Filosofinen Aikakauslehti Nro 98 Syksy 3/2018 S. 140 Niin & Näin -Kirjoittajaohjeet

niin & näin filosofinen aikakauslehti nro 98 syksy 3/2018

Pääkirjoitus Elokuvat 3 Antti Salminen 100 Tytti Rantanen, Festivaalin politiikka 102 Tytti Rantanen, Bulle Ogierin Sodankylässä n & n -haastattelu 105 Marja Pallassalo, Oberhausenin 7 Harri Mäcklin, Alphonso Lingis lyhytelokuvajuhlan kokeellisuudet fenomenologian nykyisyydestä ja taiteen voimista Otteita ajasta 111 Jouni Avelin, Pääoman alkua lukemassa Ulkomaailman kirjeenvaihtajat 113 Karoliina Sjö, Rasismin kirjalliset rajat 13 Ilse Aichinger, Peilitarina 115 Anna Huhtala, Kevät 1918 keväällä 2018 – historiaa vai ei? Aika 118 Maria Valkama, Ensyklopedistisen Hegelin äärellä 19 Mikko Pelttari, Antroposeenin merkitykset 123 Mika Pekkola, Marxia päivittämässä 29 Elvira Groza, Eliade pyhän ajallisuudesta 125 Sauli Havu, Arto Laitinen & Arvi Särkelä, 37 Mikko Mankinen, Emmanuel Renault, osallistuva intellektuelli Georges Perecin aikapommit 47 Helinä Ääri, Vanmechelen Kirjat kosmopoliittikanojen ajankohtaisuudesta 53 Johan L. Pii, Meri, ajallisuus, työ 130 Tommi Kakko, Pihlströmin negatiivisen 65 Juho Rantala, Einsteinin ja Bergsonin ajattelun puolustus kiista ajan luonteesta 132 Juha Raipola, Lyytikäinen Krohnista 74 Pauli Tapio, Viisi tapaa olla 134 Päivi Mehtonen, Suomalainen utopia Alaskassa 136 Kai Ekholm, Neuvonen & sananvapaus Artikkeli 138 Tytti Rantanen, Lispectorin opissa 77 Minna Santaoja & Mari Niva, Hyönteissyönnin ﬁlosoﬁa Verkkoartikkelit Essee Juho Rantala, Työstäkieltäytyjäliiton tapaus 89 Ville Lähde, Saatteeksi 90 Chuck Dyke, Carson & Latour Lue lisää: www.netn.f/lehti/niin-nain-318 Kolumni › 98 Saara Hacklin, Nykytaiteen nykyisyydestä 2016, vedos. 2016,

s. 140 niin & näin

Family Trees: Betula pendula (1948–2016), pendula Betula Trees: Family -kirjoittajaohjeet Kansi: IC98: Kansi: niin & näin osoite niin & näin – flosofnen aikakauslehti tämän numeron kirjoittajat PL 730, 33101 Tampere Ilse Aichinger, kirjailija (1921–2016), Jouni Avelin, päätoimittajat kustannustoimittaja, Turku, Chuck Dyke (1938–2018), Kai Jaakko Belt, [email protected] Anna Ovaska, [email protected] Ekholm, professori, FT, Elvira Groza, tutkija, Universitatea Tytti Rantanen, [email protected] Babeș-Bolyai din Cluj-Napoca, Saara Hacklin, FT, amanuenssi, Antti Salminen, [email protected] Nykytaiteen museo Kiasma, Sauli Havu, yhteiskuntatieteiden [email protected] yo., Tampereen yliopisto, Anna Huhtala, FM, tohtoriopiskelija, toiminnanjohtaja Tampereen yliopisto, Tommi Kakko, FT, Helsinki, Tapani Ville Lähde, [email protected] Kilpeläinen, Arto Laitinen, flosofan professori, Tampereen yliopisto, Ville Lähde, tutkija, Lempäälä, Mikko Mankinen, artikkelitoimittaja FM, Ylöjärvi, Päivi Mehtonen, riippumaton kirjallisuudentutkija, Ville Lähde, [email protected] Tampere, Harri Mäcklin, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto, kirja-arvostelut Essi Syren, [email protected] Mari Niva, professori, Helsingin yliopisto, Marja Pallassalo, toimittajat tohtorikoulutettava, Turun yliopisto Mika Pekkola, FT, kääntäjä, Reetta Eiranen, [email protected], Jarkko Halkonen, halkonen. toimittaja, Helsinki, Mikko Pelttari, tiedetoimittaja, Helsinki, [email protected], Tapani Kilpeläinen, [email protected], Johan L. Pii, merimies, Juha Raipola, tutkija, Tampereen Kaisa Kortekallio, [email protected], Risto Koskensilta, yliopisto, Juho Rantala, väitöskirjatutkija, Tampereen [email protected], Jukka Mikkonen, [email protected], Asko Nivala, [email protected], Juho Rantala, [email protected], yliopisto, Tytti Rantanen, väitöskirjatutkija, päätoimittaja, Antti Salminen, [email protected], Maria Salminen, johan.ludwig.pii@ Helsinki, Antti Salminen, Ylöjärvi, Minna Santaoja, gmail.com, Pii Telakivi, [email protected], Tuukka Tomperi, tuukka. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Karoliina Sjö, FM, [email protected], Tere Vadén, [email protected] tohtorikoulutettava, projektitutkija-koordinaattori, Turun yliopisto, ajankohtaistoimitus Elina Halttunen-Riikonen, [email protected] Arvi Särkelä, FT, yliassistentti, Luzernin yliopisto, Pauli Tapio, Noora Tienaho, [email protected] runoilija, Jyväskylä, Maria Valkama, Hämeenlinna, Helinä Ääri, [email protected] FM, tohtorikoulutettava, kotimainen kirjallisuus, Turun yliopisto kuvatoimitus Jaakko Belt, Anna Ovaska & Antti Salminen ulkoasu Mirkka Hietanen, [email protected] toimitusneuvosto Marke Ahonen, Antti Arnkil, Saara Hacklin, Kaisa Heinlahti, Ilona Hongisto, Julian Honkasalo, Hannele Huhtala, on flosofan ammattilaisten ja amatöörien koh- tauspaikka, monialainen asiantuntija-areena, yh- Hanna Hyvönen, Kaisa Häkkinen, Jaakko Hämeen-Anttila, Nora teiskuntakriittinen debattifoorumi ja taidekylläinen kulttuurimakasiini. Vapaaehtoisvoimin Hämäläinen, Antti Immonen, Olli-Jukka Jokisaari, Kimmo Jylhämö, toimitettu, poikkeuksellisen laajaan avustajakuntaan luottava ja etenkin muhkeista teema- Tommi Kakko, Maija Kallinen, Sari Kivistö, Petri Koikkalainen, numeroistaan tunnettu neljännesvuosijulkaisu aloitti 1994. Riitta Koikkalainen, Katve-Kaisa Kontturi, Inkeri Koskinen, Camilla Kotisivut: www.netn.f Kronqvist, Olli Lagerspetz, Arto Laitinen, Kaisa Luoma, Yrsa Neuman, Emilia Palonen, Mikko Pelttari, Sami Pihlström, Olli Tämä lehti on saanut opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea sekä TSV:n kautta tie- Pyyhtinen, Juuso Rahkola, Martina Reuter, H. K. Riikonen, Markku teellisen julkaisutoiminnan avustusta, jota opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Roinila, Petri Räsänen, Sami Syrjämäki, Milla Tiainen, Jarkko S. Tuusvuori ja Milla Törmä on vuonna 2002 aloittanut kirjasarja, jossa on tähän mennessä julkaistu yli 100 nidettä. niin & näin -kirjat on Suomen ainoa flosofaan keskittynyt kus- tilaukset Kestotilaus 12 kk 48 euroa, ulkomaille 52 euroa. tantamo. Sarjassa ilmestyy klassikkokäännöksiä, aikalaisanalyyseja, ajattelutai- Välittäjän kautta lisämaksu. Kestotilaus jatkuu uudistamatta, kunnes to-oppiaineistoja lapsille ja aikuisille sekä esseistiikkaa ja muita vapaan flosofsen muodon taidonnäytteitä. Kirjasarjan päätoimittaja on Tapani Kilpeläinen. tilaaja sanoo irti tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi. Verkkokauppa: www.netn.f/kirjat Määräaikaistilaus 52 euroa. niin & näin ilmestyy neljä kertaa vuodessa. www.flosofa.f ti lau s - ja osoiteasiat on suomalainen flosofnen internet-portaali. Se on toiminut 2007 alkaen ajan- 040-721 48 91, [email protected] kohtaisen tiedon välittäjänä, yhteydenpitokanavana, tienä verkkoflosofaan, johdatuksena suomalaisen flosofan historiaan sekä digitaalisena arkistona. Portaali palvelee sekä tutkijoita että laajaa yleisöä. Sen ovat tuottaneet EFS, ilmoitukset Jukka Kangasniemi, niin & näin sekä Åbo Akademin flosofan oppiaine. [email protected], 040-721 48 91 Filosofa.fn osana toimii jatkuvasti laajeneva flosofan verkkoensyklopedia Logos. Por- ilmoitushinnat 1/1 sivu 500 euroa, puoli sivua 300 euroa, 1/4 taali sisältää suomalaisen flosofan historian digitoituja aineistoja sekä kattavan ruotsin- sivua 200 euroa. Värilisä sisäsivuilla + 20 %. Takasisäkansi 600 euroa, kielisen osion. Portaalitoimitus pitää myös yllä aktiivista tiedotuspalstaa sähköpostilistoi- takakansi/etusisäkansi 700 euroa (sis. väri). Hintoihin lisätään ALV neen sekä kaikkeen puuttuvaa flosofan verkkolokia. Portaalin päätoimittajat ovat Yrsa Neuman ja Tuukka Tomperi. Portaalin toimittaja on 24 %. Elina Halttunen-Riikonen ja Logos-ensyklopedian päätoimittaja on Kalle Puolakka. www.flosofa.f maksut Osuuspankki 573274-251814 julkaisija kustantaja & on myös muuta toimintaa. niin & näin -väki on Eurooppalaisen flosofan seura ry vuosia työskennellyt uuraasti vapaan flosofsen issn 1237-1645 (painettu) sivistys- ja valistustoiminnan saralla. niin & näin järjestää flosofan tutkimuksen ja opetuksen issn 2341-5916 (verkkojulkaisu) seminaareja sekä flosofsia keskusteluja yleisötilaisuuksia. niin & näin tekee yhteistyötä Kultin, SFY:n, Feton, muiden kustantajien ja kulttuuritoimijoiden kanssa. niin & näin on kalen- 25 vuosikerta . terivuoden aikana mukana lukuisissa kulttuuritapahtumissa ja monilla kirjamessuilla. niin & painopaikka Forssa Print näin -toiminnasta vastaa Eurooppalaisen flosofan seura (EFS) yhteyspäällikkönään Jukka Kangasniemi. niin & näin -toiminnasta saa lisätietoa tällä sivulla ja kotisivuilla olevista osoit- Kultti ry:n jäsen teista ja puhelinnumeroista. pääkirjoitus

Antti Salminen

5.7.2018, hieman ennen keskipäivää, Ruotsin ilmavoimien JAS 39 Gripen pommitti metsä- palopesäkettä Taalainmaan Trängsletissä. Vi- deolla operaatio näyttää siistiltä ja näppärältä teknologiselta huippuratkaisulta. Kuin tar- vitsisi2 alleviivata rynnäkköhävittäjällä: Ilmastonmuutosta ei enää torjuta, sitä vastaan joudutaan taistelemaan. Mutta mitä vastaan silloin oikeastaan taistellaan? Vastuutonta grillaajaa? Kädetöntä ilmastopolitiikkaa? Mukavuudenhalua ja luonnonpelkoa? Aurinkoa ja sa- detta ja tuulta? Fossiilisilla polttoaineilla muotoiltua por- varillista itseymmärrystä? Modernin sivilisaation hybristä ja kohtaamatonta varjoa?

On sivilisoitumattomia kulttuureja, mutta ei sivilisaa- tioita vailla kulttuureja. Jos sivilisaatio on etenkin valmiiksi terminaalivaiheesssa, sivilisoitumaton kulttuuri saattaa pystyä tuhoamaan sen pienellä tuurilla ja reip- paalla yhteishengellä. Nykymuotoinen globaalin pohjoisen huipentama elämänmuoto nitistää sitä vastoin inhimillisiä ja ei-inhimillisiä kulttuureja täysin oheisva- hingossa, koskaan niitä kohtaamatta, hävitykseen näh- däkseen oudon osattomana, jatkamalla jokapäiväistä normaaliaan ja vakuuttamalla omaa erinomaista yleis- maailmallisuuttaan. Näin syvä tiedottomuus ja tunnot- tomuus olisi jokseenkin tragikoomista ellei se olisi sivi- lisaatiohistoriallinen farssi. Tai Haavikon sanoin (Runoja matkalla salmen ylitse, 1973): ”Tämän elämänmuodon ylivertaisuuden myöntäminen/ merkitsisi musertavia vel- vollisuuksia.” Näyttää selvältä, että parhaat tieteelliset perusteet

Kuva: Olli-Pekka Tennilä Olli-Pekka Kuva: eivät nykynormaalia horjuta. Tämänhetkinen tieteel-

3/2018 niin & näin 3 pääkirjoitus linen konsensus on fossiilisubjektin dissensus. Vaikkapa litiikka saavat niistä harvoin otetta ja vaikuttavat niihin nyt Suomen ilmastopolitiikka vuonna 2018 on katastro- useimmiten yksin vahingossa. Kun järki ja arkipolitiikka faalisen flegmaattista ja lyhytpinnaisimman talouskasvu- eivät riitä, apuun huudetaan joko taidetta tai uskontoa, unelman ulkopuolella ikiroutaa sulattavaa hulluutta. yleensä edelleen jälkimmäistä. Moinen strateginen hyppy Planetaariset rajat ovat edelleen oma erillinen huoli- edellyttää jo kultivoitunutta epätoivoa, kykyä etsiytyä puheen esineensä kerran vaalikaudessa. Edustuksellisessa järjen rajoille ja usein molempia samanaikaisesti. Hyppy demokratiassa valtio pystyy näköjään tuhoamaan metsää taiteen tai uskonnon puoleen on toki spekulatiivinen, vaikka sitten hävittäjälaivueella, mutta ei osaa olla teke- ja tämän usein myös hyppääjä ymmärtää. Järjen hy- mättä sille mitään. pyssä jätetään ottamatta loogisia askeleita, eikä siitä siksi ole takeita. Uskontoon ja taiteeseen kääntyvä luottaa * edes hetken näistä inhimillisistä kulttuurimuodosteista kenties kummallisimmista löytyvän jonkin pelastavan Faktat tiedetään, mutta niitä ei koeta. Kun niitä ei koeta, voiman, jonkin elävöittävän yhteyden mahdollisuuden – niitä ei tunneta. Kun niitä ei tunneta, niillä on pelkkä tai edes sitten lohtua. tarkoitus vailla elämää ohjaavaa merkityksellisyyttä. Seuraava, ei-eurooppalainen, ei-fossiilinen rationaa- Vailla merkityksellisyyden sitouttavaa kokemusta ih- lisuus vaiko taide uskontona ja uskonto taiteena? Pa- minen kääntyy tuulen mukana, jatkaa yksilöllisten ha- rempia ehdotuksia? Vastauksia on harvoin tarjolla, mikä lujensa ja tarpeidensa palvelemista ja on näin askelta lä- tarkoittaa, että joudutaan tyytymään ratkaisuihin. On hempänä tyydytystä, jota ei koskaan saavuta. arvattavissa, että planetaarisen hätätilan nimissä ratkaisut Faktojen koettumattomuuteen on toki monituisia ovat jo pelottavan piakkoin karhunosin käytännön te- syitä. Voi olla, että modernisoitumisen hidas dynamiitti hokkuuden ja hyödyn sanelemia (vrt. JAS 39 Gripen). todella riitti irrottamaan tiedon kokemuksesta, voi olla, On vaikea päättää, onko tällöin tilanne vai sen ratkaisu- että asiantuntijatiedon instituutioiden äärimmäinen yritys vaarallisempi, niin filosofisesti kuin filosofiattakin. erikoistuminen sai epäilemään perustellun tietämisen uskottavuutta sinänsä. Tai yksinkertaisesti: tietäminen * sattuu, koska se miltei vääjäämättömästi edellyttää niin yksilöllistä kuin yliyksilöllistäkin muutosta. Tai vielä yk- Tässä kiinnostavassa umpikujassa kursailemattoman ih- sinkertaisemmin: yksilö fossiilisubjektina voi kuvitella miskeskeinen ja tuhovoimansa demokratisoinut antro- olevansa itse ainakin hetkellisesti niin voimakas, että sen poseenin korostus on lähinnä vähä-äänisten haudoilla ei vain tarvitse välittää, että se voi riuhtoa rajatta, että tanssimista. Jos tuota universaalia hyvää tarkoittavaa fos- sillä on varaa mahtaa. siilisubjektia ei voi kiittää ylisukupolvisesti kestävän kult- Tai, jälleen, Haavikkoa lainaten (Julkaisematon, tuurin kehittämisestä, kenties sen kohtalon suremiseen 1990-luku): ”Ihminen ei pysty elämään edellytystensä osallistuminen tekee ihmisestä edes vähän paremman? rajoissa. Hän kutsuu sellaista elämää tilapäiseksi eikä Ei tee, tai jos tekee, ainoastaan historiallisen nos- pidä sitä minkään arvoisena. Ja sen mitä ei pidä minkään talgian estetisoimassa hehkussa. Näin siksi, että ihminen arvoisena ihminen kohta tuhoaa. Hän ei tahdo luottaa ei koskaan, hyveellisimmilläänkään, ja kenties vähiten siihen sisäiseen kelloon joka hänessä on ja joka hän on, silloin, ollut vain-ihminen ollessaan ihmis-eläintä, ihmis- tietämättään [...]”. kasvia, ihmis-kiveä, ihmis-valoa, ihmis-tuulta… kaikkea sitä, mikä koskaan ei olisi voinut olla toisin, mutta mikä * luultiin voitavan unohtaa. Touhukas ja fossiilisista polttoaineista huuruavista Toisinaan hybriksen pääpesäke paikallistetaan kullois- talouskasvu-unelmistaan humaltunut ihmis-ihmisaika takin elämäntapaa merkityksellistävien kertomusten ei suostu katsomaan historiallisen tilanteen nostamaan puutteeseen ja yhteiskunnallisten suurten narratiivien pimeään peiliin, ei suostu kohtaamaan väkivaltaista ja virttymiseen. Mutta jos kertomuksilla tosiaan olisi täl- pikkumaista varjoaan ja myöntämään, että valtaapitävä lainen peräti metakognitiivinen supervoima, jos inhimil- nykysivilisaatio on lähes minkä tahansa pitkäjänteisesti liset kokemusrakenteet tosiaan olisivat solmittu tarinal- merkityksellisen kulttuurin negaatio. Tässä ei ole tie- lisin loimilangoin näin syvältä, ikuisen rauhan tila olisi jo tenkään mitään uutta. Eikä mitään, mikä sellaisenaan hyvän aikaa sitten sepitetty Saksassa huolekkaana viran- toistuu. omaistyönä. Kiitollista kyllä historiallinen todellisuus on yksinkertainen kuin psykoosissa punottu nuotta, jonka * monituisuutta pienet kuin suuretkin kertomukset typis- tävät tietoisen surutta. Kertomus ei pelasta siinä missä Toisin sanoen: jos nyt tarpeen on, tarpeen on tulla hy- kartta ei ole alue eikä tulevaisuusskenaario ennusta. viksi esivanhemmiksi. Mene ja tiedä – voi olla, että Tästä huolimatta kulttuuri (kaikissa merkityksissään) esivanhemmiksi-tuleminen on mahdollista vain kulttuu- on kokemuksellisten ytimien moninapaista virtausta, rissa vailla modernia sivilisaatiota, tai siitä huolimatta. ja noiden fokusten liikkuminen on sivilisaatiolle koh- Mitä sen puoleen ”hyvä” tässä tarkoittaa, on elävä ky- talokasta niin hyvässä kuin pahassa. Tiede ja päivänpo- symys ajan myrskyn hiljaisessa silmässä.

4 niin & näin 3/2018 kirjattämän numeron taiteilijat

IC-98 Mira Kankaanranta

Vaikka IC-98:n työskentely on olemuksellisesti Mira Kankaanranta (s.1983) on Saimaan käsitteellistä, ryhmä tunnetaan parhaiten ammattikorkeakoulusta 2012 valmistunut animaatioistaan, jotka yhdistelevät klassista kuvataiteilija. Hän on kotoisin Torniosta piirrosta digitaalisiin tehosteisiin. Töiden mutta asuu ja työskentelee nykyään pitkän keston maisemakuvaukset peilaavat Helsingissä. luonnonhistoriaa inhimilliseen aikajänteeseen ja kutovat myyttisestä, materiaalisesta, ”Erään näyttelyni vieraskirjaan olin saanut faktuaalisesta ja fktiivisestä avoinrakenteista ja viestin: ’Hyvä, erikoinen näyttely, vähän runollista visuaalista kerrontaa. pelkään’. Hymyilyttää. Mutta minäkin vähän pelkään. Se on yksi syy, miksi maalaan. Ja IC-98:n viimeaikainen työskentely käsittelee että elämä olisi jotenkin ymmärrettävämpi ympäristötuhon ja ihmisenjälkeisen maailman ja eheämpi. Ettei se pääni sisällä hajoaisi tulevaisuuden teemoja. Töiden tunnelma ja saisin otteen jostain merkityksellisestä. vaihtelee kriisintajun, melankolian, hyväksynnän Ja koska tykkään öljyvärien tuoksusta ja ja resignoituvan optimismin välillä. Heidän miten se on pehmeää ja sulavaa ja sotkee 2010-luvun loppupuolen työskentelynsä joka paikan.” suhteutuu posthumanistiseen ajatteluun, joka kokee korvata antroposentrisen maailmankuvan ymmärryksellä elollisen ja elottoman luonnon keskinäisriippuvuuksista. Kuva: Noora Isoeskeli Noora Kuva: Kankaanranta Mira Kuva:

3/2018 niin & näin 5 n & n -haastattelu

6 niin & näin 3/2018 n & n -haastattelu

Harri Mäcklin Älä koskaan kieltäydy luentokutsusta Alphonso Lingisin haastattelu Yhdysvaltojen tunnetuimpiin nykyfenomenologeihin lukeutuva Alphonso Lingis (s. 1933) ei ole stereotyyppisen harmaa filosofi: jos hän ei ole tutkimassa uskonnollisia rituaaleja Kaakkois-Aasiassa, hän saattaa olla tanssimassa Rio de Janeiron karnevaalissa, syöttämässä suklaata etiopialaisille paviaaneille tai luennoimassa japanilaisille geishaksi pukeutuneena. Maailmanmatkaajana tunnettu Lingis vieraili keväällä Suomessa, kun hänet kutsuttiin Aalto-yliopistoon pitämään ensimmäinen Juha Varto Endowed Lecture for Research in Visual Art, Philosophy and Pedagogy -luento1. Tapasimme luennon jälkeisenä päivänä nykytaiteen museo Kiasmassa, joka tuntui asianmukaiselta paikalta haastatella myös Maurice Merleau-Pontyn kääntäjänä ansioitunutta filosofia.

ykyisin teidät tunnetaan yhtenä ni- Uranne alkuvaiheissa tulitte tunnetuksi erityisesti mekkäimmistä fenomenologian Emmanuel Levinasin ja Maurice Merleau-Pontyn edustajista Yhdysvalloissa. Millainen teosten kääntäjänä. Miten kiinnostuitte kääntämi- asema mannermaisella ajattelulla oli sestä? Entä miten lähestyitte vaikeiden filosofisten uranne alussa, ja miten itse kiinnos- tekstien kääntämistä? tuitteN fenomenologiasta? Pian sen jälkeen, kun palasin Leuvenista takaisin Yh- Suoritin jatko-opintoni Leuvenissa, Belgiassa, ja tu- dysvaltoihin, Paul Ricœur vieraili yliopistossani. Kysyin tustuin siellä fenomenologiaan. Lähtöni sinne oli oikeas- häneltä, mitä Ranskassa tällä hetkellä tapahtuu, ja hän taan sattumaa – tehdessäni perustutkintoani Chicagossa vastasi, että kaikki puhuvat Levinasin tuoreesta kirjasta Loyolan yliopistossa professorini kertoivat, että se voisi Totalité et infini. Niinpä hankin sen heti käsiini, ja luet- olla minulle sopiva paikka. Palattuani Yhdysvaltoihin en- tuani olin aivan häkeltynyt. Sitten joku yliopistoni pai- simmäinen opetusvirkani oli Pittsburghissa Duquesnen nosta pyysi minua kääntämään sen – en täysin muista, yliopistossa. Siellä oli paljon eurooppalaisia tai Euroopassa miten tämä tapahtui, sillä en tosiaankaan ehdottanut opiskelleita, ja löysin itseni mannermaisesta yhteisöstä. sitä itse – ja niin minulle tarjottiin tarvittavat resurssit Tuolloin, 1960-luvun alkupuolella, mannermainen käännöksen tekemiseen. Sen jälkeen aloin kääntää Mer- ajattelu oli vielä pieni liike Yhdysvalloissa, mutta se oli leau-Pontyn postuumisti julkaistua kirjaa Le visible et kuitenkin olemassa. Yalessa, New Schoolissa ja North- l’invisible. Kiinnostavaa molempien kirjojen kohdalla western-yliopistossa oli muutamia ihmisiä, jotka tutkivat oli, että opin aivan valtavasti niitä tehdessäni. Esimer- fenomenologiaa. Minun yliopistossani oltiin erityisen kiksi Merleau-Pontyn kirja koostuu hyvin fragmentaari- kiinnostuneita Heideggerista. Lisäksi yliopistossani oli sista muistiinpanoista, ja minun piti keksiä, mitä niissä psykologian laitos, jossa otettiin vahvasti vaikutteita yritetään sanoa. Levinasin kirjoitustyyli taas on hyvin fenomenologiasta. Se oli uskoakseni ensimmäinen ja eksentrinen – ranskaksikin se on hyvin erikoista – joten tuolloin kaikkein tärkein fenomenologinen psykologian minun oli tehtävä valtava määrä työtä ymmärtääkseni laitos. Monenlaisia asioita oli käynnistymässä. sitä, ja uskoakseni kehityin ajattelijana käännöstä teh- Nykyään fenomenologian ja eksistentiaalifilosofian dessäni. seuraan (Society for Phenomenology and Existential Phi- Totalité et infini -teosta kääntäessäni epäröin ottaa losophy, SPEP) kuuluu tuhansia jäseniä. Mannermaisen Levinasiin yhteyttä, sillä olen aina ujostellut ihailemieni ajattelun asema yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ei kui- ihmisten lähestymistä. Tein käännöstä Pariisissa, ja löysin tenkaan ole kovin vahva, sillä ihmiset ovat hajaantuneet tekstistä neljä tai viisi lausetta, joiden käännöksestä en ympäri maata, ja he saattavat olla laitoksensa ainoita yksinkertaisesti ollut varma. Niinpä päätin kirjoittaa Le- mannermaisia ajattelijoita. Kaiken kaikkiaan ehkä nel- vinasille kirjeen. Halusin häiritä häntä mahdollisimman jästä tai viidestä yliopistosta voi nykyisin saada tutkinnon vähän, joten lähetin hänelle eräänlaisen monivalintateh- mannermaisesta filosofiasta. Mutta seuran kokouksissa tävän, jossa kysyin, tarkoittaa tämä lause tätä vai tuota,

Kuva: Onni Tuovinen Onni Kuva: on mukava nähdä paljon väkeä. ja hän voisi vain rastia oikean ruudun. Laitoin mukaan

3/2018 niin & näin 7 n & n -haastattelu jopa vastauskirjekuoren ja postimerkin, jotta hänen ei voi sanoa, että ajatteluni muodostaisi yhtenäisen polun. tarvitsisi vaivautua menemään postitoimistoon. Mutta Väittäisin kuitenkin, että kaikki, mitä olen tehnyt, on sitten hän vastasi ja kutsui minut luokseen. Hän oli ihas- liittynyt tavalla tai toisella fenomenologiaan. Opis- tuttava, aivan ihastuttava ihminen – tavallisessa keskuste- kellessani luin Sartrea ja Heideggeria, heidän suuria lussa hän saattoi yhtäkkiä sanoa jotain tavattoman syväl- ideoitaan olemisesta ja ei-mistään, enkä suoraan sanoen listä, mutta hän ei koskaan tehnyt siitä numeroa vaan ke- kokenut oikein ymmärtäväni, mistä he puhuivat. Sitten vensi sanomisiaan jollain jiddishistä käännetyllä vitsillä. aloin ajatella, että jos työstän jotain ilmiötä tarpeeksi Toinen kääntämäni Levinasin kirja, Autrement qu’être kauan, lopulta näen toivottavasti jotain uutta, mitä muut ou au delà de l’essence, oli ensimmäistäkin hankalampi eivät ole nähneet. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että sii- tapaus. Derrida oli kritisoinut Levinasia, että olemisen tähän filosofisessa työssä oikeastaan on kysymys. käsitettä ei voi kiertää, sillä kaikessa on kyse jonkinlai- Olette tunnettu innokkaana matkailijana, ja eri- sesta olemisen tavasta2. Niinpä Levinas ryhtyi jääräpäi- laiset kulttuurit ovat näkyvästi läsnä teoksissanne. syyttään kirjoittamaan kirjaa, jossa ei käytetä kertaakaan Miten matkailu on vaikuttanut ajatteluunne, tai ajat- ”olla”-verbiä. Ranskaksi se onnistuu erilaisilla lauseraken- telunne matkailuun? teilla, mutta kääntäessäni huomasin, että samaa ei voi Jollain hyvin perustavanlaatuisella tavalla olen aina tehdä englanniksi. Niinpä minun oli tuotava ”oleminen” halunnut nähdä maailmaa. Usein ihmiset lopulta kyl- Levinasin tekstiin. lästyvät matkustamiseen, mutta minä en. Uskoisin, että Lähtökohtani kääntämisessä on aina ollut, että lop- matkailuintoni taustalla on lopulta filosofinen intressi. putuloksen pitäisi olla hyvää englantia. Esimerkiksi John Aina kun menen uuteen paikkaan, en halua tietää siitä Mcquarrien ja Edward Robinsonin käännös Heideggerin mitään ennen saapumistani. Haluan kokea kohteen en- Olemisesta ja ajasta on hyvin germaaninen. Heidegger sivaikutelman, sen tunteen että ”vau, miten ihmeellistä!”. halusi kehittää saksaksi uutta filosofian kieltä, ja hän Sitten paikan päällä haluan oppia kaiken. Kahmin kirjoja käytti sanoja ja ilmauksia, jotka ovat idiomaattisia sak- alueen politiikasta, historiasta, taloudesta, kaikesta. Jos saksi ja toimivat alkukielellä, mutta jotka kuulostavat minulla ei olisi tällaista filosofista intressiä, katsoisin englanniksi hirveältä. Esimerkiksi Heideggerin termi zu- asioita kuin tavallinen turisti. handen on käännöksessä ready-to-hand, mutta eihän se Kaikki lähti siitä, kun urani alkuaikoina menin Is- tarkoita englanniksi yhtään mitään. Sitä vastoin meillä tanbuliin ja näin ensimmäistä kertaa Hagia Sofian. Mie- on ilmaus at reach, joka mielestäni tavoittaa saman kuin leeni tuli Heideggerin kuvaus kreikkalaisesta temppelistä. Heideggerin termi – että jokin on saatavilla käyttöä Hänen mukaansa temppeli avaa kreikkalaisten maa- varten. Itse olen opetuksessani ja käännöksissäni yrittänyt ilman, tuo esiin sen olemuksen. Heideggerin avulla aloin käyttää sanoja ja ilmauksia, jotka ovat jo olemassa eng- ymmärtää, että Hagia Sofia paljastaa Bysantin maailman, lanniksi, ja niiden avulla tavoitella sitä, mitä alkukielinen se jopa luo Bysantin maailman. Se on paikka, jossa koko- teksti hakee takaa. En tiedä, miten hyvin onnistuin tässä nainen kulttuuri ja ihmisenä olemisen tapa avautuu. Mi- Levinasin kanssa – jos nyt palaisin käännöksiin takaisin, nusta tuntui, että Heidegger auttoi minua ymmärtämään tekisin varmasti joitain muutoksia. näkemääni syvemmin. Siitä lähtien olen matkustaessani Kirjoissanne käsittelette laajasti eri teemoja, kuten kokenut ymmärtäväni paremmin, mistä ihmisyydessä ja luottamusta, rakkautta, taidetta, fetissejä, väkivaltaa, inhimillisessä kokemuksessa on kyse. Näkisin, että mat- vieraita kulttuureja ja ruumiillisuutta. Mitä itse pitäi- kustamisella ja filosofoinnilla on vastavuoroinen suhde: sitte ajattelunne keskeisimpinä piirteinä? filosofia vaikuttaa siihen, miten näen maailman, ja maa- Aloin kirjoittaa omia tekstejäni varsin myöhään, sillä ilman näkeminen vaikuttaa filosofiaan. Uskoisin, että kesti aikaa kerätä riittävästi rohkeutta uskoa, että minulla matkustaminen on muokannut ajatteluani syvemmin on jotain omaa sanottavaa. Kaikki lähti siitä, kun minut kuin tiedänkään. kutsuttiin puhumaan erääseen suureen Husserl-konfe- Luennoillanne käytätte usein taustamusiikkia, renssiin Kanadaan. Tiesin, että siellä olisivat läsnä kaikki videoita ja performatiivisia elementtejä. Voisitteko tärkeät Husserl-asiantuntijat Gadamerista lähtien. Aluksi avata ajatteluanne esiintymistyylinne takana? olin kauhuissani, mutta sitten päätin, että jos aion puhua Se on kehittynyt pikku hiljaa. Aluksi aloin soittaa fenomenologiasta oppilailleni, tulee minun esitellä aja- hieman musiikkia luentojeni alussa ja lopussa, ensiksikin tuksiani myös vertaisilleni. Päätin, että siitä lähtien vas- luodakseni sopivan ilmapiirin luennon aiheelle ja toiseksi taisin myöntävästi jokaiseen kutsuun. Tästä päätöksestä antaakseni kuulijoille aikaa muotoilla kysymyksiä luen- olen pitänyt kiinni koko urani ajan. Paras kutsu on sel- non loputtua. Sitten keksin soittaa musiikkia samaan lainen, jossa minua pyydetään puhumaan jostain, mistä aikaan kun puhun. Sitten aloin laittaa meikkiä ja pu- en tiedä yhtään mitään. En välttämättä tule sanomaan keutua erilaisiin asuihin. Aluksi pelkäsin, että kaikki tuo mitään hyödyllistä, mutta ainakin itse opin jotain. olisi vain häiriöksi, sillä en koskaan nähnyt kenenkään Näin toimimalla minulle on kerääntynyt vuosien saa- muun tekevän samoin. Toisaalta ajattelin, että televisio- tossa paljon tekstejä, joita olen sitten aika ajoin koonnut dokumenteissakin on musiikkia ja kaikenlaista nähtävää. kokoelmiksi. Kaikki kirjani ovat syntyneet esitelmistä ja Esiintymistyylini kannalta erityisen tärkeä tapaus luennoista, lukuun ottamatta teosta The Imperative, jossa oli kohtaaminen kahden australialaisen vangin kanssa, on yhtenäinen ajatuskulku alusta loppuun. Niinpä en joita kutsun ”rakkausnarkkareiksi” (love junkies)3. Vie-

8 niin & näin 3/2018 n & n -haastattelu

raillessani Australiassa kuulin kahdesta vangista, joita rinan kohdassa, jossa Cheryl vapautuu vankilasta, tans- pidettiin telkien takana korkeimman turvallisuusluokan sijat tulivat kankaan takaa, ja me maalasimme heidät vankilassa. He olivat huumeiden diilaamisesta useasti pimeässä hohtavilla maaleilla. Seuraavalla kerralla olin tuomittuja narkkareita, ja lisäksi he olivat pariskunta. itse pukeutunut mustiin ryysyihin, jotta muistuttaisin Toinen heistä oli transnainen nimeltä Cheryl, mutta samalla tapaa varjoa kuin nämä kaksi yhteiskunnan ul- hänen korjausprosessinsa oli kesken, ja vankilan näkö- kopuolelle joutunutta ihmistä. Lopulta esityksestä alkoi kulmasta hän oli yhä mies. Niinpä tämä nainen saattoi tulla kansainvälinen. Egyptiläinen ystäväni sävelsi siihen asua poikaystävänsä kanssa vankilassa, jossa kaikki muut musiikin, ja Sasha Trudeau – Pierre Trudeaun poika ja olivat miehiä. Kun Cheryl sitten sai vapautuksen ennen Justin Trudeaun veli – teki taustalle videon. Tästä per- puolisoaan, hän käveli suoraan McDonald’siin hajuvesi- formanssista tuli minulle kaikkein tärkein, sillä halusin pullo taskussaan ja esitti, että hänellä on taskussaan ase. kertoa näiden kuolevien rakastavaisten tarinan. Minusta Cheryl uhkasi myyjää ja sanoi kyseessä olevan ryöstö. he olivat maailman tärkeimpiä ihmisiä, sillä he rakastivat Hän halusi kuitenkin vain 50 dollaria ja antoi myyjälle toisiaan aivan poikkeuksellisella tavalla. Performatiivinen lapun, jossa oli hänen nimensä ja vankilanumeronsa. esiintymistyylini alkoi oikeastaan heistä. Poliisit tietysti nappasivat hänet nopeasti. Cheryl teki Matkanne Suomeen liittyy Aalto-yliopiston en- kaiken tämän päästäkseen takaisin vankilaan rakastet- simmäiseen Juha Varto Endowed Lecture -luento- tunsa luo. He molemmat olivat HIV-positiivisia, joten he sarjaan. Luennossanne puhuitte taiteen kyvystä vai- olivat tuomittuja. En ollut koskaan kuullut kenenkään kuttaa meihin. Miksi taide on teistä tärkeää? rakastavan toista ihmistä niin paljon, että esittäisi teke- Luennon idea syntyi noin kolme vuotta sitten, vänsä ryöstön päästäkseen vankilaan kuolemaan rakastet- kun minua pyydettiin puhumaan tiedostamattomasta tunsa kanssa. En saanut tarinaa mielestäni. Freudin teorioissa. Esitelmään valmistautuessani tulin Matkan jälkeen minut kutsuttiin puhumaan erääseen ajatelleeksi, että jokin Freudin ajattelussa on pielessä. tapahtumaan, ja käytin tilaisuuden kertoakseni heidän Freudin mukaan luonnontieteet kertovat ulkomaail- tarinansa. Sitten kerroin sen uudelleen ja uudelleen, ja masta, mutta kaikki muu – taide mukaan lukien – liittyy esitys muuttui joka kerta hieman monimutkaisemmaksi. ihmisen sisäisyyteen, tiedostamattomiin vietteihin ja tar- Kerran mieleeni tuli indonesialainen varjoteatteri, johon peisiin. Minusta tuo ajatus oli kummallinen. Minusta oli olin törmännyt matkoillani. Niinpä pystytimme erääseen selvää, että ainakaan taiteen yhteydessä väite ei pidä paik- tatuointiliikkeeseen pienen näyttämön. Sain kutsuttua kaansa, sillä taide kertoo jotain myös ulkomaailmasta. kaksi tanssijaa esiintymään alasti kankaan takana sa- Taiteella on voimaa, se ohjaa meitä, tarttuu meihin, vetää malla kun kerroin tarinaa. He tanssivat aivan fantasti- meitä puoleensa ja käskee tulemaan lähelle.

Kuva: Onni Tuovinen Onni Kuva: sesti – aivan kuin olisivat tanssineet vuosia yhdessä. Ta- Tämä pätee yleisesti kaikkeen muuhunkin ympäril-

3/2018 niin & näin 9 n & n -haastattelu lämme. Minusta tuntuu, että osaamme yhä vähemmän Levinas esittää esseessään La réalité et son ombre, katsoa asioita irrallaan niiden käyttötarkoituksesta. Kun että taiteesta nauttiminen on yhtä itsekästä, pelku- emme enää käytä jotain, heitämme sen pois – tästä on rimaista ja ilkeää kuin ”pitojen järjestäminen ruton tullut osa kulttuuriamme. Aiemmin esineitä, astioita aikaan”, sillä esteettisessä kokemuksessa käännämme ja huonekaluja säästettiin sukupolvelta toiselle, ja ne selän toisten ihmisten hädälle4. Miten vastaisitte Le- opittiin tuntemaan hyvin. Kävin kerran tapaamassa ystä- vinasille? vääni Todtnaubergissa – missä Heideggerilla oli kuuluisa Levinas haluaa tunkea etiikan kaikkialle. Minusta mökkinsä – ja hänellä oli kirstu, josta oli määrä tulla näin ei voi tehdä. Toki osa taiteesta liittyy poliittisiin tai hänen ruumisarkkunsa. Kun äitini isoäidin talo paloi, eettisiin kysymyksiin, mutta iso osa taiteesta ei. Ajat- häntä harmitti erityisesti, että hänen ruumisarkkuunsa telen taiteesta vähän kuin Nietzsche Tragedian synnyssä. tarkoitetut laudat menivät pilalle. Oppiaksemme ymmär- Nietzschen mukaan taiteessa on pohjimmiltaan kyse tämään, mistä taiteen ontologiassa on kyse, meidän on osallistavasta kokemuksesta, jossa kokija unohtaa oman mielestäni palattava arkipäiväisiin esineisiin ja opittava itsensä ja ottaa osaa kosmisiin energioiden virtauksiin. ymmärtämään, miten ne ohjaavat meitä. Hänelle taide on metafyysistä lohtua rajallisuutemme ja Heidegger esitti, että moderniin ajatteluun kuuluu kuolemamme edessä, sillä taiteessa osallistumme kaiken olennaisesti metafyysinen subjektivismi, jonka mukaan taustalla olevaan ontologiseen voimaan, joka luo uusia subjekti itse on kaiken merkityksen lähde. Valistusajat- muotoja ja hajottaa vanhoja. telusta lähtien on ylistetty vapaata, täysivaltaista sub- Taiteessa on mielestäni kyse hieman samasta koke- jektia, joka luo itselleen ja maailmalleen merkityksen. muksesta kuin festivaaleihin osallistumisessa – itse olen Minusta meidän tulisi palauttaa ymmärrys siitä, että kokenut sen voimakkaimmin Rio de Janeiron karnevaa- me tottelemme olioita eikä toisinpäin. Jokapäiväisessä lissa ja Papua-Uuden-Guinean Mount Hagen -festivaa- elämässä esineet ja asiat ohjaavat ja käskevät meitä lissa. Vierailin Brasiliassa Persianlahden sodan aikaan, – esimerkiksi tämä lasi tässä kertoo, kuinka sitä tulee jolloin maan talous oli katastrofaalisessa kunnossa. Silti käsitellä. Olemme jatkuvasti ympärillämme olevien tuhannet, kauniisti pukeutuneet ihmiset kokoontuivat olioiden ohjaamia. Haluan tarkastella taidetta tässä päiväkausiksi yhteen tanssimaan riemukkaasti. Se oli ai- ontologisessa kontekstissa. Minusta taideteokset voivat nutlaatuista. Sanon aina ihmisille, että kerran elämässään tuoda esiin esineisiin ja asioihin liittyviä voimia ja tällä heidän tulisi matkustaa katsomaan, miten kauniita ih- tavoin paljastaa maailmasta jotain, jonka vain taide voi miset voivat olla. Taiteen kautta voi kokea samanlaista paljastaa, ja jota emme muulla tavoin oppisi ymmär- yhteenkuuluvuutta maailman kanssa. Sellainen kokemus tämään. on etiikan tuolla puolen.

Viitteet (Vol. 69, No. 3 & 4, 1964) sekä myö- Teoksessa L’écriture et la différence. Édi- hemmin kokonaisena teoksessa L’écriture tions du Seuil, Paris 1967, 117–228. 1 Aalto-yliopiston taiteiden laitos aloitti et la différence, 1967. Levinas, Emmanuel, La réalité et son ombre. Juha Varto Endowed Lecture -sarjan 3 Lingis viittaa teoksessa Aesthetic Subjects Les Temps Modernes. Vol. 4, No. 38, kunnianosoituksena Aallon emeritus- (2003) julkaistuun artikkeliin ”Armed 1948, 769–789. professori Juha Vartolle ja hänen laajalle Assaults”, joka on sittemmin julkaistu Lingis, Alphonso, The Imperative. Indiana panokselleen taiteiden, ﬁlosoﬁan ja uudella otsikolla ”Love Junkies” Perfor- University Press, Bloomington 1998. kasvatuksen tutkimuksessa. Sarja jatkuu mance Research -lehdessä (Vol. 9, No. Lingis, Alphonso, Armed Assaults. Teoksessa johtavien kansainvälisten tutkijoiden 4) sekä teoksessa Trust (Lingis 2004, Aesthetic Subjects. Toim. Pamela R. Matt- still-kuvat. 2015, , keväisin pitämillä kutsuluennoilla 109–124). hews & David McWhirter. University Varton edustaman tutkimusperinteen 4 Levinas 1948, 787. of Minnesota Press, Minneapolis 2003, hengessä. 28–43. 2 Lingis viittaa Derridan esittämään kri- Lingis, Alphonso, Love Junkies. Performance tiikkiin esseessä ”Violence et métaphy- Kirjallisuus Research. Vol. 9, No. 4, 2004, 45–53. sique: Essai sur la pensée d’Emmanuel Lingis, Alphonso, Trust. University of Min- Levinas”. Julkaistu kahdessa osassa Revué Derrida, Jacques, Violence et métaphysique: nesota Press, Minneapolis 2004. Aeons) Years, (Hours, Abendland de Metaphysique et de Morale -lehdessä Essai sur la pensée d’Emmanuel Levinas. IC98: IC98:

10 niin & näin 3/2018

Ilse Aichinger1 Peilitarina

un joku työntää sänkysi pois salista, kun vedossa. Mutta se, joka istui raitiovaunussa, tulee hä- näet, että taivas muuttuu vihreäksi, ja viämään. Olisit voinut varoittaa häntä, mutta moisen kun haluat säästää pastorin muistopu- kunnian vuoksi ei ole vielä kukaan noussut arkusta. heelta, silloin sinun on aika nousta ylös Ole kärsivällinen. Onhan varhainen kesä. Silloin hiljaa, kuten lapset nousevat, kun aamun aamu riittää pitkälle yöhön. Te tulette toimeen. Ennen Kvalo kajastaa ikkunaluukkujen läpi, salaa, jotta sisar ei kuin tulee pimeää ja kaikki lapset ovat kadonneet ka- näe – ja nopeasti! tujen laitamilta, kääntyy auto jo sairaalan pihaan, ja Mutta silloin hän on jo aloittanut, pastori, silloin samalla kuunsäde lankeaa sisäänkäynnille. Saman tien kuulet hänen äänensä, nuori ja innokas ja järkkymätön, miehet tulevat ja nostavat arkkusi ruumisautosta. Ja ruu- silloin kuulet hänen jo puhuvan. Anna sen tapahtua! misauto ajaa iloisesti kotiin. Anna hänen hyvien sanojensa sukeltaa syvälle sokeaan He kantavat arkkusi pihan poikki toisen sisään- sateeseen. käynnin kautta ruumishuoneeseen. Siellä odottaa tyhjä Hautasi on avoin. Anna hänen nopean itseluotta- jalusta, musta ja kalteva ja korotettu, ja he laskevat sen muksensa muuttua ensin avuttomaksi, jotta sitä autet- päälle arkun ja avaavat arkun uudelleen, ja yksi heistä taisiin. Kun jätät hänet, hän ei lopulta enää tiedä, onko kiroaa, koska naulat on lyöty liian tiukkaan. Tämä ki- hän jo aloittanut. Ja koska hän ei tiedä sitä, hän antaa rottu perusteellisuus! kantajille merkin. Kantajat eivät kysele turhia ja nostavat Heti sen jälkeen nuori mies tulee ja tuo seppeleen ta- arkkusi jälleen ylös. He ottavat Eiseppeleen verkkojulkaisuoikeutta kannelta ja an- kaisin, olikin jo s.13–16. korkea aika. Miehet järjestelevät nauhat tavat sen takaisin nuorelle miehelle, joka seisoo haudan ja laskevat sen päällesi, voit olla rauhassa, seppele on ase- reunalla pää kumarassa. Nuori mies ottaa seppeleensä ja teltu hyvin. Aamuun mennessä kuivat kukat ovat tuo- suoristaa hämillään kaikki nauhat, hän kohottaa hetkeksi reita ja sulkeutuvat nuppuihin. Yön yli olet yksin, risti kasvonsa, ja silloin sade heittää hänen poskilleen muu- käsiesi välissä, ja myös päivällä saat olla rauhassa. Myö- taman kyyneleen. Sitten saattue kulkee takaisin muurin hemmin et enää onnistu makaamaan pitkään niin hiljaa. vierustaa pitkin. Kynttilät pienessä rumassa kappelissa Seuraavana päivänä nuori mies tulee jälleen. Ja koska sytytetään vielä uudelleen, ja pastori lausuu rukoukset sade ei anna hänelle kyyneleitä, hän katsoo tyhjyyteen vainajan puolesta, jotta voit elää. Hän kättelee nuorta ja pyörittelee lakkia sormiensa välissä. Vasta ennen kuin miestä kiivaasti ja hämmennyksissään onnittelee tätä. he nostavat arkun jälleen lankulle, hän nostaa kädet kas- Nämä ovat hänen ensimmäiset hautajaisensa, ja hän voilleen. Hän itkee. Et ole enää ruumishuoneessa. Miksi punastuu kaulaansa myöten. Ja ennen kuin hän saa toi- hän itkee? Arkun kansi on entistä höllempi, ja on va- vuttua, on nuori mies jo kadonnut. Mitä nyt jää teh- loisa aamu. Varpuset säkättävät iloisesti. Ne eivät tiedä, täväksi? Kun on onnitellut surevaa, ei voi tehdä muuta että on kiellettyä herättää kuolleet. Nuori mies kävelee kuin lähettää vainajan jälleen kotiin. arkkusi edellä ikään kuin hänen askeltensa välissä olisi Heti tämän jälkeen ruumisauto arkkuineen ajaa lasia. Tuuli on kolea ja oikukas, keskenkasvuinen lapsi. pitkää tietä uudelleen ylös. Vasemmalla ja oikealla on He kantavat sinut taloon ja rappuset ylös. Sinut taloja, ja kaikissa ikkunoissa on keltaisia narsisseja, sa- nostetaan pois arkusta. Sänkysi on vastapedattu. Nuori manlaisia kuin oli punottu kaikkiin seppeleisiin, sille ei mies tuijottaa ikkunan läpi alas pihalle, siellä kaksi kyyh- voi mitään. Lapset painavat kasvonsa suljettuja ikkunoita kystä parittelee ja kujertaa äänekkäästi, vastenmielisyyttä vasten, sataa, mutta yksi heistä kuitenkin juoksee ulos täynnä hän kääntyy pois. ovesta. Hän roikkuu ruumisauton perässä, hänet karis- Ja silloin he ovat jo laskeneet sinut sängylle. Ja he tetaan kannoilta ja hän jää paikoilleen. Lapsi laittaa mo- ovat jälleen sitoneet suusi kiinni liinalla, ja liina tekee lemmat kätensä silmien yläpuolelle ja katsoo teitä vihai- sinut niin vieraaksi2. Mies alkaa huutaa ja heittäytyy sella katseella. Missä sitten tulisi keinua, jos kerran asuu päällesi. He vievät hänet varovasti pois. ”Hiljaisuus!” hautausmaakadulla? lukee kaikilla seinillä, sairaalat ovat tällä hetkellä täpö-

2015, installaatio. 2015, Autosi odottaa risteyksessä vihreää valoa. Sade täysiä, kuolleet eivät saa herätä liian varhain. laantuu. Pisarat tanssivat auton katolla. Heinä tuoksuu Laivat ulvovat satamasta. Lähtöä vai saapumista? kaukaisuudessa. Kadut ovat sateen juuri kastamia, ja Kuka sen tietää? Vaiti! Hiljaisuus! Älkää herättäkö kuol- taivas laskee kätensä kaikkien kattojen päälle. Autosi ajaa leita ennen kuin on aika, kuolleet nukkuvat kevyttä unta.

Hours, Years, Aeons, Years, Hours, puhtaasta kohteliaisuudesta hetken matkaa raitiovaunun Laivat jatkavat silti ulvomistaan. Ja vähän myöhemmin

IC98: IC98: vierellä. Kaksi pikkupoikaa panee kunniansa pantiksi heidän on otettava liina päästäsi, halusivat tai eivät. Ja

3/2018 niin & näin 13 (Courir. Méditations physiques, 2012) Sähkökirjan ISBN978-952-7189-34-4 Juoksu. Fyysisiä mietiskelyjä Suom. Tapani Kilpeläinen ISBN 978-952-7189-33-7 Guillaume leBlanc magneettikuvaukset eivät löydä juoksemisensyvintä olemusta, silläjuoksemisenydin onsiinäitsessään. 181 sivua Tilastonumerot, ja intervalliharjoitukset www.netn.f/kirjat 040 7214891 Sähkökirjan Hinta hinta 27 e 35 e Juokse ja ajattele

Mikko Pelttari Mihin uutta aikaa tarvitaan? Maaperän pintakerroksessa, ilmakehän hiilessä ja tulevaisuuden fossiileissa on viesti: tovi sitten jokin muuttui ihmiskunnan tekojen vuoksi. Miten planetaarinen murros näkyy yhteiskunnassa, politiikassa ja ihmiskäsityksessä? Mitä antroposeenin, uuden ajan, alkaminen merkitsee?

äällä ja tuolla on maankuoren pinnassa Pelkkä maanperän raaputuksiin perustuva arvaus seitinohuesti jotakin outoa. Typen ja antroposeeni ei kuitenkaan ole. Sitä määrittävät sedi- hiilen kierrot ovat sekaisin, maassa on menttien lisäksi ilmakehän koostumuksen ja ilmaston ylenmäärin fosforia ja radioaktiivisia nuk- muutokset, ihmiskunnan aiheuttamat – oletettavat lideja. Ne voisi havaita miljoonan vuoden – jäljet fossiilikertymissä sekä tutkimustiedolla perus- päästäkin,T jos tuolloin vielä on geologeja. Murros on tellut arviot ihmissivilisaation tekojen seurauksista niin suuri, että se näkyisi kaikkialla maapallolla saman- elonkehälle. Geologisten aikakausien jaottelu kuvaa aikaisena planetaarisena siirtymänä. Viime vuosikym- planetaarista historiaa vain hyvin löyhästi, mutta se meninä kertyneet maaperän vuosirenkaat merkitsevät kuvaa suuria, nopeita muutoksia erityisesti maapallon muutosta ja murrosta, uuden geologisen epookin eli ant- eliöstölle. Ja juuri sellaisia väestönkasvu, teollistuminen roposeenin alkua. ja fossiilikapitalismi ovat saaneet viime vuosisatoina ja Termin ”antroposeeni” popularisoi 2000-luvun alussa -kymmeninä aikaan6. kemian nobelisti Paul Crutzen. Hän ajatteli teollistu- Arkikäyttöön soluttautuessaan termi on alkanut misen sysänneen Maan jo 1700-luvun lopulla aikaan, merkitä hyvin yleisesti ympäristökriisien aikaa. Sen jota määrittää ihmiskunnan ekologinen jalanjälki1. Ant- takana on kuitenkin suurempi väite: elämme ihmisen roposeenin määrittelystä on käyty lähes kaksikymmentä aikaa, joka on laadullisesti eri kuin vielä kotvan aiemmin. vuotta luonnontieteellistä ja kymmenisen vuotta mo- Ihminen on saanut tämän peruuttamattoman muutoksen nialaista akateemista vääntöä. Viime vuosina antropo- aikaan. Antroposeenia ei voi ymmärtää ilman laajaa seenista on tullut muotitermi, ja siihen törmää akatee- luonnontieteellistä apua geologian ulkopuolelta. Sen misen erityiskäytön ulkopuolellakin. Uuden ajan mah- myötä herää myös kysymyksiä sivilisaation historiasta, dollisuuksista tai hybrisistä hirviömäisyyksistä intoilevat ihmisestä ja ihmisenä olemisesta. Jos kerran olemme ant- ”antroposkeneen” sekaantuneiden tutkijoiden lisäksi roposeenissa, ihmis- ja yhteiskuntatieteet tulevat haaste- toimittajat ja taiteilijat2. ”Ihmisen aika” tarjoaa suuren tuiksi ajattelemaan ihmisen ja ympäristön, luonnon ja kertomuksen aikana, jolloin niiden piti olla mennyttä. kulttuurin suhdetta uusin tavoin ja osin uudenlaisina. Hakusana ”anthropocene” tuottaa Googlessa lähes kaksi Kysytään, mikä on antroposeenin luonto, kuka oikein miljoonaa tulosta, kun määrä oli noin neljäsataaviisikym- on antropos ja miten ja mistä yhteiskunnallisista voimista mentätuhatta vuonna 20113. antroposeenin voi ajatella kehkeytyvän. Näihin kysy- Oikeastaan alkaa olla toissijaista, päättävätkö geo- myksiin ei voi vastata yksin luonnontieteiden pohjalta logit joskus julistaa antroposeenin viralliseksi geologiseksi eikä ottamatta uutta tietoa ympäristön tilasta huomioon epookiksi4. Antroposeenin virallistamista tutkinut antro- ihmistieteissä. Kysymykset nousevat pyrkimyksestä yh- poseeni-työryhmä päätyi esittämään, että geologinen ant- distää ihmiskunnan ja planeetan historiat jonkinlaiseksi roposeeni olisi alkanut noin vuonna 1945, niin sanotun poliittiseksi geohistoriaksi7. suuren kiihdytyksen, vihreän vallankumouksen, ydin- Antroposeenin esiinnostamat kysymykset eivät ole kokeiden ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen myötä5. uusia, mutta tällä kertaa ne on pakottavasti aseteltu luon- Epookin virallistaminen ei olisi läpihuutojuttu ainakaan nosta ja luonnontieteistä käsin. Antroposeeni on suuri vielä, koska geologialle antroposeenia ei oikeastaan ole asia tietää. vielä olemassa. Viime vuosisadan puoliväli on geologista Nykyhetken kaltaisia murroksia tiede on voinut aiem- nykyhetkeä. Maaperässä antroposeeni on silkka pintaraa- min seurata vain sedimenteistä, siitepölynäytteistä ja paisu, jonka alla erottuvat selvästi toisistaan holoseenin meripihkaan kivettyneistä luista. Tällä kertaa myös mur- ja pleistoseenin kerrostumat, ja niiden alla tunnistettavat roksen syyt ovat läsnä ja arvioitavissa. Siksi antroposeenin 2016, installaatio. 2016, sarjat plioseenia, mioseenia, ioseenia ja niin edelleen. synty on samaan aikaan luonnontieteellinen ja ihmistie- Aiemmat geologiset aikakaudet, aivan planeetan alku- teellinen ilmiö: se haastaa eliöiden sopeutumisen ym-

Nekropolis, vaiheita lukuunottamatta, voidaan tavoittaa timanttikai- päristöönsä siinä missä edistyksen ja sivilisaation suuret

IC98: IC98: ralla, mutta antroposeenista on vasta vihje. kertomuksetkin.

3/2018 niin & näin 19 Uudet maat, uudet maailmat teessa geologinen aika herää, ja planeettaa hitaasti muo- Pohjois-Australian alkuperäiskansat ovat kertoneet vaavat voimat tulevat näkyviksi. pitkään ajasta, jolloin mantereen rannikko oli kaukana merellä, Suurella valliriutalla asti. Että saaret olivat kerran olleet mäkiä ja että meri ajoi väkeä koko ajan sy- Syvyyksistä vemmälle sisämaahan.8 Ne ovat muistitietoa siitä, miltä Elämää Maassa on ollut lähes neljä miljardia vuotta. En- toisella puolella maapalloa tuntui Pohjois-Euroopan va- similjardit olivat tosin tappavan tylsiä. Noin 550 mil- pautuminen mannerjäätiköistä ja massiivisten jääjärvien joonaa vuotta sitten elämä alkoi monimuotoistua, mo- purkautuminen valtameriin. Kun geologinen epookki nimutkaistua ja rikastua vauhdilla. Evoluutio käynnistyi viime kerran vaihtui pleistoseenista holoseeniksi, meri toden teolla, ja elämä kuten me sen tunnemme syntyi. nousi Australian rannikolla sellaisella vauhdilla, että Tätä tapahtumaa kutsutaan kambrikauden räjähdykseksi. se muutti elämää jo yhden sukupolven aikana. Nämä Kun sukelletaan ohi ihmisen historian, puhutaan kymmenvuosituhantiset kertomukset ovat mahdollisesti geologisesta tai syvästä ajasta. Jos elämän monimuotois- vanhimpia, joita yhä kerrotaan.9 Homo sapiens on kaksi- tuminen reilu puoli miljardia vuotta sitten sijaitsisi valta- sataatuhatta vuotta vanha laji, mutta ihmiskunnan his- merten syvimmässä kohdassa, Mariaanien haudan 11 ki- toria, maanviljelys, sivilisaatio, kulttuuri, on pisimmil- lometrissä, dinosaurusten kato olisi noin 1,3 kilometrin läänkin jääkauden jälkeistä. Ihmisen historia on holo- syvyydessä. Homo Sapiens ilmaantuisi näyttämölle nel- seenin historiaa.10 jässä metrissä, viimeisin jääkausi väistyisi neljännesmetrin Meillä pohjolassa ei kerrota tarinoita vetäytyvästä syvyydessä ja antroposeeni alkaisi puolitoista millimetriä jäästä tai nousevasta maasta, mutta holoseenin taite on pinnan alla. läsnä silmiemme edessä. Moreeniharjut, samansuun- Ajan syvyyksien syvyys alkoi valjeta tutkijoille taisten järvien jonot, avokalliot uurteineen, pirunpellot 1700-luvulla. Sitä varhemmin modernina aikanakin ja siirtolohkareet ovat suomalainen maasto, jonka viime Telluksen ajateltiin olleen noin kuusituhatvuotinen ja jääkausi mylläsi ikivanhan kallioperän päälle. Kilo- merkittävimmän geologisen tapahtuman vedenpaisu- metrien jääpeitteen alta paljastunut tai valtameren sy- muksen. 1700-luvun luonnontutkijat havaitsivat fossii- vyyksiin jäänyt on uusi maailma uutena aikakautena, ja likertymiä ja sedimenttejä tutkimalla, että Maa oli ih- vanhan maailman loppu. miskuntaa vanhempi, jopa ”käsittämättömän vanha”.11 Siirtymä pleistoseenista tasaisen lämpimään holo- Vaikka planetaarisen ajan alettiin hoksata olevan syvä, seeniin oli verraten sulava, vaikka silloin tapahtuikin rajuja sen ajateltiin olleen tyyni. Vasta evoluutioteorian myö- aaltoilevia ilmastonmuutoksia ja alkoi erityisesti isoja tävaikutuksesta 1800-luvun lopulla geologit alkoivat maanisäkkäitä kohdannut sukupuuttoaalto. Se oli toista nähdä syvyyksiin auenneessa ajassa sekä elämän ke- maata kuin esimerkiksi liitukauden loppu 66 miljoonaa hityksen että suuria tapahtumia, vedenpaisumuksen vuotta sitten, kun maapalloa yli sata miljoonaa vuotta kaltaisia katkoksia elämän vuossa12. 1900-luvun me- hallinneet dinosaurukset kohtasivat loppunsa muutamia netelmin fossiililöydöt ja muut laadulliset havainnot pieniä lentäviä lajeja lukuun ottamatta. Liitukauden lo- planeetan historiasta saivat rinnalleen syvän ajan aikas- pussa kolme neljännestä kaikista lajeista kuoli. Permi- kaalan, ja lopulta meidän vuosisadallamme tultaessa kauden päätteeksi 252 miljoonaa vuotta sitten lähes kaikki teknologia on tarkentanut, tarkistanut ja vahvistanut elämä hävisi planeetalta. Permikauden rajujen ilmaston- syvän ajan tapahtumien ajankohtia13. Ihmisellä on his- muutosten, tektonisten sattumien, laakiobasalttipurka- toria, olisiko tosiaan planeetallakin? uksien, merten myrkyttymisten ja ties minkä aikaansaama Vuonna 1980 Luis (1911–1988) ja Walter Alvarez hävitys kesti vuosimiljoonan ja oli totaalisinta koskaan. (1940–), isä ja poika, kumpikin fyysikoita, julkaisivat Geologisen ajan merkkipaaluilla on eroja. tutkimuspaperin, jossa he väittivät kosmisen törmäyksen Maan historia on jaettu aikakausiin, jotka erottuvat hävittäneet dinosaurukset 66 miljoonaa vuotta sitten. toisistaan erityisesti elämää kohdanneina murroksina Alvarezit olivat selvittäneet joukkotuhon nopeutta sen ja käänteinä. Toisella ajalla elämän ehdot ovat olleet perusteella, kuinka paljon tähdenlennoista kertyvää taus- toisenlaiset. Näiden siirtymien ajan evoluutio lakkaa tairidiumia sedimenteissä on. Liitukauden päätteen ker- suomasta suojaa, ekosysteemit hakeutuvat uusiin tasa- rostumissa ympäri maailman iridiumia oli kosolti. Di- painopisteisiinsä, lajit sopeutuvat, menestyvät, muut- nosaurusten katoamisen aikaan täytyi olla sattunut suuri tavat, muuttuvat tai alkavat hitaan hiipumisensa suku- törmäys.14 puuttoon. Tätä kaikkea tapahtuu aina, mutta joinain Alvarezien teoriaa pidettiin epätieteellisenä, van- aikoina elonkehä – tai antroposeenin sanastossa maa- hatestamentillisena katastrofalismina, mutta he olivat pallojärjestelmä – ajautuu tilaan, jossa eliöiden, ilma- oikeassa törmäyksestä, jos kohta vaikutuksista onkin kehän, maaperän ja merten vuorovaikutukset ja takai- käyty kiistaa15. Jukatanin niemimaan kylkeen jysähtänyt sinkytkennät saavat aikaan laajan muutoksen ympäris- Mount Everestin kokoinen möhkäle oli ainakin osittain tössä. Murros voi lähteä käyntiin monesta syystä: tuli- aiheuttamassa dinosaurukset hävittänyttä joukkosuku- vuorenpurkaukset, asteroiditörmäykset, maan akselin puuttoa, tähän asti viimeistä viidestä suuresta kuolonkau- heilahdukset, auringon aktiivisuus tai vaikka ekosys- desta. Ilman tuota törmäystä olisi tuskin ihmissivilisaa- teemejä yli rajojensa ajanut eliölaji. Aikakausien tait- tiota. Ihmiskunta ei myöskään olisi nykyisen kaltainen,

20 niin & näin 3/2018 ”Tieteen silmin edessä oleva geologinen murros on avoin, ja geologiset murrokset ovat aina jonkinlainen hätätila, shokki niille, jotka sattuvat olemaan elossa.”

elleivät vielä vanhemmat eliöt kivihiilikaudelta olisi käy- summassa ja sieltä täältä. Siitä, mikä on yleistä, tiedetään tettävissämme fossiilisena energiana. Antroposeeni on paljon. Samankaltaista olisi meitä etäältä katsovan geo- saatu aikaan muinaisen auringonvalon säteillä. login tieto. Muuttokyyhky oli aikoinaan maailman run- Nyt asteroidi ei ole törmännyt, mutta ihmisen his- saslukuisimpia lintulajeja, ja ihminen tappoi sen suku- toria tulee osalliseksi geologisen ajan ja geologisten puuttoon. Silti fossiilisia muuttokyyhkyjä tunnetaan vain voimien murroksesta. Vaikka epookit ovat vaihtuneet hyvin vähän, eikä edes sen historia ole piirtynyt maan- ennenkin, edessä olevasta tiedetään, että muutokset kuoreen.17 eivät ole säännönmukaisia tai ennakoitavia. Katastrofa- Antroposeenia tuskin tunnistettaisiin ilman maapal- lismikaan ei ole enää ylenkatsottu kanta: luonnontietei- lojärjestelmätieteen, Earth System Science tai ESS, alaa. Se lijöiden uusi rooli on toimia unilukkareina ja planetaa- on monitieteinen luonnontiede, joka mallintaa ja kuvaa risen ajan ja skaalan tulkitsijoina, kuten Rooman klubin, planeetan biologisia, geologisia ja kemiallisia lainalai- maailmanlopun kellon tai tutkijoiden vakavien julkilau- suuksia ja yhteyksiä – miten maapallojärjestelmä toimii sumien muodossa on nähty16. Tieteen silmin edessä oleva kokonaisuutena. Elokehän ymmärtämiselle ESS mer- geologinen murros on avoin, ja geologiset murrokset kitsee käänteentekevyyksiä. ovat aina jonkinlainen hätätila, shokki niille, jotka sat- Maapallojärjestelmämallinnuksen ansiosta tiedämme tuvat olemaan elossa. Maa on taas uusi niin ekosystee- nykyisin enemmän sekä planeetan muinaisista muutok- meille, lajeille kuin yksilöillekin. sista että nykyhetkestä. Tiedetään, että maailma on ollut monesti hyvin erilainen kuin nyt ja että menneillä maa- ilmanlopuilla on ollut keskenään sekä merkittäviä eroja Perusteet muuttuvat että systeemisiä samankaltaisuuksia. Hiilen kierron laaja- Planeetan historian dramaattisimmista käänteistä tie- mittainen häiriintyminen ja nopeat ilmastonmuutokset detään samaan aikaan sekä kovin vähän että hämmäs- suuntaan tai toiseen sekä merten happamuuden ja me- tyttävän paljon. Fossiilinäytteiden, sedimenttikairausten, rivirtojen muutokset ovat prosesseja, jotka käynnistyvät mannerjäätiköiden ja massaspektrometrien ansiosta on herkästi geologisten voimien herätessä. paljon ajoitettua ja analysoitua tietoa syvästä menneestä, ESS esittää haasteen ihmis- ja yhteiskuntatieteille. mutta yksityiskohdat ovat sattumanvaraisia ja pirstaleisia. Ei vain siksi, että maaperään jää antroposeenin mer- Siitä, mikä on ainutkertaista ja vaihtelevaa, tiedetään kiksi muovihitua, kananluita ja radioaktiivisia hiukkasia.

3/2018 niin & näin 21 Luonnontieteet asettavat uusia ehtoja ajatella sitä, mikä Sen sijaan antroposeeni uutena on jotakin laadullisesti on. erilaista kuin holoseeni. Ihminen on saanut sen aikaan, Ensinnäkin paikallisista ja laajamittaisestakin vai- mutta ihmislaji on siihen heikommin sopeutunut. kutuksesta ympäristöihin on puhuttu vakavasti koko Miten siis on käynyt? Ilmakehässä ei ole ollut näin teollistumisen ajan ja oikeastaan aina18. Silti perustelut paljoa lämmittävää hiilidioksidia kolmeen miljoonaan ihmiskunnan peruuttamattomasta vaikutuksesta pla- vuoteen, eikä koskaan ole havaittu näin nopeata pitoi- neettaan ovat mittakaavaltaan ennennäkemättömiä ja suuden nousua21. Eliöstö on samankaltaistunut ja köyh- vaativat uutta suhtautumista ympäristöhistoriaan. Uusi tynyt lähes kaikkialla planeetalla22. Metsien raivaaminen, tieto ja uusi näkökulma pakottavat tarkastelemaan lä- maan muokkaaminen ja rakentaminen pirstaloivat eli- hivuosituhansien ympäristöhistoriaa omassa valossaan, öiden elinympäristöjä: 97 prosenttia isojen eläinten bio- myöhäisholoseenina kääntymässä antroposeeniin. Ant- massasta on ihmisiä ja sen kotieläimiä, ja villieläinten roposeeni asettuu esimerkein, säännönmukaisuuksin ja populaatiot ovat pudonneet puoleen viime 40 vuoden vertailuin osaksi syvää aikaa, josta aukeaa ikkuna kauas aikana23. Suurempi osa planeetasta on rakennettua ja vil- tulevaisuuteen, kummastakin suunnasta yli sivilisaation jeltyä kuin viime jääkauden aikana jään peitossa, ja ih- ja historian. Antroposeenin taite on ainutkertainen hetki miskunta siirtää enemmän maata vuosittain kuin kaikki planeetan historiassa, vaikkakin geologisena murroksena luonnonilmiöt yhteensä. Taatusti kulttuurin jäljet lopulta osa planeetan ja elämän historiaa. Aika on uusi, ja Maa vetävät vertoja siirtolohkareille ja hiidenkirnuille, ainakin on käänteessä sekä hauras ja epävarma että sitä mitä aina vielä kymmenentuhannen vuoden päästä. Ihminen on ennenkin. levittäytynyt kaikkialle, ja ilmastonmuutoksen myötä ih- Toiseksi antroposeeni sitoo ihmiskunnan yhtäältä misen käsi koskettaa kaikkea luontoa.24 lajina ja toisaalta historiallisena toimijoiden joukkona Absurdi asetelma on tämä: satoja miljoonia vuosia geologiseen aikaan. Ihmiskunnan historia saa merki- vanha aurinkoenergia lämmittää ilmastoamme, ja pla- tyksen yli oman kestonsa, holoseenin nousukiidon ja ku- neetan perustukset jyrähtävät ensi kertaa kymmeneen- koistuksen. Antroposeeni pakottaa itsensä uudeksi ”suu- tuhanteen vuoteen. Luonnon ja kulttuurin olemisen reksi kertomukseksi”, koska maailma ei olekaan toiminut kaksijako sähköistyy yhteiskuntatieteissä: niiden suhde niin kuin piti – ja maapallojärjestelmätiede vihjaa, ettei ja vaikutuksen laatu on arvioitava uudelleen25. Ympäris- se varsinkaan antaudu helposti ennakoitavaksi uudessa töliikkeen aktivoituessa 1960-luvulta eteenpäin luonto ajassa, jonka ehdot ovat erit. nähtiin kolonisoituna, riistettynä, kuolevana, ihmisen Kolmanneksi antroposeeni on yhtä lailla perin juurin armon alla joko uhrina tai palvelijana. Planeetan näkö- yhteiskunnallinen kuin luonnontieteellinenkin kysymys, kulmasta luonto ei ole kuolemassa tai uhri vaan pikem- vaikka luonnontieteet pystyvät tavoittamaan muutoksen minkin heräämässä syvän ajan unesta. Toki ”kaikkialla mittakaavan helpommin. Se ravistelee muiden tieteen- voi nähdä ihmisen vaikutuksen” eikä ”luontoa ilman alojen tapaa hahmottaa maailma. Historioitsijoiden J. R. ihmistä ole”, mutta toimija ei ole niinkään ihminen McNeillin ja Peter Engelken mukaan maapallojärjestel- vaan ympäristö, planeetta.26 Antroposeeni teesinä pe- mätiede tarjoaa realismia tietyille todellisuudesta etäänty- rustuu havainnoille, yleistyksille ja malleille luonnosta. neille yhteiskuntatieteiden suuntauksille. ESS:n tarjoama Ihmisen merkitys huomataan siitä, miten luonto toimii maailmankuva on älyllinen siirtymä, koska hiilidioksidin ja muuttuu suhteessa ihmiskunnan tekoihin. Antropos miljoonasosat ovat kaukana siitä sfääristä, joka on tavattu antaa nimen, mutta planeetta luontoineen, lajeineen ja kokea merkitykselliseksi sosiaalisen järjestyksen saralla.19 systeemeineen elää ja toimii. Antroposeeni on maapal- Maapallojärjestelmätiede näyttää tarkasti ja lasken- lojärjestelmän näkökulmasta eittämättä ihmisen, muttei nallisesti, mikä on ihmisen suhde ympäristöön. Tämä koskaan yksin ihmisen aikakausi. ei kuitenkaan riitä. ”Miten tässä näin kävi?” on antro- Luonto on kuollut korkeintaan versaalein kirjoi- poseenin historiankirjoituksen kysymys, kun halutaan tettuna; puhdistettu käsitys Luonnosta, jonka ulkopuo- tehdä tiliä ekosysteemien hätätilojen, ilmastopolitiikan, lella ihminen on, jää antroposeenissa vanhentuneeksi. fossiilikapitalismin, väestönkasvun, nälän, Thaimaan- On tietenkin luonto, luontoja löydettäväksi, mutta lomien ja sukupuuttoaallon kesken. Ontologinen jako Luonto ihmisen seikkailujen taustalakanana, Luonto ihmisten tekemisten ja luonnon välillä käy vähintäänkin resurssina ja Luonto ei-paikkana, jonakin minne ”hei- epäilyttäväksi, kun maapallojärjestelmätiede tuo esiin tetään pois”, on antroposeenin myötä mennyttä.27 yhteyksiä ilmaston, ihmisen, valtamerten ja koko elon- Päinvastoin näyttäisi olevan niin, että luonnon kuo- kehän kesken20. lemaa julistavat kirjoittajat tuntuvat yleensä kuvaavan prosesseja, joilla luonto syvän ajan sitkaine voimineen pikemminkin ilmaantuu näkyviin, herää. Osoittautuu, Ihmisen ja luonnon aika että sivilisaatiota ja historiaa ei koskaan olisi voinut olla Jos antroposeeni on uusi aika, ihmisen ensimmäinen aika ilman luontoa.28 oli holoseeni. Ihmispopulaation levittäytyminen kym- Kun ihmiskunta sysäsi planeetan antroposeeniin, se still-kuvat. 2016, menessä vuosituhannessa kaikkialle planeetalla, puolen saattoi sinne myös itsensä. Antroposeenia ei olisi ilman planeetan raivaaminen omiin tarpeisiin ja kaikki mitä satoja miljoonia vuosia maaperässä muhineen hiilen va- Nekropolis,

kutsumme elämäntavaksi on lajin kiistämätön triumﬁ. pauttamista ilmakehään, eikä sitä voi ymmärtää erillään IC98:

22 niin & näin 3/2018

öljystä, kivihiilestä ja fossiilitaloudesta. Hiilidioksidia lojärjestelmän häiriöiden kannalta syypää on kiistaton, on ilmakehässä vain miljoonasosia, mutta sadan miljoo- mutta historiallisena selityksenä ”ihmiskunta” on tyhjä. nasosan lisäys sadassa vuodessa näyttäisi saaneen geo- Ilmastonmuutos, biosfäärin muokkaaminen – kaikki se logisen mittakaavan voimat liikkeelle. Mannerjäätiköt on tietenkin historiallisesti ”ihmiskunnan” tekosia, mutta sulavat, Pohjois-Atlantin virta heikkenee, myrskyt voi- miksi ja miten niin kävi? mistuvat, merenpinta nousee, korallit kuolevat, ilmasto Antroposeenin taite on määritelmällisesti geologisesti lämpenee ja niin edelleen. Ihmisen aiheuttama ilmaston- nopean ja planeetan laajuisen muutoksen aikaa, mutta muutos on täysin luonnollinen prosessi, jonka ihminen murros ei tietenkään syntynyt tyhjästä. Valtavirtainen on tökännyt liikkeelle. Ilmasto on muutettu, sitä ei ole antroposeeninarratiivi on tavannut samastaa antropoksen tehty. On ällistyttävää, kuinka ihmisen aiheuttamasta il- biologiseen ihmislajiin, eikä aivan perusteetta32. Maa- mastonmuutoksesta on yhtäkkiä tullut tässä-ja-nyt elet- pallojärjestelmän näkökulmasta ihminen todella on ”laji tävää, geologisesta voimasta on tullut uutistapahtuma.29 muiden joukossa”, ja ekologisena käsitteenä laji asettuu Antroposeeni on havahtumisen aika, ja tämä mer- niin paikallisten ympäristökriisien kuin ylisukupolvisen, kitsee sekä tietoa että tiedostamista: uuden ajan havait- ylilajisen elämän ja evoluution kontekstiin. Juuri lajina semisen opettelua ja yrityksiä elää antroposeenissa, mah- ihminen levittäytyy lähimmäksi geologista aikaa – Homo dollisesti hyvää elämää. Ja mitä syvemmin ihmiskunta sapiensin kahdensadantuhannen vuoden lisäksi Homo- on historiansa aikana muokannut luontoa, sitä voimak- suvun historian vuosimiljooniin. kaammin luonto vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Käsitettä äärirajalle vietäessä antroposeenin alku- Ruotsalainen historiantutkija Andreas Malm kutsuu tätä ajankohdan voi ulottaa, ongelmallisesti tosin, kahden historisoidun luonnon paradoksiksi30. miljoonan vuoden taa Itä-Afrikkaan. Työkaluja ja tulta Historisoitu luonto on outo hahmo, koska siinä ei käyttämään oppineet ihmiset metsästivät suuria saa- ole mitään uutta, ei mitään, mikä ei olisi joskus elämän liseläimiä ja ajoivat erikoistuneita kissa- ja koirapetoja syvän historian aikana jo tapahtunut. Ei ole mitään sukupuuttoon33. Samaan tapaan ihmisheimot olivat muuta kuin ilmakehä, biosfääri, maaperä ja valtameret osallisena holoseenin alun megafaunan sukupuutoissa34. toimimassa yhteen kuten aina. Silti äkämystyneen Tämän pohjalta tullaan kuitenkin helposti väittäneeksi, luonnon arvaamatonta muutosta ajaa kouriintuntuvasti että ikään kuin ihmislajin tyypillisissä käyttäytymismal- ja todellisesti eteenpäin ihmiskunnan historia. Histo- leissa olisi vihreän vallankumouksen ja fossiilikapita- risoitu luonto kolkuttaa myös postmodernin ihmisen lismin siemen35. ovelle ja kutsuu tekemään tiliä. Antroposeenin kertomukset ihmisestä tuntuvat te- Vaikka käsitys todellisuudesta muuttuu, antroposeeni kevän tämänkaltaisten esimerkkien perusteella oletuksia ei välttämättä suinkaan murskaa luonnon ja kulttuurin ihmisen lajityypillisestä käytöksestä tai lajin ominaisuuk- käsitteellistä erottelua vaan vaatii sen uudelleenkäsittelyä. sista. Että geologinen voimuus olisi ihmislajin väkevää Globaalien ympäristöongelmien myötä on herännyt mahdollisuutta. Ihmislaji olisi kuin ikiajat avaruutta kyn- tarve hahmotella ylisukupolvisia ja viheliäisyyksiin tart- tänyt valtava asteroidi, jonka on määrä joskus iskeytyä tuvia eettisiä suuntaviivoja, mutta mahdollisen kuu- Maan ilmakehään ja kuoreen. Tulen kesyttäminen ja ki- dennen joukkosukupuuton rajaaminen näillä käsitteillä vikirves olivat askelia vääjäämättömällä tiellä kohti ydin- tuntuu tragikoomiselta. Edes ﬁlosoﬁset käsitteet eivät pommia, fossiilikapitalismia ja Amazon.comia. Monien oikein sovellu syvään aikaan: kaikkien kuolema ei ole luonnontieteilijöiden suosima hybristinen tai progres- enää ympäristöongelma tai eettinen probleema31. siivinen narratiivi sijoittaa meidät havahtumisen aikaan, Planetaarisen aikaskaalan ja geologisten voimien käännekohtaan, josta tie kohti planeetan kaitsentaa ja kanssa painiskeluun on ihmistieteissäkin syytä tottua. viisasta hallintaa voi alkaa. Antroposeeni ja maapallojärjestelmätiede menevät pe- Antropos on ihmislaji, ja antroposeeni johtuu lajin rusteisiin ja luovat uusia perusteita, joiden pohjalta niin ominaisuuksista. Tämä väite synkronoi geologisen ja his- luonnon- kuin ihmistieteissä on pohdittava uusia vastauk- toriallisen ajan ja asettaa holoseenin viime vaiheet, sivi- sia. Antroposeeni ei ole tyystin uutta, mutta se paljastaa lisaation ja kulttuurin, ihmislajin pitkän kehityksen jat- holoseenin ontologioiden rajoitteet uudessa ajassa. koksi. Ihminen on antroposeenin syy ja musta laatikko. Ihmisen ja luonnon suhteen, ihmiskunnan his- Ongelma on kuvattu ilman mahdollisuutta syventyä torian, jokapäiväisen elämän ja sivilisaation tulevai- siihen. suuden kannalta antroposeeni merkitsee uusia lavasteita Pompöösi valtavirtainen narratiivi on poikinut aimo tai kokonaan uutta näyttämöä. Antroposeeni tarkoittaa liudan selitysvoimaisempaa kritiikkiä, joka ei ajattele ant- sekä todellisuutta koskevan tiedon että tulevaisuuden roposta biologisena agenttina vaan monimutkaisten us- suunnan muutosta. Eri näyttämö, eri näytelmä. komusjärjestelmien, sosiaalisten, poliittisten, teknisten ja taloudellisten vuorovaikutusten tuotteena36. Ihmiskunta ei merkitsisikään ihmisen ideaa vaan jotakin, mitä todella Kuka antropos? on ollut ja on. Ihmiskunnasta on äkkiarvaamatta tullut geologinen Yksi tapa suhtautua antroposeenin ihmishaasteeseen voima. Väite sekä tavoittaa olennaisuuksia että yksin- on ohittaa ihmislajin erityisyys, esimerkiksi käsittele- kertaistaa julkeasti maailmaa, jossa elämme. Maapal- mällä ihmisiä ilman ihmisyyttä, mitään olemuksellista,

24 niin & näin 3/2018 ”Miten niin ihminen? Eikö ilmastonmuutos ole yhteiskunnan, ei ihmisen luomus – sosiogeeninen eikä antropogeeninen?”

joka tekee ihmisistä ihmisiä, kuten monen muun ohella on käyty siitä, miten tai miksi antroposeeni on al- esimerkiksi filosofi Timothy Morton tekee37. Morton ja kanut. Miten niin ihminen? Eikö ilmastonmuutos ole muut posthumanistit tavoittavat hyvin ihmisen paikan yhteiskunnan, ei ihmisen luomus – sosiogeeninen eikä kytkeytyneenä lukuisiin symbioottisiin suhteisiin, lajina antropogeeninen39? Pikemminkin pitäisi puhua tekno- ja lajin edustajana toisten joukossa. Sen sijaan posthu- seenista. Miten niin yleisesti ihminen? Antroposeeni, manistinen kritiikki tapaa kadottaa tietoisestikin ihmis- ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen eivät nouse kunnan yleisen erityisyyden ajassa tai ihmiskunnan si- yhtäläisyyksistä vaan eroista ihmislajin kesken: poliitti- säiset ristiriidat. sista, kulttuurisista, luokkaan ja valtaan liittyvistä jat- Posthumanismi kääntää huomion ihmisistä kaikkeen kuvista kamppailuista40. Olisiko kyseessä angloseeni, muuhun maailmassa ja onnistuu usein haastamaan sen oligantroposeeni, cthulhuseeni? Toisaalta geologinen älyllisen kaanonin, joka on pitänyt ihmistä ja ihmis- murros ei olisi käsillä ilman tapaa järjestää taloudel- kuntaa erityisessä arvossa. Miksi Kantilla vain ihmiset lista ja yhteiskunnallista valtaa tietyllä tavalla. Jason W. luovat oman maailmansa? Ajatteliko Marx muita lajeja Mooren ja Raj Patelin mukaan kapitalismi on maail- subjekteina ja miksi ei? Mikä länsimaisessa filosofiassa on manekologia, suhteiden verkko, jota ajaa rajaton kasvu vikana, kun kehkeytyvää ekologista katastrofia ei ole ha- ja joka laajenee rajattoman kasvun ajamana. Kapitalismi vaittu eikä siihen oikein osata suhtautua? teki fossiilienergian käytöstä ja luontoon kohdistuvasta Lajiessentiasta riisuutuminen toimii. Kuten filosofi riistosta planetaarista, joten kapitaloseeni olkoon uuden Clive Hamilton huomauttaa: mikään ”ihmisluonnossa” ajan nimi.41 Perusteltu yhteiskuntakritiikki on ollut – ahneus, äly, taito tai yhteispeli – ei voi selittää antro- kultaakin kalliimpaa antroposeenikeskustelulle, mutta poseenia, joka ilmaantuu, kun Homo sapiens on ensin sen ongelmana voidaan pitää lähtökohtaista ”yhteiskun- 193 000 vuoden ajan lähinnä vain lähinnä muuttanut nallisuutta”. Planetaarisen hätätilan skaala jää usein ta- paikasta toiseen selviytyäkseen38. Tuo viimeinen 7 000 voittamatta42. vuotta sivilisaatiota on puolestaan ollut aika, jolloin yh- teisestä ”ihmiskunnasta” puhuminen vaatii mutkien mel- koisia suoristamisia. Antroposeeni, nyt Maapallojärjestelmän antroposeeni kertoo ”mitä?” Ihmiskunta, ihmislaji, kapitalismi, teknologinen edistys, ja antaa vihjeitä kysymykseen ”kuka?” Kovinta kiistaa josta on tullut geologinen voima. Antroposeenikeskus-

3/2018 niin & näin 25 telun vetovoimaan vaikuttanee, että antroposeenin tule- tahdon46. Teoksessaan Defiant Earth Hamiltonin ku- vaisuus pitää sisällään maailmanlopun mahdollisuuden, vaama uusi antroposentrismi jää kenties myös puolitiehen tai oikeammin maailmanlopun mahdollisuus on läsnä mutta yrittää kuitenkin asettaa antroposeenin kehykseen, tässä ja nyt. Koska antroposeeni on eri kuin holoseeni, joka ottaisi vakavasti luonnontieteelliset, filosofiset ja antroposeenin tulevaisuus on eri kuin mitä se olisi ho- poliittis-moraaliset näkökulmat. Hamiltonin mukaan loseenissa ollut. Koska ihminen on ottanut ohjat omiin ihminen on muovannut lukemattomia planetaarisia pro- käsiinsä, ohjat eivät enää ole ihmiskunnan käsissä. sesseja niin, että olemme siirtyneet toiseen tilaan. Monet Vastuu tulevaisuudesta antroposeenissa ei enää näyttäydy seurauksista ovat pysyviä, ja osaa voidaan hidastaa. Ha- jonakin, mikä pitäisi rakentaa ja saada aikaan, vaan jo- milton ottaa ESS:n tulokset ja havainnot ja antroposee- nakin, joka pitäisi välttää. niteesin vakavasti, ja hän perustaa ihmiskeskeisyyden Tämän vuosikymmenen alussa joukko tutkijoita siihen. Hamiltonin hahmotelmaa voisi kuvata myös re- tapasi Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella. helliseksi tai realistiseksi antroposentrismiksi. He pohtivat, mikä oikeastaan on ollut yhdistävä tekijä Siinä missä vanha teleologinen antroposentrismi ju- kaikissa aiemmissa suurissa joukkosukupuutoissa, maail- listaa ihmisen ideaalia, erityistä asemaa ja moraalista oi- manlopuissa. On ylitetty peruuttamattomia rajoja. Metsä keutta hallita luontoa, uusi tunnistaa ihmisen todellisen lakkaa ylläpitämästä metsää, kun riittävän moni puu mitattavan vaikutuksen ja vetää siitä ”päinvastaiset eet- kaadetaan. Laajemmat ekosysteemit toimivat samoin, tiset johtopäätökset”47. Ihmisen keskeisyys punnitaan ja joukkosukupuutto saattaa häämöttää kymmenten, tekojen, ei olemuksen vuoksi. Ei Jumalan vaan mahdolli- satojen tai tuhansien vuosien päässä. Maa siirtyy uusiin suuden, valintojen ja edistyksen oikusta. tiloihin ennakolta näkymättömien kynnysarvojen ylit- Uusi antroposentrismikaan ei helposti käänny konk- tyessä.43 retiaksi, näkemykseksi saati toiminnaksi. Se ei kierrä ih- Tämä tutkimus oli laskennallinen harjoitus, ei miskunnan tai -lajin yleistämiselle syydettyä kritiikkiä, niinkään aikataulu kuin kuvaus varhaisantroposeenin mutta sen avulla modernin filosofian ja yhteiskunnan nykyhetkestä. Koska epälineaarinen, ristiinkytketty pla- projektille voidaan asettaa uusia kysymyksiä. Antropo- neetta on ihmisen liikkeelle sysimä mutta silti kaikkea seenin teesi ihmisen vaikutuksesta pyritään ottamaan muuta kuin ihmisen ohjaama tai luoma, antroposeeni vastaan koko luonnontieteellisellä painollaan, ja filosofia avautuu edessämme tyhjänä ja epävarmana. Kuudes mukautuu sen antamiin kehyksiin. joukkosukupuutto ja kolmas maailmansota ovat vaka- Syvässä ajassa ei ole etiikkaa, mutta antroposeenin vimpia kuviteltavia seurauksia, ja silti helpompia kuvi- taitteessa sitä on. Se ei ole ehkä lainkaan uudenlaista il- tella kuin yhteiskunnallinen murros.44 masto- tai ympäristöetiikkaa tai muuta uutuutta, vaan Planeetta on käsissämme, mutta tulevaisuus ei enää samaa uusissa kehyksissä, uudella näyttämöllä. Antro- ole. Asiat ovat samaan aikaan hitaita ja mitä kiireel- poseenin epookkia ei voi erottaa siitä, mitä ihmiset te- lisimpiä. Eilen, tänään ja huomenna tehdään asioita, kevät elämässään, valitsevat vapaasti48. Syvään aikaan joiden jäljet ulottuvat satojen, satojentuhansien vuosien sotkeutuva etiikka ei voi olla ikuisuuden ja yleistämisen päähän, ja me tiedämme sen juuri nyt. Jos johonkin, vaan nimenomaisuuden ja tietynhetkisyyden etiikkaa. antroposeenia käsitteenä ja keskusteluna tarvitaan ta- ”Mitä merkitsee vapaus ja ihmisenä oleminen antropo- voittamaan se, mikä nykyhetkessä vaikuttaa ikiaikaisten seenissa?” on hyvä filosofinen kysymys, ainakin luonnon- voimien kautta kauas tulevaan. Se on antroposeenin tieteiden esittämäksi. luonnon- ja ihmistieteellinen poliittinen kysymys. Moderni ihminen luo maailmansa havainnossa, toi- Antroposeeni tai eri antroposeenit45 eivät ole tait- minnassa, yhteiskunnassa ja kielessä, kuten viime vuosi- tuneet lähemmäksi yksituumaisia määrittelyjä. Akatee- satojen filosofia lähes ykskantaan väittää. Antroposeenin misilla kiistakentillä ihmisen paikkaa uudessa ajassa on haaste on tehdä se maailman rajoissa. lähestytty enemmän hedelmällisesti kuin tyhjentävästi, ja kenties hyvä niin. Avoimuus antaa tilaa pohtia, minkä- lainen antroposeenista tulee. Luonnontieteelliset, ekososialistiset, posthumanistiset Viitteet ja ekomodernistiset yritykset ratkaista ihmisen paikka si- 1 Crutzen & Stoermer 2000; Crutzen 2002. 2 Ks. Alhojärvi 2017. vilisaation ja planeetan historian käännekohdissa tapaavat 3 Haku 26.6.2018; Angus 2016, 25. kaikista ansioistaan huolimatta jäädä puolitiehen. Antro- 4 Heinäkuussa 2018 IUGS määritti Holoseenin viimeisimmäksi poseenin taitteessa ikkuna sekä menneeseen että tulevaan vaiheeksi 4000 vuotta sitten alkaneen Megahalaya-vaiheen. Ant- on auki, ja yritykset vastata antroposeenin suuriin kysy- roposeeni jäi määrittämättä. 5 Anthropocene Working Group, AGW, on kansainvälisen strati- myksiin ihmisen, luonnon ja yhteiskunnan paikasta sy- grafian komission (ICS) asettama tutkijaryhmä. Stratigrafia on vässä ajassa tarjoavat kelpo analyysin ohella tarpeettoman maan kerrostumia tutkiva geologian ala. Ks. myös Zalasiewicz abstrakteja ohjelmanjulistuksia, ylimalkaisia kuvauksia ym. 2015 siitä, mitä pitäisi vaatia analyysin sijaan. Mielikuvitus 6 McNeill & Engelke 2014, 1. 7 Kenties ensimmäinen historiantutkija, joka hahmotteli uudenlai- auennee antroposeenin myötä? sen historiankirjoituksen tarpeen oli Chigagon yliopiston profes- Filosofi Clive Hamiltonin mukaan antroposeenin sori Dipesh Chakrabarty (2009) artikkelissaan “The Climate of ansio on, että se yhdistää geologisen ajan ja ihmisen History”.

