Uudesti Syntynyt Neuvostorock

Uudesti syntynyt neuvostorock

P o l l y M c M i c h a e l kaduilla kuljeskelu, sekä näitä kaikkia kansoit- tava värikäs henkilögalleria. Akvarium-yhtyeen tuotanto heijastelee kauden maantieteellisiä ja kulttuurisia erityispiir- teitä. Perustamisvuodesta 1972 lähtien Boris Grebenštšikov, yhtyeen pääasiallinen laulaja ja lauluntekijä, ryyditti lyriikoitaan slangilla, sisä- piirin vitseillä ja epävirallisilla toponyymeillä:

Ei ole enää Apotin tietä, ei Orbitaa Kesä -86… Lainasin kaverilta toisen mankan tai Saigonia. Meille ei jää melkein mitään äänittääkseni Akvariumin uuden levyn, jonka ihanista ajoista. Boris oli jostain hommannut. Jätettiin kaikki ”Proštšanie s Abbatskoi dorogoi” (Hyvästit Apo- sikseen mitä meidän olevinaan piti tehdä – en tintielle) mennyt duuniin, Boris jäi pois luennoilta. Työllä ja tuskalla hankittiin jostain viisi pulloa kuivaa Jäävät vuodet, jäävät päivät, mutta eivät sammu viiniä, ja mankka pantiin äänittämään samalla kun tulet, tulet, jotka ensimmäisenä sytytimme Pyhän kaadettiin ensimmäinen lasillinen. Jokainen biisi Georgen saarelle. oli täyttä iloa, ilmestys, löytö – oltiin onnellisia. ”Ostrov Sent Džordž” (Pyhän Georgen saari) Ja nyt menen vaan Gorbuškaan1 ja ostan mp3-levyn, koko Akvariumin tuotannon yhdellä Nämä kaksi Akvariumin 1974 levyttämää levyllä – mieti sitä! laulua viittaavat paikkoihin, jotka musiikkia Kätevää, nykyaikaista, taloudellista ja… Tyl- kuunteleva yhteisö hyvin tunsi, mutta jotka sää. (Belikov 2006.) ovat laulajan ennustuksen mukaisesti nyttem- min kadonneet. Kahvila Saigon oli Leningradin Neuvostorockin kehittymisvuodet 1970–1980 epävirallisten piirien suosiossa pienten, mutta -luvuilla synnyttivät yhtä paljon myyttejä kuin vahvojen kahviannostensa ja boheemin hen- musiikkia. Leningradin rock-piirit, jotka neu- gailupaikan maineensa vuoksi. Nykyisin se vostoaikana julistettiin venäjänkielisen rockin muistetaan parhaiten sen tietyn neuvostoaikaisen synnyinsijaksi, ovat myös neuvostokauden elintavan yhteydessä, jota Aleksei Jurtšak (Yur- jälkeen olleet keskeisiä: nykyiset kuulijat saavat chak 2005, 142–146) on nimittänyt ”ulkopuolella nauttia muistelmista, reportaaseista, radio- ja olemiseksi” (vnenahodimost). Sittemmin kahvi- tv-lähetyksistä, musiikin uudelleenjulkaisuista lan sijaintipaikasta on tullut myös neuvostokau- puhumattakaan. Kaikista näistä nousee esiin den jälkeisen nostalgian symboli (Boym 2001, se neuvostorockin traditio, jonka tunnemme – 149–155). Saigon-myytin elinvoima on ylittänyt ahtaat huoneistokonsertit, epäviralliset studiot, kahvilan fyysisen eliniän, mutta laulussa maini-

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 3 tut muut paikat ovat vaikeammin määritettävissä Akvariumin järisyttävä esiintyminen vuoden nykyhetkestä käsin. Orbita oli kahvila tai ehkä 1980 Tbilisin festivaaleilla: tapauksen asema jopa tietty reitti kaupungin keskustassa jota neuvostorockin käännekohtana on yleisesti rock-väellä oli tapana kulkea. Apotintie (Abbats- tunnustettu, mutta konsertin biisilistaa tai ylit- kaja doroga) puolestaan muistuttaa foneettisesti sepursuavia improvisointeja ei koskaan toistettu Abbey Roadia, jolla Beatlesin studio Lontoossa Leningradissa.3 sijaitsi, ja se saattaa myös viitata rock-väen Neuvostorockin kuvaukset korostavat epä- reitteihin. Pyhän Georgen saaren alkuperä on muodollista kulttuuria, johon kuuluivat sattu- eniten hämärän peitossa, se merkinnee saarta mankaupan ja henkilökohtaisten ponnistusten jossain Suomenlahdella, Sestroretskin lomaky- sävyttämät konserttijärjestelyt, ja jonka ilmapii- län lähistöllä. Kaikki nämä mahdolliset paikat riä kuvaillaan seuralliseksi ja puoleensavetävän esiintyvät kuitenkin nykyfanien keskusteluissa, erityiseksi (Matvejev 2001, 211–219; Startsev joissa pyritään kartoittamaan Grebenštšikovin ja 1986, 54–55). Jurtšak (Yurchak 2005, 148) kumppaneiden liikkeitä ja toimia.2 luonnehtii tässä yhteydessä vallitsevaa käytäntöä kanssakäymiseksi (obštšenije) ja tähdentää, että Rock-yhteisön ulkopuolisuus kyseessä on sekä prosessi että se sosiaalinen yhteys, joka prosessin aikana syntyy, ja joka Jurtšakin määritelmä ”ulkopuolella olemisesta” sisältää sekä ajatusten ja tiedon vaihtoa että on tarkoituksellisen epämääräinen; sillä tarkoi- yhteenkuuluvuutta ja kiintymystä osapuolten vä- tetaan ”tilaa, jossa ollaan samanaikaisesti tietyn lillä. Tänä väliaikaisuuden ja epämuodollisuuden kontekstin sisä- ja ulkopuolella” (Yurchak 2005, aikakautena syntyi ensimmäinen konkreettinen 127–128). Määritelmä auttaa ymmärtämään sitä, rock-kulttuuri, jonka teksteistä ja kuvista tuli miten rockmusiikin kaltainen taidelaji toimi ja kestäviä, toistettavia artefakteja. Kuten tulen tuli merkitykselliseksi myöhäisneuvostokauden osoittamaan, tämä ensimmäinen materialisoitu- kontekstissa. Jurtšak kuvaa sitä, miten monet minen tapahtui ilman valtiollisten elinten, kuten neuvostokansalaiset pystyivät ”elämään luovaa levy-yhtiö Melodijan, osallisuutta. Se tapahtui elämää, jonka poliittinen järjestelmä teki mah- kotoisten magnetofonien ja kelanauhojen avulla. dolliseksi, mutta jota se ei kuitenkaan rajoitta- Sen harjoittajat käyttivät valokuvaa, graafista nut” (ibid., 147). Saigonissa käydyt keskustelut suunnittelua ja piirroksia tuotteidensa korista- ja kahvilan inspiroimat tekstit eivät asettuneet miseen, ja nämä ensimmäiset ”boksit” koottiin virallista neuvostodiskurssia vastaan vaan täy- niillä laitteilla ja niistä materiaaleista joita oli densivät sitä. Samalla tavoin rock ei uhannut saatavilla (Ševerdjajev 2004, 74–77). Neuvostoliiton poliittista elämää, ja itse asiassa Artikkelini käsittelee Leningradin rock- arkielämää, työtä, vapaa-aikaa ja koulutusta hal- kulttuurin syntyä 1970-luvulla ja 1980-luvun litsevat järjestelmät ja rakenteet monessa mieles- alussa. Ensin tarkastellaan Akvariumin pioneeri- sä tekivät rock-tuotannon mahdolliseksi. Tämä äänitteitä, joiden avulla yhtyeen jäsenet pyrkivät musiikki soluttautui paradoksaalisiin, puoliksi konkretisoimaan musiikkinsa toistettavaksi tosiin, puoliksi kuvitteellisiin tiloihin kuten Sai- tuotteeksi, jonka yleisö voi vastaanottaa. Viime gon tai Pyhän Georgen mystinen saari; se muunsi vuosina monet Akvariumin ja muiden yhtyei- viralliset neuvostopaikat, kuten kulttuuritalot, den magnit-albumit on julkaistu uudelleen cd- hillittömän performanssin ja vahvistetun äänen levyinä, joita höystävät runsaslukuiset muistel- tiloiksi. Rock-kulttuuri kukoisti katoavaisissa majulkaisut ja radio-ohjelmat. Tällainen tekstien nautinnoissa, sen myytit perustuivat läsnäolol- uudelleenkierrätys on esimerkki aivan erityisestä le tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan, jonkun neuvostonostalgian tyypistä, joka eroaa useam- kanonisen esityksen todistamisesta, drinkeistä min tieteellisessä kirjallisuudessa käsitellystä jonkun päähenkilön kanssa. Hyvä esimerkki on nostalgiasta; siinä virallisen neuvostokulttuurin

