Puutteellisesti Tunnettujen Ja Uhanalaisten Metsälajien Tutkimusohjelma Loppuraportti

SUOMEN YMPÄRISTÖ 1 | 2008

Puutteellisesti tunnettujen LUONTO ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma Loppuraportti

Aino Juslén, Mikko Kuusinen, Jyrki Muona, Juha Siitonen & Heikki Toivonen (toim.)

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

SUOMEN YMPÄRISTÖ 1 | 2008

Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma Loppuraportti

Aino Juslén, Mikko Kuusinen, Jyrki Muona, Juha Siitonen & Heikki Toivonen (toim.)

Helsinki 2008 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ SUOMEN YMPÄRISTÖ 1 | 2008 Ympäristöministeriö Alueidenkäytön osasto

Taitto: Ainoliisa Miettinen Kansikuva: Teemu Rintala

Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut

Edita Prima Oy, Helsinki 2008

ISBN 978-952-11-2946-9 (nid.) ISBN 978-952-11-2947-6 (PDF) ISSN 1238-7312 (pain.) ISSN 1796-1637 (verkkoj.) ESIPUHE

Lajien ja niiden elinympäristöjen turvaaminen on luonnonsuojelun keskeisimpiä tavoitteita. Maapallolla on arvioitu olevan kaikkiaan 10–100 miljoonaa lajia. IUCN uhanalaisarvioinnin mukaan hyvin tunnetuista eliöryhmistä, linnuista ja nisäkkäistä, uhanalaisia on 10–20 %. Suurinta osaa maapallon eliölajeista ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta voitaisiin arvioida muuten kuin välillisesti, lähinnä sopivien elinympäristöjen häviämisen perusteella. Mikäli uhanalaisten lajien osuus on huonosti tunnetuissa eliöryhmissä samaa luokkaa kuin lintujen tai nisäkkäiden, on maailmassa miljoonia uhanalaisia lajeja. Tämän hetkiset arviot su- kupuuttonopeudesta vaihtelevat välillä 1–5 % vuosikymmenessä. Maapallolta häviää ihmistoiminnan vaikutuksesta jatkuvasti lajeja, joiden olemassaolosta emme edes ole tietoisia. Vaikka Suomen lajisto tunnetaan poikkeuksellisen hyvin, lajintuntemuksen ja taksonomisen tiedon puute on myös meillä tullut selvästi esille uhanalaisten lajien arvioinnissa, seurannassa ja suojelussa. Lajiston uhanalaistarkasteluissa on ollut tavoitteena käsitellä koko Suomen tunnettua eliölajistoa, mutta riittävät tiedot uhanalaisuuden arvioimiseksi on toistaiseksi ollut vain noin kolmanneksesta lajistoamme. Puutteellisimmin tunnetuista eliöryhmistä ei ole koottu edes ajan tasalla olevaa luetteloa Suomesta tunnetuista lajeista. Uhanalaiset lajit ilmentävät oman suojeluarvonsa ohella myös elinympäristöjensä suojelutarvetta. Eri eliöryhmien tärkeimmät elinympäristöt vaihtelevat suuresti. Siksi vain kolmasosaan lajistosta perustava arvio lajien elinympäristöjen suojelutarpeesta voi olla koko lajiston kannalta huomattavastikin virheellinen. Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PUTTE) myötä ympäristöministeriö suuntasi merkittävästi lisää voimavaroja Suomen eliöla- jiston tuntemuksen parantamiseen. Ohjelman rahoitus toteutui osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa eli METSOa. METSO -ohjelmassa korostettiin tutkimus- ja seurantatietojen tärkeyttä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista kehitettäessä, minkä vuoksi metsien lajiston tutkimus nähtiin tärkeänä painopiste- alueena. Päätöksenteon pohjaksi kaivattiin lisätietoa erityisesti uhanalaisista lajeista, niiden elinympäristövaatimuksista sekä suojelun tarpeesta ja keinoista. METSOssa nähtiin myös tarpeelliseksi puutteellisesti tunnettujen tai vielä täysin tuntemattomien metsälajien tutkimus. Tietoa näistä lajeista kaivattiin sen arvioimiseksi, onko metsälajistollamme sellaisia suojelun tarpeita, joita ei nykyään oteta riittävän hyvin huomioon metsätaloudessa tai metsien suojelussa. Näitä tietotarpeita varten valtioneuvosto päätti vuonna 2002 METSO-toimikunnan esityksestä, että ympäristö- ministeriö toteuttaa uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän tutkimusehdotukset: uhanalaisiin ja puutteellisesti tunnettuihin lajeihin kohdistuvaa tutkimusta lisätään, uhanalaisten lajien seurantaa tehostetaan ja tietojärjestelmiä parannetaan. Ympäristöministeriön rahoittaman PUTTE-ohjelman budjetti on ollut vuosina 2003–2007 yli miljoona euroa vuodessa, mikä on suurin Suomessa koskaan lajistotutkimukseen kohdistettu määräraha. Yhteensä vuonna 2007 päättyneessä ohjelmassa on rahoitettu 40 hanketta. PUTTEn tavoitteena on ollut: - tuottaa tietoa puutteellisesti tunnetuista metsälajeista uhanalaisarvioinnin ja metsien suojelua koskevan päätöksenteon tueksi, - tuottaa korkeatasoisia tieteellisiä julkaisuja ja laadukkaita suomenkielisiä määritysteoksia, - kehittää uhanalaisia lajeja koskevan tietojärjestelmän toimivuutta sekä - saattaa uhanalaisia lajeja koskeva tieto paremmin maankäytön ja metsienhoidon suunnittelusta vastaavien saataville. Tässä raportissa esitellään PUTTE-ohjelman keskeisimmät tulokset. Alkuosan kappaleissa on tiivistetty PUTTEn tutkimushankkeiden tuloksia, tarkasteltu niiden merkitystä mm. metsien suojelun ja uhanalaisten lajien arvioinnin kannalta sekä esitetty tulosten perusteella joukko johtopäätöksiä ja suosituksia. Raportin loppu- osan tiivistelmät esittelevät PUTTEssa mukana olleet tutkimushankkeet ja niiden tärkeimmät tulokset. Kuusi hanketta alkoi vuonna 2007, niiden tuloksista raportoi- daan myöhemmin.

Helsinki 28.12.2007

Aino Juslén Mikko Kuusinen Jyrki Muona

Juha Siitonen Heikki Toivonen

Suomen ympäristö 1 | 2008 SISÄLLYS

Esipuhe...... 3 YHTEENVETO-OSA 1 Biodiversiteetin suojelu, biodiversiteettisopimus ja taksonomia...... 11 Biodiversiteetti ja ekosysteemipalvelut...... 11 Biodiversiteettisopimus...... 13 Kasviensuojelun maailmanlaajuinen strategia ja kansainvälinen taksonomia-aloite...... 13 Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2006–2016 ...... 15

2 Lajien uhanalaisuus ja lajitiedon tarve...... 16 Rauhoitetut lajit ja direktiivilajit...... 16 Uhanalaiset lajit ja uhanalaisarviointi...... 17 Uhanalaisia lajeja koskevan lajitiedon tarve...... 17

3 PUTTE-ohjelman tieteellinen ja kansainvälinen merkitys...... 19 Taustaa...... 19 Mitä maailmalla on tehty ja miten se vertautuu PUTTEen?...... 20 Tulokset ja tieteellinen merkitys...... 22 Tulevaisuus...... 23

4 Lajistotuntemuksen lisääntyminen PUTTE-ohjelman myötä...... 25 PUTTE aktivoi tutkija- ja harrastajayhteisön...... 26 Määrityskirjallisuus ...... 27 PUTTE-ohjelmassa löytyneet tieteelle ja maalle uudet lajit...... 30 Lajien levinneisyystietojen tarkentuminen...... 32 Ekologiset tiedot...... 33 Tietoa uhanalaisarvioinnin tueksi...... 34 Vahva lajistoharrastus voimavarana...... 34 Lajistotuntemuksen parantumisella laajoja vaikutuksia...... 37 5 PUTTEN tulokset metsiensuojelun ja luonnonsuojelun kannalta ...... 38 Taustaa...... 38 Uhanalaisten lajien jakautuminen elinympäristötyypeittäin...... 38

Suomen ympäristö 1 | 2008 Uhanalaisten lajien uhkatekijät...... 41 Suojelualueverkon kattavuus ja edustavuus...... 41 Talousmetsien luonnonhoito...... 42 Elinympäristöjen ennallistaminen ja hoito...... 44 Tutkimus- ja selvitystarpeet jatkossa ...... 46 Yhteenveto-osan lähteet...... 48

PUTTE-ohjelma ja sen keskeiset tulokset ...... 50 Johtopäätökset...... 51 Suositukset...... 51 Research Programme of Deficiently Known and Threatened Forest Species 2003–2007 (PUTTE)...... 53 Background and objectives...... 53 Main results and findings...... 55 PUTTE programme and its main results...... 58 Conclusions...... 59 Recommendations...... 59

TUTKIMUSHANKEOSA

Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat ...... 62 Suomen ja lähialueiden kirvojen määritysopas...... 64 Suomen kukkakärpäset ...... 66 Puutteellisesti tunnettujen jäkälälajien taksonomia, levinneisyys ja uhanalaisuus Suomessa...... 68 Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi...... 70 Lajien levinneisyysmuutosten arviointi spatiaalisen tilastotieteen keinoin – esimerkkinä Suomen sarvijäärät...... 72 Puutteellisesti tunnettujen maaperäeläinten esiintyminen ja levinneisyys...... 74 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – mäkärät (Diptera: Simuliidae)...... 76 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – Suomen kiilukärpäset (Diptera: Dolichopodidae)...... 78 Eliölajit -tietojärjestelmän aineiston täydentäminen ja laadun parantaminen ...... 80

Suomen ympäristö 1 | 2008 Metsien ripsiäislajiston (Thysanoptera) perusselvitys...... 82 Suomen hämähäkit: lajisto, taksonomia, levinneisyys ja ekologiset erikoispiirteet suojeluohjelmien pohjaksi ...... 84 Suomen poimuhytyköiden (Tremella) levinneisyys, runsaus, ekologia ja isäntäspesifisyys...... 86 Loispistiäisten systematiikka ja DNA:han perustuva tunnistus...... 88 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – Suomen puutteellisesti tunnetuiksi luokitellut kovakuoriaiset...... 90 Metsäkovakuoriaisten pitkäaikaisseurantojen kehittäminen – kokemuksia 10 ja 15 vuoden lahopuukovakuoriaispyynneistä...... 92 Kovakuoriaisten määritystyökalu tietoverkossa...... 94 Pienvesien uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut vesihyönteiset ja sammalet – levinneisyys, elinympäristövaatimukset ja metsätalouden vaikutukset ...... 96 Suvuttomasti lisääntyvien jäkälien fylogenia ja taksonomia – esimerkkinä Suomen lupot (Bryoria)...... 98 Käävät, puiden sienet...... 100 Suomen kääväkkäiden ekologinen luettelo ja uhanalaiset lahottajasienet...... 102 Uhanalaisten ja puutteellisesti tunnettujen kääväkkäiden ja niistä riippuvaisten kovakuoriaisten tutkimus...... 104 Suomen luteet – uhanalaisuus, levinneisyys, elintavat ja määritys...... 106 Paahdeympäristöjen hyönteisseuranta...... 108 Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus...... 110 Suomen sienisääsket (Diptera, Mycetophilidae ym.) ja liekosääsket (Diptera, Porricondylinae): lajisto, elinympäristövaatimukset ja uhanalaisuus...... 112 Lahopuukovakuoriaisten elinympäristöt – yhteispohjoismainen tietokanta...... 114 Diptera Cyclorrapha Aschiza Suomessa: lajistoselvityksiä ja molekyylisystematiikkaa...... 116 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – Suomen kaskaiden taksonomia, levinneisyys, biologia ja uhanalaisuus...... 118 Suomen haarakkaat (Ramaria ja lähisuvut) ja niiden geneettinen monimuotoisuus...... 120

Suomen ympäristö 1 | 2008 Lahopuuhyönteisten ravintoverkot ja niiden sukkessio luonnonmetsissä...... 122 Sirppipistiäisten systematiikka ja Suomen lajiston kartoitus...... 124 Pohjois-Euroopan harsosääskien (Diptera: Sciaridae) taksonomia ja esiintyminen...... 126 Suomen seitikkien (Cortinarius) systematiikka, ekologia ja levinneisyys...... 128 Suomen sammalien ja jäkälien mikrosienet...... 131

PUTTE-tutkijoiden julkaisut 2003–2007...... 134 Sanasto...... 142 Kuvailulehti...... 144 Presentationsblad...... 145 Documentation page...... 145

Suomen ympäristö 1 | 2008 YHTEENVETO-OSA

Suomen ympäristö 1 | 2008 10 Suomen ympäristö 1 | 2008 1 Biodiversiteetin suojelu, biodiversiteettisopimus ja taksonomia Heikki Toivonen

Biodiversiteetti ja teemiarviointi, Millenium Ecosystem Assessment. ekosysteemipalvelut Se on laaja selvitys maapallon ekosysteemien tilasta. Arvioinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota Biodiversiteettisopimus määrittelee biologisen biodiversiteettiin, ekosysteemien toimintaan ja diversiteetin eli biodiversiteetin kaikeksi elollisen ekosysteemipalveluihin. Näillä tarkoitetaan kaik- luonnon vaihteluksi. Biodiversiteetissä erotetaan kia niitä tuotteita ja merkityksiä, joita ekosysteemit usein kolme tasoa: geneettinen diversiteetti, laji- tuottavat. Lisäksi tietyt ekosysteemipalvelut ovat diversiteetti ja elinympäristöjen eli habitaattien välttämättömiä ekosysteemien ja elollisen luonnon diversiteetti. häiriöttömälle toiminnalle. Biodiversiteettiä voidaan mitata useilla eri Millenium Ecosystem Assessment jakoi ekosys- tavoilla. Sen mittana pidetään hyvin usein laji- teemipalvelut neljään ryhmään. Tuotantopalvelut määrää. Jonkun alueen tai ekosysteemin koko- ovat ekosysteemien tuottamia tavaroita ja palve- naislajimäärä tunnetaan hyvin harvoin, minkä luita. Niitä ovat ruoka, polttoaineet, puutavara, takia lajirikkautta arvioidaan usein jonkun tietyn kuidut ja muut raaka-aineet, luonnosta saatavat ekosysteemille ominaisen eliöryhmän lajimäärän lääke- ym. aineet, geenivarat ja koristeet. Säätely- avulla. Viime aikoina on alettu arvioida diversi- palvelut syntyvät ekosysteemien kyvystä säädellä teettiä myös ekologisten tai toiminnallisten lajiryh- ilmastoa, hydrologisia ja biokemiallisia kiertoja mien avulla. Tällöin tarkastellaan toiminnallista eli ja erilaisia biologisia prosesseja. Säätelypalveluja funktionaalista diversiteettiä. Tällöinkin tarvitaan ovat mm. hiilen sidonta, eroosion ja sedimentoi- merkittävästi lajistotietoa. Lajien erilaisuuden ja tumisen sääntely, kasvien pölytys tai biologinen vaihtelun avulla voidaan myös karkeasti arvioida typensidonta. Ylläpitopalvelut ovat luonnon pe- perinnöllisen muuntelun suuruutta. rusprosesseja, jotka muodostavat ekosysteemien Biodiversiteetin suojelua voidaan perustella eri toiminnan yleiset ehdot. Niitä ovat fotosynteesi, tavoin. Luonnolla on oma itseisarvonsa, joka on ravinteiden kierto tai humuksen muodostuminen. riippumaton sen käytöstä. Luonnonsuojelulla on Kulttuuripalvelut liittyvät hyötyihin, joita ihmiset tämän mukaisesti vahva eettinen perusta. Luon- saavat ekosysteemeistä henkiseen kehittymiseen non suojelua perustellaan kuitenkin yleisemmin ja virkistykseen. Niitä ovat esimerkiksi henkiset ja sen käyttöarvolla. Käyttöarvo voi liittyä suoraan uskonnolliset arvot ja luonnon esteettiset arvot. luonnosta saataviin hyödykkeisiin, kuten ruokaan, Ekosysteemien häiriötön toiminta on hyvin tär- lääkeaineisiin tai puutavaraan. Voidaan myös suo- keää monille ekosysteemipalveluille. Suuri lajien jella tulevaisuuden mahdollisuuksia. Nämä liitty- ja toiminnallisten ryhmien määrä näyttää johtavan vät usein geenivaroihin, joihin esimerkiksi hyöty- suurempaan ekosysteemien vakauteen ja palautu- kasvien tai kotieläinten jalostus perustuu. Elävä miskykyyn kuin ekosysteemeissä, joissa lajeja ja/ luonto on keskeisen tärkeä luonnon säätelyjärjes- tai toiminnallisia ryhmiä on vähän. Ekosysteemien telmien kannalta. Luonto tuottaa myös erilaisia ai- toiminnan ja ekosysteemipalvelujen ymmärtämi- neettomia hyödykkeitä kuten virkistyspalveluita, nen edellyttää monipuolista tietoa niiden lajistosta ja sillä on monia kulttuurisia merkityksiä. ja ekologiasta. Vuosina 2000–2005 tehtiin YK:n pääsihteerin Kofi Annanin aloitteesta vuosituhannen ekosys-

Suomen ympäristö 1 | 2008 11 24 keskeisen ekosysteemipalvelun kehityssuunta vuonna 2000 Millenium Ecosystem Assessment arvioi 24 keskeisen ekosysteemipalvelun kehityssuuntaa vuosituhannen vaihteessa. + = ekosysteemipalvelun tila on parantunut, sen tuottamat hyödykkeet lisääntyneet; - = ekosysteemipalvelun tila on heikentynyt, 0 = ekosysteemipalvelun tilassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia tai se on erisuuntainen eri alueilla. 15 ekosysteemipalvelun tila on heikentymässä, 4 parantumassa ja 5 ekosysteemipalvelun tila on vakaa. Tuotantopalvelut Kasvinviljely + Tuotanto lisääntynyt, biodiversiteetti vähentynyt Karjatalous + Tuotanto lisääntynyt, biodiversiteetti vähentynyt Kalakannat - Monien kalojen kannat vähentyneet Vesiviljely + Tuotanto lisääntynyt, biodiversiteetti köyhtynyt Luonnonvaraiset ravintoeläimet ja -kasvit - Saatavuus pienentynyt varsinkin tropiikissa Puukuitu ja puutavara 0 Puumäärä lisääntynyt, luonnonmetsät vähentyneet Kasvikuidut 0 Puu polttoaineena - Säilyy monilla alueilla tärkeimpänä polttoaineena Geenivarat, varsinkin maatiaislajikkeet - Myös luonnonvaraiset sukulaiset vähentyneet Luonnon lääkekasvit, biokemialliset tuotteet - Varsinkin lääkekasvit taantuneet Puhdas vesi - Säätelypalvelut Ilmanlaadun säätely - Ilmaston säätely + Paikallisilmastojen säätely - Monin paikoin, erityisesti metsäkato ja aavikoituminen Hydrologian säätely 0 Eroosion säätely - Vesien luonnollinen puhdistuminen - Rehevöityminen, toksiset aineet, kosteikkojen vähentyminen Sairauksien säätely 0 Tuholaisten säätely - Kasvien pölytys - Vaikuttanut hyötykasvien lisäksi luonnonkasveihin Luonnontuhojen torjunta - Myrskytuhot aikaisempia pahemmat, esimerkiksi rannikkoalueet Kulttuuriset palvelut Luonnon uskonnolliset arvot - Pyhät paikat vähentyneet, biodiversiteetti vähentynyt Luonnon esteettiset arvo - Virkistys ja ekoturismi 0 Ylläpitopalvelut Ei arvioitu

12 Suomen ympäristö 1 | 2008 Biodiversiteettisopimus Lajiston monimuotoisuus ja lajien geneettinen monimuotoisuus ovat oleellisia biodiversiteetin Vuonna 1992 Rio de Janeirossa solmitun biologis- osia. Biodiversiteettisopimus korostaa taksono- ta monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen miaa: ”taksonomisella tiedolla on keskeinen mer- (CBD, Convention on Biological Diversity) eli ly- kitys kaikentyyppisten ekosysteemien hoidolle ja hyemmin biodiversiteettisopimuksen tavoitteena käytölle. Se on myös keskeistä käsiteltäessä tulo- on 1) biodiversiteetin suojelu, 2) sen osien kestävä kaslajeihin, geneettisten luonnonvarojen saatavuu- käyttö ja 3) geenivaroista saatavien hyötyjen oikeu- teen ja niistä saataviin hyötyihin liittyviä kysymyk- denmukainen ja tasapuolinen jako. 1990-luvulla siä, samoin useita muitakin sopimuksen kannalta sopimuksen painopiste oli biodiversiteetin suoje- tärkeitä kysymyksiä. Eri mailla ja alueilla on omat, lussa, mutta nykyään huomiota on kiinnitetty yhä erilaiset tarpeensa ja painopisteensä sen suhteen, enemmän biodiversiteetin kestävään käyttöön ja mitä taksonomista tietoa ja sen sovellutuksia ne hyötyjen jakoon. tarvitsevat.” Sopimuksen osapuolikokous tekee sopimuksen Taksonomisen tiedon ja sen sovellutusten puut- toimeenpanoa koskevat päätökset, joiden toteutta- teet ovat sopimuksen täytäntöönpanon kannalta minen tapahtuu pääosin kansallisesti. Sopimuksen merkittäviä esteitä. Taksonomien ja hyvän lajin- toimeenpanon keskeisiä välineitä ovat sopimuk- tuntemuksen omaavien henkilöiden määrät ovat sen työohjelmat. Temaattisia, ekosysteemikohtaisia useimmissa maissa riittämättömät, ja taksonomeja työohjelmia on seitsemän (maatalousympäristöt, on myös monissa maissa entistä vähemmän. On metsät, kuivien alueiden ekosysteemit, sisävedet, alettu puhua ”taksonomian joutomaasta” (Taxo- meret ja rannikot, saarien ekosysteemit, vuoristot). nomic impediment), jonka poistamiseksi syntyi Ekosysteemien suojelulle ja kestävälle käytölle 1990-luvun puolivälissä maailmanlaajuinen tak- tärkeitä toimia toteutetaan myös läpäisevien työ- sonomia-aloite (Global Taxonomy Initiative, GTI). ohjelmien avulla. Taksonomisen tiedon kannalta Taksonomia-aloitteen tarkoituksena on poistaa tai erityisen merkittäviä läpäiseviä työohjelmia ovat ainakin vähentää taksonomian joutomaata – toisin biodiversiteettikadon olennaista hidastamista vuo- sanoen taksonomisen järjestelmän tiedon aukkoja, teen 2010 mennessä koskeva tavoite, geneettisten kouliintuneiden taksonomien ja kokoelmista vas- luonnonvarojen saatavuus ja niistä saatavien hyö- taavien henkilöiden puutetta, ja näiden puutteiden tyjen oikeudenmukainen jako, haitalliset tulokas- vaikutuksia kykyymme suojella, käyttää ja saada lajit, suojelualueohjelma, kasvien suojelun maail- hyötyä biologisesta monimuotoisuudesta. manlaajuinen strategia, biodiversiteetin kestävä Globaali taksonomia-aloite on oma työohjelman- käyttö sekä teknologian siirto ja yhteistyö. sa, joka rakentuu viiden tavoitteen ympärille. 1. Arvioida biodiversiteettisopimuksen toimeen- Kasviensuojelun panoon vaikuttavia taksonomisen tiedon ja sen maailmanlaajuinen käytön toimintavalmiuden puutteita kansallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti strategia ja kansainvälinen 2. Avustaa taksonomisen tiedon kannalta merkit- taksonomia-aloite tävien biologisten näytteiden hankkimiseen, kokoamiseen ja ylläpitoon tarvittavien henkilövoi- Kasviensuojelun maailmanlaajuinen strategia mavarojen, järjestelmien ja rakenteiden luomista (Global Strategy for Plant Conservation, GSPC) ja ylläpitoa on ollut merkittävä ohjelma mm. siitä syystä, että 3. Edistää tehokkaita, taksonomisen tiedon saa- sen yhteydessä asetettiin sopimuksen puitteissa tavuutta koskevia järjestelyjä: on ensisijaista ensimmäistä kertaa määrällisiä tavoitteita. Samaa varmistaa biodiversiteettiä koskevan tiedon lähestymistapaa on toteutettu sen jälkeen myös saatavuus sille maalle, jonka biodiversiteettiä muissa työohjelmissa. Tietolaatikossa (s. 14) esite- on hyödynnetty tään kasviensuojelun strategian tavoitteet. Niissä 4. Sisällyttää keskeiset taksonomian edistämisen tulevat esiin lajien suojelun monet ulottuvuudet tavoitteet biodiversiteettisopimuksen temaatti- ja tietotarpeet. Tavoitteet koskevat kasveja, mut- siin työohjelmiin ta niitä voidaan soveltaa myös muuhun lajiston 5. Sisällyttää keskeiset taksonomian edistämisen suojeluun. tavoitteet sopimuksen läpäiseviin työohjelmiin

Suomen ympäristö 1 | 2008 13 GTI -työohjelman hyväksymisen yhteydessä painotettiin tarvetta sen toimeenpanon koordi- Kasvien suojelun maailmanlaajuisen nointiin jo olemassa olevien kansallisten, alueellis- strategian (Global Strategy for Plant ten ja maailmanlaajuisten aloitteiden kanssa. Viime Conservation) tavoitteet vuosikymmeninä on aloitettu useita kansainvälisiä 1. Kootaan helposti saatavilla oleva tunnettujen hankkeita, joiden avulla pyritään vahvistamaan kasvilajien lista, mikä on ensimmäinen askel ko- luonnon monimuotoisuuden tarvitsemaa tak- ko maailman kasvilajiston kattavalle flooralle sonomista tutkimusta sekä biologisia kokoelmia 2. Kaikkien tunnettujen kasvilajien uhanalaisuus koskevia tietokantoja. Merkittäviä asiantuntijajär- arvioidaan kansallisella, alueellisella ja kansain- jestöjä ja -hankkeita ovat esimerkiksi DIVERSITAS välisellä tasolla ja BiodivERsA. 3. Kehitetään tutkimuksen ja käytännön koke- Biologisten näytekokoelmien tietojen ym. luon- muksen pohjalta vakiintuneita malleja ja toi- non monimuotoisuutta koskevan tiedon saatavuut- mintatapoja kasvien suojelua ja kestävää käyttöä ta edistämään on perustettu maailmanlaajuinen varten biologisen monimuotoisuuden tietopalvelu, Glo- 4. Suojellaan tehokkaasti vähintään 10 % kustakin bal Biodiversity Information Facility (GBIF). GBIF maapallon ekologisesta vyöhykkeestä kokoaa erityisesti lajien levinneisyystietoa, mikä on 5. Varmistetaan, että 50 % kaikkein tärkeimmistä suurimmaksi osaksi museoiden kokoelmista saata- kasvidiversiteetin alueista on suojeltu vaa ja havaintoverkostojen tuottamaa perustietoa. 6. Vähintään 30 % tuotantoalueista hoidetaan kas- GBIF -järjestön tarkoituksena on rakentaa sellainen vien monimuotoisuus huomioon ottaen tietoinfrastruktuuri, jonka avulla lajitiedon yhteis- 7. 60 % maapallon uhanalaisista kasvilajeista suojellaan luontaisina esiintyminä (in situ) käyttö olisi maailmanlaajuisesti mahdollista. Tieto 8. 60 % uhanalaisista lajeista suojellaan saatavilla olisi myös mahdollisuuksien mukaan avoimesti olevissa ex situ -kokoelmissa, mieluimmin nii- saatavissa. Tästä hyötyisivät merkittävästi myös den alkuperämaassa, ja vähintään 10 %:lle niistä kehitysmaat, joissa taksonominen asiantuntemus on palautus- ja kunnostusohjelmat ja kokoelmat ovat usein hyvin puutteellisia. Suo- 9. 70 % viljelykasvien ja muiden sosio-ekonomi- messa GBIF -verkoston rakentamista koordinoi sesti arvokkaiden kasvien geneettisestä moni- Luonnontieteellinen keskusmuseo. GBIF:iä täyden- muotoisuudesta on suojeltu, ja niihin liittyvä tämään on vuonna 2007 perustettu Encyclopedia of alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tieto Life -hanke, joka tähtää tämän tiedon jalostamiseen on säilytetty tavoitteena ”kotisivu joka lajille”. Myös OECD:n ja 10. Hoitosuunnitelma on tehty vähintään 100:lle EU:n tutkimus- ja kehitystyön ohjelmissa on takso- kasveja, kasviyhdyskuntia tai ekosysteemejä uh- nomisen metatiedon kokoamiseen ja järjestämiseen kaavalle erityisen haitalliselle vieraslajille liittyviä yhteistyöhankkeita. Ne ovat usein keskit- 11. Kansainvälinen kauppa ei uhkaa yhtään luon- tyneet museokokoelmien tietojen kartoittamiseen nonkasvia ja tietojärjestelmien kehittämiseen. 12. 30 % kasveista saatavista tuotteista on peräisin kestävästi hoidetuilta alueilta 13. Kasvivarojen väheneminen ja niihin liittyvän kes- täviä elinkeinoja tukevan, paikallisia ruokalähtei- tä ja terveydenhoitoa hyödyttävän perinteisen tiedon väheneminen saadaan pysäytettyä 14. Kasvidiversiteetin merkitys ja sen suojelun tarve on sisällytetty tiedotus-, kasvatus- ja tietoi- suusohjelmiin 15. Kasviensuojeluun koulutettuja ihmisiä ja tarvittavia voimavaroja lisätään tämän strategian tavoitteiden saavuttamiseksi 16. Kasviensuojelun tarvitsemat kansallisen, alueellisen ja kansainvälisen tason verkostot saadaan perustettua

14 Suomen ympäristö 1 | 2008 Suomen luonnon • Parannetaan uhanalaisia lajeja koskevan monimuotoisuuden tiedon tasoa ja käytettävyyttä inventointien avulla, Saatetaan lajeja koskevat tietojärjestel- suojelun ja kestävän käytön mät ajan tasalle ja parannetaan tiedonvaihtoa toimintaohjelma 2006–2016 eri toimijoiden kesken. • Selkeytetään Luonnontieteellisen keskusmu- Kansallisen ja alueellisen tason toimintavalmiuksi- seon (LTKM) ja Suomen ympäristökeskuksen en lisääminen on ehdoton edellytys GTI -työohjel- (SYKE) tehtäväjakoa taksonomisen perustut- man toimeenpanolle. Kunkin maan pitäisi selvittää kimuksen, näyteaineiston tuotannon ja tal- omat taksonomian ja sen sovellutusten kehittämis- lentamisen sekä luonnon monimuotoisuuden tarpeensa ja tuoda ne esiin kansallisessa biodiver- seurannan osalta. siteettipolitiikassa. Suomessa aihepiiriä käsiteltiin • Muunnetaan LTKM:n hallussa oleva taksono- jossain määrin jo ensimmäisessä kansallisessa minen aineisto sekä muiden luonnontieteel- luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmassa listen museoiden ja kokoelmien tärkeimmät vuosille 1997–2005. Uudessa vuosia 2006–2016 kos- aineistot digitaaliseen muotoon. Sovitaan kevassa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja Suomen eliölajiston taksonomisten luetteloi- kestävän käytön strategiassa ja toimintaohjelmassa den päivittämisestä ja digitaalisesta vaihdosta on oma kohtansa kansallisiksi toimiksi maailman- kaikkien toimijoiden kesken. laajuisen taksonomia-aloitteen toteuttamiseksi ja • Edistetään aktiivisesti Maailmanlaajuisen tak- vahvistamiseksi. Seuraavassa esitetään toiminta- sonomia-aloitteen toteutumista mm. lisäämäl- ohjelmaan sisältyvät seitsemän uhanalaisia lajeja ja lä suomalaisten asiantuntijoiden koulutusta GTI -ohjelmaa koskevaa toimenpide-ehdotusta: ja asiantuntijoiden kansainvälistä vaihtoa. • Toteutetaan Suomen lajiston uhanalaisuuden • Jatketaan METSO-ohjelmassa aloitettua puut- kokonaisarviointi kymmenen vuoden välein. teellisesti tunnettujen lajiryhmien ja lajien tut- Seuraava yhteenveto ilmestyy vuonna 2010. kimusohjelmaa vuoden 2007 jälkeen. Laadi- • Laaditaan lajiston suojelun toteutusohjelma, taan määritysoppaat Suomen eliölajistosta ja jossa määritellään toiminnan painopisteet, sen tärkeimmistä eliöryhmistä. Toteutetaan voimavaratavoitteet ja priorisoinnit aikatau- eliölajeihin, niiden tuntemukseen ja luokit- lutuksineen sekä eri toimijoiden työnjako. teluun liittyviä kansallisia toimia tiiviissä Yhtenäistetään tehtäväkentän ohjausta suo- yhteistyössä Ruotsin Svenska Artprojektet situksin ja toimintaohjein. Selvitetään lajien -hankkeen kanssa. suojeluun liittyvien poikkeuslupamenettelyi- den keventämismahdollisuudet.

Piirros: Seppo Leinonen.

Suomen ympäristö 1 | 2008 15 2 Lajien uhanalaisuus ja lajitiedon tarve Heikki Toivonen ja Pertti Rassi

Lajiensuojelu on luonnonsuojelun keskeisiä osa- kärangattomia eläimiä on vain vähän: 2 nilviäis-, alueita. Harvinaisia tai eri perusteella arvokkaiksi 22 perhos-, 6 kovakuoriais- ja 5 korentolajia. Koko arvioituja lajeja on pyritty suojelemaan rajoittamal- maassa tai osassa maata rauhoitettuja putkilokas- la niiden käyttöä tai rauhoittamalla ne kokonaan. veja on runsaasti, 146 lajia. Lisäksi on rauhoitettu Kun ympäristömuutosten huomattiin aiheuttavan 7 sammallajia. suuria muutoksia lajistossa, alettiin arvioida har- Euroopan unionissa lajiensuojelua edistetään vinaistuvien tai häviämisvaarassa olevien lajien luontodirektiivin ja lintudirektiivin avulla. Luonto- uhanalaisuutta. Viime vuosikymmenien aikana direktiivin II liitteessä ja lintudirektiivin I liitteessä on muun muassa uhanalaisarviointien perustella mainitaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvi- alettu aiempaa aktiivisemmin hoitaa lajeja ja elin- lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten ympäristöjä. suojelutoimien alueita. Näiden muodostama koko- Lajisto on keskeinen peruste myös elinympä- naisuus tunnetaan Natura 2000 -verkostona. Luon- ristöjen suojelussa. Elinympäristöjen tyypittely todirektiivin IV liitteessä on mainittu ne lajit, jotka sekä niiden ominaispiirteiden tai edustavuuden edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen arviointi tapahtuu yleensä niiden lajiston perus- tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityi- teella. Hyvä lajintuntemus ja tieto lajien biologi- sesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on asta ja levinneisyydestä on monessa suhteessa kielletty. Myös näiden lajien lisääntymis- ja leväh- käytännön luonnonsuojelutyön kulmakivi. Myös dyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on taksonomisella ja ekologisella perustutkimuksella kiellettyä. Luontodirektiivin V liitteeseen kuuluu on pitemmällä tähtäimellä suuri merkitys luon- lajeja, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö nonsuojelulle. voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Suomessa esiintyy 83 luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden tarkoittamaa eläinlajia ja 46 kasvilajia. Rauhoitetut lajit ja Eläinlajeista nisäkkäitä on 28, matelijoita ja sam- direktiivilajit makkoeläimiä 4, kaloja 9, hyönteisiä 35, nilviäisiä 5 ja muita selkärangattomia 2 lajia. Kasveista put- Rauhoitus suojaa eläimiä ja kasveja keräämiseltä kilokasveja on 32 ja sammalia 14. Lintudirektiivin ja pyynniltä. Luonnonsuojelulain nojalla annetaan liitteen I lajeja Suomessa esiintyy 62. On todennä- asetukset sekä rauhoitetuista että uhanalaisista la- köistä, että luontodirektiivin lajiluetteloa täydenne- jeista. Rauhoitettujen lajien luettelo on perinteisesti tään tulevaisuudessa tutkimus- ja seurantatiedon käsittänyt selkärankaisia eläimiä ja putkilokasve- perusteella ottamalla siihen lisää selkärangattomia ja. Nykyään luonnonsuojelulaki rauhoittaa kaikki ja alempia kasveja. linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu riistaeläimiin Direktiivilajien suojelun asteen muutoksia var- tai rauhoittamattomiin eläimiin. Sen lisäksi luon- ten jäsenmaiden tulee tehdä määräajoin raportti nonsuojeluasetuksessa on lueteltu 4 matelijaa, 5 lajien levinneisyyksien ja kantojen muutoksista. sammakkoeläintä ja 37 kalalajia. Rauhoitettuja sel- Tämä työ vaatii runsaasti asiantuntemusta ja py-

16 Suomen ympäristö 1 | 2008 syviä seurantajärjestelmiä. Suomessa seurataan ja on 33. Uhanalaisia kasveja ja sieniä on yhteensä suurinta osaa direktiivilajeista varsin kattavasti. 675. Niistä putkilokasveja on 163, sammalia 135, Vuosina 2006–2007 tehtiin direktiivien lajeja ja jäkäliä 96 ja sieniä 275. Uhanalaisia suurleviä oli luontotyyppejä koskeva raportointi. Tähän työhön 6 lajia. osallistui kaikkiaan lähes 200 asiantuntijaa, joista Uhanalaisarvioinnista vastaavilla toimikunnilla noin 90 henkeä luontotyyppien uhanalaisuuden ja työryhmillä on uhanalaisuuden arvioinnin käy- arviointihankkeeseen (LUTU). tännön toteutuksessa ollut apunaan suuri joukko asiantuntijoita, jotka ovat eri eliöryhmien par- haimpia tuntijoita maassamme. Heistä on koottu Uhanalaiset lajit 1990-luvulta lähtien pysyviä eliötyöryhmiä, jotka ja uhanalaisarviointi toimivat uhanalaisarvioinnin ohella luonnonsuoje- luhallinnon apuna myös lajien suojelun ongelmis- Suomessa on valmisteltu kolme laajaa uhanalai- sa. Eliötyöryhmiin kuuluu yhteensä 140 jäsentä, suustarkastelua vuosina 1985, 1990 ja 2000 (Rassi ympäristöhallinnon edustajien lisäksi runsaasti ym. 1986, 1991, 2001). Uhanalaisarviointien tavoit- luonnonhistoriallisten museoiden, yliopistojen, teena on ollut käsitellä koko maamme tunnettua tutkimuslaitosten ja eri eliöryhmien harrastusjär- eliölajistoa, mutta vain runsaasta kolmasosasta on jestöjen jäseniä. Tällä hetkellä toimii 13 työryhmää ollut riittävät tiedot uhanalaisuuden arvioimiseksi seuraavien eliöryhmien parissa: putkilokasvit, sam- (kuva 2.1). Vuoden 2000 arvioinnissa tarkasteltuja malet, jäkälät, sienet, linnut, nilviäiset, hämähäkit, lajeja oli 15 000, joista hävinneitä 186, uhanalaisia kovakuoriaiset, perhoset, vesihyönteiset, pistiäiset, 1505 ja silmälläpidettäviä 1060 lajia. Hemiptera (nivelkärsäiset), Diptera (kaksisiipiset). Lisäksi saatetaan koota tilapäisiä ryhmiä tai tilata arviointeja yksittäisiltä asiantuntijoilta. Arvioitujen lajien osuus Suomen koko lajimäärästä Seuraava valtakunnallinen uhanalaisarvio teh- 100 % dään vuosina 2007–2010. Käynnissä olevassa uu-

80 % simmassa uhanalaisarvioinnissa eliötyöryhmät valmistelevat itsenäisesti julkaistujen ohjeiden 60 % Ei arvioidut (Mannerkoski & Ryttäri 2007) mukaiset uhanalais- 40 % Arvioidut arvioinnit, jotka asetettu ohjaustyöryhmä (Lajien

20 % uhanalaisuuden arviointiryhmä LAUHA) kokoaa yhteen ja vahvistaa. 0 % v. 1985 v. 1990 v. 2000 40 000 lajia 42 000 lajia 43 000 lajia Uhanalaisia lajeja koskevan

Kuva 2.1. Uhanalaisarvioinnissa mukana olleiden lajien lajitiedon tarve osuus Suomen arvioidusta kokonaislajimäärästä. Uhanalaisiin lajeihin liittyy monia lajistotiedon tar- Fig. 2.1. The proportion of assessed species of the total peita. Lajintuntemuksen ja taksonomisen tiedon estimated number of Finnish species in 1985, 1990 and 2000. puute on tullut selvästi esille uhanalaisten lajien arvioinnissa, seurannassa ja suojelussa. Esimerkik- si uhanalaisista lajeista vain noin 10 % on pysyvän Uhanalaisten lajien suojelutoimia kehitetään ja seurannan piirissä. Tiedon puute koskee suuressa kohdennetaan uhanalaisarviointien pohjalta. määrin myös uhanalaisten lajien biologian tunte- Luonnonsuojelulain uhanalaisten lajien listojen musta. Esimerkiksi uhanalaisten lajien suojeluoh- muutokset perustuvat uhanalaisarviointeihin. jelmia olisi tarpeen laatia noin 500 lajille, mutta Vuoden 2000 uhanalaisarvioinnin pohjalta uudiste- tähän mennessä on voitu laatia vain noin 100 laji- tussa luonnonsuojeluasetuksen uhanalaisten lajien kohtaista suojeluohjelmaa. lista käsittää yhteensä 748 eläinlajia, joista pääosa Kolmen tähän mennessä tehdyn uhanalaisarvion selkärangattomia eläimiä (715). Näistä valtaosa oinnin aikana arvio Suomesta tunnettujen lajien on hyönteisiä: perhosia 224, kovakuoriaisia 317 ja määrästä kasvoi 40 000:sta 43 000:een. Uusimmas- muita hyönteisiä 145. Uhanalaisia selkärankaislaje- sakin arvioinnissa vain runsaasta kolmasosasta on

Suomen ympäristö 1 | 2008 17 ollut riittävät tiedot uhanalaisuuden arvioimiseksi Periaatteessa jokaisella maamme lajilla tulisi olla (vrt. kuva 2.1.). Ilman lisätutkimusta lähes kaksi uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä annettu luok- kolmannesta Suomen lajistosta on vaarassa jäädä ka, joka kertoo sen elinvoimaisuuden ja lajista ole- pysyvästi uhanalaisuusarviointien ulkopuolelle. van tietämyksen tason. Nykyiset uhanalaisuuden Uhanalaiset lajit ilmentävät oman suojeluar- määrittämiseen vaadittavat kriteerit ovat huomat- vonsa ohella myös käyttämiensä elinympäristöjen tavasti tarkemmat kuin arviointien alkuvaihees- suojelutarvetta. Eri eliöryhmien elinympäristöt sa oli tarpeen. Uhanalaisarviointi onkin samalla vaihtelevat suuresti. Vain kolmasosaan lajistosta muuttunut lajistollista monimuotoisuuttamme perustava arvio lajien elinympäristöjen suojelutar- koskevan tiedon säännöllisesti toistuvaksi evalu- peesta voi olla koko lajiston kannalta huomattavas- oinniksi. tikin virheellinen. Tietojen puute on kaikissa tehdyissä uhanalai- Monista puutteellisimmin tunnetuista eliöryh- suusarvioinneissa koettu merkittäväksi haitaksi. mistä ei ole koottu edes ajan tasalla olevaa luetteloa Ensimmäisen uhanalaistoimikunnan esittämistä 89 Suomesta tunnetuista lajeista. Tiedon määrän kas- toimenpidesuosituksesta peräti 16 koski tutkimuk- vaessa eliöryhmästä laaditaan yleensä lajiluettelo sen sekä harrastuksen ja niiden avulla tapahtuvan (checklist). Vertaamalla näitä luetteloita naapuri- tiedon määrän lisäämistä. Seuraavien uhanalais- maidemme vastaaviin, voidaan arvioida ainakin arviointien yhteydessä tehty ehdotusten seuranta suuntaa antavasti, kuinka suuri osa kunkin eliö- osoitti, että monet lainsäädäntöön, hallintoon ja ryhmän todennäköisesti Suomessa elävistä lajeista suojeluun liittyvät ehdotukset olivat toteutuneet on jo löydetty. Kaikkein huonoimmin tunnetuista tai toteutumassa, sen sijaan ehdotukset tutkimuk- ryhmistä huomattava osa Pohjoismaissakin esiin- sen lisäämisestä ja harrastuksen edistämisestä tyvistä lajeista on vielä kokonaan täältä löytymättä eivät olleet toteutuneet esitetyllä tavalla. Uhan- tai jopa vielä tieteellisesti kuvaamatta. alaisten lajien biologian tutkimusta oli selvästi Lajien levinneisyys tunnetaan myös puutteelli- lisätty, mutta puutteellisesti tunnettujen lajien sel- sesti. Huonoimmin tunnetuista eliöryhmistä tiedot vittämiseksi varoja ei ollut käytettävissä. Vuoden ovat usein vain luonnonmaakunnittain. Paremmin 2000 uhanalaisarvioinnissa esitettiin edelleen toi- tunnetuista ryhmistä tiedot on koottu esiintymis- menpidesuosituksia lajistoamme koskevan tiedon ruuduittain. Yleensä käytetään yhtenäiskoordi- parantamiseksi. naatiston 10 x 10 km:n ruutuja. Jos havaintoja on PUTTE -ohjelmassa keskitytään huonosti tun- riittävästi, ruutujen ajallinen tarkastelu mahdol- nettujen eliöryhmien taksonomian tutkimukseen listaa jo lajien runsauden muutosten melko tarkan sekä niiden lajintuntemusmateriaalin kehittämi- analysoinnin. Parhaaseen tulokseen päästään, kun seen. Lajien lisääntymisbiologian ja ekologian tut- kaikki ryhmästä tunnettu tieto on tallennettu tie- kimus jouduttiin jättämään vähemmälle. tokantaan. Näitä on Suomesta vain muutamasta eliöryhmästä. Merkittävin niistä on Luonnontie- teellisen keskusmuseon putkilokasvirekisteri. Rinnan lajien levinneisyyden selvittelyn kanssa kerätään tietoja lajien biologiasta. Vasta kun lajin biologia sekä sen levinneisyys ja siinä mahdollisesti tapahtuneet muutokset tunnetaan hyvin, voidaan lajin status ja mahdollinen uhanalaisuus arvioida luotettavasti. Kaikissa laajemmissa eliöryhmissä on sekä hyvin että huonosti tunnettuja lajeja (tai muita taksoneja). Taksonomiset ja sen myötä myös lajin tunnistamiseen liittyvät vaikeudet tai lajin hyvin piilottelevat elintavat voivat vaikeuttaa tietojen kokoamista. Uhanalaisarviointi on uusien IUCN:n kriteeri- en myötä laajentunut. Nykyisin arvioidaan uhanalaisuuden ohella myös lajien elinvoimaisuus ja aikaisempaa tarkemmin tietojen puutteellisuus.

18 Suomen ympäristö 1 | 2008 3 PUTTE-ohjelman tieteellinen ja kansainvälinen merkitys Jyrki Muona ja Juhani Lokki

Taustaa

Biodiversiteettisopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat vakain tuumiin päätyneet siihen, että ihmisen hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa on erottamat- tomasti nivoutunut luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Jotta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä onnistuttaisiin, on toki tiedettävä, mitä monimuotoisuus on ja miten sitä voi mitata. Jokaisen laajemman alueen, vaikkapa valtion, biodiversiteetin perusmitta on siellä elävät lajit. Kun ne tunnetaan, voidaan syventyä yksittäisten lajien elämään ja lähestyä tilannetta, jossa kyetään teke- Kuva 3.1. Erot eri alueiden lajimäärissä eivät ole yhtä mään perusteltuja ratkaisuja alkuperäisen luonnon suuria kuin erot lajistontuntemuksessa. Suomen kova- kuoriaislajisto tunnetaan kansainvälisesti vertailtuna ja ihmisen toiminnan yhteensovittamiseksi. erittäin hyvin. Punahärö (Cucujus cinnabarinus) on suurten Usein korostetaan sitä, että maapallon luonto haapojen häviämisen vuoksi erittäin uhanalainen kuoriai- on käsittämättömän rikas päiväntasaajan metsissä. nen. Kuva: Sanna Saari. Mitä lähemmäs napoja sieltä kuljetaan, sen köy- Fig. 3.1. Differences in species numbers of different areas hemmäksi luonto muuttuu. Jos luonto-ohjelmien are not as large as the differences in knowledge of species. Eurooppa onkin vielä vehreä ja lehtomainen, Suo- Compared internationally, the beetle fauna of Finland is known very well. Cucujus cinnabarinus is threatened becau- messa on kuusen ja männyn ohella lähinnä lunta, se of the decreasing number of large aspens. soita ja hyttysiä. Myytti karusta Pohjolasta elää Photo: Sanna Saari. sitkeästi, vaikka todellisuudessa lajirikkaus onkin häkellyttävän suuri. Trooppinen maailma on todella keskimäärin ryhmissä, kuten kaloissa, joiden lajimäärä on hel- pohjoista lajirunsaampi, mutta ei niin paljon kuin posti 30-kertainen trooppisilla alueilla Suomeen usein luullaan. Kaikkein lajirikkain ryhmä, hyön- verrattuna. Koska maailman eliöstöstä valtaosa teiset, sopinee vertauskohdaksi. Suomea yli kaksi on hyönteisiä, erot niiden lajimäärissä vaikuttavat kertaa suurempi Uuden-Guinean saari on maail- eniten lajimäärien vertailuihin. man rikkaimpia alueita hyönteislajistonsa suhteen. Suurimmat erot eri alueiden välillä eivät kos- Siellä arvioidaan elävän noin 200 000 lajia, joka on ke niinkään itse lajimääriä vaan sitä, miten hyvin kuitenkin vain 6–7 kertaa niin paljon kuin Suo- lajisto tunnetaan. Niinpä suurin ero Suomen ja messa. Sulawesin saarella Indonesiassa tehdyissä Uuden-Guinean välillä on se, että Suomen lajeista tutkimuksissa on sademetsästä löydetty 5 500 ko- tiedetään hyvin paljon ja Uuden-Guinean lajeista vakuoriaislajia, kun Oulangan kansallispuistosta hyvin vähän. Ehkä hiukan yllättäen tämä sama metsistä on löydetty 1 300 lajia. Suurimmat erot tilanne koskee lähes koko maailmaa. Suomi kuu- lajimäärissä ovatkin suomalaisille ehkä yllättävissä luu muutaman harvan lähinaapurin kanssa hyvin

Suomen ympäristö 1 | 2008 19 poikkeukselliseen seuraan. Pohjoismaat ja eräät vähitellen muuttua 2000-luvulla. Uranuurtajana Länsi- ja Keski-Euroopan maat voivat ylpeillä sillä, on pidettävä Australiaa. Geologisesti muinaisen että niiden alueella elävistä eliöistä suuresta osasta eteläisen jättimantereen eristäytyneenä sirpaleena voidaan tehdä melko luotettava luettelo, ja vieläpä Australian luonto on hyvin omanlaisensa – ken- useimpien lajien elinympäristöt ja elintavatkin tun- gurut, eukalyptukset ja valkoiset papukaijat ovat netaan. Näillä alueilla voidaan myös uskaltautua kaikille tuttuja. Tämän kotoperäisen eliöstön sel- arvioimaan, kuinka paljon on vielä selvittämättä. vittäminen lienee maan hallituksen varhaisen Suuressa osaa maailmaa kaikki tämä on vain kau- kiinnostuksen takana. Australian PUTTE-ohjelmaa kainen unelma. Trooppisissa maissa yhtä lailla kuin vastaava hanke on nimeltään ABRS, A(ustralian) Yhdysvalloissa ja Australiassa on edelleen valtavia B(iological) R(esources) S(tudy). Tämä uraauurtava alueita, joiden lajistosta ei tiedetä juuri mitään ylei- ohjelma alkoi jo vuonna 1973, lähes kaksi vuosi- sellä tasolla, vaikka joidenkin yksittäisten ryhmien kymmentä ennen Rio de Janeirossa allekirjoitettua osalta tietoa voi olla paljonkin. biodiversiteettisopimusta. Ohjelman pitkä kesto Tässä tilanteessa voi kysyä, miksi Suomen la- on kohottanut merkittävästi Australian lajiston jiston tutkimiseen tulisi enää sijoittaa erityisiä tuntemusta, mutta edelleen, yli 30 vuotta sen alun voimavaroja? Miksi PUTTE oli tärkeä? Maailman- jälkeen, tietämys on Suomen vastaavaa tietämystä laajuisesti lajiston tuntemuksen taso Suomessa oli jäljessä. Tämä kuvaa hyvin ongelmia, joita huonos- erinomainen jo ennestään. ti tunnetuilla alueilla on verrattuna omaamme, ja Hyvän tiedon tason vuoksi Suomessa tehtävät antaa käsityksen etumatkasta mikä meillä vielä on lajistoa koskevat tutkimukset voivat olennaisella lajiston tuntemuksessa. tavalla lisätä tietoa siitä, mitä emme vielä tiedä. Trooppisilla alueilla tutkijalla on vastassaan yleistä 8 epäselvyyttä, mutta Suomessa uusi havainto voi- 7 daan asettaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. Me tiedäm- 6 PEET me, että kaikissa eliöryhmissä tapahtuu ajallisia 5 muutoksia. Perustietojemme avulla voimme arvi- ATOL 4 ARTP oida havaittujen muutosten nopeutta ja merkitystä. PUTTE 3 Samoin voimme uusia tutkimusmenetelmiä sovel- ABRS tamalla luotettavasti havaita, onko käsityksemme 2 monimuotoisuudesta lisääntymässä tai muuten 1 mahdollisesti olennaisesti muuttumassa. Näin ei 0 pystytä tekemään alueilla, joiden perustilanne on 2003 2004 2005 2006 edelleen täysin epäselvä. Asiantuntijoiden arvio Kuva 3.2. Kansainväliset PUTTEa vastaavat hankkeet, vielä tuntemattomista Suomessa elävistä eliöistä miljoonaa € vuodessa. on vähintään 10 000, ehkä jopa 30 000. Määrä on Fig. 3.2. International research programmes similar to valtava, mutta ei mahdoton selvittää. Suomella on PUTTE, volume millions € per year. mahdollisuus jatkaa työtään maailman monimuotoisuuden tuntemuksen kärkijoukossa, mikäli jo toimivat systematiikan ja taksonomian asiantunti- Hiukan PUTTEa aiemmin, vuonna 2002, al- jat jatkavat työtään ja mikäli heidän avullaan kou- koi Yhdysvaltojen kansallisen tiedeakatemian, lutetaan uusien ryhmien asiantuntijoita. NSF:n PEET-ohjelma, P(rogram for) E(nhaching) T(axonomic) E(xpertise) sekä heti PUTTEn peräs- sä laaja yhdysvaltalainen A(ssembling the T(ree) Mitä maailmalla on O(f) L(ife) hanke. Näistä ohjelmista PEET pyrkii tehty ja miten se tavoittamaan tällä hetkellä aktiiviset yhdysvalta- laiset museoammattilaiset sekä kouluttamaan hei- vertautuu PUTTEen? tä lisää aloille, joissa heistä on puutetta. Ohjelman syntyyn vaikutti se, että huolimatta maan suurista Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on karu – resursseista hallinnon tarvitsemat tiedot lajiston melko vähän on tehty. Biodiversiteettisopimuksen koostumuksesta ja eliöiden elintavoista olivat edel- tavoitteiden kannalta tilanne on kuitenkin alkanut leen varsin puutteellisia.

20 Suomen ympäristö 1 | 2008 ATOL-hankkeet puolestaan ovat tieteellisiä kon- malla, että se on erityisesti Suomen lajitutkijoiden sortioita, joilla pyritään selvittämään maailmanlaa- kykyjen hyödyntämisohjelma. juisesti suurten, huonosti tunnettujen eliöryhmien ”Artprojektet”-tyyppiset määrityskirjat kuulu- kehityshistorialliset sukulaisuussuhteet käyttäen vat myös PUTTE-ohjelman piiriin. Ruotsin esimer- niin rakenteellisia tuntomerkkejä kuin molekyyli- kin mukaisesti on syytä huomata, että käsikirjojen biologisia aineistoja. Näiden hankkeiden tieteelli- tekoon kykeneviä taksonomeja on Suomessakin nen merkitys on suuri, mutta monimuotoisuuden liian vähän. Ruotsalaisten tärkeänä pitämän toh- hallinnan kannalta niiden nopea sovellettavuus torikoulutusosion sijoittamista PUTTEa vastaavan on vähäinen ja edut nähtävissä vasta kauempana tulevaisuuden ohjelman piiriin olisi syytä miettiä. tulevaisuudessa. Rahoituksen taso on ollut kansainvälisesti ver- ”Svenska Artprojektet” toimii kahdella saralla. taillen hyvä. Niin Australian ARBS ohjelma kuin Se on osin tohtorinkoulutusohjelma, joka pyrkii Yhdysvaltojen PEET ohjelmakin ovat suhteessa taksonomian asiantuntijoiden kouluttamiseen, huonommin rahoitettuja. ”Svenska Artprojektet” osin se tähtää ulkoasultaan upeiden Ruotsin lajis- on kuitenkin PUTTEa vielä selvästi merkittävämpi ton määritysoppaiden julkaisemiseen. Koulutus- panostus lajistotutkimukseen. ohjelmatavoite osoittaa, että Ruotsissa tunnetaan huolta maan pitkän ja tuloksellisen taksonomian tutkijoiden perinteen heikkenemisestä. Suunnit- teilla olevien määritysoppaiden kohteena olevat Svenska artprojektet eliöryhmät viittaavat siihen, että Ruotsissa ei tällä hetkellä löydy henkilöitä, jotka voisivat tehdä kä- http://www.artdata.slu.se/svenskaartprojektet. sikirjoja juuri niistä eliöryhmistä, joiden tuntemus asp vaatisi eniten kohennusta. Lähes kaikki tulossa olevat kirjat esittelevät aiemmin hyvin tunnettuja Hankkeen päämääränä on tuoda tieto Ruotsissa ryhmiä. tavattavista eliöistä kaikkien ruotsalaisten käsiin. PUTTE on näiden hankkeiden joukossa monella Hankkeen arvellaan kestävän 20 vuotta ja sen nä- tapaa ainutlaatuinen ja innovatiivinen. Sen keskei- kyvin tulos tulee olemaan 120-osainen kirjasarja. nen tarkoitus on ollut irrottaa Suomen parhaat asi- Hankkeen suojelijana toimii prinsessa Victoria ja antuntijavoimat selvittämään huonosti tunnettujen sen vuotuinen budjetti on noin viisi miljoonaa €. metsäeliöiden lukumäärää, ekologiaa ja uhanalaisuutta. Tässä suhteessa se muistuttaa PEET-ohjel- Tavoitteisiin pyritään kolmella tavalla maa, joka tosin on kohdistettu vain akateemisiin ihmisiin, vaikka osaamista olisi ollut muuallakin. Huonosti tunnettujen eliöiden inventointi PUTTE-ohjelman kautta rahoituksen saanut alal- luonnossa laan pitkälle edennyt asiantuntija on voinut olla Uusien keruiden avulla saadaan runsaasti tietoa yhtä lailla museoammattilainen kuin puhdas har- levinneisyydestä ja aineistoa tutkimukseen. rastajakin. Tässä suhteessa PUTTE eroaa kaikista muista ohjelmista. Näin toimien on voitu pyrkiä Huonosti tunnettujen eliöiden taksonomi- tuloksiin ilman tutkimusrahoitusta usein rasitta- set selvitykset via muita vaatimuksia. Projektin ei ole tarvinnut Asiantuntijat selvittävät vielä nimettömien löydet- sisältää jatkokoulutusvelvoitteita tai tutkinnon tyjen lajien nimet ja tarvittaessa kuvaavat tieteelli- suorittamista – koko ajan on tähdätty tuloksiin, sellä tavalla aiemmin tuntemattomat lajit. joita tarvitaan nyt. PUTTEn tässä vaiheessa merkit- tävä osa lajistoselvityksiin pystyvistä tutkijoista on Suurelle yleisölle suunnatut, komeat määri- kyetty aktivoimaan, mutta tulevaisuudessa tarvi- tysteokset – sarja ”Nationalnyckeln” taan myös uusia, erityisesti nuoria tutkijoita. PUT- Hyvin kuvitetut määrityskirjat lisäävät ihmisten TEn käytäntöä palvelevaa tausta-ajatusta kuvaa kiinnostusta luontoon ja syventävät heidän tieto- se, että ATOL-hankkeiden kaltaisia pitkälle vietyjä, jaan lajien merkityksestä. puhtaasti tieteellisiä hankkeita ei ole sen piirissä. Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsäla- jien tutkimusohjelmaa voi parhaiten kuvata sano-

Suomen ympäristö 1 | 2008 21 Tulokset ja tieteellinen tiettyihin elinympäristöihin ja jonka avulla niiden merkitys elämää voidaan aiempaa ratkaisevasti helpommin selvittää. Osa näistä lajeista on ns. tieteelle uusia, osa ns. Suomelle uusia. PUTTE-ohjelman 40 hankkeesta 26 on senkaltaista, Tieteelle uudet lajit ovat niitä, joita ei ole koskaan että niiden voi odottaa tuottavan tieteellisessä yh- aiemmin kuvattu tiedeyhteisön määrittelemällä ta- teisössä yleisesti tunnettuja tuloksia: artikkeleita valla. Aivan oikeutetusti voi sanoa, että niitä ei ole lehdissä, esitelmiä ja tutkintoja. Loput kymmenen aiemmin ollut olemassa, koska kukaan ei niiden hanketta tähtäsivät suoraan käsikirjan, tietokan- olemassaolosta ole tiennyt. Suomelle uudet lajit nan tai verkkotyökalun kaltaisiin, toisella taval- taasen ovat muualta aiemmin tunnettuja eliöitä, la arvioitaviin tuloksiin. Tieteellisten artikkelien jotka nyt vasta ensi kerran on havaittu Suomesta. tekemiseen kuuluu olennaisena osana vertaisar- Uusien lajien kuvaaminen ja liittäminen lajiluette- viointi ja siihen liittyvä kirjoituksen muokkaus loihin on monimuotoisuuden selvittämisen ensim- uudelleen. Tämä prosessi on hidas myös elekt- mäinen, keskeinen askel. Tämän jälkeen ne saavat ronisen tiedonvälityksen aikana. Tämän vuoksi olemassaolon oikeuden ja niiden asema luonnossa PUTTE-ohjelman lopulliset tulokset eivät ole vielä voidaan selvittää. kokonaan arvioitavissa, vaan julkaisuja on vielä Tieteen kannalta nyt löydetyt uudet lajit ovat tulossa runsaasti. merkittävä tutkimusaineisto sellaisenaan. PUTTE- Kypsään vaiheeseen edenneiksi hankkeiksi voi- ohjelman keskeinen, maailmanlaajuisestikin mer- daan katsoa ne, jotka ovat tuottaneet enemmän kittävä löydös liittyy tähän aineistoon, ja siinä sei- kuin kaksi jo ilmestynyttä julkaisua. Tiukasti tie- tikkisieniin. Kuten aiemmin on jo todettu, Suomen teellisiin julkaisuihin tähtääviä projekteja oli 22, lajisto on kansainvälisesti katsottuna poikkeuksel- näistä 12 on ehtinyt kypsään vaiheeseen. Ne ovat lisen hyvin tunnettu. Joidenkin hyönteisryhmien tuottaneet 149 tieteellistä julkaisua. Keskiarvona ja monien kasviryhmien lisäksi jäkälien ja sienten vuotta kohden tämä on 3,2, lukua voi verrata tie- tutkimuksella on maassamme merkittävät perin- teellisten EU-konsortioiden usein lupaamaan 2/ teet. Suuri joukko itiöemiä muodostavia sieniä on tutkija/vuosi tahtiin. kuvattu Suomesta tieteelle ensi kerran. Näin ollen Tiedeyhteisössä ollaan usein kiinnostuneita oli melkoisen yllättävää, että DNA-tutkimuksien vain julkaisujen foorumeista ja lukumäärästä. tuloksena löytyi yli sata uutta seitikkilajia. Tämä PUTTE-ohjelma ei ole ollut samalla tavalla tiukan löydös yhdessä muiden rahoitettujen sienihank- kaavamainen. Tasoltaan korkeat, hallinnon ja suu- keiden tulosten kanssa viittaa siihen, että maas- ren yleisön tarpeisiin tähtäävät julkaisut ovat alun samme on suuri määrä aiemmin tuntemattomia perin olleet ainakin viiden hankkeen keskeisiä suursieniä. tuotteita – niitä on syntynyt näiden piiristä 18 ja Molekyylibiologisten menetelmien paljastamia, muiden hankkeiden tuottamina 45 muuta. Kaikki ns. kryptisiä lajeja, joista ei toistaiseksi tunneta tuotokset yhdistettynä PUTTE-ohjelma on tähän morfologisia tuntomerkkejä, on ilmoitettu monista mennessä tuottanut 234 julkaisua, 57 esitelmää, 4 eliöryhmistä aiemmin. PUTTEn rahoittama lois- kirjaa ja 13 korkeakoulututkintoa. pistiäishanke todensi merkittävän määrän tällai- Puhtaasti jo näiden numeroiden valossa oh- sia lajeja ryhmästä, jonka tuntemus Suomessa on jelma on edennyt hyvin. Luonnon monimuotoi- melko huono. Vastaavia tuloksia on saatu muualta suuden hallinnan kannalta nämä luvut eivät kui- maailmasta, joten nämä tulokset eivät olleet sinän- tenkaan sinänsä merkitse mitään. Olennaista on, sä yllättäviä. Sen sijaan samanlainen tulos sieni- sisältävätkö nämä luvut jotain tieteellisesti uutta, ryhmästä, jonka oletettiin olevan varsin hyvin tun- kiinnostavaa ja jopa sovellettavaa. Seuraavassa nettu, oli hämmästyttävä tieto. Tämä tulos viittaa keskitytään siksi tieteelliseen antiin. siihen, että tietämyksemme taso on oletettua paljon Projektit ovat löytäneet Suomesta yhteensä huonompi. Koska sienillä on suuri taloudellinen- 1 495 uutta lajia. Nämä ovat eliöitä, jotka ovat elä- kin merkitys metsäekosysteemeissä ja koska Suomi neet maassamme, mutta joita kukaan ei ole aiem- kuului ”hyvin” tunnettuihin maihin, tällä löydök- min täältä kyennyt tunnistamaan tai löytämään. sellä on merkittäviä tieteellisiä vaikutuksia maail- Nyt niillä on joko nimi tai ainakin yksiselitteinen manlaajuisesti. Jos näin on meillä, kuinka huonosti ”henkilöllisyys”, jonka avulla ne voidaan yhdistää ovat asiat lajien tuntemuksen suhteen muualla?

