sign in sign up
<<
Home , Arnold van Mill, Astrid Varnay, Bernd Weikl, Ekkehard Wlaschiha, Ferdinand Frantz, Franz Crass

Parsifalin levytykset

Wieland Wagnerin vuonna 1951 tekemää -ohjausta esitettiin Bayreuthissa vuoteen 1973 asti, ja lähes puolet tässä artikkelissa mainituista levytyksistä on äänitetty sen eri esityksissä. Kuvan esitys on vuodelta 1971, ja myös se on levytetty. (Kuva: 1971)

Parsifalista on julkaistu CD:llä ainakin kuorot ovat aina olleet erittäin tasokkaita. Hermann Levin tempoja oopperan 34 levytystä, joista ilmeisesti seitsemän Tästä kiitos kuuluu Wilhelm Pitzille ja kantaesitykessä. Kaikki yhdeksän levy- studiossa äänitettyjä. Joidenkin vanhojen hänen seuraajalleen Norbert Balatschille. tystä ovat erittäin onnistuneita, erityisesti levytysten kohdalla ei ole aivan varmaa, Tärkein henkilö Parsifalissa on kapelli- 50-luvun alussa tehdyt myös laulajien onko ne tehty studiossa vai elävän ylei- mestari. Joistakin levytyksistä voi huo- osalta. Myöhemmät laulajakaartit ovat sön edessä. Jotkut saattavat myös olla mata, että keskinkertaisesti lauletusta, epätasaisempia. Jotkut ovat kyllä kyseen- studio- ja live-äänitteiden välimuotoja, suuren maestron johtamasta esityksestä alaistaneet Knappertsbuschin taidot sillä ns. studiolivejä. Aivan kaikkia levytyksiä on mahdollista nauttia. Päinvastaisesta perusteella, että hän ei ollut yleensä en ole kuullut, lähes kaikista kuitenkin tapauksesta taas ei oikein. harjoittanut johtamiaan esityksiä. osia. Otin listalle mukaan myös video- Parsifalin levytykset voidaan jakaa Knappertsbuschin pitäessä taukoa julkaisuja sekä muutaman levytyksen, kahteen lajiin: Hans Knappertsbuschin vuonna 1953, Bayreuthin Parsifal- jotka on julkaistu vain LP:nä. CD- (6, 7, 11, 12, 14, 15, 18-21) johtamiin esitykset johti (9), joka julkaisua odotellessa niitä kannattaa etsiä ja muihin. Knappertsbusch johti Bayreut- oli Knappertsbuschin kanssa erittäin käytettyjä levyjä myyvistä kaupoista. hin Parsifalit vuosina 1951-64. Väliin jäi huonoissa väleissä. Olen pitänyt Kraussin Uusia Parsifal-levytyksiä ei ole ilmes- vain kesä 1953. Wieland ei samana vuonna levyttämää Ringiä jollain tynyt yli kymmeneen vuoteen, vanhojen pitänyt saksalaiseen romanttiseen perin- tavalla liian kevyenä, enkä odottanut esitysten taltiointeja kylläkin. Useimmat teeseen kuuluvasta paatoksellisuudesta hänen Parsifalil- studiolevytykset on tehty 1970-80- ja massiivisuudesta. Olikin yllättävää, taan paljoakaan. luvuilla. että hän valitsi ensimmäisille Bayreuthin Silti se nousi no- Wagnerin väitetään Ringin ja Tristanin festivaaleille kapellimestariksi Knapperts- peasti suosikkieni jälkeen tajunneen, että hän oli vaatinut buschin, joka oli tuohon aikaan yli kuu- joukkoon. Krauss laulajilta liikaa. Parsifalissa ei olekaan denkymmenen ja edusti juuri tuota van- oli kapellimesta- yhtään Tristanin kaltaista mahdotonta hasaksalaista tyyliä. Hyvä näin, sillä rina Knapperts- roolia. Viidessä suurimmassa roolissa on Knappertsbuschin yhdeksän levytettyä buschin vasta- silti kaikissa omat vaikeutensa. Näiden Parsifalia ovat monessa suhteessa ylittä- kohta. Hänen roolien lisäksi oopperassa on melkoinen mättömiä. Ensimmäisissä levytyksissä temponsa ovat joukko pikkurooleja. Tärkeään rooliin tempot ovat hitaita, mutta "Kna" onnis- nopeita ja tyyli nousee myös kuoro, jolla on ensimmäises- tuu silti pitämään jännitteen yllä. Myö- tehokkaan dra- Teksti: sä ja kolmannessa näytöksessä erittäin hemmät ovat nopeampia, ja viimeisten maattinen. Silti Robert Storm paljon laulettavaa. Erityisesti Bayreuthin tempot ovat itse asiassa hyvin lähellä hänkin onnistuu 18 Wagneriaani saamaan aikaan erittäin vaikuttavan ole paljoa kehumista. Wolfgang kokonaisuuden. Erityisesti toinen Wagnerin myöhempi ohjaus on il- näytös on yksi jännittävimmistä meisesti ollut saatavilla hyvin lyhyen kuulemistani. ajan. Se ei ilmeisesti poikkea juuri- Knappertsbuschin kuoleman kaan aiemmasta, mutta kapellimes- jälkeen halusi tari sekä Am- hänen tilalleen täysin erilaisen fortasia ja Klingsoria esittävät Falk kapellimestarin, joka johtaisi ke- Struckmann ja vyellä otteella, nopeilla tempoilla tekevät siitä vähän kiinnostavam- ja epäromanttisella tyylillä. Pierre man. Boulezin (22,25) Parsifal on nopein James Levinen johtaman kautta aikojen, ja tässä tapauksessa Bayreuth-esityksen (36) laulajat ovat vauhti ei ole hyvä asia. Kaikki yk- osittain samoja kuin Steinin, eivätkä sityiskohdat jäävät huomaamatta, paljonkaan mielenkiintoisempia. Sen eikä minkäänlaista tunnelmaa pääse sijaan Levine on nykyisten Wagner- syntymään. Jotkut ovat pitäneet kapellimestarien joukossa aivan omaa tätä tulkintaa hyvinkin merkittä- luokkaansa. Hitaat tempot ja jykevä vänä, vaikka Clemens Krauss oli ote muistuttavat Knappertsbuschista. johtanut nopean ja kevyen Parsifalin Toisaalta Levine tarjoaa useita jän- jo paljon aiemmin. Merkittävänä nittäviä yksityiskohtia. Hänen Par- erona näissä esityksissä on se, että sifalinsa on harras ja kaunis. Harmi, Kraussin tulkinnassa on järjen lisäksi ettei tätä esitystä ole julkaistu vi- myös tunnetta. On tavallaan ym- deolla, sillä Götz Friedrichin ohjaus märrettävää, että Boulezin tulkintaa on varmasti hieno. Dvd:llä on sen on pidetty merkittävänä aikana, sijaan julkaistu Levinen Metropo- jolloin kaikki tunteisiin liittyvä on litanissa johtama, Otto Schenkin leimattu sentimentaaliseksi hö- ohjaama ja laulajien osalta paljon lynpölyksi. Toivottavasti tämä kiinnostavampi esitys (39). Se ei ole tunteettomuuden aika on siirty- Ohjaaja Wieland Wagner ja kapellimestari Hans aivan yhtä Hollywood-tyyppinen mässä menneisyyteen. Boulezilta on Knappertsbusch, joiden yhteisistä Parsifal-esityksistä kuin Schenkin ohjaama Ring-dvd, julkaistu Parsifalit vuosilta 1966 ja peräti yhdeksän on julkaistu levyllä. vaan muistuttaa 1800-luvun tyyliä. -70. Kuulin nettiradiosta hänen Ensimmäisessä ja kolmannessa viimekesäisen Parsifalinsa, joka oli selvästi , jonka ohjauksia on näytöksessä ei ole ohjauksellisesti mitään aiempia kiinnostavampi. tapana haukkua. Itse pidin kovasti hänen todella erityistä, mutta toinen näytös on Näiden Boulezin esitysten välillä Par- hyvin realistisesta Mestarilaulajat- värikästä ja kaunista katsottavaa. Levine sifalia on Bayreuthissa johtanut sekalai- videostaan, mutta hänen Parsifalissaan ja Metropolitanin orkesteri ovat levyttä- nen joukko kapellimestareita. Videolla ei ole oikeastaan mitään kiinnostavaa. neet Parsifalin myös studiossa (40). Hie- julkaistu Horst Steinin rutiininomaisesti Lavastus näyttää ensimmäisessä ja kol- man synteettisen kuuloisesta orkesteri- johtama esitys (32) on mitäänsanomat- mannessa näytöksessä kelvolliselta, toi- soinnista huolimatta tämä bel canto - tomimpia kautta aikojen. Esityksen ohjasi sessa melko rumalta. Laulajissakaan ei tyyppisen laulajakaartin kanssa tehty