26 niin & näin 3/2018 8 Nunn & Reid 2016, 11–47. Gemenne. Routledge, Abingdon-On- Maris, Virginie, Back to the Holocene. A 9 Kuvaus esim. Goodell 2017, luku 2. Thames 2015, 17–32. Conceptual, and Possibly Practical, 10 McNeill & Engelke 2014, 1. Bonneuil, Cristophe & Frezzoz, Jean-Babtiste, Return to a Nature Not Intended for 11 Rudwick 2014, 79–102. The Shock of the Anthropocene. Earth, Humans. Teoksessa The Anthropocene 12 Sama, 212–226. History and Us. Käänt. David Fernbach. and the Environmental Crisis. Rethinking 13 Sama, 209–212. Verso, London 2016. Modernity in a New Epoch. Toim. Clive 14 Brannen 2017, 179–211. Brannen, Peter, The Ends of the World. Volcanic Hamilton, Christophe Bonneuil & 15 Sama. Apocalypses, Lethal Oceans and Our Quest Francois Gemenne. Routledge, Abing- 16 Stengers 2015, 134–135. to Understand Earth’s Past Mass Extinc- don-On-Thames 2015, 123–134. 17 Brannen 2017, 246–247. tions. HarperCollins, New York 2017. McNeill, John Robert & Engelke, Peter, The 18 Ks. esim. Bounneuil 2015. Chakrabarty, Dipesh, The Climate of History. Great Acceleration. An Environmental 19 McNeill & Engelke 2014, 210. Four Theses. Critical Inquiry. Vol. 35, History of the Anthropocene Since 1945. 20 Bonneuil & Fressoz 2016, 28–29. No. 2, 2009, 197–222. The Belknap Press of Harvard Univer- 21 McNeill & Engelke 2014, 67. Crutzen, Paul & Stoermer, Eugene, The sity Press, Cambridge 2014. 22 Williams ym. 2016. ”Anthropocene”. International Morton, Timothy, Humankind. Solidarity 23 Barnosky 2008; WWF Living Planet, Geosphere–Biosphere Programme (IGBP): with Nonhuman People. Verso, London, 2016. Global Change Newsletter 41, 2000, 2017. 24 Williams ym. 2016. 17–18. Patel, Raj & Moore, Jason W., A History of the 25 Malm 2018, 47. Crutzen, Paul, Geology of Mankind. Nature, World in Seven Cheap Things. A Guide to 26 Hamilton 2017, 61. 415, 2002, 23–23. Capitalism, Nature, and the Future of the 27 Maris 2015, 123–127. Eronen, Jussi T. ym., Kenen antroposeeni? Planet. Verso, London, 2018. 28 Malm 2018, 41–42, 47–58. Maapallotieteen paradigmamuutos, Nunn, Patrick D. & Reid, Nicholas J., Abo- 29 Sama, 72–73. ihmistieteiden antroposeeni ja käsittei- riginal Memories of Inundation of the 30 Sama, 75–77. den moninaisuus. Kosmopolis 4/2016, Australian Coast from more than 7000 31 Hamilton, Bonneuil & Gemenne 2015, 41—54. Years Ago. Australian Geographer. Vol. 8. Foley, S. F. ym., The Paleoanthropocene. The 47, No. 1, 2016, 11–47. 32 Termiä käyttää juuri tässä mielessä esim. Beginnings of Anthropogenic Environ- Palkopoulou, Eleftheria ym., Holarctic Gene- Bonneuil & Frezzoz 2016; Frezzoz 2015; mental Change. Anthropocene. Vol 3, tic Structure and Range Dynamics in Toivanen & Pelttari 2017, ja se viittaa 2013, 83–88. the Woolly Mammoth. Proceedings of teksteihin kuten Zalasiewicz ym. 2015, Frezzoz, Jean-Babtiste, Losing the Earth Kno- the Royal Society B, Vol. 280, No. 1770, Steffen ym. 2011 ym. wingly. Six Environmental Grammars 2013. 33 Foley ym. 2013. Around 1800. Teoksessa The Anthro- Rudwick, Martin J. S., Earth’s Deep History. 34 Esim. Palkopoulou ym. 2013. pocene and the Environmental Crisis. How It Was Discovered and Why It Mat- 35 Kritiikistä laajemmin Toivanen & Pelt- Rethinking Modernity in a New Epoch. ters. The University of Chigago Press, tari 2017. Toim. Clive Hamilton, Christophe Bon- Chigago 2014. 36 Bonneuil 2015, 21. neuil & Francois Gemenne. Routledge, Steffen, Will ym., The Anthropocene. From 37 Esim. Morton 2017. Abingdon-On-Thames 2015, 70–84. Global Change to Planetary Steward- 38 Hamilton 2017, 61. Goodell, Jeff, The Water Will Come. Rising ship. Ambio. Vol. 40, No. 7, 2011, 39 Hornborg 2015. Seas, Sinking Cities and the Remaking 739–761. 40 Malm & Hornborg 2014. of the Civilized World. Little, Brown & Stengers, Isabelle, Accepting a Reality of Gaia: 41 Patel & Moore 2018, 38. Co., Boston 2017. A Fundamental Shift? Teoksessa The 42 Hamilton 2017, 58–60. Hamilton, Clive, Deﬁant Earth. The Fate of Anthropocene and the Environmental 43 Barnosky ym. 2012. Humans in the Anthropocene. Polity, Crisis. Rethinking Modernity in a New 44 Malm 2018, 220. Cambridge 2017. Epoch. Toim. Clive Hamilton, Chris- 45 Eronen ym. 2016. Hamilton, Clive, Bonneuil, Christophe tophe Bonneuil & Francois Gemenne. 46 Hamilton 2017, 127–128. & Gemenne, Francois, Thinking the Routledge, Abingdon-On-Thames 47 Sama, 53–54. Anthropocene. Teoksessa The Anthro- 2015, 134–144. 48 Sama, 129. pocene and the Environmental Crisis. Toivanen, Tero & Pelttari, Mikko, Tämä Rethinking Modernity in a New Epoch. ihmisen maailma. Planeetan hätätila, Toimittaneet Clive Hamilton, Chris- antroposeenikertomuksen kritiikki ja Kirjallisuus tophe Bonneuil & Francois Gemenne. antroposeenin vaihtoehtoinen historia. Routledge, Abingdon-On-Thames Tiede & Edistys 1/2017, 6–35. Alhojärvi, Tuomo, Yllättymisiä. Antropo- 2015, 1–14. Williams, Mark ym., The Anthropocene skenen paranoia ja tiedon tilanteinen Hornborg, Alf, The Political Ecology of the Biosphere. The Anthropocene Review. ongelma. Tiede & Edistys 1/2017, Technocene. Uncovering Politically Vol. 2, No. 3, 2015, 196–219. 36–56. Unequal Exchange in the World System. WWF Living Planet Report 2016. WWF Angus, Ian, Facing the Anthropocene. Fossil Teoksessa The Anthropocene and the 2016. Verkossa: wwf.panda.org/about_ Capitalism and the Crisis of the Earth Environmental Crisis. Rethinking Moder- our_earth/all_publications/lpr_2016/. System. Monthly Review Press, New nity in a New Epoch. Toim. Clive Hamil- Zalasiewicz, Jan ym., When Did the Anthro- York 2016. ton, Christophe Bonneuil & Francois pocene Begin? A Mid-twentieth Century Barnosky, Anthony D., Megafauna Biomass Gemenne. Routledge, Abingdon-On- Boundary Level Is Stratigraphically Tradeoff as a Driver of Quaternary and Thames, 2015, 57–69. Optimal. Quaternary International 383, Future Extinctions. PNAS 105, suppl. Krivine, Hubert, The Earth. From Myths 2015, 196–203. 1, 2008. to Knowledge (La Terre, des myths au Barnosky, Anthony D. ym, Approaching a savoir, 2011). Käänt. David Fernbach & State-Shift in Earth’s Biosphere. Nature Jacques Treiner. Verso, London 2015. 486, 52–58, 2012. Malm, Andreas, & Hornborg, Alf, The Geo- Bonneuil, Cristophe, The Geological Turn. logy of Mankind? A Critique of the Narratives of the Anthropocene. Teok- Anthropocene Narrative. The Anthropo- sessa The Anthropocene and the Environ- cene Review. Vol. 1, No. 1, 2014, 62–69. mental Crisis. Rethinking Modernity in Malm, Andreas, The Progress of This Storm. a New Epoch. Toim. Clive Hamilton, Nature and Society in a Warming World. Christophe Bonneuil & Francois Verso, London 2018.

3/2018 niin & näin 27 28 niin & näin 3/2018 Elvira Groza Ajan menettäminen ymmärtämisvälineenä Mircea Eliaden esseissä Mircea Eliadeen (1907–1986) kiinnitetään monenlaisia, usein helppoja etikettejä, ja nykyinen akateeminen kuvaus ”pyhän palautumattomuuden ja tunnistamattomuuden filosofista” saattaisi tyydyttääkin, ellei se estäisi meitä saavuttamasta pyhän dialektiikan ympärille kietoutuvaa ajallisuutta. On tapana ajatella, että aika on yhtäältä Eliaden kaunokirjallisten tekstien ja toisaalta hänen systematisoivien tieteellisten tutkielmiensa merkittävin leikkauspiste.

aihtoehtoista aikaa kohti avautuminen korostaa arkaaista käyttäytymistä. Se on lähtöisin Weltan- alkoi kuitenkin jo Eliaden esseissä, jotka schauungista, josta on tullut pragmaattista ontologiaa3. hän kirjoitti heti 1930-luvulla palattuaan Sen mukaan olemassaolo on uudistamista tai luomista. opintovuosiltaan Intiasta. Eritoten ni- Erityisesti esseessä ”Despre miracol și întâmplare” teeseen Oceanograﬁe kootuissa kirjoituk- ihmeen näkeminen autenttisuuden ehtona perustuu Vsissa käytetty mystagoginen tekniikka pakottaa meidät vallankumoukseen, jonka kristinusko aiheutti ”ajalta tulkitsemaan ideoita ja intuitioita, joista eliadelaisen pakoon pääsemisen dialektiikassa” ja pyhän taloudessa, ajallisuuden premissit muodostuvat. Eliaden esittämät jossa usko on valtaa puuttua maailmankaikkeuden on- kehotukset muistuttavatkin elämäntaidon opasta ihmi- tologiseen rakenteeseen. Pelastus uudistumisena on riip- selle, joka on pudonnut symbolisen ulottuvuuden ulko- puvaista uskosta, jonka mukaan historiassa kaikki on puolelle. mahdollista, ja ajan avautuminen on riippuvaista siitä, Esseiden perustana on se, että ajan menettäminen että ihmeen fenomenologiaan osallistutaan näkemällä, ymmärretään tiedon välineeksi ja vapauden muodoksi, sillä ihme tapahtuu tavallisena faktana. Voidaan sanoa, joka pelastaa sortumasta historiallisuuteen ja avaa pääsyn että tunnistamattoman ihmeen näkemisen kuvaaminen autenttisuuteen. Autenttinen elämä edellyttää olemas- on peitetty pyyntö vapauttaa ajallisuus paruusiasta (pa- saolon ja luomisen lankeamista yhteen, mutta myös rousia), ei vain sillä perusteella, että näkeminen on ana- ihmeen näkemistä avaamalla kokemuksen rajat. Autent- logista valvetilaksi esitetyn paruusian kanssa, vaan myös tisuutta tarkoittava yhteen lankeaminen on merkki siitä, koska Eliade hyödyntää esseissä Intiasta omaksumiaan että Eliaden esseet liukuvat nostalgisesti – myöhemmin vaikutteita pitämällä ajan kokemista tiedon ja vapautu- Eliaden tieteellisesti perustelemaan – käsitykseen, jonka misen välineenä. Ajan ontologisoiminen niin, että aika mukaan uskonnollisuus on alkuperäinen rakenne, joka on joko ksana (xana), ”nykyhetki”, ”otollinen hetki”, tai paljastaa ihmisen avoimena olemassaolona. Ihminen kairos (kairos), ”oikea hetki”, ilmenee esseiden tavasta kä- konstituoi itsensä elvyttämällä jotakin luomistyötä vas- sitellä ihmeen näkemistä. Se myös esitetään myöhemmin taavaa. Ikuisen ja ajallisen rajalle sijoittuvan uskonnol- teoksessa Imagini și simboluri. Luku ”Simbolisme in- lisen kokemuksen kääntöpuolena onkin ajan ulkopuolelle diene ale timpului și eternitatii” käsittelee intialaista ajan pääseminen osallistumalla, toistamalla ja jäljittelemällä, kuvastoa ja symboliikkaa ottamalla välikannan, jossa sillä niin voi saavuttaa todellisuuden ja paradoksaa- historiallinen aika koetaan epätodelliseksi pysyttäessä lisen siirtymähetken. Jotta Homo religiosus pääsisikin avoimena Suurelle Ajalle. Ajasta tulee tiedon väline ei luomistyön aikaan, hän etsii alituisesti takaisin palaa- vain siinä mielessä, että yhä laajemmista sykleistä muo- misen tekniikoita, uudistumismenetelmiä tai ratkaisuja dostuu soteriologisia, vaan myös siinä mielessä, että hi- historian terroriin1. ”Kapina ajan kääntymättömyyttä taampi rytmi on pelkkä ehto, joka mahdollistaa suuret vastaan auttaa ihmistä rakentamaan todellisuuden ja toi- rytmit. Tilannetta symbolisoi rikkoutunut muna, aurinko saalta vapautumaan kuolleen ajan vallalta, vakuuttaa zeniitissä tai katon rikkoutuminen. Tapa ottaa historia 2017, installaatio. 2017, hänelle, että hän pystyy kumoamaan menneisyyden, harteilleen sen avaamiseksi ikuisuudelle tuo näkyviin in-

Epokhe, aloittamaan elämän uudelleen ja luomaan maailman tialaisen hengellisyyden neoliittisen perustan, ja juuri se 2 IC98: IC98: uudelleen” . Ei ole yllätys, että joskus Eliade avoimesti on keskitie, jota Bhagavad Gitassa kuvattiin. Eliade pitää

3/2018 niin & näin 29 teosta ”synteesinä Intian hengestä ja kaikista sen tavoista, ilmentämisen tahdosta”7 ja antaa ”jano menettää aika” ﬁlosoﬁoista ja pelastumistekniikoista”4. tuomalla mukaan toinen rytmi. Ilman todellista toi- Korostamme näitä ”esseistisiä sivupolkuja” voi- mintaa ”modernit ihmiset tarjoavat palveluita tai vai- daksemme saada takaisin ajan menettämisen yhtenä puvat uneen seuratessaan jotakin ajatusta”8. Halukkuus ajan hallitsemistekniikoista, jotka löytyvät myöhemmin tarjota palveluita ja implisiittisesti aikaa, se, että mikä Eliaden tieteellisistä teoksista tai hänen kaunokirjal- tahansa mahdollinen katoavainen tapahtuma on saata- listen teostensa symboliikasta. Näyttää siltä, että keho- villa, sulkee ajan pelkäksi nykyhetkeksi, ulkoiseksi väli- tuksessa menettää aika aktivoidaan uudelleen sellaisia a neeksi tai laskennalliseksi yksiköksi, joka ei enää vaikuta priori -rakenteita, jotka mahdollistavat Eliaden ”huma- koko elävään olentoon. Ajasta ulos pääseminen rajoittuu nitaarisen sitoutumisen”, aktualisoivat pyhän uudelleen haluun täyttää, kuluttaa ja juhlia. ”toisen lankeemuksen” jälkeisen modernin, epäuskon- Lisäksi tekninen vallankumous antaa kasattua aikaa, nollisen ihmisen tietoisuuden tasolla. Ennen kaikkea se jossa ihmisestä tulee mitan omistaja. Kasattu aika on kuitenkin on yritys suoda arvoa paruusialle uskovaisen muuta kuin elämän rytmi, ja hän voi vääristää sitä kiih- kristityn kannalta. Ajan menettäminen ilmenee välttämät- dyttämällä vauhtia katkeamattoman edistyksen nimissä. tömyytenä, joka on käänteisessä suhteessa modernin ih- Synteettisesti tapahtuva uudistaminen ja ekstaasin misen illuusioon siitä, että hän omistaa ajan. Se paljastuu muodon saava vauhti hyvittävät paradoksin, että on tietämisvälineeksi, jonka avulla pääsemme käsiksi alku- aikaa vaikkei sitä olekaan, sillä moderni ihminen elättelee peräiseen uudistumisen, luomisen ja pelastuksen aikaan, jopa illuusiota ajan laskemisesta. Miljooniksi sekunneiksi kunhan esseiden ”subjekti” vain irrottautuu rahvaan- jaettu mitta, ”ajan laskeminen luvuilla on merkki siitä, omaisesta nykyhetkestä ja kieltäytyy harkitsemattomasta että aika pakenee modernilta ihmiseltä, jonka ahdistus paosta henkilökohtaiseen aikaan. juontuu siitä, ettei ole aikaa...”9 Illuusion kasaaminen on Eliade tietää hyvin, että hän puhuttelee hajoavaista mahdollista tekemällä ajasta hyödyke, joka voidaan ottaa modernia ihmistä, joka on paitsi muodostunut va- haltuun, varastoida ja säilyttää, jotta ajan ylimäärää tai pauden ja luovuuden illusorisessa matriksissa ja sekoit- jäännöstä voitaisiin hallinnoida ja ajan ulkopuolelle pää- tanut historiallisuuden sen kanssa mutta myös kyvytön semistä säännellä. suhtautumaan kristinuskoon paruusian näkökulmasta. Ajan täydellinen ulkoistaminen ”muuttamalla tunne Niin voidaankin sanoa, että hän ”...ei ole uskonnol- automaattiseksi ilmaisimeksi”10 näkyy ”kelloon tarttu- lisen ihmisen antiteesi vaan tämän harhautunutta ilme- misena”. Se tekee odottamisesta, viivyttämisestä ja lyk- nemistä”5, ja sen vuoksi moderni ihminen on ripoteltu käämisestä staattisia, täsmällisistä tapahtumista riippu- esseisiin, fragmentteihin tai hengellisiin harjoituksiin, il- vaisia välineitä. Ihminen käsittää itsensä subjektina, joka meisesti vain haastamaan hänet peliin, joka näyttää, mitä rakentuu ulkoisista tapahtumista historian kumulatiivi- modernilla ihmisellä on ja mitä hän menettää. sessa ajassa, ja historiaa pidetään itsenäisesti arvokkaana horisonttina. Rationaalinen ihminen on kaukana alku- peräisten rytmien ”orgaanisesta sympatiasta”. Hän suh- On aikaa: kasattua aikaa, vapaa-aikaa, tautuu pakkomielteisesti mielekkäisiin asioihin ja häntä henkilökohtaista aikaa vetää puoleensa selvyys, järjestys, säännöllisyys ja läpinä- Ajan omistaminen tuntuu olevan viimeinen suuri val- kyvyys, mutta kun siitä tulee abstraktimpaa ”ylenmää- loitus, joka saavutetaan muuttamalla työ ja tiede väli- räisessä kirkkaudessa ja valossa”, sitä suurempi on riski, neiksi hallita Luontoa ja Aikaa. Todellisuudessa se ei että siitä tulee läpinäkymätöntä yksinkertaisille totuuk- kuitenkaan ole mitään muuta kuin todiste siitä, miten sille. Kun työlle omistettu aika ei enää tarjoa symbolista kiihkeää on nostalgia päästä pois ajasta. Ajan muutta- avausta, joka keskeyttäisi merkityksestä tyhjän keston, minen omaisuudeksi tapahtuu vääristämällä alkupe- ajan ulkopuolelle astumisen draama kulutetaan vapaa- räinen tietoisuus, jota jäsentää ajasta kieltäytyminen, ja aikana. Kun viihteeseen luotetaan merkittävänä itsensä tämä on puolestaan seurausta siitä, että pyhyydestä tyh- kokoamisen aikana, kääntöpuolena on ajan säästäminen: jentyneeseen maailmaan suhtaudutaan rationaalis-empii- aikaa käytetään kuin mitä tahansa pääomaa, pidetään risesti. siitä jäänne, jota ”yhteiskunta ei enää varasta”. Neutraalissa, luonnollisessa maailmassa, jossa ny- Vapaa-ajasta tulee henkilökohtaista pääomaa, jota kyihminen elää, työllä ei enää ole symbolista arvoa. Se täytyy täyttää, kuluttaa, mitata ja laskea. Jottei menet- on pelkkä hyväksikäyttötekniikka, ei vastuullinen ele täisi taukoa, joka hänellä on käytössään, ja jotta hän myyttisessä mallissa, jolla voidaan tunkeutua tasolle, joka kokisi sen merkityksellisemmäksi, moderni ihminen on avaa ajan. ”Todellinen aikaan lankeaminen alkaa työn erikoistunut huvituksiin, keksinyt niin monia ja niin pyhyyden katoamisesta; ihminen tuntee olevansa työnsä norminmukaisia huvituksia, että ne myös tappavat ajan vanki vain moderneissa yhteiskunnissa, sillä hän ei enää tekemällä ihmisestä jonkin hallintojärjestelmän vangin – pysty pakenemaan Ajalta”6. Väline-työ tuomitsee ih- tai sitten hän pakenee todellisuutta tiedostamattomasti. misen ”harmaaksi ja yksimuotoiseksi kestoksi” juuri siksi, Spontaanit toimet muuttuvat automaattisiksi, niistä tulee että hän ei suhtaudu työhön absoluuttiin osallistumisen yksimuotoisia, ja yksimuotoisuus eroaa ”harmoniasta ja näkökulmasta, luomisena. Modernit ihmiset unohtavat, rytmistä, josta minkä tahansa inhimillisen olemassaolon että työn täytyy ”purskahtaa ulos nimenomaan elämän pätö päämäärä muodostuu”11. Muuttuessaan yhä yksi-

30 niin & näin 3/2018 ”Mutta kasaamisen, säästämisen ja henkilökohtaistamisen supistama aika ei anna Aikaa.”

muotoisemmiksi yhteiskunnat menettävät ”kumous- aikaan pakeneminen tarkoittaa vain ajan välttämistä. mekanismin”12, joka ”hylkää menneen ajan, päättyneen ”On sankarillista... pysyä nykyhetkessä, vailla jatkuvuutta vuoden, ja myös hankkiutuu eroon saastasta, jonka menneisyyden kanssa, vailla aikaan heijastettua abstraktia minkä tahansa talouden toiminta aiheuttaa...”13 yhteyttä tulevaisuuden kanssa. On hyvin kovaa työtä ”Säilyttämisen ja talouden profaanissa ympäristössä”14, kuluttaa aikaa”19. Tässä tarkoitetaan kulutusta, kun aika josta Roger Caillois puhuu, ”kollektiivisessa mittakaavassa oletetaan tapahtumaksi, merkittäväksi hetkeksi, ei sub- ainoa mahdollinen pakopaikka on hauskanpito”15, mutta stanssittomiksi siirtymiksi, joista henkilökohtainen aika arkaaisen juhlan paroksysmi ja kulutus korvataan lomalla muodostuu. ”rentoutumisvaiheena”, ”sosiaalisen elämän tyhjiönä tai Kaikki nämä ”persoonattomat todistukset” osoittavat, ainakin hidastumisena”16. Se on pakopaikka, joka hahmo- että ”...olemme kirottuja haaskaamaan tarpeetonta ai- tetaan pelkäksi huolilta pakenemiseksi ja yhteiselon vähe- kaamme: se, ettemme koskaan haaskaa aikaa, ei tarkoita, nemiseksi. Nostalgia ajan yksimuotoisuuden rikkomiseen että meillä on aikaa, että hallitsemme sitä, että hedelmöi- näkyy yhä halussa, että hauskanpito olisi ajasta ulos pää- tämme sitä”20. Modernilla ihmisellä on vapaa-aikaa, jota semistä, mutta se on näennäispääsyä ulkoistettuun aikaan. hän voi täyttää tai kuluttaa, tai henkilökohtaista aikaa, Se kavaltaa nostalgian epäonnistumisen, joka puolestaan johon voi paeta, mutta kasaamisen, säästämisen ja henki- lähettää luonnostaan kohti toista illuusiota, henkilökoh- lökohtaistamisen supistama aika ei anna Aikaa. taiseen aikaan pakenemista. Henkilökohtainen aika ilmenee tiedostamattomana pakopaikkana, helppona kaksoiskappaleena toiselle ajalle Ajan menettäminen – pelastuksen ehto vailla ontologista asemaa. Se todistaa katkoksesta ajan Ajan menettäminen esitetään hädäksi, joka kumpuaa kokemuksessa, astumisesta aikaan, jossa paetaan hajot- ”siitä, ettei aikakautemme käsitä tiettyjä varmoja to- tavaan unelmointiin ja nostalgiaan. Se muodostuu aika- tuuksia”21, koska se suhtautuu aikaan laskemalla ja ulkois- väleistä siirtyminä yhdestä merkittävästä hetkestä toiseen. tamalla. Eliade varoittaa meitä, ettei tämä johdu ”älylli- Esseessä ”Exerciții spirituale” henkilökohtainen aika sestä laiskuudesta” tai ”ikuisesta harhailusta”: ajan me- määritellään ”tunnepitoiseksi yhteydeksi, jonka yksilö nettämisen jano tarkoittaa liiallisuutta, jonka myötä on luo peräkkäisten tapahtumien välille”17. Toisissa esseissä mahdollista olettaa, että ruumiillistuminen on pyhän ja sitä kuvataan muistin ja mielikuvituksen psykologiseksi profaanin samastumista. Siitä tulee ehto sellaisen näkö- ajaksi, joka todistaa ihmisen kykyjen jakautumisesta yh- kulman omaksumiselle, jossa ihme nähdään arkipäivässä. täältä älyyn, joka laskee aikaa ja säästää ajan, ja toisaalta Ajan menettäminen on onnea ja tiedon väline, joka mielikuvitukseen, joka järjestää paon ajasta. Nykyhetken samannimisessä esseessä (”Pierdeti-va timpul”) vastaa anastaminen jatkuu halussa ”luoda konkreettiselle ny- ”varmuuksien väliaikaista hylkäämistä... jotta avaudut- kyhetkelle rinnakkainen nykyhetki”18, joka saa meidät taisiin ihmeelle”22. Se on yksi tiedon välineistä, sillä se pakenemaan nykyisyydeltä, antaa meille toisen nykyi- pystyy antamaan uudelle ihmiselle kokemuksen kokonai- syyden muuttuneessa nykyhetkessä, jota ovat muuttaneet sesta olemisesta. Se määritellään kaavalla ”olemassaolon persoonallisuutemme ja maailman havaitseminen henki- yhteen lankeaminen = luominen”. Ajan menettäminen lökohtaisena synteesinä, joka kietoo konkreettisen maa- on siis autenttisuuden merkki (”kätevämmin sanottuna ilmankaikkeuden sisäänsä mentaalisena ﬁlminä. Mutta saksan Erlebnis”) siinä mielessä, että ollaan täysin avoinna

3/2018 niin & näin 31 ihmeille ja ilmestyksille, jotka tarjoavat kokonaan toisen- Mainittu essee on Eliaden teoksista sikäli tärkeä, että laista varmuutta kuin se, joka saavutetaan ”stereotyyp- siinä aletaan kehitellä sekä teoriaa tunnistamattomasta pisellä ja kuolleella ymmärryksellä”, sillä jälkimmäinen ihmeestä että tulkintaa kristinuskosta paradoksaalisena luovuttaa meidät konventioille ja dogmeille. Autenttinen uskontona ontologisoimalla historia. Tästä näkökul- elämä koko elämän vapaan aktualisoimisen avulla eroaa masta ihmeen fenomenologia vaatii antautumisen ko- yhteenvedosta ja on vailla siirtymiä. Samanaikaisuus on kemusta ja askeettista näkemistä, joiden avulla ihme siinä ”yksiin osumista minkä tahansa kanssa”, tapahtuma voidaan tulkita paruusiaksi. Pantakoon merkille, että tai sielun tila, ja se täytyy ylittää kokemuksella, joka mää- Eliaden seuraavissa tieteellisissä teoksissa kristillinen pa- ritellään ”...täydelliseksi ja yhtäkkiseksi koko olemisen ruusia ei enää ole julkilausutusti ratkaisu historian ter- alastomuudeksi”23. Se saa astumaan ulos historiasta roriin, vaan luottoratkaisu on pelastus kosmistamalla. ”elämän muodollisena muuttumisena, joka luo muotoja Teoksessa Aspects du mythe kosminen kristinusko ”po- ja kulkee niiden läpi”24. pulaariteologiana” on itse asiassa passiivista vastarintaa Autenttisuuden määritteleminen subjektin tuhoami- historian terroria vastaan. Mahdollinen selitys voisi olla, seksi avaa horisontin ihmeen paljastumiselle. Ihmeen että yhteys läntiseen, lohduttavana gnosiksena koettuun näkeminen pakottaa mielikuvituksen depersonalisoi- kristinuskoon esti Eliadea käyttämästä hyväksi varhai- tumaan. Se tarjoaa näkökulman elämään rajojen tuolla sissa esseissä mukana ollutta paruusiaa. Näkeminen, josta puolen ja epäpersoonallisen muistin, joka ”ottaa elämän ihmeen tunnistaminen on riippuvaista, on valvetila, jota kokonaisuutena” kunnes siitä tulee elämän astia, ”pelkkä paruusia jännittyneenä odotuksena edellyttää. Myö- elämän ja kohtalon tahdon väline”25, arkkimuisti, joka tätuntoinen odotus on Paavalin kirjeissä mainittujen löytää tapahtumia muuttumisesta, siirtymisestä ja kuole- ”päivän lapsien” odotusta30. Paruusia on ajan ”raken- masta. Täysi avautuminen hetkellisyyden avulla on jän- tamista” alituiseksi mahdollisuudeksi palata uudelleen: nittynyttä, rakentavaa antautumista, jossa vahvistamme jokainen hetki on ihmeen mahdollista paljastumista, huomiokykyämme ja pysymme selväjärkisinä. Kuule- kairoottinen hetki, samaan aikaan Ilmestyksen hetki misesta tulee siinä myötätuntoista odotusta, ei ulkoista ja eskatologinen episodi, joka voi tapahtua minä taval- suhtautumista ihmisiin. Odottaminen on ennen kaikkea lisena hetkenä tahansa. Niinpä ulkoisen ajan menettä- ”haltioitumista, ahdistusta, kohtauksenomaisuutta tun- minen täytyy ottaa uudelleen haltuun tekniikkana va- teikkaissa sieluissa, joita niiden elämä ravitsee”26. Nämä pauttaa näkeminen, joka saa näkökentässä ilmenemään kuvaukset viittaavat analogiaan uskon kokemuksen sen, mikä jo oli siellä, mutta yllättäen sattuvana tapah- kanssa: uskokin on mahdolliseen syöksymistä ja ajan jä- tumana. Syy on, että arkipäiväistä ihmettä ei voi säästää, sentämistä paruusian perusteella. ”...meidän täytyy ottaa vastaan jokainen päivä tekemättä Essee ”Despre miracol și intâmplare” sijoittaa meidät siitä varastoja, kasaamatta sitä, olla valmiita ottamaan avoimesti ”ihmeen fenomenologiaan”. Ihme määritellään vastaan lahjana. Myös ajan mannasta tulee arkipäi- synonyymiseksi tapahtuman kanssa: ”Ihme – siis ta- väistä”31. Kohtalonamme on aikaväli, mutta voimme pahtuma, siinä lankeavat yhteen sellaiset asiat, joiden olisi paeta, jos opimme antautumaan ikuisuudelle, joka pitänyt pysyä erillään ikuisesti”27. Tapahtuma pelkkänä avautuu mahdollisuutena, muuna kuin aikana ja py- puhtaana faktana, ei predestinaationa tai poikkeuksena, syvänä historiana – mahdollisuutena, jossa vain tapah- saa suurimman mahdollisen merkityksen olemalla yhteen tumalla on merkitystä. Autenttinen aika on tapahtuma lankeamista: ”Tapahtumasta voi sitten tulla olemassa- tai ihme, emmekä voi varastoida alituista antautumista. oloamme ohjaava voima”28. Arjen implisiittisesti tunnis- ”Aika jättäytyy heitteille, siinä sen määritelmä... Emme tamattoman ihmeen fenomenologia vaatii autenttista voi sanoa ohi kulkemista, vuotamista, virtaamista, ihmistä avaamaan kokemuksensa rajat omaksuakseen ruu- kestoa. Vielä vähemmän synkooppia. Ajan kestossa, joka miillistuneen ajan, koska Kristuksen interventio muutti on aika, ei ole mitään muuta pysyvää kuin lakkaamaton ihmeen tavalliseksi tosioksi ja muutti ihmeen fenomeno- katoaminen”32. Ei pidä liioitella Eliaden ajankohtaista logiaa radikaalisti suuntaamalla sen arkipäivään: ”...Kris- neuvoa elää elämää ”sattuman (ﬁlosoﬁan tapahtuman...) tuksen myötä muuttui koko historian substanssi”29. Nä- merkin alla”, ilman risteyksiä, joihin aika haaskautuu. kemällä varmuuksien sulkeistamisen pohjalta avaudumme Näin ihmisestä voisi tulla taas kokonainen. Jotta tämä ymmärtämään tunnistamattoman päivittäisen ihmeen elävä ihminen pystyisi kokemaan ikuisuuden Tavallisen ”elävällä ja tahtomattomalla” tiedolla jumaluudesta. Tun- polulla, Eliade julistaa profeetallisesti: ”Tulevan Eu- nistaminen on osallistumista, joka on riippuvaista voi- roopan metafysiikan kohtalo riippuu ikuisuuskäsitteestä, mastamme antautua ihme-tapahtumalle. Kun elämää joka sopii yhteen tapahtuman ja kokemuksen kanssa. kohdellaan merkkinä tapahtumisesta, pelastuksemme pal- Ajan kokemuksen vapautuminen, sen arvo puhtaana jastuu ”sattumalta, tapahtumina löydetyistä” traagisista tilana – toisin sanoen minkä tahansa henkilökohtaisen, totuuksista. Niiden pelkkä läsnäolo onnistuu muuttumaan todellisen faktan ikuisuus: niitä näemme eurooppalaisen ontologiaksi, olemaan ajan ja kaiken kokemuksen ylä- metafysiikan lähestyvän.”33 puolella. Ja kuolema voidaan paljastaa meille kääntymät- Korotamme panoksia tältä pohjalta. Sallikaa meidän tömänä aloittamisena, ”kattavana ja elävänä siirtymisenä väittää, että ajan menettämisen takaisin saamisen ja pa- ei-mihinkään”, joka aiheuttaa arvojen täydellisen uudel- ruusian arvostamisen lisäksi esseissä esitellään myös en- leenarvioinnin, nyt vain ”banaaleilla tapahtumilla”. nakolta eräitä profeetallisia intuitioita. Myöhemmin niitä

32 niin & näin 3/2018 selvennetään tieteellisesti tai ne jopa osittain todennetaan uskonnollisen nostalgian. Käytännön ihminen on lan- nykyﬁlosoﬁan teorioissa, ja ne ylittävät Culianun Elia- gennut tehokkuuteen, hänellä on synteettisen kuole- delle mainitseman profeetallisen humanismin rajat34. Ny- mattomuuden salaisuus, hän voi uusiutua äärettömiin kyteorioissa tapahtumasta35 ne esiintyvät valvetilan altti- ja hänet on tuomittu maalliseen pelastukseen, eikä mys- utena, joka avaa päivittäisen konstitutiivisen tapahtuman. tagogi Eliade voi estää häntä kohtaamasta ei-mitään. Sen kuvauksista kohtaamme saman olemassaolon var- Tällainen on jatko sellaisena kuin Baudrillard sitä muuksien sulkeistamisen sekä huomion ja tietoisuuden kuvaa: olemme ohittaneet kuolleen pisteen, jonka maksimaalisen jännityksen, jotka paljastavat maailman tuolla puolen asiat lakkaavat olemasta todellisia, ja aika sisäisen faktan ja tapahtuman rajan, joka vastaa ihmeen ja historia ovat alkaneet hajota. ”Olemme lopun tuolla ja tavallisen faktan erottamattomuutta. Kutsu tavalliseen puolen” hypertelian ajassa, jossa muodot moninkertais- ja arkipäiväiseen ihmeen tapahtumisen horisonttina ko- tuvat lakkaamatta. Elämme todellisuudessa, jonka yli- kemuksessa ennakoi subjektin dekonstruktiota ja sen valotus ja yliherkkyys ovat muuttaneet immanentiksi ”vapauttamista” tapahtuneena tai antamattomana, koska pinnaksi, ja hyperreaalisen sosiaalisuuden panttivankeina ”...subjekti sinänsä ei anna lahjaa eikä koskaan ota sitä olemme ehdottoman lähellä asioita. Ajan normaali virta vastaan. Päinvastoin se muodostuu laskelmoinnin ja ei enää ole ilmeistä, ja kiihtymisestä on tullut arkipäi- vaihdon hallitsemaksi...”36 Eliade varoittaa meitä runol- väinen tilamme, vapaa-aika on varmasti enää ”etenemi- lisemmin, että tapahtumisen horisontissa tunnistamat- sessään hyödytön ulottuvuus, sillä välitön kommuni- toman ihmeen tunnistaminen tarkoittaa sen tuhoamista, kaatio on miniatyrisoinut kanssakäymisemme hetkien mutta meidän täytyy välttämättä sitoutua siihen ja antaa seuraannoksi”38. sille mahdollisuus tässä ”taloudessa”, joka meidän ja ei- Jos kertomuksella on mahdollisuuksia pelastaa minkään välissä on. meidät, kysykäämme itseltämme kirjoittajan mukana: Eliade palaa aiheeseen symmetrisesti elämänsä lo- voiko rytmimme olla niin hidas, että saamme nähdä pulla esseessä ”Homo faber şi homo religiosus”37, jossa Herran ikkunat? ihmisen, työn ja ajan suhde tulkitaan uudelleen. Taiteen pessimismi ja tieteen ja teknologian kehityksen aihe- Suomentanut Tapani Kilpeläinen uttama optimismi julistavat välitöntä lopun aikaa, jonka taustaa vasten huomaamme, että alkemisti on hiljattain (alun perin: Pierderea timpului ca instrument de ryhtynyt valmistelemaan synteettistä elämää, terveysteh- comprehensiune în eseurile lui Mircea Eliade. JSRI: dasta, nuoruutta ja kuolemattomuutta, sillä tieteellinen Journal for the Study of Religions & Ideologies. No. edistys voi tyydyttää jopa alkuperäisen, rakenteeltaan 10, Spring 2005, 211–218.)

Viitteet & Kirjallisuus 10 Oceanografie, 38. 31 Jean-Luc Marion, Dieu sans l’être. PUF, 11 Sama, 39. 1991, 247. 1 Homo religiosus (lat.), uskonnollinen 12 Roger Caillois, Omul și sacrul (L’homme 32 Jean-Luc Nancy, Timpul părăsirii. ihminen. [Suom. huom.] et le sacré, 1939). Editura Nemira, Käänt. Corneliu Mircea. Teoksessa Timp 2 Mircea Eliade, Aspecte ale mitului 1997, 135. şi melancolie. Toim. Constantin Grecu (Aspects du mythe, 1963). Editura Uni- 13 Sama. & Corneliu Mircea. Editura Hestia, vers, Bucureşti 1978, 132. 14 Sama, 148. Timişoara 1996, 213–214. 3 Weltanschauung (saks.), maailmankatso- 15 Mituri, vise, mistere, 138. 33 Oceanografie, 186. mus. [Suom. huom.] 16 Caillois, op. cit., 138. 34 Ioan Petru Culianu (1950–1991) oli 4 Mircea Eliade, Încercarea labirintului. 17 Oceanografie, 136. romanialainen uskonnonhistorioitsija, Editura Dacia, Cluj-Napoca 1990, 144. 18 Sama, 42. jota Eliade opetti. [Suom. huom.] 5 Bryan S. Rennie, Reconstructing Eliade. 19 Sama, 44. 35 Claude Romano, L’événement et le State University of New York, Albany 20 Sama, Prefața, 9. monde. PUF, Paris 1998, ja L’événement 1996, 83. 21 Sama, 37. et le temps. PUF, Paris 1999. ş 6 Mircea Eliade, Mituri, vise i misturi. 22 Sama, 37. 36 Jacques Derrida, Donner le temps. Galilée Teoksessa Eseuri, Editura Ştiinţifică, 23 Sama, 49. 1991, 39. ş Bucure ti 1991, 138. 24 Sama, 50. 37 Mircea Eliade, Briser le toit de la maison. 7 Mircea Eliade, Oceanografie. Humanitas, 25 Sama, 62. Sisältää esseen Homo faber et homo reli- Bucureşti 1991, 38. 26 Sama, 38. giosus. Editions Gallimard, 1986. 8 Sama. 27 Sama, 69. 38 Jean Baudrillard, Celălat prin sine însuşi 9 Jean-Louis Vieillard-Baron, Problema 28 Sama, 71. (L’autre par lui-même, 1987). Käänt. timpului (Le problème du temps, 1995). 29 Sama, 70. Mihali Ciprian. Casa Cărţii de Ştiinţa, Käänt. Călin Diaconescu. Paideia, 2000, 30 ”Te kaikki olette valon ja päivän lapsia” Cluj-Napoca 1997, 73. 192–193. (1. Tess. 5:5). [Suom. huom.]

3/2018 niin & näin 33 IC98: Realms/Omnia mutantur, 2018, still-kuvat.

Mikko Mankinen Miksi joka päivä ei tapahdu mitään? Jäännöksellisyyden potentiaalisuus Georges Perecin arkipäiväisyys-projekteissa Taiturimaisena kertojana ja virtuoosimaisena verbaaliakrobaattina ylistetty, omaelämä- kerturi, dokumentaristi, ristisanojen laatija – ja kokeellinen kirjailija – Georges Perec (1936–1982) lienee vähiten tunnettu ohjelmallisena jokapäiväisen elämän kuvaajana. Arkipäiväisyys (quotidien) on kuitenkin yksi eniten Perecin kirjoittamista määrittelevistä aihepiireistä. Yrityksissään kuvata arkielämää sellaisena kuin se on Perec koettelee kielen ja kirjallisuuden alarajaa: kuinka vähästä, huomaamattomasta ja tavanomaisesta voi kirjoittaa tekemättä siitä erityistä ja merkittävää; kuinka tallentaa tapahtumia, jotka ovat niin mitättömän huomaamattomia ja epäolennaisia, etteivät ne perinteisessä mielessä ole tapahtumia laisinkaan.

ikä tekee tapahtumisesta arkista, itse kirjuri kokeineen ole tästä maailmasta mitenkään millaista juuri jokapäiväinen tapah- erillinen, kuten käy ilmi vähän yli viideltä illalla 18.10. tuminen milloin missäkin on – ja kaupungintalon kahvilassa tehdystä muistiinpanosta: ennen kaikkea, miten kirjoittaa ar- kipäiväisestä elämästä ylipäänsä? ”Paljon ihmisiä, paljon (varjot, tyhjä bussi 63, maa on kiil- KysymyksetM olivat Perecille ilmeisen painavia, sillä ja- tävä, bussi 70 on täynnä, sade näyttää voimistuvan. Kello kaessaan taiteelliset pyrkimyksensä neljään kenttään tai on kymmenen yli kuusi. (tööttäyksiä, liikenne alkaa tuk- kuulustelun tapaan Perec mainitsee ensimmäisenä juuri koutua, voin vain vaivoin nähdä kirkon, sen sijaan ikku- arkipäiväisen elämän tarkastelun (muita kenttiä ovat noiden heijastuksista näen selvästi melkein koko kahvilan tunnetummat omaelämäkerta, rajoitteelliset tekstit ja sisätilan (ja itseni kirjoittamassa).”5 romaanitaide)1. Sellaisten suurten realistien, kuten Bal- zacin tai Stendahlin lukijana Perec oli enemmän kuin Aukion kuvausten kiireisyyden ja välittömyyden raken- tarpeeksi tietoinen jokapäiväisyyden kytkyistä perinteisen tamaan vähäeleisyyteen nähden kirjan eräänlaisena oh- realismin todellisuuden esittämisen estetiikkaan hieno- jelmanjulistuksena toimivan esipuheen päätös esittelee uksineen ja ongelmineen, ja itse tarkasteleekin aihetta kokeen jujun verraten mahtipontisesti: taiteellisella tutkimuksella ja sosiologisesti värittyneillä kirjallisilla kokeilla2. Perecin mielestä arkipäiväisyys jää ”Saint-Sulpice-aukiolla on paljon kaikenlaista, esimerkiksi: kirjallisuuden ja historian ulkopuolelle, eikä ydinkysy- kaupungintalo, taloushallintorakennus, poliisiasema, [...] myksenä siten ole, kuinka esittää todenmukaisesti jo- kauneussalonki, ja vielä paljon muutakin. Ellei enemmistö, kapäiväistä elämää, vaan ennemminkin, kuinka arkisen suuri osa niistä on kuvattu, inventoitu, valokuvattu, ker- elämän jättämät jäljet (traces)3 olisivat löydettävissä ja tal- rottu tai laskettu. Aikeeni seuraavilla sivuilla on jotakuinkin lennettavissa. ollut kuvata loput [décrire le reste]: sen mitä ei yleensä huo- Tu n n e t u i n Pe re c i n quotidien-projekteista4 nousseista mata, sen mikä ei ole merkillepantavaa tai tärkeää, sen mitä kokeista on varmasti Tentative d’épuisement d’un lieu pa- tapahtuu, kun mitään ei tapahdu, ellei ajan kulkua, ihmisiä, risien (1975) eli ”Yritys muuan pariisilaisen paikan eh- autoja ja pilviä [ce qui se passe quand il ne se passe rien, sinon 6

2018, installaatio. 2018, dyttämiseksi”. Koe-asetelma on yksinkertainen: Perec is- du temps, des gens, des voitures et des nuages].” tutti itsensä Pariisin kuudenteen kaupunginosaan Saint- Sulpice -aukiolle kolmena päivänä (18.10.–20.10.1974) Perecin tavoite on kunnianhimoinen, onhan hänen tar- eri kellonaikoihin kirjaamaan ylös arkipäiväistä tapahtu- koituksenaan kirjata aukion huomaamattomuuttaan ku- mista. Te n t a t i ve n kuvaukset ovatkin yleisilmeeltään ko- vaamatta jääneet tapahtumat. Kuvaamatta onkin jäänyt

Realms/Omnia mutantur, Realms/Omnia hostumatonta näköhavaintojen luettelointia, välittömästi ilmeisen paljon: poukkoilevia näköhavaintoja ohikulke-

IC98: IC98: silmien edessä tapahtuvan maailman osoittamista, eikä vista autoista, erilaisista ihmisistä erilaisine ominaisuuk-

3/2018 niin & näin 37 sineen, huomioita kellonajoista, säästä tai jopa enim- kielämän jäännöksellisyydestä, jonka Perec lainaa Le- mäkseen kertakaikkisen yleisiä ja arkisia, sellaisenaan febvren ajattelusta. Lefebvrelle jokapäiväinen elämä on yhdentekeviä tapahtumia suurkaupungin aukiolta, kuten epämääräinen kokonaisuus, joka määrittyy sinä, mikä ”Taksipysäkillä on kaksi vapaata taksia / Bussi 87 menee jää erityisten ja erikoistuneiden toimien ulkopuolelle. ohi”7. Mutta toisinaan myös: sattumia, eroavaisuuksia, Tavanomaisena toistuva elämä on osittelevien ja analy- vitsejä, kirjaajan mielentiloja, reflektioita, yrityksiä luoki- soivien erityisten (ei-jokapäiväisten) toimien näkökul- tella nähtyä, pohdintoja, kuinka arkisen havaitsemiseen masta jäännöksellistä (résiduelle): arkea ei voi jäännök- tarvitaan aina erityisen tapahtuman tuoma repeämä settä eristää omaksi alueekseen vaan ennemminkin se (déchirure), tai kevyempiä, ”miksi kaksi nunnaa herättää sitoo yhteen kaikkia osittaisina ja erityisinä näyttäytyviä enemmän kiinnostusta kuin kaksi muunlaista ohikul- toimia.12 Perec soveltaa tätä käsitteellistystä kirjailijan kijaa”8. Perecille tyypillisesti Te n t a t i ve on siis täynnä työhön, määrittyyhän esimerkiksi Te n t a t i ven kuvauksen sälää, joskin samalla koe, usein epäonnistuen, pyrkii kohteena oleva arkielämä juurikin merkittävien, huomi- välttämään kertomusten perusaineksia, kieltoja, ehtolau- onarvoisten asioiden kuvausten jäännöksenä (le reste), seita, seuraissuhteita, analyysia ja psykologisointia. Toisin joka täytyy erikseen ottaa kuvauksen kohteeksi. Jäännök- sanoin jokaisen session alussa merkitty paikka ja aika sellisen elämän kuvaaminen on keskeistä 1973 julkais- sitovat lyhyet kuvaukset arkisten tapahtumien kokonai- tussa esseessä ”Approches de quoi” (Lähestymistapoja suudeksi sen sijaan, että tämä kokonaisuus esitettäisiin mihin?), jota voi pitää Perecin arkipäiväisyysprojektien tapahtumien välisten suhteiden synnyttämäksi.9 ohjelmatekstinä. Siinä Perec motivoi arkipäiväisten asi- Vaikka Perec näyttäisi tietoisesti kaihtavan arkipäi- oiden kuulustelun nimenomaan sillä, että ne jäävät väisyyden teoretisointia10, on hänen projekteissaan silti esimerkiksi erityisyyksistä kiinnostuneen lehdistön lyp- mahdotonta olla näkemättä vaikutteita arkielämän fi- sämien tapahtumien taustalle. losofisesta tarkastelusta, jota harjoittaneista aikalaisista läheisimpiä hänelle olivat Henri Lefebvre, Maurice ”Missä on loput, kaikki loput, se mitä tapahtuu todella, Blanchot, Roland Barthes, Michel De Certeau11. Voi- se missä me elämme? Se mitä tapahtuu joka päivä ja palaa makkaimmin läsnä Perecin projekteissa on ajatus ar- joka päivä, banaali, arkinen, ilmeinen, yleinen, tavallinen, infra-tavallinen, taustahäly, totuttu, miten ottaa se huomioon, miten kuulustella sitä, miten kuvata sitä?”13

Luettelo hahmottelee jokapäiväistä, kaikille meille yleistä ja yhteistä elämää, joka on jäännöksellistä (le reste) mutta kuitenkin todellista tapahtumista merkittävien tapah- Lieux (1969–1975) tumien taustalla (le bruit de fond). Arkipäiväisyys on aina palaavaa, tavanomaista ja totuttua, tavallisen alittaen – Projektin tavoitteena tuoda näkyviin paikkojen, rakentavaa (l’infra–ordinaire), vaikka siltikin ilmeistä. Perecin kirjoitustyylin ja muistojen muuttuminen ajan kuluessa. Projektilla myös henkilökohtaisia ja Koska arkiset asiat ”vaikuttavat niin itsestään syntyneiltä, autobiografsia motiiveja. että olemme unohtaneet mistä ne ovat tulleet”, käsi- – Kuvausten kohteena vähemmän merkittävät, joka- laukun sisältöä tai pikkulusikoita on syytä kuulustella päiväiset tapahtumat valitussa paikassa (pienoista- yksinkertaisilla kysymyksillä: ”Miten? Missä? Milloin? pahtumat) valittuna ajankohtana. Miksi?”14. Te n t a t i ve toteuttaa tämän kuulustelun käy- – 12 paikkaa Pariisissa: Rue Vilin, Rue de l’Assomption, Franklin–Roosevelt, Avenue Junot, tännön sovelluksen, johon ohjastetaan Tiloja / Ava- Rue de la Gaîté, Place d’Italie, Place de la Cont- ruuksia -teoksessa (Espèces d’espaces, 1974): jokapäiväinen rescarpe, Rue Saint–Honoré, Carrefour Mabillon, elämä jäännöksellisyydessään on nähtävillä kadulla, jos Place Jussieu, Passage Choiseul ja L’île Saint-Louis. osaa ”pakottautua näkemään tarpeeksi latteasti”, ”pa- – Jokaisella kuvauskerralla paikasta tuli kirjoittaa kottaa itsensä kirjoittamaan siitä, missä ei ole mitään yksi kuvaus in situ (réel) ja yksi teksti jälkikäteen, muistinvaraisesti (souvenir). mielenkiintoista, siitä mikä on kaikista ilmeisintä, ylei- 15 – Kuvausten tapa näköhavaintoa korostava, luette- sintä, arkisinta” . loiva, vähäeleinen ja etäinen. Vaan mikä voisikaan olla tuskaisemmin jokapäi- – Kirjoittamisen jälkeen kuvaukset suljettiin väisen banaalia kuin taas uusi erityinen tapahtuma, skan- kirjekuoriin. Kuorissa tekstien ohella paikkoihin daali tai kohu? Vaikka Perec ei esimerkiksi Blanchot’n liittyviä valokuvia, muistiinpanoja, metrolippuja, kuitteja ja piirroksia. tavoin lietso arkisen jäännöksellisyyden epämääräisyyttä – Suunnitellussa laajuudessa 12 vuotta (1969–1981); ja määrittämättömyyttä, on selvää, ettei se Perecil- yhteensä 288 kuorta (hylättiin 1975; 133 kuorta). läkään kuitenkaan tyhjenny vastakohtapareihin (yk- – Kuvauskäyntien suunniteltua järjestystä sääteli sityinen–yleinen, yksittäinen–toistuva, uusi–vanha). ortogonaaliseen latinalaiseen kaksoisneliöön Te n t a t i ve s s a käy varsin äkkiä ilmi, että kokeen tavoite, (12x12) perustuva algoritmi. huomaamattoman ja merkityksettömän kirjaaminen, ei ole ollenkaan vaivatonta: vaikka kirjuri kuinka yrittää keskittyä tarkkailuun, silti häneltä jää huomaamatta jopa aivan nenän edessä sattuvia arkipäiväisiä tapah-

38 niin & näin 3/2018 tumia, kuten pysäköiviä autoja16. Jäännöksen tarkkailu todellista tai ﬁktiivistä, absoluuttisen hyödytöntä tilaa, ja kuvailu toisin sanoin tuottavat oman huomiokyvyn joka ei palvelisi mitään tarkoitusperää tai funktiota, alittavan jäännöksensä. Epäilemättä vikapäänä on ha- joka ei olisi olemassa jotain varten. Ei-mikään jonkin vainnon ja tarkkaavaisuuden rajallisuus, mutta ongelma puuttumisenahan ei olisi todella ei-mitään, vaan jonkin on myös käsitteellinen, sillä eihän jokapäiväisyys voikaan puuttumista samoin kuin vain käytöstä poistettu tila ei olla kuvaamisen kannalta muuta kuin jäännöksellistä, olisi todella käyttötarkoitusta vailla. Jos varten-rakenne kun se on määritelty merkittävän vastakohdaksi. Kirjoit- onkin naulattu tilan käsitteeseen niin, ettei tilaa ilman tamisen paradoksi: merkityksetöntä on paha panna mer- funktiota edes periaatteessa voi olla, yhtä lailla ajattelu kille ja tokko huomaamattomastakaan voi jättää jälkeä, sakkaa, jos sitä koetetaan harjoittaa ilman sille ominaisia ja koska kirjoitus on vähintään osittain juuri jäljen jät- kohteita. Kuten ei-minkään ottaminen ajattelun koh- tämistä varten, päästään paradoksiin, jossa jäljettömästä teeksi, hyödyttömän tilan kuvitteleminen on mutkikasta, pitäisi jättää jälki ja merkittömästä merkki. Te n t a t i ven ja Perec eteneekin pohdinnoissaan tallattuja reittejä pai- esipuhe lisää tähän kiehtovan ajallistamisen muotoi- kantaessaan ongelmaa kieleen: ”On kuin jopa kieli olisi lullaan: ”mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu” (ce qui kykenemätön kuvaamaan tätä ei-mitään, tätä tyhjyyttä se passe quand il ne se passe rien), joka sellaisenaan riittää [décrire ce rien, ce vide], kuin voisimme puhua pelkästään nyrjäyttämään ajatukset. Arkisin tapahtuu siis jotain siitä, mikä on täyttä, hyödyllistä ja funktionaalista”20. (aika, ihmisiä, autoja, pilviä), silloin kun mitään ei ta- Arkielämän jäännöksellisyys olisi näin rinnastaen myös pahdu, ja tämä jotain Perecin oli tarkoitus saada kuva- kielen vajavaisuuden luomaa jäännöksellisyyttä. tuksi. Jäännöksellisyyttä voi tässäkin mielessä ajatella monella tavalla. Toisaalta, koska Perec pyrkii kuuluste- lemaan ja tarkkailemaan arkisia esineitä ja tapahtumia Mitä tapahtuu taustalla? juurikin kohteina, paradoksaalinen tapahtuminen, Mikä on siis se ”mitä”, joka tapahtuu, kun mitään ei jolloin mitään ei tapahdu, tulisi ymmärtää nimenomaan tapahdu? Mikä edes voisi olla se ei-mikään, joka tulee objektivoitavana, kohteeksi eroteltavana. Tämä kohde esiin, kun mitään ei tapahdu? Se mikä tapahtuu, silloin (mitä tapahtuu) vain olisi vaikeasti artikuloitavissa ol- kuin mitään ei tapahdu, on tottahan toki ei-mikään, lessan ristiriitainen itsensä kanssa, tyhjä oletetusta tapah- mutta millä perusteella sen voi sanoa tapahtuvan, kun tumisen ”sisällöstä” (kun mitään ei tapahdu). Toisaalta se kerran ilmenee tapahtumisen negaationa? Käsitteel- taas ehkä sitä mikä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu, listä solmua voi löysätä esimerkiksi selittämällä ilmaisun olisi ajateltava ei-minkään tavoin (epä)kohteena, eriyty- koristeeksi: tapahtuu jotain niin merkityksetöntä, mit- mättömänä aikana. Ehkä arkipäiväinen tapahtuminen ei takaavaltaan niin mitätöntä, että tuntuu kuin mitään ei tulekaan havaituksi jonkin tietyn tapahtumisena, vaan tapahtuisi17. Liudentaminen vertaukseksi ei kuitenkaan kenties pelkkänä tapahtumisena. Millä perustein tapah- poista paradoksaalisuutta, pikemminkin se tuo esiin tuminen ylisummaan muka on välttämättä aina jonkin oudon pakollisen taustaoletuksen, että tapahtuminen tapahtumista? ei voi ainakaan havainnon kohteena olla tyhjää, jotain Tulkitsi tapahtumisen kohteisuuden kuinka tahansa, täytyy koko ajan joka tapauksessa tapahtua, vaikka vain Perec on tässä hyvin lähellä arkisen käsittämistä sellaisena huomaamatta. Tapahtumisen huomattavuuden ja mer- kittävyyden skaalaaminen tarpeeksi alas manaa esiin erityisen ajallisen tilan, jossa yhtä aikaa sekä tapahtuu että ei tapahdu (mitä tapahtuu silloin, kun mitään ei tapahdu), vaikka tapahtumattomuus tulkittaisiinkin meta- foriseksi. Tee-se-itse: ”aikapommi” Tapahtumattomuuden mahdottomuus liittyy olennaisesti ei-minkään olemisen tapaa koskeviin monipol- Tarvitset: visiin pulmiin, joista Perec esittää oman muotoilunsa – kynä (tai vastaava tallennin), Tiloja / Avaruuksia -kirjan esseessään ”Hyödyttömästä – paperia (tai vastaava tallennusalusta), – kirjekuoria (tai vastaava säiliö) tilasta” (Une espace inutile): – sinetti (tai vastaava hermeettinen väline) – kalenteri (tai vastaava ajanmittausväline) ”Miten ajatella ei-mitään [le rien]? Miten ajatella ei–mitään ilman että automaattisesti sijoittaa jotakin tämän ei-min- Ohjeet: 1. Määritä tallentamisen aika, paikka, tapa ja kohde. kään [ce rien] ympärille, jotain joka tekee siitä reiän, jota 2. Toteuta tallentaminen. sitten rupeaa heti täyttämään jollain, käytännöllä, funk- 3. Säilö tallenne. tiolla, päämäärällä, näkemyksellä, tarpeella, puutteella, yli- 4. Anna ajan kulua. Valvo, odota, merkitse muistiin jäämällä…”18 tai unohda. 5. Avaa säiliö. Kysymys siitä, kuinka ajatella ei-mitään (le rien19) te- 6. Toista tallenne. kemättä siitä aukkoa, asemoimatta sille jonkin puuttumista, yhdistyy esseessä mahdottomuuteen osoittaa

3/2018 niin & näin 39 kuin Blanchot sen esittää esseessään ”La parole quoti- taustana on kuitenkin Perecille jokseenkin erikoisella ta- dienne” (Arkipäiväinen puhe, 1962, alkup. ”Homme valla eriytymätön, sillä se sisältää niin kutsuttuja pienoista- dans la rue”, Ihminen kadulla, 1959). Innostuneena pahtumia (micro-évenement)25. Te n t a t i vessa nimitystä käy- Lefebvren kritiikeistä (Critique de la vie quotidienne I tetään kuvaamaan lukuisia yhtäaikaisia tapahtumia: (1947) ja II (1961)) Blanchot pyrkii sulauttamaan jo- kapäiväisyyden omaan ajatteluunsa korostamalla sen ”Useita kymmeniä, useita satoja samanaikaisia tekoja, pie- epämääräisyyttä: Quotidien pakenee, ei tule tiedon koh- noistapahtumia, joista jokainen viittaa asentoihin, motori- teeksi (ne se laisse pas saisir), ehtymättömänä, kiistämät- siin toimintoihin, erityisiin energian kuluttamisen tapoihin: tömänä ja alati keskeneräisenä se on ylenkatsottu mutta keskusteluja kaksin, keskusteluja kolmisin, [...]: huulien yhtä kaikki jopa kuoleman ylittävää (c’est que, dans le liike, eleet, ilmeet [...]: liikkumisen tapoja: kävellen, kak- quotidien, nous ne naissons ni ne mourrons), ja näin eit- sipyöräisellä kulkuneuvolla (ilman moottoria, moottorilla) tämättä hyvin vaikea tuoda esiin (le plus difﬁcile de dé- [...] päättäväisyyden tai motivaation asteita: etsiä, vetelehtiä, couvrir).21 Arkipäiväisyys jatkuvana tulemisena paikantuu epäröidä, kävellä päättäväisin askelin [...].”26 Blanchot’lla nimenomaan siihen hetkeen, kun kadulla ei tapahdu mitään ([r]ien ne se passe, voilà le quotidien), Pienoistapahtumia näyttäisi luonnehtivan katkonaisuus, mikä kaikuu Perecin katu-havainnoissa puolestaan muo- simultaanius, moneus ja vihjaavuus, vaikka kirjaaja dossa: ”Kaiken kaikkiaan: mitään ei tapahdu” (Il ne se onkin enemmän kiinnostunut ilmiöiden luokittelusta passe rien, en somme)22. kuin tapahtumien luonteesta. Vaikka mainitut tapah- Blanchot’n vaikutusta Pereciin ei toki ole kiistäminen, tumat ovat huomaamattomia, saa kuitenkin kyllin päh- mutta Perec pyrkii quotidien-projekteissaan yhteisen joka- käillä, millä perusteella ne ovat niin merkityksettömiä, päiväisen elämän kielellistämiseen toisin kuin Blanchot, että niitä voi tituleerata pienoistapahtumiksi saatika yh- jolle arkipäiväisyys taas toimii esimerkkinä valtaraken- distää tapahtumattomuuteen. Ennemminkin näyttäisi teita, historiankirjoitusta ja representaatiota sekoittavasta siltä, että Perecin keräämillä tapahtumilla ei ole essenti- ja hajottavasta voimasta.23 Perecille tuiki tärkeät varaukset aalista vähyyden tunnusmerkkiä, jonka perusteella voisi onkin syytä ottaa vakavasti: hänestä vain vaikuttaa (me erotella tapahtumiin ja ei-tapahtumiin, taustaan ja taus- semble-t-il), että ei-mistään ei voi puhua, ja kielikin on tasta nouseviin tapahtumiin. puutteellinen vain ikään kuin (comme si). Samoin kadulla Marie-Pascale Huglo (2011) avaa tätä essentiatto- ei tapahdu mitään, mutta vain ylimalkaan, summaten (en muutta asettamalla vastakkain kertomuksen (récit) ja somme), ja toisaalta myös kysymykseen, mitä tapahtuu, arkipäiväisen tapahtumisen. Toisin kuin kertomus, jo- kun mitään ei tapahdu, vastataan jo osittain, että silloin kapäiväinen tapahtuminen ei edellytä toisiinsa kutou- aika kuluu, pilvet liikkuvat ja autoja ja ihmisiä menee ohi tuneiden tapahtumien suhteiden seuraamista, arki on (sinon du temps, des voitures, des gens des nuages). Se mitä perimmiltään jotain muuta kuin toisiaan seuraavien tapahtuu, kun mitään ei tapahdu on ehkä määrittymät- tapahtumien ketju tai verkko. Kertomukseen luettavat tömyyttään sukua ei-millekään ajattelun kohteena, mutta tapahtumat ovat erotettavissa vasta arkisten ei-tapah- yhtä tiukasti mahdotonta tai ristiriitaista kuin ei-minkään tumien tai pienoistapahtumien taustoitusta vasten, eikä objektivoiminen, kyseisenlaisen ajan kokeminen ei näyt- kertomus ilman tätä taustoitusta olisi lainkaan mah- täisi olevan – joskin sen sanallistaminen on yhtä kaikki dollinen. Vastavuoroisesti myös arkinen tapahtuminen vaikeaa. määrittyy taustana vasta kertomuksellistettujen tapah- Edellä siteeratuista Perecin termeistä jokapäiväiselle tumien niistä erottuessa: samalla tavoin kuin eksoottiset elämälle ”taustahäly” (le bruit de fond) sanoittaa ehkä esineet saavat erityisyytensä suhteessa tavanomaiseen konkreettisimmin sitä, mitä Perec ajaa takaa ilmaisullaan esineistöön, kertomuksen rakentaminen erityisistä ta- ”mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu”. Tapahtumaton pahtumista on mahdollinen vain banaalien pienoistapah- tapahtuminen on ymmärrettävissä analogisena taustan tumien taustaa vasten ja sama toisin päin.27 Näin ollen esiintulemiselle staattisena kohinana, satunnaissignaalien kertomuksellistaminen luo tapahtumia jokapäiväisten (bruit) äänimattona (fond), josta aika ajoin ponnah- pienoistapahtumien pohjalta esimerkiksi nostamalla esiin telee objektivoitavia kokonaisuuksia. Itse tausta on tie- tapahtumien välisiä ajallisia tai kausaaleja kytköksiä.28 tysti määrittymätön ja eriytyvissä ainoastaan objektien Ynnättäessä jokapäiväisyys tällä tavoin ei-kerronnalliseen bongaamisen tuloksena. Näin tulkattuna tapahtumista, tai ei-tapahtumalliseen tapahtumiseen, arkinen tapah- silloin kun mitään ei tapahdu, voi pitää niin kutsuttua tuminen on ankarasti ymmärrettynä kerrottavissa aino- pareidoliaa vastaavana ilmiönä, jossa merkityksettömästä astaan kuvailemalla viistosti esimerkiksi paikkaa, esineitä tulee yllättäen merkityksellistä, taustasta on yhtäkkiä tun- ihmisiä, ei niinkään vastaamalla suoraan kysymykseen, nistettavissa tuttuja kuvioita. Vaikka Perec selittääkin ta- mitä tapahtuu (kun mitään ei tapahdu). pahtumien ponnahtelua erityisen yrittämisen tuloksena, Perecin voi tulkita kokeessaan leikittävän juurikin ta- on tämä ”tapahtuman poissaolo”, josta tapahtumat kum- pahtuman olemusta koskevaa perustattomuutta. Luetel- puavat, myös nähtävillä maailmassa itsessään24. lessan, kuvaillessaan ja osoittaessaan pienoistapahtumia Perecin teoriapakoisuudesta huolimatta asetelma kielii Perec pidättäytyy kertomasta, rakentamasta tapahtumien periontologisesta jaosta eriytymättömään taustaan ja sitä välille muita kuin kirjaamiseen, paikan rytmeihin ja ha- seuraavan tapahtumiksi-eriytymiseen. Arkipäiväisyys vainnoinnin säännönmukaisuuksiin liittyviä suhteita. Jos

40 niin & näin 3/2018 tapahtumasta tekee huomionarvoisen etusijassa sen suhde Näiden potentiaalisuuksien rinnakkainelo Perecin toisiin tapahtumiin, sen osa kertomuksessa, Perecin har- kirjoituksissa ei ole lainkaan yllättävää, sillä yksi keskei- joittama indeksikaalinen, osoittamalla ”kertominen”29 simmistä piirteistä hänen tuotannossaan on juuri sattu- ainakin osittain välttää jokapäiväisen erityistämisen, eri- manvaraisuuden ja säännönmukaisuuden kekseliäs yh- koisen tarinan esittämisen. Kuitenkin mikäli pienoista- disteleminen33. Tässä yhteydessä Perecin quotidien-pro- pahtumien katsoo merkitsevän vain kertomusten jään- jekteista ehdottomasti kiinnostavin laaja koesarja Lieux nöstä, joka lopulta on muokattavissa kertomukseksi, (1969–1975) osoittaa, millä ehdoin rajoitteiden avulla tämä kertomukseton, tapahtumaton jäännös asettuu tuotettu potentia ja jokapäiväisen elämän jäännökselli- liiankin auliisti paikalleen mahdollisten kertomusten läh- syyteen paikantuva potentia voivat toimia (ja olla toimi- teeksi. ”Mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu” toimii matta) yhdessä. kyllä Perecillä osoittamassa potentiaalisten kertomusten, Lieux-projektin idea on viehättävän yksinkertainen, kirjallisuuden raakamateriaalin jokapäiväistä olinpaikkaa, mutta silti suurellinen. Tutkiakseen samalla kertaa paik- mutta tämä potentiaalisuus ei Perecillä määrity yksin- kojen, muistojensa ja kirjoittamistyylinsä ikääntymistä omaan kertomisen potentiana. Perec valitsi kotikaupungistaan Pariisista 12 itselleen merkityksellistä paikkaa34, joista hänen tarkoituksenaan oli kirjoittaa kuvauksia joka kuukausi 12 vuoden ajan, Arkipäiväinen potentiaalisuus alkaen vuoden 1969 tammikuusta. Päästäksen tavoittee- Jos jokapäiväinen jäännöksellisyys ymmärretään seensa Perecin oli kirjoitettava kuvaus jokaisesta paikasta taustana, josta on mahdollista kerronnallistamalla tai sekä paikan päällä (réel) että in absentia muistinvaraisesti osoittamalla nostaa esiin tapahtumia, määrittyy ky- (souvenir). Välttääkseen perättäiset vierailut ja paikkojen seinen jäännös miltei itsestäänselvästi potentiaaliseksi. järjestyksen vaikutuksen kuvausten sisältöön Perec pyysi Niinpä myös paradoksaalinen tapahtuminen, kun matemaatikko Indra Chakravartilta (1928–2002) kom- mitään ei tapahdu, on käsitettävissä potentiaalisuutta binaatiomallin, jonka avulla paikkojen järjestys projektin vaalivaksi ajankohdaksi, hetkeksi, jolloin jonkin on aikana pääsisi vakiintumaan. Vielä varmistaakseen, ettei mahdollista tapahtua tai olla tapahtumatta. Potenti- jo tehtyjen kuvausten lukeminen vaikuttaisi tulevien ku- aalinen on tulevaa, ei-olevaa, jotain mikä ei ole vielä vausten sisältöön, valmiit tekstit suljettiin rituaalimaisesti täällä, mutta yhtä kaikki, ainakin mahdollisesti, tu- kirjekuoriin, jotka piti avatun vasta koko projektin pää- lossa. Perecille arkielämän kuvauksen yhtyminen ky- tyttyä, kun kirjekuoriin olisi vuoden 1981 tammikuussa symykseen kirjallisuuden potentiaalisuudesta ei ole ollut suljettu yhteensä 288 tekstiä.35 ollenkaan kummallista, onhan hän ennen kaikkea tun- Näin ohjelmoituina Lieux-koesarjan kuvausten aikaa, nettu työstään potentiaalista kirjallisuutta työstävän ko- paikkaa, järjestystä, tapaa ja käyttöä säätelevät säännöt keellisen kirjoittajaseuran, Oulipon (Ouvroir de la litté- muistuttavat oulipolaisia rajoitteita avatessaan tilan juuri rature potentielle, 1960–) parissa30. tietynlaisille mahdollisille, tuleville kuvauksille. Perec Löyhästi oulipolainen kirjallisuuden potentiaalisuus käyttä rajoitteita eliminoimaan muuttujia (tekstien vai- ja arkisen taustahälyn potentiaalisuus ovat kaltaisia, sillä kutus toisiinsa) kuin sosiologisessa kenttäkokeessa ja molemmat perustuvat ei-olevaan ja tulevaan. Oulipon avaamaan tilaa arkeologisen kaivauksen kaavoittamisen ydintoimintaa on erilaisten kirjoittamista ohjaavien ra- tapaan (tallentamisen paikka on aika ja paikka määri- joitteiden (contraintes) tehtailu ja tekstien tuottaminen tetty, löydökset varjeltuja). Lieux näyttäisi olevan varta näitä samaisia rajoitteita seuraten. Rajoitteiden katsotaan vasten viritetty jokapäiväisen elämän kuvaamiseen, Oulipossa tuottavan potentiaalista kirjallisuutta, koska sillä ainakaan periaatteessa kokeiden ei tarvitse palvella ne ovat produktiivisia, rajoitteiden antamia kirjoitus- mitään ideologiaa, kosiskella esteettisiä makuja, tai tavoi- ohjeita on mahdollista seurata eri tavoin ja eri toteutta- tella uutuutta tai erityisyyttä, vaan vain yksinkertaisesti misen tavat tuottavat erilaisia tekstejä31. Siis: jos rajoit- seurata sille asetettuja rajoitteita – tässä mielessä se mah- teena toimii esimerkiksi heterogrammi, eli sana, rivi tai dollistaa myös mitättömän tavanomaisten tapahtumien lause, jossa jokaista aakkosten kirjainta saa käyttää vain tallentamisen. Vaikka rajoitteiden avaama potentiaalisten kerran, ovat kaikki tätä sääntöä seuraamalla toteutet- kuvausten joukko ei tässä olekaan yhtä ennustettavissa tavat tekstit potentiaalisia, mahdollisia tekstejä. Perecin kuin vaikkapa lipogrammin (tiettyjen kirjainten käyt- Alphabets (1976), joka esittää 176 11-rivistä runoa kom- tökielto) tapauksessa, niillä on kuitenkin selvä funktio binoimalla 11 kirjaimen sarjoja (E, S, A, R, T, I, N, U, juuri tietynlaisen potentian mahdollistajana, juuri tietyn- L ja O, sekä kokoelman osioiden mukaan vaihtuva lisä- laisten, muuten rekisteröitymiskynnyksen alittavien pie- kirjain) kullakin runon rivillä, on vain eräs osoitus kir- noistapahtumien sallimisessa tulla kirjatuiksi. jainrajoitteiden potentian taiturimaisesta esiintuomisesta. Rajoitteet toisin sanoen toimivat projektissa arkipäi- Siinä missä jokapäiväinen taustahälyn potentia ei ole väisen elämän (mahdollisimman neutraalin) kirjaamisen mallinnettavissa, eksplisiittisten sääntöjen tuottamaa tai mahdollistajina, niiden avulla tuotettu potentiaalisuus jaettavissa joukoiksi, Oulipon vaalimassa mielessä po- on kalendaarista, kirjaamisen ajan, paikan ja tavan rai- tentiaalisuus koostuu tietyistä tarkoituksenmukaisista vaamista, kiinnittämistä tiettyyn tulevaan ajankohtaan. reiteistä, ellei mallinnettavista niin ainakin aavisteltavista Taustähälyn jäännöksellisyys ja arkisen tyhjentymät- mahdollisuuksien joukoista.32 tömyys kuvaukseen puolestaan on epämääräisesti lyk-

