2/2015 Vsk. 67 ISSN 0357-1335

Jauhenuija, Phleogena faginea 34 SIENILEHTI 67(2)

Sisällys

Huhtinen, S. & Karhilahti, A.: Sieniviä eläimiä etsimässä – roosahiipusen, jauhenuijan ja ”valkohaulin” tarinat...... 35 Kosonen, T: Tuoretta kotelosienitutkimusta – valjukarvakoiden () systematiikan peruskorjaus käynnistyy...... 40 Härkönen, M.: Sieniä leirinuotiolla...... 45 Härkönen, M.: Etnomykologisia mietteitä...... 48 Laakso, O.: Kystidejä ja artefakteja – Sienten mikroskopointityöpaja 7.−8.3.2015...... 49 Sienikirjoja Sienet ja metsien luontoarvot. Arvostelu Heikki Kotiranta...... 51 Paavo Eini: Mitä kirjailijat sienistä 6...... 53 Kysykää sienistä...... 54 Suomen Sieniseuran toimintakertomus 2014...... 55 Lukijoiden sienilöytöjä...... 57

Kansikuva: Toinen etsintäkuulutus jauhenuijasta, Phleogena faginea (kuva A. Karhilahti). − Asiasta enemmän S. Huhtisen ja A. Karhilahden artikkelissa s. 35 alkaen.

Etukannen piirros: Huhtasieni on kevään odotettu sieniherkku.

Takakansi: Termiittisieniä, Termitomyces letestui, paloitellaan leirinuotiolla kypsennet- täväksi. Kuva M. Härkönen. – Lue Marja Härkösen selvitys leiritulella valmistuvasta sieniruoasta (s. 47 alkaen).

Sienilehden numeroon 3/2015 tarkoitetut kirjoitukset on lähetettävä toimitukseen 1. heinäkuuta 2015 mennessä. SIENILEHTI 67(2) 35

Sieniviä eläimiä etsimässä – roosahiipusen, jauhenuijan ja ”valkohaulin” tarinat SEPPO HUHTINEN & ARI KARHILAHTI

Limanuljaska on limainen sieni. Niljahelokka voisi maamme limaisin sieni. Vai onko porraslimaseitikki limaisempi? Limattomampi on ainakin kuivavalmuska. Limattominta emme edes osaa kertoa. Mutta mihin kohtaan tätä skaalaa kuuluvat limasienet? Eivät mihinkään, vaikka niitä erheellisesti sieniksi kutsutaankin. Perinteet ovat tiukassa, kertoi eliön perimä nykyään mitä tahansa. Alkueläimiin kuuluvia limasieniä on perinteisesti tutkittu sienitieteen piirissä. Sallittakoon siis Sienilehdessä faabeli: kertomus miten eläimiä etsiessä löytää hienoja sieniä ja sienestämässä ollessa pienenpieniä eläimiä.

vakseen. Hän neuvoi kääntymään professori Roosahiipunen, mikä ihme se on? Steve Stevensonin puoleen. Hän taasen on Kun eläinmuseon konservaattori menee globaalin limasienitieteen iso nimi. Mutta Ruissaloon ja kerää tammen lahopuuta kos- vastaus oli, että eihän tuo kuulu ollenkaan teakammioon, hän toivoo löytävänsä niitä hänen alaansa. Vasta seuraava tutkija nime- limasienilajeja, joita maastossa ei havaitse. si lajin (Pocheina rosea), jonka jälkeen olikin Pieniä siis. Kasvatuksen tuloksena oli äs- helppo kysyä ”maailman viisaimmalta my- kettäin yllättävän pieni laji, joka saa hyvin kologilta” (= ”Mr. Google”). Oikeilla haku- tunnetun sudenmaidon (Lycogala epidendron) sanoilla löytyikin jo kuvia otuksestamme, näyttämään lähinnä jalkapallohallilta. Itiö- joista varsinkin Mycologia -julkaisusarjan emien korkeus oli hieman enemmän kuin kuvat olivat valloittavia (Olive et al. 1983). millin kymmenysosa, parhaimmillaankin Roosahiipunen on kuin onkin kaunis ja vieh- millin kolmasosa. Olihan siinä taas mietti- keä laji, ehkäpä solulimakkoisten kauneim- mistä oman tietotaitonsa tasoa kun kaksi ai- pia. Nimestään huolimatta lajilla voi olla kuista miettii onko kyseessä limasieni, levä, myös vähemmän roosa ja enemmän oranssi polyyppi, ”Kickxellomykeetti”, solulimasie- nuppi (kuvat 1, 2 ja 3). ni vai alkusyntyinen uusolio suoraan ava- Tällaisten alkueläimiin luokiteltujen ih- ruudesta. Kuten kuvastakin ilmenee, jalka meotusten elinkiertokin on kiehtova. Kun on oudon tiheäsoluinen. Eiväthän limasienet kasvuympäristössä on riittävästi vettä, tee moista, oli ainoa ajatus päässä. Lähinnä muuttuvat roosahiipusen itiöt ja jopa jalan löytö muistutti hapsisia (Echinostelium), jotka solut yksittäisiksi ameboiksi, jotka vaelte- lienevät Suomen pienimpiä limasieniä. Jalan levat alustalla mm. bakteereja ja sienisoluja solukkoisuus kuitenkin sulki tuon ajatuksen ahmien. Kun tulee aika yhdistyä itiöemäk- tehokkaasti pois mielestä. si, amebat keräytyvät yhteen ja jopa kahden Mistäs nimi moiselle? Kirjoista ei tuntunut tunnin kuluttua tyypillinen itiöemä valmiine löytyvän mitään vihjettä, alan tuntijatkaan itiöineen on taas kasassa. Täytyy nyt tosin eivät osanneet neuvoa. Ei muuta kuin ku- tunnustaa, että on ilmeisesti olemassa toinen, vat sähköpostin liitteeksi ja kysymys eteen- aivan samannäköinen hiipus -laji, jonka so- päin maailmalle. Samaan oli turvauduttu lut muuttuvat amebojen sijasta siimallisiksi ennenkin, kun PUTTE -projektin yhteydessä soluiksi. Aukoton lajinmääritys vaatisi siis Suomesta löytyi sammalsieni, jota ei kukaan kasvattamista maljalla erikoisagarilla, jota ollut ennen nähnyt. Maailman sienitieteen emme sentään tehneet. Määrityshalu vain yhdistyksen presidentti (Keith Seifert) oli siis hiipui jonnekin. jälleen se, joka sai mysteerisienen ratkaista- 36 SIENILEHTI 67(2)

Kuva 1. Roosahiipusen itiöemät ovat kerääntyneet ”ihmettelemään tien äkillistä päättymistä”. – Kuva Nelly Llerena (Huomaa mittakaa- va!)

Kuva 2. Joskus roosahiipunen on väreiltään astetta kirkkaampi. – Kuva: Ari Karhilahti

Lajin itiöemät löytyivät ensi kertaa jo itiöemiä – näin turkulainen roosahiipunen vuonna 1873 nykyisen Puolan alueelta. Ko- pääsisi tapaamaan amerikanserkkuaan pit- vinkaan monesta maasta maailmasta lajia ei kästä aikaa. Mantereiden erkanemisesta lie- ole kerätty. Tosin Englannissa sen sanotaan nee jo jonkin verran aikaa! olevan yleinen, varsinkin ilmansaasteiden vaivaamilla alueilla. Ja löytyihän se jutun kir- joitusvaiheessa toisestakin kasvatusmaljasta, Etsintäkuulutettu jauhenuija eli mikään superharvinaisuus se ei Suomessa Sienilehden numerossa 57 (2005) Veli Haiko- liene. Amerikkalaiset tutkijat kuitenkin ha- nen etsintäkuulutti sienen, jolla vielä tuolloin lusivat Ruissalolaista tammenpalasta omiin ei ollut suomenkielistä nimeä. Kyseessä oli tutkimuksiinsa. Niin pääsi siis roosahiipu- Suomen ensimmäinen löytö lajista nimeltä nen lentämään valtameren yli valtion kus- Phleogena faginea, joka sittemmin on ristitty tannuksella! Toivottavasti sikäläinen kostea- jauhenuijaksi (kansikuva), paljolti Ruotsin kammio herättää lajin taas muodostamaan esimerkin innoittamana (pulverklubba). Vie- SIENILEHTI 67(2) 37

Kuva 3. Tässäpä eliö koko millin viidesosan komeudessaan! – Kuva: Ari Karhilahti lä vuonna 2009 (Kotiranta et al. 2009) Lah- Alunperin sen uskottiin olevan kotelosieni ja den kaksi löytöpaikkaa olivat Suomen aino- sukua sorkkasienille (Onygena). Tuon jälkeen at. Tuon jälkeen lajista on tehty kuusi uutta jauhenuija on seikkaillut neljässä eri suvussa. löytöä mutta yleiseksi jauhenuijaa ei vielä Nykyinen on kuudes ja toivottavasti viimei- voi sanoa. Viimeisin löytö on viime vuoden nen sijoituspaikka. Jauhenuija on vaihtanut joulukuulta ja jälleen löytö liittyy limasien- sijaintiaan sienisysteemissä melko hurjasti: ten etsintään. Ensi silmäyksellä laji näyttää kotelosienistä se hyppäsi hyytelösieniin ja hieman limasieneltä, mutta koko ja kovuus sieltä yllättävästi ruostesieniin. Vaikeahan saavat empimään. Esimerkiksi saman oloisen tuo on mieltää, että moinen otus onkin itse valkosolmusen (Physarum leucopus) hauras asiassa sukua ruosteille. Nyt Suomessa kas- pesäke on halkaisijaltaan millin luokkaa, kun vaa siis ainakin yksi voimakkaasti tuoksu- taas jauhenuijalla se voi olla kolme kertaa va ruostesieni, sillä lajilla kerrotaan olevan suurempi. Kun jauhenuijan on kerran kerän- selvä tuoksu. Englanninkieliset sienennimet nyt, se ei mielestä poistu ja uudelleennäkemi- ovat olleet nimistötoimikunnan (tai parem- sen riemua on ilmassa: tämän minä sentään minkin toisen kirjoittajan) ”pilkkalistalla” jo tunnen! Mukavuutta lisää se, että koko muu pitkään. Eikä jauhenuijan nimi tee poikkeus- seurue on ”huuli pyöreänä”. Jauhenuijan ta parempaan suuntaan: Fenugreek Stalkball ominaisuudet on helppo kertoa sanallisesti; (”rohtosarviapilantuoksuinenvarsipallo”). se on itsensä näköinen sieni. Kirjallisuudessa tuoksuksi mainitaan myös Laji on melko helppo nähdä kasvupai- karri, lakritsirouskun tuoksu ja sikurirous- kallaan, vaikka sekään ei ylpeile suurella kun tuoksu, joten parempaankin nimeen olisi koollaan. Usein rungolla tai oksalla näkyy englantilaisilla ollut aineksia. runsaita pitkänomaisia itiöemäryhmiä, jotka Laji on levinneisyydeltään laaja ja sitä on tunkevat kaarnan halkeiluraoista. Yleensä löydetty sekä lauhkeasta vyöhykkeestä että kasvualusta on kuolevaa tai kuollutta leh- tropiikista. Euroopan lisäksi jauhenuijaa on tipuuta. Hyvin harvoin jauhenuijan löytää löytynyt Uudesta Seelannista, Australiasta, hyvinvoivilta puilta, havupuulta tai kääpien Aasiasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. itiöemiltä. Lajinimi ”faginea” on peräisin 1800 Käsitykset sen harvinaisuudesta vaihtelevat. -luvun alkupuolelta, jolloin löytö pyökin run- Englannista ja Hollannista on jo kummas- golta johti lajin kuvaamiseen tieteelle uutena. takin 58 löytöä mutta toisaalta Saksassa ja 38 SIENILEHTI 67(2)

Kuva 4. Pallomaisten pikkusienten määrityshuuman uhri – tässä millin kokoinen sieni on kypsässä olo- muodossaan? – Kuva: Ari Karhilahti

