Ain Kaivain Työtäs Tee?

Pääkirjoitus

Tiina Äikäs

Ain kaivain työtäs tee?

Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani eletään elokuun viimeisiä päiviä; sitä ajankohtaa, jolloin yliopistojen käytävät – ja kahviot – alkavat vähitellen herätä eloon opintojensa pariin palaavista opiskelijoista. Arkeologian opiskelijoille houkutuksia tarjoavat kuitenkin vielä käynnissä olevat kaivaukset. Ainakin ennen syksyn sateita maan povesta löytyvä tieto saattaa päihittää luentosaleissa tarjotun. Toisinaan opiskelijoilla innostus kaivauksiin voi kuitenkin lopullisesti ajaa ohi opiskelua kohtaan tunnetusta kiinnostuksesta. Nämä opiskelijat löytyvät vuosi toisensa jälkeen kaivausten vakiokalustona, mutta luentosaleissa tai yliopiston kirjastoissa heitä ei nähdä edes lumen peitettyä maan. Eräilläkin kaupunkikaivauksilla havaittiin kuluneena kesänä seitsemän arkeologian ”opiskelijaa”, joiden opintosuoritusten moodi ja mediaani olivat lukuvuoden 2012–2013 osalta 0 opintopistettä. Yksi kaivajista ei ollut kuluttanut yliopiston luentosalin penkkiä sitten 2000-luvun alun. Kaivauksilla hankitun kokemuksen on perinteisesti katsottu muodostavan yhden, ellei peräti keskeisen osan arkeologin koulutusta. Tällöin on hyväksytty, että opinnot venyvät, koska kevät ja alkusyksy kuluvat työskennellessä. Itsekin sain aikoinaan yliopiston ope- tushenkilökunnan suusta kuulla, ettei arkeologiksi voi valmistua viidessä vuodessa – näin juuri tehtyäni. Se, missä määrin kaikki arkeologeiksi valmistuvat tarvitsevat kenttätaitoja, olisi oma kirjoituksen aiheensa. Tänä kesänä arkeologian pedagogiikkaa eri näkökulmista pohtineena mietin näiden seitsemän opiskelijan ja muiden ikikaivajien osalta lähinnä sitä, mitä he ovat arkeologian opinnoilta hakeneet. Syyt opintojen viivästymiseen ovat moninai- set, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä kaivausten kanssa. Osa opiskelijoista saattaa ehkä ajatella, etteivät heidän työnäkymänsä juurikaan muuttuisi valmistumisen myötä. Pahimmillaan maisterin tutkintoa voitaisiin pitää ylikoulutuksena ja kaivaustyötkin saat- taisivat vähentyä. Itse koen sekä työtehtävieni kaivauksilla että näkökulmani kaivauksiin muuttuneen mielekkäämmäksi valmistumisen myötä. Opinnot sekä niihin kuulunut pro gradu -työn tekeminen auttoivat hahmottamaan myös kaivauksia osana tutkimusprosessia. Henkilötasolla kyse voi olla valinnoista ja elämäntilanteesta; arkeologian profession kannalta pidän huolestuttavana sitä, jos alan töitä tehdään enenevissä määrin vailla alan tutkintoa. Yleisökaivausten osalta tätä keskustelua on jo käyty, mutta mielestäni myös opiskelijoiden ja harjoittelijoiden käyttämistä tehtävissä, jotka vaatisivat arkeologin pätevyyttä, tulisi pohtia. Yleisökaivaukset ovat tärkeitä alaa kohtaan tunnetun mielenkiinnon lisääjinä ja harjoittelu autenttisessa tilanteessa on tärkeää arkeologian opiskelijalle, mutta sekä kaivauksilla työskentelevien että arkeologisen tutkimusprosessin takia täytyisi miettiä, mitä, milloin ja kenen opastamana tutkitaan. Alkavan syyslukukauden kunniaksi haastan kaikki ikikaivajat tarttumaan yliopistojen opetushenkilökunnan edustajaa hihansuusta ja selvittämään, mitä he opiskelijoina arkeo- logialta haluavat ja millaista opetusta tai ohjausta yliopistolla voitaisiin tarjota tukemaan heidän valmistumistaan.

1 Muinaistutkija 3/2013

Tuija Rankama ja Jarmo Kankaanpää

Itäistä vaikutusta pohjoisilla rannoilla

Östliga influenser på nordliga stränder

Artikeln behandlar den forskning i Norra Lappland och längs Finnmarkskusten som gjorts inom forskningspro- jektet LaPio, (Lapplands Pionjärer) som undersöker Lapplands tidigaste efteristida bosättning. Forskningen har omfattat utgrävningar vid sjön Vetsijärvi i Utsjoki, fält- och museumsinventeringar i Utsjoki, Tromsö, Oslo och Varangerfjord samt jämförande studier i Norden, Baltikum och Ryssland. Resultaten visar att pionjärbosättnin- gen anlände till det nordligaste finska Lappland under en kort period efter istiden, och att pionjärerna kom direkt från sina ursprungliga områden i nordvästra Ryssland. Vi har sedan tidigare känt till att det längs Finnmarks- kusten nåtts av tidig bosättning som kommit längs den norska kusten från nordvästra Europa. LaPio-projektet har kompletterat denna bild med att visa att det även har anlänt pionjärer från sydost till kustområdet.

Johdanto Pohjois-Lappiin vähitellen etelästä tai kaakosta osana nykyisen Suomen alueen Tutkimushankkeemme Lapin Pioneerit – vähittäistä käyttöönottoa jääkauden jäl- Pohjois-Lapin varhaisin postglasiaalinen asu- keen ja edustaneen Suomen oloihin esi- tus (LaPio), jota tällä hetkellä (2009–2014) merkiksi teknologisesti jo täysin sopeutu- rahoittaa Suomen Akatemia, sai alkunsa nutta metsästäjä-kalastajaväestöä. Utsjoelle Sujalan asuinpaikan löytymisestä Utsjoelta asutuksen ajateltiin saapuneen aikaisintaan vuonna 2002. Hanke keskittyi alussa Suja- n. 7500–7200 eaa.1 (Rankama 1996; Nuñez lan kaivaustutkimuksiin, aineiston analyy- 1997; Carpelan 1999; vrt. Kankaanpää & seihin ja asuinpaikan kulttuurisen konteks- Rankama painossa). tin selvittämiseen. Myöhemmin mukaan on On myös esitetty, että Ruijan rannikon tullut enemmän vertailevaa tutkimusta ja varhainen asutus olisi levittäytynyt sisä- samalla tutkimusalue ja -kysymykset ovat maahan ja saavuttanut myös Suomen Lapin laajentuneet käsittämään myös Pohjois- (Carpelan 1996; Nuñez 1997; Halinen 2005: Norjan varhaisimman asutuksen. Tärkeälle 88–90, 108–110). Inarista onkin löytynyt sijalle tutkimuksissa ovat nousseet myös vähäisiä merkkejä mesoliittisista kontak- kiventyöstöteknologiat ja itäisen painallus- teista koilliseen, Varanginvuonolle, mutta teknologian leviäminen varhaismesoliit- ne eivät mielestämme riitä osoittamaan, tiselta alkuperäalueeltaan eri puolille Fen- että alue olisi asutettu tuosta suunnasta. noskandiaa. Luoteen suunnalta, Finnmarksviddalta, Sujalan asuinpaikan löytymisen myötä luotettavasti ajoitetut arkeologiset todisteet käsitys Pohjois-Lapin varhaisimmasta varhaisesta siirtymisestä rannikolta sisä- asuttamisesta muuttui lähes täydellisesti. maahan puolestaan puuttuvat kokonaan Aikaisemmin yleisimmän mallin mukaan (Hood 2012). (esim. Rankama 1996; Nuñez 1997; Car- Sujalan löydöt ja ajoitukset osoitta- pelan 1999) asutuksen ajateltiin levinneen vat, että vähittäisen levittäytymisen sijaan

2 Utsjoen ensimmäiset asukkaat saapuivat Asutus on Varanginvuonon ympäristössä nopeasti ja suoraan alkuperäalueeltaan, kuitenkin saattanut alkaa jo 500–700 vuotta joka todennäköisesti sijaitsi Laatokan kaak- aikaisemmin kuin sisämaassa.2 Nykyisin koisrannan ja Volgan yläjuoksun välisellä Ruijan mesoliittinen kivikausi jaetaan kol- metsäseudulla. Tämä nopea muutto ta- meen vaiheeseen, joista vain ensimmäistä pahtui vähintään tuhat vuotta aiemmin kutsutaan joskus Komsa-vaiheeksi (Wood- ajateltua aikaisemmin, eli viimeistään n. man 1993; 1999). Tavallisempaa on kuiten- 8250 eaa. Muuttajat toivat tullessaan eri- kin käyttää nimityksiä Vaihe I–III (Olsen tyisen kiventyöstöteknologian ja ryhtyivät 1994: 23–48). soveltamaan sitä raaka-aineeseen, jota he hankkivat Pohjois-Norjan rannikolta Va- ranginvuonon alueelta. He eivät siis olleet sopeuttaneet teknologiaansa Suomen alu- Sujalan asuinpaikka eella vallitsevaan kiviraaka-aineeseen, kvartsiin, vaan jatkoivat perinteisen tekno- Sujalaksi nimetty asuinpaikka sijaitsee logiansa käyttöä (Rankama & Kankaanpää Vetsijärven rannalla Utsjoen itäisessä 2008; 2011; Kankaanpää & Rankama pai- tunturissa Kaldoaivin erämaa-alueella nossa). (Kuva 1). LaPio-projekti teki asuinpaikalla Pohjois-Norjan rannikon varhaisim- koekaivauksen vuonna 2004 ja varsinai- man asutuksen taas on ajateltu olevan set kaivaukset vuosina 2005 ja 2006. Kai- lähtöisin aivan eri suunnasta. Alun perin vauksissa tutkittiin kokonaan asuinpaikan Komsan kulttuuriksi (Nummedal 1926) eteläisempi, Alue 2:ksi nimetty osa. Noin kutsutun asutusaallon katsotaan nykyi- 200 m pohjoisempana sijaitsevalla Alueella sin olevan lähtöisin Luoteis-Euroopasta 1 on kaivettu vain koeruutuja. (Pohjois-Saksan ja Tanskan alueelta) ja Alue 2 on pienialainen leiripaikka, siirtyneen Ruijaan Norjan rannikkoa pit- jonka yhtenäinen kaivausalue kattaa 77 m2 kin (esim. Sandmo 1986; Bjerck 1995; Fu- (Kuva 2). Kulttuurikerros oli ohut – vain n. glestvedt 1999; Woodman 1999; Grydeland 10–15 cm – eikä siinä näkynyt sekoittumisen 2005, 45). Sen varhaisin ajoitus on epäselvä, merkkejä. Tämän sekä löytökeskittymien sillä radiohiiliajoituksia on vähän ja nii- selväpiirteisyyden perusteella alue on tul- hin liittyy virhelähteitä (Blankholm 2004; kittu leiriksi, jolla on oleskeltu kertaalleen, Rankama & Kankaanpää 2011: 202–203). yhden metsästyskauden aikana (Rankama

Kuva 1. Paikallistuskartta. 1. Sujala. 2–3. Fállegoahtesaje- guolbba ja Ovenfor Lossoa’s hus. (Piirtänyt: J. Kankaanpää.)

3 & Kankaanpää 2008). Kulttuurikerroksessa Myös hiilistä ja palaneista luista teh- havaittiin kaksi tummempaa, pyöreähköä, dyt radiohiiliajoitukset osoittavat asuin- likaista läikkää, jotka sisälsivät hiiltä ja paikan lyhytaikaista käyttöä (Kuva 3). palanutta luuta. Toinen niistä oli läpimi- Vaikka hiiliajoitukset ovat kalibroimat- taltaan n. 2,5 m ja toinen vain n. 35–45 cm. tomina parisataa vuotta luuajoituksia Laajemmassa läikässä oli itäpuoliskoltaan vanhempia, kumpikin ryhmä on sisäisesti jyrkkärajainen löytökeskittymä. Tämä ns. hyvin yhtenäinen. Ajoitusten kalibroidut seinäefekti viittaa siihen, että kyseessä on ikäjakaumat menevät päällekkäin vuosien asumuksen, luultavasti kevyen teltan, poh- 8300–8200 eaa. tienoilla, joten tätä voidaan ja (Kankaanpää & Rankama 2011). Hiilestä pitää asuinpaikan todennäköisimpänä huolimatta alueella ei ollut kivettyä tulisi- ikänä (vrt. Rankama & Kankaanpää 2011: jaa. 186–187).

Kuva 2. Kaivaus käynnissä Sujalan asuinpaikalla vuonna 2006. (Kuvannut: J. Kankaanpää.)

Kuva 3. Sujalan radiohiiliajoitukset kalibrointeineen.

4 Alueen 2 löydöt käsittävät yhteensä kuitenkin rapautuu ja muuttuu luultavasti n. 6400 kiviartefaktia sekä n. 630 g pala- maaperän raudan vaikutuksesta ruskeaksi. nutta luuta. Luiden joukosta on tunnistettu Mitä rapautuneempaa kivi on, sitä vaale- peura (Rangifer tarandus) ja kuikka (Gavia ammaksi se on muuttunut – joukossa on arctica) (Lahti 2006). 99 % kiviartefakteista jopa lähes valkoisia kappaleita. Rapautues- on tehty hienojakoisesta kivilajista, jota saan kivi myös haurastuu. Rapautumisen olemme aiemmin kutsuneet sertiksi (esim. tarkka mekanismi ei ole selvillä, mutta on Rankama & Kankaanpää 2007; 2008; 2011) olemassa viitteitä siitä, että syvemmällä – kvartsiartefakteja on vain 40 ja muita kivi- kulttuurikerroksessa olleet artefaktit ovat lajeja yhteensä viisitoista. Vallitseva kivilaji säilyneet vähemmän rapautuneina. Rapau- on tunnistettu heikosti metamorfoituneeksi tumisen erot voidaan havaita esim. siinä, hiekkakiveksi (R. Kesola, suull. tied. 2006). että monessa tapauksessa saman artefaktin Tätä kivilajia ei löydy Fennoskandian kil- eri katkelmat olivat löydettäessä erivärisiä ven alueelta, johon Suomi kuuluu (R. Ke- (Kuva 4). sola, T. Manninen & J. Välimaa suull. tied. Sujalan hiekkakiviartefaktit voidaan 2005). Kilven raja kulkee lähimmillään jakaa seitsemään teknologiseen yksikköön kuitenkin vain n. 60 km:n päässä Sujalasta (Taulukko 1). Jaottelusta ilmenee, että pohjoiseen (vrt. Silvennoinen et al. 1987). käytännössä koko aineisto liittyy säletuo- Kivilajin tarkkaa alkuperää tai emäkalliota tantoon. Luokkaan ”Säleytimen ja iskuta- ei ole vielä löytynyt, mutta aluetta hyvin son muotoiluiskokset” kuuluvat iskokset, tuntevien geologien mukaan se sijaitsee jotka on lyöty ytimen iskutasolta, ytimen todennäköisimmin Varangin niemimaalla reunasta tai iskupinnalta sen uudista- (R. Kesola, suull. tied. 2006; A. Siedlecka, miseksi. Luokka ”Muut iskokset” koostuu suull. tied. 2009)3. Kivikaudella tätä raaka- todennäköisesti myös suurimmaksi osaksi ainetta on siis saatettu löytää esim. Varan- iskutasonmuotoiluiskoksista, mutta niissä ginvuonon rantakivikoista. ei ole kaikkia tällaisten iskosten diagnos- Sujalan heikosti metamorfoituneelle tisia piirteitä. Suurin osa luokittelemat- hiekkakivelle on tyypillistä tasarakeisuus tomista katkelmista on varsin todennäköi- ja hyvä lohkeavuus ilman sisäisiä halkea- sesti säleen katkelmia, vaikkei niitä voida mia. Se siis lohkeaa helposti ja käyttäy- sataprosenttisella varmuudella sellaisiksi tyy työstettäessä ennustettavalla tavalla. määritellä. Kivilaji on hienojakoista sekä vastalohjen- Säleytimet (Kuva 5:a) ovat lähes kar- neena kovaa ja lähes mustaa tai tumman tiomaisia ja niissä on iskupinnalla säännöl- vihertävänharmaata. Maassa lojuessaan se lisiä, suorareunaisia säleiden irrotusarpia.

Kuva 4. Uudelleen koottu säle Sujalasta. (Koonnut: L. Koxvold; kuvannut: J. Kankaanpää.)

5 Taulukko 1. Sujalan hiekkakiviartefaktien jakautuminen teknologisiin yksikköihin.

Alue 2 hiekkakivi 2004– 2006 Säleytimet ja ytimen katkelmat 14 Säleet ja säleen katkelmat, mukaan lukien esineet 2266 Säleytimen ja iskutason muotoiluiskokset ja niistä tehdyt esineet 1766 Muut iskokset ja iskoksen katkelmat sekä niistä tehdyt esineet 155 Uurrinsäleet ja uurrinsäle-esineet 49 Säleenomaiset iskokset 4 Luokittelemattomat katkelmati, sekä retusoidut että retusoimattomat 2087 Yhteensä 6341

1 Luokittelemattomissa, ts. ”luokittelukelvottomissa” katkelmissa ei esim. pienen kokonsa vuoksi ole sellaisia diagnostisia piirteitä, joiden perusteella ne voitaisiin liittää johonkin muuhun artefaktiryhmään.

Iskutason ja iskupinnan välinen kulma on sellaisinaan. Tyypillinen piirre on myös lähes suora. Ytimissä on useimmiten taka- säleiden katkaiseminen kohtisuoraan, joten osa, jolta säleitä ei ole irrotettu. Iskutaso on suorakaiteenmuotoiset välikatkelmat ovat muotoiltu lyömällä säteittäin irti iskoksia, tavallisia (Kuva 5:l–n, s–u). Useat säleet jotka päättyvät iskutason keskivaiheilla, ovat katkaistaessa olleet jo valmiiksi reu- usein saranamurtumaan. Näitä iskutason- noiltaan retusoituja. Joskus katkopinta on muotoiluiskoksia olemme aiemmin kut- viisto, mutta tämä ei ole merkki mikrouur- suneet ydintableteiksi ja niitä on löytynyt rintekniikasta (ks. Inizan et al. 1999: 82–84, Sujalasta ainakin 356 kappaletta (Kuva 5:b, Kuva 33) vaan siitä, että suoraan katkais- c). Ytimien muotoiluun ennen säleiden ir- taessa syntyy usein kolmionmuotoisia reu- rotusta kuuluvat myös ns. trimmausiskok- nakatkelmia (esim. Bokelmann et al. 1985: set, joilla on poistettu ytimen reunan ulok- Kuva 4.5; Sjöström & Nilsson 2009: Kuva keet ja muotoiltu lopullinen iskutaso. 117.2; Rankama et al. 2012). Itse säleet ovat säännöllisiä, ohuita, Säleen katkelmia on käytetty työkaluina suorareunaisia ja tasaleveitä (Kuva 5:f–u). sellaisinaan, mitä osoittaa se, että niiden Niiden profiili on myös erittäin suora (Kuva kulmissa on usein erilaisia käyttöjälkiä. 5:f). Säleiden proksimaalipäässä näkyvät Niistä on usein myös valmistettu uurtimia ytimen reunan trimmauksessa syntyneet käyttämällä katkopintaa iskutasona (Kuva arvet (Kuva 5:f, h, i–k, o–r). Reuna on 7:a, d, e), ts. säleen reunasta on irrotettu myös useimmiten hiottu pyöreäksi ennen liuska tukevan terän aikaansaamiseksi (ks. säleiden irrotusta ja hionnan jäljet näkyvät esim. Rankama 2008: Kuva 7.15). Tällaisia selvästi suurennetussa kuvassa (Kuva 6:a). esineitä aineistossa on n. 50. Lisäksi on löy- Iskutasonjäännös on pieni ja lähes aina ko- tynyt saman verran uurrinsäleitä eli noita vera (Kuva 6:b). Säleiden leveys on useim- irrotettuja liuskoja, mutta koska läheskään miten 6 ja 18 mm:n välillä, mutta leveim- kaikkia löydettyjä uurrinsäleitä ei ole mät säleet ovat jopa yli 30 mm:n levyisiä. analyysivaiheessa pystytty sovittamaan Säleiden jatkotyöstöön on usein kuu- takaisin uurtimiin, valmistettujen uur- lunut reunojen retusointi (Kuva 5:f–h, l–n), timien todellinen määrä on ollut suurempi. mutta niitä on käytetty leikkaamiseen myös Useissa uurrinsäleissä on retusoitu ulkoreu-

6 Kuva 5. Artefakteja Sujalan asuinpaikalta. (Piirtänyt: T. Rankama.)

7 Kuva 6. Sujalan säleiden proksimaalipäitä. Ylhäällä voimakkaasti hiottu iskutason reuna, alhaalla kovera iskutasonjäännös. (Kuvannut: J. Kankaanpää.) na, mikä osoittaa, että ne on isketty reunoil- kuperäisestä muodosta riippuen. Kärki taan jo retusoiduista säleistä ja edustavat on aina säleen keskiharjanteen kohdalla, siten eräänlaista esineiden jatkokäyttöä tai minkä vuoksi se on joskus hieman epäsym- kierrätystä. Uurtimien lisäksi aineistoon metrinen. Kärjessä on vatsapuolella litteää kuuluu parikymmentä sälekaavinta (Kuva retusointia. 7:b, c, f, g). Ne ovat useimmiten päätekaapi- mia, eli kaavinterä on säleen päässä, ei reu- nassa, ja niiden kaavinterät ovat varsin ku- luneita. Sujalan säletekniikka Uurtimien kanssa lähes yhtä suuri esinejoukko ovat ruodolliset sälenuolenkär- Säleiden (kuten muidenkin iskettyjen jet (Kuva 5:d, e). Kokonaisia ja katkelmalli- kiviesineiden) valmistuksessa voidaan sia nuolenkärkiä on löytynyt kaikkiaan 47. käyttää kolmea päätekniikkaa: suoraa Nuolenkärjille on tyypillistä, että ne ovat iskentää, jossa kiveä, josta on tarkoitus ir- säleen pituusakselin suuntaisia ja säleen rottaa kappaleita, lyödään suoraan työs- proksimaalipää on kärjen ruotopäässä. timellä, epäsuoraa iskentää, jossa iskennässä Ruoto on muotoiltu poikkileikkauksel- käytetään yleensä sarvesta valmistettua taan vinoneliön muotoiseksi käyttäen joko välikappaletta, ja painallusta, jossa voimaa kaksi- tai yksipuolista iskentää, säleen al- ei kohdisteta kappaleeseen lyömällä vaan

8 Kuva 7. Uurtimia (a, d–f) ja kaapimia (b, c, f, g) Sujalasta. (Piirtänyt: T. Rankama.) työntämällä (Inizan et al. 1999; ks. myös piirteet osoittavat painallustekniikan käyt- Rankama 2008: 362–3, Kuva 7.8). Näillä töä. Painallussäleiden tunnusmerkkejä tekniikoilla tuotetut säleet voidaan erottaa ovat säännöllisyys, symmetrisyys, ohuus, toisistaan tiettyjen tunnuspiirteiden pe- vatsapuolen aaltoviivojen puute, profiilin rusteella, mikäli käytettävissä on tarpeeksi suoruus, keskiharjanteiden yhdensuun- iso säleaineisto (Inizan et al. 1992: 665; ks. taisuus säleen reunojen kanssa, pienet is- myös Clark 2012). Yksittäisten säleiden ja kutasonjäännökset, nopea leveneminen is- etenkin säleen katkelmien suhteen tunnis- kutasolta maksimileveyteen ja huolellisesti tus on aina epävarma (esim. Sørensen 2012: muotoiltu ytimen reuna. Samaan tekniik- 237–238). Karkeasti ottaen voidaan kuitenkaan viittaa ytimien sälearpien säännölli- kin sanoa, että suoralla iskennällä valmis- syys ja sijainti vieri vieressä (Tixier 1984: 66; tetut säleet ovat aina muodoltaan epäsään- Inizan et al. 1992: 663; Inizan et al. 1999: 76– nöllisempiä kuin epäsuoralla iskennällä 79; Pelegrin 2006; Brunet 2012: 310). Kaik- tai painalluksella tuotetut. Kaikkein sään- ki nämä piirteet voidaan tunnistaa Sujalan nöllisin tulos saadaan painallustekniikalla. löytöaineistossa, jota siis voi pitää suureksi Sujalan säleiden ja säleytimien diagnostiset osaksi painallustekniikalla tuotettuna.

9 Sujalan aineistosta rekonstruoitavissa Keski-Euroopan luoteisosasta, tarkemmin oleva toimintoketju (chaîne opératoire) alkaa sanoen paleoliittisen kauden lopulla vai- raaka-aineen hankinnasta ja ytimien alku- kuttaneen Ahrensburgin kulttuurin alueel- muotoilusta. Koska Sujalasta ei ole löyty- ta (esim. Bjerck 1986; Sandmo 1986; Bjerck nyt alkumuotoiluun liittyvää jäteaineistoa, 1995; Fuglestvedt 1999; Grydeland 2005: nämä työvaiheet eivät ole tapahtuneet Suja- 45; Bjerck 2008). Sille on kyllä tyypillistä lan asuinpaikalla vaan todennäköisesti raa- säleiden valmistaminen, mutta näitä ei ole ka-ainelähteellä tai sen läheisyydessä. Suja- tuotettu painaltamalla vaan suoralla peh- laan ytimet on tuotu valmiiksi muotoiltuina meällä tekniikalla, ts. käyttämällä iskemi- ja siellä niistä on irrotettu säleitä painalta- seen sarvesta tai pehmeästä kivestä tehtyä malla. Tämä työvaihe on alkanut iskutason työstintä. Tällä tekniikalla tuotetut säleet muotoilulla, johon on kuulunut ulokkeiden ovat paljon Sujalan säleitä epäsäännöl- poistaminen, kunkin säleen iskutason eris- lisempiä. Säleytimet ovat usein kahden- täminen ja reunan hionta. Ytimiä on ajoit- suuntaisia ja niissä on tämän teknologian tain muotoiltu uudelleen esim. poistamalla edellyttämä terävä kulma iskutason ja niiden alaosa tai lyömällä pois iskoksia is- iskupinnan välillä (esim. Fuglestvedt 2007; kutason reunaa seuraten. Tähän on toden- Bjerck 2008: Kuva 3.4a). Iskutason muotoilu näköisesti käytetty epäsuoraa iskentää. Tuo- lyömällä säteittäin irti iskoksia, jotka päät- tettuja säleitä on joko käytetty sellaisinaan tyvät saranamurtumaan iskutason kes- tai niitä on jatkotyöstetty esineiksi. Säleiden kivaiheilla, ei kuulu tähän teknologiaan. käytössä näyttää usein olleen monta vaihet- Komsa-asuinpaikoilta on löytynyt myös ta. Alun perin ilman jatkotyöstöä käytetyn lähes pallomaisia kaksipuolisia iskosytimiä säleen reunat on myöhemmin retusoitu, (Bøe & Nummedal 1936: Kuvat XL–XLII), sitten säle on katkaistu ja katkelmia on jotka ovat täysin vieraita Sujalan teknolo- joko käytetty sellaisinaan tai niitä on jat- gialle. kotyöstetty edelleen esim. uurtimiksi tai Toisin kuin Sujalassa, Ahrensburg- kaapimiksi. Retusoimattomiakin säleitä kulttuurista periytyvät nuolenkärjet ovat on katkottu säännöllisiksi katkelmiksi jat- epäsymmetrisiä, usein säleen suuntaan kokäyttöä varten. Myös nuolenkärjet on nähden viistoja eli ”yksiteräisiä”, eikä niitä tehty retusoimattomista säleistä (Ranka- myöskään ole Sujalan kärkien tapaan retu- ma & Kankaanpää 2011: 194). Loppuun soitu vatsapuolelta (esim. Prøsch-Danielsen käytetyt ja rikkoutuneet esineet, esim. nuo- & Høgestøl 1995: Kuva 4; Fuglestvedt 2007; lenkärkien katkelmat, on hylätty asuinpai- Bjerck 2008: Kuva 3.4a). Komsa-vaiheen kalle. Kulttuurikerroksessa on myös merk- raaka-aineenkäyttö poikkeaa myös täysin kejä työstöjätteen siivoamisesta erityisille Sujalasta: tavallisimpia raaka-aineita Ruijan tunkioalueille (Kankaanpää & Rankama vanhimmilla asuinpaikoilla ovat kvartsi ja 2011). karkearakeinen kvartsiitti (Woodman 1993: 61; Grydeland 2000: 13–20), jotka eivät sovellu painallussäleiden valmistamiseen. Ruijan rannikon sijasta Sujalan teknolo- Sujalan aineiston teknologiset gian vastineet löytyvät Luoteis-Venäjän var- vastineet haismesoliittisista löytöaineistoista, etenkin Volgan ja sen yläjuoksun sivujokien Sujalan aineiston kiviteknologia ei ole su- alueelta Butovon kulttuurin asuinpaikoilta kua Pohjois-Norjan rannikon Vaihe I:n (levinneisyydestä ks. Zhilin 1996; 2005; kiviaineiston teknologialle, vaikka tämän Volokitin 2005; Žilin 2006). Butovon kult- levinneisyysalue onkin maantieteellisesti tuuri on pitkäikäinen: sen varhaisimmat lähimpänä Sujalaa. Kuten edellä todet- ajoitukset ovat noin tuhat vuotta Sujalaa tiin, Ruijan kivikauden ensimmäisen, ns. vanhempia (Hartz et al. 2010), mutta itse Bu- Komsa-vaiheen kiviteknologia on kotoisin tovon asuinpaikka on radiohiiliajoitettu vä-

10 lille 8800–8300 eaa. ja nuorimmat ajoitukset 8:b) ja hionta. Säleissä on usein retusoidut osuvat vuoden 6000 eaa. tienoille (Koltsov reunat (Kuva 8:c, h, i, j, m, n) ja niitä on & Zhilin 1999). Butovon teknologialle on katkottu suorakulmaisesti (Kuva 8:b, h–n). tyypillistä kauniiden, säännöllisten pai- Katkelmista tehdyt suorakulmaiset uurti- nallussäleiden tuottaminen lähes kartion- met ovat tavallisia. Nuolenkärjet ovat sa- muotoisista ytimistä, joiden iskutaso on maa tyyppiä kuin Sujalassa: säleen suuntai- muotoiltu säteittäisillä irrotuksilla (Kuva sia, ruodollisia ja teräosasta vatsapuolelta 8:a). Ytimien iskupinnalla on säännöllisiä, retusoituja (Kuva 8:f, g). Samoin kuin Su- vierekkäisiä sälearpia ja iskutason ja isku- jalassa kärki on keskiharjanteen kohdalla. pinnan välinen kulma on lähes suora. Is- Butovon kulttuurin säleaineistot on val- kutasonmuotoiluiskokset ovat tavallisia, mistettu piistä. vaikka kuvia niistä ei juuri ole julkaistu. Vastaavaa teknologiaa löytyy laa- Säleiden proksimaalipäässä näkyy huolel- jalta alueelta, joka ulottuu Itä-Baltiasta linen iskutason reunan muotoilu (Kuva Vytšegda-joelle, joka on Vienanjoen itäinen

Kuva 8. Artefakteja Butovon kulttuurin asuinpaikoilta: a, b, d, e, g, j Butovo (Koltsov & Zhilin 1999: Kuvat 2–3); c, f, h, i, k–n Mikulino (Sorokin 1984: Kuvat 3–4). (Uudelleen piirtä- nyt: T. Rankama.)