3/2018 niin & näin 41 ”Näin Lieux näyttäytyy ennen kaikkea monumentaalisena pelastusoperaationa.”

käytyvää tulevaa, ehtymätöntä potentiaalisuutta, jolla ei sivuja – ikkunoita jotka ovat kuin tyhjiä silmiä – jotka ole aktualisoivaa kiinnepistettä ajassa. Vaikka molemmat vuorottelevat riekaleisten ilmoitusten ja nostalgisten graf- potentiaalisuudet pitävät kuvauksen kohdetta avoimena ﬁtien peittämien työmaa-aitojen kanssa”41. Näin Lieux ja epämääräisenä siirtäessään sitä tulevaan, ne ovat kui- näyttäytyy ennen kaikkea monumentaalisena pelastus- tenkin hyvin eritasoisia: jos jäännöksellisyyden potenti- operaationa, jossa jokapäiväinen tapahtuminen tietyissä aalisuus tulee nimenomaan arkisen tapahtumisen pake- paikoissa koetetaan saada evakuoitua tallenteeseen ennen nevaisuudesta, tallentumattomuudesta, rajoitteilla aikaan paikkojen lopullista katoamista. Perecille juuri Vilin- saatu potentia on ensisijaisesti arkielämän kaappaamisen, kadun hävittäminen oli erityisen koskettavaa, sillä paikan tallentamisen potentiaa. katoamisen myötä hävisi myös mahdollisuus paikkaan liittyvien muistojen palauttamiseen. Vilin-kadun kohtalo paljastaa Lieux-projektiin pii- Arkipäiväisyys tulee ollakseen mennyt lotetun tavoitteen. Perec nimitti suljettuja kirjekuoriaan Perec hylkäsi Lieux-projektin syyskuussa 1975, jolloin ”eräänlaisiksi aikapommeiksi” (espèces de bombes du kuvauksia oli ehtinyt kertyä 133 kappaletta36. Projekti temps). Niiden tarkoitus oli herättää avaajassa (ja myö- oli työläs, rajoitteet eivät toimineet halutulla tavalla, hemmin lukijassa) äkillinen muistiinpalautuminen, Perecillä oli paljon rinnakkaisia kirjoitustöitä ja kenties ”ananmeesinen räjähdys”, jossa aiemmin jokapäiväisen, paikkoihin liittyvät raskaat muistot tekivät tehtävänsä37. unhoon jääneen tai hylätyn asian tai esineen koh- Erityisesti Pereciä ärsytti, ettei hän kuvatessaan pystynyt taaminen uudelleen ryöpsäyttää esiin siihen liittyviä olemaan kiinnittämättä huomiota paikkojen muuttu- muistoja, tekee siitä merkityksellisen uudella tavoin. Pe- miseen kuvauskertojen välillä. Perecin tavoitteenahan oli recin omat esimerkit ilmiöstä ovat niinkin klassisia kuin antaa ajan tehtäväksi paikkojen ikäännyttäminen, jättää metrolippujen merkitsemiseen käytetty rei’itin tai tuhan- paikkojen, muistojen ja ikääntymisen tarkastelu mahdol- siksi vuosiksi hautautunut kola-tölkki, josta marsilaiset liselle lukijalle, vaan silti paikkojen kuvaukset olivat alati voivat pähkäillä sen muinaista käyttötarkoitusta.42 Koska kääntyä paikkojen muutoksen kuvauksiksi38. tuleva merkityksellistämisen kriteeri on tuntematon, Lieux on projektina sikäli kokonaisvaltainen, että se kaikki kirjekuoriin tallennettu kuvaus on potentiaali- koetteli jokapäiväisyyden kuvauksen ohella erityisesti sesti muistamisen arvoista, kaikki kirjatut jokapäiväisen myös tekijäänsä39. Huomattavinta Perecin tahtomattaan elämän havainnot voivat mahdollisesti saada aikaan ky- noteeraama muutos oli Rue Vilinillä: Perec tuli doku- seisen muistiinpalautumisen. Kuten Huglo (2006) pe- mentoineeksi synnyinpaikkansa ”uudistamisen”, pyyh- rustellusti esittää, paikkojen, muistojen ja kirjoituksen kiytymisen pois Pariisin kartalta. Koesarjan alkuperäisiin ikääntymisen seuraaminen ei suinkaan ollut kokeen tavoitteisiin kuulunut paikkojen vanhentumisen tallentu- ainoa, edes ensisijainen, tavoite: Lieux-projektin Perecille minen ei sikälikään onnistunut, sillä paikat eivät ikään- ”huomaamaton nykyhetki on potentiaalinen muisto” tyneet, vaan suorastaan katosivat.40 Elämä, Käyttöohje ja projekti itsessään tällaisten potentiaalisten muistojen -kirjan lukija tunnistaa rue Vilinin kohtalosta samankal- pankki43. taisen vääjäämättömän tuhon, joka uhkaa kuvitteellista Lieux siis edellyttää arkipäiväisen taustan potentiaali- kerrostaloa rue Simon–Crubellier 11:sta ja koko katua: suuden ymmärtämistä mahdollisuutena tulla kirjatuksi, ”Myymälät sulkevat yksi kerrallaan, eikä niiden tilalle arkistoiduksi, mikä tarkoittaa myös jokapäiväisen tapah- tule mitään [...] [k]atu muuttuu riviksi sokeita julki- tumisen luonteen muuttumista määrittymättömästä tu-

42 niin & näin 3/2018 lemisesta tulevaksi merkityspotentiaaliksi. Pienoistapah- Toinen 96 tumat, esimerkiksi potentiaalisina kertomusten tapah- (korkokengät: vääntyneet nilkat) tumina, ovat ajan suhteen avoimia, ja vasta kertomusten Omenanvihreä rättisitikka. tapahtumien suhteet toisiinsa lukitsevat tapahtumien ai- 63 karakenteen. Potentiaalisina muistoina ne taas ovat väis- 70”46 tämättä menneitä, jo ohitettuja tapahtumia. Perec vaikuttaisi yrittävän siirtää taustahälyn potentiaalisuutta kir- Silmiinpistävintä välittömyyden vaikutelman korosta- jalliseen muotoon, jossa muistojen on mahdollista nousta misessa ja tapahtumisen tuntua rakentavissa nopeissa kerättyjen pienoistapahtumien kuvausten taustasta. Toki kirjauksissa on, että tapahtumista pidetään yllä lähes potentiaalinen muistokin on tulevaa, mutta riippumatta yksinomaan passer-verbillä ja sen ellipsöimisellä. Passer itse tapahtuman sisällöstä, se tulee merkitykselliseksi on toki yleisin mahdollinen verbi tapahtumiselle, mutta vasta ohitettuna, menneenä. Siitä mitä tapahtuu, kun tahtoessaan Perec olisi voinut varioida sitä esimerkiksi mitään ei tapahdu, tulee sitä, mikä tapahtui, kun mitään sanoilla aller, tai venir puhumattakaan kuvaavimmista ei tapahtunut. Jos jokapäiväinen elämä jäännöksellisyy- liikehdinnän ilmauksista. Ohittaminen (passe) toistuu dessään onkin huomaamatonta, objektivoitumatonta rytmisesti halki koko kokeen usein kummitellen niis- pienoistapahtumien virtaa, tallennettuna siitä tulee jälki säkin merkinnöissä, joista se on brevitatis causa jätetty ohitetusta, menneestä – ja siten usein varsin merkittä- kirjoittamatta. Kaikki, mitä aukiolla tapahtuu, menee västä, jollei historiallisesta – tapahtumasta. ohi, ohittaa kirjaajan tämän yrittäessä parhaansa jättää jäljen näistä ohituksista. Niinpä kuvausten kertyessä kirjaaminen alkaa yhä enemmän muistuttaa predikoimista, Mitä sen jälkeen kun kaikki on tallennettu? paikan attribuoimista erilaisilla tapahtuma-ominaisuuk- Paikkojen katoaminen, muistojen tallentaminen ja po- silla, paikan ominaisuuksien lisäämistä luetteloon (esi- tentialisoiminen yhtyvät Perecin tuotantoa lävistävään merkiksi Un 63 passe listatataan Un 63). ”katoavaisuuden poetiikkaan”44, joka on helposti yhdis- Te n t a t i ven otsikkoon nostettu ehdyttäminen (épui- tettävissä Perecin juutalaisuuteen, lapsuudenmuistojen sement) liittyy olennaisesti kirjauksien listaamiseen puuttumiseen ja vanhempien katoamiseen toisessa maa- ja edustaa Perecin tuotannossa toistuvaa kirjallista ilmansodassa45. Vaikka Perec eittämättä tutkiikin arki- elettä, jota Lejeune (1991) nimittää täyttämiseksi elämän mahdollisimman uskollista kuvaamista ja pyrkii (remplissage)47. Toisin kuin John Barthin paljon kuu- välttämään kertomuksen rakentamista, kokonaisuutena luisammassa kirjallisten uutuuksien huventumisessa Lieux kuitenkin kertoo viistosti tarinaa suuresta hävityk- (”Literature of Exhaustion”, 1967), ehdyttäminen sestä ja perustelee tallentamisoperaationsa tähän muu- merkitsee Perecille kirjallisten muotojen suomien mah- toksen vastaamisella. dollisuuksien tietoista tyhjentämistä toteuttamalla ne. Te n t a t i ve osallistuu tähän tallentamiseen varsin eri- Muodollisimmillaan tästä pakkomielteestä todistavat koisella tavalla, vaikka periaatteessa koe vain pelkistää edellä mainitut heterogrammaattiset runot tai Suuri Lieux-projektin paikan päällä tehtyjen kuvausten ideaa palindromi (Le Grand Palindrome, 1969), joissa teksti sanoutumalla irti kirjekuorista ja potentiaalisten muis- on tulosta rajoitteen suomien mahdollisuuksien ehdyt- tojen tehtailuista. Heuristisesti näitä kahta koetta voi tämisen osoittamisesta. Listaamisen ja ehdyttämisen ajatella toistensa vastakappaleina: siinä missä Lieux poh- yhteys näyttäytyy toki Perecin suurteoksissa, kuten jimmiltaan koettaa arkistoida ja tuottaa potentiaalisia Elämä, Käyttöohje -romaanikokoelmassa, joka listojen muistoja sisältäviä kuvauksia, Te n t a t i ve sen sijaan ak- esittämisen lisäksi rakentuu erilaisten listojen yhdistel- tualisoi taustahälystä nousevia pienoistapahtumia kir- mistä. jaamalla niitä ylös. Kaupungintalon kahvilan seutuvilta Huomattavaa onkin, että Perec määrittelee myös ar- 18.10.1974 noin klo. 12.40 kirjautuu esimerkiksi seu- kipäiväisyyden listaamalla vaihtoehtoisia nimiä (banaali, raavaa: ilmeinen, tavallinen, infra-tavallinen, jne.), ikään kuin kompensoidakseen osuvan termin puuttumista, mutta ”63 menee ohi [Un 63 passe] toisaalta myös osoittaakseen, että jokapäiväisyys kaikessa 6 viemärityöläistä (kypärät ja saappaat) menee Canettes- epämääräisyydessään määrittyy listana.48 Tähän nähden kadulle. onkin luontevaa, että hyödyttömän tilan etsintää seuraa Taksipysäkillä kaksi vapaata taksia, luetteloiva pohdinta mahdollisesti hyödyttömistä tiloista, 87 menee ohi tai että ei–mikään, josta ajattelu on tehnyt aukon, täy- Sokea tulee Canettes-kadulta ja kulkee kahvilan ohi, nuori tetään hamaan jatkuvalla (ellipsi) listalla täytteistä (”[...] mies, vakaat askeleet. käytännöllä, funktiolla, päämäärällä, näkemyksellä, tar- 86 menee ohi peella, puutteella, ylijäämällä…”). Jos luettelointi onkin vähintä mahdollista kirjoitusta (”degré zéro” de la desc- Kaksi miestä, joilla on piiput ja mustat laukut ription ou de l’écriture en general)49, Te n t a t i vessa, yhdis- Yksi mies, jolla on musta laukku, mutta ei piippua tettynä ehdyttämispyrkimykseen siitä tulee megalomaa- Nainen villatakissa, hilpeä nista, eletyn fyysisen paikan jäänteetöntä kääntämistä 96 [Un 96] kielelliseksi paikaksi.50

3/2018 niin & näin 43 Tällaisena ehdyttäminen lähenee katafaattista kielen- taamisen äärellisyyden osoittajana. Perec ei kuitenkaan käyttöä (cataphatic discourse), jossa kielelle myönnetään päädy hiljaisuuteen, vaan keskeneräisyyteen: ennemmin kyky lähestyä kielen ulkopuolista transsendenttia silkalla kuin kielen vajavaisuudesta, kysymys on Te n t a t i ve ssa sanomisen volyymilla, sanomalla kaikki51. Te n t a t i ve lei- ajallisesta äärellisyydestä. Kun kerran arkipäiväisen hälyn kittää jo lähtöasetelmallaan muinaista sanomattomuuden potentian määrää ei voi mielekkäästi rajata, tämän po- toposta, jossa huimaavilla luetteloilla saadaan vaikutelma tentian täydellinen aktualisoiminen kirjaamalla vaatii sellaisesta paljoudesta, että on parempi vaieta52. Kuten pysäytetyn tai rajattoman ajan, kronologisen ajan ulko- todettu, toisin kuin esimerkiksi heterogrammaattisissa puolella. Tentative koettelee jäännöksen kuvaamista ikään runoissa, paikan kirjaamisessa ehdytettävä kokonaisuus ei kuin paikka itsessään olisi tallenne, jolloin sen mahdol- ole ollenkaan rajattu. Kiinnostavaa onkin, että sen sijaan listen kuvausten ehdyttäminen onnistuisi keräämällä varta vasten epäonnistumiseen tai epätäydellisyyteen kaikki tallenteessa ilmenevä yhteen isoon listaan. tuomittu ehdyttämistavoite itsessään luo kuvitteellisen Paikan ehdyttämisen rajapyykkiä vartioi kuitenkin kokonaisuuden, oletuksen, että paikka olisi mahdollista sama peruuttamaton katoavaisuus ja ohimeneväisyys, kuvata tyhjentävästi. Kun tämä ajatus tavoittamatto- joka alun perin motivoi tallentamista: tapahtumia ei olisi masta kokonaisuudesta yhdistyy paikassa tapahtuvan jo- voinut havaita toisin, niiden ei enää kirjatessa ole mah- kapäiväisen elämän hälyyn, paikka saa utooppisen merki- dollista olla sen täydempiä kuin ovat, sillä ajanhetki, tyksen kaikkien mahdollisten kuvaustensa pitelijänä, to- jossa kirjaus on tehty, on peruuttamattomasti ohitettu. taliteettina, josta kuvaus tai äärellinen kuvauksien joukko Vastaus ehdyttämisen koetteluun tulee ulkopuolelta, on väistämättä vain osa, fragmentti. ”aika joka valvoo kaikkea, on antanut ratkaisun sinusta Ehdyttämistavoitteen luomalla kokonaisuudella riippumatta” ([l]e temps, qui veille à tout, a donné la so- myötä Perec kutsuu muuten viileästi Immanentilla ta- lution malgré toi)53. Kysymykseksi sen sijaan jää, tai ehkä solla pysyttelevään kokeeseensa transsendentin alueen, kysymys vain palaa: se mitä tapahtuu, kun mitään ei ta- joka on läsnä tavoittamattomana kokonaisuutena varsin pahdu, onko myös se, aina tai koskaan, peruuttamatto- perinteisessä roolissaan kuvaamisen rajallisuuden ja lis- masti ohitettu?

Viitteet sin saattamana (sama, 40). Näistä lisää ylemmät, erikoistuneet, rakenteellistetut ks. Rucar 2014, 104–. toimet, jokapäiväinen elämä määrittyy 1 Perec 1985, 10–11. 10 Vrt. Schilling 2006, 177. kokonaisuudeksi jäännoksellisessä mie- 2 Perecin suhde realismin traditioon ja 11 Tutkimuksessa nämä neljä mainitaan lessä, ’sen mitä jää’ [ce qui reste] määrittä- todellisuuden esittämiseen on monita- toistuvasti, vaikka läheisyys tässä ei mänä. [...] [J]okapäiväinen elämä täyttää hoisempi ja ristiriitaisempi kuin tässä on välttämättä tarkoita ystävyyttä. Perec sen ’teknisen aukon’, jonka ylemmät mahdollista saada välittymään (ks. esim. muun muassa osallistui Lefebvren toimet erityisyyttään jättävät.” Lefebvre Kosonen 2000; Montfrans 1999). Huo- ohjaamiin markkinatutkimusprojek- 1958, 109. mattavaa on kuitenkin, että jokapäiväi- teihin (ks. Bellos 1999, 265–270) ja 13 Perec 1990, 10–11. Seuil’n laatimassa syyttä tarkastellessaan Perecin ensisijai- seurasi innokkaasti muutamia Barthes’n L’infra-ordinaire-kokoelmassa (1990) nen menetelmä on kokeellinen, arkisen seminaareja (Sheringham 2006, 252), ”Approches de quoi?” saa otsikon ”Inter- todellisuuden tallentamista koetteleva. mutta Perecin kytkökset de Certeau’hon roger l’habituel” (Tavanomaisen kuulus- 3 Perec 2003, 95. ja Blanchot’hon ovat enempi henkisiä: telu). 4 Arkipäiväisyys on jollain tasolla kietou- Pereciä ja de Certeau’ta yhdistää joka- 14 Sama, 12. tunut lähes kaikkiin kirjailijan töihin. päiväisten tekemisen tapojen moneuden 15 Perec 2002, 62. Suom. Ville Keynäs. Selkeimmin siihen painottuvia kuiten- kuvaaminen (ks. sama, 222, 291), kun 16 Perec 1975, 21. kin ovat Lieux-projekti (1969–1975), taas Blanchot’n tavoin Perec kirjallistaa 17 Vrt. Huglo 2011, 87–90. L’espèces d’espaces (1974), Tentative jokapäiväisyyttä, joskin kovin eri tavoin 18 Perec 2002, 43. Suom. Ville Keynäs. d’épuisement d’un lieu parisien (1975); (ks. esim. Malgouzou 2010, 60; Bellos 19 Käännän tässä sanan rien sanalla ’ei- Tentative de description de choses vues 1999, 305–308). Välillisemmin Perecin mikään’ Keynäsin käännöstä seuraten. au carrefour Mabillon le 19 mai 1978 quotidien-projekteihin vaikuttaneiden Tutkimuksellisesti tarkempaa olisi pitää (1978, äänitallenne), Tentative de desc- listaan kuuluvat ainakin Sigmund erillään ei mikään (le rien) eriytymät- ription de quelques lieux parisiens ja Je me Freud, Bertolt Brecht, Marcel Mauss, tömyyteen viittaavana kvasi-käsitteenä souviens (1978). Georg Lukacs, Fernand Braudel, Jean ja ei-mikään (le néant) selkeämmin 5 Perec 1975, 31. Duvignaud, Paul Virilio, Guy Debord ja metafyysisenä olemisen rajaa piirtävänä 6 Perec 1975, 9–10. Käännökset kirjoitta- Raouil Vaneighem, joista jokainen olisi käsitteenä. Perec käyttää sanaa useimmi- jan, ellei toisin mainita. oma lukunsa (ks. Sheringham 2006; ten kaunokirjallisesti, käsitteellistämättä, 7 Sama, 18. Schilling 2006; Bellos 1999). mutta koska tässä hän puhuu ei-mistään 8 Sama, 39. 12 Lefebvre jalosti jäännöksellisyyden aja- määrättynä ajattelun kohteena, käsit- 9 Tietysti Perecille tyypillisesti Tentative tusta samoihin aikoihin, kun tutustui teellisempi ja teknisempi käännös (ei- sisältää säännön poikkeuksina myös Pereciin. Critique de la vie quotidienne mikään) on ainakin osittain paikallaan. satunnaisia tyystin keksittyjä tapahtu- -teoksen ensimmäisen osan 1958 uudis- Epäkäsitteen taustoista ja erotteluista mia, joista ilmeisin on Japanin keisarin tetussa esipuheessa hän kirjoittaa: ”Kun tarkemmin ks. Sjöberg 2010. vierailu aukiolle 91 moottoripyöräpolii- analysoimalla on poistettu erityiset, 20 Perec 2002, 42. Suom. Ville Keynäs. Esi-

44 niin & näin 3/2018 merkiksi William Franke (2016, 3, 17) kirjailijan synnyinkoti Rue Vilinillä tai il ne se passe rien? L’événement et le kartoittaessaan sanomattomissa olevan tädin koti Rue de l’Assomptionillla. Ne quotidien dans la littérature narrative (unsayable) perenniaalista filosofiaa pitää toimivat Perecille maamerkkeinä tai contemporaine. Teoksessa Poétiques itserefleksiivistä ja -kriittistä tapaa käyt- viitepisteinä (réperes), joiden avulla kau- et imaginaires de l’événement. Toim. tää kieltä (discourse) sanomattomuuden punki saattoi jäsentyä merkityksellisesti N. Xanthos ja A. M. Parent. Figura, ilmenemisen ehtona. (ks. Perec 2003, 232–234). Montréal 2011, 81–96. 21 Blanchot 1962, 357–366. 35 Perec kuvaa itse projektiaan muun Huglo, Marie-Pascale, Georges Perec’s ”Time 22 Sama, 360; Perec 2002, 62. Suom. Ville muassa Tiloja / Avaruuksia -teoksessa Bombs”. About Lieux. Teoksessa Time Keynäs. (Perec 2002, 67–68); huomattavasti and Memory. Toim. J. Parker, P. Harris, 23 Ks. Hoa 2014, 59–60. Tässä yhteydessä yksityiskohtaisemmin projektia ovat ja M. Crawford. Brill, Leiden 2006, ei voida mennä syvällisemmin kiinnos- dokumentoineet Schilling 2006, 129– 101–114. tavaan vertailuun Blanchot’n ja Perecin 177, Sheringham 2006, 257–261 ja erit. James, Aliston Sian, Constraining Chance. arkipäiväisyys-käsitysten välillä. Yhteyk- Lejeune 1990, 141–209. Kuten Perec jo Georges Perec and the Oulipo. Northwes- sistä ja erimielisyyksistä ovat kirjoitta- omassa kuvauksessaan antaa ymmärtää, tern University Press, Evanston 2009. neet muun muassa Michel Sheringham hän ei noudattanut projektin rajoitteita Kosonen, Päivi, Elämät sanoissa. Eletty ja ker- (2006), Yannick Malgouzou (2010) ja kovinkaan kurinalaisesti. rottu epäjatkuvuus Sarrauten, Durasin, Maryline Heck (2012, 117–148), mutta 36 Lejeune 1990, 141. Projektista on Robbe–Grillet’n ja Perecin omaelämäker- perusteellinen tutkimus aiheesta uupuu. julkaistu vain viisi paikan päällä tehtyä rallisissa teksteissä. Tutkijaliitto, Helsinki 24 ”Yritän nähdä ei mitään, tapahtuman kuvausta, nekin jälkikäteen muokattuina 2000. poissaolon” (Perec 2003, 27). otsikoilla ”Guettées”, ”Vues d’Italie”, Lefebvre, Henri, Critique de la vie quotidienne. 25 Joudun kääntämään ilmaisun micro- ”La rue Vilin”, ”Allées et venues rue de Vol. 1. L’Arche, Paris 1958 (1947). évenement likiarvoisella käännöksellä l’Assomption”, ”Stations Mabillon”. Lejeune, Philippe, La mémoire et l’oblique. ”pienoistapahtuma”, sillä uskollisemmat 37 Ks. esim. Huglo 2006 104–105. P.O.L, Paris 1991. käännökset, kuten ”mikro-tapahtuma” 38 Sama, 109. van Montfrans, Manet, 1999 Georges Perec. La tai ”tapahtumat mikrotasolla” ovat kiu- 39 Vrt. Salminen 2015, 57–58 contrainte du réel. Rodopi, Amsterdam sallisen elektronisia. Pienoistapahtumista 40 Huglo 2006, 109–110. 1999. Perec mainitsee esimerkkinä ohittavan 41 Perec 2006, 158. Suom. Ville Keynäs. Oulipo Compendium. Revised and Updated, paloauton, naisen, joka kiinnittää koi- 42 Perec 2003, 236; Huglo 2006, 108. Toim. Alastair Brotchie & Harry Mat- ransa herkkupuodin ulkopuolelle, muut- Lieux’in innoittamana syntynyt Je me hews. Atlas Press, London 2005. toja, julisteita ja ihmisiä (Lejeune 1990, souviens (1978) omistautuu näiden aktu- Oulipo, La littérature potentielle. Créations, 208). aalisesti triviaalien mutta potentiaalisesti re–créations, récréations. Gallimard, Paris 26 Perec 1975, 15–16. nostalgisten muistojen keruuseen listaa- 1973. 27 Huglo 2011, 83. malla 479 arkipäiväistä muistoa. Perec, Georges, Elämä, Käyttöohje (La vie, 28 Vrt. sama, 90. 43 Huglo 2006, 107. mode d’emploi, 1978). Suom. Ville 29 Vrt. sama, 92–94. 44 Sama 2006, 109. Keynäs. Loki, Helsinki 2006. 30 Perecin otettiin jäseneksi Raymond 45 Mielestäni parhaiten kyseisen usein tois- Perec, Georges, Entretiens et conférences 1979– Queneau’n ja Francois Le Lionnais’n tetun elämäkerrallisen avaintapahtuman 1981 (Vol. 2). Joseph K., Nantes 2003. vuonna 1960 perustamaan Oulipoon esittää Bellos 1999. Perec, Georges, Tiloja / Avaruuksia (Espèces vasta 1967, mutta hänen vaikutuksensa 46 Perec 1975, 18. d’espaces, 1974). Suom. Ville Keynäs. ryhmään on ollut lähtemätön, jopa 47 Lejeune 1991, 43–46. Loki, Helsinki 2002. ryhmän perusperiaatteita muokkaava, 48 Vrt. Turin 2017, 171–172. Perec, Georges, L’infra-ordinaire. Seuil, Paris Ks. esim. Roubaud 2004. 49 Turin 2017, 181 1990. 31 Ks. esim. Oulipo Compendium, toim. 50 Tällainen megalomaanisuus ei ole Pere- Perec, Georges, Notes sur ce que je cher- Mathews & Brotchie 2005, sv. potential: cille vierasta, kertoohan hän halukseen che (1978). Teoksessa Penser/Classer. ”Tulevan, ei-olevan ja potentiaalisuuden ”sanoa kaiken sen mikä ihmisen vain on Hachette, Paris 1985, 9–13. kytkös on läsnä ryhmän perustamiskes- mahdollista sanoa” ja vielä ”kaikin mah- Perec, Georges, Tentative d’épuisement d’un kusteluissa: Tällainen on siis [Oulipon] dollisin tavoin” (Perec 2003, 252). lieu parisien. Christian Bourgois, Paris kokeellinen menetelmä. [...] Siihen 51 Ks. esim. Turner 1995, 20–21. 1975. Queneau vastasi: menetelmäämme voi 52 Ks. Eco 2009, 327. Rucar, Yan, Un espace à traverser. Collec- soveltaa myös ei-oleviin seikkoihin. [...] 53 Perec kähvelsi lainauksen Un homme tivité et quotidienneté dans Tentative Potentiaalinen on sitä mitä ei ole vielä qui dort (1967) -romaaniinsa Robbe- d’épuisement d’un lieu parisien de Geor- olemassa. Bens vahvisti siekailemattoman Grillet’n Les gommes (1953) -teoksesta. ges Perec. French Forum. Vol. 39, No.1, epärehellisesti, että niinhän hän oli juuri Robbe-Grillet puolestaan oli muunnellut 2014, 95–111. sanonut: Jotta päädyttäisiin potentiaali- sen Sofokleen Kuningas Oidipus -näytel- Roubaud, Jacques, Perecquian OULIPO. seen (tulevaan), on lähdettävä siitä mitä mästä (429 eaa.). Käänt. Jean–Jacques Poucel. Yale French on olemassa (nykyhetki)” (Oulipo 1973, Studies. No. 105, 2004, 99–109. 32, kursiivi alkup.). Schilling, Derek, Mémoires du quotidien. Les 32 Oulipon erilaisten potentiaalisuuskä- Kirjallisuus lieux de Perec. Septentrion, Villeneuve- sityksen rajoista ja rajattomuuksista d’Ascq 2006. Bellos, David, Georges Perec. A Life in Words tarkemmin ks. Mankinen & Salminen Sheringham, Michael, Everyday Life. Theories (1993). Harvill Press, London 1999. 2018. and Practices from Surrealism to the Pre- Blanchot, Maurice, La parole quotidienne 33 Ks. esim. James 2009, 132–157. sent. Oxford University Press, Oxford (1962). Teoksessa L’Entretien infini. Gal- 34 Lieux-projektin paikat ovat Rue Vilin, 2006. limard, Paris 1969, 355–366. Rue de l’Assomption, Franklin–Roo- Salminen, Antti, Kokeellisuudesta. Poesia, Eco, Umberto, The Infinity of Lists. Käänt. sevelt, Avenue Junot, Rue de la Gaîté, Jyväskylä 2015. Alastair McEwen. Rizzoli, New York Place d’Italie, Place de la Contrescarpe, Sjöberg, Sami, Rien, rien, rien. The Alternate 2009. Rue Saint–Honoré, Carrefour Mabillon, Nothing in French Lettrist and Langu- Franke, William, A Philosophy of the Unsa- Place Jussieu, L’île Saint-Louis ja Passage age-centred Philosophy. Sprachkunst Vol. yable. University of Notre Dame Press, Choiseul (Lejeune 1990, 164). Kuvaus- 42, No. 2, 2010, 299–312. Notre Dame 2014. ten paikat eivät olleet historiallisesti tai Turin, Gaspard, Poétique et usages de la liste Heck, Maryline, Georges Perec. Le corps à la globaalisti merkittäviä, mutta viimeistä littéraire. Le Clézio, Modiano, Perec. lettre. José Corti, Paris 2012. lukuun ottamatta Perecille tärkeitä Droz, Genève 2017. Huglo, Marie-Pascale, Que se passe-t-il quand katuja, aukioita, risteyksiä, sellaisia kuin

3/2018 niin & näin 45 46 niin & näin 3/2018 Helinä Ääri Kanojen pelko Kanat ovat tärkeitä belgialaisen Koen Vanmechelenin taiteelle. Silti hänen näyttelyssään kannustetaan olemaan ajattelematta kanoja. Tänä kesänä Vanmechelenin töitä on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa, Mäntän Serlachius-museo Göstassa.

alkoisten pylväiden päällä on veistoksia, ovella että sisällä on suuri kananmunaveistos5. Näyttely- joissa kivisten ja metallisten ihmisrinta- juliste on täynnä valokuvia kanoista. kuvien päähän on kiinnitetty täytettyjä Silti kanat ovat näyttelyssä pikemminkin välineitä käärmeitä ja kanojen päitä, kuin hiuk- muiden aiheiden käsittelyyn kuin aiheita itsessään. Kyse siksi. Medusoiksi nimettyjen veistosten on ajasta6, kertoo jo näyttelyn nimi. Mäntän näyttelyä ihmiskasvojenV ilmeet ovat neutraaleja, mutta moni ka- – ja Vanmechelenin taidetta yleensäkin – kehystää pyör- noista näyttää tarkkaavaiselta tai säikähtäneeltä. Osa on ryttävän laaja teksti- ja puhemassa, joka ohjaa taiteen täytetty niin, että heidän nokkansa on auki kuin he huu- katsojia ajattelemaan laajempia kokonaisuuksia: geneet- taisivat tai huohottaisivat. tisen monimuotoisuuden merkitystä kaikelle elämälle, Koen Vanmechelen (s. 1965) käyttää veistoksissaan inhimillistä tiedontuotantoa, globaaleja ympäristön- ja maalauksissaan paljon kanojen ruumiinosia ja heidän muutoksia, ihmisten ja muiden lajien välisiä suhteita. eritteitään. Teoksissa käytetyt kanat ovat eläneet osana Vanmechelenin työ liittyy tiiviisti ajankohtaisiin eläin- ja Vanmechelenin tunnetuinta taidetekoa, vuonna 1999 ruokakeskusteluihin. aloitettua Kosmopoliittista kanaprojektia1. Kesykanan Jo pelkästään näyttelyn tekstiopasteet tarjoavat mu- perimän monimuotoisuuden säilyttämiseen ja vahvista- seovieraalle valtavasti tietoa ja tulkintaohjeita. Medusa- miseen tähtäävässä projektissaan Vanmechelen risteyttää veistosten yhteydessä kerrotaan kananmunan käytöstä kanoja eri puolilta maailmaa. Lopullisena tavoitteena on lääkkeissä, kanasta naisellisen voiman symbolina sekä ka- tuottaa kanoja, joissa olisi maailman kaikkien kanaro- nojen ylijalostuksesta, joka on tuottanut uusia, ihmisiin tujen geenejä. tarttuvia tappavia tauteja. Kanoja monipuolisesti – ih- Olen tullut katsomaan näyttelyä2, koska pidän ka- misten kannalta – käsittelevän opasteen teksti päättyy noista. Jos näyttely olisi järjestetty kun olin kahdeksan- toteamukseen ihmisestä: ”Tiedossa piilee aina vaara. Ih- vuotias, olisin varmaan halunnut sinne silloinkin – sa- minen on kaikkein vaarallisin eläin.” masta syystä. Olen pitänyt kanoista niin kauan kuin Museon ovella taas on osa teoksesta Häkin murta- muistan. Silti kun seison katsomassa Vanmechelenin lu- minen. Muutaman neliömetrin häkissä on kaksi kanaa kuisista Medusa-veistoksista niitä neljää, jotka on tuotu ja kukko, kanakoppi, ruukkukasveja ja ruokaa. Tekstio- Mänttään, katseeni kiinnittyy ensimmäisenä kivisiin ja pasteessa käsitellään elämää ja evoluutiota monella ta- metallisiin ihmiskasvojen kuviin. Ne ovat sommitelmal- solla: ”Häkin, kuoren tai minuuden rajojen murtaminen lisesti teosten keskiössä, ja kanat ja käärmeet kehystävät merkitsee joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti yhtä niitä. Vasta ihmiskuvia katsottuani alan tarkastella niiden askelta tekojen ketjussa, kasvun ja muodonmuutoksen ympärille kiinnitettyjä kasvoja. Niissä on oikeaa ihoa, päättymätöntä prosessia, joka ylittää sukupolvet, lajit ja joka on peräisin oikeista, menehtyneistä yksilöistä. Kun maailmankaikkeudet.” Vastaavia tulkintaohjeita, joissa jälkeenpäin muistelen veistoksia, muistan nimenomaan kanoja katsovaa museokävijää rohkaistaan ajattelemaan nämä kasvot. Muistan kanojen rauhattomat ilmeet ja ihmiskuntaa, evoluutiota ja maailmankaikkeuksia, on sen, miten taidokkaasti heidän päänsä on täytetty. näyttelyssä useita.

Kyse ei ole kanoista Kanaan katsomisen uhka Kanat ovat Vanmechelenin taiteessa hyvin tärkeitä. Jopa Toisinaan ohje katsoa kanojen ohi tai läpi kohti suu- välttämättömiä – näyttelyyn liittyvässä dokumenttielo- rempia teemoja on kirjoitettu suoraan teoksiin itseensä. kuvassa Vanmechelen kertoo, että ennen kanoja hän vain Häkin murtaminen -häkin lisäksi Göstan pihalla on mui- 2017, yksityiskohta. 2017, ajatteli olevansa taiteilija. Vasta kanat tekivät hänestä takin aitauksia, joissa kesän ajan asuu Kosmopoliittisen oikean taiteilijan.3 Gösta-museossa on eläviä kanoja, kanaprojektin kanoja. Suurimmissa aitauksissa olevien täytettyjä kanoja, kanojen ruumiinosia ja maalauksia, kanakoppien päällä loistaa punaisin neonvalokirjaimin

A World in Waiting, in World A joissa on käytetty kanojen munia. Näyttelysalin katosta kirjoitettuja iskulauseita: ”we are the other”, ”fertility 4 IC98: IC98: roikkuu valtava pronssinen kananjalka . Sekä museon always comes from outside”, ”every organism is looking

3/2018 niin & näin 47 ’’Tuntuu oudolta, että ensisijainen eettinen kysymys kananmunien ja kananlihan tuotannosta – kysymys kanoista itsessään – jää esittämättä.’’

for another to survive”. Me olemme se toinen, hedelmäl- miksi näyttelyssä ei puhuta siitä, että he ovat myös lisyys tulee aina ulkopuolelta, jokainen eliö etsii toista kanoja? Miksi nimenomaisesti sivuutetaan heidän kanal- selviytyäkseen. Samat lauseet nousevat esiin monissa lisuutensa – se, että joka ikinen heistä on persoona, ainoa Vanmechelenin haastatteluissa 7. Taiteilija kehystää niitä laatuaan? Ravistelevan, hämmästyttävän ja huolellisesti pohdinnoilla (geneettisestä) monimuotoisuudesta eko- toteutetun kanataiteen äärellä jään ihmettelemään, miksi logisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestä- ymmärrys yksilöistä haittaisi ymmärrystä laajoista koko- vyyden ehtona sekä taiteen ja tieteen risteämisestä. naisuuksista. Estäisikö kanayksilön katsominen huomaa- Vanmechelenin taiteesta puhuttaessa puhutaan usein masta Vanmechelenin taiteen vertauskuvallisia ulottu- etiikasta. Mäntän näyttelyn kuraattori Timo Valjakka vuuksia? kuvailee Serlachius-lehdessä Vanmecheleniä ”syvästi eettiseksi taiteilijaksi” ja Maaria Salo kirjoittaa Kritiikin Uu- tisissa, että ”[m]oraalisesti, eettisesti ja ekologisesti Van- Naurettavat kanat mechelenin toiminta on tietenkin ensisijaisen tärkeää ja Kesti vuosia ennen kuin ihmiset alkoivat suhtautua kos- arvostettavaa”8. Vanmechelen itse korostaa taiteilijoiden mopoliittikanaprojektiin vakavasti, Vanmechelen kertoo mahdollisuuksia osoittaa tulevia eettisiä ongelmia9. Näyt- näyttelydokumentissa. Ihmiset eivät huomanneet pro- telyn yhteydessä julkilausutut eettiset kysymykset painot- jektin ﬁlosoﬁsta ja yhteiskunnallista merkitystä. He nau- tuvat ruokaturvaan ja ruuantuotantoon. Tuntuu oudolta, roivat kanoille, taiteilijan mukaan siksi, että kana tuottaa että ensisijainen eettinen kysymys kananmunien ja ka- feminiinisiä mielleyhtymiä. Hän vertaa kanoja kotkiin ja nanlihan tuotannosta – kysymys kanoista itsessään – jää toteaa, että jälkimmäisiä pidetään voiman symboleina. esittämättä. ”Se liittyy miehiin, hyvin pitkälti miehiin. […] Eikä Eikä kanakysymys jää vain esittämättä, se myös mää- kukaan naura sille”, Vanmechelen sanoo12. ritellään epäkiinnostavaksi. Vanmechelen on painot- Väistämättä nousee kysymys: johtuuko Vanmeche- tanut, että kanat ovat hänen taiteensa välineitä. He ovat lenin kanataiteessa toistuva kanojen kielto juuri nau- metaforia.10 Vanmechelenin vuoden 2015 näyttely Alan- rusta ja väheksynnästä, jolla monet ihmiset suhtautuvat komaiden Sittardissa oli nimeltään This Is Not a Chicken, kanoihin? Väheksyntä ei välttämättä kohdistu vain ka- tämä ei ole kana. Toisaalta nimi kutsuu ironiseen tul- noihin itseensä, vaan myös ihmisiin, jotka harjoittavat kintaan, kerrankin näkemään kanat maailmassa, jossa empatiaa kanoja tai muita tuotantoeläimiä kohtaan. heitä jatkuvasti piilotetaan marinadin alle – ja kanojahan Onko ammatillisesti – taiteellisesti ja tieteellisesti – us- Sittardinkin näyttelyssä nimenomaan oli. Toisaalta esi- kottavampaa korostaa, että kanojen äärellä taiteilija ei ole merkiksi kuraattori Valjakka siteeraa lausumaa Van- kiinnostunut niinkään kanoista itsestään kuin heihin liit- mechelenin Mäntän näyttelystä kirjoittaessaan ja jatkaa tämistään laajemmista teemoista? sitten, etteivät kanat ”sinällään ole hänen taiteensa pää- Vanmechelenin näyttelyssä kanoja ei ole nimetty, eikä määrä”11. yksikään taideteoksia kehystävistä tekstiopasteista kerro Näyttelyn kanat ovat epäilemättä vertauskuvia. Sekä heidän yksilöllisistä persoonallisuuksistaan. Kanoista elävät kanat että kuolleiden kanojen ruumiinosat ovat kerrotaan heidän rotunsa tai hybridinsä. Monia rotuja taideteoksia tai niiden osia. Kanat ovat osa projektia, risteyttämällä synnytettyjen ”kosmopoliittikanojen” ker- jossa pyritään lisäämään maailman kanojen geneettistä rotaan sukupolvi sukupolvelta olevan entistä terveempiä, monimuotoisuutta ja parantamaan ruoantuotannon vastustuskykyisempiä ja vähemmän aggressiivisia. Mu- ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Mutta seovieraita ohjataan katsomaan kanoja taideprojektin,

48 niin & näin 3/2018 ’’Näyttelyssä korostetaan ihmisten ja kotieläinten pitkää yhteistä evoluutiohistoriaa ja pohditaan, miten se jatkuu tulevaisuudessa.’’

monimuotoisuuden ja kestävyyden edustajina, ei yksi- mistukseen käytetään Suomessa kasvatettujen broileri- löinä. kanojen lihaksia, ihoa ja maksoja. Kuitenkin, kun kyykistyn aitauksen viereen ja muu- Museon mukaan broilerihodaria tarjoillaan, ”koska se tamat kanoista tulevat luokseni ja jopa koskettavat on näyttelyn teemaan sopiva”13. Kyse on ajasta -näyttely minua verkon läpi, edessäni on nimenomaan yksilöitä. kuitenkin painottaa geneettisen monimuotoisuuden ja Lintuja, jotka edustavat ensisijaisesti itseään. Heidän kas- siitä seuraavan tuotantoeläinten terveyden ja kestävyyden vonsa, höyhenpeitteensä ja kehonsa muodot poikkeavat merkitystä ruoantuotannossa. Näyttelyssä korostetaan ih- toisistaan. Jotkut suhtautuvat minuun uteliaammin ja misten ja kotieläinten pitkää yhteistä evoluutiohistoriaa rohkeammin kuin toiset. Ja vaikka en niitä näekään, ja pohditaan, miten se jatkuu tulevaisuudessa. Jo näyt- arvaan, että eri yksilöiden välillä on erilaisia ystävyyssuh- telyn nimi vihjaa, että evoluution ohessa avainsana on teita, erilaisia jännitteitä – että hämärän tullen neonva- aika. Teokset tekstiopasteineen puolestaan kertovat, että lomietelausein koristeltuihin kanakoppeihin ei asetuta nyt puhutaan pitkistä aikajatkumoista, joiden alku- tai sattumanvaraisessa järjestyksessä vaan hakeudutaan juuri loppupisteitä ei näy. sen viereen, jonka kyljessä halutaan viettää yö. Tähän kokonaisuuteen broilerimakkarat asettuvat kovin vaikeasti. Broilerit ovat surullisenkuuluisia sairauk- sistaan ja lyhytikäisyydestään, jotka johtuvat pitkälti juuri Lucy-sika ja broilerimakkara jalostuksesta, jolla heidän perimäänsä on kavennettu. He Kanojen lisäksi Vanmechelen työskentelee muun muassa ovat kutakuinkin vastakohta geneettiselle monimuotoi- kamelien, kotkien, lehmien ja sikojen kanssa. Lucy-pro- suudelle ja tavoitteelle kestävistä tuotantoeläinkannoista. jektissa hän risteyttää sikoja yhteistyössä neljän siantuot- Käytännössä kaikki broilerintuotanto perustuu monikan- tajan kanssa. Eräs Lucy-emakoista asuu porsaineen kesän sallisten yhtiöiden harjoittamaan hybridijalostukseen, ajan Gösta-museon edustalla Taavetinsaaressa. Lucy-pro- jossa jalostuskanat patentoidaan ja yksittäiset broilerin- jektiin kuuluu myös pyörillä kulkeva ruokavaunu Lucy kasvattajat pidetään riippuvaisina yhtiöiden myymistä Boar, joka niin ikään on näyttelyn ajan Göstan pihalla. linnuista. Itsenäistä broilerinjalostustyötä ei esimer- Vaunun toisella puolella on pahnoitettu koppi, jonka kiksi Suomessa ole lainkaan.14 Kananpidon perinteillä yksi seinä on läpinäkyvä. Siinä taiteilija voi halutessaan ei myöskään ole mitään tekemistä broilerintuotannon pitää jotakuta Lucy-sioista. Kopin seinässä lukee: ”Meet keskeisten käytäntöjen kanssa: ikkunattomat ja ulkotar- Lucy”, kohtaa Lucy. Vaunun toinen puolisko on grilli- hattomat kasvatushallit sekä hätkähdyttävän lyhyt 5–6 kioski, jonka seinässä lukee: ”Taste a Lucy dog”, maista viikon kasvatusaika kuoriutumisesta kurkunkatkaisuun Lucy-nakkisämpylää. ovat varsin uusia keksintöjä – samoin kuin se, että broi- Serlachius-museon internet-sivuilla kirjoitetaan, että lereita pidetään pelkästään lihan vuoksi, eli tuotannonala Lucy Boar -vaunun avulla Vanmechelen haluaa ”tehdä on täysin eriytynyt munantuotannosta.15 läpinäkyväksi sen, mitä me syömme”. Vaunusta kui- Siinä missä Vanmechelenin näyttely muuten ko- tenkin tarjotaan muidenkin eläinten kuin Lucy-sikojen rostaa kytköksiä, broilerimakkarat siis viestivät lähinnä ruumiinosia. Mäntässä siitä myydään kesän aikana ”ka- katkoksesta – viime vuosisadalla syntyneestä, muusta nanpoika Hot Dogeja”. Kun tiedustelen museolta kanan- kotieläinten pidosta irrallisesta lihantuotannon alasta. poikien alkuperää, kuulen, että hodarien makkarat ovat Tuntuu absurdilta, että näitä makkaroita tarjoillaan juuri keittiömestari Pekka Terävän suunnittelemia ja HK:n Lucy-sian kuvilla koristellusta hodarivaunusta. Näyt- valmistamia Terävän tipunen -makkaroita. Niiden val- telyssä kerrotaan, että Lucy-sikojen nimi viittaa van-

3/2018 niin & näin 49 himpaan löydettyyn ihmisen fossiiliin, joka on noin 3,2 muutamaan päivään20. Lucy-projekti on ehkä kesysian miljoonaa vuotta vanha. Eläviä sikoja esittelevässä teks- evoluution kannalta häkin murtamista, mutta kuvassa tiopasteessa todetaan, että ”Lucy on vain yksi monista olevan emakon kohdalla projekti toteutuu häkkiin sulke- lajeista, jotka ovat vuosituhansien aikana kulkeneet kans- misena. samme kohti tuntematonta tulevaisuutta”. Vanmechelen on monesti korostanut, ettei hän ole Ilmastonmuutoksen aikakaudella broilerintuotanto tappanut niitä eläimiä, joiden ruumiinosia hän tai- on fossiiliriippuvuutensa takia ala, jonka koko tule- teessaan käyttää, vaan he ovat kuolleet itsestään. Myös vaisuus on ainakin pohjoisessa pakko kyseenalaistaa. tätä tietoa vasten Lucy Boar -vaunun lihatarjoilut tun- Broilerihallien lämpötila on kasvatusaikana pidettävä tuvat omituisilta. Vaunu on nimetty taideteokseksi, 20–35 celsiusasteessa, ja puun lisäksi lämmitykseen käy- mutta siitä ihmisille myytävät eläinten osat eivät ole tetään turvetta ja öljyä. Turvetta kuluu kasvattamoissa peräisin itsestään kuolleista vaan ihmisten tappamista myös kuivikkeeksi. Tästä tekee erityisen kestämättömän eläimistä. Toki on niin, ettei taiteilija itse ole tappanut ratkaisun se, että pehkuksi kelpaa vain pintaturve. Peh- niitä kananpoikasia, joiden ruumiinosista Terävän ti- kuturpeen käyttö vaatii siis jatkuvaa uusien soiden otta- punen -makkarat on tehty. Hänen ruokataiteensa kui- mista turvetuotantoon, eli yhä useampien vuosimiljoo- tenkin kiistatta vaatii, että joku tappaa sitä varten ka- naisten ekosysteemijatkumoiden katkaisemista.16 Broi- nanpoikasia. Eikä vain tapa, vaan kasvattaa heidät vain lerimakkara on ruokalaji, jonka voi monesta eri syystä sitä varten, että heidät voitaisiin syödä. Jostain syystä toivoa pian jäävän menneisyyteen. kysymys siitä, onko toisten eläinten ruumiinosien syö- Toki Vanmechelenin näyttely on täynnä kanoja, ja minen ensinkään hyväksyttävää toimintaa ihmisiltä, jää Terävän tipunen -makkarat on valmistettu kanoista. lausumatta tässä pitkälti ruoantuotannon eettisiä haas- Sikäli voi sanoa, että ne sopivat näyttelyn teemaan. teita käsittelevässä näyttelyssä. Näyttely myös kommentoi niin vahvasti monia aikamme Esittämättä jää myös kysymys ei-inhimillisten ilmiöitä, että Kyse on ajasta -nimen ajan voi tulkita viit- eläinten välineellistämisestä yleensä. Onko oikein koh- taavan evoluutiojatkumoiden lisäksi myös nimenomai- della kanaa taiteen, tieteen tai ruoantuotannon väli- sesti nykyaikaan ja kiireelliseen tarpeeseen hillitä ilmas- neenä? Jos on, niin milloin ja millaisin ehdoin? Vai pi- tonmuutosta ja massasukupuuttoa sekä sopeutua niihin. täisikö meidän aina ensisijaisesti pyrkiä kohtaamaan toi- Leimallisesti nykyaikaisena ilmiönä broilerimakkarat semme subjekteina, päämäärinä eikä välineinä, lajirajasta voivat tulla ymmärretyksi osana näyttelyn aika-teemaa riippumatta?21 – puhutaanhan maaperään muodostuvista broilerinluu- Lucy-projekti kannustaa pohtimaan rajaa ihmisen kerrostumista jo yhtenä antroposeenin tunnusomaisista ja sian välillä. Projektin tekstiopasteessa sanotaan, että piirteistä17. Lucy ”supistaa ihmisen ja eläimen luonteiden välistä näennäistä etäisyyttä” ja kerrotaan siitä, miten sekä ihmiset että siat kaipaavat ”kumppania, ruokaa ja lämpöä”. Emakkohäkin murtaminen? Vaikka Lucy kertoo samankaltaisuudesta, sen ei selvästi Lucy-projektin tekstiopaste kehottaa: ”Ole selvillä siitä, ole tarkoituskaan kertoa samanarvoisuudesta. Lucy on mitä syöt. Tieto on ruokaa sielulle.” Lucy Boar -vaunu projekti, jossa sikoja suljetaan ahtaisiin tiloihin, tapetaan, tarjoomuksineen kuitenkin jättää minut hämmennyksen syödään, käytetään kiertävissä eläinnäyttelyissä ja taide- valtaan. Sikojen kestävää jalostusta esittelevä vaunu, josta teosten osina. Tämä tuottaa suuremmin etsimättä miel- tarjoillaan kestämättömästi jalostetuista broilereista val- leyhtymiä eugeenikkojen kuva- ja kallonmittausarkis- mistettuja makkaroita? Näyttelyssä, jossa kaikki muut toihin sekä ihmisnäyttelyihin. Muun muassa saamelaisia, kanat edustavat kanojen geneettisen monimuotoisuuden inuiitteja ja afrikkalaisia on esitelty Euroopan eläintar- lisäämistä? Tämä yritys lisätä läpinäkyvyyttä ruoantuo- hoissa ja kiertävissä näyttelyissä, tieteen ja viihteen ni- tantoon ei tunnu onnistuneelta. missä. Muutenkin Lucy-hanke asettaa outoon valoon lau- sumat Vanmechelenistä ”syvästi eettisenä taiteilijana”. Toimittajat ovat usein nostaneet esiin Vanmechelenin Eläinetiikkaa ihminen edellä teollista eläintuotantoa kohtaan esittämän kritiikin18. ”Ole selvillä siitä, mitä syöt.” Vanmechelenin hodari- Silti Vanmechelenin nettisivuilla on kuva Lucy-porsaista, vaunu kehystää ruokavalinnat henkilökohtaisiksi valin- joiden äiti on kahlittu emakkohäkkiin. Kuva on toki ra- noiksi: kunhan tiedät mitä syöt ja olet rehellinen itsellesi, jattu niin, että emakosta näkyy vain vähän teräskalterien voit syödä muussattuja ruumiita sämpylän sisällä. Tähän painamaa vatsaa, ja päähuomio lankeaa kauniille, raidal- ajattelutapaan törmää ruokakeskustelussa hämmentävän lisille porsaille.19 usein. Kuin lihansyönti muuttuisi jotenkin eettisem- Kun katson kuvaa, muistan äkkiä Häkin murtaminen mäksi teoksi, kunhan syöjä vain ymmärtää syövänsä ta- -teoksen ja sen tekstiopasteen, jossa puhutaan häkin pettuja eläimiä. Kuin aikuista neuvottaisiin, että jos lyöt murtamisesta päättymättömänä, maailmankaikkeudet lapsia, tee se tiedostaen tekosi vaikutukset. ylittävänä prosessina. Muistan näyttelydokumentin, Mäntän näyttelyssä käsitellään monia tuotanto- jossa Vanmechelen sanoo, ettei häkin kanssa voi elää. eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä, mutta aina ihminen Esimerkiksi Ruotsissa emakkohäkkien käyttö on rajattu edellä. Tästä lähtökohdasta käsin näyttely hahmottuu

50 niin & näin 3/2018 kokoelmaksi eettistä taidetta – taidetta, jonka tavoitteena sastaan ovat parhaillaan päivänokosilla pahnoilla peh- on muun muassa parantaa ruokaturvaa, vähentää epide- mustetussa sikalarakennuksessaan, jonka yksi seinä on lä- mioita ja edistää tasa-arvoa ihmisten välillä. pinäkyvä. Pääsen siis näkemään heidät hyvin läheltä. He Kun Vanmecheleniä määritellään eettiseksi taiteili- ovat kerta kaikkiaan kauniita. Sikalan vieressä kaksi ai- jaksi, esiin nostetaan yleensä hänen lukuisat kehitysyh- kuista näyttelyvierasta juttelee leppoisasti oppaan kanssa: teistyöhankkeensa eri maissa. Kehitysyhteistyö limittyy ”Nämä ovat varmaan etenkin lasten suosiossa?” Vanmechelenin taiteen kanssa ja on osa sitä. Planetary ”Niinhän ne ovat.” Community Chicken -projektissa Kosmopoliittisen ka- ”Vaikka hehän eivät tietenkään ymmärrä tätä tärkeää naprojektin kanoja on viety muun muassa zimbabwe- ideaa siinä taustalla.” laisiin perimältään köyhtyneisiin tuotantokanaparviin Keskustelunpätkä jää vaivaamaan minua pitkäksi lisäämään parven geenivalikoimaa ristisiitoksen myötä. aikaa. Sillä hetkellä kun katselin sikoja, ajattelin, miten Tämä vahvistaa kanojen terveyttä ja sitä myöten ihmisten söpöjä he ovat, ja pitävätköhän he rapsutuksista, ja nuk- ruokaturvaa. Sotwa-projektissa Vanmechelen on tehnyt kuvatkohan yhdessä kasassa makaavat porsaat niin si- vastaavaa työtä lehmillä Tansaniassa, Zimbabwessa ja keästi, etteivät huomaa meidän seisovan tässä, vai eikö Etiopiassa. Vaikka monissa Vanmechelenin kehitysyhteis- heitä vain kiinnosta juuri nyt. Olisin sikoja katsoessani työhankkeissa toimitaan ei-inhimillisten eläinten kanssa, ehkä voinut ajatella myös taideprojektia, jonka osia he tavoite on aina ensisijaisesti ihmisten hyvinvoinnin pa- ovat, ja projektin yhteiskunnallisia kannanottoja tai mer- rantaminen. kitystä sikojen geneettisen monimuotoisuuden kasvat- tajana. Olisin voinut ajatella heitä osana miljoonia vuosia kestänyttä sikaeläinten evoluutiota. Mutta onko väistä- Söpöt possut ja tärkeät asiat mättä niin, että nämä ajatukset olisivat kertoneet minun Kun museovierailuni päätteeksi menen Taavetinsaareen, ymmärtäneen Lucy-äidistä ja hänen lapsistaan jotakin minulla on hyvä onni. Lucy-emakko ja hänen neljä por- tärkeämpää?

Viitteet 20 Djurskyddsmyndighetens författnings- len-kyse-on-ajasta-dokumentti. samling 2006, 3. Leinonen, Arvo (toim.), Turpeen tuotanto ja 1 Cosmopolitan Chicken Project. 21 Näitä kysymyksiä on Vanmechelenin käyttö. VTT, Espoo 2010. 2 Kyse on ajasta -näyttely 9.5.–16.9.2018. näyttelyn yhteydessä käsitellyt myös LUCY pigs. Verkossa: koenvanmech- 3 Kyse on ajasta -dokumentti. Olli Sorjonen. Hän on kyseenalaistanut elen.be/lucy-peel-petuum- 4 T-Rex, 2018. Vanmechelenin taiteen itsestään selvänä mobile?lightbox=dataItem-j0nvoxfq1. 5 Breaking the Cage, 2018; In Between, pidettyä eettisyyttä ja todennut, että ”[t] Miettinen, Tero, Maailmanparantaja. Suomen 2012. ehotuottajien lailla myös hänelle [Van- Kuvalehti 19/2018, 54–55. 6 Näyttelyn englanninkielinen nimi It’s mechelenille] eläimet ovat raaka-ainetta” Nikkanen, Hanna, Hetkiä, joista ei ole About Time voisi kääntyä suomeksi myös (Sorjonen 2018). paluuta. Vierailijaprofessorin luento muotoon ”On korkea aika”. Näin tul- 1.9.2016. kittuna nimen voi ajatella viittaavan esi- Planetary Community Chicken. Verkossa: merkiksi näyttelyn keskeiseksi teemaksi Kirjallisuus koenvanmechelen.be/planetary-commu- nousevaan kiireeseen hillitä ilmaston- nity-chicken-pcc. Carrington, Damian, How the Domestic muutosta ja geneettisen monimuotoi- Pink Chicken Project. Verkossa: pinkchicken- Chicken Rose to Define the Anthropo- suuden vähenemistä. Nimitulkinta ”On project.com/. cene. The Guardian 31.8.2016. korkea aika” ei sysää kanoja sivuun yhtä Salo, Maaria, Gallus gallus (domesticus). Carrington, Damian, The Anthropocene voimakkaasti kuin ”Kyse on ajasta”. Vapaana lentämätön kana. Kritiikin Epoch: Scientists Declare Dawn of 7 Ks. esim. Kyse on ajasta -dokumentti; Uutiset 28.6.2018. Human-Influenced Age. The Guardian Frilander 2018. Sorjonen, Olli, Eläimistä, eli ihmisistä. Karja- 29.8.2016. 8 Valjakka 2018, 9; Salo 2018. lainen, 13.6.2018. Coles, Benjamin, The Anthropocene Chicken 9 Kyse on ajasta -dokumentti. Suomibroileri. Verkossa: suomibroileri.fi/fi/ and the ’Wicked’ Problem(s) of Con- 10 Sama. miten/kasvatuseraet. temporary Food. The GoldLab Founda- 11 Valjakka 2018, 9 Toivio, Hilja, Suomen broilerituotannon his- tion 20.5.2017. 12 Kyse on ajasta -dokumentti. toria 1959–2009. Suomen broileriyhdistys Cosmopolitan Chicken Project. Verkossa: koen- 13 Sähköpostikirje kirjoittajalle 3.7.2018. ry 2009. vanmechelen.be/cosmopolitan-chicken- 14 Toivio 2009, 15–16; Ääri 2015. Valjakka, Timo, Kyse on ajasta, It’s About project-ccp. 15 Ääri 2015. Time. Koen Vanmechelen. Serlachius Djurskyddsmyndighetens författningssamling. 16 Suomibroileri.fi; Leinonen 2010, 31. Sydämellisesti Sinun 1/2018, 8–10. Swedish Animal Welfare Agency, 2006. 17 Carrington 29.8.2016; Carrington Ääri, Helinä, Mikä broileri on? Paistikananpo- Frilander, Aino, ”Mikä on hyvästä kanoille, 31.8.2016; Pink Chicken Project; Coles jan pakenevat merkitykset. Kulttuurin- on hyvästä meille”, Helsingin Sanomat 2017; Nikkanen 2016. tutkimus 2/2015. 18 Ks. esim. Frilander 2018; Miettinen 19.5.2018. 2018, 54. Kyse on ajasta -dokumentti. Verkossa: serla- 19 LUCY pigs. chius-tv.net/?project=koen-vanmeche-

3/2018 niin & näin 51

Johan L. Pii Ajan- ja työnkuva merillä Laivalla ollaan useimmiten kaksi viikkoa kerrallaan. Lyhyet satama-ajat osuvat joko työajalle tai nukkuma-aikaan, eikä rahtisataman asfalttikenttä varsinaisesti houkuttaisikaan pistäytymään kävelyllä. Työpassiksi tai törniksi kutsuttu vuoro vietetään siis aluksella: lähinnä siellä, missä on oma työkohde, ja toisaalta siellä, missä on hytti, pesukone ja suihku. Kahden viikon tiukkarajaista aikatilaa seuraa kaksi viikkoa vapaata. Kaksi viikkoa yhtä, kaksi viikkoa jotain muuta. Ajan kokeminen muuttuu merillä ja olosuhteiden jatkuva poikkeuksellisuus saa palaamaan laivaan yhä uudelleen.

Puitteet on saatava siivottua ja valmisteltua kattausten välissä. Vä- ”Buffa” tarkoittaa sekä ravintolan tarjoilutilasta vastaavaa lillä purku ja lastaus seuraavat toisiaan tauotta, siivous ja henkilöä että tarjoilutilaa, joka on salista ovilla erotettava valmistelu ovat sama asia ja päivällinen liudentuu illal- ruokalinjasto. Reilun kolmensadan matkustajan vetoisella liseen, vaikka matkustajat vaihtuvat. ro-ro-aluksella buffan tehtäviin kuuluu valmistella buffan tila kattausta varten, hoitaa ruuat tarjolle, huolehtia ruokien riittämisestä, pitää linjasto siistinä kattauksen Ensimmäinen päivä ajan, hakea tiskejä astianpalautuspisteiltä, auttaa tiskissä Jos meriprekaari on ollut useamman kuukauden poissa ja hoitaa astiat paikalleen, siivota kattauksen jälkeen ja jatkuvasta kahden viikon syklistä, alku tuntuu vieraalta. pitää huoli tilan perussiivouksista (esimerkiksi hauteiden, Jo matkalla satamaan jotain tihkuu läpi. Ennen kesää lattioiden, koneiden ja kylmäsäilytyskaappien pesu) kat- kuljetaan vielä aamuaikataulussa ja satamaan ei ehtisi tausaikojen ulkopuolella. Käytännössä tehtävät laajenevat ajoissa julkisilla, joten yö on pakko viettää hotellissa lä- olosuhteiden mukaan odottamattomiin suuntiin. Mie- hellä satamaa. Nukkumaan on osattava mennä ajoissa, histöä laivalla on vain parikymmentä kerrallaan, ja jos koska seuraavan kerran ehtii kenties levätä vasta yöllä. sattuu olemaan ainoa henkilökunnan edustaja hereillä, Sittemmin ilta-aikataulussa laivalle pääsee heti, kun se on pyrittävä hoitamaan asia kuin asia. tulee satamaan, ja siirtymäajaksi muuttuu jo bussimatka. Proviantti tulee maanantaisin ja torstaisin puoli kah- Tarvittaessa työhön kutsuttavana saa monesti tietää deksan aikaan illalla. Jos jokin asia loppuu sitä ennen, vasta laivalla, mitä on tulossa tekemään, kuinka pitkäksi sitä ei yksinkertaisesti ole. Kahdesti viikossa kylmiöt, aikaa ja miten työtunnit jakautuvat. Yö hotellissa (tai vii- pakastin, pentteri ja buffan kaapit täytetään proviantissa tisen tuntia busseissa vaihtoaikoineen) on siirtymävaihe, maista tuoduilla tarvikkeilla, ja kahdesti viikossa tavara vähittäistä ajanhukkaa. Se on istumista pilkkopimeässä käy vähiin tai loppuu. Haarukoita, kulhoja, laseja ja kah- huoneessa liikahtamatta silmät auki tuijottaen, että jotain vikuppeja on vähemmän kuin asiakkaita, ja kun kaikki siellä on ja sieltä se tulee, mutta ei vielä. Vielä-tietymät- on käytössä, on vain odotettava, että ne ehditään kerätä tömän sisällötön innostuneenpelokas merille paluun astianpalautuspisteiltä ja tiskata ennen kuin ne saa ta- odotus alkaa jo pikkuhiljaa hioa vakaana kulkevaa kel- kaisin kiertoon. Kiireisinä aikoina käynnissä on jatkuva lojen aikaa. Niin on käynyt joka kerta ennenkin. Aa- loppumisen sykli. mulla herää varmuuden vuoksi ennen aikojaan ja päätyy Buffa hoitaa päivässä kolme kattausta: aamupäivällä notkumaan tyhjän panttina satamaan nukkuvien rek- brunssin saapuville matkustajille, alkuillasta ennen sa- kojen seuraksi, kunnes laiva tulee näkyviin. tamaan saapumista päivällisen ja myöhäisillalla illallisen Satamaa lähes kohtisuoraan lähestyvän aluksen etene- uusille matkustajille. Varhain aamulla buffassa on vielä mistä ei näe katsomalla. Se näkyy kuin ”peiliksi” kutsu- näille matkustajille aamiaistarjoilu. Yöllä illallisen jälkeen tussa leikissä, jossa muut lähestyvät peiliksi valittua lasta buffa valmistelee sen, mutta itse kattauksen hoitaa messi. selän takaa. Kun peili kääntyy katsomaan, ei mikään Kattauksen aloituksesta, ”ovien avaamisesta”, päättää en- liiku, mutta kun katsoo pois, aika kuluu, jokin lähestyy sisijaisesti kattauksesta vastuussa oleva kokki (brunssilla) ja kohta kosketus vaihtaa roolin taas määräajaksi. Kun tai keittiömestari (päivällinen ja illallinen). Tähän rat- ramppi lasketaan, puitteet vaihtuvat. Kolmoskannella 2016. kaisuun vaikuttaa matkustajamäärä: jos matkustajia on koneet ja rekat muljottavat vastaan lähtökuopissa, mutta paljon, lastaus aloitetaan aikaisemmin ja ovet on hyvä sisääntulija menee viemään olletikin-kahdenviikon- avata jo ennen ilmoitettua aikaa, jotta kattaus sujuisi rau- tavaransa johonkin sivummalle, varmistamaan tehtä-

House of Khronos,of House hallisemmin. Keittiön on kuitenkin ehdittävä valmistaa vänsä, hakemaan työvaatteensa ja tarttumaan toimeen.

IC98: IC98: riittävästi ruokaa jo ennen ovien avaamista, ja myös buffa Maaviikot ovat ehkä katkaisseet suorat kokemukselliset

3/2018 niin & näin 53 muistot, mutta nyt on vain pidettävä mielessä, että en- toisiaan ja aika kuluu nopeasti. Kun ovet on avattu, simmäinen päivä on aina välitön pudotus. hetkeen ei ole mitään tehtävää. On lähinnä tervehti- Jonain tulopäivänä ei oikein tiedetä, mihin hyttiin mistä, lautasten ja lasien täyttöä, kysymyksiin vastailua ja tulija pitäisi sijoittaa, vaatteet ovat hukassa, buffan juttelua. Silloin aika väljenee ja kuluu hitaasti, ehtii oi- avainta ei löydy tai skeemaa on muutettu. Uusille tuu- keasti katsoa asiakkaita ja ilahtua tuttujen kuskien koh- raajille tai tulokkaille voi päätyä pikaopettamaan tai taamisesta, kunnes tietyssä pisteessä ruoka alkaa loppua hakemaan yhtä ja toista. Kahvikone voi olla huollossa, ja on tuotava montaa asiaa; mietittävä, mitä on kiireel- mehukone tai mikä tahansa muu laite rikki, keittiössä lisintä tehdä ja mitä kannattaa vielä viivyttää, ja samalla tai muualla talouspuolella alimiehitystä, jolloin on vä- on pidettävä huoli linjaston siisteydestä. littömästi ryhdyttävä auttamaan siinä, missä tarvitaan. Kattauksen loppuvaiheessa yleensä hiljenee. On Lastaus voi olla jo pian alkamassa matkustajamäärän mahdollista vähitellen siivoilla ja alkaa valmistella seu- takia. Kaikkeen tähän suhtautuminen ja tunnusteleva raavaa kattausta. Vasta kun ovet suljetaan, on taas aika singahtelu vie aikansa, joka on suoraan pois buffan val- toimia nopeasti. Kylmät ruuat kylmäkölle tai kelmuun mistelusta. Kun sitten pääsee asettumaan, työtehtävät ja kylmiöön, tiskit tiskarille, hauteet kuntoon, roskat buffassa ovat useimmiten tutut, mutta kahden poissa kuiluun, astiat paikalleen ja buffa valmiiksi seuraavaa ollun viikon aikana tavarat ehtivät vaihtaa paikkaa ja kattausta varten. Kattauksen aika siis on kuin hengitystä käytännöt muotoutua uusiin suuntiin. Vaikka valmis ru- tai aaltoja, joiden mukana oma intensiteetti kulkee ja tiini on olennainen työn helpottaja ja kattausten päivit- muuttuu. Kahden viikon ajan sama peruskaava toistuu täinen seuraanto sama aikaa monotonisesti rouskuttava kolme kertaa päivässä joka päivä ja muodostaa meriajan myllynkivi, työtä ei voi koskaan aloittaa siitä, mihin sen iteratiivisen rangan. on kaksi viikkoa sitten jättänyt. Iteraatio, vuotaminen ja tehtävä Ajan epäjatkuvuus Jatkuvasti aaltoileva mutta iteratiivinen aika alkaa tie- Merillä ei voi myöskään jatkaa ja elää samaa aikaa kuin tenkin tihkua ja vuotaa vakaisiin asioihin, joiden luulisi maissa. Aivan ensimmäisten työpassien aikana asiaan ei olevan sen ulottumattomissa. Linjaston alla on syvennys, tullut heti kiinnittäneeksi huomiota, koska kaksiviik- jossa on muovilaatikkoon kerälle kääritty, ehkä seitsen- koiset rupeamat tai lyhemmät tuuraukset tuntuivat vielä metrinen letku. Kun hauteita pestään ja täytetään, letku uusilta ja ainutkertaisilta. Maaelämä, sen ajankohdat, liitetään lavuaarin vieressä olevaan vuotavaan hanaan. ihmissuhteet ja elämänmuutokset kulkivat vielä osittain Kun työ on tehty, hana ja letkun pää valuttavat vähän samaa jalkaa meriajan kanssa, vaikka aina maihin pala- ylimääräistä vettä. Sitten letku kierretään takaisin kerälle tessa tuntuikin epämääräisesti muukalaiselta. Aikavyö- ja laitetaan piiloon pöydän alle. Funktionaaliselle kerälle hykkeen vaihtumisellakaan ei ole varsinaista vaikutusta kääritty aika kuitenkin vuotaa loputkin esiin, ja kaikkea aikaan itseensä. Pitää vain opetella, missä vaiheessa pu- on vähän kaikkialla, jollei jatkuvasti ole siivoamassa helin vaihtaa toiseen aikaan ja muistaa asettaa herätys sen jälkiä. Ikään kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut, mukaan. Ja toistella matkustajille, että kaikki ajat on il- kuten ei olekaan. moitettu Suomen aikoina. Please notice that Finnish time Kun kävelee samoja reittejä laivassa päivästä toiseen, is used on board. ei enää mieti, ehtiikö ajoissa sinne, mihin on menossa. Kenties Suomen aikaa siellä käytetään, mutta tuskin Matkalla seiskakannen buffasta ysikannen hyttiin voi ainakaan miehistö elää sitä. Kellonajat ovat matkustajien kirjoittaa lyhyen tekstarin, koska eteensä ei tarvitse orientoimista varten. Tosiasiallisia viitepisteitä ovat sa- katsoa kuin sen verran, ettei törmää kehenkään. Kaikki tamat ja tehtävät, buffan tapauksessa kattaukset, pro- vaihtoehtoiset reitit ovat automatisoituneet. Toisaalta viantit ja siivoukset. Lisäksi aikasidonnaisia viitepisteitä alkaa miettiä, missä kaikkialla ehtii ja kannattaa käydä ovat messin ruoka-ajat ja nukkuma-ajat. Kun tulee tottu- tietyssä ajassa – kannattaako tällä kertaa hakea nyt 80 neemmaksi kahden viikon kiertoon, laivalla palaa hyvin litraa maitoa, 30 litraa jogurttia ja laatikollinen piimää nopeasti tuntuville olemisen tapa, jossa aika muuttuu kylmiöstä varastoon vai jättää myöhemmäksi. Työajan kvalitatiivisesti toiseksi. Ajan hahmo menettää selvära- skeema on nimellinen: työ on tehtävä ajoissa, vaikka jaisuuttaan ja kiinteyttään. Myöhemmin aikakokemus menisi skeemaan merkityn palkallisen ajan yli. alkaa muuttua jo passin ensimmäisen kattauksen aikana, Maissa aikaa on luontevaa kartoittaa oman toi- mutta kun palaa pidemmän tauon jälkeen, muutoksen minnan lisäksi esimerkiksi ympäröivissä olosuhteissa vaiheet näkyvät selkeämmin. tapahtuvien jatkumollisten muutosten, tapahtumaket- Ensin huomaa, että aika supistuu ja laajenee. Kat- jujen ja toisten ihmisten kanssa koettujen tai tehtyjen tausta valmisteltaessa kylmät ruoat haetaan ja pannaan asioiden avulla. Maissa monilla on työaika ja vapaa-aika esille valmiiksi täytetystä kärrystä, vetokaappeihin va- ja muitakin lokeroita, joihin aikaa voi sijoittaa ja joiden rataan täydennyksiä ja varmistetaan, että kaikki on. välillä liikkua enemmän tai vähemmän vapaasti. Merillä Astiat on tuotu, on siivottu kunnolla, on kaikkia tykötar- sama hahmotustapa ei toimi, koska tapahtumaketjut peita kuten ottimia, leipiä, levitteitä, kahveja, maitoja ja ovat syklisiä, samat ihmiset kohdataan (monia asiakkaita muuta tarvittavaa. Silloin aika tiivistyy, tehtävät seuraavat myöten) samoina ajankohtina samankaltaisissa olosuh-

54 niin & näin 3/2018 ”Kun päivä eroaa toisesta ainoastaan irrallisten, epäolennaisten yksittäispiirteiden perusteella, merillä on suojassa, näkymättömissä ja koskemattomissa, piilossa yli ja ohi käyvän ajan peitossa ikään kuin metsänpeitossa.”

teissa, tehtävät ovat kerta toisensa jälkeen pääpiirteiltään epäjatkuvuus vaikeuttaa kokemusmaailmojen yhdistä- samat, eivätkä muutokset asetu osaksi jatkumoa vaan mistä. Maissa tuntuu hankalalta tai tarpeettomalta yrittää leikkaavat siihen. selittää, mitä merillä on tehnyt. Samoin käy merillä, jos Vaihdon ja ajan vaihtumisen myötä myös muisti hi- haluaa välittää jotain maa-itsestään. Se on tehtävä ly- vuttuu niin, että tietyt perusasiat on yritettävä painaa hyesti, räikyvästi, toistuvasti tai ei ollenkaan. Merillä mieleen mekaanisesti. Merillä kannattaa muistaa esimer- kaikki maihin jätetty on viime kädessä supplementaa- kiksi se, että ensimmäinen päivä tulee olemaan pahin, rista, funktion sävytettä, mutta käytännössä merimiehen mutta aika ja sen puute kyllä hellittävät, ja maissa se, että painoarvo laivalla on usein työtehokkuuden, tehtävän toiset ovat eläneet jatkumollisessa ajassa myös silloin, kun näkyvän tärkeyden ja suun suuruuden mediaani. Kal- on itse ollut toisaalla. Puolet kuukaudesta, puolet vuo- vakkaan ranun mausteeksi riittää ripaus suolaa, muu on desta tai vuosikymmenestä eri tavoin toimivassa ajassa ei numeron tekemistä. silti tarkoita yksioikoisesti kaksoiselämää tai kahta kotia. Siinä missä iteraatio laajentaa aikaa ja saa jokapäiväisen ja jokaisessa kattauksessa koetun monotonian tuntumaan Liudentumien ympäripurjehdukset loputtomalta, se myös typistää ajan ulottuvuutta. Kun Sekä maissa että merillä työpäivällä on osittain kiinteä päivä eroaa toisesta ainoastaan irrallisten, epäolennaisten aikataulu, johon poikkeustilanteet vaikuttavat vain suh- yksittäispiirteiden perusteella, merillä on suojassa, näky- teellisesti. Kattausten aika on vakio (lukuun ottamatta mättömissä ja koskemattomissa, piilossa yli ja ohi käyvän sunnuntaiaikataulua, johon palataan myöhemmin). Me- ajan peitossa ikään kuin metsänpeitossa. Jopa meri- rillä aika, paikka ja toiminta kuitenkin liudentuvat niin miehen somenäkyvyydellä tuntuu usein olevan melko välttämättömästi, että se vaikuttaa olemisen tapaan. Jos nimellinen suhde merillä elämisen kokemukseen, jollei asia koitetaan muotoilla pikaheideggerilaisittain, käsillä kokemus ole se, että elämä on toisaalla. olevana hahmottaminen ulottuu yhä pidemmälle eletyssä Laivalle tulee aina iloisena siitä, että pääsee taas me- maailmassa. Kun työpaikallaan asuu puolet senhetkisestä rille ja töihin, ja samalla kuitenkin alkaa laskea päiviä elämästään ja laivan todellisuutta rakentavat asiat kytkey- maihin pääsyyn viimeistään passin puolessavälissä. Vaki- tyvät erottamattomasti työhön, työn ja tekemisen inten- tuisen miehistönkin jakamaa kokemusta on vaikea kä- siteetti kasvaa ja asiat hitsautuvat yhdeksi valtavaksi me- sitteellistää, mutta voi olla, että ajan ja aikakokemuksen rityöajankuvaksi.

3/2018 niin & näin 55 ”Kvantitatiiviset ajat ovat kuitenkin viime kädessä vain valuvan hiekan, käyvän moottorin ja kasaantuvan väsymyksen päälle liimattuja merkkiviivoja.”

Tänä kesänä buffan hytti on ollut puolisentoista Kädet alkavat rasvaamisesta huolimatta halkeilla ilman minuutin päässä töistä, mehukoneen hoitaminen on kuivuudesta, lämpötilanvaihteluista, jatkuvan nostelun kestänyt parikymmentä minuuttia ja ruokatauko voi ja kantamisen mekaanisesta rasituksesta ja jatkuvasta pe- olla kymmenen minuuttia. Komentosillalla käynti mer- semisestä, joten passin viimeisinä päivinä sormikivusta ei kitsee asiasta riippuen viisi tai viisitoista minuuttia tai selviä ilman kipulääkkeitä. kolme varttia, kahden maidon vaihto kolmesta kuuteen Etäisyydet toimivat aikoina, ajat toimivat etäisyyksinä ja lisäksi tehtävänä on vanhojen laatikoiden hajotus ja ja tehtävinä. Meriajan päivässä suunnistetaan merkkien jämien talteen ottaminen. Sitten isommat siivoukset, mukaan. Passin läpi kulkee kuin rantoja seuraten pur- täytöt ja teehetki, kenties voi nukkua tunnin, puoli jehtiva antiikin luotsi, joka tarkkailee maamerkkejä. tuntia tai kymmenen minuuttia jaksaakseen kaksi seu- Antiikin merenkulussa merikartan esimuotona oli pe- raavaa kattausta. Kvantitatiiviset ajat ovat kuitenkin riplus (latinaan kreikasta lainattu sana, joka kirjaimelli- viime kädessä vain valuvan hiekan, käyvän moottorin sesti merkitsee purjehtimista ympäri tai kautta). Hiukan ja kasaantuvan väsymyksen päälle liimattuja merkki- lokikirjan kaltaisessa satamakulkuoppaassa kuvattiin viivoja, muodollisuuksiksi jääviä muka-haltuunotto- ankkuri- ja juomavesipaikkojen ja satamien etäisyyksiä, yrityksiä. Oman toiminnan nopeus ja tehokkuus on ominaisuuksia ja merkkejä, joista ne voi tunnistaa me- käsillä oleva väline itsessään välineellisen ruokailu- ja riltä katsoen. Kaukaa näkyy kaunis majakka, selällä uniajan kerryttämiseksi. päin tuuli on yleensä kovaa. Kaupungissa on suojainen Moottorien käyntiäänen muutos ja keulan kääntä- satama. Tai: Lähestyttäessä näkyy kaksi korkeaa kuk- minen laituria kohti merkitsee kattauksen lopputoimia. kulaa. Toisella on vanha temppeli. Rantautuminen on Jos pääsee ajoissa nukkumaan, saa nukahtaa välipysäh- vaikeaa, ankkuroiminen raskaassa lastissa ei onnistu ma- dyssatamaan ja olla hetken rauhassa. Onni on täydel- talikkojen vaikeakulkuisuuden takia. Tai samaan tapaan: linen, kun saa ottaa kengät pois, rasvata kätensä, ristiä On toukokuu. Aamulähdössä matkustajia on 170. Kuu- ne rinnalleen imemään rasvaa ja nukahtaa hetkeksi lutuksessa purseri toivotti matkustajat tervetulleiksi, laiva paikalleen kuin memoriaali. Herätystä ei parin päivän on jo lähtenyt. Ovet avattiin ajoissa. Kylmää tai lämmin- jälkeen oikeastaan tarvita, oikean ajan tuntee myös unen täkään pöytää ei tarvitse täydentää, mutta hedelmiin, läpi. Aika itsessään on kuitenkin lakannut tuntumasta, croissantteihin, kahviin ja maitoon kannattaa vielä kiin- lähtenyt passin mittaiselle tauolle. Aika on enää käsillä. nittää huomiota.

