Lapin Irtokullan Alkuperästä

Lapin irtokullan alkuperästä

Lapissa on kaivettu kultaa jo 150 vuoden ajan. Kullan alkuperää, emä- kalliota, ei ole onnistuttu löytämään pitkästä uurastuksesta huolimatta. Uusin tutkimustieto antaa kuitenkin toivoa, että Lapin kullan mysteeri saadaan vielä joskus ratkaistua.

PEKKA TUISKU ja ANTTI PERONIUS

uori-insinööri Johan Konrad Lihrin räisin ja millaiset prosessit ovat johtaneet sen retkikunta löysi ensimmäiset mer- nykyiseen esiintymiseen maaperässä. Yritäm- kit irtokullasta Ivalojoen Nulkka- me kirjoituksessa selventää tätä sekä käytän- V mukasta syyskuussa 1868. Tämä nön kokemuksen että tutkimustiedon perus- johti lähes välittömästi Lapin ensimmäiseen teella ja toivomme kirjoituksen innostavan sekä suureen kultaryntäykseen, josta lähtien kultaa harrastajia että ammattilaisia Lapin kullan on etsitty vaihtelevalla menestyksellä aluksi mysteerin selvittämiseen. Siksi olemme yrit- Ivalojoella ja myöhemmin muilta Lapin kul- täneet laatia tekstimme sellaiseksi, että sen lu- lanhuuhdonta-alueilla (Partanen 1999). Kul- keminen onnistuu ilman syvällistä geologista taryntäyksen vuoksi silloinen Kaivoshallitus tietämystä. joutuikin keskittämään voimavaransa Inarin Kullan alkuperän selvittämiseksi on tar- ja Utsjoen pitäjiin, minkä tuloksena A.-E. Jern- kasteltava sen maantieteellistä esiintymistapaa ström laati vuonna 1874 maamme ensimmäi- ja jakautumista, materiaalia, jossa kulta esiin- nen kelvollisen kallioperäkartan kuntien län- tyy, irtokultaa liikuttaneita ilmiöitä, rapautu- siosista (Stigzelius 1987, Kauranne et al. 2010). mista sekä mahdollisen lähdealueen kalliope- Kallioperäkartan laatiminen johtui tietenkin rää ja kalliokultaesiintymien muodostumista. kullan emäkallion etsimisestä, vaikkei Jern- Alueen koko geologinen luonne ja historia ström sitä luulostaan huolimatta löytänytkään. pitää huomioida asian selvittämiseksi. Tuskin on liioiteltua väittää, että ansioitunut Ensimmäiset kultavaltaukset olivat sangen geologinen tutkimuksemme ja Geologisena tuottoisia, koska kultaa huuhdottiin aluksi v. komissionina 1886 aloittanut nykyinen Geo- 1870–72 lähinnä Ivalojoen penkereiden jo- logian tutkimuskeskus saa suurelta osin kiit- kisedimenteistä, mistä kulta oli hyvin helpos- tää synnystään Lapin kullan löytymistä. ti erotettavissa ja missä se on rikastunut fluvi- Koska Lapin irtokullan alkuperää on ensi aali- eli jokiprosesseissa. Tämän jälkeen huuh- vuonna tutkittu jo 150 vuotta ”emäkalliota” donta siirtyi vastaaviin muodostumiin Ivalo- kuitenkaan löytämättä, ajattelimme Lapin joen sivuhaarojen Sotajoen ja Palsinojan var- kullan löytymisen vuosijuhlana kirjoittaa ly- sille (Stigzelius 1987). Vuosina 1870–1875 on hyen katsauksen siitä, millaisesta ja missä si- huuhdottujen jokisorien arvioitu sisältäneen jaitsevasta emäkalliosta kulta saattaisi olla pe- yli 7 g kultaa kuutiometrissä ja enimmillään

156 GEOLOGI 70 (2018) n. 38 g/m3 (Svedelius 1874, Mäkinen 1920). misessa. Kuvassa 1 on kulta-alueiden huuhdon- Nykyään kultaa huuhdotaan pääosin moree- tapaikkojen sijainti sähköisellä matalalentokar- nista tai peseytyneestä moreenista, joissa pi- talla. Lisäksi kuvassa on esitetty Stigzeliuksen toisuudet ovat alhaisempia, minkä vuoksi (1987) ilmoittamia kullan saantimääriä huuh- huuhdonta on pääosin kannattavaa vain ko- donnan alkuvuosina kuvaavat ympyrät. neellisesti. Kullanhuuhdontalupien ja -kaivos- Svedelius arvioi, että kullan emäkalliot piirien kartta kuvaa hyvin kullan levinneisyyttä olisivat lähellä paikkoja, missä kultaa on run- kulta-alueiden maaperässä, lähinnä moreenis- saasti ja se on karkeaa ja korkealla (Ivalo)joen sa tai siitä johtuneissa sekundäärisissä kerros- rantatöyräässä. Kauempana emäkalliosta kul- tumissa. Kultaahan ei kannata kaivaa paikois- ta olisi hienompaa ja kuluneempaa (Stigzelius ta, joissa sitä ei ole, ja harrastajankin alkuin- 1987). Pääosin tällainen käsitys on muodos- nostus katoaa nopeasti tyhjän perässä juokse- tunut myös monille nyttemminkin asiaa sel-

Kuva 1. Kullanhuuhdontaluvat, kaivospiirit ja hakemukset (punainen) ja rauenneet valtaukset (vihreä) aerosähköisellä (vaihekomponentti) matalalentokartalla, jossa punertava sävy tarkoittaa lähinnä hyvää johtavuutta kallioperässä. Johtavuusvyöhykkeet noudattavat Lapin granuliittijakson gneissimäistä raitai- suutta ja suurempimittaista kerrosrakennetta. Keltaiset ympyrät kuvaavat kullan suhteellista saantia 1800- luvun loppupuolella, kun helpoimmin eroteltava jokipenkkojen kulta huuhdottiin pääosin loppuun. Hau- raat ja osittain plastiset siirrokset on merkitty mustilla viivoilla. Lähde: Geologian tutkimuskeskuksen, Maanmittauslaitoksen ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston avoimet aineistot ja Stigzelius (1987). Figure 1. Placer gold claims (red) and expired claims (green) on the airborne low altitude electromagnetic map of Geological Survey of Finland (in-phase component, red highest). The variation in electrical properties follows the primary gneissic banding and larger scale layering of the Lapland Granulite Belt (Korja et al. 1996, Tuisku et al. 2006). Yellow circles represent, in a logarithmic scale, the relative gold gain in the late 19th century, when the effortlessly attainable gold from the river banks was exhausted. Black lines are brittle and semi-brittle faults. Source: Open access resources of the Geological and National Land Surveys of Finland, the Finnish Safety and Chemical Agency, and Stigzelius (1987).

GEOLOGI 70 (2018) 157 vittäneille etsijöille (mm. Saarnisto ja Tammi- ”anomalian” kultamäärästä (Airas 1984, Ne- nen 1985, 1987, Nenonen 2003). Tällainen nonen 2003, Keinänen et al. 2010). Muun ajattelu on yhtäpitävä useiden muidenkin kul- muassa ns. Oiva-juonen loppuraportissa to- ta-alueiden tutkimustulosten kanssa (esim. detaan, ettei juoni voi olla alueen kullan ai- Leake et al. 1998, Craw et al. 2017). Tosin noa lähde (Keinänen et al. 2010). asiasta on esitetty muunkinlaisia teorioita (Er- Useimmat jokilaaksojen väliset tasamaan vamaa ja Saarinen 1991, Forsström ja Tuisku kullanhuuhtomot Ivalojoen, Laanilan ja Tan- 1990, 1993). Asiaa hankaloittaa se, että alu- kavaaran alueella ovat korkeudella 280–320 een kallioperästä löytyneet kultapitoiset esiin- m m.p.y. (kuva 2). Jokilaaksojen huuhtomot tymät, lähinnä erilaiset juonimuodostumat, ovat alempina ja siellä voi esiintyä runsaasti ovat niin köyhiä ja pieniä, etteivät ne riitä se- kultaa, joka on rikastunut voimakkaasti sekun- littämään murto-osaakaan alueen maaperän däärisesti joki- ja rinneprosessien seurauksena

Kuva 2. Huuhdontalupien sijainti suhteessa korkeusvyöhykkeisiin. Ivalojoen, Laanilan ja Tankavaaran huuhtomot (tummat haarakkaat kuviot ko. alueilla) ovat pääosin tasolla 280–320 m, Lemmenjoen noin 360– 440 m m.p.y. Punaiset täplät osoittavat kultaesiintymiä, joissa on gossanmaisia piirteitä. Mustat viivat ovat Palsiojan siirroksen 29 ja Tankavaaran siirroksen 32 osittain duktiileja jatkeita Keski-Lapissa. Tär- keimmät kultavaltaukset ja -kaivospiirit on nimetty. Lähde: Maanmittauslaitoksen ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston avoimet aineistot. Figure 2. Relation of placer gold claims to elevation. Claims in the Ivalojoki, Laanila and Tankavaara areas are mainly 280–320 m and in the Lemmenjoki area 360–440 m above sea level. Red points are bedrock gold mineralization with gossan-type weathering. Black lines are semi-ductile extensions of the brittle Palsioja 29 and Tankavaara 32 faults, conformable with the pre-existing structures of the Central Lapland Mobile Belt. Source: Open access resources of the National Land Survey of Finland and the Finnish Safety and Chemical Agency.

158 GEOLOGI 70 (2018) nykypäivään asti. Lemmenjoen alueella valta- syntyneissä kultaesiintymissä on tyypillisesti usten korkeus on selvästi suurempi, noin 360– kvartsi- tai kvartsi-karbonaattijuonia tai -juo- 440 m. Siellä kultaesiintymiä on tämänkin niverkostoja, joiden läheisyydessä ympäröivä yläpuolella esim. Jäkäläpäässä, mutta niiden kivilaji on muuttunut. Tällaista muuttumista hyödyntämistä haittaa veden niukkuus. Kor- kutsutaan metasomatoosiksi. Frietsch et al. keustasoihin palaamme tuonnempana, kun (1997) esittivät, että Suomen, Ruotsin ja Nor- keskustelemme rapautumisprosesseista ja se- jan pohjoisosien kultamalmien muodostus liit- kundäärisestä kuljetuksesta. tyisi suurimittakaavaiseen natriumin ja kloorin lisäykseen kultapitoisista fluideista sivuki- Kalliokultaesiintymät viin, jolloin niihin syntyisi mm. albiittia ja Lapissa ja muuallakin skapoliittia. Näitä mineraaleja esiintyy erittäin Geologian tutkimuskeskus on koonnut mer- runsaasti useita Pohjois-Fennoskandian mal- kittävän tietokannan maamme kultaesiin- meja ympäröivissä muuttumisvyöhykkeissä. tymistä (Eilu 1999, Mineral Deposits and Kulta olisi liikkunut klooriin yhtyneenä ja Exploration 2017). Lapissa valtaosa kultaesiin- kloorin joutuessa sivukiviin ei kulta enää ole tymistä on Keski-Lapin liuske- eli vihreäkivi- liukoista vaan kiteytyy. vyöhykkeen alueella. Lapin irtokulta-alueilta On tosin mahdollista, että myös rikki ja näitä esiintymiä ei ole kuitenkaan löydetty lu- vety ovat joissain tapauksissa olleet kullan kan- kuun ottamatta joitain mitättömiä juonia (Kei- tajina fluideissa (Hayashi ja Ohmoto 1999). nänen et al. 2010). Tällaista liikkumista edesauttaa fluidin hiili- Kullan rikastuminen mineralisaatioiksi tai dioksidipitoisuus (Phillips ja Evans 2004, Phil- jopa kannattaviksi malmiesiintymiksi liittyy lips ja Powell 2010), ja hiilidioksidin ja rikin Svekofennialaiseksi nimetyn vuorijononpoi- saostuessa karbonaateiksi ja sulfideiksi kullan mutuksen pää- tai loppuvaiheen aikaiseen, liukoisuus pienenee ja se kiteytyy. Näin syn- 1,8–1,9 miljardin vuoden ikäiseen kalliope- tyneissä juonissa on sulfidimineraaleja, karbo- rän mekaaniseen eli rakennegeologisen muok- naattia ja vedettömiä kalkkisilikaattimineraa- kautumiseen. Näin syntyneissä halkeamissa ja leja. Esimerkiksi Raahen Laivakankaan esiin- hiertymissä on virrannut kuumia liuoksia eli tymä voisi olla tällä tavoin syntynyt (Mäkelä fluideja, jotka voivat liuottaa ja kuljettaa huo- 1984, Matikainen 2013). Hayashin ja Ohmo- mattavia kultamääriä (Frietsch et al. 1997, ton (1991) laatima kuvaaja kertoo, millaisissa Ojala 2007). oloissa kultaa liukenee fluidiin paljon. Kuvas- Kulta on fluideissa liuenneena ns. komp- sa 3 olemme täydentäneet sitä havainnollista- leksi-ionina joko klooriin tai rikkiin ja vetyyn maan millaiset muutokset fluidissa aiheutta- yhtyneenä (Hayashi ja Ohmoto 1991). Vaik- vat kullan saostumisen. ka liuoksissa on kultaa ehkä vain vajaan mil- Maaperän kultaesiintymillä on aina kal- joonasosan verran, voi niistä syntyä huomat- lioperässä oleva (tai ollut) lähde, josta käyte- tava kultaesiintymä, jos liuoksen koostumus tään myös nimitystä emäkallio. Lapin irtokul- muuttuu ympäröivän kiven kanssa tapahtu- ta-alueilla ongelmallista on, ettei emäkalliota vissa kemiallisissa reaktioissa ja liuosta virtaa ole löytynyt 150 tutkimusvuoden uurastuk- kiven läpi paljon. Kulta kiteytyy joko alkuai- sesta huolimatta. Laanilan alueella on toki saa- neiseksi kullaksi omina kiteinään ja muihin tu viitteitä mitättömistä esiintymistä, joiden mineraalikiteisiin pieninä sulkeumina tai nii- katsotaan liittyvän kallioperän ruhjevyöhyk- den kidehilaan piiloutuneina atomeina. Näin keissä oleviin pääosin lounais-kaakkosuuntai-

GEOLOGI 70 (2018) 159 Kullan suhde rapautumis- prosesseihin, paleoilmastoon ja paleoeroosiotasoihin

Hyvin pitkäaikainen, jopa miljoonia vuosia kestävä kultapitoisen kallioperän rapautuminen rikastaa kultaa maaperään. Tämä tapahtuu vain kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Kallioperän liukoiset aineosat kulkeutuvat veden mukana pois, ja paikalle jää vain liukene- Kuva 3. Kullan liukoisuus erilaisina kompleksi- maton aines. Hyvin pitkälle edenneen rapau- ioneina fluidiin sen happamuuden (pH) ja hapetus- tumisen tuotetta kutsutaan lateriitiksi, jos se tilan (logfO2) mukaan. Nuolet osoittavat, kuinka kul- sisältää runsaasti rautaa ja bauksiitiksi, jos se lan liukoisuus laskee nopeasti miljoonasosasta mil- jardisosaan fluidin koostumuksen muuttuessa eri- sisältää runsaasti alumiinia. Näiden kerrostu- laisten ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Mukail- mien alla on usein heikommin rapautunutta tu Hayashilta ja Ohmotolta (1991). ainesta, josta voi usein erottaa entisen kallion Figure 3. Schematic representation of how changes piirteitä. Tätä kutsutaan rapakallioksi tai sa- in fluid composition due to different wall rock proliitiksi. Malmiesiintymien päällä olevaa buffers around the fluid channels will decrease the solubility of gold from ppm to ppb level, and result rapaumaa kutsutaan yleisnimellä gossan ja se in almost complete crystallization of the gold voi olla erittäin kultapitoista, koska malmeis- carried by the fluid. Red arrows = reduction sa on usein jo valmiiksi korkea kultapitoisuus. (graphite), blue = oxidation (hematite), green = alkalization (carbonates and other rocks rich in Esimerkiksi Espanjassa sijaitsevan Las Cruce- alkaline metals). sin sulfidimalmiesiintymän yläpuolella olevas- sa n. 20 m paksussa gossanissa on keskimää- siin juoniin. Kairauksissa on saatu vain yhdestä rin 6 ppm (miljoonasosan) kultapitoisuus, kun pisteestä merkittävä 6,1 ppm:n eli miljoonas- pitoisuus alapuolisessa malmissa on vain 0,3 osan pitoisuus (Keinänen et al. 2010). Muita ppm. Gossanin pohjalla pitoisuus on jopa 350 merkittäviä pitoisuuksia ovat tutkimusmont- ppm eli yli tuhatkertaisesti malmin alkuperäi- tujen pintanäytteistä esim. Hirvasojalla mita- sestä pitoisuudesta rikastuneena (Yesares et al. tut 4,7 ja 7 ppm (Airas 1984), ns. Oivan juo- 2015). nen montussa 20 ppm (Keinänen et al. 2010) Kaikista edellä mainituista primääririkas- ja Kultaojalla 1,6 ppm (Nenonen 2003). Pin- tumista kulta voi rikastua edelleen sekundää- tanäytteiden ongelma on se, että rapautuneen risesti erilaisissa prosesseissa. Veden virtaus on kallion pintaan voi rikastua kultaa rapautu- näistä tärkein, koska vesi on tehokas keveitten misprosessissa, joten em. tulokset eivät kiis- ainesten, esimerkiksi alumiinirikkaitten mine- tatta kuvaa kallioperän pitoisuuksia. Tämä on raalien kuljettaja. Maaston suuret korkeuserot havaittu, ennen kuin Lapissa alkoi edes ensim- eli jyrkkä topografia helpottaa tätä rikastumis- mäinen kultaryntäys (Calvert 1853). Tämä on ta. Alkuperäiselle paikalle tai vain vähän siitä selvää myös suhteellisen tarkoin tutkitussa liikkuneeksi jää vain korkean ominaispainon Mäkärärovan esiintymässä, jossa parhaat kul- mineraaleja eli ns. raskasmineraaleja. Tällai- tapitoisuudet olivat tutkimusmontun pohjal- sista kerrostumista käytetään nimitystä upa la hematiittirikkaassa aineksessa (Sarapää ja (engl. placer). On ymmärrettävää, että par- Sarala 2013, Vesilahti 2016) haimmat upakultamalmit ovat poikkeuksetta

