Ystävä Sä Lapsien. Lasten Virret Ja Hengelliset Laulut Suomenkielisissä Kokoelmissa 1824-1938 Ja Niiden Vaikutus Vuoden 1938
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
ISBN 978-952-92-5422-4 ISBN 978-952-10-5473-0 (pdf) Riitta Hirvonen Ystävä sä lapsien Lasten virret ja hengelliset laulut suomenkielisissä kokoelmissa 1824−1938 ja niiden vaikutus vuoden 1938 virsikirjaan 2 Väitöskirja Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta Esitarkastajat: professori Erkki Tuppurainen Sibelius-Akatemia, Kuopio professori (mvs) Jorma Hannikainen Sibelius-Akatemia, Helsinki Kustos: professori Markku Heikkilä Helsingin yliopisto Vastaväittäjä: professori (mvs) Jorma Hannikainen Sibelius-Akatemia, Helsinki Kannen kuva: Elli Könönen, Vetterkulla, Orivesi. Suomen Pyhäkouluyhdistyksen kuva- arkisto Kannen suunnittelu: Taina Koskinen Kirjan taitto: Riitta Hirvonen Painopaikka: Hakapaino Oy 2009, Helsinki ISBN 978-952-92-5422-4 3 Abstract Ystävä sä lapsien Lasten virret ja hengelliset laulut suomenkielisissä kokoelmissa 1824─1938 ja niiden vaikutus vuoden 1938 virsikirjaan. Ystävä sä lapsien Collections of Finnish language children’s hymns and spiritual songs from 1824─1938 and their influence on the Hymnal 1938. Hirvonen Riitta, University of Helsinki, Finland The Hymnal has been the common song book of Lutheran parishes since the 1500s. In the beginning, the congregations sang the hymns from memory led by the choir or the church musician. The fundamentals of Christian faith are taught through the hymns, both in church and in family devotions. The Hymnal was the only song book of the church in Finland until the end of the 1800s. This study attempts to clarify when and by whom were spiritual songs and hymns for children written in Finland. Research materials used were all the books I could find (approximately 200), whose headings were for pupils and young children in the home and school circles. The method of study is historical and analytical. In the first chapter, it is explained that children’s literature in Finland differentiated from other literature at the end of the 1700s. Eric Juvelius published a small prayer book in 1781 with the prayer Gud, som hafver barnen kär / Jumala joka Lapsia rakasta. From that, after many Finnish translations, the first verse of the hymn Ystävä sä lapsien took shape. The second chapter considers singing instruction in the folk school from the beginning of the 1860s. Textbooks, including songbooks, were produced for the pupils. Some of the first pio- neers in producing these materials were the teachers P.J. Hannikainen, Sofie Lithenius, Mi- kael Nyberg, Anton Rikström and Aksel Törnudd, as well as Hilja Haahti, Immi Hellén and Alli Nissinen, who were all teachers gifted in writing poetry. Several new spiritual songs ap- peared in the folk school songbooks. Hymns were sung often, especially in connection with church year celebrations. Children’s songs in Christian education are discussed in the third chapter. The Lutheran Evangelical Association of Finland recognized children already in its early song collections. The illustrative teaching methods in the folk school influenced the Sunday school activities and especially the Sunday school hymns. Hymns introduced as exclusively for children and pupils which appear in the Hymnal from 1886 and the supplement to the 1923 Hymnal are explored in the fourth and fifth chapters. The study shows that the renewal of church life at the beginning of the 1900s also resulted in an increase of the number of spiritual songs for children. This is also seen in the diverse choice of songs in the supplementary materials from 1923. 4 The final chapter deals with the School and Childhood sections of the 1938 Hymnal. The Hymnal committee did not think that the already well known folk school and Sunday school songs received enough attention in the Hymnal. Those songs were, among others, Kautta tyynen, vienon yön, Oi, katsopa lintua oksalla puun, Olen Luojani pikku varpunen, Rakas Isä taivahan, and Tuolla keinuu pieni pursi. Heikki Klemetti, Ilmari Krohn, Armas Maasalo and Aarni Voipio influenced the opinion that the spiritual songs still were not suitable to be sung in church. Hymns for children and pupils were brought into the same line as the entire Hym- nal. The same hymn tunes, which were mainly old ones, were used as common settings for numerous hymn texts. No special type of melody emerged for the children’s hymns. It was still notable that hymns for children and pupils were collected at all. In addition, the Hymnal committee marked those verses suggested for singing in both the folk school and Sunday school with an asterisk (*) throughout the entire Hymnal. Translation Luanne Siliämaa 5 Saatteeksi ”Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin?” Pienen lapsen ensimmäinen instrumentti on oma ääni. Lapsi oppii kuuntelemalla ja matkimal- la. Itse lauloin tunnistettavasti