56 niin & näin 3/2018 Periplus-satamaohjeella suunnistaudutaan maa- havaittavia eroja, koska horisontissa siintää vielä maa- merkkien perusteella. (Kreikkalaiset tai roomalaiset eivät aika. Kun siitä sitten on loitonnuttu riittävästi, passin olleet järin kelpoja kestämään Välimeren selän aaltoja loppu on näiden ensimmäisten päivien toistoa. Aika ja virtauksia.) Merillä kaikki on jatkuvassa liikkeessä kuluu kullakin hetkellä hitaasti tai nopeasti mutta vääjää- ja viitepisteenä on käytettävä sitä, mikä on verrattain mättömästi, ja iteraation kiinnekohdattomuus saa aikaan vakaata. Vakauden lähestymisen ja loittonemisen voi sen, että passin lopussa aika tuntuukin menneen no- nähdä ja hetken ajan määrittää omaa sijaansa suhteessa peasti. Ohi. Muun muassa siksi meriaika kätkeytyy, kun siihen. Suuri osa nykyisen merimiehen ajasta, sen syvyy- on maissa; merimuistot ja meriaikakokemus etääntyvät destä ja intensiteetistä ei kuitenkaan seuraa periplus-maa- ulkokohtaisiksi. Maissa niille ei ole käyttöä. merkkejä. Paljon on kiinni tuulesta. Jos on myrsky, ta- Monotonia on välillä raskasta, kun aika muuttuu ma- varat pitää kiinnittää. Jos taas kokki on kypsä tai työpari teriaaliseksi työtehtävien kasaumaksi. Sitä yrittää välillä hapokas, on oltava hiljaa ja liikuttava vakaaseen mutta itsekin mekaanisen yksitoikkoisesti, toisinaan raivokkaan ripeään tahtiin. Oma huono tuulensa on pidettävä visusti tehokkuuden käyttövoimalla kauhoa, lappaa, kangeta, teljettynä Aioloksen säkkiin. puskea, vierittää ja rahdata pois edestään ja päältään kuin Sallimus merillä on kuitenkin kautta aikojen ollut elävältä haudattu, joka yrittää raivata tietään takaisin kaksiosainen. Yhtäältä on tuulet, virtaukset ja lämpö- elävien maailmaan. Työ-tehtävämassa-aika itsessään on tilat, toisaalta markkinat: mitä ja kuinka paljon viedään, tylppää painoa, jonka alla voimat voivat huveta ja ryhti millä aikataululla ja millä resursseilla. Merimiehellä on murtua, mutta jonka ansiosta toisaalta kehittyy reaktii- viimeksi mainittuihin yhtä vähän sananvaltaa kuin me- visia ”lisävaihteita” – työaikaintensiivisempiä tapoja sel- rivirtoihin. Kun on heinäkuu, miehistö on sama kuin viytyä. Samalla jossain tietoisuuden taustalla hahmottaa, toukokuussa, mutta matkustajia voi olla 400. Ruokaa on että tällaisella aikaintensiteetillä saa mahdutettua lyhyeen kannettava pöytään kaikin voimin jatkuvalla syötöllä ja aikaan vaikka kuinka suuren osan elämää. Voi olla, että valtavat proviantit on mahdutettava tavaroina tilaan ja merimies siksi kokee enemmän elämää kuin maissa eläjä, purkamistyönä työn muka-aikaan, unen ja ruuan koet- mutta samalla muuttuu ja kehittyy vähemmän. Kovettu- tavaa aikaa edustavat tauot typistyvät raja-arvona 0 työn minen on oma aiheensa. säälimättömäksi kestoksi. Työnkuvan sääntönä on hoitaa kattaukset ja kaikki Kun tuon raja-arvon himmeästä elliptisestä hohdot- niihin liittyvä kohtuullisessa ajassa. Rutiini on tässä kor- tomuudesta nostaa katseensa, hikiset hiukset naamalla vaamaton apu, ja mitä pidempään on laivalla ollut, sitä ja vailla omaa voimaa saati aikaa, löytää taas uuden nopeammin ottaa taas palatessaan käyttöönsä maissa poimun, jossa voikin hengittää. Ajattomaan umpioon sivuun jätetyn optimoidun rutiinin. Rutiini mahdol- voi aueta hetki tiivistyneenä yhteen katseeseen, jonkin listaa esimerkiksi sen, että hoitaessaan mekaanisesti yhtä näkemiseen, joskus katseiden kohtaamiseen, kun mat- työtehtävää koordinoi mielessään kulloisenkin tilanteen kustaja tulee hymyilleeksi pintaasärkevän vilpittömästi mukaan, missä järjestyksessä ja millä tavoin seuraavat takaisin ääripinteessä olevan merimiesfunktion maanis- tehtävät kannattaisi hoitaa. Jos siis on puhdistamassa maneeriseen hymyyn ja kumoaa hetkeksi ahtauden. mehukonetta, voi todeta, ettei kaikkia astioita ole vielä tuotu salista, tiskillä siis kestää, mutta tilaa puhtaille asti- oille on tiskikärryssä ja lasikoritelineessä riittävästi, joten Sääntö ja poikkeus voi käydä syömässä. Tai jos hauteeseen on päivälliskat- Voi käydä vaikkapa niin, että päätyy ensimmäisenä tauksessa kaatunut ruokaa, haude kannattaa kytkeä pois päivänä kylmiltään messiksi, työhön, jota ei ole koskaan päältä jo hetkeä ennen ovien sulkemista, jotta sen ehtii tehnyt ja johon ei ole saanut perehdytystä. Työnkuvan pikapestä ja saada lämpiämään ennen illallista. saa nähdä joskus päivän mittaan. Seuraavana päivänä Kun oletusarvoisena tilanteena on kiireen mono- työt kestävät aamuneljästä yli puolenyön, koska buffan tonia, nopeimmat ja tehokkaimmat työtavat löytyvät työn ohella on perehdytettävä täysin uusi ihminen sekä uusissakin tilanteissa. Pahempi on, jos työkaveri, esimer- laivan tiloihin ja käytäntöihin että messin työhön – kiksi aivan toisissa tehtävissä toimiva hyttisiivooja, haluaa yhden päivän kokemuksensa perusteella. Tuollaiset päivät tulla auttamaan. Pääasiallisesti apu on hidaste, koska se ovat merkitystiheitä ja aika kaareutuu, laajenee sisäänpäin leikkaa omaan, tilanteeseen sopeutetuksi rutiiniksi muo- ja muodostaa syvän taskun, johon kaikki välttämätön toutuneeseen työjärjestykseen (esimerkiksi ”hauteita mahtuu, koska sen on mahduttava. Pinnalta katsottuna ei voi täyttää ennen kuin muruset on lakaistu, koska silloin on tavallaan helppoa, koska ajan riittäminen, aika muutoin muruset kastuvat ja muuttuvat puuroksi; älä resurssina tai ulottuvuutena, ei tule enää kysymykseen: käännä täyttä mehukasettia ylösalaisin, kansi ei pidä; älä on viitteellisiä aikoja, jolloin olisi syytä saada ovet auki, avaa letkua kerältä kokonaan, sen uudelleen keriminen mutta kaikki muu on pelkästään välttämättömien työ- vie aikaa, vettä valuu lattialle ja sen jälkeen lattia on kui- tehtävien seuraantoa, ja niiden myötä päivä menee ohi. vattava”). Seuraava koittaa yhtä vääjäämättä kuin mikä tahansa Poikkeukset ovat kuitenkin toinen sääntö. Niillä toinen. on oma aikansa, joka valuu kaikkiin suuntiin merkityn Moni merimies on vahvistanut seuraavan huomion: työajan yli. Matkustajamäärä vaikuttaa, ja muuttujia passissa on pari kolme ensimmäistä päivää, joissa on vielä on enemmän kuin ei. Lisäksi sattuu myrskyjä, jolloin

3/2018 niin & näin 57 raskaita ja kehnosti ohjautuvia astiakärryjä on miltei määrästä: isomman joukon kattausta varten on tehtävä mahdotonta työnnellä turvallisesti, eikä tahmaisen me- enemmän valmisteluja, ja ovet avataan monesti ennen vi- hutiivisteen kaataminen korkeisiin mehukasetteihin liuk- rallista aikaa. Suuren kattauksen jäljiltä myös siivottavaa kaalla pöydällä innosta. Silloin on parasta sanoa ”Pah!”, on enemmän. pönkätä mehut kylmään ja käydä salilla pikaraivoamassa Jos ei ehdi nukkua kunnolla tai kattaus on hen- ennen kuin hoitaa työn loppuun. kisesti tai fyysisesti kuluttava, vielä hoitamatta olevat Aikaa syövän poikkeustilan käänteismuoto näyttää työt alkavat kalvaa, ahdistaa ja raskauttaa edessä olevaa olevan tupakkatauko. Se muodostaa vapaan aikatilan aikaa. Mitä kaikkea ja kuinka kovalla kiireellä on vielä ja sosiaalisen hetken keskelle kiireisintäkin kattausta. tehtävä ennen kuin pääsee nukkumaan, ja ehtiikö silloin Kenties merimiehelle meri-ilma on terveellisintä ﬁltterin nukkua kunnolla? Tapahtuuko jotain, mikä vie odotettua kautta nautittuna, koska niin sitä tulee nautittua eniten. enemmän aikaa? Vastaus on aina ”kyllä”. Poikkeus on Tupakoimaton buffa käy ulkona kehnoimmillaan vain sääntö. Ilman liian raskaaksi käynyttä pohjaväsymystä minuutin päivässä viedessään aamun roskat kuiluun. saattaa selvitä ahdistumatta esimerkiksi pitäytymällä Monotoniaan väsähtäneenä ketään ei välttämättä kiin- tylpässä apatiassa, jossa yksinkertaisesti jättää väliin tur- nosta tehdä mitään ylimääräistä, ei-välttämätöntä, mutta hautumisen tunteen ja siirtyy suoraan harkitsemaan no- tupakanhimo luultavasti leikkaa ajan monotoniaan so- peinta ja tehokkainta toimintatapaa lähimmillä käytössä pivan vaatimattomasti – tupakka on ”välttämätön” ja olevilla välineillä. Parempien välineiden etsimiseen up- samalla itsekin rutiini. (Toisaalta tupakoimaton keittiö- poaisi aikaa, niukinta resurssia. mestari keksi yhteiseksi vaihtoehdoksemme uuden käy- Asiakas pudottaa täyteen lastatun tarjottimen kesken tännön käskymuodossa: ”Nyt ulkokahville!”) kattauksen kiireisimmän vaiheen ja lattia on puhdis- tettava nopeasti mehumaitokahvista, lasin- ja posliinin- siruista ja liukkaasta rasvasta. Aikaa siivoamiseen on pari Väsymys minuuttia, koska muutoin liian moni ruoka ehtii loppua On herättävä ennen kuin on valmis. Työhön käy puo- pöydästä ja tehtävät kasautuvat entistä pahemmin. likypsä ahdistunut tai välinpitämätön sikile, joka sutii Kesken hauteiden pesun yksi harjoittelija tarvitsee apua päänsä muka-olioivaksi hyvin kammattujen pikama- maidon vaihtamisessa messin koneeseen tai pyykki- neerien voimin. Ensimmäisten parin kolmen päivän ajan koneen käytössä, ja toinen haluaa oppia käyttämään voi olla vaikea nukkua päivällä ja tavallista hankalampi baarin erikoiskahvikonetta. Kasautuminen on suoraan nukahtaa yöllä, kun meriaika levittäytyy eteen vielä tuo- pois mahdollisuudesta lievittää väsymystä. Jos siirtymän reeltaan auenneena tietymättömänä aavana ja maa on oppii, sen ei ole pakko tuntua missään. lähellä. Meriprekaarille kesken lähteminen ei ole vaih- toehto, joten merillä ei sairastuta saati väsytä. Edessä ja ympärillä oleva on vain kohdattava. Päivästä toiseen, Hitaus ja kesto vaikka se toinen ei vielä ole koittanut eikä vielä hetkeen Passin mittaan syvenevä väsymys on joka tapauksessa koita, sillä seuraava ajassa merkitsevä päivä on lähtö- vääjäämätöntä. Se alkaa ensimmäisen päivän poikkeuk- päivä. Kiireisimpänä tehtävänä on kääriytyä läpitunke- settomista poikkeustiloista, joihin on jo alistunut, mutta mattomaan koteloon, jossa taas kerran sulaa hahmotto- joihin ei kuitenkaan voi valmistautua muutoin kuin pi- maksi massaksi ja josta herää töihin parhaansa mukaan tämällä mielessä, että jotain työlästä tulee tapahtumaan. valmiiksi muuttuneena. Aikaa nukkumiseen saattaa alussakin jäädä kohtalaisesti, Entä jos kiireisten ja sotkuisten kattausten jälkeen mutta ensimmäisinä öinä moodin vaihtaminen semiaka- koittaa rauhallinen ilta, jolloin lastaus alkaa myöhään? teemisesta monitoimiprekaarista merimieheksi sitoo sen Tekemistä olisi paljon, mutta ilman välttämättömyyttä verran voimia, että on vaikea saada unta. Mielessään käy vaihdetta ei saa päälle. Poikkeustilaa ei ole mahdol- tahdottomasti läpi menneiden ja tulevien päivien tilan- lista pitää yllä loputtomasti, mutta ilman sitä tehtävien teita ja tehtäviä, tai työ tulee uniin ja kesken yön heräilee konkreettisuus käy ylivoimaiseksi. Katsoo ympärilleen, käymään läpi, ettei vain ole unohtanut mitään. Univai- yrittää kartoittaa, mitä tehtäviä ehtisi suorittaa yli jää- keudet ovat kuitenkin mitättömiä verrattuna kokonais- neessä ajassa, mutta ontuu ja katsoo jalkoihinsa, lapaan valtaiseen, vähitellen yhä raskaammaksi laskostuvaan vä- ammuttu hirvi matkalla järveen. Joskus taas vaihde jää symykseen. päälle, vaikka tehtävää tai voimia ei ole. Tilan voi purkaa Toisaalta vääjäämättömyys avaa myös vapauden. Kun esimerkiksi käymässä kuntosalilla, missä omavalintaisesti edes ulkokohtaisesti tietää, ettei uniaika riitä ja aina jotain taylorisoituneet liikkeet vaihtuvat itse valituiksi mono- ylimääräistä tapahtuu, on vapaa valitsemaan, miten siihen tonian vastapainoliikkeiksi. Se tuntuu vapaudelta ke- suhtautuu. Jos haluaa säästää vaivaansa, kannattaa olla hossa, joskin mieli on pitkällä letargisella tupakkatauolla. kiinnostumatta saati ahdistumatta siitä, mitä kulloinkin Laiva on satamassa kutakuinkin samaan aikaan kuin tulee, ja käyttää voimansa toimintaan. Tuolloin saa yht- aina, tehtävät suoritetaan lastin määrästä ja laadusta riip- äkkiä huomata, että voimaa, työtehoa ja koettua vapautta pumatta, ja niitä tehdään tasan niin pitkään, että kaikki onkin paljon enemmän kuin itse kuvitteli. tulee hoidettua. Taukoihin ja nukkumiseen jäävän ajan Oman työajankäytön optimoiminen on joka tapa- määrä riippuu siis suoraan muun muassa matkustaja- uksessa merillä selviytymisen edellytys. Jos haluaa syödä

58 niin & näin 3/2018 ”Ensi sijassa ja enimmäkseen meriprekaari ei ole itsensä tai itsessään, eikä asian tiedostamisella ole väliä.”

lämmintä ruokaa ja nukkua, on oltava tehokas. Messin ajatuksena on, että passi passilta hommat hoituvat ja aika ruoka-ajat ovat samat kuin kattausten, valmistelun ja lyhenee. Yliväsyneenä on kuitenkin vaikea enää keskittyä siivouksen ajat, ja yöunta ei voi jatkaa vaikka nukku- ajankäytön optimoimiseen, ja toisaalta on vaikea kytkeä maanmeno viivästyisi, koska aamukattauksen jäljet on itsensä pois päältä nukahtaakseen, jos on juuri hoitanut siivottava ja brunssikattaus valmisteltava viimeistään työnsä loppuun ylikierroksilla. Hetkittäisistä vapauden määräaikaan mennessä. Käytännössä kylläkään vaihto- ja voiman tunnoista huolimatta univelan syöksykierre ei ehtoja selviytymiselle ei ole. Jos lähtee kesken pelkän vä- ehkä pääty ennen kuin maa tulee vastaan. symyksen vuoksi, takaisin ei ole tulemista. Rajaa lähestyttäessä siirrytään apatiasta ataraksiaan. Kun on vaihtamassa kuumaa tarjoiluvuokaa uuteen, Pelon ja ahdistuksen aika rajan takaa tullut kuski tihrustaa rävähtämättä suoraan Ajan murtuminen on myös itseyden murtumista ja pel- silmiin, virnottaa viidellä mustalla hampaallaan ja lappaa kistymistä kehon ja mielen funktioksi: tämä ei jaksa edellisen ruuan jämiä lautaselleen mannerlaattojen kantaa itseään painavampia asioita eikä puhu venäjää ja liikkeen nopeudella. Samalla kastikevirrat tulvivat lin- ahdistuu, jos syytetään. Siinä kaikki. Ensi sijassa ja enim- jaston suistoalueelle ja olletikin pitävät rosteriteräksen mäkseen meriprekaari ei ole itsensä tai itsessään, eikä ja lakatun puun hedelmällisinä. Tilanteeseen kykenee asian tiedostamisella ole väliä. Kaksi viikkoa kerrallaan vastaamaan ainoastaan äärimmäisellä välinpitämättömyy- on buffa, toisaalta kuitenkin buffa muutamalla attri- dellä, seisomalla paikallaan järkkymättömän eleettömässä buutilla. Buffa ei saa olla rauhassa kuka tahansa montaa ataraksian tilassa – yhtäkkiä auenneessa ylimääräisessä passia. Sen toimia tarkkaillaan silmä kovana attribuutti- ajantilassa, jossa voi hetken aikaa viipyillä hievahtamatta karttaneulat tanassa. mutta yllättävän vapaana, korkeintaan hiukan ulkokoh- Kesän kynnyksellä syömään tulee parisataa matkus- taisesti huvittuneena olosuhteiden absurdiudesta. Jäljet tajaa ja yksi buffa kuljettaa ruokaa ja astioita kaikille ja siivotaan, kun on sen aika. siivoaa jäljet. Helpotukseksi saapuu kesäekstra, joka on Ataraktinen hitaus alkaa vallata alaa myös päivittäin reilun puolet työajastaan auttamassa kattauksissa. Tällä ja kattauksittain kertyvän väsymyksen myötä. Välillä käy kertaa ekstra on kaikissa maailman suolaisissa, katke- mielessä kysyä, onko lopultakaan väliä, kuinka nopeasti rissa ja harmaissa vesissä mannerjäänkovaksi keitetystä tai hitaasti toimensa suorittaa, koska passi on kattaus munasta kuoriutunut harpyija, joka on päättänyt saada kattaukselta kuitenkin lusittava loppuun. Kääntöpuolen vakituista työtä vastaavana buffana ja raadella kaiken,

3/2018 niin & näin 59 ”Mahdollisuus romahtaa ylivoimaisen tehtävän alla pitää yllä epämääräistä, kerta toisensa jälkeen turhaksi osoittautuvaa ahdistusta ja sen ylittämisen uljautta, pienenkin merimiehen voimantuntoa.”

mikä tulee tielle. Jatkossa jokainen tehty ratkaisu, läs- tai käsitettävissä, mutta on tuloillaan tai saattaa tulla. näolon hetki ja jokaiseen työtehtävään käytetty aika on Pelko sen sijaan kohdistuu johonkin tunnettuun (tai auditointi sen silmien edessä. Jokainen rauhallinen hen- kenties paremminkin johonkin ”määreiseen”: että susi genveto ilman ﬁltteriä on moitittavissa, ja julma lintu tulee ja syö, että taskuvaras iskee rautatieasemalla, pörssi- nuputtaa ohi mennessään moitteita menemään kiinteänä kurssit laskevat tai rakastettu jättää). Ahdistuksen kuvaus sarjana kuin rukousnauhan kovia helmiä lukien (hiljaa, vastaa jatkuvaa valmiustilaa, jossa laivalla ollaan. Toisaalta ettei kukaan toinen kuule, kun sisälmyksiä revitään). Kierkegaardin eksistentialistisen ja merimiehen praktisen Tuolloin tunteva olento toivoo olevansa kone voidakseen horisontin erona on, että merillä muka-yllättäen tapah- täyttää vaatimukset ahdistumatta. Jos kahvikoneella on tuvalla kvalitatiivisella ja kvantitatiivisella muutoksella liikaa tekemistä, se sentään osaa rikki mennessään olla (esimerkiksi 400 matkustajan sunnuntaipäivälliskattauk- toimimatta, ja se viedään pois. sella, mikä ajatuksena riipii etukäteen) ei viime kädessä Toisaalta jopa harpyijan kovassa pinnassa on jälkiä ole väliä. Se kestää aikansa ja se hoidetaan. samasta puskemisesta materiaalisen ajan läpi: manee- Kierkegaardilaisen pelon ei puolestaan pitäisi olla rinen toisto. Kun kieltä käytetään pelkkänä välineenä ja mahdollista merimiehelle, koska on selvää, ettei tulevasta tilkkeenä, jotain välittyy. ”Niin se on”, ”näillä mennään”, ole varsinaisesti tietoa. Hiiuli hei. Toisaalta on kuitenkin ”asiakas edellä”, ”ilman asiakkaita ei olisi meitä”, ”se on paljon informaatiota, joka puittaa ja auttaa suhtau- asiakkaat jotka maksaa meidän palkan”. Ääntä pidetään, tumaan: matkustajamäärä, aikataulu, resurssit, kanssa- jotta sekin tila tulisi vallattua, kuin räikkää pyörittäisi työntekijät ja omat kokemukset vastaavasta. Ainoa tiety- karkottaakseen tieltään kaiken muun. Kun maneerikin mätön on se, miten tulossa olevasta tällä kertaa selviää. on jatkuvasti toistuva kuoliniskuyritys, puhe menettää Mahdollisuus romahtaa ylivoimaisen tehtävän alla pitää merkityksensä ja muuttuu pelättäväksi. Kun vaitonaisuus yllä epämääräistä, kerta toisensa jälkeen turhaksi osoit- ja nopea selän kääntäminen on metafyysis-ontologinen tautuvaa ahdistusta ja sen ylittämisen uljautta, pienenkin tuomio – olet yhtä tyhjän kanssa ja kaikki, mitä jää yli, merimiehen voimantuntoa. on tielläni – ei enää ole aikaa mennä mihinkään eikä Omassa hytissään saa jauhautua näkymättömässä tilaa, johon sovittaa itsensä. Jäljelle jää silkka ahdistuksen tuulessa hajaantuvaksi ilmastointipölyksi ja tuijottaa pi- puittama aikatila, joka on vailla kelvokkaita määreitä. meään niin paljon kuin mielii, mutta se ei helpota seu- Kierkegaardin Ahdistuksessa tarjoaman analyysin raavaa päivää. Toisaalta voi olla, että kaikkea kannattaa mukaan ahdistukseen ajaa se, mikä ei vielä ole tuntuvilla pelätä selättääkseen ahdistuksen ja kokeakseen kerta

60 niin & näin 3/2018 toisensa jälkeen selviytyneensä vastoin odotuksia. Tuo Viikonpäivät ovat tietenkin itsessään yhdentekeviä, selviytyminen on paitsi välttämätöntä myös lohduttavan lähinnä pelkkiä merkkejä siitä, missä vaiheessa passi on. vääjäämätöntä. Vaikka muu osoittautuisi tilapäiseksi, Jokaista päivää on kaksi kussakin passissa. Toisaalta koko varmuus vääjäämättömyydestä pysyy. viikkojärjestyksen mielivaltaisuuden takia ne on helppo omaksua muodollisiksi erottajiksi merityönkuvaan, jossa tehdään sitä mitä käsketään, kerran tai aina. Viikonpäivät Toisto ja viikonpäivät aukeavat kahteen suuntaan: sekä työhön että siihen, mitä Hegelin, Kierkegaardin, Heideggerin ja monen mo- ajasta on jäljellä, eli ruokaan ja uneen. dernin ja postmodernin ajattelijan käsityksenä tuntuu Kesän päivistä ahdistavin on yleensä sunnuntai. olleen, ettei toisto ajassa, merkityksessä tai teossa ole Silloin aikaa ei jää. Brunssikattaus toki alkaa tavallista palaamista samaan, tai että toistettu ei koskaan pysy myöhemmin, mutta myös kestää pidempään, joten päi- samana. Kierkegaardin Toistossa Constantin Constan- vätauko typistyy. Messin ruoka on keskellä kattausta, tinus ei onnistu toistamaan Berliinin-matkaansa, koska joten syömään ei ehdi. Päivällinen on kiireinen ja kestää kaikenlainen aksidentaalinen on toisin ja koko matkan puoli tuntia pidempään, eikä messiin taaskaan ehdi. kokemus lienee ollut pelkkä aksidenssikooste. Merillä (Ruuaksi olisikin luultavasti traagista sisäﬁleetä, joka olisi silkan ajan määrällinen kasaantuminen kuitenkin tuntuu joko odottaessaan harmaaksi hautunutta tai sitten har- tuottavan kokemukseen hyppäyksellisiä epäjatkuvuuksia, mittavan mainiosti kypsennettyä, vielä punertavaa sisältä, laadullisia muutoskynnyksiä, kun sama matka toistuu mutta niin hidasta syödä, ettei muutamassa minuutissa kymmeniä ja satoja päiviä. halua.) Uusi lastaus alkaa heti kun edelliset matkustajat On totta, että jokaisessa kattauksessa on omat piir- on saatu pois laivasta, joten tihentynyttä rupeamaa laa- teensä: lastausaika ja asiakkaiden tulotiheys buffaan hustetaan yöhön asti. vaihtelevat lähdöstä toiseen, samoin matkustajien kansal- Tiistaina, torstaina ja lauantaina messissä on keittoa, lisuudet, iät ja käyttäytymistavat (ruokamäärä ja -laatu; jonka kiireisempänäkin päivänä ehtii salavihkaisesti rekkakuski vai turisti). Tämä tilastollinen vaihtelu ei kui- ryystää vaikka kulman takana ja palata virkistyneenä tenkaan riitä siihen, että jokaisen kattauksen voisi kokea töihin. Torstaina buffassa on hernekeiton lisäksi lettuja: jotenkin ainutkertaisena. Päivälliskattaus eroaa laadul- täytyy muistaa laittaa levy tai haude lämpiämään ja lisesti illalliskattauksesta, vaikka ruuat ovat kutakuinkin täyttää muutaman kilon edestä hilloa valmiiksi astioihin. (ja usein myös faktisesti) samat, ja maanantaiaamu eroaa Letut loppuvat yleensä kesken, joten myös toinen jälki- torstaiaamusta, vaikka ovet avattaisiin samaan aikaan. ruokavaihtoehto on katsottava valmiiksi. Ajan ydin on työtehtävien seuraannon tasainen Eräänä perjantaina päätettiin tarjota edelliseltä päi- rytmi, joka kulkee ja kuljettaa johonkin tai ainakin saa vältä jäänyttä keittoa. Yksi rekkakuski jäi seisomaan aikaan jotain kuin moottorin käynti. Välillä on kuitenkin lämminten ruokien linjan alkuun ja tuijotti ilmeisen vaikea muistaa, onko sulattanut paapuurin maitokoneen hämmentyneenä, miltei järkyttyneen oloisena eteensä. tänään vai eilen vai viime viikolla, koska toistojen luku- ”Onhan tänään perjantai?” Kuski, joka matkustaa samaa määrä saa diakronisen ajan hälvenemään taustalle jatku- väliä samalla laivalla useamman kerran viikossa, elää vaksi koneenkäyntihuminaksi. Tehtävien seuraanto ei kenties samankaltaisessa aikakokemusmaailmassa kuin kiinnity kunkin hetken, kattauksen ja päivän aksiden- merimies. Viikonpäivät ovat henkäys oikeasta ajasta, taalisiin poikkeamiin, vaan erityisyydet häilyvät omassa josta on maanpaossa, mutta jota saa katsella kuin akvaa- kontingentissa jatkumossaan ja eroavat vain samalla ta- riolasin läpi asiakkaiden käytöksessä ja tunnustella muu- valla kuin näkymä, jonka näkee katsoessaan oikealle puo- toksissa, joita se aiheuttaa työn käytäntöihin. lellensa, eroaa siitä, mitä näkee kääntäessään katseensa vasemmalle. Toisto on siis mahdotonta kahdella tavalla: maissa se Eteenpäin kaatuminen ei onnistu, koska toisella kerralla Berliinin-matka ei ole Edellä on yritetty avata, miten ja miksi maa- ja meriaika olemuksellisesti ja kokemuksellisesti uudelleen-sama, eivät ole keskenään jatkumollisia. Vaikka merillä viettää ei tunnu samalta. Toisaalta merillä työpäivät ja katta- puolet ajastaan ja tavallaan siellä siis on puoli elämää, ukset tuntuvat toistuvan olemuksellisesti ja peruskoke- merimies ei kokemuksellisesti elä kaksoiselämää kah- muksen kannalta samoina, mutta juuri siksi toisto it- dessa kodissa. Merimies on eri mies ja merillä diakronia sessään katoaa: ei ole mitään, mikä ratkaisevasti erottaisi hiutuu siinä määrin, ettei siellä voi puhua ajasta samassa toistetun uusinnastaan; kokemuksen rungon kannalta merkityksessä kuin maissa. Ensimmäiseksi meriajan hah- ei ole väliä, onko nyt tänään vai eilen vai huomenna, motusperiaatteeksi voidaan nimetä iteraatiorakenne. Kun tämä passi vai viime passi. Tehtävät, työtilat, työtoverit samassa kalenteripäivässä on useita perusrakenteeltaan ja jopa suuri osa matkustajista ovat samat kontingentteja vastaavasti eteneviä sekvenssejä ja päivät toistuvat pe- ”lisäosia” lukuun ottamatta. Toisto edellyttää kuitenkin, rusrakenteeltaan samoina, mutta jokaisen tutun yksikön että ero toistetun ja toistuvan välillä tuntuu jossain. Me- sisällä intensiteetti vaihtelee suuresti, ajan mitallisuu- rillä diakroninen ero on lähinnä vain jotain ulkokoh- desta on vaikeaa tai tarpeetonta saada otetta. Tehtävät taisesti kalenterista tarkastettavaa eikä itsessään tunnu on tehtävä ajallaan, mutta kaikessa kestää aikansa, ja ajan missään, jollei sitten väsymyksen kertymisenä. kulumisen kokemus korvautuu tehtävien seuraannolla.

3/2018 niin & näin 61 Toinen yhtä olennainen piirre on eteenpäin kaatu- mutta kun pystymisen ja ehtimisen varaan rakentuneen minen. Merillä alkaa hyvin nopeasti olla ”aina-jo-ei- meriajan raja tulee vastaan, sen takana odottaa vääjää- vielänsä”, kuten Heidegger luonnehti ihmisen aika- ja mätön armon aika, jossa kaikki menee ohi. Se, mikä en- maailmasuhdetta Olemisessa ja ajassa. Ehtiäkseen suo- nalta katsottuna näyttää mahdottomalta, tulee faktiseksi; riutua ajoissa kattauksen loppuvalmistelut on aloitettava jotain vielä todellisuuteen kuulumatonta tulee olevaksi. jo ennen ovien sulkemista ja seuraava kattaus on valmis- Ihmiset tulee ruokittua, vaikka heitä on kuinka paljon ja teltava niin pitkälle kuin mahdollista jo edellisen kat- varastossa vähän jotain leipää ja kalaa. Voimat ja aineel- tauksen lopuksi. Buffan kaapit on täytettävä valmiiksi liset resurssit riittävät, koska niiden on riitettävä. Syys- ennen alkavaa kattausta ja varattava valmiiksi uusia täkin kirkkoisä Augustinus ällisteli, miten nykyhetki voi ruokia niiden tilalle, joiden arvioi loppuvan nopeasti muuttua menneeksi ja mistä tulee tulevaisuus; miten nyt kattauksen aikana. Myös vaihtosiivous aloitetaan hyvissä voi olla jokin, mitä ei äsken ollut. Aika on toistuva ihme, ajoin ennen lähtöä. Eri siivoukset on kuitenkin aikatau- jatkuva ei-olevasta todelliseksi tekevä luomistapahtuma, lutettava ja jaettava parhaalla mahdollisella tavalla eri päi- jonka voi tuntea juuri kesken pahimman kiireen. ville, jotta vaihtopari saisi tulla mahdollisimman siistiin Joka kerta koittaa vaihtopäivä. Yhtäkkiä puitteet au- ja valmiiseen buffaan. keavat eikä tarvitsekaan ehtiä syömään tai nukkumaan Periaatteena on, että mitä enemmän on valmistau- tiettyyn aikaan. Toki maissa vietetyn kaksiviikkoisen tunut ja varautunut, sitä helpommin selviää kiireestä. aikana on hoidettava kuukauden edestä maavelvolli- Kuin yrittäisi etukäteen nävertää tulevasta työkuormasta. suuksia ja maaprekaarin töitä, mutta silti puitteisuus on Onnistuu tai ei, valmistautuminen on kelvokas tapa sel- toista luokkaa. Maalta katsottuna meriaika näyttää ulkoi- viytyä ajasta, joka silloin vielä on kevyt ja tilava, mutta selta kiinteältä kappaleelta, joka kyllä taas lähestyy, mutta jonka tietää tulevan käymään raskaaksi ja vuotavan yli sitä ennen voi liikkua vapaasti. Mennä toiseen kau- äyräiden. Yhtäältä eteenpäin kaatuminen on siis ahdis- punkiin, tavata toisia ihmisiä, viljellä kasvimaata, kastua tuksen torjumista, toisaalta valmistautumista lähtöön. sateessa, nukkua bussissa tai olla nukkumatta, syödä pi- Aina ei välttämättä muista, mikä viikonpäivä on (tai että karuokaa tai tehdä ruokaa itse, olla pari tuntia tekemättä onko aamu vai ilta), mutta yleensä tietää vallan mai- mitään silloin kun ei huvita. Saa olla hiljaa ja näkymättä niosti, kuinka monta päivää on vapaille lähtöön. Maissa kenellekään. vastaavasti valmistautuu lähtöön merille. Passin lop- Auton ikkunasta voi seurata puita, jotka tulevat ja puvaiheessa on tyypillistä, että päässä soi joululauluja: menevät ohi, tai sitten voi pysähtyä tien sivuun ja kahlata joulun odotus on vastaava aikaa eteenpäin rakenteistava pitkän heinän seassa siimekseen aivan uudessa paikassa. mielentila. Silloin työkin alkaa olla osa juhlaa. Voi kulkea paikoissa, jotka eivät edusta mitään, tai paikoissa, jotka ovat merkkejä ja toiminnan pohjakaavioita, kuten ostoskeskuksissa. Kaikenlaista tilaa ja ulottuvuutta Aika armona ja rantautuminen riittää. Passin viimeiset päivät kuluvat nopeasti. Ajan korvautu- Hetken aikaa kuivalla maalla räpiköi ja haukkoo hen- minen tehtävillä häivyttää keston. On kuin jokaista teh- keään ilman jatkuvaa puitetta. Ihmetyksen aiheena ei ole tävää hoitaessaan saisi maihin pääsyä tuotua lähemmäksi. se, että vielä kaksi viikkoa aiemmin oli vasta alkukesä ja Viimein työn tietymätön lasti määrittyy kvantitatiivi- nyt valtaosa kukista on jo kukkinut; yhtä ainutta ome- sesti ja nyt sitä on mahdollista lähteä purkamaan omin napuuta ei ehtinyt nähdä kukassa. Huomio tulee mieleen voimin: viimeinen hauteiden pesu, kattaus ja siivous, vasta jälkikäteen ja silloinkin ulkokohtaisesti. Ei sen pa- lattia on jo pesty viime yönä ja kaapit täytetty, aamiais- remmin odota kuin ole odottamatta palaavansa samaan tarvikkeet valmiina. maailmaan. On joka tapauksessa pohtimattakin selvää, Selviytyminen on vääjäämätöntä. Vaikka tehtävä ettei maissa enää ole ja asu samoin kuin ennen. Sielläkin näyttäisi kuinka mahdottomalta tai edessä oleva aika elää myös tuota toista aikaa, josta on tullut oma elämis- kuinka ylitsepääsemättömältä, ajalla on myös armol- mahdollisuus. linen, jopa ihmeenomainen ulottuvuutensa. Kun on ahdistunut siitä, miten jaksaa seuraavan ja sitä seuraavan kattauksen jo lähtökohtaisesti väsyneenä, saa ovien avaa- misajan lähestyessä todeta, että mitään ei ole tehtävissä. Kirjallisuus Kattaus alkaa määrätyn ajan kuluttua, ja sitä ennen ehtii Augustinus, Tunnustukset (Confessiones, 398). Suom. Otto Lakka. Aurinko, Helsinki 2010. tekemään rajallisen määrän asioita. Aikanaan kattaus Heidegger, Martin, Oleminen ja aika (Sein und Zeit, 1927). Suom. loppuu ja aikanaan työpäivä on ohi. Aika kuluu ihan it- Reijo Kupiainen. Vastapaino, Tampere 2000. sekseen, vaikka se itsessään ei tunnu, ja sen myötä ras- Kierkegaard, Søren, Ahdistus (Begrebet angest, 1844). Suom. Eila ja kaimmatkin asiat tulevat ja menevät. Eivät aina välttä- Johan Weckroth. Gummerus, Helsinki 1964. Kierkegaard, Søren, Toisto (Gjentagelsen, 1843). Suom. Olli Mäkinen. mättä hyvin tai mukavasti, mutta ohi. Atena, Jyväskylä 2001. Kun ei ole jäljellä voimia optimoida ajankäyttöään ja työjärjestystään, voi heittäytyä korkiksi aalloille ja luottaa siihen, että omalla tavallaan aika kulkee edelleen myös merillä. Omalla toiminnallaan siihen ei voi vaikuttaa,

62 niin & näin 3/2018 Ajattelemisen Tervetuloa verkkokauppaamme aiheita syksyyn gaudeamus.pikakirjakauppa.fi Gaudeamukselta

Immanuel Kant Arvostelukyvyn kritiikki Estetiikan kiistaton klassikko, Immanuel Kantin kriittisen filosofian kolmas ja viimeinen osa on vihdoin saatavilla suomeksi. Teos antaa ihmiselle paikan maailmassa tiedon- janoisena, toimivana ja tuntevana olentona. Teoksen on suomentanut Risto Pitkänen. Hän on kirjoittanut myös kirjan johdannon ja laajan selitysosion.

Muista myös aiemmin suomennetut ensimmäinen ja toinen kritiikki!

Jarno Hietalahti Mikko Heikka Heiskala & Virtanen (toim.) Reijo Pitkäranta Huumorin ja Uskonnot kohtaavat Talous ja yhteiskunta- Suomi–latina–suomi- naurun filosofia Jos eri tavalla uskovat oppi- teoria III sanakirja Huumori kietoutuu ihmis- vat olemaan ”paremmin eri Teos kartoittaa, mitä vaihto- Perusteellinen sanakirja elämän kaikkiin puoliin. mieltä”, synnytetään luot- ehtoja yhteiskuntatieteet ja sisältää noin 32 000 haku- Kirja tarkastelee huumorin tamusta ja kunnioitusta. Ne filosofia tarjoavat vallitseval- sanaa. Antiikin latinan olemusta, siihen liittyviä ovat välttämättömiä, kun le talousajattelulle. Se avaa lisäksi mukana on keski- ilmiöitä ja sitä pohtineita halutaan rakentaa rauhaa ja näkökulmia, joiden avulla aikana ja uudella ajalla henkilöitä Aristoteleesta parempaa maailmaa. talous voidaan saattaa käyttöön tulleita ilmauksia Monty Pythoniin ja palvelemaan meitä – sen sekä nykyajan termejä ja Freudista Kierkegaardiin. sijaan, että me palvelisimme uudissanoja. taloutta.

3/2018 niin & näin 63

Juho Rantala Einstein ja Bergson ajan rannalla Kaikki varmasti tunnistavat Albert Einsteinin (1879–1955). Hän on asiantuntija, johon vedotaan, oli kyse sitten universumin rakenteesta, rauhasta tai luovuudesta. Hän oli myös juhlittu fysiikan Nobel-voittaja (1921), joka yhä edustaa monissa yhteyksissä älykkyyttä ja humaaniutta. Henri Bergson (1859–1941) taas on sittemmin jäänyt vähemmälle huomiolle vaikka olikin 1900-luvun alussa kuuluisa ja tunnettu. Bergson kohtasi ”toisen tulemisen” ensin Ranskassa 1960-luvulla ja uudelleen 2000-luvulla myös maan ulkopuolella. Myös hän voitti Nobelin, tosin kirjallisuuden, vuonna 1927. Näiden kahden aikalaisälykön välejä hiersi asia, joka sai alkunsa lyhyestä keskustelusta Pariisissa vuonna 1922, nimittäin kysymys ajan luonteesta.

ieteenhistorioitsija Jimena Canales kä- sähköilmiö liittyi vakaasti kvanttimekaniikkaan, joka taas sitteli lyhyesti Einsteinin ja Bergsonin oli uudenlainen fysiikan teoria (tai teoriajoukko). Kuten välistä aikakiistaa vuoden 2005 artikke- Bergsonkin painotti, suhteellisuusteoria pysyi vielä – ai- lissaan. Kymmenen vuotta myöhemmin nakin suurelta osin – klassisen fysiikan piirissä. ilmestyi aiheesta paksu ja tarkoin viitteis- Tästä huolimatta railot ”kovien tieteilijöiden” ja Ttetty teos The Physicist and The Philosopher – Einstein, ”humanistien” välillä oli piirretty, ja ne näkyivät selvästi Bergson, and The Debate that Changed Our Understanding vielä matematiikan professori Alan Sokalin sekä tieteen- of Time.1 Canalesin tutkimuksen ytimenä oli kahden ai- filosofi ja fyysikko Jean Bricmontin alulle panemissa kansa suurmiehen välinen ajan luonnetta koskeva kiista, ”tiedesodissa” 1990-luvulla ja näyttävät jatkuvan vielä joka sai alkunsa lyhyessä mutta sitäkin merkittävämmässä 2000-luvulla4. Bruno Latour esittikin, että Einsteinin tapaamisessa Pariisissa keväällä vuonna 19222. Pari tuntia tavasta suhtautua Bergsoniin tuli monien myöhempien kestäneen, ajan luonnetta käsitelleen keskustelun jälkeen tieteilijöiden tapa suhtautua siihen, minkä he katsoivat jakolinjat oli jaettu vuosikymmeniksi. Debattia jatkoivat ”ei-tieteeksi”, kuten esimerkiksi filosofiaan, politiikkaan filosofit, fyysikot ja muut intellektuellit, jotka karkeasti ja taiteeseen5. 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ottaen joko puolustivat einsteinilaista tai bergsonilaista Einstein on jäänyt suureksi auktoriteetiksi, josta on aikakäsitystä. Hieman yksinkertaistaen Einsteinin ja pakko puhua kun ”puhutaan ajasta”. Bergson taas, Bergsonin ero oli siinä, että edeltävälle oli olemassa vain vaikka olikin tärkeä ajan filosofisen ymmärtämisen kan- yksi ”fyysikon aika”, josta saattoi olla psykologinen ko- nalta, ei esimerkiksi saa edes mainintaa arvovaltaisen kemus (ajan kulumisen kokemus). Jälkimmäinen taas Stanford Encyclopedia of Philosophyn aikaa käsittelevässä katsoi, että oli olemassa vain psykologis-filosofinen ko- artikkelissa6. kemus ajan kulusta, jota voitiin kuvata termillä durée eli ”kesto”. Tästä kestosta voitiin konstruoida fysiikan aika, joka oli kaikesta huolimatta keinotekoinen ja ideaalinen. Kaksi aikansa suurhahmoa Ajan kuluessa kiista alkoi käsitellä muita tieteen ja filo- 1910- ja 20-luvuilla Bergson oli saavuttanut suurfi- sofian kysymyksiä ja osa-alueita aina tieteen luonteesta ja losofin maineen ja oli tunnettu oikeastaan kaikkialla sosiaalisesta rakentumisesta mielen ja ruumiin sekä sub- läntisessä maailmassa. Kun hän vieraili New York City jektin ja objektin eroamiseen. Collegessa luennoimassa, paikalle saapui yli 2000 op- Kun Einstein sai Nobel-palkintonsa 1920-luvun pilasta. Ensimmäisen maailmansodan aikana Bergson 2016, installaatio. 2016, alussa, avajaispuheessa professori Svante Arrhenius, fy- oli toiminut ”korkeissa diplomatiatehtävissä” ja vuonna siikan Nobel-komitean jäsen, kommentoi: ”ei ole sa- 1922 hänet nimitettiin Kansainliiton Älyllisen yh- laisuus, että Pariisissa kuuluisa filosofi Bergson on haas- teistyön kansainvälisen komission (International Com- tanut tämän teorian”3. Einsteinin palkinto ei lopulta mittee on Intellectual Cooperation; IIIC) puheenjohta- tullutkaan itse teoriasta, vaan valosähköilmiön selittä- jaksi.7 Myös Einstein oli IIIC:n jäsen kahteen otteeseen. misestä. Canales esittää, että tämä johtui osittain juuri Hän kuitenkin kritisoi komissiota liiallisesta ”ranskalai- Bergsonin kritiikin vaikutuksesta. Todennäköistä on, että suudesta” sekä siitä, ettei saksalaisia tiedemiehiä juuri Bergsonin kritiikki ei estänyt palkinnon saantia, vaan kutsuttu mukaan. Komissiolla ja Einsteinilla oli myös

Family Trees: Betula pendula (1948–2016), pendula Betula Trees: Family suhteellisuusteoria oli ollut niin pitkään kehitteillä, ettei eri näkemys ydinaseista. Einstein pyysi, natsien valtaan-

IC98: IC98: siitä voitu palkita ketään yhtä henkilöä. Toisaalta valo- nousun jälkeen vuonna 1939 silloista Yhdysvaltain pre-

3/2018 niin & näin 65 sidenttiä, Franklin D. Rooseveltia kiirehtimään ydinase- pitävää niin kauan kuin käsiteltiin erityistä suhteellisuus- kehitystä. Myöhemmin hän kuitenkin kirjoitti vetoo- teoriaa.14 muskirjeen näitä vastaan.8 Bergson ilmeni nopeasti monille tieteilijöille ”antira- Molemmat, niin fyysikko kuin filosofi, olivat taus- tionalismin” ja mystiikan edustajana. ”Bergsonismi” alkoi taltaan juutalaisia. Bergson oli kuitenkin assimiloitunut tarkoittaa suurelle yleisölle eräänlaista kirjallisuutta, jossa osaksi Ranskan kristittyä porvaristoa, sillä hänen rikas toistuivat värikkäät sanat kuten ”intuitio” tai élan vital. sukunsa oli jo aikaa sitten emigroitunut Unkarista. Myös monet Bergsonista kiinnostuneet ajattelijat suhtau- Asiassa auttoi varmasti myös filosofin kiinnostus kristil- tuivat hämmennyksellä tämän käsityksiin materiasta ja listä mystisismiä ja katolilaisuutta kohtaan. Kaiken kaik- todellisuuden luonteesta.15 Vielä vuonna 1960 Bergson kiaan Bergson eli hyvin tasaista ja jopa hieman askeet- näyttäytyi ensisijaisesti Einsteinin teorian väärinym- tista elämää. Einstein oli jossain määrin boheemi, joka märtäjänä, vaikka oli itse todennut, ettei kiistänyt suh- koki kaksi avioeroa ja oli muutamaan otteeseen rahaton.9 teellisuusteorian tieteellistä näyttöä. Hän vain puhui eri Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuodesta 1919 aikakäsityksestä. Kaiken lisäksi Bergson ymmärsi hyvin lähtien Einstein keskittyi auttamaan juutalaistaustaisia. suhteellisuusteorian matemaattista taustaa, sillä hän Samalla hän kiinnostui kulttuurisesta sionismista ja oli oli toiminut ennen filosofiaan keskittymistä matemaa- esimerkiksi Palestiinan laajan juutalaisen kolonisaation tikkona. Tästä huolimatta jo monet aikalaiset kritisoivat kannalla. Myöhemmällä iällään hän osallistui moniin Bergsonin ajattelua vahvasti ja kuvasivat sitä epätieteel- kansalaisoikeusliikkeisiin.10 lisiä elementtejä sisältävänä ”epärationaalisuutena”. Toi- Yksi taustatekijä filosofin ja fyysikon aikakäsitysten saalta juuri esimerkiksi intuition puolustus ja liiallisen ra- eroissa oli Ranskan ja Saksan erilaiset filosofiset perinteet. tionaalisuuden kritiikki, jotka eivät kuitenkaan tyhjentä- Einstein oli kiinnostunut Immanuel Kantin filosofiasta, västi kuvanneet hänen ajatteluaan, olivat tehneet hänestä joka olikin tieteessä laajalle levinnyt. Bergson taas näyt- suositun 1900-luvun alkuvuosina. Toisille hän näyttäytyi täytyi eräänlaisena antikantilaisena. Fyysikko Milič dogmaattisen rationaalisuuden kriitikkona sekä naurun, Čapekin mukaan Bergsonin omaa filosofista pohjaa ra- unien ja muistojen filosofina.16 kentava Matière et Mémoire (eng. Matter and memory) oli ilmestymisvuonnaan 1896 ”outo lintu”, sillä se asettui vahvasti vallalla ollutta klassisen fysiikan ja kantilai- Debatin ydin: erilaiset ajat suuden todellisuuskäsitystä vastaan. Näin Bergson epä- 1800-luvun lopulle tultaessa perinteisen fysiikan piirissä suorasti ennakoi esimerkiksi Werner Heisenbergin kvant- alkoi olla liikaa ongelmia. Ranskan suuren vallankumo- tifysiikan elementtejä, varsinkin mikrofysikaalisten pro- uksen ajalta lähtien, ellei aikaisemmin, oli etsitty – erityi- sessien epämääräisyyttä. Toisaalta hän käsitteli materian sesti veljeyden ja tasa-arvon nimissä – yleisiä mitan stan- koostumista ”kuvattomista värähdyksistä”, mikä enteili dardeja. Ajan kohdalla mitan symbolina toimi kello. Kello filosofisesti aaltomekaniikkaa.11 Tietysti myös Einsteinin oli kuitenkin laajempi metafora, jota yhdistettiin moniin suhteellisuusteoria haastoi perinteisiä käsityksiä, mutta asioihin. Esimerkiksi Newtonin aikana universumi nähtiin se otettiin paremmin vastaan. Tämä johtui todennäköi- suurena kellona, jonka oli vetänyt käyntiin Jumala. To- sesti siitä, että teorian taustalla oli jo pidempään jatkunut dellisuus oli ennustettavissa (deterministinen) ja se eteni tieteellinen keskustelu ja tutkimustyö ajan suhteellisuu- vakiona ilman epämääräisyyksiä ja katkoksia.17 Näin vuodesta, jolloin Einsteinin näkemykset asettuivat loogiseksi sisadan vaiheessa oli kuitenkin saavuttu Thomas Kuhnin jatkeeksi tätä keskustelua. kuvaileman paradigman muutoksen tai tieteellisen val- Edellä mainitun kirjan lisäksi Bergson tarjosi näke- lankumouksen partaalle18. Yhtenä tärkeimmistä ”mittati- myksiään ajasta monissa kirjoituksissaan, mutta ennen kuista” niin pituudelle kuin ajalle suunniteltiin valonno- kaikkea teoksissaan Essai sur les données immédiates de peutta. Se näyttäytyi vakiona, joka voisi toimia ”uuden la conscience (1889; eng. Time and Free will: An Essay on universumin” standardina. Samalla tarvittiin uusi kello, va- the Immediate Data of Consciousness), L’Évolution créatrice lokello. Valo toimikin tärkeänä osana monien uudempien (1907; eng. Creative Evolution) ja Einsteinin suhteelli- keksintöjen mekanismeja, kuten esimerkiksi tiedonsiir- suusteorian kritiikiksi tarkoitetussa Durée et simultanéité rossa ja kommunikoinnissa.19 (1922; eng. Duration and Simultaneity)12. Jälkimmäisessä Bergson oli tutustunut Einsteinin ajatteluun Bolog- teoksessa Bergson esittikin ”tulkintansa” suhteellisuusteo- nassa vuonna 1911, kun fyysikko Paul Langevin piti riasta, ja tämä otettiin vastaan pääasiassa joko ylistäen tai esitelmän ajan suhteellisuudesta. Langevin työskenteli hylättiin tunteikkaasti13. College de Francessa Bergsonin kanssa yhtä aikaa. Heille On hyvä huomata, että Bergson kritisoi ja ruoti pää- tuli kuitenkin nopeasti sanaharkkaa ajasta, ja tämä olikin asiassa erityistä (tai ”suppeaa”) eikä niinkään yleistä suh- eräänlainen alkusysäys myöhemmälle aikadebatille Ein- teellisuusteoriaa. Yksinkertaistaen nämä kaksi erosivat steinin kanssa.20 Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria siinä, että jälkimmäinen pyrki teoriassaan ottamaan tarjosi uudenlaisen kuvan maailmasta, jossa aika ja tila – huomioon painovoiman sekä kiihtyvän että hidastuvan tai avaruus – eivät enää olleet universaaleja. Samalla aika liikkeen yleisemmin. Erityinen suhteellisuusteoria vuo- ja avaruus asettuivat selkeään suhteeseen: aika oli neljäs rostaan käsitteli kappaleita vakionopeuksisina suhteessa ulottuvuus. Teoria tarjosi myös ”aikavääristymän” tai ai- toisiinsa. Kuten Čapek toteaa, oli Bergsonin kritiikki kadilataation (time dilatation), joka tarkoitti ajan hidas-

66 niin & näin 3/2018 ”Ajan kuluessa kiista alkoi käsitellä muita tieteen ja ﬁlosoﬁan kysymyksiä ja osa- alueita aina tieteen luonteesta ja sosiaalisesta rakentumisesta mielen ja ruumiin sekä subjektin ja objektin eroamiseen.”

tumista kappaleen lähestyessä valonnopeutta. Lopulta tai aikaa. Näin ollen käsitys ajasta ei voinut perustua Einstein postuloi valonnopeuden vakioksi, eikä tämän vain kelloon, vaan jotain ”perustavampaa kellon ulko- nopeus riippunut havaitsijasta.21 Suhteellisuusteorian ai- puolista” täytyi sisällyttää ajan ymmärtämiseen. Samalla kakäsitykseen ja aikadilataatioon liittyy klassinen kaksos- tällainen käsitys ajasta asettui hänen omassa filosofiassaan paradoksi. Sen mukaan Peter matkustaa avaruuteen va- peräänkuulutetun ”muutoksen” vastakohdaksi. Muutos lonnopeudella ja tämän kaksosveli Paul jää maapallolle. tarkoitti ”fysiikan ajassa” vain vanhojen materioiden yh- Kun Peter palaa maapallolle hän huomaa ikääntyneensä distämistä eli siinä ei tavallaan ollut käsitystä minkään vähemmän kuin veljensä Paul. Tämä johtuu juuri aika- uuden tuottamisesta. Näin myös tulevaisuus ei näyttäy- dilataatiosta, eli valonnopeudella kulkevan kellon aika ja tynyt avoimena, vaan deterministisenä.26 samalla myös ”biologinen aika” hidastuu.22 Bergsonin mukaan ymmärtääksemme ajan luonnetta Bergson kritisoi esimerkiksi valonnopeutta todeten ajattelun ei pitäisi asettua ”ajan ulkopuolelle” eli luoda sen olevan ”vain uusi kello”, eikä mikään objektiivisempi idealisoituja malleja ajasta, vaan palata takaisin kestoon mittaustapa. Hän myönsi, että valonnopeus voi hyvin (durée)27. Keston taustalla oli hänen käsityksensä todel- olla vakio, mutta ajatteli, että ajan erot johtuivat ajan ja lisuudesta jatkuvasti (tulevana) muutoksena. Aika näyt- pituuden yksiköiden muutoksista: nopeammin matkaa- täytyi ensin ”sisäisenä jatkuvuutena” eli asiat siirtyvät valle näyttäytyvät pituudet ”pidemmiltä”. Toisaalta hän jatkuvasti tilasta tai tapahtumasta toiseen. Näin muo- kritisoi ajan muuttamista tilaksi, siis yhdeksi ulottuvuu- dostui jatkuva muutos, kesto. Samalla tämä oli kuitenkin deksi. Bergson ei ollut yksin kritiikkinsä kanssa: näin muistia, jota ilman kokemus ei tietenkään voinut jatkua. kommentoi Einsteinin teoriaa myös ajan suhteellisuutta Muisto tarkoitti tässä jotain, joka jatkoi tulevaa men- – jo ennen Einsteiniä – tutkinut Hendrik Lorentz.23 neeksi. Tästä sisäisestä kestosta siirryttiin universumin Bergsonille aika oli ”hetkien merkitys”, ei kellon kestoon. Sisäinen maailma oli ruumiin hetkien ja ym- osoittama luku. Näin tapahtumien merkitys kertoo, päristön aineksen kanssa yhtäaikaista. Näin siis sisäinen miksi kellot toimivat ja miksi ne on keksitty. Vuoden ajan kulumisen kokemus, kesto, laajennettiin koskemaan 1922 tapaamisessa Einstein suhtautui pääasiassa vaa- kaikkea ja universumi näyttäytyi yhtenä kokonaisuutena. timattomasti filosofisiin taitoihinsa, mutta totesi kui- Ympäristössä oli kuitenkin ”muitakin, eri pituisia ja ryt- tenkin, että ”filosofien aikaa” ei ollut olemassa, oli vain misiä kestoja”.28 Aika näyttäytyi, erityisesti fyysikkojen fyysikoiden aika. Näin debatti laajeni koskemaan, mitä käsissä, kvantitatiivisena seuraantona eli aika hajotettiin filosofit saivat kertoa ajasta. Bergson tarttuikin useasti laskettaviin yksiköihin. Tämä tarkoitti samaa kuin ajan Einsteinin tapaan laajentaa fysiikka metafysiikan alueelle tilallistaminen eli ajan ajatteleminen ulottuvuutena. ja hänen epäsuoraan yritykseensä estää filosofeja puhu- Bergsonin mukaan heti, kun omaksumme tavan hajottaa masta ajasta. Bergson ei pitänyt tavasta muovata jokai- aikaa avaruuteen (tilaan) luomme eriytyvien hetkien sesta keinotekoisesta, siis ideaalisesta, järjestelmästä to- (”instanssien”) idean. Tämä ”hetken idea” näkyi erityi- dellista ja kaikesta ajasta ”yhtämittaista” (equal worth).24 sesti fysiikassa, joka jakoi ”elokuvallisesti” tapahtumia Bergson itse oli halunnut yhdistää metafysiikan ja lyhyihin ”otoksiin”.29 tieteen, täydentäen toinen toistaan näiden omin keinoin, Einstein luki Bergsonin Durée et simultanéitén ja oli ilman, että kummastakaan olisi menetetty mitään. Kir- sitä mieltä, että Bergson oli ymmärtänyt hänen suhteel- jeessään William Jamesille, hän totesi, ettei ollut ”tieteen- lisuusteoriansa. Hän kuitenkin kritisoi sitä, että ”filosofit filosofi”, mutta oli ollut kiinnostunut jo 1880-luvulta tanssivat fyysinen-psyykkinen-dikotomian ympärillä”. lähtien siitä, miksei ”tieteessä ollut kestoa”25. Suhteelli- Bergson oli hänen mukaansa ”objektivoinut” ajan psy- suusteorian kohdalla häntä erityisesti kiinnosti se, miksi kologisen elementin. Einstein alleviivasi kahta aikaa, ja millaisissa olosuhteissa teorian kuvaamat kellon vääris- henkilön psykologista kokemusta ajasta sekä fyysistä in- tymät voitiin ajatella todellisiksi muutoksiksi. Bergsonin strumenttien – kuten kellojen – osoittamaa aikaa. ”Fi- mukaan kellot eivät itsessään selittäneet yhtäaikaisuutta losofin aika” oli yhtä aikaa psykologista ja fyysistä, eikä

3/2018 niin & näin 67 ”Poincarén ohella hän alleviivasi, että fyysikot eivät mitanneet aikaa, vaan ’leikkasivat sen kappaleiksi, joiden sitten väittivät olevan identtisiä, jotta laskukaavat toimisivat’”

tällaista aikaa ollut: oli vain fyysikon aika sekä psykolo- mittauslaitetta – tai ainakin hän on rakentanut sen. Ein- ginen kokemus tästä samasta ajasta.30 Bergson kuitenkin stein oli sitä mieltä, että hänen teoriansa oli ”taloudellisin” kritisoi esimerkiksi kaksosparadoksissa sitä, että kellojen tai ”psykologisesti luonnollisin teoria” ja näin ollen kat- erot eivät osoittaneet ”ajan itsessään” olevan jollain ta- tavin ja yksinkertaisin – se oli siis valittava. Ennen vuoden valla ”eri”. Bergsonin mukaan kiihtyvyys tuotti eroja ja 1922 tapaamista Einstein oli nojannut ”utilitaristisiin epäsymmetriaa ajassa31. Vaikka erot kelloissa saattoivat perusteisiin”, joilla voitiin valita paras teoria. Tapaamisen indikoida eroavuuksia ajassa, ennen kaikkea eri asioita jälkeen ääni kellossa muuttui: hänen teoriansa oli paras.34 kokevat ihmiset kokivat myös ajan eri tavalla. Ajan ym- Bergson – kuten myös Poincaré – oli sitä mieltä, että märtämisessä oli otettava huomioon niin muistot kuin Einsteinin teoria voitiin ottaa käyttöön, mutta se ei ollut erilaiset historiat – eli sosiaalinen näkökulma. Lisäksi pakollista. Myös Lorentz ja Michelson olivat sitä mieltä, kahdesta eri ajasta oli mahdotonta erottaa se, kumpi oli että teoriaa ei ollut pakko hyväksyä, vaan tämä oli yksit- ”ensisijaista”. Einstein oli toista mieltä niin ajan sosiaa- täisten tutkijoiden asia, ja he saattoivat soveltaa erilaisiin lisen ulottuvuuden huomioimisesta kuin siitä, voidaanko tapauksiin erilaisia teorioita. Einsteinin puolustajat, kuten kahdesta ajasta erottaa ensisijainen aika. Hänen mu- esimerkiksi matemaatikko Hermann Minkowski, esittivät, kaansa molemmat ajat olivat yhtä oikeita.32 että suhteellisuusteoria seurasi luonnollisesti uudesta ajan Bergson ei kuitenkaan ollut yksin kritiikkinsä kanssa. käsityksestä. Juuri tätä Bergson oli vastustanut: yritystä Hänen lisäkseen esimerkiksi matemaatikko Paul Painlevé tehdä ideaaleista järjestelmistä ”luonnollisia” tai ”todel- sekä fyysikot Henri Poincaré, Hendrik Lorentz ja Albert lisia”. Hän ei hyväksynyt ajatusta asettaa matemaattiset A. Michelson olivat sitä mieltä, että ”kokeelliset tulokset” representaatiot transsendenssiin todellisuuteen. Poincarén eivät johtaneet Einsteinin johtopäätöksiin. Erityisen ohella hän alleviivasi, että fyysikot eivät mitanneet aikaa, tärkeä suhteellisuusteorian todistaja oli ollut Michelsonin vaan ”leikkasivat sen kappaleiksi, joiden sitten väittivät yhdessä fyysikko Edward W. Morleyn kanssa kehittämä olevan identtisiä, jotta laskukaavat toimisivat”.35 ”Michelson-Morley-koe” (MM-koe). Kokeen tarkoitus Viimeisessä teoksessaan La pensée et le mouvant (1934; oli selvittää kuvitellun ”eetterin” vaikutus valonnopeuteen. eng. The Creative Mind: An Introduction to Metaphysics) Eetterin oletettiin täyttävän maailmankaikkeuden, jotta Bergson viittasi vielä kerran Einsteiniin. Hän jatkoi rep- sähkömagneettinen säteily voisi liikkua. Koe kuitenkin to- resentaation kritiikkiään: aika neljäntenä ulottuvuutena disti, ettei valonnopeus muuttunut, joten eetteriä ei ollut toimi vain paperilla, ja aika-avaruuden konsepti oli puh- olemassa – ja samalla valonnopeus näyttäytyi vakiona. taasti matemaattinen. Ajantaju kytkeytyi aina välittäjään, Einstein tietysti käytti näitä tuloksia todistaakseen suhteel- kuten esimerkiksi paperiin, jolle lasketaan. Tämä ”aika lisuusteorian postulaatteja, kuten valonnopeuden vakiota. paperilla” ei kuitenkaan ollut ”aika itsessään”.36 Bergsonia Bergson sekä Michelson olivat kuitenkin sitä mieltä, että huoletti, että fyysikot pyyhkivät ihmisen pois ja tilalle he koe voitiin tulkita monin tavoin, jolloin se ei suoranai- asettivat kellot. Tässä tapauksessa aikadilataatiota tapah- sesti todistanut Einsteinin teoriaa todeksi. Bergsonin tar- tuukin, mutta tämä johtaa samalla laajempaan ﬁlosoﬁseen koituksena ei kuitenkaan ollut suhteellisuusteorian kaata- ongelmaan, nimittäin maailmaan ilman ihmistietoisuutta. minen. Hänen mukaansa piti palata Einsteinin kaavoihin Samalla voimme heittää hyvästit suhteellisuusteorialle. ja MM-kokeen tuloksiin, jotta ”voisimme paremmin ym- Bergson ei kuitenkaan väittänyt, etteikö ”paperilla laske- märtää […] teorian kontribuution”.33 minen” olisi ollut tärkeä osa tiedettä. Itse asiassa hän jopa Einstein oli eri mieltä kaikkien kanssa, jotka pitivät esitti, että jos eväämme tieteilijältä mahdollisuuden repre- hänen teoriaansa ”yhtenä monista teorioista”. Hän vastusti sentoida universumia paperilla, koko tiedettä ei enää ole.37 ajatusta, jonka mukaan yhtä ilmiötä voitiin kuvata monin Einsteinin mukaan ajan kuluminen oli vain subjek- tavoin. Oli olemassa yksilöistä irrallisia objektiivisia tapah- tiivista. Paikallisten tapahtumien epätarkkuus väheni, tumia. Myös tähän Bergson tarttui tieteellisen mittaamisen kun tapahtumat abstrahoitiin38. Bergsonin näkemyksen näkökulmasta: ihminen on aina tulkitsemassa tuloksia tai mukaan tällainen abstraktio aiheutti keinotekoisen kat-

68 niin & näin 3/2018 koksen paikallisen tapahtuman ja välimatkan päässä liitto ei kuitenkaan saanut ratkaistua asiaa. Tähän oli olevan havainnoitsijan yhtäaikaisuuden välille. Hänen mu- tietysti monia syitä, mutta aikakiistalla oli oma vaiku- kaansa ei ollut mitään tarkkaa rajaa sille, missä ”paikalliset tuksensa varsinkin IIIC:n ilmapiiriin. Einstein esittikin tapahtumat” loppuivat ja ”kaukaisemmat tapahtumat” kirjeessään Marie Curielle, että hänen eronsa komissiosta alkoivat – saati mentaalisten tai fyysisten tapahtumien vä- johtui osittain Bergsonin ja hänen välisestä kitkasta.45 lillä. Aivan kuten Alfred N. Whitehead, Martin Heidegger Kun 20-luvulla kvanttimekaniikan kehitys eteni, ja Walter Benjamin olivat esittäneet, myös Bergson katsoi, Bergson sai tämän uuden perusteorian avulla uutta että ei voinut tehdä tarkkaa rajausta sille, tapahtuuko ta- nostetta. Einstein taas ei hyväksynyt kaikkia kvantti- pahtuma ”tuolla”, ”täällä”, ”tässä” vai ”myöhemmin”.39 mekaniikan ajatuksia, kuten esimerkiksi sen tuomaa Kaikesta huolimatta, kuten tieteenfilosofi Moritz Schlick ”indeterminismiä”.46 Hän tokaisikin klassisesti yhdelle kirjoitti, Einsteinin teoria omaksuttiin, koska se toimi mo- kvanttimekaniikan tärkeimmistä kehittäjistä, Niels Boh- nille paremmin kuin muut teoriat, vaikka ”tässä ja nyt” rille vuonna 1926: Jumala ei heittänyt noppaa univer- voitiin kokea lukemattomin tavoin40. sumilla. Einstein olikin – ainakin alkujaan – sitä mieltä, Einsteinin kuvailemaa kelloa kritisoitiin siitä, että se että luonnonlait pitivät paikkaansa, vaikka kukaan ei esitettiin niin aktuaalisena kuin ideaalisena kellona. Ein- niitä havainnut. Monet Bohrin puolustajat hyödynsivät stein itse totesi tämän ”idealisoinnin synnin” olevan oi- Bergsonia, joka tarjosi ennakoimattoman ja jatkuvassa keutettua, sillä hän hyväksyi tarpeen eliminoida se myö- muutoksessa olevan todellisuuden. Bohr itse pyrki kui- hemmässä vaiheessa. Hän ei kuitenkaan koskaan löytänyt tenkin rakentamaan keskusteluyhteyksiä suhteellisuus- siihen ratkaisua. Lopulta hän myönsi, että häntä vaivasi teorian ja kvanttimekaniikan välille.47 Kvanttimekaniikan teoriansa riippuminen suurelta osin yhdestä vakiosta, yhteydessä korostui Bergsonin pitkään peräänkuu- valonnopeudesta. Einstein oli lopulta sitä mieltä, että luttama ajatus siitä, kuinka mittatilanne ja ”mittauksen aistivaikutusten ja mentaalisten ideoiden välillä ei ole tapahtuma” muutti kokeen järjestelmää. Samalla tämä selkeää erottelua – mutta tämä erottelu oli tarpeellinen asetti rajoja sille, mitä voitiin tietää mittaamalla. Durée et ”metafyysinen synti”.41 Vaikka Einstein oli näyttäytynyt simultanéité -teosta luettiin sen kvanttimekanististen piir- alkujaan jopa konservatiiviselta, joka oletti universumin teiden tähden, varsinkin toisen maailmansodan jälkeen, yhtäläisyyden, alkoi hän hyväksyä jossain määrin Berg- jolloin myös monet psykologit ja esimerkiksi kybernee- sonin näkemyksen maailmasta vaihtuvien suhteiden ko- tikot imivät vaikutteita teoksesta.48 konaisuutena42. Myös monet filosofit osallistuivat aikakiistaan tai am- mensivat siitä omaan ajatteluunsa. Esimerkiksi Edmund Husserlin oppilaiden mielipiteet olivat jakautuneet: Ale- Debatti laajenee xandre Koyré puolusti Bergsonia, kun taas Roman In- Jo vuotta ennen kevään 1922 tapaamista leirit alkoivat garden kritisoi tätä. Husserl itse piti Einsteiniä osittain muodostua, kun matemaatikko Édouard Le Roy ja Lan- syypäänä katsomiinsa tieteen ongelmiin, joista kirjoitti gevin keskustelivat ajasta. Monet fyysikot ja tähtitietei- laajasti erityisesti vuoden 1936 Eurooppalaisten tieteiden lijät osallistuivat debattiin, joka laajeni myös poliittiselle kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia -teoksessaan49. kentälle ja erityisesti filosofian tehtävään politiikassa. Hänen mukaansa tiede etääntyy juuri siitä elämästä, Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta, sillä esimerkiksi jo jolla on meille merkitystä, esimerkiksi juuri ajan kulu- Thomas Hobbesin ja Robert Boylen tyhjiötä koskevassa misen kokemuksesta.50 Luultavasti tunnetuin Husserlin kiistassa 1600-luvun loppupuolella luotiin jakolinjoja oppilas, Martin Heidegger pyrki ylittämään niin Ein- niin politiikassa kuin käytännön tieteessä.43 steinin kuin Bergsonin aikakäsitykset, eli kellonajan sekä Molemmat, niin Einstein kuin Bergson, olivat myös eletyn ajan käsitykset. Heidegger ei itse kiistänyt suh- antisemitististen hyökkäysten kohteena. Tämä sai Ein- teellisuusteoriaa, mutta totesi, että teorian tapaa käsitellä steinin jo 20-luvun alussa olettamaan myös moneen aikaa sekä ajan mittaamista pitäisi tutkia tarkemmin. asialliseenkin kritiikkiin taustalle – hänen omin sanoin – Hän hyödynsi Bergsonia laajasti, mutta piti tämän aikaa ”poliittisen syyn”. Aikakiista liittyi vahvasti myös hieman vain pienenä parannuksena aristoteeliseen käsitykseen.51 toisenlaisiin, tärkeisiin käytännön poliittisiin ja sosi- Myös Maurice Merleau-Ponty oli vaikuttunut Berg- aalisiin kysymyksiin, nimittäin aikavyöhykkeisiin ja sonin ja Einsteinin aikakiistasta. Hän tosin kanavoi eri- niiden jakoihin.44 Kansainliitto – jonka osa IIIC oli tyisesti Bergsonin ajattelua ymmärtääkseen paremmin – halusi päästä sopuun aikavyöhykkeistä ja kalenterin havainnon ruumiillisuutta ja näin saatua havaintokoke- käytöstä. Ajateltiin, että jos päästiin sopuun pienistä musta maailmasta. Näin hän pyrki luomaan filosofialle asioista, voitiin turvata suuremmat asiat, kuten esimer- uutta paikkaa tieteessä.52 kiksi rauhan säilyminen. Monet uskoivatkin, että ajan Bergsonin kriitikkoja löytyi myös paljon. Esimerkiksi standardisointi oli osa maailmanrauhan vahvistumista. Ernst Cassirer kritisoi Bergsonin, jonka niputti Heideg- Kalenteriin haluttiin myös integroitavan uskonnol- gerin kanssa yhteen, olevan Euroopan älyllisen tradition lisia pyhiä niin, etteivät ne jatkuvasti muuttuisi. Myös rappioittaja. Myös Einstein sai osansa: hänen teoriansa monet tieteet, kuten meteorologia ja geodesia (maan- postulaatit olivat Lorentzin aikaisemmin johtamia.53 mittausoppi) kytkeytyivät vahvasti kansainvälisiin sopi- Frankfurtin koulukunnan edustaja Max Horkheimer muksiin teollisuuden aloista puhumattakaan. Kansain- katsoi, että Bergsonin ajatus todellisuudesta ”yhtenä

3/2018 niin & näin 69 virtana” ei tuonut esille historian jakolinjoja eli jakoja rusteetonta valtaa ja jalansijaa maailmassa. Hän oli jopa, esimerkiksi köyhiin ja rikkaisiin, alistettuihin ja alistajiin. yhdessä runoilijavaimonsa Raïssan kanssa, suunnitellut Einsteiniä juhlivat myös esimerkiksi tieteenfilosofi Hans itsemurhaa, koska ”intellektuellimaailma oli positivismin Reichenbach sekä Wienin piirin loogista positivismia valtaama”. Bergson oli kuitenkin näyttäytynyt heille pe- kannattanut Rudolf Carnap. Molemmat hyökkäsivät laa- lastajana, joka ei seurannut sokeasti tieteen tulkintoja jasti Bergsonia vastaan ja lopulta myös laajemmin meta- kaikissa asioissa. Maritain kääntyi kuitenkin nopeasti fysiikkaa, jonka katsoivat käsittelevän todellisuuden ”ei- tuomitsemaan Bergsonin filosofian, sillä se ei ollut yh- rationaalista aluetta”.54 teensopiva kristityn filosofian kanssa. Bergson olikin ase- Yksi kuuluisimmista Bergsonia kritisoineista ja Ein- tettu Katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen joukkoon jo steinia arvostaneista filosofeista oli Bertrand Russell. vuonna 1914. Einsteinia Maritain kritisoi ”pahemman- Fyysikon ja Russellin arvostus oli vastavuoroista, ja laatuisesta kantilaisesta transsendentaalista idealismista”. Einstein oli erityisen vaikuttunut Russellin pasifis- Hän kuitenkin arvosti tämän matemaattisia ja fysikaalisia mista. Russell julkaisikin vuonna 1925 teoksen ABC of puolia, mutta piti filosofista pohjaa kehnona. Tarkasti Relativity, joka toimi tärkeänä, suurelle yleisölle suun- ottaen kyse oli siitä, että Einsteinin käytti monia ole- nattuna suhteellisuusteoriaa käsittelevänä teoksena. tuksia hyväkseen: hän, Maritainin sanoin, asetti ”kärryt Russell kritisoi Bergsonia laajasti, mutta ei Čapekin hevosen edelle”. Einstein tiivisti yhtäläisyyden tarkoit- mukaan tutustunut mitenkään syvällisesti Bergsonin tavan kahden mittatikun vertaamista, mutta Maritainin teoksiin55. Kahden filosofin taustalla olikin erilaiset mukaan tällöin havainnoitsijalla pitäisi olla jo intuitii- käsitykset matemaattisen logiikan pohjasta, sekä siitä, vista tietoa yhtäläisyyden käsitteestä.58 olivatko aika ja avaruus (tila) samoja asioita. Lopulta Kuten edellä on jo sivuttu, tärkeässä asemassa kiis- Russell jopa vihjasi Bergsonin ajattelua käsittelevässä tassa oli konventioiden ja käytäntöjen osa tieteissä. Nämä tekstissään, että tämän ajattelu oli linjassa natseja myö- konventiot rakensivat tiedettä, olivat lähtemätön osa sitä. täilleen Vichyn hallituksen kanssa.56 Bergsonin mukaan, kun konventiot unohdetaan, tie- Russellin ystävä Alfred N. Whitehead oli vuorostaan teilijöistä tulee yhtä dogmaattisia kuin inkvisiittoreista. yhtä mieltä Bergsonin kanssa. Hän kehitti kuitenkin Näiden käytäntöjen avulla saatiin aina tietynlainen ”kon- oman tulkintansa suhteellisuusteoriasta, johon pyrki ventionaalinen maailma”, joka oli rajatumpi kuin ”to- lisäämään ”historiallisen aikakäsityksen”. Tämän kä- dellinen todellisuus”. Nopeasti kiista alkoi sivuta myös sityksen mukaan oli mahdollista erotella merkittävät sitä, mikä oli ”totta” tai ”faktaa” ja mikä ei – sekä tietysti tapahtumat merkityksettömistä. Bergson ja toisaalta sitä, kuka nämä todet ja faktat sai määrittää. Einstein oli myös Einstein olivatkin suosittuja prosessiontologian ja suhteellisen suoraviivaisesti sitä mieltä, että tiede taistelee pragmatismin parissa. Esimerkiksi jälkimmäiseen kou- fiktiota vastaan. Bergson taas pyrki ymmärtämään tieteen lukuntaan kuulunut George Herbert Mead halusi yh- ja fiktion suhdetta sekä mielikuvituksen paikkaa näissä distää fyysikon ja filosofin teoriat. Hänen mukaansa (sekä näiden suhteessa). Debatti alkoi synnyttää monia Einstein ja Bergson ajautuivat eri suuntiin, edeltävä uni- hyvin lennokkaita metaforia, joilla suhteellisuusteoriaa versalismiin ja jälkimmäinen vastakkaiseen, ”erityisen il- puolustettiin tai kritisoitiin. Näin päästiin myös analy- maantumiseen”. Mead alleviivasi, että filosofian tehtävä soimaan sitä, millaiset kuvitteelliset skenaariot kykeni- oli yhdistää nämä näkemykset. Hänen ensisijainen pyr- sivät toimimaan tieteellisten mahdollisuuksien puitteissa. kimyksensä oli ymmärtää, kuinka tapahtuma suhteessa Bergsonin loppuvuosina, kun tieteelliset mittauslaitteet toisiin tapahtumiin antaa ajalle sen rakenteen. Taustalla olivat kehittyneet, havainnoijan tilalle esitettiin nauhoi- oli Bergsonin kesto, johon hän yhdisti ajatuksen sosiaali- tuslaitetta. Tällöin – siis jos ihminen voitiin korvata kel- sesta käyttäytymisestä syntyvistä universaaleista. Samalla lolla tai vastaavalla laitteella – Bergson oli sitä mieltä, että tieteelliset havainnot oli perustettava ainakin kahden Einstein oli täysin oikeassa. Mutta samalla hän painotti, havaitsijan näkemykseen, ja näin ollen tiede oli luon- että ihmisen kokonaisvaltainen pyyhkiminen maailmasta teeltaan sosiaalista ja kommunikatiivista. Debatti astui on ”filosofinen arvoitus”. Universumi piti sisällään ihmis- viimeistään nyt myös kommunikaation alueelle: esimer- tietoisuuden ja se myös ymmärretään tietoisten olentojen kiksi Nobel-fyysikko Percy Bridgman esitti, että kahden avulla.59 ajan havainnoijien oli aina kommunikoitava siitä, mitä Čapek esittää, että erityisestä yleisen suhteellisuus- tarkoittaa ”samanlaisuus” sekä tulla yhteisymmärrykseen teorian piiriin siirtyessä teoria on itse asiassa yhtäpitävä ajan eroista. Näin ollen mukana oli aina kommunikatii- Bergsonin ajatusten kanssa – erityisesti niiden, jotka hän vinen ulottuvuus, kuten Mead esitti.57 esittää Matière et mémoiressa. Čapekin mukaan Bergson Katolisen kirkon kanta aikakiistaan vaihteli, vaikka se ajautuu teoksessaan Durée et simultanéité puolustamaan suurelta osin seisoikin Bergsonin takana. Hänet nähtiin newtonlaista aikakäsitystä. Hän ei siis enää johdonmu- 1900-luvun alussa eräänlaisena kirkon vastustajana, kaisesti kritisoinut ajan homogenisointia ja ”määräl- vaikka myöhemmin häntä pidettiin liittolaisena. Esi- listämistä” (kvantifiointia). Tämä ilmenee epäsuorasti merkiksi katolilainen filosofi Jacques Maritain, joka al- pyrkimyksessä objektivoida yhtäaikaisuus sekä ajan ja kujaan oli kritisoinut paljon Bergsonia, puolusti häntä avaruuden (tilan) erottamisessa. Čapek tiivistää, että tulisesti Einsteiniä ja tämän seuraajia vastaan. Maritain suhteellinen aika-avaruus ei hävitä ”tulemista”, vaan itse oli vuonna 1910 kritisoinut tieteen paikkaa: se sai pe- asiassa tuo sen takaisin fyysiseen maailmaan. Kuten Berg-

70 niin & näin 3/2018 sonin ajattelussa, suhteellisuusteoriassa ”irrotetut välit- tyisesti heidän seuraajiensa, kiista näyttäytyy jopa hieman tömät hetket” ovat keinotekoisia ja epätodellisia. Todel- absurdilta. linen ongelma oli, Čapekin mukaan, ettei Bergson aina Bergsonin tavoitteena oli ymmärtää aikaa filosofi- kyennyt täysin ymmärtämään oman ajattelunsa kaikkia sesti, ja tämä näkemys erosi Einsteinin fysikaalisesta ai- seurauksia.60 kakäsityksestä. Ainakin päällisin puolin vaikuttaisi siltä, että Einsteinille kiistassa, siinä määrin kuin hän siihen osallistui, oli kyse lopulta vain ajasta. Bergsonille suh- Lopuksi teellisuusteoria oli avannut kimpun filosofisia ongelmia, Klassinen fysiikka nojasi ikään kuin jumalan näkö- joista vain yksi, vaikkakin tärkeä sellainen, oli ajan kulmaan. Kriitikoiden mukaan samaan ajatukseen nojasi luonne. Olipa aikakiistan taustalla kuinka suuri väärin- lopulta myös Einsteinin ajattelu. Bergson näytti kui- ymmärrys tai haluttomuus ymmärtää toista osapuolta, tenkin ymmärtävän, että suhteellisuusteoria antoi tietä on se poikinut valtavasti niin filosofista kuin fysiikan jollekin tärkeämmälle. Saattaa olla, että juuri tästä syystä keskustelua ajan luonteesta, ja se on rönsyillyt yli tieteen Einstein ei saanutkaan Nobelia suhteellisuusteoriasta, rajojen kohti monia muita peruskysymyksiä. Laajan ja vaan kvanttimekaniikkaan liittyvästä avauksesta. Vasta kärkkään debatin vaarana on tieteellisen keskustelun ty- kvanttimekaniikka – joka ehkä hieman ironisesti oli me- pistyminen henkilöiden idolisointiin. Tiede on aina kol- tafyysisesti katsottuna lähempänä Bergsonin ajattelua lektiivista ja jatkuvasti itseään korjaavaa ja laajentavaa – oli jotain laadullisesti uutta. Mutta samalla ilman suh- toimintaa – teorioiden ja ajatusten sekä näiden kritiikin teellisuusteoriaa ja sen taustatutkimusta, johon monet ristiaallokkoa. ”Suuriksi ihmisiksi” ajatellut eivät yk- Einsteiniä edeltävät tieteilijät osallistuivat, ei kvanttime- sinään ylläpidä tiedettä. Ei ole sankareita, on vain yh- kaniikkaa olisi todennäköisesti löydetty yhtä nopeasti. dessä tekemistä ja luomista, tiedettä. Universumi on yhtä Kuten Čapek edellä totesi, todellisuudessa Einstein ja lailla täynnä niin ”kelloja, kaavoja ja tiedettä kuin unia, Bergson olivat hyvin lähellä toisiaan. Näin heidän, ja eri- muistoja ja naurua”61.

