Vol. 37 2012, nro 1 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i rf

ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, Puheenjohtaja — Ordförande (30.6.2012 asti) 00980 Helsinki. Puh. 040 557 3000, Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, e-mail: [email protected] 05840 Hyvinkää. Puh. (019) 338 231 kesäas., TOIMINNANJOHTAJA — e-mail: [email protected] VERKSAMHETSLEDARE Varapuheenjohtaja Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, Goniocera versicolor -loiskärpäsnaa- puh. 050 586 8531, 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, ras kärkkymässä tilaisuutta päästä e-mail: [email protected] loisimaan tarharengaskehrääjän e-mail: [email protected] TOIMIKUNNAT — UTSKOTT (Malacosoma neustria) toukkia. Muut hallituksen jäsenet: Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Female of Goniocera versicolor Mari Kekkonen, Peräniityntie 14 as 2, 05820 Hyvinkää Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten waiting for a chance to parasitize Puh. 040 769 5330, e-mail: [email protected] Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), the larvae of neustria. Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Petri Hirvonen (siht.), Jari Kaitila, Hannu Koski, Kuva/Photo: Chris Raper. Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, e-mail: [email protected] Panu Välimäki Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. Havainto- ja tiedonantotoimikunta: Baptria 1/2012 Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Sami Haapala, Lassi Jalonen, Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Vol. 37 Jari Kaitila, Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Julkaisija — Utgivare Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Suomen Perhostutkijain Seura ry Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Heikki Seppälä, Esko Tuomisto Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. TARVIKEVÄLITYS (Hyönteistarvike TIBIALE Oy) — Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana Ilmoitukset — Annonser tiistaisin klo 15.30–20.00. 1/1 sivu – sida 250 euroa OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • TILAUKSET: [email protected] 1/2 sivu – sida 150 euroa www.tibiale.fi 1/4 sivu – sida 80 euroa tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19).

Baptrian toimitus Päätoimittaja Panu Välimäki Simeonintie 3, 90410 Oulu, puh. 040 716 8516, e-mail: [email protected] Toimittajat: Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) e-mail: [email protected] Jari-Pekka Kaitila puh. 050 586 8531, e-mail: [email protected] Tervetuloa Hyönteistarvike Tibialeen. Tuoteluettelot ja Jaakko Kullberg hinnastot löydät Tibialen nettisivuilta: www.tibiale.fi puh. 050 328 8886, e-mail: [email protected] Timo Lehto (taitto) puh. 050 338 3725, Kokouksia loppuvuonna 2012 e-mail: [email protected] Timo Leponiemi SEURAN SYYSKAUDEN KOKOUKSISTA puh. 0400 939939, TIEDOTAMME TULEVISSA BAPTRIOISSA e-mail: [email protected] Tomi Mutanen SEKÄ SEURAN NETTISIVUILLA. e-mail: [email protected] – www.perhostutkijainseura.fi Magnus Östman, (ruotsinnokset) tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, e-mail: [email protected] O I K A I S U — Edellisessä Baptriassa (4/2011) sivulla 118 Paino — Tryckeri: kuvan 3 graafit a ja b olivat lipsahtaneet väärinpäin. Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Kannussinisiiven suhteen siis nimenomaan alkukesän Tieteelliset ja (suomenkieliset) Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto yksilöistä ei ole tietokantahavaintoja aivan viimeisimmil- lyhenteet Suomen eliömaakunnille. ISSN 0355-4791 tä vuosilta. — Toimitus.

2 Baptria 1/2012 Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S

Tarmokasta otetta

evätkokouksessa 15.4.2012 jäsenistö valitsi väisty- ikäisenä kuuluvansa viikonloppukokouksen nuorisokaartiin. vän puheenjohtajan esityksestä uuden puheenjohta- Seuran jäsenistössä nuoria toistaiseksi riittää, mutta miten jan Suomen Perhostutkijain Seuralle. Aivan ensim- hallitus aikoo osallistua näiden jäsenten aktivointiin ja toi- Kmäiseksi haluan julkisesti esittää kiitokseni pitkäaikaiselle saalta myös uusien nuorten jäsenten hankintaan. Myönnän, puheenjohtajalle Antti Aallolle, joka on ansiokkaasti johta- että nuorisoleiritoiminnan elvyttäminen on ollut merkittävä nut seuraa voimakkaan sekä jäsenmäärän että taloudellisen edistysaskel, mutta sopii epäillä riittävätkö nykyisenkaltai- kasvun aikana. Aika on ollut monella tavalla haastava, mutta nen tiedottaminen ja resursointi suotuisan nuorentumisliik- jäsenistö on pääsääntöisesti vaikuttanut tyytyväiseltä, mistä keen käynnistämiseksi. Nuorison aktivoimisessa merkittävä kiitos. Samalla haluan kuitenkin muistuttaa, että ”eläkepäi- rooli tulee olemaan juuri sähköisten palveluiden kehittämi- villäkin” voi olla aktiivisesti ja näkyvästi vaikuttamassa seu- sessä. Samalla toivon, että seura näkyisi myös jäsenlehdessä ran toimintaan esimerkiksi jäsenlehden kautta. aikaisempaa voimakkaammin esimerkiksi pääkirjoituksissa tai vaikka hallituksen oman tiedotuspalstan kautta. Useim- Uuden puheenjohtajan Reima Leinosen johtamalla hallituk- mat ongelmat kulminoituvat yhteisvastuullisuuden herät- sella riittää haasteita. Tiedonkerääminen ja -välitys on siirty- tämiseen. On selvää, että seuralla ei ole mahdollisuuksia mässä laajalla rintamalla lähes kokonaan sähköiseksi, seuran palkata uusia työntekijöitä, vaan toiminta tulee jatkossakin tasolla kokousaktiivit ovat ”ukkoutumassa” ja vapaaehtois- perustumaan vapaaehtoisiin. Nyt tulisi kartoittaa jäsenistön toimintaan on entistä vaikeampi rekrytoida uusia henkilöitä. halukkuus ja kaikenlaiset, pienetkin mahdollisuudet osallis- Havaintotietojen kerääminen on onnistuneesti sähköistetty tua toimintaa sekä selventää vastuualueet seuran johdossa julkisen tietokannan muodossa. Aineiston jälkikäsittely ja toiminnan riittävän koordinoinnin takaamiseksi. mahdollinen laaduntarkkailu ei kuitenkaan käytännössä toi- mi, ei edes seuran jäsenten palvelutarpeiden tyydyttämiseen Edellä mainituista lähtökohdista heinäkuussa aloittava uusi tähtääviltä osin. Tämän asian korjaamiseksi havaintotoimi- puheenjohtaja hallituksineen saa viettää monia mielenkiin- kunnan elvyttäminen ja hallituksen osoittamat lisäresurssit toisia hetkiä, sillä käytännön kipupisteisiin odotetaan tarmo- olisivat ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Esimerkiksi tie- kasta otetta. Toivon ja uskon heidän kuitenkin onnistuvan donantoartikkelien koostaminen ei työmääränsä seurauksena luotsaamaan seuramme nykyisiä haasteita vastaavalle tasolle voi olla jäsenlehden toimituskunnan vastuulla, kuten viime lähitulevaisuudessa. vuosina näytetään uskoneen. Samalla seuran vastikään uudis- tuneiden kotisivujen sekä ylläpitoon että edelleen kehittämi- Sydämellinen kiitos Analle, tervetuloa Reima. seen aikakauden tarpeet huomioiden olisi jatkossa varattava riittävästi resursseja. Mitä ”ukkoutumiseen” tulee, niin on Panu Välimäki hälyttävää vuosi vuoden jälkeen todeta itse hyvinkin keski-

3 Baptria 1/2012 JUHA TYLLINEN Baptria TIEDOTTAA

Perhosralli järjestetään jälleen — tervetuloa pinnaralliin 16.–17. kesäkuuta 2012! Epiblema foenellum Aiemmin joka toinen vuosi järjestetty pinnaralli on tarkoitus jatkossa järjestää vuosit- — kaarilaikkukääriäinen 22 mm tain. Tänä vuonna ralli järjestetään Salon alueella 16.–17.6. Kokoontuminen tapahtuu Perniön ABC-huoltoasemalla lauantaina 16.6. klo 10–11, jolloin varsinainen kohdealue Kirjoittajan osoite — Author’s address julkistetaan. Kohdealue on valittu aiempien rallien tapaan huonosti tunnetulta, mutta potentiaalisesti mielenkiintoiselta alueelta. Ralli alkaa 16.6. klo 12 ja päättyy 17.6. klo Juhani Itämies, 12, jolloin kokoonnutaan saunalliseen kokoontumistilaan vertailemaan tuloksia, var- Kaitoväylä 25 a6, FI–90570 Oulu, [email protected] mistamaan epäselviä määrityksiä ja tietysti käymään asiaankuuluva jälkipyykki sauno-

misineen. Tulokset julkistetaan sitten kun kaikki ovat saaneet listansa valmiiksi, kuiten- JUHANI ITÄMIES kin viimeistään klo 14. Saunomisaikaa on varattu klo 17 saakka. Aiemmista ralleista poiketen pyynti-/havainnointiponnistuksiin ei aseteta rajoituk- sia. Lisäksi jokainen joukkue ilmoittaa itse havaintonsa hyönteistietokantaan vähintään lajilistamuodossa. Tämä sen vuoksi, että alue ei rajoitu yhteen kymppiruutuun, eikä jär- jestäjä voi millään jälkikäteen selvittää, mistä ruudusta kenenkin joukkueen mikäkin laji on havainnoitu. Aiempaan tapaan suositellaan, että vaikeasti määritettävistä lajeis- ta tallennettaisiin näyteyksilöt. Joukkueiden koko on vanhaan tapaan 1–3 henkilöä. Ralli on oiva tilaisuus keräillä hyviä lajeja vähemmän tunnetulla alueella ja ennen kaikkea hauska sosiaalinen tapahtuma. Rallin päätyttyä autamme toinen toisiamme lajinmääritysten suhteen, joten vasta-alkajienkaan ei tarvitse sen vuoksi pelätä osallis- tumista. Näin ollen ralli on myös hyvä oppimistilaisuus, samalla selvitämme huonosti tunnetun alueen lajistoa. Tärkeintä ei ole voitto eikä edes rehti kilpailu, vaan hauskanpito mukavan harras- tuksen parissa harrastajakollegoiden kesken! 1 Tomi Mutanen ▶▶ Ilmoittautuminen sähköpostitse rallin alkuun mennessä: [email protected]

Löytyykö lähilehdostasi suurharvinaisuus?

Erakkokuoriainen elää vanhoissa jalopuumetsiköissä ja puistoissa. Suomessa tunnetaan vain kaksi populaatiota Turusta, mutta tämä voi johtua tiedon puutteesta. Lajin levinneisyys kartoitetaan tulevana kesänä etelärannikolla välillä Rauma–Kotka. Vapaaehtoiset osallistujat saavat ilmaiset pyydykset seurantaa varten. Vain hyönteisharrastajien laajamittainen yhteistyö voi paljastaa tämän 2 karismaattisen lajin todellisen levinneisyyden!

Pyrimme löytämään luonnonsuojelualueiden ulkopuolella si- jaitsevia, tutkimattomia lehtoalueita, joiden iäkkäissä ja isois- sa puuvanhuksissa harvinainen erakkokuoriainen voisi yhä elää. Tarkoituksenamme on selvittää erakkokuoriaisen todel- linen levinneisyysalue koko Etelä-Suomen rannikkoalueelta. Lajin todellisen levinneisyyden tunteminen on edellytys jär- kevän seuranta- ja suojelusuunnitelman laatimiselle. Lähdet- hän mukaan tutkimukseen! Ehdotetuista kohteista valitsem- me lupaavimmat, ja toimitamme näytteenottajille pyydykset, ohjeet ja luvat rauhoitetun lajin käsittelyyn. Ilmoittautumi- 0 1 2 3 4 cm nen on avoinna 1.5.–30.6.; itse tutkimus toteutetaan jaksolla 15.7.–15.8.2012. Erakkokuoriainen on kookas (2,2–3,6 cm) iäkkäissä lehtipuissa Erakkokuoriaisen levinneisyyskartoitus 2012, elävä kovakuoriainen, joka on erikoisen osallistu havainnoitsijana tai kerro havaintosi! elinympäristönsä ansiosta kansainvälinen ▶▶ Ilmoittautuminen ja lisätietoa osoitteessa: suurharvinaisuus. http://www.helsinki.fi/foodwebs/erakkokuoriainen 3

4 Baptria 1/2012 Kaarilaikkukääriäisen [Epiblema foenellum (L., 1758)] kasvattamisesta

Juhani Itämies

Epiblema foenellum -kääriäinen on meillä tavallinen ja etenkin eteläisessä Suomessa paikoin runsaskin. Lajin esiintymi- nen ulottuu etelästä Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosaan (Obb), mutta Kuusamon ja neljän pohjoisimman eliötieteellisen maakunnan alueilta lajia ei toistaiseksi ole ilmoitettu (Kullberg 2004). Laji tulee hyvin valolle ja on siten helposti tavoitet- tavissa. E. foenellum on poikkeuksellinen, sillä yksilöt säilyvät usein hyväkuntoisina jopa valorysissä, minkä seurauksena lajista saa kelvolliset malliyksilöt. Harvinaisempien perhosten ja erityisesti pikkuperhosten kasvattamisesta ja ennen kaikkea maastosta löytämises- tä on mukava saada muiden harrastajien hyviksi kokemia vihjeitä, jolloin on helpompi itsekin yrittää kyseisen lajin etsi- mistä. Tavallisemmista lajeista ei vastaavaa, etenkään kirjallista tietoa ole välttämättä saatavilla, koska havainnot koetaan turhan tavanomaisiksi julkaistavaksi. Elintapa-asioissa vaatimattomuus ei aina kaunista, mistä kertovat kirjallisuudessa toistuvat lukuisat virheet tai väärinymmärrykset tavallistenkin lajien elintapojen kohdalla. Tämän ajatuksen innoittama- na tarjoan pari vihjettä, miten E. foenellum -kääriäisen toukkia voi kerätä ja kasvattaa onnistuneesti aikuisiksi perhosiksi.

Epiblema foenellum reitä, joihin olen istuttanut juurakot kuin pujokätkökääriäinen (Phtheochroa ino- elää pujolla paremmatkin koristekasvit. Varsien kaiva- piana) ja pujokenttäkääriäinen (Dichro- misessa täytyy olla riittävän vahva huono rampha simpliciana). Varsinkin viime Toukan biologiaa ovat osuvasti kuvanneet puukko tai pieni puutarhalapio, sillä juu- mainittua on mukava saada hyväkuntoi- aikanaan jo Schütze (1931), Benander (1964) rakot ovat tukevaa tekoa, ja pujot kasva- sena, koska Dichrorampha-suvun lajit ja Emmet (1979). Varsinkin viimeksi mai- vat usein erittäin hankalasti kaivettavissa eivät tunnetusti ole helpoimmasta päästä nittu kuvaa yksityiskohtaisesti, miten tou- paikoissa. Jos kasvatusastiat säilytetään perhosia määrittää ulkoisesta olemukses- kan jäljet näkyvät keväällä edellisvuotisis- ulko-olosuhteissa, lajin normaaliin lento- ta ilman ensiluokkaista materiaalia. Kas- sa pujokasvustoissa (). aikaan (kesäkuun puolivälistä eteenpäin) vatettujen yksilöiden avulla lajien hah- Vapaasti käännettynä hän ilmaisee asian alkaa ämpäreihin ilmestyä vastakuoriutu- mottaminen on luonnollisesti helpompaa. seuraavasti: ”Toukka elää juurissa talveh- neita perhosia. Virheettömien perhosten Emmetin (1979) mukaan hyvin samanlaisia tien syöntipaikallaan; ennen talvehtimis- lisäksi kasvattamalla saa helposti liitet- merkkejä pujon varteen jättää myös mais- ta toukka syö osittaisen reiän varren ala- tyä kokoelmaansa myös lajin kotelon, jos sikoisa (Ostrinia nubilalis). Laji on vii- osaan peittäen sen seitillä, johon on ku- näistä on kiinnostunut (kuva 4). me vuosina ollut vakituinen eteläisessä dottu purumaisia varren palasia; syödyt Suomessa, mutta hajayksilöitä on havait- varret katkeavat helposti ja paljastavat Pujokasvatuksista kuoriutuu tu aina Keski-Suomea myöden. Hanko- täten toukan läsnäolon”. Tämä on tosiaan myös muita perhoslajeja niemellä O. nubilalis on ainakin vuonna osuva kuvaus toukan elintavoista. Kun ke- 2010 yksi runsaimmista pikkuperhosla- väällä huhti- ja toukokuun vaihteessa pen- Kasvatusastioita kannattaa alkaa seura- jeista loppukesän valorysämateriaalissa (P. koo pujon talventörröttäjä varsistoja, siel- ta hyvissä ajoissa, sillä oheistuotteena voi Välimäki, suull. tieto). Tämän perusteella lajin tä löytää helponlaisesti kuvatunlaisia kat- saada muutakin pujolla elävää lajistoa. It- onnistunut kasvattaminen pujon varsista kenneita varren tynkiä, joissa vaalea puru- selläni on toistaiseksi sivutuotteena tullut on odotettua, mutta omalla kohdalle tätä tulppa suorastaan ”hyppää” silmille (kuvat maitopeilikääriäinen (Eucosma lacteana), ei ole toistaiseksi tapahtunut.

1–3). Myöhemmin keväällä näitä ei enää JUHANI ITÄMIES kannata hakea, koska uudet versot peittä- vät nopeasti nämä lyhyet varrentyngät, ja siten E. foenellumin löytäminen on paljon vaivalloisempaa.

Kasvatus sujuu vaikeuksitta hyvin valmisteltuna

Kun purutulpallisia varrentynkiä löytää, pitää ne kaivaa maasta ja yksinkertaises- ti istuttaa sopivaan kasvatusastiaan. Itse olen käyttänyt noin 10 litran muoviämpä-

◀ KUVAT 1–3. Kun keväällä huhti- ja toukokuun vaihteessa penkoo pujon talven- törröttäjä varsistoja, sieltä löytää helponlai- sesti kuvatunlaisia katkenneita varren tynkiä, joissa vaalea purutulppa suorastaan KUVA 4. Virheettömien perhosten lisäksi kasvattamalla saa helposti liitettyä kokoelmaansa "hyppää" silmille. myös lajin kotelon, jos näistä on kiinnostunut.