4 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 kieli keksitään uudelleen toiston avulla, joko iro- Magnitizdat: Rock-kulttuuri nisesti tai pyrkimyksenä vapauttaa symbolit nii- materialisoituu den perimmäisestä tarkoituksesta sijoittamalla ne rinnakkain muiden diskurssien kanssa (Yurchak Äänen, ja nimenomaan laulujen, siirtäminen 1999). Neuvostorockin nostalgiset uudelleenjul- nauhalle oli 1960-luvun neuvostokansalaiselle kaisut jälkineuvostolaiselle kuulijakunnalle ovat tavallista puuhaa kotona käytettävien avokela- enemmän menneen yhteisön kanssakäymisen nauhurien kehittämisen ja yleistymisen myötä arkeologista purkamista ja paljastamista yhteisön (Sosin 1975, 276–277; Yurchak 2005, 185–187). tuottamien materiaalisten artefaktien avulla. Se Äänittämistä ja siitä syntyviä tuotteita kutsuttiin tosiasia, että tämän sukupolven edustajat ovat termillä magnitizdat, mikä tarkoittaa sananmu- nykyisin poliittisen ja kulttuurisen valtavirran kaisesti ”magnetofonikustanne”. Ilmaisun poh- aktiivisia jäseniä, ei ole retrospektiivisessä jana on sana samizdat, mikä merkitsi tekstejä, luomisprosessissa sattumaa: jopa tulevat presi- jotka ”julkaistiin” ja levitettiin epävirallisia dentit keräilivät aikanaan Deep Purplen levyjä kanavia myöten. Molemmat käytännöt liittyivät (Remnick 2008). Grebenštšikoville myönnettiin luonnollisesti ilmaisuvapauteen, dissidentteihin vuonna 2003 valtiollinen kunniamerkki; ennen ja valtionsensuurin ohittamiseen. Kuten Ann Ko- muinoin etupäässä intelligentsijan piireissä maromi (2004, 603–618) on osoittanut, konekir- suosittua epävirallisten kommunalka-konserttien joitettu ja kopioitu samizdat tarjosi myös runsaan tähteä juhlittiin nyt Venäjän valtion sydämessä, esteettisen ja aineellisen perinnön, jota kirjailijat itse Kremlissä.4 ja taiteilijat hyödynsivät. Samalla tavoin myös Artikkelissa tarkastellaan neuvostorockin magnitizdat liittyy kiinteästi epäviralliseen ja piileviä muotoja, sen nykyistä konstruointia salaiseen. Välineen rooli bardilyriikan (avtors- ja uudelleenkirjoittamista 1990–2000 -lukujen kaja pesnja) vakiinnuttamisessa intelligentsijan Venäjälle – tandemina. Leningradin rockin parissa antoi sille lähtemättömän rikkomuksen, käynnissä oleva myytinrakentaminen perustuu rajalla olevan laittomuuden ja tabun leiman mielestäni sen ensimmäisiin muotoihin: edellä (Smith 1984, 91–110; Platonov 2004, 170–211). siteeratut sanoitukset on kyllästetty ennakoi- Materiaalikeskeisyys luonnehti tämänlaatuisia valla nostalgialla. Vaikka ne ovat Akvariumin magnitizdat-äänitteitä jopa enemmän kuin varhaisimpia, ne tähtäävät jo syntyhetkellään samizdatia. Äänittävät avokelanauhurit olivat kauan sitten kadonneiden aikojen, paikkojen ja kallisarvoisia kulutustuotteita, joiden rinnalla ihmisten muistelemiseen. Tällä tavoin ne enna- koottiin, arkistoitiin ja esiteltiin laajoja kelanau- koivat Neuvostoliiton jälkeistä buumia, jonka hojen kokoelmia. harjalla julkaistaan uudelleen aikanaan niukkoja Rock-piireissä magnitizdat oli äärimmäisen ja harvinaisia neuvostorockin arkeologisia jään- tärkeä keino levittää läntistä rockia. Äänityk- teitä. Retrospektiivinen uudelleenjulkaiseminen siä saatiin joko lyhytaaltoradiolähetyksistä tarjoaa tietyn näkökulman lähimenneisyyteen, tai alkuperäisiltä vinyylilevyiltä, jotka olivat ja tässä prosessissa yritetään myös kirjoittaa jotain kautta löytäneet tiensä Neuvostoliittoon. uudelleen sitä perinnettä, josta nykyinen ve- (Steinholt 2009, 29; Yurchak 2005, 187–188.) näläinen rock-musiikkikenttä on syntynyt. Se Alkuperäiset levyt olivat toki hinnoissaan, joten on myös keino ohittaa 1980-luvun puolivälin kelanauhatallenteet kukoistivat mustan pörssin hankala aikakausi, jolloin glasnost alisti rockin markkinoilla, vaikka jokainen uudelleen äänitys mediahuomion kohteeksi ja nosti sen muiden laski äänenlaatua (Rybin 2003, 22–25; Kušnir diskurssien ohelle. 1999, 9). 1970-luvun lopulla magnitizdatia alettiin pitää myös välineenä omatekoisen rockin kehittämiseen, ei pelkästään angloamerikkalai- sen rockin levittämiseen. Boris Grebenštšikov

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 5 pyrki kiinnittämään muusikkotovereidensa ovat peräisin, on musiikillisesti hieman hio- huomion äänitysten mahdollisuuksiin samizdat- tumpi. Johtavaa laulua harmonisoi toinen ääni, lehdessä Roksi: ja myös huilu ja piano kuuluvat. Molemmilla levyillä tosin inhimillisen äänen rajoja koetellaan Missä tahansa konsertissa, jopa erittäin hyvässä, häikäisevästi. Puheääntä käytetään paljon joko laulu opitaan vasta kolmannella tai neljännellä säestämättömänä resitatiivina tai musiikin säes- kuuntelukerralla. Mutta jos se on kulkeutunut tämänä. Esimerkiksi kappaleessa ”Moi muravei” äänitteenä kädestä toiseen jo aikaisemmin, ihmiset (Muurahaiseni) kuiskaus toistaa laulun kulkua. tuntevat laulun jo ensimmäisistä soinneista, ja se Kuten Grebenštšikovin omasta arviosta käy ilmi, tekee elämän helpommaksi sekä teille että faneille. muusikot olivat alusta lähtien kiinnostuneita Ja teistä jää jotain jäljelle, ehkei ihan samaa laa- äänen muuttumisesta äänitysprosessin kautta. dullista tasoa kuin tuontilevyistä, mutta ainakin Niinpä fragmentissa nimeltä ”Ostorožno, beregi- jotain OMAA. (Grebenštšikov 1978.) tes poezda” (Varoitus: Juna tulee) Grebenštšikov toistaa lausetta metrojunan kuulutuksen tapaan, Grebenštšikovin ohje painottaa lauluja ja nii- ja sitä nopeutetaan kunnes siitä tulee naurettava den vastaanottoa keikoilla ja kysyy oikeutetusti, inahdus, minkä jälkeen taas asteittain hidaste- miten yleisö oppisi tuntemaan yhtyeen ohjelmis- taan. Grebenštšikov kuittasi nämä alkukauden ton muutoin kuin kuulemalla sitä monta kertaa. kokeilut historiallisina kuriositeetteina, ne ovat Hän jatkaa kuitenkin pohtimaan jäljelle jäävää ”dokumentteja toisesta elämänmuodosta (toisin perintöä ja toteaa, että nykyisen rock-kentän sanoen niitä voi tutkia, mutta niitä ei voi kuun- tulisi luoda jotakin, joka kestää ajan hampaan. nella)” (Grebenštšikov 2002a, 174). Akvariumin 1970-luvun tuotanto on tässä Äänityksistä välittyy kuitenkin tietoisuus mielessä merkittävää. Vaihtelevista avusta- siitä, että tallennuksella on toinen tehtävä kuin jista koottujen bändikokoonpanojen avulla live-esityksellä. Tämä ero oli jossain määrin Grebenštšikov äänitti viisi magnit-albumia vuo- hämärä neuvostorockin fanien keskustelussa, sina 1973–1976. Näistä kolme on säilynyt.5 Var- jossa viitattiin toistuvasti läntisten yhtyeiden haisimmat, Iskušenie Svjatogo Akvariuma (1973) LP-levyihin slangitermillä kontsert (konsertti; ja Pritšti grafa Diffuzora (1974), äänitettiin Burlaka 2007, 370; Tropillo 1994, 275; Stein- Leningradin yliopiston soveltavan matematiikan holt 2005, 55). Vuonna 1980 Leningradissa laitoksella, jolla Grebenštšikov ja ääniteknikko äänityskäytännöt saivat kuitenkin osakseen Armen Airapetjan opiskelivat. Äänityslaitteisto muodollisempaakin tukea. Andrei Tropillo alkoi oli alkeellinen ja osittain Airapetjanin kotonaan äänittää rock-yhtyeitä työpaikallaan, Leningra- tekemä, mikä kuuluu myös äänitteiden laadus- din Krasnogvardeiskin kaupunginosan pionee- sa. Keskiössä on Grebenštšikovin ääni, joka ritalolla. Tropillo pystyi varustamaan studionsa laulaa melodiaa akustisen kitaran säestämänä. jokseenkin ajanmukaiseksi (Steinholt 2005, Iskušenie-albumilla laulut ja instrumentaalit ovat 53–55; Cushman 1995, 197–203; Kušnir 1999, tiedostetun fragmentaarisia, mikä kielii harkitun 20–21). Hän totesi lähteneensä pyrkimyksestä kokeellisesta keskeneräisyydestä ja korostaa ab- vakiinnuttaa itsensä Neuvostoliiton ensimmäi- surdeja sanoituksia. Grebenštšikov (1980, 9–10) senä tuottajana ja, oman arvionsa mukaan, loi kuvasi tätä levyä muutamaa vuotta myöhemmin käsitteen ”albumi” lisäksi myös itse neuvosto- ”kahden idiootin perverssinä ja surrealistisena liittolaisen rock-albumin: ’hölynpölynä’ […], jotain käsittämättömiä vat- santoiminnan ääniä, kelanauhan kääntämisestä Kun aloitin äänitealalla, toin ihmisten tietoon aiheutuva kolahdus, luuppeja, runoutta, yksittäi- suunnilleen väkisin sanan ”albumi”. Yksikään siä laulujen säkeitä, ja irrallisia lauseita”. Pritšti, yhtye ei tuolloin tehnyt albumeja. […] Ne tekivät josta kaksi aikaisemmin siteerattua sanoitusta erillisiä lauluja, ja vasta kun siitä näytti tulevan

