HELIKON 2 /2014 Irtonumero 3€ Sisällys 2/2014 Helikon

1 Pääkirjoitus Suomen Ateenan-instituutin ystävät ry:n jäsenlehti Vesa Vahtikari

2 Suomen Ateenan-instituutin Päätoimittaja / Huvudredaktör Vesa Vahtikari perustamisvaiheet ja puh. 050-381 5474 toimenkuva [email protected] Paavo Castrén

Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare 9 Myyttisiä mies/poikapareja Maija Holappa (taitto) Kreikasta maija.holappa@helsinki.fi Vesa Vahtikari Toimittajat / Redaktörer 16 Komnenós-nimiset vai- Martti Leiwo najat Helsingin vanhalla [email protected] hautausmaalla Pekka Matilainen Leena Pietilä-Castrén [email protected]

20 Homeroksesta lumoutuminen – Toimituskunta / Redaktionsråd Osa II Ralf Friberg Tua Korhonen Mika Hakkarainen Kalle Knaapi 25 Balkanin kriisistä Smyrnan Martti Leiwo liekkeihin Pekka Matilainen Manna Satama Painopaikka / Tryckort 29 Romanos Melodosta Nykypaino Oy tutkimassa­ ISSN 0785-2703 Kalle Knaapi

Suomen Ateenan-instituutin ystävät ry. / 33 Latinan opettajien kesäkurssi Finlands Aten-instituts vänner r.f. Kreikassa 7.–18.6.2014 Ilkka Kuivalainen & Robert Luther ateenaninstituutinystavat.wordpress.com 35 Kreikkalaisuuden juurilla Puheenjohtaja / Ordförande Konstantinopolissa Eero Heimolinna Esko Heimolinna [email protected]

37 Uutisia ja tapahtumia Sihteeri / Sekreterare Laura Aho Suomen Ateenan-instituutin ystävät ry Antiikin kielet ja kulttuurit PL 24 (Unioninkatu 40) 00014 Helsingin yliopisto Etu- ja takakansi: Helikonin sisäsivujen kuvitusta. Kuvakoosteet: [email protected] Vesa Vahtikari. Pääkirjoitus SAIY eri medioissa

SUOMEN ATEENAN-INSTITUUTIN

ystävät ry:n uudet nettisivut ovat avautu- ahtikari V neet osoitteessa http://ateenaninstituutinys- atja

tavat.wordpress.com. Käykää tutustumassa K :

sihteerimme Laura Ahon tekemiin sivuihin. uva Yhdistyksemme on jo monta vuotta tiedot- K tanut toiminnastaan perinteisen jäsenkir- jeen lisäksi myös sähköpostitse ja muuta- man vuoden myös Facebookissa. Ja sitten on tietysti vielä tämä yhdistyksen jäsenlehti Helikon. Kaikilla näillä eri kanavilla on omat etunsa ja omat haittansa.

Itse en käytä Facebookia lainkaan, mutta ymmärrän kyllä sen hyvät puolet (ajankoh- taisten asioiden nopea päivitys ja nopeasti saatava palaute) ja huonot puolet (Facebookissa roikkumi- nen voi viedä aikaa joltain paljon tärkeämmältä tekemiseltä). Helikon menee yhdistyksemme jäsenille kotiin aina painon ja postin kautta, joten on selvää, ettei Helikon ole oikea kanava ajankohtaisista asiois- ta tiedottamiseen (vaan se sopii paremminkin jo tapahtuneiden asioiden muisteluun ja raportointiin).

Sekä Facebookiin että yhdistyksen nettisivuille voi hyvin ladata valokuvia ja vaikkapa esimerkiksi van- hoja Helikoneja tai yhdistyksen johtokunnan ja vuosikokouksen pöytäkirjoja, mutta aivan kaikkea ei varmaankaan nettiin kannata laittaa (mitä nettiin kerran laittaa, sitä ei sieltä enää milloinkaan saa pois).

Mitä tahansa tiedotuskanavia sitten käytetäänkin, on tietenkin tärkeintä, että yhdistyksemme jäsenet saavat tiedon kaikista yhdistyksen järjestämistä tapahtumista hyvissä ajoin etukäteen, jotta tapahtumiin riittää myös tulijoita. Ja on silläkin oma arvonsa, että ne yhdistyksemme jäsenet, jotka eivät ole olleet kuuntelemassa yhdistyksen järjestämiä esitelmiä tai osallistuneet jäsenmatkoille, voivat lukea niistä jälkikäteen Helikonista (ja Helikonia voi lukea silloinkin, kun nettiyhteys pätkii).

Painosta on maailmalle putkahtanut myös yhdistyksemme uusi esite, jonka tarkoitus on auttaa uusien jäsenien värväämisessä. Esitteitä on jaossa yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa. Tulkaa sankoin jou- koin kuuntelemaan Suomen Ateenan-instituutin ystävät ry:n järjestämiä esitelmiä ja pyytäkää tuttavan- nekin mukaan. Vanha kunnon puskaradiokin voi joskus olla hyvä media.

Helikon 2/2014 1 Paavo Castrén Suomen Ateenan-instituutin perustamisvaiheet ja toimenkuva

Helikon julkaisee ohessa professori Paavo Castrénin esitelmän, joka pidettiin Suomen Ateenen-instituutin perustamisen 30-vuotisjuhlatilaisuudessa Tieteiden talossa 1.10.2014.

Nopeasti edennyt perustamishanke nimittely loppui kuitenkin instituutin toiminnan ja ennakkoluulot alettua. On myös tärkeää muistaa, että Kreikasta oli SUOMEN Ateeenan-instituutin perustamishanke vasta vuonna 1981 tullut Euroopan Unionin jä- 1980-luvun alussa merkitsi heräämistä Ruususen sen, ja Suomen jäsenyyshanke oli vielä alkuvai- unesta 30 vuotta Rooman instituutin perustamis- heissaan. Kreikalle jäsenyys oli ollut hyvin tärkeä hankkeen toteutumisesta. Tällä välillä Suomesta todistus siitä, että Eurooppa oli hyväksynyt maan ei ollut perustettu yhtään ulkomailla toimivaa ins- demokratiakehityksen vuonna 1974 tapahtuneen tituuttia, ja hanke aiheutti siksi poikkeuksellisen sotilasjuntan kaatumisen jälkeen, ja se antoi mie- paljon keskustelua. lellään neuvoja Suomelle, miten jäsenyyteen so- Monissa piireissä oltiin huolestuneita siitä, pisi valmistautua. että uuden instituutin perustaminen merkitsisi Instituuttihanketta ajoi erityisesti Helsingin Rooman instituutin taloudellisten mahdollisuuk- yliopiston rehtori ja myöhempi kansle- sien kaventumista. Tämä käsitys sai virallista- ri Nils Oker-Blom, josta vielä ennen äkillis- kin kantavuutta, kun Rooman-instituutin säätiön tä kuolemaansa tuli arkkiatri. Hänen Kreikka- hallituksen pitkäaikaisen puheenjohtajan, kans- innostuksensa johtui ehkä osittain hänen harras- leri Edwin Linkomiehen tytär, kansanedus- tuksestaan kuvanveistosta, jossa hän oli erittäin taja Sinikka Karhuvaara (myöh. Linkomies- taitava. Hänen lisäkseen tri Göran Schildtin Pohjala), joka oli eduskunnan sivistysvaliokun- mielessä oli jo kauan kangastellut jonkinlainen nan jäsen, kertoi Rooman-instituutin valtuus- kunnan kokouksessa, että Ateenan instituutille mahdollisesti myönnettävä valtionavustus menisi suoraan pois Rooman instituutin valtionavusta. e pp änen

Tämä oli kuitenkin vain hänen henkilökohtainen S käsityksensä. arkku

Hufvudstadsbladet puolestaan halusi muis- M :

tuttaa mieliin Amos Andersonin merkitys- uva tä Rooman-instituutin perustamisessa ja käytti K Ateenan instituuttihankkeesta vähättelevää ni- mitystä "sirtaki-institutet". Nimitys saattoi joh- tua siitä, että kreikkalainen musiikki oli tullut ­everstijuntan toiminnan vastustamisen myötä varsin suosituksi Suomessa etenkin ajan radi- kaalin nuorison piirissä. Epäiltiin ehkä, että joku tuon kauden tunnetuista vasemmistohenkisistä Kreikan ystävistä tulisi instituutin johtoon. Tämä Paavo Castrén tieteiden talolla 1.10.2014.

2 Helikon 2/2014 joskin myös muutamat liikelaitokset olivat an- arkisto taneet tukensa. Suomen Ateenan-instituutin piti siis Rooman instituutin mallin mukaısesti olla "tiedeinstituutti". Sellaista ulkomaisen oppi- ja instituutin

- tutkimuslaitoksen mallia kuin "tiedeinstituutti" Kreikan lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne. Sen teenan mukaan tällaiselle laitokselle oli olemassa kolme A

vaihtoehtoa:

uo m en – Opetusministeriön alainen pääasiassa S : : Kreikassa asuville ulkomaalaisille tarkoitettu uvat

K vieraskielinen tai vierasta kulttuuria ja uskontoa edustava meikäläistä peruskoulua ja lukiota vas- taava koulu, kuten ranskalainen, saksalainen tai juutalainen koulu. – Kulttuuriministeriön kulttuuriosaston alai- nen kulttuuri-instituutti, jonka tarkoituksena oli tehdä oman maan kulttuuria tunnetuksi Kreikassa. Monilla suurilla valtioilla oli jo tällainen insti- tuutti Kreikassa. Näiden instituuttien toimenkuva keskittyi järjestämään esitelmiä, konsertteja ja näyttelyitä ja ylläpitämään omaa maata esittele- vää kirjastoa. Luonnollisesti kulttuuri-instituutti

Nils Oker-Blom. saattaisi myös auttaa suomalaisten taiteilijoiden ja yleensäkin kulttuuriamme edustavien tahojen työskentelyä Kreikassa. pysyvä kulttuuriyhteistyöelin Kreikan ja Suomen välille. Hän lupasi jopa luovuttaa Leroksella si- jaitsevan huvilansa tällaisen yhteistyöelimen käyttöön. Huvilahan koostuu kahdesta rakennuk- sesta, ja hän kertoi suunnitelleensa, että talosta tulisi kirjailijakoti, jossa yksi suomalainen ja yksi kreikkalainen kirjailija voisi työskennellä saman- aikaisesti ja saada vaikutteita toisiltaan. Tästä ajatuksesta hän kuitenkin myöhemmin luopui, kun oli lopullisesti käynyt ilmi, että instituutista tulisi "tieteellinen". Ateenassa toimiva Suomen pääkonsuli Konstantínos Lazarákis, jolla oli monikymmen- vuotiset kaupalliset suhteet suomalaiseen paperi- teollisuuteen, oli jo 1950-luvulta lähtien tukenut stipendein suomalaisten opiskelijoiden Kreikkaa koskevia opintoja ja tutkimusta. Hän oli valmis vakinaistamaan tukensa instituutille annettavaksi vuotuiseksi määrärahaksi, jonka oli tarkoitus kat- taa ainakin välttämättömät kiinteistökulut.

Millainen instituutti?

Keväällä 1983 perustetun Suomen Ateenan- instituutin säätiön pääoma tuli pääasiassa yli- opistoilta ja kulttuurielämää tukevilta säätiöiltä, Konstantínos Lazarákis.

Helikon 2/2014 3 komaiset arkeologiset instituutit saivat nauttia sa- moja etuja. Erityisen tarpeellisia nämä edut olivat EU:hun kuulumattomalle Suomelle sen jälkeen, kun Kreikka oli liittynyt Unioniin. Suurlähetystömme, jota tuolloin johti suurlä- hettiläänä kulttuurihistorian asiantuntija, fil. tri Eva-Christina Mäkeläinen, oli saanut meille väliaikaisen toimiluvan Opetusministeriöltä, mut- ta pian todettiin, ettei tämä formula täyttäisi sää- tiön määrittelemää tarkoitusta. Tämä väliaikainen lupa auttoi meitä kuitenkin eräissä byrokraattisis- sa ongelmissa. Jäljelle jäi siis vain kaksi mahdollisuutta: joko kulttuuri-instituutti tai arkeologinen instituutti, sillä Göran Schildtin ehdotus kirjailijakoteineen oli epämääräinen eikä sekään sellaisenaan täyttä- nyt säätiön suunnitelmaa. Meidän opetusministeriössämme neuvotteluja oli käyty kansliapäällikkö Jaakko Nummisen ja tiede- ja korkeakouluosaston ylijohtaja Markku Linnan kanssa, jotka olivat lupailleet valtion tu- kea, mikäli instituutti olisi vielä kolmen vuoden kuluttua toiminnassa. Siihen saakka instituutin olisi tultava toimeen säätiön pääomalla, pääkon- suli Lazarakisin tuella ja satunnaisilla lahjoituk- silla. Suomen Akatemia sitoutui kuitenkin maksa- maan valittavalle johtajalle vanhemman tutkijan palkkaa. Eva-Christina Mäkeläinen ja Ateenan yliopiston rehtori Michael Stathopoulos.

Tyyssija löytyy Ruotsin instituutin – Kulttuuriministeriön arkeologisen osaston läheltä ja kalusto hankitaan Suomesta alainen arkeologinen instituutti, joka mahdol- listaisi arkeologisten kaivausten suorittamisen Kun minut oli yllättäen valittu instituutin ensim- ja muun tieteellisen tutkimustyön Kreikassa. mäiseksi johtajaksi, tein toukokuussa 1984 viikon Kreikassa niitä kutsuttiin arkeologisiksi kouluik- si, ja niiden tuli olla voittoa tavoittelemattomia yliopistotasoisia oppilaitoksia, joiden opetus- ja tutkimustyö suuntautuisi Kreikan kielen, his- torian ja arkeologian tutkimukseen. Tällaisen instituutin muutakaan kulttuuritoimintaa ei millään tavalla rajoitettu. Tällaisia instituutte- ja Kreikassa oli 1980-luvun alussa 12 (nykyään 17). Vanhin niistä oli École Française d'Athènes, joka oli perustettu jo 1846 ja jonka tehtävänä oli edistää yliopistotasoista ranskalaista Kreikan historian, kielen ja antikviteettien tutkimusta Kreikassa. Ranskalaiselle koululle oli myönnet- ty huomattavia privilegioita mm. verovapauden suhteen. Vaikka seuraava instituutti, Deutsches Archäologisches Institut, aloitti toimintansa vasta vuonna 1874, se ja myöhemminkin perustetut ul- Paavo Castrén työhuoneessaan instituutissa.

4 Helikon 2/2014 matkan Ateenaan, jolloin tutustuin tilanteeseen tamasta kolmanteen kerrokseen. Taivuttelulla ja ja suurlähetystömme valmisteluihin. Loppujen pienimuotoisella lahjonnalla asia kuitenkin jär- lopuksi kaikkein antoisimmaksi tilaisuudeksi jestyi. Huonekalujen kokoamiseen en saanut apua osoittautui suurlähettiläs Mäkeläisen järjestämä muualta kuin lähetystöneuvos Erkki Huittiselta, lounas, jossa oli läsnä Ruotsin instituutin johtaja jonka kanssa ahersimme iltaisin ja viikonlop- Robin Hägg kreikkalaisine arkeologipuolisoi- puisin kuukausikaupalla, ennenkuin kaikki oli neen. Olin tutustunut Robin Häggiin jo 1960-lu- koossa. Molemmilla olisi kylläkin ollut muutakin vun alussa, jolloin molemmat osallistuimme tehtävää. oman instituuttimme kurssiin Roomassa. Hägg ymmärsi heti yhteistyön mahdollisuuden ja alkoi houkutella meitä etsimään toimitilaa oman insti- tuuttinsa läheisyydestä Makrigíannin kaupun- ginosasta välittömästi Akropoliin eteläpuolelta. Ruotsin instituutissa pantiin kaikki pyörät pyöri- mään, ja vielä tuon samaisen viikon aikana löytyi parin korttelin päästä Ruotsin instituutista hyvä- kuntoinen huoneisto, joka aluksi sopi oikein hy- vin sekä johtajan asunnoksi että instituutin toimi- tilaksi pienine "edustustiloineen". Rakennus oli tyypillinen varakkaan porvarisperheen neliker- roksinen talo, jossa oli isän itselleen ja kolmelle tyttärelleen rakentamat huoneistot. Nuorin tyt- täristä oli muuttanut pois ja halusi huoneistoon- sa luotettavan vuokralaisen. Teimme alustavan vuokrasopimuksen ja vuokraemäntämme lupasi kesän aikana teettää tarpeellisen pintaremontin. Ruotsin instituutti lupasi auliisti meidän käyttää aluksi omaa kirjastoaan ja kokoustilojaan. Myös heidän puhelintaan saisin käyttää korvausta vas- taan. Oman puhelimen ja tehokkaan kirjoitusko- neen sain vasta seuraavan vuoden alussa, eikä käsipuhelimia eikä sähköpostia tuolloin vielä ol- Antti Arjava ja María Martzoúkou. lut. Myöskään luottokortteja ei Kreikassa aluksi yleensä hyväksytty. Keskustelut muiden instituuttien kanssa Kesän aikana alettiin Suomessa hankkia in- stituuttiin kalustusta ja ottaa selvää sen kulje- tuksesta Kreikkaan. Avotakan, rouva Patricia Kun keskustelin muiden instituuttien – myös Seppälän, tri Göran Schildtin ja pääkonsuli eräiden kulttuuri-instituuttien – johtajien kanssa, Kerkko Keinosen avustuksella astiastot, kodin- he suosittelivat meille arkeologisen instituutin koneet ja huonekalut saatiinkin hankituksi, mutta statusta sekä niille kuuluvien privilegoiden että niiden kuljetus viivästyi, ja kun lähdin Ateenaan huomattavan suuren toimintavapauden takia. syyskuun alussa 1984, minulla oli vain kaksi Suomessa klassillinen arkeologia on kui- matkalaukkua ja kahden viikon seuramatka vaa- tenkin jostakin syystä syrjitty, epäluulon alai- timattomine hotelleineen. Tilanteen pitkittyes- nen ja tavattoman kalliina pidetty tieteenala. sä myös suurlähettiläs Mäkeläinen salli minua Maassammehan ei vieläkään ole yhtään klassil- asua residenssissään olessaan itse virkamatkal- lisen arkeologian oppituolia, vaikka professuurin la Suomessa. Kun huonekalut sitten saapuivat, perustamisesta Helsingin yliopiston yhteyteen on syntyi uusi kulttuurien erilaisuudesta johtuva keskusteltu 1840-luvulta lähtien. ongelma: pohjoismaiseen tyyliin huonekalut Vielä marraskuun lopussakaan ei Helsingissä saapuivat osina, jotka huolintaliikkeen miehistä olevan instituutin säätiön hallitus ollut tehnyt ins- olivat lautakasoja ja naulapusseja. Tällaisia he tituutin statuksesta lopullista päätöstä. Säätiön ammattimiehinä ehdottomasti kieltäytyivät kan- asiamiehet vaihtuivat alinomaa, ja vasta Antti

