ollut Kemppaala, mutta 1800-luvun puolen välin jälkeen se on ollut rippikirjoissa Huovilan nimellä.

151. Väyrylän koulu

Väyrylän kylän koulu, nykyisin jo käytöstä poistunut, on rakennettu ennen sotia. Nykyi- sin Väyrylän kouluksi kutsuttu Nalkinkylän entinen koulu on tehty vuonna 1955. Koulu on yksityisomistuksessa. Siihen liittyy asuntolarakennus. Molemmat rakennukset on tehty hirrestä. Koulun pihapiiriin kuuluvat myös ilmeisesti 1980-luvulla rakennetut uudet hirsiset liikerakennukset. Pihapiiristä avautuu vaikuttava maisema Pienen Salmi- järven suuntaan.

Väyrylän koulu. Kuva: kesäkuu 2003. 152. Ylitalo Ylitalo on näyttävä talonpoikaistalo näyttä- vällä paikalla. Asuinrakennus on kookas. Sii- nä iso pirtti ja porstuan perällä kolme kamaria. Talon näyttävyyttä heikentää vain ulko- pintoihin asennettu vaalea asbestilevy. Ikku- nat on jossain vaiheessa uusittu. Rakennuk- sessa on sodanjälkeiselle rakentamiselle ominaiset yhdellä pystypuitteella varustetut ikkunat. Kattona on palahuopa. Päärakennus on hyvässä kunnossa. Pihapiirissä on säilynyt vanhoja rakennuksia, ja niitä on kunnostettukin. Asuinra- kennusta vastapäätä oleva navetta on vielä hyvässä kunnossa, mutta asuinrakennuksen ja navetan välissä oleva kookas, maalaamaton, monihuoneinen ja hirsinen piharaken-

Karhusen kauppa. Kuva:kesäkuu 2003. nus on heikommassa kunnossa. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 154 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 155 Pihapiiriin tultaessa on kaksi pientä vaa- teaittaa ja nukkuma-aitta. Toisen rakennuksen erikoisuutena on päreellä suojattu seinä ja ulko-ovena taidokas peiliovi, joka on entinen sisätilojen ovi.

153. Karhusen kauppa

Karhusen kauppa on monen muun puolankalaisen kyläkaupan tapaan rakennettu osaksi asuinrakennusta. Suurikokoisista ikku- noista tienvarren kulkija voi päätellä rakennuksen toimineen aiemmin kauppana. En- simmäinen kauppa Karhusella oli Pienimä- en talossa. Oma kaupparakennus valmistui vuonna 1946 sodan jälkeisessä materiaalipu- Heikkilä. Kuva: kesäkuu 2003. lassa. Rakennusmateriaalia saatiin muun muassa vaihtamalla niitä esimerkiksi sakka- riiniin. Pulaa oli nauloista, laudoista ja kattohuovasta – kaikesta. Suurikokoinen varas- to rakennettiin palaneen tilalle vuonna 1958. Karhusen kaupan rakennukset edustavat sodanjälkeistä, jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria. Rakennukset olivat inven- tointihetkellä hyvässä kunnossa.

154. Heikkilä

Talo sijaitsee Väyrylän kylällä paikassa, jossa lähimpinä taloina ovat Pienimäki ja Reu- nala. Tienpäässä niemessä ovat vielä Niemi ja Lahtela. Paikka on Väyrylän kylän tiivein- tä asutusta. Alueella ovat myös, tässäkin in- ventointiluettelossa mainitut talot kuin Yli- Niemen aitta. Kuva: kesäkuu 2003. talo, Huovila, Karhusen kauppa ja Väyrylän vanha koulu. Pihapiirissä on vain kaksi rakennusta. Hirsinen, viime vuosisadan alussa tehty, peiterimoituksella vuorattu asuinrakennus ja heikkokuntoinen betonitiilistä tehty navetta. Päärakennuksen kunto on ehyen huopakatteen alla hyvä.

155. Niemi Pieni-Salmijärven rannassa sijaitsevassa Nie- messä ovat viime vuosisadalla rakennettu asuinrakennus, kookas luonnonkivinavetta ja otsallinen yksihuoneinen aitta. Asuinra- kennuksen ulkovaippaa on uudenaikaistet- tu korjaustöiden yhteydessä. Navetassa on ehyt katto, mutta seinärakenteiden kunto ei Peltola, Somervaara. Kuva: heinäkuu 2003. ole ihan ongelmaton. Otsallinen aitta on hy-

vässä kunnossa. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 156 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 156. Pääkkö Nykyisen isännän isä, Matti Keränen, osti tilan vuonna 1921. Tuolloin paikalla oli jo heik- kokuntoisia rakennuksia. Osa vanhoista aitoista on edelleen pihapiirissä. Päärakennuksen vanhin osa on pirtti. Se on rakennettu 1920-luvulla. Kamaripuoli on rakennettu myöhemmin. Navettakin on valmistunut ennen sotia. Se muodostaa vinkke- lirakennuksen yhdessä saunan, tallin ja liite- rin kanssa. Edellisten kanssa vinkkelin muodostaa vielä lammasnavetta. Pihapiirissä, talon vanhimpina rakennuksina, ovat vaateaitta, eloaitta ja liha-kala- aitta. Pihapiirin laidalla on lisäksi isokokoinen riihirakennus. Pääkön rakennukset ovat hyvässä tai ainakin kohtuullisessa kunnossa.

157. Peltola

Peltolan pihapiiri sijaitsee Somervaaralla. Samaan pihapiiriin kuuluu vieressä oleva So- mervaaran talo. Talot muodostavat Puolan- galle tyypillisen yksittäisen vaara-asutuksen, ja lähimmät asutut paikat ovat jo kilometri- en päässä. Peltola on enää vain kesäkäytös- sä. Peltolan pihapiirissä vanhimpana rakennuksena on entinen savupirtti. Sen ikä on tuntematon. Asuinrakennus on tehty ilmeisesti viime vuosisadan puolivälissä. Talous- rakennuksina ovat heikkokuntoinen liiteri ja jonossa pellon laidalla sauna ja kaksi yksihuoneista aittarakennusta. Asuinrakennuk- sen peiterimavuorausta korjattiin kesällä 2003. Kaikki pihapiirin rakennukset tarvitsevat säilyttävää korjausta.

