NORDENSongs by Jean Sibelius Pia Freund, soprano Tommi Hakala, baritone Kristian Attila, piano Untako vain ? Kurkistuksia Jean Sibeliuksen liedien maailmoihin

Jean Sibeliuksen teosten kriittisen laitoksen laulusävellyksiä käsittelevien niteiden ilmestettyä hänen liediensä kokonaismääräksi on yleisesti hyväksytty 109, joista kaksi itse asiassa on duet- toja. Kun levyllä esiintyy kaksi laulajaa, on luontevaa ottaa ensimmäiseksi numeroksi toinen niistä. Esittäjien tämäkin valinta on onnistunut; Tanken-laulun loppuhuipennus ajatuksen ko- hoamisesta ”kohti korkeampia maailmoita” sopii sitä paitsi myös motoksi paitsi yhdelle levylle myös kaikelle muullekin taiteelliselle ilmaisulle. Avauslaulu on sävelletty Johan Ludvig Runeber- gin tekstiin, kuten liki neljäsosa (26) säveltäjän liedtuotannosta ja yli puolet tästä levyllisestä; mm. sen nimikkolaulu Norden.

Kuten tunnettua, liedien tekstien yleisin aihe on rakkaus eri vivahteissaan - ylevä, romanttinen, intohimoinen, ihanteellinen, eroottinen, puhdas, julma, kaunis rakkaus. Iloineen ja suruineen, onnenhetkineen ja tuskineen. Tämänkin levyn teksteistä 17 käsittelee juuri tätä teemaa. Puo- lisen tusinaa sivuaa maailmankatsomuksellisiä kysymyksiä, joskus vilahtaa myyttisiä hahmoja (Under strandens granar, Kaiutar), luontoa, surua, jopa pilailevia bagatellejakin…

Sibeliuksen laulutuotanto on pääsääntöisesti ruotsinkielistä. Mukana, joskaan ei tällä levyllä, sinnittelee muutama saksan- ja yksi englanninkieleen sävelletty. Suomalaisia lauluja on orkes- terilaulut mukaan luettuina kaikkiaan 11 kappaletta; niistä kaksi kenties suosituinta löytyy levyl- tämme, jonka suurin yksittäinen kokonaisuus on opuksen 13 seitsemän Runeberg-laulua. Ne ovat nuoren Sibben voimannäyte, mukana äärimmäisen sensitiivisiä herkkävireisiä lauluja kuten Kyssens hopp, joka syntyi Sibeliusten Karjalaan tehdyn häämatkan aikana, mutta myös nuore- kasta voimaa ja maskuliinisuutta, välillä ahdistuneisuuttakin, uhkuvia kuten Till Frigga. Was it a dream? The Sibelius Lieder and a glimpse at the worlds behind them

Since the publication of the song volumes in the critical edition of his works, the Lieder by Jean Sibelius have generally been accepted as numbering 109. Two of the songs are in fact duets. As there are two singers on this disc, it seemed only natural to begin with one of these. The singers also thought this was a good choice, for the climax of Tanken (The Thought) – the idea of a thought rising “to loftier worlds” – may serve as both a motto for this disc and indeed for all artistic expression. The words are by Johan Ludvig Runeberg, as are nearly a quarter (26) of Sibelius’s solo songs and over half the ones on this disc, including the title song Norden (The North).

The most common subject in Lieder is love in its myriad nuances – noble, romantic, passion- ate, ideal, erotic, pure, cruel, beautiful. Its joys and sorrows, its moments of happiness and pain. Seventeen of the texts on this disc are about love. Some half a dozen touch on world- view, and there are occasional glimpses of mythical figures (Under strandens granar/Beneath the Fir-trees on the Shore, Kaiutar/The Echo Nymph), nature, grief. There are even some joking bagatelles.

Most of Sibelius’s songs have texts in Swedish. He did compose a few in German and one in English, but they are not on this disc. Including the orchestral songs, there are 11 in Finnish. The two possibly most popular ones in Finnish are on this disc, the biggest set being the seven Runeberg Songs opus 13. They are the masterly stroke of the young Sibelius and include such exquisitely delicate songs as Kyssens hopp (The Kiss’s Hope), composed during his honey- moon in Karelia, and Till Frigga (To Fricka), a song bursting with youthful , masculine strength and at times even anxiety. Tällainen levyprojekti panee tulkitsijan myös tutustumaan uudella tavalla Sibeliuksen persoo- naan, Jannen ja Ainon väliseen kirjeenvaihtoon ja koko perheen dynamiikkaan. Hämmästyt- tävän hyvin monien laulujen tekstivalinnat ”osuvat yksiin” perheen sisäisten ilojen surujen ja jännitteiden kanssa. Tuntuu todennäköiseltä, että säveltäjä on mahdollisesti valinnut eri runoja heijastelemaan omia henkilökohtaisia tunnelmiaan ja parisuhteen pohdintaa, joka tapauksessa esim. runsas puolisoiden välinen kirjeenvaihto avaa uudenlaisia tulkinnallisia näkökulmia moniin laulujen teksteihin. Vem styrde hit din väg? : ”Kuka johdatti tiesi tänne?” Kuinka sinusta, jota en tuntenut, jonka polkua en tiennyt - kuinka sinusta tuli minulle kaikkeni? Laulu henkii sitä valtavaa uskollisuutta johon Aino ripustautui suhteessaan Janneen; jotain miltei ”ylimaallista” puolison pal- vomista, suurta ymmärrystä tämän musiikin voimasta ja ainutlaatuisuudesta. Entäs sitten Lasse liten ? Teksti on kuin Ainon kyselyä Jannen ”menohalujen” perään ”missä viihdyt parhaiten? – Borta bra men hemma bäst.” Ainoko ne tekstit valitsi? Tuskin. Kyllä ne varmaankin Jannen valit- semia ovat – mutta mitkä tekijät vaikuttivat tekstien valintoihin? Sitä on mielenkiintoista arvuutella.

Myös humoristiset laulut kuten esim. ”Vilse” ja ”Små flickorna”, kutkuttavat mielikuvitusta. Mikä on saanut muuten melko melankolisissa maisemissa viihtyvän säveltäjän tarttumaan näihin hul- vattomiin teksteihin? Procopé’n Små flickorna on sitä paitsi melko modernikin ajatuksiltaan ja Bollspelet i Trianon tuo keskelle kevyen farssin kohellusta myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

Mukaan on päässyt myös "hittejä" jotka ovat näille esittäjille muodostuneet erityisen tärkeiksi, kuten esimerkiksi Säv, säv susa, Illalle tai Var det en dröm? Myös todella harvinaisia lauluja, eri- tyisesti En visa, joka vakavasta sanomastaan huolimatta on hengeltään hyvin poikkeuksellista, rentoa, hyväntuulista Sibeliusta. Se on myös ensimmäinen säveltäjän julkisuuteen hyväksymä lied, joka valmistui vuonna 1888. Epätavallisella tavalla mielenkiintoisia lauluja ovat myös esim. Marssnön, joka on tosi lähellä skandinaavista kansanlaulua, ja I natten yksinkertaisen sugges- tiivisine ja samanaikaisesti impressionistisine tunnelmineen.

Sibeliuksen koko liedtuotantoa ja jo pelkästään tämän levyn lauluvalikoimaakin pohtiessa tun- tuu uskomattomalta, miten yksi säveltäjä on voinut oman tyylinsä ja maailmankuvansa ke- A record project such as this forces the interpreter to take a new look at Sibelius the man, his correspondence with his wife, Aino, and the whole Sibelius family dynamics. In a surprising number of cases, the choice of text “coincides” with joys, sorrows and tensions within the family. Sibelius may quite possibly have selected his poems to reflect his own feelings and relations with his wife; in any case, the numerous letters that passed between husband and wife afford some completely new interpretations of many of the songs. Vem styrde hit din väg (Who Led Your Flight This Way?): How did you, whom I did not know, whose path I did not know – how did you come to mean everything to me? The song radiates the tremendous loyalty on which Aino’s love for “Janne” rested. There is something almost divine in her worship of her husband, a great understanding of the power and uniqueness of his music. Then what about Lasse liten (Little Lasse)? The words could be Aino enquiring about his desire to be out enjoying himself: – Borta bra men hemma bäst – literally “It’s good to be away but home is best”. Did Aino choose the texts? Probably not. They must surely have been Jean’s choice, but what factors influenced it? It is interesting to conjecture.

The humorous songs such as Vilse (Astray) and Små flickorna (The Little Girls) also tickle the imagination. What made a composer who otherwise favoured somewhat melancholy land- scapes grasp at these amusing lyrics? Procopé’s The Little Girls is, furthermore, quite modern in its sentiments, and Bollspelet vid Trianon (Ball-Game at the Trianon) is a farce that has social dimensions.

There are also some “hits” that have become especially dear to their performers. Examples are Säv, säv susa (Sigh, Rushes, Sigh), Illalle (To Ilta) and Var det en dröm? (Was it a Dream?). Some of the songs are truly rare; these include En visa (A Song), which despite its serious message shows a very exceptional, relaxed and jovial Sibelius. It is also the first Lied he allowed to be published, and it dates from 1888. Examples of songs that are interesting in an unusual way are Marssnön (The March Snow), which comes very close to a Scandinavian folk song, and I natten (In the Night), with its simply evocative and impressionistic moods. hityksen ja toisaalta maailman muuttumisen puitteissa säveltää niin valtavan erilaisia lauluja; Tshaikovski-vaikutteisesta romantiikasta (Tanken) ja suorastaan biedermeiertyylisistä Hausmu- sik-lauluista (Demanten på marssnön) weltschmerziä huokuviin nuoren vihaisen miehen lauluihin (Hjärtats morgon), ja ylitsevuotavasta intohimoisesta melodiikasta (Flickan kom ifrån sin älsklings möte) eksistentiaalisiin ydinkysymyksiin (Långsamt som kvällskyn, Och finns det en tanke) ja – tä- män levyn ulkopuolella – jopa ekspressionistisiin tunnelmiin (Theodora, Die stille Stadt). Kuitenkin kaikki täysin tunnistettavaa Sibeliusta. Äkkiä ei tule mieleen toista tällaista säveltäjää.

Erkki Pullinen yhteistyössä levyn taitelijoiden kanssa

Tanken Ajatus Tanke, se, hur fågeln svingar Ajatus, katso, miten lintu liitelee under molnet lätt och fri; pilven alla kevyesti ja vapaana; även du har dina vingar sinullakin on omat siipesi och din rymd att flyga i. ja avaruutesi, jossa voit lentää.

Klaga ej, att du vid gruset Älä valita, että olisit sidottu som en fånge binds ännu; maalliseen vangin lailla; lätt som fågeln, snabb som ljuset, olethan kevyt kuin lintu, nopea kuin valo, mer än båda fri är du. ja vapaampi kuin kumpikaan niistä.

Är det glatt på jorden, vila Jos maan päällä on hauskaa, viivy bland dess fröjder glad också; toki sen ilojen parissa; är det sorgligt, ila, ila jos siellä on murhetta, kiiruhda bort till högre världar då. silloin kohti korkeampia maailmoita.

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 Looking at Sibelius’s Lieder as a whole, and even just the selection on this disc, it seems incredible that one person could have composed such very different songs within the con- fines of his own personal style and worldview, and of the changing world around him. They range from Tchaikovskian romanticism (Tanken) and Hausmusik songs in distinct Biedermeier style (Demanten på marssnön/The Diamond on the March Snow) to songs oozing with the Weltschmerz of an angry young man (Hjärtats morgon/Morning in the Heart), and from brim- ming, passionate melody (Flickan kom ifrån sin älsklings möte/The Girl Returned from Meeting her Lover) to fundamental existential questions (Långsamt som kvällskyn/Shall I Forget Thee, Och finns det en tanke/And Is there a Thought?) and – not on this disc – even expressionist moods (Theodora, Die stille Stadt). Yet all are unmistakably Sibelius. No other comparable composer immediately springs to mind.

