Parikkalan Siikalahden Pohjoisosan Kunnostus- Suunnitelma

PARIKKALAN SIIKALAHDEN POHJOISOSAN KUNNOSTUS- SUUNNITELMA

This report is a transnational document issued Month Date, Year, within Work Package No 1, Management according to BIRD project Application Form

THE REPORT REFLECTS THE AUTHORS VIEWS AND NO EU AUTHORITY IS LIABLE FOR ANY USE THAT MAY BE MADE OF THE INFORMATION CONTAINED THEREIN.

Title Parikkalan Siikalahden pohjoisosan kunnostussuunnitelma Subtitle Author Rauno Yrjölä, Sauli Vatanen Front page photo Rauno Yrjölä Printed in … (place, month, year) www.eurowetlands.org

Tiivistelmä Siikalahdelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma osana LIFE-projektia v. 2001-2003. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan, että alueen pohjoisosa edellyttää erillisen teknisen kunnostussuunnitelman tekoa, jossa otetaan huomioon luonnonsuojeluarvot ja ympäröivien maa-alueiden kuivatus. Tämä työ on Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelmassa edellytetty pohjoisosan kunnostussuunnitelma. Suunnitelmassa selostetaan, kuinka Siikalahden pohjoisosaa tulisi kunnostaa, jotta alueen suojeluarvot säilyisivät ja linnuston elinolosuhteet paranisivat. Kunnostussuunnitelmaa tarkennetaan tarpeen mukaan toimenpidesuunnitelmilla.

Parikkalan Siikalahti on noin 5 km pitkä Simpeleenjärven lahti. Siikalahdesta on vuosikymmenten saatossa muodostunut Suomen merkittävin sisämaan lintukosteikko. Siikalahdella pesii lukuisia harvalukuisia lajeja, joista pohjoisosan kosteikoilla esiintyvät mm. kurki, joutsen, ruskosuohaukka, kaulushaikara ja luhtahuitti. Lisäksi pohjoisosan rantametsissä pesii uhanalainen valkoselkätikka.

Myös Siikalahden kasvillisuus on huomionarvoinen. Siikalahden pohjoisosan alueen luontodirektiivin liitteen I luontotyypit ovat boreaaliset lehdot, vaihettumis- ja rantasuot sekä metsäluhdat. Siikalahdella esiintyy useita harvalukuisia vesi- ja kosteikkokasveja, mm. hentonäkinruoho, josta on myös havainto pohjoisosan suunnittelualueelta Kasinniemen kohdalta.

Siikalahden kalasto on melko yksipuolista, valtalajeja ovat ruutana ja suutari. Myös muita särkikaloja sekä haukia nousee jonkin verran keväällä lahdelle. Siikalahti tuottaa runsaasti ruutanan ja suutarin poikasia, mikä näkyy Simpelejärven Sokkiiselän puolella näiden kalojen erittäin runsaana esiintymisenä. Pohjoisosan kunnostus parantaa myös kalojen elinympäristöä lahdella. Muita kosteikolla eläviä harvalukuisia eläinlajeja Siikalahdella ovat saukko lepakot ja sudenkorennot.

Siikalahden pohjoisosa on hyvin matala. Keskivedellä (MW 68,60) veden syvyys on vain 0,8m. Erityisesti kuivina kesinä on riski, että vesi on hyvin matalalla ja kasvillisuus levittäytyy laajemmalle alueelle ja pienentää avovesialueita. Myös rantaluhdat kuivuvat.

Suunnitelmassa esitetään tavoitteet pohjoisosan kunnostamiseksi. Linnuston kannalta pohjoisosan kosteikkoalueen kunnostukseen esitetään seuraavia tavoitteita. Niillä on vaikutusta myös kasvillisuuteen, kalastoon ja vedenlaatuun. • Uhanalaisten ja harvalukuisten kosteikkolajien, erityisesti kaulushaikaran, ruskosuohaukan ja luhtahuitin elinympäristön säilyttäminen ja parantaminen • Vesi- ja lokkilinnuille, erityisesti nauru- ja pikkulokille sekä mustakurkku-uikulle sopivan elinympäristön luominen • Kosteilla rantaluhdilla viihtyvien kahlaajien ja varpuslintujen elinympäristön lisääminen

Kunnostusmenetelminä esitetään vedenpinnan nostoa pohjapadolla, pensaiden raivausta, vesisammalen poistoa, järviruoko- ja osmankäämikasvustojen ruoppausta, keinosaarien tekoa ruoppausmassasta, rantaluhdan raivausta, sekä rantaniittyjen laidunnusta ja äestystä.

Veden pinnan nostolla hidastetaan kasvillisuuden levittäytymistä avovesialueelle, ja toisaalta parannetaan rantaluhtien vesitaloutta. Vesitilavuuden nousu vähentää myös riskiä happikatoon talven aikana. Tavoitteena on pitää pohjoisosan vedenkorkeus tasolla +68,80. Veden nosto palauttaa rantasoiden luonnontilaa ja estää niiden kuivumista. Myös vesilintujen ja kahlaajien elinolot paranevat. Veden viipymistä alueella voidaan parantaa myös uomien uudelleen muotoilulla ja virtausesteillä.

Pensaikon ja puiden poisto lisää avoimuutta ja vähentää haihduntaa. Tulvien nousu luhdille paranee myös. Vesialueella voidaan myös poistaa kasvillisuutta. Ruoppauksella poistetaan kasvustoja, syvennetään vesialuetta sekä vähennetään kasvillisuuden mahdollisuuksia levittäytyä uudelleen. Ruoppauksella voidaan myös parantaa veden virtausta, mikä parantaa happitilannetta.

Ruoppausmassasta tehtävien saarekkeiden avulla luodaan vesi- ja lokkilinnustolle sopivia pesäpaikkoja, joissa ne ovat paremmin turvassa maapedoilta. Saarekkeita voidaan tehdä myös kaivamalla nykyisestä ruoikkoalueesta veden ympäröimiä saaria.

Raivaamalla rantaluhdilta järviruokokasvustot saadaan aikaiseksi matalampikasvustoisia sara- ja ruohovaltaisia alueita. Rantaluhtia voidaan pitää matalana laidunnuksen avulla. Laidunnuksen tehoa voidaan parantaa äestämällä raivatut niityt aivan vesirajaan asti, johon karja ei välttämättä laiduntaessaan mene.

Kunnostustoimilla on positiivinen vaikutus Siikalahden pohjoisosan linnustoon. Muista eläimistä kunnostustoimet parantavat sudenkorentojen elinympäristöä ja lisäävät lepakoille sopivia saalistusalueita. Myös kasvillisuus ja luontotyypit pääosin hyötyvät kunnostus toimista, eivätkä toimenpiteet aiheuta Natura- luontotyypeille merkittävää heikennystä. Vesitilavuuden nosto parantaa todennäköisesti uhanalaisten vesikasvilajien elinolosuhteita.

Kunnostustoimet samentavat vettä lyhytaikaisesti ja uoman avaaminen saattaa nostaa ravinnepitoisuuksia Siikalahden suualueella. Ruoppaus lisää veden kiintoainepitoisuutta työkohteiden välittömässä läheisyydessä. Vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja veden laatu palautuu normaaliksi töiden loputtua. Ruoppaustöiden seurauksena ravinnepitoisuudet Siikalahdella kohoavat, mutta koska ravinteet ovat kuitenkin pääasiassa kiintoaineeseen sitoutuneita, ei rehevyystaso oletettavasti juurikaan nouse.

Kunnostustyön vaikutusten säilymiseksi on tarpeen jatkaa jo aiemmin käynnistettyä rantaniittyjen laiduntamista, sillä laiduntaminen on tehokkain tapa pitää kasvillisuus matalana ja estää järviruo’on leviäminen uudelleen raivatuille alueille.

Kunnostus ei todennäköisesti aiheuta haittaa naapurikiinteistöille. Työt tehdään alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti ja pääosa töistä voidaan tehdä ympäristökeskuksen luvalla. Suuremmat kunnostustoimenpiteet (mm. veden pinnan nosto) vaativat Itä-Suomen ympäristölupaviraston luvan.

Kunnostussuunnitelmasta ja toimenpiteistä tiedotetaan paikallisille asukkaille ja naapurikiinteistöille. Kunnostustoimien onnistumista ja vaikuttavuutta seurataan seurantaohjelmalla, johon kuuluvat linnusto-, veden- laatu- ja kasvillisuusseurannat.

Kunnostuksen kustannuksiksi arvioidaan yhteensä 113600-141800 euroa. Lopullisesti varmuus kustannuksista saadaan kun hankkeista on saatu urakoitsijoiden tarjoukset. Hanke voidaan käynnistää osin jo vuonna 2007, mutta kunnostustöiden ajankohta riippuu mm. rahoituksesta ja toimenpideluvista.

Summary

Sisällysluettelo Tiivistelmä ______3 Summary______5 1 Johdanto ______8 2 Alueen nykytila ______9 2.1 Kasvillisuus______9 2.2 Linnusto ______10 2.3 Kalasto ______11 2.4 Muut eläimet ______11 2.5 Siikalahden topografia ja hydrologia ______12 2.6 Siikalahden veden laatu______15 2.7 Pohjasedimenttien laatu ______16 3 Siikalahden pohjoisosan kunnostuksen tavoitteet ja toimenpiteet ______18 3.1 Ruskosuohaukan, kaulushaikaran ja luhtahuitin elinympäristön säilyttäminen ja parantaminen ______19 3.2 Vesi- ja lokkilinnuille, erityisesti nauru- ja pikkulokille sekä mustakurkku-uikulle sopivan elinympäristön luominen ______22 3.3 Kosteilla rantaluhdilla viihtyvien kahlaajien ja varpuslintujen elinympäristön lisääminen ______22 3.4 Tarvittavat luvat ______23 3.5 Kunnostusten vaikutus naapurikiinteistöille ______23 3.6. Yhteenveto toimenpiteistä ja tavoitteista ______23 4. Kunnostuksen vaikutukset alueen luontoon ______24 4.1 Kunnostustoimien vaikutus Siikalahden ja Simpelejärven veden laatuun ______24 4.2. Kunnostustoimien vaikutus kasvillisuus ja luontotyyppeihin ______25 4.3 Kunnostustoimien vaikutus linnustoon ______26 4.4 Kunnostustoimien vaikutus muihin eläimiin______27 4.5 Yhteenveto kunnostustoimien vaikutuksesta Natura-arvoihin ______29 5 Tiedottaminen ______29 6 Kunnostuksen seuranta ______29 6.1 Kasvillisuuden seuranta ______30 6.2 Linnustoseuranta ______30 6.3 Muun eläimistön seuranta ______30 6.4 Vedenkorkeuden ja veden laadun seuranta ______30 7 Toteuttamisaikataulu kustannusarvio______31 Kiitokset ______32 Kirjallisuus ______32 Liite 1. Kasvillisuuskuviot ______34 Liite 2. Siikalahden koekalastusten saaliit. ______35 Liite 3. Siikalahden pohjoisosan maastomittaukset. ______36

1 Johdanto

Parikkalan Siikalahti on Suomen merkittävin sisämaan kosteikko, jonka linnustoa on seurattu ja tutkittu vuosikymmeniä. Yhtenäiset havaintosarjat alkavat 1980-luvulta (Koskimies 1999). Siikalahti ja muutamat muut lähiseudun lintuvedet (Simpelejärven lahdet, Sammallampi, Saaren Suur- ja Pieni-Rautjärvi, Rautjärven Kivijärvi), muodostavat yhdessä arvokkaan kokonaisuuden, jonka tärkeyttä lisää alueen sijainti aivan kaakkoisrajallamme muuttoreittien varrella.

Siikalahden linnustosta on tehty useita selvityksiä (esim. Koskimies 1999 ja Yrjölä ym. 2006), joissa todetaan alueen arvo ja arvokkaimmat lajit. Siikalahden luonnonoloja, kunnostusta ja hoitoa on puolestaan käsitelty perusteellisemmin alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa (Niikkonen 2006). Lahden eteläosa on padottu ja veden pintaa on nostettu. Pohjoisosassa ympäröivää patoa ei ole, mutta tälläkin alueella on tehty joitakin hoitotoimia (kuva 1).

Siikalahdella tehdyt kunnostustoimet (pesimäsaarekkeiden teko, avovesialueen lisäys ja niittyjen raivaus) ovat kasvattaneet linnuston määrää lahden eteläosassa. Pohjoisosassa hoitotoimia on ollut vähemmän ja linnuston määrä ei siellä ole kasvanut samalla lailla, päinvastoin.

Siikalahdelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma osana LIFE-projektia v. 2001-2003 (Parikkalan Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelma). Hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan, että alueen pohjoisosa edellyttää erillisen teknisen kunnostussuunnitelman tekoa, jossa otetaan huomioon luonnonsuojeluarvot ja ympäröivien maa- alueiden kuivatus. Tämä työ on Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelmassa edellytetty pohjoisosan kunnostussuunnitelma. Suunnitelmassa selostetaan, kuinka Siikalahden pohjoisosaa tulisi kunnostaa, jotta alueen suojeluarvot säilyisivät ja linnuston elinolosuhteet paranisivat. Kunnostussuunnitelmaa tarkennetaan tarpeen mukaan toimenpidesuunnitelmilla.