22 Suomen ympäristö 1 | 2008 jä eliöitä ja tekemään mielenkiintoisia, tieteellisesti arvokkaita havaintoja lajiston monimuotoisuudesta näennäisesti hyvin tunnetulla alueella. PUTTEn menestys perustuu asiantuntijoiden vapauttamiseen heidän erikoisosaamiseensa kuu- luvaan työhön vailla muita rasitteita. Asiantunti- joiksi on kelpuutettu ne, jotka tuntevat jonkun eliö- ryhmän lajiston, ilman muodollisia edellytyksiä, eli biologian ja taksonomian akateeminen koulutus ei ole ollut välttämätöntä. Korkeatasoinen taksonominen tuntemus on edellytys sille, että eri lajeja voidaan käyttää apu- Kuva 3.3. Yksi PUTTE-tutkimusohjelman yllättävimmis- na ekologisessa tutkimuksessa. Jotta muutkin kuin tä tuloksista oli sienten oletettua suurempi lajimäärä. taksonomit osaisivat tunnistaa eliöt, tarvitaan laa- Juhannusseitikki (Cortinarius sp.) on yksi seitikkihankkeen dukasta määrityskirjallisuutta. Lajien ja lajiryh- tutkijoiden löytämistä uusista seitikkilajeista, jolle etsitään parhaillaan tieteellistä nimeä. Mikäli sellaista ei löydy, laji mien ympäristövaatimukset ovat usein varsin kuvataan tieteelle uutena. Kuva: Kare Liimatainen. erilaisia ja tämän vuoksi ekologisten tutkimusten Fig 3.3. One of the most surprising results of the research tuloksia ei voida aina yleistää. Useista eliöryhmistä programme was the higher number of fungus species on PUTTE-tutkimusohjelmassa saatu uutta tietoa, discovered than earlier expected. Cortinarius sp. (in the jonka avulla niitä voidaan käyttää hyväksi myös figure) is one of the species possibly new to science found in Cortinarius project. Photo: Kare Liimatainen. ekologisissa kysymyksenasetteluissa. Esimerkiksi Suomen mäkärien levinneisyyden ja elintapojen tuntemus ovat PUTTE-ohjelman jälkeen niin korkealla tasolla, että on mahdollista tutkia niiden Uhanalaisuuden arvioinnin tutkimukselle tulos on ilmeisen merkittäviä ekologisia ja sosio-ekonomi- myös selvä haaste. Jälleen löytyi eliöryhmä, jossa sia vaikutuksia ravintoverkkoihin, riistaeläinten arvioitavien lajien määrä saattaa kaikkialla olla rat- kantoihin, kotieläinten terveyteen sekä eläimistä kaisevasti suurempi kuin oletettiin. ihmisiin levittyviin taudinaiheuttajiin. Toinen merkittävä PUTTE-saavutus on lisätiedon Useista eliöryhmistä on tutkimusohjelman ai- kerääminen jo aiemmin maasta tiedettyjen, mutta kana koottu huomattava määrä uutta ja koostettu elintavoiltaan ja levinneisyydeltään huonosti tun- vanhaa tietoa elintavoista ja ympäristövaatimuk- nettujen lajien tutkimus. Ennen PUTTEa arvioitiin, sista kirjoihin, muihin julkaisuihin ja tietokantoi- että vain noin 35 prosentista Suomen tunnetuista hin. Ekologiset luettelot ovat maankäytön suun- eliöistä oli riittävät tiedot uhanalaisuusarviointiin. nittelussa erityisen käyttökelpoisia (kts. Siitonen PUTTE on merkittävästi korottanut tätä lukua tuo- & Kuusinen, luku 5). malla uutta tietoa erityisesti kärpästen ja sääskien tavattoman runsaslajisista ryhmistä. PUTTE on aktivoinut lukuisia harrastajia in- Tulevaisuus nokkaaseen yhteistyöhön niin keskenään kuin tutkijoidenkin kanssa. Vaikka tämä ei ole suoraan Onko PUTTE parantanut taksonomisen tutkimuk- tieteellinen tulos, se on kuitenkin mitä tärkein tie- sen edellytyksiä Suomessa? Ohjelman ennakko- teellisiin tuloksiin jatkossa johtava seikka. Monet luuloton lähestymistapa on johtanut harrastajien levinneisyyteen ja elintapoihin liittyvät keskeiset ja ammattilaisten välien lähestymiseen ja korosta- tiedot saadaan selville laajan havainnointiverkos- nut tutkimusalan perinteitä Suomessa. Tästä tulee ton avulla. olemaan pysyvää hyötyä. Muilta osin tilanne on Näiden saavutusten valossa on kiistatonta, että monimutkaisempi. PUTTE on merkittävin suomalaista lajistoa selvit- PUTTEn myötä lajistotuntemuksen taso on sel- tänyt hanke koskaan. Sen avulla on pystytty liit- västi kohonnut niissä ryhmissä, joita tutkittiin. tämään Suomen lajistoon lähes 1 500 uutta eliötä, Taksonomisen tutkimuksen edellytykset ovat selvittämään elintapoja ja levinneisyyttä suuresta hankkeen aikana parantuneet rahoitettujen tutki- määrästä aiemmin tarkastelun ulkopuolelle jätetty- joiden osalta, mutta vain näiden. Pysyvää yleistä

Suomen ympäristö 1 | 2008 23 parannusta ei näy, ja tulevaisuus on huolestutta- valla tavalla auki. Suomessa on lajistotutkimuksen asiantuntijoita luonnontieteellisissä museoissa, eräiden yliopistojen biologian laitoksissa ja tutkimuslaitoksissa. Heidän mahdollisuutensa tutkimustyöhön on parantunut PUTTEn rahoituksen myötä. Uudet ponnistukset voivat johtua tiedepoliittisista tai yhteisöllisistä syistä, mutta selvä aineellinenkin osio voitaneen osoittaa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten oma tutkimusrahoitus on käytännössä olematonta. Molekyylibiologiset työt, konferens- sivierailut ja yhteistyöprojektit edellyttävät ulko- puolista rahoitusta, jota puhdas lajistotutkimus ei ole Suomessa tähän saakka voinut saada. Suomen Akatemia, ylivoimaisesti tärkein tiederahoitta- jamme, on keskittänyt tukensa toisentyyppisiin hankkeisiin. Systematiikan ja taksonomian alalla rahoitusta ovat saaneet aiemmin esitellyn ATOL- ohjelman kaltaiset projektit, joissa on merkittävä tutkintoihin tähtäävä jatkokoulutustavoite ja toisella tavalla tieteelliseksi mielletty lähtökohta. Erityinen ongelma rahoituksen osalta on nyky- aikaisen taksonomisen tutkimuksen rutiininomai- sesti käyttämä molekyylibiologinen lähestymista- pa. DNA-tuntomerkkien selvittäminen ei harrastajilta onnistu. Alan kehityksestä huolimatta työtä ei voi tehdä akateemisten laitosten ulkopuolella, koska osa laitteista on erittäin kalliita ja yksittäisten näytteiden käsittely edellyttää laboratorioita. Taksonomeille PUTTE on ollut yllättävä väläh- dys siitä, miten asioiden tulisi olla. He ovat tart- tuneet tilaisuuteensa ja tuottaneet suuren määrän tietoa. Tällä tiellä tulisi jatkaa, jotta loputkin tu- hatpäiset tuntemattomien lajien joukot saataisiin kirjoihin ja kansiin. Ennen sitä niitä ei ole olemassa. Kun se on tehty, näiden eliöiden asema, merkitys ja tulevaisuus voidaan ajatella arvioitavan.

24 Suomen ympäristö 1 | 2008 4 Lajistotuntemuksen lisääntyminen PUTTE-ohjelman myötä Aino Juslén, Juha Pykälä, Heikki Kotiranta, Mikko Kuusinen ja Ilpo Mannerkoski

Lajistotuntemus on Suomessa kansainvälisesti korkealla tasolla. Puutteellisesti tunnettuja lajeja on erityisesti selkärangattomien eläinten, sienien ja mikrolevien joukossa. PUTTE-tutkimusohjelmaan kuului monipuolisesti ryhmiä selkärangattomista eläimistä ja sienistä. Lajistotuntemuksella tarkoitetaan tässä yhtey- dessä lajien ja lajiryhmien taksonomiaa sekä myös lajimäärän, levinneisyyden ja lajien elintapojen tuntemusta. Tutkimusohjelma käsitti eliöryhmiä, joita koskevan aiemman tiedon taso vaihteli huomattavasti. Osan kohdalla tutkimus täytyi aloit- taa aivan alusta, sillä lajiston tuntemus Suomessa (maaperäeläimet, liekosääsket, poimuhytykät, haarakkaat) tai maailmanlaajuisestikin (sammalien ja jäkälien mikrosienet) oli lähes olematonta tai hyvin Kuva 4.1. Poimuhytyköiden sienisukuun kuuluva Tremella puutteellista. Lisäksi tutkimuskohteina oli useita cladoniae määritettiin marraskuussa 2007 Suomelle uutena hyönteis- ja sieniryhmiä, joista oli vain vanhentu- lajina Halikon Vaisakon jalopuulehdosta kerätyltä äimä- nutta tietoa tai joita oli tutkittu vain osaksi (esim. torvijäkälältä (Cladonia coniocraea). Poimuhytykät kuuluvat kiilukärpäset, ripsiäiset, haarakkaat). Muutamis- hyytelösieniin, jotka ovat Suomessa huonoimmin tunnettuja sieniryhmiä. Kuva: Emilia Pippola. sa vaikeasti tunnistettavissa eliöryhmissä (esim. Fig. 4.1. Tremella cladoniae was identified as a new species harsosääsket, suurpääkärpäset, lupot) keskityttiin to Finland in November 2007. It was growing on Cladonia selvittämään taksonomiaa ja sukulaisuussuhteita. conicraea in Halikko Vaisakko in a rich broad-leaved Useiden eliöryhmien Suomen lajisto tunnettiin jo forest. Tremella belongs to jelly fungi, which are very kohtuullisen hyvin, mutta lajien levinneisyydet ja poorly known in Finland. Photo: Emilia Pippola. ympäristövaatimukset tunnettiin silti varsin puutteellisesti. Pienvesien sammalia ja vesihyönteisiä, paahdeympäristön hyönteisiä ja lahopuiden eri sukkessiovaiheiden hyönteisiä tutkivissa hankkeissa lajistokysymystä lähestyttiin elinympäristö- näkökulmasta. Esimerkiksi lähdelajisto tunnettiin ennen PUTTEa huonosti koko Fennoskandiassa, mutta Suomen lajisto tunnetaan nyt hyvin.

Suomen ympäristö 1 | 2008 25 PUTTE aktivoi tutkija- ja harrastajayhteisön Suomessa oli 1900-luvun alkupuoliskolla ja keski- vaiheilla aktiivista ja monipuolista tutkimusta eri eliöryhmissä. Yliopistojen biologian opetusohjel- missa lajiston tuntemukseen liittyvää opetusta on viime vuosikymmeninä kuitenkin jatkuvasti kar- sittu. Lajistotutkimus on yliopistoissa supistunut ja jäänyt yhä enemmän luonnontieteellisten museoiden henkilökunnan varaan. Tutkimusperinteen katkeaminen useiden hyönteisryhmien kohdalla on romahduttanut lajituntemuksen tason viime vuosikymmeninä (esimerkiksi kiilukärpäset, kaskaat, ripsiäiset). Kuva 4.2. DNA-tuntomerkit ovat useiden vaikeiden lajiryhmien määrityksessä erittäin hyödyllisiä. Raisa PUTTE-tutkimusohjelman hankkeissa on val- Ilmanen työskentelee tutkimusavustajana mikrosieni- mistunut tähän mennessä 11 pro gradu -tutkielmaa tutkimushankkeessa. Kuva: Tomi Laukka. ja yksi lisensiaattitutkielma. Väitöskirjatyöntekijöi- Fig. 4.2. DNA characteristics are extremely useful in tä hankkeissa on työskennellyt yhdeksän, joista yk- identification of many difficult species groups. Raisa si on tähän mennessä väitellyt. PUTTE-rahoitus ei Ilmanen works as a research assistant in a project studying epibryotic and lichenicolous microfungi. ole kuitenkaan edellyttänyt tutkintoihin tähtäävää Photo: Tomi Laukka. tutkimusta, vaan tavoitteena on ollut julkaistun tiedon kartuttaminen. Rahoitus on mahdollistanut useiden kokeneiden tutkijoiden keskittymisen oman ryhmänsä syventävään tutkimukseen. Pitkä- jänteisen tutkimusjakson aikana on voitu kokeilla ja kehittää esimerkiksi uusia näytteenottomene- telmiä eri hyönteisryhmien lajiston tutkimiseksi, DNA-tuntomerkkien käyttämiseksi ja tiedon koos- tamiseksi tietokantoihin. Harrastajien rooli lajistotutkimuksessa on aina ollut varsin merkittävä. Esimerkiksi useissa hyön- teisryhmissä harrastajat ovat keränneet pääosan lajistotiedoista. Osa PUTTE-tutkimuksistakin on alkanut harrastuspohjalta (yökkösten toukat, kuk- kakärpäset). PUTTEn tarjoama tuki hankkeille on mahdollistanut tiedon saattamisen julkaistuun muotoon ja siten muiden harrastajien, tiedeyhtei- sön ja ympäristöhallinnon käyttöön. Viime vuosina julkaistut määrityskirjat (esim. Karjalainen 2002, Heliövaara ym. 2004) ovat merkittävästi lisänneet ko. ryhmien harrastusta. Myös meneillään olevat PUTTE-tutkimushankkeet ovat vilkastuttaneet eri hyönteisryhmien havainnointia jo ennen määritys- Kuva 4.3. SEM-kuva sammalkerroksessa elävästä sammalpunkista kirjojen ilmestymistä. Esimerkiksi luteita harras- (Steganacarus applicatus). Pienikokoiset (≤ 1 mm) sammalpunkit syövät pääasiassa sienirihmastoa, jäkälää ja siitepölyä. Niiden tavien henkilöiden määrä on noussut huomatta- merkitys maaperän eloperäisen aineksen hajotusprosessissa on vasti. Laajentunut harrastajajoukko ja havainnointi suuri. (SEM = scanning electron microscope eli pyyhkäisyelektroni- parantaa merkittävästi mahdollisuuksia arvioida mikroskooppi) Kuva: Ritva Penttinen. tulevaisuudessa muun muassa lajien tilaa, uhan- Fig. 4.3. SEM photo of a moss-dwelling oribatid species, Stega- alaisuutta ja suojelun tarvetta. Keskeinen haaste nacarus applicatus. Small-sized (≤ 1 mm) oribatids feed mainly on fungal hyphae, lichen and pollen. They play an important role in the on, miten harrastajien toimintaa voidaan tukea si- decomposition of organic substances. Photo: Ritva Penttinen. ten, että innostus eliöryhmään säilyy.

26 Suomen ympäristö 1 | 2008 Määrityskirjallisuus

Tutkimusohjelman yksi tärkeimmistä tavoitteista on ollut tuottaa suomenkielistä määrityskirjalli- suutta eliöryhmistä, joista sitä ei ole ollut aiemmin saatavana. Toistaiseksi ovat ilmestyneet: Käävät – puiden sienet (Niemelä 2005), Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat osa 1 (Ahola & Silvonen 2005), Suomen sieniopas (Salo ym. 2006) ja Suomen kuk- kakärpäset ja lähialueiden lajeja (Haarto & Kerp- pola 2007). Tekeillä ovat määrityskirjat luteista, kirvoista, kovakuoriaisista, seppämäisistä kuoriaisista a ja jalokuoriaisista, pussikoista, makrojäkälistä sekä yökkösten toukkien kirjasarjan kaksi jälkimmäistä osaa. Yhdessä PUTTE-määrityskirjat tulevat sisäl- tämään noin 5 500 lajia. Helttasienistä ja tateista on ilmestynyt ekokatalogi (Salo ym. 2005) ja Suo- men kaskaista ensimmäinen kattava luettelo, joka sisältää myös levinneisyystiedot, elintapatietoja sekä alustavan uhanalaisarvion (Söderman 2007).

b Kuva 4.4. Käävät – puiden sienet (Niemelä 2005) esittelee Suomen 230 kääpälajia värivalokuvin. Kuvat: Tuomo Niemelä. Fig. 4.4. The identification book Polypores, lignicolous fungi (Niemelä 2005) describes the 230 Finnish polypore species with colour photos. Photos: Tuomo Niemelä. a) Mesipillikääpä elää järeissä, kostealle maapohjalle kaatuneissa haavanrungoissa. Kasvupaikkoja ovat vanhat metsät ja majavien jälkeensä jättämät pölkyt rantametsissä. a) Antrodia mellita grows on thick aspen trunks that are lying on moist ground. Typical growth sites are old- growth forests and lakesides where beavers have cut aspen trees. b) Koivunhelttakääpä on tyypillinen pioneerilaji: se ilmaantuu nopeasti hakkuualueiden kantoihin, metsä- paloalueille ja pensaikkojen raivausjätteisiin. c b) Lenzites betulinus is a typical pioneer species, appearing soon in the stumps of clear-cut or in forest- fire areas, and in woody debris of coppice clearings. c) Kuusenkääpä on elävien kuusien lahottaja, mutta jatkaa kasvuaan vuosien ajan puun kuoltua. Runsain se on Pohjois- ja Itä-Suomen vanhoissa metsissä. c) Phellinus chrysoloma decays living spruce trees, but grows on for years after the tree has died. It is a characteristic element of northern old-growth forests. d) Riukukääpä kasvaa ohuissa kuusen rungoissa. Tämä vanhoissa metsissä viihtyvä laji palaa melko pian myös talouskäytössä olleeseen metsään, jos se suojellaan. d) Phellinus viticola prefers fallen, thin spruce trunks. This typical old forest species is able to reclaim fairly quickly also managed forests after their protection. d

Suomen ympäristö 1 | 2008 27 Lisäksi tutkijoita on kannustettu lajiluetteloiden ja määrityskaavojen julkaisemiseen myös sellaisista eliöryhmistä, joista kirjan julkaiseminen ei vielä ole mahdollista. Useista eliöryhmistä on julkaistu ja pidetään yllä verkossa lajistoluetteloa ja/tai le- vinneisyystietokantaa yhteistyössä eliötyöryhmien kanssa. Luontoharrastuksessa ja lajimäärityksessä internetin verkkoympäristö tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kovakuoriaisia varten on PUTTE-hankkeessa kehitetty tietoverkkomääritystyökalu. Sen avulla kaikki Suomen noin 3 600 kovakuoriaista voidaan a määrittää ainakin sukutasolle saakka. Verkossa on helppoa saattaa kuviaan muiden saataville. Monil- la luontoa kuvaavilla henkilöillä on omia kotisivu- jaan, joissa kuvia on näytteillä joko tunnistettuina

Kuva 4.5. Tekeillä olevassa Suomen luteet -kirjassa on b kiinnitetty huomiota korkealaatuiseen kuvitukseen. Kuvat: Teemu Rintala. Fig. 4.5. In the forthcoming book on True Bugs of Finland special attention is given to high quality digital portraits of all species. Photos: Teemu Rintala. a) Lehtokauluslude on etelärannikon varjoisten rantalehto- jen harvinainen laji. a) A plant bug (Grypocoris sexguttatus) is a rare in shady grass-herb forests in south coast of Finland. b) PUTTE-tunnushahmon (kts. raportin nimiölehti) mallina on ollut viirukangaslude. Silmälläpidettäväksi luokiteltu viirukangaslude esiintyy lähinnä Etelä- ja Kaakkois- Suomessa. Se elää kuivilla paahteisilla kedoilla. b) Geocoris ater (the symbol of PUTTE programme) can be found in southern and eastern part of Finland. This rare species, assessed as nearly threatened, lives c in sunny and dry meadows. c) Ketokorppilude on kuivien ketojen, niittyjen ja pien- naralueiden laji, joka elää kellokasveilla varsinkin kissan- kellolla. Laji esiintyy varsin paikoittaisena Etelä- ja Keski- Suomessa. c) Strongylocoris leucocephalus occurs in dry meadows and roadsides feeding on bluebells and prefers the Bluebell of Scotland (Campanula rotundifolia), in particular. It is patchily distributed in southern and central Finland. d) Verkkoluteisiin kuuluva lemmikkilude on harvinainen silmälläpidettäväksi luokiteltu kosteiden rantaniittyjen ja luhtien laji, joka elää luhtalemmikillä. d) A lace bug, Dictyla convergens is a rare, Near Threatened species found in moist flood meadows feeding on its host plant Water forget-me-not (Myosotis scorpioides). d

28 Suomen ympäristö 1 | 2008 tai ilman nimeä. Verkkosivujen kuvien perusteella määritettiin muun muassa kaksi Suomelle uutta hämähäkkilajia. Lisäksi kuvia voi toimittaa esimerkiksi Hyönteisfoorumin (http://213.139.166.224/ imgforum/) kaltaisille sivuille, jossa muiden on mahdollista kommentoida niitä ja määrittää ku- vaajalle tuntemattomia lajeja. Tutkimusohjelman eri hankkeissa on valokuvattu runsaasti lajeja sekä elävinä luonnossa että näyt- teistä. Monista eliöryhmistä on aikaisemmin ollut hyvin niukasti kuvia, ja lukuisia lajeja on PUTTE- ohjelman yhteydessä valokuvattu ensimmäistä a kertaa. Kaikki määrityskirjoissa ja verkkotyöka- lussa esitetyt lajit on pyritty valokuvaamaan.

Kuva 4.6. Koko Pohjois-Euroopan kirvat esittelevässä b kirjassa monien lajien kuvat julkaistaan ensimmäistä kertaa. Kuvat: Anders Albrecht. Fig. 4.6. In the forthcoming Identification Guide to the Aphids of Finland and North Europe many species are illustrated with photographs for the first time. Photos: Anders Albrecht a) Macrosiphoniella tanacetaria -kirvan tärkeimpiä ravintokasveja on pietaryrtti. Lajilla ei ole vielä suomen- kielistä nimeä. a) Tansy (Tanacetum vulgare) is one of the most important host plants of Macrosiphoniella tanacetaria. The aphid does not have a Finnish name yet. b) Pterocomma populeum löydettiin Suomesta ensimmäistä kertaa PUTTE-hankkeen aikana. Muurahaiset lypsävät kirvoilta erittyvää mesikastetta. b) Pterocomma populeum was found for the first time from c Finland during the PUTTE project. Ants are milking the aphids for their honeydew. c) Atheroides hirtellus elää rivistöinä nurmilauhan (Deschampsia cespitosa) tupaslehtien alapuolen vaoissa. c) Atheroides hirtellus forms rows in the furrows on underside of leaves of tufted hair grass (Deschampsia cespitosa). d) Pachypappella lactea -kirvan haavassa olevia lehtiäkä- miä, joiden uskotaan yleisesti syntyvän kuivuuden vuoksi. Kirvoja voi olla niin paljon, että isot puutkin voivat olla kokonaan ruskassa. d) The conspicuous leaf galls on aspen (Populus tremula) of Pachypappella lactea are commonly believed to be caused by draught. They may be so numerous that whole trees are dressed in autumn tints. d

Suomen ympäristö 1 | 2008 29 PUTTE-ohjelmassa ta kerätyistä näytteistä 117 lajia tieteelle uusina. löytyneet tieteelle ja Tieteelle uusia lajeja on löytynyt selvästi eniten huonoimmin tunnetuissa ryhmissä, kuten mikro- maalle uudet lajit sienissä, harsosääskissä ja liekosääskissä. Hieman Selkärankaisten eläinten ja putkilokasvien suoma- enemmän tutkituista ryhmistä tieteelle uusia lajeja lainen lajisto tunnetaan hyvin. Selkärangattomista on Suomesta kuvattu esimerkiksi hämähäkeistä, eläimistä ja sienistä tunnetaan kohtuullisen hyvin kukkakärpäsistä ja orvakoista. vain joidenkin ryhmien lajisto. Tällaisia ryhmiä ovat Molekyylibiologisilla menetelmillä voidaan esimerkiksi nilviäiset, perhoset ja käävät. Puutteel- tutkia tarkemmin lajirajauksia ja selvittää suku- lisimmin tunnetuissa eliöryhmissä lajimäärää ei laisuussuhteita. Useissa PUTTE-hankkeissa on voida arvioida kymmenien tai edes satojen tark- menestyksellisesti käytetty DNA-tuntomerkkejä kuudella. Näihin lukeutuvat muun muassa punkit, lajien selvittämisessä. DNA-sekvenssiaineistoa on loispistiäiset ja kaksisiipiset sekä monet levä- ja sie- hyödynnetty useiden taksonomisesti epäselvien niryhmät. Viimeisimmässä uhanalaistarkastelussa ryhmien, esimerkiksi loispistiäisten, harsosääski- arvioitiin Suomen tunnetuksi lajimääräksi uhan- en, suurpää- ja lattajalkakärpästen, sirppipistiäis- alaismietinnön valmistelun aikaan 43 000, mutta ten, mikrosienien, sekä naavojen ja luppojen suku- muun muassa PUTTE-tutkimusohjelman tulokset laisuussuhteiden selvittämisessä. osoittavat arvion olevan liian alhainen. Sieniryhmistä seitikkien (Cortinarius) ja haarak- PUTTE-hankkeiden tutkijat ovat tähän men- kaiden (Ramaria) taksonomiassa on saatu DNA- nessä löytäneet Suomesta peräti 185 lajia, joita ei tuntomerkkien avulla mullistavia tuloksia. Myös ole aiemmin kuvattu tieteellisesti (taulukko 4.1.). muista haarakas- ja nuijakasmaisista sienisuvuis- Joitakin näistä lajeista on löydetty jo myös muista ta on alustavia tuloksia. Tulokset ovat osoittaneet, maista (esim. Irpex cremicolor, repalekääpä). Tutki- että näissä ja mahdollisesti monissa muissakin musten yhteydessä on lisäksi kuvattu ulkomail- kantasieniryhmissä lajimäärä on jopa kaksin- tai kolminkertainen aiemmin tunnettuun verrattuna. Molekyylisystemaattisten menetelmien käyttö on siten suuresti edistänyt sienilajiston selvittämistä. Suurin osa lajeista on erotettavissa morfologisin tuntomerkein, mutta joukosta saattaa paljastua myös geneettisesti toisistaan eroavia, kryptisiä lajeja, joista ei tunneta morfologisia tuntomerkkejä. PUTTE-hankkeissa löydettiin 1 495 lajia, joita ei ole aiemmin tavattu Suomesta. Lajeista 60 kuului sukuihin, joiden lajeja ei ole ennen löydetty Suo- mesta. Suomen lajiluetteloon lisätyt uudet lajit ovat lähes poikkeuksetta kuuluneet lajistoomme aikai- semminkin, mutta niitä ei vain ole löydetty. Suo- meen on kuitenkin viime vuosina myös levinnyt nopeaan tahtiin uusia lajeja, jotka ovat saattaneet kasvattaa muutamissa hankkeissa todettujen uusien lajien määrää. Suomelle uusista lajeista 581 on sieniä ja jäkäliä, 173 hämähäkkieläimiä, 740 hyönteisiä ja 1 nivelma- Kuva 4.7. Puttea margaritella nom. prov. on jäkälöitynyt kotelosieni, toihin kuuluva änkyrimato (taulukko 4.1.). joka kasvaa sirokorallisammalen (Ptilidium pulcherrimum) kuolleilla osilla. Sen 170–270 µm:n kokoiset valkoiset itiöemät muistuttavat Esimerkiksi sienisääsket ovat yksi jo aiemminkin pieniä helmiä. Lajista on vain muutamia keräyksiä Suomesta. eniten Suomessa tutkituista kaksisiipisryhmistä. Kuva: Seppo Huhtinen. Siitä huolimatta sienisääskiä käsittelevässä PUT- Fig. 4.7. Puttea margaritella nom. prov. is a lichenized ascomycete TE-hankkeessa on löydetty 27 tieteelle aiemmin growing on hepatic Ptilidium pulcherrimum. The fruitbodies occur on kuvaamatonta lajia. Suomen sienisääskilajisto on dead parts of the host. They are 170–270 µm in size and resemble white little pearls. The species has been collected in Finland only a kasvanut 589 lajista 716 lajiin. Samassa hankkeessa few times. Photo: Seppo Huhtinen. on tutkittu myös liekosääskiä, joista on aiemmin

30 Suomen ympäristö 1 | 2008 Taulukko 4.1. PUTTE-ohjelman hankkeissa Suomelle ja tieteelle uusina löydettyjen lajien lukumäärät. Table 4.1. Number of species described as new to Finland and to science during the PUTTE programme.

Eliöryhmä/taxa Nykyinen Suomelle Suomelle Tieteelle uusia Tieteelle uusia Tieteelle uusia Tieteelle uusia lajimäärä uusia uusia lajeja Suomes- lajeja ulko- sukuja Suo- sukuja ulko- Suomessa/ lajeja/ sukuja/ ta/species new mailta/species mesta/genera mailta/ genera species species genera to science new to science new to scien- new to scien- number in new to new to described described from ce described ce described Finland Finland Finland from Finland abroad from Finland from abroad Poimuhytykät (Tremella) 16 7 Seitikit (Cortinarius) 348 146 12 Haarakkaat (Ramaria) 42 27 5 Lahohaarakkaat (Lentaria) 8 4 Sirohaarakkaat (Ramariopsis) 14 9 Kalvasnuijakkaat (Clavaria) 25 17 Helttasienet ja tatit (Agaricales & Boletales) 1702 179 1 Sammalien ja jäkälien mikrosienet 269 108 13 26 2 (epibryous and lichenicolous fungi) Kääväkkäät (Aphyllophorales sensu lato) 968 80 4 11 2 4 Naavat ja viherlupot (Usnea, Alectoria, Gowardia) 16 1 1 Lupot (Bryoria) 17 3 Ripsiäiset (Thysanoptera)1 138 25 4 0 Loispistiäiset (Ctenopelmatinae & Tryphoninae)2 419 3 Kukkakärpäset (Syrphidae) 347 60 1 2 1 Harsosääsket (Sciaridae) 308 82 2 32 64 2 2 Sirppipistiäiset (Ophion)2 22 10 10 Kirvat (Aphidoidea) 475 20 1 Luteet (Heteroptera) 500 12 Suurpääkärpäset (Pipunculidae) 106 29 Lattajalkakärpäset (Platypezidae) 28 7 Sienisääsket (fungus gnats)3 716 155 3 25 2 Liekosääsket (Porricondylinae) 112 79 24 Kiilukärpäset (Dolichopodidae) 253 56 8 3 Kaskaat (Auchenorrhyncha) 396 62 16 Surviaissääsket (Chironomidae) 753 32 20 Sääsket (muut akvaattiset ja semiterrestriset 381 70 sääskiheimot)4 Mäkärät (Diptera: Simuliidae) 54 10 Hämähäkit (Araneae)1 640 6 2 41 4 Hyppyhäntäiset (Collembola) 230 12 Sammalpunkit (Oribatida) 314 15 5 1 4 1 Petopunkit (Mesostigmata) 340 138 8 Prostigmata-punkit 522 14 3 Änkyrimadot (Enchytraeidae) 61 1 Yökköset (Noctuidae)5 434 0 2 Pussikoit (Coleophoridae) 114 4 1 2 Mesipistiäiset (Apidae) 234 2 Metsäkovakuoriaisten pitkäaikaisseuranta 1 Paahdeympäristöjen hyönteiset6 5 Lahopuuhyönteiset6 4 Yhteensä/total 1495 60 185 117 8 7 1 Lisäksi on löydetty Suomessa ainoastaan kasvihuoneissa eläviä lajeja: 2 ripsiäistä ja 2 hämähäkkiä/Additionally, species living only in greenhouses; two thrips species and two spiders, have been found as new to Finland 2 Lisäksi on löydetty kryptisiä lajeja: 47 loispistiäistä ja 6 sirppipistiäistä/Additionally found cryptic species are 47 parasitic wasps and 6 ichneumon wasps 3 heimot/families Bolitophilidae, Ditomyiidae, Diadocidiidae, Keroplatidae ja Mycetophilidae 4 heimot/families Tipulidae, Limoniidae, Pediciidae, Cylindrotomidae, Dixidae, Psychodidae, Ptychopteridae, Thaumaleidae 5 Lisäksi on kuvattu ensimmäistä kertaa toukkavaiheessa 80 Suomelle uutta lajia, 20 tieteelle uutta lajia Suomesta ja 14 tieteelle uutta lajia ulkomailta. Näiden aikuiset muodot on kuvattu jo aiemmin/In addition, 80 species in larval stage new to Finland, 20 new species to science from Finland and 14 new species from abroad new to science have been described. The adult stages of these species have been described before 6 Hankkeen lähestymistapa on ollut elinympäristöläheinen, joten lajeja löytynyt useista eliöryhmistä/The project was carried out in a specific habitat type and thus species have been found from many species groups

Suomen ympäristö 1 | 2008 31 tehty ainoastaan yksi taksonominen tutkimus. Suo- koottu hankkeen aikana lähes 60 000 havaintoa. mesta tunnettu lajimäärä on kolminkertaistunut Tietokannan www-sovellus, jossa levinneisyysruu- 33:sta 112:een. Tutkimuksessa on keskitytty etenkin tujen lisäksi on nähtävissä mm. lajien fenologia, on alueille, joilta keruita on aiemmin ollut vähän. herättänyt huomiota myös muualla Euroopassa. Hämähäkkien levinneisyydestä on koottu mittava tietokanta, jossa on tällä hetkellä 48 000 havaintoa. Lajien levinneisyystietojen Tietokannan avulla voidaan tarkastella hämähäk- tarkentuminen kilajien esiintymistä Suomessa 10 x 10 km:n ruuduilla. Sieltä voidaan erotella myös muuta tietoa, PUTTEn aikana on kerätty monista eliöryhmistä esimerkiksi havaintoaikoja eri vuosikymmenillä uusia näytteitä seuduilta ja eliömaakunnista, jois- sekä löytöpaikkojen habitaattitietoja. Myös esi- ta aiemmin on kerätty vain vähän tai ei lainkaan merkiksi kääväkkäistä sekä sammalten ja jäkälien kyseisen eliöryhmän aineistoa. Näin on saatu huo- mikrosienistä on koottu Suomen levinneisyyskar- mattavasti tarkempi käsitys monien jo ennestään tat ensimmäistä kertaa. Suomesta tunnettujen lajien levinneisyydestä. Useissa hankkeissa on kertynyt huomattavia Useimmissa eliöryhmissä havaintoja ei ole kuiten- määriä uusia havaintoja seuduilta, joilta ko. eliö- kaan edelleenkään maantieteellisesti kattavasti, ja ryhmien tietoja on vähän. Havainnot ovat jopa tietoja lajien levinneisyydestä on tarpeen yhä tar- muuttaneet käsitystä lajien levinneisyydestä Suo- kentaa. Lisäksi laajojen aineistojen käsittely ja mää- messa. Esimerkiksi ripsiäisistä tehtiin 263 uutta ha- rittäminen vie paljon aikaa ja on osittain kesken. vaintoa uusista maakunnista ja kaskaista yli 1 000 Uusien keräyksien lisäksi on tarkistettu kym- vastaavaa uutta maakuntahavaintoa. Myös elin- meniä tuhansia aiemmin kerättyjä museonäytteitä. ympäristönäkökulmasta lajistoa tutkineissa hank- Useissa eliöryhmissä on havaittu huomattavasti keissa on saatu paljon uusia maakuntahavaintoja. väärin määritettyä materiaalia. Seitikkinäytteistä, Sukulaisuussuhteisiin keskittyvissä tutkimuksissa joihin geenipankin sekvenssit perustuvat, 75–85 % levinneisyystiedon karttuminen ei ollut tavoittee- aineistosta oli väärin määritettyä ja loispistiäisten na, mutta hankkeiden aikana lajien tunnetut löytö- Ctenopelmatinae-alaheimon näytteistä 13 %. paikat ovat lisääntyneet. Esimerkiksi useista harso- Kiilukärpäsistä edellinen yhteenveto museoma- sääskistä tunnettiin ennen vain yksi yksilö, mutta teriaalista ja levinneisyyksistä julkaistiin vuonna nyt lajit tiedetään laajalti levinneeksi. 1915. Hankkeen aikana uuden aineiston keruun Niin lajisto- kuin levinneisyystietojen saatavuut- ohella koko museoaineisto (noin 1 000 maakunta vaikeuttavat kuitenkin vaihtelevat tallentamis- tahavaintoa, 10 000 yksilöä) käytiin läpi. Hanke käytännöt, tallentamiseen käytettävissä olevien tuotti noin 1 900 maakuntahavaintoa, joista yli kol- voimavarojen niukkuus, lajistotiedon keruun ha- masosa on kokonaan uusia ja yli 1 300 hankkeessa janaisuus sekä se, että kerätyt tiedot ovat monesti kerättyihin näytteisiin perustuvia. Useiden lajien vain tietoa hallinnoivan organisaation tutkijoiden levinneisyys on selvästi muuttunut viimeisen 50 saatavilla. Koko maan lajistoluetteloa ei pidetä vuoden aikana, esimerkiksi emäksistä vettä vaa- toistaiseksi missään. Selkärangattomien eläinten tiva Dolichopus planitarsis on voimakkaasti harvi- ja sienten lajistoluetteloita on tuotettu luonnontie- naistunut Etelä-Suomessa. teellisissä museoissa ja yliopistoissa. Osaa näistä Levinneisyystiedon karttuminen ja täsmentymi- pitävät yllä eliötyöryhmät tai yksittäiset henkilöt. nen vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin arvioida Joitakin luetteloita voi tarkastella internetin kaut- lajien uhanalaisuutta. Esimerkiksi vuoden 2005 ta. helttasieniluettelossa (Kytövuori ym. 2005) 23 ai- Parhaimmin tunnetuista eliöryhmistä, linnuista emmin puutteellisesti tunnettujen luokkaan (DD) ja putkilokasveista, Luonnontieteellisen keskus- kuulunutta seitikkiä voitiin luokitella elinvoimai- museon tutkimustietokannoissa olevat levinnei- siksi (luokka LC) tiedon lisääntymisen myötä. syystiedot ovat kaikkein täsmällisimmät. Internet- Monissa hankkeissa on koottu ensimmäisen ker- käyttöliittymät helpottavat huomattavasti tiedon ran levinneisyystieto julkaisuihin tai tietokantoi- saatavuutta. Muutamien eliöryhmien kuten lutei- hin. Suomen kukkakärpäset -kirjassa on ensi kertaa den tietokannan tieto on vapaasti saatavana. Myös julkaistu tieto kukkakärpästen levinneisyydestä omien havaintojen saattaminen muiden tietoon on Suomessa. Luteiden levinneisyystietokantaan on Internet-verkon myötä helpottunut. Museon Ha-

32 Suomen ympäristö 1 | 2008 tikka -järjestelmään voi kuka tahansa harrastaja Lahopuulla eläviä hyönteisiä tutkiva hanke tuot- ilmoittaa omia havaintojaan useista eliöryhmistä. ti uutta tietoa monien lajien mikrohabitaatinvalin- Hyönteisistä on verkossa myös nopeasti karttuva nasta, kuten lahopuun laadusta, puulajeista, puun tietokanta. Tietokannoissa uhanalaisten lajien tie- osista (oksa, latva, rungon keskiosa tai tyvi) ja la- dot voidaan suojata esittämällä ne riittävän karke- hoasteesta. Hankkeessa saatiin tietoa sellaisistakin alla tasolla. ryhmistä, jotka eivät ole ensisijaisesti lahopuusta Ruotsissa lajistotiedon hallinta on keskitetty Art- riippuvaisia kuten jäytiäisistä. Monista ripsiäisistä Databankeniin. Sama keskus vastaa myös uhan- on nyt selvitetty vuodenaikainen esiintyminen, po- alaisarvioinneista ja mittavasta Svenska Artpro- pulaatioiden sukupuolijakauma ja metsäpalojen tai jektet -tutkimusohjelmasta sekä Nationalnyckeln ennallistamispolttojen vaikutukset talousmetsien määritysoppaiden julkaisemisesta. Svenska Art- lajistoon. projektetin yhteydessä on koostettu tutkimustar- Paahdeympäristön hyönteisiä tutkivassa hank- peen määrää ja kiireellisyyttä kuvaava luettelo keessa havaittiin, että kangasajuruohoa voidaan (asteikolla 1–5) Ruotsin lajistosta (http://www. käyttää niin kutsuttuna sateenvarjolajina, jonka artdata.slu.se/svenskaartprojektet/filer/Forsk- kasvupaikoilla elää paljon taantunutta ja uhan- ningsPrio07.pdf). alaista lajistoa, myös muuta kuin ajuruohoon sidoksissa olevaa. Hanke myös osoitti, että hiek- kamaiden pienlentokentät ovat perhosten lisäksi Ekologiset tiedot tärkeitä ympäristöjä muillekin hyönteisryhmille.

PUTTE-tutkimusohjelmassa pyrittiin kartutta- maan tietoa erityisesti elinympäristötyypeistä, joista on aiemmin vähän tai ei lainkaan ko. eläin- ryhmän keräyksiä. Esimerkiksi sienisääskiä kerät- tiin muun muassa avohakkuilta, kulotusaloilta ja tunturikoivikoista. Mäkäriä puolestaan tutkittiin aikaisemmin erityisen huonosti tunnettujen purojen, norojen, ojien ja lähteiden ympäristöistä. Uu- det mäkärälajit ovatkin löytyneet lähinnä näistä elinympäristöistä. Hankkeissa tuotettiin myös merkittävää uutta tietoa erilaisten hyönteispyydystyyppien sovel- tuvuudesta eri eliöryhmien keräämiseen. Esimer- kiksi sieni- ja liekosääskien tutkimisessa ei ollut käytetty aikaisemmin kuoriutumispyydyksiä eli eklektoreita. Niiden avulla saatiinkin runsaasti uutta tietoa lajien toukkabiologiasta – muun muassa siitä, millä puulajilla toukat elävät. Esimerkiksi kiilukärpäs-, yökkös- ja sienisääskitutkimuksissa myös kasvatettiin aikuisia hyönteisiä maastosta kerätyistä toukista. Ravinto- ja isäntäkasveista kerätyt havainnot ovat erittäin merkittäviä hyönteislajien elintapojen ymmärtämiseksi. Esimerkiksi tiedot kirvalajien isäntäkasveista ovat tarkentuneet huomattavasti. Noin 20 prosentista Suomen kiilukärpäsistä ei aiemmin ollut minkäänlaista tietoa elintavoista. Kuva 4.8. Kangasajuruoho on tärkeä isäntäkasvi monille paahde- Nyt lähes kaikista lajeista on selvitetty ainakin ympäristöjen taantuneille ja uhanalaisille lajeille. Kuva: Jere Salminen perustiedot elinympäristöstä, käyttäytymisestä ja Fig. 4.8. Creeping thyme Thymus serpyllum is an important host aikuisten esiintymisajasta. species for many declined or threatened species in xerothermic habitats. Photo: Jere Salminen

Suomen ympäristö 1 | 2008 33 Käävissä elävien kovakuoriaisten biologiaa aansa niin, että heistä tulee tuntemiensa eliöryh- selvitettiin laajasti: Mitä sienen osia eri lajien ai- mien parhaita asiantuntijoita, jopa kansainvälisellä kuiset ja toukat syövät, miten kuoriaislajisto eroaa tasolla. eri isäntäsienissä, riippuvuussuhteiden ehdotto- Lintujen tarkkailu on yksi Suomen suosituim- muutta, kuoriaisten lajidiversiteettiä erityyppisis- mista luontoharrastuksen muodoista. Linnut toi- sä käävissä (yksivuotiset, monivuotiset, pehmeät, mivat esimerkkinä siitä, miten harrastus yleistyes- kovat käävät). sään voi tuottaa koko maankäytön suunnittelua ja luonnonsuojelua tukevaa tietoa. Etenkin koulujen luontokerhoissa 1960-luvulla monet innostuivat Tietoa uhanalaisarvioinnin linnuista ja harrastajajoukko kasvoi suureksi. 1970- tueksi luvulle tultaessa harrastajat olivat vielä melko vä- hän orientoituneita yhteistyöhön. Tiedonkeruu uhanalaisarviointia varten on kärsi- Kiinnostuneiden joukko ja tietämyksen taso oli nyt voimavarojen puutteesta, ja uhanalaisten lajien kuitenkin jo niin laaja, että harrastukselle kaivattiin II seurantaryhmän (Rassi ym. 2001) asettamat ta- yleisesti syventämistä. Havainnoinnissa tähdättiin voitteet ja toimenpide-ehdotukset uhanalaisia la- lajitiedon lisäksi muun muassa havaittujen yksilöi- jeja koskevasta tutkimuksesta olisivat toteutuneet den iän ja sukupuolen määritykseen. Perustettiin heikosti ilman PUTTE-tutkimusohjelmaa. PUTTE uusia yhdistyksiä sekä kattojärjestöksi Lintutieteel- on antanut monien eliöryhmien uhanalaisuuden listen Yhdistysten Liitto (LYL, nykyään BirdLife arviointiin erittäin merkittävän voimavaralisän ja Suomi ry.). Vuonna 1973 perustetun Liiton ensim- piristysruiskeen. PUTTE-hankkeista kertyikin run- mäiseksi yhteiseksi tutkimushankkeeksi kypsyi saasti uutta tietoa uhanalaisarvioinnin tueksi. Noin lintuatlas. Ajatus lintuatlaksesta, johon kerätään 3 000–4 000 uutta lajia saadaan uhanalaisarvioinnin levinneisyystiedot Suomen pesivästä lajistosta se- piiriin (kts. Luku 5). PUTTEn myötä myös jo aiem- kä seurataan levinneisyyden muutoksia, oli saatu min arvioiduista lajeista on kertynyt uutta tietoa, alun perin Englannista. Lintutieto Oy kustansi laji- jonka avulla uhanalaisuusarvioinnin luotettavuus ryhmäkohtaisia oppaita. Tietoa esimerkiksi hyvistä ja tarkkuus ovat lisääntyneet. lintupaikoista jaettiin myös yhdistysten lehdissä. Tutkimusohjelmassa mukana olleista eliöryh- Valtakunnallinen Linnut-lehti tarjoaa korkeata- mistä kokonaan uusina uhanalaisarvioon tulevat soista määritystietoa ja ajankohtaista tutkimus- ja mukaan mäkärät, ripsiäiset, sienisääsket, kiilukär- suojeluasiaa. Linnut-vuosikirjaan koottu tieto on päset ja lattajalkakärpäset. Useissa muissa eliöryh- samalla tarkkaa seuranta-aineistoa sekä yleisellä missä pystytään arvioimaan yhteensä satoja uusia tasolla että lajikohtaisia arviointeja varten. Linnut lajeja. Tällaisia ovat hämähäkit, eräät kärpäsryh- ovat merkittävä ekologisissa tutkimuksissa käy- mät, kaskaat, helttasienet ja tatit, kääväkkäät ja tettävä ryhmä. jäkälät. Lintuharrastuksen yleistyessä yhä enemmän Muutamien aikaisemmin niukasti tutkittujen havaintoja saatiin käytännön luonnonsuojelutyön eliöryhmien tuntemus on edelleen liian vähäistä tueksi ja tarkentamiseksi. Myös päättäjät huoma- uhanalaisarviointia varten (esimerkiksi harsosääs- sivat, että linnusto tunnetaan hyvin ja että tieto ket). Esimerkiksi kaskailla loisivat suurpääkär- pystytään ottamaan yhä paremmin osaksi päätök- päslajit tunnetaan nyt kohtalaisesti, mutta niiden sentekoa ja suunnittelua. Nykyään on jo yleisesti elintavat ja isäntälajit ovat vielä paljolti tuntemat- hyväksyttävää liikkua kiikarit kaulassa. Myös me- tomia. dia seuraa säännöllisesti esimerkiksi talvilintulas- kentojen tuloksia. Lintutiedon lisääntyminen lienee vaikuttanut myös siihen, että suhtautuminen Vahva lajistoharrastus petolintuihin on muuttunut myönteisemmäksi. voimavarana Lintuharrastus on muutamassa vuosikymmenessä muodostunut yhteiskunnalliselta vaikutukseltaan Suomessa elää vahva luonnon harrastusperinne. merkittäväksi. Harrastajia on mukana luontoyhdistysten lisäksi PUTTE-tutkimusohjelmassa on tuettu sekä am- muun muassa eri alojen tieteellisissä seuroissa ja mattilais- että harrastuspohjalta toteutettuja kirja- eliötyöryhmissä. Osa harrastajista uppoutuu asi- hankkeita. Suomenkielinen määrityskirjallisuus on

34 Suomen ympäristö 1 | 2008 innostuneet myös lintuharrastajat, sillä niitä pystyy havainnoimaan kohtuullisen helposti myös kii- kareilla. Suoranaisia tietoja harrastajien määristä ja niiden muutoksista ei ole saatavana. Sudenkorentoharrastuksen vilkastuminen on kuitenkin selvää. Harrastajat ovat perustaneet yhdistyksen ja vilkkaat nettisivut. Sudenkorentoai- heinen valokuvanäyttely kiertää Suomea. Suden- korentojen uudet maakuntahavainnot ovat kirjan ilmestymisen jälkeen yli kymmenkertaistuneet edellisiin viiteentoista vuoteen nähden. Havainnot ovat enimmäkseen uusien, kotiseutuaan tarkkaile- maan alkaneiden harrastajien tekemiä. 15-vuotias a harrastaja löysi vuonna 2006 sudenkorentokirjan innoittamana kääpiötytönkorennon Santahami- nasta. Lajia ei ollut tavattu vuoden 1954 jälkeen muualta kuin Tammisaaresta. Kirjan perusteella sudenkorentojen valokuvaamisesta innostui myös porvoolainen, joka löysi muutaman viikon harrastuksen jälkeen Suomelle uuden lajin, etelänukon- korennon. Sieniharrastajien iloksi PUTTE-ohjelman tuotteena on julkaistu Suomen Sieniopas (Salo ym. 2006), joka on laajin kotimainen sienten määritys- opas sitten Suursienioppaan (Ulvinen 1976), joka b ei kuitenkaan sisältänyt valokuvia. Käännöskirjat, Kuva 4.9. Lapset innostuvat helposti erilaisista metsän vaikka olisivat hyviäkin, eivät palvele parhaalla elävistä, mutta luontoharrastuksen jatkuminen myöhem- mahdollisella tavalla kotimaista harrastajajoukkoa, mälle iälle ei ole nykyään itsestään selvää. Suomenkieli- sillä niissä ei ole otettu huomioon Suomen lajis- nen määrityskirjallisuus antaa mahdollisuuden tutustua ton erityispiirteitä. Ruokasienioppaissa käsitellään tarkemmin aivan uusiin eliöryhmiin. Kuva a: Viliina Evokari, b: Aino Juslén. yleensä vain 100–150 lajia, ja niissä käsitellyt ei- Fig 4.9. Children get easily enthusiastic about all living ruokasienet ovat niin yleisiä, että harrastusta ne creatures in the forest, but keeping up this interest in eivät auta. adulthood is not at all self-evident. Identification books Suomen Sieniopas kattaa noin 900 lajia ja on ai- in Finnish language provide an opportunity to learn more noa helttasienikirja, jossa käsitellään muitakin kuin about completely new species groups. Photo a: Viliina Evokari, b: Aino Juslén. ruokasienilajeja. Siitä huolimatta Suomen Sienio- pas kattaa vain kolmasosan maamme tunnetusta helttasieni- ja tattilajistosta ja siitä puuttuu useita avainasemassa uusien harrastajien innostamisessa. tavallisiakin lajeja. Suomen rouskut (Korhonen PUTTE-tutkimusohjelman tuottama kirjallisuus 1984) on tähän mennessä ainut yhdestä helttasie- tarjoaa mahdollisuuden kiinnostua luonnosta ja nisuvusta julkaistu kotimainen määritysopas. lisää siten luontoharrastusta. Sienistä kiinnostuneita on suuri joukko. Pai- Viime vuosina on julkaistu hyönteiskirjoja su- kallisia sieniyhdistyksiä on maassamme noin 20. denkorennoista (Karjalainen 2002), mesipistiäisistä Sieniseuran toimittaman Sienilehden tilaajia on (Söderman & Leinonen 2004), sarvijääristä (Heliö- lähes tuhat. Luonnontieteellisen keskusmuseon ja vaara ym. 2004), lantakuoriaisista (Roslin & He- Suomen Sieniseuran järjestämässä sieninäyttelyssä liövaara 2007) ja kukkakärpäsistä (Haarto & Kerp- on vuosittain 2 000 kävijää. Sienipolku -verkkokes- pola 2007). Kokonaan uusien luontoharrastajien kustelupalstalla on tuhatkunta rekisteröitynyttä lisäksi hyönteiskirjat houkuttelevat jo aikaisemmin käyttäjää. Varsinainen taksonominen työ sienien hyönteisiä harrastaneita henkilöitä laajentamaan parissa vaatii mikroskopointia ja DNA-menetelmi- havainnoimiansa ryhmiä. Sudenkorennoista ovat en käyttöä. Kuitenkin ekologisten ja levinneisyys-

Suomen ympäristö 1 | 2008 35 jälkeen perustettiin Joensuun yliopiston toimesta ”Kääpäposti”, johon kaikki asiasta kiinnostuneet saivat liittyä. Kääpäpostissa kerrotaan uusimmis- ta löydöistä, havainnoista eri lajien ekologiasta ja levinneisyydestä, sekä arvioidaan erilaisten tutki- musmenetelmien käyttöä ja relevanssia. Siellä voi myös rekrytoida harrastajia erilaisiin kääpäinven- tointeihin. Nyt Kääpäpostin jakelulistaan kuuluu lähes 90 alan harrastajaa – niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. Kääpäposti edesauttaa tehokkaasti uusien havaintojen ja levinneisyystietojen saamista kaikkien kiinnostuneiden tietoon. Kääpäharrastajat ovat tehneet laadukkaita julkaisuja omien alueidensa kääpälajistoista, esimer- Kuva 4.10. Seitikkitutkija Tuula Niskanen näytteitä keräämässä. kiksi Niemi ja Lehesvirta (1999) Varsinais-Suomesta Seitikkien värit muuttuvat kun ne kuivataan näytteeksi ja lisäksi ja Halonen ym. (2002) Oulun suistoalueen käävistä. joillakin lajeilla on tuoreena oma tyypillinen tuoksunsa, joten tuoretuntomerkkien havainnoiminen maastossa on tärkeää. Nyt kun Suomen käävistä on erinomainen opas Sieniharrastusta voi laajentaa ruokasienistä muihin mielenkiintoisiin (Niemelä 2005), harrastajien piirikin on edelleen sieniryhmiin uuden Suomen sienioppaan avulla (Salo ym. 2006). aktivoitunut. Kuva: Kare Liimatainen. Muut kääväkäsryhmät ovat toistaiseksi vä- Fig. 4.10. Researcher Tuula Niskanen collecting fungi. The colours hemmän harrastettuja, vaikka valveutuneet kää- of Cortinarius species change when dried as museum specimens. Some species also have a typical smell when fresh. Therefore it is päharrastajat ovatkin alkaneet kerätä ja määrittää important to observe the characteristics of species already in the esimerkiksi orvakoita. Koska ryhmä on epäyhte- field. The new Guide to Finni)sh fungi (Salo ym. 2006) gives an näinen, pitää se ”pilkkoa” paloiksi, ja ensimmäi- opportunity to expand the fungi hobby beyond the edible mush- nen kunnon yritys tehdä kirja ”piikkisistä kääväk- rooms to other interesting groups. Photo: Kare Liimatainen. käistä” on tekeillä. Sen tekeminen on vaikeampaa kuin kääpäkirjan, vaikka lajeja on vähemmän, sillä tietojen keräämisessä harrastajilla olisi arvokas teh- harrastajiakin on vähemmän. tävä. Harrastajajoukon innostamiseksi olisi tärkeää Harrastajilla on merkittävä rooli uusien lajiha- saada mahdollisimman kattava suomenkielinen vaintojen ja erityisesti levinneisyystiedon kartut- kirja helttasienistä ja tateista. Suomen sienitaksono- tamisessa. Havaintoja kerätään tietokantoihin esi- mien tietotaito on kansainvälistä huippuluokkaa. merkiksi Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, Yhteistyöllä olisi mahdollista toteuttaa maailman Metsähallituksessa ja Suomen ympäristökeskuk- kattavin kansallinen sieniopas. sessa. Eräät eliötyöryhmät pitävät yllä omia tieto- Kääväkkäät on suuri sieniryhmä – Suomesta tun- kantojaan verkossa. On huomionarvoista, että mer- netaan 968 lajia. Parhaiten tunnettu kääväkäsryhmä kittävä osuus myös erilaisista luontoseurannoista, on käävät. Suurimpana syynä siihen on pitkäaikai- kuten lintujen rengastaminen, perhoslaskenta ja nen tutkimus, kenttäopetus ja nykyään suuri har- riistakolmiolaskennat, toteutetaan harrastajien rastajamäärä. Suuriin harrastajamääriin on päästy voimin. Mikäli ne toteutettaisiin virkatyönä, niis- paitsi Helsingin yliopiston kääpäkurssien kautta, tä koituisi mittavat kustannukset yhteiskunnalle. myös siten, että harrastajat ovat saaneet lähettä- Perhosten haaviminen, lintujen ja riistan tarkkailu milleen näytteille aina ammattilaisen määrityksen. ja laskenta sekä toisaalta metsästys ovat virkistys- Kääpäkurssit on suunnattu yliopisto-opiskelijoille, toimintaa luonnossa, mikä houkuttelee harrastajat jotka ovat levittäneet tietojaan omissa yliopistois- liikkeelle. On tärkeää vastavuoroisesti kannustaa saan. Kääpäkurssien lisäksi uuden sysäyksen har- harrastajia toimittamalla esimerkiksi laskentojen rastukseen toivat kaksi julkaisua, joissa esitettiin tuloksia ja niistä vedettyjä johtopäätöksiä harras- värikuvin Suomen uhanalaiset käävät (Kotiranta tajien nähtäväksi. & Niemelä 1993, 1996). Kääpäkirjoilla on ollut Verkkoympäristö on piristänyt ja nopeuttanut huomattava vaikutus vanhojen metsien luontoar- vuorovaikutusta luontoammattilaisten ja harrasta- vojen inventoinneissa. Lammin biologisella ase- jien välillä. Lisäksi verkossa julkaistavaa materiaa- malla pidetyn kansainvälisen lahottajasienikurssin lia on helppoa pitää ajanmukaisena. Verkon kautta

36 Suomen ympäristö 1 | 2008 on kätevää toimittaa kuvamateriaalia määrityksen tueksi ja saada asiantuntijalta määrityksen var- PUTTE-hankkeisiin liittyviä lajisto-, mennus. Tietokannoista löytäjä saa helposti palau- havainto- ja levinneisyystietokantoja tetta oman havaintonsa harvinaisuudesta. Lisäksi internetissä: sähköpostilistat toimivat oivallisena foorumina http://users.utu.fi/veirinne/tyoryhma/Check- harrastajien tiedonvälityksessä ja keskustelussa. list_of_Finnish_Thysanoptera.pdf Havaintojen tallentaminen ja jakaminen harrasta- jayhteisön keskuudessa valokuvien avulla näyt- http://users.utu.fi/veirinne/tyoryhma/Check- teiden keräämisen asemesta on digikuvaamisen ja list_of_Finnish_Hemiptera.pdf verkkoympäristön tuoma uusi mahdollisuus. Verk- http://users.utu.fi/sepkopo/checklist_of_spiders_ koympäristön tarjoama lajistotieto ei kuitenkaan in_Finland.htm syrjäyttäne määrityskirjoja. Kirjaa on mahdollista http://users.utu.fi/veirinne/maps/ludemaps.htm pitää mukana maastossa, ja vertailumahdollisuus http://users.utu.fi/veirinne/kaskmaps/kaskmaps. on käytännöllisempi kuin verkkomateriaalissa. htm http://www.tam.pp.fi/syrph/ Lajiston tuntemuksen parantumisella laajoja vaikutuksia

PUTTE-tutkimusohjelmassa on tarkasteltu useita tärkeitä eliöryhmiä, joita tunnetaan toistaiseksi huonosti, esimerkiksi pölyttäjähyönteisiä ja met- säekosysteemissä tärkeitä mykorritsasieniä. Tie- tämyksen parantuessa yhä useammista ryhmistä voidaan etsiä lainalaisuuksia ja indikaattoreiksi sopivia lajeja. Näin päätöksenteossa käytettävää tietopohjaa voidaan merkittävästi laajentaa. Eliö- ryhmien tuntemuksen syventämisessä ja laajenta- misessakin määrityskirjallisuudella on merkittävä osuus. Koulujen luontokerhot olivat ennen huomat- tavassa roolissa luontokiinnostuksen herättäjinä. Nykyään opettajille ei enää korvata luontokerhojen pitämistä. Niitä on enää harvoissa kouluissa. Suo- men Luonnonsuojeluliitto on kartoittanut kesällä 2007 luontokerhojen tilannetta ja Luonnonsuoje- luliitossa mietitään keinoja kerhotoiminnan elvyt- tämiseksi. Kerhotoiminta saattaa olla muodoltaan vanhanaikaista, mutta aihepiiri ei vanhene. Verk- koympäristö lienee tulevaisuudessa avainasemassa lasten luontoharrastuksen lisäämisessä. Niin lasten kuin aikuistenkin kiinnostus luontoa kohtaan syttyy kuitenkin yleensä elämysten kautta. Lapset ja nuoret tulisikin saada ensisijaisesti luontoelä- mysten piiriin, joiden seurauksena syntyy usein kiinnostus myös lajistohavaintoihin.

Suomen ympäristö 1 | 2008 37 5 PUTTEN tulokset metsiensuojelun ja luonnonsuojelun kannalta Juha Siitonen ja Mikko Kuusinen

Taustaa millä tavoin osuudet tulevat todennäköisesti muuttumaan vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa. Tietojen puute on katsottu merkittäväksi ongel- Uhanalaisten lajien elinympäristötyyppijakau- maksi uhanalaistarkastelulle ja metsiensuojelulle. massa voi tapahtua muutoksia kahdesta eri syystä. Uhanalaismietintöjen toimenpide-ehdotuksissa on Ensinnäkin tietopohjan lisääntyessä uusia lajeja ja siksi korostettu tarvetta lisätä määrärahoja puut- kokonaisia eliöryhmiä voidaan ottaa tarkasteluun, teellisesti tunnettujen eliöryhmien tutkimukseen. ja tiedot jo aiemmin luokitelluista lajeista tarken- Mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot uhan- tuvat. Toisaalta itse elinympäristöissä ja niiden alaisten lajien elinympäristöistä ja uhkatekijöistä lajistossa tapahtuu jatkuvasti erilaisia muutoksia. ovat edellytys sille, että luonnonsuojeluun suunna- Niinpä toisissa elinympäristötyypeissä uhanalais- tut resurssit voidaan kohdentaa kustannustehok- tumiskehitys voi hidastua ja toisissa samaan ai- kaasti. PUTTE-tutkimusohjelman keskeinen tavoi- kaan kiihtyä. PUTTE-ohjelma vaikuttaa uhanalais- te on ollut parantaa arvioinnin perustana olevaa

tietopohjaa ja lisätä arvioinnin kannalta riittävän 50 hyvin tunnettujen lajien määrää. 45 1985 40 1991 35 2000 % , a

t 30 s jei a

l 25

Uhanalaisten lajien s

uu 20 s

jakautuminen O 15 elinympäristötyypeittäin 10 5 PUTTE-ohjelman ansiosta arvioitavissa olevien la- 0 Metsät/ Suot/Mires Vedet/ Rannat/ Kalliot/ Tunturit/ Kulttuuri- jien määrä seuraavaan uhanalaisarviointiin 2010 Forests Aquatic Shores Rocky Alpine ympäristöt/ habitats habitats habitats Cultural mennessä kasvaa noin 3 000–4 000 lajilla. Vaikka habitats arvioitavissa olevien lajien määrä kasvaa merkit- Kuva 5.1. Hävinneiden, uhanalaisten ja silmälläpidettävien tävästi, käsitys eri elinympäristötyyppien merki- (uhanalaisarvioinnit 1985, 1991) ja uhanalaisten (uhanalais- tyksestä uhanalaisten kannalta ei todennäköisesti arviointi 2000) lajien jakautuminen ensisijaisen elinympä- ratkaisevasti muutu seuraavassa uhanalaisarvioin- ristötyypin mukaan. Suot sisältävät myös puustoiset suot eli korvet ja rämeet. Vedet sisältävät Itämeren, järvet, joet nissa. sekä erilaiset pienvedet. Kulttuuriympäristöt sisältävät Kun tarkastellaan uhanalaisten lajien jakautu- erilaiset perinneympäristöt kuten niityt, kedot, hakamaat, mista niiden ensisijaisen elinympäristötyypin mu- viljelymaat ja puistot sekä muut ihmisen luomat ympäristöt kaan aikaisemmissa uhanalaisarvioinneissa, voi- kuten ruderaattialueet (joutomaat), tienvieret ja ratapen- kereet. daan havaita, että elinympäristötyyppien osuuk- sissa on tapahtunut joitain selkeitä muutoksia Fig. 5.1. Distribution of all red-listed (Finnish national conservation assessments in 1985 and 1991) and threatened (kuva 5.1). PUTTE-ohjelman hankkeiden tulosten (assessment in 2000) species according to the principal perusteella voidaan jo nyt alustavasti arvioida sitä, habitat types.

38 Suomen ympäristö 1 | 2008 arvioinnin perustana olevaan tietopohjaan, mutta mutta myös muiden avointen elinympäristöjen myös elinympäristöissä on tapahtunut ja tapahtu- (rannat, harjumetsät) uhanalaisten lajien määrää. massa sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat lajien Pääasiallinen tekijä kulttuuriympäristöjen uhan- uhanalaisarviointiin (mm. Hildén ym. 2005). alaisten lajien lajimäärän kasvuun on kuitenkin se, Pääasiassa metsissä elävien uhanalaisten lajien että tämä osa lajistoamme on ensimmäisestä arvi- osuus kaikista uhanalaisista lajeista on pienenty- oinnista lähtien tullut jatkuvasti uhanalaisemmak- nyt edellisissä arvioinneissa, mikä johtuu pääosin si. Keskeinen syy tähän on se, että perinnebiotoopit siitä, että suurelta osin kulttuuriympäristöissä elä- eli perinteisen karjatalouden muovaamat niitetyt vien lajien osuus on selvästi kasvanut. Samat ke- ja laidunnetut alueet (mukaan lukien erilaiset hityssuunnat tulevat todennäköisesti jatkumaan. metsälaitumet) ovat vähentyneet dramaattisesti. Seuraavassa uhanalaisarvioinnissa metsät ovat Niittyjen pinta-ala on pienentynyt 1950-luvun alun todennäköisesti edelleen tärkein uhanalaisten la- lähes 0,5 miljoonasta hehtaarista 1990-luvun noin jien elinympäristö lajimäärällä mitattuna, mutta 10 000 hehtaariin, mikä tarkoittaa noin 98 %:n vä- erilaisissa kulttuuriympäristöissä elävien lajien hennystä pinta-alassa muutamassa vuosikymme- määrä noussee lähes yhtä suureksi. Koska arvioi- nessä. Jäljellä olevienkin alueiden määrä on edel- tujen lajien kokonaismäärä kasvaa, uhanalaisten leen vähentynyt ja laatu heikentynyt (Vainio ym. lajien määrä tulee kuitenkin lisääntymään kaikissa 2001, Pykälä ja Alanen 2004), minkä seurauksena elinympäristötyypeissä, kuten on arvioitu myös perinnebiotoopeissa elävän lajiston uhanalaistu- kansallisen biodiversiteettiohjelman 1997–2005 ar- miskehitys jatkuu (Pykälä ym. 2004, Pöyry ym. vioinnissa (Toivonen ym. 2005). 2004). Muista kulttuuriympäristöistä ihmisen luo- Vaikka PUTTE-ohjelma onkin keskittynyt puut- mien ympäristöjen merkitys uhanalaisten lajien teellisesti tunnettuihin ja uhanalaisiin metsälajei- korvaavina elinympäristönä tulee korostumaan. hin, on samalla tuotettu tietoa myös monissa muis- Tällaisia ovat mm. tienvieret ja tieleikkaukset, ra- sa elinympäristöissä elävien lajien taksonomiasta, tapenkereet, hiekkakuopat, sähkölinjat, armeijan faunistiikasta ja ekologiasta. Erityisesti laajoissa, ampuma-alueet, pienlentokentät, lastauspaikat, koko lajiryhmän käsittävissä hankkeissa (hämä- satamien ja teollisuuden joutomaa-alueet (From häkit, luteet, kirvat, kaskaat jne.) on kerätty yhteen 2005) sekä puistot. tiedot lajien esiintymisestä kaikissa elinympäris- Rannoilla elävien uhanalaisten lajien osuus on töissä. myös kasvanut ja tulee seuraavassa arvioinnissa Silmiinpistävin ja merkittävin kehityssuunta todennäköisesti edelleen kasvamaan (myös Toivo- on erilaisiin kulttuuriympäristöihin sitoutunei- nen ym. 2005). Tähän vaikuttaa edellä lueteltujen den uhanalaisten lajien määrän voimakas ja jat- hyönteisryhmien sekä myös kiilukärpästen (253 kuva kasvu ensimmäisestä uhanalaisarvioinnis- lajia) kattava arviointi. Kaikissa näissä ryhmissä ta lähtien. Tämä johtuu osittain siitä, että uusien on suhteellisen runsaasti uhanalaisia rantalajeja. tietojen myötä arviointi on tarkentunut ja laajen- Myös rantaelinympäristöjen laadussa on tapahtu- tunut eliöryhmissä, joissa suhteellisen suuri osa nut ja tapahtumassa lajiston kannalta haitallisia lajistosta elää erilaisissa avoimissa ympäristöissä. muutoksia. Nämä muutokset liittyvät ennen kaik- Vuoden 2000 arvioinnissa tällaisia lajiryhmiä olivat kea rantaniittyjen laidunnuksen loppumiseen sekä erityisesti pikkuperhoset, mesipistiäiset sekä osa Itämeren hiekkarantojen rehevöitymiseen. luteista. Myös PUTTE-ohjelmassa on kerätty uutta Vaikka metsälajien osuus kaikista uhanalaisista havaintoaineistoa sekä koostettu vanhoja tietoja lajeista on pienentynyt, uhanalaiseksi arvioitujen eräistä runsaslajisista hyönteisryhmistä, joissa val- metsälajien kokonaismäärä on kasvanut kaikissa taosa lajeista on kasvinsyöjiä ja siten riippuvaisia arvioinneissa. PUTTE-ohjelmassa tutkituissa ja ai- sellaisista elinympäristöistä, joissa kasvilajisto on emmin arvioimattomissa eliöryhmissä eniten uu- runsas ja joissa esiintyy vaateliaita ja harvinaisia sia uhanalaiseksi arvioitavia metsälajeja tulee to- isäntäkasvilajeja. Tällaisia hyönteisryhmiä, joista dennäköisesti olemaan sienisääskissä (716 lajia) ja uudessa uhanalaisarvioinnissa pystytään arvioi- kiilukärpäsissä. Aiemmin vain osittain arvioiduis- maan lähes koko lajisto, ovat luteet (yhteensä noin ta kukkakärpäsistä (347 lajia) on tehty alustava, 500 lajia), kirvat (475 lajia), kaskaat (389 lajia) ja rip- lähes koko lajiston kattava uhanalaisarviointi, jossa siäiset (137 lajia). Näiden ryhmien kattava arviointi uhanalaisiksi, hävinneiksi ja silmälläpidettäviksi tulee lisäämään erityisesti kulttuuriympäristöjen, arvioiduista noin 60 lajista peräti puolet on metsä-

Suomen ympäristö 1 | 2008 39 uudessa uhanalaisarvioinnissa arvioida elinvoimaisiksi (luokka LC). Uhanalaisten metsälajien määrä ei siten kasva, vaikka näitä ryhmiä ei ole aiemmin uhanalaisarvioinneissa tarkasteltu. Ensimmäisen uhanalaisarvioinnin (Rassi ym. 1986) jälkeen metsissä on myös tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka ovat hidastaneet metsälajiston uhanalaistumiskehitystä. Ensimmäisen arvioinnin selkeä tulos oli se, että suuri määrä ikimetsien vaateliaita lajeja oli uhanalaistunut ja taantunut in- tensiivisen metsätalouden seurauksena. Nämä tulokset johtivat osaltaan siihen, että – toimikunnan ehdotuksen mukaisesti – vanhojen metsien suoje- luohjelma toteutettiin 1990-luvulla. Talousmetsi- en luonnonhoitoa, jossa arvokkaat elinympäristöt rajataan hakkuiden ulkopuolelle ja uudistusaloille jätetään säästöpuustoa, on alettu toteuttaa kattavasti vuodesta 1994 alkaen (Siitonen ja Ollikainen 2006). PUTTE-ohjelmassa oli eliöryhmähankkeiden li- säksi myös pari hanketta, joissa keskityttiin tietyn metsiin kiinteästi liittyvän pienelinympäristötyy- pin lajistoon. Näistä hankkeista paahdeympäris- töhanke on lisännyt merkittävästi tietopohjaa erilaisten avoimien elinympäristötyyppien lajistosta. Pienvesihankkeessa on lähdelajien lisäksi kerätty tietoa arviointia varten useista aiemmin kokonaan arvioinnin ulkopuolelle jätetyistä sääskiheimois- ta, joissa lajeja on yhteensä yli 1 000. Tutkituissa sääskiheimoissa lajeista yli puolet elää erilaisissa Kuva 5.2. Pienvedet, lehtolaikut ja letot ovat erityisen merkittäviä pienvesissä tai niiden rantavyöhykkeessä. Niinpä metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Maa- paljolti tämän hankkeen tulosten perusteella mah- ningan Korkeakoskella soliseva puro on toinen Suomen kahdesta tunnetusta Argyra spoliata -kiilukärpäsen elinympäristöstä. Kuva: dollisuudet arvioida pienvesien runsaan lajiston Jere Kahanpää. uhanalaisuutta paranevat huomattavasti. Fig. 5.2. Small water bodies, herb rich forest patches and fens are Edellä on käsitelty uhanalaisten lajien elinym- most important habitats for the conservation of forest biodiversi- päristöjakaumaa vain pääelinympäristötyypeit- ty. The brook in Korkeakoski, Maaninka in northern Savo district täin. Uhanalaisarvioinnissa uhanalaisten lajien is one of the two known habitats of Argyra spoliata, a long-legged fly in Finland. Photo: Jere Kahanpää. elinympäristöt luokitellaan kuitenkin tarkemmin. Esimerkiksi metsälajien elinympäristöt jaetaan kui- vahkoihin ja sitä karumpiin kankaisiin, tuoreisiin ja lajeja. Kovakuoriaisissa (noin 1 500 metsälajia) ja lehtomaisiin kankaisiin, tuoreisiin ja kuiviin lehtoi- kääväkkäissä (968 lajia) uhanalaisarviointi on sen hin sekä kosteisiin lehtoihin. Tarkenteena voidaan sijaan jo aiemmin ollut lähes kattava. Niinpä näissä lisäksi ilmoittaa, onko lajin elinympäristö vanha lajiryhmissä uhanalaisiksi luokiteltujen metsälajien metsä, harjumetsä tai metsäpaloalue. Tämäkään määrä ei juuri kasva. Puutteellisesti tunnetuissa tarkkuus ei vielä riitä arvioitaessa yksityiskohtai- maaperäeliöissä (punkit, hyppyhäntäiset, änkyri- sesti lajien elinympäristöjen suojelun, ennallista- madot) Suomesta tunnetaan tällä hetkellä yhteensä misen tai hoidon tarvetta. Eri eliöryhmistä – joko lähes 1 000 lajia, joista huomattava osuus elää eri- uhanalaisista lajeista tai koko lajistosta – on tarpeen laisissa metsissä. Näistä lajeista tiedot eivät riitä tuottaa ekologisia luetteloita, joissa lajien elinym- siihen, että lajeja voitaisiin arvioida uhanalaisiksi, päristövaatimukset on eritelty mahdollisimman sen sijaan joukko yleisiä ja runsaita lajeja voidaan tarkasti.

