Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2004

Koiviston kausi

Meinander Henrik

Julkaisija: Espoo: Schildts, 1999 Julkaisu: Henrik Meinander: Tasavallan tiellä. Suomi kansalaissodasta 2000•luvulle. ISBN 951•50•1055•1 (sid.) s. 448•482

Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko•osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.

Helsingin yliopiston Opiskelijakirjasto www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi opiskelijakirjasto•[email protected] KOIVISTON KAUSI

MIKÄ MUUTTUI, KUNMauno Henrik joten johtavat puolueet hyväksyivät hänen Koivisto oli vannonut juhlallisen virkavalansa valintansa ja sisäpolitiikka oli seuraavina 27. tammikuuta 1982 eduskunnanvuosina harvinaisen vakaata Suomen oloihin. täysistuntosalissa, laskeutunut Vakautta alas lisäsi osaltaan se, että Koivisto graniittilinnan portaita, tarkastanutilmoitti heti kärkeen haluavansa vahvistaa edus• kunniakomppanian ja noussut mustaan virka• kunnan asemaa ja vähentää poliittisten nimi• autoonsa ajaakseen tuulisen Helsingin läpi tysten määrää. Hänen ohjelmajulistuksensa Kauppatorin reunalla sijaitsevaanilmensi pitkään patoutunutta tyytymättömyyttä Presidentinlinnaan? Jos tarkastellaan Suomen Kekkosen tapaan ohjailla hallitusneuvotteluja. ulkopolitiikkaa tai taloudellista kehitystä, vas• Siksi Koivisto yritti olla puuttumatta asioihin, taus on yksiselitteinen: hyvin vähän. Mutta jos kun presidentinvaihdoksen jälkeen alettiin kyse on poliittisesta ilmastosta, on selvää että muodostaa uutta hallitusta. Syrjässä jotain olennaista vuoden 1982 vallanvaihdok• pysyttelemistä helpotti se, että kan• sessa muuttui. sanrintamakoalitio oli valmis jatkamaan työtään ja kokeneen Kalevi Sorsan lupauduttua Neuvostoliiton yritettyä vuosikymmenten ajan pääministeriksi presidentti pääsi nimittämään puuttua Suomen sisäpolitiikkaan ja suurten uuden hallituksen kolmen viikon neuvottelujen puolueiden päätettyä asioista omissa piireissään jälkeen • 19. helmikuuta 1982. Sen poliittinen suljettujen ovien takana kansalaismielipide oli koostumus oli samanlainen kuin edellisen nyt saanut presidentinvaalissa läpi oman hallituksen, ja jatkuvuutta korosti vielä se, että suosikkinsa. Tämä ruokki ylpeyttä siitä, että seitsemän ministeriä säilytti virkansa. Suomen kansa kykeni uhmaamaan Moskovan käskyjä, mutta vähintään yhtä tärkeää oli se, Kulissien takana presidentti luopui kuitenkin että kansalaisten usko Suomen poliittisen yhdessä kohdin ohjelmajulistuksestaan. Toisin järjestelmän oikeudenmukaisuuteen vahvistui. kuin moni kuvitteli, Koivisto olisi sallinut Vaikka tällainen käsitys saattoi olla monessa vastustajansa Väyrysen jatkaa ulkoministerinä suhteessa sinisilmäinen, kuitenkin se kertoi vaimentaakseen tämän arvostelevaa asennetta ja jotakin sellaista, mitä ei voinut jättää huo• hälventääkseen ulkopoliittiseen suun• miotta: jos väestö koki Suomen muuttuneen, nanmuutokseen liittyneitä pelkoja. Mutta Sorsaa henkisessä mielessä niin oli myös käynyt! ratkaisu ei miellyttänyt. Hän kieltäytyi tulemasta mukaan hallitukseen, jossa vallan• Uusi sisäpoliittinen käytäntökin alkoi hah• haluinen Väyrynen hoiti poliittisesti merkit• mottua ennen pitkää. Toisin kuin vuoden 1956 tävää ulkoministerin virkaa, ja ehdotti tehtävään dramaattisessa vallanvaihdoksessa, joka oli ruotsalaisen kansanpuolueen johtohahmoa, johtanut tuhoisaan yleislakkoon, hajottanut Hufvudstadsbladetin päätoimittajaa Jan•Magnus puoluekentän ja tuonut mukanaan joukon Janssonia. Koivisto arasteli Janssonia jostain nopeasti toisiaan seuranneita hallituk•syystä • ehkä Jansson oli Kekkosen uskollisena senvaihdoksia, Koivisto sai onnekseen aloittaa kannattajana joutunut jossakin vaiheessa työnsä poikkeuksellisen suotuisassa tilanteessa. törmäyskurssille hänen kanssaan • ja antoi Hän oli saanut taakseen presidentinvaalissa tehtävän kaikkien yllätykseksi Janssonin turvallisen suuren valitsijamiesten enemmistön

448 nuoremmalle puoluetoverille, ulkopoliittisesti lyhyeksi, matka täytti tehtävänsä. Koiviston kokemattomalle RKP:n puheenjohtajalle Pär astuessa virkaan neuvostojohtajat olivat vanhoja Stenbäckille. ja väsyneitä, ja on ilmeistä, että siitä oli etua Koivistolle ja samalla Suomelle. Kerrotaan, että Ratkaisu osoitti, ettei Koiviston lupaamaa Brežnev olisi viimeisinä aikoina odottaessaan presidentin roolin häivyttämistä hallitusta Kekkosta vierailulle Kremliin sanoa muodostettaessa kannattaisi ottaa täysin kirjai• pamauttanut epähuomiossa suomalaisten mellisesti. Maaliskuun 1983 eduskuntavaalien toimittajien kuullen: "Suomi, se on meidän myötä edessä oli kuitenkin uusi hallitukse• hyvä provinssimme." Tämä ei ehkä ollut kovin nvaihdos, ja tällä kertaa Koivisto kykeni imartelevaa mutta osoitti kuitenkin, että ukko vastustamaan kiusausta sormeillasuhtautui hyväntahtoisesti pieneen luoteisen ministerilistaa. Vaalit voitti selkeästinaapuriin. maaseudun puolue, joka pääsi hyötymään Koivisto•aallon jälkimainingeista oltuaan Poliittinen tyven jatkui Neuvostoliitossa vielä vuosikausia syrjässä. Puolue sai takaisin suuren Brežnevin kuoltua syystalvesta 1982. Puo• osan 1970•luvun alun kansanedustajan•luejohtajat seurasivat toistaan nopeaa vauhtia • paikoistaan (paikkaluku kasvoi 7 paikasta entinen KGB•pomo Juri Andropov kuoli hel• 17:ään) ja alkoi yllättäen näyttää var•mikuussa 1984, ja runsaan vuoden kuluttua teenotettavalta hallituspuolueelta kansandem• haudattiin jo hänen lyhytaikaiseksi jäänyt seu• okraattien kärsittyä jälleen tappion (he saivat 27 raajansa, vieläkin raihnaisempi Konstantin paikkaa edellisten 35:en sijasta). SorsaTšernenko. Vahvan poliittisen johtajan puut• nimitettiin odotetusti hallituksenmuodostajaksi, tuessa Kremlin toimia luonnehti vuosina 1977• ja hän toivoi saavansa maaseudun puolueen 1984 jäykkä sotilaallinen ajattelu, mikä mukaan punamultakoalitiota tasoittavaksi vuorostaan johti moniin harkitsemattomiin voimaksi. Puolue käytti tilaisuutta hyväkseen ja päätöksiin. lähti yhdessä SDP:n, keskustan ja RKP:n kanssa 6. toukokuuta 1983 nimitettyyn SorsanNeuvostoliitto oli kehittänyt uuden keskimatkan neljänteen hallitukseen. Ratkaisu mahdollisti ohjuksen (SS 20) ja ryhtyi 1977 korvaamaan Väyrysen paluun ulkoministeriksi ja vaikutti Itä•Eurooppaan sijoittamiaan vanhentuneita osaltaan keskeisesti siihen,että ydinkärkiä tällä ohjustyypillä. Asetekniseltä enemmistöhallitus pysyi koossa kokonaisen näkökannalta tämä oli perusteltua, mutta Nato• eduskuntakauden, mikä oli tapahtunut vain leirissä se herätti vahvoja reaktioita. Lopulta kerran itsenäisen Suomen historiassa,USA päätti joulukuussa 1979 asettaa kovan tarkemmin sanottuna vuosina 1932•36. kovaa vastaan. Ellei Neuvostoliitto suostuisi rajoittamaan Eurooppaan sijoitettujen Koivisto oli jo vaalikampanjansa aikana luvan• keskimatkan ohjusten määrää, USA vahvistaisi nut erittäin selkeästi jatkaa Paasikiven•omaa Euroopan ydinasejärjestelmäänsä uusilla Kekkosen linjaa, minkä vuoksi hänen oli paran• risteilyohjuksilla ja Pershing II •merkkisillä nettava melko viileitä idänsuhteitaan. Virallinen keskimatkan ohjuksilla. Painostus ei auttanut, vahvistus siitä, että sovintoon oltiinvaan molemmat supervallat ajautuivat pääsemässä, saapui runsaan kuukauden kuluttua ennennäkemättömään varustelukierteeseen, joka Koiviston virkaanastumisesta hänen päätt• vei Neuvostoliiton kymmenessä vuodessa äessään tehdä ensimmäisen valtiovierailunsa taloudelliseen vararikkoon ja tuhoon. juuri Neuvostoliittoon eikä Ruotsiin, kuten Samanaikaisesti Neuvostoliitto yritti huonolla perinne olisi edellyttänyt. Vakavasti sairas menestyksellä pitää yllä kuria omassa Brežnev kuljetettiin lentokentälle ottamaan etupiirissään; joulukuussa 1979 alkoi nolosti vastaan Kekkosen seuraajaa, ja vaikka proto• päättynyt Afganistanin miehitys, kolla jäi isännän horjuvan terveyden vuoksi

449 ja Puolan vahva Solidarisuus•liike onnistuttiin aikoi tavata vielä samana syksynä USA:n presi• hiljentämään kahden vuoden päästä vasta Puolan dentin Ronald Reaganin jatkaakseen keskeytyneitä armeijan julistettua Moskovan määräyksestä aseidenriisuntaneuvotteluja. Hanke ennusti hyvää, sotatilan. ja Koiviston päästyä heti samalle aaltopituudelle Gorbatšovin kanssa valtiovierailusta tuli Suomessa uteliaisuus oli suurta Koiviston lähtiessä onnistunut. Hyvää tunnelmaa piti yllä sekin, että syyskuussa 1985 Neuvostoliittoon tapaamaan uutta Gorbatšovin ei tarvinnut pelätä Koiviston puoluejohtajaa, hersyvän energistä Mihailpuuttuvan kiusallisiin kysymyksiin, sillä Suomi oli Gorbatšovia, josta odotettiin pitkäaikaistalinjalleen uskollisena välttänyt ottamasta kantaa valtionpäämiestä tuolloin vielä pelottavan vahvaan niihin ulkopoliittisiin vaikeuksiin ja erehdyksiin, supervaltaan. Gorbatšov oli vaatinut joitakin joiden kanssa Neuvostoliitto oli painiskellut kuukausia aiemmin Neuvostoliiton talouden Brežnevin kauden viimeisistä vuosista lähtien. perusteellista uudistamista ja Kekkonen oli toistanut 1978 ydinaseetonta Pohjolaa koskevan esityksensä, joka olisi sil• 1970•luvun alussa vielä melko pulskan oloinen Koi• loisessa varustelukierteessä hyödyttänyt myös visto oli presidentiksi tullessaan ehtinyt jo harjoittaa Neuvostoliittoa. YK:n hyväksyessä marraskuussa itsensä erinomaiseen kuntoon, mm. pelaamalla len• 1983 Neuvostoliiton Afganistanin•miehityksen topalloa Sikariporras•joukkueessa, joka koostui hä• tuomitsevan päätöslauselman Suomi pidättyi nen puolue• ja pankkimaailman ystävistään ja vir• kaveljistään. Tässä hän syöttää valitsijamiesvaalien äänestämästä, vaikka se oli vain kolme viikkoa ääntenlaskun tulosta odoteltaessa 1982. aiemmin kannattanut vastaavanlaista Amerikan Grenadan•miehitystä koskevaa lausuntoa. Menettely ei lisännyt Suomen puolu• eettomuuspolitiikan uskottavuutta, ja Koivisto joutuikin ensimmäisen kerran juuri siitä kotimaan lehdistön ryöpyttämäksi. Se ärsyyntyi hänen arvoituksellisista selityksistään ja syytti häntä epäjohdonmukaisuudesta. Presidentti vastasi moitteisiin kitkerästi vertaamalla toimittajakuntaa ajattelemattomaan sopulilaumaan, joka ei käsittänyt, että pyrittäessä pysymään suurvaltaristiriitojen ulkopuolella päätöksiä ei pitäisi tarpeettomasti perustella. Sananvaihto osoitti selvästi, että Paasikiven ja Kekkosen opettama lehdistö alkoi saada tarpeekseen siltä odotetusta itsesensuurista. Seuraavina vuosina näitä otteluita oteltiin useita, ja aina välillä päätöksiään kulmikkaasti perusteleva presidentti loukkaantui "vääristä" tulkinnoista siinä määrin, että kieltäytyi antamasta lausuntoja tietyille tiedotusvälineille.

On ironista, ettei Koivistolla ollut samanlaisia ongelmia hänen tavatessaan Gorbatšovin. Kaksikko ehti keskustella perusteellisesti suur• valtapoliittisesta tilanteesta, ja koska Koivisto

450 ETY•konferenssin avulla vahvistaa maailmalla uskoa omaan puolueettomuuteensa. Työttömyys antoi presidentti Kekkoselle syyn vedota tiedotusvälineissä kansaan ja vaatia poliitikoilta yhteistyötä yli puoluerajojen. Ensimmäinen tärkeä ratkaisu oli kommunistipuolueen päätös osallistua uuteen viisipuoluehallitukseen. Presidentti oli erityisesti korostanut heille: "Nyt on niin paha aika edessä, että nimenomaan vähäväkisen kansanosan edustajien on kaiken järjen mukaan vaikka puoliväkisin tungettava itsensä siihen korkeaan valtioelimeen, hallitukseen, joka hoitaa maan politiikkaa ja taloutta." Koalition pelastamiseksi ryhdyttiin Kommunistisen puolueen 60•vuotisjuhlatunnus vuodelta epätavallisiin toimiin: kommunistit saivat 1978 taistolaisesta Moskovalle uskollisesta lehdistöstä. toukokuussa 1976 äänestää eduskunnassa hallitusta vastaan; konsensuspolitiikan pelastaminen oli tärkeämpää kuin parlamentarismin sääntöjen noudattaminen. Konsensuspolitiikka ei kuitenkaan täysin pitänyt, KONSENSUS mutta Miettusen kolmas hallitus (talvella 1976• 1977) laajensi sitä tärkeällä tavalla: kes• 1900•luvun viimeisellä neljänneksellä Suomen kustahallitus hankki itselleen oikeiston tuen sisäpolitiikkaa on luonnehtinut konsensus, yksi• eduskunnassa talousarvion käsittelyssä. Oikeisto mielisyys. Puolueiden eripuran, lakkojen ja oli siihen saakka ollut pitkään oppositiossa. ideologisten väittelyiden taustaa vasten syntyi Sorsan toinen hallitus (toukokuusta vuosina 1975•1978 halu vahvistaa kansakuntaa 1977 toukokuuhun 1979) omaksui nyt täysin yhteistyöllä. Aika presidentti Kekkosen "ruoska• uuden poliittisen ajattelun, jota leimasi parlamentarismista" ja vuoden 1977 tunnelmista Korpilammen henki • nimi tuli Helsingin lähellä vuosien 1995•1999 "sateenkaarihallitukseen", sijaitsevasta metsähotellista, jossa maan jossa miltei kaikki puolueet olivat mukana, oli poliittinen ja korporatiivinen johto oli laatinut kautta, jolloin ei ollut vakavia sisäisiä kiistoja, suuntalinjoja yhteistyölle. Ratkaisevaa oli se, että kuluttavia poliittisia kampanjoita, laajoja vasemmisto luopui kansallistamisideologiasta ja lakkoja, vilkasta maahanmuuttoa, kapinoita eikä hyväksyi myös yksityisomisteisen edes suuria mielenosoituksia. Merkittävät teollisuustuotannon elvyttämisen, mikä johti maailmantalouden ja •politiikan tapahtumat seuraavalla vuosikymmenellä taloudelliseen koskettivat Suomea, mutta niihin tartuttiin ja ne kasvuun, hyvään työllisyyteen ja sosiaaliseen hoidettiin ilman syviä ja pitkällisiä mielipide• tyytyväisyyteen. Tämä kannanotto oli sitäkin eroja. Presidentinvaali järjestettiin ilman, että merkittävämpi, kun vasemmistopuolueet monissa hävinneet osapuolet olisivat "kaivautuneet maissa, etenkin Ruotsissa ja Ranskassa, panivat poteroihin", taloudellisen kriisin taakan valtio vielä 1980•luvun alussa toimeen laajoja ja jakoi koko kansan kesken eikä sitä jätetty vain perusteellisia kansallistamisohjelmia, jotka he• työttömille tai muuten uhreiksi joutuneille, Eu• rättivät näissä maissa katkeria sisäisiä ristiriitoja. roopan unioniin ja eurovyöhykkeeseen liityttiin Sosiaalidemokraattien uuden ilman • suhteellisesti ottaen • kiivasta väittelyä. asennoitumisen takana oli puolueen taloudellisen Politiikantutkimuksen näkökulmasta voisi eliitin uudenlainen ajattelu. Verotusta oli konsensus•kautta kutsua apoliittiseksi kaudeksi. kiristetty niin paljon, että työläinenkin eikä vain Suomi joutui 1974•1975 yllättäen "porvari" tunsi sen. Vähittäistä painopisteen syvään talouskriisiin öljyn kansainvälisen siirtämistä suorasta verotuksesta välilliseen hintakehityksen vuoksi. Neuvostoliiton (liikevaihto)veroon pidettiin toivottavana. suhtautuminen Suomeen oli juuri viilennyt, ja Miettusen hallituksen ja oikeiston budjettiliitto maassa oli määrältään tosin pieni mutta sitäkin osoitti, että porvariston enemmistöhallitus saattoi äänekkäämpi ja vaativampi "stalinistinen" uhata vasemmiston valtaa. nuoriso, joka pyrki kommunistiseen vallankumoukseen Neuvostoliiton tukemana. Toisaalta Suomen onnistui