158. Somervaara

Somervaaran talo on Peltolan naapuri ja ikään kuin samaa pihapiiriä. Asuinrakennus on ilmeisesti rakennettu suunnilleen samaan aikaan kuin Peltola. Molemmat edustavat Pääkön asuinrakennus ja Pääkön aitan julkisivua. tyylillisesti vuoden 1930 asuinrakennuksen Kuvat: Kainuun ympäristökeskus kesäkuu 2003. mallia: rakennuksen muoto enteilee jo so- danjälkeistä tyyppitaloa. Asuinrakennuksen lisäksi pihapiirissä on muutamia heikkokun- toisia talousrakennuksia. Somervaaran ra-

kennukset alkavat olla heikossa kunnossa.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ○○○○○○○○ 157 159. Kuikka Kuikassa on säilynyt vanhoja rakennuksia, ja pihapiiri on säilyttänyt täydennysraken- tamisen kautta neliöpihapiirin muodon. Pi- hapiirissä ovat vanha asuinrakennus, joka on valmistunut viime vuosisadan alussa, aitta/ tallirakennus, 1950-luvulla rakennettu se- menttitiilinen navetta ja uusi asuinrakennus vuodelta 1979. Savupirtti on purettu pois vanhan asuinrakennuksen edestä. Aitta/luhtirakennus on aiemmin sijainnut uuden asuinrakennuksen paikalla. Nykyiselle paikalleen se on siirretty vuonna 1955. Pihapiirin liepeillä on maalaamaton yk- Somervaara. Kuva: elokuu 2003. sihuoneinen nukkuma-aitta, kauempana pellolla sijaitsevat vilja-aitta, säilytysaitta ja lato. Tienvarressa, taloon tultaessa, on lisäksi traktoritalli. Rakennusten kunto oli inventointi- hetkellä melko hyvä.

Kuikan pihapiiri. Kuva: heinäkuu 2003.

158 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Rakennetun kulttuuriympäristön

hoito ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 7 Teksti Päivi Tervonen

7.1 Lisääntynyt kiinnostus ja tieto

Asukkaat ja rakennusten omistajat ovat viime kädessä vastuussa rakennetun kulttuuri- ympäristön hoidosta. Kiinnostus omaa lähi- ympäristöä tai lapsuuden asuinympäristöä kohtaan onkin lisääntynyt. Rakennukset ovat konkreettisimpia muistoja menneisyy- destä: esineet, asiat, hajut, värit, jopa äänet, jotka niihin liittyvät, ovat rakennuksen mukana kulkevaa menneisyyttä. Menneisyyden taltioiminen on hieno- varaista työtä. Vanhaan rakennukseen kuuluu aina tietty kuluneisuus. Korjausrakenta- misen ongelmia onkin toisaalta rakennuksen Huovilan navetta ja käymälä Väyrylästä. Taidokasta ja tarkoituksen- ominaispiirteiden turvaaminen ja toisaalta mukaista kansanrakentamista. Kuva: kesäkuu 2003. sen elinkaaren jatkaminen korjauksen, mahdollisen lisärakentamisen tai käyttötarkoi- tuksen muutoksen jälkeen. Ympäristökeskukseen ja maakuntamu- seoon otetaan yhä herkemmin yhteyttä, kun halutaan tietoa oikeista korjaustavoista ja materiaaleista. Molemmat virastot antavat ohjausta vanhojen rakennusten korjaajille sekä tietoa rakennusperinteen hoitoon liit- tyvistä avustuksista. Hirsirakennukset muodostavat puolankalaisen rakennetun kulttuuriympäristön rungon. Toinen talonpoikaisessa rakentamisessa paljon käytetty materiaali on kotisa- hattu lauta eri muodoissaan. Paljon on käy- tetty myös luonnonkiveä ja betoni- tai savi- tiiltä. Rakennusten katemateriaalina oli pit- kään puu, kuten tuohi, päre ja lauta. Peltikat- teet yleistyivät toisen maailmansodan jäl- keen. Museoviraston korjauskortisto on yksi väline saada tietoa antikvaarisesti oikeista Alangon aitan patsasjalka Lylykylä.

korjaustavoista. Vanhaan rakennuksen kor- Kuva: Juhani Turpeinen heinäkuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397○○○○○○○○○○ 159 jaamiseen sopii hyvin ilmaisu “hellävarainen korjaus”. Näin asiasta kirjoitetaan korjaus- kortissa: “Vanha talo on usein vino ja kulunut. Tämä on osa sen luonnetta ja persoonallisuutta. Vanhan rakennuksen ei tarvitse näyttää uudelta. Muu- tosten määrä ja laajuus on minimoitava. Paras ja halvin korjaus on tehdä vain tarpeellinen. Restau- roinnin ja korjauksen tavoitteena on säilyttää myös rakennuksen alkuperäinen tai vanha materiaali. Siksi tulee välttää tarpeettoman laajaa “saman tien” –korjaamista. Korjausten rajoittami- nen merkitsee myös kustannusten säästöä.” Vanhojen rakennusten säilyttävästä korjaamisesta on Puolangalla saatu kokemuksia muutamien korjaushankkeiden kautta. VASARA- (1998) ja KUMARA-hankkeissa (2002–2003) on kunnostettu maisemassa arvokkaita talonpoikaisrakennuksia. Tiaisen torpan kunnostustöissä korjattiin entisöiväl- lä periaatteella yhden pihapiirin rakennukset. Toivottavasti nämä hankkeet yhä ene- nevässä määrin rohkaisevat yksityisiä rakennusten omistajia omiin “restaurointihankkei- siin”.

7.1.1 Tiaisen torpan kunnostus Tiaisen torpan - tai Alanteen tilan, kuten nimi nykyisin virallisesti kuuluu - rakennukset kunnostettiin vuosina 1998-999 Kainuun ympäristökeskuksen, Metsähallituksen, työ- ministeriön ja Kainuun Museon yhteistyö- nä. Kunnostusta ohjaava työryhmä asetti korjaustyön keskeisimmäksi tavoitteeksi sen, että työn jälkeen kohde antaa kävijälle aidon kuvan kainuulaisen torpparin asumisesta ja elämisen ehdoista. Kohteet valoku- vattiin ja mitattiin yksityiskohtaisesti ennen töiden aloittamista. Mittausten aikana rakennuksissa tehtiin vauriokartoitus. Korjaustyöt aloitettiin sivurakennuksista: ensin korjattiin sauna ja viimeisenä kohteista vaativin, pää- rakennus. Tilan omistaa nykyisin Metsähallitus, joka suunnittelee Tiaisesta päiväkäyntikoh- detta. Yhtenä tavoitteena on luontomatkailun edistämisen lisäksi juuri esitellä tämän ajan ihmisille hyvin alkuperäisellä tavalla Tiaisen torpan asuinrakennus ja tuohikaton rakenne. entisajan elämää ja Metsähallitukselle aiem- Piirrokset: Arkkitehtitoimisto Antti Pihkala, Oulu. 1997- 1999. minkin kuuluneen kruununmetsätorpan elä-