Työn on laatinut Rauno Yrjölä, lisäksi Sauli Vatanen Kala- ja vesitutkimus Oy on selvittänyt kunnostustoimien vaikutuksen Simpelejärveen. Työtä on Metsähallituksessa ohjannut Tuula Kurikka.

Kuva 1. Parikkalan Siikalahti. Natura-alueen raja on merkitty oranssilla viivalla.

Siikalahden jakava patotien penger erottuu alueen keskiosassa itä-länsi –suuntaisena. Pohjoisosan toimenpidealue on rajattu punaisella katkoviivalla.

Ilmakuvan päälle on laitettu myös tehdyt hoitotoimet vuosina 2001-2003: • Sininen rasteri: avovesialueetta ja allikoita on lisätty kaivamalla. • Valkoinen rasteri: osmankäämin kasvua on hillitty jäädyttämällä. • Keltainen rasteri: raivausta ja pajukon poistoa juurineen repimällä. • Vihreä rasteri: vesisammaleen poistoa avovesialueelta. • Violetti rasteri: laidunnusalueet.

2 Alueen nykytila

2.1 Kasvillisuus Siikalahti on hyvin rehevä ja sille ovat luonteenomaisia laajat järviruoko- ja osmankäämikasvustot. Lahden reunoilla on ruoho- ja saraluhtia, joiden jälkeen on pajujen pensasvyöhyke ja rannan lehtipuuvaltaiset metsät. Siikalahdelta on tehty tuore kasvillisuuskartta (päivitetty vuonna 2006), jossa alueen kasvillisuuskuviot on esitetty paikkatietoaineistona. Kartasta selviävät kasvillisuusvyöhykkeet sekä lampareiden ja avoveden sijoittuminen. Kasvillisuuskuvioiden määrä ja tulkinta on esitetty liitteessä. Kasvillisuuden eri tyyppien sijoittuminen Siikalahden pohjoisosassa on otettava huomioon kunnostustöitä suunniteltaessa, koska suojeltavat lintulajit ovat usein sidoksissa tiettyihin kasvillisuustyyppeihin.

Siikalahden pohjoisosan alueen luontodirektiivin liitteen I luontotyypit ovat boreaaliset lehdot (5,62 hehtaaria), vaihettumis- ja rantasuot (66,41 hehtaaria) sekä metsäluhdat (0,73 hehtaaria). Niiden sijainti on esitetty kuvassa 2. Taulukko 1. Kasvillisuustyyppien pinta-alat Siikalahden pohjoisosassa (patotien pohjoispuolinen osa). Tyyppi Pinta-ala (ha) 0 = avovesialueet, muut 43,59 300700 = Lehtomaiset kankaat 2,2 300703 = Käenkaali-mustikkatyyppi 2,47 300704 = Käenkaali-talvikkityyppi 15,34 300902 = Käenkaali-oravanmarjatyyppi 5,1 301102 = Hiirenporras-käenkaalityyppi 0,52 400202 = Hieskoivuluhdat 0,73 400203 = Pajuluhta 13,39 400206 = Korteluhta 0,63 400207 = Ruoko- ja kaislaluhta 41,48 400208 = Sara- ja ruoholuhta 10,91 610100 = Ruovikkokasvillisuus 13,26 610103 = Järviruoko-osmankäämiyhdyskunnat 0,63 610105 = Järvikorteyhdyskunnat 9,51 620000 = Kellulehtikasvillisuus 0,34 8140200 = Ojat 0,93 Yhteensä 161,03

Kuva 2. Siikalahden pohjoisosan Natura-luontotyypit.

Siikalahdella esiintyy useita harvalukuisia vesi- ja kosteikkokasveja. Hentonäkinruoho ja notkeanäkinruoho ovat matalien avovesialueiden lajeja, joita on seurattu Siikalahden padotulla eteläosassa. Ainakin hentonäkinruohosta on havainto kunnostusalueelta Kasinniemen kohdalta. Myös jouhi- ja hentovitaesiintymät ovat säilyneet Siikalahdella elinvoimaisina patotien eteläpuolella. Kalvasärviän ja keltahierakan runsaus vaihtelee vuosittain (Vauhkonen 2005). Vesikasvillisuuden seuranta on keskittynyt eteläosaan, pohjoisosasta on niukemmin tietoa.

2.2 Linnusto Siikalahden pesimälinnuston lisäksi alueella levähtää muuttoaikoina runsaasti eri lintulajeja. Taulukkoon 2 on koottu lintudirektiiviliitteen I tai uhanalaisuusluokituksen lajit, joita tavataan alueella. Tarkemmin lajien esiintymistä Siikalahdella on tarkasteltu Yrjölä ym. (2006) raportista.

Taulukko 1. Siikalahdella tavattavat direktiiviliitteen I lajit (D), uhanalaisuusluokituksen lintulajit. RE=hävinneet, CR= äärimmäisen uhanalainen, EN= erittäin uhanlainen, VU=vaarantunut, NT=silmällä pidettävä Laji Pariarvio Pareja koko Muuta kunnostus- Siikalahdella alueella Kuikka Gavia arctica (D) - - Levähtää muutolla. Kaakkuri Gavia stellata (D, ST) - - Levähtää muutolla. Mustakurkku-uikku Podiceps auritus (D) 0 10-30 Kaikki parit eteläosassa. Kaulushaikara Botaurus stellaris (D, ST) 2-3 6-8 Vaatii laajan ruovikon. Laulujoutsen Cygnus cygnus (D) 1 2 Lisäksi muutolla levähtäviä. Pikkujoutsen Cygnus ccolumbianus (D) - - Levähtää muutolla. Metsähanhi Anser fabalis (U) - - Levähtää muutolla. Valkoposkihanhi Branta leucopsis (D) - - Levähtää muutolla. Lapasotka Aythya marila (VU) - - Levähtää muutolla. Mustalintu Melanitta nigra (ST) - - Levähtää muutolla. Uivelo Mergus albellus (D) - 0-1 Lisäksi muuttoaikoina levähtäviä. Mehiläishaukka Pernis apivorus (D, ST) - - Pesii lähialueilla. Merikotka Haliaeetus albicilla (D, VU) - - Harvalukuinen muuttoaikoina. Ruskosuohaukka Circus aeruginosus (D, ST) 2-3 5-9 Vaatii laajan ruovikon. Sinisuohaukka Circus cyaneus (U) - - Pääasiassa havaitaan muuttoaikoina. Niittysuohaukka Circus pygargus (D) - - Satunnainen. Maakotka Aquila chrysaetos (D, VU) - - Harvalukuinen muuttoaikoina. Kiljukotka Aquila clanga (D, RE) - - Satunnainen. Kalasääski Pandion haliaetus (D, ST) 0 1 Eteläosan parin lisäksi lähialueen parit käyvät kalastamassa lahdella. Tuulihaukka Falco tinnunculus (ST) - - Pesii harvalukuisena lähialueilla. Ampuhaukka Falco columbarius (D, VU) - - Pääasiassa havaitaan muuttoaikoina. Muuttohaukka Falco peregrinus (D, EN) - - Harvalukuinen muuttoaikoina. Teeri Tetrao tetrix (ST) - - Talvella parvet ruokailevat alueella. Pyy Bonasa bonasia (D) - - Muutama pari lähimetsissä. Luhtahuitti Porzana porzana (D) 4-10 4-20 Paras keskittymä patotien pohjoispuolella. Pikkuhuitti Porzana parva (D) 0-1 0-4 Satunnainen pesimäaikana. Kääpiöhuitti Porzana pusilla (D) 0 0-1 Satunnainen pesimäaikana. Ruisrääkkä Crex crex (D, ST) 0-1 0-1 Yleisempi lähialueen pelloilla. Liejukana Gallinula chloropus (VU) 0 0-3 Vaikeasti havaittava pesimälaji. Kurki Grus grus (D) 1 1 Pesii pohjoisosan rantasuolla. Kapustarinta Pluvialis apricaria (D) - - Levähtää muutolla. Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus (ST) - - Levähtää muutolla. Suokukko Philomachus pugnax (D) - - Levähtää muutolla. Punakuiri Limosa lapponica (ST) - - Levähtää muutolla. Mustapyrstökuiri Limosa limosa (EN) - - Harvinainen muuttoaikoina. Liro Tringa glareola (D) - - Levähtää muutolla. Lapinsirri Calidris temminckii (ST) - - Levähtää muutolla. Vesipääsky Phalaropus lobatus (D) - - Levähtää muutolla. Selkälokki Larus fuscus (VU) - - Ruokavieras lähiseudun järviltä. Pikkulokki Larus minutus (D) 0 50-150 Kanta kasvanut viime vuosina. Naurulokki Larus ridibundus (VU) 0 300-700 Kanta palautunut viime vuosina, vain eteläosassa kunnostetuilla alueilla. Räyskä Sterna caspia (D, VU) - - Harvinainen vieras loppukesällä. Kalatiira Sterna hirundo (D) 0-5 11-17 Pääosa pareista naurulokkien kanssa samoilla paikoilla. Mustatiira Chlidonias nigra (D, VU) - - Harvinainen, pääasiassa kevätmuutolla. Turkinkyyhky Streptopelia decaocto (VU) - - Satunnainen vieras.

Turturikyyhky Streptopelia turtur (VU) - - Harvalukuinen vierailija alueella. Käki Cuculus canorus (ST) 0-2 0-4 Pesii ympäröivillä metsäalueilla. Huuhkaja Bubo bubo (D) - - Pesii lähialueen metsä- ja kallioalueilla. Vapuspöllö Glaucidium passerinum (D) - - Havainnot pääosin talvelta, mutta pesinee lähistöllä. Viirupöllö Strix uralensis (D) - - Pesii aivan lähialueella. Lapinpöllö Strix nebulosa (D) - - Harvinainen vierailija. Suopöllö Asio flammeus (D) - - Harvalukuinen muuttoaikoina. Käenpiika Jynx torquilla (VU) - 0-1 Harvinainen pesimälaji. Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos (D, CR) 1-2 1-3 Vähälukuinen pesimälaji reunametsissä. Pikkutikka Dendrocopos minor (VU) 1-2 1-3 Vähälukuinen pesimälaji reunametsissä. Harmaapäätikka Picus canus (ST) - - Harvalukuinen, pääosin talvivieras. Tunturikiuru Eremophila alpestris (CR) - - Harvinainen muuttoaikoina. Kangaskiuru Lullula arborea (D) - - Harvalukuinen muuttoaikoina. Pensastasku Saxicola rubetra (ST) 3-6 3-13 Kanta on hieman noussut viime vuosina. Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus (VU) 0-1 0-6 Harvalukuinen pesimäaikana, ei joka vuosi. Pikkulepinkäinen Lanius collurio (D, ST) 0-2 0-5 Harvalukuinen rantapensaikkojen laji. Kottarainen Sturnus vulgaris (ST) 0-1 1-2 Muutama pari pesii tikankoloissa. Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes - - Harvalukuinen vierailija (ST)

2.3 Kalasto Saimaan vesiensuojeluyhdistys koekalasti Parikkalan Siikalahdella ja Siikalahden reunamilla Sokkiiselän puolella heinäkuussa 2005 sekä keväällä ja kesällä 2006. Varsinaisen Siikalahden puolella sekä Sokkiiselän reunassa koekalastus tehtiin tiheäsilmäisillä katiskoilla, koska alue oli matalaa ja vesilintujen tarttuminen verkkoihin kaislikkoisella alueella oli mahdollista. Sokkiiselällä, missä vesisyvyyttä oli riittävästi, kalastus tehtiin standardoiduilla pohjoismaisilla yleiskatsausverkoilla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjeiden mukaisesti. Kalastoselvityksen tilasi Metsähallitus osana Interreg IIIA ”Yhteiset uhanalaiset” –tila, suojelu ja yhteiskunnalliset vaikutukset hanketta (2003 – 2006).(Saukkonen 2006). Selvityksen tulokset on tarkemmin esitetty liitteessä.

Siikalahdella koekalastuksen saaliina oli lähes ainoastaan ruutanaa ja suutaria. Näitä kaloja oli hyvin paljon ja ne olivat kookkaita ja kalasääskeä lukuun ottamatta kalaa syöville linnuille ravinnoksi kelpaamattomia. Näiden kalojen poikaset oleskelevat ilmeisesti sankassa ruohikossa ja ovat siten vesilintujen tavoittamattomissa. Ruutana kestää ajoittain jopa hapettomuutta ja myös suutari kestää hyvin niukkahappisuutta. Kesäkuumalla rehevän Siikalahden erittäin matalassa eteläosassa vesisammalpatja kuluttaa yöaikana hengittäessään ohuesta vesikerroksesta hapen vähiin, mikä on liikaa sellaisellekin yleiskalalajille kuin särjelle. Keväällä ja alkukesästä, kun veden pinta on korkealla ja ruovikko ei vielä ole täydessä kasvussaan, Siikalahdelle nousee pieniä määriä myös muita kalalajeja. Hauella ja ahvenella on pieni merkitys Siikalahden kalastossa, mutta säyneen ja särjen merkitys on lähes olematon. Kesällä matala ja lämmin vesi sekä huonot happiolot hankaloittavat muiden kuin ruutanan ja suutarin esiintymistä Siikalahden alueella. Talvella matala Siikalahti jäätyy lähes kokonaan ja niilläkin alueilla, missä vettä vielä on, happi kuluu hyvin vähiin tappaen loputkin huonoja happioloja kestämättömät kalat. Nämä seikat estävät muiden kalalajien lisääntymisen ja viihtymisen alueella. (Saukkonen 2006).