Puolassa laji on uhanalaisten listalla. Tähän mioon nousi uudenlainen miniatyyrisieni. saattaa vaikuttaa puolalaisten tutkijoiden Tällä kertaa kaksi valkoista, varrellista itiö- havainto, että lähes poikkeuksetta löydöt emää joiden nuppiosan leveys oli vain milli (41 kpl) ovat luonnontilaisista tai lähes luon- (kuva 4). Nuoriksi jauhenuijiksi niitä ensin nontilaisista metsistä. Heidän ehdotuksensa luultiin, mutta pieteetillä tehty preparaatti uhanalaisluokaksi on: vaarantunut (V). Suo- vaivaisesta murusta toi yllätyksen. Normaa- men löydöt viittaavat myös vahvasti siihen, lit itiökannat ja ruskeat, sileät itiöt! Kystide- että lajilla saattaisi olla suojelubiologista indi- jäkin jopa. Sieni täynnä hyviä tuntomerkke- kaattoriarvoa. Esimerkiksi uusin löytö Turun jä muodosta alkaen ja silti nimeä ei löydy. Piipanojalta on alueella, jonka Metsänhoi- Kosteakammioon oli laitettu pala terttuseljan toyhdistys on rauhoittanut liito-oravan revii- kuorta limasienten toivossa ja nämä ”varsi- riksi. Tämä jyrkkäreunainen puronotko on pallot” varastivat koko shown. käytännössä aarnialuetta. Mielenkiintoiseksi Tavallinen omakotitalon takapiha, ei eri- havaitun rajoittuneen esiintymisen tekee se, tyinen kasvualusta ja yht’äkkiä laji joka ei että isäntäpuuvaatimuksia ei lajilla juurikaan tunnu sopivan mihinkään olemassa olevaan ole. Se on tähän mennessä löydetty viideltä- sieniryhmään. Itiölavakin vielä pallon ul- toista eurooppalaiselta lehtipuusuvulta. Pi- kopinnalla! Tämä on sienestystä parhaim- täkääpä siis kuolleita puunrunkoja silmällä millaan! Ei muuta kuin kysymään tällaisten vanhoissa metsissä – tämä on toinen etsintä- sienten asiantuntijoilta hyvillä kuvilla varus- kuulutus lajista! tetulla sähköpostiviestillä. Vastaukset olivat hieman yllättäviä sillä sekä Thomas Lassøe, Jens Petersen että Ibai Olariaga Ibarguren Viime hetken valkohauli tunnustivat täydellisen tietämättömyytensä Niinhän siinä kävi, että ensimmäisen käsi- kyseisestä sienestä. Kului pari päivää ja asia kirjoituksen lähettämisen jälkeen kosteakam- kalvoi edelleen mieltä. Voisiko olla olemas- SIENILEHTI 67(2) 39 sa näin luonteenomainen laji, joka kuuluisi tus kosteakammiossa), 6711936:3231948, 20.1.2015 tieteelle tuntemattomaan sukuun? Kukapa Karhilahti (TUR). tietäisi eniten? Tietysti tuo samainen ”Mr. Phleogena faginea: Varsinais-Suomi. Turku, Urus- Google”. Hakukenttään syötettiin hakusa- vuori, Piipanoja, 6718558:3242404, 4.12.2014 nayhdistelmiä jos jonkinmoisia. Välillä kuva- Karhilahti & Huhtinen (TUR). Uusimaa. Espoo, haussa näkyi vain psykedeelisiä rockbändejä Brobacka, Lajalammesta laskeva puro, harmaa- ja välillä pallomaisia punakärpässienen nuo- lepällä?, 28.10.2011 Veräjänkorva (ei näytettä). Helsinki, Vanhakaupunki, Annalan kartano, lehto- ria lakkeja. Kunnes yllättävän yksinkertainen mainen kartanopuisto, Quercus ym. usean metrin yhdistelmä ”capitate basidiomycete” tuotti korkeudelta katkaistun vanhan vaahteran (Acer tulosta toisena etsintäpäivänä. Tuon haun platanoides) rungolla,kaarnan ja puunaineksen voisi ehkä suomentaa sanoilla varsipallomai- välissä runsaana, 30.10.2011 Töllikkö (H). Hel- nen kantasieni. sinki, Haltialan suojelumetsä, koivun rungolla, Vihje johdatti 1990 julkaistuun artikkeliin, 66857:33856, 23.10.2011 Veräjänkorva (H). Hel- jossa yhden näytteen perusteella kuvattiin sinki, Pornaistenniemi, raidalla? Lampinen (ei Amerikasta uusi kantasienisuku ja -laji. Su- näytettä). Etelä-Häme. Lahti, Mukkula, Ritamäki, 67685:34268, kuusivaltainen tuore lehto, pysty, vusta Nanstelocephala ei sen julkaisemisen kuorellinen lahorunko (Alnus incana), 100−200 jälkeen ollut mitään uutta tietoa tai uusia itiöemää, 11.11.2006 Haikonen 25265 (H); sama keräyksiä. Tämä suku tuntui sopivan todella alue, 67683:34269, tuore lehto, metsälehmuksen hyvin suomalaiseen löytöön; ainoana erona rungolla, 4.11.2003 Haikonen 23068 (H). Padasjoki, oli sen nystyiset itiöt. Jippii! Euroopalle uusi Vesijaon luonnonpuisto, 68063:33987, iäkäs omat suku ja tieteelle uusi laji. Nooh, pitäisi kai -kuusikko, pysty, kuoreton koivun lahorunko, n uskaltaa tehdä toinenkin preparaatti, vaikka 1 m:n korkeudella joitakin kymmeniä itiöemiä, materiaalia on pelottavan vähän. Onneksi se 20.10.2012 Haikonen 29194 (H). Pohjois-Karjala. tuli tehtyä sillä leikkauspinta paljasti pallo- Lieksa, Kolin kansallispuisto, Ipatti,700349:364196, haavan suurella, kaatuneella lahorungolla maisen lakin sisään menevän hennon jalan ja 13.9.2011 leg. Härkönen, det. Huhtinen; sama run- heltat! Voi ei, siinä meni uusi suku Euroopal- ko, Ohenoja (H), von Bonsdorff (H). le Kankkulan kaivoon. Uusi tutkailu ja uusi ongelma; mikä helt- Flammulaster sp.: Varsinais-Suomi, Raisio, Kuloi- tasieni omaisi kypsät heltat ja itiöt millin nen, Leipurinkuja 4, 671756:323662; kuolleella tert- kokoisessa lakissa? Tuntomerkit sopivat par- tuseljan oksalla, 15.2.2015 Karhilahti (TUR). haiten hietalakkeihin (Flammulaster), joiden joukkoon kuuluu myös pari miniatyyrilajia, ei tosin näin pieniä. Mikroskopoinnin tuska Kirjallisuus siis jatkui ja loppupäätelmäksi tuli: tällaista Haikonen, V. 2005: Etsintäkuulutus. Erikoisennä- lajia tällaisella ominaisuusyhdistelmällä eu- köinen sieni on tavattaessa otettava talteen ja rooppalainen kirjallisuus ei tunne. Olkoon toimitettava johonkin virallisista kasvimuseois- siis tieteelle ja Suomelle uusi hietalakkilaji. tamme. – Sienilehti 57: 82−87. Ei huono sekään. Ja hyvä opetus määrittäjäl- Kotiranta, H., Saarenoksa, R. & Kytövuori, I. 2009: le. Loistava väärinmäärittäminen on taitolaji Suomen kääväkkäiden ekologia, levinneisyys ja sekin ja ainakin into säilyy kun on aina het- uhanalaisuus. – Norrlinia 19: 1−223. kittäin mahdottoman hauskaa. Etsintäkuu- Olive, L.S., Stoianovitch, C. & Bennet, W.E. 1983: lutetaan nyt tämäkin samalla: tarvitsemme Descriptions of acrasid cellular slime molds: Po- toisen, runsaan näytteen ennen kuin asiassa cheina rosea and a new species, Pocheina flagel- voidaan edetä vaikkapa uuden lajin kuvaa- lata. – Mycologia, 75(6): 1019−1029. misen tasolle. Saattaa olla, että tuo pallomai- Petersen, R.H., Oberwinkler, …. nen olomuoto hyvinkin laakenee normaaliksi lakiksi. Silloin lakin koko voisi olla jopa kaksi milliä. Mutta, hyvästi valkohauli / varsipallo, Kirjoittajien yhteystiedot: sinua tulee ikävä! Seppo Huhtinen Kasvimuseo & Ari Karhilahti Eläinmuseo, Pocheina rosea: Varsinais-Suomi. Raisio, Kuloinen, 20014 Turun yliopisto. Leipurinkuja 4, 671756:323662, kuolleella terttu- seljan oksalla, 15.2.2015 Karhilahti (TUR). Turku, Ruissalo, Kallanpää, tammen lahopuulla (kasva- 40 SIENILEHTI 67(2)

Tuoretta kotelosienitutkimusta – valjukarvakoiden ( Hyaloscyphaceae) systematiikan peruskorjaus käynnistyy

TIMO KOSONEN

Vuonna 1932 ruotsalainen sieni- ja kasvitutkija John Axel Nannfeldt kuvasi kotelosieniin heimon Hyaloscyphaceae. Tällöin heimoon liitettiin 13 sukua (Nannfeldt 1932). Tätä nykyä heimoon viedään 30–70 sukua ja ainakin tuhatkunta lajia. Sukuja yhdistäviä piirteitä ovat itiöemän pieni koko (0,1–2,0 mm), itiöemän reunan karvaisuus ja esiintyminen hajoavalla kasvi- tai sieniaineksella.

Taksonomisen tutkimuksen tavoitteena on rell 1997, Han 2014 ja Wang 2006), eivät ole tunnistaa eri lajit ja ryhmitellä ne isompiin kuitenkaan vieneet Nannfeldtin puhtaasti ”luonnollisiin” kokonaisuuksiin niin, että mikromorfologisiin ominaisuuksiin perustu- luokittelu ensisijaisesti ilmentää lajien evo- vaa jakoa kolmeen alaheimoon (Arachnope- luutiohistoriaa. Kun perusteita evolutiivises- zizeae, Hyaloscypheae ja Lachneae) olen- ti mielekkään hierarkian rakentamiseen ei naisesti pidemmälle. Haasteena on ollut ole, on tuloksena usein jonkinlainen muoto- riittävän kattavan otoksen saaminen tästä ryhmä. hyvin monimuotoisesta ryhmästä – otokset Pienten karvaisten lahottajakotelosien- ovat olleet heimon suku- ja lajidiversiteettiin ten heimo on muotoryhmä. Muotoryhmi- nähden kohtuullisen pieniä. On vielä täysin en muodostamisessa ei sinänsä ole väärin, epäselvää minkälaiselta ”luonnollinen” Hya- kunhan muistaa, että ne palvelevat enem- loscyphaceae heimo näyttää. män ihmisen omia tarpeita kuin heijastele- Jos heimon sisäinen systematiikka on vat luonnonhistoriallisia tapahtumakulkuja. epäselvä, niin myös käsitys laajemmasta Jonkinlainen ”biologinen” arvaus systema- kokonaisuudesta on muutoksen kourissa. tiikasta on ehkä parempi ja käytännöllisempi Vallitsevan käsityksen mukaan heimo Hya- kuin vaikkapa aakkosjärjestys. Kantasienten loscyphaceae kuuluu lahkoon , puolelta vastaavankaltainen esimerkki on joka on taas osa luokkaa . Yh- käävät; kaikki puulla kasvavat pillipintaisia dessä noin kymmenen muun luokan kanssa itiöemiä tuottavat sienet eivät suinkaan ole Leotiomycetes muodostaa kotelosienten ala- toisilleen läheistä sukua. Kantasienissä sys- kaaren , joka edelleen kuu- tematiikka on jonkin verran jäsentyneempää luu sienikunnan ilmeisesti lajirunsaimpaan kuin kotelosienissä (esim. Hibbett ym. 2007). kaareen , kotelosienet.