6 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 jotain, ne alkoivat tajuta että albumi ei liity levyn hillitsemätöntä tarvetta monistaa ja levittää kokoon. Se on tavallaan kokonaispaketti, joka yhtyeen tuotantoa: on tehty musiikista, grafiikasta ja niin edelleen. (Tropillo 1994, 277.) Me emme jakaneet tavaroitamme, ja annoin hä- nelle [entiselle tyttöystävälle, suom.huom.] kaiken Tropillon arvio rock-albumin käsitteen hei- mitä hän halusi. Jotenkin oma ”Majak”-nauhurini kosta ymmärryksestä on yllättävä, kun ottaa ja nauhat päätyivät myös heille. En ihan kokonaan huomioon sen kulttuurisen pääoman, jonka Le- ymmärtänyt kuinka nämä joutuivat hänen tavaroi- ningradin muusikot saivat kerätessään mittavan densa joukkoon, mutta en nostanut siitä mitään kokoelman läntisen rockin äänitteitä. Selvää on metakkaa, minullahan oli kuitenkin avokelasoitin. kuitenkin se, että hän ja samaa mieltä olevat Mutta Bobilla [Grebenštšikov] oli täsmälleen muusikot, kuten Grebenštšikov, muuttivat Lenin- sama nauhuri, ja enempi vähempi sama kokoelma gradin rock-kentän painopisteen paljon vahvem- äänitettyjä nauhoja, ja hän tiesi täsmälleen että min äänitepainotteiseksi kuin mitä se oli siihen minulla ei ollut enää mitään vehjettä jolla soittaa saakka ollut. Tropillon ja Akvariumin yhteistyö niitä. Sitten kun hänellä oli kaksi avokelanauhuria, 1980–1986 tuotti kymmenen albumia. Tropillo, Bob sai loistoidean äänittää uudelleen Sinii albo- Grebenštšikov ja muut muusikot vakiinnuttivat min [Sininen albumi] avokeloille. Minun kelani menestyksekkään mallin taiteilijoiden yhteis- kuluivat siihen. Se oli panostukseni venäläisen työlle ja materiaaliselle tuotannolle – karkeasti rocklevyn kehitykseen. Bobille tästä tuli pääasi- ottaen Grebenštšikov vastasi musiikillisista yk- allinen elanto. Hän suunnitteli albumit itse, liimasi sityiskohdista ja eri muusikkojen ohjeistuksesta, päälle Willyn [Andrei Usov] valokuvia ja myi ne kun taas Tropillon huolena olivat välineet ja kavereilleen. (Gakkel 2000, 102.) äänikokeilut. Lopputuotteen visuaalinen ilme oli ratkaiseva: valokuvaaja Andrei Usov värvättiin Gakkelin kallisarvoisten läntisten rock-albu- toteuttamaan se kansikuva ja graafinen ilme, joka mien menetys hänen oman yhtyeensä musiikin Grebenštšikovin mielestä vastasi kunkin albumin levytysprosessin uhreina viittaa magnitizdat- konseptia (Kušnir 1994, 23–26; McMichael muodon ongelmalliseen haurauteen. Kysymys 2008). Levymerkki saatiin Andrei Tropillon ni- siitä, mitkä artefaktit jäävät henkiin ja mitkä mestä, ja studion tuottamia levyjä alkoi koristaa muuttuvat uusiksi teksteiksi, liittyy laajempaan AnTrop-logo (Burlaka 2007, 3, 369). kysymykseen keräilemisestä osana kaanonin- Akvariumin sisällä nousi kuitenkin ristirii- muodostusta, prosessina, joka ”järjestelee ja toja äänityksiin kuluneen ajan suhteesta live- koodaa […] kaanonia, jonka esiintyjät itse ovat esiintymisiin, eivätkä ne koskaan kokonaan jo säveltäneet ja tehneet kuultavaksi” (Dougan ratkenneet. Grebenštšikov oli vakuuttunut 2006, 59). Tässä mielessä läntisen rockin koko- albumien tuottamisen tärkeydestä, kun taas elman uhraaminen venäläisen rockin alttarille yhtyeen sellisti Vsevolod Gakkel oli sitä mieltä, oli Grebenštšikoville selvästi hinta, joka kannatti että konsertit olivat tärkeämpiä (Gakkel 2000, maksaa. Gakkel viittaa tähän myös omana osuu- 103). Ristiriitoja kuvataan laajasti Gakkelin tenaan rockin historiassa. 1980-luvun alkuun muistelmissa, joissa korostetaan näiden kah- tultaessa avokelanauhurit olivat saaneet tehdä den välisiä käsityseroja myös rock-musiikin tietä kätevämmälle kasettisoittimelle. Mutta merkityksestä. Tilannetta tuskin on helpottanut nauhojen samanaikainen hauraus ja arvokkuus myöskään se, että Grebenštšikovin ensimmäi- täytyy ottaa huomioon neuvostorockin tarkas- nen ja toinen vaimo olivat molemmat Gakkelin telussa glasnostin kaudella ja Neuvostoliiton entisiä tyttöystäviä. Gakkel kuitenkin käsittelee hajoamisen jälkeen. tämän tilanteen magnitizdat-nauhojen valossa korostaen Grebenštšikovin (hänen mukaansa)