40 Suomen ympäristö 1 | 2008 PUTTE-ohjelman aikana ekologisia luetteloita 45,0 on saatu valmiiksi helttasienistä ja tateista (1 702 40,0 1985 1991 lajia) (Salo ym. 2005) ja on valmistumassa kääväk- 35,0 2000 käistä (968 lajia). Myös ohjelman kirjahankkeissa % 30,0 25,0 on koottu kaikki saatavilla oleva tieto useiden eli lajeista, 20,0 uus lajiryhmien elinympäristövaatimuksista. Useissa s 15,0 O hankkeissa on kertynyt paljon uutta tietoa eri la- 10,0 jiryhmien (luteet, kirvat, yökköstoukat, kaskaat) 5,0 0,0 isäntäkasveista. Koska kasvilajistomme levinnei- Pyynti, Rakentaminen, Sulkeutuminen/ Metsän- Ojitus, vesi- Muut syyt/ häirintä/ soranotto/ Changes in hoito/ rakentaminen/ Other syys ja kasvupaikkavaatimukset tunnetaan erit- Trapping, Construction, arable land Forest Peatland reasons collecting, mining management drainage, täin hyvin, tätä tietoa voidaan hyödyntää muiden disturbance, construction mechanical of waterways lajiryhmien uhanalaisuuden sekä elinympäristöjen wear suojelu- ja hoitotarpeen arvioimisessa. Kuva 5.3. Hävinneiden, uhanalaisten ja silmälläpidettävien (uhanalaisarvioinnit 1985, 1991) ja uhanalaisten (uhanalaisarviointi 2000) lajien jakautuminen uhanalaisuuden ensisijaisen syyn mukaan. Uhanalaisten lajien Uhkatekijöiden luokkia on kuvassa yhdistelty seuraavasti: Pyynti, häirintä sisältää pyynnin, keräilyn, poiminnan, häirinnän uhkatekijät ja elinympäristöjen kulumisen. Rakentaminen, soranotto sisältää rakentamisen, soranoton ja kaivostoiminnan. Sulkeutuminen sisältää niittyjen, hakamaiden ja avoimien alueiden sulkeutumisen Uhanalaisten lajien ensisijaisissa uhkatekijöissä on umpeenkasvun seurauksena. Metsänhoito sisältää metsien uudis- myös tapahtunut selviä muutoksia eri uhanalaisar- tamis- ja hoitotoimet, puulajisuhteiden muutokset, ikärakenteen viointien välillä (kuva 5.3). PUTTE-ohjelman hank- muutokset ja lahopuun vähenemisen. Ojitus, vesirakentaminen sisältää ojituksen, turpeenoton ja vesirakentamisen. Muut syyt keiden tulosten perusteella voidaan arvioida sitä, sisältävät peltomaiden muutokset, veden laadun muutokset, millä tavoin uhkatekijöiden suhteellinen merkitys kemialliset haittavaikutukset, kannan tai elinalueen pienuuden, tulee muuttumaan seuraavassa uhanalaisarvioin- muiden lajien aiheuttaman kilpailun ja risteytymisen, ilmastonmuu- nissa 2010. toksen, muutokset Suomen ulkopuolella, suuret kannan vaihtelut, muut tunnetut syyt sekä tuntemattomat syyt. Erilaisten avointen ympäristöjen sulkeutuminen Fig. 5.3. Distribution of all red-listed (Finnish national conservation selvimmin voimistunut uhkatekijä uhanalaisar- on assessments in 1985 and 1991) and threatened (assessment in viointien kuluessa. Elinympäristöjen sulkeutumi- 2000) according to the principle threat factors. nen liittyy moniin käynnissä oleviin ympäristö- muutoksiin. Näitä ovat erityisesti perinnebiotooppien umpeenkasvu niiton ja laidunnuksen loput- tua ja typpilaskeuman aiheuttama kasvupaikkojen rehevöityminen. Suojelualueverkon Erilaiset metsien uudistamis- ja hoitotoimet ja kattavuus ja edustavuus niistä seuraavat metsien ikärakenteen muutokset, puulajisuhteiden muutokset ja lahopuun vähene- Metsien suojelualueverkkoa on aiemmin arvioi- minen tulevat todennäköisesti edelleen pysymään tu hyvin tunnettujen uhanalaisten eliöryhmien uhanalaisten lajien määrän suhteen merkittävim- (mm. linnut, putkilokasvit, lahopuukovakuoriai- pänä uhkatekijänä, vaikka metsänhoitotoimien set) ja elinympäristötyyppien avulla (Heikkinen suhteellinen merkitys uhkatekijänä tuleekin edel- ym. 2000, Metsien suojelun … 2000, Virkkala ym. leen pienenemään. On syytä huomata, että uhan- 2000). Näiden arviointien johtopäätökset eivät tule alaisten metsälajien lisäksi, metsätalouden toimen- PUTTE-ohjelman seurauksena juurikaan muuttu- piteet, kuten metsänuudistaminen, kunnostusoji- maan. Nyt ensi kertaa uhanalaisiksi tai silmällä- tus ja metsittäminen, vaikuttavat myös muiden pidettäviksi arvioitavien, aiemmin puutteellisesti elinympäristöjen lajeihin. Tällaisia metsiin liittyviä tunnettujen lajien ja lajiryhmien pohjalta suojelu- elinympäristöjä ovat suot, pienvedet, kalliot, met- alueverkon kattavuutta ja edustavuutta kokonai- säniityt ja puustoiset perinneympäristöt. Metsäta- suudessaan ei voida tarkastella. Suojelualueverkon louden toimenpiteet voivat näin ollen vaikuttaa riittävyyttä voidaan jatkossakin arvioida parhaiten jatkossakin noin puoleen maamme uhanalaisesta runsaasti tutkittujen ja hyvin tunnettujen eliöryh- lajistosta. mien avulla. Tarvittavia tietoja ovat mm. lajien

Suomen ympäristö 1 | 2008 41 elinympäristövaatimusten tiukkuus, kannan ja myös talousmetsissä metsätalouden ulkopuolelle osakantojen koko ja koon muutokset, osakantojen rajatut arvokkaat lehtokohteet sekä metsänhoidon sijainti suojelualueverkossa ja sen ulkopuolella se- piirissä olevat lehdot. Lehtojensuojeluohjelma val- kä lajien leviämiskyky. misteltiin 1980-luvun puolivälissä ja vahvistettiin Sen sijaan voidaan arvioida, onko PUTTE-oh- 1989. Siihen kuului noin 430 aluetta, joiden yh- jelmassa tutkittujen eliöryhmien perusteella tullut teispinta-ala oli noin 5 300 hehtaaria. Suojeluoh- esiin joitain sellaisia elinympäristötyyppejä, jotka jelmaa on täydennetty sen vahvistamisen jälkeen. ovat erityisen lajirikkaita, joissa on paljon uhan- Kuitenkin suojelualueiden lehtojen osuus kaikista alaisia lajeja, ja jotka ovat suojelualueverkossa lehdoista on Etelä-Suomessa edelleenkin alle 1,5 huonosti edustettuina. Eräät elinympäristötyypit %. Hemi- ja eteläboreaalisessa vyöhykkeessä, jossa nousevat esiin useissa hankkeissa: erityisesti erilai- valtaosa maamme lehdoista ja myös uhanalaisesta set paahdeympäristöt kuten kuivat niityt ja kedot, lehtolajistosta esiintyy, suojeltujen lehtojen osuus harjumetsät, ruderaattialueet sekä hiekkarannat. on vielä pienempi. Lehtojensuojeluohjelman val- Näissä elinympäristöissä suojelua tärkeämpää on mistelun jälkeen on kertynyt runsaasti uutta tietoa usein elinympäristön tilan ja laadun säilyttäminen lehtojen lajistosta mm. PUTTE- sekä MOSSE-tutki- sopivan ennallistamisen, hoidon tai jatkuvan käy- musohjelmien hankkeissa. tön avulla. Lehdot ovat edelleen selvästi tärkein metsäelin- ympäristö varsinaisille metsälajeille myös uusissa Talousmetsien luonnonhoito tutkituissa ryhmissä. Todennäköisesti yli puolelle uusista uhanalaisiksi arvioitavista metsälajeista Arvokkaat elinympäristöt lehdot on ensisijainen elinympäristö. Edellisessä uhanalaisarvioinnissa 2000 uhanalaisista metsäla- jeista 56 % oli lehtolajeja. Uusia uhanalaisia leh- Luonnonsuojelulaissa määriteltyjen suojeltu- tolajeja on mm. kukkakärpäsissä, kiilukärpäsissä, jen luontotyyppien (varsinkin jalopuumetsiköt, sienisääskissä, haarakkaissa ja seitikeissä. hiekkarannat, merenrantaniityt) sekä metsälaissa Lehtojen suojelutilannetta sekä hoidon tarvetta määriteltyjen erityisen tärkeiden elinympäristöjen on tarpeen tarkastella uudelleen. Tarkasteluun tu- (erityisesti pienvedet, lehtolaikut, letot) säilyttä- lisi ottaa kaikki lehdot eli suojelualueiden lisäksi minen yhtenä kustannustehokkaana suojelun ja monimuotoisuuden ylläpitämisen strategiana saa tukea useista PUTTEn hankkeista. Näistä elinym- päristöistä on löytynyt runsaasti maalle uutta lajistoa sekä uusia uhanalaisiksi luokiteltavia lajeja. Esimerkiksi sopii pienvesihanke, jossa tutkittiin puutteellisesti tunnettuja, hyvin runsaslajisia ja aiemmin kokonaan arvioinnin ulkopuolelle jätettyjä lähteikköjen sääskiheimoja. Aiemmas- sa arvioinnissa lähteiköt arvioitiin ensisijaiseksi elinympäristöksi vain neljälle selkärangattomalle lajille. Uudessa arvioinnissa uhanalaisia selkäran- gattomia lähdelajeja tulee todennäköisesti olemaan noin 20. Arviolta yli 90 % Etelä-Suomen lähteiköis- tä on hävinnyt tai luonnontilaltaan heikentyneitä maa- ja metsätalouden sekä vedenoton vuoksi, ja vain noin 8 % lähteiköistä (Maanmittauslaitoksen maastotietokannan lähdepisteistä) sijaitsee suoje- Kuva 5.4. Paahdeympäristöt ovat nousseet esiin monimuotoisuuden lualueilla. Niinpä olemassa olevien luonnontilais- säilyttämisen kannalta tärkeinä habitaatteina useissa hankkeissa. Kuvan paahdemaisema on Säkylästä. Kuva Jere Salminen ten lähteikköjen säilyttäminen (vesilain edellytys) välittömine lähiympäristöineen (metsälain edel- Fig. 5.4. In many studies xerothermic habitats have shown to be important for conserving biodiversity. The xerothermic habitat in lytys) on tehokkain tapa pysäyttää lähdelajiston the photo is from Säkylä. Photo: Jere Salminen uhanalaistumiskehitys.

42 Suomen ympäristö 1 | 2008 a

Kuva 5.5. Monille uhanalaisille lajeille tärkeät lähteiköt ovat hävinneet tai luonnontilaltaan heikentyneet erityisesti Etelä-Suomessa. Fig. 5.5. Springs important for many threatened species have vanished or their natural state has deteriorated especially in southern Finland. b a) Keräkankareen Kylmälähde on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lähdeympäristöistä. Osa lähteestä on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena paikalla olevasta vedenottamosta huolimatta. Kuva: Jari Ilmonen. a) Kylmälähde in Keräkankare is one the finest spring habitats in southern Finland. Part of the spring has been retained in natural state in spite of the local water supply from the area. Photo: Jari Ilmonen. b) Monet hyönteiset ja kasvit ovat erikoistuneet elämään lähteiköissä etenkin tasaisten lämpötilaolojen vuoksi. Kesällä on viileää ja toisaalta talvisin on lämpimämpää kuin ympäröivässä luonnossa. Kuva: Jari Ilmonen. b) Many insects and plants have specialized on living in spring habitats due to relatively steady temperatures. They are cooler in the summers and warmer in the winters than the surroundings. Photo: Jari Ilmonen. c c) Kalkkipitoisissa lähteiköissä ja lähteisillä lettosoilla kasvava sirppihuurresammal (Palustriella falcata) on luokiteltu silmälläpidettäväksi sen elinympäristöjen taantumisen vuoksi. Kuva: Jari Ilmonen. c) The moss Palustriella falcata grows on calcareous springs and fens. It is classified as nearly threatened because its growing habitats are declining. Photo: Jari Ilmonen. d) Pedicia (Crunobia) straminea on tavallinen lähteillä ja pohjavesivaikutteisilla puroilla Metsä-Lapin eteläosiin saakka. Kuva: Jukka Salmela. d) Hairy-eyed cranefly Pedicia (Crunobia) straminea is a common inhabitant of springs, seepages and spring-fed headwater streams up to 68°N in Finland. Photo: Jukka Salmela. d

Suomen ympäristö 1 | 2008 43 Talousmetsien suojeltujen tai rajoitetussa käytös- joissa sopivien isäntäpuiden määrä on riittävä ja sä olevien lehtojen merkitys uhanalaiselle lajistolle niiden jatkuvuus turvattu. on keskeinen kysymys, kun jatkossa arvioidaan Lahopuulla elävien lajien tarkemmista isäntä- lehtojen suojelun ja hoidon tarvetta. Metsälain mu- puu- ja elinympäristövaatimuksista on tuotettu kaan rehevät lehtolaikut, jotka ovat luonnontilaisia runsaasti uutta tietoa eri hankkeissa. Sienisääski- tai luonnontilaisen kaltaisia ja selvästi ympäristös- hankkeessa on selvitetty lahopuilla elävää lajistoa tään erottuvia, tulee hoitaa niiden ominaispiirteet uudentyyppisten kuoriutumispyydysten avulla. säilyttävällä tavalla. Metsälakikohteiden kartoituk- Lahopuuhyönteisten ravintoverkot -hankkeessa sessa (nk. METE-kartoitus) metsälain kriteerit täyt- on selvitetty laajan koejärjestelyn avulla kuolleissa täviä lehtolaikkuja löytyi yksityismailta yhteensä puissa elävän hyönteislajiston riippuvuutta isäntä- noin 8 500 kappaletta, niiden yhteispinta-ala oli yli puulajista, rungon osasta, lahoasteesta sekä muista 4 300 hehtaaria (Yrjönen 2006). Siten yksityismai- lajeista. Lahopuukovakuoriaisten elinympäristöt den metsälakilehtojen pinta-ala on lähes yhtä suuri -hankkeessa on koottu kaikki kotimaisissa hyön- kuin lehtojensuojeluohjelman pinta-ala. Yksittäiset teistieteellisissä sarjoissa julkaistu tieto lahopuusta laikut ovat kuitenkin hyvin pieniä, keskimäärin riippuvaisten lajien isäntäpuu- ja elinympäristö- noin 0,5 hehtaaria, joten on epävarmaa, kuinka vaatimuksista. Hanke on osa suurempaa yhteis- paljon niissä esiintyy uhanalaista lehtolajistoa, ja pohjoismaista hanketta, jonka tavoitteena on koota kykenevätkö laikut ympäristöineen ylläpitämään vastaavat tiedot kaikista lahopuueliöistä Pohjois- tätä lajistoa pitkällä aikavälillä. Metsähallituksen maiden alueelta helposti käytettävän tietokannan mailla lähes kaikki lehdot on rajattu metsätalouden muotoon. Tällaisten tietojen avulla voidaan esi- ulkopuolelle, tai niissä toteutetaan vain poimin- merkiksi yhdistää lahopuusta riippuvaisten lajien tahakkuita. Yhteensä lehtoja on rajattu erilaisina elinympäristövaatimukset metsäsuunnittelujärjes- luontokohteina valtion talousmetsissä noin 3 200 telmiin ja arvioida eri käsittelyvaihtoehtojen vaiku- hehtaaria (Schildt 2007), ja kohteet ovat keskimää- tuksia lajeille sopivien elinympäristöjen määrään rin suurempia kuin yksityismaiden lehtokohteet. tulevaisuudessa (Kouki ja Tikkanen 2007).

Lahopuusto Elinympäristöjen Lahopuun merkitys uhanalaisten metsälajien ennallistaminen ja hoito keskeisenä elinympäristönä koskee myös useita nyt tutkittuja, aiemmin puutteellisesti tunnettuja Kuten uhanalaisten lajien uhkatekijöiden tarkaste- eliöryhmiä. Esimerkiksi runsaslajisissa sienisääs- lu osoitti, avoimien ympäristöjen sulkeutuminen kissä (716 lajia) jopa puolet lajeista elää toukkana maankäytön muutosten sekä rehevöitymisen seu- lahopuissa kasvavilla sienillä. Uusia uhanalaiseksi rauksena on noussut yhä keskeisemmäksi lajien arvioitavia, lahopuusta riippuvaisia lajeja on run- uhanalaistumisen syyksi. Tätä kehitystä ei voida saasti, sienisääskien lisäksi todennäköisesti latta- katkaista tällä hetkellä sopivia elinympäristöjä jalkakärpäsissä, kukkakärpäsissä, kiilukärpäsissä rauhoittamalla, vaan säilyäkseen ja säilyttääkseen ja ripsiäisissä. Kukkakärpäsissä on 45 lahopuista lajistonsa avoimet ympäristöt tarvitsevat ennal- riippuvaista lajia, joista peräti 18 arvioidaan uhan- listamista (kuten harjumetsien poltto) ja hoitoa alaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Olemassa olevan (laidunnus, niitto) tai myös avoimia ympäristöjä kuolleen ja lahoavan puuston säästäminen sekä ylläpitävän maankäytön jatkamista esimerkiksi elävien säästöpuiden jättäminen talousmetsien armeijan harjoitusalueilla. luonnonhoidon tärkeänä keinona saa siten lisätu- Ennallistamisen ja hoidon merkitys eri lajiryh- kea uusia lajiryhmiä koskevista tutkimuksista. mille saa tukea useista hankkeista – erityisesti Suurin osa niistä PUTTE-hankkeissa löydetyistä paahdeympäristöhankkeesta, jossa nimenomaan lahopuulajeista, jotka tullaan arvioimaan uhanalai- selvitettiin hoidon vaikutuksia paahdeympäristö- siksi 2010 arvioinnissa, on kuitenkin tavattu vain jen hyönteislajistoon. Myös useissa eri lajiryhmiä luonnontilaisen kaltaisista, runsaslahopuustoisista koskevissa hankkeissa (luteet, kirvat, kaskaat, kii- metsistä. Niinpä näiden lajien turvaaminen edel- lukärpäset, ripsiäiset) avoimien elinympäristöjen lyttää, että säilytetään luonnontilaisen kaltaisia umpeenkasvu havaittiin merkittäväksi uhkate- metsiköitä ja laajempia metsäaluekokonaisuuksia, kijäksi, johon voidaan vaikuttaa lähinnä hoidon

44 Suomen ympäristö 1 | 2008 a

Kuva 5.6. PUTTE-hankkeissa on tuotettu runsaasti tietoa lahopuulla elävien hyönteisten isäntäpuu- ja elinympäristö- vaatimuksista. Fig 5.6. The PUTTE-projects have produced abundant new knowledge on host species and habitat requirements b of insects living on decaying wood. a) Aitosienisääsken Exechia sp. toukkia koivuhaperon jalan sisällä. Kuva: Jouni Penttinen. a) Larvae of Exechia (Diptera: Mycetophilidae) in the stem of Russula aeruginosa. Photo: Jouni Penttinen. b) Kuoriutumispyydyksiin on laitettu palasina lahonnutta harmaaleppää. Lahopuusta kuoriutuneet hyönteiset joutuvat keräyspulloon. Tavoitteena on varmistaa tietyn puulajin ja lajiston yhteys. Kuva: Gunilla Ståhls-Mäkelä. b) Pieces of decayed grey alder are placed in the eclector. The hatched insects are collected in a bottle. The aim is to verify the connection between certain tree and insect species. Photo: Gunilla Ståhls-Mäkelä. b) Lattakäävällä elää lattajalkakärpänen Agathomyia wankowiczii, jolla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Toukat aiheuttavat käävän alapintaan äkämiä, joiden c sisällä ne elävät. Jos äkämän suu on tumma, toukka on jo poistunut koteloituakseen maahan käävän alle. Kuva: Gunilla Ståhls-Mäkelä. b) A flat-footed fly, Agathomyia wankowiczii lives on Ganoderma lipsiense. The larvae develop galls on the underside of the polypores and live inside them. If the ‘mouth’ of the gall is dark, the larva has already left to be encapsulated in the ground under the polypore. Photo: Gunilla Ståhls-Mäkelä. d) Aitosienisääski Exechia contaminata (Diptera: Myce- tophilidae) elää toukkana helttasienten itiöemissä. Kuva: Jouni Penttinen. d) Exechia contaminata Winnertz (Diptera:Mycetophilidae) lives as larvae within fruiting bodies of epigeal agarics. Photo: Jouni Penttinen. d

Suomen ympäristö 1 | 2008 45 avulla tai turvaamalla sellaisen käytön jatkuminen, -välineitä, joten laajempi harrastus tai havainnointi joka säilyttää elinympäristöt avoimena. ei näytä todennäköiseltä tulevaisuudessakaan. Esi- Ennallistamisen ja hoidon tavoitteet ja menetel- merkiksi endofyyttiset mikrosienet voivat kylläkin mät on kuitenkin suunniteltava huolellisesti otta- muista näkökulmista olla erittäin merkittävä ja tut- en huomioon se, mitä lajistoa kullakin kohteella kimisen arvoinen eliöryhmä, ne voivat esimerkiksi esiintyy, ja minkä lajien tai lajiryhmien hyväksi lisätä isäntäkasvinsa resistenssiä kasvinsyöjiä tai toimenpiteet tehdään (Alanen ja Pykälä 2004, En- taudinaiheuttajia vastaan. nallistamistyöryhmä 2003, From 2005). Tämä edel- Elinympäristökohtaiset hankkeet. Elinympä- lyttää entistä tarkempia tietoja eri lajien elinympä- ristökohtaisia hankkeita, joissa selvitettiin tietyn ristövaatimuksista. Ennallistamisen sekä hoidon elinympäristötyypin lajistoa, olivat PUTTEssa läh- vaikutuksia lajistoon tulisi seurata. Esimerkiksi dehanke sekä paahdeympäristöhanke. Jatkossa la- lehtoja hoidetaan yleensä kuusta poistamalla, ja jiston selvittämistä ja seurantaa tulisi kohdentaa toimenpiteet tehdään silloin kenttäkerroksen kas- varsinkin sellaisten luontotyyppien lajistoon, jotka vilajiston ja sillä elävän hyönteislajiston samoin käynnissä olevassa uhanalaisten luontotyyppien kuin jalopuiden ja niillä elävän lajiston elinolosuh- arvioinnissa (ks. Kontula ja Raunio 2005) todetaan teiden parantamiseksi. Kuusen poisto köyhdyttää (i) uhanalaisimmiksi tai puutteellisesti tunnetuiksi kuitenkin poikkeuksetta kantasienilajistoa, ja esi- ja jotka ovat lisäksi (ii) huonosti suojelualueverkos- merkiksi uhanalaisissa seitikeissä on havaittu ole- sa edustettuina sekä (iii) todennäköisesti lajirikkai- van monia kalkkivaikutteisten kuusikoiden lajeja. ta. Tällaisten luontotyyppien kohdennettu lisäsuo- jelu, ennallistaminen ja hoito on biodiversiteetin suojelun kannalta tehokasta. Uhanalaisen lajiston Tutkimus- ja selvitystarpeet kannalta tärkeimpiä pääelinympäristötyyppejä jatkossa ovat perinneympäristöt, lehdot sekä erilaiset paah- deympäristöt, jotka kaikki edelleen voidaan jakaa PUTTE-ohjelmassa mukana olleet hankkeet ovat tarkempiin luontotyyppeihin. tuottaneet monentyyppistä tietoa, jota kaikkea Lajikohtaiset hankkeet. Yksittäisten uhanalais- voidaan soveltaa – lyhyemmällä tai pidemmällä ten lajien tai lajiryhmien elinympäristövaatimus- tähtäimellä – luonnonsuojelupolitiikassa ja luon- ten, levinneisyyden, esiintymien ja runsauden nonsuojelun suunnittelussa. Jotkut hankkeet ovat mahdollisimman kattava selvittäminen on tärkeä tuottaneet runsaasti tietoa maalle uusista lajeista, tehtävä. PUTTE-ohjelmassa tällainen selkeästi laji- toiset ovat taas pureutuneet pienempien lajiryh- kohtainen hanke oli liito-oravahanke, jonka ansios- mien taksonomiaan ja ekologiaan. Luonnonsuoje- ta lajin levinneisyys, alueellinen runsaus ja kannan lubiologian ja -hallinnon näkökulmasta tarvitaan koko tunnetaan nyt hyvin. Monet uhanalaiset kas- jatkossakin sopiva sekoitus tavoitteiltaan erilaisia vi-, sieni- ja selkärangatonlajit ovat varsin helposti tutkimuksia, jotta uhanalaisuuden arviointia sekä havaittavissa (itse asiassa paljon helpommin kuin uhanalaisten lajien suojelua ja seurantaa pystyttäi- piilotteleva liito-orava), joten niiden esiintymisen siin edelleen tehostamaan. systemaattinen kartoittaminen laajoillakin alueilla Lajiryhmäkohtaiset hankkeet. Tutkimusta tuli- suojelualueverkossa ja sen ulkopuolella olisi mah- si kohdentaa sellaisiin lajiryhmiin, joista saadaan dollista. Tällaiset tiedot mahdollistavat puolestaan todennäköisesti suhteellisen nopeasti uhanalaisar- kantojen seurannan. Kaikkia uhanalaisia lajeja ei vioinnissa ja käytännön suojelutyössä sovellettavia voida resurssien puutteen vuoksi seurata kovin tuloksia, jotta esimerkiksi lajien uhanalaisuus on intensiivisesti, mutta valitsemalla edustava ja so- arvioitavissa. PUTTEssa tutkituista lajiryhmistä piva joukko ekologialtaan erilaisia, erilaisissa elin- tällaisia olivat mm. kukkakärpäset, kirvat ja kas- ympäristötyypeissä eläviä lajeja voitaisiin toden- kaat. Runsaslajiset ja erittäin huonosti tunnetut la- näköisesti arvioida koko uhanalaisessa lajistossa jiryhmät (PUTTEssa esim. sammalten mikrosienet, tapahtuvia muutoksia (ks. Tutkimus, seuranta ja liekosääsket) tuottavat kylläkin runsaasti maalle ja … 2005, Toivonen ja Liukko 2005). tieteelle uusia lajeja ja uutta tietoa lajien ekologias- Olemassa olevan tiedon koostaminen. Edes ta, mutta uhanalaisarvioinnin edellyttämää tiedon parhaiten tunnetuista eliöryhmistä ei yleensä ole tasoa ei saavuteta helposti vuosikymmeniin. Lisäk- olemassa sellaista kokonaistarkastelua, jonka pe- si lajien tunnistaminen vaatii erikoisosaamista ja rusteella lajit pystyttäisiin luokittelemaan niiden

46 Suomen ympäristö 1 | 2008 pääelinympäristötyypin mukaan. Ei esimerkiksi paremman selvittämisen ja siten myös tarkemmat pystytä sanomaan, mikä osuus hyvin tunnetuista arviot uhanalaisuudesta ja suojelutarpeista. kovakuoriaisista elää metsissä, soilla, vesissä ym. uhanalaisarvioinnissa käytettävissä elinympäristö- tyypeissä. Tarvittava tieto on olemassa, mutta sitä ei ole koottu. Lisäksi uhanalaisarvioinnin elinym- päristöluokitus ei ole riittävän yksityiskohtainen, jotta sitä voitaisiin suoraan soveltaa luonnonsuoje- lusuunnittelussa. Lajien jakamista vielä tarkempiin elinympäristötyyppeihin, esimerkiksi luontotyyppien uhanalaisuuden arvioimissa käytetyn luontotyyppien luokittelun mukaisesti tulisi harkita. Tavoitteeksi tulisi asettaa ekologisten luetteloiden laatiminen mahdollisimman monista eliöryhmistä. Tällaiset tarkastelut voisivat tehokkaasti paljastaa, missä puutteellisesti suojelluissa ja uhanalaisissa luontotyypeissä elää runsaasti niihin erikoistunutta lajistoa. PUTTE-ohjelman sellaisia hankkeita, joissa on koostettu ja syntetisoitu olemassa olevaa tietoa, olivat kaikki kirjahankkeet sekä lahopuuko- vakuoriaistietokanta. Suomenkieliset määritysoppaat. On vahvaa näyttöä siitä, että äskettäin ilmestyneet koko laji- ryhmän Suomen lajiston kattavat suomenkieliset määritysoppaat ovat merkittävästi lisänneet ko. ryhmän harrastusta. Tällaisia jo ennen PUTTE-ohjelmaa ilmestyneitä opaskirjoja ovat mm. Suomen sudenkorennot (Karjalainen 2002) sekä Suomen sarvijäärät (Heliövaara ym. 2004). Suomen kukka- kärpäset -kirja on ilmestynyt niin äskettäin, että sen vaikutuksia harrastuksen lisääntymiseen ei ole vie- lä ehtinyt näkyä, mutta ne tulevat todennäköisesti näkymään lähivuosina. Määritysvaikeudet ovat rajoittaneet esimerkiksi kirvaharrastusta ja kirvojen käyttöä ekologisissa tutkimuksissa. Tähän asti kirvojen määritys on perustunut oletukseen, että lajien tunnistamisen kannalta tärkeät tuntomerkit ovat nähtävissä vain kestopreparaateista, joita tarkastellaan tehokkaan läpivalaisumikroskoopin avulla. Kirvat ovat tavallisesti yhteen isäntäkas- vilajiin tiukasti sitoutuneita, ja samalla isäntäkas- vilajilla elävät lajit eivät yleensä ole keskenään läheistä sukua. Tämä mahdollistaa isäntäkasvei- hin perustuvan määrityksen ja myös lajien tehok- kaamman etsimisen sopivista elinympäristöistä niiden isäntäkasveilta. Valtaosa lajeista on siten mahdollista määrittää jo maastossa tai tavallisen stereomikroskoopin avulla. Kaikissa eliöryhmis- sä nykyistä suurempi havainnoitsijajoukko, joka pystyy luotettaviin lajinmäärityksiin, mahdollistaa lajien levinneisyyden, yleisyyden ja ekologian

Suomen ympäristö 1 | 2008 47 YHTEENVETO-OSAN LÄHTEET

Ahola, M. & Silvonen, K. 2005. Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat. Larvae of Northern European Noctuidae. Vol 1. KuvaSep- pälä-yhtiöt, Vaasa, 657 s. Alanen, A. & Pykälä, J. 2004. Perinnebiotooppien hoito. Julkaisussa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki, s. 276–289. Ennallistaminen suojelualueilla. 2004. Ennallistamistyöryhmän mietintö. Suomen ympäristö 618, 220 s. From, S. (toim.) 2005. Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774, 86 s. Haarto, A. & Kerppola, S. 2007. Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja (Finnish hoverflies and some species in adjacent countries). Otava, Keuruu, 647 s. Halonen, P., Kulju, M., Kangas, K. & Kalleinen, L. 2002. Oulun suistoalueen käävät. Oulun yliopisto, Biologian laitos, Kasvimu- seo, Oulun Painotuote Oy, 42 s. Heikkinen, R., Punttila, P., Virkkala, A. & Rajasärkkä, A. 2000. Suojelualueverkon merkitys metsälajistolle: lehtojen putkilokasvit, metsien lahopuukovakuoriaiset, havu- ja sekametsien linnut. Suomen ympäristö 440, 132 s. Heliövaara, K., Mannerkoski, I. & Siitonen, J. 2004. Suomen sarvijäärät. Longhorn Beetles of Finland (Coleoptera, Cerambyci- dae). Tremex Press, Helsinki, 374 s. Hildén, M., Auvinen, A.-P. & Primmer, E. (toim.). 2005. Suomen biodiversiteettiohjelman arvi-ointi. Suomen ympäristö 770. Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 251 s. Karjalainen, S. 2002. Suomen sudenkorennot. Tammi, Helsinki, 222 s. Kontula, T. & Raunio, A. (toim.) 2005. Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi – menetelmä ja luontotyyppien luokittelu. Suomen ympäristö 765, 131 s. Korhonen, M. 1984. Suomen rouskut. Otava, Keuruu, 223s. Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1993. Uhanalaiset käävät Suomessa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B., Painatuskeskus Oy, Helsinki, 116 s. Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1996. Uhanalaiset käävät Suomessa, toinen uudistettu painos. Ympäristöopas 10: 1–184. Suomen ympäristökeskus, Edita. Kouki, J. & Tikkanen, O.-P. 2007. Uhanalaisten lahopuulajien elinympäristöjen turvaaminen suojelualueilla ja talousmetsissä. Kustannustehokkuus ja ekologiset, ekonomiset sekä sosiaaliset vaikutukset Kitsin seudulla Lieksassa. Suomen ympäristö 24/2007, 104 s. Kytövuori, I., Nummela-Salo, U., Ohenoja, E., Salo, P. & Vauras, J. 2005. Helttasienten ja tattien levinneisyystaulukko. Julk. Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.). Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 769, Ss. 105–224. Mannerkoski, I. & Ryttäri, T. (toim.) 2007. Eliölajien uhanalaisuuden arviointi – Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 143 s. Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. 2000. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö. Suomen ympäristö 437, 284 s. Niemelä, T. 2005. Käävät – puiden sienet. Norrlinia 13: 1–320. Niemi, M. & Lehesvirta, T. 1999. Puiden pillipiipareita. Kääpäretkellä Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupii- ri ry., Painoprisma Oy, 44 s. Pykälä, J. & Alanen, A. 2004. Perinnebiotoopit ja niiden väheneminen. Julkaisussa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki. s. 192–203. Pykälä, J., Pöyry, J., Kuussaari, M. & Heikkinen, R. 2004. Perinnebiotooppien kasvi- ja eläinlajisto. Julkaisussa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki. s. 204–219. Pöyry, J., Heliölä, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. 2004. Perinnebiotooppien lajiston uhanalaistuminen. Julkaisussa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki. s. 220–233. Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. & Väisänen, R. 1986. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. I - III. Komiteanmietintö 1985:43. Ympäristöministeriö, Helsinki. Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I. & Ståhls, G. 1992. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1991:30, Ympäristöministeriö, Helsinki, 328 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suo- men ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Roslin, T. & Heliövaara, K. 2007. Suomen lantakuoriaiset – Opas santiaisista lantiaisiin. Yliopistopaino Kustannus, Helsinki University Press, 244 s. Salo, P., Niemelä, T. & Salo, U. 2006. Suomen sieniopas. Kasvimuseo & WSOY, Helsinki, 512 s. Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.). 2005. Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Suomen ympäristö 769, 526 s. Schildt, V. 2007. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden seurantajärjestelmän kehittämisprojekti. Loppuraportti. Metsähallitus, 29 s. Siitonen, J. & Ollikainen, M. 2006. Talousmetsät. Julkaisussa: Horne, P., Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.). METSOn jäljillä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman tutkimusraportti. s. 53–85. Maa- ja metsätalousmi- nisteriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus.

48 Suomen ympäristö 1 | 2008 Söderman, G. 2007: Taxonomy, distribution, biology and conservation status of Finnish Auchenorrhyncha (Hemiptera: Fulgoro- morpha et Cicadomorpha) The Finnish Environment 7/2007, 101 p. Söderman G. & Leinonen R. 2004: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. Tremex Press Oy. Helsinki, 420 s. Toivonen, H., & Liukko, U.-M. 2005. (toim.) Ehdotus biodiversiteetin tilan valtakunnallisen seurannan järjestämisestä. Yhteenve- to Tutkimus, seuranta ja tietojärjestelmät -asiantuntijatyöryhmän mietinnöstä. Suomen ympäristö 759, 38 s. Toivonen, H., Kaipiainen, H., Söderman, G., Mannerkoski, I., Kemppainen, E., Mikkola-Roos, M., Mäkelä, K., Ryttäri, T. & Syrjänen, K. 2005. lajien uhanalaisuuden ja kantojen kehitys eri elinympäristöissä. Julkaisussa: Hildén, M., Auvinen, A.-P. & Primmer, E. (toim.). Suomen biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäristö 770. Suomen ympäristökeskus, Helsinki, s. 93–97. Tutkimus, seuranta ja tietojärjestelmät -asiantuntijaryhmän mietintö. 2005. Ehdotus biodiversiteetin tilan valtakunnallisen seurannan järjestämisestä. Suomen ympäristö 787, 106 s. Ulvinen, T. (toim.) 1976. Suursieniopas.Suomen sieniseura ry., Helsingin yliopiston monistuspalvelu, Helsinki, 359 s. Vainio, M., Kekäläinen, H., Alanen, A. & Pykälä, J. 2001. Suomen perinnebiotoopit. Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Suomen ympäristö 527, 163 s. Virkkala, R., Korhonen, K. T., Haapanen, R. & Aapala, K. 2000. Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyö- hykkeittäin valtakunnan metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristö 395, 52 s. Yrjönen, K. 2006. Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitus (METE-kartoitus). Julkaisussa: Horne, P., Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.). METSOn jäljillä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman tutkimusraportti. s. 74–75. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökes- kus.

Suomen ympäristö 1 | 2008 49 PUTTE-ohjelma ja sen keskeiset tulokset

Suomen lajiston tuntemus on maailman huippu- järjestelmään tallennettujen uhanalaishavaintojen tasoa. Tästä huolimatta viime vuosikymmeninä määrä on kaksinkertaistunut. Tiedot uhanalaisten tehdyissä uhanalaisselvityksissä arviolta kaksi lajien esiintymistä ovat ympäristöhallinnon lisäksi kolmasosaa maamme eliölajeista on jouduttu jät- aiempaa paremmin myös metsien käytön suunnit- tämään uhanalaisarviointien ja samalla kohdennet- telusta vastaavien saatavilla. tujen suojelutoimien ulkopuolelle. Puutteellisesti Tutkimusohjelman tuloksena on julkaistu useita tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimus- määrityskirjoja. Näitä ovat Käävät – puiden sienet ohjelma (PUTTE) aloitettiin vuonna 2003 paikkaa- (Niemelä 2005), Pohjoisen Euroopan yökkösten maan tätä tiedon puutetta. toukat, osa 1 (Ahola & Silvonen 2005), Suomen PUTTE-tutkimusohjelma on osa Etelä-Suomen sieniopas (Salo ym. 2006) sekä Suomen kukkakär- metsien monimuotoisuusohjelmaa METSOa. Oh- päset (Haarto ja Kerppola 2007). Helttasienistä ja jelmaan kuuluu 40 hanketta, joissa on työsken- tateista on ilmestynyt ekologinen luettelo (Salo ym. nellyt kymmeniä tutkijoita. Tutkimushankkeet 2005) ja Suomen kaskaista ensimmäinen kattava keskittyivät erityisesti selkärangattomiin eläimiin luettelo, joka sisältää myös levinneisyystiedot, ja sieniin, jotka ovat huonoimmin tunnettuja eliö- elintapatietoja sekä alustavan uhanalaisarvion (Sö- ryhmiä. Ympäristöministeriö on rahoittanut oh- derman 2007). Tekeillä ovat määrityskirjat luteista, jelmaa vuosittain 1–1,6 miljoonalla eurolla. Tämä kirvoista, kovakuoriaisista, seppämäisistä kuoriai- on suurin Suomessa koskaan lajistotutkimukseen sista ja jalokuoriaisista, pussikoista, makrojäkälistä kohdistettu määräraha. sekä yökköstoukka-kirjasarjan kaksi jälkimmäistä PUTTE-ohjelmassa löydettiin 1 495 Suomelle osaa. Ohjelman hankkeissa on julkaistu 156 tieteel- uutta lajia, joista 185 on tieteelle uusia, aiemmin listä artikkelia, 78 muuta julkaisua ja 13 korkea- kuvaamattomia lajeja. PUTTEn päätavoitteena ei koulututkintoa. PUTTEssa on kehitetty Internetin ollut löytää lisää uhanalaisia lajeja vaan laajentaa verkkoympäristössä toimivaa kovakuoriaisten uhanalaistarkastelun tietopohjaa erityisesti puut- määritystyökalua. Monista eliöryhmistä on viety teellisesti tunnettujen lajien osalta. Vuonna 2010 verkkotietokantoihin huomattava määrä elintapa- valmistuvaan seuraavaan uhanalaisarviointiin saa- ja levinneisyystietoja sekä myös kuvia lajeista. daan mukaan useita uusia eliöryhmiä, kuten sie- nisääsket, ripsiäiset, mäkärät, kiilukärpäset ja lat- tajalkakärpäset, joita ei ole aiemmin voitu arvioida. Yhteensä PUTTE tuo tarkasteluun 3 000–4 000 uutta lajia. Lisäksi on kerätty huomattava määrä tietoa eri eliöryhmien elintavoista, levinneisyydestä ja runsaudesta. Tiedon pohjalta voidaan tarkentaa uhanalaisarvioita. Monet aiemmin puutteellisesti tunnettujen luokkaan (DD) jääneet lajit on voitu todeta elinvoimaisiksi (luokka LC) tai niille on voitu määritellä oikea uhanalaisluokka. Eliölajit-tieto-

50 Suomen ympäristö 1 | 2008 Johtopäätökset kut, letot) säilyttäminen yhtenä tehokkaana monimuotoisuuden turvaamisen keinona saa • Kansainvälisesti tarkasteltuna PUTTE-tut- tukea useista hankkeista. kimusohjelma on ollut poikkeuksellisen • Avoimien alueiden sulkeutuminen korostuu merkittävä panostus taksonomiseen tutki- entisestään uhanalaisten lajien uhkatekijänä. mukseen. Suomi on yksi harvoista maailman Tämän kehityssuunnan hidastaminen edel- maista, jossa jo nyt tiedetään suurin osa lyttää sopivien elinympäristöjen huolellisesti lajistosta ja jossa kohtuullisella lisäpanos- suunniteltua ennallistamista tai hoitoa sekä tuksella voidaan selvittää koko maan lajisto sellaisen käytön jatkamista, joka säilyttää lähes kattavasti. Taksonomisen tuntemuksen elinympäristöt avoimena. korkea taso puolestaan mahdollistaa kor- • Kulttuuriympäristöjen (niityt, kedot, haka- keatasoisen soveltavan tutkimuksen. Tämä maat sekä muut ihmisen muokkaamat tai osaltaan turvaa sen, että luonnonvarojen kes- luomat elinympäristöt) merkitys uhanalais- tävän käytön suunnittelussa on käytettävissä ten lajien elinympäristönä korostuu entises- hyvä tietopohja. tään. Lajiston uhanalaistumiskehitys näissä • PUTTE-ohjelman tulokset ovat osoittaneet, elinympäristöissä ei ole hidastunut vaan voi että jopa aiemmin hyvin tunnettuina pi- päinvastoin edelleen kiihtyä. detyistä eliöryhmistä saattaa edelleen olla löydettävissä suuri määrä uusia lajeja. Mole- kyylibiologiset menetelmät ovat parantaneet Suositukset mahdollisuuksia havaita ja rajata lajeja sekä kartoittaa perinnöllistä muuntelua lajien 1. Kansainvälisessä biodiversiteettipolitiikassa sisällä. on viime aikoina korostunut taksonomisen • Ilmastonmuutoksen ennakoidaan aiheutta- perustiedon keskeinen merkitys biologisen van muutoksia lajistossa, ja tulokaslajeista voi monimuotoisuuden säilyttämiselle. Nykyi- tulevaisuudessa aiheutua meillä huomattavia nen korkea taksonomisen osaamisen taso haittoja. Koska Suomessa taksonomisen ja Suomessa on välttämätöntä turvata jatkossa- ekologisen tutkimuksen taso on kansainvä- kin, mm. lisäämällä alan opetusta yliopistois- lisesti katsoen korkea, meillä on hyvät edel- sa. Taksonomista osaamista tulee laajentaa lytykset näiden muutosten havaitsemiseen, eliöryhmiin, jotka ovat edelleen puutteellises- niiden syiden ja seurausten ymmärtämiseen ti tunnettuja. sekä haitallisten vaikutusten torjuntaan. 2. Luonnonvarojen kestävälle käytölle on ase- • Metsät ovat todennäköisesti edelleen lajimää- tettu kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteita rällä mitattuna tärkein uhanalaisten lajien ja tavoitteita, joiden toteutumisen seurantaa elinympäristö seuraavassa uhanalaisarvioin- varten tarvitaan lajistotietoa. Suomen lajis- nissa, ja metsätalouden toimenpiteet vaikut- totiedon kokoaminen ja seuranta eivät ole tavat jatkossakin noin puoleen uhanalaisesta kuitenkaan tieteellistä tutkimusta rahoittavi- lajistostamme. Uhanalaisten metsälajien en tahojen ensisijaisissa intresseissä. Tällaisen osuus kaikista uhanalaisista lajeista kuitenkin tiedon tuottaminen on jatkossa turvattava todennäköisesti pienenee. mm. jatkamalla puutteellisesti tunnettujen ja • Lehdot ovat metsälajien tärkein elinympä- uhanalaisten lajien tutkimusohjelmaa. ristö myös uusissa tutkituissa eliöryhmissä. 3. PUTTE-ohjelma on jo tähän mennessä pa- Todennäköisesti yli puolelle uusista uhan- rantanut merkittävästi Suomen eliölajiston alaisiksi arvioitavista metsälajeista lehdot on tuntemusta. Monen eliöryhmän osalta työ on ensisijainen elinympäristö. kuitenkin vielä kesken tai vasta alussa. Siksi • Lahopuun merkitys metsälajiston monimuo- ohjelman rahoitusta tulee edelleen jatkaa. toisuudelle korostuu myös PUTTEssa tutki- Tutkimusta tulee suunnata erityisesti seuraa- tuissa eliöryhmissä. viin aiheisiin: • Luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyp- a. Pääpaino puutteellisesti tutkittujen eliö- pien sekä metsälain erityisen tärkeiden elin- ryhmien tutkimuksessa tulee kohdentaa ympäristöjen (erityisesti pienvedet, lehtolai- sellaisiin lajiryhmiin, joista saadaan suh-

Suomen ympäristö 1 | 2008 51 teellisen nopeasti uhanalaisarvioinnissa 5. Ihmisen muokkaamien ja luomien elinympä- ja käytännön suojelutyössä sovellettavia ristöjen suojelun ja hoidon tarvetta on syytä tuloksia. tarkastella uuden tiedon pohjalta. Varsinais- b. Tutkimusta on tarpeen kohdentaa myös ten perinneympäristöjen lisäksi tarkasteluun yksittäisten uhanalaisten lajien tai la- tulisi ottaa myös muut ihmisen luomat, jiryhmien elinympäristövaatimusten, korvaavat elinympäristöt. levinneisyyden, esiintymien ja runsauden 6. Suomenkielisten määritysoppaiden tuotta- selvittämiseen suojelualueverkossa ja sen mista eri eliöryhmistä tulee edelleen tukea. ulkopuolella. Tällaiset tiedot mahdollista- Laadukkaiden määritysoppaiden avulla vat tarkemman suojelutarpeen arvioinnin voidaan lisätä ja laajentaa lajistoharrastusta sekä lajien kantojen seurannan. Suurinta Suomessa. osaa uhanalaisista lajeista ei voida resurs- 7. Lajistotietoa pidetään yllä hajanaisesti, ja laji- sien puutteen tai vaadittavan erityisasi- luetteloiden tuottaminen on osittain eliötyö- antuntemuksen vuoksi seurata lainkaan. ryhmien tai yksittäisten henkilöiden harras- Kun valitaan seurantaan edustava joukko tuneisuuden varassa. Yhtenäinen Internet- ekologialtaan erilaisia lajeja, näiden avul- käyttöinen lajistotietokanta helpottaisi tiedon la voidaan arvioida koko uhanalaisessa jakamista ja analysointia. Myös harrastajien lajistossa tapahtuvia muutoksia. havaintojen tallentamista Internet-pohjaiseen c. Yhteistyötä Ruotsin vastaavan tutkimus- tietokantaan on tarpeen tukea. ohjelman (Svenska Artprojektet) kanssa 8. Eliölajit-tietojärjestelmä on keskeinen työkalu tulee laajentaa. Ruotsissa toteutettua uhanalaisten lajien esiintymien seurannassa huonosti tunnettujen eliöryhmien maas- ja suojelussa sekä maankäytön suunnittelus- toinventointia kannattaa harkita myös sa. Jotta järjestelmä kattaisi kaikki tunnetut Suomessa. Ruotsin laajoissa hyönteis- uhanalaisten lajien esiintymät, sen ajan tasal- pyynneissä ja merieliöinventoinneissa le saattamiseen ja ylläpitämiseen on tarpeen saadut kokemukset voidaan hyödyntää osoittaa riittävät resurssit. inventointien suunnittelussa. Tietojen 9. Eliöryhmistä, joita ei vielä tunneta koko- vaihtoa maiden lajistotuntijoiden välillä naisuudessaan tarpeeksi hyvin uhanalais- on tarpeen lisätä. arviointia varten, voidaan todennäköisesti d. Uhanalaisten lajien elinympäristöjen osoittaa joukko varmuudella elinvoimaisia luokittelu tulee jatkossa tehdä nykyistä lajeja. Tällaisten lajien kirjaamiseen kannattaa tarkemmin ja yhdistää se luontotyyppien mahdollisuuksien mukaan pyrkiä seuraavas- uhanalaisuuden arvioinnissa käytettyyn sa uhanalaisarvioinnissa. luokitteluun. Tarkastelut voivat paljastaa, 10. Luontoharrastustoimintaa (esim. koulujen missä puutteellisesti suojelluissa ja uhan- luontokerhot, luontojärjestöt, tieteelliset seu- alaisissa luontotyypeissä elää runsaasti rat) tulee tukea nykyistä enemmän. Luotetta- niihin erikoistunutta lajistoa. Tällaisten viin lajinmäärityksiin kykenevät harrastajat luontotyyppien kohdennettu lisäsuojelu, ovat korvaamaton voimavara selvitettäessä ja ennallistaminen ja hoito on monimuo- seurattaessa lajien levinneisyyttä, runsautta toisuuden turvaamisen kannalta tehokas ja elinympäristövaatimuksia. Tällä tiedolla on keino. keskeinen merkitys uhanalaisuusarvioinneis- 4. Lehtojen suojelun ja hoidon tarvetta on sa ja lajikohtaisten suojelutoimien suunnitte- tarpeen tarkastella uuden tiedon pohjalta. lussa. Lisäksi luontoharrastus lisää ihmisten Tarkasteluun tulisi ottaa suojelualueiden luonnossa liikkumista ja monipuolista luon- lisäksi myös talousmetsissä metsätalouden toon tutustumista, millä on osoitettu olevan ulkopuolelle rajatut arvokkaat lehtokohteet suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille. sekä metsätalouden piirissä olevat lehdot.

52 Suomen ympäristö 1 | 2008 Research Programme of Deficiently Known and Threatened Forest Species 2003–2007 (PUTTE)

Background and objectives and sustainable use of natural resources, the Global Taxonomic Initiative was developed to remove, or at least reduce this “taxonomic impediment” as International and national setting it is called. Main targets of the GTI programme are to assess the taxonomic needs and capacities at In implementing the UN Convention on Biologi- national, regional and global levels; to help build cal diversity (CBD 1992) Finland has carried out and maintain the human expertise, systems and several research and development programmes to infrastructure needed to collect and maintain the improve the general knowledge of biodiversity and biological specimens; to help to construct an im- to enhance the conservation and sustainable use proved and effective and coordinated taxonomic of natural resources. Biodiversity is being lost as information system; to include major taxonomic a result of human activities, and decisions and ac- objectives in all the thematic work programmes tions must be taken now to change this trend. But of the Convention (including biological diversity decision-makers need sound information to be able of forests, marine and coastal areas, dry and sub- to decide where to establish protected areas and humid lands, inland waters, agricultural areas, which species to protect. Taxonomy provides basic mountains and islands). understanding about the components of biodiver- In addition to the requirements set in the CBD, sity which is necessary for effective decision-mak- monitoring needs are largely defined by other in- ing about conservation and sustainable use. ternational and national legislation, including the The UN Convention on Biological Diversity EU Bird and Habitats Directives, and Finland’s obliges all signatory countries to monitor biodiver- Nature Conservation Act and Decree. The resolu- sity, to carry out research and conservation work to tion made by the EU in 2001 to halt the decline in help preserve and to sustainable use biodiversity, biodiversity in Europe by 2010 has also shaped and to make information on the state of biodiver- monitoring work in Finland. Furthermore, the new sity widely available. In terms of taxonomy, the National Strategy and Action Plan for conserva- most important cross-cutting programmes within tion and sustainable use of biodiversity in Finland the CBD are: the target to reduce the current rate 2006–2016 formulates seven actions relating to the of biodiversity loss by 2010; access to genetic re- GTI programmes goals and threatened species. sources and benefit sharing; invasive alien species; protected areas; global strategy for plant conserva- National Setting and Status of tion; sustainable use of biodiversity; technology Finnish Fauna and Flora transfer and cooperation; and last but not least the Global Taxonomy Initiative (GTI). As parties to the In Finland, there have been three Red Lists of Threat- Convention have widely acknowledged that the ened Species assessments carried out in 1985, 1990 inadequate taxonomic information and infrastruc- and 2000. The goal of each of these assessments ture, coupled with declining taxonomic expertise has been to cover all the known species. According hinder sound decision making about conservation to the latest assessment in 2000, 1,505 species of

Suomen ympäristö 1 | 2008 53 Kuva 1. PUTTE-tunnushahmon mallina on ollut viirukan- Fig. 1. The model for PUTTE character was the true bug gaslude (Geocoris ater). PUTTEn kanssa seikkailevat pieni species Geocoris ater. The pals wandering with PUTTE are vihreä hietikkosarakirva (Iziphya bufo), käsilaukkua kantava the small green aphid (Iziphya bufo), the beauty carriyng kaunotar harsosääski sekä baarimikko-kovakuoriainen haa- a purse is a sciarid species, and the bartender the beetle pasepikkä (Hylochares cruentatus). Piirros: Seppo Leinonen. Hylochares cruentatus. Illustration: Seppo Leinonen. animals and plants were classified as threatened in Objectives of the PUTTE programme Finland – about one in ten of the 15,000 species that could be evaluated. The total number of species in The PUTTE-programme is Finland’s response to Finland is estimated to be about 43,000, but there many of the set targets of the CBD, and especially was enough information for only about a third of those of the Global Taxonomy Initiative and fill- all these species to be assessed. ing in some of the gaps in the previous Red List The 2000 report raised concern about the large compiled in 2000. The programme focuses on the amount of poorly knows species yet in Finnish most poorly known groups of organisms, particu- flora and fauna; and it proposed a special research larly invertebrates and fungi. The projects cover for programme to tackle insufficiently known species, instance aphids, hoverflies, sciarids, fungi genera and a further development of a database for threat- Cortinarius, Ramaria, and Tremella as well as epibry- ened species. ous and lichenicolous microfungi. Prior to Research Programme of Deficiently In addition to internationally significant scien- Known and Threatned Forest Species (PUTTE), tific publications, the PUTTE programme aims to there have been various biodiversity research and produce high quality identification books. The new development programmes tackling also the state knowledge gathered during the programme is im- and development of biodiversity in Finland but portant in preparing the 2010 Red List of Finnish not focusing on the needs recognized in previous species. The programme also aims to bring the in- assessments. formation of threatened species more easily available for those working with forest management and other land use planning. Furthermore, the database

54 Suomen ympäristö 1 | 2008 of Finnish threatened species will be developed, its Case Cortinarius: application applicability and accessibility improved. of DNA methods Yet another important goal is to promote public awareness about Finnish flora and fauna and its sta- Internationally the Finnish flora and fauna is well tus and threats. By producing user-friendly identi- known. Some insect and plant groups, as well as fication books, databases and images in the internet lichen and fungal groups have long research tradi- easily available for the public, young people and tions in our country, and many mushroom species future experts on various groups of organisms are have first been described in Finland. Therefore, one hoped to be attracted to join the group of high qual- of the most astonishing findings is the number of ity researchers and volunteer naturalists. new species found in the group of gilled mushrooms (Genus cortinarius) – thanks to the application of DNA methods. Main results and findings Of the gilled mushrooms, some 200 species have been catalogued in Finland so far. But with the application DNA methods, the number of Cortinarius New species: facts and figures species has almost doubled (146 new species identified). Most species can be determined on the basis The programme consisted of 40 projects focus- of morphology; however there can be also cryp- ing on the taxonomy; distribution and ecology of tic species which are only genetically different. It poorly know forest species in Finland, particularly is more than likely that with application of these invertebrates and fungi. molecular techniques, the number of species is to The people working in the projects are not on- increase in many apparently well known groups ly academic researchers but also amateur experts, as research goes on. whose contributions to the results are equally important. Overall, the knowledge of species has improved significantly during PUTTE. Despite the fact that Finnish fauna and flora is well known, a total of 1 495 new species to Finland have been found so far. Of these new species 60 belong to genera not found in Finland before. Of the total number of new species 581 are fungi and lichens, 173 arachnids, one pot worm and 740 insects. So far during the programme, 185 species new to science have also been described, mainly from microfungi, black-winged fungus gnats and log midges. Surprisingly, the number of species has increased in some groups that were thought to be well-known. An example of widely studied groups of organisms is fungus gnats. In the beginning of the project, a total of 589 fungus gnats were known from Finland. And now, about 150 species of fungus gnats new to the Finnish fauna have been found. The case for log midges is even more pronounced, Kuva 2. PUTTE-baarimikko (ks. kuva 1) luontaisella 33 species before and now about 80 new species elinpaikallaan. Hyvin harvinainen ja erittäin uhanalainen added to this species group. haapasepikkä vaihteeksi kävelyllä halavan rungolla Etelä- Altogether, the programme has gathered suf- Suomessa. Kuva: Jyrki Muona. ficient information of the status of 3 000–4 000 spe- Fig. 2. The PUTTE bartender (see fig. 1) in its more natural environment. The extremely rare and endangered cies – these can be included in the next Evaluation Hylochares cruentatus on a bay willow trunk in Southern of Red List Species to be published in 2010. Finland. Photo: Jyrki Muona.

Suomen ympäristö 1 | 2008 55 (Niemelä 2005), Larvae of Northern European Noctuidae vol 1 (Ahola & Silvonen 2005), Finn- ish fungi, (Salo et al. 2006) and Finnish hoverflies (Haarto & Kerppola 2007). An Ecological catalogue of Finnish agarics and boletes is published (Salo et al. 2005) as well as the first comprehensive catalogue of Finnish Auchenorrhynca, which also includes information on distribution, ecology and a preliminary assessment of the species (Söderman 2007). There are further identification books under preparation on true bugs, aphids, beetles, jewel beetles, casebearer moths, macrolichens, and two additional volumes of the Noctuid larvae. Additionally researchers have been encour- aged to publish checklists and identification keys Kuva 3. Vaapsasvieras, Volucella inanis, jonka toukka elää of those groups while waiting for the complete ampiaispesissä syöden kuollutta orgaanista ainetta. PUT- book to be published. Internet is widely used as a TE-tutkimusohjelmassa ilmestyi ensimmäinen määrityskirja publication forum for various species lists, distri- Suomen kukkakärpäsistä. Kirjan määrityskaavat on esitetty bution data bases and images. For beetles, there myös englanniksi. Kuva: Antti Haarto. is an identification tool developed and available Fig. 3.Volucella inanis, a hoverfly species whose larvae feed in the internet which helps to determine the 3 600 in wasp nests scavenging dead organic material. The first identification book on Finnish hoverflies was published beetle species in Finland at least at genus level. The in PUTTE research programme. The identification keys projects have produced 156 scientific papers, 78 of the book were presented also in English. Photo: Antti other publications and 13 university theses. Haarto. Threatened species by primary habitat Distribution and ecology of species According to the Red List of Finnish Species 2000, forests are the primary habitat for 37 % of Finland’s In addition to pure taxonomic results, PUTTE threatened species. The next most important habi- projects have also produced considerable amount tat type is cultural habitats, including farmland of data on the distribution and ecology of species. and meadows, where 28 % of Finland’s threatened This information is required for the evaluation of species occur, this proportion has risen consider- the status and trends of any species and their threat ably since the previous evaluation in 1990 and the status. Therefore the PUTTE projects have concen- same trend seems to continue. With the present trated not only on poorly known species but poorly results from PUTTE programme it is possible to known habitats, too. Thus, many new black flies make some preliminary estimates of the future were found in small water bodies and springs; and trends. Forests seem to still be the single most fungal gnats were collected from forest clear-cuts, important primary habitat of threatened species, slash-and-burn areas and northern mountain birch although that proportion is showing a declining forests. trend. The significance of cultural habitats (grass- lands, meadows, wooded pastures and other man- Identification books and made habitats) as the primary habitat of threatened other published material species will further rise in the future. The proportion of threatened species living in shore (both in One of the main goals of the PUTTE programme land waters and Baltic) and habitats has also grown has been to compile identification books on groups and is expected to increase further. Eutrophication of organisms not published before. There are new and reduced grazing are the primary factors caus- books available on Polypores, lignicolous fungi ing the deterioration of shore habitats.

56 Suomen ympäristö 1 | 2008 Threat factors wood has an effect on the species composition in decaying wood. This is turn has implications for The main threat factors for threatened species have the management and conservation of forest. been silvicultural methods, changes in tree composition and age structure of forests and reduced amount of decaying wood in all the three assessments made in Finland so far. However, the proportion of forest-related threats has decreased in the last assessment but it is expected to remain the main single threat factor. Overgrowing and closure of open habitats is a strongly growing threat factor. This overgrowing is mainly caused by changes in traditional farming practices and reduced mowing or grazing.

Implications to Finnish protected forest areas

The Finnish forest protected areas have been assessed on the basis of well known threatened species groups such as birds, vascular plants, and certain beetle groups living on decaying wood and threatened habitats. PUTTE programme has revealed certain species-rich habitats that have many threatened species which are poorly represented in the protected areas, such as dry meadows, xerothermic habitats, springs and other small water bodies, ruderal habitats and sandy shores. In these habitats, an appropriate restoration or the continuation of traditional practices and management are more important than sheer habitat protection. Herb-rich forests are still by far the single most important habitat type for the now studied species groups, too. It is estimated, that herb-rich forests are the primary habitat for over half of the forest species now classified as threatened. The significance of the herb-rich forest patches to threatened species in the already protected areas as well as in forests under normal forestry practices need to be assessed. Decaying wood is the primary habitat for many of the now studied, previously poorly known species groups. For example, the larvae of half of the fungal gnat species live on fungi growing on decaying wood. Many of the newly found species of flat footed flies, hoverflies, long-legged flies and thrips are dependent on decaying wood. All the results from various PUTTE projects give support to the conservation of decaying wood in forests. The amount, type and tree species of decaying

Suomen ympäristö 1 | 2008 57 PUTTE programme and its main results

Internationally the Finnish flora and fauna are very widespread and abundant (category LC least con- well known. However, it is estimated that about cern) or assigned to another threatened category. two-thirds of the species in Finland are still poorly Furthermore, in the Finnish Database of Threat- known which does not allow a proper assessment ened Species the number of recorded observations of the status of the species and thus leaves them out has doubled. Data on threatened species are made of targeted conservation plans. To fill in this gap in more easily available not only to environmental knowledge, a Research Programme on Deficiently authorities but to forest managers as well. Known and Threatened Forest Species, PUTTE was Several identification books have been pub- launched in 2003. lished during the programme. There are new books PUTTE programme is part of a larger Forest Bio- available on Polypores, lignicolous fungi (Niemelä diversity Programme for Southern Finland, MET- 2005), Larvae of Northern European Noctuidae vol SO. PUTTE programme includes 40 projects and 1 (Ahola & Silvonen 2005), Finnish fungi, (Salo et involves dozens of researchers. Research projects al. 2006) and Finnish hoverflies (Haarto & Kerppo- have mainly focused on invertebrates and fungi la 2007). An Ecological catalogue of Finnish agarics which are the most poorly knows species groups. and boletes (Agaricases and Boletales) is published The Ministry of the Environment has financed (Salo et al. 2005) as well as the first comprehensive the programme annually with 1–1.6 million euros catalogue of Finnish Auchenorrhynca, which also – making PUTTE the largest investment in taxo- includes information on distribution, ecology and nomic research in Finland. a preliminary assessment of the species (Söderman Totally, 1495 new species to Finland, of which 2007). There are further identification books un- 185 new species to science have been found during der preparation on true bugs, (Heteroptera) aphids the programme. Finding new threatened species (Aphidoidea), beetles (Coleoptera), jewel beetles was not, however, the main goal of the programme, (Finnish click beetles and jewel beetles (Coleoptera: Instead, expanding knowledge for the assessment Elateroidea and Buprestoidea), casebearer moths as a whole, for poorly known species groups, par- (Coleophoridae), macrolichens, and two additional ticularly, was the target. The forthcoming Finnish volumes of the Noctuid larvae. The projects have Red List of Threatened Species 2010 will include produced 156 scientific papers, 77 other publica- many new groups such as fungus gnats, thrips, tions and 13 university theses. For beetles, there black flies, long-legged flies and big-headed flies is an identification tool developed in the internet. not included in the previous assessments. Alto- Internet is also widely used as a publication forum gether some 3000-4000 new species are now being for various species lists, distribution data bases and evaluated – thanks to PUTTE research. Further- images. more, substantially more information about ecology and distribution of many species and groups has been gathered which is contributing the assessment. Many species previously classified as Data Deficient (DD) have now been found to be

58 Suomen ympäristö 1 | 2008 Conclusions • Overgrowing and closure of open habitats is a growing threat factor for species. Measures • Internationally PUTTE programme has been to slow down and stop this trend require an exceptionally significant investment in careful restoration or management and above taxonomic research. Finland is one of the all continuation of traditional use that keeps few countries in the world where most of the habitats open. the species are known and where missing • The proportion of cultural habitats (grass- information on the rest of the species can be lands, meadows, wooded pastures and other found with reasonable resources. The high man-made habitats) as the primary habitat quality of taxonomic knowledge has enabled of threatened species will further rise in the high level of applied research which in turn future. Threatening of species has not slowed quarantines the sound basis for the planning down in these habitats, it may even accelerate of sustainable use of natural resources. in the future. • PUTTE research programme has revealed that originally well-known groups of species are not that well-known after all as many Recommendations new species may be found. Molecular biology and modern techniques have made it 1. Lately, taxonomic knowledge and species possible to find and distinguish new species information have gained increasing atten- and reveal genetic variation within species. tion and been attributed the foundations for • Climate change may trigger changes in spe- the preservation of biological diversity in the cies composition and invasive species may international biodiversity discussions. In Fin- pose major harmful impacts in the future. As land, the high level of taxonomic knowledge Finnish taxonomic research is internation- should be guaranteed in the future by, for ally of high quality, Finland has potential to example, increasing university level training. anticipate these challenges, to understand Taxonomic knowledge should further be fo- their causes and effects as well as to prevent cused to cover yet poorly known species and harmful impacts. groups. • The proportion of threatened forest species 2. There are international and national obli- will continue to decrease. However, in the gations for the sustainable use of natural next Red List of Threatened Species 2010 resources and for the implementation and forests will most likely remain the primary monitoring of these obligations knowledge habitat for the majority of threatened species, about species is required. However, the col- and silvicultural methods will continue to lection and monitoring of Finnish fauna and affect about half of the threatened species in flora is not in the primary interest of any Finland in the future. scientific funding body. Building this knowl- • Herb-rich forests are clearly the most im- edge needs to be guaranteed in the future. portant habitats for the now studied species One way to promote compilation of new in- groups. It is estimated that herb rich forest formation is to continue research programme will be the habitat for over half of the forest on poorly known and threatened species. species now assessed as threatened. 3. Knowledge about Finnish fauna and flora • The significance of decaying wood for forest has already increased significantly during the biodiversity is obvious in the studied species PUTTE research programme. But for many groups in PUTTE programme. species groups research is still very much • The present Nature Conservation Act protects going on or only at its beginning, therefore certain natural habitat types and the Forest funding should be continued. Research Act habitats of special importance (small should be focused on the following topics: water bodies, patches of herb-rich forests a. Research should be focused on those and fens). This legislation gets support from groups for which the results can be ob- many of the present research projects as ef- tained in a relatively short time in order ficient means of conserving biodiversity. to make assessments and practical con-

Suomen ympäristö 1 | 2008 59 servation plans for the species in ques- In addition to original traditional habitats, tion. assessments should include other man-made b. Research should also be focused on substitute habitats. specific threatened species and groups 6. More Finnish Identifications books on dif- of species, their habitat requirements, ferent groups should be further supported. distribution, and abundance in and out- Identification books are known to attract and side protected areas. This would assist widen new audiences to the hobby. in assessing the conservation needs and 7. Data about species is scattered and the changes in abundance. All the threatened making of species lists is still very much the species cannot be monitored equally responsibility of expert groups or individual intensively due to lack of resources. If the specialists. A common internet-based data- monitored species are carefully chosen base would help to share and analyse species and they represent ecologically different information. Recording the observations of kinds of species it is possible to assess the amateur naturalists to internet-based data- overall trends in threatened species. base should also be promoted. c. Cooperation with the comparative Swed- 8. The Database of Threatened Species is the ish research programme (Svenska Artpro- central tool for the monitoring and protection jektet) should be promoted. Sweden has of threatened species and in land use plan- carried out large-scale field inventories ning. Updating and maintaining this system of poorly known species groups; this is requires sufficient funding in order to cover something Finland should also consider. all the known locations of the threatened spe- Comprehensive inventories of Swedish cies. insects and marine biodiversity can be 9. Species groups that are not yet fully known utilized when planning inventories in in order to be completely assessed have most Finland. Information exchange between likely some species that can be categorized as Swedish and Finnish experts should be of least concern. The recording of these spe- increased. cies should be included in the next Red List d. The classification of the habitats of threat- of Finnish Species. ened species should be carried out more 10. Nature as a hobby should get more sup- carefully and combined with the classi- port and resources (clubs in schools, nature fication used in the assessment of threat- associations, and scientific associations etc.). ened habitats. This kind of study could Amateur specialists who can make reliable reveal which of the poorly protected observations are an invaluable asset when and threatened habitats have the highest monitoring distribution, abundance and the numbers of specialized species. This kind ecology of species. This information plays a of carefully targeted habitat protection, central role in assessing species status and restoration and management could give in planning conservation methods. Last but cost-effective results in terms of biodiver- not least, it is clear that this hobby as such sity conservation. increases further interest in nature and pro- 4. The need for the protection and management motes outdoor activities, which all benefit the of herb-rich forests should be reconsidered people’s wellbeing. on the basis of new information. Assessment should cover all the herb-rich forests, not only those in protected areas but also those designated as valuable habitats within forestry areas, and those under normal forestry practices. 5. Conservation and management needs for man-made and shaped cultural habitats should be assessed against new information.

