DOCSLIB.ORG

Jauhenuija, Phleogena Faginea 2/2015 Vsk. 67

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Jauhenuija, Phleogena Faginea 2/2015 Vsk. 67 2/2015 Vsk. 67 ISSN 0357-1335 Jauhenuija, Phleogena faginea 34 SIENILEHTI 67(2) Sisällys Huhtinen, S. & Karhilahti, A.: Sieniviä eläimiä etsimässä – roosahiipusen, jauhenuijan ja ”valkohaulin” tarinat .................................................................. 35 Kosonen, T: Tuoretta kotelosienitutkimusta – valjukarvakoiden (Hyaloscyphaceae) systematiikan peruskorjaus käynnistyy .......................... 40 Härkönen, M.: Sieniä leirinuotiolla ........................................................................ 45 Härkönen, M.: Etnomykologisia mietteitä ............................................................ 48 Laakso, O.: Kystidejä ja artefakteja – Sienten mikroskopointityöpaja 7.−8.3.2015............................................................................................................... 49 Sienikirjoja Sienet ja metsien luontoarvot. Arvostelu Heikki Kotiranta ............................ 51 Paavo Eini: Mitä kirjailijat sienistä 6 ...................................................................... 53 Kysykää sienistä ........................................................................................................ 54 Suomen Sieniseuran toimintakertomus 2014 ........................................................ 55 Lukijoiden sienilöytöjä ............................................................................................. 57 Kansikuva: Toinen etsintäkuulutus jauhenuijasta, Phleogena faginea (kuva A. Karhilahti). − Asiasta enemmän S. Huhtisen ja A. Karhilahden artikkelissa s. 35 alkaen. Etukannen piirros: Huhtasieni on kevään odotettu sieniherkku. Takakansi: Termiittisieniä, Termitomyces letestui, paloitellaan leirinuotiolla kypsennet- täväksi. Kuva M. Härkönen. – Lue Marja Härkösen selvitys leiritulella valmistuvasta sieniruoasta (s. 47 alkaen). Sienilehden numeroon 3/2015 tarkoitetut kirjoitukset on lähetettävä toimitukseen 1. heinäkuuta 2015 mennessä. SIENILEHTI 67(2) 35 Sieniviä eläimiä etsimässä – roosahiipusen, jauhenuijan ja ”valkohaulin” tarinat SEPPO HUHTINEN & ARI KARHILAHTI Limanuljaska on limainen sieni. Niljahelokka voisi olla maamme limaisin sieni. Vai onko porraslimaseitikki limaisempi? Limattomampi on ainakin kuivavalmuska. Limattominta emme edes osaa kertoa. Mutta mihin kohtaan tätä skaalaa kuuluvat limasienet? Eivät mihinkään, vaikka niitä erheellisesti sieniksi kutsutaankin. Perinteet ovat tiukassa, kertoi eliön perimä nykyään mitä tahansa. Alkueläimiin kuuluvia limasieniä on perinteisesti tutkittu sienitieteen piirissä. Sallittakoon siis Sienilehdessä faabeli: kertomus miten eläimiä etsiessä löytää hienoja sieniä ja sienestämässä ollessa pienenpieniä eläimiä. vakseen. Hän neuvoi kääntymään professori Roosahiipunen, mikä ihme se on? Steve Stevensonin puoleen. Hän taasen on Kun eläinmuseon konservaattori menee globaalin limasienitieteen iso nimi. Mutta Ruissaloon ja kerää tammen lahopuuta kos- vastaus oli, että eihän tuo kuulu ollenkaan teakammioon, hän toivoo löytävänsä niitä hänen alaansa. Vasta seuraava tutkija nime- limasienilajeja, joita maastossa ei havaitse. si lajin (Pocheina rosea), jonka jälkeen olikin Pieniä siis. Kasvatuksen tuloksena oli äs- helppo kysyä ”maailman viisaimmalta my- kettäin yllättävän pieni laji, joka saa hyvin kologilta” (= ”Mr. Google”). Oikeilla haku- tunnetun sudenmaidon (Lycogala epidendron) sanoilla löytyikin jo kuvia otuksestamme, näyttämään lähinnä jalkapallohallilta. Itiö- joista varsinkin Mycologia -julkaisusarjan emien korkeus oli hieman enemmän kuin kuvat olivat valloittavia (Olive et al. 1983). millin kymmenysosa, parhaimmillaankin Roosahiipunen on kuin onkin kaunis ja vieh- millin kolmasosa. Olihan siinä taas