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 7 Uudelleenjulkaisut ja mukaelmat, neiden ja soittimien tuontia maahan palkkiona kesä 1986 osallistuneille muusikoille; näiden juonittelujen myötä Fields sai salanimen Stingray, josta tuli Neuvostorockin julkinen näkyvyys kasvoi kohis- sittemmin hänen taiteilijanimensä ja perustaman- ten Gorbatšovin glasnost-politiikan jälkimainin- sa lyhytikäisen levy-yhtiön tuotenimi.6 geissa. Rockin esiinmarssi virallisille mediaka- Red Wave -levyn kansitekstit ja kiitokset viit- naville, joille aikaisemmin ei ollut ollut pääsyä, tasivat implisiittisesti kappaleiden magnitizdat- oli osaksi Leningrad Rock-klubin nokkamiesten alkuperään, mutta Tropilloa ei mainittu nimeltä. hallitun kampanjoinnin ansiota. Rock-klubi oli Stingray korosti leningradilaisten muusikkojen virallinen, vuonna 1981 perustettu instituutio, vapautta markkinavoimien puristuksesta, mikä jonka tehtävänä oli edistää rockin asemaa neu- hänen mukaansa oli taiteellisen vapauden edel- vostoyleisölle sopivana viihdemuotona ja jopa lytys. Hän viittasi myös hankkeessa piileviin sopivana sosiaalisen kritiikin välineenä nuorison vaaratekijöihin: näkökulmasta. (Steinholt 2005, 35–45.) Talou- den rakennemuutos ja painopisteen siirtyminen Muusikoilla ei ole mitään vastuuta näiden nauho- kuluttajaan sekä instituutioille asetettu vaatimus jen julkaisemisesta. Stingray Productions kiittää taloudellisesta luotettavuudesta vaikuttivat myös kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet säi- suoraan kaikenlaisiin tuotantokoneistoihin, lyttää nämä nauhat ja kuljettaa ne mukanaan. […] mukaan lukien äänitetuotantoon (Condee & Viimeisten kahden vuoden ajan olen matkusta- Padunov 1991). Toisaalta koko neuvostorock- nut monta kertaa Neuvostoliittoon ja ollut onnekas ilmiö oli kiihkeän mediahuomion kohde saadessani tutustua ja työskennellä joidenkin maa- Länsi-Euroopassa ja Amerikassa. Kaikki nämä ilman luovimpien muusikoiden kanssa. He ovat erikoislaatuiset tekijät vaikuttivat siihen, että kaikki epävirallisia muusikoita, joita valtiovalta valtiollinen ääniteyhtiö Melodija alkoi lopulta ei tunnusta, ja jotka eivät saa esityksistään ja/tai julkaista neuvostorockia vinyylillä. levyistään mitään maksua. Heidän epävirallinen Melodijan toimintapolitiikan muutos johtui asemansa sallii heidän olla täysin vapaita teke- aivan tietystä tapahtumasta. Kesäkuussa 1986 mään omaa musiikkiaan, jota ei saa kuitenkaan Amerikassa julkaistiin neljän leningradilai- myydä kaupassa, vaan se leviää kädestä käteen sen yhtyeen levyttämä kaksois-LP Red Wave. halki koko Neuvostoliiton. Näistä yhtyeistä on Maaliskuussa 1984 aloitteleva kalifornialainen tullut suositumpia kuin monet neuvosto”rockin” pop-laulaja Joanna Fields oli tehnyt lyhyen vie- virallisista edustajista. Olen tuonut heidän mu- railun Leningradiin ja tavannut Grebenštšikovin, siikkinsa länteen, toivottavasti sen avulla ihmiset jonka puhelinnumeron hän oli saanut yhteiseltä ymmärtäisivät toisiaan paremmin. MUSIIKILLA emigranttituttavalta. Fields mieltyi nopeasti EI OLE RAJOJA! paikallisiin rock-piireihin ja Leningradin Rock- klubilla tapaamiinsa ihmisiin ja kuulemaansa Stingray (1987) halusi kumota sen amerik- musiikkiin. Lukuisten seuraavien tapaamisten- kalaisen kuulijayleisön ennakko-oletuksen, sa aikana Fields ja Grebenštšikov kehittelivät ettei Neuvostoliitossa ollut kunnollista rokkia. ajatuksen valikoitujen leningradilaisbändien Kuten hänen optimistisesta vuodatuksestaan kokoomalevyn julkaisemisesta USAssa. Levy, voidaan lukea, levyn julkaisun oli tarkoitus jolla esiintyivät Leningrad Rock-klubin jäsenet vapauttaa neuvostorockin potentiaali kommu- Akvarium, Alisa, Kino ja Strannyje igry, koottiin nikoida maailmanlaajuisen yleisön kanssa, näin Tropillon studiolla äänitetyistä alkuperäisten ylittäen kielen ja yleisön ennakkoluulot. Jalosta magnit-albumien kappaleista (Burlaka 2007, 3, päämäärästä huolimatta valmis tuote ei ollut sen 302, 370). Levyn koostaminen vaati materiaalin kulttuurisensitiivisempi kuin myöskään kaupal- vientiä ulos Neuvostoliitosta ja toisaalta väli- linen menestys. Red Wave teki edustamastaan

8 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 tuotteesta kulttuurisen kliseen jo nimensä kautta, Red Wave oli ”silkkaa petosta, joka naamioidaan jossa esiintyi vale-kyrilliseksi käännetty kirjain ’ystävyyden rakentamisen’ valekaapuun” (Mi- N, ja kansikuvansa, jossa oli montaasi muusi- hailov 1987). Valtion tekijänoikeuksien toimisto koista taustanaan Leningradin sijasta Moskovan (VAAP) syytti Stingrayta rikkomuksista muu- Punainen tori (Kuva 1). Levyn design ja siihen sikoiden copyright-oikeuksia vastaan siitäkin liitetty teksti viestittivät kuvaa Neuvostoliitosta huolimatta, että kappaleiden säveltäjistä ainoas- valtiona, jossa muusikot saattoivat joutua vai- taan Grebenštšikov oli virallisesti rekisteröitynyt notuiksi toimintansa vuoksi. Vaikka projekti lauluntekijäksi (Sagareva 1992, 191). Tilanteen alkoikin kauniista pyrkimyksestä välittää Lenin- teki vielä monimutkaisemmaksi se, että Stingray gradin rockin saavutukset laajemmalle yleisölle, oli tuolloin kotonaan Los Angelesissa ja valmis- Red Wave päätyi yksinkertaistamaan niitä tois- teli paluuta Leningradiin mennäkseen naimisiin tamalla Kylmän sodan kliseet alistetusta idästä Kinon kitaristin, Juri Kasparjanin kanssa. Näi- ja vapautta rakastavasta lännestä ja tekemällä den syytösten ja negatiivisen mediajulkisuuden Neuvostoliiton ”toiseudesta” eksoottista. vanavedessä tulivat vielä pitkittyneet vaikeudet viisumin myöntämisessä (Startsev 1986, 65). Stingray joutui antautumaan ja allekirjoittamaan sopimuksen, jonka mukaan hänen toimintansa oli ollut laitonta, ja sitoutui maksamaan viisisataa dollaria korvauksena VAAP:lle (Pevtšev 2005, Stingray 1987).7 Levyn myöhemmät painokset sisälsivät ”Sähkösanoma” -tyyppisen ilmoituk- sen, jonka mukaan Akvariumille oli ”myönnetty virallinen asema” ensijulkaisun jälkeen. Red Wave -skandaalin kansainvälinen luonne ja läntisten tahojen magnitizdat-levyjen riisto aiheuttivat Melodijan puuttumisen peliin yhtenä niistä instituutioista, joita Stingrayn toiminta tölväisi. Kysymys taloudellisesta vastuusta asetti virallisen kulttuurin valtakoneiston uusien Red Wave (1986). haasteiden eteen. Rock-musiikki näytti itsestään selvältä tulonlähteeltä, kuten niin monet tuotteet jotka aikaisemmin olivat olleet paitsiossa ja siksi Neuvostoliiton kulttuurin edustajilla oli kui- harvinaisia ja haluttuja (Padunov & Condee tenkin välittömämpiä huolenaiheita. Yksi niistä 1991, 83; Glossop 1991, 348). Seuranneessa oli Stingrayn käyttämä termi ”maanalainen”. kulttuurisessa alennusmyynnissä viralliset or- Kirjoittajalle itselleen sanan konnotaatiot sisäl- ganisaatiot aloittivat sarjan ennennäkemättömän sivät sellaisia määreitä kuin tinkimättömyyden julkisia löytöretkiä rockin maailmaan, mikä ja valtavirran ulkopuolella olemisen (Stingray huipentui vuonna 1989 Tropillon nimittämiseen 1987), neuvostokielellä taas tämä luokittelu oli Melodijan Leningradin-toimiston johtoon (Bur- kuin punainen vaate, koska se viittasi yhtyeen laka 2007, 3, 371).8 Leningradin Rock-klubin laittomuuteen. Kuten Ogonjok-lehti asian ilmai- sointi, jonka Red Wave oli maailmalle avannut, si, tässä vääristeltiin räikeästi virallisten tahojen oli kuumaa tavaraa. Jo samana kesänä 1986 suhtautumista neuvostorockiin: ”taas kerran Melodija kokosi LP:n Akvariumin Tropillon levitetään käsitystä nuorista muusikoista, jotka kanssa tekemistä kahdesta magnit-albumista Den ajetaan maan alle” (Komarov & Sigalov 1986). serebra (Hopean päivä, 1984) ja Deti dekabrja Komsomolskaja pravda puolestaan päätteli, että (Joulukuun lapset, 1985). Tuloksena oli LP,