451 Vielä kiintoisampaa oli kommunistien mistöllä yli puoluerajojen. valmius hyväksyä konsensus• ja Tähän aikaan kehittyi myös Suomelle elvytyspolitiikka. Kun ominainen eliittien ja kansan yhteispelin ilmaus. vähemmistökommunistinen (stalinistinen) toi• Televisio oli joitakin vuosia boikotoinut presi• mittaja kävi työministeri Arvo Aallon kimppuun dentin itsenäisyyspäivän juhlia 6. joulukuuta, ja hallituksen talouspolitiikasta, tämä vastasi, ettei sen "radikaaliset" tai "modernit" johtajat yrittivät parempiakaan ehtoja kyetty saamaan "nykyisen rajoittaa juhlien raportoinnin mahdollisimman yhteiskunta•järjestelmän vallitessa". Toimittaja vähiin. Yleisön painostus yltyi kuitenkin liian jäi sanattomaksi. suureksi, mikä näkyi viikkolehtien runsaina Kommunistien mukanaolo hallituksessa selostuksina. jo 1975 ja sitten uudelleen vuodesta 1977 lähtien Konsensusideologian myötä virisi uusi mursi kärjen akateemisen "stalinismin" vallan• mielenkiinto historiaan ja etenkin viime sotien kumousjulistukselta; samoihin aikoihin alkoi taas historiaan. Sotaveteraanit olivat jäämässä yksi ylioppilassukupolvi vetäytyä syrjään. eläkkeelle aktiivisesta työelämästä, mikä sekin Korpilammen seminaarin luonnostellessa ur• synnytti uuden sotamuistojen aallon. Näihin asti heiluhotellissa konsensuspolitiikkaa Helsingin oli keskitytty juhlimaan lähinnä kaatuneita ja yliopiston filosofinen tiedekunta järjesti pro• sotainvalideja, mutta nyt tuli veteraanien vuoro, mootion, johon kuului kulkue Senaatintorilla. ja he korostivat itsekin näkyvästi omaa Maan läpikäymässä henkisessä prosessissa voi• merkitystään. Mutta samalla juuri historiaan daan promootiolle antaa tärkeä symboliarvo, sillä kohdistunut mielenkiinto nosti esille sota•ajan, ja tällä kertaa tämä erittäin perinteinen juhla herätti tämä tapahtui siksi, että se oli sopusoinnussa suurta huomiota. Vielä muutamaa vuotta konsensusideologian kanssa. aiemmin juhlallisia promootioita oli julki• Konsensusideologian taustalla oli suudessa pidetty aikansa eläneinä, tapana joka paljolti se, että Neuvostoliittoa pidettiin voisi hyvin kuolla pois. Nyt oli tultu henkiseen vaarallisena ja oikukkaana, samalla kun hyvät käännekohtaan nuorten ilmoittautuessa joukolla suhteet itänaapuriin toivat kuitenkin huomattavia näihin juhliin, lehdistön ja yleisön seuratessa taloudellisia etuja. Tšekkoslovakian miehitys niitä hyväntahtoisina, ja vanhempien akatee• 1968 ja Afganistanin interventio 1979 olivat misten ja muiden juhliin kutsuttujen arvovie• hyödyllisiä muistutuksia pienelle naapurimaalle. raiden, jotka hekin olivat vältelleet tällaisia pe• Kotimaan kumouksellinen liike ei ollut rinteisiä juhlia, saapuessa ilomielin. Yleiseksi sep• vaarallinen sinänsä vaan Neuvostoliitolta peleensitojattareksi promovendit olivat valinneet mahdollisesti saamansa avun vuoksi, ja presidentti Kekkosen pojantyttären, neiti Salla kumouksellista ideologiaa voitiin vastustaa Kekkosen, mistä hänen isoisänsä oli peittele• parhaiten kansan yksimielisyyden avulla. mättömän iloinen. Presidentin mielestä se oli J. V. Snellmanin juhlavuosi 1981 oli ystävällinen ele Yliopiston taholta, jonka johta• odottamaton menestys, sen aikana järjestettiin vat piirit olivat pitkän aikaa suhtautuneet häneen satoja tilaisuuksia ympäri maata. Yhtäkkiä hyvin kriittisesti. Se, että kokoonnuttiin näin käytännöllisesti katsoen kaikki poliittiset juhlimaan promootiota vanhojen kansallisten puolueet halusivat korostaa omia perinteisiä perinteiden mukaan, merkitsi samalla, että yhteyksiään Snellmanin ajattelun ja toiminnan konsensushenki oli saavuttanut akateemisetkin eri puoliin, kuten ajatukseen kansalais• piirit. Kiinnostavan lisämausteen promootio sai yhteiskunnasta tai kansakunnasta siitä valtaisasta mielenkiinnosta, jota kansa kokonaisuutena, siis nimenomaan osoitti neiti Kekkosta ja hänen isoisäänsä konsensuksesta. Pääjuhlassa Snellmanin päivänä kohtaan miltei perinteisessä monarkistisessa 12. toukokuuta presidentti Kekkonen piti vii• hengessä: kansanjoukot olivat odottamassa Se• meisen virallisen puheensa • samassa Finlandia• naatintorilla ja naistenlehdet omistautuivat • talon salissa, jossa hän oli juhlinut suurta kan• vielä äsken niin vastenmieliselle • akateemiselle sainvälistä menestystään 1975. elämälle. Presidentin entiset vastustajat juhlivat häntä nyt riemumaistereina: isoisillä oli hyvä syy veljeilyyn. Seuraavana vuonna Kekkonen Matti Klinge valittiin uudelleen presidentiksi suurella enem•

452 oli opetellut kaukonäköisesti venäjää, keskus• puuttua Suomen sisäisiin asioihin, mutta antoi telusta tuli pian luottamuksellista. Kremlin uusi supervallalle yhäkin mahdollisuuden ilmaista isäntä myönsi puhuneensa Time•lehden vähäeleisesti vetonsa, jos Suomi oli ryhtymässä haastattelussa taktisista syistä kunnioittavasti ulkopoliittiseen päätökseen, joka loukkasi sen Reaganin uskonnollisuudesta, johon Koivisto perimmäisiä etuja. lausahti kohteliaasti, että miljoonat uskovat rukoilivat Gorbatšovin aseidenriisunta~ aloitteen puolesta.

Suomen presidentillä oli varaa tällaiseen PUOLUSTUSPOLITIIKKA makeiluun. Viikkoa ennen valtiovierailuaan hän oli lähettänyt KGB•yhteyksiensä kautta Gorbatšoville kirjeen, jossa ilmoitti hienova• KOIVISTOA PIDETTIIN USEINKekkosen raisesti, että Suomi aikoi muuttaa Eftan lii• vastakohtana, mutta kansan silmissä nämä kaksi tännäisjäsenyytensä täysjäsenyydeksi. Saatuaan presidenttiä olivat joissakin suhteissa silmiin• tietää Suomen Efta•suunnitelmista jopistävän samanlaisia. Kumpikin oli väitellyt edellisvuonna Moskova oli ilmoittanut halu• tohtoriksi poliittisen uransa ohessa, ja molemmat avansa keskustella asiasta. Mutta kun Mosko• olivat pitkiä ja vahvoja miehiä, urheilivat vasta ei ollut kuulunut mitään, Koivisto oli mielellään ja nauttivat vaikuttavan kuntonsa antanut asian edetä ripeää vauhtia. Päätökseen esittelemisestä. Tällaisella kokonaisuudella pärjäsi vaikutti osaltaan se, että Ranska ilmoitti poliittisessa elämässä Suomen kaltaisessa maassa, toukokuussa 1985 käynnistävänsä laajan ke• jossa harvoja asioita arvostettiin yhtä paljon kuin hittyneen teknologian hankkeen (Eurekan) ja akateemista koulutusta ja urheilusaavutuksia. kutsuvansa kaikki EY• ja Efta•maat mukaan. Kekkosesta voi sanoa, että hän oli urheilijana Suomi pääsi mukaan vain armosta, ja var• luonnonlahjakkuus. Hän oli ollut valtakunnan muuden vuoksi poliittinen johto kiirehti rai• huippua erilaisissa hyppylajeissa ja saavuttanut vaamaan tieltä loputkin Eftan täysjäsenyyden 1924 jopa vauhdittoman kolmiloikan epävirallisen vaatimista muodollisuuksista. Gorbatšoville maailmanmestaruuden (974 cm). Koiviston saa• lähetetty kirje oli viimeisiä toimia. Siksi Koi• vutukset eivät olleet aivan samaa luokkaa, mutta visto päätti selontekonsa toteamukseen, että hän hän taas oli ollut mukana jatkosodassa ja halusi ilmoittaa asiasta Gorbatšoville, koska suorittanut siten tärkeimmän mahdollisen tieto käynnissä olleista Efta•neuvotteluista tulisi miehuuskokeen mitä Suomessa voi ajatella. pian julki. Gorbatšov ei vastustanut, asiasta ilmoitettiin Eftalle, ja vajaan kahden kuukauden Tämä oli hänelle selvästi eduksi vuoden 1982 kuluttua, 4. marraskuuta 1985, Eftan neuvosto vaalikampanjan aikana, ja seuraavat 12 vuotta hän hyväksyi Suomen järjestön täysivaltaiseksi presidenttinä toimi samalla puolustusvoimien jäseneksi. ylipäällikkönä. Vaikka Koivisto ei itse rehvastellut sotasaavutuksillaan, hänen tiedettiin Koivisto poikkesi ensi kertaa hienotunteisesti kuuluneen myyttiseen Törnin komppaniaan, johon mutta selkeästi Kekkosen aikana vakiintuneelta oli valittu poikkeuksellisen taistelukykyisiä marssijärjestyksestä, jonka mukaan suuret sotilaita ja joka oli saanut 1943 tehtäväkseen estää ulkopoliittiset päätökset oli ensi valmisteltu neuvostopartisaanien hyökkäykset suomalaisen yhteistuumin Moskovan kanssa. Nyt Kremlin siviiliväestön kimppuun. Komppanian päällikkö, mielipidettä ei enää kysytty, vaan neuvostojohto Mannerheim•ristin ritari ja kapteeni Lauri Törni, pidettiin pelkästään selvillä Suomen pyrki• jatkoi sodan jälkeen uraansa Yhdysvaltain myksistä. Uuden käytännön etuna oli se, että se armeijassa ja sai lopulta surmansa 1965 rajoitti Neuvostoliiton mahdollisuuksia tiedusteluretkellä Vietnamin viidakossa. Syksyllä 1993 Tör•

453 Miten Suomen puolustusvoimat olivat sel• viytyneet niistä vuosikymmenistä, jolloin Koiviston Emma•kivääri oli virunut ruostumassa mäentöyräässä Pohjois•Karjalan korvessa? Suomen turvallisuuspoliittinen kielenkäyttö oli ollut syksystä 1944 lähtien niin "rauhanomaista", että oli helppo unohtaa, miten joutavaa se oikeastaan oli, ellei maalla ollut omaa puolustusta. Puolustusvoimat olivat täyttäneet tehtävänsä kunniakkaasti sodassa, mutta sodan päätyttyä tappioon Suomi oli joutunut solmimaan YYA• sopimuksen, jolloin siitä oli tullut jonkinlainen Neuvostoliiton Euroopan•etupiirin uloin rengas. Puolustusvoimat eivät olleet ottaneet sopimusta avosylin vastaan, vaikka se oli ymmärretty reaalipoliittiseksi välttämättömyydeksi tuolloin vallinneissa oloissa. Muutamaa vuotta aiemmin löydetyistä asekätköistä saattoi päätellä, että upseerikunnan ja kansan epäluottamus Koivisto tapasi presidentti Reaganin ensimmäisellä Neuvostoliittoa kohtaan istui syvässä, eikä se valtiovierailullaan USA:ssa syksyllä 1983 ja piti silloin voinut hälvetä yhdessä yössä. Valtion johto ei lyhyen esitelmän Valkoisessa talossa. Tähtilipun alla näin ollen luottanut täysin siihen, että seisoi presidentinlinnan kansliapäällikkö Jaakko Kalela, upseerikunta olisi kannattanut sen uutta joka oli ehtinyt palvella Kekkostakin kahdeksan vuotta ulkopoliittista oppia. Epäluottamusta lisäksi ulkopoliittisena erityisavustajana. osaltaan myös se, että puolustusmäärärahat pysyivät vaatimattomina, vaikka maan talous nin nimi nousi uudelleen esille Koiviston yh• elpyi 1950•luvun alussa. Toisin kuin useimmat teydessä, kun Törnin komppanian asekätkön muut Euroopan maat, joissa aloitettiin näihin paljastuttua löytyi venäläinen Degtjarjev•pi• aikoihin laaja asevarustelu, Suomen kakivääri • jollaista suomalaissotilaat kutsuivat puolustusbudjetti liikkui koko kylmän sodan ajan yleensä "Emmaksi" •, jonka Koivisto tunnisti 1,5•2 prosentissa BKT:stä. Puolustuskyky jäi omaksi aseekseen tukkiin kiinnitetystäjälkeen, vaikka vuoden 1950 asevelvollisuuslaki kankaanpalasesta. Pikakivääri asetettiin näytteille turvasi jatkuvuuden ja vaikka sodan perintönä oli Helsingin Sotamuseoon, ja siitä tuli pian museon vielä käytettävissä suuri koulutettu reservi ja suosituimpia nähtävyyksiä. Moni museovieras ei yhteensä 15 jalkaväkidivisioonan varustus. välttämättä ymmärtänyt, ettei maasta kaivettu kivääri ollut pelkästään ruosteinen esine, jolla 1960•luvulle tultaessa poliittisella johdolla ja Koivisto oli aikoinaan puolustanut maataan, vaan puolustusvoimilla oli vielä monessa asiassa eri että sen voi myös ymmärtää symboloivannäkemys siitä, millä tavoin Suomi saattoi asekätköjen ajan lopullista päättymistä. YYA• pysytellä kansainvälisten kriisien ulkopuolella. sopimus kumoutui Neuvostoliiton hajottua Supervaltojen ydinasearsenaalien jatkuva kasvu loppuvuodesta 1991, ja parin kuukauden kuluttua oli saanut presidentti Kekkosen vakuuttuneeksi siitä Koivisto ilmoitti, että Suomi aikoi jättää siitä, ettei tavanomaisesta armeijasta olisi juuri hakemuksensa Euroopan yhteisöön (EY:hyn) hyötyä. Niinpä hän ei pannut puolustukselle kovin liittymisestä. paljon painoa Suo•

454 men turvallisuuspolitiikassa vaan kuvasi ar• avainhenkilöille kerrottiin aina riittävästi maan meijaa puoliksi leikillään harmittomaksi hu• salaisesta sotilasliitosta Naton kanssa, joka syn• vituslaitokseksi. Kuten on aiemmin todettu, tyi käytännössä jo 1950•luvun lopulla. Suur• Kekkonen otti useita kertoja julkisesti kantaa sodan syttyessä amerikkalaiset pommikoneet ydinaseettoman Pohjolan puolesta ja oli vilpit• olisivat heti ryhtyneet käyttämään Etelä•Ruotsin tömästi huolissaan kolmannen maailmansodan lentokenttiä, ja suuri osa maasta olisi joutunut vaarasta. Yksityisissä yhteyksissä hän antoi mie• Naton Tanskaan sijoitetun Itämeren lellään ymmärtää, että Suomen kenraalikunta oli komentoyksikön alaiseksi. Neuvostoliiton joukko varsinaisia pölkkypäitä. Huomiota tiedustelupalvelulla ei liene ollut suurempia herättivät myös presidentin katuvat lausunnot vaikeuksia urkkia tätä selville, ja niinpä Mos• hänen osallistumisestaan kansalaissotaan val• kova ei koskaan suhtautunut vakavasti Ruotsin koisten puolella ja hänen vakava huolensa hallituksen puolueettomuuden ja liittou• aseistakieltäytyjien oikeusturvasta. Näiden tumattomuuden julistuksiin. Oikeastaan Naton seikkojen korostaminen loukkasi upseerikuntaa, oli vaikeampi hyväksyä tätä kaksoisviestiä, sillä joka puolestaan suhtautui epäluuloisestipääministeri Olof Palmen usein kovin neuvostojohtajien kanssa tiiviisti yhteyttä pi• suorasukainen USA:n arvostelu ärsytti suuresti täneeseen Kekkoseen ja kertoi hänelle vähem• amerikkalaisia diplomaatteja ja salaisen palvelun män puolustusvoimien salaisista asioista kuin työntekijöitä. hänen edeltäjälleen Paasikivelle. Kuilu oli mo• nessa mielessä hankala, mutta siitä saattoi olla Palmen viimeisenä elinvuotena jotkut Naton yllättävää hyötyäkin, sillä sen ansiosta Kekkosen strategit huolestuivat siitä, että Pohjolan luottamukselliset suhteet neuvostojohtajiin sosiaalidemokratian kiinnostus ydinaseetonta olisivat säilyneet säröttöminä, mikäli joitakin vyöhykettä kohtaan voisi johtaa Norjan ja epäilyttäviä yksityiskohtia puolustusvoimien Tanskan eroamiseen Atlantin sopimuksesta, mikä yhteydenpidosta Ruotsin armeijaan ja Natoon olisi tietenkin heikentänyt huomattavasti Naton olisi tullut ilmi. pohjoissivustaa. Huoli kasvoi ennen Palmen kevääksi 1986 suunniteltua Moskovan•matkaa. Ruotsissa pääministerille ja hallituksen Gorbatšovin asevarustelukam•

Joka kerran Koiviston vieraillessa Neuvostoliitossa vuosina 1982•1985 hänet otti vastaan eri isäntä. Alkukesästä 1983 hän ja puoluesihteeri Juri Andropov allekirjoittivat sopimuk• sen, jolla YYA•.sopimusta jatkettiin vuoteen 2003. Juhlallisuuksiin kuului myös seppeleenlasku Leonid Brežnevin haudalle.