60 Suomen ympäristö 1 | 2008 TUTKIMUSHANKEOSA

Suomen ympäristö 1 | 2008 61 Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat Matti Ahola ja Kimmo Silvonen

Yökkösten heimo (Noctuidae) on perhosten lahkon sia määrityskaavoissa käyttökelpoisia tuntomerkkejä. (Lepidoptera) lajirikkain. Suomesta on tavattu yli Suuosien lisäksi kirjataan toukan muut morfologiset 2500 perhoslajia, joista noin 400 kuuluu yökkösiin1. erityispiirteet. Puhaltamalla preparoidusta toukasta Ne ovat pääasiassa yöaktiivisia hyönteisiä. Useimmat tutkitaan vielä tarkemmin ketotaksia eli toukan kar- aikuiset yökköset käyvät halukkaasti kukilla mettä vojen ja poorien (huokosten) sijainti. Kaikilla yök- imemässä ja toimivat samalla pölyttäjinä. Toukat syö- köstoukilla ovat samat sukaset. Niiden keskinäinen vät pääasiassa kasvien lehtiä ja kukkia, jotkut lajit elä- asema voi kuitenkin vaihdella lajista toiseen ja tämän vät ravintokasvinsa varren sisällä tai juurissa. Monet vaihtelun selville saamiseksi tutkitaan myös sukasten lajit ovat erikoistuneet elämään ihmisen ravinnokseen topografia. viljelemillä kasveilla ja aiheuttavat toiminnallaan ajoittain suurtakin tuhoa. Vaikka yökköset ovat aikuisina hyvin yleisiä ja lajistokin on hyvin tunnettu, ovat näiden perhosten varhaisvaiheet vielä monesti tuiki tuntemattomia. Toukkatutkimuksemme eräänä tavoitteena onkin lajintuntemuksen lisääminen. Pyrimme löytämään diagnostisia tuntomerkkejä, joilla eri lajien toukat voitaisiin tunnistaa. Laadimme määrityskaavoja, joita voi käyttää tunnistuksen apuna. Yökkösten taksonomia on ollut viime vuosina käymistilassa ja sukujen, tribusten ja alaheimojen välisiä sukulaisuussuhteita selvitetään edelleen. Tavoitteenamme onkin löytää toukista myös mahdollisia tuntomerkkejä fylogenia- tutkimusten apuvälineiksi. On olemassa merkkejä siitä, että aikuisissa perhosissa esiintyviä taksonomi- sia ongelmia voidaan ratkaista toukissa ilmenevien yhtäläisyyksien ja erojen avulla. Kolmanneksi pyrki- myksenä on kartoittaa lajien ravintokasvikirjoa sekä kirjallisuuden että julkaisemattomien omien sekä alan harrastajien havaintojen pohjalta. Hankkeen painopiste on toukan rakenteellisten tuntomerkkien selvittäminen. Tässä työssä tutkitaan pääasiassa täysikasvuisia toukkia. Elävästä materiaalista dokumentoidaan toukan värit ja kuviot va- lokuvaamalla ja myös merkitsemällä yksityiskohdat muistiin. Toukan habitustuntomerkkejä kirjataan noin 80 jokaisesta lajista. Preparoitaessa varsinkin värit muuttuvat menetelmästä riippumatta, joten ne pitää kirjata ensin. Toukat säilötään sekä alkoholiin että Kuva 1. Kaavio vihervaellusyökkösen (Heliothis viriplaca) preparoidaan niin kutsutusti puhaltamalla. Toukista leuan sisäpuolelta (ylempi) ja ylähuulen ulkopuolelta (alempi). tehdään edelleen suuosapreparaatit. Yökköstoukan Fig. 1. Schemes of the oral face of mandible (upper) and suuosien yksityiskohdat sisältävät varsinkin takso- setal map of labrum (lower) of Marbled Clover (Heliothis nomisesti tärkeitä rakenteita mutta myös diagnosti- viriplaca).

62 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 2. Kaavio nirkon (Notodonta dromedarius) sukatopografiasta. Fig. 2. Setal map of The Iron Prominent (Notodonta dromedarius).

Määrityskirja yökkösten toukista Islannista Uralille asti Abstract

Tulokset julkaistaan kirjasarjana2. Sarjasta on tois- Larvae of Northern taiseksi ilmestynyt ensimmäinen osa ja toisen osan European Noctuidae käsikirjoitus on työn alla. Kirjasarjan perspektiivi on Pohjois-Eurooppaa laajempi käsittäen alueen leveys- The main goal of the project is a series of identi- piirin 52 pohjoispuolella Islannista Ural-vuoristoon. fication books for larvae of Noctuidae (Lepidop- Hankkeessa on julkaistu toistakymmentä erillistä tera). At the same time, information about the artikkelia, joissa on kuvattu tieteelle uusia toukkia. food plants, ecology, and life-cycle of the species Alueelta on myös kuvattu kaksi tieteelle uutta yök- are gathered. The first part was published in köslajia1,3. Suomenkielistä kirjallisuutta on aiheesta 2005, volume two is under preparation, and the julkaistu hyvin vähän. Edellinen toukkakuvauksia si- third one is due to be published in 2009. To get sältänyt kirja on vuodelta 19404. Noihin aikoihin vielä correctly identified larvae of a certain species tuntemattomia toukkalajeja on onnistuttu Suomesta for rearing and study, a female is caught to lay löytämään yli 30. Kun uudet maahanmuuttajalajit eggs. The external appearance of the larvae is otetaan huomioon, on tunnettujen yökköstoukkien documented by general and detail photographs, lukumäärä noussut noin 80 lajilla. and by writing down 80 different characteristic features of each species. Larvae are preserved Kirjallisuus in alcohol or by inflating them with hot air. 1 Nupponen, K., Ahola, M. & Kullberg, J. 2001. Agrotis iremeli Mainly fully-grown larvae are used in the study, sp.n. from the southern Ural Mountains, with description of but other instars are photographed as well. the larval stage (Lepidoptera: Noctuidae). Entomologica Fen- The chaetotaxy of tactile setae is studied from nica 12: 217–226. inflated specimens, and that of microscopic setae 2 Ahola, M. & Silvonen, K. 2005. Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat. Larvae of Northern European Noctuidae. Vol 1. Kuva- from larvae preserved in alcohol. Some small but Seppälä-yhtiöt, Vaasa. important characters are found in the mouth of 3 Nupponen, K. & Fibiger, M. 2006. Additions and corrections the larva. The mandibles, labrum, and hypopha- to the list of Bombyces, Sphinges and Noctuidae of the Sout- ryngeal complex are removed and mounted for hern Ural Mountains. Part I. (Lepidoptera: Lasiocampidae, Le- monidae, Sphingidae, Notodontidae, Noctuidae, Pantheidae, microscopic inspection. The results are expected Lymantriidae, Nolidae, Arctiidae). Esperiana 12: 167–195. to be used in phylogeny studies. 4 Valle, K. J. 1940. Suurperhoset, Macrolepidoptera III. Yökkö- set, Noctuae. Suomen eläimet. Animalia Fennica 4, Porvoo.

Lisätietoja: Matti Ahola Metsänreunantie 27 G, 85900 Reisjärvi sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 63 Suomen ja lähialueiden kirvojen määritysopas Anders Albrecht

Kirvat ovat pieniä (0,3–6 mm), hentorakenteisia hyön- teisiä, jotka saavat ravintonsa kasvien siiviläputkista imemistään nesteistä. Suomen noin 475 kirvalajia muodostavat noin kolmanneksen maamme nivelkär- säislajistosta. Kirvat ovat usein toisaalta hyvin tarkkoja isäntäkasvin ja mikroilmaston suhteen, toisaalta pystyvät lisääntymään räjähdysmäisesti suotuisten olosuhteiden vallitessa. Ne reagoivat nopeasti ym- päristön muutoksiin, ja niiden merkitys ympäristön seurannassa on huomattava. Määritysvaikeudet ovat kuitenkin tähän asti rajoittaneet kirvojen käyttöä ym- päristön tarkkailussa, ja lajistomme tuntemus on ollut heikoissa kantimissa. Tähän asti kirvojen varma mää- ritys on perustunut olettamukseen, että diagnostiset Kuva 1. Kanukkapensailla (Cornus spp) talvehtiva Aphis tuntomerkit ovat nähtävissä vain kirkastetuissa pre- salicariae -kirva viettää kesänsä maitohorsman (Epilobium paraateissa kalliin varustuksen, kuten faasikontras- angustifolium) alempien lehtien alapuolella. Päältäpäin timikroskoopin, avulla. Vaivalloinen preparointi- ja kirvojen olemassaolon voi arvata lehtiruodista alkavan määritysprosessi lienevät suurin syy kirvataksono- kellastumisen perusteella. Kuva: Anders Albrecht. mian ja -ekologian tutkimuksen ja harrastuksen vä- Fig. 1. Aphis salicariae spends the summer months on fireweed Epilobium( angustifolium), where it forms häiseen suosioon. colonies on the underside of lower leaves. The presence of the aphid is revealed by the discoloration and withering Kirvojen määritys helpottuu starting from the mid vein. A. salicariae hibernates on dogwood (Cornus), in Finland usually C. alba. Photo: huomattavasti Anders Albrecht. Hankkeen päätavoite on innostaa uusia harrastajia ja tutkijoita tuottamalla helposti todettaviin tunto- kerätty PUTTE-hankkeen aikana. Loput perustuvat merkkeihin perustuva määritysopas. Kirvojen isän- Osmo Heikinheimon muistiinpanoihin ja mikro- täspesifisyys mahdollistaa isäntäkasveihin perustu- skooppipreparaatteina olevaan museomateriaaliin van määrityksen. Samalla kasvilla elävät lajit eivät (sekin suurimmalta osalta Heikinheimon keräämää). tavallisesti ole kovin läheistä sukua toisilleen, mikä Tietokanta sisältää tuhansia luonnossa otettuja ku- helpottaa huomattavasti määritystä. Valtaenemmistö via kirvayhdyskunnista ja äkämistä, yli 300 lajista. kirvalajeistamme on määritettävissä jo maastossa tai Kuvia käytetään sekä kirjan kuvitukseen että ekolo- stereomikroskoopin avulla. Vain vaikeimmat lajiparit gisina dokumentteina. Tarvittaessa käytetään myös vaativat tehokkaampaa mikroskooppia. mikroskooppikuvia pakastekuivatusta materiaalista, Lähes koko Suomesta kerätty kirvamateriaali sekä habituskuvia että suurennettuja yksityiskohtia. on kirjattu tietokantaan, johon on tähän mennessä Jotkut tuntomerkit näkyvätkin paremmin kuivasta kertynyt lähes 18 000 havaintoa, joista noin 12 000 kuin tuoreesta materiaalista. Tietokanta toimii mää- allekirjoittaneen. Havainnoista on tallennettu tarkat ritysoppaan pohjana. habitaattikuvaukset, joista käy ilmi muun muassa Opas on jaettu kolmeen osaan: (1) yleinen osa, biotooppi, isäntäkasvi, yhteys muurahaisiin, yhdys- jossa käsitellään muun muassa kirvojen rakennetta, kunnan rakenne ja sijainti. Useimmista havainnois- terminologiaa ja näytteenotto- ja preparointimene- ta on pakastekuivatut näytteet, joista lähes 5 000 on telmiä, (2) kasvilajista lähtevä määrityskaava, jossa

64 Suomen ympäristö 1 | 2008 Abstract Identification Guide to the Aphids of Finland and North Europe

The aphids have developed an efficient system to repel students: They are small, soft-bodied and have effectively spread the belief among ento- mologists that they can only be identified after being cleared and mounted on slides, and after a number of measurements have been taken and indices calculated. The aim of the present project is to produce a handbook by which most of our aphid species can be identified without resorting to time-consuming laboratory work and ex- pensive equipment. Most of our species can be Kuva 2. Therioaphis -suvun kirvat elävät identified with the aid of a stereo microscope, in kaikki hernekasveilla. Valkomesikällä fact a good many can be identified already in the (Melilotus albus) ainoa suvun edustaja in field with a good hand lens. Only in a few cases T. riehmi, jonka tuntee siitä, että taka- greater magnification is necessary (in addition to ruumiissa on neljä kyhmyriviä ja kussakin kyhmyssä vain yksi karva. Kuva: Anders groups where the taxonomy still needs clarifica- Albrecht. tion). The book consists of (1) a general part, Fig. 2. The Therioaphis species live on (2) an identification key based on host species Fabaceae. Diagnostic characters of and (3) a systematic part where differential T. riehmi, on sweet clover (Melilotus), are diagnoses, illustrations, ecological and distribu- the four rows of abdominal tubercles with one hair each. Photo: Anders Albrecht. tion data are presented. Colour photographs of live colonies and galls of more than 300 species will be included, backed up by photographs of freeze-dried specimens and figures of diagnostic kunkin kasvilajin tai -suvun alla käsitellään kyseisellä details. The book focuses on the Finnish fauna, kasvilla elävät kirvalajit sekä (3) systemaattinen osa, about 475 species, but about 200 additional jossa kirvat esitellään valokuvin ja diagnoosein. Sys- species occurring in adjacent countries will be temaattisessa osassa tuodaan esille myös kunkin lajin included. erikoistuntomerkit ja miten lajin erottaa lähilajeista isäntäkasvista riippumatta. Kirvojen aiheuttamat muutokset isäntäkasveihin, kuten äkämät ja muut imentäjäljet, saavat oppaassa erityistä huomiota. materiaalin neulaamista ja siivellisten yksilöiden le- Luonnossa otetuilla valokuvilla on suuri merkitys. vitystä. Oppaan ohjeiden mukaan tehty kirvakokoel- Tavoitteena on, että kirjaan saadaan valokuva lähes ma ei ole preparaattikokoelma vaan perinteisempi kaikista Suomen kirvalajeista. Elintavat, kuten habi- hyönteiskokoelma, jonka tutkiminen ei vaadi kallista taattivaatimukset ja yhteydet muurahaisiin käsitel- faasikontrastimikroskooppia. Niissäkin tapauksissa, lään lyhyesti mutta mahdollisimman täsmällisesti. joissa tavallisen stereomikroskoopin erotuskyky ei Levinneisyys ja fenologia käsitellään kirjassa vain riitä, pärjätään yleensä nopeasti tehdyllä preparaatilla lyhyesti. Tarkempi, ajan tasalla oleva tieto tulee ole- esimerkiksi jalasta tai tuntosarvesta. maan saatavilla internetin kautta. Kuvamateriaali perustuu eläviin kirvoihin sekä pakastekuivattuun materiaaliin. Suomen lajiston lisäksi opas sisältää tois- Lisätietoja: ta sataa lähialueiden lajia. Anders Albrecht Määritysperusteiden lisäksi oppaan preparointi- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo ohjeet poikkeavat tavanomaisesta. Preparaatin teon PL 17, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected] sijasta esitellään pakastekuivausmenetelmät sekä

Suomen ympäristö 1 | 2008 65 Suomen kukkakärpäset Antti Haarto

Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja on en- Kosteikot ja lahopuu uhanalaisten simmäinen Pohjois-Euroopan lajistoa kokonaisuu- kukkakärpästen tärkeitä dessaan käsittelevä kirja kukkakärpäsistä. Teoksessa elinympäristöjä käsitellään 422 lajia, joista viisi on Euroopalle uusia. Lajien tunnistaminen on pääosassa, mutta yleisosassa Hankkeessa tehtiin IUCN:n hyväksymiä kriteereitä on laaja katsaus kukkakärpästen elintapoihin. Tun- käyttäen alustava uhanalaisuusarvio lähes kaikille nistamisen kannalta tärkeässä osassa on määritys- Suomesta tavatulle 347 kukkakärpäslajille. Lajeista 17 kaava, jonka runsas kuvitus tukee määritystä. Yk- (4,9 %) todettiin puutteellisesti tunnetuiksi (DD). Viit- sityiskohdista piirrettyjä värillisiä kuvia on yli 700. tä vaeltajaa ei voitu luokitella (NA). Uhanalaisuusar- Määrityskaavassa on pyritty siihen, että määritys vio tehtiin lopuille 325 (93,7 %) lajille, näistä arvioitiin voidaan tehdä ulkoisten tuntomerkkien perusteella, 35 (10,1 %) lajia uhanalaiseksi (CR, EN, VU) ja neljä niin että genitaaleja ei tarvitse tutkia. Genitaalikuvat (1,2 %) lajia hävinneeksi (RE) sekä 23 (6,6 %) lajia on esitetty, jos ne ovat ainoa luotettava tapa erottaa silmälläpidettäväksi. Tärkeimmät uhanalaisuuden lajit toisistaan. Lajien elintavoista on annettu tietoa ja syyt olivat lahopuiden väheneminen sekä kosteik- niiden yleislevinneisyys on esitetty lyhyesti. Suomes- kojen väheneminen ja niiden laadun heikkeneminen ta havaituista lajeista esitetään lisäksi arvio uhanalai- (kuva 2). suudesta sekä levinneisyyskartta. Kirjassa julkaistaan Suomesta tavatuista kukkakärpäsistä 45 (13 %) la- Suomen kukkakärpäsistä ensimmäinen maakuntale- jia ovat riippuvaisia lahopuista ja näistä 18 (40 %) lajia vinneisyystaulukko, jota on lisäksi täydennetty tie- arvioitiin joko uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi. doilla Venäjän luoteisosien, Viron, Ruotsin, Norjan Osa lahopuuta vaativista lajeista selviävät talousmet- ja Tanskan lajistosta. Kuvatauluissa esitetään luon- sien kaadettujen puiden kannoissa, mutta useat uhan- nollisessa koossa lähes kaikki Suomesta tavatut lajit. alaiset ja silmälläpidettävät lahopuuta tarvitsevat lajit Lisänä on Suomen lajilista synonyymeineen. Suomen vaativat maapuita ja sopivaa pienilmastoa, joita ei hyönteistieteellisen yhdistyksen sanastotoimikunnan talousmetsistä löydy. hyväksymät viralliset suomalaiset nimet on annettu Suurin osa lajeista on elinvoimaisia ja useat uhan- kaikille Suomesta tavatuille lajeille. alaiset ja silmälläpidettävät lajit pystyvät selviämään Suomen kukkakärpäset -hankkeen päätavoittee- nykyisillä suojelualueilla. Ryhmässä on kuitenkin na oli tehdä määritysopas, joka antaa hyönteisistä lajeja, jotka ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti kiinnostuneille mahdollisuuden oppia tuntemaan tietyistä kasvilajeista, jolloin selvästi rajattujen elin- kukkakärpäsiä. Kun suurempi joukko havaitsijoita ympäristöjen suojelu mahdollistaa lajien säilymisen. pystyy luotettaviin määrityksiin, on mahdollista saa- Vastaavaa hyötyä ei ole nähtävissä lajirauhoituksil- da kerättyä enemmän tietoa lajien elintavoista. Tämä la. auttaa myös arvioimaan tarkemmin uhanalaisuutta ja suojelutarpeita. Jo hankkeen kuluessa saatiin joi- Tutkimusryhmän muut jäsenet: Sakari Kerppola denkin lajien elintavoista uutta tietoa. Hankkeessa selvitettiin Suomen kukkakärpästen lajisto sekä ak- tiivisella maastotyöskentelyllä että vanhojen mu- seoaineistojen tutkimuksella. Selvityksen tuloksena useita lajeja poistui aikaisempien virhemäärityksien vuoksi Suomen lajilistalta, mutta uusien havaintojen Lisätietoja: ja museoaineistoista löytyneiden uusien lajien vuoksi Antti Haarto sähköposti: [email protected] maamme lajimäärä kasvoi huomattavasti (kuva 1).

66 Suomen ympäristö 1 | 2008 360 2006; 347

2004; 330 320 . 1999; 294 s ecie p 280 S / a jej a 1980; 270 L 1941; 264 240

1861; 209 Kuva 1. Suomesta tunnettujen 200 kukkakärpäslajien lajimäärän kehitys. 1850 1900 1950 2000 Fig. 1. The growth of the number Vuosi / Year of the known hoverflies in Finland.

20 18 16

. 14

s 12 ecie

p 10 s / /

a 8 jej a l 6 4 2 Kuva 2. Uhanalaiseksi tai silmällä- pidettäväksi arvioitujen lajien 0 määrä eri ympäristöissä. lahopuut kosteikot lehdot tunturit muut rotten trees wetlands groves mountains others Fig. 2. Number of species that are RE CR EN VU NT Threateded or Near Threateded in different environments.

Abstract Finnish hoverflies

´Finnish hoverflies and some species in adjacent countries´ is the first book that handles the whole fauna of the hoverflies in Northern Europe. Totally 422 species of hoverflies are treated. The book is mainly in Finnish but the keys for determination are also in English. These keys include over 700 detailed colour drawings. Almost all of the species known from Finland have information about identification, living habits, photo, occurrence in Finland, distributional range and threat status in the text part of the book. The 347 species of the Finnish hoverflies were evaluated against the criteria approved by IUCN. In this preliminary evaluation 4 (1.2 %) species were placed into the category Regionally Extinct, 35 (10.1 %) species into categories Critically Endangered (CR) Endangered (E) and Vulnerable (V) and 23 (6.6 %) species into the category Near Threatened (NT). The main threat factors causing these threats are the decreasing quantity of decaying wood and reducing area and quality of wetlands.

Suomen ympäristö 1 | 2008 67 Puutteellisesti tunnettujen jäkälälajien taksonomia, levinneisyys ja uhanalaisuus Suomessa Pekka Halonen, Heini Hyvärinen, Leena Myllys, Soili Stenroos & Saara Velmala

Selvitimme jäkäläsukuja Usnea (naavat) sekä Alec- selvästi näistä kahdesta muusta lajista. Sen parhaita toria (viherlupot), joiden lajit ovat rakenteeltaan tuntomerkkejä ovat epätasaisen paksut rangat, joissa rihmamaisia. Tässä hankkeessa viimeistelemme on usein kuoppia. Itä-Fennoskandian (Suomi ja lähialueet Venäjällä) Erot jäkäläainekoostumuksissa ovat hyvin vähäi- naavalajiston revision1, 2, 3, 4 keskittymällä erityises- siä, ja kaikilla kolmella lajilla selvästi yleisimmässä ti kaikkein puutteellisimmin tunnettuun ryhmään; kemiallisessa tyypissä on usniini- ja salasiinihappoa. kasvutavaltaan riippuviin lajeihin. Kaiken kaikkiaan Koska kemiallisista selvityksistäkään ei ole apua lajin- naavoja on pidetty yhtenä vaikeimmista jäkäläsu- määrityksissä, ovat lupponaava ja riippunaava usein vuista. Tutkittavat lajit tässä hankkeemme osatut- vaikeasti erotettavissa toisistaan – mukaan lukien vä- kimuksessa ovat olleet partanaava (U. barbata), lup- limuodot. ITS1- ja ITS2-alueiden sekä RPB2-geenin ponaava (U. chaetophora) ja riippunaava (U. dasypoga, fylogeneettiset analyysit kuitenkin tukevat käsityksiä synonyymi U. filipendula). Viherluppojen lajimäärä kahdesta erillisestä taksonista. Partanaava osoittautui on huomattavasti pienempi kuin naavojen, mutta polyfyleettiseksi, mikä vahvisti aikaisempia oletta- siinäkin suvussa eräiden taksonien rajaaminen on muksia ryhmälajista. ollut vaikeaa. Riippunaava on Itä-Fennoskandian yleisimpiä Lajien morfologian kuvaamisen lisäksi selvitim- naavalajeja. Se on levinnyt jokseenkin koko alueelle me rihmamaisten naavojen sisärakennetta mittaa- (kuva 1). Partanaava ja lupponaava näyttävät puut- malla kuoren, mallon ja keskusjänteen paksuuksia. tuvan Itä-Fennoskandian pohjoisimmista osista. Lup- Sekundääriset jäkäläaineet määritettiin standardisoi- ponaava on harvinainen vanhojen metsien jäkälä, ja dulla ohutkerroskromatografialla (TLC). Fylogeneet- sille sopiva uhanalaisuusluokka lienee vaarantunut tisissa analyyseissä käytimme ITS1- ja ITS2-alueita (VU). Partanaava, joka voi kasvaa niin vanhoissa met- sekä RPB2- ja GAPDH-geenejä. Itä-Fennoskandian sissä kuin kulttuuriympäristöissäkin, on luokiteltu riippuvien naavojen näytteistä koottiin tiedot kas- harvinaisuutensa ja esiintymien vähenemisen vuoksi vualustoista ja levinneisyydestä. Itä-Fennoskandi- silmälläpidettäväksi (NT)5. an lisäksi tutkimuksissamme oli mukana näytteitä Löysimme Venäjän Kaukasukselta uuden naava- muiltakin alueilta, etenkin Pohjois-Amerikan länsi- lajin, joka kuuluu samaan lajiryhmään Suomessakin rannikolta ja Venäjältä. esiintyvän jauhenaavan (U. fulvoreagens) ja silonaa- van (U. glabrescens) kanssa. Tutkimusmateriaalissa on DNA paljastaa mahdollisesti muitakin uusia naavataksoneita. naavalajien salat Alectoria voidaan jakaa kahteen sukuun. Kuvaa- mamme Gowardia-sukuun kuuluvat tunturiluppo Lupponaava ja riippunaava muistuttavat hyvin (G. nigricans, syn. A. nigricans) sekä tieteelle uusi paljon toisiaan sisärakenteeltaan. Niiden kuoren, laji G. arctica. Molemmat ovat väriltään mustan ja mallon ja keskusjänteen paksuudessa ei ole mer- ruskean/harmaan kirjavia. Nämä eroavat myös kittäviä eroja, kun taas partanaavalla on edellisiä molekyylimenetelmillä keltavihreää usniinihappoa lajeja keskimäärin ohuempi kuori ja keskusjänne. sisältävistä Alectoria-lajeista. Alectoria vancouverensis, Partanaava eroaa ulkonäöltään yleensä muutenkin joka on aikaisemmin havaittu vain Pohjois-Amerikan

68 Suomen ympäristö 1 | 2008 A B C

Kuva 1. Partanaavan (A), lupponaavan (B) ja riippunaavan Figure 1. Known distribution of Usnea barbata (A), (C) tunnettu esiintyminen Itä-Fennoskandian eliö- U. chaetophora (B) and U. dasypoga in the East maakunnissa. Fennoscandian biogeographical provinces. länsirannikolta, löytyi tutkimuksemme aikana myös Suomesta yhdestä kasvupaikasta (Oulun Pohjanmaa: Abstract Kiiminki). Toistaiseksi on vielä epäselvää, onko ky- seinen laji pelkästään korpilupon (A. sarmentosa) erit- Taxonomy, distribution and täin harvinainen kemotyyppi. Jos A. vancouverensis on threat status of deficiently known itsenäinen taksoni, sitä voidaan pitää uhanalaisena lichen species in Finland maassamme. The genus Usnea was studied with emphasis Kirjallisuus on the pendent species of East Fennoscandia. 1 Halonen, P. 1997. The lichen genus Usnea in eastern Fennos- Molecular methods supported our views that candia. II. Usnea longissima. Graphis Scripta 8: 51–56. U. chaetophora and U. dasypoga are separate 2 Halonen, P. & Puolasmaa, A. 1995. The lichen genus Usnea in species, and U. barbata represents a polyphyletic eastern Fennoscandia. I. Usnea hirta. Annales Botanici Fennici group of species. Usnea chaetophora is a rare spe- 32: 127–135. 3 Halonen, P., Myllys, L., Ahti, T. & Petrova, O. V. 1999. The cies occurring in old-growth forests and there- lichen genus Usnea in East Fennoscandia. III. The shrubby fore it should be regarded as vulnerable. Usnea species. Annales Botanici Fennici 36: 235–256. barbata is classified as Near Threatened (NT) in 4 Myllys, L. 1994. Usnea glabrata (lichenized Ascomycotina) in Finland. A new genus, Gowardia, with a new hy- East Fennoscandia. Acta Botanica Fennica 150: 125–130. 5 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) per arctic species was separated from Alectoria. 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö Furthermore, Alectoria vancouverensis was found & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. for the first time outside North America, but the status of this taxon is still unclear.

Lisätietoja: Pekka Halonen, Heini Hyvärinen Biologian laitos, Kasvimuseo PL 3000, 90014 Oulun yliopisto sähköposti: [email protected] Leena Myllys, Soili Stenroos & Saara Velmala Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo

Suomen ympäristö 1 | 2008 69 Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi Ilpo K. Hanski

Tutkimuksessa selvitettiin Suomen liito-oravakannan tutkimusalueella ei ole havaittu kannan kehityksen koko, liito-oravatiheyden alueellinen vaihtelu, sekä tasaantuneen, saati sitten lähteneen nousuun. Tutki- tarkastellaan liito-oravakannoissa viime aikoina ta- muksessa saatua kannan koon arviota on mahdotonta pahtuneita muutoksia. Kannanarvio tehtiin kartoilta verrata mihinkään aikaisempaan arvioon, koska var- arvottujen, yhdeksän hehtaarin kartoitusruutujen haisempaa, luotettavaa tietoa ei ole olemassa. Mitä avulla, jotka tarkastettiin maastossa. Kartoitusruudun todennäköisimmin Suomen liito-oravakanta on ol- koko vastaa liito-oravanaaraan elinpiirin keskikokoa. lut moninkertainen esimerkiksi 50–60 vuotta sitten. Maastossa tarkastettiin yhteensä 10 022 yhdeksän Tähän viittaa kaikki kannan kehityksestä olemassa hehtaarin ruutua, joilta selvitettiin, esiintyykö liito- oleva tieto. orava ruudulla vai ei. Ruuduista 1 031 oli liito-oravan asuttamia. Maastokartoituksiin osallistui yhteensä 41 henkilöä, ja he työskentelivät yhteensä 87 kk keväi- Lisätietoja: den 2003–2005 aikana. Kartoitusruutujen yhteispinta- Ilpo K. Hanski ala oli 90 198 ha, mikä kattoi 0,72 % tutkitun alueen Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo PL 17, 00014 Helsingin yliopisto kangasmaiden ja korpien pinta-alasta. Tiedot metsien sähköposti: [email protected] pinta-aloista saatiin metsäntutkimuslaitoksen aineistoista.

Liito-oravakannan kehitys on vähenevä

Kartoitetun alueen osuuden ja asuttujen ruutujen lu- kumäärän perusteella Suomen liito-oravanaaraiden lukumääräksi saadaan 143 000 naarasta. Liito-oravan tapauksessa puhutaan naaraiden määrästä, linnuilla vastaava termi olisi parimäärä. Kannanarvion 95 % luottamusväli on 134 800–151 300 naarasta. Suomen liito-oravakannan tiheydessä on huomattavaa alueellista vaihtelua. Tihein kanta on Länsi-Suomessa Vaasan rannikkoseudulla ja Lounais-Suomessa, har- vin kanta on Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois- Pohjanmaalla. Koko lajin esiintymisalueella tiheydet kuitenkin vaihtelevat metsäkeskus- tai maakuntatasoa huomattavasti pienipiirteisemmin (Kuva 1). Suomen liito-oravakannan kehitys on ollut vähenevä 1940- luvulta lähtien näihin päiviin ja kanta pienenee mitä todennäköisimmin vielä tulevaisuudessa. Viimeisten 10–20 vuoden aikana eri alueilla tehdyt seurantatutki- mukset osoittivat liito-oravien vähentyneen alueesta ja seuranta-ajanjaksosta riippuen 20–58 %. Millään

70 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 1. Yleistys liito-oravatiheyksistä eri puolilla Suomea. Kartta perustuu peruskarttakohtaisiin asutusprosenttei- hin. Vihreät alueet kuvaavat tiheimmän kannan alueita, Abstract näistä tummimmilla alueilla kanta on tihein, harmaa kuvaa harvemman kannan alueita. Valkoiset alueet ovat harvan Estimating abundance and densities kannan tai tyhjiä alueita. Vaaleimman harmaat epämääräi- of the Siberian flying squirrel set alueet ovat vesistöjä. Pteromys volans in Finland Figure 1. Variation in flying-squirrel densities in Finland. Dark green areas indicate highest densities, light green and Population numbers and densities of the flying grey lower, and in white areas the densities are lowest or the species is lacking. Light grey areas are lakes. squirrel in southern part of Finland were estimated based on randomly selected 9 ha sampling plots, which were set up in forests on mineral soils. The occupancy of the flying squirrel (presence/absence) was determined by the faecal pellets of the species. Totally 10 022 sampling plots were investigated in 2003–2005. On average, 10.2 % of them were occupied by the flying squirrel. Based on the proportion of forest area censused, the population estimate of the species was 143 000 females (or pairs). There seemed to be large spatial variation in abundances (Fig. 1). Highest densities were found in western coast and in south-western Finland. All local studies on occupancy of the flying squirrel showed declining population trends during last 10–20 years.

Suomen ympäristö 1 | 2008 71 Lajien levinneisyysmuutosten arviointi spatiaalisen tilastotieteen keinoin – esimerkkinä Suomen sarvijäärät Kari Heliövaara, Juha Heikkinen ja Juha Siitonen

Museoissa ja yksityisissä kokoelmissa on tallennettu- Suutarit vähentyneet etelässä na valtava määrä eri lajeihin kuuluvia yksilöitä, joihin ja runsastuneet pohjoisessa liittyy yleensä tieto löytöpaikasta ja -ajasta. Tallen- nettuja tietoja lajien levinneisyyksistä on kuitenkin Testien tulosten perusteella hoikkakukkajäärä ja hyödynnetty suhteellisen vähän uhanalaisuuden ar- ruskojäärä ovat joillakin jakovuosilla vähentyneet. vioinnissa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää Suutarilla toisaalta sekä vanhat että uudet havainnot yleisesti päteviä menetelmiä levinneisyysaineistojen ovat selvästi ryvästyneet, mikä kertoo lajin toisaalta analysointiin käyttämällä esimerkkinä äskettäin jul- vähentyneen Etelä- ja Keski- Suomessa ja toisaalta kaistua, Suomen sarvijääristä kerättyä laajaa tietokan- runsastuneen (= havaintojen lisääntyneen) Pohjois- taa1. Toisena tavoitteena on kehitettyjen menetelmien Suomessa (kuva 1).Vaikka aineistoa on kertynyt pal- soveltaminen sarvijääristä kerättyyn tietokantaan ja jon, Suomen 84 sarvijäärälajista 22 lajia ei tutkittu liian myöhemmin muihinkin eliöryhmiin. Tavoitteena on vähäisen havaintomäärän takia. 25 lajin levinneisyys- erityisesti selvittää, kuinka suurella osalla Suomen alue on säilynyt ennallaan, 17 lajin levinneisyysalue sarvijääristä on osoitettavissa tilastollisesti merkitse- on siirtynyt (runsastunut jossain merkitsevästi, toi- vää levinneisyysalueen taantumista ja millä aikavä- saalla vähentynyt), 10 lajin levinneisyysalue on pie- lillä. Lähtökohtana on käytetty spatiaalisen tilasto- nentynyt ja 10 lisääntynyt. tieteen menetelmien hyödyntämistä ja kehittämistä Ruuduttainen tarkastelu osoitti noin 12 lajin run- lajien uhanalaisuusarvioinneissa. sastuneen maassamme ja neljän lajin taantuneen. Analysoitu kartta-aineisto perustuu noin 27 000 Toisaalta havaintojen lisääntymisen ei voi suoravii- tietueriviin. Kartoilla lajien esiintyminen on esitetty vaisesti tulkita osoittavan runsastumista, vaan voi 50 x 50 kilometrin ruuduin vanhat ja uudet havainnot johtua keräilyaktiivisuuden lisääntymisestä eriteltyinä. Lajien levinneisyyksissä tapahtuneiden muutosten arvioimiseksi kehitettiin kaksi Monte Car- Kirjallisuus lo -simulaatioon perustuvaa testiä. Pääasiallisena me- 1 Heliövaara, K., Mannerkoski, I. ja Siitonen, J. 2004. Suomen netelmänä käytettiin Ripleyn L-funktion muunnel- sarvijäärät (Longhorn Beetles of Finland). Tremex Press, Hel- maa. Mikäli vanhat havainnot näyttävät ryvästyneil- sinki, 374 s. tä, tulkitaan lajin vähentyneen. Toisena menetelmänä on ruuduttainen tarkastelu, jossa tutkitaan kunkin ruudun vanhinta ja uusinta havaintoa. Mikäli ruudun Lisätietoja: viimeisin havainto on vanhempi kuin vanhin simu- Kari Heliövaara loidussa aineistossa, tulkitaan lajin vähentyneen. Helsingin yliopisto, Metsäekologian laitos PL 27, 00014 Helsingin yliopisto Menetelmien kehittelyä varten valittiin tarkem- sähköposti: [email protected] paan tarkasteluun kolme levinneisyydeltään ja ja Juha Heikkinen ja Juha Siitonen mahdollisilta levinneisyysmuutoksiltaan erilaista Metsäntutkimuslaitos lajia, suutari (Monochamus sutor), hoikkakukkajäärä (Leptura melanura) ja ruskojäärä (Arhopalus rusticus). Kullekin lajille laskettiin L-funktiotestit jakamalla havainnot vanhoihin ja uusiin seuraavien vuosien mukaisesti: 1955, 1960, 1965, 1970, 1975, 1980 ja 1985.

72 Suomen ympäristö 1 | 2008 Abstract Assessing changes in species’ distributions by means of spatial statistics – a case study of Finnish long-horn beetles (Cerambycidae)

The purpose of the present project is to introduce and develop tests of spatial statistics to assess temporal changes in the occurrence patterns of species distributions. Recently published distribution maps based on 50 x 50 km squares of Finnish cerambycids are used as a case. We use two tests which are based on Monte Carlo simulations: the modification of Ripley’s K-function (L-function) for spatial point pattern analysis, and square-specific test. The Kuva 1. Monte Carlo -simulaatioon perustuva analyysi observations are divided into early and recent osoittaa suutarin (Monochamus sutor) havaintoruutujen ones performing the L-function’s tests with the ryvästyneisyyden 150 kilometrin säteellä. Laji näyttää dividing years 1955, 1960, 1965, 1970, 1975, taantuneen Etelä- ja Keski-Suomessa ja runsastuneen 1980 and 1985 separately. As a result of the Pohjois-Suomessa. L-function’s tests, we found that ten species Fig. 1. Clustering (150 km) based on Monte Carlo simula- tion indicates that Monochamus sutor has declined in the have expanded their distribution areas and ten southern and middle parts of its range and expanded in species have declined. 17 species have obviously the north. changed their distribution range by moving from south towards north. The square-specific tests show some sort of expansion for 12 species and decline for four species.

Kuva 2. Suutari (Monochamus sutor). Kuva: Kari Heliövaara. Fig. 2. Pine-sawyer beetle (Monochamus sutor). Photo: Kari Heliövaara.

Suomen ympäristö 1 | 2008 73 * Osa uusista lajeista on vielä tarkistamatta. ** Monen Prostigmata-lajin määritys jää epävarmaksi puutteellisten taksonomisten tietojen vuoksi. *** Joukko petopunkkilajeja on Turun eläinmu- seon kokoelmissa, mutta löytöjä ei ole julkaistu.

Puutteellisesti tunnettujen maaperäeläinten esiintyminen ja levinneisyys Veikko Huhta, Anne Siira-Pietikäinen, Ritva Penttinen, Mika Räty ja Matti Uusitalo

Hankkeessa tutkittiin hyppyhäntäisiä (Collembola), ryhmät jaettiin määritettäväksi tutkimusryhmän jä- änkyrimatoja (Enchytraeidae) sekä punkkien (Acari- senille. Petopunkeista ja änkyrimadoista määritettiin na) alalahkoja sammalpunkit (Oribatida), petopunkit lajilleen kaikki sukukypsät yksilöt. Sammalpunkeista (Mesostigmata) ja Prostigmata-punkit. Punkkeja ja ja hyppyhäntäisistä pyrittiin löytämään kaikki näyt- hyppyhäntäisiä kutsutaan yhteisellä nimellä ’mikro- teissä olevat lajit, mutta runsaslukuisten yksilömää- niveljalkaiset’. Ne ovat pieniä (useimmat 0,2–6 mm) ja rät laskettiin vain karkeata asteikkoa käyttäen. Pros- niitä on metsämaassa yhteensä satojatuhansia neliö- tigmata-punkkeja poimittiin näytteistä valikoiden, metrillä. Hyppyhäntäiset ovat alkeellisia siivettömiä pyrkien löytämään mahdollisimman paljon lajeja. esihyönteisiä. Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Kaikkiaan on tutkittu noin 400 näytettä ja määritetty Änkyrimadot ovat 2–20 mm mittaisia, lierojen kal- ainakin 100 000 yksilöä. taisia nivelmatoja, joita on metsässä 5000–50 000/ Säilötyt näytteet ja kestopreparaatit hyppyhäntäi- m2. Hyppyhäntäiset, sammalpunkit ja änkyrimadot sistä sekä petoja Prostigmata-punkeista talletetaan syövät sienirihmaa ja hajoavaa kariketta, osallistuen luonnontieteelliseen keskusmuseoon, sammalpunk- siten orgaanisen aineen hajotukseen ja ravinteiden kinäytteet Turun yliopiston eläinmuseoon. Änkyri- kiertoon maaperässä. Petopunkit ovat nimensä mu- madoista ei jää näytteitä, mutta elektroninen video- kaisesti petoja, Prostigmata-punkit ovat ekologisesti tiedosto eri lajeista tallennetaan Luonnontieteelliseen monimuotoinen ryhmä. keskusmuseoon. Kaikki alkuperäisdata talletetaan Tähänastiset tiedot maaperäeläinten lajistosta, la- elektronisena keskusmuseon ja Turun yliopiston jien elinympäristöistä ja levinneisyydestä ovat vail- eläinmuseon tietokantoihin. Kustakin ryhmästä laa- linaisia ja maantieteellisesti aukkoisia. Tutkimus on ditaan myöhemmin Suomen lajiluettalo. Hyppyhän- ollut muutaman harvan tutkijan varassa, ja näytteitä täisaineistoa on käytetty pohjoismaisessa määritysop- on kerätty lähinnä alueilta missä tutkija on sattunut paassa4, joka julkaistaan osana ruotsalaista ”Svenska liikkumaan. Eräiden ekologisten tutkimusten sivu- artprojektet”-ohjelmaa. tuotteena on kertynyt myös tarkempaa, mutta pis- tekohtaista tietoa yhteisörakenteesta. Suomessa on Lahopuut, kompostit ja tähän mennessä julkaistu tutkituista ryhmistä kolme muurahaispesät monimuotoisia lajiluetteloa1,2,3. mikroniveljalkaisyhteisöjä Tutkimuksessa nimettiin 15 erilaista elinympäristöä ja yhdeksän Sammalpunkkien lajimäärä on suurin lahopuussa, keräämisaluetta kattavasti maan josta löydettiin yli 100 lajia, niistä kahdeksan maalle eri osista (kuva 1). Joka alueelta uusia (Taulukko 1). Hyppyhäntäislajeja löytyi eniten on otettu maanäytteet kaikista (60) rannoilta. Kaikkia mikroniveljalkaisryhmiä on ympäristöistä kolmesta tai nel- runsaasti metsäbiotoopeissa, usein myös rannoilla, jästä kohteesta. Näytteet otettiin niityillä ja kedoilla. Erikoisympäristöissä (lahopuu, mahdollisuuksien mukaan rau- komposti, muurahaispesät) lajisto ja yksilömäärä hoitetuilta tai suojelusuunnitel- vaihtelevat suuresti tapauksittain, mutta keskimää- missa olevilta alueilta. Näytteistä rin yhteisö on monimuotoinen ja sisältää paljon la- eroteltiin eläimet Jyväskylän yli- jeja, joita ei muualta tavata. Änkyrimatoyhteisö on opiston bio- ja ympäristötieteiden kangasmetsissä ja soilla runsas mutta yksipuolinen; laitoksella niin sanottuja kuiva- Cognettia sphagnetorum on valtalaji ja hyvin sopeu- Kuva 1. Näytteenottoalueet. suppilo- ja märkäsuppilomene- tunut happamiin oloihin. Ihmistoiminnan läheisyys Fig. 1. Sampling areas. telmiä käyttäen. Erotellut eläin- on merkitsevä änkyrimatojen lajistolle ja levinneisyy-

74 Suomen ympäristö 1 | 2008 * Osa uusista lajeista on vielä tarkistamatta. ** Monen Prostigmata-lajin määritys jää epävarmaksi puutteellisten taksonomisten tietojen vuoksi. *** Joukko petopunkkilajeja on Turun eläinmu- seon kokoelmissa, mutta löytöjä ei ole julkaistu.

Taulukko 1. Tutkituista eläinryhmistä löydetyt lajimäärät. Table 1. Number of species in different groups. Tutkituista eläinryhmistä löydettiin lajeja seuraavasti: Collemb. Oribat. Mesost. Prost. Enchytr. Yhteensä * Osa uusista lajeista on vielä tarkistamatta. ** Monen Prostigmata-lajin määritys jää epä- Lajeja yhteensä 134 185 251 38** 40 648 varmaksi puutteellisten taksonomisten tietojen Suomelle uusia 12 15* 138*** 14 1–2 180 vuoksi. *** Joukko petopunkkilajeja on Turun eläinmu- Tieteelle uusia – – n. 8* 3–5* – Selvitettävänä seon kokoelmissa, mutta löytöjä ei ole julkaistu.

delle. Kaikkien ryhmien lajimäärä pienenee pohjoista kohti. Abstract Occurrence and distribution of Tieto ei vielä riitä koko lajiston uhanalaisuuden arviointiin poorly known soil animal groups The study covers the soil animal groups microarthropoda Tutkimus antaa ainutlaatuista uutta tietoa tutkittujen (Collembola and Acarina) and potworms (Enchytraeidae). ryhmien levinneisyydestä ja ympäristövaatimuksis- Previous knowledge on their occurrence and distribu- ta. Huonosti tunnetuista punkkiryhmistä ei ole ai- tion has been insufficient and geographically defective. kaisemmin tiedetty edes yleisten lajien esiintymistä Material has been collected more or less randomly or Suomessa, ja paremminkin tutkituista ryhmistä ei ole accumulated locally in connection with ecological studies, tunnettu harvinaisempien lajien suosimia elinympä- while no data are available from other areas or habitats. ristöjä. Uutta tietoa on karttunut tiettyjen habitaattien Some groups of mites have been virtually neglected. lajiyhteisöistä, esim. suot, kedot, lahopuu ja komposti. 15 habitat types were listed, and nine sampling areas Lahopuusta löydettyjen uusien lajien määrä suhteel- were selected with geographical coverage of the country. lisen paljon tutkituissa sammalpunkeissa paljastaa, Soil samples were taken from all areas and habitats, and miten heikosti lahopuun lajisto tunnetaan. – Uhan- animals were extracted in the laboratory using the wet alaisuusluokitusta ei voida tutkittujen eläinryhmien and dry “high gradient” techniques. The material was osalta tehdä, sillä tarvittavaa tietoa ei ole vielä riittä- sorted and distributed to the members of the team, each västi. Jatkotutkimuksin on selvitettävä esiintymien taking his/her group for identification. ”toistettavuus” ja näin tarkennettava käsitys harvi- Altogether about 650 species were found, of which naisten lajien vakiintuneisuudesta tietyllä alueella. 200 (12 Collembola, 186 mites and 2 Enchytraeidae) have Maaperäeläimet ovat runsaita myös talousmet- not been previously reported from Finland. About 15 sissä, mutta toisaalta kangasmetsän yhteisö koostuu mite species are probably new to the science, but their enimmäkseen tavallisista ja laajalle levinneistä lajeis- status needs to be checked. Valuable new knowledge ta. Maaperäeläinten populaatiot voivat säilyä myös about distribution and habitat preferences was obtained, pienillä suojelualueilla, joten pienialaisten arvok- particularly concerning rare species. In general, for- kaiden luontokohteiden säilyttäminen ja yleensäkin est habitats harbour the most diverse communities of elinympäristöjen suojelu on ratkaisevaa lajien suoje- microarthropods. Diversity of oribatid mites is highest in lun kannalta. Eräs varaus on kuitenkin syytä esittää: rotten wood whereas the correlation between species tiedot lajien leviämisestä ovat hyvin puutteelliset ja composition and distribution of enchytraeids and cultural metapopulaatiodynamiikka tuntematon. Talousmet- influence requires further clarification. sien hoito-ohjeena voimme alustavasti suositella lisät- täväksi lahopuun määrää; asiaa tullaan selvittämään jatkohankkeessa. Kirjallisuus

1 Lisätietoja: Hulden, L. 1984. A check list of the Finnish insects. Small orders. Notulae Entomologicae 64: 1–29. Veikko Huhta 2 Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos Niemi, R., Karppinen, E. & Uusitalo, M. 1997. Catalogue of PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto the Oribatida (Acari) of Finland. Acta Zoologica Fennica 207: 1–39. sähköposti: [email protected] 3 Anne Siira-Pietikäinen Silfverberg, H. 1998. A provisional list of Finnish Annelida. Memoranda Societas Fauna et Flora Fennica 74: 79–88. Jyväskylän yliopisto, Metsäntutkimuslaitos 4 Ritva Penttinen Fjellberg, A. 2007. The Collembola of Fennoskandia and Dan- Turun yliopisto, Eläinmuseo mark, Part II. Entomobryomorpha and Symplypleona. Fauna Entomol. Scandinavica 42:1–252.

Suomen ympäristö 1 | 2008 75 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – mäkärät (Diptera: Simuliidae) Jari Ilmonen

Tutkimushankkeen tavoitteena oli turvata mäkä- kuin ennen hanketta kootussa maailmanlaajuisessa rien lajintuntemuksen jatkuminen Suomessa sekä lajiluettelossa ilmoitettiin4. parantaa niiden faunistista ja ekologista tuntemusta Tekeillä olevan levinneisyysluettelon mukaan mä- uhanalaisuusarvioinnin ja soveltavan tutkimuksen kärien tunnettu lajimäärä eliömaakunnissa vaihtelee pohjaksi. Hankkeessa on kerätty uutta aineistoa eten- 4–40 välillä (Kuva 1). Lajimäärä vaihtelee kuitenkin kin erityisen huonosti tutkituista ympäristöistä ku- läheisissä maakunnissa huomattavasti ja se kuvaa sel- ten puroista, noroista, ojista ja lähdepuroista. Myös västi paremmin tutkimuksen alueellista kattavuutta suomalaisten ja ulkomaisten museoiden tyyppi- ja kuin todellisia eroja lajimäärissä. Suomen mäkäräla- muuta materiaalia (Venäjän tiedeakatemian eläintie- jiston uhanalaisuuden arviointi on aloitettu7. Lajeista teellinen instituutti; Canadian National Collection of 28 on luokiteltu alustavasti elinvoimaisiksi. Muiden Insects, Arachnids and Nematodes; National History lajien osalta tietoja on vielä tarpeen tarkentaa. Museum [UK]) on tutkittu eräiden lajien statuksen ja Lisää faunistista tutkimusta tarvitaan edelleen levinneisyyden selvittämiseksi. Hankkeessa on ollut etenkin eteläisessä Suomessa lajien levinneisyystie- myös ulkomaalaisia yhteistyökumppaneita (P.H. Ad- don tarkentamiseksi. Myös toukkien kromosomi- ler/USA, Alina Cywinska/CAN, John Day/UK, B. tutkimukselle olisi tarvetta, sillä monet lajit jäävät Malmqvist/SWE, J.E. Raastad/NO, Z.V. Usova/RU, toukka- ja kotelonäytteissä määrittämättä lajiryhmä- A.V. Yankovsky/RU, H. Zwick/DE), jotka ovat tut- tasoa tarkemmin ilman sytogeneettistä määritystä. kineet Skandinavian mäkärälajistoa tai suomalaisten Myös DNA-sekvensointi on tuottanut morfologista ja museoiden kokoelmia. Yhteistyö on mahdollistanut ekologista tarkastelua tukevia tuloksia vaikeiden laji- mm. toukkien sylkirauhasten jättikromosomeihin ryhmien taksonomian tarkastelussa8. Suomen mäkä- perustuvat sytogeneettiset sekä DNA-analyysit, joi- rälajiston faunistinen ja ekologinen tuntemus riittäisi den ansiosta useita maalle uusia lajeja on löytynyt kuitenkin jo soveltaviin tutkimushankkeisiin, joilla tai varmistunut. voitaisiin selvittää mäkärien todennäköisesti mer- kittäviä ekologisia ja sosio-ekonomisia vaikutuksia Kerätty mäkärätieto riittäisi (esimerkiksi vaikutukset ravintoverkkoihin, riista- ekologiseen ja sosioekonomiseen eläinten kantoihin, kotieläinten terveyteen, eläimistä soveltavaan tutkimukseen ihmisiin levittyviin taudinaiheuttajiin) boreaalisella vyöhykkeellä9. Mäkärien tunnettu lajimäärä Suomessa on kasvanut hankkeen aikana. Kalevi Kuusela kokosi vuonna Kirjallisuus 1971 ensimmäisen Suomen mäkärien lajiluettelon, 1 Kuusela, K. 1971. Preliminary notes on the blackfly species 1 2 jossa oli yhteensä 31 lajia . Vuonna 1997 Jensen sekä (Dipt., Simuliidae) of Finland. Annales Entomologici Fennici Crosskey ja Howard3 ilmoittivat Suomesta havaitun 37: 190–194. 33 ja 37 mäkärälajia. Crosskey ja Howard julkaisivat 2 Jensen, F. 1997. Diptera Simuliidae, Blackflies. Teoksessa: Nils- vuonna 2004 päivitetyn maailman mäkärien lajilistan, son, A. (ed.). Aquatic Insects of North Europe. A Taxonomic Handbook. Stenstrup. Vol. 2: 209–241. 4 jossa Suomesta ilmoitettiin 41 lajia . Viimeisimmäs- 3 Crosskey, R. W. & Howard, T. M. 1997. A New Taxonomic and sä, syksyllä 2004 kootussa lajiluettelossa ilmoitettiin Geographical Inventory of World Blackflies (Diptera: Simulii- Suomesta tavatun 52 mäkärälajia5. Lajilistan kokoa- dae). The Natural History Museum, London. 144 pp. 4 misen jälkeen Suomesta on löydetty vielä kuusi uutta Crosskey, R.W. & Howard, T.M. 2004. A revised taxonomic and geographical inventory of world blackflies (Diptera: Simu- lajia ja yksi laji on poistettu. Vuonna 2007 Suomesta liidae). http://www.nhm.ac.uk/entomology/projects/black- tunnetaan siis 57 mäkärälajia6, 16 (38 %) enemmän flies/index.html [accessed 10 October 2006].

76 Suomen ympäristö 1 | 2008 Abstract Threatened and poorly known insects – black flies (Diptera: Simuliidae)

The aim of this study was to improve the knowledge of the faunistics and ecology of black flies (Diptera: Simuliidae) in Finland. New material has been collected from poorly studied aquatic habitats. Material deposited in both Finnish and foreign zoological museums and collections have been studied in co-operation with specialists from Europe, Russia and North America. A total of 57 black fly species are now known to be recorded from Finland. This is 16 species more than the latest international checklist enumerates from Finland. A list of the provincial distribution of the black fly species Kuva 1. Suomen eliömaantieteellisistä recorded in Finland has revealed that the black maakunnista havaittu mäkärien lajimäärä. flies have been unevenly surveyed across the Fig. 1. Number of black fly species provinces of Finland. Currently, the conservation recorded in the Finnish biogeographical status of 28 of the black fly species provinces. recorded in Finland has been preliminarily assessed as Least Concern (LC), the rest of the species are still under consideration. 5 Ilmonen, J. & Kuusela, K. 2006. The black flies (Diptera, Simu- liidae) recorded from Finland. Proceedings of the International Symposium on Simuliidae. Studia Dipterologica. Supplement 14: 60–66. 6 Ilmonen, J. & Adler, P. 2007. Updated checklist of the black flies (Diptera: Simuliidae) of Finland. (submitted) 7 Ilmonen, J. 2007. Assessing the conservation status of black flies (Diptera: Simuliidae) in Finland: Background and methods. Proceedings of the 2nd International Simuliidae Sympo- sium, Novi Sad 2006. Acta Entomologica Serbica, Supplement: 33–37. 8 Ilmonen, J., Adler, P.H., Malmqvist, B. & Cywinska, A. 2007. The Simulium vernum group (Diptera Simuliidae) in Europe: Multiple Character Sets for Assessing Species Status. (submitted) 9 Malmqvist, B., Adler, P.H., Kuusela, K., Merritt R.W. & Wotton, R.S. 2004. Black flies in the boreal biome, key organisms in both terrestrial and aquatic environments: a review. Ecoscience 11: 187–200.

Lisätietoja: Jari Ilmonen Suomen ympäristökeskus PL 140, 00251 Helsinki sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 77 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – Suomen kiilukärpäset (Diptera: Dolichopodidae) Jere Kahanpää

Kaksisiipiset (Diptera) on yksi neljästä suuresta hyön- teislahkosta. Suomessa elää noin 4 000 kärpäslajia ja 2 000 sääskilajia, joten joka kymmenes suomalainen eliölaji on kaksisiipinen. Vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa huomattiin, että tiedot riittävät vain muutamien satojen kaksisiipisten arviointiin. Ha- vaittua tiedon tarvetta tyydyttämään käynnistettiin useita tutkimushankkeita. Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset-hankkeen kiilukärpäsosa on niistä suurin. Kiilukärpäset (Diptera: Dolichopodidae) on Suo- men suurimpia kärpäsheimoja. Tyypillinen aikuinen kiilukärpänen on alle senttimetrin pituinen, hoikka, kiiltävän vihreä peto, joka saalistaa pieniä selkäran- gattomia kuten hyppyhäntäisiä. Fennoskandian lajistoa selvitettiin ahkerasti 1900-luvun alkupuoliskolla, mutta vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla heimo on jäänyt huomiotta koko Pohjois-Euroopassa. Kii- lukärpästen elinympäristöistä mm. jalopuulehdot, lettosuot ja laidunnetut rantaniityt ovat nopeasti vä- hentyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Elin- ympäristöjen taantumisen on hyönteisten uhanalais- tumiseen tärkein aiheuttaja. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, kärsivätkö kiilukärpäset näistä muutoksista muiden hyönteislajien tavoin. Suomen lajisto selvitettiin tarkastamalla keskeis- Kuva 1. Kiilukärpänen Liancalus virens saalistaa märillä ten museoiden kokoelmat ja keräämällä uusia näyt- kalliojyrkänteillä, esimerkiksi vesikaivossa eläviä sukkula- teitä eri puolilta Suomea. Yhteensä yli 60 000 yksilöä matoja. Kuva: Janne Sinkkonen. määritettiin. Maalle uusia lajeja löytyi 56. Suomesta Fig. 1. The long-legged fly Liancalus virens hunts on tunnettujen lajien määrä on nyt 253, joten lajimäärä permanently wet rock faces. Photo: Janne Sinkkonen. kasvoi yli neljänneksellä. Uusien lajien joukossa oli kaksi Euroopalle uutta, aikaisemmin vain Siperias- ta tunnettua kiilukärpästä. Vuonna 2003 julkaistua Lisätietoja: Suomen lajien luetteloa jatkettiin vuonna 2006 ilmes- Jere Kahanpää tyneellä lisäys- ja korjausosalla. Maakuntahavaintoja Suomen ympäristökeskus kertyi noin 1 900, joista yli 1 300 tehtiin hankkeen PL 140, 00251 Helsinki sähköposti: [email protected] aikana.

78 Suomen ympäristö 1 | 2008 Hanke tähtää ensimmäiseen kiilukärpästen uhanalaisarviointiin Abstract

Uhanalaisuuden arvioinnissa lajin elinympäristö on The Long-legged Flies of Finland ensiarvoisen tärkeä taustatieto. Kiilukärpäshankkees- (Diptera: Dolichopodidae) sa koottiin ensimmäinen systemaattinen yhteenveto Long-legged flies (Diptera: Dolichopodidae) Suomen kiilukärpästen autekologiasta. Ekologinen are small to medium-sized, usually bright green luettelo on ensimmäinen laatuaan Pohjois-Euroopas- predatory flies living in moist habitats. Over 250 sa eikä sille löydy suoraa vastinetta muualtakaan. Se species are known from Finland, making Doli- perustuu yli 80-prosenttisesti uusiin havaintoihin. chopodidae one of the largest fly families in the Uhanalaisuusarvioinnissa käytetyistä elinympäris- country. töluokista kiilukärpäsille tärkeimpiä ovat rannat (R, The aim of the research project was to 128 lajia) ja metsät (M, 69 lajia). Rantaluokan ympäris- provide the necessary background data for a töistä merkittävimpiä ovat luhdat ja avoimet rantanii- review of the threat status of Finnish long-legged tyt. Metsälajisto painottuu vanhoihin kangasmetsiin flies. 56 species were added to the Finnish fauna, ja rantalehtoihin. Useimmat metsien kiilukärpäset including two species new for Europe and three lisääntyvät huonokuntoisissa tai vastakuolleissa species new for science. Six species names were puissa. Lähteikköjen, purojen ja erilaisten soiden la- synonymized and females described for species jistokoostumusta tutkittiin tarkemmin lajiyhteisöana- previously known only from one sex. An ecologi- lyysin avulla. cal catalogue was produced based on records of Kiilukärpästuntemus on juuri nousemassa Euroo- over 60 000 specimens and a literature review. passa tasolle, jossa arviointi on mahdollista. Ruot- The amassed new data was used in a preliminary sissa on arvioitu yksittäisiä lajeja. Saksassa ja Iso- threat analysis for Finnish dolichopodids. Coastal Britanniassa on jo arvioitu koko kiilukärpäsfaunan grazing marshes, open fens, beaches, alkaline uhanalaisuutta. Vuonna 2006 Suomen kiilukärpäsistä springs and old forests were identified as the tehtiin alustava uhanalaisuusarvio. Suomen kiilukär- most important habitats for threatened doli- pästen uhanalaisuutta ei ole aikaisemmin arvioitu. chopodids in Finland. Eniten uhanalaisuuden kriteerit täyttäviä lajeja elää rantalaitumilla, lettosoilla, hietikoilla, lähteiköillä ja vanhoissa metsissä. Puulajeista haapa on merkittä- vin harvinaisten lajien kannalta. Arvion perusteella duttiin myös supistamaan, sillä eräät lajeina kuvatut kiilukärpästen tutkimus voidaan kohdistaa uhanalai- kiilukärpäset osoittautuivat sukkulamatoloisten aihe- simpiin lajeihin ja elinympäristöihin jo ennen seuraa- uttamaksi epämuodostumiksi. Loinen on – toisin kuin vaa virallista arviointia. isäntäeläimensä – harvinainen pohjoisten lettosoiden laji. Kuusi nimeä synonymisoitiin ja kaksi aikaisem- Itä- ja Pohjois-Suomessa paa, epävarmana pidettyä liitosta varmistettiin. uutta lajistoa Suomen kiilukärpäset tunnetaan nyt ratkaisevasti paremmin kuin vuonna 2002. PUTTE-hankkeen tuot- Itä- ja Pohjois-Suomesta kerätty aineisto sisälsi tak- taman ja kokoaman tiedon perusteella kiilukärpäs- sonomisesti merkittäviä uusia löytöjä. Tieteelle uusia ten uhanalaisuus Suomessa pystytään ensimmäistä kiilukärpäslajeja löytyi kolme. Uudet lajit ovat Suo- kertaa arvioimaan. Tutkimuksen merkitys ulottuu messa pohjoisia ja vain napapiirin pohjoispuolella myös Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä vastaavaa melko yleisiä. Suvun Chrysotus pohjois-eurooppa- tutkimusta ei ole tehty muualla Pohjois- tai Keski- laiset lajit jouduttiin revisioimaan, sillä lajien väliset Euroopassa. rajat perustuivat epämääräisiin värituntomerkkeihin. Koirasgenitaalien rakenteeseen perustuva luokittelu paljastikin kaksi aikaisemmin tuntematonta lajia. Kaksi kiilukärpästä kuvattiin uudelleen tyyppima- teriaalin perusteella ja kuudelle aikaisemmin vain koiraiden perusteella tunnetuille lajeille tunnistettiin ja kuvattiin naaraat. Kiilukärpästen lukumäärää jou-

Suomen ympäristö 1 | 2008 79 Eliölajit -tietojärjestelmän aineiston täydentäminen ja laadun parantaminen Heidi Kaipiainen

Eliölajit -tietojärjestelmä on tärkeä tiedonlähde ja lisättyjen uusien havaintopaikkojen ja havaintojen työväline ympäristöhallinnossa tehtävässä lajien kokonaismäärät voidaan laskea. suojelutyössä. Järjestelmän tietoja käytetään muun SYKEssä tietoja tallennettiin ja korjattiin vuosina muassa uhanalaisten lajien suojelun ja hoidon 2003–2006 noin neljän henkilötyövuoden verran. suunnitteluun ja seurantaan, Euroopan yhteisön Alueellisiin ympäristökeskuksiin siirretyllä rahoituk- tärkeinä pitämien kasvi- ja eläinlajien (niin sanot- sella tietojen tallennukseen ja korjailuun käytettiin tujen direktiivilajien) populaatioiden seurantaan ja työaikaa kaikkiaan 1,2 henkilötyövuotta (virkatyö ei lajien suotuisan suojelutason arviointiin sekä eri- sisälly edellä mainittuihin lukuihin). tyisesti suojeltavien lajien esiintymien rajaamiseen. Valtaosa järjestelmän tiedoista, vuosina 2003–2006, Tietoja toimitetaan tilauksesta myös ympäristöhal- on tallennettu Metsähallituksen luontopalveluissa linnon ulkopuoleisille tahoille, kuten maankäytön sekä virka- että määräaikaistyönä. Metsähallituksessa suunnittelusta vastaaville toimijoille. tarkastettiin ja korjattiin pääasiassa valtion maiden Eliölajit -järjestelmä otettiin käyttöön huhtikuussa tietoja, kaikkiaan 10,3 henkilötyövuotta. 2002, jolloin siihen siirrettiin aiemmasta uhanalaisten lajien rekisteristä yli 32 000 esiintymä- ja noin Kaksinkertainen määrä 52 000 havaintotietoa. Aiempi rekisteri oli tekniseltä tietoa tallennettu toteutukseltaan vanhanaikainen, muun muassa kart- takäyttöliittymä puuttui. Tästä syystä sen tiedoissa oli Hankkeen aikana tiedon määrä on yli kaksinkertais- runsaasti virheitä ja puutteita, eikä niiden korjaamis- tunut järjestelmässä (taulukko 1). Tietoja on kertynyt een ollut käytettävissä riittävästi voimavaroja. keskimäärin 8 300 havaintopaikasta ja 13 500 havain- Hankkeen tavoitteena oli parantaa Eliölajit -järjest- nosta vuosittain, poikkeuksena vuosi 2003, jolloin elmän sisältöä ja laatua, ja siten myös järjestelmän uusia paikkoja tallennettiin noin 12 700 ja havaintoja käyttöä ja luotettavuutta. Tähän pyrittiin korjaamalla noin 18 800. SYKEn tallentajien vuosittainen osuus ja päivittämällä vanhan rekisterin tietoja sekä tallenta- järjestelmään lisätyistä havaintopaikoista on keski- malla ympäristöhallintoon ja muille tahoille kerty- määrin 21 % ja havainnoista 26 %. nyttä uutta tietoa järjestelmään. Vaikka tiedot ovat lisääntyneet ja täsmentyneet kai- Suomen ympäristökeskukseen (SYKE) palkat- kissa eliöryhmissä, päivän-, suden- ja koskikorentojen tiin puolipäiväinen tallentaja vuosiksi 2003–2006. sekä suorasiipisten ja vesiperhosten tiedot ovat kat- Lisäksi kokopäiväisiä, lyhytaikaisia tallentajia tavimmat (taulukko 1). Myös uhanalaisten putkilo- palkattiin vuosittain. Konsulttityönä koottiin uutta kasvien ja sammalten tiedot on tarkistettu, korjattu ja tietoa muun muassa uhanalaisista kovakuoriaisista. täydennetty melko kattavasti, eniten puutteita näissä Määrärahaa siirrettiin vuosittain myös alueellisiin ryhmissä on silmälläpidettävien lajien tiedoissa. ympäristökeskuksiin, joissa vanhoja tietoja korjattiin Kaikissa muissa eliöryhmissä tietoja on tallennettu ja uusia tallennettiin useista eri eliöryhmien lajeista. varsin hajanaisesti, ja vain joidenkin yksittäisten lajien Puolipäiväinen tallentaja tarkasti, korjasi ja tall- tiedot ovat kattavia. Esimerkiksi sienten havaintopai- ensi tietoja etupäässä uhanalaisista putkilokasveista. kka- ja havaintotiedoista 93 % on kääväkkäistä. Muis- Lyhytaikaiset tallentajat päivittivät kaikkien eliöryh- ta sieniryhmistä tietoja on hyvin vähän. Kääväkästie- mien tietoja. Etusijalla olivat yksityismaiden tiedot. doistakin 42 % on viidestä, lähinnä Pohjois-Suomessa Tehdyn työn määrää ja siihen käytettyä työai- melko runsaana esiintyvästä lajista. Nisäkästiedoista kaa voidaan arvioida vain karkeasti, koska Eliölajit noin 95 % on liito-oravatietoja. Kaikkiaan 746 uhan- -järjestelmä ei mahdollista tallentajittain tehtyjen ko- alaisesta tai silmälläpidettävästä lajista tiedot on ko- rjausten ja muutosten seurantaa. Vain järjestelmään konaan tallentamatta. Tosin kaikista uhanalaisista

80 Suomen ympäristö 1 | 2008 Taulukko 1. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien tallennustilanne eliöryhmittäin vuosina 2002 ja 2006. Table 1. Numbers of recorded sites and observations in the database of threatened species in 2002 and 2006. Uhanalaisia (CR, EN, VU, NT) lajeja Eliöryhmä Paikkoja Havaintoja Paikkoja Havaintoja Yhteensä Tallennettujen 2002 2002 2006 2006 lajien lkm 2006 Nisäkkäät 1 023 1 686 5 365 6 709 15 8 Linnut 2 199 4 574 3 127 6 424 69 45 Sammakkoeläimet 1 3 79 94 1 1 Matelijat 3 3 3 2 Nivelmadot 1 1 3 4 1 1 Nilviäiset 43 49 87 101 37 20 Hämähäkkieläimet 3 3 22 25 33 33 Päivänkorennot 52 107 7 7 Sudenkorennot 20 21 205 258 6 6 Koskikorennot 10 17 150 178 3 3 Suorasiipiset 13 20 49 140 6 4 Luteet 42 45 201 234 91 41 Yhtäläissiipiset 5 5 40 48 31 9 Perhoset 1 398 2 568 2 986 5 986 367 267 Vesiperhoset 4 5 472 557 22 19 Kaksisiipiset 26 29 56 60 27 9 Pistiäiset 701 1 345 724 1 370 147 50

Kovakuoriaiset 5 253 8 621 8 014 12 374 544 446 Eliöryhmät, joista Putkilokasvit 14 937 25 075 31 008 55 746 273 267 paikkatietoja ei ole lainkaan järjestel- Sammalet 2 505 3 115 6 379 8 318 232 217 mässä tai paikkoja Levät 7 7 10 11 18 3 on vain 1 tai 2: äyriäiset, kaksoisjal- Sienet 4 619 5 570 11 024 12 706 478 299 kaiset, juoksujalkai- Jäkälät 1 137 1 299 1 568 1 959 148 101 set, verkkosiipiset, kirput, kalat (lajeja Yhteensä 33 951 54 062 71 629 113 417 2 583 1 837 yhteensä 24). lajeista paikkatietoja ei tähän järjestelmään tallen- neta. Tällaisia ovat muun muassa eräät petolinnut, Abstract joiden suojelusta ja paikkatietojen ylläpidosta vastaa Metsähallitus. Improvement of the data in the database of threatened species

Kiinnostus kasvussa The database of threatened species is an important source of information and a practical tool in the Finnish environ- Puutteista huolimatta tiedon laatu ja kattavuus ovat mental administration. The new database of threatened viime vuosina parantuneet ja kiinnostus järjestelmää species was taken into use in April 2002 to replace the ja sen tietoja kohtaan on kasvanut. Systemaattista technically problematic old database with partly deficient tietojen kokoamista ja tallentamista sekä järjestel- and inaccurate data. The aim of the project was to improve mässä jo olevien tietojen tarkastamista ja korjaamista the content and quality of the new database by correcting tulisikin jatkaa ja laajentaa työ koskemaan kaikkia old and recording new data. eliöryhmiä. Metsähallitus jatkanee valtion maiden During the project the total amount of sites and observations more than doubled. The annual amount of added tietojen kattavuuden ja laadun parantamista, mutta new sites and observations was near 8 300 and 13 500. yksityismaiden tietojen tallennus tulee oleellisesti vä- The data has become more accurate of all organism groups, henemään ilman lisäresursseja ja ilman uutta erillistä but it is most comprehensive and reliable of mayflies, drag- rahoitusta. onflies, stoneflies, caddis flies, grasshoppers and crickets. Also the data concerning threatened vascular plants and mosses is accurate and reliable. In many other organism Lisätietoja: groups there are still deficiencies in the data. More resourc- Heidi Kaipiainen Suomen ympäristökeskus, PL 140, 00251 Helsinki es are needed for the completion and correction of those sähköposti: [email protected] deficiencies.

