Keskustelu Jalkapallon Kaikki Pelaa -Järjestelmästä

Keskustelu jalkapallon Kaikki Pelaa -järjestelmästä

Oulun yliopisto

Historiatieteet

Aate- ja oppihistorian kandidaatintutkielma

16.5.2018

Jarmo Roivainen

Sisällys

Johdanto 3

Historiallinen tausta 11

1. Kaikki Pelaa -ohjelman alkuvuodet 14

1.1 Ohjelman perustelut 14

1.2 Mikä oli nyt paremmin? 19

1.3 Kaikki Pelaa -ohjelma kentällä: tuloksia ja kehitysideoita 22

2. Vakiintuminen 27

2.1 Turnaussääntöjen muutos 27

2.2 Kaikki Pelaa -ohjelmasta huomioita 30

3. "Jo riittää!" 35

4. Kohti nykypäivää 41

4.1 Muutoksia lasten ja nuorten jalkapallon organisoinnissa 41

4.2 Historia nykypäivän näkökulmasta 49

Loppulause 55

Lähdeluettelo 59

Liitteet

Johdanto

Jalkapallo on maailman harrastetuin urheilulaji. Se on myös harrastetuin urheilulaji 3- 18-vuotiaiden lasten ja nuorten osalta Suomessa.1 Suomessa jalkapallotoimintaa organisoi Suomen Palloliitto (jatkossa myös Palloliitto), joka alueellisten piiriensä kautta on vastuussa kilpailutoiminnasta.2 Seurat ovat suomalaisen jalkapallon taso, jossa lukuisat pojat ja tytöt harrastavat lajiaan.

Kaikki Pelaa (jatkossa myös KP) on Suomen Palloliiton vuonna 1999 käynnistämä ohjelma, joka tuli liiton järjestämään kilpailutoimintaan mukaan vuoden 2000 alusta. Sen tarkoitus on tukea lasten ja nuorten jalkapalloa, heidän omilla ehdoilla tapahtuvana. Kaikki Pelaa -ohjelma koostuu eri periaatteista, jotka muodostavat arvoperustan ohjelmalle, mukana ovat esimerkiksi leikinomaisuuden ja tasavertaisuuden periaatteet.3

Kaikki Pelaa -ohjelman tavoitteena oli saada alusta alkaen lisää harrastajia seuroihin ja myös vähentää mukana olevien pelaajien lopettamista. Aloittamisen jälkeen ohjelmaa täydennettiin ja muokattiin pitkin matkaa kohti nykypäivää. Alusta alkaen oli KP- ohjelman rinnalla Nuoren Suomen4 vuonna 1998 käynnistämä Operaatio Pelisäännöt, joka tarkoitti paperille kirjoitettavia sääntöjä pelaajien ja valmentajan välille sekä pelaajien vanhempien ja valmentajan välille. Pelisäännöissä pohdittiin ja kirjattiin sopimuk- sen osapuolien tavoitteet, sisällöt ja arvopohja.5 Ne olivat muista urheilulajeista poike- ten palautettava piirin nuorisopäällikölle, joka antoi sitten luvan osallistumiselle sarja- toimintaan. Käytäntö koski 15-vuotiaiden ja sitä nuorempien joukkueita esimerkiksi vuonna 2000.6 Palloliitto uskoi Pelisääntöjen lisäävän vanhempien kannustavaa toimin-

1 Liikuntatutkimus 2009-2010, elekt. dokumentti. 2 Palloliitto ei organisoi Veikkausliigaa. 3 Suomen Palloliitto, Nuorisotoimintalinja 2002. 4 Nuori Suomi oli valtakunnallinen liikuntajärjestö, joka liittyi vuonna 2013 osaksi Valo-urheilujärjestöä. Se puolestaan on nykyään osa Olympiakomiteaa. 5 Huttunen, "Kaikki Pelaa -ohjelma painottaa joukkueiden sisäisiä Pelisääntöjä" (art.). Jalkapallovalmentaja 3/2000.

6 Ibid. 3

taa ja vähentävän erotuomareiden kritisointia.7 Vuonna 2002 KP-ohjelman mukana oli seurojen toimintaan vaikuttava laatujärjestelmä, sisällään Sinettiseurat8, sitouttamassa toimijoita laadukkaaseen nuorisotyöhön. Lisäksi laatujärjestelmään kuului sääntömaa- ilma pelejä ja mainittuja Pelisääntöjä varten. Toiminta ulotettiin lisäksi kouluihin, kou- lutuksiin ja akateemiseen tutkimukseen.9

KP-ohjelma jakoi vuonna 2000 ohjelmassaan lapset ja nuoret iän mukaan niin, että alle 11-vuotiaat pelaajat kuuluivat Leikkimaailmaan, 12-15-vuotiaat Kaverimaailmaan ja 16-18-vuotiaat nuoret olivat osa Tulevaisuusmaailmaa. Näiden jakojen sisällä oli peli- muotoja ja sääntöjä, esimerkiksi yksi eniten keskustelua herättänyt sääntö jalkapallotoimijoiden keskuudessa oli Puolen Pelin Takuu (PPT) Leikkimaailmassa, jolla taattiin jokaiselle mukana olevalle puolet peliaikaa otteluista (ks. liite 1). Lisäksi luotiin lisenssi auttamaan kaikkien kiinnostuneiden pääsemistä mukaan jalkapallotoimintaan. Lisenssi oli kokeiluluonteinen, jotta osallistujat saivat harkinta-aikaa tullessaan seuroihin.10 Peli- aikaa kontrolloitiin ennen KP-ohjelmaa esimerkiksi säännöllä, jonka mukaan kaikkien kokoonpanoluetteloon merkittyjen pelaajien piti saada pelata ottelussa. Nyt siis sääntö- jen kautta pelaajien mahdollisuutta peliminuutteihin kasvatettiin radikaalisesti varsinkin kaikista nuorempien juniorien kohdalla.

Kaikki Pelaa -ohjelman perustamisvaiheessa Palloliiton Kaikki Pelaa -päällikkö TIMO HUTTUNEN totesi, että "aikuisten ehdoilla rakennettu kilpailupainotteinen lasten ja nuorten toiminta on kulkenut tiensä päähän".11 Palloliitossa oli myös tehty ohjelmaa luotaessa perusteellinen selvitys, joka kertoi, että lasten ja nuorten liikunta kilpailutti itseään hengiltä.12 Toimenpiteisiin ryhdyttiin Suomen Palloliitossa, jossa pääsihteeri PERTTI ALAJAN13 johdolla syntyi sitten uusi linja vuonna 1998.

7 Pallopiiri, "Kun kaikki pelaa…erotuomarit uudessa roolissa" (art.). 2/2000. 8 Eräänlainen laatumääre seuroille, jotka tekevät laadukasta toimintaa juniorijalkapallossa. 9 Futari, "Kaikki Pelaa -tavoitteet 2002". Tiedote. 1/2002. 10 Liinamaa, "Vuosikymmen vilttiketjuja vastaan" (art.). Liikunta ja tiede 3/1999. 11 Huttunen, "Kaikki Pelaa tarjoaa jokaiselle jotakin" (art.). Jalkapallovalmentaja 1/ 2000. 12 Harittu, " "Sarjataulukot takaisin lapsille…Heti"!!" (art.). Pallopiiri 1/2003. 13 Pertti Alaja oli Suomen Palloliiton pääsihteeri vuodet 1990-2000, varapuheenjohtaja 2004-2006 ja puheenjohtaja 2012-2017. 4

Taustaa KP-ohjelman synnylle lienee mahdollista löytää niistä keskusteluista, joita Pal- loliiton sisällä käytiin vuosina 1996-97 liittyen Fair Play -toimintaan. Sosiaalipsykologi JAANA VENKULA julkaisi kirjan Fair Play jalkapallon sieluna ja käytäntönä, jonka ensimmäisen painoksen esipuheessa hän kertoo tästä Fair Play -taustasta.14

Kaikki Pelaa -ohjelmalle on mahdollista jäljittää myös muita vaikutteita. Eräs merkittä- vä tekijä myös muuhun suomalaiseen junioriurheiluun vaikuttaneena oli vuonna 1995 julkaistu urheilufilosofi JYRI PUHAKAISEN Kohti ihmisen valmentamista. Puhakai- nen käsittelee kirjassaan ihmisen osaa valmennuksen kohteena tavalla, joka oli suomalaisessa valmennuskentässä verrattain uusi ilmestymisaikanaan. Kirjan eräs teema oli ihmisen aseman huomiointi kokemisensa puolesta valmennusaktien kohteena tajunnalli- sessa mielessä.15 Kirjan vaikutus 1990-luvun loppupuolella yleiseen keskusteluun koskien valmennusta ja ihmisyyttä oli keskeinen. Jääkiekon puolella esimerkiksi jääkiek- koanalyytikko PETTERI SIHVONEN pitää Puhakaisen kirjaa olennaisena vaikuttimena siihen, miten jääkiekon pariin löysivät Nuoren Suomen ajatukset. Nuoren Suomen kes- keiset arvot olivat myös Kaikki Pelaa -ohjelman kanssa yhteneviä, joten tuskin on kau- kaa haettu esittää senkin olleen osa sitä pohjaa, jonka päälle Kaikki Pelaa -ohjelma ra- kennettiin 1990-luvun lopulla.

Jalkapallovalmentaja ja kirjailija PERTTI KEMPPISEN ajatukset jalkapallon ja lasten suhteen ovat vahvasti nykyäänkin samasta arvoperustasta lähteviä KP-ohjelman kanssa. Vaikka Kemppinen ei samoilla linjoilla olekaan kaiken Kaikki Pelaa -ohjelman sisällön kanssa, niin 1990-luvulla julkaistussa Kemppisen kirjassa Epäonnistumisesta onnistumiseen on kuvailua ihmisen kokonaisuuden huomioinnista urheiluvalmennuksen suhteen, joka muistuttaa vahvasti myös KP-ohjelman periaatteita.16 Eräissä uutisissa jopa uutisoitiin Kaikki Pelaa -ohjelman jakavan Kemppisen kirjassa esitellyt periaatteet.17 Kaikki Pelaa -ohjelmasta voi löytää merkkejä myös Työväen Urheiluliiton LETE- projektin18 vaikutuksesta. FUTIS-sanomissa vuonna 2004 entinen jalkapalloilija JACK

14 Venkula 2012, 174-175. 15 Puhakainen 1995, 27. 16 Kemppinen 1992, passim. 17 "Asiantuntija Kemppinen tarkastelee kriittisesti Kaikki Pelaa -järjestelmää." MTV.fi. Pertti Kemppisen haastattelu. 18 LETE= Liikuntaa, Elämyksiä, Tietoa, Taitoa ja Empatiaa. 5

SÖDERHOLM valaisi LETE:n yhteyttä KP-ohjelmaan. Hän totesi Palloliiton jättäneen Työväen Urheiluliiton projektin pois toimintasuunnitelmistaan yhteistoimintasopimuk- sesta huolimatta. Söderholmin mukaan ohjelmissa oli samoja elementtejä, vaikka ne eivät olleetkaan yksi yhteen.19 Kävikö siis niin, että Pertti Alaja kollegoineen poimi LETE-ohjelmasta soveltuvat kohdat, ja lisäsi mukaan omia aineksiaan, jotta tuloksena saatiin Kaikki Pelaa -ohjelma uuden vuosituhannen koittaessa?

Joskus vaikutteita voi löytää aivan arkipäiväisistä asioista, kuten perhesuhteista. Ope- raatio Pelisääntöjen päätyminen jalkapalloon Nuoren Suomen puolelta oli yhdistettävis- sä siihen, että Nuoren Suomen palveluksessa toimi hänen vaimonsa EIJA ALAJA. Jal- kapallo-lehdessä pohdittiin vuonna 2003 sitä, että oli todennäköistä, että juuret Peli- sääntöjen liitolle suomalaisen jalkapallon kanssa löytyivät tästä perhesuhteesta.20

Kaikki Pelaa -ohjelma oli myös tulosta Palloliiton organisaation sisäisestä kehittymises- tä. Palloliiton Vihreä Linja, joka kehitettiin 1990-luvun puolivälissä, ja johon kuului Vihreä kortti21, oli KP-ajattelun eräänlainen edeltäjä.22 Se oli kutsu jokaiselle tulla mukaan, ikään kuin symboli KP-ohjelmalle.23

Sisällöllisesti Kaikki Pelaa tarjoaa lapsille ja nuorille mielenkiintoisia ja monipuolisia pelejä ja leikkejä, jotka korostavat tasavertaisuutta ja helpottavat täten lajin pariin saa- pumista sekä tuovat mielekkyyttä toimintaan.24 Timo Huttusen mukaan juuri tämä monipuolisuus ja vaihtelevuus oli välttämätöntä ihmisen motivaation kannalta.25 Ohjelma tarjosi myös valmentajille ammattitaitoa. Seurojen kautta uudistettiin nyt siis kilpailu- järjestelmä, ja yhteiskunnan tasolla oli tavoite vaikuttaa lasten ja nuorten yleiseen liik- kumiseen.26 Kaikki pelaa -järjestelmässä on kyse siis urheilun positiivisesta vaikutuk-

19 Söderholm, "LETE ei kelvannut" (art.). FUTIS-sanomat (FS) 4/2004. 20 Forsblom, "Operaatio Pelisäännöt on lapsen ääni" (art.). Jalkapallo 11.12.2003. 21 Suvaitsevaisuuden symboli, esimerkiksi erotuomarit käyttävät sitä osoittamaan peleissä Reilun Pelin suorituksia. 22 Lautela 2007, 273-275. 23 Ibid. 24 Lehtola,M , "Hyvästi,vilttiketjut!Kaikki pelaa" (art.). FS 4/1999. 25 Huttunen, "Kaikki Pelaa -ohjelma painottaa joukkueiden sisäisiä Pelisääntöjä" (art.). Jalkapallovalmen- taja 3/2000. 26 Forsblom, "Kaikki on kiinni asenteista" (art.). Futari 9/1999. 6

sesta lapsiin ja urheilusta lasten ehdoilla. Aikuisten ehdoilla tapahtuva toiminta muuttaa tämän vaikutuksen usein päinvastaiseksi.

Timo Huttunen totesi Kaikki Pelaa -ohjelman muiden taustojen suhteen, että tärkeää oli myös pystyä noudattamaan valtionavun kriteereitä, joihin nimenomaan kuuluivat vas- taavan suuntaiset periaatteet Kaikki Pelaa -ajattelun kanssa, kuten suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyntä.27

Kaikki Pelaa -järjestelmää on tutkittu erilaisista näkökulmista: TOMI VIDBÄCK (2005) tutki 11-16-vuotiaiden juniorijalkapalloilijoiden kaverisuhteita pro gradussaan, MARKUS ARVAJA (2006) pro gradu kohdistui 11-16-vuotiaiden fyysisiin minäkäsi- tyksiin. VELI-PEKKA DUFVA on lisensiaatintyössään vuonna 2004 selvittänyt moti- vaatioilmastoa. KAI ÄRLING tutki vuonna 2003 pro gradussaan motivaatiota kuten myös VILLE PAJAKKALA ja JOHANNA SALONEN (2001) sekä TANELI HAARA (2004) omassa pro gradussaan. Opinnäytetöitä löytyy Tornion Humanistisessa korkea- koulussa vuonna 2001 julkaistu ANSSI VUOLION ja JAMI RUHKALAN KP - ohjelmaa 12-15-vuotiaiden parissa tutkinut työ. Saman paikan opinnäytteitä on myös RIITTA-LIISA KYLMÄSEN (2002) valmentajan toimintaa nuorten kanssa tutkinut työ.

Tässä tutkimuksessa on tavoitteena selvittää, miten Kaikki Pelaa -ohjelma otettiin vastaan jalkapallotoimijoiden keskuudessa, niin alkuvaiheissa ohjelmaa kuin ohjelman ke- hittyessä suomalaisen jalkapallon mukana kohti tätä päivää. Tutkimustilanteen perusteella Kaikki Pelaa -järjestelmää suomalaisessa jalkapallossa ei ole tutkittu tästä näkö- kulmasta.

Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, miksi Kaikki Pelaa -järjestelmän kehittäjät loi- vat sen eli millaisilla perusteilla se oikeutetaan. Tutkija JOUKO KOKKOSEN mukaan urheilussa, ja varsinkin lasten ja nuorten urheilussa, kasvatuksellinen ja menestykseen tähtäävä toiminta ovat jatkuvasti vastakkain.28 Toiseen kysymykseen etsin vastausta siitä keskustelusta, jonka Kaikki Pelaa sai ympärilleen alkuun pääsemisensä jälkeen, eli

27 Wuolio, "Kaikki Pelaa -laatujärjestelmä lujittaa suomalaisen jalkapalloilun perustaa" (art.). Futari 1/ 2001. 28 Kokkonen 2013, 213. 7

miksi Kaikki Pelaa ei toiminut kriitikoiden mielestä. Tässä tutkimuksessa ääripäät ovat hyvin edustettuina niin ehdotettujen toimenpiteidensä kuin ilmauksiensa takia.

Aineistoni koostuu pääasiassa Suomen Palloliittoon läheisessä yhteydessä olevista leh- distä eli sen jäsenlehdestä KP-järjestelmän syntyvaiheiden aikaan eli Futarista29, sekä muutamista Palloliiton piirin lehdistä. Lehdet muodostavat pääaineiston, koska Kaikki Pelaa -keskustelu on käyty pääosin niissä, jos ei siis mukaan lasketa keskustelupalstoilla pääasiassa nimimerkeillä käytyä keskustelua tai lehtien mielipidepalstojen keskusteluja.

Kaikki Palloliiton piirit eivät ole julkaisseet lehtiä; mukana ovat tässä tutkimuksessa kaikki saatavilla olleet eli Pallopiiri30, 90 minuuttia31, FUTIS-sanomat32 sekä Jalkapal- lo33. Suomen jalkapallovalmentajien lehti on Jalkapallovalmentaja. Olen täydentänyt aineistoa sen mukaan, missä Kaikki Pelaa -keskustelua käytiin, valtaosa on kuitenkin urheiluun liittyviä lehtiä. Kun lähteet perustuvat jalkapalloyhteisön omiin lehtiin, keskustelu koostuu vahvasti suomalaisen jalkapallon eri organisaatioiden edustajien tai valmentajien kommenteista. Muista kuin jalkapalloyhteisön lehdistä olleista keskusteluista olen poiminut, mitä olen löytänyt jalkapalloon liittyen tai jalkapalloon liittyvien henkilöiden kommentoimana, koskien siis KP-ohjelmaa ja sen ydinsisältöä. Tässä yh- teydessä mainitsen, että eri urheilulajeissa Suomessa on toteutettu eri lailla mallia, jossa kaikki mukana olevat pelaajat pelaavat, joko yhtä paljon tai sitten ainakin osan otteluista. Näissä muissa lajeissa on ollut samantyyppisiä ohjelmia, jopa aivan samalla nimellä kuin jalkapallossa. Näitä keskusteluja muiden lajien suhteen tai toisen lajin edustajien kautta en ole tässä pyrkinyt tutkimaan. Keskustelua pelitoiminnassa mukana olevien lasten vanhempien tai niiden ihmisten kautta, jotka eivät ole suorassa yhteydessä organisaation toimintaan jalkapallossa ruohonjuuritasolla eli esimerkiksi penkkiurheilijoiden ääniä ei ole myöskään tässä tutkimuksessa juurikaan käsitelty.

29 Ilmestyi vuosina 1982-2006. Futari jakautui vuonna 2006 Futari Magazineksi ja Football Magazineksi. 30 Turun piirin lehti. 31 Helsingin ja Uudenmaan piirien lehti. 32 Helsingin piirin lehti. 33 Uudenmaan piirilehti. 8

Kandidaatintutkielman puitteissa Internetin foorumikeskusteluiden tai yleisöpalstakes- kusteluiden lisääminen tämän tutkimuksen piiriin ei ole ollut mahdollista, muutaman poikkeuksen olen poiminut ja nimenomaan pääasiassa yllä mainituista lehdistä. Interne- tin foorumeilla Kaikki Pelaa -keskustelu on ollut laajaa, ongelmaksi sen tutkimisessa olisi alueen laajuuden ohella muodostunut kirjoittajien anonyymisuus. Lehtien mielipi- dekirjoitusten kohdalla taas on mietittävä pitkällä aikavälillä ilmestyneiden lehtien ja niistä mahdollisesti löytyvän vähäisen asiaan liittyvän kirjoittelun hyötyä aiheen tutki- miselle, niinpä niitä ei ole tässä otettu tutkimukseen, pois luettuna edellä mainituissa lehdissä olleet muutamat kirjoitukset sekä harvoja kohdalle sattuneita kirjoituksia lehtien selailun yhteydessä. Jalkapalloon liittyvät ne tekniset lajin piirteet34, joihin KP- ohjelma myös vaikutti heti syntyessään: niitä sivutaan vain laajemman kuvan saamisek- si ilmiöstä.

Aineiston ajallinen rajaus on Kaikki Pelaa -ohjelman alusta tähän päivään saakka. Pidän aikarajausta sopivana tämän tutkimuksen puitteisiin, perustaen tämän omaan hypotee- siini siitä, miten paljon keskustelua on ylipäätään käyty lehtien palstoilla näinä vuosina. Tai yleensä mediassa. Keskustelun laajuuden käsittämiseksi on syytä todeta, että pelkäs- tään Kaikki Pelaa -ohjelmaan liittyvä keskustelu on ollut oma alueensa, ja siihen olen- naisesti ja hyvin lähelle kuuluva osa on yleinen keskustelu lasten- ja nuorten urheilusta: sisältäen aiheita niin jalkapalloon kuin muuhun urheiluun soveltuen. Näiltä mainituilta Kaikki Pelaa -ohjelman aihepiiriä läheltä olevilta keskustelualueilta olen poiminut muutamia esimerkkejä valaisemaan KP-ohjelman piirteitä niin sen oikeuttajien kuin kriitikoiden kommenttien suhteen.

Aineiston suhteen olen menetellyt niin, että Kaikki Pelaa -keskustelua on suodatettu eri puheenvuoroista, esimerkiksi lehdistä olen pyrkinyt löytämään olennaisen, jotta saman- laisen suuntaisia kommentteja ei ole toistettu liikaa, mutta kuitenkin niin, että olennai- sin välittyy eri henkilöiden lausumista eikä esille nouse sivuseikka tai kuriositeetti hen- kilön kommenteista. Esimerkkinä voi mainita Kaikki Pelaa -päällikkö Timo Huttusen kommentit, jotka ovat ollet KP-keskustelun alkuvaiheissa samansuuntaisia. Oletettavaa

34 Kentän koot, peliajat jne. 9

on, että Huttunen pyrki ymmärrettävästi vakiinnuttamaan ohjelmaa sääntöjen kertaami- sen kautta sekä uutisoimaan KP-ohjelman sisältömuutoksia.

Tässä tutkimuksessa keskustelu asettuu suomalaiseen jalkapallokenttään, johon tutkimuksen vahvastikin polarisoituneet mielipiteet asettuvat. Filosofi TIMO KLEMOLAN ajatusta mukaillen Kaikki Pelaa -ohjelman kilpapuoli ja harrastuspuoli asettuivat erään- laiseen voiton projektin kontekstiin.35 Tutkimukseni on aineistolähtöinen, pyrin lähes- tymään aineistoa vailla ennakkokäsityksiä. Pyrin ryhmittelemään aineistoa teemallisesti, kronologinen ajankulku kuitenkin huomioiden. Analyysivaiheessa myös aineistosta voi nousta uusia ideoita, kuten tutkija JARI ESKOLA toteaa.36 Niinpä tutkimuskysymysten etukäteiskartoituksen lisäksi aineiston tarkka lukeminen on ollut olennaista lähiluvulla. Tutkimusote tässä tutkimuksessa on historiallis-kvalitatiivinen ja sisällönanalyysia hyö- dyntävä. Pyrin poimimaan aineiston tarkalla analyysilla merkkejä toimijoiden kokemi- sesta ja syviä linjoja pinnan alla, jotka liittävät nämä keskustelut toisiinsa ja koko suomalaiseen jalkapalloyhteisöön.

Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa kuvaan keskustelua Kaikki Pelaa -järjestelmän syntyvaiheissa ajallisesti: miten Kaikki Pelaa -ohjelma perusteltiin, kun sitä tuotiin käy- täntöön? Mitä asioita nousee kommenteista tuohon aikaan, oltiinko ohjelmasta yksimie- lisiä ja ketkä olivat äänessä? Toisessa luvussa Kaikki Pelaa -järjestelmän asetuttua osaksi suomalaista jalkapalloa mielenkiinnon kohde on siinä minkälaisia kokemuksia ohjelmasta tulee mielipiteistä ilmi. Kolmannessa luvussa keskustelussa lisääntyvät kriittiset äänenpainot ohjelman suhteen. Neljännessä luvussa ollaan jo lähellä nykypäivää, mie- lenkiinto on siinä, miten menneisyyden kritiikin KP-ohjelmaa kohtaan jälkeisessä ajassa kuvataan Kaikki Pelaa -järjestelmää, siis jo historiaan nähtynä. Loppulauseessa sum- maan keskustelun päähuomiot: miten Kaikki Pelaa -keskustelu kulki pääpiirteittäin syn- tyhetkistään kohti vuotta 2018. Mitä linjoja keskustelusta on löydettävissä, yhdistääkö keskustelijoita samanlainen näkemys jalkapalloilevasta Suomesta? Oletus on, että toimijoilla on ollut mielessään omat agendat, joita he pyrkivät edistämään tietoisesti, mutta on tietenkin myös mahdollista, että tapa toimia keskustelussa ei ole ollutkaan ennak-

35 Klemola 1998, passim. 36 Eskola 2001,136. 10

koon mietitty, tai voisiko ajatella niin, että toimija ei ole ollut edes tietoinen omista vai- kuttimistaan.37

Kaikki Pelaa -ohjelma toimii edelleen osana suomalaista jalkapalloa. Se on muuttunut hieman sisällöltään sitten alkuhetkien, mutta keskeinen sisältö siitä on olemassa saman- laisena kuin syntyhetkellään vuonna 1999. Kaikki Pelaa -keskustelun ymmärtäminen pitkin historiaa on tärkeää, jotta on mahdollista hahmottaa, miten tämä ohjelma tuli en- sinnäkin suomalaiseen jalkapalloon, joka siis on monia koskettava asia, ainakin välilli- sesti: esimerkiksi juniorien vanhempina ja sukulaisina tai penkkiurheilijoina. Toisek- seen niin perusteluissa ohjelman puolesta kuin kritiikissä kuvastuu myös muihin urhei- lulajeihin soveltuvat periaatteet: on mahdollista tunnistaa niistä erilaisia perusteita ja eettisiäkin kantoja urheiluun liittyen. Ja tämä auttaa kannasta riippumatta sanallistamaan omia mielipiteitä juuri esimerkiksi Kaikki Pelaa -ohjelman sisällössä esiintyvien asioiden suhteen. Tässä tutkimuksessa esiintyvä lasten ja nuorten jalkapalloon liittyvä Kaikki Pelaa -ohjelma ja keskustelu siitä on laajennettavissa taustateemojansa kautta koko yhteiskuntaan, eli kysymys tähän soveltaen voisi kuulua, että pitääkö kaikkien saada yhtä paljon, vailla omia ansioitakin?

Historiallinen tausta

1990-luvun lopulla Kaikki Pelaa -ohjelman syntyhetkillä suomalaisessa jalkapallossa maajoukkuetasolla elettiin niin sanotun Kultaisen sukupolven aikaa. Kultainen sukupolvi oli miesten maajoukkueen rungon muodostaneet myös kansainvälisesti varsinkin omissa seurajoukkueissaan menestyneet pelaajat, kirkkaimpana tähtenään Jari Litma- nen, joka esimerkiksi sijoittui kolmanneksi vuonna 1995 järjestetyssä Euroopan parhaan pelaajan äänestyksessä. Seurajoukkueiden puolella vuonna 1998 koettiin suomalaisen jalkapallon tähtihetki, kun Helsingin Jalkapalloklubi eli HJK pelasi Mestareiden liigas- sa, jossa Euroopan parhaat seurajoukkueet taistelevat maanosan mestaruudesta. HJK pääsi lohkovaiheeseen asti eli 24:n parhaan joukkueen joukkoon.

37 Skinner 2002, 101. 11

Suomessa ei siis ollut näkyvissä ainakaan yllä mainittujen tietojen valossa vielä 1990- luvun lopussa ja 2000-luvun alussa todellista pelaajakatoa lajin kirkkaimpien tähtien suhteen. Maajoukkue ei tuolloin tosin, kuten ei myöhemminkään, saavuttanut arvokil- pailupaikkaa, ei Euroopan mestaruuskilpailuissa eikä maailmanmestaruuskilpailuissa. Puolessa välissä 2000-lukua, lähellä aikaa, kun Kultainen sukupolvi oli lähestymässä peliuriensa loppua, alkoi keskusteluissa nousta huoli uusista profiilipelaajista maajouk- kueeseen. Uusia lupauksiakin nousi, mutta nähtiin että he olivat nousseet huipulle sys- teemistä riippumatta.38 Todellisia huippuja ei ollut näkyvissä, vaikka hyviä oli paljon, kuten alle 17-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja TIMO LIEKOSKI totesi vuonna 2006.39 Nähtiin, että yksilöihin piti alkaa satsata; yksilöt ja toisaalta juniorit joukkueina- kin ovat läheisessä yhteydessä myös maajoukkueiden menestykseen.

Maajoukkue ei itse ollut kyennyt antamaan todellista vaikutusta junioreille sen suhteen, että olisi nähty maajoukkueen menestyksen myötä vaikutukset junioreissa esimerkiksi suurena pelaajamäärän kasvamisena. Myöskään suomalaiseen yhteiskuntaan suomalainen jalkapallo ei ollut kyennyt suuremmin vaikuttamaan, kuten voi ajatella jääkiekon puolella tapahtuneen vuoden 1995 maailmanmestaruuden myötä.

Lasten ja nuorten urheiluna jalkapallo kuitenkin on ollut suosituimpia lajeja. Suhteelli- sen matalat kustannukset pelivälineiden kuin myös vähäisien vaadittavien pelivälinei- den määrä alkuun pääsemiseen ovat varmasti osa sen suosion syitä. Juniorivalmennus on perustunut seuroissa vapaaehtoisvoimiin, koostuen usein pelaajien vanhemmista. 2000-luvulla on tosin lisääntynyt entisestään päätoimisten työntekijöiden osuus seuroissa, myös junioripuolella.

Suomen ilmasto on aina asettanut haasteita jalkapallon harrastamiselle, mutta lisäänty- neet hallit ovat helpottaneet pelaamista, tosin tuoden tullessaan lisää kustannuksia. Suomalaisen yhteiskunnan yleinen trendi urheilun suhteen oli 2000-luvun alusta tähän päivään kehittynyt liikunnan suhteen niin, että harrastamisesta on tullut kalliimpaa, nyt alkaa erottua se, miten eri lajeissa alkaa tulla jo todellisia ongelmia maksujen kanssa eri

38 Kauhala & Peltonen, "Tuleeko auringon laskettua pimeys vai uusi valo" (art.). Urheilulehti (UL) 6.10.2006. 39 Ibid. 12

väestöryhmillä. Tässä kahtiajaossa liikunnan hyvä- ja huono-osaisiin voi sanoa heijas- tuvan hyvinvointivaltion murros.40 Lasten urheilu oli tuolloin jo vuonna 1999, kuten edelleenkin, laajoja määriä koskettava asia. Silti huoli lasten ja nuorten arkiliikunnasta on noussut aika ajoin esille keskusteluissa. On puhuttu, miten PlayStation tai sosiaalinen media ovat vieneet ihmiset ylipäätään viettämään aikaa sisällä istuen, ehkä pelit jopa ovat vieneet monopolin urheilulta.41 Suomalaisella lasten ja nuorten jalkapallolla siis on ja on ollut monia niin ulkoa tulevia kuin yhteisön sisäpuolelta nousevia haasteita , joihin se on pyrkinyt vastaamaan. Eräs vastaus on ollut nyt tutkittava Kaikki Pelaa - järjestelmä.

40 Kokkonen 2013, 235. 41 Teiskonlahti, "Aikuiset kuriin, vaatii Kilpinen" (art.). Helsingin Sanomat (HS) 8.7.2011. 13

1. Kaikki Pelaa -ohjelman alkuvuodet

Kun vuoden 2000 alusta Kaikki Pelaa virallisesti alkoi toimimaan Palloliiton alaisissa seuroissa ja sarjoissa, sitä oli edeltänyt asiaan liittyvä keskustelu Palloliiton piiriin kuu- luvien lehtien sivuilla. Ohjelma perusteltiin Kaikki Pelaa -ohjelman toteuttajien käsitys- ten kautta eli sen mukaan mikä oli heille jalkapallon todellisuus Suomessa.

1.1 Ohjelman perustelut

Kaikki Pelaa -ohjelman legitimointi tapahtui toisaalta sosiaalisen puolen korostamisella, mutta toisaalta alusta asti myös huippu-urheiluun vetoamalla. 2000-luvun alkupuolella Palloliiton puheenjohtajana toiminut PEKKA HÄMÄLÄINEN totesi, että ohjelma ei estänyt huippu-urheilua, olihan JARI LITMANENKIN asian puolesta. THEO VAN LEEUWENIN legitimaatioteorian mukaan, jos ajatellaan Jari Litmasta asiantuntijana pohjautuen laajaan ja menestyksekkääseen uraan pelaajana ja täten myös asiantuntijana Palloliiton organisaation toimenpiteiden suhteen, Kaikki Pelaa siis perusteltiin tavalla, johon esimerkiksi Van Leeuwen viittaa sanoilla: "The experts’ utterances themselves will carry some kind of recommendation, some kind of assertion that a particular course of action is ‘best’ or ‘a good idea".42

Kaikki Pelaa -ohjelman eräänlainen pääarkkitehti Pertti Alajan rinnalla tai ainakin ohjelman toteuttaja käytännön tasolla oli Timo Huttunen. Hän perusteli Kaikki Pelaa- järjestelmää selvitystyöllä, jossa oli todettu kilpailullisuuden olevan uhka, mikä oli samalla yhteydessä pelaajien vähentymiseen jalkapallon parissa. Mallia järjestelmälle oli otettu esimerkiksi Norjasta, jossa juuri osoitettu kilpailullisuuden vähentäminen oli Hut- tusen mielestä edesauttanut maata kohti myös kansainvälistä menestystä.43

42 Van Leeuwen 2008, 107. 43 "Turnauskriteerien taustaa." Suomen Palloliitto 2003. 14

Huttunen kertoi jopa 20 000 pelaajan poistuneen jalkapallon parista vuosittain liian kilpailun korostamisen takia.44 Palloliiton omiin lukuihin Huttunen ilmeisesti tässä vetosi, se ei selviä kirjoituksesta; samaan asiaan liittyen Turun piirijohtaja JOUNI KOIVU- NIEMI lisäsi, että saman verran tuli myös pelaajia tilalle, "ellei hieman enemmänkin".45 Futarissa 1999 tulkittiin näitten lukujen olevan yhteydessä voittoja hakevaan linjaan urheilussa, eli Palloliitto käsitti, että liiallinen voittamisen korostaminen johti pelaajien lopettamisiin.46 Tutkimuksen puolelta esimerkiksi Putoanko Pelistä-kirjassa, jossa tut- kittiin 1990-luvun puolivälin lopettaneita nuorisopelaajia, ei pidetty tosin kilpailullisuut- ta merkittävänä lopettamiseen vaikuttaneena syynä. Siinä tutkituista 73 % (42 % Hel- singin piirissä) ei pitänyt kilpailullisuuteen liitettyä peliajan vähyyttä merkittävänä syy- nä jalkapallon lopettamiseen.47

Palloliitto oli kamppaillut lopettamisten kanssa aiemminkin, esimerkiksi vuonna 1992, jolloin niin sanottujen lentävien vaihtojen tulo kilpatoimintaan perusteltiin tutkimuksel- la siitä, miten peliajan vähyys oli yhteydessä lopettamisiin.48

Pelaajien määrän väheneminen tulkittiin Palloliiton Futarissa haitalliseksi myös mahdollisen kansainvälisen menestykseen suhteen.49 Oliko tämän menestysvision kanssa ristiriitaista vai ei, mutta Palloliiton pääsihteeri Pertti Alaja totesi, että ei huipulle täh- täävässä toiminnassa ole tilaa juuri näille Huttusen mainitsemille pudokkaille.50 Alaja kertoi, miten seuroista oli tullut huolestuttavia kuvauksia lapsista, jotka olivat joutuneet vilttiketjuihin. Drop-out ilmiöstä täytyi päästä drop-in–ilmiöön.51

Lopettamiset olivat siis keskeisellä sijalla KP-ohjelman taustatekijänä, asia otettiin it- sestäänselvyytenä Palloliiton puolelta. Kantaa otti asiaan osin ristiriitaisesti Palloliiton perusteluihin nähden Olympiakomitean kehityspäällikkö KARI NIEMI-NIKKOLA to-

44 "Turnauskriteerien taustaa." Suomen Palloliitto 2003.

45 Mäkelä, "Kohti pehmeämpää kulttuuria" (art.). Pallopiiri 2/2000. 46 Forsblom, "Vilttiketjut heitetään vilttiin" (art.). Futari 4/1999. 47 Kalliopuska et al. 1995, 13. 48 Lahtinen, "Lasten peli-iloa haetaan sääntömuutoksilla" (art.) Futari 2/1992. 49 Forsblom, "Kaikki on kiinni asenteista" (art.). Futari 9/1999. 50 Virtanen, "Puolen pelin takuu muuttaa junnufutiksen" (art.). Pallopiiri 3/1999. 51 Liinamaa, "Vuosikymmen vilttiketjuja vastaan" (art.). Liikunta ja tiede 3/1999. 15

teamalla, että urheilumaailman oli toisaalta hyväksyttävä, että drop out-ilmiötä ei pysty- tä millään lopettamaan.52

Eettiseltä kannalta ajateltuna KP-ohjelma nojasi Timo Huttusen mielestä kahteen peri- aatteeseen: turvallisen aikuisen läsnäoloon ja kannustamiseen.53 Turvallinen aikuinen oli Huttusen määrittelemänä esimerkiksi monia urheilulajeja salliva ja luonnollisesti lapsen tarpeita ajatteleva. Timo Huttunen perusteli siis ohjelmaa kasvatuksellisilla asi- oilla. Kasvatuksellista puolta onkin urheilussa usein korostettu, toisaalta voi kysyä, onko kyseessä myytinomainen käsitys urheilun jalostavasta vaikutuksesta? Yleisesti ajatellaan, että urheilu sinänsä on posiitivinen ilmiö, mutta aikuisten odotusten siirtyminen lasten toimintaan tekee siitä huonon.54

Huipulle tähtäämisen tuli olla vain yksi syy pelaajan mahdolliseen osallistumiseen seu- ratoimintaan. Harrastelijoille tuli Alajan mielestä tarjota mahdollisuus jatkaa toimintaansa jalkapallon parissa myös muuten kuin pelaajana, eli esimerkiksi seuratoiminnan kentällä, eikä pelaamistakaan ollut pakko lopettaa, jos se ei ollutkaan huippujalkapal- loon tähtäävää tai huipulla pelaamista.55 Kaikki Pelaa -ohjelma tähtäsi lasten omaehtoi- suuteen oman urheilunsa suhteen, esimerkiksi jyvien karsiminen akanoista jo varhain ei ollut toivottavaa lasten suhteen urheilussa.56 Timo Huttunen korosti, miten "on aika mennyttä kunnioittaen siirtyä maailmaan, jossa lasten ja nuorten toimintaa toteutetaan lasten ja nuorten omista lähtökohdista".57

REIJO VUORENNON, Malmin Palloseuran puheenjohtajan, näkemyksen mukaan pettymykset ja varhainen loppuun palaminen olivat olleet liian monen lupaavan nuoren kohtalona. Tasojoukkueiden ja tasoryhmien noustessa heti puheenaiheiksi KP-ohjelman synnyttyä, Vuorento ennakoi jo tulevaa kehitystä seuratoiminnassa pohtiessaan, miten seuroja ei ylipäätään tulisi jakaa niin, että yhteen seuraan ajautuivat kaikki kyvykkäim-

52 Honkanen, "Lapsitähdestä tulee harvoin huippu-urheilijaa" (art.). Jalkapallovalmentaja 4/2003. 53 Huttunen, "Turvallisia aikuisia?" (art.). Futari 2/2004. 54 Piilinen, "Lastenpsykiatrin näkemyksiä lasten urheiluvalmennukseen" (art.). Liikunta ja tiede 2/1983. 55 Virtanen, "Puolen pelin takuu muuttaa junnufutiksen" (art.). Pallopiiri 3/1999. 56 Vuorento, "Kaikki pelaa!". Lukijan kynästä. FS 4/2000. 57 Huttunen, "Kaikki Pelaa tarjoaa jokaiselle jotakin" (art.). Jalkapallovalmentaja 1/2000.

mät pelaajat.58 Reijo Vuorento siis näki tai ennakoi jo hyvissä ajoin, miten kehitys voisi johtaa KP-ohjelman myötä siihen, että osa seuroista tämän ohjelman tuloksena alkaa kerätä joukkueita, joihin pelaajat olisivat valikoituneet oletettujen kykyjen mukaan. Näin peliajan antaminenkaan kaikille ei enää olisi ongelma kilpailuja ajatellen.

Vuorennolle KP:n paras anti oli peliaikatakuu, ja että ”sairas kilpailu” pikkulapsista loppui”.59 Kari Niemi-Nikkolalle KP-ohjelman tärkein anti oli taas siinä, että sillä saatiin aikuiset miettimään lasten ihmisarvoa ja voittamisen tarpeellisuutta.60 Niemi- Nikkolan huomautus siitä, kun hänen joukkueessaan noudatetaan KP-ohjelmaa vuonna 2003 oli monimielinen, sillä hän liitti siihen siihen myönteisyyden itsestään selvyytenä: "joten ilmapiiri on myönteinen".61 On ymmärrettävä Niemi-Nikkolan kommenttien tausta hänen ammattinsa kautta, sillä oli varmasti joukkueita, jotka eivät tätä komment- tia olisi allekirjoittaneet.

Huippu-urheilua ja sinne tähtääviä lapsia ja nuoriakaan ei unohdettu ohjelman alkuvaiheissa keskusteluissa: lahjakkuusasiantuntija KARI UUSIKYLÄN käsitys oli, että lah- jakkuudetkaan eivät edes motivoidu tavoittelemaan huippua, jos he eivät saa ensin omista ehdoistaan ihastua ja tutustua lajiin.62 Näin siis Uusikylän ajatuksissa Kaikki Pelaa -ohjelman periaatteet tukivat myös korkeammille tasoille pyrkimistä jalkapallossa. Uusikylän ajatelmiin voikin ajatella KP-ohjelman osin perustaneen esimerkiksi käsi- tyksensä ikärajoista mahdollisten tasoryhmien muodostamisen suhteen. Kari Uusikylän mielestä 14 vuotta oli nimittäin se ikä, jolloin psyykkinen ja fyysinen kehitys on eden- nyt siihen pisteeseen, että on mahdollista tehdä päätös ryhtyäkö kilpa-urheilijaksi vai ei.63 Ja yksi yhteen tämän kanssa oli Palloliiton Nuorisotoimintalinjassa vuodelta 2002 maininta suosituksesta tasojoukkueiden ikärajasta.

58 Vuorento, "Kaikki Pelaa!. Lukijan kynästä. FS 4/2000. 59 Lehtola, E.V, "Isoja, positiivisia muutoksia" (art.). FS 4/1999. 60 Pallo-Veikko, KPV:n internetlehti 2008. 61 Niemi-Nikkola, "Kentän laidalta ja vähän kentältäkin" (art.). Jalkapallovalmentaja 1/2003. 62 Lehtola,M , "Hyvästi,vilttiketjut!Kaikki pelaa" (art.). FS 4/1999. 63FUTIS-sanomat, "Milloin kilpa-urheilijaksi?" (art.). 4/2004. 17

TAPIO HARITTU, Turun piirin nuorisopäällikkö, tuki Uusikylän ajatuksia siinä, miten KP-ohjelma tuki myös huipulle tähtäämistä. Harittu lisäsi: "Huippuja ei kuitenkaan ole pakko puristaa putkesta, vaan huiput löytävät sinne itsekin.64 Valmentaja JYRKI HE- LISKOSKI totesi samaan hengenvetoon sen, miten kovat jätkät hakevat jatkossakin itse tiensä huipulle.65 Heliskoski siis näki, että huolimatta järjestelmistä jokainen oli oman onnensa seppä ja riippumatta ympäristöstä kilpailujärjestelmineen omalla harjoittelulla oli mahdollista saavuttaa korkeinkin huippu jalkapallon suhteen.

Pelaajien mahdollisuuksia huipulle ei siis heikennetty KP-ohjelman myötä, ainakaan sen oikeuttajien mielestä. Futarissa 9/1999 toimittaja MAURI FORSBLOMIN perustelut, miten pelaajat haluavat pelata paljon ja tästä syystä asennoituvat KP-ohjelmaan hy- vin66, ei tosin oikein sopinut kuvaan siitä, miten peliaikaa KP:n myötä jaettiin. Tämän tuloksena ennen Kaikki Pelaa -ohjelmaa paljon peliaikaa joukkueissaan pelanneet pelaajat saivat tämän vuoksi pienempiä minuuttimääriä peleissä, mikä tuskin oli kaikkien mieleen.