11 latvahaara Komin tasavallassa. Sen piiriin tymistään. Sujala siis tuskin lienee heidän en- voidaan Butovon lisäksi laskea kuuluvaksi simmäinen leiripaikkansa Pohjois-Lapissa. niin Viron, Latvian ja Liettuan Kunda- kulttuuri (esim. Ostrauskas 2000; Kriiska & Tvauri 2007) kuin Vologdan alueen Veretjen kulttuuri (esim. Oshibkina 2006) ja Rannikon löytöpaikat Vytšegda-joen Parch-asuinpaikat (Voloki- tin 2005; 2006). Etelä-Suomesta on tähän Sujalan asukkaiden käyttämä kiviraaka- teknologiaan kuuluvia löytöjä Lahden aine siis osoittaa yhteyksiä Pohjois-Norjaan Ristolan ja Lappeenrannan Saarenoja 2:n Varanginvuonon alueelle. Sen vuoksi ei ole asuinpaikoilta (Jussila & Matiskainen 2003; yllättävää, että myös Varanginvuonolta Takala 2004; Jussila et al. 2010) ja niitä on on viime vuosina alkanut löytyä varhais- epäilemättä myös muiden asuinpaikoilta mesoliittisia aineistoja, jotka ovat teknolo- ja irtolöytöinä talteen saatujen piiartefak- gisesti ja myös raaka-aineenkäytöltään sa- tien joukossa, hienoimpana esimerkkinä manlaisia Sujalan aineiston kanssa. Nämä Nilsiästä löytynyt upea, yli 10 cm pitkä nuo- aineistot on otettu talteen viime vuosikym- lenkärki (Hertell & Manninen 2011: Kuva menien aikana kaivaus- tai pintalöytöinä, 2b, 13a). mutta niiden yhteyttä itäiseen kulttuuripii- Sujalan teknologia osoittaa siis, että riin ei ole vertailuaineistojen puuttuessa asuinpaikalla on asunut joukko ihmisiä, ymmärretty. Kysymys on siis ns. museolöy- joiden juuret olivat Luoteis-Venäjällä, döistä. Käsittelemme tässä kahta puhtaasti todennäköisimmin Volgan yläjuoksun ja itäistä teknologiaa edustavaa löytöpaikkaa, Laatokan kaakkoisrannan välisellä alueel- jotka olemme LaPio-projektin tutkimusten la. Nämä ihmiset, tai heidän esi-isänsä, yhteydessä tunnistaneet Tromssan museon olivat siirtyneet Pohjois-Lappiin nopeasti, ja Varangin saamelaismuseon kokoelmista. luultavasti Laatokan ja Äänisjärven välitse ja käyttäen hyväkseen Vienanmeren ja An- cylusjärven väliin mannerjään sulamisen myötä muodostunutta kannasta. Muuton Fállegoahtesajeguolbba nopeutta osoittaa se, että vaikka välimatka oli noin tuhat kilometriä, he pystyivät jat- Vieraillessamme ensimmäistä kertaa Va- kamaan painallussäletuotantoa pohjoiseen rangin saamelaismuseossa elokuussa 2007 saavuttuaan. Tämä oli mahdollista vain havaitsimme vitriinissä säännöllisiä säleen edellyttäen, että teknologian täydellisesti katkelmia, jotka oli tehty Sujalan löytöjen lähtöalueella oppinut henkilö saavutti kaltaisesta raaka-aineesta ja jotka muuten- myös määränpään – välialueelta ei nimit- kin muistuttivat huomattavasti Sujalan täin löydy sellaista raaka-ainetta, jonka säleitä, samalla kun ne poikkesivat huomat- avulla kiventyöstötaidon olisi voinut välit- tavasti alueen muista varhaismesoliitti- tää seuraavalle sukupolvelle. sista sälelöydöistä. Vuonna 2008 kävimme Muutto edellytti tietenkin, että läpi museon mesoliittiset kokoelmat ja elinympäristö sekä matkan varrella että löysimme yhden Sujalaa muistuttavan ai- määränpäässä oli ehtinyt kehittyä sellaisek- neiston. Kävi ilmi, että vitriinin säleet olivat si, että metsästäjille elintärkeää saalista oli peräisin juuri tuosta aineistosta ja että kyse saatavilla. Se ei siis voinut tapahtua heti oli pintalöydöistä, jotka oli kerätty usei- mannerjään sulamisen jälkeen. Sen tarkka den vuosien aikana. Seuraavana kesänä ajankohta ei ole selvillä. Sujalan asuin- onnistuimme Varangin saamelaismuseon paikka osoittaa kuitenkin, että muuttajat johtajan Kjersti Schanchen neuvojen avul- olivat ehtineet Varanginvuonon rannoille la paikallistamaan löytöpaikan ja vuonna ja löytäneet sieltä tarkoituksiinsa sopivaa 2010 dokumentoimme siellä yhä olevat kiviraaka-ainetta ennen Vetsijärvellä leiriy- pintalöydöt (Kuva 9) jättäen ne kuitenkin

12 Kuva 9. Löytöjen dokumentointia Fállegoahtesajeguolbban asuinpaikalla, kuvassa Jarmo Kankaanpää. (Kuvannut: T. Rankama.) paikoilleen. Samana vuonna analysoim- Fállegoahtesajeguolbban artefaktit on me myös Varangin saamelaismuseossa siis suurimmaksi osaksi valmistettu saman- säilytettävän kokoelman tuolta asuinpai- laisesta heikosti metamorfoituneesta hiek- kalta ja nimesimme paikan Schanchen kakivestä kuin Sujalan aineisto. Joukossa paikallistuntemuksen perusteella Fállego- on jonkin verran myös muita kivilajeja, ahtesajeguolbbaksi. mutta kaikkiin on sovellettu samaa tekno- Ilmeni, että myös Tromssan museossa logiaa. Aineistoon kuuluu vain yksi varsin säilytetään samalta paikalta peräisin ole- epämääräinen ytimen katkelma; Sujalan vaa pintalöytökokoelmaa. Sen kävimme löytöjen kaltaisia iskutasonmuotoiluiskok- analysoimassa kesällä 2011. Kaikkiaan ar- sia, jotka usein päättyvät saranamurtu- tefakteja – sekä museoissa että maan pin- maan (Kuva 10:a–c), on kuitenkin yhteensä nalla näkyvissä – on yhteensä 663 (Tau- hieman toista sataa. Tämä osoittaa, että lukko 2). Näistä 526 olemme analysoineet ytimien käsittely paikalla on ollut saman- tarkemmin. Lopuista artefakteista 121 on laista kuin Sujalassa. epädiagnostisia iskoksia ja fragmentteja, Säleet (Kuva 10:d–z) ovat säännöllisiä, jotka kuitenkin raaka-aineiltaan vastaavat tasaleveitä, reunoiltaan suoria, ja niiden asuinpaikan muita löytöjä. Lisäksi Varan- selkäpuolen harjanteet ovat samansuun- gin saamelaismuseon kokoelmaan kuu- taiset reunojen kanssa. Säleet myös saa- lui luettelon mukaan 16 muuta artefaktia, vuttavat lopullisen leveytensä varsin pian jotka eivät olleet saatavilla – ne olivat ehkä iskutason jälkeen. Aineistoon kuuluu aina- museon näyttelyssä. kin kahdeksan leveää languette-murtumaan

13 Taulukko 2. Fállegoahtesajeguolbban aineisto jaettuna teknologisiin yksikköihin. Fállegoahtesajeguolbba Pinta- ja museolöydöt Säleytimet ja ytimen katkelmat 1 Säleet ja säleen katkelmat, mukaan lukien esineet 275 Säleytimen ja iskutason muotoiluiskokset ja niistä tehdyt esineet 126 Muut iskokset ja iskoksen katkelmat sekä niistä tehdyt esineet 101 Uurrinsäleet 8 Luokittelemattomat katkelmat 135 ”Poissaolleet” 16 Hiotun kiviesineen katkelmat 1 Yhteensä 663

Kuva 10. Artefakteja Fállegoahtesajeguolbbasta. a–e, h, i, l, u–x Varangin saamelaismuseon kokoelmista; g, m, o, s, t, y, z Tromssan museon kokoelmista; f, j, k, n, p, q, r valokuvattu asuinpaikalla. (Piirtänyt: T. Rankama.)

14 päättyvää sälettä (Kuva 10:p), jollaisia on ta peräisin oleva väestöryhmä, joka piti Sujalankin aineistossa (Kuva 5:k) ja jotka metsästysleiriään Sujalassa, käytti hyväk- yleensä osoittavat pehmeän tai epäsuoran seen myös Varanginvuonon rannikkoa, ei tekniikan käyttöä (Inizan et al. 1999: 144). ainoastaan hakeakseen sieltä raaka-ainetta, Säleiden proksimaalipäät on huolellisesti vaan myös pitempiaikaiseen oleskeluun. trimmattu (Kuva 10:d–o), iskutasonjäännös on pieni ja kovera ja sen reuna on useimmiten pyöreäksi hiottu. Säleiden leveys on tavallisesti 6 ja 22 mm:n välillä, mutta le- Fállegoahtesajeguolbban sijainti veimmät ovat yli 30 mm:n levyisiä. ja ajoitus Samoin kuin Sujalan aineistossa, säleiden reunat ovat usein koko pituudel- Fállegoahtesajeguolbba eli “haukankotasi- taan retusoituja (Kuva 10:j, z). Jatkotyöstöön jakuolpuna” on Varanginvuonon eteläran- on kuulunut myös säleiden katkaiseminen nalla, Nyelv-joen suun länsipuolella kohtisuoraan (Kuva 10:g–1, l, m, o, q–z), 70–75 metrin korkeudessa sijaitseva hiek- monesti sen jälkeen, kun reunat on jo retu- katasanne, joka muodostaa “satulan” sisä- soitu. Aineistoon kuuluu myös viisi säleen maan graniittikallioiden ja lähempänä ran- katkelmien reunaan tehtyä uurrinta ja kah- taa sijaitsevan kallionyppylän välille (Kuva deksan uurrinsälettä. 11). Satulan keskiosassa tuulieroosion Nuolenkärkiä Fállegoahtesajeguolb- pintakasvillisuudesta kuorimassa hiekka- ban asuinpaikalta ei ole löydetty. Tämä voi maassa näkyi kiviartefakteja n. 17 x 24 m:n johtua siitä, ettei kyse ole kaivaus- vaan kokoisella alueella. Todellinen löytöalue pintalöydöistä. Toisaalta se voi myös hei- lienee laajempi, sillä löytökeskittymä näytti jastaa rannikon elinkeinoja, joissa merel- jatkuvan varvikon reunan alle. Merenpin- listen resurssien käyttö on luultavasti ol- nan ollessa korkeammalla kallionnyppylä lut etusijalla. Kiinnostava yksityiskohta muodosti niemekkeen, jonka hiekkainen on, että asuinpaikalta löytyi myös hiotun satula yhdisti kannaksena mantereeseen. kiviesineen – todennäköisesti pienehkön Tällainen kannas – norjaksi eid – on eri- taltan – katkelma. Hiottuja talttoja kuuluu nomainen asuinpaikka meripyytäjille, sillä myös Luoteis-Venäjän varhaismesoliittisiin se tarjoaa suojaisen sataman riippumatta aineistoihin. siitä, kumpaan suuntaan tuuli vuonoa pit- Fállegoahtesajeguolbban pintalöytöai- kin puhaltaa: tuulen kääntyessä veneet voi neisto – sekä paikalla yhä lojuva että yksinkertaisesti siirtää tyveneen kannaksen museoihin kerätty – vastaa teknologisesti toiselle puolelle. Varanginvuonon nykyi- täysin Sujalan aineistoa samalla kun se sistä kalastajakylistä Ekkerøy ja kveenikylä poikkeaa täysin rannikon Komsa-vaiheen Pykeija (Bugøynes) sekä Vesisaaren (Vad- asuinpaikkojen löydöistä (vrt. esim. Bøe & søn) kaupunki sijaitsevat juuri samanlaisil- Nummedal 1936). Aineisto ei ole aivan yhtä la – joskin isommilla – kannaksilla. Asuin- monipuolinen kuin Sujalassa ja varsinkin paikan sijainti tällaisella paikalla viittaa pienempien artefaktien, kuten trimmausis- siihen, että sen asukkaat käyttivät veneitä kosten, määrä on vähäinen. Tämä johtuu ja todennäköisesti harjoittivat ainakin ka- epäilemättä kaivausten puutteesta. Raaka- lastusta, sillä lähistöltä mantereen puolelta aineiden Sujalaa suurempi monimuotoi- olisi löytynyt huomattavasti suojaisam- suus on helppo selittää sillä, että asuinpaik- piakin leiripaikkoja mikäli rannikolla olisi ka sijaitsee lähempänä raaka-ainelähteitä, käyty vain raaka-ainetta noutamassa. kun taas Sujalaan on tuotu vain muutama Fállegoahtesajeguolbban löytöalueen valikoitu, valmiiksi muotoiltu ydin sekä korkeus nykyisestä merenpinnasta on n. jokunen valmis artefakti. 71 metriä, mikä teoriassa mahdollistaisi Fállegoahtesajeguolbban asuinpaikka jopa 10 250 radiohiilivuoden eli 12 000 ka- osoittaa, että sama Venäjän luoteisosis- lenterivuoden iän (Kuva 12). Todellisuu-

15 Kuva 11. Fállegoahtesajeguolbban ja Ovenfor Lossoa’s husin sijainti. Karttapohja: Geove- kst. (Piirtänyt: J. Kankaanpää.)

Kuva 12. Sisemmän Varanginvuonon varhaisimmat ajoitukset ja rannankorkeus. (Piirtä- nyt: J. Kankaanpää.)

16 dessa Varanginvuonon radiohiiliajoitetut laaksosta ja sen löydöt ovat luettelon mu- asuinpaikat ovat kuitenkin sijainneet n. kaan pääasiassa ”dolomiittia” eli vaalean- 10–20 metriä vastaavanikäisen ranta- ruskeaa mikrokiteistä ainesta, joka kovasti viivan yläpuolella; esimerkiksi Fállego- muistuttaa Sujalan löytöjä. Kyseessä on siis ahtesajeguolbbasta vain n. 160 m luoteeseen selvästi eri kohde. Fállegoahtesajeguolbban 63 metrin korkeudessa sijaitsevalta Čokki asuinpaikan nimetessämme käytimme pai- 1:n asuinpaikalta kaivetun koivuhiilinäyt- kan saamenkielistä nimeä. Tuolloin emme teen iäksi saatiin 9166±95 BP eli n. 8400 eaa. olleet vielä nähneet Torsten Simonsenin (Grydeland 2006: 86–7), vaikka teoreettinen löytöjen luettelotietoja emmekä tienneet maksimi-ikä korkeuden perusteella olisi ol- hänen antamastaan nimestä. Tämän tiedon lut n. 10 000 BP eli 9 500 eaa. Uskottavampi löydettyämme päätimme kuitenkin jatkaa ajoitus Fállegoahtesajeguolbballe olisi näin oman nimemme käyttöä, jottei kohdetta ollen n. 9500–9325 BP eli 8800–8600 eaa. sekoitettaisi Povl Simonsenin julkaisemaan Tämäkin on useita satoja vuosia vanhempi ”Ovenfor Gressbakkeniin”. kuin Sujalan ajoitus, mikä tuntuisi viit- taavan siihen, että Sujalan asukkaat eivät enää edustaneet itäisten siirtolaisten ensim- mäistä sukupolvea. Ovenfor Lossoa’s hus Fállegoahtesajeguolbban ”alkuperäi- nen” löytyminen on sinänsä mielenkiin- Torsten Simonsenin osuus Varanginvuo- toinen tarina. Vuonna 1978 kanadalainen non itäisten asuinpaikkojen tutkimushisto- arkeologi Priscilla Renouf kaivoi Nyelvin riassa ei rajoittunut Fállegoahtesajeguolb- suun itäpuolella sijaitsevaa neoliittista baan. Keväällä 2012 suunnittelimme jälleen asuinpaikkaa apunaan joukko norjalaisia tutkimusmatkaa Tromssan museoon ja arkeologian opiskelijoita ja koululaisia (ks. kävimme läpi museon internetissä olevaa Renouf 1989). Vapaahetkinään opiskeli- luetteloa sopivia kohteita etsien. Huomiom- jat kuljeskelivat ympäristössä etsien uusia me kiinnittyi kohteeseen nimeltä Ovenfor arkeologisia kohteita, ja yksi heistä, Tor- Lossoa’s hus, jonka aineiston pyysimme sten Simonsen, osui Fállegoahtesajeguolb- nähdäksemme eräiden muiden löytöjen ban ”satulalle”, mistä hän keräsi muiden ohella. Tromssaan päästyämme totesimme opiskelijoiden avustuksella joukon pin- saaneemme jälleen jättipotin: Ovenfor Los- talöytöjä. Nämä talletettiin Tromssan yli- soa’s husin aineisto oli täysin samanlaista opiston museoon nimellä ”Ovenfor Gress- Sujalan ja Fállegoahtesajeguolbban aineis- bakken” rannassa sijaitsevan Rissebaktin ton kanssa. Kävi myös ilmi, että se oli löy- eli Gressbakkenin (nyk. Grasbakken) kylän tynyt samalla tavalla ja samassa yhteydessä mukaan. Simonsenin isä, Tromssan yliopis- kuin Fállegoahtesajeguolbba, ja sen päänu- ton arkeologian professori Povl Simonsen, mero löytöluettelossa onkin heti Fállego- joka oli aikaisemmin tutkinut alemmilla ahtesajeguolbbasta seuraava. terasseilla sijaitsevia neoliittisia ja myöhäis- Ovenfor Lossoa’s husin aineistosta mesoliittisia asuinpaikkoja (Gressbakken olemme analysoineet Tromssan museossa Nedre Vest ja Nedre Øst sekä Gressbakken olevat 259 artefaktia (Taulukko 3). Luette- Øvre), oli kuitenkin jo aiemmin julkaissut lossa oli lisäksi yksi palanut ja yksi palama- 1957 löytyneen, ”Ovenfor Gressbakken” ton luufragmentti sekä kappale maasälpää, -nimisen kohteen, joka sijaitsi ”1½ km me- jota emme pitäneet artefaktina. Museotut- ren rannasta, Nyelvin laaksoon antavalla kimusten jälkeen kävimme maastossa tar- terassilla” ja joka oli tuottanut löytöinä kastamassa paikan sijainnin, mutta meillä pääasiassa kvartsia ja kvartsiittia (Simon- ei ole vielä ollut tilaisuutta maan pinnalla sen 1961: 251). Torsten Simonsenin ”Oven- näkyvien löytöjen tarkempaan kartoit- for Gressbakken” taas sijaitsee n. 400 m tamiseen ja dokumentointiin. Maastokäyn- meren rannasta ja 700 m länteen Nyelvin nin ja valokuvien perusteella voi kuitenkin

17 Taulukko 3. Ovenfor Lossoa’s husin artefaktien jakautumien teknologisiin yksikköihin. Ovenfor Lossoa’s hus Tromssan museon löydöt Ytimet ja ytimen katkelmat 4 Säleet ja säleen katkelmat, mukaan lukien esineet 100 Säleytimen ja iskutason muotoiluiskokset sekä niistä tehdyt esineet 63 Muut iskokset ja iskoksen katkelmat sekä niistä tehdyt esineet 16 Uurrinsäleet 10 Luokittelemattomat iskokset ja katkelmat 66 Yhteensä 259

sanoa, että ne vastaavat täysin museossa nojen kanssa. Proksimaalipäässä näkyvät olevaa kokoelmaa ja molemmat ovat iskutason reunan trimmaamisesta jääneet raaka-aineeltaan jopa lähempänä Sujalaa arvet (Kuva 13:f, k) ja reuna on useimmiten kuin Fállegoahtesajeguolbba, jossa raaka- pyöreäksi hiottu. Iskutasonjäännös on pie- aineiden kirjo on, kuten edellä todettiin, ni ja pinnaltaan kovera sekä usein fasetoitu, Sujalaa monipuolisempi. Ovenfor Lossoa’s ts. siinä näkyy iskutasonmuotoiluiskosten husin Tromssan museossa säilytettävästä arpia ja niiden välisiä harjanteita. Säleiden aineistosta 90 % on heikosti metamorfoi- leveys on yleensä 8 ja 18 mm:n välillä. Le- tunutta hiekkakiveä. Muita raaka-aineita, veitä säleitä, joissa on languette-murtuma, kuten piitä, serttiä, kvartsia ja kvartsiittia, on aineistossa kaksi (Kuva 13:l). on vain yksittäisiä kappaleita. Reunojen retusointi on tavallista, sitä Kaikki ytimet ovat erittäin loppuun esiintyy noin kolmanneksessa säleen kat- käytettyjä ja niistä kolmen alkuperäistä kelmista (Kuva 13:d, m, p, q, x, z). Jatko- muotoa on vaikea päätellä. Yksi (Kuva 13:a) työstöön on myös kuulunut säleiden kat- on kuitenkin selvästi lähes kartionmuotoi- kaiseminen kohtisuoraan, usein sen jälkeen nen säleydin, jonka iskupinnan jäljellä kun reuna(t) on jo retusoitu (Kuva 13: d, olevat sälearvet ovat säännöllisiä ja suora- f, i–q, u–å). Aineistoon kuuluu myös kah- reunaisia ja sijaitsevat vieri vieressä. Sen deksan säleuurrinta ja kymmenen uurrin- iskutaso on muotoiltu usealla iskulla. Sama sälettä, joten urien työstäminen luuesinei- koskee kahta muuta ydintä. siin näyttää olleen tärkeä osa teknologiaa. Aineistoon kuuluu 38 iskutasonmuotoi- Uurtimista kahdessa on toisella reunalla re- luiskosta (Kuva 13:b) ja 22 trimmaus- tusointia, joten tälläkin asuinpaikalla uur- iskosta, jotka osoittavat, että ytimien käsit- timien valmistamista voidaan pitää ainakin tely tällä paikalla on ollut juuri samanlaista osittain jo käytettyjen esineiden uudelleen- kuin Sujalassa ja Fállegoahtesajeguolbbassa muotoiluna. Uurtimien lisäksi Tromssan – ja myös teknologian alkuperäalueella Luo- museossa olevaan aineistoon kuuluu yksi teis-Venäjällä. Iskutasonmuotoiluiskoksis- sälekaavin, mutta nuolenkärkiä ei ole ai- ta monet päättyvät saranamurtumaan. nakaan toistaiseksi löytynyt. Säleet (Kuva 13:d, f, i–q, u–å) ovat ohui- Asuinpaikalla vielä lojuvat pintalöydöt ta, säännöllisiä, suorareunaisia ja tasaleveitä vastaavat täysin edellä kuvattua. Lähes kaik- sekä myös profiililtaan suoria (Kuva 13:d). kien raaka-aine on heikosti metamorfoitu- Niiden leveys saavuttaa maksiminsa pian nutta hiekkakiveä. Joukossa on iskutason- iskutasonjäännöksen jälkeen ja selkäpuo- muotoiluiskoksia (Kuva 13:c) ja säännöllisiä len harjanteet ovat samansuuntaisia reu- säleen proksimaalikatkelmia (Kuva 13:e, g,

18 Kuva 13. Artefakteja Ovenfor Lossoa’s husin asuinpaikalta. a, b, d, f, i, j, k–q, u–å Tromssan museon kokoelmista; c, e, g, h, r, s, t valokuvattu asuinpaikalla. (Piirtänyt: T. Rankama.) h), joissa on pienet koverat iskutasonjään- missa reunoissa (Kuva 13:g, r, s) ja joukossa nökset ja hiotut iskutason reunat (Kuva 14). on ainakin kaksi säleuurrinta (Kuva 13:t). Kohtisuoraan katkenneet katkelmat ovat Ovenfor Lossoa’s hus on siis aivan il- tavallisia (Kuva 13:e, g, h, r, s, t). Useissa meisesti puhtaasti itäiseen teknologiseen säleissä on retusointia toisessa tai molem- piiriin kuuluva asuinpaikka.

19 Kuva 14. Ovenfor Lossoa’s husin asuinpaikalla kuvattu säleen proksimaalipää, jossa on kovera iskutasonjäännös ja hiottu iskutason reuna. (Ku- vannut: T. Rankama.)

Ovenfor Lossoa’s husin sijainti ja tuma pienine tasanteineen, mutta hieman ajoitus lännempänä maasto muuttuu loivaksi hiekkaiseksi rinteeksi, jossa näkyy rantatör- Ovenfor Lossoa’s husin löytöjen analy- mien sarja. Koska oletimme löytöjen luon- soinnin yhteydessä kävi ilmi, ettei kohteen teen perusteella, että löytöpaikan korkeus tarkemmasta sijainnista ollut tietoa Troms- olisi 70 m:n tienoilla, aloitimme etsinnän san museon luettelossa eikä siitä – kuten korkeammalta kallioalueelta. Parin tunnin ei Fállegoahtesajeguolbbastakaan – ollut tuloksettoman etsiskelyn jälkeen laskeu- olemassa tarkastuskertomusta. Tromssan duimme alemmas hiekkarinteelle, ja kohta museossa työskentelevä professori Knut löytyi ensimmäinen säleen katkelma tuuli- Helskog kuitenkin kertoi, että Lossoan eroosiopaljastumasta. talon yläpuoliselta rinteeltä löytyy ”kaiken- Alueella kierrellessämme totesimme laista”. Päätimme siis itse lähteä etsimään. löytöalueen varsin laajaksi; rinteen suun- Itse ”Lossoas hus” on Povl Simon- nassa löytöjä näkyi n. kuudenkymmenen senin vuonna 1957 tutkima neoliittinen ja korkeuskäyrien suuntaisesti noin sadan asuinpaikka maantien varressa Nyelv- metrin matkalla (Kuva 11). Korkeusväli oli joen itäpuolella, Olaf Lossoan (Luusuan) n. 36–41 metriä eli selvästi alempi kuin Fál- talon takapihalla (Simonsen 1961: 441–448), legoahtesajeguolbba (Kuva 12). Koska ky- vain puolisentoista kilometriä Fállego- seessä on rantaeroosiorinne, on kuitenkin ahtesajeguolbbasta itään. Sen ”yläpuolelle” ilman kaivausta mahdotonta sanoa, ovatko etelään nousee jyrkähkö kalliomuodos- löydöt alkuperäisellä korkeudellaan. Saat-

20 taa hyvinkin olla, että löydöt ovat rannan liittisesta Ahrensburg-kulttuurista (esim. syöpyessä valuneet alemmas alkuperäi- Sandmo 1986; Bjerck 1995; Fuglestvedt seltä tasoltaan ja samalla levinneet aallo- 1999; Woodman 1999; Grydeland 2005: 45;). kon pyörittäminä alkuperäistä laajemmalle Komsan kulttuuria eli Norjan Ruijan alueelle. rannikon mesoliittista kulttuuria käsiteltiin Nykyinenkään korkeus ei sinänsä pitkään yhtenäisenä yksikkönä. Vasta olisi ongelma, sillä vuonon pohjoisran- 1990-luvulla irlantilainen arkeologi Peter nalla sijaitseva asuinpaikka Mortensnes Woodman jakoi sen kolmeen osaan eli R10, josta on myös itäisentyyppistä säleai- ”Komsa-vaiheeseen” (10 000–8500 BP), neistoa (Kankaanpää & Rankama 2012; ”Sæleneshøgda-vaiheeseen” (8500 BP– vrt. Schanche 1988: 58, 72–74), sijaitsee 40 määrittelemätön) ja ”trapetsivaiheeseen” metrin korkeudessa ja sen radiohiiliajoitus (määrittelemätön–mesoliittisen kauden (tosin tuntemattomasta puulajista) on loppu) (Woodman 1993; 1999). Samoihin 8500±140 BP (Schanche 1998: 97) eli n. 7956– aikoihin norjalainen arkeologi Bjørnar Ol- 7176 eaa., keskiarvo 7550 eaa.. Teoriassa 36 sen esitti pitkälti Woodmanin tutkimuksiin metrin korkeus voisi ajoittua aikaisintaan n. perustuvan kolmivaiheisen kronologian, 8900 BP, mitä voitaneen pitää terminus post jossa Komsa-vaihetta vastaava Vaihe I queminä jos löydöt ovat alkuperäisellä pai- ajoittui välille 10 000–9000 BP, Sæleneshøg- kallaan. Toisaalta yläreunan 41 m:n ajoitus da-vaihetta vastaava Vaihe II välille 9000– 9150 BP tarjoaa jonkinlaisen terminus ante 7500/7000 BP ja trapetsivaihetta vastaava quemin jos osoittautuu, että löydöt ovat Vaihe III välille 7500/7000–5600 BP (Olsen vierineet, koska se tällöin ilmaisee, milloin 1994). ylimmät löydöt ovat viimeistään voineet Woodmanin ja Olsenin mukaan Kom- jäädä paikoilleen. sa-vaiheelle (Vaihe I) tyypillisiä olivat ”omakärkiset” (säleen luontaista terävää kärkeä hyväkseen käyttävät) ja – van- himmissa kohteissa – Fosna/Ahrensburg- Pohdintaa tyyppiset viistokärkiset ruodolliset kärjet, kantatut (ts. yhdeltä reunalta jyrkällä re- Ennen Fállegoahtesajeguolbban aineiston tussilla tylpennetyt) esineet (backed tools) tunnistamista itäiseksi Pohjois-Norjan ran- ja levykirveet (flake axes). Teknologisesti nikolta ei tunnettu ainuttakaan varhais- Komsa-vaiheessa käytettiin Woodmanin mesoliittista löytöä, jonka olisi tiedetty mielestä epäsuoraan iskentään eli tuurnan osoittavan, että alueelle saapui pioneerivai- (punch) käyttöön perustuvaa tekniikkaa heessa asutusta idän tai kaakon suunnalta. serttiraaka-aineeseen sekä kovaa suoraa Tällainen mahdollisuus oli kyllä kirjalli- iskentää kvartsiin ja kvartsiittiin4. Jälkim- suudessa mainittu (esim. Olsen 1994), mut- mäisellä tekniikalla tuotettiin kookkaita, ta mitään todisteita siitä ei ollut esitetty. karkeamuotoisia säleitä ja iskoksia pallo- Mahdollisesta itäisestä saapumissuunnasta maisista (globular) tai kiekkomaisista (disc- oli esitetty arveluja heti Komsan kulttuu- shaped) ytimistä; myös kahdensuuntaisia rin löytymisen jälkeen (esim. Bjørn 1928; (dual-platform) ytimiä esiintyi (Woodman Gjessing 1945) ja hypoteesi sai kannatusta 1993: 60ff; Olsen 1994: 29–31). Suomessakin (Äyräpää 1951; Luho 1956), Woodmanin Sæleneshøgda-vaihe (Vai- vielä niinkin myöhään kuin 1980-luvun he II) erosi edeltäjästään etenkin säleiden alussa (Meinander 1984: 27–28). Kuten valmistuksen osalta. Ytimet olivat kartio- aiemmin todettiin, nykyinen käsitys ran- maisia ja Woodmanin mielestä ne liittyvät nikon Komsa-vaiheen asutuksen alkupe- mikrosäleiden tuotantoon vaikka kook- rästä kuitenkin on, että se saapui alueelle kaampiakin säleitä esiintyy. Tyypillisiä etelästä Norjan rannikkoa pitkin ja periytyi olivat myös suoraan poikki katkenneet tai luoteisen Keski-Euroopan myöhäispaleo- katkaistut säleet ja katkaisupintaa iskuta-