160 GEOLOGI 70 (2018) syntyneet primääristi kullalla rikastuneiden rän kultaan, joka on usein suhteellisen hopea- kivien rapautumistuotteiden uudelleen kerros- ja/tai kuparipitoista. Kuitenkin esim. Tammi- tamisesta (Knight et al. 1999a). nen (1986) on todennut, että Lapin hipuissa- Hippututkijoiden varsin yleinen käsitys kin puhtaus rajoittuu hippujen ohueen pinta- on, että sekundääristen eli upaesiintymien kerrokseen ja etenkin hippujen sisäosissa esiin- kultahiput ovat syntyneet tällaisen kaksivaihei- tyy erittäin helposti rapautuvia mineraaleja, sen prosessin seurauksena kallioperän kulta- joita ei voi syntyä supergeenisissa oloissa. Kun esiintymistä. Tätä osoittaa niin hippujen pyö- samojen hippujen pinnan epäpuhtauksina on ristymisasteen vaihtelu kuin niiden kemialli- runsaasti pitkälle menneessä lateriittirapautu- sen koostumuksen samankaltaisuus tiettyihin misessa syntynyttä mineraaliainesta, on ilmi- kallioperän esiintymiin (esim. Knight et al. selvää, että rakeet ovat syntyneet maan sisäi- 1999a,b). Hippujen koostumuksen ja sul- sissä eli hypogeenisissa oloissa ja kultarikas keumamineraalien perusteella on voitu jopa kehä on lateriittiutumisen aikainen sekundää- määrittää alkuperäisten kalliokultaesiintymi- rinen, supergeeninen piirre. Kehät voivat pe- en syntytapa (Chapman et al. 2002, 2011). riaatteessa syntyä kullan saostumisella lateriit- Hippujen yhteys kallioperän kultaesiintymiin tiin joutuneiden kalliosta peräisin olevien hip- on tietysti selkeä esiintymissä, joissa rapautu- pujen ympärille, hippujen pintaosien sähkö- nut aines ei ole liikkunut sekundäärisesti pai- kemiallisella uudelleen kiteytymisellä tai ho- kaltaan (gossan, lateriitti) tai on liikkunut vain pean ja kuparin liukenemisella pintaosasta vähän ns. elluviaalisissa ja kolluviaalisissa ker- (Larizatti et al. 2008). Kehien esiintyminen rostumissa (Knight et al. 1999a,b, Larizzatti hippujen halkeamien ympärillä ja monikiteis- et al. 2008, Craw et al. 2017). ten hippujen kiderajoilla näyttäisi todistavan On myös esitetty, että suuret hiput olisi- viimeisen mahdollisuuden puolesta ainakin vatkin syntyneet tai ainakin kasvaneet lateriit- tutkituissa tapauksissa, joissa hippujen koko tirapautumisen aikana sadeveteen liuenneesta vaihteli mikroskooppisista yli 8 kg painoisiin kullasta (Prospectors´ & Miners’ Association (mm. Hough et al. 2007, Larizatti et al. 2008). Victoria 2017). Perusteena on esitetty, että Hippujen kuljetuksen aikaisen deformaation kallioperästä ei löydy niin suuria hippuja ja on todettu suosivan kultarikkaiden kehien syn- niin paljon kuin upa- tai lateriittiesiintymistä, tymistä, joten kullan puhtaus saattaa parem- ja tämä käsitys oli hyvin vallalla juuri Victori- minkin olla todiste hippujen pitkästä kulkeu- an kultakentillä Australiassa 1800-luvun lo- tumishistoriasta kuin paikallisuudesta (Stewart pulla. Sen ovat kuitenkin kumonneet mm. et al. 2017). Weston (1992), Henry ja Birch (2007) sekä Kulta voi kuitenkin sopivissa oloissa liue- Hough et al. (2007). Vaikka suurin irtokulta- ta pohjaveteen ja esimerkiksi Australian Vic- hippu Welcome Stranger sisälsikin noin 71 kg torian osavaltion eräiden kultamalmialueiden kultaa, on kalliostakin Victoriassa toki löyty- vesissä on selvästi normaalia korkeammat kul- nyt 19 kg painoinen Lady Don -kultakimpale tapitoisuudet (Arne et al. 2009). Kohtuulli- (Dunn 1912, Henry ja Birch 2007). sen suuriakin kultahippuja voi syntyä kullan Toinen peruste hippujen oletetulle synty- liukenemisella ja uudelleen kiteytymisellä, miselle maaperässä niiden löytöpaikalla eli ns. mutta tämä rajoittuu välittömästi rikkipitois- supergeeniselle synnylle on ollut hippujen ten sulfidikultamalmien rapautumavyöhyk- puhtaus. Lapin ja muiden upaesiintymien keeseen (Craw ja Kerr 2017). Tutkimukses- kulta on sangen puhdasta verrattuna kalliope- saan Mäkärärovan malmiaiheesta Lapista Sa-

GEOLOGI 70 (2018) 161 rapää ja Sarala (2013) kuvaavat sekundääri- arvoisesti luonnollisesti kivikossa ja karkeassa sesti kasvaneita, dentriittisiä noin 0,2 mm pi- sorassa mutta joskus myös hienossa sorassa. tuisia kultarakeita. Nämä voisivat edustaa Vasta Tankavaaran kultaesiintymän tutki- Mäkärärovan kvartsi-rikkikiisujuonen rapau- muksessa 1940-luvulla huomattiin, että hyö- tumisessa syntynyttä supergeenista kultaa, dynnettävää kultaa esiintyy myös moreenissa. mutta toisaalta tällaisessa rikkipitoisessa ym- Kultaa on löydetty hyvin erilaisista moreeneis- päristössä nopeat hapetustilan muutokset ai- ta, kuten hienoainespitoisista pohjamoreeneis- heuttavat primäärienkin dentriittisten kulta- ta sekä lajittuneita kerroksia sisältävistä löysis- rakeiden syntymisen (Chapman et al. 2002). tä ablaatiomoreeneista (kuva 4). Kuvassa 6B esitetyn sekahipun kaltaiset rakeet Useimmin kultaa kaivetaan erilaisista se- ovat toisaalta yleisiä Crawin ja Kerrin (2017) kamaalajeista. Tyypillisiä sekamaalajeja ovat kuvaamien sulfidimalmirapautumien super- hyvin huonosti lajittuneet sorat. Näiden raeko- geenisessa rikastumisvyöhykkeessä, missä la- kojakaumaa ilmentävä seulontakäyrä on sa- teriittinen rapautuminen tuottaa runsaasti manlainen kuin moreenilla, mutta kultapitois- Lapin kultahippujen pintaosissa esiintyvän ten kerrostumien muodot ovat soraesiintymille kaltaista ainesta (Tamminen 1986, Kangas ominaisia, kuten uoman pohjia, särkkiä, del- 2012). Siksi monet piirteet Lapin kultahipuissa toja ja sandureita. Huonoa lajittumista selit- sopivat siihen, että ne olisivat rikastuneet sul- tänee lyhyen virran kuljetuksen lisäksi se, että fidipitoisen malmin rapaumavyöhykkeeseen osa virtauksista on ollut hyvin vähän vettä si- osin malmin primäärihipuista, mutta ainakin sältäviä massa- eli ns. debris flow -virtauksia. joltain osin rapaumaprosessien synnyttäminä. Tällaisia ovat tyypillisesti mm. Palsiojan kul- Toisaalta etenkin kvartsipitoiset sekahiput taesiintymät. (Kinnunen 2000, Kinnunen et al. 2008, tä- Samankaltainen sekamaalaji syntyy, kun män artikkelin kuvat 5 ja 6A) viittaavat sii- lajittunut maa morenisoituu. Aines on selväs- hen, että osa rakeista voisi olla hyvin primää- ti geneettisesti moreenia, mutta siinä on sil- riä kvartsijuonityyppisten esiintymien kultaa. miinpistävän paljon pyöristyneitä kiviä ja usein Hippujen luonteen perusteella on siis hyvin myös poikkeuksellisen paljon granuliittikaa- mahdollista, että hipuilla on useita eri lähtö- ren ulkopuolelta tulleita vihreäkivivyöhykkeen malmityyppejä kallioperässä. Lisäksi pieni osa kiviä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Tankavaa- hipuista voi olla supergeenisesti sulfidipitoi- ran ylin moreeni ja Miessijoen maa-aines. sesta malmista syntynyttä. Tällaisia voisivat Lemmenjoelle on lisäksi tyypillistä jyrk- ainakin osittain olla Sarapään ja Saralan (2013) kien laaksojen täytteet, joiden raekokojakauma Mäkärärovan esiintymästä kuvaamat kultahip- on moreenille ominainen mutta jotka ovat sel- pujen pinnassa esiintyvät omamuotoiset, alle västi rinneprosessien kerrostama. Rajanveto 0,1 mm:n kokoiset kultarakeet. moreeniin ja rinneprosessin kerrostamaan ainekseen on yleisesti vaikeaa tai mahdotonta. Kullan esiintyminen Lapin maaperässä Muodostumat ja kullan asema muodostumassa Maalajit Aluksi kullankaivu keskittyi Ivalojen ja sen si- Ensimmäiset kultalöydöt tehtiin Ivalojoen vujokien terasseihin, kallion pintaan, muinai- hyvin lajittuneista soraesiintymistä. Kultaa siin paleosärkkiin sekä nykyisiin särkkiin. esiintyy kaikissa lajittuneissa maalajeissa, työn- Esiintymät olivat hyvin rikkaita ja helposti

162 GEOLOGI 70 (2018) Kuva 4. Esimerkkejä kultapitoisista moreenimaalajimuodostumista. (A) Välittömästi rapakallion eli sa- proliitin yläpinnalla oleva kultarikas n. 10 cm paksu kerrostuma eli pay streak (*) Lauttaojan varresta noin 100 m Tankavaaran kultalöytömuistomerkistä alavirtaan (287 m m.p.y.). Sen yläpuolinen maalaji on huonosti lajittunutta, hyvin karkeaa moreenia. Sekä pay streak että moreeni ovat alueelle tyypillisesti laterii- tista peräisin olevan rautaoksidin punaiseksi värjäämää. (B) Laikukasta kultapitoista hienohkoa moreenia Suolaojalta (267 m m.p.y.). Moreeni sisältää lateriittisen omaisia hyvin pitkälle rapautuneita pehmeitä osueita, jotka ovat ilmeisesti olleet kulkeutuessaan jäässä, koska ne eivät ole sekoittuneet muuhun ainekseen. Figure 4. Gold bearing tills from Lapland. (A) Approximately 10 cm thick pay streak immediately above saprolitic khondalite, covered by a boulder-rich coarse till, Lauttaoja at Tankavaara. Sorting of the material is poor and it contains boulders from highly variable source rocks. (B) Patchy heterogeneous gold bearing till from Suolaoja. Soft, red patches possibly represent lateritic soil fragments which were drifted frozen. hyödynnettäviä mutta lopulta kooltaan pie- Ivalojoen jokilaakson läpi, kunnes reitti ete- niä. lään, Ounasjoen ja Kitisen suuntaan avautui. Ohuissa särkissä ei ollut mahdollista erot- Tässä vaiheessa rikastui nykyisen tulvarajan taa pinta- ja pohjakultaa toisistaan, mutta pak- yläpuolelle rikas ns. pay streak eli kerrostuma, summissa särkissä ja varsinkin terasseissa to- mistä kultaa kannattaa kaivaa. Ivalojoki on dettiin kansainvälisten oppien pinta- ja poh- ainoa joki, jossa on myös merkittävissä mää- jakullasta toimivan (The Colliery Engineering rin täysin nykyaikaisia placereita – paikoin Company 1897). tulva rikastaa kultaa työnarvoisesti samoihin Pintakulta on yleensä hyvin ohut (5–30 paikkoihin joka kevät. Ivalojoen alluviaalinen cm) erittäin kultapitoinen kerros. Pintakulta kulta on litteäksi takoutunutta, hyvin kulu- on särkässä tai terassin laidassa oleva sorahuuh- nutta ja erittäin tasarakeista. Saatu kulta on toutuma, joka on syntynyt, kun virta on ku- paikoin kuin seulottua. luttanut muodostumaa ja kuljettanut ominais- Pintakullan alla on usein kullaton tai sel- painoltaan kevyempää ainesta pois. keästi vähemmän kultaa sisältävä kerros. Alla Ivalojoen ja sen suurten sivujokien place- voi toki olla myös rikkaita, linssimäisiä väli- rit ovat ainoita laajoja puhtaita virtaavan ve- kerroksia, tai joskus koko laaja kerros voi olla den eli fluviaalisen ympäristön synnyttämiä hyvin kultapitoinen, mutta tällaiset tapaukset kultapitoisia kerrostumia ja ne ovat selkeästi ovat harvinaisia. syntyneet viimeisen jäätiköitymisen loppuvai- Toinen todennäköinen rikastuma on kal- heessa tai myöhemmin. Jäätikön peräydyttyä lion pinnassa. On tärkeää huomata, että pin- sulamisvedet virtasivat satojen vuosien ajan ta- ja pohjakultaesiintymät eivät liity toisiin-

