MUSIIKKI JA LUONTO Soiva Kulttuuri Ympäristökriisin Aikakaudella Toim
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
MUSIIKKI JA LUONTO MUSIIKKI JA LUONTO MUSIIKKI JA LUONTO Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella Toim. Juha Torvinen ja Susanna Välimäki Luonto innoittaa musiikin tekijöitä ja tutkijoita. Luonto- (toim.) Välimäki & Torvinen kuvastolla ilmennetään elämän peruskysymyksiä ja sielun- maisemia. Musiikki voi kuvastaa luontokokemusta ja luoda tunteen ympäristöön tai paikkaan kuulumisesta. Luonnollisuus on usein ollut säveltämisen ihanne, ja onpa koko maailman- kaikkeudenkin epäilty soivan musiikillisia lukusuhteita. Ympäristökriisin aikakaudella musiikin ja luonnon suhde näyttäytyy uudessa valossa. Musiikissa kuuluu ympäristöhuoli. Ekologisen kestävyyden haasteet muokkaavat musiikkikulttuuria ja musiikintutkimusta. Musiikki ja luonto paneutuu näihin kysymyksiin. Se pohtii musiikin ja äänen suhdetta luontoon nykypäivän näkökulmasta. Samalla se esittelee ekomusikologiaa eli ekokriittistä musiikin- tutkimusta. Kirjoittajat ovat musiikin ja kulttuurin tutkijoita. MUSIIKKI JA LUONTO Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella Toimittaneet Juha Torvinen ja Susanna Välimäki Kannen kuva: Laura Paavilainen, Nurkka, 2009, kromogeeninen värivedos (editio 1/5+ap), 80 x 100 cm. Musiikki ja luonto Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella Musiikki ja luonto Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella Toimittaneet Juha Torvinen ja Susanna Välimäki Utukirjat 10 Utukirjat julkaisee monitieteistä kotimaista ja kansainvälistä taiteiden tutkimusta. Utukirjat-toimituskunta Kaisa Ilmonen Tutta Palin (päätoimittaja) Viola Parente-Čapková Jaana Teinilä Marjaana Virtanen Kannen kuva: Laura Paavilainen, Nurkka, 2009, kromogeeninen värivedos (editio 1/5+ap), 80 x 100 cm. Taitto Päivi Valotie ISBN 978-951-29-7893-9 (print) ISBN 978-951-29-7894-6 (pdf ) ISSN 2341-9326 (print) ISSN 2670-0832 (online) Painopaikka Paino-Kaarina Oy, Kaarina © kirjoittajat ja Utukirjat Turun yliopisto 2019, Turku University of Turku 2019, Turku Sisällys Johdanto. Musiikki, luonto ja ekomusikologia 1 Juha Torvinen ja Susanna Välimäki I Musiikki ympäristökritiikkinä Välittämisen asteikko. Luonto ja ympäristötrauma suomalaisessa taidemusiikissa 35 Susanna Välimäki Äänimaisemasäveltäminen ja ympäristötietoisuus. Ekokriittiset teemat Water Soundscape Compositon -kilpailusävellyksissä 67 Meri Kytö Lumienkeli eteisessä. Hectorin laulujen luontosuhteesta 93 Tarja Rautiainen-Keskustalo Yhteiskuntakritiikki ja ympäristösuhde Kalevi Ahon oopperassa Hyönteiselämää 115 Liisamaija Hautsalo II Ekologiset käytännöt ja äänellinen kulttuuri Soitinpuu, sääntely ja retoriikka. Ekomusikologinen tulkinta kitaramarkkinoiden muutoksesta 141 Heikki Uimonen Ekomusiikillisia eleitä ja ilmeitä. Omaehtoisten artistien ympäristösuhteen tarkastelua 169 Noora Vikman Lähiluku ja kehystäminen ekokriittisessä musiikintutkimuksessa. Esimerkkeinä Psy ja Sigur Rós 195 John Richardson ”Kaikki elämän makeus ja riemu”. Aistielämäkerrallisen kävelyn taide ja tiede 221 Helmi Järviluoma III Musiikki luontosuhteen rakentajana Luontosäveltäjä Erik Bergman. Ekomusikologinen näkökulma modernistin nuoruudentuotantoon 249 Juha Torvinen