mää.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 160 ○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Lisätietoja: mielenkiinto yhteisen maiseman ja raken- Pihkala Antti 2000: Tiaisen torpan kunnostus 1997 nusten hoitoon lisääntyy. Näin on käynyt ai- –1997. Kainuun ympäristökeskus. Alueelli- nakin KUMARA-hankkeessa. set ympäristöjulkaisut 174. Molemmissa hankkeissa on tehty vain Tervonen, Päivi:Tiaisen kruununmetsätorpasta rakennuksen säilymisen kannalta tarpeelli- Alanteen tilaksi. Metsähallituksen luonnon- sia ulkovaipan korjauksia. Kunnostamisessa suojelujulkaisuja. Sarja A No 132. Vantaa vaalitaan vanhoja perinteisiä työtapoja ja 2001. käytetään pääsääntöisesti perinteisiä raken- nusmateriaaleja. Työt ovat olleet perustusten korjaamista, kengitystä ja hirsien vaih- 7.1.2 VASARA ja KUMARA toa, kattojen korjauksia ja pärekattojen tekoa, seinälaudoitusten korjauksia, ovien ja Kainuun inventointimallissa harjoitettu yh- ikkunoiden kunnostamista ja maalausta. teistyö rakennetun kulttuuriympäristön hoidosta jatkui ylikunnallisessa VASARA-projektissa. VASARA:ssa vanhoihin rakennus- tekniikoihin perehdytettiin yhteensä 47 miestä Hyrynsalmen, Kajaanin, Puolangan, Suomussalmen, Ristijärven ja Vuolijoen kuntien alueella. Hankkeen aikana kunnostettiin 116 rakennusta. VASARA-projektin ta- voitteissa yhdistyi vanhojen rakennusten korjaustarpeet ja rakennusalan pitkäaikais- työttömien työnsaannin ja osaamisen laajen- taminen. Koulutukseen osallistuneet sijoit- tuivat työllistämistukivaroin vanhojen rakennusten korjaus- ja purkutöihin puolen vuoden ajaksi. Koulutus- ja erityisesti työ- jakson aikana vanhempi ja kokeneempi opetti nuorempaa, ja tieto vanhoista rakennus- menetelmistä siirtyi sananmukaisesti vasa- ran ja kirveen avulla nuoremmille. Samanlaisia toimintatapoja on käytet- ty Kainuun ympäristökeskuksen 2002 käyn- nistämässä KUMARA-projektissa. Se keskittyi Paltamossa, Melalahti - Vaarankylä -alueen arvokkaalla maisema-alueella, olevien arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen. Työ jatkui seuraavana vuonna Vaalan Mana- mansalon ja Säräisniemen ja Puolangan Kem- pasvaaran ja Suolijärven rakennushistoriallisesti arvokkaiden kohteiden kunnostuksel- la. Korjattaviksi on valittu – rakennusten omistajien kanssa neuvotellen – rakennuksista pienimpiä, maisemassa tärkeitä, mutta jo katoamassa olevia talousrakennuksia. Ar- vokkaat maisema-alueet muodostuvat eri- ikäisistä rakennuksista. Tällaiset rakennukset antavat kyläkuvalle vaihtelevuutta ja kertovat merkittävällä tavalla kylien asutuk- Savusauna ja savusauna korjattuna. Sauna ennen ja jälkeen KUMA- sesta, asumisesta ja harjoitetuista elinkei- RA-käsittelyn. Kuva ennen Simo Sainsalo toukokuu 2003 ja kuva

noista. Korjaushankkeiden avulla kyläläisten jälkeen Kainuun ympäristökeskus elokuu 2003. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397○○○○○○○○○○ 161 Korjauskirjallisuutta: 7.2 Tulevia korjauskohteita? Järvinen, Kalevi. 1999: Puurakennusten ulkomaa- Seuraavaksi esiteltävä korjauslista ei ole syn- laus. Rakennustieto Oy. Helsinki. tilista, vaan ehdotus rakennusten korjaami- Kaila, Panu 2000: Kevät toi maalarin. Perinteinen seksi puhtaasti rakennushistoriallisin, histo- ulkomaalaus. Jyväskylä. riallisin tai maisemallisin perusteluin. Raken- Kaila, Panu 1997: Talotohtori. Rakentajan pikkujät- nuksen heikko kunto on suurin syy korjauk- tiläinen. Porvoo. Pihkala Antti 2000: Tiaisen torpan kunnostus 1997 sen tarpeellisuuteen. –1997. Kainuun ympäristökeskus. Alueelli- Lista kiireellistä korjausta tarvitsevista set ympäristöjulkaisut 174. kohteista ei ole täydellinen. Se perustuu Tervo, Kari 1998: Kengitystä ja pärettä. Raportti Puolangalla vuosina 1995–1996 ja 2000-luvun Sotkamon vanhojen rakennusten korjauk- alussa tehtyihin inventointeihin sekä ohjel- sista 1995-1997. Kainuun ympäristökeskus. man päivitystyöhön kesällä 2003. Alueelliset ympäristöjulkaisut 65. Omistajien on pidettävä hyvää huolta Perinteisen pihapiirin hoito 2000: Lakeuden kult- valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitelluista tuuriympäristö. Liminka – Lumijoki – alueista. Kohteethan ovat omalla tavallaan Rantsila –Temmes –Tyrnävä. pitäjän käyntikortteja.

Museoviraston korjauskortisto Kiireellisiä korjauskohteita kylittäin: Museoviraston korjauskortisto opastaa kor- jaamaan vanhaa rakennusta oikein ja talou- Aittokylä dellisesti: • Ylitalon aitat Kuorevaarassa. Antikvaa- risesti arvokkaat aitat ovat heikossa Korjauskorttien myynti: kunnossa. Museovirasto, PL 169, 00511 Helsinki • Kuirivaaran vanhan päärakennuksen [email protected] kate ja hirsikehä sekä vanhan pihapii- p. (09) 40509416, fax 09 4050 9420 rin heikkokuntoiset talousrakennukset 1. Yleiskortti kaipaavat säilyttävää korjausta, ja 2. Lämmöneristyksen parantami- korjaustyöllä alkaa olla kiire. nen 3. Ulkolaudoituksen korjaus Askankylä 4. Huopakaton korjaus • Pyssyperän Takalossa on heikkokuntoi- 5. Peltikaton korjaus nen riihi ja talli. Ainakin perustusten ja 6. Tiilikaton korjaus katteen kunnostus olisi tehtävä. 7. Peltikaton maalaus 8. Ikkunoiden korjaus Joukokylä 9. Ovien korjaus • Taltan asuinrakennus, ulkovaippakor- 10. Kuistinkorjaus jaus. 11. Kosteiden tilojen rakentaminen • Peltolan asuinrakennus, ulkovaippakor- 12. Keittomaali jaus. 13. Öljymaali 14. Tulisijat Kirkonkylä 15. Puukaupunkien pihat ja aidat • Vanha kirjakauppa Toivola, kirkonkylän 16. Hirsitalon rungon korjaus raitin kannalta tärkeän rakennuksen 17. Hirsirakennusten siirto säilyttävä korjaus. 18. Pinkopahvi • Yritys – Mäntylä, pihapiirin rakennus- 19. Pärekatto ten säilyttävä korjaus. 20. Tapettien historia • Meijeri on arvokas ja heikkokuntoinen, 21. Sisäpintojen korjaus lieneekö vielä pelastettavissa? 22. Kalkkirappauksen korjaus 23. Kalkkimaali Kongasmäki 24. Perustusten korjaus • Vesannon aitat, savusauna ja navetta

tarvitsevat säilyttävää korjausta. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 162 ○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 • Uusitalo, vanhan asuinrakennuksen alimpien hirsien uusiminen, katon korjaus. • Kankaan asuinrakennus tarvitsee säilyt- tävää korjausta, samoin rannassa oleva savusauna. • Niemelän pihapiirin aitat, navetta ja riihilato tarvitsevat pikaista korjausta.