Erkki Pullinen and the artists on this disc Translation Susan Sinisalo

The Thought Thought, see how the bird swings Light and free beneath the cloud: You too have your wings And your space in which to fly.

Do not complain, that like a prisoner You are bound to the earth; Light as a bird, quick as light, You are freer than them both.

If the earth is joyful, rest Joyously amidst its charms; If it’s sad, then hurry, hurry Away to a higher world. Alunperin runoilija kirjoitti tämän runon nimellä Iltahelkähdelmiä ja se oli omistettu hänen tulevalle vaimolleen Ilta Bergrothille. Ilta–sanan kaksoismerkitys kertoo, että teksti on tulkittavissa myös kosinnaksi.

Illalle op. 17 n:o 6 Oi, terve tumma, vieno tähti-ilta, sun haaveellista hartauttas’ lemmin ja suortuvaisi yötä sorjaa hemmin, mi hulmuaapi kulmais´ kuulamilta.

Kun oisit, Ilta, oi, se tenhosilta, mi sielun multa siirtäis’ hentoisemmin pois aatteen maille, itse kun ma emmin, ja siip’ ei kanna aineen kahlehilta!

Ja itse oisin miekkoinen se päivä, mi uupuneena saisin luokses’ liitää, kun tauonnut on työ ja puuha räivä,

Kun mustasiipi yö jo silmään siintää ja laaksot, vuoret verhoo harmaa häivä, oi, Ilta armas, silloin luokses kiitää!

August Valdemar Forsman (Koskimies) 1856-1929 The title “Illalle” can be understood in two ways; Ilta was the name of the poet’s fiancée yet it also means “evening” in Finnish. The poet originally wrote it for and dedicated it to his future wife Ilta Bergroth. Hence, the poem has been interpreted as a marriage proposal.

English translation Susan Sinisalo

To Evening Come gentle evening, come in starlit splendour! Your fragrant hair so soft and darkly gleaming! Oh, let me feel it round my forehead streaming! Let me be wrapped in silence, warm and tender!

Across your bridge of magic, smooth and slender, My soul would travel towards a land of dreaming, No longer burdened, sad or heavy seeming, The cares of life I’d willingly surrender!

The light itself whose bonds you daily sever. Would flee, exhausted, seeking out those places Where your soft hand all toil and strain erases.

And, weary of life’s clamour and endeavour I too have greatly yearned for your embraces. Oh, quiet evening, let me rest forever. Vem styrde hit din väg? op. 90 n:o 6 Kuka johdatti tiesi tänne? Långt bort om fjärdens våg, Kaukana ulapan aalloista, långt bort om fjällets topp, kaukana tunturin huipulta du ensam dagen såg, sinä yksin näit päivänvalon och växte ensam opp. ja kasvoitkin yksin.

Jag saknade ej dig, En minä sinua kaivannut, jag sökte ej din stråt; en minä sinun reittejäsi etsinyt; jag visste ej en stig, enhän edes tuntenut polkua, som skulle lett ditåt. joka olisi vienyt sinne.

Jag kände ej din far, En minä tuntenut isääsi, jag kände ej din mor, en minä tuntenut äitiäsi, jag såg ej var du var, en minä tiennyt, missä sinä olit, jag såg ej vart du for. en minä nähnyt, minne sinä menit.

Liksom den bäck där rann Niinkuin puro, joka virtasi siellä för den, som rinner här, ja toinen, joka virtaa täällä, vi voro för varann, emme mekään tunteneet toisiamme så länge du var där; niin kauan kuin sinä olit siellä; två plantor, mellan dem kuin kaksi vesaa, joiden välillä en äng i blomning står, on kukkiva niitty, två fåglar, som fått hem kuin kaksi lintua, joilla on pesänsä i skilda lunders snår. eri lehtojen pensastoissa.

O, andra nejders son! Oi sinä kaukaisten seutujen poika! Vi flög du dädan, säg! Kerro, miksi riensit tänne! O fågel långt ifrån, Oi kaukainen lintu, vem styrde hit din väg? kuka johdatti tiesi tänne?

Till hjärtat, som var kallt, Sano, miten kannoit liekit säg hur du lågor bar! sydämeen, joka oli kylmä! Hur kunde du bli allt Miten sinä äkkiä merkitsit kaikkea för den du intet var? sille, jolle ennen et merkinnyt mitään?

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 Who Brought You Hither? Far beyond the waves of the bay, Far beyond the peaks of the fells, Alone you saw the light of day And grew up alone.

I did not miss you, I did not try to find your track, I knew of no path That would have led there.

I did not know your father; I did not know your mother; I did not see where you were, I did not see where you were going.

Like the stream running there Is to the one that runs here, We were to each other, As long as you were there.

Two plants, and between them A meadow stands in bloom, Two birds that have found homes In different thickets.

Oh, son of other climes! How flew you thence, say? Oh, bird from far away! Who brought you hither?

To the heart that was cold, How did you carry flames? – How could you become all For the one to whom you were nothing? Bollspelet vid Trianon op. 36 n:o 3 Mikä paikka on Trianon? Alma Silventoinen (sittemmin Kuula) on kirjannut päiväkirjaansa kommentteja joulun 1909 vietosta. Hän oli tuolloin opiskelemassa Pariisissa, ja samassa kaupungissa opiskeli samaan samaan aikaan myös hänen tuleva miehensä Toivo Kuula. „Joulupäivänä . . . olimme pitkällä kävelyretkellä . . . Versaillesin suurenmoisen kauniissa puistossa . . . sekä Trianonissa, ja sen puistossa, pikku Trianonissa, joka oli onnettoman Maria Antoinetten lempipaikka.“ Kun Fröding viimeisessä säkeistössä antaa salaperäisen pään omistajalle nimen Jourdan, hän tietenkin viittaa Moliéren komediaan Le bourgeois gentilhomme (Porvari aatelismiehenä). Siinä M. Jourdan on nousukas, joka yrittää opetella aatelisten tavoille, mutta josta syntyy kaikkien hölmöjen isä, typerien jäljittelijöiden prototyyppi.

Bollspelet vid Trianon op. 36 n:o 3 Pallopeli Trianonissa Det smattrar prat och slår boll och skrattar Juttelu, pallonlyönnit ja nauru kaikuvat emellan träden vid Trianon, Trianonin puiden seassa, små markisinnor i chäferhattar, pikku markiisittaret elsassilaishatuissaan de le och gnola, londaridon. hymyilevät ja hyräilevät „londaridon“.

Små markisinnor på höga klackar, Pikku markiisittaret korkeine korkokenkineen de leka oskuld och herdefest ne siellä leikkivät viattomia paimentyttöjä för unga herdar med stela nackar, nuorten jäykkäniskaisten paimenten kanssa, vicomte Lindor, monseigneur Alceste. varakreivi Lindorin ja hänen ylhäisyytensä Alcesten.

Men så med ett Mutta yhtäkkiä vid närmsta stam lähimmän puunrungon takaa stack grovt och brett pisti esiin ett huvud fram. karkeatekoinen pää.

Vicomte skrek: ”Voilà la tête là!” Varakreivi huusi: "Katsokaas tuota päätä!" och monseigneur slog förbi sin boll eikä hänen ylhäisyytensä osunut palloon och ”qu’est ce que c’est” ja "mikä siellä oikein on" och ”qui est la la bête là” ja "mikä hirviö tuo on" det ljöd i korus från alla håll. kaikui kuorossa joka puolelta.

Och näsor rynkas förnämt koketta, Ja nenät nyrpistyvät ylhäisen keimailevasti, en hastig knyck i var nacke far kaikkien niskat nytkähtävät och markisinnorna hoppa lätta ja markiisittaret hypähtelevät keveästi och bollen flyger från par till par. ja pallo lentää parilta toiselle. Ball-game at Trianon Where or what is Trianon? Alma Silventoinen, as she then was, recorded Christmas 1909 in her diary. She was studying in Paris at the time, as was her future husband, Toivo Kuula. “On Christmas Day…we went for a long walk…in the magnificent beautiful park of Versailles…and Trianon, and its park, the little Trianon, which was the favourite place of the hapless Marie Antoinette.” When, in the last verse, Fröding assigns the owner of the mysterious head the name Jourdan, he was of course referring to Molière’s comedy Le bourgeois gentilhomme. In this play, M. Jourdain is an upstart who tries to act like a nobleman but who finds himself the father of all fools, the prototype of stupid people who seek to copy their superiors.

English translation Susan Sinisalo

Ball-game at Trianon There is prattling, ball-game and laughter Among the trees at Trianon, Little marquises wearing shepherdesses’ hats Smile and hum ‘lonlaridon’.

Little marquises with high-heeled shoes Play at being innocent, at being shepherdesses, For young stiff-necked shepherds, Viscount Lindor, Monseigneur Alceste.

But suddenly From behind the nearest tree-trunk A coarse, broad Head stuck out.

The viscount shouted ‘Voilà la tête là!’ And the Monseigneur missed the ball And ‘qu’est-ce que c’est?’ and ‘qui est la bête là?’ Was heard in chorus from all sides.

And noses are turned up coquettishly, Heads are given a swift toss And the Marquises hop lightly And the ball flies from couple to couple. Men tyst därifrån Mutta vaiti poistuu med tunga fjät raskain askelin går dräggens son, roskaväen nulikka Jourdan Coupe-tête. Jourdan (Juntti) Kupopää.

Gustaf Fröding 1860-1911

Under strandens granar op.13 n:o 1 Rannan kuusien alla

Under strandens granar lekte gossen Rannan kuusien alla leikki poikanen vid en vik av den besjungna Saimen. ylistetyn Saimaan lahdelman luona. Honom såg, ur böljans salar, Näcken, Hänet näki aaltojen salista Näkki, såg med kärlek på den sköna gossen, katsoi kaunista poikaa rakkaudella önskande att honom till sig locka. ja tahtoi houkutella hänet luokseen.

Då, som gubbe steg han först på stranden, Ensin hän nousi rannalle vanhan ukon hahmossa, men den muntra gossen flydde honom; mutta poikaveitikka pakeni häntä; och som yngling steg han sen på stranden, sitten hän tuli uudelleen nuorukaisena, men den muntra gossen bidde icke; mutta ei poikaveitikka hänestä välittänyt; sist, förvandlad till en yster fåle, lopulta hän muutti itsensä virmaksi varsaksi, steg han opp och hoppade bland träden. kiipesi rannalle ja kirmasi puiden joukossa.

Nu, när gossen såg den muntra fålen, Kun poika nyt näki iloisen varsan, gick han sakta lockande till honom, meni hän varovaisesti houkutellen sen luo, grep i hast hans man och sprang på ryggen, tarttui nopeasti sen harjaan ja hyppäsi selkään, lysten att en glättig ritt försöka; innostuneena kokeilemaan hupaisaa ratsastusta; men, i samma ögonblick, till djupet mutta samalla hetkellä katosi Näkki syvyyksiin flydde Näcken med sitt sköna byte. vieden mukanaan kauniin saaliinsa.

Kom så gossens moder ned till stranden, Niin tuli pojan äiti rantaan sökande sitt barn, med sorg och tårar; etsimään lastaan surren ja itkien; henne såg, ur böljans salar, Näcken, hänet näki aaltojen salista Näkki, såg med kärlek på den sköna kvinnan katsoi kaunista naista rakkautta tuntien önskande att henne till sig locka. ja tahtoi houkutella hänet luokseen. Mutta vaiti poistuu But silently thence, raskain askelin With heavy footsteps, roskaväen nulikka Goes the son of the gutter Jourdan (Juntti) Kupopää. Jourdan Coupe-tête.

