Uudesti syntynyt neuvostorock P o l l y M c M i c h a e l kaduilla kuljeskelu, sekä näitä kaikkia kansoit- tava värikäs henkilögalleria. Akvarium-yhtyeen tuotanto heijastelee kau- den maantieteellisiä ja kulttuurisia erityispiir- teitä. Perustamisvuodesta 1972 lähtien Boris Grebenštšikov, yhtyeen pääasiallinen laulaja ja lauluntekijä, ryyditti lyriikoitaan slangilla, sisä- piirin vitseillä ja epävirallisilla toponyymeillä: Ei ole enää Apotin tietä, ei Orbitaa Kesä -86… Lainasin kaverilta toisen mankan tai Saigonia. Meille ei jää melkein mitään äänittääkseni Akvariumin uuden levyn, jonka ihanista ajoista. Boris oli jostain hommannut. Jätettiin kaikki ”Proštšanie s Abbatskoi dorogoi” (Hyvästit Apo- sikseen mitä meidän olevinaan piti tehdä – en tintielle) mennyt duuniin, Boris jäi pois luennoilta. Työllä ja tuskalla hankittiin jostain viisi pulloa kuivaa Jäävät vuodet, jäävät päivät, mutta eivät sammu viiniä, ja mankka pantiin äänittämään samalla kun tulet, tulet, jotka ensimmäisenä sytytimme Pyhän kaadettiin ensimmäinen lasillinen. Jokainen biisi Georgen saarelle. oli täyttä iloa, ilmestys, löytö – oltiin onnellisia. ”Ostrov Sent Džordž” (Pyhän Georgen saari) Ja nyt menen vaan Gorbuškaan1 ja ostan mp3-levyn, koko Akvariumin tuotannon yhdellä Nämä kaksi Akvariumin 1974 levyttämää levyllä – mieti sitä! laulua viittaavat paikkoihin, jotka musiikkia Kätevää, nykyaikaista, taloudellista ja… Tyl- kuunteleva yhteisö hyvin tunsi, mutta jotka sää. (Belikov 2006.) ovat laulajan ennustuksen mukaisesti nyttem- min kadonneet. Kahvila Saigon oli Leningradin Neuvostorockin kehittymisvuodet 1970–1980 epävirallisten piirien suosiossa pienten, mutta -luvuilla synnyttivät yhtä paljon myyttejä kuin vahvojen kahviannostensa ja boheemin hen- musiikkia. Leningradin rock-piirit, jotka neu- gailupaikan maineensa vuoksi. Nykyisin se vostoaikana julistettiin venäjänkielisen rockin muistetaan parhaiten sen tietyn neuvostoaikaisen synnyinsijaksi, ovat myös neuvostokauden elintavan yhteydessä, jota Aleksei Jurtšak (Yur- jälkeen olleet keskeisiä: nykyiset kuulijat saavat chak 2005, 142–146) on nimittänyt ”ulkopuolella nauttia muistelmista, reportaaseista, radio- ja olemiseksi” (vnenahodimost). Sittemmin kahvi- tv-lähetyksistä, musiikin uudelleenjulkaisuista lan sijaintipaikasta on tullut myös neuvostokau- puhumattakaan. Kaikista näistä nousee esiin den jälkeisen nostalgian symboli (Boym 2001, se neuvostorockin traditio, jonka tunnemme – 149–155). Saigon-myytin elinvoima on ylittänyt ahtaat huoneistokonsertit, epäviralliset studiot, kahvilan fyysisen eliniän, mutta laulussa maini- IDÄNTUTKIMUS 2/2010 3 tut muut paikat ovat vaikeammin määritettävissä Akvariumin järisyttävä esiintyminen vuoden nykyhetkestä käsin. Orbita oli kahvila tai ehkä 1980 Tbilisin festivaaleilla: tapauksen asema jopa tietty reitti kaupungin keskustassa jota neuvostorockin käännekohtana on yleisesti rock-väellä oli tapana kulkea. Apotintie (Abbats- tunnustettu, mutta konsertin biisilistaa tai ylit- kaja doroga) puolestaan muistuttaa foneettisesti sepursuavia improvisointeja ei koskaan toistettu Abbey Roadia, jolla Beatlesin studio Lontoossa Leningradissa.3 sijaitsi, ja se saattaa myös viitata rock-väen Neuvostorockin