Kaikki Pelaa -ohjelman ollessa vasta ensimmäisissä vuosissaan kontrolli ohjelman to- teutuksesta oli Timo Huttusen mielestä seuroilla: "Kyllä joukkueen sisällä tiedetään parhaiten missä mennään ja oma kontrolli on ainoa vaihtoehto". Soraääniä kentältä ei ollut kuulunut Huttusen mukaan eikä Kaikki Pelaa -ohjelma voinutkaan olla väärässä Huttusen mielestä, sillä arvopohja oli aukoton.67 Palloliiton omissa joukoissa oli yksi- mielisyyttä: Turun piirin hallituksen puheenjohtaja ANTONIO CASAGRANDE totesi, että ajatus KP-ohjelmasta oli ollut mielessä jo vuosia, mutta jostain syystä sitä ei ollut toteutettu. Hän totesi, että ehkä voittamisen pakko oli estänyt muutoksen aiemmin.68 Mauri Forsblom taas Futarissa vuonna 1999 lisäsi samassa hengessä, että ”tuntuu kuin kaikilla olisi ollut huono omatunto siitä, että tätä (Kaikki Pelaa -ohjelman toteutusta) ei oltu tehty jo aiemmin”.69

64 Sulonen, "Urheilun ohella ammattiin" (art.). Pallopiiri 2/2000. 65Lehtola, E.V, "Isoja, positiivisia muutoksia" (art.). FS 4/1999. 66Forsblom, "Kaikki on kiinni asenteista" (art.). Futari 9/1999. 67 Forsblom, "Kaikki Pelaa lähtee liikkeelle" (art.). Futari 1/2000. 68 Casagrande, ”Nyt Kaikki Pelaa -töihin” (pk.). Pallopiiri 3/1999. 69 Forsblom, "Kaikki on kiinni asenteista" (art.). Futari 9/1999. 18

Kaikki Pelaa -ohjelman alkuaikoina osa kenttäväestä piti ohjelmaa oikeansuuntaisena, mutta kuitenkin riittämättömänä. Heidän isoin huolensa oli siitä, miten mikään ei tule muuttumaan, vaan osa pelaajista jää edelleen ilman peliaikaa.70 Samoilla linjoilla oli ennen ohjelman käyttöön ottoa myös Kaikki Pelaa -ohjelman luojat ja ohjelmaa jo työn- säkin puolesta kannattaneet: todellisuus suomalaisen juniorijalkapallon suhteen oli heille, että liiaksi korostunut kilpailullisuus uhkasi lajin pelaajamääriä. Heidän tulkintansa lopettamismäärille oli liikaa aikuisten ehdoilla tapahtunut lasten ja nuorten urheilu, johon haettiin siis nyt muutosta Kaikki Pelaa -ohjelmalla. KP-ohjelma nähtiin olevan pe- rusperiaatteiltaan vahvasti kiinni ajassaan ja sen kasvatuksellisissa teemoissa.71

Liikuntasosiologi HANNU ITKOSEN mukaan urheilu ja seuratoiminta ovat olleet osa sosiaalisen kontrollin hyvää kertomusta. Reippaus ja rehtiys ovat olleet osa sitä kertomusta, jonka urheilujärjestelmä on tuottanut ja johon muut tahot ovat sitten riippuen tarkoituksistaan yhtyneet.72 Eli myös 2000-luvun alkupuolella vastapainona pahoille tavoille ja epäonnistuneelle sosialisaatiolle urheilu koettiin Kaikki Pelaa -ohjelman toteuttajien kertomuksissa välineenä kohti tasapainoisen ihmisen kehittymistä, vastapuo- lenaan vieraantuminen liian totisuuden ja kilpailun kautta.

1.2 Mikä oli nyt paremmin?

Kaikki Pelaa -ideologian myötä valmentajaa ei Timo Huttusen mukaan enää katsottu sokeasti ylöspäin, eikä valmentajat voineet ohjailla enää yksinvaltiaina junioreja ja hei- dän vanhempiaan.73 Ilman Pelisääntöjä kaikki valta olisi ollut valmentajalla.74 Jossain vaiheessa Huttusen mielestä aikuiset olivat tuoneet lasten urheiluun ryppyotsaisuuden; ja tämä totalitaristinen yksisilmäinen valmennusote aiheutti inhoa.75 Näille kilpailusuun-

70 Pasanen, "Kaikki Pelaa Keski-Uudellamaalla" (art.). Futari 5/2000. 71 Lehtola E.V, "Isoja, positiivisia muutoksia" (art.). FS 4/1999. 72 Itkonen 1996, 418. 73 Huttunen, "Kaikki Pelaa -ohjelma vuoden iässä" (art.) Pallopiiri 1/2001. 74 Forsblom, "Operaatio pelisäännöt on lapsen ääni" (art.). Jalkapallo 11.12.2003. 75 Huttunen, "Kaikki Pelaa -ohjelma vuoden iässä" (art.). Pallopiiri 1/2001; Huttunen, "Operaatio Pelisäännöt antaa tilaa harrastaa" (art.). Futari 3/2000. 19

tautuneille voittajavalmentajille Operaatio Pelisäännöt oli vastaisku.76 Huttunen iloitsi jo alkuvaiheessa runsaista Pelisääntöjen palauttamisista, uusi sopimisen kulttuuri oli tuonut mukaan ihmisläheisemmän ja väljemmän kulttuurin: "kylätappelunomaiset huu- tomyrskyt ovat vähentyneet olemattomiin".77 Lapset saivat nyt vaikuttaa myös omaan toimintaansa.78

Vastapainona näille Huttusen perusteluille Pelisääntöjen suhteen, jalkapallovalmentaja ja 2000-luvun loppupuolen KP-ohjelman kriitikko JUHA VALLA esitti vuonna 2017 oman kommenttinsa Pelisääntöjen suhteen. Vallan mielestä ne olivat väärällä tavalla kohdistettu joukkueiden sisällä tehtäviksi, pääpaino olisi tullut olla seuran kanssa sopi- misessa.79 Pelisääntöjä pohdittiin laajennettavaksi myös koskemaan esimerkiksi isom- piakin yhteisöjä kuin joukkueita, mutta tutkitusta aineistosta ei tullut ilmi oliko tälläisiä Pelisääntöjä todella tehty ja sovellettu esimerkiksi seurajohtojen ja joukkueiden välille vai jäivätkö ne vain piirin lehdissä esitettyihin kommentteihin.

Palloliiton keskuudessa KP-ohjelma ja sen säännöt otettiin ilolla vastaan: Uudenmaan piirijohtaja MATTI RÄISÄSEN mielestä KP-sääntöjen noudattamisen tarpeellisuus kertoi siitä, että aiemmin ei oltu onnistuttu tuottamaan toiminnalle riittävän turvallista ja tasapuolista ympäristöä. Hänelle KP-ohjelma oli kulttuurikysymys, eli jos vanhemmat ja muut lasten lähellä olevat toimijat omaksuisivat säännöt ne tulisivat juurtumaan hel- pommin.80

Kaikki Pelaa -ohjelman taival alkoi myös seuroissa vahvasti, Uudenmaan piirin nuori- sopäällikkö TOMI KARLSSONIN mukaan kolme neljästä toimijasta noudatti sitä toi- minnassaan, niinpä siis yksi neljännes toimijoista edusti "voittajavalmentajia". Koko peliaikakysymyksen eli keskustelun peliajan jakamisen mahdollisesta ongelmallisuu-

76 Huttunen, "Operaatio Pelisäännöt antaa tilaa harrastaa" (art.). Futari 3/2000. 77 Huttunen, "Kaikki Pelaa -ohjelma vuoden iässä" (art.). Pallopiiri 1/2001.

78 Kuosa, "Kaikki Pelaa -ohjelma lisännyt harrastajamääriä" (pk.). Futari 6/2001. 79 "Palloliitto, kannustan sua".Suunnanmuutos-blogi. 80 Räisänen, "Onnellinen onnistuja (art.). Jalkapallo 4.12.2002. 20

desta Karlsson niputti kilpailuhenkisyyden alle, samaan ryhmään liian aikaisen menestyksen tavoittelun tai vanhempien voitonnälkäisyyden kanssa.81

Oliko KP-ohjelma sitten vaikuttanut toimintaan kentillä, sen perusteet kun eivät välttä- mättä olleet samansuuntaisia kilpailua korostavien ajatusten kanssa? Tomi Karlssonin mukaan myönteisesti, sillä pelaaminen on lapsille mukavinta, ei voittaminen. Karlsson totesi, miten yleisesti ottaen nappulapelaajia ei pieni hetki pelien jälkeen enää harmitta- nut tulokset.82 Vapaa-ajan vietto ja yhdessäolo olivatkin lapsille tärkeintä myös jalkapallon kautta.83 Voittaminen ei ollut myöskään Matti Räisäsen mielestä tärkeintä. Toi- saalta Kaikki Pelaa -sääntöjä ei ollut Räisäsen mukaan ymmärretty ilmeisesti, sillä ne eivät silti kieltäneet voittamista, vaan voittamista keinolla millä hyvänsä.84 Ehkä Räisä- sen ilmaus seitsenvuotiaiden kyläturnausten pakonomaisesta voittamisesta kiteyttää nimenomaan kuvan valmentajista, joita varten Kaikki Pelaa -ohjelma täytyi osaltaan luoda.

Turun piirijohtaja JOUNI KOIVUNIEMEN kokemukset juniorijalkapallosta kertoivat, että lapset eivät laskeneet pokaaleja.85 Taulukoitakaan lapset eivät olleet keksineet itse haluta, vaan ne olivat aikuisten keksimiä.86 Tapio Haritulle sarjataulukot taas olivat "pahimmillaan monta kuukautta tuijotettavia, joissa yhtä vain ihaillaan ja muut saavat lähinnä halveksuntaa ja välinpitämättömyyttä".87

Lapset nähtiin aivan eri motiiveista toimivina. Tosin Timo Huttusen kommentti siitä, miten väärällä tavalla pelaamiseen suhtautuvat joukkueet, jotka lyövät vastuullisen joukkueen 10-0 ja vievät näin peli-ilon, sotii pelkän pelaamisen iloa vastaan. 88

Ruohonjuuritasolta eli toimijoiden joukosta esitti 2000-luvun alkupuolella valmentaja LEO HEISKANEN näkemyksensä siitä, miten harjoitus on jopa tärkeämpi kuin peli:

81 Lehtola,M, "Kolmen vartin nuoriso-ohjelma?" (art.). FS 4/2001. 82 Karlsson, "Valkku hei, pääsenkö mä kohta kentälle?" (art.). Jalkapallo 1/2001. 83 Karlsson & Sandström, "Lasten liikunta on kaikille iloinen asia!" (art.). Jalkapallo 5.9.2001. 84 Räisänen, "Onnellinen onnistuja". Mielipidekirjoitus. Jalkapallo 4.12.2002. 85 Koivuniemi, "Tunteita vai tuoksuja" (art.). Pallopiiri 1/2003. 86 Harittu, "Sarjataulukot takaisin lapsille…Heti"!!" (art.). Pallopiiri 1/2003. 87 Ibid. 88 Huttunen, "Viisi Vuotta Kaikki Pelaa -ohjelmaa" (art.). Futari 9-10/2004. 21

hyvän valmentajan johdolla harjoitellessa syntyy mestarit. Peleissä ei edes ollut niin väliä kuka peluuttaa joukkuetta. Heiskasen kokemuksia oli ollut toisaalta se, että peleihin jotkut vanhemmat vain toivat lapsensa ja vaativat Puolen Pelin Takuuta.89 Kyseessä oli siis lieveilmiö: vaatimus esimerkiksi vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Oli kuitenkin hyvä huomata se, että Kaikki Pelaa -ohjelma oli kaikkea muutakin kuin peliajan tasaamista, ja peliajan tasaaminenkaan ei koskenut siis kuin nuorempia junioreita.90

Seuravalmennus oli Kaikki Pelaa -toiminnan oikeuttajille vuosina 1999-2004 usein yk- sipuoleista ja yksilö- ja joukkuemenestykseen tähtäävää. Pelaajien omaehtoinen kehitys oli oltava tärkein asia.91 Pelaaminen oli pelaajille tärkeintä, näin siis Kaikki Pelaa- ajattelun kannattajien mielestä. Kaikista ei tullut kuitenkaan pelaajia, joten oli perustel- tua kiinnittää huomiota myös muihin arvoihin.92 Aikuisjoukkueilta kopioidut vilpilliset keinot tai tiukasti voittamisen takia yhdessä roolissa toimiminen pelin sisällä, lasten kahlitseminen pois vapaasta pelaamisesta; näitä ei kaivattu lasten urheiluun.93

Tomi Karlssonin mukaan suurimman osan kohdalta huippu jäi saavuttamatta, mutta tasapainoinen ihminen oli kaikista mahdollista tulla.94 Ja siksi oikeus osallistua jalkapallotoimintaan oli lapsille ja nuorille tärkein asia ja oikeus.95

1.3 Kaikki Pelaa -ohjelma kentällä: tuloksia ja kehitysideoita

Vuonna 2001 Futarissa uutisoitiin jalkapallonharrastajien määrän kasvusta, nyt pelaa- jamäärä oli menossa yli 100 000:n ensimmäistä kertaa. Lehdessä liitettiin harrastaja-

89 Forsblom, "Kaikki Pelaa -tai sitten ei" (art.). Jalkapallo 3/2002. 90 Mäkelä, "Kohti pehmeämpää kulttuuria” (art.). Pallopiiri 2/2000. 91 Karlsson & Sandström, "Lasten liikunta on kaikille iloinen asia" (art.). Jalkapallo 3/2001. 92 Karlsson, "Valkku hei, pääsenkö mä kohta kentälle?" (art.). Jalkapallo 1/2001. 93 Karlsson & Sandström, "Lasten liikunta on kaikille iloinen asia!" (art.). .Jalkapallo 3/2001. 94 Karlsson, "Valkku hei, pääsenkö mä kohta kentälle?" (art.). Jalkapallo 1/2001. 95 Ibid. 22

määrien kasvu yhteyteen juuri tapahtuneeseen nuorisotoiminnan uudistukseen.96 Huttu- nen totesi, että ohjelma oli saanut erinomaisen vastaanoton seuroissa, seurojen turnauksissa ohjelma ei vielä niin hyvin toteutunut.97 Palloliitto sai ensimmäisiä tuloksia tutkimuksen myötä Kaikki Pelaa -toiminnasta. Tutkimusta tulkittiin niin, että Kaikki Pelaa - ohjelma oli vaikuttanut myönteisesti valmentajien toimintaan.98 Eri asia on tosin miten ohjaavasti Ville Paljakan ja Johanna Salosen tutkimuksessa oli asetettu vaihtoehdot: oli kehitysorientoitunut ja kilpailuorientoitunut, myös haastattelukysymykset vaikuttaa olleen kärjistäviä.

Oltuaan vuoden toiminnassa KP-ohjelman suhteen alkoi nousta esille myös eri toimijoiden suunnalta kritiikkiä, ja tähän kritiikkiin vastaamista. Timo Huttunen totesi näihin aikoihin kritiikin jopa hyväksi, koska se antoi julkisuutta. Kritiikin antajien motiiveiksi Huttunen epäili Palloliiton toimijoille vakiintuneeseen tyyliin kilpailullisen asenteen.99 Kaikki Pelaa -ohjelmaa taas syytettiin kriitikoiden suulla tasapäistämisestä ja sosiaalisen toiminnan ylikorostumisesta; siis hyvinkin huippu-urheilun vastaisesta toiminnasta.100 Uudenmaan piirin nuorisosihteeri JANNE VIRKKUNEN totesi vuonna 2002, että oli yllättynyt, miten paljon Kaikki Pelaa -ohjelmaa arvosteltiin eikä ymmärtänyt tätä kiel- teisyyttä. Hän ihmetteli Internet-palstalta lukemiaan kommentteja sarjataulukoiden pa- lauttamiseen liittyen; Virkkuselle kunnianhimoiset valmentajat ja vanhemmat tuntuivat vievän riemun lasten urheilusta. Hän arveli tuolloin kritiikin johtuneen tietämättömyy- destä Kaikki Pelaa -ohjelman sisällön suhteen.101

Kritiikkiä Kaikki Pelaa -ohjelma sai myös valmentaja KAJ WIANDERILTA. Hän näki, että KP otettiin käyttöön liian nopeasti, mutta nyt se oli kuitenkin vakiintunut toimintaan. Ja Wianderin mielestä sen takana piti nyt seistä. Valmentaja RAMI LUOMAN- PÄÄ näki, että ennen ei kukaan ollut huomioinut vaihtopenkkiä, nyt siihen oli tullut ohjelman myötä muutos.102

96 Kuosa, "Kaikki Pelaa -ohjelma lisännyt harrastajamääriä" (pk.). Futari 6/2001. 97 Huttunen, "Kaikki Pelaa -ohjelma kolme vuotta" (art.). Jalkapallovalmentaja 5 /2002. 98 Seppälä, "Ensimmäiset tutkimustulokset Kaikki Pelaa -ohjelmasta" (art.). Jalkapallovalmentaja 1/2002. 99 Forsblom, "Suurin rysäys on ohi" (art.). Jalkapallo 3/2001. 100 Huttunen, "Turvallisia aikuisia?" (art.). Futari 2/2004. 101 Forsblom, "Janne Virkkunen on piirin uusi nuorisosihteeri" (art.). Jalkapallo 4.12.2002. 102 Forsblom, "Kaikki pelaa -tai sitten ei" (art.). Jalkapallo 4.9.2002. 23

Sarjataulukoiden poistamisen nähtiin tarjonneen lapsille iloa yksilöllisesti ennemmin kuin aikuismaista tason vertailua. Pahimpien seurausten johtuen liian aikuismaisesta toiminnasta ajateltiin näkyvän kenttäväen mielestä siten, että ilo häipyy jatkuvaan testa- ukseen, tehden lapsesta tuotantovälineen.103

Jalkapalloyhteisössä KP-ohjelman vaiheita siivitti tässä vaiheessa myös kontrollin vä- hyys ohjelman toteutuksen suhteen, joka yhdessä isojen ryhmien kanssa toimimiseen herätti kritiikkiä.104 Palloliitto suosittelikin, että kaikki eivät pelaisi joka ottelussa.105 Palloliitto halusi myös, että seurat rajaisivat joukkuekokojaan.106 Esille nousi myös huoli siitä, että sääntöjä oli mahdollista kiertää ottamalla huippuja täynnä oleva ryhmä, jolloin tasapuolinen peluuttaminen ei enää laskenut pelin tasoa. Valmentaja TIMO SINK- KOSEN mielestä myös valmentajien ajattelua oli syytä muuttaa. Sinkkonen koki huolta siitä, että tarkkailua ollut Palloliiton puolelta ei ollut eikä täten sanktioitakaan. Sinkko- nen näki siis, että toiminta ei ollut muuttunut. 107

Piirijohtaja Tapio Haritun mukaan sanktioita oli vältetty käyttämästä vielä tässä vaiheessa.108 Jouni Koivuniemi taas luotti siihen, että ihmiset olivat niin valveutuneita, että noudattivat KP-ohjelmaa.109 Timo Huttusen mielestä totuus olisi unohtunut, jos Pallo- liitto olisi pelotellut rangaistuksilla.110

Arvioidessaan KP-ideologiaa piirien toimijat näkivät jo ensimmäisinä vuosina myös kehittämisideoita: Helsingin piirin nuorisopäällikkö JARI RANTANEN oli jo vuonna 1999 ennalta viisas siinä, että arvioidessaan KP-ohjelmaa hän näki, että jako harrastus ja kilparyhmiin olisi selkeyttänyt seurojen roolia: Rantasen mielestä kaikki seurat eivät voineet olla huippupelaajien kouluttajia.111 Rantanen edusti siitä harvinaista kommen-

103 Harittu, ”Urheiluseura kasvattajana, totta vai tarua?" (art.). Pallopiiri 2/2003. 104 Virtanen, "Kaikki Pelaa, vai pelaako" (art.). Pallopiiri 3/2000. 105 Ibid. 106 Lehtola, M, " "Kaikki piirit ovat sitoutuneet tähän” " (art.). FS 1/2000. 107 Virtanen, "Kaikki Pelaa, vai pelaako" (art.). Pallopiiri 3/2000. 108 Ibid. 109 Mäkelä, "Kohti pehmeämpää kulttuuria” (art.). Pallopiiri 2/2000.

110 Lehtola, E.V, " "Toivottavasti sanktioita ei tarvita" " (art.). FS 1/2003. 111 Forsblom, "Vilttiketjut heitetään vilttiin" (art.). Futari 4/1999. 24

toijaa Palloliiton toimijoista, koska näki, että valmentajakoulutuksessa oli epäonnistuttu, jos pelaamiseen tarvitaan sääntöjä.

Puolen Pelin Takuu, siis eräänlaiset varmat peliminuutit, herätti kovaa keskustelua. Valmentaja RAIMO KONKOLA näki, että harjoitusaktiivisuuskin pitäisi palkita, ja esitti pelaamiseen ennemmin erilaisia peliaikajärjestelyjä peluuttamista helpottamaan, kuten neljän jakson pelejä. Harjoitusaktiivisuuden merkitystä peliaikaan oli todella syy- tä miettiä: koska siitä olisi hyvä alkaa palkita Tomi Karlssonkin oli samoilla linjoilla, peliajan merkitystä oli syytä pohtia.112 Valmentaja JUKKA LEHTO oli ratkaissut omassa joukkueessaan asian niin, että kaikki saivat pelata harjoitusaktiivisuudesta huolimatta yhtä paljon. Ahkerimpia taas palkittiin vastuullisilla paikoilla pelien sisällä sekä ylimää- räisillä turnauksilla.113

Kaikki Pelaa -ohjelman nähtiin edustavan moniarvoista ja eettistä toimintaa.114 Peli- sääntöjen rauhoittava vaikutus vanhempiin oli ohjelman hyviä havaittuja puolia, jouk- kuemäärätkin olivat kasvaneet, kun Puolen Pelin Takuu oli voimassa. 115 HENRI AL- HON, Uudenmaan piirijohtajan, mielestä pehmeät arvot olivat toisaalta korostuneet liikaa Kaikki Pelaa -ohjelman arvioinnissa. Seurat joutuivat kohentamaan toimintaansa Alhon mukaan kyky- ja talenttitoiminnan kautta, joten sitä kautta KP palveli myös lah- jakkuuksien kehittämistä.116 Jouni Koivuniemen mukaan monet taas takertuivat liikaa ohjelman nimeen: oikeus pelata oli tärkeä, muttei ainoa asia KP-ohjelmassa. 117

Vuonna 2002 julkaistu ”Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002” kertoi, että Suomessa oli lapsia ja nuoria, jotka olivat halukkaita liittymään urheiluseurojen toimintaan. Toiveissa oli, että lajeissa olisi muihin lajeihin tutustumista, heikompien kannus- tamista ja toimintaa ilman kilpailua.118 Vaikuttiko tämä tutkimus Palloliittoon on vaikea

112 Karlsson & Sandström, "Lasten liikunta on kaikille iloinen asia!" (art.). Jalkapallo 3/2001. 113 Lehtola,M, "Kolmen vartin nuoriso-ohjelma?" (art.). FS 4/2001. 114 "Nuorten liikuntaharrastus lisääntyy".YLE.fi. 115 Pallopiiri, "1-vuotis uutisia" (art.). 2/2001. 116 Alho, "Kaikki Pelaa" (art.). FS 4/1999. 117 Mäkelä, "Kohti pehmeämpää kulttuuria” (art.). Pallopiiri 2/2000.

118 Liikuntatutkimus 2001-2002. 25

sanoa, mutta se, että Palloliitto muokkasi toimintaansa esimerkiksi turnausten muodossa vuonna 2003, olisi perusteltavissa osin tämän tutkimuksen tuloksilla, olihan Huttunen korostanut massojen tärkeyttä lajille.

Palaute Kaikki Pelaa -järjestelmästä perheiden ja arjen toimijoiden suhteen jäi vähälle Palloliiton julkaisuissa, myös positiivisessa mielessä, KP-ohjelman ensimmäisinä vuosina tutkitussa aineistossa. Kaikki Pelaa -ohjelman käynnistämisen jälkeen varsinkin kritiikin olisi voinut nähdä murtavan Kaikki Pelaa -ohjelman perusteita aikana, jolloin se vasta juurtui suomalaiseen juniorijalkapallon maaperään.