Yritystä on ollut Luukuttomat ja kärkitulpalliset Useat tutkijat (esim. Nannfeldt 1932, Baral kotelosienet 1985, Huhtinen 1989, Raitviir 2004 ja vii- meksi Han 2014) ovat antaneet panoksensa Itiökotelon kärjen rakenne jakaa alakaaren valjukarvakoiden sisäisen systematiikan sel- Pezizomycotina kahteen ryhmään: operku- vittämiseen. Jos järjestys onkin jäänyt saavut- laatteihin ja inoperkulaatteihin. Operkulaa- tamatta, voidaan todeta, että epäjärjestys on teilla kotelosienillä itiökotelon kärjessä on tullut todistetuksi. Ryhmän monofyleettisyys ”luukku”, operkulumi. Tunnettuja ja halut- on perustellusti kyseenalaistettu. tuja operkulaatteja ovat esimerkiksi tryffelit Tuoreet, molekyylisystematiikkaan pe- (Tuber) ja korvasienet (Gyromitra). Operku- rustuvat kladistiset analyysit (esim. Cant- laatit ovat usein ”niitä isoja kotelosieniä”. SIENILEHTI 67(2) 41

Kuva 1. Harsokarvakka ( caesia, Arachnopezieae). TK7013, Ruissalo, Turku. − Valokuva: Timo Kosonen

Kuva 2. Kulhokarvakka ( subsulphureum, Lachneae). Yliopistonmäki, Turku. − Valokuva: Timo Kosonen 42 SIENILEHTI 67(2)

Kuva 3. Olla transiens, Hyaloscyphaeae. Sekä tummat, että vaaleat itiömaljat ovat samaa lajia. TK7017, Uittamo, Turku. − Valokuva: Timo Kosonen

Kuva 4. Tummakarvakka ( sp.). TK7010, Ruissalo, Turku. – Valokuva Timo Kosonen. SIENILEHTI 67(2) 43

KOTELOSIENET

Pezizomycotina Hiivat Tuulenpesäsienet

”Leotiomyceta” Inoperkulaatit kotelosienet

Lecanoromycetes ym. Lähes kaikki Orbiliomycetes Sordariomycetes Pezizomycetes jäkälöityneet kotelosienet n. kuultomaljakkaat Kotelopulloiset ”isot kotelosienet” 14000 lajia n. 200 lajia n. 10000 lajia n. 2000 lajia Leotiomycetes ”pienet karikkeen lahottajat” mm. Hyaloscyphaceae n. 6000 lajia

Kuva 5. Hyaloscyphaceae-heimon lajien pääpiirteinen sijainti kotelosienten systematiikassa

Inoperkulaateilla askuksen päässä on kan- kuun ansiosta itse työ on jo täydessä käyn- nen sijaan kapeahko reikä, jonka päässä on nissä. tulppa. Molekyylisystemaattiset tutkimukset Valomikroskopia ei ole olennaisesti kehit- viittaavat siihen, että inoperkulaatit kotelo- tynyt viimeisen sadan vuoden aikana, mutta sienet muodostavat oman monofyleettisen nykyisten sekvensointitekniikoiden kehitys eli yhdestä kantamuodosta kehittyneen ryh- on ollut huimaa. Vielä vuosituhannen vaih- män. Ryhmälle on esitetty työnimeä Leotio- teessa oli tutkijan tyydyttävä kustannus- myceta (”superclass” eli yläluokka!). Tähän syistä sekvensoimaan jokin tietty geenialue laajaan ja kirjavaankin kotelosienten ”ker- tietoisena siitä, ettei sen taksonien välinen hoon” kuuluu karvaisten ja kaljujen, haljujen vaihtelu kykene yksin vastaamaan esitettyi- ja valjujen lahottajien lisäksi myös jäkälöity- hin kysymyksiin. Vieläkään ei eliön koko neitä kotelosieniä. genomin sekvensointi isoissa aineistoissa ole Tämän perusteella voidaan heimon Hya- mahdollista, mutta perimää voidaan joka ta- loscyphaceae taksonomista asemaa hieman pauksessa sekvensoida riittävästi kustannus- tarkentaa: heimoon kuuluvat lähes kaikki ten karkaamatta taivaisiin. Taksonomisen pienet, enemmän tai vähemmän värikkäät ja perustutkimuksen lisäksi hankkeessa kartoi- karvaiset inoperkulaatit saprofyyttiset kote- tetaan erityisesti Ruotsin valtakunnan Hya- losienet. loscyphaceae-lajistoa. Tämä siksi, että hank- keen rahoittavat ruotsalaiset veronmaksajat. Ryhmän sienet ovat vähän kerättyjä lähin- Josko vihdoin järjestystä? nä kokonsa, eivät harvalukuisuutensa vuok- Joulukuussa 2014 käynnistyi neljävuotinen si. Luuppia ja lisävaloa tarvitsevat muutkin tutkimushanke valjukarvakoiden systematii- kuin ikänäön vaivaamat establisoituneet kan selvittämiseksi. Hanketta johtaa Tukhol- sienitutkijat. Hyviä havaintoja voi tehdä jo man luonnonhistoriallisen museon kuraatto- ensimmäisestä vastaantulevasta kannosta tai ri Karen Hansen yhdessä Turun yliopiston kosteasta lehtikasasta. Sammaltutkija Sanna museonhoitaja Seppo Huhtisen kanssa. Kir- Huttusen elämän ensimmäinen valjukarvak- joittaja on hankkeen toistaiseksi ainoa varsi- ka-keräys maaliskuulta 2015 kotipihan saha- nainen työntekijä. Projektilta puuttuu vielä kannosta oli samalla Suomelle uusi Trichope- iskevä nimi, mutta lauhan ja sateisen helmi- ziza- laji. Aloittelijan tuuriako? 44 SIENILEHTI 67(2)

Tuore materiaali on kotelosienitutkimuk- Han, J-G., Hosoya, T., Sung, G-H. & Shin, H-D. sessa ensiarvoisen tärkeää. Useat mikromor- 2014: Phylogenetic reassessment of Hyaloscy- fologiset tuntomerkit ovat havaittavissa vain phaceae sensu lato (Helotiales, Leotiomycetes) tuorenäytteissä tehdyissä vesipreparaateissa. based on multigene analyses. – Fungal Biology Lisäksi tuoreet itiöemät ampuvat kiitollisesti 118: 150-167. itiöitä ylösalaisin käännetyille kasvatusmal- Wang, Z., Binder, M., Schoch, C.L., Johnston P.R., joille. Tällä tavalla on helppo saada aikaan Spatafora J.W. & sienestä puhdasviljelmä perimän eristämistä Hibbett, D.S., 2006: Evolution of helotialean fungi varten. (Leotiomycetes,Pezizomycotina): A nuclear Tyypillisen maastoretken kesto on kaksi rDNA phylogeny. – Molecular Phylogenetic- tuntia ja pituus joitakin satoja metrejä. Sit- sand Evolution 41: 295–312. ten ovatkin keruurasiat täynnä sieniä ja pää Raitviir, A., 2004: Revised synopsis of the Hyal- täynnä kysymyksiä. Maastossa on helppo oscyphaceae. – Scripta Mycologica 20: 1–133. olla ahne, mutta siitä seuraa äkkiä ahdistus ja Baral, H-O., Krieglsteiner G.J., 1985: Bausteine zu stressi, kun jääkaappi on jo täynnä edellisiä einer Askomyzeten-Flora der BR Deutschland: keräyksiä itiökotelot pinkeinä. In Süd-deutschland gefundene inoperculate Taannoisessa Sienilehden jutussa kysel- Discomyzeten mit taxonomischen, ökologisch- tiinkin erään kääpien itiöemillä kasvavan en und chorologischen Hinweisen. – Beihefte -lajin perään. Nimisuvun lajeista zur Zeitschrift für Mykologie 6: 1–160. monet ovat lähes värittömiä, siitä nimi valju- Cantrell, S.A., Hanlin, R.T., 1997: Phylogenetic karvakat. Mutta useassa suvussa on hyvin- relationships in the family Hyaloscyphaceae kin kirkkaan ja loisteliaan värisiä itiöemiä, inferred from sequences of ITS regions, 5.8S ri- itiöemän pituisista karvoista puhumattakaan bosomal DNA and morphological characters. – – eivät siis valjuja lainkaan! Mycologia 89: 745–755. Huhtinen, S., 1989: A monograph of Hyaloscypha and allied genera. – Karstenia 29: 45–252. Kirjallisuusviitteet: Nannfeldt, J.A., 1932: Studien über die Morpho- logie und Systematik der nicht-lichnisierten Timo Kosonen inoperculaten Discomyceten. – Inaugural-Dis- [email protected] sertation. Kasvimuseo, Turun yliopisto Hibbet, D., ym (67 muuta tekijää), 2007: A Higher- level Phylogenetic Classification of the Fungi. – Mycological Research 111: 509-547. SIENILEHTI 67(2) 45

Sieniä leirinuotiolla MARJA HÄRKÖNEN

Sienilehdessä 1/2015 Kirsti Eskelinen haas- sä poltetaan puita. Kivien varaan asetetaan toi minut antamaan jonkin mielireseptini kerrallaan yksi kattila, joko perinteinen afrik- seuraavaan Sienilehden numeroon. Help- kalainen kuperapohjainen tai nykyaikainen potekoista ja muunneltavaa – siinä minun kaupasta ostettu. mieltymykseni ruoanvalmistuksessa. Tätä Afrikassa sadekautena sieniä syödään päi- periaatetta noudatetaan myös trooppisessa vittäin ja niitä myös kuivataan myöhempää Afrikassa, jossa olen seurannut sieniruokien käyttöä varten. Ensin valmistetaan sienimu- valmistusta Tansaniassa, Mosambikissa ja hennos ja sitten toisessa kattilassa maissi- nyt viimeksi Sambiassa. Koko trooppisen Af- puuro (suahiliksi ugali, Sambiassa nsima). rikan maaseudulla on käytössä perinteinen Lautasia ja haarukoita ei tarvita, sillä ruoka kolmen kiven keittiö. Siinä keskellä keittiön syödään käsin suoraan keittoastioista. Kädet lattiaa on kolme suurta kiveä, joiden välis- pestään ennen ja jälkeen ruokailun. Ensin ote-

Kuva 1. Afrikkalainen peruskeittiö muistuttaa suomalaisten retkeilyreittien keittokatoksia. Tämä on mo- derni versio, jossa nuotiota kattaa metalliverkko. Kuten perinteisessä kolmen kiven keittiössä, puita ei ole pilkottu. Puut palavat vain toisesta päästään nuotion keskellä. Sitä mukaa kun nuotiossa oleva osa puuta palaa loppuun, työnnetään puunrunkoa keskemmälle liekehtimään. – Kuva Marja Härkönen. 46 SIENILEHTI 67(2)

Kuva 2. Pilkotut sienet pestään kahteen kertaan ja lopulta rutistetaan mahdollisimman kuiviksi ennen kypsennystä. – Kuva Marja Härkönen.