Diskografia: Metropolitan Orchestra Chor und Sinfonieorchester Parsifal: and Chorus des Kölner Rundfunks Klingsor: 1. Kapellimestari: Artur Bodanzky Kapellimestari: Richard Kraus Kundry: Mödl Amfortas: Martial Singher (1. ja 3. näytös) & Erich 4.1949 Ääni korkeuksista: Titurel: Fred Destal Leinsdorf (2. näytös) Live-äänitys, mono Graalin ritarit: Walther Fritz, Gurnemanz: Alexander Kipnis , New York Gebhardt, JGCD 0012-4 Werner Faulhaber Parsifal: René Maison 15.4.1938 Knaapit: , Elfriede Klingsor: Fritz Krenn Live-äänitys, mono 5. Wild, Günther Baldauf, Gerhard Kundry: Marjorie Lawrence MYTO, MCD 982.H013 Amfortas: Rolando Panerai Stolze Ääni korkeuksista: ? Titurel: Dimitri Lopatto Kukkaistytöt: Hildegard Graalin ritarit: Hans Fleischer, 3. Gurnemanz: Boris Christoff Schünemann, Erika Jorge Andronoff Amfortas: Paul Schöffler Parsifal: Africo Baldelli Zimmermann, Hanna Ludwig, Knaapit: Lucy Ritter, Irra Petina, Titurel: Hans Braun Klingsor: Giuseppe Modesti Paula Brivkalne, Maria Lacorn, Hans Fleischer, Luis Santoro Gurnemanz: Kundry: Maria Callas Elfriede Wild Kukkaistytöt: Editha Fleischer, Parsifal: Günther Treptow Ääni korkeuksista: ? Chor und Orchester der Irra Petina, Maria Malberti, Lucy Klingsor: Adolf Vogel Graalin ritarit: Aldo Bertocci, Bayreuther Festspiele Ritter, Emma Brizzio, Yolanda di Kundry: Anny Konetzni Mario Frosini Kapellimestari: Hans Sabato Graalin ritarit: Hugo Meyer- Knaapit: Silvana Tenti, Mití Knappertsbusch Orquesta y Coro del Teatro Welfing, Harald Pröglhöf Truccato Pace, Franco Baldaccini, Festspielhaus Bayreuth Colón di Knaapit: Elisabeth Rutgers, Aldo Bertocci 22.8.1951 Kapellimestari: Sieglinde Wagner, Erich Majkut, Kukkaistytöt: Lina Pagliughi, Live-äänitys, mono Teatro Colón, Buenos Aires Hermann Gallos Renata Broilo, Anna Maria Canali, Naxos, 8.110221-24 22.9.1936 Kukkaistytöt: Emmy Funk, Liliana Rossi, Silvana Tenti, Mití Teldec, 9031-76047-2 Live-äänitys, mono Elisabeth Rutgers, Friedl Rieger, Truccato Pace Quadro, 222185-444 Marston, 53003-2 Judith Hellwig, Ilona Steingruber, Orchestra Sinfonica e Coro di Cantus Classics, CACD Sieglinde Wagner Roma della RAI 5.00237/38 2. Wiener Symphoniker Kapellimestari: Vittorio Gui Amfortas: Friedrich Schorr Chor der Wiener Staatsoper Studiolive-äänitys, mono 7. Titurel: Norman Cordon Kapellimestari: 20.-21.11.1950 Amfortas: George Gurnemanz: Emanuel List 1949 Laulettu italiaksi Titurel: Kurt Böhme Parsifal: Lauritz Melchior Studioliveäänitys, mono Arkadia, 78083 Gurnemanz: Ludwig Weber Klingsor: Arnold Gabor Cantus Classics, CACD Cantus Classics, CACD Parsifal: Wolfgang Windgassen Kundry: 5.00297/98 5.00237/38 Klingsor: Hermann Uhde Ääni korkeuksista: Doris Doe MYTO, MCD 954.136 Opera d'Oro, OPD-1236 Kundry: Martha Mödl Graalin ritarit: George Melodram, MEL 36041 Ääni korkeuksista: Ruth Siewert Cehanovsky, Louis d'Angelo 4. Opera Magic's 6206961 Graalin ritarit: , Knaapit: Natalie Bodanya, Helen Amfortas: Heinrich Nillius Verona, 27085/87 Werner Faulhaber Olheim, Giordano Paltrinieri, Karl Titurel: Helmut Fehn Knaapit: Hanna Ludwig, Hertha Laufkötter Gurnemanz: 6. Töpper, Gerhard Unger, Gerhard Kukkaistytöt: Susanne Fischer, Parsifal: Bernd Aldenhoff Amfortas: George London Stolze Irra Petina, Helen Olheim, Hilda Klingsor: Robert Blasius Titurel: Kukkaistytöt: , Erika Burke, , Doris Doe Kundry: Martha Mödl Gurnemanz: Ludwig Weber Zimmermann, Hanna Ludwig,

Wagneriaani 19 levytys on mielestäni ehkä viimeisten laisen ja Valkyyrian kaltaisissa dramaatti- pellimestareilla, mutta eivät ehkä eroa 20 vuoden paras Wagner-levytys. semmissa oopperoissa. Parsifalistakin hän kovinkaan paljon totutusta. Johtihan Ennen Levinea ovat huomattavia stu- tekee selvästi oopperamaisen eikä sellais- Knappertsbuschkin usein Parsifalia melko dio-Parsifaleja johtaneet Sir ta puoli-oratoriota, jollainen se on joi- hitaasti. Knappertsbuschista eroaa Goo- (27), (29), Rafael denkin kapellimestarien johtamana. Poi- dallin äärimmäinen pikkutarkkuus. Hä- Kubelik (30) ja Sir Reginald Goodall kakuorolle sävelletyt osuudet ovat tosiaan nen levytystään kannattaa kuunnella jos (35). Soltia on usein syytetty dramaat- poikakuoron esittämiä, mikä on levytyk- haluaa huomata Parsifalin pienimmätkin tisten yksityiskohtien ylikorostamisesta sissä yllättävän harvinaista. Tämä lisää yksityiskohdat. kokonaisuuden kustannuksella. Minä tunnelmaa, mutta vähentää entisestään Rafael Kubelikin Wagner- kaipaan dramaattisimmissa kohdissa kun- naisten osuutta tässä oopperassa. Soltin studiolevytysten kohtalo tuntuu olevan non meteliä, joten Soltin tyyli on usein orkesterissa, Wienin filharmonikoissa ei omituinen: hän levytti Nürnbergin mes- miellyttänyt minua paljonkin. On yllät- ollut yhtään naissoittajaa. Kuulemma tarilaulajat vuonna 1967 ja Parsifalin 1980. tävää, että tämäntyyppinen kapellimes- naiset olisivat tehneet soinnista vähem- Molemmat ilmestyivät vasta parikym- tari onnistuu huomattavasti paremmin män yhtenäisen. Fakta vai pelkkää mies- mentä vuotta myöhemmin. Molempia Parsifalissa kuin esim. Lentävän hollanti- sovinismia? sopii parhaiteen kuvaamaan sana "laadu- Herbert von Karajanille Parsifal on kas". Kumpikin on johdettu vakuuttavas- selvästi pyhää musiikkia, enkä todella- ti ja laulettu hienosti, mutta mitään kaan sano tätä negatiivisessa mielessä. todella jännittävää ja persoonallista niissä On vaikea löytää jylhemmän kuuloista ei ole. Mestarilaulajiin tällainen persoo- Parsifalia kuin tämä. Toisaalta taas toisen nattomuus sopii ilman muuta paremmin näytöksen toinen kohtaus on harvinaisen kuin Parsifaliin. Samalla tavalla laaduk- herkkä ja kaunis. Levytys on erittäin kaita ovat myös Rudolf Moraltin (3) ja persoonallinen, muttei silti sellaista omi- Richard Krausin (4) vuonna 1949 teke- tuista musiikillista masturbaatiota kuin mät levytykset sekä Eugen Jochumin jotkut Karajanin myöhäistuotantoon (13, 26) johtamat esitykset. kuuluvat levytykset. Levyttäessään Par- (37) pitää peri- sifalin livenä 1960-luvun alussa (16), aatteessa esityksen hyvin kasassa, mutta Karajan oli juuri siirtynyt pois dramaat- saa vain suurimmat kohokohdat tuntu- tisesta varhaiskaudestaan ja aloittanut maan edes jollain tavalla kiinnostavilta. ns. kamarimusiikillisen kautensa (Karajan Barenboimin johtaman videoversion itse inhosi tätä nimitystä). Tämä esitys (38) ohjasi Harry Kupfer, joka ohjaa tuntuukin minusta vähän liian kevyeltä, myös Suomen kansallisoopperan tämän- vaikka siinäkin on monia hienoja kohtia. keväisen Parsifal-produktion. Reginald Goodallin Wagneriaanit Ääneltään melko epämääräisiä histo- tuntevat parhaiten hänen hienosta, vaik- riallisia äänitteitä ovat Fritz Buschin kakin äärimmäisen hitaasta englannin- johtama esitys Buenos Airesin Teatro kielisestä Ringistään. Goodallin Parsifal Colònista vuodelta 1936 (1) sekä vuonna on saksankielinen, mutta tyylillisesti 1938 Metropolitanissa taltioitu esitys Clemens Krauss samantapainen kuin hänen Ringinsä. (2), jossa ensimmäisen ja kolmannen (Kuva Lim M. Lain kokoelmasta) Tempot ovat hitaampia kuin muilla ka- näytöksen johtaa Artur Bodanzky ja

Paula Brivkalne, Maria Lacorn, Kundry: Martha Mödl Live-äänitys, mono Hertha Töpper Ääni korkeuksista: Maria von Walhall Eternity, WLCD 0070 Kukkaistytöt: Ilse Hollweg, Chor und Orchester der Ilosvay Friedel Pöltinger, Paula Lenchner, Bayreuther Festspiele Graalin ritarit: Gene Tobin, Theo 11. Dorothea Siebert, Jutta Vulpius, Kapellimestari: Hans Adam Amfortas: Elisabeth Schärtel Knappertsbusch Knaapit: Hetty Plümacher, Gisela Titurel: Chor und Orchester der Festspielhaus Bayreuth Litz, Hugo Kratz, Gerhard Stolze Gurnemanz: Josef Greindl Bayreuther Festspiele 1952 Kukkaistytöt: Rita Streich, Erika Parsifal: Wolfgang Windgassen Kapellimestari: Hans Live-äänitys, mono Zimmermann, Hetty Plümacher, Klingsor: Knappertsbusch Archipel, ARPCD 0112-4 Anna Tassopoulos, Gerda Kundry: Martha Mödl Festspielhaus Bayreuth Wismar, Gisela Litz Ääni korkeuksista: Hetty 19.8.1956 8. Chor und Orchester der Plümacher Live-äänitys, mono Amfortas: Hans Hotter Bayreuther Festspiele Graalin ritarit: Gene Tobin, Theo Golden Melodram, GM 1.0062 Titurel: Lubomir Vichegonov Kapellimestari: Clemens Adam Arkadia CDMP 435 Gurnemanz: Krauss Knaapit: Hetty Plümacher, Gisela Parsifal: Festspielhaus Bayreuth Litz, Hugo Kratz, Gerhard Stolze 13. Klingsor: Gerhard Pechner 1953 Kukkaistytöt: Ilse Hollweg, Amfortas: Kundry: Margaret Harshaw Live-äänitys, mono Friedel Pöltinger, Hetty Titurel: Alois Pernerstorfer Ääni korkeuksista: Archipel, ARPCD 0171-4 Plümacher, Dorothea Siebert, Gurnemanz: Ludwig Weber Graalin ritarit: Emery Darcy, Osie Jutta Vulpius, Gisela Litz Parsifal: Wolfgang Windgassen Hawkins 10. Chor und Orchester der Klingsor: Hermann Uhde Knaapit: Genevieve Warner, Amfortas: George London Bayreuther Festspiele Kundry: Martha Mödl Mildred Miller, Paul Franke, Gabor Titurel: Lubomir Vichegonov Kapellimestari: Hans Ääni korkeuksista: ? Carelli Gurnemanz: Hans Hotter Knappertsbusch Graalin ritarit ja knaapit: Hetty Kukkaistytöt: , Lois Parsifal: Festspielhaus Bayreuth Plümacher,Gisela Litz,Jutta Hunt, Herta Glaz, Anne Bollinger, Klingsor: Lawrence Davidson 5.8.1954 Vulpius,Tommaso Paula Lenchner, Margaret Kundry: Live-äänitys, mono Frascato,Giuliano Ferrin Roggero Ääni korkeuksista: Jean Madeira Golden Melodram, GM 1.0053 Kukkaistytöt: Itze Olberg, Frieda Metropolitan Opera Orchestra Graalin ritarit: James Böttinger, Hetty Plümacher, and Chorus McCracken, Osie Hawkins 12. Dorothea Siebert, Jutta Vulpius, Kapellimestari: Fritz Stiedry Knaapit: Genevieve Warner, Amfortas: Dietrich Fischer- Gisela Litz Metropolitan Opera, New York Mildred Miller, Paul Franke, Gabor Dieskau Orchestra Sinfonica e Coro di 12.4.1952 Carelli Titurel: Hans Hotter Roma della RAI Live-äänitys, mono Kukkaistytöt: Lucine Amara, Gurnemanz: Josef Greindl Coro voci Bianche di Roma Archipel, ARPCD 0065-4 Maria Leone, Herta Glaz, Heidi Parsifal: Ramón Vinay della RAI Krall, , Margaret Klingsor: Kapellimestari: 9. Roggero Kundry: Martha Mödl 29.3.1956 Amfortas: George London Metropolitan Opera Orchestra Ääni korkeuksista: Martha Mödl Live-äänitys, mono Titurel: Josef Greindl and Chorus Graalin ritarit: , Living Stage, LS 40 35 169 Gurnemanz: Ludwig Weber Kapellimestari: Fritz Stiedry Alfons Herwig Parsifal: Ramón Vinay Metropolitan Opera, New York Knaapit: Paula Lenchner, 14. Klingsor: Hermann Uhde 17.4.1954 Elisabeth Schärtel, Alfred Pfeifle, Amfortas: Eberhard Wächter

20 Wagneriaani toisen äänitteiden ystävien kan- (myös 23). Molemmat nattaa kuunnella cd, jolla esitykset ovat nopeita ja Alfred Hertz, Karl Muck ja energisiä. Itse asiassa olisi Wagner johtavat ehkä ollut järkevämpää, jos Parsifalia (Naxos Historical Bodanzky ja Leinsdorf 8.110049-50). Hertz oli juuri olisivat vaihtaneet osia, se kapellimestari, joka en- sillä Bodanzkylla on tai- simmäisenä johti Parsifalin pumusta suoranaiseen Metropolitanissa ja sai tällä kaahaukseen. Buschin teolla Wagnerin suvun vihat esityksessä kuoro laulaa päälleen. Tällä levyllä on ilmeisesti italiaa (sanoista hänen vuonna 1913 johta- on mahdotonta saada sel- mansa orkesterisarja. Karl vää), ja oopperaa lyhen- Muck aloitti uransa jo neltiin melkoisesti. Met- Wagnerin kuoleman aikoi- ropolitanin esitys on peri- hin, ja johti Bayreuthissa aatteessa täydellinen, vuosina 1901-30. Vuosina mutta siitä puuttuu 10-30 1927-28 hän äänitti siellä ja sekuntia aina seitsemän Berliinissä kohtauksia Par- minuutin välein. Toinen sifalista, mukaanlukien lähes näytös on julkaistu erikseen koko kolmannen näytöksen. paremmalla äänellä. Muck on ilman muuta mer- Oudoin tapaus Parsifal- kittävimpiä Wagner- levytysten joukossa on kapellimestareita kautta ai- Vittorio Guin (5) johtama kojen. Oikeastaan häntä voi italiankielinen radiotalti- pitää hidastempoisen, mutta ointi. Gui tunnetaan aivan silti jännittävän Parsifal- erilaisen musiikin johta- tyylin luojana. Hänen joh- jana, ja välillä tuntuu siltä, tamansa ensimmäisen näy- kuin hän johtaisi Aidaa töksen transformaatiomu- eikä Parsifalia. Tästä huo- siikki on ainoa levytys, jolla limatta esitys on mielen- voi kuulla Wagnerin Parsi- kiintoisella tavalla per- falia varten teettämät soonallinen. Ennen kaik- Filosofi Heinrich von Thode (Wagnerin tytärpuolen Danielan puoliso), Graalin kellot. Kellot tu- kea siinä on kaksi loistavaa kapellimestari Karl Muck ja festivaalijohtaja hottiin toisen maailmanso- laulajaa, Boris Christoff (Kuva Wolf Siegfried Wagnerin kirjasta The Albums) dan aikaan. Cd:llä on lisäksi ja Maria Callas. Oopperaa Siegfried Wagnerin johtama lyhennettiin tässäkin esityksessä. suurina Parsifal-kapellimestareina, mutta Pitkäperjantain ihme. Arturo Toscaninia, Wilhelm Furt- heidän johtamanaan on julkaistu vain wängleria ja Richard Straussia on pidetty muutamia kohtauksia. Historiallisten

Titurel: Josef Greindl Witzmann, Dorothea Siebert Majdan 25.6.1961 Gurnemanz: Jerome Hines Chor und Orchester der Graalin ritarit: Emano Lorenzi, Live-äänitys, mono Parsifal: Bayreuther Festspiele Kostas Paskalis Golden Melodram, GM 1.0049 Klingsor: Toni Blankenheim Kapellimestari: Hans Knaapit: Liselotte Maikl, Kundry: Régine Crespin Knappertsbusch Margareta Sjöstedt, Erich Majkut, 19. Ääni korkeuksista: Maria von Festspielhaus Bayreuth Amfortas: George London Ilosvay 5.8.1960 Kukkaistytöt: , Titurel: Graalin ritarit: Fritz Uhl, Donald Live-äänitys, mono Hilde Güden, Biserka Cvejic, Gurnemanz: Hans Hotter Bell Gala, GL 100.655 Annelise Rothenberger, Gerda Parsifal: Knaapit: , Scheyrer, Margareta Sjöstedt Klingsor: Gustav Neidlinger , Harald Neukirch, 16. Chor und Orchester der Wiener Kundry: Irene Dalis Gerhard Stolze Amfortas: Gustav Neidlinger Staatsoper Ääni korkeuksista: Ursula Boese Kukkaistytöt: Lotte Schädle, Titurel: Silvio Maionica Kapellimestari: Herbert von Graalin ritarit: Niels Möller, Gerd Friedel Pöltinger, Hildegard Gurnemanz: Boris Christoff Karajan Nienstedt Schünemann, Dorothea Siebert, Parsifal: Sándor Kónya Wiener Staatsoper Knaapit: Sona Cervená, Ursula Gertraud Prenzlov, Elisabeth Klingsor: Georg Stern 1.4.1961 Boese, Georg Paskuda, Gerhard Schärtel Kundry: Live-äänitys, mono Stolze Chor und Orchester der Graalin ritarit: Rinaldo Pelizzoni, RCA, 7 4321 61950 2 Kukkaistytöt: Gundula Janowitz, Bayreuther Festspiele G. Morresi Opera d'Oro, OPD-1169 , Else-Margrete Gardelli, Kapellimestari: Hans Knaapit: C. Foti, Stefania Malagu, Dorothea Siebert, Rita Bartos, Knappertsbusch M. Ferrara, A. Merculiali 18. Sona Cervená Festspielhaus Bayreuth Kukkaistytöt: Montserrat Amfortas: George London Chor und Orchester der 1958 Caballé, U. Kerp, S. Will, C. Titurel: Ludwig Weber Bayreuther Festspiele Live-äänitys, mono Lorand, H. Koch, M. Graf Gurnemanz: Hans Hotter Kapellimestari: Hans Golden Melodram, GM 1.0058 Coro ed orchestra del Teatro Parsifal: Jess Thomas Knappertsbusch alla Scala Milano Klingsor: Gustav Neidlinger Festspielhaus Bayreuth 15. Kapellimestari: André Cluytens Kundry: Irene Dalis 1962 Amfortas: Thomas Stewart Teatro alla Scala Milano Ääni korkeuksista: Ursula Boese Live-äänitys, stereo Titurel: David Ward 1960 Graalin ritarit: Niels Möller, David Philips, 464 756-2 Gurnemanz: Josef Greindl Live-äänitys Ward Parsifal: Hans Beirer HUOM! Julkaistu vain LP:nä Knaapit: , Claudia 20. Klingsor: Gustav Neidlinger Hellmann, Georg Paskuda, Amfortas: George London Kundry: Régine Crespin 17. Gerhard Stolze Titurel: Ludwig Weber Ääni korkeuksista: Ruth Siewert Amfortas: Eberhard Wächter Kukkaistytöt: Gundula Janowitz, Gurnemanz: Hans Hotter Graalin ritarit: Wilfried Krug, Titurel: Tugomir Franc Anja Silja, Claudia Hellmann, Parsifal: Wolfgang Windgassen Theo Adam Gurnemanz: Hans Hotter Dorothea Siebert, Rita Bartos, Klingsor: Gustav Neidlinger Knaapit: Claudia Hellmann, Ruth Parsifal: Fritz Uhl Elisabeth Schärtel Kundry: Irene Dalis Hesse, Herold Kraus, Harald Klingsor: Walter Berry Chor und Orchester der Ääni korkeuksista: Ruth Hesse Neukirch Kundry: Elisabeth Höngen & Bayreuther Festspiele Graalin ritarit: Hermann Winkler, Kukkaistytöt: Gundula Janowitz, (2. näytös, 2. Kapellimestari: Hans Gerd Nienstedt Ruth Hesse, Ruth-Margret Pütz, kohtaus) Knappertsbusch Knaapit: Ruth Hesse, Margarethe Claudia Hellmann, Elisabeth Ääni korkeuksista: Hilde Rössel- Festspielhaus Bayreuth Bence, Georg Paskuda, Erwin