GEOLOGI 70 (2018) 163 sa. On paljon paikkoja, joissa on rikas pinta- tätön pintakultaesiintymä ja lähes kullaton, kultaesiintymä, mutta ei lainkaan pohjakul- paksu välikerros, jonka alla on suhteellisen taa. Ja paikkoja, joissa ei ole lainkaan pinta- ohut, vain n. 0,5 metrin paksuinen erittäin kultaa, mutta pohjassa rikas esiintymä. Joskus rikas kultaesiintymä. Ylin pay streak on syn- esiintymät ovat päällekkäin, ja eniten on tie- tynyt viimeisen jääkauden loppuvaiheessa ja tenkin tapauksia, joissa kultaa ei ole pinnassa on iältään vain n. 10 000 vuotta. Alimman eikä pohjassa. kerroksen ikää emme tiedä, mutta se on vä- Jos alueellisesti pinta- ja pohjakullasta pi- hintään 100 000 vuotta, mutta todennäköi- täisi tehdä arvioita, niin Ivalojoen alueella on semmin vanhempi. enemmän pintakultaesiintymiä ja Lemmenjo- Selperinojalla on vastaavanlainen kerros- ella enemmän pohjakultaesiintymiä. Tanka- tuma. Ylinnä on jäätikköjoen osittain laakso- vaaran alueella on enemmän moreenikulta- jään päälle tuoma kumpuileva sorakerros, jos- esiintymiä. Kaikilla näillä alueilla on siis kui- sa on kultaa n. 0,1–0,2 g/m3. Sen alla on vaih- tenkin kaikenlaisia placereita. televan paksuinen, lähes kullaton moreenipat- Pohjakulta voi olla virran kuljettamaa ai- ja, minkä alla paikka paikoin on hyvin karke- nesta, joka on rikastunut kalliopohjan sopi- asta ja pyöristyneestä sorasta syntynyt patja. viin rakenteisiin – luonnon rihloihin. Tällai- Tämän sorapatjan kivet ovat rapautuneet hy- sessa tilanteessa pinta- ja pohjakultaesiintymät vin tummaksi, ja suuri osa kivistä hajoaa jau- ovat syntyneet suunnilleen samaan aikaan, tyy- hoksi niitä siirrettäessä. Kultapitoisuus tässä pillisesti viimeisimmän jäätiköitymisen päät- alimmassa kerroksessa on useita grammoja tymisen yhteydessä. Usein on myös niin, että kuutiossa. Selperillä on aivan selvää, että sen pintakultaesiintymä on viimeisimmän jäätikön kaksi eri pay streakia on syntynyt eri aikoina sulamisvesien synnyttämä, mutta sen alla voi ja materiaalin rakeisuuseron perusteella myös olla useita erilaisia kerroksia ja sorainen poh- täysin erilaisissa fluviaalisissa ympäristöissä. jakultaesiintymä on jonkin varhaisemman jää- Lapin kultahippujen tikön sulamisvesien synnyttämä. Pohjakultaesiintymä voi olla myös moree- koko, raekokojakauma nia. Tankavaaran vanhalla kullanhuuhdonta- ja sen vaihtelut alueella on monin paikoin päällekkäin jopa Lapin kultahipuista suurimmatkin ovat alle kolme eri-ikäistä esiintymää. Ylinnä on rikas 400 g painoisia. Suurin osa kullasta esiintyy kultasora tai -kivikko. Sen alla kohtuullisesti hyvin pieninä 0–1,5 mm:n pituisina hippui- kultaa sisältävä pay streak hiekkamoreenissa na, joiden paino jää yleensä alle 10 milligram- ja alimmaisena hyvin rikas kultaesiintymä hieman. Kullankaivajat saavat yleensä varsin hy- noainesmoreenissa, jossa pääasiassa on aino- vin talteen yli 0,75 mm kultahiput. Yli 0,15 astaan rapakallioainesta. mm hippujen saanto vaihtelee menetelmien Esimerkiksi Jäkälä-Äytsilla on jopa n. 14 mukaan, mutta se on viime vuosina parantu- metrin paksuisissa maakerroksissa selvästi ha- nut. Alle 0,15 kokoisia hippuja saadaan tal- vaittavissa useita eri patjoja, joita erottaa is- teen huonosti ja alle 0,05 mm hippuja vain kostuneet välikerrokset. Alimpien patjojen satunnaisesti. Varsinkin pienissä hipuissa hi- materiaali on hyvin rapautunutta, missä sel- pun muoto vaikuttaa saantoon hyvin paljon, västi veden pyöristämät päällepäin kovan nä- niin että litteitä menetetään eniten. köiset kivet saattavat olla niin rapautuneita, Kullan raekokoja raekokojakauma vaih- että ne hajoavat. Jäkälä-Äytsissä on ollut mi- telee valtavasti eri kulta-alueilla. Yksittäisen

164 GEOLOGI 70 (2018) esiintymän raekokojakauman perusteella ei voi kaikkialla muuallakin fluviaalisessa ympäris- tehdä mitään yleistyksiä laajemman alueen tai tössä hienon kullan ”häntä” katoaa kokonaan. koko Lapin kulta-alueen kullan raekokojau- Se mikä osa on noussut suspensioon, riippuu kaumista. Lisäksi täytyy muistaa, että kun on muinaisvirran energiasta ja vaihtelee sen vuoksi analysoitu saatua kultaa, käytetty rikastusme- selvästi. Esimerkiksi joissakin Lemmenjoen netelmä vaikuttaa tulokseen. Varovainen lapio- esiintymissä, kuten Miessijoella ja Jäkälä-Äyt- rännitys ja konekaivu antavat samalta paikal- sillä, ei monin paikoin ole mikrokultaa lain- ta toisistaan poikkeavan raekokojakauman, kaan, vaikka kaivettava maalaji on useimmi- sillä konerännitys parhaimmillaankin hukkaa ten moreenia. Tähän lienee selityksenä se, että hienoa kultaa enemmän kuin varovainen la- kysymyksessä on morenisoitunut sora, josta piorännitys. Lisäksi on selvää, että viime vuo- hienokulta on huuhtoutunut jo aiemmin pois. sina kasvanut osaaminen ja parantuneet kul- Heterogeenisesta esiintymästä on paras lan talteenottomenetelmät, kuten hydrauli- esimerkki palmikoiva jokilaakso, jossa eri vai- set rihlat ja erityisesti expamed-ratkaisut, heiden palmikoivia joet ovat kasanneet nipun ovat parantaneet nimenomaan hienon kullan sedimenttipatjoja, joissa kussakin on palmi- saantia. koivan ympäristön tuottamia mikro pay stre- Kullan rakeisuus vaihtelee saman esiinty- akeja. Tämänkaltainen ympäristö on kuin män eri osissa. Usein pintakulta on selvästi kultapilkoista koostuva kolmiulotteinen pala- hienompaa kuin pohjakulta. Fluviaalisen ym- peli, joka on lapiokaivajalle täysin mahdoton päristön pay streak -nauhaan kuuluu luonnos- ymmärtää ja seurata. Kultaa voi muutamassa taan pitoisuuden ja rakeisuuden vaihtelut. sadassa litrassa soraa olla kymmeniä grammo- Yksittäisen pay streakin alavirran puolen kul- ja, jonka jälkeen kaikkialla ympärillä on täy- ta on hienorakeisempaa. Ylävirtaan mentäes- sin kullatonta useiden päivien ajan. Konekai- sä kullan määrä kasvaa, ja kulta muuttuu huo- vussa kaivun mittakaava muuttaa tällaisen mattavasti karkeammaksi ja on karkeimmil- paikan kaivun helpommaksi – esiintymätyy- laan juuri, kun pay streak päättyy. Ja seuraa- pin luotettava inventointi sen sijaan on erit- vassa pay streakissa on taas samanlainen sarja. täin vaikeaa. Hyviä esimerkkejä tällaisesta pal- Tämän ilmiön lisäksi saman placerin yksittäis- mikoineesta systeemistä ovat Tolosjoen latva- ten pay streakien keskimääräinen raekokoja- alueet ja Lauttaojan itäpuolen kultaesiintymät. kauma vaihtelee virran eri alueilla. Lauttaoja Moreeniesiintymät ovat kullan suhteen on hyvä esimerkki tällaisesti paikasta. Jokai- paljon soramuodostumia homogeenisempia, sessa pay streakissa on omat rakeisuuden vaih- ja rakeisuuden vaihtelu on niissä suurinta: sa- telunsa, mutta kokonaisuudessaan kulta muut- massa esiintymässä on yhtä aikaa hyvin kook- tuu alavirran suuntaan koko ajan hienommak- kaita hippuja ja toisaalta paljon pölykultaa, si, niin että jokilaakson alimmissa osissa suu- mikä vaihettuu silmin näkymättömäksi mik- rimmat kultapartikkelit ovat n. 1 mm kokoi- rokullaksi. On kuitenkin väärin ajatella, että sia, mitkä ovat vain n. 5 km ylempänä raeko- kulta esiintyisi moreenissa täysin homogeeni- kojakauman pienimpiä partikkeleita. sesti. Toki se on paljon homogeenisempaa Kaikissa osittainkaan fluviaalisissa ympä- kullan suhteen kuin esimerkiksi sora, mutta ristöissä nimenomaan mikrokullan lajittumi- kultapitoisuuden vaihtelut voivat moreenissa- nen ja hienoimman osan katoaminen ovat sel- kin olla suuria. Tilanne on jopa vaikeampi kuin västi havaittavia. Ivalojoella on paikkoja, mis- edellä kuvatussa palmikoivan joen laaksontäyt- sä ei lainkaan tavata esim. alle 1 mm kultaa ja teessä, jossa maalajin rakeisuusvaihteluista voi

GEOLOGI 70 (2018) 165 joskus saada edes vähän osviittaa. erilaista lähdemalmityyppiä, esimerkiksi kar- Moreenissa kultaa on paikoin erittäin pal- kearakeisempia (kvartsi)juonityypin esiintymiä jon ja sitten se yllättäen loppuu ja alkaa jäl- ja hienompia pirotetyypin esiintymiä, joista leen aivan yhtä yllättäen. Todennäköisesti lähtenyt materiaali olisi sekoittunut moreenin moreenin vaihteleva kultapitoisuus kertoo jää- jäätikkökuljetuksen aikana. kautta edeltävän primääriesiintymän pitoi- Mielenkiintoista tässä aineistossa on, että suusvaihteluista, olipa esiintymä sitten rapau- molempien hippujoukkojen kokonaispaino on tunut kultapitoinen juoni(verkosto) saprolii- lähes samanlainen, joten malminetsinnällises- tissa, sulfidiesiintymän päälle syntynyt gossan sä mielessä alueella kannattaisi yhtä lailla ha- tai rapautumispaikalla mekaanisesti rikastunut kea kultapitoisia pirotetyyppisiä malmeja kuin placer eli ns. residuaaliplacer. Tällaisia kullan juonityyppisiä ns. orogeenisia eli vuorijonon- suhteen ”laikukkaita” ovat Vuotson Mäkärän muodostukseen liittyviä kultamalmeja. Kaiken kultapitoiset moreenit. Sen sijaan Tankavaa- kaikkiaan raekokojakaumatutkimuksia tarvit- ran yläkaivoksen ja ennen kaikkea Lemmen- taisiin lisää, ja niissä pitäisi käyttää samaa näyt- joen moreenit ovat homogeenisempia. Tämän teenkeräys ja -käsittelymenetelmää. voi tulkita johtuvan siitä, että niissä kysymyk- sessä on ns. välittäjä-placerista syntynyt mo- Lapin kultahippujen reeni eli moreeni, jonka kulta on peräisin muoto ja koostumus moreenin kerrostumista edeltäneistä kullalla Hiput ovat yleensä reunoiltaan melko pyöris- rikastuneista maalajeista. tyneitä riippumatta hipun koosta. Suurimmis- Kultahippujen raekokojakaumasta ei ole ta hipuista selvimmin pyöristyneitä ovat gra- juurikaan tutkimuksia. Saarisen (1981) Sota- nuliitikivilajivyöhykkeen lounaisreunasta ka- joelta Risto Vehviläisen valtaukselta tutkimasta uimpaa löytyneet Aleksi, Evert (Laanilan alue, yli 8000 hipun aineistosta alle 1,5 mm suu- Saariselkä) ja Unna (Sotajoki). Etenkin jälkim- ruisten hippujen yhteispaino oli noin 89 pro- mäisen pyöristymisen on tulkittu kertovan senttia hippujen kokonaismassasta. Seulomalla korostetusta jäätikkökuljetuksesta (Kinnunen eritellyistä kultahipuista 0,5–0,75 mm kokoiset al. 2008). Lähempänä granuliittijakson reu- ten rakeiden joukko oli kaikista painavin, ja naa hipuissa on enemmän särmikkyyttä, joka raekokoluokkien paino-osuus pieneni tästä on hyvin ilmeistä esim. Lemmenjoen alueelta raekokoluokasta hienompaan ja karkeampaan kesällä 2017 löytyneissä isomuksissa (Lapin ns. normaalijakauman mukaisesti. Kansa 14.8.2017 ja 15.8.2017) sekä samalta Lundgren (2015) keräsi käsinäytteenotolla alueelta v. 2004 löytyneestä Tähtihipussa (Kin- moreeninäytteitä neljästä esiintymästä Finn- nunen et al. 2004). Lapin kultahippujen muo- markista Karasjoen läheisyydestä. Hän mitta- to vaihtelee lähes ellipsoidisista dentriittisiin si aineistossa kultarakeiden määrän eri raeko- eli haarakkaan oksamaisiin, mutta myös näis- koluokissa. Olemme muuntaneet aineiston sä kohtuullisen särmikkäissä hipuissa on ylei- käyttökelpoisempaan raekokoluokkien koko- sesti erilaisia kulumisen ja deformaation merk- naispainojakaumaa kuvaavaan muotoon ja kejä kuten reunojen pyöristymistä (kuva 5). analysoineet jakauman. Se muodostuu kahdes- Tämä pitää paikkansa myös hyvin pienten ta, keskikooltaan 1 mm:n ja 0,25 mm:n suu- hippujen suhteen. ruisten rakeiden normaalijakauman mukaises- Hippujen muodossa on alueellisia erityis- ta joukosta. Tämä viittaa siihen, että kalliope- piirteitä. Tankavaaran ja Mäkärän hiput ovat rälähteessä voisi olla esiintymistavaltaan kaksi yleensä pyöreähköjä ja särmikkäitä, jopa rei-

166 GEOLOGI 70 (2018) käisiä, Ivalojoen hiput ellipsoidisia, tiiviitä ja selvien kidepintojen esiintyminen. pyöristyneitä, tai litteiksi takoutuneita, Sota- Samasta esiintymästä voi löytyä hyvin eri- joen ja Laanilan alueiden hiput ellipsoidisia, laisia kultapartikkeleita. Esimerkiksi Lautta- tiiviitä ja pyöristyneitä, sekä Lemmenjoen hi- ojan rakenteeltaan pesusienimäinen Aslakin put dentriittisiä (litteähköjä) ja vaihtelevasti, uni (kuva 5) löydettiin paleosärkästä ja huo- yleensä vain vähän pyöristyneitä. Tästä on mattava osa saman särkän kullasta oli selvästi hyviä esimerkkikuvia yllämainituissa julkai- tiivistä, pyöristynyttä ja kulunutta. Samoin suissa sekä mm. Kinnusen (1996, 2000) tai esimerkiksi Jäkäläojalla on selvästi kahdenlaista Kinnusen et al. (2008) töissä, lukuisissa yleis- kultaa: yläjuoksulla ainoastaan dentriittimäis- tajuisissa Lapin kultaa käsittelevissä teoksissa tä, hieman pyöristynyttä kultaa (vrt. Miessi- sekä useilla verkkosivuilla (esim. Hakku 2018). joen kulta) ja Pihlajakurun alapuolella lisäksi Elektronimikroskoopilla otettuja kuvia pie- pyöristyneitä, tiiviitä möykkyjä, joiden joukos- nemmistä Lapin kultahipuista on mm. Saar- sa on paljon kullan ja rautamineraalien seka- niston ja Tammisen (1985), Niskan (2006) ja hippuja (vrt. kuva 6). Kultahipun muoto ku- Sarapään ja Saralan (2013) töissä, joista kah- vastaa selvästi sekä primäärilähteen kullan ul- dessa viimeksi mainitussa on esimerkkejä myös konäköä että kulkeutumishistoriaa. Niskan hyvin läheltä oletettua lähdekalliota moreenista (2006) työssä on hyviä kuvasarjoja kuljetuk- tai rapautuneesta kalliosta kerätyistä hipuista, sen vaikutuksesta maaperän kultahippujen joita jäätikkö- tai muu kuljetus ei ole suuresti- muotoon. kaan muokannut. Tällaisille hipuille on omi- Lapin kultahiput ovat pintaosistaan yleen- naista särmikkyys, dentriittinen muoto ja jopa sä varsin puhdasta kultaa (jopa yli 99 prosent-

Kuva 5. Lapista löytyneitä 17–30 g painoisia iso- mushippuja, joiden muoto vaihtelee ylimmän hipun (Janne Kannisto, Aslakin uni, Lauttaoja) lähes ellipsoidin muotoisesta alimman (Pekka Turkka, Miessijoki) oksamaiseen eli dentriittiseen. Kaikki ovat kuitenkin särmiltään pyöristyneitä, mikä osoittaa niiden joutuneen muiden kivikappaleiden ku- luttamiksi rapakalliosta irtautumisen jälkeisen, todennäköisesti kohtalaisen pitkän kulkeutumisen aikana. Hippujen, etenkin keskimmäisen (L. ja E. Ollila, J. Kangas, Miessijoki), koloissa on rapautumasta jäänteenä ruskeaa, lähinnä savimineraaleista koostuvaa ainesta, joka osoittaa rapautumisen edenneen hyvin pitkälle. Varsinkin ylimmän hipun pinnassa on joitain kvartsikiteitä jäänteenä mah- dollisesta juonikvartsista. Figure 5. 17–30 g nuggets, varying in shape from nearly perfect ellipsoid to dendritic. All are rounded at edges, indicating abrasion or malleation during erosion and transport. Brown soil in the pits usually has a chemical composition near that of the kaolinite polymorphs and is considered to be evidence of a prolonged weathering event during erasure from the parent rock. Some quartz grains in the surface of the nuggets probably indicate that the nuggets were mostly derived from quartz reef deposits in the bedrock.