Kuva 3. Nsima, eräänlainen maissipuuro, valmistuu nopeasti, kunhan saa näppituntuman jauhojen ja veden sopivaan määrään. Kuvissa esiintyy ammattikokki Gift Lupiya retkeilykeskus McBride Campilla Kafuen kansallispuistossa Sambiassa. – Kuva Marja Härkönen. SIENILEHTI 67(2) 47

Kuva 4. Sambialainen työtoverimme Keddy Mbindo aterioi paikallisessa ravintolassa, jossa ruoka syö- dään lautaselta, mutta sormin, kuten traditioon kuuluu. – Kuva Marja Härkönen. taan sormilla hieman nsimaa ja muotoillaan paljon kuin sieniä. Päälle lisätään pestyt ja se sopivaksi palleroksi. Tällä pallerolla sitten paloitellut sienet (suomalainen varmaan vain kaapaistaan sienimuhennosta särpimeksi ja puhdistaa, muttei pese, joskin repussa läjit- koko ihanuus viedään suuhun. täin kuljetetut sienet voi pestä, jottei hiekka Tällainen sieniruoka olisi Suomessakin rousku hampaissa.) Aluksi hämmennetään mainio retkieväs. Syksyisin sienet voisi poi- keitosta, sitten lisätään vettä ja annetaan mu- mia matkan varrelta, muulloin ottaa mukaan hia noin puoli tuntia kunnes sipulit ja tomaa- kevyt pussillinen kuivattuja suppilovahve- tit hajoavat muhennokseksi. Sienet säilyttä- roita, tatteja tai mitä nyt kaapista löytyykään. vät suutuntuman hampaiden välissä. Ainoa Myöskään maissijauho ei repussa paljon mauste on suolaa maun mukaan. (Suomessa paina. Jauhoa saa vaikka etnisistä ruokakau- heitän keitokseen suolan sijasta kasvisliemi- poista. Se on kellervää, kuorineen jauhettua kuution). maissia (ei siis sellaista suurustejauhetta kuin Nsiman valmistus käy muutamassa mi- esim. Maizena). nuutissa. Kiehuvaan veteen kaadetaan his- Ensin valmistetaan sienimuhennos. Katti- suksiin maissijauhoja samalla voimakkaasti lan pohjalle kaadetaan öljyä (tai suomalainen hämmentäen. Keitos jämähtää nopeasti puu- laittaa ehkä voita). Jos mukana on sipulia ja roksi. Vettä tai jauhoja lisätään sen mukaan, tomaattia, ne pilkotaan pieniksi ja laitetaan että syntyy mukavasti sormissa muotoiltava öljyyn kiehumaan. Paras lopputulos tulee, tahna. – Ja sitten eikun syömään. jos tomaatteja ja sipuleita on ainakin yhtä 48 SIENILEHTI 67(2)

Etnomykologisia mietteitä MARJA HÄRKÖNEN

Iloitsin kovasti Sienilehden viime numerossa olleesta Kimmo Koirasen artikkelista ”Sa- nomalehtikirjoittelua sienistä 1800-luvulla”. Hauskoja löytöjä ja mainioita päätelmiä. Kirjoittelen tässä kokemuksiani ja arvelui- tani juttuun liittyen:

Kärpäset sieniwadin ympärillä Tverin Karjalassa 1900 luvun loppupuolella näin kärpäsansan, joka oli tehty punakär- pässienellä. Menetelmä on yksinkertainen: Sienet murskataan lautaselle haarukalla so- kerin kanssa, päälle pieni liraus vettä (ei siis maitoa). Lautaselle kerääntyy kärpäsiä imes- kelemään sienimehua. Pian kärpäsiä pörrää selällään lautasen ympärillä, mistä ne on helppo taitetulla sanomalehdellä lätkäistä kuoliaaksi.

Mehiläisten tainnutus maanmunalla

Afrikan savannimetsiä kolutessamme meille useastikin kerrottiin erilaisten kupusienten käytöstä mehiläisten tainnutukseen. Siellä- päin maailmaa hunaja kerätään villimehiläis- ten pesistä. Mehiläisiä on paljon ja ne ovat tärkeitä puiden pölyttäjiä. Pesä löytyy aika korkealtakin puun laho-onkalosta. Mehiläi- set täytyy tainnuttaa tai ainakin karkottaa, Maitosienet ja vahveroiset jotteivät ne pistä pahasti hunajansa ryöstä- Skannaan Sienilehdelle yhden sivun kar- jää. Maamunia käytetään niin, että jo ikään- jalankielisestä alakoulun lukukirjasta Zoja tyneitä itiöemiä laitetaan kepin päähän ja Turičeva 1996: Armaš šana – 89 s. Kustanta- sytytetään tuleen. Ne savuavat voimakkaasti jaa tai painopaikkaa en osaa sanoa, koska ne ja tämä savuava pallo työnnetään mehiläisten ovat vain venäjäksi enkä osaa edes aakkosia. kulkuaukolle. (Kuva 1). Sienten nimet tiedän lähes kaikille kuville perustuen kerättyjen sienten näyttämiseen ja Sienet ja tattiloiset niiden nimen kysymiseen paikallisilta karja- Tverin Karjalassa on vieläkin käytössä kaksi laisilta. Alkaen vasemmalta ylhäältä: Punik- nimeä sienille. Šienet tarkoittavat rouskuja ja kitatti, herkkutatti, lehmäntatti, karvarousku joskus muitakin helttasieniä. Gribat (lainasa- (tätä muuten kutsutaan Ilomatsissa vahve- na venäjästä) ovat tatteja. roikeksi), haaparousku (Ilomatsissa vaalea SIENILEHTI 67(2) 49 muoto maiteroinen, tumma sikeroinen), Tansaniasta ja Sambiasta 35 nimeä. Toisaal- maamuna, kangasrousku (ei siis leppärous- ta samaa nimeä voidaan käyttää useasta ku), hapero (Ilomantsissa pilperoinen), puna- lajista. Esim. kantarelleilla ja rouskuilla on kärpässieni, (kutsutaan myös nimellä muha- usein ryhmänimi. Suku siis tunnistetaan, mor), leppärousku, seuraavaa en tiedä, koska systemaattista silmää on. Tähän perustuen en löytänyt maastosta ja voinut siten kysyä, on vaikeata näin perästäpäin arvailla mitä mutta näyttää aivan jyvästatilta, viimeisenä nykynimeä mainitut nimet Viipurin sienis- voitatti. Sana pöččö tarkoittaa pillistöä. tä tarkoittavat. Karjalankielen perusteella Afrikasta olemme keränneet useita satoja kuitenkin arvailen seuraavaa: Wahverot sienennimiä. Ihmisten antamat nimet vaih- eli ihmissienet­ ovat karvarouskuja. Leppä-­ televat heimoittain tai jopa kylittäin. Esim. sienet ovat kangasrouskuja. lajille Termitomyce letestui olemme keränneet

Kystidejä ja artefakteja − Sienten mikroskopointityöpaja 7.-8.3.2015 OUTI LAAKSO

Kevät ei ihan vielä ollut saanut otetta Helsin- Takakulmaan työpisteensä oli pystyttänyt gistä, kun Suomen Sieniseura ry:n järjestämä dosentti Ilkka Kytövuori, jonka keskittynyttä sienten mikroskopointityöpaja käynnistyi rauhaa pajalaiset häiritsivät kun käsillä ole- tuulisena lauantaiaamuna 7.3.2015. Kaisanie- va kysymys vaati erityistä asiantuntemusta. men kasvimuseon upean vanhan pääraken- Tämä tapahtui ehkä useammin kuin Ilkka oli nuksen toisen kerroksen Nylander-salissa osannut odottaakaan. mikroskopoitiin pääasiassa edellisen syksyn Mikroskooppinen määrittäminen voi keräyksiä kuivatuista näytteistä, vaikka pai- joskus olla epävarmaa aivan kuten makro- kalle saatiinkin myös oksalaholakkeja ja yksi skooppinen, varsinkin jos siihen ei ole vielä maahikas. kertynyt rutiinia. Sienten mikroskooppiset Mikroskopointi on usein yksilölaji, mutta tuntomerkit muodostavat oman maailman- työpaja-työskentely voi antaa monella ta- sa, jolla on myös oma kielensä. Mikroskoop- valla erityistä lisäarvoa. Harrastaja harvoin pinäkymään saatetaan metsästää itiöiden työskentelee näytteidensä parissa yhtäjak- lisäksi vaikkapa kystidejä, seetoja, sinkilöitä tai soisesti kovinkaan pitkään, mutta työpajassa parafyysejä omine erityistuntomerkkeineen, aika tulee käytettyä tehokkaasti. Jos hyvin ja silloin tällöin sinne eksyy joku artefaktikin käy, työpajaan saadaan mukaan ammattilai- varsinkin kirjoittajan kaltaisella tiiraajalla. sia ja pitkälle edenneitä harrastajia, joilta voi Morfologinen määrittäminen ei kuiten- kysyä mielipidettä askarruttaviin ongelmiin. kaan aina onnistu edes taksonomeilta, var- Hyvässä ja mieluisassa seurassa on muka- sinkin jos itiöemä on liian nuori, liian vanha, vampaa työskennellä kuin yksin, ja esimer- tai tuntomerkkejä puuttuu jostain muusta kiksi perus- ja jatko-opiskelijalle työpajatyös- syystä. Tilannetta monimutkaistaa vielä se, kentely on hyvä tapa työstää tutkimustaan. että kirjoissa ja kansissa olevien lajien lisäk- Mukaan Kaisaniemeen oli päässyt 15 ih- si on vielä paljon tuntematonta, tieteelle ku- mistä kantamustensa kanssa. Mikroskooppe- vaamatonta lajistoa. Nykyisin lajeja selvitel- ja, reagensseja, määrityskirjallisuutta ja näyt- lään paljon sienen DNA:n avulla. Tämäkään teitä oli lastattu pöydille, ja hyväntuulinen ei aina auta, sillä lajien väliset morfologiset joukko tirkisteli mikronäkymiä toivoen saa- ja ekologiset erot eivät välttämättä näy esi- vansa määritettyä nimettömiä näytteitään. merkiksi yleisesti sienillä sekvensoidulla 50 SIENILEHTI 67(2)

Kuva 1. Sienten mikroskopointityöpajan tunnelmia Nylander -salissa. – Valokuva Outi Laakso.

ITS-alueella. Näin on ilmeisesti erityisesti levinneisyydestä, ja luotettavasti määritetyt silloin, kun lajiutuminen on tapahtunut suh- näytteet ovat tällaisessa kartoituksessa vält- teellisen vähän aikaa sitten. Määrityksissä tämättömiä. Lisäksi sienten uhanalaisuuden siis tarvitaan joskus kaikkia käytössä olevia arviointiin käytetään näytteisiin perustuvaa menetelmiä yhdessä, ja mikroskooppisten tietoa. Toivottavasti mahdollisissa seuraa- tuntomerkkien tutkiminen on edelleen mitä vissa työpajoissa nähdään mahdollisimman suurimmassa määrin nykyaikaa. moni – joukkoon mahtuu iloisesti niin kystidi Kun määrityksistä puhutaan, tavoitteena kuin artefaktikin. on tietenkin antaa näytteenä olevalle lajil- Hyödyllisiä kommentteja kirjoitusvaihees- le nimi. Esimerkiksi sieniasiantuntija Lasse sa, sekä sekvensointiin liittyvää tarkentavaa Kosonen määritti tämän kertaisessa mikro- tietoa on antanut mykologi ja tutkijatohtori skopointityöpajassa keräyksistään ainakin Hanna Tuovila. Lajinmäärityksen problema- Lyophyllum gibberosum- ja Dermoloma josseran- tiikkaa ja museon tiedontarvetta on puoles- dii -nimiset lajit. Ensimmäinen on suomen- taan täsmentänyt mykologi ja Luonnontie- kieliseltä nimeltään proosallinen pikkukynsi- teellisen keskusmuseon suojelusuunnittelija käs, kun taas jälkimmäisen lajin ruskehtavan Tea von Bonsdorff. värisen muunnoksen kotimainen nimi on Kare Liimataisen artikkeli ”DNA:sta apua suorastaan runollinen seepiajyväslakki. sienten luokitteluun?” Sienilehden numeros- Maallikkojäsenten keräyksistä saatiin muse- sa 3/2004 kertoo tarkemmin DNA:n käytös- olle Ilkka Kytövuoren määrityksellä muiden tä sienitutkimuksessa. Vaikka menetelmät muassa Cortinarius barbaricus ja Lepiota ”vil- ovatkin kymmenen vuoden aikana kehitty- jandi” -näytteet. Ensin mainitun suomenkie- neet, perusidea on edelleen sama. linen nimi viehkonuppiseitikki saa esteeti- Sanastoon voi tutustua esimerkiksi sie- kon jälleen ihastuksiin. Toisella ei vielä ole niseuran sivuilla osoitteessa www.funga.fi/ virallista nimeä sen enempää suomeksi kuin sienisanasto/, johon Harri Kekki on koonnut tieteeksikään, vaan se kulkee työnimellään Funga Nordican ja Myco Key -ohjelman kes- kunnes se aikanaan kuvataan tieteelle. keistä sanastoa koskevan oppaan. Tieteen Parhaimmillaan harrastajakin voi tuoda termipankkiin on koottu sienitieteen asian- panoksensa tieteelle vaikkapa juuri työpa- tuntijaryhmän toimesta laaja sanasto osoit- jaan osallistumalla. Museoissa tarvitaan tie- teeseen tieteentermipankki.fi. toa sienilajistosta sekä niiden ekologiasta ja Tea von Bonsdorff SIENILEHTI 67(2) 51 Ilkka Kytövuori Sienet Jukka Vauras Sienikirjoja Seppo Huhtinen ja Kirja-arvostelumetsien Heikki Kotiranta: Sienet Panu ja Halme metsien luontoarvot Teppo Rämä von Bonsdorff, T., Kytövuori, I., Vauras, J., Huhtinen, S., Halme, P., Rämä, T., Kosonen, L. & Jakobsson, S. Norrlinia 27: 1–272, painopaikkaLasse Vammalan Kosonen Kirjapaino Oy, Sastamala 2014. ISSN 0780-3214, ISBN 978-952-10-9945-8. Stefan Jakobsson luontoarvotHinta: 35 euroa + postikulut. Tilaukset: [email protected]