455 Heikko ilmapuolustus oli Suomen akilleenkantapää koko kylmän sodan ajan. Ruotsalaisten Draken•• koneiden hankinta helpotti lähinnä oman ilmatilan valvontaa panja näytti purevan monella taholla ja sai jopa päällikkö. Sotilashenkilöillä ei ollut äänioikeutta, Ruotsin sotilaalliset piirit pelkäämään, että ja kun Kekkonen ei sallinut neuvoston puuttua pääministeri voisi myydä Ruotsin riippu•turvallisuuspoliittisiin linjakysymyksiin, sen mattomuuden ja vapauden Neuvostoliitolle. tärkeimmäksi tehtäväksi tuli suunnitella Suomen Palme joutui näin ollen omien sotilaidensa maanpuolustuksen laaja uudelleenjärjestely. ankarasti arvostelemaksi, ja kun hänet pian sen Tuloksena oli niin kutsuttu alueellinen puolustus, jälkeen murhattiin Tukholman kadulla, syntyi joka pohjautui ajatukseen, että maan seitsemän mitä uskomattomimpia teorioita siitä, miten sotilaslääniä kykenisivät melko itsenäisesti ruotsalaiset ja amerikkalaiset upseeripiirit olivat torjumaan maahantunkeutujat. Se ei lähtenyt mukana jutussa. Mikään varteenotettava seikka pelkästään toisen maailmansodan aikaisista ei viitannut siihen suuntaan, mutta on tosiasia, myönteisistä kokemuksista, jotka olivat että murhan jälkeen hallituksen ja armeijan osoittaneet, että kotimaan metsissä ja korvissa suhteet kohentuivat nopeasti. Palmen seuraaja käydyissä taisteluissa paikallistuntemuksesta ja Ingvar Carlsson piti selvästi matalampaa profiilia melko lyhyistä huoltomatkoista saattoi olla kansainvälisissä kysymyksissä ja antoi näin paljon hyötyä. Saman•suuntaista tietoa oli saatu maan turvallisuuspoliittiselle keskustelulle myös kolmannen maailman vapaussodista, joissa maltillisemman sävyn. suurvallat olivat kerta toisensa jälkeen kutistuneet kääpiöiksi, kun ne eivät tunteneet Suomessa tällainen poliittisen tason kaksinaispeli maastoa eivätkä kyenneet suojaamaan huoltoaan. ei tullut kysymykseen. Kekkonen ryhtyi 1960• luvulla tiukentamaan puolustusvoimien johdon Selväkielellä sanottuna alueellinen puolustus oli valvontaa monin tavoin entisestään. Varhainen valmistautumista sissisotaan. Jokaisen soti• askel tähän suuntaan oli 1958 uudenlasläänin tuli kyetä saattamaan liikekannalle puolustusneuvoston perustaminen. Siihen kuului omat toimintakykyiset joukkonsa, jotka saisivat kuusi hallituksen jäsentä, puolustusvoimain sivustatukea omilta sissivoimilta ja paikalli• komentaja ja yleisesikunnan

456 silta ihmisiltä. Kekkonen muistutti jatkuvasti pitkäjännitteistä puolustuspolitiikkaa kohtaan. kenraalikuntaa siitä, että sotilaalliset suunnitel• Komitean kesäkuussa 1971 julkaisemassa mat, joissa ei otettu huomion YYA•sopimuksen mietinnössä todettiin, että Suomen ilmapuolustus säännöksiä, olisivat epärealistisia. Jos Suomeen oli huolestuttavan heikko ottaen huomioon sekä hyökättäisiin, maa joutuisi heti luopumaan Itämeren että Pohjoiskalotin vilkkaan puolueettomuudestaan ja pyytämään apua sotilasliikenteen. Paljon enempään ei kuitenkaan Neuvostoliitolta. Tämä Kekkosen oli pakko kyetty; luotettavan ilmapuolustuksen sanoa, jottei hänen neuvostoystävällinenrakentaminen olisi vaatinut huomattavasti ulkopolitiikkansa olisi vaikuttanut epäjoh• suuremmat puolustusmäärärahat kuin mihin donmukaiselta. Tosiasiassa alueellinen puolustus poliitikot suostuivat. Siksi komitea saikin tyytyä oli tarkoitettu pitkälti pelotteeksi estämään tarkentamaan jo aiemmin vuosiksi 1972•1976 Neuvostoliiton miehitys•yritykset, sillä Nato kaavailtuja materiaalihankintoja. Mietinnön tuskin suunnitteli joukkojensa lähettämistä Suomeen. Jos Neuvostoliitto olisi rikkonut YYA• luetuin kappale oli kannanotto, jonka mukaan sopimusta miehittämällä Suomen siitä ennalta Suomi pyrkisi YYA•sopimuksen avulla sopimatta, se olisi joutunut testaamaan, miten pysyttelemään kansainvälisten kriisien ja viime hyvin aluepuolustus käytännössä toimi. kädessä myös aseellisten selkkausten ulkopuolella. Sopimuksen sotilaalliset pykälät Paljon heikommin oli Suomen ilmavoimien laita, olisivat siksi ajankohtaisia vain poikkeusoloissa. sillä aseteknologian kehittyessä ne olivat jääneet Sanamuoto osoitti, että komitean puheenjohtaja täysin riittämättömiksi jo 1950luvulla eivätkä Jan•Magnus Jansson oli valtio•oppineena kyenneet edes Suomen ilmatilan kattavaan poliitikkona huolehtinut siitä, että mietintö sopi valvontaan. Tilanne parani hieman seuraavina saumattomasti maan viralliseen ulkopolitiikkaan. vuosikymmeninä puolustusvoimien hankittua noottikriisin jälkeen parikymmentäJansson jatkoi myös kahden seuraavan puo• neuvostoliittolaista MIG 21 •hävittäjää,lustuskomitean puheenjohtajana, ja niiden esi• rakennettua vähitellen luotettavan tutkaverkon ja tykset luovutettiin puolustusneuvostolle kesällä varustettua sen 1970•luvulla ruotsalaisella 1976 ja keväällä 1981. Toisen parlamentaarisen Draken•hävittäjälaivueella. Länsivallat eivät puolustuskomitean mietintö sisälsi koko• ymmärrettävistä syistä suostuneet myymään naissuunnitelman vuosien 1977•1981 materi• Suomelle ilmatorjuntaohjuksiaan, sillä nehän aalihankinnoista, ja kun ilmapuolustus pysyi olisi suunnattu lähinnä Naton edelleen omia Suomen akilleenkantapäänä, ensi sijalle pommikoneita vastaan. Suomen ilmatorjunta asetettiin uusien hävittäjien hankinta. Lisäksi saikin siksi tyytyä selvästi heikompiin neuvosto• suositeltiin Lapin puolustuskyvyn parantamista ohjuksiin. YYA•sopimuksen ollessa voimassa oli sillä perusteella, että Eurooppaa ei uhkaisi enää näin ollen valmistauduttava siihen, ettäniinkään varsinainen sota, vaan todennäköi• Neuvostoliitto voisi kriisitilanteessa vaatia täysin semmin voisi syntyä tilanne, ”jossa rauha on perustellusti strategisen ilmapuolustuksensa järkkynyt, mutta osapuolten väliset suhteet eivät laajentamista Suomeen. ole kärjistyneet sodan asteelle". Tällöin etenkin Pohjois•Suomi olisi vaarassa, sillä aseteknologia Tähän ongelmaan ensimmäinen parlamen• oli työntänyt Pohjois•Euroopan sotilaallista taarinen puolustuskomitea kiinnitti hyvin selvästi jännitystä yhä lähemmäksi Kuolan niemimaalla huomiota. Komitea asetettiin syksyllä 1970 sijaitsevia Neuvostoliiton laivastotukikohtia. puolustusneuvoston tilalle tehostamaanLapin puolustusta vahvistamalla kyettäisiin puolustusbudjetin suunnittelua. Sen toivottiin täyttämään YYA•sopimuksen velvoitteet ilman myös lisäävän poliitikkojen mielenkiintoa Neuvostoliiton puuttumista asiaan.

457 Sama yleinen päämäärä korostui kolmannen kykeni toimimaan, mutta muuten ohjus aiheutti parlamentaarisen puolustuskomitean mietin• Suomen viranomaisille monta kiusallista nössä, joka koski periaatteellisia suunnitelmia tilannetta. Kävi nimittäin ilmi, että maan ul• vuosiksi 1982•1986. Puolustuksen maantie• kopoliittinen johto oli saanut tietää tapauksesta teellistä painopistettä tuli siirtää edelleen poh• vasta tiedotusvälineistä. Eivätkä asiaa pa• joiseen niin, että puolet ilmavoimista ja kol• rantaneet myöskään puolustusvoimien edustajien mannes maavoimista keskittyisivät Lappiin. ristiriitaiset lausunnot, vaan yhdessä poliittisen Esitykset toteutuivat suurelta osin. Poliittinen johdon jähmeyden kanssa ne päinvastoin tahto puolustuksen uskottavuuden lisäämiseen antoivat lisää vettä sitkeiden suomet• oli kasvanut vähitellen 1970•luvulla, ja siksi tumishuhujen myllyyn. puolustusmäärärahat kasvoivat reaaliarvoltaan lähes 4 prosenttia vuosina 1982•1986. Hyvin harva aavisti, miten ontoksi Neuvos• toliiton puolustus oli jo tuolloin käynyt, mutta Ilmapuolustus oli näin ollen valppaana Ba• muutamassa vuodessa alkoi näyttää yhä enem• rentsinmereltä laukaistun neuvostoliittolaisen män siltä, että puna•armeija oli menettämässä harjoitusohjuksen eksyttyä suunnastaan vuoden otteensa. Muutaman viikon kuluttua ruman kalan 1984 lopulla ja päädyttyä Lappiin Inarinjärveen. molskahtamisesta taivaalta Inarinjärveen Sekä Suomen että Norjan ilmavalvontaNeuvostoliitto ilmoitti olevansa valmis jatka• havaitsivat heti ohjuksen harhautumisen, ja maan aseidenriisuntaneuvotteluja USA:n kanssa. yhteyden katkettua kaksi suomalaista Draken• Käytännössä tämä merkitsi, että Moskova konetta lähetettiin viipymättä selvittämään tunnusti hävinneensä USA:lle aseteknisessä tapausta. Ohjuksessa ei onneksi ollut ollut kilpailussa. Ilmoitus ymmärrettiin aivan oikein taistelukärkiä, ja sen hylky saatiin nostetuksi kauhun tasapainon purkamiseksi, mutta samalla järvestä muutaman viikon kuluttua. Onnettomuus se oli lopun alkua imperiumin kansallislaulussa osoitti kummallekin sotilasliitolle, miten"suureksi ja mahtavaksi" kuvatulle nopeasti Suomen ilmapuolustus Neuvostoliitolle. Loppusyksystä 1987 super•

Neuvostoliittolaisen ohjuksen nostaminen Inarinjärvestä sai runsaasti julkisuutta Suomen tiedotusvälineissä. Neuvostoliiton aseteknologia ei ollut vielä ehtinyt menettää uskottavuuttaan, vaikka raportteja puna• armeijan kommelluksista nähtiinkin julkisuudessa yhä useammin.

458 vallat allekirjoittivat sopimuksen kaikkien kauteen, joten sen helmikuussa 1990 keskimatkan ohjusten poistamisesta Eu• julkaistusta väliraportista ei tullut erityisen roopasta; huhtikuussa 1988 Neuvostoliitto optimistista. Suurvaltaselkkauksen vaara oli suostui vetämään joukkonsa Afganistanista; kieltämättä pienentynyt, mutta sen sijaan oli joulukuussa 1988 Gorbatšov ilmoitti puna•ar• noussut esiin useita muita epävarmuustekijöitä, meijan aloittavan yksipuolisen aseidenriisun• kuten paikallisia valtataisteluja ja hyökkäävää nan Itä•Euroopassa, mikä johti vuoden sisällä kansallismielisyyttä. Lisäksi toimikunta koko sosialistisen itäryhmän hajoamiseen. kiinnitti huomiota siihen, että vaikka suurvaltojen päättämät rajoitukset Vuoteen 1990 saakka nämä nopeasti toisiaan vähensivätkin aseiden määrää Keski• seuranneet muutokset eivät horjuttaneet Euroopassa, se ei kuitenkaan millään tavoin kummemmin Suomen puolustuspolitiikkaa. estänyt jäljellä olleen varustuksen muuttumista Maan puolustusbudjetti oli ollut kylmän sodan entistä nykyaikaisemmaksi ja iskuky• aikana Euroopan pienimpiä, joten suuria kyisemmäksi. asevarastoja ei ollut hävitettävänä. Eikä edes ollut mitenkään selvää, että puna•armeijan ve• Syystalvesta 1990 Iloniemen toimikunta täytyminen Itä•Euroopasta helpottaisi Suomen luovutti loppuraporttinsa, joka sisälsi joukon tilannetta, sillä monet parhaiten varustetuista selkeitä ehdotuksia siitä, miten maan puolus• joukkoyksiköistä siirrettiin Leningradin tusvoimien pitäisi valmistautua yllä kuvatun sotilaspiiriin, ja Kuolan niemimaan strateginen kaltaisiin kriiseihin. Raportin sisältö ja sana• merkitys pikemminkin lisääntyi tapahtuneiden muodot erosivat huomattavasti kaikista aiem• muutosten vuoksi. Siksi presidentti Koivisto mista kylmän sodan aikana valmistuneista päättikin jäädä odottavalle kannalle ja puolustuspoliittista mietinnöistä. Presidentti kieltäytyi monista puoluekentältä tulleista Koivisto oli kolme kuukautta aiemmin, tark• vaatimuksista huolimatta nimittämästä uutta kaan ottaen 21. syyskuuta 1990, sanellut val• parlamentaarista puolustuskomiteaa. joidenkin tioneuvoston pöytäkirjaan lausunnon, jonka lähteiden mukaan tämä johtui siitä, etteivät mukaan Suomi ei enää katsonut YYA•sopi• tällaiset komiteat hänen mielestään olleet muksen ja Pariisin rauhansopimuksen Suomen nimestään huolimatta olleet kovin pitkälle puolustuksen laatua ja määrää rajoittavien eduskunnan tai hallituksen valvonnan alaisia. pykälien sitovan itseään. Päätöstä sopimuksen Se voi pitää paikkansa, mutta enemmän asiassa muuttamisesta yksipuolisesti perusteltiin sillä, lienee kuitenkin painanut Koiviston oma aito että Saksan tulevan yhdistymisen samoin kuin mielenkiinto puolustuskysymyksiin. Se näkyi muidenkin Euroopan muutosten vuoksi siinäkin, että hän antoi jo ensimmäisenä Suomen velvoitteet Saksan hyökkäyksen presidenttivuotenaan ymmärtää, ettei aikonut torjumisesta olivat nyt tarpeettomia. Asiaa oli missään tapauksessa luopua asemastaan valmisteltu keväästä 1990 hiljaa ul• puolustusvoimain ylipäällikkönä. koministeriössä. Muutoksesta oli tarkoitus il• moittaa heti toisen maailmansodan voittaja• Poliittisen mielipiteen oli vallannut yleinen valtojen hyväksyttyä Saksan yhdistämisen ja aseidenriisuntaoptimismi, ja sen myötäilemi• allekirjoitettua sopimuksen asiasta saman seksi asetettiin kuitenkin joulukuussa 1988 vuoden syyskuussa Moskovassa. Koivisto kat• entisen suurlähettilään pankinjohtaja Jaakko soi kuitenkin parhaaksi varoittaa Gorbatšovia Iloniemen johtama toimikunta tutkimaan, miten ennalta saatuaan tietää, että supervaltojen pre• Suomen turvallisuuspoliittinen asema oli sidentit aikoivat tavata toisensa Helsingissä 9. muuttunut ja mitä se vaati maan puolus• syyskuuta sopiakseen yhteisestä pakotepolitii• tusvoimilta. Toimikunnan työ sattui ajallisesti kasta Kuwaitin miehittänyttä Irakia vastaan. Itä•Euroopan suurten mullistusten Gorbatšov sai näin ollen tietää etukäteen Suo•

459 men suunnitelmista, mutta koska hänellä oli kädet Niinpä asepalveluksen suorittaminen on enemmän täynnä työtä paljon suurempien asioiden parissa • kuin mikään muu kansalaisvelvollisuus Neuvostoliiton talous oli painumassa pohjaan ja muokannut suomalaisten kansallista identiteettiä Baltian itsenäistyminen edennyt pitkälle •,1900•luvulla. Tästä tosiasiasta on mitä Gorbatšovin pikavierailulla Helsingissä eiilmeisemmin johtunut osaltaan se, etteivät keskusteltu sopimuksen muuttamisesta. Koiviston puolustusvoimat ole toistaiseksi osoittaneet nopea veto ärsytti Neuvostoliitonsuurempaa mielenkiintoa asevelvollisuuden ulkoministeriötä, jonka oli vaikea niellä sitä, että lakkauttamiseen, vaikka monissa Länsi•Euroopan se oli jälleen ohitettu tärkeässä kysymyksessä, maissa on 1990•luvulla alettu purkaa tätä Ranskan mutta kun kerran asia oli kulkenut Gorbatšovin vallankumouksen ajoilta peräisin olevaa kautta, tapahtuneeseen oli tyydyttävä. Niinpä instituutiota, joka perustuu siihen ajatukseen, että Iloniemen toimikunta totesi kiertelemättä, että kansan on tasa•arvosyistä itse huolehdittava Suomen puolustus vaati merkittävää materiaalista puolustuksestaan. Toinen vähintään yhtä painava kohennusta. Baltian tilanteen tulehtuminen oli syy varusmiespalveluksen säilyttämiseen on lisännyt sotilaallista uhkaa Etelä•Suomessa. Enää tietenkin alueellinen puolustusjärjestelmä, joka ei kaihdettu puhua idästä Suomen tulevan pitkän itärajan ja suuren pinta•alan suurhyökkäyksen vaarasta. Se vaati kahden vuoksi edellyttää jatkuvasti yli puolen miljoonan panssari• ja kymmenen jääkäriprikaatinmiehen valmiutta. varustamista sekä kirjavan hävittäjäkonekannan täydellistä korvaamista mahdollisimmanMutta asevelvollisuuden ideologista ulottuvuutta nykyaikaisella ja yhtenäisellä konetyypillä. voi tuskin yliarvostaa. Toinen esimerkki sotilaallisiin kysymyksiin kohdistuneen myön• Suosituksia noudatettiin suurin piirtein, vaikka teisen mielenkiinnon ylläpitämisestä Suomessa Suomi vajosi samana vuonna ennennäkemät• ovat vuodesta 1961 lähtien säännöllisesti jär• tömään lamaan. Sen jälkeen kun YYA•sopi• jestetyt maanpuolustuskurssit, jotka ovat tar• muksen varustelurajoitukset oli poistettu, niin jonneet Suomen eliiteille mahdollisuuden tutustua eduskunta kuin yleinen mielipidekin näyttivät muutaman tiiviin viikon ajan puolustusvoimien suhtautuvan melko avokätisesti puolustusvoimien toimintaan ja päämääriin. Johtavassa asemassa vaatimuksiin. Puolustuksen materiaalisen elinkeinoelämässä ja hallinnossa työskentelevät niukkuuden vastapainona oli ollut koko kylmän naiset ja miehet ovat saaneet yhdessä kaikkien sodan ajan eurooppalaisittain ainutlaatuisen vahva eduskuntaryhmien poliitikkojen kanssa kuunnella kansalaisten puolustustahto. Vielä 1990•luvun tasokkaita luentoja ja perustaa pieniä työryhmiä, alussa noin 90 prosenttia jokaisestajotka ovat "leikkineet sotaa" ja vaihtaneet miesikäluokasta suoritti kahdeksan tai yhdentoista enemmän tai vähemmän painavia mielipiteitä kuukauden pituisen varusmiespalveluksen. Olisi jonkun kohteliaan yleisesikuntaupseerin kanssa. liioittelua kuvata tätä velvollisuudentuntoa Toivottu ideologinen vaikutus on saavutettu. ihanteellisen isänmaanrakkauden ilmentymäksi, Kurssit ovat saavuttaneet nopeasti suuren vaikka puolustusvoimat ja erilaisetarvonannon, ja niistä on tullut yleisen veteraanijärjestöt virallisessa retoriikassaan asevelvollisuuden hienompi muunnelma ja soittelivatkin vanhasta tottumuksesta mielellään jatkokurssi. näitä kieliä. Pikemminkin syynä oli se, että itsenäisen Suomen olemassaolo oli ajoittain riippunut niin selvästi kansanarmeijasta, että varusmiespalvelus tuntui välttämättömältä kansalliselta varokeinolta • miltei täysin ihmisten SUOMEN GLASNOST poliittisista vakaumuksista riippumatta. KANSAINVÄLISEN NÄYTTÄMÖN dramatiikkaan verrattuna Suomen ulkopolitiikka oli vuoden

460 Koivisto solmi varhain hyvät suhteet Mihail Gorbatšoviin ja odotti tämän tarmokkaan uudistajan jatkavan Neuvostoliiton johtajana vielä pitkään. Niin ei kuitenkaan käynyt: kesäkuussa 1991 kaksikko tapasi toisensa viimeistä kertaa valtiollisissa yhteyksissä Moskovassa.

