Kalevi in Memoriam Seilonen Ylen suuri kulttuurin? miten

murros

käy

Marxin

Terry

Eagleton:

ylistys

Numero 4–5 / 2011 Irtonumero 9,90 € 39. vuosikerta OhjelmistOssa viisi ensi-iltaa! FESTIVAALILIPPUPAKETTI Kolme eri esitystä vain 45 / 35 € LIPUnmyynTI Q-teatteri Tunturikatu 16, 00100 Helsinki Puh. 09 4542 1333 (ti–pe 11:00–15:00) Lippupalvelu Puh. 0600 10 800 www.lippupalvelu.fi

WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI S Y -    suorana nettivideona 16. 10. klo 13.00. Mukana Jouko Aaltonen, Li Andersson, Ilkka Kantola. Studioisäntänä Elias Krohn. Lisäksi musiikkiohjelmaa. elias krohn kulttuurivihkot 4–5 / 2011 3 pääkirjoitus

Kilpailuyhteiskunta lihottaa ääriliikkeitä

Kun epävarmat Yksittäisten ihmisten laajamittaisia väkivallantekoja, kuten Norjan heinäkuista joukko­murhaa tai Suomen aiempia kouluampumisia, voidaan tarkastella yksilöpsyko­ tulevaisuuden­näkymät logisesti, mutta myös siltä kannalta, miten ne kuvastavat yhteiskunnassa laajemmin esiintyviä ilmiöitä. Julkisen keskustelun kannalta lähinnä jälkimmäinen näkökulma on rasittavat mieliä, relevantti. Yksilön psykologiaa ei kansalaistoiminnalla tai politiikalla voida juurikaan muuttaa, mutta yhteiskunnallista ilmapiiriä voidaan, väestö­ryhmien välit Vaikka murhaajan psyyken puiminen voi olla mediaseksikkäämpää, Norjan tragedia on herättänyt myös laajaa keskustelua siitä, mihin suuntaan pohjoisten hyvinvointi­ kiristyvät. yhteiskuntien arvoilmasto on kehittymässä. Onhan Suomessakin voimistunut sama yleiseurooppalainen maahanmuuton ja islamin vastainen liikehdintä, jonka tähän men­ nessä äärimmäisimpiä ilmentymiä Anders Behring Breivikin rikokset ovat. Inter­netissä leviävää vihapuhetta on laajasti vaadittu kuriin ja maahanmuuttovastaisia ­poliitikkoja vastuuseen sanomisistaan. Toisella puolen vedotaan sananvapauteen ja halutaan yhä »murtaa tabuja». 1990-lu­ vulla tabujen murtaminen suhtautumisessa itänaapuriin oli muun muassa sitä, että kokoomusnuoret hoilasivat illanvietossaan ryssäntappolaulua. Tämän päivän maahan­ muuttokeskustelussa on samankaltaisia piirteitä. Vaatimusta, että ongelmista on voi­ tava puhua avoimesti, käytetään keppihevosena viholliskuvien rakentamisessa.

Muukalaisvastaisuuden kasvua on kuitenkin syytä tarkastella myös syvemmin. Marxi­ lainen lähestymistapa, jonka mukaan kulloinkin vallitsevat aatteet muotoutuvat yhteis­ kunnan taloudellisen perustan ja taloudellisten suhteiden mukaan, saattaisi yhä olla käyttökelpoinen. Harva kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, etteikö fasismin leviäminen Eu­ roopassa 1930-luvulla olisi millään tavalla juontunut silloisesta suuresta lamasta. Nyt koko Eurooppaa vaivaa melkoinen työttömyys, joka viime vuosikymmenten mone­tarististen talousoppien aikakaudella ei ole edes nousukausina talttunut enti­ seen tapaan. Velkakriisien kärjistyessä pankit pelastetaan, mutta kansantalouksia aje­ taan alas sisäisellä devalvaatiolla. Se merkitsee julkisen sektorin leikkauksia, työttö­ myyttä, palkanalennuksia, eläkkeiden heikennyksiä, maastamuuttoa… Näin syntyvä kurjistumisen kierre jatkunee varovaisestikin arvioiden useita vuosia. Kun epävarmat tulevaisuudennäkymät rasittavat mieliä, väestöryhmien välit helpos­ ti kiristyvät, etniset tai kulttuuriset ristiriidat korostuvat ja ongelmille haetaan synti­ pukkeja. Halpatyövoiman maahantuonti voi kärjistää ristiriitoja entisestään. Kasvu­ alusta ääriliikkeille on mitä otollisin.

Niin Jokelan kouluampujan kuin Norjan joukkomurhaajan manifestissa korostuvat kova kilpailueetos, selviytymistaistelu ja vahvemman oikeus. Ne kuvastavat aikamme yleisiä arvoja, vaikkakin äärimmilleen viedyllä tavalla. Nämä arvot puolestaan kumpua­ vat viime kädessä taloudesta ja tällä hetkellä vallitsevasta kapitalismin muodosta, jos­ sa kilpailun ja selviytymiskamppailun tahti jatkuvasti kiihtyy. Tässä Kulttuurivihkojen numerossa tutkijat David Brolin, Göran Fredriksson ja Vesa ­ Oittinen todistavat (sivuilla 70–79), kuinka vasemmistosuuntautuneet intellektu­ ellit ovat viime vuosikymmeninä keskittyneet ilmassa leijuvaan postmoderniin uus­ nietzscheläiseen teoretisointiin. Yhteiskunnan rakenteisiin ja aineelliseen perustaan nojaava analyysi on jätetty syrjään. Oittinen näkee merkkejä postmodernin vaiheen päättymisestä ja paluusta juurille. Tämä olisi mitä toivottavinta, koska nykyisessä

Verkkopääkirjoitus Yleisradion tilanteesta: reaali­kapitalismissa ja yhteiskunnallisessa ilmapiirissä kaikkine ääri-ilmiöineen riittäisi http://kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/paakirjoitus älyköille työsarkaa. Kansi heikki rönkkö

Artikkelit

20 Pääosassa musiikki, ei »ördäys» 35 Ongelmallinen alkuperäisyyden etsintä Maija Lassilan kokemuksia tämänvuotisilta Flow-festivaaleilta. Itä-Aasian tutkija Taru Salmenkari pohtii turismin eri puolia.

22 Malilaisohjaaja kouliintui Moskovassa 40 Aasian kolmas sukupuoli Afrikan tunnustetuimpiin kuuluva elokuvaohjaaja Kulttuuri­ Turisteja baareissa viihdyttävien ladypoikien kohtalo on julma. vihkojen haastattelussa Sodankylän elokuvajuhlilla. Sodankylä- paketissa kuullaan myös monta menestyselokuvaa kuvannutta 42 Taivaallinen kurtisaani Michael Chapmania. Tuhatvuotinen kambodžalainen temppelitanssi lumoaa katsojan.

26 Karua teatteria Kyläsaaressa 44 Työmatkalla lomakohteessa Piia Peltolan Maaseutu-näytelmässä pohditaan nykyihmisen Kirjailija Hannu Niklander sai Rhodoksesta paljon irti. ristiriitaista suhtautumista maalla asumiseen. 64 Miksi Marx on ajankohtainen? 28 Kalevi Seilonen 1937–2011 Kirjallisuusteoreetikko Terry Eagletonin essee. Kirjailija Ilpo Tiihonen muistelee kollegaansa. 70 Hukkasiko sivistyneistö ihanteensa? 30 Verbaalinen röntgensäde Vasemmistointellektuellit joutuivat kauas tasa-arvoihanteista tukeu­ Elmosta kuulu Juhani Peltonen oli monipuolinen sanataituri. tuessaan Nietzscheen, väittävät David Brolin ja Göran Fredriksson.

32 Idealistista hulluutta 76 Vasemmistonietzscheläisyyden loppu? Kesuurassa hyvä teksti pääsee julki, vaikka se myisi vain Friedrich Nietzscheen nojaavaa postmodernia teoretisointia kyseen­ 15 kappaletta. alaistetaan vihdoin, todistaa dosentti Vesa Oittinen.

Kaunokirjallisuus Palstat

82 Tekstejä 3 Pääkirjoitus Rita Dahl 6–19 200 sanaa 16 Levypalsta 84 Runoja 17 dvd-arvio Mikko Räty 18 eLokuvanurkka 80 Puheenvuoro 86 kaugummi 90 kolumni / Avelin Martin Ernstsenin sarjakuva 91 kolumni / Berger 92–98 kirja-arviot 99 kolumni / Soikkeli

Tämän numeron tekijöitä

David Brolin Göran Fredriksson Vesa Oittinen Ruotsalainen kirjastonhoitaja ja kulttuuri­ Riippumattoman sosialistisen aikakaus­ Venäläisen filosofian ja aatehistorian pro­ kirjoittelija. Kirjoittanut kirjan Friedrich lehden ja kustantamon Häften för kritiska fessori Helsingin yliopiston Aleksanteri- Nietzsche. Liv, filosofi, politik (Häften för studier toimittaja ja kustantaja. instituutissa. ­kritiska studier, 2010). Terry Eagleton Sanna Uuttu Jorma Mäntylä Brittiläinen kirjallisuudentutkija. Kirjoitta­ Helsinkiläinen katselija, lukija ja filosofian Yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija nut yli 30 teosta, joista uusin on Why Marx opiskelija. ­Helsingin yliopistolla. Was Right (Yale University Press, 2011). Teema

Yleisradio sivut 50–65

Digitalisoituminen myllertää julkisen palvelun radio- ja tv-toiminnan perusteita. Kulttuurivihkojen teemapaketti vie keskustelua perusasioihin ja pohtii rahoitusratkaisujen ohella Ylen merkitystä kulttuuri- instituutiona muun muassa elokuvan ja musiikin näkökulmasta. Tarkastelussa ovat myös maineikas tv-teatteri ja kuunnelmat.

50 Budjettirahoituksen varoittavat esimerkit 59 Mikä on radion merkitys muusikolle? Tutkija Jorma Mäntylän johdatus Yle-teemaan. Säveltäjä Pekka Airaksinen kertoo urastaan ja Ylen vaikutuksesta siihen. 52 BBC on yhä esikuva Professori Hannu Nieminen kertoo Ison-Britannian 60 Koko kansan sähköinen teatteri yleis­radiokeskustelusta. Ylen Televisioteatteri toi näytelmätaiteen olohuoneisiin. Nykyisin tv-sarjat ja elokuvat ovat syrjäyttäneet teatterin. 55 »Riippumattomuus turvattava lailla» Hollannissa yleisradioyhtiön budjettirahoitus johti 62 Kuunnelma pitää pintansa leikkauksiin. Kuunnelma ei ole kadonnut radiosta, vaikka kuunnelmien tekeminen on kallista. Tästä on 56 ei-kaupallisen Elokuvan elinehto kiittäminen Ylen Radioteatteria. Elokuva-alalla ollaan yksimielisiä Yleisradion korvaamattomuudesta.

Kulttuurivihkot | 39. vuosikerta Julkaisija Domirola Oy Päätoimittaja Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa Toimituspäällikkö,­ kehitys Ari Lahdenmäki Toimitussihteerit Marko Kor­ vela, populaarimusiikki, kirjallisuus, marxilaisuus | Katja Nissinen, yhteiskunta, tiede, tampere | Anna Pihlajaniemi,­ kirja-arviot | Kirsi Vanhamaa, teatteri, elokuva | Riikka Ylitalo, kaunokirjalliset tekstit Ulkoasu Miika­ Immonen Toimittajat Aleksi Ahtola, historia | Johan Alén | Jouni Avelin, Turku | Riia Colliander | Eero J. Hirvenoja, elokuva | Janne Hukka, Mari Lukkari, Tomi Toivio, Iisa af Ursin Toimituksen yhteystiedot http://www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) |K aasutehtaankatu 1 / 12, 00540 Helsinki | etunimi.sukunimi kulttuurivihkot.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset Kulttuuri­vihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. ­Lähetä tilaus tai tieto osoit­ teenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus kulttuurivihkot.fi tai käyttäen www-asiakaspalveluamme osoitteessa: http://www. kulttuurivihkot.fi. Kuuden numeron kestotilaus 39 €, vuoden määräaikainen tilaus 46 €. Ilmoitushinnat­ Koko sivu: 739 €, puoli sivua: 474 € sekä arvonlisävero: 23 %. Mediakortti: www.kulttuurivihkot.fi Kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format- tai ASCII- eli tekstitiedostoina sähköpostitse toimitussihteereille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Lehti ei vastaa ti­ laamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Ks. työnjako yltä. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Kirjapaino KTMP Ykkös -Offset, Singsby. ISSN: 0356-3367v 6 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti riia colliander 200 sanaa Kuva norjan työväenpuolue

Sananvapaus ja vihapuhe puhuttivat Kiasmassa

mista, vaikka rasismi pohjaa etnisiin syihin. Viha­ Onko sananvapaus tekosyy teoille »Vihapainotusten puheen määritys on vaikeaa: jos määreeksi raja­ vailla vastuuta? Missä kulkevat vihan, taan vaikka yllyttäminen, mitä sanoa puolueista? kärjistyessä tarvi­ yllyttämisen ja kritiikin rajat? Vaalien Nekin yllyttävät: äänestämään, olemaan mieltä.» lietsoma keskustelu rasismista ja »Vihapuheena pidän rasismia, ja sen kohdalle taan selkärankaa ja vihapuheesta kiihtyi Norjan tragedian vedän rajan: jos puhe kohdistuu ihonväriin, se on myötä, mutta on populismisyytösten ja vihapuhetta. Uskonnon tai ideologian kritisointi asiantuntijuutta.» sananvapauden uudellenmääritysten on sallittava.» Elo katsoo Perussuomalaisten kohdanneen vi­ tiimellyksessä jäänyt pienempään haa jälkimmäisen seikan vuoksi. gin Sanomissa voidaan toki lukea median velvoit­ rooliin. »Islam on tabu, johon ei saisi tarttua. On nähty teeseen polarisoida keskustelua ja HS:n tapaan Hannu Salamat, ja kristinuskoa on saanut kriti­ antaa tilaa myös ilmiöille, mutta onko tällainen Taiteiden Yön Café Kiasman Politiikkaa ja pole­ soida myös kansanedustajana. Kommunismi on puheenvuoro keskustelua vai vainoharhan lietso­ miikkia -keskustelusarja käsitteli myös ajankoh­ lähihistorian suurin vihapuheen levittäjä. Onko mista?» taista vihapuheen teemaa. Pitääkö vihapuhetta yksittäisen henkilön kritiikki vihapuhetta verra­ »Viha tulee tiedostaa, kohdata ja puhua reto­ pelätä? -paneelissa nähtiin Hallan vaara -pamfletin tessa sitä luokkavihollisuutta saarnaavaan poliit­ riikkaa vastaan. Hiljan joukko tamperelaisia maa­ tekijä, toimittaja Jussi Förbom, Perussuomalaisten tiseen suuntaukseen?» hanmuuttoaiheiden tutkijoita ilmoitti esiintyvän­ nuorten puheenjohtaja Simon Elo sekä sotahisto­ Jalonen lähestyy varjoa verhon takana. sä vastaisuudessa nimettöminä. Tällaista kutsun rioitsija Jussi Jalonen. Keskustelua veti toimittaja »Ongelma ei ole retoriikka, vaan aatemaailma kansalaispelkuruudeksi. Vihapainotusten kärjis­ Sanna Ukkola. sen takana. Onko vihapuheen takana kasvamassa tyessä tarvitaan selkärankaa ja asiantuntijuutta.» Panelistit jakoivat mielipiteen todellisen viha­ uusi, äärimmäisyyksien ideologia? Jos, sellainen ei puheen kiistattomasta olemassaolosta. Määrit­ tyynny kosmeettisilla kielenkäytön rajoituksilla.» »Media on asettanut meidät kollektiiviseksi tely, reagointikynnys ja verkkomaailman etiketti »Valtaosaa maahanmuuttokritiikistä en näe vi­ syylliseksi, vaikka puolue on julkilausumassaan irrottivat jo näkemykset moninaisempiin suun­ hapuheena. Sen takana on vihan sijaan pelkoa, pa­ yksiselitteisesti irtisanoutunut rasistista teoista tiin. Esiin nousi myös Perussuomalaisten rooli kes­ ranoiaa. Se voi synnyttää vihaa, mutta lähtökoh­ ja arvoista. Mitä enempää voisimme tehdä? Aihe kustelussa. tana on tietämättömyys. Sitä ei poisteta kielloilla, on meille kaput, käsitelty», Elo avaa Ukkolaan vaan tiedolla, viemällä polttoaine.» osoittaen. Blogistaankin tunnettu Elo tarttui vihapuhee­ Förbom puuttuu valtavirtaistumiseen. »Irtisanoutuminen lopettaa keskustelun», Ja­ seen rasismin näkökulmasta. »Äärisuuntaukset ovat vaivihkaa valta­virtais­ lonen huomauttaa. »Penäämme keskustelua. On »Terminä sitä uhkaa samankaltainen inflaatio tuneet. Kyösti Tarvaisen vieraskynäkirjoitus uskomatonta, ettei Perussuomalaisissa ole nähty kuin rasismia. Särähtää, kun puhutaan ikärasis­ ’Kanta­suomalaisista voi tulla vähemmistö’ Helsin- tarvetta ryhmän keskustelulle siitä, millaisia arvo­ ja siinä esiintyy ja mitä sallitaan.» Förbom kommentoi poliittisen vihollisuuden tematiikkaa. »Viha ja puhe ovat olleet olemassa jo ennen puoluetta, eikä Perussuomalaisia tule nostaa kol­ lektiiviseksi syylliseksi. Siitä ei silti päästä, että on ääritoimijoita, jotka ammentavat samoilta ideolo­ gisilta laareilta.» Förbom peräänkuuluttaa kansalaiskeskuste­ lua ja selkärankaa seistä vihapuhetta vastaan. Elo muistuttaa kieltojen taas rakentavan lisäpai­ neita. »Vapaan keskustelun puutteessa paine kasvaa ja lopulta pato murtuu. Silloin esiintyy väistämät­ tä epäkorrektejakin puheenvuoroja.» Jalonen muistuttaa maalaisjärjestä. »Tulee ymmärtää, että sana on teko. Juridiikka ei ole ensisijainen keino, mutta tarvittaessa siitä voidaan muistuttaa. Kiihotus kansanryhmää vas­ Norjassa suru on ollut suuri ja kansallinen yhteishenki vahvaa heinäkuisen joukkomurhan jälkeen. taan on todellinen rikoslain pykälä.» kulttuurivihkot 4–5 / 2011 7 200 sanaa

Kehitysavusta hyötyvät eniten sen antajat

»Havaitsimme, että valtaosa avusta ei koskaan maiden firmoille, joiden osuus kasvoi suhteessa Kehitysapua moititaan usein tehotto- päädy kehitysmaan talouteen», raporttia kaksi hankkeiden kokoon. Vuonna 2008 kaikista Maail­ muudesta. Nyt on selvitetty, mistä se vuotta valmistellut Bodo Ellmers sanoo. manpankin hankkeista 67 prosenttia meni kym­ suurelta osin johtuu: raha palaa lähtö- oecd:n tilaston mukaan maailmassa annettiin menessä maassa toimiville yrityksille. maihin, erityisesti niiden suuryhtiöille. vuonna 2009 virallista kehitysapua 92 miljardia Ellmersin mukaan Maailmanpankin tuen euroa. Ellmersin mukaan siitä kaksi kolmannesta ehtona on usein se, että kehitysmaa päästää Bryssel (Inter Press Service) meni rikkaiden maiden yrityksille. ylikansalliset yritykset kilpailemaan sopimuk­ Kehitysavun tehottomuus johtuu pääosin siitä, oecd hyväksyi jo vuonna 2001 sopimuksen, jon­ sista. Ne päihittävät helposti paikalliset kilpai­ että se toimii kuin bumerangi. Raha palaa rikkai­ ka oli määrä lopettaa avun sitominen hankintoi­ lijat. siin maihin, koska hankkeiden toteuttajista kaksi hin antajamaasta. Tutkimuksen mukaan viiden­ Eurodad vaatii muutosta. »Tien rakentaminen kolmasosaa tulee sieltä, tuore tutkimus kertoo. nes kahdenvälisestä avusta on edelleen sidottua. Ghanaan pitäisi antaa ghanalaiselle yritykselle. Eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen Eurodad- Lisäksi useimmat sitomattomatkin sopimukset Sen hyöty on kaksinkertainen: tien lisäksi saa­ verkosto tutki tilannetta Namibiassa, Ghanassa, menevät rikkaiden maiden yrityksille. daan työpaikkoja, tuloja ja lisää osaamista», Ell­ Ugandassa, Bangladeshissa, Nicaraguassa ja Bo­ Maailmanpankin rahoittamista hankkeista mers tähdentää. liviassa. puolet meni viime vuosikymmenellä rikkaiden Daan Bauwens

AIVOLOHKOLÄMMITIN Studio e palaa eetteriin

Pari vuotta tauolla ollut Kulttuurivihkojen keskus­ teluohjelma Studio e elvytetään. Aiemmin lähetyk­ set ovat olleet tallenteita, mutta vast’edes ohjelma on mahdollista katsoa suorana internetvideona. Ensimmäinen uudistetun konseptin mukainen Studio e -lähetys nähdään sunnuntaina 16. 10. Ai­ heena on silloin Yleisradion tila ja tulevaisuus. Mukana keskustelemassa ovat elokuvantekijä Jouko Aaltonen, Vasemmistonuorten puheen­ johtaja Li Andersson sekä Ylen hallintoneuvos­ ton tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantola (sdp). Studioisäntänä on tuttuun tapaan Kulttuuri­vihkojen päätoimittaja Elias Krohn. Lähetykseen sisältyy myös muun muassa mu­ siikkiohjelmaa. Lähetys tallennetaan ja on näin katsottavissa sivustolla myös jälkeenpäin. Studio-ohjelmia toteutetaan jatkossa säännöl­ lisesti muutamia kertoja vuodessa. Lähetykset tulevat Kulttuurivihkojen toimitiloista Helsingin Suvilahdesta.

Studio e:n Yle-keskustelu sunnuntaina 16. 10. klo 13.00 Kulttuurivihkojen internetsivustolla: http://www.kulttuurivihkot.fi. Lähetys kestää noin tunnin. 8 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ignacio ramonet 200 sanaa

Halpatyö yleistyy myös länsimaissa

ilo raportoi, että Italiassa Napolin eteläpuolel­ Teollisuus-, rakennus- ja maatalousala Ammattiliitot arvioi­ la 1 200 koditonta maatyöläistä raataa 12-tuntisia painostavat jatkuvasti hallituksia päiviä kasvihuoneissa surkealla palkalla ja ilman vat, että Euroopassa sulkemaan silmänsä halpaa työvoimaa työsopimuksia. Heitä vartioivat pyssymiehet kes­ tuottavalta laittomalta ihmiskaupalta. kitysleiriä muistuttavissa oloissa. on satojatuhansia Ammattiliittojen mukaan esimerkiksi Vastaavilla »työleireillä» on tuhansia muitakin Euroopan maataloudesta lähes paperittomia siirtolaisia eri puolilla Eurooppaa. orjuuteen alistettuja viidennes pyörii jo pakkotyövoimalla. Ammattiliitojen mukaan liki viidennes Euroopan maataloudesta pyörii pakkotyövoimalla. työläisiä.

Pariisi (Inter Press Service) Vastuu ihmiskaupan kasvusta lankeaa hallitseval­ teollisuuden työpaikkaa. Orjuus kiellettiin 200 vuotta sitten, mutta siihen le talousmallille. Kolmena viime vuosikymmenenä Työvoimapulasta kärsivät alat pestaavat lait­ verrattava ihmiskauppa on nyt kasvussa. Yli 12 mil­ sokkihoitona läpi ajettu uusliberaali globalisaatio tomia siirtolaisia, mikä ruokkii ihmiskauppaa. Esi­ joonaa ihmistä joutuu vuosittain pakkotyön kaltai­ on musertanut yhteiskunnan heikoimmat kerrok­ merkiksi maatyöläisillä käydystä kaupasta on lu­ siin oloihin rikollisjengien välittämänä, Maailman set ja aiheuttanut valtavat sosiaaliset kustan­ kuisasti todisteita. työjärjestö ilo arvioi. nukset. Se on luonut raivoisan kilpailun työn ja Kansainvälinen laki antaa kosolti välineitä Naiset altistuvat riistolle useimmiten seksi­ pääoman välille. taisteluun näitä ilmiöitä vastaan. Myös poliitikot työssä tai kotiapulaisina. Nuoria taas kaapataan Vapaa kauppa sallii suurten ylikansallisten yri­ tuomitsevat ne usein puheissaan, mutta tahtoa jopa varaosakauppaan eli heiltä riistetään elimiä tysten valmistaa ja myydä tuotteitaan ympäri niiden suitsimiseen ei silti tunnu löytyvän. Itse myyntiin. maailmaa. Tuotetaan siellä, missä työvoima on asiassa teollisuus-, rakennus- ja maatalousala pai­ Kiihtyvä ihmiskauppa tyydyttää halvan työvoi­ halvinta, ja myydään siellä, missä saa parhaan nostavat jatkuvasti hallituksia sulkemaan silmän­ man tarvetta muun muassa hotelli- ja ravintola- hinnan. Uusi kapitalismi on tehnyt kilpailukyvys­ sä laittomalta ihmiskaupalta. alalla, maataloudessa ja rakennuksilla. tä moottorinsa, kun taas työstä ja työvoimasta on Teollisuus on aina kannattanut joukkomuut­ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) tullut kauppatavaraa. toa, koska se laskee työvoiman hintaa. Euroopan varoitti kesällä, että ihmiskauppa on maailmanlaa­ Globalisaatio tarjoaa mahtavia mahdollisuuk­ komissio ja alueen yrittäjäjärjestöt ovat vuosi­ juista, mutta se kasvaa Euroopassa erityisen no­ sia pienelle joukolle onnekkaita. Muut alistetaan kymmeniä kannustaneet maahanmuuttoa. peasti. Ammattiliitot arvioivat, että maanosassa Euroopassa raakaan kilpailuun, jossa ovat muka­ on satojatuhansia orjuuteen alistettuja työläisiä. na palkkatyöläiset, pienyrittäjät, pienviljelijät ja Ihmiskauppiaat eivät kuitenkaan enää ole ainoita Vaurauden houkuttelemat siirtotyöläiset Es­ näiden riistetyt kohtalotoverit muissa maaosis­ orjatyövoiman riistäjiä. Kehittymässä on »laillinen panjassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa, Bri­ sa. Tuloksena on ihmisten polkumyynti planeetan orjuus». Italiassa Fiat esitti helmikuussa työnte­ tanniassa ja muissa Euroopan unionin maissa mittakaavassa. kijöilleen uhkavaatimuksen: joko teette enem­ päätyvät mafioiden kynsiin ja menneiden vuosi­ Vaikutus työllisyyteen on tuhoisa. Ranskasta män työtä pienemmällä palkalla ja kehnommissa satojen orjuutta muistuttaviin työoloihin. on 20 vuoden aikana kadonnut yli kaksi miljoonaa oloissa tai yhtiö siirtää toimintansa itäiseen Eu­ rooppaan. 63 prosenttia työntekijöistä kannatti itseensä kohdistuvan riiston koventamista. Monet muut eurooppalaiset yritykset turvau­ tuvat samaan menettelyyn vedoten talouskriisiin ja sen vaatimiin leikkauksiin. Uusliberaali globali­ saatio on antanut niille mahdollisuuden pelotella työntekijöitään kaukaisten maiden halvan työvoi­ man uhalla. Jos haluamme välttää tuhoisan sosiaalisen taantumisen, on kyseenalaistettava nykyinen globalisaatio ja käynnistettävä sille käänteinen deglobalisaatio.

Kirjoittaja on Le Monde Diplomatique Ihmiskaupan lähtömaat | Ihmiskaupan kohdemaat | Ihmiskauppaa molempiin suuntiin Ihmiskauppa suuntautuu pääasiassa köyhistä rikkaisiin maihin. -lehden ranskankielisen painoksen pää­ Lähde: YK:n raportti »Trafficking in Persons Global Patterns» vuodelta 2006. toimittaja. Teksti ja kuva Sanna Uuttu kulttuurivihkot 4–5 / 2011 9 200 sanaa

Performansseja Turku–Helsinki-akselilla

Kaksi alkukesän performanssifestivaalia Stacy Makishi & Hannu Elenius. Ilmeisesti jo nostattivat ajatuksia ja lähtemättömiä valmistellun performanssin sijaan yleisö sai elämyksiä. Turussa paneuduttiin todistaa kaapattua showta, jossa haastettiin, solvattiin ja kamppailtiin lattialla. Salin siivoa­ esiintyjän ja katsojan suhteeseen, jien tehtäväksi jäi pestä kastunut suklaa­kakku Helsingissä esiintymisen prosessiin. seiniltä ja koota sadat pingispallot lattialta.

Turun Performanssi 2011 -festivaali (27.–29.5.) toi sateisen viikonlopun ajaksi kaupunkiin kolmetois­ ta ulkomaalaista taitelijaa tai heidän töitään sekä esitti joenrantagalleriassa neljän suomalaistaitei­ lijan ääniteoksia. Museoissa, teattereissa, kaduilla ja kampaamoissa esitettyjen performanssien lisäk­ si ohjelmaan kuului kaksi seminaaria, kaksi neli­ päiväistä työpajaa, kolmetuntinen keskeneräisen taiteen BETA-areena sekä kokoelmalevy, kansainvä­ lisesti esitettävä videosarja ja performanssipank­ ki-kotisivun julkaiseminen. Festivaalilla oli kolme eri kuraattoritahoa ja parvi moderaattoreita. Jo Esitystaiteilijoiden teosta, Davide Giovanzanan ja Juha Sääsken festivaalikatalogin indeksi hengästytti lukijansa. luento-­performanssin sekä Jan Ritsemanin Festivaalin mieleenpainuvin yksittäinen teema keskuudessa ei työpajan esityksen. Esa Kirkkopellon luento oli esitysten yleisösuhde. Esiintyjän ja katsojan »Performers Metamorphose» peruuntui viime suhdetta pohdittiin osallistamisen, poissaolon ja voinut välttää ajat­ hetkellä ja antoi siten tilaa jatkaa tarpeellista eristämisen avulla. Esimerkiksi Me and The Ma­ keskustelua Ritsemanin ja työryhmän välillä. Rit­ chine -duon, Clara García Frailen ja Sam Pearso- telemasta uskonnol­ semanin karismaattinen läsnäolo ja uuden anar­ nin, esitys When We Meet Again (Introduced As kismin paatos kannattelivat lauantain helteistä Friends) oli tarkoitettu vain yhdelle katsojalle lista yhteisöä. aamupäivää ja jatkoivat jo edeltäneenä päivänä kerrallaan. Perjantai-illan päättänyt Kim Noblen alkanutta keskustelua harjoittamisesta harjoit­ alimpiin tunteisiin vetoava Kim Noble Will Die vaali näytti tavoittaneen yleisökseen vain taitei­ telemisen vastakohtana. Esiintymisen prosessi, -spektaakkeli pakotti yleisönsä reagoimaan iholle lijakollegat ystävineen. Helsingin Suvilahden Per jota kuvattiin tällä kokonaistaideteosta koros­ tulevaan ja osin kankaalle heijastettuun esityk­ Forma jakoi kohtalon seuraavana viikonloppuna. tavalla käsitteellä, oli tapahtuman teemana­ seen tekstiviestein, äänestämällä ja tarjoamalla Muu ry on järjestänyt esitystaiteen festivaaleja kin. Esitystaiteilijoiden keskuudessa ei voinut rahojaan. vuodesta 1995, alkujaan Amorph!-nimellä. Tämän­ välttää ajattelemasta uskonnollista yhteisöä: Stacy Makishin työpaja ja demo Killing Time­ kertainen oli järjestyksessään kymmenes. toistuva hengellinen ja poliittinen sanasto yh­ – Exquisite Corpses sekä An Audience With -work­ distivät ohjelmaa ja jokaista teosta seurannutta shop-esitys käsittelivät teoksen syntymistä re­ Ensimmäistä kertaa järjestetty Per Forma -festi­ keskustelua. aktiona tilaan, ympäristöön tai toisiin ihmisiin. vaali (3.–4.6.) kutsui ihmisiä kahden päivän ajan Suvilahden kaasutehtaan syvä kojehalli tarjo­ Myös festivaalin puhutuin esitys, Makishin lauan­ Helsingin Suvilahteen, nykyteatteri Circon uusiin si upean ja muunneltavan salin esityksiin. Korot­ tai-illan There’s a Hole In My Heart That Goes All tiloihin. Per Forman takana oli koreografiLiisa Pen- tamaton lava ja katsomo yhdessä tai kahdessa The Way To China, muodostui kommentiksi esiin­ tin, Zodiakin ja Forum Produktionin sekä tuottaji­ tuolirivissä loivat mittasuhteistaan huolimatta tyjän ja yleisön suhteeseen, kun tuoppia kädes­ en Krista Petäjäjärven ja Nora Hentusen yhteistyö. intiimin tilan ja yleisösuhteen, jota hyödynnettiin sään pitelevä turkulaismies Hannu Elenius kes­ Avaussanoissaan Liisa Pentti petasi yleisön eteen onnistuneesti erityisesti Giovanzanan & Sääsken keytti huutelullaan Makishin monologin. viimeiaikaisista yhteiskunnallisista tapahtumista, luentoesityksessä ja Giorgio Convertiton nyky­ Koetut esitykset eri tehdastiloissa ja lasiseinin kuten Perussuomalaisten taidepolitiikan avaukses­ tanssikomiikassa. erotetuissa luentohuoneissa olivat mieleenpai­ ta ja myöhemmästä vaalituloksesta, järkkyneen Performanssit jatkuvat Fluxee-klubilla 24. 10. nuvia ja intensiivisiä. Moni seminaarin kysymyk­ yhteiskunnan ja esitteli tapahtuman teemaksi Tehdas Teatterissa, Itäinen rantakatu 64, Turku. senasettelu jäi seuraamaan vielä Turku–Helsinki-­ esiintyjän prosessin rajaamatta sitä esitystaiteen http://www.performanssi.com ratayhteydelle, ja etenkin Noblen häiriintynyt tai nykytanssin kategorioihin. http://www.muu.fi monimediaesitys teki lähtemättömän, joskin hyl­ Huolellisesti kuratoitu ohjelma käsitti viisi http://www.presentaatio.org kivän, vaikutuksen. Silti Turun viikonloppufesti­ keskustelua, neljä nykytanssiin painottunutta­ http://www.liisapentti.com 10 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti hinriikka lindqvist 200 sanaa Kuva maarten vanden abeele

Katastrofi ja kuolema elämän perustana

Kulttiohjaaja Jan Lauwers vieraili Tampereen Teatterikesässä kuuluisan »Ryhmäni näyttelijät teatteriryhmänsä Needcompanyn kanssa. »Taide on tyhjänpäiväistä ja yrittävät olla läsnä kärsimys ainoa tapa olla elossa», väittää Lauwers. esittämisen sijaan.» – Jan Lauwers Jan Lauwers (s. 1957) on kuvataiteilija, teatteri­ ohjaaja ja videotaiteilija. Tunnetuksi hän on tullut teatteriryhmästään Needcompany, joka on perus­ tettu Brysselissä 1986. Needcompany vieraili Tam­ pereen Teatterikesässä tämän vuoden elokuussa esityksellä The Deer House. The Deer House (Kauristalo) on kolmas osa Sad face / Happy face –trilogiaa. Kun aikaisemmissa osissa käsiteltiin menneisyyttä (Isabella’s Room) ja tulevaisuutta (The Lobster Shop), on viimeisin trilogian osa The Deer House eli suomeksi Kauris- talo nimenomaisesti kertomus tästä hetkestä. »Koko teos linkittyy tapaan näytellä: voinko olla näyttämöllä ja puhua itsestäni niin, että se todel­ Kuva- ja mediatateilija sekä teatteriohjaaja Jan Lauwers vieraili esiintyvän ryhmänsä Needcompanyn kanssa Tampereen Teatterikesässä. la olisin minä itse?» selittää Lauwers.

»Teatterini ei ole missään tapauksessa improvi­ ta riippumatta seremoniallinen läsnäolon hetki», että hänen veljensä on kuollut Kosovossa. Tämä saatiota, vaikka se siltä saattaa vaikuttaa. Harjoi­ pohtii Lauwers. on sekä esityksen alkupiste että yksi kohtaus», tusvaiheessa kaikki lähtee ryhmästä itsestään, ja Surun läsnäolo hetkessä ja näyttelijäntyön Lauwers kertoo. Hän myös pohdiskelee Tampe­ siitä tulee henkilökohtainen vaikutelma lopputu­ risti­riitaisuus ilmenee surun esittämisessä: reen esityksen olevan sikäli omituinen tilanne lokseen. Loppujen lopuksi kaikki on hiottu tarkasti Kauris­talossa on kohtaus, jossa nainen yrittää pu­ Needcompanylle, että esityksessä on korvaava kokonaisuudeksi», Lauwers analysoi oman teok­ kea kuolleelle tyttärelleen vaatteita, mutta se ei näyttelijä: »Se on aika outoa meille, koska kun sensa dramaturgiaa. onnistu, kun ruumis on jäykkä ja painava. Suru on teos­ ­­­ja siinä esitetyt asiat on tehty juuri tietylle Ohjaaja itse on suunnitellut esityksen visuaa­ läsnä, ja sen voi sekä tulkita että tuntea, mutta henkilölle, tuntuu niiden esittäminen toisen toi­ lisen ilmeen, mikä pitää sisällään suuren mää­ varsinaisesti surullinen ei ole kukaan muu kuin mesta huijaukselta.» rän tarpeistoa ja liikkuvan näyttämökuvan, jossa tuo sureva äiti. Onko suru siis tässä hetkessä vai Lauwers avaa teoksissaan sitä, miten merkityk­ pienillä siirroilla tehdään suuria tilavaihdoksia. ei? »Esittämättä mikään ei ole olemassa, eli äidin setöntä taide itsessään on, koska esittämisessä Toisaalta lavasteiden siirtyminen on osa koreo­ on esitettävä surullista, jotta suru konkretisoituu aina jollain tavoin takerrutaan historiankirjoituk­ grafiaa, mikä tekee esityksestä jatkumona muun­ katsojalle. Vain olemalla surullinen, ei tunnetta seen, eikä tällöin olla todellisesti tässä hetkessä. tuvan kuvan, ei niinkään näytöksestä toiseen siir­ tavoiteta», Lauwers selittää. Teatteria itsessään hän ei välttele, vaan pitää ole­ tyvän palapelin. Kauristalo on esitys paitsi ihmiskohtaloista misen ja esittämisen ristiriitaa juuri syynä teatte­ »Suhde yleisön ja esiintyjien kanssa muotou­ myös kauriista. Lauwers sanoo valinneensa kuo­ ritaiteen mysteerillisyyteen. »Ryhmäni näyttelijät tuu siitä, että lava on täynnä erinäisiä kohteita, leman ja tuskan kuvaajaksi kaikista eläimistä juuri yrittävät Kauristalossa olla läsnä (present) esittä­ joihin voi tarttua, joita voi hetken seurata. Jokai­ kauriin, koska se kuvastaa toivoa: »Kaurista ei voi misen (represent) sijaan», Lauwers kokoaa. sella yksittäisellä tavarallakin on oma kiinnosta­ saada kiinni.» Sivulauseessa hän kertoo uusimman teoksen­ vuutensa», kuvailee Lauwers. sa, Espoossa huhtikuussa vierailuna nähtävän Kauristalossa käsitellään Lauwersin olettamus­ Kaikki Lauwersin teoksissa lähtee hänen omista esityksen The Art of Entertainment – Needcompa- ta siitä, että kaikki taide lähtee kärsimyksestä ja ryhmän mukana kiertävistä näyttelijöistä, joille ny plays the death of Dirk Roofhooft jo menevän että kuolema ja katastrofi ovat kaiken ihmisyyden hän aina teosta alkaa koostaa. varsin eri tyylillä: »Siinä eri näyttelelmistapoja on ja elämisen perusta. »Tämä konkretisoituu hau­ »Kauristalo on omistettu näyttelijälle, joka kuu­ laitettu yhteen, mutta pohjimmiltaan samojen tajaisissa, jotka ovat ainoa ihmisten kulttuuris­ lee näyttämön takana olevassa pukuhuoneessa, kysymysten äärellä liikutaan.» aitiopaikka kulttuurivihkot 4–5 / 2011 11 200 sanaa

Surullisen hahmon ritari herättää tunteita mattitanskanen

Nykyteatteria huomaa katsovansa siitä, että la­ taan. Ryhmäteatterin tulkintaa pitää koossa valla juostaan, huudetaan ja toimitaan, sekä siitä, Vierikko, jonka loistavan näyttelemisen ansios­ että näyttelijät pyrkivät vuorovaikutukseen ylei­ ta muuten melko köykäistä esitystä jaksaa kat­ sön kanssa. Näyttämön ja katsomon välisen rajan soa. Myös Pertti Sveholm on hyvä Don Quijoten Vesa Vierikko (edessä) vakuuttaa Don Quijoten roolissa. Taaempana vasemmalta Pertti Sveholm, rikkominen on muodikasta. Ryhmäteatterin Don aseen­kantaja Sancho Panzana. On kuitenkin pää­ Ulla Tapaninen ja Taisto Oksanen. Quijote -sovitus on tässä mielessä nykyaikainen. osanesittäjän ansiota, että näytelmä tavoittaa Toimintaa on enemmän, sillä etenkin näytelmän klassikko­romaanin traagisuuden ja koomisuuden. toinen puolisko sisältää lähes pelkästään juoksen­ Don Quijote esitetään rikkinäisenä ihmisenä, jon­ telua ja huutoa, mutta yleisökin yritetään saada ka toiveet ovat mahdollisuuksia suurempia. mukaan. Nimihahmoa esittävä Vesa Vierikko ju­ Näytelmän lavastus on riisuttua, ja tekijät ovat Don Quijote Ryhmäteatterin Helsingin­ tusteli eturivissä istuneelle naiselle ja kutsui tätä myös etsineet nykyteatterille tyypillisiä vaihto­ kadun näyttämöllä. Alkuperäisteos Mi­ unelmiensa naiseksi. ehtoisia lavastusratkaisuja, kuten valkoisiin turk­ guel Cervantes, ohjaus ja sovitus Raila Don Quijoten tarina kestää aikaa, sillä kaik­ keihin käärittyjen matkalaukkujen käyttäminen Leppäkoski. Rooleissa Vesa Vierikko, Pertti ki taistelevat omalla tavallaan tuulimyllyjä vas­ lampaina. Muista vastaavista ratkaisuista muis­ Sveholm, Ulla Tapaninen, Taisto Oksanen, tamme vaikkapa Kristian Smedsin Tuntematto- Minna Suuronen ja Janne Hyytiäinen. La­ Kaikki taistelevat man sotilaan, jossa pesukoneet esittivät venäläi­ vastus ja pukusuunnittelu Janne Siltavuori, siä sotilaita. Kaiken kikkailun sijaan Don Quijotea valaistussuunnittelu Tomi Tirranen, ääni­ omalla tavallaan pitää silti koossa huumori. Surullisen hahmon ri­ suunnittelu ja musiikki Jussi Kärkkäinen, tarin toilailuja seuraa iloa ja sääliä tuntien. maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen. tuulimyllyjä vastaan. Esa Mäkijärvi

Traagista Beckettiä mustalla huumorilla

Samuel Beckett (1906–1989) osasi käsitellä ihmis­ linen. Päähahmot Vladimir ja Estragon odottavat elämän kärsimyksiä. Hänen Godota odottaessa tienhaarassa, että mystinen herra Godot saapui­ -näytelmässään ihmisen työ nähdään Sisyfoksen si pelastamaan heidät elämän tyhjyydeltä. Kos­ työnä ja ihmisen elämä puolestaan kuoleman odo­ kaan saapumaton Godot on helppo tulkita ihmis­ tuksena. Tämä näytelmä, jota on esitetty suomeksi kunnan heitteille jättäneeksi Jumalaksi, vaikka useilla eri nimillä, nousee traagiseksi kuvaukseksi Beckett tämän näkemyksen jyrkästi kielsikin. Ta­ ihmisen jokapäiväisistä ja aina hyödyttömiksi rina jää avoimeksi. Se vihjailee hienovaraisesti, et­ osoittautuvista ponnisteluista. tä näytelmän katsojatkin odottavat kuolemaansa Beckettin hirtehinen huumori uppoaa suo­ ja ovat sitä teatterissa paossa. malaiseen yleisöön, sillä Kansallisteatterin näy­ Esa Mäkijärvi töksessä höristiin naurusta tämän tästä. Tämä johtui tosin osin näyttelijöiden ilmeistä ja eleh­ dinnästä, sillä ne korostivat esimerkiksi hahmojen Godota odottaessa Kansallisteatterin pie­ itsemurha­keskustelujen sarkastisempaa puolta. Beckettin hirte­ nellä näyttämöllä. Alkuperäisteos Samuel Tämä Godota odottaessa on mustan huumorin Beckett, ohjaus ja suomennos Arto Af Häll­ sävyttämä, mutta synkempiäkin Beckettin teks­ hinen huumori ström. Rooleissa Esko Salminen, Eero Aho, tien tulkintoja on nähty. Huumorin suurta mää­ uppoaa suomalai­ Hannu-Pekka Björkman, Janne Reinikainen, rää lukuun ottamatta Kansallisteatterin Godota Amos Brotherus ja Elias Majander. Lavastus odottaessa on alkuperäistekstille uskollinen aina seen yleisöön. Katri Rentto. Pukusuunnittelu Anna Sink­ riisuttua lavastusta myöten. konen. Valosuunnittelu Aslak Sandström. Godota odottaessa ei mielestäni edusta absur­ Naamiointi Heikki Nylund. dia teatteria, jonka merkkipaaluksi se yleensä lo­ Näyttelijöiden ilmeet ja eleet korostavat sarkasmia. keroidaan, vaan näytelmä on pikemminkin symbo­ Kuvassa Janne Reinikainen. 200 sanaa Teksti marko korvela

Kaustinen jatkaa vaikeuksista huolimatta

malaisen folkin ja uudemman populaarimusii­ Taloudellisten vaikeuksien kanssa kin välillä. Jo Zen Café -yhtyeessään mainioksi kamppaileva Kaustinen Folk Music teksti- ja sävel­nikkariksi osoittautunut Putro on Festival tarjoili kaikesta huolimatta saavuttanut soolourallaan sekä kuulijoiden et­ monipuolisen ja uusia elementtejä tä kriitikoiden suosion. Kaustisellakin taitava sisältäneen läpileikkauksen taustayhtye – Elina Katajamäki (viulu, laulu), kansanmusiikin nykykirjosta – Sami Kuoppamäki (rummut, lyömäsoittimet, ki­ suomalaisia lauluntekijöitä ja tara, laulu) ja Hannu Pikkarainen (kitarat, kos­ kettimet, rummut, lyömäsoittimet, laulu) – an­ paikallisväriä unohtamatta. toi Putrolle laajemman ilmaisun spektrin kuin Viime vuosina taloudellisten vaikeuksien kanssa perinteinen rock-yhtyeen soitinvalikoima. Pää­ kamppaillut Kaustinen Folk Music Festival aloit­ osaan nousevat kappaleet, joista tarttuvimpa­ ti tänä vuonna puhtaalta pöydältä. Jo 44. kertaa na rallina mieleen jäi keväällä ilmestyneeltä Älä järjestetyn kansanmusiikkifestivaalin ohjelmasta sammu aurinko -levyltä löytyvä Rämpytimies, vastasi ensimmäistä kertaa Pro Kaustinen ry. itse­ironinenkin kuvaus pakkomielteeksi yltyväs­ Dramatiikkaa ei nytkään ole järjestelyistä tä hitinmetsästyksestä. Myös esikoissoololevyn puuttunut. Aiemmin juhlia järjestänyt Kaustisen nimikkokappale Elämä on juhla soi upeasti tum­ kansan­musiikkisäätiö joutui nimittäin kesällä po­ menevassa pohjalaisillassa tuoden tunteen, että liisin syyniin. Virkavalta haluaa selvittää festivaa­ totta tosiaan, juhlaahan tämä on. lin talouden kuralle ajaneen säätiön hallituksen taloudellisia vastuita. Poliisin mukaan asian tut­ Siinä missä Samuli Putron esiintyminen kansan­ kinta etenee syksyn mittaan syyteharkintaan. musiikkiin profiloituneella festivaalilla tuntui Myös Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien ohjel­ luontevalta, samaa ei voinut äkkisiltään sanoa matuottaja Ville Kangas jätti tehtävänsä touko­ lauantai-illan pääesiintyjästä Maija Vilkkumaasta. kuussa. Syyksi Kangas ilmoitti Kaustisen kansan­ Oli selvää, että lopettajaiskiertueella ollut Vilkku­ musiikkisäätiön johdon omavaltaisen toiminnan. maa oli palkattu vetämään yleisöä ja siltä osin paikkaamaan Kaustisen taloustilannetta. Järjestelyjen turbulensseista huolimatta Kaus­ Keikka kuulosti siltä, että Vilkkumaa on nyt pa­ tinen Folk Music Festival oli ainakin satunnaisen remmassa vireessä kuin koskaan. Taustayhtyekin kävijän silmissä onnistunut. Musiikillinen tarjonta veti tutut hitit kaikkea muuta kuin leipääntyneen oli monipuolista ja paikallisesti värittynyttä. oloisena. Ryhmä sai hyvin mukaansa yleisön, jon­ Onnistunut uusi innovaatio oli intiimi Iholla- ka nuoresta koostumuksesta voi päätellä, että konserttisarja, joka esitteli suomalaisia laulaja- Vilkkumaa ei kovin usein ikärajattomia keikko­ lauluntekijöitä. Musiikkilukion salissa nähtiin ja ole näillä seuduilla tehnyt. Show sai itse kun­ maamme eturivin muusikoista muun muassa Jark- kin miettimään, oliko Vilkkumaan päätös jäädä ko Martikainen, Dave Lindholm, Heikki Salo, Matti keikka­tauolle sittenkin hätiköity... Johannes Koivu sekä Samuli Putro, joista etenkin Vaikka Kaustisen kävijämäärä jäi tavoitteesta, viimeksi mainittu oli kovassa vedossa myös toises­ ylsi festivaali silti ennalta asetettuun taloudelli­ sa, koko yhtyeen kera esitetyssä konsertissaan. seen tavoitteeseen. Kaustisen kansanmusiikki­ Vaikuttaakin siltä, että juuri Putrosta on tul­ juhlat järjestetään seuraavan kerran ensi vuoden lut eräs tärkeä sillanrakentaja perinteisen suo­ heinäkuun 9.–15. päivä. Teksti marko korvela kulttuurivihkot 4–5 / 2011 13 Kuva aku-axel muukka 200 sanaa

Tavallista synkempi Tuska

Synkimmästä vedosta vastasi ruotsalainen Katatonia. Norjan joukkomurha toi festivaaliin murheellisen lisäsävyn.