21 sona käyttäen valmistetut uurtimet (burins Tämänhetkisten tutkimustemme pe- on breaks) sekä säleet, joiden reunat on re- rusteella näyttää siltä, että ” Sæleneshøgda- tusoitu koko pituudeltaan. Woodman näki vaihe” itse asiassa edusti itäistä väestöä ja kartiomaisten ytimien ja mikrosäleiden oli todellisuudessa osittain päällekkäinen yleistymisen edustavan laajempaa kehitys- ”Komsa-vaiheen” kanssa, jonka se lopulta tä, joka oli nähtävissä myös Keski-Norjassa korvasi kokonaan. Keski-Norjassa tapahtu- (Woodman, 1993: 70–75; Olsen 1994: 31–32). nut siirtyminen ”hienompaan” säletekniik- Trapetsivaiheen (Vaihe III) tunnus- kaan (esim. Bjerck 1986, 2008) taas ei ollut merkkejä olivat ennen muuta säleiden esikuva Pohjois-Norjan kehitykselle vaan tuotannon lakkaaminen sekä bipolaari- sen seuraus, mutta on vielä avoin kysymys, ytimien ja poikkiteräisten nuolenkärkien oliko tämän ilmiön takana diffuusio vai yleistyminen. Jälkimmäisiä Woodman varsinainen väestönmuutos (vrt. Sørensen kutsuu trapetseiksi ilmeisesti piisäletekno- et al. 2013). logian typologian mukaan, vaikka ne on Tilanne Varanginvuonolla mesoliit- valmistettu iskoksista, ei säleistä. Kvartsi tisen kauden alussa, yhdeksännen vuosi- yleistyi raaka-aineena (Woodman 1994: tuhannen jälkipuoliskolla eaa. näyttää siis 301; Olsen 1994: 33–34). siltä, että rannikkoa asutti lännen kautta Komsa-vaiheen eli Vaiheen I periy- saapunut, merelliseen ympäristöön sopeu- tymisestä Lounais-Norjan Ahrensburg- tunut väestö (”Komsa”), kun sinne saapui peräisestä Fosnan kulttuurista on nykyi- uusia tulokkaita koilliselta metsävyöhyk- sin laaja yksimielisyys. Yhteisiä piirteitä keeltä (”Sujala”). Itäisen väestön alkupe- ovat mm. säleiden valmistuksen suora räinen kiinnostus rannikkoon on saattanut iskentätekniikka ja ”yksiteräiset” (viistoon liittyä raaka-aineen eli säleteknologiakel- katkaistut) ruodolliset sälenuolenkärjet. poisen metamorfoituneen hiekkakiven Miksi ja miten Sæleneshøgda-vaiheen eli hankintaan, mutta Fállegoahtesajeguolb- Vaihe II:n ilmeisen erilainen säleteknolo- ban asuinpaikan sijainti viittaa vahvasti gia syntyi on kysymys, johon Woodman ja myös merellisten resurssien hyödyntämi- Olsen eivät ota kantaa. Molemmat viittaa- seen. vat kuitenkin samankaltaiseen kehitykseen Millaiset sitten olivat näiden kahden Keski-Norjassa, mistä syntyy käsitys, että pioneeriväestön keskinäiset suhteet? Tässä kyse olisi jonkinlaisesta luontaisesta pai- vaiheessa on tietysti vaikea sanoa mitään kallisesta teknologisesta evoluutiosta Kes- varmaa, mutta päätellen siitä, että niin ki-Norjan oletetun tilanteen tapaan taikka itäisen kuin läntisenkin väestön asuinpai- tuosta suunnasta saaduista vaikutteista. kat sijaitsevat avoimilla paikoilla lähellä Tämä selitys käy kuitenkin kyseenalai- rantaa eivätkä esimerkiksi piilossa kauem- seksi, kun otetaan huomioon, että Vaiheen pana sisämaassa, suhteet eivät näyttäisi ol- II säleteknologia muistuttaa kuvauksel- leen ainakaan kovin avoimesti vihamieliset. taan huomattavasti Sujalan teknologiaa ja että Sujalan ja Fállegoahtesajeguolbban ajoitukset ovat vanhempia kuin kyseisen teknologian ilmaantuminen Keski-Norjaan. Lopuksi Tutkiessamme Tromssan museossa löytöjä Woodmanin Sæleneshøgda-vaiheeseen liit- Sujalan, Fállegoahtesajeguolbban ja Oven- tämistä kohteista (Mortensnes R10, Starehn- for Lossoa’s husin asuinpaikkojen löy- junni eli Woodmanin ”Karlebotn hut site” ja tyminen ja niiden sitominen itäiseen, vaiheelle nimensä antanut Sæleneshøgda) Laatokan kaakkoisrannikon ja Volgan löysimme mm. selviä painallussäleitä ja is- yläjuoksun välisiltä laajoilta metsäalueilta kutasonmuotoiluiskoksia, jotka puuttuvat peräisin olevaan säleteknologiaan ja asutus- Ahrensburg-peräisistä läntisistä aineistois- virtaukseen muuttaa huomattavasti kuvaa ta tyystin. Fennoskandian pohjoisimpien osien asut-

22 tamisesta jääkauden jälkeen. Tiedämme Bibliografia nyt, että alueelle saapui väkeä kahdesta eri suunnasta. Itäisillä ja läntisillä pioneereilla oli erilainen alkuperä, erilainen kiviteknologia ja mitä todennäköisimmin myös eri- Painamattomat lähteet lainen kieli. Myös adaptaatio oli alun perin erilainen, sillä itäiset tulijat olivat kotoisin Grydeland, S. E. 2006. Nytt lys på eldre stein- sisämaan jokien varsilta, kun taas läntiset alder in Finnmark. En sammenlignende olivat sopeutuneet elämään valtameren studie over bosetningsmønster og bruk av rannikolla. steingjnstander i Varanger, Alta og Nord- Komsa-asuinpaikkojen ajoitusten epä- Finland. Julkaisematon käsikirjoitus. määräisyys estää pohtimasta tarkemmin Lahti, E.-K. 2006. Utsjoki 226 Vetsijärvi 7 näiden kahden asutusaallon suhdetta toi- Sujala KM 35224: osteologinen analyysi siinsa. Näyttää joka tapauksessa siltä, ettei 22.2.2006. Julkaisematon raportti. Teki- itäistä alkuperää oleva asutus jäänyt ly- jöiden hallussa. hytaikaiseksi vaan levisi laajemmallekin Rankama, T., Kankaanpää, J. & Sørensen, ainakin Varanginvuonon alueella. Siitä M. 2012. Breaking blades. Experiments on osoituksena samantyyppiset aineiston in intentional and accidental blade löytyminen ainakin kolmelta muulta yllä breakage. European Association of mainitulta asuinpaikalta (Starehnjunni, Archaeologists, 18th Annual Meeting, Mortensnes R10 ja Sæleneshøgda), joiden Helsinki 29.8.–1.9.2012. Konferens- löytöjä ei ole tässä tarkasteltu lähem- siesitelmä. min. On todennäköistä, että Ruijan rannikon runsaiden mesoliittisten aineistoko- koelmien joukosta löytyy vielä lisää itäistä säleteknologiaa, kun niitä päästään ”tie- Tutkimuskirjallisuus dostavin silmin” tutkimaan. Itäisen kehittyneemmän säletekno- Carpelan, C. 1996. Mikä on alkuperämme? logian leviäminen Ruijaan jo varhaisella Hiidenkivi 4/96: 10–14. mesoliittisella kivikaudella auttaa selit- Bjerck, H. B. 1986. The Fosna–Nøstvet prob- tämään myös Keski- ja Etelä-Norjassa lem. A sonsideration of archaeological myöhemmin tapahtunutta säleteknologian units and chronozones in the South muutosta. Sen sijaan, että se selitettäisiin Norwegian Mesolithic period. Norwegi- epämääräisellä sisäisellä kehityksellä, an Archaeological Review 19(2): 103–121. jolle ei löydy esikuvia, voidaankin puhua Bjerck, H. B. 1995. The North Sea Continent pohjoisesta lähteneestä vaikutusaallosta and the pioneer settlement of Norway. (vrt. Sørensen et al. 2013). Tämä selitys A. Fischer (toim.) Man and Sea in the on huomattavasti todennäköisempi, sillä Mesolithic: Coastal Settlement Above and painallustekniikkaan perustuva säletekno- Below Present Sea Level: 131–144. Oxbow logia on erittäin monimutkainen ja vaatii Books, Oxford. erikoistunutta välineistöä ja tietotaitoa. Sen Bjerck, H. B. 2008. Norwegian Mesolithic itsenäinen keksiminen Länsi-Norjassa sa- trends: A review. G. Bailey and P. maan aikaan, kun se oli jo olemassa pohjoi- Spikins (toim.) Mesolithic Europe: 60– sessa, ei vaikuta uskottavalta. 106. Cambridge University Press, Cam- LaPio-projektin tutkimukset itäisen bridge. säletekniikan ja itäisten pioneerien Bjørn, A. 1928. Nogen Norske stenalders- leviämisestä Fennoskandian pohjoisosissa problemer. Norsk Geologisk Tidsskrift 10: jatkuvat. 53–75. Blankholm, H. P. 2004. Earliest Mesolithic site in northern Norway? A reassess-

23 ment of Sarnes B4. Arctic Anthropology Gjessing, G. 1945. Norges steinalder. Norsk 41(1): 41–57. arkeologisk selskap, Oslo. Bokelmann, K., Averdieck, F.-R. & Grydeland, S. E. 2005. The pioneers of Willkomm, H. 1985. Duvensee, Wohn- Finnmark – from the earliest coastal platz 13. Offa 42: 13–33. settlements to the encounter with the Brunet, F. 2012. The technique of pressure inland people of northern Finland. H. knapping in Central Asia: Innovation Knutsson (toim.) Pioneer settlements and or diffusion? P. M. Desrosiers (toim.) colonization processes in the Barents re- The Emergence of Pressure Blade Mak- gion: 43–77. ��Vuollerim Papers on Hun- ing: 307–328. Springer, New York – ter-Gatherer Archaeology 1. Vuollerim Dordrecht – Heidelberg – London. 6000 år, Vuollerim. Bøe, J. & Nummedal, A. 1936. Le Finnmar- Halinen, P. 2005. Prehistoric Hunters of kien. Les origines de la civilization dans Northernmost Lapland. Settlement pat- l’extrême-nord de l’Europe. Instituttet terns and subsistence strategies. Iskos 14. for sammenlignende kulturforskning, Finnish Antiquarian Society, Helsinki. Oslo. Hartz, S., Terberger, T. & Zhilin, M. (2010). Carpelan, C. 1999. On the postglacial colo- New AMS-dates for the Upper Volga nization of Eastern Fennoscandia. M. Mesolithic and the origin of microblade Huurre (toim.) Dig it all. Papers dedi- technology in Europe. Quartär 57: 155– cated to Ari Siiriäinen: 151–172. Finnish 169. Antiquarian Society and Archaeologi- Hertell, E. & Manninen, M. A. 2011. Few cal Society of Finland, Helsinki. and far between – an archive survey of Clark, J. E. 2012. Stoneworkers’ approaches to Finnish blade finds. T. Rankama (toim.) replicating prismatic blades. P. M. Des- Mesolithic Interfaces. Variability in Lithic rosiers (toim.) The Emergence of Pressure Technologies in Eastern Fennoscandia: Blade Making: 43–135. Springer, New York 112–141. Monographs of the Archaeo- – Dordrecht – Heidelberg – London. logical Society of Finland 1. Saarijärvi. Engelstad, E. 1989. Mesolithic house sites Hood, B. 2012. The empty quarter? Iden- in arctic Norway. C. Bonsall (toim.) The tifying the Mesolithic of interior Finn- Mesolithic in Europe. Papers Presented at mark, North Norway. Arctic Anthropol- the Third International Symposium, Edin- ogy 49(1): 105–135. burgh 1985: 331–337. John Donald Pub- Inizan, M.-L., Lechevallier, M. & Plumet, lishers, Edinburgh. P. 1992. A technological marker of the Fletcher, C. H., Rhodes, W. F., Moller, J. J. & penetration into North America: Pres- Long, A. J. 1993. Emergence of the Va- sure microblade debitage, its origin in ranger Peninsula, arctic Norway, and the Paleolithic of North Asia and its dif- climate changes since deglaciation. The fusion. P. Vandiver, J. R. Druzik, G. S. Holocene 3(2): 116–127. Wheeler & I. C. Freestone (toim.) Issues Fuglestvedt, I. 1999. The Early Mesolithic in Art and Archaeology III. Materials site Stunner, southeast Norway: A dis- Research Society Symposium Proceedings cussion of Late Upper Palaeolithic/ Vol. 267: 661–681. Materials Research Early Mesolithic chronology and cul- Society, Pittsburgh. tural relations in Scandinavia. J. Boaz Inizan, M.-L., Reduron-Ballinger, M., (toim.) The Mesolithic of Central Scan- Roche, H. & Tixier, J. 1999. Technol- dinavia. Universitetets Oldsaksamlings ogy and Terminology of Knapped Stone. Skrifter. Ny rekke 22: 189–202. CREP, Nanterre. Fuglestvedt. I. 2007. The Ahrensburg- Kankaanpää, J. and Rankama, T. 2011. Spa- ian Galta site in SW Norway. Dating, tial patterns of the Early Mesolithic technology and cultural affinity. Acta Sujala site, Utsjoki, Finnish Lapland. T. Archaeologica 78:2: 87–110. Rankama (toim.) Mesolithic Interfaces.

24 Variability in Lithic Technologies in East- 47–61. Studia historica Fenno-Ugrica 2. ern Fennoscandia: 43–63. Monographs of Societas historiae Fenno-ugricae, Oulu the Archaeological Society of Finland 1. – Jyväskylä. Saarijärvi. Olsen, B. 1994. Bosetning og samfunn i Finn- Kankaanpää, J. & Rankama, T. 2012. Post- marks forhistorie. Universitetsforlaget, Swiderian in the Barents Sea region. Oslo. S. A. Vasil’ev & V. Ja. Shumkin (toim.) Oshibkina 2006 = Ошибкина, С. В. Mesolithic and Neolithic of Eastern Eu- Мезолит Восточного Прионежьа: rope: Chronology and Culture Interaction: култура Веретье. Москва. 39–44. Russian Academy of Sciences, Ostrauskas, T. 2000. Mesolithic Kunda Institute of the History of Material Cul- culture. A glimpse from Lithuania. V. ture, Peter the Great Museum of An- Lang & A. Kriiska (toim.) De Tempori- thropology and Ethnography (Kunst- bus Antiquissimis Ad Honorem Lem- kamera), St. Petersburg. bit Jaanits: 167–180. Muinasaja teadus Kankaanpää, J. & Rankama, T. painossa. 8. . Eesti Teaduste Akadeemia, Ajaloo Fast or slow pioneers? A view from Instituut, Tallinn. northern Lapland. F. Riede, J. Apel & Pelegrin, J. 2006. Long blade technology M. Tallavaara (toim.) Lateglacial and in the Old World: an experimental ap- Postglacial Pioneers in Northern Eu- proach and some archaeological results. rope. British Archaeological Reports Inter- J. Apel & K. Knutsson (toim.) Skilled national Series. Oxford. Production and Social Reproduction. SAU Kleppe, J. I. painossa. Desolate landscapes or Stone Studies 2: 37–68. Uppsala. shifting landscapes? Late glacial/early Prøsch-Danielsen, L. & Høgestøl, M. 1995. post-glacial settlement of northernmost A coastal Ahrensburgian site found in Norway in the light of new data from Galta, Rennesøy, Southwest Norway. Eastern Finnmark. F. Riede, J. Apel & A. Fischer (toim.) Man & sea in the Meso- M. Tallavaara (toim.) Lateglacial and lithic: Coastal settlement above and below Postglacial Pioneers in Northern Eu- present sea level: Proceedings of the In- rope. British Archaeological Reports Inter- ternational Symposium, Kalundborg, national Series. Oxford. Denmark 1993: 123–130. Oxbow, Ox- Koltsov, L.V. & Zhilin, M. G. 1999. Tanged ford. point cultures in the Upper Volga Ba- Rankama, T. 1996. Prehistoric Riverine Adap- sin. S. Kozłowski, J. Gurba & L. L. tations in Subarctic Finnish Lapland: The Zaliznyak (toim.) Tanged Points Cul- Teno River Drainage. Dissertation Sub- tures in Europe: 346–360. Maria Curie- mitted in Partial Fulfilment of the Re- Skłodowska University Press, Lublin. quirements of the Degree of Doctor of Kriiska, A. & Tvauri. A. 2007. Viron esihisto- Philosophy in the Department of Anthro- ria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, pology at Brown University. University Helsinki. Microfilms International, Ann Arbor. Meinander, C. F. 1984. Kivikautemme Rankama, T. 2008. Kiviteknologian tut- väestöhistoria. P. Fogelberg (toim.) kimus. P. Halinen, V. Immonen, M. Suomen väestön esihistorialliset juuret: Lavento, T. Mikkola, A. Siiriäinen & P. 21–48. Bidrag till kännedom av Finlands Uino (toim.) Johdatus arkeologiaan: 359– natur och folk 131. Suomen tiedeseura, 374. Gaudeamus, Helsinki. Helsinki. Rankama, T. & Kankaanpää, J. 2007. The Nummedal, A. 1926. Stenaldersfundene i earliest postglacial inland settlement Alta. Norsk Geologisk Tidsskrift 9: 43–47. of Lapland. А. В. Волокитин (Отв. Nuñez, M. 1997. Uusi katsaus Suomen редактор) Каменный век Европейского asuttamismalliin. K. Julku (toim.) Itä- Севера: 44-65. Российская Академия merensuomi, eurooppalainen maa: Наук, Уральское отделение, Коми

25 научный ценр, Институт языка, understanding J. Apel & K. Knutsson литературы и истории, Сыктывкар. (toim.) Skilled Production and Social Re- Rankama, T. & Kankaanpää, J. 2008. East- production. SAU Stone Studies 2: 277– ern arrivals in post-glacial Lapland: 296. Uppsala. the Sujala Site 10 000 cal BP. Antiquity Sørensen, M. 2012. The arrival and devel- 88(318): 884–899. opment of pressure blade technology in Rankama, T. & Kankaanpää, J. 2011. First southern Scandinavia. P. M. Desrosiers evidence of eastern Preboreal pioneers (toim.) The Emergence of Pressure Blade in arctic Finland and Norway. Quartär Making: 237–259. Springer, New York – 58: 183–209. Dordrecht – Heidelberg – London. Renouf, P. 1989. Prehistoric Hunter-Fishers of Sørensen, M., Rankama, T., Kankaanpää, J., Varangerfjord, Northeastern Norway. Re- Knutsson, K., Knutsson, H., Melvold, S., construction of settlement and subsistence Eriksen, B. V. & Glørstad, H. 2013. The during the Younger Stone Age. British first eastern migrations of people and Archaeological Reports, International knowledge into Scandinavia: evidence Series 487. Archaeopress, Oxford. from studies of Mesolithic technology, Sandmo, A. K. 1986. Råstoff og redskap – mer 9th–8th millennium BC. Norwegian Ar- enn teknisk hjelpemiddel. Magistergrads- chaeological Review. http://dx.doi.org/ avhandling, Universitetet i Tromsø. 10.1080/00293652.2013.770416 Schanche, K. 1988. Mortensnes, en boplats i Tixier, J. 1984. Le débitage par pression. Varanger. Et studie av samfunn og mate- Préhistoire de la pierre taillée 2. Économie riell kultur gjennom 10.000 år. Magister- du débitage laminaire: 57–70. C.R.E.P., gradsavhandling i arkeologi, Universi- Paris. tetet i Tromsø. Volokitin, A. 2005. Some peculiarities of col- Silvennoinen, A., Gustavson, M., Pert- onization of the European north-east in tunen, V., Siedlecka, A., Sjöstrand, T., Mesolithic. H. Knutsson (toim.) Pioneer Stephens, M. B., & Zachrisson, E. 1987. settlements and colonization processes in Geological map. Prequaternary rocks. the Barents region. Vuollerim Papers on Northern Fennoscandia. Compiled at the Hunter-Gatherer Archaeology 1: 11–18. Geological Surveys of Finland, Norway Vuollerim 6000 år, Vuollerim. and Sweden. National Board of Survey, Volokitin 2006 = Волокитин, А. В. 2006. Helsinki. Мезолитические стоянки Парч 1 и Парч Simonsen, P. 1961. Varangerfunnene II. 2 на Вычегде. Российская Академия Fund og udgravninger på fjordens syd- Наук, Уральское отделение, Коми kust. Tromsø Museums Skrifter Vol. VII, научный центр, Институт языка, II, Tromsø. литературы и истории, Сыктывкар. Sjöström. A. & Nilsson, B. 2009. ‘Rulers’ of Woodman, P. C. 1993. The Komsa Culture. southern Sweden: technological aspects A re-examination of its position in the of a rediscovered tool. S. McCartan, R. Stone Age of Finnmark. Acta Archaeo- Schulting , G. Warren & P. Woodman logica 63: 57–76. (toim.) Mesolithic Horizons. Papers�� pre- Woodman, P. C. 1999. The Early Postglacial sented at Seventh International Confer- settlement of arctic Europe. E. Cziesla, ence on the Mesolithic in Europe, Bel- T. Kersting & S. Pratsch (toim.) Den Bo- fast, 2005, Volume II: 788–794. Oxbow gen spannen. Festschrift für B. Gramsch books, Oxford. zum 65. Geburtstag. Beiträge zur Ur- Sorokin 1984 = Сорокин, А. Н. 1984. und Frühgeschichte Mitteleuropas 20: Мезолит Великих Мещерских Озер. 297–312. Beier & Beran, Weissbach. Советская Археология 1984/1: 46–65. Zhilin, M. G. 1996. The western part of Sørensen, M. 2006. Rethinking the lithic Russia in the Late Palaeolithic–Early blade definition: towards a dynamic Mesolithic. L. Larsson (toim.) The Ear-

26 liest Settlement of Scandinavia and its re- useamman artefaktin uhraamista ohut- lationship with neighbouring areas. Acta hieille järkevänä. Archaeologica Lundensia, series in 8o, 4 Woodmanin mainitsema epäsuoran No. 24: 273–284. tekniikan käyttö Komsa-vaiheen aika- Zhilin, M. G. 2005. The terminal Paleolith- na on epätodennäköistä, sillä tämän ic–Early Mesolithic of the Upper Volga tekniikan tiedetään levinneen Etelä- and colonization of the northwest of Skandinaviaan, josta Komsa-väestö oli Eastern Europe. H. Knutsson (toim.) peräisin, vasta keskimesoliittisella kau- Pioneer settlements and colonization pro- della n. 7000 eaa. (Sørensen 2006; 2012; cesses in the Barents region. Vuollerim vrt. Pelegrin 2006: 40). Todennäköisem- Papers on Hunter-Gatherer Archae- min kyse on ollut suorasta pehmeästä ology 1: 163–179. Vuollerim 6000 år, tekniikasta. Vuollerim. Žilin, M. G. 2006. ��Das Mesolithikum im Ge- biet zwischen den Flüssen Wolga und Ph.D., dosentti Tuija Rankama on Oka: einige Forschungsergebnisse der akatemiatutkija Helsingin yliopiston letzten Jahre. Praehistorische Zeitschrift Filosofian, historian, kulttuurin ja tai- 81/1: 1–48. teiden tutkimuksen laitoksella.

Ph.D. Jarmo Kankaanpää on yliopisto- Viitteet tutkija samalla laitoksella. Rankama ja Kankaanpää johtavat yhdessä Suomen Akatemian rahoittamaa Lapin Pio- 1 Olemme tässä artikkelissa käyttäneet neerit -tutkimushanketta. ilmausta eaa. silloin, kun kyseessä ovat kalibroidut ajoitukset. [email protected] 2 Tämä on konservatiivinen arvio. Var-Var- [email protected] haisimmat radiohiiliajoitukset vievät asutuksen alun vuoden 9500 eaa. paik- keille (Grydeland 2005; 2006; Kleppe painossa), mutta ajoitettu materiaali saattaa sisältää runsaastikin omaa ikää, minkä vuoksi pidämme näitä ajoituk- sia epäluotettavina (ks. Rankama & Kankaanpää 2011:202–203). 3 Raaka-aineen geologiaa koskevat tiedot perustuvat suullisiin tiedonan- toihin, koska sitä ei ole tutkittu ohut- hieillä. Tämä puolestaan johtuu siitä, että vaikka kivilaji on päällisin puolin homogeenista, siinä voi mikroskoopin avulla havaita sellaisia eroja, joiden perusteella artefaktit on valmistettu useasta eri kimpaleesta, joilla voi olla eri alkuperä Varangin niemimaan alueella (R. Kesola, suull. tied. 2006). Tut- kimalla yksi hie saadaan siis tietoa vain yhdestä raaka-ainekimpaleesta. Koska raaka-ainekimpaleiden määrästä ei ole tietoa, emme ole toistaiseksi pitäneet

27 Muinaistutkija 3/2013

Frida Ehrnsten

Kirkonlattian aarteet

Kyrkgolvens skatter

Numismatiker kallar mynt som upphittats under kyrkgolv för kyrkfynd, en fyndgrupp som utgör en väsentlig del av alla de myntfynd som gjorts i Norden. Kyrkfynden har uppstått under en längre tidsperiod och kan på så vis ses representera myntcirkulationen ur ett långt tidsperspektiv. Kyrkfynden innehåller sällan rariteter, istället är det huvudsakligen frågan om småpengar som varit i aktiv cirkulation. I de finska kyrkorna har man tagit till vara över 13500 mynt. Mynt har tappats, offrats eller nedlagts i gravar och på så vis hamnat under golvet. Eftersom jordlagren under kyrkorna är ytterst blandade är det närapå omöjligt att skilja åt dessa olika kontexter. Orsaken till att mynt hamnat under golvet har starkt påverkats av praktiska faktorer, såsom golvets skick, belysningen och trängsel i kyrkan. Myntens låga värde har med säkerhet inverkat på det besvär man gjort sig för att plocka upp ett tappat mynt. Även för offer i kyrkorna använde man sig av de minsta möjliga mynten. Det var handlingen som betydde något, inte värdet på offret i sig själv. De upphittade mynten speglar därmed historien ur ett penning- historiskt och ett kulturellt perspektiv, vilket belyser samhälleliga aspekter utgående från den monetära historien.

Numismaattisessa tutkimuksessa kirkoista gradu -työhöni perustuvassa artikkelissa löytyneitä rahoja kutsutaan yksinkertai- käsittelen Suomen eri alueiden (myös Ah- sesti kirkkolöydöiksi. Suomessa on otettu venanmaan) kirkkolöytöjä perusteellisesti talteen yli 13500 rahaa kirkkotutkimusten (Ehrnsten painossa). Tässä artikkelissa esit- yhteydessä. Tämä löytöryhmä muodostaa- telen tutkimukseni pääkohdat ja tulokset, kin olennaisen osan kaikista Pohjoismaista painopisteenä kirkkolöytöjen arkeologinen löytyneistä rahoista. Kirkkolöytö on yleen- konteksti. sä kertymälöytö, kokonaisuus, joka lähinnä sattumanvaraisesti muodostaa yhden kontekstin. Koska rahat ovat kertyneet kirkon lattian alle pitkän ajan kuluessa, ne edus- Kirkkolöytöjen tulkintaa tavat rahankiertoa pidemmässä aikapers- pektiivissä kuin esimerkiksi aarrelöydöt. Yksi kysymys, joka väistämättä nousee Vuonna 1992 ilmestyneessä Henrik esiin kirkkolöydöistä puhuttaessa, on, mik- Klackenbergin väitöskirjassa keskiaikaisen si rahat ovat joutuneet kirkon lattian alle: Ruotsin monetarisoitumista käsitellään onko ne kätketty tahallaan vai hukattu va- maaseutukirkkojen rahalöytöjen perusteel- hingossa? Väitöskirjassaan Klackenberg tu- la. Yksittäisten kirkkojen rahalöytöjä on lee siihen lopputulokseen, että keskiaikai- käsitelty myös muissa yhteyksissä (esim. sista rahoista suurinta osaa voidaan pitää Sarvas 1982, 1990; Hiekkanen 1986, 1989; ”uhrihävikkinä” (ruots. offerspill). Tällä hän Taavitsainen 1989; Haggrén 2007; Jylkkä- tarkoittaa, että rahat olisivat pudonneet kä- Karppinen 2011). Pro gradu -työssäni sistä ja vierineet hukkaan virallisen uh- kokosin tiedot kaikista Manner-Suomen raamisen yhteydessä. Tätä tulkintaa tukee kirkkolöydöistä ja analysoin niiden perus- ainakin Ruotsin puolella se, että suurin teella sekä yleistä rahankäyttöä että kirk- osa keskiaikaisista rahoista löytyy entisten kolöytöjen merkitystä (Ehrnsten 2012). Pro alttareiden, kirstujen tai uhritukkien lähei-

28 Kuva 1. Yleisiä keskiaikaisia rahoja Suomen kirkoista. Vasemmalta: Gotlantilainen penninki n. 1220–1270, Maunu Eerikinpojan penninki 1320–1330-luku, Sten Sture vanhemman brakteaatti n. 1470–1500. (Kuva: F. Ehrnsten.) syydestä (Klackenberg 1992: 34–36). (Kuva rahalaskua noudattava 1/6 äyriä. 1700-lu- 1.) vun alun hätärahojen jälkeen lyötiin valta- Myös muissa Pohjoismaissa kirk- va määrä kupariäyrejä, joiden suhteellinen kolöytöjen tutkimus on pääasiassa keskit- osuus kirkkolöydöissä näyttäisi kasvavan tynyt keskiaikaisiin rahoihin. Tämä johtuu sen mukaan, mitä enemmän rahoja kaiken osittain siitä, että kirjallisten lähteiden kaikkiaan on. puuttuessa esinelöytöjen merkitys on ko- On mahdollista että osa uuden ajan rostunut. Keskiaikaiset rahat kertovat ra- rahoista liittyy uhrihävikkiä vastaavaan hajärjestelmän vakiintumisesta kirjoitetun ”kolehtihävikkiin”. Asetus kolehtikeräyk- tiedon puuttuessa. Toisaalta keskittyminen sestä säädettiin vuonna 1571 (Teslikes skal keskiaikaan johtuu myös siitä, että pai- man ock så wel på Landzbygdenne som j koittain Skandinaviassa näyttää siltä, että Städerna, hwar helge dag, tå mesta folket suurin osa kirkoista löydetyistä rahoista är tilhopa, lata en gå medh Hatten, eller, on peräisin ajalta ennen reformaatiota. som ellies haffuer warit sedher, medh Ta- Tämä on myös vaikuttanut kirkkojen ra- flonne” KO 1571: 30; Kjöllerström 1971), halöytöjen tulkintaan, ja niiden yleiseen ja voisi olettaa, että keräysten yhteydessä yhdistämiseen katolilaisiin uskomuksiin. on voinut kadota yhtä jos toistakin. Kuten Katolisessa kirkossa rahauhrit olivat nimit- Pekka Sarvas totesi jo vuonna 1982 Espoon täin vakiintunut osa itse kristinuskoa (Gull- rahalöytöjen perusteella, on kuitenkin erit- bekk 2012: 227). Myös Klackenberg esittää, täin epätodennäköistä, että 1600-luvun että rahalöytöjen silmiinpistävä vähen- kuparikolikot olisivat tulleet vahingossa tyminen Kustaa Vaasan aikana johtuu re- hukatuiksi (Sarvas 1982: 46). Vaikka esi- formaatiosta ja siitä, että vanhat katoliset merkiksi Kristiina 1/4 -äyrin arvo oli tavat uhreineen ja pyhimyksineen hävi- vähäinen, kyse on kuitenkin sen verran sivät (Klackenberg 1992: 38). isosta rahasta, että sen sattumalta huk- Uhrihävikki selittänee varmasti pää- kaaminen on melko epäuskottavaa. Tämän osan keskiaikaisista rahoista, mutta myö- taas voisi selittää sillä, että rahat olivat niin hempien aikojen rahat vaativat lisää poh- vähäarvoisia, ettei pudotettua kolikkoa ole dintaa. Suomessa löytöjen määrä kyllä viitsitty nostaa ylös. Osa rahoista voi myös laskee hieman Kustaa Vaasan aikana, mut- olla peräisin kirkkohautauksista, vaikka nii- ta sen jälkeen niiden määrä kasvaa räjäh- tä on nykypäivänä hankala erottaa muista dysmäisesti. Lähinnä löytöjen määrä vai- mahdollisista hukatuista rahoista. kuttaisi tästä lähtien korreloivan rahojen alhaisen arvon kanssa, sillä 1500-lukua dominoivat Juhana III:n 2- ja 1/2-äyriset, joiden hopeapitoisuus oli ennätyksellisen 13 666 rahaa 77 kirkosta alhainen. Kuparirahan lyönnin alkamisen jälkeen ¼-äyrit olivat vallitsevia, kunnes Tämän hetkisten laskelmieni mukaan 1666 pienimmäksi kuparirahaksi tuli hopea- Suomessa on otettu talteen 13 666 rahaa

29 kirkoista, kirkkoraunioista ja vanhoilta kirk- Rekisteröidyt rahalöydöt antavat kui- kopaikoilta. Olen pyrkinyt rajaa-maan ai- tenkin hyvän kuvan sekä kirkkolöytöjen neistoni ainoastaan kirkonseinien sisä- koostumuksesta että löytöjen alueellisesta puolelta löytyneisiin rahoihin mutta aina jakaumasta. Rahojen määrä kirkoissa vaih- tämä ei ole mahdollista johtuen joko doku- telee suuresti - yhdestä rahasta yli tuhanteen mentoinnin puutteesta tutkimustilanteessa rahaan. Tämä johtuu suurelta osin eroista tai rajojen epäselvyydestä ylipäätänsä. En dokumentoinnin tarkkuudessa itse tutki- kuitenkaan käsittele kirkkoihin tehtyjä kät- musten yhteydessä, mutta myös laajasti ja kölöytöjä; näitä on eri aikakausilta ja usei- perusteellisesti tutkittujen kirkkojen välillä den kirkkojen yhteydestä, esim. Ulvilasta, on eroja. Esimerkiksi Lempäälän kirkosta Turun tuomiokirkosta, Naantalin luosta- löydettyjen rahojen määrä on huomatta- rikirkosta ja Askaisista. van vähäinen (197 kpl) ottaen huomioon,

Kuva 2. Suomen kirkkolöydöt. (Piirtänyt: F. Ehrnsten.)