Under the Fir-Trees

Under the fir-trees on the shore a boy was playing By an inlet of the fabled Lake Saimaa. The sprite saw him from his halls under the waves, He looked the beautiful boy with love in his eye, He wished to entice him.

He first appeared as an old man on the shore, But the happy lad ran away; Then he appeared on the shore as a young man But the happy lad would not remain there; Finally he changed himself into a boisterous foal, He stood up and pranced among the trees.

When the boy saw the happy foal, He stealthily went over to entice it, He seized its mane and leaped onto its back, Keen to try a cheerful ride; But, at that very moment, the sprite Fled down and away with his splendid prize.

Next the boy’s mother came to the shore, Looking for her child with sorrow and tears. The sprite saw her from his halls under the waves He looked the beautiful woman with love in his eye, He wished to entice her. Då, som gubbe steg han först på stranden, Vanhan ukon hahmossa hän ensin nousi rannalle, men den sorgsna kvinnan flydde honom; mutta sureva nainen pakeni häntä; och som yngling steg han sen på stranden sitten hän tuli uudelleen nuorukaisena, men den sorgsna kvinnan bidde icke; mutta ei sureva nainen hänestä välittänyt; sist, förvandlad till den muntra gossen, lopulta, sen poikaveitikan hahmossa, låg han glad och vaggade på vågen. hän lepäsi iloisena keinuvilla aalloilla.

Nu när modern såg sin son, den sörjde, Kun äiti näki kaivatun poikansa, sprang hon ut i böljan i hans armar, hän syöksyi aaltoihin Näkin syliin lysten att ur vådan honom rädda: tahtoen näin pelastaa pojan vaarasta: men, i samma ögonblick, till djupet mutta, siinä samassa pakeni Näkki syvyyksiin flydde Näcken med sitt sköna byte. vieden mukanaan kauniin saaliinsa.

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877

Kyssens hopp op. 13 n:o 2 Suudelman toive

Där jag satt i drömmar vid en källa, Kun kerran istuin haaveissaani lähteen partaalla, hörde jag en kyss på mina läppar kuulin kuinka suudelma huulillani sakta tala till en annan detta: hiljaa kuiskasi toiselle suudelmalle: ”Se, hon kommer, se, den blyga flickan „Katso, hän tulee, katso se kaino tyttö kommer redan; inom några stunder tulee jo; muutaman hetken päästä sitter jag på hennes rosenläppar, istun hänen ruusuhuulillaan, och hon bär mig troget hela dagen, ja hän kantaa minua uskollisesti koko päivän, näns ej smaka på ett enda smultron, ei raatsi maistaa edes yhtä mansikkaa, att ej blanda mig med smultron-saften, ettei laimentaisi minua mansikan mehulla, näns ej dricka ur den klara källan, eikä raatsi juoda kirkasta lähdevettä, att ej krossa mig mot glasets bräddar, ettei musertaisi minua lasin reunoihin, näns ej viska ens ett ord om kärlek, eikä raatsi kuiskata edes yhtä rakkauden sanaa, att ej fläkta mig från rosenläppen. ettei henkäisisi minua pois ruusuhuuliltaan.“

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 He first appeared as an old man on the shore But the sorrowful woman ran away; Then he appeared on the shore as a young man But the sorrowful woman would not remain there. Finally he changed himself into the happy lad, Happily lying down and rocking in the waves.

When the mother saw the son for whose sake she was sad, She sprang out into the waves, towards his arms, Keen to save him from danger; But, at that very moment, the sprite Fled down and away with his splendid prize.

The Kiss’s Hope

While I sat dreaming, by a fountain, I heard a kiss on my lips Speak quietly to another as follows: ‘Look, she is coming, the shy young girl Is already coming. Before long I shall be sitting on her rosy lips And she will carry me around faithfully all day long, Not daring to taste a single wild strawberry Lest she mix me with its juice, Not daring to drink from the clear fountain Lest she squash me on the rim of the glass, Not daring to whisper a single word of love Lest she blow me from her rosy lips.’ Hjärtats morgon op. 13 n:o 3 Sydämen aamu

Mörker rådde i mitt sinne, Pimeys vallitsi sielussani, kallt mitt arma hjärta kändes, kylmältä tuntui sydän-parkani, innan kärleken därinne ennenkuin ystävällinen enkeli av en vänlig ängel tändes. sytytti sen sisälle rakkauden liekin.

Ser du solen, efter natten, Näetkö, miten aurinko yön jälkeen strålande på festet tåga, säteilevänä vaeltaa juhlaan, dimmor skingras, land och vatten usvat hajoavat, maa ja vesi i ett helgonskimmer låga. leimuavat pyhässä hehkussa.

Ser du bilden av mitt hjärta; Näetkö kuvan sydämestäni; så dess första morgon grydde, niin senkin ensimmäinen aamu koitti, så med fruktan, tomhet, smärta niin pelko, tyhjyys, tuska skuggan från dess världar flydde. varjon lailla pakenivat sen maailmoista.

Sol, som livets natt förjagar, Aurinko, joka karkoitat elämän yön, kärlek, om ett bröst du glömmer, rakkaus, jos unohdat yhdenkään sydämen, vartill dessa mulna dagar, miten tulisimme toimeen synkkinä hetkinä, som man utan dig fördrömmer? jotka ilman sinua täyttäisivät unelmamme?

Dessa dagar evigt like, Niinä ikuisesti samanlaisina päivinä, dessa hopplöst långa stunder, niinä toivottoman pitkinä tunteina, detta liv i dödens rike tässä elämässä kuoleman valtakunnassa utan ljus och utan under! ilman valoa ja ilman ihmeitä!

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 The Heart’s Morning

Darkness possessed my soul And my poor heart felt cold Until the love within it Was lit by a kindly angel.

See how the sun, after the night, Shining, makes its way across the sky, The mists are dispelled, the land and waters Lie in a glow of holiness.

In this you see an image of my heart; Thus its first morning dawned; Fear, emptiness and pain, Shadow-like, fled from this world.

O Sun that drives away the night of life, Love, if you forget a breast, Where do these dismal days lead Which are dreamed away without you?

These days, each like the next, These long and desperate hours, This life in the kingdom of death With neither light nor miracles! Den första kyssen op. 37 n:o 1 Ensi suudelma På silvermolnets kant satt Aftonstjärnan, Hopeisen pilven reunalla istui Iltatähti, från lundens skymning frågte henne tärnan: lehdon hämärästä tyttö kysyi siltä: ”Säg, Aftonstjärna, vad i himlen tänkes, ”Sano, Iltatähti, mitä taivaassa ajatellaan, när första kyssen till en älskling skänkes?” kun ensi suudelma lahjoitetaan rakastetulle?”

Och himlens blyga dotter hördes svara: Ja taivaan kainon tyttären kuultiin vastaavan: ”På jorden blickar ljusets änglaskara ”Valon enkelijoukko katsoo kohti maata och ser sin egen sällhet speglad åter; ja näkee siinä oman autuutensa heijastuksen; blott Döden vänder ögat bort och gråter.” vain Kuolema kääntää katseensa pois ja itkee.”

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877

Lasse liten op. 37 n:o 2 Lasse pieni Världen är så stor, så stor, Maailma on niin suuri, niin suuri, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni! Större än du nånsin tror, suurempi kuin osaat kuvitellakaan, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni!

Det är hett och det är kallt, Kuumaa siellä on ja kylmää, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni! Men Gud råder överallt, mutta Jumala vallitsee kaikkialla, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni!

Många mänskor leva där, Monia ihmisiä siellä asuu, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni! Lycklig den som Gud har kär, Onnellinen on se, joka rakastaa Jumalaa, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni!

När Guds ängel med dig går, Kun Herran enkeli kulkee vierelläsi, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni! Ingen orm dig bita får, ei ainutkaan käärme voi purra sinua, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni! The First Kiss On the rim of silv’ry cloud sat the evening star. From the dusk of a grove asked the maiden: Pray tell, evening star, what does heaven think When you give your first kiss to a lover?

And heaven’s shy daughter was heard to reply: The angels of light look down on earth And see their own joy reflected; Only death averts his eyes and weeps.

Little Lasse The world is so big, so big, Little, little Lasse! Bigger then you ever imagine, Little, little Lasse!

It is hot and it is cold, Little, little Lasse! But God governs everywhere, Little, little Lasse!

Many people live there, Little, little Lasse! Happy he whom God loves, Little, little Lasse!

When God’s angel walks with you, Little, little Lasse! No snake can bite you, Little, little Lasse! Säg, var trives du nu mest, Sano, missä parhaiten viihdyt, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni! Borta bra men hemma bäst, Muualla hyvin, mutta kotona parhaiten, Lasse, Lasse liten! Lasse, Lasse pieni!

Zachris Topelius 1818-1898

Sommarnatten op. 90 n:o 5 Kesäyö På den lugna skogssjöns vatten Rauhallisella metsäjärvellä satt jag hela sommarnatten, minä istuin koko kesäisen yön, och för böljans tropp, ur båten, ja heittelin veneestäni aaltojen joukkoon slängde tanklös ut försåten. syöttejäni sen kummempia miettimättä.

Men en talltrast sjöng på stranden, Mutta laulurastas lauloi rannalla att han kunnat mista anden; niin että se oli läkähtymäisillään; tills jag halvt förtörnad sade, kunnes minä vihapäissäni sanoin, bättre om din näbb du lade että parempi olisi kun se panisi päänsä under vingen, och till dagen siiven alle, ja säästäisi sparde tonerna och slagen. päiväksi laulut ja renkutukset.

Men den djärve hördes svara: Mutta se röyhkimys vain vastasi: “Gosse, låt ditt metspö vara. „Poika, anna onkesi olla. Såg du opp kring land och vatten, Jos katsoisit maata ja vettä ympärilläsi, kanske sjöng du själv om natten.” sinäkin varmaan laulaisit öisin.“

Och jag lyfte opp mitt öga, Ja minä kohotin katseeni, ljus var jorden, ljust det höga, maa ja korkeus sen yllä olivat täynnä valoa, och från himlen, stranden, vågen ja taivas, ranta ja aallot kom min flicka mig i hågen. toivat mieleeni oman kultani.

Och, som fågeln spått i lunden, Ja, niinkuin lintu lehdossa oli ennustanut, sjöng jag denna sång på stunden. minä lauloin tämän laulun juuri silloin.

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 Tell me, where are you happiest, Little, little Lasse! It’s nice to be away but home is best, Little, little Lasse!

Summer Night On the peaceful water of the forest lake I sat the entire summer night And, into the waves, from the boat I cast my bait, without thinking.

But a thrush sang on the lake-shore As if his spirit were lost to him; Until, half-angrily, I said: It would be better if you lay your beak Under your wing, and save for the daytime Your music and your warbling.

But the daring bird could be heard to reply: Lad, it would be better if you lay your rod aside. If you looked around, at the land and the water, Perhaps you yourself would also sing at night.

And I raised my eyes – Bright was the earth, bright the skies, And from the heavens, the shore, the wave My girl came into my mind.