Raskaaseen musiikkiin keskittyvä Tuska Open Air -metallimusiikin festivaali oli viime kesänä muutta­ nut Helsingin Kaisaniemestä pari kilometriä itään Suvilahteen, samoihin maisemiin, joissa vietetään muun muassa konemusiikin festivaalia Flow’ta. Samalla Tuskan ajankohta siirtyi paria viikkoa myö­ hemmäksi, heinäkuun loppuun. Uusi aika ja paikka aiheuttivat järjestäjille hie­ man päänvaivaa: löytääkö Kaisaniemen vihrey­ teen ja rautatieaseman läheisyyteen tottunut festarikansa uuden, urbaanimman ja hieman kes­ kustan ulkopuolella sijaitsevan areenan. Jostain syystä Tuskan vuoden 2011 ohjelmisto tuntui ja kuulosti raskaammalta ja synkemmältä Tuska-festivaali kokosi kansaa Suvilahden vanhan kaasutehtaan ympäristöön. kuin vähään aikaan. Lieneekö syynä ollut perjantai­ na Norjassa tapahtunut äärioikeistolaisen terroris­ Mustissa kokohaalareissa lavalle astellut keula­ musiikkityyliksi, josta tekijät itse käyttävät mää­ tin suorittama joukkomurha, josta festivaaliyleisön hahmo Jaz Coleman oli meikannut kasvonsa val­ ritelmää dark rock. valtaosa oli vielä iltapäivällä autuaan tietämätön? koisiksi ja muistutti erehdyttävästi Batman – On äärimmäisen vaikea kuvitella, minkälaisesta Yön ritari -elokuvan Jokeria. Yhtyeen suurin hitti, mielenmaisemasta solisti-lauluntekijä Nyström Tuskan ensimmäisen päivän tuhdimmasta doom 1985 julkaistu kaunis ja riipaiseva Love Like Blood kappaleiden sanoitukset metsästää. Katatonian metal -annoksesta vastasi englantilainen Electric kuultiin jo setin toisena kappaleena. Colemanin tekstit ovat oivaltavia, kliseitä vältteleviä epä­ Wizard. H. P. Lovecraftin okkultistisista teksteistä ­lauluääni ei enää salli entisen kaltaista revittelyä. toivon ja ahdistuksen sävyttämiä parahduksia, aiheitaan ammentava yhtye yhdistelee musiikkiin­ Se, mikä laulun soinnissa menetettiin, korvattiin joista on turha etsiä muuta valonpilkahdusta kuin sa stoner-rockin vaikutteita. Lopputuloksena on tunteella. se kuuluisa tunnelin päässä välkkyvä vastaantule­ hidasta, raskasta ja hypnoottiseen toistoon pe­ Jaz Coleman oli jo kuullut Norjasta kantautu­ van junan etulyhty. Kappaleiden sovituksissa ras­ rustuvaa perinnetietoista metallia, jolla ei kyllä neen uutisen Anders Behring Breivikin suorittamis­ kaat kitarat ovat antaneet tilaa koneille, mutta myyntitilastoja hätyytellä. ta terrori-iskuista ja intoutui kesken keikan ilmaise­ sointi perustuu yhä doom metalin äänimaailmaan Metalliyhtyeiden joukkoon oli pujahtanut jo maan myötätuntoaan norjalaisille. Moni varmasti ja sujuvaan riffittelyn ja melodioiden vuoropuhe­ liki­ 33 vuoden ikään ehtinyt post-punkin legenda ihmetteli siinä vaiheessa, mistä oikein oli kyse. luun. Katatonia esiintyy Tuskan lisäksi tasa­vuosia Killing Joke. 1990-luvun puolessavälissä pillit väli­ Perjantai-illan myötä suru-uutinen tavoit­ juhlistavalla kiertueellaan joulukuun alussa Hel­ aikaisesti pussiin pannut brittiyhtye aktivoitui ti jokaisen festarikävijän. Moni yhtye osoittikin singissä. uudelleen 2000-luvun alussa. Killing Joken musiik­ viikon­lopun aikana sympatiaa terrorismin uh­ Tuska-festivaalin uutuutena oli neljäs, sisä­ ki on toiminut monen tunnetun orkesterin innoit­ reille. Tuskassa esiintyneet pari norjalaisyhtyet­ tiloihin sijoitettu klubilava, joka ei suinkaan tar­ tajana. Esimerkiksi Metallica, Ministry, Nirvana, tä kantoivat käsivarsissaan mustaa surunauhaa. jonnaltaan jäänyt muiden estradien varjoon. Sun­ Nine Inch Nails sekä Foo Fighters ovat listanneet Yleisön seassa näkyi myös lukuisia Norjan sini­ nuntain pääesiintyjänä lavalle nousi Katatonian Killing Joken erääksi esikuvakseen. punavalkoisia lippuja. tavoin 20-vuotisjuhlaansa viettävä Black Cruci­ fixion, eräs suomalaisen tasokkaan black metalin Moni yhtye Lauantain synkimmästä vedosta vastasi jo pioneereista. Yhtyeen keikka kruunasi hienosti kahden­kymmenen vuoden ikään ennättänyt ruot­ kesän hienoimman raskaan musiikin festivaalin, osoitti sympatiaa salainen Katatonia. Laulaja Anders Nyströmin ja ki­ jonne metallikansa tuntui löytävän hyvin paikal­ taristi Jonas Renksen johtama yhtye on jalostanut le. Kolmen päivän aikana Tuskassa vieraili noin terrorismin uhreille. death doominsa vuosien varrella omaperäiseksi 28 000 kävijää. 14 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti rita dahl 200 sanaa Kuva Ants liigus

Oopperaa rantaparatiisissa

Villa Ammenden Art nouveau -huvilassa järjes­ Pärnun oopperafestivaalilla seurattiin tetty Klaudia Taev -muistokonsertti oli vähällä laulajien kurssitusta ja kilpailua ja Klaudia Taev -kilpailun voit­ saada dramaattisen lopun, kun 90-vuotias operet­ ti Andrei Sauchanka, baritoni nautittiin harvoin nähdyn Giuseppe tiprimadonna ja -säestäjä pyörtyi lattialle. Onnek­ Valko-Venäjältä. Verdin Attila-oopperan seikkailusta. si yleisö pääsi pelkällä säikähdyksellä karismaat­ tisen artistin pongahtaessa pystyyn ja kysyessä, Klaudia Taev -laulukilpailu järjestettiin ensim­ mitä tapahtui. mäisen kerran vuonna 1996. Se on laajentunut joka toinen vuosi Pärnussa järjestettäväksi oopperafes­ Nuorille oopperalaulajille järjestettyyn Klaudia tivaaliksi, johon kuuluu Saksan tunnetuimpiin kuu­ Taev-kilpailuun osallistui laulajia peräti 17 maasta. luvan saksalaisen laulupedagogi, oopperalaulaja Jo ensimmäisellä kierroksella karsiutui pois muu­ Ingrid Kremlingin mestarikurssi. tamia huippuja, muun muassa eteläkorealainen Kremling osoittautui tinkimättömäksi opetta­ baritoni Kim Boran ja puolalainen mezzosopraano jaksi ja taitavaksi pedagogiksi, joka näki jokaisen Bernadetta Wiktoria Grabias. Kolmannelle finaali­ vahvuudet ja heikot kohdat salamannopeasti vuo­ kierrokselle pääsi vain kuusi Kremlingin johtaman sien mittaan karaistuneella röntgenkatsellaan. tuomariston huippuina pitämää laulajaa. Hän vaati, että jokainen osallistuja teki – tai aina­ Toiselle sijalle selviytyi voimaan luottanut val­ kin yritti tehdä – musiikkia. kovenäläinen baritoni Andrei Sauchanka Verdin Edellisen kilpailun voittaja Anatoli Siuko oli Il Trovatoresta poimitulla »Tutto... Il balen del valinnut harvoin esitetyn Verdin Attilan festivaa­ suo sorrisolla» sekä Rossinin Sevillan parturista lin oopperaksi. Aiheena ovat hunnikomentaja At­ otetulla »Largo al factotumilla», ja kolmanneksi tilan (Siuko) seikkailut roomalaiskenraali Ezion valittiin dramaattinen sopraano Elina Volkmae (Vladislav Sulimski) ja naistaistelijoiden johtaja tulkinnoillaan Massenet´n Manonin »Adieu, Klaudia Taev -kilpailun voitti Andrei Sauchanka, . Odabellan (Sandra Janušaite) ja uskonnollisen joh­ notre petite tablesta» ja Cilean Adriana Lecou- baritoni Valko-Venäjältä. taja Foreston (Eric Fenton) maanitellessa häntä vrierin »Io son fumile ancellasta». Ukrainalainen sopimusehdotuksella tai karvaammalla myrkyllä. laatusopraano Tatiana Ganina ja erittäin musi­ Puvustuksen herättä­ Futuristis-scifihenkinen puvustus perustui mate­ kaalinen nuori baritonilupaus Juri Samoilov jäi­ riaalien kierrätykseen ja kitschiin. Pukuparodian vät tällä kertaa vailla palkintoa. Virolainen Pirjo­ mät avaruusmielteet avulla – paaville oli kehitelty pastellipallokaulus Püvi palkittiin kauneimmasta Schubertin Ave – ylevän ja matalan rajoja rikottiin; puvustuksen Mariasta, ja Sauchanka äänestettiin myös ylei­ tekivät taivaallisesta herättämät avaruusmielteet tekivät taivaallisesta sön suosikiksi. taidelajista maallisen. Solistit suoriutuivat osis­ taidelajista maallisen. taan erinomaisesti. http://www.promfest.ee

keskustelut, blogit, videot, tilaukset www.kulttuurivihkot.fi Asiaa taiteesta ja Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 14,90 euroa. yhteiskunnasta Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. kuudesti Kulttuuri- Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Hinta on 46 euroa. vuodessa vihkot maksaa Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 39 eurolla. postimaksun

Nimi

Osoite Kulttuurivihkot

Postinumero ja -toimipaikka Domirola Oy Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus kulttuurivihkot.fi kulttuurivihkot 4–5 / 2011 15 200 sanaa

Harvinaisia miljöitä ja voimakkaita musiikkielämyksiä

Paraisten urkupäivien Voimasta Barokkimusiikki voimaan -konsertti kuultiin alun perin Naantalin musiikkijuhlien avajaisissa. sopi 1850-luvun Jean-Baptiste Lullyn Ouverture Suite ja tunnelmalliseen Chaconne edustivat konsertin tyylikästä hovimusiikillista antia. aittaan erinomaisesti.­

Paraisten urkupäivien erikoisuutena on konsert­ dialtaan yksinkertaista, mutta harmonisesti jän­ tien sijoittaminen kulttuurihistoriallisesti arvok­ nittävää välimerellistä musiikkia, joka toi etäises­ kaisiin miljöihin, kuten Nauvon keskiaikaiseen ti mieleen Orlando di Lasson astetta rohkeammat kivikirkkoon. G. P. Telemannin vastalöydetty lop­ ja modernimmat harmoniat. Alessandro Grandin piaiskantaatti Hier ist mein Herz (twv 1: 795) sop­ (1586–1630) O quam tu pulchra es oli jumalallisen raano Hanna-Leena Haapamäen, mezzo­sopraano Georg Philipp Telemann (1681–1767). kaunista ylistysmusiikkia, joka olisi soinut vielä Melis Jaatisen ja kahden viulun ja continuon esit­ jumalaisempana sopraanon esittämänä. Ajalle tämänä tuntemattoman runoilijan tekstiin oli taja Eero Palviaisen konsertti Lemlahden kar­ tyypilliseen tapaan maallista rakkautta pysyväm­ päätös­konsertin kohokohtia Olli Kortekankaan tanon vilja­makasiineilla. Barokkimusiikki sopi mäksi osoittautui ainoastaan taivaallinen. Pyhiinvaeltajan lauluja -tilaustyön ohella. Ihminen 1850-­luvun tunnelmalliseen aittaan erinomaises­ Urkupäivillä järjestettiin myös Päivi Nisulan lahjoittaa sydämensä Jeesus-lapselle lahjana; tätä ti alkuperäissovituksina. ja Jouni Kuorikosken laulukurssit ja Kari Vuolan verrataan itämaisten tietäjien kultaan, suitsukkee­ Säveltäjä-laulaja Giovanni Sancesin Usurpator ­urku ­­kurssi. seen ja mirhaan. tiranno ja Lagrimosa beltá olivat perinteisemmän Rita Dahl Urkupäivien toinen suuri ilonaihe oli Melis Jaa- Purcellin ja John Dowlandin ohella kiinnostava tisen, gambisti Varpu Haaviston ja luutunsoit­ 1600-luvun klassikko: laulajalle kirjoitettua melo­ Paraisten urkupäivät 27. 6.–1. 7. 2011

Kirkossa soi gospel

Suomen suvea sulostuttavat musiikkitapahtumat ­lauluja. Taneli Kuusiston modernit virret Sielut ja Kaarina Ollilan historiallisissa miljöissä, usein kirkoissa. Kuudetta Sun ristis juurehen, Toivo Kuulan klassikko Kesä- kertaa järjestetyn Sysmän Kirkko soi -tapahtuman yö kirkkomaalla ja Nobody knows -negrospirituaa­ dramaattis­ avasi Tšaikovskin Vuodenajat -tilausteos sellokvar­ li erottuivat Hannu Bisterin kansanlaulumaisten tetin (Seeli Toivio, Jussi ja Matti Makkonen, Ulla Karjala-sovitusten ohella muusta ohjelmistosta. voittoinen ääni Lampela) esittämänä. Kirkko soi päättyi mezzosopraano Kaarina Ol- Impressionistis-romanttiset kappaleet alkoivat lilan ja pianisti Jukka Ollilan yhteiskonserttiin. säkenöi. mielenkiintoisia, kromaattisia harmonioita sisäl­ Kaarina Ollilan dramaattisvoittoinen ääni säkenöi tävällä tammikuulla ja etenivät karnevalisoidun Jukka Ollilan My Soulissa ja klezmer-kappaleissa helmikuun, leivon laulusta kimmeltävän maalis­ Yevarechecha ja Od Yishama. Hidastempoisten neg­ kuun kautta viimein joulukuuhun. Osmo Hokka- rospirituaalien sijaan ohjelmistossa olisi voinut ol­ nen lausui musiikin pohjana olevat runot. la enemmän Standing in the need of prayerin kaltai­ Kansainvälistäkin uraa tehnyt Kansallisoop­ sia nopeatempoisia kappaleita. Vatkaavat kädet ja peran vakiosolisti, baritoni Jaakko Kortekan- epäselvä artikulointi vaikeuttivat perillemenoa. gas lauloi hengellisiä, suvea ja Karjalaa ylistäviä Rita Dahl 16 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti j. tuomas harviainen levypalsta

Syvän tunnelman äänet

Voice of Eye -duo on puolestaan tunnettu hyvin Ambient-musiikki on pitkälti orgaanisesta soinnistaan, mutta Anthology Two luottonimiin perustuva laji. esittelee sen vähemmän tunnettuja puolia. Tupla­ levy on koottu harvinaisista kokoelmaraidoista ja Ambient on haastava tyylilaji, jota tehdään lukui­ ennen julkaisemattomasta materiaalista. Niistä sin eri keinoin. Perinteinen nauhojen toistaminen osa on upeita, toiset olisivat ehkä ansainneet on jo koettu, ja helpoksi työvälineeksi havaittu pysyä piilossa jatkossakin. Kokonaisuus kallistuu läppäri on varsinkin livenä tylsä ja muuttuu koti­ kuitenkin edellisen kategorian puolelle, aivan kirk­ oloissakin sellaiseksi varsin pian, jollei kyseessä kaasti, ja on pakko ihastella sitä, millaisia harmo­ ole todella lahjakas artisti. Parhaissa äänimaise­ nioita voidaan luoda käyttämällä soittimina muun malevyissä on juuri siksi hyvin selkeä omaperäi­ muassa pakettiautoa, sahaa, polkupyörää ja tuul­ syyden tuntu, silloinkin kun itse musiikki on hyvin ta. Materiaali on peräisin 1990-luvun alku­puolelta, minimaalista. Korva sanoo sen, mitä instrument­ mutta ei osoita tippaakaan ikäänsä – paitsi kor­ tiluettelo ei. keintaan edelläkävijän statuksensa osalta.

Leipzigiläinen Inade on ollut keskeinen tekijä alal­ Koska koko genre on hankala hallittava, ja moni la jo kaksi vuosikymmentä. Uusin teos, kauniiseen artisti korkeintaan vain hiukan omaperäinen, kan­ pahvikoteloon paidan kanssa pakattu Antimimon nattaa siihen myös tutustua huolella. Spotify ei Pneumatos, on kokoelma live-taltiointeja viidestä erityisen hyvää kattausta tarjoa, mutta onneksi eri kaupungista vuosilta 2009 ja 2010. Mukana on on olemassa vaihtoehtoja. Esimerkiksi Loki-yhtiö Inade: myös aineistoa Turusta. Kappaleet on miksattu sivunimekkeineen julkaisee muutaman vuoden Antimimon niin taidolla yhteen, että syntyy vain yksi, puhdas, välein Incendium -näytelevyjä, joita saa joko pikku­ Pneumatos hiljalleen muuttuva kokonaisuus, ei kasaa lava­ rahalla tai ilmaiseksi pientenkin tilaustensa ku­ Loki Foundation, 2011 esiintymisiä. Kukin raita erottuu itsenäisenäkin, peessa. Niille on koottu sekä edustavimpia (ei siis mutta vain, koska mukaan on valikoitu yhtyeen aina parhaita, vaan artistin tyyliä kuvaavimpia) selkeimpiä »hittejä», kuten A Lefthanded Sign ja raitoja yhtiön ja sen kumppanien valikoimista sekä Chapel Perilous, joiden rakenne ja vokaalien käyttö myös kokonaisen tuntuisia katkelmia pitkistä kap­ nousee väistämättä esiin äänimatosta. Moni albu­ paleista, jos yhtyeen linja painottuu sellaiseen. Le­ Nadja / Troum: min tulkinnoista on kaiken lisäksi vielä alkuperäisiä vyn tarkoituksena on totta kai markkinoida yhden Dominium Visurgis hienompi. levyn ostajalle lisää samansuuntaista, mutta se Transgredient Records / on tietenkin julkaisutoiminnan tavoite, sekä kau­ Denovali Records, 2010 Toinen luottonimi, Troum, on jo kauan tehnyt pallisessa että laadukasta musiikkia levittävässä yhteislevyjä muiden artistien kanssa, usein impro­ mielessä. Kaikki voittavat. visoituina. Parina on tällä kertaa kanadalainen me­ Voice Of Eye: talliyhtye Nadja, jonka tyyli on tosin nyt vaihtunut Ambient on pitkälti luottonimiin perustuva laji, Anthology Two sekin ambientiksi. Tämä ei ole ihme, sillä yhtyeen ainakin jos kuulija on vähänkään kokeneempi ja 1992–1996 nimen takaa löytyy Aidan Baker, joka on tehnyt osaa poimia muutakin kuin metalliartistien sivu­ Transgredient Records, kokeellista musiikkia useilla eri projekteilla. Imp­ projekteja. Näiden artistien kohdalla ei ole vuosi­ 2010 rovisaatiosta huolimatta levyn kolmella raidalla kymmenten aikana vielä harha-askelia nähty. tavoitetaan uskomaton harmonia, kun Troumin tavaramerkki, hypnoottinen ja aaltoileva kitara, brokenspineprods.wordpress.com yhdistyy Nadjan tuomiin lisäpalasiiin, oli kyse sit­ www.inade.de ten vokaaleista tai oudoista pienistä äänikuvioista. www.troum.com V/A: www.voiceofeye.com Troum voi hetkittäin toistaa itseään, mutta näin Incendium III www.deep-audio.de upeassa fuusiossa niin saakin tehdä, jotta kunkin www.denovali.com Loki Foundation / artistin osuus kokonaisuudesta erottuu. www.loki-found.de Power & Steel, 2011 Teksti jouni avelin kulttuurivihkot 4–5 / 2011 17 dvd-arviot

Työ on miehen kunnia

Paul Newman (1925–2008) ei ollut vain elokuvatähti, autourheilija ja salaattikastikevelho. Hän oli poikkeus – näyttelijä, joka osasi myös ohjata.

Nyttemmin unholaan painuneet Paul Newmanin draamat Rachel Rachel – haluan rakastaa (1968), Ei tuumaakaan (1970) ja Kehäkukkia (1972) keräsi­ vät aikoinaan kriitikkojen kehuja. Newmanilla oli silmää melankolisille ja yksinkertaisille henkilö­ tarinoille, kykyä herkkään henkilöohjaukseen ja Paul Newman: Ei tuumaakaan. riittävästi malttia hitaaseen kerrontaan. Ei tuumaakaan perustuu Ken Keseyn (1935– Kuinka usein näem­ Perheen ulkopuolisten, Vivin ja Leelandin välille 2001) romaaniin Sometimes a Great Notion syntyy side ja lyhyt suhde, joka kuitenkin perustuu (1964), jonka nimi on peräisin vuonna 1932 en­ me nykyelokuvassa heidän ulkopuolisuuteensa eli käänteisesti Stam­ simmäisen kerran levytetystä amerikkalaisesta perien perheyhteyteen. Leelandin provosoimana kansan­laulusta Goodnight, Irene. Kappaleen juu­ pitkiä kohtauksia Viv jättää Hankin, Stamperit ja Oregonin. Leeland ret ovat 1800-luvulla, mahdollisesti kauempana­ on tarinan hajottava tekijä ja katalysaattori. Hänen kin historiassa, ja sen ovat sittemmin purkitta­ työnteosta? on murrettava ahdasmielinen perheyhteys, vasta neet muun muassa Frank Sinatra, Little Richard, sen jälkeen hän voi itse astua osaksi perhettä. Johnny Cash ja Tom Waits. Mustan huumorin sä­ Näin Ei tuumaakaan ensimmäisen kerran vuon­ vyttämässä laulussa todetaan: »Sometimes I li­ toisaalta ne antavat tukevan pohjan henkilöiden na 1978. Upeat ja samalla kammottavat savotta­ ve in the country / Sometimes I live in the town / väliselle jännitteelle. kuvaukset ikiaikaisissa mahtavissa hongissa Some­times I get a great notion / To jump into the Lawrence J. Quirk arvailee Newman-elämäker­ roikkuvista metsureista moottorisahoineen ja river an’ drown.» Ken Kesey myös kävi seuraamas­ rassaan (2009), että Newmanin edellinen elokuva, luontoa väkivaltaisesti arpeuttavista avohakkuu­ sa Ei tuumaakaan viimeisiä kuvauksia syksyllä Stuart Rosenbergin ohjaama WUSA (1970), karkot­ raiskioista tekivät väkevän vaikutuksen – epäile­ 1970 Oregonissa, jossa kirjailija ja ohjaaja-näytteli­ ti vasemmistolaisuudellaan elokuvateattereista mättä myös Newmaniin, joka kärsi korkean pai­ jä paitsi juhlivat myös kisailivat moottoripyörillä. »moraalisen enemmistön». Quirkin mukaan Ei kan kammosta. Juuri näissä kohtauksissa sana tuumaakaan oli Newmanin yritys tuoda katso­ kääntyy kuviksi. Ei tuumaakaan on yksinkertainen tarina Stampe­ jat takaisin teattereihin. Hän myös väittää, että Ei tuumaakaan ei ole suuri tai loistava vaan vai- rin klaanin, tukkeja sahoille toimittavan perheyri­ Newman osti elokuvaoikeudet Keseyn romaaniin kuttava elokuva, upeasti näytelty, hallitusti ohjat­ tyksen kiirastulesta paikallisten metsätyöntekijöi­ juuri Joe Ben Stamperin kiistatta dramaattisen tu, briljantisti kuvattu, eeppinen ja käänteissään den ryhtyessä lakkoon. Työtään jatkavat Stamperit hukkumis­episodin vuoksi. lähes shakespearelainen sukusaaga. Kuinka usein saavat rikkurin leiman ja joutuvat tihutöiden uh­ näemme nykyelokuvassa pitkiä kohtauksia työn­ riksi. Perheen patriarkka Henry (Henry Fonda) ja Henry Stamperin motto »ei tuumaakaan» viit­ teosta? toiseksi nuorin veli Joe Ben (Richard Jaeckel) me­ taa paitsi suvun elämänasenteeseen myös joen­ nehtyvät työmaaonnettomuuksissa. Hank (Paul rannalle rakennettuun suvun taloon. Ympäristön Paul Newman: Ei tuumaakaan (Sometimes Newman) ja New Yorkista harhavuosiltaan palaava eroosiota kiihdyttävä alati levenevä ja jatkuvasti a Great Notion, 1970). Käsikirjoitus: John tuhlaajavesa, hänen velipuolensa Leeland (Michael korkeammalle nouseva Siletz-joki on tuhonnut Gay Ken Keseyn romaaniin Sometimes a Sarrazin) onnistuvat kuitenkin uittamaan tukit kaikki muut jokivarren talot. Vain Stamperin talo Great Notion (1964) perustuen. Elokuvaa­ sahalle kahteen pekkaan. sinnittelee luontoa vastaan, perustuksia ja penke­ ja: Richard Moore. Leikkaus: Bob Wyman. Newmanilla oli kanttia näytellä vastenmieli­ reiden tukirakenteita on kohennettava päivittäin. Musiikki: Henry Mancini. Pääosissa: Paul siä ja hieman luonnevikaisiakin rooleja. Hankin ja Ei tuumaakaan on tarina miesten kunniasta. Newman, Henry Fonda, Lee Remick, Micha­ Henryn alleviivattua, maskuliinista ja antikommu­ Stamperin klaanille »sana» on pyhä. Sopimuksia el Sarrazin, Richard Jaeckel. Kuvaformaatti: nisminkin siivittämää junttiuhoa tasoittavat lap­ ei rikota, lupaukset pidetään ja tukit toimitetaan, 16:9 anamorfinen widescreen 2.35:1.K esto: sekas Joe Ben ja intellektuaalinen Leeland sekä kuten on luvattu. Kunnia ja »sana» käyvät siis soli­ 1 t 50 min. Future Film Oy 2011. syrjästäkatsojaksi jäävä Hankin vaimo Viv. Hah­ daarisuuden ja oikeudenmukaisuuden edellä. Ar­ mot ovat näytelmällisiä ja karrikoitujakin, mutta voista ei voi neuvotella. 18 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti eero hirvenoja elokuvanurkka

Täydelliset sotilaat

Ainoa positiivinen puoli koko jutussa on, että Ensi-iltaelokuvissa taviksista koulitaan suurbudjetista huolimatta elokuva lienee tehty Ilman »pahiksia» voittamattomia taistelijoita. ainakin osittain pilke silmäkulmassa. Toivoa aina­ niin sotateollisuus kin sopii, ettei kukaan edes Hollywoodissa tee täl­ Yhdysvaltojen elokuva-alan ja sotilashallinnon laista aivan tosissaan. kuin valkokankaan kumppanuudesta on huhuttu kautta vuosien. Carl Boggsin ja Tom Pollardin kirjassa Hollywoodin so- Toisen maailmansodan ja myöhemmin kylmän sankaritkin jäisivät takone (2007) kerrotaan näiden kahden salaisesta sodan ajan propagandatuote Captain America on liitosta, jonka seurauksena Hollywoodin toiminta­ DC Comicsin kilpailijan Marvelin luomus, ja sen juu­ toimettomiksi. elokuvissa edistetään järjestään militaristista ja ret juontuvat Green Lanternin tavoin 1940-luvun ääri-isänmaallista ajattelua. alkuun. Yhdysvaltojen lippua mukailevaan kor­ Eräs Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa ja sikäläisiä niin trikooseen sonnustautunut sankari taisteli elokuvissa onkin lähinnä kyse »naisenergiaksi» toimintagenren elokuvia varmasti yhdistävä teki­ sarjakuvalehtien sivuilla ja pian myös elokuvissa naamioidusta seksismistä ja sovinismista. jä on jatkuva vihollisten etsintä. �Ilman »pahik­ natseja, sittemmin kommunisteja vastaan. Toimintaelokuvien eräs alalaji kuvaa nais­ sia» nimittäin niin sotateollisuus kuin valkokan­ George Lucasin ja Steven Spielbergin tuotanto­ puolisia ammattitappajia. Suuntauksen perus­ kaan sankaritkin jäisivät toimettomiksi. jen tehostemiehenä uransa Hollywoodissa aloit­ teos on Luc Bessonin Tyttö nimeltä Nikita (1990), Hollywood-elokuvissa ei uhkakuvien maalailus­ taneen Joe Johnstonin ohjaama Captain America: joka oli menestys myös Yhdysvalloissa ja sai pal­ sa tarvitse rajoittua edes maanpäällisiin pahan­ The First Avenger sijoittuu hahmon alkuajoille jon jäljittelijöitä. Nyt kaksi vuosikymmentä myö­ tekijöihin. Joskus harvoin vihollinen voi olla liian toisen maailmansodan vuosiin. Siinä armeijaan hemmin Besson yrittää toisintaa kansainvälisen kova pala jopa USA:n asevoimille. Tällöin hätiin kelpaamaton sairaalloinen ja hintelä nuori mies läpimurto­elokuvansa menestyksen kirjoittamal­ saapuvat aina pyyteettömät supersankarit. Steve Rogers (Chris Evans) muuntuu teknologian laan ja tuottamallaan yhdysvaltalais–ranskalai­ siunauksella lihaksikkaaksi supersotilaaksi. sella yhteistuotannolla Colombiana. Vihreäpukuinen maailmankaikkeuden suojelija Pian Rogers määrätään johtamaan saksalai­ Elokuvassa Zoe Saldana näyttelee pikkutyttö­ Green Lantern teki ensiesiintymisensä sarjakuva­ sia vastaan Euroopassa taistelevaa sissiarmeijaa. nä Kolumbiasta Yhdysvaltoihin paennutta Cata­ yhtiö DC Comicsin julkaisuissa jo vuonna 1940. Heidän pelottavin vastustajansa on maailmanher­ leyaa, joka on valinnut elämäntehtäväkseen Hahmon mukaan nimetyssä tuoreessa filmatisoin­ ruutta tavoitteleva ja yliluonnolliseen viehtynyt tasata tilit hänen vanhempansa surmanneen nissa rämäpäinen ilmavoimien lentäjä Hal Jordan salaperäinen natsiupseeri (Hugo Weaving), jopa huumekartellin kanssa. Setänsä (Cliff Curtis) kou­ (Ryan Reynolds) saa Maahan haaksirikkoutuneelta Hitleriä vaarallisempi mielipuoli. luttamasta Cataleyasta on kasvanut muutamat alienilta vihreän sormuksen ja lyhdyn, jotka takaa­ Visuaalisesti näyttävä Captain America tarjoilee inhimilliset heikkoudet huomioiden suvereeni vat hänelle supervoimat. Taisteluoppeja saatuaan runsaasti ultramodernia aseteknologista pulliste­ tappokone – ilman yliluonnollisia voimia ja ihme­ Jordan on valmis kohtaamaan universumin rauhaa lua, johon varmasti ainakin Pentagonin suunnalla aseita. uhkaavan valtavan avaruusmörön. suhtaudutaan myönteisesti. Colombianassa on jätetty sivummalle kaikenlai­ Martin Campbellin ohjaamassa elokuvassa nen moraalinen pohdinta. Sitäkin enemmän siinä korostetaan pelottomuuden ja tahdonvoiman Naiset elokuvien toimintasankareina eivät ole nähdään sarjakuvamaista väkivaltaa ja ennalta ar­ merkitystä taistelussa vihollisia vastaan. Täs­ enää mitenkään tavaton näky valkokankaalla. Mo­ vattavia juonenkäänteitä. Tämänkaltaiset kosto­ sä mielessä Green Lantern ei luultavasti eroa nesti varsin vähissä vaatteissa esiintyvät sankarit­ elokuvat loppuvat aina kesken. Niissä ei koskaan suuresti Yhdysvaltojen armeijan rekrytointi- ja taret vaikuttavat valitettavan usein miespuolisten näytetä, kuinka päähenkilö onnistuu täyttämään propaganda­filmeistä. tekijöiden märkien unien tuloksilta. Yleensä näissä­ tyhjiön elämässään saavutettuaan päämääränsä.

Green Lantern. Captain America. Colombiana. Teksti riikka ylitalo kulttuurivihkot 4–5 / 2011 19 Kuvitus pauli kervinen näkökulma

Työttömän sosiaaliturvan teoria ja käytäntö

Valmistuin filosofian maisteriksi viime touko­ kuussa, enkä pitänyt tilannettani erityisen epä­ tavallisena. Näin ei kuitenkaan voisi päätellä niistä reaktioista, joita niin työttömyysturvan, yleisen asumistuen kuin toimeentulotuenkin hakemuk­ seni herättivät. Yleisen asumistuen hakemukseni hylättiin sillä perusteella, että minulla oli tuolloin oikeus opin­ totukeen. Asumistuki myönnettiin vasta, kun olin valittanut päätöksestä ja lähettänyt lisäselvityk­ sen tuloistani. Minua pyydettiin myös lakkautta­ maan opintotuki itse, vaikka Kelan internetsivu­ jen mukaan tätä ei tarvitse tehdä. Ennen asumistuen saamista hain myös toi­ meentulotukea. Minulla ei ollut siitä juuri muuta käsitystä kuin, että se on »viimesijainen toimeen­ tuloturvan muoto». Hakemukseni kuitenkin hy­ sain tietää, että työssäoloehdon oli katsottu kui­ Minua yritettiin lättiin, koska minulla oli nostamatonta opinto­ tenkin täyttyneen, ja tulisin saamaan peruspäi­ lainaa jäljellä. värahaa. Seuraavalla viikolla sainkin päätöksen pikemminkin saada Minulle selvisi myös, että toimeentulotukea peruspäivärahan myöntämisestä. Asia oli kuiten­ haettaessa touko- eli edellisen kuun tuloja las­ kin alkanut edetä vasta, kun olin itse ottanut yh­ nukkumaan päivät ketaan kesäkuun tuloiksi. Tähän summaan las­ teyttä Kelaan. Samoin oli asumistuen kohdalla. kettiin myös nostamaton opintolainani. Valitin Jatko-opintosuunnitelmani yliopistossa olivat kuin tekemään toimeentulotuen päätöksestä kaksi kertaa, mut­ myös sulkea minut pois kahden tuen piiristä. Jat­ ta en saanut tukea – suurimmaksi osaksi juuri ko-opiskelija voi saada työttömyysturvaa, jos te­ väitöskirjaa. opinto­lainan vuoksi. Viimeinen kielteinen päätös kee kirjallisen selvityksen opintojensa laadusta. tuli toukokuun lopussa, joten säästämistä touko­ Työvoimatoimistossa minulle korostettiin, että turvan tarkoitusta – pitäisihän olla täysin selvää, kuun tuloista kesäkuulle edellytettiin hyvin myö­ minun kannattaisi kuitenkin miettiä tarkkaan jat­ että opintotuen jälkeen kuulun jonkin muun tuen häisessä vaiheessa. ko-opintojen tekoon ryhtymistä. Niistä olisi työ­ piiriin, jos työtä ei ole. En voi olla ajattelematta, voimaneuvojan mukaan hyötyä vain, jos ne aut­ onko tällaisen järjestelyn tarkoitus saada minut Työttömyysturvan haku oli helpointa, mutta mah­ taisivat työllistymisessä. jättämään tukien haku kokonaan sikseen. dollista vasta, kun olin saanut tutkintotodistuk­ Myös sosiaalitoimisto tähdensi useaan kertaan, Uuden ammatin hankkimista en ole harkinnut, sen. Hakemuksen käsittely kesti useita viikkoja, että toimeentulotuella ei voida rahoittaa jatko- koska olen havainnut kirjallisuuden alan sopi­ ja arvelen tietäväni tähän syyn. Soitettuani Kelaan opintoja. Minua siis yritettiin pikemminkin saada van minulle. Jos ei sopisi, 18-vuotiaana tekemäni minulle kerrottiin, että aluksi minun ei katsottu nukkumaan päivät kuin tekemään väitöskirjaa ja päätös opiskella kirjallisuutta yliopistossa ei oli­ kuuluvan työttömyysturvan piiriin. Tämä taas osallistumaan seminaareihin. Sosiaalityöntekijän si ollut se kaikkein parhain. Tukien saannin näkö­ johtui siitä, että työvoimatoimisto oli antanut äänessä tapahtui muutos, kun kerroin hänelle pu­ kulmasta tämä on kuitenkin ollut huono ratkaisu. ensimmäisen lausuntonsa Kelalle ennen valmis­ helimessa, että aioin myös ilmoittautua työttö­ Valmistumistani voisikin kohdallani kutsua siksi, tumistani. En tiedä, onko tämä yleinen käytäntö. mäksi työnhakijaksi. (Mainittakoon, että olin ker­ joksi tässä kirjoituksessa aioin sitä kerran vahin­ Minulle luvattiin, että saisin työmarkkinatuen tonut tästä myös hakemuksessani.) »Kyllähän se gossa nimittää: valaistumiseksi. viikon kuluessa. Kun näin ei tapahtunut, soitin uu­ sitten on mahdollista, jos jatko-opinnot ovat vain destaan Kelaan. Myöhästymisen syy oli se, että harrastus!» sosiaalityöntekijä sanoi. työvoimatoimistolta oli tässä vaiheessa pyydetty lausuntoa oikeudestani peruspäivärahaan. Olin Vastaus kaikkiin hakemuksiini oli siis aluksi »ei», Kirjoittaja on kirjallisuus- ja internet- itse varma, etten saisi sitä, koska työssäoloehto vaikka peruspäivärahasta en saanutkaan hylkää­ nörtti ja Kulttuurivihkojen sivutoiminen ei täyttynyt. Soitettuani työvoimatoimistoon vää päätöstä. Tämä ei lainkaan vastaa sosiaali­ ­toimitussihteeri. 20 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ja kuva maija lassila

Vastavirrasta valtavirtaan

Flow on kasvanut suureksi musiikkifestivaaliksi, josta kuitenkin löytyy jokaiselle jotakin. Helsingin Suvilahdessa järjestettävän tapahtuman onnistuneimmista keikoista vastasivat tällä kertaa suomalainen Jo Stance ja yhdysvaltalainen Janelle Monáe.

En ole koskaan pitänyt rockfestivaaleis­ nittava, että tanssit olivat tänäkin vuonna ta. Lukioaikaisesta festarikokemuksestani Flow’ssa hyvät. Tärkeintä on, mitä jäi mieleen poljetusta maasta huokuva ku­ Los angelesilainen Ariel Pink soitti keik­ musiikki merkitsee sen, viinan ja oksennuksen haju. Rankkaa. kansa aluksi The Byrdsiä. Retrovaikutteinen Joitakin vuosia sitten löysin Flow-festivaa­ Ariel Pink tuo mieleen Kalifornian auringon sillä hetkellä ja mitä lit, joilta pääsee kotiin yöksi. Ei siis tarvit­ ja aallot; laulaja näyttää aivan 70-lukulai­ se herätä haukkomaan henkeään auringon selta surffarilta ja soundikin on mukavan kelloa se kuulijassa kuumentamassa teltassa. Tajusin myös, että suoraviivaista, ainakin aluksi. Festareiden soittaa. Flow’ssa soitetaan musiikkia, joka on enem­ ensimmäisen päivän parhaisiin esiintyjiin män omaan makuuni. kuulunut Ariel Pink soitti kuitenkin epä­ Nopeasti yli 50 000:n kävijän festivaalik­ tasaisesti. Ensimmäiset ja tunnetuimmat malainen Rubik veti alusta loppuun täyden, si kasvanut Flow on esiintyjätarjonnassaan kappaleet, kuten Fright Night ja Round and tunnelmallisen ja nostattavan keikan. Ylei­ hämmentävän kunnianhimoinen tapahtu­ Round bändi soitti mukaansatempaavas­ sön puolella tuntui mahtavalta, kun laulaja ma. Musiikki ja sillä fiilistely on oikeastaan ti. Oli kuitenkin vaikea pitää koko keikas­ huusi liikuttuneena: »Kiitos! Tämä muiste­ täällä pääosassa, ei se perinteinen »ördäys». ta, sillä osa biiseistä oli vaikeasti aukene­ taan vielä pitkään! Tämä merkitsee meille Toki siihenkin on mahdollisuuksia. Suvilah­ vaa mölyä. Ariel Pinkissä on valtavirtaan paljon!» Suomen indien parhaimmistoon den entinen teollisuusalue on oivallinen ym­ sopivaa outoutta, mitä niin monissa bän­ viime vuosina noussut Rubik tekee monita­ päristö näiden festivaalien erilaisille musiik­ deissä tällä hetkellä; elektroniset elemen­ soisia kappaleita, jotka koskettavat myös sy­ kikokemuksille, isoista ulkoilmakonserteista tit ja studiokikat saavat aikaan sen, että ro­ vempää. Rubikissa yhdistyvät makoisa ylei­ intiimeihin sisätiloihin. On ollut myös aina soisuutta ja omatekoisuuden tuntua ei ole. sön pomppimaan saava pehmorock, joihin hauska katsoa Flow’n kävijöiden tyylejä; se Vaikka musiikki on indietä, tuntuu siltä, lukeutuvat esimerkiksi kappaleet City and on musiikin lisäksi parasta festivaalin an­ että sen on kuullut jo aiemmin. »Garage­ the Streets tai Laws of Gravity sekä toisaal­ tia ja eittämättä osa sen luonnetta. On eh­ maisuus» puuttuu, ja musiikki sopisi yhtä ta progevaikutteinen, monimutkaisempi ja kä kuvaavaa, että festareille useimmat tule­ hyvin ­Kiasman aulaan, jää siis kuuntelijal­ taiteellisempi puoli. vat stadi­laisesti pyörillä, mutta tyyli menee le jotenkin kaukaiseksi ja kylmäksi, vaikka useimmiten käytännöllisyyden ohi. tiettyjä tarttuvia melodioita ja rytmejä löy­ Soulin tunnelma tyisikin. Biisi saattaa alkaa hyvin, mutta seu­ nousee kepeydestä Kalifornialaista retroa raavaksi tulee käsittämättömiä sanoituksia Kun laulaja Johanna Förstin ja rumpali ja suomalaista indietä tai melodia­kulun vaihtoja, jotka herättävät Teppo Mäkysen bändi Jo Stance esiintyi Seuraavaksi katsaus muutamiin tämän vuo­ kuulijassa pettymyksen tunteen. lauantain auringossa päälavalla ison bän­ den Flow’n (12.–14. 8.) kiinnostaviin artistei­ Festarihumussa on mukavaa törmätä din kanssa, muhkea ja pettämätön soulsoun­ hin. Dj-klubikeikat olivat oma lukunsa, eikä bändiin, jolla on intohimoa musiikkiin­ di täytti ilman. Soulissa kyse on fiiliksestä: niistä tässä mahdu kirjoittamaan. On mai­ sa niin, että se välittyy myös yleisölle. Suo­ kepeydestä nousee myös syvyys ja tunnelma. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 21

Balkan-bändi Shantel saa yleisön hurmioon.

Parhaimmillaan hyvä soulmusiikki saa todel­ tava valinta. Blaken ääni ja olemus olivat lakin sielun värähtelemään ja tuo esiin ih­ kuitenkin suunnattoman ärsyttäviä. Minulle misen, niin laulajan kuin kuulijankin, puh­ heräsi kysymys, osaako Blake lainkaan lau­ Näkymättömän taimmillaan, raaimmillaan. Johanna Förstin laa, sillä hän joutui muuntelemaan ääntään maailman kosketus ääni saa ihon kananlihalle. Flow’n keikalla, digitaalisesti. Toisaalta Blake myös kuulosti missä näin bändin nyt ensimmäistä kertaa valittavuudessaan Antony and the Johnson­ Mitä haemme musiikista ja konserteista? livenä, Försti oli upea souldiiva ja bändillä sin Antonylta, missä ei olisi mitään pahaa, Haemme näkymättömän maailman koske­ saksofonisteineen mahtava meno. jos Blake olisi Antony. tusta, joka saattaa unohtua arjen maail­ Brittiläinen James Blake oli sunnuntain, Viimeiseksi on mainittava amerikkalai­ moissa. Live-konserteissa saa kokemuksen ja siten koko festivaalin, viimeisiä artisteja. nen laulaja Janelle Monáe. Naisen ääni tuo yhteisyydestä, että esillä olevan ilmiön ja­ Minut tämä paljon hehkutettu, valittava ko­ mieleen nuoren Michael Jacksonin. Janel­ kaa muidenkin ympärillä olevien ihmisten nemusiikki jätti kuitenkin kylmäksi. Jotain len show oli luultavasti festivaalien paras se­ kanssa. Missäpä tässä maallisessa yhteis­ kertoo ehkä se, että Blakea luonnehditaan kä tanssittavin. Janellen ja hänen bändinsä kunnassamme voisimme kokea moista »elektroniseksi säveltäjäksi», eikä poplaula­ tyyli, lavariehunta ja taito vakuuttivat. Janelle yhteistä hurmiota kuin mitä parhaimmil­ jaksi. Blake tunnetaan etenkin versiostaan kuulostaa modernilta ja vaikeasti luokitelta­ laan konserteissa? Musiikki elävänä vastaa Feistin kappaleesta Limit to your love, mut­ valta, myös hauskalta. Hänen kappaleistaan sekä yhteisön että yksilön henkisyyteen. ta miksi Blaken pitää mennä sorkkimaan esimerkiksi Tightrope tai Cold War voivat ol­ Musiikkifestareilla törmää yleensä aina Feistin jo kertaalleen täydellisesti esittämää la hengästyttäviä, joillekin jopa kaupalliselta jossain vaiheessa siihen omaan keikkaan kappaletta? Blaken bändi koostui sähkörum­ kuulostavia ja pitkälle tuotettuja. Mutta mitä tai hetkeen, jossa tuntuu mielettömän hy­ muista, syntetisaattorista, bassokitarasta ja siitä. Yleisö tuli katsomaan hyvää show’ta ja vältä. Tuntee olevansa elossa ja korkealla. elektronisista elementeistä. Blake käyttää sen se myös sai! Tärkeintä on, mitä musiikki Tuntee, että kaikki on mahdollista. Niin musiikissaan muun muassa dub stepin tyy­ merkitsee sillä hetkellä ja mitä kelloa se kuu­ kuin onkin. ML listä järeää bassosoundia, mikä on kiinnos­ lijassa soittaa. 22 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti elias krohn sodankylä 2011 ja riikka ylitalo Valokuva maiju saari

Souleymane Cissé: Yeelen.

Elokuva auttaa ymmärtämään afrikkalaisia

Malilainen Souleymane Cissé on aina ottanut kantaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hän on myös joutunut kärsimään siitä kotimaassaan, jossa elokuvien tekemista jo itsessäänkin on katsottu karsaasti.

Elokuvat olivat 1940–50-lukujen Ma­ myös poliittiseen aktiivisuuteen, kun siirto­ »Itse en valinnut Moskovaa opiskelu­ lissa kaikkea muuta kuin tavallinen harras­ maavallan loppu alkoi häämöttää ja Ranskan paikakseni, vaan hallitus antoi minulle sti­ tus. Souleymane Cisséen (s. 1941) elokuva­ Sudan itsenäistyi Maliksi vuonna 1960. Itse­ pendin nimenomaan sinne», Cissé selvittää. innostus iski kuitenkin jo 5-vuotiaana. näistymisen jälkeenkin entisten siirtomaiden Matka oli hänelle ensimmäinen Euroop­ »Kun näin ensimmäisen elokuvan, tunne asema oli hyvin vaikea ja vanhat siirtomaa­ paan, ja totutteleminen elämäntapaan ja eri­ ylitti kaikki maallisen olemisen rajat. Sen isännät sekaantuivat asioihin voimakkaasti. tyisesti kylmyyteen vaati vuosia aikaa. jälkeen minusta tuli cinefiili ja katsoin kak­ »Näytimme nuorisolle parin minuutin »Itse elokuvakouluun liittyvät muistot ovat si elokuvaa päivässä, koska enempää ei ol­ uutis­pätkän siitä, kuinka Kongon itsenäi­ kuitenkin hyviä. Siellä pystyin luomaan suh­ lut», Cissé kertoo. syysjohtajaa Patrice Lumumbaa häpäistiin. teita ihmisiin, jotka ovat antaneet minulle Ensimmäinen Cissén näkemä elokuva Salissa oli 300 henkeä, ja sinne laskeutui sy­ paljon myös jälkeenpäin.» oli western-filmi, jonka nimeä hän ei enää vä hiljaisuus», Cissé muistelee. »Moskova toi tuulahduksen koko maail­ muista. Malin elokuvatarjonta oli tuol­ Cissén mukaan Malikin taisteli henkiin­ man elokuvaan. Kaikki maailman suuret elo­ loin, kuten vielä nykyäänkin, amerikkalais­ jäämisestään ja sai apua kylmän sodan toisel­ kuvat näytettiin. Joistain saatettiin sanoa, et­ painotteista. ta osapuolelta. Neuvostoliitto muun muassa tä niitä ei välttämättä kannata katsoa, mutta Cissén elokuvainnostus jatkui lapsena ja myönsi malilaisille vuosittain 300 harjoit­ ne olivat kuitenkin saatavilla.» nuorena siten, että hän rupesi itsekin järjes­ telustipendiä. Sellaisen turvin Cissé päätyi Muun muassa italialainen yhteiskunnalli­ tämään elokuvanäytöksiä. Toiminta yhdistyi opiskelemaan elokuva-alaa Moskovaan. nen elokuva teki Cisséen vaikutuksen. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 23 sodankylä 2011

»Vietin Moskovassa melkein 9 vuotta enkä »Varsinainen tapahtumien tapahtuma oli »Joudumme lähtemään aina liikkeelle nol­ huomannut ajan kulkua.» elokuvani Finyé valmistuminen, koska sii­ lapisteestä. Sen takia Länsi-Afrikan audio­ nä käsiteltiin asioita, joita koko kansakunta visuaalisen alan tekijät ovat nyt liittyneet Elokuva naisen mielessään käsitteli mutta ei voinut sanoa yhteen ja yrittävät saada viestiään läpi hal­ asemasta kohahdutti ääneen. Se tuli ulos vaiheessa, jossa Malin lituksiin ja suuryrityksiin, jotta ne kiiinnos­ Cissén kaikki elokuvat ovat hänen mukaan­ kansa ei enää uskonut tulevaisuuteen eikä tuisivat elokuvien tuottamisesta ja levittämi­ sa aiheuttaneet skandaaleja. Hänen ensim­ vapauteen, mutta elokuva antoi heille sa­ sestä», Cissé kertoo. mäisessä elokuvassaan Den Muso (»Nuori noja ja uskoa tulevaan. 10 vuotta elokuvan Euroopassa tunnetaan afrikkalaista eloku­ tyttö») raiskattu, kuuromykkä nuori nainen ilmestymisen jälkeen tapahtui oikeastikin vaa heikosti, eikä Afrikassakaan tunneta eu­ tulee raskaaksi, joutuu ympäristönsä hyljek­ samantyyppistä kansalaisliikehdintää kuin rooppalaista elokuvaa juuri sen paremmin. simäksi ja päätyy itsemurhaan. elokuvassa», Cissé kertoo viitaten poliittiseen »Eurooppalaiset tuovat meille amerikka­ »Se aiheutti kansannousun: kaikki halusi­ kehitykseen, joka johti diktaattori Moussa laista elokuvaa, mutta eivät eurooppalaista», vat nähdä sen. Elokuvaa yritettiin sensuroi­ Traorén syrjäyttämiseen 1990-luvun alussa. Cissé toteaa. da ja piilottaa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi.» Cissé istui elokuvan vuoksi jopa vankilas­ sa, koska häntä syytettiin sen luvattomasta levittämisestä ulkomaille. »Perheeni ja koko Afrikan elokuvaväki akti­voituivat ja ryhtyivät tutkimaan asiaa. Il­ meni ettei syytöksillä ollut todellisuuspohjaa. Lopulta pääsin tapaamaan ylimmän valtio­ johtajan, joka ymmärsi ja korotti äänensä: ‘ei ole laitaa, että meillä on vain yksi elokuvan­ tekijä ja hänetkin laitetaan vankilaan’.» Sodankylässä ei esitetty Den musoa, vaan neljä muuta Cissén elokuvaa: Baara (The Work, 1980), Yeelen (The Light, 1987), Finyé (The Wind, 1983) ja Min yé (Tell Me Who You Are, 2009). Baara kuvaa erään afrikkalaisen kaupun­ »Tavoitteeni on koskettaa ihmisiä elokuvilla ja avata heille uusia perspektiivejä», sanoo Souleymane Cissé. gin sosiaalista tilannetta ja muutoksia sii­ Vieressä Peter von Bagh. nä. Päähenkilönä on insinööri, joka pyrkii työpaikallaan tuomaan esiin marxilaisen Elokuva kertoo traagisesta kielletystä rak­ Cissé kuitenkin uskoo elokuvan voimaan näkemyksen työstä. Tehtävä ei kuitenkaan kaudesta kahden lukiolaisen välillä sekä lu­ kulttuurien välisessä kommunikaatiossa. ole helppo konservatiivisen johdon vuoksi. kiolaisten kapinasta vanhakantaista kuver­ Esimerkiksi eurooppalaiset voivat oppia Yeelen -elokuva käsittelee myös perinteen ja nööriä vastaan. Kapina kukistetaan julmasti. paljon afrikkalaisesta kulttuurista elokuvien nykymaailman ristiriitoja, mutta eri keinoin. Miten Cissé uskalsi tehdä näin poliittisen avulla, vaikka ovatkin usein vastahankaisia Elokuvan päähenkilö on nuori Niankoro, jo­ elokuvan? vastaanottamaan sitä, mitä afrikkalaiset voi­ ka yrittää vapautua isänsä ja setänsä edus­ »Ajattelin, että jos jo yksi elokuva naisen vat elokuvillaan viestiä. tamista arvoista. Matkastaan Malissa kohti asemasta vie minut vankilaan, niin hyökä­ »Henkilökohtainen tavoitteeni on kos­ »valoa» Niankoro tarvitsee avukseen magiaa. tään sitten kunnolla. Jos ampuvat niin am­ kettaa ihmisiä elokuvilla ja avata heille uu­ Yeelen on Cissén kansainvälisesti tunnetuin pukoot», hän kuvaa silloista asennoitumis­ sia perspektiivejä. Elokuvan tehtävä on kom­ elokuva, joka on palkittu Cannesissa juryn taan. munikointi», Cissé määrittelee. palkinnolla. Tämä strategia tepsi: elokuva pääsi aiem­ pia laajempaan levitykseen ja sai runsaasti Artikkeli perustuu Souleymane Cissén positiivista huomiota. Viranomaiset jättivät ­Kulttuurivihkoille antamaan haastatteluun »Ei ole laitaa, että Cissén rauhaan. sekä Peter von Baghin vetämään aamu- keskusteluun Sodankylän elokuvajuhlilla meillä on vain yksi Elokuva edistää 18. 6. 2011. kulttuurien kohtaamista elokuvantekijä ja Elokuvia tuotetaan Malissa ja muuallakin Afrikassa varsin vähän. Siksi on Cissén mu­ hänetkin laitetaan Kulttuurivihkojen videoreportaasi Souleymane kaan hankala luonnehtia malilaista tai edes Cisséstä Sodankylän elokuvajuhlilla: vankilaan.» afrikkalaista elokuvaa yleisellä tasolla. http://kulttuurivihkot.fi/lehti/videot/ 24 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti jouni avelin sodankylä 2011 Kuva santeri happonen

Elokuva on työtä, ei taidetta

Aamukeskustelussa Peter von Baghin kanssa Michael Chapman (16.6.2011)

Elokuvaaja Michael Chapman (s. 1935) Scorseselle ehdoksi sen, että jo Sudenpesässä ja Chapman tutkivat nyrkkeilyleffoja ja mo­ oli Sodankylän elokuvajuhlien päävieraita. näytellyt Robert de Niro vastaisi pääosasta. lemmilla oli mielikuva nyrkkeilystä musta­ Martin Scorsesen Taksikuskin (1976) ja Kuin Suurempi merkitys oli sillä, että New Yor­ valkoisena urheilulajina. raivo härän (1980) pääkuvaajana ehkä par­ kissa syntyneet Scorsese, Chapman ja käsi­ Kuin raivo härässä esitettävät »kaitafilmit» haiten tunnettu Chapman on ollut elokuvaa­ kirjoittaja Paul Schrader tunsivat miljöön ja on kuvattu 16-millisellä kameralla, mutta ne jana 45 elokuvassa ja kameraoperaattorina yli tunnelman. Taksikuskia tehtäessä he aistivat, perustuvat Jake LaMottan omiin kotieloku­ kymmenessä elokuvassa. Chapmanin pitkä että jotakin merkittävää oli syntymässä. viin. Chapman ja Scorsese yrittivät kuvata ura ulottuu 1960-luvun alusta vuoteen 2007, Ammattiyhdistysliike sääteli hanketta nämä kohtaukset, mutta jälki oli aina liian jolloin hän kuvasi viimeisen elokuvansa. voimakkaasti ja rahoitus oli niukka, joten laadukasta, kunnes kameran varteen napat­ Bostonin lähistöllä keskiluokkaisessa per­ kuvauk­siin ei saatu generaattoreita. Tämä tiin kaveri, jolla ei ollut mitään kokemusta heessä varttuneen Chapmanin suosikkikir­ joihin kuuluivat lapsena Rudyard Kiplin­ gin viidakkokirjat sekä Lewis Carrollin Liisa ihme­maassa. Suuren visuaalisen vai­ Näytteleminen kutuksen nuoreen Michaeliin tekivät sota- ajan uutiskatsaukset sekä Mainen rannikon ja kuvaaminen ovat valo-­olosuhteet. siinä mielessä saman­ Collegen jälkeen Chapman siirtyi Colum­ bian yliopistoon (NY) ja sai ystäviä New Yor­ laisia, että molem­ kin taidepiireistä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Chapman ajautui tavaravaunujen jar­ mat tehdään kerralla, rumieheksi, mutta hengaili iltaisin Green­ jonka jälkeen työ wich Villagessa. Armeijapalveluksen jälkeen Chapman palasi New Yorkiin ja tyttöystävän siirtyy ohjaajalle ja isä järjesti hänelle »kunniallisemman» työ­ paikan elokuva-alan hanslankarina. Chap­ muille. man korosti, että elokuva-ala perustui tuol­ loin vielä kiltajärjestelmään, jossa opitaan Kameraoperaattorin työ on fantastista, koska hän näkee kaiken ensimmäisenä, totesi Michael Chapman tekemällä. Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskustelussa. Chapman teki mitä tahansa työtä elokuva-­ alalla, Jean Vigon leffat ja Elia Kazanin korosti­ Chapmanin työssä sekä Kaufmanil­ kuvaamisesta. Näin otoksiin saatiin vihdoin Alastoman sataman (1954) kuvanneen Boris ta että Willisiltä imettyjä oppeja vähäisen va­ oikea amatöörimäinen kotileffatunnelma. Kaufmanin (1906–1980) kanssa mainok­ laistuksen hyödyntämisestä tyylillisesti. Ku­ Keskustelua seurannut festivaaliyleisö olisi sia, päästen sittemmin elokuvaaja Gordon vamaailmasta Chapman tosin soi kunnian epäilemättä kuullut mieluusti Chapmanin Willisin avustajaksi, muun muassa Francis ainakin osin Scorseselle, joka vastasi pitkälti työstä Coppolan Kummisedässä (1972) ja Ford Coppolan Kummisedän (1972) kamera­ sekä valoista että linsseistä. vaikkapa Carl Reinerin nerokkaassa kome­ operaattoriksi. Chapman totesi, että elokuva Vaikka Chapmanista sittemmin tulikin diassa Kuollut mies ei palttoota kaipaa (1982). on ollut 1940-luvulta lähtien teollisuutta, ja pääkuvaaja, hän hoiti mielellään myös ka­ Chapman tosin yritti itse nostaa esiin Philip kuvaajan työ on vain ja ainoastaan työtä. meraoperaattorin hommat, sillä hänestä on Kaufmanin, jonka kolmessa elokuvassa hän Chapmanin mukaan Gordon Willis uu­ tyydyttävää tehdä kaikki itse. Ammattiyhdis­ oli pääkuvaajana. disti radikaalisti elokuvien valaistuksen pa­ tysliikkeen ukaaseja kierrettiin siten, että ka­ Peter von Baghin perinteiseen kysymyk­ lauttamalla sen realistiseksi. Kummisedän meraoperaattori palkattiin vain »paperille» ja seen, minkä elokuvan Chapman ottaisi mu­ valaistus herättikin kummastusta ja eloku­ siirrettiin saman tien pois kuvioista. kaan autiolle saarelle, Chapman vastasi, ettei vaa pidettiin hämäränä. yksi riittäisi: Matkaan lähtisivät Rio Bravo, Amatöörit tekevät paremmin Frankenstein ja Viimeiseen hengenvetoon. Pienen budjetin klassikko Kuin raivo härässä (1980) oopperoista tu­ Artikkelin laajempi versio internetissä: Chapmanin mukaan Taksikuski oli pie­ tut hahmot on siirretty Bronxiin, nyrkkeily­ http://kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/ nen budjetin elokuva. Tuotantoyhtiö asetti kehä on Jake LaMottan näyttämö. Scorsese artikkelit/195-elokuva-on-tyoetae-ei-taidetta Teksti riikka ylitalo kulttuurivihkot 4–5 / 2011 25 sodankylä 2011

Egoyan ja Skolimowski vakuuttivat Sodankylässä Sodankylän elokuvajuhlilla nähtiin jälleen laadukkaita mykkäelokuvia, klassikoita ja uutuuksia. Yksi onnistuneen festivaalin kohokohdista oli Aki Kaurismäen elokuva Le Havre, joka uusittiin yleisön toivomuksesta.