30 että kirkko tutkittiin tarkoin menetelmin tymät ovat Perniön kirkosta, jossa 33 % koko ja maa-aines sekä runkohuoneesta että sa- löydöstä (207 rahaa) muodostuu keskiaikai- karistosta seulottiin. Markus Hiekkanen on sista rahoista ja Koroisten niemeltä, jossa 166 esittänyt, että tämä johtuisi kirkossa vuosina keskiaikaista rahaa on voitu varmuudella 1835–1838 tehdyistä korjaustöistä, jolloin sijoittaa kirkonraunioiden sisälle. Varsinkin arkut poistettiin runkohuoneen lattian alta suurten kertymälöytöjen kohdalla keskiai- (Hiekkanen 1986: 100). Hiekkasen mukaan kaisten rahojen osuus on kuitenkin suhteel- on mahdollista, että koko kirkon lattian lisen pieni. Keskiaikaisista rahoista melkein alusta tyhjennettiin muutenkin ja korvattiin ¾ ovat ruotsalaisia, vanhimmat rahat taas täyttömaalla. Vastaavanlaiset korjaustyöt pääosin Gotlannista. Myöhemmin keski- ovat ilman muuta voineet vaikuttaa löytöjen ajalla liivinmaalaisten rahojen osuus kasvaa, määrään myös muissa kirkoissa. mikä osoittaa että Ruotsin rahoilla ei ollut Löydöt eivät jakaudu tasaisesti koko monopolia, edes siinä maakunnassa joka oli Suomen alueelle, vaan ne keskittyvät alu- lähimpänä emämaata. (Kuva 3.) eille jossa asutus oli tiheintä jo keskiajalla Toiseksi eniten rahoja on Ahvenanmaal- ja väestö vaurainta. Näillä alueille myös ra- ta, jota on myös tutkittu ylivoimaisesti kat- kennettiin kivikirkkoja, jotka ovat säilyneet tavimmin. Ahvenanmaan 13 keskiaikaisista pitäjien keskipisteenä kautta vuosisatojen. kirkoista ainoastaan Vårdön kirkosta ei ole Keskiajan kivikirkot ovat taas usein olleet löytöaineistoa, kaikista muista kirkoista on tutkimusten kohteena, johtuen laajoista otettu talteen rahoja. Suurimmassa osassa restaurointi- ja ennallistamistöistä varsinkin kirkoista löydöt on myös dokumentoitu 1900-luvun toisen puoliskon aikana. Markus ja otettu talteen ruuduittain, mikä helpot- Hiekkasen mukaan vuoden 1868 jälkeen taa löytöjen tulkintaa. Ahvenanmaan ai- keskiaikaisissa kivikirkoissa on tehty jopa neisto poikkeaa myös koostumukseltaan 250 tutkimusta (Hiekkanen 2005: 40). Kuten muun Suomen aineistosta; sekä vanhimmat todettu, olen sisällyttänyt tutkimukseen kirkot että vanhimmat rahat löytyvät nimit- kaikki kirkkolöydöt, enkä ainoastaan kivi- täin täältä. Rahan käyttö yleistyi Ahvenan- kirkoista löytyneitä rahoja. Levintäkartta maalla 1200-luvun kuluessa, mutta eniten osoittaa kuitenkin selkeästi miten löydöt kirkoista löytyy 1300-luvun rahoja. Kaiken keskittyvät keskiaikaisten kivikirkkojen kaikkiaan Ahvenanmaalta on 2537 rahaa, alueille. (Kuva 2.) joista melkein neljännesosa, eli 624, on kes- Varsinais-Suomen löytöaineisto on yli- kiaikaisia. Suurin osa vanhimmista rahoista voimaistesti rikkain: 6632 rahaa 18 eri on gotlantilaisia, mutta materiaaliin sisältyy kirkosta. Suurimmat kertymät ovat Laiti- myös varhaisia rahoja Ruotsista ja Pohjois- lasta (1119), Nousiaisista (1474) ja Turun Saksasta. 1300-luvulta lähtien Ruotsin rahat Tuomiokirkosta (1485). Keskiaikaisia ra- dominoivat ja verrattuna Manner-Suomeen hoja (vuosilta 1200–1520) on yhteensä 681 liivinmaalaisten rahojen osuus on hyvin pie- kappaletta eli noin 10 prosenttia Varsinais- ni. Ahvenanmaan keskiaikainen monetaa- Suomen löytöaineistosta kokonaisuudes- rinen historia on siis selkeäsi lähempänä saan. Suurimmat keskiaikaisten rahojen ker- Ruotsia kuin Suomea.

Kuva 3. Keskiaikaisia rahoja muualta kuin Ruotsista. Ylhäältä vasemmalta: Tallinnan penninki n. 1400, Tarton penninki n. 1413– 1420, Tanskan hvid, Kristian I 1448–1481, Saksalaisen ritarikunnan kotkabrakteaatti 1391–1415. (Kuva: F. Ehrnsten.)

31 Manner-Suomessa myös Satakunnasta jäljittää. Esimerkiksi Kiihtelysvaaran kirkon ja Uudeltamaalta on suhteellisen edustava restaurointitöiden yhteydessä on vuonna määrä kirkkolöytöjä. Satakunnasta on rekis- 1931 löydetty rahoja. Kirjeessään (18.8.1933) teröity 1676 rahaa 11 eri kohteesta ja Uudel- Arkeologiselle komissiolle kirkkoherra Juha tamaalta 1591 rahaa 14 kirkosta. Satakun- Noponen kertoo, että rahoja on löytynyt nasta suurimmat kertymät ovat Tyrväältä ”sieltä sun täältä lattian alta”. Myös Taipa- (757), Sastamalasta (282) ja Lempäälästä leen ortodoksisen kirkon kohdalla on vas- (198), Uudellamaalla suurimmat löydöt ovat taavanlainen tieto olemassa, mutta kaikki Espoon (550) ja Lohjan (533) kirkoista. Hä- tarkemmat yksityiskohdat löydöstä puuttuu meestä on otettu talteen rahoja ainoastaan (RK, top. ark.). kahdeksasta kirkosta ja kaikki löydöt ovat Myös Lapista on tämänhetkisten tieto- pieniä ja satunnaisia. Yhteensä rahoja on jeni mukaan rahalöytöjä ainoastaan yhdestä ainoastaan 277 kappaletta. Hämeessä on kirkollisesta paikasta, nimittäin Enontekiön kuitenkin suoritettu eniten tutkimuksia Markkinasta. Paikalla on sijainnut useita kirkkoihin liittyvissä paikoissa viimeisten puukirkkoja, joista viimeinen purettiin vuon- 15 vuoden aikana (Hämeenkoski 1996–2002 na 1826. Vuosina 2000 ja 2001 paikalla suo- ja Pälkäneen kirkonraunio 1990–2000-luku), ritettiin arkeologisia tutkimuksia ja kirkon mutta rahojen määrä on jäänyt vähäiseksi. alueelta löydettiin 53 rahaa. Vanhin on kuu- Mainittakoon, että Pälkäneen rauniokirkon sinainen vuodelta 1585, nuorin markka vuo- asehuoneen tutkimuksissa vuonna 2010 ei delta 1928 (Halinen 2000 & 2001, liite 3). Mark- otettu talteen yhtäkään rahaa (Vuoristo kinan kirkon funktio eroaa muista kirkoista, 2010). se oli nimittäin käytössä ainoastaan tam- Pohjanmaalta on hieman enemmän ai- mi-helmikuussa markkinoiden ja käräjien neistoa: 797 rahaa 10 kirkosta. Suurin osa ra- yhteydessä (Halinen 2002: 44–45), kuten löy- hoista (410) on kuitenkin peräisin Hailuodon töaineistosta näkee, rahan käyttö kirkossa on kirkkorauniosta. Muut löydöt ovat huomat- kuitenkin ollut samanlaista kuin muualla. tavasti pienempiä. Muissa maakunnissa on kyse ainoastaan yksittäisistä kirkkolöy- döistä. Savosta on tieto Mikkelin kivisakaris- tosta löytyneistä rahoista. Rahakammion Rahoja eri aikakausilta topografisesta arkistosta löytyy 24.7.1900 päivätty lista, jossa luetteloidaan rahoja, Jotta kirkkolöytöjen kaltaista aineistoa jotka löytyivät sakariston restaurointitöiden voisi käsitellä, se on jollain tavalla jaet- yhteydessä. Listan mukaan löytöön kuului 6 tava laajempiin kokonaisuuksiin. Ajallinen hopea- ja 17 kuparirahaa vuosilta 1635–1746 ryhmittäminen on välttämätöntä, vaikka (RK, top. ark.). siihen liittyy monia ongelmia. Vuosiluku Karjalasta on rahoja ainoastaan yhdestä kertoo vain rahan lyöntivuoden; sen oikea jäljellä olevasta kirkosta, eli Tohmajärven käyttöaika voi vaihdella suuresti. Tietyt ra- kirkosta, josta on otettu talteen 54 rahaa hatyypit ovat olleet erityisen yleisiä ja pit- 1700-luvulta. Mielenkiintoisempi tapaus käaikaisia, esimerkkinä voin mainita Ulrika Karjalassa on kuitenkin Kauskilan kappe- Eleonoran ja Fredrik I:n kupariäyrit, jotka limäki, jossa 2000-luvun kaivausten yhtey- olivat pienin ja kirkkolöydöissä yleisin ra- dessä on löytynyt kaksi vanhaa kirkon- halaji melkein koko 1700-luvun ajan. Jakaes- rakennusten perustaa. Kirkonperustusten sani kirkkolöytöjen rahoja olen siksi pyrki- sisältä on löydetty yhteensä 26 rahaa, joista nyt tekemään jaon, joka sopii nimenomaan 25 on keskiaikaisia. Näistä jopa 18 ovat lii- tälle aineistolle. Rahat on jaettu seuraavaan vinmaalaista (Laakso 2011: 99–107). Tietoja kahdeksaan periodiin: rahalöydöistä Karjalan kirkoista on hieman Keskiaika (n. 1200–1520) enemmän, mutta koska löytöhetkestä on Vaasa-ajan alku (n. 1520–1569) useita vuosia, on näitä nykyään mahdotonta Juhana III:n inflaatiorahat ja palautu-

32 minen (1570–1623) döissä lähinnä harvinaisuuksiksi kuparira- Kuparirahat ja suurvalta-aika (1624– han tulon jälkeen. 1714) Keskiajan jälkeen aineiston notkah- Hätärahoista vapauden aikaan (1715– taminen ja Kustaa Vaasan rahojen vähäi- 1776) syys onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kuten Riikintaalerien aikakausi (1777–1808) Klackenbergkin (1992: 38) totesi, uskon- Suuriruhtinaskunta (1809–1917) nonpuhdistuksen myötä kirkon opeissa Itsenäisyys (1918-) tapahtui suuria muutoksia, mikä kenties Kuten alla olevasta kaaviosta ilme- heijastuu myös rahalöydöissä. Nykyään nee, ylivoimaisesti suurin osa rahoista on on kuitenkin yleisessä tiedossa, että refor- kaudelta 1715–1776 (Kuva 4). Valtaosa on maatio ei merkinnyt niin suurta mullistusta kupariäyrejä, jotka olivat käytössä vuo- tavallisten ihmisten uskonmaailmassa, että desta 1719 siihen saakka, kunnes äyriar- huomattavia muutoksia olisi näkynyt heti voisten kuparirahojen käyttö 1803 kiellet- paikallaan. Vanhat uskomukset ja traditiot tiin. Suomessa käyttö kuitenkin sallittiin elivät vielä pitkiä aikoja vahvoina. Näihin uudelleen sen jälkeen, kun maa oli joutunut kuuluu esimerkiksi votiivikultti ja pyhi- Venäjän valtaan 1808. Toiseksi suurimman myskultti (Weikert 2004: 12–14). Ihmisten ryhmän muodostavat 1600-luvun kupari- jumalusko ei aina sopinut yhteen uusien rahat, ensin kuningatar Kristiinan neljän- luterilaisten oppien kanssa, vaan jatkossa- nesäyriset ja 1660-luvun rahauudistuk- kin käännyttiin suoraan pyhimysten luokse sien jälkeen Kaarle XI:n 1/6-äyriset, jotka terveyden, hyvien satojen ja rauhan toivos- noudattivat hopearahalaskua. Muiden sa (Malmstedt 2002: 127). (Kuva 5.) aikakausien välillä rahat jakautuvat Suurvalta-aikana kirkollinen organi- huomattavasti tasaisemmin ja yleisesti voi saatio kehittyi, jotta seurakuntalaisten val- todeta, että hopearahat jäävät kirkkolöy- vominen ja kontrolloiminen olisi helpom-

Kuva 4. Kirkkolöytöjen rahojen ajallinen jakautuma. Kuten taulukosta ilmenee, ylivoimaisesti suurin osa rahoista on kaudelta 1715−1776.

33 Kuva 5. Yleisimmät kirkkolöytöihin kuuluvat rahat. Juhana III:n 2 äyriä, Kristiinan ¼-äyriä, Kaarle XI:n hopearahalaskua noudattava 1/6-äyriä ja Ulrika Eleonoran 1 äyri. (Kuva: F. Ehrnsten.) paa (Malmstedt 2002: 11). 1600-luvun ihmisten uskomuksissa. Traditionalismilla toisen puoliskon aikana työstettiin uutta kirkollisessa elämässä oli pitkään ollut kirkkojärjestystä, jonka tarkoituksena oli tärkeä merkitys. Se nähtiin osoituksena määritellä kirkon ja valtion väliset suhteet sekä jatkuvuudesta että turvallisuudesta sekä voimistaa luterilaisen kirkon yhtenäi- (Malmstedt 2002: 159). Reformaation ai- syyttä. Tuloksena oli vuoden 1686 kirkko- kana luovuttiin aluksi tietyistä kirkollisista laki, joka sääteli myös rituaalisia perinteitä traditioista, mutta pian samat vanhat tavat jumalanpalvelusten ja hautajaisten yhtey- palasivat hieman muunneltuina luterilai- dessä (1686 kirkkolaki). Hautajaisista sa-sa- seen liturgiaan. Kun kirkko ei enää viral- nottiin muun muuassa: ”Folcket skal och lisesti tarjonnut suoraa yliluonnollista apua förmanas, at rätta sig, wid Jordefärder och seurakuntalaisilleen, syntyi samalla uusi Begrafningar, efter Wåre Förordningar och tarve kansanuskolle ja sen tuomalle turval- Stadgar, och at skicka sig efter sitt Wilkor le (Scribner 1993: 483, 487−488). och wärde, aflåtandes med kåstelige Lijk- Vaikka syy rahojen joutumiseen Kistor och Swepningar…” och ”När Lijken kirkonlattioiden alle keskiajan jälkeen bijsättias, skal thet skee i Stillheet utan all muuttui, ei voida sanoa, että tämä olisi suo- Process och bekåstnadt…” (KL 1686, cap raa seurausta uskonnonpuhdistukselle. XVIII: § II & IV). Rahojen väheneminen 1500-luvun alussa Mielenkiintoista on, että juuri näihin voi todennäköisemmin liittää muutoksiin aikoihin kirkkolöytöjen määrä nousee en- ja tiukennuksiin itse rahapolitiikassa. Heti nakkolukemiin. Mahdollisesti tämän voi 1500-luvun lopussa, kun rahojen määrä taas nähdä vastareaktiona itse reformaatioon. nousee ja arvo laskee, myös kirkkolöydöt Katolisessa kirkossa rahauhrit olivat olleet yleistyvät. Tämä trendi jatkuu 1700-luvun kristinuskon vakiintunut osa (Gullbekk loppuun asti. Siihen aikaan hautaaminen 2012: 227). Vaikka tämä virallinen uhrikirkkojen sisällä pikkuhiljaa loppui ja sa- kultti hävisi, se ei tarkoita, että tapa olisi malla kirkonlattioita uudistettiin. Jos näin hävittänyt kollektiivisen merkityksensä ei olisi tapahtunut, voi hyvinkin olla, että

34 kirkkolöytöjen määrä olisi noussut vielä osalta, joiden lyöntivuosi on pystytty totea- 1800-luvulla. maan. Kaavio ei tietysti kuvasta absoluuttis- ta totuutta, mutta saamme sen kautta suun- taa-antavan kuvan, joka kertoo rahojen todellisista määristä. Nämä määrät antavat Rahojen määrä ja arvo myös aihetta pohtia sitä, missä määrin rahat sittenkin voisivat olla vahingossa hu- Vaikka rahoja on kirkoista paljon, mistään kattuja, ja myös sitä, kuinka paljon työsken- suuresta määrästä vuotta kohden ei ole telymenetelmät ovat vaikuttaneet rahojen kyse. Oheisessa kaaviossa on esitetty isoim- talteen ottamiseen. pien kirkkolöytöjen keskimääräisiä löy- Kuten on jo ilmennyt, suurin osa tömäärä vuotta kohden, niiden rahojen kirkoista löydetyistä rahoista ovat peräi-

Kuva 6. Suurimpien kertymälöytöjen keskimääräinen rahamäärä vuotta kohti.

35 sin 1700-luvulta. Jos tarkastelee rahojen pohtia, olisivatko ihmiset aina lähteneet määriä vuotta kohden huomaa, että sil- sekä ahtaalle että pimeälle kirkon lattialle loinkin määrä pysyy useimmissa kirkoissa ryömimään näiden rahojen perään. alle viiden (Kuva 6). Laitilan, Nousiaisten ja Turun isojen kertymälöytöjenkään kohdalla se ei nouse 15 rahan yli. Muiden aikakausien kohdalla rahojen määrä on vielä Mistä rahat löytyvät? huomattavasti pienempi; harvoin päästään edes yhteen rahaan vuotta kohti. Tutkimalla kirkkolöytöjen tarkkoja Rahojen arvokaan ei nouse suuriin löytöpaikkoja voi saada lisää pohjaa tulkin- lukemiin. Kirkon lattian alle on useim- taan itse rahojen merkityksestä kirkon lat- miten päätynyt vähäarvoisia pikkurahoja. tian alla. Mitä parempi dokumentointitaso Keskiajalta on etupäässä penninkejä, sekä on, sitä enemmän tulkintamahdollisuuksia Ruotsista, että Liivinmaalta. Myöhem- materiaali tarjoaa. Kuten jo aikaisemmin miltä ajoilta lattian alle on yleensä päätynyt mainitsin, on Ahvenanmaan kirkkojen tut- kunkin aikakauden pienimpiä vaihtoraho- kimuksissa noudatettu suhteellisen hyvää ja, eli penninkejä, äyrejä ja killinkejä. Sieltä dokumentointitasoa ja kirkkojen sisällä täältä löytyy kuitenkin poikkeuksia, jotka pystyy siksi helposti havaitsemaan erilaisia vahvistavat tämän säännön, esim. Kemiön löytökeskittymiä. Ahvenanmaan kirkoissa kirkosta on löytynyt Suomen kirkkojen ai- näkeekin, että suurin osa keskiaikaisista ra- noa kultaraha, joka on dukaatti Hollannin hoista löytyy pääalttarin läheisyydestä kuo- Kampenista vuodelta 1646. rista tai sivualttareiden liepeiltä. Uudem- Aineiston tulkinnan kannalta on man ajan rahat löytyvät huomattavasti tärkeää myös ymmärtää, miten nämä eri laajemmalta alueelta. aikakausien rahojen arvot vertautuvat toi- Ongelma Manner-Suomen kirkoissa on, siinsa. Tämä on kuitenkin monimutkainen että dokumentointitaso on paikoittain ollut laskutehtävä, joka vaati eri aikojen palkko- hyvin alhainen. Juhani Rinteen menetelmiä jen, hintojen ja verotuksen vertailua. Yksit- Koroisten kaivauksissa 1900–1902 voidaan täisten hintaesimerkkien kautta saa kuiten- pitää poikkeuksellisen korkeatasoisina, ja kin suunta-antavan kuvan eri aikakausien esimerkiksi löytöjen talteenotossa käytet- rahojen arvosta. Esimerkiksi vuonna 1350 tiin koordinaattijärjestelmää, joka käsitti 5 x noin 210 grammasta lihaa sai maksaa noin 5 metrisiä ruutuja (Koivunen 1979). Turun 3 penninkiä (Lagerqvist 2011: 94). Yksi tuomiokirkon kaivausten yhteydessä Rinne kirkon lattian alle päätynyt penninki vasta- ei enää ollut yhtä järjestelmällinen löytöjen si siis noin 70 grammaa lihaa. Vuonna 1647 talteenoton suhteen, vaan löytöpussien Närpiössä sai maksaa noin 0,2 äyriä yhdestä löytötiedot ovat summittaisia, esimerkiksi kananmunasta. Sen ajan yleisin lattian alle ”kirkon länsiosasta”, ”sakariston komeros- päätynyt raha, eli Kristiinan ¼ äyri, oli siis ta”, ” Bartholomaeuksen kuorista” tai josta- vähän yli yhden kananmunan arvoinen. kin haudasta. Muut 1900-luvun alun löydöt (Seppo Salmisen kortisto, RK.) Seuraava on lähes poikkeuksetta otettu talteen ilman vallitseva raha kirkkolöydöissä, eli hopea- mitään tarkempaa dokumentointia. rahalaskua noudattava 1/6 äyriä, ei ollut Suurin osa kirkkolöydöistä on peräisin paljon sen arvokkaampi. Vuonna 1670 sillä vuosikymmeniltä toisen maailmansodan olisi saanut Ruotsissa noin 30 grammaa jälkeen, jolloin kirkkoja restauroitiin ja en- lihaa (Lagerqvist 2011: 120). 1700-luvun nallistettiin. Vielä 1950-luvulla menetelmät kupariäyrillä ei sitten enää saanut edes 20 ovat kuitenkin olleet hyvin karkeita. Esi- grammaa lihaa (Lagerqvist 2011: 128). merkiksi Korppoon kirkosta (tutkimuk- Yllä olevat esimerkit valaisevat hyvin set v. 1952) ei ole löytötietoja ollenkaan ja rahojen vähäistä arvoa. Vaikka arvot eivät suuri osa alun perin mainituista rahoista ole kuin viitteellisiä, voi niiden kautta puuttuu. Myös Kemiön ja Perniön kirkon

36 rahoille puuttuu löytötiedot kokonaan (tut- rahoja, kuorista yksi ainoa. Toisin kuin kes- kimukset v. 1960 ja 1962−1963). Nauvon kiaikaisten rahojen kohdalla nyt ei enää kirkon kaivauksissa (v. 1957) on aluksi ol- ole havaittavissa löytökeskittymää asehuo- lut käytössä jonkinlainen koordinaatisto, neen edessä, tämä taas voisi olla osoitus sii- mutta suurin osa löydöistä on otettu talteen tä, että mahdollinen uhritukki on siirretty seulasta. Messukylän kirkossa (v. 1959) on pois paikalta. ilmeisesti ollut käytössä koordinaatisto, Kuparirahan käyttöönoton jälkeen ra- mutta löytöpaikkoja ei ole merkattu löytö- hojen määrä Nousiaisten kirkossa nousee pusseihin tai rahaluetteloon. Sama koskee räjähdysmäisesti, ja samalla ne leviävät Sastamalan kirkkoa (v. 1960). Sekä Kirk- myös koko kirkon alueelle. Myös tältä ajal- konummen (v. 1957). että Mynämäen ta suurimmat keskittymät ovat kuitenkin kirkon kaivauksissa (v. 1959) on merkattu runkohuoneen koillispuolelta. Rahoista 14 ainakin vanhimpien rahojen löytöpaikat kappaletta on yhdistetty hautoihin, mikä karttaan, mutta sijaintitietoja ei pysty yh- on hyvin pieni osa verrattuna kokonais- distämään tiettyihin rahoihin. Voidaan siis lukuun. 1700-luvulla jakauma näyttää pit- todeta, että suurin osa Suomen kirkkolöy- kälti samanlaiselta kuin 1600-luvulla, suu- döistä ei sovellu tarkempaan analyysiin rimmat löytökeskittymät ovat kuitenkin itse löytöpaikkoihin liittyen. On kuitenkin siirtyneet hieman länteen päin, mikä voi olemassa poikkeuksia jo 1960-luvulta, jotka johtua muutoksista kirkon hautauksissa. mahdollistavat läheisemmän katsastuksen Kuorista on hieman enemmän rahoja kuin aiheeseen. Lohjan kirkossa löydöt otettiin aikaisemmilta vuosisadoilta, pääasiassa talteen ruuduittain vuonna 1966, samoin voidaan kuitenkin todeta, että rahat ovat Laitilan kirkossa vuonna 1967 sekä Raisios- harvinaisia runkohuoneen ulkopuolella, sa ja Nousiaisissa vuonna 1968. Näiden sekä kuorissa, sakaristossa että asehuo- kirkkojen löytötietoja katsomalla huomaa, neessa. Tältä vuosisadalta voidaan yhdis- että rahojen levintä on jo keskiajalla tää yhteensä 54 rahaa hautauksiin. (Kuva huomattavasti satunnaisempi kuin Ruot- 7.) sin ja Ahvenanmaan kirkkojen kohdalla. Löytöjen määrä laskee radikaalisti Tiettyjä löytökeskittymiä on myöhempien 1700-luvun lopussa. Kuoriholvi sai uuden aikojen rahojen suhteen, mutta on vaikea lattian noin vuonna 1770, mikä selittänee arvioida, liittyykö tämä esimerkiksi tiet- myöhempien rahojen puuttumisen kuo- tyyn kohtaan kirkon sisustuksessa, lattian rista. Harvat rahat 1700-luvun lopulta ja kuntoon tai huonoon valaistukseen. 1800-luvulta löytyvät hajanaisesti eri puo- Nousiaisten kirkossa löydöt otettiin lilta runkohuonetta. Nousiaisten kirkon talteen 2 x 2 metristen ruutujen mukaan. muu löytöaineisto koostuu lasista, arkku- Keskiajan ja Kustaa Vaasan ajan rahat kes- jen metalliosista, hakasista, sormustimista, kittyvät kirkon keskivaiheelle, varsinkin soljista, liitupiippujen osista, napeista, pohjoispuolelle. Myös eteläisen puolen posliinista, helmistä, kukkaornamenteista keskellä suoraan asehuoneen edessä on jne. Ainoa ehjä esine on tinasotilas (KM isompi keskittymä, mikä voi viitata uhri- 67101: 267). Jos katsotaan näiden esineiden tukkiin tai sivualttariin. Kuorin alueelta ei löytöpaikkoja, ne ovat löytyneet samoilta sen sijaan ole kuin neljä keskiaikaista rahaa, alueilta kuin rahat, eivätkä nekään osoita sakaristosta ei yhtään. Kolme keskiaikaista mitään tarkempaa löytökaaviota. rahaa on löytöluettelon mukaan sijoitettu Kaivausten tarkkuus parantui huimasti hautausten yhteyteen, mutta ne voivat yhtä kohti 1900-luvun loppua, ja 1980-luvulta hyvin olla peräisin hautojen sekoittuneesta on jo tarkasti paikoilleen mitattuja löytöjä täytemaasta. Juhana III:n ajan ja 1600-lu- useasta kirkosta. Tähän ryhmään kuuluvat vun alun rahat keskittyvät vielä voimak- Espoon kirkko (1981), Lempäälän kirkko kaammin runkohuoneen koilliseen osaan, (1983), Rengon kirkko (1984) ja Hailuodon kirkon takaosasta on ainoastaan yksittäisiä kappeliraunio (1985–1987). Hailuodon

37 Kuva 7. Ylhäällä Nousiaisten kirkon keskiaikaisten ja 1500-luvun alun rahojen levintä, alla 1700-luvun rahojen levintä. Rahat on otettu talteen ruuduittain. Mitä tummempi alue, sitä enemmän löytöjä. Suluissa on merkitty rahojen määrä. (Piirtänyt: F. Ehrnsten.)