Wagneriaani 21 äänensä oli muuttunut entistä raskaam- että hän sopi Parsifaliksi myös ulkonäöl- Parsifal maksi, eikä ollut muutenkaan parhaassa tään. Rooli oli hänelle vähän liian ma- mahdollisessa kunnossa. tala, mutta silti hän onnistui siinä huo- Silti myös suurin suosikkini Parsifalin mattavasti paremmin kuin myös liian esittäjistä on nimenomaan raskaan sarjan matalassa Siegmundin roolissa (mistä sankaritenori, (21). Vicker- pahin esimerkki on vuoden 1960 Valkyy- sillä oli hyvin persoonallinen, hieman ria). Windgassenin kuudesta Parsifalista käheäsointinen ääni, jota moni on ensi- ehkä suositeltavin on vuoden 1954 esitys kuulemalta pitänyt rumana. Nuorelta (11), joka on yhä nuorekkaan kuuloinen, pojalta hänkään ei varsinaisesti kuulosta, mutta joka on virheettömämpi kuin ai- mutta hänellä on kykyä suureen herk- emmat. kyyteen, ja hän pystyy eläytymään rooliin Moni pitää Sándor Kónyaa (16, 22, täydellisesti. Vickersin kahdesta muusta 26) maailman parhaana Lohengrinina. Wagner-roolista, Siegmundista ja Tris- Hänellä on erittäin kaunis, hieman ita- tanista on olemassa useita äänitteitä, lialaistyyppinen -ääni, joka sopii sekä studiossa että näyttämöllä tehtyjä. myös Parsifaliin. Hänen Parsifalistaan Parsifalin hän levytti vain kerran, tuntuu puuttuvan hänen Lohengrininsa Bayreuthissa Knap- pertsbuschin johdolla. René Kollo (27) tekee vaikutuksen samanlaisilla tulkinnallisilla kyvyillä, mutta aivan erilaisella äänellä on Wagner- tenoriksi melko kevyt ääni, mutta hän on silti onnistunut hienosti jopa Wolfgang Windgassen sopi Tristanina. Hänen ää- Parsifaliksi myös ulkonäöltään. nensä on aina ollut hie- (Kuva: Bayreuth 1951) man soinniton, mutta kuulostaa Soltin levy- Oopperan nimirooli on melko kaukana tyksessä erittäin nuo- Siegfriedin ja Tristanin kaltaisista raskaan rekkaalta, ja on kuin sarjan sankaritenorirooleista. Enemmän luotu Parsifalin rooliin. kuin näitä rooleja, hän muistuttaa poi- Wolfgang Windgas- kaansa Lohengrinia. Todella dramaattisia sen (6, 7, 11, 13, 20, 23) kohtia on vain vähän, ja rooli liikkuu on varmasti maailman melko matalalla. Parsifal on lavalla lähes levytetyin Wagner- koko oopperan ajan, mutta on äänessä tenori. Hänen äänensä ei vain melko pienen osan siitä. Jotkut erityisemmin miellytä raskaimmat sankaritenoriäänet ovat mie- minua, varsinkaan uran lestäni tässä roolissa vähän liikaa. Yksi loppupuolella tehdyissä esimerkki tästä on Ramòn Vinay, sinänsä levytyksissä. Sen sijaan hieno taiteilija ja yksi suurimmista Tris- 50-luvun alussa ääni oli taneista. Vuonna 1953 (9) hän onnistui hyvin nuorekas, ja esi- vielä Parsifalina kohtalaisesti, mutta tykset kuulostavat jän- kolme vuotta myöhemmin (12) hänen nittäviltä. Kuvista näkee, Myös Simson kuului Jon Vickersin suurimpiin rooleihin.

Wohlfahrt Knappertsbusch Gurnemanz: Hannelore Schulz-Picard, Guido Kukkaistytöt: Anja Silja, Sylvia Festspielhaus Bayreuth Parsifal: Wolfgang Windgassen Fabbris, Nereo Ceron Stahlmann, Sieglinde Wagner, 13.8.1964 Klingsor: Víctor de Narké Kukkaistytöt: Rosetta Pizzo, Dorothea Siebert, Rita Bartos, Live-äänitys, mono Kundry: Régine Crespin Rosanna Lippi, Hannelore Schulz- Sona Cervená Golden Melodram, GM 1.0004 Ääni korkeuksista: Carmela Picard, Marisa Salimbeni, Gisela Chor und Orchester der Giuliano Neuner-Chionsini, Rina Pallini Bayreuther Festspiele 22. Graalin ritarit: Eduardo Kapellimestari: Kapellimestari: Hans Amfortas: Thomas Stewart Ferracani, Walter Maddalena Teatro La Fenice, Venezia Knappertsbusch Titurel: Kurt Böhme Knaapit: Africa de Retes, 16.4.1970 Festspielhaus Bayreuth Gurnemanz: Josef Greindl Sensaud, Virgilio Tavini, José Live-äänitys, stereo 24.7.1963 Parsifal: Sándor Kónya Crea Mondo Musica, MFOH 10411 Live-äänitys, mono Klingsor: Gustav Neidlinger Kukkaistytöt: Myrtha Garbarini, Golden Melodram, GM 1.0034 Kundry: Astrid Varnay María Altamura, Africa de Retes, 25. Ääni korkeuksista: Ruth Hesse Silvia Baleani, Susana Rouco, Amfortas: Thomas Stewart 21. Graalin ritarit: Hermann Winkler, Isabel Casey Titurel: Amfortas: Thomas Stewart Gerd Nienstedt Orquesta y Coro del Teatro Gurnemanz: Franz Crass Titurel: Heinz Hagenau Knaapit: Ruth Hesse, Elisabeth Colón di Buenos Aires Parsifal: Gurnemanz: Hans Hotter Schärtel, Dieter Slembeck, Erwin Kapellimestari: Erich Leinsdorf Klingsor: Donald McIntyre Parsifal: Jon Vickers Wohlfahrt Teatro Colón, Buenos Aires Kundry: Klingsor: Gustav Neidlinger Kukkaistytöt: Anja Silja, 24.10.1969 Ääni korkeuksista: Marga Kundry: Barbro Ericson Dorothea Siebert, Lily Sauter, Rita Live-äänitys Höffgen Ääni korkeuksista: Ruth Hesse Bartos, , Sona Living Stage, LS 1043 Graalin ritarit: , Graalin ritarit: Hermann Winkler, Cervená Bengt Rundgren Gerd Nienstedt Chor und Orchester der 24. Knaapit: Elisabeth Knaapit: Ruth Hesse, Sylvia Bayreuther Festspiele Amfortas: Hubert Hofmann Schwarzenberg, Sieglinde Lindenstrand, Dieter Slembeck, Kapellimestari: Titurel: Walter Hagner Wagner, Dieter Slembeck, Heinz Erwin Wohlfahrt Festspielhaus Bayreuth Gurnemanz: Arnold van Mill Zednik Kukkaistytöt: Anja Silja, Liselotte 1966 Parsifal: René Kollo Kukkaistytöt: , Rebmann, Else-Margrete Gardelli, Live-äänitys, mono Klingsor: Georg Stern Margarita Kyriaki, Inger Paustian, Dorothea Siebert, Rita Bartos, Golden Melodram, GM 1.0037 Kundry: Amy Shuard Dorothea Siebert, Wendy Fine, Sylvia Lindenstrand Ääni korkeuksista: ? Sieglinde Wagner Chor und Orchester der 23. Graalin ritarit: Augusto Pedroni, Chor und Orchester der Bayreuther Festspiele Amfortas: Theo Adam Bruno Tessari Bayreuther Festspiele Kapellimestari: Hans Titurel: Víctor de Narké Knaapit: Edda Piccinini, Kapellimestari: Pierre Boulez 22 Wagneriaani jumalaista hehkua. Tavallaan tämä kyllä parhaista. Myös René Maison (1) oli sopii roolitulkintaan, Parsifalhan on yk- parhaimmillaan laulaessaan kevyemmän sinkertainen nuorukainen eikä poikansa pään sankaritenorirooleja. Hänen tulkin- kaltainen romanttinen sankari. Saattaisin tansa ehkä jää vähän liikaa pelkäksi silti arvostaa tätä esitystä enemmän jos kauniiksi lauluesitykseksi. en olisi kuullut Kónyaa ensin Lohengri- Siegfried Jerusalemin (32, 33, 37, 39) nina. En ole kuullut häntä vuoden 1960 pohjimmiltaan melko kevyt ääni on kär- levytyksessä, jossa hänen pitäisi olla par- sinyt liian raskaiden roolien laulamisesta. haimmillaan. Parsifaliin ääni kyllä sopii, ja periaatteessa Wagnerin rooleista juuri Parsifal sopii se on parhaimmillaan vuonna 1981 Stei- mielestäni parhaiten Placido Domingon nin/Wolfgang Wagnerin videotaltioin- (40) laulettavaksi. Kónyan tapaan sointi nissa (32). Silti myöhempien aikojen on lyyrinen, mutta ääni on silti melko hieman karskimman kuuloiset esitykset suuri, ja siinä on tarvittavaa syvyyttä. miellyttävät minua enemmän. Videoilla Tulkinnallisesti Domingon esitykset ovat huomaa myös aivan selvää näyttelijän- olleet vähän vaihtelevia, mutta hänen taitojen kehitystä. Edellä mainitun vide- Parsifalinsa onnistuu tässä suhteessa. on pökkelömäisestä (tosin rooliin sopi- Domingon saksasta on tapana valittaa, vamman ikäisestä) Parsifalista on 11 mutta minua se ei juurikaan häiritse. Sitä vuotta uudemmassa Metropolitan-dvd:ssä paitsi monien arvostettujen amerikka- kehittynyt oikeasti kiinnostava roolihah- laislaulajienkaan ääntämys ei ole yhtään mo. parempaa. Olin aiemmin nähnyt Poul Elmingin James King (25, 30) ja Set Svanholm (38) Kupferin Valkyyria-videossa, jossa (10) olivat on äänellisesti ja teknisesti pidin häntä melko raivostuttavana Sieg- erinomaisia sankaritenoreita, joilta kai- mundina. Parsifalista hän tekee saman paisi enemmän tulkinnallisuutta. Placido Domingo Parsifalina ohjaajan kanssa