von Bonsdorff, Tea, FM, Helsingin yli- Kirjassa esitellään neljäntoista erilaisen met-Sienet ja metsien luontoarvot opisto, Kasvitieteen yksikkö, Luomus. Ympäristöministeriön rahoittama Puutteellisesti tun- Viljelymetsätalous avohakkuineen ehti viedä maas- Työskentelee suojelusuunnittelijana Sie- nettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma tamme lähes viimeiset luonnonmetsät. Vasta 1990-lu- nitiimissä. Työssään keskittynyt pääasias- (PUTTE) tunnetaan laadukkaista määrityskirjoistaan. säisen biotoopin indikaattorilajeja, joiden sa sienten uhanalaisuuden arviointiin liit- vulla alkoi vanhojen metsien määrätietoinen inven- tyvään työhön, uhanalaisiin helttasieniin Tämän teoksen laatimiseen on osallistunut maan tointi ja suojelu etupäässä valtion mailla. Se jatkuu ja helttasienitaksonomiaan. Aivan uudenlainenparhaita eri sieniryhmien asiantuntijoita useista tutki- sienikirja!avulla voi arvioida metsän luonnonsuoje- muslaitoksista. Lisäksi nyt valmistunut kirja on lähes- edelleen. tymistavaltaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, Kytövuori, Ilkka, FT, Dosentti, Helsin- lullisenKartoitus- ja inventointityössä arvon. indikaattorilajeja Kirjaan on on siis valittu lajeja gin yliopisto. Tutkimusalana lakkisienten sillä siinä tuodaan ensimmäistä kertaa esille satoja sekä haarakasmaisten, vahveromaisten muita indikaattorisieniä, kun aiemmin indikaattoreina käytetty suojeluarvon määrittelyssä. Niistä tärkeimpiä ja orakasmaisten sienten taksonomia, le- on esitelty lähinnä kääpiä ja jäkäliä. Hankkeen perus- kustakinovat olleet kolopesijät, metsäisestä kovakuoriaiset, puiden samma - biotoopista, ”jotka il- vinneisyys ja ekologia. Monet sienet ovat erinomaisiateellisuudesta kertoo sekin, että teoksessa kuvataanelinympäristönsä let ja sienistä puiden jäkälät ja käävät.edustavuuden Helttasienten, ja kaksi tieteelle uutta lajia. Englanninkielisten tiivistel- mentävättattien, haarakkaiden elinympäristönsäja orakkaiden tuhansien lajien erityistä arvoa”. mien ansiosta voidaan odottaa myös kansainvälistä suojeluarvoja ei ole osattu käyttää. Tämä kirja korjaa kiinnostusta. Vauras, Jukka, FM, Åbo Akademi, Biolo- Kirjassatilanteen. on 545 tällaista indikaattorilajia, giset kokoelmat. Tutkimusalana heltta- sienitaksonomia, erityisesti risakkaat ja Suomessa kasvaa viimeisimmän uhanalaisuusarvioin- suojeluarvon indikaattoreita. Ne eivätjoista ainaMetsän historia, 147 ole erityisesti on uhanalaisia sen kuvattu jatkumo, näkyy hyvin tarkasti: tai erityisenvalokuva, itiö - haperot. nin mukaan 5584 sienilajia. Niistä ainoastaan 60 % tun- netaan niin hyvin, että lajien elinvoimaisuutta suoma- sienilajistossa. Kirja avaa monimuotoisen sienimaail- laisissa elinympäristöissä on voitu arvioida. Lajimäärä emänman luonnonsuojelubiologian tuntomerkit, tutkijalle, harrastajalle levinneisyyskartta, mik- on niin huomattava, että edes sieniä työkseen tutkiva ja luontoarvojen kartoittajille. Se tuo myös sienten harvinaisia lajeja, muttaei tunnista kaikkia vaativatilman aikaa vievää perehtymistä. kasvupaikoiltaan roskopia,tuntijat ja harrastajat vähintäänluonnonsuojelukysymysten piirteitä, pa itiöpiirrokset,- joita on ekologia, vain Huhtinen, Seppo, FT, Dosentti, Turun yli- Indikaattoriteos tarjoaa esimerkiksi luontoselvitysten opisto, Kasvimuseo. Tutkimusalana sieni- riin. Monimuotoisuuden suojelu talousmetsissä on taksonomia ja -systematiikka, erityisesti tekijöille arvokkaan mahdollisuuden opetella rajalli- näköislajit,haaste, johon ei ole vielä muuta,riittävästi vastauksia. Tarvit ja - lopuksi uhanalaisuus- kotelosienissä. Opetusalana sienten tun- nen määrä sienilajeja, joita voidaan käyttää alueiden temus yliopistollisella perus- ja jatko-opin- semme myös sieni-indikaattoreita kertomaan mitä totasolla sekä sienimikroskopia. Yhteis- monimuotoisuuden arvioinnissa ilman, että alueen ISSN 0780-3214 luokka.luonnossa todella Melkoisesti tapahtuu, ja miten metsäluontoam tietoa- siis. kunnallisena sovelluksena sieniin liittyvä luonnonsuojelullisestikoko lajistoa arvokkaissakäydään läpi. Kiinnostuneet harrastajat ja uhanalaisissa elinympäristöissä.ISBN 978-952-10-9945-8 aikuiskoulutus ja erityisesti rakennusten la- voivat ilmoittaa havaintojaan indikaattorilajeista, min- meAlkuosan ja suomalaisten luontosuhdetta mielenkiintoisin voidaan suojella. osa on ”Indi- hovaurioihin liittyvä asiantuntijatoiminta. kä pohjalta voidaan tutkia alueiden monimuotoisuut- Halme, Panu, FT, Jyväskylän yliopisto, ta tarkemmin. – Rauno Ruuhijärvi, emeritusprofessori Bio- ja ympäristötieteiden laitos sekä Jy- kaattoriarvon määräytyminen”. Siinä selite- väskylän yliopiston museo. Työskente- lee tutkijatohtorina Interventioekologian Jukka VaurasJukka Tea von Bonsdorff Uunituoreessa kirjassaOdotan indikaattorisienikirjan Sienet muodostuvan ja merkittä metsien- luontoarvot esitetään Lasse Kosonen Tea von Bonsdorff tutkimusryhmässä. Tutkimusalana luon- väksi työkaluksi maankäytön ja metsienhoidon suun- tään miksi kirjan jokin laji saa indikaattoriar- nonsuojelubiologia ja metsäekologia, nittelussa ja lajitiedon kartuttamisessa. Kirja toteuttaa erityisesti sienilajiston suojelu muuttu- Ilkka Kytövuori vassa metsämaisemassa. hienolla tavalla PUTTE-tutkimusohjelman tavoitetta von (IA) yksi ja joku toinen esimerkiksi arvon uuden suomenkielisen määrityskirjallisuuden tuotta- Sienet Jukka Vauras Rämä, Teppo, FT, University of Tromsø - Seppo Huhtinen Seppo The Arctic University of Norway, Tromsø pisteytysjärjestelmämisesta. 545 Teos edesauttaa indikaattorisienelle merkittävästi tutkimusohjel- luonnonsuojelullisesti Stefan Jakobsson viisi. Ykkösen lajit ovat kirjoittajien mukaan University Museum. Pääasiallisena tutki- man tavoitetta tuottaa tietoa uhanalaisuusarviointia ja Kytövuori Ilkka Seppo Huhtinen muskohteena nykyisin pohjoisen napa- metsiensuojelua koskevan päätöksenteon tueksi sekä seudun merisienet, niiden monimuotoi- tavoitetta saattaa uhanalaisia lajeja koskeva tieto pa- ”biotoopin erityisarvoja hyvin ilmentäviä” ja Panu Halme suus ja luokittelu. Työskennellyt aiemmin remmin maankäytön ja metsienhoidon suunnittelusta luontokartoittajana ja keskittynyt vanho- ja metsien jen metsien sienilajiston selvittelyyn. Teppo Rämä arvokkaissa metsäisissävastaavien saataville. elinympäristöissä.viitosen Sienikartoitusten lajit ”valtakunnallisesti tilaajille harvinaisia Panu Halme Lasse Kosonen Kosonen, Lasse, FK, Tampereen kaupun- Aino Juslén, FT, Luomus ja niiden esiintyminen rajoittuu vain muu- ki, ympäristösuunnittelija. Kiinnostu- PUTTE-ohjelman koordinaattori vuosina 2006–2010 nut erityisesti helttasienistä, mutta koko Stefan Jakobsson luonnon laaja kirjo kiinnostaa. Tehnyt ja kääntänyt useita sienikirjoja. Ollut myös tamaan erityisen arvokkaaseen kohteeseen”. TeppoRämä luontoarvot ja tekijöille on mukana inventointiohjeistus. Lajien määritysosiossa Tieto-Finlandia -ehdokkaana v. 1999. En kuitenkaan aivan päässyt jyvälle arvojen

Jakobsson, Stefan, DI, on 10-vuotispäi- kriteereistä. Ehkäpä riittääkin kun ymmär- västään lähtien ollut sieniharrastaja ja muutenkin laajasti kiinnostunut luonnos- esitellään tarkoin tuntomerkein ja kuvin 147 sienilajia. ta. Erityisesti hän on perehtynyt perinne- tää, että yhden pisteen lajin kasvupaikka ei biotooppien sienilajistoon. ole yhtä arvokas kuin viiden pisteen lajin Päähuomio on helttasienissä, tateissa,kasvupaikka. Sillä pötkii jo pitkälle. Kirjassa varoitetaan vertaamasta eri luokkiin kuulu- Sienet ja metsien luontoarvot haarakkaissa ja orakkaissa. via elinympäristöjä keskenään. Mitähän nuo luokat ovat? Olisiko164 138 Jalopuulehdot Metsälaitumetniin, että ei pidä verra- mutta sillä ei ole muita, silmin havaittavia ta eri elinympäristöjen saamia pistemääriä luontoarvoja. Koska kirjaa varten on varmas- Sienet ja metsien luontoarvot toimiikeskenään? Varsin hyvä varoitus, niin kuin ti käyty runsaasti läpi eri alueilta tehtyjä laji- sekin, että samaan elinympäristöön kuulu- luetteloita, olisi ollut hyvin mielenkiintoista sekä työkaluna arvokkaiden metsäelinvien- alueiden pistemääriä ei pitäisi verrata, saada esimerkkejä hyviksi tunnettujen sieni- koska esimerkiksi tutkimusintensiteetti voi alueiden pistemääristä. Nyt niistä ei sanota olla hyvin erilainen. Toisaalta käsittääkseni mitään. ympäristöjen tunnistamisessa että pisteytyksellä juuri pyritään arvottamaan Kirjan pääosan käsittävät erilaisten met- alueita sienten avulla. Kirjoittajien mukaan säisten biotooppien kuvaukset ja niillä esiin- indikaattorisienien määritysoppaana.se on ”vain yksi lukuarvo, eikä pelkästään tyvät indikaattorisienet. Neljäntoista biotoo- sen varaan voi perustaa minkään alueen suo- pin indikaattorit on luetteloitu ja 147 lajista Myös suurelle yleisölle kirjassa on paljonjeluarvon määrittämistä”. Mielestäni voi, jos on kattava kuvaus valokuvineen ja levinnei- alueen sienilajisto on erityisen merkittävä, syyskarttoineen. Biotooppikuvaus on myös uutta tietoa.