GEOLOGI 70 (2018) 167 A B

Kuva 6. Pienehköjä sekahippuja. (A) Litteä, runsaasti kvartsia sisältävä hippu Köysihaaran latvoilta. (B) Götiittiä ja hematiittia sisältävä pyöristynyt hippu Miessijoelta. Figure 6. Small nuggets with relatively great amount of gangue minerals. (A) Quartz-bearing, flat jagged nugget from the headwaters of Köysihaara at Ivalojoki area. (B) Well-rounded, goethite and hematite bearing nugget from Miessijoki at Lemmenjoki area. tia kultaa). Ohuen pintakerroksen alla kultaan tettu myös lukuisia muita silikaattimineraale- on kuitenkin yleisesti sekoittunut etenkin ho- ja. Kinnusen (1996) mukaan yleisimpiä ovat peaa ja kuparia, niin että kultapitoisuus voi epidootti ja kloriitti ja epäsilikaateista vismut- jäädä alle 90 prosentin. Puhtaasta kullasta ti ja vismuttitelluridit. Tämän lisäksi omissa koostuvan ohuen, vain joidenkin kymmenien analyyseissämme on löytynyt mm. albiittimaa- mikrometrien paksuisen kuoren ja enemmän sälpää, biotiitti- ja muskoviittikiillettä sekä tre- muita aineita sisältävän sydämen raja on usein moliittiamfibolia. Korostettakoon tässä kuiten- hyvin selkeä ja terävä (Tamminen 1986, Saar- kin sitä, että hippujen pintaosien yleisin mi- nisto ja Tamminen 1985, 1987, tämä tutki- neraali on ilmeisimmin kaoliniittiryhmään mus). Joistakin hipuista kultarikas kehä kui- kuuluva, trooppisessa ja subtrooppisessa il- tenkin puuttuu kokonaan. Tällaiset, enintään mastossa tapahtuvalle lateriittiselle rapautu- 10 prosenttia hopeaa sisältävät hiput ovat ylei- malle ominainen savimineraali. Rapautumi- siä joissakin Lemmenjoen alueen irtokulta- selle herkkiä mineraaleja kuten kiisuja on löy- esiintymissä (Tuisku 2010, Kangas 2012). tynyt vain hippujen sisäosista (Saarnisto ja Hippujen koloissa on yleensä epäpuhtau- Tamminen 1985). tena rapaumamateriaalia, jonka alkuainekoos- Joissakin kultahipuissa on sivukiven mi- tumus ja etenkin piin, hapen, ja alumiinin neraaliainesta. Yleisin mineraali sekahipuissa määräsuhteet viittaisivat rapauman koostuvan on kvartsi, jota esiintyy useissa isomuksissa- pääosin kaoliniittiryhmän savimineraaleista. kin kuten Virtasen ja Sotajoen sekahipuissa Hippujen pintaosissa esiintyy sulkeumina (Kinnunen 2000, Kinnunen et al. 2008). Pie- etenkin kvartsia, mutta sen lisäksi on tunnis- nissä hipuissa sekahiput ovat huomattavasti

168 GEOLOGI 70 (2018) harvinaisempia hippujen määrään suhteutet- tyyppejä (Moore 2007, Lisitsin et al. 2010). tuna,AB mutta joissakin muutaman millimetrin Näiden seikkojen vuoksi Victoria on maail- mittaisissa hipuissa voi olla runsaastikin sivu- man rikkaimpia irtokulta-alueita. mineraaleja (kuva 6). Vaikka kallioperäkullan ikä on Victorias- Rapaumaprosessit sa paljon nuorempi kuin Lapissa, on näiden alueiden rapaumaprosesseilla paljon yhteistä kullan rikastajina ja myös perimmältään yhteinen syy: manner- Lapissa laattojen liike ja niiden erkaneminen viimeis- Koska rapautumisprosessit rikastavat voimak- ten noin 100 milj. vuoden aikana. Victorian kaasti kultaa, sulfidimalmien gossanmuodos- kalliokultaesiintymät syntyivät paleotsooisena tuksessa syntyvä rikastumiskerros on yleensä maailmankautena noin 455–370 milj. vuotta paljon kultapitoisempi kuin primääri malmi. sitten nk. Lachlan-vuorijonon muodostuksessa Hyvä esimerkki tästä on massiivisista sulfi- (Willman 2019). Mesotsooisena aikana (252– diesiintymistään tunnettu Pyreneiden niemi- 66 milj. vuotta sitten) alueen kallioperä rapaumaan ”rikkikiisu”-vyöhyke eli ”Iberian Pyrite tui syvälle ja maisema tasoittui, jolloin kallio- Belt” (Velasco et al. 2013). Koska sulfidimal- perän kulta joutui rapakallioon ja lateriittiin. mit ovat yleensä huomattavasti kultapitoisem- Maan vaipan konvektiovirtaukset aiheuttivat pia kuin normaali kallioperä, tuottaa sulfidi- Australian ja Etelänapamantereen erkanemi- malmeja sisältävän kallion rapautuminen ir- sen toisistaan seuraavana eli varhaiskenotsooi- taimiin maalajeihin runsaasti kultaa. Myös sena aikana noin 60 milj. vuotta sitten. Sa- juonityyppisiä kultaesiintymiä sisältävä kallio- malla maankuori alkoi kohota ja alueen topo- perä tuottaa runsaasti kultaa maa-ainekseen. grafia jyrkkeni. Ensimmäiset huomattavat upa- Australian Victorian osavaltion kultainen kol- kultarikastumat syntyivät varhaiskenotsooises- mio on erinomainen esimerkki tällaisesta alu- sa, jyrkenneessä ja suhteellisen loivalaaksoisessa eesta (Weston 1992). maisemassa. Kun kallioperä edelleen kohosi Kullan rikastumisen edellytyksiä ovat so- keskikenotsooisena aikana, uurtui tähän mai- piva kallioperää rapauttava ja siitä aineksia liu- semaan syvempiä jokilaaksoja, joissa sijaitse- ottava ilmasto ja toisaalta tarpeeksi hidas ra- vat kultarikkaimmat, paikallisen käsitteistön pautumisprosessi. Parhaimmin tämä toteutuu mukaiset ns. shallow lead ja deep lead -upa- lämpimässä, trooppisessa tai subtrooppisessa esiintymät (Taylor ja Gentle 2002). Shallow ilmastossa, jossa kallioperä kohoaa hitaasti ja deep tarkoittavat sitä, onko esiintymä laak- merenpinnan suhteen. Juuri Victorian alueel- sossa lähellä maanpintaa vai peittynyt myö- la on todettu, että osavaltion läntiseen osaan hemmillä kerrostumilla. on syntynyt paljon irtokultaesiintymiä, koska Samanlainen ja lähes samanaikainen ke- se on kohonnut hyvin hitaasti, kun taas itäi- hitys tapahtui myös Lapissa, jossa kohoaminen nopeammin noussut osa ei sisällä lähelle- nen alkoi noin 70 milj. vuotta sitten ja liittyy kään niin paljon irtokultaesiintymiä (Phillips Norjan Kaledonidien sekundääriseen nou- et al. 2003, Henry ja Birch 2007). Victorian suun, kun Pohjois-Atlantin valtameri alkoi alueella alluviaalisen eli jokiupan pääasiallinen syntyä Grönlannin ja Pohjois-Euroopan irro- lähde on orogeeninen ns. mesotsonaalinen tessa toisistaan (esim. Faleide et al. 2008). Tätä juonimalmityyppi, joka on syntynyt 6–12 ja myös aikaisempaa maan kuoren kohoamis- km:n syvyydessä kallioperässä, joskin alueella ta on selvitetty mm. radioaktiivisten alkuai- esiintyy myös useita muita kultamalmien pää- neisotooppien hajoamisen tuottamien hiuk-

GEOLOGI 70 (2018) 169 kasten apatiittimineraaliin aikaansaamilla ki- Kenotsooisen (65–0 milj. v.) ajan alussa derakenteen tuhoutumisjäljillä, jotka kertovat nk. paleoseeniaikana (n. 65–55 milj. v.) ny- ajan, jolloin apatiittia sisältävät kivet ovat ko- kyisten Skandien eli Kölivuoriston itäpuolelle honneet maanpinnan lähelle (Hendriks et al. oli kehittynyt Ruotsissa sijaitsevan kansallis- 2007). Fennoskandian maankuoren koho- puiston mukaan nimetty, Muddus-tasangoksi amiskehitystä voidaan selvittää myös Maan kutsuttu puolitasanko eli peneplaani, jonka pinnamuodoista ja sedimenttien, sedimentti- jäänteet ovat nykyisin noin 300–550 m kor- kivien ja kalliorapaumien kerrosjärjestyksestä keudella merenpinnasta (Lidmar-Bergström ja (Lidmar-Bergström 1995, 1996, Lidmar- Näslund 2002). Tällöin alue oli kutakuinkin Bergström et al. 1997, 1999, Olesen et al. silloisen merenpinnan tasossa, eikä siinä voi- 2012, 2013). Kohoamiskehitys paljastaa sen, nut siksi kehittyä syvemmälle menevää rapau- koska kallioperä on ollut alttiina pitkäaikai- maa. Tasanko ulottui myös nykyisille Lapin selle rapautumiselle ja koska maanpinnan no- kulta-alueille (Olesen et al. 2012), jotka sijait- pea nousu on altistanut rapautumistuotteet sevat melko lailla tuossa tasossa (kuvat 2 ja 7). mm. jokieroosiolle, joka on voinut rikastaa Muddus-tasangon kehittyminen lieneekin ol- edelleen rapautumisessa kalliosta irronneita lut ensimmäinen huomattava rapaumista pe- kultahippuja. Koska voimakasta kalliorapau- räisin olevan kullan rikastumisvaihe puolita- tumista tapahtuu vain hyvin lämpimässä il- sankomaisessa ympäristössä ja on ajallisestikin mastossa ja vain veden pinnan yläpuolella, täy- verrannollinen Australian Victorian vastaavaan tyy myös maapallon ilmaston kehitys, meren- vaiheeseen. Tertiäärikauden loppupuolella n. pinnan tason vaihtelut ja mannerlaattojen lii- 30 milj. vuotta sitten peruskallion kohoami- keradat tuntea (esim. Prokoph ja Veizer 1999, nen kiihtyi (Rohrman et al. 1995), ja Lapin- Pesonen et al. 2003, Scotese 2016). kin kulta-alueille syntyi tyypillinen syvien jo- Fennoskandian alueella on ollut useita pit- kilaaksojen verkosto, jossa alluviaalikullan par- käaikaisia rapaumavaiheita. Suuri osa Fenno- haat esiintymät tuolloin sijaitsivat ja joka on skandian kilven eteläosista kului lähes meren havaittavissa alueen nykyisessäkin korkokuvas- pinnan tasoiseksi tasangoksi jo kambrikautta sa (kuva 2). Victorian alueen topografiakart- edeltäneenä aikana yli 600 milj. vuotta sitten, takuvio on hyvin samankaltainen Lapin kul- ja myös Lapin kulta on alkanut rikastua jo tuon ta-alueiden karttakuvan kanssa (Holdgate et ajan rapautumisessa. Tätä nuorempana fane- al. 2006: kuva 2). rotsooisena aikana oli useita rapautumisvaihei- Lapin maastonmuodot ovat siten suurelta. Lapin kalliokultaesiintymien rapautumisen ta osin miljoonia vuosia jatkuneen rapautu- tärkein vaihe lienee ollut kuitenkin mesotsooi- misen ja eroosion synnyttämiä. Tästä todista- sena aikana n. 250–60 milj. vuotta sitten, kun vat lukuisat nuorempien jääkauden synnyttä- ilmasto oli hyvin lämmin ja kostea. Tästä ns. mien sedimenttien alla olevat voimakkaan ke- esiliitukautisesta rapautumasta on hyviä jään- miallisen rapautuman merkit kuten kaoliniit- teitä Etelä-Skandinaviassa, liitukautisten n. tipitoiset rapakalliot (Islam et al. 2002), gos- 145–65 milj. vuotta sitten mereen kerrostu- sanmuodostumat ja kaoliniittisavet, jotka ovat neiden kalkkikivien alla (Lidmar-Bergström voineet syntyä vain lämpimässä ilmastossa (ku- 1995, 1996). Rapautumisen mahdollisti kuo- vat 4 ja 7). Kultahippujen pintaosien kaoli- ren hidas kohoaminen varhais- ja keskimeso- niittiset epäpuhtaudet syntyivat tässä rapau- tsooisen aikana ennen liitukauden alkua tumisessa. Näitä rapaumajälkiä on kaikkien (Rohrman et al. 1995). kultahippujen pinnassa, mikä osoittaa hippu-

170 GEOLOGI 70 (2018) jen irtautuneen kiinteästä kalliosta tuon rapau- kulta-alueiden kallioperän nykytaso oli kohon- tumisen aikana. Hippujen pintaosien hyvin nut suhteellisen lähelle, noin 2,2 km syvyy- puhtaasta kullasta koostuva kuori osoittaa ra- delle maanpinnasta jo paleotsooisena aikana pautumisen kestäneen miljoonia vuosia (Tam- ennen mesotsooisen ajan alkua noin 250 milj. minen 1986, Henry ja Birch 2007). vuotta sitten (Hendriks et al. 2007). Esimer- Apatiitin säteilyjälkiajoituksen mukaan kiksi Inarinjärven pohjoisosa ja Muonion alue

Kuva 7. Fennoskandian vanhoja eroosiotasoja ja pitkäaikaisen rapautumisen merkkejä, joista osa liitty- nee jopa prekambriseen rapautumiseen. Keltaisen alueen sisällä sijaitsevat rapautumisen merkit eli gossanit, rapakalliot, kaoliniittiesiintymät ja tor-muodostumat. Punaiset pisteviivat Kuolan niemimaan ja La- pin alueella kuvaavat maankuoren nousun määrää viimeisen noin 400 milj. vuoden aikana alueen alkali- kivien kuten Soklin syntymisen jälkeen (Arzamastsev et al. 2001, Hall 2015). Kartan piirteet liittynevät pääosin mesotsooiseen rapautumiseen ja sitä tertiääriaikana seuranneeseen eroosioon ja maan pinnan- muodostukseen. Kuva on laadittu useiden tutkimusten ja omien havaintojen avulla. Figure 7. Major planation or peneplanation phases in Fennoscandia and deep weathering and erosion marks. Data collected from several literature sources and own studies of the authors.