And, as the bird in the grove had foretold, I sang this song straight away. Våren flyktar hastigt op.13 n:o 4 Kevät pakenee nopeasti ”Våren flyktar hastigt, „Kevät pakenee nopeasti, hastigare sommarn, kesä vieläkin nopeammin, hösten dröjer länge, syksy kestää kauan, vintern ännu längre. talvi vieläkin kauemmin. Snart, I sköna kinder, Pian, kauniit posket, skolen I förvissna, pian tekin lakastutte, och ej knoppas mera.” ettekä kukoista enää.“

Gossen svarte åter: Poika puolestaan vastasi: ”Än i höstens dagar „Vielä syksyn päivinäkin gläda vårens minnen, ilahduttavat kevään muistot, än i vinterns dagar aina talven päiviin asti räcka sommarns skördar. riittävät kesän sadot. Fritt må våren flykta, Paetkoon kevät, fritt må kinden vissna, kuihtukoot posket, låt oss nu blott älska, nyt on aika vain rakastaa, låt oss nu blått kyssas.“ nyt on aika vain suudella.“

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877

Drömmen op. 13 n:o 5 Uni Tröttad lade jag mig ned på bedden, Väsyneenä kävin levolle vuoteeseeni att i sömnen glömma sorg och saknad; unohtaakseni unessa suruni ja kaipaukseni; men en dröm sig smög till huvudgärden mutta eräs tietty uni hiipi tyynylleni viskande uti mitt öra detta: ja kuiskasi korvaani näin: ”Vakna, hon är här den sköna flickan; „Herää, hän on täällä, se tyttö-kulta; blicka op, att hennes kyss emotta!” katso ylös, ja ota vastaan hänen suudelmansa!“

Och jag slår med glädje opp mitt öga: Ja täynnä iloa avaan silmäni: Var är drömmen? Som en rök försvunnen. Missä se uni on? Haihtui ilmaan kuin savu. Var är flickan? Bortom land och sjöar. Missä se tyttö on? Poissa maiden ja merten takana. Var är kyssen? Ack, blott i min längtan. Missä se suukko on? Voi, vain minun haaveissani.

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 Spring Flies Speedily ‘Spring flies speedily, summer even swifter, Autumn lingers long, winter even longer. Soon, o fair cheeks, you will wither And lose your bloom.’

The boy replied: ‘On an autumn day, memories of spring still please. On a winter day, the harvest of summer still feeds us. Freely let spring fly, freely let cheeks wither. For now let us just love, for now let us just kiss.’

The Dream I lay down tired upon my bed, That I might, in sleep, forget my sorrow and yearning; But a dream sneaked up to my bed-head And whispered in my ear: ‘Wake up, she is here, that pretty girl, Look up to receive her kiss!’

And with pleasure I opened my eyes. Where is the dream? Disappeared like smoke. Where is the girl? Beyond land and sea. Where is the kiss? Oh, just in my longing. Till Frigga op. 13 n:o 6 Friggalle Mig ej lockar din skatt, Afrikas gyllne flod! Minua eivät aarteesi himoita, Afrikan kultainen joki! Ej din pärla jag sökt, strålande Ocean! En ole helmiäsi etsinyt, kimmeltävä valtameri! Friggas hjärta mig lockar, Friggan sydän minua houkuttaa luokseen, röjt tårade ögats dagg. sen paljastavat silmän kastehelmet.

O, hur ringa för mig vore en gränslös värld, Miten mitättömältä tuntuisikaan avara maailma med dess solar av guld, med dess demanters sken, kultaisine aurinkoineen, loistavine timantteineen, mot den värld, jag med henne verrattuna siihen maailmaan, jossa hän ja minä hänryckt gömmer i sluten famn. sylitysten painautuneina piiloudumme muilta.

Vad av stoftet hon lånt, vad hon av himlen har, Mikä hänessä on maasta, mikä taivaasta, kan jag skilja det mer, än på vår sommarsky, sitä en enää pysty erottamaan sen paremmin vad blott aftonen målar, kuin sitäkään, onko kesätaivaan rusotus illan eller morgonens blomsterhand? vai kukkivan aamun maalaamaa.

Tanke svindlar och syn, när i dess blick jag ser, Mieleni sekoaa, kun kohtaan hänen katseena, liksom såge jag ned i ett omätligt djup, on ikäänkuin katselisin mittaamattomaan syvyyteen, tills jag spritter ur dvalan kunnes säpsähtäen herään horroksesta vid en kyss av dess purpurmun. purppuranpunaisen suun suudelmaan.

Säg, var fostrades du, leende ängel, säg! Kerro, missä sinä kasvoit, hymyilevä enkelini, Tills du sänkte dig ned och åt ditt rosentjäll ennenkuin laskeuduit alas ja ruusuiselle olemuksellesi gav gestalten av Frigga, annoit Friggan muodon att försköna min vandring här. sulostuttamaan vaellustani täällä.

Mulnar banan ibland, skjuter ett törne fram, Jos tieni synkkenee tai orjantappura tunkee esiin, suckar anden engång, tryckt av sin bojas ok, jos sielu huokailee ikeensä kahlehtimana, o, hur saligt att ila oi miten autuaallista on silloin kiiruhtaa i den älskades armar då! rakkaansa syliin!

Jorden smeker min fot ljuv som en vårvind där, Maa hyväilee jalkaani hellästi kuin kevättuuli, livets fjättrande tyngd lätt som en bubbla känns elämän raskas taakka tuntuu kevyeltä kuin ilmakupla och av svallande pulsar ja keinahtelevat sykähdykset vaggas själen till gudars ro. tuudittavat sielun jumalten rauhaan.

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 To Frigga Your treasure does not tempt me, Africa’s golden river, I have not sought your pearls, shimmering ocean! Frigga’s heart tempts me Revealed in a dew of tears.

How small a boundless world would seem to me, With its golden suns and shining diamonds, When measured against the world that she and I Conceal in our rapturous embrace!

What she has borrowed from the earth, and taken from heaven Can I distinguish? – Just as, in the summer sky, Can I tell what evening has painted, Or what morning has created with armfuls of flowers?

My mind and eyes become dizzy when I look into her eyes, As if I were looking into immeasurable depths, Until I am woken with a start from my trance By a kiss from her red lips.

Tell me, where do you come from, smiling angel, tell me! Before you descended to earth, and gave your rosy essence The shape of Frigga, To make my wanderings here beautiful.

The way forward is sometimes unclear, a thorn may stick out, The spirit may sigh at the weight of its yoke. Oh, how blessed it is to hurry Then into the arms of one’s beloved!

The earth caresses my foot as sweetly as a springtime breeze, Life’s fetters feel as light as a bubble, And, by swelling pulses, The soul is rocked to a divine peace. Säf, säf, susa op. 36 n:o 4 Suhise, kaisla Säf, säf, susa, våg, våg, slå, Suhise, kaisla, lyö aalto, I sägen mig var Ingalill yritättekö te kertoa minulle, minne den unga månde gå? pikku Ingalill on voinut mennä? Hon skrek som en vingskjuten and, Hän huusi kuin siipeen ammuttu sorsa när hon sjönk i sjön, vaipuessaan järveen, det var när sista vår stod grön. se tapahtui, kun viime kevät viheriöi.

De voro henne gramse vid Östanålid, Östanålidin asukkaat vihasivat Ingalillia, det tog hon sig så illa vid. ja se koski häneen kovasti. De voro henne gramse för gods och gull He kadehtivat hänen rikkauksiaan och för hennes unga kärleks skull. ja hänen nuorta rakkauttaan.

De stucko en ögonsten med tagg, He pistivät piikeillä silmäterääni, de kastade smuts i en liljas dagg. he tahrasivat kasteisen liljan. Så sjungen, sjungen sorgsång, Laulakaa siis surulaulua, i sorgsna vågor små. te pienet, murehtivat aallot. Säf, säf, susa, våg, våg, slå! Suhise, kaisla, lyö aalto!

Gustaf Fröding 1860-1911

Jägargossen op. 13 n:o 7 Metsästäjäpoika På marken vistas fågeln blott, Kaikki linnut ovat maassa, och löven skymma än; ja lehdet peittävät ne suojaansa; jag har ej gjort ett enda skott, laukaustakaan en ole ampunut, och det blir kväll igen. ja ilta on jo taas tulollansa.

Om vintern komme hit en gång Jos talvi lopultakin tulisi med drivor i sitt fjät, kinostensa kanssa, jag såge bättre ripans gång, näkisin paremmin missä metsäkana liikkuu, och orren hölle trä’t. ja teeri pysyisi puussa.

Om luften ville bliva sval, Jos ilma viilenisi och löven falla sen, ja lehdet putoaisivat, jag såg kanske i nästa dal voisin ehkä seuraavassa laaksossa en flock av järpar ren. jo nähdä pyyparven. Sigh, Sigh, Sedges Sigh, sigh, sedges; waves, waves, lap. Are you telling me where young Ingalill might be? She cried out like a wounded duck As she sank into the lake. Last year when spring was green.

They envied her at Östanålid, She took it deeply to heart. They envied her for her worldly goods, And for her young love.

They pierced an eyeball with thorns. They sullied the dew of a lily. So sing, sing your lament, You wavelets so forlorn, Sigh, sigh, sedges; waves, waves, lap.

The Young Huntsman The birds are staying on the ground And the foliage blocks my view. I have not fired a single shot And soon it will be evening again.

If winter comes to us again Bringing snowdrifts, I should better see the tracks of the ptarmigan And the grouse in the tree.

If the air becomes cool, And the leaves fall from the trees. Perhaps I would see in the next valley A flock of hazel-hens already. Dock snart skall ripans spår sig te, Kyllähän metsäkanan jäljet pian näkyvät, och järpens skydd förgå. ja teeren suoja katoaa. Men den, som helst jag ville se, Mutta sitä, jonka mieluiten tahtoisin nähdä, skall jag ej se ändå. en kuitenkaan saa tavata.

Jag blickar här – hon blickar där; Minä katson tänne – hän katsoo tuonne; men, ack, vi mötas ej! mutta, voi, me emme kohtaa! Jag kunde stå där blicken är, Vaikka voisin mennä niin kauas kuin katseeni kantaa, och såge henne ej. en kuitenkaan näkisi häntä.

Emellan oss är sjö, är fjäll, Meidän välillämme on järviä ja tuntureita, är mo med furu på, on honkaisia kankaita, emellan oss är dag och kväll, meidän välillämme on päivä ja ilta, och kanske natt också. ja kenties vielä yökin.

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 Kaiutar op. 72 n:o 4 Kaiutar, korea neito astui illalla ahoa, kaihoissansa kankahalla, huusi yksin huoliansa. Tullut ei suloinen sulho, vaikka vannoi valallansa kihlaavansa kaunokaisen.

Ennen astuivat ahoa, kankahalla kuherrellen kilvan kyyhkyjen kisoissa kesäpäivän paistaessa, illan kuun kumottaessa. Meni sulho sanoinensa, impi jäi sydäminensä.

Etsii impi ihanainen kultaistansa kankahalta, huhuilevi, kuuntelevi kirkuvi, kimahutellen äänen pienoisen pilalle, But soon the tracks of the ptarmigan will appear And the grouse’s cover will disappear. But she whom I would most like to glimpse Still I shall not see.

I look here, she looks there, But alas! we do not meet! I might stand where her glance falls Yet still not see her.

Between us there are lakes and mountains, And heaths with fir-trees. Between us are day and evening And perhaps night too.

The Echo Nymph The fair echo nymph Wandered the moors by evening, And wandering the meadows, Alone she called out in her grief. Her lover did not come Although he promised To marry the fair maid.

Previously they had walked together

Cooing like doves On the hot summer day, In the cold moonlit night. Then the lover left, with his fine words, He left her alone with sad heart.

The beautiful maiden looks on the moorlands To find her lover She calls, she listens, She cries; she shouts Until her voice shrinks to a whisper. jähmettyvi, jäykistyvi, kaatuissansa kauhistuvi mustan metsän pimtrianoneyttä.