sympaattisen, tavallaan oli 70-luvulla erittäin Bayreuthissa. (Kuva: Performing Arts hauskan tulkinnan. Laulaminen sujuu lupaava nuori sankaritenori. Hän ei ollut Library / Clive Barda) kohtalaisesti. Tosin välillä huomaa, että teknisesti täydellinen laulaja, mutta hä- Elming on oikeasti baritoni, josta on nellä oli erittäin komea, baritonaalinen paljon paremmin. Hieman epävarma hän hieman väkisin tehty sankaritenori. tenoriääni. Alkava Parkinsonin tauti tosin on. Samantapainen on myös War- Lauritz Melchiorin (2) narsistinen aikaan hänen äänensä lähes täydellisen ren Elsworth (35). Africo Baldelli (5) pullistelu ei mielestäni sovi Parsifalin tuhon. (Väitteet, joiden mukaan rock- oli keskinkertainen spinto-tenori, jonka rooliin. Muutenkin pidän häntä melko musiikin laulaminen olisi tuhonnut Hof- ääni ei oikein riitä Parsifaliin. Bernd yliarvostettuna taiteilijana. Melchiorilla mannin äänen, ovat tietysti pelkkää hö- Aldenhoff (4), Hans Hopf (8) ja Hans oli kuulemma tapana pitkästyä Parsifalin lynpölyä.) Ikävä kyllä useimmat Hofman- Beirer (14, 15) ovat periaatteessa san- esitysten niissä kohdissa, joissa hänellä nin levytyksistä ovat 80-luvun puolelta. karitenoreita, mutta Hopfilla ja Beirerilla ei ollut laulettavaa. Tämän ongelman Karajanin Parsifalissa (29) täystuho oli on sointiongelmia varsinkin korkeiden hän ratkaisi laulamalla kuoron mukana. vasta alkamassa. Hofmannilla on joissa- sävelten kanssa. Aldenhoffin ääni puo- Günther Treptow (3) oli Melchioria kin kohdissa selviä vaikeuksia, mutta lestaan huojuu, ja sävelkorkeudet ovat seuranneen sukupolven harvoja todellisia toisaalta jotkut kohdat kuulostavat upeil- välillä erittäin epämääräisiä. heldentenoreita. Hänellä on melko tum- ta. Vuonna 1985 (36) äänestä oli pohja Fritz Uhl (17) jäi 1950-60-luvuilla ma ja lämmin ääni, joka soi kauniisti pudonnut kokonaan pois, ja esitys on Windgassenin varjoon. Aivan raskaim- Parsifalin roolissa. Jotakuta saattaa häiritä huonoin kuulemani Parsifal. mat roolit eivät oikein häneltä onnistu- se, että useimmat hänen vokaaleistaan Jess Thomas (19) tunnetaan Karaja- neetkaan, mutta erityisesti hänen Logen- kuulostavat lähinnä u:n ja y:n välimuo- nin katastrofaalisena Siegfriedinä, mutta sa on parhaita kuulemiani. Myöskään dolta. Parsifalin kaltaiset roolit sujuivat häneltä Parsifalina hän ei jää paljoakaan jälkeen

Festspielhaus Bayreuth 27. Springer Kukkaistytöt: Barbara Hendricks, 1970 Amfortas: Dietrich Fischer- Graalin ritarit: Horst Gebhardt, Jannet Perry, Doris Soffel, Inga Live-äänitys, stereo Dieskau Hermann Christian Polster Nielsen, Audrey Michael, , 435 Titurel: Hans Hotter Knaapit: Elisabeth Breul, Gisela Rohangiz Yachmi 718-2 Gurnemanz: Pohl, Horst Gebhardt, Hans- Berliner Philharmoniker Parsifal: René Kollo Jürgen Wachsmut Chor der Deutschen Oper 26. Klingsor: Zoltán Kelemen Kukkaistytöt: Elisabeth Breul, Amfortas: Thomas Stewart Kundry: Christa Ludwig Regina Werner, Gisela Pohl, Kapellimestari: Herbert von Titurel: Karl Ridderbusch Ääni korkeuksista: Birgit Finnilä Hermi Ambros, Helga Termer, Ilse Karajan Gurnemanz: Franz Crass Graalin ritarit: , Ludwig-Jahns 4.-7., 10.-12. ja 27.-29.12.1979 Parsifal: Sándor Kónya Herbert Lackner Chor und Sinfonieorchester 2.-4.1., 15.4. ja 1.7.1980 Klingsor: Gerd Nienstedt Knaapit: Rotraud Hansmann, des Studiolevytys, stereo Kundry: , , Leipziger Rundfunks Deutsche Grammophon, 413 Ääni korkeuksista: Marga Ewald Aichberger Chor des Berliner Rundfunks 347-2 Höffgen Kukkaistytöt: , Alison Thomanerchor, Leipzig Graalin ritarit: Heribert Hargan, Anne Howels, Kiri Te Kapellimestari: Herbert Kegel 30. Steinbach, Heinz Feldhoff Kanawa, Gillian Knight, Margarita 11.1.1975 Amfortas: Knaapit: Elisabeth Lilowa Live-äänitys Titurel: Schwarzenberg, Sieglinde Wiener Philharmoniker Koch, 3-1348-2 Gurnemanz: Wagner, Rudolf Kniffke, Heinz Chor der Wiener Staatsoper Parsifal: James King Zednik Wiener Sängerknaben 29. Klingsor: Kukkaistytöt: Hannelore Bode, Kapellimestari: Georg Solti Amfortas: José van Dam Kundry: Elisabeth Volkmann, Inger 7.-17.12.1971, 15.-25.3.1972 Titurel: Victor von Halem Ääni korkeuksista: Julia Falk Paustian, Dorothea Siebert, Studiolevytys, stereo Gurnemanz: Kurt Moll Graalin ritarit: Norbert Orth, Wendy Fine, Sieglinde Wagner Decca, 470 805-2 Parsifal: Peter Hofmann Roland Bracht Chor und Orchester der Klingsor: Siegmund Nimsgern Knaapit: Regina Marheineke, Bayreuther Festspiele 28. Kundry: Dunja Vejzovic Claudia Hellmann, Helmut Kapellimestari: Eugen Jochum Amfortas: Theo Adam Ääni korkeuksista: Hanna Holzapfel, Karl Heinz Eichler Festspielhaus Bayreuth Titurel: Fred Teschler Schwarz Kukkaistytöt: Lucia Popp, 1971 Gurnemanz: Ulric Cold Graalin ritarit: Claes Håkan Carmen Reppel, Suzanne Live-äänitys, mono Parsifal: René Kollo Ahnsjö, Kurt Rydl Sonnenschein, Marianne Seibel, Golden Melodram, GM 1.0059 Klingsor: Reid Bunger Knaapit: Marjon Lambriks, Anne Marga Schiml, Doris Soffel Kundry: Gisela Schröter Gjevang, Heiner Hopfner, Georg Chor und Sinfonieorchester Ääni korkeuksista: Ingeborg Tichy des Bayerischen Rundfunks Wagneriaani 23 pitkän linjan veteraani, mutta lauloi silti astmaattinen Hotter kärsi aina heinän- Bayreuthissa 60-luvun loppupuolelle asti. uhasta. Taiteilijana hän kehittyi koko Gurnemanz Hän laulaa jossain määrin vanhanaikai- elämänsä ajan, ja hänen Gurnemanzis- sella tyylillä, hieman melodramaattisesti saan on ainutlaatuista lämmintä tunnel- ja portamentoa käyttäen. Tässä ei minun maa. Äänellisesti näistä esityksistä paras mielestäni ole mitään pahaa, ja esitys on on ensimmäinen, tulkinnallisesti viimei- erittäin vaikuttava. Silti on jälleen yllät- nen. tävää, että tällainen tyyli kelpasi moder- Boris Christoffia ei nykyään varsinai- nisuutta peräänkuuluttaneelle Wieland sesti muisteta Wagner-laulajana, vaikka Wagnerille. hänen ohjelmistoonsa kuului useita Wag- Josef Greindl (4, 11, 14, 15, 22) oli nerin bassorooleja. Hänen Gurneman- niitä harvoja laulajia, jotka lauloivat zinsa (5) on komeasti laulettu, tyyliltään Bayreuthissa sekä natsiaikana että sen jossain määrin teatraalinen. Hänen sak- jälkeen. Hänen Gurnemanzistaan on sankielistä tulkintaansa (16) en ole kuul- julkaistu yksi äänite vuodelta 1949 sekä lut, mutta hänen ääntämystään on sanot- neljä Bayreuth-äänitystä. Greindlin ääntä tu hieman omituiseksi. on usein tapana sanoa rumaksi. Minusta Donald McIntyre (35) on ainoa lau- se on karskilla tavalla ihan komean kuu- laja, joka on levyttänyt sekä Gurneman- loinen ja sopii hienosti joihinkin Wag- nerin rooleihin – ei ehkä parhaiten pyhää rauhaa säteileväksi Gurnemanziksi. Vuonna 1949 (4) hänen äänensä oli erittäin hyvässä kunnossa, ja myös vuo- den 1954 esitys (11) on varsin onnistunut Muut ovat epätasaisempia. Toinen tummasävyinen basso, Gott- Ludwig Weber Gurnemanzina lob Frick (27), onnistui mielestäni hie- (Kuva: Bayreuth 1951) man Greindliä paremmin. Levyttäessään Gurnemanzin, hän oli jo varsinaisesti Gurnemanz on kaikkien aikojen suurim- jäänyt eläkkeelle, ja hänen äänensä oli pia bassorooleja, vaikka ei esiinnykään muuttunut aiempaakin raskaammaksi. toisessa näytöksessä. Draamallisesti hän Tavallaan tämä tekee laulamisesta jossain ei ole erityisen tärkeä hahmo, vaan toimii määrin ongelmallista. Toisaalta taas se ennen kaikkea kertojana. Hänellä on kuulostaa erittäin komealta. Frick muu- monta pitkää kertomusta, jotka suuren ten poikkesi monista syvä-äänisistä bas- taiteilijan esittäminä ovat todella vaikut- solaulajista siinä, että hän oli melko tavia, mutta jotka saattavat vähäisemmän pienikokoinen mies. tulkitsijan laulamina muuttua tylsiksi. Hans Hotterin (11, 17-21) ääni alkoi Näin on käynyt muutamassa levytykses- 1960-luvun alussa muuttua bassobarito- sä. Yhtään huonosti laulettua esitystä en nista oikeaksi bassoksi, jolloin hän siirtyi ole kuullut, ja yleisesti ottaen Gurnemanz Amfortasin ja Kurwenalin kaltaisista on onnistunut levytyksissä erinomaisesti baritonirooleista Gurnemanziin ja Mar- – kuten useimmat muutkin Wagnerin keen. 60-luvulla Hotterin ääni ei ollut bassoroolit. enää kovinkaan kiinteä, ja kuulosti hie- Sodanjälkeisen Bayreuthin ensimmäi- man tukkoiselta. Tähän vaikutta myös nen Gurnemanz oli Ludwig Weber (5, se, että kaikki Bayreuth-esitykset on Alexander Kipnis oli sotienvälisen ajan 6, 7, 9, 13). Hän oli jo tuohon aikaan taltioitu kesällä, jolloin allerginen ja suurin Gurnemanz