Koko B5 (176 x 250 mm), 272 sivua, (TUR-A). 2004 Vauras 22045F pehmeäkantinen. ISBN 978-952-10-9945-8 ). – V. Turku, Ruissalo, tammivaltainen lehto, 13.9. Inocybe petiginosa Kääpiörisakas ( Kuva Jukka Vauras.

Hinta 35 €, postitettaviin tilauksiin lisätään (Fr. : Fr.) Gillet c Inocybe petiginosa toimituskulut alkaen 7,60 €. Kääpiörisakas Inocybaceae Jukka Vauras IA 3 Tilaukset [email protected] Itiöemä pieni, lakin keskus tumma, reuna vaalea. Lakki 0,3–1,5 cm, nuorena puolipallomainen tai kartiomaisen kupera, vanhemmiten laakeneva, keskuskohouma tylppä ja matala; usein vyöhyk- www.luomus.fi/fi/julkaisut keinen, pinta huopainen, keskustan ympärillä usein pikkusuomuinen, keskus musta – ruskean- musta – punaruskea, reunasta vaaleampi, vaa- leanharmaa, vanhemmiten vaaleanruskea. Heltat Myynnissä Kaisaniemen kasvitieteellisen nuorena harmaat, toisinaan kellertävät, vanhem- miten vaalean kellanruskeat. Ei seittiä. Jalka puutarhan myymälässä, Kaisaniemenranta 1–3 cm pitkä, 1–2 mm paksu, usein mutkainen, kokonaan valkojauheinen, heikosti pitkittäisvii- ruinen, punertava – ruskean punertava, joskus 2, Helsinki, puh. 02941 24455. Avoinna paikoin mustanpunainen, tyvi usein valkonuk- a kainen. Malto lakissa heikosti kellertävää, jalas- b sa punertavaa – vaalean ruskeaa. Haju heikko,Mikro­ a) Itiöitä (×1 600), ti–su klo 10–16 (torstaisin klo 18 asti). hapahko, spermaattinen. Itiöpöly ruskeaa. - Itiöt kuhmuraisia, 7–7,7–8,5 × 5–5,4–6 Kääpiörisakkaan hienorakennetta:c) kaulokystidejä ja parakysti skopia: b) pleurokystidejä, µm, Q = 1,35–1,42–1,5. Pleurokystidit 45–60 × 11– di (× 800). – PS. Kuopio, Vehmersalmi, Pitkälahti, Maanantaisin myymälä on suljettu. 17 µm, kidepäisiä, seinä keltainen, enimmillään Vehmasmäki, kuusivaltainen sekametsärinne, (KUO). Piirros Jukka kostea 3 µm paksu, tyvi usein pyöreä. Kaulokystidit juotti, 4.8.1982 Vauras 1286F Vauras. samanmuotoisia mutta keskimäärin pidempiä, Norrlinia 27 lisäksi parakystidejä. Sinkilällinen. 52 SIENILEHTI 67(2) englanniksi tietolaatikon tapaan. Se aukai- tynyt itiö, tai kierrekarhea. Termit on selke- see kirjaa myös muille kuin suomen kieltä ästi selitetty kirjan lopussa olevassa termien ymmärtäville lukijoille. Englanninkielinen ja käsitteiden luettelossa. kuvaus ei ole ihan yksi yhteen suomalaisen Kirjan lopussa on kuvattu tieteelle kaksi kanssa, mutta eivät ne ainakaan huonompia uutta lajia ja kirjassa ilmoitetaan Suomesta ole, ja kieli on erinomaista. Valokuvat sienis- laji, jota ei aiemmin ole löydetty Euroopasta. tä ovat hyviä, jotkut erittäin hyviä ja monesta Kirjallisuusviitteiden, joita on suhteellisen lajista kuva lienee ainoa julkaistu. Esimerk- niukasti, jälkeen on oivaltavasti ja tilaa sääs- kinä informatiivisesta ja hyvästä kuvasta voi tävästi tehty hakemisto. Siitä näkee heti, min- ottaa esimerkiksi tihkuhaprakkaan (Psathy- kälaisessa biotoopissa kyseinen indikaattori- rella jacobssonii, s. 204), joka on pieni sieni. laji kasvaa, mikä on sen uhanalaisuusluokka Kuvassa näkyvät kaikki tuntomerkit selvästi tai onko lajille esitetty uutta uhanalaisuus- ja teksti, jonka on ”sattumalta” kirjoittanut luokkaa. Stefan Jakobsson on erinomainen. Levin- Kirja on kaiken kaikkiaan hyvä. Kuvat neisyyskartat ovat selviä ja nopeasti hah- ovat hyviä ja lajeista, joita ei juuri ruokasie- motettavissa. Lajikuvaukset on oivallisesti nikirjoissa näe. Kuvaukset ovat tarkoin har- kirjoitettu ja huomaa, että kirjoittajat todella kittuja ja nasevia ja taitto on taattua Tuomo tuntevat kohteensa. Mikroskooppisten tun- Niemelää. Selkeää ja kaunista. Tällaista jäl- tomerkkien osuus on aika niukka ja rajoittuu keä syntyy kun huippuluokan taksonomit ja vain kaikkein tärkeimpiin tuntomerkkeihin, ekologit puhaltavat samaan hiileen. itiöihin ja mahdollisiin kystideihin tai muihin Toivoa sopii, että kirja saavuttaisi pitem- määrityksen kannalta olennaisiin rakentei- mälle ehtineitä harrastajia ja ammattilaisia, siin. Piirrokset ovat erittäin hyviä ja etenkin sillä helttasienten käyttö luontoarvoja arvi- rouskujen ja haperoiden itiöitä piirrettäessä oitaessa tuo uuden lisän aiempiin indikaat- on tussin kanssa tehty tarkkaa työtä. Suomen toreina käytettyihin sieniryhmiin, jäkäliin ja kieli on rikas, sillä lähes kaikille itiömuodoil- kääpiin. Jos kirjan hankkii ennen kesää, voi le on suomenkielinen termi. Tosin eri puolilla alkaa tutustua tähän vähän oudompaan la- maatamme näyttää olevan erimallisia munia jistoon, eikä tarvitse lähteä aivan kylmiltään – ainakin Turussa munat ovat joskus vähän maastoon viiden pinnan lajeja etsimään. Hy- kulmikkaita, jos katsomme myytikän itiöitä vällä omallatunnolla voi sanoa, että kirjan (s. 193). Uusia termejäkin (ainakin minulle) rahoittajien varat eivät ole menneet hukkaan. on esitelty: esimerkiksi selkävatsaisesti litis- SIENILEHTI 67(2) 53

Mitä kirjailijat sienistä? 6 Katja Kettu – seitikit, ystäviämme, kun eläimet mylvivät.

PAAVO EINI

Rovaniemeläinen Katja Kettu löi itsensä suu- pääkallo ja joiden sotavankileirit ovat raa´an rin kirjaimin suomalaiseen kirjallisuuteen väkivallan ja kuoleman kyliä. vahvavärisellä kolmannella romaanillaan Minä – muotoisen päähenkilön pelastajaksi Kätilö (2011). tulee vanha lapsenpäästäjä Aune, joka antaa Eletään jatkosodan aikoja Suomen etäisim- oppia paljon muussakin kuin kätilön taidois- mässä kolkassa, Petsamon maisemissa Jää- sa. Pian kertoja oppii poistamaan vatsavihat meren tuntumassa. Luonto on rajua, kovaa kehottamalla kurlaamaan suolavedellä, jossa ja repivää, niin myös ihmiset siellä. Miehiset on uunista otettua nokea ja valmistamaan miehet ovat rintamilla, jäljellä olevat ovat haavoihin laastaria sianihrasta ja pihkasta. jäljelle jääneitä. Rakkaus on fyysistä, tavan- Surumielen ja lemmentuskan saa parannet- omainen kiusoittelu ja huulenheitto henkistä tua juomalla, jossa on mäkimeiramia, vir- kidutusta ja anteeksianto täysin tuntematon majuurta, salviaa, väinönputkea, hunajaa ja hyve. Muisti on pitkä, se on taakka sukupol- rohtopähkämöä. Sotalesken surun saa hälve- vien takaa. Jokaisella ihmisellä ja jokaisella nemään nokkoshauteella ja bromilla. talolla on kulumaton leimansa. Ja lestadiolai- Lääkintätaidot ulottuvat myös eläimiin, lä- nen jyrkkyys rajaa pienenkin ilon ja erottaa hinnä vain niihin, jotka ovat ihmisen hallin- ihmiset. nassa eli kotieläimiin. Jos lehmät ovat levot- Luonto riehuu vastakohtien maisemassa ja tomia yöllä ja ammuvat häiritsevästi, tulee ihmisten mielet. niiden appeeseen sekoittaa seitikkejä, niin ne Kirjan kertoja on saanut Luojalta lahjan aut- rauhoittuvat. Kun saksalaiset joutuivat pe- taa pieni ihminen maailmaan ja todeta sen rääntymään näiltä raukoilta rajoilta viluisi- elinkelpoisuus. Jos lapsessa on jotain outoa na, nälkäisinä ja perin juurin turhautuneina, tai arveluttavaa, tuli se viedä heti pois, ettei mylvivät lehmät navetoissa, koska he veivät äiti ennätä kiintyä siihen. Näin kätilö on elä- lehmiltä vasikat. Se oli seitikkien kysynnän män ja kuoleman herra. suurta aikaa. Kertoja on Iso – Lamperin hyljeksitty Siinä samalla kysymys tämän lehden Ky- punikkiäpärä, jonka kotona luettiin vain sykää sienistä – palstalle. Että tapahtuuko na- Katekismusta ja lestadiolaisten julkaisuja. vetassa näin kun seitikkiape annetaan? Tuttavan huusissa saattoi lukea Suomen Ku- Kätilö on nimittäin tosipohjainen tarina. valehteä, mutta sillä tuli sitten pyyhkiä taka- puoli. Lissu – ystävä kertoo sadistisesti, että kaikki seudun naiset tietävät hänen haisevan oudolta ja että tuo haju on kiiman haju ja on se lähtöisin rykimäaikaan tapetusta hirvaas- ta. Tätä hajua eivät miehet haista, mutta jos hän menee porojen kiima-aikaan kairaan, on näytelmä erämaassa outo ja rivo. Luulot, pahanilkiset puheet, vanhat syn- nit ja enemmän tai vähemmän peitetty kiima johdattelevat heitä ja kaiken yllä on Jumalan kaikkialle tunkeutuva katse. Outoina uusina tulokkaina ovat miehi- syyttä uhoavat vastustamattomat unifor- mupukuiset saksalaiset, joilla on kokardina 54 SIENILEHTI 67(2)