mietti- keä laji, ehkäpä solulimakkoisten kauneim- mistä oman tietotaitonsa tasoa kun kaksi ai- pia. Nimestään huolimatta lajilla voi olla kuista miettii onko kyseessä limasieni, levä, myös vähemmän roosa ja enemmän oranssi polyyppi, ”Kickxellomykeetti”, solulimasie- nuppi (kuvat 1, 2 ja 3). ni vai alkusyntyinen uusolio suoraan ava- Tällaisten alkueläimiin luokiteltujen ih- ruudesta. Kuten kuvastakin ilmenee, jalka meotusten elinkiertokin on kiehtova. Kun on oudon tiheäsoluinen. Eiväthän limasienet kasvuympäristössä on riittävästi vettä, tee moista, oli ainoa ajatus päässä. Lähinnä muuttuvat roosahiipusen itiöt ja jopa jalan löytö muistutti hapsisia (Echinostelium), jotka solut yksittäisiksi ameboiksi, jotka vaelte- lienevät Suomen pienimpiä limasieniä. Jalan levat alustalla mm. bakteereja ja sienisoluja solukkoisuus kuitenkin sulki tuon ajatuksen ahmien. Kun tulee aika yhdistyä itiöemäk- tehokkaasti pois mielestä. si, amebat keräytyvät yhteen ja jopa kahden Mistäs nimi moiselle? Kirjoista ei tuntunut tunnin kuluttua tyypillinen itiöemä valmiine löytyvän mitään vihjettä, alan tuntijatkaan itiöineen on taas kasassa. Täytyy nyt tosin eivät osanneet neuvoa. Ei muuta kuin ku- tunnustaa, että on ilmeisesti olemassa toinen, vat sähköpostin liitteeksi ja kysymys eteen- aivan samannäköinen hiipus -laji, jonka so- päin maailmalle. Samaan oli turvauduttu lut muuttuvat amebojen sijasta siimallisiksi ennenkin, kun PUTTE -projektin yhteydessä soluiksi. Aukoton lajinmääritys vaatisi siis Suomesta löytyi sammalsieni, jota ei kukaan kasvattamista maljalla erikoisagarilla, jota ollut ennen nähnyt. Maailman sienitieteen emme sentään tehneet. Määrityshalu vain yhdistyksen presidentti (Keith Seifert) oli siis hiipui jonnekin. jälleen se, joka sai mysteerisienen ratkaista- 36 SIENILEHTI 67(2) Kuva 1. Roosahiipusen itiöemät ovat kerääntyneet ”ihmettelemään tien äkillistä päättymistä”. – Kuva Nelly Llerena (Huomaa mittakaa- va!) Kuva 2. Joskus roosahiipunen on väreiltään astetta kirkkaampi. – Kuva: Ari Karhilahti Lajin itiöemät löytyivät ensi kertaa jo itiöemiä – näin turkulainen roosahiipunen vuonna 1873 nykyisen Puolan alueelta. Ko- pääsisi tapaamaan amerikanserkkuaan pit- vinkaan monesta maasta maailmasta lajia ei kästä aikaa. Mantereiden erkanemisesta lie- ole kerätty. Tosin Englannissa sen sanotaan nee jo jonkin verran aikaa! olevan yleinen, varsinkin ilmansaasteiden vaivaamilla alueilla. Ja löytyihän se jutun kir- joitusvaiheessa toisestakin kasvatusmaljasta, Etsintäkuulutettu jauhenuija eli mikään superharvinaisuus se ei Suomessa Sienilehden numerossa 57 (2005) Veli Haiko- liene. Amerikkalaiset tutkijat kuitenkin ha- nen etsintäkuulutti sienen, jolla vielä tuolloin lusivat Ruissalolaista tammenpalasta omiin ei ollut suomenkielistä nimeä. Kyseessä oli tutkimuksiinsa. Niin pääsi siis roosahiipu- Suomen ensimmäinen löytö lajista nimeltä nen lentämään valtameren yli valtion kus- Phleogena faginea, joka sittemmin on ristitty tannuksella! Toivottavasti sikäläinen kostea- jauhenuijaksi (kansikuva), paljolti Ruotsin kammio herättää lajin taas muodostamaan esimerkin innoittamana (pulverklubba). Vie- SIENILEHTI 67(2) 37 Kuva 3. Tässäpä eliö koko millin viidesosan komeudessaan! – Kuva: Ari Karhilahti lä vuonna 2009 (Kotiranta et al. 2009) Lah- Alunperin sen uskottiin olevan kotelosieni ja den kaksi löytöpaikkaa olivat Suomen aino- sukua sorkkasienille (Onygena). Tuon jälkeen at. Tuon jälkeen lajista on tehty kuusi uutta jauhenuija on seikkaillut neljässä eri suvussa. löytöä mutta yleiseksi jauhenuijaa ei vielä Nykyinen on kuudes ja toivottavasti viimei- voi sanoa. Viimeisin löytö on viime vuoden nen sijoituspaikka. Jauhenuija on vaihtanut joulukuulta ja jälleen löytö liittyy limasien- sijaintiaan sienisysteemissä melko hurjasti: ten etsintään. Ensi silmäyksellä laji näyttää kotelosienistä se hyppäsi