Tölzer Knabenchor Studiolevytys, stereo Live-video, stereo Kapellimestari: Janos Kapellimestari: Rafael Kubelik Erato, 2292-45662-2 VHS: Philips 070 410 PAL Ferencsik 5.1980 Ohjaaja: Hans Jürgen Syberberg Magyar Állami Operaház Studiolevytys, stereo Lavastus: Werner Achman 33. 13.2.1983 Arts, 43027-2 Puvut: Veronicka Dorn ja Hella Amfortas: Bernd Weikl Live-äänitys, stereo Walter Gurnemanz: Kurt Moll Laulettu unkariksi 31. DVD (amerikkalaisella Parsifal: HUOM! Julkaistu vain LP:nä Amfortas: Wolfgang Schöne aluekoodilla): Image Klingsor: Hermann Becht (laulu), Armin Jordan (näyttelijä) Entertainment, ID4580CODVD Kundry: 35. Titurel: Hans Tschammer (laulu), VHS: ARTOP1 Orchestre National de France Amfortas: Phillip Joll Martin Speer (näyttelijä) Kapellimestari: Titurel: David Gwynne Gurnemanz: Robert Lloyd 32. 1982 Gurnemanz: Donald McIntyre Parsifal: (laulu), Amfortas: Bernd Weikl Live-äänitys, stereo Parsifal: Warren Elsworth Michael Kutler, Karen Krick Titurel: Matti Salminen HUOM! Julkaistu vain LP:nä Klingsor: Nicholas Folwell (näyttelijät) Gurnemanz: Kundry: Klingsor: Parsifal: Siegfried Jerusalem 34. Ääni korkeuksista: Kathryn Kundry: Yvonne Minton (laulu), Klingsor: Leif Roar Amfortas: Sándor Sólyom-Nagy Harries Edith Clever (näyttelijä) Kundry: Eva Randová Titurel: Ferenc Szalma Graalin ritarit: Timothy German, Ääni korkeuksista: Gertrud Ääni korkeuksista: Marga Gurnemanz: Donald McIntyre William Mackie Oertel Schiml Parsifal: András Molnár Knaapit: Mary Davies, Margaret Graalin ritarit: Paul Frey, Gilles Graalin ritarit: Toni Krämer, Klingsor: András Faragó Morgan, John Harris, Neville Cachemaille Heinz Klaus Ecker Kundry: Katalin Kasza Ackermann Knaapit: Tamara Herz, Hanna Knaapit: Marga Schiml, Hanna Ääni korkeuksista: Eszer Póka Kukkaistytöt: Elizabeth Ritchie, Schaer, Christer Bladin, Michael Schwarz, Helmut Pampuch, Graalin ritarit: Atilla Fülöp, János Christine Teare, Kathryn Harries, Roider Martin Egel Tóth Rita Cullis, Elizabeth Collier, Kukkaistytöt: Britt-Marie Aruhn, Kukkaistytöt: , Knaapit: Ilona Hankiss, Jutta Catriona Bell Jocelyne Chamonin, Eva Carol Richardson, Mari-Anne Bokor, Ferenz Gerdesits, András Welsh National Opera Saurova, Tamara Herz, Hanna Häggander, Margit Neubauer Laczó Orchestra and Chorus Schaer, Gertrud Oertel Chor und Orchester der Kukkaistytöt: Magda Kalmár, Kapellimestari: Reginald Orchestre Philharmonique de Bayreuther Festspiele Katalin Piti, Tamara Takács, Goodall Monte-Carlo Kapellimestari: Ágnes Decsi, Mariá Zémpleni, 17.-25.6.1984 Prague Philharmonic Chorus Ohjaus: Wolfgang Wagner Maria Teresa Uribe Studiolevytys, stereo Kapellimestari: Armin Jordan Festspielhaus Bayreuth A Magyar Állami Operaház EMI, CMS 5 65665 2 29.6., 3. & 6.-9.7. 1981 1981 Ének és Zenekara 24 Wagneriaani zin että Klingsorin. McIntyreä on pi- merkkejä äänen tuhoutumisesta ei ollut detty 70-80-lukujen vastineena Hotte- Amfortas kuultavissa. Londonin omakohtaisesti rille, erityisesti Wotanina. Tästä syystä koetulta kuulostava ahdistus on aina on yllättävää huomata, että hänen ää- erittäin koskettavaa. nensä tuntuu Gurnemanzin roolissa Hans Hotterin laulamana Amfortasin liian ilkeältä. Ongelma on siis sama rooli on ennen kaikkea surumielinen, kuin Greindlillä. Silti McIntyre ja vähemmän raivokas kuin Londonin. Greindl olivat niin suuria tulkitsijoita, Vuonna 1954 hänen äänensä oli par- että heitä kuuntelee mielellään sellai- haimmillaan, ja esitys on yksi tämän sessakin roolissa, jossa he eivät ole suuren taiteiljan hienoimmista. aivan omimmillaan. Todellinen yllättäjä on Dietrich Fi- Franz Crass (25,26) ja Matthias scher-Dieskau vuonna 1956 (12). Olen Hölle (37) laulavat teknisessä mielessä ilman muuta eri mieltä niiden kanssa, hienosti, mutta molempien esitykset joiden mielestä Fi-Di:n ei olisi koskaan ovat melko tylsiä. Hölle on mielestäni pitänyt laulaa Wagneria. Periaatteessa onnistunut erittäin hyvin ainakin Hun- hänellä on sankaribaritonirooleihin liian dingina, joten ehkä Gurnemanzin rooli kevyt ääni, mutta olen silti pitänyt hänen oli tuossa vaiheessa liikaa hänelle. Kurwenalistaan ja Reininkulta- John Tomlinson (38) ja Hans Sotin Wotanistaan. Tästä huolimatta uskoin, (32, 35) ovat monien arvostamia lau- että Fischer-Dieskau olisi Amfortasin lajia, jotka eivät ole onnistuneet teke- rooliin liian älyllinen ja asiallinen tul- mään minuun oikein minkäänlaista kitsija. Olin yllättynyt huomatessani vaikutusta. Enpidä heidän äänistään, kuinka täydellisesti hän eläytyy rooliin eikä tulkinnoissakaan tunnu olevan ja esittää sen jopa hienommin kuin Hot- mitään erityistä. Molemmat ovat myös ter ja London. Tämä on yksi suurimmista videolla melko mitäänsanomattomia. George London, ahdistunein Amfortas kuulemistani Wagner-tulkinnoista. Sol- Toisaalta kyllä Tomlinson oli vuonna tin studiolevytys (27) on tyypillisempää 1993 kokematon tässä roolissa, ja olen (Kuva: Bayreuth 1951) Fischer-Dieskauta: hienosti laulettu, mut- kuullut sanottavan, että hän olisi myö- Amfortasin osuus rajoittuu lähes pelkäs- tei onnistu koskettamaan aivan samalla hemmin ollut hyvin vaikuttava. tään kahteen monologiin. Nämä mono- tavalla kuin aiempi esitys. Maailmansotien välisen ajan mer- logit ovat erittäin dramaattista sturm Falk Struckmannille (38) pitää nos- kittävin Gurnemanz oli Alexander und drang -henkistä tuskanhuutoa, joten taa hattua hänen varsin tehokkaasta Kipnis (1). Vuonna 1928 hän lauloi helppoa laulettavaa ne eivät ole. Vaike- suorituksestaan Kupferin ohjaamassa Bayreuthissa Siegfried Wagnerin joh- utta lisää se, että rooli pitää esittää ma- videossa. Nimittäin asento, jossa hänen dolla yhden hienoimmista kuulemistani kuuasennossa. pitää maata, on laulamisen kannalta Pitkäperjantain ihmeestä. Tavallaan se Angstisimman Amfortas-tulkinnan täysin mahdoton. varjostaa hänen sinänsä loistavaa levy- laulaa kanadalainen George London (6, Rolando Panerain (5) Amfortas tystään koko roolista. 7, 9, 10, 18-20). Hän oli yksi Bayreuthin vuonna 1950 oli vasta 24-vuotiaan lau- On hienoa huomata, että yksi suu- suurimmista taiteilijoista, mutta valitet- lajan esitykseksi hämmästyttävän onnis- rimmista Gurnemanzeista – ehkä jopa tavasti hänen uransa katkesi 60-luvun tunut. Panerain urahan on jatkunut vielä suurin – on omalta ajaltamme. Kurt puolivälissä äänihuulten osittaiseen hal- 2000-luvullakin. Moll (29, 30, 39, 40) on aikamme vaantumiseen. Nimestään huolimatta Lähes kaikki Amfortasit ovat hyviä suurimpia laulajia, ja sopii erityisesti hän oli venäläistä sukua, ja hänen ää- laulajia, mutta jopa James Morrisin (40), Gurnemanzin rooliin. Hänen tulkin- nenvärinsä on selvästi slaavilainen. 60- Eberhard Wächterin (17) ja Paul Schöf- nassaan on samanlaista lämpöä ja herk- luvulla Londonin ääni ei ollut enää aivan flerin (3) kaltaiset taiteilijat jäävät tul- kyyttä kuin Hotterilla, mutta ilman yhtä hyvässä kunnossa kuin edellisellä kinnallisesti selvästi jälkeen Fischer- tämän äänellisiä ongelmia. vuosikymmenellä, mutta mitään selviä Dieskausta, Londonista ja Hotterista.