Kysykää sienistä

Lehden toimitus ottaa mielihyvin pohditta- Sienilehden lukija kysyy: vakseen Katja Ketun tosiasioihin pohjautu- Luin viime Sienilehdestä venäläisestä Vladimir vassa Kätilö -romaanissa esittämän tiedon, Solouhinista Paavo Einin Mitä kirjailijat sienis- että lehmien levottomuuden rauhoittamisek- tä-sarjassa. Miellyin Solouhiniin ja hankin hänen si lisättiin Lapissa niiden rehuun seitikkejä. kirjansa. Jäin ihmettelemään erästä tietoa. Kun Solouhin poimii ihastuneena valkoisia ja ruusun- Toimitus vastaa: punaisia herkkusieniä, kertoo hän poimivansa sie- Lehmien suuri into sienten syömiseen on niä, joiden nimi on latinaksi Psalliota campestris. yleisesti tiedetty asia. Ehkäpä ne sota-ajan Mitä sieniä ne oikein ovat tai onko herkkusienillä vaikeissa oloissa saattoivat olla pahasti näl- joskus ollut tämä tieteellinen nimi? Minun sie- kiintyneitäkin. Ei ole ihme, että mylvintä hil- nikirjoissa kaikki herkkusienet, niin viljellyt kuin jeni kun niille tarjottiin mieluisaa sieniapetta. villitkin ovat Agaricuksia eikä Psalliotaa esiinny Hieman myrkyllisiä ihmisille syötäväksi kel- missään. paamattomia seitikkilajeja lehmät näyttävät syövän halukkaasti ilman haittoja. Toimitus vastaa: Sen sijaan vähän arveluttaa, että karjalle Herkkusienten tieteellinen sukunimi oli ai- tuolloin olisi osattu tarjota nimenomaan sei- kaisemmin Psalliota, mutta myöhemmin tikkejä. Siihen aikaan seitikkien suku ei ollut sukunimeksi on vakiintunut Agaricus. Esi- tunnettu erityisesti myrkkysieninä. Tiedossa- merkiksi vielä Toivo Rautavaaran väitöskir- ni ei ole että seitikeissä olisi ollut jotain yhtei- jassa v. 1947 herkkusienten nimi oli Psalliota siä lääkinnällisesti tehoavia aineita, joilla olisi ja Agaricus suluissa, mutta Risto Tuomikos- ollut erityinen vaikutus lehmiin. ken kirjassa Sienet värikuvina v. 1971 Agari- Seitikkien nykyinen kyseenalainen maine cus, suluissa Psalliota. – Nimistökysymysten on syntynyt vasta sota-ajan jälkeen löydetty- tutkiminen on oma tieteenalansa, jonka tar- jen parin uuden tappavan myrkyllisen seitik- koituksena on selvittää tieteellisten nimien kilajin vuoksi. sääntöjenmukainen oikeellisuus. SIENILEHTI 67(2) 55

Kertomus Suomen Sieniseuran toiminnasta vuonna 2014

SUOMEN SIENISEURA ry. Kuukausikokoukset: FINLANDS SVAMPVÄNNER rf. Kertomusvuonna pidettiin kahdeksan kuu- PL 7 (Unioninkatu 44) kausikokousta, joista viisi keväällä ja kolme 00014 Helsingin yliopisto syksyllä. Kokoukset järjestettiin Tieteiden ta- lossa (Kirkkokatu 6, Helsinki). Vuosi 2014 oli Suomen Sieniseuran 66. toimintavuosi. Kokoustoiminnan lisäksi Kuukausikokousten ajankohdat ja aiheet oli- Sieniseura järjesti sieninäyttelyn yhdessä vat: Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa, julkaisi Sienilehteä ja Karsteniaa sekä jatkoi 21.1. Sari Timonen: Sienten biologia – internet-sivustonsa kehittämistä ja ylläpitä- vihdoinkin suomeksi. mistä. Kuukausikokouksissa asiantuntijat 11.2. Hanna Tuovila: Mycocaliciales-lahko, pitivät sieniaiheisia esitelmiä. pihkansyönnin huippuyksikkö. 11.3. Petri Roponen: Suomen Sieniseuran Hallitus ja toimihenkilöt: sivuston (funga.fi) esittely. Vuosikokouksessa (11.3.) valittiin Suomen Vuosikokous. Sieniseura ry:n puheenjohtajaksi TkL, FM 16.4. Annele Hatakka: Sienten ja niiden Jorma Palmén ja varapuheenjohtajaksi FM tuottamien entsyymien biotekniset Tea von Bonsdorff-Salminen. Seuran halli- sovellukset. tuksen jäseniksi valittiin KtaO Arja Hopsu- 25.5. Kevätsieniretki Helsingin Neuvonen, FM Jarkko Korhonen, dos. Ilkka Meri-Rastilaan. Kytövuori, FM Sanna Laine, YTM Petri Ro- 21.10. Erika Winqvist: Kolme lupaavaa ponen, Riitta Tamminen, FT Tuuli Timonen, maaperänpuhdistussientä: nuk- FM Mika Toivonen, FM Vanamo Salo ja KTM kaorvakka (Phanerochaete velutina, Mikko Veräjänkorva. viljelykaulussieni (Stropharia rugoso- annulata) ja Gymnopilus luteifoliis. Hallitus kokoontui viisi kertaa (11.2., 5.5., 18.11. Petri Salmela: Sieniä ja ihmisiä. 21.8., 6.10. ja 24.11.). 16.12. Syksyn sienilöytöjä.

Seuran kirjanpidon hoitivat Sanna Laine ja Valistustoiminta: Mikko Veräjänkorva. Toiminnantarkastajia Sieni- ja jäkälänäyttely järjestettiin 21.–22. olivat Paavo Höijer ja Erkki Nenonen ja vara- syyskuuta Kasvitieteellisen puutarhan kas- toiminnantarkastajia FT Henry Väre ja MMT vihuoneilla yhdessä Luonnontieteellisen (h.c.) Pentti Alanko. keskusmuseon kanssa. Näyttelypäivät olivat sunnuntai ja maanantai klo 11–17. Näytte- Seuran sihteerinä toimi Riitta Tamminen. Va- lyyn kävi tutustumassa arviolta 1400 henki- rainhoitajana toimi Sanna Laine ja tiedottaja- löä ja esillä oli kaikkiaan 287 sienilajia. Lisäk- na Jarkko Korhonen. Jäsenrekisterinhoitaja si näytteillä oli 57 jäkälälajia. Esillä oli myös oli Marcus West ja julkaisuvarastonhoitaja sieniaiheista kirjallisuutta ja myynnissä mm. Mika Toivonen. sieni- ja kasvitieteellistä kirjallisuutta.

Jäsenistö: Radio Suomen Luonto-Suomi -ohjelman Seuran jäsenmäärä on 1105 (7.1.2015). Edel- Sieni-illan asiantuntijana 30.7.2014 oli Jarkko lisen vuoden vaihteessa jäsenmäärä oli 1069 Korhonen. Sieniseuran edustajia toimi oppai- (2.1.2014). Jäsenistä ainaisjäseniä oli 32. Jä- na eri yritysten ja yhteisöjen sieniretkillä. senmaksu oli 20,00 euroa. Jäsenille välitettiin kirjallisuutta, mm. Hui- keita sienijuttuja ja Funga Nordica (2. p). 56 SIENILEHTI 67(2)

Internet-sivustojen kehittäminen: Heini Rämä ja Orvo Vitikainen. Toimikunta Sieniseura ylläpiti internet-sivustojansa on mm. laatinut 56 jäkäläläjille ja yhdelletois- www.funga.fi ja www.karstenia.fi. Sivuston ta jäkäläsuvulle suomenkielisen nimen. http://www.funga.fi/ [www.funga.fi] uusi versio julkaistiin 1.3.2013. Sivusto on toteu- Osallistuminen työryhmiin: tettu WordPress-alustalle. Seuran jäseniä on osallistunut Ympäristö- ministeriön rahoittaman, uhanalaisia sieniä Sieniseuran Facebook-ryhmään on liittynyt käsittelevän sienityöryhmän toimintaan. 9784 jäsentä (15.3.2015). Vuotta aiemmin Sienityöryhmän puheenjohtajana toimii FM (10.3.2014) jäseniä oli 1878. Lasse Kosonen ja sihteerinä Tea von Bons- dorff-Salminen. Sienityöryhmän keskeisenä Julkaisutoiminta: tavoitteena on edistää uhanalaisten sienila- Kertomusvuoden aikana ilmestyivät Karste- jien ja niiden elinympäristöjen suojelua sekä nian numerot 53:1–2 (sivuja 66), 54:1 ja 54:2 Suomen sienistön tutkimusta. (sivuja yhteensä 71). Karstenian toimittivat Seppo Huhtinen ja Mauri Korhonen. Seuran jäseniä osallistui tietokirjahankkee- seen arvokkaiden metsäympäristöjen indi- Sienilehteä julkaistiin neljä numeroa, sivuja kaattorisienistä. Teos Sienet ja metsien luon- yhteensä 128. Sienilehden toimittivat Mauri toarvot julkaistiin vuonna 2014. Korhonen ja Tuuli Timonen. Sienilehti jaet- tiin jäsenille jäsenmaksua vastaan. Osallistuminen kongresseihin, kokouksiin ja retkeilyille: Julkaisuvaihto ja kirjasto: Sieniseuran edustajia ja jäseniä on osallistu- Karsteniaa vaihdettiin Tieteellisen kirjalli- nut mm. seuraaviin kongresseihin, kokouk- suuden vaihtokeskuksen koordinoimana siin, retkeilyihin: julkaisuvaihtona 139 ulkomaisen julkaisijan •• Sienisystematiikan työpaja 2014, 27.–30.3., kanssa. Seuran kirjaston lisäksi Karstenian Konnevesi.­ vaihtovastinejulkaisuja saivat Helsingin, Tu- •• Sienituntemuksen jatkokurssi, 26.8.–5.9., run, Joensuun ja Oulun yliopistojen kirjastot. Jyväskylä. •• Sienityöryhmän (YM/LTKM) inventointi- Lisäksi 14 kpl Karstenian vuosikertaa lähe- retkeily Jyväskylän lähialueille, 1.–5.9. tettiin Sieniseuran toimesta. Sienilehteä vaih- •• Valtakunnallinen sieniseurojen tapaami- dettiin 10 julkaisijan kanssa. nen 2014, 5.–7.9., Anttola, Mikkeli. •• International Fungi and Fibre Symposi- Seuran kirjasto on Kasvimuseon kirjaston yh- um, 9–14.9., Otepää, Viro. teydessä. Sitä hoiti Sirkka Sällinen, joka toimi •• Sieni-ihmisten päivä 20.9., Teurastamo, myös vaihtoyhdyshenkilönä. Helsinki.

Jäsenyys muissa seuroissa: Lisäksi seuran edustajia ja jäseniä on osallis- Suomen Sieniseura on kansainvälisen sieni- tunut lukuisiin paikallisiin sienitapahtumiin tieteellisen järjestön International Mycologi- ympäri Suomea. cal Associationin, Tieteellisten seurain val- tuuskunnan sekä Suomen Tiedekustantajien liiton jäsen. Helsingissä 17.3.2015

Nimistötoimikunnat: Jorma Palmén, puheenjohtaja Sienten suomenkieliseen nimistötoimikun- Riitta Tamminen,sihteeri taan kuuluvat Seppo Huhtinen (puheenjoh- taja), Heikki Kotiranta (sihteeri), Lasse Koso- nen, Pertti Salo ja Tuula Niskanen.

Jäkälien suomenkielisten nimien nimistötoi- mikunnassa ovat Juha Pykälä (puheenjohta- jana), Kimmo Jääskeläinen, Annina Launis, SIENILEHTI 67(2) 57

Lukijoiden sienilöytöjä

Toivomme lukijoiden runsasta osanottoa tälle Sienilehden uudelle palstalle. Kirjoittakaa mieluisista sienilöydöistänne ja mahdollinen kuvakin sienistä sopii mukaan. Toivomme kohtuullisen lyhyitä kirjoituksia, että tilaa olisi monelle.