Suomen ympäristö 1 | 2008 81 Metsien ripsiäislajiston (Thysanoptera) perusselvitys Jukka Kettunen ja Petri Martikainen

Hanke selvittää Suomen metsäympäristöissä elävän ripsiäislajiston levinneisyyttä, ekologiaa ja uhanalaisuutta. Ripsiäistutkimuksen voidaan katsoa alkaneen Suomessa 1870-luvulla, jolloin O.M. Reuter julkaisi ensimmäiset lajistoselvitykset. Reuterin työtä jatkoi 1930-luvulla Y. Hukkinen1, jonka ansiosta maamme lajimäärä kasvoi vuoteen 1942 mennessä 113:een. Sa- massa artikkelissa hän esitti myös lajien levinneisyyden maakunnittain. Tämän jälkeen ei lajistoselvityk- siä ollut tehty ennen tätä hanketta. Lajilistaa on kuitenkin päivitetty myöhemmin2,3,4, minkä seurauksena maamme lajimääräksi saatiin 114. Tästä listasta on edelleen poistettu kaksi lajia synonymisoinnin takia ja yksi siksi, ettei sitä ole tavattu nyky-Suomesta, joten hankkeen alkaessa lajimääräksi vahvistui 111. Kuva 1. Liophloeothrips hungaricus (Priesner, 1924) Valtaosa määritetystä ripsiäisaineistosta on kerätty löytyi Suomesta vuonna 2001. Kuva: Jukka Kettunen. Lieksan ja Ilomantsin alueelta hankkeessa, jossa tut- Fig. 1. Liophloeothrips hungaricus was recorded in kittiin muun muassa polton ja säästöpuumäärien vai- Finland in 2001. Photo: Jukka Kettunen. kutuksia hyönteislajistoon (Suomen Akatemian hanke n:o 64308, J. Kouki). Pienempiä aineistoja on saatu mm. Metsäntutkimuslaitoksen hankkeesta (METLA kuntahavaintoja on kertynyt 109 lajista kaikkiaan 275 hanke 3317, J. Siitonen), kahdesta paahdeympäristö- kappaletta (taulukko 1). Yli 3 500 havaintoa 18 000 yk- hankkeesta (Paahdeympäristöjen hyönteisseuranta: silöstä on talletettu Museo-tietokantaan. Mikroskoop- Metsähallitus, A. Alanen ja Pohjois-Karjalan paahde- pipreparaatit on valmistettu noin 1 200 yksilöstä, joita ympäristöt: inventointi ja hoito-ohjeet: Joensuun yli- säilytetään Joensuun yliopiston metsätieteellisen tie- opisto, A. Komonen) sekä useilta hyönteistutkijoilta dekunnan kokoelmissa. ja -harrastajilta ympäri Suomea. Pyydystysmenetel- Kuolleiden haapojen ripsiäislajistoa käsittelevä minä on käytetty erilaisia ikkunapyydyksiä, kuop- artikkeli on julkaistu5. Käsikirjoitusvaiheessa on li- papyydyksiä, kenttähaavintaa, karistelua, karikkeen säksi artikkeli metsänpolton ja hakkuun vaikutuk- ja lahopuun seulontaa, täsmähakua ravintokasveilta sista ripsiäislajistoon sekä tekeillä myös paahde- ja sekä Malaise-pyydystä. lahopuulajistoa käsittelevät artikkelit, jotka on suunniteltu osaksi väitöskirjatyötä. Suomen ripsiäisten Ensimmäinen ripsiäistutkimus lajiluettelo (138 lajia) on julkaistu Hemiptera-työryh- yli 60 vuoteen selvitti myös män verkkosivuilla6, jonne on lisäksi tulossa lajien uhanalaisuutta levinneisyyskartat. Lajistosta on tehty alustava uhan- alaisuusselvitys, jossa lajit on jaettu neljään luokkaan: Hankkeen aikana on löytynyt ainakin 25 maalle uutta elinvoimaiset (LC), 65 lajia; silmälläpidettävät (NT), luonnonvaraista lajia (kuva 1). Lisäksi on tavattu 2 13 lajia; puutteellisesti tunnetut (DD), 50 lajia sekä kasvihuoneissa esiintyvää lajia. Kaikkiaan havaintoja arvioimatta jätetyt (NE) 10 lajia. Uhanalaisluokitusta on tehty 150:stä 10*10 km:n ruudusta. Uusia maa- tarkennetaan sitä mukaa kuin uutta tietoa karttuu.

82 Suomen ympäristö 1 | 2008 Taulukko 1. Ripsiäisten lajimäärät Suomessa. Table 1. Numbers of thrips species in Finland. Abstract Ennen Nyky- PUTTEA tilanne Thrips (Thysanoptera) in Finnish HEIMOT forests: ecology, distribution Aeolothripidae 7 8 and threat status of species Thripidae 79 87 The aim of this project is to increase our Phlaeothripidae 25 43 knowledge about the distribution, ecology and Yhteensä 111 138 threat status of thrips living in forest environ- MAAKUNNAT ments. The last checklist of Finnish species based Ahvenanmaa (Al) 25 42 on new material was published 1942 and the number of species recorded from Finland was Varsinais-Suomi (Ab) 78 96 111 in the beginning of this project in 2003. Uusimaa (N) 83 86 A total of 25 new native species have been found Etelä-Karjala (Ka) 35 44 in Finland during this survey. New provincial Satakunta (St) 17 32 records (275) of 109 species have been made Etelä-Häme (Ta) 73 89 (table 1). A database containing records of more Etelä-Savo (Sa) 38 60 than 18000 identified specimens and a collection of 1200 microscope slides are held at the Laatokan Karjala (Kl) - 23 University of Joensuu. The main collecting Etelä-Pohjanmaa (Oa) 29 36 methods have been different types of window Pohjois-Häme (Tb) 27 33 traps and the majority of individuals have been Pohjois-Savo (Sb) 19 42 collected from eastern Finland. A paper on aspen Pohjois-Karjala (Kb) 16 81 thrips and a checklist of Finnish thrips (138 species) have been published. Thirteen Keski-Pohjanmaa (Om) 13 20 species were classified as near threatened (NT) Kainuu (Ok) 18 23 and 50 species as data deficient (DD) in a Pohjois-Pohjanmaa, eteläinen (Oba) 23 22 preliminary assessment of threat status of Pohjois-Pohjanmaa, pohjoinen (Obb) 15 Finnish thrips. Kuusamo (Ks) 26 31 Kemin Lappi, läntinen (Lkoc) 3 9 Kemin Lappi, itäinen (Lkor) 14 Enontekiön Lappi (Le) 6 9 Lisätietoja: Inarin Lappi (Li) - 7 Jukka Kettunen ja Petri Martikainen Joensuun yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta, Maakuntahavainnot yhteensä 534 809 PL 111, 80101 Joensuu sähköposti: [email protected]

Kirjallisuus 1 Hukkinen, Y. 1942. Blick auf die Erforschung der Thysanop- terenfauna Finnlands, besonders ihrer schädlichen Arten. Annales Entomologica Fennica 8: 25–45. 2 Huldén, L. (toim.) 1984. A check list of the Finnish insects. Small orders. Notulae Entomologicae 64: 1–29. 3 Silfverberg, H. 1986. Additions to the Finnish insect fauna during the years 1981–1985. Notulae Entomologicae 66: 131–152. 4 Silfverberg, H. 1991. Changes 1986-1990 in the list of Finnish insects. Entomologica Fennica 2: 9–17. 5 Kettunen, J., Kobro, S. & Martikainen, P. 2005. Thrips (Thy- sanoptera) from dead aspen (Populus tremula) trees in Eastern Finland. Entomologica Fennica 16: 246–250. 6 Kettunen, J. 2006. Suomen ripsiäisten luettelo. Hemiptera- työryhmä. http://users.utu.fi/veirinne/tyoryhma/Check- list_of_Finnish_Thysanoptera.pdf

Suomen ympäristö 1 | 2008 83 Suomen hämähäkit: lajisto, taksonomia, levinneisyys ja ekologiset erikoispiirteet suojeluohjelmien pohjaksi Seppo Koponen

Hanke perustuu laajoihin museokokoelmiin ja jul- 1975, 1975–1999, 2000–. Myös lajien fenologiatiedot kaistuihin tutkimuksiin hämähäkkilajistostamme. voidaan tulostaa. Löytöpaikkojen habitaatti- ja muut Professori Pontus Palmgrenin pahasti vanhentuneen tiedot on viety tiedostoon siinä laajuudessa kuin ne luettelon1 jälkeen ei ole julkaistu Suomen hämähäkki- ovat näytteissä. Tällä hetkellä Turun yliopiston eläin- en lajiluetteloa. Tällä hetkellä uhanalaisiksi luokitel- museon ja Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmat tujen hämähäkkien osuus koko lajistosta on Suomes- lähes kokonaisuudessaan ja huomattava osa Helsingin sa selvästi pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa tai keskusmuseon kokoelmista sekä valtaosa Suomen hä- Keski-Euroopassa. Ruotsissa 9 % hämähäkkilajeista mähäkkien kirjallisuustiedoista on viety tietokantaan. on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi Hankkeen päättyessä vuoden 2007 lopulla arvioidaan vuonna 20002 , Englannin lajeista 14 % vuonna 19913. museotietokannassa olevan ainakin 70 000 havaintoa. Suomen hämähäkeistä vain 6 % on luokiteltu uhan- Tietokantaa pyritään täydentämään tulevaisuudessa. alaisiksi tai silmälläpidettäviksi4. Syynä tähän eroon Tämä Suomen hämähäkkien levinneisyyden ja ekolo- lienee tiedon puute. gian kartoitus tulee antamaan perustietoa seuraavaan hämähäkkien uhanalaisarviointiin. Suomen hämähäkkien Työn aikana on julkaistu faunistisia havaintoja, ja lajiluettelo ajan tasalle eräissä revisioissa on käsitelty suomalaisten lajien taksonomiaa (heimoista Agelenidae, Linyphiidae, Lycosi- Suomen hämähäkkien lajiluettelo1 (595 lajia Itä-Fen- dae) osana laajempaa kokonaisuutta. Suomen lajiston noskandiasta) on saatettu ajan tasalle ja viety inter- tuntemusta on käytetty myös Holarktisen alueen hä- netiin (http://users.utu.fi/sepkopo/checklist_of_ mähäkkilajiston eläinmaantieteellisessä analyysissä6. spiders_in_Finland.htm)5. Tätä Suomen lajiluetteloa Hanketta on esitelty alan kongresseissa (Blagoevgrad, tullaan päivittämään ainakin vuosittain. Hankkeen ja Bulgaria 2005 ja Barcelona 2006). Uutta araknologi- sen aihepiiriin kiinteästi liittyvän hämähäkkien uhan- polvea on koulutettu pitämällä määrityskursseja ja alaistyöryhmän toiminnan tuloksena on Palmgrenin ohjaamalla erikoistöitä Turun yliopistossa. lajiluetteloon lisätty noin 50 lajia ja siitä poistettu 10 Tutkimukseen ovat osallistuneet: Timo Pajunen, lajia. Lajiluettelon nimistö on nykyaikaistettu lähinnä Katja Matveinen-Huju, Tanja Kyykkä, Anssi Teräs ja N.I. Platnickin internet-katalogin mukaisesti; mikäli Johanna Louhesto. Vuonna 2005 perustetun hämähäk- laji on ollut eri nimellä Palmgrenin1 luettelossa, hänen kityöryhmän toiminta liittyy läheisesti hankkeeseen. käyttämänsä nimi on mainittu. Palmgrenin luettelon jälkeen ilmoitettujen maalle uusien lajien ensimmäi- Kirjallisuus sen löydön kirjallisuusviite annetaan. Luettelo sisäl- tää tällä hetkellä 631 lajia Suomesta, lisäksi kolme 1 Palmgren, P. 1977. Register der Spinnenfauna Finnlands I-VIII. Teok- lähialueilta Karjalasta ja kolme kasvihuonelajia. Suo- sessa: Palmgren, P. Die Spinnenfauna Finnlands und Ostfennoskan- diens VIII. Fauna Fennica 30: 38–50. mesta tunnetaan nyt noin 640 hämähäkkilajia, mu- 2 Gärdenfors, V. (edit.) 2000. Rödlistade arter i Sverige 2000. The red kaan lukien tällä hetkellä vielä julkaisemattomat lajit. list of Swedish Species. Artdatabanken, SLU, Uppsala, 397 s. Eräiden luettelon lajien taksonominen asema vaatii 3 Bratton, J.H. (edit.) 1991. British Red Data Books: 3. Invertebrates vielä lisäselvitystä. other than insects. Joint Nature Conservation Committee, 253 s. 4 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Hämähäkkien levinneisyyden kartoitus on työn Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen alla. Noin 62 000 havaintoa on jo viety tietokantoi- ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. hin. Näistä ”varsinaisessa” museotietokannassa on 5 Koponen, S. 2006. Checklist of spiders in Finland (Araneae). Turun tällä hetkellä 48 000 havaintoa, joista voidaan tulostaa yliopisto (versio: elokuu 2006) http://users.utu.fi/sepkopo/check- list_of_spiders_in_Finland.htm mm. 10 x 10 km ruuduilla lajien esiintyminen Suo- 6 Marusik, Y.M. & Koponen, S. 2005. A survey of spiders (Araneae) messa, ja lisäksi erottaa havaintojaksot: ennen vuotta with Holarctic distribution. Journal of Arachnology 33: 300–305.

84 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 1. Kuva 2. Kuva 3.

Kuva 1. Hyppyhämähäkki Evarcha falcata on yleinen ja koko maahan levinnyt laji. Abstract Fig. 1. Salticid Evarcha falcata is a common and widely- distributed species in Finland. Spiders of Finland: fauna, taxonomy, Kuva 2. Pimentohämähäkki Amaurobius fenestralis esiintyy distribution and ecology as the vain Ahvenanmaalla ja Lounaissaaristossa. Fig. 2. Amaurobius fenestralis occurs only in the Åland basis for conservation programs islands and southwestern Finnish archipelago. The checklist of Finnish spiders (Palmgren 1977: 595 Kuva 3. Tunturi-Lapin kääpiöhämähäkkilaji Horcotes strandi. species from Eastern Fennoscandia)1 has been updated. Fig. 3. Erigonine Horcotes strandi is found in Fjeld-Lapland. This checklist, including now 631 species from Finland, Kuva 4. Luolahämähäkki Meta menardi ja sen luonteen- omainen munakotelo. Laji tunnettiin vielä muutama vuosi is available in the internet (http://users.utu.fi/sepkopo/ sitten ainoastaan Ahvenanmaalta, nyt sitä on löydetty checklist_of_spiders_in_Finland.htm)2. It will be updated myös Turun seudulta sekä vanhoista kellareista että luo- yearly. About 50 species have been added to the Palm- lasta. Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi vuoden 2000 gren’s list and ten deleted. tarkastelussa. Kuva: Seppo Koponen. From a database of about 62 000 observations, Fig. 4. The Cave Spider Meta menardi with egg cocoon. This Red Data Book spider was earlier known only from distribution maps (10 x 10 km) can be printed and the the Åland islands, but it is found recently also around the observation periods (before 1975, 1975–1999, after city of Turku. Photo: Seppo Koponen. 1999) shown. Also ecological data from observations are included. The database consists of museum material and most published spider data from Finland. This work is still going on. This database of distribution and ecological requirements of the Finnish spiders will be used in consideration of threatened spiders in Finland. Faunistic and taxonomical papers have also been published.

Lisätietoja: Seppo Koponen Turun yliopisto, Eläinmuseo, 20014 Turun yliopisto sähköposti: [email protected] Kuva 4.

Suomen ympäristö 1 | 2008 85 Suomen poimuhytyköiden (Tremella) levinneisyys, runsaus, ekologia ja isäntäspesifisyys Minna-Maarit Kytöviita, Heikki Kotiranta & Emilia Pippola

Poimuhytykät kuuluvat jakokantaisiin kantasieniin na D.A. Reid ja T. ramalinae Diederich, on Suomelle (Heterobasidiomycetes), joita myös hyytelösieniksi uusia. Usean ennestään tunnetun lajin levinneisyys- kutsutaan. Yleensä hyytelösienet ovat loisia tai la- tiedot täydentyivät (kuva 2), ja tulosten perusteel- hottajia. Etenkin monet poimuhytykät loisivat muilla la kymmenen lajin uhanalaisuus voidaan arvioida. sienillä ollen erikoistuneita yhteen tai muutamaan Tämä on oiva parannus verrattuna aiempaan uhan- isäntälajiin. Elinkierrossa niillä on hiiva- ja rihmamai- alaisarviointiin, jossa vain neljän poimuhytykkälajin nen vaihe, mistä voi olla etua eri oloissa ja elämän- uhanalaisuus pystyttiin arvioimaan. Kuusi lajia on vaiheissa. yhä liian puutteellisesti tunnettuja uhanalaisuusarvi- Muiden hyytelösienten tavoin poimuhytykät ovat ointia ajatellen. Kaikki arvioitavissa olevat lajit luoki- Suomessa puutteellisesti tunnettuja. Tämän tutkimus- tellaan elinvoimaisiksi. hankkeen alkaessa Suomesta oli ilmoitettu yhdeksän Itiöemän rakennetta tutkimalla loishytykän on poimuhytykkälajia1,2, mikä oli vähän Pohjoismaiden todistettu olevan verinahakan loinen3. Laboratorio- 25 lajin rinnalla2. Lisäksi useiden lajien levinneisyys kokeiden tulokset osoittavat loishytykän selviävän ja runsaus oli selvittämättä2, ja poimuhytyköiden kal- ilman verinahakkaa ainakin keinotekoisissa olosuh- taisten loissienten ekologiasta tiedettiin maailmanlaa- teissa. Se kasvoi koeoloissa pääasiassa hiivamaisena juisestikin vähän. ja hyödynsi ainakin jossain määrin kaikkia tarjottuja Hankkeessa selvitettiin Suomen poimuhytykkäla- orgaanisia (aminohapposeos, glysylglysiini, kaseii- jiston koostumusta, lajien levinneisyyttä, runsautta nihydrolysaatti, albumiini) ja epäorgaanisia (NaNO3, ja ekologiaa museonäytteiden sekä uusien keräysten (NH4)2HPO4 ja NH4NO3) typenlähteitä. Hiilen suhteen avulla. Tutkitut näytteet on tallennettu seuraavi- loishytykkä oli paljon typpeä rajoittuneempi. Ainoa- en museoiden, H, JYV, K, KUO, O, OULU, S, TUR, na hiilenlähteenään se hyödynsi glukoosia, glyserolia UPS, ja/tai Heikki Kotirannan henkilökohtaisiin sekä D-mannitolia. Laboratorio-oloissa loishytykän ja kokoelmiin. Lisäksi laboratorio-oloissa perehdyttiin nahakoiden välillä oli resurssikilpailua, mutta loisinta loishytykän (Tremella encephala Pers.: Fr.) ravintovaa- ei onnistunut. Loishytykkä ei lienekään aggressiivi- timuksiin hiilen- ja typenlähteen suhteen, ja sen isän- nen loissieni. Mahdollisesti se elää suuren osan elä- täspesifisyyttä selvitettiin kasvattamalla sitä tunnetun mästään hiivamaisena, mutta tarvitsee isäntäsientä isännän, verinahakan (Stereum sanguinolentum (Alb. & suvulliseen lisääntymiseen. Schwein.)Fr.), sekä lähisukuisen lajin, karvanahakan (S. hirsutum (Willd.)Pers.), kanssa. Kirjallisuus Hyvin tunnetut poimuhytykät 1 Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2000. Corticoid fungi (Aphyl- ovat elinvoimaisia lajeja lophorales, Basidiomycetes) in Finland. Acta Botanica Fennica 168: 1–55. Tulosten perusteella maassamme on 16 poimuhytyk- 2 Torkelsen, A.-E. 1997. Tremellaceae Fr. Teoksessa: Hansen, L. kälajia, joista seitsemän, Tremella cetrariicola Diederich & Knudsen, H. (toim.). Nordic Macromycetes Vol. 3. Heteroba- & Coppins (kuva 1), T. cladoniae Diederich & M.S. sidioid, Aphyllophoroid and Gastromycetoid Basidiomycetes. Nordsvamp, Kööpenhamina, s. 86–90. Christ., T. giraffa Chee J. Chen, T. globispora D.A. Reid, 3 Bandoni, R.J. 1961. The Genus Naematelia. The American T. phaeophysciae Diederich & M.S. Christ., T. polypori- Midland Naturalist 66: 319–328.

86 Suomen ympäristö 1 | 2008 Abstract Distribution, abundance, ecology and host-specificity of Tremella species in Finland

Like all Heterobasidiomycetes, the genus Tremella is deficiently known in Finland. Only nine Tremella species were reported in Finland before this study (c.f. 25 species from Nordic countries). According to this study, seven species, Tremella cetrariicola (fig. 1), T. cladoniae, T. giraffa, T. globispora, T. phaeophysciae, T. poly- Kuva 1. Ruskoröyhelöjäkälän (Tuckermannopsis cholophylla) sekovarrella kasvava Tremella cetrariicola on yksi Suomelle porina and T. ramalinae, are recorded as new to uusista lajeista. Kuva: Emilia Pippola. Finland and more information about distribution Fig. 1. Tremella cetrariicola growing on the thallus of Tucker- of many species is achieved (fig. 2). Ten species mannopsis cholophylla is one of the new species to Finland. are not endangered, but the rest are still too Photo: Emilia Pippola. deficiently known to be evaluated. Tremella species are parasitic and have a yeast and hyphal phase in their life cycle. In experi- ments performed under laboratory conditions the model species Tremella encephala survived without its host on various substrata. Instead, no evidence of host-parasite interaction was observed. T. encephala may live part of its life independently belonging to natural yeast flora, but it might not be able to complete its life cycle without the host.

Kuva 2. Suomen yleisin poimuhytykkälaji, keltahytykkä (Tremella mesenterica), kasvaa lahoavalla lehtipuulla ilmeisesti laho-orvakoiden (Peniophora) loisena. Ennen hanketta keltahytykkää ei ollut kerätty Ahvenanmaalta. Kuva: Emilia Pippola. Fig. 2. Tremella mesenterica, the most common Tremella species in Finland, grows on deciduous wood probably as a parasite of Peniophora species. T. mesenterica was collected for the first time from Åland during this study. Photo: Emilia Pippola.

Lisätietoja: Minna-Maarit Kytöviita Oulun yliopisto, biologian laitos PL 3000, 90014 Oulun yliopisto sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 87 Loispistiäisten systematiikka ja DNA:han perustuva tunnistus Nina Laurenne

Loispistiäiset on yksi suurimpia hyönteisryhmiä; la- Kumpikaan tutkittavista alaheimoista ei muodosta- jeja arvioidaan olevan noin 800 0001. Tämä valtaisa nut yhtenäistä samasta kantamuodosta polveutuvaa lajimäärä ja yksilöiden pieni koko vaikeuttavat lajien ryhmää (kuva 2). Molekyylituntomerkkeihin perus- määritystä. Tässä hankkeessa keskitytään kahteen tuvassa parsimonia-analyysissä oli mukana 1050 tak- loispistiäisryhmään (alaheimot Ctenopelmatinae ja sonia. Tryphoninae), jotka ovat pääasiassa sahapistiäisten loisia. Tutkittavat ryhmät ovat rakenteeltaan hyvin Ctenopelmatinae samanlaisia, sillä ne ovat sopeutuneet samankaltai- seen elinympäristöön. Tutkimuksessa selvitetään Määritys DNA:n perusteella 97 lajia kyseisten loispistiäisryhmien sukulaisuussuhteita, Lajimäärä Suomessa 244 kartoitetaan Suomen lajistoa ja selkeytetään lajinmää- ritystä molekyylituntomerkkien avulla. Määritys rakenteen Kryptiset perusteella lajit 33 Eroon tulkinnanvaraisista 64 tuntomerkeistä

Vuosina 2003–2005 Suomesta kerätty aineisto määri- Tryphoninae tettiin sekä rakenteellisten että DNA-tuntomerkkien Määritys DNA:n perusteella 63 lajia perusteella. Aineisto kattoi 27 % Suomessa tavatuista Lajimäärä Suomessa 175 lajeista. Verrattaessa eri määritysmenetelmiä keske- nään osoittautui, että lajimääritys oli ristiriitainen 29: Määritys ssä % lajeista (kuva 1). Tutkittavista kahdesta alahei- rakenteen Kryptiset 2,3 perusteella lajit 14 mosta on Suomessa tavattu yhteensä 419 lajia , joista 49 tutkimuksessa oli mukana 113 lajia. Nämä lajit on määritetty ulkoisen rakenteen perusteella. DNA-tunnistuksen perusteella löydettiin kuitenkin 160 lajia. Niistä 47 lajia oli kryptisiä, eli niin samankaltaisia, Kuva 1. Diagrammeissa esitetään tutkimuksessa kerättyjen ettei niitä voida määrittää rakenteellisia tuntomerk- lajien osuutta Suomessa tavatuista lajeista sekä havainnol- listetaan rakenteeseen ja DNA:han perustuvien määritys- kejä käyttäen. ten eroja. DNA-tunnistus osoitti, että 13 % morfologiaan Fig. 1. Diagram showing the ratio of species occurring in perustuvista lajinmäärityksistä oli väärin Cteno- Finland and those collected for the study, and illustrating pelmatinae-alaheimossa ja lähes kaikki virheellis- the difference in recognized species numbers using mor- esti määritetyt yksilöt olivat Mesoleptiini-tribukseen phological and molecular characters. kuuluvia koiraita. Tämä johtuu siitä, että naaraan munanasettimessa on useita lajimäärityksessä käytet- täviä tuntomerkkejä. Virheellisiä lajinmäärityksiä oli Lisätietoja: Tryphoninae-alaheimon yksilöissä 3,5 %. Tulos ker- Nina Laurenne too lajinmäärityksen vaikeudesta, tulkinnanvaraisista Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo tuntomerkeistä ja lajikuvausten sekä määrityskaavo- PL 17, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected] jen puutteellisuudesta suomalaiselle lajistolle.

88 Suomen ympäristö 1 | 2008 Ctenopelmatinae Abstract Tryphoninae Systematics of parasitic Metopiinae Hymenoptera and DNA-

Ctenopelmatinae character based identification

Ctenopelmatinae This project focused on two groups of parasitic wasps (Ctenopelmatinae and Tryphoninae) Tryphoninae members of which mainly parasitize sawflies. Oxytorinae These insects are adapted to similar environ-

Ctenopelmatinae ments and ways of life and for these reasons they are morphologically very much alike. The Campopleginae purpose of this project was to resolve the Anomaliinae phylogeny of the groups mentioned, survey the Finnish fauna and clarify species identification Tryphoninae using DNA methods. Ctenopelmatinae The data collected in Finland during the years 2003–2005 were identified on the basis of Ophioninae morphology and DNA. This data covered 27 % Metopiinae of species occurring in Finland. The comparison

Tatogastrinae of two identification methods was contradictory in 29 % of species. 47 cryptic species were found Ctenopelmatinae using DNA identification. In 13 % the species

Metopiinae identification was wrong when using morphological characters. Most of misidentified species Ctenopelmatinae belonged to the tribus Mesoleiini (Ctenopelmati- Neorhacodinae nae) and were males. The monophyly of these two subfamilies were Tryphoninae tested and both showed to be paraphyletic. Tryphoninae

Banchinae Kirjallisuus Tryphoninae 1 Quicke, D.L.J. 2003. The Hymenoptera. In: R. T. Carde and V. Stilbopinae H. Resh. Encyclopedia of Insects. Academic Press. 2 Koponen, M., Jussila, R. & Vikberg, V. 2000. Suomen loispis- Kuva 2. Molekyylituntomerkkeihin perustuva suku- tiäisluettelo (Hymenoptera, Parasitica). Osa 2. heimo Ichneu- puu osoittaa, etteivät Ctenopelmatinae- ja Trypho- monidae, alaheimot Tryphoninae, Eucerotinae, Adelognathi- ninae-alaheimot muodosta yhtenäisiä ryhmiä. nae, Xoridinae ja Agriotypinae. Sahlbergia 4: 1–18. 3 Analyysissä oli mukana 1050 taksonia, joista tässä Koponen, M., Jussila, R. & Vikberg, V. 2000. Suomen loispis- esitetään vain tutkittavat ryhmät kattava puunosa, tiäisluettelo (Hymenoptera, Parasitica). Osa 4. heimo Ichneu- jossa suvut on tiivistetty alaheimoiksi. monidae, alaheimot Lycorinae, Neorhacodinae, Stilbopinae, Banchinae ja Ctenopelmatinae. Sahlbergia 5: 51–82. Fig. 2. Phylogenetic tree based on molecular characters showing that the subfamilies Ctenopelmati- nae and Tryphoninae do not form uniform groups. 1050 terminals (taxa) were included in the whole analysis, and only a part of the tree is shown here; genera are compressed into the subfamilies.

Suomen ympäristö 1 | 2008 89 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – Suomen puutteellisesti tunnetuiksi luokitellut kovakuoriaiset Ilpo Mannerkoski

Suomen lajiston uhanalaisuutta arvioitaessa kovaku- elinympäristöt (kuva 1). Metsälajien osuus on vähän oriaiset on pystytty arvioimaan hyvin. Jo ensimmäi- pienempi ja ihmisen luomissa elinympäristöissä sessä arvioinnissa1 oli mukana kaksi kolmannesta elävien suurempi kuin koko kovakuoriaislajistossa4. lajistosta ja toisessa arvioinnissa2 koko lajisto ilmoi- Koottujen esiintymistietojen perusteella on tehty tettiin arvioiduksi. Kolmannessa uhanalaisuusarvi- tämän hetken tilanteeseen perustuva uhanalaisuusar- oinnissa3 käytettiin Maailman luonnonsuojeluliiton viointi. Seuraava Suomen uhanalaisten lajien luettelo (IUCN) uutta uhanalaisuusluokitusta (IUCN 1994) julkaistaan vuonna 2010, joten osasta lajeista saadaan jossa kaikki lajit luokitellaan. Arvioinnissa oli muka- vielä uusia arviointiin vaikuttavia tietoja. Käytössä on na kaikkiaan 3 640 kovakuoriaislajia3. Niistä arvioi- nyt uusi luokka, arviointiin soveltumattomat (NA). tiin puutteellisesti tunnetuiksi (luokka DD) yhteensä Siihen sijoitetaan muun muassa ihmisen siirtämät ja 254 lajia. Lisäksi jälkeenpäin on todettu, että samoin satunnaisiksi arvioidut lajit. Lopullinen rajan veto perustein olisi puutteellisesti tunnetuiksi pitänyt tämän luokan ja arvioimatta jätettävien (NE) välillä määritellä vielä 42 lajia jotka olivat mukana elinvoi- selkiytyy vasta käytännön arviointityön aikana. maisten luvussa. Nyt tehdyn arvion tulokset on esitetty kuvassa 2. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähemmin Puutteellisesti tunnettujen luokkaa (DD) on tulkittu minkälaista lajistoa tähän ryhmään kuuluu, miksi samoin kuin Ruotsissa5. Siihen on nyt päätynyt 61 ne luokiteltiin puutteellisesti tunnetuiksi ja miten lajia, joita on perustellusti syytä epäillä uhanalaisiksi, niitä pystytään arvioimaan seuraavassa uhanalaisu- joissakin tapauksissa hävinneeksikin, mutta tietoja usarvioinnissa. luokan luotettavaksi määrittämiseksi ei ole riittävästi. Tästä joukossa metsälajien osuus (43 %) on suurempi Puutteellisesti tunnetuiksi kuin koko tarkastellussa lajijoukossa. luokiteltuja enää 61 lajia Tarkastelluista lajeista 23 ei ilmeisesti kuulu lainkaan Suomen lajistoon. Kolme näistä on jo virallisesti Vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa3 luokkaan DD poistettu, ja loppujen suhteen kovakuoriaistyöryh- sijoitettiin Suomessa kaikki sellaiset lajit, joista tiedot män alainen havaintojen tarkistustyöryhmä arvioi katsottiin riittämättömiksi tarkempaan luokitukseen. vielä poistamisperusteet. Useimmissa tapauksissa Mukana olivat myös lajit, joiden kuuluminen Suo- kyseessä on virheellinen määritys. men vakinaiseen faunaan on eri syistä epävarmaa. Yli puolet tarkastelluista lajeista jää arvioimatta Tässä selvityksessä on tarkasteltu julkaistujen tieto- jätettäviin (NE) ja arviointiin soveltumattomiin (NA). jen ja tiedossa olevien julkaisemattomien havainto- Luokkien välistä lopullista erottelua ei tässä ole tehty. jen perusteella yhteensä 296 puutteellisesti tunnettua Ruotsin uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa5 luok- lajia. Uhanalaisuusarviointia tehtäessä kaikkea tätä ka NA on käytössä, ja siihen on kovakuoriaisista viety tietoa ei ollut mahdollista käydä perusteellisesti läpi, noin 50 edellisessä arvioinnissa hävinneeksi, uhanal- eikä DD -luokituksen syitä perusteltu lajikohtaisesti. aiseksi tai puutteellisesti tunnetuksi luokiteltua lajia. Vuoden 2000 jälkeen Suomesta on lisäksi todettu 47 Kaikkien luokkiin NA ja NE sijoitettujen lajien määrää Suomelle uutta kovakuoriaislajia, jotka eivät ole mu- ei ilmoiteta. kana tässä tarkastelussa. Vaikka kovakuoriaiset ovat hyvin tunnettu hyön- Kaikille tarkastelluille lajeille on havaintoja kirjal- teisryhmä, jää iso joukko lajeja aina uhanalaisuusar- lisuustietojen pohjalta määritelty niiden ensisijaiset vioinnissa yksityiskohtaisen arvioinnin ulkopuolelle.

90 Suomen ympäristö 1 | 2008 1 % Abstract

33 % 35 % The Beetles classified as Metsät Data Deficient in Finland Suot Vedet In the 2000 Red List of Finnish species 254 Rannat Tunturit beetle species (Coleoptera) were classified as Perinneympäristöt ym. Data Deficient (DD). An additional 42 species Tuntematon 2 % 1 % should have been placed to the same category. In 6 % this study, we took all these 296 beetle species 22 % and based on both published and unpublished Kuva 1. Vuoden 2000 DD -kovakuoriaisten ensisijaiset data made a new assessment. The category DD elinympäristöt. includes now only species, which would most Fig. 1. Primary habitats of beetle species classified as Data probably be assigned to Regionally Extinct (RE), Deficient in The 2000 Red List. threatened (CR-VU) or Near Threatened (NT) if there had been sufficient information. More than half of the species have been classified as 1 % 4 % 5 % 3 % Not Applicable (NA) or Not Evaluated (NE). NA is a new category not used in the 2000 Red List,

RE and the final differentiation between NA and NE CR-VU has left to be done during the new assessment of 21 % NT whole beetle fauna in 2010. DD LC NA + NE Poistetut 62 % Kirjallisuus 4 % 1 Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. & Väi- sänen, R. 1986. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. I Yleinen osa, II Suomen uhanalaiset Kuva 2. Vuoden 2000 DD -kovakuoriaisten nyt arvioitu eläimet, III Suomen uhanalaiset kasvit. Komiteanmietintö IUCN -luokka. 1985: 43, Ympäristöministeriö, Helsinki. 111, 466 ja 431 s. Fig. 2. New IUCN-categories for beetle species classified 2 Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I. & Ståhls, G. (toim.) as Data Deficient in The 2000 Red List. 1992. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1991:30. 328 s. 3 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I.. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö Yksittäisten havaintojen perusteella on usein mahdo- & Suomen ympäristökeskus. 432 s. tonta arvioida, onko laji täällä vakinaisesti esiintyvä, 4 Hildén, M,. Auvinen A-P. & Primmer, E. (toim.) 2005. Suo- ihmisen toiminnan seurauksena kulkeutunut tai lu- men biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäristö 770, 251 s. ontaisesti harhautunut. Kovakuoriaisia kulkeutuu 5 Gärdenfors, U. (ed.) 2005. Rödlistade arter i Sverige 2005 ilmavirtojen mukana tänne hyvinkin kaukaa. Ne The 2005 Red List of Swedish Species. ArtDatabanken, SLU, voivat myös muodostaa lyhytaikaisia populaatioita, Uppsala, 496 s. jotka sitten häviävät. Maalle uusina löytyvistä lajeista ei monissa tapauksissa voi pitkän aikaan olla varma siitä, ovatko ne jo asettuneet tänne.

Lisätietoja: Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskus, PL 140, 00251 Helsinki sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 91 Metsäkovakuoriaisten pitkäaikaisseurantojen kehittäminen – kokemuksia 10 ja 15 vuoden lahopuukovakuoriaispyynneistä Petri Martikainen

Tutkimushankkeen tarkoituksena on selvittää kahden pitkäaikaisen metsäkovakuoriaispyynnin avulla kovakuoriaisinventointeihin ja lajiston monimuotoisuuden seurantaan liittyviä ongelmia. Samalla saadaan tietoa kuolleiden, taulakääpäisten koivujen kovakuoriaislajistosta ja talousmetsiin lahopuun li- säämiseksi kaulaamalla tapettujen koivujen lajisto- vaikutuksista. Heinolassa ja Pertunmaalla on seurattu taulakää- päisten kuolleiden koivujen kovakuoriaislajistoa kahdessa runsaslahopuustoisessa metsikössä vuodesta 1990 lähtien jatkuvasti samalla menetelmällä, eli runkoon kiinnitetyillä ikkunapyydyksillä. Kummallakin paikalla on ollut vuosittain kymmenen pyydystä. Pyynti jatkuu edelleen ja 17. vuosi tuli täyteen kesällä 2006. Vuodesta 2004 lähtien molemmissa metsissä on ollut käytössä myös isot vapaasti roikkuvat ikkuna- pyydykset (10/metsä). Vuosilta 1990–2005 kertyneet aineistot sisältävät yhteensä noin 960 lajia ja 82 000 yksilöä. Juvalla on seurattu talousmetsissä ennallistamis- tarkoituksessa kaulaamalla tapettujen koivujen lajiston kehitystä yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 alkaen. Mukana on yhteensä seitsemän kaulattua koivua ja Kuva 1. Runkoikkunapyydys taulakääpäisellä koivulla niille vertailukohdaksi yhdeksän luonnostaan kuol- Heinolan metsässä kesällä 2003. Kuva: Petri Martikainen. lutta koivua. Kuoriaisia on pyydetty runkoon kiin- Fig. 1. Trunk window trap attached close to a fruiting nitetyillä ikkunapyydyksillä. Pyynti on kestänyt 13 body of Fomes fomentarius growing on dead birch. vuotta kesän 2006 lopussa ja jatkuu edelleen. Vuosien Photo: Petri Martikainen. 1994–2005 aineistoista on määritetty yhteensä noin 450 lajia ja 30 000 yksilöä. Osa hankalasti määritet- Uusia lajeja löytyy kymmeniä tävistä lajiryhmistä on jätetty toistaiseksi määrittä- vuodessa 15 pyyntivuoden jälkeenkin mättä. Heinolan ja Pertunmaan kymmenen ensimmäisen Sekä Heinolan että Pertunmaan tutkimusmetsiköistä vuoden tuloksia on esitelty jo aiemmin ilmestynees- on löytynyt tähän mennessä yli 700 kovakuoriaislajia, sä julkaisussa1. Nyt meneillään olevassa tutkimus- kun mukaan lasketaan sekä lahopuulla elävät että hankkeessa suurin työpanos on käytetty vuoden 1999 muut kovakuoriaislajit. Vaikka näissä metsiköissä on jälkeen kertyneiden aineistojen määrittämiseen sekä kerätty kovakuoriaisia vakiomenetelmällä jo yli 15 Juvan aineiston työstämiseen. Näiden aineistojen vuotta, kasvaa kokonaislajimäärä edelleen kummas- analysointi on vasta alkuvaiheessa. sakin metsikössä useilla kymmenillä lajeilla joka vuo-

92 Suomen ympäristö 1 | 2008 si. Kymmenellä runkoikkunapyydyksellä on saatu keskimäärin luokkaa 200 lajia vuosittain, eli alle 30 % Abstract tähän mennessä havaitusta kokonaislajimäärästä. Uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kovakuoriaisla- Monitoring forest beetles jeja on löytynyt Heinolan ja Pertunmaan sekä Juvan – experiences from two long- aineistoista tähän mennessä yhteensä 24. Suurin laji- term monitoring studies määrä, 19 lajia, on saatu Pertunmaan tutkimusmetsi- köstä; Heinolasta 14 lajia. Myös Juvan tutkimuskoh- This study explores problems that are often teista on löytynyt 14 uhanalaista tai silmälläpidettä- faced when forest beetles are sampled. The vää lajia, mutta on huomattava, että Juvan pyydykset material comes from two long-term monitor- on sijoitettu kaikkiaan viiteen eri metsikköön. Uhan- ing studies. The first dataset has been collected alaisia ja silmälläpidettäviä lajeja saadaan käytössä from two forests in Heinola and Pertunmaa olevalla pyydysmäärällä vuosittain vain muutamia in southern Finland every summer since 1990, kustakin tutkimusmetsiköstä ja uusien lajien kerty- and contains so far ca. 82000 beetle individu- minen jatkuu edelleen. Näiden lajien todelliset laji- als and 960 species. Another dataset, including määrät tutkimuskohteissa ovat siis vieläkin hämärän ca. 30000 individuals and 450 identified species, peitossa. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien has been collected from Juva since 1994. The lajikoostumus on varsin samanlainen sekä Heinolas- sampling method, trunk window traps attached sa, Pertunmaalla että Juvalla, mikä viittaa siihen, että on dead birch (Betula spp.) trees, has remained löytyneet lajit eivät ole satunnaisotos alueen kaikista constant throughout the study. The results show uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista vaan ne that annual samples from ten trunk window ovat tyypillisiä lehtilahopuuta sisältävien metsien traps may include less than 30 % of the total asukkeja. number of species, and only small fraction of the red-listed species present in a forest stand. This indicates that large samples are necessary if Kaulaamalla ennallistettujen the aim is to get a comprehensive picture of the koivujen lajimäärät samanlaisia beetle fauna present in a given forest. luonnollisesti kuolleisiin verrattuna

Juvalta kerätty aineisto osoitti, että kaulaamalla ta- petuista koivuista pyydyksiin tulleiden lahopuulla Kirjallisuus elävien kovakuoriaisten lajimäärät eivät poikenneet 1 Martikainen, P. & Kaila, L. 2004. Sampling saproxylic beetles: luontaisesti kuolleiden koivujen vastaavista. Myös lessons from a ten-year monitoring study. Biological Conser- uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja saatiin suun- vation 120: 171–181. 2 nilleen saman verran, eli yhteensä kymmenkunta lajia Martikainen, P. 2006. Neljä Suomelle uutta kovakuoriaislajia (Coleoptera) (Four species of beetle (Coleoptera) new to Fin- sekä kaulatuista että luonnostaan kuolleista koivuis- land). Sahlbergia 11: 7–10. ta. Tämä tulos viittaa siihen, että ennallistamistar- koituksessa puita kaulaamalla voidaan saada aikaan myös vaateliaalle lahopuulajistolle käyttökelpoista Lisätietoja: kuollutta puuta. Petri Martikainen Nämä pitkäaikaisseurannat osoittavat, että ylei- Joensuun Yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta sesti käytetyillä, varsin pienillä pyydysmäärillä on PL 111, 80101 Joensuu vaikea saada lyhyessä ajassa kovin kattavaa kuvaa sähköposti: [email protected] yhden metsikön todellisesta lajirunsaudesta tai -koostumuksesta. Kovakuoriaislajiston inventointi tai seuranta onkin hyvin haasteellista vaikka mielenkiinnon kohteena olisi vain yksi ainoa metsikkö – saati koko- nainen metsäalue. Isot määritetyt kovakuoriaisaineistot sisältävät usein mielenkiintoisia harvinaisuuksia, niin nytkin: Pertunmaalta kesällä 2005 kerätystä aineistosta löytyi maalle uusi kovakuoriaislaji Acrotrichis nana2.

Suomen ympäristö 1 | 2008 93 Kovakuoriaisten määritystyökalu tietoverkossa Jyrki Muona

Eliölajien rajojen löytäminen ja niiden sukulaisuus- suhteiden selvittäminen on vaikea tehtävä, jossa perinteisesti on tarvittu eri alojen tutkijoita. Päävastuun ovat kantaneet taksonomit ja systemaatikot, mutta perinnöllisyystieteilijöiden ja evoluutiotutkijoiden panos on myös ollut keskeinen. Poikkeuksetta muo- dolliset kuvaukset julkaistaan tieteellisissä yhteyksis- sä. Jos matka luonnosta tutkimuksen ilmestymiseen on pitkä, matka tutkimuksen julkaisemisesta help- poon määrittämiseen on usein sitäkin vaivalloisempi. Kirjallisuus on monikielistä, sen tavoitettavuus on useille käyttäjille huono ja ammattikielen koukerot helposti käsittämättömiä. Runsaslajisten eliöryhmien tutkimuksen keskeinen este on määrittämisen vai- keus. Jos ei pysty tunnistamaan kohdettaan, ei sillä myöskään pysty paljoa tekemään. Tieteellinen määritys pyrkii ennustettavuuteen. Tuntomerkkien valinnan keskeinen tarkoitus on löy- tää evolutiiviset uutuudet, jotka luonnehtivat kaikkia tietyn ryhmän eliöitä. Tällaisella tutkimuskaavalla ajatellaan voivan tunnistaa myös uudet, aiemmin täysin tutkimattomat lajit. Uhanalaisuusselvityksissä ja ekologisissa tutkimuksissa Suomessa keskitytään tiettyjen alueiden jo tunnettuihin lajeihin. Ennustet- tavuus ei ole tärkeää, määrittämisen vaivattomuus on varmuuden ohella keskeinen asia. Perinteiset määrityskaavat eivät usein pysty tarjoamaan hyviä Kuva 1. Internet määritystyökalun kuvat voi haluttaessa ratkaisuja tähän ongelmaan. koota myös painettuun julkaisuun. Kuva: Jyrki Muona. Tietokoneiden ja digitaalikuvauksen kehittymi- Figure 1. The images for internet identification keys can nen tarjoavat uusia tapoja lähestyä määrittämistä. be presented in printed form as well. Photo: Jyrki Muona Yhdistettynä internet-tietoverkkoon, määrittämisestä voidaan tehdä vuorovaikutteinen, halpa ja helpolta vaikuttava prosessi. ryhmän määrittämistä helpottava ilmainen sivusto. PUTTE-hankkeen aikana tuotetaan sivustolle sisältöä Ohjelma ilmoittaa mahdollisesta kovakuoriaisista. Projektin muodollisen päättymisen uhanalaisesta lajista jälkeen työtä jatketaan Luonnontieteellisessä keskusmuseossa jatkuvana hankkeena. Kovakuoriaisten verkkomääritystyökalulla on useita Määritystyökalun pohjana on Kevin Nixonin (Bai- päämääriä. Tärkein niistä on viedä menetelmää eteen- ley Hortorium, Cornell University) kehittämä ENCI- päin, jotta tulevaisuudessa minkä tahansa eliöryh- NO projekti. Relaatiotietokantaan perustuva määri- män ammattilaiset voivat tuottaa sisältöä olemassa tystyökalu antaa käyttäjälle monia mahdollisuuksia. olevaan vakaaseen ympäristöön. Lähitulevaisuuden Hän voi antaa ohjelman valita parhaat tuntomerkit tavoite on tuottaa verkkoon yhden suuren hyönteis- sitä mukaan kun vastaa tai valita itse, minkä tunto-

94 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 2. Tuntosarven jaokkeiden pituussuhteet on yleinen määri- Abstract tyksissä käytetty tuntomerkki. Kuva: Jyrki Muona, © CSIRO. Interactive tools for identification Figure 2. The length of antennomeres is a commonly Identifying specimens belonging to species-rich used character for identification. Photo: Jyrki Muona, © CSIRO. groups is difficult. Obtaining the necessary skills takes a long time and having the appropriate comparison material at hand is a luxury available merkeistä ottaa seuraavaksi. Tämä on erityisen hyö- for workers in major museums only. Identifica- dyllistä puutteellisten näytteiden kohdalla. Kaikista tion processes based on interactive tools can be tuntomerkeistä on saatavilla kuva ja epävarmassa made much simpler to work with than tradition- tilanteessa voi valita useita vaihtoehtoja yhtä aikaa. al methods. Keys that can be used starting from Määrityksen edetessä jäljellä olevat käyttökelpoiset any character the worker chooses and copious tuntomerkit osoitetaan. Näin harhaan menon huomaa images improve the process considerably. The pian ja määrittäjä voi palata www-liittymässä taakse- recognition of previously unknown species will päin. Kun määritys valmistuu, käyttäjä voi tarkistaa always remain the job for highly trained taxono- vastauksen katsomalla kyseisen eliön kuvaa ja tutki- mists, but identification of previously recognized malla sen kaikkien tuntomerkkien perusteella tehtyä species can be made much easier than it is today. kirjallista kuvausta. Tietokantaan tehtyjen yhteyksien The present approach is based on Kevin avulla voi myös katsoa vaikkapa lajin levinneisyys- Nixon’s “ENCINO” project and uses a simple karttaa tai tehdä hakukone-haun. Tuntomerkkien WinClada matrix as the starting point. The da- valinnassa on kiinnitetty huomiota helppokäyttöi- tabase is compatible with all common relational syyteen. Tavoitteena on määritysjärjestelmä, joka ei databases. The user can choose between many edellytä suurta oppineisuutta ja kielitaitoa, vaan kiin- approaches at every stage. The “best” character nostusta ja havainnointikykyä. as well as “his/her favourite” character is the Tiedon tuottajalle ohjelmisto on vaivaton. Sen voi typical obvious choice. The user can opt for asentaa yleisiin käyttöjärjestelmiin (UNIX, PC, Mac- several character states as well. All features are Intosh ja kämmentietokoneet). PUTTE-hankkeessa illustrated with digital images. keskitytään yleiseen internet-käyttöön, mutta pyr- The main goal of this project is an internet- kimyksenä on levittää järjestelmää myös mukana based, free of charge approach to identification. kuljetettaviin pieniin tietokoneisiin ja kämmentieto- However, the same keys can be used with all koneisiin. Tuntomerkkien kuvaukset kirjoitetaan sys- standard personal computers as well. temaatikoille tutulla WinClada ohjelmistolla. Kuva- The Finnish beetles will be the first creatures aineiston yhdistäminen ja päivittäminen on erittäin placed in the tool. Keys to all Finnish families yksinkertaista. and genera will be included at the first stage, PUTTEn aikana tuotettava sisältö jakautuu kol- altogether about 1100 taxa. Whenever the keyed meen pääosaan. Ensimmäinen taso on määrityskaava, taxon includes an officially endangered species, jonka avulla kaikki Suomen kovakuoriaiset voidaan this will be pointed out and expert advice advo- sijoittaa oikeaan heimotason yksikköön. Käytännöl- cated. lisyyden painotus huomioiden näitä on tällä hetkellä The tool is not in any way taxon specific and 114. Toinen taso on laajempi, sen avulla voidaan mää- hopefully other specious groups will be included rittää kaikki Suomessa tavatut lajit sukutasolle. Näitä in future. on tällä hetkellä noin 1100. Kolmas taso on puhtaasti käytännöllinen uhanalaisuustarkastelun apulainen. Jos tulokseksi saa suvun, jossa on uhanalaisia lajeja, tämä ilmoitetaan, vaikka lajitason kaavaa kaikkiin lajeihin ei tässä vaiheessa ole. Näin kyseisten lajien Lisätietoja: määrityksen voi varmistuttaa asiantuntijoilla, ilman Jyrki Muona että koko aineistoa tarvitsee välittää eteenpäin. Tämä Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo osa on keskeinen projektin tulosten välittömän hyö- PL 17, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected] dyntämisen kannalta.

Suomen ympäristö 1 | 2008 95 Pienvesien uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut vesihyönteiset ja sammalet – levinneisyys, elinympäristövaatimukset ja metsätalouden vaikutukset Timo Muotka, Jari Ilmonen, Lauri Paasivirta, Jukka Salmela ja Risto Virtanen

Suomessa tehtyjen pienvesien inventointien perusteella valtaosa Etelä-Suomen lähteiköistä on menet- tänyt luonnontilansa joko osittain tai kokonaan1. Merkittävin pienvesien luonnontilaa heikentänyt tekijä Suomessa on metsätalous: hakkuut, ojitukset, maanmuokkaukset ja lannoitukset ovat heikentäneet pienvesien vedenlaatua, muuttaneet rantavyöhykkei- den rakennetta, ja usein hävittäneet luonnontilaisia pienvesiä kokonaan. Pienvesien arviointi on kuitenkin tehty lähinnä ulkoisiin piirteisiin perustuen eikä niiden lajistollista monimuotoisuutta ole tutkittu riit- tävästi. Lähteissä esiintyy useita niistä riippuvaisia hyönteis- ja kasvilajeja, mutta täsmällistä tutkimus- tietoa luonnontilan muutosten vaikutuksista niihin ei kuitenkaan ole. Tutkimusryhmämme on vuoteen 2006 mennessä kerännyt Suomen lähteiköistä kattavan aineiston, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä lähteikköjen lajistollisten piirteiden alueellisesta vaihtelusta ja niiden luonnontilasta maassamme (kuva 1). Keräämäs- tämme aikuis- ja pohjaeläinaineistosta on määritetty useita puutteellisesti tunnettuja kaksisiipisheimoja, joiden lajimäärä pienvesissä ja niiden lähiympäristös- sä on muihin vesihyönteisryhmiin verrattuna moninkertainen. Sammalten havaintoaineistossa on edus- tettuna useita puutteellisesti tunnettuja ja aiemmin uhanalaisiksi arvioituja lajeja ja sammalaineistolla on suuri merkitys lajien uhanalaisuustarkasteluissa. Faunistis-floristisen ja autekologisen perustiedon kar- tuttamisen lisäksi pyrimme vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: (1) mikä on lähteikköjen biologisen Kuva 1. Vuosina 1999–2005 tutkitut lähteet. monimuotoisuuden tila maassamme? (2) miten hy- Fig. 1. Distribuation of springs studied during 1999–2005. vin nykyinen suojelualueverkosto turvaa lähteiden biologisen monimuotoisuuden säilymisen? (3) kuinka tehokkaasti uudet metsätalouskäytännöt suojelevat lähteitä? (4) miten muuttuneita lähteitä voidaan en- nallistaa?

96 Suomen ympäristö 1 | 2008 Olemme selvittäneet lähteikköjen pohjaeläinyhtei- söjen (noin 260 taksonia) alueellista vaihtelua ja siihen Abstract vaikuttavia ympäristötekijöitä eri metsäkasvillisuus- Threatened and insufficiently known vyöhykkeillä. Maantieteellisellä luokittelulla pyritään aquatic insects and bryophytes hallitsemaan alueellista vaihtelua ja siten tehokkaam- in springs: distribution, habitat min ennustamaan jollekin tietylle alueelle tyypillisiä requirements and forestry impacts eliöyhteisöjä. Tällöin hyödynnetään yleensä ekologisia aluejakoja tai kasvillisuusvyöhykkeitä, jotka en- Springs and other small water bodies are among nustavat kuitenkin sisävesien eliöyhteisöjen vaihtelua the most threatened ecosystems in the world, yleensä melko heikosti. Lähteikköjen pohjaeläinyh- yet very little is known about their biodiversity teisöjen koostumusta määräävät pitkälti paikalliset and conservation status. In this project, we ympäristötekijät2 ja niiden maantieteellinen vaihtelu have collected material on aquatic invertebrates onkin vähäisempää kuin esimerkiksi virtavesissä3. (260 species), bryophytes (ca. 100 species), and Tutkimme myös lähteikköjen pohjaeläinten, sam- riparian insects (> 500 species) from all major malten (noin 100 lajia) ja reunavyöhykkeen sääskilajis- vegetation zones in Finland. We are using these ton (aikuispyynti, yli 500 sääskilajia) yhteisörakentei- data to assess the status of and threats to spring den ja lajirunsauden yhteisvaihtelua Suomessa. Usein biodiversity in Finland, and how well the present johtopäätökset tutkittavan elinympäristön laadusta conservation network protects spring biodiver- tehdään jonkin yksittäisen eliöryhmän perusteella, sity. We also examine the impacts of forestry eivätkä selvitykset yleensä kata ekologialtaan erilaisia activities on spring communities and whether eliöryhmiä. Tässä tutkimuksessa selvitämme, onko degraded springs can be restored to their taksonomisesti ja ekologisesti toisistaan poikkeavien pre-disturbance state. We are also developing ryhmien yhteisörakenteen ja lajirunsauden vaihtelu methods to identify the most valuable spring samankaltaista vai eroavatko ryhmien ympäristövas- habitats a priori to help in targeting conservation teet toisistaan. and restoration efforts as effectively as possible.

Samat lähteiköt erityisen arvokkaita monien Kirjallisuus eliöryhmien kannalta 1 Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K-M., Wahlgren, A., Laiti- nen, T. & Lahtinen, J. 2005. Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Olemme havainneet päällekkäisyyttä lähteikköjen Suomen ympäristö 727. 84 s. uhanalaisten lajien esiintymisessä, eli tietyissä lähtei- 2 Ilmonen, J. & Paasivirta, L. 2005. Benthic macrocrustacean köissä esiintyi useita uhanalaisia lajeja samanaikaises- and insect assemblages in relation to spring habitat charac- 4 teristics: patterns in abundance and diversity. Hydrobiologia ti . Tämä viittaa siihen, että on olemassa suojelullisesti 533: 99–113. erityisen arvokkaita lähteikköjä, joiden tunnistaminen 3 Heino, J., Muotka, T. Paavola, R., Hämäläinen, H. & Kosken- on tärkeää. Seuraavaksi tutkimme paikallisten ja alue- niemi, E. 2002. Correspondence between regional delineati- tason ympäristömuuttujien vaikutusta lajirunsauteen ons and spatial patterns in macroinvertebrate assemblages of boreal headwater streams. Journal of the North American ja luonnonsuojelullisesti arvokkaiden lajien (uhan- Benthological Society 21: 397–413. alaiset ja harvinaiset lajit) esiintymiseen lähteiköissä. 4 Ilmonen, J. 2007. Crunoecia irrorata (Curtis) (Trichoptera: Tutkimuksessa kehitetään kriteerejä luonnonsuojelul- Lepidostomatidae) and conservation of boreal springs: indi- lisesti arvokkaimpien lähteikköjen tunnistamiseen jo cations of clustering of red-listed species. Aquatic Conser- vation: Marine and Freshwater Ecosystems, painossa. (DOI: ennen biologista näytteenottoa, jolloin vaikutusarvi- 10.1002/aqc.808). ointi voitaisiin rajata arvokkaimpiin kohteisiin.

Lisätietoja: Timo Muotka, Jari Ilmonen Suomen ympäristökeskus PL 140, 00251 Helsinki sähköposti: [email protected] Jukka Salmela, Jyväskylän yliopisto Risto Virtanen, Oulun yliopisto

Suomen ympäristö 1 | 2008 97 Suvuttomasti lisääntyvien jäkälien fylogenia ja taksonomia – esimerkkinä Suomen lupot (Bryoria) Leena Myllys, Saara Velmala ja Pekka Halonen

Lupot (Bryoria) ovat yleisiä jäkäliä pohjoisen pal- Luppolajeja oletettua vähemmän lonpuoliskon boreaalisissa metsissä. Useimmat lajit esiintyvät kosteissa, suhteellisen avoimissa vanhois- Useaan geenialueeseen perustuvassa sukupuussa sa metsissä puiden oksilla, mutta osa lajeista kasvaa kaikki kasvutavaltaan pensasmaiset lajit ovat mono- maassa ja kalliolla. Lupot ovat kuitenkin vähentyneet fyleettisiä ja mahdollisesti läheistä sukua toisilleen. monilla alueilla ilmansaasteiden ja vanhojen metsien Lisäksi ainoat vulpiinihappoa sisältävät luppolajit hupenemisen myötä. Bryoria fremontii ja B. tortuosa muodostavat yhdessä Luppoja pidetään yhtenä taksonomisesti vaikeim- monofyleettisen ryhmän (kuva 1). mista makrojäkäläsuvuista. Koska suurimmalta osal- Sen sijaan perinteisesti omina lajeinaan pidetyt, ta lajeista puuttuvat kotelosienitaksonomiassa keskei- varsinkin sekundäärikemialtaan toisistaan eroavat set itiöemätuntomerkit, lajinrajaukseen on käytetty Bryoria capillaris, B. fuscescens, B. implexa, B. lanestris sekundäärikemiallisia tuntomerkkejä eli jäkäläaineita ja B. subcana ovat aineiston mukaan samaa lajia (kuva sekä morfologisia ominaisuuksia kuten kasvutapaa ja 1). Tämän ”B. fuscescens -ryhmän” lajit ovat kasvu- sekovarren väriä1. Suurin osa lupoista on kuitenkin tavaltaan riippuvia ja niitä on usein hankala erottaa morfologialtaan ja kemialtaan hyvin vaihtelevia ja toisistaan morfologisten tuntomerkkien perusteella. välimuodot ovat yleisiä. Ympäristötekijöitä ja lajien- Pohjois-Amerikan vastaavat taksonit näyttävät kui- välistä risteytymistä pidetään tärkeimpinä syinä vaih- tenkin muodostavan oman, eurooppalaiselle takso- televuuteen1,2. Nykykäsityksen mukaan luppolajeja nille läheistä sukua olevan ryhmänsä. Tulosten pe- on noin 46, joista 17 esiintyy Pohjoismaissa. Suomes- rustella luppolajeja on siis vähemmän kuin nykyisin ta tunnettiin ennen tutkimushankkeemme alkua 14 oletetaan. luppolajia3. Sekundäärikemialla ei näytä olevan merkitystä Vaikka lupoista on julkaistu joitakin luokitteluja1,4, luppojen taksonomiassa. Esimerksiki Bryoria imple- lajienvälisiä suhteita ei ole selvitetty fylogeneettisin xan viisi kemotyyppiä kuuluvat kaikki samaan lajiin. menetelmin. Vuoden 2005 alussa käynnistyneen Kemiallinen muuntelu saattaakin johtua leväosak- hankkeemme tavoitteena on selvittää Suomessa kaasta. Tämän selvittämiseksi hankkeessa tutkitaan esiintyvien luppojen fylogenia ja taksonomia. Kos- myös luppojen fotobiontin fylogeniaa ja diversiteet- ka ympäristötekijöiden on epäilty voivan vaikuttaa tiä. Myöskään kaikilla morfologisilla tuntomerkeillä, morfologisiin ominaisuuksiin, käytämme sukulai- kuten sekovarren värillä, ei näytä olevan taksonomis- suussuhteiden selvittämiseen DNA-tuntomerkkejä. ta merkitystä, varsinkaan ”B. fuscescens -ryhmässä”. Teemme myös yhteistyötä ulkomaalaisten asiantun- Hankkeen aikana on löytynyt kolme Suomelle tijoiden kanssa ja tutkimme ulkomailta kerättyjä näyt- uutta lajia: Bryoria americana, B. glabra ja B. tortuosa. teitä selvittääksemme ovatko Suomen populaatiot Lajien mahdollinen uhanalaisuus on vielä selvittä- geneettisesti erilaistuneita. mättä. Lisäksi B. tenuis löydettiin toisen kerran Suo- Tavoitteenamme on erityisesti selvittää lajirajaus- mesta. Kaikki neljä lajia suosivat kosteaa pienilmastoa ta taksonomisesti vaikeassa Bryoria fuscescens -ryh- ja esiintyvät vanhoissa metsissä. B. tortuosaa lukuun mässä. Käyttämällä luppoja esimerkkisukuna selvi- ottamatta kukin laji tunnetaan tällä hetkellä Suomesta tämme myös vastaavatko perinteiset morfologiaan vain yhdeltä kasvupaikalta. ja kemiaan perustuvat lajikäsitykset fylogeneettistä Tuloksemme ovat merkittävästi lisänneet huonosti lajikäsitystä suvuttomasti lisääntyvillä jäkälöityneillä tunnetun, mutta silti yleisen makrojäkäläsuvun tunte- sienillä. musta. Päivitetty, lajien evoluutiohistoriaan perustu-

98 Suomen ympäristö 1 | 2008 Platismatia glauca B. tenuis Sweden B. tenuis Finland B. bicolor Finland B. bicolor Sweden B. confusa India B. smithii Finland B. furcellata Finland B. furcellata Russia B. nadvornikiana Russia B. nadvornikiana Finland B. simplicior Russia B. glabra Finland Kuva 1. Useaan geenialueeseen perustuvan B. glabra Canada fylogeneettisen analyysin mukaan nykyinen B. capillaris Canada B. capillaris 2 Canada pohjois- lajikäsitys on täysin väärä kahdessa Bryoria B. implexa chemotype 2 Canada amerikkalaiset -suvun pääryhmässä: “Bryoria fuscescens B. implexa chemotype 5 Canada näytteet “B. fuscescens -ryhmässä” ja “B. fremontii -ryhmässä”. -ryhmä” B. capillaris Finland B. capillaris 2 Finland “B. fuscescens -ryhmässä” näytteet, jotka B. capillaris 3 Finland nykykäsityksen mukaan kuuluvat ainakin B. fuscescens Finland viiteen eri lajiin ja useaan eri kemotyyppiin, B. subcana Finland eurooppalaiset näytteet ovat geneettisesti lähes identtisiä. Näytteet B. implexa chemotype 2 Finland B. implexa 2 chemotype 3 Finland jakautuvat kahteen ryhmään maantieteellisen B. implexa chemotype 1 Finland levinneisyytensä mukaan. B. implexa 2 chemotype 1 Finland Fig. 1. The phylogenetic analysis based on B. implexa chemotype 3 Finland B. implexa chemotype 5 Finland several gene regions indicates that the B. implexa 2 chemotype 5 Finland current species concept must be totally B. fremontii Finland rejected in two major groups of Bryoria: “B. fremontii -ryhmä” B. fremontii 2 Finland “Bryoria fuscescens -clade” and “B. fremontii/ B. fremontii Canada B. fremontii 2 Canada B. tortuosa -clade”. In “B. fuscescens -clade”, B. tortuosa USA the specimens representing at least five B. tortuosa Sweden currently recognized spe-cies and several B. tortuosa Finland different chemotypes are genetically almost B. americana Finland B. americana USA identical and divided into two groups based on their geographic distribution. va taksonomia parantaa myös mahdollisuuksia käyt- tää lajeja bioindikaattoreina, esimerkiksi arvioitaessa Abstract metsien luonnontilaisuutta ja suojeluarvoa. Lisäksi The phylogeny and taxonomy tuloksemme antavat aihetta tarkastella kriittisesti la- of asexually reproducing lichens jikäsitystä monissa muissa suvuttomasti lisääntyvissä jäkäläryhmissä. – the genus Bryoria in Finland Lopullisten johtopäätösten tekemiseen käytämme The lichenized eauscomycete genus Bryoria is regarded kattavampaa otosta eurooppalaisia ja pohjoisamerik- as one of the taxonomically most difficult genera of kalaisia näytteitä. Laadimme lisäksi suomenkielisen macrolichens. Most of the species are highly variable in määrityskaavan Suomen luppolajistosta. morphology and chemistry, and intermediate forms are frequently found. Environmental factors and hybridiza- Kirjallisuus tion are considered to be the main reasons accounting 1 Brodo, I. M. & Hawksworth, D. L. 1977. Alectoria and allied for the variability. genera in North America. Opera Botanica 42: 1–164. 2 Brodo, I. M. 1978. Changing concepts regarding chemical Based on our multi-gene phylogenetic analysis, the diversity in lichens. Lichenologist 10: 1–11. number of Bryoria species is lower than previously 3 Santesson, R., Moberg, R., Nordin, A., T¢nsberg, T. & Viti- reported. For instance in “B. fuscescens -clade”, the kainen, O. 2004. Lichen-forming and lichenicolous fungi of specimens representing at least five currently recognized Fennoscandia. Museum of Evolution, Uppsala University. 4 Hawksworth, D. L. 1972. Regional studies in Alectoria (Liche- species and several different chemotypes are geneti- nes) II. The British species. Lichenologist 5: 181–261. cally almost identical and divided into two groups based on their geographic distribution. The use of outdated taxonomies may seriously contort the conclusions about Lisätietoja: Leena Myllys, Saara Velmala habitat preferences, sensitivity to air pollution and con- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo servation value of the species. Three species, all confined PL 7, 00014 Helsingin yliopisto, to forests with long continuity, i.e. Bryoria americana, sähköposti: [email protected] B. glabra and B. tortuosa were found as new to Finland Pekka Halonen Oulun yliopisto, Kasvimuseo during the project.