38 kohdalla löytöjen analysointia hankaloit- Lopuksi taa se, että kirkkoa on kaivettu ainoastaan osittain, eikä keskiaikaisen kappelin rajoja ole varmuudella pystytty paikantamaan. Kirkkolöydöt kertovat meille ensisijaisesti Hailuodossa on myös huomioitu strati- arkisesta rahankäytöstä. Löytöaineisto on grafisia yksiköitä ja löytötietoja katsomalla pitkälti yhtenäinen ja koostuu vähäar- huomaa, että suurin osa rahoista (ja löy- voisista rahoista. Kirkoista löydetyt rahat döistä ylipäätänsä) on peräisin sekoittu- edustavat rahankäyttöä ruohonjuuritasolla neista kerroksista (Paavola 1991, löytöluet- ja kertovat taloudellisista muutoksista pit- telo). källä tähtäimellä. Yksittäiset historialliset Markus Hiekkanen on julkaissut tapahtumat eivät useimmiten heijastu kirk- levintäkartat Espoon kirkon ja Rengon kolöydöissä, jos tapahtuma ei liity nimeno- kirkon löytyneistä rahoista. Espoon kirkos- maan kyseiseen kirkkoon. Kirkoista löy- sa keskiaikaiset rahat keskittyvät kuoriin tyneet rahat tuovat meille kuitenkin uutta ja sen pohjoisosaan. 1500-luvun alun rahat tietoa ihmisten uskomuksista, tavoista ja löytyvät sen sijaan kirkonsalista, kun ra- käsityksestä rahasta eri aikoina. hat 1500-luvun loppupuolelta taas löytyi- Rahojen käyttö kirkoissa on jatkunut vät kuorista. Juhana III:n inflaatiorahoista yhtenään keskiajasta nykypäivään asti. lähtien yhä suurempi osa rahoista löytyy Keskiajalla rahat voidaan yhdistää viral- salista (Hiekkanen 1989: 50–51). Rengon liseen uhrikulttiin ja suurin osa niistä niin kirkosta jo keskiaikaiset rahat löytyvät sanottuun uhrihävikkiin. Uhrihävikin ra- sen sijaan kirkonsalista, Hiekkanen esittää hat voidaan periaatteessa nähdä sattumoi- tulkinnaksi, että se voisi liittyä sivualttariin sin kadotetuiksi; kukaan ei ole tarkoituk- sillä alueella. Rengon kirkossa suurin osa sellisesti kätkenyt niitä lattian alle. Uuden rahoista löytyy myös kirkon eteläpuolelta, ajan rahat eivät kuitenkaan sovi tähän seli- mikä perinteisesti on ollut miesten puoli tysmalliin. Voidaan puhua kolehtihävikis- kirkossa (Hiekkanen 1993: 75). tä, mutta on epätodennäköistä, että kaikki Yllä olevista esimerkeistä käy ilmi, lattian alle joutuneet rahat olisivat vierineet että rahojen sijainti kirkkojen sisällä on sinne huomaamatta kolehtikeräysten yh- Suomessa lähinnä satunnainen. Rengon teydessä. Osa rahoista on tietysti ollut niin kirkossa rahat keskittyvät eteläpuolelle, vähäarvoisia, että kukaan ei ole viitsinyt kun Nousiaisissa suurin osa rahoista löy- poimia niitä ylös kirkon tungoksessa, kirk- tyy kirkon pohjoispuolelta. Espoossa kes- kojen huono valaistus on myös voinut vai- kiaikaiset rahat löytyvät kuorista, muissa kuttaa tähän seikkaan. kirkoissa rahoja on yllättävän vähän kuo- Emme kuitenkaan voi sulkea pois sitä rin alueelta. Suurin osa rahoista on peräi- mahdollisuutta, että rahoja olisi uhrattu sin täysin sekoittuneesta maasta ja voikin myös reformaation jälkeen. Vaikka kirk- pohtia, onko aina syytä mitata tarkasti kosäädökset ja lait virallisesti kehottivat paikalleen löytöjä myllätyistä kerroksista. ihmisiä luopumaan vanhoista tavoistaan, On kuitenkin täysin itsestään selvää, että voidaan olettaa että vanhat uhraustottu- tarkasta löytötiedosta on enemmän hyötyä mukset jatkuivat vielä pitkään. Kirkkoihin kuin tiedosta, että esine on löytynyt seulas- liittyvää uhriperinnettä käsitellyt Mauno ta. Tärkeintä on kuitenkin että rahalöydön Jokipii (2002: 31, 37−38) toteaakin, että raha stratigrafinen konteksti on huomioitu. Sen on Suomessa aina ollut yleisin kirkkojen avulla voi päätellä onko ylipäätänsä mah- muistamistapa. Varsinkin 1600-luvulta dollista, että raha on löytynyt in situ. alkaen esinelahjoja on yhä useammin kor- vattu rahalla. Jokipii huomauttaa myös, että tilikirjoista päätellen uhrikirkkojen kukoistuskausi Suomessa näyttäisi sijoit- tuvan luterilaiseen aikaan. Tämän puolesta

39 Kuva 8. Kaikki kirkoista löytyneet rahat eivät ole päätyneet kirkon lattian alle rahoina. Kuvan esine on Finströmin kirkosta (ÅM 436:206). (Kuva: F. Ehrnsten.) puhuvat myös alttaritauluista löydetyt rahat jätettiin kotiin, pienet rahat käytettiin rahat. Oripään kirkon alttarikaapista löy- arkisiin tarpeisiin. Myös uhreihin käytet- tyi vuonna 1887 kuusi hopearahaa, joista tiin ainoastaan vähäarvoisimpia rahoja. neljä on vuodelta 1547. Samana vuonna Siinä korostuu itse teon merkitys; itse löytyi myös Urjalan kirkosta alttarikaapista uhrin arvolla ei ollut niin suurta väliä. kolme rahaa, joista yksi keskiaikainen, yksi Kaikki kirkoista löytyneet rahat osoittavat vuodelta 1564 ja yksi vuodelta 1573 (HY kuitenkin, että rahat ovat olleet kiinteä osa 496). Varsinkin huonoina aikoina on hyvin ihmisten arkea. Sekä raha- että sosiaalihis- mahdollista, että rahojen uhraaminen yleis- toria ovat käyneet läpi suuria muutoksia tyi, kun väki päätti ottaa sovittamistoimet vuosisatojen aikana, mutta koko tämän ajan omiin käsiinsä. kirkot ovat säilyneet pysyvinä osina yh- Osa rahoista voi myös olla peräisin teiskuntaa. Kirkkojen lattian alla ihmisten maatuneista haudoista, mutta arkeologi- kätketyt tai kadottamat rahat ovat pysy- set todisteet tästä puuttuvat. Paikoittain neet siellä nykypäivään asti. Ne valaisevat on löydetty rahoja hautausten yhteydestä, meille tätä historiaa ja pientä osaa entisten mutta viime vuosikymmenten kaivaustu- ihmisten elämästä ja uskomuksista. (Kuva lokset viittaavat siihen, että rahojen lait- 8.) taminen hautoihin on ollut suhteellisen satunnaista. Olemassa olevat haudoista löy- detyt rahat voidaan kuitenkin nähdä tietyn- laisina uhrilahjoina; rahat on tarkoituksel- Bibliografia lisesti laitettu hautaan kuolleen mukaan. Hautalahjojen mukaan laittaminen jatkui myös pitkään, vaikka lahjat nimenomaises- ti kiellettiin 1600-luvun kirkkolaissa. Refor- maation jälkeiset rahat voidaan näin nähdä Arkistomateriaali kirkkoväen sattumoisin kadottamiksi tai diskreetiksi uhratuiksi. Näiden erottami- Museovirasto, Helsinki: nen ei ole löytötietojen perusteella mahdol- HY. Helsingin yliopiston rahako- lista, joten yhtä täsmällistä tulkintaa ei ole koelma, talletettu Kansallismuseon ra- mahdollista saavuttaa. Sekoittuneet ker- hakammioon. rokset kirkon lattioiden alla vaikeuttavat KM. Arkeologiset esinekokoelmat. kontekstien tulkintaa entisestään. RK. Rahakammion kokoelmat. Kirkkolöydöt muodostavat sattuman- RK, top. ark. Rahakammion topogra- varaisen kontekstin kirkon lattian alle. finen arkisto. Rahat kertovat niiden henkilöiden rahan- Seppo Salmisen kortisto, Rahakammio. käytöstä, jotka vuodesta ja sukupolvesta toiseen kävivät kirkossa. Isot ja arvokkaat

Painamattomat lähteet Hiekkanen, M. 1986. Archaeology of the Medieval stone church of Lempäälä in Ehrnsten, F. 2012. Mynten under golvet – Satakunta, Finland, Finds from prehis- en numismatisk-arkeologisk studie om torical and historical times, Fennoscan- kyrkfynd i Finland. ��Pro gradu. Helsin- dia Archaeologica III: 91–101. gin yliopisto, arkeologian oppiaine. Hiekkanen, M. 1989. Här har släkte efter släk- Halinen, P. 2000. Markkina. Kirkonpaikan te… Ur Esbo kyrkas framgrävda förflutna. kaivaus 2000. Museoviraston arkisto, Esbo församling. Helsinki. Hiekkanen, M. 1993. Rengon kirkon histo- Halinen, P. 2001. Markkina. Kirkonpaikan ria. M. Hiekkanen & J. Härme (toim.) kaivaus 2001. Museoviraston arkisto, Rengon historia: 53–252. Rengon kunta, Helsinki. Renko. Paavola, K. 1991. Hailuodon kirkon arkeo- Hiekkanen, M. 2005. Hajamietteitä Suomen logiset tutkimukset vuosina 1985–1987. kirkkoarkeologian vuosien 1868−2006 Tutkimusraportti, Oulun yliopisto. saldosta, nykypäivästä ja huomisesta. Vuoristo, K. 2010. Pälkäne Rauniokirkko. SKAS 1: 39–54. Myöhäiskeskiaikaisen kivikirkon ase- Jokipii, M. 2002. Suomen ns. uhrikirkko- huoneen kaivaus 31.5.-18.6.2010 ja jen taustaa, historiaa ja tarinaperin- 21.−22.7.2010. Museoviraston arkisto, nettä. Suomen kirkkohistoriallisen seuran Helsinki. vuosikirja 89–91: 31–76. Jylkkä-Karppinen, K. 2011. Rahalöydöt – varhaisia jälkiä monetarisoituvasta pohjoisesta. T. Kallio-Seppä, J. Ikäheimo & Julkaistut lähteet K. Paavola (toim.) Iin vanhan Haminan kirkko ja hautausmaa. Arkeologisia tutkitutki-- KL 1686. 1686 års kyrkolag, utgiven av muksia: 77–87. Oulun yliopisto, Oulu. Samfundet Pro Fide et Christianismo, Kjöllerström, S. 1971. Den svenska kyrkoord- Stockholm 1936. ningen 1571 jämte studier kring tillkomst, innehåll och användning. H. Ohlsson, Lund. Klackenberg, H. 1992. Moneta Nostra. Mone- Tutkimuskirjallisuus tarisering i medeltidens Sverige. Almqvist & Wiksell, Stockholm. Ehrnsten, F. painossa. Mynten i Finlands Koivunen, P. 1979. Medeltida myntfynd kyrkor. Nordisk Numismatisk Årsskrift. i Korois. Åbo stads historiska museums Gullbekk, S. 2012. Salvation and small Årsskrift 40, 1976: 6−118. change: Medieval coins in Scandina- Laakso, V. 2011. Ensimmäiset lappeelaiset vian churches. G. Dethlefs, A. Pol, & – pitäjän alue esihistoriasta keskiajalle, S. Wittenbrink (toim.) Nummi Docent! Kauskilasta keisarin aikaan. Lappeen Münzen – Schätze – Funde, Festschrift historia I, Esihistoriasta vuoteen 1865: 12– für Peter Ilisch zum 65. Geburtstag am 28. 118. Lappeenrannan kaupunki, Lap- April 2012: 227–234.Osnabrück. peenranta. Haggrén, G. 2007. Katolinen traditio ja sit- Lagerqvist, L. 2011. Vad kostade det? Priser keä kansanusko – Köyliön Kirkkokarin och löner fram till våra dagar. Historiska Pyhän Henrikin kappelin löydöt. Aar- media i samarbete med Kungl. Mynt- nivalkeita ja ratsastavia ritareita, Köyli- kabinettet, Lund. ist 7/2006: 56–69. Malmstedt, G. 2002. Bondetro och kyrkoro. Halinen, P. 2002. Enontekiön Markkinan tu- Religiös mentalitet i stormaktstidens Sve- van ajoituksesta. Muinaistutkija 4: 44–50. rige. Nordic Academic Press, Lund.

41 Sarvas, P. 1982. Espoon kirkon rahalöydöt. Coins and archaeology. Medieval archaeol- SNY:n tiedotuslehti�� – NFF:s informations- ogy research group. Proceedings of the first blad 2: 41–47. meeting at Isegran, Norway 1988: 63–76. Sarvas, P. 1990. Rauman kirkkojen rahalöy- BAR International Series 556, Oxford. döt. Rauman kirkot. H. Hyvönen & M. Weikert, M. 2004. I sjukdom och nöd. Of- Knapas (toim.) Suomen kirkot 16: 46–50. ferkyrkoseden i Sverige från 1600-tal till Museovirasto, Helsinki. 1800-tal. Historiska institutionen, Göte- Scribner, W. 1993. The reformation, popu- borgs universitet, Göteborg. lar magic, and the ”disenchantment of the world”. Journal of Interdisciplinary History 23(3): 475–494. FM Frida Ehrnsten työskentelee mu- Taavitsainen, J.-P. 1989. Medieval coins seoassistenttina Kansallismuseon ra-ra- and the dating of Finnish castles and hakammiossa. churches. H. Clarke & E. Schia (toim.)

Liite Suomen kirkkolöydöt luetteloitu historiallisten maakuntien mukaan.

Maakunta Kirkko Tutkimusvuosi Rahojen joista määrä, keskiaikaisia Ahvenanmaa Eckerö 1951 89 21 Eckerö, 1948 52 43 Signildskär Finström 1969–1970 537 185 Föglö 1967 370 52 Geta 1965 7 2 Hammarland 1913 215 21 Jomala 1961 597 136 Kökar 1982−1990 58 13 Kumlinge 1961 77 7 Lemland 1957 289 65 Saltvik 1956 247 74 Sund 1998 20 5 Varsinais- Kaarina 1945 & 1983 41 7 Suomi Karuna 1913 4 - Kemiö 1960 125 22 Korppoo 1952 43 - Laitila 1967 1119 29 Lieto 1970 150 2 Maaria 1983 13 9 Mynämäki 1959 244 14 Naantali 1911, 1963–64 12 2 Nauvo 1957 292 22 Nousiainen 1968 1474 60 Paimion Räpälä 1938 29 2 Perniö 1962–196342 634 207 Raisio 1968 684 65 Turku 1923 1485 56 Turku, Koroinen 1897–1902 207 166 Vehmaa 1995 50 18 Vehmaan 26 - kappelinmäki 2005 Satakunta Huittinen 1958 16 - Kokemäki 1955 1 - Köyliön 1874, 1903, 174 17 kirkkokari 1904–1905 Lempäälä 1983 198 25 Messukylä 1959 117 - Rauma, Pyhä 13 2 risti 1891 Rauma, Pyhä 27 20 kolminaisuus 1890-luku, 1929 Sastamala 1960 282 30 Tampere, Harju 1959 90 4

Maakunta Kirkko Tutkimusvuosi Rahojen joista määrä, keskiaikaisia Ahvenanmaa Eckerö 1951 89 21 Eckerö, 1948 52 43 Signildskär Finström 1969–1970 537 185 Föglö 1967 370 52 Geta 1965 7 2 Hammarland 1913 215 21 Jomala 1961 597 136 Kökar 1982−1990 58 13 Kumlinge 1961 77 7 Lemland 1957 289 65 Saltvik 1956 247 74 Sund 1998 20 5 Varsinais- Kaarina 1945 & 1983 41 7 Suomi Karuna 1913 4 - Kemiö 1960 125 22 Korppoo 1952 43 - Laitila 1967 1119 29 Lieto 1970 150 2 Maaria 1983 13 9 Mynämäki 1959 244 14 Naantali 1911, 1963–64 12 2 Nauvo 1957 292 22 Nousiainen 1968 1474 60 Paimion Räpälä 1938 29 2 Perniö 1962–1963 634 207 Raisio 1968 684 65 Turku 1923 1485 56 Turku, Koroinen 1897–1902 207 166 Vehmaa 1995 50 18 Vehmaan 26 - kappelinmäki 2005 Satakunta Huittinen 1958 16 - Kokemäki 1955 1 - Köyliön 1874, 1903, 174 17 kirkkokari 1904–1905 Lempäälä 1983 198 25 Messukylä 1959 117 - Rauma, Pyhä 13 2 risti 1891 Rauma, Pyhä 27 20 kolminaisuus 1890-luku, 1929 Sastamala 1960 282 30 Tampere, Harju 1959 90 4 Tyrvää 1964 757 10 Vampula 1950 1 -

Uusimaa Espoo 1981 550 22 Inkoo 1976 14 - Kirkkonummi 1956 136 15 Lohja 1966 533 96 Pernaja 1938 16 1 Pohja 1950 1 1 Porvoo 1957, 1977–78 186 11 Pyhtää 1907 8 - Ruotsinpyhtää 1898 1 - Siuntio 1969 51 3 Tammisaari 1958 3 - Tenhola 1985 53 18 Vantaa, Pyhä 2006–2007 27 6 Lauri Vihdin vanha 1946 12 - kko Häme Hattula 1938 & 1975 7 4 Hollola 1964 3 - Hämeenkoski 1996–2002 50 6 Kalvola 1991 1 - Padasjoki 1924 43 15 - Petäjävesi 2006 75 - 1998, 33 4 Pälkäne 2002−2003 Renko 1984 & 2008 93 48 Pohjanmaa Hailuoto 1985–1987 410 29 Haukipudas 1996 41 - Iin Vanha 13 11 Hamina 2009 Isokyrö 1953 120 12 Kaarlela 1954 2 - Keminmaa 1993–1994 9 - Keminmaan 18 18 Valmarinniemi 1981 Mustasaari 1910 16 - Oulu, 32 - Turkansaari 2010 Pedersöre 1985 136 1 Savo Mikkeli 1900 23 - Karjala Lappeen 2000-luku 26 25 Kauskila Tohmajärvi 1910 54 - Lappi Enontekiön 2000–2001 53 - Markkina

Tyrvää 1964 757 10 Vampula 1950 1 - Uusimaa Espoo 1981 550 22 Inkoo 1976 14 - Kirkkonummi 1956 136 15 Lohja 1966 533 96 Pernaja 1938 16 1 Pohja 1950 1 1 Porvoo 1957, 1977–78 186 11 Pyhtää 1907 8 - Ruotsinpyhtää 1898 1 - Siuntio 1969 51 3 Tammisaari 1958 3 - Tenhola 1985 53 18 Vantaa, Pyhä 2006–2007 27 6 Lauri Vihdin vanha 1946 12 - kko Häme Hattula 1938 & 1975 7 4 Hollola 1964 3 - Hämeenkoski 1996–2002 50 6 Kalvola 1991 1 - Padasjoki 1924 15 - Petäjävesi 2006 75 - 1998, 33 4 Pälkäne 2002−2003 Renko 1984 & 2008 93 48 Pohjanmaa Hailuoto 1985–1987 410 29 Haukipudas 1996 41 - Iin Vanha 13 11 Hamina 2009 Isokyrö 1953 120 12 Kaarlela 1954 2 - Keminmaa 1993–1994 9 - Keminmaan 18 18 Valmarinniemi 1981 Mustasaari 1910 16 - Oulu, 32 - Turkansaari 2010 Pedersöre 1985 136 1 Savo Mikkeli 1900 23 - Karjala Lappeen 2000-luku 26 25 Kauskila Tohmajärvi 1910 54 - Lappi Enontekiön 2000–2001 53 - Markkina

44 Marko Marila

Abduktiivinen päättely arkeologiassa: arkeologian epistemologiasta sen historian ja nykytilanteen valossa

Abduktivt resonemang inom arkeologin: arkeologins epistemologi i ljuset av dess historia och nuläge

Artikeln granskar det arkeologiska resonemangets karaktär i ljuset av arkeologins historia. Historiskt sett kunde det arkeologiska resonemanget beskrivas som ett detektivarbete som formar förklarande hypoteser. Förklarande hypoteser är i grunden varken induktiva eller deduktiva, utan abduktiva (efter Charles Peirce). Abduktivt resonemang karaktäriseras av ett instinktivt resonemang på grundläggande nivå, något som är nödvändigt för att ny kunskap skall uppstå. Under senare tid har den arkeologiska epistemologin ersatts av en ontologisk diskussion om förhållandet mellan föremål och människor. Artikeln eftersträvar att koppla det arkeologiska resonemanget till den föremålscentrerade arkeologin, där den dualistiska uppdelningen i människor och föremål ifrågasätts.

Johdanto telemisen prosesseja. Arkeologiaa voidaan kaikissa sen vaiheissa luonnehtia salapolii- sipäättelyä muistuttavaksi päättelyksi par- Se, miten ja millä ehdoilla arkeologisesta haaseen selitykseen, aina arkeologisen ai- aineistosta luodaan menneisyyden tapah- neiston kohtaamisesta sen valikointiin ja tumia koskevia selityksiä, on aina ollut sitä koskevien yleistysten luomiseen. Lisäk- sekä arkeologian tekemiseen että arkeo- si arkeologiassa on sen tutkimusaineiston logiseen tulkintaan liittyvistä ongelmista fragmentaarisuudesta johtuen erityisen keskeisin. Tieteellinen arkeologia on puo- suuri rooli spekulaatiolla. Arkeologian lessatoista vuosisadassa käynyt läpi useita hypoteesit ovat siis niiden ennakoivan ja tieteenfilosofisia vaiheita ja asenteita, joilla yleistävän luonteensa johdosta aina laajem- arkeologiseen aineistoon on suhtaudut- pia kuin niiden taustalla oleva varsinainen tu, 1900-luvun alun kulttuurihistorialli- tutkimusaineisto. sesta arkeologiasta (esim. Tallgren 1934) Paneudun artikkelissani siihen, miten 1960–1970-luvun tieteelliseen arkeologiaan arkeologisia hypoteeseja ja selityksiä tuo- (esim. Watson et al. 1971) ja aina 2000-lu- tetaan ja vertaillaan. Pyrin lähestymään ky- vun alkupuolen esinelähtöiseen suuntauk- symystä arkeologian historian kautta. Tästä seen asti (esim. Olsen et al. 2012). syystä esitän joitakin huomioita arkeolo- Tässä artikkelissa luon katsauksen gian historian vaiheista ja siitä, miten tutki- tieteellisen arkeologian historian aikana jat ovat eri aikoina suhtautuneet keskeisiin vallinneisiin asenteisiin ja tieteenfilosofioi- arkeologian metodologiaa ja teoriaa koske- hin sekä esitän joitakin huomioita arkeo- viin kysymyksiin silläkin uhalla, että esitte- logisen päättelyprosessin luonteesta. Ta- lyni jäisi pintapuoliseksi. Vaikka samanlai- voitteenani on osoittaa, että arkeologisen sia, jopa ylimalkaisia arkeologian historian aineiston kohtaaminen ja arkeologisten kuvauksia on tuotettu väsyttävyyteen asti, selitysmallien tuottaminen ovat ennen uskon käsittelyn kuitenkin tuovan aina kaikkea abduktiivisia löytämisen ja päät-

45 jotakin uutta. Tämän uuden näkökulman toteaa, että induktiivisen mallin mukaan tai tiedonjyvän tarpeellisuudesta päättää aineiston kerääminen alkaa puhtaalta pöy- lopulta lukija itse. Lopussa esitän ajatuksia dältä, kun taas todellisuudessa tutkimuk- siitä, millä tavalla tämänkaltainen arkeolo- sen eteneminen ei ole näin suoraviivainen gian metodologian tarkastelu saattaa muo- prosessi. Toinen Medawarin huomio liit- kata käsitystämme siitä, millaista arkeolo- tyy löytämisen ja todistamisen suhteeseen, gia on ollut ja millaista se voisi olla. jotka eivät hänen mukaansa ole saman älyl- lisen prosessin osia, toisin kuin usein ajatel- laan. Aidosti uuden aineiston löytäminen on abduktiivista, kun taas sen avulla to- Arkeologinen päättely sen distaminen, mikäli haluamme edes puhua historian valossa todistamisesta, ei ole luonteeltaan induktiivista, vaan deduktiivista. Kolmas ja tärkein Kuten Gavin Lucas on todennut teokses- Medawarin huomio on, että (löytö)aineis- saan Understanding the Archaeological Re- ton pohjalta on mahdotonta induktiivisesti cord (2012), tieteellinen arkeologia perustui luoda yleistyksiä, jotka sisältäisivät enem- 1950-luvulle asti oletukselle löydettävissä män tietoa kuin yksittäisten havaintojen olevan arkeologisen aineiston1 (total re- summa. Induktiiviset päätelmät eivät siis cord) täydellisyydestä. Johtoajatuksena oli, lisää tietoamme; niiden pohjalta ei synny että aineistoa riittävän kauan systemaat- aidosti uusia ideoita, joiden syntyprosessi tisesti keräämällä menneisyyttä koskeva on pohjimmiltaan abduktiivinen. tieto ikään kuin nousisi aineistosta itses- Gavin Lucas (2012: 47–49) nostaa esiin tään. Vaikka kerätyn aineiston fragmen- kiinnostavan tapauksen siitä, miten tut- taarisuus toisinaan tunnistettiinkin, sille ei kimusaineiston luonne vaikuttaa tutki- välttämättä annettu suurta metodologista jan tavoitteisiin sen tallentamisesta. Brit- painoarvoa (Lucas 2012: 53). Kokoelmien tiarkeologit Flinders Petrie ja Augustus keskeneräisyyden ei katsottu johtuvat ai- Henry Lane-Fox Pitt Rivers tekivät kent- neiston huonosta säilyvyydestä tai vääristä tätöitä varsin erilaisissa olosuhteissa ja tallennusmenetelmistä vaan puutteellisesta olivat siksi tekemisissä täysin erilaisten tallentamisesta. Keräämistä tuli siis jatkaa, aineistojen kanssa. Pitt Rivers työskenteli kunnes kaikki aineisto olisi tallennettu. pääasiassa esihistoriallisilla asuinpaikoilla Menneisyyttä koskevat tieto voitaisiin Isossa-Britanniassa, kun taas Petrie teki päätellä aineistosta vasta tämän jälkeen. kenttätöitä Egyptissä. Lucasin (2012: 48–49) Tätä tieteentekemisen mallia ja arkeo- mukaan Pitt Riversin niukka löytöaineisto logian tieteellistä vaihetta kutsutaan in- oli yksi syy siihen, että hän kannatti totaa- duktiiviseksi empirismiksi. Induktiivisen liarkeologiaa, kun taas runsas egyptiläinen päättelymallin mukaisesti menneisyyttä löytöaineisto johti Petrien suosimaan selek- koskeva yleistys voitaisiin siis tehdä puh- tiivisempää suhtautumista arkeologiseen taasti havaitun aineiston pohjalta. Induk- aineistoon. Pitt Rivers ja Petrie eivät kuiten- tiiviseen malliin kohdistunut kritiikki on kaan kiinnittäneet huomiotaan arkeolo- toisinaan nojannut juuri tälle virheelliselle gisen aineiston fragmentaarisuuteen, vaan käsitykselle yksittäisten löytöjen ja niiden tutkimusmotiivit olivat heuristisia, eli ne pohjalta tehtyjen yleistysten suhteesta. Pe- liittyivät arkeologisen aineiston löytämi- ter Medawar (1991: 228–233) esittää kiin- seen ja keräämiseen. nostavia huomioita induktiivisen mallin Ajatus arkeologisen aineiston frag- virheellisyydestä. Medawar esittää kolme mentaarisuudesta ja jatkuvasta fragmen- syytä, joiden perusteella induktiivinen toitumisesta, sekä tämän seurauksena tieteentekemisen malli on harhaanjohtava lähdekritiikin tarpeellisuudesta heräsi kun- ja antaa virheellisen kuvan tieteenteke- nolla vasta 1950-luvun jälkeen. Yhdeksi misen vaiheista. Ensimmäiseksi Medawar varhaisista lähdekritiikkiin huomionsa