hyytelösieniin ja hieman limasieneltä, mutta koko ja kovuus sieltä yllättävästi ruostesieniin. Vaikeahan saavat empimään. Esimerkiksi saman oloisen tuo on mieltää, että moinen otus onkin itse valkosolmusen (Physarum leucopus) hauras asiassa sukua ruosteille. Nyt Suomessa kas- pesäke on halkaisijaltaan millin luokkaa, kun vaa siis ainakin yksi voimakkaasti tuoksu- taas jauhenuijalla se voi olla kolme kertaa va ruostesieni, sillä lajilla kerrotaan olevan suurempi. Kun jauhenuijan on kerran kerän- selvä tuoksu. Englanninkieliset sienennimet nyt, se ei mielestä poistu ja uudelleennäkemi- ovat olleet nimistötoimikunnan (tai parem- sen riemua on ilmassa: tämän minä sentään minkin toisen kirjoittajan) ”pilkkalistalla” jo tunnen! Mukavuutta lisää se, että koko muu pitkään. Eikä jauhenuijan nimi tee poikkeus- seurue on ”huuli pyöreänä”. Jauhenuijan ta parempaan suuntaan: Fenugreek Stalkball ominaisuudet on helppo kertoa sanallisesti; (”rohtosarviapilantuoksuinenvarsipallo”). se on itsensä näköinen sieni. Kirjallisuudessa tuoksuksi mainitaan myös Laji on melko helppo nähdä kasvupai- karri, lakritsirouskun tuoksu ja sikurirous- kallaan, vaikka sekään ei ylpeile suurella kun tuoksu, joten parempaankin nimeen olisi koollaan. Usein rungolla tai oksalla näkyy englantilaisilla ollut aineksia. runsaita pitkänomaisia itiöemäryhmiä, jotka Laji on levinneisyydeltään laaja ja sitä on tunkevat kaarnan halkeiluraoista. Yleensä löydetty sekä lauhkeasta vyöhykkeestä että kasvualusta on kuolevaa tai kuollutta leh- tropiikista. Euroopan lisäksi jauhenuijaa on tipuuta. Hyvin harvoin jauhenuijan löytää löytynyt Uudesta Seelannista, Australiasta, hyvinvoivilta puilta, havupuulta tai kääpien Aasiasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. itiöemiltä. Lajinimi ”faginea” on peräisin 1800 Käsitykset sen harvinaisuudesta vaihtelevat. -luvun alkupuolelta, jolloin löytö pyökin run- Englannista ja Hollannista on jo kummas- golta johti lajin kuvaamiseen tieteelle uutena. takin 58 löytöä mutta toisaalta Saksassa ja 38 SIENILEHTI 67(2) Kuva 4. Pallomaisten pikkusienten määrityshuuman
Load more

Recommended publications
  • Development and Evaluation of Rrna Targeted in Situ Probes and Phylogenetic Relationships of Freshwater Fungi
    Development and evaluation of rRNA targeted in situ probes and phylogenetic relationships of freshwater fungi vorgelegt von Diplom-Biologin Christiane Baschien aus Berlin Von der Fakultät III - Prozesswissenschaften der Technischen Universität Berlin zur Erlangung des akademischen Grades Doktorin der Naturwissenschaften - Dr. rer. nat. - genehmigte Dissertation Promotionsausschuss: Vorsitzender: Prof. Dr. sc. techn. Lutz-Günter Fleischer Berichter: Prof. Dr. rer. nat. Ulrich Szewzyk Berichter: Prof. Dr. rer. nat. Felix Bärlocher Berichter: Dr. habil. Werner Manz Tag der wissenschaftlichen Aussprache: 19.05.2003 Berlin 2003 D83 Table of contents INTRODUCTION ..................................................................................................................................... 1 MATERIAL AND METHODS .................................................................................................................. 8 1. Used organisms ............................................................................................................................. 8 2. Media, culture conditions, maintenance of cultures and harvest procedure.................................. 9 2.1. Culture media........................................................................................................................... 9 2.2. Culture conditions .................................................................................................................. 10 2.3. Maintenance of cultures.........................................................................................................10