36. Meier Kukkaistytöt: Carola Höhn, Kapellimestari: Amfortas: Graalin ritarit: Kurt Brigitte Eisenfeld, , Ohjaaja: Otto Schenck Titurel: Matti Salminen Schreibmayer, Cornelius Borjaana Mateewa, Elvira 28.3.1992 Gurnemanz: Hans Sotin Hauptmann Dreßen, Laura Aikin Live-video, stereo Parsifal: Peter Hofmann Knaapit: Marianna Rorholm, Staatskappelle Berlin DVD: Deutsche Grammophon Klingsor: Franz Mazura Annette Küttenbaum, Helmut Chor der deutschen Staatsoper 073 032-9 Kundry: Waltraud Meier Pampuch, Peter Maus Berlin Ääni korkeuksista: Ruthild Kukkaistytöt: Edith Wiens, Kapellimestari: Daniel 40. Engert-Ely Constance Hauman, Daniela Barenboim Amfortas: James Morris Graalin ritarit: Michael Pabst, Bechly, Hilde Leidland, Pamela Ohjaaja: Harry Kupfer Titurel: Jan-Hendrik Rootering Matthias Hölle Coburn, Sally Burgess 1992 Gurnemanz: Kurt Moll Knaapit: Ruthild Engert-Ely, Berliner Philharmoniker Live-video, stereo Parsifal: Plácido Domingo Sabine Fues, Helmut Pampuch, Chor der Berliner Staatsoper VHS: Teldec 927883 Klingsor: Ekkehard Wlaschiha Peter Maus Kapellimestari: Daniel Kundry: Kukkaistytöt: Deborah Sasson, Barenboim 39. Ääni korkeuksista: Hitomi Susan Roberts, Monika Schmitt, Joulukuu 1989 sekä tammikuu ja Amfortas: Bernd Weikl Katagiri Alison Browner, Hilde Leidland, maaliskuu 1990 Titurel: Jan-Hendrik Rootering Graalin ritarit: Allan Glassman, Margit Neubauer Studiolevytys, stereo Gurnemanz: Kurt Moll Julien Robbins Chor und Orchester der Teldec, 9031-74448-2 Parsifal: Siegfried Jerusalem Knaapit: Heidi Grant Murphy, Bayreuther Festspiele Klingsor: Franz Mazura Jane Bunnell, Paul Groves, Kapellimestari: James Levine 38. Kundry: Waltraud Meier Anthony Laciura Festspielhaus Bayreuth Amfortas: Falk Struckman Ääni korkeuksista: Hitomi Kukkaistytöt: Heidi Grant 1985 Titurel: Fritz Hübner Katagiri Murphy, Kaaren Erickson, Jane Live-äänitys, stereo Gurnemanz: John Tomlinson Graalin ritarit: Paul Groves, Bunnell, Korliss Uecker, Joyce Philips, 434 616-2 Parsifal: Poul Elming Jeffrey Wells Guyer, Wendy White Klingsor: Günter von Kannen Knaapit: Heidi Grant Murphy, Metropolitan Opera Orchestra 37. Kundry: Waltraud Meier Jane Bunnell, John Horton and Chorus Amfortas: José van Dam Ääni korkeuksista: Rosemarie Murray, Bernard Fitch Kapellimestari: James Levine Titurel: John Tomlinson Lang Kukkaistytöt: Heidi Grant Huhtikuu 1991, kesäkuu 1992 Gurnemanz: Matthias Hölle Graalin ritarit: Peter Bindszus, Murphy, Kaaren Erickson, Jane Studiolevytys, stereo Parsifal: Siegfried Jerusalem Gerd Wolf Bunnell, Korliss Uecker, Gwynne Deutsche Grammophon, 437 Klingsor: Günter von Kannen Knaapit: Efrat Ben-Nun, Elvira Geyer, Wendy White 501-2 Kundry: Waltraud Meier Dreßen, Peter Menzel, Andreas Metropolitan Opera Orchestra Ääni korkeuksista: Waltraud Schmidt and Chorus Wagneriaani 25 joka tuskin miellyttää kaikkia, mutta Kundry jota minä pidän erittäin seksikkäänä. Hänen tulkinnalliset taitonsa olivat lois- tavat, mutta tekniikka ei ollut samalla tasolla. Tästä johtuen hänen esitystensä taso on vaihteleva. Onnistuneimpia ovat ehkä vuosien 1949 (4) ja 53 (9) esitykset. Gwyneth Jonesista (25) voi hyvin pitkälle sanoa samaa. Hänen tekniikkan- sa ja äänensä ovat vaihdelleet kohtalai- sesta kelvottomaan, varsinkin hänen laaja vibratonsa kuulostaa joskus ärsyttä- vältä. Hän pystyy eläytymään esittämiin- sä rooleihin, ja tekee juuri nimenomaan Kundryna suuren vaikutuksen. Lisäpis- Nuori Maria Callas Isoldena teitä epä-oopperamaisista kirkaisuista. Götz Friedrichin ohjaaman Tannhäuser- Mödlin, Meierin ja tavallaan Callasinkin videon nähneet tietävät, että tämä de- tapaan Ludwig oli mezzosopraano, joka neuvemaisen kaunis laulaja oli myös suoriutui monista sopraanorooleista vai- loistava näyttelijä. keuksitta. Brünnhildestä hän kieltäytyi. Muut 60-70-luvulla Bayreuthissa lau- Klingsorin roolin tässä esityksessä lauloi laneet Kundryt eivät ole saavuttaneet hänen silloinen puolisonsa Walter Berry. yhtä suurta mainetta kuin Mödl ja Jones. Kymmenen vuotta myöhemmin Ludwig Tämä ei ole yllättävää, sillä vaikka Irene levytti Kundryn studiossa Soltin johdolla Dalis (18-20), Janis Martin (26) ja Barb- (27). Tuohon aikaan hän oli juuri eron- Martha Mödl, Kundryn ruumiillistuma ro Erikson (21) ovat kelvollisia laulajia, nut Berrystä ja lisäksi kärsi äänellisistä he jäävät pahasti todellisten persoonal- ongelmista. Tämän huomioon ottaen Parsifalin oudoin ja tavallaan kiehtovin lisuuksien jalkoihin. esitys on erittäin onnistunut, vaikka ääni rooli on Kundry. Hahmon tietynlainen Bayreuthin seuraava huomattava ei kuulostakaan aivan yhtä kauniilta kuin skitsofreenisuus johtuu osittain siitä, että Kundry oli Waltraud Meier (35-39). aiemmassa esityksessä. Wagner kokosi hänet useasta Wolfram Vuoden 1985 esityksessä (36) hän nousee 1900-luvun kuuluisimmatWagner- von Eschenbachin Parzival-eepoksessa selvästi muiden solistien yläpuolelle, ja sopraanot Kirsten Flagstad (2), Astrid esiintyneestä henkilöstä. Erikoista on Barenboimin levytyksessä (37) jättää Varnay (10, 22) ja eivät myös se, että Kundryn lähes koko laulu- jälkeensä myös kapellimestarin. Näytte- olleet Kundryn roolissa aivan omimmil- osuus on toisessa näytöksessä, vaikka hän lijäntaitojensa ja upean ulkonäkönsä laan. Nilsson ei esittänyt sitä oopperala- käväisee näyttämöllä jo ensimmäisessä ansiosta hän on vielä parempi nähtynä. valla, ja levytti siitä vain osia. Flagstatilta ja on lavalla koko kolmannen näytöksen Kupferin/Barenboimin videotaltioinnissa on julkaistu koko rooli. Tavallaan hän ajan. Musiikillisesti rooli on ehkä tämän (38) toinen näytös toimii hyvin pitkälle laulaa sen upeasti, mutta silti on selvää, oopperan vaikein, atonaalisuutta lä- juuri hänen karismansa varassa. että Brünnhilden ja Isolden kaltaiset henevää kromatiikkaa on paljon. Usein Jessye Norman (40) on yksi viime roolit sopivat hänelle paremmin. Varnay sopraanolle rooli on liian matala, mezzo- vuosikymmenien loistavimmista laulajis- onnistui häntä paremmin. En varsinai- sopraanolle taas liian korkea. Monet ta, joka valitettavasti ei ole levyttänyt sesti pidä hänen ääntään mitenkään kau- parhaista Kundryista ovat jotain sopraa- äänelleen loistavasti sopivia Brünnhilden niina, mutta Kundryn rooliin se sopii. non ja mezzon väliltä. Parsifalin kanta- ja Isolden rooleja. Hän laulaa kauniilla, Hän pystyy hienosti esittämään hahmon esityksessä kesällä 1882 Kundrya esitti- tummasävyisellä sopraanollaan Kundryn kaikki tunnetilat ja kuulostamaan välillä sopraano Amalie Materna, seuraavassa ehkä paremmin kuin kukaan muu. Ikävä pelottavalta, välillä viettelevältä. Vuonna esityksessä mezzosopraano Marianne kyllä esityksestä puuttuu tulkinta täysin, 1966 hän ei ollut enää aivan parhaim- Brandt. eikä Norman tavoita Kundryn luonnetta millaan, ja ääni kuulostaa joissakin koh- Martha Mödlistä (4, 7, 9, 11-13) tuli millään tasolla. On erikoista, että sama dissa kirkuvalta. 