Lylykylä • Näätävaaran asuinrakennuksen perustusten kunnostus.

Kotila • Uusi-Kotila: aittojen katteet ja ympä- ristön raivaus.

Törmänmäki • Vanhalan pihapiirin rakennukset. • Väyrylän luhtiaitta ja navetta.

Puokio • Peltolan heikkokuntoisen talliluhdin kate ja perustukset.

Kiiskiskylä • Heikkilän piha-aitan ja rannassa olevan vilja-aitan perustusten korjaus. • Uusitalon talliluhdin ja navetan nosto ja asuinrakennuksen säilyttävä korjaa- minen.

Rasinkylä • Rasinkylän rankorakenteinen tanssilava. Rakennus on lajityyppinsä ainoa edustaja maakunnassa. Tanssilava kaipaa kiireellistä korjausta.

Suolijärvi • Siikavaaran rinteellä sijaitsevan “Ho- peasepän pajan” pelastava korjaus.

Väyrylä • Järviahon arvokkaan talonpoikaisen pihapiirin rakennusten säilyttävä korjaus. • Ylitalon pihapiirin moniosaisen hirsisen piharakennuksen perustusten korjaus. • Somervaaran Peltolan ja Somervaaran pihapiirin rakennusten säilyttävä kor-

jaus. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397○○○○○○○○○○ 163 Rakennettu kulttuuriympäristö – Valtakunnalli- Lähteet sesti merkittävät kulttuurihistorialliset ym- päristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, Ympäristöministeriö, Museovirasto, Helsinki 1993. Sarmala, Pertti: Kansallinen suuronnettomuus. Ra- kentamisen loppuraportti. Rakennusalan Painetut lähteet kustantajat RAK, Helsinki 1997. Tervonen, Päivi: Tiaisen kruununmetsätorpasta Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryh- Alanteen tilaksi. Metsähallituksen luonnon- män mietintö II, Mietintö 66/1992. Ympä- suojelujulkaisuja. Sarja A No 132. Vantaa ristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto. 2001. Helsinki 1993. Tervonen, Päivi: Vuolijoen kulttuurimaiseman Arvot ja korjausrakentaminen. Pohjois-Pohjan- kerroksia. Kainuun ympäristökeskus. Alu- maan korjausrakentamishanke. Raahe eelliset ympäristöjulkaisut. Kajaani 2003. 2003. Tuomikoski, Paula: (toim.) Miljöörakentaminen. Kainuun esihistorialliset muinaisjäännökset. Kai- Opetusministeriö, Rakennustieto Oy, Tam- nuun seutukaavaliitto. Kajaani 1988. pere 1993. Kainuun seutukaavan runko – Kainuun kulttuuri- Vainio, Maarit, Autio, Saara, Leinonen, Reima: historialliset suojelukohteet. Julkaisu I:26. Kainuun perinnemaisemat. Alueelliset ym- Kainuun seutukaavaliitto. Kajaani 1973. päristöjulkaisut 147. Kainuun Ympäristö- Karvonen, Marko: Kulttuuriympäristöohjelma, keskus. Kajaani 2000. Puolangan Kempasvaara – Joukokylä. Kai- Wilmi, Eija: Puolangan maatilatalous. Puolangan nuun Ympäristökeskus, Oulun käsi- ja tai- kirja, Jyväskylä 1985. deteollisuusoppilaitos. Kajaani 1998. Wilmi, Jorma: Puolangan väestönolot 1860-luvulta Keränen, Jorma: Kainuun asuttaminen. Studia his- 1980-luvulle. Puolangan kirja, Jyväskylä torica Jyväskyläensia 28, Jyväskylän yli- 1985. opisto. Jyväskylä 1984. Keränen Jorma: Puolangan luonto- ja asutushisto- ria. Puolangan kirja. Jyväskylä1985. Laitinen, Pertti: Puolangan posti- ja puhelinolot. Sanomalehdet Puolangan kirja. Jyväskylä 1985. Laitinen, Pertti: Puolangan tie- ja liikenneolot. Astikainen, Arto. ”Veroparatiisi odottaa”, Helsin- Puolangan kirja. Jyväskylä 1985. gin Sanomat (Helsinki), 24.12.2000. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietin- tö I. Mietintö 66/1992, Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto. Helsinki 1993. Kartat Mikkelin läänin kulttuuriympäristön hoito-ohjelma. Mikkelin läänin maakuntayhtymä 18/ VA MH 107/2D3/1. Klaus Klaunpojan Kainuun 1994, Pieksämäki 1995 kartta vuodelta 1650. Valtionarkiston ko- Patjas, Auli: Rakentaminen Puolangalla. Puolangan koelmista kuvattu kopio. kirja. Jyväskylä 1985. Patjas, Auli Tukkisavotasta purouittoon – metsät- yön vaiheita Puolangalla. Puolangan kunta. Jyväskylä 1985. Painamattomat lähteet Paulaharju, Samuli: Kainuun mailta. 2. Painos. WSOY Porvoo 1958. Tilastokeskuksen ilmoitus väestönmuutosten en- Perinnemaisemat – maaseudun rikkaus. Maa- ja nakkotiedoista 3. vuosineljännes 2000. Kai- metsätalousministeriö, Helsinki 1997. nuun liitto 24.10.2000. Pihkala, Antti: Tiaisen torpan kunnostus. Alueelli- Toimintakertomus 1999. Puolangan kunta, Puo- set ympäristöjulkaisut 174, Kainuun Ympä- langan kunnanhallitus 3.4.2000, Puolanka ristökeskus. Kajaani 2000. 2000. Rakennusperintömme – kulttuuriympäristön lu- Tuokkola, Reijo. Pirttijoki – 17 kilometriä ainutlaa- kukirja. Ympäristöministeriö ja Museovi- tuista kulttuurihistoriaa Puolangan erä-