kuvaukset korostavat epä- reitteihin. Pyhän Georgen saaren alkuperä on muodollista kulttuuria, johon kuuluivat sattu- eniten hämärän peitossa, se merkinnee saarta mankaupan ja henkilökohtaisten ponnistusten jossain Suomenlahdella, Sestroretskin lomaky- sävyttämät konserttijärjestelyt, ja jonka ilmapii- län lähistöllä. Kaikki nämä mahdolliset paikat riä kuvaillaan seuralliseksi ja puoleensavetävän esiintyvät kuitenkin nykyfanien keskusteluissa, erityiseksi (Matvejev 2001, 211–219; Startsev joissa pyritään kartoittamaan Grebenštšikovin ja 1986, 54–55). Jurtšak (Yurchak 2005, 148) kumppaneiden liikkeitä ja toimia.2 luonnehtii tässä yhteydessä vallitsevaa käytäntöä kanssakäymiseksi (obštšenije) ja tähdentää, että Rock-yhteisön ulkopuolisuus kyseessä on sekä prosessi että se sosiaalinen yhteys, joka prosessin aikana syntyy, ja joka Jurtšakin määritelmä ”ulkopuolella olemisesta” sisältää sekä ajatusten ja tiedon vaihtoa että on tarkoituksellisen epämääräinen; sillä tarkoi- yhteenkuuluvuutta ja kiintymystä osapuolten vä- tetaan ”tilaa, jossa ollaan samanaikaisesti tietyn lillä. Tänä väliaikaisuuden ja epämuodollisuuden kontekstin sisä- ja ulkopuolella” (Yurchak 2005, aikakautena syntyi ensimmäinen konkreettinen 127–128). Määritelmä auttaa ymmärtämään sitä, rock-kulttuuri, jonka teksteistä ja kuvista tuli miten rockmusiikin kaltainen taidelaji toimi ja kestäviä, toistettavia artefakteja. Kuten tulen tuli merkitykselliseksi myöhäisneuvostokauden osoittamaan, tämä ensimmäinen materialisoitu- kontekstissa. Jurtšak kuvaa sitä, miten monet minen tapahtui ilman valtiollisten elinten, kuten neuvostokansalaiset pystyivät ”elämään luovaa levy-yhtiö Melodijan, osallisuutta. Se tapahtui elämää, jonka poliittinen järjestelmä teki mah- kotoisten magnetofonien ja kelanauhojen avulla. dolliseksi, mutta jota se ei kuitenkaan rajoitta- Sen harjoittajat käyttivät valokuvaa, graafista nut” (ibid., 147). Saigonissa käydyt keskustelut suunnittelua ja piirroksia tuotteidensa korista- ja kahvilan inspiroimat tekstit eivät asettuneet miseen, ja nämä ensimmäiset ”boksit” koottiin virallista neuvostodiskurssia vastaan vaan täy- niillä laitteilla ja niistä materiaaleista joita oli densivät sitä. Samalla tavoin rock ei uhannut saatavilla (Ševerdjajev 2004, 74–77). Neuvostoliiton poliittista elämää, ja itse asiassa Artikkelini käsittelee Leningradin rock- arkielämää, työtä, vapaa-aikaa ja koulutusta hal- kulttuurin syntyä 1970-luvulla ja 1980-luvun litsevat järjestelmät ja rakenteet monessa mieles- alussa. Ensin tarkastellaan Akvariumin pioneeri- sä tekivät rock-tuotannon mahdolliseksi. Tämä äänitteitä, joiden avulla yhtyeen jäsenet pyrkivät musiikki soluttautui paradoksaalisiin, puoliksi konkretisoimaan musiikkinsa toistettavaksi tosiin, puoliksi kuvitteellisiin tiloihin kuten Sai- tuotteeksi, jonka yleisö voi vastaanottaa. Viime gon tai Pyhän Georgen mystinen saari; se muunsi vuosina monet Akvariumin ja muiden yhtyei- viralliset neuvostopaikat, kuten kulttuuritalot, den magnit-albumit on julkaistu uudelleen cd- hillittömän performanssin ja vahvistetun äänen levyinä, joita höystävät runsaslukuiset muistel- tiloiksi. Rock-kulttuuri kukoisti katoavaisissa majulkaisut ja radio-ohjelmat. Tällainen