1981 jälkeen miltei idyllistä. Valtataisteluja ja kanssa toimi vastoin oletuksia kohtuullisesti. eturistiriitoja esiintyi entiseen tapaan, mutta ne Koivisto pysytteli kuitenkin jatkuvasti selvillä eivät johtaneet hallituskriiseihin lainkaan yhtä siitä, mitä politiikan käytävillä ja julkisuudessa usein kuin Kekkosen presidenttikaudella.keskusteltiin, voidakseen tarvitessa puuttua Toukokuussa 1983 nimitetty Sorsan neljäs pontevasti ja oikein välinein asiaan, mikäli hänen hallitus sai onnekseen työskennellä taloudelli• ulkopoliittinen uskottavuutensa joutui vaaraan. sesti suotuisana aikana, ja koska sen taustatuki Tällainen tapaus sattui keväällä 1985, jolloin oli eduskunnassa oli harvinaisen vahva, sisäpo• tullut julki, että J. K. Paasikiven perheen liittiset uutiset pysyivät syksyyn 1986 saakka tarkoituksena oli julkaista hänen 1940•1950• melko tylsinä. Mutta tätähän Koivisto ni• luvun päiväkirjamuistiinpanonsa, jotka olivat menomaan toivoi. Keväällä 1984 presidentiltä vielä toistaiseksi varmassa tallessa Paasikiven kysyttiin tv•haastattelussa, missä suhteessa aikoinaan johtaman Kansallis•Osake•Pankin hänen vallankäyttönsä erosi siitä, mihin Kek• kassaholvissa. Paasikivi oli tasoitellut ja konen oli tottunut. Vastaus oli odotetusti va• pyyhkinyt pois joitakin sanamuotoja puh• rauksiin ja epäsuoriin viittauksiin verhottu, mutta taaksikirjoitusvaiheessa, mutta muuten muis• lopulta Koivisto sai kuitenkin sanotuksi, että hän tiinpanot olivat alkuperäisessä kunnossa. Kek• pyrki pikemminkin suhtautumaan samoin kuin kosen•kauden vaikutusvaltaisin Helsingin KGB• Paasikivi, jonka ote sisäpolitiikasta oli harvoin mies Viktor Vladimirov kävi pian sen jälkeen ollut yhtä hallitseva kuin Kekkosen. Koiviston luona. Hän oli palannut entiseen asemapaikkaansa varta vasten varoittamaan, että Etäisyyden ottamista helpotti se, että Koivisto hän oli aikoinaan kuullut Kekkoselta saattoi luottaa Sorsan pysyvän maan ko•päiväkirjojen sisältävän tietoja, joita ei pitäisi keneimpana ministerinä tiukasti hallituksen päästää julkisuuteen. ohjaksissa, mistä taas oli hyötyä, että presidentti toimi yhteistyössä ulkoministeri Väyrysen Tämä tarkoitti, että Paasikivi oli kirjoittanut siinä määrin kielteisiä arvioita Neuvosto•

461 liiton Suomen•politiikasta, että totuttu liturgia nen aiheuttaisi vahinkoa maan ulkopolitiikalle. maiden välisiä suhteita vuodesta 1944Oletettavasti hän epäili niiden sisältävän luonnehtineesta ystävyydestä ja luottamuksesta hänelle itselleenkin epäedullisia tietoja. Les• näyttäytyisi perin oudossa valossa. Presidentin ken kuoltua Kekkonen yritti saada päiväkirjat leski Alli Paasikivi oli suunnitellut päivä• valtion haltuun, mutta hanke lienee kaatunut kirjojen julkaisemista jo 1950•luvun lopussa Paasikiven perheen vastustukseen. mutta oli suostunut Kekkosen pyynnöstä lyk• käämään sitä 25 vuodella. Vaikka Kekkonen Nyt tuli Koiviston vuoro ottaa kantaa oli päässyt näkemään vain joitakin muistiin• päiväkirjojen julkaisemiseen. Hän oli vuotta panoja, hän oli varma, että niiden julkaisemi aiemmin kuullut niiden olemassaolosta ja luke• nut silloin Kekkosen Alli Paasikivelle lähettämät

taloudellinen kasvu ilmeni ulkoisena hyvinvointina ja kulutusjuhlana. Nyt ”kaikkien” oli pelattava pörssissä tai asuntomarkkinoilla, saatava nopeita voittoja ja rikastuttava!

Vuotta 1990 vietettiin suurena kulttuurin vuotena. Maan vanhin, pitkään ainoa ja edel• leen ylivoimaisesti suurin yliopisto, Helsingin yliopisto, vietti 350•vuotisjuhlaansa ennennä• kemättömän komeasti järjestämällä kaikkiaan 350 tilaisuutta, juhlia, promootioita, näytte• lyitä, suurempia ja pienempiä kansainvälisiä kokouksia y.m., sekä julkaisemalla suuren määrän kirjoja. Maan nuoremmat yliopistot yhtyivät juhlintaan, ja vuoden voitoista mai• nittakoon Suomen ensimmäisen yleisen (ei•• arkeologisen) kulttuuri•instituutin vihkiminen Akateemisuuden symbolit, ylioppilaslakki, frakki, ulkomailla. Pariisin•instituutti vihittiin Eu• iltapuku ja juhlalliset promootiot kokivat roopan "äitiyliopiston" Sorbonnen juhlasalissa, renessanssinsa Helsingin yliopiston 350•vuotisjuhlissa jonka välittömästä läheisyydestä se oli saanut 1990. toimitilansa. Pian vihittiin vastaavat instituutit Lontoossa, Berliinissä ja eräissä muissa SUOMI KULTTUURIKANSANA Euroopan kaupungeissa, ja vuosikymmenen loppupuolella Pietarissa, Madridissa ja Tuk• holmassa. Luonteeltaan toisenlaiset Rooman Suomalaiset olivat omissa ja muiden silmissä instituutti • sen taustasäätiö oli perustettu jo pitkään ja oikeutetusti sotilaskansaa; mikään 1938 ja toiminta Villa Lantessa alkanut 1954 • Suomen pienistä naapurikansoista ei ollut ja Ateenan ja Jerusalemin instituutit, jotka osallistunut sotaan elämästä ja kuolemasta syntyivät 1990•luvulla, olivat vahvasti luomas• taistelevana kansakuntana. Sodan jälkeen sa yleistä käsitystä Suomen kulttuurisesta seurasi pitkä kausi, jolloin raivaajien vanhat läsnäolosta suurin piirtein kaikkialla hyveet (raivaajakansa) nostettiin kunniaan Euroopassa. Yliopiston monipuolisen syvälle käyvien ja raskaiden rakennemuutosten juhlinnan tarkoituksena oli vahvistaa sisäistä merkeissä ja jatkuvan ulkoisen epävarmuuden yhteenkuuluvuutta Yliopistossa, jossa 1960• vallitessa. 1980•luvun loppu saapui sitten luvulla ja etenkin 1970•luvulla alkaneet vapauttavana menestyskautena, jolloin Suomi sisäiset ristiriidat olivat osoittautuneet oli "Euroopan Japani" ja tavattoman nopea pitkällisiksi ja rasittaviksi. Sen jälkeen kun juhlavuoden loppupuolella onnistuttiin viimeinkin ratkaisemaan 20 vuotta esillä ollut kysymys siitä, miten ja missä määrin

462 varoittavat kirjeet, jonka vuoksi hän suhtautui ehdotti, että valtion painatuskeskus ostaisi uuteen hankkeeseen kriittisesti jo ennalta. julkaisuoikeudet päiväkirjoihin ja sen jälkeen Vakaita idänsuhteita ei saanut horjuttaa • ja voisi jättää tämän oikeudet käyttämättä. mitä mieltä neuvostojohtajat olisivat hänestä Sensurointiyritys epäonnistu. Ponnistelut itsestään? Olihan hän muissa yhteyksissä valuivat hiekkaan, ja kun Koivisto antanut mielellään ymmärtää, että Paasikivi oli myöhemmin käsitteli asiaa muistelmissaan, hänen tärkein johtotähtensä. Saatuaan kesällä hän ei ymmärrettävästi nähnyt syytä mainita 1985 nähdä puhtaaksikirjoitetun aineiston mitään painatuskeskuksesta. Niinpä Koivisto yritti saada Paasikiven pojanpoikaa kustannusliike WSOY julkaisi päiväkirjat Juhani Paasikiveä luopumaan sen suunnitelman mukaisesti. julkaisemisesta sellaisenaan. Samalla hän

professorien piti jakaa valta nuorempien tekijä. Opiskelijoille tämä uusi opettajien ja opiskelijoiden kanssa, tämä hal• suuntautuminen tuotti yllättävän vähän linnonuudistus voitiin toteuttaa odottamatto• henkisiä vaikeuksia • hehän olivat ”kaikki" man joustavasti juhlavuoden kuluessa synty• matkustelleet jo lukiolaisina junalla Eurooppaa neessä konsensushengessä • ja siksikin, että ristiin rastiin 1980•luvun edullisen, nuorille tarvittiin yhtenäinen rintama taloudellisesti kohdistetun interrail• järjestelmän ansiosta. vaikean tulevaisuuden varalle. Ero oli tuntuva, kun ajatellaan aiempien vuosien vaihtoa Yhdysvaltojen kanssa ja Monissa maissa oli kysymys naisten osalli• toisella taholla vallinnutta Neuvostoliiton suudesta yliopistoelämään muodostunut ongel• ihannointia. maksi. Nostamalla juhlallisuuksien keskeiseksi symboliksi Yliopiston perustajatar, 1600•luvun Se kulttuuri•identiteetti, jonka Yliopiston koko oppinut kuningatar Kristiina, korostettiin Yli• vuoden kestänyt juhlavuosi tarjosi ja jonka opiston myönteistä suhtautumista naissivistyk• vaikutuksia "kulttuuri•instituuttiliike” vahvisti, seen joka suhteessa, ja vuoden lopulla sai yllättäen lisää kantavuutta talouskehityksen perustettiin naistutkimuksen keskukseksi nopeasta heikkenemisestä. Yliopisto sai Kristiina•instituutti. Naisethan olivat jo "viime hetkellä" houkutelluksi huomattavan pitkään olleet ylioppilaiden enemmistönä, ja määrän suurempia ja pienempiä yrityksiä heidän osuutensa nuoremmista opettajista oli lahjoittamaan rahaa "350•vuotisrahastoonsa, huomattava, kun taas naispuoliset professorit josta voidaan vuosittain jakaa väitöskirja• olivat vielä melko harvinaisia. Kuningatar apurahoja. Yritykset tulivat näin Kristiinan ja korostetun kansainvälisen sävyn konkreettisesti tunnustaneeksi tieteen ja avulla haluttiin muistuttaa mieliin Suomen kulttuurin merkityksen maalle. Kun sitten vanha eurooppalainen kulttuuri•identiteetti ja ”kulutusjuhlan" ja "juppikauden” satu loppu valmistaa samalla tietä uudelle Eurooppa• nolosti ja Suomi joutui 1990•luvun syvään identiteetille. Edellisenä vuonnahan oli lamaan, oli sillä suuri henkinen merkitys, että tapahtunut suuri murros, ja työ oli aloitettu maan perinteitä vanhana eurooppalaisena oman yhdistyneen Euroopan hyväksi. Koko kulttuurikansana oli pidetty esillä. Sen juhlavuosi 1990 vietettiin samalla Saksan ansiosta nähtiin vuosikymmenen suuren jälleenyhdistymisen merkeissä, ja Saksan Eurooppa•liikkeen tarjoamat mahdollisuudet. jälleenyhdistymistä seurasi Neuvostoliiton Tälle perustalle poliittisen ja taloudellisen hajoaminen, Baltian itsenäistyminen ja Euroo• Suomen oli hyvä rakentaa. pan unionin perustaminen Maastrichtissa 1992. Yliopiston Eurooppa•ohjelma siis osoittautui yllättävällä tavalla ajankohtaiseksi ja auttoi Matti Klinge Suomea näkemään paikkansa ja mahdolli• suutensa uudessa syntymässä olevassa Euroo• passa. Eurooppalaisesta ylioppilaiden ja yliopistonopettajien vaihdostakin tuli Erasmus• ohjelman kautta heti 1990•luvun alusta tärkeä

463 katsoi silti parhaaksi jo aiemmin mainitussa Gorbatšoville syyskuun alussa 1985 kirjoitta• massaan kirjeessä huomauttaa, ettei julkaisemista kyetty estämään oikeusteitse. Hän myönsi, että päiväkirjat sisälsivät paljon aineistoa, joka paljasti Paasikiven epäluuloisuuden, mutta lisäsi, etteivät päiväkirjan tiedot kuitenkaan vahingoittaneet Suomen ulkopoliittisia suhteita. Siksi oli viisainta antaa asioiden edetä normaaleja latujaan ja välttää tekemästä mitään sellaista, mikä saattaisi syyttä suotta herättää turhia sensaatioita. Gorbatšov antoi asian olla, ja sopiikin kysyä, miettikö hän Juho Kustin päiväkirjoja enää sen koommin.

Suomessa Paasikiven päiväkirjojen julkaiseminen täydellisinä oli kuitenkin suuri kulttuurinen ja poliittinen tapaus. Ensimmäisen osan menekki oli taattu. Loppusyksystä 1985 WSOY oli jo ehtinyt ottaa siitä viisi painosta (65 623 kappaletta). Mielenkiinto toista osaa kohtaan jäi selvästi laimeammaksi (30 500 kappaletta), mutta kokonaisuutena päiväkirjojen julkaiseminen oli kuitenkin ratkaiseva askel kohti avoimempaa Mielenkiinto poliittista nuorisokulttuuria kohtaan keskustelua Suomen roolista kylmän sodan romahti 1980•luvulla, ja sen sijaan vaihtoehtoliikkeet kokoontuivat ekologisten ja "vihreiden "arvojen sekä Euroopassa. Päiväkirjat eivät sinänsä sisältäneet postmodernin taiteen ja kirjallisuuden pariin. Tällaista mitään tyrmistyttävää • kukapa ei olisi aikoinaan kulttuurikäsitystä edusti Uuden ajan aura •lehti. huomannut, että Neuvostoliitto piti Suomea Kansikuva vuodelta 1981. tiukasti otteessaan tai että Kekkosen politiikka oli ollut runnovaa. Päiväkirjat täyttivät pikemminkin saman tehtävän kuin sadun poika, joka huomasi kahdessa osassa: syksyllä 1985 ilmestyivät keisarin kuljeskelevan vaatteitta. Historioitsijat muistiinpanot vuosilta 1944•1949 ja seuraavana saattoivat nyt oikaista monia virheellisiä ole• vuonna ajalta 1949•1956. tuksiaan, ja utelias yleisö pääsi naureskelemaan Paasikiven kärttyisille arvioille sen ajan Koivisto ei kuitenkaan näyttänyt pahastuvan tästä poliitikoista, mutta suurin hyöty päiväkirjoista oli kummemmin. Hän oli tehnyt voitavansaoikeastaan se, että niiden valossa koko vakiintunut suojellakseen Paasikiven•Kekkosen linjansuomalais•neuvostoliittolainen YYA•retoriikka nauttimaa arvostusta. Nyt kun julkaisemisesta oli näytti sekä irvokkaalta että valheelliselta. kerran päätetty, hän saattoi puhtaalla omatunnolla ilmoittaa neuvostoliittolaisille yhteysmiehilleen Tämä merkitsi, että Suomi sai kokea ehkä ai• yrittäneensä puuttua asiaan. Vaikka Koivisto emmin kuin mikään muu Neuvostoliiton varjossa kannatti edelleenkin varovaista idänpolitiikkaa, elänyt valtio, mitä tarkoitti Gorbatšovin iskusana hän ymmärsi silti, miten välttämätöntä oli, ettei glasnost. Se tarkoitti yhteiskunnallista avoimuutta Tehtaankatu päässyt enää ohjaamaan Suomen ja rehellisyyttä. Päiväkirjojen jul• julkista elämää yhtä vahvasti kuin ennen. Torjuakseen Moskovan mahdolliset kielteiset reaktiot hän