46 kiinnittävistä arkeologeista Lucas nostaa oivaltanut, miten suuria ne kysymykset saksalaisen Hans Jürgen Eggersin, jonka hän ovat, jotka pyrkivät selvittämään metodeja, katsoo aloittaneen lähdekriittisen arkeolo- ja nöyrtyneenä tiedustelee, onko oma tutki- gian Keski-Euroopassa (ks. myös Veit 1989: mus ja oman ajan hengentiede oikeilla po- 42 ja Veit 2011: 67). Eggers kritisoi Gustaf luilla vai onko eksytty erämaahan.” Kossinnan kulttuurihistoriallista asutus- Yksi arkeologian teoretisoitumiseen arkeologiaa (Siedlungsarchäologie), joka vaikuttanut asia oli evoluutioteoria. Evoluu- ei ottanut huomioon löytöjen kontekstia tai tioteoriasta alettiin hakea arkeologiaan kuntoa niiden talteenottohetkellä (Lucas sellaista mallia, jolla myös kulttuurista muu- 2012: 53). Kossinnalle arkeologinen kult- tosta voitaisiin arvioida luonnontieteel- tuuri merkitsi samaa kuin kansa (Salminen lisesti. Huomionarvoista on se, että uuden 2003: 31). arkeologian omaksumat lainalaisuus- Lucasin (2012: 54) mukaan Eggers siis tavoitteet olivat keskeinen osa venäläistä siirsi huomionsa itse arkeologiseen aineis- paleoetnologiaa, joka jo 1880-luvulta lähtien toon ja alkoi soveltaa historiantutkimuk- otti evoluutioteorian keskeiseksi ajatuk- sesta tuttua lähdekriittistä tutkimusotet- seksi tutkimuksessa (Tikhonov 2007: 452). ta myös arkeologiassa. Lähdekriittinen Paleoetnologian perusajatus oli, että kult- asenne perustui ajatukselle, jonka mukaan tuurissa tapahtuvat muutokset ovat johdet- myös arkeologinen tutkimusaineisto voi tavissa luonnonympäristössä vallitsevista valehdella. Arkeologin tuli siksi ottaa lainalaisuuksista. Ihminen nähtiin siis erot- huomioon sekä ne tavoitteet, joiden poh- tamattomana osana ympäristöään, aivan jalta aineisto oli alun perin tuotettu, että kuten uudessa arkeologiassakin. Tieteel- arkeologin aineiston talteenottohetkellä lisinä esikuvina paleoetnologiassa pidettiin vaikuttavat tutkimukselliset motiivit, joista geologiaa ja biologiaa. Erityisesti venäläi- poliittiset syyt eivät varmasti olleet pienin set evoluutiobiologit olivat kiinnostuneita vaikuttaja. ihmisen esihistoriasta. Paleoetnologinen Samanlaisiin aineistoa koskeviin ongel- tutkimus kuitenkin lopetettiin Venäjällä makohtiin kohdisti huomionsa Yhdysval- 1920- ja 1930-lukujen taitteessa puhtaasti loissa samaan aikaan kehittyvä uusi arkeo- poliittisista syistä ja se säilyi suhteellisen logia. Lähdekritiikin sijaan uusi arkeologia tuntemattomana Venäjän ulkopuolella. korosti erilaisten muodostumis- eli formaa- (Tikhonov 2007: 452–454.) tioprosessien merkitystä arkeologisen ai- Toinen esimerkki tällaisesta tieteen neiston fragmentaarisuuden taustalla. Siinä trendien toistuvuudesta ja samalla tieteen- missä lähdekriittisessä arkeologiassa kiin- vaiheiden tunnistamisen vaikeudesta on se, nitettiin huomio tutkijan tekemien tulkin- että kritiikki, joka myöhemmin kohdistet- tojen perusteisiin, formaatioprosesseihin tiin uuteen arkeologiaan, esitettiin evolu- keskittyvä uusi arkeologia perustui aja- tionistista arkeologiaa kohtaan Skandina- tukselle näiden prosessien lainomaisuu- viassa jo 1880-luvulta lähtien. Luultavimmin desta (ks. esim. Watson et al. 1971). Gavin ennen kaikkea kielisyistä kritiikki ei kuiten- Lucas (2012: 60) onkin todennut, että jakoa kaan kohdistunut venäläisen paleoetnolo- arkeologian käytännön ja teorian välillä ei gian ajatuksiin yleisistä lainalaisuuksista, ehkä olisi tapahtunut, mikäli angloamerik- vaan kohdistui lähinnä Monteliuksen aja- kalainen arkeologia olisi omaksunut sak- tukseen typologian käyttämisestä yleisenä salaisen lähdekriittisen tutkimusasenteen. kronologisena metodina. Sophus Müller Se, minkä nykyään ymmärrämme arkeolo- kirjoittaa vuoden 1884 artikkelissaan, että gian teoriaksi, käsitettiin vielä 1930-luvulla arkeologia ei voi olettaa yleisten lainalai- arkeologian metodologiana. Esimerkiksi suuksien mahdollisuutta, vaan ainoastaan A. M. Tallgren (1934: 200) toteaa arkeolo- erityislakeja voidaan luoda. Müller peruste- gian teoriaa käsittelevässä artikkelissaan li tätä ihmisen muuttumisella ja vapaalla seuraavasti: ”Vasta kypsyneessä iässä olen tahdolla (Müller 1884: 188). Näillä perus-

47 teilla esimerkiksi esineen muodon pohjalta Jos Tallgren oli jo 1930-luvulle tul- ei voida yleisesti päätellä sen syntytapoja. taessa esittänyt huolensa arkeologian luon- Samanlainen asenne on nähtävissä nontieteellistymisestä (Tallgren 1934: 208), myös Tallgrenin ajattelussa. Tallgren toteaa, arkeologian yleistä kehitystä 1950-luvun että vaikka arkeologian kehitys 1930-lu- jälkeen luonnehtii nimenomaan luon- vulle tultaessa on perustunut juuri kehi- nontieteellisten menetelmien merkityksen tysopille, tiede ei voi ottaa lähtökohdaksi lisääntyminen. Luonnontieteissä vallin- kaavamaista ajatusta syyn ja muodon, esi- nut newtonilainen kausaalisuusajattelu merkiksi esineen pohjalta pääteltävän et- omaksuttiin siis toden teolla myös arkeo- noksen (kansan) yhteydestä (Tallgren 1934: logiaan. Vaikka fysiikan kvanttiteoriakin 200–204). Hän näki tieteen nimenomaisena oli jo tuttu, sen merkitysten pohdiskelu heikkoutena sen, että historialliset tapah- rajoittui lähinnä fysiikkaan ja metafysiik- tumat ajateltiin kaavamaisina (Tallgren kaan. Kvanttiteorian ajateltiin koskevan 1934: 204): ”[M]itään todellista, yhtenäistä havaintokokemuksen ulkopuolelle jäävää kehityshistoriaa tai kulttuuritilaa ei ainoas- mikrotodellisuutta. Lisäksi sen ajateltiin sakaan maassa ole ollut” (Tallgren 1934: sotivan niin perusteellisesti inhimillistä 204–205). Tallgrenin mukaan arkeologin intuitiota vastaan, että teoria lopulta ro- tulisikin kiinnittää huomionsa muodon muttaisi koko ajatuksen tieteellisestä asemesta esineen funktioihin eli sen käyt- varmuudesta ja ennakoinnista. Albert Ein- tötapoihin. Tästä syystä Tallgren on toisi- steinkin totesi, ettei halua uskoa luonnon naan leimattu funktionalistiksi. Tallgren ei toimivan niin epämääräisellä tavalla kuin kuitenkaan itse noudattanut tätä prosessua- kvanttiteoria antaisi ymmärtää (Plotnitsky lismin esiasteeksikin luonnehdittua ohjel- 2010: vi). Viimeaikoina kvanttiteoriaa on maa (Immonen & Taavitsainen 2011: 148) ja kuitenkin alettu soveltaa laajemmin myös hänen “funktionalisminsa” tulisikin nähdä ihmistieteissä, kuten kulttuurintutkimuk- ajatuksena syiden monimutkaisuudesta: sessa (esim. Kirby 2011) ja kognitiotieteissä ”Arkeologia alkaa tulla tietoisemmaksi (esim. Pothos & Busemeyer 2013). Samalla elämän kirjavuudesta ja monipuolisuudes- on havahduttu siihen, että kvanttiteorian ta kuin tähän asti. Koko ilmiöitten takana epävarmuusperiaate ei välttämättä koske ollut mekanismi on komplisoitu: entisajan- ainoastaan todellisuuden mikrotasoa, vaan kaan ihmiset eivät olleet luonnontieteellisiä myös inhimillistä päättelyä ja ennakointia. esineitä” (Tallgren 1934: 209). Tallgren on Cornelius Holtorf (2013: 434) onkin toden- siis kriittinen luonnontieteellistä arkeolo- nut, että mitään ei ole yhtä hankala enna- giaa kohtaan, eikä halua kannattaa liiallista koida kuin menneisyyttä. systematisointia, sillä se johtaa helposti Pohjimmiltaan newtonilaisessa fy- virheellisiin yleistyksiin (Tallgren 1934: siikassa kyse oli maailman käsittämisestä 205). Tämä käy ilmi esimerkiksi kritiikissä, deterministiseksi systeemiksi tai koko- jota luonnontieteellisesti orientoitunut Ju- naisuudeksi. Sen mukaan menneisyyden lius Ailio esitti Tallgrenin epäsystemaat- tapahtumat voitaisiin rekonstruoida tar- tista tutkimusotetta kohtaan (ks. esim. kasti, kunhan vain tiedettäisiin objektien Salminen 1993: 36–38). Myös Tallgrenin sijainti ja suhde muihin objekteihin. Koska lausunto Harri Mooran väitöskirjasta vuo- objektien liike perustui lopulta mekaniikan delta 1938 selventää hänen arkeologiakäsi- laeille, voitaisiin näitä lakeja seuraamalla tystään: ”Vanhan Rooman järjestykseen saada selville objektin sijainti mennei- ja kuriin tottunut maailma ei olisi voinut syydessä sekä myös tulevaisuudessa. Baltiassa saada parempaa systematisointia. Suhtautuminen arkeologiseen aineistoon Mutta tällaisella teoksella on yksi heikkous. seurasi monessa mielessä fysiikasta perit- Kaikki on huipennettu. Tässä suunnassa tyä kaavaa ja perustui ajatukselle kausaa- kulkemalla tieteessä ei pääse pitemmälle.” lisesta jatkuvuudesta menneisyyden toi- (Salminen 2003: 150.) minnan ja materiaalisten jäännösten

48 välillä (esim. Gibbon 1989: 74). Arkeologian toisiinsa ja päätellä niiden liittyvät toimin- tavoitteena nähtiin kausaalisten selitysten nallisesti (kausaalisesti) toisiinsa. antaminen arkeologiselle aineistolle, py- Myös deduktivismin ongelmaksi osoit- rittiin vastaamaan kysymykseen “miksi” tautui aineiston rajaamisen ja luokittelun sen sijaan, että tyydyttäisiin aineiston ku- vaikeus. Miten voimme deduktiivisesti vailuun. Jotta kausaaliset selitykset täyt- osoittaa, että tietty aineisto on esimerkiksi täisivät tieteellisyyden kriteerit, niiden tuli esineen valmistukseen liittyvän hypoteesim- olla yhteneviä maailman yleisten vallitse- me kannalta oleellinen, ellemme pysty vien lainalaisuuksien kanssa. Koska lakien osoittamaan, että löytö tai löytöryhmä on oli oletettava olevan välttämättömiä ja tuotettu nimenomaan jollakin tietyllä taval- kaikissa tilanteissa vallitsevia ja samalla. Koska emme voi tietää, miten monella la tavalla vaikuttavia, oikean selityksen tavalla esimerkiksi esineen käyttöjäljet on löytämisessä voitaisiin turvautua deduktii- saatettu tuottaa, emme voi edes lähteä las- viseen päättelyyn. Tämän niin sanotun hy- kemaan todennäköisyyksiä mahdollisille poteettis-deduktiivisen selitysmallin perus- kausaalisille syille2. Semiotiikkaa ja fysiikan ajatus on, että arkeologit johtavat yleisistä kvanttiteoriaa yhdistävä Stuart Kauffman lainalaisuuksista hypoteeseja deduktiivi- (2012: 37) esittää kiinnostavan ongelman. sesti. Mikäli löytöaineisto tukisi hypo- Kuinka monta käyttötapaa voit keksiä ruu- teesia, hypoteesin voidaan katsoa saavan vimeisselille? Ensimmäisten itsestään sel- kannatusta tai sen voidaan olettaa vahvis- vien käyttötapojen jälkeen on mahdollista tuvan. Mikäli löytöaineisto ei tue hypotee- keksiä monta muuta, mahdollisesti hyvin sia, se falsifioituu. Hypoteesi, joka löytöai- naurettavaakin käyttötapaa, mutta on sel- neiston valossa näyttää verifioituvan, on vää, että käyttömahdollisuuksia on loputon mahdollinen laki. Tällainen lakikandidaatti määrä. Lisäksi on mahdotonta erottaa toi- puolestaan voidaan “yleisen hyväksynnän” sistaan eri käyttötavat ja luokitella ne. Tun- jälkeen ylentää laiksi. (Gibbon 1989: 74–75.) temattomat kausaalisuhteet (tuntematto- Uuden arkeologian retoriikka dedukti- mat syyt), joita arkeologi pyrkii aineistoa vismitavoitteineen (ks. esim. Watson et al. tarkastelemalla selittämään, eivät perustu 1971, erit. luku 1) kuulostaa nykyään vähin- laeilla selittämiseen, vaan tuntemiemme, täänkin yhtä naiivilta kuin 1900-luvun alku- muissa olosuhteissa havaittujen syiden puolen naiivi empirismi. Jos induktivismin avulla perustelemiseen. Nämä kausaaliset heikkous oli yksittäisten löytöjen ja niiden prosessit eivät siis välttämättä liity millään pohjalta tehtyjen yleistysten epämääräisek- tavalla tutkittavan kaltaisen materiaalin si jäävä suhde, deduktivismin ongelmaksi tuottamisen tunnettuihin syihin, vaan se- koitui niin ikään yleisten lakien löytämi- litykset voivat perustua erilaisen aineiston nen. Induktiivisesti voidaan kyllä luoda ja sen synnyttäneiden prosessien tuntemi- yleistys jostakin tietynlaisesta havaintojen selle. sarjasta, mutta arkeologiset yleistykset har- Historiallisten lainalaisuuksien etsimi- voin ovat tällaisia, tai ainakin näin ollessa nen ruvettiin kyseenalaistamaan todenteol- yleistykset jäävät tutkimuksen etenemisen la 1970-luvulta lähtien. Yleensä postpro- kannalta liian kapeiksi. Arkeologin tekemät sessuaalisen suuntauksen perusajatusta yleistykset pohjautuvat ensinnäkin hyvin luonnehditaan tulkintamahdollisuuksien fragmentaariselle aineistolle. Toisekseen monimuotoisuudella. Arkeologisen aineis- yleistyksiä tehtäessä ei voida rajoittaa päät- ton tulkinnassa korostettiin nimenmukai- telyä tietynlaisen aineiston tarkasteluun, sesti arkeologisoitumisprosessien jälkeisiä vaan induktiiviseksi kuvitellut hypoteesit tapahtumia, kuten vallitsevaa sosiaalista perustuvat osaltaan myös muille aineistos- ja poliittista ilmapiiriä (ks. esim. Laven- sa havaittaville samankaltaisuuksien sar- to 1995: 18). Koska postprosessuaalisessa joille. Pelkän induktiivisen päättelyn avulla suuntauksessa yleisesti korostettiin tul- ei voida verrata kahta erilaista aineistoa kintojen kontekstuaalisuutta ja monimuo-

49 toisuutta (esim. Hodder 1987), selittämisen Webmoor (2007a) on todennut. Kauffma- metodiikkaan ei varsinaisesti kohdistettu nin ruuvimeisseliesimerkkiä vastaavasti huomiota. Jonkin verran tieteenfilosofiasta voidaan kysyä, kuinka monella tavalla ja päättelystä on kirjoitettu uuden arkeo- voidaan kuvata kielellisesti esimerkiksi logian kulta-ajan jälkeenkin. Tällöin kri- maalipurkin avaamista ruuvimeisselillä. tiikki on kohdistunut useimmiten uuden Kielellinen kuvaus ei äärettömänkään pit- arkeologian deduktivismipyrkimyksiin. kään jatkuessaan koodaa meidän, maali- Esimerkiksi Kelley ja Hanen (1988: 226) purkin ja ruuvimeisselin suhdetta meidän ovat kriittisiä deduktivistista konfirmatio- ymmärrettäväksemme. Kielellinen kuvaus nismia kohtaan ja esittävät, että deduktiivi- ei siis vastaa itse tapahtumaa sen enempää sen päättelyn tuloksena ei ole mahdollista (tai vähempää) kuin yksittäinen maalipurk- tuottaa uutta arkeologista tietoa. Kelley ja kikaan. Kielen ja tiedon suhde on kuitenkin Hanen painottavat tieteen luonnetta se- 1900-luvun mahdollisesti käsitellyimpiä littävänä toimintana, jonka ytimessä on ni- tieteenfilosofisia aiheita, joten ei liene menomaan induktiivinen selittäminen de- tarpeen jatkaa keskustelua tässä yhtey- duktiivisen todistamisen sijaan. Toisin kuin dessä. Kelley ja Hanen esittävät, induktiivinen päättely ei kuitenkaan ole tietoa lisäävää. Yksi myöhäisempiä deduktivismin kritiikkejä löytyy Timothy Webmoorilta Arkeologian epistemologia (2008; ks. myös Muurimäki 2000), joka ontologisena kysymyksenä toteaa provokatiivisesti, että arkeologialla ei ole tai sillä ei ainakaan tulisi olla mitään On syytä huomata, että Webmoor ei lopul- tekemistä epistemologian kanssa. Web- ta halua poistaa epistemologiaa, vaan moorin tavoite ei kuitenkaan ole tehdä määritellä sen uudella tavalla. Webmoorin arkeologiasta kaikki käy -tiedettä, jossa mielestä meidän tulisi hylätä modernistiset väitteiden totuudellisuutta tai epätotuudel- ja dualistiset käsitykset epistemologiasta, lisuutta ei voitaisi millään tavalla arvioida. jotta pääsisimme käsiksi itse menneisyyden Webmoorin väite on huolenosoitus epis- tutkimisen kannalta oleellisiin ontologioi- temologian roolista tieteellisenä veden- hin (Webmoor & Witmore 2008: 65–66; jakajana. Tällä hän viittaa nimenomaan Webmoor 2012). Webmoorin lähestymis- totuuden korrespondenssiteoriaan perus- tapa heijastelee arkeologian yleisempää tuvaan epistemologiaan, jonka mukaan trendiä keskittyä metametodologisessa jokin matemaattinen tai kielellinen väite tutkimuksessa ontologiaan. Varsinainen on tosi, jos se vastaa jotakin todellista il- epistemologinen keskustelu on korvautu- miötä. Korrespondenssiteoria perustuu siis nut siis erilaisilla materiaalien, esineiden ajatukselle kielen keskeisyydestä episte- ja ihmisten (yleisemmin objektien) suhteita mologiassa. Korrespondenssiin perustuva tarkastelevalla keskustelulla. Epistemolo- käsitys tiedosta johtaa deduktivismiin, gia on kyllä pidetty keskustelussa mukana, jossa matemaattisia tai kielellisiä väitteitä ja samalla se on määritetty uudelleen juuri verrataan keskenään kielellisesti ja kielen ontologisista lähtökohdista. Viimeisen sääntöjen mukaisesti. Kielellisten väitteiden reilun kymmenen vuoden aikaista kehi- puolestaan oletetaan aina – niiden ollessa tystä arkeologiassa luonnehtii huomion tosia – poimivan maailmasta jotakin todel- kiinnittäminen taas itse esineisiin ja nii- lista ja sanovan siitä jotakin eli vastaavan den monimuotoisiin suhteisiin (esim. Ol- ilmiötä. Tieto tällaisessa järjestelmässä on sen 2010; Olsen et al. 2012; Hodder 2012). siis puhtaasti symbolista. Kieltä ei kuiten- Tätähän peräänkuulutti jo Tallgren (1934) kaan voi sellaisenaan ottaa lähtökohdaksi kuuluisassa metodiartikkelissaan. Koska sen itsensä ilmaisemaa totuusarvoa arvioi- ontologisessa keskustelussa on päädytty taessa, kuten arkeologiassa esimerkiksi ihmiskeskeisyyden eriasteisiin kyseenalais-

50 tuksiin, käsitys epistemologiasta on muo- tutkimista (esim. Hodder 2012; Olsen et al. dostunut vähemmän dualistiseksi. 2012). Tästä syystä esineiden redusoiminen Nykyinen ontologiakäsitys raken- sosiaalisten rakenteiden heijastajiksi tai inhi- tuukin juuri ajatukselle olevaisen moni- millisen ajattelun symboleiksi on nähty on- muotoisuudesta ja objektien välillä gelmallisena. Ihmiskeskeisten lähestymis- vallitsevien monipuolisten suhteiden ole- tapojen ei katsota ottavan huomioon sitä, massaolosta. Ne, jotka haluavat edelleen että ajatteluun vaikuttavat myös sellaiset puhua epistemologiasta, ovat kytkeneet asiat, jotka eivät ole ajattelun saavutetta- sen ontologiseen keskusteluun, kuten esi- vissa. Yleisesti tätä suuntausta voi tieteessä merkiksi Webmoor (2007). Viimeaikaisessa luonnehtia posthumanistiseksi ajatteluksi, esineorientoituneessa arkeologiassa tiedon jonka mukaan inhimillisyydellä ei ole ajat- ja sen kuvaaman todellisuuden rajapintaa telusta, järjestä tai tietoisuudesta koostu- pyritään käsitteellistämään erilaisilla niin vaa ydintä, vaan ihminen on äärettömän sanotuilla antikorrelationistisilla tavoilla. kompleksinen ja jatkuvasti muuttuva ma- Ajattelun ja todellisuuden korrelaatiota teriaalien ja objektien yhteentulema (In- käsittelevä metafyysinen keskustelu heräsi gold 2007; Webmoor 2007b; Webmoor & 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenel- Witmore 2008). Arkeologien tulisi siis ottaa lä erityisesti Quentin Meillassouxin (2008) huomioon esineiden epäsosiaalinen puoli. korrelationismi-käsitteen ansiosta. Meillas- Esineet eivät välttämättä heijasta vain inhi- soux tunnisti korrelationismin sellaisena millisiä tavoitteita, vaan niillä on myös oma filosofiana, joka olettaa ajattelun ja todel- elämänsä (Herva 2010; Jones & Boivin 2010; lisuuden olevan määriteltävissä aina tois- Olsen 2010). tensa vastapareina ja toistensa kautta (eri- Esimerkiksi Bjørnar Olsen on huolis- tyisesti Kant). Ajattelua ja todellisuutta ei saan arkeologien tavasta nähdä arkisetkin siis korrelationistisessa traditiossa pystytä asiat aina jonakin muuna kuin asioina it- ajattelemaan ilman toista. Tämän jälkeen sessään. Olsen kysyy muun muassa, miksi erityisesti mannermaisessa filosofiassa esimerkiksi viimeaikaisessa kalliotaiteen heräsi vahvasti korrelationismin kritiikkiin tutkimuksessa hirvi nähdään aina jonakin nojaava keskustelu. Tätä luonnehtii usein muuna kuin hirvenä, miksi joki on aina tavoite päästä eroon korrelationistisesta kosminen joki tai miksi kalliomaalausten tavasta ajatella todellisuus ja ajattelu toi- sijainnin valintaa perustellaan aina limi- siaan määrittäviksi välttämättömiksi vas- naalisuudella tai kosmologisilla syillä, eikä tapareiksi. On siis huomattava, että koko sen sijaan vain sillä, että veden äärellä si- keskustelu perustuu traditiolle, jossa ajat- jaitsevat kalliopinnat tarjoavat hyvän ja telu ja todellisuus on dualistisesti erotettu sileän maalausalustan. (Olsen 2012: 22.) toisistaan. Antikorrelationistinen ajattelu ei Ovatko arkeologit tällaisia kosmolo- löytänyt tietään arkeologiaan ainoastaan fi- gisia tulkintoja tehdessään syyllistyneet losofian kautta, vaan inhimillisen tietoisuu- juuri siihen spekulaatioon, jota he usein den keskeisyyden kyseenalaistaminen on yrittävät viimeiseen asti välttää? Ovatko yleinen 1990-luvun loppua ja 2000-luvun kosmologiset hypoteesit niin ihastuttavia, alkua luonnehtiva kehityssuunta niin fi- että ne usein voittavat todennäköisemmän losofiassa kuin tieteen ja teknologian tut- hypoteesin? Hypoteesien jaon ihastuttaviin kimuksessakin (esim. Barad 2007; Latour ja todennäköisiin on esittänyt filosofi Peter 2012). Lipton kirjassaan Inference to the Best Expla- Arkeologiassa ihmiskeskeisyyden ky- nation (Lipton 1991). Ihastuttavat hypoteesit seenalaistaminen ja epistemologian on- ovat sellaisia, jotka – ollessaan tosia – tuot- tologisoituminen on näkynyt erityisesti tavat suurimman mahdollisen ymmärryk- ihmisen ja esineiden suhteen uudenlaisena sen tai selittävät aineiston syntytapahtumia tarkasteluna. Tutkijat toteavat toistuvasti, mahdollisimman monesta näkökulmasta, että arkeologia on ennen kaikkea esineiden kun taas todennäköiset hypoteesit liittyvät

51 enemmänkin totuudellisuuteen (Lipton and aesthetic “information” are deeply 1991: 61). Todennäköinen hypoteesi ei siis bound up with one another. Every ob- välttämättä tarjoa monimuotoisia selityksiä ject is a marvelous archaeological re- ja saattaa olla suorastaan tylsä. Esimerkiksi cord of everything that ever happened kosmologiset hypoteesit ovat ihastuttavia, to it. koska ne olettavat yhden kaikenkattavan syyn, joka ollessaan tosi selittäisi monta Kun Tallgren (1934) kiinnitti huomion- aineistossa havaittavaa seikkaa. Hypotee- sa syiden ja yhteyksien kirjavuuteen, hän sin ei suinkaan tarvitse olla kosmologinen puhui nimenomaan arkeologisesta selit- täyttääkseen ihastuttavan hypoteesin kri- tämisestä. Olen yllä esittänyt, että moni- teerit; kattavien lakien muodostamisessa muotoisten syiden selittäminen ei ole mah- on nimenomaan pyritty siihen, että hypo- dollista induktiivisesti eikä deduktiivisesti. teesi olisi mahdollisimman ihastuttava. Esi- Siirryn nyt tarkastelemaan abduktiivista merkiksi newtonilainen fysiikka on edel- päättelyä arkeologialle ominaisena päätte- leen ihastuttava, vaikka se ei välttämättä lyn muotona. olisikaan todennäköisin (Lipton 1991: 62). Ihastuttavat hypoteesit ovat ihastuttavia, koska ne tarjoavat selityksen, joka lisää ym- märrystämme merkittävästi (Lipton 1991: Abduktio ja päättely 63). parhaaseen selitykseen Koska esineorientoitunut arkeologia on pyrkinyt kielen keskeisyyden haastamisen Edessämme on joukko faktoja. Käym- kautta nimenomaan ymmärtämään aineis- me niitä läpi. Tutkimme niitä. Toteam- tossa vallitsevia objektienvälisiä suhteita me niiden olevan epämääräinen sotku, sen sijaan, että matematiikan tai kielen avul- lävitsepääsemätön viidakko. Emme la esitettäisiin menneisyyttä koskevia to- kykene pitämää niitä mielessämme. tuuksia, käsitys epistemologiasta on kor- Yritämme pistää ne paperille; mutta vautunut ontologisella ajatuksella suhteiden ne ovat niin monimutkaisia, että emme hahmottamisesta. Tästä syystä arkeologin voi olla varmoja siitä, edustaako kir- tulisi keskittyä itse prosesseihin ja asioi- joituksemme faktoja, emmekä oikeas- den ja esineiden loputtomiin suhteisiin, taan voi olla edes varmoja siitä, mitä eikä siihen, miten induktiivisesti kerätty olemme kirjoittaneet. Mutta yhtäkkiä, ja deduktiivisesti valikoitu tieto tuotetaan pähkäillessämme faktoja ja yrittäes- lopputulokseksi. Timothy Morton (2013: sämme järjestää niitä, meille valkenee, kappale 2) on kiinnostavasti todennut, että että mikäli olettaisimme todeksi jota- objektienväliset yhteydet tallentuvat itse kin, jonka emme tiedä olevan totta, objekteihin: faktat järjestäytyisivät kuin itsestään. Tätä on abduktio.3 Actual, real things are happening at (Peirce 1997: 282, kirjoittajan suomen- multiple levels and involving multiple nos) agents, as the wave front of the single sound wave from the frog’s mouth tra- Näin abduktiivista päättelyä kuvaili verses the pond to my ears. The wave Charles Peirce, joka tunnisti sen kolmannek- becomes imprinted on the air, on the si päättelyn lajiksi. Peircen pyrkimyksenä spider’s web, in the human ear. Each oli erityisesti selittää, millä tavalla uudet packet of air molecules translates the ideat ja uusi tieto syntyvät. Koska induktii- wave from itself to the next packet: vinen päättely perustuu samanlaisten ha- trans-late means “carry across,” which vaintojen pohjalta ennakoimiseen, uuden is also what meta-phor means. I hope tiedon muodostuminen ei voi olla induktii- you are beginning to see how causality vista. Deduktiivinen päättely puolestaan

52 perustuu induktiivisesti muodostettujen tiosta poikkeava syllogismi, vaan erottama- lakien pohjalta päättelemiselle, joten uuden ton osa käytännöllistä tieteellistä päättelyä. tiedon muodostuminen ei voi olla deduktii- Peircen aikaisempi abduktion syllogistinen vistakaan. Peirce esitti, että uudet ideat muoto erosi induktiivisesta päättelystä muodostetaan tavalla, joka eroaa sekä in- muodoltaan, mutta muistuttaa sitä toimin- duktiivisesta että deduktiivisesta päättelys- nallisesti (Anderson 1986: 149). Peircen tä. Peircen kirjoitukset abduktiosta ulot- myöhemmässä muotoilussa abduktio tuvat lähes 50 vuoden ajalle, joten hänen puolestaan saa suuremman roolin uuden käsityksenä abduktiosta vaihteli suuresti tiedon muodostamisen perustana. (Paavola 2005:132). Lisäksi Peirce viittasi Koska abduktio eroaa deduktiosta abduktioon eri aikoina eri termeillä4. Sel- selkeästi olemalla sen tietynlainen kään- keyden vuoksi käytän tässä artikkelissa ter- teinen versio (katso Peircen muotoilut yllä), miä abduktio. Varhaisessa tuotannossaan yleisin abduktioon kohdistuva kritiikki liit- Peirce kirjoittaa abduktiosta erityisesti in- tyy sen erottamiseen induktiivisesta päät- duktiosta ja deduktiosta eroavana syllogis- telystä. Induktio ja abduktio siis eroavat tisena väitelauseiden logiikkana: toisistaan erityisesti kahdella tavalla. En- simmäinen erottava tekijä liittyy aineiston Induktio vertailuun. Kuten totesin yllä, induktiivi- Nämä pavut ovat tästä pussista. nen päättely rajoittuu samanlaisten havain- Nämä pavut ovat valkoisia. tojen perusteella tehtävään päättelyyn, kun Kaikki pavut tässä pussissa ovat taas abduktiivinen päättely ylittää tällaiset (todennäköisesti) valkoisia. aineistoon liittyvät samankaltaisuusrajat. Peirce toteaa, että induktiivisessa päätte- Deduktio lyssä luomme käsitteellisen yhteyden kes- Kaikki pavut tässä pussissa ovat valkoi- kenään samanlaisten havaintosarjojen vä- sia. lillä, kun taas abduktiossa muodostamme Nämä pavut ovat tästä pussista. yhteyden toisistaan poikkeavien havainto- Nämä pavut ovat (välttämättä) valkoi- sarjojen välillä (Peirce 1932: 642). sia. Toinen keskeinen ero induktiivisen ja abduktiivisen päättelyn välillä liittyy yl- Abduktio lättävien faktojen selittämiseen. Abduktii- Kaikki pavut tässä pussissa ovat valkoi- vinen päättely on induktiivisen päättelyn sia. tavoin vahvasti aineistolähtöistä. Siinä py- Nämä pavut ovat valkoisia. ritään selittämään aineistossa havaittavia Nämä pavut ovat (mahdollisesti) tästä yllättäviä faktoja, joiden syytä ei tunneta. pussista. Tässä mielessä abduktio on eräässä mie- (Peirce 1932: 623) lessä ruohonjuuritason heikkoa päättelyä, joka joiltakin osin muistuttaa arvaamista. Myöhemmin Peircen syllogistinen kä- Abduktiivisen päättelyn merkitys Peircelle sitys abduktiosta korvautui metodologisel- on tehdä yllättävästä faktasta yllättämätön la muodolla (Paavola 2005:132): muodostamalla sille uskottava selitys (An- derson 1986: 162). Induktio ja deduktio toi- Yllättävä fakta C havaitaan. mivat siis vain hyvin tarkasti rajatuissa ja Jos A olisi totta, C tapahtuisi. suljetuissa loogisissa systeemeissä. Logiik- On siis syytä olettaa, että A on totta. ka ei kuitenkaan ollut Peircelle suljettu sys- (Peirce 1934: 189) teemi, vaan liittyi myös intuitioon ja luo- vuuteen. Peircen logiikassa juuri Tässä myöhemmässä näkemyk- tiedostamattomien vihjeiden avulla arvaa- sessä abduktio ei ole vain premissien ja minen käsittää abduktion psykologisen johtopäätösten osalta induktiosta ja deduk- elementin. Psykologian ja logiikan epä-