Siikalahti tuottaa runsaasti ruutanan ja suutarin poikasia, mikä näkyy Sokkiiselän puolella näiden kalojen erittäin runsaana esiintymisenä. Tämä havaittiin koeverkkokalastuksessa, missä ruutana ja suutari olivat painon perusteella yleisimmät lajit. Tämä on järviolosuhteissa hyvin harvinaista, missä näiden kalojen esiintyminen on yleensä melko marginaalista. Koeverkkojen mukaan Sokkiiselkä oli muutoinkin kalastollisesti erittäin rehevä alue, rehevämpi kuin sitä pelkkien vesianalyysien perusteella voisi kuvitella. Vesilintujen kannalta hyvää oli se, että pienikokoista särkeä alueella oli erittäin runsaasti. Nämä kalat liikkuvat myös pinnan lähellä ja ovat siten myös pinnalta kalastavien lintujen saalistettavissa. (Saukkonen 2006).

Koekalastuksen tulosten mukaan Sokkiiselkä on kalaa syöville linnuille hyvä saalistusalue kun taas varsinainen Siikalahti ei juuri kalaa pyydystäville linnuille ravintoa tarjoa. (Saukkonen 2006).

2.4 Muut eläimet Siikalahden kosteikkoalueella elää runsas sudenkorentolajisto, joista osa on luontodirektiivin liitteen II lajeja, kuten Siikalahdella havaittu uhanalainen päiväperhonen, isokultasiipikin. Isokultasiivestä on tehty viimeinen havainto vuonna 1990. Havaittu yksilö oli peräisin lähellä tehdyistä isokultasiiven kasvatuksista, ja oli eri

alalajia kuin mitä Suomessa esiintyy. Isokultasiipeä etsittiin alueelta intensiivisesti vuonna 2002, mutta sitä ei löytynyt (Nieminen & Sundell 2002). Lajin toukan ravintokasveja hierakat, jotka hyötyvät järviruoko- ja osmankäämialueiden ruoppauksista. Todennäköisesti siis alue on isokultasiivelle sopiva kunnostustoimien jälkeenkin.

Viherukonkorento on sidoksissa sahalehteen, jota kasvaa vain Siikalahden eteläosassa, mutta muut korennot todennäköisesti elävät myös pohjoisosan kunnostusalueella. Sinänsä kunnostus ei niiden kantoja heikennä, päinvastoin vesitilavuuden ja allikoiden lisääminen lisää toukille sopivaa elinympäristöä.

Nisäkkäistä susi on harvalukuinen vaeltaja alueella. Saukkoja on viime vuosina havaittu säännöllisesti Siikalahdella. Pohjanlepakko ja vesisiippa ovat alueella melko tavallisia. Kaikkia näitä voi esiintyä myös kunnostusalueella.

Taulukko 3. Siikalahdella havaittuja luontodirektiivin (D) tai uhanalaisuusluokituksen eläinlajeja. RE=hävinneet, CR= äärimmäisen uhanalainen, EN= erittäin uhanlainen, VU=vaarantunut, NT=silmällä pidettävä Susi Canis lupus (D, EN) Saukko Lutra lutra (D, NT) Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni (D) Vesisiippa Myotis daubentoni (D) Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis (D) Viherukonkorento Aeshna viridis (D, EN) Isokultasiipi Lycaena dispar (D, EN) Helojäärä Obrium cantharinum (VU) Tummasekoyökkönen Amphipoea crinanensis (VU) Pantterimittari Pseudopanthera macularia (VU) Vajayökkönen Standfussiana simulans (VU)

2.5 Siikalahden topografia ja hydrologia Tiedot koko Siikalahden topografiasta ja hydrologiasta on selostettu hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jossa on myös tarkempia tietoja koko lahden alueelta (Niikkonen 2006). Seuraavassa on poimintana hoito- ja käyttösuunnitelmasta lahden pohjoisosaan liittyviä tietoja. Lisäksi esitetään vuoden 2006 mittausten tulokset pohjoisosan alueelta (Suomen Salaojakeskus Oy).

Siikalahti on noin 5 km pitkä Simpeleenjärven lahti. Simpelejärvi muodostuu neljästä osa-altaasta, joiden yhteispinta-ala on 91,10 km2. Simpelejärvi laskee Hiihtolanjoen kautta Laatokkaan. Siikalahden valuma-alue on 2500 ha. Vesi virtaa etelästä Sammallammesta Siikalahden kautta kohti Simpelejärven suuta.

Simpelejärveä on laskettu kolme kertaa. Vuoden 1828 laskun määrästä ei ole tietoa. Vuosina 1830-1835 järveä laskettiin 2,4 m ja kolmas lasku, 0,8 m tehtiin yli sata vuotta myöhemmin, v.1939-1943. Nykyään Simpelejärven vedenpinnantasoa ohjataan Vesioikeuden vuoden 1982 päätöksen (nro 80/Va/82) mukaisilla juoksutussäännöillä. Simpelejärven laskujen myötä syntyi Siikalahden lintuvesi.

Siikalahti muodostuu pengerretystä ja padotusta eteläosasta ja patoamattomasta pohjoisosasta. Patopenger on 9 km pitkä ja muodostuu neljästä erillisestä penkereestä. Penkereen harjan korkeus on N43 + 70,00 m. Eteläosaa kiertävän padon rakentamisen yhteydessä kunnostettiin Kaukolantie Siikalahden kohdalta, jolloin tiehen tehtiin rumpu, pohjapato ja kalaporras. Tämän padon kautta vesi kulkee Siikalahden pohjoisosaan.

Poikkileikkauskuvasta (kuva 3) voidaan todeta, että Siikalahden eteläosan vedenpintaa kontrolloivat rakenteet pitävät vedenpinnan eteläosassa keskimäärin 0,6 m korkeammalla kuin Simpelejärvessä ja Siikalahden patoamattomassa pohjoisosassa. Kuvasta erottuvat selvästi pohjoisosassa pohjalla olevat kynnykset, jotka matalan veden aikana säätelevät pohjoisosan eri alueiden vedenkorkeuksia.

70.0 Rautatie 69.8 Patotie 69.6 Padon harja 69.4 69.2 Simpeleenjärvi 69.0 68.8 68.6 68.4 Korkeus merenpinnasta [m] 68.2 68.0 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 Etäisyys Simpeleenjärvestä [m] Kuva 3. Siikalahden poikkileikkaus. Lähde: Niikkonen 2006.

Simpelejärveä säännöstellään, mutta sen vedenpinnan vaihtelut ovat luontaisen kaltaisia; tulvahuiput ovat keskimäärin 30 cm korkeammat kuin keskivesi. Verrattaessa Simpelejärven ja Siikalahden pohjoisosan (sininen käyrä) sekä Siikalahden eteläosan (punainen käyrä) vuodenaikaista vedenkorkeuden vaihtelua voidaan todeta, että 2000-luvulla Siikalahden padotun etelä-osan vaihtelu ja kevättulvahuiput ovat tasoittuneet (kuva 4). Muutoksen selittää padon korkeuden säätelyn lopettaminen 1990-luvun lopussa (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, suullinen tieto Visa Niittyniemi, 2003).

70,00 69,80 69,60 69,40 Simpelejärvi 69,20 Siikalahti

N43 + m 69,00 68,80 68,60 68,40 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02

Kuva 4. Siikalahden eteläosan ja Simpelejärven vedenkorkeuksien vaihtelu 1987–2003. Lähde: Niikkonen 2006.

Taulukko 4. Siikalahden pohjoisosan vedenkorkeudet ja syvyydet. Lähde: Niikkonen 2006. Simpelejärvi Siikalahden (N43+) = p-osan veden Siikalahden syvyys pohjoisosa Ylivesi HW 69,31 m 1,31 m (1/20) Keskiylivesi 69,07 m 1,07 m MHW Keskivesi 68,80 m 0,80 m MW Keskialivesi 68,55 m 0,55 m MNW Alivesi 68,31 m 0,31 m NW

Suomen Salaojakeskus Oy mittasi Siikalahden pohjoisosan topografiset tiedot 5.-18.9.2006. Korkeudet mitattiin tarkkuus-GPS-laitteella, mitattavat korkeudet olivat vesialueilla kovapohja, veden pohjassa olevan humuksen määrä ja veden pinta. Luhta-alueilta mitattiin kova pohja ja luhdan pinnan korkeus. Tuloksista tehtiin korkeuskäyrät pohjoisosan alueelle. Tulokset on esitetty kuvassa 5 ja liitteessä 3.

Kuva 5. Siikalahden pohjoisosan korkeuskäyrät syyskuun 2006 mittausten perusteella. Korkeuskäyrien väli on 25 cm. Avovesialue on rajattu sinisellä, metsäalueet vihreällä. Kunnostetut luhta-alueet ovat keltaisia ja kunnostettu avovesialue sininen.

Luhta-alueiden pinta on melko tasaista, pinnankorkeus vaihtelee välillä 68,70-69,17 (arvo 68,20 on jotenkin poikkeava) eli eroa on vajaa puoli metriä. Luhdan pinta nousee hieman patotietä ja lahden reunoja kohti. Luhta- alueiden turvekerroksen paksuus vaihtelee noin 50 cm äärimmillään yli 90cm paksuuteen. Kunnostetuilla luhta- alueilla turvekerroksen paksuus on raivauksen jälkeen ohuempi.

Veden pinnan mittaukset eri alueilta on myös esitetty liitteessä 3. Simpelejärven vedenpinnan taso oli Siikalahden suualueella mittaushetkellä keskimäärin noin +68,70, eli noin 10 cm keskiveden alapuolella. Keskiosassa oleva avovesialue aina Torokanniemen edustan lampareille asti (ja myös länsireunan oja patotielle asti), olivat mittausajankohtana noin 10cm Simpelejärveä korkeammalla eli noin tasossa +68,80.

Aivan patotien vieressä veden korkeus oli mittaushetkellä lähes 30cm Simpelejärven tason yläpuolella eli lähes tasossa +69,00. Tällä perusteella siis pohjoisosan vedenkorkeutta tien lähellä padottava alue on melko lähellä patotietä oleva luhta-alue. Muuallakin padotusta on, mutta se on etäisyyteen suhteutettuna vähäisempää. Padotuskynnysten etäisyyden patotiestä voi päätellä myös kuvasta 2.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa (Niikkonen 2006) on käsitelty pohjoisosan vedenkorkeuksia ja mainitaan mm. lähiseudun ihmisten toivoneen Siikalahden pohjoisosan avaamista patotielle asti. Mittausten perusteella on kuitenkin selvästi havaittavissa, että vesiväylän kaivaminen patotielle asti todennäköisesti laskisi veden pintaa matalalla vedellä noin 30cm eli samaan tasoon Simpelejärven kanssa. Tästä olisi hyötynä veden parempi vaihtuminen ja kalojen kulku helpottuisi. Todennäköisesti kuitenkin luhta-alueet reunoilla kuivuisivat ja linnustosta esimerkiksi kaulushaikara ja ruskosuohaukka saattaisivat kärsiä toimenpiteestä.

Siikalahden pohjoisosassa on keskimäärin 80cm vettä (taulukko 3). Syyskuussa 2006, kuivan kesän jälkeen, oli joissakin kohdissa 80cm vettä kovaan pohjaan asti, joissakin vain noin 50 cm. Sitä matalammat kohdat kasvavat todennäköisesti melko nopeasti umpeen. Lisäksi on huomattava, että vedessä on humusta, joka on kertynyt pohjalle ja vie osan vapaasta vesitilavuudesta. Humusta oli enimmillään noin 50 cm. Suurimmat arvot näyttävät olleen kohdissa, joissa veden virtaus on heikompi, ja toisaalta aivan Siikalahden suulla.

2.6 Siikalahden veden laatu

Siikalahden kuormitushistoriaa selvitettiin Siikalahti Life – projektin aikana. Selvityksessä todettiin, että ravinnekuormitusta ovat lisänneet Parikkalan Vesihuolto Oy:n jäteveden puhdistamon Siikalahteen purkuojan kautta johdetut jätevedet vuosina 1964–1982 sekä ympäröiviltä maanviljelyksiltä valumana tuleva kuormitus (Wikholm 2002).

Siikalahden ulkoista kuormitusta kartoitettiin tutkimalla pelloilta Siikalahteen tulevien ojavesien laatua vuonna 2002. Tulosten mukaan vesien laatu oli tyypillistä peltovaltaisten alueiden ojavesien laatua eli vesi oli hyvin ravinnepitoista ja vuodenaikainen vaihtelu veden laadussa oli suurta. Kokonaispitoisuudet olivat keskimäärin fosforin osalta 43,2 ugP/l (17.4.2002) ja 136 ugP/l (25.7.2004) ja typen osalta 5000 ugN/l (17.4.2002) ja 1088 ugN/l (25.7.2002) (Kauppi, 2003).

Vuonna 2006 tehdyissä mittauksissa ojavesien pitoisuudet olivat keskimäärin fosforin osalta 265 ugP/l (25.4.2006) ja typen osalta 4562 ugN/l (25.4.2006).

