Herran Henki Lepää Pohjoisen Maan Yllä”
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
”Herran henki lepää pohjoisen maan yllä” Herännäisyys ja vanhoillislestadiolaisuus Lumijoen seurakunnassa 1918-2018 Oulun yliopisto Historiatieteet Tieteiden ja aatteiden historia Liisa Tölli Pro gradu -tutkielma 6.11.2018 1 Sisällys Johdanto ............................................................................................................................................................................... 2 1 Herätysliikkeet .............................................................................................................................................................23 1.1 Herätysliikkeiden kehitysvaiheet ja suhde kirkkoon ..........................................................................23 1.2 Herännäisyys ........................................................................................................................................................27 1.3 Lestadiolaisuus ....................................................................................................................................................33 1.4 Herätysliikkeet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa...............................................................39 1.5 Herännäisyys ja lestadiolaisuus Rantalakeudella .................................................................................42 2 Lumijoen seurakunta 1900-luvun alussa .........................................................................................................46 2.1 Toiveena seurakunnan itsenäisyys .............................................................................................................46 2.2 Vuosi 1918 – Lumijoki sai ensimmäisen kirkkoherran ......................................................................48 3 Herännäispappien aika .............................................................................................................................................51 4 Vanhoillislestadiolainen kirkkoherra .................................................................................................................76 5 Herännäisyyden ja vanhoillislestadiolaisuuden rinnakkaiselo ...............................................................84 Pohdinta .............................................................................................................................................................................89 Lähteet ................................................................................................................................................................................96 Kirjallisuus .........................................................................................................................................................................97 Liitteet .............................................................................................................................................................................. 115 2 Johdanto ”Lumijoen pappila palanut. Eilen illalla 6-7 välillä syttyi vielä tuntemattomalla tavalla tuleen Lumijoen pappila. Tuli levesi sellaisella nopeudella, että hädin tuskin ihmiset vähin vaattein pääsivät pelastumaan liekkien uhriksi joutumasta. Koko päärakennus paloi parissa tunnissa poroksi. Ulkohuoneet saatiin suurilla ponnistuksilla pelastetuiksi.” (Sanomalehti Kaleva 18.1.1902) Perheemme muutti Lumijoelle vuonna 1995, kun mieheni Markku Tölli valittiin seurakunnan kirkkoherran virkaan. Seuraavana syksynä saimme kodiksemme täydellisesti peruskorjatun pappilan, joka oli rakennettu tulipalon tuhoaman rakennuksen perustuksille vuonna 1903. Pap- pilan emäntänä pääsin läheltä seuraamaan seurakunnan tapahtumia ja tutustumaan seurakunta- laisten elämään. Tämän tutkimuksen juuret juontavatkin noihin vuosiin: halusin selvittää, mil- laista hengellinen elämä Lumijoella on ollut ennen ”Töllin aikaa”. Lumijoki kuului tuhoisan tulipalon aikaan vielä kappeliseurakuntana Limingan emäseurakun- taan, joka mitä ilmeisimmin perustettiin vuonna 1445, kun Turun piispana vuosina 1412–1450 toiminut Maunu Tavast ulotti piispantarkastusmatkansa Oulun seudulle saakka. Ensimmäinen virallinen maininta Limingan seurakunnasta on kuitenkin peräisin vuodelta 1477.1 On epäselvää, milloin kappelioikeudet Lumijoen seurakunnalle myönnettiin.2 Juho Kalliokoski mainitsee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon matrikkeliin perustuvan tiedon, jonka mukaan kappelioikeudet olisi myönnetty vuonna 1688.3 Pian tämän jälkeen seurakunta sai ehkä oman kappalaisenkin, sillä hänen kerrotaan kuolleen vuonna 1708.4 Toisaalta Jouko Vahtola esittää, että kappeliseurakunta olisi perustettu jo vuonna 1643 piispa Isak Rothoviuksen (piispana vuo- desta 1627 vuoteen 1652) toimittaman tarkastusmatkan yhteydessä. Lumijoelle rakennettiin mahdollisesti samana vuonna ensimmäinen kirkko, jossa Limingan emäseurakunnan papit kä- vivät toimittamassa jumalanpalvelukset.5 1 Vahtola 2013, 197 2 Pappilan tulipalossa v. 1902 tuhoutui myös seurakunnan arkisto, joten Lumijoen seurakunnassa ei ole juuri mi- tään asiakirjoja tulipaloa edeltäneeltä ajalta. 