GEOLOGI 70 (2018) 171 Torniojokivarressa on ollut tuossa syvyydessä siä sulfidien gossanrapaumatuotteita, kuten noin 290 miljoonaa vuotta sitten (Hendriks götiittiä, kuparihohdetta, malakiittia ja jopa 2003). atacamiittia (Korvuo ja Pelkonen 1984, Kor- Mesotsooisen ajan alussa noin 250–150 vuo 1985). Lapin irtokultaesiintymistä on löy- milj. vuotta sitten maankuori kohosi hitaasti detty mineraaleja, kuten klorargyriittiä, mas- ylemmäksi, ja juuri tuolloin ilmasto oli otolli- sikoa jne., joita syntyy tai voi syntyä ainoas- sin kaoliniittirapautumiselle (Rohrman et al. taan sulfidipitoisten malmien rapautumistuot- 1995, Prokoph ja Veizer 1999, Scotese 2016). teissa lämpimässä ja kosteassa ilmastossa. Näis- Muiden Skandien vuorijonosta kaakkoon si- sä erikoisissa hipuissa on yhteenkasvettunee- jaitsevien alueiden (em. Muddus-tasanko) ta- na hienoa puhdasta kultaa, mikä osoittaa ra- paan kulta-alueidenkin kallioperä kului terti- pautuneen sulfidiesiintymän sisältäneen sitä äärikauden alkupuoliskolla lähelle merenpin- kohtuullisessa määrin (Tuisku 2017, 2018). nan tasoa ja kohosi lopulta kauden loppupuo- liskolla nykytasolle. Samalla rapautumasta Kullan sekundäärinen peräisin oleva kulta rikastui syvenevien joki- liikkuminen rapautumisen laaksojen sedimenttikerrostumiin. Muinaisesta jälkeen rapaumasta on vielä jäänteitä Ivalojoen ja Tan- kavaaran kulta-alueilla noin 270–320 m kor- Upan eli placerin syntyyn tarvitaan sopivat keudessa mm. rapakallioina tai sulfidien gos- olosuhteet, korkeuseroja ja riittävästi aikaa il- sanrapaumina (Islam et al. 2002, Sarapää ja man häiriöitä (Peronius 2017). Ilman korke- Sarala 2013, Vesilahti 2016), enemmän ko- useroja syntyy primäärimalmin rapaumaan honneilla alueilla lähempänä Skandien vuori- yhteydessä oleva paikallinen placer, joka voi jonoa mm. Lemmenjoella ja Finnmarkissa olla rikaskin, mutta toisen kierroksen rikastu- korkeammallakin ja etelämpänä kallioperän mista ei tapahdu. Tässä kannattaa muistaa, että kultaesiintymien päällä hieman alempanakin, sekundääriset, esimerkiksi sulfidimalmien gos- noin 210–230 m korkeudessa (Hall et al. sanin rikastumiskerroksessa olevat kultamal- 2015). Kaoliniittisavia esiintyy myös Itä-La- mit ovat usein rikkaimpia, mitä maapallolta pissa ja etelämpänä Kainuussa, sielläkin yli 200 on löydetty, mutta näitä ei vielä pidä luokitel- m korkeudella merenpinnasta, lähellä mesot- la placeriksi, koska ne syntyvät suurelta osin sooisen rapaumahorisontin alapintaa (Laajo- kemiallisten prosessien tuotteena. Suoraan ki 1975, Lintinen 2002, 2003). On tietenkin entisen kultapitoisen kallion päälle syntyy pai- huomattava, että jääkausien aikana manner- kallinen jäännös- eli ns. residuaalinen placer, jää painoi maankuorta alaspäin, mutta esimer- kun tuuli- tai vesieroosio kuljettaa kalliorapau- kiksi Lapissa ja Kainuussa kuori on noussut tumasta muun aineksen pois ja kulta jää muuta kutakuinkin jääkautta edeltävään korkeuteen. ainesta painavampana jäljelle. Joidenkin kultaa sisältävien sulfidiesiinty- Mikäli alueella on tai sinne syntyy eroo- mien päällä on hematiitti- ja götiittipitoinen sioprosesseissa korkeuseroja, syntyy alkuperäi- ja kullasta rikastunut gossanrapaumajäänne, sestä kalliokultaesiintymästä alarinteeseen ns. josta kultaa on levinnyt myöhemmin jäätik- eluviaalinen placer. Korkeuserojen myötä rin- kösyntyisiin maalajeihin (Pulkkinen et al., neprosessit alkavat tehokkaasti kuljettaa rapau- 2005, Sarapää ja Sarala 2013, Lundgren 2015, maa alaspäin ja mineraalit rikastuvat tiheys- Vesilahti 2016). Paikoin esimerkiksi Yllästun- erojen ja painovoimakuljetuksen vaikutukses- turilla on rautaoksidien lisäksi jäljellä tyypilli- ta. Eluviaaliset placerit ovat residuaaliplacerei-

172 GEOLOGI 70 (2018) den tapaan yleensä hyvin paikallisia. Alluviaaliset placerit ovat rikkaimpia ja Eluviaalinen placer vaihettuu edelleen pro- yleensä helpoimmin hyödynnettäviä. Vaikka luviaaliseksi placeriksi rinteen alaosan viuhka- niiden syntyperiaatteet on helppo ymmärtää, maiseen osaan. Näiden välissä on joidenkin yleensä joen dynamiikka on joen historian ai- luokittelujen mukaan ns. deluviaalisia eli kes- kana vaihdellut niin paljon, että usein pay kirinteen upakerrostumia. Termin käyttöä pi- streakien seuraaminen on hyvin vaikeaa. Hy- täisi tässä merkityksessä välttää, sillä deluviaa- vin usein alluviaalinen placer on primäärimal- linen viittaa rinteen huuhtoutumiseen esimer- mia rikkaampaa. Alluviaalisen prosessin kaut- kiksi joen tulvimisen vaikutuksesta (Teisseyre ta olemattoman huonosta primäärimalmista 1991). Vaatimattomimmillaan rinnekuljetus voi syntyä hyödyntämiskelpoinen esiintymä. on hidasta vyöryntä eli creep-liikettä. Toisessa Lapin kultaryntäyksen parhaat ja ensinnä hyö- ääripäässä ovat erilaiset vyöryt ja vaihettuma- dynnetyt paikat olivat juuri näitä jokiupaesiin- na varsinaisiin joki- eli alluviaalisiin prosessei- tymiä. Ilmiö on hyvin yleismaailmallinen. Esi- hin erilaiset massaliikunnat, joissa on muka- merkiksi jo mainittu Australian Victorian pa- na vain hyvin vähän vettä mutta joissa maa- ras, Ballaratin jokiplacer on tuottanut yli 340 massa käyttäytyy nesteen tavoin ja liikkuu tonnia kultaa, Siperian Sukhoi yli 1500 ton- nopeasti. nia, Alaskan Yukonin Dawson City noin 300 Rinneprosessit rikastavat kultaesiintymää. tonnia ja nuorimmat Kalifornian kvartäärikau- Jopa yksinkertaisessa rinteen valumisessa kul- tiset jokiuomaplacerit yli puolet koko alueen ta painuu syvemmälle ja rikastuminen on sel- placeresiintymien kullantuotannosta (Jenkins vää. Rinneprosesseihin liittyy joskus erikoi- 1964, Moore 2007). Nämä rikkaat alluviaali- suuksia, joissa kulta voi myös rikastua pintaan kerrostumat ovat myös syy siihen, että yksi- tai esimerkiksi tuulen tai sadeveden aiheutta- tyiskohtaisimmat kuvaukset niistä ovat hyvin- maa eroosiota, jotka myös rikastavat kultaa kin vanhoja eli juuri kultaryntäysten aikaisia. pintaan, mutta yleisesti rinneprosessit rikasta- Koska kulta on niistä suurelta osin kaivettu ja vat kultaa pohjaan. Jos mukana on vähänkään maamassat liikuteltu, on niistä nykyään han- vettä, rikastuminen moninkertaistuu. kalampaa saada maastossa käsitystä. Ennemmin tai myöhemmin kultapitoinen Voidaan ajatella, että tertiäärikauden lop- irtain aines eli kolluviaali päätyy jokiveden puvaiheessa ja pleistoseeniajan alussa, noin 2,5 kuljetettavaksi, ja alkaa syntyä joki- eli alluvi- miljoonaa vuotta sitten Suomen Lapissa on aalisia placereita. Virran dynamiikka rakentaa ollut hyvin kehittynyt rinneprosessien ja vir- monimuotoisia kultaesiintymiä, joille yhteis- taavan veden prosessien synnyttämä placerien tä on se, että rikastuminen on huomattavaa. verkosto. Nämä placerit ovat olleet paljon ny- Tämä tarkoittaa siis samalla myös sitä, että kyisiä placereita rikkaampia. suurin osa materiaalista muuttuu täysin kul- Näiden tertiääriplacereiden kehittyminen lattomaksi ja kulta keskittyy pienille alueille. katkesi toistuviin jäätiköitymiseen pleistosee- Vanhemmasta geologisesta kirjallisuudesta voi niajan (2,6–0,01 milj. vuotta) loppupuolella. löytää hyvinkin yksityiskohtaisia kuvauksia Maalajien jäätikkökuljetus on lähes ainoa ek- jokilaaksojen kerrostumien ja niiden upa- sogeeninen prosessi, joka ei rikasta kultaa tiet- esiintymien synnystä. Esim. Ferguson (1924) tyihin pay streak -kerroksiin vaan pyrkii päin- kuvaa hyvin tarkoin topografian ja jokisedi- vastoin laimentamaan kultapitoisuuksia se- menttien koko kvartääriaikaista (2,6–0 milj. koittamalla pay streakit kullattomaan maa-ai- vuotta) kehitystä Nevadassa, Yhdysvalloissa. nekseen. Vaikka jäätiköitymisen loppuun liit-

GEOLOGI 70 (2018) 173 tyvät sulamisvedet voivat rikastaakin kultaa ns. laisia metavulkaniitteja ja mm. kvartsiitteja. glasiofluviaalisiksi placereiksi, on prosessi tois- Kaukokulkeutuneiden lohkareiden joukossa tuessaan yleisesti esiintymiä heikentävä. Huo- on myös yli 80 km päässä Kumputunturilla mattava osa Lapin tunnetuista placereista on esiintyvää konglomeraattia. Tosin tämä ei vält- juuri tällaisia jäätikön sulamisvesien synnyt- tämättä todista noin pitkää kulkeutumista, sillä tämiä placereita. Tämän jäätikön laimentavan kivilajia on voinut esiintyä aiemmin paljon vaikutuksen vuoksi Lapin upakullan tuotto laajemmalla alueella. kallioperän esiintymien tuottoon verrattuna on Joillakin paikoilla mm. Tankavaarassa näi- melko vaatimatonta. Jäätiköitymättömillä alu- tä kulkeutuneita kiviä näyttäisi esiintyvän eilla kuten Australian Viktoriassa on upakul- enemmän sellaisissa moreeneissa, joissa on lan tuotto ollut jopa merkittävämpää kuin enemmän kultaa. Jo 1950-luvulla havaittiin kallioesiintymien tuotto (Weston 1992, Moore Tankavaaran tummien moreenien (ko. kivila- 2007). jeja sisältävien) sisältävän enemmän kultaa Kulta-alueilla on tunnistettu useita eri kuin vaaleiden moreenien. moreenipatjoja. Pinnassa olevan patjan suun- Toisaalta tällaista vaihtelua ei kaikilla kul- taus vaihtelee ja sen tulkitaan olevan viimei- ta-alueilla ole. On olemassa erittäin hyviä kul- sen jäätiköitymisen perääntymisvaiheen mo- tapaikkoja, joissa ei ole lainkaan tai juuri lain- reeni. Suunnan vaihtelu kuvaa jäätikön jakau- kaan granuliittikaaren ulkopuolelta kulkeutu- tumista kielekkeisiin ja jäätikön massan pai- nutta tummempaa kivilajiainesta (Palsi, Laa- nopisteen vaihtelua sen pienentyessä. Tyypil- nioja, Hangasoja). On huomattava, että gra- lisiä suuntia ko. patjalle on Ivalojoen–Vuot- nuliitti ei ole välttämättä paikallista, sillä gra- son alueella 200–250 astetta (länsi, länsilou- nuliittialue on 400 km pitkä ja 90 km leveä ja nas, lounas). kivilajistoltaan kauttaaltaan hyvin samanlai- Tämän alapuolella on tyypillisesti tiiviimpi nen. Ja toisaalta taas vielä lähempänä granu- moreeni, jonka suunta (200–210, lounas) ei liittikaaren rajaa, missä moreenit ovat yleisesti juuri vaihtele. Tämä suuntaus on tavallisin paljon tummempia kuin Tankavaarassa, ei suuntaus kaikilla kulta-alueilla. Sen alapuolella moreeneissa ole yleensä lainkaan kultaa. on kulta-alueen eteläosissa (Tankavaara, Mä- Viimeisen jäätiköitymisen loppuvaihees- kärä, Roivainen) tavattu lähes poikittainen sa sulamisvesitoiminta rikasti ja kuljetti kul- luoteinen suuntaus. Kullan esiintymisen kan- taa. Tätä tapahtua jo vettyneiden moreenien nalta vaihtelevat kuljetussuunnat ovat kohta- tai muiden maa-ainesten massaliikunnoissa lokkaita. Ensivaiheen kuljetuksessa rikas esiin- (debris flow) ja erityisesti sulamisvesien pur- tymä laimenee pitkänomaiseksi viuhkaksi, joka kausuomissa ja niiden jokiviuhkoissa. Tanka- laimenee toisessa vaiheessa edelleen laajaksi vaaran monimutkainen jokiviuhkasysteemi on köyhäksi lakanamaiseksi kerrostumaksi. Kul- hyvä esimerkki jäätikkövesien aiheuttamasta ta-alueen moreenien ja muiden maalajien ker- kullan dispersiosta. rosjärjestystä ovat kuvanneet mm. Saarnisto ja Jäätikköjoen toiminta näkyy mm. kulta- Tamminen (1985) sekä Hirvas (1991). hippujen koon pienenemisenä viuhkan alku- Granuliittikaaren ulkopuolelta tullutta päästä Purnuvaaran ja Tankavaaran välistä kiviainesta on tavattu kaikilta kulta-alueilta, pohjoiskoilliseen, viuhkan leveämpään päähän läheltä kaaren rajaa Lemmenjoelta ja Tanka- päin. Alkuperältään viime vaiheessa rikastu- vaaran alueelta enemmän ja muualta vähem- nut tai liikkunut kulta on osittain peräisin män. Kauempaa kulkeutuneet kivet ovat eri- moreenin huuhtoutumisesta, mutta todennä-

174 GEOLOGI 70 (2018) köisesti myös moreenin syntyä edeltävistä upa- lähteet ovat yli 12 km päässä lounaassa (Nur- kultaesiintymistä (kuva 4). Tankavaaran alue mi et al. 1991). Samoissa Miessijoen esiinty- on erityisen mielenkiintoinen, koska Lautta- missä on runsaasti niobiumin, tantaalin, volf- ojan uoman suoraviivainen osa kulkee lounais- ramin ja harvinaisten maametallien mineraa- koillissuuntaisessa siirroksessa, joiden on tul- leja, joita esiintyy mm. erikoisissa graniittipeg- kittu toimineen kallioperän kultapitoisten liu- matiittikivissä. Lähimmät tämäntapaiset esiin- osten kulkureitteinä (Ojala 2017), ja toisaalta tymät on toistaiseksi löydetty noin 15 km:n granuliitissa on sitä vastaan kohtisuorassa graf- päästä luoteesta. Korundi on varsin tavallinen iittirikkaita kerroksia (Tuisku 2017). Alueella sivutuote kullanhuuhdonnassa. Sitä ei voi voisi siten olla myös primääri kallioperän kul- esiintyä alueen granuliittikivissä, ja tutkimuk- taesiintymä. Liikuntoja on tapahtunut Tanka- sessaan korundin alkuperästä Lahtinen (2008) vaaran siirrosta pitkin hyvin kauan, ja tarkalla totesi sen olevan todennäköisimmin hyvinkin laserkeilauskorkeusaineistolla niistä viimeisim- kaukaa kulkeutunutta. Hyvin usein ajatellaan, pien on voitu osoittaa tapahtuneen jääkauden että jäätikkö on kuljettanut aineita laimene- jälkeisenä aikana (Tuisku 2017). vana viuhkana vain lyhyen matkan päähän ns. Kullan seurassa etenkin moreenissa olevaa emäkalliosta. McClenaghan ja Kjarsgaard muuta hienompaa ainesta, erityisesti ns. ras- (2001) huomasivat kuitenkin, että kimberliit- kasmineraaleja, voidaan käyttää moreenin ja tiesiintymästä peräisin olevan granaatin mää- ehkä myös kullan lähtöpaikan selvittämisessä. rän oli moreenissa 20 km:n päässä emäkalli- Tämä johtuu siitä, että nämä mineraalit esiin- osta suurempi kuin lähellä sitä. tyvät usein vain tietyissä kivilajeissa tai kivila- Kultahippujen muoto heijastaa kuljetus- jiryhmissä. Esimerkiksi granuliittialueen kul- matkaa ja aikaa (Averill 2001). Voimakkaasti lanhuuhdonnassa vaskoolin pohjalle syntyvä muokkautuneet rakeet ovat hänen mukaansa ensimmäinen raskaampien mineraalien rikas- kulkeneet 1–10 km jäätikössä, nopeassa kul- tuma on usein punaista, mikä johtuu alueen jetuksessa kuitenkin yli 5 km. Kultahippujen granuliitista peräisin olevan granaatin runsaas- pintaosat kiteytyvät kuljetuksessa uudelleen. ta esiintymisestä rikasteessa. Seuralaismineraa- Samalla niiden puhtaus kasvaa ja niihin syn- lien runsaus johtuu tietenkin mineraalin run- tyy erilaisia muokkautumismerkkejä kuten saudesta kivilajeissa ja ko. kivilajien runsau- taipumia ja uurteita (Kerr et al. 2017, Stewart desta alueen kallioperässä, mikä pitää huomi- et al. 2017). oida lähtömateriaaliselvityksessä. Mikäli gra- naattia ei esiintyisi kullanhuuhdontatuottees- Mistä siis kulta sa, osoittaisi se moreenin aineksen olevan täy- on peräisin? sin kymmenien kilometrien päästä kulkeutu- Kirjoituksemme tarkoitus on pohtia kullan nutta. Käyttökelpoisimpia kulkeutumismatka- kokonaislähdettä eikä niinkään paikallisia il- selvityksissä ovat kohtuullisen harvinaiset tai miselviä liikkumisilmiöitä, kuten Tankavaaran pieninä vaihtelevina määrinä erilaisissa kivissä jäätikkövesivirtauksen aiheuttamaan viuhkan esiintyvät mineraalit, joita on mm. joissakin syntymistä. Näiden selvittäminen on tieten- malmiesiintymissä (Tuisku 2010, Kangas kin oleellista, ennen kuin kullan primääriläh- 2012, Peuraniemi 2018). Muun muassa Mies- teitä voidaan pohtia, ja käytännön kaivutyön sijoella kultaesiintymien yhteydessä on epäta- kannalta nämä viimeiset liikkeet ovat tieten- vallisen runsaasti platinaryhmän alkuaineiden kin merkittäviä. Jotta uusia upakultaesiinty- mineraaleja, joiden lähimmät sopivat kivilaji- miä ja emäkallioita voitaisiin löytää, on tär-