Viiteet 12 Durée et simultanéité -teosta lukuun tapahtumalle, hieman samaan tapaan ottamatta teokset kokoelmassa Bergson kuin autot, jotka ovat kulkeneet eri reit- 1 Canales 2005; 2015. 1963. Bergsonilta ei ole suomennettu tejä samojen paikkojen välillä, näyttävät 2 Tapaaminen on translitteroitu muuta- kuin tekstikokoelma Henkinen tarmo. eri mittarilukemia. Maudlin tähdentää- maan otteeseen, ks. esim. Bulletin de la Tutkielmia ja esitelmiä (1923) sekä kin kaksosparadoksia: matemaattisesti Société française de philosophie. Nauru. Tutkimus komiikan merkityksestä sillä ei ole väliä, kuinka nopeasti kakso- 3 Arrhenius 2014. (1994). set liikkuvat, vaan heidän (koordinaatis- 4 Canales tiivistää, että Sokal ja Brich- 13 Čapek 1971, 239. ton) liikeratojensa pituudella. (Maudlin mont pitivät erityisesti Bergsonia (kri- 14 Canales 2015, 63; Čapek 1971, 246; 2012, 76, 83.) tisoimansa) postmodernismin taustalla myös Bergson 1965, 7. 23 Canales 2015, 94, 110–111. (ks. Canales 2015, 350–353). 15 Čapek 1971, ix–x. Ks. Bergsonista ”tie- 24 Sama, 36, 42. 5 Canales 2015, 39, 357; alkup. Latour teenfilosofina” (rooli, jonka hän tosin 25 Esim. Gayon 2004, 44; otteita alkup. 2011. itse kiisti), esim. Gayon 2004. Berg- kirjeestä William Jamesille (9.5.1908) 6 Markosian 2016. son itse asiassa kritisoi myös käsitettä esim. Bergson 2002a, 199–200. Kirje 7 Canales 2015, 14, 115. Kansainliitto oli ”tieteenfilosofia”, ks. esim. L’Évolution löytyy laajennettuna (englanniksi; käänt. Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjä. créatrice kokoelmassa Bergson 1963, Melissa McMahon) myös esim. Bergson Älyllisen yhteistyön kansainvälinen 660–661; myös Gayon 2004, 44–45. 2002b, 362–363. komissio jatkoi vuoden 1946 jälkeen 16 Canales 2015, 26, 30. On kuitenkin 26 Canales 2015, 41–44; Ks. myös Čapek UNESCO:na. huomattava, että Bergsonia kritisoitiin 1971, 100. 8 Canales 2015, 33, 116, 124–126. vahvasti jo 1900-luvun alkuvuosina, 27 La pensée et le mouvant kokoelmassa 9 Sama, 20–23. tästä esim. Grogin 1988. Bergson 1963, 1272; Massey 2015, 4. 10 Sama, 116. Bergson ja Einstein näyttivät 17 Canales 2015, 102–103, 213, 253. 28 Bergson 1965, 44–46. suhtautuvan eri tavalla myös juutalaisu- 18 Kuhnin tieteellisten vallankumousten 29 Massey 2015, 13; Essai sur les données uteen. Filosofille juutalaisuus oli uskon- luonteesta, ks. Kuhn 1994 immédiates de la conscience kokoelmassa toa ja kulttuuria, kun taas Einsteinille 19 Canales 2015, 104, 254, 263–264. Bergson 1963, 68; Bergson 1965, se oli edellä mainittujen lisäksi myös 20 Sama, 53, 56. 49–53. ”veriside”. Einsteinillä oli myös muuten 21 Sama, 11–12. Einsteinin tärkeimmät 30 Canales 2015, 46–47. selvästi biologistisia näkemyksiä. Hän kirjoitukset esim. kokoelmassa A Stub- 31 On huomattava, että kiihtyvyys ei ollut esimerkiksi kannatti jossain määrin bornly Persistent Illusion. The Essential erityisen vaan yleisen suhteellisuusteorian eugeniikkaa ja olikin todennut, että Scientific Works of Albert Einstein. vakio. geneettisesti ”puhdas tulevaisuus” saa- 22 Esim. Luminet 2011. Tim Maudlin 32 Canales 2015, 65–66, 165. daan aikaan kastraatiolla. (Canales 2015, tiivistää, että vierekkäin asetetut kellot 33 Sama, 66, 98–101. 129, 304.) Myös esimerkiksi uudet mat- lyövät “samaa aikaa”, sillä ne kulkevat 34 Sama, 76, 85. kapäiväkirjat (Einstein 2018) paljastavat samaa aika-avaruuskoordinaatiston liike- 35 Sama, 82–83, 88, 91–92. rasistisia kommentteja kiinalaisista rataa, toisin sanoen ne ovat kuin auton 36 Sama, 335–336. (Flood 2018). matkamittari: ne mittaavat liikerataansa 37 Sama, 168–169; ks. myös esim. Bergson 11 Canales 2015, 135; Čapek 1971, ix, läpi aika-avaruuden. Mutta jos kellot tai 1965, 48, 56. xii. Alkup. ks. esim. Matière et Mémoire toinen kelloista ajautuu eri liikeradalle, 38 Canales 2015, 337–338, 342. kokoelmassa Bergson 1963, 173–175. voi se mitata erilaisen ajankulun samalle 39 Sama, 343.

3/2018 niin & näin 71 40 Sama, 344. tiivistivätkin Deleuzen tulkintaa: jos se Heidegger, Martin, The Concept of Time in 41 Sama, 344–346. oli oikeassa, kiistan ytimessä ei ole oike- the Science of History (Der Zeitbegriff 42 Sama, 32–33. astaan Bergson ja Einstein, vaan Berg- in der Geschichtswissenschaft, 1915). 43 Sama, 29–30, 67. sonin ”moneus” ja matemaatikko Bern- Käänt. Harry S. Taylor, Hans W. Uffel- 44 Sama, 34, 79–80. hard Riemmannin moneus (”monisto”). mann & John van Buren. Teoksessa 45 Sama, 117–119, 121–123. (Canales 2015, 354; Deleuze 2004, 79; Supplements: From The Earliest Essays to 46 Kvanttimekaniikka – tai laajemmin Lawlor & Moulard Leonard 2016.) Being and Time and Beyond. Toim. John kvanttifysiikka – erosi suuresti klas- 60 Čapek 1971, 249–250, 252, 255. van Buren. State University of New York sisesta, newtonlaisesta fysiikasta sekä 61 Canales 2015, 358. Press, New York 2002, 49–60. jonkin verran myös suhteellisuusteorian Horkheimer, Max, On Bergson’s Metaphysics ymmärtämästä fysiikasta. Vaikka suh- of Time. Radical Philosophy. Käänt. Peter teellisuusteoria toimi eräänlaisena siltana Kirjallisuus Thomas. Vol. 131, 2005, 9–19. kvanttimekaniikkaan, ei se esimerkiksi Husserl, Edmund, Eurooppalaisten tieteiden A Stubbornly Persistent Illusion. The Essential huomioinut mittaustilanteen vaikutusta kriisi ja transsendentaalinen fenome- Scientific Works of Albert Einstein. Toim. mitattavaan ilmiöön. Hieman yksinker- nologia (Krisis der europäischen Wis- Stephen Hawking. Running Press, Phila- taistaen voidaan sanoa, että yksi erottava senschaften und die transzendentale delphia & London 2009. [Ebook] tekijä esimerkiksi klassisen fysiikan ja Phänomenologie: Eine Einleitung in die Arrhenius, Svante A., Award Ceremony kvanttifysiikan välillä on se, että kvant- phänomenologische Philosophie, 1936.) Speech (1922). Nobelprize.org 2014. timaailman ilmiöitä ei voida kuvata yhtä Suom. Markku Lehtinen. Gaudeamus, Verkossa: nobelprize.org/nobel_prizes/ eksakteilla arvoilla kuin klassisessa fysii- Helsinki 2012. physics/laureates/1921/press.html. kassa. Näitä hiukkastason ilmiöitä kuva- Kuhn, Thomas S., Tieteellisten vallankumous- Bergson, Henri, Œuvres. Seconde Édition. taan pikemminkin todennäköisyyksien ten rakenne (The Structure of Scientific PUF, Paris 1963. ja diskreetein muuttujin, jotka voivat Revolutions, 1962). Suom. Kimmo Pie- Bergson, Henri, Duration and Simultaneity – saada mitä tahansa arvoja tietyltä väliltä. tiläinen. Art House, Helsinki 1994 With Reference to Einstein’s Theory (Durée Näin ollen kvanttifysiikan ja klassisen Latour, Bruno, Some Experiments in Art and et simultanéité, 1922). Käänt. Leon fysiikan ero on myös siinä, että edeltävä Politics. E-Flux Journal, Vol. 23, 2011. Jacobson. The Bobbs-Merrill Company, käsittelee ilmiöitä atomien ja sitä pie- Verkossa: e-flux.com/journal/23/67790/ Indianapolis 1965. nempien hiukkasten tasolla, kun taas some-experiments-in-art-and-politics/ Bergson, Henri, Correspondances. PUF, Paris jälkimmäinen kuvaa yleensä ”ylemmän Lawlor, Leonard & Moulard Leonard, 2002a. tason” ilmiöitä. Erilaisten fyysiikkakäsi- Valentine, Henri Bergson. The Stanford Bergson, Henri, Key Writings. Toim. Keith tysten eroista, ks. Smolin 2002. Encyclopedia of Philosophy. Toim. Edward Ansell Pearson & John Mullarkey. Con- 47 Canales 2015, 127–128, 230, 233, 316. N. Zalta. 2016. Verkossa: plato.stanford. tinuum, London & New York 2002b. 48 Sama, 233–237. edu/archives/sum2016/entries/bergson/ Bulletin de la Société française de philosophie, 49 Ks. Husserl 2012, esim. 117–118. Levinas, Emmanuel, Ethics and Infinity: Con- La théorie de la relativité. 6.4.1922. 50 Ks. esim. Canales 2015, 139–140, versations with Philippe Nemo (Ethique Verkossa: s3.archive-host.com/membres/ 145–146. et infini, 1982). Käänt. Richard A. up/784571560/GrandesConfPhiloS- 51 Canales 2015, 140–143; ks. esim. luen- Cohen. Duquesne University Press, ciences/philosc13_einstein_1922.pdf. not Heidegger 2002. Heidegger jatkoi Pittsburgh 1985. Canales, Jimena, Einstein, Bergson, and the kritiikkiään myöhemmin muissa teok- Luminet, Jean-Pierre, Time, Topology, and Experience that Failed: Intellectual sissaan. Emmanuel Levinasin mukaan the Twin Paradox. Teoksessa The Oxford Cooperation at the League of Nations. Bergsonin filosofian suuruus piilee juuri Handbook of Philosophy of Time. Toim. Modern Language Notes. Vol. 120, 2005, duréen käsitteessä, joka mahdollisti esi- Craig Callender. Oxford University 1168–1191. merkiksi Heideggerin Dasein-analyysin Press, Oxford 2011. Canales, Jimena, The Physicist & The Philo- (Levinas 1985, 27). Heath Massey on Markosian, Ned, Time. Stanford Encyclopedia sopher. Einstein, Bergson, and the Debate kirjoittanut tutkielman (2015) Bergso- of Philosophy. Toim. Edward N. Zalta. that Changed Our Understanding of nin ja Heideggerin aikakäsitysten yhte- 2016. Verkossa: plato.stanford.edu/ Time. Princeton University Press, Prin- yksistä ja eroavuuksista, hän tosin keskit- entries/time/. ceton & Oxford 2015. tyy vain Bergsonin alkupään tuotantoon Massey, Heath, The Origin of Time. Heidegger Čapek, Milič, Bergson and Modern Physics. (sama, 7). Ks. Heideggerin kritiikistä and Bergson. SUNY Press, New York A Reinterpretation and Re-evaluation. Bergsonin aikakäsitystä kohtaan, sama, 2015. D.Reidel Publishing Company, Dor- 13–14. Maudlin, Tim, Philosophy of Physics. Space and drecht 1971. 52 Canales 2015, 49; ks. myös Einsteinin Time. Princeton University Press, Prin- Cassirer, Ernst, Substance and Function – kritiikkistä Merleau-Ponty 1977. ceton & Oxford 2012. Einstein’s Theory of Relativity. Dover 53 Canales 2015, 136–137; myös Cassirer Merleau-Ponty, Maurice, Einstein and the Publications Inc. 1953. 1953. Crisis of Reason. Teoksessa Signs (Signes, Deleuze, Gilles, Le bergsonisme (1966). PUF, 54 Sama, 152–153; Ks. myös Horkheimer 1960). Käänt. Richard C. McCleary. Paris 2004. 2005. Northwestern University Press 1977, Einstein, Albert, The Travel Diaries of Albert 55 Čapek 1971, ix. 192–197. Einstein: The Far East, Palestine, and 56 Canales 2015, 183–184, 186; Russell Pearson, Keith Ansell, Philosophy and the Spain 1922–1923. Princeton University 1996. Ks. Russellin ja Bergsonin välisistä Adventure of The Virtual. Bergson and the Press, New Jersey 2018. [Ebook] matemaattisista eroista esim. Pearson Time of Life. Routledge, London & New Flood, Alison, Einstein’s Travel Diaries Reveal 2002, 25–28. York 2002. ’Shocking’ Xenophobia. The Guardian 57 Canales 2015, 187, 195–201. Russell, Bertrand, Länsimaisen filosofian histo- 12.6.2018. Verkossa: theguardian.com/ 58 Sama, 203–207. ria. Osa 2: Uuden ajan filosofia (History books/2018/jun/12/einsteins-travel- 59 Ks. esim. Canales 2015, 217, 309–311, of Western Philosophy and its Connec- diaries-reveal-shocking-xenophobia 316. Yhden uusimmista jatkoista debat- tion with Political and Social Circum- Gayon, Jean, Bergson’s Spiritualist Metaphy- tiin toi Gilles Deleuze vuonna 1966 jul- stances From the Earliest Times to the sics and the Sciences. Teoksessa Conti- kaisemassaan Le bergsonisme-teoksessaan. Present Day, 1945). Käänt. J. A. Hollo. nental Philosophy of Science. Toim. Gary Hän esitti, että Bergsonin kritiikki aika- Wsoy, Helsinki 1996. Gutting. Blackwell Publishing, Oxford dilataatiota kohtaa pyrki olemaan ”kriit- Smolin, Lee, Kvanttipainovoima (Three Roads 2004, 43–58. tinen suhde määrän ja symbolin välillä”: to Quantum Gravity, 2000). Suom. Grogin, Robin C., The Bergsonian Controversy yritys yhdistää havainnoitsija johonkin Risto Varteva. WSOY, Helsinki 2002. in France 1900–1914. University of Cal- symboliin ei ollut riittävä. Leonard gary Press, Calgary 1988. Lawlor ja Valentine Moulard Leonard

72 niin & näin 3/2018 Soile Veijola on sosiologikuntamme päällikkö. Janne Säynäjäkangas on !losofeista ajatuksekkain. Matkasanakirja on ”!loso!nen, runollinen, yllättävä ja kaunis” (Nuorten Luonto).

Katso kaikki tieto- & kaunouutuudet

ntamo.net

28,00 € + toimituskulut ntamo.net Sami Pihlström ntamo (2007–) on saanut tarpeekseen roskapuheen elää. ntamo- markkinoista. nimekkeitä on Ota elämä vakavasti 633. on bestseller, joka ei twistaa. ntamo-

kirjoja saa 24,80 € ntamo. + toimituskulut netistä ntamo.net ja hyvistä kirjakaupoista sekä messuilta niin & näin -osastolta.

Hyvää syksyä toivottaa ntamo-kustantaja Jarkko S. Tuusvuori. 3/2018 niin & näin 73 p. 040–735 87 68 jarkkostuusvuori(at)hotmail Pauli Tapio Viisi tapaa olla

Havaitsen, että vastapäätä istuva lapsi on huonosti kasvatettu. Pitää likaisia jalkoja penkillä ja tiputtelee herneen- palkoja käytävälle. Kuka sinut on noin huonosti kasvattanut? Hän sanoo:

Hyönteisiä syntyy ja niillä on nälkä, ensin paarmoja ei ole ja sitten niitä on tuhatpäin. Kuinka monta hämähäkkiä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?

Sitä ei kukaan tiedä.

On pysyttävä liikkeessä tai hautauduttava matematiikkaan, tässä: Hill Climb Racing on loistava kotimainen mäkiautopeli. Tässä: Candy Crush Saga tarjoaa loputtomasti haastetta.

Kaksi vahvasti hajustettua alkoholistinaista tulee kirpputorille lukemaan teekuppien pohjia, hypistelemään helmoja. Mutta olen minäkin täynnä kaipuuta. Joudun asumaan sisämaakaupungissa vaikka vihaan sisämaakaupunkeja koko sydämestäni. Miten meille on käynyt näin, kysyn. Ja moniäänisesti he vastaavat:

Mitä meille on tapahtunut, hän kysyy, Oi kaikkitietävä valkoihoinen Jumala, mitä meille on tapahtunut! oi taivaan tuhatsalkkuinen ministeri!

Oi kaikkitietävä valkoihoinen Jumala! Mitä meille on tapahtunut!

On ihminen itsensä lapsi, Mennyt, mennyt, kokonaan mennyt, l’homme est son propre enfant. kokonaan toiselle puolelle mennyt!

Penkereelle kellahtanut kolmipyörä. Halu mennä kallioleikkauksen lähelle ja tutkia sen pintaa. Nämä ovat ydintuhon enteitä, mutta myös jotain hyvää on aina tapahtumaisillaan. Ennen kuin muistot tukahduttavat ennustamisen lahjan, minun on näytettävä kaikki toteen:

Lohjan talous voi vain kasvaa Porlan kylpylähotellin myötä, ja se säilyttää asemansa Länsi-Uudenmaan kasvun veturina.

Ilmastonmuutos heikentää Atlantin suihkuvirtausta, ja yhä pidemmät hellejaksot tulevat mahdollisiksi myös Pohjois-Euroopassa.

74 niin & näin 3/2018 Venäjän kehityksen perustava este on nationalistis-syklinen aikakäsitys. Kun se muuttuu rationaalis-historialliseksi, kehitys ja integraatio pääsevät toden teolla alkamaan.

Ranskan presidenttien osana on perinteisesti ollut epäonnistuminen kansan silmissä, eikä Emmanuel Macron tule olemaan poikkeus.

Seneca kirjoittaa: ”Päivänvalo on alkanut vähetä. Se on himmentynyt jo huomattavasti, mutta ei niin paljon etteikö sitä olisi ruhtinaallisesti vielä jäljellä sellaiselle, joka tahtoo niin sanotusti nousta yhdessä päivänvalon kanssa. Vieläkin toimeliaampi ja kunnioitettavampi on sellainen henkilö, joka odottaa päivänvaloa ja ottaa vastaan auringon ensim- mäiset säteet. Hävetköön se, joka torkkuu sängyssään, kun aurinko on korkealla taivaalla, ja jonka valveen tunnit alkavat päivän puolivälissä. Ja monien ihmisten elämässä jopa puolipäivä lukeutuu pikkutunteihin. On niitäkin, jotka kääntävät päivän ja yön päälaelleen eivätkä raota edellispäivän hurvittelujen raskauttamia silmäluomiaan ennen kuin yö on koittanut. Eikö ole luonnotonta kaivata ruusuja talviaikaan ja pakottaa liljoja kasvamaan keskitalvella muuttamalla niiden kasvuympäristöä tarpeen mukaan ja pitämällä lämpötila korkeana kuumavesilämmityksellä? Eikö ole luonnotonta kylvää puutarhoja tornien huipuille tai pitää tuulessa huojuvaa metsää kartanonsa katoilla niin että niiden juuret roikkuvat sellaisessa korkeudessa, johon niiden latvojenkaan ei koskaan tulisi yltää?” Mitä muuta voimme sanoa todellisuudesta? Ei näkeminen lopu. Maailma on havaittava. Mitä muuta voimme ajatella heinäkuussa? Jukka polttaa terassilla. Tuuli vie savun laaksoon. Mitä muuta voimme tehdä viikonloppuna? En tiedä. Ehkä jos ajaisimme Tammisaareen. Miten muuten voimme viipyä kauppareissulla? Kohtaan Tuulan risteyksessä. Siirrymme vaahteran alle vaihtamaan kuulumisia.

Perämeri. Kalaseita on vierähtänyt lappeelleen. Mies ja nainen rantautuvat saareen, joka nousi merestä kolme su- kupolvea sitten – pakanallinen maapala kristityn meren keskellä. He laskevat verkot, päihtyvät ja yhtyvät. Heräävät karikukkoon, punajalkavikloon, kihun ja tiiran riitaan. Veneelle kompastellessa ehtii tarkata, mitä meri on tehnyt rantakiville: se on keksinyt pyörän ja rakentanut kellon. Viisari hajottaa het ken, jonka aikana tuulivoimalan rupeli ei pyöri jonka aikana hirvi menee maantien yli luvattuun maahan, jonka aikana riekko kertoo poikaselleen ikuisesta paluusta, jonka aikana mies ja nainen pikaliipparissa halkovat matalan meren.

3/2018 niin & näin 75

artikkeli

Minna Santaoja & Mari Niva Hyönteissyönnin etiikka, ekologia ja estetiikka ”Hyönteisten syönti pelastaisi maailman”, kuului Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen juttukokonaisuuden otsikko huhtikuussa 20151. Hyönteisiä kaavaillaan innokkaasti osaksi länsimaista ruokavaliota ekologisin, eettisin ja terveydellisin perustein. Hyönteissyönnin eettisyydestä ei Suomessa ole juurikaan puhuttu, vaan sen eettinen kestävyys tuntuu olevan julkisessa keskustelussa lähtöoletus. Hyönteisten syöminen herättää kuitenkin tärkeitä eettisiä kysymyksiä.

eskustelu hyönteissyönnistä (ento- täänkö vai kasvatetaanko hyönteisiä syötäväksi. Kehitty- mophagy) on vilkastunut viime vuosina, vissä maissa hallittuun keräilyyn perustuvan hyönteisten mutta itse asia ei ole uusi. Hyönteisten ravintokäytön on arvioitu voivan auttaa elinympäris- tiedetään kuuluneen herkkusuina tun- töjen suojelussa5. Laajamittainen hyönteisten keruu voi nettujen roomalaisten ja egyptiläisten kuitenkin olla ekosysteemeille haitallista, minkä vuoksi Kruokapöytiin, ja ne ovat edelleen osa ruokavaliota monin hyönteisten tehokasta teollista tuotantoa on pidetty pa- paikoin maailmaa. Esimerkiksi Thaimaassa tuotetaan rempana ratkaisuna6. Suomessa ei toistaiseksi ole keskus- vuosittain yli 7500 tonnia hyönteisiä elintarvikkeiksi2. teltu luonnonvaraisten hyönteisten keruusta ravinnoksi, Länsimaissa hyönteissyönti on viime aikoihin asti ollut eikä kaupallinen villihyönteisten elintarvikekäyttö ole lu- unohduksissa, vaikka englantilainen Vincent Holt jul- vallistakaan7. Toistaiseksi hyönteiskasvatus on Suomessa kaisi entomofagian klassikkona tunnetun pamﬂettinsa ollut pienen mittakaavan käsityötä, ja kannattavuuden Why not eat insects? (”Miksi emme söisi hyönteisiä?”) jo parantamisen katsotaan edellyttävän kasvatuksen ja pro- vuonna 1885. Holtin mukaan hyönteiset voisivat toimia sessoinnin automatisointia8. hyvänä ravintolisänä erityisesti huonosta ravitsemuksesta kärsivälle köyhälle väestönosalle, ja samalla hyönteisten keruu voisi auttaa tuholaisten torjunnassa. Jotta hyön- Hyönteiset lautaselle! teissyönnistä tulisi hyväksyttävää, pitäisi viktoriaanisen Vuoden 2017 syksyyn asti hyönteisten kasvattaminen ja yläluokan näyttää esimerkkiä ja omaksua herkullisesti myyminen ruokana ei ollut Suomessa sallittua. Hyön- valmistettu hyönteisravinto lautasilleen. Holtin pamﬂetti teisruoka tulkittiin uuselintarvikkeiksi, joille pitää hakea otettiin kuitenkin vastaan lähinnä kuriositeettina. EU:n elintarvikeviranomaisen lupa9. Ongelmia syntyi Keskustelu hyönteissyönnistä on käynnistynyt länsi- siitä, että viime vuosina toimintansa aloittaneet hyön- maissa vakavasti vuoden 2013 jälkeen, jolloin YK:n Elin- teisalan yritykset eivät voineet markkinoida hyönteisiä tarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkaisi raportin hyön- elintarvikkeina. Lakia kierrettiin muun muassa myymällä teissyönnistä. Suomessa hyönteisravintoa osana ruoan- tuotteita ”keittiösomisteina” ja tarjoamalla hyönteismais- tuotannon kestävyyttä on tuonut esiin hyönteissyönnin tiaisia erilaisissa ruokatapahtumissa10. Syyskuussa 2017 pioneeri, tutkija Lena Huldén, jonka hyönteissyöntiä viranomaiset päättivät muuttaa tulkintaansa EU:n voi- popularisoiva tietoteos Minikarjaa julkaistiin vuonna massa olevasta uuselintarvikeasetuksesta ja sallia hyön- 2015. Euroopassa Alankomaat on ollut hyönteistuo- teisten myynnin elintarvikkeina11. Muutos toi hyöntei- tannon kehityksen kärjessä, ja Wageningenin yliopistossa setkin elintarvikevalvonnan piiriin, mikä mahdollistaa 2016, vedokset. 2016, on tehty tutkimusta myös hyönteistuotannon ympäris- elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan sekä tuo- tövaikutuksista ja eettisistä kysymyksistä3. Vuonna 2015 tannon turvallisuuden että hyönteisten hyvinvoinnin Wageningenin yliopiston tutkijat perustivat ensimmäisen seuraamiseen12. hyönteisten käyttöön ruokana ja rehuna keskittyvän tie- Pian päätöksen jälkeen K-ryhmä ilmoitti tuovansa teellisen aikakauslehden4. sirkat markettien hyllyille. Marraskuussa S-ryhmä esitteli Hyönteissyönnin keskeisenä perusteluna mainitaan ensimmäisenä markkinoille Fazerin valmistaman hyön- usein sen tavanomaista eläintuotantoa pienemmät ympä- teisleivän, johon sirkat tosin tuotiin Hollannista, koska ristövaikutukset. Kuten muillakin elintarvikkeilla, myös kotimaista tuotantoa ei ollut riittävästi13. Loppuvuonna

Family Trees: Betula pendula (1948–2016), pendula Betula Trees: Family hyönteisruoalla on niin välittömiä kuin välillisiä ympäris- 2017 kauppoihin tuli tarjolle sirkkanakkeja, -kasvis-

IC98: IC98: tövaikutuksia, ja vaikutusten luonne riippuu siitä, kerä- pihvejä, -suklaata, -välipalapatukoita ja monia muita

3/2018 niin & näin 77 artikkeli tuotteita. Tammikuussa 2018 Helsingin yliopiston yli- tomenetelmiä kehittävä Santtu Vekkeli Helsingin Sano- oppilaskunnan omistama HYY Yhtymä kertoi tuovansa missa23. ”Olisihan se ihan älytöntä, jos jäisi kokonaan hyönteisruoan opiskelijaravintoloihin14. Hyönteisruokaa paitsi näin isosta uudesta elämyksestä ja tekstuurista pyrki valtavirtaistamaan myös huonekalujätti IKEA il- ruuassa”, mainitsee puolestaan sirkkoja kasvattavan En- moituksellaan kehittää hyönteisvaihtoehto suosituille li- tocube-yrityksen Perttu Karjalainen24. hapullilleen15. Ruoantuotannon ja -kulutuksen kestävyy- Emma Bryce on pohtinut Guardianin blogissa, onko destä kiinnostuneina tutkijoina olemme pohtineet, miksi hyönteissyönti ohimenevä ilmiö – jotain, jota on kiin- hyönteistuotantoa koskevassa julkisessa keskustelussa nostavaa kokeilla kerran25. Siinä missä hyönteisala on ei juuri näy eettinen näkökulma tai ajatus hyönteisistä Suomessa vasta kasvussa, Alankomaissa esimerkiksi hyön- eläiminä. Muutoksesta on kuitenkin ituja. Esimerkiksi ﬁ- teisvalmisruoat ovat alkuinnostuksen jälkeen myyneet losoﬁ Jari Kärkkäinen on todennut blogikirjoituksessaan heikosti26. Maailmalla on lukemattomia hyönteiskeitto- hyönteistuotannon olevan poikkeuksellisen monita- kirjoja, ja Suomessa Topi Kaireniuksen Hyönteiskokki- hoinen ja hankala eläintuotannon kysymys16. kirja ilmestyi kesällä 201827. Hyönteissyöntiä kirjalli- Eettinen keskustelu on tärkeää siksikin, että Turun suudessa ja mediassa tutkineen Sarah Gordonin mukaan yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella suomalaiset hyönteiskeittokirjat ovat usein pikemminkin huomio- suhtautuvat hyönteisruokaan varsin ennakkoluulotto- hakuisia spektaakkeleita kuin käytännöllisiä oppaita28. masti. Jopa 70 prosenttia kyselyyn vastanneista olisi val- Gordon painottaakin eroa hyönteisten viihdesyönnin ja miita kokeilemaan hyönteisruokaa17. Syyksi ennakkoluu- selviytymiseen perustuvan hyönteissyönnin välillä. Kai- lottomuuteen Piha ja kumppanit arvelevat muun muassa reniuksen kirja pyrkii kotiruokamaisella kansikuvallaan suomalaista ruokakulttuuria, jossa uusiin elintarvik- hyönteisravinnon arkipäiväistämiseen. Kotikokkeja opas- keisiin suhtaudutaan avoimin mielin. Asiaan vaikuttanee tetaan hyönteisruuan valmistuksen ohella myös hyön- sekin, että hyönteisruoka on ollut runsaasti ja myöntei- teisten kasvatuksessa, keruussa ja nettikaupoista tilaami- sessä valossa esillä mediassa. Toisaalta tammikuussa 2018 sessa. Argumentti hyönteisistä ekologisena proteiinin läh- toteutetussa kotimaisessa kyselytutkimuksessa 47 pro- teenä ei kirjassa kestä kriittistä tarkastelua Kaireniuksen senttia vastaajista ilmoitti, ettei söisi hyönteisiä missään kirjoittaessa esimerkiksi muurahaisesta mainiona maus- tilanteessa18. Samalla kun ruoantuotannon ja erityisesti tehyönteisenä. Kirjassa neuvotaan myös muurahaisten eläinperäisen ravinnon etiikasta keskustellaan yhä kiih- munien keräämistä, mikä Suomen luonnonsuojeluliiton keämmin, hyönteissyöntiä koskevassa kuluttajatutkimuk- mukaan on lainsäädännön harmaalla vyöhykkeellä29. Eet- sessa ei ole juuri tarkasteltu kuluttajien käsityksiä hyön- tisestä näkökulmasta voidaan kysyä, onko hyönteisten teissyönnin eettisyydestä tai hyönteisten tietoisuudesta kerääminen ja kasvattaminen tapettavaksi uutena eläin- ja tuntoisuudesta. Pihan ja kumppaneiden tutkimuksen ryhmänä viihteellisen kulinarismin nimissä oikeutettua. kohteena oli erityisesti tiedon merkitys hyönteisravinnon Tarkastelemme tässä artikkelissa hyönteissyönnin hyväksymisessä, mutta tutkimukseen ei sisältynyt kysy- eettisiä kysymyksiä monitieteisen tutkimuskirjallisuuden myksiä eettisyyteen liittyvästä tiedosta tai mielikuvista. nojalla. Gjerrisin ja kumppaneiden tarkastelussa hyön- Tammikuun 2018 kyselyssä neljä kymmenestä vastaajasta teisravinnon eettiset kysymykset liittyvät hyönteistuo- piti hyönteisten syömistä eettisesti hyväksyttävänä. tannon ympäristövaikutuksiin, terveyteen, sosiaaliseen Toistaiseksi näyttää siltä, että hyönteissyönnin eetti- hyväksyttävyyteen, eläinten hyvinvointiin ja laajempiin syyttä koskeva keskustelu on jäänyt yrittäjyys- ja talous- eläineettisiin kysymyksiin30. Koska hyönteistuotannon vetoisen näkökulman alle. Helsingin Sanomissa tämä vähäisempiä ympäristövaikutuksia on pidetty keskeisenä näkyy esimerkiksi seuraavissa lausumissa: ”Hyönteisten eettisyyden perusteena, kohdistamme tarkastelun ensin hyödyntäminen ravinnoksi tarjoaa myös uusia ansain- hyönteistuotannon ympäristövaikutuksiin. Sen jälkeen tamahdollisuuksia elintarviketeollisuudelle” ja ”Perttu käsittelemme hyönteissyöntiä eläinetiikan näkökulmasta, Karjalainen aikoo lyödä miljooniksi syöttämällä ihmi- ja lopuksi tuomme mukaan esteettisen näkökulman, sillä sille hyönteisiä”19. Ruokapoliittisessa selonteossa ”Ruoka esteettiset asenteet hyönteisiin vaikuttavat merkittävästi 2030” hyönteisproteiiniin liittyvät innovaatiot on mai- niin tuotannollisiin kuin eettisiinkin suhteisiin. Este- nittu valkuaisomavaraisuuden lisäämisen ja viennin tiikalla tarkoitamme hyönteisten ja hyönteistuotteiden edistämisen mahdollisuutena kasvis- ja kalaproteiinin ulkonäön lisäksi laajemmin ihmisten ja hyönteisten suh- rinnalla20. Eri puolilla Suomea varsinkin entiset sikatilal- teisiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä ja aistimuksel- liset ovat aloittamassa tai aloittaneet sirkkatuotannon21. lisia kokemuksia31. Kotimaista tuotantoa pidetään tärkeänä, jotta jatkossa ei Samalla tarkastelemme kotimaista keskustelua hyön- oltaisi tuontihyönteisten varassa. Loviisaan on perusteilla teissyönnistä yritysten tiedotteiden, kirjajulkaisuiden ”hyönteistehdas”, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa ja viranomaisten dokumenttien sekä mediassa ilmesty- vuoden 2018 aikana22. neiden artikkeleiden, blogikirjoitusten ja verkkouutisten Yrittäjyysmahdollisuuksien lisäksi hyönteistuotannon avulla. Systemaattisimmin olemme keränneet artikke- kehitystä ajaa hyönteissyönnin trendikkyys. Hyönteisistä leita hyönteissyönnistä Helsingin Sanomien digiarkis- puhutaan ja niitä markkinoidaan mahdollisuutena saada tosta. Maan päälehtenä Helsingin Sanomat on merkittävä lautaselle jotakin uutta ja jännittävää. ”Baarisnacksinä tiedonlähde ja mielipiteiden muokkaaja suurelle osalle hyönteiset toimisivat hyvin”, toteaa hyönteisten tuotan- suomalaisista, ja siinä julkaistut kirjoitukset antavat kä-

78 niin & näin 3/2018 artikkeli

”Hyönteisten kasvatus vaatii lämmitystä ja ilmastointia, ja niiden tappamiseen käytettävät pakastimet kuluttavat paljon energiaa.”

sityksen hyönteissyöntiä koskevasta julkisesta keskuste- soijapohjaisen tuotteen ympäristöhaitat olivat vähäi- lusta Suomessa. Hakusanoilla ”hyönteissyönti”, ”hyön- semmät kuin hyönteispohjaisen elintarvikkeen36. Hyön- teisravinto” ja ”hyönteisruoka” lehden arkistosta löytyi teisravinnon ympäristövaikutuksista tarvitaan lisää tutki- 39 toukokuun 1999 ja marraskuun 2017 välillä ilmesty- musta, joka ottaa paremmin huomioon koko elinkaaren nyttä artikkelia. Hyönteissyöntiä käsitteleviä artikkeleita aikaiset vaikutukset37. on julkaistu Helsingin Sanomissa monien kategorioiden Hyönteisravinnon ekologisuuteen vaikuttaa etenkin, alla: kotimaa, ulkomaat, tiede, talous, kaupunki, ruoka, millä hyönteiset on ruokittu ja millä tavoin niiden rehu ihmiset, elämä, matka ja kulttuuri. Hakusanoilla vali- on tuotettu. Optimaalinen ravinto vaihtelee lajeittain, koitui myös kaksi pääkirjoitusta, kaksi mielipidettä sekä eikä esimerkiksi kotisirkka tule toimeen millä tahansa or- yksi vieraskynäkirjoitus. Muutamat artikkeleista ovat gaanisella jätteellä, vaan sen on todettu vaativan korkea- herättäneet kymmeniä lukijakommentteja, joissa ilmiön laatuista rehua, mikä voi kasvattaa tuotannon ympäristö- eri puolet nousevat esiin. Keskustelu hyönteissyönnistä ei vaikutuksia38. Hyönteistuotannon ekologinen jalanjälki ole vain viime vuosien ilmiö, mutta se on vilkastunut sel- näyttää perinteistä eläintuotantoa pienemmältä muuten västi vuodesta 2015 lähtien. paitsi energiankulutuksen osalta. Hyönteisten kasvatus vaatii lämmitystä ja ilmastointia, ja niiden tappamiseen käytettävät pakastimet kuluttavat paljon energiaa39. Hyönteisravinnon ekologisuus ja ruokaturva Mikäli hyönteisiä kasvatettaisiin uusiutuvaa energiaa ja Ympäristönäkökulmasta hyönteistuotannon edut ver- nyt jätteiksi päätyviä kasvinosia käyttäen, hyönteistuo- rattuna tavanomaiseen eläintuotantoon ovat pienempi tanto olisi lähes hiilineutraalia40. maa-alan ja veden tarve, pienemmät kasvihuonekaasu- Hyönteisten käyttöä pyritään edistämään paitsi päästöt, rehun tehokas käyttö, sivutuotevirtojen hyö- suoraan ihmisravintona myös välillisesti tuotantoeläinten dyntäminen rehuna sekä hyönteisten hyödyntäminen rehuna. Hyönteisten kasvatus rehuksi mielletään osaksi eläinrehuna32. Hyönteisproteiinikilon tuottamiseen tar- kiertotaloutta, sillä eläinrehuna käytettäviä hyönteisiä vitaan merkittävästi vähemmän rehua kuin esimerkiksi voidaan kasvattaa esimerkiksi orgaanisella jätteellä ja naudanlihakilon tuottamiseen33. Verrattaessa hyönteis- lannalla, ja näin ne voisivat korvata esimerkiksi kallista proteiinia broilerin tai kalan tuotantoon ero ei ole yhtä kalarehua tai tuontisoijaa.41 Ihmiset eivät luultavasti ole selvä34. Vertaamalla erilaisten lihaa korvaavien tuotteiden halukkaita syömään lannalla tai edes biojätteellä kas- ympäristövaikutuksia elinkaarianalyyseilla on havaittu, vatettuja hyönteisiä, mutta tutkijat ovat arvelleet, että että hyönteisiin ja soijaan perustuvien vaihtoehtojen eläinrehuna käytettäessä hyönteisiin ei liittyisi tämän kal- ympäristöhaitat olivat vähäisemmät kuin maitoon, glu- taista ongelmaa.42 teeniin, sieniproteiiniin ja laboratoriossa kasvatettuun Jotta ruoantuotannon kielteiset ympäristövaikutukset lihaan pohjautuvilla korvikkeilla. Erityisesti kahden vii- eivät lisäänny, hyönteiset eivät voi tulla lisänä nykyiseen meksi mainitun tuotanto vaatii vielä paljon energiaa.35 ruokavalioon, vaan niiden on korvattava jotakin muuta. Toisen elinkaarianalyysin mukaan hyönteisproteiinijauhe Hyönteisravinnon puolestapuhujat nostavat yleensä oli ympäristövaikutuksiltaan kaksi kertaa parempi kuin esiin lihantuotannon ympäristövaikutukset antaen ym- heraproteiinijauhe, mutta lihankorvikkeena käytettävän märtää, että hyönteisravinto voisi korvata lihaa ruoka-

3/2018 niin & näin 79 artikkeli

”Hyönteisruokaa markkinoidaan jo valmiiksi ympäristötietoisille, kasvispainotteisesti syöville kuluttajille, jolloin toivotut ympäristövaikutukset voivat jäädä toteutumatta.”

valiossamme. Suomen kaltaisissa vauraissa länsimaissa luoduksi suuremmat markkinat ja uusia tuotantoinno- eläinperäistä proteiinia nautitaan keskimäärin runsaasti. vaatioita49. Suomalaiset ravitsemussuositukset vuodelta 2014 koros- tavat kasvispainotteista ruokavaliota ja lihan kulutuksen vähentämistä niin terveys- kuin ympäristösyistä43. Turun Hyönteiset – vähemmän kuin eläimiä? yliopiston tutkimuskoordinaattori Jaakko Korpela toteaa Eläinetiikka ja eläinten hyvinvoinnista käytävä kes- Helsingin Sanomien jutussa hyönteisten kilpailevan pal- kustelu nojaavat usein näkemykseen siitä, että eläimet jolti kasviproteiinivalmisteiden kanssa44. Näyttää siltä, ovat tiedollisesti kyvykkäitä ja että ne tuntevat kipua ja että hyönteisruokaa markkinoidaan jo valmiiksi ym- kärsimystä. Toisaalta eläinten hyväksikäyttöä perustellaan päristötietoisille, kasvispainotteisesti syöville kulutta- ihmisten ja eläinten erilaisuudella: eläimiä on helpompi jille, jolloin toivotut ympäristövaikutukset voivat jäädä ajatella raaka-aineena, kun emme ajattele niillä olevan toteutumatta. Eviran ylitarkastaja Sari Salminen pitää tiedollisia kykyjä tai tunteita50. Ihmisillä on tapana ”hassuna”, että ensimmäisenä kuluttajille tuotiin tarjolle asettaa eläimet eräänlaiselle jatkumolle sen mukaan, hyönteisleipä, jos tarkoitus on löytää ekologisempi vaih- minkälaisia kognitiivisia ominaisuuksia niillä ajatellaan toehto lihalle45. olevan. Hierarkian yläpäässä ovat nisäkkäät ja kädelliset, Kehittyvissä maissa hyönteissyönnin edistämisen yksi joilla on isot aivot, ja pahnanpohjimmaisina kalat ja sel- perustelu on, että alueilla, joilla ravinnon riittävyydessä kärangattomat.51 on ongelmia, on yleensä pulaa vedestä ja viljelymaasta. Saara Kupsala ja kumppanit ovat tarkastelleet kyse- Tällöin resurssit eivät riitä ravitsemuksellisesti riittävän lytutkimuksella suomalaisten käsityksiä muun muassa kasviproteiinin tuottamiseen, ja hyönteisravinnosta on kalojen henkisistä kyvyistä ja hyvinvoinnista52. Tutki- arveltu saatavan riittävästi proteiinia vähemmällä veden, muksessa suurella osalla ihmisistä oli hankaluuksia ar- rehun ja maan kulutuksella.46 Lihan kulutus kuitenkin vioida lohen saati katkarapujen tiedollisia kykyjä. Lohilla kasvaa etenkin vaurastuvissa entisissä kehitysmaissa, arveltiin olevan sellaisia yksinkertaisia henkisiä kykyjä joissa hyönteissyönti on voinut kuulua perinteiseen ruo- kuin kyky tuntea kipua tai mielihyvää, mutta harva uskoi kavalioon. Ruokavalioiden länsimaistuessa länsimainen niiden ajattelevan tai tuntevan vihaa tai kiintymystä. asenne hyönteisten syöntiin voi olla merkittävä. Esimer- Kaloja pidettiin yksinkertaisempina olentoina kuin ta- kiksi Sambiassa hyönteisten kerääminen on ollut siinä vanomaisempia tuotantoeläimiä (sika, kana, lehmä) ja määrin yleistä, että keruuta on ohjattu lainsäädännöllä47. jopa eräänlaisina ”puolieläiminä”. Arkiajattelussa kalaa Kun sitten sambialaiset koululaiset ovat saaneet tietää ei yleensä kategorisoida lihaksi, eikä kaloista tutkijoiden länsimaalaisten ihmisten hyönteisten syöntiin liittyvästä mukaan puhuta tuotannossa ja tilastoissa yksilömäärinä inhosta, ovat hekin kieltäytyneet syömästä hyönteisiä. vaan kiloina. Tieto kalojen kognitiosta on kuitenkin li- DeFoliartin mukaan länsimaiden tehtävänä on näyttää sääntynyt merkittävästi 2000-luvulla, ja joidenkin ka- esimerkkiä: hyönteisistä on tehtävä houkutteleva osa lojen tiedetään esimerkiksi leikkivän ja tunnistavan eri ruokavaliota, jotta ruoka saadaan riittämään kaikille48. musiikkityylejä53. Samoin Erensin ja kumppaneiden mielestä hyönteis- Hyönteiset koetaan kalojakin vieraampina, minkä syönnin on lyötävä läpi länsimaissakin, jotta saadaan vuoksi myös niiden tiedollisen kyvykkyyden arvioiminen

80 niin & näin 3/2018 artikkeli on hankalaa. Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomien myös Suomessa. Taloudellisen kannattavuuden on ar- kolumnissaan: ”Unelmoin Pirkka-sirkkajauheesta, veltu kannustavan huolehtimaan niiden toteutumisesta jolla voin korvata eläinvalkuaisen kätevästi”54. Jaakko hyönteistuotannossa61. ”Kyynisesti voi huomauttaa, että Hämeen-Anttilan eläinsuojelulain tiukennuksia perään- hyönteisten elinkierto on niin nopea, että huonolla hoi- kuuluttavasta kolumnista on luettavissa samankaltainen dolla ne kuolevat nopeasti, kun taas nisäkkäät ja linnut näkemys: ”Lihansyönti on osa länsimaista elämäntapaa, kestävät vaikeita oloja huomattavasti kauemmin”, toteaa eikä se ole lähiaikoina radikaalisti muuttumassa: ei tar- Lena Huldén62. vitse olla ennustaja nähdäkseen, etteivät kansan syvät Mikäli tietoa hyönteisten kokemusmaailmasta ei ole, rivit ole ryhtymässä hyönteissyöjiksi.”55 Hyönteispro- niiden hyvinvointia on hankala arvioida. Eviran ylitar- teiini mielletään siis jonain muuna kuin eläinvalkuaisena; kastaja Sari Salmisen mukaan hyönteistaloudelle laadi- hyönteinen näyttäytyy jonain muuna – vähempänä – tussa ohjeistuksessa oletetaan, että hyönteiset tuntevat kuin eläimenä. kipua63. Perinteisestä hyönteistutkimuksesta suuri osa Hyönteisistä puhutaan pikemminkin samaan tapaan on tähdännyt hyönteisten tuhoamiseen, kun hyönteista- kuin viljelykasveista. Kotisirkan ”kasvukauden” mai- louteen liittyvässä tutkimuksessa tähdätään hyönteisten nitaan olevan kuusi viikkoa ja sirkkojen teurastukseen elämän edellytysten parantamiseen – ja sitten niiden viitataan ”sadonkorjuuna”56. Hyönteisiin viitataan tuot- syömiseen64. Hyönteisten katsotaan viihtyvän ahtaasti, teena, biomassana, raaka-aineena, elintarvikkeena, ai- mutta tarvittavat kasvatusolosuhteet riippuvat lajista, nesosana, massana, proteiinilähteenä, partikkeleina ja ja liian ahtaissa olosuhteissa hyönteisillä saattaa esiintyä jakeina. Suhde hyönteisiin näyttäytyy puhtaan utilita- esimerkiksi virusinfektioita tai ne voivat käyttäytyä ag- ristisena ja esineellistävänä, ja vaikka samalla tavoin pu- gressiivisesti toisiaan kohtaan65. Eläinten hyvinvointi- hutaan myös muista tuotantoeläimistä, julkisessa keskus- keskuksen asiantuntija Tiina Kauppinen on katsonut, telussa hyönteinen eläimenä näkyy vielä vähemmän kuin että hyönteisten hyvinvointiin liittyen on vielä paljon muista eläimistä puhuttaessa. Ravinnon ja rehun lisäksi avoimia kysymyksiä66. mustasotilaskärpäsistä on kehitelty biodieselin raaka- Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä hyönteisten ky- ainetta, mikä tuntuu alleviivaavan käsitystä hyönteisistä vystä kokea kipua ja epämukavuutta, ja kaiken kaikkiaan raaka-aineena57. hyönteisten tuntoisuudesta ja tietoisuudesta tiedetään Eviran ohjeen mukaan hyönteiset ovat eläimiä ja vielä vähän67. Shelley Anne Adamo on tarkastellut hyön- eläinsuojelulainsäädännön piirissä. Kuitenkin Evirankin teisten kykyä tuntea kipua ﬁlosoﬁan, neurobiologian ja ohjeesta on luettavissa häilyvyyttä hyönteisten olemuk- käyttäytymisen tutkimuksen, tekoälyn ja robotiikan sekä sellisen luonteen suhteen: hyönteisten todetaan olevan evoluution näkökulmista68. Eri tieteenaloilla kysymys mikrobiologialtaan uusi ja menetelmien kehittämistä kivun tuntemuksista ja siitä, mitä sen perusteella tulisi vaativa näytteenottokohde, ja ”tutkimusmatriisina ne päätellä, näyttäytyy erilaisena. Ylipäätään kysymys tie- muistuttavat […] jossain määrin kasviksia”58. Elintar- toisuuden määrittelystä ja siitä, missä osassa aivoja tie- vikevalvonnan KUTI-tietojärjestelmässä hyönteisravin- toisuus syntyy, on kiistanalainen69. Kivun kokemisessa nolle ei vielä ole omia luokituksiaan, vaan ”alkutuotanto erotetaan nosiseptio eli reagointi vahingolliseen ärsyk- tallennetaan toimintatyypin ’lihantuotanto’ alle kohtaan keeseen ja subjektiivinen, affektiivinen kokemus kivusta. ’sammakot’ ja hyönteisten jalostus elintarvikkeeksi tallen- Kaikki eläimet, hyönteiset mukaan lukien, reagoivat niitä netaan toimintaluokan ’elintarvikkeiden valmistus’ alle vahingoittaviin ärsykkeisiin, mutta niiden kivun koke- toimintatyyppiin ’muu, esim. kahvinpaahto’”59. Hyön- muksesta ei ole tietoa. Hyönteisten aivoja tutkimalla on teiset luokitellaan näin toimintakontekstista riippuen esitetty, että ne kykenisivät tuottamaan subjektiivisia ko- joko eläin- tai kasvikuntaan. Monimerkityksisyys on esi- kemuksia, ja hyönteisten käyttäytymistä on mahdollista merkki siitä, että hyönteiset ovat kulttuurisesti vaikeasti tulkita siten, että ne näyttävät kokevan kipua70. kategorisoitavissa ja luokittuvat helposti muuksi kuin FAO:n raportissa suositellaan hyönteisten tappamis- eläimeksi. menetelmiä, joiden voidaan olettaa vähentävän kärsi- Kysymys hyönteisetiikasta pelkistyy viranomaisoh- mystä, kuten pakastamista ja silppuamista. Hyönteisten jeissa hyönteisten elinolosuhteisiin ja niiden tappamis- tiedetään välttävän kuumaa, joten niiden keittäminen menetelmiin; toki tässä hyönteiseettinen keskustelu ei tai kypsentäminen elävinä voi aiheuttaa kärsimystä. poikkea olennaisesti muita tuotantoeläimiä koskevasta Tästä huolimatta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen eettisestä keskustelusta. FAO:n näkemyksen mukaan tehdyssä jutussa hyönteiskokki Topi Kairenius ”heittää hyönteiskasvatuksen eettiset ongelmat ovat pieniä. Sen kupillisen sirkkoja pannulle. Hetken käy melkoinen julkaisemassa 200-sivuisessa raportissa hyönteisten hy- kuhina.”71 Näytösluonteisessa hyönteisten ruoaksi val- vinvointia on käsitelty puolen sivun verran todeten, mistamisessa kärsimyksen välttäminen ei aina ole ensisi- että eläintuotannossa on pyrittävä noudattamaan niin jainen tavoite. Pakastamisen kerrotaan saavan hyönteiset sanottuja Brambellin viittä vapautta eli vapautta nä- vaipumaan horrokseen, ja Suomessa käynnistyneessä lästä, janosta, epämukavuudesta, kivusta, vammoista ja hyönteistuotannossa sirkkojen lopetusmenetelmäksi sairauksista sekä pelosta ja ahdistuksesta, sekä oikeutta onkin valittu pakastaminen. ”Sirkan kuolema on siis lajinmukaiseen käyttäytymiseen60. Brambellin vapaudet hyvin samankaltainen kuin luonnossakin: se vaipuu hor- toimivat eläinten hyvinvoinnin arvioinnin pohjana rokseen ja lopulta elintoiminnot lakkaavat.”72 On kui-

3/2018 niin & näin 81 artikkeli tenkin edelleen puutteellisesti tutkimustietoa siitä, miten tovegaanista” ruokavaliota ekologisin ja eettisinkin pe- eri tappamismenetelmät suhteutuvat hyönteisten hyvin- rustein79. ”Entoveganismi” sisältää tietenkin itsessään vointiin. käsitteellisen ristiriidan, mutta mielikuvaa veganismin ja hyönteissyönnin yhteensopivuudesta tuotetaan esimerkiksi sirkka-kasvispihvien pakkausmerkinnällä ”sopii Vähäisimmän haitan hankaluus entovegaaniseen ruokavalioon”. Markkinoinnissa nos- Kiinnostavasti näyttää siltä, että vilkkainta keskustelua tetaan esiin ruokavalion ympäristövaikutukset mutta si- hyönteissyönnin eettisyydestä on käyty vegaaniyhteisössä. vuutetaan veganismin eläineettiset perusteet – tai määri- Vegaanisen näkökulman hyönteissyöntiin voisi olettaa tellään hyönteiset eläinkuntaan kuulumattomiksi. olevan selkeän kielteinen73. Vegaanit irtisanoutuvat kai- Edellä käsitellyt näkökulmat kiinnittyvät erilaisiin kesta eläinten hyväksikäytöstä ja välttävät kaikkia eläin- eläinetiikan koulukuntiin, joissa keskeisenä erottelevana peräisiä tuotteita74. Veganismissa on perinteisesti vältetty tekijänä on se, painotetaanko eläinten hyvinvointia vai myös hyönteisperäisiä tuotteita, kuten hunajaa, karmiinia eläinten oikeuksia80. Viranomaisten ohjeiden lähtö- ja silkkiä. Mikäli lähtökohdaksi otetaan eläinten kärsi- kohtana on utilitaristista näkökulmaa edustava ajattelu, mysten minimointi, veganismin suhde hyönteissyöntiin joka painottaa eläinten hyvinvointia ja kärsimyksen vä- ei keskustelujen perusteella vaikuta näin itsestään sel- hentämistä tuotannossa. Vegaanien keskustelussa nä- vältä. Toisten mielestä hyönteisten kärsimyksestä ei ole kyvän eläinten oikeuksia korostavan näkökulman lähtö- riittäviä todisteita, eikä siksi ole perusteita välttää niiden kohta on puolestaan deontologinen: huomio kiinnittyy tappamista, ja vaikka hyönteiset kärsisivätkin, pidetään siihen, onko hyönteisten syöminen itsessään oikein tai niiden kärsimystä vähäisempänä kuin ”korkeampien” väärin. Kolmas Erensin ja kumppaneiden esiin nostama eläinten75. Toisaalta mikäli uskotaan hyönteisten ko- näkökulma on sosiaaliseen kontekstiin ja olemassa kevan kärsimystä ja niillä olevan elämäänsä liittyviä in- olevien käytäntöjen hyväksyttävyyteen pohjautuva prag- tressejä, hyönteissyönnin voidaan ajatella tuottavan vielä maattinen etiikka, joka sekin näkyy muun muassa poh- enemmän kärsimystä kuin nykyisen lihantuotannon dinnassa siitä, onko vegaanien soveliasta syödä hyönteisiä syötäväksi päätyvien hyönteisten suuresta yksilömäärästä vai ei. johtuen76. Eläintuotantoa tarkastellut historioitsija James Mc- Williams kyseenalaistaa vegaaniruokavalion eettisyyden, Hyönteisten toiseuden estetiikka koska kasvintuotannossa pelloilla joutuu tahattomasti sil- Hyönteisissä vaikuttaa ihmisnäkökulmasta olevan ”kaikki votuiksi miljoonia tuntoisia eläimiä kuten jäniksiä, hiiriä, pielessä”, minkä vuoksi niitä voidaan hyvällä syyllä pitää myyriä ja peuroja. Hyönteistuotannossa taas tapetaan tar- eläinkunnan toisina81. Erityisesti länsimaissa koetaan koituksella lukemattomia hyönteisiä, joiden kyvystä tuntea hyönteisten monilukuisuuden, ”hirviömäisyyden”, auto- ei ole varmuutta. Mitä enemmän kasvipohjaisia kaloreita nomisuuden ja loisimisen uhkaavan käsitystä rajallisesta korvattaisiin hyönteispohjaisilla, sitä vähemmän eläimiä subjektista82. Hyönteisten villi karisma ei kuitenkaan ole McWilliamsin mukaan vahingoitettaisiin. Hänen johto- kaikille luotaantyöntävää. Esimerkiksi Suomen ötökät päätöksensä onkin, että vegaaneilla on velvollisuus syödä -ryhmällä on Facebookissa yli 7 000 jäsentä83. Vaikka hyönteisiä huolimatta siitä, että hyönteissyönti hämärtäisi keskustelussa hyönteissyönnistä hyönteiset näyttäytyvät vegaani-identiteettiä. Hyönteissyönti ei voi kuitenkaan etupäässä proteiinin lähteenä, hyönteisten estetiikkaa ja täysin korvata kasviravintoa, joten mikäli tuotantomene- tapoja kommunikoida on käytetty mallina ihmisen toi- telmät eivät muutu oleellisesti, tuotetaan eri eläinlajeille minnalle antiikin Kreikan filosofeista lähtien84. Hyön- jatkossakin sekä tahallista/välitöntä että tahatonta/välillistä teiset ovat inspiroineet runoutta ja taiteita. Kirjassaan haittaa. Toisaalta filosofi Elisa Aaltolan mukaan on moraa- Insect Media Jussi Parikka kirjoittaa, kuinka 1800-luvun lisesti eriluonteista tuottaa välillisesti eläimille tahatonta jälkipuoliskolla hyönteisistä keskusteltiin laajasti ra- haittaa kuin suoraan tahallista haittaa77. kentajina, arkkitehteina ja geometrikkoina. Parikan nä- Hyönteissyönnin puolestapuhujat nostavat usein kemyksen mukaan teknologia on keinomme koettaa esiin, että ruokavaliosta riippumatta syömme runsain ylittää ihmisyytemme rajat, ja tässä enemmän-ihmiseksi määrin hyönteisiä tietämättämme. He kysyvät, miksi tulemisen prosessissa hyönteiset ovat olleet keskeisenä emme saman tien söisi niitä myös tietoisesti. Lena esikuvana. Mehiläisten ”tanssi”, niiden kyky kommuni- Huldén toteaa Helsingin Sanomien artikkelissa: koida ravintolähteen sijainti toisilleen, on kiehtonut tutkijoita eläinkunnan monimutkaisimpana merkkeihin ja ”Pieniä hyönteisiä ja niiden munia ja toukkia on kaikissa symboleihin pohjautuvana kielenä 1950-luvulta saakka85. salaatin- ja kaalinkerissä, jollei niitä ole myrkytetty täysin Hyönteisiä on käytetty mallina viestintäteknologian ja

steriileiksi. Tiivistäen voi sanoa, että mitä luomumpaa sitä tekoälyn kehittämisessä. Kulttuurisesta näkökulmasta kankaalle. öljy 2017, ,

ötökämpää. Myös suklaan valmistuksessa käytetyssä kaakao- länsimainen hyönteissuhde näyttää moniulotteiselta. Horros massassa on aina jonkin verran hyönteisiä.”78 Hyönteisruoan yleistymisen esteenä länsimaissa pi- detään kuluttajien kielteistä asennetta ja heidän hyön- Hyönteiskokki Topi Kairenius suosittelee blogissaan teisiä kohtaan tuntemaansa inhoa86. Hyönteisruokaa

hyönteisistä ja kasvikunnan tuotteista koostuvaa ”en- koskevan vastentahtoisuuden syyt vaikuttavat niihin Kankaanranta: Mira

82 niin & näin 3/2018

artikkeli tapoihin, joilla hyönteisiä markkinoidaan länsimaissa. sissa sirkka on näkyvästi esillä. Deroy ja kumppanit nä- Lockwoodin mukaan nykykäsitykset hyönteisistä kum- kevät hyönteisten näkymättömäksi tekemisessä ongelmia. puavat syvältä evolutiivisesta menneisyydestä. Hyön- Heidän mukaansa hyönteisten lisääminen elintarvik- teisiä kavahdetaan vaistonvaraisesti, sillä ne yhdistetään keisiin salavihkaa ei välttämättä lisää ruokakriisejä koke- sairauteen ja ihmislihan hajoamiseen.87 Loo ja Sellbach neiden kuluttajien luottamusta ruokajärjestelmään, eikä kirjoittavat, että syödessämme vastenmielisiä hyönteisiä hyönteisten piilottaminen auta länsimaisia kuluttajia op- pelkäämme muuttuvamme itse vastenmielisiksi, ja hyön- pimaan erilaisten syötävien hyönteisten ominaisuuksia. teissyönti voi olla yhtä luotaantyöntävää kuin ajatus ih- Hyönteisten tuntemuksen lisäämiseksi ja erilaisia hyön- missyönnistä. Elämänhallinta edellyttää, että hyönteiset teisiä koskevien käsitysten ymmärtämiseksi tulisi nähdä suljetaan fyysisen ja psykologisen kontaktin ulkopuo- vaivaa ja valita sitten syötäväksi hyönteisiä, joita ei asso- lelle.88 Vastustus syntyy siitä, että länsimaisilta ihmisiltä sioida epämiellyttäviin asioihin kuten sairauteen, epähy- puuttuu kokemus hyönteisistä ruokana: niiden mausta, gieenisyyteen ja kuolemaan93. Muurahaiset ja sirkat ovat ulkonäöstä, suutuntumasta, tuoksusta ja syötävien hyön- tutkijoiden mukaan länsimaisille kuluttajille ruokana teisten äänistä. Hyönteisiä ei kuitenkaan syödä muual- hyväksyttävämpiä kuin monet muut hyönteiset. Suomes- lakaan maailmassa vain pakon sanelemana, vaan niiden sakin vireillä oleva hyönteisten ravintokäyttö perustuu miellyttävän maun vuoksi.89 Länsimaissa hyönteiset eivät ensi sijassa sirkkojen kasvatukseen94. luontevasti asetu osaksi syömisen vallitsevia käytäntöjä, eikä uusien hyönteistuotteiden asemointi ”lihankorvik- keiksi” tai uusiksi proteiininlähteiksi ole sujunut ongel- Kohti tekemisissä olemisen hyönteisetiikkaa? mitta90. Ihmisiä on hankala saada syömään hyönteisiä, Hyönteissuhteita vapaa-ajan kontekstissa tutkineen vaikka he uskoisivatkin hyönteissyönnin etuihin. Jos taas Raynard Lemelinin mielestä sekä antropomorﬁsiin eli kuluttajien vastustuksen ajatellaan johtuvan tiedon puut- inhimillistäviin että entomofobisiin eli hyönteiskam- teesta, heidän näkemyksiinsä oletetaan voitavan vaikuttaa moisiin kertomuksiin hyönteisistä on syytä suhtautua hyönteisravinnon ekologisuutta ja eettisyyttä koskevalla varauksella95. Ajattelu, jossa hyönteiset etäännytetään tiedolla. eläinten piiristä, voi kertoa siitä, että empatiakykymme Hyönteisten markkinoinnissa kuluttajille nouda- ei ulotu hyönteisiin. Vaikka hyönteiset koettaisiinkin tetaan kahtalaista strategiaa. Kokeilunhaluisille kuli- puistattavina, on ihmisillä halutessaan kyky samaistua naristeille hyönteiset saavat näkyä annoksissa. Gastro- hyönteisten kärsimykseen ja elämänhaluun. Lemelinin nomiassa ruokaa koskevan tiedon ja maun ohella myös mielestä olisi etsittävä lähestymistapoja, jotka ottavat ruoan visuaalisella esillepanolla on keskeinen osa. Loo huomioon ihmisten hyönteissuhteiden monet vivahteet ja Sellbach kuvaavat Melbournen museossa järjestettyä ja epäjatkuvuudet sekä hyönteisten mahdolliset tiedol- ”ötökkäbrunssia” (Bugs for Brunch), jonka tarkoituksena liset ja emotionaaliset kyvyt. oli tutustuttaa lapsia hyönteisruokaan91. Pöytään oli ka- Toisaalta voidaan kysyä, onko hyönteisetiikan olen- tettu tuotteita, joissa hyönteiset ovat tahattomasti läsnä, naisin kysymys sittenkään hyönteisten kyky tuntea kipua kuten suklaata, hyönteisten valmistamia tuotteita kuten ja kärsimystä, vai olisiko hyönteisetiikkaa pohdittava hunajaa, hyönteisistä valmistettuja tuotteita kuten kar- laajemmin suhteessa viime vuosina voimistuneeseen miinipunaista, syötäväksi kypsennettyjä hyönteisiä, syö- huoleen eläinten elinolosuhteista teollisessa tuotan- täväksi kelpaamattomia hyönteisiä, syötäväksi kelpaavia nossa96. Vaatimukset siirtymisestä eläinystävällisempiin eläviä hyönteisiä, elävä lemmikkihämähäkki sekä ruoka- olosuhteisiin – häkkikanaloista lattiakanaloihin, parsi- lajeja, joista osassa hyönteiset olivat tunnistettavasti nä- navetoista pihattoihin, eläinproteiinista kasvisravintoon kyvissä. Tämän kaltainen tilaisuus tutustua hyönteisiin – käyvät yhä painokkaammiksi. Vaikka oltaisiin epä- luo Loon ja Sellbachin mukaan mahdollisuuden hyön- varmoja hyönteisten kokemasta kärsimyksestä, voidaan teisten uudelleenkategorisointiin ja uudenlaisten yhteyk- teollista tehokkuuden maksimoivaa eläintuotantoa pitää sien muodostamiseen. Hyönteisten luotaantyöntävää es- sinällään ongelmallisena ja epäeettisenä97. tetiikkaa kesytetään osaksi kulinaristisia käytänteitä myös Eläinsuojelu- tai eläinoikeusjärjestöt eivät ole tois- kulttuurisin viittauksin, esimerkkinä Samu-sirkkatuot- taiseksi ottaneet näkyvästi kantaa hyönteissyöntiin. Ani- teiden viittaus Disneyn Samu Sirkka -hahmoon. malia-lehden artikkelissa Pauliina Klemola pohtii, että Edeltävä strategia ei välttämättä toimi, jos hyön- hyönteisten tuotannossa tulisi noudattaa varovaisuuspe- teisravinnon halutaan korvaavan muuta eläinproteiinia riaatetta, koska hyönteisten kyvyistä tuntea kärsimystä ruokavaliossamme. Kuluttajatutkimuksissa on havaittu, ei vielä ole tietoa98. Eviran hyönteisohjeesta antamassaan että elintarvikkeet, joissa hyönteinen ei näy, ovat kulutta- lausunnossa Animalia painottaa, että hyönteistuotantoon jille hyväksyttävämpiä kuin näkyviä hyönteisiä sisältävät ei tulisi ryhtyä ennen sitä koskevan lainsäädännön an- tuotteet92. Keinona valtavirtaistamiseen nähdään hyön- tamista99. Eläinoikeusliike on täystyöllistetty muihin teisten lisääminen elintarvikkeisiin jauheena nostaen tuotantoeläimiin liittyvien epäkohtien esille tuomisessa, näin niiden proteiinipitoisuutta. Suomen markkinoille mutta eläinten oikeuksien puolestapuhujat saattavat tulleissa hyönteistuotteissa on käytetty molempia stra- myös tehdä strategisen valinnan pakon sanelemana. Ny- tegioita: vaikka hyönteistä olisi lisätty elintarvikkeisiin kyisessä yhteiskunnallisessa kontekstissa kysymys hyön- huomaamattomasti jauheena, tuotenimissä ja pakkauk- teisetiikasta ja hyönteisten yksilöarvosta saattaa näyt-

84 niin & näin 3/2018 artikkeli täytyä absurdina, ja voi olla, ettei eläinoikeusliikkeen ole kasvattaminen ja syöminen. Kriittisen pedagogiikan nä- mahdollista nostaa aihetta vahvasti esiin uskottavuutensa kökulmasta kasvatuksen tehtävänä ei ole ylläpitää eri- säilyttäen. laisiin alistaviin valtasuhteisiin pohjautuvaa yhteiskuntaa Ekosysteemejä uhkaava hyönteiskato korostaa tar- vaan ajatella uudelleen muun muassa suhteemme muun- vetta ihmisten hyönteissuhteiden uudelleenajattelulle100. lajisiin eläimiin105. Kirjoituksen alussa mainittu Vincent Holt perusteli Hyönteisten toiseuden estetiikka on osaltaan tähän pamfletissaan hyönteisten syöntiä niiden edullisuuden asti suojellut hyönteisiä teolliseen eläintuotantoon val- ja ekologisuuden lisäksi myös sillä, että tuomalla hyön- jastamiselta. Toisaalta koettu toiseus on voinut estää teiset ruokapöytään tulemme samalla tietoisiksi siitä, hyönteisiin kohdistuvan eettisen ajattelun kehitty- mitä teemme hyönteisille. Näin kiinnitämme kenties mistä. Elisa Aaltolan mukaan hyönteisiä tulee koh- enemmän huomiota hyönteisiin merkittävänä osana della yksilöinä siinä missä muitakin eläimiä106. Ajatus ekosysteemejä.101 Voiko olla niin, että hyönteisten hyönteisestä yksilönä saattaa monille tuntua nyky-yh- suojelu edellyttää niiden tuomista entistä lähemmäs, teiskunnassa vieraalta ja siksi hankalalta lähtökohdalta syötäviksi? Holtia seuraten Loo ja Sellbach päätyvät hyönteiseettiselle keskustelulle. Voisiko ajatella, että toteamaan, että hyönteisten tuominen ruokapöytään hyönteisten moraalinen arvo kumpuaisikin juuri niiden voi olla eettisesti hedelmällistä, koska se mahdollistaa toiseudesta, niiden villistä kunnioitusta herättävästä uudenlaisen yhteisöllisyyden ja tunteiden muodos- karismasta, joka ei perustu ihmisenkaltaisuuteen?107 tumisen102. Elisa Aaltola on kuitenkin todennut, että Utelias kumppanuus hyönteisten kanssa tarjoaa mah- hyönteisten kohdalla tunteiden korostaminen eetti- dollisuuksia oppia toiseudesta ja kehittää eettistä ajat- syyden perustana saattaa olla ongelmallista, mikäli telua ja empatiaa, joka ei rajaudu ainoastaan kans- hyönteisiä kohtaan koetaan erityisesti kielteisiä tunteita. samme samankaltaisiin olentoihin. Hyönteisten kanssa Hän ehdottaa eläinsuhteiden pohjaksi reflektiivistä em- vuorovaikutuksessa oleminen auttaisi pohtimaan hyön- patiaa, joka yhdistää kokemuksen rationaaliseen har- teisten moraalista arvoa lopulta myös hyönteisyksi- kintaan. Aaltola painottaa tarvetta altistua eläimille ja löiden näkökulmasta, kategorisoimatta niitä esimerkiksi kohdata jakamamme haavoittuvuus.103 lajin tai hyödyllisyyden perusteella108. Uudenlaisia hyönteissuhteita voisi muodostua, jos tu- Tämänhetkinen innostus hyönteissyöntiin sijoittuu levaisuuden hyönteiskasvatus perustuisikin teollisen tuo- johonkin uusliberaalin innovointitarpeen ja uusien tannon sijaan pienimuotoiseen kotitarvetuotantoon, joka kestävämpien elämänmuotojen luomisen tarpeen väli- toisi hyönteiset lähelle ja arkeen. Hyönteiskokki Topi maastoon109. Hyönteistuotannon kehittelyssä on mukana Kairenius pohti Helsingin Sanomissa, että pian kouluissa insinöörejä, luonnontieteilijöitä, taloustieteilijöitä, ti- voisi olla omat, vähän tilaa vievät sirkkafarmit, ja sa- lallisia, kauppiaita ja kokkeja. Peräänkuulutamme poh- malla lapsille opetettaisiin kiertotaloutta104. Hyönteisten dintaan mukaan myös yhteiskuntatieteilijöitä, huma- elämän tarkkailu lähietäisyydeltä voisi kannustaa ihmisiä nisteja ja filosofeja. Hyönteiset on tuotava poliittisen pohtimaan niiden tiedollisia kykyjä ja tuntoisuutta ja an- ekologian ja ihmisten ja muunlajisten eläinten muodostaisi tilaisuuden muodostaa affektiivisia hyönteissuhteita. taman kollektiivin piiriin, jolloin joudumme suhteut- Syömisessä ja tuotannossa hyönteisiin muodostuu kui- tamaan niiden toimijuuden jollain lailla omaamme110. tenkin luultavasti erilaisia suhteita kuin tilanteissa, jotka Hyönteiset ovat monella tavoin ekologisten kriisiemme eivät rakennu hyödyn tavoittelulle. Hyönteisten tark- keskiössä, mikä korostaa akuuttia tarvetta uudenlaisille kailua omassa elinympäristössään tuetaan muun muassa hyönteisten kategorisoinneille ja hyönteisten arvon esiin ympäristökasvatuksella, jolloin päämääränä ei ole niiden nostamiselle.111

Viitteet tähän asti myydä kiertoilmauksilla – nyt 23.11.2017. ”Kauppoihin tulee perjan- ötökkäpatukat ja sirkkaeinekset tulevat taina leipää, johon on jauhettu hyöntei- 1 HS 3.4.2015. ”Hyönteisten syönti pelas- rytinällä kauppoihin.” Toni Lahtinen. siä – yhdessä ciabattassa on 70 sirkkaa: taisi maailman – mutta miltä ne maistu- 9 HS 20.9.2017. ”Suomi sallii hyönteisten ’Ne eivät ole siellä katsomassa silmästä vat?” Jouni K. Kemppainen. kasvattamisen ja myymisen ruoaksi.” silmään’”. Minna Nalbantoglu. 2 HS 29.9.2017. Petteri Tuohinen. 14 HYY Yhtymä 2018. 3 van Huis & Oonincx 2017; Gjerris ym. 10 HS 8.5.2017. ”Elintarvikelakia kier- 15 ”Ikea suunnittelee uudistavansa klassista 2016. retään myymällä sirkkoja somisteeksi lihapullareseptiään – luvassa myös muita 4 Journal of Insects as Food and Feed, – maininta herkullisuudesta johti kieltä- yllättäviä uutuuksia?” MTV Lifestyle wageningenacademic.com/loi/jiff miseen.” Mikko Puttonen. 20.3.2018. Verkossa: mtv.ﬁ/lifestyle/ 5 DeFoliart 1997. 11 HS 20.9.2017. makuja/artikkeli/ikea-suunnittelee- 6 Rumpold & Schlüter 2013; van Huis & 12 Evira 2017. uudistavansa-klassista-lihapullaresep- Oonincx 2017. 13 K-Ruoka, ”Milloin sirkkoja saa ruoka- tiaan-luvassa-myos-muita-yllattavia- 7 Evira, Hyönteiset elintarvikkeena. kaupoista?” Verkkokirjoitus, 1.11.2017: uutuuksia/6824760#gs.9_mMx=M Eviran ohje 10588/1. Helsinki 2017. k-ruoka.ﬁ/k-kaupassa/sirkat; HS 16 Jari Kärkkäinen, ”Näkökulmia hyön- 8 HS 29.9.2017. ”Hyönteisiä on pitänyt

3/2018 niin & näin 85 artikkeli

teisruoan tuottamiseen.” Blogikirjoitus karjaa lautasella – unelmoin jo sirkkajau- going.html. 5.1.2018. Verkossa: crazyrodentsir. heesta.” Suvi Ahola. 83 Lorimer 2007. blogspot.fi/2018/01/nakokulmia-hyon- 55 HS 6.11.2017. ”Eläinsuojelulain uudis- 84 Parikka 2010. teisruoan-tuottamiseen.html tus jäämässä torsoksi – pieni määrä 85 Brown 2006, xv. 17 Piha ym. 2017. näennäisiä myönnytyksiä eläinten hyvin- 86 Deroy ym. 2015. 18 Ruokamarkkinoiden muuttuvat voinnille.” Jaakko Hämeen-Anttila. 87 Lockwood 2013. rakenteet ja kilpailun toimivuus -tut- 56 HS 29.9.2017; HS 4.2.2017 88 Loo & Sellbach 2013. kimushankkeen (rahoittaja Maa- ja 57 Huldén 2015, 258. 89 Deroy ym. 2015. metsätalousministeriö) kuluttajakysely 58 Evira 2017, 28. 90 House 2018b. (N=1000), Helsingin yliopisto, tammi- 59 Sama, 36. 91 Loo & Sellbach 2013. kuu 2018. 60 FAO 2013, 65. 92 Tan ym. 2016. 19 HS 20.9.2017. ; HS 4.2.2017. ”Mil- 61 Ilkka Taponen, “Animal Welfare 93 Deroy ym. 2015; ks. myös Ramos- joonan kotisirkan farmi muhii keskellä in Insect Farming”. Blogikirjoitus Elorduy 1997. Espoota – Perttu Karjalainen aikoo 8.1.2017: medium.com/@itaponen/ 94 Mm. HS 29.9.2017; Yle 20.9.2017. lyödä miljooniksi syöttämällä ihmisille animal-welfare-in-insect-farming- ”Kotisirkka ei kelpaa, pistetäänkö här- hyönteisiä.” Kaisu Moilanen. 213a7224ef3d. käpapua? Kouluruokiin etsitään uusia 20 MMM, Ruoka 2030. Suomi-ruokaa 62 Huldén 2015, 180. proteiinin lähteitä.” Tuija Veirto. meille ja maailmalle. Valtioneuvoston 63 Talouselämä 29.11.2017. ”Hyönteiset 95 Lemelin 2013, selonteko ruokapolitiikasta. Maa- ja tulevat lautaselle, mutta miten ja mil- 96 Aaltola 2010; Diamond 2001; myös metsätalousministeriö 2017. laisista oloista? ’Oletuksena on, että ne Adamo 2016a. 21 HS 29.9.2017. kokevat kipua.’” 97 Aaltola 2006. 22 Loviisan Sanomat 28.11.2017. “Entiseen 64 HS 3.4.2015 98 Pauliina Klemola, ”Sattuuko sirkkaan, sähkötarviketehtaasen hyönteiskasvat- 65 Mm. HS 30.1.2017. ”Nyhtis vietiin tunteeko termiitti.” Animalia 1/2017. tamo.” käsistä, tuleeko seuraavaksi jauhoma- animalia.fi/2017/05/15/sattuuko-sirk- 23 HS 3.4.2015. doista tehty jauhis? – Hyönteisruoka- kaan-tunteeko-termiitti/. 24 HS 4.2.2017. bisnes kasvaa vauhdilla Suomessa.” Olli 99 Animalia, Lausunto Eviran ohjeesta 25 Emma Bryce, Foodies Unite. Insects Pohjanpalo; Huldén 2015 ”Hyönteiset elintarvikkeena”. Should Be More Food Than Fad. Guar- 66 Tiina Kauppinen, ”Hyönteisten hyvin- 29.10.2017. animalia.fi/lausunnot/. dian Environment Blogs. 20.5. 2014. Ver- voinnissa on avoimia kysymyksiä.” 100 Hallmann ym. 2017. kossa: theguardian.com/environment/ Luonnonvarakeskuksen blogi 29.9.2017: 101 Holt 1885. world-on-a-plate/2014/may/20/food- luke.fi/blogi/hyonteisten-hyvinvoinnissa- 102 Loo & Sellbach 2013. insects-entomophagy-fao-bugs-food- on-avoimia-kysymyksia/. 103 Aaltola 2010. security. 67 Erens 2012; Crook & Walters 2011; 104 HS 29.9.2017 26 House 2018a. Telkänranta 2016. 105 Dinker & Pedersen 2016 27 Mm. Ramos-Elorduy 1997, Martin 68 Adamo 2016a. 106 YLE 9.12.2017. ”Onko sirkkatehtailu 2014; Kairenius 2018. 69 Barron & Klein 2016; Key ym. 2016; sittenkin epäeettistä? Sirkoilla voi olla 28 Gordon 2016. Adamo 2016b. mieli ja jopa tunteet.” Elina Jämsen. 29 Kairenius 2018, 26–27. 70 Barron & Klein 2016; Adamo 2016a. 107 Vrt. Parikka 2010. 30 Gjerris ym. 2016. 71 HS 3.4.2015 108 Vrt. Aaltola 2006. 31 Ks. esim. Naukkarinen 2000. 72 HS 4.2.2017 109 Last 2014. 32 van Huis & Oonincx 2017; myös FAO 73 James McWilliams, If Vegans Replaced 110 Loo & Sellbach 2013. 2013, Raloff 2008. Plants With Insects, They’d Harm Fewer 111 Kiitämme lämpimästi kahta anonyymia 33 Mm. Kankare 2015. Animals. Huffington Post 14.11.2014: arvioitsijaa sekä niin & näin -lehden 34 Joensuu & Silvenius 2017. huffingtonpost.com/2014/11/14/ artikkelitoimittaja Ville Lähdettä paneu- 35 Smetana ym. 2015. vegans-eat-insects_n_6153476.html. tuneista huomioista, jotka auttoivat 36 Smetana ym. 2016. 74 vegansociety.com/go-vegan/definition- merkittävästi parantamaan kirjoitusta. 37 Halloran ym. 2016; Rumpold & Schlü- veganism; vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ Kirjoitusta on työstetty osana Suomen ter 2013. mika-on-vegaani Akatemian rahoittamaa POPRASUS- 38 van Huis & Oonincx 2017. 75 Luke Davies, Should Vegetarians Con- konsortiohanketta ”Politiikka, käytännöt 39 Veldkamp ym. 2012, Deroy ym. 2015. sider Eating Insects? Practical Ethics. ja kestävän ruokavalion muutospotenti- 40 Bernhardt ym. 2017. University of Oxford 2014. Verkossa: aali” (päätökset 296702 ja 296883 ). 41 Sama. blog.practicalethics.ox.ac.uk/2014/06/ 42 Mm. Taponen 2017; Rumpold & Schlü- should-vegetarians-consider-eating- ter 2013. insects/. Kirjallisuus 43 VRN, Terveyttä ruoasta! Suomalaiset 76 Brian Tomasik, Why I don’t Support Aaltola, Elisa, Animal Individuality. Cultural ravitsemussuositukset 2014. Valtion Eating Insects. Essays on Reducing and Moral Categorisations. Reports from ravitsemusneuvottelukunta 2014. Suffering 2014. Verkossa: reducing-suf- the Department of Philosophy. Vol. 17. 44 HS 29.9.2017 fering.org/why-i-dont-support-eating- University of Turku 2006. 45 Talouselämä 29.11.2017. ”Hyönteiset insects/ Aaltola, Elisa, The Anthropocentric Paradigm tulevat lautaselle, mutta miten ja mil- 77 HS 8.5.2017. and the Possibility of Animal Ethics. laisista oloista? ’Oletuksena on, että ne 78 HS 20.5.2013. ”Kaikki suomalaiset Ethics & the Environment. Vol. 15, No. kokevat kipua’” syövät hyönteisiä.” Matti Huuskonen. 1, 2010, 27–50. 46 Martin 2014. 79 Topi Kairenius, ”Vegaani, haasta itsesi.” Adamo, S. A., Do Insects Feel Pain? A Ques- 47 Ramos-Elorduy 1997. Blogikirjoitus 2.1.2017: koiramies. tion at the Intersection of Animal Beha- 48 DeFoliart 1999. fi/2017/01/vegaani-haasta-itsesi/.Kaire- viour, Philosophy and Robotics. Animal 49 Erens ym. 2012, 48. nius 2017 Behaviour. Vol. 118, 2016a, 75–79. 50 Lappalainen 2012; myös mm. Joy 2009. 80 Erens ym. 2012, 38 Adamo, S. A., Consciousness Explained or 51 Knight & Barnett 2008. 81 Sleigh 2006 Consciousness Redefined? Proceedings 52 Kupsala ym. 2013. 82 James Hillman, “The Satya Interview. of the National Academy of Sciences. Vol. 53 Mm. Telkänranta 2016. Going Bugs with James Hillman.” Satya, 113, No. 27, 2016b, E3812. 54 HS 15.10.2015. ”Kohta meillä on mini- tammikuu 1997. satyamag.com/jan97/ Allievi, Francesca, Vinnari, Markus & Luuk-

86 niin & näin 3/2018 artikkeli

kanen, Jyrki, Meat Consumption and Holt, Vincent M., Why Not Eat Insects? Martin, Daniella, Edible. An Adventure into Production. Analysis of Efﬁciency, (1885). Verkossa: bugsandbeasts.com/ the World of Eating Insects and the Last Sufﬁciency and Consistency of Global WhyNotEatInsects/ Great Hope to Save the Planet. New Har- Trends. Journal of Cleaner Production. House, Jonas, Insects as Food in the Net- vest, New York 2014. Vol. 92, 2015, 142–151. herlands. Production networks and the Naukkarinen, Ossi, Joutomaalta keskikau- Barron, A. B., & Klein, C., What Insects Can geographies of edibility. Käsikirjoitus. pungille. Miten esteettisyys sopeutuu Tell Us about the Origins of Conscious- (2018a) arkeen? Teoksessa Aisthesis ja Poiesis. ness. Proceedings of the National Academy House, Jonas, Insects Are Not ’the New Kirjoituksia estetiikasta ja kirjallisuudesta. of Sciences of the United States of America. Sushi’. Theories of Practice and the Toim. Arto Haapala & Jyrki Nummi. Vol. 113, No. 18, 2016, 4900–4908. Acceptance of Novel Foods. Social & Helsingin yliopisto, taiteiden tutkimuk- Bernhardt, Juulia ym., Naudanlihasta hyön- Cultural Geography. Verkossa: tandfon- sen laitos 2000. teisproteiiniin siirtymisen vaikutukset line.com/doi/full/10.1080/14649365.20 Parikka, Jussi, Insect Media. An Archeology of Suomen ruoantuotannon ekologiseen 18.1440320 (2018b). Animals and Technology. University of kestävyyteen. Teoksessa Tulevaisuuden Huldén, Lena, Minikarjaa. Hyönteiset ruo- Minnesota Press, Minneapolis 2010. tutkimuskeskuksen valittuja opiskelijatöitä kana. Like, Helsinki 2015. Piha, Samuel ym., The Effects of Consumer 2016–2017. Toim. Petri Tapio ym. Joensuu, Katri & Silvenius, Frans, Production Knowledge on the Willingness to Buy Finland Futures Research Centre, FFRC of Mealworms for Human Consump- Insect Food. An Exploratory Cross- eBOOK 7/2017, 118–138. tion in Finland. A Preliminary Life regional Study in Northern and Central Brown, Eric C., Introduction. Reading the Cycle Assessment. Journal of Insects as Europe. Food Quality and Preferences Insect. Teoksessa Insect poetics. Toim. Food and Feed. Vol. 3, No. 3, 2017, Vol. 70, 2018, 1–10. Eric C. Brown. University of Minnesota 211–216. Raloff, Janet, Insects. The Original White Press, Minneapolis 2006, ix–xxiii. Joy, Melanie, Why We Love Dogs, Eat Pigs, and Meat. Science News. Vol. 173, No. 18, Crook, Robyn J. & Edgar T. Walters, Noci- Wear Cows. An Introduction to Carnism. 2008. ceptive Behavior and Physiology of Conari Press, San Fransisco 2009. Ramos-Elorduy, Julieta, Insects. A Sustainable Mollusks. Animal Welfare Implications. Kairenius, Topi, Hyönteiskokki. Like, 2018. Source of Food? Ecology of Food and ILAR J. Vol. 52, 2011, 185–195. Kankare, Kristian, Entomofagia. Hyönteiset Nutrition. Vol. 36, 1997, 247–276. DeFoliart Gene R., Insects as Food. Why the länsimaalaisen ihmisen lautaselle. Turun Rumpold, Birgit A. & Schlüter, Oliver K., Western Attitude is Important. Annual ammatti-korkeakoulu, Turku 2015. Potential and Challenges of Insects as Review of Entomology. Vol. 44, 1999, Katayama, N. ym., Space Agriculture Task an Innovative Source for Food and Feed 21–50. Force, Entomophagy. A Key to Space Production. Innovative Food Science and DeFoliart Gene R., An Overview of the Role Agriculture. Advances in Space Research. Emerging Technologies. Vol. 17, 2013, of Edible Insects in Preserving Biodiver- Vol. 41, 2008, 701–705. 1–11. sity. Ecology of Food and Nutrition. Vol. Key, B., Arlinghaus, R., & Browman, H. I., Sleigh, Charlotte, Inside Out. The Unsett- 36, 1997, 109–132. Insects Cannot Tell Us Anything About ling Nature of Insects. Teoksessa Insect Deroy, Ophelia, Ben Reade, & Charles Subjective Experience or the Origin of poetics. Toim. Eric C. Brown. University Spence, The Insectivore’s Dilemma, and Consciousness. Proceedings of the Natio- of Minnesota Press, Minneapolis 2006, How to Take the West Out of it. Food nal Academy of Sciences. Vol. 113, No. 281 – 297. Quality and Preference. Vol. 44, 2015, 27, 2016, E3813. Smetana, Sergiy ym., Meat Alternatives. 44–55. Knight, Sarah & Louise Barnett, Justifying Life Cycle Assessment of Most Known Diamond, Cora, Injustice and Animals. Teok- Attitudes toward Animal Use. A Qua- Meat Substitutes. International Journal sessa Slow Cures and Bad Philosophers. litative Study of People’s Views and of Life Cycle Assessment. Vol. 20, 2015, Essays on Wittgenstein, Medicine, and Beliefs, Anthrozoös. Vol. 21, No. 1, 1254–1267. Bioethics. Toim. Carl Elliot. Duke Uni- 2008, 31–42. Smetana, Sergiy ym., Sustainability of Insect versity Press, Durham 2001, 118–148. Kupsala, Saara, Pekka Jokinen & Markus Vin- Use for Feed and Food. Life Cycle Erens, Jesse ym., A Bug’s Life. Large-scale Insect nari, Who Cares About Farmed Fish? Assessment Perspective. Journal of Rearing in Relation to Animal Welfare. Citizen Perceptions of the Welfare and Cleaner Production. Vol. 137, 2016, Wageningen UR 2012. Verkossa: venik. the Mental Abilities of Fish. Journal of 741–751. nl/site/wp-content/uploads/2013/06/ Agricultural and Environmental Ethics. Tan, Hui Shan ym., Tasty But Nasty? Explo- Rapport-Large-scale-insect-rearing-in-re- Vol. 26, 2013, 119–135. ring the Role of Sensory-liking and Food lation-to-animal-welfare.pdf. Lappalainen, Elina, Syötäväksi kasvatetut. Appropriateness in the Willingness to FAO, Edible Insects. Future Prospects for Food Miten ruokasi eli elämänsä. Atena, Jyväs- Eat Unusual Novel Foods Like Insects. and Feed Security. FAO forestry paper kylä 2012. Food Quality and Preference. Vol 48, 171. Food and agriculture organization Last, Angela, Who’s the pest? Imagining 2016, 293–302. of the United Nations, Rome 2013. Human–Insect Futures Beyond Antago- Telkänranta, Helena, Eläin ja ihminen. Mikä Gjerris, M., Gamborg, C., & Röcklinsberg, nism. Science as Culture. Vol. 23, No. 1, meitä yhdistää? Suomalaisen kirjallisuu- H., Ethical Aspects of Insect Production 2014, 98–107. den seura, Helsinki 2016. for Food and Feed. Journal of Insects Lemelin, Raynard H. To Bee or Not to Bee. van Huis, Arnold, & Oonincx, Dennis, The as Food and Feed. Vol. 2, No. 2, 2016, Whether ‘tis Nobler to Revere or to Environmental Sustainability of Insects 101–110. Revile Those Six-legged Creatures as Food and Feed. A Review. Agronomy Gordon, Sarah, Representations of Ento- During One’s Leisure. Leisure Studies. for Sustainable Development. Vol. 37, mophagy in Literature. Teoksessa Insect Vol. 32, No. 2, 2013, 153–171. No. 5, 2017, 43. poetics. Toim. Eric C. Brown. University Lockwood, Jeffrey, The Infested Min. Why Veldkamp, T. ym., Insects as a Sustainable Feed of Minnesota Press, Minneapolis 2006. Humans Fear, Loathe, and Love Insects. Ingredient in Pig and Poultry Diets. A Hallmann C. A. ym., More Than 75 Percent Oxford University Press, Oxford 2013. Feasibility Study. Wageningen UR Lives- Decline Over 27 Years in Total Flying Loo, Stephen & Sellbach, Undine, Eating tock Research, Lelystad 2012. Insect Biomass in Protected Areas. PLoS (with) Insects. Insect Gastronomies and Vinnari, Markus, The Future of Meat Con- ONE. Vol. 12, No. 10, 2017. Upside-down Ethics. Parallax. Vol. 19, sumption. Expert Views from Finland. Halloran, Afton ym., Life Cycle Assessment No. 1, 2013, 12–28. Technological Forecasting and Social of Edible Insects for Food Protein. A Lorimer, Jamie, Nonhuman Charisma. Envi- Change. Vol. 75, No. 6, 2008, 893–904. Review. Agrononomy for Sustainable ronment & Planning D: Society & Space. Development. Vol. 36, No. 57, 2016. Vol. 25, No. 5, 2007, 911–932.