Suomen ympäristö 1 | 2008 99 Käävät, puiden sienet Tuomo Niemelä

Käävät ja muut lahottajasienet sivuavat monella tavoin suomalaista luonnonsuojelua ja metsätaloutta, ja ne ovat keskeisiä eliöryhmiä tutkittaessa vanhojen metsien lajidiversiteettiä. Lahopuun määrä on vähentynyt talousmetsissä murto‑osaan luonnon tilanteesta, mikä on heikentänyt lahopuussa elävien eliöiden (saproksylien) toimeentuloa ja säilymistä. Iso osa vanhojen metsien uhanalaisista eliölajeista onkin kääpiä, seurauksena niiden kasvutavasta lahopuussa. Kääpälajien säilyminen on sidoksissa vanhojen metsien tilaan, määrään ja alueelliseen jakautumaan. Niillä on lisäksi heijastusvaikutuksia muuhun metsä- luontoon, kuten monien lintujen ja kovakuoriaislajien säilymiseen. Käävistä on tullut avainryhmä arvioitaessa eri metsäalueitten suojelutarvetta. Perustana on Heikki Kotirannan ja Tuomo Niemelän laatima, indikaattori- lajeihin perustuva arviointijärjestelmä, joka julkaistiin Uhanalaiset käävät Suomessa -teoksessa1. Kääpien lajistoselvitykset ovat nykyisin kansallispuistojen, muiden suojelualueiden ja suojelusuunnitelmien tärkeää Kuva 1. Käävät, puiden sienet. taustatietoa. Fig. 1. Polypores, lignicolous fungi. Suomesta tunnetaan nyt noin 230 kääpälajia, ja lajiston tuntemus on maassamme kansainvälisesti toinnissa selostetaan, samoin kuin määrittämisessä korkealla tasolla. Tutkijoiden ja varttuneiden harras- ja dokumentoinnissa tarpeellista tietoa näytteiden tajien järjestämät kenttäkurssit, ja noin kahden vuo- keräämisestä ja käsittelystä. den välein ajantasaistetut määritysmonisteet ovat Esittely etenee kunkin lajin kohdalla siten, että ylläpitäneet ja välittäneet uutta tietoa eteenpäin ken- ensimmäisessä kappaleessa on ulkonäön kuvailu, tälle. Värikuviin perustuvaa kirjaa Suomen käävistä toisessa vertaillaan kyseistä kääpää lähilajeihin ja an- on kuitenkin kaivattu. netaan määritysvihjeitä. Kolmannessa kappaleessa on lyhyt katsaus lajin ekologiaan, levinneisyyteen ja Kirja Suomen käävistä yleisyyteen tai uhanalaisuuteen. Viimeisenä on tiivis kuvaus hienorakenteesta, jonka tuntemusta tarvitaan Vuoden 2005 lopulla valmistuneessa kirjassa Käävät, mikroskooppisessa määrityksessä. Teksti on kaut- puiden sienet2 esitellään kaikki Suomesta tunnetut lajit, taaltaan uutta, tätä kirjaa varten tehtyä, ja varsinkin ja lisäksi kymmenkunta lajia Virosta, Ruotsista ja Ve- mikroskooppituntomerkkejä esittelevää tekstiä var- näjän Karjalasta. Ensipainos myytiin loppuun nope- ten tehtiin paljon taustatyötä. Esimerkiksi määrittä- asti, ja kirjasta otettiin lisäpainos kevätkesällä 2006. misessä tärkeät itiömitat perustuvat yli 30 000 itiön Kirjan alussa on johdanto‑osa, jossa esitellään mittaustuloksiin. Useimmista lajeista on luonnossa kääpien rakennetta ja tuntomerkkejä, merkitystä otettu värikuva. metsäluonnossa, niiden ekologiaa lahottajasieninä ja Lajistoa voi kirjan avulla tunnistaa monella tavoin. uhanalaisuuden syitä. Tekstissä otetaan huomioon Runsas värikuvitus antaa yleiskäsityksen kääpien sekä metsätaloudellinen että luonnonsuojelun näkö- muoto- ja värivaihtelusta, ja monet lajit voi määrit- kohta. Valittujen lajien käyttöä suojelumetsien inven- tää jo kuvan perusteella. Jokaisen suvun alussa on

100 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 2. Esimerkkiaukeama kirjasta. Fig. 2. An example of double page in the book. suvun esittelyteksti ja määrityskaava, mikäli lajeja on kaksi tai useampia. Kirjan loppupuolella on kaksi Abstract määrityskaavaa: ominaisuustaulukon muotoinen su- kukaava ja perinteinen määrityskaava niille lajeille, Polypores, lignicolous fungi jotka muodostavat ulkonevia lakkeja, ja jotka voi tunnistaa ilman mikroskooppia, pelkän ulkonäön perus- Niemelä, T. 2005: Käävät, puiden sienet. Poly- teella. Kirjallisuusluettelo ja lajihakemisto päättävät pores, lignicolous fungi. – Norrlinia 13: 1–320 teoksen. (in Finnish with English summary). Kirja on tekijän, Tuomo Niemelän, noin 40 vuotta kestäneen harrastuksen, tutkimustyön ja luontovalo- In this identification book of poroid Basidio- kuvauksen tulos. Tekstiä on kirjoitettu ja viimeistelty mycota (polypores) of Finland, 230 species are noin kymmenen vuoden ajan, ja kirjan painoasun reported from the country, and 11 species are suunnittelu ja taitto tehtiin virkatyönä Luonnontie- described from neighbouring countries. In the teellisen keskusmuseon Kasvimuseossa Helsingissä. introduction sections of the book, polypore Tekijä sai paljon apua suomalaisilta ja ulkomaisilta morphology, biology, distributions, economical kääpien tutkijoilta ja harrastajilta, kuten näytteitä ja importance, and protection are outlined. Each valokuvia harvinaisimmista lajeista. Ympäristöminis- species is provided with a complete description. teriö rahoitti ensipainoksen painokulut, mikä mah- Texts for the microscopy sections are original, dollisti runsaan värikuvituksen ja varmaan nopeutti based on Finnish material. Almost all the species kirjan valmistumista. Teoksessa on 320 sivua ja noin are illustrated with colour photographs, mostly 300 värikuvaa. taken in the field; the photographed specimens are documented, some of them being holotype Kirjallisuus materials. Each genus starts with an entry featur- 1 Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1996: Uhanalaiset käävät Suo- ing its general characteristics, supplemented messa, toinen uudistettu painos. – Ympäristöopas 10, Suomen with a key to species if two or more occur in ympäristökeskus, Edita, 184 s. the study area. A character table to the genera 2 Niemelä, T. 2005: Käävät – puiden sienet. – Norrlinia 13: 1–320. is based on 20 macroscopical and microscopical character states. The field identification key to Lisätietoja: pileate and effused-reflexed species is based on Tuomo Niemelä macroscopical and ecological characters. At the Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo end of book there is an English summary, a list of PL 7, 00014 Helsingin yliopisto literature, and index to the species. sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 101 Suomen kääväkkäiden ekologinen luettelo ja uhanalaiset lahottajasienet Heikki Kotiranta ja Tuomo Niemelä

Kääväkkäät ovat sieniryhmä, johon kuuluu pääosa Suomelle uusia lajeja. Myös tieteelle uusia lajeja on niistä kantasienistä, joita ei lueta helttasieniin, tattei- kuvattu kymmenkunta sekä tämän hankkeen työnä, hin, eikä kupusieniin. Tutuimpia kääväkkäiden ryh- että samanaikaisten rinnakkaishankkeiden (esimer- miä ovat käävät, orakkaat, haarakkaat, nuijakkaat, kiksi kääpätutkimukset) yhteydessä. Useat orvak- nahakat, orvakat ja hyytelösienet. Nyt valmisteilla kasuvut selvitettiin perusteellisina revisioina, ja yksi oleva kirja, Suomen kääväkkäiden ekologinen luettelo, orvakkasuku kuvattiin uutena. käsittää edellä kuvatun rajauksen mukaisesti kaikki Pääosa lajitiedoista on kerätty suomalaisten her- maamme vähän yli 900 lajia. Monet kääväkkäiden baarioiden kokoelmista. Varsinkin kuva lajien levin- suvut tunnetaan kuitenkin yhä huonosti, vaikka uutta neisyyksistä pohjaa suurelta osin kokoelmanäyttei- tietoa on saatu viime vuosina paljon etenkin käävistä, siin. Työ ei ole rutiiniluonteista, sillä tarkistuksen orvakoista ja hyytelösienistä, ja luettelon lopullinen yhteydessä jouduttiin valvomaan myös lajien määri- lajimäärä kasvaa vielä työn edetessä. tysten luotettavuutta, osin näiden sieniryhmien mui- Tämän vuonna 2006 alkaneen hankkeen tavoitteena den suomalaisten tutkijoiden ja tuntijoiden avulla. on koota Suomen kääväkkäiden lajistotieto yhdeksi Luetteloa työstettäessä on tehty maastotöitä etenkin hakemistoksi, ja saada uhanalaisia lajeja koskeva tieto Ahvenanmaalla, etelärannikolla ja Keski-Suomessa. nykyistä paremmin metsien hoidon ja maankäytön Huonosti tutkittuina biotooppeina tarkistettiin paljon suunnittelusta vastaavien ulottuville. Työ jatkuu vuo- karuja kalliomänniköitä ja katajikkoja, mutta myös den 2008 loppuun, jolloin käsikirjoitus karttoineen lehtoja ja Lapin vanhoja mäntykankaita. Kirjaan tu- valmistuu painokuntoon. Hankkeella parannetaan lee paljon myös hankkeen senioritutkijoiden julkai- edellytyksiä uhanalaisarviointiin vuodelle 2010. semattomia kenttähavaintoja ja muistiinpanotietoja vuosikymmenten ajalta. Suomen kääväkästieto ensi Kunkin lajin yleisyys esitellään karttoina: joko vä- kertaa yksiin kansiin rein eri metsäkasvillisuusvyöhykkeissä (vrt. oheiset esimerkkikartat), tai harvinaisimpien lajien osalta Suomen kääväkkäiden ekologinen luettelo tulee olemaan pistekartoin. Kunkin lajin kolme yleisintä biotoop- rinnakkaisteos vuonna 2005 ilmestyneelle kirjalle pia luonnehditaan. Uhanalaisuustiedot pohjautuvat Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja Rassin ym.2 selvitykseen, mutta lisääntyneen tiedon uhanalaisuus1, ja yhdessä nämä muodostavat täydel- myötä uhanalaisuuksia voidaan nyt arvioida entis- lisimmän koskaan julkaistun selvityksen maamme tä tarkemmin, ja monien lajien luokkaan ehdotetaan kantasienistä. Luettelossa lajit esitellään tieteellisen muutoksia. Lisäksi luetteloon tulee tietoa lajien elin- nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, riippumatta tavoista, sekä keskeisiä kirjallisuusviitteitä. Johdan- niiden sukulaisuuksista ja järjestyksestä sienisystee- toluvuissa on yhteenvetoja kasvupaikka- ja levinnei- missä. Näin lajien etsiminen helpottuu, mikä sopii syystyypeistä ja yleisyydestä. hakuteoksen luonteeseen. Kaikilla taksonomisesti Uhanalaiset käävät Suomessa -kirjaa3 kysytään yhä kiistattomilla lajeilla on suomenkielinen nimi; hyvin paljon, vaikka se myytiin loppuun jo noin 6 vuot- suuri osa niistä on uusia, ennen julkaisemattomia. ta sitten, ja sen uhanalaisluokitus on vanhentunut. Tieteellisen ja suomenkielisen nimen lisäksi luettelos- Tämän projektikauden aikana kirjasta laaditaan kol- sa on myös ruotsinkielinen lajinimi, mikäli sellainen mas painos, tekijöinä/toimittajina Heikki Kotiranta on. ja Tuomo Niemelä. Kääpäkirjan4 ilmestymisen takia Lajiston ja nimistön selvittäminen on ollut vaativa lajikohtaisia tekstejä muutetaan, sitä paitsi tietomää- urakka. Työn kuluessa on löytynyt useita kymmeniä rä ja lajien suojelutilanne on muuttunut: Edellisten

102 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 1. Esimerkkejä Suomen kääväkkäiden ekologinen luettelo -kirjan lajikartoista; nämä ovat vielä tarkistamattomia työko- pioita. Vasemmalta oikealle: lakkakääpä, pikkukennokääpä ja raidantuoksukääpä. Fig. 1. Examples of (preliminary) distribution maps for the book Ecological catalogue of the Aphyllophorales of Finland: Ganoderma lucidum, Datronia stereoides and Haploporus odorus. painosten uhanalaisuustiedot ovat suurelta osin vanhentuneet, kun joitakin lajeja on poistettu uhan- Abstract alaisuuslistalta ja toisia on lisätty siihen. Nyt nämä tiedot päivitetään. Johdanto-osaan laaditaan katsauk- Ecological catalogue of the set uusista tutkimustuloksista, kuten Reijo Penttilän Aphyllophorales of Finland väitöskirjatyön tuloksia metsäpalojen vaikutuksesta and threatened polypores uhanalaiseen lajistoon, ja ennallistamisen teoreettisia näkökohtia ja toimenpidesuosituksia. Kustakin lajista The forthcoming book Ecological catalogue of the on luonnossa otettu värikuva. Huomattava työ kuluu Aphyllophorales of Finland will be the first com- kirjassa olevien tarkkojen levinneisyyskarttojen ajan- prehensive treatment of these fungi in Finland, tasaistamisessa. Kirjan lajimäärää laajennetaan paljon including over 900 taxa. A lot of research work lisäämällä erityisesti uhanalaisia orvakka-, orakas- ja was needed for lesser known groups: several helttasienilajeja, ja mahdollisuuksien mukaan myös tens of species new to the country are reported, valikoima lahopuulla kasvavia, uhanalaisia kotelosie- about ten new species and one new genus niä. Näin kirjasta tulee uhanalaisten lahopuulla kas- (Tubulicrinopsis) are described. Revisions were vavien sienten tunnistamisen ja suojelun hakuteos. made of some poorly known genera (Athelopsis, Uuden kirjan nimeksi tulee Uhanalaiset lahottajasienet Basidiodendron, Ceratobasidium, Oliveonia). The Suomessa. Käsikirjoitus kuvituksineen valmistuu vuo- work is mostly based on herbarium collections, den 2008 loppuun mennessä. but fieldwork was done especially in poorly Tutkimusryhmän jäsenet: Heikki Kotiranta (Suo- studied areas (Åland, Lapland) and biotopes men ympäristökeskus), Tuomo Niemelä ja Dmitry (rock outcrops, juniper heaths, herb-rich forests, Schigel (Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvi- northern pine woodlands). Each species will be museo). listed with Latin, Finnish and Swedish (if existing) names, typical habitats, occurrence in different forest-vegetation zones (maps), and changes in Red List categories are proposed. The project Kirjallisuus plan also includes making of a new edition of the 1 Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.) book Threatened wood-inhabiting fungi in Finland, 2005. Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja with species fully described, colour illustrations, uhanalaisuus. – Suomen Ympäristö 769: 1–526. and an extensive theoretical introduction. 2 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Lisätietoja: 3 Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1996: Uhanalaiset käävät Suo- Tuomo Niemelä messa, toinen uudistettu painos. – Ympäristöopas 10, Suomen Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo ympäristökeskus, Edita, 184 s. PL 7, 00014 Helsingin yliopisto 4 Niemelä, T. 2005: Käävät – puiden sienet. – Norrlinia 13: sähköposti: [email protected] 1–320.

Suomen ympäristö 1 | 2008 103 Uhanalaisten ja puutteellisesti tunnettujen kääväkkäiden ja niistä riippuvaisten kovakuoriaisten tutkimus Tuomo Niemelä, Heikki Kotiranta ja Dmitry Schigel

Lahopuu on oleellinen osa metsäekosysteemiä, ja räysmatkoja tehtiin Varsinais-Suomen, Uudenmaan tärkein yksittäinen tekijä, joka ylläpitää vanhojen ja Etelä-Hämeen vanhoihin metsiin. Huomiota kiin- luonnontilaisten metsien korkeaa lajidiversiteettiä. nitettiin huonosti tutkittuihin biotooppeihin, kuten Arviolta 20–25 % metsiemme koko eliölajistosta on kallionpäällysmänniköihin, niiden orvakoihin ja ja- tavalla tai toisella lahopuusta riippuvaisia. kokantaisiin sieniin. Kääväkkäät kuuluvat kantasieniin; Suomesta niitä tunnetaan nyt noin 900 lajia. Ryhmään kuuluvat mm. käävät, orvakat ja orakkaat, joista useimmat elävät lahopuissa. Parhaiten tutkittuja ovat käävät ja orvakat, mutta niistäkin löytyi tämän hankkeen tuloksena paljon sekä Suomelle että tieteelle uusia lajeja. Tarkoin valittuja kääpiä ja orvakoita on käytetty metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa1, mutta monet muutkin lajit säilyvät vain vanhoissa luonnontilaisissa metsissä. Harvinaisten ja vaateliaitten lajien suojelu voi toteu- tua vasta sitten, kun ne voidaan tunnistaa luotettavasti ja niiden ekologian pääpiirteet on selvitetty. Tämän tiedon kartuttaminen oli hankkeen päätehtäviä. Käävät muodostavat erityisen ryhmän vanhan luonnonmetsän eliöyhteisössä siinä mielessä, että niiden itiöemissä ja niiden lahottamassa puussa elää paljon kovakuoriaisia ja niiden toukkia. Osa kovakuoriaislajeista on erikoistunut elämään vain tiettyjen Kuva 1. Ruskopehkiäisiä syömässä rivikääpää. Mykofagi- sienilajien kanssa, toiset ovat vähemmän valikoivia kovakuoriaisilla lienee osansa joidenkin harvinaisten kääpien leviämisessä. Aikuiset kuoriaiset syövät esimer- generalisteja. Yleisten kääpien kovakuoriaisia on tut- kiksi kantokäävän (yleinen ruskolahoa aiheuttava laji) kittu paljon, mutta vähemmän tiedetään siitä, mitä pillistöä. Naaraat etsivät sitten hajuaistinsa avulla uusia lajeja elää harvinaisissa käävissämme. Niiden tutki- ruskolahoisia puita, joihin ne munivat. Kantokääpää mus lienee usein kilpistynyt sienten tunnistamisen kasvavissa puissa elää toisinaan harvinainen rusokääpä, jota kuoriainen myös syö, ja samalla tahriintuu sen itiö- vaikeuteen. pölyyn. Harvinaisen kääpälajin itiöt voivat sitten siirtyä Tutkimus perustui laajoihin kenttätöihin vanho- täsmäkuljetuksena uuteen ruskolahoiseen puuhun, jen metsien alueilla. Tärkeimmät keräys- ja inven- potentiaaliseen kasvupaikkaan. Kuva: Tuomo Niemelä. tointikohteet olivat Pohjois-Suomessa (Pisavaaran Fig. 1. Ostoma ferruginea feeding on Antrodia serialis. luonnonpuisto, Pallaksen,Ylläksen ja Aakenuksen Mycophagous beetles may contribute to the dissemination of certain rare polypores. Adult beetles feed on, e.g. tunturiylänkö, Sallan Natura 2000 -alueet) ja itäises- Fomitopsis pinicola (common brown-rot species). Females sä Järvi-Suomessa (Koitajoen Natura 2000 -alue, Ko- then search other brown-rotted tree trunks in which to loveden luonnonpuisto, Repoveden kansallispuisto, lay eggs. The rare Pycnoporellus fulgens occasionally grows Kolvananuuron ja Kirjovaaran luonnonsuojelualu- on trees decayed by Fomitopsis, becomes eaten by the beetles, and its spores are then carried exactly to a eet). Työssä tutkittiin lounaisen saariston (Ruissalo, potential new host: another brown-rotted tree. Photo: Ahvenanmaa) kääpä- ja kovakuoriaislajistoa, ja ke- Tuomo Niemelä.

104 Suomen ympäristö 1 | 2008 Käävän rakenne vaikuttaa sen kovakuoriaislajistoon Abstract systematiikka enemmän Threatened and insufficiently Hankkeen tuloksena saatiin paljon uutta tietoa maam- known Aphyllophorales fungi me kääpälajistosta, orvakoista ja jakokantaisista. Suo- and their beetles in Finland melle uusia lajeja löytyi noin 70, joista 13 kääpiä. Tie- teelle uusia lajeja kuvattiin 16 (muun muassa kaksi Wood-inhabiting Aphyllophorales fungi in Finland kääpää ja yksi orakaslaji). Näillä tiedoilla on käyttöä were studied, and special attention was paid Suomen kääväkkäiden ekologista luetteloa tehtäessä to poorly known groups. Field work was done ja lajien uhanalaisuuksia arvioitaessa. Käävistä saatua mostly in northern Finland (Lapland), eastern ekologista ja lajistotietoa, ja luonnossa otettuja laji- Lake District (Savo and Karelia), and southwest- kuvia käytettiin hyväksi Käävät, puiden sienet -kirjaa2 ern archipelago (Åland). New data accumulated tehtäessä. especially from the polypores, corticiaceous Tutkimus tuotti paljon uutta tietoa paitsi harvinai- fungi and heterobasidiomycetes. 16 species sista kääpälajeista, myös niissä elävistä kovakuoriai- were described as new to science, and about sista. 112 kääpälajin hyönteisfaunaa tutkittiin; noin 70 species are new to Finland. Another topic 40:stä ei ole aiempia kovakuoriaistietoja. Käävistä of the project was to study which Coleoptera löytyi 214 kovakuoriaislajia; niistä noin 60 eli käävissä species inhabit the rarest polypores. 112 poly- toukkina, ja kasvatettiin määrittämistä varten aikui- pore species were studied in this respect, ca. siksi. Kääpälajit voitiin jakaa ryhmiin sen mukaan, 40 for the first time. 214 beetle species were mitkä kovakuoriaiset käyttivät niitä ravinnokseen. found; of them 60 were reared from larvae. Nämä ryhmät noudattavat vain osittain sienten sys- Certain beetle genera and species were found temaattista luokittelua, ja kovakuoriaisten kannalta to favour certain types of polypore basidiocarps, tärkeämpää näyttää olevan itiöemien koko (tilavuus), depending on their volume, hardness kovuus tai pehmeys, vesipitoisuus, pitkäikäisyys vs. softness, water content, longevity (annual (yksivuotiset ja monivuotiset itiöemät), sekä se, kui- vs. perennial basidiocarps), etc. Specialist beetles vuvatko itiöemät kuoltuaan, kasvaako niiden päälle can breed only in one fungus, while generalists homemaisia sieniä, vai mädäntyvätkö ne helttasien- colonize tens of species. Adult beetles tend to ten tapaan. Jotkin itiöemän rakenteet (kuori, mallon utilize a wide range of food substrates, unlike paksuus, karvapeite) vaikuttivat siihen, mihin itiö- larvae. emän kohtiin toukat asettuvat. Eri kääpien erilainen kasvurytmi vaikuttaa kovakuoriaislajistoon. Moni- vuotisissa kehittyy useita toukkasukupolvia ennen Kirjallisuus itiöemän tuhoutumista. Toisena ääripäänä ovat kää- 1 Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1996: Uhanalaiset käävät Suo- pälajit, joiden itiöemät ovat niin lyhytikäisiä, että vain messa, toinen uudistettu painos. – Ympäristöopas 10, Suomen ympäristökeskus, Edita, 184 s. hyvin harvojen kovakuoriaisten toukat ehtivät kas- 2 Niemelä, T. 2005: Käävät – puiden sienet. – Norrlinia 13: vaa niissä täyteen kokoonsa, tai ne ovat toukattomia. 1–320. Pitkäikäisissä käävissä toukkien biologia muistuttaa lahopuussa elävien kovakuoriaistoukkien elämän- kiertoa siten, että ne koteloituvat käävän sisään ja tulevat ulos aikuisina, kun taas lyhytikäisten kääpien kovakuoriaistoukat koteloituvat maaperän karikkee- seen samoin kuin helttasienissä elävien hyönteisten toukat.

Lisätietoja: Tuomo Niemelä Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo PL 7, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 105 Suomen luteet – uhanalaisuus, levinneisyys, elintavat ja määritys Teemu Rintala

Suomesta on tavattu 500 ludelajia. Koko joukon maiden havainnointi luo pohjan uudelle uhanalaisuus- neen on pilannut yksi ainoa ihmisenkin verta imevä arvioinnille. laji – lutikka. Satojen ludelajien kirjo pitää kuitenkin Suomen luteet -kirjaa varten on koottu laajasti sisällään mitä mielenkiintoisimpia elintapoja ja -ym- kirjallisuudesta ja artikkeleista lajien ekologiaan ja päristöjä pikku puroista ikimetsien lahopuihin saak- elintapoihin liittyvää tietoa. Lajien elinvaatimukset ka. Luteet ovat myös ulkonäöltään monimuotoisia ja eri elinympäristöjen suhteen ovat avainasemassa esi- kauniita hyönteisiä. Harrastus- ja tutkimuskohteeksi merkiksi uhanalaisten lajien hoitoa tai maankäyttöä luteet soveltuvat hyvin, sillä suuri osa lajeista on help- suunniteltaessa. Maastohavaintoihin ja kirjallisuuteen po tuntea jo maastossa. pohjautuvan tiedon perusteella uhanalaisten luteiden Rauno Linnavuoren 1960-luvulla tekemä ansiokas elinympäristöistä on syntynyt selkeä käsitys. opaskirja luteista on vuosien saatossa auttamatto- Kaikista Suomessa esiintyvistä lajeista otetaan ker- masti vanhentunut. Lajistomme on muuttunut viime roskuvaustekniikalla kuvasarja, joka yhdistetään yh- vuosina voimakkaasti ja myös lajien uhanalaisuutta deksi kauttaaltaan teräväksi määrityskuvaksi. Mää- tulisi jatkossa pystyä arvioimaan aiempaa laajemmin. rityskuvien lisäksi kirjaa varten on otettu runsaasti Lisääntyneiden tietotarpeiden ja kehittyneen valoku- kuvia luteista luonnollisessa elinympäristössään. vaustekniikan ansiosta nykyaikaiselle luteiden mää- Määrityskaavoja uudistetaan varsinkin vaikeim- ritysoppaalle on selkeä tarve. min määritettävien lajien osalta ja täydennetään vas- Luteet ovat pitkään olleet paitsi lajistoltaan myös taamaan nykylajistoamme. Määrityskaavojen yhtey- levinneisyydeltään varsin huonosti tunnettu lajiryh- teen liitetään myös yksityiskohtaisia piirroksia. mä. Suomen luteet – kirjahankkeen keskeisimpiä tavoitteita on koota luteiden levinneisyystietoja varsinkin heikosti tunnetuilta alueilta. Kirjaa varten on hyödynnetty museoiden ja yksityishenkilöiden koko- elmatietoja, mutta myös erilaisten lajistoinventointien yhteydessä kerättyä ludeaineistoa. Kaikki havainnot on koottu päivitettävään tietokantaan, joka sisältää yli 60 000 havaintoa. Pelkästään vuosien 2005 ja 2006 välisenä aikana tietokanta täydentyi lähes 18 000 ha- vainnolla. Tietokannan perusteella on tehty kirjaan päätyvät lajikohtaiset levinneisyyskartat, joiden havaintopisteet piirtyvät 10 neliökilometrin tarkkuu- della.

Uutta ja uhattua lajistoa

PUTTE -ohjelman aikana maastamme on löytynyt Kuva 1. Kerroskuvausmenetelmällä saadaan 12 uutta ludelajia ja kymmenittäin havaintoja uhan- kauttaaltaan teräviä määrityskuvia luteista. Kuvassa harvinainen kissankäpälälude alaisista ja silmällä pidettävistä ludelajeista. Tiedot (Galeatus spinifrons). Kuva: Veikko Rinne. maallemme uusista ludelajeista on lisätty Suomen Fig. 1. Tomography picture of Galeatus 1 nivelkärsäisten luetteloon ja havainnot on julkaistu spinifrons with excellent depth of field. myös faunistisessa artikkelissa2. Uhanalaisten lutei- Photo: Veikko Rinne.

106 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 3. Punasarviluhtalude (Teratocoris paludum) elää saroja kasvavilla rantaluhdilla. Kuva: Teemu Rintala. Fig. 3. Teratocoris paludum prefers marshes with dense sedge (Carex) growths. Photo: Teemu Rintala.

Abstract True Bugs of Finland – threats, distribution, ecology and identification The Heteroptera contains c. 40 000 species worldwide and includes such familiar insects as shieldbugs, pondskaters and water boatmen. However Heteropterans or True bugs are one of the weakest known insect families in Finland. About 500 are reported to be absorbing species, and on the bed bug is known for its unwelcome ability to feed on human blood. Rest of the Kuva 2. Punasarviluhtaluteen (Teratocoris paludum) levinneisyyskartta. Punaiset havaintopisteet ovat species are known as a harmless phytopha- ennen vuotta 1975, vihreät 1975–1999 ja siniset gous and predators. Although True bugs have 1999 jälkeen tehtyjä havaintoja. been studied for centuries there still is a lack Fig. 2. Distribution map of Teratocoris paludum. of knowledge of their distribution, ecology and Red symbols are records done before 1975, threats. green 1975–1999 and blue after 1999. During the project vast amounts of new records and data have been gathered together. Kirjallisuus Thanks to researchers and enthusiastic experts 1 Albrecht, A., Mattila K., Rinne, V., & Söderman, G. 2007. Suo- 18 000 new records has been added to database men nivelkärsäisten luettelo. Check-list of Finnish Hemiptera. between years 2005–2006. Based on these http://users.utu.fi/veirinne/tyoryhma.htm valuable data the True Bugs of Finland will 2 Albrecht, A., Söderman, G., Rinne, V., Mattila, K., Ahlroth, P., Karjalainen, S., Kirjavainen, J., Mannerkoski, I. & Rintala contain digitally edited distribution maps of all T. 2006. New and interesting finds of Hemiptera in Finland II. species. Also ecology and life history of true Sahlbergia 11: 1–17. bugs have been searched out from published articles and literature since the 19th century. Lisätietoja: Special attention is given to high quality digital Teemu Rintala portraits of all species. Pictures of habitats and Keski-Suomen ympäristökeskus PL 110, 40101 Jyväskylä species on their natural habitats also enrich the sähköposti: [email protected] presentation.

Suomen ympäristö 1 | 2008 107 Paahdeympäristöjen hyönteisseuranta Jere Salminen ja Aulikki Alanen

Metsähallitus käynnisti 2004 ympäristöministeriön eniten aloilta, jotka olivat olleet pitkään paahteisia. tuella hankkeen, jonka tavoitteena on tiedon lisää- Kuoppapyyntiaineistossa Räyskälän lentokentän minen paahdealueiden hyönteislajistosta ja hoidon aloilla oli selvästi enemmän paahdeympäristöjen vaikutuksista paahdelajistoon. Tulosten perusteella kovakuoriaisia ja luteita kuin Komion aloilla. Yksit- pyritään kehittämään sopivia hoito- ja seurantame- täisistä kovakuoriaislajeista kiinnostavimpia olivat netelmiä paahdelajiston elvyttämiseksi. isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus), vyösieniäinen Viisi tutkimusaluettamme olivat Säkylänharju, (Lycoperdina succincta) ja nummikiillokas (Meligethes Dragsfjärdin Örö, Kiikalan lentokenttä ja Lopella exilis), joka oli Örössä niin runsas, että se oli koko Räyskälän lentokenttä sekä Komion luonnonsuo- keltapyyntiaineiston toiseksi runsain kovakuoriais- jelualue. Seuranta-aloja perustettiin hoidettaville, laji. Merkittävin ludelaji oli kulolatikka (Aradus sig- paahteisina pysyneille ja umpeenkasvaneille kuvi- naticornis). oille. Seurantaa tehtiin erityisesti kangasajuruohoa Muista hyönteisryhmistä poiketen kaskaissa Ko- (Thymus serpyllum) kasvavilla paikoilla. Perhosia mion alat olivat lajistoltaan monimuotoisimmat ja seurattiin kaikilla alueilla vakioidulla kenttähaavin- joukossa oli runsaasti paahdelajeja. Heinäkasveilla, nalla ja linjalaskennalla. Muita hyönteisiä, erityisesti erityisesti hietakastikalla, elävät kaskaat kuuluivat myrkkypistiäisiä (pois lukien muurahaiset), kerät- merkittävimpiin lajeihin. Komiolla tehtiin eräitä fau- tiin jokaiselta alueelta keltavati-ikkunapyydyksillä. nistisesti kiinnostavia löytöjä: Sonronius anderi löy- Kuoppapyydyksillä kerättiin kovakuoriaisia ja nivel- dettiin kolmannen kerran maailmasta kautta aikojen kärsäisiä Komiolla ja Räyskälässä. ja hietikkonatakaskas (Gravesteiniella boldi) löytyi en- Paahdeympäristöjen perhosten yksilö- ja lajimää- simmäistä kertaa sisämaasta. rät nousivat useimmilla raivatuilla aloilla. Lyhyellä Eri hoitomenetelmien vaikutuksista paahdehyön- aikavälillä raivaus näyttää kuitenkin hyödyttävän teisiin voidaan esittää luotettavia tuloksia vasta eniten elinympäristövaatimuksiltaan laaja-alaisia pitemmällä ajanjaksolla ja suuremmalla tutkimus- avomaiden lajeja. Yleisesti perhosmäärät nousivat 2005 edellisvuoteen verrattuna ja laskivat taas 2006. Säkylänharjulla perhosten lajimäärä kasvoi melkein kaikilla seuranta-aloilla 2004–2006. Eniten harvinaisia perhosia havaittiin Örössä ja Säkylässä, armeijan harjoitusalueilla. Yksittäisistä runsastuneista lajeista merkittävin oli harjusinisiipi (Scolitantides vicrama). Myrkkypistiäisten määrät laskivat tai pysyivät ennallaan useimmilla aloilla seurantajakson aikana. Suurimmat myrkkypistiäismäärät todettiin hiekkai- silla seuranta-aloilla. Pistiäisaineistossa on useita harvinaisuuksia, kuten sysimaamehiläinen (Andrena nigrospina) sekä Arachnospila westerlundi, Evagetes pro- ximus ja Ferreola diffinis-tiepistiäiset. Säkylänharjulta saatiin erityisen paljon maakunnalle uusia myrkky- pistiäisiä. Kuva 1. Paahdeympäristöjen hyönteisseurannan tutkimus- Paahdeympäristöihin sidonnaisten lajien osuus oli alueet. lude- ja kovakuoriaisaineistoissa pieni. Paahdeympä- Fig. 1. Study areas in ”Insect monitoring in xerothermic ristöjen ja muiden avomaiden kovakuoriaisia saatiin habitats”.

108 Suomen ympäristö 1 | 2008 Taulukko 1. Paahdeympäristöjen hyönteisseurannan aineiston yksilö- ja lajimäärät, uhanalaisten ja NT-lajien sekä maakunnille uusien lajien määrät hyönteisryhmittäin. Table 1. Numbers of individuals, species, threatened and NT-species and new provincial records in the data of ”Insect monitoring in xerothermic habitats”. Ryhmä Yksilöitä Lajeja Uhanalaisia Uudet ja NT-lajeja maakuntahavainnot

Taxon Individuals Species Threatened New and NT- provincial species records Perhoset Lepidoptera 36 301 437 32 - Myrkkypistiäiset Aculeata 12 149 235 12 35 Kovakuoriaiset Coleoptera 56 967 826 20 - Luteet Heteroptera 5 819 151 12 2 Kaskaat Auchenorrhyncha 9 961 129 2 6

alueiden määrällä. Alustavien tulosten perusteella ainakin perhoset hyötyvät selvästi raivaamisesta Abstract ja lisääntyvät melko nopeasti hoitotoimien jälkeen. Kulotetuilta aloilta tavattiin useita harvinaisia lajeja Insect monitoring in kaikista tutkituista hyönteisryhmistä. Matala kasvil- xerothermic habitats lisuus ja hiekkapaljastumat ovat hyvän paahdealu- Lepidoptera, Aculeata, Coleoptera, Heteroptera een ominaisuuksia hoitomenetelmästä riippumatta. and Auchenorrhyncha were studied in five areas Hoitotoimien vaikutukset näyttäisivät olevan sel- 2004–2006: St: Säkylänharju, Ab: Dragsfjärd västi sidoksissa hyvän lähdepopulaation sijaintiin. Örö, Ab: Kiikala airfield, Ta: Loppi Räyskälä Useimmat alat, joilla todettiin paahdelajien runsastu- airfield and Komio nature reserve. Monitoring mista, sijaitsivat pitkään avoimina säilyneillä, paah- the effects of management and achieving further delajiston ennestään asuttamilla kuvioilla tai niiden information of the fauna in xerothermic esker välittömässä yhteydessä. Lentokentät ovat tärkeitä habitats were the main purposes of the study. korvaavia paahdeympäristöjä useille hyönteisryh- Data was collected by netting and line (transect) mille. Kangasajuruohoon sidonnaisten lajien lisäksi method, yellow-window traps and pitfall traps. tutkimillamme ajuruohopaikoilla elää myös muuta The lepidopterans of xerothermic and other harvinaista paahdelajistoa, joten kangasajuruohoa open habitats increased in most of the cleared voitaneen sanoa hyväksi paahdeympäristöjen hyön- areas. Generally, the total numbers and the teisten indikaattoriksi. numbers of the rare and xerothermic insects were high in the areas of low, grassy vegetation and great proportion of bare sandy soil. Several faunistically significant records were made particularly in burned areas and airfields. Lisätietoja: Continuum of the habitat and habitat Jere Salminen ja Aulikki Alanen connectivity are probably the primary causes Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut PL 94, 01301 Vantaa explaining the occurrence of valuable xerotermic sähköposti: [email protected] fauna.

Suomen ympäristö 1 | 2008 109 Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus Pertti Salo ja Tuomo Niemelä

Suomalaisen luonnon, erityisesti metsien, eliöryh- tieteen ja biologian julkaisusarjoissa. Hyvin iso osa mien joukossa helttasienillä ja tateilla on suuri rooli lajitiedosta on pohjautunut tutkijoiden ja harrastajien sekä luonnon oman ekologian että ihmisen kannalta. omiin muistiinpanoihin ja vuosien aikana kertynee- Iso osa lajeista muodostaa mykorritsaa eli sienijuurta seen kokemukseen. Valmistunut teos kerää yhteen puiden kanssa, ja ilman niitä metsiä ei olisi olemassa tämän tietomäärän, ja toimii samalla raporttina helt- sellaisina kuin ne tunnemme. Karikkeen lahottajat tasienten ja tattien tuntemuksen tilasta maassamme muuttavat maaperän kasviainesta mikrobeille ja lo- vuonna 2005. pulta puillekin edulliseen muotoon. Kiinteän puun Kirja on monivuotisen ja erittäin suuritöisen la- lahottajat taas pystyvät pilkkomaan puunjuurien, jistoselvityksen tulos. Hanketta rahoitettiin aluksi kantojen, runkojen ja pudonneiden oksien vaikeasti ympäristöministeriön uhanalaisten lajien suojelu- ja hajoavaa selluloosaa ja ligniiniä pienimolekyylisiksi hoitomomentin määrärahoilla, ja vuonna 2003 siitä yhdisteiksi, joilla on paljon käyttöä luonnon kierto- tuli osa ympäristöministeriön puutteellisesti tun- kulussa. Sienten itiöemät tarjoavat ravintoa suurelle nettujen lajien tutkimusohjelmaa. Lajistoa koskevan joukolle eläimiä, esimerkiksi hyönteisten aikuisille ja osuuden pääasialliset tekijät olivat Pertti Salo ja Ulla toukille. Näin sienet ovat keskeinen elementti metsä- Salo, mutta yleisen osan kirjoittajina ja monien isojen luontomme lajidiversiteetissä ja ravintoverkossa. sukujen asiantuntijoina hankkeessa olivat mukana lä- Sienillä on paljon myös välitöntä merkitystä ih- hes kaikki maamme eturivin sienitutkijat ja -tuntijat. misille, ja ihmisen toiminta vaikuttaa paljon sienila- Luettelon pääasiallisina lähteinä olivat Helsingin, jiston tulevaisuuteen Suomessa. Luonnosta kerätyt Turun, Oulun, Kuopion ja Joensuun museoiden, se- ruokasienet ovat arvokkaita sekä kotitarvekäytössä kä Metsäntutkimuslaitoksen sienikokoelmat, ja Suo- että kauppasieninä. Myrkyllisten lajien tuntemus mesta kerättyä aineistoa saatiin monista ulkomaisista on välttämätöntä onnettomuuksien ehkäisemiseksi. herbaarioista. Kirjallisuudesta kerättiin täydentävää Ihmisen toiminnan seuraukset ovat usein kielteisiä lisätietoa lajien levinneisyydestä ja ekologiasta. Tar- sienilajiston säilymisen kannalta, johtuvatpa nuo kistuskäynneillä kerättiin noin 3 000 näytettä erityi- ympäristön muutokset ilmansaasteista, perinnebio- sesti huonosti tunnetuilta alueilta ja biotoopeilta. tooppien vähenemisestä, tai muutoksista metsien Kirjan johdantoluvuissa käsitellään mm. heltta- ikärakenteessa ja puulajisuhteissa. sienten ja tattien ekologiaa, levinneisyystyyppejä, uhanalaisuutta, luokittelua ja käyttöä. Tietosisällön Kirja helttasienien ja tattien kannalta keskeisin luku on yli satasivuinen levinnei- lajistosta Suomessa syystaulukko, jossa ovat tiedot maamme kaikista tunnetuista lajeista: tieteellinen, suomalainen ja ruotsin- Tämän hankkeen päätuloksena julkaistiin maamme kielinen nimi, IUCN-luokka uusine ehdotuksineen, helttasienten ja tattien ekologinen luettelo1, jonka elinympäristöjen pääpiirteet, kunkin lajin elintapa ja 526 sivulla esitellään maamme koko tunnettu lajisto yleisyysarvio maakunnittain, ja mahdollinen ympä- taustatietoineen. Tarkkaan perustutkimukseen poh- ristönsuojelun indikaattoriarvo. Lajien löytyminen jaavaa, kokoavaa teosta on kauan kaivattu. Näiden vain ennen vuotta 1960 on ilmoitettu silloin, kun sienten suuri määrä – noin 1800 lajia – ja taksonomi- uudempia havaintoja ei ole ko. maakunnasta, ja ky- sesti epäselvien sukujen paljous ovat vaikeuttaneet seenalaisia tietoja on tarkistettu ja arvioitu uudelleen. maamme lajiston kokonaiskuvan hahmottamista. Toisen keskeisen luvun muodostaa lähes 200-sivuinen Havainnot, inventointiluettelot ja tutkimusjulkaisut ekologinen taulukko, jossa luonnehditaan lajien tyy- ovat olleet hajallaan arkistoissa ja siellä täällä sieni- pillisiä kasvuympäristöjä, levinneisyyttä ja yleisyyttä.

110 Suomen ympäristö 1 | 2008 Abstract Ecological catalogue of Finnish agarics and boletes

Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohen- oja, E. (eds.) 2005: The ecology, distribution, and Red List status of Finnish agarics and boletes. – The Finnish Environment 689: 1–526.

For the fist time, all the agarics and boletes of Finland are listed together with data on their distribution, ecology, and Red List statuses in this publication. The work is based on a checklist compiled by the authors during the Third National Monitoring of Threatened Species in Finland. Altogether 1702 species were reviewed, and of 1691 species the Red List category was assessed. Knowledge of many of the species has improved after the monitoring of the year 2000, and as a result the Red List category is proposed to be changed for 72 species. 124 species are now listed that were not included in the monitoring of 2000; four of them were regarded as threatened, one as near-threatened, one as Kuva 1. Suomen helttasienten ja tattien ekologia, regionally extinct, 97 species were placed in the levinneisyys ja uhanalaisuus. category DD (data deficient), and 19 species in Fig. 1. Ecological catalogue of Finnish agarics and boleti. LC (least concern). Of all the agarics and boletes in the country, five were now observed to be regionally extinct (RE), 112 threatened Tiedot on kerätty pääosin näytteiden etiketeistä ja kir- (CR 31, EN 33, VU 48) and 84 near threatened jallisuudesta, mutta myös omilla kenttätutkimuksilla (NT). New information also caused status varsinkin uhanalaisten biotooppien lajistosta. Tämä changes among the LC and DD classes. Special taulukko sisältää luettelon herbaarioista, joissa kun- emphasis was laid on species living in declined kin lajin näytteitä säilytetään, sekä valikoiman kes- (e.g. meadows) or small-size (e.g. calcareous) keisiä kirjallisuusviitteitä. habitats. A great number of expert researchers, Tärkeänä osana ovat kirjan lopun hakemistot: professionals and amateurs took part in compil- tieteellisten nimien luettelo, valikoima yleisesti käy- ing the information and in writing the sections of tettyjä synonyyminimiä, suomen- ja ruotsinkieliset the book. nimihakemistot. Tieteellinen nimistö saatettiin mahdollisimman ajantasaiseksi, ja työn kuluessa luotiin suuri joukko uusia suomenkielisiä lajinimiä. Tutkimusryhmän muut jäsenet: Ulla Salo (Luon- nontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo) ja Esteri Ohenoja (Oulun yliopisto, Kasvimuseo). Lisätietoja: Pertti Salo ja Tuomo Niemelä Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo PL 7, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 111 Suomen sienisääsket (Diptera, Mycetophilidae ym.) ja liekosääsket (Diptera, Porricondylinae): lajisto, elinympäristövaatimukset ja uhanalaisuus Juha Siitonen, Jevgeni Jakovlev ja Jouni Penttinen

Sienisääsket (Diptera: Bolitophilidae, Ditomyiidae, Kuoriutumispyydykset lisänneet Diadocidiidae, Keroplatidae ja Mycetophilidae) on merkittävästi elinympäristötietoa yksi lajirikkaimmista ja yksilömäärältään runsaslu- kuisimmista hyönteisryhmistä boreaalisissa metsissä. Ennen PUTTEn alkua Suomesta tunnettiin 589 sie- Tällä hetkellä Euroopasta tunnetaan noin 1100 (Fauna nisääskilajia ja vain 33 liekosääskilajia. Hankkeen Europaea 2005), Pohjoismaista 860 ja Suomesta 706 aikana tähän asti käsitelty aineisto käsittää noin lajia. Sienisääsket elävät toukkana sienten itiöemissä, 450 000 yksilöä ja yli 600 lajia sienisääskiä sekä useita lahopuussa ja sienettyneissä karikkeissa. Samankaltai- tuhansia yksilöitä ja noin 85 lajia liekosääskiä. Olem- set elintavat on myös äkämäsääskiin (Cecidomyiidae) me löytäneet tähän mennessä noin 150 Suomelle uut- kuuluvien kahden alaheimon lajeilla, liekosääskillä ta sienisääskilajia, joista 19 on Pohjoismaille, viisi Eu- (Porricondylinae) sekä lahosääskillä (Lestremiinae). roopalle ja 25 tieteelle uusia. Lisäksi olemme löytäneet Liekosääskiä on tutkittu Suomessa tai mualla maail- noin 80 Suomelle uutta liekosääskilajia, joista yli 20 on massa erittäin vähän. Vuonna 2005 koko maailmasta joko tieteelle uusia tai puutteellisten lajinkuvausten tunnettiin 616 liekosääskilajia. takia mahdottomia tunnistaa ennen lajien tyyppima- Sieni- tai liekosääskien uhanalaisuutta ei ole arvi- teriaalin näkemistä ja uudelleenkuvausta. oitu Suomessa johtuen niiden puutteellisesti tunne- Luonnontilaisen kaltaisten metsien sienisääskila- tuista elinympäristövaatimuksista ja levinneisyydes- jimäärä ei näytä eroavan merkittävästi eri-ikäisten tä. Olemassa oleva ekologinen tutkimustieto1 ja omat talousmetsien lajimääristä, mutta lajikoostumus on havaintomme kuitenkin antavat aiheen olettaa, että erilainen talousmetsissä ja luonnontilaisen kaltaisissa monet sienisääski- ja liekosääskilajit ovat riippuvaisia metsissä2,3 (kuva 1). Liekosääskien yksilö- ja lajimäärät luonnontilaisen kaltaisista metsistä, joissa on runsaas- ovat olleet hyvin alhaisia tutkituissa talousmetsissä. ti lahopuuta ja pitkä lahopuujatkumo. Aineistoissamme noin 40 sienisääskilajia on löydetty Olemme täydentäneet Suomen sienisääskilajiston pelkästään tai pääasiassa luonnontilaisen kaltaisista tuntemusta vuodesta 2003 ja liekosääskilajistoa vuo- havumetsistä, 15 lajia hemiboreaalisista lehdoista ja desta 2005 lähtien kvantitatiivisilla (Malaise- ja kuo- 25 lajia palaneista metsistä. Tunturi-Lapin lajisto näyt- riutumispyydykset) ja ei-kvantitatiivisilla (kenttähaa- tää eroavan huomattavasti Etelä- ja Keski-Suomen vinta ja toukkien kasvatus) näytteenottomenetelmillä lajistosta, ja useita tieteelle uusia lajeja on löydetty noin sadasta eri metsiköstä eliömaakunnista Al, Ab, Kilpisjärveltä, vaikka vasta osa Lapista kesällä 2006 N, Ta, Tb, ObN, Lkor ja Le. Olemme keskittyneet sel- kerätystä aineistosta on ehditty käsitellä. vittämään sienisääskilajistoltaan huonosti tutkittujen Kuoriutumispyydysten on havaittu olevan erit- elinympäristötyyppien kuten eteläboreaalisten van- täin tehokas keino useiden kaksisiipisryhmien touk- hojen metsien, hemiboreaalisten lehtojen sekä kulo- kien pienelinympäristöjen selvittämisessä4. Yhdistä- tusalojen lajistoa. Olemme myös selvittäneet lajiston mällä kuoriutumispyydysten käyttö sekä aikuisten eroja eri-ikäisissä ja eri lailla käsitellyissä talousmet- kasvattaminen toukista olemme selvittäneet yli 200 sissä. Lisäksi olemme määrittäneet Suomesta 1990- sienisääskilajin ja yli 50 liekosääskilajin toukkien luvulla kerättyjä aineistoja sekä myös Eläinmuseolla pienelinympäristöt. Näistä noin 140 lajin toukkien (MZH) olevia määrittämättömiä näytteitä. pienelinympäristöjä ei ole aiemmin tunnettu. Haapa

112 Suomen ympäristö 1 | 2008 A 200 Abstract 150 Finnish fungus gnats (Diptera, äärä 100 m

aji Mycetophilidae etc.) and log L

50 midges (Diptera, Porricondylinae): faunistics, habitat requirements 0 Vanha luonnon Vanha talous Kulotettu Avohakkuu and threat status avohakkuu Fungus gnats (Diptera: Bolitophilidae, Ditomyi- idae, Diadocidiidae, Keroplatidae and Mycetophi- 60 B lidae) and log midges (Diptera: Cecidomyidae, Porricondylinae) have been studied using Malaise 40 traps, sweep-netting, emergence traps and äärä m i j

a rearing from fungi in about 100 different for- L 20 est stands located mainly in southern Finland. When the project was started in 2003, a total 0 of 589 species of fungus gnats and 33 species Vanha luonnon Vanha talous Kulotettu Avohakkuu avohakkuu of log midges were known from Finland. About 150 species of fungus gnats and 80 species of log Kuva 1. Sienisääskien keskimääräinen lajimäärä (± keski- midges new to the Finnish fauna have been found hajonta) per metsikkö (A) ja uniikkien, vain yhdestä käsittelystä löytyneiden lajien kokonaismäärä (B) vanhoissa so far. Of these, 25 fungus gnat species are new luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, vanhoissa talous- to science, and over 20 log midge species are metsissä, sekä 4–7 vuotta sitten uudistetuilla kulotetuilla probably undescribed. Unlike in previous studies, avohakkuilla ja avohakkuilla Evon seudulla. Kustakin metsä- we found that species richness of fungus gnats luokasta toistoja (metsiköitä) oli viisi. can be as high in managed as in semi-natural Figure 1. Average number (± standard deviation) of fungus gnat species per forest stand (A) and the total number of forests. However, a number of species appear unique species only found in one forest category (B) in to be confined to certain habitat types, such as natural old-growth forests, mature managed forests, and old-growth forest, hemiboreal groves and burnt 4–7 years old regeneration sites that were either clear-cut forests. or clear-cut and burned. The number of replicates (stands) was five in each forest category. ja lepät näyttävät olevan erityisen tärkeitä isäntäpuu- Kirjallisuus lajeja lahopuussa eläville sieni- ja liekosääskille. 1 Økland, B. 1996. Unlogged forests: important sites for pre- Käyttämällä hankkeen aikana saatuja uusia tietoja serving the diversity of mycetophilids (Diptera: Sciaroidea). sieni- ja liekosääskien elinympäristövaatimuksista, Biological Conservation 76: 297–310. 2 Jakovlev, J. & Siitonen, J. Differences in fungus gnat fauna levinneisyydestä ja taksonomiasta olemme lähesty- between old-growth, old managed, burned clear-cut and clear- mässä tilannetta, jossa sienisääskien uhanalaisuutta cut boreal forests in southern Finland. [valmisteilla]. on mahdollista arvioida. Useat lajien elinympäristö- 3 Penttinen, J., Jakovlev, J. & Siitonen, J. Diversity of fungus vaatimuksiin sekä taksonomiaan liittyvät kysymykset gnats (Diptera, Mycetophilidae s.l.) in different age classes of managed and old semi-natural boreal forests. [käsikirjoitus] vaativat kuitenkin jatkoselvityksiä etenkin liekosääs- 4 Jakovlev, J., Penttinen, J., Ståhls-Mäkelä, G. & Salmela, J. Dip- kien mutta myös sienisääskien osalta. tera reared from dead wood and wood-growing fungi in sout- Hankkeen aikana kerätty aineisto säilytetään Met- hern Finland. [valmisteilla] säntutkimuslaitoksella. Vähintään maalle ja tieteelle uusista lajeista toimitetaan näytteet MZH:n kokoelmiin. Lisätietoja: Juha Siitonen, Jevgeni Jakovlev & Jouni Penttinen Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö PL 18, 01301 Vantaa sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 113 Lahopuukovakuoriaisten elinympäristöt – yhteispohjoismainen tietokanta Juha Siitonen

Kuolleet ja lahoavat puut ovat keskeinen elinympä- teoksissa julkaistut tiedot lahopuusta riippuvaisten ristö boreaalisissa metsissä. Lahopuusta riippuvaisia saproksyylikovakuoriaisten isäntäpuu- ja elinympä- lajeja eli saproksyylejä on Suomessa noin 4 000–5 000 ristövaatimuksista tietokannaksi. Näissä julkaisuissa lajia1, 2. Kun Suomen koko metsälajiston lajimääräksi on edellisten noin sadan vuoden kuluessa julkaistu voidaan arvioida noin 20 000–25 000 lajia, muodosta- valtava määrä lajien elintapoja koskevia, usein hy- vat saproksyylit noin 20–25 % kaikista metsälajeista. vinkin yksityiskohtaisia tietoja. Tämä hajallaan ar- Saproksyylit käyttävät ravintonaan kuolleiden pui- violta useassa tuhannessa artikkelissa oleva tieto ei den nilaa ja puuainetta tai lahopuulla kasvavia sieniä, kuitenkaan ole kenenkään hallittavissa eikä yleisesti tai ne ovat toisten lahopuulla elävien lajien petoja ja käytettävissä. Elintapatiedot ja tiedon lähteenä olevat loisia. Lajimääräisesti suurimpia ryhmiä ovat puuta artikkelit on tarkoitus koota systemaattista muuttuji- lahottavat kantasienet (mm. kääväkkäät) ja kotelo- en luokittelua käyttäen helppokäyttöisen tietokannan sienet sekä kaksisiipiset, loispistiäiset ja kovakuori- muotoon. Jokainen julkaistu havainto tallennetaan aiset. Kovakuoriaisiin kuuluu Suomessa noin 800 omana tietueenaan (yksi rivi tiedostossa). Tallennet- lahopuusta riippuvaista lajia. tavia muuttujia ovat mm. havaintopaikka ja -aika, Lahopuun väheneminen tehokkaan metsien käy- isäntäpuulaji, lahoaste, puun järeys, mikrohabitaatti tön seurauksena on keskeisin metsälajiston uhanalais- puussa, puun osa, lahoaste, lahottajasienet tai laho- tumisen syy. Luonnontilaisissa metsissä lahopuuta on tyypit, elinympäristötyyppi, elinympäristön avoi- keskimäärin noin 60–120 m3/ha kasvupaikkatyypis- muus jne. tä ja metsäkasvillisuusvyöhykkeestä riippuen, kun Tällä hetkellä tietokannassa on tietoja noin 5 000 taas hoidetuissa talousmetsissä vähintään 10 cm lä- saproksyylilajin ekologiasta. Tietokannalle on raken- pimittaista lahopuuta on Etelä-Suomessa vain noin nettu helppokäyttöinen käyttöliittymä Internetiin. 2,5 m3/ha1, 3. Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja, Käyttöliittymä mahdollistaa monipuoliset haut esi- joiden pääasiallinen elinympäristö on metsä, on yh- merkiksi yksittäisen lajin, lajiryhmän, isäntäpuulajin teensä 980 lajia4. Näistä lahopuun väheneminen on tai tietyn lahopuulaadun mukaan. Tietokantaan tal- yksi uhanalaisuuden syy 419 lajille (43 %). lennetaan edelleen runsaasti puuttuvaa dataa vuoden Hanke liittyy yhteispohjoismaiseen hankekoko- 2008 aikana. Tietokannan tietosisällön arvioidaan ole- naisuuteen ”Saproxylnet – a Nordic database of wood- van riittävän kattava vuoden 2008 loppuun mennes- decaying and wood associated species”. Tavoitteena on sä, jolloin tietokanta on tarkoitus laittaa Internetiin kerätä kaikkien pohjoismaissa esiintyvien arviolta kaikkien saataville. noin 7000 saproksyylilajin elintapatiedot yhtenäiseksi tietokannaksi. Projektiin on osallistunut yli 20 tut- Tuhansia elinympäristötietoja kimusorganisaatiota ja kymmeniä tutkijoita kaikista sadoista lajeista Pohjoismaista, Baltian maista ja Puolasta. Hanketta koordinoi Jogeir Stokland Norjan luonnontieteellises- PUTTE-ohjelmaan kuuluvassa osahankkeessa on tal- tä keskusmuseosta. Projektille on saatu sekä kansal- lennettu tietoja Suomalaisista hyönteistieteellisistä lista että kansainvälistä rahoitusta (mm. NorFa, SNS) sarjoista (Entomologica Fennica, Annales Entomolo- yksittäisten lajiryhmien tietojen kokoamista, hank- gici Fennici, Notulae Entomologicae, Acta Entomolo- keen koordinaatiota ja kokouksia sekä tietokannan gica Fennica) sekä yhdestä erillisteoksesta (Saalas, Die kehitystyötä varten. Fichtenkäfer Finlands 1917 ja 1923). Kaikki artikkelit Hankkeen keskeisenä tavoitteena on koota poh- on käyty läpi, ja niissä olevien tietojen tallennuksen joismaisissa hyönteistieteellisissä sarjoissa ja erillis- arvioidaan valmistuvan vuoden 2008 alkupuoliskol-

114 Suomen ympäristö 1 | 2008 la. Nämä ovat lahopuukovakuoriaisten elintapatie- tojen kannalta keskeisimmät kotimaiset tietolähteet. Abstract Näiden lisäksi myös mm. metsätieteellisissä sarjoissa, muissa sarjoissa sekä erilaisissa erillisteoksissa ja ra- Habitats of saproxylic species porteissa on edelleen varsin suuri määrä relevanttia – a Nordic database tietoa. Läpikäydyistä kotimaisista sarjoista löytyi yhteen- Dead and decaying trees are an important sä noin 400 sellaista artikkelia tai lyhyttä tiedonantoa, habitat in boreal forests. The total number of joissa oli esitetty biologista tietoa lahopuukovakuori- saproxylic species is 4 000–5 000 in Finland aisista. Yksittäisten havaintojen (tietyn lajin yksi tai constituting 20–25 % of all the forest species. useampi yksilö havaittu tietyssä lahopuussa) mää- Decrease in the volume of dead wood due to rää ei ole vielä tarkasti laskettu, koska osa tiedoista intensive forest management is the most impor- on tallentamatta. Joka tapauksessa havaintoja on yli tant single threat factor of forest species. The 10 000. Lähes kaikista Suomessa tavatuista lahopuus- total number of red-listed (threatened and near ta riippuvaisista kovakuoriaislajeista löytyy ainakin threatened) forest species is 980 in Finland, and jotain julkaistua isäntäpuu- ja elinympäristövaati- decrease in dead wood is one of the threat fac- muksia koskevaa tietoa. tors for 419 (43 %) species. The present sub- Suomalaisia sarjoja vieläkin enemmän lahopuuko- project is a part of a larger Nordic project with vakuoriaisten elintapoja koskevia tietoja on julkaistu the aim in gathering all available data about the ruotsalaisissa hyönteistieteellisissä sarjoissa (erityi- ecology of all the approximately 7 000 saproxylic sesti Entomologisk Tidskrift, Opuscula Entomologi- species occurring in Fennoscandia into an inte- ca) sekä erillisteoksissa (esim. Palm, Die Holz- und grated database. In this subproject, data about Rinden-Käfer der schwedischen Laubbäume 1951 ja the ecology of saproxylic beetles (Coleoptera) 1959). Koska sekä lajisto että elinympäristöt ovat Poh- occurring in Finland (about 800 species) has been joismaissa suurelta osin samaa, ovat tiedot sovelletta- extracted from Finnish entomological literature. vissa myös Suomeen. Muiden pohjoismaisten sarjojen So far, the main entomological journals have tietojen tallennusta tehdään Norjassa ja Ruotsissa. been checked. They contained a total of 400 Tietokannan muotoon koottua tietoa saproksyy- articles or short communications including some lilajien isäntäpuu- ja elinympäristövaatimuksista ja data on the host-tree and habitat requirements tiedoista tehtyjä yhteenvetoja voidaan käyttää mo- of saproxylic beetles, and over 10 000 records of niin tarkoituksiin, kuten saproksyylilajiston suoje- individual species. lun kohdentamiseen, talousmetsien luonnonhoidon kehittämiseen, tiedonvälitykseen ja tutkimukseen. Tietokannan avulla voidaan vastata esimerkiksi seu- Kirjallisuus raavanlaisiin kysymyksiin5: Kuinka paljon lajeja elää 1 eri puulajeilla? Millä puulajeilla ja missä lahopuu- Siitonen, J. 2001. Forest management, coarse woody debris and saproxylic organisms: Fennoscandian boreal forests as an tyypeissä elää eniten uhanalaista tai vain tähän laho- example. Ecological Bulletins 49: 11–41. puutyyppiin erikoistunutta lajistoa? Kuinka monet 2 Siitonen, J . & Hanski, I. 2004. Metsälajiston ekologia ja moni- lajit vaativat järeää ja pitkälle lahonnutta lahopuuta? muotoisuus. Julkaisussa: Kuuluvainen, T. ym. (toim.). Metsän Paljonko lajeja elää kannoissa ja hakkuutähteissä? kätköissä. Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. s. 76–109. Edita, Helsinki. Tietokanta paljastaa myös tehokkaasti tiedon tason 3 Ihalainen, A. & Siitonen, J. 2006. Lahopuuston määrä talous- eri lajiryhmistä ja lajeista, jolloin tutkimusta voidaan metsissä ja suojelualueilla VMI9:n tulosten perusteella. Jul- jatkossa kohdentaa edelleen puutteellisesti tunnet- kaisussa: Horne, P. ym. (toim.). Metson jäljillä. Etelä-Suomen tuihin lajeihin. metsien monimuotoisuusohjelman tutkimusraportti. s. 78–79. MMM, YM, Metla ja SYKE. 4 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Lisätietoja: 5 Dahlberg, A. & Stokland, J. 2004. Vedlevande arternas krav på Juha Siitonen substrat – sammanställning och analys av 3600 arter. Rapport Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö 7/2004, Skogstyrelsen, 75 s. PL 18, 01301 Vantaa sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 115 Diptera Cyclorrapha Aschiza Suomessa: lajistoselvityksiä ja molekyylisystematiikkaa Gunilla Ståhls-Mäkelä