Aamulla herättyänsä kulkee kuje mielessänsä, eksyttävi erämiehen matkien ja mairitellen, niinkuin ennen eksytteli sulho suurilla sanoilla, tuulen turhilla taruilla.

Larin-Kyösti 1873-1948

Demanten på marssnön op. 36 n:o 6 Timantti maaliskuun hangella På drivans snö där glimmar Hangen lumella kimaltelee en demant så klar. niin kirkas timantti, Ej fanns en tår, en pärla, ettei ole kyyneltä eikä helmeä, som högre skimrat har. joka säteilisi voimakkaammin.

Utav en hemlig längtan Salaisen kaipuunsa tähden hon blänker himmelskt så: se välkkyy niin taivaallisesti: Hon blickar emot solen, Se suuntaa katseensa kohti aurinkoa, där skön den ses uppgå. juuri kun se ihanana nousee.

Vid foten av dess stråle Sen säteen juurella tillbedjande hon står hiutale seisoo rukoillen och kysser den i kärlek ja suutelee sädettä rakkaudella och smälter i en tår. samalla kun itse sulaa kyyneleeksi.

O, sköna lott att älska, Onnellinen sen osa, joka rakastaa, det högsta livet ter, suurinta, mitä elämä tarjoaa, att stråla i dess solblick on säteillä sen päivänpaisteessa och dö, när skönst den ler! ja kuolla, kun se hymyilee ihanimmillaan!

Josef Julius Wecksell 1838-1907 She gets stiff and cold And stumbles, afraid, Through the darkness of the forest.

The following morning when she wakes She has an idea, To lead travellers astray By imitation and mockery Just as, before, Her lover led her astray with great words, And with his windy tales.

The Diamond on the March Snow Shining on the driven snow A diamond so clear. Never a tear or a pearl, That ever shone so bright.

And from a secret longing She shimmers heavenly thus; She gazes at the sun, Where it rises up so fair.

Bathing in its rays Worshipping she stands, And kisses it in love And melts into a tear.

Oh happy fate, to love The highest life can bring, To sparkle in its sunshine And die when it smiles most fair. En Visa Laulelma Du hjärta, som driver för vinden Sinä, sydän, jota tuuli ajaa likt havets oroliga våg, kuin meren rauhatonta aaltoa, Gud stille din dolda oro, Jumala tyynnyttäköön salatun rauhattomuutesi, han vände till himlen din håg. Hän suunnatkoon ajatuksesi kohti taivasta.

Hans stjärna dig lyse tillbaka Hänen tähtensä johdattakoon loistollaan till hemmets grönskande strand, sinut takaisin vehreään kotirantaan, Gud låste din längtans ving Jumala antakoon sinun kaipuusi siipien få vila i hemmets land. levätä siellä kotimaan rauhassa.

Baeckman

Svarta rosor op. 36 n:o 1 Mustat ruusut „Säg, varför är du ledsen i dag, ”Kerro, miksi olet tänään niin surullinen, du, som alltid är så lustig och glad?“ sinä, joka aina olet niin iloinen ja hilpeä?” Och inte är jag mera ledsen i dag En minä ole tänään yhtään surullisempi än när jag tyckes dig lustig och glad; kuin silloin, kun mielestäsi olin iloinen ja hilpeä; ty sorgen har nattsvarta rosor. sillä surun ruusut ovat mustia kuin yö.

I mitt hjärta där växer ett rosendeträd, Minun sydämessäni kasvaa ruusupuu, som aldrig nånsin vill lämna mig i fred, joka ei milloinkaan jätä minua rauhaan, och på stjälkarna sitter det tagg vid tagg, ja sen varsissa on piikki piikin vieressä, och det vållar mig ständigt sveda och agg; ja se tuottaa minulle jatkuvasti kipua ja kiusaa; ty sorgen har nattsvarta rosor. sillä surun ruusut ovat mustia kuin yö.

Men av rosor blir det en hel klenod, Mutta ruusuista tulee kokonainen aarre; än vita som döden, milloin ne ovat valkoisia kuin kuolema, än röda som blod. milloin punaisia kuin veri. Det växer och växer. Jag tror jag förgår, Se kasvaa ja kasvaa. Luulen menehtyväni, i hjärtträdets rötter det rycker och slår; sydämeni puun juuret kouristelevat ja murtuvat; ty sorgen har nattsvarta rosor. sillä surun ruusut ovat mustia kuin yö.

Ernst Josephson 1851 – 1906 A Song Oh heart that drifts with the wind Like the sea’s unruly waves, Calm your hidden unease; He turned your desire to the heavens.

His star lights you back To the green strand of your home. May God let your wings of longing Rest in your own homeland.

Black Roses Tell me, why are you so sad this day, You, who are always so happy and bright? I am no more sad upon this day Than when you thought me happy and bright; For sorrow’s roses are black as night.

A rose tree is growing in my heart Which will never, ever leave me in peace. And its stems are covered with thorn by thorn, And it causes me endless pain and grief; For sorrow’s roses are black as night.

But of roses it brings forth a host, Some white as death, some red as blood. It grows and it grows. I think I shall die, The roots of my heart’s tree are pulled and wrenched For sorrow’s roses are black as night. Sov in! op. 17 n:o 2 Nuku vaan!

Min bleka sjukling skall luta Pikku potilaan pitää nyt painaa i tankar mot kudden sin kind, mietteissään poskensa tyynyyn och ögonen skall hon sluta ja silmät pitää panna kiinni och låta sinnena njuta ja antaa aistien nauttia av kärlekens sommarvind. rakkauden suvituulesta. Min bleka sjukling, sov in! Pikku potilaani, nuku nyt vaan!

Sov i de ljuva och ömma, Nukahda niihin valoisiin ja helliin, bekymrande tankar som strömma huolehtiviin ajatuksiin, jotka virtailevat kring sjuklingen min! pikku potilaani ympärillä! Var plåga skall så du glömma Sinun pitää nyt unohtaa kaikki kipu, för vårliga dofter, som tömma niin keväiset tuoksut valavat sin hälsa i lugnad sinn’. terveyttään rauhoittuneeseen mieleesi.

Sov roligt på kudden din, Nuku mukavasti pieluksellasi, så skall du ånyo drömma niin saat taas nähdä unta om allt vad en kärlek kan gömma, kaikesta, mitä rakkauteen voi kätkeytyä, min bleka sjukling, sov in! Pikku potilaani, nuku vaan!

Karl August Tavaststjerna 1860 – 1898

Vilse op. 17 n:o 4 / Eksyksissä

Kolmannen säkeistön sana staccato on italiasta johdettu musiikkitermi, jonka tässä voisi tulkita tarkoittavan rakastuneen ihmisen puheen irtonaista, helmeilevää artikulaatiota. – Viittaus Platoniin tarkoittanee hänen tekstiensä osittain väärinkäsitykseen perustuvaa selitystä, jonka mukaan platoninen rakkaus olisi „puhdasta“, kaikesta „likaisesta“ kuten seksuaalisuudesta vapaata tunnetta läheistä ihmistä kohtaan. Go to Sleep!

My pale invalid shall lean Her cheek in thought on the pillow, And she shall close her eyes And permit her senses to enjoy The summer wind of love. My pale invalid, go to sleep!

Go to sleep in the joyful, tender And worried thoughts which stream Around my invalid! You shall forget all worries For the scents of spring which pour Health into a calmed spirit.

Sleep well upon your pillow, And you shall dream anew Of all that love can encompass, My pale invalid, go to sleep!

Astray

The word ‘staccato’ in the third verse is a musical term derived from Italian that could here be interpreted as meaning the disjointed, bubbling speech of a person in love. – The reference to Plato probably means the explanation, based partly on a misconception, of his texts according to which Platonic love is “pure” and free from all “impurity” – such as feeling for another free from all sexual implications.

English translation Susan Sinisalo Vilse op. 17 n:o 4 Eksyksissä Vi gingo väl vilse ifrån varann, Me kai eksyimme toisista, var togo de andra vägen? minnekähän he mahtoivat mennä? Jag ropar i skogen vad jag kan, Minä huudan metsään minkä jaksan, men du står och låtsar förlegen. mutta sinä seisot ja koetat näyttää ujolta.

Blott eko det svarar: ”hallå, hallå!” Vain kaiku vastaa: „halloo, halloo!“ och gäckande skrattar en skata. ja harakka nauraa ivallisesti. Men himlen blir plötsligen dubbelt så blå, Mutta äkkiä taivas on kaksin verroin sinisempi, och vi höra upp att prata. ja me vaikenemme.

Säg, skulle din puls takt till min, Sano, lyökö sydämesi samassa tahdissa kuin minun, när samtalet går så staccato? kun keskustelumme nyt kulkee niin staccatossa. Min kärlek, min kärlek tar våldsamt mitt sinn’, Rakkauteni valtaa mieleni niin rajuna, jag glömmer att känna som Plato. että unohdan tuntea Platonin tavoin.

Jag ser i ditt öga, jag forskar och ser, Minä katson sinua silmiin, tutkin ja näen pupillerna vidgas och slutas, miten silmäteräsi laajenevat, suljet silmäsi och när du ett ögonblick strålande ler, ja kun sinä pienen hetken hymyilet säteilevästi, då kunde ett helgon mutas. ei pyhimyskään voisi vastustaa kiusausta.

Karl August Tavaststjerna 1860 – 1898

Långsamt som kvällskyn op. 61 n:o 1 Kuin iltapilven purppura Långsamt som kvällskyn mister sin purpur Yhtä hitaasti kuin iltapilven purppura haihtuu där över mils fjärdens blänkande slätt, peninkulmaisen ulapan kimaltavan pinnan yllä, sakta som brisen somnar därborta yhtä hiljaa kuin tuuli uinahtaa tuolla jossain långt, så att ögat ej skönjer det rätt, niin etäällä, ettei sitä silmä kunnolla erota, fjärran som ekot dör efter sista yhtä kaukana kuin kaiku kuolee saaristolaistytön utdragna tonen av skärflickans sång, laulun viimeisten venytettyjen sävelten jälkeen, skall jag dig glömma, du, som gav purpur, pystyn unohtamaan sinut, joka kerran annoit vårbris och toner åt livet engång. purppuraa, kevättuulen raikkautta ja säveliä elämääni.

Karl August Tavaststjerna 1860-1898 Astray We strayed apart from each other, Where did the others go? I call in the forest as loud as I can, But you stand and pretend to be shy.

Only the echo answers: hallo, hallo! And a magpie screeches mockingly But the sky is suddenly twice as blue And we stop talking.

Say, would your pulse keep time with mine When the conversation is so staccato? My love, my love takes me by storm, I forget to feel like Plato.

I look in your eyes, I search and see Your pupils enlarge and close, And when for an instant you smile so sweetly Even a saint might fall.