Keskustelu Kaikki Pelaa -ohjelman ympärillä 2000-luvun alkupuoliskolla oli pääasiassa Palloliiton taholta eräänlaista motivoimista ja informointia. Myös toiminnasta tulleisiin kokemuksiin otettiin tai jouduttiin ottamaan kantaa, kuten turnaussääntöjen kanssa. Ti- mo Huttusen mukaan muutosta kentällä ei tehty nopeasti. KP-ohjelman synnyn aikaan Futarissa pohdittiin, miten ohjelman voisi saada toimimaan kuukausissa, kun ohjelma koettiin kumoksellisena. Timo Huttusen mukaan yksikään vaikutusvaltainen henkilö ei ollut asettanut ohjelmaa vastaan.119 Huttusen tavoite olikin nostaa Kaikki Pelaa- ohjelman avulla suomalainen jalkapallo huipulle pysyvästi.120

119 Forsblom, "Kaikki on kiinni asenteista" (art.). Futari 9/1999. 120 Huttunen, "Turvallisia aikuisia?" (art.). Futari 2/2004. 26

2. Vakiintuminen

Kaikki Pelaa -järjestelmän alkuhetkien jälkeen keskustelu siirtyi tutkimaan jo koettujen sääntöjen toimivuutta. Palloliitto teki lisäyksiä myös ohjelman suhteen, joista nousi vä- hintään pienimuotoisia kapinoita jalkapalloyhteisön sisällä.

2.1 Turnaussääntöjen muutos

Vuonna 2003 Palloliitto poisti sarjataulukot ja sijoitusottelut nuorempien juniorien pe- leistä eli alle 9-vuotiaiden peleistä. Enää ei saanut laskea pisteitä eikä muodostaa sarja- taulukoita. Uudistus oli tehty piireissä aiemmin, jo 1990-luvun puolivälissä. Nyt siis pokaalin tavoittelu nuorempien juniorien peleissä vaihtui korostamaan tapahtuman mer- kitystä. Helsinki Cup oli eräs paikoista, jossa uudet säännöt otettiin käyttöön. Palloliiton tyyli nähtiin liian nopeasti ja huonon tiedotuksen kautta tapahtuneena.121 Palloliittoa syytettiin, että uudistus jyrättiin läpi, vaikka ei ollut vielä tiedossa toimiviakaan turna- usmalleja. Samaan aikaan kritiikissä näiden sääntöjen suhteen kylläkin todettiin, että muutamat pelit mitaleineen eivät voineet tuskin vahingoittaa ketään, ja turnausten suhteen olisi pitänyt menetellä ennemminkin niin, että olisi ollut olemassa rinnakkaisia turnauksia sekä kilpa- että harrastepuolelle.122

Palloliiton puolelta uusien turnauskriteerien hyödyn ajateltiin takaavan joukkueille ta- saisen määrän otteluita, ja otteluita oman tasoisia joukkueita vastaan aiempaa paremmin.123 Timo Huttunen korosti, että turnauksia tuli tarkastella muutenkin kuin sääntöjen

121 Lehtola,E.V, "Ei cuppi tähän kaadu" (art.). FS 1/2003. 122 Lehtola,E.V, "Ristiriita?" (art.) FS 1/2003. 123 Forsblom, "Kolmevuotias Kaikki Pelaa ei ole ollut pelkkää voittokulkua" (art.). Jalkapallo 4.12.2002. 27

kautta eli tuli ottaa huomioon, miten kustannukset olivat tasapainossa ja arvioida turnausten suhteen myös esimerkiksi ruokailuiden ja muiden järjestelyjen toimivuutta.124

Kritiikkiin turnausten järjestämisen osalta Palloliiton edustajat vastasivat myös, miten piirien toiminnassa kuten Turussa sarjataulukkoja ei ollut käytetty vuosiin. Turun piirin puheenjohtaja HEIKKI GRÖNLUNDIN mukaan peleistä saatavat onnistumiset toimivat elämyksinä, lapset eivät kaivanneet taulukoita. 125

Timo Huttusen mielestä taulukoiden poistaminen piireistä johti siihen, että ilmapiiri oli rauhoittunut ja viihtyvyys ja turvallisuus parantuneet.126 Piirijohtaja Koivuniemen mie- lestä uudet säännöt huomioivat juuri lapset, eivät sulkia hattuihinsa keräävät valmentajat. Yksittäiset pelit ja harjoitukset olivat tärkeämpiä kuin turnausvoitot.127 Palloliiton edustajien kommenteissa esiintyi arroganssia, kuten Esko S. Lahtisen mielipiteessä So- neran toimitusjohtajan HARRI KOPOSEN kritiikkiin KP-ohjelman suhteen: "hän pu- huu sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus tuo mukanaan."128

Turnaussääntöihin puuttuminen nähtiin kentällä niin, että sääntöjä ei olisi tarvinnut antamaan lapsille peliaikaa, huoli oli myös siitä, miten pelaajilla riitti motivaatiota ilman taulukkoja.129 Kilpailun poistaminen nähtiin ylisuojelevana, Huttusen kommentoidessa, että se ei ole ollut sääntöjen tarkoitus. Ylisuojelevuuden suhteen, siis jos sitä esiintyi missä määrin, oliko kyse siitä, että valmentajina tai lapsia ohjaamassa oli usein omat vanhemmat? Nykyisissä kannoissa asiaan, esimerkiksi VJS:n toiminnanjohtaja VELI- MATTI YLI-RINNE pitää tärkeänä sitä, että lapsille saisi tulla myös paha mieli urheilussa, tärkeintä onkin miten pettymykset käsitellään.130 Myös nykypäivänä on keskustelu jatkunut ylisuojelevuuden ja kovempien otteiden kannattajien toimesta.131

124 Vuorela, "8 kysymystä turnaussäännöistä" (art.). Futari 9-10/2003. 125 Grönlund, "Kohti kesää"(pk.). Pallopiiri 1/2003. 126 Huttunen, "Nuorisotoimintalinja tukee junnufutiksen ilmapiirin kehitystyötä" (art.). Jalkapallovalmen- taja 3/2003. 127 Koivuniemi, "Tunteita vai tuoksuja" (art.). Pallopiiri 1/2003. 128 Lahtinen, "Kaikki Pelaa -ohjelmalle kauneimmat ruusut" (art.). Jalkapallo 4/2003. 129 Pasanen, "Tsemppiä, pojat" (art.). Suomen Kuvalehti 30/2003. 130 Supla Pallokerho. 131 Jalkapallon juniorivalmennus YLE Areena. 28

Kentältä toivottiin vaihtoehtoja turnauksille, eli myös kilpailuturnauksia, joissa pelattai- siin mitaleista. KP-ajattelun puolustajat näkivät, että lapsille voitot eivät olleet tärkein- tä.132 Timo Huttunen näki, että turnausmääräykset tehtiin siksi, koska käytäntö kentällä eettisen toiminnan suhteen oli ollut eri kuin puheissa.133 Palloliitossa nähtiin hyvänä, että turnauksissa ja sarjoissa mahdollisimman samantasoiset joukkueet pelaisivat vastakkain.134 Kritiikki sääntömuutoksia nähtiin myös menestyksen perässä juoksevien toimijoiden kommentointina.135 Erään valmentajan kertomus siitä, miten lapset kyseli- vät mitalien perään oli aivan erilainen näkemys verrattuna liiton näkemyksiin. Hänen mielestään myös se oli hyvä muistaa, että epäoikeudenmukaisuutta ei haluttu, mutta kilpailu sopi lapsille, sen kautta oppi myös sietämään pettymyksiä.136

Kenelle lasten urheilun sitten nähtiin kuuluvan? Entinen huippupelaaja KIMMO LIP- PONEN herätti kysymyksen siitä kenellä on oikeus ylipäätään käyttää lapsia pelinappu- loina: hänestä lasten urheilun organisointia olisi voinut purkaa omaehtoisuutta lisäämäl- lä.137 Kari Niemi-Nikkolalle nimenomaan se, että alle 12-vuotiailla lapsilla ei ollut huippu-urheilullisia tavoitteita oli tärkeää. Hänen mielestään vasta 12-vuotias osasi päättää, mitä halusi tehdä. Tärkeintä oli miettiä kilpailulle annettavaa merkitystä, eli jos pelejä oli vuodessa 75, ei joka pelin tavoite voinut olla aina voitto.138 Niemi-Nikkola kertoi myös, miten Norjassa oli huomattu sellainen ilmiö, että myös niin sanotut hyvät pelaajat, jos heitä otettiin tasoryhmiin, lopettivat helposti, jos heidän ryhmistä pois jää- neet kaverinsa istuivat vaihtopenkillä.139 Niemi-Nikkola ei nähnyt myöskään tasojoukkueita 10-13-vuotiaille hyvänä, vaan tuki enemmän harjoittelun eriyttämistä.140 Samoil- la linjoilla oli Huttunen.141

132 Lehtola,E.V, "Toivottavasti sanktioita ei tarvita" (art.). FS 1/2003. 133 Forsblom, "Kaikki Pelaa-sääntöihin ei suuria muutoksia 2004" (art.). Jalkapallo 11.12.2003. 134 Jalkapallo, "Säännöt ja turnauskriteerit vahvistettu ensi kaudelle". Tiedote. 4.12.2002. 135 Forsblom, "Janne Virkkunen on piirin uusi nuorisosihteeri" (art.). Jalkapallo 4.12.2002. 136 Vainikka, "Kasvatuksellisetkin arvot painavat vaakakupissa". Mielipidekirjoitus. FS 1/2003. 137 Harittu, ”Urheiluseura kasvattajana, totta vai tarua?" (art.). Pallopiiri 2/2003.

138 Honkanen, "Lapsitähdestä tulee harvoin huippu-urheilijaa" (art.). Jalkapallovalmentaja 4/2003. 139 Vuorela, "Kilpailla saa!" (art.). Futari 9-10/2004. 140 Ibid. 141 Huttunen, "Turvallisia aikuisia?" (art.). Futari 2/2004. 29

Kritiikki kasvoi, verkkoon perustettin jopa adressi, jolla kerättiin nimiä turnaussääntöjen ennalleen saattamiseksi. Turnauksista kuultiin kokemuksia liiton suunnalta, kun Uu- denmaan piirijohtaja JARI KURITTU kertoi omia kokemuksiaan siitä, miten jotkut joukkueet peluuttivat parhaita, vedoten osan "sairastumiseen" tai miten 8-vuotias erääs- sä joukkueessa pelasi suurimman ajan otteluista. Kurittu sarkastisesti toi myös esille sen, miten pelaajalla ei olisi enää asiaa maailman huipulle, jos 7-vuotiaana ei aloiteta- kaan systemaattista lajivalmennusta.142 Tällä Kurittu kritisoi suoraan näitä taulukoita kaivanneita tai "kilpailu-uskovaisia".

Mielenkiintoisen kommentin kertoi jalkapallovaikuttaja HEIKKI LAURI TUOMINEN Hän nosti esille tärkeän havainnon esille siitä, miten KP-ohjelma saneltiin kentälle toimimaan. Hänestä se ei sopinut Suomeen. Myöskään alun perin ohjelmassa ei ollut puhetta sarjataulukoiden poistamisesta.143.

Tuominen siis toi esille tämän Palloliiton toiminnan, josta sitä oli syytetty jo KP- ohjelman alkuajoista. Eli niin ohjelman kuin turnaussääntöjen suhteen vaikutti, että kenttä oli osin ärsyyntynyt tietynlaiseen sanelupolitiikkaan. Niin tässä Tuomisen kommentissa, kuin Helsinki Cupin turnaussääntöjen muuttamisen aikaan sen järjestäjä Kimmo Söderiltä irronneessa kommentissa näkyy, miten Palloliitto ilmeisesti teki osan päätöksistä näennäisestä keskusteluyhteydestä huolimatta sisäpiirissä ja sitten vain julkisti ne.

2.2 Kaikki Pelaa -ohjelmasta huomioita

Palloliiton puoleltakin alkoi tulla hieman KP-ohjelman suhteen kehittämisideoita tai toiminnan arvioimista. Pelisääntöjen avulla korjattiin nyt se, miten Puolen Pelin Takuu saattoi jättää osan pelaamisen ulkopuolelle. Eli nyt joukkueissa sopimalla kaikille taattiin peliaikaa.144 Samalla myös maksimipeliaikaa sarjoissa lisättiin.

142 Kurittu, "Aatosta jaloa ja tunteiden paloa" (art.) FS 1/2003. 143 Tuominen, "Peli on avattu" (pk.). FS 1/2003. 144 Forsblom, "Kaikki Pelaa -sääntöihin ei suuria muutoksia 2004". (art.). Jalkapallo 11.12.2003. 30

Tapio Harittu totesi puolustaessaan ohjelmaa, miten kansainvälinen menestys ei ole voinut olla kiinni ohjelmasta, kun KP-ohjelma oli vasta ollut toiminnassa viisi vuotta: parhaimmat nykyiset maajoukkuetason pelaajat eivät olleet ehtineet olla ohjelman parissa vielä.145. Harittu myönsi KP-ohjelman suhteen, että tiedottamisessa oli ollut paranta- mista. Muuten Haritun viesti oli edellisiltä vuosilta tuttu: huippu-urheilu oli vain pinta- kiiltoa, jonka olemattomia arvoja oli liian pitkään noudatettu. Kaikki Pelaa -ohjelman ydin oli Haritulle "vanhempien ja valmentajien sairaan kunnianhimon kahlitseminen".146 Haritun kommentti siitä, miten alle 12-vuotiaiden ei tarvitse olla vielä huippuja, ja että se oli jopa harvinaista, vaatisi todellista selvittämistä, se kun ei tukenut käsitystä lahjakkuuksista nykyistenkään usean huippupelaajan taustoista irtoavien tietojen valossa.

KP-ohjelmasta viisi vuotta sen perustamisen jälkeen tuli positiivisia uutisia eri puolilta seurakenttää. Esimerkiksi Tampereen Ilvekseen oli tullut yli 1000 junioria lisää sitten ohjelman perustamisen. Futis-Liigan toiminnanjohtaja RISTO VALKEALA kertoi, että ohjelma oli helpottanut ja selkeyttänyt valmentajien toimintaa.147 Timo Huttunen iloitsi lisenssipelaajien kasvusta, viidessä vuodessa oli tullut yli 20 000 pelaajaa. 148 Huttunen totesi, että harrastajamäärän kasvattaminen oli hänelle tärkeintä. Toimintaa kehitettiin kaikkia lapsia huomioivaan suuntaan, suositukset opetushallituksen puolelta lajiliittojen suuntaan tukivat tätä tulosperusteista määrärahaa ajatellen.

Huttunen myönsi, että myös tv-näkyvyys ja sen tultua ympärivuotiseksi oli myös vaikuttanut pelaajamääriin.149 Drop-out oli vähentynyt niin, että kun KP alkoi lopettamis- prosentti oli 29 , Huttusen mukaan se oli nyt 25.150

Saiko sitten seuratoimijoiden keskuudessa esimerkiksi lisenssipelaajien kasvun kaltaiset uutiset vahvistusta? Kari Niemi-Nikkola vuonna 2003 pohti yleisesti lopettamisen syitä ja toi Kaikki Pelaa -keskusteluun myös sen näkökulman, että lajin täytyy palkita riittä-

145 Harittu, "Kaikki Pelaa seuroissa syksyllä 2005" (art.). Pallopiiri 3/2005. 146 Harittu, "Sarjataulukot takaisin lapsille…Heti"(art.). Pallopiiri 1/2003. 147 Eskola, "Suomen suurin Ilves" (art.). Futari 1/2005. 148 Huttunen, "Kilpailla saa!" (art.). Futari 9-10/2004. 149 Lehtola, M " "Olemme päässeet hyvin eteenpäin" "(art.). FS 4/2004. 150 Forsblom, "Kaikki Pelaa -sääntöihin ei suuria muutoksia 2004". (art.). Jalkapallo 11.12.2003. 31

västi, jotta vältetään lopettamiset. Eli pelkkä ohjelma ei hänellekään ollut ratkaisu. Nie- mi-Nikkolan mukaan pelaajat, joille KP oli tavallaan tehty olivat silti lopettaneet.151

Vuonna 2004 jalkapallovalmentajien keskuudessa tehty kysely osin tuki Kaikki Pelaa- ohjelman vaikutusta siinä, että se ei ollut ainakaan isoin syy lopettamisiin.152 Drop- outista todettiin kyselyssä, että se ei ollut yksiselitteinen ilmiö, mutta valmentajan osuu- den siihen vaikuttavana tässä kyselyssä haastatellut valmentajat kokivat suureksi.

Nyt 5 vuotta ohjelman perustamisen jälkeen, vuoden 2004 lopulla arvioitaessa KP- ohjelman vaikutuksia jalkapalloaktivistit kokivat sen toimineen eri lailla: valmentaja MARIANNE MIETTINEN koki KP-ohjelman olennaisen osan eli peliajan jakautuneen tasaisemmin. Kontulan Urheilijoiden JUKKA KUPARISEN mielestä ikäluokkien ollessa enemmän yhdessä, eli kun joukkueita ei siis jaeta, tulevaisuus näytti paremmalta.153 Marianne Miettiselle KP-ohjelman vastustus oli osin kiinni siitä, että muutokset herätti- vät aluksi aina vastarintaa. Hänen mielipiteensä oli, että Palloliiton käskytystapa ohjelman suhteen oli yksi syy kentän vastustukselle KP-ohjelman suhteen, ja totesi, että tie- dotustilaisuus asiasta olisi voitu järjestää myös aiemmin.154

Erkka V. Lehtolan edellisenä vuotena aloitettu pieni muotoinen kritiikki Palloliiton kantoja vastaan sai seuraa voittamisvalmentaja CRISTINA ANDERSSONIN noustua KP- ajattelua vastaan: hän totesi, että kilpailu oli Kaikki Pelaa -ohjelman myötä katoamassa Suomesta. Hänelle urheiluun liittyi aina voittaminen. Hän kyseenalaisti sen, että voiko oppia voittamaan, jos kielletään jo nuorena voittaminen. Hän ihmetteli, miten oli vaikeaa myöntää, että toiset ovat parempia toisissa ja toiset toisissa asioissa. Urheilu katoaa urheilusta, kun tasapäistetään ne pelaajat, joilla on intoa niiden kanssa, joilla ei ole niin paloa.155

151 Niemi-Nikkola, "Kentän laidalta ja vähän kentältäkin" (art.). Jalkapallovalmentaja 1/2003. 152 Kaijomaa, "Paljon harrastajia, paljon drop outia (art.). Jalkapallovalmentaja 2/2004. 153 Lehtola,M, "Siunaus vai kirous" (art.). FS 4/2004. 154 Valla, "Aamiainen olympiastadionilla" (art. ). FS 2/2003. 155 Lehtola,M, "Ei voittamisessa ole mitään mätää" (art.). FS 4/2004. 32

Pitikö junioripelaajia valmistaa jo aikaisin voittamaan? Jalkapalloilija LAURA KAL- MARI näki, että 13-14-vuotiaaksi asti se, että oli kivaa on tärkeintä; tämän iän jälkeen- kin nousee kyllä yksilöitä. Valmentaja KEITH ARMSTRONG totesi, että voisi olla erilaisia sarjoja, sekä kilpapuolelle että harrastuspuolelle. Entisen pelaaja AKI RIIHI- LAHDEN näkemyksen mukaan urheilu valmistaa myös muihin elämän päämääriin, ja voittaminen on tärkeää, mutta sitä korostaessa oli tehtävä selväksi lapsille, ettei tappio- kaan merkinnyt, että pelaaja oli ihmisenä epäonnistunut.156

Juha Valla, vielä vasta nousevana kriitikkona, toimi HJK Munkkiniemi Salomoiden valmentajana. Hänestä KP-säännöt olivat tuolloin vuonna 2004 olleet osuvia siinä, että kukaan ei nyt istunut penkillä. Myös kenttien koon ja pelaajien määrän miettimisen Val- la koki edistyneen sitten "omien aikojensa".157 Huoli liiallisesti kilpailusta oli Vallalle harhaa: miten sellaista voitiin väittää, kun suurin osa junioriseuroista Suomessa ei ollut kilpailullisesti suuntautuneita. Vallan arvio oli, että ennemminkin heikkotasoinen val- mennus oli syynä lopettamisiin.

Konktreettisia ehdotuksiakin saatiin jalkapallotoimintaan. Yhteinen huoli oli talenttien peliajasta, eli siitä miten näitä lahjakkuuksia tuli huomioida. Jukka Kuparisen mielestä turnauksia olisi tullut olla eritasoisia, Kuparisen kokemus oli, että lapset halusivat kyllä mitata tasonsa. Juha Vallalle ei riittänyt vähempi kuin kokonaisvaltainen kilpailullisen puolen huomioiminen. Palloliiton Valla koki toimivan niin, että ihan kuin siellä oltaisiin ajateteltu, että kilpailu hoituu itsestään kun pelaajien määrä kasvaa seuroissa.158

Selkeähenkisyydessään hakee vertaistaan entisen pelaaja MIKA VÄYRYSEN mielipiteet niin KP-ohjelman kuin koko juniorijalkapallon suhteen alkuvuodesta 2003.

Väyrysen mielipide oli, että KP-ohjelman toteuttajat runnoivat turnauskriteerit väkisin ja jopa tukkivat toisinajattelijoiden suita. Hän näki, että koko ohjelman olisi pitänyt pe- rustua vapaaehtoisuuteen, eikä määrätä yhtä ainoaa totuutta. Väyrynen totesi, että ehkä

156 Lehtola,M, "Ei voittamisessa ole mitään mätää" (art.). FS 4/2004.

157 Lehtola,M, "Siunaus vai kirous" (art.). FS 4/2004. 158 Ibid. 33

pelko oli jos KP-ohjelma olisikin ollut vapaaehtoinen, että se romuttaa koko KP- ohjelman. Väyrysestä valmentajien leimaaminen laajasti kilpailuhakuisiksi oli epäluot- tamuslause Palloliiton taholta. Väyrynen ei nähnyt lasten pettymyksiä pahana, vaan ennemmin niin, että oli aivan turha korostaa "kivaa" tai ettei saisi tulla paha mieli. Lapset kilpailevat aina, miksi lapset eivät saisi enää kilpailla? Säännöt eivät poista liian innok- kaita vanhempia eikä muutamien ylilyöntien takia sääntöjä olisi saanut tehdä. Väyrynen näki silti KP-ohjelman positiivisena, mutta nyt oli menty vain liian pitkälle.159

159 Lehtola, M, "Väkisin ei saada mitään hyvää aikaan" (art. ). FS 1/2003. 34

3. "Jo riittää"

Jo 2003 Futis-Sanomissa Erkka V. Lehtola, entinen pelaaja ja silloinen toimittaja, antoi esimakua alkavasta kritiikistään Kaikki Pelaa -järjestelmää kohtaan. Erkan juttu kohdistui ylistämään kilpailun mahtavuutta: elämä oli kilpailua ja lasten kilpailu oli luonnollista. Lapset osasivat olla sillä tavalla julmia Erkan mielestä, että viidakon lakien oli mahdollista vallita niin joukkueita jaettaessa kuin pelaamisen julmuudessa.160 Täysin eri kannoillahan oli ollut Timo Huttunen esimerkiksi vuonna 2000. Hän oli sitä mieltä, että lapset olisivat valmiita tasoittamaan eroja epätasaisissa peleissä.161 Lehtolan mielestä lasten piti saada ennen kaikkea itse valita mitä he halusivat toiminnaltaan. Hänestä kymmenvuotiaat olivat jo kykeneviä pelaamaan pokaaleista.162 Lehtola näki silti hyvä- nä, että oli vaihtoehtoja kilpailujärjestelmien välillä, tärkeintä oli olla lapsen tukena voi- toissa ja tappioissa. Tappioon ei silti saanut tottua, koskaan.