Hankkeen keskeisin tavoite oli laajentaa tietämystä la esiintyvistä sienistä (yhteistyössä J. Jakovlevin lattajalkakärpästen (Platypezidae) ja suurpääkärpäs- kanssa). ten (Pipunculidae) esiintymisestä ja levinneisyydestä Suomessa kartoittamalla olemassa oleva aineisto ja Lattajalkakärpästen toukkien uusilla keräyksillä. Toinen tavoite oli tutkia kukkakär- elintavat selviämässä pästen (Syrphidae) osalta taksonomisesti puutteellisesti tunnettujen (eli morfologisesti monimuotoisten) Kuoriutumispyydykset ovat olleet Karjalohjan Kar- lajien rajausta ja /tai lajiryhmien sukulaisuussuhteita kalin luonnonpuistossa sekä Evon Kotisten aarni- molekyylitaksonomian ja -systematiikan avulla. Yh- alueella (vanhaa kuusimetsää). Vuoden 2006 kuo- teistyö eurooppalaisten tutkijoiden kanssa oli keskeis- riutumispyydyksistä löytyi Agathomyia viduella la- tä projektin tavoitteiden saavuttamiseksi. hoavalta harmaalepältä ja metsälehmukselta, Cal- Lattajalkakärpäset ovat metsähyönteisiä, ja lähes lomyia speciosa harmaalepältä, Opetia nigra kuuselta, kaikki lajit ovat suoraan tai välillisesti riippuvaisia Polyporivora ornata haavalta (jossa Trametes ochracea lahopuusta. Lattajalkakärpäslajien toukkabiologia -kääpää). Hanke on tuonut uutta tietoa usean latta- on osittain puutteellisesti tunnettua. Uutta tietoa on jalkakärpäslajin toukan elinympäristöstä, ja nostanut saatu kasvattamalla yksilöitä potentiaalisista isäntä- Suomessa tunnettujen lajien määrän 21:sta 28:aan. sienilajeista. Heimon tunnetuin laji Agathomyia wanko- Suurpääkärpästen toukat elävät kaskaiden (Ho- wiczii-laji muodostaa äkämiä lattakäävän (Ganoderma moptera Auchenorrhyncha) loisina. Suurpääkärpä- lipsiense) alle. Kääpä on melko yleinen koko Suomessa siä kerättiin Malaise-pyydyksillä ja kenttähaavilla ja kärpäsen aiheuttamia äkämiä tunnetaan Etelä- ja yhteistyössä Suomen Diptera-työryhmän jäsenten Keski-Suomesta, mutta aikuisia kärpäsyksilöitä on kanssa. Heimossa on useita taksonomisesti huonos- talletettu vasta tämän projektin aikana. Agathomyia ti tunnettuja sukuja, mutta uudet eurooppalaiset lundbecki-lajin on arveltu elävän lepänkäävässä tutkimukset ovat selventäneet lajitaksonomiaa ja (Inonotus radiatus), ja toukkien kasvattaminen kysei- helpottavat lajimäärityksiä. Kehlmaier (in prep.) on sestä käävästä onnistui ensimmäistä kertaa tämän projektin yhteistyökumppanina todennut 25 Suo- projektin aikana1. melle uutta lajia Eläinmuseon kokoelmista sekä yl- Lajien levinneisyys- lämainituista uusista keräyksistä vuosilta 2003–2006. tietoja kartoitettiin tal- Lajimäärä on noussut 77 lajista 106 lajiin. lentamalla yksilöitä kenttähaavilla, eten- Vaikeille kukkakärpäsryhmille kin syksyisin sieniai- DNA-tuntomerkkejä kaan lattajalkakärpä- siä esiintyy tiettyjen Tutkituista kukkakärpäslajeista talletettiin mito- puiden ja pensaiden kondriaalinen COI-geenisekvenssin osa sekä tuman Kuva 1. Dasysyrphus venustus (D. venus- lehdillä. Kuoriutumis- 28S rRNA-geenisekvenssi ja/tai ITS2-geenialueen tus species group). Finland, N: Helsinki, pyydyksiä on käytetty sekvenssi. Sekvenssiaineistoja käytettiin lajien ra- Herttoniemi, f, 8.6.2003, S. Kerppola kasvattamaan lattajal- jaushypoteeseissä lähilajien haplotyyppi/genotyyp- leg. Kuva: Jari Flinck. kakärpäsiä sekä muita pi vertailuihin, lajihypoteesi yhdistää sekä sekvens- Fig. 1. Dasysyrphus venustus (D. venustus kaksisiipisiä lahorun- si-informaation että morfologiset ominaisuudet. species group). Finland, N: Helsinki, Herttoniemi, f, 8.6.2003, S. Kerppola kojen sienirihmastois- DNA-sekvenssejä käytettiin Xylotini-tribuksen leg. Photo: Jari Flinck. ta tai runkojen pinnal- molekyylifylogeniaan2, sekä Cheilosia-lajien vertai-

116 Suomen ympäristö 1 | 2008 luun3, 4. Taksonomisesti vaikeasta eurooppalaisesta Cheilosia vernalis–melanura -lajiryhmästä talletettiin la- Abstract jien COI-geenisekvenssejä ja nämä integroitiin isoent- syymi-informaation ja morfologisten tuntomerkkien Diptera Cyclorrapha Aschiza kanssa. Molekyylisukupuuta varten sekvensoitiin C. in Finland: faunistic and vernalis COI-geeni noin 50 yksilöstä Suomesta, Ruot- molecular systematic studies sista, Serbia ja Montenegrosta, Alankomaista sekä Ve- The Diptera Cyclorraphan families Syrphidae, näjältä. Sekvenssidata erotteli selvästi Suomelle (ja Pipunculidae and Platypezidae were the subject Euroopalle) uuden lajin, Cheilosia reniformis Hellén of faunistic and taxonomic studies during the joka on kuvattu Siperian Jeniseistä. Tarkempi mor- PUTTE project 2003–2006, and continuing dur- fologinen analyysi suuremmasta yksilömäärästä toi ing 2007–2008. Taxonomically difficult species esiin tuntomerkkejä jotka erottavat C. reniformis -lajin groups of Syrphidae (hoverflies) include the C. vernalis -kompleksista. Tutkimus osoitti C. verna- Dasysyrphus venustus, Cheilosia vernalis-melanura lis -lajin olevan sekä morfologisesti että geneettisesti and Melanostoma species complexes. DNA char- monimuotoinen5. Dasysyrphus venustus lajikompleksi acters of two gene regions (mitochondrial COI koostui morfologisten tuntomerkkien perusteella seit- and nuclear ITS2) were obtained for representa- semästä lajista (joista kaksi tieteelle uutta), ja kaikki la- tive samples collected from Northern Scandi- jit esiintyvät Suomessa. COI sekä ITS2 -geenialueet on navia to Central Europe for the taxa of these sekvensoitu kymmeniltä yksilöistä Suomesta, Ruot- species complexes, and this data was contrasted sista ja Keski-Euroopasta, ja sekvenssi-informaatio with independently established morphospe- tuki morfologisten tuntomerkkien perusteella tehtyjä cies hypotheses. We found a high diversity of lajihypoteesejä. Tämän lajikompleksin lajien erottelu COI haplotypes, including haplotypes shared on hankalaa, mutta hyvin yksityiskohtaisen määritys- between different taxa, while ITS2 genotypes kaavan ja lajidiagnoosien perusteella mahdollista6. were convincingly congruent with morphospe- Melanostoma -suvussa M. mellinum- ja M. dubi- cies hypotheses. These taxonomic studies were um- lajeilla on laaja levinneisyys, mutta lajit ovat collaborative projects with European taxonomic morfologisesti varsin muuntelevia Euroopassa. Suu- specialists of the groups in question. resta yksilömäärästä on sekvensoitu COI sekä ITS2 A faunistic survey of the big-headed flies -geenialueet. Alustavat tulokset osoittivat Suomessa (family Pipunculidae) of Finland was carried out esiintyvän viisi Melanostoma -lajia, kun aikaisemmin in cooperation with taxonomic expert Christian tunnettiin kolme. Kehlmaier (Germany), with at least 26 species new to Finland. The study was based both on Kirjallisuus existing materials from museum collections and 1 Ståhls, G. & Kahanpää, J. 2006. New data on Platypezidae new collections. (Diptera) of Finland. Sahlbergia 11: 1–6. The natural history of the flat-footed flies 2 Ståhls, G. 2006. Placement of Cacoceria and phylogenetic rela- (family Platypezidae) was studied using emer- tionships of the xylotine genera of the tribe Milesiini (Diptera, Syrphidae: Eristalinae) based on molecular characters. Zootaxa gence traps set with decaying logs of different 1171: 17–29. tree species and with rearings from fungal fruit- 3 Haarto, A., Kerppola, S. & Ståhls, G. 2007. Description of Chei- ing bodies. New data on the breeding biology losia naruska Haarto & Kerppola spec. nov. from northern was obtained for many species. Also autumn Europe (Diptera, Syrphidae). Volucella 8, in press. 4 Claußen, C. & Ståhls, G. 2007. A new species of Cheilosia handnetting of adult flat-footed flies from leaves (Meigen) from Thessaly/Greece, and its phylogenetic position of bushes and trees was used as collecting meth- (Diptera, Syrphidae). Volucella 8, in press. od. The species number for Finland increased 5 Ståhls, G., Milankov, V. & Vujic, A. 2008. Genetic diversity and from 21 to 28 species during the study. phylogenetic relationships of the Cheilosia vernalis-melanura group. Submitted. 6 Doczkal, D. & Ståhls, G. 2008. Taxonomy of Dasysyrphus venustus species group (Diptera, Syrphidae) based morpho- Lisätietoja: logical and molecular characters. Manuscript. Gunilla Ståhls-Mäkelä Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo PL 17, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 117 Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset – Suomen kaskaiden taksonomia, levinneisyys, biologia ja uhanalaisuus Guy Söderman

Maineikkaista, kansainvälistäkin arvostusta saaneista Kaskastoukat tarkkoja nivelkärsäistutkijoistamme, kuten J. Sahlberg, O. M. ravintokasvin suhteen Reuter, Håkan Lindberg, P. Kontkanen ja R. Linna- vuori, huolimatta maamme kaskasfauna on jäänyt Suomen kaskaslajisto on osoittautunut oletettua rik- melko huonolle tuntemukselle. Lajimäärämme oli kaammaksi. Tutkimuksen loppuessa tunnetaan maas- kyllä melkein kaksinkertaistunut sadankolmenkym- tamme 389 lajia, mikä on 55 (17 %) enemmän kuin menen vuoden aikana 171 lajista (1871) 335 lajiin edellisessä uhanalaisuusarviointityössä. Yksi laji on (2000), mutta viimeisessä uhanalaisuusarvioinnissa synonymisoitu. Tutkimuksessa löytyi 16 maalle uutta noin kolmasosaa lajeista ei kyetty arvioimaan. Suurin kaskassukua. Uusista lajeista 13 on löydetty tarkem- syy oli huono tietopohja lajien levinneisyydestä ja bio- malla taksonomisella tutkimuksella, 13 arvioidaan logiasta. Vuosina 2002–2005 tutkin maamme kaskas- olevan vanhoja lajeja, joiden reliktimäiset esiintymät faunaa osana Suomen ympäristökeskuksen hanketta löytyivät tarkemman kenttätutkimuksen avulla, 27 ”Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset”. arvioidaan olevan tulokaslajeja, jotka ovat pystyneet Tutkimuksessa käytettiin laajaa kirjoa pyydyksiä muodostamaan pysyvän kannan maassamme ja 3 la- uuden aineiston keruussa. Osa pyyntimenetelmistä jia pidetään tällä hetkellä todennäköisinä kaukokul- ei ole aikaisemmin käytetty maassamme kaskas- keutuneina lajeina. pyyntiin. Kaikkiaan käytettiin 76 paikkakunnalla Keräilytekniikan monipuolistaminen erilaisilla perhostutkijoiden valorysiä (745 pyydyskuukautta), pyydyksillä on huomattavasti lisännyt tietoa lajien le- 80 paikkakunnalla lentoestepyydyksiä (435 pyy- vinneisyydestä. Tähän mennessä kaikista lajeista noin dyskuukautta), 190 paikkakunnalla väripyydyksiä 60 % todettiin tulevan yöllä valolle, noin 40 % päivällä (4485 pyydyskuukautta) ja 23 paikkakunnalla kuop- keltarysiin, noin 50 % lentoestepyydyksiin ja noin. 20 papyydyksiä (3640 pyydyskuukautta). Perinteistä % on tavattu kuoppapyydyksistä. Tutkimuksen aika- haavipyyntiä suoritettiin ensisijaisesti suojelualueilla. na tehtiin yli 1 000 uutta maakuntahavaintoa. Kaskastoukkia etsittiin suoraan ravintokasveilta. Tou- Ekologisista tutkimustuloksista tärkein on kaskas- kat määritettiin joko suoraan tai kasvatettiin aikui- toukkien ravintokasvisidonnaisuus, josta tutkimus siksi. Koko tutkimuksen aikana määritettiin lajilleen on paljastanut runsaasti uutta tietoa (ks.esim.kuva). noin 275 000 kaskasyksilöä. Tämän lisäksi maamme Tutkimuksen mukaan vain noin 2,5 % lajien toukista julkisten ja myös suurin osa yksityishenkilöiden koon moniruokaisia, 41,1 prosentille kelpaa ainoastaan koelmien tiedoista siirrettiin digitaaliseen muotoon. yksi ravintokasvi ja 56,4 % syö eriasteisesti harvoja Osa kokoelmien vaikeasti määritettävistä suvuista kasvilajeja. Lajien korkea erikoistuneisuusaste ja nii- revidoitiin samalla. Kaikki havainnot sijoitettiin Tu- den taipumus valita vain tietynlaisia elinympäristö- run eläinmuseossa ylläpidettävään Hemiptera-työ- jä nostaa lajien harvinaisuutta ja esiintymien uhkaa ryhmän kaskastietokantaan. Lajien levinneisyydestä hävitä maankäytön muuttuessa. Kaskaat ovat siten ja fenologiasta on tehty atlasverkkosovellus, joka on herkkä indikaattoriryhmä ekologisiin tutkimuksiin. julkisesti käytettävissä (http://users.utu.fi/veirinne/ Tietopohja Suomen kaskaista on kasvanut merkit- tyoryhma/tyoryhma.htm). Merkittävimmät tuoreet tävästi. Riittävät tiedot Suomen lajien uhanalaisuus- lajiyksilöt on talletettu tekijän omaan kokoelmaan. arvioinnille katsotaan tällä hetkellä olevan noin 98 % (380) lajilla, kun se edellisellä arviointikerralla oli vain noin 65 %. Nykyisin tunnetuista lajeista kolmea pide- tään puutteellisesti tunnettuina, joko taksonomisten

118 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kuva 1. Kuusensylki- Kuva 2. Kuusiponsikkaan kaskaan (Peuceptyelus (Pithyotettix abietinus) toukka coriaceus) toukka elää elää yksiruokaisena kuusen moniruokaisena tuoreiden alaoksilla, jossa se myös kuusimetsien aluskasvilli- talvehtii. Kesällä aikuiset suudessa. Aikuiset kaskaat kaskaat nousevat latvuksiin nousevat kuusien alaoksille parittelemaan ja lentävät vilk- talvehtimaan. Kuva: Veikko kaasti ympäri kuusimetsää. Rinne. Kuva: Veikko Rinne. Fig. 1. The nymph of the Fig. 2. The nymph of the leaf- spittle bug Peuceptyelus hopper Pithyotettix abietinus coriaceus was found to live was found to be a monopha- polyphagously on shrubs ge on spruce and hibernating in spruce forests and the in this stage. Adults ascend adults hibernate on lower the spruce trees and fly branches of spruce. around these in summer. Photo: Veikko Rinne. Photo: Veikko Rinne. epämääräisyyksien tai toukan ravintokasvitietojen puutteellisuuden takia. Viisi lajia kuuluisi luokkaan Abstract ”ei sovellettavissa” (NA) eri syistä. Muista lajeista Taxonomy, distribution, biology arvioidaan seitsemän olevan tällä hetkellä hävinneitä (RE), 17 äärimmäisen uhanalaisia (CR), 37 uhanalaisia amd conservation status of (EN), 26 vaarantuneita (VU), 37 silmälläpidettäviä Finnish Auchenorrhyncha (NT) ja 255 lajin kannat ovat maassamme suotuisalla The Finnish Fauna of Auchenorrhyncha is richer than suojelutasolla. previously anticipated. At the end of this 4-year research Uhanalaisista lajeista suurin osa elää ensisijaisesti 389 species are known from the country, which is 55 paahteisissa elinympäristöissä kuten harjujen paiste- (17 %) more than was known during the latest 2000 rinteillä, kedoilla ja hiekkarannoilla. Osaa uhanalai- assessment of species. Of the new species 13 have been sista lajeista tavataan maassamme enää korvaavissa found in more thorough taxonomic research. Thirteen elinympäristöissä kuten lentokentillä, hiekkakuopis- species are believed to be old species with relic small sa ja ruderaattialueilla. Metsälajeista uhanalaisimmat occurrences in the country. Twenty-six species are elävät jalopuuympäristöissä. Etenkin jalavalla elävät considered expansive that have established permanent lajit ovat voimakkaasti taantuneet. Euroopan mitta- populations in Finland and 3 species are classified as kaavalla kaikkein harvinaisimmat lajimme kuuluvat long-distance migrants. Diversifying the collection tech- sukuun Perotettix. Nämä kaksi etelä-taigan reliktila- niques has brought much new faunistic knowledge. More jia elävät Suomessa vain suojelualueiden vanhoissa than 1,000 new regional records were made during the kuusikorvissa. research period. The report highlights the plant dependence of the nymphs. Only 2.5 % of the native species are regarded as Lisätietoja: Guy Söderman polyphagous. Monophages counts to 41.1 % and oli- Suomen ympäristökeskus gophages to 56.4 % of all species. Information on Finnish PL 140, 00251 Helsinki Auchenorrhyncha has grown considerably. Almost all sähköposti: [email protected] species, i.e. 380 (98 %) have now a good data basis for conservation assessment. Three species are considered data deficient and five species are set in the category not applicable (NA). Seven species are assessed to be regionally extinct (RE), 17 to critically endangered (CR), 37 to endangered (EN) and 26 to vulnerable (VU). Near threatened (NT) species counts to 37 and 255 species have sustainable populations in Finland.

Suomen ympäristö 1 | 2008 119 Suomen haarakkaat (Ramaria ja lähisuvut) ja niiden geneettinen monimuotoisuus Ilkka Kytövuori ja Mika Toivonen

Tutkimuksessa on selvitetty haarakkaiden ja haara- kasmaisten sienten systematiikkaa, levinneisyyttä ja ekologiaa Suomessa. Haarakkaat, suku Ramaria, ovat pieniä–suuria, pensselimäisesti–kukkakaalimaisesti haaraisia sieniä. Kaikki haarakkaat ovat metsäsieniä, joko mykorritsasieniä tai lahottajia. Haarakasmaisis- ta, sukujen Ramariopsis, Clavaria, Clavulinopsis ja Cla- vulina, sienistä osa kasvaa myös niityillä. Sieniryhmä tunnetaan huonosti Suomessa ja laajemmaltikin. Jul- kaistu tieto on puutteellista ja osittain virheellistä. Tutkimuksessa on ensisijaisesti keskitytty Suo- men Ramaria-lajiston selvittämiseen. Hankkeessa on tutkittu mikroskooppisesti omat maastokeräykset Kuva 1. Ramaria obtusissima var. scandinavica, meiltä vain sekä valtaosa pohjoismaisten herbaarioiden haara- Ahvenanmaalta löydetty kalkkipohjaisten kuusilehtojen kasnäytteistä, yhteensä parisen tuhatta. Osa näytteis- haarakaslaji. Kuva: Kare Liimatainen. tä on tunnistettu DNA-sekvenssejä vertailemalla ja Fig. 1. Ramaria obtusissima var. scandinavica, in Finland only tyyppinäytteitä on tutkittu nimistön selvittämiseksi. found from Åland. The species grows in calcareous spruce Runsaat 400 näytettä on sekvensoitu. Kaikki saata- forests. Photo: Kare Liimatainen. villa oleva Suomen haarakasmateriaali on tarkastet- tu ja määritetty uudelleen, joten lajien ekologia- ja levinneisyystiedot ovat täsmentyneet huomattavasti yhä lajimääräänsä ja ekologiseen merkittävyyteensä – myös aikaisemmin tunnettujen lajien osalta. nähden hyvin huonosti tunnettu eliöryhmä. Kääväkkäiden luetteloon mukaan otettujen haa- Monissa sienisuvuissa aiemmin rakaslajien uhanalaisuus on arvioitu, mutta har- tiedettyä enemmän lajeja vinaisimpien lajien kohdalla arviointi ei ole kovin varmalla pohjalla. Elinvoimaisiksi (luokkaan LC) on Suomesta on löydetty ainakin 42 Ramaria-lajia – lähes arvioitu 20 Ramaria-lajia. Kun viimeisimmässä uhan- kolme kertaa enemmän kuin mitä aiemmin on tiedet- alaisuusluokittelussa2 yksi haarakaslaji on luokiteltu ty1. Lajeista 32 on tähän mennessä voitu sisällyttää uhanalaiseksi (EN) ja yksi silmälläpidettäväksi (NT), tekeillä olevaan Suomen kääväkkäiden luetteloon, nyt uhanalaisiksi on arvioitu kymmenen lajia: yksi osa tosin epämääräisillä tai viitteellisillä nimillä. 10 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), kolme erittäin uhan- lajia on jätetty ulkopuolelle, koska niille ei ole löydet- alaisiksi (EN) ja kuusi vaarantuneiksi (VU). ty minkäänlaista nimeä tai lajin identiteetti ja rajaus Uhanalaisiksi arvioidut lajit ovat yhtä lukuun ot- ovat vielä epäselviä. Joukossa on useita tieteellisesti tamatta eteläisiä lehtosieniä: niiden levinneisyys ra- kuvaamattomia haarakaslajeja. Luetteloon mukaan joittuu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöykkeeseen otettujen 32 lajin joukossa on 17 Suomelle uutta. tai aivan sen tuntumaan. Uhanalaisista kuusi on my- Alustavat tulokset suvuista Lentaria, Ramariopsis korritsasieniä ja kolme lahottajia. ja Clavaria antavat viitteitä siitä, että niiden todelli- Kaikki haarakkaat ovat metsälajeja, joten suurin nen lajimäärä Suomessa on kaksin–kolminkertainen uhka on metsien häviäminen ja metsäluonnon muut- siihen nähden, mitä on tiedetty. Oletettavasti sama tuminen. Uhanalaiset tai harvinaiset lajit ovat yleensä koskee monia muitakin kantasieniryhmiä. Sienet ovat vaateliaita ravinteisten paikkojen lajeja, jotka meillä

120 Suomen ympäristö 1 | 2008 sinnittelevät levinneisyytensä äärirajoilla. Koska pe- ruskalliomme on karua, reheviä ja varsinkin kalkki- Abstract pohjaisia lehtoja on meillä aina ollut vähän, erityisesti Etelä-Suomessa. Kaikki viljelyyn sopivat paikat on jo Ramaria and allied genera in Finland ajat sitten raivattu pelloiksi ja jäljellä on lähinnä pelto- – taxonomy and genetic diversity viljelyyn jostain syystä sopimattomia rippeitä. Rehevissä metsissä puun korjuukierto on nopeam- The taxonomy, distribution and ecology of coral paa ja tuho perusteellisempaa kuin karummilla pai- fungi (Ramaria and allied genera) in Finland have koilla. Ei tiedetä, paljonko sienilajeja todella tuhoutuu been examined. Own collections and the mate- päätehakkuissa ja paljonko pystyy pysyttelemään rial from the Finnish and Nordic herbaria (over hengissä itiöemiä tuottamattomina. Voidaan kuiten- 2000 specimens) have been revised. Selected kin olettaa, että harvinaisuudet ovat herkempiä ja specimens have been identified by comparing niiden uudelleenleviäminen vaikeampaa. the DNA sequences between the specimens and to the data in public genbanks. Biotooppien passiivinen suojelu 42 Ramaria species have been recognized paras keino sienille from Finland – almost three times more than previously reported. Many species are yet Sienilajeja ei voi suojella perinteisellä lajirauhoituksel- unnamed and even new to science. 32 species la, koska itiöemän vahingoittaminen tai säästäminen are included in the forthcoming list of the tuskin vaikuttaa rihmastoon. Lehtosieniä ei myös- Finnish Aphyllophorales, with the assessment kään voi suojella esiintymiä hoitamalla. Lehtojen of the IUCN red list categories. Ten Ramaria ”hoito” tarkoittaa yleensä hyvin kovakätistä kuusen species are considered threatened. All of them poistoa. Kuusi on kuitenkin Suomessa mykorritsa- have a southern distribution in Finland. sienten tärkein isäntäpuu ja sen poisto siten aina sien- Commercial silvicultural practices and forest ten kannalta lehtojen lajistoa köyhdyttävää. Onhan management in conservation areas constitute a jo pelkkien kantasienten osuus lehtojen lajimäärästä major threat to Ramarias and other forest fungi paljon suurempi kuin putkilokasvien ja sammalten in Finland. The forest fungi are best conserved yhteensä. Valon lisääntyminen harvennuksen tai ym- by leaving untouched reserves, especially in päristön hakkuun seurauksena johtaa rehevällä poh- herb-rich habitats. jalla useimmiten vahvaan heinittymiseen ja ainakin itiöemätuotanto vähenee rajusti. Reunavaikutus voi tuhota pienialaisen sienipaikan, vaikkei sitä itseään Kirjallisuus hakattaisi. 1 Haarakkaat, kuten useimmat sienilajit, vaativat Hansen. L. & Knudsen, H. (toim.) 1997. Nordic Macromycetes. Vol. 3. Nordsvamp, Copenhagen, 444 s. passiivista suojelua, jossa pidättäydytään tuhoamasta 2 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) elinympäristöjä. Laajoja suojelualueita ei välttämät- 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö tä tarvita, kunhan pienempiä on riittävästi niin, että & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. mahdollisimman monenlaiset biotoopit tulevat edus- tetuiksi. Arvokkaiden ja myös tavallisten metsäkoh- teiden säästäminen toimii sienten suojelussa hyvin, kunhan alat eivät ole reunavaikutuksen suhteen liian pieniä eikä niitä tuhota hoitotoimenpiteillä.

Lisätietoja: Ilkka Kytövuori ja Mika Toivonen Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos PL 65, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected]

Suomen ympäristö 1 | 2008 121 Lahopuuhyönteisten ravintoverkot ja niiden sukkessio luonnonmetsissä Gergely Várkonyi

Lahopuun riittävä määrä, laatu ja jatkuva saatavuus Kymmenien tuhansien hyönteisten on monissa tutkimuksissa osoitettu ensisijaisen tär- aineisto eri lahoasteista keäksi luonnonmetsien lajiston säilymisen kannalta. Lahopuusta riippuvaisista eliöistä parhaiten tunne- Hanke on päässyt PUTTE-rahoituksen ansiosta taan kääväkkäät ja kovakuoriaiset. Sitä vastoin useat ensimmäisen vaiheensa loppuun. Koepuut ovat muut lahopuulla elävät hyönteiset kuten kärpäset, vastikään siirtyneet toiseen lahoasteeseen, joka on sääsket ja kätköpistiäiset tunnetaan erittäin huonosti. hyönteisten osalta lajirikkain lahopuun kehitysvai- Tässä hankkeessa tutkitaan lahopuulla elävää hyön- he. Hyönteisyksilöitä on talletettu tähän mennessä teislajistoa, näistä lajeista koostuvien yhteisöjen ra- arviolta 80 000, ja niitä on määrittänyt laaja kansain- kennetta sekä yhteisörakenteen muutoksia lahoamis- välinen joukko asiantuntijoita. Yksin kovakuoriaisia prosessin etenemisen myötä. Tutkittavat hyönteis- on vuosien 2004–2005 näytteissä löytynyt liki 33 500 yhteisöt muodostuvat lahopuuta tai sitä hajottavaa yksilöä, jotka edustavat lähes 200 lajia ja 40 heimoa. sienirihmastoa ravintonaan käyttävistä hyönteisistä, Puun lahoamisen alkuvaihetta hallitsivat odotetusti petohyönteisistä ja näitä kaikkia loisivista parasitoi- kaarnakuoriaiset, joita alkuvuosien näytteissä oli yli deista kuten kätköpistiäisistä. Lisäksi hankkeessa 28 000 yksilöä (28 lajia). Näitä ja muita puuta syö- kerätään tietoa lahopuulla elävien jäytiäisten, kova- viä kovakuoriaisia käytti ravintonaan joukko petoja kuoriaisten, sääskien, kärpästen ja pistiäisten pien- (Xylophagidae-, Dolichopodidae-, Lonchaeidae- ja ympäristövalinnasta. Näitä tietoja voidaan käyttää Odiniidae-heimojen kärpäset sekä kovakuoriaisista muun muassa arvioitaessa kunkin eliöryhmän uhan- etenkin lyhytsiipiset) ja loisia (Braconidae- ja Ichneu- alaisuutta. monidae-heimojen ja Chalcidoidea-yläheimon kät- Tutkimusalueiksi valittiin kuusi luonnontilaista köpistiäiset). Lahopuukärpästen joukosta erottui eri tai sen kaltaista tuorepohjaista kangasmetsää, joista heimojen lajeista koostuva kilta, joka käyttää ravin- viisi sijaitsee Kainuussa ja yksi Vienan Karjalassa. tonaan mätänevää mahlaa. Osa lahopuuriippuvaisita Tutkittavat puulajit ovat kuusi, mänty, rauduskoivu kärpäsistä oli kaikkiruokaisia. Toukkakäytävissään ja haapa. Joka tutkimusalueella kaadettiin 80 järeää sienirihmastoa viljelevistä puupistiäisistä kasvatet- puuta vuonna 2003, ja rungot jätettiin metsään laho- tiin kaksi lajia ja näiden parasitoideja muutamaa lajia. amaan. Koepuista on vuodesta 2004 lähtien otettu Koepuunäytteistä on kasvatettu myös paljon sääskiä kerran vuodessa oksa- latva- tai runkonäyte. Jokainen – yksin harsosääskien yksilömäärä ylsi 15 000:een. näyte on jaettu kahtia: toisesta puolikkaasta on vä- Useiden sienisääskilajien toukkavaiheen elinympä- littömästi tallennettu hyönteisten eri kehitysvaiheet, ristöstä saatiin uutta tietoa. Samoin useista jäytiäis- toisesta hyönteiset on kasvatettu aikuisvaiheeseen. lajeista voitiin osoittaa mitä puulajia tai puun osaa Hanketta on suunniteltu 10-vuotiseksi, jotta kaadetut niiden nuoret kehitysvaiheet suosivat. puurungot ehtivät käydä läpi hyönteislajiston kan- Hankkeessa keskitytään jatkossa lajien välisten nalta tärkeimmät ensimmäiset kaksi lahoastetta. Koe- ekologisten kytkentöjen ja lajiston monimuotoisuu- puita lahottavan sienilajiston muutoksia on seurattu den analysointiin sekä hyönteislajiston muutoksiin kahden vuoden välein. Koepuiden lähiympäristön koepuiden siirtyessä kaarnakuoriaisvaihetta seuraa- elävän ja lahoavan puuston rakennetta on selvitetty vaan sukkessiovaiheeseen. Hankkeen tähänastisista kattavasti yhteensä lähes sadalta hehtaarilta. Näitä tuloksista on tekeillä viisi tieteellistä artikkelia ja yksi puustotunnuksia sekä sienilajistotietoja käytetään pro gradu -tutkielma. analysoitaessa hyönteisyhteisön rakennetta.

122 Suomen ympäristö 1 | 2008 Taulukko 1. Yhteenveto vuosien 2004–2005 näytteissä tavatuista hyönteisryhmistä. Table 1. A summary of the insect taxa encountered in the samples from 2004–2005. Lahko/Alalahko Heimoja Lajeja Yksilöitä Suomelle Uhanalaisia ja silmällä- uusia lajeja pidettäviä lajeja Order/Suborder Families Species Individuals Spp. new to Spp. with Endangered or Finland Near Threatened status Coleoptera 39 197 33 500 2 (NT) Diptera/ Nematocera 6 262 17 0002 1 1 (VU)1 Brachycera + Cyclorrhapha 17 48 710 3 Hymenoptera Symphyta 1 2 100 Parasitica 5 152 2002 Psocoptera3 6 12 280 11 Yhteensä 74 3002 51 8002 4 4 1 Ehdotettu status; Status proposed 2 Määritystyö kesken; Identification in process 3 Vuosien 2004–2006 materiaali; Material from 2004–2006

Lisätietoja: Gergely Várkonyi Abstract Kainuun ympäristökeskus, Ystävyyden puiston tutkimuskeskus, Saproxylic insect foodwebs Lentiirantie 342 B, 88900 Kuhmo and their succession in sähköposti: [email protected] natural forests

The composition and structure of saproxylic insect communities were studied in six areas in Kainuu, eastern Finland, and adjacent Rus- sian Karelia. Study areas were situated in mesic natural forests. Study tree species included spruce, pine, birch and aspen. Eighty large trees were felled in each study area in 2003. Since then, once a year, twigs or blocks of wood were taken indoors. Insects were either immediately extracted or reared through to adult stage. Information on species diversity and microhabi- tats of saproxylic psocids, beetles, dipterans and wasps was collected. The number of insects so far sampled exceeds 80,000 individuals. In the first decay stage bark beetles dominated the insect community, maintaining an assemblage of predators and parasitoids. Another insect guild was composed by fly larvae feeding on decaying sap. Research will continue with the analysis of changes in the insect communities along with decaying wood succession.

Suomen ympäristö 1 | 2008 123 Sirppipistiäisten systematiikka ja Suomen lajiston kartoitus Gergely Várkonyi ja Nina Laurenne

Ichneumonidae-loispistiäisheimoon kuuluvien sirp- teistyössä suomalaisten perhos- ja pistiäistutkijoiden pipistiäisten (Ophioninae) elinkaari alkaa siitä, kun sekä lajistonseurantaa ylläpitävien muiden tahojen pistiäisnaaras laskee yhden munan perhostoukkaan. kanssa. Näytteitä on kerätty Suomen lisäksi naapu- Munasta kuoriutuva pistiäistoukka odottaa kunnes rimaista (Viro, Ruotsi, Venäjä), muualta Euroopasta isäntä on saavuttanut täyden kokonsa, sitten syö sen (Iso-Britannia, Hollanti, Unkari, Italia, Espanja) ja Eu- elävältä muutamassa päivässä. Loistoukka koteloituu roopan ulkopuolelta (Turkki, Koillis-Kiina, Taiwan, ja kotelosta kuoriutuva aikuinen pistiäinen käyttää Madagaskar, Pohjois-USA, Meksiko). Ulkomaalai- lyhyen aikuiselämänsä lähinnä suvun jatkamiseen. sen aineiston hankinnassa ensiarvoisen tärkeäksi on Sirppipistiäisiä on kuvattu yli tuhat lajia eri puolilta osoittautunut yhteistyö etenkin britti- ja ruotsalais- maailmaa, mutta todellinen lajimäärä on arviolta tätä tutkijoiden kanssa. lukua 2–3 kertaa suurempi. Valtaosa sirppipistiäisistä Lajien luotettavaan erottamiseen ja sukupuun ra- on loispistiäisiksi suhteellisen isoja, yö- ja hämäräak- kentamiseen on käytetty geenejä ITS2 ja CO1, joiden tiivisia hyönteisiä. Perhosharrastajille sirppipistiäiset vaihtelu on riittävää lajien erottamiseen. Geeniä rD- ovat erityisen tuttuja, sillä niitä hakeutuu perhospyy- NA28S D2-3 käytetään sukutason fylogeniassa. dyksiin aika ajoin huomattaviakin määriä. DNA-tulosten ja morfologisen vertailun perusteel- Suomesta on ilmoitettu 22 sirppipistiäislajia (joista la on löytynyt sekä aiemmin tunnistamatta jääneitä Ophion-suvun lajeja 17) mutta todellista lajimäärää on lajeja että rakenteen perusteella vaikeasti erotettavia ollut vaikea arvioida, sillä tässä alaheimossa lajinsi- niin kutsuttuja kryptisiä lajeja. Alustavien tulosten säinen vaihtelu on poikkeuksellisen suurta. Ophion- mukaan Suomen lajimäärä kasvaa merkittävästi, suvun lajistoa on yritetty toistuvasti selvittää ulko- mahdollisesti jopa kaksinkertaistuu. rakenteeseen perustuvin menetelmin, mutta nämä tuntomerkit eivät yksin ole riittäneet lajien erottami- seksi toisistaan. Lisätietoja: Gergely Várkonyi Kainuun ympäristökeskus, Ystävyyden puiston Luotettava määrityskaava tutkimuskeskus Pohjois-Euroopan sirppipistiäisille Lentiirantie 342 B, 88900 Kuhmo sähköposti: [email protected] Tässä hankkeessa on tutkittu Ophion-suvun kehitys- Nina Laurenne historiaa ja Pohjois-Euroopan sirppipistiäislajistoa Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo DNA- ja rakennetuntomerkkejä käyttäen. DNA-tulosten perusteella arvioidaan uudelleen nykyisten lajikonseptien luotettavuutta ja tutkitaan rakenne- tuntomerkkien lajinsisäistä vaihtelua. Tutkimuksen tuloksia käytetään myös Suomen lajit kattavan mää- rityskaavan laatimiseen. Lisäksi kartoitetaan Suomen lajiston levinneisyyttä ja arvioidaan suomalaisten lajien uhanalaisuutta. Ophion-suvun evolutiivisen historian selvittämi- seksi tutkimukseen on sisällytetty lajeja maailmanlaajuisesti. Suomalaista materiaalia on kerätty yh-

124 Suomen ympäristö 1 | 2008 Abstract Systematics of ophionine ichneumonids and a survey of the Finnish fauna

Ophionine wasps include more than 1000 recognised species worldwide, but according to tentative estimates there are twice as many species. Larvae of ophionines develop as endoparasitoids of caterpillars while the adult wasps are not parasitic. Most species are nocturnal and some species fairly abundant. Ophion is the most species-rich genus in Europe, with 17 species reported from Finland. However, identification of Ophion species has proved to be very difficult due to the unusually large variability of morphological characters. We have studied Ophion species by both DNA and morphological methods to (i) assess species limits in North European species, (ii) provide a key to the Ophion fauna of Finland, and (iii) compile a molecular phylogeny of Ophion. For the species occurring Kuva 1. Euroopan pienin sirppipistiäinen, Ophion minutus, in Finland we provide distribution maps and a ei kuulu Suomen faunaan, mutta saattaa lähivuosina survey of conservation needs. Preliminary results levitä meille Baltian maista. Kuva: Gergely Várkonyi. suggest an increment of % in the number of Fig. 1. The smallest ophionine species of Europe, O. minutus, has not yet been recorded from Finland Finnish Ophion species. but it may spread to us from the Baltic states within a few years. Photo: Gergely Várkonyi.

Suomen ympäristö 1 | 2008 125 Pohjois-Euroopan harsosääskien (Diptera: Sciaridae) taksonomia ja esiintyminen Pekka Vilkamaa

Tutkimuskohteena ollut harsosääskien heimo (Dipte- ra: Sciaridae) on yksi pienikokoisista, vaikeimmista ja huonoimmin tunnetuista mutta diversiteetiltään merkittävistä metsähyönteisryhmistä. Tavoitteena oli selvittää harsosääskien taksonomiaa ja fylogeniaa laji- suku- ja heimotasolla. Tutkimus tehtiin Luon- nontieteellisessä keskusmuseossa vuosina 2003–2007, osin yhteistyössä Naturhistoriska Riksmuseetin (Tuk- holma) ja Biiskin Pedagogisen Yliopiston (Venäjä) kanssa. Pääosa käytetystä aineistosta oli museomateriaalia tai muiden PUTTE-tutkimusohjelmassa tai muissa Suomessa käynnissä olevissa lajistohankkeissa työs- kentelevien tutkijoiden keräämää. Suuri suomalainen aineisto saatiin myös Svenska Artprojektetin rahoitta- masta pohjoismaisesta Lestremiinae-sääskitutkimuk- sesta. Kaikilla meillä esiintyvillä harsosääskisuvuilla ja monilla lajeillakin on laaja levinneisyys, ja hyön- teisaineistoa hankittiin myös Suomen ulkopuolisilta alueilta, vaikka hankkeessa keskityttiinkin Pohjois- maiseen lajistoon. Tieteelle ja Suomen faunalle uusien lajien löytä- miseksi käytiin läpi tuhansia yksilöitä, joista tarkemmin tutkittavat eroteltiin preparoitaviksi. Tutkimus perustui hyönteisten morfologiaan, mutta DNA- sekvenssien käyttökelpoisuutta pyrittiin myös sel- vittämään. Rakenteet tutkittiin mikroskooppisesti ja Hippa, H. & Vilkamaa, P. (2005). Cladistic analysis finds dokumentoitiin piirroksin. Fylogeneettiset analyysit a placement for an enigmatic species, Peyerimhoffia sepei sp. n. tehtiin parsimoniaperiaatteeseen perustuvin kladis- (Diptera: Sciaridae), with a note in ists spermatophore. Zootaxa tisin analyysein. 1044:49–55. (with permission from Magnolia Press). Kuva 1. Harsosääskilajit tunnistetaan koiraiden genitaalien Perusteelliset kuvaukset myös rakenteesta. Peyerimhoffia sepei, Suomen Lapista kuvattu aiemmin tunnetuista lajeista tieteelle uusi laji. Fig. 1. Species of Sciaridae differ in the structure of their male genitalia. Peyerimhoffia sepei, a new species described Hankkeen yksi tärkeä päämäärä oli tehdä lajinku- from Finnish Lapland. vaukset niin tarkasti että lajit olisivat kuvauksis- ta määritettävissä — vaativa tehtävä, koska lajit ovat hyvin toistensa kaltaisia. Pelkkä uusien lajien kuvaaminen ei riitä, aiemmin tunnettujen lajien

126 Suomen ympäristö 1 | 2008 uudelleenkuvaus on yhtä tärkeää, koska monet alkuperäiskuvaukset ovat epätarkkoja tai puut- Abstract teellisia. Artikkeleiden kuvitukseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Taxonomy and occurrence of the Päätutkimuskohteena olivat keskeisten harsosääs- black-winged fungus gnats (Diptera: kisukujen fylogenia ja lajisto, lisäksi selvitettiin ko- Sciaridae) of Northern Europe ko heimon fylogeniaa. Tietyistä suvuista kuvattiin tieteelle uusia tai uudelleenkuvattiin Suomen eläi- The taxonomy of North European black fungus gnats mistölle uusia yksittäisiä lajeja (Bradysia, Ctenosciara, (Diptera: Sciaridae) was studied with a Holarctic scope, Leptosciarella, Lycoriella) faunististen tutkimustulosten partly in connection with the Swedish Taxonomic yhteydessä. Initiative. Suuri Corynoptera-suku todettiin polyfyleettiseksi, The material used was partly museum specimens, ja siitä erotettiin kaksi uutta sukua: Claustropyga ja partly material obtained from other current entomologi- Dichopygina, ja molemmista kuvattiin useita tieteelle cal studies. uusia lajeja koko holarktiselta alueelta. Corynoptera Phylogenetic hypothesis of the relationships of the vagula-lajiryhmän tunnetut ja uudet lajit kuvattiin. species of important genera, as well as higher-level phyl- Myös Xylosciara-suvun kaikki lajit käsiteltiin maail- ogenies were obtained by cladistic analyses based manlaajuisesti, suku definioitiin uudelleen kladisti- on morphological characters. Also DNA sequences were sen analyysin pohjalta, ja esitettiin hypoteesi lajien- obtained. The species of the crucial genera (Baeosciara, väliseksi fylogeniaksi. Peyerimhoffia-suvun fylogenia Corynoptera, Dolichosciara, Keilbachia, Peyerimhoffia, Xylosci- ja asema harsosääskien sukupuussa selvitettiin, ja su- ara) were diagnosed, with special emphasis on producing kuun kuvattiin useita tieteelle uusia lajeja sekä neark- high-standard illustrations. Two faunistic tiselta että palearktiselta alueelta, myös Suomesta. studies were made, also with species descriptions. Baeosciara- ja Keilbachia-sukujen kaikki tunnetut lajit 18 articles have been published so far in peer-reviewed diagnostisoitiin. Harsosääskihankkeessa tehtiin myös journals. In addition to re-definitions of existing taxa, kaksi faunistista selvitystä: toinen Keski-Suomen ha- including the Sciaridae itself, two new subfamilies, four vumetsä- ja suobiotooppien, toinen eteläsuomalaisen new genera and about fifty new species to Science have lehdon harsosääskifaunasta. Molemmissa tutkimuk- been recorded, and about fifty species new to the Finnish sissa löytyi sekä tieteelle uusia että Suomen faunalle fauna have been found. uusia lajeja. Hankkeessa pyrittiin myös vertaamaan Pohjois-Euroopan, Siperian ja Pohjois-Amerikan harsosääskifaunaa. Altai-vuoriston fauna on lajistol- tyyppiyksilöineen, ja tiivistänyt kansainvälistä yhteis- taan hyvin samankaltainen kuin Pohjois-Euroopan. työtä harsosääskitutkimuksessa. Altain Dolichosciara-lajeja käsiteltiin omana artikkeli- Pohjois-Euroopan harsosääskissä on edelleen tutki- naan. Monet Pohjois-Euroopassa esiintyvät lajit osoit- mista. Vaikeiden ja monilajisten sukujen taksonomia tautuivat holarktisiksi, toisaalta löytyi paljon uusia vaatii lisäselvityksiä rakenne- ja molekyylitasolla, esi- nearktisia lajeja. Sciaridae-heimon korkeamman ta- merkiksi ongelmalliset Bradysia ja Corynoptera-suvut. son fylogeniaa käsiteltiin kolmessa julkaisussa, joissa Lajien levinneisyys ja elinympäristövaatimukset tun- selvitettiin heimon fylogeneettinen asema Sciaroidea- netaan yhä puutteellisesti, vaikka saatiinkin viitteitä yläheimossa, definioitiin heimo uudelleen, kuvattiin esimerkiksi erityyppisten soiden ja lahopuiden kiin- kaksi uutta alaheimoa (Sciarotrichinae ja Sciarosomi- nostavista harsosääskiyhteisöistä. Suomen harsosääs- nae), ja esitettiin hypoteesi Sciaridae-heimon suku- kilajiston tuntemus täydentyy Svenska Artprojektetin jen väliseksi polveutumisjärjestykseksi. Artikkeleissa rahoittamassa holarktisten ja erityisesti pohjoismais- kuvattiin kaksi merkittävää tieteelle uutta sukua ja ten harsosääskien taksonomiaan ja faunistiikkaan lajia: Xenosciara invisa ja Sciarotricha biloba. Yhteensä paneutuvassa tutkimushankkeessa 2007–2009. hankkeessa on ilmestynyt 18 artikkelia kansainvä- lisissä julkaisusarjoissa, ja useita käsikirjoituksia on Lisätietoja: tekeillä. Tieteelle uusia lajeja on löydetty viitisenkym- Pekka Vilkamaa mentä, samoin aiemmin kuvattuja, mutta Suomen Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo eläimistölle uusia lajeja. Tutkimustiedon lisäksi hanke PL 17, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected] on lisäksi tuottanut arvokkaan referenssikokoelman

Suomen ympäristö 1 | 2008 127 Suomen seitikkien (Cortinarius) systematiikka, ekologia ja levinneisyys Tuula Niskanen, Kare Liimatainen ja Ilkka Kytövuori

Seitikit ovat merkittävä osa metsäluontomme moni- rustuivat, olivat väärin määritettyjä. Fylogeneettisiä muotoisuutta sekä suoraan että välillisesti. Ne ovat tutkimuksia oli tehty seitikeistä vain muutamia3,4. tärkeitä ektomykorritsasieniä ja niillä on huomatta- Hankkeiden tarkoituksena oli tutkia seitikkien sys- va merkitys metsäpuiden ravinnetaloudelle. Monet tematiikkaa hyödyntäen morfologiaa ja DNA-mene- seitikit ovat ekologisesti kapea-alaisia ja herkkiä ym- telmiä sekä selvittää Suomen seitikkilajien ekologiaa päristönmuutosten ilmentäjiä ja niitä on käytetty ar- ja levinneisyyttä. vokkaiden luontokohteiden indikaattorilajeina1. Seitikit on runsaslajisin ja yksi puutteellisimmin Lähes kolminkertainen tunnetuista helttasienisuvuistamme. Tutkimustemme lajimäärä perusteella lajeja arvioidaan olevan Suomessa ainakin 600. Seitikkejä ei ole aiemmin meillä juurikaan tutkit- Tutkimustemme perusteella Suomesta tunnetaan tällä tu ja myös maailmanlaajuisesti tiedot ovat hyvin va- hetkellä 348 seitikkilajia, mutta todellinen lajimäärä javaisia. Ennen hankkeiden aloittamista Suomesta oli lienee lähes kaksinkertainen. Tähän mennessä on tun- luetteloitu 210 seitikkilajia (taulukko 1) ja pohjoismai- nistettu 146 Suomelle uutta seitikkilajia, joista suurin den lajimääräksi arvioitiin noin 3002. Geenipankissa osa on myös muille pohjoismaille uusia. Näistä 38:lle oli vuonna 2002 sekvenssit 65 Suomessa esiintyvästä on löydetty jo olemassa oleva nimi ja 12 on kuvattu lajista, mutta monet näytteistä, joihin sekvenssit pe- tieteelle uutena (kuva 1). Lajitaksonomian selvittäminen on nopeutunut huomattavasti molekyylisystemaattisten menetelmi- Taulukko 1. Seitikkien (Cortinarius) IUCN-luokat vuosina en kehittymisen myötä. Tutkimukseen on käytetty 2000, 2005 ja 2007. a = Nummela-Salo & Salo 2000, pääosin rDNA:n ITS-alueita. Aina niiden erotuskyky julkaisematon lista museoissa olevista seitikkinäytteistä, ei ole riittävä, jolloin nopeammin muuntuva rDNA:n b = Kytövuori ym. 2005, c = Tämän hetken arvio hank- IGS-alue on osoittautunut käyttökelpoiseksi. Suurin keen tulosten perusteella. osa geneettisesti läheisistä lajeista on tunnistettavissa Table 1. The IUCN red list categories of Cortinarius in 2000, 2005 and 2007. a = Nummela-Salo & Salo 2000, the un- morfologisesti, mutta osa lajeista saattaa myös olla published list of Cortinarius collections in Finnish herbaria, kryptisiä. Käsityksemme seitikkien sisäisestä luo- b = Kytövuori ym. 2005, c = Our estimate based on the kittelusta on muuttunut paljon. Hankkeen tulosten current results. pohjalta julkaistaan ensimmäinen laajempi selvitys 2000a 2005b 2007c huopaseitikkien sisäisestä systematiikasta pohjau- tuen ITS, LSU ja RPB-alueisiin sekä morfologiaan. CR 2 2 2 Julkisissa geenipankeissa on tällä hetkellä tietoa EN 2 1 2 120 suomalaisesta ja kaikkiaan 388 seitikkilajista. VU 5 4 9 Näistä monet ovat valitettavasti edelleen väärin mää- NT 3 8 16 ritettyjä. Tuottamamme 1300 sekvenssiä 383 lajista ja LC 152 172 195 87 tyyppinäytteestä lisäävät tiedon laatua ja määrää DD 46 23 21 olennaisesti. Hankkeiden aikana on kerätty noin 6000 seitik- NE - - 103 kinäytettä Suomesta ja muista pohjoismaista. Noin Yhteensä 210 210 348 800 näytettä on valokuvattu tuoreena. Näytteet tal-

128 Suomen ympäristö 1 | 2008 Monien talousmetsien yksipuolinen puulajira- kenne pienentää seitikkien diversiteettiä. Sekamet- sä on enemmän kuin yksittäisten puulajien summa. Esimerkiksi lumoseitikki (C. caput-medusae) kasvaa sammaleisten kuusikoiden haapojen seurassa, mutta ei haavikoissa. Seitikeille sopivat metsät ovat tällä hetkellä harvinaistuva luonnonvara, koska niitä ei oteta huomioon suojelualueissa eikä talousmetsien hoidossa. Lisääntyneestä tiedosta huolimatta seitikkien uhanalaisuudesta ei edelleenkään tiedetä kovin paljon. Arvioinnissa voidaan käyttää vain esiintymien lukumäärään perustuvaa D-kriteeriä ja lajien taantumista on arvioitu ainoastaan kasvupaikkojen yleisen Kuva 1. Sahtiseitikki (C. neofurvolaeus) on yksi hankkeen myötä tieteelle uusina kuvatuista lajeista. Kuva: Kare taantumisen kautta. Esiintymiä saadaan tietoon vain Liimatainen. itiöemien perusteella, jolloin syksyn sääolosuhteet Fig. 1. Cortinarius neofurvolaesus is one of the species desc- vaikuttavat suuresti niiden löytymiseen. ribed as new to science during this project. Photo: Kare Monet uhanalaisista seitikeistä ovat kalkkikuu- Liimatainen. sikoiden lajeja, joten näiden elinympäristöjen sääs- täminen suojelee aina monia seitikki- sekä useita lennetaan Suomen museoihin (muun muassa H, muitakin harvinaisia kantasienilajeja. Perinteinen TUR, OULU). Helttasienten ja tattien ekologista lajirauhoitus ei sienten kohdalla toimi, ellei itse kas- luetteloa varten tarkistettiin ja määritettiin suuri mää- vupaikkaa suojella. Itiöemien poiminta ainakaan rä museomateriaalia, josta vain noin 10 % on ollut kohtuullisessa määrin ei haittaa sientä. Lehtojen- oikein määritettyä. suojelualueilla seitikkejä uhkaavat hoitotoimenpi- Hankkeiden ansiosta Suomi on tällä hetkellä joh- teet, eli yleensä kuusien poistaminen, joka aiheuttaa tavia maita maailman seitikkitutkimuksessa. Tutki- kuivumista ja voimakasta heinittymistä ja tällöin ai- muksemme on parantanut Pohjoismaiden seitikki- nakin monien seitikkien itiöemien tuotanto vähenee tietämystä merkittävästi ja tiedot lajien ekologiasta tai jopa lakkaa. Tämän hetkinen kalkkikuusikoiden ja levinneisyydestä ovat tarkentuneet huomattavasti. suojelutaso ei ole läheskään riittävä. Alueiden tulee Kertynyttä tietoa on hyödynnetty Suomen helttasien- olla myös riittävän suuria, jotta suotuisa pienilmasto ten ja tattien ekologisessa luettelossa5 sekä tekeillä säilyy. olevassa pohjoismaisessa sienten määritysoppaassa Osa harvinaisista lajeista on sellaisia, esimerkiksi Funga Nordicassa6, jossa noin 65 % seitikkilajeista on tenhoseitikki (C. rubrovioleipes) ja synkkäseitikki (C. vastuullamme. Lisäksi on julkaistu useita tieteellisiä ectypus), että harvinaisuuden syytä ei pystytä pelkän artikkeleita. kasvupaikan mukaan selittämään. Tällöin suojelu on tietysti hankalaa ja erityisesti näiden lajien ekologi- Seitikkien uhanalaisuus sista vaatimuksista tarvittaisiin lisää tietoa. Seitikit ovat ekologisesti kapea-alaisia ja ne saat- Suurin osa seitikeistä viihtyy yli 40-vuotiaissa metsis- tavat ilmentää maaperän ominaisuuksia kasvilli- sä, joita ei ole ainakaan 10 vuoteen käsitelty. Varsinai- suutta tarkemmin. Ekologisen kapea-alaisuutensa sia aarnimetsiä seitikit eivät ehkä vaadi. Seitikkejä uh- ja muutoksille herkkyytensä vuoksi seitikeillä saat- kaa ensisijaisesti elinympäristöjen tuhoutuminen eli taa tulevaisuudessa olla aiempaa suurempi merkitys hakkuut. Myös metsien harvennus ja sen mukanaan indikaattorilajeina. tuoma kuivuminen ja valon lisääntymisen aiheuttama heinittyminen vaikuttavat epäedullisesti seitikkeihin. Tulevaisuuden haasteena Osa niistä voi elää maan alla vielä häiriön jälkeen, laadukas määritysopas mutta lisääntymiskykyinen eli itiöemiä tuottava po- pulaatio tarvitsee häiriöttömän ympäristön. Myös Suomen seitikkilajistosta pystytään tällä hetkellä metsien lannoituksen tiedetään vähentävän seitikkien luokittelemaan enintään 35 %. Lähes puolet lajeista itiöemien tuotantoa. on vielä täysin tuntemattomia ja hieman paremmin

Suomen ympäristö 1 | 2008 129 tunnetuilta 20 % puuttuu vielä virallinen nimi. Kun lajisto tunnetaan paremmin, tarvitaan tarkemman Abstract ekologian ja levinneisyyden kartoittamiseen myös harrastajien voimavaroja. Tällä hetkellä seitikeistä Systematics, ecology and distribution ei ole julkaistu suomenkielistä lajiopasta. Ruotsin of Cortinarius in Finland Artprojektet hankkeeseen kuuluva lajiopas Cortina- rius Flora Photographica2 sisältää vain 25 % Suomen Of all the Agaricales (gilled mushrooms) arvioidusta lajimäärästä. Siinä on melko paljon vir- Cortinarius is the genus richest in species, heitä ja monet sen lajinkuvauksista sisältävät useita and very poorly known. To date, some 200 lajeja, joten seitikkien määrittäminen muille kuin am- species have been catalogued in Finland, but the mattilaisille, on tällä hetkellä lähes mahdotonta. actual number is most likely triple that. The aims Eurooppalaisten seitikkinäytteiden tutkiminen on of this project were to study the systematics paljastanut, että täysin eri lajeja kutsutaan samalla of Cortinarius based on morphology and DNA nimellä eri maissa. Tämän vuoksi eri maiden lajilis- methods, as well as to investigate the ecology toja ei voi vertailla keskenään. Tuottamamme tyyp- and determine the distribution of Cortinarius in pinäytteiden sekvenssit mahdollistavat nimistön va- Finland. To date, the project has identified 146 kiintumisen ja melko yksiselitteisen lajintunnistuksen new species. An existing name has been found pelkän DNA-sekvenssin avulla yhtenäistäen lajikäsi- for 38 of these, while 12 have been described as tyksiä eri puolilla Eurooppaa. Tällöin myös eri alueil- new to science. The remaining finds are pending ta tehdyt lajistoselvitykset ovat vertailukelpoisempia more detailed research. This project has made keskenään ja helpottavat esim. seitikkien todellisen Finland one of the leading countries in Corti- suojelutarpeen arvioimista. narius research worldwide. Our investigation has considerably contributed to the knowledge of Kirjallisuus Cortinarius in the Nordic countries and revealed 1 Hallingbäck, T. & Aronsson, G. 1998. Ekologisk katalog över more details about the ecology and distribution storsvampar och myxomyceter. Uppsala. 239 s. of the species. The resulting information is used 2 Brandrud, T. E., Lindström, H., Marklund, H., Melot, J. & e.g. in Funga Nordica, a Nordic handbook for the Muskos, S. 1989-1998. Cortinarius Flora Photographica. Vol. I-IV (ruotsinkielinen versio). Cortinarius HB, Matfors. identification of fungi. The results will also help 3 Høiland, K. & Holst-Jensen, A. 2000. Cortinarius phylogeny to assess the endangerment of the species. and possible taxonomic implications of ITS rDNA sequences. Mycologia 92(4): 694–710. 4 Moser, M. & Peintner, U. 2002. The species complex Corti- narius scaurus – C. herpeticus based on morphological and molecular data. Micol. Veget. Medit.kirjoita auki 17(1): 3–17. 5 Kytövuori, I., Nummela-Salo, U., Ohenoja, E., Salo, P. & Vau- ras, J. 2005. Helttasienten ja tattien levinneisyystaulukko & Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Julk.: Salo, P., Nie- melä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.) 2005: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 769. ss. 109–426. 6 Knudsen, H. & Vesterholt, J. (toim) 2008. Funga Nordica vol 1. Agaricoid, Boletoid and Cyphelloid genera. Nordsvamp, Copenhagen.

Lisätietoja: Tuula Niskanen, Kare Liimatainen ja Ilkka Kytövuori Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos PL 65, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected]

130 Suomen ympäristö 1 | 2008 Suomen sammalien ja jäkälien mikrosienet Soili Stenroos, Seppo Huhtinen ja Tomi Laukka

Kotelosienet ovat yksi vanhimmista terrestrisen ym- Turun yliopiston kasvimuseon kokoelmiin ja DNA- päristön eliöryhmistä. Kotelosieniä on maailmassa sekvenssit tallennetaan geenipankkiin. arviolta noin 33 000 lajia1 ja Suomessakin vähintään 3 600 lajia. Runsaasta lajimäärästään johtuen kotelo- Uraauurtavia löytöjä sienet ovat huonosti tunnettuja. Suomen lajien uhan- alaisuusmietinnössä, jossa kotelosienten suurimmak- Tutkimuksen aikana on löydetty yhteensä kaksi tie- si uhanalaisuuden syyksi todetaan metsien käyttö, teelle uutta mikrosienisukua, 26 tieteelle uutta lajia, on taksonomisten epäselvyyksien ja tiedon puutteen 13 Suomelle uutta sukua ja yhteensä 108 Suomelle vuoksi jouduttu jättämään noin puolet lajistosta koko- uutta lajia. Näiden lukujen odotetaan edelleen kas- naan arvioinnin ulkopuolelle2. Maailmasta tunnetaan vavan tutkimuksen edistyessä. Mikrosienten runsaus noin 350 sellaista kotelosienilajia, jotka ovat erikoistu- vaihtelee suuresti isännän mukaan. Rahka-, maksa- ja neet kasvamaan maksasammalien ja lehtisammalien karhunsammalet ovat monien lajien suosimia kasvu- gametofyyteillä tai sporofyyteillä3. Jäkälillä kasvavia alustoja. Jäkälien mikrosienet suosivat erityisesti nah- kotelosieniä tunnetaan vastaavasti noin 1000 lajia4,5. kajäkäliä. Syytä näiden isäntien suosioon ei tiedetä. Suomesta oli ennen hankkeemme aloittamista il- Sammalien mikrosienten sukulaisuussuhteita moitettu vain noin kymmenen sammalilla kasvavaa tutkittaessa on käynyt ilmi, että kaukaistakin sukua mikrosienilajia6,7,8,9,10 ja noin 120 jäkälien mikrosieni- toisilleen olevat mikrosienet ovat kelpuuttaneet sa- lajia11. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen man isännän. Hankkeessamme tutkitut mikrosienet sammalien ja jäkälien mikrosienilajistoa sekä kartoit- kuuluvat tähän mennessä kootun aineiston perus- taa lajien levinneisyyttä. Lisäksi pyrimme selvittä- teella kuuteen eri sieniluokkaan. Analyysien perus- mään sammalilla kasvavien mikrosienilajien suku- teella voidaan todeta, että kyky hyödyntää sammalia laisuussuhteita ja kehityshistoriaa. kasvualustana on syntynyt sienten kehityshistorian Sammalien mikrosienet ovat osoittautuneet erit- aikana useaan kertaan. täin yleisiksi mutta pienen kokonsa ja kasvupaik- Jotkut mikrosienilajeista ovat valikoivia isäntänsä kansa vuoksi niitä on vaikea havaita. Pienimmät lajit suhteen, toisille kelpaavat useat isäntälajit tai -suvut. mahtuisivat siitepölyhiukkasten sisään, suurimpia- Alustavien tulosten perusteella näyttää siltä, että mik- kin on vaikea nähdä paljain silmin. Mikrosienet ovat rosienilaji kykenee erottamaan jopa toisilleen läheisiä rakenteeltaan yksinkertaisia, mutta mikroskoopin isäntälajeja. Tällä on merkitystä myös suojelutoimien avulla on mahdollista perehtyä niiden keskeisimpiin kannalta. Vahvasti isäntäänsä sitoutuneet mikrosie- ominaisuuksiin. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimer- nilajit eivät kykene helposti sopeutumaan uuteen kiksi itiöemän muoto, väri ja rakenne; myös itiötun- elinolojen muuttuessa. Jäkäliltä ja sammalilta ei ole tomerkit ovat usein tärkeitä. löydetty yhteisiä mikrosienilajeja, joten laajemmas- Mikrosienistä voidaan eristää itiöemä tai parhaim- sa mittakaavassa mikrosienten valikoivuus näyttää massa tapauksessa yksittäinen itiö viljeltäväksi mal- olevan ehdotonta. lasuuteagarilla. Tämä tehdään rihmaston kasvuun Mikrosienten suhde isäntäkasviinsa vaihtelee lajin liittyvien ominaisuuksien havainnoimiseksi sekä tai suvun mukaan. Jotkut loisivat isäntäkasvillaan ja DNA:n eristämiseksi. DNA-sekvenssejä käytetään tappavat sen vähitellen, kun taas toiset elävät isännäl- fylogeneettisiin analyyseihin, joiden avulla selvite- lään aiheuttamatta sille näkyvää vahinkoa. On toden- tään sienten kehityshistoriaa. Hankkeessa on tähän näköistä, että ainakin joissain tapauksissa sienen ja mennessä koottu yli 3 000 mikrosieninäytettä, joista sen isännän välinen suhde voi olla altis elinolosuhtei- yli 300:sta on eristetty DNA. Näytteet on tallennettu den muutoksille ja tasapaino voi järkkyä joko sienen

Suomen ympäristö 1 | 2008 131 tai sen isännän hyväksi. Monet sienet elävät symbi- oosissa muiden eliöiden kanssa. Mikrosienten tiivis yhteiselämä isännän kanssa voi myös mahdollistaa symbioosisuhteen. Tällaista suhdetta ei kuitenkaan ole toistaiseksi pystytty osoittamaan. Kiintoisa tutkimuslinja löytyy myös sammalien mikrosienten mahdollisesta kilpailusta isännällään. Yhdellä sammalversolla voi kasvaa rinnakkain useita mikrosienilajeja ja -sukuja. Vaikka itiöemät eivät sinänsä kilpaile kasvutilasta, sienten rihmastot joutuvat kuitenkin kilpailutilanteeseen isäntäkasvin so- lukoissa.

Taudinkestävyyttä kontrolloivia geenejä etsitään

Hankeemme on ollut mukana myös kasvien taudin- kestävyyttä kontrolloivien geenien tutkimuksessa (J. Valkonen, Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitos). Taudinkestävyys on taloudellisin ja ympäris- Kuva 1. Sirokorallisammalella (Ptilidium pulcherrimum) tön kannalta paras tapa torjua sienten, bakteerien ja kasvava Epibryon-suvun mikrosieni on yksi tieteelle uusista virusten aiheuttamia kasvitauteja. Näiden geenien lajeista. Sen pallomaiset, karvaiset itiöemät ovat kooltaan paikantaminen kasvien genomissa, niiden eristämi- 70–130 µm. Laji on yleinen, eikä se näytä vahingoittavan nen sekä puolustusvasteita tuottavien signaaliväli- isäntäsammaltaan. Kuva: Tuuli Timonen. tysketjujen selvittäminen ovat keskeisiä tutkimuksen Fig. 1. This yet undescribed microfungus of genus Epibryon grows on hepatic Ptilidium pulcherrimum. Its spherical, hairy elementtejä. Sammalet muodostavat keskeisen osan fruitbodies are 70–130 µm in size. The species is common ekosysteemiä, mutta niiden taudinaiheuttajista tiede- and causes no apparent damage to its host. Photo: Tuuli tään erittäin vähän. Timonen. Hankkeemme on lisännyt merkittävästi tietämys- tä mikrosienten monimuotoisuudesta. Tavoitteena on kartuttaa tietoa niin, että tutkittujen mikrosienten uhanalaisuudesta on mahdollista antaa arvioita. Perustutkimus avaa lisäksi lukuisia mahdollisuuksia soveltaviin tutkimuslinjoihin, joiden avulla voidaan tuottaa uutta tietoa kasvien ja sienten vuorovaiku- tussuhteista.

Lisätietoja: Soili Stenroos Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo PL 7, 00014 Helsingin yliopisto sähköposti: [email protected] Seppo Huhtinen ja Tomi Laukka Kuva 2. Pezizella epithallina loisii nahkajäkälien (Peltigera- Turun yliopisto, Kasvimuseo suku) sekovarrella aiheuttaen siihen vaaleita vauriokohtia. Maljamaiset itiöemät ovat läpimitaltaan 0,3–0,4 mm. Laji on melko harvinainen; Suomesta se on löydetty kaksi kertaa. Kuva: Tuuli Timonen. Fig. 2. Pezizella epithallina parasitizes lichen genus Peltigera, causing decolorized patches in its thallus. Cup-shaped fruitbodies are 0,3–0,4 mm in diameter. The species appears to be quite rare; it has been found in Finland only twice. Photo: Tuuli Timonen.

132 Suomen ympäristö 1 | 2008 Kirjallisuus 1 Kirk, P.M., Cannon, P.F., David, J.C. & Stalpers, J.A. (toim.) 2001. Dictionary of fungi. ed. 9. CAB Internarional. 2 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, L. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus. 3 Döbbeler, P. 1997. Biodiversity of bryophilous ascomycetes. Biodiversity and Conservation 6: 721–738. 4 Hawksworth, D.L. 1982. Secondary fungi in lichen symbioses: parasites, saprophytes and parasymbionts. Journal of Hattori Botanical Laboratory 52: 357–366. 5 Hawksworth, D.L. 1983. A key to the lichen-forming, parasitic, parasymbiotic and saprophytic fungi occurring on lichens in the British Isles. Lichenologist 15: 1–44. 6 Karsten, P.A. 1869. Fungi Fenniae Exsiccati 9. Åbo. 7 Karsten, P.A. 1869. Monographia Pezizorum Fenniearum. Notiser ur Sällskapets pro Fauna et Flora Fennica Förhand- lingar 10: 99–206. 8 Karsten, P.A. 1887. Ascomycetes novi Fennici. Revue Myco- logique . 9: 159–161. 9 Döbbeler, P. 1978. Moosbewohnende Ascomyceten I. Die Py- renocarpen, den Gametophyten besiedelnden Arten. Mittei- lungen der Botanischen Staatssammlung München 14: 1–360. 10 Döbbeler, P. 1980. Moosbewohnende Ascomyceten IV. Zwei neue Arten der Gattung Octosporella (Pezizales). Mitteilungen der Botanischen Staatssammlung München 14: 1–360. 16: 471–484. 11 Vitikainen, O., Ahti, T., Kuusinen, M, Lommi, S. & Ulvinen, T. 1997. Checklist of lichens and allied fungi of Finland. Norr- linia 6: 1–123.

Abstract Epibryous and lichenicolous fungi of Finland

Epibryophytic and lichenicolous ascomycetes are among the least known fungi in Finland. The finding and identifying of these fungi are problematic due to the much reduced size and very few morphological characters. The goal of our project was to screen the diversity and map the distribution of the target fungi in Finland. Altogether, two genera and 26 species were found as new to science and 13 genera and 37 species were found as new to Finland. Further- more, we studied the evolutionary relationships of epibryophytic microfungi by using DNA sequence data and robust phylogenetic analyz- ing methods. It appears that these fungi belong to at least six different fungal classes and that their life style has evolved multiple times during the evolutionary history of the ascomycetes.