    [Show full text]
  • The Fungi of Slapton Ley National Nature Reserve and Environs
    THE FUNGI OF SLAPTON LEY NATIONAL NATURE RESERVE AND ENVIRONS APRIL 2019 Image © Visit South Devon ASCOMYCOTA Order Family Name Abrothallales Abrothallaceae Abrothallus microspermus CY (IMI 164972 p.p., 296950), DM (IMI 279667, 279668, 362458), N4 (IMI 251260), Wood (IMI 400386), on thalli of Parmelia caperata and P. perlata. Mainly as the anamorph <it Abrothallus parmeliarum C, CY (IMI 164972), DM (IMI 159809, 159865), F1 (IMI 159892), 2, G2, H, I1 (IMI 188770), J2, N4 (IMI 166730), SV, on thalli of Parmelia carporrhizans, P Abrothallus parmotrematis DM, on Parmelia perlata, 1990, D.L. Hawksworth (IMI 400397, as Vouauxiomyces sp.) Abrothallus suecicus DM (IMI 194098); on apothecia of Ramalina fustigiata with st. conid. Phoma ranalinae Nordin; rare. (L2) Abrothallus usneae (as A. parmeliarum p.p.; L2) Acarosporales Acarosporaceae Acarospora fuscata H, on siliceous slabs (L1); CH, 1996, T. Chester. Polysporina simplex CH, 1996, T. Chester. Sarcogyne regularis CH, 1996, T. Chester; N4, on concrete posts; very rare (L1). Trimmatothelopsis B (IMI 152818), on granite memorial (L1) [EXTINCT] smaragdula Acrospermales Acrospermaceae Acrospermum compressum DM (IMI 194111), I1, S (IMI 18286a), on dead Urtica stems (L2); CY, on Urtica dioica stem, 1995, JLT. Acrospermum graminum I1, on Phragmites debris, 1990, M. Marsden (K). Amphisphaeriales Amphisphaeriaceae Beltraniella pirozynskii D1 (IMI 362071a), on Quercus ilex. Ceratosporium fuscescens I1 (IMI 188771c); J1 (IMI 362085), on dead Ulex stems. (L2) Ceriophora palustris F2 (IMI 186857); on dead Carex puniculata leaves. (L2) Lepteutypa cupressi SV (IMI 184280); on dying Thuja leaves. (L2) Monographella cucumerina (IMI 362759), on Myriophyllum spicatum; DM (IMI 192452); isol. ex vole dung. (L2); (IMI 360147, 360148, 361543, 361544, 361546).
    [Show full text]
  • Preliminary Classification of Leotiomycetes
    Mycosphere 10(1): 310–489 (2019) www.mycosphere.org ISSN 2077 7019 Article Doi 10.5943/mycosphere/10/1/7 Preliminary classification of Leotiomycetes Ekanayaka AH1,2, Hyde KD1,2, Gentekaki E2,3, McKenzie EHC4, Zhao Q1,*, Bulgakov TS5, Camporesi E6,7 1Key Laboratory for Plant Diversity and Biogeography of East Asia, Kunming Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences, Kunming 650201, Yunnan, China 2Center of Excellence in Fungal Research, Mae Fah Luang University, Chiang Rai, 57100, Thailand 3School of Science, Mae Fah Luang University, Chiang Rai, 57100, Thailand 4Landcare Research Manaaki Whenua, Private Bag 92170, Auckland, New Zealand 5Russian Research Institute of Floriculture and Subtropical Crops, 2/28 Yana Fabritsiusa Street, Sochi 354002, Krasnodar region, Russia 6A.M.B. Gruppo Micologico Forlivese “Antonio Cicognani”, Via Roma 18, Forlì, Italy. 7A.M.B. Circolo Micologico “Giovanni Carini”, C.P. 314 Brescia, Italy. Ekanayaka AH, Hyde KD, Gentekaki E, McKenzie EHC, Zhao Q, Bulgakov TS, Camporesi E 2019 – Preliminary classification of Leotiomycetes. Mycosphere 10(1), 310–489, Doi 10.5943/mycosphere/10/1/7 Abstract Leotiomycetes is regarded as the inoperculate class of discomycetes within the phylum Ascomycota. Taxa are mainly characterized by asci with a simple pore blueing in Melzer’s reagent, although some taxa have lost this character. The monophyly of this class has been verified in several recent molecular studies. However, circumscription of the orders, families and generic level delimitation are still unsettled. This paper provides a modified backbone tree for the class Leotiomycetes based on phylogenetic analysis of combined ITS, LSU, SSU, TEF, and RPB2 loci. In the phylogenetic analysis, Leotiomycetes separates into 19 clades, which can be recognized as orders and order-level clades.