Helikon 2/2014 5 Arjavan tultua valituksi asiamieheksi asiat al- Hector W. Catlingin puheilla. Hän oli aluksi koivat sujua joustavasti. Suurlähetystö näyt- hyvin varautunut, koska muutamat maat olivat ti suosivan lähinnä kulttuuri-instituuttimuotoa, pyrkineet perustamaan instituutin kevyin perus- vaikka ei varsinaisesti vastustanut arkeologista- tein vain saadakseen kaivauslupia ja olivat vasta kaan vaihtoehtoa, johon sitten lopulta päädyttiin. myöhemmässä vaiheessa törmänneet vaikeuksiin Henkilökohtainen byrokratia helpottui huomat- instituutin ylläpidossa. Erään valtion kohdalla oli tavasti vasta toimikauteni viimeisenä vuotena, jopa päädytty instituutin lakkauttamiseen ja uu- jolloin sain diplomaattipassin suurlähetystömme teen alkuun. palkattomana kulttuuriattaseana monien EU:hun Prof. Catling muuttui keskustelumme aika- kuulumattomien maiden tapaan. na huomattavasti myönteisemmäksi ja luetteli Ateenaan tultuani ryhdyin heti ottamaan yh- minulle muutamia tärkeitä faktoja, jotka mi- teyttä muiden arkeologisten instituuttien johta- nun oli tiedettävä mennessäni esittämään asi- jiin, jotka kaikki lupasivat auliisti apuaan ja tar- aani Kulttuuriministeriön arkeologisen osaston josivat jopa konkreettista yhteistyötäkin. Ruotsin osastopäällikölle. instituutin kanssa sovimme tavoittelevamme yhteispohjoismaista kirjastoa, koska Norja ja Instituutilla tulisi olla: Tanskakin olivat aloittamassa instituuttiensa pe- rustamisneuvottelut. Kirjastohanke toteutui vuon- – Ateenassa paikalla oleva tieteellisesti pätevä na 1995. Myös lähellämme sijaitsevan Italian johtaja; arkeologisen koulun johtaja lupasi kirjastoyhteis- – Toimitilat ja kirjasto, jota muutkin tutkijat voi- työtä ja mahdollisuutta käyttää heidän kokous- sivat tarvittaessa käyttää; tilojaan, Saksan arkeologisen instituutin johtaja – Oma tieteellinen ohjelma; ehdotti arkeologista yhteistyötä Olympiassa, ja – Oma julkaisusarja viiden vuoden kuluessa (täs- Yhdysvaltojen instituutin johtaja ehdotti sellaista sä voitaisiin jonkin verran joustaa). ratkaisua, että jo ennen instituuttimme virallista – Lisäksi tarvittaisiin nykykreikkaa hyvin taitava hyväksymistä opiskelijamme voitaisiin kirjata sihteeri, joka pystyisi hoitamaan viranomaisten heidän instituuttinsa jäseniksi jotta he pääsisivät kanssa käytävän kirjeenvaihdon. heti työhön käsiksi. Erityisen antoisa oli käyntini instituuttien joh- Olin saanut tietää, että Suomessa useita vuo- tajien dekaanin, Brittiläisen koulun johtajan prof. sia opiskellut ja omiakin luentojani kuunnellut

Suomen Ateenan-instituutin säätiön hallituksen kokous Ateenassa vuonna 1994. Vasemmalta Hilkka Hämäläinen (Opetusministeriö), Kerkko Keinonen, Pekka Herlin, Antti Arjava, Päiviö Tommila, Nils Oker-Blom, Maarit Kaimio, Paavo Castrén, Gustaf Serlachius, Heikki Toikka, selin Henrik Lilius.

6 Helikon 2/2014 kulttuurisopimus pitäisi ennen hakemuksemme hyväksymistä ratifioida myös Kreikan parlamen- tissa. Lisäksi tuli vielä kaikkia mahdollisia viivy- tyksiä, niin että suurläh. Mäkeläisen piti lopulta Kreikassa täysin normaaliin tapaan kääntyä kult- tuuriministeri Melína Merkoúrin vaikutusvaltai- sen veljen Spýros Merkoúriksen puoleen. Tämä toimenpide auttoi, ja saimme toimiluvan vajaat kaksi viikkoa ennen vihkiäispäivää. Arvokas vih- kiäisjuhla järjestettiin Ateenan Akatemian juhla- salissa, jota ei aikaisemmin ollut lainattu ulko- maisen instituutin käyttöön. Oman kauteni tutkimusteemaksi ehdotin Ateenan myöhäisantiikkia, toisin sanoen aikaa vuoden 267 jälkeen, jolloin pohjoisesta tulleet herulit olivat hävittäneet kaupunkia ja pitäneet sitä hallussaan jonkin aikaa. Kaupunki oli kui- tenkin osittain jälleenrakennettu ja piti yllä van- hoja traditioita. Toisena rajana olisi vuosi 529, Paavo Castrénin työryhmä. Kuvassa vasemmalta Vappu Pyykkö, jolloin keisari Justinianus sulki miltei 1000 Julia Burman, Erkki Sironen, Arja Karivieri (Gunnar af Hällström puuttuu). vuotta toimineen Platonin perustaman Ateenan Akatemian. Tarkoituksenamme oli koota kaikki mahdollinen kirjallinen ja arkeologinen todistus- kreikatar María Martzoúkou oli palaamassa aineisto tältä Ateenan viimeiseltä pakanuuden ai- Kreikkaan. Kysyin häneltä, olisiko hän valmis kaiselta kaudelta, jolloin kaupunki menetettyään tulemaan instituutin sihteeriksi, jos onnistui- polittisen ja taloudellisen merkityksensä toimi sin taivuttamaan hallituksen hänet pestaamaan. vielä huomattavana sivistyksen kehtona ja kor- Oma nykykreikan taitoni oli erittäin vajavainen. keatasoisen koulutuksen keskuksena. Muistan, että eräät säätiön hallituksen jäsenet pi- Päädyin tähän ehdotukseen siitä syystä, että tivät sihteerin palkkaamista täysin tarpeettomana, Henrik Zilliacus, Gunnar Mickwitz, Patrick koska minä yksinkin riittäisin osoittamaan sen, että Suomella nyt oli tyyssija kulttuurin kehdos- sa. He eivät tainneet meiltä muuta odottaakaan. María kuitenkin loppujen lopuksi pestattiin, ja sain Kulttuuriministeriöstä erityisen tunnus- tuksen siitä, että kirjeenvaihtoa kerrankin käytiin kunnollisella kreikalla. María Martzoúkou toimii vieläkin instituutin ansioituneena toimistonhoita- jana. Hän on saanut mainetta ja tunnustusta myös Kalevalan ja muun suomalaisen kirjallisuuden erinomaisena kääntäjänä.

Vihkiäiset toukokuussa 1985 ja toiminta alkaa

Olin ehdottanut, että instituutin vihkiäisiä vietet- täisiin pääkonsuli Konstantín Lazarákisin kunni- aksi Pyhän Konstantinoksen päivänä 21.5.1985, ja tämä ehdotus oli hyväksytty. Aikataulu alkoi kuitenkin olla tiukka, koska Kulttuuriministeriö edellytti, että meillä jo aikoja sitten ratifioitu Jaakko Frösén.

Helikon 2/2014 7 529 ilmestyi kuitenkin vasta 1994 ja herätti an- saittua huomiota ja laajempaakin kiinnostusta Ateenan myöhäisantiikkiin. Luomamme käsi- te "Post-Herulian Athens" on nykyään yleisesti käytössä.

Symposiumit alkavat

Olin myös ehdottanut, että instituuttimme, tullak- seen tunnetuksi Ateenassa alkaısi järjestää asian- tuntijoille tarkoitettuja symposiumeja, joihin kutsuttaisiin sekä suomalaisia että kreikkalaisia osanottajia. Ensimmäinen symposium käsitteli Nils Oker-Blomia ajatellen antiikin lääketiedet- tä, nimenomaan tiedossamme olevia ihmepa- rannustapauksia ja tämän tradition jatkuvuutta tietyissä Kreikan vanhoissa lääketieteen jumalan Asklepioksen kulttipaikoissa. Toinen onnistunut symposium käsitteli antiikin tekniikkaa ja kolmas olympiakisojen menneisyyttä ja tulevaisuutta. Henrik Lilius. Itse asiassa aloitimme keskustelun Kreikan hank- keesta vuoden 1996 100-vuotiskisojen saamisesta Bruun ja papyrustutkijat olivat meillä harras- Ateenaan. Tämä toivehan ei sitten toteutunut- taneet myöhäisantiikin tutkimusta ja Rooman- kaan, vaan Atlanta ja Coca cola perivät voiton. instituutissa oli parhaillaan meneillään Veikko Lähimpien seuraajieni Jaakko Frösénin, Litzenin johtama myöhäisantiikin kurssi. Sitä Henrik Liliuksen ja Gunnar af Hällströmin paitsi tiesin, ettei Ateenassa tuolloin myöhäisan- aikana instituutille valmistuivat perusteellises- tiikkiin kohdistunut huomattavaa kiinnostusta. ti korjatut toimitilat, tilava asunto johtajalle Ehdotin myös, että saisin heti valita tieteiden- Koneen säätiön tuella sekä yhteispohjoismainen välisen työryhmän, joka työskentelisi koko johta- kirjasto instituuttiemme välittömässä läheisyy- jakauteni ajan valmistellen instituutin julkaisusar- dessä, saatiin lahjoituksena asuntola, jonka ope- jan ensimmäistä julkaisua. Tämä oli ollut myös tusministeriömme restauroi erinomaiseen kun- Rooman-instituutin ensimmäisen tieteellisen joh- toon, ja toiminta vakiintui muutenkin, niin ettei tajan, professori Henrik Zilliacuksen tavoitteena, suuria huolen aiheita enää liene ainakaan samassa mutta Roomassa hänen oli ollut pakko melkein määrin kuin alkuvuosina. joka kevät aloittaa työ aivan uuden työryhmän kanssa. Työryhmääni tuli yksi kirkkoisiin pereh- tynyt teologi, myöhemmin instituutin johtajana- kin toiminut Gunnar af Hällström, kaksi filologia, joista Erkki Sironen keskittyi piirtokirjoituksiin ja sai myöhemmin erittäin vaativia kansainvälisiä julkaisutehtäviä, yksi taidehistorioitsija-arkeolo- gi, Arja Karivieri, nykyään Tukholmen yliopis- ton klassillisen arkeologian professori, sekä yksi naishistoriaan suuntautunut historioitsija, Julia Burman. Seminaarimainen työskentely tällaisessa ryh- mässä osoittautui erittäin hedelmälliseksi, ja muutamat sen jäsenistä saivat tutkittavaa loppu- iäkseen. Julkaisu nimeltä Post-Herulian Athens. Gunnar af Hällström ja metropoliitta (myöhempi arkkipiispa) Aspects of Life and Culture in Athens A.D. 267– Johannes.

8 Helikon 2/2014 Vesa Vahtikari

Myyttisiä mies/poikapareja Kreikasta

Pidimme Arto Kivimäen ja Manna Sataman kanssa esitelmän Suomen Ateenan- instituutin ystävät ry:n järjestämässä tilaisuudessa 29.10.2014. Yhteinen esitelmämme "Eros ei koskaan lepää" oli jaettu kolmeen 20-minuuttiseen osaan ja minun osani kä- sitteli miesten ja poikien välisiä suhteita kreikkalaisessa mytologiassa. Helikon julkai- see ohessa lyhyen yhteenvedon esitelmästäni.

PUUHAAMME MANNAN ja Arton kanssa kir- skandidaattien päät näkyville palatsiinsa. Pelops jaa antiikin seksistä ja seksuaalisuudesta ja ker- kuitenkin lahjoi Oinomaoksen vaununajajan romme tulevassa kirjassamme ainakin miehen ja Myrtiloksen ja voitti kisan, jossa Oinomaos itse naisen välisestä rakkaudesta ja seksistä ja samaan sai surmansa (Oinomaos oli saanut hevosensa sukupuoleen suuntautuvasta halusta sekä esimer- itseltään sodanjumala Areelta, joten kisa oli var- kiksi eri hallitsijoiden oudoista tavoista, prosti- masti hurja). Niin Pelops sitten nai Hippodameian tuutiosta, lemmentaioista, ehkäisystä ja seksuaa- listen unien selityksistä. Lisäksi kirjaamme tulee sekä kreikan- että latinankielisten termien sanasto ja suomennamme siihen otteita antiikin kirjalli- suudesta, piirtokirjoituksista ja papyruksista. En oikeastaan puhu tänään paljoakaan niin sanotusta pederastiasta ja sen harjoittamisesta esimerkiksi Ateenassa tai Spartassa, vaan kerron keskustelun herättämiseksi lyhyesti muutamista kreikan my- tologian kuuluisista (ja vähemmän kuuluisista) mies/poikapareista. Aloitetaanpa jumalista ja heti suoraan huipul- ta, eli itse ylijumala Zeuksesta. Kaikki koulussa historian tunneilla hereillä olleet ehkä muistavat, että Zeus kerran sieppasi kauniin Ganymedeen juomanlaskijakseen ja poikarakastetukseen. Jotkut antiikin kirjailijat väittävät Zeuksen sie- panneen myös Khrysippoksen, joka hänkin oli kuvankaunis nuori poika. Zeuksen veljellä, merenjumala Poseidonilla taas oli poikarakastettuna Pelops-niminen nuorukainen, jonka mukaan Peloponnesos (= Pelopsin saari) on nimetty. Pelops oli saanut Poseidonilta lahjaksi hevosvaljakon, jonka avul- la hän kisasi tulevan vaimonsa Hippodameian isää Oinomaosta vastaan. Oinomaos näet haas- toi kaikki tyttärensä kosijat kilpa-ajoon, jonka Zeus suutelee Ganymedestä, kopio Wilhelm Böttnerin maalauksesta, aikana hän surmasi nämä ja ripusti sitten sulha- n. 1780. (Lähde: Wikimedia Commons).

Helikon 2/2014 9 sai surmansa. Joidenkin antiikin kirjailijoiden mukaan Apollonille kateellinen Zefyros oli aihe- uttanut kiekko-onnettomuuden. Surun ja murheen murtama Apollon muutti kuolleen nuorukaisen hyasintiksi ja hänen kyyneleensä valuivat kukan terälehdille ja muodostaen niihin hyasintin kukil- le ominaisen kuvion. Huonosti kävi myös eräälle toiselle Apollonin ihastukselle, Kyparissos-nimiselle nuorukaiselle. Kyparissoksella oli lemmikkipeura, jonka hän kerran vahingossa surmasi heittämällä keihäänsä pusikkoon/varjoon, jossa peura lepäili. Murheen murtama Kyparissos halusi itsekin kuolla ja Apollon muutti hänet sypressiksi, ikuisen surun merkiksi. Olipa Apollon kerran ihastunut myös nuoru- Aleksander Kiselev (1831–1911): Hyakinthoksen kuolema (Lähde: kaiseen nimeltä Narkissos. Tosin se nyt ei ollut Wikimedia Commons). mikään ihme, sillä Narkissos oli niin kaunis, että häneen ihastuivat aivan kaikki, sekä naiset että ja Hippodameia synnytti hänelle mm. veljekset miehet, niin ihmiset kuin jumalatkin. Lopulta Atreuksen ja Thyesteen (ja Atreus sai sitten aika- Narkissos rakastui itse omaan lammen pinnal- naan Troijan sotaan lähteneet pojat Agamemnonin ja Menelaoksen). Myös jo edellä mainittu kaunis Khrysippos oli useimpien antiikin kirjailijoiden mukaan Pelopsin ja Hippodameian poika. Joidenkin antiikin lähteiden mukaan Poseidon oli kerran rakastunut myös Nerites-nimiseen nuorukaiseen. Nerites oli Nereuksen ja Doriksen (Okeanoksen tyttären) ainoa poika, mutta hänellä oli 50 isosiskoa, kuuluisat nereidit. Nereuksen ja Doriksen nuorin lapsi Nerites oli kaikkein kaunein sekä ihmisistä että jumalista, jopa Afrodite rakas- tui häneen ja halusi hänet mukaansa Olympos- vuorelle. Nerites kuitenkin kieltäytyi kunniasta, koska halusi mieluummin elää meressä siskojensa kanssa. Afrodite yritti vielä lahjoa Neritestä sii- villä, mutta ilman tulosta. Silloin Afrodite muutti Neriteen simpukaksi (myöhemmin Afrodite antoi siivet Erokselle). Neriteen myytin toisen version mukaan Nerites oli Poseidonin rakastettu, joka myös vastasi Poseidonin rakkauteen (ja tästä syn- tyi alkuperäinen ajatus molemminpuolisesta rak- kaudesta "Anteros"). Nerites oli myös Poseidonin vaununajaja (tai ainakin mukana hänen vaunuis- saan) ja myytin erään version mukaan auringon- jumala Helios muutti pojan simpukaksi ajettuaan kilpaa vaunuilla Poseidonin kanssa. Kerrotaan, että Apollon oli kerran ihastunut Hyakinthos-nimiseen nuorukaiseen, johon myös länsituuli, Zefyros, oli ihastunut. Kerran, kun

Apollon ja Hyakinthos olivat heittämässä kiek- Giovanni Domenico Campiglia (1692–1768): Bacchus ja Ampelos koa, kiekko osui Hyakinthoksen päähän ja hän (Lähde: Wikimedia Commons).