53 selväksi jäävä suhde onkin yksi asia, josta ero abduktiivisen päättelyn ja IBE-päätelyn Peircen abduktiokäsitystä on kritisoitu. välillä on se, että siinä missä Peirce (1934: Peirce vastasi kritiikkiin osoittamalla, että 189) ymmärtää abduktion hypoteesin muo- kritiikin esittäjillä on väärä käsitys logiikas- dostuksena, esimerkiksi Harman (1965) ta (Anderson 1986: 155). Peircelle abduktio ja Lipton (1991) käsittävät IBE-päättelyn on sekä päättelyä että vaistoa (Anderson mahdollisten selittävien hypoteesien ver- 1986; Paavola 2005), joskin hyvin heikkoa tailemiseksi. vaistoa (Peirce 1934: 181). Lisäksi abduk- Koska yllättävänkin ilmiön selit- tion määrittelyssä ei ole kyse loogisten tämisessä saatetaan joutua tilanteeseen, systeemien luomisesta, vaan tieteessä ta- jossa useampi hypoteesi näyttäisi selit- pahtuneen kehityksen selittämisestä (An- tävän ilmiön, IBE-päättelyssä pyritään derson 1986: 155). Tässäkin mielessä kyse selvittämään, mikä hypoteeseista on pa- on käytännöllisestä, aineistolähtöisestä lo- ras mahdollinen. Lipton esittääkin, että giikasta, jossa abduktio on paras mahdol- kohdatessamme selitettävän ilmiön, valit- linen selitys tieteen saavutuksille. Ei ole semme kaikista mahdollisista hypoteeseis- esimerkiksi mielekästä ajatella että Kepler, ta joukon potentiaalisia hypoteeseja, joista Newton ja Einstein olisivat arvaamalla sat- puolestaan valitsemme parhaan mahdol- tuneet valitsemaan miljardien mahdollis- lisen (Lipton 1991: 59–61). Hypoteesit siis ten hypoteesien joukosta joitakin parhaita joutuvat kahden tai useamman “epis- mahdollisia (Anderson 1986: 152–153; ks. teemisen filtterin” läpi. Ensimmäisessä seu- myös Hanson 1972). Peircen logiikka siis lassa valitsemme mahdollisten hypoteesien eräässä mielessä ylittää deduktiivisten sys- joukosta perusteltavissa olevia hypoteeseja, teemien rajat. joista puolestaan toisessa filtterissä valit- Peircen (Peirce 1934: 189) abduktiivis- semme parhaan mahdollisen. Hypotee- ta päättelyä on myöhemmin luonnehdittu sien valinnassa ei siis niinkään ole kyse päättelynä parhaaseen selitykseen (inferen- tosien hypoteesien tunnistamisesta, vaan ce to the best explanation tai IBE-päättely). hyvin perusteltavissa olevien valitsemi- IBE-päättelyn esitteli käsitteenä Gilbert sesta (Campos 2011: 434). Tieteentekemisen Harman (1965): kannalta paras hypoteesi on sellainen, joka sopii tunnettuun aineistoon parhaalla mah- In making this inference one infers, dollisella tavalla, mutta joka myös auttaa from the fact that a certain hypothesis meitä ennakoimaan tulevia havaintoja te- would explain the evidence, to the truth hokkaasti. of that hypothesis. In general, there will Arkeologiassa juuri päättely parhaa- be several hypotheses which might ex- seen selitykseen näyttää olevan sellainen plain the evidence, so one must be able episteeminen malli tai systeemi, joka on to reject all such alternative hypotheses säilyttänyt suosionsa senkin jälkeen, kun before one is warranted in making the epistemologia alettiin nähdä tulkintaa ra- inference. joittavana toimintana sen sijaan, että sen (Harman 1965: 89) avulla voitaisiin perustella hypoteesien muodostusta. Suurin osa uuden arkeo- Harmanin muotoilussa IBE-päättely ei logian jälkeisestä arkeologiasta lieneekin juuri eroa Peircen myöhemmästä abduk- tehty ilman mitään selkeästi määriteltyä tion muotoilusta. Itse asiassa Harmanille epistemologista perustaa (Fogelin 2007: induktio on abduktion laji (Campos 2011: 605). Arkeologit kulttuurihistoriallisesta 431). Abduktion ja IBE-päättelyn yhtäläi- suuntauksesta postprosessualismiin ja lo- syyksistä on sittemmin kirjoitettu paljon. pulta esineorientoituneen tieteenalamme Daniel Campos (2011) esimerkiksi haluaa edustajiin eivät kuitenkaan ole keränneet tehdä selvän eron abduktion ja IBE-päätte- aineistoa sattumanvaraisesti, eikä tutkimus lyn välillä. Camposin mukaan yksi selkeä ole koskaan edennyt ilman, että tutkijat oli-

54 sivat päätelleet ja muodostaneet selittäviä arkeologit kohtaavat tutkimusaineistonsa hypoteeseja. Abduktiivisen ja IBE-päät- ensimmäisen kerran. Kulunut sanonta, telyn käsittely arkeologiassa on ollut suh- jonka mukaan löydämme vain sitä, mitä teellisen vähäistä ottaen huomioon, että etsimme, ei useinkaan päde arkeologias- lähes kaikki arkeologinen päättely on poh- sa. Esimerkiksi arkeologisella kaivauk- jimmiltaan ollut abduktiivista tai IBE-päät- sella saatetaan jatkuvasti tehdä yllättäviä telyä. Hanen ja Kelley (1989) vertailevat havaintoja, jotka eivät millään tavalla sovi kulttuurihistoriallisen arkeologian ja pro- siihen, mitä oletettiin löytyvän. On siksi sessuaalisen arkeologian päättelymalleja erityisen kiinnostavaa, millä perusteilla yhdessä varhaisimmista IBE-päättelyä ar- arkeologi tunnistaa löydön tuntemansa keologiassa käsittelevässä artikkelissaan aineiston kannalta oleelliseksi, mitä talle- (ks. myös Kelley ja Hanen 1988). Hanen ja tamme ja mitä heitämme pois. Kelley (1989) osoittavat kahden esimerkki- Matt Edgeworth (1992: 4) näkee kai- tapauksen avulla, että arkeologinen päät- vauksen pohjana kaikelle arkeologiselle tely on tunnistettavissa IBE-päättelyksi, tiedolle. Arkeologinen aineisto löydetään eikä induktiiviseksi tai hypoteettis-de- kaivamalla. Kaivausta ei tässä tapauksessa duktiiviseksi päättelyksi.5 tule ymmärtää ainoastaan sellaisena, kuin Lars Fogelin (2007) puolestaan on arkeologinen kaivaus yleensä mielletään, koonnut IBE-päättelyä käsittelevään ar- vaan arkeologista aineistoa löydetään tikkeliinsa neljä tutkimusta 1920-luvulta myös laboratorio-olosuhteissa (Edgeworth 1990-luvulle, joissa hän osoittaa sovelletun 2012a). Lisäksi aineisto ei laadultaan rajoitu IBE-päättelyä. Fogelinin mukaan IBE-päät- niin sanottuihin keskikokoisiin esineisiin, tely on siis ominaista sekä kulttuurihisto- vaan käsittää myös mega- ja nanokokoi- rialliselle, prosessuaaliselle että postproses- set objektit (Edgeworth 2010). Edgeworth suaaliselle arkeologialle. Edellä mainittujen edustaa siis samaa ontologisesti valveutu- tutkijoiden tavoitteena on ollut osoittaa, että nutta tutkimussuuntausta Bjørnar Olsenin, arkeologinen päättely on tieteellisen arkeo- Tim Webmoorin ja Chris Witmoren kanssa. logian alkuajoista asti noudattanut IBE- Tieto ei tässä lähestymistavassa ole inhimil- päättelyn mallia. IBE-päättelyssä huomio linen reduktio, vaan tekemistä ja objektien on kuitenkin kohdistettu luotujen hypo- välisiä suhteita (esim. Edgeworth 1992; teesien vertailuun. IBE-päättely kytkeytyy Edgeworth 2012b). Edgeworth on 1980-lu- siksi oleellisesti arkeologisten yleistysten vun lopulta asti kiinnittänyt huomionsa sii- luomiseen ja erityisesti tutkimukseen ja hen, mitä tapahtuu, kun arkeologi kohtaa kirjoittamiseen. Ei siksi liene sattumaa, että erilaisissa yhteyksissä tutkimusaineistonsa. esimerkiksi Peter Lipton tunnisti IBE-päät- Edgeworth on pyrkinyt liittämään arkeolo- telyn induktiiviseksi päättelyn muodoksi. gian teorian yhä tiiviimmin sen käytäntöön Sopiihan se Peter Medawarinkin (1991) jättämällä perinteisen logiikkaan liittyvän huomioon siitä, että julkaisujen, joissa arke- sanaston kokonaan pois epistemologisista ologisia hypoteeseja useimmiten esitetään, käsittelyistään. Hän painottaakin aistien rakenne usein seuraa induktiivista muotoa. ja ruumiillisen kontaktin merkitystä tutkimusaineiston kohtaamistilanteessa (Edge- worth 1991; 1992; 2012b; visuaalisuuden merkityksestä abduktiivisessa päättelys- Arkeologisen aineiston sä ks. myös Shelley 1996; 1999). Tällainen kohtaaminen ja päätöksenteko asenne käy hyvin yhteen pragmatistisen tiedonkäsityksen ja abduktiivisen tiedon- Jos IBE-päättely on hypoteesien vertailulle muodostuksen kanssa, joka on ennen kaik- ominainen päättelyn muoto, abduktiivisel- kea ajallinen tapahtuma, kuten Peirce la päättelyllä näyttäisi olevan oleellinen toteaa: rooli erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa

55 [A]bductive inference shades into per- kälti riippuvainen siitä, kuka määrityksen ceptual judgment without any sharp tekee ja millaisissa olosuhteissa. Holtorfille line of demarcation between them; or, esineet eivät itsessään ole vanhoja, vaan in other words, our first premisses, ne tehdään vanhoiksi löytämistilanteessa. the perceptual judgments, are to be re- Tällöin esineen tulevaisuuden kannalta garded as an extreme case of abductive erityisen merkityksellisiä ovat ensimmäiset inferences [- -]. [B]ecause it is sub-con- sekunnit, joiden aikana arviointia tehdään scious and so not amenable to logical siitä, laitetaanko esine löytölaatikkoon vai criticism, does not have to make sepa- hylätäänkö se (Holtorf 2002). rate acts of inference, but performs its On selvää, että kaivausolosuhteilla ja act in one continuous process. yksittäisten kaivaushenkilökunnan jäsenten (Peirce 1934: 181) kokemuksilla on suuri merkitys vaikkapa siihen, millaista materiaalia tutkijoilla on Arkeologisesti mahdollisesti merkit- tulevaisuudessa käytössään. Yhtä suuri tävän aineiston kohtaamisessa on Edge- merkitys arkeologisen aineiston ja arkeo- worthin mukaan erityisen suuri merkitys login kohtaamisessa on kuitenkin myös sillä, millaisia aikaisempia kokemuksia esi- itse arkeologisella aineistolla. Vaikka koh- merkiksi kaivajalla on ollut. Kaivaja miettii, distamme huomiomme usein vain siihen, miten hän käyttäisi löytämäänsä esinettä minkä uskomme aikaisempien kokemus- tai objektia ja perustelee sen avulla, miten temme perusteella olevan tärkeää, kohtaa- esinettä olisi voitu menneisyydessä käyttää mistilanteet ovat toisinaan sellaisia, että (ks. myös Shelley 1996). Kohdatessamme emme pysty ennakoimaan tilannetta mil- uuden esineen luomme eräänlaisen kokeel- lään tavalla. Se, että löydämme jotakin yl- lisen tilanteen, jossa samalla tulemme mää- lättävää, pakottaa meidät muokkaamaan rittäneeksi, onko esine tutkimuksen kan- selittäviä hypoteesejamme. Tällöin uusi nalta merkittävä, tuleeko se säilyttää vai tieto voidaan käsittää nimenomaan uusina ei. Edgeworth kutsuu tällaisia analogioita objektienvälisinä suhteina (Shelley 1999: toiminnallisiksi analogioiksi (analogies-in- 603), eikä pelkkinä mentaalisina represen- practice tai practical analogies).6 Oleellista taatioina. Jos löydämme vain sen mitä et- kohtaamistilanteessa ei ole vain se, miten simme, mistä tiedämme, mitä meidän tulee koemme tai aistimme esineet, vaan myös etsiä?7 se, miten tämä kohtaamistilanne muokkaa Uuden tiedon muodostuminen ei sekä esineitä että meitä. Kognitiiviset ope- kuitenkaan välttämättä ole aina niin dra- raatiot eivät rajoitu vain mieleen. (Edge- maattinen tilanne, kuin kaivausesimerkki worth 1992: 5–7.) antaa olettaa. Käsityksemme aineistosta Edgeworthin lähestymistapaa voi muuttuu myös niissä tilanteissa, joissa ai- hyvällä syyllä kutsua relationaaliseksi. Sa- kaisemmin valikoitua aineistoa tarkastel- manlaisia ajatuksia on esittänyt Cornelius laan uudelleen. On syytä huomata, että Holtorf (2002), jolle arkeologiset esineet edellämainitut tutkijat korostavat nimeno- eivät ole arkeologisia, ennen kuin ne koh- maan kaivausta arkeologisena metodina, dataan. Holtorf siis seuraa samanlaista aja- ja he painottavat kentällä tehtävää päätök- tusta siitä, että arkeologi muokkaa esineitä sentekoa ja siellä vallitsevia olosuhteita. yhtä paljon kuin ne muokkaavat arkeolo- Tietyssä mielessä tällainen romantisoiva gia. Holtorfia kiinnostava kysymys onkin, käsitys arkeologiasta yksinkertaistaa kuvaa miten kaivaja päättää nopeasti, tekemättä tutkimuksesta. Arkeologia ei ole pelkkää pitkällistä analyysiä, onko esine vanha ja ensimmäisen yhteyden luomista. Varsinkin siksi merkityksellinen (2002: 56). Holtor- Suomen leveysasteilla kenttätyökuukaudet fin (2002) mukaan määrittelyt ovat aina muodostavat vain pienen osan tutkimuk- kontekstuaalisia, ja esineen määrittäminen seen käytetystä ajasta. Tämän lisäksi on vanhaksi ja siksi merkitykselliseksi on pit- muistettava, ettei kentällä ole useinkaan

56 aikaa tai mahdollisuutta tarkastella löytöjä päätöksenteon liittyminen niin sanot- samalla tarkkuudella kuin vaikkapa labora- tuun alakohtaiseen tietoon (domain knowl- toriossa. Ian Hodder (2012: 12) on osuvasti edge). Tehokas intuitiivinen päätöksenteko todennut, että arkeologian epistemologia näyttäisi liittyvän jonkin rajatun aihepii- on osaltaan seulojen ja mikroskooppien rin sisällä tehtävään päättelyyn. Tämän varassa. lisäksi intuitiivinen päätöksenteko vaatii Huomion kohdistaminen pieniin yk- onnistuakseen noin kymmenen vuoden sityiskohtiin muokkaa aina käsitystämme tarkoituksenmukaista ja tiedostettua har- kokonaisuudesta, ja uusi käsitys ko- joittelua (Dane & Pratt 2007: 43). Ongel- konaisuudesta puolestaan saa meidät koh- man tulee myös olla riittävän epäselvä tai distamaan huomiomme uusiin yksityis- avoin (Dane & Pratt 2007: 41). Intuitiivinen kohtiin (Polanyi 1969: 125). Esimerkiksi päätöksenteko liittyy siis tiiviisti luovaan ilmakuvauksen kehittyessä löydettiin pal- ajatteluun. Onkin ironista, että esimerkiksi jon uusia muinaisjäännöksiä, joiden havait- kvanttifysiikan teoria partikkelien multi- seminen oli mahdollista täysin uuden lokaalisuudesta on täysin epäintuitiivinen, perspektiivin ansiosta (Polanyi 1969: 123). mutta silti paras mahdollinen selitys par- Aineiston yksityiskohtien ja kokonaisuu- tikkelien luonteesta havaittavan aineiston den suhde on lopulta niin monimutkainen, perusteella esimerkiksi kaksoisrakokokeis- että sitä on mahdotonta kattavasti kommu- sa, joissa yksi hiukkanen näyttäisi kulkevan nikoida tai oppia esimerkiksi luokkahuo- samaan aikaan kahdesta raosta. neessa. Siksi on myös tärkeää, että kaivausta Vaikka Dane ja Pratt puhuvat hallin- tai muuta valikointia suorittavalla hen- nollisesta päätöksenteosta, heidän ajatuk- kilöllä on mahdollisimman kattava koke- sensa sopivat hyvin abduktiivisten arkeo- muksellinen tietämys tutkittavasta aineis- logisten hypoteesien tarkasteluun. Kuten tosta. olen jo yllä esittänyt, arkeologiset ongel- Tutkijan kokemuksen merkitystä ar- mat ja päätöksentekotilanteet ovat usein vioitaessa kiinnostava kysymys on intui- nopeita (esimerkiksi inventointi- tai kai- tion merkitys hypoteesien valinnassa. vaustilanteessa tehtävät arvioinnit). Lisäksi Dane ja Pratt (2007) ovat esittäneet, että arkeologiset hypoteesit ovat aineiston frag- intuitiolla on erityisen suuri merkitys hal- mentaarisuudesta johtuen usein riittävän linnollisessa päätöksenteossa. Heidän mu- avoimia, jotta alakohtainen intuitiivinen kaansa intuitio on perusteeltaan tiedosta- päätöksenteko olisi tehokasta. Esimerkiksi matonta. Emme tiedosta, miten intuitiiviset muinaismuistohallinnon päätöksentekoon päätelmät muodostuvat, mutta voimme ar- liittyvät ongelmat lienevät juuri sen verran vioida ja vertailla niitä. Dane ja Pratt (2007: epämääräisiä ja avoimia, että intuitiivisen 37) tekevätkin eron intuitiivisten prosessien päätöksenteon merkitystä olisi hyödyllistä ja niiden seurausten välillä. tutkia. Tiedostamattoman luonteensa lisäksi Toinen tutkijoiden kokemuksia tar- intuitio on Danen ja Prattin (2007: 37–38) kasteltaessa esille nouseva teema on tiedon mukaan holistista ja erityisen nopeasti ja kokemusten jakaminen ja vertaileminen tapahtuvaa. Ihmiset pystyvät tiedosta- tutkijoiden välillä. Viime aikoina tiedon- mattomasti ottamaan huomioon suuren muodostuksen tutkimuksessa on kiin- määrän aikaisempaa tietoa ja integroimaan nitetty huomiota esimerkiksi niin sanot- sen kullakin hetkellä vallitseviin olosuhtei- tuun joukkojen viisaus -ilmiöön (wisdom siin, jotka saattavat olla hyvinkin nopeasti of the crowds) (esim. Surowiecki 2005) ja muuttuvia. Intuitio ei vaadi paljon aikaa esimerkiksi erilaisiin tietoteknisiin sovel- vievää tiedostettua huomion kohdistamista luksiin, kuten wikialustoihin, joilla asian- yksityiskohtien ja kokonaisuuden välillä. tuntijat – sekä ennenkaikkea asianosaiset Yksi keskeisistä Danen ja Prattin (2007: – voidaan saattaa yhteen (esim. Bauer 2013; 41) esille ottamista asioista on intuitiivisen Nielsen 2012). On kiinnostavaa, että jouk-

57 kojen viisaus -ilmiö on tunnistettavissa eri- rikkaus on sen suurin vahvuus. Koska tyisesti silloin, kun ongelmaan on olemassa arkeologiset kysymykset ovat usein erit- jokin selvä vastaus, josta yksittäisten vas- täin monimutkaisia, on hyvä asennoitua tausten ja joukon arvioiden virheet voidaan tieteentekemiseen sen vaatimalla tavalla. laskea. Arkeologiaa koskevat ongelmat Näihin kysymyksiin ei voida saada vas- ovat harvoin tällaisia, joten kapeaan alaan tauksia käpertymällä omaan kulttuu- keskittyneiden asiantuntijoiden merkitys rinurkkaukseen, luottaen vakiintuneiden korostuu, kun taas joukkojen viisaus -il- tutkimusmenetelmien ylivertaisuuteen. miössä eksperttien merkitystä halutaan ni- Vaikka käsittelyni on ollut pääasiassa menomaan marginalisoida. arkeologisen päättelyn kehityksen tar- kastelua arkeologian historian ja nykytilanteen valossa, pragmatistisen tieteen- filosofian - tai pikemminkin asenteen Lopuksi - omaksumisella on selkeitä käytännöllisiä vaikutuksia. Nämä vaikutukset eivät ai- Arkeologia tulee todennäköisesti aina hyö- noastaan rajoitu akateemisen arkeologian tymään sekä kapea-alaisesti keskittyneistä sisälle, vaan näkyvät myös kulttuuripe- eksperteistä että suurempia ja yleisempiä rintöpolitiikkassa ja tieteenalojen yh- kokonaisuuksia hallitsevista tietäjistä. teiskuntasuhteessa. Tieteentekijöiden käsi- Tieteellisten julkaisujen ja tutkimusaineis- tys omasta tieteestään vaikuttaa siihen, keitä ton räjähdysmäinen kasvu sekä esimerkik- he hyväksyvät mukaan päätöksentekoon ja si arkeologiassa tapahtunut kehitys, jonka millä tavoin päätöksentekoa voidaan kuvi- seurauksena yhä suurempi määrä krono- tella tehtävän. Arkeologian sisällä sekä sen logisesti pitkälle aikavälille ajoittuvaa ai- niin sanottujen aputieteiden välillä komple- neistoa on haluttu ottaa tutkimuksessa mentaarisen tiedekäsityksen omaksuminen huomioon, on johtanut uudenlaiseen tilan- johtaa tehokkaampaan kommunikaatioon, teeseen arkeologiassa. Tiedettä on enää mikä puolestaan näkyy vastuullisempana mahdotonta tehdä sellaisista lähtökohdista, tieteen- ja päätöksentekemisenä. Spekula- joista sitä naiivin induktivismin tai tieteel- tiivisen asenteen omaksuminen puolestaan lisen deduktivismin aikoina tehtiin. Arkeo- tehostaa kommunikaatiota tieteellisen logia ei ole induktiivista asiantuntijoiden arkeologian ja yhteiskunnan välillä johtaen suorittamaa aineiston keräämistä, eikä lopulta siihen, että vaihtoehtoisia mennei- puhtaan looginen deduktiivinen prosessi, syyden kokemisen tapojen opitaan arvos- jossa ihminen asetetaan matemaattisen tai tamaan uudella tavalla. Arkeologian tulee järjellisen tiedonmuodostuksen keskiöön. eräässä mielessä vapautua tieteellisestä Olen tässä artikkelissa pyrkinyt hah- dogmatismista, joka lopulta vain rajoittaa mottelemaan arkeologista hypoteesinmuo- hedelmällisen tutkimuksen ja tuloksellisen dostusta sekä aineiston ja tiedon suhdetta. päätöksenteon etenemistä. Tämä ei tarkoita Tarkoituksenani ei ole ollut esittää meto- tieteellisyydestä luopumista vaan käsitteen dia, jonka mukaisesti kaiken päättelyn tu- ja siihen liittyvän toiminnan sisällöllistä lisi edetä, vaan pikemminkin olen halunnut uudelleenmuotoilua. kiinnittää lukijan huomion eri arkeologioi- den episteemisiin ja metodisiin yhtäläisyyk- siin. Toivon, että tällainen arkeologian historian tarkastelu johtaa myös sen uudelleenarviointiin. Perustuuhan käsityk- semme tieteenalamme kahtiajakautunei- suudesta juuri yleisesti hyväksytyille historiallisille narratiiveille. Kuten usein todetaan, arkeologian metodologinen

58 Bibliografia Edgeworth, M. 1992. Analogy as practical reason: the perception of objects in archaeological practice. The Quarterly Newsletter of the Laboratory of Compara- tive Human Cognition 14(1): 3–8. (Artik- Elektroniset lähteet keli löytyy myös julkaisusta Archaeolog- ical Review from Cambridge 9(2), 1990.) Edgeworth, M. 2010. Beyond human pro- Morton, T. 2013. Realist Magic: Objects, portions: archaeology of the mega Ontology, Causality. Open Humanities and the nano. Archaeologies: Journal of Press. (Luettu 138–149. 28.5.2013) Edgeworth, M. 2012a. Fields of artefacts: Webmoor, T. 2008. Reconfiguring the Archae- archaeologies of contemporary sci- ological Sensibility: Mediating Heritage entific discovery. B. Fortenberry & L. at Teotihuacan, Mexico. (Luettu 28.5.2013) 7–12. Archaeopress, Oxford. Edgeworth, M. 2012b. Follow the cut, follow the rhythm, follow the material. Norwe- Painetut lähteet gian Archaeological Review 45(1): 76–92. Fogelin, L. 2007. Inference to the best explanation: a common and effective form of Anderson, D. R. 1986. The evolution of archaeological reasoning. American An- Peirce’s concept of abduction. Transac- tiquity 72(4): 603–625. tions of the Charles S. Peirce Society 22(2): Gibbon, G. 1989. Explanation in Archaeology. 145–164. Basil Blackwell, Oxford. Barad, K. 2007. Meeting the Universe Half- Hanen, M. & Kelley, J. 1989. Inference to way: Quantum Physics and the Entangle- the best explanation in archaeology. V. ment of Matter and Meaning. Duke Uni- Pinsky & A. Wylie (toim.) Critical Tra- versity Press, Durham. ditions in Contemporary Archaeology. Es- Bauer, A. 2013. Multivocality and ‘wikial- says in the Philosophy, History and Socio- ity’: the epistemology and ethics of a Politics of Archaeology: 14–17. University pragmatic archaeology. G. Scarre & R. of New Mexico Press, Albuquerque. Coningham (toim.) Appropriating the Hanson, N. R. 1972. Patterns of Discovery: Past. Philosophical Perspectives on the An Inquiry into the Conceptual Founda- Practice of Archaeology: 176–194. Cam- tions of Science. Cambridge University bridge University Press, Cambridge. Press, Cambridge. Campos, D. G. 2011. On the distinction be- Harman, G. H.1965. The inference to the tween Peirce’s abduction and Lipton’s best explanation. The Philosophical Re- Inference to the best explanation. Syn- view 74(1): 88–95. these 180: 419–442. Hodder, I. 1987. The contextual analysis of Dane, E. & Pratt, M. G. 2007. Exploring in- symbolic meanings. I. Hodder (toim.) tuition and its role in managerial deci- The Archaeology of Contextual Meanings: sion making. Academy of Management 1–10. Cambridge University Press, Review 32(1): 33–54. Cambridge. Edgeworth, M. 1991. The Act of Discovery. Hodder, I. 2012. Entangled: An Archaeology An Ethnography of the Subject-Object Re- of the Relationships Between Humans and lation in Archaeological Practice. Univer- Things. Wiley-Blackwell, Malden. sity of Durham, Durham. Holtorf, C. 2002. Notes on the life history of

59 a pot sherd. Journal of Material Culture Meillassoux, Q. 2008. After Finitude: An Es- 7(1): 49–71. say on the Necessity of Contingency. ��Con- Holtorf, C. 2013. On pastness: a reconsid- tinuum, Lontoo. eration of materiality in archaeologi- Muurimäki, E. 2000. Realismi ja antirealismi cal object authenticity. Anthropological arkeologian tieteenteoriassa C. J. Thom- Quarterly 86(2): 427–444. senista V. G. Childeen. Lisensiaatintyö, Herva, V.-P. 2010. Buildings as persons: Oulun yliopisto. relationality and the life of buildings Müller, S. 1884. Mindre bidrag til den for- in a northern periphery of early mod- historiske archæologis methode. Aarbø- ern Sweden. Antiquity 84: 440–452. ger för Nordisk Oldkyndighet og Historie: Jones, A. M. & Boivin, N. 2010. The Malice 161–216. Det Kongelige Nordiske Olds- of inanimate objects: material agency. krift-Selskab, Kööpenhamina. D. Hicks & M. C. Beaudry (toim.) The Nielsen, M. 2012. Reinventing Discovery: The Oxford Handbook of Material Culture New Era of Networked Science. Princeton Studies: 333–351. Oxford University University Press, Princeton. Press, Oxford. Olsen, B. 2010. In Defense of Things: Archaeol- Immonen, V. & Taavitsainen, J.-P. 2011. Oscil- ogy and the Ontology of Objects. AltaMira lating between national and internatio- Press, Lanham. nal: the case of Finnish archaeology. L. R. Olsen, B. 2012. After interpretation: remem- Lozny (toim.) Comparative Archaeolo- bering archaeology. Current Swedish gies. A Sociological View of the Science of Archaeology 20: 11–34. the Past: 137–177. Springer, New York. Olsen, B., Shanks, M., Webmoor, T. & Wit- Ingold, T. 2007. Materials against material- more, C. 2012. Archaeology: The Disci- ity. Archaeological Dialogues 14(1): 1–16. pline of Things. University of California Kauffman, S. 2012. From physics to semi- Press, Lontoo. otics. S. Rattasepp & T. Bennett (toim.) Paavola, S. 2005. Peircean abduction: instinct Gatherings in Biosemiotics: 30–46. Uni- or inference? Semiotica 153: 131–154. versity of Tartu Press, Tartto. Peirce, C. 1932. C. Hartshorne & P. Weiss Kirby, V. 2011. Quantum Anthropologies. Life (toim.) The Collected Papers of Charles at Large. Duke University Press, Dur- Sanders Peirce. Volume 2. Elements of ham. Logic. Harvard University Press, Cam- Kelley, J. H. & Hanen, M. P. 1988. Archae- bridge. ology and the Methodology of Science. Peirce, C. 1934. C. Hartshorne & P. Weiss University of New Mexico Press, Albu- (toim.) The Collected Papers of Charles querque. Sanders Peirce. Volume 5. Pragmatism Latour, B. 2012. Enquête sur les modes and Pragmaticism. The Belknap Press of d’existence. Une anthropologie des Mod- Harvard University Press, Cambridge. ernes. La Découverte, Pariisi. Peirce, C. 1997. P. A. Turrisi (toim.) Prag- Lavento, M. 1995. Ovatko relativismi ja post- matism as a Principle and Method of Right prosessualismi tulleet suomalaiseen Thinking. The 1903 Harvard Lectures on 1990-luvun arkeologiaan. Muinaistut- Pragmatism. State University of New kija 2: 17–20. York Press, Albany. Lipton, P. 1991. Inference to the Best Explana- Petrie, F. 1904. Methods and Aims in Archae- tion. Routledge, Lontoo. ology. Macmillan and Co., Lontoo. Lucas, G. 2012. Understanding the Archaeo- Petrie, F. 1906. Archaeological evidence. T. logical Record. Cambridge University B. Strong (toim.) Lectures on the Method Press, Cambridge. of Science: 218–230. Clarendon Press, Medawar, P. B. 1991. The Threat and the Glo- Oxford. ry: Reflections on Science and Scientists. Plotnitsky, A. 2010. Epistemology and Prob- Oxford University Press, New York. ability: Bohr, Heisenberg, Schrödinger, and