rasto. Hämeenlinna 2001. maissa. Auhon kalastuskunta, 18.12.2000. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 164 ○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Verkkolähteet Isotalo, Merja: Suomalainen kulttuuri maaseutyri- tysten vahvuudeksi. Julkaisu no 175. Maa- http://www.vyh.fi/aluekayt/raklaki/index.htm ja kotitalousnaisten keskus. Vantaa 1999. http:/www.vyh.fi/hoito/virkisty/matkailu.htm Isotalo, Merja: Vetten ja metsien maa. Julkaisu no lisäys 169, Maa- ja kotitalousnaisten keskus, Van- taa 1998. Kainuun ympäristöohjelma 2005. Alueelliset ym- päristöjulkaisut III. Kainuun ympäristökes- Keskustelut kus. Kajaani1999. Kantola, Niskala: Perusparannuksen mallisuunni- Karvonen, Marko ja Pouke, Mika. Pertti Sarmalan telmia – Jälleenrakennuskauden pientalot. kirjan Kansallinen suuronnettomuus, Ra- Rakentajain kustannus Oy. Helsinki 1981. kentamisen loppuraportti pohjalta 08/1999 Keränen, Hamunen, Meriruoko, Pesälä, Teeriaho, Yli-Suvanto: Siikavaaran alue-ekologinen suunnitelma. Metsähallitus.Helsinki 2000. Kyläkirjat Luontopolun suunnittelu – ideoita matkailuyrittä- jille. Kainuun ympäristökeskus 1995. Haapalainen, Arto: Joukosen kulmilla. Joukokylän Parikka, Karila, Railo, Pieniniemi, Salmi, Hytönen, kyläyhdistys ry. Gummerus Jyväskylä Joensuu, Rajasärkkä. Pohjanmaan luon- 2000. nonvarasuunnitelma. Metsähallituksen Kaikuja Väyrylän vaaroilta – puolankalaisen elä- metsätalouden julkaisuja 26. Metsähallitus. misen oppikirja. Väyrylän kyläyhdistys ry. Helsinki 1999. Gummerus Jyväskylä 1999. Rakennuskulttuurin luettelointi. Julkaisu N:o 15, Moilanen, Mikko: Kinttupolkua kylätielle – Elä- Museovirasto, Rakennushistorian osasto, mää Auholla ja Askassa 1600- 1800 –luvuil- Helsinki 1984. la. Askan Ahertajat ry. Gummerus, Saari- Siistonen, Pasi. Valtimon kulttuuriympäristöohjel- järvi 1997. ma. Selvitys 3, Ympäristöministeriö, Aluei- Moilanen, Mikko: Lippolan Paha Paavo – kansan- denkäytön osasto, Helsinki 1994. tarina 1700-luvulta. Gummerus, Saarijärvi Vuorinen, Olli: Puolankaa eilen ja tänään. Puolan- 1995. gan säästöpankin 60- ja T:mi Y.A. Leinosen Suolijärvi – kylä Siikavaaran kuppeessa. Suolijär- 50-vuotisjuhlajulkaisu. Puolanka 1964. ven kyläyhdistys ry. Sevenprint, Rovanie- Wuolle-Apiala, Risto: Perinnemaalit. Rakennusalan mi 1993. kustantajat RAK. Helsinki 1997.

Muu kirjallisuus

Arjanne, Huldén, Leinonen, Liimola, Lähdesmäki, Pirttilä: Metsän oppimispolku – metsä- ja puuopetuksen malli. Opetushallitus, Suo- men metsäyhdistys. Jyväskylä 2000. Erat, Bruno: Ekologia, ihminen, ympäristö. Ra- kennusalan kustantajat RAK Kustantajat Sarmala Oy. Gummerus, Jyväskylä 1994. Hautamäki, Lauri: Elävä kylä – kylätoiminnan opas. Gummerus, Jyväskylä 1979. Hyrynsalmen kulttuuriympäristöohjelma. Suo- men ympäristö 259. Alueiden käyttö. Ym- päristöministeriö. Helsinki 1998. Hyyryläinen, Toivo: Puolanka-bibliografia. Puo- lanka 1991. Isotalo Merja: Hirsisalvoksesta betonielementtiin. Julkaisu no 170. Maa- ja kotitalousnaisten keskus. Vantaa 1998. Isotalo, Merja: Ryijy ja renessanssituoli. Julkaisu no 171. Maa- ja kotitalousnaisten keskus.

Vantaa 1999. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397○○○○○○○○○○ 165 Kaavoitus maankäytön suunnittelun

välineenä ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 8○○○○○○○○○○○○○○○○○ Teksti Päivi Tervonen Maankäyttö- ja rakennuslaissa on var- mistettu kaavoitustyön vuorovaikutteisuus. Jokaisesta kaavasta on laadittava osallistu- 8.1 Maankäyttö- ja mis- ja arviointisuunnitelma. Suunnitelmas- sa selvitetään heti kaavoituksen alkuvai- rakennuslaki heessa ne tahot, jotka on kytkettävä valmis- teluun sekä sopivimmat tavat aidon vuoro- Kaavoitus on perinteisesti ollut yksi kulttuu- vaikutuksen aikaansaamiseksi. Vuorovaiku- riympäristön hoidon keskeisistä työkaluis- tus järjestetään kuhunkin kaavoitustilantee- ta. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki antaa seen sopivalla tavalla. yksittäisille kansalaisille paremmat mahdol- Lakiin sisältyy uusi käsite, osalliset. Osal- lisuudet osallistua pitkään ja monivaiheiseen lisilla tarkoitetaan maanomistajia ja kaikkia suunnitteluprosessiin. Maaseutupitäjissä niitä, joiden asumiseen, työntekoon tai mui- kaavoitus ei yksin riitä kulttuuriympäristön hin oloihin kaava saattaa huomattavasti vai- hoidon välineeksi, koska suuri osa maaseu- kuttaa sekä niitä viranomaisia ja yhteisöjä, dun kulttuuriympäristöstä sijaitsee raken- joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. nuskaavoitetun alueen ulkopuolella eikä Kuntalaiset voivat vaikuttaa kaavoitukseen osayleiskaavoitustakaan voida ulottaa kaik- ja ympäristöönsä tekemällä aloitteita ja osal- kialle. Näin kuntakohtaisen kulttuuriympä- listumalla julkiseen keskusteluun. Kaava-asi- ristöohjelman yhtenä tärkeänä tavoitteena oihin voi vaikuttaa muun muassa jättämällä on tuottaa ajantasaista aineistoa ja kokonais- mielipiteen tai muistutuksen kaavan nähtä- kuva kulttuurihistoriallisesti arvokkaista villä oloaikana. Kaavojen vireille tuloista ja kohteista. nähtävillä oloista ilmoitetaan lehdissä ja niis- Vuoden 2000 alusta voimaan tulleen tä tiedotetaan järjestämällä asukastilaisuuk- maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) myötä sia. Kaavoitusasioista voi kysyä kunnan tek- kunnille on tullut lisää valtaa ja vastuuta kaa- nisestä toimistosta. voituksessa. Kaavoja ei enää vahvisteta alu- eellisessa ympäristökeskuksessa, vaan kun- nanvaltuusto hyväksyy yleis- ja asemakaa- 8.2 Maakuntakaava, vat. Kunnan on laadittava kaavat maankäyt- tö- ja rakennuslain mukaisesti, ja Kainuun yleiskaava ja asemakaava ympäristökeskus seuraa kunnan kaavoitus- toimea. Sillä on mahdollisuus puuttua kun- Uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä nan päätöksiin oikaisukehotuksella ja vali- myös eriasteisten kaavojen nimitykset ovat tuksella, jos kaavat eivät ole lainmukaisia. muuttuneet. Seudullinen kaava on nimeltään Uuden lain mukaisesti kunnan tulee maakuntakaava. Asema- ja rakennuskaavojen vähintään kerran vuodessa laatia katsaus yhteinen uusi nimitys on asemakaava. Ranta- kunnassa vireillä olevista ja lähiaikoina vi- kaavan uusi nimitys on ranta-asemakaava. reille tulevista kaavahankkeista. Kaavoitus- Maakuntakaava keskittyy valtakunnal- katsauksen tavoitteena on antaa kokonais- lisiin, maakunnallisiin sekä useamman kuin kuva kunnan sen hetkisestä yleis- ja asema- yhden kunnan alueidenkäyttöä yhteen so- kaavasuunnittelusta. Katsauksessa esitetty- vittaviin maankäyttökysymyksiin. Maakun- jen kohteiden lisäksi voi käynnistyä myös takaava toimii ohjeena yleis- ja asemakaa- muita hankkeita, joista tiedotetaan erikseen. voja laadittaessa. Maakuntakaavassa esite-