3/2018 niin & näin 87

Ville Lähde Saate Chuck Dyken esseeseen ”Bruno Latourin Äänetön kevät” Edellisessä niin & näin -lehden numerossa muisteltiin helmikuussa edesmennyttä Chuck Dykea (1938–2018), joka oli tullut tutuksi lukijoillemme vuosien varrella lukuisilla kirjoituksillaan. Kaukonäköinen ajattelija ja opettaja jätti jälkeensä rikkaan korpuksen aina ajattelemaan pakottavia ja toisinaan kertakaikkisen kummallisia kirjoituksia. Tähän numeroon käännetty essee on mitä ajankohtaisin aikana, jolloin tiede on elintärkeiden kysymysten äärellä ja perin juurin kiistojen kohteena.

huck oli ennen kaikkea opettaja. Se- nassa luonnontieteet ovat välttämätön aines, ”the only minaari- ja luentosalikokemukset eivät game in town”, kuten hän joskus sanoi. Yhtä tiukasti hän muistuttaneet mitään muuta eivätkä painotti, että faktat ja loogiset argumentit eivät riitä, vaan toisiaan. Joskus opetusvälineenä oli tieteeseen kuuluvat aina liittolaisuudet, neuvottelu, va- Chuckin veistämä hyrrä, toisinaan poh- kuuttaminen ja kaikenlainen muu arkielämän sotkuisuus, Cdinnat rucolapuskasta. Opettaja saattoi pyytää opiskeli- jota perinteiset tieteenihanteet vieroksuvat. ”Sometimes joita huojumaan rytmikkäästi piirissä, mutta ei viedäkseen we have to be snake oil salesmen” oli hänen viimeisiä op- heitä kukkaislasten sukupolven tunnelmiin (Chuck oli pituntejaan minulle, vaikken vieläkään ole aivan varma, eri maata) vaan havainnollistaakseen tietynlaisten kom- mitä kaikkea hän sillä tarkoitti ja ei tarkoittanut. Chuck pleksisten systeemien rytmien synkronoitumista. Yhteistä varmaan sanoisi, ettei hänkään. näille opetusvälineille oli, että ne johtivat yllättäviin paik- Chuckilla ei ollut juuri kärsivällisyyttä pelkälle käsit- koihin, joilla ei heti ajattelisi olevan mitään tekemistä läh- teelliselle pyörittelylle – vaikka hän toimi nimellisesti filo- tökohtien kanssa. Mutta niinhän ne menevät, elämä ja sofina, hän oli jättänyt taakseen paljon siitä, mitä perintei- maailma. sesti tuon nimilapun alla kulkee. Tämä ei tarkoita, että fi- Ei olekaan ihme, että Chuck päätyi avustamaan bio- losofia ei kiinnostanut häntä: en ole tavannut yhtään häntä logian pedagogiikkaa kehittävää BioQUEST-ryhmää (ks. lukeneempaa ihmistä. Filosofinen lukeneisuus kuitenkin bioquest.org), joka on pyrkinyt uudistamaan sekä ope- purkautui yleensä hypertiivistettynä pikakirjoituksena, tuksen metodeja että sen päämääriä. Hän eksyi elämässään jonka avulla hän niputti yhteen joko hedelmällisten kes- moniin epätavallisiin paikkoihin, koska kaikki kiinnostava kustelujen perheyhtäläisyyden tai aimo joukon asioita, tapahtui siellä. Chuckille opetuksen päämääränä oli tönätä joista pitäisi luopua. Esseen ilmaus ”joko rationalistiselta sekä opiskelijat että opettajat ennakoimattomiin suuntiin. metafysiikalta ja tieteenfilosofialta perityssä tilassa tai Chuck oli myös rajojen ylittäjä. Hän muistutti suoma- edelleen kryptopositivistisen yhteiskuntatieteen rajoissa” laisiakin oppilaitaan toistuvasti laajan tieteellisen ja kult- on tästä erinomainen esimerkki. Tavallaan epäreilusti sa- tuurisen lukeneisuuden tarpeesta – mutta ei siksi, että se nottu, mutta silti ihan osuvaa. olisi itseisarvo, vaan koska se oli välttämätöntä asioiden Oheisen esseen kärki osuu sellaiseen tieteenfiloso- ymmärtämiseksi. Monitieteisyydestä, tieteiden välisyy- fiseen keskusteluun, joka pysyttelee korkealla abstraktio- destä, transdisiplinäärisyydestä ja sen sellaisesta puhutaan tasolla tai ontologisissa pohdinnoissa. Väittely tieteellisen paljon, mutta Chuck eli sitä käytännössä ilman pinnis- tieteen luonteesta yleisesti ottaen tuskastutti häntä. Maa- telyä. Hän sanoo olleensa BioQUESTin biologien ja oh- ilman myrskyissä eläville otuksille monet ”peruskysy- jelmistokehittäjien parissa ”klingoni ihmisten joukossa”, mykset” ovat irrelevantteja. Etenkin ontologisella tasolla mutta mahtaako olla niin. Star Trekin maailmasta löytyisi pitäytyvä vääntö konstruktivismista ja sitä vastaan tus- varmasti osuvampiakin esimerkkejä. kastutti häntä. Kun oppilas kysyi, eikö raha ole lopulta Yhteistyö BioQUESTin kanssa on toisaalta tässä es- ”vain” sosiaalinen konstruktio, Chuck vaati tältä viittä- seessä samanlainen kierrepallo kuin monet muutkin hänen sataa dollaria. Vitsissä on vinha perä silloin, kun aika- , 2017, öljy kankaalle. kankaalle. öljy 2017, , opetusvälineensä. Se vie lukijan tieteen luonnetta käsitte- kauden tärkeimmät kysymykset pyörivät vaikkapa yh-

Nimetön levien peruskysymysten äärelle, ja otsikossa vitsiltä kuu- täältä ilmastojärjestelmän kouriintuntuvan todellisuuden lostava Rachel Carsonin ja Bruno Latourin yhdistäminen ja toisaalta tieteen, talouden, politiikan, uskonnon ja alkaa tuntua mitä luontevimmalta tavalta päästä sinne. moraalin yhtä todellisen kuohunnan ympärillä. Näiden Chuck muistutti yhä uudelleen, että etenkin käytännöl- kysymysten keskellä Latour ja Carson lyövät kättä.

Mira Kankaanranta: Kankaanranta: Mira listen luontosuhteiden ja ympäristökysymysten pohdin- Howdy, podner.

3/2018 niin & näin 89 essee

Chuck Dyke Bruno Latourin Äänetön kevät Eli Rachel Carson ei koskaan ollut moderni Bruno Latourin ja Rachel Carsonin liittolaisuus ulottuu kolmen vuosikymmenen yli. Hengenheimolaisuus on mitä tärkein asia monesta syystä, joista vähäisin ei ole, että se auttaa kiskomaan Latourin maan pinnalle. Siellä hän voi saada aikaan jotain meille hyödyllistä, toisin kuin teennäisessä korkeakulttuurisessa väittelyssä, jossa hänestä tulee yhtä hyödytön kuin kanssakiistelijöistään.

len onnekseni mukana keskustelussa, kuin useimpien kommentaattorien ja kriitikkojen lu- joka tekee helpoksi hahmottaa La- ennat. tourin ja Carsonin keskinäisen lähei- BioQUESTin tiede on tiedettä jatkuvassa tekemisen syyden. Joitain vuosia BioQUESTin tilassa. He ymmärtävät Latourin tieteen samalla tavalla. biologit ja ohjelmistokehittäjät ovat Tällä tavoin ymmärretyn Latourin ytimessä on tiede Osuvainneet minua etuoikeutettuna vierailevana muuka- prosessina, mikä on syvässä ristiriidassa rationalistisen laisena – klingonina ihmisten joukossa. Tämä pioneeri- idealisoidun tieteen painotuksen kanssa. Niinpä kirjan työtä tekevä ryhmä on omistautunut biologian pedago- Science in Action ilmestyttyä siinä toistuvat januskasvoiset gisten ohjelmistojen kehittämiseen1. hahmot kiersivät laajalti ryhmän keskuudessa3. Kun BioQUESTia on kiinnostanut kovasti tieteen sosiaa- Latour esittää tieteen prosessina, täynnä keskustelua, lisen tarkastelun nousu viime vuosikymmenellä. Ryhmän neuvottelua ja liittolaisten rekrytointia (niin inhimillisten pyrkimyksellä korostaa tieteellisen pedagogiikan sosi- kollegoiden kuin tutkittavien ”ilmiöiden”), BioQUESTin aalisia ulottuvuuksia on ilmiselvä hengenheimolaisuus silmin hän näyttää tieteen yleistettynä luokkahuoneena, tieteen yleisten sosiaalisten ulottuvuuksien ymmärtä- kaikkialla tulvillaan aktiivisen ja yhteistoiminnallisen op- miseen pyrkivien intellektuaalisten liikkeiden kanssa. pimisen hyörinää. Tämä on maan pinnalle tuotu Latour, BioQUESTia ovat alkaneet kiehtoa etenkin Bruno La- sovelias opas tieteelliseen oppimiseen. tourin ”konstruktivistiset” teoriat2. Latouria on hedelmällistä käsitellä siitä näkökul- masta, mikä hänen merkityksensä on BioQUESTille, Kahden kulttuurin Latour sillä se sallii meidän asettaa Latour oikeisiin yhteyk- Kun pohdimme BioQUESTin Latourin suhdetta muihin siinsä. Suurin osa Latourin tuotantoa käsittelevästä kes- Latourin versioihin, on ensiarvoisen tärkeää ajatella niitä kustelusta on käyty joko rationalistiselta metafysiikalta kulttuurisia ja älyllisiä tiloja, joihin syntyneissä verkos- ja tieteenfilosofialta perityssä tilassa tai edelleen kryp- toissa ja verkostojen solmukohdissa Latour kiertää. En- topositivistisen yhteiskuntatieteen rajoissa. BioQUEST sinnäkin on verkosto, jonka rakentamissa yhteyksissä on jo ajat sitten kääntänyt selkänsä ensimmäiselle ja esimerkiksi ”modernismista” ja ”postmodernismista” on onnellisen tietämätön jälkimmäisestä. He lukevat on tullut arkisanastoa. Verkoston osanottajat ovat si- Latouria ihastuttavan latourlaisittain – he pyrkivät joittuneet ennen kaikkea kulttuuris-älyllisen avaruuden rekrytoimaan hänet liittolaiseksi. Lisäksi he melko ak- korkeakulttuurisille alueille – kirjallisuuteen, filosofiaan, tiivisesti konstruoivat kosiskelemaansa Latouria. Ihan taiteisiin. Toisin sanoen juuri niille alueille, jotka on reilua, loppujen lopuksi. Nähdäkseni heidän rakenta- marginalisoitu kahden kulttuurin systeemissä ”humanis- mansa Latour on lähempänä tämän omaa näkökulmaa tisiksi”4. Tämä on epistemetafyysisen väittelyn verkosto,

90 niin & näin 3/2018 essee

”Tämä on maan pinnalle tuotu Latour, sovelias opas tieteelliseen oppimiseen.”

joka käsittelee subjekti–objektia, realismi–antirealismia, on viritetty juuri tietyllä tavalla, jotta hän voisi virittää ne luonto–kulttuuria ja niin edelleen. Verkostoa hallitsee uudelleen. edelleen Latourin termein ”Suuri jako”5. Taannoinen tieteen historiallis-sosiologisten tutkimusten nousu ”kulttuurintutkimuksen” piirissä vaikutti Jutustelevat hybridit luojan lahjalta näille marginalisoiduille tieteenaloille. BioQUESTilla sen sijaan ei ole sisäsyntyistä paikkaa kor- ”Humanisteista” näytti (hetkisen) siltä, kuin vuosien keakulttuurisessa verkostossa. Kahden kulttuurin on- alennustilan jälkeen heistä tulisi jälleen kukkulan ku- gelma kuitenkin huolestuttaa heitä syvästi, ja he haluavat ninkaita verrattuna luonnontieteisiin ja yhteiskuntatie- osallistua kulttuurien yhdistämiseen. Siksi he yrittävät teisiin6. Valitettavasti kävi ilmi, että marginalisoidut tie- kaikkiruokaisesti virittää itsensä marginalisoituun kor- teenalat voisivat päästä niskan päälle tieteitä koskevissa keakulttuuriseen verkostoon. Itse asiassa he siirtyvät intellektuaalisissa väittelyissä vain marginalisoimalla in- korkeakulttuuriseen tilaan ilman jäsentynyttä käsitystä tellektuaaliset väittelyt. siitä, että näin tehdessään he siirtyvät ”muukalaisten” Kuitenkin ohentaessaan väittelyä saavuttaakseen sel- avaruuteen. Heillä ei ole tämän sorttista käsitystä diskur- viämiselleen vaadittavan kaasujen sekoitussuhteen ne siivisista tiloista. Ensinnäkin heidän käsityksensä diskur- ovat määrittäneet laajimman Latouria koskevan keskus- siivisista tiloista kumpuaa luonnontieteiden alajaoista, telun lähtökohdat. Latour puolestaan on oikeuttanut joten he olettavat, että siirtyminen korkeakulttuurin ohentamisen pysähtymällä kirjoittamaan teoksen Emme alueelle muistuttaa vaikkapa siirtymää biofysiikasta syto- ole koskaan olleet moderneja7. Vaikka sen ja aiempien kir- logiaan. Uuden alan uudet totuudet on opittava, mutta jojen välillä on jatkumoita, ja vielä enemmän jatkumoita diskursiivisen pelin sännöt ovat kummallakin alalla poh- sen ja joidenkin aiempien artikkelien välillä, tunnelmassa jimmiltaan samat. ja sävyssä on epäjatkuvuuksia, joiden johdosta sen paikka Lisäksi BioQUESTin näkemyksen mukaan intellek- sijaitsee korkeakulttuurisessa keskustelussa – ironisesti tuaalisen elämän ”osien” välille ei tulisi vetää teräviä ra- (?) Latour siis siirtyy tilaan, jonka pelkkää olemassaoloa jalinjoja. Alatieteiden väliset rajat ovat vaikeita, mutta ne hän surkuttelee. Teos onkin dialektinen interventio kor- ovat pehmeitä, vaikka niitä liioitellaankin usein jonkin keakulttuuriseen väittelyyn. Vaikka se tehdään korkea- reviirikiistan vuoksi. Miksi he eivät siis kykenisi seu- kulttuurin ehdoilla, se tarjoaa kriittisen (ja syyttävän) raamaan Latouria sinne, minne hän haluaa mennä, liik- katsauksen siitä, miten sosiaalinen marginalisoituminen kumaan pehmeiden rajalinjojen läpi ja matkan varrella on sisäänrakennettu noihin ehtoihin. Syntyvistä ironi- oppimaan sen, mitä opittavissa on? oista muodostuu vuorostaan keskeinen retorinen kehys. BioQUEST ei ole myöskään koskaan katkaissut yh- Latourin on tultava osaksi verkostoa, jonka solmukohdat teyttään perinteisen yhdysvaltalaisiin kotikutoisiin aja-

3/2018 niin & näin 91 essee

”Latour uhkaa tieteen myyttistä konstruktiota, jossa voima ja valta löytyvät tieteen rationaalisesta totalisoinnista”

tuksiin julkisesta kasvatuksesta. He luonnollisesti ja ehkä ajatellaan jälkimmäistä kartesiolaisesti tai hegeliläisesti. tyystin anakronistisesti olettavat, että korkeakulttuurin BioQUESTilla ei ole mitään vaikeuksia tunnistaa näiden perinteiset tuotteet – suuri kirjallisuus ja taide – ovat hybridien olemassaoloa ja merkitystä. Ei siksi, että he kaikkien oikeutettua perintöä, tarjolla kaikille nautit- ovat lukeneet Hegeliä tai jotain muuta yritystä korkea- tavaksi ja ylösnostatukseksi. Loistava opettaja (meillä kulttuuriseksi synteesiksi, vaan siksi, että he ovat lu- kaikilla oli sellainen) kertoi heille niin matkan varrella. keneet Rachel Carsonia. Heille latourilaisten hybridien Opettaja ei kuitenkaan kertonut heille, että intellektuaa- näkeminen (usein hyvin ongelmallisina) biologisen, lisen elämän ylemmät kerrokset kuhisevat ihmisiä, jotka yhteiskunnallisen ja luonnollisen kohtauspaikkoina on omivat suurta taidetta ja kirjallisuutta ohennetun kes- toinen luonto. BioQUESTille ei tuota ongelmia nähdä kustelun yksityiseksi omaisuudeksi vain osoittaakseen juuri hybridejä olioina, joilla on ontologinen ensisi- olevansa skolaareja ja intellektuaaleja. Tämän vuoksi Bio- jaisuus – aivan kuin Latour ajattelee. QUEST väärinarvioi Latouria pyörittelevän korkeakulttuurisen verkoston sisäänpääsyn ehdot, vaikka he ovat yhä tietoisempia korkeakulttuurin akateemisesta keskuste- Tieteen myytti on myytti lusta (ja yhä turhautuneempia siihen). Olemme löytäneet tärkeän vastakkainasettelun kartesio- Latour sen sijaan on eurooppalainen intellektuelli, laisuuden ja carsonilaisuuden välillä, ja on pysähdyttävä jolle hienostuneen korkeakulttuurisen jutustelun frak- tarpeeksi pitkään, jotta näemme, mihin juoksuhaudat kipuku istuu hyvin. Hän kuitenkin on monella tapaa on kaivettu. Kartesiolaisuuden ontologia on kristillinen, samalla asialla kuin BioQUEST. Hänkin ajattelee, että carsonilaisuuden pakanallinen9. Latourin nimeämä mo- ”modernismin” projekti, joka on vastuussa diskursii- dernismin ”outo Jumala”10 on aufgehoben neoplatoninen visesta kahden kulttuurin maantieteestä, on katastroﬁ. Jumala, joka valvoo dualistista ontologiaa pseudomaal- Itse asiassa sekä Latourilla että BioQUESTilla on sama listuneella rationalismilla. Carsonilaisille perimmäinen kritiikin tukipiste. Latour nimeäisi tukipisteeksi a priori ontologia on taistelukenttä, josta kamppailevat hyvän -dualismin (Suuren jaon), joka pakottaa esiin hybridisiä ja pahan mitä moninaisimmat voimat11. Melkein kaikki olioita, toisin sanoen olioita, joilla ei ole oikeutettua nämä voimat ovat latourilaisia hybridejä. Parhaita esi- kotia ”modernismin” ontologiassa. merkkejä ovat ”sairaus” ja ”terveys”: kumpikin komp- Tyypillisten hybridien paikkoja ovat Latourin leksisesti interaktiivisia, ”toisiinsa tunkeutuvia” ilmiöitä, mukaan ”yläilmakehän kemia, tieteelliset ja teolliset stra- joita ei voi tietenkään ontologisesti palauttaa ”luonnol- tegiat, valtionjohtajien huolet, ekologien tuskastelut.”8 lisiin” tai ”sosiaalisiin” osasiinsa, mutta jotka voidaan Hybridit parveilevat noissa paikoissa ilmiselvistä syistä: kuitenkin purkaa heuristisesti etsittäessä strategioita ja ei ole tapaa nimetä niitä siististi inhimillisestä tai yhteis- taistelusuunnitelmia. Strategiat ja suunnitelmat ovat kunnallisesta puhdistetuksi ”luonnoksi” tai ”mieleksi”, praktisia eivätkä yleensä kunnioita lainkaan Suurta jakoa.

92 niin & näin 3/2018 essee

Korkeakulttuuriset luennat Latourista kuvaavat hänet ajattomasta universaalista järjestä, jonka varassa neut- aina uhkaamassa tieteen rampauttamisella. BioQUEST raaliuden ja viattomuuden (”puhtauden” hänen ilmai- on ﬁksumpi. Latour ehdottomasti uhkaa tieteen myyt- sutavallaan) väitteet lepäävät. Se piste, jossa hyökkäykset tistä konstruktiota, jossa voima ja valta löytyvät tieteen kohtaavat, on rationalistisen ortodoksian kielellä ”kon- rationaalisesta totalisoinnista, joka on erotettu prosessin struktivismi”. satunnaisuuksista. Carsonilaiset sen sijaan löytävät La- tourin teoriasta tieteen prosessin vapauttamisen ja voi- maannuttamisen viestin. Niinpä BioQUEST lukee La- Teille tuntemattomille touria asialleen omistautuneen tiedeintoilijan näkökul- Lopuksi on vielä kytkettävä BioQUEST feminismiin, masta – varmana toimintansa onnistumisesta – kun taas sukupuolentutkimukseen ja ”postkolonialismiin”. Kaikki Latourin synkkämieliset lukijat jakavat juuri sen meta- ovat tärkeitä liittolaisuuden paikkoja carsonilaiselle tie- fyysisen tai teologisen agendan, joka on Latourin uhka- teelle. Latouria ei yllättäisi hänen liittämisensä femi- uksen todellinen kohde. nismiin sen kummemmin kuin BioQUEST yllättyisi Samalla tavalla, ja melkoisella tekstuaalisella oikeu- huomatessaan yhdistyvänsä postkolonialismiin. Kum- tuksella, BioQUEST konstruoi radikaalisti egalitaarisen mallekin seura sopisi vallan hyvin, vaikka toistaiseksi ja jopa kuvainraastavan Latourin. Tämä Latour korvaisi heillä ei ole ollut asiasta erityistä sanottavaa. Toiset kaksi rationalistiset hierarkkiset myytit tasaisella pelikentällä, kytköstä, BioQUEST feminismiin ja Latour postkolonia- jossa tutkija ja tutkittavat ovat tekemisissä toistensa lismiin, ovat sen sijaan yksityiskohtaisia ja pitkäaikaisia. kanssa tavalla, joka lähestyy tasavertaista arvokkuutta. Teoksen Emme ole koskaan olleet moderneja viimeinen Tämä kuvastuu tietysti täydellisesti siinä, miten ryhmä kolmannes osoittaa, että koloniaaliset epäsymmetriat korvaa hierarkkisen opettajan ja oppilaan suhteen tasave- ovat olleet Latourin tekemän rationalistisen tieteen kri- roisemmalla kollegiaalisuudella. tiikin ytimessä. Olisimme kyllä voineet havaita sen luke- Latourin kartesiolaiset kriitikot (ja puolustajat, ei malla teoksen Les Microbes: guerre et paix ennakoivasti. sen puoleen) lähestyvät hänen työtään epistemologisten Tässä kuten muuallakin BioQUEST ja Latour koh- ideaalien näkökulmasta, kun taas BioQUEST ja muut taavat, kun edellinen siirtyy paikallisista huolenaiheista carsonilaiset tulevat sen äärelle perustavasti sosiaalisin ”globaalimpiin” ja Latour etenee melko teoreettisesta ideaalein. Heille epistemologian täytyy olla opas kohen- lähtöpisteestä kovin kouriintuntuvaan analyysiin. Bio- tuvaan oppimiseen koko elämän palveluksessa, ei ohen- QUEST aloitti huomaamalla syvään juurtuneen käy- nettu ideaali12. Ylipäätään carsonilaiset saapuvat kor- tännön, miesten hallitseman hierarkisesti rakentuneen keakulttuurisen debatin rajalinjalle tarjoamalla saman- pedagogiikan. He havaitsivat, kuinka naiset pärjäävät aikaisesti (a) käytännönläheisyydessään kiistämättömän käytännön piirissa, ja tajusivat, että onnistuessaan va- haasteen rationaaliselle tiedekäsitykselle, (b) osoituksen kiinnuttamaan uuden opettaja–oppilas-asymmetriaa pur- siitä, miten helposti Latour on rekrytoitavissa carsoni- kavan pedagogiikan he ovat ipso facto edistäneet feminis- laisten puolelle13, (c) kutsun rekrytoida juoksuhautoihin tistä tasa-arvon agendaa. kaivautuneen tieteen ja marginalisoidun humanismin Tämä käänsi heidän huomionsa feminismin kriit- jakama menneisyys (Nightingale, Pasteur, Snow, Mar- tiseen keskusteluun, joka on luontainen liittolainen. tineau, Semmelweis, George Eliot)14 ja tämän seu- Sieltä he löysivät voimaantumisen ja toiseuden sa- rauksena (d) kyseenalaistaa kahden kulttuurin intellektu- naston. Sanasto tuli osaksi BioQUESTin omakuvaa, aalinen ja institutionaalinen kehitys. ja sitä alettiin käyttää varsinaisten pedagogisten työka- Lyhyesti sanottuna, Latourin teoksen Emme ole lujen kriittisessä tuotannossa.15 Toiseus ei kuitenkaan ole koskaan olleet moderneja korkeakulttuurisessa diskurssissa käsite, jonka kriittinen voima voitaisiin pitää sukupuo- käymä kamppailu on peilikuva kamppailusta, jota car- likysymysten rajoissa. On muistettava, että BioQUEST sonilaiset ja heidän edeltäjänsä ovat käyneet (vähintään) tekee carsonilaista biologiaa. Vihreä vallankumous, kes- vuosisadan kartesiolaisia vastaan. Ja kuten Latour ja kisen Afrikan AIDS ja vastaavat kysymykset olivat aina BioQUEST hyvin tietävät, taistelu ei oikeasti erota kiis- osa heidän arkista asialistaansa. Niinpä latourilaiseen takumppaneita modernistisille jakolinjoille. Niin ikään tapaan toiseuksien verkosto kasvoi kovin luontaisesti. se ei jaa heitä kahden kulttuurin rajan mukaisesti. Itse Heidän vanha asialistansa rakentui helposti uusiksi uus- asiassa kartesiolaisten tieteentekijöiden pahimpien vas- kolonialismin aikana. Niinpä Latourille oli kovin yksin- tustajien jonossa on toisia tieteentekijöitä (ja heitä kan- kertaista johdattaa heidät globaalien postkoloniaalisten nattava politiikka). Tieteen eristäytyneen byrokratian huolenaiheiden alueelle. BioQUEST oli käytännössä puolustajat, jotka kuvittelevat olevansa neutraalin ja viat- ollut siellä jo jonkin aikaa. toman tieteen neutraaleja ja viattomia välikäsiä, ovat car- Samaan aikaan Latour on löytänyt tiensä teoksen sonilaisten (ikään kuin) luonnollisia vihollisia. Emme ole koskaan olleet moderneja lopun ”kulttuurirela- Carsonilaisten koulutuksellisena siipenä BioQUEST tivismin ongelman” hyvin käytännönläheisen ratkaisun ottaa tähtäimekseen yhden vihollisen voiman juurista, äärelle. Kun kolonialismi perinteisessä poliittisessa muo- kun se aikoo kouluttaa nuoria tutkijoita ymmärtämään, dossaan puretaan, ja kun aiemmin kolonisoidut ”toiset” ettei heistä tule viattomia sivullisia. Latour hyökkää otetaan osaksi verkostoa, tapahtuu yksi kolmesta asiasta. toisen juuren kimppuun, kun hän purkaa kuvaukset Heidät saatetaan puhdistaa sisäänpääsyn ehtona, jolloin

3/2018 niin & näin 93 essee kulttuurirelativismin ongelma ratkaistaan ipso facto kään- tävät vallan hyvin, missä valta lepää. Se asustaa tieteen, nyttämällä. Heidät voidaan kolonisoida klassisella alis- talouden ja politiikan ”hybridiobjekteissa” – aivan kuten tavalla tavalla, jolloin kulttuurisen relativismin ongelma Latour sanoo. BioQUEST näkee tämän useimpia muita ratkaistaan tuhoamalla kaikki muut kulttuurit kuin yksi. selkeämmin, sillä heidän on esitettävä kasvatuksellisia Tai heidät voidaan (tai heidät täytyy) päästää kansainvä- ihanteitaan, ohjelmiaan ja ohjelmistojaan sellaisen tie- liseen verkostoon jollain tavoin symmetrisillä kulttuuri- teenpolitiikan ja koulutuspolitiikan edessä, joka on silla ehdoilla, jolloin alkaa pitkä verkoston laajenemisen, useimmiten heille vihamielistä. Oman työnsä piirissä solmukohtien virittämisen, neuvottelun ja itseymmär- he kohtaavat modernin perustukset ideologisena savu- ryksen sekä muunlaisen yhteiskunnallisen muutoksen verhona, jonka takana monet tutkijat piileskelevät (neut- prosessi, joka johtaa teille tietymättömille. raaliuden ja objektiivisuuden varjolla), ja jonka avulla Viimeinen oli aina carsonilaisten asialistalla – käy- carsonilaisen tieteen epämukavana kokevat koettavat tännöllisestä näkökulmasta. Vai oliko jälkimmäinen pitää sen loitolla. aina carsonilainen näkökulma, käytännöllisen asialistan On siksi ilmiselvää, miksi Latour on houkutteleva pohjalta? Kumpikin käy, kunhan ei hämärretä praktisen liittolainen BioQUESTille. He käyttävät hänen näke- ensisijaisuutta. Äänetön kevät oli varhainen kutsuhuuto mystään konstruktivistisesta tieteestä raivatakseen tiensä sen puolesta, että ympäristö voisi olla globaalin huolen läpi modernistisen ideologian, joka uhkaa eristää heidät ja siten mahdollisen yhteistyön keskus16. Se oli myös yksi hybridisestä maailmasta, jossa kaikki tapahtuu. Väite, varhaisia kuvauksia siirtomaavaltojen vastuusta koloni- jonka mukaan emme ole koskaan olleet moderneja, on soitujen maiden ympäristöongelmista17. Mikään ei voisi BioQUESTin näkökulmasta arkijärkinen huomautus. olla käytännönläheisempää. Mikään muu ei voisi olla Tieteessä ei ole koskaan ollut juuri tolkkua rikkaan moniin hybridiobjekteja tulvillaan. niulotteisen ihmiselämän ulkopuolella, joka puolestaan on vuorovaikutuksen verkosto kaikkien tapahtumien ja prosessien kanssa, miten ne jäsennetäänkin. Latourin Todellisuus on käytännöllinen kysymys kanssa ryhmän jäsenet reagoivat ideologiaan, joka väittää Lopuksi vielä praktisesta ja (sallikaa ilmaukseni) hybri- muuta. Heidän mielestään on raivostuttavan vastuu- diobjektien todellisuudesta. Mitä DDT onkaan meta- tonta opettaa opiskelijoille toista. Lisäksi kuten olemme fyysisen korkeakulttuurin näkökulmasta, carsonilaisesta nähneet, carsonilaiset ovat enemmän kuin kotonaan fe- vinkkelistä se on kemikaali, joka päätyy ravintoketjuun minismin ja antikolonialismin projekteissa, jotka ovat ja tappaa. Sen todellisempaa DDT:n ei carsonilaisille taustalla Latourin vaatimuksessa purkaa modernin sisä- tarvinnut koskaan olla, jotta se olisi heidän huomionsa syntyiset imperialistiset epäsymmetriat. Tästä näkökul- arvoista. Carsonilaiset ovat aivan tarpeeksi hienostuneita masta Latour istuu yhteen vanhimmista carsonilaisista tietääkseen, kuinka DDT:n todellisuus on nivoutunut perinteistä. tieteellisten, taloudellisten ja poliittisten käytäntöjen Entä sitten kahden kulttuurin ongelma, kun Bio- verkon todellisuuteen ympäri maapalloa. Verkkokin on QUEST näyttää haluavan ylittää kahtiajaon mutta sa- ihan tarpeeksi todellinen carsonilaisille: todellinen ehto malla kääntävän selkänsä korkeakulttuurille? Yleisemmin heidän tieteelliselle, taloudellisella ja poliittiselle toimin- se on pitkähkö tarina johonkin toiseen hetkeen. Ly- nalleen. hyesti asian voi kuitenkin ilmaista niin, että BioQUEST BioQUESTille, luokkahuoneen carsonilaisille, kaikki koostuu mahtavista oppijoista ja mahtavista opettajista. nämä todellisuudet ovat arkipäiväisen käsinkosketeltavia. He kantavat huolta siitä, etteivät korkeakulttuurin apos- Heidän mielestään todellisuus kuitenkin menee vielä sy- tolit ole kumpiakaan. He ajattelevat, ettei tuon epäsym- vemmälle. Jos he pitäytyisivät ”modernin” perustuksissa metrian rikkomiseen ole kuin yksi vastuullinen tapa. ja sen ”Suuren jaon” vaateissa, heidän täytyisi ajatella la- boratoriokokeidensa tekijöitä ja opetuskokeilujensa suo- Suomentanut Ville Lähde rittajia rakentumassa olevina hybridiobjekteina. He ajattelevat heitä mieluummin opiskelijoina ja osanottajina (alun perin: The Silent Spring of Bruno Latour. carsonilaisen tieteen kollegiaalisessa projektissa. Pitäisikö Or, Rachel Carson Was Never Modern. Poroi 1/2001.) BioQUESTin sitten ehkä intellektuaalisen vastuun ni- missä muokata ontologisia sitoumuksiaan? Tai ilmais- taakseni asian foucault’laisemmin, onko metafyysisen korkeakulttuurin tiedolla valtaa kurittaa BioQUEST or- Viitteet & Kirjallisuus todoksiseen modernismiin? Älä ole hupsu. Metafyysisellä 1 Verkossa: bioquest.org. BioQUESTin väki tajusi varhain, että tietokoneet tarjoaisivat mahdollisuuksia biologian opetuksen korkeakulttuurilla ei ole sellaista voimaa. rikastamiseen. Niiden avulla voitiin yhtäältä simuloida tutkimuk- Voimattomuus: se on ongelma – korkeakulttuurille sen todellista maailmaa ja toisaalta tehdä mahdolliseksi opettajien siis, ei carsonilaisille. Intellektuaalinen korkeakulttuuri ja opiskelijoiden kollegiaalinen yhteistyö. Heidän ohjelmistonsa on täysin merkityksetöntä DDT:lle, HIV:lle, otsonia onkin juurtunut kasvatusﬁlosoﬁaan, joka jäsentää luokkahuoneen tutkimuksellisen työn tilaksi. Sekä opettajat että opiskelijat osal- tuhoaville kaasuille ja sen sellaisille. Sen akuutti merki- listuvat työhön lähtien tutkimuskohteen valinnasta aina tulosten tyksettömyyden tunne pitkälti motivoi sitä nykyisiin esittämiseen ja puolustamiseen. Heidän pyrkimyksensä on välittää tieteen rituaalimanauksiin. Carsonilaiset sitä vastoin tie- ajatusta tieteestä tasaveroisena yhteistyönä.

94 niin & näin 3/2018 essee

2 BioQUESTiin eniten vaikuttanut teos Vastapaino, Tampere 2005) ja L’ordre John Snow (1813–1858), anestesian ja on Bruno Latourin ja Steve Woolgarin du discours (Gallimard, Paris 1971). hygienian esitaistelija; Harriet Martineau Laboratory Life (Sage, Los Angeles Kumpikin tauko oli välttämätön (1802–1876), sosiologi ja yhteiskunta- 1979). Taikinaan on myöhemmin kään- johtuen korkeakulttuurisen debatin teoreetikko, joka kiisti perinteisiä nelty Latourin Science in Action (Har- dynamiikasta, lukijakunnasta ja niin näkemyksiä potilassuhteesta; Ignaz vard University Press, Cambridge 1987). edelleen. En mene niihin asioihin tässä. Semmelweis (1818–1865), lääketieteen 3 Chuck Dyke viittaa kirjan vuoden 1986 8 Latour 2006, 28–29, muokattu käännös. hygienian pioneeri; ja George Eliot eli laitokseen (Princeton University Press). 9 BioQUEST on kuitenkin perinyt Mary Anne Evans (1819–1880), kirjailija Janus oli roomalainen kaksikasvoinen strategioita, tyylejä ja retoriikkaa kris- ja journalisti, jonka romaani Middlemarch alkujen, loppujen, muutoksen, ovien ja tinuskolta, etenkin syvään juurtuneelta (1871–1872) ennakoi lääketieteellisten porttien jumala. [Suom. huom.] amerikkalaiselta evankeliselta kristinus- käytäntöjen muutoksia. 4 Viittaa C. P. Snown (1905–1980) kolta. 15 Koska BioQUESTin koti on keskilän- vuonna 1959 esittämään teesiin ”läntistä 10 Latour 2006, 31. nessä, ei ole yllättävää, ettei rotu ollut maailmaa” jakavasta intellektuaalisesta 11 Mitä moninaisimmat ainakin nyt, kun koskaan heille sukupuolen kaltainen kuilusta, joka erottaa luonnontieteen sosialismin ja kapitalismin kätevä vastak- fokus. Toiminnan laajeneminen auttoi (sciences) muista tieteenaloista mutta kainasettelu on mahdoton. lisäämään tämän ulottuvuuden ajan etenkin ihmis- ja kulttuuritieteistä 12 Tämä ei tarkoita, etteikö elinikäinen myötä. BioQUEST ei ollut koskaan sokea (humanities). [Suom. huom.] oppiminen voisi olla ihanteellista. Mutta rodulliselle epäsymmetrialle (monet sen 5 Tämä viittaa Latourin teokseen Emme se on ihan toinen tarina. ytimessä tai sen liepeillä olevat ihmiset ole koskaan olleet moderneja (Nous 13 Kun muistamme, että kaikki kiinnit- ovat olleet aktiivisia kansalaisoikeusliik- n’avons jamais été modernes, 1991) tivät huomiota Latouriin hänen kirjansa keessä). Siitä ei vain tullut arkipäiväinen Suom. Risto Suikkanen. Vastapaino, Les Microbes: Guerre et paix (Métailié, huoli kovin käytännönläheisessä luokka- Tampere 2006. [Suom. huom.] Paris 1984) myötä, on vaikea ymmärtää, huonekokemuksessa. 6 Historia on tarpeeksi monimuotoinen miten kadotimme näkyvistämme hänen 16 Rachel Carson, Äänetön kevät (Silent tieteenala asuttaakseen useita asemia carsonilaiset juurensa. Jos jotain, tämä Spring, 1962). Suom. Pertti Jotuni. humanististen ja yhteiskuntatieteiden kirja kuvasi kamppailua carsonilaisessa Tammi, Helsinki 1962. fraktaalisella rajalla. kehyksessä. 17 BioQUESTiin vaikutti myös Richard 7 Latour 2006. Aivan samanlaisesta 14 Florence Nightingale (1820–1910), Levinsin kutsuhuuto demokraattisen pysähdyksestä syntyi Michel Foucault’n nykyaikaisen sairaanhoidon esikuva; kotoperäisen tieteen puolesta kolo- Tiedon arkeologia (L’archéologie du Louis Pasteur (1822–1895), mikrobio- nisoiduissa maissa. savoir, 1969. Suom. Tapani Kilpeläinen. logi, kemisti ja rokotteiden pioneeri;

CAFE- CARACOL SOLIDAARISUUSKAHVIA ETELÄ-MEKSIKON CHIAPASISTA suodatinkahvi 500 g H espresso 250 g

Zapatistiliike EZLN on kamppaillut alkuperäiskansojen ihmisarvoisen elämän ja oikeudenmukaisen kohtelun puolesta vuodesta 1994. Yksi tapa tukea avoimen antikapitalistista EZLN:ää ja sen jäseniä on ostaa liikkeeseen kuuluvilta pienviljelijäosuuskunnilta kahvia, jonka myynnistä saatavilla tuloilla viljelijät voivat ylläpitää ja kehittää omia elinolosuhteitaan. Suomessa vuodesta 2009 lähtien toiminut solidaarisuusverkosto Café Caracol tukee zapatistien itse- hallinnollisen vastarinnan taloudellisia edellytyksiä tuomalla maahan kahvia, joka on ostettu suoraan viljelijäosuuskunnilta ilman välikäsiä.

Tilaukset: TAMPEREEN KEHITYSMAAKAUPPA 03 344 6770 H [email protected] WWW.CAFECARACOL.ORG Mira Kankaanranta: Nimetön, 2018, öljy kankaalle. Mira Kankaanranta: Nimetön, 2018, öljy kankaalle. kolumni

Saara Hacklin Yhdessä ajassa – nykytaiteen nykyisyydestä

2005. Sittemmin sen on voinut kokea eri museoissa, viimeksi Berliinin Gropius Baussa osana näyttelyä Welt ohne außen. Immersive Spaces since the 1960s. Saksalais- englantilainen Sehgal on tunnettu teoksista, joita hän itse kuvailee rakennetuiksi tilanteiksi. Niihin liittyy olennaisesti katoavaisuus. Museo ei saa dokumentoida teosta valokuvin tai muutoin. Myös hankintasopimukset tehdään suullisesti notaarin läsnä ollessa. Mitä tarkoittaa olla niin nykyaikaista? Sehgalin teoksen nimen voisi tulkita irvailuiksi nykytaiteen maailmalle. Se tuntuu osoittavan kriittisesti kohti taidemaa- ilmaa, jossa uusimpien trendien seuraaminen, oikeiden muotisanojen löytäminen ja taidekokemuksen jaka- minen toisille juuri oikeaan aikaan on tärkeää. Sehgalin teoksessa kohdattu uusi asia ei ole kiinnostavaa, uutta, tärkeää, coolia, vaan nimenomaan contemporary – tässä ajassa kanssasi. Mediateorian ja estetiikan professori Knut Ebeling kirjoittaa esseessään There Is No Now: An Archeology of Contemporaneity (2017) siitä, miten Sehgalin teos tuntuu irvailevan aikalaisuuden käsitteelle. Teoksessa lausuttu toteamus paljastuu tyhjäksi tautologiaksi – ei ole olemassa mitään normatiivista määrettä sille, mitä on olla contemporary.1

Erontekoa vai yhteisyyttä? Suomen kielessä on totuttu käyttämään sanaa ”nykytaide” kuvaamaan oman aikamme taidetta. Englannin kielen contemporary art on sävyltään hieman erilainen. ierrän nykytaiteen näyttelyssä ja astun Se sisältää ajatuksen yhdessä toisten kanssa ajassa olemi- saliin, jossa vartijoita näyttää olevan yli sesta. Mutta kenen ajasta on kyse? Mikä nykyisyys on tarpeen. Juuri kun olen tehnyt tämän tarpeeksi nykyistä? huomion, kolme miestä pompahtaa Nykytaiteen historian näkökulmasta rajanveto mo- tanssimaan ja laulamaan: ”Oh, this is dernin ja nykytaiteen välillä on hankalaa. Eri insti- soK contemporary, contemporary, contemporary!” Tämä on tuutiot ja tutkijat ovat ehdottaneet eri vuosia ja vuo- niin nykyaikaista! Vartijoiden nopeatempoinen tanssi ja sikymmeniä. Filosoﬁ Peter Osborne kirjoittaa teok- innostunut laulu sekä säikäyttää että riisuu aseista. Teos sessaan Anywhere and Not At All. Philosophy of Contem- on olemassa lyhyen välähdyksen ajan, kunnes tanssijat porary Art (2013), miten käsitteen ’nykytaide’ käyttö vaikenevat, palaavat paikoilleen ja näyttelykierros jatkuu. yleistyi toisen maailmansodan jälkeen. Sen avulla kiinnitettiin huomio juuri siihen hetkeen. Osbornen mukaan varhainen nykytaide ei kuitenkaan sisältänyt Niin nykyaikaista! niin voimakasta eroa moderniin, vaan pikemminkin This Is So Contemporary on Tino Sehgalin (s. 1976) teos, näyttäytyi modernin uusimpana osana.2 Suomessa

joka esitettiin ensi kertaa Venetsian biennaalissa vuonna Maire Gullichsen ja kumppanit perustivat Nykytaide- Savolainen Jonne Kuva:

98 niin & näin 3/2018 kolumni yhdistyksen jo vuonna 1939. Sen tehtävä oli tuoda on puhunut: se ei tee minusta väkisin toisen aikalaista. Suomeen ajankohtaisia kansainvälisen taiteen näytte- Nykytaide korostaa vain uusinta uutta, nykyisyyttä – ja lyitä.3 Myös pesäero vanhaan oli ilmassa. samalla synnyttää paradoksin. Uusin päivittää itseään Toisena vahvana ehdokkaana modernin ja nyky- koko ajan. taiteen rajalle on pidetty 1960-lukua, jolloin erkaan- Rajchmanin maalaama kuva nykytaiteen suurista tuminen alkoi voimistua. Tuo vuosikymmen oli myös näyttelyistä, keräilijöistä ja superkuraattoreista on kovin pitkään Nykytaiteen museo Kiasman ja Ateneumin vä- kyyninen, muttei käy kiistäminen, ettei esimerkiksi lisen työnjaon rajapyykki. 1960-luvun taiteen nähtiin 1990-luvun jälkeen perustettujen biennaalien sekä ku- ottavan etäisyyttä modernin perinteeseen: taide haastoi raattorien ja yksityisien keräilijöiden määrä olisi kas- tekijyyden, taideobjektin, yleisön ja instituution muun vanut. Lisäksi taidemaailman uutuuden jano on jatkuva. muassa käsitetaiteen, poptaiteen, performanssin, maa- Sehgal tuntuu yhtä aikaa solahtavan tähän maailmaan, taiteen ja instituutiokriittisen taiteen keinoin. joka etsii seuraavaa uutta spektaakkelia, ja samalla ha- Yksi keskeisistä keskusteluista modernin ja sitä seuraavan sitä vastaan. Sehgalin rakennetut tilanteet ovat ranneen ajan taiteen välillä on liitetty minimalismiin. vaikeita keräillä, sosiaalisen median kannalta täysin Michael Friedin näkökulmasta modernin taiteen ko- epäonnistuneita – kuvauskielto! – ja erittäin kalliita to- rostama taiteen autonomia ei ollut minimalismille teuttaa, sillä teosten ihmisiä ei voi korvata koneilla. tärkeää. Se oli päinvastoin kiinnostunut tutkimaan mah- This Is So Contemporary palaa nykytaiteen perus- dollisuuksia venyttää taideteoksen rajoja. Tapa, jolla mi- taviin aiheisiin: esittämisen ja läsnäolon kysymyksiin. nimalismissa pyrittiin kiinnittämään katsojan huomio Jos René Magritten maalaus Kuvien petollisuus eli Ceci teoksen objektiluonteeseen, ja miten teokset tarvitsivat n’est pas une pipe vuodelta 1929 pakotti katsojan miet- katsojaa ja tämän liikettä tullakseen koetuksi, oli uhka timään maalauksen, maailman, representaation ja kielen taiteen autonomialle. Vuonna 1967 julkaistussa artikke- välisiä suhteita, Sehgalin teos houkuttelee miettimään, lissaan ”Taide ja esineellisyys” Fried hyökkääkin minima- mitä katsomme, kun katsomme nykytaidetta. Tai mistä lismin teatterillisuutta vastaan.4 puhumme, kun puhumme nykytaiteesta. Tyhjään näytte- 1960-luvulla yleistyneet uudet taidemuodot ja ko- lysaliin saapuva katsoja kohtaa vartijat, jotka ovat perin- keilut ovat nykytaiteen itseymmärryksen kannalta mer- teisesti jotain teoksen liepeillä sijaitsevaa, korkeintaan sen kittäviä. Tottuneelle 2000-luvun katsojalle ajatus katsojaa kehykseen kuuluvaa, virallista ja mahdollisimman huo- huomioivasta teoksesta, joka on paikkasidonnainen ja maamatonta. Vartijat on asetettu valvomaan katsojaa ja instituutiokriittinen, on peruskauraa. Modernismin nä- teoksia. Kun he pompahtavat tanssiin ja tunnustavat in- kökulmasta tällainen teos ottaa tarpeettomasti huomioon nostuneisuutensa taiteen äärellä, teos tapahtuu esiintyjien esitystilan, katsojan ja taidemaailman valtarakenteet, eikä ja katsojan kohtaamisessa, ja samalla viittaa jonnekin saa- täten ole autonominen. Mutta 1960-luvusta ja sen mul- vuttamattomaan. This Is So Contemporary on sekä naiivi listuksista on jo aikaa. Olisiko nykytaiteen rajaa syytä että moniselitteinen. Se antaa katsojalle ainutlaatuisen hilata lähemmäksi tätä päivää? hetken, läsnäolon ja kohtaamisen kokemuksen. Teok- Viimeisin ehdotus modernin ja nykytaiteen rajanve- sessa ollaan hetki yhdessä samassa ajassa, mutta tietäen, doksi on vuosi 1989, jolloin Berliinin muuri murtui ja että tuo läsnäolo on aina vääjäämättä vajaata, ja jo aikaa kylmä sota oli ohi. Osbornen mukaan vuodesta 1989 al- sitten kadonnutta. kaneet muutokset merkitsevät uusliberalistista pääoman globalisaatiota. Kuten John Rajchman kirjoittaa, tuohon aikaan yhdistyy myös taiteen ja populaarikulttuurin vastakkainasettelun murtuminen, taiteen ja kritiikin käsit- Viitteet teiden muuttuminen sekä ’nykytaiteen’ käsitteen globaali 1 Ebeling 2017, 13. 2 Osborne 2013, 18. leviäminen: 3 ”Maire Gullichsen 1907–1990”. Verkossa: poriartmuseum.fi/fin/ museum/maire.php ”Aikaisemman kriitikon roolin sekä siihen liittyvän ylei- 4 Fried 2014. sön syrjäytti uudenlainen kuraattori, joka matkustaa usein 5 Rajchman 2011, 136. lentokoneessa paikasta toiseen ja yrittää väsymättä toimia uusien keskustelujen aloittajana samalla kun on koko ajan Kirjallisuus pakotettu siirtymään uusin paikkoihin. [...] Nykytaide Ebeling, Knut, There Is No Now. An Archeology of Contemporaneity. kääntyi suurten näyttelyiden, kuten biennaalien, taidemes- Sternberg Press, Berlin 2017. sujen, huutokauppojen ja uusrikkaiden keräilijöiden puo- Fried, Michael, Taide ja esineellisyys (Art and Objecthood, 1967). leen.”5 Suom. Kaisa Sivenius. Issuex. No. 1, 2014. Verkossa: issuex.fi/ michael-fried-taide-ja-esineellisyys Osborne, Peter, Anywhere Or Not At All. Philosophy of Contemporary Art. Verso, London 2013. Nytkö jo? Rajchman, John, The Contemporary. A New Idea? Teoksessa Aesthetics Suomen kielen käsite ’nykytaide’ on yhtä aikaa armolli- and Contemporary Art. Toim. Armen Avanessian & Luke Skre- bowski. Sternberg Press, Berlin 2011, 125–144. sempi ja ankarampi kuin englannin kielen contemporary art. Nykytaide ei sisällä samaa ongelmaa, josta Osborne

3/2018 niin & näin 99 elokuva

Tytti Rantanen Sodankylä, kritiikki, politiikka Paikan päältä ja jälkipuheissa Sodankylän elokuvajuhlilla on aina jonkinlainen elokuvavuoden välitodistuksen tai -tilinpäätöksen tuntu: kokemuksena intensiivinen festivaali on hyvä tilaisuus tarkastella, miten vuoden aikana keskusteluttaneet aiheet näyttäytyvät käytännössä. Tänä kesänä puhutti esittämisen politiikka, niin kinokatselmuksen aikana kuin vielä jälkikäteen. Seitsemännen taiteen arvoa ei poliittinen puntarointi himmennä, päinvastoin.

liseksi näytöksessä, jossa hän aikataulusyistä ei päässyt sanomaan sanastaan1. Oman lisänsä jännitteeseen toi jyväskyläläisen Ruamjai-sekakuoron Blomberg-säestys, jossa Helanderin mukaan oli kaikuja viihdeohjelmien yksinkertaistavista joikumukaelmista. Tämä lienee jonkinlainen musiikillinen vastine feikkigáktille: rikas ja omaleimaisuudessaan vaihteleva kulttuuri typistetään ka- rikatyyriksi. Helanderin haastatteluun tarttui elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen. Hän vetosi Blombergin teoksen asemaan kansainvälisesti tunnustettuna fantasiaelokuvana, joka ei ole dokumentaari eikä viihdettä2. Jos Helanderia ohjaajan omien sanojen mukaan osuivat stereotypiat hermoon, tämän hermoon osuminen tuntuu osuneen vuorostaan Kinnusta hermoon. Tietenkään päähenkilön vierailu saa- melaisnoidan luona ei ole koko Valkoisen peuran sisältö, mutta kohtaus kuitenkin on teoksessa, kiusallista tai ei. Kuten Helander vastineessaan Kinnuselle painotti, ylei- sellä tasolla stereotypiat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat siihen, miten saamelaisiin arjessa ja kansallisessa politiikassa suhtaudutaan3. Helanderin Eatnanvuloš lottit kä- sittelee huolitelluissa balettikuvaelmissaan muun muassa saamelaisten maanomistuskysymystä. On mainiota, että kansainvälisiä festivaaleja kiertävä teos nähtiin myös So- Mahamat-Saleh Haroun kohtaa pohjoisen yleisön. dankylässä. Nyt vain teoksesta ja representaatiosta toiseen siirtyminen näin ilmiselvässä hankauksessa jäi puolitiehen. Ehkä efekti olisi ollut eri, jos Eatnanvuloš lottit olisi esitetty kirpeänä jälkikommentaarina Valkoiselle peuralle, olitiikka on läsnä jo elokuvajuhlien ensim- kun taas tässä yleisemmin suositussa järjestyksessä – lyhyt mäisessä näytöksessä ja sen jälkipuinneissa. alkukuva, pitkä pääteos – Blomberg jäi vetämään mattoa Elokuvajuhlat halusi asettaa samaan yhtey- viime vuosikymmenien saamelaiskuvauksista käydyn teen Erik Blombergin Cannesissa palkitun kamppailun ja kehityksen alta. Valkoisen peuran (1952) ja Marja Helan- Pderin Risto Jarva -palkitun lyhytelokuvan Eatnanvuloš lottit – Maan sisällä linnut (2018). Tarkoitus oli kenties Muistoja misogynian ajoilta? tehdä korjausliike, onhan Blombergin fantasiaelokuvan Myös Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmapolitiikan tasa- kipukohta juuri stereotyyppinen esitys saamelaisista li- arvoisuus nostatti polemiikkia. Viisi tutkijaa kirjoitti kaisina ja viinaanmenevinä maahisina. Lapin Kansan Helsingin Sanomien mielipidepalstalle otsikolla ”Naiset haastattelussa Helander koki, että saamelaisuuden ja sen eivät ole päässeet näkyviin Sodankylän elokuvajuh- 4 irvikuvan suhde jäi ilman erillistä artikulointia ongelmal- lilla” . Vaikka tänä vuonna ohjaajavieraiden joukko oli Koivuranta Oona Kuva:

100 niin & näin 3/2018 elokuva kieltämättä mieskylläinen, edellisvuosina vieraiden jou- The Red Shadow (Tatort: Der rote Schatten, 2017) pil- kossa ovat loistaneet muun muassa niin Małgorzata Szu- lastutti liittopresidentin. Barbet Schroeder puolestaan on mowska, Katell Quillévéré, Alice Rohrwacher kuin pika- omistanut pahuuden syväluotaukselle kokonaisen vuosi- visitoinut konkari Claire Denis’kin. Tänä vuonna nuoren kymmenten yli ulottuvan dokumenttielokuvien trilogian polven naisohjaajia edustivat sveitsittäret Anja Kofmel Ugandan diktaattorin Idi Aminin muotokuvasta (1974) ja Katharina Wyss. Szumowska ja Rohrwacher taas pa- Myanmarin kansanmurhaa taustoittavaan teokseen lasivat ohjelmistoon tuoreilla elokuvillaan Mug (Twarz, Munkki lietsoo vihaa (Le vénérable W., 2017). Mahamat- 2018) ja Happy as Lazzaro (Lazzaro felice, 2018). Saleh Haroun taas esittää sitkeästi hankalia kysymyksiä Vaikka festivaalia siinä missä muitakin tapahtumia kolonialismista ja siirtolaisuudesta. Tšadilaissyntyinen pitää tarkastella kokonaisuutena, ohjelmakartta ei vält- mutta Ranskassa asuva ohjaaja on kiinni tämän päivän tämättä nopealla silmäyksellä kerro kaikkea naisten tä- politiikan takaisten ihmiskohtaloiden kuvaamisessa siinä mänkertaisesta näkyvyydestä. Esimerkiksi Sami van In- missä brittikollega Ken Loach tai belgiveljekset Jean- genin kuratoima mestariluokkanäytös koostui kokonaan Pierre ja Luc Dardenne. Harounin hahmottama maisema naispuolisten kokeellisten tekijöiden lyhytelokuvista. vain on epäreilun lisäksi väkivaltainen. Dry Season Oman panoksensa mestariluokkien vetäjinä toivat yh- (Daratt, 2006) on vielä kahden perheen välinen suora- dysvaltalainen animaatioekspertti Jennifer Barker sekä sukainen moraliteetti, joka on kiinni oikean ja väärän, ranskalainen elokuvakasvattaja Nathalie Bourgeois. Ter- velvollisuuden ja päivittyvän tilannearvion peruskysy- vehdin ilolla, jos jatkossa muidenkin kuin miespuolisten myksissä. Päähenkilö Atim lähetetään kostamaan isänsä tekijöiden, tutkijoiden, kuraattoreiden ja kriitikoiden murha, mutta nuorukainen päätyykin juuri sen leipurin kädenjälki eri muodoissaan vain vahvistuu entisestään. oppipojaksi, joka hänen on määrä tappaa. Lopulta Petraamista varmasti riittää, kuten elokuvakulttuurissa ja Atimin onnistuu sekä syödä että säästää koston kakku -teollisuudessa kauttaaltaan. Maailma – Sodankylästä pu- (tai leipäkontekstissa kakko). humattakaan – ei ole vielä valmis. Tu o re e m p i Une saison en France (2017) kuvaa tur- Outoa kyllä, yhdeksi oman festivaalikimarani viis- vapaikanhakijaveljeksiä Abbasia ja Étienneä, jotka pii- tosti viihdyttävimmistä näytöksistä jää elokuva, joka it- leksivät yhteiskunnan laitamilla näkymättöminä, turvat- seäni eniten ”osui hermoon”. Kuubalaisen Tomás Gu- tomina ja turhautuneina. Realistiseen eriarvoistuneen tiérrez Alean Muistoja alikehityksen ajoilta (Memorias del Euroopan kuvaukseen sekoittuu vaivihkaista eläinsymbo- subdesarrollo, 1968) esitettiin 50-vuotiaan Filmihullun liikkaa: Mieluummin liekit kuin pakkopalautuksen valit- ja 40-vuotiaan Risto Jarva -seuran yhteisessä juhlanäy- sevan Étiennen haudalta lehahtaa vapaana lentoon per- töksessä. Kuten Valkoisen peuran tapauksessa, nytkin voi honen, jota rajat eivät estä. Abbasin lapsi kuljettaa sin- kysyä, mitä ja kenen ehdoilla tällä elokuvalla juhlitaan. nikkäästi väliaikaisesta majapaikasta toiseen kultakalaa. Monimielistä provosointialttiutta ainakin, mikäs siinä. Kuinka monta hätäistä siirtymää sen onnistuu sinnitellä? En ole aivan varma, kuinka hyvin ja mihin suuntaan kuu- Elokuvan poliittisuus ei ole pelkkä keskustelunaihe, balaismiehen spleenistä ja kitkeristä naissuhteista kertova joka yksisuuntaisesti ojennetaan ohjaajilta yleisölle. Sen teos on vanhentunut. Toki elokuva kantaa itsessään myös on luonteva kulkea myös yleisöltä tekijöitä ja instituu- vahvaa mahdollisuutta luentaan satiirina porvariston rap- tioita kohti. Venäläisen sananlaskun mukaan on turha piosta. Yhtä sulavasti sen voi silti katsoa vain holtittoman syyttää peiliä, jos naama on vino. Mutta Sodankylän elo- miehen holtittomuuskertomuksena, mistä lajityypistä tuo- kuvajuhlilla käydyt ja sen jälkipuinnissa kertautuvat kes- reempana edustajana mainittakoon Veiko Õunpuun tyy- kustelut antavat aihetta epäillä, olisiko sittenkin aikaansa likäs mutta hiertävä Free Range (2013). heijastava peili toisinaan vino. Elokuva taidemuotona Alean elokuvan päähenkilö Sergio on jäänyt Kuubaan kestää kyllä haastamisen sekä ennen kaikkea ulkoeloku- jupisemaan vaimonsa ja muun omistavan luokan paettua vallisen todellisuuden ja vastaanoton esittämät kriittiset sosialismia Miamiin. Kuubatarten henkistä ”alikehit- vaateet. Eikä tämä ole edes ensimmäinen vastahankainen tyneisyyttä” ruotivien mietteiden ohella Sergio itse haa- ja politisoitunut aikakausi liikkuvan kuvan historiassa. veilee kirjailijuudesta, mutta ennen kaikkea hän haluaisi Keskustelu – poleeminenkin – jatkukoon, ﬁlmikelat olla eurooppalainen. Mannermaisen mielen tavoittelussa pyörikööt! Elokuvalle on vain hyväksi, jos siltä odotetaan miekkonen onnistuu siinä määrin, että hänen ajatuksen- enemmän ja parempaa. virtansa kääntyy jopa koomisen dekadentiksi: ”Kunpa pelon voisikin voittaa juoksemalla puhvelin perässä. Kuubassa ei ole puhveleita. Olen idiootti.” Vielä riemas- Viitteet & Kirjallisuus tuttavampi itseluonnehdinta kiteyttää: ”Elämäni on kuin 1 Saamelaisuuden esittäminen on yhä ongelmallista – palkittu esi- koisohjaaja Marja Helander kertoo miksi vääntelehti tuolissaan hirviömäinen ja ontto kasvi. […] Mielestäni olemuk- jyväskyläläiskuoron ”joikatessa”. Lapin Kansa 17.6.2018. sessani on tiettyä arvokkuutta.” 2 Huomio: Valkoinen peura ei ole dokumentti saamelaisuudesta. Kalle Kinnusen elokuvablogi Kuvien takaa 17.6.2018. 3 Elokuvaohjaaja Marja Helander: Valkoisen peuran likainen saa- Kumpi on vinossa: peili vai naama? melaisnoita on rasistinen nunnuka-stereotypia. Suomen Kuvalehti 25.6.2018. Tämänvuotiset päävieraatkaan eivät ole kaihtaneet poli- 4 Naiset eivät ole päässeet näkyviin Sodankylän elokuvajuhlilla. tiikkaa. Dominik Graﬁn televisioon tehty RAF-tutkielma Helsingin Sanomat 22.6.2018.

3/2018 niin & näin 101 elokuva

Tytti Rantanen Mannermaisen elokuvan maîtresse Bulle Ogier Sodankylässä ”Pelkäänpä, etten ole osannut vastata kysymyksiinne hienosti, en ole mikään filosofi”, pahoittelee Bulle Ogier (s. 1939), yksi ranskalaisen intellektuellielokuvan ikonisista näyttelijättäristä, Hotelli Sodankylän hälyssä. Eipä ollut Jacques Derridakaan näyttelijä ja silti esitti muikean cameon Ken McMullenin Ghost Dancessa (1983) Pascale Ogier’n kainossa tenttauksessa. Ogier vanhempi silminnähden ilahtuu liian nuorena menehtyneen tyttärensä mainitsemisesta. Yli 50-vuotinen ura ranskalaisen (ja laajemminkin eurooppalaisen) teatterin ja elokuvan avaintekijänä vaikuttaa perheyhteyksien ja muiden kiintymyssuhteiden lujittamalta. Bulle Ogier’n filmografiassa ollaan ystävien seurassa.

anskatar valittelee väsymystään, joka ei kuvan ja äänen toisistaan eriyttävissä elokuvissa Le Navire johdu vain pitkästä iästä vaan yhä aktiivi- Night (1979) ja Agatha et les lectures illimitées (1981) sesta työskentelystä: näytäntökautta teat- näyttelijätär oikeastaan vain eksistoi arvokkaasti osana terissa ovat tänä kesänä seuranneet niin tilaa. Rivetten 70-luvun teoksissa on enemmän säpinää ikään näyttelijänä tunnetun Jeanne Bali- mutta ylimaallinen ja arvoituksellinen tuntu niissäkin barinR toisen valkokangasohjauksen kuvaukset. Tästä huo- – elokuvassa Céline et Julie vont en bateau (1974) Ogier limatta Ogier huokuu pragmaattista ammattimaisuutta, näytteleekin kummitusta ja Sodankylän ohjelmistoon va- ja käytännönläheisiä ovat hänen vastauksensakin myös likoituneessa Duellessa (1976) jumalatarta, ”auringon ty- muissa julkaistuissa haastatteluissa kautta linjan. Tyyli tärtä”. Le Pont du Nordissa (1981) hänen hahmonsa on on toteava, ja näyttelijä tuntuu hahmottavan taidetta ja vankilasta vapautuva pankkirosvo, Buñuelin Porvariston tekemisiään tapahtumat ja tekijät, ei teoria edellä. Se ei hillityssä charmissa (Le charme discrète de la bourgeoisie, vähennä elämäntyön henkevyyttä ja sulavuutta. 1972) höpsähtävä seurapiirikaunotar, Fassbinderin Kol- Bulle Ogier on Jeanne Moreaun, Delphine Seyrigin, mannessa sukupolvessa (Die dritte Generation, 1979) Juliet Berton, Michael Lonsdalen ja Jean-Pierre Léaud’n terroristi. rinnalla yksi laadun takeista. Kaikki tunnetaan avain- näyttelijöinä avainelokuvissa, joita ovat ohjanneet niin Jacques Rivette, Marguerite Duras, Luis Buñuel ja André Taikapiirissä Téchiné kuin Ogier’n elämänkumppani ja Sodankylä- Onko eri aikalaisohjaajien välillä yhtäläisyyksiä? Duras ja vieras Barbet Schroederkin. Jo näyttelijän taiteellisen Rivette esimerkiksi vaikuttavat paradoksaalisesti samaan uran alku ennakoi asettumista valtavirtaviihdettä haasta- aikaan sukulaissieluilta ja toistensa peilikuvilta: toinen vammalle puolelle: nuori Ogier kulkeutui samaan teat- melankolinen, toinen leikkisä; toinen aavemaisia ääniä teriryhmään Pierre Clémentin ja Jean-Pierre Kalfonin teoksiinsa loihtiva, toinen fyysisyydestä ponnistava. ”Ai- kanssa. Ryhmän ohjaajana toimi Marc’O, jonka me- nakin he arvostivat toisiaan suuresti”, muistelee Ogier. riitteihin kuuluu myös Isidore Isoun merkkielokuvan Traité ”Myönnän, etten ole tullut ennen ajatelleeksi tätä, mutta de bave et d’éternité (1951) tuottaminen. Ryhmän esityksiin todella jotain yhteistä on heidän tavassaan järjestää etsiytyi myös aikakauden cinéasteista ehkä omaleimaisin, elokuva hetken ympärille, vaikka Marguerite oli aina kir- Rivette, joka teki Ogier’n ja Kalfonin kanssa intensiivisen, joitusvetoinen ja aukoili pöytälaatikoita, teki yhä uusia teatterin ja rakkauden ympärille kiertyvän pitkän elokuvan versioita jo tehdystä.” L’ Am o u r f o u (1968). Ogier kertoo juuri tämän teoksen sekä Rivette ei niinkään pohjannut aiemmin kirjoitta- Sodankylässä nähdyn Alain Tannerin Salamanterin (Sala- maansa. Muidenkin hengentuotteet toimivat pikem- mandre, 1971) ”ratkaisseen asiat” eli ammatinvalinnan. minkin väljinä viitteinä kuin tiukasti adaptoitavana läh- Eurooppalaisen taide-elokuvan kentässäkin Ogier tömateriaalina, oli ”käsittelyssä” sitten Honoré de Balzac, taipuu rekisteristä toiseen maininnan arvoisesti: Durasin Henry James tai Gérad de Nerval. Elokuvissa on hyö-

102 niin & näin 3/2018 elokuva

dynnetty monin paikoin (muttei kauttaaltaan) improvi- sointia, ja huikeaan, yli 12-tuntiseen OUT 1:iin (1971), saivat myös näyttelijät vaikuttaa. Niin ikään Le Pont du Nordin käsikirjoittamiseen ohjaaja osallisti pääosia esit- tävät Bulle ja Pascale Ogier’n. Bulle Ogier’n näytteli- jäntyön johtotähtenä vaikuttaa olevan itsensä toistamisen välttely. Sodankylässä paljastuu, että tästä oli seurauksia myös OUT 1:ille, jossa Ogier’n näyttelemän psykedee- lipuotia pitävän Pauline/Émilien ja Jean-Pierre Léaud’n tulkitseman valemykän Colinin romanssi tuntuu kuih- tuvan ennen aikojaan. Syitä saa etsiä varhemmasta yh- teistyöstä:

”Olin jo tehnyt L’Amour foun. Siinä tarinani oli ’hullu rakkaus’, joka päättyy eroon Jean-Pierre Kalfonin näyttelemän hahmon kanssa. Kaikki käyttivät elokuvaan runsaasti omia tunteitaan, minä, Rivette myös, kaikilla oli huonosti päät- tynyt suhde. Niinpä [OUT 1:ssä] Colinin ja Pauline/Émi- lien välinen tarina, joka olisi voinut olla paljon tärkeämpi, vähän keskeytyi. Jacques olisi halunnut kehittää sitä kyllä, mutta minä en halunnut ryhtyä uudelleen johonkin, minkä olin jo toteuttanut L’Amour foussa.”