Kesäkuun viisipäiväisille Sodankylän dokumentin teosta, ja siinä esitetään sekä viävät asiat saavat haluamaan nähdä eloku­ elokuvajuhlille saapui tänä vuonna ennätys­ ohjaajan että tuottajan näkökulma. Aaltosen va uudestaan. Mieleeni jäi katsojana myös määrä yleisöä: eri tilaisuuksissa vieraili yh­ huhtikuussa ensi-iltansa saanut Taistelu Tu- Leonard Cohenin kappale Everybody Knows, ­ teensä yli 26 000 kävijää. Kansainvälisistä rusta -elokuva myös esitettiin festivaaleilla. jonka sanat toivat elokuvaan vielä yhden elokuvantekijöistä festivaaleilla nähtiin muun näkö­kulman. muassa ohjaaja Souleymane Cissé Malilta, Egoyanin elokuvissa surua Suloinen ikuisuus on puolestaan elokuva ohjaaja Atom Egoyan Kanadasta, kuvaaja ja mysteerejä surusta ja menettämisestä ja herättää saman Michael Chapman Yhdysvalloista ja ohjaa­ Kahdestatoista elokuvanäytöksestä, joissa it­ kysymyksen eri merkityksessä kuin Exotica: ja Apichatpong Weerasethakul Thaimaasta. se kävin, tekivät vaikutuksen erityisesti Atom miksi? Miksi tapahtuu onnettomuus, jossa Kotimaisia tekijävieraita olivat muun muassa Egoyanin Exotica (1994) ja Suloinen ikuisuus koulubussi suistuu jokeen ja 14 lapsimatkus­ ohjaaja Zaida Bergroth ja käsikirjoittaja-leik­ (1997) sekä Jerzy Skolimowskin Essential tajaa kuolee? Onnettomuutta tarkastellaan kaaja Jan Forsström. Killing (2010). eri näkökulmista: lakimiehen, kuolleiden Ulkomaisten päävieraiden elokuvista lasten vanhempien ja onnettomuudesta sel­

koostettujen retrospektiivien lisäksi Sodan­ Exotica. vinneen kuljettajan. Tärkeä henkilö on myös kylässä näytettiin niin mestariluokkien klas­ teini-ikäinen tyttö, joka selviää onnettomuu­ sikkoelokuvia, elävällä musiikilla säestettyjä desta ja joutuu pyörätuoliin. Hän osaa ker­ mykkäelokuvia kuin ulkomaisia ja kotimaisia toa, mitä autossa tapahtui, mutta mitä hän uutuuselokuviakin. Jälkimmäisiin kuuluivat kertookaan ratkaisevassa kuulustelussa? kaikkien festivaalin perustajajäsenten uudet Puolalaisen Jerzy Skolimowskin elokuva elokuvat: Aki Kaurismäen Le Havre, Mika Essential Killing on Puolan, Norjan, Irlannin Kaurismäen Mama Africa, Anssi Mänttä­ ja Unkarin yhteistuotantoa. Elokuva kertoo rin Tarkastaja sekä Peter von Baghin do­ Mohammedista, jonka amerikkalaisjoukot kumenttikokonaisuus Sodankylä ikuisesti. vangitsevat vastarintataistelijana Afganista­ Kaurismäen Le Havre -elokuvan ensi-ilta oli Miksi tapahtuu nissa. Mohammed onnistuu kuitenkin pake­ festivaalien suosituin esitys, ja se esitettiin nemaan vankileiriltä, jonne hänet viedään. uudestaan viimeisenä yönä. Yhteensä elo­ onnettomuus, jossa Nälän siivittämä eteneminen lumisissa met­ kuva sai lähes 1 500 katsojaa. koulubussi suistuu sissä, kenties Puolassa tai muualla itäises­ Festivaalilla on myönnetty vuodesta 1988 sä Keski-Euroopassa, on päämäärättömän lähtien Sodankylä-palkinto suomalaiselle jokeen ja 14 lapsi­ oloista. Elokuva on enemmän tunteisiin ve­ henkilölle, joka on edistänyt merkittävästi toava kuin poliittinen, mikä saa loppurat­ kotimaista elokuvakulttuuria. Tänä vuon­ matkustajaa kuolee? kaisun tuntumaan erityisen lohduttomalta. na palkinto myönnettiin oululaiselle elo­ Essential Killing oli viimeinen elokuvajuhlil­ kuvakerhoaktiiville Sauli Pesoselle, joka Egoyanin Exoticassa kuvataan yhden pri­ la katsomani elokuva. Festivaalikokemukse­ on toiminut pitkään Oulun elokuvakeskuk­ vaattitanssijan ympärillä tapahtuvia asioi­ ni päättyi siis vaikuttavasti, joskaan ei kovin sen toiminnanjohtajana. Hän hoitaa myös ta strippiklubi Exoticassa. Tilintarkastaja hauskasti. Pohjois-Pohjanmaan alueen maakunnallista Francis tuntuu viehättyneen yhteen tiettyyn

elokuvaneuvontaa ja on ollut mukana useis­ tanssijatyttöön ja haluaa juuri tämän tans­ Jouni Avelinin laaja raportti »Cinefilian juurilla» sa elokuvaseminaareissa ja -tapahtumissa. sivan itselleen. Kuvio ei kuitenkaan ole niin Sodankylän elokuvajuhlien annista: Elokuvajuhlilla julkistettiin ohjaaja Jouko kliseinen, kuin aluksi näyttää. Lisäksi klubin http://kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/ artikkelit/200-cinefilian-juurilla Aaltosen teos Seikkailu todellisuuteen – do- dj päättää jostakin syystä ajaa Francisin an­ Netti- ja videoraportti Atom Egoyanista kumenttielokuvan tekijän opas (Like). Kysees­ saan ja järjestää tälle porttikiellon – mutta Sodankylän elokuvajuhlilla: sä on ensimmäinen suomeksi julkaistu kirja ­ miksi hän niin tekisi? Exotican lopussa sel­ http://kulttuurivihkot.fi/lehti/videot 26 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti iida rauhalammi Kuvat kai backström

Piia Peltolan ohjaama näytelmä sai alkunsa Maaseudulle pakoon luonnon karusta näyttämöstä, johon pahaa maailmaa ohjaaja halusi tehdä esityksen. Romun ja kivikasojen keskellä käsiteltiin maaseutua hahmot ihmettelevät matkan aikana beto­ paikka, johon sijoitetaan erilaisia fiktioita. nin seassa kasvavia ruohomättäitä, taivaalla ­Näemme teatteria ja elokuvia, jossa maa­ vieraantumisen ja lentävää lokkia sekä sinisenä kiiltävää merta. seutu esitetään hyvin eksoottisena paikkana: Esitys otti paikan omakseen ja löysi rumuu­ toisaalta utopistisena turvallisena meluky­ solidaarisuuden kautta. den keskeltä kauneutta. »Esityksen viesti on, länlapset-lintukotona ja toisaalta hirvittä­ että tuli vastaan mitä tahansa, niin ainut tapa vänä kauhuelokuvien näyttämönä», Peltola suhtautua rakentavasti asioihin on rakastaa listaa. Kiinnostavaksi maaseudun tekee Pel­ tätä hetkeä tässä nyt, kaikkine epäkohtineen tolan mukaan myös tämänhetkinen konser­ Ohjaaja Piia Peltola innostui Kyläsaaresta ja outoksineen.» vatiivisten arvojen ihannointi. »Yhä useam­ pari vuotta sitten käveltyään alueella ja päätti Alueella saattoi aistia väliaikaisuuden tun­ pi nuori haaveilee maalle muuttamisesta ja toteuttaa sinne teatteriesityksen. »Nyt alkoi nelman. Paikka oli täynnä puolihylättyjä ra­ haikailee omien isovanhempien arvojen ja olla viimeiset tilaisuudet käyttää aluetta hyö­ kennuksia ja ihmisten sinne tuomia huone­ dyksi, kun rakennustoimenpiteet ovat kohta kaluja. »Halusin tuoda esityksen avulla tänne alkamassa. Paikka on täynnä kiehtovia luon­ jotain kaunista, jotta osaisimme arvostaa täl­ nonnäyttämöitä, jotka mahdollistavat upeita laista keskeneräistä rumaakin paikkaa.» Näy­ tiloja teatterille», Peltola selventää. Lavastee­ telmässä liikuttiin alueella noin kilometrin na käytettiin muun muassa kiukkuisia kalas­ pituisen matkan, jonka aikana näyttämökuva tajia, roskaa, autoja, laivoja ja epämääräisiä muuttui vehreästä merenrannasta kiviviida­ kiviröykkiöitä. Juuri alueen epämääräisyys koksi. Maaseudun ihannointi kulki mukana innosti Peltolaa. »Paikka on määrittelemä­ henkilöhahmojen epätoivoisissa haaveissa ja tön. Täällä on yllättävän paljon luontoa ei­ nostalgian kaipuussa. Kyläsaari oli kuin au­ kä juurikaan liikennettä», kertoo Peltola in­ tioituva maaseutu pienoiskoossa. noissaan. Maaseutu-näytelmässä neljä epätoivois­ Konservatiiviset arvot ta 2030-luvulla elävää maaseutumuseon Peltola inspiroitui käsittelemään maaseutu­ työntekijää pakenee maailmanloppua maa­ teemaa pohdittuaan oman sukupolvensa seudulle, josta he uskovat löytävänsä rauhaa suhdetta maalla-asumiseen. »Maaseutu ja aitoa elämää. Luonnosta vieraantuneet on meille nykyaikuisille usein hyvin vieras Ohjaaja Piia Peltola rakastui Kyläsaaren rumuuteen. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 27

Maaseudulle pakoon pahaa maailmaa

Maaseutumuseon työntekijät matkaavat kivisessä erämaassa. Kuvassa näyttelijät Maija Karhunen, Katariina Lantto ja Heikki Herva.

elämän­tavan perään.» Esityksessä kaupun­ Solidaarisuuden ja vierauden teemaa työ­ gista pakenevat henkilöt turvautuvat ajatuk­ »Maaseutu on nyky­ ryhmä etsi elokuvista, lehtileikkeistä ja kir­ sissaan jo etääntyneisiin sukulaisiin, joiden aikuisille usein hyvin joista. »Olemme huomanneet, että kun luokse he kuvittelevat pääsevänsä asumaan. elokuvia katsellessa asettaa itselleen jonkin vieras paikka» tavoitteen, niistä löytyy todella paljon uusia Epäaitoa solidaarisuutta kulmia. Katsoimme treenikaudella yhdessä Maaseutu tarkastelee maalle pakenemisen taanottokeskuksen mukaan näytelmään jo paljon elokuvia», ohjaaja kertoo. Monet elo­ kautta solidaarisuutta ja toisilta ihmisiltä senkin takia, että liikumme heidän alueil­ kuvista jatkoivatkin elämäänsä näytelmässä. saamaamme turvaa. Näytelmän neljä työ­ laan.» Esityksen teemoihin vastaanottokes­ Yleisö johdatettiin paikalle lapsinäyttelijöiden kaveria ovat näennäisesti toistensa tukena, kus sopii luontevasti. Sen asukkaat edustavat vihellellessä X-files-tv-sarjan tunnusmusiik­ mutta ovat valmiita puukottamaan toisiaan meille vierautta ja suhtautuminen heihin on kia, ja reitin varrella oli vertauskohtia moniin selkään oman edun sitä vaatiessa. Kaikilla erittäin vaihtelevaa. Vastaanottokeskuksessa eri elokuviin ja näytelmiin. »Syvävertausteks­ on hätä päästä maalle ja kun käy ilmi, et­ asuu perheitä, miehiä ja naisia eri puolilta tinä on ollut Terminator 2:n vanhemman ja tä yhdellä henkilöllä ei olekaan sukulaisia maailmaa. »Se on hyvä vastakohta kolme­ lapsen suhde. Elokuvan tarina ja idea elävät odottamassa, ollaan hänet valmiit jättä­ kymppisen kaupunkilaisaikuisen, tietyllä esityksessämme.» Maaseutu-näytelmässä mään matkasta. »Solidaarisuus teemana tavoin eliittiin kuuluvan ihmisen maailmas­ on paljon populaarikulttuurista ja mediasta nousi esiin vasta harjoituskauden aikana. sa», pohtii Peltola. Esityksen aikana katsoja tuttua maailmanlopun tunnelmaa. »Tuntuu, Aloimme pohtia vierautta ja huomasimme joutuikin kohtaamaan omia ennakkoluulo­ että nyt vielä enemmän on valloillaan sellai­ kuinka vahvasti siihen liittyy solidaarisuus jaan ja pohtimaan omaa solidaarisuuttaan. nen pessimismi. Samaan aikaan kylvetään toisia kohtaan.» Myös päättäjien olisi suonut näkevän näy­ auringon­kukkaa ja uumoillaan maailman­ Näytelmä ottaa kantaa myös romanikysy­ telmän. Peltola harmittelee, että esitys luul­ lopusta. Sukupolvemme on kasvanut sellai­ mykseen ja maahanmuuttopolitiikkaan. Yk­ tavimmin vetoaa lähinnä aktiivisiin teatte­ sessa tunnelmassa aikuisuuteen.» si liikuttavimmista hetkistä olikin esityksen rin katsojiin. »Ainahan on tavoitteena saada lopussa, kun Kyläsaaren vastaanottokeskuk­ uutta yleisöä, mutta realismiahan on, että tä­ sen asukkaat esittelevät kotitaloaan ja kerto­ täkin tulee katsomaan sivistyseliitti. Tai oi­ Ylioppilasteatterin Maaseutu esitettiin vat, kuinka onnellisia he ovat herätessään keastaan tämä houkuttaa ehkä vieläkin ka­ Kyläsaaressa elokuussa 2011. Ohjaus: Piia auringonnousuun Helsingissä, maailman peampaa joukkoa, koska tämä vaatii sen, että Peltola. Käsikirjoitus: Piia Peltola, Henna kauneimmassa kaupungissa. »Halusin vas­ uskaltautuu ulos», nauraa Peltola. Partanen ja työryhmä. 28 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ilpo tiihonen Kuva pertti nisonen, tammi

Seilosen takissa

Runoilija Ilpo Tiihonen muistelee keväällä kuollutta kollegaansa.

Espoon nykytaiteen museossa emmas­sa Odottelin tyttöystävääni Kosmoksen Seilosen runojen Olento on aktiivisel­ 1 on teemanäyttely Punainen. Se on koottu 2 loosissa Seilosen ja Väinö Kirstinän 4 le lukijalle mieleen jäänyt keskushah­ museon kokoelmista, ja yhdistävänä tekijänä seurassa. Myöhemmin hän kertoi säikähtä­ mo, ja se leijui kyllä enemmän tai vähemmän on tuo väri. Näemme muun muassa Juhani neensä, keiden puoliraunioiden kanssa siinä piirtyvänä siellä missä tekijänsäkin. Runoissa Harrin kollaasin Kalevi Seilonen kävelemässä oikein istuin ennen kuin tutustui kyseisiin. on dadaa ja anarkistista löysyyttä. Mutta Sei­ Vanhankirkon puistossa (1962). Kun tummaa Runoilijoiden kummankin kasvot olivat lonen oli myös yllättävän pedantti ja maksoi työtä läheltä katsoo, näkee että keskeisenä paljosta pohtimisesta jo silloin arvokkaasti vipit aina ajallaan. materiaalina on lytistetty ja päälle maalattu beckettillä. Niin, ja tarjoilijatkin siihen ai­ Köyhien mökkien punaista -kokoelmaa teh­ pikkutakki. kaan kysyivät vielä: »Ottaisivatko kirjailijat dessään hän kertoi materiaaliksi lukeneen­ Ensi kertaa tapasin runoilija Kalevi Sei­ Kirstinä ja Seilonen vielä jotakin?» sa 73 kirjaa, näytti kortistoineensa ne kaikki losen Nuoren Voiman Liitossa 1970-luvun aakkosjärjestyksessä muistiinpanoineen. alussa, kun olin siellä puolipäiväisenä toi­ Seilonen luki minunkin runojani sil­ Kuvataiteilijakin hän oli. Sittemmin in­ mistoapulaisena. Seilonen teki arvostelu­ 3 loin alussa. Maksutta, kuin luon­ nostui myös valokuvauksesta ja alkoi kuva­ palvelun töitä. toisetuna nvl:n työntekijälle. Mutta tiedän, ta pilviä. Niissä kuvissa riitti tulkitsemista. Tuohon aikaan kirjoitin ylioppilaaksi ilta­ että hän auttoi monia nuoria alkajia tällä ta­ koulusta, ja Hesari halusi pikku haastattelun valla yksityisesti ilman maksullista välikättä. Yskintä oli yksi ulkoneva osa Seilosen moisesta eleestä. Otin kuvausta varten toi­ Palkattua arvostelutyötä nvl:ssa Seilonen 5 persoonaa. Norttinen hyöky ravisutti miston naulakosta päälleni hylätyn pikkuta­ teki todennäköisesti pitempään kuin kukaan melko hentoa kroppaa; joitakuita se ärsytti kin. Takin vuori oli tyystin riekaleina, kuin muu. Voiko surrealistinen runo olla samal­ ja huolestutti, mutta ehkä se oli osa hänen syöpynyt, mutta muuten pukine kävi ehjän­ la myös realistinen, hän kertoi pohtineensa keskittymistään. Virkayskä on paskantärkei­ puoleisesta ja käytinkin sitä silloin tällöin. runoistani. lijän perinteinen performance, mutta nyt jäl­ Sittemmin selvisi, että Seilosen vanha tak­ keenpäin tuntuu siltä, että Seilonen yski vil­ ki se oli. pittömästi kuin kysymys sylissään. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 29

Pöydälläni on runoantologia Toista­sataa 6 runoilijaa (Tammi 1989). Seilonen on Kalevi Seilonen koonnut siihen 60-luvun kulttuurilehdistä (1937–2011). käännöslyriikkaa. Kiinalaista, japanilaista, afrikkalaista. Apollinairea, Lorcaa, Vozne­ senskia, Hlebnikovia, Tzaraa, Desnosia, Villonia etc. Suomentajina muun muassa Rossi, Saarikoski, Manner, Saaritsa, Anha­ va, Hollo, Polameri. Joitakin yllättäviä leh­ tiä: Parnasson ja Nuoren Voiman lisäksi esi­ merkiksi Hälläpyörä, Medisiinari ja Teekkari. Tällaista kokoavaa ja unohdukselta pelastavaa työtä Seilonen teki enemmänkin, aivan vii­ meisiin päiviinsä saakka hän toimitti uutta antologiaa.

Reivilällä Eerikinkadulla Kalevi pyysi 7 päästä suihkuun. Kävi ilmi että kalare­ pusta hengissä löytynyt pikku ahven uisken­ teli Vuosaaressa runoilijan ammeessa. Seilo­ nen oli onkimies. Aina kesän tultua lähdössä mökille jonnekin Mikkelin seudulle. Kun asuin muutamia kuukausia korves­ sa Kajaanin kieppeillä, pyysin Kalevin sinne kalaan. Asuinkumppanini ensiluokkalainen poika oli kaksin tämän vanhemman lyyrikon kanssa Oulujärvellä koko päivän. »Kiva uk­ keli», sanoi poika jälkeenpäin.

Hannu Kankaanpään ja Heikki Rei­ 8 vilän kanssa halusimme perustaa Runous-­lehden. Konkari Seilonen pyydet­ tiin päätoimittajaksi; toimituksessa meitä oli lopulta seitsemän runoilijaa. Ensimmäistä numeroa puffattiin ja kam­ panjoitiin 1984. »Oi kuinka nuoria runoi­ lijoita», ihasteli naistenlehden toimittaja infossa. »Kalevi meistä on nuorin», sanoi Teemu Hirvilammi. Talkoilla tehtiin kaik­ ki työ. Postitukset tilaajille niputettiin itse ja vietiin kuplavolkkarilla Pasilaan. Kauppiaan poikana Seilonen opetti nopean ja pitävän nippusolmun.

Pari viikkoa ennen Seilosen kuolemaa Kulttuurivihkojen päätoimittaja 1974–77 9 kerroin hänelle tekstarilla emman Punainen-näyttelystä ja tuosta Juhani Har­ rin työstä. Ehdotin että järjestäisin käynnin Kirjailija ja toimittaja Kalevi Seilonen kuoli 30. Seilonen oli 1970-luvulla mukana taistolaisliik­ näyttelyyn. toukokuuta Helsingissä. Mikkelissä 17. lokakuu­ keessä, ja hänen välinsä useihin aikalaisiin katke­ Ei siitä olisi enää mitään tullut. Kale­ ta 1937 syntynyt Seilonen oli 73-vuotias. sivat. Vielä 1986 Seiloselta ilmestyi klassikon ase­ vi ilahtui muuten, kyllä hän sen kollaasin Seilonen oli merkittävimpiä 1960-luvun ru­ man saanut kokeellinen proosateos Metsäroisto. muisti ja kirjoitti olleensa Harrin eli Jannen noilijoita ja radikaaleja. Hänen esikoisteoksen­ Vuodesta 1974 vuoden 1977 puoliväliin Seilo­ kanssa pitkällä Pariisin-matkallakin. Ehkä sa, omakustanne Proosarunoja, ilmestyi 1959. nen toimi Kulttuurivihkojen päätoimittajana. he molemmat lähtivätkin taas sinne, 60-lu­ Seilosen läpimurtoteos on Tosiasioita minusta Hän oli myös Nuoren Voiman, kuvataidelehti vun Pariisiin. (1965). Iriksen ja Runous-lehden päätoimittaja. 30 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

Novellistina Juhani Peltosen novelleista on tänä Juhani Peltonen vuonna koottu Valitut kertomukset -pokkari, oli parhaimmillaan jossa on tekstejä kirjailijan neljästä Teksti kari saviniemi Kuva c. g. hagström, wsoy:n kuva-arkisto novellikokoelmasta.

Kirjailija Juhani Peltosen (1941–1998) Valiokoiruuksia sisältävässä kirjassaan Kotimaiset valiot -sarjan lähes 500-sivuinen tie kulki värisokeasta merimiehestä kultti­ Natalian kanssa (wsoy 1981) Peltonen esit­ pehmeäkantinen pokkari. Sen sisältönä ovat kirjailijaksi ja romantikosta sanaurheilijak­ telee itsensä ja litteräärin erikoislaatunsa samat tarinat kuin Peltosen aiemmin julkais­ si. Lopulta hänestä tuli miehen yksinäisyy­ hauskan fiktiivisen henkilönsä Arvid Klevön tussa valittujen kertomusten kovakantisessa den, kaipuun, väsymyksen ja syvän murheen kautta oivallisesti: »kirjallinen ihmemies, se­ niteessä Metsästys joulun alla (wsoy 1987) tulkki. pitteellisen tosiolevan verbaalinen röntgen­ täydennettynä vain kokoelman Puisto jouluksi Korsossa suurimman osan elämästään säde, syrjäisen suomalaisen kulttuurimme (1990) kolmella tarinalla. Pokkariuutuudessa vaikuttanut, sieltä tökerösti savustettu ja Lo­ sanataiteen omaperäisin lyhty». novelleja on kaikkiaan viisitoista. pella 56-vuotiaana kuollut Peltonen nousi Kirjailija Kalevi Seilonen on eräässä Sa- maailmanmaineeseen komealla, eri kielille vo-lehden haastattelussaan 60-luvun puoli­ Humoristi ja käännetyllä radiokuunnelmallaan Elmo, ur- välissä verrannut Juhani Peltosen kirjailijan­ selkiintymätön fatalisti heilija (1977). Sitä seurasi Elmo – muu maa- roolia Sisyfos-myyttiin, ja Matti Turunen Valitut kertomukset -teokseen on poimit­ ilma (1978) samoihin aikoihin, kun kultti­ on nimennyt lehtijutussaan 60-luvun Pel­ tu tekstejä neljästä Peltosen novellikokoel­ kirjaksi sittemmin kohonnut suomalainen tosen samoin myyttien – ja luonnon – ru­ masta: Vedenalainen melodia (Otava 1965), urheiluparodia, romaani Elmo (wsoy 1978), noilijaksi. The End (wsoy 1976), Islanninhevosia, rak- ilmestyi. Tänä keväänä ilmestynyt Peltosen Valitut kaani (wsoy 1988) ja Puisto jouluksi (wsoy Peltosen moniääninen tuotanto on ainut­ kertomukset (wsoy 2011) on kustantajan 1990). Uusi kokoomanide näyttää toki Pelto­ laatuinen. Lyyrikkona aloittanut Peltonen sen kirjalliset taidot ja kehityksen suunnan, debytoi herkkänä romantikkona; omaperäi­ mutta kirjasta puuttuu valitettavasti monia senä komitragedioiden dramaatikkona hän Peltosen novellistiikan huippuja – mainit­ sai sittemmin kiitosta vaateliailta lautakun­ takoon vain esimerkiksi The End -kokoelman niltakin. Yksinäisyyden apoteoosiksi mää­ upea kafkalainen nimikertomus originellista ritelty romaani Iloisin suru (wsoy 1986) oli Odradek-tutkijasta ja muun muassa Veden- kirjailijan iloksi Finlandia-palkintoehdok­ alainen melodia- ja Islanninhevosia, rakkaani kaana. -kokoelmien kiinnostavat niminovellit. The End -kokoelman fantastinen nimi­ Verbaalinen röntgensäde, novelli starttaa alkuteoksessa hätkähdyttä­ myyttien runoilija västi: Novellistina Peltonen näyttäytyy kuitenkin »Topi, Hans, Eemil End alkoi ensin käyt­ parhaimmillaan. Häntä on yritetty määritellä tää nimestään lyhennettä T.H.E. End ja sitten miten milloinkin – fabuloijaksi, surrealis­ The End, koska tämä tuntui hänen mieles­ tiksi, Suomen slaavilaisimmaksi kirjailijaksi, tään sujuvalta, joskus hieman pahaenteisel­ originelliksi sanaurheilijaksi ja groteskin tai­ tä. Ja allekirjoittaessaan epävirallisia tai vi­ tajaksi. Mutta hän on erityislaatunsa vuoksi rallisia papereita hänen kätensä vapisi usein; määrittelyille liukas. Juhani Peltonen (1941–1998). syntyi aina vaikutelma, milloin tuskallinen, kulttuurivihkot 4–5 / 2011 31

2.

3.

1.

1. Vedenalainen melodia, Peltosen esikois­ novellien kokoelma, ilmestyi 1965. Päällys Seppo Heinonen. 2. –4. Urpo Huhtanen teki päällyksen hienoon The End -kokoelmaan, samoin novelli­teoksiin Islanninhevosia, rakkaani ja Puisto jouluksi, joka on Juhani Peltosen viimeisin novelli­kokoelma. Se ilmestyi vajaa kahdeksan vuotta ennen kirjaili­ jan kuolemaa. 5. Peltosen Valitut kertomukset sisältää 15 novellia kirjailijan neljästä eri kokoelmasta. Kirjan päällys Marjaana Virta.

4.

5.

Häntä on yritetty milloin taas autuas, että kaikki olisi lopussa. velli 60-luvulta. Saattaisi kenties jo hyvinkin Ammatti oli tehnyt hänestä selkiintymättö­ olla aika Peltosen kootuille teoksille. määri­tellä miten män fatalistin.» Juhani Peltosen kirjalliset matkat Meli­ Ja tarina jatkuu: hovossa, Roomassa ja monilla epämääräi­ milloinkin­ – fabuloi­ »Kun Julitta Kumminki, nykyinen End, sillä seuduilla eri maailmankolkissa erikois­ jaksi, surrealistiksi, ilmoitti aikoinaan menevänsä kihloihin ja ten henkilöhahmojen – orjienkasvattajien, saman tien naimisiin, varoittelivat omai­ hetekan­työntäjien, surunappilaukkumiesten ­Suomen slaavilaisim­ set ja koko suku ennen kaikkea juopoista ja ja urheiluselostajien – parissa ovat lukemi­ Odradek-tutkijoista. The oli kumpaakin...» sen arvoisia. maksi ­kirjailijaksi, Kirjailijasta ei ole toistaiseksi olemassa ­originelliksi Orjien kasvattaja Melihovossa ja kunnollista monografiaa tai kattavaa tutki­ Roomassa musta. Kirjallisuudentutkija Irma Perttulan ­sanaurheilijaksi ja Valittuihin kertomuksiin olisi voitu hyvinkin väitöskirja Groteski suomalaisessa kirjallisuu- poimia Peltosen aiemmin julkaisemia novel­ dessa (sks 2010) sisältää neljä tapaustutki­ ­groteskin taitajaksi. leja myös kirjojen ulkopuolelta, muista yh­ musta, joista yksi koskee Peltosen novellia teyksistä. Sopivia olisivat olleet sellaiset vai­ Orjien kasvattaja kirjailijan esikoisnovelli­ kuttavat tarinat kuin Ei minkään jalan kenkä kokoelmasta. Se on hyvä alku myöhemmäl­ sekä Patja, joka on herkullinen fantasiano­ le Peltos-tutkimukselle. 32 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti rita dahl

Eija Tuomela. Kohtalokas Kanadan-matka

Idea kustantamon perustamisesta syntyi kohtalokkaalla Kanadan-matkalla, jossa Uudenmaan kirjoittajat ry:n puheenjohtaja Eija Tuomela-Lehti osallistui Artsperience- taidekesän luovan kirjoittamisen kursseille. Kesuura viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlaa.

Kustannusmaailma Yhdysvalloissa ja musiikintekijät halusivat itse valvoa tuo­ Kanadassa on toisenlainen; suuremmille tantoprosessia ja pitää kaikki langat omissa »Musiikkimaail­ kustantamoille pyrkivät kirjailijat tarvitsevat käsissään. Kustannusmaailmaan ne tulivat massa pieniä levy- agentin kustantajalle pääsemiseksi. Meille vasta 1990-luvun alussa, jotkut pelkkinä kir­ Suomeen agentit ovat rantautumassa hyvin japainoina, toiset täyden palvelun kustanta­ yhtiöitä on ollut jo pienessä mittakaavassa vasta 2010-luvulla. moina, jotka tarjoavat kaikkea toimitustyös­ Erityisesti suurten kustantamoiden kirjaili­ tä painamiseen ja ulkoasun suunnitteluun pitkään.» jat käyttävät agentteja etsiessään kirjoilleen ja toteutukseen asti», sanoo Eija Tuomela. kustantajia ulkomailla. Kesuura tekee yhteistyötä myös muiden varmasti. Kirjoja voi kysyä myös kirjailijoilta Kahdenkymmenen vuoden aikana Kesuu­ kustantamoiden ja yhdistysten kanssa, tuot­ ja kustantajalta. ra Oy on julkaissut lähes 200 kirjaa yli 50 taa kirjoja muille ja tarvittaessa toimii agent­ kirjoittajalta. Monet ovat useamman kuin tina ja kykyjenmetsästäjänä sekä ideasampo­ Riskit jaetaan yhden kirjan luojia. Joillekin on siunaantu­ na. Kesuuran julkaisema kirja voi olla myös Kesuuran kirjat ovat usein jaetulla riskillä nut paikallista julkisuutta, toisista on kuultu työnäyte. Kesuuran kirjat eivät ole aina vält­ tuotettuja. Kirjailija lunastaa sovitun mää­ myös valtakunnallisen median kautta. tämättä automaattisesti kirjakaupan hyllyssä, rän kirjoja, jotka hän myy ja jakelee parhaaksi »Musiikkimaailmassa pieniä levy-yhtiöitä kuten eivät muidenkaan pienkustantamoi­ katsomallaan tavalla; Kesuura vastaa kirjo­ on ollut jo pitkään. Niitä alkoi syntyä, kun den kirjat. Mutta tilaamalla niitä saa takuu­ jen tukkumyynnistä, jotta kirjat ovat kirja­ kulttuurivihkot 4–5 / 2011 33

kauppojen tilattavissa ja tiedot tiedostoissa. tarinoita tai muita suppealle kohderyhmälle mitä ei näe bestsellereistä. On sietämätön Osa kirjoista on täysin omakustanteita, mut­ tarkoitettuja erikoisteoksia. ajatus, että tulevaisuudessa tutkijoilla olisi ta jokainen kirja toimitetaan; Eija Tuomela »Minä olen sellainen idealistinen hul­ käytettävissään vain suurten kustantajien korjaa kielioppivirheet, tarjoaa kielenhuol­ lu, että julkaisen kirjan, vaikka tiedän sen myyntimenestyksiä. Osa tämän ajan pien­ toa ja keskustelee sisällöstä tekijän kanssa myyvän vain 15 kappaletta, jos teksti on hyvä. ten ihmisten pienistä ajatuksista jäisi pii­ ystävällisesti kunnioittaen kirjoittajan omaa Vain sillä on merkitystä. Uskon, että sellai­ loon ikuisiksi ajoiksi, ellei niitä kirjattaisi ääntä. Puhtaat omakustanteet ovat usein esi­ nen teksti kertoo meidän ajastamme aika­ johonkin muotoon. Kuka pystyy sanomaan, merkiksi omalle suvulle kirjoitettuja suku­ naan esimerkiksi tutkijoille jotain sellaista, mikä kirja tulee olemaan meidän aikamme tärkein tulkki? Eihän Aleksis Kiveäkään ai­ kanaan painettu kuin 75 kappaletta. Jos nuo harvalevikkiset näytelmät olisi jätetty jul­ kaisematta, miltä kirjallisuutemme tänään Ensimmäinen näyttäisi?» rauhanturvaajapataljoona Tuomela kertoo esimerkiksi Muupe Hor­ ton proosarunokokoelman Köyhä-Matti myyneen vähän, mutta tarkkasilmäisen val­ luvan pitää tulla esikunnan ja yhteysupseerien tion kirjallisuustoimikunnan nostaneen sen Roope Alftan on keskittynyt kautta.» valtion laatutuettavien kirjojen listalle. romaaneissaan erityisesti kokemuksiinsa Alftan löysi tapahtuneesta niin monia epäkoh­ »Joku siis todella tarkkailee ja lukee ilmes­ ensimmäisessä Kyprokselle lähetetyssä tia, että se on inspiroinut hänet kirjoittamaan tyviä kirjoja, eikä vain tuijota myyntilukuja! rauhanturvapataljoonassa. monta kymmentä romaania, kuunnelmaa tai ta­ Köyhä-Matti ilmestyi vain vähän koulusur­ rinakokoelmaa. mien jälkeen ja kuvaili koulukiusatun am­ Roope Alftan on käsitellyt aihetta muun muassa »Muun muassa auton valoja ei saa sammuttaa. pujan mielenliikkeitä kuin tuo kamala ta­ kirjoissaan Våra gossar på Cypern (Rauhan soturit), Tapahtuneesta laati raportin pataljoonanupsee­ pahtuma olisi jo ollut totta kirjoitusaikana. Sinisen baretin tango, tarinakokoelmassa Ensim- ri, joka oli mukana suomalaisten hyökkäyksessä. mäinen pataljoona. Kyproksella rauhaa turvaamassa Lautakunta totesi: mitään laitonta ei ollut tapah­ 1964 (Kesuura 2006) sekä kuunnelmassaan Sopima- tunut. Suomalaiselle medialle asiasta tiedotettiin ton käyttäytyminen. Tekeillä on Alftanin päiväkir­ suorastaan valehtelemalla. Meitä asiasta tietäviä Kesuuran kirjat ovat joihin, pakinoihin ja muun muassa viranomaisille velvoitettiin pitämään suumme kiinni. Minä en usein jaetulla riskillä kirjoitettuihin kirjeisiin perustuva Sopeutumaton pitänyt.» sotilas, joka ilmestynee Kesuuran julkaisemana Tyypillinen yk-kantahenkilökunnan upseeri tai tuotettuja. vielä tänä vuonna. Alftan on käsitellyt erityisesti aliupseeri oli kielitaidoton, eikä pystynyt toimi­ jääkäri Matikaisen tapausta. Tämä sai surmansa maan välittäjänä ristiriitatilanteissa puutteellisen yöllisessä hyökkäyksessä turkkilaisten kylän puo­ kulttuurintuntemuksen vuoksi. Alftan oli ainoa, Horton teksti on niin eriskummallista, etten lustajien luodeista. Alftanin mielestä ensimmäisen joka kykeni komppaniassaan tulkkaamiseen. Mie­ mitenkään voi kuvitella suurten kustantajien komppanian toiminnassa oli monia epäkohtia. histön menettäessä luottamuksen päällystöönsä ryhtyvän niin omituiseen ja työlääseen toi­ »Suomalaista partiota ammuttiin sen palates­ syntyi henkilöristiriitoja ja muita ongelmia. Kan­ mitustyöhön vain muutaman kirjankappa­ sa pelloilta, missä se oli valvonut sadonkorjuuta. sallisarkistossa on laaja arkisto rauhanturvaajien leen tähden. Siihen vaaditaan mustan huu­ Bensatankkiin tuli reikä. Pataljoonan komentaja sukupuolitaudeista, alkoholismista, sekoamisista, morin tajua, nöyryyttä ja uskoa johonkin, käski mukaansa taisteluosaston ja panssariau­ varkauksista, vartiorikoksista ja tappeluista. mitä muut eivät näe. Vielä.» tot, koska hän halusi rankaista ampujia. Tuli yö ja »Kohtasin vain yhden majurin, jonka osaami­ suomalaiset harhailivat tasangolla autojen valot nen ja taidot hoitaa vaikeaa välitystehtävää osa­ Laatu ennen kaikkea välillä sammutettuina. Lopuksi heitä ammuttiin puolten välillä oli kunnioitusta herättävää. Hän­ Kesuuralla on tavallinen julkaisukynnys: turkkilaisesta kylästä, jotka näkivät heidän lähes­ kin jätti eropaperit kahden kuukauden jälkeen. Eija Tuomela valitsee julkaistavat kirjat ni­ tyvän kreikkalaisen kylän suunnasta. Matikainen Muut olivat heikkoja ja tarrautuivat kiinni armei­ menomaan laatua silmällä pitäen. Kesuuran sai surmansa. Hyökkäys oli vastoin yk-ohjeita, jot­ jan ohjesääntöihin ja sotilashierarkiaan.» tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu muun ka kieltävät hyökkäyksen ilman lupaa. Hyökkäys­ Alftan on toki käsitellyt muitakin aiheita kuin muassa proosaa, runoja, aforismeja, essei­ epäonnista ensimmäistä komppaniaa. Muistel­ tä ja novelleja julkaissut Olli Hyvärinen. Tyypillinen yk- maromaani Toista luokkaa (Kesuura 2009) kes­ Suomen aforismiyhdistys valitsi Hyvärisen kittyi Alftanin yläluokkaiseen lapsuuteen Tam­ kirjan Vielä kerran tulee toisenlainen aika kantahenkilökunnan pereella. Helmi-maaliskuussa Alftanilta ilmestyi vuoden 2007 aforismikokoelmaksi. luonnonsuojeluaiheinen Keinupuu, jolla hän »Käsikirjoituksia tulee Kesuurallekin upseeri tai aliupseeri voitti Unicefin kirjoituskilpailun Japanissa. Kir­ enemmän kuin yksi ihminen ehtii lukea. jan kuvittaa hyvinkääläinen media-alan opiskelija Ei ole mitään mahdollisuuksia julkaista lä­ oli kielitaidoton. Katri Järvenpää. RD heskään kaikkea. Julkaisemme seitsemästä 34 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

kahteentoista kirjaa vuodessa, emmekä pysty loihin yhdessä galleristina toimivan poikansa »Joku siis todella enempään, vaikka käytämmekin myös ulko­ Esko-Jaakko Lehden kanssa. Galleria Suu­ tarkkailee ja lukee puolisia lukijoita.» tarissa nähdään vaihtuvia näyttelyitä ja tila Helsingin yliopiston kotimaisen kirjalli­ soveltuu myös runo- ja musiikki-iltojen pi­ ilmestyviä kirjoja, suuden opintojen lisäksi Pekka Halosen aka­ tämiseen. Kesuuran omat kirjailijat ja muut temiassa kuvataiteen syventävät opinnot suo­ kirjoittajat voivat hyödyntää tilaa runoutensa eikä vain tuijota rittaneen ja Seurakuntaopiston kuvallisen tai proosansa levittämiseen. myyntilukuja!» viestinnän linjan käyneen Tuomelan uusin aluevaltaus on kuvataidegallerian perustami­ nen Käpylään entisen jalkinekorjaamon ti­ kesuura hotmail.com

Murteesta marginaaliin

tarina; 1900-luvun historia koskettaa jokaista Seija Mustaneva tuli Kajaaniin Kumpi on vammainen sukua.» opiskeltuaan ensin Hämeenlinnassa Sukukirjan ohella alkoi syntyä vapaampia runo­ – ihminen vai yhteis­ Wettwroffilla. Sairauden vietyä työkyvyn muotoisia tekstejä, joiden Mustaneva oletti ole­ hän löysi uuden elämän kirjailijana. vansa vain itseään varten. Hän tunnisti kuitenkin kunta? runoilmaisun omaksi lajikseen ja hakeutui Orive­ »En ole junan tuoma, vaan tulin Pohjanmaalta den opiston kirjoittajakursseille saadakseen vah­ tuminen ja sen myötä tulleet kokemukset. Olen Kankaan linja-autolla viivasuoraa Kokkola–Kajaani- vistuksen asialle. ollut mukana vammaisjärjestötoiminnassa, kulke­ tietä pitkin ja muutuin Kärsämäen ja Pyhännän »Heti alussa sain kannustusta, mutta hullu­ nut kuntoutuksissa, tutustunut moniin ihmisiin välillä pöhölöstä pölijäksi.» ja murteella kirjoitettuja pöytälaatikkotekste­ ja heidän tarinoihinsa, joutunut taistelemaan pai­ Seija Mustaneva ehti työskennella viisitoista jä en uskaltanut näyttää. Kerran otin niitä mu­ kastani ja oikeuksistani yhteiskunnassa, etsinyt vuotta käsityönopettajana ennen kuin sairaus vei kaan, opettaja nappasi niihin kiinni ja sanoi: ja löytänyt oman tapani selvitä ja elää edelleen. hienomotoriikan käsistä ja vaikeutti myös puhu­ Näistä teet ensimmäisen kokoelmasi. Läpireikä­ Kirjan sivuilla ovat esillä hyvinvointiyhteiskunnan mista, näkemistä ja kävelemistä. Hän jäi eläkkeelle talo (Mylly­lahti 2005) kertoo 2–12-vuotiaan tytön pahoinvoivat, mutta kumpi on vammainen – ihmi­ 38-vuotiaana. Ystävä houkutteli Mustanevan kirjoit­ elämästä 1950–60-luvuilla. Aloin nähdä tekstin nen vai yhteiskunta? Kirjassa mennään silti valoa tajapiiriin. Aluksi hän oli siellä kuunteluoppilaana, myös monologina näyttämöllä. Sinä vuonna täy­ kohti pää edellä ja taide taittaa elämän ja antaa koska kynnys kaunokirjallisen tekstin tuottamiseen tin loppu­vuodesta 50. Päätin pitää Linnan juhlat sille uuden suunnan.» oli korkea. Vihdoin joidenkin dramaattisten tapah­ Sissilinnassa, jossa on nykyään Kajaanin kaupun­ Raimo Leinosen kuvat maan haavasta ja Hyryn­ tumien jälkeen runosuoni alkoi pulputa ja Musta­ ginteatterin pieni näyttämö. Otin yhteyttä silloi­ salmen Hiidenkirkosta, jonka pohjalla on ikuinen neva vei ensimmäiset tekstinsä ruodittaviksi. seen teatterinjohtaja Ilkka Laasoseen, joka tutus­ jää, sitovat teoksen Kainuuseen ja Hyrynsalmelle »Äitini jäämistöstä löytyi päiväkirjoja ja so­ tui teksteihini, innostui ja auttoi minut esiintyjän – peräänantamattomuus tulee tekijän pohjalai­ tilasmuistivihkoja 1930–40-luvuilta. Tämä johti tielleni. Esiintyminen jatkuu edelleen.» sista juurista. sukukirjan kirjoittamiseen: aloitin mummojeni Runoista syntyi kirjatrilogia, johon kuuluvat »Kuvat puhuvat samaa kieltä runojeni haavoi­ ja pappojeni elämistä ja jatkoin vuosituhanteen myös Tamburiinin tahisa (Myllylahti 2006) ja Äi- tettujen ihmisten ja vammaisen yhteiskunnan vaihteeseen. Mukaan tuli neljä-viisi sukupolvea. tin kiintiät silmukat (Myllylahti 2007). Esityksiä on kanssa. Runot ovat hautuneet 1990-luvulta saak­ Halusin tallentaa kirjaan myös lapsuuteni ajan nähnyt lähinnä Kainuussa ja Pohjanmaalla. Eräs ka ja käyneet läpi monta muokkauskierrosta. Mie­ tunnelman ja kielen omien muistojeni pohjalta. kohokohdista oli 2008 talomuseoissa kiertänyt Sa- tin pitkään julkaisenko näitä ollenkaan. Mitään Anja Vähäahon ja Liisa Enwaldin asiantunteva manlaine ku muukki –esitys, jonka oli ohjannut Aila valitusvirttä en ainakaan halunnut tehdä. Tutus­ ohjaus auttoi minua kirjoittajana paljon eteen­ Lavaste. Suurin kiitos oli, kun 90-vuotias mummo tuin Eija Tuomelaan, näytin runojani hänelle ja kir­ päin. Oman sukuni tarina on myös sukupolvi­ tuli esityksen jälkeen kommentoimaan: »Kiitos! ja alkoi muotoutua. Hän näki minua selvemmin Tässä on kaikki, mitä olen elämäni aikana kokenut.» teoksen rungon – taide joka on säilynyt elämässä mukana, vaikka fysiikka on välillä pettänyt.» Mustanevan neljännessä runokokoelmassa Margi- Paula Tapionmäki on dramatisoinut ja ohjan­ naaliin kirjoitetut (Kesuura 2010) ääneen pääsevät nut kirjan pohjalta kirkkoesityksen Odotit polkuni otsikon mukaisesti normaalisti syrjään sysätyt puolivälissä – sanoja ja säveliä kolhiintuneille. En­ ihmiset: työkyvyttömät, mielenterveyspotilaat, siesitys oli tammikuussa 2010 Kajaanissa ja teos taiteilijat ja muut kylähulluiksi leimatut. nähtiin viime vuonna myös Runoviikko Off’issa Paula Tapionmäki (vas.) ja Seija Mustaneva. »Lähtökohta näille runoille on ollut oma sairas­ Kajaanin kirkossa. RD kulttuurivihkot 4–5 / 2011 35

Turisti kävi, katsoi ja koki

Matkailijat levähtävät ruumishäkin päällä kesken turistikierrosta.

Turismissa katsotaan tarkkailtavaksi, kun oma työ ja jopa koti saa Kovin syvällisesti turistin ei tarvitse koh­ eksotiikkaa etsivän turistin kiinnostumaan. teeseensa perehtyä. Löytääkseen vieraan ja jätetään näkemättä, Turistin oma yksityisyys säilyy, jopa vahvis­ kulttuurin turisti tukeutuu asiantuntijoihin, tuu, koska hän ei ole oman viiteryhmänsä kuten museoiden kuraattoreihin ja matka­ kohdataan ja pidetään katsottavana. oppaisiin. Näiden määritelmissä kulttuu­ etäisyyttä – sekä riesineille annettava arvo on esteettisyyttä Autenttisuudesta ja ikää, ei käytettävyyttä tai henkilökohtaisia käytetään valtaa. Turisti määrittelee matkakohteen autentti­ muistoja. suuden. Turistin mielikuvien kulttuuri on Turisti etsii vierailta kulttuureilta alkupe­ Teksti ja kuvat taru salmenkari aidompaa kuin paikallinen eletty kulttuuri. räisyyttä, koska kehitys kuuluu länsimaille ja Kohdemaan asukkaan omat valinnat voivat muiden kulttuurien pitää erota länsimaista. siis tehdä hänen kulttuuristaan epäaidon. Siten paikallisten asukkaiden toiveet elinta­ Matkailussa turisti on se, jonka katsot­ Toisaalta keinotekoisesti turisteja varten luo­ son nostamisesta voivat turistille näyttäytyä tavana vieras paikka ja sen ihmiset ovat. dut rakennelmat ja esitykset voivat täyttää ai­ »aidon» elämäntavan menetyksenä. Köy­ Vaikka paikallisetkin toki näkevät turistin, touden vaatimukset. hyyshän on sitä matkailijan toivomaa tur­ vain turistin muistot kohtaamisesta ikuiste­ Kulttuuria ei matkailussa aina ymmärretä meltumattomuutta. taan, joko kameralla tai matkakertomuksiin elettynä. Paikallinen asukas ei välttämättä ole Alkuperäisyyden etsintä auttaa turistia kirjattuna. Silloinkin, kun muistin tukena edes paikalla kulttuurissaan, kuten kulttuu­ kokemaan ylemmyyttä paikallisiin nähden. käytetään paikallisten valmistamia matka­ rin muutamiksi edustaviksi esineiksi typistä­ Hän vakuuttuu oman maansa paremmuu­ muistoja, tarkoituksena on vahvistaa turis­ vissä museoissa. Jo viktoriaaniset nykymat­ desta, koska muualla näyttää vallitsevan ke­ tin muistamista. kailijoiden esi-isät painottivat matkailussa hittymättömyys. Matkan aikana turisti ei ole Turismi siirtää yksityisyyden rajoja niin esteettisen sivistyksen hankkimista. Mat­ edes hakeutunut paikkoihin, joissa tuota ke­ turistin kuin paikallisen kohdalla. Paikal­ kailijan oli nähtävä rauniot ja historialliset hitystä näkisi. Hän on käynyt läpi rauniot ja liset joutuvat luovuttamaan yksityisyytensä monumentit, jotka siis ovat sitä kulttuuria. basaarit, muttei ole astunut voimalaitoksiin 36 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

Massaturismi mahdollisti paitsi työväenluokan edullisen lomailun myös yksinäisten naisten kunniallisen matkailun.