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 9 jonka rutiininomaiseksi nimeksi tuli Ansambl Akvarium (Akvarium-yhtye), ja joka päästettiin neuvostomarkkinoille syksyllä 1986. Se maksoi kaksi ruplaa viisikymmentä kopeekkaa, ja oli siten paljon halvempi kuin magnitizdat-versio.9 Grebenštšikoville maksettiin laulujen tekijänä 8000 ruplan palkkio, mikä oli noin neljäkym- mentäkertaisesti keskimääräisen kuukausipalkan verran. Kukaan muu yhtyeestä ei saanut rojalteja, vaikka levyä myytiin lopulta noin kaksi miljoo- naa kappaletta (Severov). Grebenštšikov osallistui myös Melodija-levyn kannen suunnitteluun samalla tavoin kuin Tro- pillon kanssa työskennellessään (Gakkel 2000, 163). Kannesta tuli kaikessa yksinkertaisuu- dessaan kokonaan valkoinen (minkä johdosta Akvarium: Belyi albom (1987) sitä alettiin luonnollisesti kutsua Valkoiseksi albumiksi, Belyi albom). Kantta koristi pieni neuvostokulttuurin valtavirran muottiin. Kaiken musta puuta esittävä piirros yhtyeen suurilla kukkuraksi Melodija osoittautui täysin kykene- tasaisilla kirjaimilla kirjoitetun nimen alla mättömäksi yhteistyöhön. Belyi albomin tapa- (Kuva 2). Levyn takapuolelle oli painettu Andrei uksessa se kieltäytyi ottamasta vastuuta uuden Voznesenskin ylistys Grebenštšikoville, joka albumin äänityksestä, mitä sekä Grebenštšikov oli julkaistu Ogonjokissa aikaisemmin samana että Akvariumin muut jäsenet paheksuivat (Smir- vuonna. Siinä runoilija vyörytti ylistystä laulujen nov 1999, 227–228; Gakkel 2000, 163). Vielä sanataiteelle, joka hänen mukaansa oli Pietarin/ hermostuttavampaa oli se, että äänite oli koottu Leningradin parhaiden kirjallisten traditioiden kahdesta eri magnit-albumista, mikä tuhosi nii- jatkaja (Voznesenski 1986). Laulujen valikoima den alkuperäisen komposition erillisinä kokonai- oli konservatiivinen ja esitteli Akvariumin, jon- suuksina.10 Vaikka myöhemmät julkaisut olivat ka sanoitukset olivat korkeakirjallisia, puoliksi uskollisempia alkuperäisille magnit-albumeille, mystisiä ja vaativat kuulijaltaan korkeaa älyllistä niihin liitettiin silti maininta erityislaatuisesta kapasiteettia. Sointia hallitsevat akustiset soolo- syntyhetken kontekstista. soittimet, ja Grebenštšikovin laulu on kevyttä ja yhtyeen muiden jäsenten taustalaulun tukemaa. Akvariumin esihistoria Melodija markkinoi täten rockin neuvostoylei- sölle turvallisessa, helposti nautittavassa muo- Melodijan monopoli virallisesti sallituista levyis- dossa, tekstuaalisten viittausten kyllästämänä ja tä loppui tammikuussa 1991. Tähän mennessä osana Neuvostoliiton korkeakulttuuria. magnit-julkaisujen säilyttämistä koskeva kes- Stingray ja Melodija käyttivät siis täysin kustelu oli alkanut. Neuvostoliiton ensimmäisen vastuuttomasti hyväkseen, joskin vastakkaisilla itsenäisen levy-yhtiön, Erion, musiikillinen joh- tavoilla, Grebenštšikovin kesällä 1986 ja sen taja Olga Nemtsova muotoili yhtiönsä mission jälkeen suurella antaumuksella kannattamaa seuraavasti: rock-albumin viitekehystä. Heidän käsittelys- sään materiaalista, joka oli muusikkojen ja Nämä arkistonauhat ovat neuvostorockin klassik- tuottajan mielestä vaikuttanut jo originaalijul- koja; niiden sisältämä musiikki merkitsee meille kaisuna erittäin onnistuneelta, tuli osa rockin kaikille paljon. Ellei niitä tallenneta vinyylille, uudelleenkirjoittamista täysin vastakkaiseen, ne katoavat historian rattaissa. Kun esimerkiksi

10 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 julkaisimme DDT:n albumin Periferija, meillä ei Yksittäisissä cd-levyissä oli magnit-albumien ollut käytettävissä alkuperäisäänitystä, koska Ufan alkuperäiset kansikuvat, mutta kaikkia ympäröi KGB oli tuhonnut sen vuonna 1985. (Glossop yhdenmukainen musta kehys, jossa oli albumin 1991, 348.) nimi metallinhohtoisella printillä. Levyjen mukana tuli myös kiiltävästä paperista laaditut Säilyttäminen ja uudelleenjulkaiseminen, kansilehdet ja pitkät kuvaukset, jotka sijoittivat johon Nemtsovan puheenvuoro viittaa, jatkuu jokaisen levyn Akvariumin tuotannon kaanoniin. laajamittaisesti yhä; se on edennyt 1990-luvun Täydellisyyteen pyrkivä fani voi nyt siis hankkia c-kasettien ja cd-levyjen kautta nykyisiin mp3- kokonaisen hyllyrivin identtisiä kiiltäviä mustia tallenteisiin – tänä päivänä on saatavana laajalti cd-kansia, jotka oikeaan järjestykseen asetettuna ”Koko Akvarium yhdellä levyllä” -tyyppisiä (ne on onneksi numeroitu) muodostavat sanat julkaisuja. Piraattijulkaisut kukoistivat 1990-lu- ”Akvarium. Digitaalisesti Remasteroitu”. vulla (Šeiko 1999, 93–98), mutta joillakin Kysymykset siitä, mikä on merkittävää, miten alueilla levyjen markkinointi haluttavina kulu- tämä merkitys rakennetaan ja, todellakin, mitä tustuotteina oli jo kasvamassa. Tänään hienosti keräilijälle varsinaisesti tarkoittaa ”täydellinen”, tuotetut ja kalliit boksit ovat Gorbuškin dvorilla ovat keskeisiä neuvostoajan magnitizdatien yleisiä, ja myyjien kanssa käytyjen keskustelujen uudelleenjulkaisujen ymmärtämiseksi. Kuten perusteella valtaosa näistä on laillisia paketteja Motti Regev (2006, 1) on todennut, pop-musiikin (Kuvat 3 ja 4). Venäläisen rockin keskeiset teok- historian kirjoitus tapahtuu yleensä kokoamalla set kuuluvat nykyisin ennemminkin valtavirtaan rockin ja popin kaanonin muodostavia listoja. Neuvostoliiton jälkeisessä kontekstissa tähän listamuotoon liitetään usein puoliarkeologinen lähestymistapa magnitizdatiin. Sellaiset julkaisut kuin Aleksandr Kušnirin 100 magnitoalbomov sovetskogo roka (100 neuvostorockin magnit- albumia, 1994) perustuvat listoihin, joista muodostuu neuvostorockin kaanon. Kušnirin teos seuraa äänitysprosesseja pikkutarkasti ja käyttää hyväkseen muusikoiden itsensä kerto- mia anekdootteja ja kuvauksia tilanteista. Sen kuvituksena käytetään valokuvia kunkin albu- Mašina vremenin boksi Gorbuškin dvorilla. min äänityssessioista aina kun sellaisia on ollut saatavana. Teoksessa on kuvia myös jokaisen kuin kiinteästi yhteenhitsautuneeseen, muusta kulttuurista erilliseen faniyhteisöön (Kozitskaja 2000, 208–209). Alun perin magnit-albumeilla tai c-kasetilla julkaistujen materiaalien uudelleenjulkaisut cd:llä ovatkin erityisen kiinnostavasti yhtä aikaa historiallisia artefakteja ja nykyaikaisia kulutustuotteita. Vuonna 2003, jolloin Grebenštšikov täytti 50 vuotta, levy-yhtiö Studija Sojuz julkaisi digitaalisesti remasteroidut ”keräilijän editiot” Akvariumin albumeista. Näitä myytiin sekä eril- Kinon boksi Gorbuškin dvorilla. lisinä että kahdenkymmenen albumin bokseina.