5 Baptria 1/2012 Loiskärpäset — mainettaan kiintoisampia?

Jaakko Pohjoismäki & Chris Raper JAAKKO POHJOISMÄKI

1

Kirjoittajien osoitteet — Authors' Loiset Perhosharrastajista on varsin turhauttavaa addresses: perhosharrastuksessa kun harvinaisesta, työläästi etsitystä tou- kasta kehittyykin kauniin perhosen sijaan Jaakko Pohjoismäki Termi ”loinen” herättää useimmissa ih- jokin ”tyhmä” kärpänen. Loisilla on kui- Borngasse 15a, 61169 Friedberg, Saksa [email protected] misissä enemmän tai vähemmän atavisti- tenkin tärkeä merkitys muiden hyönteis- sia värinöitä. Ei lienekään yllättävää, että ten kantojen säätelijöinä, loisen runsau- Chris Raper 46 Skilton Road, Tilehurst, Reading, jopa luonnontutkijoiden objektiivisuus on den seuratessa pienellä viiveellä isäntä- United Kingdom loisten suhteen joskus koetuksella, kuten eläimensä runsautta. Luonnossa vuorovai- chris.raper@.org.uk kuulun hyönteistutkijan Tahvo Kontunie- kutukset ovat toki tätä monimutkaisem- men kommentti vuoden 1969 Maapallon pia, mutta on selvää, että loiset eivät voi hyönteiskuvasto -kirjassa osoittaa: löytää luontaisen elinympäristönsä kaik- kia soveltuvia isäntiä eivätkä siten voi py- KUVA 1. Useimmat loiskärpäset ovat Näyttää varmalta, että loiskärpäset syvästi romauttaa isäntäeläimensä kantaa väritykseltään harmaamustia ja niillä on yhdessä loispistiäisten kanssa romahtamatta itsekin. Perhosten kohdal- tavanomaista karkeampia, piikikkäitä ovat syypäitä siihen, että monet la laji- sekä yksilörunsauteen vaikuttavat- sukasia. Loiskärpästen siipien lepoasento viattomista perhosistamme, jotka kin ehkä eniten sopivien elinympäristöjen on myös luonteenomaisen leveä. Kuvassa vielä jokin aika sitten olivat yleisiä, määrä sekä ilmastolliset olosuhteet. lehtipistäistoukkia loisiva Phyllomya tulevat yhä harvinaisemmiksi. volvulus. | FIG. 1. Most tachinids are rather dull, black-gray with Menestynyttä strong upright bristles. Notice also the Lausuman arvolataus on ymmärrettävä, monimuotoisuutta typical wide wing posture. The pictured sillä loiskärpäset ovat keskimäärin varsin Phyllomya volvulus is a common parasi- rumia, karvaisia kärpäsiä, joiden toukat Tulemme harvoin ajatelleeksi, että loise- toid on Tenthredinidae larvae. syövät isäntäeläimensä hitaasti hengiltä. na eläminen on maapallon menestyneim-

6 Baptria 1/2012 Parasitic flies – more interesting Parasitflugor – intressantare than their reputation? än sitt rykte?

Tachnid flies (Diptera: Tachinidae) are a highly diverse family of Flugorna i familjen Tachinidae (Diptera) uppvisar stor diversitet; flies with around 10,000 described species world wide. With over omkring 10 000 arter över hela världen är beskrivna. Med sina 310 310 species they are also the second most species rich family of arter är de efter svävflugorna (Syrphidae) den artrikaste familjen true flies in Finland after howerflies (Syrphidae). All tachinid flies av äkta flugor i Finland. Alla tachinidflugor lever parasitiskt på live as parasitoids of other , usually killing the host in andra leddjur, oftast så att de dödar värddjuret i slutet av sin lar- the end of their larval development. The vast majority of tachinids vutveckling. En överväldigande majoritet av tachiniderna parasit- parasitize Lepidopteran hosts, the next most important groups be- erar på fjärilar. Den nästviktigaste gruppen av värddjur är växtstek- ing saw flies (Hymenoptera: Symphyta) and beetles (Coleoptera). lar (Hymenoptera: Symphyta) och skalbaggar (Coleoptera). Föru- Besides their morphological diversity, tachinid flies also display tom en hög morfologisk diversitet uppvisar tachinidflugorna också an impressive variety of ecological as well as behavioral adapta- en imponerande variation av ekologiska och etologiska anpassnin- tions to their hosts biology. Parasitoids are also important indica- gar till värddjurets biologi. Parasiterna är också viktiga indikatorer tors of overall biological diversity, local foodwebs and the overall på den biodiversiteten i stort, lokala näringskedjor och ekosyste- status of the ecosystem. Although Tachinid flies have generally mens allmänna tillstånd. Fastän tachinidflugor generellt har visat proven to be useful in biocontrol of pest , experience has sig vara användbara vid biologisk bekämpning av skadeinsekter shown that good knowledge of the ecology of the parasitoid-host har erfarenheter visat att det behövs god kunskap om parasitens interactions in mandatory before decicions to release parasitoids och värdens ekologiska relation innan beslut fattas om att släppa into new areas are made. Finally, the importance of lepidopterists ut parasiten i nya områden. Vi vill också betona att det är viktigt in making observations of tachinid species, hosts and ecology is att lepidopterologer gör observationer av tachinidarter, deras värd- emphasized. ar och ekologi.

piä elintapastrategioita. Jokainen elävä rasitoideja sanan varsinaisessa merkitys- äistoukat ja kovakuoriaset. Loiskärpäs- eliölaji on potentiaalinen resurssi, jota jo- essä. Koska parasitoidille ei kuitenkaan lajeja tavataan Suomessa myös heinäsir- kin muu eliö voi sopeutua hyödyntämään. ole hyvää suomenkielistä vastinetta tässä koilla, okasirkoilla, pihtihäntäisillä, vaak- Eikä vain yksi, vaan useampi loinen voi artikkelissa käytetään niistä perinteisem- siaistoukilla sekä juoksujalkaisilla, maail- erikoistua elämään isännän eri kehitysvai- pää termiä ”loinen”. Samoin loiskärpäsil- malla lisäksi ainakin skorpioneilla, hämä- heilla tai ruumiin eri osissa. Lajiston mo- lä tarkoitetaan nimenomaan Tachinidae- häkeillä, rukoilijasirkoilla, kummitussir- nimuotoisuuden kasvaessa loisten moni- heimon varsinaisia loiskärpäsiä. koilla, kehruujalkaisilla, torakoilla ja am- muotoisuus kasvaa vieläkin enemmän. On Loiskärpästen lajirunsaus vähenee siir- piaistoukilla. Loiskärpäsnaaras voi munia esitetty, että yli puolet maapallon kaikista ryttäessä tropiikista korkeammille leveys- suoraan isäntäeläimensä pinnalle tai vä- lajeista olisi loisia ja näistä jopa kolman- asteille. Suomessa heimo on silti noin 310 littömään läheisyyteen. Kun isäntäeläin nes olisi parasitoideja, eli hyönteisiä jotka lajilla kukkakärpästen jälkeen runsaslaji- on piilotteleva tai jääräkuoriaistoukan ta- kehittyvät toukkana toisissa selkärangat- sin kärpäsheimo. Lajisto on Suomessakin voin elää syvällä puun sisässä, vastakuo- tomissa tappaen nämä kehityksensä lopus- varsin monimuotoista koon vaihdellessa riutuneet pienet loistoukat voivat itse ede- sa. Loiskärpäset (Tachinidae) ovat hyvä 2–20 mm ja ulkonäön harmaanmustista tä isännän käytäviin ja paikallistaa tämän. osoitus samasta monimuotoisuudesta: La- peruskärpäsistä varsin näyttäviin oranssi- Kuvatunlaisilla kärpäslajeilla toukkien jeja tunnetaan maailmanlaajuisesti lähes mustakuvioituihin lajeihin. Pienellä har- kuoriutuminen tapahtuukin yleensä hyvin 10 000, mikä tekee heimosta runsaslaji- jaantumisella loiskärpäset ovat helposti pian munimisesta. Jotkin loiskärpäset puo- simman kaksisiipisheimon surviaissääs- tunnistettavissa jo maastossa epätavalli- lestaan munivat hyvin pieniä munia isän- kien jälkeen (Stireman ym. 2006). Parasitoidi- sen leveästä lepoasennosta ja monesti kär- nän ravintokasville, jotka tämä syö kas- na eläviä lajeja on myös monissa muissa päseksi pitkähköistä tuntosarvista. Useat vin mukana. Loiskärpäslajista ja isäntä- kärpäsheimoissa, kuten loiskärpästen su- lajit ruokailevat aikuisena kukilla tehden eläimestä riippuen yhdessä isännässä voi kulaisryhmissä raatokärpäsissä (Callipho- niistä tärkeitä pölyttäjähyönteisiä. Monil- kehittyä yksi tai useampia loisia. Suuril- ridae), ruutukärpäsissä (Sarcophagidae) la lajeilla koiraat pitävät reviirejä, tyypil- la kiitäjäntoukilla loisiville lajeille on tyy- sekä maasiiroilla loisivassa pikkuheimos- lisesti korkeammilla maastonkohdilla tai pillistä, että yksi isäntätoukka voi tuottaa sa . Muista heimoista mai- muille selvähköillä maamerkeillä, kuten kymmeniä kärpäsiä. nitsemisen arvoisia ovat hämähäkeillä loi- puunrungoilla ja oksankärjillä. Naaraat Useilla perhostoukilla loisivilla lajeil- sivat kuulakärpäset (Acroceridae), aikui- puolestaan huomaa usein lentämässä pis- la on varsin väljät isäntälajivaatimukset. silla myrkkypistiäisillä loisivat naamio- tiäismäisen mutkittelevasti kasvillisuuden Yleiset -lajit munivatkin sato- kärpäset (), kotiloilla ja etanoil- seassa isäntäeläimiä etsien. ja munia suoraan perhostoukkien vauri- la loisivat luhtakärpäset (), oittamille ravintokasveille. Kuoriutuneet sekä kaksois- eli tuhatjalkaisilla loisivat Elintapojen ihmeitä toukat pysyvät munankuoressa kiinni ta- Phaeomyiidae-kärpäset. Kiiliäiset (Oestri- kapäällä ja toivovat kohdalle sattuvan so- dae) ja saivartajat (Gasterophilidae) puo- Suurin osa loiskärpäsistä loisii sisäloisi- pivan isäntätoukan johon tarrautua. Sa- lestaan ovat toukkana nisäkkäiden sisäloi- na perhostoukilla, seuraavaksi yleisimmät moin menettelee Suomen suurin laji Ta- sina eläviä kärpäsiä, eivätkä siten ole pa- isäntävaihtoehdot ovat luteet, sahapisti- grossa, jonka isännäksi yleensä va-

7 Baptria 1/2012 KUVA 2. Runsaslajisen Siphona- JAAKKO POHJOISMÄKI suvun loiskärpäsillä on pitkä polvi- taitteinen imukärsä. Suvun lajit loisivat etupäässä yökkös- ja mitta- ritoukkia, mutta muutama laji on erikoistunut vaaksiaistoukille! Kuvassa varhain keväällä lentävä Siphona ingerae. | FIG. 2. The members of the species rich Siphona have a long, geniculate proboscis. Most of the species live as parasitoids of noctuid and geometrid , but some have specialized on attacking Tipulidae larvae! This Siphona ingerae is an early spring species.

KUVA 3. Sievä Tachina ursina -loiskärpänen matkii olemuksel- 2 3 laan erakkomehiläisiä. Lajin isäntää ei tunneta, mutta todennäköi- simmin jokin toukkana talvehti- va yökkönen. | FIG. 3. The cute Tachina ursina mimics solitary bees. Its host is unknown, but is likely to be a noctuid that overwinters as a .

4

KUVA 4. Loiskärpäsillä esiintyy myös sukupuolidimorfismia. Joillakin lajeilla tämä voi olla huomiotaherättävän ilmeistä, mutta yleensä eron huomaa vain silmien koossa. Koiraan (vasemmalla alhaalla) silmät ovat paljon kookkaamat kuin naaraalla (oikealla ylhäällä). Koiraat tarvitsevat hyvää näkökykyä reviirinsä vartioimiseen ja naaraiden tunnistamiseen. Kuvan laji on harvinaisena Etelä-Suomessa esiintyvä Ernestia puparum. Isäntälaji tuntematon. | FIG. 4. Sexual dimorphism is common in Tachinidae. In some species this is very obvious, but usually it is confined to the eye size. Male (below left) eyes are larger than in females (above right). Males need better vision to defend their territory and to identify females from distance. The pictured Ernestia puparum is rather rare in southern Finland. Host unknown.

8 Baptria 1/2012 JAAKKO POHJOISMÄKI KUVA 5. Phasiinae-alahei- mon loiskärpäset loisivat luteilla ja ovat usein varsin näyttäviä lajeja. Kuvan kookas Keski-Eurooppalainen Phasia aurigera on kotoisan Phasia hemipteran tavoin hyötynyt ilmastonmuutoksesta ja laajentanut esiintymisaluet- taan. Laji tavataan jo Etelä- Ruotsissa ja on ehkä odotet- tavissa Suomeenkin lähivuo- sina? | FIG. 5. Members of the Phasiinae subfamily are all parasitoids of true bugs (Heteroptera) and often quite attractive looking as species. The central European Phasia aurigera shown here has apparently benefitted from the recent climate change and has already spread to southern Sweden. Soon also in Finland? 5 likoituu jokin suuri karvakehrääjä kuten akseen suoraan isännän sisään. Kuitenkin sen turvin ns. cocktailkutsu-ilmiöön, jossa tammikehrääjä (Lasiocampa quercus) tai joillakin lajeilla, kuten luteita loisivilla ne pystyvät keskittymään yksittäiseen ää- heinähukka (Macrothylacia rubi). Lois- loiskärpäsillä, tavataan muuntuneita taka- neen moniäänisessä kakofoniassa. kärpäsillä erikoistuminen osoittautuukin ruumiin kärkikilpirakenteita, jotka toimi- yleensä erikoistumiseksi isännän elinta- vat erilaisina purkinavaajina tai peitsinä Luonnon monimuotoisuuden poihin. Esimerkiksi Xylotachina diluta on isännän suojauksen murtamisessa. Varsin ilmentäjiä erikoistunut puuntuhoojan (Cossus cos- pitkälle ovat menneet myös pienet Ron- sus) toukkiin, jotka elävät yleensä syväl- dania-suvun loiskärpäsnaaraat, joilla on Lajirunsaudestaan johtuen loiskärpäset ja lä puuaineksessa ja niihin tuskin sattumal- hyvin joustava, teleskooppimainen mu- loispistiäiset yhdessä muiden loishyön- ta törmäisi. Sama pätee pihtihäntäisillä nanasetin. Kärpäset käyttävät hyvää nä- teisten kanssa muodostavat maapallon ja juoksujalkaisilla loisiviin lajeihin. Hy- kökykyään sihdatessaan laitteen suoraan monimuotoisimpia yhteisöjä. Yksi isäntä- vin mielenkiintoista erikoistumista osoit- paksukuorisen kärsäkkään nieluun tämän hyönteislaji eri kehitysvaiheineen voi tyy- taa Pohjois-Suomessa tavattava Mintodes syödessä. pillisimmillään pitää yllä kymmentä lois- picta -loiskärpänen, jonka isäntänä toimii Valtaosa loiskärpäsistä ovat lämpö- ja hyönteislajia, joissakin tapauksissa jopa yksinomaan soilla elävien kekomuura- päiväaktiivisia, vaikka poikkeuksiakin on. viittäkymmentä. Lois-isäntähyönteisyh- haisten (Formica aquilonia) pesissä elä- Suomessa tavattavista lajeista yöaktiivisia teisöjen tutkiminen auttaakin ymmärtä- vä kekokoi ( ochraceella). ovat mm. yöllä liikkuvia yökköstoukkia mään yleisiä luonnon monimuotoisuuteen Vaikka loinen itse on olemukseltaan hie- loisiva Ceromya silacea ja aikuisia juhan- vaikuttavia tekijöitä. Esimerkiksi useim- man kekomuurahaismainen, on epäselvää nusturilaita (Amphimallon solstitialis) loi- mat loiset ovat huonompia levittäytymään miten se pystyy ohittamaan pesäänsä var- siva Istocheta longicornis. Täysin yöelä- kuin isäntänsä. Tämä korostuu erityisesti tioivat muurahaiset muniakseen kekokoin mään sopeutuneita, luontodokumenteis- hajanaisten elinympäristöjen ravintover- toukkiin. Vastaanvanlaista ravintoverkon takin tuttuja loiskärpäsiä löytyy Ormiini- koissa. Suomessa tehdyissä tutkimuksis- monimutkaisuutta edustaa myös etelä- sukuryhmästä. Nämä kärpäset ovat yöl- sa on havaittu, että luonnontilaisissa met- eurooppalainen Fischeria bicolor -lois- lä sirittävien sirkkojen sekä hepokattien sissä käävillä elävien koiperhosten loisena kärpänen, joka loisii Alophia combustella loisia ja paikallistavat isäntäeläimen näi- esiintyvä Phytomyptera cingulata -lois- -koisan toukkia. Kyseinen koisa puoles- den laulun perusteella. Niille on kehitty- kärpänen kärsi ensimmäisenä elinympä- taan elää syöden pistasiapähkinälle äkä- nyt keskiruumiin ensimmäisen hengitys- ristön pirstoutumisesta (Komonen ym. 2000). miä aiheuttavia kirvoja eläen piilottelevaa aukon yhteyteen eräänlainen tärykalvora- Jos koilla on vaikeuksia löytää kääpiä, elämää äkämän sisällä. kenne, mikä mahdollistaa äänen hyvin tar- vielä suurempia vaikeuksia on loiskärpä- Useimmat loiskärpästoukat pystyvät kan kolmiulotteisen paikantamisen. Ryh- sellä löytää kääpiä, joissa on puolestaan itse tunkeutumaan isäntäeläimensä pinta- mä on hyvin monimuotoinen ja runsasla- sopivia koiperhosen toukkia. kuoren läpi. Kovakuorisiin isäntiin tou- jinen Amerikoissa, mutta yksi laji esiintyy Samoin hyvin monimuotoiset ja vaih- kat usein kaivautuvat ruumiinjaokkeiden myös Euroopassa. Hieman yllättäen, Or- televapiirteiset elinympäristöt näyttävät nivelien pehmeämmistä kohdista. Toisin- mia-loiskärpäset ovat osoittautuneet erin- tasoittavan vuotuista vaihtelua loisittujen kuin pistiäisillä, kärpästen esivanhemmil- omaiseksi mallieläimeksi neurotieteissä, isäntähyönteisten suhteellisissa osuuksis- le ei ole kehittynyt aikoinaan pistinmäisiä varsinkin kuuloaistimuksen synnyn tut- sa ja mahdollistavat samalla suuremman munanasettimia, joita loiskärpäset voisi- kimuksessa. Kärpäset esimerkiksi pysty- loisten lajimäärän kuin pelkistetymmät vat hyödyntää loispistiäisten tapaan muni- vät verrattain yksinkertaisen hermoituk- ympäristöt, jotka samalla ovat herkempiä