tään muun muassa valtakunnallisesti ja maa- ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 166 ○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 kunnallisesti merkittävät kulttuuriympäris- Suunnittelutarvealueiden määrittelemi- tö- ja maisemakohteet. Maakuntakaavoituk- sellä rakennusjärjestyksessä voidaan tehos- sesta vastaa Kainuun liitto. Se on käynnistä- taa rakentamisen ohjausmahdollisuuksia nyt maakuntakaavan laadinnan vuonna asemakaava-alueiden ulkopuolella. Suunnit- 2000. telutarvealueella rakentamista tarkastellaan Yleiskaava on kunnan laatima yksityis- alueen tulevan suunnittelun näkökulmasta. kohtaisen kaavoituksen ja rakentamisen Rakennusjärjestyksellä voidaan niinikään sekä muun maankäytön suunnittelemisen myös määrätä lupajärjestelmän helpotuksia perustaksi laadittava kaava, joka sisältää ja ilmoitusmenettelyn soveltamista maan- pääkohdat alueen käyttämisestä eri tarkoi- käyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa sää- tuksiin. detyissä rajoissa. Oikeusvaikutteisella rantaosayleiskaa- valla jaetaan rantarakennusoikeudet tilakohtaisesti siten, että rakennuslupa voidaan 8.4 Rantarakentaminen myöntää suoraan ilman poikkeamislupaa tai yksityiskohtaista kaavaa. Asemakaavat laa- ditaan kunnan toimesta sellaisille alueille, joi- Uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukai- den rakentamisen ja muun maankäytön yk- sesti rantarakentamista ohjataan alueiden- sityiskohtainen järjestäminen on tarpeellis- käyttötavoitteiden avulla maakunta-, yleis- ta. ja asemakaavassa. Rantarakentamisessa loma-asuntojen sijoittaminen suhteessa vesistöön on erittäin 8.3 Kunnan rakennusjärjestys tärkeää. Kaavaa yksityiskohtaisemmat oh- jeet antaa kunnan rakennusjärjestys. Loma- asunnon lisäksi myös muut siihen liittyvät Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki edellytti rakennukset, kuten saunat, varastot, aitat kuntien rakennusjärjestyksen uudistamista. ym. ovat rakennusluvanvaraisia toimenpitei- Rakennusjärjestys on edelleen yksi keskei- tä. simmistä maankäyttö- ja rakennuslain anta- Osana kulttuuriympäristön hoitoa on mista ohjausvälineistä. myös huolehtia vesialueiden puhtaudesta Rakennusjärjestyksen määräykset kos- päästöjä vähentämällä. Veden kulun vesis- kevat muun muassa rakennuspaikkaa, raken- töön tulee olla mahdollisimman luonnonmu- nuksen kokoa ja sen sijoittumista, rakennuk- kaista. Käytännöllisiä keinoja tähän ovat sen soveltumista ympäristöön, rakentamis- maa- ja metsätalouden aiheuttamien vesis- tapaa, istutuksia, aitoja ja muita rakennelmia tökuormitusten vähentäminen ja yksityista- ja rakennetun ympäristön hoitoa. Sen lisäksi louksien jätevesien käsittelyn parantaminen. voidaan määräyksiä vastedes antaa myös vesihuollon järjestämisestä sekä muista tä- hän rinnastettavista paikallista rakentamista koskevista seikoista.

Holstinrantaa. Taitavasti maisemaan sopeutuvaa rantarakentamista, paikkana Kotilankylä. ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ AlueellisetKuva: ympäristöjulkaisut heinäkuu 2003. 397○○○○○○○○○○ 167

Yhteistyötahoja ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 9○○○○○○○○○○○○○○○○○ Teksti Marko Karvonen ja Päivi Tervonen • tärkein asiantuntijataho rakennussuojelu- asioissa Korjausrakentamisen neuvonta ja avustuk- • rakennusten entistämisavustukset • korjausneuvontaa set vanhojen rakennusten korjaamiseen, • korjauskortiston myynti kulttuuriympäristön hoito • taitajakortisto: vanhojen työtapojen taitajat ja perinteisten rakennusmateriaa- Kunnan rakennusvalvonta lien valmistajat