60 the Nature of Quantum-Theoretical Think- Explicitly Scientific Approach. Columbia ing. Springer, New York. University Press, New York. Polanyi, M. 1969. Knowing and Being: Essays Webmoor, T. 2007a. The dilemma of con- by Michael Polanyi. The University of tact: archaeology’s ethics-epistemology Chicago Press, Chicago. crisis and the recovery of the pragmatic Pothos, E. M. & Busemeyer, J. R. 2013. Can sensibility. Stanford Journal of Archaeol- quantum probability provide a new ogy 5: 224–246. direction for cognitive modeling? Beha- Webmoor, T. 2007b. What about ‘one more vioral and Brain Sciences 36: 255–327. turn after the social’ in archaeological Salminen, T. 1993. Suomalaisuuden asialla: reasoning? Taking things seriously. muinaistieteen yliopisto-opetuksen syn- World Archaeology 39(4): 563–578. tyvaiheet n. 1877–1923. Helsinki Papers Webmoor, T. 2012. An archaeological meta- in Archaeology 6. physics of care. On heritage ecologies, Salminen, T. 2003. Suomen tieteelliset voitto- epistemography and the isotopy of the maat. Suomen Muinaismuistoyhdistys, past(s). B. Fortenberry & L. McAtack- Helsinki. ney (toim.) Modern Materials: The Pro- Shelley, C. 1996. Visual abductive reason-reason- ceedings of CHAT Oxford, 2009: 13–23. ing in archaeology. Philosophy of science Archaeopress, Oxford. 63: 278–301. Webmoor, T. & Witmore, C. 2008. Things Shelley, C. 1999. Multiple analogies in ar- are us! A commentary on human/ chaeology. Philosophy of Science 66(4): things relations under the banner of 579–605. a ‘social’ archaeology. Norwegian Ar- Surowiecki, J. 2005. The Wisdom of Crowds: chaeological Review 41: 53–70. Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Busi- ness, Economies, Societies and Nations. Viitteet Anchor, New York. 1 Tallgren, A. M. 1934. Oman itsensä kanssa Käytän tässä artikkelissa termiä arkeoarkeo-- painiskeleva muinaistiede. Kalevala- loginen aineisto (englanniksi archaeo- seuran vuosikirja 14: 200–211. logical record) kattamaan kaiken sen Tallgren, A. M. 1937. The method of pre- (lähinnä materiaalisen) aineistomas- historic archaeology. Antiquity 11(42): san, jota arkeologit käyttävät aineis- 152–161. tonaan menneisyyttä tutkiessaan. Ar- Tikhonov, I. 2007. Archaeology at St Pe- keologinen aineisto käsitteenä kattaa tersburg University (from 1724 until sekä kerätyn että kuviteltavissa olevan today). Antiquity 81(312): 446–456. aineiston. 2 Veit, U. 1989. Ethnic concepts in German Todennäköisyydestä puhuminen on prehistory: a case study on the rela- mielekästä vain sellaisissa tilanteissa, tionship between cultural identity and joissa tiedämme, mitä voi (tai saattoi archaeological objectivity. S. J. Shen- menneisyydessä) tapahtua. Esimer- nan (toim.) Archaeological Approaches to kiksi kolikon heittämisen voisi ajatella Cultural Identity: 35–56. Unwin Hyman, olevan tällainen tapahtuma. Voimme Lontoo. laskea todennäköisyyden kaikille mah- Veit, U. 2011. Toward a historical sociology dollisille kruunien ja klaavojen yhdis- of German archaeology. L. R. Lozny telmille, koska tiedämme (tai ainakin (toim.) Comparative Archaeologies. A So- olemme saattaneet yhdessä päättää, ciological View of the Science of the Past: että kolikolla on vain kaksi puolta), 53–78. Springer, New York. mitä voi tapahtua. Sama mahdollisten Watson, P. J., LeBlanc, S. A. & Redman, C. tapahtumien tietäminen ei koske laa- L. 1971. Explanation in Archaeology. An jempia kokonaisuuksia kuten evoluu-

61 tiota, jossa emme edes tiedä mitä voi sinaisesti pyri selittämään minkälainen tapahtua. (Kauffman 2012: 40.) Koska päättelyprosessi analogisen vertailun emme voi ennustaa tulevaa laskemalla taustalla on, tai ainakaan he eivät anna tai päättelemällä mahdollisten tapahtu- sille nimeä. mien joukosta todennäköisiä tapahtu- Myös Eero Muurimäki (2000: 108) on mia, meidän on kyettävä jatkuvasti so- todennut, että analogista päättelyä peutumaan yllättäviinkin olosuhteiden olisi selkeintä pitää omana, kolman- muutoksiin. tena päättelyn lajinaan. Vaikka Muu- 3 ”A mass of facts is before us. We go rimäki ei yhdistä analogista päättelyä through them. We examine them. We abduktiiviseen päättelyyn, hän toteaa, find them a confused snarl, an impen- että analogisella päättelyllä saattaa olla etrable jungle. We are unable to hold merkitystä ”’keksimisen kontekstissa’ them in our minds. We endeavor to etsittäessä uusia selittäviä periaatteita”. set them down upon paper; but they 6 Vertaa myös esim. Tallgren (1937: 161): seem so multiplex intricate that we can “[I]t is use and practice which deter- neither satisfy ourselves that what we mine the forms of things.” have set down represents the facts, nor 7 Itse asiassa toteamus, että löydämme can we get any clear idea of what it is vain sen, mitä etsimme on hyvä esi- that we have set down. But suddenly, merkki induktivistisesta arkeologiasta. while we are poring over our digest Induktivistinen ajattelu käy ilmi esi- of the facts and are endeavoring to set merkiksi egyptologi Flinders Petrien them into order, it occurs to us that if toteamuksesta 1900-luvun alusta: “In we were to assume something to be recording, the first difficulty is to know true that we do not know to be true, what to record. To state every fact about these facts would arrange themselves everything found would be useless.” luminously. That is abduction.” (Peirce Petrie kuitenkin jatkaa: “[ı]t is need- 1997, 282) ful for the observer to make certain 4 Peirce käytti jossakin vaiheessa myös of all the details, to verify every point termiä retroduktio (päättely ajassa which is of fresh value, and to record taaksepäin), joka kuvaakin hyvin ab- all that is new with certainty and ex- duktiivisen päättelyn eroa deduktiivi- actitude. Statements with a query, or a seen ja induktiiviseen päättelyyn. doubt about them, are worth nothing in 5 Kiinnostavaa on, että Kelley ja Hanen themselves, and can only serve to add (1988: 252) näkevät konfirmaation pro- to the range of similar facts that may sessina, jossa tuotetaan selittäviä yleis- be safely recorded from elsewhere.” tyksiä IBE-päättelyllä. Selitysten valinta (Petrie 1904: 49–50) Toisaalta Petrien on Kelleyn ja Hanenin mukaan selektii- arkeologiassa on nähtävissä selviä ab- vistä kilpailevien hypoteesien vertai- duktiivisen päättelyn piirteitä. Petrie lua analogioiden ja metaforien avulla. rinnastaa arkeologisen tulkinnan lail- On kuitenkin epäselvää, minkälaiselle liseen käsittelyyn (jurisprudence) (Pet- päättelylle analogia Kelleyn ja Hanenin rie 1904; Petrie 1906). Molemmat ovat systeemissä lopulta perustuu. Induktii- päättelymuodoltaan abduktiivisia. visen päättelyn avulla voidaan luoda yleistyksiä vain havaitun kaltaisesta aineistosta, ei varsinaisesti vertailla kahta poikkeavankaltaisten havaintojen sarjaa. Kelley ja Hanen painottavat kuitenkin nimenomaan samankaltai- suuden merkitystä analogisessa päät- telyssä (1988: 371–372), mutta eivät var-

62 Kiitokset

Haluan kiittää Visa Immosta, Teija Oikarista, Timo Salmista ja Tiina Äikästä tämän artikkelin sisältöön liit- tyvistä asiantuntevista kommenteista, kysymyksistä ja parannusehdotuk- sista.

FM Marko Marila on arkeologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hänen pragmatistista arkeologian tieteenfilosofiaa käsittelevä väitöskirjansa tarkastelee erityisesti abduktiivista päättelyä arkeologian epistemologiassa.

[email protected] www.markomarila.fi

63 Muinaistutkija 3/2013 Keskustelua Eeva Jonsson

Viikinkiaikaisten rahakätköjen tutkimuksesta Ruotsissa 2000-luvulla sekä tutkimustilanteesta Suomessa

Kätkölöytöprojekti – ryöstelijöitä Manner-Ruotsista ja ulko- mailta. Skandinaviassa Gotlannilla on ollut pio- Myös huomattavista muinaisjäännök- neerin rooli metallinpaljastimen avulla siin kohdistuvista ryöstelyistä kärsineessä suoritettavissa tarkastuksissa. Niin kut- Öölannissa on suoritettu metallinpaljasti- suttu kätkölöytöprojekti (ruots. skattfynd- men avulla tehtäviä tarkastuksia. Vuosina projekt) käynnistyi Gotlannissa vuonna 2008–2010 arkeologi Jan-Henrik Fallgren 1977 osana Riksantikvarieämbetetin tut- johti isoa tutkimusprojektia Platsbestäm- kimuksia Gotlannissa. Projekti on yhä ning av öländska vikingatida och medeltida käynnissä. Sen tavoitteena on ottaa talteen mynt. ��Tunnettujen viikinkiaikaisten ja kes- viikinkiaikaisten ja keskiaikaisten hopea- kiaikaisten löytöpaikkojen lisäksi tarkastet- kätköjen jäännöksiä metallinpaljastimen tiin joitakin vanhempia rakennuksenpohjia avulla. Hopeakätköjen rippeitä löytyy yhä ajalta 200–700 jKr., koska vanhempien vanhoilta löytöpaikoilta runsain määrin. asuinpaikkojen läheisyydestä löytyy usein Projektin tavoitteena on ollut samalla tut- myös viikinkiaikaista ja keskiaikaista mate- kia rahakätköjen löytökontekstia ja nii- riaalia. den yhteyttä samanaikaiseen asutukseen. Ennen kätkölöytöprojektin käyn- Viikinkiaikaisten hopeakätköjen ja saman- nistämistä Öölannissa ei ollut tullut esille aikaisten asuinpaikkojen yhteyttä Got- uusia kätköjä lähes puoleen vuosisataan lannissa on tutkinut erityisesti Östergren (viimeksi vuonna 1960). Projektin ansiosta (1989). Alussa kätkölöytöprojekti oli myös saarelta löytyi kaksi aiemmin tuntematonta metodinen kokeilu silloin uudenaikaisella viikinkiaikaista hopeakätköä vuonna 2009: metallinpaljastimella. Alböken Stora Haglunda, joka on kätketty Kätkölöytöprojekti sai alkunsa juuri vuoden 1023 jälkeen (kätköä ei ole julkaistu, Gotlannissa vanhoihin kätkölöytöpaik- tieto on peräisin Tukholman yliopiston Nu- koihin kohdistuvan ryöstelyn vuoksi. Got- mismaattisen tutkimusryhmän tietokan- lannin hopeakätköt muodostavat kaksi nasta) sekä Bredsättran Skedstad, terminus kolmasosaa kaikista Ruotsissa tavatuista post quem 1029 (E. Jonsson painossa). Lisäksi kätköistä ja saaren rikkaat kätköt hou- arkeologisten kaivausten yhteydessä löytyi kuttelivat – ja houkuttelevat yhä tänään yksi uusi kätkö vuonna 2011 (Torslundan

64 Björnhovda, t.p.q. 860/861) (Lindeberg & jälkeen Ruotsista on löytynyt noin 46 000 Rispling 2012: 22–33). Myös Gotlannin ja viikinkiaikaista hopearahaa kätkölöytöpro- Öölannin ulkopuolella on tehty viime vuo- jektissa ja sen ulkopuolella (luku on peräi- sina jonkin verran tarkastuksia metallinpal- sin Tukholman yliopiston Numismaattisen jastimella. Niissä on tullut esille kaksi aiem- tutkimusryhmän tietokannasta). Edelleen min tuntematonta kätköä, joista Tjustin löytyy keskimäärin yksi tai kaksi aiemmin Hellerö, Småland, t.p.q. 1035 on julkaistu tuntematonta viikinkiaikaista hopeakätköä (Palm et al. 2008: 17–31). vuosittain. Vanhan ja uuden rahamateriaa- Viime vuosina metallinpaljastinta on lin digitointi on käynnissä Numismaatti- käytetty toisinaan myös arkeologisten kai- sessa tutkimusryhmässä. vausten yhteydessä, mm. Gotlannissa ja Miksi näin iso määrä hopeakätköjä Öölannissa sekä mannermaalla Hallandis- on jäänyt maahan on arvoitus yhä tänään. sa, Skånessa, Smålannissa, Mälarin alueella Metallinpaljastintutkimukset yhdessä kät- sekä Itä- ja Länsi-Götanmaalla. Yleisesti köjä koskevien systemaattisten analyysien voi todeta, että Ruotsissa metallinpaljas- ja tulkintojen kanssa ovat kuitenkin autta- tinta ei ole käytetty kovin laajasti Got- neet ymmärtämään kätköjen löytökonteks- lannin ulkopuolella, jos tilannetta vertaa tia ja tarkoitusta. Erityisesti kuva Gotlan- Tanskaan ja Englantiin, maihin joissa me- nin viikinkiaikaisesta asutuksesta on viime tallinpaljastinta koskeva lainsäädäntö on vuosikymmenten aikana muuttunut koko- hyvin liberaali. Moniperiodinen Uppåkran naan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että asuinpaikka on onnistunut esimerkki me- Gotlannissa kauppiaat ovat säilyttäneet tallinpaljastimen käytöstä arkeologisten hopeakätköjä omalla tilalla, usein asuinra- tutkimusten yhteydessä. Uppåkra sijaitsee kennuksen sisällä (ks. Östergren 1989). Skånessa, muutaman kilometrin Lundin Yleisesti voi todeta, että metallinpal- eteläpuolella. Pääosa asuinpaikan rikkaista jastintutkimukset yhdistettyinä vanhojen löydöistä on saatu talteen metallinpaljasti- karttojen analyyseihin ovat osoittautuneet men avulla (Paulson 1999). suhteellisen kustannustehokkaaksi me- Jonas Paulson pohtii artikkelissaan netelmäksi kynnössä tuhoutuneiden ja ”Metalldetektering och Uppåkra” (1999) kyntökerrosten alle jääneiden muinais- laajemmin kysymystä, mitä tutkimusar- jäännösten tunnistamisessa. Valottaakseen voa on metallinpaljastinlöydöillä, jotka Gotlannin pelloilla sijaitsevien muinais- ovat peräisin stratigrafiattomasta konteks- jäännösten luonnetta ja laajuutta Majvor tista. Rahakätköihin liittyen voi todeta Östergren suoritti erityisen tutkimuksen yleisesti, että useissa tapauksissa on ollut Mallgården tilalla Levidessä (ks. Östergren mahdollista laskea alkuperäisen kätköpai- 2004). Tutkimus osoittaa, että ylikynnet- kan todennäköinen sijainti levintäkarttojen tyjen muinaisjäännösten osuus Gotlannissa perusteella (ks. esim. Östergren 1986, 1989). on yli kaksinkertainen säilyneisiin muinais- Joissakin tapauksissa on tehty esitutkimus jäännöksiin verrattuna, ainakin tiheimmin metallinpaljastimella, minkä jälkeen on asutuilla peltoalueilla. kaivettu esille kyntökerroksen alapuolella säilyneet rakenteet. Muutamissa yksittäis- tapauksissa metallilöydöt on pystytty liit- tämään tiettyyn rakenteeseen kaivausten Ruotsissa löydetyt jälkeen (Paulson 1999: 48–49 viitteineen). viikinkiaikaiset rahakätköt Ruotsissa viikinkiaikaisten rahalöytöjen vuonna 2012 määrä on kasvanut huomattavasti metallin- paljastintutkimusten ansiosta. Useimmat Vuonna 2012 Ruotsista löytyi kaksi uutta hopeakätköt ovat toki löytyneet sattumal- viikinkiaikaista rahakätköä, molemmat ta maanviljelystöiden kuten kyntämisen Gotlannista. Molemmat kätköt ovat hyvin tai ojankaivuun yhteydessä. Vuoden 1977 mielenkiintoisia ja valaisevat erilaisia

65 viikinkiaikaiseen rahamateriaaliin liittyviä t.p.q. 1059 (K. Jonsson & Östergren 1990). osakysymyksiä. Silloin, kun kätkö löytyy koskemattomana, Toinen kätköistä löytyi metallinpal- on mahdollista analysoida konkreettisesti, jastimen avulla koskemattomana huhti- miten kätkö on hankittu ja miten sitä on kuussa 2012 Ronen Stalesta. Kätkö pake- käytetty. Stumlen kätkö osoittaa, että jopa toitiin kipsiin ja kaivettiin laboratoriossa Gotlannissa oli vaikea tulla toimeen aino- Visbyssä (kuva 1). Kaivaukset suoritettiin astaan kaupankäynnin varassa, huolimatta marraskuusta 2012 tammikuun puoliväliin siitä että saari oli merkittävä viikinkiai- 2013. Rahat mitattiin paikalleen, kaivettiin kaisen kaupan keskus, jossa suurtalonpo- esiin ja tunnistettiin ylimalkaisesti, minkä jat harjoittivat kaukokauppaa. Stumlen jälkeen konservaattori arvioi konservoin- kätkön sisältö osoittaa, että isompia nin tarpeen. Seuraavassa vaiheessa rahat kauppamatkoja ei tehty joka vuosi vaan on tarkoitus puhdistaa, tunnistaa, valoku- useamman vuoden väliajoin. Stalen hopea- vata ja tarpeen vaatiessa konservoida (Rap- kätkön ansiosta Gotlannin viikinkiaikaisis- port Arendus 2013:1). Alustavan ajoituksen ta kauppayhteyksistä on mahdollista saada perusteella kätkö ajoittuu 1000-luvun puo- entistä selkeämpi kuva. liväliin. Eskelhemin Öviden hopeakätkö löy- Koskemattomia viikinkiaikaisia hopea- tyi heinäkuussa 2012. Löytö tuli esille, kun kätköjä tavataan hyvin harvoin. Ruotsista maanviljelijä huomasi kaksi hopearahaa on vain kaksi aiempaa esimerkkiä: Bursin ja hopeaneulan haan läpi johtavalla kär- Häffinds, Gotlanti, t.p.q. 934/5 (Brisholm & rytiellä. Maanomistaja tarkisti löytöpaikan Rispling 1986) sekä Alvan Stumle, Gotlanti, lähemmin ja löysi vielä rikkupoljetun ku-

Kuva 1. Ronen Stalen hopeakätkö valettuna kipsiin. (Kuva: C. Kilger.)

66 pariastian sekä useita hopearahoja ja hie- vuoden 1130 jälkeen Venäjältä tuotu hopea man pilkkohopeaa. Metallinpaljastintut- dominoi siten täysin tuontia Gotlannissa kimus suoritettiin viiden päivän aikana (Berghaus et al. 1969: 34–36; K. Jonsson & elokuussa 2012. Tutkimuksissa voitiin to- Langhammer painossa). deta, että kätkö on luultavasti kulkeutunut löytöpaikalle tienparannustöiden yhtey- dessä. Kaikki löydöt tulivat tieltä, noin 65 m:n pituiselta kaistalta. Tienparannuk- Tutkimustilanne Suomessa seen käytetty maa oli peräisin pienem- mältä kärrytieltä, joka sijaitsi löytöpaikan Tuukka Talvio (2002) on rekisteröinyt läheisyydessä. Löytöjen levintä puhuu sen väitöskirjassaan kaikki Suomen rahalöy- puolesta, että kaikki löydöt ovat luultavasti döt ajalta 800–1200 jKr. Nykyisin Suomesta alunperin olleet kupariastiassa (K. Jonsson tunnetaan 45 viikinkiaikaista hopeakätköä, & Langhammer painossa). jotka sisältävät rahoja: kymmenen kätköä Tutkimusten jälkeen voitiin todeta, että on peräisin Ahvenanmaalta ja loput Man- Öviden kätkö sisältää yhteensä 712 hope- ner-Suomesta (Talvio 2002: 42–49) (kuva 2). arahaa ja noin 80 muuta hopeaesinettä, etu- Viikinkiaikaiset rahakätköt voidaan jakaa päässä pilkkohopeaa. Kätkö painaa kokokoko-- karkeasti kahteen ryhmään: islamilaiset naisuudessaan noin 1720 grammaa. kätköt ovat pääasiassa peräisin Ahvenan- Öviden kätkön t.p.q. on 1131/1138, ja maalta ja ajoittuvat 800- ja 900-luvuille. se on siten Gotlannin toiseksi nuorin viikin- 1000-luvun kätköt ovat peräisin Manner- kiaikainen kätkö (ts. kätkö, joka sisältää Suomesta ja ne ovat sisällöltään sekoittu- rahoja usealta maantieteelliseltä alueelta). neita. Tämä tarkoittaa, että kätköt sisältävät Kätkön sisältö on kerätty noin neljän su- rahoja usealta maantieteelliseltä alueelta: kupolven aikana, ja se heijastaa olosuhteita suurin osa rahoista tulee silloisesta saksa- Gotlannissa juuri ennen oman rahanlyön- laisesta keisarikunnasta ja Englannista ja nin alkamista (K. Jonsson & Langhammer pienempi osa rahoista tulee muilta alueilta. painossa). Kätköissä on tavallisesti mukana myös Numismatiikan kannalta katsoen Got- joitakin islamilaisia dirhameja 900-luvulta. lannin viikinkiaika päättyy kätköön, joka Viimeisin viikinkiaikainen rahakätkö on piilotettu vuoden 1143 jälkeen Burgen löytyi Savosta vuonna 1998 (Mikkelin Ori- Lummelundassa. Burgen ja Öviden kät- järven kätkö, t.p.q. 1014). Kätkön (ja samal- köt muodostavat tärkeimmän lähtökoh- la koko rautakautisen asuinpaikan) jäljille dan Gotlannin oman rahanlyönnin alka- päästiin, kun koululuokka teki alueelle mista analysoitaessa (noin 1140/1150). retken opetellakseen peltopoimintaa. Yksi Öviden kätkö vahvistaa Venäjän kasvavan oppilaista löysi hopearahan, joka osoittau- merkityksen Gotlannin kautta kulkevassa tui Saksassa Otto III:n nimissä 983–1002 kaupankäynnissä. Hopeantuonti Venäjältä lyödyksi rahaksi. Raha rekisteröitiin ensin käynnistyi noin vuonna 1130, ja tuolloin irtolöytönä. Arkeologisissa kaivauksissa hopeaa tuotiin painojen muodossa (200 gr, 1999–2000 löytyi loppuosa hopeakätköstä, 100 gr, 50 gr), niin kutsuttuina grivnoina, joka käsittää yhteensä 136 rahaa (121 ko- jotka soveltuivat hyvin kaukokauppaan. konaista rahaa ja 15 fragmenttia) (Mikkola Öviden kätkössä on jaettuja hopeakakkuja & Talvio 2000: 129–130; Talvio 2002: nr 141). Kaman alueelta sekä osa grivnaa. Ne muo- Paikalla on tehty lisää tutkimuksia vuosina dostavat painonsa puolesta ison osan kät- 2002, 2003, 2005 sekä 2006 (Mikkola 2008: köstä (noin 668 gr). Burgen kätkö sisältää 34–35). 56 kokonaista grivnaa ja grivnojen osia Kaksi vuotta aikaisemmin (1996) löytyi sekä hopeakakkuja Kaman alueelta. Ne pieni hopeakätkö Hämeestä (Hämeenko- muodostavat yhteensä noin 2/3 Burgen sken Alanko, t.p.q. 1009). Kätkö tuli esille kätkön yhteensä 10,369 hopeakilosta. Noin peltotöissä, ja se koostuu yhdestä kaula-

67 Kuva 2. Viikinkiaikaisten rahoja sisältävien hopeakätköjen levintä Suomessa.

68 ketjusta, jossa on 13 rahariipusta, sekä yh- erityisesti kuntien Raisio-Lieto-Nousiainen destä hevosenkenkäsoljesta (Talvio 2002: nr alueella, joissa löytötiheys on hyvin korkea. 133). Varsinais-Suomesta löytyi viimeksi viikin- Suomesta ei löytynyt yhtään viikinki- kiaikainen rahakätkö yli 60 vuotta sitten aikaista rahakätköä 1980- ja 1970-luvuilla, (kätkö sisälsi vähintään 54 rahaa, t.p.q. 997) vaan aiempia kätkölöytöjä tarkasteltaes- (Talvio 2002: nr 119 viitteineen). Varsinais- sa ajassa täytyy palata taaksepäin aina Suomen pitkää löydötöntä ajanjaksoa voi 1960-luvulle saakka. Hämeestä löytyi kak- mielestäni hyvin verrata Öölannin tilan- si rahakätköä vuonna 1962 (Talvio 2002: teeseen ennen kätkölöytöprojektin käyn- nr 131 ja 132). Toisen kätkön (t.p.q. 1068) nistämistä. löytökonteksti on hyvin mielenkiintoinen: kätkö löytyi Kapatuosian linnamäeltä Hol- lolasta arkeologisissa kaivauksissa. Kätkö sisältää – mielenkiintoista kyllä – 336 ra- Bibliografia han fragmenttia ja pienen määrän pilkkohopeaa. Se on ainoa viikinkiaikainen rahakätkö Suomesta, jossa ei ole mukana yhtäkään kokonaista rahaa. Kapatuosian kaivauksia johti Jouko Voionmaa, silloi- Painamattomat lähteet nen rahakammion johtaja. Kaivauksilta ei valitettavasti ole kaivausraportteja, mutta Staledepån. Sammanfattande rapport av Jussi-Pekka Taavitsainen julkaisi myöhem- undersökningsarbetet fram till januari min kaivausten tulokset (1982). Talvion 2013. Rapport Arendus 2013:1. Länsty- (1982) selvitys rahoista on saman artikke- relsen, Gotlands län lin liitteenä. Toinen kätkö vuodelta 1962 (Hollolan Mömmölä, t.p.q. 1050) löytyi peltotöissä Kapatuosian linnamäen välit- tömästä läheisyydestä. Kätkö käsittää 159 Tutkimuskirjallisuus rahaa (132 kokonaista rahaa ja 27 fragmenttia) sekä seitsemän hevosenkenkäsolkea Berghaus, P., Dolley, R.H.M., Linder Welin, ja pienen määrän pilkkohopeaa (Talvio U.S., Malmer, B., Nylén, E., & Rasmus- 1978a ja 1978b). Mömmölä on tyypillinen son, N.L. 1969. Gotlands största silver- esimerkki kätköpaikasta, joka olisi syytä skatt funnen vid Burge i Lummelunda. käydä tarkastamassa metallinpaljastimella, Gotländskt Arkiv. Meddelanden från jollei joku yksityinen aarteenetsijä ole sitä jo Föreningen Gotlands Fornvänner: 7–60. tehnyt. Visby. Suomessa vanhoja kätkölöytöpaik- Brisholm, K. & Rispling, G. 1986. Gotländsk koja ei ole yritetty paikallistaa metallin- myntfynd utgrävt i orört skick. Svensk paljastimella. Metallinpaljastimen syste- Numismatisk Tidskrift 1: 4–7. maattinen käyttö inventointien yhteydessä Jonsson, E. painossa. En rik handelsmans sil- saattaisi tarjota mahdollisuuden vanhojen verskatt. Den vikingatida myntskatten från kätkölöytöpaikkojen kartoittamiseen. Sa- Skedstad i Bredsättra socken på Öland. malla olisi mahdollista selvittää, kuinka su- (Kungl. Myntkabinettet, Stockholm). uri osa pelloilta löytyneistä hopeakätköistä Jonsson, K. & Östergren, M. 1990. The on jäänyt löytymättömänä maahan, ja tois- Stumle hoard – an insight into the af- aalta olisi mahdollista tutkia, miten kätköt fairs of a Gotlandic farman. K. Jonsson kytkeytyvät samanaikaiseen asutukseen. & B. Malmer (toim.) Sigtuna Papers: pro- Parhaat edellytykset vanhojen kät- ceedings of the sigtuna Symposium on Vi- köpaikkojen jäljittämiseen olisi nähdäkseni king-Age coinage 1-4 June 1989: 145–158. Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa, (Comm. NS 6). Stockholm.

69 Jonsson, K. & Langhammer, D. painossa. ter som boplatsindikation. Theses and pa- Övideskatten – en vikingatida-tidigme- pers in archaeology 2. Visby. deltida gotländsk släktkrönika. Forn- Östergren, M. 2004. Under plogen. Mallgårds vännen. i Levide sn. En studie inom ramen för forsk- Lindeberg, M & Rispling, G. 2012. Björn- ningsprojektet ”Fornlämningar i odlings- hovdaskatten – en tidig silverskatt från landskapet”. Visby. Öland. Myntstudier 2: 22–33. Mikkola, E. & Talvio, T. 2000. A silver coin hoard from Orijärvi, Kihlinpelto in HuK Eeva Jonsson opiskelee numis- Mikkeli rural commune, province of matiikkaa Tukholman yliopistossa. Savo, eastern Finland. Fennoscandia archaeologica 17: 129–138. [email protected] Mikkola, E. 2008. Löytämisen ilo – esi- merkkejä rautakautisilta kaivauksilta. T. Mökkönen & S.-L. Seppälä, (toim.) Arkeologipäivät 2007: 33–36. Suomen Arkeologinen Seura, Helsinki. Palm, V., Nilsson, N. & Jonsson, K. 2008. Hellerö – ytterligare en silverskatt från Tjust, Småland. Myntstudier 3: 17–31. Paulson, J. 1999. Metalldetektering och Uppåkra. Att förhålla sig till detek- tormaterial. B. Hårdh, (toim.) Fynden i centrum. Keramik, glas och metall från Uppåkra. Acta archaeologica LundenLunden-- sia. Series in 8:o; No. 30. Uppåkrastu- dier 2: 41-58. Taavitsainen, J.-P. 1982. Hollolan Kapatuo- sian linnamäki. Fennoscandia antiqua I: 27–35. Talvio, T. 1978a. Hollolan Mömmölän hopea-aarre. Kotiseutu 1978: 57–60. Talvio, T. 1978b. The National Museum, Hel- sinki, and Other Public Collections in Fin- land. Anglo-Saxon, Anglo-Norman, and Hiberno-Norse Coins. Sylloge of Coins of the British Isles 25. London. Talvio, T. 1982. Kapatuosian rahat. Fen- noscandia antiqua I: 36–40. Talvio, T. 2002. Coins and coin finds in Fin- land AD 800-1200. Iskos 12. Finnish Antiquarian Society, Helsinki. Östergren, M. 1986. Silverskatter och bo- ningshus. Skattfyndprojektet 1. En studie av gården Gannarve i Hall sn, Gotland. Riksantikvarieämbetets Got- landsundersökningar/RAGU Arkeologiska Skrifter 1. Visby. Östergren, M. 1989. Mellan stengrund och stenhus. Gotlands vikingatida silverskat-