    [Show full text]
  • 9B Taxonomy to Genus
    Fungus and Lichen Genera in the NEMF Database Taxonomic hierarchy: phyllum > class (-etes) > order (-ales) > family (-ceae) > genus. Total number of genera in the database: 526 Anamorphic fungi (see p. 4), which are disseminated by propagules not formed from cells where meiosis has occurred, are presently not grouped by class, order, etc. Most propagules can be referred to as "conidia," but some are derived from unspecialized vegetative mycelium. A significant number are correlated with fungal states that produce spores derived from cells where meiosis has, or is assumed to have, occurred. These are, where known, members of the ascomycetes or basidiomycetes. However, in many cases, they are still undescribed, unrecognized or poorly known. (Explanation paraphrased from "Dictionary of the Fungi, 9th Edition.") Principal authority for this taxonomy is the Dictionary of the Fungi and its online database, www.indexfungorum.org. For lichens, see Lecanoromycetes on p. 3. Basidiomycota Aegerita Poria Macrolepiota Grandinia Poronidulus Melanophyllum Agaricomycetes Hyphoderma Postia Amanitaceae Cantharellales Meripilaceae Pycnoporellus Amanita Cantharellaceae Abortiporus Skeletocutis Bolbitiaceae Cantharellus Antrodia Trichaptum Agrocybe Craterellus Grifola Tyromyces Bolbitius Clavulinaceae Meripilus Sistotremataceae Conocybe Clavulina Physisporinus Trechispora Hebeloma Hydnaceae Meruliaceae Sparassidaceae Panaeolina Hydnum Climacodon Sparassis Clavariaceae Polyporales Gloeoporus Steccherinaceae Clavaria Albatrellaceae Hyphodermopsis Antrodiella
    [Show full text]
  • Reação De Genótipos De Sorgo Biomassa E Sacarino À Ramulispora Sorghi
    UNIVERSIDADE DO ESTADO DE MATO GROSSO PROGRAMA DE PÓS-GRADUAÇÃO EM GENÉTICA E MELHORAMENTO DE PLANTAS MARCILENE ALVES DE SOUZA CASTRILLON Reação de genótipos de sorgo biomassa e sacarino à Ramulispora sorghi CÁCERES MATO GROSSO–BRASIL DEZEMBRO–2016 MARCILENE ALVES DE SOUZA CASTRILLON Reação de genótipos de sorgo biomassa e sacarino à Ramulispora sorghi Dissertação apresentada à UNIVERSIDADE DO ESTADO DE MATO GROSSO, como parte das exigências do Programa de Pós- Graduação em Genética e Melhoramento de Plantas, para a obtenção do título de Mestre. Prof. Dr. MARCO ANTONIO APARECIDO BARELLI CÁCERES MATO GROSSO–BRASIL DEZEMBRO–2016 ii Castrillon, Marcilene Alves de Souza Reação de genótipos de sorgo biomassa e sacarino à Ramulispora sorghi./ Marcilene Alves de Souza Castrillon. – Cáceres/MT: UNEMAT, 2016. 76f. Dissertação (Mestrado) – Universidade do Estado de Mato Grosso. Programa de Pós-Graduação em Genética e Melhoramento de Plantas, 2016. Orientador: Marco Antonio Aparec ido Barelli Co-orientador:a: Carla Lima Corrêa 1. Sorgo. 2. mancha-de-ramulispora - sorgo. 3. Sorgo – resistência genética. 4. Sorghum bicolor (L.) Moench. I. Título. CDU: 633.174(817.2) Ficha catalográfica elaborada por Tereza Antônia Longo Job CRB1-1252 iii iv À Deus por me proporcionar mais uma conquista. A minha família pelo amor e exemplo de vida, especialmente aos meus pais Miguel Alves de Souza e Nadir Rosa de Souza. Ao meu companheiro Miguel Castrillon Migales por ser a pessoa que alegra meus dias. Aos meus orientadores, pela paciência e todo auxílio necessário. Dedico. v AGRADECIMENTOS À Deus, por ter me dado o prestígio de realizar mais este sonho, pela proteção, saúde, por me guiar e conduzir durante a minha vida.
    [Show full text]
  • Complete Issue
    J. Fernholz and Q.E. Phelps – Influence of PIT tags on growth and survival of banded sculpin (Cottus carolinae): implications for endangered grotto sculpin (Cottus specus). Journal of Cave and Karst Studies, v. 78, no. 3, p. 139–143. DOI: 10.4311/2015LSC0145 INFLUENCE OF PIT TAGS ON GROWTH AND SURVIVAL OF BANDED SCULPIN (COTTUS CAROLINAE): IMPLICATIONS FOR ENDANGERED GROTTO SCULPIN (COTTUS SPECUS) 1 2 JACOB FERNHOLZ * AND QUINTON E. PHELPS Abstract: To make appropriate restoration decisions, fisheries scientists must be knowledgeable about life history, population dynamics, and ecological role of a species of interest. However, acquisition of such information is considerably more challenging for species with low abundance and that occupy difficult to sample habitats. One such species that inhabits areas that are difficult to sample is the recently listed endangered, cave-dwelling grotto sculpin, Cottus specus. To understand more about the grotto sculpin’s ecological function and quantify its population demographics, a mark-recapture study is warranted. However, the effects of PIT tagging on grotto sculpin are unknown, so a passive integrated transponder (PIT) tagging study was performed. Banded sculpin, Cottus carolinae, were used as a surrogate for grotto sculpin due to genetic and morphological similarities. Banded sculpin were implanted with 8.3 3 1.4 mm and 12.0 3 2.15 mm PIT tags to determine tag retention rates, growth, and mortality. Our results suggest sculpin species of the genus Cottus implanted with 8.3 3 1.4 mm tags exhibited higher growth, survival, and tag retention rates than those implanted with 12.0 3 2.15 mm tags.