Musiikin ”suomalaisuuden” ja ”luonnon” etsintä 1930- ja 1940-lukujen musiikkitieteessä 284 Markus Mantere Vesi ja vesimaisemat musiikissa 307 Yrjö Heinonen IV Musiikki ja ihmisen rajat Ihmisäänen kolme ekologiaa. Guattari, Leväooppera ja enemmän-kuin-inhimillinen 341 Milla Tiainen Musiikin avantgardistinen ekologia Jacques Attalin, R. Murray Schaferin ja Pauline Oliveroksen ajattelussa 364 Tanja Tiekso Miltä maailmanloppu kuulostaa? Postapokalyptinen ambient antroposeenin musiikkina 384 Karoliina Lummaa Kirjoittajat 408 Nimi- ja teoshakemisto 409 Asiahakemisto 420 Juha Torvinen ja Susanna Välimäki Johdanto. Musiikki, luonto ja ekomusikologia Tämän kirjoituskokoelman aiheena on musiikin ja luonnon suhde. Aihe on laaja, sillä musiikin ja luonnon yhteyksistä löytyy loputtomas- ti esimerkkejä. Luonto tai luontokokemus lienee rakkauden ja uskon- nollisten teemojen ohella musiikin tavallisin aihe niin historiassa kuin nykypäivässä (esim. Toliver 2011). Koska rakkautta ja uskonnollisia teemoja käsitellään musiikissa usein juuri luontoon liittyvien vertaus- kuvien avulla, näyttäytyy luonto musiikin itsestään selväksi peruskuvas- toksi. Ihmisen monitahoinen suhde fyysiseen ympäristöön läpäisee musii- kin kuin musiikin. Se soi esimerkiksi kansanmusiikkiperinteiden luon- toaiheistoissa, renessanssimadrigaalien paimenidylleissä ja 1800-luvun ohjelmamusiikin luonnonmystiikassa. Luonto symboloi mielentilaa niin Fanny Mendelssohn Henselin (1805–1847) liedeissä kuin Unto Monosen (1930–1968) tangoissa tai 1960-luvun protestilauluissa – joi- takin esimerkkejä mainitaksemme. Voidaan kuitenkin todeta, että jos luonto – fyysisen aineellisuuden merkityksessä – on kaiken olemassaolon ja siten ihmisenkin olemisen perusta, on se niin ikään musiikin perusta paljon syvemmässä ja monita- hoisemmassa mielessä kuin vain musiikkikappaleiden aiheistona tai ver- tauskuvien pankkina. Musiikin ja luonnon suhde onkin laajempi mu- siikintutkimuksen kysymys kuin mitä pelkkä luontoaiheisen musiikin tarkastelu antaa ymmärtää. Luonto liittyy musiikkia – sen alkuperää ja olemusta – koskeviin teorioihin ja musiikki todellisuuden olemusta koskeviin teorioihin. Musiikin säveljärjestelmien on monissa aikanaan vaikutusvaltaisissa teorioissa katsottu perustuvan luonnonlakeihin, ja 1 • Johdanto. Musiikki, luonto ja ekomusikologia viritys- ja soinnutusjärjestelmiä on pyritty johtamaan luonnon yläsävel- sarjoista. Jopa formalistisessa estetiikassa, jonka tulisi torjua musiikin ”ulkopuoliset” merkitykset, musiikin rakentumista kuvataan luontoon liittyvin käsittein ja kielikuvin, kuten ajatuksella orgaanisuudesta (esim. Clark & Rehding 2001). Niin ikään luonnonilmiöitä on lähestytty mu- siikkina. Erityisesti linnunlaulun ”musiikillisuus” on kiehtonut sävel- täjiä, runoilijoita, musiikintutkijoita, biologeja ja luontoharrastajia eri aikoina (Leach 2007; Taylor 2017; vrt. myös esim. Seppä 1922; Rothen- berg & Ulvaeus 2009). Nykypäivänä saman voi todeta äänimaisemista ja ylipäätään ympäristön äänistä. Musiikki ja musiikintutkimus on his- toriassa välillä ymmärretty pikemminkin luonnontieteeksi kuin taiteek- si tai humanistiseksi alaksi, ja edelleen musiikkitieteeseen kuuluu luon- nontieteellisiä suuntauksia, kuten akustiikka. Nämä ovat vain joitakin