GEOLOGI 70 (2018) 175 keää saada kokonaiskuva koko kehityksestä hakea hyvien upakultaesiintymien läheisyydes- kalliokultaesiintymien synnystä lähtien. tä käyttäen geologista tietämystä kultamalmi- Vallitsevan nykykäsityksen mukaan kul- en synnystä. Siirroksia pitäisi tutkia koko pi- tahiput ovat peräisin kalliosta. Ne ovat irron- tuudeltaan myös tunnettujen upakultapaikko- neet kivestä, kun muu aines on rapautunut jen ulkopuolella. ympäriltä ja rikastuneet muun aineksen kul- Kaikki kultapitoiset esiintymät ovat rapau- keutuessa paikalta. Hiput ovat tämän jälkeen tuneet syvälle liitukautta edeltävänä aikana yli liikkuneet paikaltaan, kun paikalliset korke- 150 milj. vuotta sitten ehkä useammassakin userot ovat kasvaneet maankuoren kohotessa, vaiheessa, kun ilmasto on ollut lämmin ja kos- ja näin on syntynyt rikkaita jokilaaksojen upa- tea ja esiintymät ovat kohonneet merenpin- kultakerrostumia. Toistuvat jäätiköitymiset nan yläpuolelle. Sulfidimalmista syntyi rapau- ovat sitten muokanneet sekä primäärejä ra- tumisessa gossan (Kuva 8Ba, punaisella rajat- pauma-, jäännösupa- että jokiupakerrostumia. tu alue), josta todisteena on nykyisistä upa- Rapaumakerrostumien jäätikkömuokkaukses- kultaesiintymistä löytyneitä, tämän tapahtu- ta ja sen alkuperäistä kultarikastumaa huonon- man tyypillisesti synnyttämiä sekundäärisiä tavasta vaikutuksesta on hyviä esimerkkejä kultapitoisia mineraaleja. Kulta rikastui lähel- (Niska 2006, Hulkki et al. 2011, Sarapää ja le pohjaveden pinnan tasoa, jota on kuvattu Sarala 2013), mutta muita kerrostumia tai nii- sinisen nuolen osoittamalla pisteviivalla. Juo- den jäätikkömuokkausta on paljon hankalam- nimuodostumista puolestaan irtosi usein suu- pi jäljittää. rempia kultahippuja (kuva 8Bb), joissa voi olla Lapin upakultaesiintymien syntyvaiheet juonten kvartsia jäänteenä (kuvat 5 ja 6B). ovat esitetty pääpiirteissään kuvassa 8. Kallio- Maankuoren kohotessa tertiäärikaudella kultalähteet ovat sulfidipirotteisia tai massii- rapautunut kallioperä kului eroosion vuoksi visesta sulfidimalmiesiintymiä (kuva 8Aa) sekä syvemmälle puolitasankomaiseksi maisemak- niitä hieman nuorempia juoniesiintymiä (kuva si, jossa oli leveitä jokilaaksoja, tasaisia alueita 8Ab). Molemmat ovat prekambrisia, yli 1800 ja näiden välisiä jäännösvuoria ja harjanteita. milj. vuotta vanhoja. Juoniesiintymien on aja- Mahdollisesti tertiäärikauden loppupuolella teltu liittyvän huuhdontakulta-alueen lounais- tämä maisema muuttui syvien jokilaaksojen koillissuuntaisiin pystyasentoisiin siirroksiin uurtamaksi, kun maankuori kohosi jonkin ai- (kuva 1), mutta ne voivat olla muunkin suun- kaa nopeasti. Kullanhuuhdonta-alueen joki- taisia alueen ulkopuolella. Kuvassa 2 on esi- laaksot näyttäisivät olevan jäänne tästä maise- tetty kahden siirroksen jatkeet huuhdontakul- masta (kuvat 2 ja 8C). ta-alueesta lounaaseen. Siirroksista kulta on Syvimmät jokilaaksot, kuten Ivalojoen voinut siirtyä ympäristön kivilajeihin, joissa se kanjoni Kruunun kulta-aseman kohdalla, on kiteytynyt olosuhteiden muuttuessa suosi- näyttävät yhtyvän sekä kallioperän siirroksiin ollisiksi. Esimerkiksi kuvassa 1 punaisella sä- että granuliittijakson primääriraitaisuuteen ja vyllä esitetyt grafiittipitoiset kerrokset ovat tä- kerroksellisuuteen, mutta muilla alueilla joki- hän sopivia, ja kullanhuuhtomoilla, grafiitti- laaksokarttakuva on paremminkin satunnai- kerroksilla ja siirroksilla näyttäisi olevan sel- sen haarainen (kuva 2). Topografian jyrketes- keä yhteys. Tämä tarkoittaisi sitä, että Lapin sä kulta lähti liikkeelle erilaisina rinnevyöry- irtokulta on karkeasti ottaen suhteellisen pai- minä ja alkoi rikastua lähelle rapaumalähdet- kallista ja kuljetusmatkat eivät olisi ainakaan tä. Jokilaaksojen virrat rikastivat, kuljettivat ja useita kilometrejä. Emäkallioita pitäisi siksi lajittelivat kultaa edelleen. Koska tätä tapah-

176 GEOLOGI 70 (2018) tui jatkuvasti laaksojen syvetessä ja laajetessa, tumiin. Nämä ovat paikoin hyvinkin rikkaita muokkautuivat myös aiemmat kerrostumat ja ja muokkautuvat edelleenkin. kultaa rikastui useampaan rinne- ja jokiker- Tertiääriaikanakin tapahtui kallioperän ja rostumaan päällekkäisiksi kerrostumiksikin. kultaesiintymien rapautumista, mutta se ei Tämä aiheutti sen, että alluviaalikultaesiinty- ollut niin voimakasta kuin aiemmin. Osa ra- mät ovat niin vaihtelevia ja niiden esiintymi- paumakullasta voi olla tuolta ajalta peräisin, nen voi olla odottamatonta, mutta niissä on ja se on voinut joutua melko nopeastikin eroo- kuitenkin jokiprosessien tuotteille ominainen sion kulutettavaksi ja rikastettavaksi. Kaiken rakenne ja tietynlainen järjestys, kuten edellä kaikkiaan Lapin pinnanmuodot kuvastavat on kuvattu. kuitenkin pääosin mesotsooisen voimakkaan Kvartääriaikaiset jäätiköitymiset muokka- kemiallisen rapaumakuoren pohjan muotoja, sivat sekä aiemmin syntyneitä tertiäärisiä jo- jotka paljastuivat tertiääriaikaisessa monivai- kikerrostumia että primäärejä lateriittira- heisessa eroosiossa näkyviin. Tuon rapauma- paumia, joista kultaa joutui moreeneihin (kuva kuoren pohja näkyy paikoin edelleen kallio- 8D). Se, että aiempaa rapaumaa ja primäärejä rapaumina, gossanmuodostumina, kaoliniit- lateriittikultaesiintymiä oli vielä jääkausien al- tiesiintyminä, syvempinä laaksoina helpom- kaessa jäljellä, näkyy kallion pinnalla monin min rapautuvien kivien kohdalla ja jäännös- paikoin esiintyvinä kalliorapaumina, gossan- vuorina sekä niiden tormuodostumina ja ydin- esiintyminä sekä etenkin siinä, että alueen kiviröykkiöinä vaikeammin rapautuvien kivi- moreenit ovat hyvin sotkevia ja sisältävät run- en esiintymisalueilla (kuva 7). Koska jäännös- saasti rapaumaperäistä keltaisesta tai punaista vuorten ja harjanteiden korkeusero voi olla savi- ja rautaoksidimateriaalia (kuva 4). satoja metrejä laaksoihin verrattuna, on sel- Kuten maalajikuvauksessa on mainittu, vää, etteivät tertiäärikautiset kylmenevän il- kultapitoisten moreenien hyvin vaihteleva hie- manalan rapaumaprosessit ole voineen saada nojakoisen aineksen määrä kuvastaa moreenin tällaista aikaan. Mikäli tertiääriaikana rapau- ja sen kullan lähteen vaihtelua: osa on selkeäs- tuminen olisi ollut voimakasta, pitäisi rapau- ti suurelta osin suoraan rapaumasta peräisin man pohjan ulottua lähelle merenpinnan ta- mutta osa suurimmilta osin muokkautuneista soa, mutta se on kuitenkin noussut paikoin tertiäärisistä jokikerrostumista peräisin ja osa satojen metrien korkeuteen, mikä osoittaa sen tietenkin molemmista lähteistä. Jäätikkökulu- vanhan, niin sanotusti fossiilisen luonteen. tus ja -kuljetus sotkee aina alun perin kultapi- Emäkalliosta kiinnostuneiden kannalta toisen aineksen kullattomaan, mistä seuraa olisi tietenkin tärkeää selvittää, onko Lapin moreenien pienempi kultapitoisuus kuin al- kulta lähi- vai kaukokulkeutunutta. Jotkut sei- kuperäisessä kultakerrostumassa (kuva 8C ja kat puoltavat sitä, että kulta olisi ainakin osin D). Tämä on hyvin selvää esimerkiksi Kerola- kaukokulkeutunutta. Kultamoreenien kivila- en tutkimusmontussa, jossa moreenin kulta- jistossa on granuliittien ohella muualta kuin pitoisuus laskee murto-osaan muutaman met- granuliittialueelta peräisin olevia lohkareita – rin matkalla (Hulkki et al. 2011: kuva 32) ja paikoin runsaastikin, kuten Tankavaran ns. tietenkin siitä, että moreeneista kultaa kannat- tummassa moreenissa. Koska granuliittialue on taa kaivaa pääosin vain koneellisesti. hyvin laaja, eivät granuliittilohkareet osoita Jääkauden loppuvaiheessa ja sen jälkeen moreenin paikallisuutta mutta eivät tietenkään kulta alkoi paikoin kuitenkin rikastua uudel- ole paikallisuuden suhteen poissulkeviakaan. leen sulavesien ja jokivesien alluviaalikerros- Joissain tapauksissa kullan seurassa esiintyvät

GEOLOGI 70 (2018) 177 Kuva 8. Lapin kultahippujen monivaiheista histori- aa kuvaava kolmiulotteinen leikkauspiirustussar- ja. (A) Prekambriaikana, yli 1800 milj. v. sitten syntyi kultapitoisia esiintymiä kuten massiivisia sulfi- dirikkaita yksiköitä (a) ja kultapitoisia juonimuo- dostumia (b). Punaiset täplät kuvaavat kullan esiin- tymistä niissä. (B) Rapautumisen ja eroosion seurauksena alue madaltui ja muuttui puolitasangoksi eli peneplaaniksi tai tasangoksi. Kulta rikastui hip- puina (keltaiset täplät) kultapitoisten kallioiden rapaumapaikoille tai niiden läheisyyteen, kun valtaosa muusta aineksesta kulkeutui paikalta. Sul- fidiesiintymien päälle syntyi gossan (punaisella rajattu alue), muualle lateriittinen rapaumakuori. Puolitasanko- tai tasankovaiheita Fennoskandias- sa oli ainakin kaksi, todennäköisesti prekam- briajan loppupuolella ja ennen liitukautta ja sen aikana. Liitukauden aikana kullan rikastumista ei ilmeisesti enää tapahtunut, koska meren pinta oli silloin äärimmäisen korkealla. (C) Tertiäärikaudel- la kallioperä alkoi hitaasti kohota Pohjois-Atlantin avautumisen seurauksena, jolloin maaston jyrk- kyys suureni ja syntyi uurretasanko, kun joet haki- vat uomiaan kohonneeseen maastoon. Lateriiteis- sa ja gossanissa oleva kulta rikastui lisää synty- neisiin kanjoneihin ja uomiin, kun muuta rapautunutta tai rapautuvaa ainesta kulkeutui virtojen mukana pois. (D) Jääkausien aikana jäljelle jää- neet gossanit, lateriittirapauma, saproliittirapauma ja jo uudelleen kerrostuneet kultaesiintymät ja muut sedimentit muokkautuivat jäätikön kuljetta- essa ja sekoittaessa materiaalia sekä kerrostaes- sa sitä uudelleen moreeneiksi. Jäätikköjen sulamisvedet ja myöhemmät joet rikastivat kultaa uu- hienoaineksen raskasmineraalit ovat paremmin delleen kultapitoisista moreeneista ja muista maa- peräisin joko Lapin tai Kautokeinon liuske- lajeista. vyöhykkeiltä (platinamineraalit) tai reunavyö- Figure 8. A scheme of generation of placer gold hykkeen eli ns. Tenojokivyöhykkeen granitoi- deposits in Lapland. (A) Precambrian primary bedrock deposits: (a) disseminated and massive deista (niobium, tantaali, volframi, tina ja har- sulfides with gold (red dots), (b) lode deposits. (B) vinaiset maametallit). Jotkin jopa kultahipuissa Subcretaceous deep weathering crust with gossans sulkeumina olevat mineraalit viittaavat saman- derived from sulfides and loose gold from (quartz) veins. (C) Tertiary uplift, landform evolution and tapaisiin kultamalmin syntyprosesseihin kuin reworking of gold to form rich placers. (D) liuskevyöhykkeillä. Samoin kullan esiintymi- dispersion of gold from the weathered remnants and primary placers by glacial drift processes and nen tyypillisissä trooppisen rapautumisen syn- re-enrichment into post-glacial secondary placers. nyttämissä mineraaleissa osoittaa osan kullasta olevan sulfidimalmin gossanrapaumasta peräisin. Tällaisia sulfidiesiintymiä tunnetaan Useat jokiplacerit ovatkin selkeästi jääkauden toistaiseksi vain perinteisten kulta-alueiden jälkeisiä. On lisäksi huomioitava, että rapau- ulkopuolelta. Kultahiput ovat useimmiten san- tunutta ainesta on suhteellisen vähän jäljellä. gen deformoituneita ja litistyneitä. Kaukokul- Onko se kulkeutunut pois ennen jääkautta vai keutunut kulta on voinut rikastua sulamisve- sen aikana, jolloin kulta olisi liikkunut muka- siprosesseista uudelleen jokiupaesiintymiksi. na?