Parikkalan kunta on ottanut Siikalahden ylittävän tien kohdilta vesinäytteitä säännöllisesti 2 kertaa vuodessa vuodesta 1995 lähtien. Näytteet on otettu keväällä ja syksyllä. Tutkimuksen aloitusvuotena vuonna 1995 oli intensiivivuosi, jolloin näytteitä otettiin 12 kertaa. Analyysit on tehty Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen laboratoriossa. Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut tilasi Saimaan vesiensuojeluyhdistykseltä kertaluonteisen vedenlaatututkimuksen Siikalahdelta kesällä 2005. Näytepisteet sijaitsivat Siikalahden eteläosassa lintutornin eteläpuolella (Siikalahti 1) ja Siikalahdentien kohdalla (Siikalahti 2), mistä näytteitä on otettu aiemminkin (Saukkonen 2006).

Siikalahden vedenlaatunäytteet otettiin kalastotutkimuksen yhteydessä 24.7.2005. Tulokset on esitetty taulukossa 5. Tuloksia on verrattu vuosien 1995 – 2005 Siikalahdentien keskimääräisiin vedenlaatutietoihin niiden analyysien osalta, joita on ollut käytettävissä.

Taulukko 5. Siikalahden vedenlaatutulokset heinäkuulta 2005 sekä Siikalahdentien pitkäaikaisen veden laadun keskiarvotiedot vuosilta 1995 – 2005 Siikalahti 1 Siikalahti 2 Siikalahti 2, pitkäaikaiskeskiarvo sameus FTU 1,4 5,7 kiintoaine mg/l 2,2 7,0 sähkönjohtavuus 10,4 14,1 mS/m pH 7,6 7,3 väriluku mgPt/l 70 140 CODMn mg/l 18 25 BOD7 mg/l 3,2 5,1 kokonaistyppi µg/l 1000 1400 1239 ammoniumtyppi µg/l 10 65 39 kokonaisfosfori µg/l 37 64 62 fosfaattifosfori µg/l 3 9 12 nitraatti-nitriittityppi µg/l <20 <20

Molemmilla näytepisteillä vesi oli rehevää, sameaa, tummaa ja sakkaista. Kuitenkin näytepisteiden välillä oli huomattavia laatueroja. Siikalahden eteläosassa lintutornin pohjoispuolisessa aavalla, mutta matalalla ja vesisammalen peittämällä alueella veden laatu oli selkeästi parempi kuin patotien kohdalla. Paitsi sameampaa, vesi oli patotien lähellä myös tummempaa, enemmän kiintoainetta ja orgaanista ainetta sisältävää sekä fosfori- ja typpipitoisuudeltaan rehevämpää. Biologinen hapenkulutus oli järvivedeksi korkea, mutta ei kuitenkaan erityisen suuri (Saukkonen 2006).

Ravinnekuorma ja Siikalahden mataluus aiheuttavat talvella eteläosan patoaltaan hapettomuutta. Happikadon seurauksena on todettu kalakuolemia sekä pohjalietteen fosforin muuttumista liukoiseen muotoon, jolloin se kuormittaa sisäisesti Siikalahtea. Lisäksi hapettomuudesta muodostuvilla yhdisteillä (mm. rikkivety ja ammonium) on haitallinen vaikutus mm. kaloihin ja pohjaeläimiin. (Niikkonen 2006).

Eteläosan patoaltaan vesi valuu pohjoisosaan, jonka happipitoisuus on todennäköisesti eteläaltaan tavoin talvella alhainen, koska se on matala ja vesitilavuudeltaan eteläosaa pienempi. Siikalahdelta purkautuva ravinnepitoinen ja vähähappinen vesi muodostaa kuormituspaineen Simpelejärveen.

2.7 Pohjasedimenttien laatu

Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut tilasi Geologian tutkimuskeskukselta selvityksen Parikkalan Siikalahden sedimenttien pintaosan fosforisisällöstä, koska ns. sisäisen kuormituksen on epäilty vaikuttavan lahden tilaan. Selvityksessä tutkittiin sedimentin kokonaisfosforipitoisuuden lisäksi fosforin kemiallisia jakeita, jotta eri tavoin sitoutuneen fosforin osuuksia voidaan arvioida. Sedimentin laadun selvittämiseksi määritettiin lisäksi hiilen ja typen sekä kuiva-aineen määrää sedimentissä sekä metalleja (Kauppila 2006).

Pintasedimenttinäytteet (0-30 cm) otettiin kuudesta kohteesta Siikalahdelta (3 pengertien eteläpuolelta, 3 pohjoispuolelta). Pohjoisosan näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa 12. Näytteiden analyysimenetelmät ja tutkitut alkuaineet on selostettu tarkemmin Kauppilan (2006) raportissa. Siikalahden pohjoisosan tulokset on esitetty taulukoissa 6 ja 7.

Kuva 6. Pohjasedimentin näytteenottopaikat Siikalahden pohjoisosassa.

Taulukko 6. Siikalahden pintasedimenttinäytteiden vesi- ja kuiva-ainepitoisuus, hiilen (C) ja typen (N) pitoisuus kuiva-aineesta sekä hiili-typpisuhde (C:N).(Kauppila 2006) Näyte Vesipitoisuus Kuiva-aine C N C:N Siikalahti 4 76,2 % 23,8 % 2,77 % 0,34 % 8,1 Siikalahti 5 59,0 % 41,0 % 3,79 % 0,31 % 12,2 Siikalahti 6 69,8 % 30,2 % 3,89 % 0,35 % 11,2

Taulukko 7. Siikalahden pintasedimenttinäytteiden fosforipitoisuudet (mg/g). Jäännösfosfori (P resid.*) on laskettu kokonaisfosforipitoisuuden ja NaOH+HCl–jakeiden erotuksena. Tällöin määritysrajan alle jääneiden näytteiden NaOH-P –pitoisuutena on käytetty 0,075 mg/g. (Kauppila 2006) Näyte P_NaOH P_HCl P_kok P_resid.* Siikalahti 4 0,11 0,48 0,77 0,18 Siikalahti 5 <0,1 0,34 0,58 0,16 Siikalahti 6 0,2 0,30 0,85 0,35

Tulosten perusteella Siikalahden sedimentti ei ole tyypiltään erityisen voimakkaasti sisäistä kuormitusta aiheuttavaa. Sedimentti sisältää kuitenkin aina huomattavasti enemmän fosforia kuin sen yläpuolinen vesikerros ja matalassa altaassa veden sekoittuminen voi siirtää ravinteita sedimentistä veteen. Kymmenen sentin paksuinen kerros Siikalahden sedimenttejä sisältää keskimäärin noin 230 kg P/ha, josta n. 35 kg on NaOH-uuttoista fosforia.

Tärkeimpien raskasmetallien pitoisuudet Siikalahden sedimenttinäytteissä eivät ylittäneet ns. SAMASE- ohjearvoja maaperälle (Kauppila 2006).

3 Siikalahden pohjoisosan kunnostuksen tavoitteet ja toimenpiteet

Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelmassa on selkeästi tuotu esiin se, että Siikalahden pohjoisosa kasvaa nopeasti umpeen. Paikalliset asukkaat ovat toivoneet uoman kaivamista patotieltä Simpelejärveen. Kuten jo edellä todettiin, tämä ratkaisu ei olisi ongelmaton. Avovesiuoman kaivaminen saattaisi johtaa luhta-alueiden kuivumiseen ja lisäksi ravinteiden kulkeutuminen Simpelejärveen saattaa kasvaa. Tällä hetkellä Siikalahden pohjoisosa suodattaa lahden eteläosista tulevia vesiä.

Pohjoisosan umpeenkasvu paitsi padottaa vettä lahdella, myös heikentää ranta-alueen peltojen kuivatusta. Maanomistajilla on oikeus peltojensa kuivatukseen, joten kunnostustoimissa on huomioitava myös tämä. On vaikea samanaikaisesti lisätä kosteutta ja vesitilavuutta Siikalahden pohjoisosassa, jos samanaikaisesti sen kautta olisi järjestettävä rantapeltojen kuivatus.

Linnuston kannalta pohjoisosan kosteikkoalueen kunnostukseen voidaan esittää seuraavia tavoitteita: 1. Uhanalaisten ja harvalukuisten kosteikkolajien, erityisesti kaulushaikaran, ruskosuohaukan ja luhtahuitin elinympäristön säilyttäminen ja parantaminen 2. Vesi- ja lokkilinnuille, erityisesti nauru- ja pikkulokille sekä mustakurkku-uikulle sopivan elinympäristön luominen 3. Kosteilla rantaluhdilla viihtyvien kahlaajien ja varpuslintujen elinympäristön lisääminen

Ruskosuohaukan, kaulushaikaran ja luhtahuitin reviirit vuosina 2002-2004 on esitetty kuvissa 16-18. Tässä suunnitelmassa kunnostustoimet on suunnattu niille luhtaalueille, joilla lajien reviirejä ei Siikalahden pohjoisosassa yleensä ole. Kunnostuksen tavoitteena on lajeille sopivan ympäristön lisääminen pohjoisosaan ja lajien parimäärän kasvu siellä. Vesirajalla avovesialueella tehtävät kunnostustoimet hyödyntävät myös vesi- ja lokkilintuja.

Ruskosuohaukka ja kaulushaikara suosivat laajoja järviruokokasvustoja. Kaulushaikaran reviirillä tyypillisin kasvillisuus on ruoko- ja kaislaluhtaa, myös järviruoko- ja leveäosmankäämiyhdyskunnat ovat tärkeitä. Keski- Euroopassa kaulushaikaran pesä on eräässä tutkimuksessa (n=920) ollut 560 kertaa järviruo’ikossa, 112 kertaa osmankäämikössä ja 101 kertaa kaislikossa (Hagemeijer ym. 1997). Parkko ym. (2005), ovat esittäneet, että kaulushaikara saattaisi jopa aktiivisesti hakeutua pesimään ruskosuohaukan reviireille.

Kaulushaikaran ohella ruskosuohaukka on selkeästi laajoihin järviruoko- ja osmankäämikasvustoihin sidoksissa oleva laji. Järviruokovaltainen kasvillisuus on vallitsevaa ruskosuohaukan pesäpaikan ympäristössä. Sopivaa ympäristöä on Siikalahdella runsaasti jäljellä, mutta tulevaisuudessa erityisesti pohjoisosan ruo’ikot saattavat umpeenkasvun myötä muuttua liian kuiviksi. Ruskosuohaukka välttää liian kuivia ruo’ikon osia pesäpaikkanaan, koska maapedot voivat tuolloin helposti kulkea pesälle. Umpeenkasvun arvellaan myös vähentävän sen saalisvalikoimaa (Koskimies 1999).

Luhtahuitti suosii reviirillään suhteellisesti enemmän sara – ja ruoholuhtaa kuin alueella on sitä tarjolla. Verrattaessa Siikalahden etelä- ja pohjoisosaa toisiinsa, luhtahuitti näyttäisi suosivan enemmän eteläosan kaltaista ympäristöä. Todennäköisesti merkittävä tekijä on luhtien pysyminen riittävän kosteina, joka on todennäköisempää padotulla alueella. Pohjoisosan luhdat kuivuvat ehkä helpommin vedenpinnan laskiessa kevättulvan jälkeen.

Pohjoisosasta puuttuu monille vesilinnuille ja lokeille sopivaa pesintä- ja ruokailualuetta. Mosaiikkimaiset osmänkäämikasvustot pesimäsaarekkeineen sopisivat esimerkiksi naurulokin ja mustakurkku-uikun ohella myös sotkille ja muille sorsalinnuille. Tällaista kasvillisuutta on pohjoisosassa vähän, eniten kunnostetuilla vesialueilla patotien vieressä ja Torokanniemen edustalla.

Pohjoisosan kunnostuksessa veden pinnan nostot hyödyttävät monia lajeja, mutta esimerkiksi ruoppaukset ja raivaukset kannattaa siis suunnata sellaisille alueille, joilla ei tällä hetkellä ole merkitystä kaulushaikaralle, ruskosuohaukalle eikä luhtahuitille.

Kuvat 7-9. Kaulushaikaran, ruskosuohaukan ja luhtahuitin reviirit Siikalahdella vuosina 2002-2004. Tärkeimmät alueet pohjoisosassa ovat patotien läheinen luhta sekä Torokanniemestä lahden suulle jatkuva laaja luhta-alue lahden länsirannalla.

Myös kasvillisuus todennäköisesti hyötyisi pohjoisosan kunnostustoimista. Nykyisin järviruoko valtaa melko nopeasti matalakasvuisempia luhta-alueita ja syrjäyttää sara- ja ruoholuhtien kasvillisuutta. Järviruoko kykenee myös levittäytymään tehokkaasti avoveteen päin pienentäen vesialueita.

Siikalahden harvalukuisista kasvilajeista lahden eteläosassa runsaammin kasvava keltahierakka kasvaa puoliavoimilla, märillä paikoilla mättäiden tai kaivantojen reunoilla, mutta häviää, jos ruo’ikko kasvaa liian voimakkaasti sen ympärille. Keltahierakka, sekä harvinaiset vesikasvit hento- ja notkeanäkinruoho saattaisivat hyötyä pohjoisosan vedenpinnan nostosta ja ruoppaamalla tehdystä vesialueesta.