Ogier näki restauroidun maratonteoksen vuosikymmenten jälkeen viime vuonna ja kertoo jälleenlöytä- neensä runsaudesta lukuisia yksityiskohtia, jotka oli jo ehtinyt unohtaa. Mutta ennen kaikkea hän oli lumou- tunut elokuvan salaseuraa tahoillaan jäljittävien Jean- Pierre Léaud’n ja Juliet Berton työskentelystä. Vuonna 1990 menehtynyt Berto ehti vierailla Sodankylässä jo 1987 – tänä vuonna hänet nähtiin Ogier’n rinnalla Ri- vetten ”tanssivassa” elokuvassa Duelle. Näytöksen alussa Ogier kertoo pukeneensa punaiset käsineet ”sydämensä ohjaajan” kunniaksi, Rivette kun mielellään hansikoi henkilöhahmonsa. Duelle rakentuu jälleen kerran pelin ja haasteen muotoon: kaksi jumalatarta etsii kiveä, joka mahdollistaa elämän maan päällä. Ylväiden ja julmienkin jumalatarten välissä on hippasilla nuori Hermine Ka- ragheuz, itse luontevuus. Rivetten ja Durasin tuotantoa yhdistääkin ”kinemaattinen noituus” ja viehtymys. He eivät ole aivan yhtä syvällä mystisismissä ja rituaaleissa kuin vaikkapa Philippe Garrel tai Derek Jarman saman molaisuutta roolin kanssa. Muutoin mennään komposition aikakauden teoksissaan. 1970-luvun ranskalaisen elo- luomisen puolelle. Se on toinen lähestymistapa, etäisempi kuvan kokonaishahmotuksessa tällainen arvoituksel- mutta viihdyttävä. Etenkin iän myötä luon mielelläni kom- lisuus on kuitenkin kaukana Jean Eustachen kyynisyy- positioita, jotka ovat varsin erilaisia kuin oma mielenlaa- destä, Jean-Luc Godardin didaktisuudesta tai Robert tuni.” Bressonin ankaruudesta. Pikemminkin hehkeitä kuin harmaita sävyjä on käy- tössä Barbet Schroederin Maîtressessa (1976), joka Suvereeni domina hurmaa koulun lauantaiaamupäivän näytöksessä. Ogier Kun kysyn, mikä Bulle Ogier’lle on näyttelijäntyön alku- näyttelee teoksessa domina Arianea, jonka kidutuskam- piste, konkari etenee käytännön projektikohtaisuuksista mioon ja elämään törmää sattumalta kömpelö pikku- kohti visuaalista luomistapahtumaa: rikollinen, Gérard Depardieun esittämä ”kinkyjästi” Olivier. Elokuva etenee ällistelevän, uteliaan ja hallit- ”Työskentely on kuin maalaamista: ensin lisätään yhtä semishaluisen miehen näkökulmasta, mutta on valo- väriä, sitten toista, sitten taas toista. Näin muodostuu vuosia raikkaampi ja älykkäämpi kuin 2010-luvun Fifty jotain muuta kuin hyperrealistinen maisema – jotain abst- Shades of Grey -viritykset. Valtaa ja seksiä ei ole pakko

Kuva: Venla Tirkkonen Venla Kuva: raktimpaa. Mutta tämä vaatii henkilökohtaista hengenhei- käsitellä angstisesti, mikä ehkä ehti osittain unohtua

3/2018 niin & näin 103 elokuva

70-lukua seuranneiden vuosikymmenten eurorankis- raakana. Olivier on romahdusvaarassa kuin norjalainen teluissa, kuten Michael Haneken, Catherine Breillat’n Mannen-vuori, jos kohta Arianellakin on omat hermo- tai Lars Von Trierin kyydissä. La Maîtressessa suurin ah- jenmenetyksen hetkensä. distus liittyy ihmisen rajalliseen kykyyn täyttää muiden Aikanaan elokuva joutui sensuurin kouriin aihepii- odotuksia. rinsä ja ujostelemattomien sessiokuvaustensa vuoksi. Usein valtataistelu kulminoituu kamppailuun siitä, Kidutuskammion asiakkaat eli ”orjat” ovat oikeita bdsm- kumpi ajaa autoa. Vaaranpaikkoja olisi useita, mutta harrastajia ja Ogier kertoo näytöksen jälkeen hänen ja enimmäkseen ne ohitetaan reippaasti. Alistushommia Depardieun valmistautuneen rooleihinsa illastamalla hoitavaa naista ei patologisoida eikä rankaista. Macho- vuoden verran kuvauksia konsultoineen dominan kanssa. iluna näyttäytyvä hauras maskuliinisuus lyödään kun- Ohjaaja Schroeder ja hänen näyttelijäpuolisonsa myhäi- nolla ranttaliksi tarkoituksellisen pateettisessa kohtauk- levät kuvauksissa vallinneen kaikkiaan ”onnellisen tun- sessa, jossa turhautunut Olivier menee seuraamaan orin nelman”, mikä välittyykin ihmeellistä rentoutta ja suvere-

teurastusta, ostaa sitten kaksi hevosenﬁléttä ja syö ne niteettia huokuvasta lopputuloksesta. Films Janus Kuva:

104 niin & näin 3/2018 elokuva

Marja Pallassalo Juopua tähdistä ja nähdä elokuvaa, joka on jättänyt elokuvan Oberhausenin lyhytelokuvajuhlat vanhan ja uuden kokeellisen elokuvan yhteenkokoajana Oberhausenin 64. lyhytelokuvafestivaalit esittelivät laajasti uutta saksalaista elokuvaa 50 vuoden takaa ja tekivät selkoa, miten niin sanottu toisen elokuvan liike (Das andere Kino) sai alkunsa. Hämmästyttävän samantapaiset kysymykset kiinnostivat myös ”Conditional Cinema” -sarjan taiteilijoita. Kolme vuotta kestävän projektin kokoajaksi festivaali oli kutsunut elokuvaohjaaja Mika Taanilan.

ulttuurihistorioitsija Hannu Salmi on puolilta maailmaa olivat kuvanneet lyhyen 8-millisen havainnut, miten moni elokuvataiteen elokuvan yli 200 päivän tapahtumista vuonna 1988. historia jaksottaa aikaa filosofi Johann ”The Filmers’ Almanac” -koosteen kolmituntinen esitys Gottfried Herderin (1744–1803) ajat- oli myös näyttö 30 vuoden takaisesta kansainvälisestä yh- teluun tukeutumalla. Saksalaiselle var- teydenpidosta ja maailmasta ennen internetiä. haisromantikolleK kulttuuri vertautui organismiin, jonka Mika Taanila on lainannut ”Conditional Cineman” elämänkaarella synty, kasvu, kukoistus ja kuolema seu- moton IKEA:n perustajalta Ingvar Kampradilta: ”Tule rasivat toisiaan.1 Sama ajattelutapa saa myös monen ja kokoa itse oma elokuvasi.” Oberhausenin Lichtburg- suomalaisen filmihullun murehtimaan elokuvan tulevai- teatterissa 35-millinen filminauha kiertää kädestä käteen, suutta ja ikävöimään analogista aikakautta, jolloin filmi- riviltä riville solmien lopulta yhteen koko yleisön. nauhan materiaalisuus tuotti valon ja varjon leikkiä val- Elokuva koskettaa, me koskemme elokuvaa. Tässä on lii- kokankaalla. kettä, rytmiä, naurua ja yhteistä kokemusta. Peter Mil- Ruhrin alueella Saksassa käsitykset elokuvan tule- lerin salin eteen asettama kamera taltioi koko rituaalin. vaisuudesta täyttyvät puolestaan ilosta ja elinvoimasta. Myös tästä Oberhausenissa ollaan kiinnostuneita: jokai- Oberhausenin lyhytelokuvafestivaalit jaksavat pohtia, sella elokuvakopiolla on historiansa. Kertomus kopion mitä elokuva oikeastaan onkaan. Yhdysvaltalainen tai- menneisyydestä ei välttämättä lankea yhteen sen paikan teilija Peter Miller tekee elokuvia jopa ilman kameraa tai kanssa, joka teoksella on elokuvan historiassa. Jokainen näyttää elokuvaa projektorilla, josta linssi on ruuvattu katsoja jättää jäljen elokuvaan, samoin jokainen esitys- irti. Tätä on conditional cinema. paikka. Elokuvan herättämät tunteet, ajatukset ja koko ”Conditional Cinema” -sarjan kokoajaksi festi- vaikutushistoria ovat kuin kannettavia muistipaikkoja, vaali oli kutsunut neljä vuotta aiemmin suositun ”Film kuten festivaalin ohjelmakirja elokuvahistorioitsija Sylvie Without Film” -esityssarjan kuratoineen Mika Taanilan. Lindebergiä lainaten toteaa.2 Hän kertoi päätyneensä sarjan nimeen jo ennen kuin alkoi pohtia, mitä kolme vuotta kestävä kokeilu pitäisi si- sällään. Valitut taiteilijat tutkivat töillään, miten elokuva Hyvästi elokuva, tervetuloa elokuva taidemuotona pikemminkin virtaa yli rajojensa kuin on Kysymykset, jotka ”Conditional Cineman” taiteilijoita pysyvää ja muuttumatonta. Peter Millerin lisäksi tämän askarruttavat, esimerkiksi elokuvasta ilman kameraa, vuoden kutsuttuja vieraita olivat Manuela de Laborde tuovat hämmästyttävällä tavalla mieleen maailman, jossa Meksikosta ja Anton Nikkilä Suomesta. Sarjan neljännen saksalaiset nuoret taiteilijat tekivät työtään 50 vuotta osion muodosti ”filmaajien almanakka”, joka on yhdys- aikaisemmin. Oberhausenin laaja ”Jäähyväiset eloku- valtalaisen taiteilijan Owen O’Toolen Super 8 -projekti valle” (Abschied vom Kino) -sarja esitteli 50 saksalaista vuodelta 1988. Elokuvantekijät ja elokuvaharrastajat eri lyhytelokuvaa 1960-luvun loppuvuosilta. Tuolloinkin

3/2018 niin & näin 105 elokuva

elokuvantekijöitä ajoi liikkeelle tarve määritellä elokuva edut ja taata tarkastustoimintansa avulla markkinat uudelleen. Kiinnostavinta ei ollut, miltä elokuvat näyt- ”turvallisille” elokuvamuodoille. Nuorten tekijöiden tävät tai mikä niiden sisältö oli. Määrittely merkitsi myös oli jätettävä jäähyväiset elokuvalle. Sarjan kokoaja Peter kokonaan uuden yleisön luomista, uusia esityspaikkoja, Hoffmann kertoi Oberhausenissa, miten samaan aikaan uusia elokuvan tuottamisen tapoja, uusien gallerioiden saksalaiset tekijät ottivat käyttöön englannin kielestä ja festivaalien perustamista. Tarvittiin myös uusia levi- lainatun termin Filmemacher. Käsitteellä haluttiin pai- tyskanavia. Siksi perustettiin Filmemacher Cooperative nottaa, että elokuva ei ole pelkkää ohjaajan taidetta vaan Hamburg. Elokuvantekijöiden osuuskunta käytti levit- laajan joukon yhteistyötä. tämistään elokuvista nimeä toinen elokuva, Das andere Vasemmistolainen politiikka ja aikansa nykytaide Kino. Elokuvaan suuntautuneita taiteilijayhteisöjä syntyi olivat 60-luvun lopun nuorten saksalaistekijöiden suun- myös Kölniin, Müncheniin, Düsseldorﬁin ja Mül- timia. Myös seksi oli monen elokuvan aiheena. Osallis- heimiin, samoin Wieniin. tuvan aikakauden hengessä Joseph Beuys (1921–1986) Das anderes Kinosta ja saksalaisen elokuvan kokei- julisti, että jokainen on taiteilija. Lutz Mommartz ohjasi luista 1960-luvun loppuvuosina rakentui lopulta lyhyt vuonna 1969 elokuvan Soziale Plastik (BRD 1969), jossa välitila toisen maailmansodan jälkeisestä elokuvasta Beuys tuijottaa 12 minuuttia suoraan kameraa/katsojaa. 1970-luvun tiedostavaan poliittiseen elokuvaan. Ankara Aika menettää merkityksensä, ja muutkin raja-aidat sukupolviristiriita oli joka tapauksessa synnyttänyt Das kaatuvat elokuvan kohteen, tekijöiden ja yleisön väliltä. anderes Kinon. Nuorten elokuvantekijöiden jo vuonna Kaikki joutuvat kysymään itseltään: kuka minä sitten 1962 julistama Oberhausenin manifesti johti kolme olen? Soziale Plastik esitettiin ensi kertaa vasta Joseph vuotta myöhemmin uuden valtiollisen rahoitusjärjes- Beuysin kuoleman jälkeen. telmän perustamiseen. Sen tehtävänä oli tukea nimenomaan nuorten ohjaajien elokuvia. Valtavirran elokuvate- ollisuus – Pappakino – iski nopeasti takaisin tukijoinaan Kasvullisuuden ﬁktiot liittoparlamentin vaikutusvaltaisia jäseniä. Laki elokuvan Das anderes Kinon tekijät pyrkivät purkamaan elokuvan edistämisestä astui voimaan vuoden 1968 alussa. Sen ympärille kasaantunutta mystisyyttä. Näin he kyseen-

tarkoituksena oli suojata kaupallisen elokuvatoiminnan alaistivat elokuvan kyvyn esittää todellisuutta. Siksi ka- Kurzflmtage / Gasenzer Daniel Kuva:

106 niin & näin 3/2018 elokuva

merat, mikrofonit, lamput ja klaffit saivat näkyä. Val- olevat teokset jäivät Oberhauseniin – joku hoitaa niitä tavirtaelokuvissa näyttelijä ei voinut katsoa suoraan kuin puutarhuri kasvejaan. Seuraavina vuosina näemme, kameraan, mutta ihmisen tuijotus valkokankaalta oli minkälaiseen elämään ja olomuotoon orgaaninen aine tyypillistä Das anderes Kinoa. Elokuvassa Es spricht Ruth kehittyy. Manuela de Laborde oli antanut teokselleen Schmidt (BRD 1968) keski-ikäinen, siististi kammattu nimen Ficciones. Suomalainen elokuvatutkija Ilona Hon- nainen istuu olohuoneessaan, katsoo suoraan kameraan gisto on kulkenut samanlaisia ajatuspolkuja tutkiessaan ja kertoo, minkälaisia ennakkoluuloja hänellä oli aikai- dokumentaarista elokuvaa faabelina. Hän viittaa Jacques semmin pitkätukkaisia taideopiskelijoita kohtaan. Rouva Rancièreen, joka on pohtinut fiktio-sanan juuria. Rans- Schmidt tunnustaa kameralle, miten hän on muuttanut kalaisfilosofi muistuttaa, että fiktion pohjalla oleva lati- käsityksiään tutustuttuaan tyttäriensä kautta nuoriin tai- nankielinen sana fingere ei alun perin merkitse tyhjästä teilijoihin. Erityisen lämpimästi hän puhuu Adolf Win- keksimistä vaan takomista, muokkaamista, rakentamista kelmannista, elokuvan ohjaajasta. Välillä näemme oh- ja luomista.3 Juuri näin Manuela de Laborde on syn- jaajan, kameramiehen ja äänittäjän suoraan edestä, kun nyttänyt esineensä, ja siten ne myös jatkavat rakentu- he taltioivat rouvan kertomusta. Myöhemmin, elokuvan mistaan. jo valmistuttua, Ruth Schmidtistä tuli ohjaajan anoppi. Siinä missä kysymykset elokuvan dokumentaari- suudesta tai fiktiivisyydestä eivät vaivanneet Das anderes Paikaltaan nyrjäytetyt vallankumoukset Kinon tekijöitä, meksikolainen Manuela de Laborde Dadaismin nimissä Das anderes Kinon tekijöitä kieh- lähestyy aihetta jännittävästä näkökulmasta. Oberhau- toivat materiaaleilla leikittely, kollaasit, hylätyt filmit, senin live cinema -esityksessä hän päällysti orgaanista ai- käytöstä poistetut esineet ja nauhoitukset arjen äänistä. nesta sisältävällä mudalla pienoisveistoksia, jotka hän oli Synkronia ei ollut tärkeää eivätkä oikeat kuvakoot. valmistanut kasvien muotoisiksi. Kamera taltioi hyvin Conditional Cineman kolmas taiteilija Anton Nikkilä läheltä taiteilijan käsityön eri vaiheita. Muutaman se- halusi samanlaisessa hengessä ottaa mittaa venäläisestä kunnin viive kameran ajastuksessa teki tunnelmasta avantgardetaiteesta, joka on tunnettu enemmän muusta pyhän, ja David Goldbergin luoma äänimaailma vielä kuin musiikillisesta uudistustyöstä. Taideteoreettisesta

Kuva: Daniel Gasenzer / Kurzflmtage / Gasenzer Daniel Kuva: syvensi hetken hartautta. Materiaali elää. Lasiarkuissa korrektiudesta välittämättä Nikkilä pani ajan avantgar-

3/2018 niin & näin 107 elokuva

detaiteilijoiden tekstit vuorovaikutukseen nykyhetken sillä tupakan. Näin saadaan valo öljylamppuun, joka elektronisen musiikin kanssa. En tiedä, purkautuivatko ajetaan pikkuautolla takaisin Saksaan. Hampurin eloku- piintyneet käsitykset venäläisestä avantgardesta, mutta vapäiviä ja uutta elokuvaa voitiin siten juhlia olympia- kokeilu oli kiehtova. Samalla tavalla Das anderes Kino tulen katveessa. hylkäsi loppuun hiotut elokuvakäsikirjoitukset ja kerto- Anton Nikkilä kertoi miettineensä pitkään, tohtiiko muksellisuuden. paneutua venäläiseen avantgardeen nykyisen elektronisen Hauskanpito Peter Millerin kanssa jatkui. Kankaalla musiikin keinoin, kun minkäänlainen vallankumouksel- räiskähtelivät psykedeeliset ilotulitukset, Tähtien sota lisuus ei omana aikanamme sähköistä taiteen tai yhteis- -musiikki pauhasi ja sisään kannettiin tähdillä koris- kunnan tilaa. Suomalaistaiteilija tarttui silti rohkeasti teltuja ilmapalloja yleisön viiletettäviksi. Tämä valon ja nostalgian aineksiin utopioita pohtiakseen. Kun Mika varjon leikki oli saanut innoituksensa benediktiiniläis- Taanila luonnehti aikaamme postindustrialistiseksi ja munkki Dom Pérignonista. Maistaessaan ensi kertaa postkapitalistiseksi, aikakausien rajamailta myös Abschied kehittämäänsä samppanjaa hän oli kuulemma huudah- vom Kino -sarjan tekijät ponnistivat tulevaisuuteen 50 tanut: ”Kiiruhtakaa, minä juon tähtiä.” Aikanaan myös vuotta sitten. Hampurissa haluttiin samanlaista loistoa. Ensimmäisen Hamburger Filmschau -elokuvakatselmuksen järjestäjät kaipasivat juhlaliekkiä tilaisuuden kohottamiseksi. Oli Viitteet & Kirjallisuus helmikuu 1968, ja tuli päätettiin hakea Grenoblesta, 1 Hannu Salmi, Elokuva ja historia. Suomen elokuva-arkisto, Hel- sinki 1993, 36. jossa oli samaan aikaan käynnissä talviolympialaiset. 2 64. Internationale Kurzﬁlmtage Oberhausen. Katalog 2018, 279. Egon Tesken, Hartmut Schubertin ja Günther Kochin 3 Ilona Hongisto, Soul of the Documentary. Framing, Expression, Olympisches Feuer (BRD 1968) on dokumenttielokuva Ethics. Amsterdam University Press 2015, 61–62. Ks. myös matkalta, jolla kolmen miehen porukka suuntaa kohti Jacques Rancière, Film Fables. Berg, Oxford 2006, 158 ja Cath- erine Lupton, Chris Marker. Memories of the Future. Reaktion Ranskan Alppeja. Ranskalaispoliisien selän takaa he on- Books, Lontoo 2005, 129. nistuvat pääsemään olympiatulen äärelle ja sytyttämään Kurzflmtage / Gasenzer Daniel Kuva:

108 niin & näin 3/2018 3/2018 niin & näin 109

otteita ajasta

Jouni Avelin Verta ja väristyksiä

arnassossa (2/2018) Markku Koski palaa simmäinen näin pitkä alaviite löytyy vasta ensimmäisen Karl Marxin Pääomaan, jonka ensim- luvun lopusta. Pääoman ensimmäisen painoksen alku- mäinen osa ilmestyi vuonna 1867. Ny- lauseessa Marx itse toteaa: ”Alku aina hankalaa, se pitää kyään ”ei enää pohdita niinkään sitä, mitä paikkansa kaikessa tieteessä. Ensimmäisen luvun ymmär- ’Marx todella sanoi’, vaan yhä enemmän täminen, etenkin sen jakson, joka sisältää tavaran erittelyn, sitä,P miten hän sanoi”. Kosken mukaan Marxin omalaa- tuottaa sen tähden eniten vaikeuksia. Mitä muutoin tulee tuisen esitystavan vuoksi Pääomasta voisikin paikoitellen arvon substanssin ja arvon suuruuden erittelyyn, olen laa- puhua ”esteettisenä taloustieteenä”. tinut sen niin yleistajuiseksi kuin mahdollista.” Runoja ja näytelmiä nuorempana rustannut ja ro- Jallittaako Wilson? Kahlasiko hän sittenkin Pääoman maaninkin pusannut Marx tunsi kirjallisuuden klassikot, vaikeimman luvun alusta loppuun? ja kaunokirjalliset mieltymykset näkyvät Pääomassakin, Hakemalla ja hakemattakin löytyy toki liuta jos toi- koska ”Marxin hurja tarkoitus oli ylittää tieteen ja taiteen nenkin älypäitä, jotka ovat todenneet joko hiljaa tai ää- rajat”. Marx hioikin teosta ”kaunokirjailijan tavoin yhä nekkäämmin etteivät ole kajonneet Pääomaan lehteilyä uudelleen”. kummemmin. Eikö myyntimenestyksen Pääoma 2000-lu- Koski korostaa, että kirjallisella tyylillään Marx pyrki vulla (2013) kirjoittanut Thomas Pikettykin ole jossakin ”kertomaan jotain sellaista, mitä taloustieteelliset tai ﬁloso- haastattelussa todennut, ettei hän ole koskaan pystynyt lu- ﬁset käsitteet eivät kyenneet ilmaisemaan”. Näin hän toisi kemaan Pääomaa, mutta toisaalta siinä ei olekaan hänen esiin ”kapitalismin nyrjähtäneen menon”. mukaansa ”dataa”. Kaikenkarvaisten juttujen mukaan Ja sitaatteja Pääomassa piisaa. Kosken sanoin: ”Raa- Louis Althusser sentään luki Pääoman ensimmäisen osan matusta, Homerokselta, Horatiukselta, Dantelta, Shake- (mitä ei sovi vähätellä, jos ja kun Pikettyn kommentti spearelta, Balzacilta, Shelleyltä, Heineltä, Schilleriltä, huomioidaan). Goethelta, Cervantesilta, Swiftiltä, Defoelta, Dickensiltä” Koski viittaa myös Herbert Gormanin James Joyce sekä lainauksia ”kansanlauluista, rallatuksista, saduista ja -elämäkertaan (1940). Gorman kertoo, että Joyce luki vampyyritarinoista”. Pääomasta vain ensimmäisen lauseen, mutta ”piti sitä niin Marx-tutkija Francis Wheenin mukaan Pääomaa mielettömänä, että palautti kirjan välittömästi ystävälleen”. voikin lukea ”antiikin tragediana, goottilaisena kauhuta- Tarkistetaanpa. Pääoman ensimmäisen luvun leipä- rinana, melodraamana tai mustana komediana”. Ja kuten tekstin ensimmäinen virke (ei siis lause) kuuluu seuraa- Marx itse toteaa: ”pääoma tulee maailmaan tihkuen verta vasti: ”Niiden yhteiskuntien varallisuus, joissa kapitalis- ja likaa kaikista huokosistaan” ja ”kuolleena työnä [se] elää tinen tuotantotapa on vallalla, ilmenee ’valtavana tavara- vain imemällä verta elävästä työstä”. Ylhäisen ja alhaisen, joukkona’ ja yksityinen tavara tämän varallisuuden alkeis- illuusioiden ja todellisuuden ristiriitaa kuvaillen Marx loh- muotona.” Onko tämä virke mieletön? Jallittaako Joyce? kaisee, ”miten uljaan ritarin haarniskan alta paljastuu vain Konteksti selvittäköön asiaa: Koski jättää mainitse- pyylevä pikkumies kalsareissaan”. matta, että Joyce luki Pääoman sijaan italiankielisiä kään- Koski viittaa myös kirjallisuuskriitikko Edmund Wil- nöksiä Ferdinand Lassallen teoksista. Tai näin ainakin soniin, jonka mukaan Marxin ironinen ja sarkastinen kieli Dominic Manganiello toteaa teoksessaan Joyce’s Politics on sukua Shakespearelle ja Jonathan Swiftille. Se ei ole (1980). Lassalle erosi Marxista eritoten siinä, että hän ”luonteeltaan poleemista vaan pyrkii tuomaan esiin juuri piti valtiota kansan tahdon manifestaationa ja työväen- taloustieteilijöiden kauno- ja järkipuheiden alle kätkey- luokkaa kansan ilmentymänä. Entä onko tässä mitään tyneen rakenteellisen ironian ja sarkasmin”. erityistä? On. Pääomassa Marx kritisoi Lassallea siitä, että Entä onko Marxin moninaisella kielellä jokin yhteys tämä on ”melkein sanasta sanaan, aina minun laatimaani tunnettuihin hankaluuksiin tarttua Pääomaan? Koski oppisanastoon saakka lainannut minun teoksistani kaikki mainitsee John Maynard Keynesin, Harold Wilsonin ja taloustieteellisten teostensa yleiset teoreettiset väitteet, esi- James Joycen. merkiksi teesit pääoman historiallisesta luonteesta, tuotan- Keynesille Marx oli ”vanhanaikainen akateeminen tosuhteiden ja tuotantotavan keskinäisestä yhteydestä ym. kiistelijä, jonka pääteoksella ei ollut muuta kuin histori- ym. ja tehnyt sen lähdettä ilmoittamatta, niin propagan- allista arvoa”. Englannin työväenpuolueen johtaja Harold danäkökohdat ovat kai olleet syynä tähän menettelyyn.” , 2017, öljy kankaalle. kankaalle. öljy 2017, , Wilson ”rehvasteli” päässeensä luku-urakassaan Pääoman Ja tämän Marx toteaa Pääoman ensimmäisen pai-

Piiloutuja toiselle sivulle, ”jolla oli melkein sivun mittainen alaviite. noksen alkulauseessa, ennen ensimmäistä lukua. Ja tie- Tuumin, että kaksi virkettä leipätekstiä ja sivullinen alaviit- tenkin alaviitteessä… Ja olihan Lassalle kuollut kaksin- teitä on hieman liikaa minun makuuni.” taistelussa jo vuonna 1864, mikä sopiikin paremmin kuin Tarkistetaanpa. Pääoman ensimmäisen luvun toiselta hyvin näihin kauhuromanttisiin kuvioihin.

Mira Kankaanranta: Kankaanranta: Mira sivulta ei löydy ”melkein sivun mittaista” alaviitettä. En- Oi alkuja, oi aikoja.

3/2018 niin & näin 111

otteita ajasta

Karoliina Sjö Milloin kirja on rasistinen? Onko kirja rasistinen, jos se kutsuu lukijaa samaistumaan natsiaatteeseen? Ovatko stereotyypittely ja ennakkoluulojen kyseenalaistamaton toisto merkkejä rasismista? Entäpä menneisyyden esittäminen omien intressien mukaisesti? Turussa pohdittiin erityisesti kaunokirjallisuudessa esiintyvää rasismia Saatanallisista säkeistä Tarzaniin.

urun yliopistolla järjestettiin toukokuussa toteuttamiseen osallistuneiden näkökulmasta, on kan- monitieteinen seminaari, jossa käsiteltiin sainvälisesti yleistynyt. pääasiassa kaunokirjallisissa teoksissa Hyväntahtoiset on otettu vastaan ristiriitaisesti. Se on esiintyvää rasismia. Seminaarin ”Milloin hyvin arvostettu, mutta toisaalta sitä on kritisoitu paitsi kirja on rasistinen?” järjestivät kirjailija, sen historiallisesta epäuskottavuudesta myös eettisestä nä- ﬁlosoﬁT Heikki A. Kovalainen, SELMA-tutkimuskeskus kökulmasta, johon liittyy kysymys samaistumisesta. Kirja (Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and nimittäin kutsuu lukijaa uppoutumaan syvälle sen maa- Memory) ja Vihan pitkät jäljet -hanke. ilmaan ja omaksumaan osittain minäkertojan eli natsin Heikki A. Kovalainen aloitti seminaarin pohtimalla näkökulman. Samalla se kuitenkin tuottaa kriittistä etäi- rasismin käsitettä, joka on monimutkainen, moninäkö- syyttä kerrottuun. Tästä jännitteestä syntyvä kerronnal- kulmainen sekä ennen kaikkea moraalisesti latautunut. linen dynamiikka on keskeistä romaanin tavalle määri- Ilmiön ja käsitteen laajuuden vuoksi näkemykset siitä, tellä ymmärrystämme kansallissosialismin ehdoista. mitä lasketaan rasismiksi, voivat vaihdella suuresti.2 Samalla, kun teos käsittelee sitä, mitä toisen maa- Kirjallisuudessa esiintyvää rasismia voidaan lähestyä ilmansodan aikana tapahtui, se pyrkii tarkastelemaan, esimerkiksi teoksissa esitetyn rasistisen kuvaston ja viha- miten tapahtumat olivat mahdollisia. Kaunokirjallisuu- puheen näkökulmista. Kovalainen kertoi häntä itseään della on kyky käsitellä ja avata historian tapahtumia ja kiinnostavan erityisesti, millä tavoin rasismin ja viha- toisaalta avartaa lukijan mahdollisuuden tajua historial- puheen rajat liikkuvat siirryttäessä ei-kaunokirjallisista listen tapahtumien kuvausten äärellä. konteksteista kaunokirjallisiin. Esitelmässään hän kes- Romaanin taustalla on ajatus jonkinlaisesta yhteisestä kittyi tarkastelemaan, kuinka teoskokonaisuuksista ero- ihmisyydestä sekä asioiden ja ilmiöiden prosessinomaisuu- tettujen yksittäisten tekstien merkitys muuttuu kon- desta. Se pyrkii ilmaisemaan, että myös lukija olisi saat- tekstin kadotessa. tanut vallitsevissa olosuhteissa toimia samoin kuin kertoja. Yhdeksi esimerkiksi Kovalainen nosti Maria Syvälän Meretojan mukaan kiinnostavaa teoksessa on kaikessa runokokoelman Tulit sitten Suomeen, Basir: irakilais-suo- epämiellyttävyydessäkin sen eettinen potentiaali, joka kyt- malainen sielunmessu (2015). Kokoelmasta irrotetut runot keytyy kysymyksiin kertomusten mahdollisuuksista.2 näyttäytyvät itsessään hyvin rasistisilta. Runojen materiaali on kuitenkin koottu esimerkiksi kommenteista, jotka Syvälä on poiminut verkon eri keskustelupalstoilta. Näin Sananvapaudesta, kirjallisista tuomioista ja ollen kommentit tuovat runomuodossa esiin aikalaispu- kärjistyneistä kamppailuista hetta. Mutta muuttaako tämä tieto yksittäisten runojen Kirjailija, runoilija ja juristi Jarkko Tontti pureutui sa- ja koko teoksen luku- ja tulkintatapaa? Kuten Kovalainen nanvapauteen liittyviin rajoihin. Sananvapaudesta ja kau- huomautti, teoksen erilaisista dokumentaarisista elemen- nokirjallisten teosten tuomittavuudesta keskusteltaessa teistä ja ironisesta kokonaissävystä huolimatta lukijalle pitäisi demokraattisessa yhteiskunnassa olla selvää, että saattaa syntyä rasistisia mielleyhtymiä. avoimen rasistiset ja syrjivät teokset ja tekstit eivät nauti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen säätämää sanan- vapaussuojaa. Kaunokirjallisuus laajentaa mahdollisuuden Kuten Tontti esitti, kaikki tuomioistuimeen käsi- tajua teltäviksi tuodut tapaukset ovat kuitenkin yksittäisiä, , 2017, öljy kankaalle. kankaalle. öljy 2017, , SELMA-tutkimuskeskuksen johtaja, yleisen kirjallisuus- ja kaikissa tapauksissa katsotaan aina kokonaiskuvaa. tieteen professori Hanna Meretoja käsitteli esitelmässään Näin ollen ei ole yksiselitteistä, mihin sananvapauteen

Pitkä odotus Pitkä Jonathan Littellin romaania Hyväntahtoiset (Les Bienveil- liittyvät oikeudelliset rajat lopulta vedetään, ja milloin lantes, 2006, suom. 2008). Teos on kirjoitettu entisen teos voidaan tuomita esimerkiksi kiihottamisesta kansan- SS-upseerin muistelmien muotoon, ja se sijoittuu osaksi ryhmää vastaan. Tähän mennessä Euroopan ihmisoike- holokaustiromaanin traditiota. Kerrontatapa, jossa tarina ustuomioistuimessa on ollut vain vähän oikeustapauksia,

Mira Kankaanranta: Kankaanranta: Mira kerrotaan niin sanottujen pahantekijöiden ja holokaustin joissa kaunokirjallista teosta olisi pohdittu suoraan ra-

3/2018 niin & näin 113 otteita ajasta sismin näkökulmasta. Kirjoja, kirjailijoita ja kustantajia sitteli esitelmässään romaanien keskiaikaista kuvastoa ja on sen sijaan haastettu oikeuteen esimerkiksi kunnian- käsityksiä, jotka elävät vahvasti myös nykyajassa. loukkauksesta ja yksityisyyden suojan rikkomisesta. Sa- Suuri osa Huntuvuoren romaaneista ilmestyi nanvapaudesta ja rasismista sekä niihin liittyvistä rajoista 1920–30-luvuilla, ja ne edustavat Välimäen mukaan sil- käydään kuitenkin jatkuvasti keskusteluja, jotka toi- loista valkoisen Suomen oikeistokonservatiivista historia- sinaan myös kärjistyvät eri tavoin. kuvaa. Romaanit ovat fennomaanisia, ja niissä korostuu Yksi teos, joka on joutunut osaksi kärjistynyttä kirjallista suomen kielen merkitys. Menneisyys esitetään sotaisana, kamppailua, on Salman Rushdien romaani Saatanalliset ja ihanteena on maskuliininen ja vahva mies. Romaa- säkeet (The Satanic Verses, 1988, suom. 1989). Romaa- neissa esiintyy lisäksi rasismia ja kolonialismia. nista ja siihen liittyvistä tapahtumista puhui Rushdieta ja Huntuvuoren romaanit voidaan nähdä osana medie- hänen tuotantoaan tutkinut englannin kielen professori Joel valismin eli keskiaikaisen kuvaston käytön traditiota po- Kuortti. Rushdie käsittelee romaanissaan satiirin keinoin pulaarikulttuurissa. Ne ovat myös hyvä esimerkki siitä, muun muassa siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa sekä niihin kuinka keskiajan kuvaamisen perinteessä on piirteitä, liittyviä ongelmia Iso-Britanniassa. Teosta pidettiin ilmesty- jotka vastaavat nykypäivänä muun muassa äärioikeiston essään esimerkiksi jumalanpilkkana. Monet kriitikot myös ihanteita. Keskiaika rakennetaan kyseisessä historiakuvassa osoittivat, että Rushdie on itseasiassa rasisti, sillä teos sisältää ajanjaksoksi, joka on väkivaltainen ja jossa kansakuntien rasistisia näkemyksiä muun muassa juutalaisista. Toisaalta väliset erot sekä sukupuoliroolit ovat hyvin selkeät. Tämä teos nähtiin hyökkäyksenä Britanniaa ja sen arvoja vastaan. ei vastaa käsitystä, joka tutkimuksella on keskiajasta. Kuortti ei itse pidä teosta rasistisena, mutta myönsi sen sisäl- Huntuvuoren romaaneja luetaan yhä tänä päivänä, tävän hyvin stereotyyppistä kuvausta. tosin marginaalisesti. Medievalismin ja keskiaikaisen Saatanallisiin säkeisiin liittyvät tapahtumat kärjis- kuvaston käyttö on kuitenkin erittäin suosittua popu- tyivät monelta osin todella vakaviksi, kun esimerkiksi laarikulttuurissa. Siksi on tärkeää, että myös kuvaston teoksen kääntäjiä tapettiin. Teos ja sen ympärille keh- synkkiä ja haitallisia piirteitä sekä niiden kuvaamisen pe- keytyneet lieveilmiöt liittyvätkin kysymyksiin rasismin rinnettä tutkitaan ja tuodaan esiin. ja sananvapauden sekä laajemmin vapauden rajoista. Ne osoittavat, miten jotkin asiat ja ilmiöt kärjistyvät ja kas- vavat, muuttuvat ajojahdeiksi ja kuolemantuomioksi niin Rasismin sitkeä perintö kirjojen sivuilla kuin tosielämässä. Viimeisessä esitelmässä kirjallisuudentutkija Lotta Käh- könen puhui Tarzanin sitkeästä rasistisesta perinnöstä. Tarzan on yksi länsimaisen populaarikulttuurin tunne- Sarjakuva rasistisen kuvaston alustana tuimpia hahmoja, ja kirjojen lisäksi Tarzan on esiintynyt Kirjallisuudentutkijat Ralf Kauranen ja Anna Vuorinne elokuvissa, televisiosarjoissa ja sarjakuvissa. Viimeisin fil- puhuivat Arto Nyyssösen Mamoud-sarjakuvasta. Vuo- matisointi on vuodelta 2016. desta 2016 lähtien julkaistu niin sanottu huumorisar- Yhdysvaltalainen Edgar Rice Burroughs julkaisi en- jakuva kommentoi satiirisesti maahanmuuttokeskustelua simmäiset Tarzan-tarinat 1900-luvun alkupuolella, ja sekä kulttuurisia eroja ja yhteentörmäyksiä. niistä tuli välittömästi valtavan suosittuja. Suosio on säi- Mamoud käsittelee suomalaisten ennakkoluuloja, asen- lynyt läpi vuosikymmenten, samoin kuin tarinoiden si- teita ja rasismia muualta tulleita kohtaan. Lähempi tar- sältämä rasistinen kuvasto. kastelu kuitenkin paljastaa sen itsensä sisältämän rasismin. Tarzan-kirjojen rasistisuus tulee esiin Burroughsin Sarjakuva esimerkiksi pyörittelee ja toistaa erilaisia ennakko- tavoissa kuvata Afrikkaa pimeänä maanosana ja valkoista luuloisia kliseitä. Nämä tarjoavat aineksia vitseihin, mutta miestä biologisesti ylivertaisena. Tarinat sisältävät myös läheskään aina tekijä ei pyri niitä kyseenalaistamaan. Lisäksi runsaan määrän rasistisen arkkityyppisiä ja karikatyyrisiä sarjakuvassa valkoisuus on normi, eikä “tolkun” näkökulma hahmoja. Tämä on osa Stuart Hallin kuvaamaa ”rotukie- onnistu käsittelemään olemassaolevia valtasuhteita. lioppia”, jota esiintyy runsaasti länsimaisessa populaari- Kauranen ja Vuorinne toivat esille, kuinka sarjakuva kulttuurissa, erityisesti viihteessä3. muotona on hyvää kasvualustaa stereotypioille, sillä Kähkösen mukaan Tarzan-kirjojen rasistiseen ku- asioita pyritään yksinkertaistamaan. Yksinkertaistaminen vastoon vaikuttivat sitkeästi säilyneet mielikuvat ja kä- on toki yksi sarjakuvan hienouksista, mutta sen ei pitäisi sitykset, joiden alkujuuret ovat kauempana eurooppa- toimia perusteena rasistiselle esittämiselle. Pikemminkin laisessa filosofiassa ja historiankirjoituksessa. Tutkimus- ilmaisumuodon tulisi tarjota mahdollisuuksia, etsiä uusia matkojen, itsepintaisten myyttien, kolonialistisen propa- esittämisen tapoja ja kommentoida asioita kriittisesti. gandan, lähetyssaarnaajien, eugeniikan ja rotuerottelun vaikutukset heijastivat ja tuottivat Tarzanin maailmaa sekä sen rasistista kuvastoa. Keskiaikainen kuvasto historiallisissa romaaneissa Sarjakuvista siirryttiin Hilda Huntuvuoren 1900-luvun Lopuksi alkupuolella kirjoittamiin historiallisiin romaaneihin. Kysymykset siitä, kenen tarinoita kerrotaan ja kenen Kulttuurihistorian tutkijatohtori Reima Välimäki kä- ääniä halutaan tuoda esille ovat tärkeitä.

114 niin & näin 3/2018 otteita ajasta

Ei ole samantekevää, millaista tekstiä tuotetaan, toi- Viitteet & Kirjallisuus sinnetaan ja näin ollen normalisoidaan. Tietyt tarinat 1 Rasismin käsitteestä ja rasismin ja filosofian välisistä kysymyksistä voivat olla vahingollisia kerrottaviksi ja toistettaviksi, ks. esim. Rasismi ja filosofia. Toim. Jani Sinokki. Eetos, Turku mutta rajoittaako niiden kertomatta jättäminen sanan- 2017. vapautta? Kenen ehdoilla rajat lopulta määritellään, ja 2 Kertomusten ja etiikan välisistä kysymyksistä laajemmin ks. esim. Hanna Meretoja, The Ethics of Storytelling. Narrative Herme- kenellä on valta päättää, milloin esimerkiksi kirja on ra- neutics, History, and the Possible. Oxford University Press, Oxford sistinen? Toisaalta historiaa ei voi myöskään sensuroida 2018. vaikenemalla ja jättämällä kertomatta vahingollisiakin 3 Rotukieliopista ks. Stuart Hall, Kulttuurin ja politiikan murroksia. tarinoita tuleville sukupolville. Toim. Juha Koivisto, Mikko Lehtonen, Timo Uusitupa & Law- rence Grossberg. Vastapaino, Tampere 1992, 280–281. Miten rasismista voi ylipäätään puhua, kun ei koe it- 4 Esimerkiksi professori Pamela Scully on joutunut pohtimaan seään rasistiksi, mutta on esimerkiksi valkoisen ihonvä- kysymystä omassa työssään valkoisena eteläafrikkalaisena. (Auto) rinsä vuoksi osa rasistista historiaa ja edelleen vaikuttavia Biography, Gender History, and The Limits of Reconciliation -luento rasistisia rakenteita4? On ainakin tärkeää tiedostaa oma Oulun yliopistolla 8.6.2018. osallisuutensa ja asemansa niissä yhteiskunnallisissa valta- rakenteissa, jotka mahdollistavat rasismin ja vihapuheen esimerkiksi kaunokirjallisissa teoksissa.

Anna Huhtala Kevät 1918 keväällä 2018 – historiaa vai ei? Kauppakeskuksen seinään on maalattu punaisella maalilla ”Luokkasota 1918”. Millaisia ajatuksia maalaus herättää akateemisissa tutkijoissa? Kenties teksti heijastelee analogiaa vuosien 1918 ja 2018 välillä; kenties se on yksi osoitus niistä monista tulkinnoista, joita Suomen sisällissodalle edelleen annetaan julkisissa ja yksityisissä keskusteluissa. Vai olisiko se dosentti Marko Tikkaa lainaten ”tesomalainen statement”, joka ei sittenkään ole kovin syvällisesti kiinni sadan vuoden takaisissa tapahtumissa? Tutkija Tuomas Hoppu huomaa kiitellä yhdyssanan oikeinkirjoitusta.

äissä merkeissä käynnistyi Tampereen yli- laista yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta ja monia opiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähteitä hyödyntäen tutkinut asiantunteva ryhmä tarjosi Alusta-verkkolehden ja Kokemuksen his- juuri niin mielenkiintoisen ja monipuolisen keskustelun torian huippuyksikön järjestämä panee- kuin odottaa saattoi. Keskustelussa esiin nousivat erityi- likeskustelu ”Onko 1918 jo historiaa?”. sesti myyttien, politiikan ja akateemisen tutkimuksen vä- NTilaisuus oli virkistävä poikkeus sisällissodan satavuotis- liset suhteet ja tehtävät Suomen sisällissodan historiakuvan muistokevään tarjonnassa ja sai jo pienehköstä sotaväsy- rakentamisessa. myksestä kärsivänkin innostumaan ja löytämään uusia puolia niin omasta ajattelustaan kuin yhteiskunnallisesta keskustelusta. ”Vain taistelut ovat sotaa” ja muita myyttejä Keskustelijoina paneelissa olivat jo mainittujen tutkija Myytit nousivat esiin heti paneelin aluksi ja toimivat siten Tuomas Hopun ja Suomen historian dosentti Marko johdatuksena keskusteluille politiikasta ja akateemisesta Tikan lisäksi folkloristiikan dosentti, muistitietotutkija ja tutkimuksesta. Pahimmillaan myytit luovat muurin ra- SKS:n erikoistutkija Ulla-Maija Peltonen sekä professorit kentavan dialogin eteen, mikä puolestaan edistää sellaisen Pirjo Markkola ja Pertti Haapala. Sisällissotaa ja suoma- poliittisen toimijan valtaa, joka tavoittelee muureja ja vas-

3/2018 niin & näin 115 otteita ajasta takkainasettelua. Panelistit jakoivat näkemyksen, että aka- ”Totuuksien vuoropuhelu” eli akateemisen teeminen tutkimus on jatkuvaa taistelua sekä uusia että tutkimuksen roolista ja tilasta vanhoja myyttejä vastaan. Yksittäisten myyttien lisäksi keskustelussa pohdittiin Akateemisen tutkimuksen tiimoilta paneelissa puhuttiin yleisemmällä tasolla syitä myyttien syntymiselle ja olemas- lähteistä sekä käsitteellistämisen haastavuudesta ja taidosta. saololle. Panelistien mukaan paitsi sodan todelliset kauhut Keväällä puhuttanut ja paljon julkisuutta saanut Marjo myös halu kauhistella luovat pohjaa iltapäivälehtien otsi- Liukkosen tutkimus Hennalan naismurhat 1918 (2018) koille, joilla lehtiä myydään kontekstista irrotetuilla yk- määritti osaltaan keskustelun suuntaa. Tutkimus tarkas- sityiskohdilla. Tutkimuksen pitäisikin kauhistelun sijaan telee Hennalan vankileirin naisvankien kohtaloita, ja eri- keskittyä käsittelemään sitä moraalista painolastia, jota yh- tyisesti muistitiedon ja asiakirja-aineiston välinen suhde on teiskunta edelleen kantaa mukanaan. Kevään 1918 aikana mietityttänyt lukijoita. Kuinka luotettavana mitäkin voi tapahtui rikoksia ja julmuuksia, joita ei ole sodan jälkeen pitää, ja voiko henkilön muistelu kertoa tutkijalle, mitä to- selvitetty tai oikeudenmukaisesti käsitelty. Tämä on della tapahtui? Lähdekritiikin vaatiminen ei ole sama asia meidän yhteinen painolastimme, ja niin kauan kuin sitä kuin halu salata. Panelistit muistuttivatkin, että lähteiden ei ole sanoitettu, maaperä on otollinen uusien myyttien monipuolinen käyttö ja analysointi antavat usein parhaan synnylle. tuloksen. Mikä sitten olisi luotettavin lähde vuoden 1918 Keskustelukulttuuri on kuitenkin kaikkien panelistien suhteen? Tämä on vaikea ja tilannesidonnainen kysymys, mukaan muuttunut yhä myönteisempään suuntaan, eikä mutta paneelissa painotettiin asiakirja-aineistoa. sisällissotaa tutkivan tarvitse enää pelätä julkista esitel- Lähteiden asiantuntevan käytön lisäksi tutkijan on möintiä. Myyttejä kyllä on, mutta niistä päästetään her- syytä olla tarkka käsitteissä ja niiden määrittelyssä. Sodan kemmin irti. Tämä ilmiö liittynee myös siihen, ettei sisäl- nimestä tuntuu nyt vallitsevan yksimielisyys, mutta kevään lissota enää ole niin vahva osa identiteettiä. Dosentti Tikan aikana julkisuuteen on noussut joukko muita käsitteitä, mukaan tämä on signaali sodan historiaksi muuttumisesta. jotka jakavat tutkijoita. Käsitteet kuten keskitysleiri ja ro- Se ei tarkoita, etteikö sisällissodalla voisi olla roolia kan- tuoppi ovat itsessään vanhoja mutta Suomen sisällissotaan sakunnan identiteetin ja historiakuvan rakentamisessa sovellettuina melko tuoreita. Puolitiehen jäänyt tulkinta myös nykypäivänä. Onhan sisällissodasta puhuminen ja hankaloittaa akateemista keskustelua ja jättää liian suuren sen läpikäyminen kouluissa esimerkiksi oivallinen tilaisuus mahdollisuuden väärinymmärryksille, kuten professori puhua omasta ”historiastamme sekä oikeasta ja väärästä”, Markkola korosti. Vahvojen käsitteiden huolimaton sito- kuten dosentti Peltonen muotoili. minen osaksi sisällissotaa koskevaa akateemista tutkimusta voi olla tukemassa myös uusien myyttien syntyä. Ei ole esimerkiksi yhdentekevää minkälaisin käsittein ”Vapauden aukio” eli poliittinen valta ja keväällä 1918 toimineiden henkilöiden motiiveja sata historia vuotta myöhemmin sanottaa. Peltosen ajatus moraalisesta Vapauden aukio oli perussuomalaisten nuorten nimieh- painolastista onkin syytä pitää mielessä ja pohtia, minkä- dotus Keskustorille sisällissodan muistovuoden kunniaksi. lainen tutkimus ja argumentointi edistää rakentavaa kes- Professori Haapala ilmoitti yksikantaan vastustavansa yli- kustelukulttuuria ja tekee oikeutta myös sata vuotta sitten päänsä nimien muuttamista, ja tämän näkemyksen pa- eläneille. nelistit jakoivat. Koomisen ehdotuksen taustalla vaanii Panelistit korostivat, että akateeminen tutkimus sisäl- nimittäin vakavampi ilmiö. Haapala nosti esiin Puolassa lissodasta on pääsääntöisesti monipuolista ja laadukasta. alkuvuodesta voimaan astuneen lain, joka vankeusrangais- Väinö Linnan trilogia käynnisti 60-luvulla ”totuuksien tuksen uhalla kieltää kirjoittamasta Puolan syyllisyydestä vuoropuhelun” ja päätti yksipuolisen vapaussotatulkinnan holokaustiin. Asioiden kieltäminen ja uudelleen nimeä- akateemisessa tutkimuksessa. Meidän ei tarvitse olla kai- minen ovat yhtä ja samaa ilmiötä, jossa valtaapitävät val- kesta samaa mieltä tai löytää yhtä totuutta, paneelissa jastavat historian oman asemansa tukipilariksi. muistutettiin. Tutkijan on oltava käsitteissään tarkka, Historian tulkinnat ovat vallan välineitä. Poliitik- mutta tutkimusten lukijoilla on oikeus omiin tulkintoi- kojen puheissa kontekstista irrotetut tulkinnat, haluttujen hinsa, eikä se automaattisesti tarkoita vastakkainasettelua. myyttien vahvistaminen sekä epämääräiset viittaukset toi- Avoin dialogi on mahdollista, vaikka toinen haluaisi mivat vallankäytön perusteluina. Toisaalta positiivisena ha- puhua vapaussodasta ja toinen luokkasodasta. vaintona paneelissa pantiin merkille, että luennoidessaan Suomen sisällissodan 100-vuotismuistovuoden tapah- Tampereella, presidentti Sauli Niinistö käytti vuoden tumakalenteri on ollut runsas ja kävijämäärät osoittavat, 1918 tapahtumista käsitettä ’sisällissota’. Termistä, josta että aihe kiinnostaa. Täytyy toivoa, että tämä on signaali akateemisessa tutkimuksessa vallitsee laaja konsensus, tuli myyttien väistymisestä ja halusta ymmärtää. Kun syyllisten näin osa poliittista retoriikkaa ilman spekulaatiota. Sodan etsiminen ja tuomitseminen vaihtuvat haluksi ymmärtää, nimestä kiistely ei saanut presidentin puheessa tilaa, vaan kirjoitamme historiaa. Jokainen – oli sitten poliitikko, aka- Niinistö keskittyi itse sotaan ja sen tapahtumiin. Esitelmä teeminen tutkija tai osa suurta yleisöä – voi katsoa peiliin oli rohkaiseva osoitus siitä, että hyvin argumentoidulla ja kysyä itseltään: onko 1918 minulle historiaa? Omien akateemisella tutkimuksella on merkitystä, ja että se voi motiivien ja tulkintojen kyseenalaistaminen antanee tilaa tarjota ihmisille käsitteellistä tukea asioiden läpikäymiseen. aidolle ja rakentavalle dialogille.

116 niin & näin 3/2018 Michael Pollan TOINEN LUONTO Puutarhurin oppivuodet Puutarhan opissa

Hinta 39 e Sähkökirjan hinta 30 e

Omassa puutarhassaan kirjailija Michael Pollan oppi, etteivät luonto ja kulttuuri suinkaan ole vihollisia.

Michael Pollan Toinen luonto. Puutarhurin oppivuodet (Second Nature. A Gardener’s Education, 1991)

Suom. Tapani Kilpeläinen www.netn.f/kirjat 288 sivua 040 721 4891 ISBN 978-952-7189-35-1 Sähkökirjan ISBN 978-952-7189-36-8

3/2018 niin & näin 117 otteita ajasta

Maria Valkama Ensyklopedisesti Hegelistä Tübinger Stiftin pappisseminaarissa opiskelijatoverit kutsuivat alle parikymppistä G. W. F. Hegeliä vanhaksi äijäksi (anekdootin mukaan der alte Mann tai pelkästään der Alte). Hegelin ajattelu ja perintö ovat kuitenkin hyvissä voimissa edelleen, reilut puolitoista vuosisataa myöhemmin, kuten nähtiin kesäkuun alussa Tampereen yliopistolla. Vähintään toistasataa tutkijaa ja opiskelijaa kokoontui tuolloin Hegel-Gesellschaftin 32. kansainväliseen kongressiin, ja osallistujissa oli yhtä paljon nuorta polvea kuin klassikkopartoja ja kaikkea siltä väliltä. Tiistaina 5.6. alkaneessa nelipäiväisessä tapahtumassa pääsi seuraamaan ansioituneiden asiantuntijoiden puheenvuoroja, tutkijoiden esitelmiä ja osallistumaan sekä laaja-alaisiin että erityisaiheisiin syventyviin keskusteluihin.

ongressin kokoava teema oli kahtiaja- yhteyttä ensyklopediamuotoon. Aihe kuulostaa abst- koinen: Hegelin ensyklopedinen systeemi raktilta ja laajalta, mutta Nuzzo lähti tottuneesti ja sel- ja sen perintö. Yhtäältä siis jäsennettiin, keästi avaamaan johtoajatustaan: syklistä kokonaisuutta tulkittiin ja avattiin Hegelin systeemin yhteen kerivä ensyklopedia on esitysmuoto ja etenemisen kokonaisuutta hahmottavaa Ensyklo- tapa, joka on välttämätön, kun dialektisesti etenevä fi- pediaKa (Enzyklopädie der philosophischen Wissenschaften losofinen ajattelu toteuttaa metodiaan (ja metodinsa) im Grundrisse, 1817–1830) – viime vuonna kaksisataa ja saavuttaa päämääränsä muodostuessaan täydelliseksi vuotta täyttänyttä saksalaisen idealismin kulmakiveä, kokonaisuudeksi. kolmiosaista järkälettä, jonka oli määrä nivoa koko tie- Ajattelu ensyklopediamuodossa on siis pohjim- teiden järjestelmä yhdeksi kaikenkattavaksi ja sisäisesti miltaan sekä dialektisen ajattelun toteutumista että sen aukottomaksi esitykseksi. Toisaalta käsiteltiin Hegelin realisoituma metodina/metodiksi, eikä kumpaakaan ole vastaanottoa ja ensyklopedisen systeemin vaikutusta ilman toista. Metodia ei ole ennen toteumaansa, koska myöhempään ajatteluun esimerkiksi kulttuuri-, oikeus-, vasta sen täydellistyminen realisoi sen, ja se täydellistyy taiteen-, uskonnon- ja historianfilosofiassa, poliittisessa vasta saavuttaessaan päämääränsä ja muodostaessaan ajattelussa ja käytännössä sekä monen tason ajatussuun- kokonaisuuden, ensyklopedian. Nuzzo kutsuu tätä tauksissa ja ideoissa. ”Hegelin dialektiikan ongelmaksi”: metodia ensyklo- Yhteinen teema oli totuttuun tapaan niin yleisluon- pedista projektia varten ei edeltä käsin ole, koska se toinen, että puheenvuorojen kokonaisuus oli itsessään ottaa hahmonsa prosessissa itsessään olematta siitä eril- ensyklopedinen. Temaattinen jako selkiytti ja kevensi linen. Väitteen merkityksen avaaminen edellyttää koko kuitenkin valtavasti, koska eri aihepiirit oli jäsennetty lailla taustoitusta Hegelin systeemin kokonaisuudesta, selkeästi ja yhdistetty käytännössä toimiviksi puheenvuo- rakenneperiaatteista ja toiminnasta, mutta siinä Nuzzo rojen kokonaisuuksiksi eri huoneisiin. Teemoina oli esi- onnistui ihmetyttävän seurattavasti ja tiiviisti. merkiksi ”Logiikan tiede”, ”Ensyklopedian eri editiot”, Nuzzo täsmentää, että tieteellis-filosofisen ajattelun, ”Taide, uskonto ja filosofia”, ”Hegel nykyisissä yhteis- jollaisesta Hegel Ensyklopediassaan puhuu, on oltava it- kuntatieteissä”, ”Hegelin vastaanotto Venäjällä” ja niin sensä sisältävää ja itsestään syntyvää, sisältönsä itselii- edelleen. Huoneiden ryhmäkoko pysyi pienenä ja tun- kuntoa: sen liikkeellepanevan voiman ja liikkeen etene- nelma oli väljempi kuin täydessä pääsalissa, joten keskus- misen on kummuttava siitä itsestään, ja sen on edettävä telulle oli enemmän aikaa, tilaa ja vapautta. sisäisesti jatkuvana. Näin se tavoittaa oman päämääränsä muodostaessaan sisäkkäisistä kehistä muotoutuvan kokonaisuuden, ensyklopedian. Filosofinen ajattelu on He- Ensyklopedia ajattelun tapana ja gelille dialektis-systemaattinen prosessi, jossa tietoisuus toteutumisena etenee aiheidensa, fenomenologisten sisältöjen ja loo- Avausesitelmän piti professori Angelica Nuzzo (CUNY), gisten muotojen kautta kohti ensyklopedista kokonai- joka käsitteli ajattelua ensyklopedian muodossa suutta: tämän ajattelun tavoitteena on tulla objektiivi- (”Thinking in the Form of an Encyclopedia”) – dia- seksi ajatteluksi. Viime kädessä ajattelu ajattelee itsensä lektisen (systeemi)ajattelun metodin ja toteutumisen kehityksessään, etsii itseään.

118 niin & näin 3/2018 otteita ajasta

Metodi – puusta tyveen ja takaisin respondenssin mielessä? Kalatzisin mukaan jotkut ovat Nuzzon mukaan ajattelun muotoutuminen metodikseen ajatelleet, että Hegelin systeemissä epistemologinen ja tapahtuu tietoisuutena, joka saa sekä alkusysäyksensä ontologinen taso liudentuvat toisiinsa, mutta hän itse on että sulkeumansa logiikassa. Ensyklopedian ensimmäinen toista mieltä. osa käsittelee ”logiikan tiedettä”. Nuzzo kuitenkin muis- Hegelin ajattelussa ei ole irto-osia. Kalatzis muistuttaa, että Hegelin mukaan ajattelussa kaikkein konk- tuttaa, että esimerkiksi Ensyklopedian tai Logiikan tieteen reettisinta ja rikkainta on sisältö, ja siitä riisuttu, kui- osat, kuten systeemi, henki, absoluutti tai tietoisuus, ovat vakka ja paljas logiikka vain ”varjomaailma” (Schattenwelt pelkästään keskeneräisiä, prosessuaalisia käsitteellistyksiä, der Logik). Silti juuri tuo maailma opettaa käsittämään ja vasta kokonaisuus vastaa todellisuutta (tai, kuten totuuden havainnollisesta, fenomenologisesta – objek- Nuzzon esitelmän pohjalta voisi ajatella, on todellinen). teista, jotka heittävät varjon. Tästä lähtee liikkeelle En- Ensyklopedia ei kuitenkaan ole tarkoitettu kokonaisluet- syklopedian ensimmäinen kehä, kehitys objektiivisuutta teloksi siitä, mikä on (olemassa, todellista). Kumpikin kohti: logiikan tieteestä kohti luonnon filosofiaa1. tutkijoista on yhtä mieltä korostaessaan, että systeemin Ensyklopedinen ”kehitys” on ajattelun on määrä olla enemmän kuin esitys kohteista, enemmän itseobjektivoi(tu)misen prosessi, tietoisuuden muotoi- kuin reaalisten käsitteiden korrespondenssia reaalisen to- levaa työtä, jossa se ottaa itseään kohteekseen ja tulee dellisuuden kanssa. kohteekseen. Logiikasta luonnon filosofiaan siirryttäessä Kalatzis tiivistää tapansa käsitellä todellisuuskysy- ajattelu ”vapautuu absoluuttisesti” kohteestaan ja ajat- mystä tekemällä kaksivaiheisen jaottelun. Ensiksi voidaan telee itseään luontona vain suuremmassa kokonaisuu- puhua reaalisuudesta subjektiivisena tai objektiivisena. dessa, ensyklopedian prosessissa2. Ensyklopedian kehän Subjektiivisesti reaalinen on kyllä todellista, mutta to- määränpää ei ole sulkeuma, vaikka se onkin eräänlainen dellista mielteinä, ei itsessään riippumattomana olevana. päätepiste, eikä prosessi varsinaisesti ”etene” lineaari- Toisaalta voidaan kysyä reaalisuuden ”ontologista sy- suuden mielessä. Hegelin Logiikan tieteen alussa kuvaama vyyttä”, sen asemaa systeemin hierarkkisessa kokonai- prosessi on liikkeessä (”päinvastoin”?) kohti sitä, mikä on suudessa. Kun kysytään, mikä Hegelin järjestelmässä on sen alkupisteenä. reaalista, on siis kysyttävä myös sen reaalisuuden astetta, Nuzzon esitelmästä saa käsityksen, että ensyklope- ja kumpikin Kalatzisin tarjoamista ratkaisuvaiheista edel- disen kehän ”loppu” on Hegelin järjestelmässä erään- lyttää järjestelmän kokonaisuutta, subjektiivisuuden ja lainen siirtymä, jossa käsite ja todellisuus käyvät yhteen objektiivisuuden sekä välittömyyden ja välillisyyden va- tai käsite vapautuu kohteestaan ja päämäärästään. Ko- rassa toimivaa dialektiikkaa. Kalatzis saa vakuuttavasti konaisajatus on valtavan laaja, mutta Nuzzo onnistui osoitettua, miten tämä kaksivaiheinen reaalisuuden mää- havainnollistamaan ja selventämään ainakin sen, miten rittäminen soveltuu käytännössä Hegelin systeemin tul- Hegelin ensyklopedia-ajattelu johtaa väistämättä para- kintaan, ja osoittaa, mitkä kategoriat sen kussakin kol- doksiinsa tai ”ongelmaansa”: ensyklopedista metodia ei messa osassa (logiikka, luonto, henki) on ymmärrettävä siis ole, ei vielä, eikä takeita toteutumisesta (tai epäon- objektiivisesti reaalisina. nistumisesta) ole eikä voi olla, koska se ei voisi olla itse Osittain siksi, että Kalatzisin esitys oli englanniksi, on ensyklopedian prosessille eli metodille ja toteutumiselle vaikea tulkita, miten sana real pitäisi mieltää suomeksi. ulkoista. Hegel itse käyttää toki saksaksikin käsitettä real, mutta Nuzzon avaus oli erinomainen johdatus kongressin Kalatzis ei kerro, miten se eroaa esimerkiksi käsitteestä teeman aavoille. Yritys seurata esitystä Ensyklopedian ra- wirklich. Kun yrittää punnita sanojen ei-institutionaa- kentumisesta ja toimintaperiaatteesta niin kokonaisval- lisia merkityksiä, myös viimeksi mainittu viittaa todelli- taisesti vaati kuulijalta varsin intensiivistä keskittymistä, suuteen, mutta enemmän vaikutuksellisuutena (wirken, ja esitelmän selkeydestä huolimatta Hegelin systeemilaiva vaikuttaa; toimia), siis terminologisesti ajatellen kenties oli liian iso ja elaboraatti purjehtiakseen hyvässä järjes- ”aktuaalisuutena”. Sana real tuntuu kenties enemmän tyksessä pullonkaulasta tajuntaan. ontologiselta kategorialta, jotenkin täsmällisemmältä kuin sama englannin sana. Välillä esitelmää kuunnellessa oli siis helppoa menettää käsitys siitä, millä todellisuuden Mitä näitä nyt on tasolla liikutaan ja miten se toimii. FT Antonios Kalatzis (Centre Marc Bloch) aloitti toisen Yhtä saksankielistä poikkeusta lukuun ottamatta päivän ohjelman esitelmällä, jonka aihe ei kuulostanut pääesitelmät olivat englantia, ja oli ehkä yllättävää, yhtään vähemmän abstraktilta: mikä on todellista ja että sanojen ja rakenteiden kääntyvyyden ongelmaa ei mikä epätodellista Hegelin järjestelmässä? kongressissa sivuttu. Asia tuli mieleen oikeastaan vasta Itse kysymys ja tapa ratkaista sitä olivat silti varsin osin saksan-, osin englannin- ja ranskankielisiä osio- suoria. Kalatzis kertoo olleensa Hegelin logiikkaa tut- puheenvuoroja kuunnellessa. Hegelistä kuuleminen ja kiessaan aluksi hämmentynyt siitä, mitä ”todellisuus” puhuminen saksaksi nimittäin tuntui yksinkertaisesti tai ”reaalisuus” tarkoittaa, kun sitä käytetään yhtä lailla helpommalta. Jo kongressin teeman ansiosta esitelmissä vahvassa merkityksessä sekä käsitteiden ja ideoiden reaa- korostettiin jatkuvasti, että systeemin rakenteellinen lisuudesta että luonnosta. Missä suhteessa niiden todel- kokonaisuus määrittää sen jokaista osaa ja prosessia; lisuudet ovat keskenään – vastaavatko ne toisiaan kor- kuten Kalatzis viittasi, ne voivat olla reaalisia vain sys-

3/2018 niin & näin 119 otteita ajasta teemin kokonaisuutta palvelevan käyttökelpoisuutensa kelpaa. Siinä idean ja aktuaalisuuden välissä on katkos, muodossa. Siksi tuntui erityiseltä haasteelta kuljettaa joka kalvaa myös hyvän ideaa: näin tulkittuna hyvästä tällaisen järjestelmän käsitteitä ja osia kielijärjestelmästä jää käteen kaksi erillistä osaa, joiden välillä ei ole välttä- toiseen. mätöntä yhteyttä. Hyvän ideaan ei itseensä sisälly vaati- musta sen käytettävyydestä (hyvän aktualisoimiseksi), jos käytettävyys edellyttää toteutuakseen ensin hyvän Logiikka ja hyvän idea ideaa, sitten jotain, millä on tuo hyvä, ja lopuksi näitä Koko kongressin ilmapiiri oli sisältönsä melkoisesta pai- yhdistävää praktista syllogismia. Hegeliläisittäin hyvän nosta huolimatta luonteva, eikä sitä raskauttanut tar- idean on nimenomaan sisällettävä toteutumisensa, koska peeton ryppyotsainen muodollisuus tai koneellinen kip- ideana se pyrkii realisoitumaan juuri itsessään ja itsenään, sipatsaspölytys. Neljäntenä intensiivisenä päivänä voisi ja koska muussa tapauksessa syntyy ulkoisuusregressio: silti kuvitella, että Hegelin hehkeys olisi alkanut himmetä saavutettu hyvä voi aina olla tavoite toiseen, korke- innokkaimmankin tutkijan silmissä, mutta FT Katerina ampaan hyvään, eikä idea itse koskaan ole aktuaalinen. Deligiorgi (University of Sussex) onnistui virkistämään Hyvä itse ei todellistu. ihmeesti vielä kongressin lopuksi. Puheenvuoro aktuaa- Tätä ongelmaa Deligiorgi selittää avaamalla aktuaa- lisesta ja hyvästä Hegelin Logiikassa oli elävä ja innostava, lisuuden käsitteen merkitystä Hegelille. Se ei merkitse eikä sille ole helppo tehdä oikeutta näiden hajanaisten abstraktin mahdollisuuden eikä sisäiseksi jäävän vasta- muistiinpanojen pohjalta. kohtaa vaan on vastakohta puutteelliselle, riittämättö- Deligiorgi kiinnitti huomionsa siihen yllättävään mälle määreisyydelle. Aktuaalisuuden enimmäismäärä seikkaan, että Hegel sisällyttää abstraktin käsitteelliseen olisi siis kaikki pätevästi muotoillut propositiot hyvästä ja logiikkaansa jotain, minkä odottaisi kuuluvan etiikkaan: ei-hyvästä realisoituina. Deligiorgin mukaan Hegelin kä- hyvän käsitteen. Deligiorgin mukaan hyvän asema He- sittämänä hyvällä ei teoriassa ole pois suljettuja määreitä, gelin logiikassa avautuu, kun ajatellaan se kytköksissä ak- joten hyvällä on maksimaalisena määreenään kaikki. tuaalisuuteen ja selvitetään tämän kytköksen merkitystä. Kaiken hyvän maksimaalinen määreisyys tarkoittaa myös Esitelmä käsitteli hyvän ideaa hegeliläisenä ideana, joka sen aktuaalisuutta. pyrkii realisoituvuuteensa, aktuaalisuuteen. Hänen mu- Miksei Hegel siis vain sano, että ”hyvä on”? Deli- kaansa aktuaalinen on (aktuaalista) vain, jos sillä on giorgin mukaan ”on” on aina vain paikallinen hyvän tietty arvo eli maksimaalinen määreisyys (engl. maximal määritelmä, ja kaiken hyvän on siis toteuduttava täy- determinateness)3. delleen, jotta sitä voi sanoa hyväksi. Hegel ei siis tarkoita, Hegelille keskeinen aktuaalisuuden ja hyvän välttä- että kaikki, mikä on tapahtunut, on hyvää. ”Kaikki” ei mätön kytkös on Deligiorgin mukaan ymmärrettävämpi ole vielä tapahtunut täydelleen. Hyvän ”arvo” jää aina lähtökohta, jos sitä katsotaan keskiaikaisen ajattelun va- vielä epämääräiseksi ennen realisoitumista. Käsitettä on lossa. Esimerkiksi Anselm Canterburylaisen ontologisessa käytettävä aina riittämättömästi, kuten ideat ovat riittä- todistuksessa Jumalan olemassaolon välttämättömyyden mättömiä osittaisuudessaan. premissinä oli, että täydellisen hyvän olennon ominai- Aktuaalisen kokonaisuus ja sen hyvyys jää siis vält- suutena on oltava myös olemassaolo – olisihan olematon tämättä avoimeksi, kuten myös Hegelin ensyklopedinen mutta muuten täydellinen ja hyvä olento kehnompi kuin ajattelu. Seuraavalle ajatuskierrokselle lähdetään edelleen oleva. Hegelin ajattelussa Deligiorgi selitti hyvän ja aktu- metodia hapuillen ja kenties parhaimmillaan epämäärä- aalisuuden kytköstä esimerkiksi sillä, että Ensyklopedian tietoisen rauhallisesti päätä pahkaa. logiikkaan ei kuulu ajatteleminen pelkästään mahdolliseksi vaan todelliseksi. Kun ajatellaan hyvää (hyvän idea), sitä ajatellaan toteen. Idea tähtää realisoituvuuteensa, joten jos se on tosi, se on realisoitavissa. Se tulee aktuaa- Viitteet liseksi – eli on. 1 ”Luonnon filosofia” (Philosophie der Natur) ei Hegelin ajattelussa rajaudu antiikin luonnonfilosofiaan, vaikka kattaa myös sen. Eikö tämä sitten tarkoittaisi jotain sen suuntaista, Hegelille luonto on idean ulkoista ilmentymistä, ja niin ollen että mikään realisoitumaton hyvä ei ole tosi, tai että luonnon filosofia koskee ideaa ajallisten ja tilallisten ilmiöiden kaikki, mikä on, on hyvää? Jotta niin ylenpalttiseen af- moninaisissa muodoissa. firmaatioon ei päädyttäisi, on Deligiorgin mukaan rat- 2 Ajattelun vapautuminen kohteestaan tarkoittaa tässä tapauksessa, ettei ajattelu enää määrity kohteensa kautta – ei kohteesta sisäl- kaistava rajoitteen ongelma. Siihen on filosofiassa pyritty tönä eikä olemuksellisesti, niin, että ajattelu olisi vain sillä edelly- esimerkiksi määrittämällä rajoitteeksi ulkoinen tarkoite tyksellä, että sillä on kohde. eli päämääräsyy, tai oma sisäinen ominaisuus, jonkin 3 Hegelin yhteydessä hyvän maksimaalinen määreisyys voitaneen hyvyys. Näin on pyritty kohti hyvän ideaa tavoittele- muotoilla myös niin, että hyvällä on suurin mahdollinen realisoi- tuneiden määreiden joukko, ja tässä tapauksessa tuo joukko on malla tätä jotakin määrättyä hyvää. rajaton, koska hyvältä ei ole mahdollisuutta a priori kieltää mitään määrettä. Hyvä todesta Sitten Deligiorgi muistuttaa, että rajoitettu, tarkoit- teella tai ominaisuudella puitettu hyvän idea ei Hegelille

120 niin & näin 3/2018 Bisnespotaskaa paljastamassa

Hinta 37 e Sähkökirjan hinta 28 e

Iskulauseita, kirjainlyhenteitä ja muotihokemia – kun paskanjauhanta läpäisee koko yhteiskunnan, on korkea aika puhua siitä sen oikealla nimellä.

André Spicer Paskanjauhantabisnes (Business Bullshit, 2018)

Suom. Tapani Kilpeläinen www.netn.f/kirjat n. 225 sivua 040 721 4891 ISBN 978-952-7189-37-5 Sähkökirjan ISBN 978-952-7189-38-2

3/2018 niin & näin 121

otteita ajasta

Mika Pekkola Marx tänään Karl Marxin ajattelusta haetaan vaihtoehtoja niin Suomessa kuin maailmallakin, vaikka tämän syntymästä on tänä vuonna ehtinyt kulua jo kaksisataa vuotta. Tampereen Marx200- tapahtumassa järjestetty paneelikeskustelu kartoitti filosofin ajankohtaisuutta.

arl Marxin ajattelu on noussut uudella Ambivalentti kapitalismi ja Marxin ajattelun tavalla esiin 2008 alkaneen taloudellisen puutteet taantuman myötä. Marxilaista kapitalis- mikritiikkiä on alkanut esiintyä laajasti Paneelissa käsiteltiin myös Marxin teorian vajavuuksia. myös akateemisten ympyröiden ja po- Marx ymmärsi maailmaa oman aikansa kontekstista, liittisenK toiminnan ulkopuolella. Kiinnostuksen moni- eikä marxilaista teoriaa ole mahdollista soveltaa meidän naisuus osoittaa, etteivät kapitalismin ristiriidat rajoitu aikaamme tulkitsematta sitä uudelleen. Esimerkiksi laa- vain talouteen vaan ilmenevät monin tavoin kulttuurin jamittainen lapsityövoima, joka oli karua todellisuutta ja yhteiskunnan eri alueilla. Taantuma on taittunut, 1800-luvun puolivälin Englannissa, on kadonnut länsi- mutta kiinnostus Marxia kohtaan jatkuu. maista. Globaali proletariaatti työskentelee nykyään esi- Tampereen yliopistolla huhtikuussa järjestetty kol- merkiksi Bangladeshin vaateteollisuudessa. mipäiväinen Marx200-tapahtuma houkutteli paikalle Kapitalismi on osoittautunut mukautumiskykyisem- runsaasti Karl Marxin ajankohtaisuudesta kiinnostuneita mäksi kuin Marx osasi olettaa. Kehitys ei ole edennyt yk- kuulijoita. Tapahtuman järjestivät Tampereen yliopiston sioikoisesti kohti omaisuuden kasautumista, ja järjestäy- vihreä vasemmisto, Marxilaisen Yhteiskuntatieteen Seura tyneen työväen toiminta on luonut kompromissikausia, sekä Karl Marx -seura. Yleisössä oli sekä nuorta että vart- jolloin valtaa ja omaisuutta on onnistuttu jakamaan. tuneempaa väkeä. Tutkija Pertti Honkanen huomautti kuitenkin paneelissa, että suurin osa ihmisistä saa edelleen toimeentu- lonsa palkkatöiden puitteissa. Marx kapitalismin toimintaperiaatteiden Marx ei osannut ennustaa hyvinvointivaltiokehitystä tunnistajana tai keskiluokan nousua, jotka vaikuttivat vauraissa maissa Kiinnostavia näkemyksiä Marxin ajattelun ajankohtai- ratkaisevasti yhteiskunnallisten valtasuhteiden kehitty- suudesta saatiin etenkin väitöskirjatutkija Paula Rau- miseen. Voidaan myös kysyä, puuttuiko marxilaisesta halan vetämässä paneelikeskustelussa. Sosiologian pro- teoriasta elementti, joka olisi voinut estää autoritaariseen fessori Harri Melinin mielestä Marxin tärkein ja kestävin malliin nojaavan kehityksen Neuvostoliitossa ja muualla. kontribuutio oli osoittaa kapitalismin toimintalogiikka Työväenluokan kumouksellisuus näyttää nykyään ka- sisäisine ristiriitoineen sekä nousu- ja laskukausien syk- donneen, vaikka ristiriita palkkatyön ja pääoman välillä leineen. Eriarvoisuuden kasvu on sisäänkirjoitettu kapita- on ennallaan. Marxilainen teoria on joutunut etsimään lismiin. Vaurautta kertyy sinne, missä sitä on ennestään. korvaajaa työväenluokalle vallankumouksellisena sub- Rauhala nosti alustuksessaan esiin Marxin lisäarvo- jektina ja kohdannut kysymyksen, miksi tyytymättömyys teorian, joka osoittaa, kuinka pääoman kasautuminen ei kiihdytä järjestelmän vastaista toimintaa. Työntekijöitä tapahtuu. Tuotantovälineiden omistaja maksaa työläi- kun näyttävät kiinnostavat tänä päivänä enemmän palk- sille vain osan heidän työajastaan ja ottaa sinä aikana katyömuotoiset työpaikat kuin tulevaisuus, kuten Melin tuotetun arvon pääomakseen. Marx antaa vapauden lakonisesti totesi. käsitteelle konkreettisen sisällön, ja se on palkkatyöstä vapaa aika. Palkkatyön ja pääoman välinen ristiriita ei ole kadonnut nykypäivänä mihinkään, ja luokkaristiriita Robotisaatio ja marxilaisuuden vaara pääoman kasautumisen ja vapaa-ajan lisäämisen välillä Englannin pankin pääjohtaja Mark Carney varoitti hil- , 2017, öljy kankaalle. kankaalle. öljy 2017, , on sovittamaton. jattain, että robotisaation kehitys saattaa johtaa mar- Marxin päivänpolttavuus juontuu kapitalismin xismin nousuun. Rauhalan siteeraama kommentti

Pitkä odotus II odotus Pitkä muuttumattomista perusrakenteista. Reaalisosialismin aiheutti yleisössä odotetusti pikemminkin huvittunei- romahduksen ja pitkän uusliberalistisen kauden takia suutta kuin pelkoa. Marxilaisesta näkökulmasta robo- eriarvoisuus onkin juuri nyt huipussaan. Melin ennusti tisaatiossa ja tekoälyn kehityksessä olennaista on se, paneelikeskustelussa, että eriarvoisuuden kasvu tulee ai- käytetäänkö teknologiaa omaisuuden kasaamiseen vai

Mira Kankaanranta: Kankaanranta: Mira heuttamaan kapitalismin seuraavan suuren kriisin. työajan lyhentämiseen. Kysymys osoittaa teknologian

3/2018 niin & näin 123 otteita ajasta

rajat yhteiskuntien tulevaisuutta määrittävänä tekijänä. Kapitalismiin sisältyvä kasvuvaatimus on luonnon Poliittiset päätökset ja valtasuhteet ohjaavat teknologian kantakyvyn kannalta ongelmallinen. Paneelissa arvioitiin, käyttötapoja. Teknologia voidaan valjastaa palvelemaan että ekologinen katastrofi voi toimia objektiivisena te- harvoja, mikä kiihdyttää eriarvoisuuskehitystä, tai sen kijänä, joka pakottaa yhteiskuntia muuttamaan tuotan- tuottama arvo voidaan jakaa tasaisemmin, mikä mahdol- tosuhteitaan. Ellei ole kasvua, ei ole kapitalismiakaan, listaa työajan ja kurjuuden vähentämisen. Melin totesi. Paneelissa puhunut filosofian tutkija Lauri Lahi- kainen huomautti, että tekoäly voi muuttaa työtä myös pakottamalla työntekijät sovittamaan työrytminsä ko- Kuka saisi aikaan järjestelmänmuutoksen? neisiin. Kyseessä on sama logiikka, jonka Marx tun- Kysymys vallankumouksellisesta subjektista nousi pa- nisti omana aikanaan. Toisaalta teknologia mahdol- neelin aikana toistuvasti esiin. Jos työväenluokasta ei listaa asetelman kääntämisen nurin perin: kapitalistit ole enää radikaalin muutoksen edistäjäksi, mikä ryhmä voidaan korvata roboteilla. Huomio ei ole vain hypo- tai taho voisi korvata sen? Herbert Marcuse ehdotti teettinen, kuten Lahikainen totesi, sillä pörsseissä algo- 1960-luvulla korvaajaksi opiskelijaliikettä, mutta nuoren ritmit käyvät jo automatisoidusti kauppaa ja ohjaavat sukupolven aikaansaamat muutokset rajoittuivat kult- talouden liikkeitä. Kehitys osoittaa, että kapitalismin tuurisiin edistysaskeliin ja uusien sosiaalisten liikkeiden puitteissa tekoälyn täytyy palvella voitonteon tarvetta. syntymiseen. Teknologian kehitys päätyy näin edistämään harvojen Melin huomautti, ettei kapitalismi ole loppuun ka- intressejä. luttu vaan on osoittanut äärimmäisen mukautumiskykyi- Lahikaisen huomiot innostavat miettimään kysy- seksi järjestelmäksi. Hän lisäsi, että Neuvostoliiton ko- mystä pidemmälle. Mitä tapahtuisi, jos tekoäly palvelisi keilu oli kapitalismin haastamisen kannalta katastrofi ja toisenlaisia tarpeita? Hiljattain edesmennyt brittiläinen sosialismin irvikuva. Paneelikeskustelussa esitettiin myös, kirjailija Iain M. Banks kuvasi scifi-romaaneissaan täh- ettei työväenluokalle tulisi etsiä yhtä ainoaa korvaajaa tienvälistä Kulttuuria, jota tekoälyt hallitsevat ja joka on vallankumouksellisena subjektina, vaan että muutosta järjestytty kutakuinkin kommunistisesti. Tekoälyt pyr- voisivat vauhdittaa useat ryhmät, joiden elämää kapita- kivät luomaan teknologiset olosuhteet hyvinvoinnin ja lismi vaikeuttaa ja jotka ovat tavalla tai toisella margina- nautinnon jatkumiselle, ja vaikka Kulttuurista ei puutu lisoituja. konflikteja, edustaa se teknologista utopiaa, joka tarjoaa Kenties käsitystämme järjestelmänmuutoksesta tulisi kontrastin kapitalistisille kehityslinjoille. Banksin kir- päivittää. Äkillisesti purkautuvan vallankumouksen es- joista tuntuisi löytyvän sosiaalisen median meemimaa- katologinen kuvitelma ei ole välttämättä realismia. Lahi- ilmassa suosittu ”täysin automatisoidun avaruusluksus- kainen huomautti, että esimerkiksi siirtymä feodalismista homokommunismin” malli, joka on kenties muotoiltu porvarilliseen yhteiskuntaan oli pitkä ja monitahoinen. osittain kieli poskessa mutta saanut lähiaikoina paljon Siirtymä kapitalismin jälkeiseen aikaan voi tapahtua huomioita. yhtä monimutkaisesti. Hyvinvointivaltio edustaa toista esimerkkiä vaurauden jakamisesta demokraattisessa prosessissa. Vähittäinen siirtymä loisi toivoa rauhanomaisten Luonnon kestokyky ja kasvutalouden rajat uudistusten mahdollisuudelle. Ikävä kyllä planeetan kes- Viime aikoina on kiinnostuttu Marxista ekologisena ajat- tokyky tuntuisi asettavan rajat siirtymän pituudelle. telijana, ja teema sai ansaitusti tilaa paneelikeskustelussa. Marx ei uskonut äkillisiin historiallisiin käänteisiin. Kapitalismiin sisäänrakennetut voitonteon ja kasvun Kapitalismin uumenissa syntyy uutta yhteiskuntaa muo- vaatimukset ovat olleet luonnon kannalta tuhoisia. Lä- vaavia aineksia. Marxilaisesta näkökulmasta olennaista hestymme tilannetta, jossa planeetan rajalliset resurssit on, kuinka eriarvoisuuskehitys voidaan kääntää ympäri ja luonnon kantokyky eivät enää mahdollista kasvua. ja kuinka ekologinen kriisi voidaan estää. Paneelikeskus- Taloudelliset toimijat ovat heränneet vaaraan, mikä on telussa nousikin esiin tarve soveltaa marxilaista teoriaa tuottanut sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia että luovasti nykypäivän tarpeisiin, mikä kunnioittaisi myös erilaisia ehdotuksia vihreän talouden rakentamiseksi Marxin omaksumaa kriittistä tutkija-asennetta. markkinatalouden puitteissa. Jos marxilaisen tutkimuksen traditio pysyy elävänä Marx kuitenkin väittää, että kapitalismi tuhoaa rik- ja avoimena, mistä Tampereen tapahtuma näytti esi- kauden lähteet luodessaan vaurautta. Se muuttaa työtä merkkiä, voisi se auttaa tunnistamaan ajallemme tyypil- tekevät ihmiset ja luonnon tavaramuotoon, hyödyn- lisiä kapitalismin toimintamuotoja ja tukea vaihtoeh- nettäviksi esineiksi. Mieleen juontuu nuoren Marxin toisen tulevaisuuden rakentamista niistä aineksista, joita toteamus, jossa hän kuvaa, kuinka timanttikaivoksen meillä on käytettävänämme. Marxilaisen teorian ei tar- omistaja ei näe lainkaan louhimiensa mineraalien es- vitse rajoittua vain taloustieteellisiin teorioihin, niiden teettistä kauneutta vaan ainoastaan niiden taloudellisen arvoa lainkaan väheksymättä, vaan marxilaisesta näkö- arvon. Luonnon ja ihmisten mieltäminen tavarana johtaa kulmasta voidaan analysoida ja paljastaa myös jokapäi- tietenkin niiden laiminlyömiseen. väisiä vallankäytön muotoja.

124 niin & näin 3/2018 otteita ajasta

Sauli Havu, Arto Laitinen & Arvi Särkelä ”Yhteiskunnallinen vallankumous voi ammentaa runoutensa vain tulevaisuudesta, ei menneisyydestä” Haastattelussa Emmanuel Renault Pariisin yliopistossa Nanterressa työskentelevä Emmanuel Renault (s. 1967) tunnetaan lukuisista Marxia, Hegeliä ja kriittistä yhteiskuntateoriaa käsittelevistä kirjoistaan sekä Dewey-käännöksistään. Actuel Marxin entinen toimittaja kuuluu nykyään myös Critical Horizons -journaalin toimituskuntaan. Yhteiskuntafilosofiassa hän edustaa poliittisesta filosofiasta poikkeavaa sosiaalifilosofian haaraa, samoin kuin Axel Honneth, jonka kriittiseksi seuraajaksi Renault’ta on luonnehdittu. Kesäkuussa Tampereella vieraillut osallistuva intellektuelli puhuu luontevasti niin Hegelin luonnonfilosofiasta kuin tukirahoituksen järjestämisestä Ranskan lakkoileville rautatieläisille.