178 GEOLOGI 70 (2018) Toiset seikat viittaavat siihen, että kulta diesiintymien rapautumisesta peräisin. olisi peräisin hyvinkin läheltä nykyistä löytö- Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli tar- paikkaa. Kullan jakautuminen (dispersio) kastella Lapin kullan alkuperää nykyään tie- moreeneissa rajoittuu ainakin joissakin esiin- dossa olevien seikkojen asettamilla kriteereil- tymissä mahdollisiin siirroksiin liittyviin juo- lä. Emme siis tässä pyrkineet dogmaattiseen niin, joista se olisi voinut sekundäärisesti liik- kannanottoon kalliokultalähteen tai lähteiden kua tiettyyn suuntaan kyseisestä rakenteesta sijainnista. Toivomme, että tämä esitys kuiten- (esim. rinneprosessit, jäätikkökuljetus tai su- kin edesauttaa Lapin kullan alkuperän etsimis- lamisvedet). Tällainen tilanne on mm. Kul- tä ja että tulevat asian harrastajat ottaisivat kir- taojalla, missä upakultaesiintymä katkeaa joituksessa esittämämme seikat huomioon ja aluetta halkovan kultapitoisen juonen kohdal- käyttäisivät niitä työhypoteeseina. Uskomme, la. Kulta näyttäisi esiintyvän jäätikköjokiuo- että näin Lapin kullan mysteeri saadaan vielä marikastumista edeltävässä primääriasennos- joskus ratkaistua ja ”emäkalliota” tai ”-kallioi- saan eli nimenomaan moreenikultaesiintymis- ta” kannattaa vaikeuksista huolimatta edelleen sä keskittyvän suurelta osin tietyille tasoille etsiä. On muistettava, että jääkaudet ovat kui- merenpinnasta. Näissä tasoissa on kallistuma tenkin yleisesti ottaen laimentaneet placer- ylöspäin kohti Kölivuoristoa. Se voisi tarkoit- esiintymiä ja kalliolähteet voivat siten olla taa, että kulta esiintyisi hyvin lähellä muinais- huomattavankin rikkaita. Samalla toivomme, ta rapauman rikastumisvyöhykkeen tasoa, joka että resursseja tähän tutkimukseen saataisiin olisi alavammilla mailla pyyhitty pois esimer- lisää, sillä ilman tutkimusta emäkalliota ei voi kiksi jäätikkövirtaeroosiolla ja -kuljetuksella. löytää. Tällöin esiintymät edustaisivat nimenomaan rikastumisvyöhykkeen paikallisesti jäljelle jää- Kiitokset neitä osia. Kulta-alueen pinnanmuodot muis- Lapin kallioperää ja kultaesiintymien syntyä käsitte- tuttavat samanlaista haarautunutta jokisystee- leviä tutkimuksia ovat rahoittaneet K.H. Renlundin miä, joka on esimerkiksi Australiassa rikasta- säätiö, Suomen kulttuurirahasto ja Emil Aaltosen sää- tiö. Haluamme kiittää erityisesti Lapin kullankaiva- nut ns. deep lead ja shallow leed -esiintymien jia, jotka ovat pyyteettömästi jakaneet kovalla työllä kullan hyvinkin lähelle emäkallioita. Toisaalta kaivamaansa materiaalia ja työnsä ohessa keräämään- tätä ei tosin voi pitää varmana, sillä useiden sä tietoa tutkimuskäyttöön. jäätiköitymisten levittämä kulta on voinut ri- PEKKA TUISKU kastua uudelleen peräkkäisiin jäätikköjokiver- [email protected] kostoihin. Oulun yliopisto Asiaa pitäisi siis oikeasti tutkia. Nykytie- dolla ei voi varmaa ”emäkalliota” osoittaa. ANTTI PERONIUS Kultaa on kuitenkin niin paljon (suuri ano- [email protected] malia), että sen lähteenkin täytyy olla kooltaan kohtalainen ja suhteellisen rikas tai pie- P.T. on Oulun yliopiston geologian ja mineralogian do- niä lähteitä täytyy olla runsaasti, mikä mal- sentti ja yliopistonlehtori. Hän on tutkinut Lapin geo- minetsijöiden kannattaa pitää mielessä. Saisi- logiaa malminetsinnän ja yliopiston palveluksessa 1970- vatko Etelä-Suomen maalajeissa malmiluok- luvulta lähtien. A.P. on geologi ja kolmannen sukupol- ven kullankaivaja. Hänellä on ”elinkautinen” kokemus kaa olevat pitoisuudet etsijät liikkeelle? On kullanetsinnästä ja hän on toiminut Lapin Kullankai- myös muistettava, että mineralogiset todisteet vajain Liitossa mm. edunvalvontatehtävissä sekä kul- osoittavat ainakin osan kullasta olevan sulfi- lankaivuuta koskevissa asiantuntijatehtävissä.

GEOLOGI 70 (2018) 179 Summary: The grain size is known to often reduce downstream in alluvial placers and pay streaks On the origin of the placer may occur at the top of the beds, in inter- gold deposits in Lapland mediate layers and often also on the weathered bedrock surface (Fig. 4A), but this kind of The first gold rush in Lapland commenced sequence is not found in every claim. In 150 years ago when the Konrad Lihrs Lapland, nuggets are also found in till, which expedition found nuggets at Nulkkamukka, makes Lapland different from many other in the canyon of the Ivalojoki River. In known placers from lower latitudes. Till placers following few years, the best alluvial deposits usually have a lower concentration of gold and of the river were sluiced down and excavation their mining is only possible by machinery. was transferred to tributaries of the river, Also, in till placers a complicated stratigraphic Palsioja being one of the richest. Later, the variation is observed and in some places the second and third rushes expanded to still new lower gold bearing till is Sub-Weichselian. areas such as Laanila to the east, Lemmenjoki Obviously, the glacial drift processes have in farther to the NW and Tankavaara to the south many cases dispersed and diluted the richer of Ivalojoki area. Recently, some new areas such preglacial placers. In some cases, it is however as Roivanen have proved quite promising for possible that the till placer gold is derived from sluicing, even further south from Tankavaara preglacial saprolite enriched in gold (Fig. 4B) (Figs 1 and 2). The mother rock as well as the or even an enrichment zone of a gossan deposit mode of formation of the placer has been (e.g. Hulkki et al. 2011). The shape of the studied since the first findings but the results nuggets varies from dendritic to almost have been surprisingly poor. spherical and rounded, which is also seen in In this paper, we shortly review the recent relatively large nuggets (Fig. 5). The dendritic knowledge regarding the gold bearing placers nuggets possibly indicate a quartz lode type of Lapland. There definitely has to be a bedrock origin for them. Some of the nuggets contain source (or sources) for the nuggets, as proven side rocks minerals (Fig. 6), also suggesting a in other placer gold provinces of the world quartz lode type bedrock source (Fig. 6A) but (Weston 1992, Knight et al. 1999a,b, Henry relatively common hematite and goethite and Birch 2007, Hough et al. 2007). bearing nuggets suggest derivation from Numerous bedrock gold deposits have been gossanized sulfide bearing deposits (Fig. 6B). found in Lapland during last decades, but they The richest placers were found above the are located relatively far away from the placers recent upmost flood surface on glacial (Fig. 2; Mineral deposits and exploration meltwater banks of Ivalojoki and its largest 2017). Only few small vein mineralizations tributaries, and were clearly postglacial. The with low Au content are found near the placers gold was enriched partly from glacial drift (till), (Airas 1984, Keinänen et al. 2010). but there must have been preglacial alluvial The mode of occurrence of gold in the placers which have been reworked during the placers in Lapland is variable. This holds true latest glaciation. Because the river valleys follow for the size, shape, stratigraphic position as well the major bedrock structures, namely major as parent soil type. The total mass of the gold banding and lithological layering of the concentrate often consists of mm size nuggets Lapland granulite belt and the crosscutting sub and the distribution may be uni- or bimodal. brittle vertical faults (Fig. 1), it is quite probable

180 GEOLOGI 70 (2018) that the preglacial landscape was striped due sulfide ores and sulfide bearing veins, and to Tertiary uplift, and rich placers were formed accordingly there are several possible at this stage in the valleys or “leads”, in similar candidates for bedrock source type. Gossan- way as in Victoria, Australia. Thus, the timing like features are evident for example in the of primary placer deposition might be similar Mäkärärova vein (Vesilahti 2016) which, as to that in Victoria, and also the plate-tectonic well as some other vein prospects, has been origin of the uplift could be in principle be found to contain elevated gold content in the the same, that is, the continental drift and gossaneous or saprolitic cover just below the upwelling of the rifted margins during the glacial drift. Interestingly, some gossan Tertiary. There are many similarities in the occurrences, many saprolites and a majority landscape evolution, paleoclimate and of the placer gold claims (especially till tectonics during mid-late Phanerozoic of Vic- dominated) occur at an elevation of toria and Fennoscandia (Lidmar-Bergström approximately 300 m a.s.l. (Fig. 2). This might 1995, Taylor and Gentle 2002, Hendriks et indicate that the major enrichment of gold al. 2007, Olesen et al. 2012, Hall 2015). Of took place above or near the base surface, due course, the bedrock of Fennoscandia is older to intensive tropical or subtropical weathering, and it is probable that some placer deposition most probably during the Sub-Cretaceous took place even in the Precambrian and some hothouse. The base surface was elevated to at of the gold found as nuggets has suffered a least 300 m during the Tertiary and gold was prolonged evolution in Fennoscandia. then enriched in placers, first in undulating Some of the alluvial placers in Lapland landscapes with gently sloping river valleys precede the latest glaciation. They occur in probably during Paleocene plain development lower sections in some claims. Also, locally (Fig. 7) and in later Tertiary in striped landscape some of the lowest till hosted placers are Pre- and steeper valleys (Fig. 8C). Several glaciations Weichselian in age. The repeated glaciations repeatedly drifted and diluted the original have generally diluted and at least to some gold-rich placers (Fig. 8D). extent drifted the primary Tertiary deposits, It has been proposed that the crosscutting which is the major difference between Lapland faults host the bedrock source of gold nuggets. and Victoria (Fig. 8D). This might also be the Several prospects have accordingly focused on reason that makes the exploration for the the faults and associated veins, but with mother rock of the surficial gold more depressing results. A quick look at Fig. 1 shows challenging in Lapland. Traditional panning the correlation of claims and faults, but a closer sites of Lapland lay above the relatively inspection points to the correlation of claims monotonous granulite bedrock. Gold bearing with intersection of faults (or more closely, sub- tills in Lapland often contain rock boulders brittle shear zones) and electrically conductive and mineral grains foreign to the granulite belt layers of the granulite belt. Shear zones could (Lahtinen 2008, Tuisku 2010, Kangas 2012). be the major channel for the Au-bearing fluid, According to the multi-mineral nuggets, but on a physicochemical basis, some lithologies quartz vein lode deposits and the enrichment would definitely work intensively to change zone of gossans are the potential (bedrock) the fluid composition to low Au solubility. sources of the surficial gold. Gossans may form above many types of sulfide bearing rocks including massive sulfides, disseminated

GEOLOGI 70 (2018) 181 Kirjallisuus Tutkimusraportti 146, 224 s + 2 liitettä. Ervamaa, P. ja Saarinen, V., 1991. Ajatuksia Lapin Airas, K., 1984. Kaivoslain 19 pyk. mukainen tutkimus- irtokullan alkuperästä. Geologi 43:55–56. työselostus: Inari, Hirvasselkä 1, kaiv. rek. n:o 3211/ Faleide, J.I., Tsikalas, F., Breivik, A.J., Mjelde, R., 1. Lapin Malmi Oy, Raportti 080/3831/KA/84/6. Ritzmann, O., Engen, Ø., et al., 2008. Structure 1 s + 4 liitesivua. and evolution of the continental margin off Norway Arne, D.C., House, E., Turner, G., Scott, K. ja Dronseika, and the Barents Sea. Episodes 31:82–91. E., 2009. Exploration of deeply buried gold deposits Ferguson, H.G., 1924. Geology and ore deposits of the in northern Victoria: soil regolith and groundwater Manhattan district, Nevada. United States Geo- geochemistry of the Lockington and Fosterville East logical Survey, Bulletin 723, 163 s. gold deposits. GeoScience Victoria Gold Under- Forsström, L. ja Tuisku, P., 1990. Missä on Lapin kullan cover Report 10, Department of Primary Industries, emäkallio? Geologi 42:147–150. 54 s. Forsström, L. ja Tuisku, P., 1993. Lapin irtokullan paikal- Arzamastsev, A.A., Bea, F., Glaznev, V., Arzamastseva, lisuudesta ja kulkeutumisesta. Geologi 45:71–76. L. ja Montero, P., 2001: Kola alkaline province in Frietsch, R., Tuisku, P., Martinson, O. ja Perdahl, the Paleozoic: evaluation of primary mantle magma J.-A.,1997. Cu-(Au) and Fe ore deposits associated composition and magma generation conditions. with Na-Cl-metasomatism in Early Proterozoic Russian Journal of Earth Sciences 3:3–24. rocks of northern Fennoscandia: a new metallogenic Averill, S.A., 2001. The application of heavy indicator province. Ore Geology Review 12:1–34. mineralogy in mineral exploration with emphasis Hakku, 2018. https://hakku.gtk.fi/fi/pictures [30.5. on base metal indicators in glaciated metamorphic 2018] and plutonic terrains. Teoksessa: McClenaghan, Hall, A.M., 2015. Phanerozoic denudation across the M.B., Bobrowsky, P.T., Hall, G.E.M. ja Cook, S.J. Kola Peninsula, Northwest Russia: implications for (toim.), Drift Exploration in Glaciated Terrain. long-term stability of Precambrian shield margins. Geological Society of London, Special Publication Norwegian Journal of Geology 95:27–43. 185, 69–81. Hall, A.M., Sarala, P. ja Ebert, K., 2015. Late Cenozoic Calvert, J., 1853. The gold rocks of Great Britain and deep weathering patterns on the Fennoscandian Ireland. Chapman and Hall, Lontoo, 324 s + 1 liite. shield in northern Finland: A window on ice sheet Chapman, R., Leake, B. ja Styles, M., 2002. Microchemical bed conditions at the onset of Northern Hemi- characterization of alluvial gold grains as an sphere glaciation. Geomorphology 246:472–488. exploration tool. Gold Bulletin 35:53–65. Hayashi, K. ja Ohmoto, H., 1991. Solubility of gold in Chapman, R.J., Mortensen, J.K. ja LeBarge, W.P., 2011. NaCl-and H2S-bearing aqueous solutions at 250– Styles of lode gold mineralization contributing to 350°C. Geochimica et Cosmochimica Acta 55: the placers of the Indian River and Black Hills 2111–2126. Creek, Yukon Territory, Canada as deduced from Henry, D.A. ja Birch, W.D., 2007. The Occurrence and microchemical characterization of placer gold Origin of Gold Nuggets in Victoria, Australia. grains. Mineralium Deposita, 46:881–903. Rocks & Minerals 82:188–198. The Colliery Engineering Company, 1897. Placer Hendriks, B., 2003. Cooling and Denudation of the Mining, A Hand-book for Klondike and Other Norwegian and Barents Sea Margins, Northern Miners and Prospectors. Scranton, Pennsylvania, Scandinavia: Constrained by Apatite Fission Track 146 s. and (U-Th)/He Thermochronology. Academisch Craw, D. ja Kerr, G., 2017. Geochemistry and mineralogy Proefschrift, Vrije universiteit, Amsterdam, 173 s. of contrasting supergene gold alteration zones, Hendriks, B., Andriessen, P., Huigen, Y., Leighton, C., southern New Zealand. Applied Geochemistry Redfield, T., Murrell, G., et al., 2007. A fission track 85:19–34. data compilation for Fennoscandia. Norwegian Craw, D., Hesson, M. ja Kerr, G., 2017. Morphological Journal of Geology 87:143–155. evolution of gold nuggets in proximal sedimentary Hirvas, H., 1991. Pleistocene stratigraphy of Finnish environments, southern New Zealand. Ore Geology Lapland. Geological Survey of Finland. Bulletin Reviews 80:784–799. 354, 123 s. Dunn, E.J., 1912. List of nuggets found in Victoria. Memoirs Holdgate, G.R., Wallace, M.W., Gallagher, S.J., Witten, of the Geological Survey of Victoria 12, 66 s. R.B., Stats, B. ja Wagstaff, B.E., 2006. Cenozoic Eilu, P., 1999. FINGOLD – a public database on gold fault control on ‘deep lead’ palaeoriver systems, deposits in Finland. Geologian tutkimuskeskus, Central Highlands, Victoria. Australian Journal of