Lintuveden kunnostus ei ole yksinkertaista, sillä kunnostuksen yhteydessä joudutaan pohtimaan hyötyjä ja haittoja. Aina, kun aluetta raivataan tai kaivetaan jonkin lajin hyväksi, joku toinen laji kärsii. Kunnostuksessa priorisoidaan, minkä lajien hyödyksi kunnostuksia tehdään.

Kunnostusmenetelmät vaihtelevat paljon kunnostuksen tavoitteiden ja ympäristöolosuhteiden mukaan. Vesikasvien poistoa pieneltä alueelta väljästä kasvustosta voidaan tehdä melko kevyelläkin niittokoneella, laajojen ja tiheiden ruo’ikoiden niittäminen vaati jo järeämmät koneet, ruoppauksista puhumattakaan. Eri kunnostusmenetelmiä ja niistä saatuja kokemuksia on selostettu Life CO-OP –hankkeen raportissa tarkemmin (Mikkola-Roos & Niikkonen 2005).

3.1 Ruskosuohaukan, kaulushaikaran ja luhtahuitin elinympäristön säilyttäminen ja parantaminen

Ruskosuohaukka ja kaulushaikara suosivat laajoja yhtenäisiä järviruokokasvustoja. Siikalahden pohjoisosassa näiden lajien elinympäristöä voidaan parantaa poistamalla luhdilta pensaikkoa. Rannoilla on paikoin lehtipensaikkoa, joka on levittäytynyt metsän-reunan ja avosuon välillä. Pensaikko on toisaalta joillekin lintulajeille keskeinen elinympäristö, mutta levittäytyessään pensaikko sulkee elinympäristöjä, ja uhkaa avointen luontotyyppien ja niiden kasvilajien säilymistä.

Pensaikot myös kuivattavat luhtia, koska haihdunta kasvaa. Ruskosuohaukka ja kaulushaikara välttävät pesäpaikkanaan liian kuivaa luhtaa, joilla pienpedot voivat helposti liikkua. Myös luhtahuitti suosii kosteampaa osmankäämien ja järviruo’on muodostamaa mosaiikkimaista luhtakasvillisuutta, jossa kuivemmat mättäät ja märät kohdat vuorottelevat. Rantaluhtien kosteutta voidaan lisätä myös nostamalla veden pintaa, tai ainakin estämällä vedenpinnan lasku liian alas pohjapadon avulla. Luhtien vesitalouden muuttaminen muuttaa myös kasvillisuutta. Veden pinnan nosto vähentää mm. rahkasammalten määrää ja vähentää puuston ja pensaikoiden lisääntymistä. Kosteammalla paikalla viihtyvät sara- ja heinälajit saavat enemmän elintilaa (katso kuva 14) .

Pohjapadon ideana on pidättää vettä padon yläpuolella matalan veden aikana, mutta korkealla vedellä veden virtaus padon yli on suurempi. Tällä estettäisiin mm. kesällä veden pinnan lasku liian alas. Kesällä matalan veden aikaan, kun haihtuminenkin on runsasta, padon yli ei ehkä kulje vettä lainkaan. Vuonna 2006 Simpelejärvi oli pitkään alle tason 68,80 (kuva 10).

Muina aikoina vettä kulkee padon yli, kuinka leveälti, riippuu tulovirtauksesta ja Simpelejärven pinnan korkeudesta. Pohjapadon kynnyksen korkeus määrittää padon yläpuolisen vedenpinnan tavoitekorkeuden (kuva 11).

Kuva 10. Simpelejärven veden korkeus vuosina 2000-2006 (lähde: Hertta-tietokanta). Vuonna 2006 järven pinta oli suurimman osan vuodesta alle tason 68,80. Pohjapato estäisi näitä laskuja Siikalahden pohjoisosan alueella.

Pohjapadon rakenne on tehtävä riittävän kestäväksi, jotta esimerkiksi jäiden liike ei muuta kynnyksen korkeutta. Kynnyksen kohta loivennetaan niin, että kalojen kulku helpottuu. Pato tehdään mahdollisimman matalaksi ja se saa peittyä ajoittain veteen, mikä hillitsee pensaiden kasvua padon päälle. Tarkemmin pohjapadon käytön mahdollisuuksia vesistökunnostuksissa on käsitellyt mm. Lakso (2004).

Kunnostusmenetelmät: • Pensaiden raivaus • Vedenpinnan nosto pohjapadolla

Kuva 11. Mallikuva pohjapadosta. Padon keskivaiheilla on matalampi kynnys korkeudella 68,80. Uoma on epäsymmetrinen. Matalla vedellä vesi kulkee vasemmassa laidassa aukkoa. Vedenkorkeudella 69,00 vesiväylä on lähes 20 metriä ja vedenkorkeuden noustessa se levenee edelleen. Tällä pienennetään riskiä, että tulvahuipuilla vesi nousisi padon yläpuolella liian korkealle.

Kuva 12. Pohjapadon ydin joudutaan todennäköisesti tekemään betonista tai paaluista ainakin kynnyksen kohdalla. Muussa tapauksessa jäiden liikkuminen Simpelejärvellä saattaa muuttaa kynnystä. Kynnyksen kohta loivennetaan.

Kuva 13. Havainnekuva mahdollisesta pohjapadosta. Korkealla vedellä patorakenteet peittyisivät laajemmin veden alle. Padon tarkoituksena olisi estää veden lasku liian alas kesäkaudella.

3.2 Vesi- ja lokkilinnuille, erityisesti nauru- ja pikkulokille sekä mustakurkku-uikulle sopivan elinympäristön luominen

Vesi- ja lokkilinnut suosivat usein mosaiikkimaisia vesialueita, joissa on turvallisia pesimä- ja ruokailualueita. Mosaiikkimaiset vesialueet lisäävät vesihyönteisten määrää, ja toisaalta aallokko ei tuhoa kelluvia mustakurkku- uikun pesiä yhtä herkästi kuin avoimemmilla laajoilla vesialueilla. Nauru- ja pikkulokki asettuvat mieluusti pesimään osmankäämimättäille tai keinotekoisille saarekkeille, joista hautovat linnut voivat vapaasti tarkkailla ympäristöään petojen varalta. Saarekkeet myös vaikeuttavat petojen pääsyä pesimäpaikoille.

Monet sorsalinnut asettuvat lokkikolonioihin, koska lokit suojaavat myös sorsien pesiä pedoilta. Siksi Siikalahden pohjoisosan kunnostaminen lokeille sopivaksi pesimäalueeksi lisäisi todennäköisesti myös vesilintujen määrää alueella. Nykyisin kaikki naurulokit pesivät Siikalahden eteläosassa.

Mosaiikkimaista ympäristöä saadaan aikaiseksi ruoppaamalla luhta-alueen reunaan järviruoko- ja osmakäämikasvustoihin kanavia. Ruoppausmassoista voidaan tehdä veden ympäröimiä keinosaarekkeita pesimäpaikoiksi. Siikalahden pohjoisosassa kasvillisuutta voidaan poistaa ja raivata sellaisilta alueilta, jotka eivät ole harvalukuisille lintulajeille merkittäviä.

Todennäköisesti matalammilla vesialueilla vesikasvillisuus runsastuu uudelleen ruoppausten jälkeen, ja vesisammalet saattavat täyttää matalat avovesialueet. Tätä voidaan hidastaa nostamalla vedenpintaa ja lisäämällä veden syvyyttä. Veden pinnan nosto saa aikaan myös vesihyönteisten määrän kasvun ja vesihyönteiset ovat sorsalintujen poikueille tärkeää ravintoa. Lisäksi luhtien vesittyminen voi osaltaan estää petoja pääsemästä pesille. Vedenpinnan nostoja ja myös laskeutusaltaita on käytetty riistanhoidollisina keinoina (Nummi & Väänänen 2000). Tutkimuksissa sorsapoikueet ovat käyttäneet tutkittuja vesialueita selvästi enemmän vedenpinnan noston jälkeen. Hyvin merkittävä tekijä sorsalintujen viihtyvyydelle on matalan vesialueen laajuus, sillä siellä on kasvillisuus- ja hyönteistuotantoa eniten (katso kuva 14).

Kunnostusmenetelmät: • Vesisammalen poisto • Järviruoko- ja osmankäämikasvustojen ruoppaus • Keinosaarien teko ruoppausmassasta • Vedenpinnan nosto pohjapadolla

3.3 Kosteilla rantaluhdilla viihtyvien kahlaajien ja varpuslintujen elinympäristön lisääminen

Keväällä, kun järvet vielä ovat pääosin jäässä, ovat rantaniityt jo sulia, ja ne ovat tärkeitä ruokailualueita mm. hanhille, kurjille ja joutsenille. Kostealta rantaniityltä linnut löytävät keväällä edellisvuoden siemeniä ja versoja sekä hyönteisiä ja hämähäkkejä ravinnokseen.

Rantaniityt ovat myös erityisen otollisia kahlaajien pesäpaikkoja. Töyhtöhyypät, kuovit ja viklot valitsevat mieluusti avoimen pesäpaikan, jossa ne voivat havaita mahdollisen vihollisen jo kaukaa. Varpuslinnuista pensastasku suosii avoimia rantaniittyjä. Lisäksi keltavästäräkki ja niittykirvinen ovat rantaniittyjen lajeja, joiden kannat ovat Etelä-Suomessa, kuten Siikalahdellakin, vähentyneet huomattavasti.

Rantaluhtien ja –laidunten vesirajan muokkaaminen äestämällä on monilla kosteikoilla osoittautunut tehokkaaksi kunnostustoimeksi, kun halutaan luoda kahlaajille ja sorsille sopivaa ruokailuympäristöä. Siikalahden pohjoisosan itäreunallakin tällainen kunnostus olisi mahdollinen.

Rantaniittyjen avaamisen jälkeen suurin ongelma on niittyjen pitäminen avoimena. Ne pensoittuvat hyvin nopeasti, ellei niitä laidunneta tai niitetä säännöllisesti (katso kuva 14).

Kunnostusmenetelmät: • Rantaluhdan raivaus • Laidunnus • Rannan äestys

3.4 Tarvittavat luvat

Tämän suunnitelman perusteella ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen suostumuksella, ilman erillisiä lupia voidaan tehdä pensaiden raivaus, rantaniityn äestys ja pienialaiset vesikasvillisuuden poistot. Vaikutuksiltaan merkittäville ruoppaus- ja rakentamistoimenpiteille (esimerkiksi veden pinnan nosto) on haettava Itä-Suomen ympäristölupaviraston lupaa. Vaikutusten merkittävyys on tapauskohtaista, eikä riipu suoraan hankkeen koosta. Lupakysymyksistä päättää alueellinen ympäristöviranomainen (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus).

3.5 Kunnostusten vaikutus naapurikiinteistöille

Pohjoisosan kunnostusmenetelmistä pääosa ei vaikuta lainkaan naapurikiinteistöihin. Esitetyistä kunnostustoimista ainoastaan vedenpinnan nosto patoamalla voi vaikuttaa Siikalahden pohjoisosan länsipuolella oleviin kiinteistöihin siten, että peltojen kuivatusvesien virtaukset muuttuvat padotuksen takia. Erityisesti tämä koskisi Torokanniemen lounaispuolella kulkevaa ojaa. Mahdolliset haitat korvataan ja korvauksista sovitaan etukäteen yhdessä maanomistajan kanssa.

Jos pohjapato kuitenkin rakennetaan niin, että sillä ei varsinaisesti nosteta vettä yli keskivedenpinnan, vaan pidetään veden pinta ylhäällä matalanveden aikaan, ei haittoja todennäköisesti ole. Korkealla vedellä ja esimerkiksi kevään sulamisaikaan vesi pääsee virtaamaan padon yli niin, ettei haittoja padon yläpuolisille alueille synny.

3.6. Yhteenveto toimenpiteistä ja tavoitteista

Taulukossa 8 on esitetty yhteenveto tavoitteista ja toimenpiteistä.

Taulukko 8. Yhteenveto Siikalahden pohjoisosan kunnostuksen tavoitteista ja toimenpiteistä.

Tavoite Toimenpide Huomioita Suoritusväli

Ruskosuohaukan, Pensaiden raivaus Pensaikon ja puiden poisto lisää Jos vesitys onnistuu, ei kaulushaikaran ja avoimuutta ja vähentää haihduntaa. Myös avaamisen toistamiseen luhtahuitin tulvien nousu luhdille luultavasti paranee. ole tarvetta elinympäristön vuosikymmeniin, muutoin säilyttäminen ja Tavoitteena on palauttaa rantasoiden 10-30 vuotta parantaminen luonnontilaa ja estää niiden kuivuminen. Samalla parannetaan myös vesilintujen ja kahlaajien elinoloja. Vedenpinnan nosto. katso seuraava tavoite.

Vesi- ja lokkilinnuille, Vesisammalen poisto Vesisammalen poistolla vähennetään Tarpeen mukaan, aluksi erityisesti nauru- ja pohjaa peittävää kasvimassaa ja lisätään useammin, myöhemmin pikkulokille sekä vapaata vesitilavuutta. väli voi olla yli 5 vuotta mustakurkku-uikulle sopivan elinympäristön Vaatii erikoiskaluston sammalen poistoon. luominen Toimenpide on uusittava vähintään muutaman vuoden välein, aluksi ehkä joka vuosi. Järviruoko- ja Ruoppauksella poistetaan kasvustoja, Ei tarvitse uusia osmankäämikasvustojen syvennetään vesialuetta sekä vuosikymmeniin, mikäli ruoppaus vähennetään kasvillisuuden sedimentin kertyminen ei mahdollisuuksia levittäytyä uudelleen. voimistu.