Slowly as the Evening Sky Slowly as the evening sky loses its glow Above the wide and glistening bay; Gently as the breeze dies out far away, Too far for the eye to perceive it;

Distantly, as the echo fades of the final drawn-out Note of the maiden’s song Shall I forget you, who once gave glow, Fresh air and song to life! Flickan kom ifrån sin älsklings möte op. 37 n:o 5 Tyttö tuli rakastettuaan tapaamasta

Flickan kom ifrån sin älsklings möte, Tyttö tuli rakastettuaan tapaamasta, kom med röda händer. – Modern sade: tuli kädet punaisina. – Äiti sanoi: ”Varav rodna dina händer, flicka?” „Mistä ovat kätesi tulleet punaisiksi, tyttö?“ Flickan sade: ”Jag har plockat rosor, Tyttö sanoi: „Olen poiminut ruusuja, och på törnen stungit mina händer.” ja piikit pistivät käsiini.“

Åter kom hon från sin älsklings mote, Taas hän kerran tuli rakastettuaan tapaamasta, kom med röda läppar. – Modern sade: tuli huulet punaisina. – Äiti sanoi: ”Varav rodna dina läppar, flicka?” „Mistä ovat huulesi tulleet punaisiksi, tyttö?“ Flickan sade: ”Jag har plockat hallon Tyttö sanoi:“ Olen poiminut vattuja, och med saften målat mina läppar.” ja niiden mehu on punannut huuleni.“

Åter kom hon från sin älsklings möte, Taas kerran hän tuli rakastettuaan tapaamasta, kom med bleka kinder. – Modern sade: tuli posket kalpeina. – Äiti sanoi: ”Varav blekna dina kinder, flicka?” „Mistä ovat poskesi tulleet kalpeiksi, tyttö?“ Flickan sade: ”Red en grav, o Moder! Tyttö sanoi: “Valmista minulle hauta, Äiti! Göm mig där och ställ ett kors däröver Peitä minut siihen ja laita risti sen päälle och på korset rista som jag säger: ja kirjoita ristiin, mitä nyt sanon:

„En gång kom hon hem med röda händer; „Kerran hän tuli kotiin kädet punaisina; ty de rodnat mellan älskarns händer. ne olivat punastuneet rakastajan käsien välissä. En gång kom hon hem med röda läppar; Kerran hän tuli kotiin huulet punaisina; ty de rodnat under älskarns läppar. ne olivat punastuneet rakastajan huulten alla. Senast kom hon hem med bleka kinder; Viimein hän tuli kotiin posket kalvenneina; ty de bleknat genom älskarns otro.“ ne olivat kalvenneet rakastajan uskottomuudesta.“

Johan Ludvig Runeberg 1804 - 1877 The Tryst

The girl came from her lovers’ tryst. Came back with hands all red. Her mother asked: ‘What made your hands so red, girl?’ The girl replied: ‘I was picking roses and pricked my hands on the thorns.’

Again she came from her lovers’ tryst, Came back with lips all red. Her mother asked: ‘What makes your lips so red, girl?’ The girl replied: ‘I was eating berries And painted my lips with the juice.’

Again she came from her lovers’ tryst, Came back with her cheeks all pale. Her mother asked: ‘What makes your cheeks so pale, girl?’ The girl replied: ‘Oh mother, dig for me a grave, Hide me in it and raise a cross, And on the cross write what I say:

Once she came home with hands all red, For they had reddened between her lover’s hands. Once she came home with lips all red, For they had reddened beneath her lover’s lips. At last she came home with cheeks all pale, For they had paled through her lover’s betrayal.’ Hennes budskap op 90 n:o 2 Tytön viesti

Kom, du sorgsna nordan! Tule, surullinen pohjatuuli! Varje gång du kommer Joka kerta, kun tulet, bär du bud från henne. tuot viestin häneltä. Kommer du i fläkten, Kun tulet henkäyksenä, bär du hennes suckar; kannat hänen huokauksiaan; kommer du i ilen, kun tulet vihurina, bär du hennes klagan; kannat hänen valitustaan; kommer du i stormen, kun tulet myrskynä, bär du hennes verop: kannat hänen tuskanhuutoaan:

„Ve mig, edsförgätna, „Voi minua, valapattoa, ve mig ensamblevna! voi minua yksinjäänyttä! Ur den gamles armar, Voi, vanhuksen sylistä, från hans kalla kyssar, hänen kylmien suudelmiensa ulottuvilta, o, vem för mig åter voi, kuka veisi minut takaisin till min varma yngling, lämpöisen nuorukaiseni luo, till min första kärlek!“ ensimmäisen rakkauteni luo!“

Johann Ludvig Runeberg 1804 - 1877

Marssnön op. 36 n:o 5 Maaliskuun hanki

Den svala snön därute faller Tuolla ulkona sataa vilpoista lunta och täcker marken mer och mer, maasto peittyy yhä enemmän ja enemmän, de lägga sig de vita stjärnor valkeat lumitähdet laskeutuvat i varv och varv längs jorden ner. kerroksittain alas maan pinnalle.

Håll slutet än, o vår, ditt öga, Pidä silmäsi suljettuina, kevät, nuku hyvin sov gott i blid och vänlig snö – lempeän ja ystävällisen lumen suojassa – dess mäktigare skall du blomma, sitä väkevämmin pian kukit, dess rikare skall sen du dö. sitä rikkaammin aikanaan kuolet.

Josef Julius Wecksell 1838 – 1907 Her Message

Come, sad North wind! Every time you come You bring a message from her. If you come as a breeze, You bear her sighs, If you come as a gust of wind You bear her lament, If you come as a storm You bear her cry of pain:

‘Alas, my oaths have been forgotten, Alas, I have been left alone! From the arms of the old man, From his cold kisses, Oh, who will lead me back To my warm young lad, To my first love!’

The March Snow

The cool snow falls outside And covers the ground ever more, The white stars fall in layers More and more upon the earth.

O spring, keep your eyes closed awhile, Sleep soundly in the gentle, friendly snow – You will bloom more mightily for it, You will then die the richer. Små flickorna Pienet tytöt

Små flickorna de trippa Pienet tytöt ne sipsuttelevat på trottoarens platta, jalkakäytävän kiveyksellä och hattarna de vippa ja hatut keikkuvat med klackarna i takt. kengänkopinan tahdissa.

Och känga efter känga Ja kenkä seuraa kenkää, likt bårder på en matta niinkuin raidat matossa de rada, där de svänga he järjestyvät riveiksi, joissa liehuttelevat med kjolen oförsagt. hameitaan turhia ujostelematta.

De gå i karavaner He kulkevat karavaaneina åt höger och åt vänster, oikealle ja vasemmalle, i klungor likt bananer, kimpuissa kuin banaanit, i par och en och en. pareittain ja yksitellen.

Och alla ha de brottom Ja kaikilla on kiire och alla ha de tjänster, ja kaikilla on työnsä, och gott kurage finns gott om, eikä hyvästä kurista ole puutetta. om lönen är klen. vaikka palkka onkin pieni.

De gå med käcka miner He kulkevat pirteännäköisinä och morgonyra luggar ja aamunraikkaus haihtuu till surr av skrivmaskiner kirjoituskoneiden rätinäksi och telefonhallå. ja puhelimeen vastaamiseksi.

Små flickorna de veta Pienet tytöt kyllä tietävät att alla äro kuggar olevansa rattaita koneistossa och alla måste streta ja että kaikkien täytyy puurtaa och uret måste gå. että koneisto pyörisi.

De gå till livets läxa, He ovat menossa elämän oppitunnille, till dagens släp och tvister, päivän raadantaan ja riitoihin, där siffror ständigt växa joissa tuotantonumerot jatkuvasti kasvavat och krafter slitas ut – ja voimat kuluvat loppuun - Young Girls

The young girls trip Along the pavement, Their hats bob In time with their heels.

And shoe after shoe Like edging on a carpet They file along, swinging Boldly with their skirts.

They walk in caravans To the right and to the left In bunches like bananas In twos and individually.

And they are all in a hurry Each with a job to do And good spirits are plentiful Even though pay is low.

They walk with pert expressions And flustered morning fringes To the tapping of typewriters And telephone greetings.

The young girls know That they are all cog-wheels And all must carry on turning And the clock must keep running.

They attend life’s lesson, The everyday labour and bother Where numbers keep on growing And strength is worn down – att gno för dem som samla, ahertamaan toisten hyväksi, tills engång fjädern brister, kunnes vieteri kerran katkeaa, att nötas och bli gamla kuluakseen ja vanhentuakseen och kastas bort till slut. kunnes heidät lopulta heitetään pois.

Men strunt i det, de tänka, Mutta mitäs siitä, he ajattelevat, det är ej muntert heller ei ole yhtään sen hauskempaa att surna bort som änka hapantua loppuikänsä leskenä och hålla pensionat. ja pitää pensionaattia.

Vår frihet vi ej sälja, Vapauttamme me emme myy, om ock bland symamseller vaikka me ompelijatyttöjen kanssa vår middag vi få svälja saammekin nielaista lounaamme på första automat. lähimmällä automaatilla.

Vi sitta ej och vänta Emme me istu ja odota vid nål och blomstermönster neula kädessä kukkasia ommellen att friaren skall glänta että kosija tulisi raottamaan på jungfruburens dörr. neitsytkammion ovea.

Men vill den rätta knacka, Mutta jos se oikea koputtaa, så öppna vi vårt fönster me kyllä avaamme ikkunamme och niga väl och tacka ja niiaamme kauniisti kiittäen som mormor gjorde förr. niinkuin mummukin aikoinaan teki.

Hjalmar Procopé 1868 – 1927 To toil for those who hoard, Until one day the spring breaks, To become worn out and grow old And in the end be thrown out.

But never mind, they think, It wouldn’t be more fun, To wither as a widow Taking paying guests.

We shall not sell our freedom Even if, along with the seamstresses, We gobble down our lunch From the nearest automatic dispensers.

We shall not sit and wait With our needles and embroidery For a suitor to push ajar The door of the maiden’s bower.

But if the right man knocks, Then we shall open our windows And curtsey nicely and say thank you As grandmother did before. I natten op. 38 n:o 3 Yössä

Tyst är lunden, och sjön, som kysst Hiljainen on lehto, hiljainen merikin, strandens somnade ros, är tyst. joka äsken suuteli rannalla uinuvaa ruusua. Aftonskimret, som mild besken Iltarusko, joka lempeästi valaisi tempelkullen, har bleknat re’n temppelikukkulaa, on jo haalistunut; stilla, drömmande stilla. on hiljaista, uneksuvan hiljaista.

Tysta stjärnor ur havet gå, Hiljaiset tähdet kohoavat merestä, stilla palmernas kronor stå, palmujen latvat seisovat hiljaa, sen därunder i myrtenskog sen jälkeen kun alhaalla myrttimetsässä vinden suckade nyss och dog tuuli juuri äsken huokaisi ja kuoli stilla, drömmande, stilla. on hiljaista, uneksuvan hiljaista.

Trött najad har på mossig bädd Väsynyt najadi on sammaleisella vuoteellaan sjunkit ned vid sin urnas brädd, vaipunut lepoon uurnansa vierelle sövd av sorlande källans sus: solisevan lähteen äänen nukuttamana: barmen häves i månens ljus hänen povensa kohoilee kuutamossa stilla, drömmande, stilla, hiljaa, uneksuvan hiljaa.

Medan hon ser i ljuvlig dröm Kun hän ihanassa unessa näkee stelnad, kristallen, tidens ström ajan virran kivettyneenä kristalliksi och allvärlden från ve och harm ja koko maailma, vapaana kaikesta tuskasta somnad in på Allfaderns arm uinuu Isän Kaikkivaltiaan käsivarsilla stilla, drömmande, stilla. hiljaa, uneksuvan hiljaa.

Viktor Rydberg 1828 – 1895 In the Night Pia Freund Still the grove, and the lake that kissed The sleeping rose of the beach is still. sopraano The evening glow, that softly fell On hilly temple, has faded soprano Silent, dreamily silent.

Quietly stars emerge from the sea, Still the leaves of the palm tree, Down, below, in myrtle woods, The wind sighed once, and expired Silent, dreamily silent.

Sleepy naiad on mossy bed Has lain down by the lip of her urn, Lulled by the murmur of rippling well: Her bosom stirs in the beam of the moon Silent, dreamily silent.