Suomen ympäristö 1 | 2008 133 PUTTE-tutkijoiden julkaisut 2003–2007 The publications of researchers in PUTTE programme during 2003–2007

Ahola, M. & Silvonen, K. 2005. Pohjoisen Euroopan yökkös- Hanski, I. K. 2005. Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kan- ten toukat. Larvae of Northern European Noctuidae. Vol 1. nankoon selvittäminen ja kannanseurannan järjestäminen. KuvaSeppälä-yhtiöt, Vaasa. MOSSE puolimatkassa – monimuotoisuuden tutkimusoh- Albrecht, A. 2005. Suomen ja lähialueiden kirvat, määri- jelman (2003–2006) välitulokset Hanasaari 17.–18.11. 2004, tysopas. MOSSE puolimatkassa – monimuotoisuuden seminaarikooste. MMM:n julkaisuja 14/2004: 222–223. tutkimusohjelman (2003–2006) välitulokset Hanasaari Hanski, I. K. 2006. Liito-orava ja metsätalous. Ss. 187–188. 17.–18.11. 2004, seminaarikooste. MMM:n julkaisuja Kirjassa: Jalonen, R., Hanski, I., Kuuluvainen, T., Nikin- 14/2004: 220–221. maa, E., Pelkonen, P., Puttonen, P., Raitio, K. & Tahvonen, Albrecht, A., Söderman, G., Rinne, V., Mattila, K., Ahlroth, P., O. (toim.). Uusi metsäkirja. Gaudeamus. Karjalainen, S., Kirjavainen, J., Mannerkoski, I., Rintala, T. Hanski, I. K. 2006. Liito-oravan Pteromys volans Suomen kan- 2006. New and interesting finds of Hemiptera in Finland nan koon arviointi. Ympäristöministeriö. II. Sahlbergia 11: 2 Hanski, I. K. & Selonen, V. 2007. Female-biased natal dispersal Albrecht, A., Söderman, G., Rinne, V., Mattila, K., Mannerkos- in the Siberian flying squirrel. (submitted). ki, I., Karjalainen, S. & Ahlroth, P. 2003. New and interes- Haukisalmi, V. & Hanski, I. K. 2007. Contrasting seasonal ting finds of Hemiptera in Finland. Sahlbergia 8: 64–78. dynamics in fleas of the Siberian flying squirrelPteromys ( Bendiksen, E., Bendiksen, K., Niskanen, T. & Kytövuori, I. volans) in Finland. Ecological Entomology 32: 333–337. 2008. Subgen. Myxacium (Fr.) Trog. In: Knudsen, H. & Heino, J., Virtanen, R., Vuori, K.-M., Saastamoinen, J., Ohto- Vesterholt, J. (edit.) 2008. Funga Nordica vol 1. Agaricoid, nen, A. & Muotka, T. 2005. Spring bryophytes in forested Boletoid and Cyphelloid genera. Nordsvamp, Copenha- landscapes. Land use effects on bryophyte richness, com- gen. p. 611 (accepted). munity structure and persistence. Biological Conservation Broad, G. R., Laurenne, N. M & Quicke, D. L. J. 2004. The 124: 539–545. genus Nipponaetes Uchida (Hymenoptera: Ichneumoni- Hippa, H. & Ståhls, G. 2005. Morphological characters of dae: Cryptinae) in Costa Rica, with a reassessment of the adult Syrphidae: descriptions and phylogenetic utility. generic limits. European Journal of Entomology 101(4): Acta Zoologica Fennica 215: 1–72. 651–655. Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2004. The genus Xylosciara Tuomi- Claussen, C. & Ståhls, G. 2007. A new species of Cheilosia koski (Diptera, Sciaridae): phylogeny and review of the (Meigen) from Thessaly/Greece, and its phylogenetic posi- species. Acta Zoologica Fennica 214: 1–38. tion (Diptera, Syrphidae). Volucella 8: 45–62. Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2005. Cladistic analysis finds a Desrochers, A., Hanski, I. K. & Selonen, V. 2003. Siberian placement for an enigmatic species, Peyerimhoffia sepei sp. flying squirrel responses to high- and low-contrast forest n. (Diptera: Sciaridae), with a note on its spermatophore. edges. Landscape Ecology 18: 543–552. Zootaxa 1044: 49–55. From, S. (toim.) 2005. Paahdeympäristöjen ekologia ja uhan- Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2005. The genus Sciarotricha gen. alaiset lajit. Sammandrag: Solexponerade torra habitat: n. (Sciaridae) and the phylogeny of Sciaroidea (Diptera). ekologi och hotade arter. Abstract: The ecology and threa- Insect Systematics & Evolution 36: 121–144. tened species of sunny and dry habitats. Suomen ympäris- Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2006. Phylogeny of the Sciaroidea tökeskus, Helsinki, 86 s. Suomen ympäristö 774. (Diptera): the implication of additional taxa and character Guseinov, E.F., Marusik, Yu.M. & Koponen, S. 2005. Spiders data. Zootaxa 1132: 63–68. (Arachnida, Aranei) of Azerbaijan 5. Faunistic review of Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2007. The flagria group of Keilbachia the funnel-web spiders (Agelenidae) with the descrip- Mohrig (Diptera, Sciaridae) in a biodiversity hot spot: nine tion of new genus and species. Arthropoda Selecta 14(2): new sympatric species from Kambaiti, Myanmar. Zootaxa 153–177. 1556: 31–50. Haarto, A. & Kerppola, S. 2004. Checklist of Finnish Hover- Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2007. New species and records of flies (Diptera, Syrphidae). Sahlbergia 9: 147–164. Keilbachia Mohrig (Diptera, Sciaridae) from the Oriental Haarto, A. & Kerppola, S. 2007. Suomen kukkakärpäset ja region. Zootaxa 1622: 57–68. lähialueiden lajeja. Finnish hoverflies and some species in Hippa, H., Vilkamaa, P & Mohrig, W. 2003. Phylogeny of adjacent countries. Ympäristöministeriö, Otavan kirjapai- Corynoptera Winnertz and related genera, with the descrip- no Oy, Keuruu, 647 s. tion of Claustropyga gen. nov. (Diptera, Sciaridae). Studia Halonen, P. & Hyvärinen, H. 2005. Itä-Fennoskandian riip- Dipterologica 9: 469–511. punaavojen taksonomiaa. MOSSE puolimatkassa – moni- Huhta, V. 2005. Puutteellisesti tunnettujen maaperäeläinten muotoisuuden tutkimusohjelman (2003–2006) välitulokset esiintyminen ja levinneisyys. MOSSE puolimatkassa – mo- Hanasaari 17.–18.11.2004, seminaarikooste. MMM:n nimuotoisuuden tutkimusohjelman (2003–2006) välitulok- julkaisuja 14/2004: 208–209. set Hanasaari 17.–18.11.2004, seminaarikooste. MMM:n Halonen, P., Myllys. L., Velmala, S. & Hyvärinen, H. Gowardia julkaisuja 14/2004: 218–219. (Parmeliaceae) – a new alectorioid lichen genus with two Hyvärinen, H. 2007. Itä-Fennoskandian kasvutavaltaan species. Bryologist (in press). riippuvien naavojen (Usnea barbata Weber ex F.H. Wigg., U. Hanski, I. K. 2005. Kuinka monta liito-oravaa elää Suomes- chaetophora Stirt. ja U. dasypoga (Ach.) Röhl.) taksonomia. sa? Luonnontieteellinen keskusmuseo 2004, Helsingin Pro gradu, Oulun yliopisto. yliopisto.

134 Suomen ympäristö 1 | 2008 Häkkinen, M., Heikkinen, J., Heliövaara, K. ja Siitonen J. Jakovlev, J. & Siitonen, J. 2004. Finnish fungus gnats (Diptera, Assessing changes in species’ distributions by means of Mycetophilidae etc.): faunistics, habitat requirements and spatial statistics (submitted). threat status. Lammi Notes 30: 3–7. Häkkinen, M., Heikkinen, J., Heliövaara, K. ja Siitonen J. Jakovlev, J. & Siitonen, J. 2005. Suomen sienisääsket (Diptera, Changes in the distribution of Finnish Cerambycidae Mycetophilidae ym.): lajisto, elinympäristövaatimukset ja (submitted). uhanalaisuus. MOSSE puolimatkassa – monimuotoisuu- Ilmonen, J. 2004. Blackfly studies in Finland: past, present den tutkimusohjelman (2003–2006) välitulokset Hana- and future. DGaaE Nachrichten. Deutsche Gesellschaft für saari 17.–18.11.2004, seminaarikooste. MMM:n julkaisuja allgemeine und angewandte Entomologie e.V. 18 (3): 108. 14/2004:228–229. Ilmonen, J. 2005. Notes on mating swarms of black flies (Dip- Jakovlev, J., Kjærandsen, J. & Polevoi, A. 2006. Seventy species tera: Simuliidae) in northern Finland. Sahlbergia 10: 54–58. of fungus gnats new to Finland (Diptera: Mycetophilidae). Ilmonen, J. 2006. Lähdesirvikkään ja pyörörutavesiäisen esiin- Sahlbergia 11: 22–39. tymisestä ja uhkatekijöistä Suomessa. Diamina 15: 4–6. Jakovlev, J., Kjærandsen, J., & Viklund, B. 2007. Fungus gnats Ilmonen, J. 2007. Assessing the conservation status of black (Diptera: Bolitophilidae, Diadocidiidae, Ditomyiidae, flies (Diptera: Simuliidae) in Finland: Background and Keroplatidae & Mycetophilidae) from Tyresta National methods. Proceedings of the 2nd International Simuliidae Park and Nature Reserve in Sweden. Sahlbergia (submit- Symposium, Novi Sad 2006. Acta Entomologica Serbica, ted). Supplement: 33–37. Junninen, K., Similä, M., Kouki, J. & Kotiranta, H. 2006. Ilmonen, J. 2007. Crunoecia irrorata (Curtis) (Trichoptera: Assemblages of wood‑inhabiting fungi along the gradients Lepidostomatidae) and conservation of boreal springs: of succession and naturalness in boreal pine‑dominated indications of clustering of red-listed species. Aquatic Con- forests in Fennoscandia. Ecography 29: 75–83. servation: Marine and Freshwater Ecosystems, (in press). Junninen, K., Similä, M., Kouki, J. & Kotiranta, H. 2006. (DOI: 10.1002/aqc.808) Sukkessiovaiheen ja luonnontilaisuuden vaikutus metsän Ilmonen, J. 2007. Checklist of black flies (Diptera: Simuliidae) kääväkäslajistoon. Teoksessa: Horne, P., Koskela, T., Kuusi- recorded in Finland. URL: http://www.saunalahti.fi/jail- nen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.), Metson jäljillä, mon/FinnishSimuliidae.htm Etelä‑Suomen metsien monimuotoisuusohjelman tutki- Ilmonen, J. & Adler, P. H. 2007. Updates to the checklist of musraportti: 187–188. black flies (Diptera, Simuliidae) recorded from Finland. Jäger, P. & Koponen, S. 2005. Toivo Henrik Järvi (1877–1960) (submitted). – a poorly known arachnologist. Newsletter of British Ilmonen, J. & Kuusela, K. 2003. Simulium (Hellichiella) baffi- Arachnological Society 103: 4–6. nense Twinn ja Simulium (Hellichiella)crassum (Rubtsov), Kahanpää, J. & Grichanov, I. 2004. A check-list of Finnish kaksi Suomelle uutta mäkärälajia (Diptera, Simuliidae). long-legged flies (Diptera: Dolichopodidae). International Sahlbergia 8: 89–91. Journal of Dipteriological Research 15(1): 57–62. Ilmonen, J. & Kuusela, K. 2006. The black flies (Diptera, Simu- Kahanpää, J. & Negrobov, O. P. 2007. Dolichopus setiger liidae) recorded from Finland. Proceedings of the Inter- Negrobov, 1973 (Diptera, Dolichopodidae): A long-legged national Symposium on Simuliidae. Studia Dipterologica. fl y new to Europe. Norwegian Journal of Entomology 54: Supplement 14: 60–66. 27–31. Ilmonen, J. & Paasivirta, L. 2005. Benthic macrocrustacean Kahanpää, J. & Winqvist, K. 2003. Rare flies recorded in Fin- and insect assemblages in relation to spring habitat charac- land during the year 2002 (Diptera). Sahlbergia 8: 92–95. teristics: patterns in abundance and diversity. Hydrobiolo- Kaipiainen 2005. Eliölajit-tietojärjestelmän aineiston täyden- gia 533: 99–113. täminen ja laadun parantaminen. MOSSE puolimatkassa Ilmonen, J., Adler, PH., Malmvist, B. & Cywinska, A. 2007. – monimuotoisuuden tutkimusohjelman (2003–2006) The Simulium vernum group (Diptera: Simuliidae) in Euro- välitulokset Hanasaari 17.–18.11.2004, seminaarikooste. pe: Multiple Character Sets for Assessing Species Status. MMM:n julkaisuja 14/2004: 234–235. (submitted). Kanervo, J. & Várkonyi, G. 2007. Occurrence of Psocoptera Ilmonen, J., Paasivirta, L. & Muotka, T. 2006. Changes in in boreal old-growth forests. Entomologica Fennica 18: benthic macroinvertebrate assemblages following water- 129–137. shed-scale restoration: first results. Verhandlungen Inter- Kehlmaier, C. & Ståhls, G. Finnish Pipunculidae (Diptera) Stu- nationale Vereinigung für theoretische und angewandte dies Part II: An annotated Checklist of Finnish Big-Headed Limnologie 29: 1487–1491. Flies. Sahlbergia (submitted). Jakobsson, S. & Niemelä, T. 2004. Vinokkaiden määritysopas. Kettunen, J. & Martikainen, P. 2005. Suomen ripsiäislajiston Finlands musslingar. Helsingin yliopiston kasvitieteen perusselvitys. MOSSE puolimatkassa – monimuotoisuu- monisteita 183: 1–60. den tutkimusohjelman (2003–2006) välitulokset Hana- Jakovlev, J & Penttinen, J. 2007. Boletina dispectoides sp. n. and saari 17.–18.11.2004, seminaarikooste. MMM:n julkaisuja six other species of fungus gnats (Diptera: Mycetophilidae) 14/2004: 230. new to Finland. Entomologica Fennica (in press). Kettunen, J., Kobro, S. & Martikainen, P. 2005. Thrips (Thy- Jakovlev, J. & Penttinen, J. 2007. Boletina dispectoides sp. n. and sanoptera) from dead aspen (Populus tremula) trees in six other species of fungus gnats (Diptera: Mycetophilidae) Eastern Finland. Entomologica Fennica 246–250. new to Finland. Entomologica Fennica (submitted). Kinnunen, J. 2007. Pisavaaran luonnonpuiston kääpälajisto. Jakovlev, J. & Polevoi, A. 2007. Two new species of the genus – Pro gradu, Helsingin yliopisto. Phronia Winnertz (Diptera: Mycetophilidae) from Finland Kiema, S. & Niemelä, T. 2004. Jalavanpakuri (Inonotus ulmico- and Russian Karelia. Entomologica Fennica (accepted). la), vanhojen puistojalavien lahottaja. Sorbifolia 35: 51–55.

Suomen ympäristö 1 | 2008 135 Kinnunen, J. & Niemelä, T. 2005. North European species of Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2006. Crustoderma efibulatum Ceriporiopsis (Basidiomycota) and their Asian relatives. and Hyphodontia incrustata (Basidiomycota, Aphyllopho- Karstenia 45: 81–90. rales), two new species from southern Finland. Annales Komarova, L. A. & Vilkamaa, P. 2006. Review of sciarid spe- Botanici Fennici 43: 301–306. cies (Diptera, Sciaridae) of genus Dolichosciara Tuomikoski, Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2006. Suillosporium caricis 1960 of the south of the West Siberia. Euroasian Entomolo- (Basidiomycota, Aphyllophorales), a new species from gical Journal 5: 163–164. Estonia. Annales Botanici Fennici 43: 298–300. Komarova, L.A., Hippa, H. & Vilkamaa, P. 2007. A review Kotiranta, H., Hjortstam, K., Miettinen, O. & Kulju, M. 2007. of the sciarid species of the Genus Camptochaeta Hippa et Tubulicrinopsis gen. nov. (Basidiomycota, Aphyllophora- Vilkamaa, 1994 (Diptera: Sciaridae) of the Altai fauna. Far les) and notes on Amauromyces pallidus. Annales Botanici Eastern Entomologist 171: 1–9. Fennici 44: 128–134. Kontula, T., Husa, J., Pykälä, J., Alapassi, M., Halonen, P., Kotiranta, H., Mukhin, V.A., Ushakova, N., & Dai, Y.C. 2005. Jäkäläniemi, A., Parnela, A., Sipilä, P., Syrjänen, K. & On Russian polypores (Basidiomycetes, Aphyllophorales) Teeriaho, J. 2005. Kallioiden ja kivikoiden luontotyypit ja 1, South Ural. Annales Botanici Fennici 42: 427–451. luontotyyppiyhdistelmät. Teoksessa: Kontula, T. & Raunio, Kotiranta, H., Ushakova, N. & Mukhin, V.A. 2007. Polypore A. (toim.): Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Aphyllophorales, Basidiomycetes) studies in Russia 2, – menetelmä ja luontotyyppien luokittelu. Suomen ympä- Central Ural. Annales Botanici Fennici 44: 103–127. ristö 765: 91–103. Krivosheina, N. P. & Ståhls, G. 2003. Taxonomy and distributi- Koponen, S. 2005. Varastohämähäkki on komea tulokas. Suo- on of Temnostoma bombylans (Fabricius) and T. angustistria- men Luonto 5/2005:16–17. tum Krivosheina (Diptera, Syrphidae) in Northern Europe. Koponen, S. 2006. Checklist of spiders in Finland (Araneae) Sahlbergia 8: 96–99. http://users.utu.fi/sepkopo/checklist_of_spiders_in_Fin- Kytövuori, I., Niskanen, T. & Liimatainen, K. 2005. Suomen land.htm seitikit (suku Cortinarius). MOSSE puolimatkassa – moni- Koponen, S. Spiders from groves in southwestern archipelago muotoisuuden tutkimusohjelman (2003–2006) välitulokset of Finland (Araneae). Revista Ibérica de Aracnologia (in Hanasaari 17.–18.11. 2004, seminaarikooste. MMM:n press). julkaisuja 14/2004: 204–205. Koponen, S., Fritzén, N.R., Pajunen, T. & Piirainen, P. 2007. Kytövuori, I., Niskanen, T., Liimatainen, K. & Lindström, Two orb-weavers new to Finland – Argiope bruennichi and H. 2005. Cortinarius sordidemaculatus and two new relatd Neoscona adianta (Araneae, Araneidae). Memoranda Socie- species, C. anisatus and C. neofurvolaesus, in Fennoscandia tatis Fauna et Flora Fennica 83: 20–21. (Basidiomycota, Agaricales). Karstenia 45: 33–50. Koponen, S., Pajunen, T. & Meriste, M. 2004. Palliduphantes Kyykkä, T. 2005. Hämähäkkien (Araneae) yhteisörakenteen insignis (Araneae, Linyphiidae) found in Estonia and vaihtelu korkeusgradientilla Utsjoella, Inarin Lapissa Finland. Memoranda Societatis Fauna et Flora Fennica 80: – kasvillisuuden ja pienilmaston vaikutus (Variation in 20–21. spider (Araneae) assemblages along altitudinal gradient Kosonen, L., Salo, P. & Söderholm, U. 2005. Fungus flora of in Utsjoki, Inari Lapland – the effects of vegetation and Pirkanmaa. Publications from the Herbarium University of microclimate conditions). Pro gradu, Turun Yliopisto. Turku 10: 1–64. Lahti, M. & Niemelä, T. 2005. Harvinaisia orakkaita. Sienilehti Kotiranta, H. 2005. Country reports for the period 2000–2005, 57:74–78. Finland. European Council for the Conservation of Fungi, Lahtinen, M. 2005. Liito-oravan kuolleisuus ja siihen vaikutta- Newsletter 14: 15–16. vat tekijät. Pro gradu, Helsingin yliopisto. Kotiranta, H. 2006. Odotettu kääpäkirja ilmestynyt. Sienilehti Laukka, T. 2005. Rahkasammalilla (Sphagnum) kasvavat mik- 58: 27–28. roskooppiset kotelosienet Suomessa. Lisensiaattitutkimus, Kotiranta, H. & Miettinen, O. 2006. Syzygospora lapponica sp. Turun yliopisto. nova (Syzygosporaceae, Heterobasidiomycetes) from Laukka, T. 2005. Sammalilla elävät mikrosienet ja niiden Finland. Acta Mycologica 41: 21–24. biologia. LuK-tutkielma, Turun yliopisto. Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2003. Kääväkkäitä keräämässä Laukka, T., Stenroos, S. & Huhtinen, S.2008. Sammalien ja Ahvenanmaalla. Sienilehti 55: 16–26. jäkälien salaperäiset kumppanit. Sienilehti (in press). Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2004. Pajujen käävät ja orva- Laurenne, N. 2005. Loispistiäisten systematiikka ja DNA-tun- kat. Sorbifolia 35: 3–8. tomerkkeihin perustuva lajinmääritys MOSSE puolimat- Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2005. Ceratobasidium and Olive- kassa – monimuotoisuuden tutkimusohjelman (2003–2006) onia (Basidiomycota, Aphyllophorales) in Finland. Annales välitulokset Hanasaari 17.–18.11. 2004, seminaarikooste. Botanici Fennici 42: 237–245. MMM:n julkaisuja 14/2004: 231. Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2005. The genus Athelopsis Laurenne, N & Quicke, D. L. J. 2004. A new species of Latana (Aphyllophorales, Corticiaceae) in Finland. Annales Bota- Cameron (Hymenoptera: Braconidae: Braconinae) from Ki- nici Fennici 42: 335–342. bale Forest National Park, West Uganda, with the first host Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2005. The genus Basidiodendron record of the genus confirmed by molecular techniques. (Heterobasidiomycetes, Tremellales) in Finland. Annales African Entomology 12: 55–62. Botanici Fennici 42: 11–22. Laurenne, N. M., Broad, G. R. & Quicke, D. L. J. 2006. Direct Kotiranta, H. & Saarenoksa, R. 2005. Tuomi, silmiin pistävä Optimization and Multiple Alignment of 28S D2-3 rDNA puu. Sen orvakat ja käävät. Sorbifolia 36: 111–117. Sequences: Problems with indels on the way to a molecular phylogeny of the cryptine ichneumon wasps (Insecta: Hymenoptera). Cladistics 22: 442–473.

136 Suomen ympäristö 1 | 2008 Lesonen, A. 2006. Sirokorallisammalella (Ptilidium pulcher- Milankov, V., Ståhls, G. & Vujic, A. 2007. Molecular diversity rinum) tavatut mikrosienet Suomessa. Pro gradu, Turun of populations of the Merodon ruficornis group (Diptera, yliopisto. Syrphidae) on the Balkan Peninsula. Journal of Zoological Mannerkoski, I. 2003. Pajujen kovakuoriaiset. Beetles asso- Systematics and Evolutionary Research (in press). ciated with willows. Sorbifolia 34(4): 164–167. Milankov, V., Ståhls, G., Stamenkovic, J. & Vujic, A. 2007. Mannerkoski, I. & Raisio, J. 2003. Kovakuoriaisia ja muita Genetic diversity of populations of Merodon aureus and M. hyönteisiä. Teoksessa: Raisio, J. ja Ny man, A. (toim.) Mik- cinereus species complexes (Diptera, Syrphidae): integrati- koholman lehmuksista Vaisakon tammiin – Salon seudun ve taxonomy and implications for conservation priorities lehtoja ja jaloja lehtipuita. s. 91–94. Salon seudun luonnon- on the Balkan Peninsula. Conservation Genetics (in press). suojeluyhdistys ry, 109 s. doi: 10.2007/s10592-007-9426-8. Mannerkoski, I., Ilmonen, J., Kahanpää, J. & Söderman G. Muotka, T., Ilmonen, J., Paasivirta, L., Salmela, J. & Virtanen, 2005. Uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut hyönteiset. R. 2005. Pienvesien uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut MOSSE puolimatkassa – monimuotoisuuden tutkimusoh- vesihyönteiset ja sammalet – levinneisyys, elinympäris- jelman (2003–2006) välitulokset Hanasaari 17.–18.11.2004, tövaatimukset ja metsätalouden vaikutukset. MOSSE seminaarikooste. MMM:n julkaisuja 14/2004: 206–207. puolimatkassa – monimuotoisuuden tutkimusohjelman Marsh, T. 2005. Iso- ja pikkukastesammalen (Plagiochila asple- (2003–2006) välitulokset Hanasaari 17.–18.11. 2004, semi- nioides ssp. asplenioides ja ssp. porelloides) mikrosienilajisto naarikooste. MMM:n julkaisuja 14/2004: 213–214. Suomessa. Pro gradu, Turun yliopisto. Myllys, L., Halonen, P. & Velmala, S. 2006. Bryoria americana, Martikainen, P. 2006. Neljä Suomelle uutta kovakuoriaislajia B. glabra, B. tenuis and B. tortuosa in Finland. Graphis Scrip- (Coleoptera). [Four species of beetle (Coleoptera) new to ta 18: 23–26. Finland]. Sahlbergia 11: 7–10. Myllys, L., Halonen, P. & Velmala, S. 2006. Notes on some rare Martikainen, P. & Kaila, L. 2004. Sampling saproxylic beetles: species of Bryoria in Finland. Graphis Scripta 18: 23–26. lessons from a 10-year monitoring study. Biological Con- Niedbała W. & Penttinen R. 2006. Two zoogeographically re- servation 120: 171–181. markable mite species from Finland (Acari, Oribatida, Ori- Marusik, Y. M. & Koponen, S. 2005. A survey of spiders (Ara- botritiidae) Journal of Natural History 40 (5–6): 265–272. neae) with Holarctic distribution. The Journal of Arachnol- Niemelä, T. 2003. Karvaorvakka, Punctularia strigosozonata, ogy 33: 300–305. kolme kertaa. Sienilehti 55: 67–70. Marusik, Y. M., Azarkina, G.N. & Koponen, S. 2004. A survey Niemelä, T. 2003. Kääpien lumoava perikunta. Suomen Luon- of East Palaearctic Lycosidae (Aranei). II. Genus Acantho- to 62(11): 4–11. lycosa F. Dahl, 1908 and related new genera. Arthropoda Niemelä, T. 2003. Käävät harrastuksena. Teoksessa: Parkki- Selecta 12(2): 101–148. nen, S. (toim.), Luonnonharrastajan Suomi, Järviseudulta Marusik, Y. M., Buckle, D.J. & Koponen, S. 2007. A survey of vaaroille: 236–239. Weilin+Göös, Helsinki. 256 s. the Holarctic Linyphiidae (Araneae). A review of the erigo- Niemelä, T. 2003. Mikä on Suomen yleisin kääpä? Sienilehti nine genus Zornella Jackson, 1932. Acta Zootaxonomica 55: 46–53. Sinica 32(1): 21–34. Niemelä, T. 2003. Suomen kääpien määritysopas. 14. painos. Marusik, Y. M., Gnelitsa, V. A. & Koponen, S. 2006. A survey Helsingin yliopiston kasvitieteen monisteita 182: 1–145. of Holarctic Linyphiidae (Araneae). 1. A review of the Niemelä, T. 2004. Käävät kiinnostavat kovakuoriaisia, ja ne Palaearctic genus Notioscopus Simon, 1884. The Bulletin of tutkijoita. Luonnontieteellisen keskusmuseon vuosikirja the British Arachnological Society 13(8): 321–328. 2003: 10–11. Marusik, Y. M., Gnelitsa, V.A. & Koponen, S. 2007. A survey Niemelä, T. 2004. Pieniä orakkaita ja muita kelojen sieniä. of Holarctic Linyphiidae (Aranei). 4. A review of the erigo- Sienilehti 56: 75–82. nine genus Lophomma Menge, 1868. Arthropoda Selecta Niemelä, T. 2004. Suomen kääpien määritysopas. 15. painos. 15(2): 153–171. Helsingin yliopiston kasvitieteen monisteita 184: 1–148. Marusik, Y. M., Gnelitsa, V.A. & Koponen, S. A survey of Niemelä, T. 2005 (lisäpainos 2006). Käävät, puiden sienet. Holarctic Linyphiidae (Araneae). 3. A review of the genus Norrlinia 13: 1–320. Praestigia Millidge, 1954. The Bulletin of the British Arach- Niemelä, T. 2005. Suomen kääpien määrityskirja. MOSSE nological Society (in press). puolimatkassa – monimuotoisuuden tutkimusohjelman Marusik, Y. M., Ovchinnikov, S. V. & Koponen, S. 2006. (2003–2006) välitulokset, Hanasaari 17.–18.11.2004, semi- Uncommon conformation of the male palp in common naarikooste: 232–233. Holarctic spiders belonging to Lathys stigmatisata group Niemelä, T. 2005. Uutta tietoa lampaankäävistä. Sienilehti 57: (Araneae, Dictynidae). The Bulletin of the British Arachno- 70–74. logical Society 13(9): 353–360. Niemelä, T. 2006. Suomen kääpien määritysopas. 16. painos. Miettinen, O. & Køljalg, U. 2007. Amaurodon sumatranus (The- Helsingin yliopiston kasvitieteen monisteita 188: 1–120. lephorales, Basidiomycota), a new species from Indonesia. Niemelä, T. 2007. Kääpäretkelle! Suomen Luonto 3/2007: Mycotaxon 100: 51–59. 34–35. Miettinen, O. & Larsson, K.H. 2006. Trechispora elongata spe- Niemelä, T. 2007. Suomen kääpien määritysopas 17. painos. cies nova from North Europe. Mycotaxon 96: 193–198. Helsingin yliopiston kasvitieteen monisteita 189: 1–120. Miettinen, O., Niemelä, T. & Ryvarden, L. 2007. A new Niemelä, T. & Kinnunen, J. 2003. Pisavaaran luonnonpuiston polypore Irpex cremicolor described from North Europe. kääpäinventointi 2003. Raportti Metsähallituksen Perä- Mycotaxon 102 (in press). Pohjolan luontopalveluille. 38 s. Miettinen, O., Niemelä, T. & Spirin, W. 2006. Northern Ant- Niemelä, T. & Kinnunen, J. 2004. Kolvananuuron ja Kirjo- rodiella species, the identity of A. semisupina, and type vaaran luonnonsuojelualueiden kääpäinventointi 2004. Ra- studies of related taxa. Mycotaxon 96: 211–239. portti Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluille. 31 s.

Suomen ympäristö 1 | 2008 137 Niemelä, T. & Kinnunen, J. 2004. Repoveden kansallispuiston Niskanen, T., Kytövuori, I. & Lindström, H. 2008. Key Cort kääpäinventointi 2004. Raportti Metsähallituksen Itä-Suo- C. In: Knudsen, H. & Vesterholt, J. (edit.) 2008: Funga men luontopalveluille. 26 s. Nordica vol 1. Agaricoid, Boletoid and Cyphelloid genera. Niemelä, T. & Kinnunen, J. 2006. Aatsingin – Onkamon, Nordsvamp, Copenhagen. pp. 604–606 (accepted). Peuratunturin ja Suksenpaistaman – Miehinkävaaran Niskanen, T., Kytövuori, I., Bendiksen, E., Bendiksen, K., suojelualueiden kääpäinventointi Sallassa 2005. Raportti Brandrud, T. E., Frøslev, T. G., Høiland, K., Jeppesen, T. S., Metsähallituksen Lapin luontopalveluille. 31 s. Liimatainen, K. & Lindström, H. 2008. Cortinarius (Pers.) Niemelä, T. & Kinnunen, J. 2006. Koloveden kansallispuiston Gray. In: Knudsen, H. & Vesterholt, J. (edit.) 2008. Funga kääpäinventointi 2006. Raportti Metsähallituksen Etelä- Nordica vol 1. Agaricoid, Boletoid and Cyphelloid genera. Suomen luontopalveluille. 44 s. Nordsvamp, Copenhagen. pp. 600–601 (accepted). Niemelä, T., Dai, Y.C., Kinnunen, J. & Schigel, D.S. 2004. New Niskanen, T., Liimatainen, K. & Kytövuori, I. 2006. Cortinarius and in North Europe rare polypore species (Basidiomy- lustrabilis (Basidiomycota, Agaricales), a new species to cota) with annual, monomitic basidiocarps. Karstenia 44: Fennoscandia. Karstenia 46(1): 13–16. 67–77. Niskanen, T., Liimatainen, K. & Kytövuori, I. 2006. Taxonomy, Niemelä, T., Kinnunen, J. & Dai, Y.C. 2003. Käävät. Teoksessa: ecology and distribution of Cortinarius rubrovioleipes and C. Kuusisto, A. (toim.), Ylläs – Aakenuksen alueen luonto. hinnuleoarmillatus (Basidiomycota, Agaricales) in Fennos- Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A 141: 81–107, candia. Karstenia 46(1): 1–12. 180–186. Niskanen, T., Liimatainen, K. & Kytövuori, I. 2007. Two new Niemelä, T., Kinnunen, J. & Kotiranta, H. 2005. Pisavaaran species in Cortinarius subgenus Telamonia, Cortinarius brun- luonnonpuiston ja Korououman – Jäniskairan suojelu- neifolius and C. leiocastaneus, from Fennoscandia (Basidio- alueen käävät. Polypores of the Pisavaara Strict Nature mycota, Agaricales). Mycological Progress (submitted). Reserve and the Korouoma – Jäniskaira Nature Reserve. Niskanen, T., Liimatainen, K., Kytövuori, I. & Lindström, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A 150: 1–51. H. 2008. Subgen. Telamonia (Fr.) Trog. In: Knudsen, H. & Niemelä, T., Kinnunen, J., Larsson, K.H., Schigel, D.S. & Vesterholt, J. (edit.) 2008. Funga Nordica vol 1. Agaricoid, Larsson, E. 2005. Genus revisions and new combinations Boletoid and Cyphelloid genera. Nordsvamp, Copenha- of some North European polypores. Karstenia 45: 75–80. gen. pp. 656–662 (accepted). Niemelä, T., Kinnunen, J., Renvall, P. & Schigel, D. 2003. Phel- Olsson, S. 2004. Epibryon interlamellare, karhunsammalilla lodon secretus (Basidiomycota), a new hydnaceous fungus kasvava mikrosieni. Pro gradu, Helsingin yliopisto. from northern pine woodlands. Karstenia 43: 37–44. Painter, J., Selonen, V. & Hanski, I. K. 2004. Microsatellite loci Niemelä, T., Kotiranta, H. & Schigel, D.S. 2005. Threatened for the Siberian flying squirrel,Pteromys volans. Molecular and insufficiently known Aphyllophorales fungi and their Ecology Notes 4:119–121. beetles in Finland. MOSSE puolimatkassa – monimuo- Pajunen, T. 2006. Xysticus viduus Kulczynski, 1898 (Araneae: toisuuden tutkimusohjelman (2003–2006) välitulokset, Thomisidae) found in Finland. Memoranda Societatis Hanasaari 17.–18.11.2004, seminaarikooste: 210–211. Fauna et Flora Fennica 82: 30–32. Niemelä, T., Larsson, K. H., Dai, Y. C. & Larsson, E. 2007. Pajunen, T., Terhivuo, J. & Koponen, S. Contribution to Anomoloma, a new genus separated from Anomoporia on the knowledge of anthropochorous spiders in Finland the basis of decay type and nuclear rDNA sequence data. (Araneae). Memoranda Societatis Fauna et Flora Fennica Mycotaxon 100: 305–317. (submitted). Nikitsky, N. B. & Schigel, D. S. 2004. Beetles in polypores of Penttilä, R., Lindgren, M., Miettinen, O., Rita, H. & Hanski, I. the Moscow region: checklist and ecological notes. Ento- 2006. Consequences of forest fragmentation for polyporo- mologica Fennica 15: 6–22. us fungi at two spatial scales. Oikos 114: 225–240. Niskanen, T. 2005. Punatunkkaseitikki, Cortinarius hinnuleoar- Penttinen R. & Huhta V. Ptyctima (Oribatida) in different millatus – Suomelle uusi seitikkilaji. Sienilehti 57: 4–6. habitats in Finland. Ex-perimental and Applied Acarology Niskanen, T. 2008. Cortinarius subgenus Telamonia p.p. in (submitted). North Europe. PhD. thesis, University of Helsinki (in Penttinen, J. & Siitonen, J. 2005. Viisi Suomelle uutta lieko- press). sääskilajia (Diptera, Cecidomyiidae: Porricondylinae). Five Niskanen, T. & Kytövuori, I. 2008. Keys Cort A–B, Key Myx species of log midges (Diptera, Cecidomyiidae: Porricon- D & Keys Tel A-C, E-Q, T-U. In: Knudsen, H. & Vesterholt, dylinae) new to Finland. Sahlbergia 10: 50–53. J. (edit.) 2008: Funga Nordica vol 1. Agaricoid, Boletoid Penttinen, J. & Spungis, V. 2007. Additions to the Finnish and Cyphelloid genera. Nordsvamp, Copenhagen. pp. fauna of log midges (Diptera, Cecidomyiidae: Porricondy- 602–603, 616–619, 662–666, 670–698, 708–711 (accepted). linae). Sahlbergia (submitted). Niskanen, T. & Liimatainen, K. 2005. Användning av DNA Penttinen, J. & Spungis, V. 2007. Additions to the Finnish i taxonomi inom släktet Cortinarius. Svensk Mykologisk fauna of log midges (Diptera, Cecidomyiidae: Porricondy- Tidskrift 26: 7–10. linae). Sahlbergia 12: 36–42. Niskanen, T., Kytövuori, I. & Høiland, K. 2008. Subgenus Pippola, E. 2006. Erilaisten typen- ja hiilenlähteiden sekä isän- Cortinarius. In: Knudsen, H. & Vesterholt, J. (edit.) 2008: täsienen vaikutus loishytykän (Tremella encephala Pers.:Fr. Funga Nordica vol 1. Agaricoid, Boletoid and Cyphelloid kasvuun ja kasvumuotoon. Pro gradu, Oulun yliopisto. genera. Nordsvamp, Copenhagen. pp. 601–602 (accepted). Pippola, E. 2007. Poimuhytykät, nuo mystiset hyytelösienet. Niskanen, T., Kytövuori, I. & Liimatainen, K. 2007. Cortinarius – Nuorten Luonto 4: 17. sect. Brunnei (Basidiomycota, Agaricales) in North Europe. Pippola, E. & Kotiranta, H. 2008. The genus Tremella (Basidio- Mycological Research (submitted). mycota, Tremellales) in Finland. Annales Botanici Fennici (accepted).

138 Suomen ympäristö 1 | 2008 Pippola, E. & Kytöviita, M.-M. Growth and dimorphism of Salmela, J. 2005. Kannonkosken Isolähteenpuro - merkittävä the mycoparasite Tremella encephala as affected by diffe- lähdesammalien elinympäristö Keski-Suomessa. Lutukka rent nitrogen and carbon sources and the host presence. 21: 105–108. (submitted). Salmela. J. 2005. Itäisen Inarin lähteiden sammalyhteisöjen Polevoi, A. & Jakovlev, J. 2004. Changes in the Finnish fauna koostumus ja monimuotoisuus. Laudatur-tutkielma, of fungus gnats (Diptera: Mycetophilidae s.l.) since Jyväskylän yliopisto. Hackman’s checklist. Sahlbergia 9: 135–140. Salmela, J. 2005. Lapin kolmion lähteiden sääskien ja sam- Polevoi, A., Jakovlev, J. & Zaitzev, A. 2006. Fungus gnats malten monimuotoisuus ja yhteisörakenne. Pro gradu, (Diptera: Bolitophilidae, Diadocidiidae, Keroplatidae and Jyväskylän Yliopisto. Mycetophilidae) new to Finland. Entomologica Fennica Salmela, J. & Ilmonen, J. 2005. Cranefly (Diptera: Tipuloidea) 17:161–169. fauna of a boreal mire system in relation to mire trophic Punttila, P., Virkkala, R., Auvinen, A.-P., Toivonen, H., Kai- status: implications for conservation and bioassessment piainen, H., Söderman, G., Mannerkoski, I. 2005. Metsät. Journal of Insect Conservation 9:85–94. Julk.: Hildén, M., Auvinen, A.-P., Primmer, E. (toim.). Suo- Salmela, J. & Vilkamaa, P. 2005. Sciaridae (Diptera) from men biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäris- Central Finland: faunistics and taxonomy. Entomologica tökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 770. Ss. 37–51. Fennica 16: 287–300. Quicke, D. L. J & Laurenne, N. M. 2005. A new species of Salminen, J. 2005. Luonnonhoidon kuumat paikat – paahde- Malagopsis van Achterberg (Hymenoptera: Braconidae: ympäristöjen hoito. Puistoväki 1/2005: 12–13. Braconinae) from Kibale Forest National Park, West Ugan- Salminen, J. 2007. Paahdeympäristöjen hyönteisseuranta. da, the first record of the genus from the African mainland. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A. African Entomology 13: 155–161. Ichneumonidae: Cryptinae) in species inventory report. Kasvimuseo, Helsingin yliopisto. Kibale Forest National Park, West Uganda. African Ento- 5 s. mology 11: 308–310. Schigel, D. S. 2006. Polypores of Åland Islands. Species inven- Quicke, D. L. J., Laurenne, N. M. & Barclay, M. 2005. A new tory report. Kasvimuseo, Helsingin yliopisto. 40 s. host record for the Afrotropical parasitic wasp genus Schigel, D. S. 2007. Polypores of Åland Islands. Species inven- Bathyaulax Szépligeti (Hymenoptera: Braconidae: Braco- tory report. Kasvimuseo, Helsingin yliopisto. 83 s. ninae) confirmed using DNA sequence data. Journal of Schigel, D. S. 2007. Collecting and rearing the fungivorous Hymenoptera Research 14:96–101. Coleoptera. La Terre et la Vie – Revue d’Ecologie 61 (in Quicke, D. L. J., Laurenne, N. M. & Barclay, M. 2005. Host lo- press). cation and aggressive behaviour in a tropical wood-borer Schigel, D. S. 2007: Fleshy fungi of the genera Armillaria, parasitoid genus (Hymenoptera: Braconidae: Monilobracon Pleurotus, and Grifola as habitats of Coleoptera. Karstenia Quicke) in Kibale Forest National Park, West Uganda. 47 (submitted). African Entomology 13: 213–220. Schigel, D. S. & Niemelä, T. 2004: Polypores and associated Quicke, D. L. J., Laurenne, N. M., Fitton M .G. & Broad G. R. beetles of the Ruissalo Strict Nature Reserve. Species in- 2007. Towards a thousand sequence ichneumonid wasp ventory report. Kasvimuseo, Helsingin yliopisto. 11 s. molecular phylogeny (Insecta : Hymenoptera : Ichneumo- Schigel, D. S. & Toresson, H. G. 2005. New records of Poly- nidae) based on the 28S rDNA D2-D3 region. Journal of porus pseudobetulinus, a rare polypore fungus (Basidio- Insect Science 7: 17–19. mycota, Aphyllophorales) in Scandinavia, and notes on Quicke, D. L. J., Mori, M., Zaldivar-Riveron, A., Laurenne, N. associated beetles. Memoranda Societatis pro Fauna et M. & Shaw, M. R. 2006. Suspended mummies in Aleiodes Flora Fennica 81: 102–107. species (Hymenoptera: Braconidae: Rogadinae) with desc- Schigel, D. S., Niemelä, T. & Kinnunen, J. 2006. Polypores of riptions of six new species from western Uganda based western Finnish Lapland and seasonal dynamics of poly- largely on DNA sequence data. Journal of Natural History pore beetles. Karstenia 46: 37–64. 40: 2663–2680. Schigel, D.S., Niemelä, T., Similä, M., Kinnunen, J. & Manni- Rantala, S. 2003. Mating patterns of the Siberian flying squir- nen, O. 2004. Polypores and associated beetles of the North rel in Finland. Pro gradu, Helsingin yliopisto. Karelian Biosphere Reserve, eastern Finland. Karstenia 44: 35–56.

Suomen ympäristö 1 | 2008 139 Selonen, V. & Hanski, I. K. 2003. Movements of the flying Ståhls-Mäkelä, G. 2005. Diptera Cyclorrapha Aschiza Suomes- squirrel Pteromys volans in corridors and in matrix habitat. sa: lajistoselvityksiä ja molekyylisystematiikkaa. MOSSE Ecography 26: 641–651. puolimatkassa – monimuotoisuuden tutkimusohjelman Selonen, V. & Hanski, I. K. 2004. Liito-orava. – Teoksessa: (2003–2006) välitulokset Hanasaari 17.–18.11.2004, semi- Kuuluvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., naarikooste. MMM:n julkaisuja 14/2004: 215. Kuuluvainen, J., Kuusinen, M. Ollikainen, M. & Salpaki- Söderman, G. 2002. Paralimnus rotundiceps (Homoptera, Ci- vi-Salomaa, P. (toim.) Metsän kätköissä Suomen luonnon cadellidae) löydetty uudelleen Suomesta Sahlbergia 7(1): 6. monimuotoisuus, s. 89. Edita Publishing Oy, Helsinki. Söderman, G. 2004. Auchenorrhyncha captured at light in Selonen, V. & Hanski, I. K. 2004. Young flying squirrelsPte - Finland (Hemiptera, Fulgoromorpha et Cicadomorpha). romys volans dispersing in fragmented forests. Behavioral Beiträge zur Zikadenkunde 7: 17–28. Ecology 15: 564–571. Söderman, G. 2005. Lajitason arviointimenetelmät. Teoksessa: Selonen, V. & Hanski, I. K. 2006. Habitat exploration and use Hildén, M., Auvinen, A.-P., Primmer, E. (toim.). Suomen in dispersing juvenile flying squirrels. Journal of Animal biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäristökes- Ecology 75: 1440–1449. kus, Helsinki. Suomen ympäristö 770. Ss. 27–29. Selonen, V. & Hanski, I. K. 2007. Sibling interactions in the Söderman, G. 2005. The east-Palearctic leafhopper Igutettix dispersal of Siberian flying squirrel. (manuscript). oculatus (Lindb.) in Finland – morphology, phenology and Selonen, V., Hanski, I. K. & Desrochers, A. 2007. Natal-habitat- feeding. Beiträge zur Zikadenkunde 8: 1–4. biased dispersal in the Siberian flying squirrel. Procee- Söderman, G. 2007. Taxonomy, distribution, biology and con- dings of the Royal Society B. London 274: 2063–2068. servation status of Finnish Auchenorrhyncha (Hemiptera: Selonen, V., Painter, J. & Hanski, I. K. 2005. Microsatellite Fulgoromorpha et Cicadomorpha). The Finnish Environ- variation in the declining Siberian flying squirrel. Annales ment 7/2007, 101 p. Zoologi Fennici 42: 505–511. Söderman, G. & Goltsova, N. 2005. Light-captured Hemiptera Sharkey, M. J., Laurenne, N. M., Sharanowski, B., Quicke, D. (Heteroptera & Auchenorrhyncha) in Northwestern Russia Q. L. & Murrayd, D. 2006. Revision of the Agathidinae in 2002. Pryroda Pskovskogo kraya (Nature of Pskov (Hymenoptera: Braconidae) with comparisons of static Lands) (venäjänkielinen, english summary) 18: 11–19. and dynamic alignments. Cladistics 22:1–22. Toivonen, H., Kaipiainen, H. Söderman, G., Mannerkoski, I., Siira-Pietikäinen, A., Penttinen, R., Huhta, V. Oribatid mites Kemppainen, E., Mikkola-Roos, M., Mäkelä, K., Ryttäri, (Acari:Oribatida) in boreal forest floor and decaying wood T., Syrjänen, K. 2005. Lajien uhanalaisuuden ja kantojen (submitted). kehitys eri elinympäristöissä. Teoksessa: Hildén, M., Au- Skevington, J. H., Kehlmaier, C. & Ståhl, G. 2007. DNA Barco- vinen, A.-P., Primmer, E. (toim.). Suomen biodiversiteet- ding: Mixed results for big-headed flies (Diptera: Pipuncu- tiohjelman arviointi. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. lidae). Zootaxa 1423: 1–26. Suomen ympäristö 770. Ss. 93–97. Stenroos, S. 2006. Epibryophytic microfungi – evolution of a Uusitalo M. Terrestrial species of the genus Nanorchestes highly specialized life strategy. Finnish Museum of Natu- Topsent & Trouessart (Nanorchestidae: Endeostigmata: ral History 2004–2005: 12. Acari) in Europe. Ex-perimental and Applied Acarology Stenroos, S., Huhtinen, S. & Lesonen, A. 2008. New genus (submitted). Puttea erected for the epibryophytic Fellhanera margaritella. Várkonyi, G. 2005. Lahopuuhyönteisten isäntä-loinen ravin- Taxon (submitted). toverkot ja niiden sukkessio luonnonmetsissä. MOSSE Ståhls, G. 2006. Placement of Cacoceria and phylogenetic puolimatkassa — monimuotoisuuden tutkimusohjelman relationships of the xylotine genera of the tribe Milesiini (2003–2006) välitulokset Hanasaari 17.–18.11.2004, semi- (Diptera, Syrphidae: Eristalinae) based on molecular cha- naarikooste. MMM:n julkaisuja 14/2004: 226–227. racters. Zootaxa 1171: 17–29. Velmala, S. 2006. Suomen luppojen (Bryoria) fylogenia ja Ståhls, G. & Kahanpää, J. 2006. New data on Platypezidae and taksonomia. Pro gradu, Helsingin yliopisto. Opetiidae (Diptera) of Finland. Sahlbergia 11: 1–6. Vikberg, V. & Penttinen, J. Metanopedias lasiopterae (Kieffer, Ståhls, G. & Savolainen, E. 2007. MtDNA COI barcodes reveal 1916) (Hymenoptera: Platygastridae) kasvatettu liekosääs- cryptic diversity in the Baetis vernus group (Ephemerop- kestä Asynapta pectoralis Winnertz, 1853 (Diptera: Ceci- tera, Baetidae) Molecular Phylogenetics and Evolution (in domyiidae: Porricondylinae) Etelä-Suomessa. Sahlbergia press). (accepted). Ståhls, G., Hippa, H., Rotheray, G. E., Muona, J. & Gilbert, F. Vilkamaa, P. 2003. Review of the genus Baeosciara Tuomikoski 2003. Phylogeny of the Syrphidae (Diptera) Inferred from (Diptera: Sciaridae). Entomologica Fennica 14: 20–226. Combined Analysis of Molecular and Morphological Cha- Vilkamaa, P. 2005. Pohjois-Euroopan harsosääskien taksono- racters. Systematic Entomology 28. 433–450. mia ja esiintyminen (Diptera: Sciaridae) MOSSE puolimat- Ståhls, G., Milankov, V. & Vujic, A. 2006. Genetic diversity and kassa – monimuotoisuuden tutkimusohjelman (2003-2006) phylogenetic relationships of the Cheilosia vernalis-melanura välitulokset Hanasaari 17.–18.11.2004, seminaarikooste. group. European Journal of Entomology (submitted). MMM:n julkaisuja 14/2004: 216–217. Ståhls, G., Stuke, J.-.H., Vujic, A., Doczkal, D., Muona, J. 2004. Vilkamaa, P. & Hippa, H. 2004. The genus Xenosciara gen. n. Phylogenetic relationships of the genus Cheilosia and the and the phylogeny of the Sciaridae (Diptera). Zootaxa 699: tribe Rhingiini (Diptera, Syrphidae) based on morphologi- 1–24. cal and molecular characters. Cladistics 20:105–122. Vilkamaa, P. & Hippa, H. 2005. Phylogeny of Peyerimhoffia Kieffer, with the revision of species (Diptera: Sciaridae). Insect Systematics and Evolution 35: 457–480.

140 Suomen ympäristö 1 | 2008 Vilkamaa, P. & Hippa, H. 2006. Corynoptera vagula Tuomikos- ki and allied species (Diptera: Sciaridae). Zootaxa 1150: 31–42. Vilkamaa, P. & Hippa, H. 2007. Review of the Nearctic Claustropyga Hippa, Vilkamaa & Mohrig (Diptera, Sciari- dae) with the description of three new species. Zootaxa 1552: 53–68. Vilkamaa, P., Hippa, H. & Komarova, L. A. 2004. The genus Dichopygina gen. n. (Diptera: Sciaridae). Insect Systematics and Evolution 35: 107–120. Vilkamaa, P., Komarova, L. A. & Hippa, H. 2006. The genus Keilbachia Mohrig (Diptera: Sciaridae) in a biodiversity hot spot: new sympatric species from Kambaiti, Burma. Zootaxa 1123: 39–55. Vilkamaa, P., Salmela, J. & Hippa, H. Black fungus-gnats in deciduous forest habitat in northern Europe, with the description of Bradysia arcula sp. n. (Diptera, Sciaridae). Entomologica Fennica (in press). Virkkala, R., Penttilä, R., Punttila, P., Siitonen, J., Kotiranta, H. & Heikkilä, R. 2006. Ennallistamisen vaikutus laho- puueliöihin. Teoksessa: Horne, P., Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.) Metson jäljillä, Etelä‑Suomen metsien monimuotoisuusohjelman tutkimusraportti: 375–377. Zaitzev, A. I., Jakovlev, J. & Polevoi, A.V. 2005. Palaearctic species of the Boletina nitida-group (Diptera: Mycetophi- lidae) including the description of a new species. Studia Dipterologica 12(2): 243–253.

Suomen ympäristö 1 | 2008 141 SANASTO biodiversiteetti = luonnon monimuotoisuus, elol- havainto = Yhdeltä paikalta samaan aikaan yhdestä lisen luonnon vaihtelu lajista tehty havainto. Havainnosta ei välttämättä ole kerätty näytettä. direktiivilaji = EU:n lintu- ja luontodirektiivin la- jiliitteissä mainittu yhteisön tärkeänä pitämä laji, IUCN = Maailman luonnonsuojeluliitto, Interna- johon kohdistuu direktiivissä määriteltyjä suoje- tional Union for the Conservation of Nature and luvelvoitteita. Natural Resources

DNA-sekvenssidata = Aineisto, jossa tuntomerk- kantasieni = Luokkaan Basidiomycetes kuuluva kinä käytetään emästen järjestystä tietyssä osassa sieni, jonka sienirihmoissa on aukolliset väliseinät, kromosomia. ja suvulliseen lisääntymiseen liittyy itiökantojen muodostus. Kantasieniin kuuluvat mm. ruokasie- DNA-tuntomerkki = ks. edellä ninä tunnetut sekä kaikki muutkin helttasienet. ekologinen luettelo = Luettelo tietyn lajiryhmän kestopreparaatti = Pysyvästi kiinteään aineeseen tietyltä alueelta (esim. Suomesta) tavatuista lajeis- säilötty eliö tai sen osa; usein mikroskoopin peitin- ta, joista lisäksi on esitetty tietoa elinympäristö- lasin alle optisesti hyvin valoa taittavaan kovettu- vaatimuksista. vaan nesteeseen säilötty eliön osa ekologia = oppi eliölajiston ja niiden elollisen ja kryptinen laji = Laji, jolla ei ole tunnettuja morfolo- elottoman ympäristön vuorovaikutuksesta gisia tuntomerkkejä. Eroaa lähilajeista ainoastaan geneettisesti. eliömaakunta = Alue, jota käytetään lajien levinneisyyden kuvaamisessa. Suomi on jaettu 21 luonnon- läpivalaisumikroskooppi = Mikroskooppi, jossa historialliseen eliömaakuntaan, jotka poikkeavat näytettä tarkastellaan altapäin tulevan näytteen rajoiltaan ja osin myös nimityksiltään historialli- läpi tunkeutuvan valon avulla. sista ja hallinnollisista maakunnista. levinneisyys = eliön esiintymisalue eliöryhmä = Yleisnimitys joukolle lajeja, jotka kuuluvat joko samaan taksonomiseen tai ekologiseen maakuntahavainto = Havainto, joka osoittaa eliön ryhmään. elävän tietyn eliömaakunnan alueella. eliötyöryhmä = Lajien suojelun ja hoidon edis- maalle uusi laji = Ensimmäinen tunnettu havain- tämiseksi perustettu eliöryhmäkohtainen asian- to lajista kyseisestä maasta. Yleensä laji tunnetaan tuntijaryhmä, jonka tärkeimpänä tavoitteena on aiemmin jostain toisesta maasta – jos näin ei ole, uhanalaisten lajien suojelun edistäminen ja lajien kyse on tieteelle uudesta lajista. uhanalaisarvioinnin toteuttaminen. METSO = Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus- fenologia = eliöiden toimintojen säännöllinen vuo- ohjelma denaikainen, ilmastotekijöiden määräämä ajoittu- minen, esim. puiden lehtiinpuhkeaminen tietyn mikrohabitaatti = eliön välitön lähiympäristö, lämpösumman kertymisen jälkeen pienelinympäristö fylogenia = eliöiden kehityshistoriallinen sukulai- molekyylibiologia = biologian haara, joka tutkii suussuhde molekyylitason rakenteita ja tapahtumia geneettinen = perinnöllinen MOSSE = monimuotoisuuden tutkimusohjelma

142 Suomen ympäristö 1 | 2008 museonäyte = Museoon tallennettu näyte, jonka tulokaslaji = Laji, joka leviää alueelle (esim. Suo- löytöpaikka ja -aika tunnetaan, ja joka on käsitelty meen) omin avuin lähialueilta esimerkiksi lämpö- niin, että sen pitkäaikainen säilyminen on varmis- oloiltaan suotuisina vuosina tai ajanjaksoina tai joka tettu. leviää ihmisen tahallisen tai tahattoman toiminnan seurauksena uudelle alueelle(vieraslaji). Haitalliset mykoritsasieni = Sieni, joka muodostaa symbioot- tulokaslajit (Invasive Alien Species) kykenevät li- tisen sienijuuren kasvin juuren kanssa. sääntymään voimakkaasti ja aiheuttamaan haittaa ekosysteemin toiminnalle ja luontaiselle biodiver- näyte = Tunnettuun kokoelmaan (museoon tai yk- siteetille. sityiskokoelmaan) tallennettu näyte, joka on mahdollista tarkistaa. paahdeympäristö = Auringonpaisteinen, yleensä hiekkapohjainen, kasvillisuudeltaan avoin tai auk- koinen elinympäristö, joka voi olla joko luontainen tai ihmistoiminnan synnyttämä. perinnebiotooppi = laidunnuksen tai niiton muo- vaama luontotyyppi pienvesi = lähteet, lähteiköt, purot, norot, pienet lammet

PUTTE = puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma sateenvarjolaji = Elinympäristönsä suhteen vaateli- as ja laajaa elinaluetta vaativa laji, jota suojelemalla suojellaan samalla monia muita lajeja. selkärangaton = Yleisnimi niille eläimille, jotka ei- vät kuulu selkärankaisiin, esim. niveljalkaiset. stereomikroskooppi = Mikroskooppi, jossa näytet- tä tarkastellaan päältä tulevan valon avulla. systematiikka = Tieteenala, joka tutkii eliöiden su- kulaisuussuhteiden ja luokittelun teoriaa ja ana- lyyttisiä menetelmiä; usein myös taksonomian synonyymi. taksonomia = Tieteenala, joka tutkii eliöiden kuvaamisen, nimeämisen ja ryhmittelyn periaatteita ja käytäntöä; usein myös systematiikan synonyymi. tieteelle uusi laji = Laji, jota ei ole aiemmin nimet- ty ja kuvattu mistään tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Suomen ympäristö 1 | 2008 143 KUVAILULEHTI Julkaisija Ympäristöministeriö Julkaisuaika Alueidenkäytön osasto Tammikuu 2008 Tekijä(t) Aino Juslén, Mikko Kuusinen, Jyrki Muona, Juha Siitonen ja Heikki Toivonen (toim.) Julkaisun nimi Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma – loppuraportti Julkaisusarjan nimi ja numero Suomen ympäristö 1/2008 Julkaisun teema Luonto Julkaisun osat/ muut saman projektin Julkaisu on saatavana myös Internetistä: tuottamat julkaisut http://www.ymparisto.fi/julkaisut Tiivistelmä Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma (PUTTE) on osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa METSOa. Ympäristöministeriö on rahoittanut tutkimusohjelmaa 2003–2007 vuosittain 1–1,6 miljoonalla eurolla.

Lajistontuntemus on Suomessa maailman huipputasoa. Tästä huolimatta viime vuosikymmeninä tehdyt uhanalaisarvioinnit ovat osoittaneet, että kaksi kolmasosaa maamme eliölajeista tunnetaan niin puutteellisesti, että niiden uhanalaisuutta ei voida arvioida.

Ohjelman tavoitteena oli tuottaa tietoa puutteellisesti tunnetuista metsälajeista uhanalaisarvioinnin ja metsien suojelua koskevan päätöksenteon tueksi. Tieteellisten julkaisujen lisäksi tavoitteena oli julkaista laadukkaita suo- menkielisiä määritysoppaita. Lisäksi tavoitteena on ollut saattaa uhanalaisia lajeja koskeva tieto paremmin maan- käytön ja metsienhoidon suunnittelusta vastaavien saataville.

Tutkimusohjelmassa oli 40 hanketta, joihin osallistui tutkijoita useista luonnontieteellisistä museoista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. PUTTE-ohjelmassa löydettiin lähes 1 500 Suomelle uutta lajia, joista 185 on tieteelle uusia, aiemmin kuvaamattomia lajeja. Seuravaan uhanalaisarviointiin saadaan mukaan useita uusia eliöryhmiä, joita ei ole aiemmin voitu arvioida. Lisäksi on kerätty huomattava määrä tietoa eri eliöryhmien elintavoista, levinneisyydestä ja runsaudesta. Tutkimusohjelman tuloksena on julkaistu noin 150 tieteellisestä artikkelia ja määrityskirjat käävis- tä, yökkösten toukista, sienistä ja kukkakärpäsistä. Tekeillä on useita muita määrityskirjoja.

Raportin yhteenveto-osassa tiivistetään tulokset sekä esitetään johtopäätökset ja suositukset suomeksi ja englanniksi. Tutkimusosassa esitetään kunkin tutkimushankkeen yksityiskohtaisemmat tulokset. Hankkeiden julkaisut on koottu yhdeksi luetteloksi.

Asiasanat Puutteellisesti tunnetut lajit, uhanalaisuus, metsälaji, tutkimus, taksonomi Rahoittaja/ toimeksiantaja Ympäristöministeriö ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-2946-9 (nid.) 978-952-11-2947-6 (PDF) 1238-7312 (pain.) 1796-1637 (verkkoj.) Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %) 146 suomi ja englanti julkinen Julkaisun myynti/ Edita Publishing Oy, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 EDITA jakaja puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380, sähköposti: [email protected] www.edita.fi/netmarket Julkaisun kustantaja Ympäristöministeriö Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2008

144 Suomen ympäristö 1 | 2008 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Miljöministeriet Datum Markanvändingsavdelningen Januari 2008 Författare Aino Juslén, Mikko Kuusinen, Jyrki Muona, Juha Siitonen ja Heikki Toivonen (edit.) Publikationens titel Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma – loppuraportti (Forskningsprogrammet “Bristfälligt kända och hotade skogsarter” – slutrapport) Publikationsserie och nummer Miljön i Finland 1/2008 Publikationens tema Natur Publikationens delar/ andra publikationer Publikationen är även tillgänglig på Internet: inom samma projekt http://www.ymparisto.fi/julkaisut Sammandrag Forskningsprogrammet “Bristfälligt kända och hotade skogsarter” (PUTTE) är en del av Södra Finlands skogs- diversitetsprogram METSO. Miljöministeriet har finansierat forskningsprogrammet under åren 2003–2007 med 1–1,6 miljoner euro årligen.

Finlands artkunskap är av världsklass. Trots det har de senaste årtiondenas utvärderingar av hotade arter i Finland visat, att två tredjedelar av landets organismer är så bristfälligt kända att deras hotkategori inte kunnat bedömas.

Forskningsprogrammets målsättning var att producera information om bristfälligt kända skogsarter till grund för beslutsfattande gällande skogsskydd. Vid sidan av vetenskapliga artiklar önskades kvalitetsmässigt goda finsksprå- kiga bestämningsböcker kunna produceras. Tillika önskades att information om hotade arter bättre kunna nå planerare av markanvänding och skogsbruk.

Forskningsprogrammet bestod av 40 projekt i vilka forskare från flere naturhistoriska museer, universitet och forskningsinstitutioner deltog. I PUTTE-programmet hittades nästan 1 500 nya arter för Finland av vilka 185 är tidigare obeskrivna och nya för vetenskapen. I nästa utvärdering av hotade arter kommer flere hittills obedömda artgrupper att kunna behandlas. Dessutom har ansenlig mängd information om flere artgruppers livsstil, utbred- ning och abundans insamlats i programmet. Som resultat av programmet har ca 150 vetenskapliga artiklar publi- cerats och nya bestämningsböcker för tickor, nattflylarver, svampar och blomflugor har utkommit. Flere andra bestämningsböcker är under bearbetning.

I rapportens sammandragande del sammanfattas resultaten, dras slutsatser och ges rekommendationer på finska och engelska. I rapportens forskningsdel presenteras mer detaljerade resultat av vart skilt forskningsprojekt. Projektens publikationer har samlats i en översiktlig katalog.

Nyckelord Bristfälligt kända arter, hotkategorier, skogsarter, forskning, taksonomi Finansiär/ uppdragsgivare Miljöministeriet ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-2946-9 (hft.) 978-952-11-2947-6 (PDF) 1238-7312 (print) 1796-1637 (online) Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 146 Finska och engelska Offentlig Beställningar/ Edita Publishing Ab, Kundservice, PB 800, FI-00043 EDITA distribution tel. +358 20 450 05, telefax +358 20 450 2380, e-mail: [email protected] www.edita.fi/netmarket Förläggare Miljöministeriet Tryckeri/tryckningsort och -år Edita Prima Ab, Helsingfors 2008

Suomen ympäristö 1 | 2008 145 DOCUMENTATION PAGE Publisher Ministry of the Environment Date Land Use Department January 2008 Author(s) Aino Juslén, Mikko Kuusinen, Jyrki Muona, Juha Siitonen ja Heikki Toivonen (ed.) Title of publication Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma – loppuraportti (Research Programme of Deficiently Known and Threatened Forest Species – the final report) Publication series and number The Finnish Environment 1/2008 Theme of publication Nature Parts of publication/ other project This publication is also available in the Internet: publications http://www.ymparisto.fi/julkaisut Abstract Research Programme of Deficiently Known and Threatened Forest Species (PUTTE) is part of a larger Forest Biodiversity Programme for Southern Finland, METSO. The Ministry of the Environment has financed the programme annually with 1–1.6 million euros during 2003–2007.

Generally, the knowledge of Finnish flora and fauna is of high quality. However, the Finnish Red Lists of Threatened Species published during the past few decades have shown that about two-thirds of the species in Finland are still so poorly known that their status cannot be assessed.

The main goal of the programme has been to collect information on poorly known forest species for the assessment of their status and for the support of forest conservation planning and decision-making. In addition to scientific publications, one of the objectives has been to publish high quality Finnish identification books. Yet another aim of the programme has been to make information about threatened species more easily accessible to the appropriate authorities of land use and forest management.

The programme consisted of 40 projects involving researchers from many natural museums, universities and research institutes. During the PUTTE programme, almost 1500 new species to Finland we found, of which 185 were previously undescribed and new to science. The next Finnish Red List of Threatened Species will include several new taxonomic groups that have not previously been assessed. Furthermore, substantially more information on the ecology, distribution and abundance on many species groups has been gathered in the programme. Research results have been published in about 150 scientific papers, and identification books have been published for polypores, noctuid larvae, fungi and hoverflies; and several other identification books are under preparation.

In the summary of the programme the main results are presented together with conclusions and recommendations both in Finnish and English. In the research part of the report, the main results of each of the project are described in detail. The list of publication catalogues all published papers together.

Keywords defiently known species, threatened species, forest species, research, taxonomy Financier/ commissioner Ministry of the Environment ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-2946-9 (pbk.) 978-952-11-2947-6 (PDF) 1238-7312 (print) 1796-1637 (online) No. of pages Language Restrictions Price (incl. tax 8 %) 146 Finnish and English For public use For sale at/ Edita Publishing Oy, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 EDITA distributor puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380, sähköposti: [email protected] www.edita.fi/netmarket Financier of publication Ministry of the Environment Printing place and year Edita Ltd. Helsinki 2008

146 Suomen ympäristö 1 | 2008

Ympäristöministeriön vuosina 2003–2007 rahoittama PUTTE on tähän asti suurin TI APORT R LOPPU • TE PUT panostus lajistotutkimukseen Suomessa. Kymmenet tutkijat 40 hankkeessa ovat selvittäneet huonosti tunnettujen eliöryhmien, erityisesti sienten ja selkärangattomien eläinten, lajistoa, elintapoja, levinneisyyttä ja runsautta. Suomesta on löydetty tutkimusohjelman kuluessa lähes 1 500 maalle uutta lajia, joista 185 on tieteelle uusia, aiemmin kuvaamattomia lajeja. Viime vuosikymmeninä tehdyt uhanalaisarvioinnit ovat osoittaneet, että kaksi kolmasosaa maamme eliölajeista tunnetaan niin puutteellisesti, että niiden uhanalaisuutta ei ole voitu arvioida. Monista eliöryhmistä ei ole saatavana luetteloa Suomen lajeista eikä mitään määrityskirjallisuutta. PUTTE tuotti puutteellisesti tunnetuista metsälajeista runsaasti uutta tietoa, jota voidaan käyttää uhanalaisarvioinnin ja metsien suojelua koskevan päätöksenteon tukena, sekä myös useita laadukkaita määrityskirjoja. Tutkimushankkeiden tiivistelmien lisäksi loppuraportissa esitetään biodiversiteetin suojelun, lajistotutkimuksen ja uhanalaisarviointien taustaa. Raportissa arvioidaan PUTTEn kansainvälistä merkitystä sekä ohjelman tuloksia taksonomian, metsiensuojelun ja luonnonsuojelun kannalta. Tutkimusohjelman tulokset tiivistetään johtopäätöksiksi, joiden perusteella esitetään kymmenen keskeistä suositusta lajistotutkimuksen painotuksista, elinympäristöjen hoidon ja suojelun tarpeista sekä luontoharrastus- toiminnan tukemisesta. SO MÄISÖ 008 0 20 | 1 STÖ YMPÄRI N E SUOM

Myynti: Edita Publishing Oy PL 800, 00043 EDITA Asiakaspalvelu: puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380 Edita-kirjakauppa Helsingissä: Antinkatu 1, puh. 020 450 2566

ISBN 978-952-11-2946-9 (nid.) ISBN 978-952-11-2947-6 (PDF) ISSN 1238-7312 (pain.) ISSN 1796-1637 (verkkoj.)