ensimmäistä virttäni, Suvivirttä, kuunnellessani vuoden ikäise- nä koululaisten kevätjuhlaharjoituksia Haukkamäen koulun pihalla. Musiikin opiskelun aloi- tin harmonin soitolla. Kansakoulunopettajavanhemmiltani Mertta (o.s. Louhos) ja Emil Kor- hoselta perin kiinnostukseni koululauluihin, kirjallisuuteen, historiaan sekä pyhäkoulun ja seurakunnan toimintaan. Niinpä oli luonnollista, että lähdin opiskelemaan kanttoriksi ja mu- siikinopettajaksi. Olen seurannut hengellisten laulujen, erityisesti nuorten laulujen, uudistumista 1960-luvulta lähtien ja lasten laulukulttuurin muuttumista 1970-luvulta lähtien. Innostuin hengellisten lau- lujen ja virsien lähteiden tutkimiseen 1980-luvun virsikirjauudistuksen myötä. Tehdessäni musiikin kandidaatin tutkintoon (Sibelius-Akatemia 1993) vaadittavaa kirjallista tutkielmaa tutustuin lasten hengellisen laulun kehitykseen Suomessa sadan vuoden ajalta. Työni aihe oli Pyhäkoululaulukirjat 1892─1992. Siitä jatkui kiinnostukseni perehtyä koululaulujen ja lasten- laulujen vaiheisiin. Aloitin työni hahmottelemisen Sibelius-Akatemian jatkotutkintoseminaarissa 1990-luvun lop- pupuolella. Samaan aikaan kävin Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan seminaarissa. Siirryin kokonaan teologiseen tiedekuntaan 2002. Lausun lämpimät kiitokseni kaikille minua ohjanneille henkilöille ja kannustaville ystäville. Erityisesti haluan kiittää ◊ professori Reijo Pajamoa ja professori Pentti Peltoa rakentavasta keskustelusta Sibe- lius-Akatemiassa. ◊ professori Markku Heikkilää ja dosentti Jyrki Knuutilaa seminaarityöskentelystä, jossa tieteellinen ajatteluni alkoi kehittyä. ◊ professori Martti T. Kuikkaa kasvatustieteellisen tiedekunnan seminaarityöskentelystä kahden vuoden aikana. Sain uusia näkökulmia kasvatuksen historiaan, erityisesti kan- sakoulun eri oppiaineiden tutkimuksista. ◊ teologian tohtori Seppo Suokunnasta ohjauksestani 2003─2005. ◊ teologian tohtori Juha Malmisaloa ohjauksestani 2007─2008 (kevääseen). Hänen kri- tiikkinsä kasvatti minua tutkijana. ◊ professori Erkki Tuppuraista ja professori (mvs) Jorma Hannikaista erittäin huolelli- sesta esitarkastuksesta ja sen yhteydessä saamistani tärkeistä neuvoista. ◊ filosofian maisteri Taru Kolehmaista kirjoittamisen ohjauksesta ja muista tutkimuksen laatimiseen liittyvistä neuvoista. ◊ musiikin kandidaatti Martti Anttilaa avustamisesta nuotinnuksessa. ◊ englannin kielen opettaja Luanne Siliämaata englannin kielen käännöksestä. ◊ Eemil Aaltosen säätiötä ja Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastoa apurahois- ta, joiden turvin saatoin ottaa yhteensä kuusi kuukautta virkavapautta. ◊ Suomen Kanttori-urkuriliittoa stipendistä työni viimeistelyvaiheessa. 6 Olen suorittanut jatko-opintoja kirkkohistoriassa ja tehnyt tutkimustani kanttorintyön ohessa. Tutkimusmatkani on ollut pitkä ja mutkainen, mutta sinä aikana virsikirja on avautunut mi- nulle aivan uudella tavalla ja tullut tärkeäksi työvälineeksi. Tutkimusaineistoa olen hyödyn- tänyt Vuosaaren seurakunnan virsi-illoissa, virsimaratonilla ja koululaisten virsiopetuksessa. Erityisen mielelläni olen laulattanut vanhoja koulu- ja maakuntalauluja. Erityisen lämpimästi haluan kiittää perhettäni Anssia, Jussia, Siinaa ja Anselmia myötäelämi- sestä ja kannustamisesta näiden vuosien aikana. Vuorotellen olemme kirjoittaneet tutkielmi- amme ja keskustelleet aiheistamme, jotka ovat liittyneet musiikkiin. Yhdessä olemme kulut- taneet jo kolme tietokonetta… Vantaan Päiväkummussa 1. helmikuuta 2009 Riitta Hirvonen 7 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 9 1.1 Tutkimustehtävä, -aineisto ja -menetelmät 9 1.2 Aikaisempi tutkimus 12 1.3 Tutkimuksen pääkäsitteet 13 1.4 Laulu ja virsi kansan kasvattajana 1500-luvulta 1800-luvun alkupuolelle 18 1.4.1 Suomalainen lauluperinne 18 1.4.2 Laulu kirkon kansanopetuksessa 20 1.4.3 Laulu kouluopetuksessa 22 1.5 Lasten hengellisen laulun ja runon esiintyminen suomenkielisessä kirjallisuudessa 1500-luvulta 1900-luvun alkupuolelle 23 2 LAULU JA VIRSI KANSAKOULUSSA 36 2.1 Ohjeita virsiopetukseen ennen vuoden 1886 virsikirjaa 37 2.2 Musiikin- ja uskonnonopetuksen tavoitteet 43 2.2.1 Musiikinopetus 43 2.2.2 Uskonnonopetus 48 2.3 Laulukirjat ennen vuotta 1881 49 2.3.1 Heinrich Wächterin laulukirjat 49 2.3.2 Uno Cygnaeuksen vaikutus 52 2.4 Laulukirjat ja -oppaat vuoden 1881 kansakoulun malliohjesääntöjen jälkeen 53 2.5 Uskonnon- ja musiikinopetuksen muutos uudessa koulujärjestyksessä 1923 75 2.6 Virsien ja hengellisten laulujen käyttö viiden kunnan kansakouluissa 1860−1930 79 2.7 Johtopäätös 89 3 LAULU LASTEN KIRKOLLISESSA KASVATUSTOIMINNASSA 91 3.1 Herätysliikehdinnän tuottamat laulukirjat lapsille 91 3.1.1 Isak ja J. V. Hirvosen laulukirjat 91 3.1.2 Lasten Lauluja 1883, toimittanut K. O. Fontell 95 3.1.3 Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen laulukirjoja 98 3.1.4 Yhteenveto 105 3.2 Laulukirjat pyhäkoulutoiminnassa 106 3.2.1 Laulun Aarre-Aitta 1892,