9 Baptria 1/2012 hyönteisten äkkinäisille kannanvaihteluil- hyvin hankala tuholainen. Koska hyöntei- vittäytyi hyvin nopeasti sekä osoittautui le. Sama periaate korostuu myös loishyön- siä on hyvin vaikea hävittää luonnosta ih- vaikeaksi lehtipuiden tuholaislajiksi. Leh- teiset tarjoamassa merkittävässä ekosys- miskonstein, on tulokaslajeja yritetty saa- tinunna on Euroopassakin metsätuholai- teemipalvelussa: tuhohyönteisten kanto- da kuriin tuomalla paikalle niiden luontai- nen esiintymishuippujensa aikaan, mutta jen runsauden rajoittamisessa. Tarkastel- sia petoja ja loisia. Loiskärpäsillä suorite- palautuu yleensä hyvin nopeasti ruotuun taessa koko hyönteisyhteisöä, kattavasti tusta biologisesta torjunnasta parhaimmat varsin kirjavan loishyönteiskiltansa ta- luonnonkasveja suojavyöhykkeillä omaa- kokemukset ovat isopihtihäntää (Forficu- kia. Kannanhuippujen aikaan Compsilura vat, monimuotoiset ja pienialaiset luomu- la auricularia) ja japaninturilasta (Popil- concinnata -loiskärpänen on hyvin vallit- viljelmät pitävät yllä tutkitusti suurempia lia japonica) vastaan Pohjois-Amerikas- seva, minkä vuoksi laji valittiin lehtinun- loishyönteismääriä ja ovat vähemmän alt- sa. Molemmissa tapauksissa loislajit ovat nan biologiseen torjuntaan myös Pohjois- tiita tuholaisille kuin tehoviljelyalat (Mac- hyvin erikoistuneita tulokaslajia vastaan Amerikassa. Valitettavasti ekologiselle fadyen ym. 2011). Tosin on pidettävä mieles- ja onnistuneet myös sopeutumaan kiitet- tiedolle lajista annettiin vähän painoar- sä, että näennäisesti samankaltaiset elin- tävästi uuteen ympäristöönsä. Japaninturi- voa ennen istutuspäätöstä. Kyseinen lois- ympäristöt eivät ole välttämättä yhtä laji- laan loisen (Istocheta aldrichi) ainoa on- kärpänen on hyvin moniruokainen ja suo- rikkaita. Loisten kohdalla suuri merkitys gelma tuntuu olevan, ettei se jostain syys- sii lähinnä kookkaita perhostoukkia, loi- lienee myös kohteen pitkäkestoisuudella, tä ole kovin hyvässä synkronissa isäntän- sien luontevasti siis myös lehtinunnia sil- läheisellä etäisyydellä muista sopivista sä elinkierron kanssa uudella mantereella: loin kun nämä ovat runsaita. Lehtinunnal- elinympäristöistä sekä alueella esiintyvil- Suurin osa kärpäsistä lentää viikkoja ai- la on kuitenkin vain yksi sukupolvi vuo- lä isäntälajeilla. Loisilla voi olla myös toi- kaisemmin kuin isäntäkuoriaisen esiinty- dessa kun taas concinnata-kärpäsellä niitä senlaista taloudellista merkitystä: Exoris- mishuippu ajoittuu. Loinen on kuitenkin on useita. Seurauksena oli, että kärpänen ta sorbillans -loiskärpänen on monin pai- muuten hyvin tehokas ja tappaa isäntän- alkoi loisia myös kaikkia suuria paikalli- koin Aasiaa paha silkkiperhosviljelmien sä varsin nopeasti ennenkuin tämä ehtii sia kehrääjäperhostoukkia, jotka puoles- tuholainen! lisääntyä. Kärpästoukka pystyy myös jo- taan eivät olleet sopeutuneita tämän kal- tenkin manipulomaan isäntänsä kaivautu- taiseen viholliseen (Van Driesche ym. 2004). Biologinen torjunta: maan maahan, jossa loisen kotelo voi tal- Lehtinunnan harkitsematon biologisen menestystä ja hölmöilyä vehtia. Samanlaista isännän käyttäytymi- torjunnan yritys on johtanut tilanteeseen, sen ohjausta tunnetaan myös naamiokär- jossa monet jo ennestään elinympäristöjen Maailmanlaajuisesti yksi hankalimpia päsillä. muutoksesta kärsivät kotoperäiset kehrää- ekologisia haasteita ovat tulokaslajit. Näi- Joidenkin lajien kanssa on jouduttu jäperhoslajit ovat taantuneet merkittäväs- tä löytyy myös hyönteisistä, joiden tapa- ojasta allikkoon. Lehtinunna (Lymantria ti. uksessa muulle maankolkalle vahingossa dispar) tuotiin aikoinaan Yhdysvaltoihin Keski-Amerikkalaista Trichopoda pen- tai tarkoituksella levinneestä ötökästä on erään harrastelijaluonnontieteilijän tutki- nipes -loiskärpästä on käytetty laajasti tullut luonnollisten vihollisten puutteessa muskohteeksi. Laji pääsi karkuun ja le- koko Amerikan mantereella vihannesvil- JAAKKO POHJOISMÄKI

6

KUVA 6. Loiskärpäset osaavat parhaiten sen mistä perhosharrastajat eivät tykkää: muuttaa perhosenlihan kärpäsenlihaksi. Tämän täplätar- hayökkösen (Melanchra persicariae) kohtaloksi koitui Athrycia curvinervis -loiskärpänen. Kyseinen loiskärpäslaji koteloituu tyhjään isäntätoukan nahkaan, monet muut lajit jättävät kuolleen isäntänsä tai koteloituvat esim. tämän kotelokopan sisään. Kahden kärpäskotelon muodot kuolleen toukan nahan sisällä voi nähdä alemmassa oikeanpuolisessa kuvassa. | FIG. 6. This Melanchra persicariae was parasitized by an Athrycia curviner- vis tachinid , whose larvae have pupated inside the empty host skin. Two puparia can be seen in the lower right picture. Many other tachinid larvae leave the dead host or pupate inside the host cocoon.

10 Baptria 1/2012 JAAKKO POHJOISMÄKI

7

KUVA 7. Toisinkuin loispistiäisillä, loiskär- päsen toukkien täytyy olla kosketuksissa ulkoilmaan hengittääkseen. Tämä tapahtuu erityisen, isännän kudoksesta muodostu- neen hengitysputken kautta, jotka varsinkin vaaleilla perhostoukilla näkyvät helposti havaittavina mustina arpina. | FIG. 7. Tachinid larvae need to remain in contact 8 with the outside air to breathe. This takes place via specialized respiratory siphons, KUVA 8. Loispistiäisistä poiketen loiskärpäset eivät kehrää kotelokehtoa, vaan muodostavat which are formed from the host tissue and tyypillisen ”pilkkitoukista” tutun tynnyrikotelon. | FIG. 8. Unlike parasitic wasps, tachinid larvae are often obvious as black scars on pale cater- do not spin their own cocoons but instead form characteristic fly puparia. pillars. jelmillä esiintyvien luteiden torjunnassa daan arvioida parhaiten vasta pitkällä tar- Perhosharrastajien merkitystä loistut- (Colazza ym. 1996). Laji loisii Amerikoissa kastelujaksolla. On mahdollista, että lude- kimuksessa korostaa se, että isäntätoukki- melko monia taloudellisesti merkittäviä ja kärpäslaji muodostavat kestävän lois- en löytäminen on täysin oma taiteenlajin- typpyluteita, mm. Anasa tristris -kurpit- isäntäsuhteen. Tulokaslajin merkityksestä sa, joka vaatii paljon perehtymistä, aikaa saludetta. Yhteistä isäntäluteille ovat nii- luteen kotoperäisille loisille ei ole tietoa. ja paikkatuntemusta. Aina sopiva isäntä- den erittämien hajuaineiden varsin tarkka toukka ei myöskään takaa loisia. Olen esi- yhteiskoostumus. Ilmeisesti sopivanlaisen Perhosharrastajat merkiksi itse kasvattanut lähemmäs 100 hajukoostumuksen vuoksi loiskärpänen avainasemassa sireenikiitäjän (Sphinx ligustri) toukkaa kelpuuttaa isännäkseen myös hyvin laajal- loishavaintojen tekijöinä havaitsematta ainuttakaan loista. Mainit- le levinneen, Välimeren alueelta lähtöisin takoon, että sireenikiitäjällä elävä Winthe- olevan Nezara viridula -luteen. Kärpästä Huolimatta loisten aiheuttamasta turhau- mia cruentata -loiskärpänen tavattiin Suo- onkin käytetty kyseisen luteen torjunnas- tumisesta, perhosharrastajien tekemät melle uutena vasta 2007 ja lajista on edel- sa Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja havainnot loisista, näiden isännistä sekä leen varsin vähän havaintoja. Erityisesti Hawaijilla. Vuonna 1988 pennipes-lois- mahdollisesta ekologiasta ovat usein ai- tarkkailtavia isäntäryhmiä olisivatkin isot kärpänen tavattiin hieman yllättäen Roo- nutlaatuisen tärkeitä. Monet harvinaiset pussikkaat (Psychidae), tupsukkaat (Ly- man kansainvälisen lentokentän läheltä ja spesialistiloiset ovat vaikeita löytää ”ken- mantriidae), kääpien ja linnunpesien pik- sittemmin laji on levinnyt koko Välime- tällä” ja siten helpoiten havaittavissa kas- kuperhoset sekä päiväperhosista verkko- ren alueelle (Freidberg ym. 2011). On melko vattamalla näiden isäntiä. Ilman kasva- perhoset. Vastoin ennakkoluuloja, loiskär- varmaa, että laji on saapunut Eurooppaan tushavaintoja ei tiedettäisi esimerkiksi le- päset ovat verrattaen helppoja määrittää ja vahingossa, mutta lajin hyvä menestymi- pän lasisiiven (Synanthedon spheciformis) iso osa lajeista on määritettävissä hyvälaa- nen on ollut hälyttävää. Toistaiseksi on ol- loisen Leskia aurean tapaa manipuoloida tuisista, sivulta otetuista valokuvista. Otan lut lohdullista havaita, että laji näyttää loi- isäntätoukkansa käyttäytymistä: Ennen mielelläni havaintoja vastaan ja määritän sivan Euroopassa ainoastaan Nezara viri- koteloitumista loisittu toukka tekee kuo- kasvatuksista tulleita loisia. Toivottavasti dula -ludetta, ollen tosin paikallisesti tä- riutumisaukkoon purutuppaan normaalin tulevalla perhoskaudella annetaan siis ar- män merkittävin loinen. Loistulokkaan le- ohuen (kärpäsenkestävän) kuoren sijaan voa myös loisille! vittäytymisen ekologisia vaikutuksia voi- (Vuola & Korpela 1978).

Komonen, A., Penttila, R., Lindgren, M. & Hanski, I. 2000: Van Driesche, R., Reardon, R.C. & United States Forest Health Lähteet Forest fragmentation truncates a food chain based on an old- Technology Enterprise Team. 2004: Assessing host ranges of growth forest bracket fungus. — Oikos 90: 119–126. parasitoids and predators used for classical biological control: a guide to best practice. — Forest Health Technology Colazza, S., Giangiuliani, G.& Bin, F. 1996: Fortuitous Macfadyen, S., Craze, P.G., Polaszek, A., ja Achterberg, K. & Enterprise Team, U.S. Dept. of Agriculture, Forest Service, introduction and successful establishment of Trichopoda Memmott, J. 2011: Parasitoid diversity reduces the variability Morgantown, W. Va. pennipes F: Adult parasitoid of Nezara viridula (L). in pest control services across time on farms. — Proceedings — Biological Control 6: 409–411. of the Royal Society of London B 278: 3387–3394. Vuola, M. & Korpela, S. 1978: Suomen lasisiipisten (Sesiidae) ja puuntuhoojien (Cossidae) elintavoista (); 4. Freidberg, A., Morgulis, E. & Cerretti, P. 2011: The invasive Stireman, J.O., O’Hara, J.E. & Wood, D.M. 2006: Tachinidae: Lepänlasisiipi (Synanthedon spheciformis) ja pohjanlasisiipi species, Trichopoda pennipes (F.) (Diptera: Tachinidae), Evolution, behavior, and ecology. — Annual Review of (S. polaris). — Notulae Entomologicae 58: 101–105. found in Israel. — Tachinid Times 24: 14–15. Entomology 51: 525–555.

11 Baptria 1/2012 Harvinaisten perhoslajien jälleenlöytämisen todennäköisyydestä: Ruiskaunokkilattakoi ( laterella) ja äkämäkätkökääriäinen (Cochylimorpha hilarana)

Jari-Pekka Kaitila JARI-PEKKA KAITILA JARI-PEKKA

KUVA 1. Ruiskaunokkilattakoille (Agonopterix laterella) sopivia elinympäristöjä Puolassa (kuva) ovat kuivahkot ruiskaunokkia eli ruiskukkaa kasvavat pellonlaiteet. Suomessa sekä ruiskukan että samalla ruiskaunokkilattakoin kannat romahtivat 1950-luvulla. Viimeisimmässä uhanalais- luokituksessa ruiskaunokkikoi on luokiteltu Suomesta hävinneeksi.

Kirjoittajan osoite — Author’s adderess Sekä varman paluun tehneet että epäi- elinympäristöjen tilasta ja mahdollisesta lyksettä paluuta yrittävät lajit luokiteltiin esiintymisestä Baltiassa. Näiden kahden Jari-Pekka Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa uusimmassa uhanalaisarvioinnissa joko lajin löytyminen uudelleen Suomesta ai- [email protected] johonkin uhanalaisluokkaan [kriittises- van lähivuosina ei ole erityisen todennä- ti uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset köistä, mutta täysin mahdotontakaan se ei (EN), vaarantuneet (VU)], silmällä pidet- ole. Moni muukin epätodennäköinen ”le- täviksi (NT) tai jotkut voimakkaimmin viäjä” tai ”palaaja” on kuin taikaiskusta il- iime vuosina etelämpää on le- levinneet lajit jopa elinvoimaisiksi (LC) maantunut maahamme viime vuosien ai- vinnyt ainakin osittain lämpe- (Rassi ym. 2010). Tästä huolimatta osa lajeis- kana. Miksei siis nämäkin voisi? Joka ta- nevän ilmaston seurauksena ta tulkittiin edellisen tarkastelun tapaan pauksessa alla käsitellyt lajit kannattaa koko joukko uusia perhosla- Suomesta hävinneiksi ja lisäksi muutamia edelleen pitää mielessä ja niiden mahdol- jejaV Suomeen. Siinä sivussa myös moni aiemmin satunnaisina pidettyjä tai puut- linen esiintyminen tarkistaa aina sopivissa Suomesta kokonaan hävitä ehtinyt laji on teellisesti tunnettuja lajeja tulkittiin nyt elinympäristöissä. Elinympäristön löydyt- tehnyt ”comebackin”. Joidenkin paluu on hävinneiksi. Ilmaston muuttuminen edul- tyä itse tarkastus onnistuu kutakuinkin jo- ollut vahva ja helposti huomattava, mutta lisemmaksi ei juuri voi edistää sellaisten kaiselta. joillakin paluu on tapahtunut kovin ujos- lajien asemaa, joiden uhanalaistumiskehi- ti ja epävarmasti. Kaikkien tuntemia esi- tys tai häviäminen johtuu lähinnä niiden merkkejä voimakkaan paluun tehneistä elinympäristöjen runsaudessa tai alueel- lajeista ovat mm. häiveperhonen (Apa- lisessa jakautumisessa tapahtuneista epä- tura iris), lehvämittari (Hemithea aesti- edullisista muutoksista. varia), keltasiilikäs (Rhyparia purpura- Tässä artikkelissa esitellään kaksi Suo- ta) ja vaahterayökkönen (Acronicta ace- mesta hävinneeksi tulkittua lajia, joiden ris). Vastaavasti idänhäränsilmä (Manio- toukilla on helposti tunnistettavat elinta- la lycaon), pikkuvyömittari (Cyclophora vat. Tutustuin Bo Wikströmin kanssa ruis- quercimontaria), sinilehtimittari (Scopula kaunokkilattakoin (Agonopterix laterella) decorata) ja vasamayökkönen (Acronicta ja äkämäkätkökääriäisen (Cochylimorpha tridens) ovat lajeja, joiden paluu on tois- hilarana) elintapoihin tarkemmin Puolas- taiseksi yrityksen asteella eikä täyttä var- sa, kun palasimme autolla Balkanin ret- KUVA 2. Ruiskaunokkilattakoin havainto- muutta sen onnistumisesta ole. Kovaa yri- keltämme kesäkuussa 2011. Samassa yh- paikat Suomessa ennen 1950-lukua (●) sekä tystä paluuseen noillakin lajeilla kuitenkin teydessä dokumentoimme paitsi lajien 1950–1999 (●). Lähde: Hyönteistietokanta 2012. on. elintapoja, teimme myös havaintoja lajien 12 Baptria 1/2012 PEKKA MALINENPEKKA kuvaus vastaa hyvin myös omaa muistiku- siitä syystä, että sattumalta etsii pikkuisen vaa täyskasvuisista toukista, joskin toukan väärästä kohdasta. Toukat eivät suinkaan väritys jäi mieleen ”kauniimpana” eli rus- ole tasaisesti jakautuneet koko kasvuston keissa kuvioissa olisi ollut oman muisti- alalle, vaan niiden runsaus vaihtelee eri kuvan mukaan kellertävää ja/tai punerta- kohtien välillä huomattavasti. Ensimmäis- vaa sävyä. Pienempänä toukat taas olivat ten syönnöstenkin löytymisen jälkeen tar- selvästi yksivärisempiä ja ruskeita ilman vitaan uudelleen paljon kärsivällisyyttä, mitään selvästi erottuvia kuviointeja. että erittäin vilkkaita ja herkästi pudottau- 19 mm ♀ Lajin toukkien etsinnälle Suomessa ke- tuvia toukkia alkaa löytyä. Osittain tämä säkuun puoliväli juhannukseen saakka tai johtuu siitä, että kudelmia on poikkeuk- myöhäisinä vuosina aina kuun lopulle asti setta paljon enemmän kuin toukkia, sillä Ruiskaunokkilattakoi lienee optimaalisinta aikaa, sillä tällöin toukat vaikuttavat vaihtavan päivittäin (tai [Agonopterix laterella toukkien syömäjäljet ovat jo selvästi nä- ehkä useamminkin) syöntikohtaansa. On- (Denis & Schiffermüller, 1775)] kyviä ja niitä on ”riittävän runsaasti”, jotta neksi pienen harjaantumisen jälkeen silmä laji voi tulla todetuksi. Toisaalta tähän ai- tottuu ja oppii katsomaan oikeita kohtia, Ruiskaunokkilattakoi on tavattu kaikkiaan kaan vuodesta toukat eivät vielä (ainakaan jolloin lukemattomien ”tyhjien arpojen” kahdeksasta maakunnasta (Ab, N, Ta, Sa, kaikki) ole ehtineet kotelovaiheeseen, jol- jälkeen toukkiakin voi löytää. Oa, Tb, Sb ja Om) (Kullberg 2004) eli var- loin lajin löytäminen olisi vaikutelmani Toukkia ei siis ole tasaisesti ympäri sin laajasti eteläisessä Suomessa. Viimei- mukaan täysin epätoivoista (koteloituvat kasvustoa eikä laji välttämättä hyvällä- nen tiedossa oleva havainto Suomesta on maahan). Lajin etsinnässä kannattaa ensin kään alueella esiinny jokaisessa kasvus- Ta Valkeakoskelta vuodelta 1974 (Somerma etsiä kärsivällisesti kaikenlaisia ”kudel- tossa. Omiin kokemuksiini pohjautuen 1997). Ruiskaunokkilattakoin taantumisen mia” ja seittejä niin ruiskaunokin lehdistä, tiheä- ja korkeakasvuiset pellot eivät ole takana on maatalouskäytäntöjen tehostu- kukinnoista kuin varsistakin. Vaikka ruis- hyviä, oli sitten tiheä- ja korkeakasvuisuu- minen sekä tätä seurannut elinympäristö- kaunokkilattakoin elintavat ovatkin varsin den syy joko ruiskaunokki tai ruis! Ensisi- jen ja ravintokasvin harvinaistuminen (Rassi monimuotoiset, kaikki Puolasta ruiskau- jaisesti kannattaa keskittää etsintä kohtiin, ym. 2010, ks. myös Lampinen & Lahti 2011). Ruot- nokilta löytämämme toukat olivat tämän joissa sekä ruis että ruiskaunokki kasva- sissa lajin kehityskulku on ollut hyvin sa- lajin toukkia, minkä perusteella kaikenlai- vat silminnähden kituliaasti (matalina ja mankaltainen kuin Suomessakin eikä lajia set kudelmat ruiskaunokilla viittaavat la- harvahkosti). Lisäksi reunavyöhyke vai- ole havaittu viimeiseen 25 vuoteen (http:// jin esiintymisen varsin suurella todennä- kutti pellon keskustaa paremmalta alu- www.artfakta.se/Artfaktablad/Agonopterix_Late- köisyydellä. eelta. Ruiskaunokkia ei välttämättä tarvit- rella_100206.pdf). Taantuminen on ollut huo- Kärsivällisyyttä on syytä korostaa, sillä se olla vallan hirveästi, vaan riittää hyvin, mattavaa kauttaaltaan lajin levinneisyys- ensimmäisen syönnöksen hoksaamiseen että sitä kasvaa jossakin sopivassa reunas- alueella koko Pohjois-Euroopassa, joskin voi tosiaan mennä jonkin verran aikaa jo sa edes jonkin verran. Jos ruiskaunokkia

joillakin paikoilla sitä tavataan edelleen KAITILA JARI-PEKKA suhteellisen runsaana (Palm 1989).