Sitä herkkutattiretkeä en unohda takapenkille. Tyytyväiset sienestäjät lähtivät Vuosituhannen vaihtuessa oli muutama erin- kotimatkalle. Kuten poromies näkee lukea omainen herkkutattivuosi. Varauduimme korvamerkit tienvarren poroista, näimme me vaimoni kanssa kahdella 50 litran saavilla ajettavan metsätien reunat täynnä havittele- tulevaan täyttymykseen. Suunnaksi otettiin miamme aarteita. Ongelma: mistä nyt tilaa? Tuulos ja siellä tuttu nuori istutuskuusikko. Hätä ei lue lakia, auton takaikkuna auki ja Silmäys tieltä alaoksien alle ja aukeava nä- taas tilaa on sienille. Olisipa joku sivullinen kymä oli kuin sienestäjän unesta. Siellä pil- nähnyt. Minä ratissa ja vaimo kulkee auton kistivät toinen toistensa lomassa olevat herk- kupeella kuin presidentin turvamies. Hänpä kutatit. Hihat käärittiin ylös ja saavit otettiin ei kyllä nakkelisi herkkutatteja takapenkille mukaan sienipaikalle. Hetkessä 100 litraa sie- niin kuin vaimoni teki. Auto eteni kävely- niä oli kerättynä. Suunnaksi metsätien toinen vauhdilla eteenpäin ja punakaksi ja hikiseksi puoli, mutta nyt edessä oli ongelma: saavit muuntuva vaimo sen vierellä. Vihdoin satu- täynnä − mikä avuksi? Onneksi autossa oli metsä loppui ja vaimo pääsi kyytiin. Ope- puhdas pressu. Se levitettiin peräkonttiin ja tuksena saimme tiedon missä ahneuden raja sienet siirrettiin sinne − varovasti kuin vas- kulkee hauduttaessamme sieniä kahdella tasyntynyt lapsi kehtoon. Uusi metsäkierros hellalla vielä kolmen jälkeen aamuyöllä. samoin tuloksin. Onneksi pienialainen kuu- sikko tuli tyhjäksi ja täydet saavit siirtyivät Mauri Lahti

Kuva 1. Kuusien katveesta esiin pilkisti paljon herkkutatteja. – Kuva Mauri Lahti. 58 SIENILEHTI 67(2)

Sieni ja sienipaikka jonka löytöä en unohda Hattula, Hamarinkarin saari Vanajavedellä 20.7.2014. Näyte 24/14 Turku

MAURI LAHTI

Menimme veneellä katsomaan saareen tyttä- Sieni reissasi autossani n. 2500 km, mutta ei ren poikaa, kuinka hän 12-vuotiaana jaksaa Muuramessakaan saanut isosta miettijäjou- kalastaa aikuisten tosiharrastajien kanssa. kosta huolimatta varmempaa nimeä. Taisin Tottakai mukana oli kamerakin ja tietoisuus, laittaa siellä sienen eteenpäin Turkuun jollain että tämä pienen pieni saari mökkeineen oli kysymysmerkkinimellä. Jonkin ajan päästä tarjonnut aiemmin yllätyksiä muun muas- Jukka Vauras antoi nimen Loreleia marchan- sa lepäntatin muodossa. Tällä kertaa saaren tiae, keuhkonapalakki (kuva 1). Mukaan tul- sienitilanne ei ollut parhaimmillaan. Saari on lut keuhkosammalen varrellinen ”palmun” kierrettävissä varttitunnissa. Kierroksen vii- pala avasi Jukalle sienen nimen ja minulle me metreillä aivan rannan tuntumasta sam- mieltä ylentävän olotilan sekä mietittävää: malen ja jäkälän vihreästä matosta pilkisti Sienestä on muutama varma löytö vain La- jotain jännän keltaista. Ei kolahtanut. Pieni pista nimellä Gerronema marchantiae ja nyt se koko, johteiset heltat, napakka olemus, pitkä sattui löytymään Hattulasta. Ekoluettelossa jalka, hmm ei oikein sopinut mihinkään. Ko- on kysymysmerkki V-alueelta, samoin Lapis- tona kirjatkaan eivät vieneet eteenpäin. ta Ks ja KiL alueilta. Tällaiset sattumalöydöt­ Sometuskaan ei tuonut oranssinapalakkia innostavat. Uudessa Fungassa suvuksi on kummempaa nimeä. Yksi ehdotus kuitenkin tullut Loreleia ja etunmi marchantiae tulee sen uskottavasti kiinnosti: Gerronema, hmm. Sie- isäntäkeuhkosammalesta Marchantia poly- ni mukaan Tampereelle, ei lisävahvistusta. morphasta.

Kuva 1. Keuhkonapalakki, Loreleia marchantiae, Hattula, Hamarinkari 20.7.2014. – Valok. Mauri Lahti. SIENILEHTI 67(2) 59

Vuosilautasia

Sienet sopivat monenlaisiin asioihin. Suomen Luonnonsuojelun Tuki oy:lle ne ovat sopineet koristeellisten seinälautasten aiheiksi. Sienilajeiksi on valittu ihan tavallisia hyviä ruokasienilajeja, jotka helposti synnyttävät ihmisissä mielihyvää.

Ohessa esitellään muutamia eri vuosien seinälautasia, joita on tehty eri vuosina erilaisia kappalemääriä. Ar- vokkaat lautaset on taiteillut Auvo Taivalvuo, Arabia Wärtsilä.

Lautasten sienilajit ovat

vuosi 1982: Herkkutatti, Boletus edulis

vuosi 1983: Suppilovahvero, Cantharellus tubaeformis 60 SIENILEHTI 67(2)

vuosi 1984: Kehnäsieni, Rozites caperatus

vuosi 1985: Korvasieni, Gyromitra esculenta SIENILEHTI 67(2) 61

Valtakunnalliset sienipäivät 4. – 6.9.2015 Juupajoella

Tampereen Sieniseura järjestää perinteisen sieniseurojen tapaamisen Juupajoella Hyytiälän metsäasemalla. Ohjelma noudattelee perinteistä kaavaa. Eli retkeilemme ja keräämme sieniä. Kokoamme sieninäyttelyn, tutkimme ja määritämme kertynyttä saalista. Tietysti yhteiset ruokailut, kahvit ja sauna ovat nytkin olennainen osa tapahtumaa.

2 yön paketin kokonaishinta on 150 euroa Hintaan sisältyy: majoitus 2 hengen huoneessa perjantain tulokahvi lauantain aamupala, retkieväät, iltapäiväkahvi, sauna, illallinen sunnuntain aamiainen, lounas, lähtökahvit

1 yön paketin hinta on 130 euroa lisämaksu 1 hengen huoneesta 8 euroa/yö

Ilmoittautuminen 15.7.2015 mennessä mieluiten Tampereen Sieniseuran kotisivulla olevalla lomakkeella (.yhdistysavain.fi) tai sihteerille : [email protected]

Maksusuoritukset 14.8.2015 mennessä Tampereen sieniseuran tilille FI81 8000 1001 2382 53

Lisätietoja Unto Söderholm 050 5660404 tai [email protected] 62 SIENILEHTI 67(2)

Suomen Sieniseuran tapahtumia

Kevätsieniretki 24.5.2015 klo 1114 Kauniaisten Kasavuoreen. Tapaaminen Tuomarilan asemalla klo 11.00. Sieniseuran ja Luomuksen Sieni- ja jäkälänäyttely 20.−21.9.2015 kello 9−17 Yliopiston Kasvitieteellinen puutarha Helsinki, Unioninkatu 44. Vapaa pääsy. Suomen Sieniseuran kokouksia Tieteiden talolla, Kirkkokatu 6, Helsinki (Kokousten aiheet ilmoitetaan myöhemmin) 20.10.2015 (sali 309) klo 18.00 17.11.2015 (sali 505) klo 18.00 15.12.2015 (sali 505) klo 18.00

Sienilehti: Julkaisija Suomen Sieniseura ry. Tilaukset ja lehtien osoitteenmuutokset: - Finlands Svampvänner rf. Jäsenlehti, Marcus West, p. 040–5319731, ilmestyy 4 numeroa vuodessa, [email protected] tilaushinta 20 € maksetaan Sampo-tilille FI96 80001800 1064 12.

Toimittajat: Mauri Korhonen (vastaava), Suomen Sieniseura ry. – Finlands Svamp- Kasvimuseo, PL 7, vänner rf. Puheenjohtaja: Jorma Palmén, FI-00014 Helsingin yliopisto, p. 0400 889678, [email protected] puh. 02941 21643, Sihteeri: Riitta Tamminen, sihteeri @funga.fi [email protected] Tiedottaja: Outi Laakso, p. 040 5421831, [email protected] Tuuli Timonen, Kasvimuseo, PL 7, Varainhoitaja: Sanna Laine, FI-00014 Helsingin yliopisto [email protected] puh. 02941 24498, Julkaisuvaraston hoitaja: Mika Toivonen, [email protected]. [email protected] Hallitus: Tea von Bonsdorff-Salminen Toimituskunta: Veikko Hintikka, Arja (varapuheenjoht.), Arja Hopsu-Neuvonen, Hopsu-Neuvonen, Irma Järvinen, Tiina Ilkka Kytövuori, Outi Laakso, Sanna Rahko ja Jukka Vauras. Laine, Petri Roponen, Vanamo Salo, Riitta Tamminen, Mika Toivonen ja Mikko Painopaikka: Unigrafia, Helsinki 2015. Veräjänkorva. SIENILEHTI 67(2) 63

Etelä-Karjalan sieniseura: Pohjois-Savon Sieniseura: Martti Hakala, Vainikkalantie 5 B 4, Eeva Heikkinen, Paasvedentie 83, 54710 Lemi, p. 400 272128, 77600 Suonenjoki, p. 0400 565981, [email protected] [email protected]

Etelä-Savon Sieniseura: Porin Seudun Sieniseura: Tarja Halme, Kielotie 30 A, 58, Tapani Hänninen, Aittaluodonkatu 2 A 5, 58900 Rantasalmi, p. 044 3078793 28100 Pori, p. 050 5218362, [email protected] Hämeenlinnan Sieniseura: Jaana Lehrbäck, Etelä-Hämeen Martat, Rauman seudun Sieniseura: Rauhankatu 5, 13100 Hämeenlinna, Pertti Röntynen, Sohantie 26, 26410 Kaaro, p. 040 7367557 tai 044 5777192, p. (02) 8232887, [email protected] [email protected] Riihimäen seudun Sienikerho:­ Jyvässeudun Sieniseura: Erkki Holttinen, Tupatie 5, 12700 Loppi, Jouko Laaksamo, Uimalanpolku 38, p. 050 3014293, [email protected] 42440 Koskenpää, p. 050 3772931, [email protected] Seinäjoen Sieniseura: Sirpa Ollila, Ylisentie 5 A 7, 60100 Seinäjoki, Kokkolan seudun sieniseura­ ry. – p. 040 4125878, [email protected] Karlebynejdens svampsällskap rf.: Helinä Wiik, Näsimäentie 20 B 4, Tampereen Sieniseura ry.: 67700 Kokkola, p. 050 4075935, Unto Söderholm, Säästäjänkatu 11 C 17, [email protected] 33840 Tampere, p. 050 5660404, [email protected] Kymenlaakson sieniseura: Maarit Windt, Kymenlaakson Martat ry, Turun Sieniseura ry. – Åbo Svampsällskap rf.: Torikatu 6, 45100 Kouvola, Jouni Issakainen, Ampumakentänkatu 11 D 18, p. (05) 3122432, [email protected] 20360 Turku, p. 050 5145345, [email protected] Lapin Sieniseura ry.: Sirkka-Liisa Peteri, Peterinniementie 88, Vaasan Sieniyhdistys ry.: 97130 Hirvas, p. 0400 650429, Matti Kyröläinen, Huovinkuja 9 D 2, [email protected] 65320 Vaasa, p. 040 5586676, [email protected] Oulun Sieniseura: Maarit Kaukonen, Harjunkankaantie 8, Ylä-Kainuun Sieniseura: Vilho Karvonen, 90840 Haukipudas, p. 050 3619106, Pudasjärventie 153 A, 89200 Puolanka, oulun.sieniseura @gmail.com p. 0400 303836, [email protected]

Pohjois-Karjalan Sieniseura: Päivi Jokinen, Maikinmutka 4, 80400 Ylämylly, p. 040 7612474, [email protected]