10 Helikon 2/2014 la näkemäänsä kuvajaiseensa ja kykenemättä jaja, joka auttoi Heraklesta esimerkiksi monipäi- enää jättämään omaa kuvajaistaan kuoli lammen sen Hydran surmaamisessa, oli monien antiikin rannalle. Myöhemmin samalle paikalle kasvoi kirjailijoiden mukaan Herakleen poikarakastettu narsisseja. ja väitetäänpä myös, että Eurystheuksella (jolle Dionysos puolestaan oli joidenkin tarinoi- Herakles suoritti kaksitoista urotyötään, ks. alla) den kertojien mukaan kerran rakastunut kaunii- ja Herakleella oli suhde. Herakleella kerrotaan seen satyyrin nimeltä Ampelos (= viiniköynnös). olleen myös Abderos- ja Sostratos/Polystratos- Ampeloksen kuolemasta on olemassa kaksi eri nimiset poikarakastetut (Herakleen elämästä ja versiota, toisen mukaan hän putosi kuolemaansa teoista ks. Helikon 2/2013, 26−31). poimiessaan viinirypäleitä ja toisen mukaan vil- Endymionin tarinan yleisemmän version mu- li härkä surmasi hänet. Pojan kuoltua Dionysos kaan Endymion oli kuvankaunis nuorukainen, muutti pojan ruumiin ensimmäiseksi viiniköyn- johon Selene (Kuu), Helioksen (Aurinko) sis- nökseksi ja teki hänen verestään viiniä. Samaan tapaan kreikankielisen sanan merkityksestä joh- dettu tarina on myös Karpoksen (= hedelmä, tähkä) ja Kalamoksen (= ruoko) tarina. He olivat kaksi toisiinsa rakastunutta nuorukaista. Kerran, kun Karpos ja Kalamos kisailivat uimakilpailus- sa, Karpos hukkui jokeen. Silloin myös Kalamos hukuttautui jokeen ja muuttui ruo'oksi, joka tuu- len heiluttaessa sitä yhä huokaa rakkaansa perään. Dionysoksella oli myös ehkä hiukan vähem- män tunnettu rakastettu nimeltä Prosymnos/ Polymnos. Tarinan mukaan, kun Dionysos oli matkalla Haadekseen etsimään äitiään Semeleä, auttoi Prosymnos Dionysosta sillä ehdolla, että hän saisi rakastella Dionysosta. Kun Dionysos sitten jonkin ajan kuluttua palasi Haadeksesta (hiukan eri reittiä), oli Prosymnos sillä välin kuollut. Dionysos päätti kuitenkin pitää lupauk- sensa Prosymnokselle. Hän veisti puusta fallok- sen ja käytti sitä istuessaan Prosymnoksen hau- dalla (tätä tarinaa ei tosin täysin sellaisenaan ker- rota yhdessäkään antiikin lähteessä, vaan se on koottu kirkkoisien kommenttien pohjalta). Panin kerrotaan olleen rakastunut Dafnis- nimiseen sisilialaiseen paimeneen, Hermeksen ja erään nymfin poikaan (tosin häneen oli rakastunut Pan ja Dafnis, roomalainen kopio kreikkalaisesta teoksesta, 3.–2. vs. moni muukin). Dafniksen sanotaan myös keksi- eKr. (Lähde: Wikimedia Commons). neen paimenrunouden ja joidenkin antiikin kirjai- lijoiden mukaan hän olikin Hermeksen rakastet- ko rakastui ja joka joko omasta tai Kuun toivo- tu (eikä hänen poikansa). Pan opetti Dafnikselle muksesta sai nukkua ikuista unta ja säilyä ikui- panhuilun soittoa. Joidenkin antiikin lähteiden sesti nuorena. Selene vieraili öisin nukkuvan mukaan Pan rakasti myös Kyparissosta (kuten Endymionin luona ja heille syntyi viisikymmen- Apollonkin, ks. yllä). tä tytärtä. Erään Endymionin tarinan vähemmän Herakles oli antiikin sankareista ehkä kaikkein tunnetun version mukaan myös Hypnos (Uni), mahtavin ja luonnollisesti hänellä oli poikakave- Thanatoksen (Kuolema) kaksoisveli, oli rakas- reitakin enemmän kuin yksi. Kenties Herakleen tunut Endymioniin ja Endymion nukkui ikuista tunnetuin poikarakastettu oli Hylas, kuvankaunis untaan silmät auki, jotta Hypnos voisi paremmin poika, jonka nymfi(t) veti(vät) mukanaan lähtee- ihailla hänen kauneuttaan. Myös Orfeuksen ja seen kun poika oli hakemassa vettä argonauteille. Eurydikeen tarinaan liittyy vähemmän tunnettu Myös Iolaos, Herakleen veljenpoika ja vaununa- poikarakkausosio. Kerrotaan näet, että kun

Helikon 2/2014 11 ---

Ibykos puolestaan sanoo, että oikeamieli- sellä Rhadymanthyksella oli rakastajanaan Talos. Diotimos taas kertoo Herakleiassaan Eurystheuksen olleen Herakleen poikara- kastaja ja Herakleen sen vuoksi jaksaneen tehdä urotekoja. Tarina kertoo myös, että Agamemnon oli rakastunut Argynnokseen nähtyään tämän uimassa Kefisos-virrassa, jo- hon Argynnos lopulta myös hukkui, sillä hän peseytyi tässä joessa yhtenään. Haudattuaan Argynnoksen Agamemnon perusti samal- le paikalle Afrodite Argynniksen temppelin. Khioslainen Likymnios sanoo dithyrambeis- François Gérard (1770–1837): Hylas ja nymfi (Lähde: Wikimedia saan Hymenaioksen olleen Argynnoksen Commons). rakastettu.

Yllä mainittujen jumala/heeros ja kaunis poika Orfeus oli toisen kerran menettänyt rakkaan vai- -parien lisäksi antiikin kirjailijat kertovat tari- monsa Eurydiken kuolemalle, hän torjui koko- noita myös suunnilleen saman ikäisistä ja sa- naan kaikki naiset ja kääntyi poikarakkauteen manarvoisista "taistelupareista", joiden hyvälis- (Orfeuksen ja Eurydiken tarinasta ks. Helikon tä suhdetta pohdittiin paljon jo antiikin aikana. 1/2013, 13−15). Tällaisia pareja ovat esimerkiksi Akhilleus ja Kreikkalaisten Troijan sodan aikaisen yli- Patroklos, Theseus ja Peirithoos sekä Orestes ja päällikön Agamemnonin kerrotaan kerran olleen Pylades. Akhilleushan tunnetusti suri suunnatto- rakastunut nuoreen poikaan nimeltä Argynnos masti Patrokloon kuolemaa Troijassa, Theseus ja (joka hukkui jokeen) ja Oidipuksen isän Laioksen Peirithoos puolestaan laskeutuivat yhdessä jopa kerrotaan siepanneen Pelopsin kauniin pojan manalaan ja Orestes ja Pylades taas esiintyvät Khrysippoksen. Näistä tapahtumista meille ker- lähes aina yhdessä kaikissa antiikin tragedioissa, too esimerkiksi Athenaios. Hän oli kotoisin joissa heillä on rooli (missä Orestes − siellä myös Naukratiksesta, Egyptistä ja hänen kreikankie- Pylades). linen teoksensa aterian äärellä keskustelevista Minkähän vuoksi kreikkalaiset oikein sitten oppineista on todennäköisesti kirjoitettu 200-lu- kertoivat tällaisia tarinoita miespuolisten juma- vun lopussa jKr. Athenaios kirjoittaa seuraavas- liensa ja heerostensa poikakavereista. Olisikohan ti (Deipnosofistai 12,602−603, suomennos Vesa niin, että ihmiset muokkaavat tarinoissa jumalat Vahtikari):

Pederastia tuli Kreikkaan ensimmäisenä kree- talaisilta, kuten Timaios kertoo. Toiset taas sanovat sellaisen rakkauden saaneen alkunsa siitä, kun Laios oli Pelopsin vieraana ja ra- kastui tämän poikaan Khryshippokseen, jon- ka hän sitten sieppasi vaunuihinsa ja pakeni Theebaan. Sikyonilainen Praxilla puolestaan sanoo Khryshippoksen joutuneen Zeuksen sieppaamaksi. Barbaareista taas keltit, vaikka heillä onkin erittäin kauniita naisia, nauttivat enemmän pojista – jopa niin, että jotkut heistä lepäävät taljoilla kahden rakastajan kanssa.

Ja Herodotos sanoo persialaisten oppineen Laios sieppaa Khrysippoksen, apulialainen kellokrateeri, Berliini, poikien käytön kreikkalaisilta. Antikensammlung 1968.12, n. 350–320 eKr.

12 Helikon 2/2014 kaltaisikseen ja jumalat sitten tekevät samanlaisia myös nimellä Anthologia Palatina). Ohessa näyte tekoja kuin ihmiset ja toimivat kuten tarinoiden Stratonin runoudesta (AP 12,7 ja AP 12,145 suo- sepittäjät itse toimivat. Poikarakkautta tietenkin mennos Vesa Vahtikari): harrastettiin antiikin aikaan oikeasti myös ihmis- ten maailmassa ja sitä kuvataan antiikin kirjalli- Tytön kanssa ollessa ei ole sulkijalihasta, eikä suuden lisäksi myös monissa meille säilyneissä yksinkertaista kuvallisissa esityksissä, esimerkiksi vaikkapa suudelmaa, ei ihon luonnollista tuoksua, juoma-astioissa, patsaissa ja hautamaalauksissa ei tuota suloista tuhmaa puhetta, eikä viatonta (jopa rahoissa). katsetta, opetettu tyttö on vielä pahempi. Ne ovat kaikki kylmiä takaapäin, mutta suu- rempi ongelma on tämä, ei ole paikkaa, mihin laittaisit vaeltelevan kätesi. ---

Jokainen älytön eläinkin osaa naida. Meillä älykkäillä ihmisillä on kuitenkin yksi juttu muita eläimiä enemmän. Olemme keksineet pyllypanot. Niillä, jotka valloittavat naisia, ei ole mitään älyttömiä eläimiä enempää.

Anne-Louis Girodet de Roussy-Trioson (1767–1824): Endymionin Tiedämme antiikista ainakin neljä eri uni (Lähde: Wikimedia Commons). Filostratosta samasta alun perin Lemnoslaisesta suvusta. Meille säilyneiden Filostratoksen Myös monien historiallisten merkkihen- Kirjeiden todennäköinen kirjoittaja on Lucius kilöiden kerrotaan pitäneen poikarakastettu- Flavius Filostratos, ensin Ateenassa, ja sittem- ja. Kuuluisat tyranninmurhaajat Harmodios min Roomassa Septimius Severuksen hovissa ja Aristogeiton saivat jopa yhteisen pat- vaikuttanut puhetaidon opettaja ja sofisti (joka saan Ateenaan (vuonna 514 eKr. tapahtuneen kuoli n. 244−249 jKr). Filostratos kirjoittaa Hipparkhoksen murhan taustalla vaikutti miesten- eräässä fiktiivisessä kirjeessään seuraavasti (Kirje välinen mustasukkaisuus). Aleksanteri Suurella 7. Pojalle, suomennos Vesa Vahtikari): taas oli rakas ystävä Hefaistion ja kerrotaanpa Aleksanterilla olleen myös lempieunukki ni- Koska olen köyhä, et pidä minua arvoisena- meltä Bagoas. Moni meistä on varmasti myös si. Silti itse Eros on alaston, kuten ovat myös joskus kuullut Hadrianuksen (Rooman keisa- Sulottaret ja tähdet. Maalauksissa voin näh- rina 117−138 jKr.) ja Antinouksen suhteesta. dä myös Herakleen nukkuvan maassa pedon Antinous muuten hukkui jokeen (Niiliin), kuten taljaan kääriytyneenä ja Apollonin pelkässä Agamanemnonin poikarakastettu Argynnoskin oli lannevaatteessa heittämässä kiekkoa, ampu- tarinassa hukkunut. Gaius Julius Caesarin puo- massa jousella tai juoksemassa. Persialaisten lestaan sanotaan olleen sekä "naisten mies" että kuninkaat sen sijaan elävät yltäkylläisyydes- "miesten nainen" ja monelle muullekin Rooman sä ja istuvat korkeilla valtaistuimillaan sekä keisarille kelpasivat sekä tytöt että pojat. antavat runsaalla kullallaan itsestään ma- Antiikin kirjailija nimeltä Straton oli kotoi- jesteettisen kuvan. Siksipä he kärsivätkin pa- sin Sardiksesta. Hän kirjoitti oletettavasti keisari hoin, kun köyhät kreikkalaiset voittivat heidät. Hadrianuksen hallitsijakauden aikoihin. Noin 100 Sokrates puolestaan oli kerjäläinen, mutta sil- runoa Stratonin epigrammikokoelmasta Mousa ti rikas Alkibiades riensi hänen viittansa alle. paidike (Poikamainen muusa) on säilynyt laajem- massa, noin vuoden 900 jKr. tienoilla kootussa --- kokoelmassa Kreikkalainen antologia (tunnetaan

Helikon 2/2014 13 Tarvitseeko enää sanoa enempää? Rikas kut- mies. Hänellä oli puolisonsa Heran ohella monta suu sinua rakastetukseen, minä herraksi. Hän salarakasta, joista tässä luetellaan muutama. sanoo sinua palvelijakseen, minä jumalaksi. Hän katsoo sinun olevan osa hänen omaisuut- 1. Alkmene taan, minulle sinä olet kaikki. Ja kun rikas Zeus yhtyi argoslaisen Amfiaraoksen ja Erifyleen mies jälleen rakastuu johonkin toiseen, hän tyttäreeseen Alkmeneen tämän puolison kohtelee tätä samoin. Köyhä mies puolestaan Amfitryonin hahmossa, kun Amfitryon oli poissa rakastaa vain kerran. Kuka voi olla vierelläsi, kotoaan sotaretkellä. Pitkittääkseen nautintoaan kun sairastat? Kuka pystyy valvomaan kans- Zeus venytti lemmenyönsä Alkmeneen kanssa sasi? Kuka kykenee lähtemään kanssasi sota- kolmen yön mittaiseksi. Myöhemmin Alkmene leiriin? Kuka pystyy asettumaan eteesi nuo- synnytti kaksoispojat Herakleen ja Ifikleen, joil- lien lentäessä? Kuka voi kuolla puolestasi? la oli eri isät. Zeus oli Herakleen ja Amfitryon Kaikilla näillä tavoilla olen rikas. Ifikleen isä.

Lopuksi on ehkä kuitenkin syytä muistaa, että 2. Danae vaikka poikarakkaudesta runoiltiin ja siitä ker- Argoksen kuningas Akrisios oli sulkenut tyttä- rottiin myös proosakirjallisuudessa ja vaikka esi- rensä Danaen torniin, koska oli ennustettu, että merkiksi Herakleella oli montakin eri poikaystä- Danaen jälkeläinen tulisi surmaamaan isoisänsä. vää ja Zeuksellakin ainakin se Ganymedes, niin Zeus kuitenkin tuli Danaen luo tornin kaltereiden kyllä kuitenkin antiikin aikaankin ylivoimaisesti välistä kultaisena sateena. Danae tuli raskaaksi ja kaikkein tavallisin ja yleisin seksuaalinen suh- synnytti Zeukselle pojan. Raivostunut Akrisios de oli miehen ja naisen välinen suhde ja kyllä sulki Danaen ja pienen Perseuksen puiseen ark- Zeuksella ja Herakleella kuitenkin oli tarinoiden kuun ja lähetti arkun merelle. Arkku ajautui mukaan paljon enemmän naisia kuin miehiä/poi- Serifoksen saarelle, jossa Perseus myöhemmin kia. Seuraava, alun perin Listojen kirjaan (Tammi surmasi Akrisioksen vahingossa heittämällä tätä 2005, sivut 212−214) kirjoittamani teksti kertoo urheilukisoissa kiekolla päähän. muutamista Zeuksen ihastuksista. 3. Europe Europe oli foinikailaisen kuninkaan Agenorin 10 + 1 Zeuksen salarakasta kaunis tytär. Zeus vietteli Europen mukaansa härän hahmossa, kun tyttö oli ystävättärineen Antiikin kreikkalaisten ylijumala Zeus oli lem- meren rannassa. Sitten Härkä-Zeus ui Europe se- mentöissään varsin aktiivinen ja aikaansaava lässään Kreetan saarelle, jossa Europe myöhem- min synnytti Zeukselle kolme poikaa: Minoksen, Rhadamanthyksen ja Sarpedonin.

4. Io Argoslainen Heran papitar Io oli herättänyt Zeuksen ihastuksen. Hämätäkseen Heraa Zeus muutti Ion lehmäksi. Hera asetti monisilmäi- sen Argoksen vartioimaan Io-lehmää, mut- ta Zeus vieraili Ion luona härän muodossa ja lähetti Hermeksen surmaamaan Argoksen. Mustasukkainen Hera lähetti äkäisen paarman kiusaamaan Io parkaa. Paarma ajoi Ioa pit- kin maita ja meriä aina Egyptiin saakka, jossa Zeus jälleen muutti Ion ihmiseksi ja Io synnytti Zeukselle jälkeläisen Epafoksen.

5. Kallisto

Juomakuppi, n. 510–500 eKr., Malibu, J. Paul Getty Museum Kallisto oli kaunis arkadialainen nymfi, -jo 85.ae.25. hon Zeus yhtyi. Mustasukkainen Hera muutti

14 Helikon 2/2014 Zeus nielaisi Metiksen. Myöhemmin Zeuksen ja Metiksen jälkeläinen Pallas Athene syntyi Zeuksen päästä.

9. Mnemosyne Zeus vietti Uranoksen ja Gaian tyttären Mnemosyneen kanssa peräti yhdeksän yötä. Niinpä Mnemosyne synnytti Zeukselle yhdeksän tytärtä, joista tuli taiteiden ja tieteiden suojelijoi- ta, yhdeksän muusaa.

10. Semele Semele oli foinikialaisen Kadmoksen ja Areksen ja Afroditeen tyttären Harmonian jälkeläi- nen, jonka Zeus oli saattanut hänet raskaaksi. Semelelle kateellinen Hera houkutteli Semelen pyytämään, että Zeus ilmestyisi hänelle kaikessa Juomakuppi (the Warren cup), Lontoo, British Museum, GR loistossaan. Niinpä Zeus sitten saapui Semelen 1999,0426.1, 15 eKr.–15 jKr. luo salaman hahmossa ja Semele paloi poroksi. Zeus ehti kuitenkin onneksi pelastaa Semelen kohdusta poikansa sikiön ja laittaa sen omaan rei- Kalliston karhuksi ja Kallisto synnytti Zeukselle teensä. Myöhemmin Zeuksen ja Semelen poika pojan Arkaksen. Myöhemmin Artemis surmasi Dionysos syntyi terveenä isänsä reidestä. Kalliston ja hänen poikansa jousellaan ja Zeus siirsi heidät tähtien joukkoon "Isoksi karhuksi" ja 11. Ganymedes "Karhunvartijaksi". Ganymedes oli kuvankaunis troijalainen nuoru- kainen, johon Zeus ihastui. Kun Ganymedes oli 6. Leda paimentamassa karjaa Ida-vuorella, laskeutui kot- Heraa harhauttaakseen Zeus yhtyi aitolialai- kanhahmoinen Zeus taivaalta ja ryösti nuorukai- seen kuninkaantyttäreeseen Ledaan joutsenen sen mukaansa Olympokselle juomanlaskijakseen muodossa. Samana yönä myös Ledan aviomies ja poikarakastetukseen. Tästä liitosta ei luonnolli- Tyndareos yhtyi vaimoonsa. Myöhemmin Leda sestikaan syntynyt Zeukselle ketään mahtavaa ja synnytti Zeukselle Polydeukeen ja Helenan ja kuuluisaa jälkeläistä. Tyndareokselle Kastorin ja Klytaimnestran.

7. Leto Zeus oli onnistunut yhtymään Heralta salassa ti- taanien suvusta polveutuvaan Letoon. Aina val- pas Hera sai kuitenkin vihiä salasuhteesta ja kiel- si mitään maata tai kaupunkia vastaanottamasta raskaana olevaa Letoa. Viimein Leto kuitenkin sai Deloksen saarella synnyttää Zeukselle kakso- set Apollonin ja Artemiksen. Synnytystuskat kes- tivät yhdeksän päivää, koska Heran käskystä syn- nytysten suojelija Eilethyia ei halunnut avustaa synnytyksessä. Heran vihaa vältelläkseen Leto otti vielä naarassuden muodon.