Elintavat ja etsiminen. Ruiskaunokki- lattakoi on aikuistalvehtija. Aikuisia ta- vataan luonnossa heinäkuun puolivälistä pitkälle syksyyn ja uudelleen taas kevääl- lä talvehtimisen jälkeen huhti- ja touko- kuussa (Hyönteistietokanta 2012) samaan ta- paan kuin muitakin talvehtivia lattakoila- jeja. Ruiskaunokkilattakoin elinympäris- töjä Pohjois-Euroopassa ovat rukiin vilje- lyalat ja erityisesti hiekkaisempien aluei- den ruispellot. Lajin toukka elää yksinomaan ruiskau- nokilla eli ruiskukalla () (Palm 1989). Palmin mukaan lajin toukka on pohjaväriltään vaalean vihertävänharmaa ja siinä on 3 ruskeaa pitkittäisjuovaa sekä runsaasti ruskeita käsniä. Pää ja etujalat ovat mustahtavan ruskeat. Myös niskakil- pi on pääosin mustahtavan ruskea, mutta sen etuosa on kuitenkin valkeahko. Tämä

KUVA 3. Ruiskaunokkilattakoitoukan syön- nöksiä. Toukka kutoo kapeita lehtiä yhteen tai kasvin vartta vasten. Syöntikohdat paljastuvat rusehtavina.

13 Baptria 1/2012 on sen sijaan koko pelto täynnä, on työ ja sin päivätty ruiskaunokkilattakoihavain- takoi esiintyy edelleen muutamin paikoin tuska osua juuri oikeaan kohtaan, missä to hyönteistietokannassa (http://hyonteiset. kohtalaisen runsaina, joskin pienialaisi- perhoset tai niiden toukat viihtyvät. Vaik- luomus.fi/insects/main/EntDatabase.html) on Ta na populaatioina. Sen sijaan Viron man- ka toukkia löytyi parhaiten matala- ja har- Luopioisista vuodelta 1962, mutta tuorein tereella ja myös Latviassa laji vaikuttaa vakasvuisista reunoista, potentiaalisimpia havainto on tiedossa vielä kymmenisen hyvin harvinaiselta, sillä sopivia ruiskau- kasviyksilöitä olivat kasvuston kaikkein vuotta tätä myöhemmin Ta Valkeakoskel- nokkipeltoja ei maiden läpi ajaessamme suurikokoisimmat ruiskaunokit. ta 1974 (Somerma 1997). näkynyt käytännössä lainkaan. Mutta ko- vin kaukana hyvät esiintymät eivät välttä- Kannankehitys Suomessa. Ruiskau- Mahdollisuus uudelleenlöytymiselle. mättä ole, sillä Liettuassa elinympäristö- nokki oli vähintään 1700-luvulta aina Kaikesta päätellen ruiskaunokkilattakoi ei jen tilanne muuttui ja siellä ruiskaunokkia 1900-luvun alkupuolelle asti varsin laa- ole ilmastorajoitteinen laji, vaan kärsinyt kasvoi käytännössä jokaisessa ruispellos- jalle levinnyt ja yleinen ruispeltojen rik- nimenomaan elinympäristön heikkene- sa aivan kuten Puolassakin. Puolassa ruis- kakasvi Oulun eteläpuolisessa Suomessa misestä tai vähenemisestä. Siten ilmaston kaunokkilattakoi esiintyi sen verran ylei- (Lampinen & Lahti 2011). Oletettavasti ruis- lämpeneminen ei juuri lisää lajin palaami- senä myös maan pohjoisosassa, että ai- kaunokkilattakoi on esiintynyt 1900-lu- sen todennäköisyyttä vaan elinympäristö- nakin oma oletukseni on, että tilanne oli- vun alkupuolella yleisenä koko rukiin vil- jen tila on ratkaiseva tekijä. Vaikka häviä- si sama myös Liettuassa huolimatta siitä, jelyalueella, sillä siitä on kerätty näytteitä misprosessi Suomessa oli nopea eikä van- että Ivinskis (2004) pitää lajia Liettuassa monin paikoin Kokkolan korkeudelle asti hojen kantojen säilyminen edes paikalli- harvinaisena. Korostan, että en tarkasta- (esim. Hyönteistietokanta 2012). Sotien jälkeen sesti ole luultavaa, niin uudelleen leviämi- nut yhtään liettualaista ruispeltoa ja olet- ja varsinkin 1950-luvulta alkaen sekä ruis- seen on taas pieniä mahdollisuuksia. Vii- tamukseni lajin esiintymisestä perustuu kaunokin että ruiskaunokkilattakoin kan- me vuosikymmenen aikana ruiskaunokki siis yksinomaan ruiskaunokin runsauteen. nat taantuivat nopeasti. Ruiskaunokki oli on pitkän heikon jakson jälkeen hieman Loikkaus Puolasta tai Liettuasta suoma- pitkään rukiin viljelyn ”sivutuote”, joka yleistynyt Suomessa sekä koristekasvi- laiseen ruispeltoon olisi toki huomattava, kulkeutui siemenviljan mukana ja josta ei viljelyn että rukiin luomuviljelyn ansios- mutta ei sittenkään täysin mahdoton, ku- päästy millään eroon. Viime vuosisadan ta. Toki ruiskaunokki on edelleen harvi- ten monet muutkin tältä alueelta Suomeen puolivälissä (1950-luku) viljelytavat te- nainen, mutta potentiaalista ruiskaunokki- vaeltaneet perhoset osoittavat. hostuivat (siementen ”puhdistus”, tehok- lattakoin elinympäristöä saattaisi paikoin Ruiskaunokkilattakoin palaamisen to- kaammat rikkakasvien torjunta-aineet) ja jälleen löytyä. dennäköisyyden kannalta olisi ensiarvoi- rukiin viljelyalan pieneni huomattavasti. Myös lähialueillamme ruiskaunokkilat- sen tärkeää tietää ruiskaunokin tai rukiin Näiden seurauksena yksivuotisen ruisku- takoi on voimakkaasti taantunut, mutta ei viljelyn tilanne Venäjällä. Varsinaista tie- kan kanta romahti Suomessa muutamassa kuitenkaan kokonaan hävinnyt. Ruotsis- toa minulla ei tästä ole, mutta jos Venä- vuosikymmenessä. Ymmärrettävästi ruis- sa laji on harvinainen ja luokiteltu erittäin jän Karjalassa ja Pietarin alueella ruista kaunokkilattakoin kohdalla taantuminen uhanalaiseksi, mutta silti lajin uskotaan nykyisin viljellään, niin hyvin todennä- oli ravintokasviaan nopeampaa, sillä vuo- siellä edelleen esiintyvän (http://www.artfak- köisesti tilanne muistuttaa jo historialli- sittain vaihtuvat ruisviljelysalat hävittivät ta.se/Artfaktablad/Agonopterix_Laterella_100206. sista syistä pitkälti tilannetta Puolassa ja paikallispopulaatiot tehokkaasti. Viimei- pdf). Viron Saarenmaalla ruiskaunokkilat- Liettuassa. Jos näin todella olisi, ruiskau- nokkilattakoin hyppäys Kaakkois- ja Itä- JARI-PEKKA KAITILA JARI-PEKKA Suomen ruispeltoihin ei enää olisikaan aivan mahdoton ajatus. Oli niin tai näin, ruiskaunokkilattakoi voi oikeasti palata Suomen lajistoon lähinnä vain, jos rukiin luomu- ja koristeviljely jatkuu ja yleistyy nykyisestä. Sopivat ruiskukkakasvustot kannattaa kaikesta epätodennäköisyydes- tä huolimatta ehdottomasti tarkistaa ajan kanssa niin lounaassa, etelässä, kaakos- sa kuin idässäkin. Tarkastuksia ei kanna- ta jättää tekemättä sen takia, että valopyy- dyksistä ei ole kertynyt yhtään loikkariha- vaintoa. Lattakoit tulevat yleisesti heikosti valolle (erityisesti valorysissä käytetyille kirkkaille lampuille), minkä seurauksena satunnaisyksilön joutuminen pyydykseen olisi poikkeuksellista ja sen määrittämi- nen oikein jo suoranainen ihme, sillä sen verran tavanomaisen näköisestä lajista on kysymys.

KUVA 4. Ruiskaunokkilattakoi on aikuisena tavanomaisen näköinen lattakoilaji ja jää siksi hyvin helposti noteeraamatta.

14 Baptria 1/2012 JARI-PEKKA KAITILA JARI-PEKKA PEKKA MALINENPEKKA

♂ 19 mm

Äkämäkätkökääriäinen [Cochylimorpha hilarana (Herrich-Schäffer, 1851)]

Äkämäkätkökääriäinen on tavattu Suo- messa vain Varsinais-Suomessa (Ab) (Kull- berg 2004). Laji on tulkittu aiemmin vaki- naisena esiintyneeksi kahden 1950-luvul- la samalla paikalla tehdyn havainnon pe- rusteella (Rassi ym. 2010, ks. hyönteistietokan- ta 2012). Ruotsissakaan lajia ei ole tavattu vuosikymmeniin ja nykyisestä uhanalais- luokituksesta huolimatta (CR) laji saattaa olla kokonaan hävinnyt (http://www.artfakta. sä). Puolan esiintymälle muita luonteen- KUVA 5. Äkämäkätkökääriäisen (Cochylimor- se/Artfaktablad/Cochylimorpha_Hilarana_102398. omaisia kasveja olivat mm. hietaolkikuk- pha hilarana) elinympäristöjä ovat lentohiek- pdf). Ruotsin uhanalaisarvioinnissa äkä- ka (Helichrysum arenarium), hietaneilik- kaiset dyynialueet, joissa kasvaa kitukasvuisia mäkätkökääriäisen taantumisen pääsyiksi ka (Dianthus arenarius), kangasraunikki ketomarunoita. epäiltiin avoimien hiekkapohjaisten ym- (Gypsophila fasticiata), hietakurjenher- päristöjen umpeenkasvua metsittämisen, ne ( arenarius) ja kultapiisku KUVA 6. Bo Wikström perkaamassa äkämä- kätkökääriäisen kasvatukseen otettavia maatalouden menetelmämuutosten sekä (Solidago virgaurea). Ketomaruna kas- kasveja. luontaisen sukkession seurauksena (Nils voi harvakseltaan pieninä, matalina ryh- Ryrholm suull. tiedonanto). Todennäköises- JARI-PEKKA KAITILA JARI-PEKKA ti samat tekijät suurilla kannanvaihteluil- la täydennettyinä ovat häviämisen takana myös Suomessa (Rassi ym. 2010). Yleislevin- neisyydeltään äkämäkätkökääriäinen on länsipalearktinen, esiintymisalueen katta- essa laajalti Keski- ja Etelä-Euroopan, jat- kuen idässä Uralille ja Lähi-itään (Razows- ki 2002).

Elintavat ja etsiminen. Yöaktiivisen äkämäkätkökääriäisen lento ajoittuu mel- ko pitkälle jaksolle heinä–elokuuhun, jol- loin laji tulee kohtuullisen hyvin valol- le. Laji talvehtii joko munana tai pienenä toukkana ja elää yksinomaan ketomaru- nalla () (Svensson 1993, Razowski 2002). Keväällä ja alkukesällä (tou- ko–kesäkuussa) toukka elää ravintokasvin varren sisällä ja aiheuttaa sekä kyseisen varren matalakasvuisuuden että voimak- kaan pullistumisen, josta seurauksena on poikkeuksellisen selvästi erottuva äkämä. Toukka koteloituu äkämän sisään ja aikui- set kuoriutuvat noin 3–4 viikon kuluttua koteloitumisesta. Äkämäkätkökääriäisen elinympäristö- jä Pohjois-Euroopassa ovat erittäin paah- teiset hietikko- ja dyynialueet, joilla kas- vaa ketomarunaa (yleensä kitukasvui- sia melko yksittäin tai pienissä ryhmis- 15 Baptria 1/2012 JARI-PEKKA KAITILA JARI-PEKKA

Lähteet

Aarvik, L.E. 2011: Fauna Europaea: . — Teoksessa: Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) Fauna Europaea: Lepidoptera, Moths. Fauna Europaea version 2.4. [viitattu 17.3.2012]. http://www.faunaeur.org

Hyönteistietokanta 2012: Hyönteistietokanta. Päivitetty 17.3.2012 [viitattu 17.3.2012]. http://hyonteiset.luomus.fi/ insects/main/EntDatabase.html#search-LEP.

Ivinskis, P. 2004: Lepidoptera of Lithuania. Annotated catalogue. Vilnius Universiteto Ekologijos Institutas, Vilnius. 380 s.

Kullberg, J. 2004: Checklist of Finnish Lepidoptera – Suomen perhosten luettelo. Päivitetty 1.7.2008 [viitattu 17.3.2012]. http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/

Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010. — Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. http://www.luomus.fi/kasviatlas

Palm, E. 1989: Nordeuropas Prydvinger (Lepidoptera, Oecophoridae). Danmarks Dyreliv Bind 4. — Fauna Bøker, København. 247 s.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010. — Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki.

KUVA 7. Äkämäkätkökääriäistoukan aiheuttamaa äkämää ei voi olla huomaamatta. Razowski, J. 2002: Tortricidae (Lepidoptera) of . Usein viereisistä varsista löytyy lisää äkämiä. Vol. 1. Tortricinae and Chlidanotinae. — František Slamka, Bratislava. 247 s. minä siellä täällä ympäri harju-alueen lellisesti arvioida ravintokasvin ja perho- Somerma, P. 1997: Suomen uhanalaiset perhoset. lentohiekkaisia rinteitä. Yleisesti ottaen sen tilanne kyseisellä paikalla, sillä sekä Ympäristöopas 22. — Suomen ympäristökeskus & Suomen ketomaruna oli kauttaaltaan enemmän ja ketomarunan että äkämäkätkökääriäisen Perhostutkijain Seura. 336 s. vähemmän kitukasvuista. Äkämäkätkö- esiintymät ovat usein hyvin pienialaisia Svensson, I. 1993: Fjärilkalender. Kristianstad. kääriäisen tekemiä äkämiä näkyi ympäri ja siksi herkkiä kärsimään tai jopa häviä- aluetta, mutta selvästi keskittyneesti, sillä mään liiallisesta keräilystä. äkämällisen varren vieressä olevissa var- sissa ja kasviyksilöissä oli tavanmukaises- Kannankehitys Suomessa. Äkämäkät- Tanskassa äkämäkätkökääriäistä on tavat- ti lisää äkämiä. kökääriäisen asema Suomessa on ollut tu laajemmin, mutta sielläkin suurin osa Toisin kuin ruiskaunokkilattakoin et- epäselvä aina näihin päiviin saakka. Laji vanhoista esiintymistä on hävinnyt. Liet- sinnässä, kätkökääriäisen suhteen ei tar- arvioitiin vasta viimeisimmässä uhan- tuassa laji esiintyy edelleen paikoittaisena vitse olla kärsivällinen. Lajin aiheuttamat alaisarvioinnissa meillä vakituisena esiin- maan eteläosissa (Ivinskis 2004). Pohjois- ja pullistumat ketomarunoiden varsien ala- tyneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). Aiemmin Keski-Puolassa lajille soveliasta ympäris- osissa näkyvät niin selvästi, että ne huo- lajin oli ajateltu olleen satunnainen, mut- töä on laajemmin, minkä seurauksena laji maa vähemmälläkin tarkkaavaisuudella. ta peräkkäisinä vuosina 1954 ja 1955 sa- ei ole siellä erityisen harvinainen., mutta Toukista kasvatettaessa koko kasviyksilö malta paikalta (Ab Hiittisten Kirkonmäki) selvästi biotooppisidonnainen kuitenkin. täytyy kaivaa tai vetää (onnistuu helpos- lajille ominaisessa elinympäristössä teh- Sekä Ruotsissa että Tanskassa voima- ti hiekkamaasta) maasta ylös juurineen tyjen havaintojen katsottiin merkinneen kas taantuminen johtuu ainakin osin elin- ja ”ylimääräiset” varret kannattaa leika- esiintymää. Lajin loikkaaminen samalle ympäristöjen heikentymisestä ja vähene- ta poikki. Sen jälkeen on olennaista saa- paikalle peräkkäisinä vuosina ei ole erityi- misestä. Tämän perusteella äkämäkätkö- da varret säilymään tuoreina niin kauan, sen todennäköistä (varsinkaan kun muual- kääriäisen palaaminen Suomen lajistoon että toukat ehtivät koteloitua (esim. sul- ta Suomesta ei tehty yhtään havaintoa) ja ei nykyisellään tunnu todennäköiseltä. jettu muovipussi toimii kohtalaisen hyvin myös lajin esiintymishistoria lähialueil- Toisaalta ruotsalaiset epäilevät myös il- ja varmasti myös ämpäri). Koteloitumi- lamme puoltaa tätä tulkintaa. mastollisilla syillä (viilenemisellä) olleen sen jälkeen varret kannattaa homehtumi- osansa taantumisessa ja esittävät, että la- sen estämiseksi pitää hyvin ilmastoidus- Mahdollisuus uudelleenlöytymiselle. jin levinneisyysalue vaihtelee pohjoisra- ti. Varsien kuivahtaminen ei haittaa, sillä Äkämäkätkökääriäinen on aina ollut poh- jalla ilmaston vaikutuksesta (http://www. siitä huolimatta perhoset tulevat vaivatto- joisessa Euroopassa harvinainen ja pai- artfakta.se/Artfaktablad/Cochylimorpha_Hilara- masti ulos äkämän kyljestä. Parasta ja hel- koittaisesti esiintyvä. Virossa, Latviassa ja na_102398.pdf). Mikäli ilmastolliset tekijät pointa on kuitenkin kerätä kasvatus vas- Norjassa lajia ei ole tavattu koskaan (Aar- todella määrittävät äkämäkätkökääriäisen ta siinä vaiheessa kun toukat ovat jo ko- vik 2011). Ruotsissa lajista on vanhoja ha- esiintymisaluetta merkittävällä tavalla, teloituneet, koska tällöin kasvia ei tarvitse vaintoja Skoonesta, Blekingestä ja Öö- ilmaston lämpenemisen jatkuminen ny- ottaa juurineen, vaan äkämällisten varsi- lannista, mutta lajia ei ole havaittu enää kyvauhdilla voisi edesauttaa lajin kotiu- en leikkaaminen tyveltä ajaa saman asian. vuosikymmeniin (http://www.artfakta.se/Art- tumista uudelleen Pohjoismaihin, ja siis Keräystavasta riippumatta pitää aina huo- faktablad/Cochylimorpha_Hilarana_102398.pdf). myös Suomeen.

16 Baptria 1/2012 Uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhosten havainnot Helsingin Harakalta vuosina 1961–2011

Erkki M. Laasonen & Leena Laasonen

Kirjoittajien osoite – Authors’ address: TIMO LEHTO Erkki M. Laasonen & Leena Laasonen, Vyökatu 9 B 13, FI-00160 Helsinki; E-mail: [email protected]

ERKKI M. LAASONEN KUVA 1. Harakan saari (kuvassa vasemmalla) sijaitsee avomeren vaikutuspiirissä, Helsingin Kaivopuiston edustalla.

nuskanta on perin sotilaallista, kirjavaa ja Johdanto aika ränsistynyttä (kuva 2). Harakka avau- tui yleisölle vuonna 1989 Suomen armei- Helsinginniemen Kaivopuiston eteläkär- jan luovuttua paikallisesta kemian tutki- jessä on 9,2 hehtaarin (600 m × 300 m) muslaboratoriosta. suuruinen kalliosaari – Harakka (kuva 1). Saaren pohjoisosa on hiekkavallien li- Saari on ollut monen armeijan käytössä. säksi ketomainen ja niittymäinen, osittain 1700-luvulla saaren pohjoisosiin raken- kulttuurivaikutteinen (kuva 3). Saaren etelä- nettiin renkaan muotoon korkeimmillaan osa on pääosin kalliota, lisänä pari pientä KUVA 2. Orvokkiketoa (ja valkoposkihanhia) rantaniittyä, tervaleppäkorpi (kuva 5), muu- tsaarinvallan aikaisen lennätinrakennuksen 15 metrin hiekkavallit. Eri aikakausina ympäristössä. vallien sisään ja suojaan noussut raken- tama pienen pieni suo ja hylätty pikku

Threatened and nearly threatened Lepidoptera observed at the Island of Harakka south of Helsinki peninsula during years 1961–2011 During the years 1962 and 1990–2011, the Lepidoptera of Harakka Island were investigated systematically and each observation was doc- umented on forms compiled by the Finnish Lepidopterological Society. Out of those forms, we found notes on 123 threatened or nearly threatened Lepidopteran species. The notes were documented on a weekly basis and there were altogether 398 weekly notes on those spe- cies (ca. 800 specimens). We estimate that 28 threatened or nearly threatened species are resident at Harakka (table 1), whereas an additional nine species have occupied the island before, but vanished at some point (table 2). We also listed all those threatened and nearly threatened 86 species, which have been observed at Harakka only occasionally probably as migrants (appendix 1). By comparing the occasional finds of Pyraloidea, Geometroidea, Noctuoidea with weathers suitable for Lepidopteran migrations from more southerly latitudes, we found that 30 observations out of 37 (81 %) were recorded under those circumstances (table 3). This interesting result is discussed. The division of the species into tables 1 and 2, as well as into Appendix 1 was not straightforward, but met a lot of difficulties. There are certainly, for example, Microlepidopteran species, which we could not catch or identify with the methods used. We suspect that the composition of Lepidopteran asseblage at Harakka varies annually quite much. In addition, some species that have established at Harakka during the past few years did not quite fulfill our strict criteria for resident species yet.