While in sweetest dream she sees Frozen, crystal, the stream of time And all the world, from pain and harm Fled to rest on the Father’s arm. Silent, dreamily silent. Och finns det en tanke op. 86 n:o 4 Jos olisi joku ajatus Och finns det en tanke, som dröjer hos mig Jos olisi joku ajatus, joka viipyisi luonani, när äntligt min timme är slagen, kun loppuni viimein on käsillä, så skulle den bygga min sista stig niin se rakentaisi viimeisen polkuni av toner, som bure ett eko i sig sävelistä, jotka kantaisivat kaikua från skogen och sommardagen. metsästä ja kesäpäivästä.

På tonernas brygga jag dröjande gick Sävelten siltaa pitkin minä vitkastellen kulkisin i sällsamma drömmar dit över, ihmeellisia unia nähden rajan yli, av sommar och solsken och böljor jag fick kesältä ja päivänpaisteelta ja aalloilta saisin en sista, förstående avskedsblick, viimeisen, ymmärtävän jäähyväiskatseen, en sådan, som bäst jag behöver. juuri sellaisen, mitä kipeimmin kaipaisin.

Karl August Tavaststjerna 1860-1898

Norden op. 90 n:o 1 Pohjola Löven de falla, Lehdet varisevat, sjöarna frysa, järvet jäätyvät, flyttande svanor muuttavat joutsenet, seglen, o seglen lentäkää, oi lentäkää sorgsna till södern, surullisina etelään, söken dess nödspis, etsikää sieltä ruokaa nälkäänne längtande åter, ikävöiden takaisin, plöjen dess sjöar, kyntäkää etelän järviä saknande våra. kaivaten meidän vesiämme.

Då skall ett öga Silloin silmä se er från palmens katsoo teitä palmujen skugga och tala: varjosta sanoen: „Tynande svanor, „Riutuvat joutsenet, vilken förtrollning mitä lumoavaa vilar på Norden? Pohjolassa oikein on? Den som från södern Jos joku kaipaa pois etelästä, längtar, hans längtan hänen kaipuunsa söker en himmel.“ suuntautuu taivaaseen.“

Johan Ludvig Runeberg 1804-1877 And Is There a Thought? And is there a thought that will remain with me When my time finally comes, It will build my final path Out of notes which bear within them an echo Of forests and summer days.

I haltingly crossed the bridge of notes In a strange dream, to the other side From the summer, the sunshine and the waves I received a last, understanding farewell glance, Of the sort that I most need.

The North The leaves fall, The lakes freeze up. Migrating swans, Sail, sail, o sail Sadly towards the south, Search there for food, Yearning for home, Plough its lakes, Longing for ours!

Then an eye Will look up from the palm tree’s Shade, and say: ‘Pining swans, What enchantment Tommi Does the North hold? He who yearns from the South, Hakala, His yearning Seeks a heaven.’ baritoni baritone Var det en dröm? op. 37 n:o 4 Oliko se unta?

Var det en dröm att ljuvt en gång Oliko se vain ihanaa unta, että minä jag var ditt hjartas vän? – olisin ollut sinun sydämesi ystävä? – Jag minns det som en tystnad sång, Minä muistan sen kuin vaienneen laulun, då strängen darrar än. kun soittimen kielet vielä värähtelevät.

Jag minns en törnros av dig skänkt, Minä muistan villiruusun, jonka sinä annoit, en blick så blyg och öm; muistan niin ujon ja hellän katseen; jag minns en avskedstår, som blänkt, – minä muistan eronkyynelen, joka kimalsi, – var allt, var allt en dröm? oliko kaikki, oliko kaikki vain unta?

En dröm lika sippans liv så kort Yhtä lyhyttä unta kuin vuokon elämä uti en vårgrön ängd, vehreällä keväisellä niityllä, vars fägring hastigt vissnar bort jonka kukoistus nopeasti lakastuu pois för nya blommors mängd. antaakseen tilaa uusien kukkien paljoudelle.

Men mången natt jag hör en röst Mutta monena yönä kuulen äänen vid bittra tårars ström: katkerien kyynelten vuotaessa virtanaan: ”Göm djupt dess minne i ditt bröst, ”Kätke sen muisto syvälle sydämeesi, det var din bästa dröm!” se oli sinun kaunein unesi!”

Josef Julius Wecksell 1838-1907

Laulujen suomennokset ja tekstit laulujen välissä Erkki Pullinen Was it a Dream?

Was it a dream that once, in bliss, I was your heart’s true friend? I recall it as a song long past, Though the string still trembles.

I recall a rose received from you, A glance so shy and tender; I recall a glistening parting tear. Was it all, was it all a dream?

A dream as brief as an anemone’s life In a spring meadow green, Whose beauty quickly fades away Replaced by hosts of new flowers.

But many a night I hear a voice By the stream of bitter tears: Hide its memory deep in your heart. It was your best dream!

Kristian Attila, piano English Translations of songs appear by courtesy of BIS Records, Sweden. Pia Freund, sopraano

Pia Freund on opiskellut laulua Sibelius-Akatemiassa ja täydentänyt opintojaan mm. professori Dorothy Irvingin johdolla.

Pia Freund on vieraillut säännöllisesti Suomen Kansallisoopperassa vuodesta 1992, jolloin hän debytoi Mimin roolissa Puccinin La Boheme -oopperassa. Sittemmin hänen roolejaan ovat olleet mm, Anna Nicolain oopperassa Windsorin iloiset rouvat ja Kyllikki Tapio Tuomelan oop- perassa Äidit ja tyttäret. Muita tärkeitä rooleja ovat olleet mm. Micaëla Bizet’n oopperassa Carmen, Pamina Mozartin oopperassa Taikahuilu, Belinda Purcellin oopperassa Dido ja Aenas, sekä Minnan rooli Rautavaaran oopperassa Tietäjien lahja.

Pia Freund on tullut tunnetuksi erityisesti Kaija Saariahon vokaalimusiikin tulkkina niin resitaa- li- ja orkesteriohjelmistoissa kuin oopperalavoillakin. Clemencen rooli Saariahon oopperassa L’amour de loin oli syyskauden 2004 ja kevätkauden 2006 suuri menestys Suomen kansalli- soopperassa, samoin Refkan rooli Saariahon Adriana Mater -oopperassa kevätkaudella 2008. Syksyllä 2006 Freund lauloi nimiroolin Saariahon La Passion de Simone – oratorion kantaesi- tyksessä Wienissä ja lauloi teoksen myös mm. Helsingin juhlaviikoilla 2007 sekä Tukholmas- sa Itämeri-festivaalilla Esa-Pekka Salosen johdolla. Vuoden 2008 kiinnityksistä mainittakoon Refkan rooli Saariahon Adriana Mater -oopperassa Suomen kansallisoopperassa ja Santa Fe:n oopperassa USA:ssa.

Pia Freund on vieraillut mm. Norrlannin oopperassa ja Dortmundin teatterissa. Kansainväli- sistä festivaalivierailuista mainittakoon Rheingau, Les Arcs, Prahan kevät, Schleswig -Holsteinin festivaali, Huddersfeldin nykymusiikkifestivaali, Båstadin Kamarimusiikkifestivaali ja Oleg Kagan -festivaali. Suomessa hän on esiintynyt mm. Helsingin Juhlaviikoilla, Kuhmon kamarimusiikissa, Naantalin musiikkijuhlilla, Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla ja Ristiveto-festivaalilla Helsingissä. Pia Freund, soprano

Pia Freund studied voice at the Sibelius Academy and has also studied further with Professor Dorothy Irving in Sweden, among others.

Pia Freund has been a regular guest artist at the Finnish National Opera since her début as Mimì in Puccini’s La bohème. She has subsequently appeared as Anna in Nicolai’s Die lustige Weiber von Windsor and Kyllikki in Tapio Tuomela’s Äidit ja tyttäret (Mothers and Daughters). Her performance as Clemence in Kaija Saariaho’s L’amour de loin in 2004 and 2006 as well as her performance as Refka in Kaija Saariaho’s Adriana Mater in 2008 was greatly acclaimed. Recent years’ engagements include a successful opera debut in the USA, Adriana Mater in Santa Fe Op- era, and L’amour de loin in the Bergen Music Festival with Den Nye Opera. Future engagements include e.g. the premiere of a monologue opera by Lotta Wennäkoski at Musica Nova Helsinki festival in 2011. Other major roles in her repertoire are Micaëla in Bizet’s Carmen, Pamina in Mo- zart’s Die Zauberflöte, Belinda in Purcell’s Dido and Aeneas and Minna in Rautavaara’s Tietäjien lahja (The Gift of the Magi).

Pia Freund has a concert repertoire ranging from the Baroque to the contemporary. She is particularly known for her interpretations of the vocal music of Kaija Saariaho. In 2006 she premiered Kaija Saariaho’s oratorium La passion de Simone in Wiener Festwochen in Vienna. She has performed that also at the Helsinki Festival and in Baltic Sea Festival in Stockholm.

Pia Freund has appeared at the Norrland Opera and the Dortmund Theatre, and at several international festivals, such as the Prague Spring, the Schleswig-Holstein Festival, the Hud- dersfield Contemporary Music Festival and the Oleg Kagan Festival. In Finland, she is a regular guest e.g. at the Helsinki Festival, the Kuhmo Chamber Music Festival, the Naantali Music Festival and the Time of Music contemporary music festival in Viitasaari. Pia Freund on aktiivinen konsertoija ja hänen konserttiohjelmistonsa ulottuu barokista nykymusiik- kiin. Hän on esiintynyt kotimaan orkestereiden lisäksi mm. London Royal Philharmonic Orchestran, Scottish Chamber Orchestran, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin, Drottningholmin Barokkiensem- blen, Orquestra Sinfonica de Navarran, Luzerner Sinfonieorchesterin ja L´Orchestre National d’Ile de Francen solistina ja useiden tunnettujen kapellimestareiden kanssa.

Tämän lisäksi Freund tuntee erityisen läheiseksi kamarimusiikillisen ilmaisun, joka ilmenee yh- teistyönä erilaisten kamarimusiikkikokoonpanojen, mm. Meta4:n, kanssa. Sibelius 150v. juh- lavuoden aikana Freund esittää Sibeliuksen musiikkia niin Lontoossa, Washingtonissa ja New Yorkissa kuin myös kotimaan festivaaleilla ja konserttisaleissa.

Pia Freund voitti Lappeenrannan laulukilpailun vuonna 1992, Mustakallio -laulukilpailun vuon- na 1991 ja Kangasniemen laulukilpailun vuonna 1991. Hänet on palkittu myös Hämeenlinnan kaupungin kulttuuripalkinnolla ja Sibelius-seuran Sibelius-palkinnolla. Janakkalan kunta on pal- kinnut hänet Ida Alberg-palkinnolla. Pia Freund on tehnyt lukuisia levytyksiä sekä televisio- ja radionauhoituksia.

Freund tunnetaan tiedostavasta muusikkoudesta ja hän on myös jatkuvassa yhteistyössä ai- kamme runoilijoiden ja säveltäjien kanssa kantaesittäen vuosittain uusia teoksia. Säveltäjistä mainittakoon mm. Lotta Wennäkoski, Matthew Whittall, Kaija Saariaho, Libby Larsen, Paola Livorsi ja runoilijoista Maritza Nunez.

Tommi Hakala, baritoni

Baritoni Tommi Hakala tuli kansainvälisesti tunnetuksi kesällä 2003 voittamalla BBC:n järjestä- män ”Singer of the World”- laulukilpailun Cardiffissa ja suomalaiset tuntevat hänet myös vuoden 2001 Merikanto-kilpailun voittajana. Opinnot Riihimäen musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa (Master of Arts) ja Karlsruhen Musiikkikorkeakoulussa Matti Salmisen säätiön apurahan turvin She has worked with many distinguished conductors such as Esa-Pekka Salonen, Jukka Pekka Saraste, Peter Schreier, Osmo Vänskä, Herbert Blomstedt, Harry Christophers, Hans Graf, Susanna Mälkki and Ralf Gothóni, and apart from orchestras in Finland she has appeared with the Royal Philharmonic Orchestra in London, the Scottish Chamber Orchestra, the Gewandhaus Orchestra in Leipzig, the Drottningholm Baroque Ensemble and L’Orches- tre National d’Île de France. Recent concert engagements include performances of Sibelius Kullervo Symphony with Orchestre national de Lorraine and Royal Flemish Philharmonic Or- chestra and, Mendelssohn Psalm witht the Orquesta Sinfonica de Navarra.