    [Show full text]
  • Soppognyttevekster.No › Agarica-1998-Nr-24-25 T
    -f 't),.. ~I:WI~TAD t'J'JfORHHMG l "International Mycological Directory" second edition 1990 av G.S.Hall & D.L.Hawkworth finner vi følgende om Fredrikstad Soppforening: MYCOWGICAL SOCIETY OF FREDRIKSTAD Status: Local Organisalion type: Amateur Society &ope: Specialist Conlact: Roy Kristiansen Addn!SS: Fredrikstad Soppforening, P.O. Box 167, N-1601 Fredrikstad, Norway. lnlen!sts: Edible fungi, macromycetes. Portrail: Frederikstad Soppforening was founded in 1973 and isopen to anyone interested in fungi. Its ai ms are to educate the public about edible and poisonous fungi and to improve knowledge of the regional non­ edible fungi. There are currently 130 subscribing members, represented by a biennially serving Board, consisting of a President, Vice-President, Treasurer, Secretary and three Members, who meet six to seven times per year. On average there are six membership meetings (usually two in the spring and four in the autumn) mainly devot ed to edible fungi, with lectures from Society members and occasionally from professionals. Five to six field trips are held in the season (including one in May), when an identification service for the general public is offered by authorized members who are trained in a University-based course. New species are deposited in the Herbaria at Oslo and Trondheim Universities. The Society offers to guide professionals and amateurs from other pans of Norway, and from other countries, through the region in search of special biotypes or races. MHtings: Occasional symposia are arranged on specific topics (eg Coninarius and Russula) by Society and outside specialists which attract panicipation from other Scandinavian countries. Publication: Journal: Agarica (ca 200 pages, two issues per year) is mainly dedicated to macrornycetes and accepts anicles written in Nordic languages, English, French or German.
    [Show full text]
  • Myconet Volume 14 Part One. Outine of Ascomycota – 2009 Part Two
    (topsheet) Myconet Volume 14 Part One. Outine of Ascomycota – 2009 Part Two. Notes on ascomycete systematics. Nos. 4751 – 5113. Fieldiana, Botany H. Thorsten Lumbsch Dept. of Botany Field Museum 1400 S. Lake Shore Dr. Chicago, IL 60605 (312) 665-7881 fax: 312-665-7158 e-mail: [email protected] Sabine M. Huhndorf Dept. of Botany Field Museum 1400 S. Lake Shore Dr. Chicago, IL 60605 (312) 665-7855 fax: 312-665-7158 e-mail: [email protected] 1 (cover page) FIELDIANA Botany NEW SERIES NO 00 Myconet Volume 14 Part One. Outine of Ascomycota – 2009 Part Two. Notes on ascomycete systematics. Nos. 4751 – 5113 H. Thorsten Lumbsch Sabine M. Huhndorf [Date] Publication 0000 PUBLISHED BY THE FIELD MUSEUM OF NATURAL HISTORY 2 Table of Contents Abstract Part One. Outline of Ascomycota - 2009 Introduction Literature Cited Index to Ascomycota Subphylum Taphrinomycotina Class Neolectomycetes Class Pneumocystidomycetes Class Schizosaccharomycetes Class Taphrinomycetes Subphylum Saccharomycotina Class Saccharomycetes Subphylum Pezizomycotina Class Arthoniomycetes Class Dothideomycetes Subclass Dothideomycetidae Subclass Pleosporomycetidae Dothideomycetes incertae sedis: orders, families, genera Class Eurotiomycetes Subclass Chaetothyriomycetidae Subclass Eurotiomycetidae Subclass Mycocaliciomycetidae Class Geoglossomycetes Class Laboulbeniomycetes Class Lecanoromycetes Subclass Acarosporomycetidae Subclass Lecanoromycetidae Subclass Ostropomycetidae 3 Lecanoromycetes incertae sedis: orders, genera Class Leotiomycetes Leotiomycetes incertae sedis: families, genera Class Lichinomycetes Class Orbiliomycetes Class Pezizomycetes Class Sordariomycetes Subclass Hypocreomycetidae Subclass Sordariomycetidae Subclass Xylariomycetidae Sordariomycetes incertae sedis: orders, families, genera Pezizomycotina incertae sedis: orders, families Part Two. Notes on ascomycete systematics. Nos. 4751 – 5113 Introduction Literature Cited 4 Abstract Part One presents the current classification that includes all accepted genera and higher taxa above the generic level in the phylum Ascomycota.