Hotade och nära hotade fjärilasarter observerade på ön Stora Räntan söder om Helsingforsudden under åren 1961–2011. Fjärilfaunan på Stora Räntan har undersökts systematiskt under åren 1962 och 1990–2011 och alla fynd har dokumenterats på Lepidopte- rologiska Sällskapets I Finland blanketter. Vi fann uppgifter på 123 hotade eller sårbara arter på dessa blanketter. Uppgifterna infördes med ca. en veckas interval. Sammanlagt fanns det 398 observationer på ca. 800 exemplar. På Stora Räntan förefaller det att 28 arter lever på ön (tabell 1), 9 arter har levt tidigare men inte längre (tabell 2) och förekomsten av 86 arter anser vi att är tillfällig (bilaga 1). Vidare utvärderade vi förekomsten av släkten Pyraloidea, Geometroidea, Noctuoidea I förhållande till för migration lämplig väderlek. Av dessa 37 fynd var 30 (81%) från en period som gynnade migration (tabell 3). Denna intressanta observation diskuteras. Indelningen i tabeller 1 och 2 och bilagan kan diskuteras. Det är osannolikt att alla arter har kunnat insamlas med hjälp av de utnyttjade metoderna. Det är möjligt att artsammansätt- ningen på Stora Räntan varierar årligen. De nyaste stadigvarande arterna har sannolikt inte registrerats genom att våra regler varit stränga.

17 Baptria 1/2012 ERKKI M. LAASONEN 3

4

KUVA 3. Harakan hiekkavallien etelätörmää keväällä 2007, jolloin saari oli sinisenään puutarha. Saaren kasvisto tunnetaan hy- kallio-orvokkeja. vin (Helynranta & Kurtto 1985, Kurtto & Helynran- KUVA 4. Yhteistyö valkoposkihanhien kanssa sujuu yleensä hyvin. Konkariparit rakensivat ta 1998). Tosin viime vuosina nopeasti run- pesänsä parin metrin päähän valorysästä ja vaikuttivat käyttävän rysän kattoa vartiotornina. sastunut valkoposkihanhikanta on aikaan- saanut rajun muutoksen syömällä lähes KUVA 5. Tervaleppäkorpi lumen alla talvella 2012. kaiken niitä miellyttävän vihreän saaresta.

ERKKI M. LAASONEN Saaren eteläkärjestä aukeaa avomeri, es- teenä vain pari mitätöntä kalliokaria. Suurperhosia Harakalla tutki ensimmäi- senä everstiluutnantti Ilkka Jalas vuosina 1961–1976 (Jalas 1961). Häneltä saimme ai- koinaan kopion systemaattisista muistiin- panoista vuodelta 1962 ja muutaman ha- vainnon muilta vuosilta. Itse aloimme jär- jestelmällisen saaren hyönteisfaunan tut- kimisen heti saaren avauduttua ja byrokra- tian läpi kahlattuamme. Huolimatta Hara- kan vaatimattomasta koosta olemme tal- lettaneet sieltä kaksi Suomelle uutta pik- kuperhosta: Scrobipalpa proclivella ja An- cylis rhenana (Laasonen & Laasonen 2004, Mu- tanen ym. 2008). Molemmat lajit vaikuttavat kotiutuneen ja esiintyvän Harakalla pai- kallisena. Tässä artikkelissa esittelemme saarelta tavatut uhanalaiset (IUCN-luokat CR–VU) ja silmälläpidettävät (NT) per- hoslajit (Kaitila ym. 2010) ja pohdimme nii- den asemaa.

Menetelmät ja havaintoaineisto

Olemme tutkineet Harakan (6669:8386 5 ETRS-TM35FIN) perhosia, kukkakär-

18 Baptria 1/2012 päsiä ja vesiperhosia vuosina 1990–2011 vaihdellen 2–3 valorysällä (kuva 4), 5–7 syöttirysällä ja samalla määrällä feromo- LAJI RAVINTOKASVI HUOM! nirysiä sekä vakioidun päiväperhosten ha- Luperina testacea, EN heinäkasvit (Poaceae) 18 vaintopolun avulla. Rysäpaikat ovat vaih- lounaanpeittoyökkönen delleet muun muassa siksi, että Harakan Spaelotis ravida, lattamaayökkönen EN ruohovartiset kasvit V valleilla on kahdestikin tehty puuston rai- Monopis imella, rättiraatokoi VU eloperäinen detritus V vausta ja siksi, että olemme koko ajan ha- keneet syötti- ja feromonirysille parempia Agonopterix alstroemeriana, VU myrkkykatko V katkolattakoi (Conium maculatum) paikkoja. Vuosittainen pyydystyskausi jat- kunut toukokuun alusta lokakuun loppuun Ethmia bipunctella, pihatäpläkoi VU neidonkieli (Echium vulgare) La eli koko sen ajan, kun saarelle on kulke- colutella, harjupussikoi VU keltamaite ( corniculatus) La nut vuorovene. Rysät on huollettu ja per- Malacosoma castrense, VU kärsämöt (Achillea spp.) 10 hospolku kävelty viikon välein (keväällä niittyrengaskehrääjä ja syksyllä kahden viikon välein). Materi- orphnata, VU ruohovartiset kasvit 20 aalit on pääsääntöisesti läpikäyty välittö- rantapikkumittari mästi, joskin keskikesän materiaaleja on jouduttu tallettamaan pakastimeen ja mää- Eupithecia ochridata, VU pietaryrtti (Tanacetum vulgare) 19 rittämään vasta talven mittaan. Havainnot kalvaspikkumittari on talletettu vuosittain ja rysätyypeittäin Nemapogon nigralbellus, NT käävät V Suomen Perhostutkijain Seuran havain- viirusienikoi tolomakkeille; pikkuperhoset lajin ja ha- Depressaria emeritella, NT pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Ä vaintojakson tarkkuudella ja suurperhoset pietaryrttilattakoi lajin, havaintojakson, sukupuolen ja yksi- Mompha sexstrigella, NT maitohorsma V lömäärän tarkkuudella. Mielenkiintoiset idäntupsukoi (Epilobium angustifolium) ja jatkoselvittelyä vaativat yksilöt, joiden Caryocolum fischerellum, NT rohtosuopayrtti V määritys silmämääräisesti tai mikroskoo- suopayrttivyökoi (Saponaria officinalis) pilla ei ole onnistunut, on talletettu jatko- Caryocolum petrophilum, NT heinätähtimö 10 selvityksiä varten. Genitaalipreparaatteja heinätähtimövyökoi (Stellaria graminea) olemme Harakan pikkuperhosista tehneet satoja, joista tämän artikkelin havainnois- sangiella, NT keltamaite () La sa on mukana korkeintaan kymmenen. maitenunnakoi DNA-määrityksiin on lähetetty Harakan Aethes kindermanniana, NT ketomaruna 9 yksilöitä vaarantuneista lajeista (VU) Mo- vallikätkökääriäinen (Artemisia campestris) nopis imella ja Eupithecia ochridata. Eucosma campoliliana, NT villakot (Senecio spp.) V Kokosimme lomakkeista kaikki uhan- villakkopeilikääriäinen alaisten ja silmälläpidettävien lajien ha- Epiblema graphanum, NT siankärsämö V vainnot. Täydensimme havaintoaineistoa kärsämölaikkukääriäinen () kokoelmaamme talletettujen yksilöiden Euzophera pinguis, saarnikoisa NT saarni (Fraxinus excelsior) 12 tiedoilla ja hyönteistietokantaan (http:// hyonteiset.luomus.fi/insects/main/EntDatabase. Catocala sponsa, NT tammi () 9 aaltoritariyökkönen html) talletetuilla muiden perhostutkijain havainnoilla. Lisäsimme mukaan myös Acronicta aceris, vaahterayökkönen NT vaahtera (Acer platanoides) Ä Jalaksen vuoden 1962 muistiinpanoista ja Platyperigea montana, NT ruohovartiset kasvit 24 Suomen Perhostutkijain Seuran kiertokir- sininurmiyökkönen jeistä vuosilta 1961–1976 löytyneet lajit. Thalpophila matura, NT heinäkasvit (Poaceae) V Uhanalaistarkastelu ei ole kattanut satun- valemorsiusyökkönen naisia vaeltajia, joten nämä harvinaisuu- Mesogona oxalina, kolmioyökkönen NT pajut (Salix spp.) V det jäävät tämänkertaisen yhteenvedon ul- kopuolelle. polymita, NT peipit ( spp.) 20 Kokosimme ensin ne uhanalaiset tai viherkallioyökkönen silmälläpidettävät perhoset, joiden kat- Noctua comes, NT moniruokainen Ä soimme todella elävän Harakalla (taulukko pilkutonmorsiusyökkönen 1). Lajin katsottiin olevan paikallinen, jos Spaelotis clandestina, NT ruohovartiset kasvit 8 jokin seuraavista ehdoista täyttyi: synkkämaayökkönen a) Lajin toukkia on löytynyt Harakalta. Euxoa cursoria, NT heinäkasvit (Poaceae) V b) Laji on havaittu Harakalta vähintään 8 rantahietayökkönen vuotena 22:sta. c) Laji on havaittu Harakalta säännöllises- ti 3–6 viime vuotena ja laji on äskettäin TAULUKKO 1. Harakan paikalliset erittäin uhanalaiset (EN), vaarantuneet (VU) ja silmälläpidettä- asettunut myös muualle etelärannikolla. vät (NT) perhoslajit (La = havaittu toukkana, 18 tms. = havaintovuosien lukumäärä, Ä = äskettäin d) Lajia on havaittu Harakalta 3–6 vuote- Harakalle asettunut, V = asema erityisen vaikeasti arvioitavissa). | TABLE 1. The threatened and na, mutta pidimme sitä vaikeasti havaitta- nearly threatened Lepidopteran species those are resident at Harakka.

19 Baptria 1/2012 PEKKA MALINENPEKKA

Vaarantuneiksi luokitellut ja lisäksi varsin hankalasti määritettävät pikkumittarit (Eupithecia orphnata ja E. ochridata) on havaittu Harakan saarelta lähes vuosittain.

A Eupithecia orphnata ♀ B Eupithecia ochridata ♀ A B vana joko havaintomenetelmällisistä syis- minkä tarkoituksena oli saada varmempi sa olosuhteissa mätänevistä rantavalleista tä tai vaikean määritettävyyden perusteel- kuva näiden vaellusluonteesta. Muut ylä- isoihin puihin (taulukko 1). Pääsääntöisesti la. Edellytimme lisäksi, että Harakalla on heimot jäivät tarkastelun ulkopuolelle, ravintokasvit ovat saarella yleisiä. Roh- lajin toukalle sopivia ravintokasveja ja koska arvelimme muiden pikkuperhosten tosuopayrtti (Saponaria officinalis) tosin elinympäristöjä. Korostamme, että d-kri- vaellustaipumuksen epävarmaksi ja suur- viihtyy hyvin vain pikku puutarhassa huo- teerin täyttävät lajit muodostavat hanka- perhosissa muista yläheimoista oli tavat- limatta siitä, että puutarha on ”pöheköity- lan ryhmän, joiden aseman arvioimiseksi tu korkeintaan vain kaksi lajia. Vertasim- mässä” hiljalleen umpeen. Myrkkykatkon jouduimme käyttämään osin subjektiivisia me jatkotarkasteluun valikoituneiden per- (Conium maculatum) esiintyminen on jää- rajauskeinoja. hosten havaintopäivämääriä vuosien 1994 nyt meille toistaiseksi arvoitukseksi. Laji Toiseksi kokosimme ne uhanalaiset tai ja 1996–2009 vaelluskatsauksiin (Mikkola tuntuu viihtyvän jokaisessa uuden maa-ai- silmälläpidettävät perhoset, joiden kat- 1994; 1996–2005, Mutanen ym. 2007, Välimäki ym. neksen läjässä, mutta ”loikkii” läjästä toi- soimme eläneen Harakalla aikaisemmin, 2008–2010) [Vuodet 1990–1993 sekä 1995 seen vuosittain. Keltamaite (Lotus corni- mutta sittemmin hävinneen (taulukko 2). Tä- jätettiin huomioimatta, koska emme löy- culatus) on taantunut Harakalla. Sitä nä- hän ryhmään sijoittuivat lajit, joita emme täneet vaelluskatsauksia näiltä vuosilta]. kee yhä kuivilla polunvarsilla, mutta sel- ole vuoden 2006 jälkeen paikalla havain- västi vähemmän kuin ennen. Paikallisesti neet. Liitteeseen 1 koostimme havainnot Tulokset uhanalaisimpia ovat sekä Ethmia bipunc- niistä uhanalaisista tai silmälläpidettävis- tella että sen toukan ravintokasvi kylänei- tä perhosista, joiden emme katsoneet kos- Lähteistämme löytyi havaintoja 123 uhan- donkieli (Echium vulgare). Kyläneidon- kaan eläneenkään Harakalla. Tällaisiksi alaisesta tai silmälläpidettävästä perhosla- kieli esiintyy kahdella paikalla, joista toi- tulkitsimme lajit, joista on havaintoja vain jista. Yksittäisiä havaintoja viikon koke- nen Luontotalon eteläpäädyssä on aivan 1–2 vuodelta ja joiden ravintokasvia tai misväleinä oli kaikkiaan 398 ja niissä ko- liian varjoisa ja kylmä sitä hyödyntävän elinympäristöjä ei esiinny Harakalla. Liit- konaisyksilömäärä oli noin 800. Valopyy- perhoslajin toukalle, eikä kasvikaan näytä teessä 1 mainittuja lajeja vertasimme suur- dyksien osuus havainnoista oli 96 %. Lo- siellä erityisesti viihtyvän. Toisessa esiin- perhoshavaintoihin Helsingin Merikadul- put olivat syöttirysähavaintoja, mutta vain tymispaikassa, kuumassa ja kallioises- ta 1200 metrin päässä Harakalta vuosina pari perhoslajia olisi jäänyt havaitsemat- sa kasvupaikassa talonmiehen puutalon 1969–2011 (Kari Nissinen, henk. koht. tiedonan- ta, vaikka syöttirysiä ei olisi lainkaan käy- itäpäädyn seudussa kasvia oli ennen yli to). Lisäksi valitsimme satunnaisluonteisi- tetty. Feromonirysillä ei havaittu tämän kymmenen, mutta nyt heikoimpina vuosi- na pitämistämme perhoslajeista kaikki la- koosteen piiriin kuuluvia lajeja. na vain yksi (1!). On suorastaan ihme, mi- jit ja havainnot yläheimoista Pyraloidea Paikallisena Harakalla elävien uhan- ten Ethmia bipunctellan toukat kykenevät (koisat), Geometroidea (mittarit) ja Noc- alaisten tai silmälläpidettävien perhoslaji- sillä sinnittelemään. Vaihtoehtoisesti Vi- tuoidea (yökköset) jatkotutkimukseen, en (28 lajia) toukat elävät kovin erilaisis- rosta lentävät perhosyksilöt löytävät Ha-

VIIMEINEN LAJI RAVINTOKASVI HAVAINTO Eupithecia simpliciata, savikkapikkumittari VU maltsat ( spp.) 2006 Metzneria neuropterella, isomykerökoi NT kaunokit (Centaurea spp.) 2005 Anarsia lineatella, luumukoi NT vaahtera (Acer platanoides) 2005 Eucosma aemulata, pikkupeilikääriäinen NT kultapiisku (Solidago virgaurea) 2006 Eupithecia millefoliata, ahdepikkumittari NT siankärsämö (Achillea millefolium) 2006 Eupithecia sinuosaria, ruskopikkumittari NT savikat (Chenopodium spp.) 1999 Macaria loricaria, pensasmittari NT pajut (Salix spp.) 1998 Chortodes elymi, rantavehnäyökkönen NT rantavehnä () 1999 Standfussiana simulans, vajayökkönen NT heinäkasvit (Poaceae) 2006

TAULUKKO 2. Harakalta hävinneiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhoslajien (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) viimeiset havaintovuodet. | TABLE 2. The last records of threatened and nearly threatened Lepidopteran species that have become extinct at Harakka.