50-luvun Bayreuthissa Kundryn ruumiil- laulaja on tavallaan sekä esityksen vahvin listuma. Hänellä oli persoonallinen ääni, että heikoin lenkki. Samalla tavalla on- nistuu ja epäonnistuu myös kaunisääni- nen Marjorie Lawrence (1). Maria Callas (5) lauloi Wagneria vain uransa alkupuolella, vaikka tämä ohjel- misto olisi ehkä parhaiten sopinut hänen äänelleen uran lopulla. Kundry on ainoa hänen kokonaan levytetty Wagner- roolinsa. Tai oikeastaan vain lähes koko- naan, sillä oopperaa lyhennettiin tässä esityksessä. Vaikka Callas ei ollutkaan kokenut Wagner-laulaja hän onnistui eläytymään tähän rooliin paremmin kuin useimmat muut. Mielestäni Callas oli taiteilijana samantapainen kuin Mödl, ja teknisesti tämän yläpuolella. Karajanin live-äänityksessä (17) Kundryn rooli on jostain syystä jaettu kahdelle laulajalle. Toisen näytöksen toisen kohtauksen, siis Kundryn tärkeim- män osuuden, laulaa Christa Ludwig. Loput laulaa Elisabeth Höngen. Tilanne on hänelle epäkiitollinen, sillä Ludwig on parhaita Kundryn esittäjiä. Mielellään Waltraud Meier, oman aikamme Gwyneth Jones Sieglindenä Höngeniä silti kuuntelee. Brandtin, suurin Kundry 26 Wagneriaani outoa, että jotkut bassot (esim Aage Klingsor Haugland, 31) ovat laulaneet tätä roolia, joka tuntuu bassobaritonillekin liian Klingsorilla on laulettavaa vain viitisen- korkealta. toista minuuttia, mutta roolin dramaat- Zoltan Kélémen (27) on tyyliltään tinen merkitys on niin suuri, että se melko lähellä Neidlingeria, hieman lii- tavallaan tuntuu pidemmältä. Joskus oitellumpi tosin. Myös Toni Blanken- sama laulaja on esittänyt sekä Klingsorin heimin (12, 14) ääni muistuttaa Neid- että Amfortasin roolin, ainakin Her- lingeria ja sopii Klingsorin rooliin täy- mann Uhde (6, 7, 9, 13) teki joskus näin. dellisesti. Tulkinnallisesti hän on melko Yhtään tällaista esitystä ei ole levytetty. vaisu. Itse asiassa Gustav Neidlinger (11, 15, Adolf Vogel (3) ja Robert Blasius 18-22; Amfortas 16) on ainoa laulaja, (4) ovat erinomaisia vanhan koulukun- joka ylipäätään on levyttänyt molemmat nan Klingsoreita. Vogel ei tosin ole tässä roolit. Neidlinger oli yksi suurimmista roolissa aivan yhtä loistava kuin Albe- roistojen esittäjistä kautta aikojen, ja on richina. selvää, että hän on enemmän kotonaan Franz Mazuralla (30, 36, 39) on en- Klingsorina kuin Amfortasina. Hänen simmäisessä levytyksessään ääni erin- Klingsorinsa tuntuu todella nauttivan omaisessa kunnossa, mutta tulkinta on pahuudestaan. Erityisen katkeroituneelta hieman vaisu. 13 vuotta myöhemmin hän ei kuulosta, mitä joku saattaa pitää tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi: virheenä. Olen myös kuullut joidenkin ääni on huonossa kunnossa, mutta tul- pitävän Neidlingeria liian "sarjakuvapa- kinta on erittäin raju. his"-tyyppisenä. Silti hänen esityksensä Ekkehard Wlaschiha (40) on Neid- on niin raju ja vaikuttava, että en oikein Pelottava Hermann Uhde lingerin manttelinperijä Klingsorina ja viitsi valittaa tuollaisesta. (Kuva: Bayreuth 1951) Alberichina, ja nousee selvästi suurimpi- Neidlingerin edeltäjä Bayreuthin Walter Berry yllättää erinomaisella Kling- en joukkoon. Häntä käytetympi tässä Klingsorina oli Hermann Uhde, joka sorillaan. Hän saa aikaan todella ilkeän roolissa tuntuu olevan Günter von Kan- teki tästä roolista vielä pelottavamman. Klingsorin, joka ei jää paljoakaan jälkeen nen (37, 38), jota tylsempää ja huonom- Hänen äänensä ei ole kaunis ja laulutyyli Neidlingeristä ja Uhdesta. min laulavaa Klingsoria on vaikea löytää.. on jossain määrin huutava. Silti hän on Donald McIntyre (25) on ainoa lau- Siegmund Nimsgern (29) ja Gerd Nien- onnistunut loistavasti Klingsorin lisäksi laja, joka on levyttänyt sekä Gurneman- sted (26) tuntuivat hänen jälkeensä myös Lentävänä hollantilaisena ja koh- zin että Klingsorin. Hänen äänenvärinsä kelvollisilta, mutta Uhdeen verrattuna talaisesti Wotanina. sopii mielestäni Klingsoriin, mutta kor- he ovat mitäänsanomattomia. Parhaiten Mozart-baritonina tunnettu keat äänet kuulostavat vaikeilta. On-

Titurel ja muut pikkuroolit Yhteenveto Titurel on Parsifalissa tärkeä taustavai- nistuu tekemään tästäkin roolista to- kuttaja. Hänen lauluosuutensa rajoit- della koskettavan. Lähes kaikki Parsifal-levytykset ovat kiin- tuu muutamaan lauseeseen, jotka mo- Kolmannen knaapin ja Toisen rita- nostavia, ainakin jossain mielessä. Tylsim- nessa esityksessä tulevat näyttämön rin osat ovat suunnilleen samankokoi- pänä pidän Horst Steinin ja Wolfgang takaa tai nauhalta. Monet suuret lau- sia kuin Titurelin. Draamallisesti nämä Wagnerin videoversiota (32), vaikka siinä lajat ovat laulaneet Titurelia uransa hahmot ovat pelkkiä statisteja. ei mitään todella katastrofaalista olekaan. alussa tai lopussa. Martti Talvelan (19), Bayreuthin tärkein knaappilaulaja on Myöskään Barenboimin (37) ja Boulezin Ludwig Weberin (18, 20), Theo Ada- ollut Gerhard Stolze. Hän lauloi kol- (22, 25) levytyksistä en voi väittää pitävän- min (11) ja Matti Salmisen (30, 32, matta (7, 11, 14, 19) ja neljättä knaap- muutamasta hienosta laulajasta huolimatta. 36) kaltaisia suuria taiteilijoita on mu- pia (6, 9, 18) vuosikausia, vaikka oli Knappertsbuschin vuosien 1951-54 (6, kavaa kuunnella tällaisessa pienessäkin samaan aikaan hyvin suosittu Mimen, 7, 11) versioista voi suositella mitä tahansa. roolissa, mutta mitään suurta vaikutusta Logen ja Davidin kaltaisissa suurissa Myöhemmissä laulajat ovat epätasaisempia. ei kukaan heistä pysty tekemään. Oi- rooleissa. Muita huomattavia knaap- Suosikkini on silti vuoden 1964 esitys (21), keastaan ainoa, joka pystyy tähän, on peja ovat Karl Laufkötter (2), Ger- ennen kaikkea Jon Vickersin takia. Vuoden Hans Hotter Soltin levytyksessä (27). hard Unger (7) ja Heinz Zednik (25- 1951 esitys on saatavana monilla levymer- Äänellisesti hän oli tuohon aikaan 27). Toisen graalinritarin roolia esittä- keillä. Joitakin näistä julkaisuista saattaa melko huonossa kunnossa, mutta on- neistä laulajista merkittävin on Theo saada erittäin edullisesti. Knappertsbuschin Adam (9, 11, 15). jälkeen kannattaa kuunnella Clemens Myös ensim- Kraussin täysin erilainen vaikkakin samoja mäisen kukkais- laulajia sisältävä tulkinta (9). tytön roolissa on Studiolevytyksistä suositeltavia ovat Solti ollut useita mer- (27), Karajan (29) ja Levine (40). Ainakin kittäviä laulajia, Soltia voi suositella myös Parsifaliin ensim- esim. Anja Silja mäistä kertaa tutustuvalle. Tähän tarkoi- (18,20-22), tukseen sopii myös Levinen ja Schenkin Montserrat Ca- dvd (39). Sen vastapainoksi kannattaa kat- ballé, Gundula soa Harry Kupferin täysin erilainen ohjaus Janowitz (15, 17, – ehkä mieluummin Suomen kansallisoop- 19) ja Barbara perassa kuin Barenboimin johtamana, mu- Hendricks (29). siikillisesti melko huonona videona (38). Ihastuttavim- Rudolf Moraltin levytys (3) on hieno malta kuulostaa historiallinen taltiointi. Tavanomaisuuksiin Lucia Poppin kyllästyneille suosittelen Vittorio Guin kimmeltävä sop- italiankielistä levytystä (5). Gerhard Stolze ja Lucia Popp kuuluvat Parsifalin raano. pikkuroolien suurimpiin esittäjiin Erityiskiitokset Matti Luukkaiselle. Wagneriaani 27