    [Show full text]
  • Notizbuchartige Auswahlliste Zur Bestimmungsliteratur Für Europäische Pilzgattungen Der Discomyceten Und Hypogäischen Ascomyc
    Pilzgattungen Europas - Liste 8: Notizbuchartige Auswahlliste zur Bestimmungsliteratur für Discomyceten und hypogäische Ascomyceten Bernhard Oertel INRES Universität Bonn Auf dem Hügel 6 D-53121 Bonn E-mail: [email protected] 24.06.2011 Beachte: Ascomycota mit Discomyceten-Phylogenie, aber ohne Fruchtkörperbildung, wurden von mir in die Pyrenomyceten-Datei gestellt. Erstaunlich ist die Vielzahl der Ordnungen, auf die die nicht- lichenisierten Discomyceten verteilt sind. Als Überblick soll die folgende Auflistung dieser Ordnungen dienen, wobei die Zuordnung der Arten u. Gattungen dabei noch sehr im Fluss ist, so dass mit ständigen Änderungen bei der Systematik zu rechnen ist. Es darf davon ausgegangen werden, dass die Lichenisierung bestimmter Arten in vielen Fällen unabhängig voneinander verlorengegangen ist, so dass viele Ordnungen mit üblicherweise lichenisierten Vertretern auch einige wenige sekundär entstandene, nicht-licheniserte Arten enthalten. Eine Aufzählung der zahlreichen Familien innerhalb dieser Ordnungen würde sogar den Rahmen dieser Arbeit sprengen, dafür muss auf Kirk et al. (2008) u. auf die neuste Version des Outline of Ascomycota verwiesen werden (www.fieldmuseum.org/myconet/outline.asp). Die Ordnungen der europäischen nicht-lichenisierten Discomyceten und hypogäischen Ascomyceten Wegen eines fehlenden modernen Buches zur deutschen Discomycetenflora soll hier eine Übersicht über die Ordnungen der Discomyceten mit nicht-lichenisierten Vertretern vorangestellt werden (ca. 18 europäische Ordnungen mit nicht- lichenisierten Discomyceten): Agyriales (zu Lecanorales?) Lebensweise: Zum Teil lichenisiert Arthoniales (= Opegraphales) Lebensweise: Zum Teil lichenisiert Caliciales (zu Lecanorales?) Lebensweise: Zum Teil lichenisiert Erysiphales (diese aus praktischen Gründen in der Pyrenomyceten- Datei abgehandelt) Graphidales [seit allerneuster Zeit wieder von den Ostropales getrennt gehalten; s. Wedin et al. (2005), MR 109, 159-172; Lumbsch et al.
    [Show full text]
  • Austropezia Clade Pezizellaceae (Han Clade 3) Thursday, 14 June 2018 5:40 PM
    Austropezia clade Pezizellaceae (Han Clade 3) Thursday, 14 June 2018 5:40 PM Austropezia is amongst a macroscopically enigmatic group of New Zealand specimens that belong phylogenetically in Han et al. (2014) Clade 3 (Fig 1). The analyses of Johnston et al. (2019) and Ekanayaka et al. (2019) support Baral & Rämä (2015) in showing that Han Clade 3 forms a monophyletic clade separate to Pezizellaceae s.s. (= Han et al. Clade 2) and Hamatocanthoscyphaceae (= Han et al. Clade 1). Han Clade 3 as yet has no formal family name. Han Clade 3 was included as part of Pezizellaceae by Baral (in Jaklitsch et al. 2016), Johnston et al. (2019), and Ekanayaka et al. (2019). Ekanayaka et al. (2019) split Hamatocanthoscyphaceae from Pezizellaceae sensu Johnston et al. (2019). Han Clade 2 is equivalent to the Pezizellaceae clade containing the type species of Calycina, C. herbarum (GenBank JN033407 ex KUS F52362), and is here treated as Pezizellaceae sensu stricto. Note that the type species of Pezizella, P. sordida, is accepted as a synonym of Calycina vulgaris (fide Species Fungorum), and based on GenBank data this species also belongs in Pezizellaceae s.s. (GenBank records for several genes ex TAAM 137756a). Based on an ITS analysis (Fig. 2), Han Clade 3 includes the type species of Austropezia, Calycellina, Rodwayella, Rubropezicula, Scleropezicula, and Zymochalara. Note that specimens identified as the type species of Rodwayella (R. sessilis, Han Clade 3) is phylogentically distinct from 'Rodwayella' citrinula, placed in Clade 9 by Han et al. (2014). Several of the New Zealand taxa in Han Clade 3 have their immature apothecia covered by a clypeus-like layer, the mature apothecia erumpent through several irregular splits across the covering layer, while several other taxa have apothecia surrounded by a well-developed layer of subiculum-like hyphae (but phylogenetically distinct from Arachnopezizaceae).