Ruopattava massa pitäisi pystyä läjittämään lähialueelle. Mikäli se ei onnistu, joudutaan massa kuljettamaan kauemmas, mikä kasvattaa kustannuksia huomattavasti.

Ruoppauksella voidaan myös parantaa veden virtausta, mikä parantaa happitilannetta. taulukko jatkuu…

Tavoite Toimenpide Huomioita Suoritusväli

Keinosaarien teko Saarekkeiden avulla luodaan vesi- ja Kertatoimenpide. ruoppausmassasta lokkilinnustolle sopivia pesäpaikkoja, joissa Saarekkeiden tulee olla ne ovat paremmin turvassa maapedoilta. vain hieman vedenpinnan yläpuolella ja tarvittaessa. Saarekkeita voidaan muotoilla kaivamalla Muutaman vuoden nykyisestä ruoikkoalueesta veden päästä niille mahdollisesti ympäröiviä saaria, ja niitä voidaan tehdä kasvavat pensaat yms. myös ruoppausmassoista poistetaan ja saarekkeet tasataan uudelleen. Vedenpinnan nosto Veden pinnan nostolla hidastetaan Kertatoimenpide, pohjapadolla kasvillisuuden levittäytymistä padotuksen ja virtausten avovesialueelle, ja toisaalta parannetaan vaikutusta tulee seurata rantaluhtien vesitaloutta. Vesitilavuuden ja tarvittaessa korjata nousu vähentää myös riskiä happikatoon tilanne. talven aikana. Tavoitteena on pitää pohjoisosan vedenkorkeus tasolla +68,80.

Pinnan nosto vaatii patorakenteita, jotka muuttavat pinnan tasoa ja virtauksia. Tavoitteena tulisi olla luontaisen kaltainen tulvarytmi, ja toisaalta tulvavaikutus ei saisi ulottua haitallisesti Natura-alueen ulkopuolelle.

Veden viipymistä alueella voidaan parantaa myös uomien uudelleen muotoilulla ja virtausesteillä. Kosteilla rantaluhdilla Rantaluhdan raivaus Raivaamalla rantaluhdilta Kertatoimenpide, jota ei viihtyvien kahlaajien ja järviruokokasvustot saadaan aikaiseksi tarvitse uusia, mikäli alue varpuslintujen matalampikasvustoisia sara- ja saadaan laidunnukseen. elinympäristön ruohovaltaisia alueita. Muutoin joudutaan lisääminen uusimaan koneellisesti noin 5 vuoden välein. Laidunnus Vaatii aitarakenteet ja karjasta Jatkuva toimenpide huolehtimisen. Vaikutus on tehokas, jos laidunnus saadaan pysyväksi, ja laitumen aloitusta autetaan koneellisella raivauksella. Rannan äestäminen Äestyksellä muokataan kunnostetut ja Noin viiden vuoden raivatut niityt aivan vesirajaan asti, johon välein. karja ei välttämättä laiduntaessaan mene.

Vaatii äestykseen sopivan koneen, jonka jälki matkii karjan sorkkien laidunnuksessa jättämää kulutusta rantaniitylle.

Toimenpiteiden vaikutusta eri eliöryhmille on hahmoteltu taulukossa 9, jossa esitetään eri toimenpiteet ja niiden mahdolliset positiiviset tai negatiiviset vaikutukset lajistoon.

4. Kunnostuksen vaikutukset alueen luontoon

4.1 Kunnostustoimien vaikutus Siikalahden ja Simpelejärven veden laatuun

Simpelejärven veden laatu vaihtelee välttävän (Siikalahti) ja erinomaisen (Kurhonselkä) välillä. Siikalahti on rehevä kosteikko, jonka ulkoinen kuormitus on suurta (katso kpl. 2.6. Siikalahden veden laatu). Toisaalta happikadon seurauksena myös sisäistä kuormitusta esiintyy. Siikalahdelta runsasravinteisia vesiä purkautuu myös varsinaisen Simpelejärven puolelle ja vaikutukset ovat nähtävissä lähinnä Sokkiinselän alueella, joka luokitellaan veden laadultaan tyydyttäväksi.

Lyhytaikaiset vaikutukset Lyhytaikaisia vaikutuksia vedenlaatuun muodostuu Siikalahdella suunnitelluista toimenpiteistä lähinnä ruoppauksista. Vesistöjen ruoppaus- ja läjitystöiden on todettu voivan aiheuttaa vedessä sameuden ja kiintoainepitoisuuden nousua, hapen kulumista ja ravinnepitoisuuksien sekä rehevyystason kasvua.

Pohjasedimentistä voi lisäksi liueta normaalia enemmän raskasmetalleja tai muita toksisia aineita veteen ja pohjaeläimistö tuhoutuu työkohdealueilla.

Sameuden leviämiseen vaikuttavat työtapa, vallitsevat virtaukset ja vesisyvyydet sekä lämpötila. Myös ruopattavan massan laatu vaikuttaa huomattavasti kiintoaineen leviämiseen. Yleensä töiden aikainen havaittava sameuden leviäminen on todettu rajoittuvan muutaman sadan metrin etäisyydelle työkohteesta (Blomqvist 1982, Käärmeniemi & Leivonen 1983). Vaikutukset veden laatuun ovat lähes aina lyhytaikaisia ja veden laatu palautuu normaaliksi töiden loputtua (Viinikkala ym. 2004). • Ruoppaus lisää veden kiintoainepitoisuutta työkohteiden välittömässä läheisyydessä. Vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja veden laatu palautuu normaaliksi töiden loputtua. Työkohteilta todennäköisesti kulkeutuu samennusta myös Simpelejärven puolelle (Sokkiinselkä) muutamien satojen metrien etäisyydelle.

Pehmeiden massojen ruoppauksissa on todettu massoista liukenevan fosforia veteen 0,1-1,0 % ja typpeä 1-10 %. Siikalahdella tehdyssä sedimenttitutkimuksessa (Kauppila 2006) todettiin, että sedimentin fosforipitoisuudet olivat varsin alhaisia (<1 mg/g) kaikissa pisteissä ja suurin osa fosforista ei ollut tyypiltään sisäistä kuormitusta aiheuttavaa. • Ruoppaustöiden seurauksena ravinnepitoisuudet Siikalahdella kohoavat, mutta koska ravinteet ovat kuitenkin pääasiassa kiintoaineeseen sitoutuneita, ei rehevyystaso oletettavasti juurikaan nouse. Myös rehevöittävä vaikutus Simpelejärven Sokkiinselälle jäänee vähäiseksi.

Jumppanen (1975) on todennut raskasmetallien liukenemisen ruoppausmassoista (pehmeistä) olevan alle 1 %. Siikalahden sedimenttinäytteiden raskasmetallipitoisuudet alittavat maaperälle asetetut SAMASE-ohjearvot (Kauppila 2006). Tulosten perusteella todennäköisyys raskasmetallien haitalliselle leviämiselle on hyvin vähäinen. • Ruoppausalueen sedimenttinäytteiden raskasmetallipitoisuudet alittavat maaperälle asetetut SAMASE-ohjearvot. Lisäksi raskasmetallien liukeneminen ruoppausmassoista on vähäistä. Tämän perusteella voidaan katsoa, että todennäköisyys raskasmetallien haitalliselle leviämiselle on hyvin vähäinen.

Lisääntynyt sedimentaatio voi lisätä jonkin verran hapenkulutusta pohjalla. Happipitoisuus alenee orgaanisen aineksen hajoamisen myötä. Jo nykyisessä tilanteessa Siikalahdella esiintyy happikatoa. • Kunnostustoimenpiteet, lähinnä ruoppauksesta aiheutuva orgaanisen aineksen lisääntyminen vesipatsaassa, saattavat aiheuttaa normaalia suurempaa hapenkulutusta Siikalahdella ja vaikutukset voivat ulottua myös Sokkiinselän alueelle.

Pitkäaikaiset vaikutukset Kunnostuksen pitkäaikaisten vaikutusten arviointi on hyvin hankalaa ja vain suuntaa antavaa. Lähinnä voidaan katsoa, että Siikalahdella saattaa tapahtua veden rehevyystason nousua kasvillisuuden vähentämisen seurauksena. Ruoppaukset ja kasvillisuuden poisto puolestaan vaikuttavat veden vaihtuvuuteen. Veden vaihtuvuuden parantuessa rehevyysvaikutukset heijastuisivat voimakkaammin myös Simpelejärven Sokkiinselälle. Toisaalta suunniteltu pohjapato hidastaisi veden virtausta ja pidättäisi vettä yläjuoksun puolella, jolloin sen toiminta vastaisi suurta laskeutusallasta. Myös ruoppauksista aiheutuva vesisyvyyden kasvu vaikuttaa resuspensiota vähentävästi, jolloin veden kiintoainepitoisuus vähenee.

Vesikasvillisuuden merkitys ekosysteemissä on merkittävä ulottuen ulkoiseen- ja sisäiseen kuormitukseen sekä ekosysteemin rakenteeseen. Kasvillisuus mm. suodattaa valuma-alueelta tulevia ravinteita (suojavyöhyke), vähentää eroosiota, pohja-aineksen resuspensiota ja ravinteiden kiertoa pohjasedimentistä vesipatsaaseen (Nurminen 2005). Lisäksi kasvillisuus kilpailee ravinteista kasviplanktonin ja epifyyttilevästön kanssa ja toimii suojapaikkana eläinplanktonille ja kaloille. Siikalahden tapauksessa on kuitenkin huomioitava, että vaikka kasvillisuutta poistetaan, niin sen määrä pysyy edelleen runsaana ja siten myös vedenlaadun vaikutukset vähäisinä.

4.2. Kunnostustoimien vaikutus kasvillisuus ja luontotyyppeihin

Esitetyt toimenpiteet parantavat rantaluhtien vesitaloutta, eivätkä toimenpiteet vaikuta haitallisesti alueen Natura-luontotyyppeihin. Boreaalisiin lehtoihin kunnostus ei vaikuta todennäköisesti lainkaan. Metsäluhtiin kosteuden lisääntymisellä olisi todennäköisesti positiivinen vaikutus. Vaihettumis- ja rantasuot hyötyisivät myös

kosteuden lisääntymisestä. Keinosaarien ja mosaiikkimaisen vesialueen luominen muuttaa luontotyyppiä, mutta pinta-alat ovat koko typin määrään suhteutettuna pieniä, eikä haitta ole merkitsevää.

Avovesialueen lisääminen saattaa hyödyttää mm. näkinruohoja, jotka helposti häviävät kilpailussa umpeenkasvavilla vesialueilla vesisammalille. Siikalahden eteläosassa näkinruohojen taimet ovat runsastuneet vesisammalten poiston jälkeen. Myös rantaluhdilla sarat- ja heinät hyötyisivät kosteuden lisääntymisestä ja järviruo’on vähentymisestä.

4.3 Kunnostustoimien vaikutus linnustoon Kaulushaikara ja ruskosuohaukka Lajien pesimäbiotooppi on melko samanlainen, molemmat lajit tekevät pesänsä useimmiten ruoikon tai osmankäämikön keskelle, kuivalle pohjalle. Lajit vaativat laajoja ruoikkoalueita. Lajien kannalta vedenpinnannosto ja ruoppaukset niin, että lajeille pesimä-paikaksi sopivaa ruoikkoa jää saarekkeiksi vesialueen ympäröiminä, on todennäköisesti paras vaihtoehto. Veden pinnan tulisi noudattaa luontaisen kaltaista tulva- rytmiikkaa. Kevättulvan tulisi olla heti lumien sulaessa, se ei saisi viivästyä pesimäajalle, muutoin pesät voivat jäädä veden alle.

Vesilinnut Vesilinnuista joutsen sekä puolisukeltajasorsat hyötyvät vesialueiden avaamisesta, veden pinnan noususta sekä sopivien laidunnusrantojen luomisesta. Sorsien pesät saattavat sijaita kaukanakin vesialueesta, jolloin myös rantametsien käsittely ja pienpetojen määrät Natura-alueen ympärillä vaikuttavat niihin.

Sukeltajasorsista sotkat hyötyvät avovesialueen lisäämisestä sekä suojaisista pesimäsaarekkeista. Lajien kannalta olisi myös hyödyksi, jos naurulokit asettuisivat pesimään myös Siikalahden pohjoisosaan, koska naurulokkikolonia tarjoaa vesilinnuille suojaisan pesimäpaikan esimerkiksi variksia vastaan.

Kurki Kurki vaatii pesimäpaikakseen rauhallisen alueen. Ennen kaikkea tärkeää on pesän sijainti, sen ei tarvitse välttämättä olla kaukana ihmisasutuksesta, mutta hautovan emon on pystyttävä pesältä esteettömästi tarkkailemaan ympäristöä eikä pesän läheisyydessä saa olla häiriötä. Rantojen pensoittuminen pienentää sopivaa pesimäbiotooppia, joten pensaiden raivaus ajoittain auttaa lajia.