8. Metis Metis oli viisauden jumalatar, jonka Zeus saattoi raskaaksi. Koska oli ennustettu, että Metiksen jäl- Zeus ja Ganymedes, kolikko Septimius Severuksen ajalta (197–211 keläinen vielä joku päivä riistäisi Zeuksen vallan, jKr.), Berliini, Pergamonmuseum (Lähde: Wikimedia Commons).

Helikon 2/2014 15 Leena Pietilä-Castrén Komnenós-nimiset vainajat Helsingin vanhalla hautausmaalla

Mesimvrini-sanomalehden toimittaja Alékos Lidoríkis kävi kesällä 1963 Suomessa kunniakonsuli Konstantínos Lazarákiksen seurassa ja kirjoitti sarjan artikkeleita, mm. Helsinkiin haudatusta Komnenóksesta. Kyseessä ei ollut mikä tahansa suku, sillä vuo- sina 1081-1185 viisi sen jäsentä nousi Bysantin keisareiksi. Suvun eri haarat sammuivat vähitellen, eikä luotettavia, alenevassa polvessa todennettuja sukupuita ole olemas- sa. Myöhemmin monet ottivatkin käyttöön maineikkaan nimen lähinnä kreikkalaisia sukujuuria ja kulttuuriperintöä korostaakseen. Ilmiö liittyi erityisesti 1800-luvun jälki­ puolella voimistuneeseen Megáli idéa -aatteeseen etnisten kreikkalaisten yhdistymi- sestä valtakunnaksi Konstantinopoli pääkaupunkinaan.

JOITAKIN VUOSIA sitten instituutin María lisen kasvatuksen. Angelan ensimmäinen vieras Martzoúkou pyysi minua paikantamaan kieli oli ranska ja hänelle 12-vuotiaana omistet- Komnenoksen haudan. Helsingin ortodoksisella tu raamattunsakin englanninkielinen. Vuonna hautausmaalla ei ollut tietoa asiasta, eikä hauta- 1860 hän avioitui konstantinopolilaisen Ioánnis kiviäkään lukemalla tuntunut mitään löytyvän. Míkhogloun (1818−1888) kanssa. Muutamaa Vähitellen selvisi, että kyse oli suomalaises- vuotta aikaisemmin Kalvokoressit olivat ilmei- ta sotilaasta ja kansainvälisestä seikkailijasta sesti menettäneet Konstantinopolin kaupunki- Waldemar Beckeristä (1840−1907) ja hänen talonsa ja omaisuuttaan tulipalossa, ja joutuneet kreikkalaissyntyisestä vaimostaan Helsingin taloudelliseen ahdinkoon. Angelan avioitumi- vanhalla luterilaisella hautausmaalla – kortte- nen itseään huomattavasti vanhemman miehen li 9, linja 33, hauta 888. Siinä lepää hautakir- kanssa saattoikin osaltaan johtua aineellisista joitusten mukaisesti kolme vainajaa, Waldemar syistä. Sukuarkistot antavat tietoa pariskunnan Becker-Reuterskiöld Becker Bei, hänen vaimon- Konstantinopolin talon ylellisestä sisustamises- sa Angela Comnenos-Becker ja tämän tytär en- ta, astiastoja hankittiin Lontoosta, huonekaluja simmäisestä avioliitosta, Alexandra Comnenos Pariisista. Everts. Naispuolisista vainajista käytetään kreik- Pankkiiriksi mainitulla Mikhogloulla oli laajat kalaisen Komnenos- sukunimen maskuliinimuo- kauppasuhteet Keski-Aasiasta länsi-Eurooppaan. toa englantilaistettuna C-kirjaimella. Angela näyttäisi matkustaneen 1860-luvulla miehensä mukana mm. Tbilisissä Kaukasuksella ja Täbriksessä Iranissa. Myöhemmin pariskun- Angela Kalvokoressin varhaisvaiheet ta muutti länteen, ja Míkhogloun liikeasioiden keskittyessä Etelä-Ranskaan, Angela asettui Angela, (myös Angelia, alun perin Angeliki ja Korfulle, jonka valitseminen asuinpaikaksi lienee ranskalaistettuna Angèle) Kalvokoressi syntyi johtunut saarelle jo aiemmin avioituneesta sisa- vuonna 1840 Konstantinopolissa, joka oli myös resta. Tällainen siirtyminen ja vaivaton asettumi- hänen äitinsä, Sozonga Komnenen, kotikau- nen paikasta toiseen oli ominaista Angelan kos- punki. Isän suku tuli Khioksen saarelta itäiseltä mopoliittiselle elämäntavalle kautta vuosikym- Aigeianmereltä. Suuren perheen viisi tytärtä sai- menten. Korfulla syntyi vuonna 1880 Angelan vat vauraille kreikkalaisille ominaisen kansainvä- ainoa lapsi, tytär Alexandra.

16 Helikon 2/2014 häksi aikaa Pariisiin vuonna 1868. Uskonsa vah- vistamana hän kuitenkin liittyi Roomassa paavin sveitsiläiskaartiin tavallisena rivimiehenä, mutta jatkoi kirkkovaltion ja Italian aluekiistoista juon- tuneen paavin vankeuden alettua matkaansa kohti itää jo puolen vuoden kuluttua. Kreikassa hän pyrki mm. lehtikirjoituksin kannustamaan osmanivastaiseen politiikkaan. Pian hän oli taas Pariisissa, jossa ryhtyi edistä- mään tällä kertaa Espanjan konservatiivien asiaa, mutta palasi sitten taisteluun osmaneja vastaan, nyt Egyptin armeijan palveluksessa sotilasasian- tuntijana. Ansioistaan hän sai Bein arvonimen. Vuonna 1872 hän kävi Egyptin valtuuskunnan jäsenenä Kööpenhaminan maailmannäyttelyssä ja Tukholmassakin tutustumassa rautateihin ja -teollisuuteen. Vuosina 1873−1876 Becker oli Serbiassa armeijaa uudistamassa. Saatuaan eron tästä tehtävästä hän ottautui taas Kreikan tapah- tumiin tukikohtanaan Korfun saari. Monien mui- den tavoin hän piti tärkeänä Kreikan alueen laa- jentamista ja toimi asian hyväksi; asehankintojen Angela Kalvokoressi-Komnene, valokuva kirjassa E. Becker 1968, lomassa hänen sanotaan mm. "käyskennelleen s. 176–177. pölyisten viinitarhojen ympäröimän Akropoliin marmorien keskellä ja Platonin oliivitarhoissa tuumiskelemassa Ateenan ja Peiraieusin puo- Waldemar Becker – seikkaileva sotilas ja edustava maailmanmies

Korfulla Angela tutustui 1870-luvun lopulla suomalaissyntyiseen Evert Gustav Waldemar Beckeriin, joka oli tuohon mennessä jo osaltaan nähnyt maailmaa varsin laajasti. Hän oli syn- tynyt sotilassukuun Helsingin pitäjässä vuon- na 1840, hänen äitinsä oli aatelinen Christina Reuterskiöld. Kadettikoulun jälkeen ja palvel- tuaan jonkin aikaa Suomen kaartissa vänrikki- nä hän lähti Afrikkaan, jossa osallistui Espanjan Marokon-sotaan vuonna 1860. Palattuaan Pietariin hän palveli keisarillisessa husaariryk- mentissä ja kävi sotilasakatemiaa, mutta karkasi vuonna 1862 venäläisen upseerin vaimon kanssa. Heidän tiensä erosivat kuitenkin laivamatkan ai- kana kohti New Yorkia, mutta Becker oli jo ju- listettu sotilaskarkuriksi. Taistelunhaluisena hän jatkoi seikkailujaan yhä kauemmaksi Meksikoon, jossa osallistui sisällissotaan kohoten evers- tiluutnantiksi, haavoittui, joutui sotavangik- si, tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin. Keväällä 1866 hän ehti myös avioitua ja kääntyä roomalaiskatoliseksi. Meksikolaisen vaimonsa Waldemar Becker, valokuva kirjassa E. Becker1968, s. 160–161. pian kuoltua hän palasi Eurooppaan, ja asettui vä-

Helikon 2/2014 17 lustusta". Suunnitelmaan kuului mm. suurten Sortovuosien aikaan Waldemar Becker kir- oliivilehtojen kaataminen, mikä ei juuri ollut joitti aktiivisesti Suomen asioista salanimellä paikallisten mieleen. Poliittisen kriisin lauettua Ilmarinen. Vuonna 1906 Angela puolestaan sai Beckerin sotilasura päättyi, hän palasi Pariisiin, Kreikan kuningas Yrjö I:ltä virallisen luvan jossa vaikutti sotahistoriaan ja maailmanpoli- liittää sukunimeensä äidin tyttönimen, feminii- tiikkaan erikoistuneena kirjailijana ja lehtimie- nimuodossa Komnene, ja ranskalaistettuna per- henä, mm. Helsingfors Dagbladetin ulkomaan heen piirissä Comnène. Nimenotossa hän lie- kirjeenvaihtajana. Erityisen huomionarvoisena nee seurannut serkkunsa ja Yrjö I:n adjutantin pidettiin hänen vuoden 1880 artikkeliaan itsenäi- Konstantínos Miliótiksen esimerkkiä, vaikkei sestä ja puolueettomasta Suomesta; se ilmestyi käytännössä enää lisännytkään sitä nimeensä.­ ensimmäisen kerran ranskaksi, myöhemmin eril- Käyttöoikeus oli ulotettu koskemaan myös lisenä kirjasena. Venäjälle hän ei voinut palata, Alexandraa, joka käytti nimeä erityisesti taiteili- eikä siten enää Suomeenkaan, koska hänen tois- jasigneerauksenaan. Vuonna 1907 Becker kuoli takaan armonanomustaan ei hyväksytty. Hän Napolissa. Hän oli esittänyt toivomuksenaan tulla työskenteli jonkin aikaa Madridissa, ja vuodesta vaimonsa kanssa haudatuksi Helsinkiin. 1887 lähtien ranskalaisen La Défense Nationale –lehden Balkanin-kirjeenvaihtajana asemapaik- kanaan Konstantinopoli. Näihin aikoihin hän Maasta toiseen ja lopulta Suomeen alkoi käyttää kaksoisnimeä Becker-Reuterskiöld pitääkseen vielä hengissä sukuperintöä ja äitinsä Beckerin kuoleman jälkeen Angela seurasi tytär- sukuhaaraa. tään ensin Müncheniin vuonna 1909 tämän jatka- essa siellä taideopintojaan, ja vuoteen 1911 asti Moraan Taalainmaalle, jossa Alexandra opiskeli Konstantinopolista Napoliin ruotsalaisen taidemaalarin Anders Zornin johdol- la. Angelan koti säilyi kuitenkin vuoteen 1920 Waldemar Becker puhui yhtätoista kieltä ja oli Napolissa, kunnes hän muutti pysyvästi asu- pituudeltaan 190 senttimetriä. Hänellä oli silmää maan Alexandran perheen luo. Jo Münchenissä naiskauneudelle, ja hän oli jo pitkään etsinyt uutta kumppania, kuten kirjeenvaihdosta äidin kanssa käy ilmi. Konstantinopolissa hän tapasikin les- keksi jääneen Angela Kalvokoressi-Mikhogloun, jonka kanssa avioitui vuonna 1889. Vihkimisen suoritti arkkimandriitta Gennádios Komnenós Khalkedonissa (nyk. Kadiköy), joka sijaitsee lä- hes vastapäätä Konstantinopolia Aasian puolei- sella rannalla. Keväällä 1891 perhe oli jo matkalla länteen. Korfulla Angelan sukunimi oli kunnallisessa re- kisterissä Mikhoglou de Becker-Reuterskiöld. Saman vuoden lopulla perhe asettui pysyvästi Napoliin, vanhaan kreikkalaiskaupunkiin, aivan lähelle merenrantaa ja äveriään Riviera di Chiaian alueelle. Seuraavana vuonna Beckeristä tuli Angelan Alexandra-tyttären holhooja. Alexandra opiskeli vuoteen 1895 asti Napolin taideaka- temiassa, silloiselta nimeltään Istituto di Belle Arti, jonka osoite yhä on varsin sopivasti Via Santa Maria di Costantinopoli läheisen kirkon ja Bysantin pääkaupungin suojelijan mukaan.­ Muulta osin hänen kasvatuksensa hoidettiin yksityisesti kotona ja isäpuoli näyttäisi olleen A. Comnène: Angela Kalvokoressi-Beckerin muotokuva vuodelta vastuussa kieltenopetuksesta. 1912 (Yksityiskokoelma).

18 Helikon 2/2014 Alexandra oli tutustunut tulevaan mieheensä, belgialaiseen Robert Evertsiin, jonka kanssa hänet vihittiin Brysselissä venäläis-ortodoksisin menoin. Miehen ammatti diplomaattina vaikutti sekä Angelan että Alexandran vastaisiin elämän- vaiheisiin. Monien Pekingissä vietettyjen vuosi- en jälkeen perhe asettui Berliiniin, jossa Angela kuoli vuonna 1929. Taiteellisessa työssään Alexandra Comnène, joskus myös muodossa Alma Comnène, keskit- tyi erityisesti läheistensä muotokuviin. Niistä esimerkkinä on Helsingin näyttävä hautamonu- mentti, jossa aviopari kuvataan suomalaiseen graniittiin veistettynä pitkin pituuttaan kolmi- portaisen jalustan päällä. Waldemar Beckerin miekkaan on kaiverrettu hänen salanimensä Ilmarinen. Monumentti valmistui kaksi vuotta Angelan kuoleman jälkeen, ja heinäkuussa 1931 avioparin tomumajat saatettiin lepoon kunnian- osoituksin. Paikalla olivat tuolloin Alexandra ja Robert Everts. Syksyllä 1961 myös Alexandra laskettiin samaan hautaan, pari kuukautta kuo- A. Comnène: Waldemar Beckerin muotokuva vuodelta 1900 (Porvoon museo). lemansa jälkeen Brysselissä. Tuolloin paikalla oli Alexandran tytär Irène miehensä Sir Donald Loganin kanssa. Tässä yhteydessä Beckerin si- mansa asian ja sorrettujen puolesta. Alexandra nettisormus lahjoitettiin Porvoon museolle. Juuri taas julkaisi vuonna 1934 kirjan kreetalaisesta tai- Porvoon valitseminen lahjoituksen kohteeksi demaalarista El Grecosta (1541−1614). Monista lienee perustunut henkilökohtaisiin suhteisiin asuinpaikoista ja muutoista huolimatta, perheen Drägsbyn ja Stensbölen kartanoiden omistajien arkisto, huonekaluja, tekstiilejä, taideteoksia ja kanssa. koruja, on säilynyt varsin kokonaisena, vaikka eri rönsyjä onkin lahjoitettu sellaisille tahoille, joissa ne parhaiten liittyvät paikalliseen historiaan. Perinnön vaaliminen

Suomea ei tuonkaan jälkeen unohdettu. Irène Lähteet: Logan ja veljensä Robert Everts nuorem- pi lahjoittivat Porvoon museolle vuonna 2001 Erik Becker, Becker-Bei. Suomalainen sotilas ja polii- Waldemar Beckerin monet kansainväliset kun- tikko, Hämeenlinna 1968. niamerkit, hautamonumentin kipsisen pienois- Claire Brisby, 'Angelia Calvocoressi 1840−1929: A mallin, Alexandran Beckeristä tekemän muoto- Cosmopolitan Life', Journal of Hellenic Diaspora 30.2 (2004) 97−130. kuvan, sekä äitiään esittävän pronssimuotokuvan. Lahjoitukseen sisältyy myös Beckerin oma kap- Mika Hakkarainen/ Kansalliskirjasto. pale hänen Suomen poliittista asemaa ja tulevai- Juha Jämbäck/ Porvoon museo. suutta koskevasta kirjoituksestaan vuodelta 1880. Caius Kajanti, Itsepäisiä miehiä. Historiallinen Beckerin, Angelan ja Alexandran yhdistävänä tietokirja mieskohtaloista eri aikoina, 97−110, tekijänä oli ensisijaisesti luonteva kosmopoliitti- Hämeenlinna 2004. suus. Kreikkalaisuus ilmeni Angelassa mm. siinä, Alekos Lidorikis, 'Muuan Komninos kaukana että hän elämänsä loppuun asti kävi Ateenassa ja Helsingin hautausmaalla', Mesimvrini 31.07.1963. Konstantinopolissa asuvien sukulaistensa kans- Suomennos Kreikka-Suomi -seuran tiedotuslehti Kantele 8, 1991. sa kirjeenvaihtoa kreikaksi. Beckerin kiinnostus kreikkalaisiin oli puolestaan eräs ilmenemismuo- Werner Söderhjelm, Profiler ur finskt kulturliv, 341−419, Helsingfors 1913. to hänen taisteluhalukkuudestaan oikeaksi katso-

Helikon 2/2014 19 Tua Korhonen Homeroksesta lumoutuminen Osa II: Zachary Masonin Odysseia (2010)

Yhdysvaltalaisen Zachary Masonin kirjaan Lost Books of Odyssey ("Odysseian kadonneet kirjat") törmäsin brittilehti The Guardianin kirja-arvostelusivuilla. Teoksen oli arvioinut tunnettu antiikin kirjallisuuden professori Simon Goldhill, joka ylisti sen olevan "äly- käs, mukaansatempaava, loistavasti kirjoitettu ja ehkäpä valaisevin proosamuotoinen Homeroksen kohtaaminen (encounter) James Joycen jälkeen".1