    [Show full text]
  • The Root-Symbiotic Rhizoscyphus Ericae Aggregate and Hyaloscypha (Leotiomycetes) Are Congeneric: Phylogenetic and Experimental Evidence
    available online at www.studiesinmycology.org STUDIES IN MYCOLOGY 92: 195–225 (2019). The root-symbiotic Rhizoscyphus ericae aggregate and Hyaloscypha (Leotiomycetes) are congeneric: Phylogenetic and experimental evidence J. Fehrer1*,3,M.Reblova1,3, V. Bambasova1, and M. Vohník1,2 1Institute of Botany, Czech Academy of Sciences, 252 43 Průhonice, Czech Republic; 2Department of Plant Experimental Biology, Faculty of Science, Charles University, 128 44 Prague, Czech Republic *Correspondence: J. Fehrer, [email protected] 3These authors contributed equally to the paper. Abstract: Data mining for a phylogenetic study including the prominent ericoid mycorrhizal fungus Rhizoscyphus ericae revealed nearly identical ITS sequences of the bryophilous Hyaloscypha hepaticicola suggesting they are conspecific. Additional genetic markers and a broader taxonomic sampling furthermore suggested that the sexual Hyaloscypha and the asexual Meliniomyces may be congeneric. In order to further elucidate these issues, type strains of all species traditionally treated as members of the Rhizoscyphus ericae aggregate (REA) and related taxa were subjected to phylogenetic analyses based on ITS, nrLSU, mtSSU, and rpb2 markers to produce comparable datasets while an in vitro re-synthesis experiment was conducted to examine the root-symbiotic potential of H. hepaticicola in the Ericaceae. Phylogenetic evidence demonstrates that sterile root-associated Meliniomyces, sexual Hyaloscypha and Rhizoscyphus, based on R. ericae, are indeed congeneric. To this monophylum also belongs the phialidic dematiaceous hyphomycetes Cadophora finlandica and Chloridium paucisporum. We provide a taxonomic revision of the REA; Meliniomyces and Rhizoscyphus are reduced to synonymy under Hyaloscypha. Pseudaegerita, typified by P. corticalis, an asexual morph of H. spiralis which is a core member of Hyaloscypha, is also transferred to the synonymy of the latter genus.
    [Show full text]
  • A Multigene Phylogeny Toward a New Phylogenetic Classification of Leotiomycetes Peter R
    Johnston et al. IMA Fungus (2019) 10:1 https://doi.org/10.1186/s43008-019-0002-x IMA Fungus RESEARCH Open Access A multigene phylogeny toward a new phylogenetic classification of Leotiomycetes Peter R. Johnston1* , Luis Quijada2, Christopher A. Smith1, Hans-Otto Baral3, Tsuyoshi Hosoya4, Christiane Baschien5, Kadri Pärtel6, Wen-Ying Zhuang7, Danny Haelewaters2,8, Duckchul Park1, Steffen Carl5, Francesc López-Giráldez9, Zheng Wang10 and Jeffrey P. Townsend10 Abstract Fungi in the class Leotiomycetes are ecologically diverse, including mycorrhizas, endophytes of roots and leaves, plant pathogens, aquatic and aero-aquatic hyphomycetes, mammalian pathogens, and saprobes. These fungi are commonly detected in cultures from diseased tissue and from environmental DNA extracts. The identification of specimens from such character-poor samples increasingly relies on DNA sequencing. However, the current classification of Leotiomycetes is still largely based on morphologically defined taxa, especially at higher taxonomic levels. Consequently, the formal Leotiomycetes classification is frequently poorly congruent with the relationships suggested by DNA sequencing studies. Previous class-wide phylogenies of Leotiomycetes have been based on ribosomal DNA markers, with most of the published multi-gene studies being focussed on particular genera or families. In this paper we collate data available from specimens representing both sexual and asexual morphs from across the genetic breadth of the class, with a focus on generic type species, to present a phylogeny based on up to 15 concatenated genes across 279 specimens. Included in the dataset are genes that were extracted from 72 of the genomes available for the class, including 10 new genomes released with this study. To test the statistical support for the deepest branches in the phylogeny, an additional phylogeny based on 3156 genes from 51 selected genomes is also presented.
    [Show full text]