ilmeisimpiä esimerkkejä musiikin ja luonnon moninaisista kytköksistä. Musiikin ja luonnon yhteydellä on vahva filosofinen ulottuvuus. Ääni tai musiikki on usein toiminut ympäröivän todellisuuden metafyysise- nä tulkitsijana tai selittäjänä sekä yleisenä vertauskuvana kaikelle selittä- mättömälle (ks. Torvinen 2014). Länsimaisen ajattelun historiassa tämä ilmenee selkeimmin antiikkiin juontuvassa ja vielä uudella ajalla vaikut- taneessa näkemyksessä, jonka mukaan äänessä ja musiikissa on havaitta- vissa kosmoksen rakenteita paljastavia harmonisia lukusuhteita. Satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua syntyneessä pythagoralaisessa koulukun- nassa pääteltiin monokordin1 kieltä mittaamalla, että koska sopusoin- tuisimmat intervallit perustuivat yksinkertaisiin lukusuhteisiin (kuten oktaavi 1:2 ja kvintti 2:3), täytyi samanlaisten lukusuhteiden tuottaa harmonisia kokonaisuuksia olevaisessa laajemminkin – kaikkialla luon- nossa. Filosofi Platon hahmotteli kosmoksen rakennetta diatonisen sä- velasteikon lukusuhteiden pohjalta ja pohti, josko koko maailmankaik- keus tosiasiallisesti soi jatkuvasti. Tämä ajatus sfäärien harmoniasta (ks. esim. Godwin 1993) on sittemmin saanut monia muotoja filosofiassa ja musiikissa aina lukuteoreettisista sävellysjärjestelmistä kosmisia vä- rähtelyjä etsivään new age -musiikkiin. Väljemmin ajateltuna musiikin liittäminen kysymykseen luonnon tai todellisuuden perimmäisestä ole- muksesta, elämän merkityksestä sekä elämän ja kuoleman mysteereis- tä luonnehtii edelleen monenlaisia musiikkikulttuureja ja -käytäntöjä. 2 • Johdanto. Musiikki, luonto ja ekomusikologia Uudella tavalla ajankohtaiseksi ja kouriintuntuvaksi musiikin ja luonnon suhde on tullut nykymaailmassamme, jota leimaavat laaja- mittaiset ja ennakoimattomat ekologiset ongelmat. Suhteemme luon- toon ei ole itsestään selvä, saati hallittava tai turvallinen, kuten sen vielä 1800-luvulla ehkä ajateltiin olevan (Morton 2007). Ihmisen aiheutta- man planetaarisen ympäristötuhon aikakaudella luonto ei ole mitään yksinkertaista tai pysyvää vaan jotakin uhattua, kadotettua, vaurioitet- tua ja tuhottua, samalla kun se itsessään koetaan myös tuhoisaksi ja uh- kaavaksi, esimerkiksi tsunamien, hirmumyrskyjen ja kuivuuksien ta- kia. ”Luonto” on käsitteenä tullut monimutkaiseksi ja ongelmalliseksi; luonnon käsite sekä käsitteellinen kahtiajako tai vastakohtapari ihmi- nen–luonto on kyseenalaistettu ympäristöfilosofiassa, sosiaalisessa kon- struktivismissa, ekofeminismissä, queer-teoriassa, posthumanismissa ja antroposeeni-keskustelussa2. Samalla ekokriittinen taide ja tutkimus on kehittynyt ihmisen luontosuhteen ongelmakohtien keskeiseksi tarkas- telijaksi yhteiskunnassa. Musiikin ja luonnon suhde on alkanut soida ympäristöhuolena kai- kenlaisessa musiikissa genrestä ja tyylistä toiseen. Esimerkiksi rock-, me- talli-, hiphop-, kansan-, klassinen ja kokeellinen musiikki ovat synnyttä- neet ympäristökysymyksiin kantaa ottavia suuntauksia, ja 2000-luvulla voidaan jo puhua kaikki musiikin genret läpäisevästä ekokriittisestä ny- kymusiikista, ekomusiikista (vrt. Välimäki 2009; Pedelty 2016). Suo- malaisiksi esimerkeiksi mainittakoon vaikka Pehr Henrik Nordgrenin 6. sinfonia Interdependence (2000); lapsiduo Ellan ja Aleksin Itäme-