Thaimaalaisessa temppelissä pukeudutaan säädyllisesti ja peitetään olkapäät. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 37

tai it-yrityksiin; miksi hän menisi katso­ matkailijoillekin, alueet ovat tyhjiä, kunnes kian alapäästä kielitaitoisia kaupustelijoita, maan samaa, mitä kotonakin voi nähdä. länsimainen matkailija ne valloittaa. Useim­ jopa kerjäläisiä. Menestyneimmät seurus­ Turistin alkuperäisyyden etsintä ei usein­ mat näistä alueista ovat tietysti jo asuttuja. televat samanarvoisina turistien kanssa ja kaan vastaa paikallisten samalle kohteelle Sosiologi Deborah Bhattacharyya nä­ pystyvät ulkomaalaisten paikoissa irtautu­ asettamia kriteereitä. Uskovaiselle temppelin kee yksilömatkailijoiden opaskirjojen jopa maan oman ympäristönsä paineista kuten ei tarvitse olla ikivanha. Olennaista on, että vähentävän matkailijoiden kontakteja pai­ turistitikin. Ero silti pysyy, koska paikalliset sen kautta saavutetaan yhteys reaalimaail­ kallisväestöön jakaessaan kokemuksia länsi­ jäävät samaan tilanteeseen, kun turisti palaa man ulkopuolisiin voimiin. Uudisrakennus­ maisten matkailijoiden kesken. Opaskirjoille omaan ympäristöönsä. ten keskellä pettyvä turisti ei huomaa, että enemmistö paikallisista jää näkymättömiksi. Turismi luo samalla tiloja niin paikallis­ uskovaisille nämä rakennukset ovat merkke­ Vain turistipalveluiden tarjoajat ja eksootti­ ten kuin turistienkin oman sosiaalisen kont­ jä heidän uskonsa ja sen kohteen voimasta. sen värikkäät perinneryhmät kiinnostavat, rollin ulkopuolella. Irtosuhteet ja sekoilu Antropologi Nelson Graburn tunnistaa mutta näiden ihmisten omat kokemukset voivat olla kaikille hauskoja välitiloja arki­ alkuperäisyyden etsinnässä nopean muutok­ eivät. Hotelleilta ja oppailta turisti edellyt­ todellisuudesta, mutta turistin mahdollisuus sen aikakauden nostalgisen toiveen löytää jo­ tää hyvää palvelua, kun taas katseen kohteena itsekontrollinsa hetkelliseen unohtamiseen tain pysyvää ja autenttista. Kulttuurin­tutkija kuka tahansa paikallinen sopii edustamaan voi liittyä myös erittäin kontrolloituihin tiloi­ Edward Said puolestaan pitää sitä länsi­ kaikkia kulttuurinsa edustajia. hin. Bordelli rajoittaa seksityöläisen käytöstä, maisena vallankäyttönä. Vieraiden kulttuu­ vaikka antaa turistin rahaa vastaan vapautua rien tulkinta niiden ikivanhojen tekstien ja Kohtaamispaikoista rajoitteistaan. arkeologisten löytöjen kautta liittyi saumat­ Alkuperäisiltä vaikuttavien paikkojen ja Jo viktoriaanisen ajan turismissa kult­ tomasti imperialismiin. Alueiden valloitus epäpaikkojen lisäksi turismissa syntyy uu­ tuureihin rohkaistiin tutustumaan histori­ sai oikeutuksen uskosta, että länsimaalainen sia kohtaamispaikkoja. Turismi antaa ti­ allisten monumenttien ja kulttuuriesinei­ tiede tunsi paikallisiakin paremmin muut laisuuksia tutustua, mutta aika usein tämä den ostamisen välityksellä, sillä kohtaamiset kulttuurit. merkitsee tutustumista toisiin matkailijoi­ paikallisten kanssa tapasivat jo tuolloin olla hin, ei paikallisiin. Ulkomaalaiset tutustuvat vääränlaisia. Jo silloin matkailijat viettivät Erottumisesta enemmän aikaa kapakoissa ja bordelleissa Vaikka paikallisilta toivotaan alkuperäisyyttä, kuin henkevissä keskusteluissa, joita nuoret useimmat turistit toivovat hotelliltaan perin­ Turismin synty ei aristokraatit lähetettiin oppimaan. teistä asumusta korkeampaa varustelutasoa, sattumalta liity Turistille näkymättömäksi jäävät kohtaa­ kuten kylpyhuonetta ja juoksevaa vettä. Pai­ misten vaikutukset paikallisyhteisöön. Var­ kalle matkustamisenkaan ei tulisi olla liian kapitalistisen työ­ sinkin pienellä paikkakunnalla sosiaalisten hankalaa: lentokenttä ja rautatie ovat toi­ hierarkioiden horjuttaminen voi käynnis­ vottavia, ja tietä pitkin pitäisi päästä lähel­ ajattelun syntyyn. tää moninaisia valtapelejä, joissa vaikkapa le kaikkea näkemisen arvoista. Paikallisten juoruin käydään turismista vaurastuneiden asukkaiden elämäntapoihin ei kulkuyhteyk­ ­toisiinsa niin massaturismin possujuhlissa ja kimppuun. Turismi voi toki tehdä valtaväes­ sien kautta silti pitäisi tulla liikaa vaikutteita diskoissa kuin reppuselkäturistien täyden­ töstä poikkeavan etnisen kulttuuripääoman ulkopuolelta. kuun juhlissa ja retkeilymajojen illanvietois­ arvokkaaksi tai antaa tilaisuuksia perinteis­ Turismi siis itsessään rapauttaa kulttuu­ sa. Suomalaisen voi olla helpompi tutustua ten paikallishierarkioiden syrjimille sosiaa­ rien erityisyyttä. Useimmat turistit nimittäin sveitsiläiseen turistina kuin arkielämässään. liseen etenemiseen. haluavat vain tutunoloisista turvasatamista Kaikkiin turistipaikkoihin paikalliset eivät käsin pistäytyä vieraassa. Tämän tuttuuden edes pääse, elleivät he niissä työskentele. Ho­ Moraalista takaamiseksi hotellihuoneet ovat kaikkialla tellin ranta voi olla yksinomaan valkoisten Turismissa matkailija on kokija ja näki­ samannäköisiä ja hotellit tarjoavat samoja pariskuntien auringonottopaikka todellisuu­ jä, toiseuden havainnoija. Subjektina hän palveluita. Turismiin liittyykin monia epä­ dessakin, ei vain matkailumainosten kuvis­ ei siis ajattele itseään tarkkailun kohteena. paikkoja, kuten lentokenttiä ja ketjuhotelleja, sa. Valikoivuus on hienovaraisempaa silloin, Paikalliskulttuurin normit eivät turistia ra­ joista paikallistamista auttavat yksityiskohdat kun paikalliset päästetään baareihin vain, jos joita, koska sosiaalista kontrollia viestivää on karsittu. heidän pukeutumisensa antaa maasta edus­ vuorovaikutusta ei synny. Häntä ei häiritse Jotkut turistit välttelevät näitä massaturis­ tavan kuvan. pukeutua niukasti tai kosketella partneriaan min epäpaikkoja. Matkailijoiden hierarkiois­ Turismi synnyttää paikkoja turistien ja intiimisti, vaikka paikalliset mieltäisivät asun sa yksilömatkailijat ovat aina halveksineet paikallisten kohtaamisille. Nämä paikalli­ tai eleet säädyttömiksi. Turisti saa siis siirtyä massaturismia. Paikalliset asukkaat eivät silti set ovat yleensä varsin valikoitunut otos vä­ valikoiden toiseen kulttuuriin. Paikallisilta välttämättä kiinnosta heitä yhtään enempää, estöstä. Mukana on lähinnä keskiluokkaista odotetaan samanaikaisesti eksoottista toi­ koska hekin matkustavat etsiäkseen koke­ disko­nuorisoa, hotellinomistajia, taksikus­ seutta, mutta myös turistin oman kulttuu­ muksia. Heille, kuten 1800-luvun tutkimus­ keja ja baarimikkoja sekä sosiaalisen hierar­ rin arvojen sietämistä. 38 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

Turismi johtaa silti paikallisten arvojen uudelleenarviointiin. On paikkoja, jois­ Kapitalismissa kulttuuriperintöä sa turistia pyritään opettamaan toimimaan arvioidaan investointeina ja keinoina paikallisessa mielessä oikein. Turistia ter­ vehditään paikallisella kielellä ja häntä var­ houkutella maksavaa yleisöä. ten laitetaan esille ohjeita siitä, miten ei ole sopivaa toimia. Nämä ohjeet itsessään osoit­ vapauteen, jolloin naisten hyveellisyyden si. Lomaan kuuluu se, että silloin lähdetään tavat, että rikkomuksia tapahtuu. Useimmis­ osoittaminen naisille sopivia tiloja rajaa­ pois kotoa kokemaan jotain muuta. Kotona sa paikoissa on jo luovutettu kieli- ja käytös­ malla tulkitaan vapauden puutteeksi. Kun oleilu vapaa-aikana on muuttunut suoras­ valta turistille. länsimainen nainen ymmärretään muiden taan epäilyttäväksi. Työ ja loma sopivat yh­ Turisti itse pitää pientä irrottelua lomaan kulttuurien naisia vapaammaksi, häivyte­ teiskunnan normeihin, työttömyys ja jouti­ kuuluvana tai huomauttaa olevansa maksaja, tään epätasa-arvoa heidän ja länsimaisten laat rikkaat eivät. silloinkin kun käyttäytyy reteydellä tai ylimie­ miesten välillä. Lomalla vapaudutaan työpaikan val­ lisyydellä, joita ei hänen omassa maassaan­ Turismissa tämä epätasa-arvo länsimais­ vonnasta, joten lomalla haetaan kontrollia kaan suvaittaisi. Matkakohteen asukkaiden ten mies- ja naismatkailijoiden välillä on il­ omaan elämään. Tämän kontrollin pettä­ moraalia sopii toki arvostella. Varsinkin huo­ meinen. Matkaoppaissa naisia varoitetaan minen esimerkiksi yllättävänä muutoksena no palvelu on anteeksiantamatonta. paikallisista miehistä, kun taas miehiä varoi­ suunnitelmiin saa toisten turistien hermot Turisti määrittelee, minkälainen hyötymi­ tetaan sukupuolitaudeista. Hajurako yksilö­ pettämään. Toisaalta turistit etsivät matkal­ nen turismista on paikallisille sopivaa. Tu­ matkailun ja massaturismin välillä ei sekään ta myös uutta ja erikoista. Näin yllätysten ja risti voi esimerkiksi antaa pieniä lahjoja köy­ välttämättä heijasta vain luokkaeroja. Massa­ kontrollin välillä jatkuvasti tasapainotellaan. hille lapsille. Kun nämä oppivat odottamaan turismi nimittäin mahdollisti paitsi työväen­ Torakka kylpyhuoneessa on kontrollin mene­ turisteilta anteliaisuutta ja tulevat itse pyytä­ luokan edullisen lomailun myös yksinäisten tystä, sattuminen keskelle juhlamenoja taas mään lahjoitusta, on tämä kiittämättömyyttä. naisten kunniallisen matkailun. mukava yllätys. Paikallinen näkemys voi olla hyvinkin erilai­ Myös länsimaisen naisen liikkumista on nen ja arvostaa oveluudella hankittua pientä siis säädelty moraalisin koodein, jotka pit­ Alienaatiosta lisätienestiä ainakin paikallisväestöön ver­ kään rajoittivat yksinäisen naisen matkailua Turistille matkailu on katko työntäyteiseen rattuna vauraalta turistilta. – tai vaikkapa sellaisilla matkailijalle tärkeissä arkeen. Se on tilaisuus palkkatyön vaatimaan Antropologi Oriel Pi-Sunyer osoittaakin, paikoissa kuin ravintoloissa käyntiä – ja yhä työkunnon uusintamiseen, kun taas monelle etteivät vain turistit näe paikallisia yksilöttö­ varoittavat vaikkapa öisestä puistossa liikku­ paikalliselle turismi on sitä työtä. Kapitalis­ mänä massana. Myös turistialueen asukkaat misesta kotikaupungissakin. Muiden aluei­ mia kumpikaan ei pääse pakoon. käsittelevät vierailijoita kansallisten stereo­ den naisten menestys vaikkapa työelämään Turismissa nomadinen länsimaalainen typioiden kautta. Näin tavallisen kanssakäy­ astumisessa ja poliittisen vallan saavuttami­ – tai yhä useammin myös oman maan kau­ misen normit eivät koske turistimassaa. Yk­ sessa ei sekään korreloi perinteisen kulttuurin punkilaiskeskiluokkaan kuuluva – matkailija silöllisyyden kieltäminen oikeuttaa vaikkapa liikkumisrajoitteiden kanssa. Vapaammasta etsiytyy sinne, missä väestö on vielä juurtu­ ylihinnan perimisen. Paradoksaalisesti ulko­ liikkumisestaan huolimatta japanilaiset nai­ nut. Matkailun tutkijoista Dean MacCan­ puolisten kohtaamisten lisääntyessä stereo­ set taistelevat yhä oikeuksista, jotka Kiinassa nell liittääkin turismiin vieraantumisen typiatkin vahvistuvat. tai Taiwanilla ovat jo itsestään selviä. omasta modernisaation köyhdyttämästä elämästä, jota hoidetaan etsiytymällä katso­ Sukupuolesta Työstä maan muiden todellisemmalta tuntuvaa ar­ Katsellessaan turistien paljasta pintaa ja juo­ Turismin synty ei sattumalta liity kapitalisti­ kea. Turisti viehättyy muiden yhteiskunnalli­ pottelua myös paikalliset kokevat usein mo­ sen työajattelun syntyyn. Viljelijäyhteisössä sesti merkitykselliseltä näyttävästä työstä, oli raalista ylemmyyttä. Eräs tämän ylemmyyden työ ja asuminen tapahtuivat samassa paikas­ se sitten käsityönäytös tai muinaisen työvoi­ mittari on oman kulttuurin säädyllisesti pu­ sa. Tehtävätkin lomittuivat niin, etteivät työ man rakentama julkinen rakennus. keutunut ja seksuaalisesti pidättyvä nainen. ja huvi välttämättä erottuneet. Illalla tarinoi­ Feministi Cynthia Enloe toteaa kuiten­ Langenneina pidettyjä naisia ei tietenkään ta kerrottaessa vaikkapa kehrättiin ja paikat­ kin, että turistin kiinnostus työhön on va­ kulttuurin omakuvaan sisällytetä. Nais­ tiin kalaverkkoja. likoivaa. Näkymättömäksi jää työ, joka pitää turistit taas asettuvat paikallisten silmissä ai­ Kapitalismi erotti työn ja muun elämän turismia yllä. Sänkyä petaava hotellisiivoo­ na tarjolle, ja väärinymmärryksiä tästä syntyy. piirit toisistaan. Se rajasi työn omaan tilaan­ ja ei ole kiinnostuksen kohde, vaikka loman Länsimainen matkailija puolestaan lukee sa, tehtaaseen tai toimistoon. Samalla myös hauskuuteen kuuluu juuri se, että muut hoi­ paikallisten naisten siveyden merkit oman muuhun kuin työhön käytettävä aika alkoi tavat puolestasi arkiset askareet. kulttuurinsa ylemmyyttä tuntien. Feminis­ ohjautua omiin paikkoihinsa. Koska turistien palvelu ei ole kiinnosta­ ti Inderpal Grewal osoittaa, kuinka län­ Nelson Graburn näkeekin työn ja loman vaa, se on yleensä naisten työtä. Sitä voi­ simainen kulttuuri samaistaa liikkumisen eriytyneen arjen ja juhlan tapaisiksi sykleik­ daan teettää halvalla ja se voidaan luokitella kulttuurivihkot 4–5 / 2011 39

Katseen kolme suuntaa: Laosilaismunkki katsoo ulkomaalaisia ja turisti kuvaa temppeliä. Henkilö kameran takana kuvaa munkkia.

ammattitaitoa vaatimattomaksi, koska nai­ Kulutus auttaa häivyttämään eroa luokkien ­ set jotenkin luonnostaan petaavat sänkyjä ja välillä. Se typistää yhteiskunnalliset erot Matkakohteet pyyhkivät lattioita. Naisistumiselle on En­ tulo­eroiksi, jotka säästäväisyys ja ahkera työ valikoituvat vauraan loen mukaan toinenkin syy. Kävisi nationa­ auttavat ylittämään. Omistuksen muotojen listiselle itsetunnolle, jos kansakunta joutuisi ja yhteiskunnallisten erojen ylläpitämisen lännen turistien näkemään miehensä mielistelemässä ulko­ keinojen sijaan katse kiinnittyy ostovoimaan. maalaisia. Palvelualttiit naiset eivät kansa­ Todellisuudessa matkailuun on sisälle tarpeiden mukaan. kunnan voimaa alenna. luotu hierarkioita, joita ostokyky ei riitä ta­ soittamaan. Sivistyneempänä itseään pitä­ Vapaudesta Kapitalismin uusintamisesta vä matkailija nyrpistelee nenäänsä työväen­ Matkailussa säilyy kapitalistinen mielikuva Kapitalismi pelkistää niin matkan kuin kult­ luokkaiselle massaturismille halvan viinan vapaaehtoisesta vaihdosta, jota taloudellinen tuurinkin niiden rahalliseen arvoon. Yksilö­ rantalomakohteeseen. Kuluttaminen ei riitä puute ei motivoi eivätkä kansallisvaltioiden tasolla tämä näkyy vaikkapa turistin tinkiessä arvostuksen hankkimiseen edes matkailussa. muuttoliikkeiden säätelykoneistot pyri ra­ perinne-esineen hinnan mielestään oikeal­ Monet matkailun tutkijatkin pahoittele­ joittamaan. Matkakohteiden asukkaita tä­ le tasolle tai hotellityöntekijän työpanoksen vat sitä, kuinka matkakohteet pilaantuvat, mä vapaus ei välttämättä koske. arvottamisesta palkalla. Kansallisella tasolla kun liian monet tulevat niitä katsomaan. Länsimaalaisten ja korkeintaan paikalli­ lasketaan kävijöitä ja heidän maahan jättä­ Sosiologi John Urry osoittaa näiden tutki­ sen kaupunkilaiskeskiluokan matkailun sekä miään dollareita. joiden ja massaturismia vierastavien oma­ paikallisten enemmistön matkustusmuoto­ Kulttuuriperintöä arvioidaan investointei­ toimimatkailijoiden etsivän romanttista ko­ jen välille tehdäänkin selvä ero. Jälkimmäi­ na ja keinoina houkutella maksavaa yleisöä. kemusta, jossa yksilö muodostaa henkisen selle on varattu oma käsitteistö siirtolaisuu­ Kulttuuri typistetään esityksiksi ja esineiksi, yhteyden katselemaansa kohteeseen. Mui­ desta ihmiskauppaan. joille voi antaa rahallisen arvon. Raha jopa den läsnäolo häiritsee tämän yhteyden saa­ Antropologi Dennison Nash korostaa avaa aiemmin suljettuja kultteja katsojille. vuttamista. myös sitä, että matkakohteet valikoituvat Toisaalta maksavalle asiakkaalle luodaan Urry kuitenkin toteaa monien matkaili­ vauraan lännen turistien tarpeiden mu­ uusia kulttuurielämyksiä tai esitetään oma­ joiden hakevan aivan toista kokemusta. Yh­ kaan. Paikallisten yritys rakentaa vetovoi­ na toisten kulttuurien musiikkia ja tansseja. dessäolo on jopa edellytys huvitapahtumien maisia matkailukeskuksia ja houkutella kä­ Globalisoituvan kulttuurin paineessa turismi tiiviille tunnelmalle ja karnevalistisille koke­ vijöitä nähtävyyksiä katsomaan voivat kaatua voi myös tukea kulttuuripiirteiden säilymis­ muksille. Niin rantalomakohteiden turisti­ kiinnostuksen puutteeseen. Turistit ovat va­ tä, usein tosin valikoiden ja muokaten. massaan sekoittautuja kuin Pariisin katuvili­ linnoissaan oikukkaita, eikä tämän hetken Kapitalismi hyötyy turismista muutenkin nää kahvilassa tarkkaileva matkailija tuntevat trendien pysyvyydestä ole taetta. Jo tämä saa kuin rahavirtoina ja työtehon kasvattajana. olevansa osa kollektiivista tapahtumaa. hänet pitämään turismia imperialismina. 40 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ja kuvat maria palo

aasian kolmas sukupuoli Tyttöpojat

Thaimaa tunnetaan seksiturismista. Baarit ovat täynnä nuoria nukkemaisia tyttöjä. Tyttöjäkin kauniimpia ovat Aasian kolmatta sukupuolta edustavat ladypojat, tyttöpojat. He eivät ole valinneet tietään itse. Sen tekivät heidän vanhempansa. He ovat vanhempiensa eläkevakuutus. Heidän kohtalonsa on julma.

Thaimaassa lomaileva turisti ei voi vält­ on vain viisi tai kuusi poikalasta. Nuorimman tyä törmäämästä maan kolmanteen suku­ poikalapsen kohtalona on ladypojaksi muuttu­ puoleen – ladypoikiin. Heitä tapaa pankissa, minen. Muutos alkaa kaksi­vuotiaana. lähiravintolassa, hotellissa ja ennen kaikkea »Tuolloin aloin syödä hormoneja ja erilai­ baareissa. He ovat hyvin kysyttyä työvoimaa. sia yrttejä. Lääkitystä kesti aina murrosikään. Heidät on kasvatettu tytöiksi ja palvelemaan. Minulle ei tullut koskaan äänenmurrosta. Se He edustavat thaimaalaisen kulttuurin pe­ vähäinen karvoitus, mikä meillä aasialaisilla ruselementtiä – hymyä. on, jäi tulematta kokonaan. Pienestä asti olen Suurin osa maan ladypojista ajautuu turis­ kulkenut tyttöjen vaatteissa ja minua on kas­ tien kansoittamiin seksibaareihin. Seksibaa­ vatettu kuin tyttöä – palvelemaan ja hymyile­ rit takaavat paremmat tulot. Pankkivirkaili­ mään. Velipojat kohtelevat minua kuin tyttöä. jan palkka on keskimäärin 12 000 Thaimaan Pienenä asiat ovat niin yksinkertaisia», kertoo Monika. Monikan ollessa kaksi­ vuotias päättivät vanhemmat hänen bahtia (noin 400 euroa) kuukaudessa. Suo­ ladypoika Monika. tulevaisuutensa. Hän on vanhempi­ situssa baarissa nuori ladypoika saa saman Murrosiässä tulivat ensimmäiset epäilyt, ensa eläkevakuutus. Vakuutusrahat rahan neljässä illassa. Rahat ovat tarpeen. itsesyytökset ja tuska. tulevat länsimaisilta turisteilta. Ladypoikien vastuulla on heidän vanhem­ »Olin samaistanut tytön roolin. Murrosiäs­ piensa vanhuuden turvaaminen. He ovat sä tulivat epäilyt siitä, olenko normaali. Olin vanhempiensa eläkevakuutus. nähnyt tyttöjä alasti, ja minun kehoni oli eri­ lainen. Minulla ei ollut rintoja, ei edes alku­ Tiukka lääkitys jo kaksivuotiaasta ja, ja alapää oli samanlainen kuin velipojilla. Suurin osa seksiteollisuuden palveluksessa Aluksi syytin itseäni. Sitten kysyin asiaa van­ olevista tytöistä, naisista ja ladypojista tulee himmalta veljeltäni, joka kertoi asian todelli­ maan pohjoisosasta. Pohjoisosa on Thaimaan sen laidan», sanoo Monika hiljaisella äänellä. köyhintä aluetta. Perheet ovat suuria ja elan­ Samalla hän sai tietää, että lapsuus ja osit­ to tulee riisiviljelmistä. Monessa perheessä tain myös nuoruus ovat ohitse. 16-vuotiaana hänen odotettiin ottavan taloudellinen vastuu Rintoihin vanhemmistaan. Bangkokin korkeakoulu Da on Monikan työ- ja kohtalonto­ säästäminen kesti veri. Baarissa ladypojat voivat tehdä Totuus tulevan elämänsuunnasta selvisi töitä keskimäärin 10–15 vuotta. Sen kolme vuotta. 14-vuotiaana. Monikalla oli kaksi vuotta ai­ jälkeen on jäätävä eläkeelle. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 41

Monika on hyvin viehättävä. Tyttö vai ladypoika? kaa valmistella itseään tulevaisuuteen. Pää­ »Aina on oltava että voimme ostaa oman pienen baarin. Tä­ kaupunki Bangkok oli ensimmäinen kohde. mä on kuluttavaa työtä. Aina on oltava iloi­ »Ensinmmäinen työpaikkani/korkeakoulu­ iloinen, vaikka nen, vaikka sisällä asuisi tuska. Mekin rakas­ ni löytyi Bangkokin suositulta Nanalta. Täällä tumme. Meillä on tunteet. Voimme ihastua tunsin ensimmäistä kertaa olevani ’normaa­ sisällä asuisi tuska.» asiakkaaseen tai tavalliseen naapurinpoi­ li’. Paikka vilsee ladypoikia. He ottivat minut kaa. Monelle ainoa ulospääsy on piristeiden hyvin vastaan ja opastivat ammattiin. Kaikki ja huumeiden käyttö – valitettavasti. Moni olivat samassa asemassa. Kotiin pitää laittaa »Minä olen enemmän tyttö kuin poika. pakenee huumeilla arkea ja tätä työtä», sa­ rahaa joka viikko. Monet tekevät seitsemän­ Nyt on välivaihe. En aina välillä tiedä kum­ noo Monika. päiväistä viikkoa saadakseen rahaa rinta- ja pi olen. Asiakkaat käsittelevät minua tyttönä Monet pitävät ladypoikia Aasian baarien sukupuolileikkaukseen. Bangkokissa on mon­ – ainakin alkuillasta», sanoo Monika. todellisina helminä. ta klinikkaa jotka suorittavat näitä leikkauksia. Monika tietää, että hän ei tule perusta­ »He ovat parasta, mitä Thaimaa voi tar­ Se on kallista ja kivuliasta», kertoo Monika. maan perhettä. jota. He ovat osittain naisia, mutta heillä on Hänellä on rinnat. Niihin säästäminen »Ladypojan elämä on baarin ulkopuolella miehinen huumorintaju. Nämä naiset osaa­ kesti kolme vuotta. Rintaleikkausta ennen yksinäistä. Sukulaiset vieroksuvat. He pitä­ vat juhlia ilman ristiriitoja», kertoo baariin ja sen jälkeen ladypojat syövät hormoneja, vät mielellään etäisyyttä. Parhaat ystävät ovat tullut Andy. jotka pitävät testosteroidit kurissa. Pelkkä toiset ladypojat ja baarien tytöt. Sosiaalinen Hän on iskenyt silmänsä Monikaan. Mo­ rintaleikkaus maksaa 1 500 euroa. Hormo­ elämä on täällä. Baarin ulkopuolella sitä ei nikalle tilanne on tuttu. Se toistuu ilta illan nit maksavat noin 130 euroa kuukaudessa. ole. Meidät hyväksytään ja toisaalta ei hyväk­ jälkeen. Rintaleikkaus on kivulias. sytä. Olemme yksi Aasian nähtävyyksistä», »Monet miehet arvostavat meitä, iltaisin, »Oi, oi, se on kivulias. Siitä toipuminen kertoo Monika. mutta kukaan ei ottaisi meitä vakituiseksi kesti viisi kallista viikkoa. Annoin asunnon ’tyttöystäväkseen’. Välillä sattuu kommelluk­ vuokralle leikkauksen ja toipumisen ajaksi. Tavallinen työpäivä sia. Kaikki eivät aina tiedä, että olemme lady­ Sain asua ystäväni luona. Vanhemmille en Ladypojat eroavat baarissa olevista oikeista poikia. Miehet maksavat meille juomat täällä voinut lähettää rahaa lainkaan, mistä he eivät tytöistä myös haaveiden suhteen. ja haluavat meidät vielä yöseuraksi. Sovimme ilahtuneet. Tässä työssä vaativat baarien ’Ma­ »Tavalliset tytöt odottavat jokainen ilta hinnasta, joka on yleensä 3 000 bahtia (noin masanit’, että olemme aina hyvännäköisiä. Te­ kohtaavansa sen länsimaalaisen miehen, jo­ 70 euroa), baariin pitää maksaa 300 bahtia korinnat eivät ole suosittuja», nauraa Monika. ka vie heidät pois täältä – uuteen elämään. (noin 9 euroa). Monelle on tullut sitten myö­ Hän säästää rahaa sukupuolileikkaukseen, Meillä ei tule koskaan olemaan tätä mahdol­ hään illalla totuus esiin ja monesti on saanut joka maksaa neljä kertaa enemmän kuin rin­ lisuutta. Me olemme kiinni täällä. Hyvällä lähteä aika kovalla kiireellä», nauraa Moni­ taleikkaus. onnella pystymme säästämään sen verran, ka, yksi Aasian kolmannesta sukupuolesta. 42 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ja kuvat Maria palo

Apsara

taivaallinen kurtisaani

Tuhat vuotta vanha temppelitanssi apsara lumoaa katsojan. Jokainen liike tai ele kertoo kiehtovan tarinan kuninkaallisen hovin esileikistä. Kambodžan hirmuhallitsija Pol Pot kielsi apsaran tanssimisen kuolemantuomion uhalla. Moni menetti henkensä.

Täältä on Apsara lähtöisin. Tuhatvuotisen Temppelikaupungin jokaiseen temppeliin on kiveen ikuistettuna tanssin eri vaiheet. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 43

Ilta hämärtyy tuhat vuotta vanhan temp­ vuosien ja taas vuosien harjoittelun. Tunnin pelikaupunki Angkor Watin ylle. Illan täyt­ pituinen tanssiesitys lumoaa ja herättää la­ tää musiikki, joka johdattaa paikalla olevat tauksia. katsojat temppelikaupungin ikäisen tanssin lumoihin. Apsara-tanssilla on pitkät juuret, Vainon kohteena ja ne ovat juurtuneet tiukasti Kambodžan Kambodžan historia on julma ja verinen. Vuo­ maaperään. Tanssi on varhaiselta Siam- sina 1975–1979 maata hallitsi Pol Pot. Hän kaudelta. teki maasta maailman suurimman työleirin. Tämäniltaisen tanssin juuret lähtevät juu­ Kaupungit tyhjennettiin, ja väestö siirrettiin ri täältä Angor Watin temppelikaupungis­ maaseudulle perustuille leirille. Vain puhdas ta, jossa se alun perin oli kuninkaallisten ja punaisten khmerien kommunistinen oppi oli Apsaran liikkeet perustuvat tuhatvuotiseen munkkien hautajaisissa tanssittava tanssi. sallittua. Henkensä menetti käyttämällä sil­ perinteeseen. Kuningas Sisowathin valtakaudella kunin­ mälaseja tai puhumalla muuta kuin khmerin gas valitsi tanssijoiden joukosta ne kauneim­ kieltä. Kuolema seurasi myös apsaraa. mänvuotiaana. 24-vuotias Somaly on pieni mat tanssijattaret tanssimaan vain hänelle. »Pol Potin aikana satoja apsara-tanssi­ ja siro nainen, jonka nauru helisee ja hymy Sisowath ryhtyi nimittämään tanssia apsa­ joita tapettiin. Pahimman vainon kohteiksi on aito. raksi, ja samalla hän myös kevensi tanssijoi­ joutuivat Kuninkaallisen balettiakatemian »Olen tanssinut aina, ja olin siinä onnelli­ den vaatetusta ja lisäsi niiden loistoa. Tans­ tanssijat. Osa onnistui pakenemaan Thai­ sessa asemassa, että isällä ja äidillä oli varaa sin kuviot pysyivät samana. maahan, jossa he pystyivät jatkamaan perin­ maksaa koulutukseni. Kambodžassa on pal­ Tanssin tarkoitusta kuvaa hyvin nimi ap­ nettä ja opettamaan sitä», kertoo 24-vuotias jon nuoria lahjakkaita tanssijoita, joilla ei ole sara – taivaallinen kurtisaani. Apsara on jää­ Kambodžan Kuninkaallisen Balettiakatemi­ varaa koulutukseen», toteaa Somaly. nyt elämään, ja se näkyy kaikkialla temppe­ an tanssija Somaly Kshetram. Mihin apsara sitten perustuu? likaupungissa. Jokaiseen kiveen on hakattu Suurin osa hänen sukulaisistaan meneh­ »Apsaraa on verrattu ranskalaiseen balet­ kuva apsara-tanssin eri vaiheista. Tanssi ja tyi työleireille tai teloitettiin. He olivat aka­ tiin, ja kieltämättä niissä on samanlaisuut­ sen tanssijat olivat pitkään vain kuninkaiden teemiseksi koulutettuja. Apsara katosi jul­ ta. Käsien liikkeet ovat keskeisessä asemas­ etuoikeus. Vasta 1900-luvun alussa sai taval­ kisuudesta Pol Potin neljä vuotta kestäneen sa. Käsien liikkeillä muodostetaan sanoja. linen kansa lumoutua apsarasta. hallituskauden ajaksi. Hallituksen kaaduttua Käsien on kerrottava sujuvasti ja kauniisti Valot himmenevät ja suitsukkeista tuleva kaupungit täyttyivät. Kuninkaallinen balet­ katsojalle keväästä, jolloin lootus puhkeaa tuoksu täyttää katsomon. Sitten he tulevat – tiakatemia aukaisi ovensa 1980-luvun alku­ kukkaan. Jalkojen liikkeissä on yhtymäkoh­ nukkemaisen pienet ja kauniit naiset. Hei­ puolella – apsara palasi juurilleen.. ta ranskalaiseen balettiin. Jalkojen asento ja dän liikkeensä ovat tanssin alussa hitaita. niiden asettelu kertoo joko lähdöstä, kutsusta Tanssilla on tarina, jonka tanssijat kertovat Pääosassa lootuskukka tai surusta. käsillään. apsara kertoo lootuskukan puh­ Apsara on arvostettu taiteenlaji. Kuninkaalli­ »Koulutukseen kuuluu paljon akrobatiaa, keamisen eri vaiheet. Tanssijat ovat äärim­ seen balettiakatemiaan on joka vuosi enem­ ja se näkyy tanssissa. Asut ja päähineet ovat mäisen taitavia .Tanssista tietämätön pääsee män pyrkijöitä kuin vapaana olevia paikkoja. olennainen osa kokonaisuutta. Tanssijan ja­ helposti sisälle sanomasta. Somaly Kshetram aloitti Akatemiassa seitse­ lat ovat paljaat. Varpaat ovat erikoisasemas­ Yhtäkkiä kuusi tanssijaa väistyy ja esiin sa. Varpaat tutkitaan tarkkaan, kun oppilas saapuu apsaran kuninkaallisen baletin valitaan koulutukseen», sanoo Somaly. Hä­ soolotanssija, Somaly Kshetram. Hänen »Kambodžassa on nen varpaansa ovat kauniit punaisine kyn­ soolonsa viettelee, houkuttelee tarinalla sineen. nuoruuden ikuisuudesta, vapaudesta, kau­ paljon nuoria Kuninkaallinen baletti kiertää joka vuosi neudesta ja nuoren ruumin hehkuvista sa­ neljä kuukautta ympäri maata. Pääkaupun­ loista. Somalyn olemus välittää kuvan seksu­ lahjakkaita tans­ ki Phnom Penhissä baletti on turistikauden, aalisesta riitistä. Jokainen käden, jalan liike sijoita, joilla ei ole jolloin näytöksiä on viitenä iltana viikossa. on kutsu. Loppunäytös huipentuu uskomat­ Lomaa tanssijoilla on kolme viikkoa vuodes­ tomaan akrobaattiseen asentoon, joka vaatii varaa koulutukseen.» sa ja tanssijoiden »eläkeikä» on 48 vuotta. 44 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ja kuvat hannu niklander

Dodekanesiassa on tyypillistä suomalaismaisemaakin

Kokousmatka Rhodoksella toi mahdollisuuden kokea niin kreikkalaisia ruokaelämyksiä, hotellimiljöön kuin kirjailija Nikos Kasdagliista kertovan esityksenkin.

Dodekanesia tarkoittaa kahtatoista saarta. On niitä enemmänkin, mutta las­ keminen lopetettiin, kun saatiin tusina täyteen. Kookkain saari on Rhodos. Siellä sijaitsi antiikin aikaan yksi maailman seit­ semästä ihmeestä: kolossi, iso miehen pat­ sas, jonka haarovälistä laivat purjehtivat satamaan. Maanjäristys ja romunryöstäjät ovat vieneet patsaan. Tämän päivän Rhodos jakautuu kolmeen osaan. Yksi on turistien suosima pohjoiskärki lukuisine historialli­ sine nähtävyyksineen, toinen siitä etelään sijaitseva tavallinen keskikokoinen kaupun­ ki yliopistoineen, ja laajin on molempien eteläpuolella harvaan asuttu vuoristoinen maaseutu. Heti Rhodos Diagorasin lentokentäl­ lä voi bongata vaikka Ural Airin lentoko­ neen, ellei satu pitämään norjalaisia tai Zeuun temppeli sijaitsi kaupungin korkeimmassa kohdassa. irlantilaisia eksoottisempina. Joka tapauk­ sessa tänne lennetään viileämmistä mais­ Turkki, Egypti, Indonesia ja Panama. Kun telli, jonkin verran merta ja sen takana Vä­ ta. Tietysti näkyy myös Kreikan kotimaan rhodiitit lähtevät Ateenaan, he sanovat me­ hän-Aasian aurinkoisia vuoria. lennoista eri puolille arkipelagia huoleh­ nevänsä Eurooppaan. Tässä asiassa olen yhtä sovinnainen kuin tivia koneita. Olen Rhodoksella jo neljättä kertaa. En ole useimmat muutkin: ilahdun merinäköalas­ Taksit tyrkyttävät palveluksiaan, mutta tie­ täällä nytkään lomailemassa vaan töissä, ko­ ta, meri on mukava oivallettava. »Thalatta, dän, että linja-autojakin kulkee kaupungille. kousmatkalla. Täällä sijaitsee Diethnes kent­ thalatta!» riemuitsivat jo Ksenofonin soturit Meren takana siintää vuoria, jotka ovat Tur­ ro logotekhnoon kai metafrastoon Rhodou viimein meren nähdessään. Meri suo väljyyt­ kin puolella Vähässä-Aasiassa ja muinaista eli Rhodoksen kansainvälinen kirjailija- ja tä, ja mistä meri näkyy, ainakaan siitä ei näy Kaariaa. Kun kartalta katsoo, oivaltaa ole­ kääntäjäkeskus. viereisen hotellin seinää parvekkeilla lepatta­ vansa itsekin Aasiassa. Maanosien rajat ovat Tulen hotelliin, jossa kysytään ystävällises­ vine kylpypyyhkeineen. Pyyhkeitä on jonkin useimmiten aika sovinnaiset, mutta vakiin­ ti, tahdonko puhua englantia vai saksaa. Va­ verran, kuin myös lippuja: Suomen, Ruotsin, tuneet. Itäisten saartensa puolesta Kreikka litsen saksan. Kerrotaan aamiaisajat, ja au­ Norjan ja Alankomaiden. sijaitsee myös Aasiassa ja kuuluu niihin seit­ lassa kuuluu suomea. Huone on niin kuin Kadulla kävelee ihmisiä. Heissä on turiste­ semään valtioon, jotka levittäytyvät kahteen on, ei sietämätön, muttei matkan kohokoh­ ja matkailijan univormuissaan: hellelakissa maanosaan. Loput ovat Venäjä, Kazakstan, takaan. Parvekkeelta näkyy vastapäinen ho­ ja lyhyissä housuissa. Osa on paikkakuntalai­ kulttuurivihkot 4–5 / 2011 45

sia pikkutakeissa ja puolipitkissä hameissa. Kun YK:n ihmis- Joko tämä kevätsääkin aivan aidosti tuntuu matkailijasta kuumalta, tai sitten vilunväris­ oikeuksien julistuksen tysten uhalla kuljetaan kevyissä tamineissa. mukaan ajattelemme, Matkastahan on kuitenkin maksettu ja Krei­ kan lämmöstä jo iloittu etukäteen. että kaikki ihmiset

Suu sanoo ja syö syntyvät tasa-arvoisina, Kadun varrella lukee kyltissä »Spritaffär vi tähän liittynee sekin, että talar svenska / Viinakauppa puhumme suo­ kaikki kulttuurit ja kielet mea.» Tämä on iloinen näky riittävän mo­ nelle: kauppaa kannattaa pitää. Samalla se ovat samanarvoisia. kertoo siitä, että tämä on vakiintunut poh­ joismaisen turismin kohde. Se taas saa mo­ nen nyrpistämään nenäänsä ja valitsemaan italialaisen halu syödä pestoa tai ranska­ matkakohteen ensi kerralla toisin. En ym­ laisen mieliteko saada aamukahvilla mar­ märrä, miksi on erityisen tyhmää kirjoittaa meladia voisarven kanssa myös Kreikassa. Vaikutteita eri ajoilta: venetsialais­mallinen kello­ ruotsiksi ja suomeksi; se on jotenkin rah­ Paikallisuuden kunnioittamista tulee vaatia torni sekä Kreikan tasavallan ja Bysantin keisari­ kunnan liput. vaanomaisempaa kuin ranskaksi ja englan­ myös suurten maiden asukkailta, jos kerran niksi. Vielä hauskempaa minusta tietysti oli­ muiltakin. Kun yk:n ihmisoikeuksien julis­ si, jos siinä olisi vaikkapa islannin kieltä tai tuksen mukaan ajattelemme, että kaikki ih­ ja sen jälkeen vuorossa on kiltinruskea kei­ saamea. miset syntyvät tasa-arvoisina, tähän liittynee tetty kananmuna. Koittaa todellisen hotelli­ Vai liittyykö kulttuurihegemoniaan ta­ sekin, että kaikki kulttuurit ja kielet ovat sa­ ruoan aika: makkaroita ja niiden jälkeen pe­ vallisesti itsestäänselvyys? Mieluiten syön manarvoisia. konia ja munakokkelia, hämeneksiä, kuten Kreikassa kreikkalaisia ruokia, aivan kuten Kävelen puistokatua. Ortodoksien uskon­ kanadansuomalainen sanoo. Ai niin, murot valitsen matkalukemiseksi tähän maahan nollisen tavaran kauppaa ei ole vielä tältä il­ eivät saa unohtua: niiden sekaan hunajaa. liittyvää kirjallisuutta. Tällä kertaa olen va­ lalta suljettu. Poikkean sisälle ja sormeilen Sitten onkin hedelmäkompotin vuoro. Tun­ linnut Kavafista, Ritsosta ja geometriaa. Sen mitä näyttävimpiä messukasukoita, joita on ti on kulunut, nyt voin siirtyä aamu­kahviin. sijaan en voi hyväksyä ajatusta, että pohjois­ täällä vapaasti ostettavissa. Oma ostokseni Lueskelen aulasta löytämääni toissapäiväistä maalaisen tahto syödä Rhodoksellakin li­ on huomattavan huokealla myytävä muinai­ Berlingske Tidendeä. Samalla on mukava kat­ hapullia olisi yhtään sen hölmömpi kuin sen Bysantin lippu: musta kaksoiskotka kel­ sella jalkakäytävällä lojuvia koiria, vaalean­ taisella pohjalla. ruskeita puoliluppakorvia kaikessa kiireet­ Illallisen jälkeen pesen pyykkiä, lueskelen tömyydessään. parvekkeella keskikoulun geometriaa ja kat­ Kiinnitän huomiota lähestyvään kolinaan. selen ylitse lipuvia lentokoneita. Roska-auto tulee harmaan kuluneena arjen ikonina. Työparilla on hioutunut tehtävien Aamiaisen autuus jako. Lavapakettiauto peruuttaa kellariker­ Keski-ikä alkaa silloin, kun aamupala kiin­ rokseen ja pian se työntää keulallaan luis­ nostaa enemmän kuin yökerho. Näin minul­ kaa ylös pyörällisen roskasäiliön, jota toinen le kävi jo vuosikymmeniä sitten. Tavoilleni mies vieressä rientäen ohjailee. Tämä toistuu uskollisesti olen aamiaisella heti seitsemältä, viidesti. Nyt säiliöt ovat siististi jalkakäytä­ ja tarkoitukseni on pitkittää tämä nautinto vällä kissojen ihmeteltävinä ja isompaa autoa parituntiseksi. Kuinka mukavaa onkaan juo­ odottelemassa. da vähintään yksi lasillinen jokaista mehu­ Aamiaissali rupeaa täyttymään. Riikin­

Ruotsalainen leipomo edustaa nostalgiaa turisteille laatua sekä maistaa kaikkia leipiä, leikkeleitä ruotsalainen erityispiirre on uskomaton hi­ ja etnoelämyksiä paikkakuntalaisille. ja juustoja. Sitten otan feta-juustosalaattia, taus noutopöytien äärellä. Tämä on sitäkin 46 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

yllättävämpää, koska kyseessä on ruotsalai­ Pienoislippuja liehuu lainen jumalisto tutuksi samalla, kun pääs­ nen keksintö, rootsi laud, švedskij stol. Tätä tään hyvinkin eroottisiin tunnelmiin. Mies ihmettelin Ruotsissa asuessani enkä keksinyt aamutuulessa asukkaan seuraa naista, Afrodite saa vallan ja se tun­ muuta selitystä, kuin että ehkä on epäkohte­ kansallisuutta osoitta­ tuu luonnolliselta kuumassa ilmanalassa. liasta vain lappaa lautaselleen tarjolla olevia Kaikesta paatoksesta laulu on kemiallisen herkkuja siinä järjestyksessä, kuin niitä sii­ massa ja potentiaalista puhdas: näin tässä vain kävi, ja mitä ilmei­ nä sattuu olemaan. Ei, on kiitollista tarjoi­ simminkin huomenna on samalla paikalla luhenkilökuntaa kohtaan katsella, ihmetellä keskustelukumppania jo aivan toinen mies. Laulaja on luultavasti ja siunailla, mitä kaikkea hyvää tässä onkaan ilmaisemassa. turisti, mutta kuka nainen on? Turisti hänkin laitettuna; että mitähän siitä valitsisi, kun on vai rhodoslainen? Ja jos jälkimmäinen, niin niin vaikea päättää. Suoraviivaisemmat kan­ prostituoituko, pornee, mikä ei ole tavallista, sat ottavat kaiken. olekaan veltto hedonismi vaan investointi vai muuten vain kevytmielinen nainen, joka tulevaisuuteen: kotimaassa työskentelen te­ ei ole ihan yleistä sekään? Suomalaisen maisemaa hokkaammin, kun nyt lepään levon ajalla. Täällä suomalaisetkin oppivat etelämaalai­ Vaskipeurat reunustavat Mandrakin sa­ Ristiretkien jälkeen sittain huutelemaan toisilleen kadun ylitse taman sisäänkäyntiä. Nimi viittaa ympä­ Tällä hetkellä maailmalle lietsottuun kristil­ vastapäisen hotellin parvekkeille. Pienoislip­ röityyn, vallitettuun. Tämä paikka lienee lisen ja islamilaisen kulttuurin konfliktiin puja liehuu aamutuulessa asukkaan kansal­ useimmille suomalaisille tutuin juhlava vä­ Rhodos antaa paljon ymmärrettävää. Mah­ lisuutta osoittamassa ja potentiaalista kes­ limerellinen näkymä. Vieressä kohoaa ve­ tavien linnoituslaitteiden ympäröimä van­ kustelukumppania ilmaisemassa. Kiinnitän netsialaiseen tyyliin rakennettu julkinen hakaupunki liittyy ristiretkiin. Siinä ilmeni parvekkeelleni Bysantin lipun – siinähän rakennus sekä ortodoksinen kirkko, jonka kristillinen intohimo vapauttaa Pyhä maa riittää arvailemista. edustalla hulmuavat niin Kreikan kuin By­ islamilaisilta, ja Rhodos oli tärkeä etappi sa­ Kävelen aivan saaren kärkeen. Se on koil­ santinkin liput. Eikö tämä ole osa suoma­ moin kuin Kypros sekä moni muu Välimeren liseen työntyvä hiekkainen riutta. Turkki nä­ laista kansallismaisemaa? Eikö tämä ole lu­ saari. Tietenkin taustalla olivat valtapoliittiset kyy hyvin, ja iso laiva menee ohitse. Kään­ kuisille suomalaisille tutumpi näkymä kuin intressit lännen ja idän kirkkojen välillä sekä nyn saaren itärantaa etelään ohi myriadien monenkaan kotimaan kaupungin keskusta? lännessä ylimääräisten aatelispoikien runsa­ aurinkotuolien. Tai siis Ellin rantaa, kuten Eikö useampi suomalainen osaa kulkea näil­ us, joka oli elintason kohoamisen tuoma on­ suomalaiset sanovat. Nimen antaa Hellee- lä kujilla paremmin kuin kylmiltään Hami­ gelma. Kaikki eivät voineet periä maata, osa niminen yökerho, joka äännetään »elli». nassa, Heinolassa, Uudessakaupungissa, lähetettiin ristiretkille. Jollei siellä sattunut Jotakin hyvin luterilaista lomailussa tun­ Pietarsaaressa tai Kajaanissa? kuolemaan musulmaanin sapeliin, niin ai­ tuu olevan. Kuinka tunnollisesti tänne saa­ nakin pikkuveli oli poissa kotinurkista kärk­ vutaankaan aurinkorasvojen kanssa, kuuria Afroditeen palvojat kymästä ja ehkä rikastui orientissa. ottamaan ja suorittamaan lepäämistä sään­ Vuosia sitten suomeksi lanseerattiin vanha Ortodoksit kutsuivat ristiretkeläisiä latina­ nöllisesti kuin missäkin tuberkuloosiparan­ kreikkalainen pesusienenkalastajien työlau­ laisiksi. Kyseessä oli hyvin romaaninen han­ tolassa. Ehkä kaiken lojumisen taustalla ei lu, jonka kertosäe »daa-dirlandaa» jäi moni­ ke, jolle lähdettiin ennen kaikkea Ranskasta, en mieleen. Laulun suomalaisissa sanoissa mies puhuttelee naista, jolla on Venuksen muodot. Antiikin patsaista edukseen poike­ ten nainen ei ole kuitenkaan marmoria, vaan elävä. Hän kulkee Rhodoksen satamassa lan­ teet keinuen niin, että katukahvilassa istuvaa laulajaa rupeaa ouzo yskittämään. Laulun menestys oli taattu; siinä on mieleen jäävä melodia, Rhodos on kuulijoille tuttu eikä sa­ Etualalla Kirjailija- ja kääntäjäkeskus, taustalla noituskaan ole täysin vailla ansioita. Siinä ei Rhodoksen kaupunki, vielä etäämmällä häämöttää Delfiini oli antiikin kuvanveistäjien suosima eläinaihe. väheksytä kuulijaa, vaan oletetaan olympo­ Turkin rannikko. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 47

eteläisestä ja pohjoisesta, sekä Kaakkois- Englannista, joka sekin oli ranskan­kielinen Angleterre. Rhodoksen vanhakaupunki sisäl­ tää komeita arkkitehtonisia näkymiä. Aivan kaikkia paikkoja ei ole täytetty rihkamako­ juilla. Erityisen näyttävä on ylämäkeen ko­ hoava Ritarien katu Hodos toon Hippotoon. (Olen hiljakkoin täyttänyt 60 vuotta, joten minulle olkoon jo sallittua translitteroida ni­ miä muinaiskreikkalaisittain.) Vahvimmin latinalaisista ovat pysyneet ita­ lialaiset. Ristiretkien tauottua Rhodos kuului Venetsian alaisuuteen ja Turkin taas heikettyä uudestaan Italialle vuosina 1912–1947. Italian taito on täällä yhä varsin yleinen. Tavallisin kielitaito on kuitenkin monen kielen solkkaaminen. Kaupustelijat tunnista­ vat suomalaisen aika hyvin, vaikka tietysti vä­ lillä harhaan iskevätkin. He saattavat puhua hollantilaiselle venäjää tai huutaa minun Antiikin ajan stadion kelpaa juoksemiseen nykyäänkin. perääni: »Hallo Günther!» Jotakin täällä on pohjoismaisten asiakkaiden toiveista opittu. Kuljen kaupungin halki taiteesta ja jatkosodan ajan maanalaisuuden Kaupustelu ei ole järin tyrkyttävää. On oival­ vahamonisteista ja linoleumitöistä. lettu, että pohjoismaista ostajaa se ei hou­ kravatti kaulassani, ja Nyt ollaan perustamassa nuorille suun­ kuttele, vaan karkottaa hänet tykkänään pois kuin taikaiskusta saan nattua Kasdagliin nimeä kantavaa kirjalli­ kaupan lähettyviltä. suuspalkintoa. Antiikin ajan sanonta kuu­ olla aivan rauhassa. luu: »Hic Rhodus, hic salta!» »Tässä on Maaseutu-Rhodoksen suuri poika Rhodos, hyppää tässä!» Näin letkautettiin Seuraavana aamuna lähden juhlavaan ti­ kerskurille, joka muualla kehui loikanneen­ laisuuteen. Kuljen kaupungin halki kravatti oli taitava purjehtija, kestävä uimari ja rä­ sa Rhodoksen saarella ihmeellisen hypyn. kaulassani, ja kuin taikaiskusta saan olla aivan mäpäinen vuorikiipeilijä, joka usein makasi Taitojen ja valmiuksien tulisi olla yleispäte­ rauhassa. Kukaan ei tarjoa mitään eikä huuda sairaalassa putoiltuaan rotkoihin. Kasdaglis viä eikä paikkaan sidottuja. Tämän yleispäte­ perään. Nyt en ole turisti, vaan seudulla asuva oli rohkea myös poliittisesti. Hän oli sisällis­ vyyden Kasdaglis on vakuuttavasti osoittanut: ulkomaalainen, ihminen, joka liikkuu muissa sodan punaisia, joka 1950-luvun alussa virui hänen kirjoituksensa ovat sisällöltään kan­ asioissa eikä ostaisi matkamuistoja. Makroneesoon pahamaineisella keskityslei­ sainvälisiä ja muodoltaan alueellisia. Linja-auto ajaa kiemurtavia teitä. Matalaa risaarella Attikan niemimaan edustalla. Vielä käymme Kasdagliin kotitalossa. Se mäntyä kasvavat vuoret ja syvät rotkot ovat Katselen Kasdagliin kirjoista koottua näyt­ on kaunis rakennus merelle antavalla rin­ suurpiirteisiä – kuin Tunturi-Lapissa. Lopul­ telyä. Siihen sisältyy käännöksiä useille kie­ teellä. Omaiset tarjoavat vihannespiirakoita, ta tulemme Monolithoon kyläkoululle. Vah­ lille sekä yhteenvetoja kirjojen kuvituksista. pikkuleipiä, mehua ja pontikkaa. Tämäkin on timestari kiskoo valkoristilippua salkoon, ta­ Kuvituksissa on konepistoolimiehiä hiipi­ erikoista. Usein olen maailmalla havainnut, lonmies tuskailee käymälän avainten kanssa. mässä, kaunis opettajatar liitutaulun äärellä, että suurmiesten jälkeläiset saattavat olla ai­ Tilaisuudessa kerrotaan jo edesmenneestä mastoon kiipeävä jäntevä matruusi, uhkeita ka hankalaa väkeä, mutta näiden seurassa on kirjailijasta nimeltä Nikos Kasdaglis (1928– alastomia naisia ja pitkiä mielenosoituskul­ mukavaa. Tuntuu hyvin oikeudenmukaiselta, 2009). Keppiin tukeutuva ikätoveri muiste­ kueita. Niissä kuvataan sitä maailmaa, joka että kaiken kokenut Kasdaglis saattoi viettää lee Kasdagliin olleen loistavaa italiaa puhu­ tällä hetkellä ei ole valtajulkisuudessa juuri vanhuuden päivänsä tässä leppoisassa mai­ va herra, jossa oli suurmiehen piirteitä: hän esillä. Suomessa sitä löytyisi jostakin Kiilan semassa. 48 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Kuva MIIKA IMMONEN teema

Yleisradio kulttuurivihkot 4–5 / 2011 49

50 Yleisradion Sininen laulu 60 Televisioteatteri – klassikoita, 52 Britannia luottaa yhä BBC:hen draamaa ja todellisuutta 55 Hollannissa budjettirahoitus jokaiseen olohuoneeseen! johti leikkauksiin 62 Suomalaista kuunnelmaa 56 Elokuvan elinehto hahmottamassa 59 Kun radiossa soi jazz 50 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti ja kuvat jorma mäntylä

Olisiko mahdollista ajatella Yleisradiota Yleisradion kulttuuri-instituutiona, ettei Suomessa käy kuin Islannissa, Kanadassa, Sininen laulu Unkarissa tai Hollannissa?

anha kaipaa välillä remonttia toi­ muutettiin osakeyhtiöksi, rahoitus siirrettiin miakseen seuraavat vuosikymmenet. valtion budjettiin ja televisiolupa lopetettiin. V Julkinen yleisradiolaitos on digi­ Rahojen budjetista piti olla korvamerkittyjä ja taalimyllerryksessä muun median tapaan. näin piti taata julkisen palvelun toiminta pie­ Käännekohdassa pitäisi arvioida Yleisradiota nessä ja harvaan asutussa maassa. Laki astui kulttuuri-instituutiona, kun puoluepoliitikot voimaan vuoden 2009 alussa. Se oli oikeis­ laskevat, miten julkilausumat ja kannanotot tolaisen Haarden hallituksen viimeisiä lake­ menevät läpi eri kanavilla. Lyhytnäköiset ra­ ja. Ehkä ajateltiin pankki­bisneksen tuottavan hoitusratkaisut kostautuvat pian. Maailmalla loputtomasti niin hyvin, että pienen Islannin riittää varoittavia esimerkkejä. ruv kustannetaan ohimennen sen tuotoilla. Islannin musiikki- ja kulttuuritalo Harpa on hulp­ Seuraavissa vaaleissa Haarden itsenäisyys­ pean kasinotalouden jäämistöä. Siellä toimivat sin­ foniaorkesteri ja ooppera. Maan radio- ja televisio­ Reykjavikissa turisti ei voi olla huomaa­ puolue kärsi murskatappion saaden vain 16 toiminta on sen sijaan kriisissä. matta valtavaa lasirakennusta. Se on Harpa, paikkaa parlamenttiin. Islantiin tuli vasem­ Islannin musiikki- ja kulttuuritalo. Siellä mistohallitus. toimivat maan sinfoniaorkesteri ja ooppera. Se joutuu nyt pohtimaan, mitä tehdä ronmaksajien maksettavaksi räjäytti Islannin Harpan rinnalla Helsingin musiikkitalokin radio­yhtiö ruv:lle, joka on syvässä kriisis­ kansantalouden. Ulkomaanvelka on nykyään kalpenee. sä. Yli kolmestasadasta työntekijästä viisi­ 200 prosenttia bruttokansantuotteesta. Harpa on 2000-luvun alun hulppean ka­ kymmentä on irtisanottu. Jäljelle jääneiden Isotkaan korvamerkit eivät auta, kun ää­ sinotalouden jäämistöä kuuluen jollain ta­ palkkoja on alennettu. Radio-ohjelmien se­ rimmilleen kiristettyjen veronmaksajien voin onnistuneiden hankkeiden osastoon. kä kotimaisten tv-ohjelmien määrää on vä­ rahat menevät pankkivelkojen maksuun. Epäonnistuneita monumentteja Islannista hennetty. Suttuinen televisiokuva lepattaa, Poliitikot tekevät arvovalintoja ja priorisoi­ löytyy sitäkin enemmän, kuten rahojen lop­ sillä rahat eivät riitä digitalisointiin. Ei lu­ vat valtion menoja. He toimivat kuin suo­ pumisen takia kesken jääneitä pilvenpiirtä­ paa hyvää Islannin perinteiselle musiikki- ja malaiset kunnallispoliitikot kuntataloutta jiä ja valtava tyhjä Bauhaus-halli. Ehkä niille elokuva-alalle. kiristettäessä. Aina löytyy valtuustosta joku, joku keksii joskus käyttöä? Kuinkas siinä näin kävi? ruv:n rahojen­ jonka mielestä kulttuurista ja taiteesta voi­ Pankkiirien kuplatalouden pullistuessa han piti olla korvamerkittynä valtion bud­ daan leikata, kunhan liikenne ja terveyden­ Reykjavikin yliopistossa järjestettiin ulkomaa­ jetissa. huolto pelaavat. laisille kursseja, joilla opetettiin, miten maan Kuplatalouden nousuhuumassa ei osattu talousihme toimi. Kurssit lopetettiin loka­ ennakoida huonoja aikoja. Kolmen suuren Islantia voisi pitää sijaintinsa takia eri­ kuun 2008 talousromahduksen jälkeen, kun pankin velkojen kaatuminen valtion eli ve­ tyistapauksena, mutta sitä se ei ole. Hyvin Landsbankinn-, Kaupthing- ja Glitnir-pankit samantapainen on toistunut Kanadassa, kansallistettiin velkoineen. Nyt islantilaiset Aina on löytynyt poliitikkoja, Hollannissa ja Unkarissa, missä hyvässä maksavat niiden velkoja, joita riittää. Rötös­ uskossa julkinen radiolaitos siirrettiin bud­ herroja laitetaan kuriin. Kasinotalousajan jotka pyrkivät käyttämään jettirahoitteiseksi. pääministeri Geir Haarde on ollut kuultava­ budjettirahoitusta oman, Sitä ei ole missään saatu toimimaan. Hyvi­ na erityistuomioistuimessa Landsdómurissa. puolueen tai taustalla ­ nä aikoina rahaa on toisinaan riittänyt, mut­ Kasinotalouden kiihkossa maan ylim­ ta aina löytyy poliitikkoja, jotka vaativat ra­ mässä johdossa syntyi nerokas idea: Islannin olevan yritysryppään hoituksen vastineeksi lähetysaikaa puolueen­ julkinen radio ja televisio Ríkisútvarpið (rúv) edun ajamiseen. julkilausumille ja ehdokkaille. Kulttuuriset arvot ovat tämän sarjan poliitikoille käsittä­ ajatella Yleisradiota kulttuuri-instituutiona, mätöntä tuhlausta. ettei käy kuin Islannissa, Kanadassa, Unka­ Pahin tilanne on Unkarissa. Laajaa kohua rissa tai Hollannissa? herättänyt medialaki ei ole ainoa ongelma, Menetetään paljon, jos tällaista erikois­ sillä viime heinäkuussa 550 työntekijää sai ta laitosta arvioidaan vain pankkimaailman potkut Magyar radiosta ja televisiosta. Eu­ tai politiikan näkökulmasta. Suomen vies­ roopan journalistiliiton efj:n puheenjohtaja tintämaisema olisi kulttuurisesti nykyistä Arne König totesi, että Unkarin viranomai­ kapeampi ja mitättömämpi ilman Yleisra­ set ovat haluttomia ja kykenemättömiä ta­ diota, tai jos sitä merkittävästi heikennet­ kaamaan yleisen edun edellyttämää julkisen täisiin. yleisradiolaitoksen rahoitusta. The Economist Mistä johtuu, että nimenomaan -lehti kutsui operaatiota poliittiseksi puhdis­ Yleisradio­ tuotti Peter von Baghin Sinisen tukseksi maassa, joka oli eu:n puheenjohtaja laulun kaltaisen monumentaalisen taide­ 2011 alkupuoliskon. teoksen? Eikä Sininen laulu ole läheskään Julkisen radion rahoituskriisit, irtisanomi­ ainoa Ylen kulttuuriteko. Radio on musiik­ set ja palkkojen alennukset etenkin vaikeina ki-ihmisille elintärkeä media. Soittolistat aikoina ovat tuttuja myös Hollannissa ja Ka­ ovat pahinta, mitä mainosradiot ovat tuo­ nadassa. Ei ole ollut apua »korvamerkityistä neet Suomeen. Yleisradion kautta tarjolla rahoista» tai erillisistä rahastoista, joiden mu­ on musiikkia, joka ei pääse mainosradioi­ ka pitäisi taata julkisen radion riippumatto­ den soittolistoille. muus maksajasta eli valtiosta. Aina on löyty­ Kulttuurinen monimuotoisuus, mainok­ nyt poliitikkoja, jotka keksivät, miten käyttää settomuus ja merkittävät taideproduktiot Islannissa isotkaan korvamerkit eivät yleisradiotoi­ mintaa auta, kun äärimmilleen kiristettyjen veron­ budjettirahoitusta oman, puolueen tai taus­ ovat olleet mahdollisia, koska Yleisradiolla maksajien rahat menevät pankkivelkojen maksuun. talla olevan yritysryppään edun ajamiseksi. on riippumaton rahoitusperusta. Tv-lupa­ Lupamaksurahoituksen keksijämaassa maksun ansiosta poliitikkojen ja markkina­ Englannissa kukaan ei vakavissaan edes esitä voiman holhous on jäänyt vähäisemmäksi vuodessa on valtava summa rahaa, ja näiden bbc:n budjettirahoitusta. Se olisi liberaalis­ kuin lyhytnäköisesti budjettirahoitukseen ihmisten määrä kasvaa. sa traditiossa kulttuurin ja ideologian alista­ siirtyneissä maissa. Mediamaksun tasaveroluonnetta olisi mista valtion holhoukseen. Siksi bbc:llä on helppo pehmentää. Britanniassa yli 75-vuo­ oltava oma rahoituslähde. Seurattuani vuosia eri maiden yrityk­ tiaat on vapautettu lupamaksusta ja näkö­ siä selvitä julkisen radiolaitoksen rahoitus­ vammaiset saavat 50% alennuksen. Alen­ Perinteinen televisiolupa julkisen ongelmista digimaailmassa olen vähitellen nusta voivat hakea myös yli 60-vuotiaat ja radiolaitoksen rahoitusmuotona on tulos­ kallistunut talouskohtaisen mediamaksun vammaiset. Suomessa lisäisin joukkoon sa tiensä päähän. Sille on digimaailmassa kannalle. Sellaisesta olisi enemmän hyötyä opiskelijat, joiden talous on eläkeläisiäkin käymässä kuin radioluvalle. Se lopetettiin kuin haittaa. Maksu-tv kortteineen ei toimi tiukemmalla. Tietotekniikan avulla alennuk­ 1970-luvulla, kun radioita alkoi olla kaikkial­ julkisen yleisradiolaitoksen rahoituksena. set ovat toteutettavissa, jos halutaan. la ja televisiolupien tuotto riitti Yleisradiolle. Mainontaa Ylelle ei sallita, koska nettiaika­ Ylen aseman heikentäminen ei voi olla Nyt televisiolähetyksiä voi vastaanottaa tieto­ na yksityiset mediatalot kärsivät levikkien ja vasemmistolle yhdentekevää. Se merkitsisi koneella ja matkapuhelimen kokoisilla mul­ mainostulojen laskusta, ja mainoksettomuus kaupallisten tv-kanavien ja soittolistaradioi­ timedialaitteilla. on Ylelle myös etu. den vahvistumista. Kulttuurinen monimuo­ Julkisen radiolaitoksen rahoitus on turvat­ Kun pinnaaminen vähenisi, mediamaksu toisuus ja kotimaisen elokuvan sekä musiikin tava digimyllerryksessä. Olisiko mahdollista olisi edullisempi kuin nykyinen tv-maksu. asema heikkenisivät. Syrjäytyvät ihmiset jäi­ Sen suurin vika on kalleus. Toki Ylen tv- sivät entistä enemmän bb-talojen sun mui­ maksu on silti halpa verrattuna yksityisiin den tositelevisioiden maailmaan. Syrjäytyvät ihmiset jäisivät maksu-tv-kanaviin. Suomessa on moneen kertaa huomat­ Ylen aseman heikentyessä Tv-maksun suuruudesta päättävien hy­ tu, että taloustaantumien ja lamojen ai­ entistä enemmän BB-talojen vätuloisten poliitikkojen ja virkamiesten on kana teat­terit täyttyvät. Olisinpa valmis vaikea käsittää, että köyhyys on Suomessa väittämään, että myös hyvälle radiolle ja tele­ sun muiden tositelevisioiden täyttä totta. Pienituloiselle pätkätyöläiselle visiolle on silloin sosiaalinen tilaus – jos on maailmaan. tai sosiaalitukien varassa elävälle 250 euroa tarjontaa. 52 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Haastattelu ja valokuva jorma mäntylä

Kuvitus pauli kervinen

britannia luottaa yhä bbc:hen Isossa-Britanniassa ovat esillä samat teemat kuin suomalaisessakin yleisradiokeskustelussa. Budjettirahoitukseen siellä suhtaudutaan kuitenkin Suomea kielteisemmin, eikä BBC:n hallintomallinkaan muuttamiseen ole paineita.