PALJON SANOTTU – ja vielä kirjallisuuden esimerkiksi monta tarinaa Odysseuksen kotiinpa- professorilta. Mietin mitä tasokkaita Odysseia- luusta. "Epigrafissa" Odysseus saapuu ihmisistä pastisseja tai travestioita on ilmestynyt Joycen tyhjään, autioon Ithakaan. Mitä on tapahtunut, Odysseuksen (1922) jälkeen. Esimerkiksi Nobel- miksi ihmiset ovat lähteneet? "Murheellisessa palkitun Derek Walcottin Omeros (1990) on ilmestyksessä" Ithaka näyttää olevan ennal- runomuotoinen ja keskittyy enemmän Iliaaseen, laan, mutta Penelope onkin uusissa naimisis- samoin kuin Christa Wolfin romaani Kassandra sa. Samankaltainen tilanne on tarinassa "Yö (1983). Itse asiassa myös Masonin Odysseian ka- metsässä", jossa kerrotaan takautuvasti myös donneitten kirjojen tarinoissa useissa ollaan so- Odysseuksen kosioretkestä oudon metsäläisku- timassa Troijassa, ei Ithakassa tai paluumatkalla ninkaan luo, jonka salaperäistä tytärtä Odysseus Ithakaan.2 Odysseus on kuitenkin Odysseian ka- ei avioliiton solmimisesta huolimattakaan kos- donneitten kirjojen 44 tarinan monisärmäinen kaan opi kunnolla tuntemaan. Saapuessaan va- keskushahmo.3 lepukuisena kotipalatsiinsa Odysseus huomaa Mason ei ole opiskellut esimerkiksi kreikkaa Penelopen olevan nuorten rakastuneiden ko- tai muuta antiikintutkimuksen alaa, vaan on te- sijoiden ympäröimä ja turhan ystävällinen yh- koälyn tutkija. Eräässä haastattelussa hän toteaa delle heistä. Erikoisin Penelope-muunnelma on taustansa olevan tavallaan rasite, minkä vuoksi teoksen parhaimmistoon kuuluvassa "Helenan teoksen ensimmäisen painoksen kirjailijatiedois- kuvassa", jossa Penelopen kohtalona on jäädä sa hänen titteleinään oli selkeästi vitsiksi tar- kauniin Helenan varjoon. Penelopen todetaan koitetut "arkeokartografi" ja "paleomatemaatik- olevan Helenan serkku. Kreikan mytologiassa ko". Samassa haastattelussa Mason kertoo myös Penelopen isä Ikarios ja Helenan isä Tyndareos harkinneensa levittävänsä tietoa, että Zachary olivat todellakin veljeksiä.5 Kahdessa tarinas- Masoneja on itse asiassa kaksi, tekoälyntutkija ja sa Odysseus on Manalassa, jossa tapaa kuolleen kirjailija, jotka alituiseen sekoitetaan toisiinsa.4 Penelopeen ("Penelopen elegia", "Ei-kenenkään Mason siis postmodernisti leikittelee teki- vaimo"). jyydellä ja internetissä vallitsevalla käytännöllä Esipuheessaan Mason toivoo teoksensa hei- luoda itselleen toisia persoonia, avattaria. Myös jastavan "Homeroksen muinaisten saarten aave- Odysseus-hahmo Odysseian kadonneissa kirjois- maista valoa, missä tutut hahmot on järjestetty sa on kaleidoskooppimaisen monipersoonainen. uuteen asetelmaan; pian ne tosin käyvät rauhatto- Teoksen Odysseus ei ole yksi persoona, joka ko- miksi, elohopeamaisiksi – ne kääntävät selkänsä, kee monia koettelemuksia, vaan moneus, joka käy unohtavat nimensä ja siirtyvät eteenpäin." (s. vii). läpi Homeroksen Odysseian tunnetuimpia epi- Tutut hahmot todellakin ovat uusissa asetelmissa! sodeja (kuten Kirke, Kalypso, kykloopit, Skylla Masonin tapa leikitellä identiteeteille tuo ja Kharybdis) sekä paljon muuta. Teoksessa on mieleen argentiinalaisen novellistin Jorge Louis

20 Helikon 2/2014 Borgesin. Mason käyttää jopa Borgesin suosi- maa kaksoisolento-motiivia. "Muukalaisessa" Odysseus lepäilee sotateltassaan Troijan rannal- la ja saa vieraakseen Iapetos-nimisen troijalai- sen, joka väittää olevansa oikea Odysseus. Tämä Iapetos-Odysseus on herännyt Troijassa tuntemat- toman naisen, muka vaimonsa viereltä, livahtanut sitten kaupungista salaa omiensa puolelle, omaan telttaansa. Mutta kumpi näistä Odysseuksista on se oikea? "Talven kirjassa" muistinsa menettä- nyt vanha mies elelee autiolla lumisella saarella. Hänen elämänsä on vailla aineellisia huolia: hir- simökki on lämmin, ruokavaroja on riittävästi, mutta hän ihmettelee miten hän on mökkiin jou- tunut ja kuka mökin on rakentanut? Ja kuka hän itse on – ehkä vanki? Hän kysyy neuvoa mökkin- sä ympärillä hiiviskeleviltä susilta ja ohi liitäviltä haukoilta saamatta vastausta. Lopulta hän löytää kirjan, joka kertoo Odysseus-nimisestä miehes- tä. Hän pohtii kuka hän on siinä tarinassa – ehkä kyklooppi-erakko, ehkä neuvoton Telemakhos, ehkä Penelope talonsa vankina? Sudet ovat Skylla ja kylmyys Kharybdis? Hän päätyy siihen, että paetakseen Poseidon-jumalan vihaa Odysseuksen kin Troijan sodan aikana näistä siirtokunnista oli piti lakata olemasta Odysseus. Maineikkaasta ku- jäljellä vain "raunioita ja joitakin paikannimiä" ninkaasta piti tulla kaikkien, myös itsensä, unoh- (s. 203). 18. dynastia (n. 1540–1290 eaa.) on tama. Tarina päättyy lauseeseen: "Minä, joka ker- Tutankhamonin, Nefertitin ym. tunnettujen hah- ran olin Odysseus, olen nyt ei-kukaan." mojen dynastia, jonka ekspansiivisuutta Mason "Ilotulitus" kertoo Odysseuksen lapsuudesta: on tarinassa tietysti vahvasti liioitellut. hän on raisu luonnossa viihtyvä lapsi, joka tutkii Väliin Mason sekoittaa reippaasti eri kulttuu- tarkkaan elinympäristöään. Poika löytää metsäs- ripiirejä ja aikakausia. "Myrmidoni-golem" liittää tä raunioituneen temppelin, jonka pylväisiin on Akhilleuksen tarinaan juutalaisen mytologian elä- kaiverettu ibiksen, haukan ja muiden eläinten vän kuolleen hahmon, golemin. Ennustuksen mu- kuvia. Pikku Odysseus uhraa niille linnunmunia. kaan Troijaa ei voida valloittaa, jollei myrmido- Sotiminen Troijassa ja kotiinpaluu kerrotaan ta- nien kuninkaan poika Akhilleus osallistu sotaan. rinassa lyhyesti, samoin kotiinpaluun jälkeinen Mutta kun lähetystö saapuu Syros-nimiselle saa- elämä Ithakalla. Vuodet kuluvat nopeasti: relle,6 poika onkin kuollut. "Taikuri" Odysseus Pian hän piteli käsivarsillaan ensimmäistä keksii ottaa joenrannan märkää savea ja muo- lapsenlastaan ja kaiken syntymisen ja kuolemisen vailla voittamattoman golemin, jonka väitetään painon alla jokin pato murtui ja aika tulvi hänen olevan Akhilleus. Taistelujen välissä golemia ylitseen. Pian hänen pojanpoikansa oli vahva ja pidetään piilossa teltassa: se on lempeä ja totte- pitkä, kuten oli puukin hänen isänsä haudalla ja levainen ja palvelee alttiisti Patroklos-prinssiä. ennen kuin hän huomasikaan, hän ei jaksanut Patroklos kuitenkin kuolee ja Akhilleus-golem enää jännittää pronssijoustaan tai muistaa kaik- suree niin, että taistelun vimmassa alkaa surma- kien niitten miesten nimiä, jotka olivat kuolleet ta vihollisten lisäksi omia. Siksi Akhilleus-golem hänen käskystään Troijassa – tai edes puhua. (s. on surmattava, mikä tapahtuu oikeaoppisesti: 204). Odysseus pyyhkii sen otsalta sanan 'elämä' pois. Lopussa Odysseus on kuolinvuoteellaan Odysseian kadonneisiin kirjoihin sisältyy ja on näkevinään poikansa Telemakhoksen tietysti myös zombietarina, kuinkas muuten. Anubiksena. Tämän tarinan yhteydessä on ala- "Kuolemassa ja kuninkaassa" Troija on kuolleit- viite, jossa kerrotaan, että 18. dynastian aikana ten kuningaskunta, sen armeija eläviä kuolleita Egypti levittäytyi monille Välimeren saarille, jos- ja Troijan prinssi Paris itse Kuolema. Menelaos-

Helikon 2/2014 21 hahmo on tässä tarinassa urhoollisen soturin peri- juotettuaan jätin ensin humalaan. Rosvot lähtevät kuva, ainoa joka ei lannistu taistelussa kammotta- pois ja jättävät sokaistun potemaan vammaan- vaa vihollista vastaan. Heti seuraavassa tarinassa, sa. Kyklooppi-episodi on siis kerrottu kyklooppi "Helenan kuvassa", joka kertoo Helenan kosijois- Polyfemoksen näkökulmasta. Tarina myös jatkuu. ta, Menelaos on puolestaan "paksukalloinen öyk- Sokea yrittää pakkomielteisesti selittää itselleen käri", joka "himoitsee Helenaa vain koska kaikki rantarosvojen tekoa miettien, mistä he tulivat. muutkin miehet himoitsevat" (s. 124, 125). Hän myös hekumoi kostofantasioissa keksien Ei Kulttuurien ja aikakausien sekoittaminen on kukaan -nimiselle kauheita kohtaloita. Saarelaiset huipussaan "Voitonvalituksessa". Minäkertoja kuuntelevat mielellään näitä sokean voimamie- Akhilleus etsii vertaistansa vihollista. Hän hen tarinoita. hyökkää "keisari" Agamemnonia vastaan, jonka Toinenkin tarina käsittelee eeposten syntyä. "visiirinä" toimii Odysseus. Visiiri viittaa otto- "Odysseuksen Iliaassa" Odysseus on luonnoltaan maanivaltakuntaan, mutta runoilija-filosofi Lao runonlaulaja, jonka isä on kuitenkin pakottanut Tsu mainitaan, joten tarina paikallistuu Kiinan soturiksi. Troijan sodasta hän selviytyy kieron keisarikuntaan. Akhilleus havaitsee, että vain ju- neuvokkuutensa eikä niinkään urheutensa ansi- malat ovat hänen arvoisiaan vastustajia. Hän saa osta. Karattuaan rintamalta sodan loppuvaihees- Odysseukselta taivaan avaimet päästäkseen ju- sa hän elättää itseään kiertelevänä runonlaulaja- malten luo. Jumalat ovat nimittäin paenneet tai- na, rapsodina. Hän laulaa Troijan sodasta, jossa vaaseen ja lukinneet oven jälkeensä. taistelee urhea ja oikeamielinen soturi Odysseus. Monissa tarinoissa on minäkertoja, joka al- Vuosien myötä hän kuulee, että muutkin runon- kaa valmistelematta kertoa elämästään ja luki- laulajat ovat alkaneet käyttää hänen tarinoitaan. ja saa päätellä kenestä on kyse. Mason käyttää Homeroksen Odysseiassakin on kohta, jossa muutamaan otteeseen alaviitteitä, jotka saattavat Odysseus kuuntelee runonlaulajaa, joka kertoo olla hyvin poeettisia otteeltaan, mutta väliin vain Odysseuksen urotöistä Troijan sodassa. Tämä avaavat tarinaa kirjailijan (tai kustannustoimit- tapahtuu faiaakien hovissa (Odysseia XVIII tajan) tiedostaessa, ettei Odysseia ole kaikille 75–82). "Kestiystävä"-tarinassa ollaankin fai- lukijoille kokonaisuudessaan tuttu. Esimerkiksi aakien saarella. Faiaakien kuningas Alkinoos tarinassa "Foinikialainen" nimetön minäkertoja, kertoo Odysseukselle faiaakien "uskomukses- kuninkaanpoika, muistelee kuinka lähti hoitaja- ta", että "jokaisen ihmisen elämä on oikeastaan orjansa, foinikialaisnaisen matkaan. Alanootti jonkun toisen kertoma tarina." Tämä muistuttaa kertoo, että kyseessä on sikopaimen Eumaios, tanskalaisen mestarikertojan Karen Blixenin ta- joka Odysseiassa kertoo isännälleen olevansa rinafilosofiaa ja ainakin yhdessä tarinassa Mason jalosukuinen ja joutuneensa lapsena foinikia- käyttää erästä Blixenin mottoa.7 Tässä tarinassa laisen hoitajaorjansa ryöstämäksi (ks. Odysseia ("Agamemnon ja sana") kreikkalaisten leiri ei XV 403–484). Mason hahmottaa meille pikku sijaitse rannalla, vaan maan alla, hiekkaan kai- Eumaioksen, joka on niin kiintynyt hoitajaan- vetuissa tunneleissa, joita kaivetaan koko ajan sa, että kun foinikialaisnainen karkaa maan- lisää. Lopulta Troija tuhoutuu, raunioituu, mutta miestensä kauppalaivan kyytiin, kuninkaanpoi- tämä maanalainen kaupunki jatkaa kafkamaista ka pyytää päästä mukaan – ja päätyy sitten itse laajenemistaan. kauppatavaraksi. Masonin teos on lukemisen arvoinen, mut- Sen sijaan tarinassa nimeltä "Sokeus" ala- ta pidemmän päälle alati vaihtuva näyttämö noottia ei tarvitse käyttää, vaikka päähenkilön roolipelihahmoineen käy hieman rasittavaksi. nimeä ei mainita. Minäkertoja on jumalan poika, Masonilla ei ole Borgesin, Blixenin tai Kafkan mutta on valinnut erakon elämän harvaanasutulla tarinoiden syvyysulottuvuutta, mutta esimerkik- saarella. Kerran palatessaan kotiluolaansa erakko si Odysseuksen rooli jumalatar Pallas Athenen saa havaita kotirauhaansa rikotun: luolassa mel- suosikkina tulee Odysseian kadonneissa kirjoissa lastaa miesjoukko, joka on rohmunnut erakon monipuolisesti valotetuksi. Tämä teema on pää- vuohenjuustoja puolustellen tekoaan kestiystä- osassa tarinassa "Epifania" ja monissa muissa sitä vyydellä. Heidän johtajansa sanoo nimekseen 'Ei sivutaan. Athene kuvautuu esimerkiksi tulenkal- kukaan'. Voimiltaan mahtava minäkertoja vihas- taiseksi: "Athenen silmät olivat kuin valkoheh- tuu kotirauhan häiritsijöille ja vahingossa tappaa kuiset hiilet; Odysseus saattoi tuntea kuumuu- yhden miehistä. Kostoksi miehet sokaisevat hänet den, joka hohkasi hänestä" (s. 135); Athenen iho

22 Helikon 2/2014 on "kuuma, tuoksuen kuin metallilta ja kesältä" tietää veljensä Hektorin ja isänsä Priamoksen ("Athene kuolemassa", s. 167). Odysseian kadon- murheellisista lopuista ja niinpä hän itki jopa is- neitten kirjojen viimeisessä ja parhaimmistoon tuessaan heidän vierellään. Hän pyysi heitä pake- kuuluvassa "Viimeiset saaret" -tarinassa, vanha nemaan, rukoilemaan jumalia, pysymään sisällä Odysseus päättää matkata takaisin Troijaan, pa- huonoenteisinä päivinä, mutta he vain hymyilivät, luureittiään kulkien. Hän ihmettelee minne Pallas suutelivat häntä, pyyhkäisivät hänet sivuun. Hän Athene on kadonnut – ehkä jumalatar oli vain hä- näki, että sotaa, joka oli saapumassa Troijaan, nen oman mielikuvituksensa tuotetta? ei voitaisi voittaa, että se voisi päättyä vain tu- Lopuksi näytteeksi kaksi lyhyttä tarinaa lipaloon ja suolalla kylvettyihin peltoihin, mutta (Cassandra's Rule ja A Mote in the Oceanic kukaan ei ottanut häntä todesta. Hän kuuli oman Darkness). Ensimmäisessä kerrotaan melko yl- kohtalonsa: kuinka hän varoittaisi, mutta kukaan lätyksettömään tapaan Kassandrasta, mutta ta- ei uskoisi häntä, kuinka hän kieltäisi tuomasta rinan kiinnostavuutta lisää muutaman sanan ku- hevosta sisään porteista; lopulta orjana oleminen vaus Apollon-jumalasta tulevaisuuden tietäjänä. kaukaisessa maassa. Hän suunnitteli pakenevan- Päänvaivaa tosin tuottaa tarinan viimeinen lause: sa, mutta tiesi kaupunginmuurin varjon suunnas- mistä asiasta Apollon ei kerro totuutta – mikä ta, tornien läpi puhaltavan tuulen viuhunnasta ja Apollonin yksinpuhelu ei paljasta tulevaisuutta? yläpuolella olevien kirkkaitten, alati muuttuvien Ettei ole totta, ettei kukaan usko Kassandraa: yksi pilvien muodoista, ettei niin tapahtuisi, että hä- nimittäin uskoo – Kassandra itse? Jälkimmäisessä nen kohtalonsa toteutuisi muualla, että ainakin Odysseus ajelehtii lauttansa hajottua merellä puu- kerran jumala oli valehdellut. kappaleen varassa (vrt. Odysseia V 290–390, jossa Odysseusta ei kuitenkaan puhuttele Pallas Athene, vaan merinymfi Leukothea). Rikka valtamerellisessä pimeydessä (ss. 181–182)

Kassandran rajoite (ss. 172–3) Vedenriepomana, jäässä – lopen väsynyt Odysseus takertuneena ajelehtivaan lankkuun Juosten pakoon veljeään muinaisen kaupungin tummien vesien huuhdellessa hänen ylitseen. halki varhain aamulla, jolloin varjot olivat terä- Hänestä tuntui kuin tämä tapahtuisi jollekulle viä ja hänen ihonsa kimalteleva auringossa, hän muulle, että meri kulutti jotakuta toista, muuka- löysi turvapaikan Apollonin temppelistä. Sen si- laista, joku toinen oli hukkumassa. sällä oli pimeää, viileää: hiljaisuus oli suloista Hampaat olivat jo aikoja sitten lakanneet – hän laskeutui maahan laittaen kätensä päänsä kalisemasta kun taianomainen valo leimahti ve- alle ja katseli jumalan patsasta, joka näytti aja- den yllä ja hänen mielialansa vaihtui tuskasta tuksiin vaipuneelta. Hän vajosi siihen univai- ja tylsyydestä kirkkauteen: Pallas Athene oli nyt heeseen, jossa kaikki on rauhallisen harmaata hänen kanssaan! Odysseus kysyi: "Jumalatar, ja viipyi siinä kunnes harmaa tiivistyi kauniiksi kuka sinä olet, joka aina löydät minut ja pelas- mieheksi, joka puhui kuiskaamalla saaresta täyn- tat, kun olen hukassa?" Meren yhtäkkiä tyyntyes- nä karjaa, joiden tappo aiheuttaisi monen mie- sä Athene vastasi: "Tiehyiden läpi virtaava vesi, hen kuoleman; äidistä joka kahlasi Styx-virrassa joka valuu pimeisiin onkaloihin, joissa se pyö- pientä poikaansa kantapäästä pidellen, mikä ker- rii hiljaisuudessaan. Virvatulen riimukirjoitus. ran olisi syynä pojan kuolemaan; kohtalon verkon Tuhatsivuinen kirja kirjoitettuna musteella, joka kiristymisestä. Hän heräsi ja huomasi Apollonin katoaa ja ilmestyy jälleen näkyviin. Hämärä met- katselevan häntä miettiväisenä. Apollon sanoi: sä, valppaiden ja uteliaiden eläinten asuttama. "Ei se mitään. Kukaan ei tule uskomaan sinua." Sankarillinen päättäväisyys. Sipuli, valtameri, Sen jälkeen aina kun hän katsoi aurinkoon palimpsesti, öljytty teräsase. Muun muassa näillä tarpeeksi pitkään, hän saattoi kuulla Apollonin metaforilla kuvaan itseäni – kuin käsi joka yrittää puhelevan itsekseen hitaasti, loputonta yksinpu- koskettaa itseään kurkottamalla peiliin." helua kaikista asioista, jotka ulottuivat jumalan kauasnäkevän katseen kantamille. Sillä taval- la Kassandra oppi tuntemaan tulevaisuuden. Tua Korhosen artikkeli "Homeroksesta lumoutu- Auringonsokaisemin, seisahtunein silmin hän sai minen. Osa I" julkaistiin Helikonissa 1/2014.