Rakentamisen ohjaamista kunnissa valvoo raken- Kainuun Museo nusvalvonta. (Maankäyttö ja rakennuslaki 21 §). Rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten 08-6155407 kunnassa tulee olla rakennustarkastaja. Raken- http://www.kajaani.fi/kainuunmuseo nusvalvonnan kautta haetaan mm. rakennuslu- Maakuntamuseo vastaa oman alueensa kulttuu- pia ja rakennusten purkamislupia. riperinnön tutkimuksesta, suojelusta ja hoidosta. Kainuun Museossa maakunnallista museot- yötä tekevät arkeologi, rakennustutkija ja maa- Puolangan kunta kuntatutkija. Arkeologi vastaa muinaismuisto- p. 08-71 931 kohteista ja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Ra- http://www.puolanka.fi kennustutkija tutkii, suojelee ja hoitaa rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntatutkijan teh- täviin kuuluvat paikallismuseoiden hoito ja neu- Kainuun ympäristökeskus vontatyö. puh. 08-61 631 http://www.vyh.fi/kai.htm Suomen kotiseutuliitto Kainuun ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain mukaan edistää ja p. 09-6126320 ohjata alueiden käytön suunnittelua ja kulttuu- http://www.suomenkotiseutuliitto.fi/ riympäristön hoitoa. Käytännössä kulttuuriym- Opetusministeriön kautta jaetaan vuosittain kor- päristön hoito on muun muassa korjausrakenta- jausavustuksia seurojen talojen ja työväentalo- misen neuvontaa. Kainuun ympäristökeskuksen jen korjaamiseen. Avustuksilla on tarkoitus säi- kautta voi vuosittain hakea myös ympäristömi- lyttää, ylläpitää ja parantaa seuraintalojen kult- nisteriön rakennussuojeluavustuksia arvokkai- tuurihistoriallista arvoa, rakennusteknistä kun- den rakennusten korjaamiseen http:// toa ja toimivuutta. kkwwwt.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kai/ avustus.htm • yleiskaava-avustukset Korjausrakentamiskeskukset • kaavoituksen ohjaus ja valvonta • rakennussuojelulain mukaisten suoje http://www.nba.fi/MONUMENT/yhteisty/ luesitysten käsittely korjkesk.htm • ympäristöinventoinnit Vanhan säilyttämisen lisääntynyt arvostus näkyy • luonnonsuojelutehtävät konkreettisesti korjausrakentamiskeskusten syn- • maisemanhoito- ja kunnostustyöt tymisessä. Korjausrakentamiskeskukset ovat eri- koistuneet muun muassa vanhojen rakennusosi- en välittämiseen. Monen korjausrakentamiskes- Museovirasto kuksen toimintaan kuuluu myös oikeiden kor- Museovirasto on valtakunnallinen keskusviras- jaustapojen ja materiaalienkäytön neuvontatyö to, ja se vastaa maamme aineellisen kulttuuripe- sekä ammattitaitoisten rakentajien ja erikoisam- rinnön ja -ympäristön säilymisestä ja sitä koske- mattilaisten välittäminen. Tietoja korjausraken-

van tiedon kartuttamisesta ja jakamisesta. tamiskeskuksista: ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 168 ○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Oulun lääni koskevissa kysymyksissä ja antaa neuvoa met- sän hoitoon tai valtion rahoitustukea koskeviin kysymyksiin. Pohjois-Pohjanmaan • metsänhoitoon liittyvät ympäristö- Korjausrakentamiskeskus inventoinnit Kirkkokatu 54 • metsänhoidon suunnittelu ja ohjaus PL 26 • metsäluonnon hoitohankkeiden ympäris- 90015 Oulun kaupunki tötuki Tel. 08-558 77173 Fax: 08-55847199 Tiehallinto, Oulun piiri www.ouka.fi/pora p. 0204 444158 Pohjois-Savo http://www.tiehallinto.fi/oulu • tiealueen kuntoon, kunnossapitoon, varusteluun ja rakenteeseen liittyvät Arkkitehtuuri- ja ympäristökoulu Lastu toimet Linnansalmentie 85, 73100 Lapinlahti • tiealueeseen kuuluvien piennarten niitto, 017-733 308 istutukset ja maisemanraivaukset 0400-733 308 • maisemateiden suunnittelu ja toteutus yhteistyössä muiden ao. viranomaisten kanssa Kainuun liitto p. 08-717111 Kainuun maaseutukeskus (Pro-Agria) http://www.kainuu.fi/kainuunliitto Kainuun liitto vastaa maakunnan kehittämises- p. 08-619870 tä. Lakisääteisiä tehtäviä ovat maakuntasuunni- http://www.kainuunmk.fi telman, maakuntaohjelman ja maakuntakaavan Kainuun maaseutukeskuksen tehtävänä on maa- laadinta. seutuelinkeinojen toimintaedellytysten paranta- EU:n alue- ja rakennerahastojen tarkoituk- minen ja maaseudun henkisen sekä aineellisen sena on vähentää alueellisia kehityseroja ja tu- hyvinvoinnin lisääminen. kea rakenteellisia muutoksia. Arvokkaiksi luoki- • maiseman ja luonnonhoitoon liittyvä teltujen ympäristöjen hoitoon on mahdollista neuvonta ja koulutus hakea avustusta EU:n rakennerahastojen kautta. • maaseudun erityisympäristötuen hoito- Lisätietoja avustuksista Kainuun liiton lisäksi suunnitelmat ja koulutus saaKainuun TE-keskuksesta. • perinnemaisemien hoitosuunnitelmat • kylä- ja tiemaisemasuunnitelmat • vihersuunnitelmat yksityisille ja Kainuun TE-keskus yrityksille p. 08-61631 http://www.te-keskus.fi/kainuu Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto Kainuun TE- keskukseen kuuluvat yritysosasto, maaseutuosasto, työvoimaosasto ja yrityspalve- p. 08-5531011 lupiste. http://www.oulu.fi/ark- opiskelijatyönä suunni- • työllisyysperusteinen valtionapu telmia ja tutkimuksia yksittäisten rakennuksen erilaisiin hankkeisiin ja investointeihin suunnittelusta • maatilojen kehittäminen ja maatalous- • laaja asiantuntemus rakentamisesta ja tuet ympäristöstä • avustukset ja korkotukilainat toimivien maatilojen tuotanto- ja asuinrakennusten korjaamiseen

Kainuun metsäkeskus p. 08-61581 http://www.metsakeskus.fi Kainuun metsäkeskus on maakunnallinen toi- mija. Metsäkeskus neuvoo metsän arvoon ja

metsäluonnon moninaisiin elinympäristöihin ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397○○○○○○○○○○ 169 Kuvailulehti Julkaisija Kainuun ympäristökeskus Julkaisuaika joulukuu 2005

Tekijä(t) Päivi Tervonen ja Marko Karvonen

Julkaisun nimi Vaarojen kätköistä Puolangan kulttuuriympäristöohjelma

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Puolangan kulttuuriympäristön rungon muodostavat eri-ikäiset talonpoikaiset pihapiirit, jotka sijaitsevat pääasiassa jyhkeän vaaramaiseman kätköissä tai veden äärellä. Pihapiirien lähiympä- ristöt muodostuvat nekin eri-ikäisistä maiseman kerroksista kuten pelloista, niityistä, poluista tai muista maisemaa rajaavista elementeistä. Kirkonkylä alue muodostaa tiiviimmän, mutta myös ajallisesti kerroksellisen kokonaisuuden.