Rantakanat Luhtakana, luhtahuitti, pikkuhuitti sekä noki- ja liejukana hyötyisivät selvästi vedenpinnan nostosta ja mosaiikkimaisen kosteikkoalueen luomisesta. Nokikanalle avovesialue on ehdoton, luhtahuitti ja luhtakana puolestaan katoavat, jos rantaluhdat kuivuvat liikaa.

Kahlaajat Todennäköisesti kaikki kahlaajat hyötyvät vedenpinnan nostosta ja veden lisäämisestä suopinnoilla, myös rantaniittyjen avaaminen lisää kahlaajien pesintä- ja ruokailualueita.

Lokkilinnut Lokkilinnut hyötyvät veden pinnan nostosta sekä vesialueiden lisäämisesti, erityisesti jos samalla luodaan niille sopivia pesimäsaarekkeita. Naurulokin asettuminen myös Siikalahden pohjoisosaan pesimälajiksi auttaisi myös vesilintuja, sillä valppaat naurulokit ja kalatiirat suojaavat pesimäpaikkoja esimerkiksi variksia vastaan.

Tikat Tikat hyötyvät vanhojen lehtipuiden säästämisestä rantametsissä. Siikalahden rannoilla on tikoille sopivia lehtipuuvaltaisia metsiköitä, joista löytyy riittävän paksuja runkoja pesäkoloja varten. Vedenpinnan nosto lisäisi todennäköisesti kosteutta myös rantametsissä, mikä suosii tikkoja, sillä todennäköisesti lahoavan lehtipuun määrä kasvaa.

Pensaikkojen varpuslinnut Pensaikkojen varpuslinnuista arvokkaimpia lajeja ovat sirkkalinnut ja kerttuset. Pensaikkoja alueella on runsaasti, eikä pensaikoiden poisto muutamin kohdin vaaranna lajien esiintymistä alueella.

4.4 Kunnostustoimien vaikutus muihin eläimiin

Toimenpiteet parantavat ja monipuolistavat sudenkorentojen elinympäristöä, erityisesti toukkavaiheille sopivien alueiden määrä kasvaa.

Myös lepakoille, erityisesti vesisiipalle, sopivien saalistusalueiden määrä kasvaa vesialueen lisääntyessä.

Yhteenveto kunnostustoimien vaikutuksesta luontoarvoihin on esitetty taulukossa 9.

Taulukko 9. Esitettyjen toimenpiteiden arvioidut vaikutukset. 0=ei vaikutusta tai todennäköisesti ei vaikutusta, ++ = parantaa merkittävästi luontotyypin tai lajin elinoloja. + = parantaa jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja. -- heikentää merkittävästi luontotyypin tai lajin elinoloja. - = heikentää jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja. .. toimenpide ei kohdistu lajiin tai luontotyyppiin. Veden- Ruoppaus Vesikasvilli Rantaniityn Huomautuksia pinnan ja keino- suuden raivaus tai nosto saaret poisto äestys Luontotyypit Vaihettumissuot ja rantasuot ++ - 0 - Vedenpinnan nosto kosteuttaa + ...... Metsäluhdat rantaluhtia ja osin Boreaaliset lehdot ...... myös rantametsiä Kasvit Hentonäkinruoho (EN) + +- +- .. Ruoppauksissa ja vesikasvillisuuden Notkeanäkinruo (EN) + +- +- .. poistossa on riskinä Kalvasärviä + +- +- .. harvalukuisten lajien Jouhivita (NT) + +- +- .. yksilöidenkin poisto, mutta toisaalta lajit Hentovita + +- +- .. hyötyvät Keltahierakka (EN) 0 + .. + huomattavasti, jos dominoivat lajit poistetaan. Linnut Kuikka Gavia arctica (D) ...... Vesi- ja lokkilinnut hyötyvät Kaakkuri Gavia stellata (D, ST) ...... vedenpinnan Mustakurkku-uikku Podiceps auritus (D) ++ ++ + .. nostosta ja uusista Kaulushaikara Botaurus stellaris (D, ST) + - .. +- vesialueista

Laulujoutsen Cygnus cygnus (D) + + +- + Ruskosuohaukka, Pikkujoutsen Cygnus ccolumbianus (D) + + +- + kaulushaikara, kurki ja rantakanat Metsähanhi Anser fabalis (U) + + +- + menettävät Valkoposkihanhi Branta leucopsis (D) + + +- + ruoppauksissa hieman sopivaa + ...... Lapasotka Aythya marila (VU) pesimäbiotooppia, Mustalintu Melanitta nigra (ST) ...... mutta vedenpinnan nosto estää + ...... Uivelo Mergus albellus (D) ruovikon liian Mehiläishaukka Pernis apivorus (D, ST) ...... kuivumisen ja on Merikotka Haliaeetus albicilla (D, VU) + ...... lajeille eduksi

Ruskosuohaukka Circus aeruginosus (D, ST) + - .. +- Puolisukeltajasorsat Sinisuohaukka Circus cyaneus (U) + .. .. + hyötyvät myös rantaniittyjen Niittysuohaukka Circus pygargus (D) + .. .. + avaamisesta, koska Maakotka Aquila chrysaetos (D, VU) ...... ne usein laiduntavat niityillä. Samoin + .. .. + Kiljukotka Aquila clanga (D, RE) kahlaajat ja Kalasääski Pandion haliaetus (D, ST) + + + .. pensastasku hyötyvät niityistä Tuulihaukka Falco tinnunculus (ST) ...... +

Ampuhaukka Falco columbarius (D, VU) ...... Muuttohaukka Falco peregrinus (D, EN) ...... Taulukko jatkuu…

Veden- Ruoppaus Vesikasvilli Rantaniityn Huomautuksia pinnan ja keino- suuden raivaus tai nosto saaret poisto äestys Teeri Tetrao tetrix (ST) ...... + Kurki hyötyy Pyy Bonasa bonasia (D) ...... vedenpinnan Luhtahuitti Porzana porzana (D) ++ + .. +- noususta Pikkuhuitti Porzana parva (D) ++ + .. +- rantasoille.

Kääpiöhuitti Porzana pusilla (D) ++ + .. +- Kahlaajille Ruisrääkkä Crex crex (D, ST) ...... + vedenpinnan nosto on positiivinen vain, Liejukana Gallinula chloropus (VU) + ++ +- .. jos se samalla luo Kurki Grus grus (D) ++ .. .. + uusia matakasvustoisia +- .. .. ++ Kapustarinta Pluvialis apricaria (D) märkiä luhta-alueita Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus (ST) +- .. .. ++ ruokailuun. Suokukko Philomachus pugnax (D) +- .. .. ++ Kahlaajat hyötyvät selkeästi rantaan Punakuiri Limosa lapponica (ST) +- .. .. ++ tehdyistä niityistä, Mustapyrstökuiri Limosa limosa (EN) +- .. .. ++ jotka sopivat niille erinomaisesti Liro Tringa glareola (D) +- .. .. ++ ruokailualueiksi. Lapinsirri Calidris temminckii (ST) +- .. .. ++ Naurulokin ja Vesipääsky Phalaropus lobatus (D) +-. .. .. + pikkulokin osalta Selkälokki Larus fuscus (VU) + + 0 .. paras keino pesivien lokkilintujen + ++ 0 0 Pikkulokki Larus minutus (D) houkuttelemiseksi Naurulokki Larus ridibundus (VU) + ++ 0 + olisivat matalat Räyskä Sterna caspia (D, VU) + ...... keinosaarekkeet ruopattujen Kalatiira Sterna hirundo (D) + ++ +- 0 avovesialueiden Mustatiira Chlidonias nigra (D, VU) + + +- 0 keskellä.

Turkinkyyhky Streptopelia decaocto (VU) ...... Veden pinnan nosto Turturikyyhky Streptopelia turtur (VU) ...... todennäköisesti kosteuttaa myös Käki Cuculus canorus (ST) ...... rantametsiä, ainakin Huuhkaja Bubo bubo (D) ...... metsäluhtia. Tämä lisää lahopuun ...... Vapuspöllö Glaucidium passerinum (D) määrää mikä suosii Viirupöllö Strix uralensis (D) ...... tikkoja. Lapinpöllö Strix nebulosa (D) ...... Pensastasku ja Suopöllö Asio flammeus (D) ...... + pikkulepinkäinen Käenpiika Jynx torquilla (VU) ...... hyötyvät varpuslinnuista Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos (D, CR) + ...... selkeimmin Pikkutikka Dendrocopos minor (VU) + ...... ranaluhtien avaamisesta ja Harmaapäätikka Picus canus (ST) + ...... laiduntamisesta. Tunturikiuru Eremophila alpestris (CR) ...... Kangaskiuru Lullula arborea (D) ...... Pensastasku Saxicola rubetra (ST) + .. .. ++ Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus (VU) + + .. .. Pikkulepinkäinen Lanius collurio (D, ST) +- .. .. ++ Kottarainen Sturnus vulgaris (ST) ...... Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes (ST) ...... Taulukko jatkuu…

Veden- Ruoppaus Vesikasvilli Rantaniityn Huomautuksia pinnan ja keino- suuden raivaus tai nosto saaret poisto äestys Muut eläimet Susi Canis lupus (D, EN) ...... Vesialueen lisääminen parantaa Saukko Lutra lutra (D, NT) + + +- 0 sudenkorentojen Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni (D) + .. .. + elinympäristöä ja Vesisiippa Myotis daubentoni (D) + .. .. + lepakoiden saalistusalueita. Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis (D) + + +- + Viherukonkorento Aeshna viridis (D, EN) + + +- + Isokultasiipi hyötyy toimista, jotka Isokultasiipi Lycaena dispar (D, EN) - + .. + lisäävät Helojäärä Obrium cantharinum (VU) ...... keltahierakan esiintymistä. Tummasekoyökkönen Amphipoea crinanensis (VU) ...... Pantterimittari Pseudopanthera macularia (VU) ...... Vajayökkönen Standfussiana simulans (VU) ......

4.5 Yhteenveto kunnostustoimien vaikutuksesta Natura-arvoihin

Esitetyillä kunnostustoimilla on positiivinen vaikutus Siikalahden pohjoisosan linnustoon. Muista eläimistä kunnostustoimet parantavat sudenkorentojen elinympäristöä ja lisäävät lepakoille sopivia saalistusalueita.

Myös kasvillisuus ja luontotyypit pääosin hyötyvät kunnostus toimista, eivätkä toimenpiteet aiheuta Natura- luontotyypeille merkittävää heikennystä. Vesitilavuuden nosto parantaa todennäköisesti uhanalaisten vesikasvilajien elinolosuhteita.

5 Tiedottaminen

Ympäröiville alueille saattaa olla vaikutusta lähinnä pohjapatojen rakentamisella ja vesitalouden muutoksilla. Näistä lähetetään tiedote jo suunnitteluvaiheessa kunnostusalueen naapurikiinteistöille sekä niille kiinteistöille, joihin kunnostustoimet voivat vaikuttaa. Heiltä pyydetään lausunnot hankkeesta, ja heidän näkemyksensä on tärkeä lupaprosessinkin kannalta.

Töiden aloitusvaiheessa järjestetään yleisötilaisuus, jossa esitellään suunnitelmaa. Kunnostussuunnitelmasta tiedotetaan myös alueen lehdissä ja radiossa.

Kunnostuksen valmistuttua tiedotetaan kunnostusten toteutumisesta sekä seuranta-ohjelmasta. Seuraavina vuosina tiedotetaan kunnostuksen tuloksista.

6 Kunnostuksen seuranta

Kunnostustoimien onnistumista ja vaikuttavuutta tulee seurata seurantaohjelmalla, jossa määritellään seurattavat kohteet (esim. linnusto, veden-laatu, kasvillisuus tms.) ja seurannan menetelmät sekä seurantaväli. Siikalahdella on jo useilla eliöryhmillä seuranta-ohjelmia, joita voidaan soveltaa kunnostusalueen seurantaan. Seurantaohjelmaan suositellaan ainakin seuraavat seurannat:

6.1 Kasvillisuuden seuranta Uhanalaisten kasvien esiintymät kartoitetaan ennen töiden aloittamista. Seurannassa lajien esiintymät tutkitaan uudestaan kunnostuksia seuraavana vuonna. Sen jälkeen seuranta uusitaan joka viides vuosi, ellei ole erityistä syytä tehdä sitä tiheämmin. Myös kasvien seuranta on syytä liittää osaksi koko Siikalahden kasvillisuuden seurantaa.

Hoidon vaikuttavuutta kasvillisuuteen seurataan kasvillisuuskuvioiden ja luontotyyppien seurannalla, johon voidaan käyttää hyväksi ilmakuvia. Ilmakuvaus ja kuvioinnin muutokset tulisi tarkistaa viiden vuoden välein. Kunnostusten jälkeinen sukkessio muuttaa kuvioita, joten kuviokarttaa tulee päivittää säännöllisesti.

Uhanalaisten ja silmälläpidettävien kasvien tai luontotyyppien esiintymisessä mahdollisesti tapahtuvat muutokset seurannan aikana täytyy huomioida heti. Muutokset päivitetään ja samalla tarkistetaan, täytyykö hoitotoimenpiteitä tai alueella liikkumista muuttaa näiden muutosten vuoksi.