Helikon 2/2014 23 4 Loppuviitteet Samassa haastattelussa hän muun muassa kertoo laatineensa algoritmin tuumiessaan teoksensa tari-

1 noiden järjestystä. Haastattelu on luettavissa osoit- Goldhillin arvostelu ilmestyi kesäkuussa 2010 teessa http://bldgblog.blogspot.fi/2011/02/compu- The Times Literary Supplement -lehdessä. The tational-mythologies-interview.html. Guardian-lehdessä siitä siteerataan yllä mainittu 5 lause. Näin ollen Helena oli esimerkiksi Odysseuksen 2 pojan, Telemakhoksen täti. Tätä sukulaisuutta ei Homeroksen Odysseiassa Odysseus on päässyt kuitenkaan mainita Homeroksen Odysseian neljän- Ithakaan jo 14. kirjassa eli melkein puolet teosta nessä kirjassa Telemakhoksen vieraillessa Spartan tapahtumapaikkana on Ithaka. Troijan sotaa tosin hovissa. muistellaan: Nestor kolmannessa ja Menelaos nel- 6 jännessä kirjassa. Kypria-nimisen kyklisen vain fragmentaarisesti 3 säilyneen eepoksen mukaan Akhilleuksen isä lähet- Odysseus ei ole aina tarinan päähenkilö, vaan esi- ti poikansa Skyrokselle (ei Syrokselle), jotta poika merkiksi Telemakhos ("Kirkas maa"), Kassandra välttäisi sotaväenoton. ("Kassandran rajoite"), Aleksanteri Suuri 7 ("Aleksanterin Odysseia") – sekä jopa Meduusa Blixen esitteli mottojaan, tiivistettyjä elämänoh- ("Kivipuutarha") ja Theseus ("Pitkä matka takai- jeitaan esseessään "Mottoes of My Life". Blixenin sin") eli hahmoja, jotka eivät sinänsä kuulu Troijan "tarinafilosofiasta", ks. esimerkiksi "Uneksijat" sodan tarupiiriin. (Seitsemän salaperäistä tarinaa).

24 Helikon 2/2014 Manna Satama Balkanin kriisistä Smyrnan liekkeihin

SATA VUOTTA on kulunut ensimmäisen maa- kansallisuus. Kansallisuuden perusteeksi – ja ilmansodan alkusysäyksestä, Sarajevon laukauk- laajentumisen oikeutukseksi – otettiin kieli ja us- sista. Katseet kohdistuivat Balkanille, jossa oli konto: suurempi määrä kreikkaa äidinkielenään kuohunut jo kauan. Balkanin sodat oli sodittu puhuvia ortodoksikristittyjä asui rajojen ulkopuo- vuosina 1912–1913, ja niiden tuoksinassa valtioi- lella kuin niiden sisällä. den rajoja järjesteltiin uudelleen kansallisuusaat- Alueelliset tavoitteet olivat alkuun kohtuulli- teeseen nojautuen. sia ja luontevasti perusteltavissa, mutta 1800-lu- Kreikalle 1900-luvun alkuvuosikymme- vun puolivälissä syntyi ajatus Suur-Kreikasta, net olivat kohtalokkaat. Vuonna 1922 musertui Megáli Idéa. Tämän irredentistisen liikkeen kreikkalainen unelma Suur-Kreikasta Smyrnan mukaan ns. lunastamatonta Kreikkaa edustivat (Smírni) liekkeihin. Menetys oli suuri, mutta erityisesti Kreeta, Makedonia ja Vähä-Aasian sitäkin suurempi ja murskaavampi oli inhimilli- rannikko keskuspaikkanaan Smyrna (nyk. İzmir) nen kärsimys, jonka vaikutuksia sukupolvet ovat sekä tietysti Konstantinopoli. Keskeiset kipu- kantaneet. pisteet olivat etenkin valtion pohjoispuolen Kreikan kannalta Balkanin sotien, ensimmäi- Makedonia sekä eteläinen Kreeta. sen maailmansodan ja sitä seuranneen Turkin sodan taustojen ymmärtämiseksi on hyvä palata itsenäisen Kreikan alkutaipaleisiin 1800-luvun Balkan liekeissä alkuvuosikymmenille ja nuoren valtion poliitti- seen ja ideologiseen ilmapiiriin. Balkanilla kansallisen identiteetin määrittele- minen on tunnetusti kimuranttia. Asukkaat ovat kautta historian edustaneet erilaisia kielen, us- Suur-Kreikka – Megáli Idéa konnon ja perinteiden yhdistelmiä, eikä "kansal- lisuutta" ole helppo määritellä yksiselitteisesti. Valtiollisessa politiikassa nationalismi kilpistyy ajatukseen, että valtio on kansallisesti yhtenäinen ja kansa poliittisesti ja maantieteellisesti yhdis- tynyt. Käytännössä tähän päästään vaikkapa ra- joittamalla maahanmuuttoa, suosimalla ns. oman kansan muuttoa ajateltuun emämaahan, valtion rajojen laajentamisella tai äärimmilleen vietynä jopa kansanmurhalla. Suur-Kreikan ajatus oli keskeinen Balkanin tapahtumissa ensimmäisen maailmansodan mo- lemmin puolin. Vuonna 1830 Kreikka oli itsenäis- tynyt satojen vuosien osmanivallasta. Kreikka oli kuitenkin maantieteellisesti pieni. Valtiota halut- tiin siten laajentaa jo alusta alkaen ja tavoitteelle Palo kuvattuna italialaislaivasta käsin (Lähde: Wikimedia tarvittiin vakuuttavat perustelut. Sellaisiksi sopi Commons).

Helikon 2/2014 25 na – vaikka hänen vaimonsa oli Saksan keisari Wilhelm II:n sisko. Venizélos, moninkertainen pääministeri ja äärimmäisen taitava poliitikko, sai erityisesti Englannin valtionjohdon luottamaan it- seensä ja Kreikan tukeen maailmansodankin jäl- keen tuulisella Balkanilla – ja vaati vastalahjaa. Lloyd Georgen johdolla Venizéloksen kanssa sovittiin, että jos Kreikka auttaa maailmansodas- sa Englantia, sodan lopussa Kreikka – luovutettu- aan joitain alueita Bulgarialle – saa vastalahjana alueita Vähä-Aasiasta. Tästä oli helppo jatkaa Palavasta kaupungista paenneet ihmiset hakeutuivat turvaan sata- laajenemispolitiikan toteuttamista itään, jossa ma-alueelle toiveinaan turvapaikka ulkomaisista laivoista (Lähde: sijaitsivat lähes myyttiset mittasuhteet saanut Wikimedia Commons). Vähä-Aasian kreikkalainen kaistale, Smyrna ja Konstantinopoli. Ja kun valtioita halutaan muodostaa ja laajentaa Pariisin rauhankonferenssissa 1919 Lloyd kansallisvaltion periaatteella, kriiseiltä ei väl- George, Wilson ja Clemenceau päättivät, että tytä. Balkanin sodat 1912–13 ovat tästä yksi Kreikka pääsi etenemään itään. Vuonna 1920 sol- esimerkki. mitun Sèvres’n sopimuksen mukaan Kreikka sai Vuonna 1912 Balkanin liitto, eli Kreikka, Egeanmeren saaret, Traakian kokonaisuudessaan Bulgaria, Serbia ja Montenegro, ryhtyi so- ja Smyrnan ympäristöön perustettiin Kreikan val- tatoimiin osmaneja vastaan. Sen tuloksena tion suojeluksessa oleva itsehallintoalue, joka vii- Osmanivaltakunta menetti lähes kokonaan jalan- den vuoden kuluttua sopimuksesta päättäisi, halu- sijansa Euroopan mantereella ja liiton jäsenvalti- aako se kuulua Kreikkaan vai Turkkiin. Smyrnaan ot laajensivat reviirejään. Kreikan kannalta tärkeä virtasi lähialueilta kristittyjä, jotka pelkäsivät saavutus oli Thessalonikin valtaus vain niukasti maaseudulla liikkuvia turkkilaisia – Smyrnassa ennen Bulgarian joukkoja. Thessaloniki oli mer- kreikkalaisvaikutus kasvoi entisestään. Venizélos kittävä satamakaupunki, jonka väestö oli yhtä puhui itsevarmasti "kahden mantereen ja viiden monimuotoinen kuin Balkanilla yleensäkin – meren Kreikasta". Suur-Kreikka oli käsillä. melkeinpä mikä tahansa valtio olisi voinut perus- tella sen kuulumista itselleen. Thessaloniki olikin yksi keskeisistä syistä, jotka saivat Bulgarian Smyrnan tuho 1922 nousemaan muita liiton jäsenmaita vastaan vuon- Η καταστροφή της Σμύρνης na 1913. Bulgaria koki karvaan tappion. Balkanin sodat jättivät alueen kytemään ja Kreikan armeija eteni alkuun menestyksekkäästi tarjosivat otollisen alustan suursodalle, mitä Vähä-Aasiassa, mutta tukijoukkoa se ei suurval- edesauttoivat eurooppalaisten suurvaltojen omat valtaintressit. Kreikalle nämä sodat koituivat lo- pulta katastrofaalisiksi. Ne repivät maata ja kan- saa moneen otteeseen ja monin eri tavoin.

Maailma sodassa ja rauhanteossa

Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Kreikka oli sisäpoliittisesti riitaisa. Ns. kansallisen skis- man (ethnikós dihasmós) kriisi repi maan kahteen leiriin. Toisaalla oli kuningas Konstantinos I hallituksineen ja toisaalla Elefthérios Venizélos kannattajineen. Venizélosin sympatiat olivat Englannin ja Ranskan puolella. Konstantínos Kreikkalaisperheet surevat Smyrnan tuhossa kuolleita läheisiään I puolestaan halusi pitää Kreikan neutraali- (Lähde: Wikimedia Commons).

26 Helikon 2/2014 Silminnäkijöiden mukaan palo sai alkunsa 13. syyskuuta 1922. Pitkin aamua palokunta oli saanut hälytyksiä sieltä täältä, ja iltaan mennessä tuli nuoli jo satama-alueen reunoja. "Se mitä näen … on kilometrien pituinen tuliseinämä, jossa kymmenet raivoavien liekkien tulivuoret sylkevät korkeuksiin asti vääntyileviä, raastavia tulikie- liään… Kauhun ja tuskan huudot kaikuvat kilo- metrien päähän", raportoi George Ward Price (Daily Mail, syyskuu 1922). Liekit tuhosivat kreikkalaisten ja armenia- laisten asuttamat kaupunginosat maan tasalle. Kymmenien ellei satojen tuhansien ihmismassa New York Times, 17.9.1922 (Lähde: Wikimedia Commons). pakeni satamaan ajatellen pääsevänsä turvaan satama-alueelle ankkuroituihin suurvaltojen laivoihin. loista saanut. Valtiontalous oli kuralla ja kansal- Näin ei käynyt. Ulkomaiset sotilaat, merimie- linen skisma näkyi armeijan sisällä. Kreikkalaiset het ja lehtimiehet todistivat aluksiltaan satamaan kylvivät tuhoa turkkilaiskylissä, vaikka armeijan loukkuun jääneiden ihmisten kärsimystä. Suuri virallista siunausta näille tappotoimille ei ol- osa sota-alusten kapteeneista noudatti käskyä olla lutkaan. Arnold J. Toynbee, omana aikanaan puuttumatta tapahtumiin, ja ne, jotka päättivät vaikutusvaltainen ja arvostettu englantilainen auttaa ja lähettivät pelastusveneitä satamalaitu- historioitsija, oli tapahtumien polttopisteessä reille, kohtasivat täydellisen kaaoksen: ihmiset keväällä ja syksyllä 1922. Hänen kreikkalaiss- ryntäsivät paniikissa kohti pieniä veneitä, eikä ympatiansa kokivat rajun törmäyksen. Toynbee minkäänlaiselle järjestäytyneelle evakuoinnil- kirjoitti näkemästään ja kuulemastaan, ja näi- le ollut pienintäkään mahdollisuutta. Ihmislihan den kreikkalaisia kritisoivien kirjoitusten takia palava haju ja kauhun huudot täyttivät ilman hän joutui luopumaan Lontoon yliopiston nyky- useiksi päiviksi. Eräs silminnäkijöistä kirjoittaa: Kreikan ja Bysantin historian professuuristaan; "Luultavasti suurin osa englantilaisista lukijoista oppituoli oli nimittäin varakkaiden kreikkalaisten ei usko kirjoituksiani ja väittää minun liioittele- lahjoitusvirka. van. Mutta kaikki on totta. Kuvitelkaa mielessän- Oli lopulta vain ajan kysymys, milloin turk- ne entisaikojen kidutukset, lisätkää niihin nyky- kilaisten vastaisku alkaisi. 1922 näin tapahtui. aikaiset joukkotuhoaseet, liioitelkaa kuvitelmaa Kreikkalaisjoukot pakenivat lähimpään ulos- niin paljon kuin pystytte – ettekä silti tavoita puo- pääsyreittiin, kreikkalaisten vallassa olevaan liakaan Smyrnan kauhuista." Smyrnaan. Turkkilaisarmeija tuli perässä: syys- kuun 9. päivä Smyrnan verilöyly alkoi. Smyrna ja sen kreikkalaiset ja armenialaiset Pakolaiset asukkaat elivät vuoden 1922 syyskuun keskellä järkyttävää tuhoa, jota on pidetty yhtenä katast- Lausannen sopimuksessa 1923 sovittiin Turkin rofaalisimpina tapahtumina ensimmäisen maail- ja Kreikan rajoista ja väestönvaihdosta, joka oli mansodan jälkilöylyissä. Palon alusta ei olla täy- maailmanhistorian ensimmäinen tämän mittaluo- sin yksimielisiä. Useimmiten kuitenkin arvellaan, kan pakolla toteutettu väestösiirto. Vaihto tehtiin että turkkilaiset sytyttivät palon tarkoituksella. yksinomaan uskonnon perusteella, ei kielen tai Tuhot nimittäin kohdistuivat erityisesti kreikka- kulttuurin. Evakuoitavia kristittyjä oli joiden- laisiin ja armenialaisiin kaupunginosiin turkki- kin arvioiden mukaan 1 300 000 ja muslimeja laisten ja juutalaisten kaupunginosien säilyessä 350 000. Kreikkaan siirretyt kristityt olivat trau- vahingoittumattomina, ja palo myös syttyi neljä matisoituneita, kotinsa ja maansa menettäneitä, päivää sen jälkeen kun turkkilaiset sotilaat olivat joiden asuttamiseen poliittisesti, taloudellisesti ja ottaneet Smyrnan haltuunsa. Jo tulipaloa ennen yhteiskunnallisesti rikkinäisellä Kreikalla oli ää- kreikkalaisia ja armenialaisia oli tapettu – tulipa- rimmäisen niukat keinot. lo viimeisteli tuhon. Smyrnan katastrofista jälkivaikutuksineen

Helikon 2/2014 27 eilla kantaväestö oli ostanut tai ottanut haltuun- sa muslimeiden jälkeensä jättämät pellot eikä halunnut luovuttaa niitä pakolaisille. Ateenassa, Pireuksessa ja Thessalonikissa pakolaisia asutet- tiin pikaisesti kyhättyihin leireihin, joissa ongel- mat kasvoivat ja pitkittyivät. Vähä-Aasian kreikkalaisille uusi kotimaa oli kulttuurishokki. Kreikka oli entiseen koti- maahan verrattuna takapajuinen ja sen ihmiset oppimattomia. Smyrnan kansainväliseen ja eloi- saan elämään tottuneille pakolaisille pääkaupun- ki Ateenakin näyttäytyi ankeana tuppukylänä. Kreikassa pakolaisiin kohdistui voimakkaita ennakkoluuloja. Heitä haukuttiin turkkilaispeni- koiksi ja jugurtissa kastetuiksi ja pidettiin haise- Smyrna palon jälkeen, 15.9.1922 (Lähde: Wikimedia Commons). vina, laiskoina, likaisina, typerinä ja seksuaali- sesti arveluttavina. Ja heitä oli kaikkialla! Monet on säilynyt silminnäkijäkertomuksia, jotka täy- pakolaiset päättivätkin jatkaa matkaa lännem- dentävät valokuvien karua kertomaa. Henry mäksi, Eurooppaan ja valtameren yli Pohjois- ja Morgenthau, yhdysvaltalainen diplomaatti, ku- Etelä-Amerikkaan. vaili näkemäänsä: Kreikan kahtiajakautuminen sai uuden lisän. Nyt ulko- ja sisäpoliittisesti sekä taloudellises- "Eräässä näkemässäni tapauksessa 7000 ih- ti nujerrettu ja kahtiajakautunut valtio jakautui mistä oli sullottu laivaan, jossa oli tilaa vain pa- myös kansana paikallisiin kantakreikkalaisiin rille tuhannelle. Ruokaa ja vettä ei ollut. Usein ja ulkomaalaisiin pakolaiskreikkalaisiin. Tässä nämä laivat seilasivat merellä useita päiviä en- syvästi epävakaassa tilanteessa iti myös tulevan nen kuin niiden surkea ihmislasti tuotiin maihin. vuosikymmenen oikeistodiktatuurin siemen. Lavantauti ja isorokko riehuivat ja täitä oli kaik- kialla. Lapsia syntyi laivoissa, miehet ja naiset menettivät järkensä. Jotkut hyppäsivät mereen lo- Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä aikakausleh- pettaakseen kurjan elämänsä. Ne, jotka selvisivät dessä Kleio 2/2014. maihin, jätettiin ilman suojaa rannalle, paljaan taivaan alle, liassa ja kuumeessa, ilman peittoa, lämpimiä vaatteita, ruokaa tai rahaa. Näiden Kirjallisuutta: kauhujen lisäksi pakolaiset surivat kuolleita tai kadonneita puolisoitaan tai lapsiaan. Jos joskus Mustafa Aksakal, The Ottoman Road to War in Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa ajavat jotain 1914. The Ottoman Empire and the First World War, Cambridge Unversity Press 2008. kansaa takaa, se on ollut silloin kun tämä hylkiö- joukko rantautui Kreikan rannikolle, joukko, jota John S. Koliopoulos & Thanos M. Veremis, Greece. The Modern Sequl from 1831 to the Present, Hurst & takaa-ajajiensa lentävät kaviot polkivat maa- Company 2002 han ja jota noiden ratsujen aavemaiset ratsas- Elisabeth Kontogiorgi, Population Exchange in Greek tajat – Sota, Nälänhätä, Kulkutauti ja Kuolema MAcedonia. The Rural Settlement of Refugees 1922– – ruoskivat." 1930, Oxford University Press 2006 (reprint 2007). Giles Milton, Paradise Lost. Smyrna 1922. The Pakolaisia asutettiin maaseudulle ja suurimpiin Destrucion of Islam’s City of Tolerance, Sceptre 2008. kaupunkeihin. Maaseudulla ongelmina olivat Umut Özkırımlı & Spyros A. Sofos, Tormented by pakolaisten tyytymättömyys heille annettuihin History. Nationalism in Greece and Turkey, Columbia viljelyksiin tai sopeutumattomuus. Joillain alu- University Press 2008.