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 11 magnit-albumin alkuperäisestä kansitaiteesta, diota edeltäviä vuosia ”esihistoriaksi” (Tšernin mistä tuleekin merkityksellistä kun pidetään 2006, 18–19). Tämä on myös kausi, josta tietoa mielessä se tosiasia, ettei monessa 1990-luvun on olemassa niukalti ja äänitteitä ei lainkaan; cd-levyjulkaisussa säilytetty tätä originaalile- ”Kuka kuuli heitä? Missä he ovat nyt?” tiedus- vytyksen osaa. telee Kušnir (1999, 10) viitaten 1970-luvun alun 100 magnitoalbomov -teoksen arkeologinen yhtyeisiin. Studija Triariin vuonna 2004 julkaistu ote toistuu monissa muissa retrospektiivisissä boksi, joka sisältää Grebenštšikovin ja Akva- listoihin perustuvissa ohjelmissa, esimerkiksi riumin kolme varhaisinta säilynyttä albumia, Naše Radio (Meidän radio) -radioaseman lä- käyttää samaa terminologiaa. Iskušenien, Pritštin hetyksissä. Asema käsittelee Neuvostoliiton ja S toi storonyn alkuperäiskannet ovat kadon- jälkeistä Venäjää kuitenkin lievästi sanottuna neet. Sen sijaan Doistoritšeskii Akvarium -boksin ristiriitaisesti: sen avoimesti julistama pyrkimys suunnittelijat tarjoavat kuulijalle runsaasti muuta on antaa lähetysaikaa ”meidän” musiikillemme kuvamateriaalia, mukaan lukien valokuvia (”meidän” tässä kansallisuusmielessä), mikä yhtyeen esiintymisistä vuosien varrelta ja vä- sisältää painopisteen neuvostorockiin. Kuitenkin rikkäitä piirroksia nuoresta Grebenštšikovista soittolistoille liitetään usein musiikkia suosi- epätodellisissa ympäristöissä. Keskeinen kuva tuilta yhtyeiltä Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja esittää käytävää ylellisessä mutta rapistuneessa Moldovasta, joista osa esitetään venäjäksi, osa talossa. Tapetti seinissä on halkeillut paljastaen taas ei (Kozyrev 2007, 49–50).11 Tämä kirjavuus vihertävän, rappiollisen värin. Käytävän pääs- viittaa nationalismiin, joka suhtautuu entiseen sä istuu Grebenštšikovin hahmo ja tarkkailee Neuvostoliittoon kuuluneisiin alueisiin nostalgi- kuulijaansa (Kuva 4). Uudelleenjulkaistu tuote sesti, vaikkakin yleisesti vastakulttuuriin liitetyn kirjoittuu visuaalisten koodiensa perusteella rockin perinteen kautta (Kozitskaja 2000, 208). ”ajan ja historian patinaan” (Boym 2001, 41). Ohjelmasarjassaan ”Letopis” (Kronikat, 2003-), joka kartoittaa venäläisen rockin historiaa albumi albumilta, asema painottaa Tropillon studion ja Leningradin Rock-klubin jäsenyhtyeiden osuutta.12 ”Letopis”-ohjelmat korostavat nyky- Venäjällä olemassa olevia neuvostokulttuurin piileviä muotoja, sekä virallisia että epäviral- lisia, yleisiä että yksityisiä. Jokainen lähetys alkaa katsauksella albumin ilmestymisvuoden kansallisiin ja kansainvälisiin uutistapahtumiin, joita seuraavat virallisissa medioissa tuolloin soineiden hittien katkelmat. Rock-muusikoiden saavutukset esitetään sankaritekoina, joiden taustana on ”virallisen” neuvostohistorian ja massakulttuurin läpileikkaus. Jokaisen albumin Akvarium: Doistoritšeskii Akvarium (2001). status tulee näin sementoiduksi ja sen ansaittu paikka neuvostokulttuurissa ja sen jälkeisessä Neuvostorockin ikuistaminen tämänkaltaisis- kulttuurissa vahvistetuksi. sa uudelleenjulkaisuissa liittyy monitahoisesti Arkeologia-käsitettä myötäillen tässä men- historiallisen ajan esittämisprosessiin, erityisesti neisyyden esittämisessä on myös aukkoja ja siihen, miten neuvostoajan lähimenneisyys kyt- merkitys muodostuu fragmenteista. ”Letopis”- keytyy nykyhetkeen. Mukauttaessaan Leningra- ohjelman kronologia ja siihen perustuva kirja din rockin laajempaan kulttuuris-historialliseen kutsuvat Kušnirin teoksen tapaan Tropillon stu- ”projektiinsa”, joka ilmenee yhä lukuisampina

12 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 uudelleennimetyn kaupungin suhteen: Rekšan perusti Sankt-Peterburgin vuonna 1969 Le- ningradissa, kun taas Šnur perusti Leningradin 1990-luvun lopulla Pietarissa. Stogoffin teoksen luvut, kuten ”Syntymä”, ”Nousu”, ”Kukoistus” tai ”Epätoivo” ylistävät tai surevat neuvosto- muusikoiden mennyttä uraa. Viimeinen luku, Šnurin kontribuutio teokseen, on nimeltään ”Kuolemanjälkeinen elämä” – sopiva luonneh- dinta neuvostorockin kohtalosta Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä.

Elämää kuoleman jälkeen

Magnitizdat liittyy kiinteästi myöhäisen Neu- vostoliiton epäviralliseen kulttuuriin ja kanssa- käymisen (obštšenie) traditioon, joka perustui henkilökohtaisiin yhteyksiin ja kollektiivisuu- teen. Leningradin rock-muusikoille albumit merkitsivät myös jatkuvaa elämää kuulijoiden levyvarastoissa; ne tarjosivat heille niin rahallista kuin kulttuurista lisäarvoa. Tropillon Akvariumin Ilja Stogoff: Bronzovyi rok. kaltaisista yhtyeistä alkaneet äänitekokeilut olivat olennaisia Neuvostoliittolaisen magnit-al- romaaneina, lehtikirjoituksina ja toisten ihmisten bumin merkkijärjestelmän kehittymiselle ja mer- muistelmina, kirjailija Ilja Stogoff kutsuu tätä kitsivät siirtymää live-esiintymisten estetiikasta venäläisen kulttuurihistorian viimeisimmäksi eteenpäin. Samalla tavoin Tropillon luomukset asteeksi, pronssiajaksi (bronzovyi vek), joka muodostavat kestävän aineksen neuvostorockin jatkaa kirjallisten kulta-ajan ja hopeakauden kaanoniin, joihin jatkuvasti palataan historii- perinteitä. Stogoffin projektista on tullut suora- keissa, listoissa, televisio- ja radio-ohjelmissa nainen brandi: kirjoissa on yhtenevä keltainen ja muistelmissa. AnTrop-merkin elinkaari on kansi ja kirjailija käyttää itselleen tyypilliseksi ylittänyt tässä mielessä magnitizdatin ja itse muodostunutta leikkiä kyrillisillä ja latinalaisilla Neuvostoliiton. kirjaimilla omassa nimessään ”Стогоff”. Hänen Monet rockin ilmentymät glasnostin aikana kokoamansa kuuden eri Leningradin rockia ovat paljon hankalampi kysymys historiikeille edustavan muusikon muistelmakirjan kannet ja kaanoninmuodostukselle. Red Wave, joka luovat kuvitteellisen super-yhtyeen, jossa muu- pääpiirteissään oli amerikkalaisten ja neuvosto- sikot listataan soittimiensa perusteella ja Stogoff liittolaisten yksilöiden luova yhteisprojekti, kä- itse on impressaario (Kuva 5). Stogoffin uu- sitellään tänä päivänä historiikeissa piinallisena delleenjulkaisut venäläis-neuvostoliittolaisesta yksityiskohtana (Smirnov 1999, 188–195). Totta rockista luovat aikamatkan ja uuden kontekstin, on, että levyn herättämä Melodijan kiinnostus jossa neuvostoliiton jälkeisen Leningrad-yhtyeen Leningradin Rock-klubin yhtyeisiin teki pikai- Sergei Šnurov (Šnur) voi toimia laulajana sen lopun magnit-albumin muodon vaalimasta yhtyeelle, jossa Vladimir Rekšan 1970-luvun erilliskulttuurin luovan vapauden tunteesta. Sankt-Peterburg -yhtyeestä soittaa kitaraa. Tämän ja muiden projektien, mukaelmien ja Tällainen käsittely toimii erityisen hyvin tämän yhteistyöhankkeiden kautta neuvostorock koh-

