Koiviston Kausi Meinander Henrik
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2004 Koiviston kausi Meinander Henrik Julkaisija: Espoo: Schildts, 1999 Julkaisu: Henrik Meinander: Tasavallan tiellä. Suomi kansalaissodasta 2000•luvulle. ISBN 951•50•1055•1 (sid.) s. 448•482 Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko•osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita. Helsingin yliopiston Opiskelijakirjasto www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi opiskelijakirjasto•[email protected] KOIVISTON KAUSI MIKÄ MUUTTUI, KUNMauno Henrik joten johtavat puolueet hyväksyivät hänen Koivisto oli vannonut juhlallisen virkavalansa valintansa ja sisäpolitiikka oli seuraavina 27. tammikuuta 1982 eduskunnanvuosina harvinaisen vakaata Suomen oloihin. täysistuntosalissa, laskeutunut Vakauttaalas lisäsi osaltaan se, että Koivisto graniittilinnan portaita, tarkastanutilmoitti heti kärkeen haluavansa vahvistaa edus• kunniakomppanian ja noussut mustaan virka• kunnan asemaa ja vähentää poliittisten nimi• autoonsa ajaakseen tuulisen Helsingin läpi tysten määrää. Hänen ohjelmajulistuksensa Kauppatorin reunalla sijaitsevaanilmensi pitkään patoutunutta tyytymättömyyttä Presidentinlinnaan? Jos tarkastellaan Suomen Kekkosen tapaan ohjailla hallitusneuvotteluja. ulkopolitiikkaa tai taloudellista kehitystä, vas• Siksi Koivisto yritti olla puuttumatta asioihin, taus on yksiselitteinen: hyvin vähän. Mutta jos kun presidentinvaihdoksen jälkeen alettiin kyse on poliittisesta ilmastosta, on selvää että muodostaa uutta hallitusta. Syrjässä jotain olennaista vuoden 1982 vallanvaihdok• pysyttelemistä helpotti se, että kan• sessa muuttui. sanrintamakoalitio oli valmis jatkamaan työtään ja kokeneen Kalevi Sorsan lupauduttua Neuvostoliiton yritettyä vuosikymmenten ajan pääministeriksi presidentti pääsi nimittämään puuttua Suomen sisäpolitiikkaan ja suurten uuden hallituksen kolmen viikon neuvottelujen puolueiden päätettyä asioista omissa piireissään jälkeen • 19. helmikuuta 1982. Sen poliittinen suljettujen ovien takana kansalaismielipide oli koostumus oli samanlainen kuin edellisen nyt saanut presidentinvaalissa läpi oman hallituksen, ja jatkuvuutta korosti vielä se, että suosikkinsa. Tämä ruokki ylpeyttä siitä, että seitsemän ministeriä säilytti virkansa. Suomen kansa kykeni uhmaamaan Moskovan käskyjä, mutta vähintään yhtä tärkeää oli se, Kulissien takana presidentti luopui kuitenkin että kansalaisten usko Suomen poliittisen yhdessä kohdin ohjelmajulistuksestaan. Toisin järjestelmän oikeudenmukaisuuteen vahvistui. kuin moni kuvitteli, Koivisto olisi sallinut Vaikka tällainen käsitys saattoi olla monessa vastustajansa Väyrysen jatkaa ulkoministerinä suhteessa sinisilmäinen, kuitenkin se kertoi vaimentaakseen tämän arvostelevaa asennetta ja jotakin sellaista, mitä ei voinut jättää huo• hälventääkseen ulkopoliittiseen suun• miotta: jos väestö koki Suomen muuttuneen, nanmuutokseen liittyneitä pelkoja. Mutta Sorsaa henkisessä mielessä niin oli myös käynyt! ratkaisu ei miellyttänyt. Hän kieltäytyi tulemasta mukaan hallitukseen, jossa vallan• Uusi sisäpoliittinen käytäntökin alkoi hah• haluinen Väyrynen hoiti