464 kaiseminen pakotti myös Neuvostoliiton kom• mistö, Taisto Sinisalon johtamat taistolaiset, oli munistisen puolueen uudelleenarviointeihin. voinut siihen saakka luottaa Moskovan vahvaan Keväällä 1987 puolueen Suomen osaston virkailijat sivustatukeen. Suosikin asemassa ei ollut saivat luettavakseen muistiinpanojen käännöksen. käytännössä tarvinnut piitata puolueen Siihen lisätyssä tuikeassa johdannossa Paasikivi enemmistöstä, jonka reformistinen kanta kuvattiin viekkaaksi taktikoksi, joka oli aina muistutti olennaisilta osin Länsi•Euroopan ää• suhtautunut vihamielisesti sosialistiseenrivasemmiston 1960•luvulla omaksumaa euro• järjestelmään ja Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan. kommunistista linjaa. Näin Paasikiven nimi oli menettänyt myönteisen kaikunsa Moskovan silmissä. Kesällä 1987Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa kärsimänsä ulkoministeri Kalevi Sorsa ehdotti, ettei enää vaikean takaiskun jälkeen (paikkaluku kutistui puhuttaisi Paasikiven•Kekkosen linjasta, vaan 35 paikasta 27:ään) puolueen enemmistö alkoi lyhyesti ja ytimekkäästi Suomen linjasta. Ajatus kyllästyä jatkuvaan kinaan. Keväällä 1984 torjuttiin heti takinkääntönä, mutta käytännössä puolueen puheenjohtajaksi valittiin kovaotteinen kävi juuri niin kuin Sorsa oli ehdottanut. Siitä läh• Arvo Aalto, joka vaati vähemmistöä tien käsitettä Paasikiven•Kekkosen linja onnoudattamaan yhteisesti tehtyjä päätöksiä. Kun historiallisia katsauksia lukuun ottamatta nähty taistolaiset kieltäytyivät antamasta periksi ja kun julkisuudessa yhä vähemmän. Neuvostoliiton veljespuolueen tukikin alkoi samoihin aikoihin menettää merkitystään, riita johti syksyllä 1985 avoimeen eroon. Kaikki taistolaisten hallitsemat piirijärjestöt erotettiin SINIPUNAHALLITUS puolueesta, ja seuraavana vuonna ne perustivat oman vaalijärjestönsä, Demokraattisen MITEN TÄMÄ MELKOnopea Vaihtoehdon. Kahtiajako vähensi entisestään yhteiskunnallisen keskustelun ja idänpolitiikan kommunistisen liikkeen suosiota, ja vuoden 1987 pelisääntöjen muuttuminen vaikutti Suomen eduskuntavaaleissa sen sai eduskuntaan vieläkin puoluekenttään? Sosiaalidemokraateille se ei vähemmän kansanedustajia (16 + 4) kuin tuottanut erityistä huolta • pikemminkinedellisvaaleissa. päinvastoin. Heidän poliittinen painonsa oli lisääntynyt jo siitä, että Koivisto oli valittu Äärivasemmiston tappion varjossa puoluekentän valtionpäämieheksi. Presidentinvaihdoksen keskiryhmätkin uudistuivat jossain määrin. jälkeen heidän pääasiallinen kilpailijansaLiberaalinen kansanpuolue oli jatkanut keskustapuolue oli menettänyt tärkeimmän edistyspuolueen viitoittamalla tiellä kau• valttinsa sisäisessä valtataistelussa. Gorbatšovin punkilaisten keskipuolueena, jonka kannatta• glasnost•politiikka oli vielä vauhdittamassa tätä jatuki riitti 1970•luvun puolivälissä keskimäärin vallansiirtoa. Neuvostoliiton puuttuminen 10 eduskuntapaikkaan. Kokoomuksen ryhdyttyä Suomen sisäisiin asioihin kävi voimattomaksi, esiintymään yhä selvemmin joten keskustan johdolla ei enää ollut ratkaisevaa palkansaajapuolueena liberaalien mahdollisuudet etua kauan vaalimistaan Tehtaankadun•suhteista. omaleimaisen luonteen esille tuomiseen heikkenivät kuitenkin huomattavasti. Vuoden Vielä sosiaalidemokraatteja suosi se, että1979 vaaleissa puolueen kannatus laski Suomen kommunistisen puolueen sisäinen voimakkaasti (9 paikasta 4 paikkaan), ja 1982 valtataistelu siirtyi runsaat viisitoista vuotta sen johto päätti liittyä jäsenjärjestönä kestäneestä asemasodasta ratkaisuvaiheeseen, keskustaan. Ratkaisu soti jyrkästi puolueen mikä toisaalta heikensi huomattavasti sen po• ideologisia perinteitä vastaan, ja seuraavan liittista iskukykyä. Puolueen radikaali vähem vuoden eduskuntavaaleissa se menetti kaikki paikkansa. Liberaali perinne jäi elämään jos•

465 sain määrin ruotsalaisessa kansanpuolueessa, yhteistyöstä keskustan kanssa ja oli nyt kiin• mutta koska se asetti johdonmukaisesti ensi nostunut hallituskoalitiosta vuodesta 1966 sijalle kielikysymyksen ja alueelliset edut, suo• jatkuvasti oppositiossa olleen kokoomuksen menkielisiin sen liberalismi ei juuri vedonnut. kanssa. Tiedon tultua julki politiikan sisäpiireissä käynnistyi kuumeinen spekulointi, Uudeksi liberaaliksi vaihtoehdoksi tarjoutuivat ja sekä sosiaalidemokraatit että keskusta lähes• sen vuoksi pikemminkin ekologisia kysymyksiä tyivät kokoomusta maaliskuun 1987 edus• korostavat vihreät, joiden ydinjoukko koostui kuntavaalien jälkeisen hallituksen kokoamis• heti alusta saakka ympäristön tuhoamiseen ja mielessä. Syksyllä 1986 julkisuudessa syntyi ikuiseen taloudellisen kasvun tavoitteluun kiivas väittely pääministeri Sorsan ja ulkomi• kyllästyneistä akateemisista kaupunkilaisista. nisteri Väyrysen kesken, mikä puhui selvää Yksi jos toinenkin entinen liberaalisenkieltään punamultakoalition sisäisten suhteiden kansanpuolueen jäsen liittyi tähän puolueeseen, tulehtumisesta. Varsinaisesti riita johtui jyrkästi mutta sen eturivin hahmoihin kuului myös pudonneista raakaöljyn maailman• radikaalissa opiskelijavasemmistossa mukana markkinahinnoista, joiden vuoksi Suomen ja olleita. Sitä ei kuvittelisi oikeaksi taustaksi Neuvostoliiton kaupan tase oli kasvanut kiu• liberaalille poliitikolle, mutta lähemminsallisen ylijäämäiseksi. Keskusta vaati kaupan tarkasteltuna näille suuntauksille löytyytasapainottamista tehokkain toimin ja arvosteli kuitenkin yhteinen nimittäjä, optimistinen usko etenkin Kalevi Sorsaa, joka yritti pääministerinä valistuneisiin ja järkeviin yhteiskunnallisiin ja maiden välisen taloudellisen yh• päätöksiin. Ryhmä sai kaksi paikkaa vuoden teistyökomission puheenjohtajana vaimentaa 1983 eduskuntavaaleissa, ja kaksissa seuraavissa paniikkia. eduskuntavaaleissa kannatus tuplaantui (paikkaluku kasvoi 2 paikasta 4:ään Seuraavana ja vuonna ongelman ratkaisua lykättiin myöhemmin l0:een). liittämällä maiden perinteiseen clearingkauppaan uusi luottojärjestelmä. Siinä vaiheessa SDP:n ja Sosiaalidemokraattisen puolueen johto teki keskustan törmäyskurssi oli jo kuitenkin johtanut päätelmänsä keskustan ja kommunistien saa• pitkällemeneviin seurauksiin. Hallituksen työ mattomuudesta, joka oli pitkälti Neuvostoliiton muuttui tavattoman raskassoutuiseksi, ja glasnost•politiikan dominovaikutusta. Lokakuun kulissien takana kumpikin puolue valmistautui alussa 1985 puoluejohtaja Kalevi Sorsa antoi syrjäyttämään toisensa seuraavasta hallituksesta. Turun Sanomat •lehden haastattelussa ymmärtää, Keskusta sai sivusta• että SDP oli saanut tarpeekseen

Vuonna 1993 Suomen puolustusvoimien 75•vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin kaksi postimerkkiä. Isänmaan lisäksi huomiota sai osakseen myös YK:n rauhanturvatoiminta.

466 Sinipunahallituksen ministerit olivat enimmäkseen aloittaneet poliittisen uransa 1970•luvulla. Kokoo• muspuolueen ministerit olivat kuitenkin kaikki keltanokkia virassaan ja vannoivat siksi virkavalan, samoin SDP:n valtiovarainministeri Erkki Liikanen (seisomassa vas.), josta tuli sittemmin Suomen EU•• suurlähettiläs ja EU::n komission jäsen.

tukea vaikutusvaltaisilta elinkeinoelämän päät• olisi aivan varmasti kokoomus. Triumviraatin täjiltä, jotka olivat huolissaan idänkaupan epä• sinetöimiseksi osapuolet sitoutuivat vielä tasapainosta ja toivoivat sosiaalidemokraattien olemaan lähtemättä hallitukseen ilman kahta ylivallan maan politiikassa murtuvan. Ensim• muuta. Sopimus allekirjoitettiin ja talletettiin mäisenä askeleena suunnitelmassa oli porva• kassakaappiin vuorineuvosten lupaaman run• rillisen enemmistöhallituksen aikaansaaminen. saskätisen vaalituen saamiseksi. Lehdistön ky• Toisena oli mitä ilmeisimmin estää Koiviston syttyä puoluejohtajilta asiasta vaalien uudelleenvalinta vuoden 1988 presidentinvaa• yhteydessä he eivät tietenkään paljastaneet leissa. salaista sopimustaan. Paavo Väyrynen oli nimitetty jo alkukesästä Eduskuntavaalien tuloksen tultua julki maa• 1986 keskustan presidenttiehdokkaaksi. Jou• liskuussa 1987 triumviraatin suunnitelmat lukuussa 1986 hän solmi yllä mainitun vuori• näyttivät toteutuvan. Toisin kuin edellisvaa• neuvosjoukon läsnäollessa kokoomuksen pu• leissa, kokoomusta suosi ilmiömäinen onni ja heenjohtajan Ilkka Suomisen ja RKP:n Chris• se sai vain muutamalla tuhannella lisä•äänellä toffer Taxellin kanssa aiesopimuksen, jonka yhdeksän uutta paikkaa (sen paikkaluku kasvoi mukaan kolmikko pyrkisi keskustajohtoiseen 44 paikasta 53:een). Keskusta ja RKP saivat enemmistöhallitukseen, mikäli porvariryh• mittymä saisi enemmistön eduskuntavaalissa. Ellei SDP haluaisi mukaan tällaiseen hallituk• seen, pyrittäisiin toisenlaiseen keskustajohtoi• seen enemmistö•koalitioon. Selväkielellä tämä merkitsi, että Väyrysestä tulisi joka tapauksessa pääministeri ja että toinen päähallituskumppani

467 kumpikin kaksi uutta kansanedustajaa, kun taas Ilkka Suominen sai tyytyä kauppa• ja sekä vasemmistoryhmittymän että maaseudun teollisuusministerin virkaan. puolueen äänimäärä laski reippaasti. Vaikka SDP menetti vain yhden paikan (57 paikasta Vaikka Koivisto toimi presidentin perustus• 56:een) 100 000 äänen menetys oli silti selkeä laillisten valtaoikeuksien rajoissa, hänen tar• epäluottamuslause, jonka vuoksi puolue oli mokas puuttumisensa hallituksen muodosta• hallitusneuvottelujen alettua siirtymässämiseen herätti arvostelua, joka puolestaan vai• oppositioon. Tilanne kuitenkin muuttui täysin, kutti perustuslakiuudistuksen valmisteluun sillä presidentti Koivisto ei noudattanut1990•luvulla. Keskustan ja etenkin Paavo ensimmäisen tunnustelukierroksen jälkeen Väyrysen oli vaikea hyväksyä sitä, että heidät tuttua perinnettä, jonka mukaan eduskunnan oli syrjäytetty tavalla, joka toi elävästi mieleen puhemiehen • Ilkka Suomisen • olisi pitänyt sen, miten Kekkonen oli aikoinaan pyrkinyt jatkaa hallitusneuvotteluja. Hän antoikin suosimaan etenkin keskustalle edullisia halli• tehtävän sitoutumattomalle Esko Rekolalle ja tuskoalitioita. Mutta vastalauseita kuului tie• sen jälkeen kokoomuksen entiselle puheen• tenkin myös riippumattomilta tahoilta. Melko johtajalle Harri Holkerille. Koivisto oli saanut laajalle oli levinnyt näkemys, ettei presidentti Holkerilta vihiä porvariryhmittymän sopi• ollut onnistunut pitämään lupaustaan, jonka muksesta. Holkeri oli saanut tutustua suunni• mukaan eduskunta saisi hallitusta muo• telmaan jo varhaisessa vaiheessa ja antanut asi• dostettaessa johtavamman roolin kuin Kekkosen an tulla presidentin tietoon • hän oli päässyt kaudella. Siksi Koivisto uhrasi myöhemmin Koiviston kanssa luottamuksellisiin väleihin runsaasti voimavaroja todistaakseen, että oli vetäydyttyään Suomen Pankin johtajaksi. pyrkinyt estämään elinkeinoelämän suosiollisella tuella valmiiksi neuvoteltujen Niinpä presidentti päätti estää triumviraatin tien kabinettipäätösten toimeenpanon selkänsä ta• valtaan. Yksi todiste tästä määrätietoisuudesta kana. Hänen mielestään eduskunta ei olisi oli se, että hän ilmoitti heti eduskuntavaalien kyennyt estämään sitä. jälkeen Moskovaan aikovansa nimittää hallituksen, jota kutsuttiin myöhemminPresidentin perustelut saivat osakseen ymmär• sinipunahallitukseksi • kokoomuksen ja SDP:n tämystä, mikä ei johtunut vain hänen muodol• koalition. Toiseksi juuri Holkeri lisesta sai asemastaan vaan myös siitä, että monet tehtäväkseen tunnustella lähinnä viimeksi tiedotusvälineet kuvasivat tilanteen puhtaasti mainittujen puolueiden välisen yhteistyön Koiviston ja Väyrysen väliseksi valtataisteluksi. mahdollisuuksia, vaikka vaalitulos olisi edellyt• Näiden kahden keskinäinen vastenmielisyys oli tänyt täysporvarillisen ratkaisun asettamista ollut tiedossa kevään 1981 hal• ensi sijalle. Presidentin "manuaalinen ohjaus" lituksenvaihdoksesta saakka, ja koska Väyrystä sujui suunnitelmien mukaan. Kokoomuksen pidettiin vieläkin uutena Kekkos•hahmona, johto alistui vastahakoisesti marssijärjestyk• toimittajakunnalle tämä oli mieleinen aihe. seen, sillä juonittelun pelättiin johtavan siihen, Dramatiikkaa lisäsi sekin, että kaksintaistelun että puolue olisi kaikesta huolimatta jätetty osapuolten mielestä taistossa oli kyse hyvän ja oppositioon. Näin ollen Harri Holkeripahan välisestä kamppailusta. Väyrynen ei nimitettiin 30. huhtikuuta 1987 pääministeriksi kaihtanut muistelmissaan kuvata Koiviston sinipunahallitukseen, johon tuli mukaan myös asioihin puuttumista vuonna 1987 kaksi RKP:läistä ja vahvasti kutistuneenvallananastukseksi. Koivisto taas lausahti maaseudun puolueen edustaja. Ulkoministerin toimittajien kanssa viettämässään saunaillassa salkku meni SDP:n puoluejohtajalle Kalevi hieman nokkelammin, ettei halunnut olla Sorsalle, kun taas kokoomuksen puheenjohtaja mikään Hindenburg, millä hän tarkoitti, että toisin kuin Hindenburg hän ei

468 tehnyt sitä virhettä, että olisi nimittänyt Hitlerin toimittajat pyrkivät omaksumaan länsieu• pääministeriksi... rooppalaisten kollegojensa kovaksikeitettyjä tapoja päättäjiä haastatellessaan, jolloin sekä pääministeri Tunteiden kuumettua moni unohti, ettei uusi Holkeri että ulkoministeri Sorsa joutuivat hallituskoalitio ollut Suomen politiikassa niin outo tottumaan entistä epäkunnioittavampiin ilmiö kuin olisi voinut luulla. Kokoomus tosin ei kysymyksiin ja luonnehdintoihin. Pisimmälle meni ollut ollut hallitusvastuussa 21 vuoteen, mutta ehkä tv•toimittaja Leif Salmen, jonka kärkevän kunnallispolitiikassa puolue oli tehnyt yhteistyötä keskeyttelyn ja ristikuulustelun vuoksi kotiyleisö sosiaalidemokraattien kanssa vuosikymmenien tunsi joskus myötätuntoa pikemminkin poliitikkoja ajan, etenkin suurten taajamien valtuustoissa, joissa kohtaan. Sattuneesta syystä ivallisia kommentteja keskustan rooli oli jäänyt mitättömäksi ja joissa lausuttiin sittemmin myös hallituksen optimistisesta muutkaan pienpuolueet eivät muodostaneet yhteistä tulevaisuudenkuvasta, jonka mukaan maan rintamaa. Kaukonäköinen kunnallispolitiikka oli elinkeinoelämä kävisi läpi "hallitun ra• edellyttänyt yhteistyötahtoa näiden kahden suuren kennemuutoksen". puolueen kesken etenkin 1960•1970•lukujen suuren kaupungistumisaallon aikana, jolloin sosiaaliset Kevättalven 1988 presidentinvaalit käytiin pitkälti perusrakenteet oli rakennettava ripeää vauhtia. sinipunaliiton merkeissä. Vaalijärjestelmä oli Puolueiden ideologiset erot olivat tietenkin jäljellä, kehittynyt demokraattisempaan suuntaan, sillä mutta koska kumpikin oli tyypillinenäänestäjät äänestivät nyt valitsijamiesvaalien kuluttajapuolue, etujen yhteensovittaminen ei yhteydessä myös suoraan presidenttiehdokasta. Jos käytännössä ollut erityisen vaikeaa. Olihan taustalla joku ehdokas olisi saanut vähintään puolet äänistä, kaiken lisäksi vielä puolueiden vanha aseveliakseli, hänet olisi valittu suoraan presidentiksi. Toinen joka vuosikymmeniä unohduksissa oltuaan sai nyt aivan yhtä merkittävä uudistus oli se, ettei uusia osakseen uutta arvostusta. Lisäksi se ehdokkaita toi voinut asettaa enää valitsijamiesvaalien sinipunahallitukselle historiallista legitiimisyyttä. jälkeen. "Mustien hevosten" pelko oli vielä Laaja parlamentaarinen enemmistö takasi sen tuoreessa muistissa vuoden 1982 vaaleista, jolloin koossa pysymisen seuraaviin kevään 1991Ahti Karjalaisen nimi oli kummitellut pitkään eduskuntavaaleihin saakka. kulisseissa, vaikka häntä ei ollut nimitetty keskustan viralliseksi ehdokkaaksi. Karjalaisen Hallitsemiseen tottumattoman kokoomuksen poliittinen tähti oli sammunut jo aikoja sitten • panosta uudessa hallituksessa ei voi kuvataKoivisto oli erottanut hänet 1983 Suomen Pankin merkittäväksi. Oikeudenmukaisuuden nimissä on pääjohtajan paikalta hänen alkoholinkäyttönsä kuitenkin lisättävä, että tuolloin jouduttiin monien vuoksi • mutta kun presidenttipeli kuului yhäkin vaikeiden kysymysten eteen. Holkerin hallitus astui Suomen poliitikkokunnan pakonomaisiin virkaan korkeasuhdanteen aikana ja otti siksi intohimoihin, oli selvää, että uusien yllätysnimien päämääräkseen verojen tuntuvan alentamisen. esiinnostamiseen olisi riittänyt valmiutta. Mutta kasvun johdettua pian ylikuumenemiseen ja sen jälkeen laajaan talouskriisiin uudistusta ei Koivisto asettui odotetusti uudelleen valittavaksi. ehditty toteuttaa. Työnantajapiirit saivat jälleen ai• Keskustan yhtä itsestään selvä ehdokas oli heen syyttää kokoomusta päättämättömyydestä Väyrynen, kun kokoomus oli puolestaan nimittänyt suhteessa SDP:hen ja ammattiliittoihin hallituksen Holkerin ehdokkaakseen jo ennen kuin hänestä oli ajettua läpi irtosanomissuojan vahvistuksen, joka tullut pääministeri. Äärivasemmiston hajottua oli selvästi vastoin elinkeinoelämän etuja. Kitkaa ehdokkaita tuli kaksi, SKDL:n entinen aiheutti myös se, että puheenjohtaja Kalevi