Varsinaisesti Erkka V. Lehtolan alku Kaikki Pelaa -kriitikkona sai alkunsa vuoden 2006 Hollannin oppimatkalla: silloin hän päätti perustaa vastarintaliikkeen KP-ohjelmaa vastaan.163 Vuonna 2005 Valla ja Juha Lehtola hyökkäsivät voimakkaasti piirin lehdessä jutullaan KP-ajattelua vastaan. Jutun otsikko oli kuvaavasti "Jo riittää". Kaikki Pelaa- ideologia sai aikaan epäuskoisuutta, Vallan ja Lehtolan mielestä määrätietoisuus ja kun- nianhimo olivat muuttuneet paheiksi. Juniorivalmennuksen heikko taso oli selkeästi yleisempää kuin eettisesti arveluttava toiminta junioriurheilussa. Eri tasoiset pelaajat samoissa ryhmissäkään eivät olleet hyvä asia, Erkan mielestä myöskin liian isot tasoerot peleissä ovat kehittyneimmille pelaajille ajanhukkaa.

Nuorisotoimintalinjan vaatimattomat harjoitusmäärät olivat liikaa niin Lehtolalle kuin Juha Vallalle. Valla ja Lehtola mainitsivat myös kirjoituksessaan paheksuntansa hieman

160 Lehtola, E.V, "Edari" (art.). FS 1/2003.

161 Huttunen, "Operaatio Pelisäännöt antaa tilaa harrastaa" (art.). Futari 3/2000. 162 Lehtola, E.V, "Edari" (art.). FS 1/2003. 163 Salon Vilppaan Internet-sivut. 35

aiemmin vuonna 2005 julkaistuun artikkelliin, jossa Jari Kurittu käytti liian kilpailuhen- kisistä toimijoista ilmaisua "henkiset pedofiilit".164 Vallalle ja Lehtolalle ei Suomessa ollut liikaa kilpailua, vaan suurimmat ongelmat olivat heikko laatu ja liian alhainen vaa- timustaso junioritoiminnassa ja "huutava pula roihuavasta intohimosta".165 Kuritun jutussa oli myös huomio siitä, miten Suomessa luullaan, että osattiin tunnistaa lahjakkuu- det, kun esimerkiksi Ruotsissa erään huippuvalmentajan kertomana vasta 18-20- vuotiaasta olisi mahdollista tunnistaa lahjakkuus. Tämä oli suora kommentti Kuritun taholta niille, jotka luulivat kykenevänsä erottamaan jo nuorista lapsista tulevat huippu- pelaajat.166

Seurakentällä tapahtui: Lehtola ja Valla perustivat HJK:n yhteyteen Nappulaklubin, joka edusti nuorempien ikäluokkien tasojoukkueajattelua, siihen koottiin HJK:n kau- punginosajoukkueiden lisäksi pelaajia muista seuroista. Painokkaasti Lehtola kommentoi, että pelaamisen suhteen piti noudattaa orjallisen kelloon tuijottamisen suhteen enemmänkin sitä, että peluutettiin niitä kenellä oli vire päällä. Ja vastaavasti, jos ei kulkenut niin peli saattoi loppua lyhyeen.167 Lehtola kommentoi pelaajamäärien merkitystä yhteyteen kilpaurheilun kanssa A-studiossa vuonna 2007 seuraavaan tapaan: ”Vaikka valmistat 10 000 Ladaa tehtaalla, niistä ei tule silti Mersua.” 168 Lehtolalle Suomen ken- tätkään eivät olleet välttämättä riittäviä juniorien kehityksen kannalta, vaan oli mentävä jopa ulkomaille pelaamaan, jotta kehitystä tapahtui. Palloliiton tuli nostaa huippuseurat ohi Sinettiseurojen. Siis seurat, jotka olivat osoittaneet saavansa tuloksia aikaiseksi pe- laajatuotannon suhteen tuli ylentää verrattuna sosiaaliseen puoleen. Lehtolan mielestä toiminta Suomessa jalkapallossa oli mahdollisesti laadukasta nuorisotoimintaa, muttei laadukasta jalkapallotoimintaa.169

Toimittaja HARRI PIRINEN näki, että Lehtolan pääajatus oli aina ollut, että parhaat pelaajat tarvitsivat jo alusta alkaen parhaan valmennuksen, olosuhteet ja pelikaverit. Lehtolan kritiikki myös KP-ohjelman suhteen oli tosin osin ymmärretty väärin. Hän ei

164 Kurittu, "Lasten vai aikuisten leikkiä?" (art.). FS 23.2.2005. 165 Lehtola & Valla, "Jo riittää!" (art.). 90 min 1/2005. 166 Kurittu, "Lasten vai aikuisten leikkiä?" (art.). FS 23.2.2005. 167 Lahtinen, "Nappulaklubi- jotain ihan jotain muuta" (art. ). 90 min 7.6.2007. 168 A-studio 11.7.2007. 169 Lehtola,E.V, "Kilpailu kunniaan juniorijalkapallossa" (art.). HS 18.4.2007. 36

nähnyt voittamista millä tahansa tavalla hyvänä, ja tässä määrin oli siis kaukana KP- ajattelun kannattajien "voittajavalmentajasta".170 Toisaalta, ei Erkka V. Lehtola täysin sinänsä ollut KP-ohjelmaakaan vastaan kuten eräs kirjoittaja foorumilla huomautti, vaan hän oli ennemminkin tasapäistämistä vastaan.171

Kaikki Pelaa -ohjelmasta keskusteltiin useamman henkilön voimin 2000-luvun puolessa välissä. Nyt sitä pidettiin esimerkiksi liian sosiaalidemokraattisena, joka ei valmista lapsia elämän todellisiin tunteisiin. Jyri Puhakainen jakoi KP-ohjelman kiinnostuksen lasten vaalimiseen, mutta niin että lasten ehdoilla oli mentävä. Nyt mietittiin liikaa Pu- hakaisen mielestä sitä, onko meillä toimiva järjestelmä.172

Jalkapallovalmentaja Pertti Kemppinen piti KP-ohjelmaa liian sosiaalisesti painottunee- na. Kemppinen näki, että Kaikki Pelaa -järjestelmä oli humaanissa mielessä tärkeä, mutta kilpaurheiluun vaadittiin tiettyjä ominaisuuksia ja vertasi miten musiikissa sävelkor- valla esimerkiksi on vastaavasti merkitystä lahjakkuuksia koulittaessa.173 Pertti Kemp- pisen mielestä KP-keskustelussa oli vastakkain yltiösosiaalisuus ja yltiökilpailullisuus. Kemppisen mielestä konsensusyhteiskunnassa oli vaikea yleensä edes puhua kilpapuo- lesta ja lasten tavoitteellisesta toiminnasta. Palloliitolla oli myös liian iso tarjotin tarjon- tansa suhteen, eräänlainen sekamelska harrastus- ja kilpapuolen kanssa.174 Kemppisen mielestä tilanne oli hankala kykykouluista huolimatta: kykykoululaisetkin kun pelasivat toisten pelaajien kanssa, jotka eivät olleet kykykoulussa. Kemppisen mielestä Suomessa valikointi tapahtui silti liian aikaisin eri ryhmiin, Timo Huttunenhan oli ollut myös tällä kannalla: hänestä liika kiire tuottamaan pelaajia pilasi toiminnan usein.175 Huttusen mie- lestä valmennusohjelman sisällä olisi tullut ennemminkin eriyttää toimintaa.176

170 "Kaikki pelaa, kuka pelaa huipulla". Yle Areena. 171 Juoksufoorumin blogi. 172 Peutere, ”Urheilufilosofi kaipaa ammattivalmentajia” (art. ). IS Veikkaaja 29/2006. 173 "Fyysisyydellä ylikorostunut asema talenttien tunnistamisessa". Pertti Kemppisen haastattelu.Yle.fi. 174 Ibid. 175 Lehtola,M, "Valitettavan usein mopo karkaa käsistä rankasti" (art.). FS 5/2002. 176 Lautela 2007, 274. 37

Juha Valla totesi Kemppisen viestin olleen, että Suomessa harjoiteltiin aivan liian vä- hän, ja aivan liian myöhään.177 Se johti epämääräiseen tietämykseen lajin vaatimusten suhteen, joka oli suorassa suhteessa alhaisen osaamistason kanssa: ”kouluvertausta käyttämällä tilanne oli sama kuin jos kaksi kolmesta neljännen luokan oppilaista ei osai- si lukea".178

Kaikki Pelaa -keskustelu jatkui vuonna 2005, kun järjestettiin paneelikeskustelu, jossa oli kolme kaikki hieman eri profiilin omaavaa edustajaa: ensinnäkin Erkka V.Lehtola kriitikkona, sitten Palloliiton nuorisopäällikkö MARKO VIITANEN Palloliitosta sekä Kari Niemi-Nikkola. Mielipiteitä vaihdettiin: Lehtolan mukaan tasoryhmiä perustettiin liian myöhään. Tasoryhmien ajattelua tuki esimerkiksi Kilpa- ja huippu-urheilun tutki- muskeskuksen (KIHU) MIKKO HÄYRINEN. Hänen mukaansa siirtymät oli silti tasoryhmien välillä oltava joustavia. Häyrisen mukaan olisi hyvä pystyä myös huolehtimaan lasten ja nuorten kokonaiskuormituksesta, jos pelaajat toimivat useassa eri ryhmässä.179

Lehtola piti KP-ohjelmaa huonon ja epäpätevän valmennuksen oikeuttajana. Ohjelma oli luonut ylisuojelevan ilmapiirin. Kyse oli myös siitä, että ohjelma tavallaan syyllisti myös ne seurat, jotka olivat jo ennen ohjelmaa tehneet vastuullista työtä, nyt niidenkin täytyi miettiä, oliko toiminta ollutkaan oikeanlaista, koska ohjelman suositukset olivat erilaisia. Marko Viitasen mukaan KP-ohjelma oli osin mennytkin siinä liian pitkälle, että suositukset olivat menneet liian tiukoiksi, esimerkiksi tasojoukkueiden ja harjoi- tusmäärien suhteen. Viitasen mielestä se johtui siitä, että ohjelman alkuvaiheilla panos- tettiin kasvatuksellisiin arvoihin ja sitoutettiin pelaajat pysymään lajin parissa sekä saatiin lajille uusia harrastajia. Ohjelmassa oli kyllä ollut toimenpiteitä lahjakkaille pelaajil- lekin, mutta niihin ei Viitasen mielestä oltu tartuttu ennen kuin 4-5 vuotta myöhemmin. Tasojoukkueasia ja peluuttamisaihe oli ymmärretty myös väärin Viitasen mielestä: pe- leissä olisi tullut välillä kokonaisia pelejä mielellään pelatakin, joka taas tarkoitti, ettei liian isoja ryhmiä voinut kasata peleihin.180

177 Valla 2011, 46. 178 Valla 2011, 46. 179 Häyrinen 2014, 39-40. 180 Eskola, "Puhetta pikkujunnuista" (art.). 90 min 28.11.2007.

Niemi-Nikkolalle tasoryhmät olivat todellinen vaihtoehto, ilman niitä heikoimmat ja lahjakkaimmat kärsivät. Ongelmaksi Niemi-Nikkola näki sen, että mistä näihin joukku- eisiin kyettiin saamaan riittävästi toimijoita. Ideaalimaailmassa siis Niemi-Nikkolan mielestä jokainen saisi kehityksensä ja motivaationsa mukaista valmennusta. Kellolla mitattavat peliajat olivat herättäneet huonolla tavalla Niemi-Nikkolan huomion, hänestä ohjelma ei ollut vaikuttanut kuitenkaan niin paljoa arjen toimintaan. Niemi-Nikkolan mielestä Suomessa täytyi myös ottaa huomioon maan erilainen rakenne moneen suu- rempaan jalkapallomaahan verrattuna, kun arvioitiin minne suuntaan liikuttiin kilpa- ja harrastejalkapallon suhteen.181

Erkka V. Lehtola totesi, miten yhden totuuden aika oli ohi. Hänestä kilpaseurat tuli nostaa ohi muiden seurojen.182 Sinettiseurojen ja Kaikki Pelaa -laatujärjestelmää voikin kyseenalaistaa kilpailun kannalta: esimerkiksi Timo Huttusen mukaan, koska kilpailu- toiminta on seurausta seuran laadukkaasta perustoiminnasta, sitä ei ollut tarvinnut nostaa erikseen esille juuri tässä laatujärjestelmässä.183 Yliopiston puolelta professori Han- nu Itkonen totesi miten massaa tarvitaan kuitenkin, kun harrastajamäärät eivät ole niin isoja. Itkosen mielestä tulevat huiput löytävät aina paikkoja nousta huipulle.184

2010-luvun alku toi muutamia laajoja juttuja isoimpiin urheilulehtiin Suomen jalkapallon tilasta. Lehtola totesi, miten Helsingin Jalkapalloklubi hänen toimiessaan seurassa lähti jo 2000-luvun puolessa välissä omille teilleen perustaen nuorempiin ikäluokkiin edustusjoukkueita. Käpylän Pallon omapäisyys tulee myös ilmi valmennuspäällikkö ERKKI VALLAN kautta, hänestä Pertti Alaja sai kantaa päävastuun KP-ohjelman seu- rauksista.185

181 Eskola, "Puhetta pikkujunnuista" (art.) 90 min 28.11.2007.

182 Lehtola, "Kilpailu kunniaan juniorijalkapallossa" (art.). HS 18.4.2007. 183 Huttunen, "Laatu on lupausten täyttämistä" (art.). Jalkapallovalmentaja 5/2000. 184 Lappalainen, "Suomi on marginaalissa" (art.). Suomen kuvalehti 23/2007. 185 Pirinen, "Muutoksen aika on nyt" (art.).Veikkaaja 45/2012. 39

Mielipidepalstoiltakin löytyi kirjoituksia vuoden 2008 lopulla, kun ensin JANNE HOP- SU korosti tasojoukkueiden merkitystä. Hänelle pelkkä ilmapiiri seuroissa ei riittänyt pelaajien jalostamiseen. Pelaajat ymmärtävät, että ilman harjoittelua ei pidä saada myöskään peliaikaa. Hopsu korosti, että tasojoukkueiden myötäkään monipuolisuus ei loppunut, ovet eivät sulkeutuneet joukkueiden välillä eikä leikkikään ollut poissuljet- tua.186 Hieman erilaisen kannan keskustelussa totesivat kehitysjohtaja PASI MÄEN- PÄÄ Nuoresta Suomesta ja lääkäri HARRI HAKKARAINEN, jotka kaipasivat Suo- meen yleisseuroja huolehtimaan perusliikunnasta siis kilpaseurojen rinnalle.187

Helsingin Sanomien palstalla käytiin keskustelua kun ESA KUKKASNIEMI jatkoi Erkka V.Lehtolan ajatuksiin kantaa ottamalla. Kukkasniemen mielestä oli mahdotonta erottaa kenestä tulee pelaaja arvioidessa junioreja esimerkiksi 8-vuotiaana.188. Lehtola- han oli todennut kiistelyssään edellisenä vuotena Kari Niemi-Nikkolan kanssa, miten pystyi pelaajista erottamaan, kenestä tulee todennäköisemmin huippu. Niemi-Nikkolan mielipide oli tuolloin, että voi olla näin miten Lehtola toteaa, mutta entäs sitten huippujen takana tulevat pelaajat, heitä kun tarvitaan myös pelejä varten. 189

Eräällä lailla tätä tehtävää myös massoja tuovana seurana toteuttikin Puotinkylän Valtti. Sen juniorivalmennuspäällikkö TIMO LÖTJÖNEN korosti, että kaikille pyrittiin tar- joamaan toimintaa oman kehitystason mukaisesti, eli myös kilpapuoli oli otettu Valtissa mukaan.190 Koko Kaikki Pelaa -historian velloneeseen keskusteluun tasapuolisuudesta ja sen merkityksestä jalkapalloon otti nyt kantaa TANELI HAARA, Uudenmaan nuori- sopäällikkö. Hän korosti, että KP-toiminnan tasavertaisuus ei ollu sama kuin tasapäi- syys. Kyse oli arvoista ja tulkinnoista. Hänestä KP-ohjelmaa oli liian helppo tulkita vää- rin ja laittaa sen syyksi kaikki.191

186 Hopsu, ”Tasojoukkueet ovat pelaajien etu” (art. ). HS 4.12.2008. 187 Ängeslevä, "Valiojoukko"(art.). HS 23.11.2008. 188 Kukkasniemi, "Lapsella on oikeus liikuntaan ilman paineita". Mielipidekirjoitus. HS 26.11.2008. 189 Eskola, "Puhetta pikkujunnuista" (art.). 90 min 28.11.2007. 190 Eskola, "Valtissa ovet avoinna kaikille" (art.).) 90min 7.6.2007 191 Eskola, "Valtissa ovet avoinna kaikille" (art.).) 90min 7.6.2007. 40

4. Kohti nykypäivää

Keskustelu Kaikki Pelaa -ohjelman suhteen liiton lehdissä väheni, syitä lienee monia: eräänä syynä voi nähdä sen, että muutoshaluisten seurojen omat toimenpiteet kilpailullisuuden suuntaan vähensivät varmasti tarvetta kritisoida KP-ohjelmaa. Toisaalta Pallolii- ton omat toimet jalkapalloilullisen linjan muutoksen suhteen lähensivät kilpailuja har- rastesuuntautuneita osapuolia. Kaikki Pelaa -ohjelma on ollut toiminnassa melkein 20 vuotta, joten voinee sanoa, että jonkinlainen hyväksyntä toimijoiden keskuudessa sen on täytynytkin saavuttaa.

Ohjelmana Kaikki Pelaa jatkoi siis suomalaisen jalkapallon mukana, vaikkakin muuttu- neena ja lievempänä kilpasuuntauksen kannalta. Sitä ryhdyttiin muistelemaan osin sa- moin äänin kuin aiemminkin.

4.1 Muutoksia lasten ja nuorten jalkapallon organisoinnissa

Vuonna 2008 Palloliitto julkaisi uuden Nuorisotoimintalinjan siis vuonna 2002 julkais- tun edeltäjänsä jatkoksi. Opas oli huomattavasti laajempi kuin edeltäjänsä, mutta huomio kiinnittyi ennen kaikkea sisällössä tapahtuneisiin muutoksiin. Voittaminen edeltä- jäänsä kuten myös Palloliiton aiempiin ohjeistuksiin ja kannanottoihin verrattuna oli nyt tullut hyväksyttävämmäksi. Harjoittelun merkitystä oli uudessa linjassa korostettu ja nyt myös ohjeellisiin periaatteisiin eri ikäluokkien pelimäärien suhteen oli tullut lisäystä. Voittaminen oli nyt uudemmassa Nuorisotoimintalinjassa verrattuna edeltäjänsä paino- tuksiin korostetummassa asemassa. Pelaajaputken alkuvaiheeksi nähtiin vuoden 2008 versiossa 6-10-vuotiaat pojat ja tytöt, joten tämän suhteen painopiste vaihtui vuoden 2002 versiossa olleeseen vanhempien ikäluokkien talenttiakatemioiden ja kykykoulujen merkityksen korostamiseen. Nyt korostettiin, miten jalkapallotoiminta tarjosi jalkapal-

loilullisia taitoja, huomio ei siis ollut enää niinkään elämisen taidoissa kuten vanhem- massa versiossa.192

Futarissa todettiin, että Nuorisotoimintalinjan vuoden 2002 versio ja Puolen Pelin Ta- kuu tekivät pelaamisesta edestakaisin hyppäämistä ja kellolla mittausta, miten paljon kukin sai pelata. Nyt oli tarkennettu, että välillä oli hyvä saada pelaajien pelata ko- konaisiakin pelejä, tai sitten peliaikaa oli hyvä tarkkailla jollakin ajanjaksolla eikä vain yhden pelin suhteen.193 Nyt Kaikki Pelaa -ohjelman lisäyksiä pystyi perustelemaan myös sen kriitikoiden suulla. Erkki Valla korosti lasten arkiliikunnan vähentymistä perustelemaan seuroissa tapahtuvaa harjoittelua, näin siis uuden Nuorisotoimintalinjan lisätunnit harjoitteluun tukivat tämän seikan korjaamista osaltaan.194 Erkka V. Lehtola iloitsi myös Palloliiton uusista linjauksista, nyt taka-askelia oli otettu hyvään suuntaan.195 Lehtola sanoi, että seuroissa oli nyt alettu tekemään tasoryhmiä systemaatti- semmin kuin ennen.196 Lahjakkaita pelaajia oli toisaalta suomalaisissa seuroissa pitkän aikaa siirretty myös vanhempiin ikäluokkiin pelaamaan.197 Silti Lehtola koki, että ilmapiiri oli nyt varsinaisesti muuttumassa ja harjoitusmääristä uskalsi jo puhua julkisesti.198 Uudessa vuoden 2008 Nuorisotoimintalinjassa oli Lehtolan mielestä edelleen se puute, että se suhtautui kielteisesti tasojoukkueisiin. Lehtolan mielestä varsinkin isoissa seuroissa jo alle 10-vuotiaille oli tarpeen järjestää tasojoukkueita.

Harjoitusmääristä keskustelussa onkin ollut mielenkiintoinen juonne Suomessa. Jalka- pallon on täytynyt perustella oma tavoitteellisuutensa ja tasoryhmänsä, kun samaan aikaan esimerkiksi voimistelua vastaavasta ei ole syytetty.199 Siinähän jo nuorella iällä harjoitusmäärät ovat suuria, mutta kritiikkiä ei ole vastaavalla tavalla esitetty sitä kohtaan verrattuna jalkapallokeskusteluun aiheesta. Tosin osa suomalaisen jalkapalloyhtei- sön sisälläkin piti juniorien harjoitusmääriä liian isoina moneen muuhun maahan verrat-

192 Suomen Palloliitto 2008.Nuorisotoimintalinja. 193 Ibid. 194 Pirinen, "Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 195 Eskola, "Puhetta pikkujunnuista" (art.). 90 min 28.11.2007.

196 Ylen aamu-tv. "Kaikki Pelaa -kuka pelaa huipulla?". 197 Karjalainen, "Suomi-futis vuonna 00" (art.). UL 27/2011. 198 Kylmänen, "Aika hyvää pallorallia" (art.). HS 7.6.2014. 199 Karjalainen, "Suomi-futis vuonna 00" (art.). UL 27/2011. 42

tuna. Esimerkiksi valmentaja ROBERTO NUCCIO totesi, että monessa muussa maassa harjoitellaan vähemmän kuin Suomessa.200

Seurassa vai omalla ajalla, siinä pulma. Heinäkuussa 2008 Helsingin Sanomien jutussa haastateltavana olleet jalkapallotoimijat Lehtolasta Timo Huttuseen pitivät yksilön omaa harjoittelua seuraharjoitusten ulkopuolella kaikista tärkeimpänä, se olikin ilmeisesti niitä harvoja asioita, josta toimijoilla suomalaisella jalkapallokentällä on melko yksimielinen näkemys. Huttusen mielipide Lehtolan teesiin tasojoukkueista oli se, että ne perustuvat liikaa pelaajien koon perusteella muodostukseen, joten hän ei niitä kannattanut. Timo Huttusen näkemys tasojoukkueista oli säilynyt samoilla linjoilla koko KP- ohjelman ajan.201 Esimerkiksi hän kommentoi vuonna 2003, miten ykkösjoukkueajatte- lu liian nuorissa ikäluokissa oli lauman ohjaamista ja mitä suurimmissa määrin tasapäis- tämistä.202 Huttusen käsitys tasapäistämisestä oli siis hyvin erilainen mitä tasapäistämi- sellä oli KP-ohjelman puitteissa varsinkin kriitikoiden suulla tarkoitettu.