28 Helikon 2/2014 Kalle Knaapi Romanos Melodosta tutkimassa

HELIKONIN HAASTATTELUSSA Uffe Saatuani tutkielmani valmiiksi hain tohtori- Holmsgaard Eriksen, hiljattain tohtoriksi väitellyt opintoihin Aarhusiin, jossa olin opiskellut teo- Romanos Melodos -tutkija Aarhusin yliopistosta. logiaa. Sain paikan vuonna 2010 ja työskentelin Kysymykset laati ja vastaukset suomensi Kalle lähes neljä vuotta, kunnes marraskuussa 2013 Knaapi. palautin väitöskirjani Drama in the Kontakia of Romanos the Melodist: A Narratological Analysis Kertoisitko hieman itsestäsi ja siitä kuinka of Four Kontakia, josta väittelin marraskuussa päädyit alalle? 2014.

- Törmäsin Romanos Melodokseen teologisten Millainen paikka Aarhus on Bysantin tutkijal- maisteriopintojeni viimeisenä vuonna, itse asias- le? Millaisena näet tanskalaisen Bysantin tut- sa lähes sattumalta. Siihen aikaan, vuonna 2007, kimuksen nykytilan? olin hyvin kiinnostunut klassisesta ottomaani­ musiikista ja modernista turkkilaisesta musiikis- - Aarhus ei oikeastaan ole kummoinenkaan kes- ta. Sain kuulla, että jotkut väittivät ottomaani­ kus Bysantin tutkimukselle. Kööpenhaminassa musiikin juurien löytyvän bysanttilaisesta kirkko- musiikista. Joten selailin yliopistomme kirjastoa . ja löysin pienen tanskankielisen kirjan bysantti- k b er g laisesta musiikista ja hymnografiasta. Halusin E

tietää enemmän mikrotooneista, sävellajeista, ønd b ø melodioista ja niin edelleen, mutta yht'äkkiä S huomasin olevani kiinnostunut runonsäkeistä, eanette joita en ollut nähnyt aiemmin. Kyseinen runo J nn

oli Romanos Melodoksen kuuluisa kontakion A : : "Maria ristillä". Se kiinnosti minua niin paljon, uva että päätin kirjoittaa­ tutkielmani Romanoksesta, K vaikkakin siihen aikaan pääfokukseni oli homile- tiikan teoriassa ja historiallisessa perspektiivissä Romanokseen. Uffe Holmsgaard Eriksen (oik.) ja Romanos-kollega, Amerikkalaisessa ja saksalaisessa modernis- Thomas Arentzen. sa homiletiikassa, eli saarnaamisen teoriassa, narratiivilla, draamalla ja tarinankerronnalla on huomattava painotus. Sen sijaan, että he olisivat antaneet vakavamielisen luennon kristinuskosta (kuten oli ideaali homiletiikassa 1900-luvun al- kupuolella), amerikkalaiset ja saksalaiset ajatte- livat, että olisi parempi esittää saarna juonellise- na tarinana. Yritin sitten vertailla tätä modernia teoriaa myöhäisantiikkiseen (tai varhais-bysant- tilaiseen) homiletiikkaan ja hymnografiaan, sillä useat saarnoista ja hymneistä alkaen 300-luvulta todellakin kertovat tarinoita, jotka sisältävät juo- nia ja hahmoja. Romanos Melodos (Lähde Wikimedia Commons).

Helikon 2/2014 29 on Bysanttiin ja moderniin Kreikkaan keskitty- näytelmissä, Romanoksella hahmot siirtyvät tie- nyt tutkimusohjelma, mutta oma tutkimukseni tämättömyyden tilasta ymmärrykseen. Hahmot ei kuulu kyseiseen ohjelmaan. Aarhusissa on ovat syvällisiä ja heidän tunteisiinsa kiinnitetään toisaalta erittäin toimiva tutkimusohjelma antii- huomiota. Romanoksen hymnit olisi helposti kille ja myöhäisantiikille sekä erillinen Center uudelleenkirjoitettavissa proosateoksiksi siten for the Study of Antiquity and Christianity, joi- ettei dramaattisuus katoaisi, mutta kreikkalais- hin molempiin kuulun itse, ja jotka molemmat ta tekstiä tarkastellessa huomaa, kuinka kielel­ ovat olleet tärkeitä tutkimukselleni. Keskus jul- lisesti taitava Romanos on noudattaessaan eri- kaisee kahta kirjasarjaa, ja on yhteydessä usei- laisia formaalisuuden­ vaatimuksia säkeidensä siin merkittäviin professoreihin, kuten Karla sisällä ja eri säkeiden välille, ja mielestäni juuri Pollmanniin (Kent), joka oli ohjaajani, ja Jörg kreikan kielen kautta Krumbacher ja Trypaniin Ulrichiin (Halle). Koska Romanos kirjoitti ru- ylistykset Romanoksesta tulevat parhaiten noutensa 500-luvun Konstantinopolissa ja laina- ymmärretyiksi. si usein kirkkoisiltä, on luontevaa sijoittaa hänet sekä myöhäisantiikin että Bysantin konteksteihin. Millaisena näet Romanoksen maineen laajem- Romanoksen vaikutus myöhempään bysanttilai- min ottaen? seen hymnografiaan on keskeinen, ja hänen voisi- kin ajatella seisovan näiden ajanjaksojen rajalla. ­­– Ajattelen Romanoksen suosion olevan nou- Itse olen perehtynyt voimakkaammin myöhäi- sussa. Toisaalta tavallisesti vielä esitelmien ja santiikkiin ja varhaiskristillisyyteen kuin myö- epävirallisien ­keskustelujen yhteydessä on se- hempään bysanttilaiskauteen, mikä sopii hyvin litettävä, kuka Romanos oli, milloin hän eli ja Aarhusin painotuksiin. mikä on "kontakion" (käytänkin usein sanaa "hymni" kontakionin sijasta). Toisinaan alan pie- Oliko sinulla vaihtoehtoisia tutkimuskohteita nuus huvittaakin: tällä hetkellä maailmalla noin väitöskirjasi suhteen? kymmenisen ihmistä erikoistuu Romanokseen. Vaikka hän voisi hyvin kuulua Homeroksen, – Aluksi aioin suuntautua enemmän teologiaan, Pindaroksen ja Euripideen rinnalle, ja olla erityisesti homiletiikkaan. Huomasin kuitenkin yhtä tunnettu lännessä ­kuin Ambrosius ja nopeasti, että ymmärtääkseni Romanosta, minun Venantius Fortunatus, hän on vielä suhteellisen tulisi huomattavasti terästää tietojani varhais-By- tuntematon. santin tutkimuksesta, joka silloin tarkoitti tutki- musta kartoittamalla maaperällä. Teologian kirk- Väitöskirjassasi keskityt narratologian sovel- kohistorian kurssit käsittelevät pääasiassa Länsi- tamiseen Romanos-tutkimuksessa. Mitkä ovat Eurooppaa, enkä ollut erikoistunut Bysanttiin, ja tärkeimpiä asioita, joita teorian käyttö lisää opiskeluaikoinani olin pääasiassa kiinnostunut ymmärtämykseemme Romanoksesta? modernista teologiasta ja filosofiasta. Väitöskirjaa kirjoittaessani opin kuinka elintärkeää fokusoitu- – Narratologia on relevanttia Romanoksen tut- minen on tutkimuksen tarkkuudelle. kimuksessa, koska Romanos kertoo tarinoita. Itseäni aikaisemmin, jo 1980-luvulla, kyseistä Tunnetut bysantin tutkijat, mm. Karl lähestymistapaa on soveltanut ennen kaikkea Krumbacher, ovat ylistäneet Romanoksen ru- Jan Barkhuizen. Narratologia on kehittynyt noutta. Mikä mielestäsi Romanoksen runou- useilla tavoilla sittemmin, ei vähiten niin kutsu- desta tekee niin "toimivaa"? tun retorisen­ narratologian suhteen, jossa asete- taan merkittävään asemaan kysymys siitä, miten – Ennen kaikkea kielen ja draaman intensiteet- tarinoita ­käytetään vakuuttamisen ja suostuttelun ti. Draama säilyy käännöksissäkin hyvin, mutta keinona. kieli pitkälti katoaa. Alkukielellä Romanoksen Olen saanut kolme keskeistä tulosta. Ensiksi, lukeminen on nautinto, sillä siten näkee selväs- Gérard Genette'n kehittämä ero ekstradie- ti, kuinka Romanos leikkii paronomasioilla, an- geettiseen ja intradiegeettiseen kerrontaan: titeeseillä, paradokseilla, homoioteleutoneilla ja Romanokseen sovellettuna ekstradiegeettinen, muilla tyylikeinoilla. Draama on kuitenkin vai- "tarinanulkoinen" taso on se taso, jolla Romanos kuttavin osa hänen hymnejään. Kuten antiikin kertoo tarinaansa yleisölleen. Intradiegeettinen,

30 Helikon 2/2014 "tarinansisäinen" taso on puolestaan se taso, jol- tärkeä, sillä Romanos usein päättää hymninsä la tarinan tapahtumat tapahtuvat ja hahmot kes- yleisölle suunnattuun kehotukseen, jossa hän ha- kustelevat keskenään. Tämä jako on tärkeä, sillä luaa heidän imitoivan sitä prosessia, jonka hahmo metaforinen tai jäljittelevä suhde tarinan ja tari- juuri kävi läpi. Tätä kautta juuri hänen hahmonsa nankerronnan välillä esiintyy yleisesti. Se, mikä ovat kristillisiä malleja, kuten Derek Krueger tapahtuu tarinan maailmassa, tapahtuu myös kirjoittaa. maailmassa, jossa tarina kerrotaan. Esimerkiksi uudelleenkerronta ylösnousemusta koskevasta Romanos on viime aikoina saanut huomi- narratiivista kuvaa opetuslapset toimimassa ta- ota oman tutkimuksesi ohella muualla- valla, jollaiseen Romanos ohjeistaa yleisöään – kin. Kertoisitko hieman mitä Romanos- hän ikään kuin tekee tarinasta peilin. tutkimuksessa on lähivuosina tapahtunut? Toinen tärkeä tulos on kahden tason romahta- minen, joka johtaa ilmiöön, jota Genette kutsuu – Väitöstilaisuudessani opponenttini, Mary nimellä metalepsis. Narratiivinen metalepsis (jota Cunning­ham, puhui jopa "Romanos- ei tule samaistaa muiden alojen metalepsis-ni- renessanssista". Romanos-tutkimuksen historia mellä kulkeviin käsitteisiin) on Genetten mukaan muistuttaa hieman aallokkoa: ensimmäinen aal- ilmiö, jossa kirjoittaja astuu mukaan kertomaansa to sijoittui 1870- ja 1880-luvuille, jolloin jul- tarinaan tai vaihtoehtoisesti tarinan hahmo astuu kaistiin ensimmäiset editiot hymneistä (J. B. pois tarinasta kirjoittajan ja lukijoiden maail- Pitran, W. Christin ja M. Paranakiksen toi- maan. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö useista mo- mesta). Muutama vuosikymmen myöhemmin, derneista romaaneista ja elokuvista. Kun esimer- Krumbacher ja hänen oppilaansa Paul Maas kiksi Frank Underwood kääntyy suoraan kame- tutkivat Romanosta. 1960-luvulla julkaistiin kak- raan ja paljastaa kierot suunnitelmansa katsojille si kriittistä editiota kaikista aidoista kontakion- suositussa House of Cards -sarjassa, on kyse juuri runoista (de Matons julkaisi toisen, Maas ja tästä. Romanoksen hymneissä metalepsis löytyy Trypanis toisen). 1980-luvulta alkaen Romanos useimmiten silloin, kun Romanos itse ja yleisö tutkimuksen suuria nimiä puolestaan ovat olleet tulevat osaksi kerrottua tarinaa. Romanos saat- Barkhuizen ja Johannes Koder. Aivan viime taa puhua suoraan hahmojen kanssa, kysyä heil- vuosina Romanoksesta on väitelty oman väi- tä heidän motiiveistaan, tuntemuksistaan ja niin tökseni ohella kaksi kertaa: Sarah Gador-Whyte edelleen. väitteli Melbournen yliopistosta 2011 (Rhetoric Kolmanneksi, olen kiinnittänyt suurta huo- and Ideas in the Kontakia of Romanos the miota Romanoksen juoniin. Analyysissani olen Melodist) ja Thomas Arentzen Lundista 2014 tukeutunut suuresti Aristoteleen Runousoppiin (Virginity Recast – Romanos and the Mother of ja myöhäisantiikin progymnasmata-harjoituksiin. God). Retoriikka, draama ja mariologia ovat Useimmissa hymneissä, joissa Romanos uudel- omat erikoisalueemme, mutta meillä on myös leenkertoo raamatullisen tai apokryfisen tarinan, yhteisiä tutkimusintressejä, kuten hymnien tutki- hahmo kulkee tietämättömyyden tilasta ymmär- mus kirjallisuutena ja runoutena. Vanhemmassa ryksen tilaan, ja tällöin olemme aristoteelisen tutkimuksessa on painotettu filologiaa ja histori- anagnorisis-käsitteen äärellä. Samalla tavalla aa voimakkaammin, mikä on toisinaan johtanut Romanoksella yleinen on peripeteia, jonka mää- kirjallisuudellisen elementin jäävän vähäiselle rittelen Belfioren tapaan "epäjatkuvaksi toimin- huomiolle. naksi": hahmo tekee jotakin saadakseen jotakin Väitöksiemme ohella useat tutkijat ovat vii- aikaan, mutta toiminnalla on päinvastainen tulos. meisten 10-15 vuoden aikana julkaisseet tärkei- Tämä voi tapahtua useita kertoja tarinassa, kun tä tutkimuksia alalta. Tällaisia nimiä ovat Derek taas metabasis on käännekohta, jossa hahmo koh- Krueger, Georgia Frank, Susan Ashbrook talo muuttuu hyvästä huonoksi tai päinvastoin. Harvey ja Mary Cunningham. Romanoksen on Dramaattista tarinankerrontaa ajatellen nämä il- osoitettu olleen, useiden muiden myöhäisantiikin miöt toistuvat Romanoksen hymneissä suhteelli- auktoreiden tapaan, hyvin kiinnostunut kuvauk- sen usein. Itse en väitä, että hän imitoi antiikin sista (ekphrasis) ja karakterisaatiosta (ethopoe- epiikkaa ja draamaa, mutta hän tiesi kuinka ker- iia). Frank ja Harvey ovat tarkastelleet kuinka toa hyvä tarina, jossa on konflikti ja dénouement- tärkeitä viisi aistia olivat myöhäisantiikin kris- loppuosa. Tunnistamisen motiivi on erityisen tillisille kirjoittajille. Krueger on demonstroinut,

Helikon 2/2014 31 kuinka Romanos käyttää kontakion-runojaan tapauksissa alkutekstin runollisuus osittain jopa tuomaan esiin malleja kristillisestä minuudesta välittyy. Carpenterin vanhempi käännös sen sekä käsitellyt 300-luvulta 700-luvulle jatkunutta sijaan sisältää hieman runsaammin epätark- suuntausta, jossa saarnat ja jokapäiväiset aktivi- kuuksia ja jopa suoranaisia virheitä, ja lisäksi teetit muuttuivat yhä enemmän raamatullisiksi se on vaikeasti saatavilla. Saksalaiselta puolelta – myöhäisantiikin hurskaat kristityt halusivat lä- Johannes Koderin johdannolla ja kommenteilla heisemmän suhteen menneisyyden raamatullisten varustettu tarkka ja taitava proosakäännös hym- tapahtumien ja heidän oman elämänsä välille, neistä (Romanos Melodos. Die Hymnen I-II, mikä oli mukana johtamassa pyhiinvaelluksiin, Bibliothek der griechischen Literatur. Abteilung kulkueisiin ja erilaisiin liturgisiin ilmauksiin, ku- Patristik, vol. 62 et 64, 2005-6) on erinomai- ten kontakion-runoihin. nen. Derek Kruegerin Writing and Holiness (University of Pennsylvania Press 2004) sisältää Mitkä ovat mielestäsi suurimmat Romanosta luvun Romanoksesta, ja myös hänen ja Georgia koskevat harhaluulot? Frankin tuotokset esimerkiksi Cambridge Companion to the Age of Justinian -teokses- – Kenties osa klassillista filologeista näkee, että sa ovat suositeltavia. Samoin suositeltava on bysanttilaisen kirjallisuuden taso on mitätön ver- Fortpress Pressin julkaisema numero Byzantine rattuna kreikkalaisen ja latinalaisen kirjallisuuden Christianity (sarjassa A People's History of klassisiin kulta-aikoihin. Tällainen ajattelu vai- Christianity (vol. 3, Minneapolis, 2010). kuttaa tietenkin myös käsityksiin Romanoksesta. Eräs kreikkalainen tutkija yritti esittää Millaisena näet Romanosta ja bysanttilais- Romanoksen imitoineen Euripideen näytelmiä, ta hymnografiaa koskevan tutkimuksen mutta mielestäni esitys ei ollut lainkaan vakuut- tulevaisuuden? tava. Muita merkittäviä kysymyksiä ovat, oliko Romanos monofysiitti, lainasiko hän suoraan – Nähdäkseni Romanos-tutkimus on kehittynyt Efraim Syyrialaiselta, ja onko hänen runouten- huomattavasti viimeisinä 10-15 vuotena. Vaikka sa ainoastaan patrististen kliseiden vääntämises- koko maailmassa meitä Romanokseen erikoistu- tä säkeiksi, kuten eräs kollegani asian ilmaisi. neita tutkijoita on vain noin kymmenisen, toivon Romanoksen ja Efraimin välillä on huomattavia että ajatuksemme inspiroivat muita jatkamaan paralleeleja, ja Romanos ammentaakin ahkerasti työtämme, kritisoimaan tutkimuksiamme ja siten tunnetusta eksegeettisestä aineistosta omilta edel- viemään alaa eteenpäin. Romanos-tutkimuksen täjiltään. Mutta meidän on kuitenkin ajateltava tulevaisuudessa erityisen tervetulleita töitä olisi- Romanoksen aikaa kautena, jolloin useat ajatuk- vat kattava englanninkielinen käännös kaikesta set ja motiivit olivat yhteisessä jaossa kehiteltävi- Romanoksen runoudesta, epäselviin kontakion- nä, eikä kautena, jolloin romanttiset runoilijane- runoihin liittyvä käännös jollekin valtakielel- rot olisivat luoneet teoksensa ex nihilo. le ja editio (ja käännös) Romanoksen aika- laisen, Efraim Graecuksen saarnoista, jotka Mitä Romanoksen teoksia ja mitä tutkimuskir- suuresti muistuttavat Romanoksen tuotoksia. jallisuutta suosittelisit lukijalle, joka on kiin- Bysanttilaisen hymnografian kentälle kaivataan nostunut aiheesta, mutta jolla ei ole huomatta- paljon lisää tutkimusta. Tärkeitä tekstejä on edi- vaa aiempaa perehtyneisyyttä aiheeseen? toimatta ja käännöksiä on huonosti saatavilla. Egon Wellesz'n yli 50 vuotta sitten kirjoittama – Vuonna 1995 julkaistiin kaksi erinomaista te- Byzantine Music and Hymnography on edelleen osta, jotka sisältävät käännöksien ohella laaduk- ainoa kattava johdanto aiheeseen. Paljon on kui- kaat johdannot (Ephrem Lash, Andrew Louth: tenkin ehtinyt tapahtua kyseisen julkaisun jäl- On the Life of Christ. Kontakia. St. Romanos the keen. Alexander Lingas työstää parhaillaan kir- Melodist, HarperCollins; Robert Schork: Sacred jaa, joka osaltaan vastaa tähän haasteeseen erityi- Song from the Byzantine Pulpit. Romanos the sesti musiikin osalta, mutta kyseisestä julkaisusta Melodist, University of Florida Press). Lashin huolimatta bysanttilainen hymnografia on silti käännös on tarkka ja perinteinen, Schork puo- huomattavan vähän tutkittua. lestaan ottaa runollisia vapauksia. Molemmissa

32 Helikon 2/2014 Ilkka Kuivalainen ja Robert Luther

Latinan opettajien kesäkurssi Kreikassa 7.–18.6.2014

Latinanopettajien yhdistys – Latinlärarnas förening r.y. järjesti tänä vuonna ensim- mäistä kertaa kurssin Kreikassa jäsenilleen. Seitsemän yhdistyksen hallituksen valitse- maa opettajaa osallistui kurssiin, joka taisi olla ensimmäinen Suomen Ateenan instituutissa pidetty opettajakurssi.