Hannu Nieminen, 59, on Helsingin yli­ Kerropa vähän yhteyksistäsi Englantiin. historiasta, joten perehdyin sen yhteydessä opiston viestinnän professori ja oppiaineen Väittelit aikoinaan University of West­ myös jonkin verran brittiläiseen mediajär­ vastuuhenkilö. Hänen tutkimusintresseihin­ minsterissä. jestelmään. sä kuuluvat median ja demokratian välinen Olin Westminsterin yliopistossa jatko- BBC:n Royal Charter säädettiin 1926. suhde, julkisuutta koskeva tutkimus ja me­ opiskelijana 1992–1996 ja väittelin silloisessa BBC on maailman vanhimpia ja esikuva­ diapolitiikka, median oikeudellinen ja eet­ Centre for Communication and Information na monille muille julkisille yleisradioyh­ tinen säätely. Studies -tutkimuslaitoksessa keväällä 1996. tiöille. Mistä tämä esikuvallisuus johtuu? Nieminen on väitellyt Lontoossa West­ Sen jälkeen olen vieraillut Englannissa lähes Ei siis ajatella vain korkeakulttuuria, vaan minsterin yliopistossa ja tuntee Britannian vuosittain eri opetus- ja tutkimushankkeiden myös journalistista kulttuuria. viestintäpolitiikkaa. Suomalaisessa keskus­ merkeissä, useimmiten Westminsterin yli­ bbc:n vaikutusta voidaan jäljittää aina­ telussa viitataan usein kaikkien tunteman opistossa mutta muissakin, viimeksi Exeterin kin kahteen suuntaan. Ensimmäinen liittyy bbc:n (British Broadcasting Corporation) ja Oxfordin yliopistoissa. Väitöskirjani käsit­ bbc:n asemaan tienraivaajana. bbc syntyi tekemisiin ja tulevaisuudennäkymiin. Kult­ teli kansallisen julkisuuden kehitystä Eng­ ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä tuurivihkot kysyi Niemiseltä, onko brittien lannissa, ja vertailin siinä Jürgen Haber­ erityislaatuisessa vaiheessa. Se oli perusta­ viestintäpolitiikassa opittavaa suomalaisille. masin ja Raymond Williamsin tulkintoja misensa aikaan Euroopan ensimmäinen var­ kulttuurivihkot 4–5 / 2011 53

sinainen kansallinen yleisradioyhtiö. Siihen aikaan ei vain Englannissa, vaan monissa Kaupallisen median tavoitteena on, että muissakin Euroopan maissa vallitsi jännit­ yleisradioyhtiöiden online-palvelut saisivat tynyt sisäpoliittinen tilanne: taloudellinen ja sosiaalinen tyytymättömyys kanavoitui toi­ rajoittua vain radio- ja televisio-ohjelmistoa saalta voimakkaasti radikaalin vasemmiston suuntaan, toisaalla äärioikeisto oli vahvistu­ koskeviin ohjelmatietoihin. massa. bbc:n yhteiskunnallisena tilaukse­ na oli tilanteen rauhoittaminen, kansallisen saalta voimistuvaa kilpailua kaupallisten että katsojaosuutensa. Vuonna 2010 bbc:n yhtenäisyyden rakentaminen. Edellytyksenä yhtiöiden taholta. Kaupallisten kilpailijoi­ osuus katsojista oli 32,90 prosenttia, kun sen oli sen asettuminen ohjelmatoiminnassaan den erityisenä huolena on ollut bbc:n vahva pääkilpailijan itv:n osuus oli 22,86. Vuon­ päivänpolitiikan ulko- tai yläpuolelle ja ve­ panostus online-palveluihin, joissa yhtiöl­ na 2001 osuudet olivat 38,13 (bbc) ja 26,96 toaminen eräänlaiseen idealisoituun kan­ lä on nähty olevan markkinoita vääristävää (itv), joten vaikka molempien suhteellinen salliseen kulttuuriin, joka oli aluksi varsin vaikutusta. bbc:n vastauksena arvosteluun osuus on laskenut, on niitten keskinäinen yläluokkaista. Vasta toisen maailmansodan on ollut voimavarojen uudelleen suuntaa­ suhde pysynyt samana. aikana ja sen jälkeen alettiin bbc:ssäkin hy­ minen. Yhtiö on ilmoittanut vähentävänsä Mitä eroa ja yhteistä on Britanniassa väksyä ohjelmistoon populaarikulttuurin online-palvelujen määrärahoja 25 prosen­ BBC:stä ja Suomessa Yleisradiosta käytä­ aineksia, aluksi varsin varovasti mutta vä­ tilla vuoteen 2013 mennessä. Lisäksi bbc:n vässä keskustelussa? Onko budjettirahoi­ hitellen laajemminkin. Toinen seikka kos­ maailmanlaajuisten World Service -palve­ tusta pidetty Britanniassa vakavasti otet­ kee bbc:n journalistista laatua. Kun bbc:n lujen määrärahoja supistetaan 16 prosenttia, tavana vaihtoehtona? BBC:tä moititaan uutistoiminta pyrki alusta lähtien pysyttäy­ mikä merkitsee muun muassa sen Venäjälle, joskus korkeakulttuuriseksi, mutta sillä­ tymään välittömien poliittisten ja taloudel­ Intiaan ja Kiinaan sekä portugalinkieliseen hän on myös viihdettä ja populaarikult­ listen intressiristiriitojen ulkopuolella, sen Afrikkaan suunnattujen lähetysten lopetta­ tuuria. Miten suhtaudut ajatukseen, että ympärille kehittyi jo varhain vankka riip­ mista. bbc:n pääjohtaja Mark Thompso­ Yle ei saisi lähettää viihdeohjelmia, vaan pumattoman journalismin ammatillinen nin mukaan säästyvät voimavarat käytetään ne pitäisi antaa kaupallisille kanaville? kulttuuri. Se on toiminut luotettavan uutis­ yhtiön muun televisio- ja radiotoiminnan bbc:stä käytävässä keskustelussa ovat esillä välityksen esikuvana globaalistikin jo vuo­ kehittämiseen. periaatteessa samanlaiset aiheet kuin Yleis­ sikymmeniä. Sitä kohtaan on myös esitetty Ainakin perinteisten bbc:n yleisöjen huo­ radiotakin koskevassa. Yksi teema koskee kasvavaa kritiikkiä, erityisesti kolmannen lena on puolestaan se, miten yhtiön ohjel­ lupamaksua, joka on jatkuvan keskustelun maailman maista: brittiläisiin uutiskritee­ miston ja muiden palvelujen laadun käy kohteena. Kuitenkaan lupamaksulle ei ole reihin ja ammatillisiin koodeihin perustu­ kovenevassa kilpailussa kaupallisten toimi­ Britanniassa esitetty mitään selvää vaihtoeh­ va näkökulma ei välttämättä sovellu suoraan joiden kanssa. Myös poliittinen paine yhtiötä toa. Budjettirahoitusta ei siellä näytä kannat­ esimerkiksi Afrikan ja Aasian maiden uutis­ kohtaan konservatiivihallituksen oloissa on tavan kukaan. Myös mainosrahoitusta pide­ välitykseen. kasvanut. bbc on viime vuosina ollut arvos­ tään ongelmallisena, samoin tilauspohjaista telun kohteena sekä uutistoiminnan osal­ rahoitusta. Lupamaksun jättää Britanniassa bbc:n maine on säilynyt ta että viihdeohjelmien laadun ja valtavien maksamatta noin 5 prosenttia kotitalouksis­ Internet syö yleisöä ja mainostajia yksi­ palkkioiden vuoksi. Uutistoimittajat kerto­ ta – luku on pysynyt pitkään vakiona, eikä tyisiltä tv- ja radiokanavilta sekä lehdiltä. vat poliittisesta painostuksesta, joskaan ti­ osuus ole kasvanut internetin yleistymisen Miten tämä näkyy brittiläisessä keskuste­ lanne ei ainakaan tällä hetkellä ole yhtä tu­ myötä peloista huolimatta. Lupamaksut ke­ lussa? Mitkä ovat BBC:n suurimmat on­ kala kuin 2000-luvun puolivälissä. Silloin rätään Britanniassa samalla tavoin kuin Suo­ gelmat ja tulevaisuudennäkymät tämän bbc:n senaikaisen pääjohtajan Greg Dyken messakin: kerätyt rahat kootaan erityiseen hetken brittiläisen keskustelun valossa? ja toimittaja Andrew Gilliganin oli erottava kulttuuriministeriön alaiseen rahastoon, Itse yhtiön kannalta suurimat ongelmat yhtiöstä, kun Gilligan oli paljastanut Blai­ josta ne on tuloutettu perinteisesti kokonaan koskevat yhtäältä sen rajallisia taloudelli­ rin hallituksen valehdelleen suurelle yleisöl­ bbc:lle. Esillä on ollut myös vaihtoehto, että sia voimavaroja, jotka perustuvat hallituk­ le vuoden 2003 Irakin sodan valmisteluis­ lupamaksuja käytettäisiin myös muun kuin sen määrittämään lupamaksuun, ja toi­ sa. Kohu bbc:n palkkioista viihdemaailman bbc:n ohjelmatuotannon tarkoituksiin, tähdille nousi, kun vuonna 2006 bbc:n ker­ mutta tästä on ainakin toistaiseksi luovuttu. rottiin maksaneen ristiriitaista kuuluisuut­ Yhtenä lupamaksukritiikin pontimena on Budjettirahoitusta ta nauttivalle Jonathan Rossille kolmivuo­ ollut bbc:n tuhlailevaksi moitittu rahankäyt­ ei Britanniassa näytä tisesta sopimuksesta yhteensä 18 miljoonaa tö. Edellä viittasin jo kritiikkiin viihdeohjel­ puntaa. Huolimatta arvostelusta yhtiö on mia kohtaan. Kilpailu suosituista juontajista kannattavan kukaan. kyennyt säilyttämään hyvin sekä maineensa veti bbc:n mukaansa 2000-luvun lopulla, ja 54 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

julkisen arvostelun lopputuloksena oli muun muassa se, että Jonathan Rossin sopimusta Julkisen palvelun ei enää vuonna 2010 uusittu ja bbc ilmoit­ yleisradio­yhtiöt ti muutenkin luopuvansa huippujuontajien vaatimista palkkioista. Samalla myös bbc:n muodostavat Euroo­ johtajien palkkoja ja etuuksia supistettiin. Toinen teema, joka Britanniassa on ollut passa edelleen voimakkaasti esillä ja johon jo edellä olen vii­ välttämättömän tannut, koskee bbc:n panostusta internet- palveluihin. bbc:n sivustot ovat vuosien vasta­painon yhä vah­ mittaan paisuneet ja rönsyilleet, ja erityisesti sanomalehtiteollisuus on käynyt niistä kär­ vistuneelle kaupalli­ kevääkin keskustelua. Kaupallisen median Hannu Nieminen tuntee hyvin englantilaista julki­ selle medialle. tavoitteena on, että yleisradioyhtiöiden on­ suutta, josta hän on myös väitellyt. line-palvelut saisivat rajoittua vain radio- ja televisio-ohjelmistoa koskeviin ohjelmatie­ perustanut yleisradioyhtiötä. Miten näet­ mainosrahoitteisuudesta huolimatta. Siten toihin, eivätkä yleisradioyhtiöt saisi tuottaa julkisomisteisen yleisradiolaitoksen tar­ bbc:n televisiotoiminnan kilpailu kaupallis­ verkkoon mitään uutta, radio- ja televisio- koituksen nykyaikana? ten toimijoiden kanssa on alusta alkaen ollut ohjelmistosta riippumatonta sisältöä. Tätä Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt ovat yhä säänneltyä. Tämä on ehkä turvannut myös koskevaa keskustelua on Suomessakin käy­ tänäänkin korvaamattomia ainakin kolmes­ osaltaan brittiläisen televisiomaiseman kor­ ty, mutta enemmän kulissien takana – Yleis­ sa suhteessa: silloin kun ne toteuttavat po­ keaa laatua. Toisaalta puhdas kaupallisuus­ radion resurssit omaan online-tuotantoon liittisista ja taloudellisista vallankäyttäjistä kaan ei merkitse välttämättä huonoa laa­ ovat toki paljon rajallisemmat kuin bbc:n. riippumattoman tiedonvälityksen tehtäviä; tua: brittiläisen sanomalehdistön esimerkki Kolmas aihe, jota Suomessakin erityises­ kun ne tarjoavat sellaista korkeatasoista kult­ osoittaa, että korkeatasoista journalismia voi ti kaupalliset toimijat pitävät esillä, koskee tuuri- ja viihdeohjelmistoa, jota kaupalliset kehittyä myös markkinaehtoiselta pohjalta, yleisradioyhtiöiden julkisen palvelun mää­ toimijat eivät tarjoa; ja kun ne palvelevat sel­ kuten The Guardian ja The Independent osoit­ ritelmää ja sen laajuutta. Viime vuosina eri­ laisia sosiaalisia ja kulttuurisia yleisöryhmiä, tavat. Samaan aikaan viimeaikaiset tapahtu­ tyisesti James Murdoch, muun muassa The joita muut mediat eivät palvele. Vaikka nämä mat Britanniassa osoittavat tietysti myös ai­ Times -lehden ja Sky-televisiokanavan omis­ kriteerit eivät suinkaan aina täyty, ja vaikka van päinvastaista: News of the World -lehden tavan News International -yhtiön toimitus­ niiden toteuttamistavat vaihtelevat eri maissa ja muiden News Corporationin julkaisujen johtaja ja Rupert Murdochin poika, on vaa­ suurestikin toisistaan, muodostavat julkisen tapaukset ovat osoittaneet, että koventunut tinut voimakkaasti, että bbc:n tulisi keskittyä palvelun yleisradioyhtiöt Euroopassa edel­ kaupallinen kilpailu voi johtaa journalismis­ vain radion ja television uutistoimintaan ja leen välttämättömän vastapainon yhä vah­ sa totaaliseen moraaliseen ja poliittiseen kor­ muuhun kaupallisesti kannattamattomaan vistuneelle kaupalliselle medialle. ruptioon. ohjelmatoimintaan ja jättää kaikki viihde-, Toisaalta valtiollinen monopoli on Uuden hallituksemme ohjelmassa »sel­ urheilu- ja muu kaupallisesti kannattava oh­ luonnoton tilanne. Eikö voida sanoa, et­ vitetään» Yleisradion rahoitusta ja tule­ jelmatuotanto sekä online-palvelut kaupal­ tä BBC piristyi, kun kaupallinen tv-ka­ vaisuutta. Mitä sanoisit ministereille lisille yrittäjille. Samalla hän on hyökännyt nava ITV perustettiin 1954? Heitän aja­ brittiläisen keskustelun perusteella? voimakkaasti bbc:n nykyistä hallintomallia tuksen, että vastuullista ja laadukasta Brittiläisen keskustelun pohjalta on vai­ kohtaan, koska se ei hänen mukaansa takaa journalismia on tuotettu oloissa, joissa keaa antaa mitään ohjeita Suomen tilan­ yhtiöstä riippumatonta ulkopuolista valvon­ kaupallinen ja julkinen sektori kilpai­ teeseen, maiden olosuhteet poikkeavat taa. Samanlaisia äänenpainoja kuulee myös levat kohtuullisen tasapainoisesti. Jom­ toisistaan niin suuresti. Kahta asiaa voisi Suomessa Yleisradiota koskien, vaikka ei ai­ mankumman liiallinen vahvistuminen kuitenkin Suomessakin pohtia: ensiksi, mis­ nakaan vielä samalla volyymilla. johtaa epäterveisiin ilmiöihin. Miten tä mahtaa johtua brittiläisessä keskustelus­ kommentoit ajatusta? sa esiintyvä selvä vastahakoisuus yleisradio­ Yleisradioyhtiöt yhä On muistettava, että Britanniassa myös toiminnan budjettirahoitusta kohtaan, kun korvaamattomia itv luetaan julkisen palvelun televisioyhti­ sitä Suomessa samaan aikaan ajetaan vaka­ Täysin kaupallinen radio- ja tv-laitos ei öksi. Sille on asetettu hallituksen myöntä­ vissaan? Toiseksi, brittikeskustelussa ollaan ole missään saanut varauksetonta kan­ mässä toimiluvassa tiettyjä uutistoimintaan yleisesti ottaen tyytyväisiä bbc:n nykyiseen natusta. Yhdysvalloissa julkinen radio- ja kulttuuriohjelmistoon liittyviä velvoitteita, hallintomalliin, eikä sen muuttamiseksi ole ja televisiotoiminta ikään kuin kaatui joiden perusteella sen määritellään toteut­ ainakaan välittömiä poliittisia paineita. Ehkä yliopistojen hoidettavaksi, kun valtio ei tavan julkista palvelua 100-prosenttisesta tästäkin voisi ottaa Suomessa opiksi. Haastattelu ja käännös kulttuurivihkot 4–5 / 2011 55 jorma mäntylä

Valokuva sp, den haag

Hollannissa budjettirahoitus johti leikkauksiin

Kaiken piti mennä hyvin, mutta kuinkas sitten kävikään? Hollannissa siirryttiin julkisen yleisradion npo:n budjettirahoitukseen vuonna 2000.

Jo vuonna 2002 Hollannin keskusta­ oikeistolainen hallitus leikkasi Yleisradio­ »Julkisen radion on yhtiö npo:n rahoitusta 30 miljoonaa euroa. voitava sanoa asioita Seuraava hallitus vuonna 2003 leikkasi 80 miljoonaa lisää. Kesällä 2011 kriisi syveni, puolueista ja poliiti­ kun budjettia taas leikattiin ja 250 työn­tekijää joutui irtisanottavien listalle. Jäljelle jäänei­ koista riippumatta.» den palkkoja leikattiin. Hollannin radion työntekijät arvioivat, et­ niitä vastaan. Myös yksityiset kanavat tuot­ »Julkisen radion on olta­ tä julkisen radion budjettia on vuosien var­ tavat ajoittain laatua. Hyvä julkinen palvelu va itsenäinen», painottaa rella leikattu 200 miljoonaa euroa. täydentää niitä.» kansanedustaja Jasper van Dijk. Hollannin sosialistipuolueen kansanedus­ »Tietenkin meilläkin käydään loputonta taja Jasper van Dijk kertoo, että puolue oli keskustelua, milloin palvelu on hyvä. Mie­ tukemassa budjettirahoitusta. Nyt hän va­ lestäni uutis- ja ajankohtaisohjelmat Hol­ roittaa hätiköidyistä ratkaisuista ja kehottaa lannissa ovat melko hyvin toimitettuja, mut­ käymään kunnollisen kansalaiskeskustelun. ta tässä on jatkuvan seurannan paikka. Tulee Hollannissa kaikki merkittävät yksityiset ka­ pyrkiä siihen, että lakisääteisesti varmiste­ navat ovat ulkomaalaisomistuksessa, jolloin taan tämän ydinalueen riippumattomuus. kansallinen radiolaitoksen kulttuurinen »Ongelmia syntyy silloin, kun hallitus on merkitys on korostunut. julkista radiolaitosta vastaan. Silloin on vaa­ »Julkinen yleisradio on tärkeä. Yksityiset ra, että budjettirahoituksen avulla leikataan kanavat eivät korvaa sitä, mutta yhdellä eh­ julkisen radion resursseja.» dolla: julkisen radion on oltava itsenäinen. »Tehkää mitä haluatte, mutta miettikää Se ei saa olla valtion toiminto, mutta valtio ensin. Kannattaa käydä kunnollinen kansa­ voi tukea sen toimintaa. Julkisen radion on laiskeskustelu ja säätää sitten laki, joka takaa voitava sanoa asioita puolueista ja poliiti­ julkisen radion riippumattomuuden.» koista riippumatta.» Jasper van Dijk, 40, on politologi ja do­ sentti. Hän mainitsee vielä, että viime vuo­ »Riippumattomuus sina valtio on budjetoinut Hollannin julki­ turvattava lailla» selle npo/nos:lle 600–700 miljoonaa euroa »Tärkeintä on yleisön luottamus uutis- ja vuodessa. ajankohtaisohjelmiin. Ne ovat julkisen ra­ Yleisradion nykyisten palvelujen turvaa­ dion ydinalue, jolle on turvattava riittävät miseen tarvittaisiin noin 450 miljoonaa resurssit», sanoo Jasper van Dijk. euroa vuodessa. Hollannin asukasluku ja »Kaupallinen radio ja televisio pyrkivät en­ bruttokansantuote ovat yli kolminkertaiset sisijaisesti rahan tekoon, mutta en silti ole Suomeen verrattuna. 56 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Kuvitus pauli kervinen kulttuurivihkot 4–5 / 2011 57

elokuvan Kysymykset 1. Miten luonnehtisit Ylen merkitystä oman taiteenalasi näkökulmasta? 2. Millaisia ongelmia tai uhkakuvia Ylen elinehto toiminnassa tällä hetkellä on taiteenala­ si kannalta? Miten tilannetta voitaisiin parantaa? Muu kuin kaupallinen elokuva ei pärjäisi Suomessa 3. Mikä olisi toisin, jos Yleä ei olisi tai se olisi huomattavasti nykyistä heikompi? ilman Yleä. Tämänsuuntaisesti arvioivat kaikki kolme Kulttuurivihkojen kyselyyn vastannutta elokuva-alan Kysymykset toimitettiin noin 20 taiteilijalle ja muulle kulttuurivaikuttajalle. Muistutuk- ammattilaista. Muutenkin varsin yhdensuuntaisissa sistakin huolimatta vastaukset saatiin vain vastauksissa keskeiseksi uhkakuvaksi mainitaan Ylen kolmelta. ulkopuolisilta tilaaman ohjelmiston määrän vähentäminen.

elokuvalla on tv-levitys. Viime keväänä Ylen ja amatöörejä. Pitkällä tähtäimellä Yle kui­ Jouko Aaltonen Yhteistuotannot, joka vastaa ulkopuolisista tenkin tarvitsee ympärilleen luovia, innova­ Dokumenttielokuvien tekijä hankinnoista, ilmoitti leikkaavansa omaa ra­ tiivisia tuottajia ja tekijöitä. hoitusosuuttaan uusista tuotannoista heti 40 Jos Yle ei hoida kulttuurista ja yhteiskun­ prosenttia ja seuraavan kahden vuoden aika­ nallista tehtäväänsä, se murentaa legitimi­ 1. Dokumenttielokuvan kannalta Yle on vält­ na 30 prosenttia. Lisäksi tilattavien elokuvien teettinsä. Miksi se silloin saisi kerätä lupa­ tämättömyys: se on paitsi levityskanava myös määrä romahtaa, koska Yle vähentää doku­ maksuja tai mediamaksua? Jos Yle sanoutuu rahoittaja. Yle on foorumi, joka on esittänyt menttielokuvan ohjelmapaikkoja ja purkaa irti suomalaisen kulttuurin ja taiteen tuke­ laajasti suomalaista riippumatonta ja luovaa varastojaan näyttämällä esittämättömiä oh­ misesta, rahoitusjärjestelmää pitää muuttaa. dokumenttielokuvaa. Ja juuri dokkarit ovat jelmia ja uusintoja. Alalle nämä leikkaukset Mediamaksusta voidaan ottaa päältä esi­ tärkeitä kansakunnan oman itseymmärryk­ voivat olla kohtalokkaita. Dokumenttieloku­ merkiksi 20 prosenttia, joka rahastoidaan sen, historian kipupisteiden, sosiaalisten ja vaa tekevät pienet tuotantoyhtiöt, jotka vit­ ja josta jaetaan tukea itsenäisille tekijöille ja yhteiskunnallisten ongelmien hahmottami­ sikkäästi kutsuvat itseään riippumattomiksi tuotantoyhtiöille. Tällainen järjestelmä toi­ sen kannalta. Tällaisen keskustelun ja ym­ (independent). Tosiasiassa koko ala on Ylestä mii joissakin maissa varsin hyvin. märryksen ylläpitäminen, kehittäminen ja täysin riippuvainen. Tänä syksynä elokuva- haastaminen on nimenomaan julkisen pal­ ala alkaa hiljetä, ja se tuottamisen ammatti­ 3. Jos Yleä ei olisi, ei olisi suomalaista ku­ velun televisiokanavan tehtävä, josta Ylen on taito ja struktuuri, joka on kehittynyt vuosi­ koistavaa dokumenttielokuvaa. Kaupalliset syytä olla ylpeä. Tämän tietoinen alasajami­ kymmenten myötä, rapautuu. Pahimmillaan kanavat näyttävät kaikenlaista töhnää do­ nen murentaa koko Ylen legitimiteettiä julki­ siirrytään aikaan ennen 1990-luvun alkua, kumenttielokuvan nimikkeellä, mutta eivät sesti rahoitettuna kanavana. Kansainvälises­ jolloin alalla toimi vain huijareita, idealisteja oikeasti ole vaihtoehtoja Yleisradiolle. Ruo­ tikin Ylen maineen yksi keskeinen kulmakivi honjuuritason toimijan vainoharhaiseen on yhtiön maine dokumenttikanavana. Nyt »Mieleen tulee ajatus, mieleen tulee vääjäämättä ajatus, että koko tämä maine on vaarassa kadota. rahoitussotku ei olekaan poliittista taitamat­ että rahoitussotkun tomuutta vaan tahallaan aiheutettu kriisi, 2. Yle on yksi kolmesta keskeisestä rahoit­ takana on pyrkimys mur- jonka takana on pyrkimys murtaa Yleisra­ tajasta elokuva-alalla, kaksi muuta ovat taa Yleisradio ja parantaa dio ja parantaa kaupallisten kilpailijoiden Suomen elokuvasäätiö ja Audiovisuaali­ kaupallisten kilpailijoiden toimintaedellytyksiä. Siksi käsittämätöntä sen kulttuurin edistämiskeskus. Usein Ylen tuo poliittinen suhmurointi on ollut. Mutta tuotantopäätös sysää tuotannon liikkeelle, toimintaedellytyksiä.» ajatushan on fiktiota, se ei kuulu meille do­ ja elokuvasäätiö edellyttää, että tuettavalla – jouko aaltonen kumentintekijöille. 58 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

juuri luovuuden ja isojen organisaatioiden »Vaatimukset ’yleisö­ Aleksi Bardy epäparisuus: tekijät hakeutuvat pieniin yk­ Käsikirjoittaja ja tuottaja siköihin. ystävällisestä’ ja muun Ylen kannattaisi keskittyä omiin vahvuus­ muassa ’alle 45-vuotiaille alueisiinsa ja hankkia entistä isompi osa oh­ suunnatusta’ dokumen- 1. Yle on kotimaisen elokuvan merkittävä ra­ jelmistaan ulkopuolelta. Työpaikkojen näkö­ hoittaja ja mahdollistaja. Dokumenttieloku­ kulmasta pitäisi olla sama, kohdistetaanko taarisesta elokuvasta van, lyhytelokuvan ja pienempien yleisöjen leikkaukset ostettuihin ohjelmiin vai omiin: kertovat valtavasta muu- pitkien fiktioelokuvien (karsastan nimitys­ ostettujen tapauksessa työtä häviää vapailta toksesta Ylen linjassa.» tä taide-elokuva, koska myös isojen yleisö­ tuotantoyhtiöiltä, omien tapauksessa Ylen kanerva cederström jen elokuvat ovat taidetta) osalta Yleisradion kuukausipalkkaisilta. – merkitys on ollut ratkaiseva, koska muut te­ Toinen vaara on entistä tiukempi kanava­ levisiokanavat ovat olleet niiden saralla vä­ profilointi ja kohderyhmäajattelu, joka tekee hemmän aktiivisia. Ylestä elokuvien ja ohjelmien ostajana entis­ Yle tuo yleisöille laajasti kotimaista elo­ tä voimakkaammin kaupallisia muistuttavan tekijöitä, joiden ansiosta suomalaisen doku­ kuvaa ja parhaimmillaan voi tuoda myös yl­ toimijan. Minusta on hyvä, että Yle hankkii mentaarisen elokuvan asema kansainvälises­ lättäviä ja epätodennäköisiä teoksia, kuten yleisönsä ja profiloi kanaviaan, mutta sen ti vakiintui. kulttuurilaitokselle on ominaista. pitäisi jättää tilaa myös epätodennäköisille, eu:n rahoitussäännösten takia vaikeita antipopulääreille teoksille, joille muualla ei 2. Uhkakuvat ovat ne jo hyvin tunnetut: Yle teoksia ei voi kokonaan rahoittaa julkisel­ ole sijaa. Mainstreamkin tarvitsee avantgar­ säästää yhteistuotannoissa eli riippumatto­ la tuella, esimerkiksi elokuvasäätiön tuella. dea vastapainokseen, kehittyäkseen. Taide ei man ulkopuolisen dokumentaarisen eloku­ Siksi Ylen osuus on suhteellisen pientä ra­ kehity ilman riskinottoa, uusi populääri syn­ van asema on vaakalaudalla. Ulkopuolisten hoitusosuuttaan merkittävämpi. tyy marginaalista. tuotantojen määrä pienenee, ja moni-ilmei­ syys kärsii väistämättä. Uusien, nuorten ja/ 3. Kaupallinen elokuva kestäisi sen, mutta tai kokeilevien elokuvantekijöiden mahdolli­ »Yletön tai heikolla Ylellä dokkareille ja epäkaupallisille elokuville Yle suudet tällä alueella supistuvat. »Uusi Kino» varustettu Suomi olisi on ollut korvaamattoman arvokas. Yletön tai -ohjelmapaikan elokuvien pituutta on lyhen­ paska maa.» heikolla Ylellä varustettu Suomi olisi paska netty. Paineet »main stream»-elokuvaan, maa. poliittisesti korrektiin »dokkarituotantoon» aleksi bardy – kasvavat yhtiön sisällä. Kun Ylessä on nyt enää yksi »ovi» tälle ulkopuoliselle tuotan­ 2. Yle on vähentänyt ulkopuolisilta yhtiöiltä Kanerva Cederström nolle, vaikuttaa tämän portivartijan näkemys tilattavan ohjelmiston (mukaan lukien elo­ Elokuvantekijä, dokumenttielokuvan professori väistämättä tasoon ja sisältöön. Vaatimukset kuvat) määrää radikaalisti. Ylen tarkoituk­ Taideteollisessa korkeakoulussa 2003–2010. »yleisöystävällisestä», ja muun muassa »alle sena on käyttää omaa henkilökuntaa entis­ 45-vuotiaille suunnatusta», dokumentaari­ tä enemmän. Ylellä onkin hyvää osaamista sesta elokuvasta kertovat valtavasta muutok­ monella sektorilla, mutta silti suurin osa 1. Yleisradion tv1:n yhteistuotannoilla oli sesta Ylen linjassa. Tilannetta voisi parantaa mielenkiintoisesta ja uudesta elokuva- ja 1990-luvulla ratkaiseva merkitys vapaan jakamalla vastuuta useammalle henkilölle, televisio-ohjelmistosta on tuotettu talon ul­ dokumentaarisen elokuvan esiinmarssille joilla on myös elokuvataiteellista sivistystä. kopuolella. Ylen omille ohjelmille ei saa ul­ Suomessa. Se tuki hyvin erilaisia tekijöitä ja Yle Teemalle olisi osoitettava oma dokumen­ kopuolista rahoitusta, mikä tarkoittaa myös tunnusti dokumentaarin osaksi elokuvatai­ taarisen elokuvan ohjelmapaikka ja sille ra­ sitä, että miljoonan rahoitusleikkauksella detta maassamme. Sain itse varauksetonta hoitus. ohjelmiston laatutaso laskee 4–5 miljoonaa tukea ja rohkaisua silloiselta Yhteistuotan­ (luvut ovat todellisuudessa isompia). tojen johtajalta Eila Werningiltä, joka antoi 3. Se merkitsisi elokuvalle kovaa taistelua Kansainvälisesti verrattavat yleisradioyh­ vapaat kädet eikä puuttunut sisällöllisiin tai kaupallisten paineiden ja vaatimusten kuri­ tiöt, kuten svt tai bbc, ovat luopuneet esi­ tyylillisiin ratkaisuihin. Tällä kaudella nou­ muksessa, ja yksipuolisesti voittoatuottavan merkiksi draaman tekemisestä itse. Syynä on si esiin lukuisia dokumentaarisen elokuvan elokuvateollisuuden vahvistumista. Teksti ja kuva jorma mäntylä kulttuurivihkot 4–5 / 2011 59 Kun radiossa soi jazz

Säveltäjille ja muusikoille radio on media ylitse muun. Yleisradiolla on nykyään neljä valtakunnallista radiokanavaa. Yksityisiä radioita on kymmeniä, sekä paikallisia että valtakunnallisia.

Yli puolet radioiden ohjelmista on mu­ ja Charles Mingusin kuulin ensi kertaa ra­ siikkia, ja joillakin kanavilla on lähes yksin­ diosta. Erityisen merkittävä radio oli tutus­ omaan musiikkia. Tilastojen mukaan kau­ tuttamaan nykymusiikkiin. Radio oli hyvin pallisten radioiden musiikista 36 prosenttia ajan tasalla ja Stockhausenit ja muut tulivat oli vuonna 2010 kotimaista. Ylen valtakun­ sitä kautta tutuksi. Koulussa oli valveutuneita nallisen radion musiikista kotimaista oli 39 musiikin harrastajia ja esim. jazz-musiikki- prosenttia ja maakuntaradioiden musiikista info tuli sitä kautta. 50 prosenttia. Olin alkanut tilata Down Beat ja Orchester Radio tekee säveltäjiä ja muusikkoja tun­ Journal -lehtiä ehkä noin 1959 alkaen. Ystä­ netuksi. Toisia soittolistaradiot samalla työn­ väpiiriin kuului myös Pekka Gronow, joka tävät unohdukseen. seurasi aktiivisesti musiikkijulkaisuja ja oli Säveltäjä Pekka Airaksinen, 65, on pitkän perustanut Akateemisen Jazz-kerhon. Pekan uransa aikana kokenut monenmoista radios­ kautta tutustuin esp-levymerkkiin ja muihin Pekka Airaksinen. sa. Kulttuurivihkot kysyi Airaksisen säveltäjä­ mielenkiintoisiin jazz ja blues-levyihin. Ilk­ urasta ja mietteitä radiosta. ka Lehtinen oli luokkatoverini koulussa ja hän oli hyvin tietoinen pop-musiikista. Ilkka Jazz on a summer Day Kerroit taannoin Ylen haastattelussa kertoi ensimmäisenä mm. Jimi Hendrixis­ aloittaneesi pianonsoiton 10-vuotiaana. tä ja englantilaisista bändeistä. Jossain vai­ teki minusta jazz- Teini-iässä mukaan tuli jazz ja myöhem­ heessa 60-luvulla lopetin radion kuuntelun. min rock. Tuliko innostus ystävä- tai su­ Aloitit musiikkiurasi 1960-luvun lo­ uskovaisen. kulaispiiristä, äänilevyistä vai esimerkiksi pulla. Silloin alkoi muuttua myös Yleis­ radiosta? radio, joka oli vuosikymmeniä ollut Pianonsoittoharrastus alkoi perhe- ja su­ hyvin konservatiivinen ja säilyttävä ins­ Ylessä on yksi ohjelma, jossa musiikkiani kulaispiirin musiikkiharrastuksesta. Isä soitti tituutio Suomessa. Miten Yle suhtautui soitetaan silloin tällöin. Soittolista-ajatttelu pianoa, viulua ja haitaria, monet sedät soitti­ 1960-70-lukujen taitteen avantgardemu­ ja genre-sidonnaisuus rajaa erilaisuuden te­ vat ja yksi oli Porin kaupunginorkesterin ka­ siikkiin, jonka tekemisessä olit mukana? hokkaasti ulos. pellimestari. Jazz tuli ensin levyjen muodos­ Televisio teki yhtyeestämme ohjelmaa Miten ulkomaiset radioyhtiöt esittävät sa. Helsingissä myytiin Benny Goodmanin 60-luvun loppupuolella, mutta radio ei musiikkiasi? ja Louis Armstrongin levyjä. Nat Hentofin muistaakseni ollut erityisen aktiivinen. Otto Kuulen silloin tällöin, että musiikkia on kirja Jazzin Vaiheita oli käännetty suomeksi Donner perusti radion kokeellisen musiikin esitetty esimerkiksi Pariisissa tai New Yor­ ja luin sitä melko ahkerasti Elokuva Jazz on studion, ja olin siinä mukana ja osallistuin kissa. Tietoa tulee sattumalta. Rojalteja ei a summer Day (Jazzin juhlaa, Bert Strenin toimintaan. Sekin muuttui ajan myötä jäy­ ole näkynyt. dokumentti vuodelta 1960 kuvaa Newportin kemmäksi ja byrokraattiseksi. Jos ajattelet radiota ja Suomessa eten­ jazz-juhlia 1958. toim. huom.) teki minus­ Sinulla on pitkä julkaisuluettelo, muun kin Yleä, niin mikä sen merkitys on sävel­ ta jazz-uskovaisen. Thelonious Monk teki muassa yli 60 julkaistua äänilevyä. Mi­ täjälle ja muusikolle? suurimman vaikutuksen, mutta myös muut. ten Yle on vuosien varrella suhtautunut Radio on tärkeä media. Se on varmaan vai­ Radio alkoi olla tärkeä 50-luvun loppu­ tuotantoosi? Onko suhtautuminen muut­ kuttanut siihen, että moni tietää jotain mi­ puolella. Miles Davisin, Nat Adderleyn tunut? nun tekemisistäni. 60 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti sanna uuttu

Televisioteatteri – klassikoita, draamaa ja todellisuutta jokaiseen olohuoneeseen!

Televisioteatteri syntyi sotien jälkeiseen Suomeen, uuden tiedotusvälineen vaatimuksesta tuottaa ohjelmavirtaa niille harvoille, jotka saattoivat sijoittaa rahaa vastaanottimeen. Televisiossa oli tulevaisuus, ja aluksi se oli mustavalkoinen.

Televisio nähtiin alusta asti mahdolli­ eri väline kuin teatteri. Sen esteettiset omi­ mahdollistaa katsojan suhteen suoraan suutena esittää kansalaisille korkealaatuista naisuudet ovat erilaiset.» Bergholmin tavoite valko­kankaaseen. Televisio ja elokuva pal­ ja taiteellisesti kunnianhimoista yhteiskun­ teatteriosaston päällikkönä oli muuttaa Te­ velevat yksinäisiä ihmisiä: »On mahdollista nallista viihdettä. Televisioteatterin henki­ levisioteatterin kysymyksenasettelua ja kysyä nauttia suurta mielihyvää tuntien elokuvasta, lökunta koostuikin tunnetuimmista näytte­ »kuvaako tämä todellisuutta?» sen sijaan, et­ vaikka olisi ainoa katsoja salissa,» teatteri­ lijöistä ja eturivin kirjailijoista. tä kysyisi onko se teatteria. teoreetikko Denis Guénoun kirjoittaa. Tv-teatteriadaptaatioita tehtiin sekä maailmankirjallisuuden ylittämättömis­ Televisioteatteri Testikuvaa haluttiin tä klassikoista että taiteen eturintaman ja teatteritallenteet nähdä yhä vähemmän viimeisimmistä teksteistä. Yleisradion Televisioteatteri erosi aikansa elokuvista ja Televisioteatteri oli Yleisradion ja Mainos­ televisio­teatterin taiteellisesti ja poliittises­ myöhemmistä tv-sarjoista näyttämöilmai­ television vastaus vaatimuksiin laajemmasta tikin radikaali ohjelmapolitiikka sai aikaan sunsa, harjoittelukautensa ja kuvaustapan­ televisiotarjonnasta. Yleisradion yhden näy­ välikysymyksiä eduskunnassa, yleisönosasto­ sa puolesta. Näytelmien valmisteleminen tännön teatteriesitykset mahdollistivat tele­ kirjoituksia ja loputtomasti yleisöpalautetta. lainattiin lähes sellaisinaan laitosteatterei­ vision vaatiman volyymin, mutta kuluttivat Samanaikaisesti uuden median sitominen den käytännöistä. Uusi kameratekniikka toi loppuun näyttelijöitä, käsikirjoittajia ja oh­ edeltäneiden vuosisatojen taiteelliseen tra­ näyttelijöiden ilmeet lähikuvassa yhdenver­ jaajia. 1960-luvulla yhdellä ohjaajalla saattoi ditioon teki hallaa molemmille taiteenla­ taisesti kaikkien tv-katsojien eteen, mutta sa­ olla viisi tai seitsemänkin ensi-iltaa vuodessa. jeille. Televisioteatteria tehtiin teatterin, ei malla menetettiin yleisön ja esiintyjän elävä Ylen Televisioteatteriosastolla oli oma vaki­ teoksen ehdoilla.Tuula Viitaniemen sitee­ suhde, jota on pidetty teatteritaiteen erityis­ tuinen näyttelijäkuntansa, jollaista ei ollut raamassa haastattelussa (Antenni 30/1967) piirteenä. Elävä teatteri edellyttää esiintyjien missään muualla maailmassa. »Paitsi ehkä Timo Bergholm, Ylen silloinen vastaava ja yleisön välitöntä suhdetta jaetussa tilassa. ddr:ssä,» nauraa Viitaniemi, joka on juuri teatteripäällikkö, kritisoi Televisioteatterin Klassisten teatterisalien arkkitehtuuri saattaa saattanut päätökseen dokumentin Ylen Tele­ sidonnaisuutta 1960-luvun uudesta näkö­ yleisön suhteeseen toisiinsa nähden ja pyr­ visioteatterista. Hänen työhuoneessaan Ylen kulmasta: »Tähän asti tv-teatteri on epätoi­ kii sijoittelullaan ja akustiikallaan takaamaan tuotantokompleksissa on viimeisen vuoden voisesti pyrkinyt toteuttamaan teatterin tyy­ kaikkien katsojien esteettömän nauttimisen aikana haastateltu kaikkia elossa olevia Tele­ lisuuntia televisiossa. –– Televisio on ihan esityksestä. Elokuva, samoin kuin tele­visio, visioteatterin merkkihenkilöitä. Televisioteat­ teri ei ole suomalaisen tv-historian eriytynyt oikku, vaan osa 1950-60-lukujen televisio­ viihteen koeteltua valtavirtaa. Yleisradion­ Tuula Viitaniemi. Televisioteatterin ­Televisioteatterin ensimmäinen johtaja radikaali ohjelma­ Seppo Wallin oli opiskellut tv-työskentelyä politiikka sai aikaan Yhdysvalloissa, jossa nbc:n suosittu Kraft Television Theatre esitti hillittyä draamanäy­ välikysymyksiä edus­ telmää tunnin ajan jokaisena keskiviikkona kunnassa ja loputto­ yli kymmenen vuoden ajan. Iso-Britanniassa parasta katseluaikaa hallinnoivat abc:n Arm­ masti yleisöpalautetta. chair Theatre -sarja ja bbc:n The Wednesday kulttuurivihkot 4–5 / 2011 61

Vuonna 1960 koko maassa oli vain 92 524 vastaanotinlupaa, mutta ohjelmistossa saattoi olla viisi näytel­ mäensi-iltaa viikossa kahdella eri kanavalla.

Tv- teatterin filmatisointi Veijo Meren Manillaköydestä on osa vanhempien sukupolvien kansallista muistia.

Play -antologia, jotka seurasivat amerikka­ oteatterin ohjelmat saattoivat tavoittaa alle säilynyt kokonaisina vain nelisenkymmen­ laista televisioviihdeteollisuutta ja välittivät viiden miljoonan ihmisen valtiossa yli kaksi tä, koska uudet näytelmät kuvattiin edellisten vaikutteita suomalaisille ohjaajille. miljoonaa katsojaa. Viitaniemi huomauttaa, päälle. Suomen suurin teatteri -dokumentissa että sellaiset filmatisoinnit kuinKustaa III ja näytetään filmikelojen loppumetreiltä sääs­ Koko kansan sähköinen teatteri Manillaköysi ovat osa edellisten suku­polvien tyneitä loppukohtauksia. Televisioteatterin alku oli aineellisilta edel­ kansallista muistia. Kyseessä oli Suomen lytyksiltään vaatimaton. Viitaniemen doku­ suurin teatteri: televisiolla oli yksiselitteisesti Televisioteatteri katosi mentti kuvaa, miten alussa oli kahdeksan laajin yleisö ja eniten ensi-iltoja. Televisio normalisoitui olohuoneen viihde­ ihmistä, studio, kaksi kameraa ja yksi om­ Ensimmäiset lähetykset olivat paitsi tai­ keskukseksi viimeistään 1980-luvulla, tele­ pelukone jossain pukuhuoneessa. Siitä huo­ teellista myös teknistä pioneerityötä. Yleis­ visionäytelmä syrjäytyi vähitellen ja jatkuva­ limatta luvanmaksajien rahoilla haluttiin radion ensimmäiset koelähetykset olivat jo juoniset sarjat ja televisioelokuvat nousivat tuottaa jokaiselle jotakin, tavoittaa ja van­ vuonna 1958, ja kevätkaudella 1959 televi­ parhaan katseluajan kiistattomiksi valtiaik­ gita jokainen katsoja television kantoalueen sioteatteri sai säännöllisen ohjelmapaikan. si. Katsojakunnalle tarjottiin laajempaa ka­ sisäpuolella. Tosin alkuaikoina, 1950-luvun Ohjelmia saatettiin kuitenkin tallentaa ja lei­ navavalikoimaa, yleisö pirstaloitui, televisio lopulla, ei vastaanottimia vielä kovin monil­ kata vasta vuonna 1961. Siihen saakka jokai­ viihteellistyi ja ensimmäistä kertaa mitattiin la ollutkaan. nen televisionäytelmä kuvattiin ja esitettiin ohjelmien katsojalukuja. Televisioteatteri ka­ Vuonna 1960 koko maassa oli vain 92 524 suorana Studio 1:stä, joka nyt toimii Kotika- tosi viimeistään vuoden 1994 kanavauudis­ vastaanotinlupaa, mutta ohjelmistossa saat­ tu-sarjan omana studiona. Televisioteatte­ tuksen myötä. Teatterillinen näyttelijäilmai­ toi olla viisi näytelmäensi-iltaa viikossa kah­ rin tallenteita sen ensimmäiseltä kahdelta su, diktaatio ja paperikulissit ovat kadonneet della eri kanavalla. Kulta-aikanaan televisi­ vuosi­kymmeneltä, 1960- ja 1970-luvuilta, on televisiosta.

Suomalaista keskustelua teatteritallenteis­ Lähteet: ta johtaa tamperelainen Tutkivan Teatteri­ Tuula Viitaniemi: Suomen suurin teatteri, doku­ Tuula Koskenniemi & Jorma Blonqvist: »Thalian työn Keskus hankkeellaan Teatteri mediana. menttisarja, jonka ensimmäinen osa esitetään ja sosiologian avioliitto tuottaa tv-teatterin katsojil­ Tutkimusprojektin tavoitteena on palauttaa 10.10.2011 klo 21.00 Yle Teemalla. Ensimmäinen le viihtyisiä ongelmia», Antenni s. 6–7, 30/1967. televisioteatteri, tutkia teatteriesitysvide­ aihetta käsittelevä dokumentti syntyi vuoden tut­ Mikko Kanninen: »Digitalisoituva teatteri», Niin & oiden mahdollisuuksia ja kulttuurisia vaiku­ kimustyön tuloksena ja se kattaa Televisioteatterin Näin nro 68 1/2011. tuksia. Tähän mennessä tutkimusprojektissa historian aina sen synnystä yhteen viimeisistä te­ Denis Quénoun: Näyttämön filosofia, Like 2007. ovat valmistuneet videoteokset Leea Kle- levisionäytelmistä, Jotaarkka Pennasen ohjaamaan Viestintävirasto, Vuositilastot televisio- ja radioluvista, molan Kohti Kylmempää (2008) ja Kristian Hamletiin vuonna 1992. 1926-2011. Smedsin Tuntematon sotilas (2009). Syksyllä Marjatta Lohikoski (toim.): Televisioteatteri, doku­ The Museum of Broadcast Communications, 2011 Yleisradio kuvaa yhdessä Kansallisteat­ mentteja 1960-, 70- ja 80 -luvuilta, Yleisradio 1987. http://www.museum.tv terin kanssa kantaesityksen Paperiankkurit, Ilta teatterissa - Paperiankkuri esitetään suorana tv- Archive of American Television, joka lähetetään suorana 12.10.2011. ja nettilähetyksenä Kansallisteatterin ensi-illasta http://www.emmytvlegends.org 12. 10. 2011 Klo 18.50. 62 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti sanna läylönen Kuva jorma hellström

Suomalaista kuunnelmaa hahmottamassa

Kuunnelman olemukseen Ennen ohjaaja-dramaturgin pestiä Hoti­ ei ole mitään sellaista, mitä ei olisi toisessa nen on toiminut muun muassa Yle Draaman taidelajissa. Taiteena erityisen kuunnelmas­ liittyy monenlaisia Radioteatterin vastaavana tuottajana sekä ta tekee myös sen toimintaympäristö. Kuun­ Teat­terikorkeakoulun dramaturgian koulu­ nelmat lähetetään muun ohjelmiston seassa; mielikuvia. Ylen tusohjelman vt. professorina. Hän on käsi­ toimintaympäristö on varsin kirjava. Lähe­ rooli suomalaisessa kirjoittanut esimerkiksi näytelmiä ja librettoja tyshetkellä itsenäisestä kuunnelmasta tulee sekä ohjannut performansseja, oopperoita ja osa radiota, kuten itsenäisestä elokuvasta tu­ kuunnelmataiteessa on kuunnelmia. Hän on julkaissut vuonna 2002 lee osa televisiota», Hotinen jatkaa. kiistaton. teoksen Tekstuaalista häirintää – kirjoituksia teatterista, esitystaiteesta ja vuonna 1985 hän Ylen rooli suomalaisessa toimitti yhteistyössä Satu Kiljusen ja Kim­ kuunnelmataiteessa »Kuunnelma on samalla tavalla visuaa­ mo Takalan kanssa teoksen Taidehalli Perfor- Suomalaista kuunnelmaa on tehty 1920-lu­ lista taidetta kuten kirjallisuus tai musiikki. mance. Reilun kolmen vuosikymmenen aika­ vulta alkaen Ylessä, ja tuotanto on edelleen Mielikuvitus on sekä visuaalisesti että tilal­ na Hotinen on kirjoittanut satoja artikkeleja Ylen varassa. Jos Ylen rahat kuunnelmien te­ lisesti vapaa eteen kuvitellusta, mikä luon­ ja esseitä moniin lehtiin ja kirjoihin. Viime kemiseen loppuisivat, se olisi samalla suo­ nehtii muitakin visuaalisia taiteita. Tämä on vuonna valtakunnallinen teatterialan Thalia- malaisen kuunnelmataiteen loppu. ja olisi vielä nykyistä enemmänkin kuunnel­ gaala myönsi Hotiselle ensimmäisen Thalia- »On hyvin helppo sanoa, että ilman Yleä man vahvuus. Kuunnelma ruokkii visuaalisia palkinnon. Hotisen uusin kuunnelmaohjaus suomalaista kuunnelmaa ei olisi. Kuunnel­ ja tilallisia mielikuvia – niin tekstissä kuin Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis lukeutuu mien tekeminen on suhteellisen kallista ra­ äänissäkin. Kuunnelma eroaa kirjallisuu­ Radioteatterin vuoden 2011 tuotantoon. dio-ohjelman tekemistä.» desta siinä, että silmät on vapautettu. Kor­ »Kuunnelman olemukseen liittyy run­ Mikä kuunnelmissa sitten maksaa? vat on sidottu kuuntelemiseen kuten mu­ saasti väärinkäsityksiä, joista on tullut ai­ siikissakin. Tämä vapauttaa kuunnelman kojen saatossa luonnonlakien kaltaisiksi »Kuunnelma on käyttöyhteyden. Kuunnelmia voi kuunnella luultuja ’totuuksia’. Kuunnelmaa on pidet­ kaikkialla, minne äänen voi viedä. Kuulok­ ty lavateatterin sisarena, vaikka on olemuk­ samalla tavalla keiden avulla ääntä voi viedä lähes kaikkialle seltaan lähempänä elokuvaa tai musiikkia. kuten lenkille, pimeään ja ihmisjoukon kes­ Myös kuunnelman kerronta- ja tuotantota­ visuaalista taidetta kelle,» aloittaa Yle Draaman Radioteatterin vat, näytteleminen ja äänityö ovat lähempänä kuten kirjallisuus ohjaaja-­dramaturgi Juha-Pekka Hotinen elokuvaa kuin teatteria. Kuunnelma on kyl­ kuunnelman olemuksen kuvailemisen. lä erityinen, mutta vain yhdistelmänä. Siinä tai musiikki.» kulttuurivihkot 4–5 / 2011 63

sen tilassa. Se tarjoaa edelleen ja yhä enem­ män valtavia mahdollisuuksia. Yksityishen­ kilönä ja taiteilijana koen, että kuunnelmia koskevat samat ongelmat kuin Yleä muuten­ kin: rahoitus, organisaatio, byrokratia, kult­ tuurilaitoksen muuttuminen mediayhtiöksi, yleisradion muuttuminen yleistelevisioksi... Keskustelukulttuuri on hieman vulgaari: se keskittyy sisällön sijaan erilaisiin määriin kuten rahaan sekä käyttäjä- ja työntekijä­ määriin.» Hotisen mukaan kuunnelmien tilannetta olisi helppo kohentaa. Sisältöpäätökset voi­ taisiin tehdä tekijöiden keskuudessa, uudet tekijäsukupolvet, kirjailijat, muusikot ja elo­ kuvantekijät voitaisiin ottaa vahvasti mukaan kuunnelmien tekemiseen. Jos eri kanaville annettaisiin lisää lähetysaikaa, mobiili- ja Tuomas Kyrön kuunnelmaa Kerjäläinen ja jänis tehtiin viime talvena eri puolilla Helsinkiä. ­­Kuvassa näytteli­ nettikuunnelmatuotanto polkaistaisiin vii­ jä Seppo Merviä (vas.), äänisuunnittelija Anders Wikstén ja ohjaaja-dramaturgi Juha-Pekka Hotinen. mein käyntiin; myös tiedottaminen ja mark­ kinointi voisi olla näkyvämpää... »Kuunnelmien tekemiseen tarvitaan enemmän ihmisiä kuin yksi musiikkia tai »Tällä hetkellä Tulevaisuuskuvia suutaan ja puhelinta soittava toimittaja. olemme vielä Yle on muutoksen tilassa, mikä vaikuttaa Tämän vuoksi kaupallisilla radiokanavilla tietenkin kuunnelmiinkin. Radio elää myös ei ole varaa kuunnelmien tekemiseen. Jos kaukana siitä, että vahvaa nousukautta, ja Euroopassa puhu­ koti­maisia vertailukohtia olisi, se helpottai­ taankin radion uudesta tulemisesta. si Ylen Radioteatteria kuunnelmataiteen ke­ kuunnelmia voisi »Muutokset koskevat myös radiofiktiota hittämisessä. Muiden kanavien ja asemien ladata Spotify- ja kuunnelmaa. Lajit, lajityypit, kestot se­ kuunnelmayritykset ovat erittäin tervetulleita kä teko- ja tuotantotavat monipuolistuvat. ilmiöitä, kuten Lähiradion minikuunnelmat tyyppisesti itselleen Kuunnelma on ilmaisultaan ja kerrontata­ viime talvena. On valitettavaa, jos ja kun nä­ valtaan vielä varsin kaukana omien mah­ mä yritykset jäävät lyhytaikaisiksi.» tai ostaa muisti­tikulla dollisuuksiensa täydestä hyödyntämises­ Kuunnelmien tekeminen on kallista huolto­asemalta auto­ tä. Tämä ei ole suinkaan vain suomalainen myös siitä syystä, että kuunnelmat kuulu­ ilmiö. Muutos koskee myös jakelutapoja. vat ohjelmistoon, joka vaatii keskittynyttä matkoille.» Tällä hetkellä olemme vielä kaukana sii­ kuuntelemista. Hyvin harvat musiikki- tai tä, että kuunnelmia voisi ladata Spotify- hupi­kuunnelmat soveltuvat niin sanottuun Mutta mitä kuuluu Ylelle kuunnelmien tyyppisesti itselleen tai ostaa muistitikulla taustakuuntelemiseen. Kuuntelija vaatii näkökulmasta? Tähän Hotinen haluaa vas­ huoltoasemalta automatkoille. Jos Ylellä kuunnelmalta huolellista ja laadukasta jälkeä. tata sekä yleläisen että yksityishenkiön ja tai­ ymmärretään radion ja radiofiktion mah­ Kuunnelmien työstäminen on melko hidasta teilijan näkökulmasta: dollisuudet ja voima, kuunnelmalla ei ole eli kalliimpaa verrattuna esimerkiksi läpän­ »Yleläisenä koen, että Ylellä ei ole mitään hätää», Hotinen maalailee kuunnelman tu­ heittoon suorassa lähetyksessä. ongelmia. Yhtiö on dynaamisessa muutok­ levaisuutta. 64 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti terry eagleton Kuvitus emilia ahonen

Marxin ylistys

Juuri Kommunistinen manifesti ennusti, että kapitalismista tulisi maapallon laajuinen ja että sen epätasa-arvoiset piirteet kärjistyisivät vakavasti.