8 vuotta KP-ohjelman lanseerauksen jälkeen Huttunen totesi, että toiminta suomalaisissa seuroissa oli kirjavaa keskusteltaessa juniorivalmennuksen tasosta ja seurojen päivit- täisestä tekemisestä. Hän oli sitä mieltä, että seurat ítse päättävät linjoistaan toimintansa järjestämisen suhteen.203 Tässä oltiin siis liikuttu melko kauas niistä Palloliiton 2000- luvun alkupuolen vahvoista viesteistä kentälle, joissa Palloliitto ajoi agendaansa seuroihin. Silloinhan juuri Nuorisotoimintalinjakin osaltaan raamitti seurojen toimintaa enemmän rajoittavasti, ja Palloliiton viestintä oli enemmän yksisuuntaista.

Myös muiden liikuntaorganisaatioiden edustajat kiinnostuivat jalkapalloväen aiheista. Kehitysjohtaja Pasi Mäenpää Nuoresta Suomesta ja Nuoren Suomen pääsihteeri TEE- MU JAPISSON ottivat osaltaan kantaa tehoryhmäkeskusteluun. Heidän mielestään ei ollut järkevää tehdä tehoryhmiä jo 8-vuotiaille, siinä oli ryhmien ulkopuolelle jääminen uhkana. Japisson ja Mäenpää kysyivät, että kun pelaajia valikoidaan, onko kyse valituk-

200 Kylmänen, "Miten jalkapallon juniorivalmennusta pitäisi kehittää" (art. ). HS 11.7. 2015. 201 Lehtola, E.V, "Juniorivalmennus on puuhastelua" (art.). HS 4.7.2008. 202 Vuorela, "8 kysymystä turnaussäännöistä" (art.). Futari 9-10/2003. 203 Lehtola, "Tasojoukkueet avain parempaan". Mielipidekirjoitus. HS 4.7.2008. 43

si tulemisessa siitä, että toisella pelaajalla on vain enemmän harjoitustaustaa valintahet- kellä. Eli kun eri pelaajilla alkaa olla saman verran harjoitusta takana, mikä on silloin tilanne pelaajien välillä taidossa? 204

Vuonna 2009 Palloliitto julkaisi uuden strategiansa nimeltä Visio 2020. Siinä asetettiin tavoitteeksi Euroopan kymmenen parhaan maan joukkoon nouseminen kaikessa jalka- pallotoiminnassa.205 Huippu-urheilun näkökulmasta se herätti toiveita siitä, että voisiko muutoksia tulla todellakin jalkapallon nykyjärjestelmän suhteen.206 Valmentajakunnan ollessa jopa yllättävän samalla kannalla uudistuksen tarpeista esimerkiksi harjoitusmää- riä olikin kasvatettu uudessa strategiassa.207 Huomiota oli keskitetty huippujen kasvat- tamiseen ohjelman painotuksissa. Veikkaajan kirjoituksessa, joka käsitteli suomalaista jalkapallon tilaa nostettiin eräänlaisena vertailuna ja osin vastakkaisena Palloliiton suo- situksille esille Käpylän Pallon (KäPa) malli toteuttaa jalkapallotoimintaansa. Käpylässä oli kilpailullisia asioita toteutettu eri tavalla Palloliittoon verrattuna: seurassa oli kolme mallia eri harrastajille, kilpaorientoituneesta toiminnasta harrastajiin.208 Käpa ilmoitti tavoitteekseen tuottaa joka ikäluokasta 1-2 ammattilaista.209 Panostus kilpapuoleen seurassa olikin tuonut runsaasti uusia pelaajia, joten oli pääteltävissä, että pelaajien määrän kasvattaminen oli mahdollista myös kilpailullisen imagon omaavan seuran toimesta.210 Urheilutoimenjohtaja Erkki Valla KäPasta kommentoi sitä, miksi uusi Palloliiton strategia luotiin, jos entinenkin oli toimiva. Valla kysyi, miksi Palloliitossa ei voitu myöntää virheitä.211

Juha Valla jatkoi aiheesta: jos ohjelma oli ollut niin hyvin toimiva, miksi tilanne 7 vuotta myöhemmin siitä, kun huippujalkapallopäällikkö JARMO MATIKAINEN totesi kaiken olevan loistavalla tasolla, poikien maajoukkueiden menestyminen oli romahtanut.212 Matikainenhan totesi vuonna 2004 haastattelussa FUTIS-sanomissa, että huippupelaajia

204 Japisson & Mäenpää, "Lasten liikunnallista lahjakkuutta voidaan kehittää ilman erikoistumista" (art.). HS 8.12.2008. 205 Laitila, "Palloliiton "visio":Euroopan kymmenen parhaan joukkoon 2020" (art.). HS 20.09.2012. 206 Valla 2011, 46-47. 207 Pirinen,"Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 208 Valla 2011, 46-47; Pirinen,"Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 209 Pirinen, "Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 210 Karjalainen, "Suomi-futis vuonna 00" (art.). UL 27/2011. 211 Pirinen, "Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 212 Valla, "Agit prop vai Paasikivimäinen realismi?"(art.). Urheilulehti 49/2012. 44

tuli kyllä edelleen KP-ohjelmankin mukana ja miten "huippujalkapallon kannalta Kaikki Pelaa -ohjelma oli ehdottomasti tärkeimpiä asioita, mitä meikäläisessä jalkapallossa oli tapahtunut."213

Vielä edellisenä vuotena Sportmagasinetissa Valla oli kokenut olevansa optimistinen suomalaisen jalkapallon suhteen214. Hänellä oli toiveikas ajatus siitä, että kilpapuoli ja ruohonjuuritaso voisivat elää sovussa rinnakkain.215 Nyt kirjoituksessaan vuonna 2012 hän ei enää ollut niinkään luottavainen suomalaisen jalkapallon tilan suhteen.216

Palloliiton puolella julistettiin taas Futari Magazinessa vuonna 2009 Kaikki Pelaa- ohjelman erinomaisia tuloksia, lisenssipelaajien määrä oli vuosien 1999-2008 aikana kasvanut 88 500:stä 111 654:ään.217 KP-ohjelma alkoi saada Palloliiton linjanmuutosten kautta korjausehdotuksia myös Palloliitossa toimivista henkilöistä tai seurojen johto- hahmoista. Siis siitä huolimatta, että strategia kuten pikku hiljaa muutkin linjaukset sitten KP-ohjelman alkuaikojen oli menneet kohti kilpapuolen ajatuksia. Vuoropuhelu oli helpottumassa. Nuorten maajoukkueen valmentaja MIKA LAURIKAINEN totesi, että ”seuroissa ei saa tulla ajatusta, että joku määrää ylhäältä, vaan on kyseltävä ja kuunnel- tava mielipiteitä.” Se poikkesi valtavasti siitä tavasta jolla Palloliitto oli esiintynyt lehtien sivuilla KP-ajattelun alkuvaiheilla. Palloliiton toimitusjohtaja KIMMO J. LIPPO- NEN jatkoi, miten ei saanut julistaa yhtä totuutta, vaan futiksen laaja kirjo oli säilytettä- vä.218 Tätä organisaation huipulta käsin tulevaa suorapuheisuutta jatkoi vielä Nuoren Suomen uusi puheenjohtaja PETTERI KILPINEN ottamalla kantaa Helsingin Sanomis- sa vanhempien rooliin lasten urheilussa. Kilpinen vaati asennekasvatusta vanhemmille: lapsilta voi ja saa vaatia. Kaikkien tuli pelata tasollaan, Kilpisen mielestä KP-ajattelu oli väärin käsitetty: jokaisen lapsen ja nuoren ei tullut pelata vain alatasolla.219 Petteri Kil- pinen oli tulkinnut tilanteen niin, että nimenomaan tätä "alatasoa" oli korostettu aiem- massa keskustelussa liikaa.

213 FUTIS-sanomat, "Kommentti" (art.). 3/2004. 214 Sportmagasinet 3.5.2011. 215 Valla 2011, 47. 216 Valla, "Agit prop vai Paasikivimäinen realismi?" (art.). Urheilulehti 49/2012. 217 Futari magazine, "Kaikki Pelaa 10 vuotta" 5/2009. 218 Pirinen, "Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 219 Teiskonlahti, "Aikuiset kuriin, vaatii Kilpinen" (art.). HS 8.7.2011. 45

Vastakkainasettelu huipulle tähtäävän toiminnan ja harrastepuolen välillä oli osalle jal- kapallotoimijoista turhaa. Ilveksen nuorisopäällikkö MARKUS PAANASEN mielestä oli paikkoja, joissa Kaikki Pelaa sanantarkasti, kuten Helsinki Cup, ja sitten lahjakkuuk- sien varalle piti myös järjestää erillisiä ryhmiä, joissa he saivat huomiota. Paananen kiitteli myös Helsinki Cupin eliittisarjoja.220 Parhaana vaihtoehtona pidettiin yleisesti kuten blogisti VESA SALMINEN totesi käsitystä, että ei ollut mitään suljettuja edustusjoukkueita, vaan oli "Joukkue", jonka sisällä kynnys liikkua eri ryhmien välillä ei ollut iso. Tällä Joukkueella tässä tarkoitettiin esimerkiksi seuran eri ikäryhmiä yhdessä. Salminen näki myös, että oli tärkeää olla myös pelaajamassaa, jotta parhaat saavat yleensä mah- dollisuuden pelata, kun taustalla kaikki pelaa.221 Tällä Salminen viittasi siis ihan jo toiminnan rahoitukseen.

Suuria massoja liikuttava Helsinki Cup oli ottanut mukaan turnaukseensa eliittisarjat, joita Paananen siis edellä kiittelikin. Helsingin Sanomissa mielipidekirjoitus asiaan liittyen ilmestyi toimittaja PETE POKKISEN kirjoittamana heinäkuussa 2011. Siinä Pok- kinen kiitteli myös eliittisarjoja, koska lapset tarvitsevat kilpailua. Pokkisen mielestä ilmeisesti Nuori Suomikin oli tajunnut, että vanhemmat olivat lapsiurheilun suurin ongelma viitaten tässä Petteri Kilpisen kirjoitukseen.222

HJK:n valmennusvastaava Jari Rantanen oli vuonna 2012 harmissaan, että Kaikki Pe- laa -sääntöjä aikoinaan tehtiin. Hänestä se osoitti, että valmentajiin ei luotettu. Rantasen mielestä ideologiasta tuli lopulta tärkeämpi kuin itse pelistä ja harjoittelusta.223 Toimies- saan Helsingin piirin nuoriso- ja valmennusvastaavana hän ei vuoden 1999 FUTIS- sanomissa nähnyt asiaa aivan samalla lailla. Silloin hän piti Kaikki Pelaa -järjestelmää laajana kokonaisuutena, jossa oli isoja ja positiivisia muutoksia. Rantasen käsitys vuonna 1999 siitä miten hän toivoi, että Kaikki Pelaa -ohjelma selkeyttäisi seurojen roolia, kun kaikki seurat eivät voineet olla huippupelaajien kouluttajia on mielenkiintoinen. Suomessa kun ei ollut vuonna 1999, jos edes myöskään vuonna 2018, kovin montaa seuraa, jotka ovat vain olleet tai ovat pelkkiä huippupelaajien tuottajia. Ja muutamien

220 Ylen aamu-tv. "Kaikki Pelaa -kuka pelaa huipulla?".

221 Pallonkaikkeus blogi. 222 Pokkinen, "Junnujen eliittisarjat ansaitsevat kiitokset (art.). HS 14.7.2011. 223 Pirinen , "Muutoksen aika on nyt" (art.). Veikkaaja 45/2012. 46

huippu-urheilua enemmän painottavien seurojen pelaajatuotantoa esimerkiksi ammatti- laispelaajiksi asti ei ole ainakaan liikaa ollut.

Yhtenä harvoista tässä tutkimuksessa olleissa lehdissä julkaistussa mielipidekirjoituk- sissa valmentaja JUSSI KINNUSEN mielestä 8-10-vuotias ei tiennyt vielä oliko lajiin aitoa kiinnostusta vai ei, mutta 10-vuotiaille piti jo olla Kinnusen mielestä tasoryh- mät.224 Turkulaisen Pyrkivän sivuilla kommentoitiin keskustelua KP-ohjelman ympäril- tä: KP-ohjelman arvostelijat eivät tunteneet ohjelmaa. Perusasioiden laittamisen esteenä ei ollut Kaikki Pelaa -ohjelma.225 Laajassa jutussaan Urheilulehdessä valmentaja JARI KARJALAINEN näki, että oli huolehdittava edistyneistä, ja totesi, että tasoryhmiä oli jo ollut Kaikki Pelaa -toiminnan ohessakin. Hänestä tavoitteelliset tasoryhmät olivat hyvä tapa taata motivaatio lapsille.226 Tärkeää oli antaa myös realistinen kuva vanhemmille valmentajien taholta eli mikä oli lapsen taso ja tilanne joukkueen sisällä ja suhteessa lajiin. KP-ohjelman nähtiin toisaalta vaativan motivaatiota runsaasti niin vanhemmilta kuin lapsilta, jotta sen sai ikään kuin ohitettua, jos tavoitteena oli kirkkain huippu.227

Kaikki Pelaa -keskusteluun osallistui nyt aiempaa enemmän mielipidekirjoittajia laidas- ta laitaan, mukana aktiivisia bloggareita, kuten entisiä pelaajiakin. Entisellä maajouk- kuepelaajalle ARI HJELMILLE KP-ohjelma oli toimiva 15-vuotiaaksi asti, sen jälkeen "munat täytyi laittaa samaan koriin.228 Bloggari JAAKKO ALAVUOTUNKI koki miten mikään järjestelmä ei kehittänyt pelaajia, vaan kaikki oli kiinni pelaajista itsestään. Hän näki pelaajamäärät siitä tärkeänä, että niistä kasvaa yhteisölle uusia jalkapallotoi- mijoita. Alavuotunki totesi myös, että lyhyemmät pelaamisjaksot tukevat lajiin liittyvien fyysisten ominaisuuksien kehittymistä.229

Veikkaajassa toimittaja PETRI LAHTI totesi, että Kaikki Pelaa kannatti pitää elossa, ja perustaa nuorempiin myös edustusjoukkueita, muuten lahjakkaat pelaajat menevät toi-

224 Kinnunen, " Kaikki Pelaa sopii vain pikkujunnuille". Mielipidekirjoitus. IS-Veikkaaja 2/2008. 225 "Easy Target".Turun Pyrkivän Internet-sivusto.

226 Karjalainen, "Suomi-futis vuonna 00" (art.). UL 27/2011. 227 Happonen, Iisalmen Sanomien Internet-sivusto. 228 Innanen,"Zicon testamentti" (art.). UL 40/2010. 229 "Jalkapalloyhteiskunta huutaa kaikki pelaamaan". Jaakko Alavuotungin kirjoitus. 47

siin lajeihin.230 Seinäjoen Jalkapallokerhon puheenjohtajan RAIMO SARAJÄRVEN mukaan oli uskallettava eriyttää kilpa- ja harrastepuolta: eli viedä toisella kädellä toista puolta, toisella toista. 231 Tällä Sarajärvi tarkoitti näiden kahden eri puolen päättäjien toimia. Jo vuonna 2007 Urheilulehden sivuilla toimittaja JARI KUPILA oli tuonut sen mielipiteen, miten hyvä vaihtoehto olisi se, että koulu huolehtisi yhteiskunnan tuella monipuolisesta liikuntakasvatuksesta ja seuroissa ammattimaiset valmentajat takaisivat lahjakkaille kehitystien kohti huippua.232 Kupila korosti, että KP oli pelkkä lillukanvarsi isossa kuvassa, sillä siitä keskusteltaessa samaan aikaan ei oltu järjestetty liikuntatoi- mintaa muutenkaan. Mielipidepalstalla otettiin kantaa Oululehdessä, kun vanhemmat halusivat sanoa vastalauseensa kehitykselle sen suhteen, että jo 9-vuotiaat lapset joutuivat valitsemaan lajinsa.233

Lasten urheilussa on ollut usein käsitys siitä, miten monipuolinen harrastaminen usean lajin kera oli malli, johon tuli pyrkiä. Tutkimustietoa saatiin asiaan liittyen eli myös jalkapalloon soveltuvana vuonna 2012, kun Sami Hyypiä Akatemian tutkija HANNELE FORSMAN julkisti tietoja, joiden mukaan muiden maiden huipulle päässeet pelaajat olisivat nimenomaan harrastaneet omaa lajiaan lukumääräisesti selvästi eniten. Forsma- nin mielestä suomalaiset juniorit jäivät jälkeen harjoitusmäärissä. Jotta toistoja tulisi tarpeeksi jalkapallo oli siis todennäköisesti aloitettava aiemmin. Erkka V. Lehtolan mukaan sopiva aika olikin jo 6-7-vuotiaana. Erkan kanssa eri linjoilla oli entinen pelaaja MIKA AALTONEN, jonka mielestä aikaisintaan 10-vuotiaana olisi syytä tuoda mukaan kova harjoittelu.234

Kova harjoittelu mielletään usein yksipuoleiseksi ja henkisesti kuluttavaksi. Lehtolan mielestä harjoittelua ei tullut kokea mitenkään yksipuoleiseksi tai ilottomaksi. HJK:n treeneissä, joita Lehtola veti kiinnitettiin huomiota perusliikuntataitoihin ja yksilöllisyy- teen. Lehtola näki mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, miten pelaajien eriyt- täminen eritasoisiin ryhmiin oli tärkeää, koska synnynnäiset kyvyt Lehtolalle selittivät paljon.235

230 Lahti, "Ei nuorennusleikkausta vaan nuorisolinjaus" (art. ). Veikkaaja 34/2008. 231 Lindgren & Sihvonen. Vieraana Raimo Sarajärvi. 232 Kupila, "Vähän, myöhään" (art.). UL 21/2007. 233 Oulu-lehti, "Vanhemmilta vasta-lause urheiluseuroille" (art.). 4.4.2015. 234 Heiskanen, "Uusi sukupolvi potki Helsinki Cupissa" (art.). HS 11.7.2015. 235 Lehtola, "HJK:n treeneissä pidetään hauskaa". Mielipidekirjoitus. HS 3.12.2008. 48

4.2 Historia nykypäivän näkökulmasta

Entisen pelaajan Pasi Jaakonsaaren käsitys siitä, miten varma peliaika ei johda harjoitte- luun236, tai tuleeko saada sama peliaika kuin kaikki muutkin vai pitääkö peliaika ansaita harjoittelemalla tai kykyjen kautta, jatkoi keskustelua peliajasta myös lähempänä 2010- lukua. Nuorten maajoukkuevalmentajan JUHA MALINEN kommentoi vuonna 2016, että ahkeruudella piti hankkia peliminuutit. Malisen mielestä palkintoja ei tullut jaella, jos ei taitavuudella tai töiden tekemisellä ollut ensin ansaittu niitä.237 Malisen mielestä Kaikki Pelaa oli kohdallaan 6-10-vuotiaiden kohdalla, koska vanhemmat eivät tuoneet lapsiaan johonkin lajiin, jotta nämä saisivat seisoa sivussa.238 PELE KOLJONEN, Ii- salmen Sanomien toimittaja ja entinen pelaaja totesi, että junioripelaajat eivät saavutta- neet muussakaan elämässä mitään, jos eivät oppineet jalkapallon parissa siihen ajatus- malliin, että peliaika ansaitaan.239

Koljosen mielestä Kaikki Pelaa -ohjelma oli hyvä tiettyyn ikään asti, kaikkien tuli pelata ainakin omalla tasollaan. Koljosen käsitys siitä, miten pelaajat eivät välitä onko ottelu, jossa peliaikaa tulee piirisarja vai järjestetty ottelu riippunee pitkälti pelaajan tasosta ja motivaatiosta. Koljonen korosti, että kilpa- ja harrastuspuolella tuli olla yhteistyötä: hänestä valmentajat eivät olleet osanneet soveltaa KP-ohjelmaa, eli järjestää erilaisia otteluita eri tasoisille junioreille.240 Jalkapallon kuten muunkin urheilun merkitystä ihmisen kehitykselle Malisen kuten Koljosenkin mukaan perustellaan sen myönteisellä siirtovaikutuksella esimerkiksi kestämään pettymyksiä muussakin elämässä. Tosin tä- hän ei välttämättä tarvita urheilua eikä kilpailuun keskittynyttä urheilua, saman saa aikaan muillakin elämänalueilla.

Vanhempien rooli oli 2010-luvulle tultaessa kasvanut, oliko lisääntyneet kustannukset johtaneet siihen, että kiinnostusta oli osallistua seuroissakin tapahtuvaan vaikuttami-

236"Puhetta jalkapallon valmennuksesta". Yle Areena. 237 Anttila, "Juha Malinen arvostelee maajoukkueen pelitapaa: "Meidän pitää olla inhottava joukkue". Suomen Kuvalehti.fi. 238 Lautela 2007, 275. 239 Koljonen, Pele, "Kaikki pelaavat, jos vain valmentajat viitsivät". Iisalmen Sanomat.fi. 240 Ibid. 49

seen. Erkki Valla totesi, että kun vanhempien aikaakin menee reilusti esimerkiksi kyy- dittämiseen monta kertaa viikossa oli luonnollista, että voi vaatia toiminnalta kuten har- joituksiltakin tasoa. Valla kertoi, että nykyään on tosin vanhempia, jotka eivät tyydy vaatimaan, vaan muodostavat seuratoimijoille pahimmillaan vastuksen ollessaan tyyty- mättömiä, esimerkiksi kuormittamalla sähköposteillaan seurayhteisöä. Suurin osa, eli 90 prosenttia vanhempien kanssa käsitellyistä ongelmista Vallan mielestä koski peliaikaa.241

Käpän puuhamies Juha Valla totesi edeltäjänsä Käpan johdossa kertoneen, että Käpä on tehnyt aina eri lailla kuin Palloliiton ohjeet. Vallalle jäi Kaikki pelaa -ohjelmasta "taiste- lu" Palloliiton kanssa tasapeliin: Kaikki Pelaa -hömpötys oli onneksi unohdettu. Vallan mielestä Suomi-futis ampui Kaikki Pelaa -ohjelmalla itseään jalkaan.242 Kukaan ei kiin- nostunut taitokilpailujen heikoista tuloksista tai nuorten maajoukkueiden menestyksestä, enemmänkin vihreiden korttien jakamisesta.243 Juha Valla näki, että olisi pitänyt olla kiinnostuneempi taitokisatuloksista kuin peliaikojen kellottamisesta tai turnaussääntöjen säntillisestä noudattamista, erityistä ärsytystä herätti, kun Palloliitto väitti samalla KP- ohjelman olevan paras myös huippu-urheilun kannalta.244

Alkuperäinen Kaikki Pelaa -ohjelman teksti muistutti Vallan mielestä enemmän uskon- nollista hartauskirjaa kuin valmennussuunnitelmaa.245 Vuonna 2002 Nuorisotoiminnan linjaukset olivat monelle kriitikolle KP-ohjelman suhteen se, mikä herätti heidät kritiikkiin. Juha Valla kertoo, että valmentajana toimiessaan hän näki käytännössä, että tämä linja johtaisi katastrofiin.246 Nuorisotoiminnan linjaukset olivat kilpaurheilun vastaiset Vallan mielestä: ne olivat liian alhaisia määriltään ja tasoryhmiä sai perustaa vasta 14- vuotiaille.247 Vallan mukaan, jos kaikki seurat olisivat noudattaneet linjausta olisi kilpa- urheilu loppunut Suomessa. Tästä linjauksesta johtuen Valla yhdessä Lehtolan kanssa

241 Karila, "Hankalat vanhemmat junioriurheilun ongelma" (art.). HS 15.9.2012. 242 Valla, Suomi- futis vuonna nolla.Yle Areena. 243 Valla 2011, 45. 244 Valla, "Agit prop vai Paasikivimäinen realismi?" (art.). UL 49/2012; Valla 2011, 45. 245 Ibid. 246 SHA-magazine. 247 Valla,"Agit prop vai Paasikivimäinen realismi?"(art.). UL 49/2012. 50

päätti ryhtyä ohjelman kriitikoiksi.248 Palloliiton vastainen asenne johti mielipiteiden vaihtoon, jossa "peli oli likaista" Vallan mukaan. Valla korosti, miten Palloliitolla oli propagandistinen tyyli esiintyä julkisuudessa; puheilla harrastajien määrästä sivuutettiin esimerkiksi kysymykset maajoukkueen menestyksen suhteen. 249

Positiivisempaa oli nyt, miten Sami Hyypiä Akatemia ja talenttituki olivat muuttaneet toimintaa viimeisten viiden vuoden aikana. Ja vaikka Kaikki Pelaa olikin hullu idea, sillä oli hyviäkin piirteitä siinä, miten se on lisännyt harrastajia ja parantanut olosuhtei- ta.250 Toisaalta KP-ohjelman toteuttamisessa liioiteltiin kilpailun haittavaikutuksia, kuten myös drop-out-vaikutusta. Vallasta oli luonnollista, että osa pelaajista lopettaa, eri asia oliko drop-out oikeasti liiallista.251 Vuonna 2018 Valla näkee vaihtoehdoiksi juniorijalkapallon tulevaisuuden suhteen entisellä linjalla jatkamisen, Kaikki Pelaa-ajatteluun syvemmälle menemisen tai kilpailullisen puolen. 252 Palloliiton tehtävän Valla näkee myös niin, että kun ei hoida tehtäviään huippupelaajien kasvattamisen suhteen, niin lahjakkuuksia tuhoutuu ja se samalla syö muilta lajeilta resursseja.253 Vallalle linja sen suhteen miten olisi jatkettava ei ole epäselvä: kilpailulliseen suuntaan lähteminen olisi myös historiallista, ennen kokematonta.