20 Baptria 1/2012 rakan harvat kelvolliset neidonkieliyksilöt ja munivan niille vuodesta toiseen. Havainnot vaellusti- Hävinneiksi tulkittujen lajien (9 lajia) Havainnot lanteiden ulkopuo- Havainnot joukkoa jouduimme jälkikäteen täydentä- YLÄHEIMO vaellustilaneissa lella yhteensä mään kahdella lajilla: Eupithecia sinuosa- Pyraloidea 7 1 8 ria ja Chortodes elymi (taulukko 2). Epäi- limme kummankin lajin havaintoja vuo- Geometroidea 5 3 8 silta 1996–1999 puhtaasti satunnaisha- Noctuoidea 18 3 21 vainnoiksi, mutta tulimme lopulta päin- Yhteensä 30 7 37 vastaiseen johtopäätökseen, sillä lajien ravintokasveja esiintyy Harakalla eivät- TAULUKKO 3. Harakalla satunnaisten perhoslajien havainnot yläheimoista Pyraloidea, kä havainnot ajoittuneet vaellustilantei- Geometroidea ja Noctuoidea verrattuna vuosien 1994 ja 1996–2009 vaellustilanteisiin. siin. Lajien häviämiset Harakan faunasta TABLE 3. Records of Lepidopteran species (superfamilies Pyraloidea, Geometroidea and näyttävät tapahtuneen vuosien 1998–1999 Noctuoidea) observed only occasionally at Harakka compared with the timing of weather ja 2005–2006 jälkeen. Emme selvittäneet conditions suitable for migrations in years 1994 and 1996–2009. näiden vuosien mahdollisesti epäedullis- ten säiden vaikutusta lajien häviämisiin laji, jotka eivät ole valoilla tavoitettavissa, on kuitenkin vain tätä ajanhetkeä koskeva tai sitä olivatko katoamiset lähinnä satun- mutta piileksivät paikkallispopulaatioina poikkileikkaus eikä sen tarkoituskaan ole naisluonteisia tapahtumia. jossain Harakan kolkassa. Heimon Gra- luokitella lajeja pysyvästi mihinkään kate- Satunnaisluonteisina pitämiämme cillariidae (miinajakoit) edustajia saarel- goriaan. uhanalaisia tai silmälläpidettäviä perhosia la on kovin vähän ja luulemme, että niitä Vaellussäiden aikana yöt ovat yleensä on Harakalla tavattu 86 lajia (liite 1). Riip- ei juuri ole jäänyt huomaamatta. Phyllo- lämpimiä ja paikallisetkin perhoset liikku- pumatta lajin harvinaisuudesta tai ”vael- norycter-sukuun kuuluvia lajeja olemme vat aktiivisesti. Juuri tästä syystä on mah- lusmaineesta”, 30 havaintoa (81 %) sat- usein etsineet myös toukkavaiheessa mii- dollista, että vaellussäiden aikana etelästä tui vaellussäiden ajalle ja vain seitsemän nojen perusteella, mutta punaisessa kirjas- tulee perhosia, joita perhosharrastajien yh- näiden ulkopuolelle (taulukko 3). Vinouma sa mainittuja lajeja ei ole löytynyt. Pait- teisö ei välttämättä miellä vaeltajiksi. Ha- oli riippumaton tarkasteltavasta ylähei- si itse havaintoaineiston epätäydellisyy- rakalta on tavattu yksittäin kotimaisia la- mosta. Harakasta kaakkoon, etelään ja den, mutta myös määritysepävarmuuden jeja, jotka on tässä yhteydessä satunnais- lounaaseen on pelkkää avomerta, lukuun seurauksena joitain lajeja on voinut jäädä luonteensa ja havaintoajankohtana vallin- ottamatta Isosaarta kaakossa. Tämän pe- huomaamatta, sillä määritys silmän, lupin neiden vaellustilanteiden perusteella tul- rusteella vaikuttaa siltä, että useimmat sa- tai mikroskoopin avulla ei voi olla täydel- kittu saarelle ulkopuolelta kulkeutuneiksi. tunnaishavaintojen yksilöt olisivat tulleet listä eikä genitaalipreparaattien perusteel- Tällaisia lajeja ovat muun muassa Achroia vaellussäiden myötä Suomenlahden ta- la määritettyjä yksilöitä sattunut tämän grisella, Pempeliella dilutella, Phycita ro- kaa. Harakan satunnaisluonteisista suur- tutkimuksen aineistoon kuin muutamia. borella, Conobathra repandana, Acroba- perhoslajeista (39 lajia) kuusi oli tullut ha- Myönnettäköön, että ainakin joku vaati- sis consociella, Euzophera cinerosella, vaituksi yksittäin myös läheisellä Merika- mattoman näköinen Coleophora-suvun Crambus silvellus, Xanthorhoe decolora- dulla. Näistä Cosmia pyralina oli havaittu laji tai yksittäinen -heimon ria, Philereme vetulata, Catocala pacta, samalla viikolla heinäkuun lopulla 2011. (keulakoit) edustaja on saattanut livah- Calamia tridens, Hadena persplexa, Myt- Yksikään Harakalta satunnaisesti havai- taa läpi ”haavista”. Vain osa yksilöstä oli himna pudorina, Opigena polygona, Xes- tuista lajeista ei esiinny pysyvästi Meri- tallessa kokoelmassamme, joten kaikkia tia ashworthii ja Euxoa recussa. Tulkinta kadun ympäristössä ja kaiken kaikkiaan hankalia lajeja emme voineet jälkikäteen sinänsä on todennäköisesti Harakan osal- yhteisten lajien määrä oli suorastaan huo- tarkistaa. Päinvastaisena esimerkkinä ovat ta oikein, mutta ovatko esimerkiksi edellä miota herättävän vähäinen. lajit, jotka on väärin perustein tulkittu pai- mainitut kolme tammen koisalajia tulleet kallisiksi. Mahdollisia, joskin havaintoai- Suomenlahden takaa Viron tammimetsis- Pohdinta neiston perusteella epätodennäköisiä laje- tä vai kenties huomattavasti lähempää, ja, jotka voisivat vuosittain vaeltaa Hara- kuten Kaivopuiston tammilta? Ensim- Käytimme tämän työn mallina aiempaa kalle sinne kuitenkaan pysyvästi asettu- mäisen ajatuksen tueksi lajeja ei tiettäväs- tutkimustamme Santahaminan uhanalai- matta, voisivat olla esimerkiksi Eucosma ti ole koskaan raportoitu Kaivopuistosta, sista perhosista (Laasonen & Laasonen 2009). campoliliana, Catocala sponsa ja Spaelo- mutta toisaalta niiden asemaa ei siellä lie- Tällä kertaa kehittelimme analytiikkaa tis clandestina. ne liioin tutkittukaan. Samassa yhteydes- eteenpäin koettaen nyt erottaa ne uhan- Edellä esitettyihin mahdollisiin vir- sä voidaan perustellusti esittää kysymys alaiset lajit, jotka asuvat pysyvästi Hara- helähteisiin peilaten, taulukossa 2 esitet- saavatko etelärannikon uhanalaisten per- kalla niistä, jotka ovat joko hävinneet saa- ty hävinneiden lajien lista näyttää lähin- hosten kannat jatkuvasti täydennystä ete- ren paikallisfaunasta tai eivät ole koskaan nä eräänlaiselta väliasemalta. Uusia laje- lästä ja kuinka kotimaisten kantojen kä- siellä eläneetkään. Lähestymistapa osoit- ja ja etenkin uusia löytöpaikkoja havai- visi, jos täydennystä ei syystä tai toisesta tautui odottamattoman vaikeaksi, kuten taan maassamme vuosittain yhä enene- tulisi? Jälkimmäinen kysymys on kuiten- alla esitetty pohdinta osoittaa. vissä määrin. Ensi kesänä havaitaan taas kin nykytietämyksen valossa lähinnä teo- Havaintoaineisto Harakalla elävistä jotain uutta ja vaikkapa Anarsia lineatel- reettinen, sillä jatkuessaan nykyisellään uhanalaisista tai silmälläpidettävistä la- la, Chortodes elymi tai Standfussiana si- ilmastonmuutos tulee lähinnä lisäämään jeista ei todennäköisesti ole aivan täy- mulans tulkitaan käyttämämme luokitte- lähialuevaelluksia, koska korkeat lämpö- dellinen. Heimoissa Nepticuliidae (kää- lun perusteella jälleen paikallisiksi. Tätä tilat lisäävät perhosten aktiivisuutta ja laa- piökoit), (aitokoit) ja Elachisti- mahdollisuutta on ennenaikaista pohtia jemmassa mittakaavassa Suomessa lähin- dae (hitukoit) saattaa hyvin olla muutama tässä yhteydessä, sillä koko jaotuksemme nä vaeltajina tavattavien perhosten lähtö-

21 Baptria 1/2012 TIMO LEHTO

7

Harakan runsaslajinen kasvillisuus on paikal- listen uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhoslajien kannalta merkityksellinen. Avainkohteet sijoittuvat kirjavasti ympäri saarta ja siksi selkeitä suojelusuosituksia on vaikea määritellä. Rantaniityillä (kuva 6) ja erityisesti kulttuurivaikutteisissa ympäris- töissä umpeenkasvu on yksi uhkatekijä. Muun muassa tarhatyräkkiä () (kuva 7), rohtosuopayrttiä ja ketomarunaa uhkaa tukehtuminen muun kasvillisuuden varjoon.

Diverse vegetation at Harakka creates habitats for many threatened and nearly 6 threatened Lepidopteran species.

populaatiot vahvistunevat Suomen lähi- luontevia arvauksia yksilöiden alkuperäk- vasti ympäri Harakkaa eivätkä siis muo- alueilla. Toki vaellusperhosiksi tulkittujen si. Galleria mellonellan ja M. artesiarian dosta selvästi rajautuvia yksittäisiä muista lajien asemaa voidaan tarkastella toisesta- kohdalla tilapäistä esiintymistäkään Ha- kohteista laadullisesti erottuvia avainkoh- kin näkökulmasta. Mistä lienevät lähtöi- rakalla ei voi kokonaan sulkea pois, mut- teita. Tämän seurauksena alueelle ei ole sin merkittävien vaellustilanteiden ulko- ta harmiksemme tämä vaihtoehto jää ar- mahdollista suosittaa selkeitä suunnattuja puolella havaitut yksilöt lajeista Galleria vailujen varaan. Joka tapauksessa käyt- suojelutoimia uhanalaisten lajien aseman mellonella, Eulithis pyropata, Gagitodes tämämme kriteerit lajin tulkitsemiseksi vahvistamiseksi. Lähinnä tulee mieleen sagittatus, Macaria artesiaria, Diloba ca- paikalliseksi ovat suhteellisen rajoittavia suosittaa joidenkin vanhan kylän kulttuu- eruleocephala, Lacanobia w-latinum ja etenkin aivan viime vuosina paikalle aset- rikasvien istuttamista valleille ja kallioil- Hadena albimacula? Osa lajeista tunne- tuneiden lajien kohdalla, mikä osaltaan li- le, missä ne saattaisivat menestyä käytän- taan Vallisaaresta (Somerma ym. 1987), Iso- sää tulkinnan epävarmuutta. nössä hoidotta. Huomionarvoisen uhkate- saaresta (Laasonen & Laasonen 1991) ja Santa- Paikallisten uhanalaisten ja silmälläpi- kijän saarella muodostaa umpeenkasvu, haminasta (Laasonen & Laasonen 2009), jotka dettävien perhoslajien toukkien ravinto- mitä tulisi hillitä. Esimerkiksi ketomaruna suhteellisen läheisinä paikkoina olisivat kasvit ja elinympäristöt sijaitsevat kirja- (Artemisia campestris) on selvästi taan-

22 Baptria 1/2012 Äärimmäisen uhanalainen laji (CR): Aristotelia brizella (2005) Silmälläpidettävät lajit (NT): Niditinea truncicolella (1996, 2002), Monopis obviella (1990, 2011), Caloptilia falconipennella (2010, Erittäin uhanalaiset lajit (EN): Levipalpus hepatariellus 2011), Acrocercops brogniardellus (2002), Yponomeuta cagnatellus (1990,1991), Coleophora conspicuella (2000), C. nutantella (2006), (2001, 2004, 2005, 2010), Argyresthia spinosella (2006), Agonopterix Choristoneura hebenstreitella (2006), Epinotia sordidana (1995), capreolella (2009), A. selini (1999), Mompha propinquella (1996), infidana (2003), Cydia succedana (2006), Pempelia Monochroa rumicetella (1990, 2011), Coleophora solitariella dilutella (2004), Euzophera cinerosella (1992), Udea accolalis (2001), Teleiodes flavimaculella (2006), Gelechia jakovlevii (1993), (1995), Phibalapteryx virgata (1961, 2010), Eupithecia pernotata Gynnidomorpha curvistrigana (2003), Eudomis profundana (1993), Macaria artesiaria (1996), Athetis gluteosa (1994, 2002), (2010, 2011), Apotomis lineana (2010), Merrifieldia leucodactyla Calamia tridens (1990, 2000), fennica (1962) (1992), Achroia grisella (1991, 1999), Galleria mellonella (2000), Phycita roborella (2010), Conobathra repandana (2008), Acrobasis Vaarantuneet lajit (VU): Agonopterix capreolella (2009), consociella (1995, 2001), Crambus silvellus (2002, 2011), Phlyctaenia Coleophora millefolii (1999), herbichii (1991), stachydalis (2003, 2007), Anania sp.nr.verbascalis (2002, 2004, Scrobipalpa artemisiella (1999, 2004, 2007, 2009), Archips 2011), Hemithea aestivaria (2010, 2011), Xanthorhoe decoloraria betulanus (1990), Endothenia marginana (2006, 2008), (2002), Eulithis pyropata (2002), Gagitodes sagittatus (1999, Pelochrista huebneriana (2005), Eucosma suomiana (2001, 2006), 2008), Eupithecia venosata (1995, 1996, 1997), Aplocera plagiata E. pupillana (2010), Notocelia rosaecolana (1990), Buckleria (2010), Nycteola revayana (2004, 2011), Setina irrorella (1991), paludum (2011), Cupido argiades (2000), Philereme vetulata Catocala pacta (2008, 2011), Lamprotes c-aureum (2005), Diloba (1994, 1995), Heliothis viriplaca (1995), Conistra erythrocephala caeruleocephala (2004), Cucullia fraudatrix (2011), C. artemisiae (2011), Blepharita amica (1998, 2011), Mniotype bathensis (2009), (2005), Cosmia pyralina (2005, 2011), Lithophane ornitopus (1995), Lacanobia w-latinum (2009), Mythimna pudorina (1995, 1999), Xylena exsoleta (2008, 2011), Eremobia pabulatricula (1992), Opigena polygona (2003), Xestia ashworthii (1962, 2004), Euxoa Archanara geminipuncta (2010, 2011), Hadena albimacula (1990, adumbrata (1976, 2001), E. recussa (2007, 2008) 1994), H. perplexa (2002), Noctua orbona (2005)

LIITE 1. Harakan uhanalaiset tai silmälläpidettävät perhoset, jotka sijoittuivat luokittelussamme satunnaisluonteisiin muualta kulkeutu- neihin vieraslajeihin (havaintovuodet sulkeissa). | APPENDIX 1. The threatened and nearly threatened Lepidoptera, which have been observed only occasionally at Harakka [the year(s) of observation given in brackets]. tunut vallien suojelualueilla, missä kulu- maan lähinnä ”tuulitunnelilta”, jonka läpi Kiitokset minen on vähäistä. Lisäksi rohtosuopayrt- on vuosien varrella vaeltanut suuri joukko ti uhkaa tulevaisuudessa tukehtua anger- lajeja. Tämä jää vain vaikutelmaksi, kos- Kiitämme Kari Nissistä, joka luovutti käyt- vopensaiden alle sen nykyisellä esiinty- ka muualta etelärannikolta ei käytettävis- töömme kumulatiiviset lomakkeet ja pal- mispaikalla hylätyssä puutarhassa. Myös sä vastaavaa havaintoaineistoa, mitä voisi jon lisätietoja suurperhoshavainnoista Hel- keltamaite vaikuttaa taantuvan, mutta jos käyttää vertailuaineistona Harakan vael- singin Merikadulta vuosina 1969–2011. vaikutelmamme valkoposkihanhien tuot- lusperhosten runsaudesta suhteessa mui- taman laidunnuspaineen merkityksestä hin paikkoihin. pitää paikkansa, tätä kehityskulkua tus- kin voidaan pysäyttää, sillä rauhoitetun valkoposkihanhen häätötoimet tuskin tu- Kirjallisuus Mikkola, K. 1997–2005: Sää ja hyönteisten vaellukset 1997– levat kysymykseen. Mielestämme hanhi- Helynranta, L. & Kurtto, A. 1985: Harakka yllättää kasvistonsa 2005. — Baptria 22: 77–83; Baptria 24: 95–102; Baptria 25: en vaikutuksia uhanalaiseen lajistoon tu- rikkaudella. — Lutukka 1: 115–120. 33–43; Baptria 26: 93–98; Baptria 27: 55–59; Baptria 28 (3): lisi joka tapauksessa tutkia nykyistä tar- 4–9; Baptria 29: 22–27; Baptria 30: 97–103. kemmin. Muista uhanalaislajiston kannal- Jalas, I. 1961: Tiedonantoja. — Suomen Perhostutkijain Seuran kiertokirje 5: 2. Mutanen, T., Kaitila, J.-P., & Välimäki, P. 2007: ta merkittävistä kasveista kyläneidonkieli Huomionarvoiset suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus on käsittääksemme jo nyt turhan vähälu- Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. 2010: 2005. — Baptria 32: 40–67. kuinen, että se pystyisi pitkällä aikavälillä Perhoset, Lepidoptera. — Julkaisussa Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus Mutanen, M., Mutanen, T., Kullberg, J., Kaitila, J., Laasonen, ylläpitämään saaren omaa E. bipunctella – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen E. M. & Nupponen, K. 2008: Pikkuperhoshavainnot 2006– -kantaa. Myrkkykatkon esiintymiskuvan ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470. 2007. — Baptria 33: 117–130. arvoituksellisuus selittynee saaren maape- Kurtto, A. & Helynranta, L. 1998: Helsingin kasvit kukkivilta Somerma, P., Koskinen, P. & Jalas, I. 1987: Vallisaaren suur- rässä säilyneellä siemenpankilla. Vuosien kiviltä metsän syliin. — Helsingin kaupungin ympäristökeskus perhosfauna. — Baptria 12: 85–95. 2011–2012 Harakan pohjois- ja itäosaan ja Yliopistopaino, Helsinki. 400 s. Välimäki, P., Pöykkö, H., Kaitila, J.-P. & Kullberg, J. 2008: Suur- kaivettiin uusia vesijohtolinjoja, minkä perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2006–2007. ennustamme lisäävän myrkkykatkon run- Laasonen, E. M. & Laasonen, L.1991: Helsingin Isosaaren perhoset. — Baptria 16: 23–34. — Baptria 33: 45–79. sautta ainakin tilapäisesti lähivuosina.. Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2004: Sirppikääriäinen Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: Mie- Havainnot kaikkiaan 28 uhanalaisen lenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. tai silmälläpidettävän perhoslajin paikal- Ancylis rhenana Müller-Rutz, 1920 Pohjois-Euroopalle uutena. — Baptria 29: 122–124. — Baptria 34: 37–68. lispopulaatioista korostaa Harakan ase- Välimäki, P., Kaitila, J.-P. & Lehto, T. 2010: Mielenkiintoiset maa merkittävänä uhanalaislajiston esiin- Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2009: Helsingin Santahaminan perhoset vuosina 1915–2006. — Baptria 34: 80–88. suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009. — Baptria tymispaikkana. Toisaalta kautta aikain yh- 35: 38–66. teensä 123 tähän joukkoon kuuluvan la- Mikkola, K. 1996: Vaelluskatsaus 1994. — Baptria 21: 13–16. jin havaitseminen saa Harakan vaikutta-

23 Baptria 1/2012 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2011 tulokset

Janne Heliölä, Mikko Kuussaari & Iris Niininen Suomen ympäristökeskus PETER VON BAGH VON PETER

Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) oli kesällä 2011 ilahduttavan runsaslukuinen.

Linjalaskentoihin perustuva maatalousympäristön päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 alkaen. Vuosien varrella havaintoja on kertynyt yhteensä 93 laskentalinjalta. Tässä raportissa esitetään yhteenveto kesän 2011 seurantatuloksista. Vuosiraportti on ladattavissa myös seurannan verkkosivulta www.ymparisto. fi/paivaperhosseuranta. Verkkoversio sisältää lajikohtaiset kannanmuutoskäyrät 1999–2011 sekä kaksi tästä puuttuvaa tulostaulukkoa, linjakohtaiset yhteenvedot ja runsaimpien muiden suurperhoslajien havaintomäärät. Kotisivuilta voit lisäksi ladata kaikki seurannassa tarvittavat ohjeet, lomakkeet ja tallennuspohjat sekä aiemmat vuosiraportit.

USYMPÄ !( LO R Seurantalinjat 2011 A IS T T uoden merkittävin uutinen oli !( Harrastaja A Ö A N se, että seuranta sai ensimmäis- # M

MYTVAS

P tä kertaa näkyvyyttä myös kan-

")

Uusi linja Ä

!( A

!(

I T sainvälisellä tiedefoorumilla.