Karl Marxin ylistäminen saattaa vaikut­ van. Hän kirjoitti ärhäkkäästi ja kaunopuhei­ milloinkaan nähnyt ja kuitenkin ne näyt­ taa yhtä perverssiltä kuin sanoa jotain hy­ sesti Britannian polkemista siirtomaista, ei tävät oleman kykenemättömiä poistamaan vää Bodomin murhaajasta1. Eivätkö Marxin­ vähiten Irlannista ja Intiasta. Ja se poliitti­ köyhyyttä, nälänhätää, riistoa ja epätasa- ideat ­olleet vastuussa despotismista, joukko­ nen liike, jonka hänen työnsä pisti käyntiin, arvoisuutta? Mitkä ovat niitä mekanisme­ murhista, työleireistä, taloudellisista ka­ on auttanut pieniä kansakuntia heittämään ja, joilla vähemmistön yltäkylläisyys näyttää tastrofeista ja siitä, että miljoonat miehet niskoiltaan imperialistiset herransa enem­ saavan aikaan kärsimystä ja nöyryytystä niin ja naiset menettivät vapautensa? Eikö yksi män kuin mikään muu poliittinen virtaus. monille? Miksi yksityinen varallisuus näyttää hänen uskollisista oppilaistaan ollut vaino­ Marx ei kuitenkaan ollut niin hölmö, et­ kulkevan käsi kädessä julkisen kurjistumisen harhainen gruusialainen Stalin-niminen tä olisi kuvitellut, että sosialismi voitaisiin kanssa? Onko niin, kuten helläsydäminen li­ talonpoika ja toinen julma kiinalainen dik­ rakentaa sellaisiin maihin ilman edisty­ beraali uudistusintoilija esittää, että emme taattori, jonka käsissä on ehkä noin 30 mil­ neempien kansakuntien apuun tuloa. Ja se ole vielä ehtineet siivota näitä kurjuuden joonan hänen omaan kansaansa kuuluneen merkitsi sitä, että tavallisen kansan oli edis­ pesiä, mutta tulemme kyllä niin tekemään ihmisen verta? tyneissä maissa riistettävä tuotantovälineet kun aika on sille kypsä? Vai onko todennä­ Totuus on se, että Marx ei ole vastuussa hallitsijoittensa käsistä ja autettava niillä köisempää , että kapitalismissa itsessään on kommunistisen maailman harjoittamas­ maa­pallon kurjuudessa eläviä kansoja. Jos luontaisesti jotain, joka saa aikaan riistoa ja ta hirvittävästä sorrosta sen enempää kuin näin olisi tapahtunut 1800-luvun Irlannissa, epätasa-arvoisuutta? Jeesus on vastuussa inkvisitiosta. nälän­hätä ei olisi vienyt miljoonia miehiä ja Marx oli ensimmäinen ajattelija, joka pu­ Ensinnäkin Marx olisi tyrmännyt ajatuk­ naisia ennenaikaiseen hautaan ja pakottanut hui noilla käsitteillä. Tämä virkavallan vai­ sen, että sosialismi voisi juurtua toivottaman toisia kahta tai kolmea miljoonaa lähtemään noama emigrantti juutalainen oli mies, joka köyhtyneisiin, kroonisen takapajuisiin yhteis­ maapallon kaukaisiin ääriin. huomautti kerran, että kukaan ei ole kirjoit­ kuntiin kuten Venäjälle tai Kiinaan. Jos se oli­ tanut niin paljon rahasta ja omistanut sitä si juurtunut, tulos olisi ollut pelkkä »yleinen Tietyssä mielessä koko Marxin kirjallinen niin vähän kuin hän. niukkuus», jolla hän tarkoitti sitä, että silloin työ tiivistyy muutamaan hämmentävään ky­ Marx antoi meille perinnöksi kielen, jonka riistetään jokaista eikä ainoastaan köyhiä. Se symykseen: Miten on mahdollista, että kapi­ avulla pystymme hahmottamaan kokonai­ olisi merkinnyt »vanhan likaisen liiketoimin­ talistiset länsimaat ovat koonneet enemmän suutena sen järjestelmän, jonka alaisuudessa nan» kierrättämistä – tai ilmaistakseni asian voimavaroja kuin ihmiskunnan historia on elämme. Sillä kielellä kapitalismin sisäiset räävimmin, »samaa vanhaa paskaa». ristiriidat on analysoitu, sen sisäinen dy­ Marxismi on teoria siitä, miten rikkaat namiikka paljastettu, sen historialliset läh­ kapitalistiset kansakunnat pystyisivät käyt­ Marx ei ole vastuussa tökohdat tutkittu ja sen mahdollinen tuho tämään valtavia voimavarojaan luodakseen ennustettu. kansoilleen oikeutta ja hyvinvointia. Se ei kommunistisen Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että Marx ole ohjelma, jonka avulla kansakunnat, joil­ maailman harjoitta­ olisi pitänyt kapitalismia vain Pahana ta on riistetty aineelliset resurssit, kukoistava Asiana,­ semmoisena kuin Timo Soinin ihai­ kulttuuri, demokraattinen perintö, kehitty­ masta hirvittävästä lemista tai tupakan savun puhaltamista las­ nyt teknologia, valistuneet vapaamieliset pe­ ten kasvoille. Päinvastoin, hän on tuhlailevan rinteet ja ammattitaitoinen työvoima, lingot­ sorrosta sen enem­ ylistelevä puhuessaan yhteiskunta­luokasta, taisiin moderniin aikaan. pää kuin Jeesus joka loi kapitalismin. Tämä on tosiasia, josta Marx tahtoi aivan varmasti nähdä oikeu­ hänen arvostelijansa ja oppilaansa ovat so­ denmukaisuuden ja hyvinvoinnin kukoista­ inkvisitiosta. pivasti vaienneet. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 65 66 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

Mikään toinen yhteiskuntajärjestelmä, joukkonälänhädällä ja haavoittanut sitä jul­ Trade Centerin sortumista, kun Yhdysvallat hän kirjoitti, ei historian aikana ole osoit­ milla sodilla. auttoi kukistamaan demokraattisesti valitun tautunut niin vallankumoukselliseksi. Vain Jotkut Marxin arvostelijoista viittaavat Salvador Allenden hallituksen Chilessä ja muutamassa vuosisadassa kapitalistiset oikeutetun kauhistuneina kommunistisen asettamaan hänen tilallleen vastenmielisen keski­luokat pyyhkivät pois likipitäen kaikki Venäjän ja Kiinan joukkomurhiin. He eivät diktaattorin, joka murhautti paljon enem­ feodaalisten vihollistensa jäljet maan päältä. yleensä muista samanlaisella inholla kapi­ män ihmisiä kuin kuoli tuona hirvittävänä Ne kasasivat kulttuurisia ja aineellisia aartei­ talismin tekemiä kansanmurhan kaltaisia päivänä New Yorkissa ja Washingtonissa. ta, keksivät ihmisoikeudet, vapauttivat orjat, rikoksia: 1800-luvun jälkipuoliskon nälän­ Kuinka monet yhdysvaltalaiset ovat tietoisia kukistivat itsevaltiaat, hajoittivat imperiumit, hätiä Aasiassa ja Afrikassa, joissa lukemat­ tästä? Kuinka monta kertaa siitä on kerrottu taistelivat ja kuolivat ihmisten vapauden tomat miljoonat menehtyivät, ensimmäisen Fox Newsin3 uutisissa? puolesta ja laskivat perustan todella maa­ maailmansodan verilöylyjä, joissa imperia­ pallon laajuiselle sivilisaatiolle. Yksikään listiset kansakunnat teurastivat toistensa Marx ei ollut mikään unelmoiva utopis­ kirjoitus ei jakele niin paljon korusanaisia työtätekeviä miehiä taistelussa maapallon ti. Päinvastoin, hän aloitti poliittisen uran­ kohteliaisuuksia tälle valtavalle historiallisel­ voimavaroista sekä fasismin kauhuja – siinä sa väittelemällä kiivaasti ympärillään olevien le saavutukselle kuin Kommunistinen mani­ hallintotapa, johon kapitalismilla on taipu­ unelmoivien utopistien kanssa. Täydellinen festi, ei edes The Wall Street Journal.2 mus tukeutua, kun se on selkä seinää vasten. inhimillinen yhteiskunta kiinnosti häntä lä­ Tuo oli kuitenkin vain yksi puoli tarinaa. Ilman Neuvostoliiton ja muiden kansakun­ hes yhtä paljon kuin se kiinnostaa jotakuta On niitä, jotka pitävät nykyajan historiaa tien uhrauksia natsihallinto olisi ehkä yhä Clint Eastwoodin filmien henkilöä, ja hän kiehtovana menestyskertomuksena, kun taas vallassa. ei puhu milloinkaan niin absurdein käsit­ jotkut muut näkevät sen pitkänä painajaise­ Marxistit varoittivat fasismin vaarasta sa­ tein. Hän ei uskonut, että miehet ja naiset na. Omapäisenä ihmisenä Marx ajatteli, et­ maan aikaan, kun niin sanotun vapaan maa­ voittaisivat hurskaudessa arkkienkeli Gab­ tä se oli kumpaakin. Sivilisaation jokainen ilman poliitikot vain ihmettelivät, oliko Hit­ rielin. Sen sijaan hän uskoi, että maailmasta edistysaskel on avannut mahdollisuuksia uu­ ler todella niin paha kaveri kuin miksi hänet voisi ehkä tehdä huomattavasti paremman siin raakuuksiin. Keskiluokan vallankumo­ kuvattiin. Lähestulkoon kaikki Marxin kan­ paikan. Tässä kohdin hän oli realisti, ei idea­ uksen suurenmoinen iskulause – »Vapaus, listi. Ne, jotka kiistävät radikaalin muutok­ Veljeys, Tasa-arvo» – oli myös Marxin­ tun­ sen mahdollisuuden, ovat henkilöitä, jotka nussanoja. Hän vain yksinkertaisesti tutki, Myös kapitalismi todella pistävät päänsä hiekkaan – tämän miksi noita ajatuksia ei koskaan voitu sovel­ maailman moraalisia strutseja. He käyttäy­ taa käytäntöön ilman väkivaltaa, köyhyyttä taottiin veressä ja tyvät ikään kuin Kotikatu ja monivärinen ja riistoa. hammastahna olisivat kuvassa mukana vie­ kyynelissä, ja Marx lä vuonna 4000. Koko ihmiskunnan historia Kapitalismi oli kehittänyt inhimillisen todisti sen omin todistaa tämän näkökannan vääräksi. voiman ja tuotantokyvyn yli kaikkien ai­ Radikaali muutos ei tietenkään välttämättä kaisempien mittojen. Kuitenkaan se ei ol­ silmin. merkitse muutosta parempaan. Ehkä ainoa lut käyttänyt noita kykyjään vapauttaakseen sosialismi, jota koskaan pääsemme todista­ miehet ja naiset hedelmättömästä raadan­ maan, on se, johon kourallinen ihmisiä pää­ nasta. Päinvastoin, se oli pakottanut nämä nattajat hylkäävät nykyään Stalinin ja Maon tyy ryömiessään esiin ydinsodan tai ekologi­ tekemään työtä kovemmin kuin koskaan. kaltaiset roistot, kun taas monet ei-marxistit sen katastrofin jälkeen. Marx puhuu myös Maapallon rikkaimmat sivilisaatiot puur­ saattavat yhä pontevasti puolustaa Dresdenin tylysti mahdollisista »kaikkien osapuolten tavat otsansa hiessä aivan yhtä paljon kuin ja Hiroshiman tuhoamista. Useimmat nyky­ vastavuoroisesti aikaansaamista rauniois­ kivikautiset edeltäjänsä. ajan kapitalistiset kansakunnat ovat hedel­ ta». Mies, joka todisti teollis-kapitalistisen Marx katsoi, että tämä ei johtunut luon­ miä historiasta, johon kuuluu kansanmur­ Englannin kauhut, tuskin katseli tähtisilmin taisesta niukkuudesta. Se johtui siitä omi­ haa, väkivaltaa ja tuhoamista, täsmälleen kanssaihmisiään. Hän tarkoitti ainoastaan, tuisen ristiriitaisesta tavasta, jolla kapitalisti­ yhtä kauheita asioita kuin kommunismin että planeetallamme on tarpeeksi voimavaro­ nen järjestelmä loi satumaisen vaurautensa. rikokset. ja enimpien aineellisten ongelmiemme rat­ Tiettyjen ihmisten välillä vallitseva tasa-arvo Myös kapitalismi taottiin veressä ja kyy­ kaisemiseksi, aivan kuten Britanniassa oli merkitsi epätasa-arvoa muille, ja joidenkui­ nelissä, ja Marx todisti sen omin silmin. On 1840-luvulla tarpeeksi ruokaa, jolla nälän­ den vapaus tuotti sortoa ja onnettomuutta vain niin että kapitalistinen järjestelmä on hätää kärsinyt Irlannin väestö olisi voitu pe­ toisille. Järjestelmän kyltymätön vallan ja toiminut niin kauan, että useimmat meistä lastaa ainakin muutamaan kertaan. voiton tavoittelu oli muuttanut vieraat kan­ ovat unohtaneet tuon tosiseikan. Olennaista on se, miten organisoimme sakunnat orjuutetuiksi siirtomaiksi ja ihmi­ Poliittisen muistin valikoivuus saa merkil­ tuotantomme. Kuten tiedämme, Marx ei ikä­ set sellaisten taloudellisten voimien leikki­ lisiä muotoja. Ottakaamme esimerkiksi 9/11 vä kyllä antanut meille ohjeita siihen, mi­ kaluiksi, joita he eivät kyenneet valvomaan. (= 11. 9.). Tarkoitan ensimmäistä 9/11, joka ten voisimme tehdä asiat toisella tapaa. Hä­ Se oli turmellut planeettamme saasteella ja tapahtui tarkalleen 30 vuotta ennen World nellä on tunnetusti hyvin vähän sanottavaa kulttuurivihkot 4–5 / 2011 67

tulevaisuudesta. Tulevaisuus kajastuu vain tääkin. Hänen niin sanottu materialismin­ Ero on siinä, että todella toteuttaakseen it­ nykyisessä epäonnistumisessa. Hän ei ole sa koskee lähtökohtaisesti ihmisen ruumis­ sensä ihmisten on Marxin mielestä löydet­ mikään kristallipalloon tuijottava profeetta. ta. Yhä uudestaan ja uudestaan hän puhuu tävä toteutus toinen toisestaan ja toistensa Hän on profeetta sanan aidossa, raamatul­ oikeudenmukaisesta yhteiskunnnasta, joka kautta. Kysymys ei ole siitä, että jokainen lisessa merkityksessä, henkilö, joka varoit­ on sellainen, että siinä miehet ja naiset pys­ hoitaisi omat asiansa täysin erillään toisis­ taa meitä, että ellemme muuta epäoikeuden­ tyvät toteuttamaan omat ainutlaatuiset voi­ taan. Se ei olisi edes mahdollista. Toisen ih­ mukaisia tapojamme, tulevaisuudesta tulee mansa ja kykynsä omalla ainutlaatuisella ta­ misen on oltava itsensätoteuttamisen lähtö­ todennäköisesti erittäin epämiellyttävä. Tai vallaan. Hänen moraalinen päämääränsä on kohta samaan aikaan, kun kukin luo omat sitten mitään tulevaisuutta ei tule. elinehtonsa. Henkilöiden välillä tämä suhde Näin ollen sosialismi ei riipu mistään tunnetaan rakkautena. Poliittisella tasolla se ihmisluonnon ihmeellisestä muutoksesta. tunnetaan sosialismina. Jotkut niistä jotka puolustivat feodalismia Marxille sosialismi on yksinkertaisesti mi­ kapitalistisia arvoja vastaan myöhäisellä kes­ kä tahansa instituutioiden joukko, joka salli­ kiajalla, julistivat, että kapitalismi ei koskaan si tämän molemminpuolisuuden kehittyvän toimisi, koska se on ihmisluonnon vas­ niin pitkälle kuin suinkin. taista. Jotkut kapitalistit sanovat nyt sa­ Ajateltakoon kapitalistisen yhtiön ja so­ maa sosialismista. sialistisen osuuskunnan välistä eroa: Varmaankin jossain Amazonasin edellisessä enemmistö tekee työtä alueella elää heimo, joka uskoo, muutamien harvojen hyväksi, kun ettei mikään yhteiskuntajärjes­ taas jälkimmäisessä oma hankkee­ tys säily, jos se sallii miehen me­ seen osallistumiseni lisää kaikkien nevän naimisiin kuolleen veljen­ muiden hyvinvointia ja päinvas­ sä vaimon kanssa. Meillä kaikilla toin. Kyse ei tässä ole mistään py­ on taipumus tehdä omista elineh­ himyksenomaisesta uhrautumisesta. doistamme ainoita oikeita. Sosialis­ Muutosprosessi on rakennettu instituu­ mi ei torjuisi mustasukkaisuutta, kate­ tioiden sisään. utta, aggressiota, omistamisentarvetta, isännöimistä eikä kilpailua. Maailmassa Marxin päämääränä on vapaa-aika, olisi edelleen aivan riittävästi päällepä­ ei työ. Paras syy olla sosialisti, jos ei ota smäreitä, petkuttajia, siivelläeläjiä, va­ huomioon epämieluisten ihmisten ärsyt­ paamatkustajia ja ajoittaisia psykopaat­ tämistä, on se, että inhoat työn tekemisen teja. Olisi vain niin, että mustasukkaisuus, pakkoa. Marx ajatteli, että kapitalismi oli aggressio ja kilpailu eivät enää saisi sellaista kehittänyt tuotantovoimat pisteeseen, jossa muotoa, että tietyt pankkiirit valittaisivat si­ toisenlaisten sosiaalisten suhteiden vallitessa tä, kuinka heidän bonuksiaan on vähennetty niitä voisi käyttää miesten ja naisten enem­ vaivaisiin viiteen miljoonaan dollariin, kun mistön vapauttamiseen työnteon kaikkein miljoonat muut kamppailevat pysyäkseen Kunnon romanttisen alentavimmista muodoista. hengissä vähemmällä kuin kahdella dolla­ Entä mihin me sitten käyttäisimme vapaa- rilla päivässä. ajan humanistina aikamme hänen mukaansa? Mihin ikinä ha­ Marx uskoi yksilön luaisimme. Jos suuren irlantilaisen sosialis­ Marx oli syvällisen moraalinen ajatteli­ tin Oscar Wilden tavoin päättäisimme vain ja. Hän puhuu Kommunistisessa manifestis- ainutlaatuisuuteen. maata kaiket päivät väljissä heleissä hepenis­ sa maailmasta, jossa »jokaisen vapaa kehitys sä absinttia siemaillen ja lukien toisillemme olisi kaikkien vapaan kehityksen ehto». Tämä Homerosta sivun sieltä toisen täältä, olkoon on ihanne, joka ohjaa meitä, ei tila, jota voi­ mieli­hyvää tuottava itsensä toteuttaminen. niin. Olennaista olisi kuitenkin, että tällai­ simme koskaan täysin saavuttaa. Mutta sen Tässä hän on yhtä mieltä suuren mentorin­ nen vapaa toiminta olisi kaikkien ulottuvil­ kieliasu on kaikesta huolimatta merkittävä. sa Aristo­teleen kanssa, joka ymmärsi, että la. Emme enää sietäisi tilannetta, jossa vä­ Kunnon romanttisen ajan humanistina moraalisuus merkitsee ihmisen kukoistamis­ hemmistöllä olisi vapaa-aikaa enemmistön Marx uskoi yksilön ainutlaatuisuuteen. Tämä ta niin rikkaasti ja nautittavasti kuin mah­ raataessa. ajatus kulkee hänen kirjoitustensa läpi päästä dollista, eikä ensi sijassa (kuten nykyään tu­ Marxia kiinnosti toisin sanoen se, mitä päähän. Hän tunsi intohimoa aistikkaaseen hoisasti kuvittellaan) lakeja, velvollisuuksia, joku hiukan harhaanjohtavasti voisi kutsua yksityiskohtaisuuteen ja selkeää vastenmie­ sitoumuksia ja vastuita. henkiseksi, eikä niinkään aineellinen. Jos lisyyttä abstrakteja ideoita kohtaan, kuinka Miten tuo moraalinen päämäärä sitten aineelliset elinehdot muutettaisiin, vapau­ tarpeellisina hän niitä toisinaan saattoi pi­ eroaa vapaamielisestä individualismista? tuisimme taloudellisten ehtojen tyranniasta.­ 68 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

Hän itse oli lukenut ällistyttävän laajal­ Marx oli liian luova ja aitoperäinen ajat­ ti maailman kirjallisuutta, nautti taiteesta, kulttuurista ja sivistyneestä keskustelusta, telija, jotta hänet voisi luovuttaa vihollis­ iloitsi sukkeluudesta, huumorista ja henke­ vyydestä ja rikottuaan katulamppuja kapak­ tensa karkeiden kliseiden armoille. kakierroksen yhteydessä joutui kerran polii­ sin takaa-ajamaksi. Tietenkin Marx oli ateisti, mutta ihmisen huomauttaneet, juuri sosialistien ja kommu­ politiikkaamme. Luonto ja tarve pitää sitä ei tarvitse olla uskonnollinen ollakseen hen­ nistien leireistä lähteneet miehet olivat niitä, liittolaisenamme mieluummin kuin vas­ kevä. Hän oli yksi monista suurista juutalai­ jotka aina naisasialiikkeen uuteen nousuun tustajanamme oli yksi hänen jatkuvista huo­ sista kerettiläisistä, ja hänen kirjalliset työnsä saakka 1960-luvulla pitivät naisten tasa- lenaiheistaan. pursuavat juutalaisuuden suuria aiheita: oi­ arvoisuutta esillä keskeisenä kysymyksenä keudenmukaisuutta, vapautusta, tuomiopäi­ muille poliittisen vapautumisen muodoille. Miksi Marxille kuuluisi paikka toiminta­ vää, rauhan ja yltäkylläisyyden valtakuntaa, Sana »proletaari» tarkoittaa niitä, jotka ohjelmassamme? Ironista kylläkin, vastaus köyhien pelastusta. antiikin yhteiskunnassa olivat liian köyhiä on: kapitalismin takia. Mutta entä pelottava tuomiopäivä? Eikö palvellakseen valtiota muulla tavoin kuin Joka kerta kun kuulet kapitalistien pu­ Marxin ihmiskuntaa koskeva visio edellyt­ kohtunsa hedelmällä. »Proles» tarkoittaa huvan kapitalismista, tiedät järjestelmän täisi veristä vallankumousta? »jälkeläistä». Nykyään kolmannen maailman olevan vaikeuksissa. Tavallisesti kapitalis­ Ei välttämättä. Hän itse ajatteli, että jotkin hiostavissa työpajoissa ja pienillä maatiloilla tit pitävät parempana käyttää rauhoitta­ kansakunnat kuten Iso-Britannia, Hollanti ja tyypillinen proletaari on yhä nainen. via ilmauksia kuten »vapaa yritteliäisyys». Yhdysvallat saattaisivat saavuttaa sosialismin Paljolti sama koskee kansallisuusasioi­ Äskeiset pörssiromahdukset ovat pakotta­ rauhanomaisesti. Jos hän olikin vallankumo­ ta. 1920- ja -30-luvulla käytännössä ainoat neet meidät taas kerran ajattelemaan jär­ uksellinen, hän oli myös vankka uudistumi­ miehet ja naiset, jotka julistivat rotujen vä­ jestelmää kokonaisuutena, ja Marx oli en­ sen kannattaja. Joka tapauksessa ihmiset jot­ listä tasa-arvoisuutta, olivat kommunisteja. simmäinen joka mahdollisti tämän. Juuri ka väittävät olevansa vallankumousta vastaan, Useimmat siirtomaavaltoja vastustaneet liik­ Kommunistinen manifesti ennusti, että ka­ tarkoittavat tavallisesti, että he tuntevat vas­ keet saivat herätteensä Marxilta. Sosialismia pitalismista tulisi maapallon laajuinen ja tenmielisyyttä vain tietynlaisia vallankumo­ vastustanut ajattelija Ludwig von Mises ku­ että sen epätasa-­arvoiset piirteet kärjistyi­ uksia kohtaan. Ovatko vallankumouksia vas­ vasi sosialismin »voimakkaimmaksi historian sivät vakavasti. tustavat amerikkalaiset yhtä vihoissaan usa:n tuntemaksi uudistusliikkeeksi, se oli ensim­ Onko Marxin työssä mitään vikoja? Sa­ kuin Kuuban vallankumoukselle? Vääntele­ mäinen ideologinen suuntaus, joka ei rajoit­ doittain. Mutta hän oli liian luova ja aito­ vätkö he käsiään äskeisten Egyptissä ja Liby­ tunut tiettyyn osaan ihmiskuntaa, vaan sitä peräinen ajattelija, jotta hänet voisi luovuttaa assa tapahtuneiden kansannousujen takia tai tukivat kaikkia rotuja, kansakuntia, uskontoja vihollistensa karkeiden kliseiden armoille. niiden voimien takia, jotka suistivat Aasian ja ja sivilisaatioita edustaneet ihmiset.» Marx Afrikan siirtomaaherrat vallasta? joka osasi historiansa hiukan paremmin, oli­ Käännös Kaarlo Voionmaa Me olemme itse menneisyydessä sattu­ si muistuttanut von Misesiä kristinuskosta, neiden vallankumoustellisten mullistus­ mutta tuo lausuma on silti vakuuttava. ten tuotteita. Tietyt uudistusliikkeet ovat Mitä ympäristöön tulee, Marx enna­ Alkuperäinen teksti: The Chronicle of Higher Education. 10.4.2011. chronicle.com/article/ ­ tahriintuneet paljon enemmän veren kuin koi hämmästyttävällä tavalla omaa vihreää In-Praise-of-Marx/127027/ jotkin vallankumousten aikana tehdyt teot. On sekä samettivallankumouksia että vä­ kivaltaisia vallankumouksia. Bolshevikkien vallankumous tapahtui huomattavan vähäi­ Viitteet: yritys. Kanava on usa:n katsotuimpia kaapelikanavia sin kuolonuhrein. Sen synnyttämä Neuvos­ 1 Suomennoksessa on tietyt viittaukset briteille tuttui­ ja samalla sen taloudellisesti menestyvimpiä tv- toliitto luhistui 70 vuotta myöhemmin lähes hin asioihin korvattu suomalaisilla esimerkeillä. yhtiöitä. täysin ilman verenvuodatusta. 2 The Wall Street Journal on englanninkielinen kan­ 4 Tea Party-liike (eng. Tea Party Movement) on ääri­ sainvälinen päivälehti, jota julkaisee Dow Jones & konservatiivinen protestiliike usa:ssa, joka sai Jotkut Marxin kriitikoista hylkäävät val­ Company-yhtiö New Yorkissa. Levikiltään se on alkunsa 2009, kun siellä järjestettiin sarja paikalli­ tion johtaman yhteiskunnan. Mutta niin Yhdys­valtojen suurin sanomalehti, jonka painos on sia ja valtakunnallisia mielenosoituksia. Protestien hänkin. Hän inhosi poliittista valtiota mil­ 2,1 miljoonaa. Tähän sisältyy 400 000 suoramakset­ pääkohde oli pankkisektorin pelastamiseksi tehdyt tei yhtä paljon kuin Tea Party -liike 4 jos kohta tua tilausta. toimet (Emergency Economic Stabilization Act of vähemmän »persumaisista» syistä. Feminis­ 3 Fox News Channel on yhdysvaltalainen kaapeli-tv- 2008 ja American Recovery and Reinvestment Act of tit saattavat kysyä, oliko hän viktoriaaninen kanava, joka lähettää uutisia vuorokauden ympäri. 2009), mutta myöhemmin liikkeen silmätikkuna on patriarkka. Taatusti. Mutta kuten jotkut (ei- Se kuuluu Fox Entertainment Groupiin, jonka omis­ ollut sairaanhoitouudistus, jonka presidentti Barack marxilaiset) nykyajan kommentaattorit ovat taa Rupert Murdochin valvoma News Corporation- Obama vei läpi 2010. Sivistävää luettavaa

Ilpo Helén (toim.)

Lotta Lounasmeri Reformin pirstaleet Liisa Malkki (toim.) Mielenterveyspolitiikka Kulttuuri, Näin hyvinvointivaltion jälkeen 320 s. • 35 € paikka ja naapurista lokakuu muuttoliike Median ja kansalaisten 240 s. • 33 € Venäjä-kuvat Anu Koivunen, lokakuu Mikko Lehtonen 250 s. • 32 € (toim.) syyskuu Kuinka meitä kutsutaan Kulttuuriset merkityskamppailut nyky-Suomessa 240 s. • 34 € lokakuu Jerry A. Coyne Pierre Rosanvallon Miksi evoluutio Demokraattinen Juha Herkman on totta oikeutus Politiikka ja 320 s. • 36 € Puolueellisuus, syyskuu mediajulkisuus refleksiivisyys, läheisyys 224 s. • 35 € 380 s. • 34 € tammikuu 2012

Kyösti Pekonen Puhe eduskunnassa 248 s. • 33 € Yrjö Kallinen, Juha Koivisto, Petri Koikkalainen, Lauri Lahikainen, Paul-Erik Korvela Antti Ronkainen (toim.) (toim.) Tuomas Ylä-Anttila Klassiset Kurssi kohti Politiikan paluu poliittiset ajattelijat konkurssia Globalisaatioliike ja julkisuus 470 s. • 37 € Talouskriisin syyt ja 269 s. • 37 € joulukuu seuraukset 220 s. • 33 € lokakuu

Osuuskunta Vastapaino Puh. (03) 3141 3501 Fax (03) 3141 3550 Yliopistonkatu 60 A [email protected] 33100 Tampere www.vastapaino.fi 70 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti david brolin & göran fredriksson kulttuurivihkot 3 / 2011 71 Kuvitus miika immonen

Postmodernismi on elävää historiaa

Harva esiintyy enää avoimesti postmodernina, mutta silti vasemmistolaiset ajattelijat yhä valtaosin nojaavat postmodernismiin ja siihen liittyvään kyseenalaiseen Nietzsche-tulkintaan. Nämä opit ovat tosiasiassa kaukana vasemmiston perusihanteista, väittävät ruotsalaiset filosofit David Brolin ja Göran Fredriksson.

Kaksi vuotta sitten julkaistiin kokoelma­ ei-positiona», sisäistävät sen epäsuorasti, (onto­logiset ja tietoteoreettiset) näkökannat, teos Svar på frågan: Vad var det postmoderna? päivitettynä versiona, näköjään vähemmän joihin tämä johtaa, ovat yhtäältä nominalis- (»Vastaus kysymykseen: Mitä oli postmoder­ velvoittavana post-ajatteluna – passiivisen mi, siis näkemys, että todellisuus muodostuu ni?») Kirjan voi tulkita yhdeksi akateemisen taantumuksellisena positiona. ainoastaan yksityiskohdista,5 toisaalta anti­ »nyansoituun» valepukuun käärityksi »post­ Että käsite »postmodernismi» on moni­ essentialismi, joka (ainakin retorisesti) tor­ modernin» kunnianpalautukseksi. (Häpeä­ selitteinen ja täynnä ristiriitoja, ei merkitse, juu kaikki yritykset löytää »olemuksia», toisin nurkkaan, »ei-nyansoituneena» kriitikkona, että ilmiö olisi lakannut olemasta tai ettei sil­ sanoen historian ja yhteiskunnan syväulot­ sijoitetaan antipostmodernisti Jürgen Ha­ le olisi löydettävissä käyttökelposta määritel­ tuvuuksia, ja edelleen antiuniversalismi, joka bermas.) Mutta kirjoittajat, joilla on vaikeaa­ mää.3 Voimme erotella kolme perusmerkitys­ yhtä ilmeisesti hylkää kaikki yleispätevät mo­ itse käsitteen kanssa, eivät halua (enää) oi­ tä. Ensiksikin siinä on kysymys itse ajasta tai raaliset ja poliittiset doktriinit.6 kein tunnustaa sitä. Julkaisun toimittaja, yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa eläm­ Tutkittaessa unohtuneita yhteyksiä »klas­ filosofi Sven-Olov Wallenstein, vaikuttaa me. Sitä on usein nimitetty postmoderniksi sisen» postmodernismin ja nykyisen post- pitävän huvittavana sitä, että postmoder­ tai »postmoderniteetiksi». Toiseksi se viittaa ajattelun välillä on tärkeää todeta, että nä­ nismista on tänä päivänä tullut halventava esteettiseen tyylisuuntaukseen ennen kaikkea mä teoreettiset ydinelementit suurelta osin ilmaisu »normeja hajottavalle kulttuuri­ arkkitehtuurissa. Kolmanneksi sillä voidaan toistuvat nykyisessä uusnietzscheläisessä relativismille, epäluulolle ja liioitellulle tarkoittaa tietynlaista filo­sofista ja poliittista (poliittisessa) filosofiassa. Tässä meillä on skeptisismille objektiivista tietoa kohtaan, teorianmuodostusta. Tässä meitä kiinnostaa punainen lanka, joka voi paljastaa jotain liialliselle uskolle kielen rooliin.»1 Eräs toi­ kolmas perusmerkitys. (Post­modernismin olennaista jatkuvuudesta silloisen ja ny­ nen kirjoittaja, Hans Ruin, on sitä mieltä, monimutkaisen historian ja eri haarat jä­ kyisen välillä. On kuitenkin kysyttävä, on­ että termi ei kuvaa todellisuuden ja ajattelun tämme tässä sivuun, kuten sen käytön tyyli- ko uusnietzscheläinen lanka kovin punai­ moninaisuutta; se johtaa vain »reaktiiviseen tai aikakausikäsitteenä. Jälkistrukturalismin nen. Jos palautamme sen aatehistoriallisen ei-positioon».2 näemme pääasiassa ranskalaisena suuntauk­ perspektiivin, joka näkee Nietzschen anti­ Niille entisille postmodernisteille, jotka sena, joka oli oppositiossa 1960-luvun struk­ sosialistisena ja antidemokraattisena ajat­ uskovat postmodernismin kuuluvan men­ turalismia vastaan; se sisältyy yhtenä mo­ telijana, jolla oikeistovallankumouksellisine neisyyteen, haluamme vastata: se on histo­ menttina postmodernismiin.)4 toimintaohjelmineen, joudumme poliittisen riaa aivan toisessa merkityksessä – nimittäin Kaikella postmodernilla teorialla on filo­ paradoksin eteen: intellektuaalinen vasem­ elävää historiaa. Meidän käsityksemme mu­ sofisista ja ideologisista elementeistä koos­ misto rakentaa »post-ajatteluaan» lievästi sa­ kaan kiinnostavia ovat siteet entisen ja nykyi­ tuva teoreettinen ydin: 1) epäluulo maailman noen kyseenalaisen, protofasistisia aineksia sen ajan välillä. Mutta niiden havaitseminen totaliteettina näkevää kokonaisuusajattelua sisältävän poliittisen filosofian tulkinnan vaatii historiankirjoitusta, ideologiakriittistä kohtaan; 2) »eroavaisuuden» (differenssin), varaan.7 metodia, joka ei tyydy peruutuspeiliin kat­ »ristiriitojen» ja »moninaisuuden» suosi­ Toteamusta tuskin tekee vähemmän para­ somiseen vaan näkee myös kauhistuttavat minen samankaltaisuuden ja yhdenmukai­ doksaaliseksi se, että tätä kultturivasemmis­ jäljet nykyajassa. Tällainen analyysi antaa suuden sijasta; 3) epäluulo alkuperäajatusta toa vastaan, joka käytännössä estää pätevän tulokseksi, että monet niistä, jotka ottavat ja järjestävää periaatetta (yhtenäisyysperi­ järjestelmäkriittisen historia- ja yhteiskunta- etäisyyttä postmodernismiin »reaktiivisena aatetta) kohtaan. Ne filosofis-poliittiset analyysin, hyökätään pääasiallisesti oikealta. 72 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

On muodostunut kulttuurikonservatiivinen eroon – mitä hän kutsuu arvojärjestykseksi, »kahden rintaman sota» uusliberalismia ja Intellektuaalinen Rangordnung – ihmisten, moraalien ja yh­ politisoitua vasemmistoestetiikkaa vastaan.8 vasemmisto teiskuntajärjestelmien välillä. Koska post­ Me yhdymme joiltakin osin tähän kritiikkiin, modernit teoreetikot uskovat voivansa jät­ mutta katsomme, että se kuitenkin johtaa rakentaa post-ajatte­ tää huomiotta Nietzschen poliittiset ideat eksyksiin juuri sikäli, että postmoderni rap­ – tai vaihtoehtoisesti uskovat kykenevänsä pio väärintulkitaan vasemmistonäköalan luaan lievästi sanoen metaforisesti uudelleenmuotoilemaan ja ilmauk­seksi. kyseen­alaiselle demokratisoimaan niitä –, he tulevat so­ keiksi sille, kuinka Nietzsche käytännössä Nietzschen paluu tulkinnalle poliitti­ soveltaa teoreettisia doktriinejaan (esimer­ nomadisena kapinallisena kiksi »perspektivismiä») hierarkioiden luo­ Postmodernismi ja jälkistrukturalismi sai­ sesta filosofiasta, ­ miseen. Postmodernistit ja jälkistrukturalis­ vat muotonsa historiallisessa tilanteessa, jossa on proto­ tit työskentelevät »Toisen» suvaitsemisen ja jossa vuoden 1968 kapina ehtyi ja marxismi kunnioittamisen puolesta, mutta tukeutuvat – erityisesti sen ranskalainen strukturalisti­ fasistisia aineksia. ajattelijaan, joka tuskin voisi olla kauempana nen muunnelma – joutui kriisiin. Struktu­ näistä ihanteista.14 raalimarxisti Louis Althusserilla ja hänen opetus­lapsillaan oli tärkeä asema yliopistois­ Onko postmodernismi sa ja julkisuudessa, mutta 1970-luvun lop­ vasemmistolainen näkökanta? pua kohden Althusserin koulukunta ajautui Postmoderni Nietzsche-renessanssi ei Miltä näyttää postmodernismin poliitti­ kohti hajaannustaan samaan aikaan, kun kuitenkaan olisi ollut mahdollinen ilman nen ydin? Onko sillä yhtenäistä poliittista Nietzsche vahvisti asemaansa uuden tyyp­ Gilles Deleuzen teosta Nietzsche et la phi- näkökantaa? Tänä päivänä se yhdistetään – pisenä kapinallisena. Kuinka Nietzsche sai losophie (1962), jota on kutsuttu »postmo­ kriittisesti tai nostalgisesti – »vuoden 1968 näin keskeisen roolin? Hänen filosofiaansa dernismin raamatuksi». Siinä luotiin pe­ kapinaan» ja sitä pidetään usein vasemmis­ tulkittiin, tehtiin käyttökelpoiseksi ja siihen rusta ranskalaiselle ja tietyssä määrin myös tolaisena projektina. Ranskalaiset liberaalit saatettiin uudelleenkytkeytyä tilanteessa, jota angloamerikkalaiselle Nietzsche-tulkinnal­ filosofit Luc Ferry ja Alain Renaut kuvaa­ leimasivat hajoaminen ja merkitysten häviä­ le: Nietzsche »myöntäjänä» (affirmaation vat postmodernismia ja jälkistrukturalismia minen.9 Nietzschen ideat »voittivat kanna­ ajattelijana) ja antidialektikkona. Kymme­ yhtenä osana antihumanistista, antiliberaa­ tusta niiden akateemikkojen sukupolvessa, nen vuotta myöhemmin Deleuze lanseerasi lia ja anti-individualistista filosofista aate­ jotka 1960-luvun poliittiset epäonnistumi­ eräässä esseessään hänet uudelleen »noma­ perintöä, sitä mitä he kutsuvat »vuoden 68 set olivat saaneet menettämään illuusionsa», dina» ja »sotakoneena», joka kaivoi maa­ ajatteluksi»15 Ilmaisu on hivenen harhaan­ kirjoittaa amerikkalainen aatehistorioistija ta kaikilta järjestyksiltä ja koodeilta, mutta johtava. Vuoden 68 ajatteluun kuului yhtä Richard Wolin.10 luomatta, toisin kuin marxismi ja freudilai­ paljon Sartren humanismia kuin Foucault’n Saksalaisajattelijan suuri merkitys rans­ suus, uusia byrokratioita ja instituutioita.12 antihumanismia, mikä mutkistaa teesiä, että kalaiselle filosofialle 1960- ja 70-luvuilla Siten Nietzschen hyväksi puoleksi Marxiin postmodernismi olisi syntynyt yksiselittei­ täytyy ymmärtää myös ranskalaisen filoso­ verrattuna luettiin, ettei hän näyttäytynyt sesti vasemmistoradikaalista vuodesta 1968. fian erityispiirteiden asettamaa taustaa vas­ uuden valtiollisen sorron puolestapuhuja­ Kuva luonnollisesti mutkistuu vielä enem­ ten. Tärkeää roolia esitti filosofinen vasta­ na. 1970-luvulla Deleuzen sotaretoriikka vei män siitä, että itse ideologinen esi-isä on reaktio G. F. W. Hegelin vaikutukselle. ajatukset sen ajan vasemmistoterrorismiin. nimeltään Friedrich Nietzsche. Kuten edel­ Nietzsche-renessanssin takana oli paljolti Mutta hänen kohdallaan ei ollut kyse Molo­ lä on mainittu, kun vuoden -68 radikalisoi­ halu päästä irti Hegelin otteesta. Michel tovin cocktaileista vaan väkivaltaisesta filo­ tumisaalto murtui, saattoi Nietzsche – post­ Foucault selitti, että meidän aikakautem­ sofisesta diskurssista ja esoteerisestä kielen­ modernisti tulkittuna – korvata Marxin. me yrittää »karttaa Hegeliä»,11 ja tämä teh­ käytöstä.13 Alkujaan postmodernismia tuskin myös­ dään nostamalla Nietzschen siipiä. (Jopa Tällä pseudoradikalismilla postmoderni kään käsitettiin vasemmistoprojektina. ­Althusser-koulukunta lienee epäsuorasti Nietzsche valloitti yliopistot, kun protestit Eurooppalaiset vasemmistointellektuellit ollut syynä Nietzschen suosioon, harjoit­ hävisivät kaduilta. päinvastoin reagoivat esiin pulppuavaa post­ tamalla omalla tavallaan kovaa kritiikkiä Suuret osat postmodernista ohjelmas­ modernia aaltoa vastaan hyvin voimakkaas­ Hegel-inspiroituneita Marx-tulkintoja ta on omaksuttu Nietzscheltä. Mutta tä­ ti. Jürgen Habermas kävi 1980-luvun alus­ kohtaan.) Hegel oli ranskalaisille nietzsche­ män todettuamme täytyy Nietzsche kääntää sa hyökkäykseen ranskalaista postmodernia läisille dialektiikan, sovun ja identiteetin postmodernisteja vastaan. Sillä nomadinen poliittista filosofiaa vastaan, jonka hän liitti filosofi. Nietzsche sai edustaa vastakohtaa: kapinallinen Nietzsche on kaukana mis­ yhteen valistusvihamielisyyden, antimoder­ fragmentaarista, antimetafyysistä ja anti­ tään epäsystemaattisesta tai fragmentaa­ nismin ja saksalaisen nuorkonservatismin systemaattista differenssin ajattelua vailla risesta ajattelijasta, jolta puuttuisi »ydin». kanssa. Toinen näkyvä kriitikko oli amerikka­ järjestävää periaatetta. Nietzschen »ero» on aina yhdistetty arvo­ lainen kirjallisuustieteilijä Fredric Jameson, kulttuurivihkot 4–5 / 2011 73

joka sijoitti postmodernismin nousun sosio­ Gilles Deleuze tulkitsi väärin Nietzschen so­ historiallisiin kehyksiinsä ja esitti siitä käsite­ On tarkkaan väl­ siaalisesti hierarkisoivaa käsitettä Wille zur analyysin. Hän kuvaili postmodernismia telty kysymystä Macht (tahto valtaan) tekemällä virheellisen marxistisessa hengessä ylärakenne­ilmiönä vertauksen 1600-luvulla eläneen filosofin ja seurauksena globaalin kapitalismin uu­ siitä, kuinka paljon Baruch Spinozan demokraattisesti suun­ sista tuotanto- ja organisaatiomuodoista. tautuneeseen käsitteeseen potentia agendi Jamesonin määritelmä kuului: »myöhäis­ ­Nietzschen oikeisto­ (toimintakyky). Deleuzelainen operaatio – kapitalismin kulttuurinen logiikka»16. radikaalia filosofiaa jota saksalainen filosofiJan Rehman kutsuu Nyt voimmekin jo harpata nykyaikaan ja intellektuaaliseksi skandaaliksi20 – on tämän Richard Woliniin: »Tavanomaisen käsityk­ sisältyy Foucault’n jälkeen muuttunut rutiiniksi ja jatkanut le­ sen mukaan sekä jälkistrukturalismi että viämistään koko postmodernin tradition lä­ postmodernismi ovat liikkeitä, jotka kuulu­ valtavasti vaikut­ pi nykyiseen Nietzsche-tutkimukseen asti. vat poliittiseen vasemmistoon. Mutta se on teita sisältävään Södertörniläinen filosofi Fredrika väite, joka lähemmin tarkasteltaessa nopeasti Spindler painiskelee yhä nietzscheläisen romahtaa. Vasemmistohan on historiallises­ ­valtakäsitykseen. vallan­tahto-ongelman kanssa. Tuoreessa sa perspektiivissä tarkastellen ollut kaikes­ tutkimuksessa21 hän haluaa osoittaa sen ra­ ta huolimatta uskollisesti rationalistinen ja dikaalin ajankohtaisuuden, joka »nietzsche­ universalistinen, puolustanut demokratiaa, läisellä analyysillä» on modernille poliittisel­ tasa-arvopyrkimyksiä ja ihmisoikeuksia.»17 le filosofialle, vaieten samalla historiallisen Aatehistorioitsija Svante Nordin ajoittaa – esimerkiksi Giorgio Agamben, Antonio Nietzschen äärikonservatiivisista teeseistä. humanististen aineiden »kriisin» Ruotsissa Negri, Jacques Rancière, Ernesto Lac­ Mutta mikä ero on Nietzschen poliittisella 1960- ja 1970-luvuille – kriisin, jonka post­ lau ja Chantal Mouffe – ovat omaksuneet filosofialla ja nykyisen poliittisen ajattelun modernismi hänen mukaansa vei 1980- ja teorioita ja käsitteitä postmodernismista ja »nietzscheläisellä» lisäpanoksella? Kautta 1990-luvuilla päätökseensä.18 Tämä kehitys­ jälki­strukturalismista. On tapahtunut aave­ koko Spindlerin kirjan Nietsche itse muo­ hahmotelma vihjaa katkeamattoman ideolo­ mainen intellektuaalinen näyttämön­vaihdos: toilee referaateissa ja sitaateissa ajattelua, gisen linjan olemassaolosta. Nordinilta ky­ postmodernismi on kuollut ja kuopattu – joka lopulta päätyy »nietzscheläiseen» nä­ syttiinkin eräässä lehtihaastattelussa, eikö mutta tulee kaikesta huolimatta uudelleen kemykseen politiikasta. Vaikka Nietzschen postmodernismi »pikemminkin tullut oi­ esiin. Tätä tunnettua ja samalla tunnistama­ pahennusta herättävimmät poliittiset lausu­ kealta». Vastaus kuului: »minähän en käsitä tonta haamua me olemme päättäneet kutsua mat kitkettäisiin pois, jäävät kuitenkin jäljel­ sitä vasemmistolaisena näkökantana – sitä post-ajatteluksi. le hänen filosofiset peruskäsitteensä, kuten vastoin käsitän sen vasemmiston näkökan­ Niillä avarilla kentillä, joille post-ajattelu arvoasteita määrittelevä vallantahto. tana!»19 Tässä meillä on siis itse ongelma – ja levittäytyy, voidaan panna merkille erilaisia Juuri tässä Spindleriltä katoaa totuuden myöskin paradoksi – pähkinänkuoressa. Va­ muunnelmia jälkistrukturalismista (esimer­ tavoittelun intressi, ja halusta ideologisesti semmistointellektuellit pitävät kiinni ideois­ kiksi Foucault & Deleuze), postkoloniaali­ luoviin uustulkintoihin tulee vastustama­ ta ja teorioista, jotka missään järkevässä mie­ sista tutkimuksista ja postmarxilaisesta teo­ tonta. Intellektuaalisesti hänen poliittinen lessä eivät ole vasemmistolaisia ideoita. riasta (esimerkiksi Hardt & Negri, Lacan ajankohtaistamisprojektinsa on kuolleena & Mouffe), ehkä myös postfeminismis­ syntynyt – mutta se on opettavainen siinä Postmodernismin haamu: tä. Äsken mainitut ajattelijat ovat suurissa mielessä, että se antaa pedagogisesti selvän post-ajattelu osissa humanistisia ja yhteiskuntatieteitä, kuvan siitä, miten uusnietzscheläisyys tar­ Postmodernismin haastaminen radikaalista kulttuurianalyyttisissä teksteissä arvoste­ kastelee tieteellistä työtä, miten se soveltaa positiosta käsin tuntuu tänä päivänä turhalta tuilla kulttuurisivuilla ja sofistikoituneissa aivan omaa, luonteeltaan lähinnä anti-in­ yritykseltä. Paitsi että kaikki kritiikki voidaan kulttuurilehdissä, saaneet maineen kaikista tellektualistista metodologiaansa. Ennen torjua konservatiivisena (yhdessä tai toisessa jännittävimmän ja uusimmasta uusimman kaikkea Spindlerin kirja antaa käsityksen merkityksessä), kukaan ei enää halua tulla edustajina. Kehrätkäämme nyt eteenpäin uusnietzscheläisen analyysin epähistori­ kutsutuksi postmodernistiksi. Tämä koskee lankaa »esi-postin» (Nietzsche), klassisen allisista, epäsosiaalisista ja antipoliittisis­ myös niitä, jotka on saatu omaksumaan mei­ postin (postmodernismi) ja post-postin ta implikaatioista.22 Spindler vie eteenpäin dän postmoderneina pitämiämme premisse­ (post-ajattelu) välillä. postmodernismin kaavamaista – ellei pitäisi jä ja metodeja. Mutta huolimatta siitä, että Teoreettisesti kevytkenkäinen post-ajat­ sanoa essentialistista – modernin projektin ilmaisu itse nähdään epämodernina, tämän telu kärsii intohimoisesta ihastuksestaan kuvaa (mukaanlukien moderni poliittinen päivän kulttuuri-ilmastossa postmodernisti­ uusnietzscheläiseen, Nietzschen jälkisoin­ filo­sofia). Kun hän puhuu »meidän» mo­ sen suuntauksen perustavimmat piirteet on tuun perustuvaan filosofiaan. Se inspiroi dernista perinteestämme, hän myöntää, että hyväksytty laajasti. On myös ilmeistä, että tyylilajin mestariajattelijoita ja painaa lei­ kuva on yksinkertaistettu, mutta ei myönnä, monet tällä hetkellä maineensa kukkuloil­ mansa sen perustaviin problematiikkoihin että yksinkertaistus on suunniteltu helpot­ la olevat filosofiset ja poliittiset teoreetikot ja analyysialueisiin. Tuskin 50 vuotta sitten tamaan hänen »filosofisen» perus­teesinsä 74 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

naulaamista: Nietzsche vastaan kaikki Post-ajattelu syr­ ja vastakertomuksien ei tarvitse sulkea pois muut. (Kohtaamme pian uusnietzscheläi­ kriittistä, teoreettista perspektiiviä»27 Muo­ sen muunnelman, joka ajaa aatehistoriallis­ jäyttää ja estää his­ toiltuna epäkriittiseksi, epäteoreettiseksi ker­ ta yksinkertaistusta aina siihen saakka, että tomukseksi »kertomusten» radikaalista po­ Nietzsche itse voidaan sisällyttää moderniin torian yhteyksien ja tentiaalista hänen narratiivisesta teesistään valistusprojektiin.) prosessien tutkimuk­ tulee vain hurskas toivomus. Itse asiassa po­ pulääri kertomusperspektiivi on osa yhteis­ Vallan metafysiikka, set sekä analyysit ja kunta-analyysin kulttuuristumista; pikem­ retoriikan valta minkin kuin paljastaa median tyhmyyttä, se Ruotsalaisessa humanistisessa ja yhteis­ selitykset, jotka läh­ kuvastaa poliittisen debatin yleistä estetisoi­ kuntatieteellisessä tutkimuksessa Michel tevät yhteiskunnan tumista. Burman esittää postmodernismin Foucault on ennenkuulumattoman suosit­ (lue: Derridan ja Foucault’n) »nöyränä ajat­ tu. Hänen kannatuksensa perustuu hänen rakenteista ja aineel­ teluna», »valistusmyönteisenä» »Montaig­ »uuteen» ja »monimutkaisempaan» ymmär­ nen ja Nietzschen hengessä»28 rykseensä vallasta. Mutta on tarkkaan vältel­ lisesta perustasta. Nietzsche on muutettu valistusajatteli­ ty kysymystä siitä, kuinka paljon Foucault’n jaksi! Erotuksena klassisiin postmodernis­ laajalti omaksuttuun valtakäsitykseen sisältyy teihin, kuten Jean-François Lyotardiin, Nietzschen oikeistoradikaalia filosofiaa. Hä­ meidän aikamme post-ajattelijat eivät enää nen suorittamansa »vallan» ja »tietämisen» uskalla seistä johdonmukaisen valistuskri­ (pouvoir/savoir) yhteensulatus on sini­kopio vallan muodon, joka Agambenin mukaan tiikin takana. Asennemuutos liittyy siihen, Nietzschen tavasta johtaa totuuden tavoittelu lepää »biopoliittisella» perustalla. Mahdol­ että postmodernismin valistuksen vastaiset vallantahdosta. Foucault’lla uusnietzscheläi­ lisesti juuri purjehtiminen näiden kolmen ja protofasistiset juuret (Nietzsche, Heideg­ nen retoriikka »mikrofyysisen» vallan moni­ kiintotähden mukaan vei Jonssonin poliit­ ger, Klages) on paljastettu. Sen lisäksi post­ muotoisuudesta kätkee sisäänsä essentialis­ tisesti hengenvaaralliseen johtopäätökseen, modernismin saattoi huonoon huutoon sarja tisen käsityksen arvoituksellisesta voimasta että »uusliberalismi sellaisenaan» on kuol­ »juttuja» (Heidegger, de Man, Sokal) 1980- tosiasiallisten yhteiskunnallisten suhteiden lut – merkillinen väite yliopisto-opettajalta, ja 90-luvuilla. Näiden takaiskujen jälkeen takana; tämä on valta-analyysia, joka on so­ joka päivittäisissä töissään kamppailee yhä hyökkääminen järkeä ja valistusta vastaan ei kea antagonististen yhteiskunnallisten vas­ markkinasopeutuneemman tutkimus- ja ollut enää yhtä käypää. Tämä on tausta pu­ takkainasettelujen (työ–pääoma ja niin edel­ koulutuspolitiikan kanssa yhä enemmän heelle postmodernismista »uutena valistuk­ leen) esiintymiselle ja merkitykselle.23 Tällä ostamiseen ja myymiseen keskittyvässä kor­ sena».29 on pitkällemeneviä seurauksia suurelle osalle keakoulussa. tämän päivän tutkimusta ja politiikkaa. Kuin­ Postmodernismi korvasi yhteiskunnalli­ Keisarin uudet vaatteet ka pannaan vastaan abstrak­tille, ikuiselle ja sesti ankkuroituneen ideologia-analyysin Ruotsalaiset kulttuurilehdet ja kirjankustan­ määrittelyä väistävälle vallalle? »Jos todella vapaasti leijailevilla foucault’laisilla »dis­ tajat (Glänta, Site, Fronesis, Tankekraft-kus­ on niin, kuten Foucault väittää, että ‘valta’ kursseilla» tai lyotard’laisilla »kertomuksil­ tantamo ynnä muut) tuottavat suorastaan on kaikkialla, silloinhan vaikuttaa melkoisen la». Post-ajattelussa kukoistaa hampaaton hyökynä manner-Euroopan post-ajattelijoi­ turhalta kamppailla sitä vastaan.»24 kertomusmuunnelma. Jonssonin teesi uus­ den kirjoitusten käännöksiä – arkkipostmo­ Foucault’n kaikkialla läsnäolevan vaiku­ liberalismin ideologisesta romahduksesta dernisteista Foucault’sta ja Deleuzestä Paul tuksen tarkastelu paljastaa uusnietzsche­ kätkeytyy post-tyypillisesti »uusliberaalin Virnoon, Agambeniin, Mouffeen ja Neg­ läisyyden piilevän merkityksen teorian­ kertomuksen» termeihin. Hänen kollegan­ riin. Viimeksimainittuun kohdistuva ihailu muodostukselle myös postkolonialistisissa sa, aatehistorioitsija Anders Burman, väit­ antaakin näkyvän merkin postmodernismin tutkimuksissa.25 Tämä pätee myös kolmen tää, että postmodernit teoriat mahdollista­ suhteellisen vahvasta asemasta maassamme. huomattavan filosofin, Giorgio Agambe­ vat »tylsistyttävien kertomusten» kriittisen Ranskalaisen jälkistrukturalismin leimaama nin, Michael Hardtin ja Antonio Negrin, tarkastelun ja voivat saada aikaan merki­ Hardtin ja Negrin Imperiumin (2000) val­ voittokulkuun postdiskursiivisilla ulapoil­ tystä luovan vaihtoehdon; »kertomuksien tateoria päättyy poliittiseen analyysiin, joka la. He tuskin voivat valittaa ruotsalaisessa antaa ymmärtää, että vallalta puuttuu keskus, julkisuudessa saamastaan vastaanotostaan. että Yhdysvallat ei ole enää hegemonisessa Dagens Nyheter -lehdessä Stefan Jonsson asemassa, että imperialismi on historiaa ja on pitkään kritiikittömästi nostanut esiin että kansallisvaltioiden peli on pelattu. Työ­ kolmikon suurta merkitystä kansainvälisel­ väenluokka ja kansa hajoavat haaveellisek­ le intellektuaaliselle debatille.26 Hän on si­ Nietzsche on si »väeksi» (multitude). Italialaisen filosofin tä mieltä, että Hardt ja Negri »imperiumi»- muutettu valistus­ Domenico Losurdon sanoin Imperiumin käsitteellään onnistuvat määrittelemään Yhdysvaltoja puolustava asenne todistaa meidän aikamme »suvereenin vallan», sen ajattelijaksi! »länsimarxismin» itsetuhoisuudesta.30 Ti­ kulttuurivihkot 4–5 / 2011 75

mothy Brennanin mukaan taas Hardtin ja Kaikkea muuta post-ideologiaa muistutta­ telulla on epäsuorasti kohtalokas ideologinen Negrin teoriat »imperiumista» ovat keisarin vasti postmarxismi sekoittaa keskenään pe­ vaikutus. Se syrjäyttää ja estää historian yhte­ uusia vaatteita, jotka koostuvat kolmasosal­ riaatteellisesti epädogmaattisen asenteen ja yksien ja prosessien tutkimukset sekä sellaiset taan popularisoidusta Deleuzesta, kolmas­ periaatteettoman teoreettisen eklektisismin analyysit ja selitykset, jotka lähtevät yhteis­ osaltaan eurooppalaisen poliittisen teorian – jälkimmäisessä on kyse käsityksestä, jonka kunnan rakenteista ja aineellisesta perustas­ referaatista ja kolmasosaltaan futurologisista »avoimuus» tekee mahdottomaksi kriittisen ta. Post-ajattelun kiehtovuus estetiikalle, sen spekulaatioista.31 ja vakavan tieteellisen keskustelun täsmäl­ yksipuolinen kulturalismi ja perusteiltaan ei- Post-ajattelun vasempana sivustana post­ leen samassa laajuudessa kuin dogmatismi, poliittinen keskittyminen identiteettipolitiik­ marxismi on tehokkaasti panostanut siihen, jonka metodologisena vaihtoehtona se esi­ kaan johtavat pois uusliberalistisen kapitalis­ että vuosikymmeniä käyty kansainvälises­ tetään. min rationaalisesta analyysistä ja kritiikistä ti vilkas, järjestelmäkriittinen marxilainen Idealistisella post-ajattelulla ei tosin ole ja kaivavat maata sosiaalisten oikeuksien se­ keskustelu on Ruotsissa lähes tuntematonta. hegemonista asemaa yhteiskunnan laajassa kä laajennetun demokraattisen julkisuuden Tämän aatteellisen perinteen hävitys tarkoit­ merkityksessä kulttuurisessa sfäärissä ja se puolustamisen alta. taa, että uusliberalismille on jätetty kenttä tuskin muodostaa mitään uhkaa itsenäisenä vapaaksi esiintyä normaalitieteenä ja po­ ideologiana. Mutta samaan aikaan kun se do­ liittisena yli-ideologiana alueilla, joita post- minoi tiettyjä julkisen keskustelun kannalta Artikkeli on ilmestynyt alkujaan ruotsiksi ajattelu pitää epäkiinnostavina (esimerkiksi tärkeitä kenttiä – akateemisia instituutioita ja verkkolehdessä Tidningen Kultur 11.3.2011. yhteiskunnallis-taloudellinen todellisuus). aloja sekä kulttuurijournalismia –, post-ajat­ Suomentanut Elias Krohn.