Erkka V. Lehtolan ajatukset olivat myös 2010-luvun loppupuolella edelleen jyrkkiä KP- ohjelman suhteen, hänelle Kaikki Pelaa oli massiivinen virhe, josta maksamme vieläkin laskua.254 Lehtolan mielestä oli onneksi ymmärretty, että parhaiden pitää päästä pelaamaan, eikä haittaa, vaikka nämä pelaisivat pelit alusta loppuun. Lehtola näki, että ohjelmasta oli hyötyäkin, kun ilmapiiri siistiytyi ja kentän laidalta vähenivät tupakoivat vanhemmat. Seurakentälle mahtuu Lehtolan mielestä erilaisia toimijoita, harrastuspai- notteisista vakavammin suhtautuviin.255 Lehtola näkikin etiikan kannalta Kaikki Pelaa- ohjelman hienona.256 Nyt oli myös hänestä ymmärretty, että jalkapallo on aikaisen eri-

248 SHA-Magazine. 249 Jumalan käsi. Radio Helsinki. 250 Juha Vallan Blogi. 251 Jumalan käsi. Radio Helsinki. 252 Juha Vallan Blogi. 253 Valla, Suomi- futis vuonna nolla.Yle Areena. 254 Erkka V.Lehtolan haastattelu.Radio Rock. 255 Erkka V.Lehtolan haastattelu.Radio Rock. 256 Pallo-Veikko.KPV-lehti. 51

koistumisen laji ja monipuolisuuden merkitys oli tärkeää myös jalkapallolle.257 Vuonna 2017 Lehtola kertoi, miten laittoi kaiken energiansa KP-ohjelman kaatamiseen 2000- luvun alkupuolella, ja otti yhteen Palloliiton väen kanssa. Lehtolan mukaan jopa toimit- sijakielto oli kritisoinnin takia esillä puheissa tuohon aikaan.258 Tässä valossa onkin syytä huomata tilanne Lehtolan valmennustehtävien suhteen kaudella keväällä 2018: Erkka V. Lehtola toimii Palloliitossa 15-17-vuotiaiden maajoukkueiden päävalmentaja- na.

Urheilusanomat kirjoitti vuonna 2017, miten jalkapalloyhteisön myrskyt olisivat laantu- neet nopeammin, jos Pertti Alaja olisi tullut esille kommentoimaan keskustelua ja kri- tiikkiä suomalaisen jalkapallon suhteen.259 Näin myös Kaikki Pelaa -ohjelman ympärillä velloneeseen keskusteluun Alajan ulostuloilla olisi voinut olla merkitystä. Palloliiton tiedotustoiminta ja Alajan vähäinen kommentointi KP-ohjelman suhteen olivat huomiota herättäviä, Jukka Röngän mielestä Alajakin näki median rooliksi vain tiedotteiden jakamisen.260 Alaja kommentoi asiaa: ”monet asiat vaikutti siihen miten pystyy vastaamaan”.261 Alaja jatkoi kuvailemalla suomalaisen jalkapallon tilaa : ”Kaikki on laadulli- sesti parantunut ja on isompaa”. Jalkapallon ystävän ja bloggarin JANNE PATJAKSEN mukaan Alajan tuoreet väitteet eivät olleet todellisuutta, eli sen suhteen, miten jalkapallolla meni Suomessa. Patjaksen mukaan Palloliitto väitti toteuttavansa yhteiskunnallista toimintaa Kaikki Pelaa -ohjelman myötä, mutta oikeammin sairastui pelaajamäärän haa- linnassaan mammuttitautiin.262

Toimittaja SAKU-PEKKA SUNDELININ mukaan ohjelmaa taidettiin tulkita liian jyr- kästi.263 Sundelin näki mahdollisen kääntöpuolen Kaikki Pelaa -ohjelmassa: ehkä ohjelma voisi tulla tulevaisuudessa tärkeäksi myös menestyksen kannalta, auttaen massojen myötä rakentamaan Suomesta jalkapalloyhteiskunnan.264 Eerikkilän valmennuskes- kuksen johtajan KYÖSTI LAMPISEN mielestä Kaikki Pelaa -ohjelman syntyhistoria oli jäänyt monelta hämärään, keskustelu alkoi elämään omaa elämäänsä ja fokus katosi

257 Kylmänen, "Aika hyvää pallorallia" (art. ). HS 7.6.2014. 258 Aamulehti.fi. Erkka V. Lehtolan haastattelu. 259 Sundelin, "Pertti Alaja vastaa kysymyksiin" (art.). Urheilusanomat 24/2017. 260 Rönkä, "Pertti Alaja" (art. ). UL 46/2016. 261 Sundelin, "Pertti Alaja vastaa kysymyksiin" (art.). Urheilusanomat 24/2017. 262 Janne Patjaksen blogi. 263 Sundelin, "Pertti Alaja vastaa kysymyksiin" (art.). Urheilusanomat 24/2017. 264 Ibid. 52

keskustelusta ilman oikeaa tietoa esimerkiksi KP-ohjelman motiivien suhteen.265 Pallo- liiton kanta esimerkiksi tasoryhmiin oli mennyt hyvin eri suuntaan sitten Kaikki Pelaa - ohjelman alkuaikojen. Palloliiton Helsingin piirin seurakehityspäällikkö SILJA RANTA kertoi, miten seuroissa Palloliiton näkemyksen mukaan oli tärkeää informoida perheitä ajoissa, kuinka seuroissa toimitaan mahdollisten tasoryhmien muodostamisen kanssa. Rannan mielestä mahdollisia tasoryhmiä ei myöskään ollut hyvä laittaa liian suljetuiksi, koska pelaajat kehittyvät eri suuntiin.266

Juha Valla tiivisti vuonna 2011 Kaikki Pelaa -ohjelman vaikutuksen suomalaiseen jalkapalloon: ohjelma tarttui tärkeisiinkin asioihin, kuten liian aikaiseen kilpailun korostamiseen. Ohjelma kuitenkin suuntasi huomion pois lajista, nyt alkoivat korostumaan raportit harrastajamäärien kasvusta verrattuna huoleen esimerkiksi nuorten maajoukkueiden pärjäämisestä. Kuitenkaan KP ei ollut ainoa syy huonoon menestykseen, vaan siihen vaikuttivat myös olosuhteet, vähäinen koululiikunta ja niin edelleen.267 Valla vertasi, että jos katsotaan jalkapallon tilannetta Yhdysvalloissa, niin huomataan että vaikka pelaajia onkin runsaasti ei se tee sitä, että huippupelaajia nousee tästä massasta. Vallan mukaan juuri Yhdysvalloista ei ollut määrästä huolimatta tullut kovinkaan paljoa abso- luuttisia huippuja. 268

Valla totesi, että yhteiskunnan muutos oli ollut vaikuttamassa Kaikki Pelaa -ohjelman syntymiseen. Hänen mielestään poliittisuuden häviäminen 1990-luvulla urheiluseuroista pakotti järjestöt etsimään uusia tarkoituksia toiminnalleen.269 Juha Valla näki, että ur- heilujournalismin kehittyminen sekä huippu-urheilun heikko menestys ovat toisaalta parantaneet edellytyksiä huippu-urheiluun Suomessa ja siis sallineet kilpapuolen kehit- tymisen ohi sosiaalisuuden korostumisen.270 Paradoksaaliseksi Valla totesi sen, että suomalaisen jalkapallon menestys on nyt niiden seurojen varassa, jotka ovat vastusta- neet Palloliiton ohjeita, kuten KäPan jolla on useita suomalaisia maajoukkuepelaajia

265 Sihvonen & Lindgren. Vieraana Kyösti Lampinen. 266 Sihvonen & Lindgren.Vieraana Silja Ranta. 267 Valla,"Agit prop vai Paasikivimäinen realismi?" (art.). Urheilulehti 49/2012

268 Jumalan käsi.Radio Helsinki. 269 Juha Vallan Blogi. 270 Valla 2011, 46-47. 53

riveissään. Valla kuitenkin totesi, että Palloliitto olemme kuitenkin myös ME, eli Pallo- liiton päälle ei voi kaataa kaikkea kenttätoiminnan ongelmista. 271

Huippuja ajatellen vai kaikkia ajatellen olivat vaihtoehdot, joiden kesken tulee miettiä vaihtoehtoja272, jos halutaan miettiä ääripäitä junioritoiminnan suhteen. Pertti Kemppi- sen mielipide, että oliko mahdollista löytää konsensus kilpailullisuuden ja sosiaalisuuden välille koskaan oli: ”Sitä on äärettömän vaikeaa määrätä ulkopuolelta, koska ihmiset lopulta aina luovat sen toiminnan.”273

271 Urheiluilta. "Suomi-futis vuonna nolla". Yle Areena. 272 Petteri Sihvonen.Yle Puhe.Jukka Rönkä vieraana. 273 MTV3.fi. Pertti Kemppisen haastattelu. 54

Loppulause

Kaikki Pelaa on siis Pertti Alajaan syntyvaiheessaan vahvasti henkilöitynyt ohjelma, jonka Urheilulehti nimesi aiemmille kannanotoilleen ja ehkä journalistisellekin tyylil- leen uskollisesti: "aito ja originaali urheilun syöpä, joka samalla kertaa tuhosi suomalaisen jalkapallon ja suomalaisen jääkiekon." Jukka Rönkä näki, että Alaja oli vastuussa koko ohjelmasta ja Röngän mielestä ohjelman levittyä muihin lajeihin, jokainen voi arvioida seuraukset.

Asetelma tässä tutkimuksessa oli selvä: toisella puolella oli vastakkain kilpailun puolesta liputtaneet, toisella puolella Kaikki Pelaa -ohjelman toimijat ja tukijat. Vaikka tutkimuksessa esillä olleessa keskustelussa tai paremminkin eri mielipiteissä Kaikki Pelaa- ohjelman suhteen liikuttiin ääripäistä toiseen, äärimmäisyytenä Röngän ylläolevien kommenttien tyyliset kannanotot, kuitenkin yhteisymmärrystäkin osapuolten välillä oli nähtävissä. Niin KP-ideologian ymmärtäjät kuin vastustajat ottivat myös kommenteis- saan usein omasta kannastaan poikkeavia näkökohtia huomioon KP-ohjelman suhteen. Tulkinta suomalaisen jalkapallon tilasta ja siten tavoitteistakin poikkesi kuitenkin todella paljon toisistaan, vaikkakin kuten todettua molemmat poolit pyrkivät kuitenkin korostamaan, miten he halusivat silti huomioida eri visioita ja miten tärkeää oli kaikelta kannalta tehdä jalkapallotoimintaa.

Jos mietitään taustaa KP-ohjelmalle ja sen nousua suomalaiselle jalkopallokentälle, syntyjuuret siis olivat teknisesti kuten totesin osin jäljitettävissä, mutta syyt sen syntyyn ovat voineet olla silti vain kiinni Pertti Alajan aivoituksista, vaikka tiedot toisaalta kertoivat miten KP-ohjelmaa tehtiin yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. On täysin mahdollista, että Kaikki Pelaa syntyi sen toteuttajien henkilökohtaisten asioiden pohjalta, vaikka se perusteltiin pitkin tutkimusta todetuilla sosiaalisilla ja kasvatuksellisilla seikoilla.

Toisaalta, jos Timo Huttusen paikalla olisi toiminut joku toinen henkilö, tämä edellä kuvattu keskustelukin KP-ohjelmasta olisi ollut varmasti toisenlainen. Huttusen vaiku-

tusmotiivien kohdalla voi vaikka miettiä, että oliko opettajatausta esimerkiksi sellainen, että se vaikutti kannanottoihin; olisiko kommentit olleet samanlaisia, jos Huttunen olisi ollut ammattiupseeri aiemmalta ammatiltaan?

Kaikki Pelaa -keskustelun käänteisiin ja kriitiikin nousuun vaikuttivat käytännön tasolla Suomen heikot otteet pelikentillä, mutta myös ehkä sattumakin. Mitä jos Hollannin opintomatkaa ei olisikaan tehty vuonna 2006, olisiko Erkka V. Lehtola kehittynyt Kaik- ki Pelaa -kriitikoksi? Ja olisiko Juha Vallasta tullut Kaikki Pelaa -ohjelman kärkäs kriitikko, jos Palloliiton viestintä olisi ollut toisenlaista?

Joka tapauksessa on selvää, että niin Timo Huttusen kuin Juha Vallan ja Erkka V. Leh- tolan toimilla oli vaikutusta suomalaiseen jalkapalloyhteisöön. Huttunen kirjoituksillaan muun KP-toimensa ohella vaikutti Kaikki Pelaa -ohjelman vakiintumiseen, Valla ja Lehtola kritiikillään saattoivat jopa olla vaikuttamassa Palloliiton strategian muutoksiin 2000-luvun loppupuolella. Lehtolan nykyinen toimi Palloliiton palveluksessa tukee kä- sitystä, että Lehtola ei polttanut kaikki siltoja Palloliiton suuntaan kritisoidessaan Pallo- liiton toimia Kaikki Pelaa -ohjelman suhteen. Palloliitossa siis mitä ilmeisemmin otettiin Lehtolankin kritiikki vakavasti, ainakin osan henkilöiden taholta.

Palloliiton politiikka tarkasti tutkittuna ja pitkältä aikaväliltä tutkimuksen kautta osoit- taa, että tiedottamiseen ja esimerkiksi sanojen valintaan olisi kannattanut kiinnittää huomiota KP-ohjelmaa "sisäänajettaessa". Nythän puhuttiin "voittajavalmentajista", toiminnan tervehdyttämisestä, pelkurijoukkueista, kilpailu-uskovaisista ja niin edelleen. On helppo havaita, kuten esimerkiksi Juha Vallan suhteen ilmenee, että kun Iso Veli- ajattelu tai ylhäältä johdetut organisaatiot eivät ole olleet kovin korkealla Vallan arvoas- teikolla, että juuri edellä mainittu Palloliiton toiminta on varmasti osunut juuri esimerkiksi Vallaan niin, että vastustus on jo syntynyt osin tiedotustyylinkin perusteella, ilman siis edes vielä mahdollisiin sisältöeroihin menemättä.

Osan Kaikki Pelaa -kriitikoista voi sanoa tutkimuksen perusteella toimineen taas osin ilman tarkkaa tietoa KP-ohjelmasta. Jopa hämmästyttävällä tavalla esimerkiksi tasaver-

taisuuden ja tasapäistämisen käsitteet vaikuttavat menneen sekaisin. Tutkimuksen perusteella ainakin lehtien tasolla ja näissä tutkimuksessa olleissa piireissä tiedotus vaikuttaa olleen riittävää, joten tarkkaa tietoa KP-ohjelman suhteen on ollut kyllä saatavilla. Eri asia toisaalta on tietenkin, että tuliko tätä tietoa ajoissa Palloliiton puolelta, ja koet- tiinko koko KP-ajattelu sisäpiirin kehittelemäksi ylhäältä pakotetuksi toiminnaksi, jolloin ei edes haluttu tutkia tai ymmärtää koko ohjelmaa tarkkaan.

Tutkimuksessa yllättävän vähällä jäi varsinkin ohjelman alkuvaiheilla selkeät huolenai- heet kilpailullisen puolen suhteen, niin ohjelman kannattajien kuin sen vastustajien toimesta. Palloliiton palveluksessa olevilta ei ehkä ollut syytä odottaakaan kriittisiä kommentteja, mutta kovin yksipuoleisiksi näkemykset rakentuivat. Oliko sitten taustalla esimerkiksi piirijohtaja Jouni Koivuniemen mainitsema "saman kielen" puhuminen, johon hän viittasi kommentoidessaan Kaikki Pelaa -ohjelman onnistumisen edellytyk- siä. Eräänlaisen vihjeen voi saada myös Palloliiton puolelta missä Jari Kurittu ihmetteli vuonna 2005 sitä, miten RISTO DUFVA Jääkiekkoliiton palkkalistoilla ollessaan arvos- teli Jääkiekkoliiton hyväksymää Nuori Suomi -linjausta. Oliko nämä avautumiset merk- kejä selkeästä sovitusta kommentointilinjasta Palloliiton sisällä?

Kasvatuspuoli oli vahvasti tässä KP-keskustelussa korostuneena, nimenomaan Kaikki Pelaa -ohjelman puolustajien puheissa. Kuitenkin erilaisissa tasojoukkueissa eli enem- män kilpapuolelle painottuvien joukkueiden parissa on omat kasvatukselliset puolensa, mutta tietysti osin eri asioissa. Käytännön kokemus ruohonjuuritasolta kertoo, että tässä tutkimuksessa käsitellyt teemat ovat eräänlaisia pelkistyksiä. Arkinen toiminta kentillä on huomattavan monimutkaisempaa siinä, että tilanteet pelienkään ympärillä eivät ole useinkaan niin yksinkertaisia, että tyyliin "sinä pelaat ja sinä odotat vuoroasi" ja niin edelleen. Osapuolien näkemys lasten kykyjen suhteen oli sinänsä samankaltainen, mutta ehdotetut toimenpiteet lasten varjelemiksi olivat erilaiset. Siinä missä Timo Huttunen näki, että hyvä mieli syntyy kaikki huomioimalla, Erkka V. Lehtola näki hyvänkin mie- len toteutuvan tavoitteellisessa toiminnassa.

Harrasteryhmien vaihtoehdosta ei keskusteltu näissä esillä olleissa puheenvuoroissa kovinkaan paljon, tai esimerkiksi seuroista, jotka profiloituisivat harrastetoimintaan vaihtoehtona kilpailulliselle harrastamiselle, muutama kanta oli joukossa tähän suuntaan. Pelaajien oman harjoittelun yhteyttä joukkuetoimintaan ei myöskään pohdittu niin päin, eli esimerkiksi voisiko varmat peliminuutit joukkueissa vähentää omaa harjoittelua? Yleisesti ottaen, tutkimus ainakin osin näyttää, että Kaikki Pelaa -ohjelman kannattajien ja vastustajien välillä oli varmasti osittain riitaa muistakin asioista kuin ohjelman sisältöön liittyvistä. Henkilöthän ne monesti kuitenkin riitelee, johtuiko tässä tutkimuksessa erimielisyydet yhteisistä henkilöhistorioista, sitä aineisto ei kertonut.

Yhteenveto tutkimuskysymysten suhteen on, että suomalaisen juniorijalkapallossa toimi Kaikki Pelaa -keskustelun johtohahmoina Palloliiton puolelta Timo Huttunen. Hän pe- rusti käsityksensä ohjelmasta siihen, että jo ennen ohjelmaa siihen, että liika vakavuus ja kilpailun korostaminen olivat uhkia junioritoiminnalle. Palloliiton eri toimijat tukivat Huttusta tämän kannoissa. Vastapuolen muodostivat erityisesti Erkka V. Lehtola ja Juha Valla. Heidän näkemyksensä oli selkeästi, että voittojen tavoittelussa ei ole mitään vää- rää ja toimeenpiteitä suomalaisen jalkapallon suhteen oli tehtävä niin, että kilpapuolta tuli vahvistaa. Vallan ja Lehtolan tulkinta jalkapallotodellisuudesta oli täysin erilainen sen suhteen millä toimenpiteillä junioreita tuli lähestyä verrattuna Timo Huttuseen tai muihin Palloliiton toimijoihin. Molempien osapuolten toiminta selittyy lapsikäsityksel- lä: aivan erilaiset näkemyket osapuolilla oli tasojoukkueiden kuin voiton korostamisen suhteen.

Jatkotutkimusta Kaikki Pelaa -järjestelmän ympärillä olisi järkevää tehdä niin, että eri seurojen ja niin sanotun kentän tasolla tutkittaisiin enemmän näitä harrastajien kokemuksia. Nythän äänessä olivat pääasiassa lehtien palstoilla muut kuin vanhemmat eikä valmentajienkaan ääni erilaisista ryhmistä eli niin kilpa- kuin harrastajaryhmistä kovin laajaa ollut. Mielenkiintoista olisi tutkia myös sitä, miten esimerkiksi Pallopiirissä 2/2000 esitetty väite Kaikki Pelaa -ohjelman hyvästä vastaanotosta julkisuudessa löytyi- si eri lähteistä.

Lähdeluettelo

Lähdekirjallisuus

Valla, Juha 2011: "Liikuntakulttuurin muutos parantaa jalkapalloharjoittelua". Hampaat irvessä? Painavia sanoja 11-15-vuotiaiden kilpaurheilusta, s. 45-47. Toimittaneet Mik- ko Salasuo ja Manu Kangaspunta. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 39, Helsinki.

Aikakausilehdet ja sanomalehdistö

Alho, Henri 1999: "Kaikki Pelaa". FUTIS-sanomat 4/1999.

Casagrande, Antonio 1999: ”Nyt Kaikki Pelaa -töihin”. Pallopiiri 3/1999.

Eskola, Jussi 2005: "Suomen suurin Ilves". Futari 1/2005.

Eskola, Jussi 2007: "Puhetta pikkujunnuista". 90 min 28.11.2007. Eskola, Jussi 2007: "Valtissa ovet avoinna kaikille". 90min 7.6.2007.

Forsblom, Mauri 1999: "Kaikki on kiinni asenteista". Futari 9/1999.

Forsblom, Mauri 1999: "Vilttiketjut heitetään vilttiin". Futari 4/1999.

Forsblom, Mauri 2000: "Kaikki Pelaa lähtee liikkeelle". Futari 1/2000.