182 GEOLOGI 70 (2018) Earth Sciences 53:445–468. en 192 g kultasekahippu. Geologian tutkimuskes- Hough, R.M., Butt, C.R.M., Reddy, S.M. ja Verrall, M., kus, Raportti M19/3813/2008/60, 7 s. 2007. Gold nuggets: supergene or hypogene? Aust- Knight, J.B., Morison, S.R. ja Mortensen, J.K., 1999a. ralian Journal of Earth Sciences 54:959–964. The relationship between placer gold particle shape, Hulkki, H., Sarala, P. ja Karinen, T., 2011. Petäjäselkä rimming, and distance of fluvial transport as gold occurrence. Teoksessa: Sarala, P. ja Ojala, V.J. exemplified by gold from the Klondike District, (toim.), Geochemical and indicator mineral Yukon Territory, Canada. Economic Geology 94: exploration methods and ongoing projects in the 635–648. glaciated terrains in northern Finland. Excursion Knight, J.B., Mortensen, J.K. ja Morison, S.R., 1999b. guide in the 25th International Applied Geo- Lode and placer gold composition in the Klondike chemistry Symposium 2011, 22–26 August 2011, District, Yukon Territory, Canada; implications for Rovaniemi, Finland. Vuorimiesyhdistys – Finnish the nature and genesis of Klondike placer and lode Association of Mining and Metallurgical Engineers, gold deposits. Economic Geology 94:649–664. Serie B 92-11, 39–44. Korja, T., Tuisku, P., Pernu, T. ja Karhu, J., 1996. Field, Islam, M.R., Peuraniemi, V., Aario, R. ja Rojstaczer, S., petrophysical and carbon isotope studies on the 2002. Geochemistry and mineralogy of saprolite Lapland Granulite Belt: implications for deep in Finnish Lapland. Applied Geochemistry 17: continental crust. Terra Nova 8:48–58. 885–902. Korvuo, E., 1985. Kaivoslain 19 pyk. mukainen tutki- Jenkins, O.P., 1964. Geology of placer deposits. mustyöselostus. YLLÄS 1, kaiv.rek.nro 2916/1, California Division of Mines and Geology, Special YLLÄS 2, kaiv.rek.nro 2957/1. Lapin Malmi, tut- Publication 34, 27 s. kimustyöselostus 080/27 32/EK/8 5/1, 2 s + 14 lii- Kangas, A., 2012. Pohjois-Lapin kultapitoisten moree- tettä. nien raskasmineralogia. Julkaisematon pro gradu - Korvuo, E. ja Pelkonen, R., 1984. Ylläksen Fe-Cu-Au- tutkielma. Geotieteiden laitos, Oulun yliopisto, 55 mineralisaation jatkotutkimukset. Lapin Malmi, s + 3 liitettä. raportti 001/2732/EK, RP/84/14, 103 s. Kauranne, I.K., Gustavsson, N., Hyvärinen, L., Kort- Laajoki, K., 1975. On the stratigraphic position of kaolin man, C., Osara, L., Väätäinen, J., et al., 2010. Ikui- in Väyrylänkylä, South Puolanka area, Finland. sesti nuori, Geologian tutkimuskeskuksen 125- Bulletin of the Geological Society of Finland 47: vuotishistoriikki. Geologian tutkimuskeskus, Es- 83–91. poo, 185 s. Lahtinen, K., 2008. Lapin korundin alkuperä. Res Terrae Keinänen, V., Lahti, I., Sarala, P. ja Sarapää, O., 2010. Series B, nro. 19, 60 s. + 12 liitettä. Kultatutkimukset Inarin Laanilassa vuosina 2005– Lapin Kansa 14.8.2017. Lemmenjoen Puskuojalta löy- 2009. Geologian tutkimuskeskus, Raportti M19/ tyi 60-grammainen kultahippu – Piileksiikö hipun 3831/2010/26, 20 s + 19 liitesivua. isoveli lähistöllä? Kerr, G., Falconer, D., Reith, F. ja Craw, D., 2017. Trans- Lapin Kansa 15.8.2017. Jälleen kultalöytö: Nyt löytyi port-related mylonitic ductile deformation and oikea jätti! shape change of alluvial gold, southern New Zea- Larizzatti, J.H., Oliveira, S.M.B.D., ja Butt, C.R.M., land. Sedimentary Geology 361:52–63. 2008. Morphology and composition of gold in a Kinnunen, K., 1996. Classification scheme for surface lateritic profile, Fazenda Pison “Garimpo”, Amazon, textures of gold nuggets from Finnish Lapland. Brazil. Journal of South American Earth Sciences Bulletin of the Geological Society of Finland 68: 25:359–376. 18–33. Leake, R.C., Chapman, R.J., Blanda, D.J., Stone, P., Kinnunen, K., 2000. Tankavaaran Ruosteojalta nykyi- Cameron, D.G. ja Styles, M.T., 1998. The origin sen turistihuuhtomon kohdalta heinäkuussa 1950 of alluvial gold in the Leadhills area of Scotland: löytyneen Virtasen kultasekahipun (187 g) tutki- evidence from interpretation of internal chemical mus. Geologian tutkimuskeskus, Raportti M19/ characteristics. Journal of Geochemical Exploration 3742/2000/1, 7 s. 63:7–36. Kinnunen, K., Johansson, B. ja Karhunen, P., 2004. Lidmar-Bergström, K., 1995. Relief and saprolites Miessijoelta heinäkuussa 2004 löydetyn 282 g pai- through time on the Baltic Shield. Geomorphology noisen kultahipun petrografian, mineraalikemian 12:45–61. ja löytöhistorian dokumentaatio Geologian tutki- Lidmar-Bergström, K., 1996. Long term morphotectonic muskeskus, Raportti M 19/3812/2004/2, 13 s. evolution in Sweden. Geomorphology 16:33–35. Kinnunen, K., Johanson, B. ja Leino, M., 2008. Sotajo- Lidmar-Bergström, K. ja Näslund, J., 2002. Landforms

GEOLOGI 70 (2018) 183 and uplift in Scandinavia.Teoksessa: Doré, A.G. arseenikiisukultaesiintymä. Pro gradu -tutkielma. (toim.),Exhumation of the North Atlantic margin: Turun yliopiston geologian laitos, 105 s. timing, mechanisms and implications for petroleum Mäkinen, E., 1920. Tietoja Suomen mineraaliteollisuu- exploration. Geological Society of London, Special den nykyisestä tilasta ja kehitysmahdollisuuksista. Publication 196, 103–116. Geoteknillisiä tiedonantoja 26, 67 s. Lidmar-Bergström, K., Olsson, S. ja Olvmo, M., 1997. Nenonen, J., 2003. Maaperätutkimukset Inarin Palsi- Palaeosurfaces and associated saprolites in southern nojalla ja Sodankylän Kultaojalla. Geologian tut- Sweden. Teoksessa: Widdowson, M. (toim.), kimuskeskus, Raportti P 23.4.020, 23 s + 55 liite- Palaeosurfaces: Recognition, Reconstruction and sivua. Interpretation. Geological Society of London, Spe- Niska, L., 2006. Maaperägeologisia kultatutkimuksia cial Publication 120, 95–124. Ruosselässä Sodankylän kunnassa. Julkaisematon Lidmar-Bergström, K., Olsson, S. ja Roaldset, E. 1999. lisensiaattityö, Oulun yliopisto, Geotieteiden lai- Relief features and palaeoweathering remnants in tos, 89 s + 8 liitettä. formerly glaciated Scandinavian basement areas. Nurmi, P.A., Huhta, P. ja Hakala, P., 1991. Rapakallio- Teoksessa: Thiry, M. ja Simon-Coinçon, R. (toim.), ja moreeninäytteenoton jalometallitulokset Inarin Palaeoweathering, palaeosurfaces and related Naukussuon alueella vuonna 1991. Geologian tut- continental deposits. International Association of kimuskeskus, Raportti M 19/3812/-91/1, 14 s + Sedimentologists (IAS) Special publication 27, 22 liitettä. 275–301. Ojala, V.J. (toim), 2007. Gold in Central Lapland Green- Lintinen, P., 2002. Kaoliinitutkimukset Sallan Mato- stone Belt. Geological Survey of Finland, Special vaarassa, Sadinmaassa ja Husumaassa vuosina Paper 4, 269 s. 1999–2001. Geologian tutkimuskeskus, raportti Ojala, V.J., 2017. Kulta ja poikittaissiirrokset. Esitelmä M19/4621/2002/1/82, 8 s + 3 liitettä. Lapin Kullankaivajien Liiton seminaarissa 26.– Lintinen, P., 2003. Kaoliinitutkimukset Pelkosenniemen 28.1.2017. https://www.kultahippu.fi/wp-content/ Mätäsaavalla ja Sallan Vittikossa 1999–2001. Geo- uploads/2017/01/Tranfer-%E2%80%93- logian tutkimuskeskus, raportti M19/3731,3643, Siirtym%C3%A4-Kulta-ja-poikittaissiirrokset.pdf 3644/2003/1/82, 12 s + 4 liitettä. [17.11.2018] Lisitsin, V.A., Moore, D.H., Olshina, A. ja Willman, Olesen, O., Bering, D., Brönner, M., Dalsegg, E., Fabi- C.E., 2010. Undiscovered orogenic gold end- an, K., Fredin, O., et al., 2012. Tropical weathering owment in Northern Victoria, Australia. Ore in Norway, TWIN Final Report. Geological Survey Geology Reviews 38:251–269. of Norway, Report 2012.005, 188 s. Lundgren, T., 2015. Karasjoen vihreäkivivyöhykkeen Olesen, O., Kierulf, H.P., Brönner, M., Dalsegg, E., kultarakeiden ominaispiirteet. Julkaisematon pro Fredin, O. ja Solbakk, T., 2013. Deep weathering, gradu -tutkielma. Maantieteen ja geologian laitos, neotectonics and strandflat formation in Nordland, Turun yliopisto, 108 s + 3 liitettä. northern Norway. Norwegian Journal of Geology Matikainen, K., 2013. Raahen Laivakankaan South 93:189–213. Shear Zone –hiertovyöhykkeen kullan mineralogia. Partanen, S.J., 1999. Sankareita, veijareita ja huijareita, Julkaisematon luonnontieteiden kandidaatin tut- Lapin kullan tarina. Edita, Tampere, 248 s. kielma, Oulun yliopiston geologian laitos, 37 s. Peronius, A., 2017. Placer-kultaesiintymän synty. Esi- McClenaghan, M.B., ja Kjarsgaard, B.A., 2001. Indicator telmä Lapin Kullankaivajien Liiton seminaarissa mineral and geochemical methods for diamond 26.–28.1.2017. https://www.kultahippu.fi/wp- exploration in glaciated terrain in Canada. Teok- content/uploads/2017/01/Placer-kultaesiintym% sessa: McClenaghan, M.B., Bobrowsky, P.T., Hall, C3%A4n-synty.pdf [17.11.2018] G.E.M ja Cook, S.J. (toim.), Drift Exploration in Pesonen, L.J., Elming, S.-Å., Mertanen, S., Pisarevsky, Glaciated Terrain. Geological Society of London, S., D’Agrella-Filho, M.S., Meert, J.G., et al., 2003. Special Publication 185, 83–123. Palaeomagnetic configuration of continents during Mineral Deposits and Exploration, 2017. http:// the Proterozoic. Tectonophysics 375:289–324. gtkdata.gtk.fi/mdae/index.html [31.08.2017] Peuraniemi, V., 2018. Eräitä näkökohtia moreenin Moore, D.H., 2007. Classifying gold-bearing deposits raskasmineraalitutkimusten käytöstä malminetsin- in central and western Victoria, Australia. Geo- nässä. Geologi 70:35–42.

Science Victoria Gold Undercover Report 1, Phillips, G.N. ja Evans, K.A., 2004. Role of CO2 in the Department of Primary Industries, 32 s. formation of gold deposits. Nature 429:860–863. Mäkelä, M., 1984. Raahen Laivakankaan kvartsi- Phillips, G.N. ja Powell, R., 2010. Formation of gold

184 GEOLOGI 70 (2018) deposits: a metamorphic devolatilization model. kemiallinen koostumus, mineralogia ja geologinen Journal of Metamorphic Geology 28:689–718. tausta. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Geo- Phillips, G.N., Hughes, M.J., Arne, D.C., Bierlein, F.P., tieteiden laitos, Oulun yliopisto, 84 s. Carey, S.P., Jackson, P., et al., 2003. Gold. Teokses- Teisseyre, A.K., 1991. The deluvial (slopewash) system: sa: Birch, W.D. (toim), Geology of Victoria. a proposal. Bulletin – Polish Academy of Sciences: Geological Society of Australia special publication Earth Sciences 39:381–388. 23, Geological Society of Australia (Victoria Taylor, D.H. ja Gentle, L.V., 2002. Evolution of deep- Division), 377–433. lead palaeodrainages and gold exploration at Prokoph, A. ja Veizer, J., 1999. Trends, cycles and non- Ballarat, Australia, Australian Journal of Earth stationarities in isotope signals of Phanerozoic Sciences 49:869–878. seawater. Chemical Geology 161:225–240. Tuisku, P., 2010. Heavy minerals from gold sluicings in Prospectors´ & Miners´ Association Victoria, 2017. the Lapland Gold Rush areas, and their bearing on Triangle Gold. http://pmav.org.au/articles/triangle- the origin of gold bearing tills. Teoksessa: Tuisku, gold [30.11.2018] P. ja Nemliher, J. (toim.), Proceedings of the 5th Pulkkinen, E., Keinänen, V., Salmirinne, H., 2005. The Annual Meeting of the Nordic Mineralogical Sakiatieva gold prospect in the Central Lapland Network, Tallinn, 14th–18th June 2010. Res Terrae Greenstone Belt, Finland. Geological Survey of Fin- Series A, nro 31, 33–37. land, Report CM06/3741/2005/1/10, 29 s. Tuisku, P., 2017. Kultahippujen alkuperä. Esitelmä La- Rohrman, M.H.E.J., van der Beek, P.A., Andriessen, pin Kullankaivajien Liiton seminaarissa 26.– P.A.M. ja Cloetingh, S., 1995. Meso-Cenozoic 28.1.2017. https://www.kultahippu.fi/wp-content/ morphotectonic evolution of southern Norway: uploads/2017/01/Kullan-l%C3%A4hteet.pdf Neogene domal uplift inferred from apatite fission- [17.11.2018] track thermochronology. Tectonics 14:704–718. Tuisku, P., 2018. Indicator minerals obtained by gold Saarinen, V., 1981. Raportti R. Vehviläisen kulta- sluicing in Lapland, a clue to possible deposit types tutkimusalueelta Sotajoella vuonna 1981. Geolo- in the area. Abstract Volume, 33rd Nordic Geological gian tutkimuskeskus, Raportti P13.52.2.020, 9 s + Winter Meeting, 10th–12th January, Copenhagen, 21 liitettä. 107–108. Saarnisto, M. ja Tamminen, E., 1985. Lapin kultapro- Tuisku, P., Mikkola, P. ja Huhma, H., 2006. Evolution jektin loppuraportti. Lapin kultaprojekti, raportti of Migmatitic Granulite Complexes: Implications no. 3, Oulun yliopiston geologian laitos, 88 s. from Lapland Granulite Belt, Part I: Metamorphic Saarnisto, M. ja Tamminen, E., 1987. Placer gold in geology. Bulletin of the Geological Society of Fin- Finnish Lapland. Teoksessa: Keanu, R. ja Saarnisto, land 78:71–105. M. (toim.), INQUA Till Symposium, Finland Velasco, F., Herrero, J.M., Suárez, S., Yusta, I., Alvaro, 1985. Geological Survey of Finland, Special Paper A. ja Tornos, T., 2013. Supergene features and 3, 181–194. evolution of gossans capping massive sulphide Sarapää, O., ja Sarala, P., 2013. Rare earth element and deposits in the Iberian Pyrite Belt. Ore Geology gold exploration in glaciated terrain: example from Reviews 53:181–203. the Mäkärä area, northern Finland. Geochemistry: Vesilahti, V., 2016. Petrographic, mineralogical and Exploration, Environment, Analysis 13:131–143. geochemical study of the Mäkärä Au-Fe Scotese, R.S., 2016. A new global temperature curve for mineralization, Tanaelv belt, northern Finland. the Phanerozoic. GSA Annual Meeting in Denver, Julkaisematon pro gradu .tutkielma. Kaivannaisalan Colorado, USA – 2016, Geological Society of tiedekunta, Oulun yliopisto, 90 s + 19 liitettä. America Abstracts with Programs 48, nro 7. Weston, K.S., 1992. Minerals of Victoria: 1: 1 000 000 Stewart, J., Kerr, G., Prior, D., Halfpenny, A., Pearce, Map Report. Geological Survey of Victoria, Report M., Hough, R., et al., 2017. Low temperature 92, 68 s. recrystallisation of alluvial gold in paleoplacer Willman, C.E., 2010. Gold Undercover – summary of deposits. Ore Geology Reviews 88:43–56. geological findings. GeoScience Victoria Gold Stigzelius, H., 1987. Kultakuume, Lapin kullan histo- Undercover Report 24, Department of Primary ria. Suomen matkailuliitto, Jyväskylä, 259 s. Industries, 62 s. Svedelius, G., 1874. Kaavamainen esitys kullan esiinty- Yesares, L., Sáez, R., Nieto, J.M., De Almodovar, G.R., misestä Ivalojoella. Vuorihallitus. Piirros. https:// Gómez, C. ja Escobar, J.M., 2015. The Las Cruces hakku.gtk.fi/fi/maps [17.11.2018] deposit, Iberian Pyrite Belt, Spain. Ore Geology Tamminen, E., 1986. Ivalojoen alueen kultahippujen Reviews 66:25–46.

GEOLOGI 70 (2018) 185