poliittisesti merkit• mottua ennen pitkää. Toisin kuin vuoden 1956 tävää ulkoministerin virkaa, ja ehdotti tehtävään dramaattisessa vallanvaihdoksessa, joka oli ruotsalaisen kansanpuolueen johtohahmoa, johtanut tuhoisaan yleislakkoon, hajottanut Hufvudstadsbladetin päätoimittajaa Jan•Magnus puoluekentän ja tuonut mukanaan joukon Janssonia. Koivisto arasteli Janssonia jostain nopeasti toisiaan seuranneita hallituk•syystä • ehkä Jansson oli Kekkosen uskollisena senvaihdoksia, Koivisto sai onnekseen aloittaa kannattajana joutunut jossakin vaiheessa työnsä poikkeuksellisen suotuisassa tilanteessa. törmäyskurssille hänen kanssaan • ja antoi Hän oli saanut taakseen presidentinvaalissa tehtävän kaikkien yllätykseksi Janssonin turvallisen suuren valitsijamiesten enemmistön 448 nuoremmalle puoluetoverille, ulkopoliittisesti lyhyeksi, matka täytti tehtävänsä. Koiviston kokemattomalle RKP:n puheenjohtajalle Pär astuessa virkaan neuvostojohtajat olivat vanhoja Stenbäckille. ja väsyneitä, ja on ilmeistä, että siitä oli etua Koivistolle ja samalla Suomelle. Kerrotaan, että Ratkaisu osoitti, ettei Koiviston lupaamaa Brežnev olisi viimeisinä aikoina odottaessaan presidentin roolin häivyttämistä hallitusta Kekkosta vierailulle Kremliin sanoa muodostettaessa kannattaisi ottaa täysin kirjai• pamauttanut epähuomiossa suomalaisten mellisesti. Maaliskuun 1983 eduskuntavaalien toimittajien kuullen: "Suomi, se on meidän myötä edessä oli kuitenkin uusi hallitukse• hyvä provinssimme." Tämä ei ehkä ollut kovin nvaihdos, ja tällä kertaa Koivisto kykeni imartelevaa mutta osoitti kuitenkin, että ukko vastustamaan kiusausta sormeillasuhtautui hyväntahtoisesti pieneen luoteisen ministerilistaa. Vaalit voitti selkeästinaapuriin. maaseudun puolue, joka pääsi hyötymään Koivisto•aallon jälkimainingeista oltuaan Poliittinen tyven jatkui Neuvostoliitossa vielä vuosikausia syrjässä. Puolue sai takaisin suuren Brežnevin kuoltua syystalvesta 1982. Puo• osan 1970•luvun alun kansanedustajan•luejohtajat seurasivat toistaan nopeaa vauhtia • paikoistaan (paikkaluku kasvoi 7 paikasta entinen KGB•pomo Juri Andropov kuoli hel• 17:ään) ja alkoi yllättäen näyttää var•mikuussa 1984, ja runsaan vuoden kuluttua teenotettavalta hallituspuolueelta kansandem• haudattiin jo hänen lyhytaikaiseksi jäänyt seu• okraattien kärsittyä jälleen tappion (he saivat 27 raajansa, vieläkin raihnaisempi Konstantin paikkaa edellisten 35:en sijasta). SorsaTšernenko. Vahvan poliittisen johtajan puut• nimitettiin odotetusti hallituksenmuodostajaksi, tuessa Kremlin toimia luonnehti vuosina 1977• ja hän toivoi saavansa maaseudun puolueen 1984 jäykkä sotilaallinen ajattelu, mikä mukaan punamultakoalitiota tasoittavaksi vuorostaan johti moniin harkitsemattomiin voimaksi. Puolue käytti tilaisuutta hyväkseen ja päätöksiin. lähti yhdessä SDP:n, keskustan ja RKP:n kanssa 6. toukokuuta 1983 nimitettyyn SorsanNeuvostoliitto oli kehittänyt uuden keskimatkan neljänteen hallitukseen. Ratkaisu mahdollisti ohjuksen (SS 20) ja ryhtyi 1977 korvaamaan Väyrysen paluun ulkoministeriksi ja vaikutti Itä•Eurooppaan sijoittamiaan vanhentuneita osaltaan keskeisesti siihen,että ydinkärkiä tällä