Forsblom, Mauri 2001: "Suurin rysäys on ohi". Jalkapallo 3/2001.

Forsblom, Mauri 2002: "Janne Virkkunen on piirin uusi nuorisosihteeri". Jalkapallo 4.12.2002.

Forsblom, Mauri 2002: "Kaikki Pelaa - tai sitten ei". Jalkapallo 3/2002.

Forsblom, Mauri 2002: "Kolmevuotias Kaikki Pelaa ei ole ollut pelkkää voittokulkua". Jalkapallo 4.12.2002.

Forsblom, Mauri 2003: "Kaikki Pelaa -sääntöihin ei suuria muutoksia 2004". Jalkapallo 11.12.2003

Forsblom, Mauri 2003: "Operaatio Pelisäännöt on lapsen ääni". Jalkapallo 11.12.2003.

Futari 2002: "Kaikki Pelaa -tavoitteet 2002". 1/2002.

Futari magazine 2009: "Kaikki Pelaa 10 vuotta". 5/2009.

FUTIS-sanomat 2004: "Kommentti". 3/2004.

FUTIS-sanomat 2004: "Milloin kilpa-urheilijaksi?". 4/2004.

Grönlund, Heikki 2003: "Kohti Kesää". Pallopiiri 1/2003.

Harittu, Tapio 2003: " "Sarjataulukot takaisin lapsille…Heti"!! ". Pallopiiri 1/2003.

Harittu, Tapio 2003: ”Urheiluseura kasvattajana, totta vai tarua?". Pallopiiri 2/2003.

Harittu, Tapio 2005: "Kaikki Pelaa seuroissa syksyllä 2005". Pallopiiri 3/2005.

Heiskanen, Reetta 2015: "Uusi sukupolvi potki Helsinki Cupissa". Helsingin Sanomat 11.7.2015.

Honkanen, Anne 2003: "Lapsitähdestä tulee harvoin huippu-urheilijaa". Jalkapalloval- mentaja 4/2003.

Hopsu, Janne 2008: ”Tasojoukkueet ovat pelaajien etu”. Helsingin Sanomat 4.12.2008.

Huttunen, Timo 2000: "Kaikki Pelaa -ohjelma painottaa joukkueiden sisäisiä Pelisään- töjä". Jalkapallovalmentaja 3/2000.

Huttunen, Timo 2000: "Kaikki Pelaa tarjoaa jokaiselle jotakin". Jalkapallovalmentaja 1/ 2000.

Huttunen, Timo 2000: " Laatu on lupausten täyttämistä". Jalkapallovalmentaja 5/2000.

Huttunen, Timo 2000: "Operaatio pelisäännöt antaa tilaa harrastaa". Futari 3/2000.

Huttunen, Timo 2001: "Kaikki Pelaa -ohjelma vuoden iässä". Pallopiiri 1/2001.

Huttunen, Timo 2002: "Kaikki Pelaa -ohjelma kolme vuotta". Jalkapallovalmentaja 5 /2002

Huttunen, Timo 2003: "Nuorisotoimintalinja tukee junnufutiksen ilmapiirin kehitystyö- tä". Jalkapallovalmentaja 3/2003.

Huttunen, Timo 2004: "Kilpailla saa". Futari 9-10/2004.

Huttunen, Timo 2004: "Turvallisia aikuisia?". Futari 2/2004.

Huttunen, Timo 2004: "Viisi Vuotta Kaikki Pelaa -ohjelmaa". Futari 9-10/2004.

Innanen, Timo 2010: "Zicon testamentti". Urheilulehti 40/2010.

Jalkapallo 2002, "Säännöt ja turnauskriteerit vahvistettu ensi kaudelle". 4.12.2002.

Japisson, Teemu & Mäenpää, Pasi 2008: "Lasten liikunnallista lahjakkuutta voidaan kehittää ilman erikoistumista". Helsingin Sanomat 8.12.2008.

Kaijomaa, Sirpa 2004: " Paljon harrastajia, paljon drop outia." Jalkapallovalmentaja 2/2004.

Karila, Juhani 2012: "Hankalat vanhemmat junioriurheilun ongelma". Helsingin Sano- mat 15.9.2012.

Karjalainen, Jari 2011: "Suomi-futis vuonna 00". Urheilulehti 27/2011.

Karlsson, Tomi & Sandström, Markku 2001: "Lasten liikunta on kaikille iloinen asia!". Jalkapallo 3/2001.

Karlsson, Tomi 2001: "Valkku hei, pääsenkö mä kohta kentälle?". Jalkapallo 1/2001.

Kauhala, Topias & Peltonen, Antti 2006: "Tuleeko auringon laskettua pimeys vai uusi valo". Urheilulehti 6.10.2006.

Kinnunen, Jussi 2008: " Kaikki Pelaa sopii vain pikkujunnuille." IS-Veikkaaja 2/2008.

Koivuniemi, Jouni 2000: "Kaikki Pelaa nyt seuroissa". Pallopiiri 2/2000.

Koivuniemi, Jouni 2003: "Tunteita vai tuoksuja". Pallopiiri 1/2003.

Kukkasniemi, Esa 2008: "Lapsella on oikeus liikuntaan ilman paineita". Helsingin Sa- nomat 26.11.2008.

Kuosa, Juha 2001: "Kaikki Pelaa -ohjelma lisännyt harrastajamääriä". Futari 6/2001.

Kupila, Jari 2007: "Vähän, myöhään". Urheilulehti 21/2007.

Kurittu, Jari 2003: "Aatosta jaloa ja tunteiden paloa". FUTIS-sanomat 1/2003. Kurittu, Jari 2005: "Lasten vai aikuisten leikkiä?". FUTIS-sanomat 23.2.2005.

Kylmänen, Erkki 2014: "Aika hyvää pallorallia". Helsingin Sanomat 7.6.2014.

Kylmänen, Erkki 2015: "Miten jalkapallon juniorivalmennusta pitäisi kehittää". Helsin- gin Sanomat 11.7. 2015.

Lahti, Petri 2008: "Ei nuorennusleikkausta vaan nuorisolinjaus". Veikkaaja 34/2008.

Lahtinen, Esko S. 1992: "Lasten peli-iloa haetaan sääntömuutoksilla". Futari 2/1992. Lahtinen, Esko S. 2003: "Kaikki Pelaa -ohjelmalle kauneimmat ruusut". Jalkapallo 4/2003.

Lahtinen, Esko S. 2007: "Nappulaklubi- jotain ihan jotain muuta". 90 min 7.6.2007.

Laitila, Johannes 2012: "Palloliiton "visio": Euroopan kymmenen parhaan joukkoon 2020". Helsingin Sanomat 20.09.2012.

Lappalainen, Tuomo 2007: "Suomi on marginaalissa". Suomen kuvalehti 23/2007.

Lehtola, Erkka V. 2003: "Edari". FUTIS-sanomat 1/2003. Lehtola, Erkka V. 2003: "Ei cuppi tähän kaadu". FUTIS-sanomat 1/2003. Lehtola, Erkka V 2003: "Toivottavasti sanktioita ei tarvita". FUTIS-sanomat 1/2003.

Lehtola, Erkka V. 2008: "HJK:n treeneissä pidetään hauskaa". Helsingin Sanomat 3.12.2008.

Lehtola, Erkka V. 1999: " "Isoja, positiivisia muutoksia" ". FUTIS-sanomat 4/1999.

Lehtola, Erkka V. 2003: "Ristiriita?". FUTIS-sanomat 1/2003. Lehtola, Erkka V. 2003: "Toivottavasti sanktioita ei tarvita". FUTIS-sanomat 1/2003. Lehtola, Erkka V. & Valla, Juha 2005: "Jo riittää!". 90 min 1/2005 Lehtola, Erkka V. 2007: "Kilpailu kunniaan juniorijalkapallossa". Helsingin Sanomat 18.4.2007.

Lehtola, E.V 2008 : "Juniorivalmennus on puuhastelua". Helsingin Sanomat 4.7.2008.

Lehtola, Erkka V. 2008: "Tasojoukkueet avain parempaan". Helsingin Sanomat 4.7.2008. .

Lehtola, Markku 1999: "Hyvästi, vilttiketjut!" Kaikki Pelaa". FUTIS-sanomat 4/1999.

Lehtola, Markku 2000: "Kaikki piirit ovat sitoutuneet tähän”. FUTIS-sanomat 1/2000. Lehtola, Markku 2001: "Kolmen vartin nuoriso-ohjelma?". FUTIS-sanomat 4/2001. Lehtola, Markku 2002: "Valitettavan usein mopo karkaa käsistä rankasti". FUTIS- sanomat 5/2002.

Lehtola, Markku 2003: "Väkisin ei saada mitään hyvää aikaan". FUTIS-sanomat 1/2003. Lehtola, Markku 2004: "Ei voittamisessa ole mitään mätää". FUTIS-sanomat 4/2004.

Lehtola, Markku 2004: " "Olemme päässeet hyvin eteenpäin" ". FUTIS-sanomat 4/2004. Lehtola, Markku 2004: "Siunaus vai kirous". FUTIS-sanomat 4/2004.

Liinamaa, Arja 1999: "Vuosikymmen vilttiketjuja vastaan". Liikunta ja tiede 3/1999.

Mäkelä, Matti 2000: "Kohti pehmeämpää kulttuuria". Pallopiiri 2/2000.

Niemi-Nikkola, Kari 2003: "Kentän laidalta ja vähän kentältäkin". Jalkapallovalmenta- ja 1/2003.

Oulu-lehti 2015: "Vanhemmilta vastalause urheiluseuroille". 4.4.2015.

Pallopiiri 2000: "Kun kaikki pelaa..erotuomarit uudessa roolissa". 2/2000.

Pallopiiri 2001: "1-vuotis uutisia". 2/2001.

Pasanen, Jarmo 2000: "Kaikki Pelaa Keski-Uudellamaalla". Futari 5/2000.

Pasanen, Jarmo 2003: "Tsemppiä, pojat". Suomen Kuvalehti 30/2003.

Peutere, Pietari 2006: ”Urheilufilosofi kaipaa ammattivalmentajia”. IS Veikkaaja 29/2006. Piilinen, Hannu-Olavi 1983: "Lastenpsykiatrin näkemyksiä lasten urheiluvalmennukseen" . Liikunta ja tiede 2/1983.

Pirinen, Harri 2012: "Muutoksen aika on nyt". Veikkaaja 45/2012.

Pokkinen, Pete 2011: "Junnujen eliittisarjat ansaitsevat kiitokset". Helsingin Sanomat 14.7.2011.

Rönkä, Jukka 2016: "Pertti Alaja". Urheilulehti 46/2016.

Räisänen, Matti 2002: "Onnellinen onnistuja". Jalkapallo 4.12.2002.

Seppälä, Riitta 2002: "Ensimmäiset tutkimustulokset Kaikki Pelaa-ohjelmasta". Jalka- pallovalmentaja 1/2002.

Sulonen, Harri 2000: "Urheilun ohella ammattiin". Pallopiiri 2/2000.

Sundelin, Saku-Pekka 2017: "Pertti Alaja vastaa kysymyksiin". Urheilusanomat 24/2017.

Söderholm, Jack 2004: "LETE ei kelvannut". FUTIS-sanomat 4/2004.

Teiskonlahti, Riku 2011: "Aikuiset kuriin, vaatii Kilpinen". Helsingin Sanomat 8.7.2011.

Tuominen, Heikki Lauri 2003 : "Peli on avattu" . Futis-sanomat 1/2003.

Vainikka, Mirka 2003: "Kasvatuksellisetkin arvot painavat vaakakupissa". FUTIS- sanomat 1/2003.

Valla, Juha 2003: "Aamiainen olympiastadionilla". FUTIS-sanomat 2/2003.

Valla, Juha 2012: "Agit prop vai Paasikivimäinen realismi?". Urheilulehti 49/2012.

Virtanen, Lasse 1999: "Puolen pelin takuu muuttaa junnufutiksen". Pallopiiri 3/1999.

Virtanen, Lasse 2000: "Kaikki Pelaa, vai pelaako". Pallopiiri 3/2000.

Vuorela, Jouko 2003: "8 kysymystä turnaussäännöistä". Futari 9-10/2003.

Vuorela, Jouko 2004: "Kilpailla saa!". Futari 9-10/2004.

Vuorento, Reijo 2000: "Kaikki pelaa!". FUTIS-sanomat 4/2000.

Wuolio, Tiinu 2001: "Kaikki Pelaa laatujärjestelmä lujittaa suomalaisen jalkapallon perustaa". Futari 1/2001.

Ängeslevä, Päivi 2008: "Valiojoukko". Helsingin Sanomat 23.11.2008.

Tutkimuskirjallisuus

Eskola, Jari 2001: "Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat", s.133-157. Ikkunoita tutki- mismenetelmiin II. Toimittaneet Juhani Aaltola ja Raine Valli. PS-kustannus, Jyväskylä.

Häyrinen, Mikko 2014: "Nuorten harjoittelu joukkuepalloiluissa", s.38-40. Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä 2014. Toimittaneet Kaisu Mononen, Outi Aarresola, Pasi Sarkkinen, Jarkko Finni, Sami Kalaja, Asko Härkönen ja Mikko Pirttimäki. KIHU:n julkaisusarja, numero 46. Edita Prima Oy, Helsinki.

Itkonen, Hannu 1996: Kenttien kutsu. Tammer-Paino Oy, Tampere.

Kalliopuska, Mirja & Miettinen, Pauli & Nykänen, Hannele 1995: Putoanko pelistä. Mestari-Offset, Vantaa.

Kemppinen, Pertti 1992: Epäonnistumisesta onnistumiseen. Strixla, Helsinki.

Klemola,Timo 1998: Ruumis liikkuu- liikkuuko henki?: fenomenologinen tutkimus liikunnan projekteista. Tampereen yliopisto, Tampere.

Kokkonen, Jouko 2013: Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Suomen urheilumuseo, Helsin- ki.

Lautela, Yrjö 2007: "Jalkapalloa kehdosta hautaan" s.266-277. Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa. Toimittaneet Yrjö Lautela ja Göran Wallen. Teos, Hel- sinki.

Puhakainen, Jyri 1995: Kohti ihmisen valmentamista. Holistinen ihmiskäsitys ja sen heuristiikka urheiluvalmennuksen kannalta. Tampereen yliopisto, Tampere.

Skinner, Quentin 2002: "Vision of politics, volume I". Cambridge University Press, Cambridge.

Van Leeuwen, Theo 2008: Discourse and practise: New tools for critical analysis. Ox- ford University Press, Oxford.

Venkula, Jaana 2012: Fair Play-sieluna ja käytäntönä. 2.uudistettu painos. Atena Kus- tannus, Jyväskylä.

Painamattomat lähteet

Internet

"Asiantuntija Kemppinen tarkastelee kriittisesti Kaikki Pelaa -järjestelmää." MTV3. Pertti Kemppisen haastattelu. https://www.mtv.fi/sport/muut- lajit/uutiset/artikkeli/asiantuntija-kemppinen-tarkastelee-kriittisesti-kaikki-pelaa- jarjestelmaa/3670772. Luettu 6.5.2018.

"Easy target". Turun Pyrkivän sivusto 20.11.2012, (Kari Raidan) kirjoitus. http://turunpyrkivajalkapallo.sporttisaitti.com/b-tytot/kausi-2013/btsm/valmentajan- palsta/valmentajan-blogi/20-11-2012-easy-target/. Luettu 8.5.2018.

"Erkka V.Lehtola saapuu Vilppaan valmentajapäiville". Salon Vilpas. http://wilpas.fi/erkka-v-lehtola-saapuu-wilppaan-valmentajapaeiville/?v=f0aa03aaca95. Luettu 6.5.2018.

"Fyysisyydellä ylikorostunut asema talenttien tunnistamisessa". Yle.fi, Pertti Kemppi- sen haastattelu. https://yle.fi/urheilu/3-8048139.

"Hcm". Juoksufoorumi. 2007 mielipidekirjoitus 21.8.2007,http://www.juoksufoorumi.fi/profile/553- olmi/content/?type=forums_topic_post&page=14. Luettu 8.5.2018.

"Jalkapallodemokratiaa". Juha Vallan Blogi. https://kapylanpallo.fi/ajankohtaista/2018/01/juha-vallan-blogi-jalkapallodemokratiaa. Luettu 8.5.2018

"Jalkapallon toisinajattelija vaatii: Suomessa on pakko tehdä vallankumous".Pertti Kemppisen haastattelu. YLE, https://yle.fi/urheilu/3-8048115. Luettu 7.5.2018.

"Jalkapalloyhteiskunta huutaa kaikki pelaamaan" Jaakko Alavuotungin sivut. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3681403-jalkapalloyhteiskunta-huutaa-kaikkia- pelaamaan. Luettu 5.5.2018.

"Juha Malinen arvostelee maajoukkueen pelitapaa:"Meidän tulee olla inhottava joukkue".15.12.2016.Pekka Anttila. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/valmentaja- juha-malinen-arvostelee-maajoukkueen-pelitapaa-meidan-pitaa-inhottava-joukkue/. Luettu 6.5.2018.

"Kaikki Pelaa-ideologia", Pallonkaikkeus-blogi. kirjoittanut Vesa Salminen. https://pallonkaikkeus.wordpress.com/2010/03/28/kaikki-pelaa-ideologia.Luettu 8.5.2018.

"Kaikki pelaa, jos vain valmentajat viitsivät". Happonen, Riku 16.2.2017. Kommentti Pele Koljosen kirjoitukseen. http://www.iisalmensanomat.fi/news/kaikki-pelaavat-jos- vain-valmentajat-viitsivt/. Luettu 2.5.2018.

"Kaikki pelaa, jos vain valmentajat viitsivät".15.02.2017.Pele Koljonen. http://www.iisalmensanomat.fi/news/kaikki-pelaavat-jos-vain-valmentajat-viitsivt-2/. Luettu 2.5.2018.

"Kompensaatiomies-Kukaan ei pelaa".15.06.2017. Janne Patjas. http://pontti.fi/kompensaatiomies/kompensaatiomies-kukaan-ei-pelaa. Luettu 6.5.2018.

"Kritisoi nuorena rajusti Palloliittoa – nyt vastuussa nuorten pelaajien kehityksestä". Aamulehti.fi. Erkka V.Lehtolan haastattelu, toimittaja Timo Riihentupa. https://www.aamulehti.fi/urheilu/kritisoi-nuorena-rajusti-palloliittoa-nyt-vastuussa- nuorten-pelaajien-kehityksesta-24205646/ . Luettu 5.5.2018.

"Liikuntatutkimus 2001-2002": lapset ja nuoret.Helsingin kaupunki & Nuori Suomi & Suomen Kuntoliikuntaliitto & Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) & Suomen Olympia- komitea & Opetusministeriö & Pehkonen, Juhani (Suomen Gallup): https://services.fsd.uta.fi/catalogue/FSD1285?tab=download&study_language=fi. Luet- tu 6.5.2018.

Liikuntatutkimus 2009-2010. SLU:n julkaisusarja 7/2010. http://docplayer.fi/351333- Liikuntatutkimus-2009-2010.html. Luettu 3.5.2018

"Nuorten liikunta-harrastus lisääntyy" YLE 19.9.2002.https://yle.fi/urheilu/3-5942640 . Luettu 6.5.2018.

"Palloliitto, kannustan sua". Suunnanmuutos.Johtava jalkapalloblogi. Juha Vallan kirjoitus 12.6.2017.https://jalkapalloblogi.com/2017/06/12/palloliitto-kannustan-sua/ . Lu- ettu 6.5.2018.

"Pallo-Veikko", Kpv:n lehti 2008. http://www.jopox.fi/kpv/lehti/205559=75_14.pdf . Luettu 6.5.2018.

Sami Hyypiä akatemian lehti 1/2015. Juha Vallan haastattelu.. https://issuu.com/eerikkila/docs/sha_magazine_115_digi. Luettu 4.5.2018.

"Suomen Palloliitto Nuorisotoimintalinja" 2002. Tampereen Pallo-Veikkojen sivut. http://www.jopox.fi/tpv/materiaalipankki/?download=237. Luettu 3.5.2018

"Suomen Palloliitto. Nuorisotoimintalinja 2008". Ilveksen sivut. https://asiakas.kotisivukone.com/files/ilves.jalkapallo1.kotisivukone.com/tiedostot/spln uorisotoimintalinja.pdf. Luettu 8.5.2018.

"Turnauskriteerien taustaa". Suomen Palloliitto. 13.1.2003. " https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/turnauskriteerien-taustaa. Luettu 6.5.2018.

Audiovisuaaliset lähteet

Jumalan käsi. Vieraana Juha Valla. Podcast 9.3.2017, http://www.radiohelsinki.fi/ohjelma/jumalan-kasi/. Kuunneltu 6.5.2018.

Lindgren & Sihvonen. Vieraana Kyösti Lampinen. Radio-ohjelma 22.1.2016, YLE Pu- he, https://areena.yle.fi/1-3238016. Kuunneltu 5.5.2018.

Lindgren & Sihvonen.Vieraana Seinäjoen Raimo Sarajärvi. Radio-ohjelma 20.10.2017, YLE Puhe, https://areena.yle.fi/1-4247713?autoplay=true. Kuunneltu 2.5. 2018.

Lindgren & Sihvonen. Vieraana Palloliiton seurakehityspäällikkö Silja Ranta. Radio- ohjelma 25.8.2017 ,YLE Puhe, https://areena.yle.fi/1-4199763. Kuunneltu 5.5.2018.

"Näin suomalainen jalkapallo nousee:parhaiden nuorten kohdattava entistä useam- min". Radio-ohjelma 31.5.2017, Radio Rock, https://www.radiorock.fi/#!/muu/Erkka%20V.%20Lehtola. Kuunneltu 2.5.2018.

Pallokerho. "Suomalaisen jalkapallon tila". Podcast 11.9.2017, https://www.supla.fi/supla/3088332. Kuunneltu 6.5.2018.

Petteri Sihvonen: "Rehellistä puhetta urheilujournalismista". Jukka Rönkä vieraana. Radio-ohjelma 15.7.2014, YLE Puhe, https://areena.yle.fi/1-2299319. Kuunneltu 2.5.2018.

Sportmagasinet. Tv-ohjelma 3.5.2011, YLE. Katsottu Oulun yliopiston radio- ja tv- arkistossa 7.5.2018.

Urheilu-ilta: "Jalkapallon juniorivalmennus". Radio-ohjelma 19.3.2015, YLE Areena, https://areena.yle.fi/1-2675455. Kuunneltu 4.5.2018.

Urheilu-ilta:" Puhetta jalkapallon valmennuksesta". Radio-ohjelma 2.11.2015, YLE Areena, https://areena.yle.fi/1-3092298. Kuunneltu 2.5.2018.

Urheilu-ilta: "Suomi-futis vuonna nolla". Radio-ohjelma 31.1.2017, YLE Areena, https://areena.yle.fi/1-3945941. Kuunneltu 3.5.2018.

Ylen aamu-tv: "Kaikki pelaa-kuka pelaa huipulla". TV-ohjelma 13.7.2011, YLE Aree- na, https://areena.yle.fi/1-1290293. Katsottu 7.5.2018.

Yle A-studio. Tv-ohjelma 11.7.2007. Katsottu Oulun yliopiston radio- ja tv-arkistossa 8.5.2018

Liitteet

Liite 1: Kaikki Pelaa -säännöt 1.osa FUTIS-sanomat 1/2000.

LIITE 1 KAIKKI PELAA-SÄÄNTÖJÄ (FUTIS-SANOMAT 1/2000)