MONIPUOLINEN OHJELMA suunniteltiin Kurssilaiset valmistivat ja esittivät alustukset yhteistyössä Helsingin yliopiston klassillisen ar- toisilleen useimmista matkan kohteista. Kaikki keologian oppiaineen kanssa. Ateenan instituutti kurssilaiset pitivät tästä menetelmästä, mutta toi- tarjosi osallistujille mahdollisuuden asua insti- saalta Saksan instituutin Kerameikoksen kaivaus- tuutin asuntolassa. Koroneos-talo osoittautuikin ten johtajan Jutta Stroszeckin opastus Ateenan hyväksi tukikohdaksi. Kurssilaiset saivat vierailla Kerameikoksella kuului ehdottomasti kurssin myös itse instituutissa, jolloin assistentti Saara kohokohtiin. Harvoin saa nauttia niin osaavasta Kauppinen kertoi instituutin historiasta ja tut- ja samalla hauskasta oppaasta arkeologisella alu- kimustoiminnasta sekä piti esitelmä Akropolis- eella. Stroszeck kuvasi elävästi niin hautoja kuin kukkulasta. Instituutti järjesti myös tapaamisen kilpajuoksua kohti Akropolista, kun soihtujen kreikkalaisten latinan opettajien kanssa. Tällöin liekki oli vaarassa sammua lähestyttäessä tuulista voitiin vaihtaa kokemuksia kummankin maan Kerameikoksen portin edustaa. opetuksen laajuudesta ja tavoitteista sekä tutus- Ateenasta päin tehtiin iltapäiväretki tua opetusmateriaaleihin. Kreikkalaiset latinistit Sounioniin paikallisella bussilla. Auringonlaskua ilahtuivat erityisesti Yleisradion latinankielisis- ihaillessa kuunneltiin, kun yhdistyksen puheen- tä uutisista, jotka olivat heille vielä tuntematto- johtaja lausui Hjalmar Gullbergin runoa Vid mat. Tätä tilaisuutta emännöi instituutissa María Martzoúkou, joka kertoi myös muita tietoja Kreikan koulujärjestelmästä. Kurssin aikana käytiin Ateenan tärkeim- uivalainen

missä museoissa ja tunnetuimmilla kaivaus- K alueilla. Ohjelmassa olivat Filopappos, Pnyks, lkka Nymfienkukkula, Kansallismuseo, Akropolis I : uva rinteineen sekä Areiopagi, Akropolis-museo, K Benaki-museo ja Benakin islamilaisen taiteen museo, Bysanttilaisen ja kristillisen taiteen mu- seo, Kykladisen taiteen museo, Numismaattinen museo, Kreikkalainen ja roomalainen agora, Hadrianuksen kirjasto, Kerameikos, Lykeion, marmoristadion, Zeus Olympioksen temppeli sekä Likavittoksen alue. Näiden ohella kurssilai- set tutustuivat myös muihin kohteisiin varsinai- Kerameikoksen hautausmaalla pyhän tien alkupäässä seuraamassa sen ohjelman ulkopuolella. Jutta Stroszeckin opastusta.

Helikon 2/2014 33 Kurssilaiset yhteiskuvassa Mykenen leijonaportin edessä. Kuva: Viljo Valtonen.

nasta. Deloksen pyhä saari oli ehdottomasti kurs- sin hienoimpia kohteita. Hellepäivän kuumuudes- sa saaren kalliot loistivat hehkuvina. Aikaa olisi saanut olla enemmänkin, sillä vaikka olimme menneet saarelle jo aamusta, niin kaikkea ei mil- lään ehtinyt nähdä ennen viimeisen vuorolaivan poistumista saarelta, joka tosin tapahtui jo ennen aikataulun ilmoittamaa aikaa. Onneksi osa kurssi- laista oli jo lähempänä laituria, ja he onnistuivat soittamaan jälkijoukon paikalle samalla viivyttä- en laivan lähtöä. Osanottajat olivat yksimielisesti sitä miel- tä, että kurssi oli erittäin antoisa ja onnistunut. Ottaen huomioon, kuinka tärkeä kreikkalainen kulttuuri on latinan kielen opetuksessa, on ilman muuta selvää, että tällainen kurssi on hyvin tär- Kap Sounion. Vuokratulla pikkubussilla tehtiin keä latinan opettajille. Kun tieto kurssista leviää, kaksi kokopäiväretkeä. Ensimmäinen niistä oli saadaan toivottavasti enemmän hakijoita mah- Peloponnesokselle. Ohjelman aluksi pysähdyttiin dolliselle uudelle kurssille. Kurssin ohjelma oli Korintin kanavalla. Sitten oli vuorossa Mykene, tehty hyvin kattavaksi. Eri kohteisiin liittyneet jota varten oli muistettu Paavo Castrénin luen- alustukset tarjosivat runsaasti tietoa niin kore- noilla kuullun neuvon mukaan varata taskulamp- veistoksista kuin uudesta arkkitehtuuristakin. puja vesisäiliöön laskeutumista varten. Ne olivat Kurssin lopputulos oli siis paljon oppia ja uutta todella tarpeen, sillä suurin osa Mykenen linna- intoa opetustyöhön. vuoreen tutustuvista ei pysty kulkemaan noita Kaikki kurssilaiset kiittävät lämpimästi erit- pimeitä portaita. Mykenestä suunnattiin rantaan täin onnistuneesta kurssista Suomen Ateenan- Nauplioniin. Paluumatkalla oli tarkoitus päästä instituuttia, dosentti Leena Pietilä-Castrénia näkemään myös Tiryns, mutta sen portit suljettiin Helsingin yliopistosta sekä pidempien retkien juuri ryhmämme edestä, koska ilman mitään en- valmistelussa mukana ollutta ateenalaista matka- nakkoilmoitusta sen henkilökunta poistuikin toi- toimistoa EL-VE Toursia. sen helluntaipäivän johdosta jo aiemmin kotiin. Muihin kohteisiin ei pyhäpäivä sen sijaan vai- kuttanut. Vain ulkopuoleen tyytyen jatkettiin sit- ten vanhaan Korinttiin. Itse kaivausalueen ja sen uivalainen

museon jälkeen noustiin pikaisesti ihailemaan K myös Akrokorintin maisemia. Toinen pitkä päivä- lkka retki tehtiin Delfoihin. Koska kurssimme tutustui I : uva

kaikkiin kohteisiin perusteellisesti, ylitimme aina K kaikki aikarajat, joita oli asetettu, mutta onnek- si bussia kuljettanut Pétros Mazarákis suhtautui meihin erittäin ymmärtäväisesti. Kurssin viimeinen osuus oli kahden päivän retki Mykonoksen saarelle, josta käsin käytiin Deloksella. Laivamatkalla Pireuksesta kohti Kykladeja kuunneltiin muun muassa vertailevaa esitelmää Pireuksen ja Ostian satamien toimin- Deloksen maisemaa hallitsee Kynthos-vuori.

34 Helikon 2/2014 Eero Heimolinna Kreikkalaisuuden juurilla Konstantinopolissa

ATEENAN-INSTITUUTIN ystävien kulu- van vuoden retki suuntautui Istanbuliin (30.10– 2.11.2014). Mukana oli kahdeksantoista innos- tunutta matkalaista. Tarkoituksena oli löytää vanhaa kreikkalaista kulttuuria ajalta, jolloin kaupunki vielä tunnettiin Konstantinopolina. Tutustuimme pitkän viikonlopun aikana kaik- kiin tärkeimpiin nähtävyyksiin ja kiinnostuksen kohteisiin kuten Arkeologiseen museoon, Hagia Sofian (Pyhä viisaus) kirkkoon, joka on- nykyi

Sininen moskeia. ei m olinna H uokko V : : uvat K

Matkalaiset Hagia Sofian sisäänkäynnillä.

Kokoontuminen ennen basaariin menoa.

sin museo, Yerebatan maanalaiseen vesisäiliöön, Hippodromiin, Konstantinopolin Ekumeeniseen Patriarkaattiin, Siniseen moskeijaan sekä Topkapin palatsiin, joka sinänsä jo käsitti kah- deksan museota. Lisäksi kävimme ostoksilla ns. Maustebasaarissa (Egyptiläinen basaari) ja valta- vassa ns. Katetussa basaarissa. Teimme myös lai- varisteilyn Bosporilla, jolloin saatoimme katsella Aasian puoleista rantaa ja laulustakin tunnettua Uskudarin kaupunginosaa. Jotkut löysivät vielä iltaohjelmaksi vatsa- ja dervissitanssia sekä turk- Hagia Sofian kirkkosali. kilaista musiikkia.

Helikon 2/2014 35 Matkalaiset Topkapin portilla.

Tietolähteinä meillä olivat erinomaiset op- irtanen paat: jo 25 vuotta Istanbulissa asunut ja oppaana V

toiminut Lea-Maija Kocaman sekä Bysantin tut- lkka

: I : kija, fil.tri Hanna-Riitta Toivanen-Kola, joiden- uva ka molempien uskomaton tietomäärä piti osallis- K tujien mielenkiinnon herkeämättä yllä. Kaiken yleisen ja syvällisen historiatiedon li- säksi saimme mm. tietää, että Istanbulissa on yli 15 miljoonaa asukasta, Topkapin palatsin ympä- rysmuuri on 5 km pitkä, Suuressa basaarissa on

Iloniptoa ravintolassa. n. 3000 myymälää ja kävijöitä päivittäin jopa 300 000 ja että Haaremi tarkoittaa kotia (naisil- le). Lisäksi kuulimme, että eunukiksi tekeminen ei aina onnistunut. Siksi ruvettiin valkoihoisten eunukkien sijaan valitsemaan vain mustia afrik- kalaisia, jotta ei olisi epäselvyyttä siitä, oliko syntyvä lapsi sulttaanin vai eunukin. Vuoden 2015 matkaa on alettu jo suunnitella. Olisiko se Peloponnesos?

Dervissitanssia.

36 Helikon 2/2014 Suomen Ateenan-instituutin Tulevia tapahtumia tapahtumia 9.12. instituutti järjestää kirjailija Salla Simukan haastatte- lutilaisuuden yhdessä kirjan kustantajan kanssa Syntagman Public Caféssa. Tilaisuus on osa kulttuurivientihanketta Suomalaiset dekkarit Kreikassa. 1.–14.6. instituutti järjesti suomalaisille korkeakouluopiske- 11.12. instituutti järjestää pikkujoulut yhdessä muiden poh- lijoille arkeologian ja arkkitehtuurin kolmiulotteisesta doku- joismaisten instituuttien kanssa. Juhlissa esiintyy suomalai- mentoinnista kurssin Tirynsissä yhdessä Leidenin yliopiston nen folk-yhtye Juuri&Juuri. ja Nauplionin eforiaatin kanssa. 15.12. Vasileios Syros (Suomen Akatemia) ja Ayse Ozil 1.9.–5.10 järjestettiin jokasyksyinen Antiikin Kreikan johdan- (Istanbul Bilgi University) luennoivat otsikoilla The Greek le- tokurssi. Tänä vuonna osallistujat olivat: Ilari Aalto, Marika gacy of political thought in the Ottoman world ja Rum commu- Honkaniemi, Heini Hämäläinen, Milla Jokinen, Roona nities in the late Ottoman imperial space: a reconsideration. Raukola, Joonas Vanhala ja Matti Virtanen. 15.1.2015 Erkki Sironen esitelmöi instituutissa aiheesta 1.9. Cimo-harjoittelija Tintti Tupola Tampereen yliopistosta Early Byzantine inscriptions from Corinthia. aloitti viiden kuukauden harjoittelunsa instituutissa. 13.9. Jari Pakkanen esitelmöi instituutin kolmiulotteisesta dokumentointiprojektista Istanbulissa otsikolla No Resources for 3D Scanning? Intensive Field Documentation Using Total Suomen Ateenan-instituutin Stations (20th Annual Meeting of European Association of Archaeologists). ystävät ry:n tapahtumia 18.9. Maria Costanza Lentini, Jari Pakkanen, Apostolos Sarris ja Esko Tikkala pitivät Roomassa esitelmän insti- tuutin uudesta yhteistyöprojektista otsikolla Ancient Western Greek Landscapes: Results of the Latest Topographical 23.−26.10 yhdisty esittäytyi Helsingin kirjamessuilla Researches at Naxos in Sicily (Third International Landscape Suomen Ateenan-instituutin osastolla 6g117 (jossa oli jaossa Archaeology Conference). yhdistyksen uusia esitteitä ja vanhoja Helikoneja). 30.9. Suomen Ateenan, Lähi-idän ja Rooman instituutit järjes- 29.10. pidettiin Suomen Ateenan-instituutin ystävien yli- tivät yhdessä vastaanoton Ritarihuoneella Helsingissä juhlis- määräinen vuosikokous, jossa käsiteltiin yhdistyksen taen instituuttien pyöreitä merkkivuosia. sääntömuutosta. 1.10. pidettiin instituutin 30-vuotisjuhlavuoden esitelmätilai- Heti kokouksen jälkeen pidettiin esitelmätilaisuus "Eros ei suus Idän ja lännen rajamailla Helsingissä Tieteiden talolla: koskaan lepää", jossa Arto Kivimäki, Manna Satama ja puhujina olivat professorit Paavo Castrén, Sixten Korkman Vesa Vahtikari kertoivat (tosi)tarinoita antiikin kreikkalais- ja Ilkka Niiniluoto. ten jumalien, heerosten ja keisareiden lemmenseikkailuista 2.–9.10. instituutissa järjestettiin Sinikka Hurskaisen sekä antiikin ajan ihmisten suhtautumisesta seksiin, seksuaa- maalaus­ten näyttely. lisuuteen ja eri sukupuoliin. Paikkana oli Helsingin yliopiston päärakennuksen auditorio XII. 23.–26.10. instituutti osallistui Helsingin kirjamessuille osana tiedeinstituuttifoorumin toimintaa. 30.10.−2.11. järjestettiin yhdistyksen jäsenmatka Istanbuliin. Matkalla perehdyttiin kreikkalaista perua olevan Byzantionin 5.11. professori Bernard A. Knapp piti seitsemännen niemen ja Konstantinopolin nähtävyyksiin, mm. hippodro- Johannes Sundwall-luennon aiheella Bronze Age Trade in the miin, monumentaaliseen vesisäiliöön, kaupunginmuuriin, Aegean and Eastern Mediterranean: The Case of Maritime Hagia Sofian museoituun kirkkoon ja Arkeologiseen -muse Transport Containers. oon. Ohjelmaan sisältyi myös käynti ekumeenisessa patriar- kaatissa, osmanisulttaanien Top Kapi-palatsi sekä risteily 9.11. instituutin joukkue osallistui Ateenan maratonille. Koko lähivesillä. maratonin juoksivat instituutin säätiön asiamies Manna Satama, Ari Kerkkänen ja Markku Seppänen. 10 kilo- 10.12. klo 17.45 pidetään yhdistyksen toinen ylimääräinen metrin lenkin kävivät juoksemassa instituutin johtaja Jari vuosikokous uusien sääntöjen hyväksymiseksi Helsingin yli- Pakkanen, assistentti Saara Kauppinen, sihteeri Maria opiston Porthanian salissa PIII. Kokous on avoin kaikille yh- Gourdouba, tapahtumatuottaja Maija Lehikoinen, pian distyksen jäsenille. Esityslista löytyy nettisivuilta. aloittava tutkijaopettaja Vesa Vahtikari, Petri Korhonen ja Mervi Kerkkänen. Heti kokouksen jälkeen prof. Jaakko Frösén pitää esitelmän otsikolla "Aleksanteri Suuren hauta? – Aina ajankohtainen 11.11. instituutti järjesti yhdessä kirjakauppa Free Thinking kysymys". Zonen kanssa kirjailija ja journalisti Matti Röngän haastatte- lutilaisuuden koskien kreikaksi julkaistua romaania Tappajan HUOM! Marraskuulle suunniteltu tilaisuus "Uusklassinen näköinen mies. Tilaisuus oli osa Kulttuuriministeriön kulttuu- arkkitehtuuri Helsingissä, Ateenassa ja Karjalassa" on siir- rivientihanketta Suomalaiset dekkarit Kreikassa. retty ensi vuodelle. 12.11. instituutissa järjestettiin elokuvailta, jolloin katsot- Yhdistyksen uudet nettisivut ovat avautuneet osoitteessa tiin Johanna Vuoksenmaan 21 tapaa pilata avioliitto eng- http://ateenaninstituutinystavat.wordpress.com/. lanniksi tekstitettynä. Elokuvan jälkeen journalisti Markku Seppänen haastatteli ohjaaja Vuoksenmaata.

Helikon 2/2014 37