S: Juuri englanniksi nimellä Social Suf- fering julkaistussa kirjassasi Souffrances sociales (2008) esität, että ”sosiaalisen kärsimyksen” tulisi olla kriittisen teorian keskeinen käsite. Mitä käsitteen Aavulla voidaan tavoittaa, kun se asetetaan teorian ytimeen? En niinkään väitä, että sen pitäisi olla kriittisen teorian keskeisin käsite, vaan puolustan sen käyttökel- poisuutta ja välttämättömyyttä. Jo edeltävän kirjani L’expérience de l’injustice (2004) pääajatus oli, että kriittisen teorian täytyy ymmärtää emansipaation dynamiikkaa. Emansipaatioon tähtäävän kritiikin lähtökohtana ovat negatiiviset sosiaaliset kokemukset, kuten tunnustuksen puutteesta kärsiminen. Teoria tarvitsee kuitenkin myös ymmärrystä emansipaation dynamiikan esteistä. Sosiaalisella kärsimyksellä on siis kahtalainen tehtävä yhteiskuntakritiikissä. Toisaalta negatiiviset kokemukset ovat käytännöllisesti, teoreettisesti ja normatiivisesti produktiivisia. Toisaalta ne voivat estää yksilöitä osallistumista poliittiseen toimintaan tai haitata poliittisten vaatimusten esittämistä. Toisin sanoen sosiaalisen kär- simyksen käsitteen avulla voidaan myös selittää, miksi vastarinta voi käydä tavallaan mahdottomaksi. Mutta havaitut esteet voidaan myös politisoida: kun tilannetta

Kuva: Emmanuel Renault Emmanuel Kuva: kritisoi sen synnyttämän kärsimyksen näkökulmasta,

3/2018 niin & näin 125 otteita ajasta

”Seuraan John Deweyn ajatusta, jonka mukaan filosofian tehtävä on kehitellä tapoja ihmisten ongelmien hoitamiseksi eikä kääntää ihmisten ongelmia filosofisiksi.”

osallisten suhtautuminen omaan tilanteeseensa ja kärsi- Kenties oma tapani tehdä sosiaalifilosofiaan on siinä mykseensä voi muuttua. mielessä erityinen, että painotan poikkitieteellisyyttä Työelämässä koettu kärsimys kelpaa esimerkiksi. Jos enemmän kuin kollegani keskimäärin. Pyrin paneu- ammattiliittojen toimintaa ohjaa vain oikeuksien puolus- tumaan ja osallistumaan keskusteluihin, joissa sekä so- taminen tai paremman palkan tavoittelu, työntekijöiden velletaan sosiologisia, psykologisia ja psykoanalyyttisiä kokemukset esimerkiksi kyvyttömyydestä tehdä töitä tai selitysmalleja että pohditaan tiedollisesta näkökulmasta osallistua kollektiiviseen vastarintaan sysätään syrjään itsereflektiivisesti empiiristen tieteiden tuotosten käyttä- ja kärsimyksistä syyllistetään vain työntekijöitä. Jos taas mistä. liitot alkavat politisoida työelämän kärsimyksiä, se voi AS: Pyrit välttämään filosofisen yhteiskuntakri- tuottaa uudenlaista dynamiikkaa. tiikin irtautumista arkipäivän yhteisöllisestä ja poliit- Ajatuksena on ottaa vakavasti ihmisten kokemukset tisesta elämästä. Sen sijaan käsität filosofian osallis- sosiaalisista ongelmista, jotka sinänsä voitaisiin määritellä tuvana. Olet myös itse osallistuva intellektuelli. Mikä muillakin käsitteillä, esimerkiksi alistamisena, eriarvoi- on näkemyksesi akateemisen tutkimuksen ja poliit- suutena tai epäoikeudenmukaisuutena. Instituutioita voi tisen toiminnan suhteesta? kuvata epäoikeudenmukaisiksi. On kuitenkin täysin eri Käsitän suhteen pragmatistisesti. Seuraan John asia analysoida, miten sosiaaliset kokemukset vaikuttavat Deweyn ajatusta, jonka mukaan filosofian tehtävä on tilanteiden vankeina oleviin ihmisiin. kehitellä tapoja ihmisten ongelmien hoitamiseksi eikä AS: Kuinka kuvailisit sosiaalifilosofian luonnetta kääntää ihmisten ongelmia filosofisiksi. Filosofian yhtenä ja tehtävää? käyttötarkoituksena on pohtia tietyn aikakauden poliit- Sosiaalifilosofiaa määrittää tietty kysymysten tar- tisten ja sosiaalisten debattien epistemologisia ongelmia. kastelun menetelmä. Muut filosofian alat, kuten poliit- Tähän pyrin muun muassa kirjassani Souffrances sociales. tinen filosofia, voivat käsitellä samoja ongelmia toisin Sen ilmestymisen aikaan käytiin kiivaita keskusteluita tavoin. Lähtökohtana määritelmälleni on siis tutki- työelämässä koetusta kärsimyksestä mahdollisena syynä muksen menetelmä eikä sen kohde, vaikka valittu me- ihmisten muille ongelmille. Väittelyn osapuolten poliit- netelmä saattaa tietenkin viitata tutkimuskohteisiin, tiset ja epistemologiset näkökannat olivat varsin vahvoja. jotka muut filosofian alat jättävät huomioimatta. Toisaalta keskustelijat kysyivät, voiko yhteiskuntaa Tämän määritelmän esittävät myös Robin Celikates oikeutetusti kritisoida psykologisesta tai lääketieteellisestä ja Rahel Jaeggi tuoreessa kirjassaan sosiaalifilosofiasta1. näkökulmasta, riskinä kun oli sosiaalisen psykologisoi- Sen voi erottaa Axel Honnethin tavasta määritellä sosi- minen tai medikalisoituminen. Marxilaiset, arendtlaiset, aalifilosofia sen tutkimuskohteen eli ”sosiaalisten pato- foucaultlaiset ja rawlsilaiset olivat vaarasta yksimielisiä! logioiden” mukaan. Käytännössä kaikki muut filosofiseen keskusteluun

126 niin & näin 3/2018 otteita ajasta osallistuneet kuin minä olivat yhtä mieltä siitä, että on suhdetta Hegeliin, kääntänyt hänen Darwin-kirjansa hölmöä kritisoida yhteiskuntaa sen tuottaman kärsi- ranskaksi ja perehtynyt hänen julkaisemattomiin kä- myksen näkökulmasta. sikirjoituksiinsa ja luentoihinsa. Mistä syvä kiinnos- Toisaalta debatti oli vahvasti epistemologinen. So- tuksesi lähiluentaan kumpuaa? siaalista kärsimystä pidettiin vääränä käsitteenä, koska Sana ”pragmatismi” on Boltanskin ja Latourin myötä sosiologi ei saa käsitteellistää sosiaalisia ongelmia psyko- ranskalaisissa yhteiskuntatieteissä synonyymi ”sodalle logisesti. Vastaavasti psykologin tuli käsitellä kärsimystä marxismia ja Bourdieu’ta vastaan”. Deweya luettiin Rans- psyykkisenä ilmiönä ottamatta huomioon sen sosiaalisia kassa ensiksi yhteiskuntatieteissä ja vasta myöhemmin fi- syitä. Tapaus osoittaa, että poliittiset ja epistemologiset losofiassa. Boltanski piireineen ammensi jo aikaisin etno- ongelmat kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Vain filo- metodologiasta, jonka juuret ovat pragmatismissa. Heille sofit voivat yrittää ratkaista tämänkaltaisia ongelmia. Tai ”pragmatismi” merkitsi ”kompetentin toimijan” teoriaa pikemminkin tämän tyyppiset ongelmat vaativat filoso- eli ajatusta, että toimijat kykenevät ratkaisemaan sosiaa- fista erittelyä. lisessa maailmassa kohtaamansa ongelmat. Tästä oletta- muksesta Boltanski ja Latour tulivat johtopäätöksen, että yhteiskuntatieteissä ei tarvita yhteiskuntakritiikkiä, sillä Honneth, sosialismi ja kapitalismi toimijat kykenevät kritiikkiin omin päin, jos he sitä yli- SH: Olet saanut paljon vaikutteita Axel Honnethilta. päänsä kaipaavat. Hänen teoksensa Sosialismin idea (Die Idee des Sozi- Näiden ennakkoluulojen murtaminen edellyttää pa- alismus, 2015) ilmestyy tänä syksynä suomeksi. Mitä luuta lähdetekstien äärelle. On pystyttävä osoittamaan ajatuksia kirja sinussa herättää? Boltanskille ja Latourille sekä heidän koulukunnilleen, Kirja puolustaa sosialismia, ja filosofista sosialismin että tämä ei todellakaan ollut Deweyn sanoma. Minun puolustusta tarvitaan – siinä suhteessa pidän kirjasta. oli käännettävä Deweyn tekstejä ja tulkittava niitä katta- Honnethin käsitys edustaa jonkinlaista markkinasosia- vammin osoittaakseni, että häntä ei kirjoittajana yhdis- lismia. En näe tätä ongelmana, sillä on selvää, että sosia- tettäisi pelkästään teokseen Julkinen toiminta ja sen on- lismia ei pitäisi ajatella täysin suunniteltuna yhteiskuntana. gelmat (The Public and Its Problems, 1927). Boltanski ja Markkinoita oli olemassa ennen kapitalismia, eikä ole Latour nimittäin lukivat nimenomaan tämän kirjan. He mitään syytä, miksei niitä voisi olla sen jälkeenkin. Li- tulkitsivat teoksen sanovan, että kohdatessaan ongelman säksi hän kannattaa kokeilevaa sosialismia, mikä kuulostaa toimija kykenee kääntämään sen julkiseksi kysymykseksi täysin järkeenkäyvältä. Hän myös korostaa työväenluokan ja ratkaisemaan sen yhdessä muiden kanssa. Näin ollen ohella muitakin ihmisryhmiä, mutta juuri kukaan nykyva- toimijat eivät yksinkertaisesti tarvitse filosofista yhteis- semmistosta ei ole tästä eri mieltä. kuntakritiikkiä. Tämä oli pitkään yleinen käsitys De- AL: Olet kuitenkin arvostellut Honnethin kir- weysta Ranskassa, vaikka hän ei todellakaan sano näin jassaan Das Recht der Freiheit (2011) esittämää käsi- edes mainitussa kirjassaan. tystä kapitalistisista markkinoista. Toinen syy kiinnostua Deweyn luennoista oli se, että Honnethin ongelma on, että hän perustaa teoriansa tietyt ystäväni ovat tutkineet hänen Kiinassa pitämiä lu- institutionalismille. Hänen työlleen on tyypillistä vahva entojaan sosiaalifilosofiasta [nauraa ja osoittaa Särkelää]2. ekonomismin vastaisuus, joten hän lähestyy taloudellisia Luennoista ja niiden merkityksestä kriittiselle teorialle kysymyksiä sosiologisesta näkökulmasta. Hän ei ota huo- käydään luovaa keskustelua Suomessa, Italiassa, Sveit- mioon taloudellisia prosesseja, joita ei voi palauttaa insti- sissä, Saksassa ja Ranskassa. tutionaalisiin seikkoihin, kuten normeihin. Nähdäkseni AS: Länsi-Euroopassa pragmatismi otettiin tiettyjä taloudellisia prosesseja voi selittää myös funk- sotien jälkeen yleisesti vastaan mahdollisuutena joko tionaalisesti. Tämän kieltäessään Honneth ei pysty esit- korjata marxilaisen ajattelun ongelmallisia oletuksia tämään selkeää määritelmää kapitalismille, eikä hänellä (kuten Habermas esitti) tai täydentää marxilaista ole välineitä käsitellä kapitalismille erityisiä ilmiöitä, perinnettä (kuten Bourdieu teki). Sinä puolestaan kuten pääoman kasautumista. Hänen yhteiskuntateo- vihjaat, että deweylaisen pragmatismin ja marxismin riansa on teoria moderneista yhteiskunnista. On kui- välillä olisi perustavanlaatuinen yhteys. Mikä yh- tenkin ymmärrettävä, että yhteiskuntamme ovat paitsi distää Deweya ja Marxia? moderneja myös kapitalistisia. Molemmat filosofit asettavat käytännön etusijalle. Kummatkin myös käsittävät tämän praksiksen ensisijai- suuden sekä ontologisesti että epistemologisesti. Mie- Deweysta Marxiin titään vaikkapa kahdeksatta Feuerbach-teesiä: ”Yhteis- AS: Luonnehdit käsitystäsi filosofiasta deweyläi- kunnallinen elämä on oleellisesti käytännöllistä.”3 Se seksi. Myös muut ranskalaiset yhteiskuntateoree- sisältää ajatuksen käytännöllisyyden sosiaaliontologisesta tikot, kuten Pierre Bourdieu, Luc Boltanski ja Bruno ensisijaisuudesta. Ajatus vastaa pohjimmiltaan Deweyn Latour, ovat pyrkineet omaksumaan pragmatistisia väitettä, että kokemus on käytännöllisesti konstituoitua. oivalluksia ajatteluunsa. He eivät kuitenkaan ole Jos ”Teesejä Feuerbachista” julkaistaisiin tänään, kutsui- käyttäneet aikaansa pragmatististen klassikkojen lä- simme siinä yleisesti esitettyjä ajatuksia muitta mutkitta hiluentaan. Sinä olet sitä vastoin tutkinut Deweyn pragmatistisiksi. Marx esimerkiksi väittää, että aistillisuus

3/2018 niin & näin 127 otteita ajasta tulee ymmärtää käytännöllisesti eli ”aistitoimintana”. tiikkiä ja perustui näiden mielteiden pukemiseen käsit- Tämä on tyypillinen deweylainen idea. Kun kohtaamme teelliseen muotoon. Jos lähdetään liikkeelle tästä vasem- ongelmia, suhtaudumme ympäristöömme aistillisesti. mistohegeliläisyyden synnystä, voidaan kehittää tulkinta, Marxin psykologia on pragmatistista. jossa poliittisen taloustieteen kritiikki liittyy Hegelin teo- Toisaalta sekä Marx että Dewey ymmärtävät käy- riaan käsitteen ja mielteiden välisestä suhteesta. tännön myös epistemologisesti ensisijaiseksi. Molemmat SH: Marx-tulkintojen historiassa dialektiikka on ovat Deweyn sanoin ”instrumentalisteja” siinä mielessä, kuitenkin ollut keskeisessä asemassa. Olet tutkinut että he käsittävät teorian ja praksiksen kietoutuvan sekä Marxia että Hegeliä. Mikä on kantasi tähän ky- yhteen ja pitävät ajattelua ongelmanratkaisun välineenä. symykseen? Lisäksi Dewey käsittelee sosiaalifilosofiassaan tärkeitä Keskustelun lähtöoletukset eivät ole perusteltuja. marxilaisia aiheita. Dewey lukeutuu niihin sosialisteihin, Kuten jo mainitsin, nuorhegeliläisille Hegel ei ollut jotka ottavat herruuden ongelman hyvin tosissaan. dialektinen ajattelija, eikä hän ollut sitä myöskään van- Marxin tapaan hän myös kiinnittää tarkkanäköisesti hahegeliläisille. Heille tärkeää oli spekulaatio. Hegel huomiota siihen tosiasiaan, että kaikki ajattelu kumpuaa esittää Enzyklopädien ensimmäisessä osassa, pykälissä yhteiskunnallisten ja historiallisten herruussuhteiden 79–81, että dialektiikka on negatiivista ja spekulaatio määrittämästä tilanteesta. positiivista järkeä4. Hegel pitää spekulaatiota, ei dialektiikkaa, oman filosofiansa erityispiirteenä. Nykyään on kuitenkin tapana ajatella, että Hegel on dialektinen fi- Marxista Hegeliin losofi. Luullakseni tämä johtuu siitä, että Marx elämänsä SH: Olet kirjoittanut Marxin filosofiakritiikistä teok- loppuvaiheessa kuvasi Hegeliä dialektiseksi ajattelijaksi. sissasi Marx et l’idée de critique (1995) ja Marx et Keskustelu on saanut oudon käänteen: Marxia pidetään la philosophie (2014). Kuinka kuvaisit hänen suh- dialektisena ajattelijana, koska hän sanoi olevansa hege- dettaan filosofiaan? liläinen. Seuraavaksi oletetaan, että Hegel on dialektinen Mielestäni Étienne Balibar on osin oikeassa sano- ajattelija, koska Marx sanoi niin! Lopulta päätellään, essaan, ettei Marxilla ole yhtä filosofiaa. Pikemminkin mitä Hegelin käsityksen dialektiikasta pitäisi olla, jotta se Marxilla on monia filosofioita. Balibarin lähestymista- olisi muutettavissa marxilaiseksi dialektiikaksi. Aivan vas- vasta poiketen haluaisin kuitenkin korostaa, että Marxin taavalla tavalla on mahdollista osoittaa, että Tuomas Ak- filosofisessa kehityksessä on jatkuvuutta. Tällä viittaan vinolainen oli aristoteelikko, jos ensin oletamme hänen hänen jatkuvaan itsekritiikkiinsä. Minusta Marxin lähesty- tulkintansa Aristoteleesta oikeaksi. mistavan filosofiaan voi ymmärtää kehityskulkuna, jonka AL: Olet yksi Tampereella järjestettävän Hegel- mittaan hän muutti filosofiakäsityksensä lisäksi kantaansa konferenssin pääpuhujista. Miten luonnehtisit mie- siihen, minkälainen filosofinen argumentaatio on poliitti- lenkiintoasi Hegeliin? Mitä Hegeliltä voi yhä oppia? sesti tai teoreettisesti hyödyllistä. Ei kuitenkaan ehkä ole ER: Marxilaisesta näkökulmasta on tärkeää ottaa niin kiinnostavaa pohtia sitä, mitä Marx itse ajatteli filoso- Hegel vakavasti historiallisista syistä, jotta hedelmät- fiasta. Kiinnostavampaa on tarkastella, miten hän käyttää tömät keskustelut heidän suhteestaan voidaan välttää. filosofiasta lähtöisin olevia ja hänen filosofiseen taustaansa Marxia ei ole välttämätöntä lukea hegeliläisenä, mutta kuuluvia ajattelutapoja, käsitteitä ja menetelmiä. Ni- Hegeliin palaaminen selventää, mikä voisi olla Marxin mittäin myös vanhempi Marx palaa ajoittain takaisin filo- erityinen filosofinen anti. sofiaan, kuten Hegeliin kirjoittaessaan Grundrissea. Itse samastun kriittiselle teorialle ominaiseen näke- SH: Olet niin ikään korostanut kritiikin merki- mykseen marxismista. Tästä näkökulmasta Hegeliin on tystä Marxille ylipäätään. Filosofiakritiikin ohella ky- tärkeää palata myös yhtenä kriittisen teorian perustajista. symys on myös poliittisen taloustieteen ja politiikan Hegeliltä voidaan poimia metodologinen malli, joka oi- kritiikistä. Selittäisitkö tarkemmin, miksi painotat keuttaa tietyn käsityksen yhteiskuntateoriasta: Yhteis- kritiikin roolia Marxin tuotannossa? kuntakritiikki ei ole mahdollista ilman tietoa yhteiskun- Kritiikin painottaminen auttaa välttämään perin- nasta. Tietoa tulee kartuttaa systemaattisesti välttämällä teisen dialektiikkakeskeisyyden. Siten on mahdollista yksittäisten tieteenalojen yksipuolisuudet. Eri tieteiden myös ottaa Marxin suhde Hegeliin vakavasti. Pidän mer- tuottama tutkimustieto tulee koota yhteen, kuten Hegel kittävänä, että nuorhegeliläiskautensa aikana nuori Marx on tehnyt systeemissään, esimerkiksi luonnonfilosofi- ei koskaan puhu dialektiikasta. Kun hän kutsuu itseään assaan tai objektiivisen hengen filosofiassaan. Pidän näitä hegeliläiseksi, hän ei viittaa dialektiikkaan. Hän viittaa hegeliläisiä lähtökohtia edelleen täysin relevantteina kriit- dialektiikkaan ainoastaan halventavassa mielessä puhu- tiselle teorialle. essaan siitä vuoden 1844 käsikirjoituksissa. AL: Olet työssäsi keskittynyt luonnonfilosofiaan Sen sijaan ajatus kritiikistä, ajattelusta kritiikin ja historianfilosofiaan, joita pidetään kaikkein van- muotona, oli tuohon aikaan keskeinen kaikille nuorhege- hentuneimpina puolina Hegelin teoriassa5. Mistä mo- liläisille. Minusta tämä pätee Marxiin myös hänen nuor- tivaatio kumpuaa? hegeliläisvaiheensa jälkeen. Hegelin luonnonfilosofia tarjosi metodologisen Vasemmistohegeliläinen liike sai alkunsa kritiikistä. mallin, jota Marx käytti poliittisen taloustieteen kritii- Uskonnonfilosofia oli uskonnollisten mielteiden kri- kissään, samoin Frankfurtin koulun kriittisen teorian

128 niin & näin 3/2018 otteita ajasta ensimmäinen sukupolvi. He harjoittivat yhteiskuntafilo- filosofian. Tai ehkä kaksi aikakautta jäävät keskenään jän- sofiaa tieteidenvälisenä ohjelmana yhdistääkseen eri tie- nitteeseen. teitä teoreettisesti. Nähdäkseni on yhä hyödyllistä suun- Itse en usko, että työn teknologinen murros mer- tautua näin. kitsee työn loppua. Monet maailmanlaajuiset ilmiöt, Hegelin luonnonfilosofia on kiinnostava myös Hegel- kuten ilmastonmuutos tai ympäristöongelmat, toivo- tutkimuksen näkökulmasta. Monet ei-metafyysiset akseni pakottavat ihmiset kehittelemään tuotantotapoja, Hegel-tulkinnat ovat mahdollisia vain sysäämällä luon- jotka kunnioittavat sekä työntekijöitä että ympäristöä. nonfilosofia sivuun: ne eivät kykene käsittelemään luon- Nämä muutokset laskevat väistämättä työn tuottavuutta, nonfilosofiaa eivätkä epistemologisia kysymyksiä liittyen mikä tuo mukanaan enemmän työtä. tietoon erityisistä kohteista. Jos otetaan vakavasti He- Vain jos jatkamme uusliberaalia lyhytjänteistä voit- gelin tavoite tuottaa tietoa, luonnonfilosofiaa ei voi jättää tojen maksimointia välittämättä maapallon tuhoutumi- syrjään. sesta, työ ei lisäänny, mutta toivoakseni tulevaisuutemme Hegelin historianfilosofia on puolestaan mielenkiin- on toisenlainen. toista, koska siinä kaikki filosofia liitetään historialliseen AL: Työskentelet Pariisissa, Nanterressa. Haluatko diagnoosiin. Hegeliläinen ajatus on, että meidän tulisi sanoa jotain vuodesta 1968? ajatella itseämme oman aikakautemme osana. Filosofian Kymmenen vuotta sitten [presidentti Nicolas] tehtävänä on etsiä teoreettisia ja käytännöllisiä ratkaisuja Sarkozy kiteytti kritiikin iskulauseeseen: ”meidän täytyy aikalaisongelmiin. Tämä Hegelin historian filosofian lopettaa -68”. Tuolloin aiheesta oli luontevaa kirjoittaa, ydinajatus on mielestäni yhä relevantti. koska sillä oli poliittista merkitystä. Nyt kukaan ei kritisoi vuotta 1968, kaikki vain hymistelevät ja juhlistavat sitä. Työstä ja taistelusta Toisaalta nykyinen hallitus vastustaa melko thatche- Tuoreessa kirjassanne The Return of Work in Critical rilaisesti monia hyvinvointivaltioon kuuluvia asioita. Theory kirjoitatte työn paluusta kriittiseen teoriaan6. Tämä on synnyttänyt myös paljon vastarintaa, esi- Kuinka kommentoisit väitettä, että robotit saattavat merkiksi yliopistoissa ja rautateillä. Rautatieläiset tur- viedä meiltä työn, mutta ainakin ne tuovat takaisin vautuvat uusin keinoihin: he lakkoilevat osan viikosta työn filosofian? ja ovat osan päivistä töissä, jotta lakko ei tule liian Ajatus työn lopusta eli vahvana 1990-luvulla. Työt- kalliiksi. Olen aika ylpeä siitä, että olin mukana orga- tömyyteen tarjottiin vastaukseksi jonkinlaista utopiaa nisoimassa tukirahoitusta lakolle: olemme keränneet työtuntien vähentämisestä ja työtaakan jakamisesta. Ai- 1 200 000 euroa lakkoilijoille, mikä on jonkinmoinen nakin Ranskassa, luullakseni myös Saksassa ja kenties saavutus. Vastaavaa ei ole nähty Ranskan historiassa, muuallakin, työstä on tullut jälleen poliittinen kysymys, eikä ehkä muuallakaan – se voisi toimia esikuvana. poliittinen huolenaihe. Stressi, työn ja muun elämän ta- Yhtymäkohtana vuoteen -68 tällaisissa kamppailuissa sapaino ja monet muut vastaavat käsitteet ovat tehneet luodaan uusia tapoja taistella nykyongelmia vastaan sen työstä yhteiskunnallisen ongelman. Siitä teoksemme ot- sijaan, että viitattaisiin vain menneisyyteen. En muista sikko, ”Työn paluu”. ulkoa Marx-sitaattia, mutta voitte tarkistaa muotoilun: Ehkä uusi työn lopun aikakausi on alkamassa roboti- vallankumous ei voi ammentaa runouttaan menneisyy- saation ja automatisaation myötä. Ehkä se elvyttää työn destä vaan vain tulevaisuudesta.

Viitteet & Kirjallisuus Arvi Särkelä, Immanente Kritik und (1817). Heidelberg, Oßwald 1830. Ver- soziales Leben. Selbsttransformative Praxis kossa: zeno.org/pnd/118547739 1 Rahel Jaeggi & Robin Celikates, Sozi- nach Hegel und Dewey. Klostermann, 5 Ks. Emmanuel Renault, Hegel. La Natu- alphilosophie. Eine Einführung. Beck, Frankfurt a. M. 2018. ralisation de la dialectique. Vrin, Paris München 2017. 3 Karl Marx, Teesejä Feuerbachista (Die 2001; Connaître ce qui est. Enquête sur le 2 Ks. Arvi Särkelä, Ein Drama in drei Thesen über Feuerbach, 1845/1888). présentisme hégélien. Vrin, Paris 2015. Akten. Der Kampf um öffentliche Suom. Matti Viikari ym. Teoksessa Karl 6 Christophe Dejours, Jean-Philippe Anerkennung nach Dewey und Hegel. Marx & Friedrich Engels, Valitut teokset Deranty, Emmanuel Renault & Nicho- Deutsche Zeitschrift für Philosophie. Vol. kuudessa osassa. Osa 2. Edistys, Moskva las H. Smith, The Return of Work in 61, No. 5–6, 2013, 681–696; Arvi 1978, 63–66. Verkossa: marxists.org/ Critical Theory. Self, Society, Politics. Särkelä, Degeneration of Associated Life: suomi/marx-engels/1845/teeseja-feuer- Columbia University Press, New York Dewey’s Naturalism about Social Criti- bachista.htm 2018. cism. Transactions of the Charles S. Peirce 4 Hegel, G. W, Enzyklopädie der philoso- Society. Vol. 53, No. 1, 2017, 107–126; phischen Wissenschaften im Grundrisse

3/2018 niin & näin 129 kirjat

Tommi Kakko Vakavasti elämästä Sami Pihlström, Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas. ntamo, Helsinki 2018. 276 s.

ami Pihlström esittelee uudessa gelma on nihilismi ja siitä johtuva kirjassaan negatiivista ajattelua. elämän merkityksettömyys. On- SElämän vakavasti ottamista gelmaan porautuminen vaatii kielen puolustava opas taistelee elämänfi- riisumista paskapuheesta, jota self- losofian vakavien kysymysten latis- help on poikkeuksetta pullollaan, tamista ja aihepiirin hämärtämistä koska se pyrkii luomaan lukijalleen vastaan. Se puolustaa eettistä ja mo- hyvän olon tunnetta, fiktiivisen kat- raalista elämänasennetta ja tuomitsee harsiksen tai hollywoodmaisen ”It’s jyrkästi moraalin välineellistämisen. over!” -hetken. Pihlströmin mukaan Ilmeisen kantilainen lähestymistapa itsekeskeinen moraali tässä muo- voidaan kiteyttää Pihlströmin to- dossa ei ole moraalia lainkaan, sillä teamukseen: ”Moraalilla ei ole moraalin ytimessä tulee olla toisen omaa ’paikkaa’ maailmassamme” kärsimys (79) eikä ajattelijan hyvän (93). Jos moraali on olemassa jotain mielen kokemukset tai jokin muu muuta kuin itseään varten, se ei ole välineellinen tarkoitusperä. Self-help enää moraalia. Silloin puhutaan ei täytä vakavan ajattelun tunnus- jostain muusta tai sitten keskuste- merkkejä. lukumppani yrittää sumuttaa. Kirja hyökkää myös armotta ”positiivi- suususkovien” (80) onttoa self-help Kielen ja ajattelun -pöhinädiskurssia vastaan. köyhdyttämisen kurimus Negatiivinen ajattelu metodina (235). Kuitenkaan Pihlströmiä ei Opas on paljon velkaa Wittgenstei- ottaa vakavasti kärsimyksen ja pa- voi väittää pessimistiksi. Eikä häntä nille. Myös Levinasin filosofialla on huuden roolin ihmiselämässä sekä haluaisi väittää realistiksikaan sanan selvästi tärkeä rooli kirjan pohdin- kannattaa antiteodikeista lähesty- vulgaarissa merkityksessä, jonka noissa, mutta sisällöt viittaavat usein mistapaa uskonnollismielisiin on- mukaan masentavimman hypoteesin vahvemmin varhaiseen ja proosa- gelmiin. Teodikeat ovat Pihlströmin maailman tilasta laatinut voittaa rea- muotoilut myöhempään itävaltalais- mukaan ”illusorisia yrityksiä” (208) lismimarkkinoilla. filosofin tuotantoon. Esimerkkinä voi nostaa ajattelija mahdottomaan Kirjan kappaleet vaihtelevat pi- mainita Pihlströmin mainion lauseen: teosentriseen asemaan. Jumaluuden, tuudeltaan yllättävän paljon. Ne kä- ”kaikki asiat elämässä asettuvat eri kärsimyksen ja pahuuden ongelmia sittelevät yllä mainittujen teemojen valoon, kun kärsimyksen todelli- ei ole hänen mukaansa luotu ratkais- lisäksi köyhyyttä, riippuvuutta, suutta ei kielletä” (194). Negatiivisen tavaksi, ja tällaisen oletuksen teke- sotaa, valtaa, maanviljelyä, kuole- ajattelun suurin potentiaali lieneekin minen voi päinvastoin olla jopa vaa- vaisuutta sekä filosofian tehtävää. tässä asioiden eri valoon laittami- rallista. Vakava filosofia alkaa Pihl- Aiheet ja teemat ovat vakavia, mutta sessa. Lauseessa näkyy Wittgensteinin strömin mukaan yhteisestä, jaetusta se on modernin höttöisen ajattelun kuuluisa toteamus Filosofisissa tutki- elämästä, joka vaatii jatkuvaa va- ympäröimälle lukijalle tervettä vaih- muksissa (1953) siitä, ettei filosofinen kavaa ajattelua. Se ”ei ala onnistumi- telua. Kirja on anti-self-help-teos, tutkimus muuta mitään vaan jättää sista, ei kukoistuksesta tai loistosta, jota voinee lähestyä pitäen mielessä kaiken ennalleen. Mikään ei varsinai- vaan epäonnistumisesta ja rajalli- Simon Critchleyn lausuman, että sesti muutu, mutta maailma näyttää suudesta, huonosta omastatunnosta” nykyajan vakavin filosofinen on- filosofian jälkeen erilaiselta.

130 niin & näin 3/2018 kirjat

”Konsulttijargon on kieltä ja ajattelua näivettävää vallankäyttöä.”

Kokemus on varmasti tuttu kau- vaksi keskustelukumppaniksi” (54). vireestä, joka vaatii, että oletamme nokirjallisuuden ystävillekin, jotka Hän kirjoittaa vähemmän sosiaa- olevan olemassa ”transsendentaalisen ovat huomanneet jonkin muut- lisen median manipulaatiokoneis- syyllisyyden”, joka mahdollistaa mo- tuneen, kun he ovat viimein las- tosta, jonka vaikutuspiirissä on yhä raalisen ajattelun. Mutta mukana keneet poikkeuksellisen liikuttavan enemmän ihmisiä ja joka ohjailee on myös itsepäinen kieltäytyminen painatteen käsistään. Pihlströmkin myös politiikkaa vahvemmin kuin sekä liiallisen teknisestä filosofiasta siteeraa useita kirjailijoita Juice Les- Orwellin totalitaristiset painajaiset että liian popularisoivasta otteesta, kisestä Eino Leinoon. Taide ei ole olisivat voineet ennustaa. Sosiaalisen joista jälkimmäinen vesittäisi kirjan hänen mukaansa etiikan yläpuolella, median taustakoneisto tarkkailee viestin. mutta se voi ”merkittävästi rikastaa käyttäjiä ja muokkaa heidän käyt- Tasapainottelua seuratessa tulee ymmärrystämme ja tapaamme kes- täytymistään jopa konsulttijargonia pohtineeksi, kenelle kirja on tarkoi- kustella etiikasta” (85). Ymmär- tehokkaammin: jokaisen yksittäisen tettu. Elämän merkityksettömyyteen ryksen ja diskurssien rikastaminen käyttäjän toimintaa voidaan ohjata vastausta janoaville kirjasta ei ole luul- onkin Pihlströmin suurin huoli, ja tavalla, joka on räätälöity juuri sitä tavasti hyötyä, ja elämänsä jo vaka- Orwellin Vuonna 1984 (1949) joh- käyttäjää varten. Jos Pihlströmin vasti ottavat eivät oikeastaan tarvitse dattelee hänet kenties kirjan pro- huoli kielen ja ajattelun köyhdyttä- sitä. Se löytänee siitä huolimatta luki- vokatiivisimpaan väitteeseen: ”Esi- misestä otetaan vakavasti, sosiaalisen jansa. Self-help-kirjallisuuden markki- merkiksi kritiikitön konsulttijargon median manipulaatiokoneisto tulisi noiminen filosofiana on kyseenalaista, kaikkialle yhteiskuntaan levittäy- nähdä jopa self-helpiä ja konsulttihö- eikä filosofian puolustaja voi pitää tyvine latteuksineen vähentää kan- pinää suurempana ongelmana. sitä vakavana ajatteluna. Provokatii- salaisten positiivista vapautta uskoa vinen nide on tervetullut ja tärkeä pu- totuuksia niiden totuuden vuoksi heenvuoro tähän keskusteluun. Pas- miltei yhtä vääjäämättömästi kuin Filosofiset kotityöt kapuheen kuplien puhkaiseminen on totalitaariset pakkokeinot” (123). Koska Pihlström kirjoittaa Wittgen- tietenkin tärkeää ja sitä soisi näkevän Konsulttijargon on kieltä ja ajattelua steinista ja mainitsee ohimennen enemmänkin suomalaisessa media- näivettävää vallankäyttöä, jolle usein myös G. E. Mooren, on vaikea olla kentässä. naureskellaan, mutta Pihlströmin muistelematta Cambridgen yliopis- Nähtäväksi jää, onko vakavalle väitteiden mukaan meidän pitäisi tossa samoihin aikoihin vaikutta- ajattelulle kysyntää konsulttikielen ja olla päinvastoin kauhuissamme sen neita muita filosofeja. Wittgen- tyhjän affirmointihöpötyksen osoit- leviämisestä. steinin aikalainen John Wisdom tautuessa lopulta ontoksi. Ei liene Vakavaa ajattelua pohtivan tu- kuvasi idealisti J. M. E. McTaggartin uhkarohkeaa ennustaa, että kysyntää leekin ottaa varoitus vakavasti. On itsepäistä tapaa esittää filosofisia kyllä syntyy. Kuplat puhkeavat aina esimerkiksi erittäin tärkeää tietää kysymyksiä vanhanaikaisissa muo- ennemmin tai myöhemmin. Vii- nykyisen mediasaturaation aikana, doissaan Mooren ja Russellin uuden meistään sen jälkeen on aika puhua kuka on varteenotettava keskuste- filosofian dominoimassa ympäris- vakavasti ja aloittaa ajattelumme lukumppani ja kuka ei. Pihlström tössä: Onko aikaa olemassa? Onko kielen kuuraaminen. Pihlströmin kirjoittaa: ”Rasismi on sekä epämo- materiaa oikeasti olemassa? Jotain opas voi auttaa orastavan vakavan raalista ja epätieteellistä. Jos joku samanlaista vanhanaikaisuutta on ajattelijan alkuun kertomalla, että väittää jotakin muuta, hän ei ny- havaittavissa Pihlströmin etiikan ky- täyttymystä on turha odottaa, lo- kyisissä avoimissa länsimaisissa yh- symyksenasettelussa. Osa tästä juon- pussa ei seiso kiitoksia eikä työlle näy teiskunnissa kelpaa vakavasti otetta- tunee ajattelun kantilaisesta pohja- loppua.

3/2018 niin & näin 131 kirjat

Juha Raipola Satiirin ja melankolian kuvat Pirjo Lyytikäinen, Pilviä maailmanlopun taivaalla. Leena Krohnia lukiessa. Teos, Helsinki 2018. 224 s.

Ensin inventoidaan pilvet”. ”nykyaikaisen todellisuuden para- Pirjo Lyytikäisen esseekirja doksaalinen moninaisuus, hystee- ”Leena Krohnin tuotannosta rinen kuluttaminen ja ylenpalttinen alkaa kuvauksella teosten moniaal- elämyshakuisuus” (16). Hullunku- le haarovista merkityksistä. Esi- riset borgesilaiset luettelot listaavat merkkinä on vuonna 2013 julkaistun ikään kuin kylmän asiallisesti ku- Hotel Sapiensin kuvaus pilvistä, joista lutusyhteiskunnan tavaroiden ja il- paljastuu ”kaikkea mahdollista” (11). miöiden kaoottista kokonaisuutta Lyytikäinen punoo taitavasti nä- ja kuvaavat todellisuutta, jossa ”ku- kyviin Krohnin kielen kerrostunei- lutustavaroiden tarkoitus on luoda suuden. Pilvimaiseman realistinen tarpeita eikä tyydyttää niitä” (18). kuvaus saa kielikuvien ja kulttuurisen Groteskia kohti liukuvat luettelot muistin ansiosta rinnalleen muun pyrkivät herättämään lukijassaan muassa romanttisen kaipuun sävyjä, naurun lisäksi inhon ja järkytyksen tieteellisen kielen kautta paljastuvia tunteita, joilla arvotetaan romaanin näkymättömiä ilmiöitä ja lopun ajan maailman sekä nykytodellisuuden apokalyptisia kauhukuvia. Yksittäiset ilmiöitä ja ihmisiä. Niiden rinnalla sanat ja ilmaukset kiinnittyvät jatku- kulkevat kuitenkin jatkuvasti myös vasti sekä konkreettisiin että symbo- myötätuntoisemmat ja vakavammat lisiin merkitysverkostoihin ja luovat kuvat ihmisistä nykytodellisuuden omalaatuisen synteesin kuvattavasta armoilla. ilmiöstä, jonka piirteet näyttävät Lyytikäinen esittää Krohnin ko- vaihtuvan jatkuvasti. tuihin Krohnin satiirisiin teoksiin. konaistuotannon yhtenä jatkuvana Vaihtuva todellisuus ja toisena Verrattuna Lyytikäisen aiempaan tutkielmana ihmisyydestä. Etenkin näkeminen ovat Krohnin tuotannon Krohn-tutkimukseen Leena Krohn ja 2000-luvulla näkökulma on pää- tärkeimmät ytimet, joiden varaan allegorian kaupungit (2013) huomio osiltaan pessimistinen ja ironinen: Lyytikäinen perustaa käsityksensä on nyt selkeästi enemmän nykypäi- teokset sijoittuvat epämääräiseen teosten kirjallisista merkityksistä vässä ja tulevaisuudessa. Krohnin tulevaisuuteen, jonka vinksahtaneet ja niiden rakentumisesta. Teosten tuotanto on siirtynyt astetta syn- ilmiöt paljastavat ihmisten vikoja ja perusyksikköinä toimivat sanoilla kempään ja melankolisempaan yhteiskunnan epäkohtia. Satiirin pää- luodut kuvat, jotka häilyvät rea- suuntaan. Universaalien eksisten- kohteet vaihtelevat teoksesta toiseen, listisen todellisuudenkuvauksen ja tiaalisten kysymysten rinnalle ovat mutta yleinen kriittinen eetos kielikuvien kautta kehittyvien mer- astuneet satiirikon kolkon naurun säilyy. Teokset kärjistävät ja liioit- kityskerrosten välissä. Taustatekstien sävyttämät dystooppiset tulevaisuu- televat arkielämän ilmiöitä ja pal- ja symbolimerkitysten ylimäärä joh- denkuvat, jotka näyttävät ihmistoi- jastavat näin eettisen tyhjiön, joka dattaa lukijan lopulta kohti ylevää mintaa kaikessa järjettömyydessään. sävyttää nautintoihin ja kulutukseen – tunnetilaa, ”joka valtaa ihmisen Krohnin satiirinen näkökulma pe- nojaavaa yhteiskuntaa. käsittämättömän edessä” (38). rustuu oman nykytodellisuutemme Satiirin ohella keskeiseksi affek- Vaikka analyysin kohteena on ja tulevaisuudenvisioidemme kriit- tiiviseksi elementiksi Krohnin teok- periaatteessa koko Krohnin tuo- tiseen analyysiin. Satiirisen naurun sissa nousee melankolia. Teosten tanto, Lyytikäisen mielenkiinto lähteenä ovat esimerkiksi erilaiset esi- henkilöhahmoja yhdistävät ma- kohdistuu tällä kertaa erityisesti neiden ja ilmiöiden listat. Asioita ja sennuksen, merkityksettömyyden 2000-luvun taitteesta alkaen julkais- esineitä yhdistämällä visualisoidaan ja turhuuden tunteet, jotka Lyyti-

132 niin & näin 3/2018 kirjat

”Tunnevaikutelma koostuu pettymyksestä ja voimattomasta vihasta, jotka seuraavat modernin yhteiskunnan petetyistä lupauksista, ihmislajin alennustilasta ja ihmiskuntaa kohtaavista katastrofeista.”

käinen kytkee modernistisen kir- mukaansa elämää yhä lisääntyvässä soonan taka-alalla. Toisaalta vapaa jallisuuden kenttään. Lyytikäinen epätietoisuudessa samaan aikaan liikkuminen eri teosten, teoreettisen hakee satiirin ja melankolian vuo- kun ”luonnontieteellinen tieto on assosioinnin sekä lukuisten eri te- ropuhelulle teoreettista taustaa purkanut kaikki ne illuusiot, joiden maattisten kysymysten välillä uhkaa Friedrich Schilleriltä, jonka mukaan varaan humanistinen ajattelu on kallistaa teoksen kohti tutkimus- moderni, nostalginen ihminen voi perinteisesti rakentunut” (162). kohteensa edustamaa moninäkö- joko vaipua parantumattomaan me- Teoksen johtomotiivi on harhan kulmaisuutta ja luettelointia. Esseet lankoliseen suruun tai suhtautua paljastuminen kaikissa muodoissaan liukuvat välillä ilmiöstä toiseen lähes maailmaan kriittisellä, satiirisella – sen pääasiallinen tunnevaikutelma yhtä sujuvasti kuin Krohnin teokset, vihamielisyydellä. Satiirikko tar- koostuu pettymyksestä ja voimatto- mikä aiheuttaa lukijalle paikoittaisia kastelee nykyisyyttä ihannekuvaa masta vihasta, jotka seuraavat mo- vaikeuksia tekstiin orientoitumisessa. vasten ja näkee siinä vain aution dernin yhteiskunnan petetyistä lu- Lajivalinta tuntuukin hankalalta maan ja groteskeja vääristymiä. pauksista, ihmislajin alennustilasta sekamuodolta, joka kadottaa tutki- Melankolikko viipyilee sen sijaan ja ihmiskuntaa kohtaavista katastro- mustekstin jäsentyneisyyden mutta ihanteen tai menneen idyllin kai- feista. ei myöskään hyödynnä täysin essee- puussaan ja katsoo todellisuutta su- Pohdituttamaan Lyytikäisen tekstien näkemyksellisyyteen perus- ruharson lävitse. Lyytikäinen katsoo Krohn-tutkielmassa jää teoksen tuvaa keinovalikoimaa. näiden kahden näkökulman yhdis- laji. Esipuheen perusteella Pilviä Krohnin tavoin Lyytikäinen tyvän Krohnin tuotannossa, joskin maailmanlopun taivaalla koostuu siirtyy teoksensa lopussa melan- moderneina muunnoksina: ihanteet ”kirjallisuusesseistä”, joiden tavoit- kolian ja maailmanlopun kuvista pysyvät nykytodellisuudessa pii- teena on ”ymmärtää ja avata tekstiä kauneuden ja toivon kuvaukseen. lossa, ja myös satiiri itsessään voi asettumalla tekijän yleisöksi” (8). Synkimpiinkin Krohnin teoksiin olla melankolista. Krohnin tuo- Lähtökohta vapauttaa kirjoittajan kuuluu vähintään häivähdys elä- tantoon kuuluvatkin jatkuvat asen- tutkimustekstiltä vaadittavasta me- väksi kuvatuista ilon hetkistä, jotka nonvaihdokset, jotka muuttavat todisesta tarkkuudesta ja tarjoaa usein syntyvät oikullisesti ja mität- kerronnan ja siitä tehtävien tulkin- mahdollisuuden astetta vapaampaan tömistä aiheista. Kauhujen takaa tojen sävyä. reﬂektointiin teosten teemoista ja paljastuu kauneuden, pyhyyden ja Moderniin melankoliaan yh- tekniikoista. Valinta näyttäytyy luonnon arvon kokemuksista kum- distyy Krohnilla myös katastroﬁn jossain määrin ongelmallisena kah- puava olennaisempi ulottuvuus. Lyy- kuvia, jotka synkentävät entisestään desta eri syystä. Yhtäältä esseistiikan tikäisen tarkkalukuiset esseet osoit- teosten tunnelmaa. Lyytikäinen mahdollisuudet ovat käytössä vain tavat, kuinka hienovaraisilla keinoilla katsoo tuotannon edenneen jo pal- rajallisesti: teos on selkeästi pitkän Krohn saa todellisuuden muut- jolti epätoivon kirjoitukseksi. Esi- linjan kirjallisuudentutkijan tekstiä, tumaan toiseksi – kauhusta kauneu- merkiksi Hotel Sapiens kuvaa hänen joka pyrkii pitämään tulkitsijan per- deksi ja takaisin.

3/2018 niin & näin 133 kirjat

Päivi Mehtonen Utopia asutetusta Alaskasta Henry Oinas-Kukkonen, Finalaska. Unelma suomalaisesta osavaltiosta. Vastapaino, Tampere 2017. 287 s.

enestysromaanissa The kanssa ja arktisia kuljetussuunni- Yiddish Policemen’s telmia. Aikeiden arvo ja osuvuus on M Union (2007) eletään juuri siinä, että ne eivät toteutuneet. poliittisen kuohunnan aikaa juuta- Laatijoina oli kavalkadi presidentti laisyhteisön asuttamassa Sitkassa, Rooseveltin hallinnon poliitikkoja Yhdysvaltain Alaskassa. Yhteisön mutta myös rivikansalaisia, joiden vanhimmat olivat saapuneet poh- nopeiden henkilökuvien piirtä- joiseen 1940-luvulla ”Ickes-pas- miseen Oinas-Kukkosella on ilmiö- silla”, erikoisviisumilla, joita Yh- mäinen kiinnostus ja kyky. Eräskin dysvallat myönsi asuttaakseen rautatievirkailijan vaimo kirjoitti Alaskaa Hitlerin vainoamilla eu- senaattorille vastustavansa Alaskan rooppalaisilla. Michael Chabonin asuttamista pakolaisilla, koska vaihtoehtohistoriassa on ripauksia näiden myötä soluttautuisi maahan faktaa. Toisen maailmansodan kyn- vaarallisia aatteita. Senaattorin olisi nyksellä tehtiin lukuisia suunni- syytä kiinnittää asiaan huomiota, telmia Alaskan väkimäärän lisäämi- sillä ”naisen minimi-intuitio vastaa seksi. Sisäministeri Harold L. Ickes miehen maksimijärkeilyä” (F 140– (1874–1952) oli Alaska-hankkeiden 141). ja lakiesitysten dynamo. Maailman- Alaskasta päin katsoen pohjoisen politiikan käänteissä osa salaisista geopolitiikkaan avautuu laaja nä- suunnitelmista jäi pöydälle Yhdys- köala. Lähinaapureita olivat Neu- valtain kongressissa, kun huomio jo ja hyttysineen eivät olisi pohjoisessa vostoliitto ja Japani, joka hyökkäsi kiinnittyi muuhun. karaistuneille maahanmuuttajille Alaskan Aleuttien saarille vuonna Osin samoihin lähteisiin pe- shokki. 1942. Kamppailuissa Tyynenmeren rustuu historiatieteilijä Henry Kirjoittajien Robert C. Blackin ja arktisista merireiteistä väestön- Oinas-Kukkosen mielenkiintoinen (1914–2001) ja Leonard von Bibra siirrot Alaskaan olisivat tuoneet pus- Finalaska. Unelma suomalaisesta osa- Suttonin (1914–2002) mukaan kuriväestöä haavoittuville alueille. valtiosta (2017). Se on tarkka kuva yksi pinta-alaltaan valtavan Alaskan Tosin suomalaisten läsnäolon Alas- suomalaisista mahdollisina alaska- perusongelmista oli vähäinen val- kassa pelättiin myös houkuttelevan laisina. Pohjois-Euroopan tapah- koisen asutuksen osuus. Vaikka Suomen viholliset hyökkäämään tumia seurattiin Atlantin takana ”suomalaisrodulla” nähtiin kaukaisia sinne. Finalaska pitäytyy tiukasti erilaisia skenaarioita kehitellen ”mongolidi”-yhteyksiä, pohjoinen aikarajauksessaan 1940-luvun alku- senkin varalle, että Neuvostoliitto kansa oli visiossa lähempänä länsi- puolella, mutta pohjoisten alueiden valtaisi Suomen talvisodassa. Oinas- eurooppalaisia kuin monet muut hallinta on myös tätä päivää. USA:n, Kukkosen tutkimissa noin vuosien ryhmät. Perustelut olivat myös an- Kanadan, Venäjän ja Pohjoismaiden 1939–1946 raporteissa, lakiesityk- tisemitistisiä. Ehdotuksen Suomi- arktiset strategiat eivät ole vain ta- sissä ja kirjelmöinnissä suunniteltiin propagandasta huolimatta Alaskassa loudellista, energiapoliittista ja meri- asuttaa suomalaispakolaisilla terri- vastustettiin tasapuolisesti niin suo- liikenteen varustelua. Keskusteluilla torio (vuodesta 1959 osavaltio), jossa malaisten kuin juutalaisten siirtoja uudesta pohjoisen Kylmästä Sodasta sodan kynnyksellä oli vain reilut alueelle. ja ”jääesiripusta” on historialliset 70 000 asukasta. Ehdotuksessa Finns Finalaska on ajankohtainen nä- yhteytensä myös pakolaiskeskuste- for America’s Finland (1940) ku- kökulma Yhdysvaltain politiikkaan luihin. vataan onnelaksi mahtavien Yukon- 1900-luvun alkupuolella. Monimuo- Vaikka jämpti aineiston rajaus ja Tanana-jokien Keski-Alaska, joka toisesta aineistosta avautuu hiertävää on Finalaskan ehdoton hyve, se olisi hyvä korvike järvien ja metsien päätöksentekoa, ratkaisematon maa- myös ajoin tekee teoksen päälin- Suomelle. Luonnonolot talvineen kysymys Alaskan alkuperäiskansojen jasta vaikean hahmottaa. Samat

134 niin & näin 3/2018 kirjat teemat toistuvat yhä uudestaan eri teos on laadittu Suomi 100 -juhla- laisena ja maahanmuuttajat amerik- henkilöiden ja asiakirjojen kuvauk- vuoden edellä, mutta myös Suomi kalaistuvat (vrt. F 37, 40–42). Poh- sissa, ilman syvenevää otetta. Lyhyet 150 ja 200 olisivat muutoinkin joista siis asutettaisiin kuin muinoin koosteet vaikkapa argumenteista ylirajaisessa historiatutkimuksessa Euroopasta saapuneet puritaanit Yh- suomalaisten pakolaisten vas- ansainneet osansa. Lumikenttien dysvaltoja. Uuden Jerusalemin sijaan taanoton puolesta ja sitä vastaan kutsun olivat Suomessa kuulleet niin 1900-luvun puolivälissä saarnattiin olisivat selventäviä. Hakemisto hel- suurten turkis- ja kultaryntäysten piristyvää elinkeinoelämää ja kehi- pottaa teoksen osien ja runsaiden työläiset ja kauppiaat, (tyttö)koulun tysyhtiöitä Alaskaan. yksityiskohtien välillä navigointia, (nais)opettajat kuin jo 1700-luvun Laajemman kontekstin kaipuussa vaikka sivunumerointi on harmit- toisinajattelijat, joille ei luterilaisessa luin Finalaskan rinnalla jo mainittua tavasti vielä muuttunut hakemiston Ruotsissa ja Suomessa ollut sijaa. Lowenhaupt Tsingin tutkimusta laadinnan jälkeen (-2). Siirtolaispolitiikan ja -propa- maa- ja metsätalouden työnteki- Yllättävän vähän teoksessa puu- gandan kielikuvasto olisi oma lu- jöiden liikkeestä. Kun esimerkiksi tutaan pohjoismaalaisten siirto- kunsa. Ehdotus Finns for America’s Japanin ja Yhdysvaltain viholli- kuntien varhaishistoriaan Alaskassa. Finland oli erähenkinen ja aatteel- suudet alkoivat II maailmansodassa, Kuitenkin niin pian kuin liitto- linen narratiivi, jonka kuvasto ei amerikanjapanilaiset – jotka olivat valtio oli ostanut Alaskan Venäjältä kuulu Oinas-Kukkosen työn pai- ennen sotaa asettuneet erityisesti vuonna 1867, hankinta herätti paitsi notuksiin, eikä tarvitsekaan. Poliit- maatalouden piiriin – internoitiin ivanaurua myös mielenkiintoa. Jo tisissa dokumenteissakin kuitenkin keskitysleireihin. Samana vuonna 1870-luvulla Yhdysvaltoihin ja Ka- kukoisti myyttinen Alaska. Ilmaisun Yhdysvallat avasi Bracero-ohjelman nadaan muuttaneet islantilaiset ’suomalainen odysseia’ käyttäjä on saadakseen meksikolaisia viljelijöitä tutkivat mahdollisuuksia perustaa Jack Londoninsa lukenut (”Poh- maahan3. Kysymys ”tervetulleista” Alaskaan uusi siirtokunta. Presi- joinen odysseia”), ja Euroopasta tu- siirtolaisista tai pakolaisista on suh- dentti Grantille esitelty aloite sai levien pakolaisten ’exodus’ paljastaa danteille herkkä vyyhti etelän ja poh- Yhdysvaltain lehdistössä huomiota, vahvan uskontopoliittisen juonteen joisen politiikkaa. Tätä kirjoittaessa mutta ei toteutunut1. Nämä siirto- Yhdysvaltain asutus- ja siirtolais- (heinäkuu 2018) Donald Trump laisvaiheet tunsi hyvin Finalaskassa ajattelussa. Anna Lowenhaupt Tsing kuuluttaa mediassa: ”[…] system of moneen otteeseen mutta taustoitta- on tutkimuksissaan tuonut esiin Immigration based on MERIT! We matta mainittu kanadalainen kan- globaalin työvoimapelin myös toi- need great people coming into our satieteilijä Vilhjalmur Stefansson sintona kristillisestä kääntymysker- Country!”ja uhkaa sulkea maan hal- (1879–1962). Legendaarisen tut- tomuksesta. Liittovaltioon tulijan linnon, ellei asia etene toivottuun kimusmatkailijan vanhemmat on aloitettava alusta, koska hänen suuntaan4. olivat juuri Kanadan islantilaisemi- entinen elämänsä on ilman muuta grantteja, ja Stefansson oli syvästi kehnoa. Kuvasto nojaa jo Yhdys- perehtynyt siirtokuntiin Yhdysval- valtain vallankumouksen taustoihin Viitteet loissa, Neuvostoliitossa ja muualla. 1700-luvun jälkipuolen protestant- 1 Pálsson 1975; New York Herald 21.12.1874. Jo varhaisissa Alaska-suunnitelmissa tisissa herätysliikkeissä ja kukoistaa 2 Lowenhaupt Tsing 2015, 103. esiteltiin siinä määrin samoja perus- myös maallistuneessa politiikassa2. 3 Sama, 98–99. teluja kuin sittemmin suomalaisten Finalaska ei ole ristiriidassa 4 Hirvonen 2018. kohdalla, että olisi ollut kiintoisaa tämän laajemman tulkinnan kanssa. lukea Oinas-Kukkosen analyysia Päinvastoin, muuan pastori ilmaisi Kirjallisuus myös pitkistä jatkumoista ja katkok- kirjeessään sisäministeri Ickesille tu- Chabon, Michael, The Yiddish Policemen’s sista. kensa Suomen ”hengellisille verivel- Union. New York, Harper 2007. Sama pätee Alaskan jille” ja ”pohjoisen pyhiinvaeltajille” Hirvonen, Saara, Trump tyytyväinen Italian suomalais(taustais)ten asukkaiden (F 80). Julkisuudessa mainittiin jopa maahanmuuttopolitiikkaan. Yle Uutiset historiaan. Keitä olivat ne siellä jo ”Alaskan pakolaistaivas”, joka voit- 30.7.2018. yle.ﬁ London, Jack, Pohjoinen odysseia (An Odys- entuudestaan asuneet suomalaiset, taisi sen ”helvetin”, jonka pakolaiset sey of the North, 1900). Teoksessa jotka Finalaskan mukaan muo- jättäisivät taakseen. Yhdysvallat pe- London, Jack, Rakkaus elämään. Novel- dostivat 7,6 % Alaskan väestöstä lastaisi tulijat kärsimykseltä, joten leja Alaskasta. Toim. Heikki Salojärvi. ja olivat vuoden 1940 laskennassa sillä oli kanttia vaatia henkisesti, Suom. Kristiina Rikman. Love Kirjat, Helsinki 1980, 36–72. neljänneksi suurin ulkomailla syn- moraalisesti ja fyysisesti ”kaikkein Lowenhaupt Tsing, Anna, The Mushroom at tyneiden valkoisten ryhmä? Suo- korkeimman tason asuttajia”. 1940- the End of the World. On the Possibility of mella ja Alaskalla oli vuoteen 1867 luvun alun lakiesityksissä siirtolais- Life in Capitalist Ruins. Princeton Uni- asti yhteistä historiaa osana Venäjää. säädännöksi taivaan portit eivät olisi versity Press, Oxford 2015. New York Herald 21.12.1874. Alaskan Immi- Teoksessa ei mainita Alaskan suo- auenneet sairaille, vanhuksille ja so- gration. Our New Territory the Future malaiskuvernöörejä tai Sitkan (Uusi tainvalideille. Lisäksi suuret amerik- Home of Icelandic Settlers. Arkangeli) suomalaisyhteisöä 1800- kalaisten kiintiöt olisivat taanneet Pálsson, Hjörtur, Alaskaför Jóns Ólafssonar luvun alkupuolella. Oinas-Kukkosen sen, että Alaska pysyy amerikka- 1874. Reykjavik 1975.

3/2018 niin & näin 135 kirjat

Kai Ekholm Sananvapauden historia on Suomen tarina

Riku Neuvonen, Sananvapauden historia Suomessa. Gaudeamus, Helsinki 2018. 398 s.

iku Neuvosen Sananva- vapauteen on yhdistynyt myös tietty pauden historia Suomessa on sensaatiohakuisuus ja paljastaminen. R saanut moniaalla kiittävän Se mistä ei ole voitu puhua, piti nyt vastaanoton. Arvioissa on kohteliaasti käsitellä ja kunnolla. ja oikein painotettu teoksen ansioita. Teimme myös nelivuotisessa Liityn näiden kiittäjien joukkoon, hankkeessamme Tiellä sananva- joskin minulla on muita arvioijia pauteen 1917–2017 katsauksen enemmän kriittistä sanottavaa. Kirja suomalaiseen sensuuriin ja sanan- on tarpeellinen ja toimiva perusteos: vapauteen. Kronikoimme laajem- alkupuoleltaan kattava, mutta lopun minkin sananvapauden ja sensuurin osalta keskeneräinen tai puutteel- historiaa. linen. Teoksessa on paljon hyvää, Tietoa suomalaisesta sananvapau- mutta myös häiritsevän runsaasti desta ja sensuurista ei siis enää puutu, puutteellista yleistämistä, edeltävän pikemminkin persoonallista ja uutta tutkimuksen vähättelyä ja sattuman- esiin tuovaa otetta. Kieltämättä myös varaisia esimerkkejä. näkökulma on jäänyt liiaksi lähihis- Sensuuria on Suomessa tutkittu toriaan. Siksi Neuvosen lähtökohdat aiemmin muun muassa Voitto Silf- ovat tervetulleet. verhuthin väitöskirjassa Kirkon ja kei- Tästä kaikesta huolimatta Neu- sarin sensuuri. Uskonnollisen kirjalli- tutkimuksesta eivätkä selvästikään vonen kertaa esipuheessa: ”Sanan- suuden valvonta Suomessa 1809–1865 osaa sijoittaa Neuvosen kirjaa osaksi vapautta ja sensuuria on Suomessa (1977) sekä Päiviö Tommilan ja työ- tätä traditiota. Tämä ei ole pelkästään tutkittu vähän verrattuna moniin ryhmän kymmenosaisessa Suomen nipottamista: akateemisessa tutki- muihin maihin.” (7) Tämä ei pidä lehdistön historiassa (1985–1992). muksessa viittaukset ovat perusta- paikkansa. Sensuurin alakohtaista tutkimusta vanlaatuisia laadun ja luotettavuuden Hän niin ikään toteaa, että on tehty viime vuosinakin varsin kii- mittareita. monet tutkimukset ovat vanhoja (7). tettävästi. Esimerkeiksi mainittakoon Uusin eurooppalainen sanan- Tästäkin voidaan keskustella. Jari Sedergrenin väitös Filmi poikki... vapaus- ja sensuuritutkimus alkoi ku- En tiedä, onko minun tehtäväni Poliittinen elokuvasensuuri Suo- koistaa Neuvostoliiton romahduksen luoda teokselle oikea konteksti. Neu- messa 1939–1947 (1999) ja Helena jälkeen, kun oli tarve saada tämä osa vosen kirjan lähtökohdat ovat oikeus- Pilkkeen sotasensuuria käsittelevä, synkkää historiaa esille. Olin mukana tieteessä ja -historiassa, ja sen hän yhä laajeneva tuotanto. Äskettäin on monessa 1996 Riiassa alkaneista sen- tuo alussa esiin. Juridiikan kehittely julkaistu uusi painos Kalle Norden- suuriseminaareista, jotka tuottivat on mallikelpoista ja sitä on ilo lukea. strengin toimittamasta kokoelmasta myös tukun julkaisuja. Käsittelyn Ongelmia syntyy, kun Neuvonen Sananvapaus Suomessa (2015), joka kohteena olivat yleensä sodanjäl- yrittää toimia yleispätevänä sensuurin kuvaa sananvapauden alkuvaiheita. keinen sensuuri, Neuvostoliiton sor- historioitsijana ja määrittelijänä. Läh- Teosta ei mainita Neuvosen lähde- totoimet ja niiden dokumentointi. deaineisto ei yksinkertaisesti anna luettelossa. Modernilla sensuurintutkimuksella tähän mahdollisuutta. Tähän edeltävään tutkimukseen ei ollut näissä maissa juurikaan kä- Neuvonen kertoo käsittelevänsä olisin toivonut selkeämpää, akatee- sitteitä eikä traditiota. Pikemminkin 250 vuotta suomalaista sananva- misesti noteeraavaa viittaamista. Se yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto pautta. Olisi ollut herooista, mutta olisi asettanut Neuvosen teoksen ja sen tihutyöt, voimaannuttivat myös yhtä outoa, jos nuori tutkija oikeaan kontekstiinsa. Tahaton käy- kaikkia. olisi yksin kirjoittanut täysin valmiin täntö tai understatement kertaantuu: Tiedontarve sodanjälkeisestä suomalaisen sananvapauden his- nyt monet arvioijat osoittavat puut- ”pimeästä Euroopasta” oli huutava. torian, jota tähän asti meillä ei ole teellisen tietämyksensä aiemmasta Luonnollisesti sensuuriin ja sanan- ollut.

136 niin & näin 3/2018 kirjat

Pidän nyrkkisääntönä, että sata Neuvosen historia perustuu sa- Sananvapauden ja sensuurin his- vuotta voi kartoittaa kunnolla, tosin nanvapauteen oikeushistoriallisena toria valitettavasti koostuu henkilö- ja sekin vaatii hirmuisen työpanoksen. kehityksenä. Tämä on fiksu valinta. teostason yksittäistapauksista. Kuten 250 vuotta on jo yhdelle hankkeelle Sananvapauden historiasta kun sanottu, monia tuttuja tapauksia mahdoton tehtävä. Jokainen voi lu- tahtoo usein tulla moralisoivaa vali- on kierrätetty myyttiseen uhriutu- kiessaan arvioida haasteessa onnistu- tusvirttä, uhrien historiaa ja yleistä miseen asti. Neuvosen teoksessa tätä mista. Aikajänne olisi kymmenhen- kauhistelua. Helmasynti on ajatella, ongelmaa ei ole. Juuri esimerkkien kiselle työryhmällekin vaativa. Ehkä että meille tapahtunut on ainutker- vähäisyyden vuoksi lakien ja niiden jokin hallitus keksii rahoittaa tällaista taista koko maailmassa. Jarkko Tontti mukaisten paradigmojen määräävyys projektia ja jäädä historiaan suoma- esittää blogissaan tämänkaltaisen ot- korostuu. laisen sananvapauden poliittisena me- sikon: ”Surullinen tarina – sananva- En mitenkään peittele, että senaattina. pauden historia Suomessa”. edustan toista koulukuntaa. Sensuuri Näistä syistä pidän teoksen otsi- Miksi sananvapauden kehitys on Neuvoselle makrohistoriaa, mi- kointia epäonnistuneena. Neuvosen olisi Suomessa sen surullisempaa nulle mikrohistoriaa, joka toteutuu kirja ei ole Tommilan teossarjan kuin muuallakaan? Baltian maihin hyvin eri tavalla. Vain yksittäis- tapaan kattava suomalaisen sanan- nähden olemme päässeet vähällä. Pi- tapaukset testaavat tai voivat muuttaa vapauden historia. Oikeellisempi kemminkin olemme viime vuodet lakeja ja paradigmoja. Siksi puhun otsikko olisi Sananvapauden his- kerranneet sensuurin mytologiaa, esimerkiksi Haanpäästä varhaisena torian alkuvaiheet Suomessa tai Sa- ja useimmat toimittajien toistamat sananvapauden esitaistelijana. Sel- nanvapauden historia Suomessa. En- tapaukset sananvapauden uhreista al- laisia voivat olla myös kiilalaiset (Vala, simmäinen osa. Julkaisuteknisesti ja kavat jo nukuttaa (Salama, Sissiluut- Sinervo, Turtiainen, Palmgren) ja -eettisesti olisi ollut syytä nimetä ja nantti, Solženitsyn). 60-luvun hahmot Linkola, Rintala markkinoida teos toisin. Kirjasta olisi Neuvosen oikeushistorian kon- ja Salama. Vasta näiden tapausten saanut varsin pätevän ja kritiikkiä hyl- teksti pitää erityisesti teoksen al- myötä tiedämme, miten suomalainen kivämmän, jos sen alaotsikoksi olisi kuosan jäntevänä. Sensuurin histo- sääntely on ajattelijoitaan ja taiteili- valittu esimerkiksi Oikeustieteellinen riasta kun tulee helposti filateliaa, joitaan kohdellut. Säädökset eivät sitä katsaus varhaiseen suomalaiseen sanan- jossa sensuurin uhreja luetellaan ja kerro. vapauteen. todistusvoima vain kasvaa morali- Puolustan mikrohistoriaa, sillä Näihin päiviin ulottuvan 250 teettien myötä (olen tähän syyllis- sananvapautta on tehty jokaisessa vuoden historian kartoituksen sijaan tynyt itsekin). Teos alkaa toimia, kun sanomalehdessä, radiossa, kustanta- teos on tasokas oikeushistoriallisten seuraa, miten tekijä kuvaa sääntelyä ja mossa, kirjastossa, teatterissa, kotona perusteiden ja alkuhistorian kro- median kehitystä. Mielestäni parhaat ja koulussa. Esimerkiksi 1960-luvun nikka. En tiedä, paljonko Neuvonen sivut ovat luvussa ”Joukkoviestinnän lopulla luotiin monen alan informaa- tuo täysin uutta tietoa. On kuitenkin merkitys kasvaa ja sääntely hajautuu” tiokritiikkiä, joka johti nykyaikaiseen varsin erinomaista, että alkuhistoria (154–184). viestintäkäsitykseen, radioon, televi- on nyt kasattu yksiin kansiin. Teoksen oheneminen loppua sioon, teatteriin ja niin edelleen. Yk- Neuvonen ei ole historiallisen kohti on paikoin kiusallista. Kah- silöiden panosta, kansalaisvastarintaa tiedon kokoajana yksin liikkeellä. deksannessa luvussa ”Konsensuksen ja uppiniskaisuutta tarvittiin. Kansal- Ruotsin valtiopäivät julkaisi äskettäin Suomesta eurooppalaistumisen kyn- lista tyhmyyttä siinä vedettiin kölin vuoden 1766 ja painovapauden nykselle 1950–1990” edetään 50 alta, halusi se tai ei. Lopputuloksena 250-vuotisen juhlinnan kunniaksi vuotta kymmenessä sivussa (!). Tekijä saamme nauttia erinomaisen moder- laajan kokoomateoksen Fritt ord 250 vetoaa esipuheessa työekonomisin nista mediavapausmaisemasta. år. Tryckfrihet och offentlighet i Sverige perusteisiin. Sitten hän käytännössä Makrohistorian näkökulmasta och Finland – ett levande arv från lopettaa jonnekin vuoteen 1950. sananvapauden kehitys näyttäytyy 1766 (2016). Johtavien ruotsalaisten Lopun hän on otsikoinut ’pikake- deterministisenä: yhteiskunta on ja suomalaisten tutkijoiden lisäksi laukseksi’ ja ”Epilogiksi: Sananva- Neuvosen teoksessa valtiollinen kone, kirjoittamiseen osallistui poliitikkoja, pausoppi 2010-luvulla”. Verkkoajan joka toteuttaa lakien muodossa sa- muun muassa presidentti Tarja Ha- ongelmia käsitellään ilman historia- nanvapautta. Miten näitä lakeja uh- lonen. Teos on käännetty englanniksi pohjaa ja systematiikkaa. mataan, asetetaan kyseenalaiseksi ja suppeana painoksena, ja sitä on yri- Loppuosan häkellyttävä pinta- muutetaan, on teoksessa sivujuonne. tetty suomentaa Suomen eduskunnan puolisuus ja sattumanvaraisuus olisi Monet sananvapauden vaikuttajat julkaisuksi nyt jo pari vuotta, tulok- voitu välttää yksinkertaisesti rajaa- ovat edelleen keskuudessamme: heitä setta. Sananvapauden hahmoista Peter malla (ja lopettamalla) teos toisin. on syytä kuunnella ja haastatella. Forsskålista ja Anders Chydeniuksesta Nyt loppupuolen ohuus syö armotta Kannustan Neuvosta lisäämään on Ruotsissa ja meillä julkaistu bio- teoksen ansioita, aivan turhaan. lähivuosien työlistalleen nyt arvi- grafista ja arvioivaa tietoa aiem- Neuvonen käyttää esimerkkejä oidun teoksen loppuosan: Riku Neu- minkin, muun muassa mainitussa varsin niukasti. Se sopii hänen tutki- vonen, Sananvapauden historia Suo- Nordenstrengin teoksessa. janotteeseensa. messa. Toinen osa.

3/2018 niin & näin 137 kirjat

Tytti Rantanen Lähellä vapaata ja vilpitöntä sydäntä

Clarice Lispector, Oppiaika eli Nautintojen kirja (Uma Aprendizagem ou O Livro dos Pruzeres, 1969). Suom. ja jälkisanat Tarja Härkönen. Teos, Helsinki 2017. 178 s.

alvotun ukrainalaissyntyisen joittaa. Henkilö minussa on kirjai- brasilialaiskirjailijan Clarice lijan minää vahvempi.” (7) Oppiaika P Lispectorin (1925–1977) vaatiikin tilaa, jotta sitä ei tule run- Oppiaika eli Nautintojen kirja (Uma noneeksi ensiksi eteen pongahtavaan Aprendizagem ou O Livro dos Pru- lokeroon. Närkästys ja pikatuomio zeres, 1969) suomennos ilmestyi tuntuvat liian helpolta tavalta epäkiitolliseen saumaan. Vielä pari kohdata teos, joka on kirjoitettu toi- vuotta sitten olisi ollut helpompaa sessa kulttuurissa toiseen maailman- heittäytyä rakkaus- ja kasvuromaanin aikaan. intohimoisen kielen syliin. On jo it- sessään riemastuttavaa, että kertomus alkaa pilkulla ja päättyy kaksoispis- Arvausten kosmiset läikät teeseen. Mitä jää siihen väliin? Nyt Epätasapainoisesta alkutilanteesta huomaan lukijana haraavani vastaan, päädytään kliimaksiin, joka teoksen vieväni teosta käsivarren matkan jälleen taidokkaasti suomentaneen päähän ja yrittäväni sitten tarkentaa Tarja Härkösen jälkisanoissa heijas- otsa rypyssä lähemmäs. telee Lispectorin ”raikkaan moder- Ilmiöiden #metoo ja ’miesselit- nilta ja liberaalilta” tuntuvaa pari- täminen’ noustua julkiseen keskus- suhdeihannetta: ”kaksi itsenäistä ja teluun tuntuu mutkattomammalta vapaata olentoa” päätyvät yhteen, ihastella naisen ja torakan inten- mutta osaavat olla yksinkin (173). siivistä kohtaamista, jota kuvattiin että voisin toimia kanssasi joidenkin Tai kuten sosiaalisissa tilanteissa hel- Tarja Härkösen edellisessä Lispector- taiteilijoiden metodilla: yhtä aikaa posti häkeltyvän Lórin huojennusta suomennoksessa Passio (2014, A hedelmöittäen ja synnyttäen. Alun summataan: Ulisseksen rinnalla nuo- Paixão Segundo G.H., 1964). Op- perin ajattelin että olin löytänyt pal- rella opettajattarella on ”suuri vapaus piaika sen sijaan on pidättyvä mutta jaan valkoisen kankaan, vain pensseli olla käyttämättä mitään konsteja ja tiheä esileikki, jossa vanhempi puuttui. Myöhemmin huomasin, keinoja” (156). Rakkaussuhteen to- mies (yliopiston ﬁlosoﬁan opettaja että taulu oli toki tyhjä, mutta huo- teutuminen ei ole vakavissaan vaaka- Ulisses) kouluttaa nuorempaa naista nosta takasta tuprahtanut nokikerros laudalla missään vaiheessa romaania, (alakoulun luokanopettaja Lória) ja oli tummentanut sen, eikä sen puh- se on jo alussa ilmoitettu lähtökohta edellyttää tätä ”kypsymään” ennen distaminen käynyt ihan helposti.” – matka sen täyttymyksen hetkeen kuin nainen on valmis antautumaan (53–54) on kertomisen arvoinen. miehelle. Tai Ulisseksen omin Kertomuksen muoto on siis he- sanoin: ”Voisin ottaa sinut ruu- Mutta ei jäädä siihen! Teos kasvaa teroseksuaalinen romanssi, jossa on miillani ja sielullani. Mutta odotan monisyisemmäksi tunkkaistuneesta kaikuja edeltävästä rakkauskerto- vaikka vuosia että sinullakin on Pygmalion-kehikostaan. Tosin kir- misen traditiosta kohostettuine yle- ruumis ja sielu joilla rakastaa.” (49) jailijakin tuntuu pyytelevän teostaan vyyden ja erityisyyden tuntoineen Filosofin mahtipontisuus saa jo etukäteen anteeksi varsinaista (”Koskaan ei ihminen ollut ollut toden totta irvistelemään teoksen al- kertomusta edeltävässä huomau- niin lähellä toista ihmistä”, 151). kupuolella: tuksessaan: ”Tämä kirja vaati niin Lempiväisten yhteydestä muodostuu suuren vapauden, että minua pelotti kuitenkin laajemman tason kohtaa- ”Kun olin tavannut sinut kolmannen antaa se sille. Se on paljon minun minen, joka sysii päähenkilössä liik- tai neljännen kerran […] ajattelin yläpuolellani. Nöyrästi yritin sen kir- keelle arvaamattoman voimakkaan

138 niin & näin 3/2018 kirjat

”Teos haluaa muistuttaa, ettei lihallisuutta ja biologiaa noin vain unohdeta älyllisyyttä painottavan moderniteetin pintakerroksesta huolimatta.”

introspektion, ”hallitun tolaltaan delmällisyyskomediaan Aamiainen hoavaa luontokokemusta kuvaavaan menon” (14). Torakan haukkaa- ruohikolla (Le Déjeuner sur l’herbe, tšekkoslovakialaisiskelmään ”Kau- minen on samankaltainen, vain 1962). Kumpikin teos haluaa muis- kainen ääni” (Vzdálený hlas, 1969, ajallisesti tiiviimpi mullistava kans- tuttaa, ettei lihallisuutta ja biologiaa sanoitus Zdeněk Rytíř). sakäyminen Passiossa. Jälkisanoissa noin vain unohdeta älyllisyyttä pai- Yhdistävä tekijä ”yonamai- Härkönen nostaa esiin uskonnollisen nottavan moderniteetin pintakerrok- suuteen” on pohjimmiltaan kui- mystiikan tarjoaman näkökulman sesta huolimatta. tenkin vilpittömyys, Lispectorin Oppiaikaan ja Lispectorin eräisiin kohdalla ilman trendikästä etuliitettä muihin teoksiin: romaanissa on esi- uus-. Koulumestarimaisuudessaan ja tetty ”kilvoittelevan ihmisen kehi- Rekisteristä toiseen miesselittävyydessään Ulisses on yhtä tysvaiheet, mystikon tien muoto” Olennainen osa teoksen jännitettä vilpitön kuin Lóri, ja kumpikin suh- (172). Ensimmäinen askel Lórin on sen tempoilu eri rekisterien vä- tautuu heidän edessään kohoavaan kasvussa onkin oppia lähestymään lillä, sielullisesta lihalliseen, esoteeri- yhdessäoloon vakavasti. Se ei ole asioita muita reittejä kuin tulkit- sesta eroottiseen, korkeasta kansan- vaarallista, toisin kuin itseensä ja semalla niitä omien toiveidensa ja omaiseen. Tämä huojunta havain- elämään vakavasti suhtautumisen se- tuskiensa lävitse. Ymmärtämisen ti- nollistuu loppupuolella, kun Lóri koittaminen hengen pönäkkyyteen: lalle raivautuu muunlaisia hahmot- vihdoin saapuu rakastajansa tykö: tamisen muotoja, kuten ei-ymmärtä- ”Emme ole uskoneet Jumalaan, minen ja arvausten ”kosmiset läikät” ”Yhtäkkiä niin suuri ilo: avata koska olemme kyllin järkeviä ja pik- (36, 45). kätensä ja sydämensä ja tehdä se kumaisia muistaaksemme ajoissa, Oppiajan pääpaino on Lórin vailla vaaraa! Minä en menetäkään että on epäjumalia. Emme ole olleet aistillisessa kasvussa – siis kasvussa mitään! Vihdoinkin minä annan puhtaita ja viattomia, jotta emme aistivaksi, kokevaksi itsenäiseksi sub- itseni ja antaessani käykin niin että joutuisi nauramaan itsellemme ja jektiksi automaatio-olevaisen sijaan. saan, paljon. Mutta hei, onko se että jotta päivän päätteeksi voisimme Ulisses kyllä usuttaa ja kirittää ke- sydän on vapaa vaarallista?” (151) sanoa ’ainakaan en käyttäytynyt kuin hitystä, mutta naisen tärkeimpiin houkka’ eikä meidän tarvitsisi olla heräämisen hetkiin johdattelevat Suomalaiselle lukijalle spontaanin ymmällämme, kun sammutamme muut tuokiot, kuten uinnit meressä oloinen huudahtelu tuo mieleen valot.” (50) ja uppoutuminen torin vihannes- ja Yonan (s. 1984) irtonaiset laulelmat hedelmätarjontaan. Meri toki tuntuu (”Miks piti pelätä, miks pitikään Lispectorin teos kääntyy onnistu- Lórin sisällä ”kuin miehen paksu pelätä / ei täällä mikään kuitenkaan neeksi siinä kohtaa, kun alkaa käydä neste” (82). Teoksen aistikkuus, ”sy- kuolemaa selätä”, kappaleesta selväksi, että Lórin itsetutkiskelu vällä [Lórin] veressä” virtaava ”su- ”Unissa ruuhkaa”, 2016). Iskelmäl- ja matka täyteen aistilliseen koke- kupolvien takaa” kumpuava ”voi- lisyys on suoraankin läsnä teoksessa, miseen ei olisi turha, vaikka mitään makas agraarinen perintö” (43) vie kun Lóri vaikuttuu lukiessaan por- yhtymistä ei olisikaan sen pal- ajatukset Jean Renoirin tuhtiin he- tugaliksi käännetyn sanoituksen kai- kintona. Autuaita ovat vilpittömät.

3/2018 niin & näin 139 kirjat KIRJOITTAJALLE

Tarjoa artikkeli-, essee-, puheenvuoro-, suomennos-, ar- Merkitse kirjallisuusluetteloon kirjoittajan suku- vostelu- tai muita käsikirjoituksia lehdessä julkaistavaksi. ja etunimi, teoksen nimi, kustantaja, kustantajan ko- Artikkelin ihannepituus on 30 000 merkkiä välilyön- tipaikka ja ilmestymisvuosi. Teos kursiivilla, artikkelin teineen (yli 40 000 on yleensä liian pitkä), kolumnin nimi ilman kursiivia. Aikakauslehtiartikkelista ilmoita 7 500. Kirja-arvioiden pituus on 4500–9000 merkkiä julkaisun nimi, lehden numero ja sivunumerot. Ko- välilyönteineen. Tieteellisissä tutkimus- ja katsausar- koelma-artikkeleista artikkelin nimi ensin, sitten teos tikkeleissa noudatetaan referee-menettelyä. niin & näin kursiivilla ja sen julkaisutiedot normaaliin tapaan. Mai- käyttää Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) ver- nitse suomennoksista myös alkuteoksen nimi, ilmes- taisarviotunnusta ja on sitoutunut noudattamaan tun- tymisvuosi ja kääntäjä. Myös uudelleen julkaistuista nuksen käytölle asetettuja ehtoja. klassikkoteksteistä on hyvä mainita alkuperäinen julkai- Lähetä käsikirjoitus toimitukselle sähköpostin suvuosi. Viitteissä ja lähdeluettelossa on, toisin kuin doc-liitetiedostona. Liitä saateviestiin nimi, osoite, säh- leipätekstissä, hyvä käyttää lyhenteitä (mm., esim., köpostiosoite ja puhelinnumero sekä kirjoittajatiedot ks., vrt.). (nimi, arvo ja/tai toimi, paikka) kirjoittajaluetteloa varten. Yhteensopivuusongelmista johtuen toimitus Dewey, John, Democracy and Education. An Introduction to the Philoso- toivoo, että OpenOffice-ohjelmalla tehtyjä tiedostoja ei phy of Education (1916). Free Press, New York 1997. Hacking, Ian, Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? (The Social Con- lähetetä tai toimitukseen otetaan ainakin yhteyttä etu- struction of What?, 1999). Suom. Inkeri Koskinen. Vastapaino, käteen tarvittavien muutosten takia. Tampere 2009. Älä käytä mitään tekstinkäsittelyohjelmien muo- Nagel, Thomas, What Is It Like to Be a Bat? Philosophical Review. Vol. toilutoimintoja (ei tyylimäärittelyä, sarkaimia, sivunu- 83, No. 4, 1974, 435–450. Petman, Jarna, Pahuuden patologisesta dialektiikasta. Teoksessa Imma- merointia eikä tavutusta). Käytä vain kursiivia tekstin nuel Kant. Radikaali paha. Paha eurooppalaisessa perinteessä. Toim. korostamiseen ja vieraskielisiin termeihin, ei lihavointia Ari Hirvonen & Toomas Kotka. Loki, Helsinki 2004, 271–288. tai alleviivausta. Merkitse leipätekstiin kursiivilla myös Simmel, Georg, Eräistä filosofian nykyongelmista (Über einige teosten nimet, mutta artikkelien nimet lainausmerkeissä. gegenwärtige Probleme der Philosophie, 1912). Suom. Olli Pyyh- tinen. niin & näin 4/06, 42–45. Käytä kaksinkertaisia lainausmerkkejä sitaateissa, koros- taessasi tiettyä termiä ja ironisessa tms. merkityksessä. Käytä yksinkertaisia lainausmerkkejä käsitteiden koros- Viittaukset kokonaisiin toimitettuihin teoksiin tamiseen sekä lainauksen sisällä. (Kaikenlaisia asioita (mutta mieluiten yksilöidysti artikkeleihin): kutsutaan ”työksi”. Professori toteaa: ”Työtä se on ’viher- Visions of Value and Truth. Understanding Philosophy and Literature. piipertäjien’ filosofiakin.” Viime aikoina ’työn’ määrittely Toim. Floora Ruokonen & Laura Werner. Acta Philosophica Fen- nica, Vol. 79. Societas Philosophica Fennica, Helsinki 2006. on noussut ”syvällisen” keskustelun aiheeksi.) Toisin kuin edellä, lainausmerkkien (kuten kursiivin) ylikäyttöä kannattaa kuitenkin välttää. Käytä vain samaan suuntaan Tarkempia ohjeita löytyy lehden kotisivuilla olevista kaartuvia lainausmerkkejä. laajennetuista kirjoittajaohjeista. Laadi artikkelin alkuun 2–6 virkkeen pituinen ingressi, joka johdattaa lukijan kirjoituksen teemoihin. Laita kaikki kysymykset tai huomautukset saate- Vältä kuitenkin tyyliä ”Tässä artikkelissa käsittelen... Lo- viestiin. Lähetä kaaviot tai taulukot erillisinä tiedostoina. puksi totean...”. Jaa teksti väliotsikoilla. Huomaa, että Tarkemmat muotoiluohjeet lähetetään pyydettäessä. lehtitekstissä hyvin pitkät kappaleet ja luvut ovat kan- Julkaistavaksi hyväksytyt kirjoitukset voidaan jul- keita. Vältä myös liian pitkiä väliotsikoita. Jutun pääot- kaista samalla tai myöhemmin myös lehden verkkosi- sikossa voi olla alaotsikko. Jos haluat merkitä sitaatin, vuilla. luettelon tms. erillisenä sisennettynä kappaleena, merkitse sen alkuun [SISENNYS] ja loppuun [SISENNYS LOPPUU]. Neuvoja kirjoittajille Käytä viitteisiin tekstinkäsittelyohjelman viitetoi- mintoa. Käytä vain viitenumeroituja loppuviitteitä, ei • Tarkista, että tekstin aikamuoto ei vaihdu perusteetta. ala- eikä teksti- tai sisäviitteitä. Ilmoita loppuviitteessä • Vältä liian pitkiä ja koukeroisia virkerakenteita. kirjoittajan nimi, vuosiluku ja sivunumerot (Drakuli • Vältä tarpeettomia kankeita ilmaisutapoja (kautta, ta- 2007, 14–15). Toistuvaan viitteeseen viitataan merkin- holla, myötä, välityksellä, johdosta, toimesta, koskien, nällä ”Sama” + tarvittaessa sivunumerot. Huom: kirja-ar- liittyen, suhteen, nähden, osalta). viossa voit kuitenkin viitata arvosteltuun teokseen tekstin • Vältä anglismeja kuten: ”Olen kiinnostunut en vain sisäisellä sulkuviitteellä, mutta muihin teoksiin normaa- metafysiikasta vaan myös etnografiasta.”; ”Se on han- listi loppuviitteellä. kalaa, että keskustelu puuroutuu.”

140 niin & näin 3/2018