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 13 tasi koko maanlaajuiset ja läntiset markkinat Kun alat lukea tätä kirjaa, kiinnitä huomiota ensimmäistä kertaa, mikä ei näissä olosuhteissa ikävään keskusteluun, skandaaliin joka jakoi johtanut ansioihin. Glasnostin ajan inkarnaatiot Pietarin kahtia […] tapahtui trollikkapysäkillä taas tuntuivat vahvistavan muodon yksinkertais- Suomen aseman luona. Myös viittätoista vuotta tettua, ristiriitaista luentaa. myöhemmin keskustelu, joka johti Kino-yhtyeen Neuvostoliiton jälkeiset neuvostorock- hajoamiseen, tapahtui […] yhtyeiden uudelleenjulkaisut pyrkivät yleensä Kaikki tämä on sittemmin muuttunut. Edes jättämään glasnostin vaikean kauden huomiotta maata, jossa venäläinen rock syntyi, ei ole enää ja sen sijaan tuomaan julki harvinaista aineistoa olemassa. Mutta pysäkki on edelleen trollikka- tai/ja korostamaan neuvostorockin keskeisim- varikolla. pien albumien ”täydellisiä” versioita. Tässä Juuri nyt aion lopettaa tämän kirjoittamisen ja yhteydessä esihistorian käsite saakin aivan tie- mennä sinne. Aion vain seisoa. Poltan savukkeen. tyn merkityksen; haluten ikään kuin elvyttää (Stogoff 2004, 9.) obštšenije-kulttuurin fanit etsivät kadonneita levytyksiä, persoonallisuuksia ja hengailupaik- koja glasnostia edeltävältä ajalta. Heidän laillaan Englannista suomentanut Hanna Ruutu. myös Stogoff muistelmakokoelmansa esipuhees- sa pohtii nykyisen Pietarin tilaa ja kysyy, onko Alkuteksti: McMichael, Polly (2009), Prehistories and Afterlives: The Packaging and Re-packaging neuvostoajasta itse asiassa mitään jäljellä. Hän of Soviet Rock – Popular Music and Society 32:3, kiinnittää lukijansa huomion kaupunkitilaan ja 331–350. Julkaistaan kustantaja Taylor & Francis kuvaamiensa henkilöiden asumuksiin – ainakin Ltd:n luvalla. talot ovat vielä tallella ja asiaan vihkiytyneille niiden perintö on kouriintuntuvaa:

Viitteet

1 Gorbuška ja Gorbuškin Dvor ovat kaksi samaan päättyi, kun talo meni remonttiin vuonna 2006. kompleksiin kuuluvaa ostoskeskusta Mosko- 2 Mainitut esimerkit ja ehdotetut tulkinnat perus- vassa, jotka ovat erikoistuneet elektroniikkaan, tuvat keskusteluun verkkosivulla Akvarium: tietokoneisiin, ohjelmiin, DVD-levyihin ja mu- Spravotšnoje posobije dlja ”BG-ologov” i siikkiin. Gorbuškaa käytetään puheessa edelleen ”Akvariumofilov” (Akvarium: Käsikirja BG- tarkoittamaan Gorbuškin Dvorin musiikki- ja ologeille ja Akvariumofiileille; ks. Severov). elokuvaosastoa, mutta alun perin se tarkoitti 3 Muistelmat ja historiikit sisältävät kertomuksia Gorbunoville omistetun Kulttuuritalon lähei- tapahtumasta, jossa rockin glamour yhdistyi syydessä olevaa toria. Sulkemiseensa vuonna amatöörirockyhtyeiden ja neuvostomielisten 2001 saakka tämä alkuperäinen Gorbuška jäykkäniskaisten musiikkivaltavirtaa edustavien tunnettiin piraattilevyjen ja DVD-elokuvien tahojen väliseen vastakkainasetteluun (ks. esim. myynnistä. Gorbunovin Kulttuuritalon rock- Gakkel 2000, 91–94; Romanov 2001, 66–68; konserttien nelikymmenvuotinen historia Smirnov 1999, 76–81; Troitsky 1987, 54–59 ja

14 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 Steinholt 2005, 32–33). 8 Tropillo vei useat masternauhat mukanaan Melo- 4 Vaikkakin hän solvasi valtaapitäviä näiden omalla dijaan ilman muusikoiden itsensä suostumusta maalla. Kremlissä lokakuussa 2003, 50-vuotis- (Troitsky 1990, 156). juhliensa kunniaksi pidetyssä konsertissa laulaja 9 Condeen ja Padunovin (1991, 83) mukaan vuosina antautui muistelemaan dissidentti Nikolai Vil- 1988–1990 magnitizdat-rockalbumit maksoivat jamsin laulua ”Kommunisty maltšišku poimali” ainakin kymmenen ruplaa. Tämä hintaetu ei silti (Kommunistit nappasivat pojanklopin), jonka toiminut Melodijan eduksi, sillä koko Neuvos- hän esitteli vale-anteeksipyynnöin: ”Tuntuu toliiton laajuinen jättiläinen oli liian hidas kil- siltä, että tapahtumat painostavat minua toimi- pailemaan epävirallisen rock-tuotannon kanssa maan siten kuin en haluaisi […] Se on vain niin (Smirnov 1987). Melodija kääntyikin läntisen että tämä laulu luotiin laulettavaksi Kremlissä”. rockin kanonisten yhtyeiden julkaisemiseen 5 Nämä ovat eksoottisesti nimetyt Iskušenie Svjatogo eikä kiinnittänyt paljoa huomiota copyright- Akvariuma (Pyhän Akvariumin kiusaukset), oikeuksiin (Steinholt 2005, 57). Pritšti grafa Diffuzora (Kreivi Diffuzorin verta- 10 Grebenštšikov totesi vuonna 1987: ”Lopputulos oli ukset), Verbljud-Arhitektor (Kameli-arkkitehti), konsepti – täydellinen, iloinen vaikutelma kirk- Tainstva braka (Avioliiton salaisuudet) ja S kaasta auringonpaisteesta – vähän samanlainen toi storony zerkalnogo stekla (Peilin toisella kuin mitä ihailen Beatlesissa” (Zander 1986). puolella). Verbljud-Arhitektor ja Tainstva braka Myöhemmin hänen arvionsa olivat kylläkin ovat kadonneet. täysin negatiivisia (Smirnov 1999). 6 Jotkut Stingrayn myöhemmistä haastatteluista ja 11 Naše Radion vaikutus yhtyeiden menestykseen PR-materiaaleista muistuttavat vakoilujännäriä, tunnustetaan laajalti, mutta sen politiikka ei ole minkä Smirnov (1999, 188–195) on osuvasti yhtä hyväksyttyä aktiivisesti musiikkipiireissä huomannut. toimivien keskuudessa (Aleksejev 2003, 46, 7 Tämän jälkeen Stingrayn asema Neuvostoliiton 117–118, 156–157). kulttuurin valtaapitävien silmissä parani. 12 Letopis-ohjelman lähetykset on myös julkaistu Hän esiintyi esimerkiksi televisio-ohjelmassa kirjoina, joista ensimmäiset ilmestyivät Ilja ”Muzykalnyi ring” vuonna 1987 ja julkaisi Stogoffin kustannusprojektissa (ks. Tšernin ensimmäisen soololevynsä Melodijalla vuonna 2006 & 2007). Näidenkin instituutioiden puolu- 1988. Hän työskenteli Venäjällä musiikin ja eettomuus on suhteellista ja mainittu muissakin videoiden parissa vuoteen 1994 saakka. yhteyksissä (Steinholt 2003).