6.2 Linnustoseuranta

Toimenpidealueella ei tarvitse tehdä erillistä linnuston seurantaa, vaan seuranta sisällytetään koko Siikalahden linnustonseurantaan. Linnuston seuranta kunnostusalueella tulee tehdä niin, että heti kunnostustoimien päättymistä seuraavana keväänä pesimälinnusto kartoitetaan Siikalahden pesimälinnuston seurantaohjeiden mukaisesti. Sen jälkeen pesimälinnuston laskenta tehdään viiden vuoden välein. Näin pystytään toteamaan kunnostustöiden pitkäaikaiset vaikutukset, jotka saattavat näkyä lajien pesimäkannassa vasta usean vuoden jälkeen.

6.3 Muun eläimistön seuranta

Muuta eläimistöä kunnostusalueella ei seurata intensiivisesti, vaan koko Siikalahden Natura-aluetta koskevien tarpeiden mukaan voidaan selvittää eläinten esiintymistä pohjoisosan kunnostusalueella kunnostusten jälkeen.

6.4 Vedenkorkeuden ja veden laadun seuranta

Vedenkorkeus ja virtaamatiedot selvitetään perusteellisemmin kunnostusten jälkeisenä vuotena. Veden laadun vaihtelua seurataan ottamalla säännöllisesti vesinäytteet patotieltä ja Siikalahden suulta 2-3 kertaa vuodessa muutaman vuoden ajan, sen jälkeen seurantaa voidaan harventaa. Näytteissä verrataan erityisesti ravinteiden määrän kehitystä Siikalahden suualueella ja verrataan veden ravinnemäärään padotulla alueella. Vesinäytteiden otto voidaan yhdistää lähialueen säännöllisiin vesistötarkkailuihin.

7 Toteuttamisaikataulu kustannusarvio Kunnostustöiden kustannuksia on koottu Life CO-OP raporttiin (Mikkola-Roos & Niikkonen 2005). Lopullisiin kustannuksiin vaikuttaa mm. käytettävä kalusto, ruopattavan aineksen laatu sekä kuljetusmatkat. Kustannusten laskennassa on käytetty raportissa esitettyä taulukkoa eri kunnostustoimien hinnoista.

Taulukkoon 10 on koottu arviot kunnostustöiden kustannuksesta Siikalahden pohjoisosassa. Arvio on tehty kuvassa 13 esitettyjen pinta-alojen perusteella. Alueet tulevat kuitenkin todennäköisesti muuttumaan varsinaisessa toteutussuunnitelmassa.

Rantaniityn äestyksen hinta on arvioitu jatkoraivauksen hinnan perusteella. Pensaiden poiston hinta on arvioitu ojitetun rantaniityn penkkojen raivauksen kustannuksesta. Pohjapadon kustannus on karkea arvio, sillä padon kustannuksia saattaa nostaa sen pituus ja hankala rakentamispaikka. Patoon liittyy myös vettymisriskien selvitys.

Taulukko 10. Kunnostuksen toimenpiteet ja niiden arvioidut kustannukset. Lopullisesti varmuus kustannuksista saadaan kun hankkeista on saatu urakoitsijoiden tarjoukset. Toteutusaikataulu riippuu saatavasta rahoituksesta. Pinta-ala km2 Tilavuus m3 Kustannus Hinta Toistuvuus Toteutus- yhteensä vuosi Hankkeiden 7000€/httk 7000€ Kerran 2007- suunnittelu 2008

Pohjapadon 7000€/httk 7000€ Kerran 2007- suunnittelu 2008 Vettymisriskin 7000€/httk 5000€ Kerran 2008 arviointi Pohjadon 15000- Kerran 2009 rakentaminen 30000€

Vesisammalen 0,008 5-8 vuoden 2009 poisto välein 0,011 0,037 0,018 0,005 Yhteensä 0,079 2500€/ha 19750€

Rantaniityn äestys 0,013 500€/ha 650€ 5-8 vuoden 2008 välein

Pensaikon raivaus 0,008 400€/ha 400€ 5-8 vuoden 2008 välein

Ruoppaus 0,012 10 vuoden 2009 välein 0,01 Yhteensä 0,022 17600- 3€/m3 52800- 22000 66000€

Linnuston 2000€ *) 2007- seuranta Kasvillisuuden 2000€ *) 2007- seuranta Vesistön seuranta 2000€ *) 2007-

Kaikki yhteensä 113600- 141800€ *) Ennen kunnostuksia, vuosi kunnostusten jälkeen, ja sitten 5-vuoden välein

Kuva 14. Siikalahden pohjoisosan mahdollisia kunnostusalueita, joiden perusteella on laskettu suuntaa-antavat kustannukset taulukkoon 10.

Kiitokset

Tuula Kurikka on ohjannut työtä ja antanut käyttöömme Siikalahden aineistot. Sirkka Virrankoski ja Jussi Alho ovat auttaneet Siikalahden aineiston käsittelyssä. Lisäksi Hanna ja Janne Aalto sekä Jari Kontiokorpi ovat auttaneet linnustoselvityksissä ja kertoneet näkemyksiään Siikalahden linnuston ongelmista.

Kirjallisuus Blomqvist, S. 1982. Ekologiska bedömningsgrunder för mudd- och muddertipping. Naturvårdsverket, rapport 1613. 113 s.

Hagemeijer, E. J. M. & Blair, M. J. (eds). 1997: The EBCC atlas of european breeding birds: their distribution and abundance. T.& AD poyser. Lontoo.

Kauppi, Marja. 2003. Siikalahden veden laadun seurantatulokset 2002–2003. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, julkaisematon raportti. 3 s + liitteet.

Kauppila, T. 2006: Parikkalan Siikalahden pintasedeimenttitutkimus. - Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti.

Koskimies, P. 1999: Siikalahden linnusto. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 98. 137 s.

Käärmeniemi, T. & Leivonen, J. 1983. Ruoppausten vesistövaikutukset. Vesihallituksen monistesarja 213: 1-44.

Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa – Life CO-OP –hankkeen tulokset. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149.

Lakso, E. 2004: Järven vedenpinnan nosto. – Teoksessa Ulvi, T. & Lakso, E. 2004: Järvien kunnostus. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 114.

Nieminen, M. & Sundell, P-R. 2002: Siikalahden isokultasiipiselvitys 2002. – Metsähallitus.

Niikkonen, T. 2006:Parikkalan Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelma. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C3.

Nummi, P. & Väänänen, V-M. 2000. Vedennosto sorsien ympäristön hoidos-sa. Teoksessa Nummi, P. & Väänänen , V-M. (toim.) Riistanhoito. Met-sälehtikustannus.

Nurminen, L. 2005. Miksi paljaaksi parturointi ei kannata? Vesikasvien merkitys rehevän järven veden laadulle. Vesistökunnostuspäivät 31.8.2005, esitelmä.

Parkko, P, Väänänen, V-M. & Lammi, E. 2005: Kaulushaikaraseuranta onnistui yli odotusten – Suomessa 1000 reviiriä. – Linnut vuosikirja 2005:4-8.

Saukkonen, P. 2006: Parikkalan Siikalahden kalastoselvitys. – Metsähallitus, tutkimusraportti.

Vauhkonen, M. 2005: Parikkalan Siikalahden kasvisto- ja kasvillisuusseurannat 2004-2005. – Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, Mikkeli.

Viinikkala, J., Mykkänen, E. & Ulvi, T. 2004. Ruoppaus. Julk. Ulvi, T. ja Lakso, E. (toim.) 2005. Järvien kunnostus. Suomen ympäristökeskus, ympäristöopas 114. s. 301-308. ISBN 951-37-4337-3.

Wikholm, M. 2002. Simpelejärven ja Siikalahden kuormitushistoria. Julkaisematon raportti. Metsähallituksen luonnonsuojelun arkisto, Savonlinna. 4 s.

Yrjölä, R., Rusanen, P. & Mikkola-Roos, M. 2005: Kunnostusmenetelmät. Teoksessa: Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa – Life CO-OP –hankkeen tulokset. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149.

Yrjölä, R., Aalto, H., Aalto, J. & Kontiokorpi, J. 2006: Siikalahden linnusto vuosina 2002 – 2004. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 163.

Liite 1. Kasvillisuuskuviot

Tulkitut kasvillisuuskuviot. Selite: 0 = avovesialueet, muut Metsäalueet: 300700 = Lehtomaiset kankaat 300703 = Käenkaali-mustikkatyyppi 300704 = Käenkaali-talvikkityyppi 300902 = Käenkaali-oravanmarjatyyppi 301009 = Imikkä-lehto-orvokkityyppi 301100 = Keskiravinteiset kosteat lehdot 301102 = Hiirenporras-käenkaalityyppi

Suot: 400201 = Terveleppäluhdat 400202 = Hieskoivuluhdat 400203 = Pajuluhta 400206 = Korteluhta 400207 = Ruoko- ja kaislaluhta 400208 = Sara- ja ruoholuhta 400501 = Luhtaneva (välipintainen)

Vesikasvillisuus: 610100 = Ruovikkokasvillisuus 610103 = Järviruoko-osmankäämiyhdyskunnat 610105 = Järvikorteyhdyskunnat 610300 = Ruohovaltainen ilmaversoiskasvillisuus 620000 = Kellulehtikasvillisuus 620200 = Palpakkovaltainen kellulehtikasvillisuus 640203 = Sahalehtikasvustot 8140200 = Ojat

Liite 2. Siikalahden koekalastusten saaliit.

Taulukko 1. Siikalahden katiskakoekalastuksen saalis, kalojen keskipaino ja keskipituus kalalaji saalis g biomassaosuus keskipaino g saalis kpl keskipituus cm kokonaissaaliista % ahven 826 0,6 118 3 19,6 hauki 1263 0,9 421 3 36,7 ruutana 72730 49,5 350 208 23,8 suutari 72090 49,1 515 140 32,6 yhteensä 146909 100 415 354 27,4

Taulukko 2. Sokkiiselän suualueen katiskakoekalastuksen saalis, keskipaino ja keskipituus kalalaji saalis g biomassaosuus keskipaino g saalis kpl keskipituus cm kokonaissaaliista % ahven 1891 4,4 8,0 236 9,7 hauki 8861 20,7 1108 8 53,5 lahna 5388 12,6 1078 5 44,0 suutari 26388 61,7 825 32 36,6 särki 189 0,4 11 18 11,1 säyne 17 0,0 17 1 12,0 yhteensä 42734 100 142 300 14,4

Taulukko 3. Sokkiiselän koekalastuksen saalis kalalajeittain yhdeksällä Nordic-koeverkolla, kalojen keskipituus ja keskipaino kalalaji saalis g biomassaosuus keskipaino g saalis kpl keskipituus cm kokonaissaaliista % ahven 1542 2,3 11 232 6,9 hauki 1297 2,0 324 4 28,0 kiiski 245 0,4 3,4 73 6,8 kuha 554 0,8 139 4 22,8 lahna 5006 7,5 53 95 14,1 ruutana 34273 51,6 612 56 28,7 salakka 373 0,6 3,7 102 8,2 suutari 12796 19,3 800 16 36,9 särki 10269 15,5 17 600 11,7 säyne 63 0,1 21 3 13,0 yhteensä 66418 100 56 1185 11,6

Liite 3. Siikalahden pohjoisosan maastomittaukset.

Kuva 1. Luhta-alueiden pinnankorkeudet Suomen Salaojakeskus Oy:n mittausaineistosta.

Kuva 2. Luhta-alueiden turvekerrosten paksuus (pinnasta kovaan maahan) Suomen Salaojakeskus Oy:n mittausaineistosta.

Kuva 3. Veden pinnan tasot syyskuussa 2006 Suomen Salaojakeskus Oy:n mittausaineistosta. Kuvaan on piirretty silmämääräisesti arvioiden punaiset katkoviivat, jotka kuvaavat karkeasti kohtia, joissa veden tasossa tapahtuu muutos.

Kuva 4. Veden syvyys(m) pinnasta kovaan pohjaan Siikalahden pohjoisosassa syyskuussa 2006 Suomen Salaojakeskus Oy:n mittausaineistosta.

Kuva 5. Humuksen paksuus (m) vesialueilla syyskuussa 2006 Suomen Salaojakeskus Oy:n mittausaineistosta.

PARTNERS IN BIRD PROJECT

Estonia Haaslava municipality, Alatskivi Municipality, Vara Municipality Finland Metsähallitus, Municipality of Rantasalmi, Rantasalmi Institute of Environmental Education, Municipality of Parikkala, Regional Council of South Karelia Germany State Agency for Nature and Environment Schleswig-Holstein Latvia Talsi District Council, Liepaja District Council Lithuania Marijampolé State Forestry Enterprise, Nature Heritage Fund, State Service for Protected Areas, Lithuanian State Department of Tourism, Žuvintas Biosphere Reserve, Alytus District Municipality, Marijampolé Municipality, Lazdijai District Municipality, Meteliai Regional Park Sweden County Administration Board of Västra Götaland, County Administration Board of Östergötland, Swedish Environmental Protection Agency, Skövde University College, Municipality of Falköping, Municipality of Mariestad, Municipality of Skara, Municipality of Skövde, Municipality of Töreboda, Municipality of Motala, Municipality of Mjölby, West Sweden Tourist Board, East Sweden Tourism Council

BIRD PROJECT IS PARTLY FINANCED BY FUNDS OF BALTIC SEA REGION INTERREG III B NEIGHBOURHOOD PROGRAMME