V

N

Ä

Arvostetussa Nature Climate Change -sar- V

P A ER R HOSSEU jassa julkaistiin useiden Euroopan maiden !( lintu- ja päiväperhosseurantojen aineistoi- !( hin perustunut artikkeli (Devictor ym. 2012), !( Kirjoittajien osoitteet — ## Authors’ addresses: jossa vertailtiin paikallisten lajiyhteisöjen !( !(!( # !( !(!(# koostumuksen muutosta suhteessa ilmas- !( !( !( Suomen ympäristökeskus, !( Mechelininkatu 34a, ton lämpenemiseen. Suomen päiväper- !( PL 140, 00251 Helsinki hosaineistot täydensivät ratkaisevasti !( ") !( ")!(")")") #!(#!( !(!( E-mail: janne.heliola@@ymparisto.fi työssä tarkasteltua pohjois–etelä-gradi- !( !( !( !( !( enttia. Lisäksi lähiaikoina julkaistaan oh- !( !( !( !( !( !( !( !( ## dakeperhosen (Vanessa cardui) elinkier- ") !( !( !( !(!( !( !( !(!( !( ◀ KUVA 1. Laskentalinjat vuonna 2011 sekä toa ja vuodenaikaisvaelluksia selventävä eliömaantieteellisten maakuntien rajat. monikansallinen yhteisartikkeli. Havain- 24 Baptria 1/2012 Results of the butterfly monitoring Resultat från moniteringen av dagfjärilar scheme in Finnish agricultural landscapes i jordbruksmiljöer 2011 for the year 2011

Butterflies have been monitored in Finland with transect counts Dagfjärilar har moniterats i Finland sedan 1999 med hjälp av lin- since 1999. In 2011, a total of 83 188 butterflies from 78 species jetaxeringar. År 2011 noterades sammanlagt 83 188 dagfjärilar av were recorded from 57 transects (table 1, fig. 1). In addition to these, 78 arter på 57 linjer (tabell 1, fig. 1). Förutom dessa noterades 4 917 4 917 butterflies belonging to 45 species were recorded on 12 pro- dagfjärilar av 45 arter på 12 professionellt inventerade ”Mytvas”- fessionally counted ”Mytvas”-transects. Numbers of observed spe- linjer. Antalet observerade arter varierade från 11 till 51 per linje cies varied between 11 and 51 among the weekly counted transects bland de linjer som taxerades varje vecka (medeltal 33,7 arter per with an average of 33,7 species per transect. The annual indices linje). Årsindex för 51 arter beräknades med hjälp av TRIM-mjuk- were calculated for 51 species using the TRIM software. vara. The summer of 2011 proved to be the best of the whole Sommaren 2011 visade sig bli den bästa under hela den tid monitoring period. Temperatures were above the average through- moniteringen pågått. Temperaturen höll sig över medelvärdena out the summer and exceptionally high in early June, while the under hela sommaren och den var exceptionellt hög i början av amount of rainfall was generally moderate or high. A total of 30 juni, medan regnmängderna i allmänhet var måttliga eller stora. butterfly species (59%) were observed to be more numerous than in Totalt 30 dagfjärilsarter (59 %) var talrikare än under 2010 och 40 2010, and 40 species (78%) exceeded their ten-year average. Nine arter (78 %) överskred sina tioårsmedeltal. Nio arter nådde sina species reached their highest abundance since 1999 (e.g. Papilio högsta abundanser sedan 1999 (Papilio machaon, Lycaena hip- machaon, Lycaena hippothoe, Plebeius semiargus, P. amandus, P. pothoe, Plebeius semiargus, P. amandus, P. icarus, Nymphalis icarus, Nymphalis antiopa, Argynnis paphia, Brenthis ino, Meli- antiopa, Argynnis paphia, Brenthis ino, Melitaea athalia). Trots taea athalia). Despite the generally good butterfly season, the to- att dagfjärilssäsongen allmänt taget var god, var det totala antalet tal numbers of butterflies were on average only 1% higher than in dagfjärilar bara 1 % högre än under 2010. Det rådde också en bety- 2010. There was also considerable spatial variation, as majority dande geografisk variation, eftersom en majoritet av arterna min- of species declined on one third of the transects. Only two species skade på en tredjedel av linjerna. Endast två arter noterades för were observed on their lowest level (Pararge aegeria, P. petropoli- sin lägsta nivå (Pararge aegeria, P. petropolitana). Åren 1999– tana). Between 1999–2011, a total of 11 species showed a decreas- 2011 uppvisade 11 arter en sjunkande trend och 15 arter en stig- ing trend and 15 species an increasing trend, while seven species ande trend, medan 7 arter bedömdes ligga på en stabil nivå (fig. 6). were regarded as stable (fig. 6). Andra dagaktiva Macrolepidoptera noterades noggrant längs 23 Other day-active Macrolepidopteran species were recorded linjer inventerade av amatörer och längs 12 ”Mytvas”-linjer. Totalt thoroughly on 23 amateur-counted and 12 ”Mytvas”-transects. A 13 386 exemplar av 163 arter observerades (tabell 1). Totalantalet total of 13 386 individuals and 163 species were observed (table minskade med 4 % jämfört med år 2010. I tabell 3 presenteras fem 1). The total number of moths decreased by 4 % compared to the allmänna arter som ökade starkt och arter som minskade kraftigt year 2010. Table 3 presents five common moth species with either (de fem senare) 2011. a strong increase or decrease (the latter five species) in 2011.

noijat, työllänne on siis arvoa maamme HARRASTAJALINJAT 2011 Keskiarvo Pienin Suurin Yhteensä rajojen ulkopuolellakin! Laskettuja linjoja yhteensä 57 44 30 59 93 Seurantaverkko lähes ennallaan • vähintään 12 laskentakertaa 30 24 17 35 – Laskentakertoja yhteensä 701 511 342 682 6 772 Seurannan toiminta jatkui vakiintunees- • keskimäärin 12,3 11,5 10,6 12,9 – sa muodossaan, eikä ohjeistuksiin tehty Linjojen yhteispituus, km 154 130 91 159 – muutoksia. Lajikohtaiset kannanarviot on aiempaan tapaan tuotettu TRIM-ohjelmal- PÄIVÄPERHOSET la (Heliölä ym. 2010). Lajeja yhteensä 78 65 58 72 86 Kesällä 2011 havaintoja kerättiin kaik- • keskimäärin 33,7 29,9 27,2 32,7 – kiaan 57 harrastajalinjalta (taulukko 1, kuva Yksilöitä yhteensä 83 188 49 786 24 862 77 863 659 065 1). Linjojen yhteismäärä laski kahdella, • keskimäärin 1 459 1 113 829 1 442 – sillä uusia perhoslinjoja perustettiin kaksi (Parainen ja Mäntyharju) ja laskennat lop- MUUT PÄIVÄAKTIIVISET puivat neljällä kohteella. Lisäksi laskento- SUURPERHOSET ja jatkettiin 12 MYTVAS-seurantalinjalla Linjoja joilta havaintoja 40 29 20 39 75 (ks. Kuussaari ym. 2008). • joilta ilmoitettu yli 20 lajia 23 16 10 24 – Laskenta-aktiivisuus säilyi viime vuo- Lajeja yhteensä 163 145 113 175 322 sien kiitettävällä tasolla, keskiarvon olles- • keskimäärin 24,9 24,8 21,4 30 – sa 12,3 laskentaa linjaa kohden (taulukko Yksilöitä yhteensä 13 386 9 057 4877 13 954 117 581 1) . Havainnoijien innokkuudesta voidaan • keskimäärin 335 309 232 377 – mitä ilmeisimmin kiittää etenkin kesän suotuisia sääoloja. Parilla linjalla lasken- TAULUKKO 1. Maatalousympäristön päiväperhosseurannan tunnusluvut vuodelta 2011 tojen väliin jäi turhan pitkiä taukoja, mut- verrattuna vuosien 2001–2010 lukuihin.

25 Baptria 1/2012 TAULUKKO 2. Seurannassa havaitut päiväperhoslajit kesältä 2011 järjestettynä havaintojen yhteismäärän mukaan. Lisäksi on ilmoitet- tu monellako linjalla laji havaittiin (n=69, sisältäen MYTVAS-linjat) sekä TRIM-indeksin muutos (%) verrattuna edelliskesään sekä vuosien 2001–2010 keskiarvoon. * Metsänokiperhosella vertailukohtina vuosi 2009 sekä parittomien vuosien keskiarvo.

SIJA Yksilö- Linjoja Muutos verrattuna 2011 2010 LAJI määrä (n=69) 2010 01–10 1. 1. Lanttuperhonen (Pieris napi) 11535 69 -28 +65 2. 3. Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) 11179 68 -2 -30 3. 2. Lauhahiipijä (Thymelicus lineola) 8175 68 -15 +41 4. 4. Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) 7696 69 +56 +75 5. 5. Angervohopeatäplä (Brenthis ino) 5970 65 +49 +110 6. 7. Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) 4216 60 +10 +9 7. 8. Kangasperhonen (Callophrys rubi) 3348 61 -17 +54 8. 6. Niittyhopeatäplä (Boloria selene) 3242 57 -12 +6 9. 30. Metsänokiperhonen (Erebia ligea)* 3038 53 -37 -5 10. 10. Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) 2957 60 +21 +16 11. 12. Hopeasinisiipi (Plebeius amandus) 2830 61 +118 +161 12. 9. Neitoperhonen (Nymphalis io) 2125 67 -45 -55 13. 22. Niittysinisiipi (Plebeius semiargus) 2117 60 +240 +193 14. 11. Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus) 2087 66 +38 +13 15. 13. Ketohopeatäplä (Argynnis adippe) 1408 51 +23 +69 16. 14. Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 1396 39 +71 +52 17. 16. Hohtosinisiipi (Plebeius icarus) 1336 45 +32 +249 18. 25. Orvokkihopeatäplä (Argynnis aglaja) 992 55 +61 +53 19. 31. Ketokultasiipi (Lycaena hippothoe) 771 46 +133 +380 20. 29. Ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia) 748 45 +176 +232 21. 21. Liuskaperhonen (Nymphalis c-album) 733 60 -28 -2 22. 24. Auroraperhonen (Anthocharis cardamines) 712 60 +5 +20 23. 26. Tummapapurikko (Pararge maera) 674 47 +30 -31 24. 15. Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) 646 30 -13 +10 25. 23. Kangassinisiipi (Plebeius argus) 603 36 +67 +92 26. 27. Pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) 590 44 +19 +24 27. 34. Suruvaippa (Nymphalis antiopa) 568 52 +87 +185 28. 18. Ketosinisiipi (Plebeius idas) 565 34 -18 +74 29. 20. Virnaperhonen (Leptidea sinapis) 519 41 -37 +11 30. 17. Karttaperhonen (Araschnia levana) 489 33 -62 +86 31. 41. Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) 485 2 - - 32. 19. Mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) 475 45 -34 +17 33. 28. Naurisperhonen (Pieris rapae) 471 30 -19 +18 34. 33. Keisarinviitta (Argynnis paphia) 446 26 +99 +256 35. 36. Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) 351 23 +51 +89 36. 43. Amiraali (Vanessa atalanta) 327 53 +78 +176 37. 39. Juolukkasinisiipi (Plebeius optilete) 292 38 +21 +19

KUVA 2. Keskimääräiset laskennan aikaiset KUVA 3. Päiväperhosten keskitiheydet KUVA 4. Laskentalinjojen määrät vuosina lämpötilat kesällä 2011 sekä vuosina laskentalinjoilla kesän eri aikoina vuonna 2010 ja 2011 jaoteltuna saldoluvun (linjalla 2001–2010 keskimäärin. 2011 sekä vuosina 2001–2010 keskimäärin. edellisvuodesta runsastuneita – vähentyneitä päiväperhoslajeja) mukaan.

26 Baptria 1/2012 SIJA Yksilö- Linjoja Muutos verrattuna 2011 2010 LAJI määrä (n=69) 2010 01–10 38. 38. Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) 261 43 -5 +16 39. 32. Kaaliperhonen (Pieris brassicae) 210 22 -8 +9 40. 37. Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 193 15 +30 +32 41. 44. Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) 166 19 +38 +43 42. 40. Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) 155 26 -9 +11 43. 42. Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) 136 44 -18 -16 44. 51. Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 124 26 +178 +44 45. 45. Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus) 99 9 +2 -36 46. 49. Ritariperhonen (Papilio machaon) 89 29 +53 +198 47. 47. Metsäpapurikko (Pararge petropolitana) 87 19 -43 -67 48. 46. Sinappiperhonen (Pieris daplidice) 69 19 - - 49. 48. Keltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia) 53 1 - - 50. 58. Ruostenopsasiipi (Thecla betulae) 36 12 +237 +28 50. 52. Tuominopsasiipi (Satyrium pruni) 36 10 +10 +66 52. 50. Helmihopeatäplä (Issoria lathonia) 35 7 - - 53. 35. Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) 34 20 -91 -96 54. 54. Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) 31 4 - - 55. 56. Täpläpapurikko (Pararge aegeria) 28 9 -10 -76 56. 53. Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 26 5 - - 57. 54. Haapaperhonen (Limenitis populi) 25 13 +236 -19 58. 57. Tamminopsasiipi (Favonius quercus) 16 4 - - 59. 60. Rinnehopeatäplä (Argynnis niobe) 14 6 - - 60. 60. Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) 13 2 - - 60. 67. Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 13 1 - - 62. 67. Kannussinisiipi (Cupido argiades) 9 7 - - 63. 62. Isokultasiipi (Lycaena dispar) 7 4 - - 64. 58. Pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) 6 6 - - 64. 64. Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice) 6 1 - - 66. 67. Häiveperhonen (Apatura iris) 2 2 - - 66. 67. Suonokiperhonen (Erebia embla) 2 1 - - 66. - Vaaleakeltaperhonen (Colias hyale) 2 1 - - 69. 62. Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) 1 1 - - 69. 65. Jalavanopsasiipi (Satyrium w-album) 1 1 - - 69. - Rämehopeatäplä (Boloria eunomia) 1 1 - - 69. - Purohopeatäplä (Boloria thore) 1 1 - - 69. - Kuusamaperhonen (Limenitis camilla) 1 1 - - 69. - Tummahäränsilmä (Maniola jurtina) 1 1 - - 69. - Idänhäränsilmä (Maniola lycaon) 1 1 - - 69. - Isoapollo (Parnassius apollo) 1 1 - - 69. - Huhtasinisiipi (Plebeius nicias) 1 1 - - 69. - Kalliosinisiipi (Scolitantides orion) 1 1 - - ta vain yhdellä linjalla jäätiin seitsemän mä ja runsasluminen talvi. Perhosmäärät ja havaintojen yhteismäärä vain 55 % las- laskennan minimitavoitteesta. olivatkin tavanomaista korkeampia jo ke- kentalinjoista. Lähempi tarkastelu osoit- väällä ja kesäkuun alun helteet paransivat ti, että varsin monella linjalla vähentynei- Kesäkuun helteet aikaistivat tilannetta entisestään (kuva 3). Lämpimän tä lajeja oli enemmän kuin runsastuneita perhoskesää alkukesän ansiosta perhosmäärät nousivat (kuva 4). Tässä suhteessa kesä 2011 erosi huippuunsa aikaisin ja kääntyivät nopeas- selvästi edellisestä, jolloin runsastuneita Merkittävin piirre kesän 2011 lämpöolois- ti myös laskuun. Heinäkuun lopulta eteen- lajeja oli enemmän lähes kaikilla linjoilla. sa oli kesäkuun alkupuoliskon helleaalto päin perhosmäärät olivat tavanomaisella Selviä alueellisia eroja ei kuitenkaan voi- (Ruuhela ym. 2011). Se näkyi selvästi myös tasolla. Monesta lajista havaittiin nytkin tu havaita, sillä sekä nousu- että laskuvoit- laskentojen aikana mitatuissa lämpötilois- kesäsukupolven yksilöitä, mutta ei yhtä toisia seurantalinjoja oli eri puolilla Etelä- sa (kuva 2). Kesäkuun jälkipuoliskolla säät suuressa määrin kuin edelliskesänä. Syk- Suomea. hieman viilenivät, mutta heinäkuussa las- syn yllättävin havainto oli uunituore kan- Aiempaan tapaan eniten päiväperhosla- kentoja tehtiin taas erittäin korkeissa läm- gasperhonen (Callophrys rubi) 11.9. Ta jeja (51) tavattiin Kb Kesälahden lasken- pötiloissa. Edelliskesästä poiketen satei- Ruovedellä. talinjalla. Sitä lähimmäksi ylsi Ka Kotka ta saatiin nyt enemmän, joten kuivuudes- Kesällä 2011 havaintoja kertyi ennä- (49). Sen jälkeen olikin tasaisempaa, sillä ta ei ollut merkittävää haittaa edes loppu- tykselliset 83 188 yksilöä yhteensä 78 päi- 47 lajia kertyi peräti viideltä linjalta. Eni- kesällä. Helteet myös loppuivat aiemmin väperhoslajista (taulukko 1). Myös päivä- ten perhosyksilöitä kirjattiin Kesälahden ja elokuussa laskentasäät olivat jo hieman perhosten keskimääräiset laji- ja yksilö- ja Ka Kouvolan linjoilta, yli 5000 yksilöä keskimääräistä viileämpiä (kuva 2). määrät olivat korkeampia kuin koskaan. kummaltakin. Seurannan verkkosivuilla Perhoskesän 2011 lähtökohdat olivat Edellisvuoden ennätykset eivät siis kau- olevassa laajennetussa vuosiraportissa on hyvät, sillä takana oli erinomainen edellis- aa kestäneet. Nousu ei kuitenkaan ollut ta- yhteenveto kaikkien laskentalinjojen laji- kesä (Heliölä ym. 2011, Saarinen 2011) sekä kyl- saista: lajimäärä nousi vain 63 % linjoista ja yksilömääristä. 27 Baptria 1/2012 JUHA SORMUNEN

Ennätyksiä rikkoutui, seurantamittarit kääntyivät plussalle

Useimmat päiväperhoslajit runsastuivat edelleen, monet jo kolmatta vuotta peräk- käin. Yhteensä 30 lajin (59 %) kanta vah- vistui edellisvuodesta ja 40 lajia (78 %) ylitti edeltäneen vuosikymmenen keskiar- vonsa. Peräti yhdeksän lajin kannat nousi- vat uuteen huippuunsa. Yksittäisten lajien havaintomäärät ja kannanmuutosarviot on esitetty taulukossa 2. Kokonaisuutena perhoskesä 2011 osoittautui koko seurantajakson parhaak- si (kuva 5). Erityisen hyvin meni monil- la niittyjen päiväperhosilla. Kun tarkas- tellaan yksittäisten lajien keskimääräis- tä kannankehitystä koko seurantajaksolla (1999–2011), merkitsevästi runsastuneita lajeja oli jo hieman enemmän (15) kuin vähentyneitä (11; kuva 6). Lisäksi TRIM- ohjelma luokitteli seitsemän lajia kannan- kehitykseltään vakaiksi. Jo kolmas peräk- käinen hyvä kesä käänsi siis 2000-luvun yleisen kehitystrendin miinukselta hieman plussan puolelle. Lanttuperhonen (Pieris napi) säilytti paikkansa lajilistan kärjessä, vaikka sen kesäsukupolvi ei ollutkaan yhtä runsaslu- kuinen kuin edellisvuonna (taulukko 2). Tes- maperhonen (Aphantopus hyperantus) ja lauhahiipijä (Thymelicus lineola) ottivat hieman takapakkia, mutta nokkosperho- sen (Nymphalis urticae) kannat nousivat jo lähelle vuoden 2002 ennätystasoaan.

▼ KUVA 5. Päiväperhosten keskimääräi- nen runsausvaihtelu 1999–2011 sekä kolmen ekologisen pääryhmän osalta että maatalo- Ketokultasiiven (Lycaena hippothoe) usalueiden vakinaisten lajien osalta yhteensä kannat nousivat kesällä 2011 uuteen ennä- (n=45). Vertailukohtana on vuosi 2001, joka tykseensä jo toisena vuonna peräkkäin. saa indeksiarvon 1. JANNE HELIÖLÄ

Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) ja useimmat muut sinisiivet olivat kesän suurimpia menestyjiä.

28 Baptria 1/2012 PETER VON BAGH VON PETER ◀ KUVA 6. Kannan- kehitykseltään erilai- siin trendiluokkiin sijoittuneiden päivä- perhoslajien luku- määrät. TRIM-ohjel- ma antoi trendi- arvion yhteensä 33 lajille.

▶ Tämä on vielä harvinainen näky Suomessa: etelän- hopeatäplä (Argynnis laodice) munimassa Porvoon laskentalinjalla.