Lähteet

Aleksejev, Ilja (2003), Rok-kultura v publitšnom of Popular Music Studies 18:1, 40–65. prostranstve Sankt-Peterburga 1990-h godov. Gakkel, Vsevolod (2000), Akvarium kak sposob SPGU, 2003. uhoda za tennisnym kortom. Sankt-Peterburg: Belikov, Vladimir (2006), Formula Akvariuma. http:// Sentjabr. www.proza.ru/texts/2006/02/25-100.html Glossop, Nicholas (1991), Recent Developments in Boym, Svetlana (2001), The Future of Nostalgia. New Soviet Record Production. – Popular Music York: Basic Books. 10:3, 347–349. Burlaka, Andrei (2007), Rok-entsiklopedija: Popul- Gorbuška (2006) = Gorbuška stala rokneprigodnoi. jarnaja muzyka v Leningrade-Peterburge 1965 – Kommersant 19.12.2006. http://www.kom- –2005. V 3 tomah. Sankt-Peterburg: Amfora. mersant.ru/doc.aspx?DocsID=731335 Condee, Nancy & Padunov, Vladimir (1991), ”Maku- Grebenštšikov, Boris (1978), Kolonka redaktora. – lakultura”: Reprocessing Culture. – October Roksi 3. http://handbook.reldata.com/handbook. 57, 79–103. nsf/Main?OpenFrameSet&Frame=Body&Src= Cushman, Thomas (1995), Notes from Underground: 1/3E0B4451C03EEF28C3256B09003384A4% Rock Music Counterculture in Russia. Albany: 3FOpenDocument SUNY Press. Grebenštšikov, Boris (2002a), Kratki ottšet o 16-i Dougan, John (2006), Objects of Desire: Canon For- godah zvukozapisi. – Ne pesni. Moskva: AN- mation and Blues Record Collecting. – Journal TAO, 173–210.

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 15 Grebenštšikov, Boris (2002b), Pesni. Moskva: Severov, Pavel, ed., Akvarium: Spravotšnoje posobije ANTAO. dlja ”BG-ologov” i ”Akvariumofilov”. http:// Grebenštšikov, Boris (1992), 1980. Pravdivaja avto- handbook.reldata.com/handbook.nsf/?Open biografija Akvariuma (Pismo Artemiju Troits- Šeiko, Andrei (1999), Rossijski rynok populjarnoi komu, 1980-i god). – Akvarium 1972–1992: muzyki: Struktura, funktsionirovanije, puti Sbornik materialov. Red. Olga Severova. razvitija. MGU. Moskva: Alfavit, 9–14. Ševerdjajev, Anton (2004), Neformalnyje soobštšestva Hayrapetyan, Armen (1998), ”Apparatšik Marat”: hudožnikov i rok-muzykantov Sankt-Peterburga: Akvarium 1973–1979 glazami ottševidtsa i Sotsiokulturnoje razvitije i vzaimodeistvije. utšastnika. http://aquarium.lipetsk.ru/MESTA/ SPGU. history/marat.htm Smirnov, Ilja (1987), Razmyšlenija u paradnogo pod- Kozitskaja, E.A. (2000), Novoje kulturnoje samosoz- jezda firmy ”Melodija”. –Junost 3, 60. nanije russkogo roka (na materiale veštšanija Smirnov, Ilja (1999), Prekrasnyi diletant: Boris ”Našego Radio”. – Russkaja rok-poezija: Tekst Grebenštšikov v noveišei istorii Rossii. Moskva: i kontekst 4, 207–210. LEAN. Kozyrev, Mihail (2007), Moi Rock-n-Roll: Red Book. Smith, Gerald Stanton (1984), Songs to Seven Strings: Moskva: Gaiatri. Russian Guitar Poetry and Soviet Mass Song. Komaromi, Ann (2004), The Material Existence Bloomington: Indiana University Press. of Soviet Samizdat. – Slavic Review 63:3, Sosin, Gene (1975), Magnitizdat: The Uncensored 597–618. Songs of Dissent. – Dissent in the USSR: Poli- Komarov, Aleksandr & Sigalov, Mihail (1986), Eti tics, Ideology, and People. Ed. Rudolf L. Tökes. ”dobroželatelnyje” rok-metsenaty. – Ogonjok Baltimore: The Johns Hopkins University Press, 49, 18. 276–309. Kušnir, Aleksandr (1999), 100 magnitoalbomov Startsev, Aleksandr (1992), 1986. Istorija gruppy sovetskogo roka 1977 – 1991: 15 let podpolnoi ”Akvarium”. – Akvarium 1972–1992: Sbor- zvukozapisi. Moskva: LEAN. nik materialov. Ed. Olga Sagareva. Moskva: Matvejev, Andrei (2001), Live Rock’n’Roll: Apokrify Alfavit, 53–65. moltšalivyh dnei. Jekaterinburg: U-Faktorija. Steinholt, Yngvar Bordewich (2003), You Can’t Rid McMichael, Polly (2008), Imagining Soviet Rock: a Song of its Words: Notes on the Hegemony Akvarium’s Triangle. – Picturing Russia: of Lyrics in Russian Rock Songs. – Popular Explorations in Visual Culture. Ed. Valerie A. Music 22:1, 89–108. Kivelson & Joan Neuburger. New Haven: Yale Steinholt, Yngvar Bordewich (2005), Rock in the University Press, 239–242. Reservation: Songs from the Leningrad Rock Mikhailov, V. (1987), ”Krasnaja volna” na mutnoi Club 1981–86. Larchmont: MMMSP. vode. – Komsomolskaja pravda 23.1.1987. Stingray, Joanna (1987), Interview with Joanna Sting- http://vvs.spb.ru/oldspapers/1987/1987-2.htm ray. US television c. 1987. http://uk.youtube. Platonov, Rachel (2004), Marginal Notes: Avtorskaia com/watch?v=4Zz3drXbCk8 pesnja on the Boundaries of Culture and Genre. Stogoff, Ilja (2004), Bronzovyi rok ot ”Sankt-Peter- Diss. Harvard University. burga” do ”Leningrada”. Sankt-Peterburg: Regev, Motti (2006), Introduction to the special issue Amfora. on canonization and cultural capital – Popular Troitsky, Artemy (1987), Back in the USSR: The Music 25:1, 1-2. True Story of Rock and Roll in Russia. London: Remnick, David (2008), ”Smoke on the Water”. – The Omnibus Press. New Yorker, 10.3.2008. http://www.newyorker. Troitsky, Artemy (1990), Tusovka: Who’s Who in the com/talk/comment/2008/03/10/080310taco_ New Soviet Rock Culture. London: Omnibus talk_remnick Press. Romanov, Djuša (2001), Istorija Akvariuma: Kniga Tropillo, Andrei (1994), Moja zadatša – pomotš tem, fleitista. Sankt-Peterburg: Neva. kto ostalsja žit’. 1988. – Zolotoje podpolje. Rybin, Aleksei (2003), ”Radovatsja nado!”. – Au! Polnaja illustrirovannaja entsiklopedija rok- Svinja! Moskva: Nota-R, 13–31. samizdata (1967–1994): Istorija, Antologija, Pevtšev, Aleksei (2005), Missionerskaja pozitsija. Bibliografija. Red. Aleksandr Kušnir. Nižni – Rolling Stone (Rossija) 7.1.2005. http://com- Novgorod, 275–278. munity.livejournal.com/joanna_stingray/11458. Tšernin, Anton, red. (2006), Naša muzyka: Pervaja html#cutid1 polnaja istorija russkogo roka, rasskazyvannaja Sagareva, Olga, ed. (1992), Akvarium 1972–1992: im samim. Sankt-Peterburg: Amfora. Sbornik materialov. Moskva: Alfavit.

16 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 Tšernin, Anton, red. (2007), Drugaja istorija: 16 kul- University Press, 76–109. tovyh albomov russkogo roka. Sankt-Peterburg: Yurchak, Alexei (2005), Everything Was Forever Un- Amfora. til It Was No More: The Last Soviet Generation. Voznesenski, Andrei (1986), Belyje notši Borisa Princeton: Princeton University Press. Grebenštšikova. – Ogonjok 46, 14–15. Zander, Alek [pseud. Aleksandr Startsev] (1986), Yurchak, Alexei (1999), Gagarin and the Rave Kids: Vremja upadka. – Roksi 14. http://handbook. Transforming Power, Identity, and Aesthetics reldata.com/handbook.nsf/Main?OpenFrame in Post-Soviet Nightlife. – Consuming Russia: Set&Frame=Body&Src=1/43605EA85683E2 Popular Culture, Sex, and Society Since Gor- 5EC3256B3E004E0660%3FOpenDocument bachev. Ed. Adele Marie Barker. Durham: Duke

IDÄNTUTKIMUS 2/2010 17