tekstien nautinnoissa, sen myytit perustuivat läsnäolol- uudelleenkierrätys on esimerkki aivan erityisestä le tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan, jonkun neuvostonostalgian tyypistä, joka eroaa useam- kanonisen esityksen todistamisesta, drinkeistä min tieteellisessä kirjallisuudessa käsitellystä jonkun päähenkilön kanssa. Hyvä esimerkki on nostalgiasta; siinä virallisen neuvostokulttuurin 4 IDÄNTUTKIMUS 2/2010 kieli keksitään uudelleen toiston avulla, joko iro- Magnitizdat: Rock-kulttuuri nisesti tai pyrkimyksenä vapauttaa symbolit nii- materialisoituu den perimmäisestä tarkoituksesta sijoittamalla ne rinnakkain muiden diskurssien kanssa (Yurchak Äänen, ja nimenomaan laulujen, siirtäminen 1999). Neuvostorockin nostalgiset uudelleenjul- nauhalle oli 1960-luvun neuvostokansalaiselle kaisut jälkineuvostolaiselle kuulijakunnalle ovat tavallista puuhaa kotona käytettävien avokela- enemmän menneen yhteisön kanssakäymisen nauhurien kehittämisen ja yleistymisen myötä arkeologista purkamista ja paljastamista yhteisön (Sosin 1975, 276–277; Yurchak 2005, 185–187). tuottamien materiaalisten artefaktien avulla. Se Äänittämistä ja siitä syntyviä tuotteita kutsuttiin tosiasia, että tämän sukupolven edustajat ovat termillä magnitizdat, mikä tarkoittaa sananmu- nykyisin poliittisen ja kulttuurisen valtavirran kaisesti ”magnetofonikustanne”. Ilmaisun poh- aktiivisia jäseniä, ei ole retrospektiivisessä jana on sana samizdat, mikä merkitsi tekstejä, luomisprosessissa sattumaa: jopa tulevat presi- jotka ”julkaistiin” ja levitettiin epävirallisia dentit keräilivät aikanaan Deep Purplen levyjä kanavia myöten. Molemmat käytännöt liittyivät (Remnick 2008). Grebenštšikoville myönnettiin luonnollisesti ilmaisuvapauteen, dissidentteihin vuonna 2003 valtiollinen kunniamerkki; ennen ja valtionsensuurin ohittamiseen. Kuten Ann Ko- muinoin etupäässä intelligentsijan piireissä maromi (2004, 603–618) on osoittanut, konekir- suosittua epävirallisten kommunalka-konserttien joitettu ja kopioitu samizdat tarjosi myös runsaan tähteä juhlittiin nyt Venäjän valtion sydämessä, esteettisen ja aineellisen perinnön, jota kirjailijat itse Kremlissä.4 ja taiteilijat hyödynsivät. Samalla tavoin myös Artikkelissa tarkastellaan neuvostorockin magnitizdat liittyy kiinteästi epäviralliseen ja piileviä muotoja, sen nykyistä konstruointia salaiseen. Välineen rooli bardilyriikan (avtors- ja uudelleenkirjoittamista 1990–2000 -lukujen kaja pesnja) vakiinnuttamisessa intelligentsijan Venäjälle – tandemina. Leningradin rockin parissa antoi sille lähtemättömän rikkomuksen, käynnissä oleva myytinrakentaminen perustuu rajalla olevan laittomuuden ja tabun leiman mielestäni sen ensimmäisiin muotoihin: edellä (Smith 1984, 91–110; Platonov 2004, 170–211). siteeratut sanoitukset on kyllästetty ennakoi- Materiaalikeskeisyys luonnehti tämänlaatuisia valla nostalgialla. Vaikka ne ovat Akvariumin magnitizdat-äänitteitä jopa enemmän kuin varhaisimpia, ne tähtäävät jo syntyhetkellään samizdatia. Äänittävät avokelanauhurit olivat kauan sitten kadonneiden aikojen, paikkojen ja kallisarvoisia kulutustuotteita, joiden rinnalla ihmisten muistelemiseen. Tällä tavoin ne enna- koottiin, arkistoitiin