3 Kalliokoski 1925, 22 4 Kalliokoski 1925, 22 5 Vahtola 1994, 58; toisaalta Vahtola 1991, 272 mukaan kirkko olisi rakennettu jo noin vuonna 1620. 3 1850-luvulla Suomessa oli kaikkiaan 205 kappeliseurakuntaa. Väkiluvun kasvu ja yleinen vau- rastuminen lisäsivät niissä intoa itsenäistymispyrkimyksiin. Taustalla vaikutti sekin, että kap- peliseurakunnat itsenäistyivät omiksi kunnikseen vuoden 1865 hallinnonuudistuksen jälkeen.6 Toisaalta kappeliseurakuntien asukkaat maksoivat suhteellisen raskaat kymmenykset emäseu- rakunnan kirkkoherralle, jonka tulot saattoivat olla suorastaan ruhtinaalliset.7 On siis hyvin ymmärrettävää, että lumijokistenkin mielissä virisi 1800-luvun lopulla toive seurakunnan it- senäistymisestä omaksi kirkkoherrakunnakseen. Ylikankaan mukaan kappeliseurakunnissa asuvien mielenlaatu erosi emäseurakuntien asukkai- den ajattelutavoista, esimerkiksi suhtautuminen uudistuksiin oli nihkeämpää emäseurakun- nissa: virkamiehet ja muu vauraampi väki asuivat vanhoissa kirkonkylissä, joissa asioiden ha- luttiin pysyvän ennallaan. Niinpä syrjäisemmän kyläkunnan ainoa mahdollisuus sosiaaliseen nousuun oli jokin uudistuksen käynnistäminen tai uuden aatteen omaksuminen.8 Suomen it- senäistyessä vuonna 1917 olikin jäljellä enää 39 kappeliseurakuntaa,9 jotka kaikki itsenäistyi- vät vuoteen 1925 mennessä.10 Esimerkiksi Utajärven kappeliseurakunta anoi senaatilta oikeutta itsenäistymiseen kirkkoherrakunnaksi vuonna 1885 ja lupa saatiin jo seuraavana vuonna.11 Lumijoen itsenäinen kirkkoherrakunta perustettiin Keisarillisen Senaatin päätöksellä 14.11.1899,12 mutta käytännössä itsenäistyminen kuitenkin tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun päätöshetkellä kappalaisen virkaa hoitanut henkilö lakkasi hoitamasta virkaansa, siis kuoli tai siirtyi papiksi toiseen seurakuntaan.13 Itsenäistymispäätöksen aikaan Lumijoen kappalaisena 6 Vahtola 2003, 324; Vahtola 2017, 289 7 Vahtola 1977, 226; Välimäki 2002, 213; Soikkeli 2000, 52-58; Esim. Pöytäkirja Lumijoen kirkonkokouksessa 23.9.1907 (II Kirkonkokousten pöytäkirjat 1886-1982 A. II. I) kertoo, miten lumijokiset joutuivat maksamaan ylimääräisiä kymmenyksiä, koska Limingan kirkkoherrakunnan yhteisessä kirkonkokouksessa 17.6.1907 oli päätetty, että Lumijoen osuus Limingan kirkkoherran virkatalon rakennuskassan maksuista on 739 markkaa. Kokouksessa päätettiin kerätä jo samana syksynä 300 markkaa kaikilta papiston palkkaa maksavilta ja loppuosa määrätystä maksusta päätettiin kattaa lainarahalla. 8 Ylikangas 2010, 120-123; Heikkinen 1993, 14 esittää yhteisöllisten mentaliteettien luovan jännitteitä ja sosiaa- lisia kiistakysymyksiä. Mentaliteetit ovat kollektiivisia ja pitkäkestoisia henkisiä kokonaisuuksia. 9 Vahtola 2003, 324; Vahtola 2017, 289 10 Mustakallio 2009b, 418 11 Vahtola 2013, 200 12 Vainikainen 1994, 78; Vahtola 1977, 228: Keisarillisen senaatin päätöksellä itsenäistyivät samalla kertaa Li- mingan emäseurakuntaan kuuluneet Kempeleen, Temmeksen ja Lumijoen kappeliseurakunnat itsenäisiksi kirk- koherrakunniksi. 13 Kirkollisasiantoimikunnan kirje 5.2.1913. Kirjeistö 1868-1984. III F1-F2 4 toimi Emil Åström (1859-193914), joka oli ottanut viran vastaan vuonna 1897. Seurakunnan varsinainen itsenäistyminen oli mahdollista vasta vuonna 1917, jolloin Åström valittiin Limin- gan kirkkoherran virkaan. Perimätiedon mukaan lumijokiset – jotka siis tässä vaiheessa vielä olivat Limingan seurakunnan jäseniä ja siten äänioikeutettuja – äänestivät innokkaasti Åströ- miä kirkkoherran virkavaalissa.15 Lumijokinen Antti Ollakka on muistellut tätä papinvaalia vuonna 1974 tehdyssä haastattelussa seuraavasti: Ja pappina oli siihen aikaan Åströmi. No se oli tosi pappi, en kai minä voi moittia sitä pappia. Vaan se tuota sitten meni rovastiksi tuonne Liminkaan ja lumijokiset meni sitä äänestämmään. Moltiin Limingan alamaisia siihen aikaan ja sitte ku se haki sinne Li- minkaan niin koko kylä lähti äänestämmään sitä (naurua). Ja liminkalaiset oli hirviän pahana siittä, että päästiin erilleen, ku se olis tänne vanahannukin tuota ja pääsi rovas- tiksi. Sehän oli hyvillään, kun se pääsi rovastiksi. No ei ne ny kaikki tykänneet ja eihän sitä niin hyvvää ookkaan, että kaikki tykkää. Se oli vähän semmonen huono saarnamies kaikin puolin, vaan muuten ystävällinen mies. En minä häntä voi moittia.16 Ensimmäistä kirkkoherranvaalia Lumijoella päästiin toimittamaan 7.10.1917. Virkaa haki neljä pappia ja vaalissa eniten ääniä vaalissa sai Pulkkilan kirkkoherra Wilho Kyyrö (1870- 191717). Ilman vaalisijaa jäänyt Oulunsalon kirkkoherra