469 Kivistö ja vähemmistökommunisti Joukokiitollinen aihe keltaiselle lehdistölle, ja koska Kajanoja. hän oli sattunut opiskelemaan Ruotsissa, "Up• salan•ekonomisti" saatiin pian leikillinen sy• Vaalit sujuivat odotusten mukaan, vaikka nonyymi pinnallisesti sivistyneelle henkilölle, Koivisto sai mielipidemittausten lupaavista tu• joka ajoi konkurssiin yrityksen kuin yrityksen. loksista huolimatta "vain" vajaat 48 prosenttia äänistä, ja ratkaisun tekivät perinteiseen tapaan Presidentin viralla oli edelleen vahva kansallinen valitsijamiehet. Ensimmäisellä kierroksella kaik• symboliarvo, mikä näkyi myös loppukesällä ki valitsijamiehet äänestivät oman puolueensa 1986, jolloin Koiviston edeltäjä Urho Kekkonen ehdokasta, minkä jälkeen suurin osa Holkerin kuoli ja hänelle järjestettiin valtiolliset valitsijamiehistä siirtyi hänen omaa toivomus• hautajaiset kaikkine kunnianosoituksineen. taan noudattaen ensimmäisellä kierroksella Kekkonen oli saanut jäädä asumaan parhaiten menestyneen taakse. Niinpä Koivisto Tamminiemeen eronsa jälkeen. Tiedotusvälineet valittiin presidentiksi uudeksi kuusivuotis• olivat tahdikkaasti jättäneet eläköityneen kaudeksi 189:llä kaikkiaan 301 valitsijamiesää• presidentin rauhaan, ja kun uutinen hänen nestä. Holkerin toive vaikutti osaltaan siihen, poismenostaan tuli julki, luonnollisesti koko että osa porvariäänistä siirtyi Väyrysen valitsi• virallinen Suomi saapui hyvästelemään hänet. jamiehille, joita kertyi vastoin odotuksia enem• Ruumiinsiunauksen toimitti Suurkirkossa maan män (68) kuin Holkerin valitsijamiehiä (63). poliittisen johdon läsnäollessa arkkipiispa John Koiviston turvallisen etumatkan vuoksi hänen ei Vikström. Presidentti Koiviston muistopuheen ja tarvinnut turvautua pitkään kampanjointiin, vaan arkun ääressä suoritettujen kunnianosoitusten hän saattoi tyytyä muutamaan hilpeäänjälkeen arkku kuljetettiin surukulkueessa amerikkalaistyyppiseen vaalitilaisuuteen, joiden Hietaniemen uudelle hautausmaalle, jonne vetonauloina olivat laulajat Katri Helena ja Topi Kekkoselle oli samoin kuin monelle muullekin Sorsakoski. Väyrynen yritti uutterasti viedä johtavalle valtiomiehelle varattu viimeinen vaalikeskustelua painavampiin kysymyksiin ja lepopaikka uuden siunauskappelin sisäänkäynnin lainasi kuin vakava valtiomies ainakin suurta J. läheltä. Haudalle pystytettiin myöhemmin V. Snellmania mutta sai muiden ehdokkaiden mustasta graniitista veistetty muistokivi, johon tavoin jäädä Koiviston varjoon. Koiviston oli kaiverrettu lakoninen teksti "Urho Kaleva iskulauseeseen "Kyllä se siitä" verrattunaKekkonen 3.9.1900•31.8.1986. asiakysymykset tuntuivat miltei tarpeettomalta kinastelulta. Samoihin aikoihin historioitsijat alkoivat tutkia vakavasti Kekkosen ratkaisevaa roolia Suomen Vaalien selkeä tulos vahvisti Koiviston arvo• 1900•luvun historiassa. Vaikka mielipiteet valtaa presidenttinä. Jotkut pohtivat jo, aikoiko saattoivat mennä voimakkaasti ristiin, kun oli hän todellakin pitää lupauksensa olla asettumatta kyse hänen menettelytavoistaan, oli yksi asia ehdokkaaksi kolmanneksi kaudeksi. Aivan selvä. Kekkonen oli puolustanut tehokkaasti samoin kuin Kekkoselle hänen voimansa päivinä maan ulkopoliittisia etuja kylmän sodan aikana, Koivistollekin virka toi sellaista arvovaltaa, että ja ohjaamalla lujin ottein sisäpolitiikkaa hän oli häntä käsittelevät kirjoitukset saivatenemmän tai vähemmän pakottanut puolueet populaarilehdistössä ajoittain monarkistista väestön taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia sävyä. Tellervo•vaimon mausta ja tyylistä tuli suosivaan kompromissipolitiikkaan. Dosentti naistenlehtien juorupalstojen pysyvä aihe, kun Juhani Suomesta tuli Kekkosen johtava taas Assi•tytär tuli tutuksi paitsi kauniista hy• elämäkerturi, ja ensimmäinen osa lopulta mystään, myös avioliitostaan vähemmän me• kahdeksanosaiseksi kasvaneesta teoksesta nestyneen liikemiehen Jari Komulaisen kanssa. julkaistiin muutamaa kuukautta en• Vävyn vastoinkäymiset liikemiehenä olivat

470 nen tutkimuskohteen manan majoille siirtymistä. Suomen kunnioittava käsittelytapa tuo monessa suhteessa mieleen ruotsalaisen tutkijan Stig Jägerskiöldin, joka oli valinnut aikanaan saman lähestymistavan kirjoittaessaan yhtä laajan elämäkerran 20. vuosisadan toisesta suuresta suomalaisesta, Mannerheimista. Jägerskiöldin tapaan Suomikin sai tottua sekä kiitokseen että arvosteluun, joka ei johtunut pelkästään kirjan sisällöstä vaan myös niistä vahvoista tunteista, joita siinä käsitellyt henkilöt edelleenkin herättivät ihmisissä.

Mutta kuten sanottu, Kekkosen hautajaisten viralliset puitteet osoittivat, että Suomi kykeni ohittamaan henkilökohtaiset tunteet ja ideologiat, kun oli kyse yhteisten jäähyväisten jättämisestä johtavalle valtiomiehelle. Miten erilaiset pääministeri Olof Palmen puolta vuotta aiemmin Ruotsissa järjestetyt hautajaiset olivatkaan olleet. Ne olivat niin leimallisen sosiaalidemokraattiset ja epäkansalliset, että maan kuningas, valtio ja samalla koko kansa jäivät hämmentävällä tavalla Viron itsenäisyyttä 1980•luvun lopulla ajanut huomiotta. kansanliike otti käyttöön maan aiemmat perinteiset symbolit: sinimustavalkoiset värit, ruiskaunokin ja kansallislinnun pääskysen. Koko 1980•luvun ajan orastava kansallisuusliike sai vahvaa epävirallista tukea Suomesta. BALTIAN VAPAUTUMINEN

MAUNO KOIVISTON TOISEENsen, miten paljon Neuvostoliiton tiedonvä• presidenttikauteen (1988•1994) sattui yksi litystä olisi pitänyt parantaa, jotta se olisi Euroopan nykyajan historian suuria mullistuksia saavuttanut lännen tason, mutta on ironista, • neuvostoimperiumin hajoaminen. Keväällä ettei edistys tällä saralla helpottanutkaan 1988 oli jo selvää, että Gorbatsovin alullepanema Gorbatšovin työtä. Painovapauden lisäännyttyä uudistuspolitiikka kamppaili suurten vaikeuksien nimittäin ilmoille purkautui tyytymättömyys, kanssa. Maan talous taantui, ja vaikkajonka sensuuri ja komentovalta olivat hurmaavasti hymyilevästä "Gorbasta" ja hänen vuosikymmenten ajan tukahduttaneet. Vahvin vaimostaan tuli länsilehdistön lemmikkejä, jotka tämä reaktio oli neuvostoimperiumin länsiosis• varastivat kansainvälisissä huippukokouksissa sa, joihin on luettava Baltian lisäksi myös kaik• shown kuin shown, ongelmat kärjistyivät ki ne muut itäisen Keski•Euroopan maat, jotka monella muullakin rintamalla. Ensimmäinen olivat toisen maailmansodan päättymisestä suuri takaisku Gorbatšoville oli Tšernobylin saakka olleet puna•armeijan valvonnassa. ydinvoimalaonnettomuus Ukrainassa keväällä 1986, joka osoitti todeksi sen, mitä moni oli Presidentti Koivisto sai 1980•luvulla osakseen pelännyt jo pitkään. Neuvostoteollisuuden arvostusta länsivaltojen valtionpäämiesten jälkeenjääneisyydestä oli tullut mittasuhteiltaan parissa jonkinlaisena Neuvostoliiton•asi• valtava ympäristöriski. Katastrofi osoitti myös antuntijana, ja hän esiintyi itsekin mielellään Gorbatšovin luottomiehenä. Mutta Neuvos•

471 toliiton nopean tuhon ennustamisessa hänen ja sen vuoksi Neuvostoliiton säilyminen tuntui näkijänkykynsä olivat kuitenkin selvästi hei• Suomen valtionjohdon silmissä huomattavasti kommat kuin USA:n presidentin Ronald Rea• paremmalta vaihtoehdolta kuin kaoottinen ja • ganin. Tämä nimittäin ilmoitti mahtipontisesti jo kuten tuolloin uskottiin • väistämättä 1982, että kommunismi oli vain lyhyt välivaihe väkivaltainen imperiumin mureneminen. Pelkkä ihmiskunnan historiassa. Reaganin ennuste ei ajatuskin siitä, että puna•armeija vetäisi tosin perustunut oivallukseen vaan hänen omaan vapaaehtoisesti pois joukkonsa itäisestä Keski• toiveeseensa, mutta koska hän samasta syystä Euroopasta ja Baltiasta, tuntui vielä 1988hiukan kannatti koko sydämestään kilpavarustelun absurdilta ja miltei vastuuttomalta. kiihdyttämistä, hänkin tuli omalta osaltaan kiirehtineeksi Neuvostoliiton romahdusta. Siksi Koivisto piti tiukasti kiinni ulkopolitiikan Koivisto ei voinut eikä halunnut lausua tällaisia ohjaksista ja suhtautui virallisissa yhteyksissä oletuksia. Suomen maantieteellinen asema oli aivan erityisen varovasti ja joskus kyl• täsmälleen sama kuin ennenkin, mäkiskoisestikin Baltian ja itäisen Keski•Eu• roopan poliittiseen vapautumiseen. Monissa suomalaisissa asenne herätti hämmästystä ja Viron itsenäisyysliike alkoi "laulavana vallankumo• ärtymystä, sillä he tervehtivät vapauden saras• uksena ", joka noudatteli osittain maan vanhoja tusta demokratian ja kansan itsemääräämisoi• laulujuhlaperinteitä. 1800•luvullakin tällä liikkeellä oli keuden voittona. Viron kansallinen herätys ollut poliittinen sisältö. 1980•luvulla kirjoitettiin joukko kiinnosti ymmärrettävästi eniten, mikä näkyi uusia lauluja, jotka olivat aluksi varovaisen siinä, että niin kulutustavaroita kuin käytettyjä vertauskuvallisia mutta alkoivat sitten ilmaista entistä suorempia vaatimuksia ja hyökkäyksiä maan suurta koneitakin ryhdyttiin keräämään Viroon venäläisväestöä, "miehittäjiä" kohtaan. lähetettäviksi. Suhteiden vilkastumiseen vaikutti osaltaan myös se, että laivaliikenne Suo• menlahden yli parani ja synnytti joukkomat• kailua Tallinnan huokeille markkinapaikoille. Toinen vahva vetonaula olivat kaupungin kapakat, yökerhot ja bordellit.

Koivisto hankki tietoa Viron vapautumisesta erilaisista epävirallisista lähteistä, jotta ei olisi järkyttänyt Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ja Gorbatšoviin rakentamaansa luotta• musta. Neuvostoliiton presidentin valtiovierailu Suomeen lokakuussa 1989oli isäntien mielestä hyvin onnistunut etenkin siitä syystä, että Gorbatšov lausui Finlandia•talossa pitämässään puheessa vuosikymmeniä odotetut sanat: "Olen halunnut selvästi sanoa, että Neuvostoliitto tunnustaa Suomen puolueettoman aseman varauksetta ja aikoo tehdä niin täydellisesti myös tästä eteenpäin." Lausunto oli historiallinen mutta jäi jo kahden viikon kuluttua Berliinin muurin kaatumisen ja sitä seuranneiden itäisen Keski•Euroopan tapahtumien varjoon.

472 Näiden nopeiden muutosten aikana virolaiset syytöksiä harteitaan kohauttaen. Ne viestittivät Koivistolle, etteivät he aikoneet muistuttivat pitkälti sitä arvostelua, jota Suomi tyytyä autonomian laajentamiseen Neuvosto• oli kohdistanut Ruotsin suuntaan talvisodan liiton sisällä vaan pyrkivät täyteen itsenäisyy• aikana, ja sivusivat näin ollen katkerimpia teen. Siksi Koivisto katsoi helmikuussa 1990 Suomen itsenäisyyden historiasta saatuja joutuvansa asettamaan tietyt asiat selkeään opetuksia. Kolme päivää ennen kuin Neuvos• tärkeysjärjestykseen Suomen virallisessa suh• toliiton sisäministeriön erikoisjoukot ottivat tautumisessa Baltian maiden yhä avoimempiin väkivalloin haltuunsa Liettuan pääkaupungin itsenäisyyspyrkimyksiin. Tärkeintä oli edelleen Viinan televisioaseman, tarkkaan ottaen 10. se, että hyvät suhteet Moskovaan ja sen tammikuuta 1991, Koivisto tiivisti kotimaisille silloiseen johtoon säilyivät säröttöminä. toimittajille Suomen hallituksen näkemyksen Virolaisten itsenäisyyspyrkimykset tulivat vas• erittäin karuin sanoin. Presidentti korosti, että ta toiselle sijalle, ja alimmaksi luetteloonsa Suomen piti pysyä kansallisista syistä Koivisto merkitsi Suomen lännessä nauttiman selkkausten ulkopuolella, sillä ne voivat hanka• arvonannon, joka oli jo saanut kolhuja hänen loittaa Suomen idänpolitiikkaa. Siihen hän li• pidättyvästä suhtautumisestaan Baltian säsi, ettei myöskään ollut oikein yllyttää "ih• kysymykseen. Tämä tärkeysjärjestys tuli misiä kulkemaan semmoisella tiellä, jolla ei selvästi ilmi huhtikuussa 1990, jolloin Koivisto itse olla valmiita kulkemaan mukana". Sanoma vastasi eräässä haastattelussa lakonisen oli suunnattu etenkin muiden Pohjoismaiden myöntävästi kysymykseen siitä, olikohallituksille, joiden oli helppo osoittaa Neuvostoliitolla legitiimejäymmärtämystä Baltian maiden pyrkimyksille turvallisuusintressejä Baltiassa. Näiden omaa turvallisuuttaan kummemmin vaa• periaatteiden mukaisesti Suomen hallitus rantamatta. Koivisto ei verrannut avoimesti kieltäytyi muutaman viikon kuluttua allekir• Suomen Baltian•selkkauksen aikaista suhtau• joittamasta Tanskan ulkoministerin Uffe Elle• tumista Ruotsin talvisodan aikaiseen linjaan, man•Jensenin esittämää pohjoismaista julistus• mutta hänen palattuaan aiheeseen kevättalvella ta Baltian maiden oikeudesta itsenäisyyteen. 1999 ja todettuaan, että oli parempi "pettää odotukset kuin pettää lupaukset", monet Baltian kehitys jatkui kuitenkin omalla pai• saattoivat pohtia mielessään, että niin Ruotsin nollaan, ja loppusyksystä 1990 moni pelkäsi, pääministeri Per Albin Hanssonkin oli varmaan että Neuvostoliiton vähitellen kiristyvä suh• suhtautunut Suomen tilanteeseen vuosina 1939• tautuminen maiden yhä avoimempiin itse• 1940. näisyysvaatimuksiin johtaisi sotilaalliseen vä• Viikon kuluttua Viinan yhteenotosta seurasi liintuloon ja verenvuodatukseen. Koivisto piti samanlainen selkkaus Riiassa. Sen jälkeen kiinni tärkeysjärjestyksestään ja kieltäytyi siksi Baltian tilanne kuitenkin rauhoittui, ja kesän jopa tapaamasta Viron pääministeriä Edgar Sa• 1991 lähestyessä oli selvää, että varsinainen visaarta, kun tämä saapui Suomeen tammikuun kriisipesäke oli Moskovassa. Venäjän vastava• alussa 1991 epäviralliselle vierailulle pyy• littu presidentti Boris Jeltsin uhmasi avoimesti tämään Suomea välittäjäksi Neuvostoliiton ja Gorbatšovin arvovaltaa ja tuki yhä avoimemmin Baltian väliseen selkkaukseen. Tilannetta mut• Baltian maita, joiden pyrkimykset suosivat ensi kisti se, että Suomen tiedotusvälineet kykenivät alkuun hänen omia valtapyrkimyksiään. Tuolloin seuraamaan Baltian ja Neuvostoliiton ta• kommunistipuolueen uskottavuus oli laskenut jo pahtumia reaaliajassa ja olivat suuressa innos• niin jyrkästi, että kansanedustajien kongressi saan taipuvaisia olemaan samaa mieltä kuin vi• poisti perustuslaista sen yhteiskunnallisen rolaiset ja baltit, joiden silmissä Suomen linja johtotehtävän määrittelyn. näytti sekä raukkamaiselta että itsekkäältä.