Viitteet uskonnot ja poliittiset ideologiat. Ennen kaikkea 20 Rehmann (2011). 1 Wallenstein, Sven-Olov (red): Svar på frågan: Vad hän kääntyi marxismia vastaan. 21 Spindler, Fredrika: Nietzsche. Kropp, konst, kuns­ var det postmoderna? Axl Books, Stockholm 2009. 7 Brolin, David: Friedrich Nietzsche. Liv, filosofi, po­ kap Glänta 2010. 2 Ruin, Hans: »Filosofin och postmoderniteten: En litik Häften för kritiska studier, Stockholm 2010. 22 Se Fredriksson, Göran: »Drabbad av Nietzsche, kritisk återblick» teoksessa Wallenstein (red) 2009, 8 Katso Lundberg, Johan: »Smakrevolt» i Expressen fängslad av Deleuze», Häften för kritiska studier nr s. 29. 5/11 2008. 200/2011 3 Jos palaamme postmodernismin läpimurtoon 9 Katso Olsson, Anders: »Varför detta enorma intres­ 23 Rehmann (2011). Ruotsin kulttuurijulkisuudessa 1980-luvun keski­ se för Nietzsche? Meningsförlust i stor skala», Da­ 24 Wolin (2007). vaiheilla, huomaamme jo silloin epämiellyttävän gens Nyheter 13/8 1986. 25 Brennan, Timothy: »Postkoloniala studiers euro­ tunteen »piinallisesta käsitteestä», joka on muuttu­ 10 Wolin, Richard: »Frigörelsen förvandlas till fört­ peiska rötter. En undertryckt idéhistoria», Häften nut »arvostelijakliseeksi», mutta joka ei ole vältettä­ ryck» i Axess 5/2007. för kritiska studier nr 197/2008. vissä. Katso Ruth, Arne: »Frigörelse – eller hot mot 11 Sitaatti: Eribon, Didiers: Michel Foucault (1926- 26 Esimerkiksi »Åren då vi lärde oss leva med ka­ etiken?», Dagens Nyheter 28/6 1986. 1984) Brutus Östlings Bokförlag Symposion 1991 s. tastrofer», Dagens Nyheter 13.12.2009. 4 Rehmann, Jan: Postmoderner Links-Nietzschea­ 64. 27 Burman, Anders: »Pomo-vänstern granskar för­ nismus. Deleuze & Foucault. Eine Dekonstruktion, 12 Se Deleuze, Gilles: »Nomadtänkande», Res Publica dummande berättelser» i Arena nr 6/2008 s. 37. 28 Argument Verlag, Hamburg 2004 s. 10f; Liedman, 5-6 1986. 28 Burman, Anders: »Habermas, det postmoderna och Sven-Eric: Mellan det triviala och det outsägliga. 13 Rehmann, Jan: »Deleuze och Foucault. Postmo­ upplysningens aktualitet» teoksessa Wallenstein, Blad ur humanioras och samhällsvetenskapernas dern nynietzscheanism dekonstruerad», Häften för Sven-Olov (toim.) 2009, s. 54. historia Daidalos Göteborg 1998 s. 153. Jälkistruk­ kritiska studier nro. 200/2011. 29 Teoksen Burman (2009) lisäksi katso Sven-Olov turalismia ei siis tietenkään pidä ymmärtää vas­ 14 Katso Brolin (2010) luku 7: Nietzsche och fascis­ Wallensteinin arvostelu Jean-François Lyotardin takäsitteenä kokoomakäsitteelle postmodernismi men. Postmoderni tilanne –kirjasta. Arvostelua leimaa (joka sisältää myös sellaisia ajatussuuntauksia kuin 15 Ferry, Luc & Renaut, Alain: French Philosophy of pyrkimys sisällyttää Lyotardin järkikritiikki kanti­ dekonstruktio). the Sixties. An Essay on Antihumanism The Uni­ laiseen valistustraditioon: »Tillbaka till framtiden», 5 Liedman (1998) s. 149. versity of Massachusetts Press 1990. Aftonbladet 17.10.2009. 6 Ranskalainen filosofi ja entinen vasemmisto­ 16 Jameson, Fredric: »Postmodernismen eller sen­ 30 Losurdo, Domenico: »Wie der ’westliche Marxis­ ajattelija Jean-François Lyotard popularisoi post­ kapitalismens kulturella logik» teoksessa Mikael mus’ geboren wurde und gestorben ist» teoksessa modernismi-käsitteen pienessä kirjoituksessaan Löfgren och Anders Molander (red): Postmoderna Die Lust am Widerspruch. Theorie der Dialektik La condition postmoderne (Postmoderni tila). Siinä tider Stockholm 1986. Jfr Rehmann (2004) s. 15. – Dialektik der Theorie Symposium aus Anlass des kiteytettiin mainitut perusperiaatteet ja näkökan­ 17 Wolin (2007). 80. Geburtstages von Hans Heinz Holz trafo verlag, nat. Lyotard kritisoi kaikkia kaikenkattavia »suuria 18 Nordin, Svante: Humaniora i Sverige: Framväxt – Berliini 2008 s. 53. kertomuksia» – »metakertomuksia» – ja näihin Guldålder – Kris Atlantis 2008. 31 Brennan, Timothy: »Imperiets nya kläder: Agam­ kertomuksiin sisältyvää uskoa yhteyksiin, merkityk­ 19 Nordin, Svante, »Professor på krigsstigen», Dagens ben, Hardt & Negri», Häften för kritiska studier seen ja päämääriin. Metakertomuksiin Lyotard luki Nyheter 29.3.2008. nro 200/2011. 76 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti vesa oittinen Kuvitus amanda vähämäki

Postmoderni Nietzsche menee mailleen

Marxilaisuuden menettäessä kannatustaan postmoderni Nietzscheen nojaava teoretisointi tarjosi sivistyneistölle mukavan lokeron, jossa saattoi esiintyä »kriittisenä» kääntymättä uusliberalistiksi, mutta samalla vaarantamatta asemaansa radikaaleilla kannanotoilla. Nyt tätä ilmiötä on alettu vakavasti kyseenalaistaa.

Filosofian kentällä on Friedrich Nietz­ vasemmistolaiseksi ajattelijaksi on postmo­ Onkin outoa, että suuri osa itseään edis­ schen ympärillä viime vuosina tapahtunut dernin yliopistovasemmiston piirissä nykyi­ tyksellisenä, jopa radikaalina pitävästä länsi­ vaivihkaisia, mutta selviä tektonisia siirty­ sin vakiintunut dogmi, jota juuri kukaan ei maisesta sivistyneistöstä on enempiä kysele­ miä. Ensimmäinen muutoksen merkki oli ole uskaltanut kyseenalaistaa. mättä hyväksynyt Nietzschen, vaikka suurta italialaisen marxistin, Urbinon yliopiston Uudelleenarviointi on nyt ehtinyt myös osaa siitä, mitä Nietzsche sanoo demokrati­ professorin Domenico Losurdon 2002 il­ meille Pohjoismaihin, kun ruotsalainen asta, tasa-arvosta, naisista, kolonialismista, mestynyt järkälemäinen volyymi Nietzsche, David Brolin viime vuonna julkaisi kirjan­ rauhasta ja niin edelleen, vain vaivoin onnis­ il ribelle aristocratico (2002), josta saatiin äs­ sa Friedrich Nietzsche – Liv, filosofi, politik.3 tuu sovittamaan yhteen humanististen arvo­ kettäin myös saksankielinen käännös.1 Los­ Brolinin kirja on syntynyt edellä mainituista jen kanssa. Brolin kysyy aiheellisesti, analy­ urdo kyseenalaistaa teoksessaan voimakkaasti teoksista riippumatta ja reaktiona ruotsalai­ soituaan ensin suuren määrän Nietzschen tähän asti niskan päällä olleet postmodernis­ seen ilmapiiriin, jossa Nietzschen asema on lausuntoja, mitä ihmeen järkeä on siinä, että tiset Nietzsche-tulkinnat. Kirja on saanut ollut jopa vahvempi kuin Suomessa (muun käytetään valtavasti aikaa ja vaivaa demokra­ erittäin hyvän vastaanoton kaikkialla, Saksas­ muassa Nietzschen koottujen ruotsinkie­ tian ihanteiden perustelemiseksi juuri Nietz­ sa sitä äityi kehumaan jopa konservatiivinen linen laitos on pitkään ollut ilmestymässä, schen teksteillä, vaikka muitakin ajattelijoita Frankfurter Allgemeine Zeitung, joka piti kir­ toistaiseksi on viisi huolellisesti toimitettua löytyisi, joiden avulla radikaalia demokrati­ jaa vakuuttavana tieteellisenä saavutuksena. nidettä nähnyt päivänvalon). Brolin tulee sil­ ateoriaa voisi pohjustaa paljon yksinkertai­ Samoihin aikoihin ilmestyi saksalaisel­ ti pääasiassa samoihin lopputuloksiin kuin semmin ja helpommin. ta Argument-kustantamolta Jan Rehman­ Losurdo ja Rehmann. Kaikki ovat sitä mieltä, nin kriittinen analyysi »postmodernista va­ että Nietzscheä on luettu »epäpoliittisesti» ja Nietzsche konventiot semmistonietzscheläisyydestä».2 Rehmann ummistettu silmät hänen ajattelunsa demo­ rikkovana radikaalina keskittyi ennen kaikkea Gilles Deleuzeen kratian ja humanismin vastaiselta sisällöltä. Vielä nytkin yliopistointellektuellien paris­ ja Michel Foucault’hon, jotka molemmat Näin ovat tehneet heidän mukaansa etenkin sa muodissa oleva Nietzsche-tulkinta syntyi ovat omassa teoretisoinnissaan vahvasti no­ postmodernistit. 1960-luvulla. Tärkeä merkkipylväs oli Gilles jautuneet Nietzscheen. Rehmannin mukaan Deleuzen vuonna 1962 ilmestynyt Nietzsche nämä ranskalaisfilosofit olivat 1960-luvul­ et la philosophie. Sitä seurasivat pian Michel la onnistuneet muuttamaan siihen asti val­ Nietzschen antidemo­kratismi, Foucault’n valta-analyysit, jotka olivat saa­ linneen Nietzsche-kuvan niin, että entinen naisviha ja vahvemman neet melkoisesti vaikutteita Nietzschen valta­ herrakansaideologi ja antihumanismin teo­ teorioista. Tämän uuden, postmodernistisen reetikko yllättäen alkoikin näyttäytyä vasem­ oikeuden ylistäminen eivät Nietzsche-tulkinnan, jonka taustalla häälyy mistosivistyneistölle sopivana radikaalina voi olla pistämättä kenenkään ­ Martin Heideggerin varjo, perussanomana ajattelijana. Lopusta on sitten akateeminen oli esittää Nietzsche kaikki konventiot rik­ »Foucault-teollisuus» pitänyt huolen. Nietz­ ennakkoluulottoman ­ kovana radikaalina. Nietzschen ajattelussa schen tulkitseminen edistykselliseksi ja jopa lukijan silmään. olisi tämän mukaan kyse dynaamisesta filo­

78 kulttuurivihkot 4–5 / 2011

sofiasta, jossa todellisuuden viime kädessä ajatuksekseen –, on vakaumus, että orjuus sä 173 Nietzsche kirjoitti: »’Työn’ ylistyksessä, nähdään koostuvan ekspressiivisistä, itseään on aidon sivistyksen ja kulttuurin enemmän väsymättömässä puheessa ’työn siunaukses­ jatkuvasti myöntämään pyrkivistä voimista. tai vähemmän välttämätön edellytys. Jo var­ ta’ näen saman taka-ajatuksen kuin yleis­ Tämä myöntäminen, olemassaolon periaat­ haisessa, aikoinaan julkaisematta jääneessä hyödyllisten, ei-persoonakohtaisten teko­ teessa affirmatiivinen luonne taas perustelee tekstissä Der griechische Staat (Kreikkalainen jen ylistyksessä: kaikkea yksilöllistä kohtaan – näin Deleuze – luovuutta, joka ei suostu si­ valtio, 1872) hän kirjoitti: tunnetun pelon...»7 Toki siteerattu kohta toutumaaan mihinkään ennalta annettuihin »Jotta taiteen kehityksellä voisi olla laaja, voitaisiin ensi kättelyssä lukea myös kapi­ sääntöihin tai dogmeihin, vaan on luonteel­ syvä ja antoisa maaperä, täytyy ylivoimaisen talistisen palkkatyön kritiikkinä. Mutta sen taan subversiivista, kaikki ylhäältä päin tule­ enemmistön olla orjallisesti alistettu palve­ tarkempi analyysi osoittaa Brolinin mukaan, vat kontrollointiyritykset torjuvaa. lemaan vähemmistöä, elämän välttämät­ että »Nietzsche kääntyy seuraamaan Marxille Juuri Nietzschen uudelleentulkinta sub- tömyyttä yli oman yksilöllisen tarpeensa. täysin vieraita jälkiä asettaessaan palkan ja versiivisen asenteen filosofiksi lienee ol­ Enemmistön kustannuksella, heidän teke­ henkisyyden näin jyrkästi vastakkain». Työ­ lut tärkein yksittäinen syy »postmodernin mänsä lisätyön ansiosta etuoikeutettu luokka läiskysymys ei Nietzchelle loppujen lopuksi Nietzschen» menestykselle niissä sivisty­ vapautuu olemassaolon taistelusta luodak­ ole mikään palkkakysymys – sen sijaan pätee neistöpiireissä, jotka 1970-luvulta lähtien seen nyt uusien arvojen maailman ja naut­ periaate »itse kullekin laatunsa mukaisesti». alkoivat kadottaa uskoaan marxilaisuuteen tiakseen siitä.»4 Työläisten tulee olla tyytyväisiä osaansa ei­ ja sosialismin näköaloihin, mutta toisaal­ Tästä »perusoivalluksestaan» lähtien kä kuunnella »sosialististen rotanpyytäjien ta eivät kuitenkaan halunneet suoraa päätä Nietzsche sitten soimaa modernia ihmistä, houkutussävelmiä». Poliittisen aktiivisuuden hakeutua Thatcherin ja uusliberalismin va­ ettei hän voi, toisin kuin antiikin ihminen, sijasta Nietzsche suosittelee työläisille epi­ naveteen. Postmoderni Nietzscheen nojaava hyväksyä tätä kaiken kulttuurin perustosiasi­ kurolaisten ja stoalaisten oppien mukaista teoretisointi tarjosi tässä yhteiskunnallisessa aa, vaan pakenee kaikenlaisiin idealistisiin yksinkertaista ja vetäytyvää elämää. Yhtenä tilanteessa mukavan lokeron, jossa ei tarvin­ konstruktioihin: »Meillä modernin ajan ih­ mahdollisuutena välttää palkkatyön vaivat on nut tehdä omaa uraa mahdollisesti vaaran­ misillä on, toisin kuin kreikkalaisilla, kaksi tosin muuttaa maasta, mutta siinä tapauk­ tavia poliittisia kannanottoja, mutta saattoi käsitettä, jotka on annettu ikään kuin loh­ sessa yhteiskunnan on täytettävä näin synty­ silti esiintyä »kriittisenä». dutusneuvoiksi sille orjamaisesti esiintyvälle vät aukot tuomalla maahan uutta halpaa työ­ Ongelmana vain on, että – mikäli yleensä voimaa, esimerkiksi Kiinasta. Onhan työtä oletetaan, että kullakin ajattelijalla on tiet­ tekevä alaluokka aivan välttämätön kulttuu­ ty autenttinen ydin, joka pysyy samana eri­ Teesi orjuuden välttä­ rin korkeampien kerrostumien kannattelija. laisista vaihtelevista pintatason tulkinnoista mättömyydestä määrää Näyttää siltä kuin Nietzschen nurjaa asen­ huolimatta – postmodernistinen Nietzsche- netta työväenluokkaan olisi vahvistanu eräs kuva on yksinkertaisesti väärä. Domeni­ viime kädessä myös erityisen traumaattinen kokemus, nimittäin co Losurdo kutsuu sen edustamaa tulkin­ Nietzschen näkemyksen Pariisin kommuuni 1871. Säikähtänyt por­ taa »viattomuutta korostavaksi lukutavaksi» varillinen lehdistö julkaisi »voimakkaasti (lettura innocentista), jolla hän tarkoittaa työväenluokasta liioiteltuja ja kokonaan keksittyjäkin uutisia yrityksiä pestä Nietzsche puhtaaksi kaikesta ja sosialismista. kommunardien vandalismista ja murha­ vastuusta siitä, mitä todella tuli sanoneeksi. poltoista», huomauttaa Brolin. Erityisen Nietzschen antidemokratismi, naisviha ja paljon kohuttiin niin sanotuista »petroljöö­ vahvemman oikeuden ylistäminen eivät voi maailmalle joka tämän takia ahdistuneesti seistä», les pétroleuses, alaluokan naisista, olla pistämättä kenenkään ennakkoluulot­ välttelee sanaa ’orja’: me puhumme ’ihmi­ joiden väitettiin sytyttäneen tuleen Louvren toman lukijan silmään, mutta postmoder­ sen arvokkuudesta’ ja ’työn arvokkuudesta’».5 ja sen mittaamattoman arvokkaat taideko­ nistinen tulkinta pyrkii silti sivuuttamaan ne Teesi orjuuden välttämättömyydestä mää­ koelmat. Tuolloin 26-vuotiaalle Nietzschel­ jotenkin epäolennaisina. rää viime kädessä myös Nietzchen näkemyk­ le nämä väitetyt tapahtumat olivat jonkin­ sen työväenluokasta ja sosialismista. Hän ei lainen »alkunäky», joka jatkossakin väritti Orjuuden välttämättömyys millään lailla sympatisoi työläisten emansi­ hänen suhtautumistaan alaluokkaan. Hän Huolellisesti dokumentoidussa työssään paatiopyrkimyksiä, päinvastoin hänestä esi­ piti sitä tuhoavana ja kykenemättömänä David Brolin tarkastelee, esitettyään ensin merkiski työväen sivistysjärjestöt ovat sosiaa­ luomaan kulttuuria. Brolin siteeraa Nietz­ yleiskuvan Nietzschen henkisestä kehityk­ linen ja poliittinen vaaratekijä, ne kun luovat schen kirjettä Carl von Gersdorfille 1871, sestä, neljää painopistealuetta (Nietzschen »kommunismin edellytykset». Aivan johdon­ missä hän puhuu »tuosta kansainvälisestä suhde työväestöön, sosialismiin, rotuajat­ mukaisesti onkin »kreikkalaisten palkkatyö­ hydrasta joka yhtäkkiä on nostanut päätään teluun ja juutalaisiiin). Keskeinen idea, jo­ tä kohtaan tuntema halveksunta eräs Nietz­ näin kauhealla tavalla – – Kun sain kuulla ka jo varhain esiintyy Nietzschellä ja kulkee schen poliittisen filosofian peruspilareita», Pariisin tulipaloista olin muutaman päivän punaisena lankana läpi koko hänen tuotan­ kuten Brolin huomauttaa.6 Esimerkiksi 1881 ajan täysin maassa – –: koko tieteellinen ja tonsa – sitä voisi kutsua hänen kuningas­ ilmestyneen Aamurusko-teoksensa pykäläs­ filosofis-­taiteellinen toiminta vaikutti mi­ kulttuurivihkot 4–5 / 2011 79

nusta pelkästään absurdilta, kun kerran Laajassa Nietzsche-tutkielmassaan Dome­ telutavan hieman myöhäisempi ja ehkä ra­ yhdessä ainoassa päivässä oli mahdollista nico Losurdo, vaikka itsekin lukeutuu marxi­ dikalisoidumpi sovellutus – joka tapauksessa tuhota mitä ihanimpia taideteoksia, aivan, laisiin, ottaa kuitenkin etäisyyttä Lukácsin natsismin ideologiset juuret eivät olleet pel­ kokonaisia taiteen aikakausia – –». selitysmallista. Ennen kaikkea Lukácsin näkö­ kästään saksalaisia. Niezscheä säikäyttänyt »kansainvälinen kulma on Losurdon mielestä liian eurosent­ Brolin korostaa kuitenkin kirjassaan hydra» näyttää olleen Marxin johtama, 1864 rinen – itse asiassa Lukács analysoi natsismia Nietzschen suhdetta fasismiin ja natsismiin perustettu Internationaali, joka juuri Pariisin ikään kuin se olisi täysin ja puhtaasti Saksan enemmän kuin Losurdo. Tosin mitä »juuta­ kommuunin aikana toimi aktiivisesti ja jota sisäinen asia, tulosta juuri saksalaisesta aa­ laiskysymykseen» tulee, niin läpikäytyään myös syytettiin – sinänsä aiheetta – kommu­ tehistoriallisesta kehityksestä »Schellingistä Nietzschen lausuntoja Brolin päätyy totea­ nardikapinan lietsomisesta. Hitleriin» (kuten Lukácsin kirjan esipuheen maan, että Nietzschen kohdalla ei voida pu­ Myös Nietzschen kritiikki kristinuskoa kuuluisa muotoilu toteaa). Losurdon mu­ hua mistään rotuantisemitismistä. Silloinkin kohtaan tulee nähdä yhteydessä hänen va­ kaan Nietzschen viljelemä orjuuden ja »yli- kun Nietzsche puhuu juutalaisista, hän säi­ kaumukseensa orjuuden välttämättömyy­ ihmisen» ihailu tulisi nähdä laajemmassa lyttää aristokraattisen ihmiskuvansa ja jakaa destä. Brolin osoittaa vakuuttavasti, että perspektiivissä: loppujen lopuksi kyse on sa­ nämä »rahvaaseen» ja kulttuuria kannattele­ Nietzsche piti kristinuskoa orjien uskonto­ viksi »yli-ihmisiksi». Tästä huolimatta Brolin na, heikkojen ja tyhmien uskontona, ja siksi katsoo, että »Nietzschen ja fasismin välillä on se oli hylättävää. Nietzschen ateismi on toi­ »Hitleriä ja Nietzscheä sisäinen yhteys». Hänestä kosketuskohtia on sin sanoen epähumaania ateismia. Sillä ei niin paljon, että mikään muu johtopäätös ei ole mitään tekemistä sen uskontokritiikin yhdistää ’suuren’ ihmisen ole mahdollinen: kanssa, jota esimerkiksi 1700-luvun valis­ petomaisuuden hyväksyntä »Hitleriä ja Nietzscheä yhdistää ’suuren’ tusajattelijat esittivät ja jonka tarkoituksena ja käsitys, että täydellinen ihmisen petomaisuuden hyväksyntä ja käsi­ oli vapauttaa ihmiset taikauskon ja klerika­ tys, että täydellinen ihmisyys edellyttää rikos­ lismin kahleista. Nietzschen uskontokritii­ ihmisyys edellyttää rikosta.» ta. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että killä ei ole tällaisia emansipatorisia tavoit­ ’barbaari’ ei ole mitään kielteistä, vaan päin­ teita. Itse asiassa Nietzschen tunnetuimpiin vastoin hyväksyttävää. Hitler julisti: ’Aivan, kuuluva, mutta useimmiten puutteellisesti masta ideologiasta »valkoisen miehen» yliver­ olemme barbaareja. Me haluamme olla hei­ siteerattu aforismi osoittautuu, kun sen lu­ taisuudesta »alkuasukkaiden» ja »neekerien» tä. Se on kunnianimitys. Me olemme niitä, kee kontekstissaan Zarathustra-teoksesta, rinnalla, joka oli tyypillistä kaikille euroop­ jotka nuorentavat maailman.’ Ja Nietzsche: toteamukseksi, että tasa-arvo on kuollut: palaisille siirtomaavalloille ja niiden edusta­ ’Hallitseva rotu voi kasvaa esiin vain pelotta­ »Jumalan edessä! – Mutta nyt tämä Jumala jille 1800-luvun loppupuolella. Tässä asiassa vista ja väkivaltaisista aineksista. Ongelma: on kuollut. Rahvaan edessä emme toki halua ei Nietzsche kovinkaan paljoa eroa esimer­ missä ovat 20. vuosisadan barbaarit?’».8 olla tasa-arvoisia. Te, korkeammat ihmiset, kiksi Kiplingistä, brittiläisen imperiumin jättäkää markkinat!». ylistyslaulajasta. Sen sijaan, että puhuttai­ siin natsismista vain täysin poikkeuksellisen Oliko Nietzsche protofasisti? saksalaisen erityiskehityksen tuloksena (ku­ Viitteet Nietzschen perintöä arvioitaessa eräs toistu­ ten erityisesti anglosaksit mielellään tekevät, 1 Domenico Losurdo, Nietzsche, il ribello aristocratico, vasti esiin tuleva kysymys on, missä määrin oman siirtomaaherruutensa rikokset sivuut­ Torino: Bollati Boringhieri 2002, 1167 s..; saksankieli­ hänen ajatuksensa ovat vaikuttaneet myö­ taen), on Losurdon mukaan paikallaan nähdä nen editio Nietzsche, der aristokratische Rebell, I – II, hemmän fasismin ja natsilaisuuden ideo­ hitleriläisyydessä yritys soveltaa kolonialismin Berlin: Argument/InKrit 2009, 1061 s. Englanninkieli­ logiaan. Vanhemmassa marxilaisessa kir­ oppeja ja ihmiskuvaa Euroopan »valkoiseen» nen laitos on valmisteilla, kustantajaksi ilmoitetaan jallisuudessa vedettiin aika suoraviivaiset väestöön. Jos kerran britit ja ranskalaiset saa­ hollantilainen Brill. yhtäläisyysmerkit Nietzschen yli-ihmisopin vat siirtomaissaan tuhota kokonaisia kan­ 2 Jan Rehmann, Postmoderner Links-Nietzscheanismus. ja Hitlerin ideoiden välille. Näin esimerkiksi sanheimoja ilman, että kukaan räpäyttää sil­ Deleuze & Foucault. Eine Dekonstruktion, Argument- Georg Lukács vaikutusvaltaisessa kirjassaan määnsäkään, niin miksi eivät saksalaiset saisi Sonderband 298, Hamburg 2004, 227 s. Zerstörung der Vernunft (Järjen tuho, 1948). tehdä samaa ainakin Itä-Euroopassa? 3 David Brolin, Friedrich Nietzsche. Liv, filosofi, politik, Lukács piti Nietzscheä fasistisen antihuma­ Jos kysymystä Nietzschen protofasismista Stockholm: Häften för kritiska studier 2010, 352 s. nismin tärkeimpänä aatteellisena valmisteli­ tarkastellaan tästä globaalista näkökulmasta, 4 Nietzsche, Werke in drei Bänden, hg. von Karl Schlech­ jana. Arvostelijoiden oli helppo huomauttaa monet kiistelyä herättäneet tulkinnan solmut ta, München: Hanser 1954, Bd. 3, s. 277 tähän, että Nietzschen ja natsismin välillä oli aukeavat. Nietzsche julisti herrakansaideolo- 5 Mt., s. 275 toki tärkeitä eroja: ennen kaikkea Nietzsche giaa, joka peruspiirteissään oli enemmän tai 6 Brolin, mt., s. 87 ei ollut mikään raivoisa antisemiitti, vaan vähemmän samaa kuin ajan eurooppalaiset 7 Nietzsche, Werke in drei Bänden, hg. von Karl Schlech­ hänen teksteistään löytyy jopa arvostavia kolonialismin ja »valkoisen miehen taakan» ta, Bd. 1, s. 1129 huomautuksia juutalaisista. ideologiat. Natsismi oli tämän saman ajat­ 8 Brolin, mt., s. 261 80 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Tarjoa mielipidekirjoitustasi: puheenvuoro mielipide kulttuurivihkot.fi

Stalinismi-keskustelu hakoteillä

»Tehän olette itse samanlaisia staliniste­ ¶ Stalinismi ei ole itsenäinen ilmiö rikoksis­ ¶ Suomen julkiseen puolue-elämään ja!» tokaisi minulle jo vuosikymmeniä sitten sa ihmisyyttä vastaan. Se ei luonut mitään Stalinin opit kommunistisesta puoluees­ Kansan Uutisten toimituksessa Keijo Tam­ uutta: siihen sisäistynyt väkivaltakoneisto oli ta rantautuivat välittömästi maamme sota­ minen, kun olin kertonut hänelle jostakin vanhaa perua, ei ainoastaan tsaarien Venä­ politiikan romahdettua vuonna 1944 ja skp:n kiistasta »meidän» ja stalinisteiksi kutsuttu­ jältä, vaan kuului vuosisataiseen perintee­ saadessa ensi kertaa julkisen toiminnan oi­ jen »vähemmistöläisten» kanssa. seen yksinvaltaisesti johdetussa valtioissa. keudet. Puolueen hallitseman kirjapainon »Emmehän toki, me vastustamme tätä Sen eräs julmin vaihe koettiin natsi-Saksassa Yhteistyön kustannuksella ilmestyi jo vuon­ junttatoimintaa», yritin vakuuttaa. 1930–1940-luvuilla. na 1945 J. Stalinin tekijännimeä kantava kirja Oliko Keijolla todella perusteltu käsitys (Tätä aihetta tutkiessaan fil.tri. Antero Leninismin perusteista, 99 sivua. Se on pe­ »meidän ja heidän» samankaltaisuudesta? Holmila [Holokausti, tapahtumat ja tulkin- rusteellinen kokoelma Neuvostoliiton kom­ En tiedä. Nykytiedollani punniten hän oli nat, Atena 2010, 355 sivua] avartaa näkymää munistisen puolueen silloisista teoreettisista kyllä melkoinen selvänäkijä. holokaustin edeltäjiin: Afrikan siirtomaa­ lähtökohdista. Puolueen roolia luonnehdi­ Mutta stalinismi käsitteenä oli silloin­ isäntien julmiin toimiin kautta mantereen, taan sivuilla 84–96. kin jo paljon enemmän kuin pelkkä suoma­ joista tunnetuin kenties kuningas Leopol­ (Itse muistan yhä elävästi ensimmäisen laisten kommunistien järjestökiista. Se oli din Belgian Kongo. On käynyt ilmi, että tutustumiseni näihin teorioihin ja periaat­ kansain­välinen termi, jolla lyötiin kaikkia jopa Adolf Hitler ihaili vilpittömästi Poh­ teisiin. Tampereen klassisen lyseon (!) tilois­ kommunisteja. Vapautuksen tästä ahdis­ jois-Amerikassa toteutettua intiaaniväestön, sa toimi vuonna 1946 marxilaisuuden ker­ tuksesta ja päänsilitystä saivat vain ne kom­ alemman rodun, tuhoamista. Eivätkä osat­ ho, jossa entinen punaupseeri Lasse Suosalo munistit ja heidän liittolaisensa, jotka olivat tomiksi jää myöskään Britannian epäinhi­ erittäin johdonmukaisesti selosti kommu­ rohkaisseet mielensä ja uskaltautuivat kriti­ milliset, nyt jo unohdetut toimet alistetussa nistisen puolueen perusteita – tämän kirjan soimaan Neuvostoliiton politiikkaa. Intiassa. Perinne on elänyt ja elää tänäkin mukaisesti.) Taustalla kommunisteja rokottivat Stali­ päivänä kaikkialla maailmassa.) ¶ Suomen kommunistisessa puolueessa nin kauden rikokset ihmisyyttä vastaan. Ne ¶ Stalinismin kommunistiseen järjestöelä­ noudatettiin viimeiseen (pääsihteeri/pu­ hautasivat alleen monet senaikaiset imperia­ mään tuoma ohjeistus ei myöskään ollut uusi heenjohtaja Arvo Aaltoon) asti vuonna lismin, kapitalistisen maailman ja sen etu­ elementti. Se oli laina itsevaltaisesti toimi­ 1924 pyhitettyä Stalinin luomaa puolueen­ joukkojen toimet kansojen vapauspyrkimyk­ vista hallintosysteemeistä. Keskeisin Stalinin periaatetta: vähemmistön on alistuttava siä vastaan. Kenties se oli tarkoituskin. teesi oli puolueen sisäinen kuri, jossa järjes­ enemmistön päätöksiin. Tästähän on mo­ tön alempien puoluejärjestöjen piti alistua nia esimerkkejä tuoreessa muistissa. Suo­ Puolivuosisataisella kokemuksella ylempien päätöksiin. Tämän ratkaisevan malaisen kommunistisen liikkeen paradok­ kommunistisessa ja vasemmistolaisessa jär­ peri­aatteen, että vähemmistön piti noudattaa si, siinä vaiheessa kun liike hajaantui, oli, jestöelämässä, olen tullut varsin »vääräuskoi­ ratkaisuissa enemmistön tahtoa, J. V. Stalin ettei vähemmistöön jäänyt osapuoli alistu­ siin» ajatuksiin yleisistä niin sanottuun stali­ kanonisoi Leninin kuoleman jälkeen vuon­ nut tähän stalinilaiseen dogmiin, mutta tuli nismiin liittyvistä väitteistä ja jopa teorioista. na 1924 Sverdlovin yliopistossa pitämässään siitä huolimatta nimitetyksi »stalinistiseksi» Kerettiläiset väittämäni on lyhyesti kerrottu. luentosarjassa. ryhmäksi! kulttuurivihkot 4–5 / 2011 81

puolueen jatkuvasti alenneista kannatus­ rien oman vähäisen demokratia -kriisin. Tai­ Olisi korkea aika luvuista. si olla uusi kansanedustaja Osmo A. Wiio, sanoutua irti ¶ Pahimpana seurannaisena tästä henki­ joka hämmentyi aikanaan porvarien edus­ löstöpolitiikasta oli viime aikoina puolueen kuntaryhmän toiminnasta: hän huomasi, aivan erilaisiin olo­ ainoan pätevän talousasiantuntijan Esko että kaikki asiat olikin jo ennakkoon sovittu. Seppäsen kohtelu eri vaiheissa. Esko on itse Wiio havaitsi, ettei mitään demokratiaa suhteisiin luoduista kirjoittanut havaintoja viimeisimmässä kir­ ollutkaan: »on sovittu» -ryhmä päätti ennak­ ­puolueopeista. jassaan Oma pääoma (Into, 2011, 320 sivua). koon, millaisiin ratkaisuihin demokraatti­ Joku lienee sanonut, että jos Seppästä ei olisi sesti valitut elimet lopulta päätyvät. Onhan kohdeltu näin (stalinististen hallinto-­oppien siinä komiikkaa kerrakseen: tässä järjestel­ ¶ Stalinilaisten dogmien erikoista elinvoi­ mukaisesti), Vasemmistoliitto olisi jopa voi­ mässä enemmistö joutui alistumaan vä­ maa osoittaa, että Vasemmistoliiton perus­ nut syrjäyttää Perussuomalaisten suosion ja hemmistön päätöksiin! Se teki sen kuiten­ tamisen jälkeen vanhat skp:n lähes sata­ vallata sen tilan. Siinä on varmasti vinha pe­ kin vapaa­ehtoisesti. Ei kai vain stalinismia! vuotiaat opit puolueesta jatkoivat eloaan rä. Minua hieman huvitti ja ilahdutti, kun Niin toimittiin (ja toimitaan?) tosin usein uusissa raameissa virkeinä. Siitä ovat to­ Seppänen kirjassaan mainitsee myös »enem­ myös vasemmistossa: enemmistössä on distuksena monet puolueen ja eduskunta­ mistön stalinistit». muutaman hengen ryhmä, joka laati nuotit. ryhmän »puhdistukset», joissa kommu­ ¶ Mikä vanhoissa puolueopeissa koukuttaa »Näin on aina ollut ja näin on aina oleva», nisteja ja mielipiteissään vähemmistöön vielä nykyistä nuorta sukupolveakin? Ym­ saattaisi Mika Waltari sanoa. Miten lie? joutuneille jaettiin eropasseja. Vähemmis­ märrän, että vanha suola janottaa niitä vasem­ Sakari Selin töön jääneet olivat jälleen stalinisteja! miston puolueveteraaneja, jotka ovat tottuneet pärjäämään yksimielisen johdon tiiviissä sy­ ¶ Viime vuosisadan alkupuolen oloihin ke­ leilyssä. Mutta miksi jotkut näistä nuorista­ Kirjoittaja on pitkän linjan journalisti, joka hitetyt J. V. Stalinin puolueopit ovat saaneet kin? Eräs huomionarvoinen myönteinen ilmiö aloitti vuonna 1947 demokraattisen nuoriso­ paljon pahaa aikaan vasemmistolaisessa työ­ saattaa olla Vasemmistonuorten erimielisyys liiton Terä-lehdessä ja oli perustamassa väenliikkeessä, ennen kaikkea sodanjälkei­ esimerkiksi viimeisessä hallitusratkaisussa. samana vuonna kansandemokraattisten sessä kommunistisessa puolueessa. Poimin Olisi ilmeisesti korkea aika sanoutua irti ai­ ­lehtimiesten järjestöä, Yleistä Lehtimies- vain yhden perustavan epäkohdan: pakko­ van erilaisiin olosuhteisiin luoduista puolue­ liittoa. Oli toimittajana Unkarin radiossa keinoin (vähemmistö alistuu enemmistön...) opeista ja etsiä uudenlaista poliittista käytöstä. 1954–1958 ja Kansan Uutisissa 17 vuot- ylläpidetty yksimielisyys kostautui erityisesti ta erikois­alana muun muassa urheilu ja henkilöstöpolitiikassa. Valinnoissa suosit­ ¶ Ei ole niin, että vain kommunistiset puo­ liikunta­politiikka. Hän on toiminut free­ tiin ensi kädessä »luotettuja» henkilöitä, jot­ lueet olisivat luoneet yksinvaltaisen johta­ lancerina eri lehdissä ja julkaisut muutaman ka olivat samaa mieltä johtoryhmän kanssa. miskultin. Sekin on ikivanhaa perua ja tut­ kirjan, viimeisin Kun valtiopetos oli isän­ Mitä siinä menetettiin? Hyviä ideoita ja ke­ tua kaikissa johtamisjärjestelmissä. Monet maallinen teko, 357 sivua (Työväen historian hitysnäkökohtia. Seurauksia voi lukea myös saattavat vielä muistaa suomalaisten porva­ ja perinteen tutkimuksen seura 2011). 82 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti rita dahl tekstejä Kuvat miika immonen

Eteinen

Vähintään taidemuseon johtaja piilottelee takataskuissaan varastettuja kinkkuja, koska ne on tarkoitettu seuraavan päivän näyttelyyn. Ulkomainen konsultti käy kilistelemässä raha-arkun lukkoa pohtien kuinka saisi liikutettua osan kilinästä mantereen yli Guggenheimin johtajille: he kärkkyvät kieli himosta vetisenä valtionkassasta vedeltyjä lihasiivuja, mahdollisuutta jatkaa omien taidekokoelmiensa laajentamista. Illan isäntä, harvahampainen kalju mies, kilisyttelee valtion kassan avaimia virkamiesten silmien edessä. Tie kohti valtavia elimiä on auki. Ovi sulkeutuu kaikkien nenän edessä.

Oikeussali

Tuomarit jakavat ruumiinosia tammisen pöydän ääressä. Paksulta lakikirjalta puuttuu nenä, toiselta silmä, tuomareiden ruumiinosat yltävät kattoon asti. Kun he nostavat hikisiä hattujaan, kesälomat alkavat. Paksu lakikirja lojuu pöydällä käyttämättömänä, kesälomat eivät ole alkaneet. Asiakkailta puuttuu usein nenä. Tuomareiden ruumiinosat ovat tallella, oikeudenkäynnin aikana he nostavat hattujaan. Kunnianarvoisuus on taattu kun hiki valuu.

Juhlasali

Juhlasalissa tumma kaviaari kiiltää, lakeerikengät näkevät naisen helman heilahduksen. Kameran silmä avautuu ja sulkee sisäänsä laulajattaren, linnunluut & klassikot epäilemättä. Kirkollinen hiippa häivähtää. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 83

Promootiosali Makuuhuone

Jykevällä karttakepillä tohtori osoittaa merkkihenkilöitä. Sängyllä istuvat rahamiehet etsivät liivejä. Naisten Nämä avaavat suunsa, alkavat loksuttaa. pyrstöjä ei kukaan pysty sammuttamaan. Mesenaatti Professorien kilpajuoksu kuluttaa portaita. anastaa makuuhuoneen avaimen, korvaansa Yleisö on jähmettynyt kivisiin penkkeihin. rapsuttamalla taikoo esiin ihmeellisiä seteleitä. Naisen Lehteriltä lausutut sanat ovat vasikan suusta paljasta selkää metsästetään kaiken aikaa kaikkialla. Liivit pudonneita kultarahoja, katoavat hakeutuvat kohti dollareita; tämä liike pitää maailmaa äärimmäisellä nopeudella. yllä. Liivit avautuvat automaattisesti, käsi hakeutuu kohti pehmeää kumpua, joka muistuttaa ajasta jolloin vaunuista näki vielä koko maailman.

Huvipursi

Auringon värjätessä meren siniseksi huvipursi lipuu rantaan. Pukuasuinen mies ja hänen vaimonsa nielevät rasvaisia makkaroita, huuhtelevat samppanjalla, pyyhkivät suun pöytäliinaan. Hiljaisuuden rikkovat purtta ympäröivillä kivillä maleksivat lokit. Avioparin silmän välttäessä ne nousevat siivilleen, sieppaavat pöydässä tirisevän makkaran. Saadakseen sen takaisin aviopari on valmis mihin tahansa rikollisiin tekoihin.

Rita Dahl (s. 1971), VTM, FM, on viisi runokokoelmaa ja kolme tietokirjaa julkaissut kirjailija, joka viihtyy maailman äärillä. Klassista laulua opiskeleva Dahl on kiinnostunut kaikesta kansainvälisestä politiikasta oopperaan. 84 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti mikko räty runoja Kuvitus miika immonen

Menetät hiuksiasi Nostat kuparireunaisen suurennuslasin muttet mitään mitä olisit varjellut sudenkorennon siipisuoniston eteen oikean pupillisi malja vuotaa. näet: valkotukkainen poika Varjoaine rummuttaa silmiesi yli seisoo lasioven takana ja poskiesi yli todistus laskostettuna rintaa vasten. joku tarttuu sinua jalasta kiinni koska ei muualta voi.

On jäänyt sanomatta jotain, jotain joka kyyristyy kuin vihainen eläin. kulttuurivihkot 4–5 / 2011 85

Lasket toinen toisensa poissulkevia selityksiä Kammiovärinä tärisyttää kahvilan seiniä selität jakamatonta: on oltava tunteen mekaniikka. ja ennen kuin mitään ehtii tapahtua Näet yllesi kumartuvien kasvoilla on jokaiseen voimaan jo vaikuttamassa vastavoima niin nopeita tapahtumia että ne hädin tuskin ovat, hävyttömän yksinkertainen teoria ja todennettavissa jokin tunne voimakas tai kevyt kuin hyönteisen jalat. huudat kuin olisit tilaamassa seuraavaa juomaa Sänkyäsi siirretään huoneesta toiseen kuin kenen tahansa sänkyä. heilautat kätesi seinälle muiden nahkakantisten kirjojen riviin. Joskus sitä vain haalistuu Mutta et sinä ihmisten maailmoihin halua. jokin lapsuudenkaltainen katoaa tai takertuu peiton käytäviin. Katso nyt tätäkin luistelukentän kaikenpolttavassa iltavalaistuksessa leijuu puhkottua lunta. Hetkellisen uupumuksen vallassa jääpallomaalivahti nojaa selkänsä maalin tolppaan, leputtaa sotkuista päätään kämmeniensä varassa.

Mikko Räty asuu ja kirjoittaa Helsingissä. Hänen runojaan on julkaistu eri antologioissa ja runouslehdissä ja hänen kirjoittamansa näytelmä tippa – yksinpuhelu alkoholista kantaesitettiin Valtimon- teatterissa Helsingissä keväällä 2011. 86 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 martin ernstsen sarjakuva www.martinernstsen.com kulttuurivihkot 4–5 / 2011 87 88 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 kulttuurivihkot kulttuurivihkot 4–5

/ 2011 /

89 Norjalainen kuvittaja Martin Ernstsen (s. 1982) on valmistunut Tukholman Konstfackista ja asuu Berliinissä. 90 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 Teksti jouni avelin avelin Kuvitus Aleksi jalonen

Julkisuudesta ja animismista

Osallisuus on syyllisyyttä. Kun presidentin turvamies horjuu Julkkiksen kosketuksen komennukselleen Kesärantaan tukevassa tuiterissa, lööpin koris­ teena on presidentin kuva, ei turvamiehen. Kun kaupunginjoh­ myötä tavanomainen tajan sala-armastaja ajaa tutkaan ja puhaltaa villit lukemat, löö­ pissä komeilee kaupunginjohtajan kuva, ei salarakkaan. Miksi? muuttuu taianomaiseksi. Koska julkkis on kuin raha: kaikki liittyy häneen. Maagista julkkiksessa taasen on se, että kaikki hänen ympä­ rillään muuttuu merkitykselliseksi, ja kääntäen, jos samat asiat loidusta liikemiesretkueesta saa jakamattoman huomiomme. He­ siirretään pois julkkisten piiristä, ne muuttuvat tavanomaisik­ hän olivat juuri palaamassa tärkeän ja merkittävän tapaamisesta… si. Julkkis saattaa jopa menettää julkkismaisuutensa, kun hänet Pahoinpitelyn todellinen syy ja vaikuttaja on siis samanaikaisesti siirretään pois lööppitodellisuudesta (lyhyempi kuin televisios- läsnä ja kuitenkin poissa. Vain hän antaa tapahtumalle merkityksen. sa -ilmiö). Ajatus julkkiksen tapaamisesta onkin miellyttävämpi Merkitys taasen on asioiden todellinen syy. Julkkiksen syyllisyys on vaihtoehto kuin julkkiksen tapaaminen, mikä korostaa sekä julk­ siis vain metafyysistä, ei moraalista tai eettistä. kismaailman henkiluonnetta että julkkiksen asemaa jonkinlai­ Juuri siksi julkisuuden ehto on alkuperän katoaminen. Kun ta­ sena tabuna. vallinen muuttuu julkkikseksi, vain katseiden ja huomion voimasta olemassa olevaksi hahmoksi, hän menettää sekä ominaisuutensa Millaisia henkiolennon piirteitä julkkis on ominut käsityksis­ että kaikki ne erottavat piirteensä, jotka liittyvät meidän tavallisten sämme? Varhaisemmassa antropologiassa puhuttiin primitiivi­ maailmaan. Julkkis on vain julkkis. Hän ei ole enää laulava par­ sistä luonnonkansoista, joiden maailma oli tulvillaan demoneja turikampaaja. Kaikki julkkikset ovat samanlaisia, ja henkiä. Heille mikään ei siis ollut elotonta. Ei ole lainkaan ih­ sillä henkimaailmassa eroja ei ole. me, että julkkiksiin liittyy hyvin runsaasti viittauksia hedelmälli­ Osallisuus syyllisyytenä löytää kuitenkin syyteen; yllätysvauvoja, vauvakuumetta, miksei lehtolapsiakin. tiensä myös tavallisten maailmaan – sairaute­ Julkisuus on siis luonteeltaan animistista. Mediassa kaikki on na. Koska köyhät sairastavat enemmän kuin jotenkin elävämpää ja merkityksellisempää kuin ulkopuolises­ varakkaat, sairaus on köyhän palkka. Vain sa maailmassa. Julkkiksen kosketuksen myötä tavanomainen sairauksistaan köyhä on rikas. Vapaassa maa­ muuttuu taianomaiseksi. Televisioruutuun ilmestyvä julkimon ilmassa köyhyyskin on vain omalaatuinen elä­ suosikkisapuska muuttuu joksikin muuksi, vaikka tiedämmekin, mäntapavalinta. Koska kaikki sairaudet ovat että sama vanha makkarapannuhan tämä on. Erona vain on se, elämäntapasairauksia, sairaus on aina sairaan että uuden rakkauden löytäneen visailujuontajan rasvaiseen ja oma syy. Sairaus on aina poliittinen kysymys kermaiseen satsiin asettuu jokin henki… katseiden, odotusten ja politiikka puolestaan on aina tahtokysymys. ja huomion voima, joka tiivistyy transsubstantiaation hetkellä Henkimaailmassa politiikkakin tosin katoaa. tiriseväksi annokseksi, sekä tutuksi että oudoksi, arkiseksi ja kui­ Samalla häviää myös tahto. tenkin henkiseksi… Haluatko julkkikseksi? Vastauksesi Meidän huomiostamme ja katseistamme on siis syntynyt riippuu siitä, oletko valmis luopumaan kammottavalla tavalla sekä todellinen että epätodellinen hah­ tahdostasi. Ehkä tässä näyttäytyy ha­ mo, julkimo, joka muuttaa kosketuksellaan tämän käristyksen lun ja tahdon ero? arkiajattelun rajat kyseenalaistavaksi substanssiksi, joka sekä houkuttelee että pelottaa meitä. Julkkiksen esittelemä perintö­ takki on hirvittävällä tavalla sekä läsnä että kuitenkin tavoitta­ mattomissa.