Pia Freund’s competition achievements include first prizes in the Lappeenranta singing compe- tition, the Mustakallio singing competition and the Kangasniemi singing competition in 1990’s. She has received the culture award of the Town of Hämeenlinna and the Sibelius Award of the Sibelius Society. She has numerous discs and TV and radio recordings to her credit.

Tommi Hakala, baritone

Tommi Hakala graduated from the Sibelius Academy in Helsinki with special distinction 1998. In receiving the renowned “BBC Singer of the World 2003 in Cardiff” award at the International Singing Competition, Finnish baritone Tommi Hakala made an important step towards a truly promising international career. He has received the first Matti Salminen Grant in 1997 and was awarded the 1st prize at the national Merikanto Singing Competition in 2001.

From 1998 to 2001 the young artist performed numerous leading roles in the ensemble of the Nuremberg Opera. His years at the Leipzig Opera 2001-2004 won him increasing renown for such parts as Wolfram, Posa, Germont, Ford, Conte/Le nozze di Figaro, Chorèbe/Les Troyens and during the engagement in the Finnish National Opera 2008-2013 he expanded his reper- toire to the roles like Amfortas, Kurwenal, Escamillo, Onegin and Renato. johtivat kiinnitykseen Nürnbergin oopperassa 1998-2001, josta hän siirtyi Leipzigin oopperaan 2001-2004. Vuosina 2008-2013 Hakala kuului Suomen Kansallisoopperan solisteihin.

Hänen keskeisimpään oopperaohjelmistoon kuuluvat mm. Figaron häät: Kreivi Almaviva (Mozart), Don Giovanni (Mozart), Macbeth (Verdi), Nabucco (Verdi), Naamiohuvit: Renato (Ver- di), Falstaff: Ford (Verdi), La Traviata: Germont (Verdi), Don Carlos: Rodrigo (Verdi), Tannhäuser: Wolfram (Wagner), Parsifal: Amfortas (Wagner), Tristan und Isolde: Kurwenal (Wagner), Götter- dämmerung: Gunther (Wagner), Elektra: Orest (R.Strauss), Eine florentische Tragödie: Simone (Zemlinsky), Faust: Valentin (Gounod), Carmen: Escamillo (Bizet), Jevgeni Onegin (Tšaikovski), Juha (A.Merikanto), Isän tyttö: Urho (Kortekangas), Kullervo (Sallinen) sekä operetti Iloinen les- ki: Kreivi Danilo (Lehár).

Tommi Hakalan oopperavierailuista mainittakoon mm. New Yorkin Metropolitan, San Fran- cisco, Dresdenin Semperoper, Deutsche Oper Berlin, Essenin Aalto-Theater, Teatro Regio To- rino, Strasbourg, Toulouse, Montpellier, Geneve, Amsterdam, Antwerpen, Teatro Real Madrid, Bilbao, Tel Aviv, Tanskan Kuninkaallinen ooppera, Suomen Kansallisooppera, Tampereen ja Turun oopperat sekä Savonlinnan Oopperajuhlat.

Hänellä on myös paljon kysyntää niin lied- kuin orkesterikonserttienkin solistina. Kaikkien tärkeim- pien kotimaisten orkesterien lisäksi Hakala on laulanut mm. Bostonin Sinfoniaorkesterin, Oslon Filharmonikoiden, Berliinin Filharmonikoiden ja Concertgebouw-orkesterin solistina teoksissa ku- ten Kullervo (Sibelius), Sinfonia nro 2 (Heiniö), Matteus-Passio (J.S.Bach) Paulus (Mendelssohn), Sinfonia nro 8 (Mahler), War Requiem (Britten), Lyyrinen Sinfonia (Zemlinsky), Kohtauksia Goet- hen Faustista (R.Schumann) ja Johannes-passio (MacMillan).

Kapellimestareista mainittakoon Leif Segerstam, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saras- te, Osmo Vänskä, John Storgårds, Hannu Lintu, Mikko Franck, Jesús López Cobos, Pin- chas Steinberg, Lothar Zagrosek, Friedemann Layer, Asher Fish, Carlo Rizzi, Riccardo Frizza, Bertrand de Billy, Sir Simon Rattle, Sir Colin Davis ja Mariss Jansons. Guest engagemants have included further perfomances in the Metropolitan Opera, New York (Valentin & Schaunard), Staatsoper Dresden (Guglielmo, Ford), Strasbourg (Ford), Kopenhagen (Posa & Wolfram), De Vlaamse Opera (Danilo, Don Giovanni & Onegin), Teatro Real Madrid (Carmina Burana & Szenen aus Goethes Faust), San Francisco & Atlanta (Conte), Savonlinna Opera Festival (Valentin, Silvio, Wolfram and Kullervo), De nederlandse Opera Amsterdam (Bel- core & Macbeth), Essen (Belcore & Macbeth), Montpellier (Orest), Geneve (Conte) and Teatro Regio Torino (Simone / Eine florentinische Tragödie & Peter, Hänsel und Gretel).

Tommi Hakala has given concerts in many European cities as well as in the U.S.A. Further engagements have included Bach: Matthäus Passion, Haydn: Die Schöpfung, Orff: Carmina Burana, Mendelssohn: Paulus, Britten: War Requiem, Schumann: Szenen aus Goethes Faust, Mahler: Lieder eines fahrenden Gesellen & 8th Symphony, Sibelius: Kullervo Symphony, Zem- linsky: Lyrische Sinfonie, Vaughn-Williams: Sea Symphony, James MacMillan: St.John’s Passion to name but a few.

He has worked with conductors like Leif Segerstam, Okko Kamu, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Sakari Oramo, Osmo Vänskä, Susanna Mälkki, Hannu Lintu, John Storgårds, Mikko Franck and like Jesus Lopez-Cobos, Pinchas Steinberg, Michael Schønwandt, Friedemann Layer, Howard Arman, Kristjan Järvi, Carlo Rizzi, Riccardo Frizza, Asher Fish, Bertrand de Billy, Thomas Hengelbrock, Sir Simon Rattle, Sir Colin Davis & Mariss Jansons.

Recently Tommi Hakala sang Macbeth in Essen and in Amsterdam, Count at the Finnish Na- tional Opera, Simone and Peter in Teatro Regio Torino, Nabucco in Tampere and Kullervo (Sal- linen) and Die Schöpfung at the Savonlinna Opera Festival. Upcoming engagements include Macbeth again in Essen, Kullervo Symphony at the Helsinki Festival and with the Minnesota Orchestra, Athanael (Thais) & Kurwenal at the Finnish National Opera and Jago (Otello) at the Savonlinna Opera Festival. Tulevista tehtävistä mainittakoon Macbethin nimirooli jälleen Essenissä, Sibeliuksen Kullervo Helsingin Juhlaviikoilla ja Minnesotan Orkesterin kanssa, Thaïksen Athanaël ja Tristan ja Isolden Kurwenal Suomen Kansallisoopperassa sekä Otellon Jago Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Kristian Attila, piano

Erityisesti lied- ja oopperamusiikin parissa ansioitunut pianisti Kristian Attila toimii Sibelius-Aka- temian Laulumusiikin aineryhmän lehtorina opettaen sekä ooppera- että liedmusiikkia niin lau- lunopiskelijoille, pianisteille kuin duoillekin. Hän on esiintynyt lukuisten eturivin suomalaisten laulajien, mm. Tommi Hakalan, Juha Uusitalon, Jorma Hynnisen, Petri Lindroosin, Päivi Nisulan ja Pia Freundin, sekä myös useiden ansioituneiden instrumentalistien, mm. Marko Ylösen ja Réka Szilvayn kanssa. Hän on esiintynyt aktiivisesti useilla tärkeimmillä kotimaisil- la festivaaleilla, lukuisissa Euroopan maissa sekä USA:ssa, Kanadassa, Pohjois-Afrikassa ja Japanissa. Hän opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa Margit Rahkosen sekä Malmön musiikkikorkeakoulussa Hans Pålssonin johdolla. Attila on toiminut virallisena pianistina lu- kuisissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissä laulukilpailuissa ja vuonna 2007 hän oli jäsenenä kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun juryssä Järvenpäässä. Hän on toiminut pianistina lukuisilla laulun mestarikursseilla, mm. prof. Dorothy Irvingin, James Kingin, Tom Krausen ja Barbara Bonneyn kanssa. Attila on työskennellyt korrepetiittorina Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Suo- men Kansallisoopperassa. Hän on tehnyt levytyksiä (mm. Tule, armaani, Toivo Kuulan lauluja Tommi Hakalan kanssa), taltiointeja Yleisradiolle sekä DVD-tallenteita kamarioopperateoksista johtaen pianon äärestä.

Monipuolisena muusikkona hän on myös säveltänyt piano- ja kamarimusiikkia sekä työsken- telee jäsenenä Erkki Pullisen johtamassa työryhmässä joka editoi Yrjö Kilpisen tähän asti jul- kaisemattomia lauluja. Pedagogina Attila on vieraillut mm. Michiganin ja Texasin yliopistoissa USA:ssa. Hänelle on myönnetty taiteilija-apurahoja Suomen Kulttuurirahastosta ja Taiteen edis- tämiskeskuksesta. Kristian Attila, piano

A pianist who has distinguished himself particularly in Lied and operatic repertoire, Kristian Attila is engaged as a vocal coach at the Sibelius Academy, teaching and collaborating in operatic and Lieder music with singing and piano students and duos. He has collaborated with numerous highly-acclaimed Finnish singers and instrumentalists and frequently appears at major festivals in Finland, other parts of Europe, the USA, Canada, North Africa and Japan. He has been the official accompanist at countless national and international singing competi- tions and in 2007 served on the Jury of the International Sibelius Singing Competition. He has collaborated on numerous masterclasses given by Dorothy Irving, James King, Tom Krause, Barbara Bonney and others and has been the répétiteur at the Savonlinna Opera Festival and the Finnish National Opera. His discography includes a CD (Tule, armaani) of songs by Toivo Kuula with Tommi Hakala and recordings for the Finnish Broadcasting Company (Yle), and he has conducted DVDs of chamber operas from the piano. A versatile musician, he has also composed piano and chamber music and is a member of the team led by Erkki Pullinen editing the as yet unpublished songs by Yrjö Kilpinen.

A former pupil of Margit Rahkonen at the Sibelius Academy and Hans Pålsson at the Malmö Academy of Music, Kristian Attila has been a guest teacher at the Universities of Michigan and Texas in the USA. He has been the recipient of artist grants awarded by the Finnish Cultural Foundation and the Arts Promotion Centre Finland. RECORDED AT Kuusankoskitalo RECORDING, EDITING, MIXING & MASTERING Matti Heinonen PIANO TECHNICIAN Vesa Solje PRODUCER Laura Heikinheimo COVER GRAPHIC Juan Antonio Muro: Root LIV GRAPHIC DESIGN Antti Hannuniemi EXECUTIVE PRODUCER Erkki Nisonen

We thank the Finnish Music Foundation (MES) for supporting this CD recording. Artists would like to thank Maire Gullichsen-Ehrnrooth and Carl Gustaf Ehrnrooth.

ABCD 384