Suomen hallitus ei missään nimessä ohittanut

473 Liitoksissaan natisevaa suurvaltaa yritettiin pitää näkyi myös siitä, etteivät länsivallat olleet enää koossa tarjoamalla kaikille tasavalloillevalmiita tukemaan hänen miltei ylipääsemättömiin federatiivista liittosopimusta, mutta Baltian maita vaikeuksiin törmänneitä talousuudistuksiaan. ratkaisu ei kiinnostanut. Ne oli liitettyKoiviston vedottua virkamatkallaan Neuvostoliittoon väkivalloin, ja siksi ne halusivat Washingtonissa alkukesästä 1991 presidentti ehdottomasti katkaista kaikki poliittiset sidokset George Bushiin, että rikkaat länsivallat tukisivat itään. Gorbatšovin kauden lopun lähestyminen Gorbatšovin uudistuspolitiikkaa lisälainoin, hänen amerikkalainen kollegansa torjui ajatuksen kuolleena syntyneenä. Avun jatkaminen olisi vain Baltian talven 1990•1991 levottomuuksista julkaistut pidentänyt Moskovan tyventä ja estänyt samalla uutiset järkyttivät myös suomalaisia. Tammikuun 13. välttämättömät uudistukset. päivänä 1991 Neuvostoliiton sisäministeriön panssarijoukot tunkeutuivat Vilnan televisiokeskusta Tässä ei auttanut se, että Koivisto oli ollut hyvissä puolustaneen ihmismuurin läpi. Tämä valokuva julkaistiin useissa suomalaislehdissä. väleissä Bushin kanssa aina jälkimmäisen USA:n varapresidenttivuosista saakka. Jälkeenpäin on tietenkin helppo nähdä, että Moskovan tapahtumat kulkivat väistämättä kohti vallanvaihdosta. Koiviston viimeisen valtiovierailun aikoihin kesäkuun lopussa 1991 valta näytti jo luisuneen Gorbatšovin käsistä; Jeltsin esiintyi mahtipontisesti, ja tiedotusvälineet kirjoittivat yhä avoimemmin armeijan ja KGB:n tulossa olleesta vallankaappauksesta. Mutta kun tieto Neuvostolii• ton vallankaappauksesta sitten todella elokuun 19. päivän aamuna 1991 saapui, se oli kaikesta huolimatta yllätys Suomen valtion johdolle. Presidentti ja hallituksen avainhenkilöt perustivat heti kriisiryhmän, joka seurasi yhdessä puolustusvoimien ja ulkoministeriön kanssa koko ajan vallanvaihdon sujumista. Ensimmäiset Moskovasta tulleet tiedot viittasivat siihen, että vallankaappauksen tekijöillä oli hyvät mahdollisuudet onnistua, minkä vuoksi hallitus tyytyi julkisessa kannanotossaan vain valittelemaan, että "poikkeustilan julistaminen on keskeyttänyt demokraattisen kehityksen Neuvostoliitossa".

Vaikka vallankaappaus päättyi pian, sen seuraukset olivat merkittävät koko Neuvostoliitolle. Hermosodan jatkuessa vielä Moskovassa Viro ja Latvia julistautuivat itsenäisiksi. Venäjän hallitus tunnusti heti vallankaappauksen tukahduttamisen jälkeen Jeltsin etunenässä näiden maiden itsenäisyyden. Monen

474 Länsi•Euroopan maan seurattua esimerkkiä Suomen hallitus katsoi parhaaksi tehdä samoin 28. elokuuta 1991. Hitaus ei ollut kunniaksi, mutta toisaalta presidentti Koivisto ei ollut missään vaiheessa Baltian maiden itsenäistyessä ajatellut ensi sijassa Suomen lännessä nauttimaa arvonantoa, minkä vuoksi viivytys ei myöskään herättänyt erityistä huomiota. Virallinen Suomi vain toimi kuten sen odotettiinkin. Lisäksi Koivisto saattoi virallisessa ilmoituksessaan muistuttaa, ettei Suomi toisin kuin Ruotsi ja monet muut maat ollut tunnustanutde jure Baltian maiden Neuvostoliittoon liittämistä, joten niiden tunnustaminen uudestaan oli oikeastaan tarpeetonta.

LÄNSISUUNTAUK• SEN SARASTUS

OLISI KUITENKIN HARHAANJOHTAVAA tarkastella Suomen ulkopoliittista asennoitumista Harvoin on historiallinen tutkimus ilmestynyt yhtä näinä myrskyisinä vuosina vain suhteessa Neu• sopivasti kuin Timo Vihavaisen kirja Suomen vostoliittoon. Jotta Suomen hallituksen Baltian kyyristelevästä idänpolitiikasta (1991). Jotkut tosin kriisin aikainen diplomaattinen tasapainoilu luulivat kannen C:n tarkoittavan keskustapuoluetta eikä Neuvostoliittoa. voitaisiin täysin ymmärtää, on tärkeää muistaa, että Suomi teki samaan aikaan kaikkensa päästäkseen mukaan 1980•luvun lopulla Länsi• Samanlaisen symbolisesti merkittävän linjauksen Euroopassa käynnistyneeseen yhden•Suomi teki myös huhtikuussa 1989, jolloin tymiskehitykseen. Leimallista Koiviston ulko• eduskunnan suuri enemmistö äänesti pitkän politiikalle oli vuosina 1989•1994 näin ollen keskustelun jälkeen Euroopan neuvostoon kaksijakoinen strategia, joka saattoi pintapuo• liittymisen puolesta. Neuvosto on ih• lisesti katsottuna näyttää ristiriitaiselta mutta oli misoikeuskysymyksiä käsittelevä laaja foorumi, käytännössä kuitenkin johdonmukaista • ellei jota oli ennen pidetty liian länsimielisenä. suorastaan ovelaa. Toisaalta hän korosti jatkuvasti, että hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja Näillä edistysaskeleilla oli kuitenkin verrattain Venäjään arvostettiin korkealle ulkopolitiikassa, vähän merkitystä verrattuna siihen yh• minkä saattoi havaita Baltian kriisin aikana. dentymisprosessiin, johon Suomi lähti mukaan Toisaalta hän kuitenkin käytti hyväkseenvuonna 1989 kahden länsieurooppalaisen itänaapurin heikentymistä kytkeäkseen Suomen tulliliiton EY:n ja Eftan ryhdyttyä keskustele• lähemmin Länsi•Eurooppaan. Yllä on jo sivuttu maan mahdollisuuksista perustaa yhteinen Eu• sitä, miten Koivisto ajoi tällä tavoin läpi sekä roopan talousalue, Eta (European Economic Suomen vapaakauppaliitto Eftan täysjäsenyyden Area, EEA). Eta•suunnitelman arkkitehtina oli syksyllä 1985 että YYA•sopimuksenEY:n komission puheenjohtaja, ranskalainen uudelleentulkinnan syksyllä 1990. Jacques Delors. Tammikuussa 1989 Delors

475 ehdotti yhteistyön uudelleenjärjestämistä, sillä clearingkaupasta ja siirtyä normaaliin valuutta• EY ei kyennyt ottamaan vastaan uusia jäseniä kauppaan. Ruotsin EY•hakemus sai Suomen yhteisön valmistautuessa laajentamaan sisä• taloudelliset ongelmat näyttämään entistäkin markkinoitaan varsinaiseksi talousliitoksi. Tar• synkemmiltä. Jos Ruotsi liittyisi EY:hyn, jos koituksena oli nimittäin muuttaa EY vuoden Eta•neuvottelut valuisivat hiekkaan ja jos Suomi 1992 aikana EU:ksi eli Euroopan unioniksi. jäisi samalla kokonaan Länsi•Euroopan Vaikka päämäärään päästiin vasta vuotta suun• yhdentymisen ulkopuolelle, oli olemassa niteltua myöhemmin, 1.11.1993, kehitys eteni ilmeinen vaara, että Suomen teollisuus me• jokseenkin Delorsin toiveiden mukaan. Hänen nettäisi ratkaisevia markkinaosuuksia Länsi• aloitteensa tuotti pettymyksen Itävallalle, joka Euroopassa. oli juuri ehtinyt jättää EY:n jäsenanomuksensa, mutta sopi paremmin kuin hyvin Suomen ja Koivistolla oli kuitenkin etenkin turvalli• Ruotsin hallituksille, jotka halusivat vielä silloin suuspoliittisia syitä huolestua Ruotsin toimista. huolehtia ulkopoliittisista syistä Efta•leirin Suomi oli jatkuvasti antanut ymmärtää 1950• koossa pysymisestä. Ottaessaan esille käynnissä luvun lopulta saakka, ettei sen osallistumisella olleet EY:n ja Eftan väliset tunnustelut puhees• Länsi•Euroopan taloudelliseen yhdentymiseen saan maaliskuussa 1989 Koivisto pani verrattain ollut turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Se oli tyytyväisenä merkille EY:n julistuksen, että se muunneltua totuutta; olihan toimiva länsikauppa oli valmis sallimaan sen, että uudet jäsenmaat luonut taloudelliset edellytykset länsimaiselle pitäisivät kiinni aiemmista puolueet•yhteiskuntakehitykselle ja samalla melko tomuussitoumuksistaan. Tämä vaikeutti Itävallan uskottavalle puolueettomuuspolitiikalle. Mitä sooloilua ja vähensi vaaraa, että Suomi jäisi tapahtuisi, jos Efta•leirin muut puolueettomat jälkeen alkaneesta yhdentymisestä. valtiot liittyisivät EY:hyn ja Suomi jäisi yksin yhä ongelmallisemmaksi muuttuvan Sen jälkeen EY:n ja Eftan neuvottelut etenivät Neuvostoliiton varjoon? Tämä mahdollisuus toi virkamiestasolla nopeasti. Joulukuun 19. päivänä mieleen monia epämiellyttäviä muistoja Suomen 1989 maiden ulkoministerit sopivat varsinaisten historiasta. Käytettäisiinkö maata taas silkkana neuvottelujen suuntaviivoista, ja itse neuvottelut suurvaltapolitiikan kauppatavarana kuten 1808• alkoivat seuraavana vuonna. Tässä vaiheessa 1809, 19171919 ja 1939•1944? Suomen ilmeni kuitenkin erilaisia vaikeuksia, jotka poliittinen johto alkoi siksi ensi kertaa toisen johtuivat siitä, että Efta•maat eivät tosipaikan maailmansodan jälkeen pohtia vakavasti tullen halunneet tai voineet edetä samaa vauhtia. mahdollisuutta liittyä • kaikista itään annetuista Itävalta oli jo anonut EY:n jäsenyyttä, jasitoumuksista huolimatta • poliittisesti ja lokakuun lopussa 1990 Ruotsin hallitus ilmoitti sotilaallisesti Länsi•Eurooppaan. että sekin aikoi mukaan. Tieto tuli yllätyksenä Suomen poliittiselle johdolle, joka oli elänyt Keskustelu siitä, pitäisikö Suomen hakea EY:n siinä uskossa, että Ruotsi lupauksensa mukaan jäsenyyttä, saikin vähitellen tuulta purjeisiinsa. ilmoittaisi muille Efta•maille, jos se harkitsi Kysymys oli noussut esille julkisuudessa jo tällaista siirtoa. Koivisto tunsi tulleensa petetyksi keväällä 1989 Itävallan EY•suunnitelmien tultua kuullessaan ruotsalaisten päätöksestä, eikä se julki, mutta se ei ollut herättänyt mitään johtunut vain arvovaltasyistä. Suomenreaktioita sen paremmin hallituksen kuin kauppapoliittiset näkymät olivat heikentyneet presidentinkään taholla. Merkittävimpiä EY:hyn selvästi jo kesäkuussa 1990, jolloinliittymisen kannattajia oli Ulkopoliittisen Neuvostoliitto oli ilmoittanut ennaltainstituutin johtaja, sosiaalidemokraatti Paavo varoittamatta haluavansa luopua seuraavasta Lipponen, jonka mielestä aika oli pian kypsä vuodesta lähtien perinteisestä myös Suomen jäsenyysanomukselle.

476 Hänen mukaansa tilaisuus oli hyvä ja toisaalta oli Sehän piti paikkansa, ja joulukuussa 1990 Max olemassa vaara, että Suomi joutuisi jälleenJakobson esittikin Helsingin Sanomissa puristuksiin suurvaltojen väliin. Lipponen oli kerettiläisen ajatuksen, että YYA•sopimuksesta oli toiminut Koiviston poliittisena sihteerinä tämän tulossa Suomelle taakka. pääministerivuosina 1979•1981 ja istui SDP:n puoluejohdossa, joten hänen lausuntojaan olisi ollut Maaliskuun 1991 eduskuntavaalien lähestyessä vaikea väittää mielenkiinnottomiksi. Maan johtava EY•keskustelu vaimeni, sillä nopeasti päivälehti Helsingin Sanomat alkoi myös osoittaa heikkenevässä taloudellisessa tilanteessa puolueet mielenkiintoa kysymystä kohtaan ja palkkasi olivat erityisesti keskittyneet perinteisiin tammikuussa 1990 tunnetun kolumnistin Max sosiaalipoliittisiin kysymyksiin. Eikä hallitukseen Jakobsonin kirjoittamaan kommentteja Euroopan havittelevan puolueen olisi ollut viisasta asettaa uudelleenjärjestelystä, joka Jakobsonin länsisympa• kyseenalaiseksi presidentin pidättyvää tiat tuntien käsitettiin EY:tä kannattavaksi viestiksi. suhtautumista EY•kysymyksessä • Baltian Ja kuinka ollakaan, heinäkuussa 1990 Jakobson kuohunta oli juuri silloin ajankohtainen asia. aloitti kampanjansa ja kehotti hallitusta tekemään Oltiinpa liian avoimesti sitten kumpaa tahansa kunnollisen selvityksen siitä, mitä etuja Suomelle mieltä, puolueesta olisi tullut nopeasti mahdoton olisi EY:hyn liittymisestä. Runsaan kuukauden hallituskumppani, mikäli epävakaa ulkopoliittinen kuluttua kokoomuksen puheenjohtaja, kauppa• ja tilanne olisi yllättäen muuttunut. Keskusta oli teollisuusministeri Ilkka Suominen, rohkeni jo ar• Paavo Väyrysen puheenjohtajakaudella vannonut vella julkisesti, että liittyminen tulisi ajankoh• yhteen ääneen YYA•sopimuksen ja taiseksi 1990•luvulla. puolueettomuuspolitiikan nimiin, mutta Väyrysen erottua alkukesästä 1990 omasta aloitteestaan Presidentti Koivisto torjui julkisuudessaaiemman poliittisen sihteerinsä, 36•vuotiaan Esko pohdiskelut melko arvottomina ja piti taktisista Ahon, hyväksi puolue piti viisaampana vähemmän syistä kiinni käsityksestään myös Ruotsin EY• tiukkaa linjaa. Strategia osoittautui oikeaksi, sillä anomuksen tultua julki. Näin ollen hallitus julisti, keskusta eteni eduskuntavaaleissa tavattoman että Eta•neuvottelut olivat jatkuvasti ensi sijalla ja vahvasti (40 paikasta 53 paikkaan) ja välttyi näin ettei perinteiseen puolueettomuuspolitiikkaan ollen ulkopoliittisilta kuormilta seuraavaa hallitusta kaivattu tarkistuksia. Kun kysymystä ryhdyttiin muodostettaessa. jonkin ajan kuluttua käsittelemään hallituspuolueen SDP:n puolueneuvostossa, annettiin samanlainen Keskustan etumatka hallituksenmuodostus• lausunto: EY•hakemus ei silloisissa oloissa ollut vaiheessa johtui kuitenkin lähinnä siitä, että si• ajankohtainen. Baltian ja Moskovan tilanne vaati nipunakoalitio oli menettänyt lähes 300 000 ääntä jatkuvasti suurta ulkopoliittista varovaisuutta, eduskuntavaaleissa. Holkerin hallitus oli ollut etenkin kun Suomen yksipuolinen YYA•sopi• vallassa poikkeuksellisen vahvan korkeasuhdanteen muksen uudelleentulkinta oli jo kaksi kuukautta aikana, mutta äänestäjät olivat jo alkaneet aavistella aiemmin herättänyt ärtymystä Neuvostoliiton maan talouden joutuneen täysin epätasapainoon ja ulkomaanhallinnossa. Lisäksi kaksi suurtaantaneet sen näkyä. Sosiaalidemokraateille (joiden oppositiopuoluetta, keskusta ja samana vuonna paikkaluku laski 56 paikasta 48:aan) se oli perustettu äärivasemmiston kattojärjestöjärjestyksessä toinen vaalitappio, joten puolue vasemmistoliitto, suhtautuivat kielteisesti EY:hyn ilmoitti heti jäävänsä pois seuraavasta hallituksesta. liittymiseen, koska se ei olisi ollut maanKo•koomuksen takaisku oli vieläkin suurempi (sen ulkopoliittisen linjan mukaista. paikkaluku laski 53 paikasta 40:een), mutta sen johto ei halunnut palata oppositiopuolueen harmaaseen arkeen, ja kun Suomi