Yleisimmistä lajeista eniten huomiota he- Hyvä perhoskesä näkyi erityisesti sii- tavattiin syyskesällä laajalti, mutta ei ai- rätti silti neitoperhosen (Nymphalis io) nä, että harvinaisia lajeja tavattiin sel- van edellisvuotisia määriä. Amiraali (Va- niukkuus; lajin kannat lähes puolittuivat västi tavanomaista enemmän. Seurannal- nessa atalanta) sentään esiintyi runsaana edellisvuodesta. le uusia lajeja kertyikin peräti viisi: isoa- ja kannussinisiipeä (Cupido argiades) ha- Etenkin sinisiivet ja hopeatäplät run- pollo (Parnassius apollo, Ab Parainen), vaittiin seitsemällä linjalla, mikä on seu- sastuivat vahvasti. Uuden ennätyksensä kuusamaperhonen (Limenitis camilla, Ab rannan uusi ennätys. tekivät ritariperhonen (Papilio macha- Salo), kalliosinisiipi (Scolitantides orion, on), ketokultasiipi (Lycaena hippothoe), Ab Lohja), purohopeatäplä (Boloria tho- Muut päiväaktiiviset niitty-, hopea- ja hohtosinisiipi (Plebeius re, Kb Kitee) ja idänhäränsilmä (Manio- suurperhoset semiargus, P. amandus, P. icarus), suru- la lycaon, N Raasepori). Huhtasinisiiven vaippa (Nymphalis antiopa), keisarinviit- (Plebeius nicias, Kb Liperi) edellisestä ha- Kesä 2011 ei ollut yhtä suotuisa muille ta (Argynnis paphia), angervohopeatäplä vainnosta oli kulunut yhdeksän vuotta. Li- suurperhosille, sillä niiden laji- ja yksilö- (Brenthis ino) ja ratamoverkkoperhonen säksi pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) määrät laskivat hieman edelliskesän ennä- (Melitaea athalia). Erityisen ilahduttavaa tuli vastaan jo kuudella linjalla. Etelän- tysluvuista (taulukko 1). Lajistoltaan katta- oli kirjoverkkoperhosen (Euphydryas ma- hopeatäplä (Argynnis laodice) puolestaan vasti havainnoituja harrastajalinjoja oli turna) menestys, lajia on tavattu runsaam- näyttää vakiintuneen N Porvoon laskenta- nyt yhteensä 23 eli viime vuosien hyvää pana vain vuosina 2001–2002. linjalle, missä lajista tehtiin myös muni- tasoa. Yhteenveto 40 runsaimman lajin Ainoastaan täplä- ja metsäpapurikon mishavainto [tervaleppäkorvessa suo-or- havaintomääristä ja kannanmuutoksista (Pararge aegeria, P. petropolitana) kan- vokille (Viola palustris)]. löytyy vuosiraportin verkkoversiosta. nat vajosivat uusiin pohjalukemiinsa, taas Vaeltajien kannalta kesä 2011 ei ol- Muutamia selvimmin runsastuneita ja kerran. Pahalta näyttää, kun lajit eivät jak- lut mitenkään erityinen. Sekä nauris- että vähentyneitä mittari- ja yökköslajeja on sa toipua edes säiden suosiessa. Jyrkimmin kaaliperhonen (Pieris rapae, P. brassicae) koottu taulukkoon 3. Edelliskesän runsain väheni karttaperhonen (Araschnia levana), olivat hieman edellisvuotta niukempia ja laji mäkikenttämittari (Xanthorhoe monta- mutta ennätyksellisen edelliskesän ansios- ohdakeperhonen hyvin vähälukuinen (tau- nata) oli nyt selvästi vähälukuisempi, jo- ta vuosi oli silti lajille toiseksi paras. lukko 2). Sinappiperhosia (Pieris daplidice) ten kärkipaikalle palasi pihamittari (Sco- JANNE HELIÖLÄ SIJA Yksilö- Linjoja Muutos-% 2011 2010 LAJI määrä (n=35) 2010–11 NOUSIJAT 5. 8. Niittoyökkönen (Euclidia glyphica) 1069 31 +94 7. 11. Kasteyökkönen (Polypogon tentacularius) 778 27 +104 11. 16. Serpentiinimittari (Idaea serpentata) 409 27 +155 14. 23. Harmoraanumittari (Epirrhoe alternata) 256 26 +191 15. 19. Pajuvalkomittari (Cabera exanthemata) 245 23 +130 LASKIJAT 6. 1. Mäkikenttämittari (Xanthorhoe montanata) 837 32 -65 Niittoyökkönen (Euclidia 10. 6. Reunustäplämittari (Lomaspilis marginata) 452 31 -49 23. 15. Vyökiiltoyökkönen ( pygarga) 71 13 -53 glyphica) jatkoi runsastu- 27. 13. Gammayökkönen (Autographa gamma) 56 13 -85 mistaan parin heikomman 29. 20. Isonokkayökkönen (Hypena proboscidalis) 51 10 -54 vuoden jälkeen.

TAULUKKO 3. Vuonna 2011 selvästi runsastuneita ja vähentyneitä muita suurperhoslajeja. Havaintomäärän muutos (%) perustuu molempina vuosina vertailukelpoisesti laskettuihin linjoihin (n=35).

29 Baptria 1/2012 JANNE HELIÖLÄ

LINJAN SIJAINTI Linjan laskija(t) VARSINAIS-SUOMI Kemiönsaari, Kråkvik Matts Cygnel Kemiönsaari, Skoböle Markku Lintervo Laitila, Lausti Ari-Pekka Rikkonen Lohja, Mustlahti Juha Korhonen Paimio, Askala Reijo Myyrä Parainen, Bodnäs Anssi Teräs Parainen, Mielisholm Rainer Grönholm Salo, Pappila Matias Kuokkanen Salo, Tupuri Toni Ruokonen Turku, Kurala Reijo Myyrä Vehmaa, Kuulila Aki Kaunisto UUSIMAA Kasteyökkönen (Polypogon Espoo-Vihti, Nuuksio Juha Sormunen tentacularius) oli yksi kesän Espoo, Söderskog Juha Sormunen 2011 seurantalinjojen selvästi Kirkkonummi, Masala Janne Heliölä Mäntsälä, Ohkola Olli Elo runsastuneista lajeista. Porvoo, Stensböle Peter von Bagh Raasepori, Gullö Kauri Mikkola Sipoo, Nikkilä Mikko Kuussaari topteryx chenopodiata, +29 %). Niitto- luovutetaan vuosittain Valtakunnallisen Vantaa-Sipoo, Myyras Päivikki Telenius yökkösen (Euclidia glyphica) ja kasteyök- päiväperhosseurannan (Saarinen 2011) käyt- ETELÄ-POHJANMAA kösen (Polypogon tentacularius) kannat töön, mutta muuten tiedot ovat olleet vain Vaasa, Vanha Vaasa Seppo Kontiokari toipuivat jo 2000-luvun keskimääräisille kirjoittajien käytettävissä. Tämä on sää- Vaasa, Teeriniemi Börje Snickars tasoilleen. Gammayökkösen (Autographa li, sillä aineistojen avoin käytettävyys on ETELÄ-KARJALA gamma) niukkuus kertoo osaltaan heikos- nykyisen tietoyhteiskunnan keskeisiä pe- Kotka, Laajakoski Lauri Luukkonen Kouvola, Liikkala Ossi Öhman ta vaellusvuodesta, kun taas vyökiiltoyök- riaatteita. Matti Virtalan ylläpitämä Hyön- ETELÄ-HÄME kösen (Protodeltote pygarga) ja isonok- teistietokanta (http://hyonteiset.luomus.fi/in- Forssa, Salmistonmäki Miika Järvinen kayökkösen (Hypena proboscidalis) vä- sects/main/EntDatabase.html) on tästä malli- Kärkölä, Tillola Jarmo Eronen hälukuisuus liittynee lähinnä edelliskesän esimerkki. Pohdinnan jälkeen päädyim- Nastola, Mäkelä Juha Sormunen kuivuuteen. mekin siihen, että helpoin tapa saattaa ha- Orivesi, Siitama Janne Heliölä vaintoaineistomme laajempaan käyttöön Orivesi, Uiherla Toivo Koskinen Pälkäne, Pohjalahti Risto Martikainen Havainnot hyötykäyttöön — on luovuttaa ne linja-, päivä- ja lajikohtai- Ruovesi, Tuuhoskylä Reijo J. Sulkava päämääränä Hyönteistietokanta sesti summattuina Hyönteistietokantaan. Somero, Häntälä Reijo Myyrä Tämän toteutus tosin vie aikansa, sillä en- Urjala, Puolimatka Pekka Vantanen Seurantaa jatketaan kesällä 2012 aiem- sin tarvitaan monia tarkistuksia etenkin Urjala, Hakkila Sauli Turja milla periaatteilla ja toivottavasti myös tuplahavaintojen välttämiseksi. Toivom- ETELÄ-SAVO samassa laajuudessa. Useimpina vuosi- me, että valitsemamme linja saa sekä ha- Imatra, Saunasuo Jouni Kumpulainen vainnoijien että muiden perhosharrastaji- Lappeenranta, Korvenkylä Kimmo Saarinen ym. na muutama havainnoija joutuu silti lo- Mäntyharju (3 linjaa) Susu & Milka Rytteri pettamaan seurannan vaikkapa asuinpai- en hyväksynnän. Ruokolahti, Aisaniemi* Terho Poutanen kan tai elämäntilanteen muuttuessa. Tä- Vuosiraportti kesän 2012 tuloksista POHJOIS-HÄME män vuoksi uudet vapaaehtoiset ovat aina tullaan julkaisemaan keväällä 2013 sekä Jyväskylä, Nyrölä Olli Lahtinen erittäin tervetulleita mukaan! Kukin tekee Baptriassa että seurannan verkkosivuilla. POHJOIS-SAVO vapaaehtoistyötä omilla ehdoillaan, joten Kaavi, Retunen Ilmari Juutilainen työmäärää on turha pelätä. Tutustu ensin Kiitokset Leppävirta, Itkola Helena Rönkä seurannan verkkosivuilta löytyviin mate- Mikkeli, Haukivuori Anja & Pekka Paavilainen riaaleihin ja ota sitten yhteyttä kirjoitta- Suuret kiitokset kaikille seurantaan osal- POHJOIS-KARJALA jiin, niin suunnitellaan sinulle oma lasken- listuneille perhoslaskijoille (liite 1), sekä Kesälahti, Alakylä Mika Karttunen, tareitti tuttuun retkeilymaastoosi. Sami Lindgrenille avusta havaintoaineis- Hans Colliander Yhteenvedot linjalaskenta-aineistoista tojen tallennuksessa. Kitee, Potoskavaara Tupu Vuorinen Liperi, Kaatamo Ali Karhu Liperi, Leppälahti Anneli Raunio Rääkkylä, Saviniemi Tatu Sallinen Lähteet Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2011: Rääkkylä, Rasivaara Pirkko Kaasinen Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2010 tulokset. — Baptria 36: 10–17. KESKI-POHJANMAA Devictor, V., van Swaay, C., Brereton, T., Brotons, L., Pietarsaari, Lövö Gun Pelletiér Chamberlain, D., Heliölä, J., Herrando, S., Julliard, R., Ruuhela, R., Hutila, A., Simola, H. & Karlsson, P. (toim.) 2011: Pohjois-Pohjanmaa Kuussaari, M., Lindström, Å., Reif, J., Roy, D., Schweiger, O., Ilmastokatsaus 8/2011, Elokuu. — Ilmatieteen laitos. Tyrnävä, Temmes Annikki Näppä Settele, J., Stefanescu, C., Van Strien, A., Van Turnhout, C., http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastokatsaus-lehti. Utajärvi, Pälli Eero Lindgren Vermouzek, Z., WallisDeVries, M., Wynhoff, I. & Jiguet, F. 2012: KOILLISMAA Differences in the climatic debts of birds and butterflies at Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. & Helenius, J. (toim.) Kuusamo, Jyrkänkoski Matti Iipponen, a continental scale. — Nature Climate Change 2: 121–124 2008: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon Pekka Partanen, (doi:10.1038/nclimate1347). monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-loppuraportti Jouni Ronkainen 2000–2006. — Suomen ympäristö 4/2008. Suomen Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: ympäristökeskus, Helsinki. 208 s. Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 1999–2008. LIITE 1. Päiväperhosten seurantalinjat laski- — Suomen ympäristö 2/2010. Suomen ympäristökeskus, Saarinen, K. 2011: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta joineen vuonna 2011. * Samalla laskijalla viisi Helsinki. 65 s. 2010. — Baptria 35: 100–110. muutakin linjaa lähialueella.

30 Baptria 1/2012 Ovatko poikkeukselliset hellekesät TIMO LEHTO perhosille uhka vai mahdollisuus?

uosi sitten Baptrian (1/2011) pääkirjoituksessa pohdiskeltiin epätavallisen lämpimän kesän 2010 vaikutuksia perhoslajistoon. Päätoimittaja ennusti, että useimmat ’ylimääräisen’ V kesäsukupolven tuottaneet ja erityisesti alkukesän lajit esiintyisivät seuraavana vuonna huomattavan harvalukuisina. Näin saattaisi käydä, jos suuri osa lajin yksilöistä on kehittynyt syyskesällä suoraan aikuisiksi, eivätkä niiden jälkeläiset ehdi ajoissa talvehtivaan kotelovaiheeseen.

Testasimme tätä ennustusta edellä esitet- tyjen seurantatulosten avulla vertaamal- la toisiinsa yksittäisten päiväperhoslajien kannanmuutoksia 2010–2011 sekä niiden keskimääräistä lentoaikaa (kuva). Tarkaste- lusta rajattiin pois aikuistalvehtijat ja vael- tajat, jolloin jäljelle jäi 39 päiväperhoslajia. Nämä jaoteltiin yhden sukupolven lajeihin sekä kaksi sukupolvea joko säännöllisesti (lanttuperhonen, pikkukultasiipi, karttaper- honen), osittain (niittyhopeatäplä, hohtosi- nisiipi) tai satunnaisesti tuottaviin lajeihin (ritariperhonen, virnaperhonen, paatsama- sinisiipi, täpläpapurikko, keltaniittyperho- P. machaon nen). Lueteltujen lajien lentoaika määritel- tiin vain 1. sukupolven perusteella. P. icarus Kuvan perusteella ennustus piti ainakin C. argiolus C. pamphilus osin paikkansa. Aina tai osittain toisen su- Lajin kannanmuutos 2010–2011, % L. phlaeas B. selene kupolven tuottavien lajien kannat pääsään- P. aegeria töisesti laskivat vuonna 2011 (keskiarvo -2 P. napi L. sinapis %), vaikka valtaosa muista lajeista runsastui A. levana selvästi (+60 %). Mistään romahduksesta ei silti voida puhua, sillä kannanmuutokset pysyivät tavanomaisen rajoissa. Hohtosini- siipi runsastui hieman (+32 %), mutta sen Lajin keskimääräinen lentopäivä (1 = 1.4.2010) lähilajit hopea- ja niittysinisiipi huomatta- vasti (+118 %, +240 %). Hieman yllättäen yllä mainittu ennustus näyttäisi pitäneen runsas kesäsukupolvi vuonna 2010. ▲ 39 päiväperhoslajin kannanmuutos paikkansa myös yksisukupolvisilla alkuke- Esitetty uhkakuva on siis todellinen, 2010–2011 verrattuna lajien keskimääräiseen sän lajeilla, poikkeuksena vain mansikkakir- mutta kahden edelliskesän perusteella lentopäivään vuonna 2010. josiipi (+178 %). Havaintomäärät eivät kui- poikkeuksellisten hellekesien hyödyt näyt- tenkaan romahtaneet ruutumittarilla (+54 täisivät vielä perhosten kannalta suurem- %), metsämittarilla (-19 %), suolaheinämit- milta kuin havaitut haitat. Lämpiminä ke- alueille, mikä oli selvästi havaittavissa myös tarilla (+42 %), kasteyökkösellä (+104 %) sinä perhoset pystyvät ennen kaikkea le- vuosina 2010–2011. tai viirulehtimittarilla (+5 %), joilla oli myös vittäytymään erityisen tehokkaasti uusille Janne Heliölä

31 Baptria 1/2012 Baptria 1/2012 Vol. 37 s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Baptria tiedottaa: — Tervetuloa perhosralliin Saloon 16.–17.6.2012 — Osallistu erakkokuoriaisen levinneisyyskartoitukseen s. 4 Kaarilaikkukääriäisen [Epiblema foenellum (L., 1758)] kasvattamisesta Itämies J. s. 6 Loiskärpäset — mainettaan kiintoisampia? Pohjoismäki J. & Raper C. s. 12 Harvinaisten perhoslajien jälleenlöytämisen todennäköisyydestä: Ruiskaunokkilattakoi (Agonopterix laterella) ja äkämäkätkökääriäinen (Cochylimorpha hilarana) Kaitila J.-P. s. 17 Uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhosten havainnot Helsingin Harkalta vuosina 1961–2011 Laasonen E. M. & Laasonen L. s. 24 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2011 tulokset Heliölä J., Kuussaari M. & Niininen I. s. 32 Baptria vinkki: Monia perhosia on tarpeetonta tappaa luonnossa Välimäki P.

Baptria VINKKI Teksti ja kuvat: Panu Välimäki Monia perhosia on tarpeetonta tappaa luonnossa erhosharrastuksessa on vähin- män jälkeenkään miellytä silmää. Yksi mer- tarit ja yökköset (ja kaikki mikrot) pysyvät tään kohtalainen osuus kaune- kittävä syy tähän on levityksen pysymättö- rauhallisina läpikuultavissa filmipurkeissa, uden palvontaa. Kokoelmayksi- myys. mutta päiväperhosille paremmin toimivat löt eivät juuri koskaan ole ”satun- Levitys on vaivattomampaa ja onnistu- mustat valoa läpäisemättömät purkit. Fil- Pnaisotos” luonnossa havaituista yksilöistä, minen varmempaa, jos levitettävä yksilö on mipurkkeihin talletetut yksilöt joko tape- vaan yleensä isoimmat, värikkäimmät ja täysin tuore. Erittäin hyvä keino yksilöiden taan tai tainnutetaan juuri ennen neulaa- parhaassa kunnossa olevat yksilöt päätyvät tuoreuden varmistamiseksi on yksilöiden mista, jolloin kevyt puristus pinseteillä etu- laatikoihin. Perhosten levittäminen on ai- tallentaminen elävältä. Mikroharrastajien siiven nivelen alapuolelta riittää avaamaan kaa vievää ja tarkkuutta vaativaa puuhaa ja parissa perhosten kerääminen koeputkiin siivet otolliseen asentoon, jos pystyasentoa on erittäin turhauttavaa, jos yksilöt eivät tä- on ollut jo pidempään käytäntönä, mutta edelleen esiintyy. sama keino toimii myös monilla suurperho- Elävältä keräämisen edut eivät pääty le- silla. Käytännössä kaikki ohutruumiiset pe- vittämisen helppouteen ja tukeviin levitys- rinteisellä menetelmällä kerättynä helpos- tuloksiin. Luonnossa voi huoletta tallettaa ti propelleiksi vääntyvät perhoset (mitta- ylimäärin yksilöitä, koska kokoelmaan kel- rit, pikkuyökköset) ja aivan erityisesti päivä- paamattomat perhot voi vapauttaa vahin- perhoset voi huoletta kerätä luonnosta esi- goittumattomana. Perhot myös pysyvät merkiksi filmipurkkeihin. Erityisen selvästi hengissä jääkaapissa viikon tai jopa kau- levityksen helpottumisen huomaa sellai- emmin, mikä antaa tilaa kesän kiireissä. sia perhosia levittäessä, joilla on taipumus Reissussa kannattaakin pitää mukana kyl- kuolla siiven pystyasentoon, kuten kaikki mäkalleilla varustettua kylmälaukkua / au- sinisiivet. Samoin tuntosarvien asettelu on tojääkaappia, johon täytetyt filmipurkit voi ▲ Perhosten tallentamiseen elävinä huomattavan vaivatonta ilman ”kippuroi- varastoida ennen kotiinpaluuta varmistaen filmirullapurkit ovat hyvin käytännöllisiä. tumista”. Oman kokemukseni mukaan mit- yksilöiden säilymisen hengissä.

▶ Täysin tuoreena levitetyn yksilön levitys säilyy erinomaisesti, myös tuntosarvien luon- nollisuus on säily- tettävissä (vas.). Turhan kauan myrk- kypurkissa pidetty- jen perhosten levitys ▲ Siivet pystyasentoon taintuneet per- tahtoo myöhemmin hoset kannattaa puristaa pinseteillä etusii- laskeutua ja siivet pien nivelten alta. Näin levitys onnistuu kippuroitua (oik.). helpommin ja myös säilyy paremmin.

32 Baptria 1/2012