ohjustyypillä. Asetekniseltä enemmistöhallitus pysyi koossa kokonaisen näkökannalta tämä oli perusteltua, mutta Nato• eduskuntakauden, mikä oli tapahtunut vain leirissä se herätti vahvoja reaktioita. Lopulta kerran itsenäisen Suomen historiassa,USA päätti joulukuussa 1979 asettaa kovan tarkemmin sanottuna vuosina 1932•36. kovaa vastaan. Ellei Neuvostoliitto suostuisi rajoittamaan Eurooppaan sijoitettujen Koivisto oli jo vaalikampanjansa aikana luvan• keskimatkan ohjusten määrää, USA vahvistaisi nut erittäin selkeästi jatkaa Paasikiven•omaa Euroopan ydinasejärjestelmäänsä uusilla Kekkosen linjaa, minkä vuoksi hänen oli paran• risteilyohjuksilla ja Pershing II •merkkisillä nettava melko viileitä idänsuhteitaan. Virallinen keskimatkan ohjuksilla. Painostus ei auttanut, vahvistus siitä, että sovintoon oltiinvaan molemmat supervallat ajautuivat pääsemässä, saapui runsaan kuukauden kuluttua ennennäkemättömään varustelukierteeseen, joka Koiviston virkaanastumisesta hänen päätt• vei Neuvostoliiton kymmenessä vuodessa äessään tehdä ensimmäisen valtiovierailunsa taloudelliseen vararikkoon ja tuhoon. juuri Neuvostoliittoon eikä Ruotsiin, kuten Samanaikaisesti Neuvostoliitto yritti huonolla perinne olisi edellyttänyt. Vakavasti sairas menestyksellä pitää yllä kuria omassa Brežnev kuljetettiin lentokentälle ottamaan etupiirissään; joulukuussa 1979 alkoi nolosti vastaan Kekkosen seuraajaa, ja vaikka proto• päättynyt Afganistanin miehitys, kolla jäi isännän horjuvan terveyden vuoksi 449 ja Puolan vahva Solidarisuus•liike onnistuttiin aikoi tavata vielä samana syksynä USA:n presi• hiljentämään kahden vuoden päästä vasta Puolan dentin Ronald Reaganin jatkaakseen keskeytyneitä armeijan julistettua Moskovan määräyksestä aseidenriisuntaneuvotteluja. Hanke ennusti hyvää, sotatilan. ja Koiviston päästyä heti samalle aaltopituudelle Gorbatšovin kanssa valtiovierailusta tuli Suomessa uteliaisuus oli suurta Koiviston lähtiessä onnistunut. Hyvää tunnelmaa piti yllä sekin, että syyskuussa 1985 Neuvostoliittoon tapaamaan uutta Gorbatšovin ei tarvinnut pelätä Koiviston puoluejohtajaa, hersyvän energistä Mihailpuuttuvan kiusallisiin kysymyksiin, sillä Suomi oli Gorbatšovia, josta odotettiin pitkäaikaistalinjalleen uskollisena välttänyt ottamasta kantaa valtionpäämiestä tuolloin vielä pelottavan vahvaan niihin ulkopoliittisiin vaikeuksiin ja erehdyksiin, supervaltaan. Gorbatšov oli vaatinut joitakin joiden kanssa Neuvostoliitto oli painiskellut kuukausia aiemmin Neuvostoliiton talouden Brežnevin kauden viimeisistä vuosista lähtien. perusteellista uudistamista ja Kekkonen oli toistanut 1978 ydinaseetonta Pohjolaa koskevan esityksensä, joka olisi sil• 1970•luvun alussa vielä melko pulskan oloinen Koi• loisessa varustelukierteessä hyödyttänyt myös visto oli presidentiksi tullessaan ehtinyt jo harjoittaa Neuvostoliittoa. YK:n hyväksyessä marraskuussa itsensä erinomaiseen kuntoon, mm. pelaamalla len• 1983 Neuvostoliiton Afganistanin•miehityksen topalloa Sikariporras•joukkueessa, joka koostui hä• tuomitsevan päätöslauselman Suomi pidättyi nen puolue• ja pankkimaailman ystävistään ja vir• kaveljistään. Tässä hän syöttää valitsijamiesvaalien