477 oli lisäksi monen vaikean kysymyksen edessä, äänekkäimmän EY:n kannattajan Paavo kokoomus suostui muodostamaan porvarillisen Lipposen palattua kansanedustajaksi. Puolueen enemmistöhallituksen yhdessä keskustan kanssa. virallinen ilmoitus EY:hyn pyrkimisestä tuli Hallitusneuvottelut sujuivat melko kivuttomasti, tosin vasta viiden kuukauden kuluttua. Mutta ja 26. huhtikuuta 1991 nimitettyyn Esko Ahon mikä oli kerran sanottu, sitä ei voinut ottaa johtamaan hallitukseen tuli myös kaksitakaisin, joten kesäkuun alussa 1991 myös RKP:läistä ja kristillisen liiton puheenjohtaja kokoomuksen puoluekokous kiirehti Toimi Kankaanniemi. Ahon puoluetoveri Paavo äänestämään asiasta, ja suuri enemmistö kannatti Väyrynen oli toivonut EY:hyn saavansa liittymistä. Ei auttanut, vaikka puolueen valtiovarainministerin viran, mutta kun hänen vastavalittu puheenjohtaja Pertti Salolainen suhteensa presidenttiin oli vieläkin hankala ja joutui virkansa vuoksi puolustamaan kauppa• ja heidän näkemyksensä maan valuuttapolitiikasta teollisuusministerinä virallista Eta•linjaa. olivat täysin vastakkaiset, hän joutui tyytymään sen sijaan vanhaan ulkoministerin salkkuunsa. Paine Suomen EY•anomusta kohtaan kasvoi Kekkosen aikana tätä tehtävää oli arvostettu myös ulkomailta käsin. Neuvostoliiton miltei yhtä paljon kuin pääministerin virkaa, voimattomuus oli tullut kevään kuluessa ilmi mutta sittemmin sen merkitys oli vähentynyt Baltiassa, minkä vuoksi suomalaisten toiveet selvästi. Ahon parivaljakkona uudessalänsisuuntauksesta alkoivat vaikuttaa entistä hallituksessa oli näin ollen valtiovarain•realistisemmilta. Samoihin aikoihin Ruotsin ministeriksi valittu kokoomuksen Iiro Viinanen, hallitus valmistautui kuumeisesti EY•ano• jonka television iltauutisissa pilkahtelevat tuikeat mukseen, mm. kruunu sidottiin toukokuussa kasvot alkoivat pian tuoda kansan mieleen 1991 EY:n valuuttajärjestelmään ecuun (Eu• sosiaaliavustusten leikkaukset ja roimatropean Currency Union). Kruunun sitominen veronkorotukset. ecuun käynnisti heti huhut siitä, että Suomen markan kytkeminen valuuttajärjestelmään seuraisi pian perässä. Tästä oli päätetty jo Ahon SUOMEN EY•ANOMUS hallitusta muodostettaessa, ja aivan oikein, 4. kesäkuuta 1991 Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ilmoitti lehdistölle, että Suomen TUSKIN HALLITUS OLIehtinyt astua markka oli kytketty ecuun. Päätöstä joudutti se, virkaansa, kun Euroopan yhdentymispolitiikka että Suomi pyrki niihin aikoihin parantamaan nousi jo asialistalle • tällä kertaa painokkaasti. asemiaan käynnissä olleissa Eta•neuvotteluissa, Uusi hallitus oli viestittänyt, että Euroopan joiden lopputulos oli vielä epävarma. talousalue •neuvottelut asetettaisiin ensi sijalle ja että Euroopan yhteisöön hakeminen olisi siksi Kesä 1991 muutti ratkaisevasti koko asetelmaa. vain teoreettinen kysymys. Sosiaalidemokraatit Kaksi maan kolmesta suurimmasta puolueesta oli eivät kuitenkaan olleet tilanteesta samaa mieltä, jo liputtanut avoimesti EY:n puolesta, ja sillä heidän suorasukaisuutensa lisääntyi heti pääministeri Ahon juhannuksen alla antaman heidän vetäydyttyään hallitusvastuusta. Kun lausunnon mukaan keskusta saattoi olla valmis Ahosta oli tullut pääministeri, edellisenkannattamaan EY•hakemusta. Eta•neuvottelut hallituksen lyhytaikainen ulkoministeri, SDP:n taas polkivat pahaenteisesti paikoillaan jo puheenjohtaja Pertti Paasio, ehdotti seuraavana muutamaa viikkoa ennen Moskovan elokuun päivänä, että Suomi hakisikin Euroopan yhteisön vallankaappausta Aho oli hyväksynyt jäsenyyttä. Tällaista esitystä oli jo odoteltu, ja ulkopoliittisen linjapuheen luonnoksen, jossa hän ilmeisesti Paasio katsoi, että hänen täytyi toimia aikoi eritellä käynnissä ollutta yhtenäistä• nopeasti puolueen

478 Suomi oli päättänyt liittyä Euroopan unioniin, eikä valitulta tieltä presidentti Koiviston mukaan ollut paluuta. Terho Ovaskan piirros.

mistä ja lausua samalla selvästi, että EY:hyn Koivistoonkin, ja Moskovan vallankaappauksen liittymisestä tulisi keskustella vakavasti. Kaap• jälkeen hän ymmärsi, että kehitys veti Suomea pauksen epäonnistuttua Aho pääsi pitämään länsileiriin entistä nopeampaa vauhtia. Maan puheensa; Suomen ulkopolitiikka oli tehnyt turvallisuudesta ja ulkopolitiikasta pääasiassa pienen mutta tärkeän suunnanmuutoksen länteen. vastuullisena hän kuitenkin huolehti tarkasti Samassa puheessa Aho ilmoitti myös, että siitä, että se tapahtuisi idänpolitiikan hallitus asettaisi virkamiestyöryhmän sel• mutkistumatta. Niinpä hän vielä syksyllä 1991 vittämään, mitä etuja ja haittoja EY:n jäsenyy• ajatteli, ettei EY:n jäsenyys saisi merkitä sitä, destä voisi seurata. Syyskuun 16. päivänä 1991 että Suomi joutuisi luopumaan päätösvallastaan Aho matkusti Suomen ensimmäisenä päämi• turvallisuus• ja puolustuspoliittisissa nisterinä viralliselle vierailulle EY:n päämajaan kysymyksissä. Melkoista päänvaivaa hänelle Brysseliin. Samaan aikaan virkamiestyöryhmä aiheuttikin se, miten tämä varaus sopisi EY:n aloitti työnsä ulkoministeriön uuden valtiosih• konkreettisiin suunnitelmiin, joihin sisältyi laaja teerin Martti Ahtisaaren johdolla. Hänellä oli turvallisuuspoliittinen yhteistyö. takanaan useita onnistuneita välitystehtäviä YK:n palveluksessa, ja lisäksi hänet tunnettiin Yksi asia oli kuitenkin varma: ongelman ratkaisu EY:n kannattajana. edellytti, että Suomi onnistuisi ensin vapautumaan niitä sotilaallisista velvoitteista, Hallituksen kurssinmuutos tapahtui presidentti joita sillä vieläkin oli Neuvostoliittoa kohtaan Koiviston tiukassa valvonnassa, ja Koivisto YYA•sopimuksen nojalla. Kolme viikkoa val• muistutti EY•antoisia ministereitä säännöllisin lankaappauksen jälkeen Koivisto lähetti presi• väliajoin siitä, että kärsivällisyys oli hyve. Se ei dentti Gorbatšoville ehdotuksen YYA•sopi• kuitenkaan merkinnyt, etteivätkö Koivisto ja muksen muuttamisesta. Neuvottelujen lähtö• pääministeri Aho olisi vetäneet yhtä köyttä. kohdaksi hän esitti ylimalkaisesti muotoiltua Päinvastoin, kaksikon yhteistyö sujui selvästi sopimusta, jollaisen Neuvostoliitto ja Saksa oli odotettua paremmin etenkin Ahon viestittyä, että solmineet loppusyksystä 1990. Sen uskottiin hän itse • eikä Väyrynen – päätti keskustan kelpaavan EY:lle, olihan se kelvannut sen suhtautumisesta kyseiseen asiaan. Toki EY• suurimmalle jäsenvaltiolle Saksallekin. Enää ei innon leviäminen vaikutti siis ollut kysymys pelkästään sanamuotojen

479 korjaamisesta vaan koko sopimuksen perus• lakkautettu myös muodollisesti 21. joulukuuta, hän teellisesta uusimisesta. Gorbatšovilla ei ollut teki asiasta nopeasti johtopäätöksensä ja erosi. mitään sitä vastaan, ja virkamiestasolla käytyjen Samana päivänä, 25.12.1991, sekä USA että EY pari kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen tunnustivat Venäjän entisen neuvostoimperiumin sovittiin uudesta tekstistä, joka ei velvoittanut perilliseksi. Suomen hallitus tunnusti Venäjän Suomea millään tavoin sotilaalliseen yhteistyöhön viiden päivän kuluttua. Runsaat 70 vuotta Neuvostoliiton kanssa. Yhtä vähän se esti Suomea kestäneen neuvostokauden typerryttävä loppu sai liittoutumasta poliittisesti tai sotilaallisesti minkään monen haukkomaan henkeään. Mutta kuten kovin kolmannen osapuolen kanssa. Ainoa maiden usein käy suurten mullistusten tapahtuessa, histori• sotilaallisia suhteita koskenut sitoumus sisältyi seu• an arviointiin ei ollut sen paremmin aikaa kuin raavaan lauseeseen: "Sopimusosapuolet eivät käytä kiinnostustakaan. eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan." Suomen polttavin ongelma oli se, ettei YYA• Neuvostoliiton neuvottelijat olivat yrittäneet saada sopimusta ollut ehditty sanoa irti ennen mukaan varmempia takeita suhteidenNeuvostoliiton lakkauttamista ja että Suomella oli jatkuvuudesta, mutta kun se ei sopinut Suomen jo näin ollen tärkeä sopimus sellaisen maan kanssa, selvästi EY•intoiselle hallitukselle, tyydyttiin jota ei enää ollut olemassa! Käytännössä se ei muutamiin epämääräisiin sitoumuksiin hyvästä kuitenkaan ollut suuri ongelma. Suomen poliittinen naapurisovusta ja ystävällisistä suhteista. johto oli solminut kaukonäköisesti diplomaattisuhteet Venäjään jo kevättalvella 1991 Yhdessä kohdin neuvostodiplomaatit saivat ja pitänyt sen ulkomaanhallinnon perillä siitä, kuitenkin jossain määrin tahtonsa läpi. Karjalan miten neuvottelut uudesta sopimuksesta takaisin palauttamisesta oli alettu keskustella Neuvostoliiton kanssa sujuivat. Marraskuun uudestaan Suomen tiedotusvälineissä, minkä lopussa 1991 Suomi ja Venäjä aloittivat omat vuoksi Neuvostoliitto halusi saada selvästi vah• neuvottelunsa taloudellisesta vistetuksi sen, että Pariisin rauhan rajat säilyisivät yhteistyösopimuksesta. Neuvostoliiton muututtua koskemattomina. Näin vahva sanamuoto olisi Venäjäksi osapuolten oli helppo ymmärtää toisiaan. kuitenkin antanut selvästi sellaisen vaikutelman, Venäjä hyväksyi valmiiksi laaditun että Suomi sitoutui johonkin uuteen. Osapuolet yhteistyösopimuksen muutoksitta. Tammikuun 20. päätyivät näin ollen kompromissiin, ja sopimus päivänä 1992 Venäjän varapääministeri Gennadi muotoiltiin siten, että siitä kävi ilmi, että nykyiset Burbulis allekirjoitti asiakirjan Helsingissä yhdessä rajat haluttiin säilyttää ja että se tapahtuisi Etan pääministeri Ahon kanssa. Tasapainoilun päätösasiakirjan mukaisesti, eli teoriassa olisi päättyminen onnistuneesti kuului myös Burbulisin myöhemmin mahdollista neuvotella uusista allekirjoitusseremonian yhteydessä pitämästä rajoista. puheesta, jossa hän kehui Suomen poliittisen johdon poliittista vaistoa ja ennakointikykyä. Sopimus oli ollut tarkoitus allekirjoittaa joulukuun Ratifioituja sopimuksia vaihdettiin puolen vuoden puolivälissä 1991, mutta pari päivää ennen kuluttua presidentti Jeltsinin valtiovierailulla ulkoministeri Väyrysen Moskovan•matkaa hanke Suomessa. Samana päivänä, 11. heinäkuuta 1992, peruuntui Neuvostoliiton hajottua lopullisesti. maat vaihtoivat vanhan diplomaattisen tavan Joulukuun 8. päivänä 1991 Venäjän, Ukrainan ja mukaan nootteja, joissa YYA•sopimuksen todettiin Valko•Venäjän presidentit solmivatmenettäneen pätevyytensä. liittosopimuksen, jonka perusteella Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Gorbatšov oli ohitettu täysin. Kun Tapahtuma jäi kuitenkin täysin Suomen Neuvostoliitto oli länsisuuntauksen varjoon. Se oli edennyt ke•

480 vättalvesta 1992 niin huimasti, että vaikka Suomen EY:n suurlähettiläs Erkki Liikanen Suomi oli vasta vajaa vuosi sitten ollut sitou• ojensi sen vielä samana iltana komission pää tunut sotilaalliseen yhteistyöhön itänaapurinsa sihteerille David Williamsonille. kanssa, asia näytti jo etäiseltä historian vai• heelta. Tammikuun 9. päivänä 1992 hallitus jätti Eduskunnassa EY:hyn liittymistä vastusti 21 eduskunnalle selvityksen EY•jäsenyyden keskustalaista, vasemmistoliiton kaikki19 eduista ja haitoista, ja odotetusti siinä koros• kansanedustajaa sekä muutama yksittäinen tettiin taloudellisia etuja ja viitattiin vain ohi• ruotsalaisen kansanpuolueen, maaseudun mennen turvallisuuspoliittisiin seuraamuksiin. puolueet ja kristillisen liiton jäsen. Heidän Odotusaika oli lopussa. Neuvostoliitto oli yrityksensä jarruttaa länsisuuntausta oli lakkautettu, ja uusi sopimus Venäjän kanssa oli kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, etenkin käytännössä turvattu. Pääministeri Ahon presidentin liityttyä avoimesti EY:n kysyessä seuraavana päivänä Koivistolta, oliko kannattajien rintamaan, jonka liikkeellepanevia EY•hakemus jo nyt ajankohtainen, vastaus oli voimia edus kunnassa olivat SDP ja kokoomus, myöntävä. Koivisto kertoi saaneensa EY•leiristä maan kaksi suurinta puoluetta. Asian viestejä siitä, että Suomen varovaista kantaa valmistelusta eduskunnassa näki myös, että kohtaan tunnettiin julkilausumatonta ymmär• kapuloiden viskely EY•hankkeen rattaisiin tämystä. Ymmärtämys voitiin panna koetteelle pyrittiin kaikki tavoin estämään. Pääministeri jättämällä jäsenyyshakemus. Aho antoi ymmärtää, että hallitus käsitti asian Sanottu ja tehty • runsaan kahden kuukauden luottamuslausekysymykseksi. Viimeisessä kuluttua EY:n komissio sai Suomen ha•äänestyksessä olivat vastatusten hallituksen ja kemuksen. Koivisto ilmoitti oman kantansa oppositiopuolue SDP:n ponnet, jotka kumpikin avatessaan eduskunnan kevätistuntokauden 7. olivat EY:n kannalla. Niinpä eduskunta helmikuuta 1992. Kolmen viikon kuluttua oikeastaan äänesti hallituksen hallitus ilmoitti, että sen tarkoituksena oli jättää koossapysymisestä, eikä EY•hakemukseen hakemus, mikäli eduskunta hyväksyisi sen otettu kantaa. tiedonannon tässä asiassa. Tiedonantoon sisältyi lupaus, että kotimaan maatalouden tukeminen Tiedotusvälineiden EY•kysymyksen käsittely jatkuisi, mikäli EY kieltäytyisi myöntämästä oli tosiasiassa yhtä hampaatonta, vaikka as an tukea. Lupauksen tarkoituksena oli saada valmistelu eduskunnassa ja huoli maatalouden keskustan eduskuntaryhmä suostumaan EY• tulevaisuudesta sai osakseen paljo huomiota. hakemukseen. Eduskunnan keskustelu keskittyi Toimittajakunta tyytyi seura; maan hallituksen siksi pitkälti maataloustukeen, kun taasesille nostamia asioita, joten asian turvallisuuspolitiikka jäi miltei huomiotta. turvallisuuspoliittista merkitystä Suomelle Hallituksellehan se sopi, sillä se oli tietoisesti käsiteltiin silmäänpistävän vähän. Eniten se ollut mukana siirtämässä keskusteluajohtui toimittajien tiedon ja huomiokyvyn toisarvoisiin kysymyksiin, jottei se olisipuutteesta • oli helpompi lainata jonkun sanoja joutunut ottamaan kantaa niihin kuin tur• eritellä • mutta aivan ilmeisesti myös moni vallisuuspoliittisiin ongelmiin, joita länsi• tarkkanäköinen mielipiteenmuokkaaja katsoi suuntaus voisi tuoda mukanaan. Maaliskuun 18. tässä Suomen historian käännekohdassa päivänä 1992 eduskunta hyväksyi hallituksen parhaaksi vaieta, kuten suurissa kysymyksissä tiedonannon ääni 133•60, minkä jälkeenon ollut tapana tehdä. Taloudella oli merkitystä, presidentti Koivisto ja pääministeri Ahomutta toisaalta oli julkilausumaton tosiasia, että allekirjoittivat Suomen EY•anomuksenturvallisuuspoliittiset syyt olivat täysin toimitettavaksi edelleen Brysseliin, missä ratkaisevia hallituksen pyrkiessä EY• jäsenyyteen.

Suomen päästyä Euroopan unionin (EU) täysivaltaiseksi jäseneksi tästä itsesensuurista

481 alettiin keskustella julkisuudessa. Osa keskus• jatkumisen Venäjällä? Jos sotilasjuntta olisi päässyt telijoista oli oikeassa todetessaan hiljaisuuden valtaan Moskovassa ja Suomen hallitus olisi kertovan siitä, ettei 1990•luvun alussa kuulunut melunnut liikaa länsisuuntauksestaan, Suomi olisi vielä asiaan keskustella avoimesti maanvoinut joutua yllättäen suuriin vaikeuksiin. turvallisuuspolitiikasta. Voidaan kysellä, olisiko Puolustaessaan 1995 julkaistuissa muistelmissaan sellainen avoimuus suosinut Suomea hallituksen ja vaiteliaisuutta EY•kysymyksessä suomalaisia. Neuvostoliitto oli hajonnut ja sen presidentti Koivisto antoi ymmärtää, että olisi ollut perillinen Venäjä kamppaili suurten taloudellisten tyhmänrohkeaa puhua avoimesti Suomen vaikeuksien ja lisääntyvän poliittisen kaaoksen länsisuuntauksen turvallisuuspoliittisista syistä. Jos kanssa, mutta siitä huolimatta Suomenhallitus olisi tunnustanut etsivänsä turvaa lännestä valtionjohdolla oli useita painavia syitä hoitaa ja Suomen EY•hakemus olisikin sitten jostain turvallisuuspolitiikkansa niin äänettömästi kuin syystä kaatunut, maan turvallisuuspoliittinen asema mahdollista. Kuka olisi voinut taata demokraattisen olisi vaarantunut entisestään. kehityksen

482