Puolangan kulttuurimaisema on muuttumassa ja vuosisataiset, eri elämänmuotojen synnyttä- mät jäljet ovat osittain katoamassa. Jatkuvassa muutoksessa olevan kulttuurimaiseman dokumentointi onkin tärkeää.

Tässä julkaisussa olevat tiedot on kirjattu ylös vuosina 2000 – 2003. Vaarojen kätköistä - Puolan- gan kulttuuriympäristöohjelman tehtävänä on olla yhtä lailla opaskirja kulttuuriympäristön hoitoon kuin toimia kotiseudun kulttuuriympäristön lukukirjana ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden tietopankkina.

Asiasanat kulttuurimaisema, kulttuuriympäristö, rakennettu ympäristö, rakennusperintö, rakennussuojelu, maisemanhoito, rakentamisen historia, Puolanka, Kainuu

Julkaisusarjan nimi Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 ja numero

Julkaisun teema Kainuun kuntien kulttuuriympäristöohjelmat Projektihankkeen nimi ja projektinumero

Rahoittaja/ Kainuun ympäristökeskus, Puolangan kunta toimeksiantaja

Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot

ISSN ISBN 1238-8610 952-11-2049-5 952-11-2050-9 (PDF) Sivuja Kieli 172 suomi Luottamuksellisuus Hinta julkinen 20 € Julkaisun myynti/ Kainuun ympäristökeskus, puh. (08) 616 3356, faksi (08) 616 3629 jakaja Puolangan kunta, puh. (08) 71 031 Edita Publishing Oy, asiakaspalvelu, puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380 Julkaisun kustantaja Kainuun ympäristökeskus

Painopaikka ja -aika Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere 2005 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 170 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Presentationsblad Utgivare Datum Kajanalands miljöcentral december 2005

Författare Päivi Tervonen och Marko Karvonen

Publikationens titel Ur bergens gömmor, Puolankas kulturmiljöprogram

Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Bondgårdar med dess omnejd från olika tidsperioder, belägna vid det mäktiga berglandskapets gömmor eller vid vattendrag, formar grunden till Puolankas kulturmiljö. Närmiljön på dessa gårdar består av olikåldriga landskapsskikt: åkrar, ängar ,stigar och andra element som avgränsar landskapet. Kyrkobyområdet bildar en mer kompakt, men också tidsmässigt skiktad enhet.

Puolankas kulturlandskap är på väg att förändras och alla de sekelgamla spår, som har formats av olika levnadssätt, är på väg att delvis försvinna. Det är viktigt att dokumentera detta kulturlandskap som nu är under kontinuerlig omvandling.

Uppgifterna för publikationen har samlats in under åren 2000 - 2003. Ur bergens gömmor - Puolankas kulturmiljöprogram har som uppgift att både fungera som handbok om hur man sköter om sitt kulturlandskap och att även fungera som läsebok och informationskälla om hembygdens kulturlanskap och dess objekt med kulturhistoriskt värde.

Nyckelord kulturlandskap, kulturomgivning, bebyggelse, byggnadsarv, byggnadsskydd, landskapsvård, byggnadshistoria, Puolanka, Kajanaland

Publikationsserie och nummer Regionala miljöpublikationer 397

Publikationens tema Projektets namn och nummer

Finansiär/ Kajanalands miljöcentral, Puolankas kommun uppdragsgivare

Organisationer i projektgruppen

ISSN ISBN 1238-8610 952-11-2049-5 952-11-2050-9 (PDF) Sidantal Språk 172 finska Offentlighet Pris offentlig 20 € Beställningar/ Kajanalands miljöcentral, tel. 08 616 3356, fax 08 616 3629, [email protected] districution Puolankas kommun, tel. 08 71 031 Edita Publishing Ab, tel. 020 450 05, fax 020 450 2380 Förläggare Kajanalands miljöcentral, Puolankas kommun Tryckeri/ Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere 2005

tryckningsort och -år ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397○○○○○○○○○○○ 171 Documentation page Publisher Kainuu Regional Environment Centre Date December 2005

Author(s) Päivi Tervonen and Marko Karvonen Title of publication Nooks & crannies of the Kainuu highlands Cultural environment programme of Puolanka

Parts of publication/ other project publications Abstract In Puolanka, the core of the cultural environment consists of farmhouses. These houses, dating back to different times in history, are located on imposing forested hills andby waterways, and they are surrounded by landscape elements - fields, pastures, paths - formed by the ages. The village itself is a more compact unity, but it, too, shows the layers left by different periods in history.

This cultural landscape is undergoing changes, and centuries-old imprints of local life are partly disappearing. It is therefore very important to document the steadily changing situation.

The information in this cultural environment programme has been compiled in 2000-2003, and its publication aims to answer multiple needs: to serve as an introduction to local cultural environment and as a guide for its preservation, and to collect data on sites with cultural history value.

Keywords cultural environment, culture landscape, built heritage, conservation of built heritage, landscape preservation, history of construction, Puolanka, Kainuu

Publication series Regional Environmental Publications 397 and number

Theme of publication Cultural environment programmes of Kainuu municipalities Project name and number, if any

Financier/ Kainuu Regional Environment Centre, municipality of Puolanka commissioner

Project organization

ISSN ISBN 1238-8610 952-11-2049-5 952-11-2050-9 (PDF) No. of pages Language 172 finnish Restrictions Price public 20 € For sale at/ Kainuu Regional Environment Centre, Phone 08 616 3356, fax 08 616 3629 distributor Municipality of Puolanka, Phone 08 71 031 Edita Publishing Ltd. Phone 020 450 05, fax 020 450 2380 Financier Kainuu Regional Environment Centre, municipality of Puolanka of publication

Printing place and year Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere 2005 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 172 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Alueelliset ympäristöjulkaisut 397 Alueelliset ympäristöjulkaisut Alueelliset ympäristöjulkaisut

397 Vaarojen kätköistä

Päivi Tervonen ja Marko Karvonen

Vaarojen kätköistä Puolangan kulttuuriympäristöohjelma

Vaarojen kätköistä julkaisun sisällöllisinä kulmakivinä ovat muinaismuistokohteet, kiinteät muinaisjäännökset, rakennettu kulttuuriympäristö ja perinnemaisemat.

Julkaisua on saatavissa myös Internetissä: http://www.ymparisto.fi/

ISBN 952-11-2049-5 ISBN 952-11-2050-9 (PDF) ISSN 1238-8610

Myynti: Kainuun ympäristökeskus puh. (08) 616 3356, faksi (08) 616 3629 Puolangan kunta, puh. (08) 71 031 Edita Publishing Oy, asiakaspalvelu puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380

...... KAINUUN PL 115 KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS YMPÄRISTÖKESKUS 87101 KAJAANI