Koska julkkis on läsnä kaikissa häntä ympäröivissä tapahtu­ missa, kaikki palautuu häneen ja johtuu viime kädessä hänestä. Kirjoittaja on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen Juuri siksi iltapäivälehden kirkuva lööppi ravintolajonossa muki­ ilonpilaaja. Teksti martti berger berger kulttuurivihkot 4–5 / 2011 91

Venäläisellä baletilla on kansainväliset juuret

Venäläinen ohjaaja Dmitri Krymov toi elokuussa Helsingin Kokeilevat ja uudistuvat Stage-festivaaleille Ivan Buninin novellista sovittamansa musi­ kaalisen ja visuaalisen näyttämötulkinnan Pariisissa, pääosissa tyylit ja teemat antoivat Mihail Baryšnikov ja Anna Sinjakina. Mielikuvat venäläisestä ba­ letista ovat iskostuneet siinä määrin syvälle, että perinteisistä esityksille maailmanmaineen. näyttämöteoksista poikennut esitys jätti kriitikoille enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kaikki eivät huomanneet sen irtau­ tuneen tanssiteatterista ja kiinnittyneen performanssin ja kuva­ sertteja Pariisin oopperassa, jonne hän myöhemmin toi Modest taiteen perinteeseen. Musorgskin oopperan Boris Godunov. Merkitseekö kuvaa lähestyvä dramaturgia uuden metodin ava­ usta baletissa? Ainakin se on merkki halusta tutkia uusia ilmai­ Vuonna 1907 Djagilev kokosi Pietarin Mariinskin teatterin par­ sumuotoja ja ohjata balettia ajan virtauksissa poikkitaiteellisiin haista voimista oman balettiseurueen Les Ballets russes tarkoi­ kokeiluihin. tuksenaan viedä se Pariisiin ja Lontooseen. Ensimmäinen esitys Helsinkiläisyleisö odotti ehkä näkevänsä jotain venäläisen oli Pariisin Châtelet-teatterissa 18. toukokuuta 1909. Ensivierai­ baletin perinteeseen liittyvää. Vaslav Nijinskin ja Rudolf Nureje- lulla oli sähköistävä vaikutus Pariisin uinahtaneeseen baletti­ vin rinnalla 1900-luvun merkittävin tanssija Baryšnikov muutti elämään. Venäläinen musiikki ja tanssijoiden taituruus, poikkea­ kuitenkin jo vuonna 1974 Kanadaan ja on sen jälkeen vaikuttanut va ohjaus, Mihail Fokinin koreografia,Leon Bakstin ja Alexandre Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Benoisin loisteliaat lavastukset herät­ Työskennellessään muun muassa Merce tivät Pariisin taidemaailmassa valtavaa Cunninghamin ja Martha Grahamin kans­ kiinnostusta. Igor Stravinsky sävelsi venä­ sa hän omaksui vaikutteita tanssitaiteen läistä seuruetta varten suurenmoiset ba­ uusista suuntauksista, joita Neuvostolii­ letit Tulilintu (1910) ja Kevätuhri (1913). tossa ei arvostettu. Kokeilevat ja uudistuvat tyylit ja tee­ mat antoivat esityksille maailmanmai­ Baryšnikov opiskeli Vaganovan tanssia­ neen. Kahden vuosikymmenen aikana katemiassa Pietarissa. Vuonna 1738 Kei­ venäläinen baletti vieraili eri puolilla Eu­ sarillisen teatterikoulun yhteyteen perus­ rooppaa ja Amerikoissa. Taiteellisin ta­ tettu oppilaitos toimi aluksi Talvipalatsin voittein alkanut projekti sai vastakaikua tiloissa, tavoitteenaan kouluttaa Venäjän useilta kuvataiteilijoilta ja muusikoilta. ensimmäinen ammattitanssijoiden ryh­ Esitysten luomiseen osallistuivat Picasso, mä, keisarillinen venäläinen baletti. Esi­ Matisse, Braque, Utrillo, De Chirico ja Ro­ kuvat ja myös alkuaikojen opettajat olivat din, Ravel, Debussy, Poulenc ja Satie. italialaisia ja ranskalaisia. Keisarillinen ba­ Djagilevin balettiryhmän vetonaula lettikoulu nimettiin 1957 tanssitaiteen August Macken teos Ballet russes (1912). olivat lahjakkaat ja ennakkoluulottomat tekniikan kehitykseen vaikuttaneen ko­ nuoret tanssijat. Kirkkaimpana loisti Vas­ reografinAnna Vaganovan mukaan. lav Nijinskyn tähti. Hänen tekniseen tai­ Venäläisen baletin sisältö, muotokieli ja musiikki olivat turuuteensa yhdistyi liikkeiden tenhoava pehmeys, joka sai parii­ 1800-­luvun loppuun mennessä kehittyneet valmiuteen astua silaisen yleisön hurmioon. Djagilevin projektin koreografiat ovat kansain­välisille näyttämöille. Samoihin aikoihin Länsi-Euroopas­ säilyneet tanssin historian merkkiteoksina. sa baletin uudistumiselta näytti puuttuvan elinvoimaa. Venäjällä Maailmansota keskeytti venäläisen baletin voittokulun. Venä­ baletti oli omaksunut parhaat puolet italialaisen, ranskalaisen ja jän vallankumous puolestaan jakoi maan baletin huippua, ja mo­ tanskalaisen koulukunnan menetelmistä. Edellytykset venäläi­ net jatkoivat uraansa ulkomailla. Mutta Venäjän kulttuurin voima sen baletin läpimurrolle vuosisadan vaihteessa olivat kypsyneet purkautui vielä kerran kokeilevan baletin subliimiin ilmaisuun, sa­ nimenomaan Pariisissa, joka oli Euroopan taiteen kiistaton kes­ maan aikaan kuin Pietarissa synnytettiin uutta maailmaa. kus ja baletin kehto. Venäläisen kulttuurin tuntemukseen Ranskassa vaikutti Kolumnin laajempi versio internetissä: http://www.kulttuurivihkot.fi 1900-luvun alkupuolella ratkaisevasti kriitikko ja lehtimies Sergei Djagilev (1872–1929). Kulttuurivaihtoa oli molempiin suuntiin: vuonna 1902 Djagilev järjesti ranskalaisen musiikin konsertin Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Moskovassa ja viisi vuotta myöhemmin venäläisen musiikin kon­ Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista. 92 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 kirja-arviot

semmistolaisena nykykirjallisuuden suuruutena». rukan inhimillisimmältä sakilta. Rikkaiden juhla­ Fabrizio Ciban omahyväisyyden kulissit ovat kui­ paikan alla lymyilevät katakombeissa menneen tenkin murtumassa: uusista kynäily-yrityksistä maailman jäänteet, nyt maanalaiseen pimeyteen ei oikein tule mitään ja kustantaja pitää häntä jo sopeutuneet 1960-luvun Italian olympialaisissa loppuun palaneena ja menetettynä tapauksena. karanneiden neuvostoliittolaisurheilijoiden jälke­ Chiattin juhliin on kuokkimassa myös pahaen­ läiset, jotka tuovat vahvasti mieleen H. G. Wellsin teisempi seurue. Mantos-salanimeä käyttävä Sa­ Aikakoneen morlokit. verio Moneta johtaa piskuista ja surkuhupaisaa Juhla alkakoon on hersyvän hauska ja samalla saatananpalvojien ryhmää nimeltä Abaddonin surumielisen synkkä maalaus Berlusconin nyky- pedot, joka jäsenkadon kourissa uhkaa huveta Italian moraalisesta alennustilasta. Ammaniti tyhjiin. Johtaja Saverio, vaimonsa ja appiukkonsa osoittelee kuitenkin sen verran kansainvälisiä syn­ Virtahepo Italian olohuoneessa tossun alla kärvistelevä huonekalumyyjä, keksii tejä, etteivät satiirin pistot osu pelkästään saa­ Niccolò Ammaniti (2011): Juhla alkakoon. hullun suunnitelman pitääkseen seuraajansa ka­ pasmaan rajojen sisään. Henkilöhahmot ovat len­ Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä. Otava. 426 sivua. sassa. Tarkoituksena on soluttautua Chiattin pirs­ nokkaita karikatyyrejä, jotka herättävät sekaisin keisiin ja surmata laulajatar Larita, jota saatanan­ sympatian ja vastenmielisyyden tunteita, mutta Hellyttävän tunaroivia saatananpalvojia, vuosi­ palvojat inhoavat, koska tämä on alun perin ollut saavat silti välittämään kohtaloistaan. Sen verran kymmeniä katakombeissa eläneitä neuvosto-­ hevibändin solisti ja uskoon tultuaan vaihtanut hurjaksi sekoiluksi meno kuitenkin loppua kohti urheilijoita, megalomaaniset seurapiirijuhlat täyn­ hempeileviin rakkauslauluihin. yltyy, että tosikkojen tai järjestyksen ystävien ei nä villieläimiä... Niccoló Ammanitin Juhla alkakoon Kukasta kukkaan hyppelevä kirjailija Fabrizio kannata tämän romaanin pariin etsiytyä. on eriskummallinen ja hykerryttävä. Palkittu italia­ Ciba puolestaan päättää juhlissa ihastuneensa Sini Helminen lainen kirjailija ei tässä satiirisessa ilotulituksessa laulajattareen ensi silmäyksellä, eivätkä saata­ päästä maanmiehiään helpolla, mutta romaanin nanpalvontaryhmän jäsenetkään voi välttää Amo­ karnevalistisen kuoren alla sykkii moralistinen sy­ rin oikuttelevia nuolia. Sekä Abaddonin petojen dän, joka tuomitsee kuvailemansa överiksi men­ että Chiattin kaavailut kohtaavat monta muttaa, neen materialistisen pinnallisuuden. Roskavuorien kun juhlat muuttuvat farssimaiseksi sekasorroksi. keskeltä löytyy yhä rakkauden ja solidaarisuuden kipinöitä, jotka kuitenkin jäävät heiveröisiksi kai­ kennielevän typeryyden sirkuksen rinnalla. Rocklyriikat ja Shakespeare käyvät sulassa sovussa Juhla alkakoon on kuin Trimalkion pidot siirrettyi­ käsikynkkää. nä 2000-luvulle. Nousukasmiljonääri Sasà Chiatti haluaa kerätä ympärilleen hovillisen hännysteleviä silmäätekeviä, ja järjestää tarkoitusta varten vuo­ Ammanitin romaanissa populaari ja korkeakir­ sisadan ökypippalot. Juhlat järjestetään vanhassa jallinen syleilevät toisiaan: rocklyriikat ja Shake­ roomalaisessa puistossa, joka vilisee villieläimiä. speare käyvät sulassa sovussa käsikynkkää. Välissä Tarjoiluista vastaa bulgarialainen Rasputinia muis­ sivuilla tosin soljuu sen tason sivistyssanoja, että tuttava huippukokki, jolla on hypnoottisia lahjoja, konkarilukijaltakin voi mennä sormi suuhun. Yh­ ja musiikista puolestaan suosittu pop-laulajatar teiskunnan kerman mädännäisyydelle nauretaan Larita. avoimesti, ja oman osansa pilkasta saavat muun Kutsuvieraslistaan kuuluu myös yksi romaanin muassa egoistiset kirjailijat, vallastaan pöhötty­ keskushenkilöistä, itseään täynnä oleva rooma­ neet kustannustoimittajat sekä tyhjäpäiset näyt­ laiskirjailija Fabrizio Ciba. Vuosien takaisten me­ telijät ja urheilijat. nestyskirjojensa tuotoilla Ciba elelee yhä leveästi Itsekkyys jyllää, ja Saatanaa etsivät päähän ja esiintyy ahkerasti julkisuudessa »nuorena va­ potkitut luuserit näyttävät arvomaailmaltaan po­ kirja-arviot kulttuurivihkot 4–5 / 2011 93

Kolmatta fiktioelokuvaansa tehdessään Dar­ Teksti vilisee sitaatteja tunnetuilta taiteen ja tie­ dennet jalostivat tyyliään, joka ei ole riippuvainen teen edustajilta. muotivirtauksista tai yleisön mielihaluista. Pitkä­ Erityisen suuresti Dardennen veljesparin ajat­ jänteinen ja tinkimätön työ johti tuloksiin. Vuon­ teluun on vaikuttanut ranskanjuutalaisen Emma- na 1996 valmistunut Lupaus sai jo laajalti suitsu­ nuel Levinasin (1906–1995) eettinen filosofia. Levi­ tusta. Cannesin elokuvajuhlilla palkittu Rosetta nasia lainaten eettisyys ja moraali ovat veljeksille (1999) kohotti veljekset jo mestariluokkaan. tietoinen näkökulma. Tämä välittyy heidän elo­ Dardennen veljesten elokuville on tunnus­ kuvistaan esimerkiksi empaattisella suhtautumi­ omaista dokumentaarinen lähestymistapa ja sella yhteiskunnan vähäosaisiin sekä sorrettuihin yhteiskunnallinen realismi. Niissä kuvataan pää­ vähemmistöihin. sääntöisesti työläisiä, maahanmuuttajia ja pik­ Päiväkirjassaan Luc Dardenne kirjoittaa eri­ Eettisyys on näkökulma kurikollisia. Veljesten elokuvat voidaan luokitel­ tyisen suurella myötätunnolla juutalaisten ko­ Luc Dardenne (2010): Kuviemme takaa. Ohjaaja­ la humaaneiksi. Toisaalta ne osoittavat ihmisten kemasta sorrosta, etenkin holokaustista. Tätä veljesten päiväkirja. Suom. Kristina Haataja. olevan luonnostaan kykeneviä julmuuksiin. Dar­ järkyttävää aihetta katolilaisen kasvatuksen saa­ Like. 224 sivua. dennet tekevät realistisia elokuvia, jotka eivät neet Dardennet ovat käsitelleet töissään vain varsinaisesti perustu tositapahtumiin. Heidän vähän. Heidän ensimmäinen fiktio-ohjauksensa Belgialaiset Dardennen veljekset Jean-Pierre (s. tavoitteenaan on Luc Dardennen mukaan pääs­ Falsch (1987) kertoi keskitysleiriltä elossa selvin­ 1951) ja Luc (s. 1954) ovat tämän hetken eräitä ar­ tä »inhimilliseen, todelliseen, kauniiseen todelli­ neestä miehestä. Lisäksi veljekset ovat jo vuosi­ vostetuimpia elokuvantekijöitä koko maailmassa. suuspakoon.» en ajan kaavailleet elokuvaa Belgian juutalaisten Tästä kertoo jo se, että heidän viisi viimeistä eloku­ Päiväkirjan viimeiset merkinnät ovat kevääl­ kohtelusta toisen maailmansodan aikana. Toistai­ vaansa on palkittu Cannesin elokuvafestivaaleilla. tä 2005, jolloin veljesten hienoin elokuva Lapsi seksi projekti on jäänyt toteutumatta. Kuviemme takaa pohjautuu Dardennen veljeksistä (2005) oli jälkityövaiheessa. Hieman myöhemmin Luc Dardennelle holokausti on selvästi hyvin nuoremman, Lucin, päiväkirjamerkintöihin vuo­ se voitti Kultaisen Palmun Cannesissa. Samana tärkeä aihe. Hänen päiväkirjastaan löytyy mie­ silta 1991–2005. Kirja valottaa yksityiskohtaisesti kesänä Dardennet vierailivat Sodankylän elokuva­ lenkiintoinen viittaus Claude Lanzmannin doku­ heidän elokuviensa syntyvaiheita aiheiden ideoin­ juhlilla. Kirjan suomalaisen painoksen kanteen on menttielokuvaan Sobibor 14. lokakuuta 1943, kel- nista valmiiksi taideteoksiksi. jostain syystä painettu kuva veljesten seuraavas­ lo 16 (2001). Siinä kerrotaan kapinaan nousseista Dardennet työskentelevät samalla tavalla tii­ ta elokuvasta Le Silence de Lorna (2008). keskitysleirin vangeista, jotka surmasivat toista­ viissä yhteistyössä kuin esimerkiksi italialaiset kymmentä SS-miestä ja useita leirin vartijoita. Tavianit tai yhdysvaltalaiset Coenit. Sama asiaa Dardenne kirjoittaa tapahtuneen olleen »inhimil­ tähdentää Luc Dardenne. »Vaikka kirjoitankin Miksei Dardenne-veljesten linen, niin ylvään inhimillinen teko.» On hämmen­ muistiinpanoni yksikön ensimmäisessä persoo­ elokuvissa ole lainkaan tävää huomata, että niinkin humaania taidetta nassa, tiedän että ne on kirjoitettu monikon en­ luova henkilö suhtautuu ihmisten tappamiseen simmäisessä persoonassa.» Tässä mielessä kirjan taustamusiikkia? – olivatpa he ja olosuhteet minkälaiset hyvänsä suomalainen alaotsikko »ohjaajaveljesten päivä­ »Jotta silmänne eivät – tuolla tavoin. kirja» on oikeutettu, vaikka se onkin sanatarkasti menisi lukkoon.» Anteeksianto on ollut tärkeänä teemana Darden­ virheellinen. nen veljesten elokuvissa, ennen kaikkea Pojassa (2002) ja Lapsessa. Luc Dardennelle juutalaisten Teoksen ensimmäiset kirjoitukset ovat ajalta, jol­ Monet ovat kummastelleet, miksei Dardenne- kansanmurha on – toki aivan ymmärrettävästi – loin dokumentaristeina aloittaneiden Dardennen veljesten elokuvissa ole lainkaan taustamusiik­ anteeksiantamaton rikos. Tässä asiassa hänen veljesten tulevaisuus elokuvantekijöinä oli epävar­ kia. Vastaus löytyy Lucin päiväkirjamerkinnöistä: mielipiteissään on havaittavissa samanlaista eh­ ma. Vuonna 1992 valmistui veljesten toinen pitkä »jotta silmänne eivät menisi lukkoon.» dottomuutta kuin veljesten henkisen oppi-isän fiktioelokuvaTeitä ajatellen, jota he pitivät epäon­ Luc Dardennen kirjoitustyyli on sujuvaa, pai­ Emmanuel Levinasin tapauksessa. Levinas oli nistuneena. Kirjan sivuilta välittyy turhautuminen, koin filosofista, joskus suorastaan runollista. toisen maailmansodan jälkeen kaunassaan lep­ jopa neuvottomuus. Kirjasta näkyy laaja korkeakulttuurinen sivistys. pymätön aikaisemmin arvostamaansa saksalais­ 94 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 kirja-arviot

kollega Martin Heideggeria kohtaan, koska tämä kotiin tai vasta harkitsee adoptiota. Kirjaa voi silti oli suhtautunut myötämielisesti natsiaatteeseen. suositella myös muille kuin adoptiovanhemmille. Luc Dardennen tunteellinen asennoituminen Itse en suunnittele adoptiota enkä muutenkaan holokaustiin heijastuu hänen mielipiteisiinsä perheen perustamista, mutta teos kosketti minua myös nykypäivän politiikasta. Dardenne toteaa syvästi ja toi välillä kyyneleet silmiin. Uskon, että melko suoraan pitävänsä kaikkea Israelia vastaan tämä tarina liikuttaa ketä tahansa. kohdistuvaa kritiikkiä pohjimmiltaan antisemi­ Kertomus sopii myös ennen kaikkea niille, joi­ tistisenä. den elämä poikkeaa normista ja jotka ovat saaneet Belgialaisveljesten kanssa teemoiltaan hy­ puolustaa elämäntyyliään epäilijöille – elämäntyy­ vin samanlaisia elokuvia tekevä brittiläinen Ken liään, jota ei edes koe valinnaksi vaan ainoaksi on­ Loach­ on asettunut israelilaisten ja palestiinalais­ nelliseksi tekeväksi vaihtoehdoksi itselleen. ten selkkauksessa puolustamaan selväsanaisesti Viiden vuoden odotusaika Kirjaa lukiessa myötäelää yhden pariskunnan jälkimmäisiä. Päiväkirjansa perusteella Luc Dar­ Anna Pihlajaniemi (2011): Adoptiomatka. tuskan, ilon ja kaipuun hetket. Teos näyttää konk­ dennen näkemykset asiasta ovat aivan vastak­ Tammi. 238 sivua. reettisesti, mitä lukuisia byrokraattisia vaiheita ja kaiset kuin Loachilla. Dardenne kirjoittaa paikoin tunnemyllerryksiä adoptioon kuuluu. Kirjankan­ tuomitsevasti, peräti ennakkoluuloisesti islamis­ »Jos nainen tulee raskaaksi ja menee neuvolaan, net ovat myös ilahduttavan kauniit ja värikkäät, tisten liikkeiden pyrkimyksistä. siellä ei kysytä ensimmäisenä, miksi hän haluaa mikä houkuttelee avaamaan teoksen. lapsen. Minä joudun selittämään omaa toivettani Kaiken kaikkiaan Kuviemme takaa vaikuttaisi ole­ jatkuvasti: virallisille tahoille, tuttaville, itselleni. »Eikö olisi helpompaa ja halvempaa tehdä lapsi van avoin ja vilpitön kurkistus taiteilijan sielunmai­ En osaa. – – No kun haluan. Haluan! Haluan, eikö itse?» semaan. Kirjan luettuaan on helppo ymmärtää, se riitä?» »Adoptiolapset eivät koskaan opi kunnolla suo­ miksi Cannesin festivaalin asiantuntevat raadit Tässä on teos, joka osuu suoraan ajan hermoon. mea.» palkitsevat kerta toisensa Dardennen veljesten Se lyö vastaiskun netissä villinä rehottaville kes­ »On se ihanaa, että jotkut ovat noin epäitsek­ ihmisläheisiä elokuvia. Luc Dardennen päiväkirja kustelupalstoille, joissa anonyymien kommen­ käitä ja kasvattavat ihan vierasta lasta omanaan. paljastaa myös, että veljesten humaaniudella ja toijien hampaissa ovat niin adoptio kuin maa­ Minä en kyllä pystyisi.» suvaitsevaisuudella on rajansa. Tämä on tietenkin hanmuuttajat. Päiväkirja kertoo viiden vuoden Muun muassa tällaisia sammakoita päästi suus­ vain inhimillistä. adoptio-odotuksesta ja kuinka suomalainen kol­ taan moni tuttava adoptiolastaan odottavan Pihla­ Eero Hirvenoja mekymppinen aviopari lopulta saa tyttövauvan janiemen edessä. Ihmisten törppö käytös hämmäs­ Kiinasta. Jo pitkä odotusaika on itsessään henki­ tyttää, naurattaa ja puistattaa. Nykyään adoption nen matka, ja lopulta pariskunta reissaa ensim­ ei luulisi olevan täysin vieras ilmiö kenellekään, kun mäistä kertaa Kiinaan. yhä useampi heteropariskunta kärsii hedelmättö­ Esikoiskirjailija Anna Pihlajaniemi (s. 1974) on myydestä, äidiksi haluava sinkkunainen ei löydä­ helsinkiläinen toimittaja, joka on vuosien ajan kään rinnalleen puolisoa ja on paljon sateenkaari­ avustanut Kulttuurivihkojakin. Kirjan julkaisseen perheitä. Eniten ihmetyttävät kommentit, joissa Tammen sivuilla kerrotaan: »Hänen adoptio-odo­ päivitellään sitä, ettei adoptoitaessa voi yhtään tusaiheinen bloginsa kokosi viikoittain tuhansia tietää, millainen lapsi on tulossa. Eihän sitä voi tie­ lukijoita, joista suurimmalle osalle adoptiotee­ tää silloinkaan, kun itse synnyttää lapsen! ma oli entuudestaan vieras. Monet heistä ker­ Itselläni lukukokemus avasi silmiä. En ollut toivat hämmentyneenä itkeneensä ilosta, kun tiennyt, kuinka paljon ymmärtämättömiä kan­ tuntemattomasta kirjoittajasta vuosien jälkeen nanottoja adoptiota harkitsevat saavat päin naa­ vihdoin tuli äiti.» maansa niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Harva tajuaa, että voi vain onnitella ja kysellä ystävälli­ Adoptiomatkan lukee varmasti suurella mielen­ sesti, miten adoptio etenee. Joidenkin mielestä kiinnolla moni, joka vielä odottaa omaa lastaan adoptio on ainoastaan erikoisuuden tavoittelua, kirja-arviot kulttuurivihkot 4–5 / 2011 95

vaikka syynä on pakottava tarve tulla vanhem­ maksi haluavalle kyseessä on elämän ja kuoleman sydämestä. Yhden perheen kohtalo laajenee uni­ maksi. Kärkkäimmin kansainvälisen adoption tuo­ kysymys. Vaikka elämä on muuten onnellista – on versaaliksi tarinaksi kaipuusta, kutsumuksesta, mitsevat useimmiten ne, joilla on asiasta asiasta rakastava puoliso, kiinnostava työ, hyviä ystäviä toivosta ja rakkaudesta. Kertomus on syntynyt faktatietoa ja kokemusta. Onneksi Pihlajaniemi ja terveys kunnossa –, niin yksi iso asia puuttuu. paperille spontaanisti, mikä tekee siitä elämän­ ja hänen miehensä eivät antaneet periksi epäili­ Ajatus omasta lapsesta on aina läsnä. makuisen. jöiden ilkeiden puheiden takia. »Ajatuslapsi kulkee mukana, vaikkei ehkä ole Meitä ihmisiä koskettaa se, kun joku sitkeäs­ Pihlajaniemi antaa kirjassaan kymmenen neuvoa, vielä syntynytkään. Toisinaan hämmästyn, kun ti tavoittelee haluamaansa, takaiskujen jälkeen kuinka keskustella tulevien adoptiovanhempien bussista pois noustessa seisonkin pysäkillä yk­ nousee aina uudelleen ylös maasta, ja lopulta saa kanssa: sin. Pitkän ajomatkan aikana olen ehtinyt kuvi­ kaipaamansa. »1. Yritä olla käyttämättä sanaparia ’oma lapsi’ tella pienen viereiselle penkille, nojaamaan ikku­ Kuka on voinut valmistautua äidiksi paremmin biologisen lapsen synonyyminä adoptiokeskuste­ naan.» kuin vuosia lastaan odottanut adoptioäiti? lussa. –– Adoptiolapsi on ikioma.» Kirjoittajan mielen täyttää katkeruus siitä, kun Elisa Helenius Nämä ovat hyviä neuvoja, koska moni voi vain vuoron perään kaikki samanikäiset kaverit saavat tietämättömyyttään ja ajattelemattomuuttaan lapsia. Kukaan ei nuorena osaa varautua siihen, loukata vahingossa. ettei lapsen saaminen omalla kohdalla olisikaan Kun biologisen lapsen yrittämisestä oli luovut­ helppoa. Lisäksi biologisen lapsen vanhempi saa tu ja adoptioprosessi oli käynnistynyt, Pihlajanie­ olla lähes millainen vaan, mutta adoptiolapsen mi kirjoittaa oivaltaneensa, että juuri näin lapsen vanhemmat laitetaan tiukkaan syyniin, mikä tun­ pitikin tulla heille. Adoptio alkoi tuntua ainoalta tuu raskaalta. Välillä pariskuntaan iskee epärea­ oikealta vaihtoehdolta. listinen pelko, että virkailijat toteavat, etteivät he kelpaakaan vanhemmiksi. Kirjassa on silti mukana »Ajatuslapsi kulkee mukana, myös paljon huumoria ja lämpöä. Hyvinä päivinä lapsen odotus on leikkisää ja kuin »herttainen sa­ vaikkei ehkä ole vielä laisuus». syntynytkään.» Pihlajaniemi pohdiskelee adoption tiimoilta monia vaikeita ja hyviä kysymyksiä: Miten suh­ tautua siihen, että oma ilo lapsesta on toisen äi­ Onnellisen ekoelämän polkuja Pihlajaniemi ja hänen miehensä saivat odot­ din suru, kun hän taas on joutunut luopumaan Tom Henriksson ja Leo Stranius (2011): taa lasta paljon kauemmin kuin luulivat, koska lapsestaan? Onko oikein viedä lapsi pois synnyin­ Ekopop. Ekologisen ja onnellisen elämän opas. 2000-luvulla adoptioajat Kiinasta yhtäkkiä venyi­ maastaan? Mitä ajatella siitä, että sukupolvien 344 sivua. Avain. vät useilla vuosilla. Kukaan ei tiedä syytä tähän. pitkä ketju loppuu siihen, kun ei saakaan biologis­ Moni tuttu ihmetteli, miksei Pihlajaniemi sitten ta jälkeläistä? Mitä sairauksia ja vammoja tuleval­ Jos joku väittää, että voimme rellestää pallolla juu­ vain vaihtanut lapsen synnyinmaata. Pihlajaniemi la lapsella saa olla? ri niin kuin huvittaa, uskaltaisin sanoa, että tältä tuo esiin sen, ettei lasta valita huolettomasti kuin joltakulta on mennyt jotain hyvin ajankohtaista nameja irtokarkkipuodissa: tänään Kiinasta tyt­ Huomaa, että kirjan on kirjoittanut toimittaja, ohi korvien ja silmien. Jo vuosia on keskusteltu tö, huomenna Venäjältä poika... Pihlajaniemelle jolla on ammattitaitoa tuottaa sujuvaa tekstiä, siitä, että nykyisellä elämäntyylillämme meidän ja hänen puolisolleen oli syntynyt vahva, selittä­ silmää löytää elävöittäviä yksityiskohtia ja tehdä sukupolvemme ei anna maapalloa tuleville suku­ mätön tietoisuus siitä, että heidän lapsensa on napakan lyhyitä lukuja. Kaunokirjalliseksi teoksen polville siinä kunnossa kuin sen saimme. nimenomaan kiinalainen. tekee runollisen kaunis kieli. Pihlajaniemellä on Aktivistit ympäri maailmaa ottavat kantaa jat­ tunnistettava oma tyyli kirjoittaa herkkävireisiä kuvasti syveneviin ympäristökriiseihin. Tutkijat Rehellisyys ja avoimuus tekevät tarinasta kiinnos­ lauseita. Kirja kuvaa ennen kaikkea tavallista kau­ argumentoivat ilmastonmuutoksen todellisuu­ tavan. Kirjan kirjoittaminen on ollut rohkea teko. rapuuroarkea, mihin monen on helppo samaistua. desta. Viesti on vahva: jotain on tehtävä nyt! In­ Lapsen odottaminen ja epätietoisuudessa elämi­ Päiväkirjamaisessa opuksessa on aitoutta. Täl­ formaatiotulvan keskellä ihmellään, mitä juuri nen on kuvattu usein itkuisena tuskana. Vanhem­ laista kirjallisuuden pitäisi aina olla: tulla suoraan minä voisin tehdä. Kesän kynnyksellä julkaistu 96 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 kirja-arviot

Tom Henrikssonin ja Leo Straniuksen Ekopop – lu, kierrätyskatosten koluaminen ynnä muu ovat ekologisen ja onnellisen elämän opas tarjoaa raik­ ekoilun peruspilareja. Aihe oli huomioitu, eli ei tar­ kaita näkemyksiä, miten elää ekologisesti ja on­ vinnut allekirjoittaneen reviskellä pelihousujaan. nellisesti. Ekopopin kaltaiselle tuhdille ekoelämän tieto­ Toukokuussa 2009 valtio-opin opiskelija ja kansa­ paketille on ollut tilausta. Muutaman kriittisen laisaktivisti Tom Henriksson (s. 1988) järjesti Hel­ huomautuksen tahdon kuitenkin heittää ilmoille. singin Meri-Rastilassa partiolaisille Scouts of the Paikka paikoin kirjan sivuilta kuultaa läpi ekokil­ World -koulutusleirin, jonne hän pyysi puhujaksi voittelu. Jos kerran kirja haastaa kerskakulutuksen Leo Straniuksen (s. 1974), joka on Luonto-Liiton ja kestämättömän elämäntavan, miksi ei haasteta pääsihteeri, Suomen luonnonsuojeluliiton Uu­ myös ekokilvoittelua. En tiedä sitten, olenko ainut, denmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtaja jota puistattaa ajatus siitä, että omaa suihkussa Lampaita kasvattava reggaetähti sekä aktiivinen ympäristöbloggaaja. Myöhemmin käyntiä mitataan sekuntikellon kanssa. Kati Rajasaari, Jukka Rousu ja Kaj Lipponen Henriksson ehdotti Straniukselle yhteistä kirjapro­ Armoton suorittaminen ei johda yleensä hy­ (2011): Jukka Poika. Johnny Kniga. 374 sivua. jektia, josta muodostui Ekopop. vään. Ekosuorittaminenkin on hyvästä tarkoituk­ sestaan huolimatta suorittamista, joka voi pahim­ Jukka Poika eli Jukka Rousu on eräs Suomen kovim­ massa tapauksessa syöstä ihmisen ahdistavaan mista reggaemuusikoista, joka viimeistään viime Ekosuorittaminen ei mene kierteeseen, jota ei katkaista kuin pitkällä sairaus­ vuonna ilmestyneen Kylmästä lämpimään -levynsä kovin hyvin yksiin lomalla. Ekosuorittaminen ei mene kovin hyvin yk­ myötä nousi muidenkin kuin reggaefanien­ tietoi­ onnellisuuden kanssa. siin onnellisuuden kanssa. Kirjan reseptit eivät ko­ suuteen. Levyä on pidetty lyriikoiltaan hämmäs­ vin tehokkaasti pura stereotypioita vegaaniruuan­ tyttävän avoimena »erolevynä», ja Kati Rajasaaren, ankeudesta. Come on, lisää mausteita, vihannek­ Jukka Rousun ja Kaj Lipposen kirjoittama Jukka Poi- Kirjan sivut käyvät läpi Henrikssonin tarinan sia, kaurakermaa ja papua resepteihin, kiitos! ka lupaa kurkistaa levyn luoneen miehen ajatuksiin. kohti ekologisempaa ja onnellisempaa elämää; Ennen kaikkea Ekopop voi olla alkusysäys ekoi­ Jukka Poika on kuvaus Jukka Pojasta ja Suomi- Stranius toimii oppaana. Henriksson testaa ve­ lun tielle. Pitkän linjan hipeille se edustaa kertaus­ reggaen historiasta viimeisten 15 vuoden aika­ gaanista ruokavaliota, kysyy neuvoa ekologisem­ on opintojen äiti -osastoa. Kirjan kaksikko on ai­ na. Se on haastattelukirja, jossa kuullaan moni­ man asunnon etsintään, hioo arkielämän käytän­ dosti innostava ja tarjoaa luovia näkökulmia eko­ puolisesti Jukka Pojan lähipiiriä: äitiä, sisaruksia, töjä ympäristöystävällisemmiksi... Matkallaan elämään. Turha syyllistäminen ja tätä kautta lu­ ex-vaimoa, anoppia, ystäviä, bändikavereita ja Henriksson käy ympäristöaiheisia keskusteluja kijan masentaminen on heitetty kaukaisimpaan muita työtovereita. Samalla kirja on kurkistus Straniuksen lisäksi esimerkiksi maailmanpoli­ takanurkkaan! Tiskiin on isketty toimintamalleja, Jukka Pojan arkeen. tiikan professori Teivo Teivaisen ja yrittäjä Kirsi jotka ratkaisevat. Hieno opus, »ekojeesukset»! Jukka Poika on monisyinen hahmo: muusikko, ­Pihan kanssa. Sanna Läylönen kolmen lapsen isä ja taiteilija, joka viljelee maa­ Kirja on jaettu seitsemään haasteeseen. Haas­ ta ja kasvattaa lampaita. Kirjassa hän puhuu telukujen lopussa on kirjattuna salimerkit. Ne on musiikin­ ohella uskonnosta, meditaatiosta, sek­ partioperinteen mukaisesti jaettu kahteen ta­ sistä, lastenkasvatuksesta, faneista, avioeros­ soon: kisälliin ja mestariin. Molemmat tasot sisäl­ taan, henkisestä kasvustaan, päihteistä ja rait­ tävät erilaisia aktiviteetteja. Kisällille suositellaan tiudesta. Jukka Pojan suhdetta kannabikseen viikoittaista kasvisruokapäivää, kun taas mestaril­ käsitellään myös, niin kuin reggaemuusikosta le ehdotetaan vegaaniksi tai vegetaristiksi ryhty­ kertovalta kirjalta voi odottaa. mistä sekä dyykkaamista. Dyykkaamisen ja kierrättämisen vankkumatto­ Muusikkona Jukka Poika on ilmeisen lahjakas ja mana kannattajana jännitin kuumeisesti ennen tuottelias, ja kirja keskittyykin suurelta osin hänen kirjan korkkaamista, onkohan kaksikko ottanut tuotantoonsa, luomistyöhönsä ja polveileviin vai­ huomioon dyykkaamisen, sillä mielestäni dyykkai­ heisiinsa eri kokoonpanoissa. Jukka Pojan lyriikat kirja-arviot kulttuurivihkot 4–5 / 2011 97

herättävät ajatuksia, joten on mielenkiintoista Kirjoittajan mielestä oikeasta henkilöstä kir­ poliittinen ilmapiiri oli muuttunut Neuvostoliiton tutustua niiden syntyprosesseihin ja mieheen nii­ joitetut kirjat ovat aina fanikirjoja, ja Jukka Pojan romahtamisen jälkeen. Esillä olivat muun muassa den takana. Lukiessa tekeekin mieli kaivaa levyt faneille Jukka Poika on epäilemättä mieluisaa luet­ Karjalan palauttaminen, »pakkoruotsin» ja »elin­ hyllystä ja kuunnella kirjassa eriteltyjä kappaleita tavaa – kirja on monipuolinen ja sen pohjatyö on tasopakolaisuuden» vastustaminen sekä talvi- ja uusin korvin. hyvin tehty. jatkosodan muistelu. 1930-luvun Isänmaallinen Toisaalta Jukka Poika on omienkin sanojensa Vaikka Jukka Poika itse tuntuu haluavan tehdä Kansallisliike (IKL) elvytettiin, hivenen muutetul­ mukaan hörhö, ja tämä voi miehen tuotantoon vä­ eroa Jukka Pojan ja Jukka Rousun välille, välittyy la nimellä Isänmaallinen Kansallis-Liitto. Paljon hemmän tutustuneille lukijoille olla jopa kiinnos­ kirjasta kuitenkin käsitys, että Jukka Pojan viimei­ merkittävämmäksi tekijäksi 1990- ja 2000-luvun tavampaa kuin hänen roolinsa muusikkona. Jukka simmänkin levyn kappaleet kertovat Jukka Rou­ mittaan nousi kuitenkin Suomalaisuuden Liiton Poika on raitistunut muusikko ja kasvissyöjä, joka sun elämästä. Kirja on hämmästyttävän avoin, ja nuorisojärjestönä aloittanut, sittemmin kansa­ on kiinnostunut taolaisuudesta ja ayurvedasta. muutenkin Jukka Poika tuntuu liputtavan avoi­ laisjärjestöksi muuttunut Suomen Sisu ja sen kes­ muuden puolesta, sillä »olisi palvelus, jos asiois­ kustelusivusto internetissä. Lukiessa tekee mieli kaivaa ta puhuttaisiin avoimesti». Jukka Poika ei kuiten­ Ajankohtainen maahanmuutto nousi järjestös­ kaan tunnu pahasti tirkistelyltä, ehkä siksi, että sä ja sen sivustolla yhä keskeisemmäksi teemaksi. levyt hyllystä ja kuunnella sillä on Jukka Pojan siunaus: »En ole halunnut sen­ Siellä alettiin pohtia myös puoluepolitisoitumis­ kappaleita uusin korvin. suroida – – sillä tähän sisältyy minulle opetus: Va­ ta. ikl:n, Suomen Kansan Sinivalkoisten ja muiden ro suutasi, Poika.» Faniensa iloksi »Poika» ei ole puolueviritelmien jäätyä ilman mainittavaa kan­ sitä vielä oppinut tekemään. natusta alettiin kiinnostua Perussuomalaisista, Vaikka Jukka Poika on ollut mukana kirjoitta­ Anna Ruohonen erityisesti Tony Halmeen vuoden 2003 eduskunta­ massa kirjaa, esitellään hänet silti ristiriitaisena vaaleissa saaman äänivyöryn jälkeen. Loppu onkin hahmona: hän elää kuten opettaa, mutta ehtii jo tunnetumpaa historiaa: maahanmuutto ja sen kirjaa varten tehtyjen haastatteluiden välillä jo vastustaminen on noussut poliittisessa keskuste­ luopua rastauskonnostaan. Hän hajottaa enim­ lussa vaali vaalilta näkyvämmin esille. mäkseen vanhoista koulutovereistaan koostuvan Ennen viime kevään eduskuntavaaleja kirjoite­ yhtyeensä Soul Captain Bandin sen ensimmäisen tussa kirjassa keskeisenä näyttäytyy erityisesti levyn ilmestyttyä, juuri kun yhtyeellä olisi tilai­ niissä kansanedustajaksi nousseen Jussi Halla- suus nousta suureen suosioon. ahon ja hänen bloginsa rooli. Halla-ahon blogin Elämäkerran kirjoittaminen 29-vuotiaasta ar­ vieraskirjasta sai alkunsa myös vuonna 2009 pe­ tistista voi tuntua oudolta, mutta Jukka Poika on rustettu Homma-foorumi, joka on nykyään tär­ nuoresta iästä huolimatta ehtinyt paljon, ja hä­ kein maahanmuuttokriittinen suomalainen kes­ nen elämässään ja näkemyksissään olisi aineksia kustelupalsta. useampaankin kirjaan. Kirjoittajan mukaan Jukka Hannulan läpikäymä liikkeen lyhyt historia Poika »tykittää» ajatuksiaan niin monimutkaises­ osoittaa ainakin sen, että aktiivisuus kannattaa: ti ja nopeasti, ettei kuulija tahdo pysyä perässä. Globaalia solidaarisuutta vastaan pienessäkin piirissä alkanut kansalaistoiminta voi Sama runsaudenpula vaivaa myös kirjaa – teksti­ Milla Hannula (2011): Maassa maan tavalla. Maa- saada aikaan lumipalloefektin, joka muuttaa mer­ massaa ja haastattelupätkiä on paljon ja punai­ hanmuuttokritiikin lyhyt historia. Otava. 240 sivua. kittävästi yhteiskunnallista ilmapiiriä. Tässä voisi nen lanka tuntuu välillä häviävän. olla opittavaa toisenlaisiakin suuntauksia edusta­ Jukka Poika on oikeastaan nimettömän kertojan Valtiotieteiden maisteri Milla Hannula, joka on villa liikkeillä ja myös liberaalin maahanmuutto­ vuoropuhelua eri hahmojen kanssa. Tämä nime­ aiemmin tutkinut muun muassa nationalismia, käy politiikan kannattajilla, jotka ovat viime aikoina tön kertoja-kirjoittaja osoittautuu kirjan lopussa Maassa maan tavalla -kirjassaan läpi maahanmuut­ olleet altavastaajan osassa. Rajasaareksi, ja hänen tyylinsä muistuttaa jossain tokriittiseksi nimittämänsä liikkeen tähänastista määrin Jaana Rinteen tyyliä; kirjoittajan omat nä­ toimintaa Suomessa. Hannulan tietokirja ei kuitenkaan ole vain maa­ kemykset ja mielipiteet tulevat vahvasti esiin ky­ Kaikki alkoi marginaalisista kansallismielisis­ hanmuuttokriittisen liikkeen historian läpikäyntiä, symysten ja välihuomautusten kautta. tä ja oikeistohenkisistä piireistä 1990-luvulla, kun vaan hän ottaa myös itse kantaa, sekä rivien välis­ 98 kulttuurivihkot 4–5 / 2011 kirja-arviot

sä että avoimemmin. Johdannossa hän kertoo itse­ myönteisesti suhtauduta. Sama pätenee kääntä­ »kriittisyys» juontuu omista huonoista kokemuk­ kin aiemmin osallistuneensa liikkeen toimintaan. en joihinkin neuvostokommunismin puolustajiin. sista maahanmuuttajien kanssa, josta vedetään Hän ottaa etäisyyttä rasistisimpiin kannanottoi­ pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Ilmiöiden hin ja kiihkeimpään retoriikkaan, mutta puolustaa Maahanmuuttokeskustelua käydään ehkä liiaksi asettaminen laajempiin konteksteihin ja mitta­ kansakunnan kulttuurisuuden homogeenisuuden metatasolla: maahanmuuton vastustajat vaah­ suhteisiin on vähäistä. Poikkeuksiakin toki on, ku­ ajatusta ja humanitaarisen maahanmuuton tiuk­ toavat sananvapauden puutteesta, puolustajat ten kirjassa »kriitikoiden» joukkoon liitetyt Keijo kaa rajoittamista. taas – etenkin Norjan tapahtumien jälkeen varsin Korhonen ja Eero Paloheimo. Hän toistaa jatkuvasti sellaisia termejä ymmärrettävästi – vihapuheesta. Analyyttinen kes­ Viime kädessä Hannulan esittämä liike suuntau­ kuin»tabut» ja »poliittinen korrektius», joita maa­ kustelu maahanmuuton lukuisista eri muodoista, tuu globaalia solidaarisuutta vastaan. Näkemyk­ hanmuuton vastustajat hänen mukaansa ovat ilmiöistä ja taustoista jää helposti vähemmälle. set, joiden mukaan ihmisiä pitää auttaa ensi sijas­ onnistuneesti murtaneet ja muuttaneet siten yh­ sa heidän omissa maissaan pakolaisuuden sijasta, teiskunnallista keskustelua »moniäänisemmäk­ Moniko maahanmuutto­ ovat tietysti järkeenkäypiä. Kuvaavaa kuitenkin on, si». Monesti hän asettaa ikään kuin samalle viival­ että tätä argumenttia käyttävät eivät yleensä tee le maahanmuuttokriitikot ja »monikultturistit» kriitikko mahtaa kuulua mitään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden läh­ (joka sivumennen sanoen on kyseenalainen termi, kehitysyhteistyötä toteut­ tömaiden elinolojen kohentamiseksi, vaan »kriti­ mikäli ei vastaavasti puhuta yksi- tai monokulttu­ taviin kansalaisjärjestöihin soivat» eli vastustavat yhtä lailla esimerkiksi kehi­ risteista). Vaatimuksena on molempien suunta­ tysapua ja aloitteita, joilla edistettäisiin globaalia usten pääseminen tasapuolisesti esille mediassa, tai oikeudenmukaisempaa oikeudenmukaisuutta. Moniko maahanmuutto­ mikä ei Hannulan mukaan ole toteutunut, varsin­ talousjärjestelmää kriitikko mahtaa kuulua kehitysyhteistyötä tote­ kaan takavuosina. uttaviin kansalaisjärjestöihin tai oikeudenmukai­ Ajatus kaikkien mielipidesuuntausten tasa­ vaativaan Attaciin? sempaa talousjärjestelmää vaativaan Attaciin? puolisesta kohtelusta on ongelmallinen, eikä sillä Yksi kehitysmaihin liittyvä aktiviteetti sentään välttämättä ole tekemistä sananvapauden saati Hannula esittelee hyvin erilaisia kannanottoja, tulee kirjassa esille: Homma-yhteisön mikroluot­ sensuurin kanssa, kuten Hannula useasti antaa jotka hän katsoo kuuluvaksi maahanmuuttokritii­ tokeräys kehitysmaiden yrittäjille. ymmärtää. Kuuluuhan sananvapauteen myös kin piiriin. Kritiikki voi hänen määrittelynsä mu­ Hannula muistuttaa, että Suomella ei ole siir­ median vapaus valita näkökulmansa ja teeman­ kaan olla myös vasemmistolaista, vaikka hänen tomaahistoriaa, josta aiheutuisi moraalista vel­ sa. Valtamedia on tietysti suurpääoman asialla, jo­ käsittelemänsä liikkeen valtavirta edustaakin oi­ kaa kehitysmaiden asukkaille. Tässä hän jättää hon sen maahanmuuttomyönteisyyskin saattaa keistohenkistä arvomaailmaa. Mukaan on päässyt huomiotta sen, ettei maailmanjärjestelmän epä­ nivoutua. Toisaalta syynä joidenkin näkemysten esimerkiksi Vasemmistoliiton kansanedustajan tasapainoisuus loppunut siirtomaavallan kaatu­ esittämiseen kielteisessä valossa tai niistä vaike­ Merja »Kylläsen» (oikeasti Kyllösen) eduskunnan miseen. Koko »jälkiteollisen» maailman aineel­ nemiseen saattaa olla sekin, että niitä pidetään kyselytunnilla esittämä kysymys työlupakäytän­ linen rikkaus perustuu paljolti globaalin Etelän perustellusti virheellisinä tai esimerkiksi ihmisyy­ töjen löysäämisestä, joka hänen mukaansa voi luonnonvarojen, työvoiman ja ihmisoikeuksien den vastaisina. mahdollistaa ulkomaisen halpatyövoiman laajan riistoon, jossa suomalaisyhtiötkin ovat vahvasti Viime kädessä Hannulan ja hänen siteeraa­ maahantuonnin. Kyllösen kritiikissä oli kyse suo­ osallisina. Myös laiton pääomapako köyhistä rik­ miensa maahanmuuton vastustajien mediakri­ malaisten työehtojen ja samalla maahanmuutta­ kaisiin maihin on monin verroin kehitysapua suu­ tiikki näyttäytyykin osana poliittista kamppailua jien oikeuksien puolustamisesta. Näkökulma on rempaa. eikä sananvapauden puolustamisena sananva­ siis hyvin erilainen kuin valta­virtaisessa maahan­ Globaalia solidaarisuutta vastustavan liikkeen pauden itsensä vuoksi. Eräässä yhteydessä Han­ muuttokritiikissä, jossa syyttävä sormi kohdistuu vaikutusvallan kasvu onkin nykyisessä maailman­ nula mainitsee tabuna »toisen maailmansodan erityisesti humanitäärisistä syistä maahan tule­ tilanteessa huolestuttava ilmiö. Siksikin solidaa­ tapahtumien tarkastelun häviäjän näkökulmas­ viin ja heidän »hyysääjiinsä», ei maahanmuutta­ risuuden puolustajien kannattaa perehtyä tähän ta». Arvelen, että hän ei kuitenkaan nimittäisi ta­ jien työvoiman hyväksikäyttöön. liikkeeseen, kuunnella sen kannattajia, otettava buksi Suomen talvisodan tai Viron historian tar­ sen menestyksestä opiksi ja haastettava se paina­ kastelua Neuvostoliiton näkökulmasta, vaikkei Leimallista Hannulan käsittelemälle liikkeelle on vin argumentein, ei ylimalkaisella leimaamisella. sellaiseenkaan tarkasteluun julkisuudessa kovin ahdas kansallinen näkökulma. Monien kohdalla Elias Krohn Teksti markku soikkeli kulttuurivihkot 4–5 / 2011 99 Kuvitus Aleksi jalonen soikkeli

Nuijafiktio on vastustanut uskontoa mutta puoltanut rasismia

Edellytykset paleofiktiolle, tarinoille vuosituhansia sitten eläneistä nuijamiehistä, syntyivät 1850-luvun Ranskassa ja Eng­ Evoluutioteorian mukaan lannissa, kun tarpeeksi laaja joukko koulutettuja ihmisiä hy­ meistä jokaisella on yhtä väksyi ajatuksen ihmiskunnan menneisyydestä, joka ulottui paljon kauemmaksi kuin Raamatun kronologia oli sallinut. Syn­ alhainen alkuperä. tymästään saakka paleofiktio onkin ollut lähes poikkeuksetta uskonnon­vastaista, joskin sen kirjoittajat ovat olleet kiinnostu­ neita selittämään uskonnon ja uskonnollisen kokemuksen alku­ Laji- ja rotukäsitteiden sekoittumisessa olivat syynä paleo­ perää. Patriarkaalista monoteismia, sellaista kuten kristinusko, antropologian hulluimmat hypoteesit siitä, että nykypäivän on paleofiktiossa pilkattu erityisen barbaariseksi taikauskon ­etniset ryhmät »periytyisivät» kivikaudelle yltävistä lajieroa­ ­muodoksi. vuuksista. Tällainen idea ei vastaa alkuunkaan nykypäivän tie­ Alusta alkaen suuren yleisön oli kuitenkin vaikea hyväksyä teen käsityksiä. Erityisesti geeniperimään perustuvissa tut­ Charles Darwinin ajatusta apinat ja ihmiset yhdistävästä esi- kimuksissa on todettu, että kaikilla nykypäivän ihmisillä on isästä. Vaikka esimerkiksi neandertalinihmisen jäännöksiä oli jo yhteiset juuret hyvin pienessä Afrikassa eläneessä hominidi­ löydetty, ne tulkittiin ennemmin apinan kuin nykyihmisen kal­ ryhmässä (ajalta 100–200 000 eaa.). taiseksi olennoksi. Tutkijat joutuivat turvautumaan evoluution Maailmansotien jälkeen käsitykset yksin­kertaistavaan tikapuumalliin, johon täydennettiin apinan rotueroista muuttuivat siinä määrin, ja ihmisen eroavuudet selittäviä hybridiolioita. että aiempia tyypittelyjä lempeis­ Paleoantropologian uudet löydöt eivät riittäneet muutta­ tä/väkivaltaisista tai alkeellisista/ maan aiemmin muodostuneita mielikuvia, vaan loivat tilaa kehittyneistä ihmislajeista ei ole uusille spekulaatioille. Kun 1910-luvulla vahvistui käsitys siitä, voitu kääntää nuijafiktiossa edes etteivät todisteet neandertalilaisesta sopineet nykyihmisen parodiaksi valintoja perustele­ suku­puuhun, jäi tikapuumalliin entistäkin ammottavampi auk­ matta. ko, puuttuva linkki apinan ja nykyihmisen välille. Tätä linkkiä se­ Toisaalta oman aikamme tapa littämään kelpasivat fiktiiviset tarinat. tulkita paleofiktiota ja evoluutiota ei ole välttämättä yhtään neutraalimpi Kun katsoo juuri teattereihin tullutta elokuvaa Apinoiden kuin viktoriaanisen aikakauden sivisty­ planeetan synty, ei voi olla ajattelematta miten monella tapaa neistöllä. rotu-­ ja lajisortoon perustuvat fantasiat kukoistavat myös nyky­ Saatamme tuntea itsemme nöy­ päivänä. ryytetyiksi, koska evoluutioteo­ Nykyihmisen ytimessä piilevä »luonnollinen» väkivaltaisuus rian mukaan meistä jokaisella on on selvästikin aihe, joka on kiehtonut Apinoiden planeetan ja yhtä alhainen alkuperä. Toisaal­ muiden nuijamiestarinoiden soveltajia. Väkivallan väistämättö­ ta saatamme olla­ salaa ylpeitä myyttä on selitetty paitsi kilpailevilla ihmislajeilla myös todistel­ siitä, miten kor­kealle juuri me tu sukupuolten välisenä, »luonnollisen» taisteluna. länsimaiset ihmiset olemme Varhaisessa paleofiktiossa vedettiin hyvinkin suoria yhtäläi­ »kohonneet» verrattuna syrjäis­ syyksiä lajien ja rotujen välille. Eläimellisten neandertalinihmis­ ten maailmankolkkien ihmis­ ten vastakohtana saattoi esiintyä edistyksellinen »arjalainen» veljiin. laji. Rotuoppiin perustuvat eugenistiset ajatusmallit ehtivät vai­ Ehkä kriittiselle nuija­ kuttaa paleofiktioon eikä niistä ole päästy täysin eroon edes nat­ fiktiolle olisi vielä töitä? sien hirmutekojen paljastuttua.

Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. Asiaa ja elämyksiä. Tilaa syksyn

ILM. ILM. ILM. luettelomme 04/11 08/11 09/11 verkosta.

Edward W. Said Sari Elfving & Mari Pajala (toim.) Minna Eväsoja (toim.) Orientalismi Tele-visioita Itämainen estetiikka Mediakulttuurin muuttuva maailma

ILM. ILM. ILM. ILM. 10/11 10/11 10/11 04/11

Andrei Sergejeff Martha C. Nussbaum Alain Badiou Annika Teppo (toim.) Afganistanin historia Talouskasvua Apostoli Paavali Afrikan aika tärkeämpää Universalismin perustaja Näkökulmia Saharan eteläpuoli- seen Afrikkaan Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä

Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma (toim.) Venäläisen kirjallisuuden historia Ensimmäinen suomenkielinen johdatus venäläi- sen kirjallisuuden tuhatvuotiseen historiaan!

Komea teos ehkäpä maailman upeimman kirjal- lisen perinteen kehittymisestä Nestorin kroni- kasta näihin päiviin. Runsaasti kuvitettu Venä- ILM. ILM. läisen kirjallisuuden historia on kiehtovaa 11/11 10/11 luettavaa kaikille Venäjän kulttuurista ja histo- Martta Heikkilä (toim.) Osa HYYn liiketoimintaa. Osa HYYn riasta kiinnostuneille. Oivallinen lahjakirja Taidekritiikin syksyn ja talven juhliin! perusteet

· www.gaudeamus.fi · Tiedon puolella.